POKA 1997

TAPPAJAHAUKI

TALTTUMATON

Polyteknikkojen Kalastusseuran monivuotinen pää-äänenkannattaja joka sisältää hurjienkalatarinoiden lisäksi mainion läpileikkauksen vuoden tapahtumista. O(s)ta omasi ja nauti !

2

PolyteknikkojenKalastusseura

POKATKY/POKA

PL 5102151 ESPOO

Email: poka@otax.tky.hut.fiWWW: www.tky.hut.fi/~poka/Pankki: Merita 130930-49155

Kulunut vuosi onollut POKAlaisen

kannalta monella tavallamielenkiintoinen. Viime

syksynä väännettiin kättä lääni-kohtaisesta viehekortista. Vastus-

tajien ja puoltajien kiihkeä keskustelutiedotusvälineissä alkoi saada uskonsodan

piirteitä. Meidän urheilukalastajien onneksiylilyönteihin sortuivat lähinnä luvan vastustajat,

joihin tosin kyllä hyvin äänekkäästi kuului eräs ns.urheilukalastusseurakin. Näillä ylitse ampuvillakommenteilla ja suurella rahalla ostetuillailmoituksilla taisi kyllä olla vaikutus päätöksensyntyyn, onneksi meidän kannalta oikeaansuuntaan.

Luvan synnyttyä on kohu onneksi laskenut.Ainakin suurin osa läänikohtaisella kalastavista onkäyttäytynyt asiallisesti, joten rähinöitä ei oleliiemmin syntynyt. Vesialueiden omistajatkin ovatsuhtautuneet asiallisesti, joten luotiliivit eivätolekaan vapakalastajan pakollinen varuste kutenalkukaudesta vielä pelättiin.

Seuran toiminnan kannalta kulunut vuosi onollut välillä vaikea. Toimintaan on kovasti, välillävähän väkisinkin, koitettu saada uutta intoa.Ajoittain vanha hiillos onkin syttynyt uudelleenroihuamaan, mutta ei tulta ylläpidetä pelkänhiilloksen avulla. Onneksi kevään haukireissullesaatiin mukaan uusia naamoja, jotka siitä lähtienovat alkaneet olla mukana muussakin toiminnassa.Toivottavasti myös tänä syksynä liittyneet jaliittyvät tulevat aktiivisesti mukaan toimintaan, niinsaadaan hommat sujumaan ilman, ettäpuuhamiehinä ovat aina samat henkilöt.

Se niistä höpinöistä ja asiaan On edellisenTappiksen ilmestymisen jälkeen kalasteltukin..POKAn ennätystä on korotettu ainakin kuudenlajin kohdalla ja harmittavan harvalukuiseenkymppihauen saaneiden joukkoon on yltänytkolme uutta POKAlaista. Asterholmassa lyötiinvanha syyshaukireissun ennätys ja Houtskarissaparanneltiin keväthaukireissun ennätyslukemaksilähes neljäsataa haukea ! Onneksi molemmillareissuilla haukihumala pysyi hallinnassa ja läheskaikki hauet jäivät kotiseuduilleen kasvamaan eliodottamaan seuraavaa tapaamista. Vaan ei sePOKAlaisenkaan kalastus aina ole tolkutontakalan kiskomista. Mielyttävissä olosuhteissa voinollankin vetäminen olla ihan mukavaa, mutta yliviisi peräkkäistä nollareissua madepilkillä, tuulessaja tuiskussa, voi jo alkaa syödä vähemmän sitkeäämiestä�

Muistutanpa tässä vielä, ettei millään kaloillapääse kehumaan jos niiden kanssa ei selviydyrantaan asti. Mikään puku ei tee kalastajastakuolematonta jos joutuu kylmän veden varaan.Myrskyssä ja pimeässä veneilijä eksyy helpostivaikka osaisi lukea merikorttia ja olisi aivanselvinpäin� Pitäkää siis itsenne veneen laitojensisäpuolella ja huolta siitä, että selviätte rantaanennen myrskyä tai pimeää.

Antoisia lukuhetkiä tappajahauen parissa jaelämysrikasta kalavuotta.

Petri

PÄÄK

IRJOITU

S

Tappajahauen apinalaatikko:

TAPPAJAHAUKISeitsemäs vuosikerta

Painos: 300 kplToimitus: POKA‘Taitto’: Harri HuuskonenKuvat: POKA

Kiitämme: OraakkeliKala-PekkaBT-mikro OyTietovelho OyWobbleri

TAPPAJAHAUKI 1997

3

POKA on kahdeksanvuotias, alunperin hauenheittokalastuksen ympärille perustettu teekkarienkalastuskerho. Sadan jäsenen raja rikottiin jo vuosiasitten ja POKAn toiminta on nykyisellään hyvinmonipuolista.

POKAn piirissä harjoitetaan tänä päivänä läheskaikkia Suomessa mahdollisia kalastusmuotoja.Uusia tekniikoita ja ideoita kokeillaanennakkoluulottomasti ja aika ajoin POKAn jäsenetovatkin olleet aloittamassa uusia, valtakunnal-lisiksikin levinneitä kalastuksellisia muotivirtauksia.

Seuran jäsenistö koostuu joukosta kalastus-harrastuksen yleismiehiä, joille mikään laji ei olevieras. Tämän lisäksi POKAsta löytyy leegio erialojen taitajia, jotka harvoin jättävät omintakalastusmuotoaan. Pilkimme madetta japerhokalastamme sorvia, kahlaamme luodoillasyyshaukien perässä ja istumme joen mutkassasuutariongella. POKAn jäsenistä löytyy opastustaja kalaseuraa joka lähtöön.

Toiminnan runko koostuu lukuisista vuosittaintoistuvista suosituista tapahtumista sekä jatkuvallasyötöllä tapahtuvista yksittäisten jäsentenorganisoimista spontaaneista kalareissuista.Vuoden päätapahtumat ovat kevään ja syksynhaukireissut jotka järjestetään joko Ahvenanmaalletai saaristomerelle, marraskuun alun meri-taimenreissu Kotkan Kaunissaareen, kesän perho-kalastusreissu ja Korkeakosken kalastuslaiturinvaltaus elokuussa lohien ja lokakuussa siikojenpään menoksi. Tämän lisäksi tietysti legendaarisetPOKAn pikkujoulut sekä eri teemojen ympärillejärjestettävät saunaillat.

POKAssa kalastus ei ole salailua vaan uudetkalapaikat ja muu tieto löytävät tiensä nopeastiseuran news-palstalle tky.kalayhd.poka.Reissuraportteja, uusia löytöjä ja keksintöjä sekäkaikkea kalastuksellista pohdintaa - kannattaa lukeaja etenkin kirjoittaa. Lisäkanavana toimii POKAnpostituslista poka@otax.tky.hut.fi joka tavoittaaaktiiviporukan (listan tilaus samasta osoitteesta).POKAn ilmoitustaulu sijaitsee C-salin viereiselläseinustalla ja POKAn WWW-sivuilta löytyyhirmuinen määrä lisäinformaatiota.

Jokavuotinen Tappajahauki-julkaisu (siis tämäjota pidät kädessäsi) on läpileikkaus vuoden aikanatky.kalayhd.poka -uutisryhmään kirjoitetuistaartikkeleista. Näitä juttuja jopa niiden kirjoittajatlukevat kuin ensimmäistä kertaa.

POKAan liityt maksamalla jäsenmaksuntilillemme, tai jollekin hallituksen jäsenelle (muistapyytää kuitti).

Jäsenmaksu on 40 mk perus- ja jatko-opiskelijoille ja 60 mk vanhoille- ja ulko-jäsenille.Ulkojäseneltä vaaditaan ennen liittymistäjäsenanomus, jonka hallitus käsittelee. Jäsenmaksuon lukuvuosikohtainen ja se maksetaan pääsään-töisesti syyskuun aikana.

POKAn pankkitili on Merita Espoo-Otaniemi,130930-49155. Koska pankki perii meiltä 3mk/saapunut suoritus, pyydämme välttämään tätämaksukanavaa pienten summien yhteydessä.Vaihtoehtoisesti lisää tuo 3mk maksun summaan.

Tervetuloa mukaan toimintaan !

POKAn hallitus 1997

Puheenjohtaja: Petri Aarniop 049-864941

Sihteeri: Harri Huuskonenp 0400-447915

Rahastonhoitaja: Olli Timonenp 040-5840568

Muut jäsenet: Kari Kulonenp 7772623Teemu Marjamäkip 040-5909178Tapio Rissanenp 0400-650155Jouni Sirenp 040-5122118

Kisamestari: Arto Kojop 040-5563836

POLYTEKNIKKOJEN KALASTUSSEURA

4

Avoinna arkisin 10-18, la 10-14, p. 452 1219

POKAnkalastustarvikkeiden

hovihankkijaEspoon

Niittykummussa.

TERVETULOAOCTEK

Suomen suosituimmatkalastussivut Internetissä

tehdään

tietokoneilla.

BT-mikro Oy, Mechelininkatu 15, 00100 HelsinkiPuh 09-494307 Fax 09-494784 Email octek@btmikro.fi

Liikkeemme avoinna ma-pe 10-18 la 10-14Internet-kauppa ja tarjouslaskuri 24h

http://www.btmikro.fi/

TAPPAJAHAUKI 1997

5

Oraakkelin™ EnnustusPOKA Houtskarissa S-97 (8-12.10.1997)Pauli Aurola, Raato Aromaa, Vilkki I, PerttuSeppälä, Petri Aarnio, Kari Kulonen, HeikkiKulonen, Jukka Veltheim, Anssi Keskinen, PauliHemminki, Aki Tilli, Rami Eloranta, Arto Kojo,Harri Huuskonen, Juhani Huuskonen, JuhaRuokari

POKAn syksyisen toiminnan eräs kulmakivi onSyyshaukireissu, joka joskus virheellisesti myöspienillä kirjaimilla kirjoitetaan. Tällä kertaa Reissusuuntautuu Houtskarin kuntaan, Lömsönsaaren samaa nimeä kantavaan mökkikylään,joka jo keväällä tuli monille lähtijöille tutuksi.Jopa niin hyväksi tutuksi, että läheskollektiivisesti päätimme estää sentulemasta yhtä tutuksi ensikertalaisillepaikan kokijoille: Kaikki halusivatuusinnan keväisestä.

Retken kohdekala on Haukki,joka joskus virheellisesti myösyhdellä K:lla k:irjoitetaan. Haukkiasaadaan uistimilla, joita on olemassakolme: Kuusamon Puukala, Nils Mas-ter Invincible ja Helmi-Jakki. LisäksiHaukkia voi saada melkein kaikillamuillakin vedessä liikkuvilla objekteilla(mm. perämoottoreilla on eräskinlähtijöistä etukäteen harjoitellut)

Itse asiassa retken kohdekala onmonille Iso Haukki (EsoxEnormousius Lucius), jota myös

tiedetään Houtskarin vesissä liikkuvan. Iso Haukkisyö isoja uistimia, silloin kun se ei löydä oikeitauistimia tai edes pieniä uistimia. Lisäksi Iso Haukkisyö joskus pieniä kaloja, kertovat. IsossaHaukkessa on tuntomerkkeinä kellertäviä laikkujasiellä täällä vartalossa ja limainen, hiukan eltaan-

tuneen näköinen vihreä selkä.

Kuulostaa tutulta. Minullakin on luultavastipakkasessani Iso Haukki. Yök.

Reissun majoituskunta on siis Houtskari,joka joskus virheellisesti myös ää-pisteillä

kirjoitetaan ja oudosti lausutaan.Houtskarissa on monia Haukki-

paikkoja, joista tässä paljastankolme huonointa. Näistäkin saa

tosin kalaa niin paljon, ettei edesnaapurille kehtaa mainita. Eiedes että kalassa oltiin.

Ylivoimaisesti Haukkisinsuunta alueella on koko

Sördön saaristo, johonsopivassa sorbetissa on hyväsuunnata. Keväisen virhe-informaation vuoksi kaikkikuitenkin menevät sille samallepläntille kuin keväälläkin,jolloin oikeilla Sördön kalapai-koilla tulee sopivan väljää jaHaukkia nousee.

Haukki-kakkonen on Armon saaristo, jossasiinäkään kukaan ei kalasta, koska se on niinlähellä. Tutut Armon kaakkoislaita ja Mossala-sundin kupeet ovatkin ainoastaan suurtenHaukkien seutua, pieniä niistä tuskin nouseeviittäkymmentä, maksimissaan sataa enempää.

Kolmosspotti onkin sitten suoraanmökkikylästä etelään oleva Houtskarin jaSaverkeitin välinen aukko, jossa herkkiäkaislikkorantoja riittää, ja kalaa kanssa.Rutakkolahden unohtamalla täällä voi päästäpaikoittaisiin aivan huippusaaliisiin, viisiviitosta samasta kaislikosta ja silviisiin.

Reissun Haukkiykkönen saa 38 Haukkea, toinen35, ja kolmas 32 Haukkea. Epäonnisin saa 4Haukkea ja 3 Änkyrää. Joku saa taas Taimenen,mutta viskaa sen ei-tavoiteltuna kalana takaisin.Pari laajaa parvea varttikilon abborraa bongataan.Säyneet pysyvät piilossa, kirjoista ei enää hajuakaan.

Suurimmat Haukket ovat 8-9 kg haarukassa, siismonikossa. Mökkiskabassa hokkasvapaapartymökki yltää jälleen huippusuoritukseenja sijoittuu jälleen toiseksi, kriteereinä tutustiPinnaHaukket.

ORAAKKELI

6

TAPPAJAHAUKI 1997

Mahdollisten jamahdottomien

tietoteknisten ongelmienohjelmallinen ratkaisija.

V Tietovelho Oypuh (09) 682 1025 fax (09) 682 1026

ErikoisväreilläBomber

ShalloMacBig Mac

Nils Master

Testivoittaja- vavat ja kelat sekä kaikkipinnahauen metsästäjän tarvikkeet -hookoutit, perukkeet, punotut siimat,

erikoiskoukut jne.

Läänin viehettävin!

TAPPAJAHAUKI 1997

7

Heiskanen oli älykäs ja mukavamies, mutta hänessä oli toinenkin,

ikävämpi puoli. Aina vesilläollessaan hänestä tuli pirullisenviekas kalastuslupa-asioiden

penääjä. Takametsien mökkien kamareissaHeiskasesta puhuttiin kettumaisena miehenä, jamelko usein muuten puhuttiinkin.

Jukaraisen Antti oli eräs Heiskasen vakio-tuttavuuksista vesillä. Kuusissakymmenissä,lyhyehkö, sitkeä, ja hyvin hyvin itsepintainen.Jukarainen oli aikojen kuluessa itsekseenymmärtänyt, että kalastussäännökset eivät olehäntä varten, ja jos hän joskus keksi pitääverkkojaan Heiskasen vesillä, niin myös piti.

Muut kalastuksenvalvojat katsoivat Jukaraisenpuuhia jo läpi sormien, ja jotkut jopa tervehtivätiltahämärissä polulla törmätessään, muttaHeiskasen jyrkkä luonto ei antanut tässäkäänasiassa periksi. Jos Heiskanen olisi laskenut kaikkine verkot, jotka hän oli Jukaraiselta takavarikoinut,olisi hän päätynyt lukuun neljäkymmmentäkaksi.Ja katiskat vielä päälle.

Jälleen kerran oli Jukarainen vetäissytverkkojadan laajan kutulahden suulle, rannastarantaan, kuinkas muuten. Heiskanen haistoi kylläasian jo keleistä ja kevään merkeistä, mutta ihanvarma hän ei ollut, mistä lahdesta verkkoja pitäisinyt hakea.

Kun hauen kutu alkoi olla jo lopuillaan jaJukaraisen vene makasi vielä talviteloillaan,voimistuivat Heiskasen jo kauan orastaneetepäilyt. Aina joitain kertoja vuodessa hän,passiivisten pyydysten mies, lähti järvelleuistelemaan, ja nyt oli tullut se hetki. VieheeksiHeiskanen otti mukaansa vain ainoan varmanottipeltinsä, eli Hackmannin Magnumin,kolmikiloisen hara-ankkurin.

Kolmisen tuntia eri paikoissa uisteltuaanHeiskasella vihdoin tärppäsi ja Jukaraisen jadan

keskimmäinen verkko tarttui yläpaulastaanankkuriin. Heiskasen riemulla ei ollut rajoja,tunne oli varmasti sama kuin naapurin pojalla,kun se toissa syksynä sai tuosta selältäkolmikiloisen taimenen.

Aktiivikalastus ei kuulunut Heiskasenmielipuuhiin. Kotirannassaan hän ei juuriheittäjiä suvainnut. Niin sisukkaasti hän jaksoikäydä kysymässä lupia jopa tutuiltakin veneiltä,että kalamiehet nykyään mielummin kiersivätpaikan kaukaa, jos näkivät rannassa liikettä.

Heiskasen kotirannan edessäpä sattuikuitenkin sijaitsemaan yksi järven parhaistapaikoista, kuudesta metristä kohoava laaja,runsaskasvustoinen matala. Pikkukalaa riittipaikalla läpi kesän ja isommat tulivat syön-nökselle melko säännöllisiin aikoihin ilta- jaaamuhämärissä. Usein isomuksien mukana tulivihreä soutuvenekin, vastarannalta. Kaipaistennuori veljespari tunsi järven tavat jo niiltä ajoilta,kun heittolupia ei järvelle vielä saanut.Heiskasenkin tavat olivat oppineet tuntemaan.

Nuorten miesten kesäinen kalastusharrastusei sekään lupia tarvinnut, joten Heiskanen olipäässyt pariinkin kertaan keskustelemaanvälineiden omistussuhteista. Naapurisuhteetolivat siis normaalia lämpimämmät, varsinkinkun Heiskanen oli tavannut pojat alkukesästäLumpukanjärveltä luvatta virveloimästä jaottanut poikien kalavehkeet kuukaudeksivajaansa kuivumaan. Kalavelkoja oli siismaksettavana puolin ja toisin.

Illansuussa oli sen verran tyyntä, että pienikala roiski pinnassa melko reilusti ja näytti, ettäisompikin voisi olla liikkeellä. Tyynessä kelissäKaipaisten mökiltä kantautui sen verran selvästimyös puheen ääni, että Heiskanen erottiKaipaisten poikien laituripuheet. Olivatryökäleet tulossa luvatta luodolle kalaan, kunhanvanha kääkkä ensin menisi nukkumaan.

Heiskanen saunoi hyvissä ajoin, polttelirannassa grillitulet ja vetäytyi mökkiinsä, jostavalot sammuivat heti alkuillasta. Takakautta mieslivahti kuitenkin samantien ulos ja ryömikuusiaidan viertä rantaan, mihin oli varustanutvanhan ruskean sadetakin näkösuojaksi jatelttapatjan alustaksi. Vene oli huolettomannäköisesti jätetty rantaan, se kellui kevyestilaineiden liplatuksessa ja oli vain löysästirantalepässä kiinni. Heiskanen tiesi saavansasoutaen liikkeellä olevat pojat varmasti kiinni,jos he tulisivat luodolle asti.

Kolme ja puoli tuntia joutui Heiskanenvärjöttämään yöhämärässä sadetakin alla ilmanvillapaitaa, sillä se oli jäänyt sisälle mökkiintuolille. Vasta sitten syttyi vastarannan mökissätuikku, aamuauringon värittäessä jo kokokoillista taivaanrantaa. Olivat tulossaaamusyönnille. Silmä kovana Heiskanen seurasivalojen sammumiset, kuunteli kolinatvenerannasta ja airojen äänen poikien soutessaaamun usvakiekuroiden halki kohti luotoa.

Heiskanen odotti raskauttavaa todistetta,ensimmäistä heittoa ja uistimen loiskahdustahänen mökkirantansa eteen. Vene pysähtyikin,ankkuri molskahti veteen ja minuutin hiljaisennäpertämisen jälkeen hahmo veneessä nousi ylösja molskautti raskaan lusikkauistimen pitkässäkaaressa melkein Heiskasen laiturille asti.

Muuta merkkiä ei Heiskanen tarvinnutkaan.Sadetakki lennähti sivuun, mies ponkaisi hiukanpuutunein jaloin veneeseen, irrotti mennessäänköyden ja nykäisi vanhan Evinruden ensivedollakäyntiin. Moottorin ääni kajahti heräävässäjärviaamun luonnossa sävähdyttävänvoimakkaana. Kokka kohisten Heiskanensuuntasi kohti soutuvenettä, vetäisi viimehetkessä keulan sivuun ja tarttui tukevallaotteella soutuveneen laitaan.

�Hu-huomenta, mistäs se Heiskanen näinäkkiä ilmestyi�, kysyi kalpean ja pelästyneennäköinen hahmo, Kaipaisten vanha isäntä.Heiskanen nielaisi ison palan kurkustaan,punastui tummanpunaiseksi ja sopersi jotainanteeksipynnön tapaista kääntäessään veneensäja ohjatessaan sen takaisin laiturin kupeelle.

Kalastuksenvalvoja Heiskanen- pitäjän tehokkain rysämiesArto Kojo 1994

Kaipaisten vanha Eemeli, pitkästä aikaaaamukalalle herännyt ja kyennyt, oli ostanut kaikkiluvat ja merkit tunnollisesti joka kevät jokolmenkymmenenkuuden vuoden ajan.

Pilkkijöitäkään Heiskanen ei juuri suvainnut.Pilkkikorttiensa voimalla verottivat kalliillaostettuja siianpoikasia, toista se oli ennen, kunpilkkiä sai vain kalastuskunnan luvalla. Silloin saiJukarainen epävirallisesti kyytiä useammankinkerran, jäniksenmetsästyksen nimissä tosin.

Kuuden pilkkijän joukko oli eräänäkinaurinkoisena kevätpäivänä ryhmittynyt järvenkeskellä olevan syvänteen laidalle. Heiskanenkatseli koko aamupäivän miesten puuhia, muttaei viitsinyt töiltään lähteä lupia kysymään. Muttakun naapurin isäntä soitti ja kertoi kuulleensamiesten sopineen punnituksesta kello kahdeksiautoilla, sai Heiskanen hyvän syyn lähteä jäällekilpailulupaa tivaamaan. Pelkällä pilkkikortillahanei kilpailua saa pitää vaan siihen tarvitaankalastuskunnan erillinen kilpailulupa. NiitäHeiskanen taas ei ollut myöntänyt miesmuistiin.

Heiskanen hiihteli nyt hiukan hajaantuneenmiesporukan keskelle ja esitteli itsensä, kaivoikalastuskunnan paperit taskustaan ja tivasipuuttuvaa kilpailulupaa. Lopulta Heiskanenuhkaili jo poliisillakin, vetosi omaantuntoon jatappionsa vihdoin todettuaan ryhtyi tarkistamaanvaltion kalakortteja. Yksi kuudesta liukeni kauassivulle, ei tainnut olla valtion kortti mukana, vaiolikohan edes vielä ostettukaan.

Mökkirantaan takaisin hiihdellessään Heiskanenmietti vielä nimismiespiiriin soittamista, olihanMartikainen kuullut rannassa sanan punnitus.Sitten Heiskanen kuitenkin luopui ajatuksesta,kun sana sanaa vastaan ei riittänyt nimismiehelletodisteeksi.

Eipä tiennyt Heiskanen-raukka, että yhdellämiehistä, sillä lyhimmällä ja kalpeimmalla, olikoko keskustelun ajan ollut kalapussissaansellainen pari senttiä alamittainen järvitaimen,miehen ensimmäinen pilkki-sellainen.

8

MiljoonapilkissäArto Kojo 24.2.97

Minä, Harri ja Pauli käytiin lauantainamiljoonapilkissä eikä saatu mitään ylös.

Matkasimme mennen tullen kivut-tomasti junalla, välitaipaleet kivut-

tomasti bussilla ja jäällä kivuttomasti jalan.Normaali 30 cm umpihanki oli järjestäjien toimestakorvattu 1-2 cm lumikerroksella kovan jäänpäällä. Kävelymatka pysyi alle kilometrinluokassa.

Harrin vuoro oli tosin tänävuonna noteerata tärppi. Muutapositiivista oli se, ettei tällä kertaakummastakaan kasituumaisestapudonnut terää järveen. EdesPaulin järjestämä salainensyöttiaine ei toiminut kalojahoukuttelevasti.

Alueella, missä pilkimme, saatiinkolme kalaa. Kun koko järvestäsaatiin noin 2000 kalaa, päät-telimme, ettei paikka (sama paikkamuuten kuin vuosi sitten) ollut ainakaanihan kuumimpia hot spoteja.

Isoniemen Antti kertoi että �takarajalla�(viimevuotisen lähtöpaikan seuduilla) kala söihyvin. Näköpiiristä oli noussut satakunta kalaapäivän aikana ja mm. yksi neljän kalan saalis.

Kehnosta kisamenestyksestä huolimatta on suurivaara, että ensi vuonnakin joutuu paikalla käymään.On ilo seurata sujuvia kisajärjestelyjä, ei ruuhkaaoikeastaan missään, vaikka osallistujia on 3-4 kertaaenemmän kuin SM-pilkeissä.

SnapparissaKari Kulonen 06.03.97

Käytiin Aarnion Petrin kanssa pariinkinotteeseen koluamassa Snapparin ahven-

mestoja, ensin lauantaina ja viimeksi eilenkeskiviikkona. Lauantain sessiolla

tar voimme aluksi muutaman kilometrinparkkikselta etelään vain toteamaan pakan jomiehitetyksi. Äijä kehui saaneensa edellisenäviikonloppuna kalaa muovikassikaupalla, ja

ihmetteli nyt syönnin heikkoutta. Eipä ne elukatpaljoa meidänkään viehkeistä perustaneet,

kun läheisen saarenkärjessä niitäuitimme, joten ei auttanut kuintallustaa uudet viisi kilsaaseuraavalle paikalle, josta kalaasitten nousikin kauheantahkoamisen jäljiltä 1+1 kiloa.

Päivän viimeinen mesta olikinsitten läheinen saarenkärki.

Paikka olikin selvästi edellistäihmisystävällisempi, sillä ajoittain

navakasti puhallellut tuuli ei löytänyt tänne,mutta sama aurinko paistoi lärviin kuinedelliselläkin paikalla. Kala ei tietenkään syönyttäälläkään, paitsi nanosekunnin ajan tunti

auringonlaskun jälkeen. Raatojen laskenta tuottituloksena minulle vähän yli ja Petrille vähän allekymmenen ahventa. Suurin taisi olla omani, jonkapainoksi ..rrrkeleen digitaalivaaka ilmoitti 399 g,vaikka punnasi miten moneen kertaan.

Keskiviikkona talsittiin nelisen kilsaa kaakkoonkoluamaan paria pakkaa ja saarenkärkeä.Menomatkalla jäätä löytyi sen verran runsaasti, että

ensimmäiseen paikkaan päästiin vain kolme kertaasulapaikkoja saarten rantojen kautta kierrellen. Ko.paikka antoikin päivän parhaan saaliin, noin 3 kiloamieheen. Kalat eivät olleet suuren suuria,parhaatkin vain niukin naukin kolmesatasia. Mestaoli vielä kokonaan jääketon peitossa, mutta jäänrajaoli jo ahvenenheittämän päässä.

Kalat pussiin ja viereiselle pakalle, jonka jäätilanneoli jännimpiä, mihin olen Snapparissa törmännyt.Suurin osa pari kuukautta vanhoista lävistä oli auki(ja metrin halkaisijaltaan), joten alkuun eikairailtu vaan pilkittiin vanhoista, ja hyvänäin, koska eka kairaus selvitti jäänpaksuudeksi viitisen senttiä eienään ihan teräsjäätä.Sattuneesta syystäpäätettiin singahtaavartti peninkulmapohjoiseen päivänviimeiselle talikointi-tantereelle. Onneksikalaa ei täälläkään ollut, silläautolle talsiessa alkoi näidenjäiden kupletin juoni selkiintyä. Kaikkivähänkin virtaavat paikat olivat sulia, tosinsulapaikkoja oli muuallakin. Siinä saarenrantojatallatessa ja pulkkaa kantaessa kevyt kalapussi olimukava varuste.

Näillä näpyttimillä näyttäisi kovasti siltä, että josmeriahventa meinaa vielä pilkkiä, niin alkaa ollapikkuisen hoppu. Jäätä on paksuimmillaanparikymmentä senttiä, mutta sula-alueita on todellapaljon, ja ne ovat laajoja. Seuraava myräkkä tehneenäistä jäistä silppua.

TAPPAJAHAUKI 1997

9

POKAnPilkkimestaruusPetri Aarnio 25.3.97

Viime lauantaina ratkottiin POKAnpilkkimestaruus Snappertunan hauki-lahdella. Kisakalana toimi hauki.

Puolenpäivän aikoihin yhdeksänPOKAlaista oli kokoontunut ottamaan mittaatoisistaan ja mahdollisesti lahdella majailevistahauista.

Muutaman ensimmäisen tunnin ajan jotakuinkinkaikki istuivat ensimmäisellä lahdella tai sen suulla.Yllättävän nopeasti jäälle saatiinkin hauen alku.Saamamiehenä oli Perttu ja ottipelinä valio ( ?). Jotässä vaiheessa oli siis selvillä ettei mestaruutta tänävuonna helpolla heltiä (vertaa viime vuotisenmestarin �melko varma� tärppi). Jonkin ajankuluttua Raato raportoi tärpistä, muttei saanuttodistusaineistoa jäälle.

Tämän hurjan alun jälkeen olikin hiemanhiljaisempaa ja Raato ja Pauli heittivät jo pyyhkeenkehään. Jäljelle jäänyt väki valui, Harri jopa kiisi,kohti merelle johtavia salmia, joissa alkoi raivoisarypistys Pertun etumatkan kiinni kuromiseksi. Itsejäin Pertun kanssa seuraavaan salmeen, jonkaporasimme kermajuustoksi. Tuloksena oli minulleyksi hallusinaatio ja yksi karkuutus. Muiden saaliistameillä ei ollut minkäänlaista aavistusta jaodottelimme jännityksellä heitä palaaviksi.

Ensimmäisenä kohdallemme palasi jääkiitäjäHarri, jopa oli saanut aikaiseksi ainoastaan jonkinasteisen humalatilan. Hetken manattuaan hän jatkoi

matkaa ja heti pian paikalle saapui Tillin Aki, jonkaainoa mainittava saavutus oli yhden Nilsunetukoukun katkaisu. Hän alkoi kuitenkin uitella isoanilsua meidän vanhoissa reijissä ja kiskaisikin ylöspienehkön hauen, jolla siirtyi kisan kakkoseksi.

Jonkin verran myöhemmin paikalle saapuivatKuloset, tosin kilometrin aikavälillä. Hötky olikäynyt Gotlannista, tai ainakin Maarianhaminasta,ostamassa kiloisen hauen. Koska rahan siirtoa eivoitu todistaa siirtyi Hötky kisan kärkeen.Kuljimme yhtämatkaa takaisin ja kokeilimmevanhoja reikiä. Viimeisen mahdollisen reijänkohdalla tein hieman kalataikoja, uhkasin lopettaapilkkimisen ja polttaa välineet, ilmeisesti loitsu meniperille ja Ahti armahti minua valtaisalla hauella.Hauki oli kuitenkin hieman pienempi kuin se jonkaHötky oli jostain ostanut.

Näin POKAn pilkkimestaruus 97 meni siisHötkylle (alias Kari Kulonen)

ONNEKSI OLKOON !

Nimesi tulee loistamaan tähdissä seuraaviinmestaruuskisoihin asti.

10

PorkkalassahaukkikalassaKari Kulonen 3.10.97

Käväistiin Petrin kanssa testaamassaLähteelän haukimaastot koko päivän

sessiolla Porkkalanniemen itärannoille.Kauhean ähellyksen jälkeen vene saatiin

moottorilla liikahtavaan kuntoon, elikä eikumättämään.

Veneenvuokraajan (jonka tanestussessionaiheuttamamme työkiire pahasti keskeytti)neuvomat haukimestat olivat tieteskin perseestä,eikä ahvenpaikkoja edes löydetty ilman kaikua,joten aamupäivä menikin sitten himpan verranhiljaisisa merkeissä.

Iltapäiväksi hötkyiltiin niemeä ylöspäin ainakinkartan mukaan mehevämmille vesille.Ensimmäisen kaislikon reunasta tälläsikin sittenreissun eka pinna tivoli Mäkiseen. Jööranille eiilmeisesti ollut luontoenon oppi imeytynyt ihansellaisenaan nuppiin, sillä aikansa pinnassapärskittyään se otti kurssin suoraan haaviin.Seuraavasta heinikosta tuli vielä pari likemmäntarkastelun jälkeen hauiksi tuomittua otusta, jotkaviskattiin saatesanojen ryydittäminä keräämään lisäälimaa ruhoonsa.

Vähitellen siirryttiin avoimemmille vesille, jayhden luodon kupeesta sitten yhytinkin pinna nrokakkosen. Hiukan taisi olla isompi kuin eka,luokkaa kolmejapuoli SI-yksikköä. Ilta meni varsinhyvän näköisiä, vähäkalaisia mestoja peratessa jakuolatessa. Yksi seurio taisi olla, ei muuta.Huonompana päivänä olisi voinut vituttaa.

Reissun saldo oli meikäläiselle4 (2+2 ) jeddaa, Petrillemuutama vähemmän. Mökkejäkasvoi paikolla sen verrantiuhassa, ettei taida tar viiviikonloppuisin lähteäLähteelään.

VantaanjoenukkotaimenKari Kulonen 9.9.97

Vantaanjokeen alkoitunkea lohikalaa

sankemmin joukoin joheinäkuun puolella, tiesivät sikäläiset vaarit

kertoa. Itse kerkesin joelle siis hyvissä ajoin josyyskuun kuudentena. Ensivisiitti tuotti tieteskinjuhlanollan (kymmenes lohinolla tänä vuonna), eikäseuraava ja sitä seuraavakaan sessio tuottaneetpataan pantavaa paria suomua enempää.Porukkaakin oli jo siinä määrin, että ajattelin tullaseuraavan kerran heti aamusta, ettei tarvis mättääihan kylki kyljessä.

Kahden tunnin pohjanruokinnan jälkeen kellonäytti kahdeksaa ja usko alkoi pikku hiljaahiipumaan. Padon alla kävi kuitenkin sen verranahkera kuhina, että poiskin olisi ollut paha lähteä.Pintojat olivat viiden kilon molemmin puolin,tanea ja neekerilohta.

Vartin yli kahdeksan perhojigiä sitten vihdoinviimein purtiin, ja karkeamman puoleinen mertsariponkaisi kuravellistä korkealle ilmaan. Ihmetyttikovin. Erityisen akrobaattinen elukka ei ollut, sillähypyn jälkeen se tyytyi kyntämään pohjassa uiden

ylös ja alas padonalusränniä (liukkailla kivillä kalanperässä joukseminen pistää elämän jännäksi). 8jalan kukkakepillä ja haspelilla tanen väsytys ei ollutihan helppoa, mutta yllättävän hyvin sen silti saipohjasta ylös kammettua.

Jostain paikalle ilmestynyt lasten leikkihaavi kävija 5,420 kiloa aavistuksen tummunuttameritaimenta sätki partaan paremmalla puolellamusta, fosforipyrstöinen perhojigi tukevastisilmäkuoppaan junttautuneena. Tappokalikkaa eimeinannut löytyä mistään ja kun sitten lopultalöytyi, ei sitä meinannut lohilärveiltään osatakäyttää. Henki saatiin kuitenkin erkanemaan fisusta.Onnittelijoita riitti ja yksi tarjosi jopa puntariaan.�Kalibroitu� digitaali näytti 8,1 kiloa. Tuppasihymyilyttämään. Kotona suoritettutarkistuspunnitus puolen kilon biiteissä tipauttikuitenkin maanpinnalle, tosin eipä 75 cmukkotaimen oikein kahdeksaa kiloa voipainaakaan.

TAPPAJAHAUKI 1997

11

EckeröArto Kojo 1.4.97

Eckerö lyhyesti: Pääsiäinen, Arto &Harri, Käringsundsbyn, Buster RS 40

hp, aurinkoa, ei tuulta, neljä kalapäivää,kuusi taimenta 1-2 kg, noin 4500 mk.

Jees. Tällä kertaa erittäin hyvin ajoittunut Eckerönneljän päivän pitkä kalastusrupeama oli varsinnuivakalainen, mutta keleiltään mitä upein (jokapäivä täysaurinkoa), maisemiltaan kepittämätön,liikkumiseltaan helppo (mökkikylän isäntä halusivälttämättä tarjota käyttööni oman RS Busterinsa),kalastuksellisesti opettavainen (kala ei välttämättäviihdykään lämpimässä vedessä), uusien paikkojenbongaamisessa huippuhyvä (koko Ahvenenmaanetelärannikko ja suurin osa länsilaitaakin) jamuutenkin reissu, jonka tekisi koska tahansauudelleen.

Ekana päivänä Eckerön eteläkärjessä löysimmetodella lämmintä, umpisameaa vettä, mutta emmetärpin tärppiä. Kalat kuulemma saatiin (mm.naapurimökkiläiset) kirkkaasta +2 asteen vedestäsyyspaikoilta.

Toisena päivänä oli yöllä puhaltanut 10+ tuulipuhdistanut eteläkärjen kirkasvetiseksi, muttakylmäksi. Korotimme saaliin nollasta yhdeksitärpiksi per äijä (vieraana veneessä oli HarryHammar Ahvenanmaalta). Kuulemma saaliit,mm. useita 3-4 ja yksi 5,3 kg taimen, saatiin silloinlämpimämmästä sameasta vedestä, perkules!

Kolmantena päivänä vielä kerran eteläkärjessäja aurinko lämmitti kirkkaan rantaveden jo 3-4asteiseksi. Saimmekin aivan rannasta (me ja

rannalta kalastajat olisimmehelposti voineet heittää toistem-me jalkoihin, jos olisimme olleetkohdakkain) muutaman tärpiönja kaksi kalaa ylös: Harrin olilievästi ylämittainen ja minunlievästi alamittainen kolmeheittoa myöhemmin.

(Tässä vaiheessa pääsimmevihdoin korkkaamaan tulomat-kalla ensimmäisen taimenenkunniaksi ostetun DomPerignon 1990 -shampanja-pullon, hinta hulppeat 320 mk.Harvoinpa on kalastustakeskeytetty taimenparven tultuakohdalle shampanjapullonkorkin paukautuksella)

Neljäntenä päivänä päätimmelykästää lähdön Siljan yölautalleja kalastaa erään ahvenanmaalaisen ammatti-kalastajan, joka on ryhtynyt virvelöimään taimenia,vieraana koko maanantaipäivän. Hyvällä veneelläkävimme läpi paikat Maarianhaminasta lähesMarsundiin asti ja saaliskin vihdoin tyydytti: Neljätaimenta joista kaksi Harrille ja kaksi minulle.Isäntämme jäi tällä kertaa ilman.

Loppuillan turinoimme vielä Petterssonin Kallenkotona Kallen miekkakalajuttujen ja uudenHammarudda-kartan parissa. Kesän lohenkalas-tusta mietittiin ja kahden viikon päästä starttaavaaSlemmernin haukireissua arvuuteltiin: Slemmernon vielä nimittäin hyvässä jäässä.

Kaiken kaikkiaan retken trendi oli mukavannouseva sarja (nollaa-tärppi-kala-kaksi kalaa

molemmille), upeat tuulettomat kelit jakokemukset, jotka ajanevat tuonne vastai-suudessakin.

Lahjoitimme pois myös �ilmainen viikkoKäringsundsbyn mökkikylässä� lipukkeen, jonkaHarri oli viime vuonna voittanut kisan suurimmallakalalla, koska �ilmaiset� mökit ja veneet tulevataina pirun kalliiksi. Nytkin reissusafkat, A la Carte-laivalla, täydet Tax Free -ostokset mennen tullen,autobensat, venebensat, lauttamatkat, hyttipaluumatkalla yms. kulut muodostuivat yhteensä4,5 kmk arvoisiksi eli ylös otetulle taimenkilolletuli hintaa keskimäärin 700 mk.

Kokonaan itse maksetulla reissulla pääsee ainahalvemmalla!

12

Pitkä perjantaiPetri Aarnio 2.4.97

Perjantaista muodostuu helposti pitkä,jos aikoo tähän aikaan keväästä keritäahvenen aamusyönnille ja odottaa jäällävielä iltasyönninkin. Jostakin syystä

kuitenkin löysin itseni parkkipaikalta 04.45 jaHötky kaartoi pihaan heti kohta sen jälkeen.Kaappasimme Tillin Akin Veikkolasta jalähdimme köröttelemään kohti Hankoa. Ilmaoli varsin lupaavan tuntuinen, puolipilvistä ja

muutama aste pakkasta.Odotukset saaliin suhteenolivat muutenkin korkealla,sillä joku Hötkyn tuttu olivetänyt kohdealueelta alku-

talvesta yli 20 kg ja vielä sanonutreissua tavallista kehnommaksi. Minulla oli vakaaaikomus saavuttaa se pilkkiahven pinna, joka oliniin monta kertaa jo ollut joidenkin grammojenpäässä.

Pienten mutkittelevien teiden jälkeen löysimmeautolle parkkipaikan ja pääsimme jäälle. Ainoaongelma oli se, että olimmeajaneet ulos kartalta eli meilläei ollut kuin heikkojaarvauksia siitä, missäolemme. Pienen hapuilunjälkeen saimme itsemmepaikannettua jopa jotakuinkin sinne, minne olitarkoitus. Jäätäkin oli riittävästi ja lähes kaikki salmetpystyi kulkemaan jäätä pitkin. Jäällä kävellessämmebongasimme kymmenkunta joutsenta ja ainakinsaman verran kanadanhanhia sekä suuren parven

joitakin muita tirppoja. Taitaa sekevät sittenkin olla tulossa.

Ensimmäinen pakka löytyimelko helposti eikä paikalla ollut edes tuoreitareikiä. Eikä muuten ollut kalaakaan, parin tunninsitkeä yrittäminen tuotti tulokseksi Akille pari juuri

ja juuri paljain silminhavaittavaa ahventa, minulleja Karille nollaa. Nokkakohti seuraavaa pakkaa,jonne oli vain 500 metrin

kävely. Alku siellä olikin ihanlupaava. Kari kiskaisi tasarilla ensimmäisestäreijästä kolme varttikilon ahventa, muttasiihen se sitten hyytyikin. Sitkeänyrittämisen jälkeen, muiden syödessäeväitä, minä sain morrin avulla kiskottuajäälle muutaman pienen ja paripannukarkeaa ei kuitenkaan yli kolmesatasta.

Tämän jälkeen olikin sitten pidempi ja luultuavaikeampi siirtymä. Jäät alkoivat olla hiemanvähissä ja jouduimme suorittamaan muutamanylimääräisen rantautumisen. Lisäksi kauempaatarkastellen alkoi näyttää siltä, ettei pakkamme

päällä ollut muuta kuin ahtojäätä. Onneksipaikalla oli kuitenkin jäätä ja ahtojään reunaolikin yli kahdenkymmenen metrin päässä.Nyt oli minun vuoro syödä eväitä; Kari jaAki koittivat sitkeästi löytää paikalta kalaa, siinä

kuitenkaan onnistumatta. Syötyäni tein muutanreijän ja sain jokaisesta yhden kokoluokkaa räkäolevan kalan. Koska olin aika hyvin pakan päällä,tein muutaman reijän siirtyen ulospäin pakalta.Ensimmäinen reikä tuottikin heti kunnon tällin jahetken päästä jäällä potki 31 cm pitkä ja yli 400

grammaa painava ahven. Ensimmäinenpilkkiahven pinnani oli hyväksynytlounaakseen 7 cm pinkkiselkäisen nilsun.

Karikin tuli kauempaa tätä ihmettä katselemaan.Valitettavasti kala tuntui olevan paikan ainoa iso,koska muita ei alueelta löytynyt kunnes�VALTAVA tärppi, luulin kyseessä olevan ahvenenkokoluokka kilo, mutta kun valtava suu alkoinäkyä, selvisi ettei kyseessä ollutkaan ahven vaansimppu. Jään päällä erittäin kaunis kala tunnistettiinisosimpuksi. Pituutta 27 cm ja painoa 239 g.

Koska simpun jälkeen kalaa ei löytynyt,päätimme tehdä hötkähdyksen

Snappariin auringon laskunpaikalle. Paikalle pääsi vielä ihanmukavasti, kun kulki yhdensaaren läpi. Kalaakin oli

määrällisesti mukavasti, mutta koko olipääasiassa 50 - 150 g. Oli joukossa toki muutamakolmesatanen. Parhaiten näitä suurempia tuli taasvasta auringonlaskun jälkeen. Kuka pystyyluotettavasti selittämään tämän ilmiön ? Illan parastärppi oli Karilla, joka kuitenkin päätti jättää kalanvielä kasvamaan, valitettavastinilsu huulessa. Karin arviokalasta oli kuha,todennäköisesti jopapinna kuha.

Yhteensä kalaa saatiinjään päälle n. 8 - 9 kg. Kalan keskikoko vain olivalitettavan pieni. Tulipa kuitenkin saatua pinna-ahven. Tästä on hyvä jatkaa ensi talvena.

TAPPAJAHAUKI 1997

13

KymijoensuvantopetoHarri Huuskonen 6.4.97

Aurinko paistaa lähes pilvettömältätaivaalta ja heikko pohjoisenpuoleinentuuli liikuttelee pilvenhattaroita.Heinäsaaren päällä on puolimetrinen

jääkansi joka rajautuu tarkasti rantaviivan mutkiamyötäillen. Eteläpäädyssä seisoo kalastajaneopreenihousuissa ja öljykangastakissa. Heittääviehettä silmiinpistävän harvaan tahtiin. Heittotahtijohtuu kelausnopeudesta, yhteen kammenkierrokseen menee neljä-viisi sekuntia.

Kymmenjalkaisen vavan päässä roikkuujokikalastuksessa harvemmin nähty laitos, sininenBig Mac haukiuistin.

Vapa lähtee kiihtyvällä vauhdilla takaheittoon,jännittyy äärimmilleen ja Big Mac lentää perä edellämonofil- siimaa perässään vetäen kohti Väkinäistenyläniemeä. Heiton viimeiset metrit nostavat Abunhyrräkelalta jonkin löysän kierroksen siimaa muttavavan pyyhkäisy taaksepäin kelauksenaloitushetkellä korjaa tilanteen.

Neljä nopeaa kammen kiertoa imaisee vaapunpinnan alle matkalle kohti keväthaukienasentomonttua. tämän jälkeen vaappu ui eteenpäinsentti kerrallaan, ikäänkuin reittiään tunnustellen.Yhdentoista kilon keväthauki valpastuu ulkoisenhäiriön ilmaantumisesta havaintopiiriin. Vaappulähestyy haukea vasemmalta puolelta suunnatenkulkunsa metrin puolitoista hauen edestä.Raskaasta mätilastista huolimatta hauki kääntyy

hiljalleen kohti lähestyvää häiriötä. Aikaa on, koskavaappu kulkee niin hitaasti. Nyt vaappu on hauenkohdalla. Hauen evät värähtävät. Vaappu kulkeekymmenen, kaksikymmentä senttiä eteenpäin.Hauki jännittää lihaksensa tulossa olevaa syöksyävarten.

Big Mac osuu pohjassa lojuvaan kymmenensenttiä paksuun oksankarahkaan. Vaapunkeskikoukku rouhaisee puuta ja kalastajan napakkanykäisy vie vaapun yhdessä sekunnissa hauennäköpiirin ulkopuolelle. Hauki pysyy jännittyneessätilassa lähes puoli minuuttia ikäänkuin tajuamattamitä tapahtui. Aika ei kuitenkaan riitä ja kun noinkolmen minuutin päästä vaappu jälleen kulkeehauen reviirin halki, katsoo kala toiseen suuntaanja on päättänyt levätä ainakin kolme päivää.

Pellinkiläishauet...Mikael Fröberg 28.4.97

Kävinpä tuossa parin kaverin kanssaPellingissä pitkän viikonlopunhaukireissulla, laihoin tuloksin.Keskiviikkkoilta meni iloisesti kaasaria

iroittaessa, purkaessa ja kootessa - onneksi oli vainuimuri juuttunut. Torstai melko paha tuuli häiritsihommaa. Perjantaina pääsimme käymään läpikaikki kartalta paikannetut hotspotit - kaikkikutulahdet umpijäässä. Myös ulkosaaristoonjohtavat salmet ja selät olivat jäässä kuten olivatmyös kaikki sisälahdet mutta välisaaristo oli lähesjäätön,mielenkiintoista sillä jäiden esiintymis-paikoille ei löytynyt mitään kaavaa tai järkiselitystäeikä tukea löytynyt kartaltakaan.

Lauantaina kävimme kaupalla tankkaamassa jakaupan hoitaja totesi että määrällisesti haukea eilöytyisi kuin vasta juhannuksesta eteenpäin muttakalaa toki löytyisi matalasta harvakseltaan muttakoko olisi hyvä. No mehän heitimme mataliakivikko-rakkis etelä-länsi rantoja ja ensimmäinenkolmonen suvaitsi tarttua nilsuuni mutta putosikaukana veneestä. Huristelimme aivan ulko-saaristoon jäitä kierrellen ja erään saaren rannastamulla paukkaa nilssiin kala joka tuntuu hyvältä,näyttää paremmalta ja painaa 7.75 kg. Pienipäinenja lyhyt silakkahauki, vatsassa kymmenkuntaenemmän tai vähemmän sulanutta silakkaa. Kalatuli aivan avomeren laidalta kivien ja rakkolevienseasta. Mäti oli kovaa ja kutu vissiin vielä kaukana.Kaverilla on vielä vastaavassa mestassa tärppi jokatuntuu varpaissa saakka - ei jää. Ulkosaariston -sillä sitähän Pellinki on - hauet elävät ihan omanrytmin mukaan autuaan tietämättöminä kalastus-lehtien kevätvinkeistä.

Kahden viikon kuluttua teemme uudenyrityksen, jäät ovat poissa ja tiedämme minnemennä - vielä jäi vähän hampaankoloon ja asiaanpalataan.

14

KotalassakoskikalassaHeikki Kulonen 10.4.97

Päästäisen mentyä puihin liika suurensääennusteluottamuksen vuoksi otettiinrevanssi männä viikonloppuna. Maukkakerkesi jo maanantaina varaamaan

Herraskosken herkku- sumariniskan (ja muunkinkosken) ja elämä hymyili torstaihin asti. Silloin kunilmestyy viikonlopun sää. Ja sitähän piisasi. Räntääja lunta, vain ukkonen uupui. Pääsiäisestäviisastuneina päätimme luottaa tähänkinennusteeseen ja peruttiin Herraskoski. Perjantai-iltapäivään mennessä Ilmatieteenlaitos sai aikaanhiukka korjatun version lauantaista: aurinkoa japlussaa. Siinä vaiheessa taisi vähän *#*.

Ripeä toiminta kykeni onneksi pelastamaantilanteen, kun Maukka löysi sunnuntaiksi tilaaKotalan koskilta. Sinne mentiinkin, mutta ensteksiHonkasen pariskunta kestitsi viimeisen päällemuuta retkikuntaa (Aarno ja minä) Tampesterinresidenssissään.

Kotalan kosket majailevat Virroilla ~140 kmTampereelta pohjoiseen. Kalastusalueita onpi kaksia� 10 hemmoa, toinen on vain pervokalastajille.Sunnuntain luvat olivat sille ei-puristimestalle, sekun on hitaampaa virtaa.

Koskissa lirisee kirkasta (näkösyvyys noin metri),humuspitoista, ruskeaa siis, vettä luokkaa JaalanSonnanjoki. Paikka avautui hyvintehdynkunnostuksen jälkeen viime kesänä. 12 h maksaa87 mk, talvella 47 mk.

Tarkoitus oli kalastaa sakeassa sumukorento-parvessa himokkaasti mussuttavia taimenia.

Kalastuksellinen osa meni jotakuinkin loistavasti:taimenia saatiin jokaista nähtyä sumukorentoakohden 0,2. Aika kunnioitettava suhde kauniina,aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Nyt ei vainollut järin lämmintä. Eikä paljon korentojakaan.Taimen sentään saatiin (30 cm, minä sain). Olimuuten täysin ehjät evät. Ehkä ne sitten Kotalassalapsosia ovat saaneet.

Saas kattoa, jos sitä jaksaisi Jaalaan hötkyäviikonloppuna.

KalaravussatiistainaAki Tilli 4.9.97

Tuli tässä oltua ravustamassa eräälläjärvellä lähellä Veikkolaa. Ensirituaalihanoli tietysti täkykalojen pyynti, jokatapahtui nyt hieman epätavallisella

menetelmällä. Tavoitekala ei nimittäin olluthopeansuomuinen pieni päällepaskantaja, vaanvihreänsävyinen, n. 1-2kg painava limatuubi jotapyydettiin lähinnä räminäuistimilla (paikanerikoisuus: räminärules!)

Tyyni, viileähkö ja täysin kirkas sää ei vaikuttanutlupaavalta, mutta eipähän tarvinnut kiroillahikoilemista tai kastumista huonon kalantulonlisäksi. Alku vaikutti yllättävän hyvältä: 15 minuuttiakalastusta, 2 haukea ylös minulle ja tärppikaverilleni. Toinen saaduista mönteistä oli tosin n.

25cm pitkä, joten tunsin pienen omantunnonpistoksen antaessani sille puukolla toisenlaisenpistoksen otsalohkoon.

Kalantulo tyssäsikin siihen, lieneekö sittenrangaistus pahasta teostani. Joka tapauksessa illanpimetessä olimme vain 2 tärppiä ja pientä ahventarikkaampia, kun oli aika aloittaa itse pääasia eliravustus. Hauet paloiksi , hieman niukankalansaaliin takia pieniksi sellaisiksi, palatkeppienrakoihin ja kepit pystyyn rantaveteen. Jasitten odottelemaan; makkarankäristystä pienellänuotiolla, upean tähtitaivaan tutkimista japaskanpuhumista. Parin makkaran jälkeen oli aikatehdä ensimmäinen kierros.

Heti 1. kepillä oli kovaa kuhinaa, joukossa jopa 1otettavan kokoinen, jonka kaverini nosti vedestä.Lupaava alku kuitenkin lopahti; useita keppejä olinoussut irti pohjasta, ja vaikka rapuja oli jokakepillä, olivat ne auttamattoman pieniä. Tuloksena35 kepin kierrokselta vain 2 otettavaa rapua jauseita verinaarmuja rantatiheikön oksista. Ei kuntakaisin nuotiota sytyttämään ja vielä makkaraapaistamaan.Toinen kierros; Tulos muuten sama,vain 1 otettava rapu. Ennen lähtöä nostimme vieläsyvemmälle asettamamme pöntöt. Tulos : jokapöntössä 5-15 rapua, yhteensä 12 otettavaa.

Soudimme takaisin autolle ja nopeasti kotiin. Tulosoli pettymys, mutta saimmepahan jonkin verranrapisijoita ämpärin pohjalle. Ja tärkeintähän olielämys; pilkkopimeässä, vain hiilloksen hohteessavoi paistaa makkaraa, katsella linnunrataa jakuunnella rapujen rapinaa ämpärissä.Ravustuksessa on Fiilistä!

TAPPAJAHAUKI 1997

15

SlemmerninkutumörssäritArto Kojo 14.4.97

Katsokaa ulos juuri nyt (ma klo 11:45).Tuollaista oli keskimäärin Slemmernilläviikonloppuna.

Mökki ainakin oli kiva. TV, pakastin,sähkösauna, mikroaaltouuni, tavallinen, takantapainen, astianpesukone, keraaminen liesijne. ja hinta kohtuulliset 1200 mk perviikonloppu. Sijainti Slemmernin itälaidalla,Archipelagon valot vilkuttivat ikkunastanukkumaan käydessä. Isännät vilkuttivattoisesta ikkunasta, sillä mökki oli isännänpihapiirissä oleva kakkosasunto. Parasnäkemäni venesatama, muuten, ja kesäkeleissäloistavat veneet (pikku-Askeladden javastaava).

Perjantaina tuuli noin 25 m/s (puuskissa30) pohjoisesta ja ei edes mökkikylänpikkukipoilla voinut lähteä 200 metrinpäässäoleville Slemmernin huippupaikoille.Kiertelimme autolla Önningebyn (Lumparnin)kalastusalueen suojan puoleisia rantoja jaheittelimme muutaman niemen keskustellen välilläalkuasukkaiden kanssa. Ihme tapahtui helvetillisenlumipyryn keskellä, sillä Harri sai tiikeri-Bomberilla4,7 hauen. Rannalta. Matalasta. Kauheassamyrskyssä. Lahti vieressä vielä aivan jäässä.

Lauantaina tuuli enää 15 m/s (puuskissa 20) eikämökin kipoilla ollut vieläkään ulos menemistä,varsinkin kun meitä oli kolme (Raato, Harri, minä)

ja joku olisi joutunut yksinään kippoon. Niinpälainasimme tyylikkäästi kysymällä mökki-isännännaapurin Busteria. Jo toinen reissu peräkkäin laina-Busterilla! Mökkikippojen ja koneiden vuokra olisiollut kai 700 mk/pitkä viikonloppu, jotenjouduimme pulittamaan Busterista 200 mk plusbensat. Ns. Hyvä Ostos.

Sain minä lauantaina kalankin. Noin nelonenleväpuska tarrasi uuteen Possuväriin ja tuli

käymään haavissakin sinnikkäistä ravisteluista(minä ravistin, ei kala) huolimatta. Harri ja Raatosaivat rää�t mieheen. Oli kiva kipata rommituikkukalan kunniaksi, kun kaikki irtaimisto (myös serommipullo) oli jääkerroksen peitossa, käsissä eiollut kahteen tuntiin kiertänyt veri ja lunta ja vettätuppasi vaakatasossa veneeseen lisää koko ajan.

Sunnuntaina aukeni taivas. Outo valoilmiöpilkahti ennen lumisateen alkua taivaalla ja tuulioli laskenut alle 10 m/s nautinnolliseen

keväthenkäykseen. Heti alkuun muutama kala(Harrille kaksi, Raadolle yksi), sitten loppui.Lopulta minäkin sain putken auki ja tasaisella parintunnin tahdilla vedin kolme aivan peräperää.

Tunnustimme tappiomme. Lähdimme hetivesiltä tultua Kotipizzan vierren epäilyttäväänmurjuun tarjottimen kokoisille pizzoille jaykkösoluille. Katsoimme mökeissä vielä telkkaristaCliffhangerin, pakkasimme, ajoimme yölautalle ja

olimme aamukahdeksalta Turussa. Loppuolikin yhtä nautintoa viiden sentin sohjossaluistellessa.

Retkellä kehittettyä termistöä:

�Rane�: Epäilyttävän näköinen, muttavedessä �ihan hyvää� työtä tekeväsaksalaisvaappu (Cor moran) �KapteeniMorgan�: Koko Saaristomeren jaAhvenenmaan halvin Charter-kippari (vainnoin 100 mk/päivä), oppaanammelauantaina �Dr. Loosen�: Edellisensivupersoona �Pläkä�: Tuuli alle 10 m/s,pakkanen alle 2 astetta ja vain niukastilumipyryä (sunnuntain keli)

Picture this. Autenttinen tilanne mökissä lauantai-iltana:

Harri Raadolle: �Ajattelen jotain lukua. Jos arvaatmikä se on, käyn hakemassa meille ulkoa kaljat.Muuten sinä käyt hakemassa meille kaljat.�

Raato: �Kymmenen�

Harri: �No voi vi**u� (nousee, pukee saappaatjalkaan ja lähtee hakemaan kaljoja..)

16

Tappajahauentietotoimistosta:Kuoreko kutee?Jyrki Riikinsaari 22.4.97

Eilen illalla kymmenen tienoissaTappajahauen huomiota kiinnittivaltaisa nauru- ja harmaalokkien

parveilu Laajalahden siltojen tienoilla.Varmasti useita tuhansia lokkeja lenteli Retuperänlahdessa ja molemmin puolin Lehtisaaren sillanpieltä, sekä Ramsayn rannassa sillan luona jakivilaiturin kupeella. Harvoin lokit turhaanjonnekin kerääntyvät joten tästä oli otettava selvää.Kotvan kestäneen tarkkailuhetken aikanavarmistui, että lokkien kiinnostuksen oli herättänytjokin suurina parvina rantautunut pikkukala.Vuodenaika huomioiden mitä ilmeisimmin kysessäoli kuore eli norssi joita lokit jahtasivat kiivaastikirkuen. Lokit lepattivat hyvin matalalla veden ylläsukeltaen aina silloin tällöin mustaan veteen.Useimmiten myös onnistuen nappaamaankiiltävän sukkulamaisen pikkukalan.

Tappajahauen mieleen tuli etsimättä sekin, ettälokkien lisäksi oli varmaan paikalla muitakinsaalistajia kuoreiden hääjuhlan kuokkavieraina.Lusikkaa heittämällä saattaisi tuosta Retuperänlahdesta saada nyt vaikka kuhia ja mikseitaimenenkin...

Lisää HoutskariaJuha Ruokari 5.5.97

Haukireissu on nyt onnellisesti takana ja kalaakintuli, ei tosin niin paljon kuin POKAn kevätreissunperusteella olisi voinut toivoa. Yksi syy(kalamiesten osaamattomuuden lisäksi) oli erittäinkova tuuli: koko ajan lännesta/lounaasta 13...16m/s. Tuo rajoitti kalapaikoille menemistä javaikeutti kalastamista.

Paikat piti valita tuulen mukaan. Itse keskityinRutakkolahteen sen läheisyydessa oleviin suojaisiinpoukamiin.

Haukia on tosiaan alueella tosi paljon. Tärppejaja seurioita oli kaikilla venekunnilla koko ajan.Hauki ilmeisesti aloittelee juuri kutuaan ja oli sentakia erittäin huonolla syonnilla.

Kokonaissaaliimme oli (11 miesta + poika) 37haukea, suurin 3,9 kg ja yli 3-kiloisia 6 kpl. Omasaaliini oli 5 haukea veneeseen suurimmat 3,2 ja3,1 sekä 1,950 kiloinen säyne (oma ennätys).

Itselläni oli Rutakkolahdella kiinni joko iso haukitai hylje tai sukellusvene tai vastaava: vavassa eituntunut potkun potkua, siima juuttui ensinpaikalleen ja lähti sitten arvokkaasti menemäänsivulle jarrun laulaessa. Tätä kesti n. 5 sekuntia jasitten irti. Paikalle jäi vain iso pyörre veden pinnalle.Lisäksi kaverin Bomberia seurannut 5...6-kiloinen,joka kääntyi takaisin parin metrin päässä veneestä,otti heti kiinni sille heittämääni omaan Bomberiinija demonstroi meille n. 4 metrin päässä veneestä,kuinka se uistin ravistetaan irti leuasta - se kävikyllä ihmeen helposti!

Hieno paikka, kannattaa mennä uudestaan!

JuhannusaluskuhatSärkisalostaArto Kojo 22.7.97

Torstain ja perjantain vastaisen yönvietimme Jarmon kanssa Särkisalossa

jigistellen kuhaa. Paikalle meidät olivathoukutelleet huhut seitsenkiloisista

kuhista. Saalis oli odotettu, mutta ei kuitenkaannolla: Viisi kuhaa, suurin Jarmon reilu kiloinen.

Liikuimme Särkisalon pohjoispuolisilla vesilläetsien (turhaan) karikkoja ja sorapohjia. Yhdelläalueella näimme heti alkuillasta kolme venettäuistelemassa, mistä myöhemmin yöllä saimmekinneljä viidestä kalastamme. Kolme tuli jigeillä, yksiuistellen.

Kuhien lisäksi ennen puoltayötä napsi jigeihinmyös muutama hauki, tosin vain yksi puolikiloinentuli ylös.

Venekalustona oli siitä pokankin retkelletarjotusta majapaikasta vuokrattu nelimetrinenpikkukippo 20 hp koneella. Hyvin se kyllä liikkui.Näimme ensimmäistä kertaa myös aiotunmajoituksen ja päätimme epävirallisesti siltäseisomalta järjestää paikalle PPW:n retken silloinlokakuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Samana yönä kuin olimme siellä saatiin jostainalueelta (jälkikäteen kuultuna) 6,5 kilon kuha.

TAPPAJAHAUKI 1997

17

JurmoJarmo Laine 2.5.97

Nyt tätä luvattua tarinaa..

Menimme perjantaina 19.30 lautallaylitse Jurmoon. Vähän kamojakuntoon, henkistä valmistatumista jarentoutumista kemiallisten aineiden

avulla ja nukkumaan.

Lauantaina pääsimme vesille jo yhdentoistaaikoihin. Kohteena oli varsin umpinainen sisälahti,jossa oli syvyyttä riittävästi. Varma ankastuspaikka.Olimme kuulleet edellisen viikon- lopun saaliistaeli 5 ahventa 5.5kg, suurin 1.5kg. Lisäksi oli tullutpikkuhaukea suhteellisen runsaasti.

Saapuessamme lahdelle sielä oli vieras vene.Vene oli rantautuneena, ja siinä olijat tarkkailivatmeitä. Selkeästi vv:llä olijoita. Oli kiva katsellaniiden kärvistelyä ja kyräilyä, kun tiesi itse olevansaluvallisilla vesillä. Kun ryhdyimme kalastamaan, niinhe häipyivät suhteellisen nopeasti.

Ensimmäinen regaus oli täysi nolla. Toisellaregauksella odotukset saivat pikkuhiljaa pohjaa.Petri sai vähän alle kiloisen ahvenen ja tiputti toisen.Minulle taisi tulla pikkuhauki. Kaatoryyppyjen jamukavan kalantulon myötä tuli selkeä�haukihumala�. Muistikuvat mikä ahven mistäkintuli ovat hieman hatarat. Onneksi meillä oli kir-janpito, muuten olisi kalojenkin määrät ja painothataralla pohjalla.

Noin kol...nelj.. jossain vaiheessa siirryimmerannalle makkaran paistoon. Siinä syödessäteimme päätöksen, että rupeamme jahtaamaanennätystaimenta, kun molemmat olivat saaneet jo

uudet ahvenennätykset jahauki ei ollut mitäänjättikokoista.

Heittelimme hyvännäköisiä karikoita. Eimerkkiäkään taimenista.Keli olisi ollut aivanmainio eli mieto tuuli jamaininkia. Kalatto-muuden pistimmepohjoistuulen syyksi.

Illalla söimme kala-aterian (lihapullia jaranskalaisia) ja joimmevalkoviinipullon. Kaikkikalat olimme laskeneetkasvamaan.

Sunnuntaina pääsimme jo kymmenen aikoihinliikkeelle. Teimme päätöksen, että otamme tiukkaakaatoryypyksi ainoastaan taimenille, pinnahauilleja yli kiloisille ahvenille. Muille sai kelvataoluthuikka. Koska tuuli oli sopivan mieto, niin memenimme heittämään jälleen taimenta. Ei vieläkäänhavaintoa yhdestäkään. Kahdessa tunnissakypsyimme ja läksimme kohti edellisen päivänmestoja.

Syönti oli rajua. Isoja ahvenia tuli harvakseen.Hauista oli paikoitelle jopa kiusaa. Keli oli kaunis,aurinko paistoi, oli lähes tyyntä. Todella�huippukalastusta�.

Kauheaa, miten voikaan turtua kiloisiin ahveniin.Kaksi ahventa otettiin haavilla ylös. Ne olivat Petrin1.5 ja 1.83. Muut nostettiin perukkeesta ylös.

Ennätyshaukeenkin olisi ollut täydetmahdollisuudet, mutta meillä oli 2kg:n ahvenenkuvat silmissä. Keskityimme jigaamaan vainpienillä 3 ja 4 tuuman jigeillä. Uistelu tai isojenankkojen heittely olisi saattanut tuoda kunnonhaukiakin.

Saalistilastot:

- Ahvenia yhteensä 22kpl, joista pinnoja 22kpl,joista SUKLeja 19kpl suurimmat 1830g(Petri),1540(Petri) ja 1530(Jarmo)

- Haukia yht.58kpl, joista pinnoja 12kpl.

- Yhteensä 36 pinnaa kahdessa päivässä kahdellehengelle

(Pokan Houstkarin reisu 20 henkeä, 4 päivää,82 pinnaa suhteessa, jotta he olisivat yltäneetsamaan tulokseen heidän olisi pitänyt saada10*2*36=720 pinnaa eli 8.7 kertaa enemmänpinnakaloja:-) Jos pelkät hauet lasketaan, niinHoustkar 377kpl, me 58kpl, suhde 10*2*58=1160eli 3.1 kertaa enemmän haukia, ja me keskityimmeahveneen :-) Kyllä tilastoilla on hauska leikkiä.:-)

Kaloja tapettiin 1kpl. Petrin ennätysahven olipakko tappaa, jotta siitä saataisiin virallinen(kauppapuntari) mittaustulos. Muut kalat jatkavattoivottavasti sukuaan.

18

HoutskarinreissuniJanne Halme 5.5.97

Wapun jo vaivuttua unholaan, lunastanlupaukseni ja kirjoitan jotain tuosta

fantastisesta reissusta. Totean heti, ettäniinkin hienon ja kattavan raportin,

kuin mitä tuo reaaliaikaisesti laadittu on, ollessakaikkien luettavissa, en pyrikään mihinkääntäydelliseen selvitykseen reissun tapahtumista vaankirjoitan omista kokemuksistani. Lähdin matkaanluottavaisin mielin: retkiseura olisi varmastiSuomen asiantuntevimmasta päästä ja tuloksiakinvoisi odottaa. Merellä en ollut kalastellut juuriollenkaan aikaisemmin, joten pientä epävarmuuttakuitenkin oli ilmassa.

Ensimmäisen illan pieni käväisy osoitti ainakinpullahuhut oikeiksi: veneeseemme tuli Sampsanvetämänä yksi. �Illan hämärtyessä kirjot iskevätRapalan Magnumiin�.

Toisena päivänä päästiin jo kunnolla matkaan jasuunnaksi P.Saarisen kanssa otimme idässä olevansaariryhmän ( paljon lahdukoita, pienet välimatkat). Ohimennen kopaisimme Petrin ja Karinottipaikan Långvikenin päässä: vedimme tyhjääedellämainittujen kiskoessa ylös joitain räkiä.Epäilys: onko tämä sittenkin kiinni näpeistä?Gloetiin (Kluuvi!) sukeltaessamme saimmemyöskin me osamme paikallisen väen vinkeistäkalastuspaikkojen suhteen: Ukon käsi huitoivinhasti aivan toiseen suuntaan kuin mihin metietämättömät olimme aikeissa mennä. Lisäksi

näimme jotain tuttua mars-mars-merkkiämuistuttavaa husimista: syöntiaika oli ilmeisti niilläparemmilla paikoilla jo alkanut, siksi kiire!

Matka jatkui aurinkoisessa säässäpohjoisempaan, mutta rantamatalien kiertely eituottanut tulosta ennen kuin vasta saavuttuamme�mikäsenytoli�-holmin itärannalle jossa olikin sittenvipinää kasvuston reunassa: paljon yrittäjiä, mm.5kg-seurio, ja parit pinnattomat ylös. Kiersimmevielä takaisin tullessa lukuisia kaislikoita tyhjäävetäen, jälkikäteen voisi viisaampana sanoa, ettäkalastimme liian matalassa.

Perjantain retki suuntautui samoille seuduilleosittain siitä syystä, että siellä oli vielä paikkojakatsastamatta ja osittain siksi, että tuo eilispäivänottilahti antoi mielestämme aihetta parempaantutustumiseen. Matkan varrella kalastimmeLångholmin eteläkaislikkoa, josta Petterinappasikin 5.5kg:n. Kalojen taisteluhaluttomuus,suoranainen flegmaattisuus, vei vähän kyllä hohtoatuonkin kalan saamisesta. Seuraava episodimmetapahtuukin erään jo eilen kalastamammelahdelman edessä: tuulen mukana purjehtien saihelposti vedettyä 12cm-magnumia pohjaa pitkinja kolisihan se myös kaloihinkin, 3 ylös 2p. minulle( mm. ensimmäinen kalajigi-haukeni ). Eiliselläottilahdella tapasimme Lappeenrannanvenekunnat ja totesimme paikalla olevan myöspaljon kalaa, tosin pientä.

Launtaina oli lähdettävä kauemmas. Lisääpolttoainetta ja eikun pöröttelemään. Suuntana oliluoteessa oleva saariryhmä jossa, ainakin kartanmukaan, näytti olevan paljon suojaisia lahtia. Ekapaikka oli pettymys: vain muutama hassu kaislikonpläntti siellä täällä kallioiden välissä. Päätimme

kokeilla kuitenkin yhtä sellaisella �kun nyt kerrantäällä ollaan�-fiiliksellä, mutta saimme jälleen kerranseuraa paikallisilta. Terveiset kajahtivat iloisestiilmoille, kun vahingossa ajauduimme liian lähelleHåkanin verkkoa. ( Merkkeinä 25cm puukapulaja puoliksiuponnut litistettä litran muovipullo ).

Mielessä liikkui jo ajatus turhasta ajomatkasta,kunnes ajoimme sisään Sördön pidempäänkutulahteen. Niin, loppu näkyy saalistiedoissa:minulla 15/1 Petterillä 9/1. Lahti oli nimittäin aivantäynnä kalaa kp.2kg. Parhaimmillan meillä taisi ollaviidellä heitolla peräkkäin kiinni ja ylös. ( =arvio,eihän siinä juuri laskea kerinnyt ). Kun alkoinäyttää silta että vainajia tulee tässä leikissä liikaa,vaihdoimme yksikoukkuisiin ja lopulta jätimmepoloiset rauhaan. Eipä ole aiemmin tarvinnutmoisiin toimiin ryhtyä, kun on Päijänteelläkinetsinyt edes sitä yhtä kotiinvietävää. Olisi kai pitänytetsiä vähän syvempää vettä jostain sieltä lahdenedustalta, jos vaikka olisi tullut suurempia...(ks.Perttu & kumppanit -saalistilastot, lauantai ).

Lauantaina emme jaksaneet enää juurikaanpanostaa kalastukseen, kävimme kuitenkinkatsomassa �rutakkoa�, josta oli eilen tullut seSuuri. Hiljaista oli, paitsi kalastajista. Lahden perälläoli jotain säyneitä? kudulla ja tulipa sieltä ohimennenpari pulikkaa fileinä kotiin vietäväksikin. Reissustaei suoraan sanoen jäänyt kuin hyvää sanottavaa:kaikki toimi, kalaa tuli ( enemmän kuin koskaanennen henk.koht ) ja ilmat olivat suorastaankesäiset.

Kiitokset järjestäjille ja matkakumppaneille!

TAPPAJAHAUKI 1997

19

Jyrki Riikinsaari 5.5.97

Keväinen Kaunissaari on arvaamaton paikka.

Syksystä lähtien on ollut mielessä, ettäKaunissaareen pitää päästä keväälläkinheti kun mahdollista. Heti mentiin kun

ensimmäinen vuoromoottori kulkiperjantaina Vapun jälkeen. Matkaan lähti minunlisäkseni Uimari, Aarno ja Maaretin isä Pekka.

Jäät olivat lähteneet Kotkan seudulta ja Terhonpihassakin oli lunta vain parissa kasassa. Terhonmukaan taimen katoaa jäiden mukana joten kalaaei nähty kuin lautasella. Mika oli saanut kolmi-kiloisen viikkoa aiemmin Ahströmin niemestä.

Mielenkiintoisinta oli mittailla veden lämpötilojaeri paikoissa. Virittelin lämpömittarin anturinnilkkaan kiinni ja näytön rintataskun läppään. Siitäsen näki mukavasti tarpeen vaatiessa. Sitten vaankahlailin ympäriinsä ja ihmettelin lukemia.

Lauantaina tuuli etelälounaasta aika reippaastimutta aurinko paistoi ja lämmitti rantavedetyllättävän lämpimiksi. Ei Terho eikä kukaan

muukaan meistä ollut uskoa kun raportoinmuutamasta paikasta rantaveden lämpötilaksi noinneljätoista astetta! Tosin Ahlströmin niemen riutallakahlatessani sain alimmat lukemat eli 4,5 astetta.Olikin aika kylmä jaloista. Johtui kyllä myös siitä,että vasen polvitaive vuoti...

Merkittävin havainto oli se, että veden lämpötosiaan vaihtelee voimakkaasti paikasta riippuen.Joissain leväpohjaisissa (tummissa)lahdenpohjukoissa oli lämpö luokkaa 11-13astetta aallokosta riippumatta. Esimerkiksimolemmin puolin Suurkaria oli sama lämpötila,+12-13, mutta karin päissä riutalla kävi virtasyvemmältä ja lämpötila oli melkein kymmenenastetta vähemmän. Siitä lämpimän ja kylmänrajalta tuli yriteltyä, mutta tuloksetta.

Sunnuntaina ei paistanut aurinko kuin aikaisinaamulla, mutta suojan puolella oli lämpö säilynytyli kymmenessä asteessa. Ahlströmin niemessä olikylmä, 2,8 astetta riutalla. Siirryin nopeasti muualle.

Korkkarilla 10.9Perttu Seppälä 12.9.97

Tuli oltua taas Korkkarilla yö-teurastusvuorossa. Vesi oli edelleen

lämmintä, 18 astetta. Mutta vesialkoi nousta rajusti jo iltapäivällä,

joten oli luvassa lupaava yö (päivävuoro oli vetänytpuhdasta nollaa)

Pari ensimmäistä tuntia olivat hiljaisia, kunnespuoli kahdeksan aikaan alkoi alalaiturilla näkymäänrunsaasti nuosevien lohien pintakäyntejä. Sittenkahdeksan aikaan alkoi kalaa nousemaanlaiturillekin asti. Kalaa tuli tasaisesti koko ajan,syönnin loppuen siinä neljän aikaan yöllä. Laiturilleyhteensä 17 lohta + taimenta. Suurin lohi 10.5 kg(ainoa yli kymppä) ja suurin taimen 6.0 kg.

Itselleni pari kirjoa (suurempi 2.9 kg, erittäinrasvainen ja täydessä mätilastissa) sekä vähän ylikilon turpa.

Ilmeisesti tänä vuonna Korkkarilla tulee kalaavain silloin kun vesi nousee. Mistähän Korkkarinveden nousu/laskusuhdanteesta saisi luotettavaatietoa? Onko sillä tehtaalla jotain tiettyjä päiviä,jolloin vettä lasketaan enemmän?

Kevät on tosiaan arvaamatonta aikaa ja ilmeisestitaimen on jo katoamassa/kadonnut sieltäilmestyäkseen uudelleen elo-syyskuussa. Eivätverkkomiehetkään kuulemma saa enää juurimitään ennen elokuuta.

Keväistä Kaunissaarta 2-4.5

20

VuodenMERITAimen-kalastajaAki Anttila 19.5.97

Aikaisemmin moisiin pippaloihinosallistumattoneina kävimme

Aarnon kanssa kopaisemassa kisateilen. Tulos oli Aarnolla hyvä (kaksi)

ylös ja mulla huono (yksi trutta pohjaan, eikaloja).

Mutta kerrotaanpa alusta:

Paatti kohti Sipoon Kaunissaarta lähtiKauppatorilta puksuttelemaan hyvänaikaa etuajassa eli noin 7.50. Meripeilihenki tyyneyttään ja tuurinmoottorinkatolla oli hyvää aikaa turinoida jakeskittyä auringon ottoon. Vastaloppumatkasta tuntui, että vilu alkaapainella läpi vaatteiden jolloin oli aikalämmitellä moottorin kajuutassa.

Saapuminen kisakeskukseen tapahtui puolikymmenen maissa. Nopea kamojenkokoaminen johti siihen, että kisajärjestejätsaivat kevennettyä lompakkoamme mm.makkaran ja lihiksen muodossa. Varsinainensiirtyminen kohti kalapaikkoja alkoi klo 10.15 jastartti (eli kalastuksen aloitus) 10.30.

Pongasimme heti kättelyssä hyvän näköisenluotoryppään saaren (olikohan se nyt sittenlänsiranta) toisessa päässä. Koska halusimmesäästää kuntomme punnitukseen juoksemiseen,

emme olleet ravanneet alussa ja näin ollen luodotolivat täynnä muutakin vavanheiluttajaa. Tyhjäpaikkahan se oli.

Samoin seuraava.

Ja sitä seuraava.

Mutta sitten saavuimme pienimuotoiseenlahdelmaan, missä oli selkeästi suuren kalapaikantuntua. Kahlailimme rannasta hieman eteemmäs,minä pellepuvulla ja Aarno Blue Balls -merkkisillä

kahluuhousuillaan. Sitten se tapahtui. Huomasinsilmänurkastani Aarnon vavan taipuilevanomituisesta ja olin varman jonkin nykivän siimantoisessa päässä. Pieneltä näytti ja Aarno poimikinsen varmasti talteen. Oli nimittäin Samba -merkkinen lusikka. Pian tämän jälkeen sain Truttanikiinni pohjaan ja jouduin kahlaamaan kaulaamyöten. Heitin ulommas ja taas kiinni. S****, nytei auttanut kuin kellutaktiikka, eli vedin ruhoni

kelaamalla uistimen päällä. Pari nykäisyä ja siimapoikki. Sellaista sattuu.

Pari paikkaa myöhemmin olinkahlannut luodolle (jälleen kaulaamyöten) ja olin var ma että se olikorkkaamaton ja sisältäisi kisanvoittotaimenen. Ei sisältänyt muttaAarnolla toimi taas. Kahlailtuaan aikansaluodon rannanpuolelle luonnollinentarve yllätti ja Aarno pongasi rannastajo toisen uistimensa. Onneksi tällä kertaaen itse menettänyt yhtäkään.

Pari paikkaa myöhemmin kisaalkoikin olla jo lopuillaan (klo 1500) japoistuimme kisapaikalle ihmettelemäänsaalista. Osallitujista (noin 200) vain neljä

henkeä oli onnistunut taimenenväsytyksessä ja yksi muun kalan (1 g

tuulenkala, voitti 1000 mk vavan!). Voittajankala painoi 1960 g, toisen 1505 g ja kolmennen

1065g (muistaakseni).

Keli oli kiva ja järjestelyt toimivat. Kyllä ensivuonnakin pitää koittaa tuonne lähteäauringonottoreissulle (mulla lippis varjosti niin, ettämuu naama on ihan punainen ja otsa valkea,heheehhe).

TAPPAJAHAUKI 1997

21

Houtskär 23.-25.5Jyrki Riikinsaari 28.5.97

Käytiinpä vielä pienellä porukallaHoutskärissä viime viikonloppuna.Mukana oli minun lisäkseni Uimari-

Heikki ja kolme kaveria TEKLA oy:stäYllättäen majoituimme Lömsön mökkikylään.Pokasta oli emännälle jäänyt yllättäen hyvä kuva...

Kaksi kalastuspäivää joista ensimmäinensuuntautui Sördön lahdelle ja sen lähitienoille jajälkimmäinen mm. Rutakkolahdelle. Saalista tulimukavasti eli vajaa kymmenen - reilu tusina haukiaper nuppi. Minulla suurin karvan verran yli kolmenkilon, reissun suurin Hämäläisen Pekalle. Kyseinenkutenut otus painoi perattuna tasan neljä kiloa.Lisäksi Rutakkolahdella oli Pekalla kiinni melkokookas otus joka vingutteli siimaa aika lailla kunnesirtosi haavimisvaiheessa. Tietysti. Silmämääräinenarvio seitsemisen kiloa. Ennen kutua se olisi ollutmelkomoinen possu. Lisäksi samankokoisenotuksen polvia vetelöittänyt seurio minulle.Rutakkolahdesta yhteensä kymmenkunta kalaamolemmille venekunnille yhteensä.

Kirjolohet olivat siirtyneet sieltälahdenpohjukasta lahden laitamille. Neljä tärppiämutta ei yhtään ylös. Pöh.

Rutakkolahdelle tuli sitten paikallinen vanhapariskunta laskemaan verkkoja. Eivät vastanneettervehdykseen, vain hyytävää tuijotusta. Laittoivatpuoli tusinaa merkitsemätöntä verkonrähjääympäri lahtea kaislikoiden vierille, myös lahdensuulle. Poistuessamme havaitsin yhdenverkkomerkin, mutta toista ei ollut. Valitsin

tietenkin väärän puolen ohitukseen ja moottorisanoi �putputput...niuk�. Manauksia ja verkonyläpaulan katkomista.

Paikalliset tulivat pois niemen takaa jossa olivatkäyneet laskemassa vielä yhden verkon ja menivätkalliolle odottelemaan kalojen uintia verkkoihinja tuijottamaan meitä. Eivät ilmeisesti olleetnähneet verkkoon ajoa. Laskettiin muina miehinämoottori alas ja jatkettiin heittelyä miettien kiivaastiettä mitäs nyt. Jos jatketaan potkurin puhdistustaniin heti arvaavat ja kaivavat haulikon tuhdon altaja tulevat kyselemään verkkonsa perään (worstcase scenario) No, kokeiltiin moottoria. Onneksipotkuri pyöri sen verran, että päästiin ajamaanpois lahdesta ja takaisin mökkikylään. Puhhuh. Ohiajaessa todettiin verkon olleen aika rutussa. Siinämuutama hauki pääsi livahtamaan sulun ohi.

SilakkaaAki Anttila 27.5.97

Käytiin Kirstin kanssa viime torstainaaloittamassa silakkakausi Larun

sillalta. Parin tunnin aamusessiontuloksena oli noin puolitoista

ämpärillistä kiiltäväkylkisiä. Kausi lieneeparhaimmillaan ja perjantaina on tarkoitus hakeasavukala-aineksia...

Silakanonginnan peruskurssi (niille, jotka eivätlajia ole kokeilleet):

Tarvittavat välineet: Vapa, kela, no: 4-6 kiiltäviäkoukkuja, puntteja, ämpäri ja siihen sisäänmuovipussi.

Raksi: Sidotaan 6-8 koukkua tarpeeksi jäykkään(0.40-0.50) pääsiimaan noin 15 sentin välein.Litkan alimmaiseksi sidotaan 20-30 gr paino.Litkan kokonaispituus saa olla hallitsemisenhelpottamiseksi vähän lyhyempi kuin vapa.

Onginta: Mennään esim. Larun sillalle,päästetään litka veteen ja aloitetaanrauhalliset nostot. Jos vavassa tuntuupientä nytkettä ei hätäännytä vaanannetaan orfeuksen houkutella litkatäyteen kaloja. Kun painoa onpaljon, nostetaan saalis ylös,irroitetaan kalat ja lasketaan litkajatkamaan pyyntiä.

Valmistus: Tomaattisilakatuunissa, paistetut silakatkorppujauhossa kieritellen,etikkasilakat leikkeeksi.

Helppoa ja hauskaa touhua!

22

Harri Huuskonen 7.7.97

Viikko sitten sunnuntaina iski pakonomainentarve päästä onkimaan lohia Tornionjoelta.Asiaa edesauttoi se että Korkeakosken

veteraanit Hölttä + Ketola sekä KääriäisenHeikki olivat lähdössä ja majoitus veneineen

oli varattuna. Vääntäydyin mukaan neljänneksi pyöräksi jatiistai-iltana istuinkin Hki-Kolari junassa kaljatuokkosenäärellä ravintola- (perhonsidonta)-vaunussa. Toinenvaihtoehto olisi ollut sulkeutua pakettiauton sikaosastollemutta sinne sijoitin itseni sijasta vavat sun muut tarvikkeet.

Aamukymmentä keskiviikkona ja hirmuinen ohimonkivistys. Kolarissa sataa vettä ja lämpömittari parikymmentäastetta matalammalla kuin Helsingissä. Naputtelin GPS-laitteeseen kohteeksi LAPPEA ja käsky kävi kulkea 24560metriä jonnekin lounaaseen.

Majoitus löytyi Lappean Loman retkeilymajasta, vanhastakoulurakennuksesta. Neljän hengen huoneeseemme kulkutapahtui toisen neljän hengen huoneen läpi. Siinä asuvateivät olleet erityisen iloisia eteishallina toimimisesta muttaminkäs teet.. Mukavuuksina sänkyjen lisäksi kaksi ikkunaa,yksi yöpöytä sekä yksi kuusipiikkinen naulakko. Suihku jawc käytävässä yhteiskäytössä. 80 markkaa päivässä antoirimaa hipoen vastinetta rahoille mutta ainoastaan koskavaihtoehtoja ei juuri ollut.

Lomakylässä on myös pieniä 4-6 hengen mökkejä sekäteltta/asuntovaunu-paikkoja. Kouluruokala on muutettukalamiesruokalaksi ja tarjolla on päivästä riippuen 45-55markan hintaista yhden lajin ruokaa jota suurkeittiöpadoissavoi valmistaa. Ruoan menekin lisäämiseksihuonemajoituksessa ei kylmäsäilytystilaa löydy.

Tornionjoen viikkorauhoitus on Tenoa laajempi kestäenmaanantai-illasta 19 keskiviikko-iltaan 19. Karmea kalantulooli alkanut edellisen viikon aikana ja viidessä päivässäLappean kylän alueelta olikin noussut 280 kalaa. Keskipainoyli seitsemän kiloa. Ottipeleinä lähes yksinomaan vaaput,etunenässä Jan, Joonas ja muutama paikallisviritys (Wäylä,Lappea yms.)

Soutualue on noin neljä kilometriä pitkä, kahden koskenerottama suvantoalue joka on jaettu kolmeen pooliin.Veneitä alueella on kuitenkin kuulopuheiden mukaanseitsemisenkymmentä joten kovin suurta vapaata pätkää eiyhdelle veneelle parhaaseen aikaan jää.

Teoriassa soutusäännöt ovat yksinkertaiset: lähtöpaikkaaei saa ohittaa jos siellä jonotetaan. Veneet lähtevät laskemaanalaspäin tasavälein yksi kerrallaan. Soutu hitaassa virrassalähes sivuvirtaan ja vuolaammassa perä edellä alavirtaansiksakkia. Käytännössä kuitenkin joka kolmas soutaja aloittaaja lopettaa mistä lystää ja roikkuu ottipaikan päällä muistavälittämättä. Miedossa virrassa tuikkaukset takaisinylävirtaan ovat myös tavallisia. Koska virta on leveä (150-300m) ja virtausnopeus eri laidoillakin aivan erilainentapahtuu ohituksia myös tahattomasti, kuitenkin näyttäisisiltä että soutukulttuuri saa kehittyä vielä joitain vuosiaennenkuin homma pelaa.

Ensimmäinen soutuvuorokausi meni oikeastaan väsytyksiäkatsellessa. Melko tiheään tahtiin joko ylä- tai alapuolellavedettiin siimaa kilpaa kalan kanssa. Useimmin kala saatiinylös asti mutta yllättävän paljon koukkaus- jahaavimiskäpellyksiä (RSDR eli ridiculous short distance re-lease) nähtiin. Vasta toisena ja kolmantena päivänä alkoivatOikeat Ottipaikat hahmottua mutta tuolloin nousua ei enäänkäytännössä tapahtunut.

Lohiparvien pääjoukko ampaisee Kolarin korkeudellaohitse parin viikon aikana. Osa kaloista jää pitkin jokeamonttuihin asentokaloiksi mutta kovan kalastuspaineen allamuuttuvat ainakin alkukauden ajaksi vaikeasti otettaviksi.

Neljän miehen rinki kiersi koneenkäyttäjästävavanvahtijaan ja edelleen soutajaksi. Nollavuoron soutanutkarkotettiin rannalle vapaavuoroon ja uurastus jatkui. Taukoapidettiin pääosin 05-12 välillä. Lähes kerran päivässä haettiinlisää ottivaappuja aiempien osoittautuessa ottamattomiksi.Yhden kerran (kun itse olin perässä konemiehenä) lohipaukahti Ketolan Pekan käsissään pitämään vapaan jättäenparin sekunnin ravistuksen jäljiltä perin juurin säikähtäneenmiehen. Tämän lisäksi tunnistettiin pari nypyä sekä

Kääriäisen titinkarkuutus mutta soutajana toimi toisenvenekunnan desantti joten täyttä kunniaa ei omalle porukallevoinut ottaa.

Ja sitä nollan vetämistä. Niinkuin P. Ketola asian ilmaisi;lohensoutu on mukavaa touhua mutta vaapunsoutu aivanperseestä.

Päivän muutaman jälkeen alkoivat ukoilla napsahdellakännyköiden pääkatkaisijat kiinni ja radiohiljaisuus odottiensimmäistä kalaa. Rantasaunan seinälle kantoivatpahvitaulua toisensa perään johon saamamiehet kirjoittelivatlukemia. Viimeisin saldo jonka sain lasketuksi oli 147 lohtasinä aikana kun itse olimme alueella. Mutta muiden vapoihin.

Lappean Loman ongelma on melkoisen lyhyt ja raivoisasesonki. Vaikka turistit kantavat alueelle rahaa selkä vääränäjää vuoteen yksitoista kuukautta joilla ei investointejamakseta. Kaikesta näkyi kuitenkin että lisää tehdään jarakennetaan koko ajan. Toivomuslistalle (lohen lisäksi:-)laittaisin laadukkaamman ateriapalvelun (hinta on jo riittävänkorkealla), suihkutilojen uudelleen miettimisen ja pariaarkkupakastinta järeämmät kalankäsittelytilat(pakastinhuone, vakuumikone jne.)

Lähes viikon keikaksi rasvaevän jahtiin pohjoiseenmuodostuneet 2-3 kmk kustannukset olivat kohtuulliset.Hinta ehkä puolet vastaavasta Tenon keikasta. Kalakilolleei hintaa toisaalta päässyt laskemaan ellei jyvitä tuotamatkaevääksi ostetulle 300g neulamuikkurasialle.

Joki on suuri ja kuolattavan näköisiä soutualueita vaikkakuinka paljon. Rannaltaheittopaikat ovat harvemmassamutta niitäkin löytyy. Vaikka rantatie kulkeekin (Kolarintienoilla) pääosin 100-300 metrin päässä joesta on rantaanpääsy usein melkoisen pusikkokahlauksen ja kalliokiipeilyntakana. Siksi hyvät koordinaatit ovatkin kullan arvoisia.

Ei sitä tiedä vaikka ensi vuonna vääntäytyisi tuonneuudestaan. Tällä kertaa tuli joka tapauksessa haettua nollakaukaa ja kustannuksia säästämättä.

Niinpä anon nöyrimmästi tulla huomioiduksi uusianollaklubilaisia valittaessa.

Raporttia Tornionjoelta eli nollaklubin jäsenanomus

TAPPAJAHAUKI 1997

23

Heikki Kulonen 30.7.97

POKAn vuoden (ensimmäinen)perhoreissu suunnattiinvanhoja latuja noudatellenKermankosken oivalliseenonkimestaan. Aikataulu

osattiin nyt optimoida viimevuottaparemmin, ihanaisia matkailumaisemia saiihailla viiden sijasta ruhtinaalliset seitsemäntuntia. Erityisesti Heinolan seudunainutlaatuisista tienpenkoista päästiinnauttimaan useammankin hetkisen verran.

Perillä suoriteltiin pakollisetmajoittautumistoimenpiteet ja painuttiinhämmentelemään vieressä kohisevaakalasoppaa. Eväkkäitä tuntuikin olevanliikenteessä runsaanpuoleisesti, Kerman-kosken niskalla pyöri muutama reilumitallinen ja ylempänä vielä lisää. Vettä oliviimevuoden malliin eli riittämiin. KettusenHeikillä ei ruoto riittänyt niskalla kahlamiseenalkuunkaan ja kyllä siellä sai pitempikinihminen varpaillaan hipsutella. Vesi noin 12astetta eli siis optimin alarajalla.

Edellisviikonlopun Jaalan keikastaviisastuneena aloittelin vihreällä pupella, kuntuikitkin näyttivät ihan höntiäissellaisilta.Eipä vaan tuntunut kelpaavan, vaikkaMyllykosken taimenet eivät viikko takaperinmuuta mulkaisseetkaan. Kymmenkunnanfeikkiötökän tultua hyljätyksi piti pikkuisenmiettiä taktiikan muutosta. Mittakalaa pörräsiympärillä ihan jatkuvasti ja jotain ne selkeästipinnasta söivät. Käsikin tärräsi senverranpahasti, että uutta perhoa ei olisi välttämättäviitsinyt koko ajan sitoa siiman päähän. Kunei pinturilla eikä pupella siima kiristynyt, niinvanha sotaratsu, Säämäsen pikkumuddleri saihoidella hommat kotio. Kolme heittoaylävirtaan tuikin kohdalle ja mittakala kiinni.

Ei vaikuttanut lainkaan pullalta, kalasyöksähti hetikohta kymmenen metriä koskeakohti, poukkoili hetken sinnetänne ja katkoilopuksi siimat. Sitten olikin hyvä aikasuorittaa pakollinen mulaus (luokkaa 1 litra)ja painella aamun sarastaessa univelkaamakselemaan.

Yön yhteistulos oli Heikille yksiehkämittakala niskalta, Jannelle ja Jyrkillekolme tuntia kesäyötä ja minulle siis sekarkuutus. Kaksikesäsiä taimenenpentuja tulilisäksi kymmenkunta.

Aamusella (no, keskipäivällä siis) käytiinmakselemassa luvat ja veneet. Tämä oli joennalta sovittu, yöllä ei siis oltu vv:llä. Paikanvanhat pierut tiesivät kysyttäessä kertoa, ettäMetsäkalan maininta pullaistutuksista olisikäli oikea, että huhtikuussa jokeen olitosiaan dumpattu 2-3 kiloisia taimenia 201kpl. Olivat vaan olleet Kermankoskenniskalta viimesyksynä pyydettyjä emokaloja,jotka olivat viettäneet talven laitoksessa.Huhpuh. Eikä niitä kuulemma enää edes ollutjäljellä kymmentäö kalaa enemmän,avajaispäivänä näitä rasvaevättömiä olilahdattu toistasataa kappaletta. Kolmin-kertainen eläköönhuuto ihmisjärjelle. Kyllämeni kymppitonni varmasti hyvääntarkoitukseen.

Kermankosken istutustilanne on muutensumplittu sillälailla, että alueelle saa laittaaainoastaan Kermankosken omaa kantaaolevia taimenia. Tämän tiesi kertoaluvanmyyjä.

Päivä meni Kermankosken kiventakusiaronkkiessa. Tuloksena kivankokoinen siikaja useampi perukkeen katkonut tärppi. Lisäksibongattiin Vilkki, joka oli kaverinsa Sölpön

kanssa majoittunut kuusen alle koskenpartaalle. Hötky liittyi seuraan kuudenkieppeillä ja kun vielä saatiin näköhavaintoSeppälän Pertusta, oli paikkakunnalla aikaedustava POKA-otos. Käytiinpä vieläveneellä Vihonvuonteella, jossa on muutenedelleen paljon kalaa, kun emme ainuttakaansaaneet. Välisuvannon uittoarkutkin saivatansaitsemansa houmion, kalat vain olivatronkelilla mielentilalla. Illalla sentään 41 cmtaimen tuli haaviin asti niskalta Säämäsenpienellä. Minä sain. Yö kului sitten Karjalaapalautellessa nuotion ääressä. Me teimme senpullo kerrallaan, muilla oli muitakinsuunnitelmia asian tiimoilta.

Perjantaina kuultujen kalapaikka-selotusten perusteella Kermankoskesta saatiinkesäkuun alussa hyvin ja suurta kalaa. Yhdelleäijälle 3,8 j 4,1 taimenet ja lisäksi jollekinjoku nelonen vielä. Yksi näistä saatiinuistimella, muut vissiin perholla. Tuohonaikaan koskessa ei enää käytännössäollut niitä onkikokoisia, ne ongittiinpois jo Wappuna. Lisäksi joku olisaanut Vihonvuonteen altasamoilta jalansijoilta kaksi ylikakkosta oikeaa taimenta.Viehkeenä salakkastreameri.

Lauantai meni kunkinonkiessa mikä missäkin, veneetolivat ainakin ahkerassa käytössä.Itse sain 42 cm taimenen välisuvannonarkuilta, Heikki, Jyrki ja Janne muutamann. 35 senttisen Vihonvuonteelta ja Hötky saihötkyn poistuen paremmille? vesille.

Sunnuntaina kalaan kykeni vain Janne,jonka rypistys palkittiin 38 cm taimenellaKermankosken kiventakusista.

Ylös asti emme ottaneet ainuttakaantaimenta, eikä niin tehnyt kukaan muukaan.Tosin yhtään suurta kalaa ei tänäjuhannuksena saatu.

Reissun opetuksiin voitaneen lukea, ettäKermankoskelle ei totaalisen väärään aikaanvoine mennä (pl rauhoitus) sekä, että 12pakettia Campingia a 4 lerssiä on aika paljonliikaa neljälle hemmolle. Etenkin, kunruokatalous perustui kolmelle kilolle kasleriaja erinäiselle erälle rehuja.

Kermankosken perhoreissu

24

KäsivarrenkuulumisiaTeemu Marjamäki 6.8.97

Raportin tynkää hieman myöhässä...

Vietin siis vähäisestä kesälomastaniyksitoista yötä (14-25.7.) alueellaKilpisjärvi-Ridnijärvi-Valtijoki-Harrijärvet

Arton ja Jounin seurassa.

Saavuimme, siis minä ja Jouni, Kilpisjärvellemaanantaiaamuna klo 8.30 13,5 tunnin Saabillaajon jälkeen. Muutama tuntikului ennen Arton bongaamistaja joskus 17 nurkilla pääsimmekopterilla liikkeelle kohti vielähämärän ( ja mahdollisesti vieläjäänkin) peitossa olevaaaloitusjärveä. Hämmäs-tyksekseni reilusti suurin osajärvistä oli kuitenkin jovapautunut kovasta peit-teestään, Koddajärveä(kirjoitettiinkos se nyt noin)lukuunottamatta. Muutamanminuutin lennon jälkeen saimmeRidni-tunturin pahdan näky-viimme, ja hämmästys oli melkoinen myöskopterikuskillamme, sillä pahdan juurella yli 980metrin korkeudessa oleva pieni lätäkkö oli kuinolikin sula. Tavarat ulos ja ensimmäinen leiripystyyn.

Ridnijärvi oli ensimmäinen varsinainenrautujärvi, jolla olen koskaan viettänyt aikaani,joten paljoa en osannut odottaa kalastuksellisesti

siltä. Kunhan nyt elämäni ensimmäisen raudunsaisin... Kauaa ei tarvinnut fluoripunaista Vibraxiakristallinkirkkaaseen veteen mättää, kun sainensimmäisen rautuni. Kooltaan se vaikutti,ahveniin tottuneeseen silmääni, noin 300-400-grammaiselta (matala kun oli), joten laskin sentakaisin kasvamaan. Jatkoin tyytyväisenäheittelemistä, kun kertaluokkia suurempi kirkkaanpunaisen vatsan omistava emärautu seurasiVibraxiani. Kala aukaisi mustan suunsa, mutta eiyrityksistäni huolimatta ei sulkenut sitä Vibraxinympärille. Käsiä tärisytti. Huudahdin jotainmegaraudusta ja aloin tykittämään

ympäristöä. Turhaan. Muita tapahtumia ei osalleniensimmäisenä iltana sattunut, mutta vatsassa kutisi:�Täällä on rautua. ISOA RAUTUA!� Palatessanileiripaikalle näin Arton saaman raudun, jonka hänjulisti 750 grammaiseksi (muistaakseni).Hämmästykseni oli melkoinen, sillä omaensimmäinen rautuni oli ollut silmämääräisestisaman kokoinen. Rautusilmäni kaipasi selvästiharjaannusta.

Seuraavan päivän aloitin aamu-uinnilla, mikä tekierityisen hyvää herättyäni lähes kolmenkymmenenasteen helteeseen ja hiestä litimärkäänmakuupussiin. Jatkoimme raudustusta. Päivä kuluiosaltani ilman ihmeellisempiä havaintoja kaloista.Illalla palattuani leiripaikkaan, sain kuullakohtuullisen kokoisista rauduista, joita Jouni jaArto olivat bonganneet lähes leirin rannasta. Aloinmättää 22 grammaista fluoripunaista VikinHerringiä, saadakseni uitimen pitkälle. Jonkin aikaatehtyäni uria veteen vapani notkahti. KALA!

Voimakkaat potkut indikoivatkookkaammasta raudusta,joten huudahdin muille. Artosuorittikin ansiokkaan 78metrin aitajuoksunrantakivikon läpi saadakseenkuvia väsytyksestäni. Parinminuutin kuluttua sain ISONoranssivatsaisen emäraudunmatkahaaviini. Sydän jyskytti.JÖÖTI, JÖÖTI! Artonhuudahdukset nostattivatverenpainettani vaarallisillelukemille asti, mutta selvisintilanteesta. Punnitus ja mittaus:1,8 kg ja 58 cm. Filmiä paloi.Kala oli syönyt jotain mustaa

mömmöä, jonka olimme tunnistavinammesurviaisen toukaksi.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Toskal-järveä, jonne Arto oli sopinut tapaamisen Mäkisenkanssa. Meille tämä �Mäkinen� oli vielätuntematon suuruus, mutta seuraavat 48 tuntiaselvittivät asioita. Järvet Ridnin ja Toskalin välissäantoivat joitakin havaintoja pienistä rauduista,

TAPPAJAHAUKI 1997

25

mutta ei merkittävämpää. Toskalille saavuttuammeArto johdatti meidät Mäkisen leirille. Toskalinrannoilla oli ainakin 7 telttaa, joten porukkaa kylläriitti. Järvi on selvästikin kuuluisa. Kalastuksellisestiei Toskal minulle puolentoista vuorokaudenaikana tarjonnut kuin yhden about 500 grammanraudun, mutta muuta tarjottavaa kyllä riitti.Mäkinen järjesti meille jälkimmäisenä iltanapuutarhajuhlat, joissa etanoli virtasi ja Stroch-totimaistui. Kun matkamme seuraavana päivänä(17.7.) jatkui, en edes muistanut syöneeni halstrattuarautua, vaikka Jouni ja Arto niin väittivätkin.Suuntasimme kohti Valtijokea.

Valtijoella vietimme vain yhden, mutta sitäkintuottoisamman illan. Jouni ja minä siirryimme leirinalapuoliselle koskijaksolle Arton tutkaillessayläpuolista aluetta. Illemmalla, kun Jouni olitäyttänyt kahluusaappaansa ja palannut leiriin,päätin minäkin vain paria alle 30 cm taimentakokeneempana palata nukkumaan. Leirissä Artonleveä suu paljasti 1,5 kg:n taimenen päätyneengraaviksi. Jouni oli jo singahtanut Arto ottipaikoillemärkine saappaineen eikä minullakaan enää ollutkiire nukkumaan. Matkalla törmäsin Jouniin ja1,05 kg:n taimeneen, jota mies virnuillen roikottikohti leiriä. Tiedusteltuani oleellisimman asian elimistä, uin pajujen läpi täpläkylki mielessäni.Edellisenä vuonna hyväksi havaitsemani 5 senttinenNisse siiman päähän ja mättämään. Pari heitonjälkeen tälläsi suvannosta. UL-vapa luokilla ja jarrupäristen taimen syöksyili virrassa. Muutamanminuutin jälkeen sain haavittua elämäni suurimmantaimenen (ensimmäisen ylämittaisen;-) Painoasuolistettuna oli tasan kilo, joten Arto arvioialkuperäisen painon olleen noin 1,2 kg. Mahtavailta! Kolme yli kilon taimenta ja Artollavielä pari

tukevaa tärppiä. Savustettu taimen maistui eikägraavissakaan vikaa ollut.

Puolilta päivin suuntasimme kohti Poroenonkahlaamoa. Vesi ei lopulta ollutkaan niin korkealla,kuin olimme pelänneet ja pääsimme kuivina yli.Teltat pystyyn ja kalaan. Mitään merkittävää emmesaaneet koko iltana, mutta Jouni ja Arto tykästyivätsiian pintaperhokalastukseen. Itse keräsinkokemusta lähinnä alalta: �Kuinka saada Senioriyli viiden metrin etäisyydelle.� PerhovehkeilläSeniori lopulta lensikin jo siedettävän etäälle, muttakaloja en silläkään saanut. Kun Kekkosen mökinedustan monttukaan ei antanut sitä SUURTAtaimenta, ryydyin nukkumaan.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohtiHarrijärviä ja SUKLin harjuksia. Kopaisimmematkalla yhden kutusen haukilampareen, josta pariharriakin nousi ihasteltavaksi. Harrijärvet eivät sinäiltana suuria antaneet. Seuraavana päivänätestasimme läheisen rautujärven (Jogas???) javieressä olevan harrijärven (Odde???) ARTO!!!APUA! Täsmennä järvien nimet! Illalla tyyntyi jaharrijärvet vilauttivat ensimmäiset tuikkinsa.Päätimme kuitenkin syödä ensin, jotta jaksaisimmekalastaa. Tuuli päättikin sitten taas puhaltaa, jotense siitä pintaperhostuksesta... Ilta oli kuitenkinvarsin antoisa: Jouni sai 930 g:n harrin Arton jaminun tyytyessä muutamaan pinnaharriin. Järvetjättivät vapakäden syyhyämään seuraavaa reissuasilmällä pitäen. Todettua tuli myös ettei borsh-keittoeinekset sovi kirkkaaseen harjuskeittoon.

Kahden Harrijärvillä vietetyn yön jälkeensuuntasimme kohti Kaitsajokea. Leirin pystytyksenjälkeen ryntäsimme varsin kookkaitten molaustenperässä peilityynelle, tuikkien peittämälle järvelle.

Ilta ja sitä seurannut yö olivat antoisia: Itse sainrekordiharjukseni (noin 800 g), Jouni tetsasikookkaita perhoharreja ja Arto yhytti kolmeSUKLin harria.

Paarustimme kohti Salmijärveä. Matkallaongimme ja istutimme Tupun, Hupun ja LupunMuumilaakson edustan syvään lampeen.Valitettavasti Aku pääsi pakoon sumppunatoimineen Arton hyttyshatun kanssa sattuneentumpuloinnin seurauksena. Muumilaakson ylityssujui kivuttomasti ja lopulta retken viimeinenetappi, Salmijärvi, näkyi. Matka oli ollut pitkä jatelttapaikan etsiminen tuskaista, joten illallisenjälkeen sukelsimme telttaan uneksimaan saunastaja pitsasta, jotka Kilpparilla jo odottivatmeitä...Aamulla Salmijärvi ei ollut antoisimmillaan,mutta �sissi- Arto� yhytti muutaman pikkuraudunpieneltä lähilammelta. Reissun pisin, joskaan eiraskain taival alkoi.

Kilpisjärvelle saavuttuamme sain vihdoin javiimein kolmikerroksiset Gore-Tex-housuni poisjalastani (oli meinaan surkea vaate yli 25 asteenhelteessä). Saunaa ja pitsalle! Kyllä oluet, jotka Artooli varannut, maistuivat saunan yhteydessä.

Reissu oli mielestäni varsin onnistunut ja täyttivaatimattomat toiveeni, jotka olin uskaltanut ennenreissua esittää: ennätys rautu (1.8 kg), ennätystaimen (n.1.2 kg) ja ennätys harjus (830 g). Rautuja harri erehtyivät Viking Herringiin, joita hukkasinreissun aikana 7 kpl vain yhden jäädessä muistoksi.Tahtoo ensi vuonna uudestaan!

26

Ruotsin lappiArto Kojo 9.8.97

Tämänvuotiset Käsivarren reissuni aloittiavecin kera tehty kuuden päivän Ruotsin

Lappiin ja Ruotsin pohjoisosiinperehtyminen. Jo menomatka tehtiin

osin Ruotsin puolella esim. Jällivaaran kauttakiepaten, mistä löytyi mm. kiinnostavinkalastusmuseo minkä olen bongannut. Kilometrejätuli 150-200 enenmmän kuin suoraan ajettuna.

Retki alkoi 7.7. lennolla KilpisjärveltäTsålmejärvelle (näkyy juuri ja juuri myösKäsivarren retkeilykartassa). Lentomatkallahavaitsimme reittimme varrella yli 700 metrissäolevien taimenjärvien olevien sulia, mikä oli tosiiloinen uutinen, sillä itse Kilpisjärvi (470 m) olisulanut vasta edellisellä viikolla ja olimme varmoja,että kohdetta on siirrettävä. Tsålmejärvellä (680m) lilluivatkin järven jäät vielä lauttoina järventoisessa päässä.

Kalaa ei Tsålmessa ollut, pari ilmeisestiharritärppiä. Yksi 30 cm harjus tuli järvenlaskuojasta, joka korkean vesitilanteen vuoksi eienää ollutkaan �yli kustava�, vaan aikaa ylityksessämeni toista tuntia. Otin siinä myös elämäniensimmäist totaaliset kahluulipat, eli toinen kylkikastui olkapäästä alkkareihin ja kaikki siitä alaspäin.Tosin silloin oli jo vapa kädessä ja rinkka jo ylivietynä.

Pari ylempää pikkujärveä luoteeseen olivat nekinlikimain sulia, tosin toinen oli vielä 2/3 jäänpeitossa. Lunta oli tietysti laajoina laikkuinakaikkialla näköpiirissä, mutta kiinteänä lumi ei

häirinnyt esim. kävelyä lainkaan. Pari pienehköäkalaa (alle 400g) kävi puraisemassa, tulkitsinrauduiksi. Näköalat olivat huimat Norjan suuntaan,raja oli alle viiden kilometrin päässä.

Kummaenoa ja Pältsastugaa lähestyttäessäjouduimme ylittämään noin Valtijoen kokoisenjoen, jossa normaalitilanteessa ei olisi ollut mitäänongelmaa, mutta nyt 2 tunnin hakemisen aikanaei ylityspaikkaa löytynyt. Siis housut pois jajääkylmään veteen, sittenkin tukala ylitys kovassavirrassa.

Kummaeno oli kooltaan Torisenoa vastaava tosikirkasvetinen virta terävähuippuisen Pältsan (1444m) kupeessa. Ei kylläkään kalastettu siinä.Pältsastugan oli ruotsalaiseen tyyliinkorkeatasoinen, miehitetty autiotupa, jonka käyttömaksoi (n. 100-150 Skr/yö). Varustelu oliruhtinaallinen, kattilat, kaasu, valtavasti neliöitä (jopelkkä keittiö oli 10x6 metriä), kuivaushuoneet,saunat yms. Ruotsiin voi tuvat tietäessään lähteäilman telttamentaliteettia.

Pältsastuganin 2 tunnin taukoilun jälkeennousimme 150 metriä jyrkkää polkuataimenjärville, joista ensimmäinen oli tyhjä.Olimme siinä yön. Toisessa näkyi jo tuikkejaensimmäistä kertaa koko retken aikana (ei taidaedellisellä viikolla sulanut järvi houkutella kalojaheti pintaan). Kolmas oli lupaava, mutta jäivaellustaukoluonteiselle lyhyelle kalastukselle.Samoin neljäs ja viides.

Kuudes järvi oli kalapaikkana superlupaava, sillänäimme siellä kumiveneen laskemassa verkkojaja yhden muun telttaporukan, mikä on aikaerikoista, sillä poluille on matkaa ja edellisillä järvillä

ei ollut näkynyt merkkiäkään kalalmiehistä. Emmekuitenkaan jääneet sen rantaan leiriin, vaanjatkoimme seuraavalle järvelle, sillä halusimme�oman� järven. Tosin leiripaikkaehdokkaatkinolivat surkeita.

Seitsemäs ja kahdeksas järvi olivat vain pienentaimenen asuttamia, joten yhdeksännestä järvestälöytynyt puolen kilon taimenista koostunutpopulaatio oli iloinen yllätys. Varsinkin kun järvioli viimeinen �oikea� kalapaikka ennenKilpisjärveä. Ylös saatiin parissa tunnissa yhdessämuistaakseni neljä tai viisi taimenta ja vihaisiatärppejä oli tuplaten enemmän.

Viimeistä edellisenä päivänä laskettelimmeKilpisjärven etelärannan hyvälle polulle ja siitäKolttaluoktan venesatamaan, josta olisi seuraavanapäivänä päässyt venekyydillä Kilpikselle.Kävelimme kuitenkin 3 km matkan kolmenvaltakunnan rajapyykille, yövyimmeKuohkimajärven autiotuvan vieressä ja kävelimmeviimeisenä päivänä 11 km polun Suomenvanhimman luonnonpuiston halki. NähtävyyksinäKitsiputous (yhtä näyttävä kuin Pitsusköngäs) jasaksalaisten tekemät korsut Pikku-Mallanharjanteella. Ja se vastaan tullut juoksijapari.

Tutustumisreissuna pätkä oli kohdallaan, montaasiaa selvisi. Maasto oli nautinnollisen hyvää kulkeaja maisemat Suomen puolta selvästi parempia,mutta vastaavasti korkeuserot paikoin selvästisuurempia.

Kalastuksellisesti reissu jäi vähän tyngäksialkureissun tapahduttua juuri ehkä edellisenäpäivänä sulaneissa järvissä. Moni rautujärveksiluulemani järvi onkin tuolla vasta taimenjärvi, elitaimen elää valtakalana vielä 700-800 metrissä.

TAPPAJAHAUKI 1997

27

Kesän kalastelutAki Tilli 11.8.97

Harasoo!

Kesän 1. kalareissulla kävin jussinamökillämme Loviisassa. kyseessä olityypillinen mökkikalastusreissu, elihermolepoa kalastuksen merkeissä,

kohdekalana ahven, kuha ja hauki. Kolme päiväämeni s.e. aamupäivällä ongin tai pilkin pari tuntia,neljän jälkeen keskityin ahvenen ja hauen heittelyynja auringonlaskusta alkaen heitin jigiä ja vedin kuhaa2-3 tuntia.

Huolimatta todella kuumasta säästä kalaa tulivarsin paljon, joskin pieniä (kuten aina tuntuutulevan, prrrkl!). Ahventa tuli solkenaan, etenkinpilkillä, mutta suurimmat iskivät lippaan. Yli 150g (mielestäni sopiva savustuskoon alaraja) tulinormaalia tahtia 1/15 min suurin ahven taisi ollan. 370g (taas se kirottu 30g). Heittovälineinä oliluonnollisesti UL-kamat ja siitä johtuen useampiuistin jäi hauenpulikan suuhun lopullisesti.(mm.viimoinen ottiviehe mallia mepps black fury 3FLUO kelt. nyyh! Niitä ei vissiin enää löydymistään) Suurin ylössaatu huki painoi vain 1,3 kg,mutta sen väsyttämiseen kului kalan syöksennellessäja hyppiessä n. varttitunti.(Siis sinttienkin kalastuson kivaa kevein vehkein!).

Kuhan jigikalastuksesta ei minulta tullut mitään,sen sijaan hermot ja useampi kumihirvitys menimenojaan jo parin tunnin yrittämisellä. Siirtyminenpikkunilsujen soutamiseen paikkaili mukavastihermoja, kun sinturakuhia tuli (8 kpl 30 cm/1tunti), meri oli peilityyni ja lämpötilakin jotain>20 C .Yllättäen pikkuhauet ei 8(?) sentin vieheistä

perustaneet. Kokonaisuudessaa siis ihan leppoisaloma. Kannattaisi Kokeneemmankin Kalastajanjoskus harkita vain puolitosissaan tapahtuvaa lipanviskomista.

Kesän ainoa tosissaan tehty kalareissu olijuhannuksen jälkeen vietetyt 10 päivää Inarijärvellä.Tyyliin 12 h kalastusta ja 10 h PÄIVÄunta kulunutrupeama armotonta kalastusta toi ( jälleen !) koonpuolesta laihan tuloksen : suurin taimen 600-700g, suurin harjus n. 300g ja suurin (ja ainoa...)harmaanieriä 37 cm (painoa en juuri muista se onkyllä ilmossa) Reissun muut jäsenet saivat kylläisompia kaloja, harmaanieriääkin lähes kilonpainoisia (Omani oli reissun pienin).Taimenta tulilähes koko matkan ajan solkenaan, parhaimmillaan10kpl tunnissa. Mutta se koko... nyrkkisääntönäon että Inarin taimen on yleensä todella pieni.(Joskus pienempi kuin viehe jolla sitä pyydetään...)

Uistellessa ristiin rastiin järveä saatiiin lopultaporukan suurimmaksi taimeneksi 1,3 kg:nmollukka. Suurin saatu kala oli saamani parin kilonjänkäkoira, joka jätettiin raadonsyöjille. Kuvaavaakoko reissulleni oli se, että suurin taimeneni iskiperävirrassa uittamaani UL- vapaan. Se olikinkoko reissun paras taistelu. Kun tuore taimenmaistui, yölläkään ei liikaa palellut (Ei pakkasta!),ja hyttysiä oli vasta matkan lopulla , oli matkalopulta elämyksenä paljon parempi kuin tulostenvalossa voisi luulla.

Viimeisin reissuni suuntautui taas mökillemme,jossa homman nimi oli taas lipan viskomista jakuhan uistelua. Hauen ja ahvenen tulo oli varsinheikkoa, johtuneeko siitä ettei uskoni muihinuistimiin kuin edesmenneeseen Meppsiini (RIP)ei ollut samaa luokkaa. Haukia tuli viitenä päivänävain 3, niistäkin 2 uistelun yhteydessä. Ahventa tulikunnolla vain kerran, kun heitellessäni osuinsilakkaparveen, joka pintautui ahvenparveapakoon . Siinä viskoin lippaani kun vesi lähes kiehuiympärilläni ja 6 peräkkäisellä heitolla nostinraitapaidan veneeseen. Koko oli 200 g:nmolemmin puolin, suurin n. 300g. Kuhaa tuliuistellessa vähemmän kuin kesäkuussa, muttasuurempia. Kahden tunnin uistelu tuotti joka iltayö1 kuhan ja sattuma- ahvenia ja -haukia. Suurin kuhapainoi 618g, ( mikä muuten on ennätykseni). Eikovin hyvin, eh? No saipahan taas nauttia hienostameri-ilmasta ja katsella auringon laskevanytinvoimalan pönttöjen viereen.

Että semmonen kesä tällä kertaa.

28

Haukia SipoostaRami Eloranta 12.8.97

Kävin tänäiltana Sipoossa kalassa. Sääoli kerrankin pilvinen ja tuulikin puhalsi.Ei muuta kuin kapulaa uittamaan.

Ensimmäinen paikka ei tuottanut tulosta. Toisellapaikalla ehdin olla muutaman minuutin, kun vapataipui. Haavi käteen ja kiloinen hauki haaviin. 10minuutin päästä toinen reilu kiloinen. Välillä vaapunpelastus Nokulla pohjasta. Sitten vähän aikaa ajeluaedestakaisin ja taas siimaa viedään. Nyt kala onselvästi isompi. Se pysyttelee syvällä...

Potkut kertovat, ettei kyseessä ole kuitenkaanmikään jättihauki. Veneen vierellä kala tekee yhdensyöksyn ja on sen jälkeen valmis haavittavaksi.Painoa hauella 2,4 kiloa. Sekin pääsee nopeanirrotuksen ja punnituksen jälkeen takaisinkavereidensa luo. Sitten alkaakin ripotella vähänvettä. Pikku sade ei haittaa, mutta kun lähellä alkaasalamoida, niin eipä kiinnosta jäädä vapa pystyssäkeskelle merta alumiiniveneessä. Rantaan tullessapäällä on jo aivan mustat pilvet. Kun saankalastuskamat autoon, niin alkaa rankkasade jakunnon jyrinä...

Hauenhankinta-reissuPauli Hemminki 22.9.97

Nakki viuhahti näköjään tännepäin, jotenkoitetaan nyt repiä jotain irti viikonlopunhauenhankinnasta.

Reissuun lähti viiden hengen iskuryhmä, eli Aki,Kari, Petri, Perttu ja allekirjoittanut ja tavoitteenaoli saada vähintään 15 kg haukea kasaan. Puitteettuon rajan rikkomiseen olivat hyvät: taivas olipuolipilvinen ja tuulen voimakkuus pysyiinhimillisenä. Itse alue näytti olevan täynnäsyyshaukipaikkoja.

Perjantai-ilta kului saunoessa, ja kalaan päästiinvasta lauantaiaamuna. Petri ja Perttu lähtivätpienemmällä veneellä itse kyhättyyn sokkaanluottaen avoimemmille vesille, kun me muutlähdimme heittelemään suojaisia kaislikon-reunustoja. Ensin koitimme hyödyntää Akinpaikallistuntemusta ja kävimme läpi kaikkitunnetut hot spotit. Se ei kuitenkaan tuottanut pariatärppiä enempää. Ilta alkoi jo lähestyä uhkaavasti,eikä veneessä ollut yhtään haukea.

�Syöntiaika� alkoi joskus kuuden maissa, kunsain itse 2.3 kg hauen mustalla Atomilla, ja Kariväsytteli kaksi n.30 senttistä haukea. Kun Karinottiviehe, ahvenenvärinen miniankka jäi pohjaan,saimme tarpeeksemme ja lähdimme takaisinmökille. Toinen venekunta oli saanut kasaan yhdenkiloisen ja kaksi pienempää haukea, jotentavoitteesta jäätiin ainakin 11 kiloa. Itse reissu olihuonosta syönnistä huolimatta onnistunut, mistäkiitokset Akille.

Pikavisiitti kesti vain 1,5 tuntia, mutta saalis olitavallista parempi. Hyvän syönnin syynä olivarmaan tulossa oleva ukkonen.

Kalan koko alkoi selvästi elokuussa kasvamaan,vaikkei vedet olekaan kylmenneet. Pelkästään alle2-kiloisia tulikin vedettyä muutama kuukausi.Haavilla tuli kyllä helteillä selvästi suurempiakin.Tulipahan testattua kalapaikkoja ja uistimia syksyävarten. Jättihauen metsästys alkaa sitten syyskuunalussa, kun takana on kahden viikon lomaPäijänteen rannalla Korpilahdella.

TAPPAJAHAUKI 1997

29

Tämän kesänensimmäinenkalastusreissuniKari Skog 13.8.97

Terve ! Tässä sitten lopulta pientäraportin tynkää Geneven kupeessa

suoritetusta kalastusmatkailustani.

Niinhän siinä sitten kävi, että pääsin lopultakalaan. Satuin olemaan yhden viikonlopun kotonaflunssaisena heinäkuun alussa, minkä seurauksenaehdin sitoa toistakymmentä perhoa, javalmistautua henkisesti iltapäivän kalastukseen.

Tapasin samoihin aikoihin saksalaisen Ulin, jokakertoi kolunneensa enemmänkin lähialueen puroja,ja kehui niiden taimenkantoja.

Niinpä sitten lähdettiin erään työpäivän lopuksiautolla Jura-vuoriketjun toiselle (itä-) puolellekatselemaan jokien vesitilannetta. Tilanteen tekimielenkiintoiseksi pidempään jatkunut sadekausi,sekä jokien erittäin suuri herkkyys ukkosmyrskyille.Pienikin ukkoskuuro täyttää normaalistikristallinkirkkaan joen samealla vedellä.

Minun kohdallani reissu alkoi lupien hankinnalla.Bellegarden kaupungissa sijainnut kalastusvälineliikenyhti minulta reilut 300 mk kausiluvasta, joka käsittiRanskan valtion luvan, sekä kausiluvan Ain-departementin 1. luokan taimenvesille (täällä vedetluokitellaan kalakantojen mukaan, 1. luokka onkallein ja lähes puhtaasti taimenpitoinen) Kausiloppuu taimenen osalta kuun lopussa, ja syksylläon sitten muutamia muita kalalajeja, joita saasaalistaa. Joka tapauksessa pelkkä lupalappujenlueskelu ei tuonut täyttä selvyyttä rajoituksista, tai

edes siitä missä saa kalastaa... Jonkun käsityksenkuitenkin sain, ja olimme ilmeisesti menossa OV.

Ensimmäinen kohde oli Bellegarden kohdallaRhone-jokeen laskeva Valserine, joka tulee upeaalaaksonpohjaa pitkin erittäin vaikeasti kiivettävänkanjonin pohjalla ja putkahtaa siitä suurempaanjokeen. Löysimme helposti bongauspaikan, jostavesitilanteen näki, ja totesimme veden kurjansameaksi ja virran kovaksi. Ei muuta vaihtoehtoakuin siirtyminen 15 km ylävirtaan seuraavaanlaaksonpohjaan, josta Semine-puro laskeeValserineen. Erään pienen padon alal vesi näyttikirkkaalta, joten ryhdyimme kasaamaan varusteita.

Puettuani kahluuhousut, taivaalta alkoi tippuavettä. Menimme autoon 15 minuutiksi ja katsottiinukkoskuuroa. Kun lopulta pääsimme takaisinjoelle, alkoi siinä näkyä liettymisen merkkejä.Lähdimme kahlaamaan polvensyvyisessä vedessätoivoen sateen loppumista.

Ensimmäiset 50 metriä oli suhtmielenkiinnotonta, joki oli hieman alle 5 m leveä,matala ja erittäin kirkasvetinen. Uli ilmoitti sittenerään suvannon kohdalla bonganneensa kaloja.yritin katsella vettä parhaimman mukaan, muttakalibraatio oli sen verran pielessä, etten löytänyt.

100 m alempana uoman muututtua selvästikanjonimaiseksi, havaitsin kiven takana tuikkeja.Yritin uittaa larvaa, ja katsoa samalla kaloja. Tunsinmuutamia tärppejä, mutta kalojen näkeminentuotti edelleen vaikeuksia. Lopulta tein ensibongauksen. Olin katseellani etsinyt muutamankymmenen sentin pituisia tummia selkiä, kun sensijaan löysin reilun 10 senttimetrin pieniäharmaaselkäisiä vipeltäjiä, jotka makasivat soranpäällä n. 30 cm syvyisessä vedessä. Uita siinä sittensuomalaisen koskikaliiberin larvaa...

Kivien pyörittely paljasti nymfit ja larvat lähessamnalaisiksi kuin Suomessakin, joten enlannistunut vaan vaihdoin pienempään koukkuun.Lopulta kahlailtuani puolisen kilometriä alavirtaanannoin larvan valua soraa pitkin. Kun seuraavankerran kelasin siiman tiukalle huomasin pienenrymistelyn vavan päässä, ja nykäisin vastaiskullataimenenpoikasen melkein syliini. Sain senkostutettuun käteen ja tutkin hieman. n. 15 cmkala näytti hyväkuntoiselta, kylki oli hopeanharmaa,ja koristeltu punaisin pilkuin. Kaunis kala, jonkalaskin saman tien takaisin. (alamitta on 25 cm, tosinkiloisistakin kuulee huhuja)

Kalastusta jatkui pari tuntia. Aurinkokin tulijossakin vaiheessa esiin, sadevesi rupesihöyrystymään, ja silmäni tottuivat etsimään pieniätaimenia aivan rannan tuntumasta. Muutamabongaus sekä epäonnistunut yritys karkoitti yleensäkalat, sekä lannisti kalamiehen. Maisemat tosinolivat niin upeat, että siellä tuli jonkin asteinenmielenrauha, ja työpäivän stressi ainakin unohtui.

Kun pääsimme takaisin autolle, totesin saaneenivain yhden kalan, Ulin laskettua n. kymmenkuntapientä taimenta takaisin. Hän kalasti mielen-kiintoisella tekniikalla, jossa pieni pintaperho toimiiindikaattorina kultapäänymfille. Kalat iskevätkumpaan ehtivät, yleensä hyvin näkyvään nymfiin.

Sittemmin kalaan lähtö on yleensä kiikastanutjoko rankkoihin sateisiin, tai sitten koviintyökiireisiin. Tarkoitus on kuitenkin käydälähiviikkoina vielä bongaamassa Ulin löytämäpaikka, jossa haavikin on tarpeen jos haluaa saada0.14 mm perukkeen päässä olevan kalan ylös...

30

ViikonloppunaKustavissaArto Kojo 18.8.97

Vaikka perjantain ja lauantain välinen yösujui rattoisasti heitellessä Korkea-

kosken laiturilla, emme Jar monkanssa tunteneet oloamme kylläs-

tetyiksi vaan lähdimme kalaan PPW:n reissulleKustaviin suoraan Korkkarilta, käymättälähtöruudun kautta. Tuo Kotka kun oli sopivastimatkan varrella.

Lauantai-aamupäivän ajo sujui ongelmitta. Olinkuskina tosin hiukan katkera Jarmolle, koska hänsai nukuttua moottoritieosuuden paljon paremminkuin minä. Pummasin niukasti Kehä kolmosenliittymän ja pääsimme välitankkauspisteelle Kehäykkösen kautta kiepaten. Siinä vaihtui kuski jameikäläinen veteli vuorostaan unta palloon.

Kustavissa piipahdimme paikallisessakalastustarvikeliikkeessä joka taisi olla samallaKahir-tehtaanmyymälä. Ryhdyimme (minä jamyyjä) testaamaan toistemme pokeriaheittelemällä kalajuttuja ja katselemalla toisenreaktiota. Lähinnä heittelystä vastasi myyjä jokajoutui vetämään hihastaan vaimonkin ennätys-ahvenet ja kun naamani ei vieläkään värähdellytniin heitti vielä sen 33 taimenen jutun meidänollessa jo ulostumassa ovensuussa. Monella tapaaantoisa piipahdus.

Sen verran jutuista voi tiivistää että ahvenia pitioleman julmasti Anavaisten alueella eli juuri minneolimme menossa, juuri nyt. Tuorein saalis oli 62

kpl yli 600g ahvenia samaan veneeseen.Punnitsevat siis jo kuusisataisetkin...

Kun etukäteen faksattu ajo-ohje ei vienyt kuinkymmenen mökin tarkkuudella oikeaan paikkaanja kun kaverit olivat tietoisina tulostamme jättäneetkännykät soimaan sisälle mökkiin, olimme hetkenhämmennyksissä oikean paikan suhteen.Vaimoväki Helsingissä osasi kuitenkin etäohjatameidät oikeasta risteyksestä oikean mökin ääreen.

Mökki oli lukossa, mutta rannassa oli onneksilukitsematon vene, joka vastasi tuntomerkkejä.Meillä oli olutta, hyvän makuista väkijuomaa,korillinen Pepsi Maxia, perämoottori, kalavehkeetja 7,5 kg lohi takakontissa. Tunti pari kavereitaaurinkoisella nurtsilla oluen kera odotettuammepäätimme savustaa lohen ja lähteä sitten kalaan.

Neljännen uunillisen savustuessa neljä muutakinretkueen jäsentä saapuivat paikalle ja saimme myössaalistiedot: Kookkaahkoa 300-500 g ahventa olinoussut jigillä kuulemma �saavillinen�. Rannassase saavi tosin erehdyttävästi näytti 10 l ämpäriltä.Jaska oli saanut ennätysahvenensakin.

Iltapäivällä MixBusterilla ja 5 hp koneellaputputimme ongelmitta noin 10-15 solmun

TAPPAJAHAUKI 1997

31

vauhdilla ottipaikoille Lypyrtti-nimisen saarenpohjoispuolitse Kihdin kupeelle etelään. Vauhtiaedesauttoi köydellä MixBusterin etupuolellesidottu RS Buster ja 40 hp Honda. Vastapäätäkyseistä merialuetta lounaassa siinsivätAhvenanmaa ja Jurmo.

Aloitusmestat olivat epätoivoisia mutta jo noinkolmannessa pysähdyspaikassa roiskui pinnassaahvenajoa ja siitä saimmekin nopeaan tahtiinmuutaman karkean ahvenen, jotka puntarinpuuttuessa tuomittiin alle 400 g kaloiksi. Koskakumpikin oli edellisellä ahvenretkellään tottunutkäsittelemään noin kilon kalaa niin saattoipa ollaettä tapahtui pieni oikeusmurha virheellisen kädenkalibroinnin vuoksi.

Yksi isokin pintaroiskaus, Jarmon mukaanahven, nähtiin. Kokoa oli luokkaa puolentoistakiloa. Lisäksi jigit houkuttelivat iskuun yhdenkahden kilon hauen ja kaksi aivan pientä. Sekäyhden ahvenen jota ei millään enää voinut väittääei-pinnaksi joten tulkitsimme sen 400 g painoiseksi.

Illan pimetessä ryhtyi alue kiehumaanpintautuvien ahventen, säyneiden ja/tai kirjolohienvoimalla. Yhden vaivaisen tärpin onnistuinsaamaan mutta jälleen kerran tuli todettua ettälämpimässä vedessä pintovaa kalaa, joka syöpikkusinttiä, tahdo saada mihinkään tarttumaan.

Ajelimme pilkkopimeässä (noh, pimeässä)oudoilla vesillä kolmen vartin matkan takaisinmökeille. Kaverit soittivat tarkistuspuhelun viisiminuuttia ennen mökeille tuloa joten takaisinselviämistämme oli jo ehditty miettiä. Illalla (taisimennä aamuyölle) saimme nautiskella savulohenparhaiten onnistunutta viidettä savustuserää jajuomisia ennen poikkeuksellisen nopeaa unen tuloa.

Sunnuntai-aamuna olotila oli hyvä ja heti mitäliekymmeneltä oli vene jo liikkeessä kohtikalapaikkoja. Vastuuta aikaisesta heräämisestä enota ainakaan minä kontolleni. Keli oli kutenlauantainakin, lämmintä, aurinkoista ja tyynehköä,tosin nyt tuuli oli kääntänyt etelään ja vesi olisavisamentunut havaittavasti.

Ensimmäinen pakka oli tyhjä ja niin tyhjenimotivaatiokin kun pakkaa haettiin vain kalastamallailman kaikuluotainta. Seuraava reimarin kuve löytyisiitä syystä varsin nopeasti. Toinen tai kolmas heittotuotti tuosta paikasta heti syvän haavan sormeen(kaikkihan tietävät että haavan saa kalaa niskaankopauttaessaan vasta yli 500g ahvenesta ja syväänhaavaan vaaditaan noin kilon kala).

Isoa kalaa pyöri hullun lailla pinnassa mutta eivättuota ensimmäistä munkkikalaa lukuunottamattanapanneet. Tai oli minulla yksi pyrstön katoaminenja yksi tärppi Droppeniin, mutta ei sen enempää.Vaihdoimme paikkaa.

Reimari reimarilta etenimme salmea pohjoiseenja vaihteeksi Jarmo riipi ahvenia, tosin sortuneenapinta-ajojen rohkaisemana pienimpään jigiin mitä

pakista löytyi. Valinnasta seurasi rangaistuksenapienempien ahventen tarrautuminen jigiin. Sittenloppui salmi ja avomeren edessä taivuimmekääntämään veneen kokan taas etelään.

Parhaan terän kalastuksesta vei ilmoitus että(savu)lihat olisivat kypsiä noin tunnin päästä. Varsinlyhyen 2-4 m potsku-paikan rekaamisen jälkeenheittelimme yhdellä rekaamisella erään kaislikonkupeen tarkoituksena saada kaksi parin kilonhaukea vielä ennen pois lähtöä. Saimmemolemmat tärpin (minulla tosin ensin vain hallumutta Jarmo korotti sen tärpiksi seuraavallaheitolla).

Ateria koostui avotulella grillatuista perunoistaja vaihteeksi HopeSmoke -savustuslihasta, sekäerilaisista höysteenä käytetyistä juustoista (Brie, Blå Castello jne). Sen jälkeen yritin jallittaa siikalitkallarantavedessä pyöriviä salakoita ja pikkusorviamutta krouvihkot vehkeet (10' PMS ja Calcuttapunotulla siimalla) saivat aikaan sen etteivät vapaanotkauttaneet tärpit pysyneet.

Ahvenkin punnittiin tarkasti löytyneellä oikeinpuntari-puntarilla ja lopputulokseksi sille saatiintasan 1000 gramman paino. Tiukahko pakkaus jaBusterin nosto lähiluiskalta ja sitten menoksi.Kahvilla kävimme Taivassalossa siinä tykki- jakorsupaikassa, tiedätte luonnollisesti paikan.Paluumatka meni vauhdikkaasti ja perilläKaivokselassa olin juuri sopivasti ennen sunnuntainKummelia.

Kaiken kaikkiaan mainio jatko perjantaina lohenkalastuksella alkaneelle viikonlopulle.

32

Muonionjoki,ensimmäinen päiväeli keskiviikkoJyrki Riikinsaari 25.8.97

Kolarin puutavara-asemalla herättiin.Onneksi tämä paikkakunta jäi ainoaksikolariksi reissulla.

Aamukahvit paikallisessa kirppu-kuppilassa ja eväät marketista. Yllättäen Mikanjärjestämien veneiden isäntä oli kylillä käymässä jalupien oston jälkeen tapasimme hänet hotellillalounastamassa. Hiukoi jo meitäkin ja viimeinenpizza/muu mureke maittoi kaikille ennenjokivarren suhteellista erämaata.

Ajoimme Pakamukkaan katselemaan paikkojaja kivaltahan se näytti. Pakajoki on kuulemma hyvämeritaimenen kutujoki. Edelleen (tai hiukantaaksepäin) venerantaan jossa veneisäntä SalmisenPertti kertoili paikoista. GSM-rumba teklalaistenkanssa jatkui ja heille ohjeet venerantaan ajosta.Sitten kolmistaan Pertti, Mika ja minä veneelläkatselemaan ajolinjoja. Ylös alas jokea eikävarmaan jäänyt mitään mieleen...

Takaisin tullessa Teklan porukka oli jo laittanutpuolijoukkueteltan rantaan pystyyn �paikkakunnanhienoimpaan teltanpaikkaan� ja tarjotteliviskiryyppyjä kaikille ohikulkijoille. Rantatalonvanhaisäntä viihtyikin teltalla siitä lähtien ;-)

Illalla rauhoituksen loppuessa Mika ja minälähdettiin testailemaan opittuja ajolinjoja. Kivillehänse meni, kahdesti, ennen kuin opittiin. Soutua

harrastettiin jonnekin aamuyölle jolloin tyhjänpyytäminen hellitti. Kaloja ei paljon näkynyt,olisiko muutama pinnassa käynyt. Tekalalaisetkuorsasivat kuorossa kun rantaan tultiin ja he olivatselvästi varmistaneet unen saamisen jättämällä tyhjiäpulloja teltan ympärille. Siinä on varmaankin jokinvoimallinen taika?

Maukka, Uimari ja Ulla olivat Pakamukassaheittelemässä rannalta. Mika meni sinne vieläjatkamaan, minä teltalle lämmittelemään janukkumaan. Vaikka päivällä olikin hiki niin veneenperässä istuminen ei paljon lämmitä jos kalaa eitule. Veden lämpö oli kyllä +20,7 ilman lämpöyöllä varmasti vähemmän.

Lämmin makuupussi oli onni ja autuus...

Muonionjoki,toinen päiväeli torstaiHeikki Kulonen 22.8.97

Aikaisella aamuherätyksellä (12 taijotain) ja pikaisilla aamutoimilla (3 h)järjestettiin pikkuhetki reissun ainoallepäiväkalastussessiolle. Isäntämme

juttujen perusteella Ylisjokisuussa piti olla oivallistaheittomestaa ja jokunen kalakin. Sinne siis. Ensintosin tiedusteltiin paikkakunnan muitakinkalapaikkoja iltaa varten. Alta puolentunnin Perttiolikin selostanut jokaikisen ranta- ja soutumestansasemmoisen 25 kilometrin matkalta. Pikkuisen ontoisenlaista tuo tiedonkulku täällä kuin Tenolla.

Kolmen kilometrin helpohkon alavirtaveneilynperästä oltiin paikoilla. Jako meni jotenkin sillälailla,että minä, Mika ja yksi Teklan edustaja kaarroimmeSuomen rannalle heittämään muiden viskoessanaapurimaan puolella. Joku taisi käydä vähänsoutelemassakin.

Suomen ranta vaikutti tässä kohtaa aivanoivalliselta perhonhusintaa ajatellen, heitettävääpätkää oli pitkälti kolmattasataa metriä ja yhteenlaskuun saikin kulumaan melkein kaksi tuntia.Tapahtumia siiman päässä oli nirkosesti, muttakaloja sentään näkyi pinnassa rähisemässä.Kokoluokka oli sitä tämänvuoden tavallista, 7-9kg. Ruotsin puolella tosin pintoi melkoinen määränoin satakiloisia Teklan poikien viritellessäsuvantoa. Oli siellä kyllä seassa yksi ehkä viidentoistakilon kala.

TAPPAJAHAUKI 1997

33

Kahdeksan pintaan alkoi kalastus piisaamaan jakurvattiin majoitteelle täyttämään kupua.

Illan plaani muotoutui sitten sellaiseksi, että minäja Maukka hötkyimme naapurimaahan AlisellePenäjänivalle muitten harjoittaessa soutumuotoistalohestusta Vanhan Kihlangin kieppuvilla.

80 km autoilu kym-menen kilometrinsiirtymälle ei ehkä tunnukauhean fiksulta, muttapäästiinpä yhdellealueen ehdottomastiparhaalle rantapätkälle.Rantaan pääsy tosinvaati pikkuisen pusik-kojuoksentelua, muttakyllä se paikka olikinsen arvoinen. Itse AlinenPenäjäniva on oikestaanihan kunnon koski,pituutta sellainen pari-sataa metriä. Varsi-nainen kalapaikka ontoistasataa metriä pitkäpätkä kosken niskalla. Erikoisesti Ruotsin rantaon aivan erinomaista perhovettä, virtaus on ainakinmatalammalla vedellä juuri sopivan vauhdikasperhon uittamiseen, syvyyttä on luokkaa metri jakalat melkein rannassa. Ja kaloja on aidosti paljon.

Ensimmäinen tunti meni osaltanialkukangistelun merkeissä koskea ronkkiessa.Maukka sentään aloitti tarpeeksi ylhäältä ja pääsikorkkaamaan heti alkuun niskapätkän.Uskonvahvistuskalakin suvaitsi pomppia niskallareilusti heitonkantaman sisällä. Painoa näytti olevan

jotain viiden ja kymmenen välistä.

Vaihdettiin perhoa ja paikkoja. Kalaa kävipinnassa vartin, puolentunnin välein, pääasiassaniskalla ja vielä meidän puolella jokea. Kummastise vaan lisää rypistystä, kun tietää, että joka laskullasemmoiset viisi- kuusi kalaa katselee perhoa

korkeintaan puolen metrin päästä. Kalantulo vainjatkui turhan tasaisena. Hyttyset sentään olivatsyönnillään.

Taivas vetäytyi pikkuhiljaa pilveen, sellaiseensadetta enteilevään. Heitoista alkoi kadota ajoitusja päästä ajatus. Ja sitten näkyi vielä lohi, joka uiselkä pinnassa keskivirrasta rantaa kohti, pyörähtihiukan ja jäi hetkeksi paikalleen siihen missäperhonkin piti olla. Tajusimme kalan kanssa aikasamanaikaisesti mitä oli käynyt. Se paineli rauhallista

tahtia alaspäin ja minä melkoisesti rivakamminrantaan. Mölisin jotain kala- tyylistä Maukalle, jokalähtikin hetikohta hölkyttelemään kohti.

Kala uiskenteli tasaisesti koskea alas ja minätepastelin rantaa pitkin perässä. Räikän pärinä vetiturpaa virneeseen. Kovimman virran käytettyään

kala lopetti vetämisen ja sainenimmät pohjasiimat talteensuuremmitta vaikeuksitta.Minkäänmoisia nostovälineitäei mukana ollut, muttaonneksi rannassa olimuutama auttavankokoinenkiventaus, johon kalan saattoikuvitella saavansa. Rannallevetoon nekään paikat eivätsopineet. Muutama pikkusyöksähdys vielä ja kala olivalmista tavaraa. Maukkatarrasi loheen kiinni ja lennättisen kymmenen pisteenheitolla rantaheinille. Hienokala, kirkaskin vielä. Pituutta82 cm ja painoa 5,5 kg. Puraisihieman modifioitua PuMua,

3 haaraa no 4 varttia vaille kolme.

Kuvien räpsintä vaati aikansa, varsinkin kunkamera oli jäänyt autolle, vaan eipä tuo jaksanuthaitata. Muodollisuuksien jälkeen niskapätkä sainiskaansa muutamaakin punamustaa viritelmää,mutta kaloja ei enää jaksanut kiinnostaa. Eikäjaksanut sitten meitäkään. Puolisentoista tuntiataidettiin vielä yrittää.

34

OolantiMikael Fröberg 25.8.97

Kävinpä tässä taas vaimon kanssajokavuotuisella oolanninreissullaviikko 34 eli olin Vårdön Sandössä16-23.8, muuten aivan uusi paikka

minulle. Jo toisena vuonna peräkkäin Huuskosenperkele oli järkännyt Korkkarireissun samaansyssyyn; viime vuonna POKA aloitti lauantainakello 18 kun minä saavuin Turkuun kello 20, tänävuonna POKA kalasteli pe 18 - la 6 kun minätaas nostin kytkintä la kello 7.15 kohti Turkua.

Sandö oli lomapaikkana aivan upea (mm.mökki) mutta kalastuksellisesti paikka ei lienemikään helmi. Alue kattaa lähes koko Sandönmutta ei alkanut mökkirannasta. Sandön ja kokokalastusalueen länsipuolella pohja on täysin paljasta,kuolleen ja liettyneen näköistä joten sinne enpalannut ensimmäisen aamun jälkeen. Itäpuolellaon satunnaisesti rakkispaikkoja ja löysinkin yhden�varman� kivikkoisen lahden mutta vain yhden.

Kalassa kävin aivan hurjasti eli sunnuntai aamunan. 2h heittelyä ainoana tapahtumana puolikiloisenahvenen pudottaminen veneen viereen- ottipinnasta 3" kalajigiin �jahtituikistaan� Tiistaiaamun.1,5h heittelyä-ei tapahtumia. Tiistai ilta n.45minheittelyä josta saaliina 3 haukea:1,5, 2, ja 5 kg.Keskiviikko ilta 1h15min heittelyä-1,5 kg:n hauki.Torstai ilta 1h heittelyä-ei tapahtumia. Ainoavarsinainen otti oli tiistaina kun aurinko illalla menipilveen. Olisi pitänyt lähteä kalaan heti kun pilvistyimutta kun ei jaksanut. Hieno maisema, hienomökki, upeat lomakelit ja tyyris kalakortti eli 120mk/vko. Kamat tuli �ajettua sisään� syksyä varten,

pari uutta vapaa ja muutama virittelemätönuistin jne.Päätän täältä tähän.

KumlingenkuulumisiaPauli Aurola 2.9.97

Huh huh, välillä melkein piti lähteäterveyskeskukseen kun kädet kipeytyivät

haukien väsyttelystä...

Tässä siis vähän Kumlingen kokemuksia ajalta23.8 - 30.8.1997

Aurinko porotti lähes koko ajan ja kelin ei olisipitänyt olla alkuunkaan kalan syöntiä suosiva, toisinkuitenkin oli (kuten Arton kirjoituksesta käy ilmi).Kala näyttäytyi keskellä päivääkin, ei tosin iskenytkuin korkeintaan yhden laiskan yrityksen ja mikälise epäonnistui oli turha mättää samaa uudestaan.Mutta koska kalaa oli niin paljon oli tapahtumiamyös �huonolla syönnillä� lähes koko ajan.Aamupäivällä ja iltaisin oli selvästi hanakampi otti.Rannalla liikuttiin shortsien virkaa hoitaneissaalushousuissa ja koska pää paloi, laitoin pään janiskan ympäri raadon partiohuivin, lisäksi päässäoli lippis ja aurinkolasit. Olisi siinä ollut paikallisellalinnustajalla ihmettelemistä jos olisin kävellytyllättäin luodon reunan takaa väijyssä olevanpyssymiehen aseenkantomatkan sisäpuolelle...

Kokonaissaldo 224 haukea ja n. 30 ahventa 250- 780 g. Suurin hauki jäi punnitsematta, kun oliveneelle pitkä matka ja puntari siellä, pituuskuitenkin mitattiin ja se oli 97,5 cm - kala tuomittiinreiluksi vitoseksi ja laitettiin takaisin uimaan.Kyseinen kala tökkäsi perjantaina suojanpuoleiseltarannalta, olimme juuri Raadon kanssa kulkeneetkoko tuulen puolen ja todenneet saaren tyhjäksi.Heti tyynelle tultaessa kala tömähti ensimmäiseenheittooni.

Muita mainittavia kaloja olivat Riston 5,1 kg(Bärö) ja 4,5 kg (Ingersholma) , minun 4,8 kglentokentän lahdelta, Arton 4,8 kg Bäröstä jaAnne-Marin 3,5 kg Hettorista. Noin vitoseksiarvioituja (nähtyjä) karkuutuksia ja seurioita oliuseita. Pinnahaukia kuitenkin vähän saaliinlukumäärään nähden.

Ahvenet tulivat sivutuotteena. Alkuunpaukuttelivat Macciin ja proffaan mutta eivätpysyneet, alkoivat jäädä paremmin kiinni kunvaihdoin pienempään lusikkaan. Kolme suurintatuli samalta kiveltä n. 1,5 metrin vedestä 780, 720ja 650. Kaikki Kalastaja-merkkisellä vanhallaPuustjärven Uistimen tekemällä Krokodiilerin (23g) oloisella lusikalla, jossa ei ole enää maalia jäljellä.Uistin on messingin värinen. Samalla pelillä sainmyös nuo 4,8 ja 97,5 cm hauet.

Oli hyvä reissu, isot (>6 kg) eivät olleet tulleetvielä rantoihin mutta kyllä tässä tapauksessa määräkorvasi laadun.

TAPPAJAHAUKI 1997

35

PorkkalassaPauli Aurola 17.9.97

Olimme Raadon kanssa viime perjantaina12.9 vinguttamassa läänikohtaista

Porkkalassa Linlon ja Upinniemenvälisellä alueella.

Lähdimme aamulla 8.00 liikkeelle vene perässäja vesillä olimme vähän yhdeksän jälkeen. Linlossaon hyvä laskupaikka ja paljon parkkitilaa.

Kalaa oli paljon. Ajelimme lähes pää-määrättömäsi mökittömästä rannasta toiseen jahaukia näkyi tasaisesti joka rannassa. Paras hotspottiosui Raadolle: 5 haukea ylös samalta 100 metrinpätkältä + 6 tärppiä (minä olin tietysti saarentoisella puolella). Kun sitten lopulta saavuin paikalle,sain itsekin samasta kohdasta vielä kaksi...

Kalaa oli enemmän ulkosaarien suojaisillapuolilla. Kävimme tutkimassa myös sisälahdista,mutta haukea ei oikein löytynyt. Päivän kaksiisointa pudotusta oli tosin juuri näissä sisä- lahdissa,4-5 kg väliin molemmat. Suurin punnittu oli 2,7kg. Noin kolme-neljä kiloinen epeli rosvosi lisäksiyhden uistimen hypättyään rannassa suu edelläsiiman päälle (oli jo jaloissa).

Saalis: Raato 11 haukea, Hauki-Jahven Profeetta9 haukea. Muutama ahven. Seurioita ja tällejäpaljon. Palasimme rantaan jo 16 tietämissä kunoli kiire rapujuhliin. Keli oli aamupäivälläaurinkoinen mutta pilvistyi iltapäivällä ja sataalurautti lähtiäisiksi.

Uistimina käytimme Mäcistä, Proffaa, Kalastajaa(meni), 15 cm Nilsua ja matojigejä.

KumlingeArto Kojo 27.8.97

Kiva reissu Kumlingeen

Nelistään (Pauli, Anne-Mari, koira jaminä) lauantaina hienossa kelissäKumlingeen. Kalastusta kolmeen

henkeen (käytännössä kahteen) yhteensä noin2+6+6+1 tuntia ja ylös 120 haukea. Itse palasintiistaina sivistykseen, mutta Raato ja Paulin isäpaikkaavat keskiviikkoiltana.

Lauantai-iltana 2 h kalastusta. Bärön lahdeltaitselleni 5, Paulille 6 ja Anne-Marille 0 haukea.Paljon tällejä, kookkaitakin.

Sunnuntaina hurja herätys klo 11:30 (no alcoholinvolved) ja jo yhdeltä kalaan. Aurinkoa ohuenutupilven läpi, tuuli 8 m/s. Hurjaa kalan tuloalinjojen eteläpuolen luodoilla. Vain kolmen luodonperkaamiseen meni koko päiväsessio: Paulille ylös20, itselleni 18 ja Anne-Marille 4 haukea. Omaottipeli vanha tuttu aurinkoisen kelin speciaaliahvenvärinen Puukala, jälleen vaihtoon. 300-500g ahvenia töpsähteli harvakseltaan haukien välissä.

Sunnuntain iltasessio Bärön lahden vieläkäymättömillä luodoilla. Itselleni ylös 4 kalaaHelmi-Jakkiin ja Paulille muistaakseni 8 kpltivoliväriseen nro 0 Proffaan, jota Pauli heittikinmelkein koko reissun ajan. Itselleni aivan lopussaluultavasti oma enkka eli 15 haukitärppiä samoiltajalansijoilta, joista tosin vain nuo 4 ylös ja yksipunotun siiman katkeaminen vastavedossa.

Sekä lauantaina että sunnuntaina tuli muuten sikäminulle että Paulille tärppi heti ensimmäisilläheitoilla, siis molemmilla kiinni molempina päivinäyhtä aikaa ekalla heitolla...

Maanantai oli tuhrupäivä. Idässä Ingersholmistaaloittaen kuitenkin itselleni ensin 4 ja Lökörenkärjestä 6 haukea. Paulin vastaavat noin 1 plus 7kalaa. Vielä Inre-Ön pohjoispuolelta Paulille 3 jaAnne-Marille 2 haukea, minun puoliskoni luotoaollessa yllättäen täysin tyhjä. Ottipeli edelleentuhrukelin speciaali mess/hop Helmi-Jak #7.

Maanantai iltasessio mökkikylän lähivesillä.Aluksi nihkeää mutta avoveden lähetessä tiivistyvääsyöntiä. Itselleni Esko Vonarilla 13 haukea ja Paulille12 haukea. Anne-Mari ei ollut tällä osuudellamukana.

Sunnuntaina vajaan tunnin mittainen nopeapiipahdus Ådön luodolla, vain yksi hauki mieheen.Sekä Utö Flashiin paukkunut ahven.

Nukuimme reissussa hyvin, heräsimmemyöhään, joimme iltaisin maukkaitaalkoholijuomia nautiskellen, söimme Anne-Marintaituroimia aterioita (savustettu broileri jajälkiruoista pannukakku olivat suosikkejani),liikuimme maissa vain muutamia kymmeniämetrejä veneestä pois ja riivimme koko ajanhillittömiä määriä haukia.

Yksi kala jouduttiin ottamaan. Koko reissunaikana ei ollut yhtään paikkaa, mistä olisimmejoutuneet kalastamaan vähintäinkin ilmanhavaintoa. Emme myöskään käyneet hyvilläkäänpaikoilla toistamiseen, koska uusistakin paikoistatuli riittävän hyvin kalaa.

Yhteensä 51 saatua haukea taitaa olla omahenkilökohtainen reissuennätykseni. Pinnat olivatharvassa, ahvenpinnoja taisi tulla jopa enemmänkuin haukipinnoja, mutta eipä tuollakaan niin väliäollut, kun reissuun lähtiessä molempien lajienpinnakiintiö oli muutenkin jo täynnä.

36

MolskettaJyrki Riikinsaari 9.9.97

Summan mökillä sunnuntai-iltana 7.9.

Ilta oli tyyni ja lämmin pimenevälläSummanlahdella. Kummallista hentoaläiskettä kuului sieltä, pikkukaloja?

Kyllä, silakoita tai särkikaloja. Ja niitä olipaljon. Mag-Liten valossa välähteli kiiltäviä kylkiäsäännöllisin välein, kuin metalliroiskeita. Mikähänniitä jahtasi?

Joka puolella lahtea näkyi ja kuului hyppivienpikkukalojen ääntä, ajoja. Sitten kaislikon reunassaisompi roiskahdus. Tuttu kolmen kilon hauki. Siinäse on härnäävästi loiskinut koko kesän. Mutta mitäkummaa, saalistaako hauki yöllä, ihan pimeässä?Oliko se kuitenkaan hauki, ehkä kuha?

Lampun valokiilassa pikkukalojen hopeisiapiirtoja, pakovanat silmän verkkokalvolla. Sitten,herrajumala! Mikä TUO oli?? Yön pimeydessähirvittävä roiskahdus keskellä lahtea. Useita kiloja,sanoi vakaumuksen syvä rintaääni sisälläni juuriRuhanvuolteelta palanneen varmuudella. Kyllä,mutta kuha vai hauki? Taimen? NousussaSummajokeen?? Olisiko? Varmaan oli taimenkyllä! Ainakin iso kuha. Ja minulla vainperhovehkeet, nekin autossa.

Jyrki Riikinsaari 12.9.97

Arki-iltaa Kokonkoskella

Käytiinpä pikaisesti töiden jälkeenkeskellä viikkoa Kymijoella. Muutamainnokas perhokalastaja Maa- jaMetsätieteellisestä, ruotsalaisvahvistushaspelilla varustettuna ja minä

suuntasimme Saabilla Siikakoskelle.

Aikaa paloi paikkoihin tutustumiseen jaKorkekoskella käyntiin sekä siellä syömiseen ehkäturhankin paljon. Juhani pyöri parkkipaikalla.Kertoi saaneensa juuri lohet (5 kpl) ja taimenentakaisin kylmäsavustamosta. �Hyvää tuli� sanoiJuhani, nuoleskeli vielä huuliaan ja laittoi kamojakasaan illan laiturisessiota varten. Harri saavarmaan kiristää lohenonginnan tahtiapärjätäkseen kuninkuuskisassa.

Katsottiin paikat Kokonkoskella ja levittäydyttiinkohdealueelle. Vettä oli sen verran, että alasaareenolisi ollut nippa nappa mahdollista päästä (riutastanäkyi kaksi kiveä), mutta kokemattomampikahlaajakaverini jätti väliin suosiolla ja minäkintunsin oloni hiukan turvattomaksi virran paineessa.Sitäpaitsi hämärässä olisi pitänyt tulla takaisin, eikäse oikein houkutellut.

Siirryin siis ylävirtaan ja kahlasin keskimmäisestäsaaresta ulos sinne isolle kivelle. Kiven alapuolisenalueen kalastaminen ei tuottanut mitään, vaikka semielenkiintoista vettä olikin. Kopran Topin�möröt� eivät olleet kotona. Sitten vavanmittaisellasiimalla kiven viereistä monttua sivaltelemaan.Kelluvalla siimalla vihreä bomberi ui aika laillapinnassa, mutta niin vaan kiven vierestä nousi

perhoon �jokin�, pyörähti, nykäisi ja mulautti,vaan ei tarttunut. Peeveli, tylsät koukut, kele, vai?Kiskoin siiman vedestä parin hermostuneenlisäheiton jälkeen ja totesin heikkolaatuistentakaheittojen vaatineen omansa: toinen haarapoikki. Eipä siinä muuta vaadita.

Perhoja tuli vaihdeltua siinä kivellä seisten jonkinaikaa. Sitten meinasi heitto seota kun titti roiskaisisuunnilleen samassa paikassa kuin tärppikin oli,vavan mitan päässä minusta. Amatöörimäistätoimintaa kun pikkukalat säikyttelevät.

Pimeys valtasi Kokonkosken huomaamatta.Kuu nousi. Paluumatka mustassa vedessä eihoukutellut, mutta kahlattava oli. Pyörteitä,äkkikuoppia ja lehmän kokoisia kiviä makaili joenpohjassa. Kahlaa siinä sitten vyötäisiä myöten kunsellainen pökkää vatsaan. Pienellä mielikuvituksellane liikkuvatkin. Vaivalloisesti tuskin pinnalleulottuvan mustan kiven päälle ja harppaus vaaleallekorkeammalle kivelle. Ja kun käännyt, on se mustakivi �kadonnut�. Mites nyt pois pääsee? Jännä fiilis...

Vielä Uimarannan kieppeillä heittoharjoituksiapimeässä kunnes porukka kerääntyi ja totesimmekalastuksen riittävän. Saaliina porukalle �ei mitään�plus minulle yksi tärppi. Vehkeet kasaan jamaantielle. Pyhtäällä kahvit ja kotona vasta joskuspitkälti puolenyön jälkeen.

Kokonkoskella 11.9.

TAPPAJAHAUKI 1997

37

LohikalassaKymijoellaMauri Honkanen 26.9.97

Lihakeitto Kososilla oli jo pistettyparempiin suihin, kun varttia vaille yhdenmerisää laittoi suunnitelmat uusiksi: kovan

tuulen varoituksia joka puolelle Suomea,Suomenlahdellekin illalla odotettavissa 11-16metriä sekunnissa länsituulta. Se siitä Kaunissaarenkeikasta, vaikka Mika totesikin, että ei se ole tuulieikä mikään jos liikennemerkit eivät heilu. Ullankanssa luovutimme päätöksenteon suosiollaMikalla, joka sitten rupesikin kasaamaanlohivehkeitä haukivermeiden sijaan. Me olimmejo etukäteen varautuneet kaikkeen hauen-kalastuksesta lohen perhokalastukseen,mättöpuntteja ja Truttiakin oli mukana.

Kävimme nopeasti katsomassa jo hyvään(juoma-)vauhtiin päässeitä kalastajia Ruhalla, jajuuri rantaan saavuttuamme näimmekin ison kalantartutuksen ja myös valitettavan karkuutuksenlohen karattua vastarannan kivikoihin. Käynnissäolleeseen Ruhavuolteen Rokastajien märkäänkalastuskisaan emme ottaneet osaa, vaikkakolmella kympillä olisikin saanut tuhdit tarjoilut.Sen sijaan Mika esitteli meille Kokonkosken jaSiikakosken parhaita paikkoja, joissa kukin sittenkykyjensä mukaan uitti perhojaan. Porukkaa oliRuhaan verrattuna varsin kohtuullisesti, jotenheittämäänkin pääsimme ihan mukavasti sensuuremmmin vuoroa odottamatta. Mika kahlasisaariinkin kalastamaan ottipaikat, kun me Ullankanssa tyydyimme kalastamaan hieman

helpommin saavutettavia paikkoja. Välillä Mikatoimi Ullan toisena kahluusauvana, herrasmies kunon.

Kalat eivät kalastusta häirinneet, lieköaurinkoinen sää vienyt ottihalut. Minä enSiikakosken alapuolella edes nähnyt ainuttakaanpinnassa käyntiä, Mika sentään taisi pari bongata.Saihan oppaamme yhden pienen harjuksen, jaminä löysin kaksi kappaletta pohjakiviin tarttuneitavieheitä ja pudottamani perhon. Rauhallisestasyönnistä johtuen kaikki lähtivät Kokonkoskeltaihan mielellään Munkkisaaren majalle lämmintäjuomaan ja tyhjää mahaa täyttämään.Murkinoituamme Mika ehdotti Siikakoskenniskan kokeilua, olihan vielä hetki aikaa ennenpimeän tuloa. Kukin vuorollamme yritimmeheittää Niskakiveltä pintovia lohia miellyttävällätavalla, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pimeänlaskeuduttua piipahdimme vielä katsomassahulvatonta menoa Ruhalla, porukkahan oli naisiamyöten erittäin voimakkaassa myötäisessä.

Koska Siikakoski ja Kokonkoski olivat nuiviaja pieni �kutina� jäi, päätimme Ullan kanssa yöpyäautossa Ruhan parkkiksella. Sovimme Mikankanssa, että aloitamme kalastuksen heti valonsalliessa. Yö sujui olosuhteisiin nähden rauhallisesti,ja ylös nousimme kuuden aikoihin. Nopeaaamiainen, paljon vaatteita ylle, ampumapäänvaihto lohirullalle ja rantaan jonottamaan.

Siinä vuoroa odotellessa alkoi rannalle ilmestyäpahasti krapulaisia juhlijoitakin, taisipa joku herätäkylmissään nuotiopaikaltakin.Mika oli juurilopettamassa päivän ekaa laskuaan, kun minäaloitin elämäni ensimmäistä laskua�tarunhohtoisella� Ruhalla. Vähän oli sellainen

�mitä-tässä-nyt-oikein-pitäisi-tehdä�-olo, muttaonneksi Mika tuli kohtuullisen nopeasti antamaanvinkkejä. Yritin pysyä sopivan välimatkan päässäedellä heittäneestä ja toisaalta saada heiton edesjoten kuten onnistumaan, sillä joka viides roiskaisuonnistui mielestäni välttävästi ja lopuissa ajoitusoli pahasti metsässä. Muutama kala kävipinnassakin silloin tällöin, joten motivaatio oliselkeästi parempi kuin edellispäivänä alempana.Olin kymmenisen metrin päässä alaosanbetonipaadesta ja onnistunut kohtuullisen hyvinheitossa, kun vavassa nytkähti. Kala! Minulla!Jummi jammi! Väsytys ei ollut dramaattinen, silläensin kirjoksi ja sitten taimeneksi tuomitsemaniurostitti ei kovin kauan jaksanut vääntää lohivapaavastaan. Vetäisin kalan rannalle, joskin se tuottikokemattomalle yllättäviä vaikeuksia. Strategisetmitat 54 cm ja 1,6 kg, ottiperhona #6 VihreäBomber kolmihaarakoukussa. Elämäniensimmäinen lohi ja vieläpä perinteisinperhovehkein. Olin tietysti onnesta soikea, varsinkinkun tyhjää pyytäneet äijät tulivat perhon mallia jauittosyvyyttä utelemaan. Ei hassumpi aloitusRuhalla.

Ottiperhoa en uskaltanut menettämisen pelossaenää uittaa, joten laitoin toiseen laskuun siimanpäähän hopearunkoisen ja mustasiipisen perhon.Heitto alkoi sujua jo hieman paremmin, laskunloputtua tuulisolmujakin oli perukkeessa vainkaksi� Koska tapahtumapuolella oli hiljaista, eiminua tarvinnut kahdesti houkutella välillä kahvilleKievariin. Kolmanteen laskuun vaihdoinperukkeen päähän Vihreen, joka muistutti otti-Bomberia koko lailla. Olin kulmakivien kohdalla,kun huomasin Mikan tartuttaneen kalanbetonipaaden alapuolelta. Huusin Ullaa ottamaan

38

kameralla kuvia, mutta ei hän järkytykseltään edeskuullut minua. Mika nimittäin toteutti aikaisemminantamaansa uhkausta ja käveli kohti Ullaa vavankanssa. Ullan ei auttanut kuin ottaa vapa käsiinsäja siinä hän sitten väsytteli siiman päässätempoilevaa kalaa mieslauman antaessa kilvanneuvojaan. Parikiloisen titin suorittaessa hypynlähellä rantaa Ullalta lipsahti: �Sehän syö minut��,ja sekös katselijoita nauratti. Tyylikkäästi Ullarantautti kalan, ja olalle taputtelijoita riitti. TitinMika päästi kutua odottelemaan.

Tilanteen selvittyä palasin jatkamaan laskuani.Heitto, siir tyminen alaspäin, pari heittoa,siirtyminen. Nyt heitto onnistui erittäin hyvin,juoksusiima räpsähti renkaissa ja siimaperukkeineen oikeni kauniisti perhon pudotessakeskelle vuolletta. Muutama sekunnin kymmenys,ja perho pysähtyi. Ehdin jo pahoitella perhontarttumista kiveen, kun siima rupesikin viistämäänkohti vastarantaa. (On muuten erikoista, paljonkositä ehtii ajatella tuossa muutamassa sekunninkymmenyksessä�) Kala, taas! Vavan taipuminennoteerattiin rannalla, ja olin taas huomionkeskipisteessä. Tällä kertaan vastapelurin otteetolivat selvästi voimakkaammat, yritin hillitä senmenoa jarruttamalla vasemmalla kädellä kelanulkosyrjästä. Kampi hakkasi käteen ja vapakumarsi hieman syvempään, mutta perho pysyikiinni. Kahlasin varovasti rannalle. Yhtäkkiä kalapäättikin uida kohti minua enkä ehtinyt kelata tyhjiäpois kyllin nopeasti. Kun sain siiman jälleenkireäksi, tunsin helpotuksekseni kalan painonedelleen. Onnekseni kala liikkui koko ajan jakävipä se pinnassakin, jolloin kuulin jonkuntoteavan: �Onhan se hyvänkokoinen.� Lohi tekisyöksyjänsä ja vapakäteni alkoi jo väsyä, mutta

niinpä kävi vähitellen kalallekin. Kertaalleen se olijo lähes haavimisetäisyydellä, mutta lähti viekäyhteen syöksyyn ja räikkä pirisi. Kelasin taas tyhjätpois ja peräännyin vetäen samalla kalaa lähemmäsrantaa. Lopulta Mikan haavi heilahti ja lohi olikuivilla.

Vaikein oli vielä edessä: päätös siitä, ottaako kalavai viedäkö se kutukalojen altaaseen? Päätin ottaakomean naaraslohen, ennätyskala se kuitenkin olieikä vielä pahemmin tummunut. Mittaus kertoikalan pituudeksi 96 senttiä, ja vaaka antoi painoksi9,6 kiloa. Jotain tavoitteita sentään jäi. Enää ei edeshuvittanut kalastaa, tähän oli hyvä lopettaa. Ruhaoli ollut aloittelijalle todella suopea, vähän oli vaikeauskoa tapahtunutta todeksi. Vuoroaan odottavattoivottivat tervetulleeksi vasta ensi syksynä, japaheksuivat Mikaa liian hyvien neuvojenantamisesta :-)

Kotimatkalla kännykkä pirahtaa.�Täsmäonginta-Kosonen� ilmoittaa saaneensaviimeisellä laskullaan kympin, joka vietiinodottamaan lypsyaikaa. Eipä tuo oikeastaanyllättänyt, eihän?

Ruhavuolteenkalastajan10 käskyä

eli Miten saada kalaensimmäisellä kerralla.

Mika Kosonen 3.10.97

1. Saavu paikalle lokakuun ensimmäisellä viikollatiistaina /keskiviikkona/torstaina aikaisin aamulla.

2. Käytä punamustaa perhoa.

3. Heitä siten, että koko siima oikenee perukettamyöten.

4. Heitä hidasvirtaisissa paikoissa poikki joen janopeammassa virrassa selvästi alaviistoon.

5. Hidasvirtaisissa kohdissa muista huolehtiaperhon riittävästä nopeudesta esim. vetämälläsiimaa hitaasti sisään.

6. Muista, että lohi ei ole niinkään kiinnostunutmillainen perho on, vaan miten se ui ts. mikä onperhon nopeus suhteessa virtaan.

7. Lyhentäessäsi vedessä olevaa siimaa uutta heittoavarten, vedä siima alussa hitaasti sisään.

8. Kalasta koko Ruhavuolle ylälaiturilta ainaalimpaan mahdolliseen heittopaikkaan asti.

9. Älä yritä heittää pidemmälle, kuin mihin perhovarmasti jokaiselle heitolla menee.

10. Vaihda heittopaikkaa ensisijaisesti heitonlopussa, ei heiton aikana perhon ollessa virrassa.

TAPPAJAHAUKI 1997

39

Kaivelin kokeeksi POKAn arkistoistasellaisten haukien tietoja, joissa onilmoitettu sekä pituus että paino.Kaloja löytyi 250 kappaletta. Kalojen

painot ovat välillä 3kg-12.95kg.

Suurhaukiguru Konosen kaava hauen painonarvioimiseksi menee seuraavasti:Paino = Ympärys^2 x Pituus / jakajajossa jakaja on 27000 alle 10kg, 28000 10-12kg ja30000 yli 12 kilon hauilla.

Kaloja, joilta löytyi kaikki kolme mittatietoa löytyiotoksesta 37 kpl.

Tämän lisäksi annoin Excelin murskuttaa sekälogaritmisenPaino = 16500 x Ln(Pituus) - 68800että lineaarisen quick+dirty -kaavanPaino = 185 x Pituus - 11200jolla paino lasketaan pelkästä pituudesta.

Tässä tulokset koottuna (grammoina) :

Kono Loga LineKeskim. virhe -223 72 -25Keskipoikkeama 655 586 549Max. alaspäin -2006 -1647 -1795Max. ylöspäin +1676 +3593 +3235

Haukien pituus/paino -tutkimusta...Harri Huuskonen 26.9.97

Keskimääräinen virhe on siis suora keskiarvooikean ja ko. menetelmällä arvioidun painon välillä.Keskipoikkeama on suora keskiarvo poikkeamienitseisarvoista. Tilastogurut voivat oikaistatarvittaessa...

Päätelmänä edellisestä sanoisin, että kaikkikaavat antavat keskimääräisille hyvänkokoisille,sopusuhteisille hauille riittävän tarkkojapainoarvoja. Mutta kuinkas sitten toimitaan kunlaskukone unohtuu kalareissulta ?

40

Kalassa LuviallaJukka Veltheim 29.9.97

Olinpas viikonloppuna kalassa Luvialla.Tarkoitus oli lähinnä osoittaa todeksiisoisälleni seuraavat �täysinmahdottomat asiat�, kuin jalokalan ja

yli 5 kg hauen saaminen virvelillä.

Perjantaina ehdin kalastaa mökkilahdella 15minuuttia ennen pimeyttä. Saaliina pari pientähaukea. Uistimina oli �Pink Lady� elivaaleanpunainen Bomber ja Minnow Spoon.

Lauantaina lähdin aamu kuudelta ajamaan 4,5hv Mercurylla ryyditetylla soutu-Hamariinallasaaristoon. Olin katsellut muutamia potentiaaliseennäköisiä lahtia suurissa saarissa, mutta loppujenlopuksi en uskaltanut ajaa suunniteltua reittiä niihinaallokon takia.

Lähdin kiertämään toista reittia. Matkan varrellapysähdyin yhteen �puoli-potentiaalisen� näköiseenpaikkaan. Innostuinkin kalastamaan siinä parituntia, koska siinä sentään pystyi kalastamaan.Saalista ei tullut, joten lähdin jatkaamaan matkaa.

Ajettuani vähän matkaa vastaan tuli vene, jostaminulle moikattiin, niin kuin tapana siellä päin on.Moikkasin takaisin. Sillä hetkellä moottorinkäyntiääni muuttui kummasti.RRRRRRRRRMMMOOOOOooooooouuuuu......-BLURP! �Mitä H*ttiä?� ajattelin. Katsahdettuataaksepäin huomasin, ettei moottoria enää ole!Vaan pari metriä bensaletkua osoitti suoraanalaspäin. Eikun vain nostohommiin. Ja nyt �siimanpäässä� oli jotain raskasta. Nostin moottorin ylös,poistin tulpan, ja vetelin muutaman kerran. Turhat

vedet lenteli. Pikkaisen aikaa auringossakuivuttuaan kone jopa kävi vähän aikaa simahteankuitekin pian. Soutukeikkahan siitä tuli.

Kolmen aikaan olin takaisin mökillä. Neljältäpäätin sitten lähteä soudellen kalaan mökkilahdelle.Saaliina 9 haukea. Paino oli taas vähäistä, elleiolematonta. Saalistajana Punainen 12cm Invicibleja Minnow Spoon.

Sunnuntaina en viitsinyt moottorin hajoamisentakia herätä aikaisin. Aamu kymmeneltä pääsinkuitenkin vesille. Mökkilahti tuntui täysin kuolleelta.Kalat eivät ottaneet mihinkään. Ainoastaan siihenkivinilkan väriseen Mogamboon tuli kolmevarovaista tärppiä, joista 1 ylös. Kalat eivät oikeinpysyneet kiinni, koska en käyttänyt lisäkoukutustarunsaan leväkasvuston vuoksi. Siirryin soutamallaseuraavaan lahteen. Koska en jaksanut käyttää sitäMogamboa, kolusin läpi Invincible valikoimaani.Sitten sain kuin sainkin hauen punaisellaInvinciblellä. Se olikin aika jännä tapaus. Haukiseurasi uistinta, ja kävi tökkäämässä. Vedin kovanvastaiskun, mutta uistin lipsahti kalan suusta. Hyväetten saanut uistinta itse suuhuni! Mutta kala oliyhä paikoillaan. Koska siimaa oli 2 metriä ulkonapystyin tipauttamaan uistimen kalan eteen. Sainvedeltyä sen jopa jotakuinkuin oikealle syvyydelle.Tärppi ja kova vastaisku! Kala kiinni! Koska kalaoli taas pieni (reisuun isoin, 1300g:-), vetäsin senraakana ylös vavasta nosten. Oli siinä hauellamiettimistä! Kävin vielä seuraavassa lahdessa, jostatuli 1 tärppi. Aika alkoi loppua, joten suuntasinmökkiä kohti. Kävin kuitenkin vielä mökkilahdessayhdessä paikassa. Kala tärppäsikin, ja vetäisinvastaiskun. Samalla tapahtui jotain maagista:käyttämäni ambassadeur 2500C:n puola vapautin

petti, tai sitten onnistuin itse säheltämään näppinisiihen. Jokainen hyrrällä kalastanut tietänee, ettätällainen on _epämiellyttävä kokemus_. Eipäsauttanut kuin vetää hauki paljain käsin Firelinestäpitäen ylös. Jokainen Firelinellä kalastanut tietää,että tällainen on _epämiellyttävä kokemus_.

Siinäpä reissuni. Tehokasta kalastusaikaa tulijotain 10 tuntia. Haukia tuli 14. Ressukoidenkeskipaino oli 800g. Isoisäni käskystä otin kaikkiylös mökinvuokrana. Tuuli oli pohjoisestavaihdellen välillä 4-12 m/s. Ilman lämpötila olipäivällä n. 13 astetta ja (pinta)veden 11-12 astetta.Vesi oli nyt kirkkainta, mitä olen siellä ikinä nähnyt.Lahdissa oli hyvin kirkasta, mutta isoilla selilläjostain käsittämättömästä syystä sameampaa.

HaukiaAhvenanmaaltaRami Eloranta 16.9.97

Lähdimme 6 hengen porukassa (BluesBrothers) keskiviikko-iltana 10.9.Tukholman kautta kohti Ahvenanmaata.Minä rookiena sain jotenkin arvonnassa

ajovuoron Tukholmasta Eckeröhön. Joten laivallamiehet mustissaan pitivät hauskaa ja minä joinloppuillan vettä :-( Saavuimme mökille torstainaklo 14. Mökkikylä sijaitsee Gottbyssä Jomalassaulkomeren laidalla etelään aukeavan lahdenrannalla. Porukalla oli noin 50 Ahvenanmaanreissun kokemus ja 4 oli ollut samassa paikassaedellisvuoden kesäkuussa. Silloin kalaa oli tullutihan kohtuullisesti. Joten odotukset olivat korkealla.

TAPPAJAHAUKI 1997

41

Vähän kalastuskamoja kuntoon ja vesillepääsimmekin jo tunnin päästä. Mulle vedenkirkkaus oli aivan uusi kokemus. 3 metrissä näkiaivan selvästi pohjaan. Vähän erilaista kuinFinströmissä, saati sitten Sipoossa. Seuraavakokemus tuli, kun 3 veneellistä saalistiensimmäisenä päivänä auringonpaisteessa jalievässä tuulessa puhdasta nollaa. Ei edes tärppejä.Mielessä kävi jo ensimmäinen Ahvenanmaannollareissu.

Seuraava aamu olikin sitten pilvinen. Lahdeltasain nopeasti kahdella peräkkäisellä heitolla 28-grammaisella Räsäsellä 2 haukea ja venekaveriniJuha 5 minuutin päästä samasta paikasta yhden.Näinhän tämän pitikin sujua... Mutta ei.Loppupäivästä mulle ja Juhalle vielä yhdet, muilleedelleen nollaa. Sää oli koko päivän mukavantuulinen (etelä) ja sateinen. Seuraavana aamunamuutkin saivat muutaman hauen. Mulle iltapäivästävetämällä 15-senttisellä Nilsulla 1 hauki. Kova tuulietelästä.

Muutama pieni saari ei paljoa pidätellytparhaimmillaan 1,5 metriä korkeata aallokkoa.Loppuillasta jouduttiin kalastelemaan jopa allemetrin vedessä, ilman tulosta. Sunnuntaiaamuna(tuuli etelästä n. 15 m/s) rannasta ei lähtenytveneellä kuin minä ja Juha. Vähän aikaan keikuttiinlahdella. Juhalla järki toimi ja hän halusi rantaan.Minä jäin yksin kalastelemaan lahdelle. Puolta väliäpitemmälle ei tuulen takia päässyt. Saaliina 2 haukeaheittämällä metrin vedestä Räsäsellä.

6 henkeä 11 haukea (mulle 6) ei oleAhvenanmaalla paljoa. Varsinkin kun suurimmatoli mun ja Kaltsun tasan 2-kiloiset. Mä uitin ehkäviittäkymmentä uistinta reissun aikana. 12-senttisistä

aina 26- senttisiin vaappuihin, toukkajigejä,kumiankkoja, lusikoita, jopa Calico-Cat:ia. Kalattuli kuitenkin kaikki 28-grammaisella Räsäsellä +1 Nilsulla. Uistimen värillä ei ollut väliä, kunhansiinä oli sinistä tai hopeeta. Gottby ei ole kyllämikään haukipaikka, taimenta ja lohta kylläkuulemma löytyy, mutta vähän eri aikaan. Paikkaei ole kovalla etelätuulella mikään mukava, muttaonneksi veneet olivat hyviä.

Porkkala RevisitedAntti Aromaa 3.10.97

Avasimme syksyn haukiperhokaudenVilkin kanssa eilen. Avajaisia vietettiinPorkkalassa.

Pääsimme vesille noin 9.45 ja kala-paikoille noin kymmeneltä. Alkuun kasvojahivelevä tuulahdus tuitui pelottavalta, mutta jonkinajan kuluttua siihen tottui.

Parinkymmen minuutin kuluttua kausi oli auki.Sain elämäni ensimmäisen perhohauen. Painoa eiollut varmaan yli kiloa, mutta kala kuitenkin.Seuraava perhohauki tuli muutamaa minuuttiamyöhemmin. Samaa kokoluokaa.

Siirryimme tuulenpuoleiselle rannalleuistinhommiin. Sain melko nopeasti kolme haukea,suurin noin 2.5 kg ja pari tärppiä. Tässä vaiheessaVilkki onki vielä perholla. Sitten oli aika siirtyäveneeseen perkaamaan yhtä kaislikkoa. Perkausaloitettiin perholla, mutta ilkeän tuulen japikkuveneen kehnojen rekausominaisuuksien takiavaihto uistimiin tapahtui vartin kuluttua. Paikasta,josta ei saatu perholla mitään, saatiin heti tupla-

tärppi uistimiin. Molemmat kalat saatiin ylös japian takaisin kasvamaan.

Kaislikon tyhjennyttyä siirryimme saarenlänsipäähän, josta Vilkki olikin jo yrittänyt yhtäkohtuullisen varmaa paikkaa perholla. Kaislikkooli kuitenkin niin suuri, että perholla ei yltänyt Hot-Spotille tarpeeksi hyvin. Tätä kaislikon edustaaheiteltiin tovi, kunnes totesin uistimen ja paikanvaihdon olevan kohdallaan. Vilkki heitti kuitenkinvielä kerran kiven viereen. Samassa siiman päässäoli hauki. Tämä oli aiempia kookkaampi.Väsytyksen aikana vedin sen koneella pariin kertaanpois kaislikosta syvempään veteen haavimistavarten. Kala saatiin kunnialla haaviin, jokaosoittautui tälle pedolle ahtaaksi. Punnitusepäonnistui, koska mukana oli vain �räkäpuntari�(0-5 kg). Puntari oli pohjassa jo ennen kuin kalanpyrstö irtosi maasta. Pituus oli 106 cm, jotenkyseessä on varma pinnahauki. (n. 6.5-7.0 kg)

Loppupäivä kului rauhallisemmissa merkeissä.Saimme vielä muutaman lisäkalan, joista suurinoli Vilkin perhohauki, noin 2.2 kg. Loppujenlopuksi päästiin tilanteeseen Raato-Vilkki 7-3. Itsesain kaksi haukea perholla ja Vilkki yhden, tosintaisi tiputtaa kolme kalaa perhosta.

Hauen onginta on ihan kivaa myös perholla,vaikka tuuli ja puut estävät usein parhaidenpaikkojen heittämisen maista. Harjoitukset jatkuvatHoutskarissa.

Uistimina olivat Mäkinen ja Rebelin Wind-cheater (13 cm, n 26 g, kirjolohi). Perhoina erilaisetpölyhuiskut.

42

SapuskaaAki Anttila 2.10.97

Kaikenlaiseen saalistukseen liittyyalkukantaisia - väkeviä tuntemuksia

eivätkä ne ole pienimpiä kalastus-harrastuksen yhteydessä. Aikojen

alussahan metsästykseen ja kalastukseen oliolemassa oikeastaan vain yksi syy. Tuo syy olimassun täyttäminen. Vaikka nykypäivän kalastajillasaattaa olla mukana mitä tahansa kulinaarisistatarvikkeista - sisäfileestä aina tryffeleihin on itsepyydetyn kalan laittaminen kuitenkin toista, kuinminkään tukkimiesliikkeen herkkutiskiltä ostettupäiväkausia roikutetun lihakimpaleen työstäminen.Puhumattakaan mausta.

Koska hyvä (kala-)ruokakaan ei synny ilmanohjeistusta, niin tässä muutamia reseptejäyleisimpien saaliskalojemme laitteluun.

Haukibiittar

- 1-10 kg fileroitua, ruodotonta, nahatonta haukea- munia- korppu- ja ruisjauhoja- suolaa- sokeria- sitruunapippuria- yrttimaustetta (Herbs de Provence tms.)- voita- sitruunaa (tai sitruunatiivistettä)

Haukifileet paloitellaan maun mukaan sopiviksipaloiksi (peukalonpää-pää).Munat rikotaan kuppiin ja rikotaan keltuainen,sekoitetaan.Korppu- ja ruisjauho sekoitetaan lautasellesuhteessa 25-75.Paistinpannuna käytetään valurautapannua.Levyä pidetään maksimissaan vitosella jos ei olekiire niin nelosella.Palaset upotetaan munaseokseen, valutetaanhetki,kieritetään jauhoseoksessaja asetetaan voisulapannulle.

Mausteita käytetään seuraavasti:sitruunaa pirskotellaan sinne tännesuolaa ripaussitruunapippuria reiluhkostiyrttimaustetta erittäin varovastisokeria ripaus

Paistetaan ja maustetaan kummaltakin puoleltakauniin ruskeaksi. Nautitaan esim. riisin tai oluenkera.

MantelinenMademuhennos

- 1-1,5 kg made- 1 pss herne-maissi-paprikasekoitusta- Ranskankerma- tai kermapurkki- Voita- Mantelirouhetta- Suolaa- Valko- ja mustapippuria

Siivoa made ja keitä se lähes kypsäksi merisuolalla(0,2 dl / 3 litraa vettä) höystetyssä vedessä (noin15 min). Kun kala on jäähtynyt, perkaa siitäsyötävät ja syömäkelvottomat osat erikseen. Heitäjälkimmäiset pois ja ensimmäiset paistinpannulle(mieluiten kasarimalliseen) runsaan voin kanssakypsymään. Hetken (noin 5 min.) heiluttelunjälkeen kaada päälle kerma- tai ranskan-kermapurkki ja vihannessekoituspussi. Annakypsyä täydellä lämmöllä, kunnes vihannekset ovatkuumia. Pienennä liettä arvoon 2-3 ja sekoitamausteet; mantelia puoli kourallista, pippuria jasuolaa maun mukaan. Anna porista vielä hetki janauti riisin, perunoiden tai mustan leivän kera.

TAPPAJAHAUKI 1997

43

Etikkasilakat1 kg silakkafilettä laitetaanlikoamaan liemeen, jossa on:- 1/2 litraa vettä- väkiviinaetikkaa puoli desiä- 3 rkl merisuolaa

Annetaan liota maksimissaan yön yli,minimissään 3 tuntia.

Valutetaan kuivaksi

Laitetaan sopivaan astiaan kerroksittain. Kerrostenväliin voi laittaa maun mukaan:- Sipulia- Tilliä- Sitruunapippuria- Purjoa- Persilijaa

Astiaan kaadetaan lopuksi päälle liemi, jossa on:

- 1 1/2 dl vettä- 1 dl väkiviinaetikkaa- 2 rkl sokeri- 1 tl hienoa suolaa- 2 rkl ruokaöljyä

Kalat ovat syömäkunnossa vuorokauden kuluttua.

Kuhaa/Siikaasuppilovahvero-soossillaIltapala (herkullinen!)

- 1 pienehkö ruodoton/nahaton siika- tai kuhafile syöjää kohti (esim. 600-700g kalan file on melko sopiva)- 200 gr pakastettuja suppilovahveroita (yksi annospussi)- 1 prk kermaa- suolaa- mausteita

Paista kalafileet runsaassa voissa, pidä levy nelosellapaiston aikana. Paiston aikana mausta kalakummaltakin puolelta; suolalla, valkopippurilla,sitruunapippurilla, yrttimausteseoksella. Olemausteiden kanssa reilu mutta varovainen! Kunkalat ovat kummaltakin puolelta kauniin ruskeita,kaada pannulle kerma ja fileiden jättämiinaukkoihin suppilovahverot. Anna muhia levynarvolla 3 noin viisi-seitsemän minuuttia. Sekoitamuhittamisen aikana välillä suppiloita. Aseta fileetlautasille ja kerää suppilovahvero/kermasoossikalojen päälle. Nauti ruisleivän kera.

Instant-graavi

Vanha peräpohjalainen resepti kalan pika-graavaukseen (filettä n. 500 gr)

Teen näin:Fileoi graavattava kala, poista kaikkiruodot ja leikkaa samanlaisiaviipaleita, joita laittaisit leivän päälle.

Valmista erilliseen astiaan graavausliemi:

- 3 rkl viinietikkaa- 4 rkl sitruunamehua (helppoa ja hyvää!)- 1 pieni, hyvin pieneksi pilkottu sipuli- suolaa- sitruunapippuria- mustapippuria

eli mausteita maun mukaan.

Laita kalasiivut astiaan liemen sekaan ja anna muhia.Annos on valmiina nautittavaksi ruisleivän keraparin tunnin kuluttua.

DISC: Kokeileva kokkikoulu ei vastaakokkaustoiminnan aiheuttamista vatsaväänteistä/keittiönkalustevahingoista!

44

SÄÄNNÖT:1. Kilpailuun hyväksytään Suomen alueelta urheilu-kalastusvälineillä saadut kalat. Urheilukalastusvälineiksihyväksytään onki, perho (heitettynä tai soudettuna), pilkki(riiputettuna tai heitettynä), uistin (heitettyn, soudettunatai moottorilla vedettynä) sekä täkyuistin. Kalastajan tuleekalastustapahtuman aikana olla aktiivisesti mukanapyynnissä.

2. Kilpailu kestää seuran pikkujoulusta (pääsääntöisestijoulukuussa) seuraavaan. Kalat ilmoitetaan erilliselläsaalislomakkeella, joka palautetaan täytettynä jaallekirjoitettuna kilpailun valvojalle (Arto Kojo) tai seuranhallituksen jäsenelle kuukauden kuluessa kalanpyyntihetkestä. Kesäkuukausia (kesä-, heinä- ja elokuu) eikuitenkaan lasketa mukaan palautusaikaan, jotentoukokuussa pyydetyn kalan voi ilmoittaa vielä syyskuussa.

3. Kilpailuaikana eniten kalakuninkuuspisteitä kerännytPOKAn varsinainen, vanha tai ulkojäsen julistetaan seurankuluvan vuoden kalakuninkaaksi. Arvonimen merkiksikalakuninkaalle luovutetaan vuodeksi POKAn kultainenkela. Kalakuninkaan arvoa ei voi jakaa: Mikäli pisteetmenevät tasan, kalakuninkaan päättää seuran hallitus.

4. Seuraavia rajoihin yltävät kalat saavat viisi (5) kuninkuus-pistettä kukin. Pääsääntöisesti noudatetaan painorajoja,mutta "Pyydä ja Päästä" -kalastuksessa voidaan noudattaamyös oheista pituusrajaa.

Lajit Painoraja PituusrajaAhven 400 g 32 cmHarjus 600 g 40 cmKuha 1000 g 50 cmJärvitaimen 1000 g 45 cmLahna 1000 g 50 cmSäynävä 1000 g 42 cmMeritaimen 1500 g 50 cmMade 2000 g 65 cmHauki 3000 g 80 cmLohi --- 60 cm

Kaikista kaloista saa aina viisi (5) lisäpistettä, jos ne ylittävätSuomen Urheilukalastajain liitto ry:n (SUKL) suurkalastajanansiomerkin rajat.

5. Samassa kisassa lasketaan jokaiselle kuitenkin korkeintaan20 suurinta yksilöä lajia kohti kuninkuuspisteisiin.

6. Painosta riippumatta saavat kaikkien edellä nimettyjenlajien kolme suurinta yksilöä lisäksi järjestyksessä 15, 10 ja 5sijoituspistettä. Jos samalla sijalla on useita kaloja, annetaansamat sijoituspisteet näille kaikille ja tästä seuraavatsijoituspisteet jätetään jakamatta. Sama henkilo ei kuitenkaanvoi saada kaksinkertaisia pisteita kahdesta"samankokoisesta" kalasta.

7. Kaikista muista lajeista jaetaan lajeittain suurimmanyksilön saajalle 5 lisäpistettä. Virallisena kalastettavien lajienlistana pidetään SUKLin listaa.

8. Seuran ennätyskala on lajista riippumattakahdenkymmenen (20) ennätyskalapisteen arvoinen.Ennätyskalasta tulee olla selkeä valokuva. Ennätyskaloiksikelpaavat vain POKAn ennätyskalaluettelossa nimetyt lajit.Pisteet jaetaan ennätyskaloista vasta kilpailun lopussa.

9. Alamittaisia kaloja ei hyväksytä, eikä myöskäänkasvatusaltaista tai -lammikoista saatuja kaloja. Pisterajatalittavia, mutta muuten merkittäviä tai erityisenmielenkiintoisella tavalla saatuja kaloja suositellaan kuitenkinaina ilmoitettavaksi.

10. Kalastustapahtuman aikana otettuja valokuviasuositellaan edelleen lahjoitettavaksi POKAn kuva-arkistoon. Valokuvat, joiden takana tulee olla merkittynäkalan laji, paino, saantipäivämäärä ja -paikka sekä saajannimi, toimitetaan joko kilpailun valvojalle tai suoraanPOKAn valokuva- arkiston ylläpitäjälle (Harri Huuskonen).

11. Epäselvyyksistä päättää kilpailun valvoja. Ylimpänätuomaristona toimii seuran hallitus.

YLEISKUVAUSPOKAn kalakuninkuuskisassa ilmoitetaan tietyt

paino- tai mittarajat ylittäviä kaloja saalis-ilmoituslomakkeilla kalakisan hoitajalle, jokaannettujen ilmoitusten perusteella tekeekuukausiraportteja, päivittää ennätyskalalistoja jajulistaa pikkujouluissa joulukuussa eniten pisteitäkeränneen POKAn kalakuninkaaksi.

Kisan voiton symbolina kalakuninkaalleluovutetaan POKAn Kultainen Kela, johonliitettyyn kunniatauluun voittaja on velvoitettukaivertamaan nimensä. Lisäksi suhteellisestisuurimman kalan saaneelle luovutetaan vuodeksikirjahyllyyn massiivinen yli kahden kilon Suomen-ennätys -ahvenen trofee.

POKAN KALAKUNINKUUSKILPAILU 1997

TAPPAJAHAUKI 1997

45

Ahven 2.155* 50,2 Toukkajigi A. Anttila Föglö 20.10.95Ankerias 0.047 33 Putkiperho H. Huuskonen Kotka 31.07.97Harjus 1.650* 62 Calico-Cat T. Galkin Enontekiö 12.7.93Harmaanieriä 0.380 37 Rapala A. Tilli Inari 30.06.97Hauki 12.950* 120 Big-Mac M. Kosonen Kymijoki 2.4.95Järvitaimen 7.850* 85 Perho H. Kettunen Kitkajoki 12.7.96Kampela 0.550 34 Matojigi A. Kojo Lappo 17.9.93Kiiski 0.102 - Onki+mato J-P. Kokko Siuntionjoki 31.5.96Kirjolohi 3.850* - Lotto-lippa H. Huuskonen Fiskö 3.12.94Kivinilkka - 34 Juuso-pilkki M. Kosonen Pyhtää 27.12.95Kolmipiikki - 7,6 Onki+mato J. Karppinen Virolahti 4.6.95Kuha 5.000* 82 Omatek.vaappu P. Ingman Sipoo 6.7.91Kuore 0.128 26 Silakkalitka J. Huuskonen Kotka 14.05.97Kymmenpiikki - 3,5 Krokodil A. Anttila Lappo 14.11.92Lahna 2.350* 58 Bomber T. Galkin Bastö 21.4.95Made 5.250* 93 Aki-Hara A. Anttila Porkkala 5.1.94Merilohi 22.000* 122 Putkiperho P. Koljonen Kymijoki 17.9.93Meritaimen 6.350* 80 Putkiperho H. Huuskonen Kymijoki 9.7.95Mutu - 10,7 Perho H. Kulonen Käsivarsi 31.7.95Nieriä 1.800 58 Mosca-lippa J. Kallunki Inarijärvi 22.7.91Pasuri 0.367 32 Onki+mato K-M. Kokko Siuntionjoki 2.6.96Rautu 1.800 58 Viking-Herring T. Marjamäki Enontekiö 15.07.97Salakka - 19 Puppe H. Kulonen Heinävesi 11.07.97Siika 2.261* 62 Putkiperho J. Huuskonen Korkeakoski 19.10.96Silakka 0.470* 38 Onkilitka H. Huuskonen Munkkiniemi 14.5.92Simppu 0.295* 30 Kalajigi A. Kojo Skapnåtö 27.11.93Sorva 0.664* 33 Onki+mato J-P. Kokko Hirsala 5.8.94Sulkava - 25,5 Onki+mato M. Honkanen Kulovesi 28.7.95Suutari 2.800* - Onki J-P. Kokko Siuntio 29.6.96Särki 0.425 32 Mormuska P. Hyvärinen Vuoksi 30.3.91Särmäneula - 18,3 Hi-Lo P. Aurola Nauvo 2.11.91Säyne 2.450* 53 Reflex K. Kulonen Kumlinge 21.9.95Toutain 0.900 - Putkiperho #4 R. Eloranta Kotka 16.08.97Turpa 1.506* 51 Siikalitka J. Huuskonen Korkeakoski 18.9.96Vimpa 0.420 33,5 Onki+mato J-P. Kokko Siuntionjoki 12.5.95

POKAnENNÄTYSKALAT

06.10.1997

TAPPAJAHAUEN SISÄLMYSLUETTELOPääkirjoitus Petri Aarnio .............................. 2POKA esittely POKA .................................... 3Kaupallisia ilmoituksia ............................... 4Oraakkelin Ennustus S-97 haukiretkelle .... 5Lisää kaupallisia ilmoituksia ...................... 6Kalastuksenvalvoja Heiskanen - pitäjäntehokkain rysämies Arto Kojo ..................... 7Miljoonapilkissä Arto Kojo .......................... 8Snapparissa Kari Kulonen ........................... 8POKAn pilkkimestaruus Petri Aarnio .......... 9Porkkalassa Haukikalassa Kari Kulonen ....10Vantaanjoen ukkotaimen Kari Kulonen......10Eckerö Arto Kojo ......................................... 11Pitkä perjantai Petri Aarnio .........................12Kymijoen suvantopeto Harri Huuskonen ...13Pellinkiläishauet Mikael Fröberg ...............13Kotalassa Koskikalassa Heikki Kulonen ....14Kalaravussa tiistaina Aki Tilli ......................14Slemmernin kutumörssärit Arto Kojo .......15Lisää Houtskaria Juha Ruokari ...................16Tappajahauen tietotoimistosta:Kuoreko Kutee? Jyrki Riikinsaari ................16

JuhannusaluskuhatSärkisalosta Arto Kojo ....................16Jurmo Jarmo Laine..........................17

Houtskarin reissuni Janne Halme ..............18Keväistä Kaunissaarta Jyrki Riikinsaari ......19Korkkarilla Perttu Seppälä ..........................19Vuoden MERITAimenkalastaja Aki Anttila .20Houtskär 23-25.5 Jyrki Riikinsaari ...............21Silakkaa Aki Anttila ......................................21Raporttia Tornionjoelta eli nollaklubinjäsenanomus Harri Huuskonen ...................22

Kermankoskenperhoreissu Heikki Kulonen .......................23Käsivarrenkuulumisia Teemu Marjamäki ................ 24-25Ruotsin Lappi Arto Kojo .............................26Kesän kalastelut Aki Tilli .............................27Haukia Sipoosta Rami Eloranta ..................28Hauenhankintareissu Pauli Hemminki .......28Tämän kesän ensimmäinenkalastusreissuni Kari Skog ........................29Viikonloppuna Kustavissa Arto Kojo.... 30-31Muonionjoki, ensimmäinen päivä elikeskiviikko Jyrki Riikinsaari ........................32Muonionjoki, toinen päivä elitorstai Heikki Kulonen ............................ 32-33Oolanti Mikael Fröberg ...............................34Kumlingen kuulumisia Pauli Aurola ..........34Kumlinge Arto Kojo ....................................35Porkkalassa Pauli Aurola ............................35Kokonkoskella 11.9 Jyrki Riikinsaari ..........36Molsketta Jyrki Riikinsaari ...........................36LohikalassaKymijoella Mauri Honkanen ...................37-38Ruhavuolteen kalastajan10 käskyä Mika Kosonen ............................38Haukien pituus/paino-tutkimusta Harri Huuskonen ........................39Kalassa Luvialla Jukka Veltheim ................40Haukia Ahvenanmaalta Rami Eloranta .. 40-41Porkkala revisited Antti Aromaa .................41Sapuskaa Aki Anttila ...............................42-43POKAn kalakuninkuuskisa ........................44Kalakuninkuuskisan säännöt.....................44POKAn ennätyskalat 06.10.97 ....................45