SINGAPORE 8.-11.2.2012

MATKALLA SINGAPOREEN

Kauniina, mutta kylmänä keskiviikkoiltapäivänä 8.2. taksi vei meidät linja-autoasemalle ja sitten se tapahtui:

Joku TODELLA vanha kuljettaja kysyi lippua maksaessamme ”oletteko te eläkeläisiä?”. Mikä loukkaus!

Minä oitis vastaamaan, että ei todellakaan, mutta osa-aikaeläkeläisiä kylläkin. Sitten tuo matkustajien

loukkaaja heittäytyi sen verran inhimilliseksi, että alkoi aprikoida saavatko osa-aikaeläkeläiset

eläkeläisalennuksen? Sitten löysimme välittömästi yhteisen kielen ja kannustimme toisiamme, jotta ”kyllä se

täytyy niin olla”. Täten päädyimme yksimielisesti 30 % eläkeläisalennukseen edestakaisesta matkasta.

Näinpä saimme hieman kipurahoja tuon äärettömän suuren loukkauksen johdosta. Mekö muka eläkeläisiä,

nuoret ihmiset, vasta 60-vuotiaita! Jo on aikoihin eletty. Mutta kannatti elää, sillä säästimme juuri

edestakaiset taksirahat. Tästä taitaa tulla hyvä loma :-)

Edessä on 3,5 viikon matka, joten oma auto jäi kotiin. Olimme lentokentällä hyvissä ajoin ja osa-

aikaeläkeläisten loukkaaja oli hyvin ystävällinen toivottaessaan meille hyvää matkaa. Kellon ollessa 16.30 ei

terminaali 1:ssä ollut lainkaan jonoja, joten melko pian olimme jo huuhtelemassa loukkausta niin tutuksi

tulleessa loungessa. Loma oli alkanut.

Lensimme Lufthansan koneella Frankfurtiin, jossa oli reilu tunti aikaa jatkolennolle Singaporeen. Vaikka

lähtö oli samasta 1-terminaalista, jonne saavuimme, meni siirtymisiin passi- ja turvatarkastuksineen sen

verran aikaa, että kuulutuksissa hoputeltiin jo viimeisiä matkustajia siirtymään välittömästi koneeseen.

Viiden minuutin viivytys oli siirtymävaiheessa ollut, kun turvatarkastuksessa Jambox-kaiutin joutui

erityissyyniin ja ihmetyksen kohteeksi. Kas kummaa, ettei se kiinnostanut belgialaisia muutama viikko

sitten, kun tulimme USA:sta. Ja saksalaiset ovat vielä fiksua väkeä, etenkin insinöörit.

Nyt istumme valtavan suuressa A380-800- koneessa, jossa on kahdessa kerroksessa niin paljon istuimia, että

kaikkia ei edes ole saatu täyteen. Se oli onnemme, sillä saatoimme vaihtaa eturiviin pitkäkoipisen

mielipaikkaan. Tässä sitä on nyt yritetty nukkua muutama tunti, mutta veikkaanpa, että tuo yläkerran väki on

nukkunut paljon paremmin hirveän isoissa istuinvuoteissaan. Niin paljon kärssii saa siitä, että maksaa vain

485 euroa edestakaisesta lipusta tosi kauas. Mutta mehän emme valita vaan nautimme joka hetkestä, joka

kuljettaa meidät lähemmäs Singaporea. Enää 1,5 tuntia ja olemme perillä hiostavan kuumassa Aasiassa.

Taitaa olla älytöntä mennä hikoilemaan ja vieläpä lomalla. Hulluja nuo suomalaiset!

SINGAPORE 9.-11.2.2012

Päämäärässämme oli normaalit viisumi- ja passimuodollisuudet eikä niihin mennyt kohtuuttoman kauan

aikaa. Selvitimme, että uudehko junayhteys on paras vaihtoehto mennä keskustaan. Vaihdoimme

kentällä USA:n matkalta jääneitä dollareita Singaporen dollareiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että

lentokentällä oli paras kurssi. Lunastimme automaatista tiketit keskustaan. Hinta oli huikeat 3 paikallista

rahaa (2,2 eu)/kärsä. Tosin myöhemmin paljastui karu totuus, että mikäli palautti lipun automaattiin, siitä sai

dollarin takaisin. Hinta 30 min matkasta siis 1,5 euroa! Junat olivat uusia ja siistejä ja yhteydet joka

suhteessa huippuluokkaa. Hyvä Singapore! Tästä tulee tosihyvä loma!

Carlton-hotellimme sijaitsi aivan ydinkeskustassa, vanhan legendaarisen Raffles-hotellin naapurissa.

Saimme huoneen 24.:stä kerroksesta upeilla näköaloilla. Kiva luukku. Muuten hotelli jäi vähälle käytölle,

mitä nyt uima-allas tuli testatuksi. Jo huonehintaa varatessamme kävi ilmi, että nyt on kyseessä kallis

kaupunki. Me maksoimme huoneesta 135 eu/yö ilman aamiaista. Sen arvo oli vaatimattomat 26

doll/nukkuja!

Koska olimme hotellilla vasta klo 18 maissa, tarkistimme ensin viereisen Rafflesin jä päätimme, että

huomenna slingille. Historian siipien havina oli aistittavissa tuossa paikassa, jonne osa-aikaeläkeläisten rahat

eivät riitä.

CHINA TOWN JA RUOKATORI

Käväisimme China Townissa kokemassa ruokatorin ja katselemassa kaupunginosan meininkiä.

Samanlainen se oli kuin missä tahansa suurkaupungin kiinalaisessa. Uusi vuosi oli kiinalaisen ajanlaskun

mukaan juuri alkanut ja tämä vuosi on nimetty lohikäärmeen vuodeksi. Sitä symboloi valolohikäärme alueen

rajalla.

Hyörinää ja pyörinää riitti siihen malliin, että risteilimme aikamme katujen tungoksessa ja menimme Food

Streetille iltapalalle.

Valitsimme broilerivartaat. Palanpainike eli Tiger-olut löytyi pienen haeskelun jälkeen vajaan 100 m päästä

juomakioskista. Merkillinen monopolijärjestelmä. Illallinen oli ihan syötävää ja muuhun kaupungin

hintatasoon verrattuna halpa.

Kävelimme takaisin hotellille tutkimaan mitä vaikutuksia 6 tunnin aikaerolla on yöuneen. Ohitimme

viehättävän paloaseman. Menimme yöpuulle kello 00.30/18.30 eikä voi kehua, että nukuinpa hyvin. Se

pienen pieni aikaero!

Okko kamun työpaikkaa ym. katsomassa

Tällä kertaa meillä oli aikaa olla Singaporessa ainoastaan yksi kokonainen päivä, joten ajoissa liikkeelle.

Vaeltelimme kohti konserttitaloa, joka osoittautui varsinaiseksi muurahaiskarhuksi. Erittäin

mielenkiintoinen arkkitehtuuri. Kävimme tarkistamassa, millaisessa paikassa Okko Kamu on kannustimensa

hakenut, jotta oli sitten kelvollinen Sinfonia Lahden ylikapellimestariksi. Eiköhän äijä pyöri edelleen

kaupungissa. Maaliskuussa johtaa Sibeliuksen pari sinfoniaa ja huhtikuussa seuraavat. Illalla olisi ollut

konsertti, mutta taitaa tällä kertaa jäädä väliin.

Reitinvalintamme osoittautui eniromaiseksi. Meren ranta on kaunis alue kävellä.

Nooan arkista alkuidean saanut hotelli on varsin erikoinen nähtävyys katolla sijaitsevine uima-altaineen.

Sitten kävimme tutustumassa kaupungin toiseksi kuuluisimpaan hotelliin, jonka edusta oli täynnä

turistibusseja ja koululaisryhmiä. Valtavasti väkeä. Tottahan kävimme katsomassa tuon perinteisen ja kaunis

se on. Kyllä vanhoissa luukuissa on hohtoa.

Jatkoimme matkaa noukkien kartan nähtävyydet, jotka on ripoteltu mukavasti joen rantaan.

Varsin erikoinen nähtävyys oli se, että keskelle suurkaupunkia on jätetty pienkerrostaloalue pilvenpiirtäjien

puristukseen.

Puistoakin löytyi…

Etenkin Swiss-hotellin 70. kerroksesta kokonaisuus näytti hienolta.

Olihan sieltä hienot näkymät.

Kiertelimme päänähtävyydet ja menimme joksikin aikaa hotellin uima-altaalle lepäämään. Sitten

hyppäsimme jälleen metrojunaan ja suuntasimme nyt Little Indian kaupunginosaan.

Little India

Olihan se odotuksiemme mukainen köyhä pientaloalue.

Luulisi, että ilmastointi pelaa noissa rakennuksissa.

Nautimme lounaan pienessä intialaisravintolassa. Vaatimaton, mutta ihan hyvä ja halpa oli se.

Kiertelimme jonkin verran ympäriinsä, kävimme buddhalaisten temppelissa.

Kävelimme takaisin hotelliimme. Ohitimme kiinalaiskorttelin nyt valoisana aikana.

Raffles-hotelli ja kuuluisa Singapore Sling

Raffles-hotelli on kuuluisa vanha hotelli Singaporessa. Se on nimetty Singaporen perustajan Thomas Stamford Rafflesin mukaan. Hotelli avattiin vuonna 1887, jolloin siinä oli vain kymmenen huonetta. Vuonna 1904 sitä laajennettiin Bras Basah -siivellä. Silloin sinne rakennettiin myös Singaporen ensimmäiset sähkövalot ja tuulettimet. Nykyisin hotellissa on 104 sviittiä. (Wikipedia)

Oli aika korkata yksi niistä 1000 paikasta, jotka on ”pakko kokea ennen kuolemaansa” (vrt. ko. kirja).

Hotellin julkisivu on varmaankin paljolti samanlainen kuin 130 vuotta sitten. Huoneet jäivät testaamatta,

monestakin syystä…

Menimme sitten Rafflesin II:ssa kerroksessa sijaitsevaan Long Bariin nauttimaan sen kuuluisan Singapore

slingin, josta kaikki Singaporen kävijät puhuvat kalliina must-paikkana.

Singapore Sling on alkoholipitoinen juomasekoitus, jonka Singaporen Raffles-hotellin Long Barissa työskennellyt baarimestari Ngiam Tong Boon kehitti vuonna 1915. Alkuperäisen reseptin ainesosat ovat Beefeater-gini, Peter Heering, D.O.M., Cointreau-appelsiinilikööri, ananasmehu, limetinmehu ja Angostura-katkero.

Tarkistimme listalta, että voisimme varautua pienimuotoiseen ryöstöön, mutta kun 26 dollarin hintaan

lisättiin laskutettaessa vielä tarjoilupalkkia ja verot, tuli 2 cocktailin kokonaishinnaksi huikeat 60 Singaporen

dollaria eli n. 23 eu/lasi.

No, tulihan kylkiäisiksi maapähkinöitä, joita sai vetää ääntä kohti niin paljon kuin sielu sieti ja maha veti. Ja

vielä kaupan päälle sai heitellä kuoret lattialle, josta niitä oli sitten mukava murskailla kävellessä. Lattia oli

jo kello 17 jälkeen paikoitellen täynnä kuoria. Voi siivoojaparat! Ehkä he sitten saavat sopivan

maapähkinälisän työstään.

Summa summarum: kannatti käydä kokemassa elämys, jotta voi myöhemmin jakaa kokemuksen.

Päivä meni, että hurahti. Aamulla oli lähtö saarihyppelylle Thaimaahan. Tämä saari oli vähän esimakua

tulevasta hyppelystä. Aloitimme tiikerinloikalla Krabille ja juttu jatkuu sieltä seuraavassa

matkakertomuksessa. Sitten olivat vuorossa Koh Lanta, Phi Phi, Khao Lak ja Phuket. Huikea reissu!

Singapore