54 SUOMEN KUVALEHTI | 23/2004

� Normandian rannikonvaikuttavin hautausmaaon Colleville-sur-Merinkylässä. Täällä Omahankaistalla oli 6.6.1944puoleenpäivään men-nessä saatu vallatuksinykyisen hautausmaankokoinen alue.

�Omahan rantakaista Normandiassa hengästyttää,

mutta ei enää pelota. Nyt on hiljaista.

Hiljaisetrannat

5523/2004 | SUOMEN KUVALEHTI

T e k s t i R i s t o L i n d s t e d t , Normand iaK u v a t M a r k k u N i s k a n e n

56 SUOMEN KUVALEHTI | 23/2004

amut ovat voittoja. Unetrantautuvat, painajaisetkärsivät tappion. On myöstoisenlaisia aamuja.

Normandian rannalleRanskassa pyrki ensimmäi-

sessä hyökkäysaallossa kesäkuun 6. päivänaamuna 1944 lähes 95 000 sotilasta. Yölläalueelle oli jo pudotettu yli 56 000 miehenmaahanlaskujoukot. Tehtävänä oli lopettaatoinen maailmansota.

Rinne livettää. Ruoho on liukasta ja alasnoruvan polun sora vierivää. Ranta on vie-lä autio: ei kivien keräilijöitä, ei koiran-juoksuttajia, ei turisteja. Vanhasta taivaastanäkyy vettynyt kaistale.

Saksalaisten bunkkeri, muistomerkiksijätetty, on juntattu törmään, sen katolle pää-see kävellen. Tämän aukinaisempi ei näkö-ala merelle voisi olla. Rahtilaivan siluettiliukuu kohti itää. On täytynyt olla joku, jo-ka kesäkuun kuudentena 1944 on näillä ja-lansijoilla aamunsarastuksessa nähnyt, mi-ten horisontti täpläytyy hitaasti suurenevis-ta pisteistä.

On ollut hetki, vaikka vain lyhyt välähdys,ennen ilmaiskuja ja laivatykkien suuliekke-jä, hetki ymmärtää, etteivät alukset ole liu-kumassa ohi. Laivat eivät olleet yksitellenlaskettavissa eivätkä niiden tyypit tunnis-tettavissa, niitä oli luvuttomasti ja ne olivattulossa päin. On täytynyt olla pelon hetki.

Bunkkerin sisään luikahtaminen on kuinastuisi kiven sydämeen. Se on autio, kolkkoja kalmainen, se oli sitä jo 60 vuotta sitten.Tuloaukon betoniseinään on spreijattu 26.Pz D, se oli siis sen numeroisen panssaridi-visioonan miesten kasematti. Voi olla, mut-ta tässä kohtaa on syytä harjoittaa lähde-kritiikkiä.

Millaista lähdekritiikkiä pitäisi harjoittaamielikuvituksensa kanssa? Bunkkerin taka-seinään uponneita kranaatte-ja ei tarvitse kuvitella. Neovat edelleen siellä, samallatasolla vierekkäin noin kym-menen sentin syvyydessäkannat näkyvissä.

Ampumasuunta on helppomäärittää. Kranaatit ovat is-keytyneet läntisen oviaukonreunasta, ne on ammuttu ran-nalta yläviistoon tuon myö-hempien aikojen pöheikön takaa. On ollutse hetki, jolloin raskaampaakin kalustoa olijo saatu maihin.

Ylipäällikköei neuvottele

Englannin pääministeri Winston Churchillja Yhdysvaltain presidentti Franklin D.Roosevelt tapasivat tammikuussa 1943 Ca-sablancassa, Marokossa. Japanin hyökkäys

Pearl Harboriin kaksi vuotta aikaisemminoli vetänyt amerikkalaiset mukaan sotaan.Heille marssijärjestys oli selvä. Sota Euroo-passa oli saatava loppumaan ennen kuin oli-si Japanin vuoro.

Casablancassa sovittiin yhteisen esikun-nan perustamisesta. Sen tehtävänä oli val-mistella maihinnousua Eurooppaan.

Roosevelt ja Churchill tapasivat uudel-leen marraskuussa 1943 Kai-rossa valmistellakseen Tehe-raniin sovittua yhteistapaa-mista Stalinin kanssa. Tehe-ranin-konferenssissa Euroo-pan sodanjälkeistä tulevai-suutta raamitettiin liittoutu-neiden tahdon mukaisesti jatavalla, joka vuosituhannenloppua lähestyttäessä pur-kautui missä sotien, missä so-

timatta, mutta ei missään ongelmitta ja jä-ristyksittä.

Stalinille tieto Ranskaan tehtävästä mai-hinnoususta sopi hyvin. Amerikkalaiset jaenglantilaiset pysyisivät sopivan kaukana,pois tieltä Stalinin järjestellessä ja siirrelles-sä itäisen Euroopan rajoja.

Stalin lupasi avittaa liittoutuneita käyn-nistämällä samanaikaisesti hyökkäyksenitärintamalla. Suomalaisetkin saivat siitä

osansa, kun suurhyökkäys Kannaksella al-koi 10. kesäkuuta 1944.

Alun perin maihinnousun ajankohdaksioli sovittu toukokuu, mutta suunnitelmienedistyessä kävi ilmi, ettei maihinnousualuk-sia ollut riittävästi. Niiden rakentamiseenmeni kuukausi.

Liittoutuneiden komentosuhteet olivatselvät ja tiukkarajaiset, toisin kuin maihin-nousua odottavilla saksalaisilla. Ylipäällik-kö, kenraali Dwight D. Eisenhowerin peu-kalon alla olivat kaikki maihinnousujoukot.Piste. Eisenhowerin mielestä »ylipäällikköei saa ratkaisevissa tilanteissa olla riippu-vainen pyytelemisestä eikä neuvotteluista».

Liike ei saapysähtyä

Eisenhower määräsi brittikenraali BernardMontgomeryn myös amerikkalaisten armei-joiden operatiiviseen johtoon.Maihinnousunmaajoukkojen komentajana Montgomerylaati suunnitelman, jonka mukaan hyökkäystapahtuu viidellä eri rantakaistaleella.

Tavoitteelle ei ollut vaihtoehtoa: maihin-

A

Aamu-sarastustoi pelon hetken.

� Omahan kaistalla ensimmäisessähyökkäysaallossa rannalle pyrki 23 000miestä. Heistä kaatui päivän aikana3 000.

5723/2004 | SUOMEN KUVALEHTI

nousun pitäisi pysyä liikkeessä rantautumi-sen jälkeen, eikä se missään vaiheessa saisijuuttua asemasodaksi. Hyökkääjällä tulisiolla ylivoima niin joukkojen määrässä kuinaseistuksen laadussakin. Sillanpääasemienlaajentaminen olisi mahdollista vain voitta-malla kilpajuoksu lisävoimien kuljettami-sesta alueelle.

Sattumille ei suunnittelussa jätetty sijaa,

luonnonvoimat olivat jo sinällään riittävänarvaamattomia.

Kummallekin armeijalle rakennettiinhuollon turvaamiseksi keinotekoiset sata-mat: betonilla täytetyt rautaproomut hinat-taisiin rannan tuntumaan ja upotettaisiinaallonmurtajiksi. Näiden keinosatamien li-säksi jokaista maihinnousupaikkaa vartenupotettaisiin vierekkäin laivoja, joiden taak-se toivottiin syntyvän tyynnytelty alue, mis-sä lastin purkaminen olisi mahdollista koh-talaisessakin aallokossa.

Tiheästi toistuvat pommitukset oli aloi-

tettu kaksi kuukautta ennen h-hetkeä. Nii-den tarkoituksena oli tuhota rannikon rata-verkosto, lentotukikohdat ja tärkeät sillat.Liittoutuneiden täydellinen ilmaherruus te-ki mahdolliseksi sen, että siviilejä varoitet-tiin radiossa etukäteen pommituksista. Ke-säkuun alkuun mennessä maihinnousualueoli eristetty muusta Ranskasta.

Montgomerynyhtälö

Maihinnousun onnistuminen vaati säällisiäluonnonoloja, jotka parhaimmillaankin oli-vat vain ennustettavissa.

Myrskyjen vuoksi hyökkäys olisi mahdol-lista vain kesäkuukausina.

Maihinnousua ei voitaisi tehdä ilmanenglantilaisiin tukikohtiin sijoitettuja hävit-täjälennostoja. Niiden toimintasäde rajoittihyökkäysalueen Cotentinin niemimaan jaDivesin suussa sijaitsevan Cabourgin väli-selle alueelle.

Alueelle pitäisi siirtyä yöllä, jotta merenylitys voisi tapahtua huomaamatta. Maa-hanlaskujoukot, joiden tehtävänä oli var-mistaa kulkuyhteydet ja estää saksalaistentäydennykset, tarvitsivat puolestaan aamu-yön kuutamon.

Maihinnousu pitäisi tehdä laskuveden ai-kaan, koska rantavesiin oli pystytetty estei- �

� Rannat ovat siistit ja raivatut, bunkke-rin betoniin iskeytyneitä kranaatteja onetsimällä etsittävä.

58 SUOMEN KUVALEHTI | 23/2004

tä. Maihinnousu ei kuitenkaan voisi tapah-tua laskuveden ollessa alimmillaan, koskaaluksista purkautuvilla joukoilla olisi tuli-tuksessa kuljettavanaan liian pitkä matka.

Maihinnousualuksista purkautumisen tu-lisi alkaa hetkellä, jolloin vuorovesi aloittaanousunsa, koska maihinnousualuksia eimuutoin saataisi irti. Hyökkäys olisi ajalli-sesti porrastettava, koska idästä länteen saa-puva vuoksi on eri kohdissa rantaa eri ai-koina.

Sopivat olot vallitsisivat noin 40 minuut-tia aamusarastuksen jälkeen, jolloin laivas-to ja lentojoukot saisivat tarvitsemansa al-kavan päivän valon.

Tarvittavat olot olisivat voimassa 5.–7. ke-säkuuta. Jos sää olisi huono, voitaisiin mai-hinnousua yrittää seuraavan kerran kaksiviikkoa myöhemmin, mutta silloin olisi joluovuttava kuutamosta. Mikäli sekin halut-taisiin mukaan, pitäisi maihinnousua siirtääkuukaudella.

Montgomeryn lakoninen itsevarmuus eihorjahdellut historian suurinta maihinnou-sua suunniteltaessa. »Aioin käyttää ensim-mäisessä maihinnousuaallossa viittä meritsekuljetettua ja kolmea maahanlaskudivisi-oonaa (yhteensä 150 000 miestä) ja aioinsaada maihin Normandian rannikolle yh-

teensä 18 divisioonaa suunnilleen ensim-mäisen viikon loppuun mennessä.»

Niinhän se sitten suurin piirtein menikin.Mutta ensin oli päätettävä aloittamisesta.

Kesäkuun 4. päivän aamu oli Eisenhowerillevaikea: joko huomenna? Luvassa oli matalaapilvipeitettä, kovaa tuulta ja korkeaa aallok-koa. Eisenhower siirsi hyökkäyshetkeä.

Meri jäimiinoittamatta

Kun Montgomery johti operatiivista suun-nittelua, hänelle El Alameinista tuttu mies,saksalaiskenraali Erwin Rommel liikkuiNormandian rannoilla leukaperiään kiris-tellen ja aukkoja katsellen. Hänet oli mar-raskuussa 1943 nimitetty linnoitustöidentarkastajaksi.

Saksalaiset olivat olleet Ranskassa joneljä vuotta, mutta vasta vuonna 1943 mai-hinnousun mahdollisuuteen suhtauduttiinvakavasti ja rannan puolustusjoukot ryhmi-tettiin kiinteiksi.

Saksalaiset odottivat hyökkäystä Englan-nin kanaalin yli, koska se oli lyhin vesitie,suora yhteys Ruhrin teollisuusalueelle. Seosa rannikosta oli kaikkein lujimmin linnoi-tettu. Normandiassa rannikkopuolustuksenvahvistaminen aloitettiin viimeiseksi.

»Paljon ylistetty Antlantin valli oli pi-kemminkin göbbelsmäisen sumutuspro-pagandan rakentama korttitalo kuin val-loittamaton linnoituslinja», kirjoitti saksa-lainen sotahistorioitsija, kenraali Kurt vonTippelskirch.

Saksalaisten linnoitustöitä hidasti se, ettäjoukot vaihtuivat usein. Ranskassa koottiinja koulutettiin yksiköitä rintamille lähetet-täväksi, ja rintamilta tuotiin loppuun uupu-neita tilalle. Heiluttele siinä sitten innok-kaasti hakkua ja lapiota uusien ja mielen-kiintoisten haasteiden toivossa.

Rommelin tehtävänä oli lisätä vauhtialinnoitustöihin ja järkeä komentosuhteisiin.Saksan maa- ja merivoimat valmistautuivatmaihinnousuun omien suunnitelmiensa mu-kaisesti. Näkemykset olivat ristiriitaiset, ko-mentosuhteet monimutkaiset ja arvovalta-kysymysten sotkemat.

Rommelin näkemyksen mukaan maihin-nousun onnistuminen ratkaistaan ensim-mäisinä päivinä, ellei jo ensimmäisinä tun-teina. Kaikki kenraalit eivät jakaneet tätä-kään näkemystä. Heidän mielestään hyök-kääjä pitäisi päästää tulemaan sopivan pit-källe rannikolta, minkä jälkeen se tuhot-taisiin maataisteluissa.

Ilmassa ja merellä ei ollutkaan juuri mi-

5923/2004 | SUOMEN KUVALEHTI

tään tehtävissä. Ilmaherruus oli liittoutu-neilla, eikä merelle ollut menemistä. Niistä40 saksalaissukellusveneestä, joiden pitilähteä merelle, pääsi liikkeelle vain kuusi.

Ratakiskoista tehtyjä siiliesteitä oli ti-heimmin siellä, missä maihinnousua ei yri-tetty. Meri oli jäänyt miinoittamatta.

Normandia oli niin Hitlerille kuin Rom-melillekin vain todennäköinen paikka.Vie-lä silloinkin kun maihinnousu oli jo tapah-tunut, sitä pidettiin hämäyksenä, harjoituk-sena ja ajanpeluuna Doverin salmen ylitu-lolle.

Rommel oli kesäkuun 6. päivänä Berlii-nissä. Hänen tavoitteenaan oli järkeistääHitleriä: sota tulisi lopettaa ennen täydellis-tä tuhoutumista.

Kuolemanpikamatka

Ylipäällikkö Dwight D. Eisenhowerin vaih-toehdot hupenivat: nyt heti vai kuukaudenkuluttua? Ennusteet lupasivat siedettävääsäätä seuraavaksi 36 tunniksi. Eisenhowerpäätti, että nyt.

Rannalta tähyten Omahan rinne hengäs-tyttää. Se on pitkä ja jyrkkä, eivätkä joukottulleet sen reunalle hyvävoimaisina.

Juuri tällä kaistalla joukot siirrettiin mai-

hinnousualuksiin niin kaukana avomerellä,että maininki ehti vellottaa miehet merisai-raiksi riippumatta siitä, olivatko he jo Afri-kassa ja Sisiliassa taistelleita veteraaneja vaitaistelukokemusta vailla olevia Yhdysval-tain Kansalliskaartin nuorukaisia. Monetrantautuivat oksennus rinnuksillaan ja pas-kat housuissa. Rankka tapa tulla Euroop-paan.

Tuuli painoi luoteesta, meri heittelehtikorkeammalla ja kovempaa kuin oli arvel-tu ja toivottu. Siiliesteiden raivaaminenrannalta merenkäynnin vuoksi onnistui vainosittain.

Maihinnousualuksista oli syöksyttävävyötäisiin saakka ulottuvaan veteen, ja siitäoli matkaa rantaviivalle edelleen runsaatparisataa metriä.Tällä kuole-man pikamatkalla jokainensekunti saattoi olla viimeinenraivopäisen kohtalon jakaes-sa sankarihautapaikkoja.

Omahan kaistalla menikaikki päin helvettiä kesä-kuun 6. päivänä 1944 klo 6.30jälkeen. Pommitukset eivätolleet osuneet, laivoilta am-mutun tykkitulen teho jäi vä-häiseksi, vastustus oli odottamattoman lu-jaa.Vedessä liikkuvia amfibiopanssareita jamiehiä hukkui parin metrin korkuisiin hyö-kyihin.

Yli 3 000 miestä kaatui päivän aikananäille hiekoille, mutta puoleen päiväänmennessä maata oli jo vallattu tulevan hau-tausmaan verran.

Täällä ei selviämisen kannalta ollut omal-la käyttäytymisellä mitään merkitystä. Ei sil-lä, mitä osasi, miten toimi. Ei rohkeudella, eipelkäämisellä.

Kun maihinnousualuksen keulaportti au-kesi, kukaan ei ottanut tuloasi, William R.

Gilmore, henkilökohtaisesti.Vasta kuolemateki maihinnousustasi henkilökohtaisen.Enää ei ollut merkitystä, kuinka pitkälle olitehtinyt, saitko jo rannan jalkojesi alle, tuu-perruitko rinteeseen, kuolitko räjähtämällä,sarjatuleen vai yhteen luotiin, vai olitko johukkunut ennen kuin olit edes nähnyt rä-jähdyssavujen tummentaman rannan, joltapäivännousuinen aamurauha oli häädetty.

Urheasti jainnokkaasti

Kaikki viisi maihinnousupaikkaa, Sword,Juno, Gold, Omaha ja Utah, oli varmistettu6. päivän iltaan mennessä. 9 000 miestä olikaatunut. »Miehet taistelivat urheasti ja in-nokkaasti», Montgomery kirjoitti.

Yhtä totta lienee se, että miehet olivat hä-dissään ja peloissaan.

Hitler vaati sillanpääasemien tuhoamistakesäkuun 7. päivän vastaisena yönä. Hänel-lä oli muitakin vaatimuksia, ne tavanomai-set: useita komentajia pitäisi erottaa.

Rommelin lisäksi kaksi muuta korkea-ar-voista komentajaa oli maihinnousun al-kaessa poissa esikunnistaan. Eräitä panssa-riyksiköitä ei saanut käyttää ilman Hitlerinhenkilökohtaista käskyä.

Saksalaisten vastahyökkäykset käynnis-tyivät hitaasti ja hajanaisesti. Rataverkko olirikottu pommituksilla satojen kilometriensäteellä maihinnousualueesta, sillat oli pirs-tattu. Rannikon puolustajien avuksi saapu-neiden saksalaisdivisioonin kärkijoukot tu-livat alueelle yleensä polkupyörillä.

Sillanpääasemat saatiin liitettyä toisiinsa11. kesäkuuta. Maissa oli silloin yli 300 000liittoutuneiden miestä, yli 54 000 ajoneuvoa

ja yli 100 000 tonnia mate-riaalia.

Yhtenäinen sillanpääalueantoi tilaa valmistella ope-raation jatkoa. Mikään eihäirinnyt uusien joukkojentuomista alueelle, paitsi 19.kesäkuuta alkanut myrsky,joka katkaisi neljäksi päiväk-si kaikki yhteydet Englantiin.

Saksalaiset eivät kyenneetkäyttämään ainutlaatuista tilannetta hyväk-seen supistaakseen maihinnousualuetta.Voimat riittivät enää häälyvän rintaman yl-läpitämiseen.

Britit käynnistivät idässä, rintaman va-semmalla siivellä, hyökkäyksen Caenin alueelle sijoitettua saksalaisten panssari-divisioonilla vahvistettuja päävoimia vas-taan. Hyökkäys helpotti painetta lännessä,missä amerikkalaisjoukot pyrkivät murtau-tumaan ulos Cotentinin niemimaalta.

Niin se suurin piirtein meni, niin Mont-gomery oli sen suunnitellut.

Taistelut Caumontin ja Caenin välillä oli- �

� Jokaisella hyökkäysalueella oli upote-tuista laivoista tehty »keinosatama»,jonka suojassa laivoista purkautuminenoli mahdollista korkeassakin aallokossa.

� Ranskalainen koululaisluokka amerik-kalaisten hautausmaalla. Ovatko 60vuoden takaiset asiat heille jo liiankaukana, vai pitävätkö tämän päivänuutiset ne lähellä?

Kohtalo jakoi rannallasankarihauta-

paikkoja.

60 SUOMEN KUVALEHTI | 23/2004

vat maihinnousun jälkeen kaikkein kovim-mat. Saksalaisten panssaridivisioonat tulivatsidotuiksi puolustustaisteluun, missä niidenvoima vähin erin murrettiin.

Armeijan ja lentojoukkojen yhteistoi-minta vietiin äärimmilleen. Suorassa radio-yhteydessä panssarivaunuihin olevat hävit-täjät varmistivat etenemistä, tuhosivat ty-kistöä ja panssarijoukkoja, varoittivat an-soista.

Cherbourghin kaupungista tuli mielettö-män voimantuhlauksen klassikko. Siellä ole-vat saksalaisjoukot olisi voitu irrottaa ajois-sa muualle. Satamaa ei tar-vinnut puolustaa, se oli tu-hottu ja miinoitettu niin pe-rusteellisesti, että liittoutu-neilta meni kaksi kuukauttaraivata satama toimivaksi.Cherbourg oli kokonaan liit-toutuneilla 26. kesäkuuta.

Hitlerin hillittömät ja to-teutumattomat lupauksetkumosivat jatkuvasti ken-raalien ehdotukset ja suunnitelmat. Ken-raalien salaliitto yritti nyt jo toisen kerranHitlerin tappamista 20.7.1944 päivittäiseenpuhutteluun viedyllä salkkupommilla.

Itä-Preussissa sijaitsevan päämajan rutii-nitilaisuus oli siirretty helteen takia bunk-kerista parakkiin, minkä vuoksi räjähdyksenvoima jää suunniteltua pienemmäksi. Hitlersai tukkansa sekaisin, housunsa riekaleiksi,naarmuja puusäleistä, hermojärkytyksen,mutta säilytti jo kovasti riepuisen henkensä.

Kaikkien Saksan eri rintamilla olevienjoukkojen ehdoton antautuminen allekir-joitettiin 7.5.1945 Eisenhowerin päämajassaRheimsissä. Hitler oli tappanut itsensä huh-tikuun 30. päivänä Berliinin bunkkerissaan.

Kuka toi kukat,Charles Bates?

Normandia on täyteen muisteltu ranta: 17museota, kymmenen muistomerkkiä ja pa-rikymmentä hautausmaata.

Omahan kaistalla oleva hautausmaa onmyös yhdenlainen maihinnousun muisto-

merkki. Rantautumisen hin-nan ymmärtää yhdellä kat-seen pyyhkäisyllä jo risti-puiston reunalla.

On toisenlainenkin maail-ma, samassa ajassa ja tilassaläsnä oleva maailma, jokatodentuu lukemalla nimiäristeistä, joita ympäröi yksi-tyinen autius.

Joillain haudoilla on tuo-reita kukkia. Kuka sinua on muistanut,Charles E. Bates Missourista? Vanhempia eienää ole muistamassa, omia lapsia oli har-voilla kaatuneilla, ei ehtinyt olla. Leskiä eh-kä, sisaruksia varmastikin, sukujen seuraa-via polvia.

Colleville-sur-Merin kylässä 1956 avatul-la hautausmaalla on vieraillut yli 1 200 000kävijää. Se on hieman enemmän kuin liit-toutuneilla oli joukkoja näillä rannoilla.

Koululaisluokka hälistelee, parveutuu

pienemmiksi joukoiksi, opettajan puheetmenevät osin ohi tai yli. Entä silloin, jos neosuvatkin kohdalleen? Millaisen ymmär-ryksen maaperään tietoiskut uppoavat jaennen kaikkea, mitä se tietäminen mahtaatarkoittaa?

Jos ei ollut omalla sukupolvellakaan järinkaksisia mahdollisuuksia ymmärtää, niinovatko ne mahdollisuudet paremmat noilla

Caen

JH

OMAHA

GOLD JUNOSWORD

UTAH

Caumont

Cherbourg

Carentan Bayeux

Cabourg

Port-en-Bessin

C O T E N T I N

E n g l a n n i n k a n a a l i

5 0kmHyökkäyskaistat 6.6.1944

Rintama 20.7.1944

La Madeleine

Colleville-sur-Mer

RANSKA

Keskiyöhön 6.6.1944 mennessä suunniteltu rintama, ei toteutunut

� Utahin kaistalla, La Madeleinenkylässä, on varauduttu hyvin muistelus-palveluksiin: museo, muistomerkit,sotamuistotarvikekaupat ja ravintola.Tyrskytöyräs on kuitenkin yhtä umpi-mielinen kuin ennenkin.

Korkeajännitys-lehdistä

ei oppinut ihan kaikkea.

6123/2004 | SUOMEN KUVALEHTI

1990-luvun alussa syntyneillä? Sota oli lä-hempänä 50-lukulaisille, oli tuttuja sodankäyneitä setämiehiä, siipeensä saaneita jaselvinneitä. Kotisota oli jotain erityistä jaerillistä.

Se, mitä Euroopassa tapahtui, opittiinKorkeajännitys-sarjakuvista, joissa urheatnuorukaiset saattoivat ruosteisilla kenttäla-pioilla tuhota puolet vihollisen komppa-niasta. Jutut kyllä upposivat, ainoa häiritse-vä seikka oli noiden sankareiden ja sota-painajaisiaan huutavan Eino-sedän hah-mon välinen ristiriita.

Nyt, jos innostusta riittää ja motivaatios-sa löytyy, toisesta maailmansodasta on saa-tavilla parempaakin tietoa kuin sarjakuva-

lehtien tarinat. Suurista taisteluista on teh-ty elokuvia, ne ovat dokumentteina DVD-levyillä, kuvina ja kertomuksina kirjoissa.

Ja jos dokumenttien vauhti ei aina riitä,voi siirtyä tietokoneen ääreen pelailemaan.Normandian maihinnousustakin on tuoreversio, joskin suomalaisessa kritiikissä moi-tittiin sitä, että peli on tunnelmaltaan lai-mea. Ehkä niissä peleissä ei koskaan pää-dytä hautausmaille saakka.

Ja lopussaoli painajainen

Painajainen varoittaa siitä, että päässä onruuhkaa, kokemiskapasiteetti on äärirajoil-laan.

Kämppäsin puolustusministeri SeppoKääriäisen kanssa merenrantahotellissaPort-en-Bessinin kylässä, kun joku oli tu-lossa väkivaltaisesti rynkyttäen huoneeseenenkä saanut Seppoa huutamallakaan he-reille. Kukahan tämänkin unen selittäisi?

Seuraavan illan päätös on, etteivät paina-jaiset enää pääse tekemään sillanpääasemaauniin. Se on ehkä torjuttavissa muutamallapastiksella. Ikkunapöydästä näkee, mitenkalastusalukset tulevat nousuveden kanta-mina satamaan.

Miehet ottavat varmasti hekin vielä ilta-oluensa ja pääsevät parhaimmassa tapauk-sessa kellahtamaan unilämpöiseen syliin. Seon turvaan tuloa. �