taiteilijakoti lallukka

L A L L U K A N T A I T E I L I J A K O T I

R A K E N N U S H I S T O R I A S E L V I T Y S

2 0 1 1 A R K K I T E H T I T O I m I S T O F R E E S E O Y

L A L L U K A N T A I T E I L I J A K O T I

R A K E N N U S H I S T O R I A S E L V I T Y S

2 0 1 1 A R K K I T E H T I T O I m I S T O F R E E S E O Y

Kannen kuvassa taidemaalari Uuno Alanko ateljeessaan [E 18-516]. Alanko asui Lallukassa 1933-1964. (Valokuva Fred. Runeberg,HKm).

Lallukan taiteilijakodin rakennushistoriaselvitys | Arkkitehtitoimisto Freese Oy | 2011

P e r u s t i e d ot

R A K E N N U S

Nimi Lallukan taiteilijakoti

Rakennuttaja / omistaja Juho ja maria Lallukan

taiteilijakoti-säätiö

Sijainti Apollonkatu 13/

Eteläinen Hesperiankatu 14,

13. kaupunginosa Etu-Töölö,

Kortteli 448, tontti 14

Asemakaava Kaava numero 7457,

Vahvistettu vuonna 1977

Suojelutilanne Asemakaavassa merkintä so:

”Tontti, jolla oleva rakennus on

historiallisesti tai rakennustaiteel-

lisesti arvokas. Rakennusta ei saa

purkaa ilman pakottavaa syytä.”

Suojelu rakennussuojelulailla

vireillä.

Valmistumisvuosi 1933

Tontin pinta-ala 1677,012 m²

Bruttoala 8238 m²

Tilavuus 27 900 m³

Käyttötarkoitus Taiteilijakoti

Asuntojen lukumäärä Talon valmistuttua 46 (3756 m²),

nykyisin 56.

R A K E N N U S H A N K E

Suunnittelija Arkkitehti Gösta Juslén

Valmisteluaika Lallukoiden testamentti 1908

Säätiön perustaminen 1925

Tontin ostaminen 1930

Arkkitehtikilpailu 1930

Gösta Juslén arkkitehdiksi 1931

Rakentamisaika 1.6.1932-1.6.1933

Rakennuskomitea Varatuomari Heikki Borenius

Professori Onni Tarjanne

Professori Emil Vikström

Taiteilija Eero Snellman

Taitelijat Emil Halonen (Juho ja maria

Lallukan rintakuvat)

Etu-Töölön voimassa oleva asemakaava (kaava numero 7457, vahvistettu 1977) ja taitelijakoti Lallukan sijainti, 1 : 8000

R A K E N N U S - J A TA LOT E K N I I K K A

Rakennustekniikka massiiviset kantavat tiiliseinät,

välipohjat teräsbetonia,

vesikattorakenteet puuta

Ilmanvaihto Asunnoissa ja työtiloissa

painovoimainen ilmanvaihto,

ravintolan keittiössä koneellinen

tulo ja poisto

Lämmitys Vesikiertoinen keskuslämmitys

polttoaineena alun perin hiili,

nykyisin kaukolämpö

Sähkö Kaikissa tiloissa sähkö

Kaasu Keittiöissä talon valmistuessa

kaasuliedet, nykyisin taloon ei

tule kaasua. Kaasu oli käytössä

ainakin vielä vuonna 1993.

Lallukan taiteilijakodin rakennushistoriaselvitys | Arkkitehtitoimisto Freese Oy | 2011

LALLuKAN suuNNitteLu JA rAKeNtAMiNeN

Juho Lallukka (1852-1913)13 Paimenpojasta suurliikemieheksi13 mesenaatti13 maria Lallukka ja Viipurin kirjasto

suunnittelukilpailu15 Palkitut työt18 Juslénin kilpailuehdotus

Gösta Juslén (1887-1939)21 Ura21 Työt

rakennustyö 23 1930-luvun rakennustapa

Valmis talo28 Lallukka Arkkitehtilehdessä 1934

Arkkitehtuurin perusratkaisut33 Liikkuminen rakennuksessa33 Koti taideluomana33 Julkiset, puolijulkiset ja yksityiset tilat

eLÄMÄÄ LALLuKAssA

Lallukan asukkaat36 Taiteilijaelämää 40 Asukasvalinta

Yhteistilojen taide41 Vähitellen syntynyt kokoelma

Lallukan hallinto ja ylläpito43 Juho ja maria Lallukan taiteilijakotisäätiö43 Korjausvelka 2010

tehdyt korjaus- ja muutostyöt44 Talotekniikka44 Asunnot44 Porrashuoneet ja käytävät45 Ullakkoasunnot 1988-199145 Julkisivut45 muutokset kerroksittain

LALLuKKA 2011

Julkisivut ja ulkotilat50 Eteläinen Hesperiankatu51 Apollonkatu52 Sisäpihojen julkisivut54 Pihat55 Katot

rakennusosat 57 Pinnat ja listat58 Porrasaskelmat, kaiteet ja käsijohteet60 Tulisijat63 Ikkunat67 Kattoikkunat68 Ovet69 Ovien helat69 Pistorasiat ja valokatkaisijat70 Talotekniikan asennukset

7 Tutkimuksesta8 Esipuhe / Tiivistelmä

s i s Ä Ltö

Taidemaalari Santeri Salokiven ateljee Lallukan taiteilijakodissa [E 12-328]. (HKm)

71 Hissit72 Opasteet74 Valaisimet75 Kiinteät kalusteet77 Ateljeekalusteet

tilat81 Työateljee E 183 Tyypillinen ateljeehuoneisto, E 1085 Tyypillinen suuri asuinhuoneisto, A 4187 Tyypillinen pieni asuinhuoneisto, D 2789 Tyypillinen ullakkoasunto, A 5590 Nukkunurkka E 2490 Ullakko91 Vahtimestarin- ja emännän asunnot93 Juhlasali ja eteishalli94 marin sali ja keittiö95 Klubitila95 Sauna ja pesula96 Porrashuoneet

100 Aulat101 Yhdyskäytävä

LÄHteet102 Lähdeviiteluettelo, kirjallisuus 103 Haastattelut, painamattomat lähteet, internet-lähteet, arkistot

Liitteet 1. Säilyneisyyskartoitus2. Julkisivut ja ikkunatyypit 3. Esimerkkejä huonekorteista4. Juhlasalin vanha pöytä

7Lallukan taiteilijakodin rakennushistoriaselvitys | Arkkitehtitoimisto Freese Oy | 2011

T U T K I m U K S E S TA

Taiteilijakoti Lallukan suojelu rakennussuojelulailla on parhaillaan vireillä.

Museoviraston ohjauksessa tehty rakennushistoriaselvitys palvelee osaltaan tämän

1930-luvun arkkitehtuurin merkkiteoksen suojelupäätökseen liittyvää viranomais-

käsittelyä. Rakennushistoriaselvitys on myös osa Lallukan lähestyvän peruskor-

jauksen valmistelua. Työ on toisaalta dokumentti tilanteesta ennen suurta kor-

jausurakkaa, toisaalta suunnittelun tietopankki ja apuväline. Se tulee palvelemaan

hankkeen dokumentointia ja raportointia. Tutkimuksesta tehtyä julkaisua on tar-

koitus käyttää apuna kalliin peruskorjauksen rahoituksen järjestämisessä.

Tutkimuksessa on pyritty kattavasti dokumentoimaan talon syntyvaiheet, muu-

toshistoria ja nykytila sekä 30-luvun arkkitehtuuri ja rakennustekniikka. Raken-

nushistoriaselvityksen kuluessa tehtiin arkistotutkimus ja talon yksityiskohtainen

inventointi. Lallukan oman arkiston lisäksi on käyty läpi Helsingin kaupunginmu-

seon kuva-arkiston, Helsingin kaupunginarkiston, Suomen rakennustaiteen muse-

on, Kansallisarkiston ja Helsingin Rakennusvalvontaviraston Lallukkaa koskevat

aineistot. Lisäksi Tove Janssonin yksityisarkistosta sekä Hugo Backmanssonin pe-

rikunnalta saatiin valokuvia. Museoviraston kuva-arkisto ja rakennushistorian osas-

ton arkistot olivat tutkimuksen aikana valitettavasti suljetut, lukuun ottamatta ku-

vakokoelmat.fi -palvelua. Tärkeä tietolähde, johon ei yrityksistä huolimatta päästy,

on korjauksia säätiön puolesta 44 vuotta suunnitelleen arkkitehti Kaj Palmqvistin

(k. 2009) toimiston arkisto.

Itse rakennus on rakennushistoriaselvityksen tärkein dokumentti. Talosta on

tehty monipuoliset kuntokartoitukset ja se mitattiin digitaalisesti alkuvuodesta

2010 (Tietoa Finland Oy). Lallukan tilat ja julkisivut inventoitiin kesän 2010 aikana

arkkitehtiylioppilas Mari Haaviston toimesta. Kustakin tilasta laadittiin huonekort-

ti digitaaliseen muotoon, johon valokuvat, piirustukset ja mahdolliset tilaan liittyvät

historialliset dokumentit liitettiin linkin välityksellä. Tutkimus ei sisällä pintojen

väri- ja materiaalitutkimusta.

Tähän painettuun raporttiin on valittu perustutkimuksessa kerätystä aineistos-

ta oleelliseksi arvioitu tieto. Aluksi Lallukan syntyvaiheet ja muutoshistoria käy-

dään läpi painettujen lähteitten, arkistoista löytyneitten valokuvien, piirustusten

ym. valossa. Arkkitehtuurin läpileikkaus tehdään rakennusosittain. Inventoinnin

tulokset esitellään myös valikoidusti tärkeimpien tilatyyppien edustajien kautta.

Tilojen säilyneisyys kartoitettiin mahdollisimman objektiivisesti luokkiin ”al-

kuperäisessä kunnossa”, ”pieniä muutoksia”, jne., ilman suojelutavoitteisiin liitty-

vää arvotusta. Jokainen huone on numeroitu koodilla, jonka alkuosa kertoo huo-

neiston kerroksen ja numeron, loppuosa huoneen juoksevan numeron huoneiston

sisällä. Esimerkiksi 501-03 tarkoittaa viidennen kerroksen ensimmäisen huoneis-

ton kolmatta huonetta.

Kiitämme yhteistyöstä Lallukan asukkaita, jotka ystävällisesti avasivat kotinsa

tutkimusta varten. Eri vaiheissa työtä ovat erityisesti edistäneet Lallukan taiteli-

jaklubi r.y:n puheenjohtajat Risto Fredrikson ja Helena Hietanen. Ilman Juho ja

Maria Lallukan Taiteilijakoti-säätiön panosta tutkimus ei olisi päässyt alkuun, kii-

tos hallituksen puheenjohtaja Jorma Hämäläisen, hallituksen taitelijajäsenten sekä

asiamies Pekka Kyröhongan. Vahtimestari Jari Jula ja isännöitsijä Juha Lunden

ovat auttaneet käytännön järjestelyissä. Valtaosa rakennushistoriaselvityksen ku-

luista saatiin katettua Museoviraston entistämisavustuksella, kiitos tutkimustyötä

ohjanneelle Sirkkaliisa Jetsoselle sekä korjausten viranomaisvalvontaa hoitavalle

Martti Jokiselle. Professori Tore Tallqvistin isoisästään Gösta Juslénista kertomat

taustatiedot olivat arvokas lisä tutkimustaineistoon. Jaakko Haurun huolellisesti

laatimat digitaaliset mittauspiirustukset osoittautuivat mainioksi työkaluksi tilojen

inventoinnissa ja tulosten esittämisessä. Kiitokset myös Sophia Janssonille sekä

Tom Backmassonille isovanhempiensa arkistojen valokuvista. Valtavan perustut-

kimusaineiston kerääminen ja julkaisukuntoon saattaminen on arkkitehtiylioppilas

Mari Haaviston uutteruuden ansiota.

Näkymät Lallukasta Hesperianpuistoon vuonna 1934. Hesperian esplanadi, joka halkaisee

Töölön kaupunginosan itä-länsisuunnassa, istutettiin vaiheittain 1933 jälkeen ja 1940-luvun

lopussa. Erityisesti vastavalmistuneen puiston ihanasti kukkivia hevoskastanjoita ylistettiin

lehtien palstoilla.

(Valokuvat: H. Iffland, SRm, oikealla kuva Hugo Backmanssonin jäämistöstä).

8 9Lallukan taiteilijakodin rakennushistoriaselvitys | Arkkitehtitoimisto Freese Oy | 2011

E S I P U H E / T I I V I S T E L m Ä

Taitelijakoti Lallukka valmistui vuonna 1933 Helsingin Eteläisen Hesperian-

kadun ja Apollonkadun välissä olevalle jyrkälle tontille. Viipurilaisen kauppiaan ja

mesenaatti Juho Lallukan testamentin turvin toteutettu talo toimii edelleen alkupe-

räisessä käyttötarkoituksessaan.

Lallukan tunnistaa ennen muuta sen suurista ateljeeikkunoista ja puolipyöreistä

pikkuparvekkeista. Niiden alla kiiltelee musta graniittisokkeli naapuritalojen näy-

teikkunoiden korkuisena. Pohjakaavaltaan H:n muotoinen talo näyttäytyy lisäksi

töölöläisen suurkorttelin toiselle puolelle Apollonkadulle hieman ateljeesiipeä

arkisempana. Sisäpihoilta ja talon käytäviltä löytyy kokonaan oma, ulkopuolisilta

suljettu maailmansa.

Juho Lallukka (1852-1913) määräsi testamentissaan varat taiteilijakodin ra-

kentamista varten – ei suinkaan kotikaupunkiinsa Viipuriin, vaan pääkaupunkiin

Helsinkiin. Taiteilijakotia varten perustettiin yleishyödyllinen ja voittoa tuottama-

ton Juho ja Maria Lallukan taitelijakoti-säätiö. Säätiön hallituksessa ovat edustet-

tuna samojen taitelijaryhmien edustajat, jotka ovat sääntöjen mukaan oikeutettuja

elinikäisellä sopimuksella talossa asumaan: ”koti on tarkoitettu kuvaamataiteen, ja,

mikäli tilaa on, ansioituneille sävel- ja näyttämötaiteen harjoittajille...”. Lallukassa

korostetaan, että se ei ole asuntola, ateljeetalo tai residenssi, vaan ennen muuta

koti, säätiön nimen mukaisesti.

Lallukka oli valmistuttuaan Suomen ensimmäinen taiteilijoiden tueksi ja tur-

vaksi pystytetty talo. Kahta vuotta aikaisemmin järjestetyssä suunnittelukilpailussa

ei jaettu lainkaan ensimmäistä palkintoa, sen sijaan kaksi toista ja kaksi kolmat-

ta sijaa. Se, että yksiselitteistä voittajaa ei saatu päätettyä ja että toteutus lopulta

perustui kolmannen palkinnon voittaneen arkkitehti Gösta Juslénin (1887-1939)

edistykselliseen ehdotukseen ”Des Pudels Kern”, liittyi ilmeisesti arkkitehtuurissa

meneillään olleeseen tyylimurrokseen. Moderni funkis oli syrjäyttämässä traditio-

naalisempaa muotokieltä, mutta se ei tapahtunut käden käänteessä.

Eteläisen Hesperiankadun ja Apollonkadun välinen korkeusero Lallukan

kohdalla on yllättävän suuri, peräti 11 metriä, Lallukassa neljän kerroksen verran.

Juslénin suunnitelma perustuu tilanteen taitavaan hyödyntämiseen. Hän kytki ra-

kennuksen läpäisevät eteistilat, aulat, yhdyskäytävät ja porrashuoneet jäsentelyltään

rikkaaksi puolijulkisten tilojen sarjaksi. Asuntoja oli alun perin yhteensä 46, joista

20 sisälsi kuvataitelijan ateljeen. Talon arkkitehtuuri noudattaa tekijänsä muissa-

kin helsinkiläistaloissa, mm. Fazerin liikepalatsi, Mannerheimintien bensa-asema

Esso-Olympia eli nykyinen ”rokkimäkkäri”, Kurvin ja ravintola Kannaksen talot,

käyttämää ja helposti tunnistettavaa suhdemaailmaa. Interiöörit ovat suvereenisti

hallittua tilataidetta, eheitä esimerkkejä 1930-luvun art-deco –vaikutteisesta sisus-

tustaiteesta.

Lallukka on säilynyt alkuperäisessä kunnossa suhteellisen hyvin. Kiinteistössä

on vuosikymmenten saatossa tehty monia peruskorjauksia ja vuosittaisia kunnos-

sapitokorjauksia aina tarpeen mukaan. Isoin muutos alkuperäiseen ovat etelä- ja

pohjoissiipiin 1980-luvulla rakennetut kuusi ullakkoasuntoa. Viime vuosina on

ajanmukaistettu saunaa, uudistettu ravintolan keittiötä sekä muutettu joidenkin

asuntojen tilajakoa. Asuntoja on remontoitu aina asukkaan vaihtuessa, osaa rei-

lummin, osaa hellävaraisemmin. Taitelijakotia ylläpitävän säätiön periaatteena on

tähän asti ollut, että asukkaat ovat saaneet tehdä omissa huoneistoissaan haluami-

aan muutoksia. Tutkimuksen aikana porrashuoneissa silmiin pistivät nuhjuiset la-

sikuitukankailla vahvistetut seinäpinnat, muuten talossa on tallella pääosin alkupe-

räiset rakennusosat, kuten ikkunat, helat, pintamateriaalit, listoitukset, käytävien

valaisimet sekä valtaosa kiintokalusteista. Isoimpana ongelmana Lallukkaa kiusaa-

vat ikääntyvän talotekniikan ohella 1980-luvun ullakkorakentamisen ajattelemat-

tomat tekniset ratkaisut. Monet talon alkuperäisen painovoimaisen ilmanvaihdon

aukoista on tukittu pintaremonttien yhteydessä. Alkuperäiset tammiset ja maalatut

mäntyikkunat ovat tutkimuksen mukaan suhteellisen hyvässä kunnossa ja korjaus-

kelpoiset.

Lallukan rakennushistoriaselvitys on dokumentti merkkirakennuksesta ennen

sen suurta peruskorjausta. Taitelijakoti on vuonna 2010 tilanteessa, jossa talon

elinkaareen väistämättä kuuluvia isoja remontteja ei voi enää lykätä. Vesikaton,

vesijohtojen ja viemäreiden, julkisivujen, parvekkeiden, ikkunoiden sekä porras-

huoneiden peruskorjaus tulevat kaikki piakkoin hoidettaviksi, mikä ilmenee vuo-

sina 2008-2009 tehdyistä kuntokartoituksista. Peruskorjauksen suunnittelua ollaan

parhaillaan 2011 käynnistämässä ja siihen tarvittavat tutkimukset ja esityöt ovat

tekeillä, osana niistä tämä rakennushistoriaselvitys. Hormi- ja asbestikartoitukset

ovat vielä tekemättä.

Lallukan tärkeimpien sisätilojen arkkitehtuuria ja historiaa kunnioittavan

peruskorjauksen tai mahdollisen ennallistamisen edellytys on, että alkuperäiset

maalauskäsittelyt, värit ja niissä käytetyt materiaalit tutkitaan ja dokumentoidaan

erikseen konservaattorin työnä. Esimerkiksi erilaiset kiiltoasteet interiööripintojen

tehokeinona ovat hävinneet vuosikymmenten saatossa tehtyjen pintaremonttien

alle. Julkisivujen osalta tulisi harkita kalkkirappauksen ja sävytetyn kalkkimaalauk-

sen palauttamista kaikkiin ulkoseiniin.

Juho Lallukan ja Gösta Juslénin luomusta pidetään maamme funktionalistisen

arkkitehtuurin yhtenä merkkiteoksena. Talo on Juslénin taiteellisen uran kohokoh-

ta, uljas rakennus, jossa tontin asettamat haastavat lähtökohdat on käännetty eduksi

ja käyttötarkoituksen mukanaan tuomat vaatimukset talon tunnuspiirteiksi, kiehto-

viksi tilasarjoiksi ja ainutlaatuiseksi ulkoasuksi. Museovirasto toteaa rakennussuo-

jelulakiesityksestä antamassaan lausunnossa (2008): ”Lallukan taiteilijakodilla on

huomattava, osin ainutlaatuinen arkkitehtoninen, kulttuuri- ja henkilöhistoriallinen

sekä kaupunkikuvallinen arvo. Se on hyvin säilynyt myös sisätiloiltaan. 1930-luvun

sisätilat ovat erityisen arvokkaat ja harvinaiset.” Ensiluokkaisen arkkitehtuurinsa

lisäksi rakennus on siis myös käyttäjähistoriansa ansiosta merkittävä osa kansallista

kulttuuriperintöämme.

Helsingissä 21.6.2011

Simo Freese, Arkkitehti

10

LALLuK AN suuNNit teLu JA r AKeNtAMiNeN

Yhdyssiiven julkisivu itäisellä sisäpihalla vuonna 1980 (Erkki Laine, HKm)


JuHo LALLuKKA (1852-1913)

PA I m E N P O J A S TA S U U R L I I K E m I E H E K S I

Juho Lallukka syntyi 3.2.1852 Räisälässä, jossa toimi paimenpoikana, kävi ilta-

koulua puotipojan pestin ohella ja opetteli kauppa-alalla vaadittavia taitoja, kuten

laskentaa ja kirjoittamista. Vuonna 1870 hän aloitti puotipoikana ja kauppakirju-

rina Käkisalmessa, missä kaupan omistaja oli ummikkovenäläinen. Hän oppi sää-

tyrajojen vaikutuksen kosittuaan kruununvoudin tytärtä: rukkaset saatuaan Juho

palasi Räisälään maakauppiaaksi parantelemaan itsetuntoaan.1

Juho Lallukka meni naimisiin 1878 Maria Jääskeläisen kanssa 26-vuotiaana.

Hän ryhtyi kauppiaaksi Käkisalmessa ja viihtyi siinä asemassa vuoteen 1890 asti.

Vuonna 1891 Lallukka perusti tukkuliikkeen Viipuriin pitkäaikaisen ystävänsä

Jaakko Häklin kanssa. Uudet tukkukauppiaat vetosivat nimenomaan suomalai-

suuteensa pystyäkseen kilpailemaan jo vakiintuneiden kauppahuoneiden kanssa.

Juhan ja hänen kumppaneidensa menestyksen taustalla oli oikeaan aikaan osuneet

sijoitukset kotimaisiin raaka-aineiden valmistajiin sekä kansallisille markkinoille

laajentuva kauppatoiminta. 2

Työuransa ohella Juho Lallukalla oli useita luottamustoimia mm. Käkisalmen

ja myöhemmin Viipurin kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hän toimi myös kansan-

edustajana 1911-1913. Kauppaneuvoksen arvo hänelle myönnettiin 1908. 3

m E S E N A AT T I

Juho Lallukka oli huolestunut suomalaisen sivistyksen tasosta enemmän kuin

kansan heikosta varallisuudesta. Hän toimi pitkään Etelä-Karjalan Nuorisoseuran

esimiehenä. Suomalaisen teatterin esiintyessä Viipurissa Juho ja Maria olivat lähes

aina katsomassa. Kansanteatterin hajottua 1894 pidettiin näyttelijöiden iltama elä-

kekassan kartuttamiseksi. Juho piti vaikuttavan puheen ja syntyi ajatus teatterin pe-

rustamisesta Viipuriin. Vuonna 1899 pidetyssä kokouksessa Juho valittiin Viipurin Häkli, Lallukka ja Kumpp. liiketalo Viipurissa.

Maaseututeatterin johtokunnan puheenjohtajaksi. Juho avusti jatkuvasti teatteria

taloudellisesti. Kansallisia tunteita tulkittiin teatterin keinoin aikana, jolloin Suo-

men itsenäistyminen oli vielä vain haave. 4

Juho Lallukka tuki myös aikansa maalareita ja kuvanveistäjiä, mm. Emil Halos-

ta sekä Juho Rissasta, tilaamalla heiltä töitä. Vuonna 1908 Juho ja Maria antoivat

rahojaan Räisälän kansanopiston perustamiseen. 5 60-vuotispäivänään Juho lah-

joitti 70 000 markkaa eri tarkoituksiin, mm. Viipurilaiselle osakunnalle, Viipurin

klassiselle lyseolle, Viipurin työväenyhdistykselle, viipurilaiselle mieskuorolle jne.

Kauppaneuvos Juho Lallukka laati 1908 puolisonsa Marian kanssa yhteisen

jälkisäädöksen, jossa lapseton pariskunta osoitti varoja erilaisiin sivistyksellisiin tar-

koituksiin. Puolet varallisuudesta haluttiin kuitenkin ohjata rahastoon, ”jota kartu-

tetaan, kunnes sillä voidaan perustaa ja ylläpitää taiteilijakotia Helsingissä.” 6

m A R I A L A L LU K K A J A V I I P U R I N K I R J A S TO

Leski Maria Lallukka laati 1919 oman testamentin, joka kumosi hänen osuu-

tensa Taiteilijakodista. Sen sijaan hän osoitti omasta varallisuudestaan puolet Vii-

purin kirjaston rakentamiseen. Kirjaston arkkitehdiksi valikoitui arkkitehtikilpailun

kautta Alvar Aalto. Vuonna 1935 valmistuneesta maineikkaasta kirjastorakennuk-

sesta tuli taiteilijakodin ohella toinen näkyvä muistomerkki Lallukoista. 7

Kirjailijat eivät ole oikeutettuja asumaan Lallukan taiteilijakodissa huolimat-

ta siitä, että Juho Lallukan testamentissa ei asetettu mitään taiteenlajeja etusijalle.

Vuonna 1925 tehdystä päätöksestä vastasivat Juhon määräämät testamentin toi-

meenpanijat, osittain ilmeisesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sekä Kirjailija-

liiton testamentissa saamien erillisten rahasummien takia, osittain Marian kirjasto-

lahjoituksen vaikutuksesta.


Kilpailuohjelma vuodelta 1931 (SRm).

suuNNitteLuKiLPAiLu

Gösta Juslénin ehdotus ”Des Pudels Kern” siirrettiin kolmannelle jaetulle si-

jalle Frosterus & Gripenbergin ehdotuksen ”Artibus” tilalle, sillä palkintotuomarit

päättivät, ettei samalta osallistujalta tai osallistujilta voi tulla kahta voittavaa ehdo-

tusta. 8

Arkkitehtilehden päätoimittaja Hilding Ekelund kritisoi kilpailutulosta ja ku-

vailee kilpailuehdotuksia:

”Aina ei ole toimituksen miellyttävä velvollisuus julkaista arkkitehtuurikilpailun

tuloksia, ja on joskus aikaisemmin sattunut, että on mietitty missä määrin palkintotuo-

marit, palkinnonsaajat ja arkkitehtuurimme maine olisivat voittaneet, jos palkinnonsaa-

neet ehdotukset olisi haudattu unhoituksen yöhön. Näihin epäilyttäviin tapauksiin liittyy

myöskin tässä kyseessä oleva kilpailu.”

”Palkintoja määrittäessä on käytetty samoja periaatteita, jotka aikaisemmin ovat

vieneet monet kilpailut rappiolle ja joita usein näillä palstoilla on moitittu: ei ole annettu

mitään arvoa kilpailijoiden positiiviselle panokselle, heidän pyrkimykselleen ratkaista

tehtävä ennakkoluulottomasti sen erikoisvaatimusten mukaisesti; seulominen on tapah-

tunut negatiivisen suunnan mukaisesti: ehdotusten luulloteltua virheettömyyttä silmällä

pitäen sekä sen mukaan kuka on osannut ahdata rakennusrajojen sisäpuolelle niin suu-

ren asuntotilan kuin mahdollista, kokonaan huomioonottamatta, että rakennusta, joka

on muodostettava taiteellisen luomisen keskus, ei saata verrata tavalliseen töölöläiseen

vuokrataloon.”

”Senjälkeen kuin ylläoleva oli kirjoitettu, tiedoitetaan, että suunnitelman ”Des

Pudels Kern” tekijä, arkkitehti Gösta Juslén on saanut tehtäväkseen piirustusten laa-

timisen. Vaikkakin yleensä siitä periaatteesta on pidettävä kiinni, että etusijalle asetet-

tu kilpailuehdotus otetaan työn perustaksi, täytynee tässä tapauksessa olla tyytyväinen

tulokseen. Palkituista ehdotuksista on nimittäin tämä allekirjoittaneen mielestä ainoa,

joka ainakin jossain määrin täyttää pohjamuodossaan ja rakentelussaan ne arkkitehtoo-

nisen laadun vaatimukset, jotka tämän arvostelun alussa esitettiin.” 9

PA L K I T U T T YöT

• jaettu2.palkintoEmilSvenssonjaKarlStaaf(JLM)

• jaettu 2. palkinto Sigurd Frosterus ja Ole Gripenberg

(Suruttomainseurakunta)

• jaettu3.palkintoE.J.SutinenjaIlmariAhonen(Casa)

• jaettu3.palkintoGöstaJuslén(DesPudelsKern)

Lisäksiyläluokassa:

• ErikBryggman(ArcheNoah)

• SigurdFrosterusjaOleGripenberg(Artibus)

• P.E.Blomstedt(Köyhäinaarteet)

Kilpailuohjelman laatiminen ”taitelijakodin rakentamista tarkoittavaa piirus-

tuskilpailua varten” aloitettiin 1929. Arkkitehtiliitto nimesi alkuvuodesta 1931

julistettuun kilpailuun tuomareiksi arkkitehdit Gunnar Taucherin ja Väinö Vähä-

kallion. Ammattituomaristoon kuului myös arkkitehti Onni Tarjanne säätiön halli-

tuksen jäsenenä. Kilpailu sattui ajankohtaan, jolloin arkkitehtuurissa funktionalis-

mi teki tuloaan klassismin tilalle. Kilpailun tulos herätti julkista keskustelua eritoten

arkkitehtikunnassa, joka oli jakautunut funtionalisteihin ja ”traditionalisteihin”.

Määräaikana sisään jätettiin 51 ehdotusta, joista palkintolautakunta jakoi yk-

simielisellä päätöksellä, kilpailuohjelmasta poiketen, kaksi toista palkintoa ja kaksi

kolmatta palkintoa. Lautakunta jakoi ehdotukset kolmeen luokkaan, alimpaan 34,

keskiluokkaan 11 ja ylimpään 6 ehdotusta. Lautakunnan yleisarvio kuului:

”Siitä huolimatta, että kilpailuun osallistuminen on ollut erittäin vilkasta, ei tulos

kuitenkaan muodostunut niin edulliseksi kuin oli syytä toivoa, eikä kilpailu myöskään

ole tuottanut semmoista luonnosta, joka ilman huomattavaa uudestaan muodostelua voi-

taisiin panna pohjaksi vastaista taitelijakotia rakennettaessa.”


Jaetulle toiselle sijalle tullut Emil Svenssonin ja Karl Staafin ehdotus ”JLm” (SRm)

Sigurd Frosteruksen ja Ole Gripenbergin jaetulle toiselle sijalle sijoittunut ehdotus ”Suruttomain seurakunta”. Pohja, leikkaus ja julkisivu Apollonkadulle (SRm).

Sigurd Frosteruksen ja Ole Gripenbergin toinen ehdotus ”Artibus” (SRm)

Alla ja oikealla: Erik Bryggmanin palkitsematon yläluokan ehdotus ”Arche Noah” (SRm)


Gösta Juslénin ehdottamat julkisivut: Eteläinen Hesperiankatu ja Apollonkatu. (SRm)

Pohjapiirustus, leikkaus ja sisäperspektiivi Gösta Juslénin kolmannelle sijalle yltäneestä

ehdotuksesta ”Des Pudels Kern” (SRm). Pohjapiirroksessa näkyy kaksi suurta kierreporras-

ta, joiden perspektiivihahmotelma yläkuvassa. Voimakkaan graafisissa plansseissa ei näy

lainkaan nimimerkkiä, ainostaan suuri musta täplä.

J U S L é N I N K I L PA I LU E H D OT U S

Kilpailulautakunta lausui ehdotuksesta ”DesPudelsKern”seuraavasti:

”Epäkäytännölliset porraskäytävät, jonka lisäksi porrashuoneiden sisäosat saavat

huonon valaistuksen. Sisäänkäytävä Hesperiankadulta tilaa haaskaava ja sen kautta

suurien atelieerien kaipaamaa pituutta tarpeettomasti lyhentävä. Tätä pituutta lyhentä-

vät vielä pukuhuoneet, jotka edullisemmin sijoitetaan peräseinälle.Sen johdosta että Hes-

periankadulle on samassa kerroksessa 5 atelieeriä, ovat nämä huoneet saaneet epäedul-

lisen syvän muodon ja takana oleva asuntoala tulee ahtaaksi ja pieneksi. Yhdyskäytävä

on ahtaaksi suunniteltu. Julkisivun rakenteellinen käsittely Hesperiankadun puolella

ei ole atelieerirakennukseen soveltuva. Sekä pihasiivessä että Apollonkadun puoleisessa

rakennuksen osassa ovat asuntohuoneustot hyvät ja erittäin huolellisesti tutkitut, samoin

kuin kokoushuoneustokin. Porttikäytäviä on kaksi.” 10


GöstA JusLéN (1887-1939)

U R A

Gösta Juslén syntyi vuonna 1887 Tammisaaressa. Hän kävi koulunsa Helsin-

gissä, kirjoitti ylioppilaaksi 1906 ja pääsi heti tämän jälkeen silloiseen Polytekniseen

opistoon, jossa alkoi opiskella arkkitehtuuria. Juslén valmistui arkkitehdiksi vuonna

1911 Teknillisestä korkeakoulusta, joksi opiston nimi oli 1908 vaihtunut.

Nuorena arkkitehtiopiskelijana Juslén työskenteli useassa eturivin arkkitehti-

toimistossa, mm. Selim. A. Lindqvistin ja Gustaf Nyströmin palveluksessa. Val-

mistuttuaan arkkitehdiksi hän työskenteli kevään 1911 W.G. Palmqvistin toimis-

tossa (Palmqvistista tuli myöhemmin Juha ja Maria Lallukan Taiteilijakoti-säätiön

hallituksen jäsen). Vuosien 1913 ja 1914 taitteen Juslén vietti Saksassa, jossa hän

aloitti erikoistumisopinnot Münchenin teknillisessä yliopistossa sekä työskenteli

professori Friedrich von Thierschin luona. Saksassa hän sai vaikutteita modernista

funktionalistisesta arkkitehtuurista. 12

Heikentyneestä kuulostaan johtuen Gösta Juslén oli hieman sivussa kollego-

jensa seuranpidosta. 11 Arkkitehti kuoli äkillisesti 1939 monien uusien suunnitel-

mien ollessa vielä kesken. Ammattikunta muisti häntä uudelle avoimena, mutta

rakennusten kauneusarvoja kunnioittavana arkkitehtina sekä pidettynä ja terävä-

älyisenä kollegana. 12

T YöT

Suomeen palattuaan Juslénista tuli merkittävä funktionalismin edustaja, jonka

arkkitehtuuri oli huoliteltua ja tyylikästä. Kuuluisuuteen hän nousi Fazerin liikepa-

latsin valmistuttua Kluuvikadulle 1930. Liikepalatsin julkisivussa on käytetty mus-

taa graniittia, jota myöhemmin käytettiin myös Lallukan taiteilijakodissa.

Vuonna 1931 Juslén voitti kolmannen palkinnon Lallukan taiteilijakodin arkki-

tehtuurikilpailussa ja sai lopulta rakennuksen suunnittelutyön tehtäväkseen. Lallu-

kan taiteilijakodissa on yhtäläisyyksiä Fazerin liikepalatsiin, mutta muotokieleltään

Lallukka on liikepalatsia modernimpi.

Juslénin tuotantoon kuului useita helsinkiläiskerrostaloja. Näitä ovat mm.

Puistokatu 7, Meritullinkatu 21, Vuorimiehenkatu 3, Iso Roobertinkatu 12 sekä

suuri, ravintola Kannaksen talona tunnettu Eerikinkadun ja Ruoholahdenkadun

väliin sijoittuva asuintalo. Sörnäisissä ns. Kurvin talo sijoittuu dynaamisesti Hel-

singinkadun ja Hämeentien vilkkaan risteyksen sisäkulmaan. Kaikissa näissä on

löydettävissä Juslénin arkkitehtuurille ominaiset piirteet, mm. puhdas funktiona-

listinen tyyli, harkitut julkisivujen suhteet, melko syvät ikkuna-aukot vaaleiden ra-

pattujen pintojen keskellä, viehtymys pyöristyksiin jne.

Omalle perheelleen hän suunnitteli puisen kesäkodin Villa Abbasin Jollakseen.

Viimeisimpiä töitä oli bensiiniasema Esso-Olympia (1939) Helsingin Mannerhei-

mintiellä, jossa pelkistetysti yhdistettiin uusia rakenteita ja rakennusaineita estetii-

kasta tinkimättä. 12

Gösta Juslénin muotokuva, Eero Snellman

1939, öljy 57 x 73 cm, Lallukan taiteilijakoti

Villa Abbasin tulisija tuo mieleen Lallukan tulisijat.

Alla ja viereisellä sivulla: Gösta Juslénin suunnittelemia

huonekaluja Villa Abbasissa. (Kuvat Simo Freese 2010)

Villa Abbas, pääjulkisivu merelle 2010

Eteistilan tiilinen lattia Fazerin liikepalatsi, Kluuvikatu, Helsinki, 1930 (Valokuva 2011)


rAKeNNustYö

Säätiö osti taitelijakodin tontin Helsingin kaupungilta 2.9.1930 päivätyllä kaup-

pakirjalla mm. seuraavin ehdoin: ”Kauppahinta tontista N:o 14 Etelä Hesperiankadun

varrella XIII kaupunginosan korttelissa N:o 448, jonka pinta-ala on 1677,012 neliömetriä,

on 3 500 000 mk... Säätiö antaa kauppahinnasta kaupungille velkakirjan, jonka sisältö saa

olla korottomana lainana niin kauan kuin tontilla ylläpidetään säätiön tarkoittamaa laitosta,

mutta päinvastaisessa tapauksessa kauppahinta on maksettava heti.”

Kortteli 448 Helsingin Töölössä oli pysynyt pitkään rakentamattomana kallio-

na. Alueella oli ainoastaan muutama vanha puutalo jäljellä Bergan huvila-alueesta.

Onni Tarjanne esitteli kilpailun tulokset säätiön hallitukselle 17.4.1931, joka

päätti aloittaa neuvottelut arkkitehti Juslénin kanssa taitelijakodin rakennuspii-

rustusten laatimisesta. Neuvottelut ja työn ohjaus jätettiin Tarjanteen huoleksi.

Suunnittelusopimus syntyi saman vuoden syksyllä. Erillinen rakennustoimikunta

valmisteli ja laati tarvittavat urakkasopimukset. Säätiön hallitus päätti hyväksyä

rakennusmestari Oskari Vilamon rakennusurakkatarjouksen 6 233 000 markkaa.

Työt alkoivat 1.6.1932 ja kestivät tasan vuoden.

1930 - LU V U N R A K E N N U S TA PA

Lallukan taitelijakoti pystytettiin jyrkkään kalliorinteeseen, jossa katutasojen

ero on peräti 11 metriä. Tämän takia rakennuksen perustustaso vaihtelee. Asetel-

ma on lähtökohtaisesti vaikea alapohjan vesieristysten kannalta, niinpä kellareiden

vuotovesiongelmaa ei ole tänäkään päivänä saatu täysin hallintaan.

Lallukka noudattaa tyypillistä 1930-luvun asuintaloin käsityövaltaista raken-

nustekniikkaa. Kantavat seinät muurattiin 1,5-2 kiven massiivitiiliseiniksi, jotka

ulkoa rapattiin kalkkilaastilla. Välipohjat valettiin teräsbetonista pääosin ns. alalaat-

tapalkistoiksi. Kylmillä ullakoilla olevat vesikaton rakenteet tehtiin puusta. Huolel-

lisesti detaljoidut ikkunat veistettiin Apollonkadun puolelle tammesta (myös osa

sisäpihan ikkunoista on tammea), muualla sisään-sisäänaukeavat ikkunat ja parve-

keovet ovat peittomaalattua mäntyä. Rakennuksen ilmanvaihto hoitui painovoi-

maisesti ulkoseinissä olevien korvausilmaventtiilien ja perusmuureihin kätkettyjen

hormien kautta.

Lallukka idästä vuonna 1933. Takana mehiläisen sairaala. (Olof Sundström, HKm)

Leikkaus yhdyssiiven kohdalta (HKA). Keltainen väri kuvaa betonia, punainen tiiltä.


Viidennen kerroksen pohjapiirustus 1932. (HKA) Pitkittäisleikkaus 1932 (HKA)

26

VALMis tALo

Lallukan taitelijakoti valmistui kesäkuussa alussa 1933. Asuin- ja työtilat oli ju-

listettu haettaviksi jo aikaisemmin. Joulukuussa 1932 säätiön hallituksen taitelija-

edustajat tekivät hakijalistan pohjalta ehdotuksensa ensimmäisiksi asukkaiksi. Nämä

valittiin vuoden 1933 alussa, vuokralle kesäkuun 1. päivästä 1933 alkaen. Rakentami-

nen tuli maksamaan 6 236 000 markkaa.

Eteläisen Hesperiankadun ja Apollonkadun vastavalmistuneet julkisivut keväällä 1933.

(Valokuvat H. Iffland, SRm)

Viereinen sivu: Taiteilijakoti Lallukan vihkiäiset 1934. Eturivi vasemmalta: Fanny mantere, Os-

kari mantere, P.E. Svinhufvud, Ellen Svinhufvud ja Antti Tulenheimo. (Valokuva Pietinen, mVKa)

28

L A L LU K K A A R K K I T E H T I L E H D E S S Ä 1934

Arkkitehti Gösta Juslénin kirjoittama selostus hankkeesta julkaistiin Arkkitehti-

lehden numerossa 7/1934. Siinä hän kuvaa rakennusta seuraavasti:

”Selostus: Kuutio 25 000 m3. Katujen tasoero 11 metriä. Pääkäynti Apollonkadul-

ta, siellä vahtimestari ottaa vastaan kävijät ja tavaralähetykset sekä välittää puhelinsa-

nomat. Kokoussali, n. 90 m2 keittiöosastoineen. Salista johtaa ovi nurmikko-, poppeli- ja

villiviini-istutuksin koristellulle pihamaalle. Kansliahuone. Kaksikymmentä ateljieeria,

yleensä asuinhuoneisiin yhdistettynä, monet atelieerit varustettu parvella. Sitäpaitsi kak-

sikymmentäneljä asuinhuoneistoa: 4 huoneen, 3 huoneen, kaksioita ja yksiöitä, kaikissa

keittiö ja kylpyhuone. Vahtimestarin ja johtajattaren asunnot. Puusepän verstas. Paja.

Valimo.

Julkisivut yksinkertaisia, kalkilla rapattuja. Et. Hesperiankadun puoleista, hiukan

yli kolme metriä korkeata sokkelia kiillotetusta, mustasta graniitista arkkitehti perustelee

sillä että tämä julkisivun osa vastaisuudessa olisi sopusoinnussa naapuritalojen myymä-

läikkunarivien kanssa. Hesperian- ja Apollonkadun varrella kattojen kaltevuudet ovat

- vahvistetun julkisivukaavan mukaan - samat kuin muidenkin näiden katujen varsilla

olevien talojen.”

Lallukan esittely Arkkitehti-lehdessä 7 / 1934 (ss.96-98). (SRm)


Eteläisen Hesperiankadun aula. Kuva Arkkitehti-lehdessä 7/1934 (s.123). (SRm)

Viereinen sivu: Lallukan esittely Arkkitehti-lehdessä 7/1934 (ss. 99-100). (SRm)

Ateljee E 19 [515-04]. (Valokuva H. Iffland, SRm)


Yhdyskäytävä vuonna 1978

(Simo Rista, SRm)

ArKKiteHtuuriN PerusrAtKAisut

L I I K K U m I N E N R A K E N N U K S E S S A

Pohjakaavaltaan H-muotoisen rakennuksen kahdesta ulko-ovesta Apollon-

kadun puoleinen nimettiin pääsisäänkäynniksi. Sen yhteydessä on vahtimestarin

asunto, josta valvottiin vieraiden tuloa rakennukseen eteiseen avautuvan sisäikku-

nan läpi. Juhlavasta eteisaulasta on käynti A- ja B-portaisiin sekä talon keskellä

olevaan yhdyskäytävään, jonka toisessa päässä on Hesperiankadun E-porras. Asu-

kas voi siis kulkea talon läpi ja suunnata etelään tai pohjoiseen, Töölöntorin tai

keskustan suuntaan, kiertämättä valtavaa korttelia. Yhdyskäytävältä on käynti myös

C- ja D-portaisiin. Hissit helpottavat kulkua ylimpiin kerroksiin A- ja E-portaissa.

E-portaikossa kerroksia on eniten, kahdeksan, ullakkoasunnot mukaan lukien.

Lallukka on syvärunkoinen rakennus rinteessä, joten sisällä on paikoin pimeää.

Tämä korostuu E-portaan alatasoilla sekä A-portaan yläpäässä, jonne päivänvaloa

saadaan niukasti. Kontrastina avautuvat talon keskellä yhdyskäytävässä - tai ”valo-

käytävässä” kuten sitä myös kutsutaan - korkeat, puutarhapihalle länteen avautu-

vat ikkunat, joiden ansiosta keskeisten sisätilojen perusvire on valoisa eikä talossa

tunnu ahtaalta tai sokkeloiselta. Oma lukunsa ovat kuvataitelijoitten ateljeeikkunat,

jotka tuovat tiloihin työskentelylle ideaalin, runsaan ja tasaisen pohjoisen valon.

KOT I TA I D E LU O m A N A

Taiteilijakodin interiöörit ovat hieno esimerkki huolella suunnitellusta 30-luvun

sisustustaiteesta. Yhdyskäytävän seinäsyvennysten jäsentelyssä ja lattian shakkiruu-

duissa, porrashuoneiden opasteissa ja mosaiikkibetoniin tehdyissä intarsioissa on

vahva art-decon tunnelma. Aulojen valoviivojen polveilu tuo mieleen hollantilaisen

De stijlin. Tilojen sisäfasadeista löytyy Gösta Juslénille tunnusomaista leikittelyä

symmetrian ja epäsymmetrian välillä. Sommitelmiin liittyy kiinteästi tilan valaistus,

esimerkikisi aulojen nauha- ja listavalaisimet sekä opaalikupulampetit.

Juslénin tilasuunnittelu huipentuu ateljeeasunnoissa, joissa matalien ja korkei-

den tilojen vuorottelu, useat kerrostasot ja niitä yhdistävät elegantit portaat, kat-

toikkunat ja tulisijat yhdistyvät kiehtoviksi kokonaisuuksiksi. Alun perin tilasuun-

nitteluun liittynyt toiminnallinen ajattelu, esimerkiksi siitä miten taiteilijan palvelija

ottaa asiakkaan vastaan, ei tosin enää vastaa tämän päivän työskentelytapoja. 17

Porrashuoneissa ja aulatiloissa on aikoinaan ollut seinissä kiiltävä öljymaali. 17

Kiiltoasteiden häviämisen lisäksi talon maalauskästtelyt ovat muutenkin päässeet

köyhtymään, sillä nykyinen vallalla oleva vaalea väritys ei noudata 30-luvun skaalaa.

Tiedetään, että esim. kuvanveistäjien ateljeiden seinissä käytettiin tiilenpunaista. 18

Asuntojen alkperäistä sisustusta leimaavat yksilölliset, tiilestä muuratut avota-

kat, linoleumlattiat, huolellisesti veistetyt ovet sekä mänty- ja tammi-ikkunat mes-

sinkiheloineen. Työtilojen lattiamateriaaleja ovat linon lisäksi pystypuuparketti ja

hiottu betoni. Alkuperäiset sisäovet, helat ja listat ovat laajalti tallella. Muutamis-

ta ateljeista löytyy vielä alkuperäisiä irtokalusteta, joihin on alun perin kuuluneet

puinen pulpetti, jakkara ja matala, pitkä senkki, vihreät maalaushyllyn verhot sekä

teräksinen jalkalamppu.

J U L K I S E T, P U O L I J U L K I S E T J A Y K S I T Y I S E T T I L AT

Lallukassaonvahvayhteisöllinentunnelmansa,jotatilallisetratkaisuttukevat.

Rakennuksessaonyksityistenasuntojen lisäksiharjoitus- jatyöhuoneita,säätiön

toimistosekäyleisölleavoimetjuhlasalijakokoussali(ns.Marinsali),joidenyh-

teydessä toimiikeittiökahdessa tasossa.Lallukanasukkaiden taitelijaklubin tilat

sijoittuvat toisen sisäpihan kannen alle entiseen kattilahuoneeseen. Asukkaiden

käyttöönonhiljattainkunnostettumyöspesulasekäsaunaosasto.

Ensimmäistenasukkaidenmuuttaessataiteilijakotiinhuoneistojaoliyhteensä

46kappaletta.Ateljeehuoneistojaoli20kappaletta,joistasuurimmatolivat180

m²:nkokoisiakahdenkerroksenhuoneistoja.Kuvataitelijoidentiloistapieninon

45m²:nparvellinenateljeetila.1980-luvullaasuintilojalaajennettiinullakolle,jol-

loinkumpaankinkadunpuoleiseensiipeenrakennettiinkolmeuuttahuoneistoa.

Lallukkapoikkeaatöölöläisistänaapureistaanennenmuutahulppeidenjulkis-

tenaula-japorrashuonetilojensaosalta.Teknisestiseedustaa30-luvunnormaalia

rakentamista käsityöhön ja massiiviseinään perustuvan rakenteensa, talotekniik-

kansajakäytettyjenmateriaalienpuolesta.

34

e L Ä M Ä Ä L A L Lu K A s s A

Työateljee E1, [102-04]. Ateljeessa oli ilmeisesti tiilenpunaiset seinät. Takan kylkeen on asennettu kamiina (ks. myös s. 42). (Valokuvat H. Iffland, SRm)

Taidemaalari Olli miettisen Aila-vaimo valitteli, että Olli oli saanut flunssan, kun oli

seisonut koko yön paljain jaloin Lallukan taitelijakodin kylmällä betonilattialla takan

edessä ja kuunnellut, kun Tapperit riitelivät.

Kysymykseen, miksi juuri takan edessä, Aila vastasi: ”Kun se ei muualle kuulunut.”

(Kaskuja ja anekdootteja kuvataiteen piiristä 1930-2010, Heikki Häiväoja & Brita Nickels)

TA I T E I L I J A E L Ä m Ä Ä

Kuvanveistäjä Viktor Jansson perheineen uudessa Lallukan taitelijakodissa. Vasemmalla Tove, Per Olov, Ham, Lasse ja Faffan. Kriitikko Sigrid Schauman vieraisilla. (TJA)

Viereinen sivu: Ateljeeta (E6 [204]) käytettiin osittain olohuoneena. (1934, H. Iffland, SRm)

38

Ester Helenius ateljeessaan (HKm).

Vasemmalla: Iso maalaus ravintolasalin seinällä on

Antti Favénin ”Akseli Gallen-Kallelan syntymäpäi-

väjuhlien jälkeinen lounas”, maalattu vuonna 1915

(toisinto). (Roos, HKm)

Juhlasalin portaikkoa vartioi Robert Kajanusta esit-

tävä kipsiveistos. Aarre Aaltosen teos, joka on ollut

tällä paikalla vasta joitakin vuosia - ja sopii valon

puolesta siihen hyvin - on ilmeisesti työmalli kivi-

tai pronssiveistosta varten (/Ahlgren).

Oikealla: Kanslian sivupöydällä on rivi säätiön

puheenjohtajia esittäviä pronssipäitä, takanaan

Eero Järnefeltin maalaama (toisinto) Juho Lallukan

muotokuva.


LALLuKAN AsuKKAAt

A S U K A S VA L I N TA

Taiteilijakodin asukkaiden valinnasta ja asumisehdoista on määrätty säätiön

5.6.1925 vahvistetuissa säännöissä seuraavaa:

”3§ Koti on tarkoitettu kuvaamataiteen, ja, mikäli tilaa on, ansioituneille sävel- ja

näytelmätaiteen harjoittajille, joilla vanhuuden päivinä on joko sairauden tähden tai ta-

loudellisista syistä hankala toimeentulo. Mikäli Taiteilijakodissa yli täten tyydytettävän

tarpeen on tilaa, voidaan huoneita tai huoneistoja myös vuokrata ansioituneille taiteili-

joille säätiön hallituksen kussakin tapauksessa määräämillä ehdoilla.

4§ Taiteilijakodin asukkaaksi hyväksytty saa siinä vapaan asunnon, lämmön ja

valon.

5§ Poikkeustapauksessa saakoon asukas myös, jos Taiteilijakodin rahavarat sen

sallivat ja hallitus siihen suostuu, ruokarahoja.” 16

Pykälien neljä ja viisi ajatus vapaasta asunnosta ja ruokarahoista eivät koskaan

toteutuneet testamentin huvettua kokonaan rakentamiseen. Nykyisin talon ylläpi-

tokulut katetaan kokonaan vuokrista saatavilla tuloilla.

Asukkaat valitaan säätiön hallituksessa, jossa kyseisen taiteenalan edustaja suo-

rittaa hakemusten arvioinnin. Asiamies Pekka Kyröhongan mukaan hakijat ”ovat

rivissä, eivät jonossa”.

”Ateljee” (HKm)

Emil Halosen marmoriin veistämät Juho ja maria Lallukan rintakuvat Apollonkadun

puoleisessa sisäänkäyntiaulassa.

YHteistiLoJeN tAide

Lallukan rakentamishankkeeseen ei kuulunut kiinteitä taideteoshankintoja - toi-

sin kuin esimerkiksi hieman aikaisemmin valmistuneessa, J.S. Sirénin piirtämässä

pohjoismaista klassismia edustavassa Eduskuntatalossa, joka sisälsi runsaasti kat-

to- ja seinämaalauksia, reliefejä tai taidekäsityöksi luokiteltavia kiinteitä kalusteita.

Taitelijakoti oli itsessään funktionalistinen kokonaistaideteos, jonka rationaalisen

puhtaisiin interiööreihin ei tarvinnut lisätä täydentäviä komponentteja. Päinvastoin,

Adolf Loosia mukaillen, ornamentti olisi ollut ”rikos”.

Kiinteiden taideteosten sijaan Lallukan seiniltä ja käytäviltä löytyy runsaasti ajan

mittaan taloon eri tavoin tulleita irrallisia taideteoksia, jotka tänä päivänä osaltaan

luovat talon vahvaa tunnelmaa.

VÄ H I T E L L E N S Y N T Y N Y T KO KO E L m A

Professori Lauri Ahlgren, Lallukan pitkäaikainen asukas, listasi ja arvioi taide-

teokset vuonna 1998 säätiön hallituksen pyynnöstä: nimikkeitä kertyi 58 kappaletta,

eniten juhlasalista (19 maalausta, neljä veistosta) ja Marin salista (11 maalusta, neljä

veistosta). Teoksia löytyy myös kansliasta ja käytävätiloista. Arvokkaimmat teokset lie-

nevät Antti Favénin suuri maalaus ravintolasalissa sekä Emil Halosen veistämät Juhon

ja Marin rintakuvat Apollonkadun aulassa. Taitelijaluetteloon kuuluuvat mm. Ellen

Thesleff, Elias Muukka, Hugo Backmansson, Aimo Tukiainen, Sakari Tohka ja Rag-

nar Ekelund, Venny Soldan-Brofelt, Wilho Sjöström... Viimeisiä tulokkaita listalla on

Eero Snellmanin maalaama Gösta Juslénin muotokuva, jonka arkkitehdin perikunta

lahjoitti taloon.


korjaukset tulevat piakkoin hoidettaviksi. Edellinen putkiremontti tehtiin vuosina

1965–1967. 14 Rakennuksen elinkaaressa vesijohtojen ja viemäreiden ennakoitu

kesto on jo ylittynyt, vaikka oireilua järjestelmän kulumisesta on esiintynyt toistai-

seksi suhteellisen vähän. Vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä kestää yleensä muuta

talotekniikkaa pidempään, näin todennäköisesti Lallukassakin, lukuun ottamatta

muutamia valurautapattereiden ulkoisista syistä tapahtuneita halkeamisia. Lallukas-

sa kärsitään lisäksi ullakkorakentamisen ajattelemattomista teknisistä ratkaisuista.

Talo mitattiin digitaalisesti vuonna keväällä 2010. Mittauspiirustukset laati Tie-

toa Finland Oy:n Jaakko Hauru. Taloteknisen peruskorjauksen hankesuunnittelu

aloitettiin vuonna 2010.

teHdYt KorJAus- JA MuutostYöt

Lallukan arkkitehtuurin alkuperäiset piirteet ovat suhteellisen hyvin säilyneet.

Käyttötarkoituksen pysyessä entisenä tarvetta muutoksiin on ollut vähän. Talosta

on teknisesti pidetty kohtuullisesti huolta. Näkyvin uudistus ovat ullakkoasunnot,

jotka rakennettiin vuosina 1988-1991. Myös kellarikomeroita muutettiin ullakko-

hankkeen yhteydessä. Keittiön tiloja on eri aikoina muokattu ja laitteita moder-

nisoitu vastaamaan kulloisiakin vaatimuksia. Lukuisia pieniä, pääosin asukkaiden

itsensä tekemiä rakennelmia on toteutettu asuntokohtaisesti.

Lallukan asuntoja on eri vuosikymmeninä yhdistetty ja jaettu kuusi kertaa. Pe-

rusteluina on ollut toisaalta yksiöiden pieni koko, toisaalta se, että suuriin asun-

toihin on ollut vaikeuksia löytää vuokralaisehdokkaita. Yhdistämistarve johtui siis

siitä, että Lallukassa on ollut niukasti tarjolla kysyttyjä keskikokoisia asuntoja.

Julkisivujen korjaushistoria on kirjava. Seinät on pääosin maalattu alkuperäi-

sestä poikkeavalla orgaanisella maalilla eri vaiheissa, ja ovat siksi huonossa kun-

nossa. Tammi- ja mäntyikkunat ovat alkuperäiset mutta korjauksen tarpeessa.

LALLuKAN HALLiNto JA YLLÄPito

J U H O J A m A R I A L A L LU K A N TA I T E I L I J A KOT I S Ä ÄT I ö

Taiteilijakotia pitää yllä yleishyödyllinen ja voittoa tuottamaton Juho ja Maria

Lallukan taitelijakoti-säätiö. Säätiön hallituksessa ovat edustettuna samojen taiteili-

jafakkien edustajat, jotka ovat sääntöjen mukaan oikeutettuja elinikäisellä sopimuk-

sella talossa asumaan: ”koti on tarkoitettu kuvaamataiteen, ja, mikäli tilaa on, ansioituneille

sävel- ja näyttämötaiteen harjoittajille...”. Sääntöjen mukaan yhden kuvanveistäjän, maa-

larin, näyttelijän ja muusikon lisäksi hallituksessa istuu puheenjohtajana talouselä-

män asiantuntija sekä arkkitehti.

Hallituksen arkkitehtina aloitti Onni Tarjanne, joka oli hankkeessa mukana jo

suunnittelukilpailua valmistelevassa valiokunnassa 1925, palkintotuomarina sekä

rakennustoimikunnassa. Toteutusvaiheessa hän avusti neuvoillaan ja työn valvon-

nassa Gösta Juslénia. Tarjanteen työtä jatkoi vv. 1946-1964 Wäinö Gustaf Palm-

qvist, tuottelias liike- ja teollisuusrakennusten arkkitehti, jonka toimistossa Juslén

oli ollut töissä keväällä 1911. W.G:n poika Kaj Palmqvist toimi säätiön hallituksen

arkkitehtina aina kuolemaansa vuonna 2009 asti, sen jälkeen Simo Freese.

Juho Lallukan taiteilijakodin perustamiseen ja ylläpitoon testamenttaamat ra-

hat kuluivat kokonaan pula-ajan rakentamiskustannuksiin. Vuonna 2010 säätiön

omaisuus rajoittuu itse kiinteistöön eikä sillä ole mainittavaa finanssivarallisuutta.

Toisaalta säätiö on tällä hetkellä myös velaton, tosin rahavelan sijasta taloa painaa

vaivihkaa syntynyt niin sanottu korjausvelka. Vuonna 2010 rakennuksen vuotuisen

teknisen huollon ja isännöinnin kulut katetaan kokoaan vuokratuotoilla. Neliö-

vuokra on keskimääräisen töölöläisen omistusasunnon hoitovastiketta suurempi

mutta alueen yleistä vuokratasoa pienempi.

KO R J AU S V E L K A 2010

Lähitulevaisuudessa Lallukkaa odottavat isot talotekniikan ja ulkovaipan kor-

jaukset. 2008-2009 tehtyjen kuntotutkimusten mukaan vesikaton, vesijohtojen ja

viemäreiden, julkisivujen, parvekkeiden, ikkunoiden sekä porrashuoneiden perus-Taiteilija, professori Wilho Sjöströmin ateljee E2 [105]. Tila oli Sjöströmillä 1938-1944. Parvelle vievän portaan lattateräskaide on koteloitu. Takan kylkeen on asennettu kamiina. (1941, Pietinen, mVKa)


KO R J AU S - J A m U U TO S Tö I TÄ

TA LOT E K N I I K K A

Putkiremontti 1965-1967

1966 D ja E-porras

1967 A-porras

A S U N N OT

Yhdistetyt ja jaetut asunnot:

1946 Huoneistojen D 28 ja D 29 yhdistäminen

(nykyisin jaettu kahdeksi)

1954 Huoneistojen D 30 ja D 31 yhdistäminen

1957 Huoneiston E 20 jako

1958 Huoneiston E 18 jako

1980 Huoneiston A 46 jako

1989 6 uutta ullakkoasuntoa

2009 Huoneiston A 48 jako

2009 Huoneiston E 9 korjaus vesivahingon jälkeen

Asukkaiden tekemät muutokset, ks. huonekortit.

Remontit: muutoksia pintamateriaaleissa, keittiöremontteja, kylpyhuone-

remontteja, ks. huonekortit.

Kiinteitä asennuksia: parvet, ks. huonekortit.

P O R R A S H U O N E E T J A K ÄY TÄVÄT

Alunperin kiiltomaalatut seinät on peitetty lasikuitukankaalla. Taiteilija

Tero Laaksosen mukaan pinta oli ennen muutosta niin kiiltävä öljymaa-

li, että ”kellon sekuntiviisari heijastui pinnasta”. Aulatiloissa alkujaan

lattiamateriaalina ollut linoleum on uusittu jo kahdesti (ruutukuviointi

säilytetty).

1968 maalaustöitä, ikkunoiden puhdistuksia ja ovien lakkauksia (KP)

1968 messinkiset kulmasuojukset lisätty

1968 Finnflex-laatat laminaatin tilalle

1994 muovimatto

A-portaikko:1972 Kattojen, seinäpintojen, jalkalistojen ja ovien vuorilautojen

maalaus, lakattujen ovien puhdistus

1958 Portaan maalaus (KP)

C-portaikko:1962 Kunnostuksia (KP)

e-portaikko:1960 Portaan korjaus ja maalaus

(KP ja Lallukan talon korjauksia ja muutoksia 1960)

K AT TO1937 Katto tervattiin (KP)

1940 Katto tervattiin (KP)

1957 Vesikaton korjaus ja tervaus (KP)

1962 Vesikaton korjaus (KP)

1963 Vesikaton paikkaus ja bitumilakkaus (KP)

1968 Hesperiankadun tiilikaton syöksytorvien suppiloiden

uusiminen, Apollonkadulla kuparisen vesikourun teko ja

siihen liittyvät syöksytorven suppilot, kattotervaus

Tectobitilla (KP)

1972 Vanhan galvanoidun katon purku, kaikkiin alueelle osuvien

räystäiden varustaminen 2-kertaisella kuparikourulla, katon

ja kourun eristäminen (esim. lyijynauhalla), pihanpuoleisten

katonlappeiden pellityksen uusiminen räystäskouruineen,

sinkitty teräspelti (Jalopelti Vanhanen & K:nit)

1974 Peltikaton maalaus, kattotasanteiden vesieristys (KP)

1977 Kattoikkunoiden uusimista (KP)

1985 Peltikattojen uusimista (KP)

1986 Tiilikaton tiivistys silikonikitillä (KP)

lumiaitojen parannus (KP)

1992 Räystäskorjaus (KP)

1998 Kattoa korjataan yhtäaikaa naapurin kanssa (KP)

U L L A K KOA S U N N OT 1988 - 1991

Rakennuslupahakemus jätettiin Helsingin kaupungin rakennus-

valvontavirastoon 16.6.1988. Hakemus käsitti luvan rakentaa

kuusi uutta asuntoa Apollonkadun ja Eteläisen Hesperiankadun

puoleisille ullakoille (kolme kumpaankin päähän).

Ullakkohuoneistojen yhteydessä puhkaistiin uusia ikkuna-auk-

koja rakennuksen kattoon. Katujen suuntaan avautuvat ikkunat

ovat kaltevia ja sisäpihalle pystyikkunoita.

Ullakon käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä asukkaiden

säilytystilat vähenivät huomattavasti. Tämä korvattiin asukkaille

teräskaapeilla. Ullakkoasuntojen rakentamisen yhteydessä oli

aikomuksena rakentaa lisäksi konferenssitilat ja suurkeittiö

juhlasalin yhteyteen. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Loppukat-

selmus pidettiin 14.1.1994. Ullakkoasunnoista kaksi on merkitty

näyttelijälle, kaksi säveltaiteilijalle ja kaksi kuvataiteilijalle. 15

J U L K I S I V U T

1937 Ulkoseinämaalauksia korjailtiin (KP)

1940 Ikkunapeltejä maalattiin (KP)

1960 Ikkunoiden, parvekeovien ja -kaiteiden,

syöksytorvien korjaus ja maalaus (KP)

1962 Räystäiden ja ulkoseinän rappauksen korjaus (KP)

1963 Ulkoseinien rappausta (KP)

1973 Rännit ja syöksytorvien yhdysputket

(Lallukan talon korjauksia ja muutoksia 1973)

1976 Ulkomaalauksia (KP)

1977 Räystäs- ja rappauskorjauksia (KP)

1982 Ikkunoiden ulkopokien uusintaa (KP)

ulkorappauskorjauksia (KP)

1994 Ikkunapellit kuparisiksi (KP)

1998 Ikkunakorjauksia (KP)

2010 Ikkunoiden peruskorjaus, Apollonkatru

Apollonkatu:1952 Räystään korjaus (KP)

1959 Julkisivun maalaus (KP)

1968 Kuparisen vesikourun teko ja siihen liittyvien kahden

syöksytorven suppiloiden teko

1969 Seinäpintojen maalaaminen sammutetulla

kalkkiliuoksella; ikkunoiden puitteet ja parvekkeiden

ovet kunnostetaan; vesitorvet, parvekkeiden kaiteet,

paloportaat ym. ulkopuoliset metallipinnat ym.

kunnostetaan (Lallukan talon korjauksia ja

muutoksia 1969)

2003 Rappaukset uusittu ja maalattu

Hesperiankatu:1945 Jalkakäytävän korjaus

1959 Räystäsrappaus korjaus slammaamalla (KP)

1962 Jalkakäytävän päällystys (KP)

1968 Kahden syöksytorven suppiloiden uusiminen


kalkkiliuoksella; ikkunoiden puitteet ja parvekkeiden




muutoksia 1969)

1970 Julkisivun rappaus (Kenitex-pinnoitus)


kuntoarvion (2008) mukaan sisältää mahdollisesti

asbestia

ikkunoiden, ovien ja parvekkeiden kaiteiden

maalaustyö

Ateljeehuoneiden lasien uusiminen

”maalaus Kenitexillä keskeytyi yöpakkasiin” (KP)

1973 Parvekkeiden korjaus ja eristäminen bitumilla

1998 Parvekekorjauksia (KP)

2005 Hesperiankadun oven kunnostus

Pihajulkisivut:1957 Korjausrappausta (KP)

1959 Korjausrappausta (KP)

1965 Huoltopihan parvekkeiden uusiminen


1966 Itäpihan julkisivun pitkä parveke purettiin ja tilalle

rakennettiin kaksi pienempää parveketta.

Parvekkeiden pinnat ja eristykset uusittiin

kaide uusittiin

parvekkeen yläpuolella olevan seinäpinnan rappaus


1967 Pihakäytävän kivisokkelin muutostyö

(kivien ohennus),

porttikäytävän levennys kuormaliikenteelle

poistamalla seinästä tiilikerros

1968 Ikkunapeltien muutos kupariksi


kalkkiliuoksella (paitsi aikaisemmin maalattu yksi

seinäpinta?); ikkunoiden puitteet ja parvekkeiden




muutoksia 1969)

1969 Rappaus ja maalaus (kalkki tai kalkkisementti

idänpuoleisessa, muissa orgaaninen kivitalomaali)

1972 Kattopellityksen uusiminen räystäskouruineen

(Lallukan talon korjauksia ja muutoksia)

1973 Parvekkeiden korjaus ja eristäminen bitumilla

(Lallukan talon korjauksia ja muutoksia )

1994 Itäisen julkisivun rappaus ja maalaus (KP)

2000 Pihajulkisivu korjattu (KP)

KP = Palmqvist, Kai, 2009. Lallukan taiteilijakodin rakennushis-

toriaa. Helsinki.

Sininen väri = hävinnyt alkuperäinen rakenne

Punainen väri = ei alkuperäinen rakenne


1. kerros 1,5. kerros

3. kerros 4. kerros

2. kerros 5. kerros

7. kerros

6. kerros

8. kerros

m U U TO K S E T K E R R O K S I T TA I N

48

L A L Lu K K A 2011

Näkymä Apollonkadun porttikäytävästä 2010.


Apollonkadun julkisivu Apollonpuistikosta nähtynä 2010.

Eteläisen Hesperiankadun julkisivu valmistuttuuaan 1933 (Iffland, SRm). Ben Renwall ateljeensa parvekkeella,

Simo Ristan valokuvaamana 1978 (HKm). Oikealla: Parveke sisältä [E 18-516] (keppi estää lintuja lentämästä

sisään) ja Eteläisen Hesperiankadun graniittisokkeli vuonna 2011.

A P O L LO N K AT U

Lallukan pääovi sijoittuu etelään suuntautuvan Apollonkadun julkisivun kes-

kelle. Sisäänkäynnin yhteydessä on vahtimestarin asunto, josta aikoinaan seurattiin

vieraiden tuloa rakennukseen. Lallukan asukas kuittasi vieraan saapuneeksi ja mak-

soi vahtimestarille pienen palvelumaksun. Julkisivu on lähes symmetrinen ja Hes-

periankadun puolta tavanomaisempi. Viettävässä katutasossa on puolen kerroksen

graniittisokkeli, jonka yläpuolelta nousee sileäksi rapattu seinä. Yhdenkokoiset, le-

pääväsuhteiset huoneistojen ikkunat leviävät siihen tasaisena ruudukkona. Ikkuna-

aukon pystysmyygi on vino ja sen etureunaan on muotoiltu ura.

Sisäpihalle johtavan porttikäytävän aukkoa levennettiin vuonna 1965, jotta

huoltoajoneuvot mahtuisivat siitä sisään. Samalla aukkoon vaihdettiin uusi portti.

Uusi aihe julkisivussa ovat myös katolle rakennetut ullakkoasuntojen kattoikkunat,

joista osa on lapeikkunoita, osa kolmionmuotoisia pystyikkunoita.

Vuonna 2003 tehdyn uusintarappauksen johdosta julkisivu on paremmas-

sa kunnossa kuin rakennuksen muut julkisivut, tosin kalkkilaastin (laastimääritys

Julkisivujen kuntotutkimus 2009, Ins. tsto Conditio Oy) päällä oleva väri on pe-

rusvalkoinen, ilman asiaan kuuluvaa pigmenttisävytystä. Julkisivun tammi-ikkunat

peruskorjattiin vuodenvaihteessa 2010-2011.

JuLKisiVut JA uLKotiLAt

mittauspiirustus Apollonkadun julkisivu 2010, 1:500

Keskellä ylhäällä: Lallukan pääsisäänkäynti. Oven yläosaa on muokattu. Koodinumero-

taulu ja tuhkakuppi eivät ole alkuperäiset.

Oikealla ylhäällä: Ikkunan pystysmyygin ulkoreuna on uritettu.

Alhaalla: Apollonkadun julkisivu 1930-luvulla (SRm)

Vuoden 1932 suunnitelmapiirustus (ei toteutunut; HKA) ja mittauspiirustus 2010, 1:500

TÄHÄN KUVA UUDEmPI JULKISVUSTA

TAI TUKIAINEN / RISTA

E T E L Ä I N E N H E S P E R I A N K AT U

Lallukan Eteläisen Hesperiankadun julkisivussa kuvastuu talon harvinainen

rakennustyyppi: suuret ateljeeikkunat paljastavat että kyseessä on taiteilijoiden

kerrostalo. Ateljeeikkunoiden sijoittaminen pohjoisjulkisivulle on perinteinen rat-

kaisu, joka takaa tasaisimman valon taiteilijan työskentelylle. Ikkunoiden vieressä

olevat parvekeovien syvennykset ja niistä ulos työntyvät puolipyöreät parvekkeet

rytmittävät vertikaalia julkisivua, antaen julkisivurelifiin rotevuutta Juslénin ark-

kitehtuurille tyypilliseen tapaan. Ovisyvennykset ulottuvat nauhana toisesta ker-

roksesta aina viidenteen asti, kääntyen ylhäällä vinkkeliin vaakaikkunaksi. Tämä

L-motiivi toistuu sisällä rakennuksessa ja muissakin Juslénin töissä. Katutasossa

kolme metriä korkea musta, kiiltävä graniittisokkeli on arkkitehdin sanoin ”so-

pusoinnussa naapuritalojen myymäläikkunarivien kanssa”. Vastavalmistuneen

julkisivun räystäslista kääntyi puoliympyränä kulmien ympäri, mutta naapuritalo-

jen rakentamisen myötä lista katkaistiin julkisivun mittaiseksi (vrt. esim. Vänrikki

Stoolin katu 10b).

Julkisivu on kunnostuksen tarpeessa. Syynä rappauksen putoamiseen on il-

meisesti sen päälle maalattu asbestipitoinen Kenitex-pinnoite. Viimeisin maininta

julkisivujen rappauksesta on vuodelta 1970, jolloin on myös maalattu ikkunoiden

karmeja, ovia ja parvekkeiden kaiteita. Apollonkadun puoleisen siiven tapaan

myös Eteläisen Hesperiankadun puolelle rakennettiin ullakkoasuntoja 1980-lu-

vun lopulla. Tässä yhteydessä tiilikatolle lisättiin uusi ikkunarivi.


Itäinen sisäpiha eli huoltopiha: vasemmalla porttikäytävä Apollonkadulle, keskellä käynti puutarhapi-

halle, oikealla ulkoportaat alemmalle pihatasolle. Pihoja yhdistävän porttikäytävän molemmin puolin on

kuvataiteilijan ateljeet hieman pihatasoa alempana ja niiden yläpuolella pienehköt kuvataiteilijoiden

ateljeeasunnoiksi ajatellut huoneistot. Lisäksi ylimmässä kerroksessa on kaksi ateljeeta. Alkuperäispii-

Läntinen sisäpiha eli puutarhapiha: keskellä läpikulku itäiselle sisäpihalle, sen yläpuolella yhdyskäytävän

ikkunat, oikealla alhaalla juhlasalin korkeat ikkunat. Sisäpihojen ikkunat ovat peittomaalattua mäntyä,

lukuun ottamatta puutarhapihan länsi- ja eteläsivujen ikkunoita, jotka ovat tammea. maalattujen ikku-

noiden väri puutarhapihalla lähentelee mustaa, huoltopihalla se on vaaleampi ruskea.

S I S Ä P I H O J E N J U L K I S I V U T

rustuksissa näihin ateljeihin kuuluvat parvekkeet on piirretty erillisinä, mutta parvekkeet rakennettiin

aikoinaan yhdeksi leveäksi parvekkeeksi (ks. valokuva sivulla 22). Vuonna 1966 parvekkeet erotettiin

kunnostamisen yhteydessä toisistaan nykyiseen muotoonsa.

Huonokuntoisten julkisivujen vaurioit näkyvät rappauksen putoamisena, lähinnä ylhäällä räystäiden

alla sekä ikkunoiden vesipeltien vieressä. Julkisivujen kuntotutkimuksen (Insinööritoimisto Conditio

Oy, 2009) mukaan parhaassa kunnossa olevissa yhdyssiiven julkisivuissa on kalkkirappaus ja -maalaus.

Sisäpihan muut julkisivut ja porttikäytävät on maalattu orgaanisella maalilla, joka estää sisältä tulevan

kosteuden poispääsyn rakenteesta, ikävin seurauksin.

Puutarhapihalla oli kesällä 2010 pystytettynä jalkapallon mm-kisateltta.


P I H AT

H-kirjaimen muotoisen rakennuksen tontilta löytyy kaksi sisäpihaa, joista

huoltopiha suuntautuu itään ja puutarhapiha länteen. Pihoilla on suuria tasoeroja,

sekä pihojen sisällä että verrattuna naapureihin, johtuen rakennuksen sijoittami-

sesta rinteeseen. Apollonkadulta tullaan itäiselle pihalle porttikäytävän läpi, josta

hoidetaan talon huoltoajot. Huoltopiha on asfaltoitu.

Arkkitehti Juslén mainitsee Arkkitehti-lehden esittelyssään vuonna 1934 puu-

tarhapihan nurmikko-, poppeli- ja villiviini-istutukset. Ei ole tiedossa toteutuivatko

nämä suunnittelijan ajatusten mukaan. Tänä päivänä puutarhan yksityiskohdat ei-

vät vastaa taiteilijakodin arkkitehtuurin laatua.

Sisäpihoja yhdistävään käytävään aukeaa kahden ateljeen las-

tausovet. Seinälle on lisätty koukut polkupyörien säilyttämistä

varten.

Huoltoajopihan alatasanteelta on käynti klubitilaan. Oikealla

saunaosaston ikkunat.Läntisen sisäpihan tasoeroja: pyykinkuivatustaso

ja pihakannen taso.

Puutarhan rakenteet ovat vaatimattomassa

kunnossa.

K ATOT

Vesikattoa pääsee turvallisesti tutkimaan kahdelta kattoterassilta, jotka ovat

yhdyssiiven päissä itäisen sisäpihan puolella. Sisäpihoille kallistuvien kattolappeit-

ten materiaali on konesaumattu sinkitty pelti. Eteläisen Hesperiankadun puoleinen

lape on tehty keraamisista kattotiilistä ja Apollonkadulla konesaumatusta kuparista.

Apollonkadun lappeen epäillään olevan valtaosin alkuperäinen, kuten myös Hes-

periankadun puoleinen savitiilikatto, joka on erittäin huonossa kunnossa. 27

Vesikattoon on puhkottu ullakkoasuntoja varten ikkunoita: sisäpihoilla ne ovat

pystysuoria, mutta katujen puolilla vinoja lapeikkunoita, lukuun ottamatta kolmea

kolmiomaista pystyikkunaa Apollonkadun puolella. Ikkunoiden alareunat ovat

huoneissa sen verran korkealla, että lattialla seisova ei näe niistä muuta kuin taivas-

ta. Kaksi asukasta on integroinut ikkunoidensa yhteyteen kissankopit.

Huonokuntoinen ilman-

vaihtopiippu A-rapun

kattoterassilla.

Apollonkadun siiven sisäpihan teräspeltikatto. Takana Olaus Petrin kirkon torni.

Alhaalla: Kattoikkunaan integroitu kissankoppi.

Sisäpihan kattolappeiden

räystäsjiiri.

Ilmanvaihtohormien yläpäät A-portaan kattoterassin vieressä.

Vuonna 1990 valmistuneiden ullakkoasuntojen ikkunat sisäpihoille on puhkaistu katto-

rakenteisiin.


rAKeNNusosAt

Vasemmalla ylhäällä: Asunnon eteisen lattia

ja ovimattosyvennys [513-11]

Ylhäällä: Kattolista [704-01]

Linoleumlattia, jossa seinällä 240 mm musta

boordi ja sen vieressä 90 mm keskilattiaa

vaaleampi kaista. [331-08]

Kuvataiteilijan ateljeen lohkeilevan

seinämaalin alta näkyy aikaisempi

maalikerros. [704-01]

Oikealla: Kuvanveistäjän ateljeen

betonilattia [201-08]

Lallukan pystypuuparkettien laatu vaihtelee kunnon ja mate-

riaalina käytettyjen puupalikoitten kokojen suhteen. Noin 2x4

tuuman (tai pienemmät) palikat on koottu n. A3 kokoisiksi

elementeiksi, jotka on liimattu alla olevaan betonipintaan.

Parkettien kunto vaihtelee tiloittain. Hyvin hoidettuna lattia

on erittäin kaunis, (esim. tilassa 326-04, yläkuva vasemmalla).

Paikoitellen elementtien saumat rakoilevat voimakkaasti, joka

sinänsä ei työtilassa ole ongelma (esim. tilassa 105-07). Lattia

on vaurioherkkä vesivahinkotilanteessa, jossa kosteus saa puu-

maeriaalin turpoamaan ja irtoamaan alustastaan (esim. tilassa

327-05). Ateljeessa E1 lattia tuhoutui Eila Hiltusen lattialle

kaatuneen savimallin levittämän kosteuden takia.

Pystyparkettilattiaan liittyy muutamissa ateljeissa ns. savi-

kuoppa (alempi kuva vasemmalla). Lautapintaisella luukulla

peitetty syvennys n. 1x1 m tai 1x2 m (h. n. 1.2 m) oli tarkoitet-

tu alkujaan kuvanveistäjän kostean saven säilyttämistä varten.

Oikealla: Ateljeen pystypuuparketti [105-07].

Lattialista ja punainen linoleum-

lattia [331-05]

Vasemmalla: Kylpyhuoneen lattia

ja jalkalista [609-08]

P I N N AT J A L I S TAT

Lallukan lattiamateriaalit vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Julkisissa

tiloissa ja asunnoissa on runsaasti linoleumia ja kumia.19 Ateljeetilojen lattiat on

pinnoitettu taitelijan työn mukaan: kuvataiteilijoiden ateljeissa on kestävää pysty-

puuparkettia ja läpivärjättyä betonia, kuvataiteilijoiden ateljeissa samaa linoleumia

kuin asuinhuoneistoissa.

Kai Palmqvistin vuonna 2009 laatiman muutosraportin mukaan aulatilojen

lattiamateriaali on vaihdettu kahdesti alkuperäisestä, ensin vuonna 1968 Finnflex-

laattoihin ja vuonna 1994 muovimattoon, koska linoleumia ei hänen mukaan tuol-

loin ollut saatavilla. Alkuperäinen ruutukuviointi on kuitenkin säilytetty. 20

Lattian ja seinän kulmauksessa on yleisesti puiset, taitetulla valkoisella maalatut

jalkalistat. Asunnoissa, joissa on alkuperäinen lattia, alla on 20 mm syvä ja 70 mm

korkea lista ja tämän päällä pienempi mattolista 10 x 25 mm. Märkätiloissa jalka-

listana on useinmiten klinkkeri. Tyypillisin ratkaisu on 80 mm korkea musta laatta,

joka on joko alkuperäinen tai 1960-luvun putkiremontissa laitettu. Yhdistettyjen

asuntojen jalkalistat ovat profiililtaan talon alkuperäisestä poikkeavaa mallia.

Kattolistoja on ainoastaan suurimmissa asunnoissa ja niissäkin vain eteishal-

leissa, ruokailutiloissa ja olohuoneissa. Seinän ja katon yhtymäkohta on tyypillisesti

viimeistelty pullopyöristyksellä ja siihen liittyvällä listaprofiililla.

Seinämateriaaleja löytyy asukkaiden sisustusmieltymyksistä johtuen useita.

Suurin osa asuntojen seinistä on maalattu, osa on tapetoitu. Haastattelutietojen

perusteella ainakin osassa ateljeista on ollut tiilenpunaiset seinät. 18 Lallukassa ei

ole tehty väritutkimusta.

Porrashuoneiden ja aulatilojen seinät on nykyisin vahvistettu lasikuitukankaal-

la, jonka struktuuria ei ole tasoitettu piiloon.

58

P O R R A S A S K E L m AT, K A I T E E T J A K Ä S I J O H T E E T

Porrashuoneiden ja asuntojen sisäiset porrasaskelmalankut ovat mustaa mo-

saiikkibetonia. Askelmalankkujen etureuna on pyöristetty (r=50 mm). Paikalla va-

letut porrastasanteiden pinnat on rajattu valkoisella mosaiikkibetonikehällä. Myös

kerrosnumerot näkyvät intarsiana lattiapinnan keskellä (ks. s. 73).

Juslén suunnitteli Lallukan portaisiin kaksi käsijohteen perustyyppiä, puisen ja

lattateräksestä taivutetun. Vallitseva on tyyppi puinen, jonka kaksiosaisessa profii-

lissa, pyöreässä yläosassa ja kiilamaisessa alaosassa, toistuu Lallukalle ja Juslénille

tunnusomainen mustan ja punaisen väriyhdistelmä. Teräksistä käsijohdetta löytyy

lähinnä ateljeiden sisäisistä portaista ja parvien kaiteista. Funktionalistiselle tyyliä

olevat käsijohteet ja kaiteet näyttävät keveiltä ja ovat suurella tyylitajulla muotoiltu-

ja. Kaiteet eivät täytä nykyaikaisia kaidemääräyksiä.

E-portaan ensimmäiseltä kerrostasolta Eteläisen Hesperiankadun aulaan avau-

tuva aukko on varustettu tyylillisesti muista poikkeavalla kaiteella. Teräslatoista ja

-palloista taottu kaide on hengeltään klassisoiva - hieman outo ilmestys muuten

läpeensä modernissa rakennuksessa. Kaidetta on muokattu, ks. sivu 99.

D-portaan ulkokaarteeseen on lisätty uusi käsijohde 2000-luvun alussa asuk-

kaiden pyynnöstä helpottamaan kulkemista. Kaide mukailee hyvin rakennuksen

tyyliä eikä sen uutuuteen tule kiinnittäneeksi huomiota. 22

Ateljeen portaat E6 [204] (HKm)

Viereisellä sivulla: Eteläinen Hesperiankadun puoleisten ateljeiden T [330],

U [420], V [422], W [423], X [422], Ü [515] ja Å [515] porraspiirustus (LA).

Ravintolaan vievissä B-portaassa

on talon muista käsijohteista

poikkeava kromattu putkikaide.

Vasemmalla: D-portaan por-

rassyöksyjen kaide koostuu

lattateräsjuoksuista ja puisesta

käsijohteesta.

Eteläisen Hesperiankadun aulan

klassisoiva lepotason kaide ei

ole kokonaan alkuperäinen.

Alla: Puinen käsijohde muodos-

tuu pyöreästä mustasta yläosas-

ta ja kiilamaisesta punaisesta

alaosasta teräskonsolin päällä.

60 61

T U L I S I J AT

Yksilölliset tulisijat ovat interiöörien tarkoin harkittu osa. Taiteilija matti Visanti kodissaan [E12-328]. (HKm).

Viereisellä sivulla: Piha-ateljeen [ 327-05] tulisija, laakaovi ja kalustusta 1930-luvulla. mustavalkoisesta kuvasta voidaan päätellä värien tummuusas-

teita: ovilistojen väri on eri kuin mustan oven väri, katto on valkoinen mutta seinät eivät, jalkalista on seinän ja lattian sävyjen välistä. Sisäovet ovat

sileitä laakaovia, joissa ovilehden reunaa kiertää ura.

62 63

Lallukan taiteilijakodissa on 26 tiilestä muurattua tulisijaa. Avotakkoja on A-

portaikon suurissa yli 140 m2 asunnoissa sekä kaikissa alun perin ateljeeasunnoksi

suunnitelluissa huoneistoissa. A-portaikon suurten asuntojen takat ovat keskenään

samanlaisia ja ne sijaitsevat eteishallin yhteydessä, ruokailutilaksi ajatellun tilan

päässä. Ateljeeasuntojen takat sijoittuvat työtilaan ja ovat malliltaan yksilöllisiä.

Usein takat on sijoitettu ateljeetilaan siten, että sen ympärille saa kalustettua pienen

oleskelutilan.

Punatiilestä puhtaaksimuuratut tulisijat on suunniteltu huolella ja ne tuovat

osaltaan tiloihin laadukkaan arkkitehtuurin leiman. Samankaltainen tulisija löytyy

arkkitehti Gösta Juslénin omalle perheelleen suunnittelemasta kesähuvilasta, Villa

Abbasista (1932). Tulisijat ovat niin komeita ja vakuuttavia, että ne tuovat mieleen

Frank Lloyd Wrightin preeriatyylisten huviloitten tulisijat.

Asunnon A 23 [709] takka on poistettu, mutta muurattu uudestaan (ks. alakuva

sivulla 41). Tämä takka on ainut takka, joka on maalattu valkoiseksi, muut ovat

alkuperäisiä ja ne on jätetty puhtaaksimuurattuina tiilen värisiksi.

Nuohoojan lausunnon 1.10.2010 mukaan ainoastaan huoneistojen A41, A46,

A51, C36, D25 ja D26 takat ovat käyttökiellossa. Lisäksi useimpien takkojen edus-

talta puuttuu suojapellit.

A-portaan tyyppitakka [201-08]. Tulisijan alla asunnon

jakamisen yhteydessä uusittu jalkalista.

Keskellä: Ateljeen uniikki takka [201-08]

Vasemmalla: Kuvatanveistäjän ateljeen [102-05] takka.

Ateljeen uniikki takka [331-08]

Sisäpihan tammi-ikkuna [511-01] ja

maalattu mäntyikkuna [511-05]. Ikkuna-

penkit ovat mustaa mosaiikkibetonia.

Vasemmalla: Yhdyskäytävän kiinteä

ikkuna.

I K K U N AT

Lallukan ikkunat ovat lähes kaikki alkuperäisiä tammi- ja mäntyikkunoita.

Tammi-ikkunoita ovat kaikki Apollonkadun ikkunat sekä puutarhapihan länteen

avautuvat ikkunat, muut ikkunat ja parvekeovet ovat peittomaalattua mäntyä.

Vanhat ikkunat ovat pääosin kaksinkertaisia sisään-sisään-aukeavia ikkunoita,

joissa lasi on kiinnitetty puitteeseen kitillä. Talon sisäpihalta yhdyskäytävästä löytyy

myös kiinteitä ja osittain kiinteitä tammi-ikkunoita. Ikkunoiden sisäpuitteisiin on

1990-luvulla lisätty Linna-tiivisteet.

Ikkunoiden kunto vaihtelee julkisivuittain ilmansuunnan mukaan. Keskimää-

rin ikkunat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, huolellisesti mietittyjen detaljiensa

sekä erinomaisen puutavaran laadun ansiosta. Suurimmat vauriot löytyvät eteläsi-

vujen alapuitteista ja ulkolistoista.

Ikkunoiden peruskorjaus aloitettiin vuonna 2010 Museoviraston valvonnas-

sa. Koeikkunoiden korjauksessa maalattujen ikkunoiden värin pääteltiin olevan

sisällä ns. maalarin valkoinen G487, ulkona puutarhapihalla lämmin musta Y499

(Monicolor-koodi) ja huoltopihalla NCS-S 7020-Y40 R. Maalatut koeikkunat käsi-

teltiin sisältä Saxtol- ja ulkoa Terra Linal-ölymaalilla, tammi-ikkunat sävytetyllä Les

Tonkinois öljylakalla.

Ylimpien ateljeiden matalat ikkunat ulkoa ja sisältä sekä katu-

tason ateljeeikkuna Eteläisellä Hesperiankadulla (oikealla).

Ikkunan messinkiset vääntönupit. [504-14]

Oikealla ylhäällä: Ateljeeikkunan lukitushaka. [201-08]

Oikealla alhaalla: maalatun mäntyikkunan pitkäsalvan

lukitus mosaiikkibetonisessa ikkunapenkissä. [511-05]


mäntyikkuna, ikkunakaavio 1/20 ja detaljit 1/5

mittauspiirustus 2010

Tammi-ikkuna, detaljit 1/5

mittauspiirustus 2010

Sisäpihan ateljeiden kattoikkunat ovat Hesperiankadun ikkunoita kapeammat. [707-02]

Vasemmalla: Yhdessä ateljeessa on jäljellä kauttaaltaan alkuperäiset sisälasit [513-07]

K AT TO I K K U N AT

Pohjoiseen tai itään suuntautuvat kattoikkunat sijoittuvat Eteläisen Hesperian-

kadun sekä sisäpihan ylimmän kerroksen ateljeihin. Sisältä katsottuna kattoikkuna

taittuu yhtenäisenä lasiseinänä katolta seinälle, mutta onkin ulkoa kaksi erillistä ik-

kunaa, katolla lapeikkuna ja seinällä normaali nauhaikkuna. Sisällä lasi on kaareva

kohdassa, jossa katon vaakasuuntainen ikkunapinta ja seinän pystysuuntainen la-

siosuus yhdistyvät.

Kattoikkunoiden vaakaosuudet ovat alun perin olleet ilmeisesti huurrettua la-

sia. Nykyään huurrelasit ovat täysin säilyneet ainoastaan asunnoissa E18b [516],

E 23 [709] ja A 52 [707]. Muissa ateljeissa lasit on vaihdettu joko kokonaan tai

osittain tavallisiin läpinäkyviin laseihin, osittain umpiolasielementteihin. Eteläisen Hesperiankadun kattoikkunat. Ylinnä olevat ikkunarivit kuuluvat ullakkoasuntoihin.Kattoikkunoiden sisä- ja ulkolasien välissä on suuri välitila. [516]

Näkymä aulasta Apollonkadun pääovelle. Ovet on jäsennelty

ikkunaruudukoksi. Oikealla: Tuulikaapista ravintolan porras-

huoneeseen johtava ovi ei ole alkuperäinen.

Parvekeoven painike E-portaassa. Yhdyskäytävän vedin C-portaaseen.


P I S TO R A S I AT J A VA LO K AT K A I S I J AT

Lallukan talotekniikkaa, myös sähköasennuksia on uusittu vuosikymmenten

kuluessa kullekin ajalle tyypillisillä tarvikkeilla. Alkuperäisiä valopainikkeita ja pis-

torasioita on kuitenkin vielä jonkin verran jäljellä. Bakeliitista valmistetut tuotteet

ovat malliltaan yleensä pyöreitä ja väriltään mustia.

Tore Tallqvistin mukaan Lallukan porrashuoneissa olevat itsevalaisevat va-

lopainikkeet olisivat Gösta Juslénin keksintö. 21 Nykyään valaiseva valopainike

on standardiratkaisu suomalaisissa asuinkerrostaloissa, mitä se ei suinkaan ollut

1930-luvulla.

Pistorasia [601-01] Valokatkaisin [601-07]

Valokatkaisin [601-08]Valokatkaisin [331-07]

Komeron oven niklattu painike [601-03], seinäkomeron vedin [504-12] sekä oven sarana [102-01]

O V E T

Lallukan kahden katujulkisivun ulko-ovet poikkeavat toisistaan. Apollonkadun

pääovi on lasiteräsovi, jonka ovenpäällysikkunoita on yksityiskohdista päätellen

muutettu, tosin alkuperäistä ruutujakoa noudattaen. Eteläisen Hesperiankadun

ulko-ovi on huomattavan korkea, raskas petsattu puuovi, kahden välikarmin ja si-

vuovilehden välissä. Ovien yläpuolella on yksiruutuiset ovenpäällysikkunat, jotka

antavat valoa sisääntuloaulaan. Sisäpihalle avautuvat porrashuoneitten ulko-ovet ja

parvekeovet ovat peittomaalattua mäntyä.

Huoneistojen ovet on yksilehtisiä laakapuuovia, joista löytyy muutama vari-

aatio. Suurissa asuinhuoneistoissa on myös monilehtisiä taiteovia. Ateljeissa oviin

on on puhkaistu neliönmuotoinen aukko huurrelasille. Laseja on ajan saatossa

vaihdettu umpilevyihin sekä toisenlaisiin laseihin.

Huoneiston ja porrashuoneen väliset ovet ovat jykeviä asuntojen sisäisiä

yksilehtisiä ovia muistuttava koivuviilupintaisia, tummaksi petsattuja puuovia.

Postiluukkujen kokoa on muutettu, ”jotta niistä mahtuu sunnuntaihesari”. Por-

rashuoneitten ovilistat ovat profiililtaan ainutlaatuiset: ulkoreunassa on poikkileik-

kaukseltaan 3/4-ympyrän muotoinen, mustaksi maalattu kehä (ks. sivu 96).

A-portaan ison asunnon

paritaiteovet [501-07]

Asunnon sisäinen välioviHuoneiston ulko-ovi A-portaassa

[506-01]. Ovilista, ks. s. 99.

Asunnon sisäinen lasiovi

Eteläisen Hesperiankadun

pääovi ja heloja.

Ravintolan kutsupainike

O V I E N H E L AT

Alkuperäiset ovien vetimet ja painikkeet ovat tyypillisiä 1930-luvun funkishe-

loja. Materiaali on niklattua messinkiä tai ruostumatonta terästä. Monessa tapa-

uksessa niklaus on pahoin kulunut. Vain tammi-ikkunoissa helat ovat kokonaan

messinkipintaisia.

Talon ovissa on runsaasti myös alkuperäisestä poikkeavia uusia helamalleja.

Kirjava kokoelma on syntynyt muun muassa asuntoja yhdistettäessä ja kellareita

uudistettaessa.

Apollonkadun pääoven vetimet: ulkona

funkismalli, sisäpuolella talon tyylistä

poikkeava vaakasuuntainen, uritettu vedin

sekä moderni kromattu lukkopainike.

E-portaan valopainike, mahdollisesti alkupe-räinen.


TA LOT E K N I I K A N A S E N N U K S E T

Vesi- ja saniteettikalusteet

Alkuperäisiä saniteettikalusteita on Lallukassa jäljellä vähän. Kalusteiden malli

ja laatu vaihtelevat suuresti. Muun muassa asuntoremonttien yhteydessä kylpyhuo-

neiden ja vessojen kalusteita ja laatoituksia on muutettu yksilöllisesti. Rakennuk-

sessa oli viemäri- ja putkiremontti vuosina 1965-1967, jolloin huonokuntoisimmat

sanitettikalusteet uusittiin. 24

Sisäpihojen kuvataiteilijoiden ateljeissa on ollut vesipisteet, joista toisessa [326-

04] on säilynyt alkuperäinen allas ja hana. Samaisen asunnon kylpyhuoneesta löytyy

ilmeisesti alkuperäinen suuttimenpidin.

Lämpöpatterit

Lallukassa toimii edelleen alkuperäinen vesikiertoinen keskuslämmitysjär-

jestelmä. Valkoiseksi maalattujen pattereiden säätäminen on asukkaiden mukaan

toivotonta. Moderneja levypatterita onkin lisätty lämmitystehon parantamiseksi

lähinnä ylimmän kerroksen ateljeihin. Osa asuinhuoneistojen valurautaisista ripa-

pattereita on uusittu niissä havaitujen vesivuotojen takia.

Vasemmalla: Korvausilmaventtiili ateljeen

516-08 ikkunan alla.

Tyypillinen vanhaa mallia oleva wc-istuin

lattialla, joka on tehty harmaista kuusikul-

maisista klinkkereistä puskusaumoin.

Oikealla: Ravintolan miesten wc:n uri-

naalit.

ilmanvaihtosäleiköt

Rakennuksessa on painovoimainen ilmanvaihto. Asunnoista löytyy järjestel-

mään kuuluva tuloilma-aukko julkisivun puolelta ja poistoilmahormi wc- ja kylpy-

huonetiloista sekä makuuhuoneista ja ateljeista. Monessa tapauksessa poistoilma-

hormi on ajattelemattomasti peitetty maalaamalla tai tapetoimalla. Porraskäytävien

säleiköt on peitetty lasikuituvahvisteisella kankaalla.

sähkö

Vuonna 1960 sähkövirta muutettiin tasavirrasta vaihtovirraksi.25 Sähkönja-

kokeskus sijaitsee nykyään E-portaikossa saunaosaston vieressä. Kai Palmqvistin

mukaan sähkökeskus uusittiin vuonna 1999. Porrashuoneisiin sekä yhdyssiiven

ullakolle on sijoitettu puhelinoperaattoreiden (mm. DNA, Sonera, Saunalahti) ko-

jekaappeja.

Huoneistoissa oli alunperin sähköiset ovikellot, jotka vaihdettiin väännettäviin

malleihin Kai Palmqvistin mukaan jo vuonna 1937. Erityyppisten ovikellojen mää-

rä rakennuksessa on suuri, sillä niitä on vaihdettu aina yhden rikkoutuessa, eikä

yhtenäistä mallia ole käytetty. Palvelijan kutsukelloja on jäljellä muutamia suurissa

asunnoissa, mutta ne eivät enää toimi. Kellon kutsunappi sisjaitsee ateljeessa ja siitä

on kulkenut johto luultavimmin keittiöön.

monissa asunnoissa

poistoilmasäleiköt on

tukittu. [331-07].

Lallukan tyypillinen,

edelleen toimiva ripa-

lämpöpatteri, [703-01]

Kylpyhuoneen iv-säleikkö

[422-05].

H I S S I T

Lallukassa on kaksi hissiä. E-portaassa Eteläisellä Hesperiankadun puolella

hissi nousee seitsemän kerrosta katutasosta ja A-portaassa Apollonkadun siivessä

neljä kerrosta. Hissit eivät ulotu ullakkoasuntojen tasoon.

Hissikorit on verhoiltu puulla ja muodostavat pienine ikkunoineen lyhtymäi-

sen vaikutelman.. Hissin lattiat on päällystetty punaisella kumimatolla eli ns. kolik-

komatolla.

Kai Palmqvistin mukaan vuonna 1960 hissien koneet vaihdettiin, vuonna 1974

lisättiin suojaverkkoja hissikorien lasisyvennyksiin ja vuonna 1994 tehtiin hissikor-

jauksia. 1990-luvulla hissikuilujen verkot vaihdettiin. 23 E-portaassa hissiovien ylä-

puolella on kuitenkin edelleen jäljellä kaistaleet vanhaa verkkoa.

Ullakkoasuntojen rakentamisen yhteydessä suunniteltiin hissien korottamista

ullakkokerrosten tasoon ja niiden muuttamista sivukoneellisiksi. Muutoksia ei kui-

tenkaan toteutettu.

Hissikori on kuin liikkuva lyhty porraskuilussa. A-porras

Vasemmalla: Hissikorin petsattu puupinta, mustat lasilistat ja röpölasi. A-porras.

Alla: Hissikuilun suojaverkko, jossa huoltoluukku. E-porras

Hissin oven painike ja lukko, A-porras

Alla: Hissikorien lattiat on peitety kolik-

komatolla. Takaseinältä löytyy kääntyvä

penkki.


O PA S T E E T

Lallukan julkisista tiloista löytyy runsaasti näyttäviä opasteita. Funktionalismin

yksi piirre oli reipas modernismia huokuvan grafiikan käyttö. Talon toiminnallisia

ominaisuuksia korostettiin ”kirjaimellisesti”.

Lallukan opasteiden kirjasin on funkikselle tyypilliseen tapaan perustyypiltään

groteskia, ei antiikvaa. Nykyisin fontin nimi olisi ehkä Swiss, Helvetica tai Futura.

Opasteilla johdatetaan portaikkoihin sekä rakennuksen erityiskohtiin: varauloskäy-

tävä, puhelin, vahtimestari, sekä vessoihin: dames, messieurs.

Opasteiden materiaali vaihtelee irtileikatuista messinkikirjaimista lattioiden

mosaiikkibetoni-intarsiaan. Porrashuoneiden nimitauluissa on nykyisin myös muo-

via.

Alkuperäisten opasteiden visuaalinen ilme muistuttaa Juslénin arkkitehtuuri-

grafiikassaan käyttämää tekstausta (ks. alla). Työpiirustusten viimeistelyssä ei sääs-

telty vaivaa, jokainen kuva oli lay-outiltaan ja sisällöltään kuin itsenäinen grafiikan

teos.E-portaan opaste yhdyskäytävässä oviaukon päällä. [416]

Kerrosnumero lattiassa kerrostasanteella D-portaikossa [418-01]E-portaan nimitaulu [329]miesten ja naisten wc:n opaste juhlasalin aulassa [301]

Uusia opasteita: ullakkoasuntojen käytävään johtava opaste [805] ja Apollonkadun tuulikaapin nimitaulu.

Opasteet julkisivuissa: Apollonkadun sokkelliin groteskilla hakattu talon nimi sekä

pääovelle opastava kyltti Etelaäisen Hesperiankadun ulko-ovessa.

Puhelinkopin opaste ravintolan aulassa


VA L A I S I m E T

Juhlasalin nykyinen kattokruunuJuhlasalin kattokruunu 1930-luvulla (SRm)Portaan kattovalaisimen kupu.

Lallukan valaisimet tilattiin Idman Oy:ltä.

Oikealla: Yhdyskäytävän kattovalaisimia

Alla: Yhdyskäytävän seinävalaisin on sijoitettu syvennykseen,

jonka pohja on muodoltaan pallopinta. Vuonna 1968 aula-

tilojen kunnostuksen yhteydessä hankittiin uusia lamppuja

Ornosta.

Vasemmalla: Eteläisen Hesperiankadun aulan

valoviiva.

Alla: Apollonkadun aulan seinälampetti

K I I N T E ÄT K A LU S T E E T

Alkuperäisiä ateljeen kiinteitä puisia ja maalattuja maalaushyllyköitä on sääs-

tynyt 12 kappaletta. Hyllyköt ovat olleet käyttäjien mukaan ilahduttavan kestäviä,

eivätkä ne taivu kovankaan painon alla. Maalaushyllyt on asennettu ateljeen lyhyen

seinän ja katon kulmaan. Ne koostuvat pitkän tason päälle jaotelluista erikokoisista

pystylokeroista (ks. seuraavan sivun sinikopiopiirustus).

Puurakenteisia keittiökalusteita on jäljellä enää muutama, mutta niistä heijastuu

hyvin 1930-luvun käsityön laatu ja muotokieli. Useimmissa asunnoissa alkuperäi-

nen keittiö on poistettu uuden ajanmukaisemman tieltä, koska esimerkiksi jääkaa-

pille ei ollut tilaa ja tasot olivat nykyaikaisia standardeja matalammat. Keittiökalus-

te koostui allaskaapeista, pöytälevystä altaineen sekä yläkaapistosta. Kalustukseen

kuului alun perin kaasuliesi. Puiset vetimet olivat profiloidut ja kaapinovien ovileh-

den etupinnan reunaa kiersi ura.

Alkuperäiseen eteiseen kuului pieni laskutaso sekä syvennykseen asennettu

puinen kenkähylly ja vaatenaulakko hattuhyllyineen. Teräksiset vaatekoukut kiin-

nittyivät teräksiseen neliskanttiseen tankoon, jossa koukkuja oli asunnon koosta

riippuen kahdesta kuuteen kappaletta. Ovimatto oli upotettuna mattosyvennynyk-

seen, jota reunusti messinkinen lista.

Suurissa A-rapun asunnoissa on ollut erillinen huone palvelijalle, johon on

kuulunut pieni vessa. Siitä oli käynti aputilaan, missä on puinen tarjoilutaso. Tarjoi-

lutasoja on muutama jäljellä.

Huoneistojen säilytyskalusteina toimivat kiinteät seinäkomerot koostuvat ala-

osan korkeasta kaapista, jossa on teräksinen painike, sekä matalammasta yläkaa-

pista. Myös eteisen yhteydessä on usein yläkaapisto, joka on samantyylinen kuin

seinäkomeroiden yläkaapit. Eteistason päällä on kaksi pienempää seinäkomeroa.

Huoneistojen ulkoseiniltä löytyy kylmäkaappeja, jotka ovat avaimella lukit-

tavia. 1930-luvun alussa jääkaappeja ei ollut vielä saatavilla, joten kylmäsäilytystä

vaativat ruokatarvikkeet pidettiin talvella tässä huonelämpötilaa kylmemmässä ko-

merossa.

Keittiö [102-09]

Alkuperäinen keittiö (Arkkitehti-lehti 7/1934)

Pienen eteisen naulakko [516-01] ja eteinen [420-10]

Vasemmalla: marin salin kiinteät kaapit.

Juhlasalin portaikon

alkuperäinen opaalilieriövalaisin


Ateljeiden tauluhyllyjen sinikopiopiirustus. (LA)

Jakkara [420-06]

Tauluhylly [331-08]

Senkki [331-08] Jalkalamppu [331-08]Pulpetti [326-04]

AT E L J E E K A LU S T E E T

Ateljeiden irtokalusteita olivat alun perin puinen pulpetti, jakkara ja matala

pitkä senkki sekä teräksinen jalkalamppu ja vihreät tauluhyllyn verhot. Ateljeen

sisustus tilattiin K. P. Kaasiselta.

Pulpetteja ja senkkejä on säästynyt 13 kappaletta, jalkalamppuja 7 kappaletta,

jakkaroita 5 kappaletta ja verhoja kolme kappaletta.

Asukas Tero Laaksonen (asunto E 16) kertoi ostaneensa useamman rikkinäi-

sen alkuperäisen jalkalampun lähellä sijaitsevasta antiikkikaupasta: alkuperäiset jal-

kalamput olivat päätyneet kauppaan myyntiin ilmeisesti roskalavan kautta, jonne

harkitsemattomasti on heitetty alkuperäiskalusteita asuntojen kunnostustöiden

yhteydessä.

78

Taiteilija, professori Wilho Sjöströmin ateljee E2 [105] ja eteistilan portaat. Seinät olivat ilmeisesti lämpimän harmaat.

Tänä päivänä tutkittaessa maalikerroksia nykyisen valkoisen (NCS S 1002-G50Y) alta löytyy keskiharmaa (NCS S 3502-Y) ja

sen päältä vaaleampi harmaa (NCS S 1505-Y20R). Ikkunoiden sisäpuitteet eivät nekään olleet nykyiset valkoiset, alta löy-

tyy seinän väriä lähellä oleva harmaa (NCS S 3005-Y20R; ks. s. 105). Kaikki sisäovet olivat tummia. (1941, Pietinen, mVKa)

Viereinen sivu: Ateljee E 19 [515-04]. (Valokuva H. Iffland, SRm)

t i L A t


1 2

3

4

567

8

9

10

1:200 1. kerros 1,5. kerros

Asukashistoria:Alvar Cawén 1933–33Antti Favén 1933–34Väinö Blomstedt 1934–34Yrjö Liipola 1934–36Jussi Vikainen 1936–36Antti Favén 1936–39Aale Hakava 1940–51Armas Tirronen 1952–52Erkki Koponen 1952–53

Eila Hiltunen 1953–54Onni Oja 1954–54Helvi Hyvärinen 1955–55Helmi Kuusi 1956–56Olavi Valavuori 1956–58Raimo Utriainen 1958–61mauno Oittinen 1961–65Essi Renvall 1966–67Kari Juva 1967–70

Raimo Heino 1970–71Kari Huhtamo 1972–74Erkki Kannosto 1974–74Kain Tapper 1974–75mauno Hartman 1976–2003Erkki Kannosto 2004–06matti Peltokangas 2006–08marja Hakala 2008–09martti Aiha 2010– T YöAT E L J E E E 1

Ateljeeonniinsanottuprojektitilaelisiiheneikuuluasuintiloja,ainoastaanpieni

keittiösekäsuihkutilat.Vuoteen2008mennessäsitäonvuokrattu26:lletaiteilijal-

le,jotenkäyttäjäkuntaonvaihtunutenemmänkuinmissäänmuussataiteilijakodin

huoneistossa.Siltitilaonsäilyttänytominaispiirteensäparemminkuinuseimmat

muutateljeet,mm.kiintokalusteetjatilaankuuluvatirtokalusteet.

102-01 suihku

Suihkutilaonuusittu.Lattiassaonvaaleansininenklinkkeri,jokajatkuuerikokoi-

senavaaleansinisenäkaakelinaseinillemetrinkorkeuteen.Tästäylöspäinonval-

koinenkaakeli,jokaloppuuennenkatonrajaa.Seinävalaisimessaonkeraaminen

kanta.

102-02 Varasto

Varastonlattiassaonalkuperäinenruskealinoleum,jokaonkuitenkinpahastiku-

lunut.

102-03 Aputila

Osalattiastaonvanhaaharmaatakuusikulmaistaklinkkeriäpuskusaumoin,osasa-

mantyylistämuttaeriväristäklinkkeriäsuuremmallasaumalla.Poistoilmakanavan

ritiläjasiitäroikkuvakatkaistuketjuonmaalattuvalkoiseksi.

102-04 Ateljee

Alkuperäiskalusteistaonsäilynytkaksipulpettia,senkkijalattialamppu.Osalat-

tianpystypuuparketeistaonkorvattubetonivalulla.Kattoononasennettuakus-

tiikkalevyjä.Lattiassaonkaksikuvanveistäjänsavikuoppaa.Ikkunaonkatutason

korkeudessaolevasuuriateljeeikkunajasiinäonyhdeksänruutua:alimmatruudut

sekäpuoletkeskimmäisistäonpeitettyläpinäkemättömällämuovikalvollasuojaksi

ohikulkevienkatseilta.Takkatilanvierestänouseesirotbetoniportaatparvelle.Por-

Sijainti: 1. ja 1,5. kerros Eteläisen Hesperianka-dun puolella.

1. Varaston ja aputilan lattiat, varaston puolinen ruskea kulunut lattia on alkupe-räinen.

2. Aputilan lattia, kaksi erilaista laattaa.

3. Keittiön detalji.

4. Keittiön vedin.

5. Ateljeen puinen pulpetti.

6. Ateljee vuonna 1934, vuokralaise-na todennäköisesti Yrjö Liipola. (SRm, H. Iffland)

7. Ateljee parvelta katsottuna.

8. Eteisen naulakko.

9. Työhuoneen eteinen.

10. Porras parvelle.

taidenvalurautainenkaideonfunkistyylinen.

102-05 takkatila

Suurta ikkunaa vastapäätä on parven alla pieni oleskelutila, jota hallitsee suuri

muurattutakka.Lattiaonvanhaapystypuuparkettia.

102-06 Wc

Saniteettikalusteetovattalonvanhaamallia.Lattiaonpuskusaumattuaharmaata

kuusisivuistaklinkkeriäjajalkalistan.80mmkorkeaamustaakaakelia.

102-07 Välikkö/ naulakko

Naulakkojasenallaolevakenkähyllyovatalkuperäisiä,hienostipaikalleensovitet-

tujapuukalusteita.Lattianmateriaalionpunaistalinoleumia.Lähteissäeiolemai-

nittulattiamateriaalinvaihtoa,jotenseonmahdollisestialkuperäinen.Naulakon

päälläonseinäkomero,jonkaovioneteisessänaulakonyläpuolella.

102-08 eteinen

Alkuperäinen eteisen taso onmaalattu siniseksi.Oven edustalla onovimattosy-

vennys, jossa on messinkinen kehys. Lattiassa on sama punaista linoleum kuin

viereisessävälikössä.

102-09 Avokeittiö/ parvi

Alkuperäisetkeittiökalusteetovatsäilyneethyväkuntoisina.Lattiaonuusittutur-

koosiksimuovimatoksi.Parvenkaideonulkoasultaansamanlainenkuinparvelle

johtavanportaankaide.Portaanyläpäässäonsuuripoistoilmakanavanritilä.Ka-

tossaonakustiikkalevyjä.


1 2

3

4

5

678910

11

12

1:150

13

Asukashistoria:Werner Åström 1933–37Väinö Hämäläinen 1937–40Anton Lindfors 1940–43Per ja Tamara Laurén 1944–51Olli miettinen 1951–69Reino Hietanen 1970–72Göran Augustson 1972–

T Y Y P I L L I N E N AT E L J E E H U O N E I S TO, E 10

Huoneistontilajakoonalkuperäinen.Kaikkikiinteätseinäkomerotovatsäilyneet

eikäateljeehenolerakennettuuusiakiinteitäkalusteitataiparvia.Ainoastaankeit-

tiöonremontoitukokonaanjasielläonuudetkalusteet.Asukasonviimeksivaih-

tunutviimeksi1972,mikälieneeosasyynäpintojenhyväänsäilymiseen.

331-01 eteinen

Asunnonkahdestasisäänkäynnistätämäonpienempi,todennäköisestipalvelijalle

tarkoitettueteinen.Seinällänäkyyvanhakaasuputki.Pienetjasiroteteiskalusteet,

puiseteteistaso,kenkähyllyjavaatenaulakko,ovatsäilyneet.

331-02 Keittiö

Keittiöonuusittu(vuosiluvustaeiole tietoa).Keittiötävastapäätäonkuitenkin

jäljellävanhatseinäkomerot, joidenallaalkovissaonmahdollisesti sijainnutpal-

velijanmakuupaikka.

331-03 eteinen

Varsinaisessahuoneistoneteisessäonpuiseteteistaso,vaatenaulakkojakenkähylly.

Seinät ovathuonossakunnossa. Seinäkaappienovet japuiset kiintokalusteet on

maalattumustiksi.Lattiassaonalkuperäinenshakkiruutuinenlinoleum,jokakui-

tenkinonhuonossa kunnossa.Ovimattosyvennyksen ympärillä onmessinkinen

kehys.Eteisessäonsiniseksimaalattulämpöpatteri.

331-04 Halli

Seinätontapetoitulasikuituvahvisteisellatapetilla.Seinälläonjäljelläalkuperäinen

mustavalokatkaisin.Lattiaonpunaista linoleumia, jokaonhuonossakunnossa.

Jalkalistatovat10x20mmja20x70mmkokoisiajamaalattuharmaiksi.

331-05 Välikkö

Ikkunanedessäolevakaapinpäällinenontoiminuttarjoilujenlaskutasona.Alku-

peräisetsäilytyskomerotovatsäilyneetjahienoyksityiskohtaonkahdessakaapissa

oleva ikkuna. Lattiassa on punainen linoleumruutu, mikä toistuu muissakin E-

portaanasunnoissa.

Sijainti: 3. kerros Ete-läisen Hesperiankadun puolella.

1. Sisäpihan maalat-tu mäntyikkuna.

2. Ateljeessa on ns. palvelijan kutsu-kello, joka ei toimi enää.

3. Ateljeen takassa on pyöreä pääty. Etualan nojatuolla alkuperäiset maa-laushyllyn vihreät verhot.

4. maalaushylly.

5. Saniteettikaluste.

6. Ateljeen lattia.

7. Olohuoneen alku-peräinen lattia.

8. Alkuperäinen sina-pinvärinen lattia.

9. Seinäkomeroita.

10. Aputilan lattia ja jalkalista.

11. Ovet on koodattu roomalaisilla numeroilla.

12. Keittiöön kuuluva aputila.

13. Säilytyskomeron sivussa on ikkuna josta näkee kaapin sisällön.

331-06 Huone

Huone toimii tällä hetkellä perheen olohuoneena. Lattiassa on alkuperäinen ja

hyväkuntoinen punertavanruskea linoleum, jonka boordina on musta 240 mm

kaistale.

331-07 Makuuhuone

Makuuhuoneenlattiaonhyvinsäilynyttäsinapinväristälinoleumia.Lämpöpatteri

onmaalattuvaaleansiniseksi.Poistoilmahormionpeitetty.

331-08 Ateljee

Ateljeenlattiaonruskeaalinoleumia,jossaherkullisestinäkyypatinanataiteilijan

työskentelyn jälki. Seinästäulkoneemuurattu ja kaareva takka, jonkapäällä on

tauluhyllymaalaustensäilytykseen.Seinässäonpalvelijankutsukello.

331-10 Wc

Lavuaarijawc-istuinovatrakennuksenvanhojasaniteettikalusteita.Lattiaonpus-

kusaumattuaharmaatakuusikulmaistaklinkkeriä,tosinhuoneenkeskelläonpieni

kaistaleuudempaaharmaatakuusikulmaistakaakeliasuuremmallasaumalla.

331-12 Välikkö

Seinätonmaalattuoranssiksi.Yhdenylimmänseinäkomeronovipuuttuu.Lattia

onruskeaalinoleumia.

331-13 Kylpyhuone

Sisääntuloseinälläonvanhalämpöpatteri,jossaonpyyhkeenkuivatustanko.Seinäl-

läolevapoistoilmahormionpeitettysiniseksimaalatullaritilällä.

10


1:150

1:5

1

2

4 5 6 7

8

9

Asukashistoria:Väinö Sola 1933–61Timo mikkilä 1961–72Usko Aro, Anita Välkki 1972–81Seppo Laamanen 1982– T Y Y P I L L I N E N S U U R I A S U I N H U O N E I S TO A 41

504-01 Halli

Lattiaontakkaanasti300x300mmmustaalinoleumruutua,jokavaihtuuruokai-

lutilaanpäinmentäessägraniitinpunaiseksiyhtenäiseksimatoksi.Lattianreunoilla

onmusta240mmleveäboordi.Puisetvalkoiseksimaalatutlattialistatkoostuvat

kahdestaerikokoisestalistasta.Seinätonmaalattuvalkoiseksi.Maalinallanäkyy

yksi vanha peitetty puhelinpistoke.Tilassa on alkuperäinen tiilenvärinen takka,

jokaonedelleenkäytössä.Hallistaolohuoneeseenjohtavaanentiseenoviaukkoon

onrakennettulasihylly.

504-02 olohuone

Olohuoneenlattianalkuperäistägraniitinpunaistakeskikenttääreunustaa240mm

mustaja90mmvalkoinenboordi.Olohuoneenjaruokailutilanvälissäonalku-

peräisetvalkoiseksimaalatutpuisettaiteovet.Olohuoneestaviereiseenhuoneeseen

avautuutummaloimukuvioinenvasikallinenpuuovi.Apollonkadunpuistikkoon

suuntautuvanikkunansmyygion235mmsyväjaseonvahvistettulasikuitukan-

kaalla.Ikkunaonlakattuatammea,helatjanupitniklattuamessinkiä.Ulkoseinällä

onkylmäkomero,jossaonmaalattupuinenvalkoinenovi.Ovenavainontallessa.

Ikkunanallaonvalkoiseksimaalattupatteri.

504-03 Huone

Kirjastonatoimivanhuoneenlattiapintaonuusittu.Vanhahuonokuntoinenlattia

onjätettyuudenalle.Uusilinoleummukaileekuitenkinvanhantyyliä.Lattiaon

graniitinpunainenjasiinä240mmmustaboordi.Seinälläonvanhatuuletusauk-

ko,jonkaedessäonvalkoiseksimaalatturitilä.Viereiseenkäytäväänjohtavaovion

tummajaloimukuvioinen.

504-04 ruokailutila

Lattiassaonalkuperäinengraniitinpunainenlinoleum.Makuuhuoneeseenjohta-

vanoventakanalattiallaonovistoppari.Seinälläonuusisähköinentuuletuslaite.

504-05 Käytävä

Käytävän kolme ovea on maalattu valkoisiksi. Lattialla on harmaansininen 100

x200mm,eialkuperäinenkaakeli.Puinenjalkalistaon15x60mmvalkoiseksi

maalattu.Käytävälleaukeaa12seinäkomeroa:6korkeaa,jossapainikkeet,niiden

päällä6matalampaakomeroa,joissavetimet.

504-06 Kylpyhuone

Lattiaonkeskiharmaatakuusisivuistaklinkkeriä.Keraaminenjalkalistaon80mm

korkeajamusta.Seinälläsyvennyksessäonalkuperäinenvalkoiseksimaalattupat-

terisekävanhatuuletushorminritilä.

504-09 Aputila

Tilassaonhyvinsäilynytpuinenpalvelijanaputaso,jokaonmaalattuvalkoiseksi.

504-10 Huone

Soittotilanatoimivastahuoneestaonennenollutoviaukkoviereiseenmakuuhuo-

neeseen. Huoneesta aukeaa ikkuna sisäpihalle. Ikkunalauta on mustaa mosaiik-

kibetonia ja smyygit vahvistettu valkoiseksi maalatulla lasikuitutapetilla. Män-

typuiset ikkunat on sisäpuolelta maalattu maalarinvalkoisiksi. Ikkunan alla on

valkoiseksi maalattu alkuperäinen patteri, jonka venttiili on pahasti ruosteessa.

Seinälläonpäällekkäinkaksiseinäänupotettuaseinäkomeroa,joidenovetonmaa-

lattuvalkoisiksi.

504-11 Huone

Ruskeaalkuperäinenlinoleumonkolhiintunut.

504-12 eteinen

Lattiassaonshakkiruutuinenlinoleum.Ruudutovatkooltaan250x250mmja

väritykseltäänvalkoisia jagraniitinpunaisia.Lattiassaonovimattosyvennys, jolla

onmessinkinenkehys.Puisiakiintokalusteita:hattuhylly,kenkätaso jaeteistaso.

Neljä seinäkomeroa:kaksimolemmillapuolilla sisäänkäyntiä joidenpäälläkaksi

matalampaa.Eteisestä avautuu sisäikkunakeittiöön.TilastaonkäyntiA-porras-

huoneeseen.

Asukkaanmukaanseinätjakatotmaalattiinmuutonyhteydessävuonna1982.

Sijainti: 5. kerros Apol-lonkadun puolella.

1. Katto- ja lattialis-tan profiili.

2. Kattoprofiili on pullopyöristyksen ja kantikkaan lis-tan yhdistelmä.

3. Tyypillinen lattia-lista.

4. märkätilan latti-alista.

5. Alkuperäinen patteri.

6. Kaapisto aputilan laskutason päällä.

7. Painikkeita ja heloja.

8. Keittiön seinäko-merot.

9. Eteisen ovimat-tosyvennys, jossa messinkinen kehys.

10. Tulisija

3

7


1

2

34

5

6

7

8

9 1011

12

13

1:100

Asukashistoria:Kerttu Bernhard (Arno Granroth) 1933–34Alma Kuula 1934–41Hanna Granfelt, Heikki Tuominen 1942–46Pekka Alpo 1946–50emännöitsijä mm. 1950–64Helmi Liukkonen 1964–69maiju Kuusoja 1969–80Olavi Pesonen 1980–90Olavi Kosonen 1990–2004Hannu Pätynen 2004–

T Y Y P I L L I N E N P I E N I A S U I N H U O N E I S TO, D 27

AsuntosijaitseeD-portaassajaonmuutoshistoriansapuolestatyypillinenLallukan

pienasunto.

551-01 olohuone

Seinissäon lasikuituvahvisteinen,valkoiseksimaalattu tapetti.Etelänpuoleinen,

puutarhapihalleavautuvaikkunaontammi-ikkuna,jonkalakkausjakittionra-

pistunut.

551-02 Keittiö

Keittiönmuotoonmuuttunuttäysinalkuperäisestäkeittokomerosta:entinensi-

säänkäyntikeittiöönontapahtunuteteisenkauttajaoviaukkoonsijainnutnykyi-

senjääkaapintakana.

551-03 eteinen

Eteisestä on purettu sinne kuuluneet kiintokalusteet: ainoastaan sisäänkäynnin

päälläolevatkiinteätseinäkomerotovatsäilyneet.

551-04 Kylpyhuone

Kylpyhuoneenovenpainikeonvalkoistaposliinia.Lattiaonpuskusaumattuahar-

maatakuusikulmaistaklinkkeriäjajalkalistaonn.80mmkorkeatamustaakaake-

lia.Poistoilmahorminritiläonmaalattuvalkoiseksi.Saniteettikalusteetovatuudet.

551-05 Makuuhuone

Kattoononasetelturimoja,jotkamuodostavatristikon.Seinissäonlasikuitutapet-

ti,yksiniistäonmaalattuvaaleanvihreäksi,muutseinätovatvalkoisia.Peittomaa-

latun mäntyikkunan maalipinta lohkeilee. Seinät on maalattu huolimattomasti,

sillämaaliroiskeitaonsekäjalkalistoissaettäseinäkomeronovessa.

Lattiatonuusittukauttaaltaanlautaparketiksikylpyhuonettalukuunottamatta.

Siojainti: 5. kerros.

1. Olohuoneen tammi-ikku-nan detalji.

2. Tammi-ikkuna

3. Tammi-ikkunan detalji

4. Uusitun keittiön jalkalista

5. maalatun mäntyikkunan detalji

6. Seinäkomeron edessä nurkassa huolimatonta maalausjälkeä

7. makuuhuoneen maalattu mäntyikkuna

8. mäntyikkunan lukitus-detalji

9. Patteri

10. Seinän ja katon liittyminen

11. Seinäkomero

12. Suihku

13. Kylpyhuoneen ovi


Asukashistoria:Erja manto 1990–98Antti Litja 1998–

2

4

6

8

1

3

5

7

T Y Y P I L L I N E N U L L A K KOA S U N TO, A 55

Ullakkoasunnotrakennettiin1980-luvunlopulla.Huoneistoilleontunnusomais-

tavinot,paikoinkorkeallenousevatkattomuodotsekätilaahalkaisevatpalkistot.

Vanhatvesikatonkantavatpuurakenteetonpaloteknisistäsyistäkoteloitu.Asunto-

jenpäivänvalonsaantiavarrtenpuhkaistiinvesikatonläpikattoikkunoita.Ikkunat

ovatsisätilassaniinkorkeallaettäniistänäkeevaintaivasta.

A55sijaitseeApollonkadunpuolellaelisenikkunatovateteläänpäin.Huoneis-

tonilmanvaihtojärjestelmätoimiipuutteellisesti,jotenasuntoonkesäisinkuuma.

Asunnonkuivientilojenlattiatovatlinoleumia.

802-01 Keittiö

Kolmionmuotoinenikkunaonasunnonainutikkuna,jonkasaaauki.

802-02 Kylpyhuone

Kylpyhuoneenkaakeleidensaumoissaonhometta.Kylpyhuoneessaolivesivahinko

nykyisenasukkaanmuutettuasisään.

802-03 olohuone

Olohuoneen yhdessä kulmassa lattiaa on korotettu pyöreäkulmaiseksi ”lavaksi”:

liittyneekösiihen,ettähuoneistoonmerkittynäyttelijänasunnoksi-vaionkoky-

seessä”kottarainen”,pakonsanelematalotekniikankotelointi?

802-04 eteinen

Eteissäonkiinteähattuhyllyjavaatenaulakko.Seinäänonpuhkaistupienituule-

tusaukkokäytäväänhelpottamaanilmanvaihtuvuutta.

802-05 Vaatehuone

Vaatehuoneensäilytystilaavähentäähuomattavastilattiastaseinäänulottuvavesi-

katonkattorakenne.

802-06 Makuualkovi

Makuualkovin perällä on pieni komero, jonka takaseinässä oletettavasti kulkee

alempienkerrostentakkojenhormit.

Näidenlisäksiasunnonjakatonräystäänväliinjääpienikolmiomainenullakko-

säilytystila,jokaonlämpöeristettymuustaasuintiloista.

Sijainti: 8. kerros Apollonkadun puolella

1. Sisäkaton muodoissa nä-kyvät vanhat, paloeristeyt vesikaton palkistot.

2. Apollonkadun puioleinen kolmioikkuna.

3. Keittiö.

4. Ullakkovarasto.

5. Olohuoneen nurkassa on korotettu lattia.

6. Alkovi.

7. Suihku.

8. Käynti ullakkovarastoon.

Vahtimestarin asunnon ovessa oleva opaste Apollonkadun

sisäänkäynnin tuulikkapissa. [411-08]


N U K K U N U R K K A E 24

Nukkunurkka on E-portaan ylimmässä kerroksessa sijaitseva pieni vierashuo-

ne, jota taitelijaklubi pitää yllä. Tila oli vanhoissa vuokranmaksupapereissa mer-

kitty siivoojalle kuuluvaksi. Tilana Nukkunurkka on erikoinen, sillä alkuperäispii-

rustuksiin sitä ei ole merkitty, paikalla pitäisi olla ullakkotilaa. Vuonna 1974 tila on

vahvistettu Rakennusvalvontavirastoon samalla, kun viereen ullakolle suunniteltiin

musiikkihuoneen rakentamista. Musiikkihuonetta ei toteutettu, sen sijaan hieman

myöhemmin ullakkoasunnot.

Nukkunurkka on hiljattain remontoitu. Huoltopihan suuntaan avautuva ikku-

na on uusittu kytketyksi kolmilasiseksi puuikkunaksi. Hatarat puitteet ovat maa-

laamattomat.

U L L A K KO

Ullakkoasuntojen rakentamisen jälkeen ainoastaan yhdyssiiven ullakko jäi en-

tiseen tapaan varastotilaksi. Lämpöeristämättömän ullakon käytäville sekä kome-

roihin on säilötty myös vanhoja väli- ja seinäkomeroiden ovilehtiä sekä karmeja.

Ullakolla on myös puhelinyhtiöiden tukiasemaa varten rakennettu tekninen tila.

Ullakon kautta voi kulkea E-portaasta A-portaaseen. Yksinkertaiset yläikkunat

harjan tuntumassa avautuvat etelään.

Yhdyssiiven ullakon kattorakenteita.

Nukkunurkka 1:100

Nukkunurkan wc.Nukkunurkka on pieni vierashuone, jossa on myös keittokomero.

Nukkunurkan sijainti: 7. kerros

VA H T I m E S TA R I N - J A E m Ä N N Ä N A S U N N OT

Rakennuksen kilpailuohjelmassa vuonna 1931 oli mukana talonmiehen asunto.

Myöhemmin tila on nimetty vahtimestarin asunnoksi. Asunto sijaitsee Apollonka-

dun sisäänkäynnin yhteydessä, missä siitä oli helppo seurata ulkopuolisten kulkua

rakennukseen. Lallukan asukkaiden vieraat päästettiin sisään sen jälkeen, kun vas-

taanottaja oli ensin kuitannut tulijan sisään.

Nykyinen pohjakaava poikkeaa alkuperäisestä olohuoneeseen rakennetun

ruokailusyvennyksen osalta. Keittiöstä on puhkaistu uusi oviaukko tähän alko-

viin. Asunnosta on kaksi uloskäyntiä: yksi Apollonkadun sisäänkäynnille johtavalle

käytävälle ja yksi Apollonkadun porttikäytävään johtavaan eteiseen. Vahtimestarin

asunnon ovessa lukee ”Vahtimestari”.

Emännän asunto on vahtimestarin asunnon vieressä, A-portaan alapäässä ja

yhdyskeittiön läheisyydessä. A-portaaseen ennen kuulunut valoaukko [414-03]

on liitetty asuntoon kuuluvaksi työhuoneeksi vuonna 1991. 28 Asunnosta on kak-

si uloskäyntiä: yksi A-portaaseen ja yksi Apollonkadun porttikäytävään johtavaan

eteiseen. Emännän asunto on säilyttänyt tilalliset piirteensä. Huoneisiin on kuiten-

kin tehty uusi katto: keittiön tuuletusaukosta voi päätellä että uusi katto on mata-

lammalla kuin entinen. Nykyään asuntoa vuokrataan näyttelijälle.

Vahtimestarin- [411] ja emännän asunnot [414] 1:200

Sijainti: 4. kerros Apollonkadun puolella (=katutaso)

Vahtimestarin asunnon ruokailutila on rakennettu vanhojen säilytyskomeroiden tilalle.

Oikeassa kuvassa aikaisemmin tilaan johtaneet ovilehdet.

Näkymä juhlasalin etei-

sestä ylähalliin vievään

portaikkoon.


Lallukan juhlasali vuonna 1934. (Iffland, SRm)

J U H L A S A L I J A E T E I S H A L L I

Lallukan juhlasali sijoittuu syvälle Apollonkadun tason alapuolelle, puutarha-

pihan perälle. Käynti pääaulasta saliin taphtuu B-portaan ja sen alapäässä olevan

juhlatilan oman eteis- ja naulakkotilan kautta, jossa on ovet myös wc-tiloihin sekä

puhelinkoppiin. Eteisen yläikkunat osuvat Apollonkadun julkisivussa sokkelin kal-

terien taakse; sisätilassa Juslén on suurentanut keinotekoisesti ikkunan kokoa lait-

tamalla seinän sisäpintaan ulkoikkunaa suuremman ruudun.

Eteisestä laskeudutaan vielä puoli kerrostasoa juhlasaliin tammipintaisia por-

taita pitkin. Vastapäätä puutarhapihan ulkoseinällä aukeaa viisi korkeaa, peitto-

maalattua mäntyikkunaa. Suorakaiteen muotoisen salin toisella lyhyellä sivulla on

näyttämö ja toisella, ainoalla ehjällä seinällä, suuri vaakasuuntainen ilmanvaihtosä-

leikkö. Tilaa kiertää kolmella sivulla kiinteä penkki ja sen rintapaneeliksi nouseva

selkänoja. Juhlasalin seinällä olevat vanhat tarjoilijan kutsunapit eivät enää toimi.

Tilan kasetoidun vanerikaton kruununa oli alun perin omintakeisesti lautasellinen

opaalipalloja; asetelman runko on edelleen paikallaan mutta valaisimet muutettuna.

Juhlasalin tammiparkettilattiaa on huollettu useaan otteeseen hiomalla ja lak-

kaamalla. 29 Kalustus on vaihdettu ainakin vuonna 1965, jolloin hankittiin uudet

tuolit. 30 Irtokalustus on tänä päivänä ilmeeltään sekalainen eikä vastaa arkkiteh-

tuurin laatua. Näyttämön Steinway & Sons -flyygeli on talon muusikoitten ahke-

rassa käytössä.

Juhlasaliin vähitellen kertynyt maalausten ja veistosten kokoelma on nykyisin

tärkeä osa tilan tunnelmaa ja kulttuurihistoriaa.

Eteisestä saliin laskeutuvat portaat. Seinällä on alkuperäinen opaalilieriövalaisin.

Sisäkaton upotukseen on integroitu moderni lisävalaistus.

Vasemmalla: Juhlasalin seinillä ja ikkunapenkeillä on tänä päivänä runsaasti

taidetta. Kuva taiteilijaklubin tilaisuudesta joulukuussa 2010. Juhlasalin yhdellä

sivulla on esiintymislava ja siellä flyygeli.

Kutsunappi

Sijainti: 3. kerros puu-tarhapihalla

Juhlasalin eteisen

naulakkoNaispartiojohtajat vierailulla Lallukassa 1952. Neljäs

oikealta Helvi Sipilä. Huom. seinällä olevat lampetit.

(F.E. Fremling, mVKa)


m A R I N S A L I

Marin sali Apollonkadun sisäänkäynnin läheisyydessä on yhdistetty kolmesta

pienestä alun perin ”arkistohuoneeksi” nimetystä tilasta. Muutos on Kai Palmqvis-

tin mukaan tapahtunut vuonna 1982. Samassa yhteydessä purettiin seinäkomeroita

ja peitettiin keskimmäinen, käytävään johtava ovi. Tila toimii ruokailukabinettina

sekä laululuokkana. Tilassa on suuri määrä taidetta - mm. Venny Aho-Soldanin,

Antti Ojalan, Aarre Aaltosen ja Matti Visannin teoksia. Huoneen seinät on tape-

toitu lasikuitutapetilla. Lattian kulunut parketti on huoneitten yhdistämisen ajalta,

samoin kuin alaslaskettu katto, joka on vaaleanharmaata akustiikkapaneelia.

Marin salin keskimmäinen ikkuna koekorjatiin syksyllä 2010. Ikkunat ovat

peittomaalattua mäntyä, väri sisäpuolella maalarinvalkoinen. Ikkunapenkit ovat

mustaa mosaiikkibetonia.

myös marin salin seinillä on runsaasti taidetta. Peräseinän alaosaa peittää

alkuperäinen kaapisto.

marin salin irtokalustus ja alaslaskettu katto eivät vastaa talon arkkitehtuurin

laatua.

marin salin sijainti: 4. kerros Apollonkadun puolella

K LU B I T I L A

Lallukan asukkaista koostuvalla taitelijaklubilla on oma tilansa itäisen sisäpi-

han alla. Sisäänkäynti löytyy huoltopihan alemmalta pihatasolta. Tilan eteisestä

päästään pieneen klubihuoneeseen sekä kuntosaliin, jonka yhteydessä on pitkän-

mallinen keittiö. Keittiön ja kuntosalin paikalla oli alun perin polttoainevarasto,

klubihuoneen paikalla kattilahuone. Vuonna 1986 tilat muutettiin kahdeksi harjoi-

tushuoneeksi. Remontin yhteydessä tilasta purettiin seinä, joka kantaa yläpuolella

olevaa sisäpihatasoa. Seinä korvattiin palkilla. 33

Klubitilan lattia on kulunutta muovimattoa. Seinäpinnat ovat nuhjaantuneet ja

valkoisiksi maalatut. Kuntosalin katossa on suuria ilmanvaihtoputkia.

Ala- ja yläkeittiöitä yhdistävä porras

Kuivaushuone [104-04]Klubihuone [112]

Alakeittiön pesupiste

K E I T T I ö

Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakoti-säätiön perustamiskirjaan sisältyi ajatus

taiteilijoille asunnon lisäksi tarjottavasta ilmaisesta tai vähintäänkin huokeahintai-

sesta ruoasta. Tarkoitusta varten rakennettu yhteiskeittiö toimikin varsin pitkään,

mutta lopulta vähentynyt kysyntä johti sen toiminnan kuihtumiseen. Nykyisin ra-

vintolatoiminta on vuokrattu yksityiselle toimijalle, joka pyörittää tilausravintolaa

entisen yhteiskeittiön tiloissa.

Keittiö sijaitsee Marin salin ja juhlasalin yhteydessä kahdessa tasossa: tasoja

yhdistää ahdas portaikko. Ruoka valmistetaan 4. kerroksessa ja alempi 3. kerrok-

sen tila toimii annostelu- ja tarjoilukeittiönä. Keittiöitä yhdistävässä portaikossa

on pieni wc, josta on käynti B-portaan alla olevaan varastotilaan. Varastotilassa on

sähkökeskus. Alakerran keittiöstä on heiluriovet juhlasaliin.

Keittiö remontoitiin vuonna 2008, jolloin sen tilojen luonnetta muutettiin

perusteellisesti. Ilmastointitekniikka ja suurkeittiölaitteet uusittiin nykyaikaisia

vaatimuksia, mm. ravintolatoinnalle asetettuja terveysnormeja vastaaviksi. Lattiat

ovat sinistä kivisekoiteklinkkeriä. Alkuperäinen keittiöitä yhdistävä ruokahissi on

säilytetty.

S AU N A J A P E S U L A

Rakennuksen valmistuessa siinä ei ollut saunaa, vaan nykyisen saunatilan pai-

kalla oli pesula sekä silitys-ja kuivaushuone. Kuivaushuoneen kalustukseen kuu-

lui ns. kuivaushevoset. Vuonna 1961 silitys- ja kuivaushuoneen tilalle rakennettiin

sauna. Kulku saunaan tapahtui siis pesulan kautta. Vuonna 2006 pesula siirrettiin

nykyiselle paikkalleen kerrosta alemmaksi ja kahta vuotta myöhemmin sauna val-

mistui nykyiseen muotoonsa.

Uusimmassa remontissa purettiin shakkiruutulattia, joka oli 60-luvun kunnos-

tuksen yhteydessä asennettu tiiviisti puskusaumattuna. 31 Vuonna 2008 valmistu-

neessa remontissa uusittiin kaikki pinnat ja saunan lauteet. Lattia on klinkkeriä

shakkiruutukuviossa ja suihkun seinissä on valkoisia kaakeleita.

Pesula siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 2006, jolloin tila peruskorjattiin.

Tila oli aikaisemmin varastotilaa, jonka etummaisesta huoneesta oli vuonna 1968

tehty mankelihuone. 32 Pesulassa on kolme huonetta peräkkäin (mankelihuone,

pesutupa ja pyykinkuivaushuone) , joista ensimmäisen yhteydessä on edelleen pieni

varastotila. Huoneiden lattioissa on okran värinen kaakelilaatta ja seinissä valkoi-

nen kaakeli. Katto on kahdessa etummaisessa tilassa valkoiseksi maalattua peltiä.

Oikealla: Saunaosaston vilvoittelutila.

Alla: Uusittu sauna.


P O R R A S H U O N E E T

A-porras

A-porras on rakennuksen Apollonkadun puoleisen osan pääporras. Hissillä

varustetussa portaikossa on viisi asuinkerrosta, joista ensimmäisessä Apollonka-

dun sisäänkäynnin tasolla ovat talonmiehen ja emännän asunnot. Portaikossa on

yhteensä 23 huoneistoa, joista neljä on saatu aikaan jakamalla kaksi isoa asuntoa.

Huoneistot on tarkoitettu pääasiassa näyttelijöille ja säveltaiteilijoille.

Porrasaskelmat ja lepotasot ovat mustaa mosaiikkibetonia. Kerrostason latti-

aan on intarsiana upotettu kerroksen numero. Punamustat käsijohteet ovat puuta.

Huoneistojen ulko-ovet ovat tummaksi petsattua koivuviilua, kaksivärisen ovilistan

ympäröiminä (profiili ks. sivu 98). Parvekkeiden puulasiovet ovat maalarinvalkoi-

sella öljymaalilla peittomaalattua mäntyä.

Porrashuoneen seinäpinnat on vahvistettu lasikuitukankaalla, joka on paikoi-

tellen maalattu turkoosiksi ilman tasoitusta. Valokatkaisijoita on useita erilaisia,

postiluukkujen koot vaihtelevat ja ovikelloja on eräillä asunnoilla useita kappaleita.

Ylimpään kerrokseen on rakennettu kolme ullakkoasuntoa 1980-luvun lopulla.

Alkuperäisiä huoneisto-ovia

[606-01] sekä ullakkoasuntojen

käytävään johtava ovi.

A-portaan kolmas kerros.

Lepotasoilta aukeaa ovi tuuletusparvekkeelle.

B-porras

B-porras on Apollonkadun aulasta juhlasaliin vievä portaikko, johon lasketaan

myös säätiön tiloihin ja Marin saliin johtava puolen kerroksen porrasjakso. Seinät

on vahvistettu lasikuitukankaalla. Ylähallin ja juhlasalin eteisen katto on nykyisin

kirkkaan punainen. Porrasaskelmat ovat mosaiikkibetonia. Kromatusta teräsput-

kesta tehty käsijohde poikkeaa talon muista käsijohteista. Portaikon ylimmälle

lepotasolle asennettiin teräsputkistra kasattu veräjä vuonna 1966. 34 Ylähallin ja

Apollonkadun eteisen välille puhkaistiin vuonna 2005 uusi oviaukko. 35

Portaan veräjä on vuodelta 1966.

A-portaan kerrostason lattiaan

upotettu opastenumero.

A-portaan 3. kerros.

Oikealla: Juhlasalin ylähalliin arkkitehti-piirustus. (LA)


C-porras yhdyskäytävästä sisäpihalle.

Yläkuva: D-portaan alinta syöksyä reunus-

taa symmetrisesti pienet sivutasot, käsijoh-

de on kuitenkin vain oikealla reunalla. Ovet

ensimmäisen lepotason molemmin puolin

vievät pieniin ateljeeasuntoihin.

Vasemmalla: D-portaan kerrostasanteella

on kolme huoneisto-ovea kullakin. Jälkeen

päin lisätyt sähköasennukset eivät vastaa

talon arkkitehtuurin laatua. D-portaan 2. kerroksen pohjapiirustus

C-porras

C-porras on huoltoporras yhdyskäytävän ja huoltopihan välillä. Portaassa ei

ole asuntoja, yhtä piha-ateljeeasuntoa lukuun ottamatta. Portaasta päästään säätiön

arkistotilaan ja muutamaan harjoitushuoneeseen, jotka aikaisemmin olivat asukkai-

den varastotilaa. Kellarikomerot purettiin vuonna 1987.

Sisäpihan sisäänkäynnin yhteydessä olevan tuulikaapin yläosaan on rakennettu

emännän asunnon laajennus. Tämä muutos pimentää sekä C- että A-porrasta.

Porrasaskelmat ja lepotasot ovat mustaa mosaiikkibetonia, talon muiden por-

taiden tapaan.

d-porras

Yhdyskäyvän puoliväliin sijoittuvassa D-portaassa on asuntoja kolmessa ker-

roksessa. Porrassyöksy on U-kirjaimen muotoinen siten, että kaarteen lepotasoilta

on käynti pienille tuuletusparvekkeille. Portaassa ei ole hissiä. Seinällä on jäljel-

lä vanhat roskakuilun käyttökiellossa olevat luukut. Ylimmän kerroksen katto on

maalattu taivaansiniseksi. Ulkokaarteeseen on jälkikäteen lisätty käsijohde.

Asuntoja portaassa on nykyisin yhteensä seitsemän. Ylimmän kerroksen asun-

not D 30 ja D 31 on yhdistetty yhdeksi huoneistoksi.

Vasemmalla: E-porras, 5. kerroksen pohjapiirustus.

Kaide vuonna 1934 (SRm). Yksityiskohta sivun 31 kuvasta.

E-portaan ensimmäisen kerrostasanteen kaidetta Eteläisen Hesperiankadun aulassa

on muutettu alkuperäisestä (vrt. kuva alla). Kaidemuutoksen ajankohta ei ole tie-

dossa. Arvatenkin kaiteen mataluus ja siinä olevat isot aukot yhdistettynä suureen

putoamiskorkeuteen on todettu - aiheesta - vaaralliseksi pienille lapsille, joita

talossa on vaihtelevassa määrin aina asunut. Pinnaväliä on pienennetty lisäämällä

aukkoihin lattateräkset. Kaidekorkeutta on nostettu uudella vaakaputkella ja sen

alla olevalla, latoista väännetyllä koristeaiheella.

e-porras

Valtaosa kuvataitelijoiden korkeista ateljeista sijoittuu E-portaan ympärille Lal-

lukan Eteläisen Hesperiankadun puoleiseen siipeen. Talon toinen pääporras on

katutasosta seitsemän asuinkerrosta korkea ja siinä on hissi. Asuntoja sen varressa

on yhteensä 25 kappaletta. Eteläisen Hesperiankadun sisäänkäynnin molemmin

puolin on lisäksi kaksi projektiateljeeta. Toiselta lepotasolla on ovi pienelle tuule-

tusparvekkeelle ja 3.-4. kerrosten väliseltä lepotasolta käynti yhdyskäytävään.

E-porras on materiaaleiltaan ja yksityiskohdiltaan A-portaan kaltainen. Täällä-

kin seinät on vahvistettu tasoittamattomalla lasikuitukankaalla, joten tilan alkupe-

räisiä värisävyjä ja kiiltoasteita voi vain arvailla. Valokatkaisijoita on useita erilaisia,

postiluukkujen koot vaihtelevat ja ovikelloja on joillakin asunnoilla jopa kolme

kappaletta. Jokaisella kerrostasolla porrashuoneen ja yhden ateljeen välillä on sa-

mean epätasaisella lasilla varustettu sisäikkuna.

Koivuviilutetut ja tummaksi petsatut huoneistojen ovet on ympäröity ovilis-

talla, jonka reunaan on höylätty 3/4-ympyrän muotoinen kehys. Ovilistojen omin-

takeinen profilointi ja sitä korostava kontrastinen väritys ovat oleellinen osa inte-

riöörin graafista ilmettä. Ovet listoineen muodostavat käsijohteiden ja ikkunoiden

kanssa sisustukseen hienostuneen puusepäntöiden kokonaisuuden.

Porrashuoneen ovilista on

höylätty yhdestä puusta.

Profiili 1:1


AU L AT

Lallukkaan saavutaan sisääntuloaulojen kautta, joko Apollonkadun pääaulasta

tai Eteläisen Hesperiankadun pitkästä aulasta. Kumpikin muodostaa rikkaasti jä-

sennellyn tilataiteellisen kokonaisuutensa. Niiden avulla Juslén sai aikaan muutoin

triviaaliin liikennetilasarjaan arkkitehtonista hierarkiaa, siirryttäessä julkisesta tilasta

yksityiseen, kadulta aulan ja portaitten kautta asuntoon.

Tilojen materiaalit ja yksityiskohdat noudattavat Lallukan yleistä standardia.

Poikkeuksena ovat kuitenkin aulojen ainutkertaiset lampetit ja valoviivat sekä nii-

den sijoittelu.

Aulojen yleisilme ja yksityiskohtien kunto eivät vastaa tänä päivänä alkupe-

räisen arkkitehtuurin laatua. Vanhat värisävyt ja kiiltoasteet ovat kadonneet lasi-

kuitukankaitten alle. Tilaan huonosti sopivat lisävalaisimet, kulmavahvistuslistat,

rujot sähköasennukset ja pimenneet originaalivalaisimet latistavat muutoin upean

entréen tunnelmaa.

Apollonkadun aula. Taustalla Aimo Tukiaisen Lallukka-mitali (2002). Tilan muut taide-

teokset ovat Aarre Aaltosen kipsireliefi (1923) ja Emil Halosen veistämät Lallukoiden

marmoriset rintakuvat.

Y H DY S K ÄY TÄVÄ

Lallukaa halkaiseva yhdyskäytävä on talon liikenteellinen hermorata. Tilaa kut-

sutaan myös valokäytäväksi, kylpeehän tila runsaassa etelästä puutarhapihan yli tu-

levassa valossa. Keskellä taloa oleva selkeä käytävä helpottaa orientoitumista isossa

ja monimutkaisessa talossa.

Yhdyskäytävä on mittasuhteiltaan korkea ja pitkä suorakaide tila, johon valo

tulee sivulta. Kiinteät tammi-ikkunat ulottuvat kattoon asti. Ikkunoita vastapäätä

oleva seinä on jäsennöity sisäänvedoin ikkunoiden rytmissä, jota myös opaaliku-

puvalaisinten asettelu korostaa. Talotekniikan asennukset, lämpöpatterit ja ilman-

vaihtoventtiilit, on huolellisesti suunniteltu seinäkenttien keskelle. Venttiilit on

tosin ajattelemattomasti peitetty lasikuitukankaalla, joka on maalattu valkoiseksi

ja vaalean ruskeaksi. Alkuperäiset värit ja kiiltoasteet löytynevät väritutkimuksessa

pintavahvistuskankaan alta. Lattiassa on muovimatto, joka on Kai Palmqvistin mu-

kaan vaihdettu vuonna 1994.

Vasemmalla: Yhdyskäytä-

vä E-portaasta katsottu-

na vuonna 2010.

Keskellä: Tammi-ikkuna.

Oikealla:

Yhdyskäytävä vuoden

1934 valokuvassa. (SRm)

Eteläisen Hesperiankadun aula ulko-ovea kohti katsottuna. Vasemmalla L:n

muotoinen valoviiva, vastapäisellä seinällä sama muoto painanteena. Ylhäällä

katossa poikittain opaalivalolaatikko, jonka valo ei toimi. Projektiateljeiden

pariovet ovat tummaksi petsattua koivuviilua. Tuulikaapin ovien päällä on yhte-

näinen opaalilasiruutu - ilman ikkunapuitteita tai karmia - jonka läpi ulko-ovien

ovenpäällysikkunoista tuleva valo suodattuu sisään. Lattian mosaiikkibetonipin-

taa kiertää intarsiana vaalea kehysviiva. Ks. myös kuva sivulla 31.

Kummassakin aulassa on asiaan

kuuluvat funkistyyliset putki-

huonekalut.


L Ä H D E V I I T E LU E T T E LO

A R K I S TOT

K I R J A L L I S U U S

• Ekelund, H i ld ing, 1931. Juho ja m. Lal luk an Taite i -

l i jakodin luonnosk i lpai lu. s . 58-63. Lehdessä : Ark-

k i teht i 4/1931. Suomen Ark k iteht i l i i t to. Hels ink i .

• Freese, S imo, 2010. Tai te i l i jakot i La l luk an suojelu,

kor jausvelasta kulttuur ipääomaksi? . s . 16-18.

Lehdessä : R akennettu ympär istö 2/2010. R aken-

nustark astusyhdist ys R T Y r y. R akennust ietosäät iö

R TS. Hels ink i .

• Hackzel l , K ai ja , 1988. Vier tot ietä i tään ja länteen

- Hels ingin vanhoja kor tte le i ta 3 . Hels ingin sano -

mat. Sanoma Osakeyht iö.

• Hesper ian Esplanadi , Puistohistor ia l l inen selv i t ys.

Hels ingin k aupungin rakennusvirasto, K atu- ja

puisto - osasto, 2006. Por voo

• I lonen, Juha, et a l . , 1984. Atel jee - Kuvataite i l i jan

t yöväl ine. Valt ion ta idehal l into. Hels ink i .

• Jus lén, Gösta , 1934. La l luk an ta i te i l i jakot i . s .

96-100. Lehdessä : Ark k iteht i 7/1934. Suomen

Ark k iteht i l i i t to. Hels ink i .

• Laur i la , Ul la-mai ja , 2009. Huvi lo i ta Laajasalos-

sa - Tutk imuksia ja rapor tteja 1/2009. Hels ingin

k aupunginmuseo. Por voo.

• mark k anen, Erk k i , 1976. Juho Lal luk k a - k ar ja la i -

nen elämäntar ina . J y väsk ylä .

• Ok ker, Jaak ko, et a l . , 2002. La l luk k a ja Lal luk an

lapset . Juho ja mar ia Lal luk an Taite i l i jakot i -säät iö.

J y väsk ylä .

• West in , Boel , 2008. Tove Jansson. Sanat , kuvat ,

e lämä. Schi ldts. Juva.

H A A S TAT T E LU T

• Ahlapuro, Oss i (1939-) , näyttel i jä/ laula ja , Hels ink i .

Puhel inhaastatte lu 17.7 .2010.

• Ahlgrén, Laur i (1929-) , kuvataite i l i ja , Hels ink i .

Haastatte lut 12 .7 .2010 ja 9 .6 .2011.

• Castrén, E l l i (1944-) , näyttel i jä , Hels ink i .

Haastatte lu 17.6 .2010.

• Fredr iksson, R isto, (1941-) , se l l i s t i , Hels ink i .

Haastatte lu 8 .2010.

• H ietanen, Helena (1963-) , kuvanveistä jä , Hels ink i .

Haastatte lu 2 .7 .2010.

• Häiväoja , Heik k i (1929-) , kuvanveistä jä , Hels ink i .

Haastatte lu 13.12.2010.

• Kotk a , John (1967-) , pasunist i , Hels ink i .


• Laaksonen, Tero (1953-) , kuvataite i l i ja , Hels ink i .

Haastattetu 4 .8 .2010.

• Laamanen, Seppo (1928-) , se l l i s t i , Hels ink i .


• L i t ja , Antt i (1938-) , näyttel i jä , Hels ink i .


• Luoma-Aho, Pi r jo (1960-) , näyttel i jä , Hels ink i .


• mäkelä , Juk k a, (1949-) kuvataite i l i ja , Hels ink i

Haastatte lu 14.6 .2011

• N iemelä , Ti i (1917-) , laula ja , Hels ink i .


• R anta , R auni (1928-) , näyttel i jä , Hels ink i .

Haastatte lu 18.6 .2010 .

• Reima, mar tta (1921-) , näyttel i jä , Hels ink i .


• Romanowsk i , O tto (1952-) , säveltä jä , Hels ink i .

Haastatte lu1.7 .2010

• Saastamoinen, Thelma (1922) , näyttel i jä , Hels ink i .


• Suni la , Anne (1954-) , kuvataite i l i ja , Hels ink i .


• Tal lqvist , Tore, ark k iteht i , Tampere.

Haastatte lu 13.12.2010.

• Vel lonen, Senja (1954-) , kuvataite i l i ja , Hels ink i .


• Vuor i , Antt i (1935-) , kuvataite i l i ja , Hels ink i .


PA I N A m AT TO m AT L Ä H T E E T

T TKK Ark k itehtuur in osasto, Ark k itehtuur ihistor ia :

• K ai la , mark ku, 1982. La l luk an ta i te i l i jakot i 1931 Hel-

s ink i - Ark k itehtuur ik i lpai lut . Har joi tust yö.

Lal luk an ark isto :

• Palmqvist , K ai , 2009. La l luk an ta i te i l i jakodin raken-

nushistor iaa . Hels ink i .

• La l luk an ta lon kor jauksia ja muutoksia 1956-1991.

• Suomen ta lokeskus O y, 2008. La l luk an ta i te i l i jakot i -

R akennuksen kuntoar vio. Hels ink i .

• R akennusluvat

26 Tal lqvist , haastatte lu

27 LA, Kuntotutk imus 2008

28 LA, La l luk an ta lon kor jauksia ja muutoksia

1956-1991, 1991

29 Palmqvist , 2009. La l luk an ta i te i l i jakodin

rakennushistor iaa


1956-1991, 1965

31 H ietanen, haastatte lu


1956-1991, 1968

33 LA, La l luk k a rakennusluvat


1956-1991, 1966


rakennushistor iaa

I N T E R N E T L Ä H T E E T

• SRm ark k iteht ies i t te ly. Gösta Jus lén. http://mfa. f i /

ark k iteht ies i t te ly?apid=16442126 (30.11.2010)

• SRm ark k iteht ies i t te ly. Onni Tar janne. http://

w w w.mfa. f i /ark k iteht ies i t te ly?apid=16382525

(30.11.2010)

• SRm ark k iteht ies i t te ly. W. G. Palmqvist . http ://

w w w.mfa. f i /ark k iteht ies i t te ly?apid=3864

(30.11.2010)

• HS. K aupunk i . 2 .12 .2007. K auppias Juho Lal luk k a

ol i suur lahjoitta ja ja hausk a seuramies. http://

w w w.hs. f i /k aupunk i/ar t ik kel i /K auppias+Juho+Lal l

uk k a++ol i+suur lahjoitta ja+ja+hausk a+seuramies/

HS20071202SI1K A030xq (30.12.2010)

Valokuvat tek i jän, e l le i to is in mainita .

1 Ok ker 2002, s .9-15

2 ib id, s .11 , 15-34

3 ib id, s .76

4 ib id, s .44-48

5 ib id, s .53 , 60

6 mark k anen 1976, s . 214

7 Ok ker 2002, s .9-15

8 Ark k iteht i 4/1931, s .63

9 ib id, s .58-59

10 ib id, s .62


12 SRm, ark k iteht ies i t te ly

13 Wik ipedia , Funkt ional ismi ja Ar t Deco


rakennushistor iaa

15 LA, La l luk k a rakennusluvat

16 Ok ker 2002, s .94-98

17 Laaksonen, haastatte lu.

18 Häiväoja , haastatte lu.

19 Ark k iteht i 7/1934, s .98


rakennushistor iaa


22 Fredr iksson, haastatte lu

23 Kyröhonk a, haastatte lu


rakennushistor iaa


1956-1991, 1960

HK A Hels ingin k aupunginark isto, Hels ink i .

HKm Hels ingin k aupunginmuseo, kuva-ark isto, Hels ink i .

SRm Suomen rakennustaiteen museo, Hels ink i .

K A K ansal l i sark isto, Hels ink i .

RAK V V Hels ingin R akennusvalvontavirasto, Hels ink i .

LA Lal luk an ark isto, Hels ink i .

TJA Tove Janssonin yks i t y isark isto, Hels ink i .

mVK a museoviraston kuva-ark isto, Hels ink i .

Taiteilija, professori Wilho Sjöström ateljeessaan E2 [105]. (1941, Pietinen, mVKa)

104

1. SÄILYNEISYYSKARTOITUS2. JULKISIVUT JA IKKUNATYYPIT3. ESImERKKEJÄ HUONEKORTEISTA4. JUHLASALIN VANHA PöY TÄ

L i i t t e e t

entinen polttoainevarasto

entinen kattilahuoneentinen kattilahuone

entinen polttoainevarasto

entinen pesula

pesula

106

L I I T E 1 S Ä I LY N E I S Y Y S K A R TO I T U S

Säilyneisyyskaavio | 2. kerros 1:250 | Arkkitehtitoimisto Freese Oy, 2010 Säilyneisyyskaavio | 1. ja 1,5. kerros 1:250 | Arkkitehtitoimisto Freese Oy, 2010

entinen varasto

juhlasali

yhdyskäytävä

marin sali

aula

keittiö

säätiön toimisto


Säilyneisyyskaavio | 3. kerros 1:250 | Arkkitehtitoimisto Freese Oy, 2010 Säilyneisyyskaavio | 4. kerros 1:250 | Arkkitehtitoimisto Freese Oy, 2010

ullakkoasunnot, valm. 1991ullakkoasunnot, valm. 1991



RAKENNUSTOIMENPIDE

RAKENNUSKOHTEEN NIMI JA OSOITE PIIRUSTUKSEN SISÄLTÖ

PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS

VIRANOMAISTEN MERKINTÖJÄK.OSA / KYLÄ KORTTELI / TILA TONTTI / RNo

L A L L U K K A

B1 B2 B3 B4 B5 B6 B7

B14

B21B20

B13B12B11B10B9B8

B15 B16 B17 B18 B19

B22 B23 B24 B25 B26

B27 B28 B29 B30 B31

F2

RAKENNUSTOIMENPIDE


PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS


L A L L U K K A

A1 A2 A3

A4 A6 A8

A10

A5

A11 A12 A14

A9

A15

A21A20A19

A13

A7

A16 A17 A18

A22 F1 A23

RAKENNUSTOIMENPIDE


PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS


L A L L U K K A

C1 C2 C3 C4 C17 C18 C19 C20

C5 C6 C7 C8 C21 C22 C23 C24

C9 C10 C11 C12 C25 C26 C27 C28

C13 C14C29 C30 C31

C32 C33 C34 C35 C36C15 C16

RAKENNUSTOIMENPIDE


PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS


L A L L U K K A

RAKENNUSTOIMENPIDE


PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS


L A L L U K K A

C37 C38 C39

C40 C41 C42

C43 C44 C45

C46 C47 C48

C49 C50 C51

C52 C53 C54 C55

D1 D2 D3

D4 D5 D6

D9D8D7

D10 D11 D12

D13 D14 D15

D16 D17 D18

Leikkaus A-portaaseen päin (pohjoinen sisäpihan julkisivu) Leikkaus E-portaaseen päin (eteläinen sisäpihan julkisivu)


Eteläinen Hesperiankatu

Apollonkatu

L I I T E 2 I K K U N AT Y Y P P I K A AV I OT

A = Eteläisen Hesperiankadun kiintät ateljeeikkunat peittomaalattua mäntyä

B = Apollonkadun tammi-ikkunat

C = Sisäpihojen ikkunat peittomaalattua mäntyä

D = Sisäpihan tammi-ikkunat

E = Yhdyskäytävän kiinteät tammi-ikkunat

F = Parvekeovet ja -ikkunat peittomaalattua mäntyä

RAKENNUSTOIMENPIDE


PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS


L A L L U K K A

C56 C57

C58 C59 C60 C61

C65C64C63C62

C66 C67 C68 C69

C71C70

C72

C73

C74

C75

C76

C77

C78

F19

F20

F18

F21

F22

F23

F24 F25 F26

F27

Huoltoajopiha (itäinen sisäpihan julkisivu)

RAKENNUSTOIMENPIDE


PIIRUSTUSLAJI

SUUNN.ALA

POLKU

PIIRUSTUKSEN NUMERO

NUMEROTALO-80 LOHKO

.

TIEDOSTO

MITTAKAAVAT

JUOKS.N:o

1/200

.

.MUUTOS


L A L L U K K A

D19 D20 D21 D22 D23

D24 D25 D26 D27 D28

D29 D30 D31 D32 D33

D34 D35 D36 D37

D38

F3

F6

F5

F4

F7

F8

F9

F10

F11

F12

F13

F15

F14

E1 E2 E3 E4 E5

F16 F17

Puutarhapiha (läntinen sisäpihan julkisivu)


A = Eteläisen Hesperiankadun kiintät ateljeeikkunat peittomaalattua mäntyä

B = Apollonkadun tammi-ikkunat

C = Sisäpihojen ikkunat peittomaalattua mäntyä

D = Sisäpihan tammi-ikkunat

E = Yhdyskäytävän kiinteät tammi-ikkunat

F = Parvekeovet ja -ikkunat peittomaalattua mäntyä

H U O N E K O R T T I t i l a p i n t a - a l a a s u n t o n r o L a l l u k a n T a i t e i l i j a k o t i atelieri 143 m² E 16 420-06

alkuperäinen nykyinen alkuperäinen nykyinen

PERUSPINNAT

lattia korkkilattia okra, boordi musta hyvä, naarmuja, läik alkuperäinen

jalkalista2 x 7 cm; 1 x 2 cm puu, maalattu vaaleanvihreä roiskeita, maali lohk

seinätluginomassa, kivi valkoinen nauloja, maalattu ep

smyygit-

kattokivi, maalattu, rapat valkoinen maalattu huonosti

kattolista-

RAKENNUSOSAT

ovet (helat, lukitus)3 ovenkarmit puu,ovil ovilevy tumma puunhyvä

ikkunat1 ateljeeikkuna; 1 p ikkunankarmit puuta ikkunankarmit valkohyvä

portaat-

kaiteet-

kiintokalusteetmaalaushylly, kevyt

opasteet-

VARUSTEET JA LAITTEET-

IRTOKALUSTUS, TAIDETEOKSETalkuperäinen jakkar

TALOTEKNIIKKA

valaisimetx

LVIS-

tulisijat (käytössä)1, käytössä tiili tiili hyvä

patterit1 metalli, maalattu vaaleanvihreä

sähköx

tuuletusventtiili1, ikkunan alla

purkutyöt huomautuksetlukumäärä pinta-ala mitat materiaali väri kunto


L I I T E 3 E S I m E R K K E J Ä H U O N E KO R T E I S TA

J U L K I S I V U K O R T T I L a l l u k a n T a i t e i l i j a k o t i

alkuperäinen nykyinen käsittely alkuperäinen nykyinen

PERUSPINNAT

seinämuurattu, rapattu, p kellertävä katupölyn tumment

sokkeligraniitti kiillotettu musta hyvä

kattosavitiili punainen ?

smyygitmuurattu, rapattu, p kellertävä katupölyn tumment

RAKENNUSOSAT

parvekkeet12kpl (ulokeparvek muototeräskaiteet, maalattu kaiteet ruskeat, ulo lattiapinta kaiderau

lipputanko3 teräs maalattu valkoinen maali lohkeilee

ikkunatikkunankarmit puu maalattu ruskea maali lohkeilee

kattoikkunat

ulko-ovetpuu lakattu ruskea hyvä

parvekkeen ovetpuu maalattu ruskea ja valkoinenmaali lohkeilee

opasteet"taiteilijakoti"

TALOTEKNIIKKA

tuuletusventtiilimetalliritilä maalattu likainen

valot

lumiesteet

ränni

syöksytorvi

kuntomateriaali

s i j a i n t i Eteläinen Hesperiankatu

i l m a n s u u n t a pohjoinen

purkutyöt huomautuksetlukumäärä pinta-ala mitat väri

120

L I I T E 4 J U H L A S A L I N VA N H A P öY TÄ

Juhlasalin vanha pöytä, projektiot 1/20.

mittauspiirustus ja valokuvat 2011.

k a n g a s p i n t a

k a ng

a s pi n

t a

k a ng

a s pi n

t a

Taidemaalari Lauri Ahlgren

ateljeessaan [E 18-516].

Ahlgren on asunut Lallukassa

vuodesta 1967.

(Valokuva Simo Freese 2011)

L A L L U K A N R A K E N N U S H I S T O R I A S E L V I T Y S 2 0 1 1 A R K K I T E H T I T O I m I S T O F R E E S E O Y ©

taiteilijakoti lallukka

Documents