237

Erkki LiikanenKansantaloudellinen aikakauskirja – 95. vsk. – 2/1999

Teema: Suomen EU-puheenjohtajuus

Euroopan unionin laajentuminen Keski- jaItä-Eurooppaan

ERKKI LIIKANENKomission jäsenEU:n komissio

JohdantoSuomi on ollut Euroopan unionin jäsen runsaatneljä vuotta ja valmistautuu nyt puheenjohtajantehtäväänsä. Suomen, Itävallan ja Ruotsin su-lautuminen osaksi unionia alkaa olla siirtymä-aikoja myöten päätöksessä. Uusi, edellistä pal-jon vaikeampi laajenemisen haaste on nyt edes-sä: Viro, Puola, Tsekki, Unkari, Slovenia, Kyp-ros, Latvia, Liettua, Slovakia, Romania, Bulga-ria, Turkki ja Malta ovat kaikki hakeneet unio-nin jäsenyyttä. Kuuden ensinmainitun kanssaon aloitettu jäsenyysneuvottelut.

Hakijamailta vaaditaan vertaansa vailla ole-vaa yhteiskunnallista muutosta. Kun aikaisem-missa laajenemisissa haettiin puolin ja toisin ta-loudellisia tai poliittisia etuja, nyt EU:hun so-peutuakseen hakijamaiden tulee pystyä rakenta-maan markkinatalous ja yhteiskunta, jossa ontoimiva hallinto- ja oikeusjärjestelmä.

Unionin jäsenmailta laajentuminen edellyttääsolidaarisuutta. Jos EU-maat ovatkin yhtä miel-tä siitä, että laajenemisella saavutetaan merkit-täviä poliittisia ja taloudellisia etuja, niin pitkänaikavälin epäsuorat, taloudelliset edut jäävät

helposti toissijaisiksi, kun mietitään laajenemi-sen aiheuttamia lyhyen ja keskipitkän aikavälinsuoria, budjettiin kohdistuvia, kustannuksia (ks.esim. Bárta & Richter, 1996). Liian harvoinlaajentumista on tarkasteltu globaalista näkö-kulmasta.

Kuinka tähän tultiin eli EU-15:nsyntyminenRanskan presidentti Charles de Gaulle torjui1960-luvulla kahdesti Britannian liittymisenEuroopan talousyhteisöön. Vasta 1970-luvunalussa hänen seuraajansa Georges Pompidou jaBritannian pääministeri Edward Heath pääsivätyhteisymmärrykseen, ja Britannia liittyi yhdes-sä Tanskan ja Irlannin kanssa EEC:hen. Norjahylkäsi jäsenyyden kansanäänestyksessä. Tä-män laajentumisen lähtökohdat olivat pitkältitaloudellisia: EEC oli ollut taloudellinen menes-tystarina, ja tästä uudet jäsenmaat halusivatpäästä osallisiksi.

1980-luvun laajenemisen syyt olivat ennenmuuta poliittisia. Kreikka, Espanja ja Portugali

238

Teema: Suomen EU-puheenjohtajuus – KAK 2/1999

olivat kaikki vapautuneet 1970-luvulla dikta-tuurista ja halusivat liittyä osaksi demokraattis-ta eurooppalaista yhteisöä. Myös jäsenmaat ha-lusivat ehkäistä ennalta autoritaaristen järjes-telmien uudelleennousua Etelä-Euroopassa.Kreikka liittyi nopeasti jäseneksi 1981, Espanjaja Portugali vasta pitkien neuvottelujen jälkeen1986. Koska EY:n sisäiset tuloerot kasvoivat,vastapainoksi sen rakennepolitiikkaa vahvistet-tiin ja uudet jäsenmaat pääsivät kasvavien ra-kenne- ja koheesiotukien piiriin.

Vuosina 1989–91 Jaltan Eurooppa murtui.Puolueettomille maille avautui mahdollisuusliittyä Euroopan yhteisöön. EY yritti aluksi hil-litä niiden jäsenyyshaluja ETA-ratkaisulla. Piankävi selväksi, ettei tämä riittänyt Itävallalle,Ruotsille ja Suomelle.1 Hakijamaissa perustel-tiin liittymistä myös vaikutusvallan lisäämisel-lä: nyt päästäisiin istumaan sen pöydän ympä-rillä, jossa päätöksiä tehdään.

Uuden laajenemisen lähtökohdatKylmän sodan päättyminen toi Keski- ja Itä-Eu-roopan (KIE) maille mahdollisuuden 40 vuodenjälkeen palata demokraattisen eurooppalaisenyhteisön jäseniksi. Ne pyrkivät luomaan mark-kinatalouden, vakiinnuttamaan poliittisen muu-toksen ja vahvistamaan turvallisuuttaan. Maatkatsoivat, että EY-jäsenyys palvelisi kaikkianäitä tavoitteita, ja ne jättivät 1990-luvun alus-sa ripeässä tahdissa jäsenyyshakemukset.

Taloudellisessa mielessä KIE-maat odottavatjäsenyydeltä tuotteilleen vapaata pääsyä suuril-le markkinoille, kasvavaa hyödykkeiden tarjon-taa, suoria ja portfoliosijoituksia, tekniikkaa jataitotietoa, rakennetukea ja työmahdollisuuksiakansalaisilleen. Jäsenmaat puolestaan etsivät

omille yrityksilleen laajenevia markkinoita jasijoitusmahdollisuuksia.

Mutta vastakohdat hakijamaiden ja EU:n vä-lillä ovat jyrkempiä kuin aikaisemmissa laajene-misissa. Ensiksi, hakijamaat ovat koko 1990-lu-vun purkaneet, ketkä lyhyin, ketkä pitkin loikin,sosialistisen suunnitelmatalouden rakenteita. Jul-kista sektoria ja julkisia menoja on leikattu. Sa-malla pitää muistaa, että unionin jäsenyys vaatiitehokasta julkista hallintoa, pankki- ja vakuutus-sektorin valvontaa ja toimivaa oikeusvaltiota.

Toiseksi, hakijamaiden ja jäsenmaiden välil-lä on syvä elintasokuilu. Yhdentoista hakija-maan ostovoimapariteetilla painotettu brutto-kansantuote asukasta kohden oli 1997 alle 40prosenttia unionin keskiarvosta (ks. taulukko 1).Neuvotteluissa mukana olevista KIE-maistavauraimmat ovat Slovenia ja Tsekki, köyhim-mät puolestaan Viro ja Puola, joiden BKT asu-kasta kohden on vajaat 40 prosenttia EU:n kes-kimääräisestä tasosta.2 Neuvottelujen ulkopuo-lella olevat maat ovat vielä köyhempiä.3

Kolmanneksi, uusien jäsenmaiden kilpailu-kyky on heikompi kuin nykyisten unionimai-den. Maataloustuotteet ovat KIE-maissa halpo-ja, mutta silti niiden kauppa on EU:n ja KIE-maiden välillä 1990-luvun kuluessa kehittynytEU:lle ylijäämäiseksi. Teollisuustuotteidenkauppa on myös ollut KIE-maille alijäämäistä.Kotimaisessa omistuksessa olevien yritystentuottavuus, innovatiivisuus ja markkinointi ovat

1 Norjassakin päätöksentekijät halusivat jäsenyyttä,mutta jälleen kansanäänestyksessä se torjuttiin.

2 Vertailuluvut ovat eri tilastoissa vaihdelleet. Euros-tatin tuottamat tilastot taulukossa 1 perustuvat mah-dollisimman pitkälle harmonisoituihin tietoihin jaovat erityisen käyttökelpoisia silloin, kun verrataanhakijamaiden taloutta jäsenmaihin. Tilastojen harmo-nisointi on KIE-maissa edistynyt Eurostatin mukaantyydyttävästi.3 Poliittisista syistä neuvotteluista toistaiseksi suljet-tua Slovakiaa lukuunottamatta, jonka BKT/capita oli46 % EU:n keskitasosta.

239

Erkki Liikanen

Taulukko 1. KIE-hakijamaiden ostovoimapariteetilla painotettu BKT asukasta kohden, 1993–97.

EURO 15 = 1001993 1994 1995 1996 1997 1993 1994 1995 1996 1997

Bulgaria 4 400 4 600 4 900 4 600 4 400 28 28 28 25 23Latvia 4 000 4 200 4 300 4 700 5 100 25 25 25 26 27Liettua 4 600 4 800 5 300 5 800 28 28 29 30Puola 4 900 5 300 5 700 6 300 6 900 31 32 33 35 37Romania 4 800 5 100 5 600 6 100 5 800 30 31 32 34 31Slovakia 6 300 6 700 7 300 8 100 8 800 39 40 42 45 46Slovenia 9 900 10 700 11 300 12 200 13 000 62 64 65 67 68Tshekki 9 500 10 000 10 700 11 700 12 100 59 60 62 65 64Unkari 7 400 7 800 8 100 8 600 9 200 46 47 47 48 49Viro 5 100 5 200 5 600 6 100 7 000 32 31 32 34 37Keskiarvo 5 700 6 000 6 400 7 000 7 400 36 36 37 39 39Selityksiä:BKT per capita -tunnusluvun laskennassa käytetty väkiluku on kansantalouden tilinpidon mukainen ja saattaapoiketa väestötilastoista.Unkarin kohdalla tilastointimenetelmä vaihtui vuosien 1994 ja 1995 välissä.Ostovoimapariteetit ovat arvioita. Niiden lähteenä on käytetty vuoden 1996 Euroopan keskuspankin tuloksia,jotka OECD/Eurostat on julkaissut.Lähde: Eurostat Statistics in Focus: Economy and Finance, Theme 2 – 2/1999.

selvästi unionia alhaisemmalla tasolla. Maidenpankki- ja vakuutussektorit ovat kehitysvai-heessa. Tosin hakijamaiden kilpailukyvyssä onhuomattavia keskinäisiä eroja. KIE-maiden kil-pailukykyyn saattaa ajan mittaan vaikuttaamyös niiden valuuttojen vahvistuminen, mikäon jo käynnistynyt ulkomaisten sijoitusten li-sääntymisen myötä ja mikä saattaa kiihtyä liit-tymisen jälkeen EU-tukien virratessa maahan.(Gabrisch 1997)4

Myös poliittisesti laajentuminen on suurihaaste sekä jäsenmaille että unionille. KIE-ha-kijamaat ovat siirtyneet määrätietoisesti kohtidemokraattista eurooppalaista yhteisöä. Turval-lisuus ja geopolitiikka ohjaavat lisäksi paljossaniiden päätöksiä. Turvallisuutta haetaan ensisi-jaisesti sotilasliitoista: Puola, Unkari ja Tsekkiliittyivät Naton jäseniksi maaliskuussa 1999.Muutkin jonottavat ovella.Euroopan integraatiokehityksessä laajenemi-

nen ja syveneminen ovat koko ajan kulkeneetrinnakkain. Britannian, Tanskan ja Irlannin liit-tyessä olivat EEC:n perustamisen siirtymäajatpäättyneet ja määräenemmistöpäätösten osuuslisääntyi sen päätöksenteossa. Toisen laajene-misen yhteydessä toteutettiin sisämarkkinaoh-jelma ja hyväksyttiin Euroopan yhtenäisasiakir-ja, jonka jälkeen määräenemmistöjen käytöstätuli vallitseva päätöksentekotapa EY:n sisä-

4 Tosin maiden valuutan vahvistumisella euroonnähden on myös se vaikutus, että se kaventaa (eurois-sa mitattua) elintasokuilua hakijamaiden ja EU:n vä-lillä. Artnerin ja Inotain vuoteen 1994 ulottuvassakansainväliseen vertailuun perustuvassa tutkimuk-sessa elintasokuilun kaventuminen on johtunutenemmän kiinniottajien valuuttojen vahvistumisestakuin niiden nopeammasta reaalisesta talouskehityk-sestä. (Artner & Inotai, 1997)

240

Teema: Suomen EU-puheenjohtajuus – KAK 2/1999

markkina-asioissa. Maastrichtin sopimus 1992varmisti syvenemisen jatkumisen talous- ja ra-haliiton osalta. Unioni huolehti siitä, että sopi-mus saatiin ratifioiduksi ennen kolmannen laa-jenemisen toteutumista. Vapunpäivänä 1999voimaan tulleessa Amsterdamin sopimuksessaedettiin jälleen kohti tiiviimpää poliittista in-tegraatiota, vaikka yksimielisyyden vaatimussäilyikin päätöksenteossa eräissä tärkeissäasioissa.

Jos hakijamailta vaadittavat taloudelliset japoliittiset muutokset ovat ennen kokemattomansuuria, niin samalla ne asettavat paineita unio-nin päätöksentekokoneistolle ja instituutioillesekä budjetille: aikaisempaa mittavamman laa-jentumisen toteutuminen vaatii sitäkin suurem-paa syvenemistä. Amsterdamin sopimuksessasuuret maat lupasivat luopua toisesta komissaa-ristaan silloin, kun ensimmäinen laajeneminenastuu voimaan. Vastineeksi neuvoston äänten-painotusta tarkistetaan suurten eduksi.5 Impli-siittisesti jäsenmaat ovat näin arvioineet, ettäEU kykenee sulattamaan itseensä viisi uutta jä-senmaata ilman että sen instituutioita tarvitseeuudistaa dramaattisesti. Sen sijaan tätä suurem-pi unioni koetaan jo eri asiaksi: Amsterdamissasovittiin, että viimeistään vuotta ennen kuin jä-senmäärä ylittää 20 valtiota kutsutaan koollehallitusten välinen konferenssi (HVK), jonkatehtävänä on uudistaa EU:n perussopimus jainstituutiot.6

Laajentumisen rahoittamisen kannalta Berlii-nin huippukokouksen Agenda 2000-neuvottelutmaaliskuussa 1999 olivat tuloksekkaat. Yksilaajenemisen perusedellytyksistä oli Unioninmaatalous- ja rakennepolitiikkojen uudistus.

Vaikka maatalousreformi ei ollutkaan niin pe-rusteellinen kuin komissio oli esittänyt, saatiinlaajentumisen kustannukset mahtumaan siltiEU:n omien resurssien katon (1,27 % BKT:sta)sisään.

Liite 1 kertoo EU:n vuosien 2000-2006 ra-hoitusnäkymät Berliinin huippukokouksen neu-vottelutuloksen perusteella.7 Taulukosta ilme-nee, että unioni on varannut vajaat 22 miljardiaeuroa liittymistä edeltävään tukeen Itä-Euroo-pan 10 hakijamaata varten. Joka vuosi on tar-koitus jakaa Phare-ohjelman kautta runsaat 1,5miljardia lähinnä perusrakenteen ja instituutioi-den kehittämiseen, rakennerahastosta 1 miljar-di ympäristön ja liikenteen parantamiseen ja yh-teisen maatalouspolitiikan varoista 0,5 miljardiamaatalouden tukemiseen ja maaseudun kehittä-mistoimiin.8 Jäseniksi tultuaan maat alkavatmaksaa jäsenmaksujaan, mutta toisaalta ne pää-sevät EU:n rakennetuen piiriin. Rakennetuenkattona on pidetty neljää prosenttia yksittäisensaajamaan BKT:sta, millä halutaan osaltaan es-tää uusien jäsenmaiden liika riippuvuus EU-tuista.

Vuodesta 2002 lähtien rahoitusnäkymissä onvarattu määräraha suoraan liittymisestä koitu-

5 OJ C 340/111, 10.11.1997 ’Pöytäkirja toimielimis-tä silmällä pitäen Euroopan Unionin laajentumista’,1 artikla.6 Ibid., 2 artikla.

7 Toukokuun 6. päivänä saavutetussa ’toimielintenvälisessä sopimuksessa (komissio, ministerineuvos-to ja parlamentti) talousarvion kurinalaisuudesta jatalousarviomenettelyn kehittämisestä’ osoitettiin li-sävaroja sisäisiin politiikkoihin. Laajentumisen kan-nalta tällä muutoksella ei ole merkitystä.8 Maataloustuen prioriteettikohteiksi on määriteltymaatalous- ja kalastustuotteiden jalostuksen raken-teet, jakelu, elintarvikkeiden laadunvalvonta, eläin-lääkintä- ja kasvinterveystarkastukset sekä tuottaja-ryhmittymien perustaminen. Integroiduilla maaseu-dun kehittämishankkeilla puolestaan tuetaan paikal-lisia aloitteita ja maatalouden ympäristötoimia, maa-tilojen tehokkuuden parantamista, perusrakenteidenmukauttamista ja rakennemuutosta tukevia toimia.

241

Erkki Liikanen

viin kustannuksiin. Laskelmien taustaoletukse-na on se, että 2002 alkaen unionissa olisi kuusiuutta jäsentä. Mutta rahoitusnäkymiä voidaantarkistaa ministerineuvoston ja Euroopan parla-mentin päätöksellä laajentumishetkellä, kun tie-detään uusien jäsenten todellinen lukumäärä.

Suurin osa tutkimuksista on keskittynyt sii-hen, mitkä ovat laajentumisen kustannuksetUnionille (Baldwin et al., 1997; Gabrisch,1997). Huomattavasti vähemmän on pohdittulaajentumisen tuomia taloudellisia hyötyjä mo-lemmille osapuolille ja hakijamaiden kustan-nuksia. Esimerkiksi Baldwinin tutkimusryhmänsimulaatioanalyysit osoittavat nykyisille jäsen-maille 10 miljardin reaalitulojen lisäystä, jokatosin vaikuttaa jakautuvan epätasaisesti (Bald-win et al., 1997).

Liittyminen Euroopan unioniin vaatii haki-jamailta perustavanlaatuista yhteiskunnallistarakennemuutosta. Juuri tässä on suurin ero ai-kaisempiin laajenemisiin. Markkinatalous edel-lyttää toimivaa yhteiskuntaa. EU-jäsenyys ja josen valmistelu edellyttävät makrotaloudellistavakautusta; toimivaa verotusta ja veronkantoa;edullista mutta samalla kannustavaa sosiaalitur-vajärjestelmää; instituutioiden, kuten hallinnonja yrityslainsäädännön jatkuvaa kehittämistä;julkisia terveys- ja koulutuspalveluja; molempi-en sukupuolten osallistumista yhteiskunnalli-seen ja taloudelliseen toimintaan; ympäristöntuhoutumisen ja tarttuvien tautien ehkäisemistäja työllisyyttä tukevaa politiikkaa (Eatwell etal., 1997, 13–15).

Nämä ovat itsestäänselvyyksiä hyvinvointi-valtiomallin omaksuneille unionin jäsenmaille,kuten Suomelle ja Ruotsille. Mutta ne ovatmyös eurooppalaisen yhteiskunnan peruspiirtei-tä, jotka on muodossa tai toisessa omaksuttu jatunnustettu koko unionin alueella, ja niitä ovatolleet yhdessä rakentamassa poliittiset voimat’kristillisdemokraateista sosiaalidemokraattei-

hin’ (Eatwell et al., 9). Markkinataloudesta jademokratian ja oikeusvaltion periaatteeseen tu-keutuvasta yhteiskunnasta on tullut niin kiinteäosa nyky-unionin identiteettiä ja arvopohjaa,että niiden omaksumista voidaan pitää välttä-mättömänä edellytyksenä unioniin liittymiselle.

Unioni on tukenut KIE-maiden yhteiskunnal-lista rakennemuutosta koko 1990-luvun. Muttalaajentumisprosessin alettua 1998 on tukea oh-jattu järjestelmällisemmin kunkin hakijamaanoman liittymistä valmistelevan strategian mu-kaisesti. Hallinnon ja instituutioiden vahvista-minen on ollut keskeistä kaikissa maissa.EU:ssa yhteisön säännöstön täytäntöönpanostavastaavat jäsenvaltioiden hallintoelimet sekä vi-rastot, ammattijärjestöt ja yksityinen sektori.Hallinnon tietotaitoa on pyritty viemään haki-jamaihin Phare-ohjelmaan sisältyvän kummitoi-minnan avulla. Yksi keino valmistaa hakijamai-ta ja niiden kansalaisia unionin jäsenyyteen jatoimintatapoihin on ollut antaa niille osallistu-misoikeus yhteisön ohjelmiin.9

Jäsenyysneuvottelut ja Suomenpuheenjohtajuus

Aivan kuten aikanaan Suomen jäsenyysneuvot-teluissa, jaettiin neuvoteltavat asiakohdat neu-vottelulukuihin. Neuvottelut aloitettiin 1998 en-nakolta sellaisiksi katsotuista luvuista, jotka ei-vät tuottaisi suuria vaikeuksia sen enempää uni-onin jäsenille kuin hakijoille.

Komissiolla on päävastuu neuvottelujen val-mistelusta, mutta EU ja sen puheenjohtajamaa

9 Ohjelmia, joihin KIE-maat voivat osallistua, onmuun muassa seuraavilla aloilla: koulutus (Socrates),nuorisovaihto (Youth for Europe), energian säästämi-nen (SAVE II), PKT-yritykset, kulttuuri (KALEI-DOSCOPE, RAFAEL, ARIANE), terveys, sosiaali-politiikka ja ympäristö.

242

Teema: Suomen EU-puheenjohtajuus – KAK 2/1999

johtavat virallisia neuvotteluja. Itävallan, Sak-san, Suomen ja Portugalin kausilla eli heinä-kuun 1998 ja kesäkuun 2000 välisenä aikanaavataan kullakin tietty määrä neuvottelulukuja,joita on yhteensä 31. Itävallan puheenjohtaja-kaudella ehdittiin avata seitsemän ja jo alusta-vasti sulkea kolme neuvottelulukua. Neljäaluetta jäi neuvoteltaviksi tuleville EU-puheen-johtajamaille: telekommunikaatio, audiovisuaa-lipolitiikka, teollisuuspolitiikka ja yhteinenulko- ja turvallisuuspolitiikka (ks. taulukkoa 2).

Suomen tavoitteena lienee avata kahdeksanuutta neuvottelulukua, edeltäjiltään jäävän perin-nön lisäksi. Liittymisneuvottelujen vaikeimpinaosina pidetään henkilöiden vapaata liikkumista,maataloutta, rakennepolitiikkaa, ympäristöä, oi-keus- ja sisäasioita, budjettia ja instituutioita. Nejäänevät kaikki Suomen jälkeiseen kauteen ehkäympäristöä lukuunottamatta, josta avattaneenneuvottelut jo Suomen puheenjohtajakaudella.

Komissio arvioi hakijamaiden edistymistävuosittaisissa raporteissaan. Seuraavat julkais-taan Helsingin huippukokouksen alla loka-mar-raskuussa 1999. Edistymistä mitataan kolmenkriteerin perusteella: demokratian ja oikeusval-

tion tunnusmerkit (poliittiset kriteerit), toimivamarkkinatalous ja kilpailukyky (taloudellisetkriteerit) ja muut jäsenyyden velvoitteet, joistakeskeisin on yhteisölainsäädännön omaksumi-nen ja toimeenpanokyky.

Poliittisten arviointiperusteiden valossa haki-jamaat ovat edistyneet. Joukon ongelmatapausoli pitkään Slovakia, mutta se on hallitusvaih-doksensa jälkeen ottanut merkittäviä askeleita.Komissio on silti lausunnoissaan jatkuvastikiinnittänyt huomiota oikeusjärjestelmien heik-kouteen monessa hakijamaassa sekä vähemmis-töjen, erityisesti romanien, asemaan.

Taloudellisten kriteerien valossa hakijamai-den ryhmä on epäyhtenäisempi. Nämä kriteeritolivat pääosassa päätettäessä siitä, minkä mai-den kanssa neuvottelut aloitetaan. Mutta tilan-ne elää jatkuvasti. Jo ensimmäisessä edistymis-raportissaan syksyllä 1998 komissio arvioi, ettäLatvia on hyvin lähellä neuvotteluissa mukanaolevaa ryhmää ja että Slovakia on kilpailukyvynosalta täysin samaa luokkaa kuin nämä. Helsin-gin huippukokouksessa tehdään seuraavan ker-ran ratkaisu neuvottelujen mahdollisesta laajen-tamisesta uusiin maihin. Komission objektiivi-

Taulukko 2. Alustava neuvottelujen kulku puheenjohtajakausittain.

Puheenjohtaja Avatut ja avattavat neuvotteluluvutItävalta 7/98–12/98 tutkimus ja kehitys (s), koulutus (s), PKT-sektori (s), tele-kommunikaatio (sn), audio-

visuaalipolitiikka, teollisuuspolitiikka (sn), yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaSaksa 1/99–6/99 yritysoikeus, kuluttajapolitiikka (sn), kalastus, tilastot (sn), tavaroiden vapaa liikkumi-

nen, tulliunioni, kilpailupolitiikka, ulkosuhteetSuomi 7/99–12/99 palvelujen liikkuminen, pääomien liikkuminen, liikenne, EMU, sosiaalipolitiikka, ym-

päristö, energia, verotusPortugali 1/00–6/00 henkilöiden liikkuminen, maatalous, rakennepolitiikka, oikeus- ja sisäasiat, rahoitus-

tarkastus, budjetti, instituutiot, muut alueetSelityksiä: Tilanne toukokuussa 1999; s = suljettu; sn = suljettaneen ennen Suomen pj-kautta; suljettuun neu-vottelulukuun voidaan tarvittaessa palata neuvottelujen kuluessa.

243

Erkki Liikanen

siin kriteereihin perustuva raportti avaa tämänkeskustelun.10 Balkanin tilanteen vaikutus jäse-nyysprosessiin tulee olemaan lisäksi monitahoi-nen kysymys.

Hakijamaita arvioitaessa yhä tärkeämmäksion tulossa se, kuinka maat ovat omaksuneet yh-teisölakeja ja kuinka niiden hallinto pystyy pa-nemaan niitä toimeen. Komission määräaikais-kertomukset eivät tässä suhteessa ole jakaneetyksin kiitosta. Erityisesti vaikeista kysymyksis-tä neuvoteltaessa jäsenmaat tullevat vaatimaan,että hakijamaat osoittavat toimeenpanokykynsäjo ennen unioniin liittymistä.

KirjallisuusArtner, Annamária & András, Inotaï (1997):Chances of closing the development gap: astatistical approach. Working paper No. 80,June. Budapest: Institute for World Econo-mics, Hungarian Academy of Sciences.

Baldwin, Richard E. et al. (1997): The costs andbenefits of eastern enlargement: the impacton the EU and central Europe. Economic Po-licy No. 24 (April), 127–176.

Bárta, Vit & Sándor Richter (1996): EasternEnlargement of the European Union from aWestern and an Eastern perspective. Rese-arch Report No. 227 (March). Vienna: TheVienna Institute for Comparative EconomicStudies.

Eatwell, John et al. (1998): Not ‘Just AnotherAccession’. The Political Economy of EUEnlargement to the East. Brussels: Institutefor Public Policy Research.

Eurostat (1999): Statistics in Focus: Economyand Finance, Theme 2, no. 2. Luxemburg:Eurostat.

Gabrisch, Hubert (1997): Eastern Enlargementof the European Union: Macroeconomic Ef-fects in New Member States. Europe-AsiaStudies, Vol. 49, No. 4, 567–590.

OJ C 340/111 (Euroopan yhteisöjen virallinenlehti), 10.11.1997. Pöytäkirja toimielimistäsilmällä pitäen Euroopan Unionin laajentu-mista.

10 Uutena arvioinnin kohteena olevana maana onMalta, jonka hallitus uudisti syksyllä 1998 maan kak-si vuotta jäissä olleen jäsenyyshakemuksen.

244

Teema: Suomen EU-puheenjohtajuus – KAK 2/1999

Liite 1. EU-15:n rahoitusnäkymät 2000–2006 Berliinin huippukokouksen Agenda 2000-neuvottelutuloksenperusteella.

Miljoonaa euroa – v. 1999 hinnat –Maksusitoumuksiin käytettävät määrärahat 2000 2001 2002 2003 2004 2005 20061. MAATALOUS 40920 42800 43900 43770 42760 41930 41660YMP:n menot (maaseudun kehittämistälukuun ottamatta) 36620 38480 39570 39430 38410 37570 37290Maaseudun kehittäminen jaliitännäistoimenpiteet 4300 4320 4330 4340 4350 4360 43702. RAKENNETOIMINTA 32045 31455 30865 30285 29595 29595 29170Rakennerahastot 29430 28840 28250 27670 27080 27080 26660Koheesiorahasto 2615 2615 2615 2615 2515 2515 25103. SISÄISET POLITIIKAT 5900 5950 6000 6050 6100 6150 62004. ULKOINEN TOIMINTA 4550 4560 4570 4580 4590 4600 46105. HALLINTO 4560 4600 4700 4800 4900 5000 51006. VARAUKSET 900 900 650 400 400 400 400Rahoitusvaraus 500 500 250 0 0 0 0Hätäapuvaraus 200 200 200 200 200 200 200Lainatakuuvaraus 200 200 200 200 200 200 2007. LIITTYMISTÄ EDELTÄVÄ TUKI 3.120 3.120 3.120 3.120 3.120 3.120 3.120Maatalous 520 520 520 520 520 520 520Liittymistä edeltävärakennepolitiikan väline 1.040 1.040 1.040 1.040 1.040 1.040 1.040PHARE (hakijamaat) 1.560 1.560 1.560 1.560 1.560 1.560 1.560MAKSUSITOUMUKSIIN KÄYTETTÄ-VÄT MÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ 91995 93385 93805 93005 91465 90795 90260MAKSUMÄÄRÄYKSIIN KÄYTETTÄ-VÄT MÄÄRÄRAHAT YHTEENSÄ 89590 91070 94130 94740 91720 89910 89310Maksumääräyksiin käytettävät määrärahatprosentuaalisena osuutena BKTL:sta 1,13% 1,12% 1,13% 1,11% 1,05% 1,00% 0,97%LIITTYMISTÄ VARTEN KÄYTETTÄ-VISSÄ (maksumääräyksiin käytettävätmäärärahat) 4.140 6.710 8.890 11.440 14.220Maatalous 1.600 2.030 2.450 2.930 3.400Muut menot 2.540 4.680 6.640 8.510 10.820MAKSUMÄÄRÄYKSIIN KÄYTETTÄ-VIEN MÄÄRÄRAHOJEN YLÄRAJA 89590 91070 98270 101450 100610 101350 103530Maksumääräyksiin käytettävienmäärärahojen yläraja prosen-tuaalisena osuutena BKTL:sta 1,13% 1,12% 1,18% 1,19% 1,15% 1,13% 1,13%Liikkumavara 0,14% 0,15% 0,09% 0,08% 0,12% 0,14% 0,14%Omien varojen yläraja 1,27% 1,27% 1,27% 1,27% 1,27% 1,27% 1,27%