tekoja 3_2011

32011

IHMISARVON PUOLESTAHANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET

Itä-Afrikka

Miksi taasnälänhätä?

Yksinhuoltajan päivä

angolassalusikat nytliikkeellä:seuraa omasi reittiä netissä!

2 TEKOjA IHMISARVON PUOLESTA

itä-afrikan nälkä ei tullut yllätyksenä

Candidalle on tärkeintä,että tytär saa syödä joka päivä

naisen oikeus oMistaa ja periäMaata ei ole itsestäänselvyys

Kans

ikuv

a: V

ille

Asik

aine

n46

10

Sisällys

Toivon voima

Pääkirjoitus

Kesän ja alkusyksyn aikana monet ovat ponnistelleet Itä-Afrikan hätäavun tarpeessa olevien ih-

misten auttamiseksi. Tilanne alueella on kuivuuden seurauksena pahin vuosikymmeniin. Kui-

vuus, aliravitsemus, konfliktit sekä ruoan hinnan nousu ovat yhdessä tehneet tilanteesta vaikean.

Liikkeelle lähteneet, huonokuntoiset ihmiset ovat kulkeneet pitkiä matkoja päästäkseen edes al-

keellisen avun piiriin. Eräs avustustyöntekijä kuvasi hitaasti etenevän ruoka-avun takkuilua nä-

länhätäalueilla toivottomaksi savotaksi.

Monet apukriitikot kokevat kehitysyhteistyön työsaran toivottomaksi. ”Eihän mikään kuiten-

kaan muutu!” puuskahti eräskin pohdiskelija. On totta, että joskus itsekin miettii mahdollisuuk-

sia. Tulee uusi kuivuus, uusi tsunami, uusi länsihallitus, joka haluaa omille kansalaisilleen

edullista kauppapolitiikkaa, uusi globaali finanssikriisi. Uusi hirmuhallitsija.

Ulkomaanavun työn äärellä olen nähnyt toivon ja yhteisen ponnistelun tuomat mah-

dollisuudet lupaavina ja käsillä. Ei siis ole yksinkertaisesti totta, ettei mikään kui-

tenkaan muuttuisi. Aina jokin muuttuu, jollekulle. Joku saa avun, eväät eteenpäin,

valoa toivottomuuteen. Ja joskus, kun yhdessä onnistumme, on muutos totta koko

yhteisölle ja viesti kulkee eteenpäin myös mediaan, politiikkaan.

Toivo on elämää ylläpitävää realismia. Se on siis tarpeen. Kaikki epävarmuus,

paha, katastrofit, nälkä, itku ja yksinäisyys on nähtävä ja kohdattava, mutta sa-

malla etsittävä reittiä niiden läpi ja yli, kohti parempaa. Toivo myös saa liikkeel-

le ja liikuttaa kokonaisia yhteisöjä. Se auttaa meitä tekemään totta siitä, mitä

toivomme. Elämä on epävarmaa, mutta toivoa paremmasta on. Tässä lehdessä

kerrotaan toivon voimasta, joka muuttaa ihmisten elinoloja ja tulevaisuutta.

Lämmin kiitos siitä, että toivot kanssamme ja teet tekoja ihmisarvon puo-

lesta.

Pauliina Parhiala

toiminnanjohtaja

Tämä on Pauliina Parhialan viimeinen pääkirjoitus Tekoja-lehdessä.Antti Pentikäinen palaa toimivapaalta Kirkon Ulkomaanavuntoiminnanjohtajan tehtävään lokakuun alussa. Kiitos Pauliina ja tervetuloa Antti!

32011

IHMISARVON PUOLESTAHANDLING FÖR MÄNNISKOVÄRDET

Itä-Afrikka

Miksi taasnälänhätä?

Yksinhuoltajan päivä

angolassalusikat nytliikkeellä:seuraa omasi reittiä netissä!

3TEKOjA IHMISARVON PUOLESTA

Kans

ikuv

a: V

ille

Asik

aine

n

Herlinda Caal, 24 vuottaSetzi, Guatemala

Isäni nimissä on 80 aaria peltoa, joista perheem-me tällä hetkellä viljele noin 10 aaria. Viljelem-me pääasiassa maissia ja papua, jotka ovat ruokavalion perusta Guatemalassa. Lisäksi vil-jelemme ananasta, yuccaa, sokeriruokoa, banaania, kahvia, chiliä ja maustekasveja. Kaikkia kasveja viljellään yh-dessä samalla maatilkuilla, ns. peltometsäviljelynä. Sato riittää yleensä perheen omaan käyttöön, tänä vuonna jää vähän myyntiinkin.

Santa Ajok, 32 vuottaPader, Uganda

Minulla on peltoa 20 aa-ria. Olen itse raivannut sen kuokalla palattu-ani evakosta. Viljelen sillä papuja. Saan sadon syyskuussa, mutta se ei riitä koko vuodeksi minulle ja viidelle lapselleni. Minun on käytävä töissä toisten pelloilla saadakseni rahaa ruoan ostamiseen.

Teppo Heikkilä, 38 vuottaLoimaa, Suomi

Viljelen luomutilaa, jossa on 200 hehtaaria viljelyalaa. Tilalla on myös kolmesataapäinen nautakarja. Noin puolet viljelyalasta on nurmea, joka menee omien eläin-ten ruoaksi, loppu on viljaa ja härkäpapua. Myös papu menee eläinten rehuksi. Vehnästä tulee muutama kilo omaan käyttöön, tämä on joitakin promilleja koko sadosta. Lihan suhteen olemme omava-raisia. Tämän vuoden sato näyttää hyvältä, kosteutta ja lämpöä on ollut sopivasti.

”Haluaisitko, että omasta tyttärestäsi näytettäisiin tällai-nen kuva?” kysyi kollegani. Pohdimme, onko kuva aliravit-semuksen takia sairaalaan tuodusta pienestä luurangonlai-hasta tytöstä sopiva Ulkomaanavun verkkosivulle.

En tiedä, vastasin surullisena. Ehkä siinä tilanteessa toi-voisin saavani kuvan avulla apua. Ehkä en jaksaisi välittää. Mutta sen tiedän, että en missään tapauksessa, koskaan, milloinkaan, ikimaailmassa haluaisi omalle lapselleni käy-vän niin kuin sen kuvan tytölle.

Itä-Afrikan kuivuus ylitti uutiskynnyksen heinäkuussa. Uutisointi alueelta on karua, olemme joutuneet näkemään paljon kuvia liian laihoista lapsista.

Mutta se oikea kertomatta jäänyt nälkäuutinen on, että liian laihoja lapsia on aina. Välillä heitä on vain vähän vä-hemmän, kirjoittaa Itä-Afrikan kuivuudesta raportoiva ke-nialainen toimittaja Katy Migiro.

”Wajirin kaupungin sairaalaan tuli hoidettavaksi 32 ali-ravittua lasta toukokuussa, mikä on toistaiseksi korkein määrä kuussa tänä vuonna. Mutta taulukosta sairaalan seinällä näkyy, että joulukuussa 2008 sairaalaan tuli 40 aliravittua lasta. Viime vuoden keskiarvo oli 15. Mutta se ei koskaan laske kymmenen alle. Eikö tämänkin pitäisi olla uutisten aiheena?”

Kyllä, ehdottomasti.Ulla Kärki

Se oikea uutisaihe

Tässä ajassa

Kuvi

tus:

Ann

a-Ka

isa

jorm

anai

nen

riittääkö satoperheen ruoaksi?

Kuva

: Mai

ja S

anka

riKu

va: M

inna

Elo

Kuva

: Mar

i Lah

ti


Tässä ajassa

Afrikan sarven alueella on humanitaarisen avun tarpees-sa valtava määrä ihmisiä, noin 12,5 miljoonaa. Pahin tilanne on Somaliassa, missä puolet väestöstä tarvitsee ruoka-apua ja kymmeniä tuhansia ihmisiä, suurin osa lapsia, on kuollut nälkään.

Vaikka kriisin keskellä on tärkeintä vastata ihmisten avuntarpeeseen, tarvitsee pitkään kestäneistä kon-flikteista, syvästä köyhyydestä ja jatkuvasta ruokapulasta kärsivä alue paljon muutakin kuin hätäapua. Tar-vitaan varoja myös avustustyöhön, joka tukee ihmisten toimeentuloa pitkällä tähtäimellä.

Mutta sekään ei riitä, ellei alueen tilanteeseen saada muutosta.

Miksi Itä-Afrikassa nähdään taas nälkää?

Yksi syy on kuivuus, jota pahen-taa ilmastomuutos. Ilmastomuutos voimistaa ja tulee vielä entises-tään voimistamaan äärimmäisiä

sääilmiöitä maailmassa. Ilmaston-muutoksen vaikutusten hallintaan pitää saada järjestettyä rahoitusta, erityisesti Itä-Afrikkaan.

Toinen syy on konflikti. Islamis-tijärjestö Al-Shabaab on estänyt avustusjärjestöjen työn nälkäalu-eilla. Somalian sisällissotaan pitää alkaa etsiä ratkaisua kansainvälises-ti, sillä ne ihmiset, jotka nyt kuole-vat nälkään, ovat täysin syyttömiä Somalian ongelmiin.

Kolmas syy on hitaus. Miksi apua herättiin antamaan vasta viime hetkellä? Tilanteen paheneminen oli nähtävissä kuukausia ennen kuin kuvat nälkiintyneistä lapsista ylit-tivät uutiskynnyksen. Nälänhädän pitäisi voida olla jo historiaa – maa-ilmassa kyllä tuotetaan tarpeeksi ruokaa kaikille.

Sekä luonnonkatastrofien että ihmisten aiheuttamien konfliktien ennaltaehkäisy tulee myös rahalli-sesti paljon halvemmaksi kuin kata-strofiapu, puhumattakaan inhimil-lisen kärsimyksen vähenemisestä.

Niin valtiot kuin yksityiset ihmiset ovat valmiita avustamaan katastro-feista kärsiviä. Tämän auttamishalun pitää nyt herätä myös katastrofien ennaltaehkäisyyn.Ulla Kärki

Miksi taas nälänhätä?

Kuva

: Pau

l jeff

rey/

ACT

Somaliäiti kantaa poikansa kanssa vastaanotto-keskuksesta saamaansa maissisäkkiä Dadaabin pakolaisleirillä Keniassa. Dadaab on maailman suurin pakolaisleiri, jossa on 400 000 ihmistä.

Kirkon Ulkomaanapu avustaa Itä-Afrikan kuivuudesta kärsiviä neljässä maassa, Djiboutissa, Etiopiassa, Keniassa ja Somali-assa. Edelleen tarvitaan vettä, ruokaa ja lääkintäapua sekä intensiivihoitoa vakavasti aliravi-tuille lapsille. Hätäapu toimitetaan perille kirkollisten järjestöjen verkoston ACT-allianssin kautta, jolla on kaikissa maissa paikallisia yhteistyökumppaneita. Lahjoitustili Itä-Afrikkaan:Nordea 157230-500504, viite ”1025”Lahjoituspuhelin: 0600 11700 (20,28 e + pvm)

80 prosenttia maailman pako-

laisista on YK:n pakolais-järjestö UNHCR:n mukaan

kehitysmaissa.

5TEKOjA IHMISARVON PUOLESTA 5TEKOjA IHMISARVON PUOLESTA

Tässä ajassa

Kirkon Ulkomaanavun Länsi-Afrikan alue-edustaja Päivi Muma palkittiin kansainvälisellä Florence Nightingale -mitalilla ainoana suomalaisena tänä vuonna. Mitali luovutettiin Helsingissä 20. elokuuta. Muma on koulutuksel-taan sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri.

”Olen todella ylpeä ja liikuttunut pal-kinnon saamisesta. Urapolkuni on pitkä ja jatkuva kouluttautuminen on ollut avain siihen. Olen ylpeä kollegoistani sekä Suomessa että muissa maissa, joissa olen saanut tehdä töitä yhdessä

heidän kanssaan”, kommentoi Muma hienoa saavutustaan.

”Uskon, että työn sisältö ja laaja-alainen kokemukseni sekä Suomessa että muualla on vaikuttanut palkinnon saamiseen. Olen ollut töissä muun muassa Kambodzhassa, Sri Lankassa sekä Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Kaikissa maissa on ollut sotaa, kriisiti-lanteita tai luonnonkatastrofeja, joten olen keskittynyt kriisitilanteiden hoita-miseen ja koordinointiin.”

Sydämelliset onnittelut Päiville!

Päivi Muma palkittiin

Moni haitilaislapsi aloittaa syksyllä koulutien tyhjin vatsoin.

”Täällä ei ole itsestään selvää, että lapsi saa joka päivä edes yhtä ateriaa. Yksi keino auttaa perheitä riittävän ravinnon saannissa on tarjota lapsil-le ruokaa kouluissa”, kertoo Haitin maaedustaja David Korpela Kirkon Ulkomaanavusta.

Ulkomaanapu aloittaa syksyllä kou-lujen alkaessa kouluruokaohjelman 35 koulussa. Näin taataan, että 7 000 kou-lulaista saa ainakin yhden kunnollisen aterian päivässä. Koululounas auttaa keskittymään opiskeluun.

jokainen oppilas saa päivittäin riisiä, papukastiketta ja vihanneksia. Koulu-ruokaloille jaetaan myös ruokaöljyä ja suolaa.

Kouluruokaa Haitiin

Ilmainen kouluruoka kannustaa vanhempia lähettämään lapsensa kouluun.

kyMMenen MaataLihan osuus ruokavaliosta %

Angola Bangladesh Guatemala Haiti Kambodzha Kongon Liberia Moldova Suomi Yhdysvallat

5,4 4,6 4,1

16,1

%

20

15

10

5

0

12,1

1,2 2,04,55,7

0,8

demokraattinentasavalta

Lähd

e: F

AO S

tatis

tical

Yea

rboo

k 20

10

80

Kuva

: Cat

iann

e Ti

jerin

a

Päivi Muma.Ku

va: S

ami S

uom

inen


Paljain käsin Candida poistaa mullasta juu-ret ja ruohot. Välillä tarvitaan kirvestä katko-maan puiden juuria. Muita työkaluja ei ole.

Ilmassa on savua, koska keskelle on teh-ty tuli, jossa oksat ja juuret poltetaan.

Selässä nukkuva viisikuinen Dena-tytär keikkuu iskujen tahdissa. Kun Dena alkaa it-keä, nuori äiti lopettaa työt hetkeksi ja ruokkii vauvansa. Välillä hän hakee läheisestä puros-ta vettä juotavaksi.

Angolassa ei ole yksityistä maanomis-tusta, mutta se joka raivaa ja viljelee maata, saa siihen käyttöoikeuden. Perheen toimeen-tulon parantamiseksi siis kannattaa ahkeroi-da. Ilman parempia työkaluja tai kotieläimiä raja tulee tietenkin jossakin vaiheessa vas-taan. Ihminen ei voi tehdä sen enempää kuin päivässä ehtii ja jaksaa.

Koko perhe työskentelee yhdessäCastron perheen maatilkku on koko perheen yhteinen bisnes. Maata raivataan, viljellään ja

sato korjataan yhdessä. Ylijäävän sadon myynnistä vastaavat

useimmiten perheen naiset, jotka kuljettavat korissa päänsä päällä vihanneksia ja hedel-miä Leuan torille, joka sijaitsee seitsemän ki-lometrin päässä.

Kylässä on myös Kirkon Ulkomaanavun rahoittamaan hankkeeseen liittyvä viljelijäyh-distys, jossa opetellaan viljelemään yhdessä uusia lajikkeita, kuten ananasta. Kuusi ap-pelsiinipuun tainta on juuri istutettu jokaisen pihalle. Lähivuosina puut antavat vitamiineja lapsille ja iloa silmälle.

Hankkeessa on tarkoitus parantaa ihmis-ten toimeentuloa, mutta myös lisätä yhteisöl-lisyyttä ja saada näin ihmiset kokemaan, että yhdessä suunnitellen ja tehden asiat kehitty-vät parempaan suuntaan.

Koko Chinganga Moisesin kylässä on hy-vä tekemisen meininki. Ilmassa leijuu toivo.

Rytmikkäät nopeat iskut kasvattavat perheen peltoalaaGinganga Moisesin kylässä, Angolan itäosassa. Candida Castro

on pienikokoinen 17-vuotias nuori nainen, mutta tarttuuhakkuun tottuneesti. Maata ei ole viljelty koskaan ennen,

mutta kuokka uppoaa kuohkeaan multaan yllättävän helposti.

Teksti: Veera Hämäläinen Kuvat: Ville Asikainen

tärkeintäon tyttäreni

Kassava on yksinhuoltajan toimeentulon perusta

Sisällissodan verot

Angolan sisällissota päättyi kahdeksan vuotta sitten. Kylissä sodan aikana elä-mä oli jatkuvan pelon sävyttämää. Kun minkä tahansa osapuolen sotilaat saa-puivat, kyläläiset piiloutuivat kiireesti puskiin päiväkausiksi, kunnes kylästä ei enää kuulunut sotilaiden ääniä.

Kerran Candidan isä hiipi yöllä muiden miesten kanssa kylän pelloil-le hakemaan ruokaa, sillä perheillä oli kova nälkä. Candida oli tuolloin viisi-vuotias.

”En muista siitä kamalasta sota-ajasta mitään”, Candida sanoo, mutta kertoo tarinan, jonka on kuullut niin monta kertaa:

”Palatessaan kylästä isä astui maa-miinaan ja menetti jalkansa.”

Isä oli tunnettu sisukkuudestaan ja ahkeruudestaan, joten hänet hyväk-syttiin kylään maanviljelijäksi. Onnet-

tomuudesta huolimatta hän jatkoi sin-nikkäästi maanviljelyä ja osoitti, että pystyy hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen.

Suurisydäminen mies on kyläläis-ten arvostama ja lastensa rakastama.

”Vaimo ei karannut, vaikka mene-tin jalkani”, Castro Muca nauraa. Hän hauskuuttaa lapsenlapsia temppuile-malla kainalosauvoillaan.

Pelloilta kotiin Työpäivä pelloilla on päättymässä, sillä keskipäivällä kuumuus nousee sietämättömäksi. Korkeaa heinikkoa halkoo tuttu polku, jota perhe kulkee paljain jaloin.

Candida kerää vihanneksia per-heen päivällistä varten. Ryhdikkäästi kulkien hän kuljettaa vihannekset ja hänen äitinsä kantaa kassavat – mo-lemmat vadeissa päänsä päällä.

Candidan työ jatkuu vielä kas-savoiden pesemisellä joen suistossa. Kassava on monessa Afrikan maassa yleisin ruoan perusraaka-aine. Juuri-mukula kuivataan ja jauhetaan, jau-hosta tehdään muhennosta.

Kotiin palattuaan Candida tekee-kin aiemmin valmistetusta kassava-jauhosta puuroa Dena-vauvalleen ja syö sitten itse.

”Tärkeintä on turvata tyttäreni tulevaisuus, että hän saa syödä joka päivä ja pääsee aikanaan kouluun.”

Koulutus kasvattaaitsetuntoa Kylässä käynnistyi äskettäin järjestyk-sessään toinen lukutaitoryhmä, johon osallistuu kolmekymmentä lukutai-dotonta kyläläistä, suurin osa naisia. Opetus tapahtuu portugaliksi, joka on Angolan virallinen kieli. Paikallisella


Koko perhe työskentelee kassava- ja maissipelloilla. Candida Castro on 17-vuotias yksinhuoltaja. Elantonsa hän hankkii viljelemällä ja myymällä vihanneksia torilla.


kielellä olevia kirjoja ei ole.Myös Candida on aloittanut ryh-

mässä. Hän ei sisällissodan aikana päässyt kouluun ja ollessaan tätinsä luona pääkaupungissa Luandassa ko-tiapulaisena, tämä ei laittanut Can-didaa kouluun, kuten omat lapsensa. Asiasta kuultuaan isä vihastui ja kut-sui Candidan kotiin.

Lukemisesta innostuneet naiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, eh-käpä suomalaisten vieraidenkin vuok-si, mutta myös siksi, että koulu koe-taan hyvin tärkeäksi.

Silminnähden koulunkäynti te-kee myös hyvää itsetunnolle.

”Haluan oppia lukemaan ja kir-joittamaan, jottei kukaan voi koskaan huijata minua”, sanoo Candida.

Samassa lukutaitoryhmässä on myös hänen isänsä, äitinsä ja isosis-konsa. Äidin teesien mukaan pitää ar-vostaa sekä koulua että perhettä. Jos ei

saa koulutusta, voi silti jatkaa elämää perheen kanssa. Jos menettää perheen, voi jatkaa elämää koulutuksen avulla.

Kun Candida tuli raskaaksi, poi-kaystävä kieltäytyi vastuusta. Niinpä Candida jäi asumaan isänsä ja äitinsä taloon. Äiti joutui verenpaineen vuok-si käymään lääkärissä. Mutta puheis-saan ja teoissaan vanhemmat tukevat sataprosenttisesti tytärtään:

”Äiti on luvannut hoitaa lasta-ni, jos innostun opiskelusta. Isäni on varannut minulle oman tontin, jonka raivaamme, kun lapseni on hieman suurempi”, Candida kertoo.

Yhteisöllisyyden voima Ensivaikutelma kyläläisten elämästä on sydäntä raastava – savitiilisissä ta-loissa on pelti- tai olkikatot ja maalat-tiat, vain joillakin on patja, sängyistä vasta haaveillaan. Kaikkialla näkyy köyhyyttä, puutetta ja raskasta työtä.

Mutta elämässä on valoisakin puolensa. Raskaan päivän jälkeen has-suttelu perheen kanssa yhteisellä pi-halla tuntuu ansaitulta lepohetkeltä. Naapurit piipahtavat toistensa luona juttelemassa.

Kylän naiset ovat perustaneet lauluryhmän ja laulavat toisinaan omaksi ja kyläläisten iloksi iltaisin.

Nuoren ihmisen varmuudella kaunis Candida tietää, mitä haluaa. Meitä hieman vanhempia se voi hie-man hymyilyttää:

”Yksi lapsi on riittävästi. En ha-lua enempää lapsia, enkä aviomiestä. Haluan auttaa isääni, koska hänellä on vain yksi jalka.”

”Olen onnellinen silloin, kun olen vanhempieni ja perheen kanssa. Koti on aina koti.”

Keskiaukeaman tilisiirrolla voit tukea kehitysmaiden perheiden toimeentuloa.

Haluan oppia lukemaan ja kirjoittamaan,jottei kukaan voi

koskaan huijata minua.

Lapsenlapset kertovat mielellään huolistaan Candidan isälle Castro Mucalle. ” En huuda, vaan kuuntelen.”


Peltotyöt tulevat kehitysmaiden naisille tutuiksijo kapaloiässä, mutta maan periminen perinteitä kunnioittavassa yhteiskunnassa on lähesmahdotonta.

Teksti: Lotta Numminen Kuvitus: Anna-Kaisa Jormanainen

Naisen pitkätie perintöön

Valtaosa, jopa 80 prosenttia kehitys-maiden ruoasta on naisten viljelemää, silti naiset omistavat vain muutamia prosentteja maasta, jota viljelevät. Naisten puutteelliset omistus- ja pe-rintöoikeudet lisäävät taloudellista riippuvuutta ja heikentävät ihmisoi-keuksien toteutumista. Heikko talou-dellinen asema kaventaa naisten osal-listumista yhteiskunnalliseen päätök-sentekoon.

Naisten sananvalta on pieni myös perheiden sisällä ja asioissa, jotka liittyvät suoraan heidän omaan ter-veyteensä ja hyvinvointiinsa. Heikot omistusoikeudet lisäävät naisten tur-vattomuutta yhteiskunnassa ja tekevät heistä haavoittuvampia väkivallan ja hyväksikäytön eri muodoille.

Shasa on nuori afrikkalainen nainen, joka on muutaman päivän ikäisestä asti kulkenut äitinsä muka-

na peltotöissä. Lapsi seuraa äitiä se-lässä kankaisessa kantorepussa. Pel-lolle, jolla viljellään kassava-juuresta ja vihanneksia tarvitaan kaikki, sillä ilman tätä panosta perheelle ei rii-tä ruokaa. Pienestä pitäen Shasa on otettu mukaan perheen avuksi pelto-töihin. Shasa kantaa vettä, kitkee rik-karuohoja ja katsoo pikkusisarustensa perään.



Oikeus maahanon käyttöoikeuttaNaisten oikeus maahan on perintei-sesti ollut vain käyttöoikeutta, joka tulee maat omistavan miespuolisen sukulaisen kautta. Omistusoikeus toi-mii porttina moniin asioihin, kuten lainan saamiseen tai osuuskunnan jäsenyyteen. Naiset ovat vastuussa ko-din piirissä tehtävistä töistä, kun taas miehellä on mahdollisuus lähteä töi-hin, joista ansaitaan rahaa.

Shasa menee naimisiin länsi-maalaisittain nuorena, 16-vuotiaa-na, kuten monissa Afrikan köyhissä maissa on tapana. Hän jatkaa viljelyä miehensä pellolla, mies itse tekee töi-tä autonkuljettajana. Lapset kulkevat Shasan mukana pellolla, perheellä ei ole varaa laittaa kaikkia lapsia kou-

luun ja vain vanhim-mat lapset oppivat lukemaan ja kirjoitta-maan.

Naisten puut-teelliset omistus- ja perintöoikeudet ovat yhteydessä moniin ongelmiin, kuten kou-lutuksen puutteeseen, heikkoon terveyteen ja nälkään. Omistusoi-keuden puute luo epä-varmuutta läpi naisen elämän.

Naisen työpanos on maat omistavan aviomiehen käytössä. Naiset kuitenkin vil-jelevät maata usein itsenäisesti. Ruoka käytetään oman per-heen ruokatalouden ylläpitoon, siitä riittää harvoin myyntiin asti. Monissa maissa mo-niavioisuus on yleis-tä, ja joskus saattaa käydä niin, että mies antaa maat uuden vai-mon viljeltäviksi.

Shasan viljele-mä maa alkaa tuot-taa satoa enemmän,

kuin oma perhe tarvitsee, joten hän alkaa harkita vihannesten myymistä torilla. Ongelmaksi muodostuu kui-tenkin se, että markkinapaikalle on pitkä matka, Shasalla on lapset mu-kanaan ja aviomies vastustaa ajatus-ta, että hänen vaimonsa lähtisi niin kauas kotoa.

Asenteet ja tietämättömyys hidastavat kehitystäAsenteet ja käytännöt kehitysmaissa sa-nelevat usein sen, miten toimitaan. Mo-nissa omavaraistalouteen perustuvissa yhteiskunnissa ajatus maan yksityis-omistuksesta oli pitkään vieras. Ennen siirtomaakautta maanomistus oli usein yhteisöllistä, ja siirtomaahallinnon tuo-ma muodollinen yksilön omistusoikeus suosi miehiä enemmän kuin naisia.

Kehitysyhteistyöprojektien alet-tua länsimaiden sukupuolistereotypi-at heijastuivat myös kehitysyhteistyö-hön. Naiset nähtiin lähinnä äiteinä ja kodin piirissä työskentelevinä, heidän kontolleen jäi myös sairaista ja van-huksista huolehtiminen. Miehet taas nähtiin kaupallisina viljelijöinä ja ke-hitysapuun annettavat tuet kohdistet-tiin näin. Lähtökohtaisesti naisilla ei siis ole edellytyksiä toimia kaupallisi-na viljelijöinä, vaan edunsaajina ovat tavallisesti miehet.

Shasan mies kuolee yllättäen. Hän jää yksin lasten kanssa ja on huolissaan siitä, mitä hänen viljele-milleen mailleen tapahtuu. Onneksi aviomiehen perhe antaa Shasalle tois-taiseksi luvan viljellä maata, mutta viljelmäpalstan tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa. Shasan onneksi kyläs-sä alkaa naisjuristien käynnistämä hanke, jossa kerrotaan lakiuudistuk-sesta ja siihen kirjatuista naisten pe-rintöoikeuksista. Leski ja perhe saavat lakineuvontaa, joihin heillä ei muuten olisi varaa, ja saavat näin varmuudel-la pitää maansa.

Maanomistusoikeudet on mones-sa maassa kirjattu lakiin. Ongelmia on kuitenkin tietämättömyydessä ja asen-netasolla. Moni nainen ei edes ole tie-toinen siitä, että hänellä on oikeus vil-jelemäänsä maahan ja näin oikeuksia ei osata vaatia. Joskus niiden vaatimi-nen on hankalaa syvälle juurtuneiden asenteiden ja käytäntöjen vuoksi.

Jos mies kuolee, maanomistus siirtyy usein miehen suvulle. Tämä tuo epävarmuutta ja turvattomuutta naisen elämään: jos keväällä kylvät ja kesällä menetät pellon, kenen on pel-losta syksyllä tuleva sato? Käytännöt kehitysmaissa ovat muuttumassa ja naiset ovat yhä tietoisempia oikeuk-sistaan. Yksi YK:n vuosituhattavoit-teista on naisten aseman parantami-nen, samalla se on hitaimmin edisty-nyt tavoite.

Juttua varten haastateltiin KirkonUlkomaanavun ruokaturva-asiantuntijaa Tanja Korkalaista.



35–50 miljoonaaympäristöpakolaistaKuivuus on pakottanut sadattuhannet ihmiset jät-tämään kotinsa Afrikan sarven alueella. Kaikkiaan maailmassa on 35–50 miljoonaa ympäristöpakolaista, jotka ovat joutuneet pakolaisuuteen ympäristön tilan heikentymisen tai ympäristötuhojen vuoksi. Vuoteen 2050 mennessä määrän arvioidaan nousevan 200 mil-joonaan.

Ympäristöpakolaisuutta aiheuttavat muun muassa• liikalaiduntaminen ja kuivuus• tulvat• vesi- ja maapula, maan pilaantuminen ja kuluminen• metsien hävittäminen• patojen ja teiden rakentaminen• ympäristökatastrofit.


Kuva

: Pau

l jeff

rey


Ilma on lämmin, vaikka Hondurasin Olanchossa, Nueva Esperanzan ky-lässä sataa tihuuttaa.

”Hedelmäpuista saamme täy-dennystä perheen ruokavalioon”, kertoo Rosa del Carmen Meras tyytyväisenä pientä taloaan ympä-röivällä pihalla.

Olanchon alueen kyliin istutettiin viime vuonna 640 hedelmäpuuta Kirkon Ulkomaanavun tuella. Puista saatavat hedelmät monipuolistavat pääasiassa maissia ja papua vilje-levien perheiden ruokavaliota. Nyt mango-, avokado-, marañon-, gua-va-, kookos- ja mandariinipuut ovat jo hyvässä kasvussa perheiden ko-tipuutarhoissa. Esimerkiksi mango alkaa tuottaa hedelmää jo 4–6 vuo-den iässä. Kun sadot myöhemmin kasvavat, hedelmiä riittänee myös myyntiin.Teksti ja kuva: Minna Elo

Mangoa ruokapöytään

Tällä aukeamalla kerromme esimerkkejä siitä, kuinka avustustyömme on muuttanut ihmis-ten elämää. Kiitos tästä kuuluu kaikille tuki-joillemme, jotka ovat lahjoituksillaan tehneet tämän mahdolliseksi.

naista osallistui Perussa työpajaan

ihmisoikeuksista ja sukupuolten

välisestä tasa-arvosta. Osallistujat

kertovat, että osoittavat nytlapsilleen enemmän hellyyttäja yrittävät selvittää perheen

sisäisiä konflikteja väki-vallattomin keinoin.

43

apuMenee

perille

9610kotitaloutta Gazassa,

Mosambikissa, on osallistunut koulutukseen hivin, mala-rian ja koleran ehkäisystä. Perheillä on nyt tarvittava

tieto sairauksien leviämisen ehkäisemiseksi.

Rosa ja hänen miehensä Lisandro Granado odottavat ensimmäisiä hedelmiä man-gopuustaan muutaman vuoden kuluessa.


Säästäminen yhdistääGorettin perhettä

naista on aloittanut opiskelunNaisten Pankin tukemissa

lukutaitoryhmissä Yarwarleen ja

Buchananin kylissä Liberiassa.

Opetus on toiminnallista, lukemi-

sen ja kirjoittamisen ohella opetel-

laan muun muassa leipomista ja saippuantekoa.

43 Katana Gorettin (kesk.) perhe on nyt yhtenäinen, ongelmat, ilot ja vastuut jaetaan.

91

Ugandalainen Katana Goretti, 35, hankki ennen elannon perheelle erilaisilla kausitöillä ja kaupustelulla. Viidestä lap-sen äitinä se oli vaikeaa:” jouduin olemaan paljon poissa ko-toa, enkä pystynyt kunnolla huolehtimaan lapsistani. Minul-la ei ollut lainkaan itseluottamusta”, kertoo Goretti.

Goretti pääsi mukaan perustamaan Kirkon Ulkomaanavun tukemaa säästöryhmää. Säästöjen avulla hän hankki oman myyntipaikan pääkaupunki Kampalan suurimmalta torilta eikä enää ole riippuvainen epäsäännöllisistä töistä.

”Osallistuminen ryhmän toimintaan on muuttanut monia asioita elämässäni. Mieheni James huomasi ensimmäistä kertaa säästämisen hyödyn, kun hänellä ei ollut rahaa kou-lumaksuihin. Minä vain nostin rahat tililtäni ja maksoin mak-sut. jameskin liittyi ryhmään ja aloitti säästämisen.”Teksti: Betty Lamunu Kuva: Medie Lutwama

Uuden kastelujärjestelmän avulla voidaan kastella 210 kotitalouden riisipellot eli 150 hehtaaria viljelyksiä.

vapautettua maaorjaa, haliyaa ja kamaiyaa, on osallistunut kurssille vihannesten vilje-lystä Nepalissa. Osallistujat

saivat valmiuksia kaupallisen viljelyn aloittamiseen.

176

Kastelujärjestelmätuplasi riisisadotKambodzhan Prey Chrain kylässä pihallaan mangopuun var-jossa istuvat Prum Sin ja hänen aviomiehensä Yob Roeun ovat silmin nähden tyytyväisiä riisisatoonsa.

”Olemme ensimmäistä kertaa vuosiin varmoja, että per-heellemme riittää riisiä syötäväksi koko vuodeksi”, Roeun sanoo.

Kambodzhassa maanviljelijät ovat yleensä riippuvaisia sateista, mutta nyt Prey Chraon kylän viljelykset kastellaan Kirkon Ulkomaanavun tuella rakennetun kastelujärjestelmän avulla. Myös kylän vanha pato ja kanava kunnostettiin. Ky-läläisten mukaan riisisadot ovat kaksinkertaistuneet edellis-vuodesta.

Yhteisössä järjestettiin myös koulutusta katastrofeihin va-rautumisesta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja kui-viin oloihin soveltuvista maanviljelykäytännöistä.Teksti ja kuva: Ratna Leak



Kohtauspaikka

Suvivirsi-tapahtumilla kerättiin rahaa HaitiinHelsingin Narinkka-torilla veisattiin toukokuun lopulla Suvivirttä ja kerättiin samalla rahaa koulunrakennukseen Haitissa. Ulkomaanavun ja Helsingin seurakuntayhtymän yhdessä järjestämään tapahtumaan osallistui noin 1000 henkeä. Tapahtuman yhteydessä kerätyt varat käytetään St. Pierren koulun rakentamiseen Haitissa. Koulu sijaitsee Léogânen alueella, jossa tammikuun 2010 maanjäristys sai aikaan pahimmat tuhot. Suvivirsi-tapahtumia tullaan jatkamaan myös tule-vaisuudessa.

Ω

Kuva

: Vill

e As

ikai

nen

Tapahtumatsu 11.9.2011 klo 16Hyväntekeväisyyskonsertti, muka-na mm. Tommi Kalenius Duo, Ikaalis-ten kirkko, ohjelma 10 €. Ohjelman tuotto ohjataan Itä-Afrikan hätäapuun.

ke 14.9.2011 klo 19Nälkä, paha pala purtavaksi? Tommi Kaleniuksen konsertti, Viikin kirkko, Agronominkatu 6, Helsinki. Kolehdin tuotto ohjataan Itä-Afrikan hätäapuun.

su 25.9.2011 klo 18Apua nälkää näkeville -konsertti Candomino-kuoro ja sopraano Soile

Isokoski konsertoivat Temppeliaukion kirkossa sunnuntaina 25.syyskuuta. jokaisesta lipusta ohjataan 30 euroa Kirkon Ulkomaanavun kautta maan-viljelyn kehittämiseen Angolassa. Candominoa johtaa Esko Kallio, urku-rina on Tapio Tiitu ja pianistina Marita Viitasalo.

Liput (35 € + toimituskulut) ovat myynnissä Lippupisteessä ja kirkon ovella tuntia ennen konserttia. Kon-sertin lippuja voi ostaa myös suoraan R-kioskeilta ympäri Suomea tapahtu-manumerolla 100701.

Changemaker HerättäjäjuhlillaChangemaker keräsi heinäkuussa Oulun Herättäjuhlilla nimiä Velan vangit kampanjansa -vetoomukseen, tässä kerääjänä Ruut Luukkonen. Allekirjoituksia saatiin viikonlopun aikana yhteensä 404. Vetoomuksen voi alle-kirjoittaa täällä: www.changemaker.fi/vetoomus

≠

Kuva

: Sin

i Tyv

i

Hunger King -grillikioski kiinnitti huomion ruokaanYhteistyössä Ulkomaanavun kanssa taiteilija Jani Leinonen otti lusikan kauniiseen käteensä ja lopputuloksena syntyi ratkaisu maailman nälänhä-tään, Hunger King. Hunger King on Leinosen uusin taideteos, grillikioski, jonka ruokalista tarjoaa kaksi tapaa pelastaa maailma: take away ja give away. Teos oli nähtävillä 30.8.–1.9. Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä.

”Maailman suurin ongelma on ruoka: se on suurin ilmastonmuutoksen, elintasosairauksien sekä taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden aiheutta-jista maailmasta. Kun ratkaisemme ruokaongelman, ratkaisemme kaiken”, kommentoi Leinonen.

Ω

Kuva

: jan

i Lei

none

n



Säästä puu”Säästä puu, jotta se voi palvella sinua” on vahva iskulause Afrikassa, jossa puita kaa-detaan kovaa kyytiä niin polttopuuksi kuin taide-esineiden valmistukseen. Monkey orange -tuotteet ovat ympäristöystävälli-siä, koska ne on valmistettu puun uusiutu-vasta osasta, hedelmän kovasta kuoresta.

Nämä riemastuttavat käsilaukut ja kau-lariipukset on sambialainen perheyritys valmistanut käsin monkey orange -puun hedelmästä. Laukussa on vetoketju ja kaunis kangasvuori. Koska tuotteen on tehty käsityönä, on niissä yksilöllisiä vaihteluita.

Hinta:Käsilaukku 19,90 €Kaulariipus 9,90 €

Tilaukset: Kotimaayhtiöiden kauppa, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki,p. 020 7542 350. Verkkokauppa:www.kotimaa-yhtiot.fi/kauppa.

Putiikki

Kavingun kylässä, Kongon demokraatti-sessa tasavallassa on käynnissä psyko-sosiaalisen tuen koulutus.

Kirkon Ulkomaanapu tukee täällä lapsiäitejä, haavoittuvassa asemassa olevia nuoria sekä seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia sopeutumaan yhteis-kuntaan, ottamaan vastuuta itsestään ja itsenäistymään.

Koulutuksen on valittu opettajia, koululaisia, äitejä ja kasvatusperheiden vanhempia – henkilöitä, jotka pystyvät saamansa koulutuksen avulla tukemaan muita.

Kylän naiset haluavat tarjota meille lounaan. Saamme herkullista papukas-tiketta riisin kanssa. Riisi on erityisesti meille, paikallisille se on kallista. He syövät yleensä lisukkeena banaania, jota kasvaa seudulla. Papukastike on varsin yleinen ruokalaji, ennen kaikkea perheis-sä, joilla ei ole varaa lihaan tai kalaan.

Resepti:Öljyä paistamiseenRuskeita papujaRuokaöljyäSipuliaValkosipuliaTomaattiaSuolaaLihaliemikuutioMaun mukaan muskottipähkinää ja muita mausteita

Pavut perataan ja pestään, mahdolliset huonot pavut erotellaan. Papuja keitetään 3–4 tuntia – on keitettävä hyvin, ”jos ei keitä tarpeeksi, tulee vatsa kipeäksi”. Öljy kuumennetaan kattilassa, siihen lisätään sipuli ja valkosipuli. Hetken kuul-lotuksen jälkeen lisätään keitetyt pavut ja tomaatti. Lopuksi lisätään mausteet. Annetaan hautua. Voit valmistaa papu-kastikkeen myös säilykepavuista, jolloin niitä ei tarvitse keittää kauan.Bon appétit!

papukastiketta à la kavingu

Kavingun kylän naiset valmistivat vieraille paikallista papukastiketta.

Reseptejä maailmalta:

Millaista on olla kehitysyhteistyössä Liberiassa? Kirkon Ulkomaanavun blogien kirjoittajat kertovat elämästä ja työstä eri maissa. Nuoret vapaaeh-toiset kertovat ajatuksiaan Change-makereiden blogissa.

www.kirkonulkomaanapu.fi/blogi

lueBlogeja!

Teksti ja kuva: Leena Lindqvist.Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Keski-Afrikan alue-edustaja.


Kesäkuun alussa asiantuntijaorganisaa-tio Deloitte marssitti Helsingin kaduille runsaat 500 vapaaehtoistyöntekijää, kyse oli organisaation virkistyspäivästä, joka toteutettiin yhteistyössä kahdek-san eri järjestön kanssa. Kirkon Ulko-maanavun Deloitte-tiimi liikutti päivän aikana jättimäistä Lusikkaliikkeen lusik-kaa, lipaskeräsi ja värväsi yrityksiä mu-kaan Tekoja-ruokaturvakampanjaan. Erityisesti kaksimetrinen lusikka, jonka kanssa oli mahdollisuus poseerata sa-massa kuvassa, herätti ihmisten huo-mion ja mielenkiinnon.

”Deloitte Impact Day antoi meille mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen asiantuntija-apua tar-joamalla. Tempaus muistutti kaikkia vastuullisen toiminnan merkityksestä ja lähimmäisen auttamisesta. Vaihtelun ja virkistyksen lisäksi päivä antoi mah-dollisuuden tutustua järjestöjen toimin-

taan ja saimme auttaa konkreettisella tasolla, kommentoivat Ulkomaanavun joukkueen kapteenit”, Deloitten konsul-tit Anna Kuusela ja Suvi Liljavuori.

Lisäksi Deloitte ja Ulkomaanapu ovat aloittaneet yhteistyön, joka mahdollis-taa muun muassa Deloitten suomalais-ten asiantuntijoiden lähtemisen kehi-tysyhteistyöprojekteihin maailmalle ja oman asiantuntemuksen käyttämisen kotimaassa. Deloitte tarjoaa osaamis-taan esimerkiksi Ulkomaanavun henki-löstöhallinnon, taloushallinnon, riskiky-symysten ja strategian kehittämiseen. Yhteistyötä tehdään myös erilaisten tapahtumien ja projektien puitteissa ja sen avulla pyritään vaikuttamaan posi-tiivisesti ympäröivään yhteiskuntaan.

Miten Deloitten Impact Day liikutti lusi-koita Helsingissä? Katso kuvakertomus Lusikkaliikkeen Facebook-sivulta.

Kuvassa Sabina Bergholm (vas.)Kirkon Ulkomaanavusta sekä Anna Kuusela ja Minna Kumpulainen Deloittelta.

deloitte tuo konsulttikarisMaa järjestökentälle

Kuva

: Lot

ta N

umm

inen

Deloitten tiimi herätti ihmiset huomaamaan kehitysmaiden nälänhädän liikuttamalla jät-timäistä lusikkaa.

http://www.facebook.com/media/set/?set=a.207588715944457.44991.129857423717587




Kitke köyhyyttä plussapisteilläVoit lahjoittaa omat plussapisteesi Kirkon Ulkomaa-navun työn tukemiseen kirjautumalla Oma plussa -palveluun www.plussa.com/omaplussa tai ottamalla yhteyttä K-plussan asiakaspalveluun, puh. 0100 86044.

Nenäpäivänä pöljäillään!Viime vuonna Nenäpäivä-kampanja tuotti 1,9 miljoonaa euroa kehitysmaiden lasten auttamiseksi. Summasta lähes 160 000 euroa kanavoitiin Kirkon Ulkomaanavun työhön. Tänä vuonna Nenäpäivää vietetään 4.11. Keräys jatkuu vuoden loppuun. Nenäpäivän järjestää Ylen Hyvä Säätiö. Se ohjaa kam-panjatuoton yhdeksälle järjestölle, joista yksi on Kirkon Ulkomaanapu. Ulkomaanapu käyttää vuoden 2011 tuoton lasten elinolosuhteiden parantamiseen Angolassa.

Kuva

: Bin

yan

Men

gesh

a/AC

T

Tukemalla Kirkon Ulkomaanavun työtä luot toivoa köyhyyden keskellä eläville ihmisille ja annat heille mahdollisuuden ihmisarvoisen elämän toteutumiseen. Valitse itsellesi sopivin tapa lahjoittaa:

Tule Kumppaniksi!Kumppani on Ulkomaanavun kuu-kausilahjoittaja, jonka panos lähtee kehitysyhteistyöhön suoraveloituksena joka kuukausi. Se on vaivatonta, turvallista ja toimivaa. Summan ja kohteen voit valita itse. Mikä mukavinta, säännöllisesti lahjoittaen pienistäkin summista kasvaa suuria.

KeräyskampanjatVoit ilmoittautua postituslis-tallemme, saat kotiisi 4-6 kertaa vuodessa tietoa ajankoh-taisista keräyksistämme.

Naisten PankkiNaisten Pankki on yhteisö ja rahasto kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon tukemiseksi kestävän ke-hityksen periaattein. Liittymällä Naisten Pankin tukijaksi annat kehitysmaan nai-sille mahdollisuuden hankkia toimeen-tulon itselleen ja perheelleen. www.naistenpankki.fi

Merkkipäivälahjoitusjuhlitko pian syntymäpäivää, häitä taieläkkeelle jäämistä? jaa merkkipäiviesi ilo! Voit valita haluamasi keräyskohteen jaystäväsi vapautuvat lahjavalinnanvaikeudelta. jaettu ilo on moninkertainen!

Ilahduta ystävääsi toisin 14.2.Ilahduta ystävääsi erilaisella lahjalla ja autat samalla kehitysmaiden ihmisiä. Moskiittoverkolle ja Ateria Koko Kylälle -lahjalle on saatavissa uudistuneet vio-letit kortit, jotka sopivat hyvin ystävän-päivän ilahdutuksiksi. www.toisenlainenlahja.fi

Lisätietoja kaikista lahjoitusmuodoista saatwww.kirkonulkomaanapu.fi [email protected] puh. 020 787 1201 (klo 9-16).

Miten sinä voit auttaa?

KUMPPANI

KERÄYSKAMPANJAT

Muistamalla Kirkon Ulkomaanapua testamentissasi varmistat tärkeän työn jatkuvuuden. Testamentti-lahjoituksen ei tarvitse olla suuri – pienikin lahjoitus auttaa!

Neuvomme tarvittaessa testamentin tekemisessä. Lisätietoja: johanna Karjalainen, puh. 040 733 0471 taiwww.kirkonulkomaanapu.fi/testamenttilahjoitus

Testamenttilahjoitus


Under sommaren och början av hösten har många jobbat hårt för att hjälpa de människor som är i behov av nödhjälp i östra Afrika. Situationen i området är på grund av torka den värsta på årtionden. Torka, undernäring, konflikter och höjda matpriser har tillsammans gjort situatio-nen svår. Människor i dålig kondition har gett sig i väg på långa vandringar för att få ens nödtorftig hjälp. En biståndsarbetare beskrev svårigheterna med att få fram mathjälpen i rimlig tid till svältområdena som ett tröstlöst evighetsarbete.

Många biståndskritiker upplever ut-vecklingssamarbetet som en hopplös uppgift. ”Ingenting förändras ju!” utbrast en debattör. Det är sant att man också själv ibland funderar på möjligheterna.

Det kommer en ny torka, en ny torka, en ny tsunami, en ny västregering som vill ge sina egna medborgare förmånlig han-delspolitik, en ny global finanskis. En ny despot.

I Utlandshjälpens arbete har jag dä-remot sett hur hopp och gemensamma ansträngningar ger nya löftesrika möj-ligheter. Det är helt enkelt inte sant, att ingenting förändras. Någonting förändras alltid, för någon. Någon får hjälp, vägkost vidare, ljus i hopplösheten. Och ibland, då vi lyckas tillsammans, blir förändringen verklig för ett helt samfund och budet går vidare också till medierna och politiken.

Hoppet är en realism som upprätt-håller livet. Det behövs. Vi måste se och möta all osäkerhet, ondskan, katastrofer-

na, svälten, gråten och ensamheten men samtidigt söka en utväg genom och över dem, mot det bättre. Hoppet får också hela samfund att sätta igång. Det hjälper oss att förverkliga det vi hoppas på. Livet är osäkert, men det finns hopp om något bättre. I denna tidning skriver vi om hop-pets kraft, som förändrar människor livs-villkor och framtid.

Ett varmt tack för att du hoppas till-sammans med oss och jobbar för män-niskovärdet.

Pauliina Parhialadirektor


Svenska sidor

Hoppets kraft

Varför hungersnöd igen?Cirka 12 miljoner människor är i behov av humanitär hjälp på Afrikas horn. I Somalia behöver hälften av befolkningen mathjälp och tiotusentals barn har svultit ihjäl.

I en kris måste man möta människors akuta hjälpbehov. Men krisområdet behö-ver också annat än nödhjälp. Det behövs medel för att avhjälpa orsakerna till svälten: torka, konflikter och tröghet.

Klimatförändringen, som bidrar till torkan, måste fås under kontroll. Man måste satsa på att lösa inbördeskriget i Somalia. Man måste ge utvecklingsbistånd innan svältande barn når över nyhetströskeln.

Att förebygga naturkatastrofer och kon-flikter är billigare och minskar det mänsk-liga lidandet. Hjälpviljan i katastrofer bör inriktas på att förhindra katastrofer.Ulla Kärki

Kyrkans Utlandshjälp bistår offer för torkan i östra Afrika i fyra länder, Djibouti, Etiopien, Kenya och Somalia. Främst behövs vatten, mat, medicinsk vård och intensivvård för svårt undernärda barn. Människor stöds också i sina hemtrakter, så att de inte måste fly undan torkan. Nödhjälpen förmedlas av de kyrkliga organisationernas nätverk ACT-alliansen, som har lokala samarbetspartner i alla länder. Kyrkans Utlandshjälp har sänt nödhjälp för 1,5 miljoner euro.

Gåvokonto för östra Afrika: Nordea 157230-500504, referens ”1025”. Gåvotele-fon: 0600 11700 (20,28 e + lna). Somalier på flyktingsläger.

Mat åt allaPå Åland lyfter församlingarna och Kyrkans Utlandshjälp fram matsä-kerheten på Mat åt alla-dagarna 8-11 september.

Skedar i rörelseKampanjen Hunger, något att bita i? avslutas i höst med att utmana alla att sätta skedar i rörelse och kräva hand-lingar av politikerna.

NäsdagenNäsdagen 4.11 stöder i år förbättran-det av barnens levnadsförhållanden i Angola.

Foto

: Pau

l jeff

rey/

ACT


Svenska sidor

Snabba rytmiska gräfttag ökar fa-miljens odlingsareal centimeter för centimeter i byn Ginganga Moises i östra Angola. Candida Castro är en 17-årig ung kvinna som med vana rörelser arbetar med gräftan. Marken har aldrig odlats tidigare men gräftan sjunker förvånansvärt lätt ner i den porösa jorden.

På Candidas rygg sover fem månader gamla Dena och gungar i takt med arbetet. När flickan börjar gråta tar mamma en paus i arbetet och matar sin baby.

I Angola finns inget privat markä-gande men den som röjer upp och od-lar marken får användningsrätt till den.

Hela familjenjobbar tillsammansFamiljen Castros odlingar är hela fa-miljens gemensamma business. Mar-ken röjs upp, odlas och skördas till-sammans.

I byn finns en odlarförening inom ra-men för Kyrkans Utlandshjälps projekt. I föreningen lär man sig odla nya arter som till exempel ananas och apelsiner.

Projektets mål är att förbättra människornas utkomst men också att stärka samhörighetskänslan. Genom att planera och göra tillsammans får byborna uppleva hur saker och ting förändras till det bättre. Stämningen i byn är påtagligt hoppfull.

Inbördeskrigets prisInbördeskriget i Angola tog slut för åtta år sedan. Livet i byarna prägla-des av rädsla och alltid när någon si-das soldater kom flydde byborna till ”buskarna”, som de själva säger. Där gömde de sig i dagar eller veckor tills det var tyst i byn.

En gång smög Candidas pappa till byn för att hämta mat från odlingen. Då var Candida fem år gammal.

”Jag minns inget från den hemska krigstiden”, säger hon men berättar historien hon hört många gånger:

”När pappa återvände från byn steg han på en landmina. Hans vänner försökte bära honom till ett sjukhus men vägen var för lång för att benet skulle ha kunnat räddas.”

Trots olyckan har han fortsatt odla och försörjer sin familj.

Hem från odlingenMitt på dagen blir det för varmt på od-lingen och Candida plockar grönsaker till familjens middag och bär dem i ett fat på huvudet.

Hemma gör hon cassavagröt åt De-na och efter det äter hon själv.

”Viktigast är att trygga min dotters framtid, att hon får äta varje dag och får gå i skola i sinom tid.”

Utbildning eller inteI byn startade nyligen en andra läs-klass som Candida deltar i. Under in-bördeskriget gick hon miste om skol-gången.

”Jag vill lära mig läsa och skriva så att ingen någonsin ska kunna lura mig”, säger Candida.

Candidas föräldrar stöder sin dot-ter till hundra procent:

”Min mamma har lovat ta hand om Dena om jag vill börja studera. Pappa har reserverat mark åt mig som vi kan röja upp och börja odla sedan när mitt barn är lite äldre”, berättar Candida.

Gemenskapens kraftEfter en tung dag på odlingen slapp-nar familjen av på sin gårdsplan. Grannarna tittar in hos varandra för en pratstund och byns kvinnor, som har grundat en sånggrupp, sjunger till sin egen och bybornas glädje.

Om sin framtid talar Candida med en ung persons självsäkerhet.

”Ett barn räcker. Jag vill inte ha fler barn, inte heller en man. Jag vill hjäl-pa min pappa som bara har ett ben.”

”Jag är lycklig när jag får vara med mina föräldrar och min familj. Hem-ma är alltid hemma.”

Text: Veera HämäläinenFoto: Ville Asikainen

heMMetärfaMiljen

På kvällen tar Candida familjens kläder och disk och går ner till bäcken för att tvätta dem. Samtidigt badar hon också dottern Dena.


Tekoja-lehti on Kirkon Ulkomaanavunmaksuton tiedotuslehti, jokailmestyy neljä kertaa vuodessa.

PÄÄTOIMITTAJA Pauliina ParhialaTOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Maija SankariTOIMITUSSIHTEERI Minna Elo

TOIMITUSKUNTAIlkka Halava, Veera Hämäläinen,Pauli juusela, Taneli Kylätasku

JULKAISIJAKirkon UlkomaanapuPL 185 (Luotsikatu 1 A), 00161 Helsinkiwww.kirkonulkomaanapu.fi

Kirkon Ulkomaanapu on Suomenevankelis-luterilaisen kirkonulkomaisen avustustoiminnan elikansainvälisen diakonian järjestö.

AVUSTUSTILITNordea 157230-500504Ålandsbanken 660100-4003646

TILAUKSET JAOSOITTEENMUUTOKSETAsiakaspalvelu puh. 020 787 [email protected]

ULKOASU Hiekka Graphics

KANSIKUVA Ville Asikainen KIRJAPAINOForssan Kirjapaino Oy8.2011 / 36 000 kpl

ISSN 1797-7207

Lehden julkaisuun on saatuUlkoministeriön kehitysyhteistyövaroja. julkaisussa esitetyt näkemykset eivätvälttämättä edusta ministeriön virallista kantaa.

Nro 3 Syyskuu 2011

441 612Painotuote

Ota lusikka kauniiseen käteesi ja auta

Kaksivuotinen Tekoja-kampanja huipentuu tänä syksynä. Haas-tamme suomalaiset tekoihin kehitysmaiden nälänhädän vuoksi. Tarjoamme kolme erilaista tapaa auttaa. Lahjoittamisen lisäksi voit laittaa lusikan liikkeelle ja vaatia poliitikoilta tekoja.

Lusikkaliike on Facebook-faniryhmä, joka haastaa ihmiset valtakunnalliseen tempaukseen. Kaiva vanha lusikka keittiökomerosta tai kirpputorilta, tilaa siihen kampanjatarra ja piilota lusikka haluamaasi paikkaan. Lusikan löytänyt henkilö piilottaa sen edelleen ja näin

saamme hauskalla tavalla jaettua tietoa maailmaa ravistelevasta nälänhädästä. Tänä vuonna voit seurata oman lusikkasi liikkeitä tarrasta löytyvän koodin avulla! Liity Lusikkaliikkeeseen heti osoitteessa www.facebook.com/lusikkaliike.

Suomi voi omalla politiikallaan vai-kuttaa kehitysmaiden nälkään. Lähetä terveisesi valitsemallesi kansanedus-tajalle ja kannusta häntä kantamaan työssään globaalia vastuuta. Toi-mitamme terveiset kansanedusta-jille kootusti tämän syksyn aikana. Virtuaalinen kortti löytyy Tekoja-kampanjan verkkosivuilta osoitteesta tekojakampanja.fi.

Tukemalla työtämme mahdollistat pitkäjänteisen työmme kehitysmaiden ruokaturvan parantamiseksi. Moni perhe elää tietämättä mistä saada seuraavan päivän ateria. Lahjoittamalla Aterian koko kylälle, autat heitä saamaan hätä-apuna ruokaa ja selviämään pahimman kriisin yli. Voit myös ryhtyä kuukausi-lahjoittajaksi tai lahjoittaa suoraan Itä-Afrikan kuivuudesta kärsivien hyväksi. Lue lisää osoitteesta tekojakampanja.fi.Lusikkaliike Facebookissa www.face-book.com/lusikkaliike

Lisää kampanjastawww.tekojakampanja.fi

Kuva

t: V

ille

Asia

kain

en


Kuva

: Vill

e As

ikai

nen

Kuvastin

Ahne nälkäinenTämä on kertomus ihmisestä ennen ja jälkeen. Kär-sin nimittäin pitkään nälästä. Ahnehdin kaikkea, mitä saatavilla oli, kokemuksia, maisemia, ihmisiä. Pidin niistä kiinni kuin olisin niiden myötä ollut paremmin olemassa, ja yritin kolmannella kädellä hamuta lisää.

Kylläisyys tuntui pysähtymiseltä. Liikkeeseen pakotti kaikki se, mikä vielä oli saamatta ja saavutta-matta. Nälkäisen varasto paisui paisumistaan

Ei sellaista ilmaiseksi saa, voin kokemuksesta sanoa. Omassa ja monen lähelle sattuneen sielussa hautuu vieläkin haava.

Lopulta kaikesta meni maku. Siitä, mitä halusi, karisi saadessa ruusunpunainen reuna. Monta vuot-ta kesti opetella, että kaikkea on tarpeeksi, hyvää ja pahaa. Hyvä muuttui sitä arvokkaammaksi, mitä pie-nemmissä erissä sitä sai.

Kun aamulla herätessään miettii, mitä tapahtuu tänään, yhä useammin tulee etsimättä mieleen: ehkä ei mitään, ei ainakaan suurta. Itsekin hämmäs-tyy, miten vähällä lopulta tulee toimeen ja miten pie-ni tekee onnelliseksi. Kun siitä vähästä vielä luopuu, käteen jää enemmän kuin antoi.

Kaisa Raittila

lusikat liikkeelle nälkää vastaan.

Mitä enemmän lusikoita saadaan liikkeelle, sitä useampi nälkäinen kehitysmaissa saa apua. Ota lusikka kauniiseen käteesi ja auta: www.facebook.com/lusikkaliike

tekoja 3_2011

Documents