TIEDON VALO

KILJAVAN KUUKAUDEN KURSSIN 2014 JULKAISU

KANSILEHDEN TAITEILI EERO VIRTANEN

SISÄLLYSLUETTELO:

SIVU 3 PÄÄKIRJOITUS

SIVUT 4 – 5 KUUKAUDEN KURSSIN NRO. XX

ESITTELY

SIVU 6 TAISTELU ERIARVOISUUDEN KASVUA

VASTAAN

SIVU 7 SAK MEITÄKIN MOIKKAAMASSA

SIVU 8 – 11 SININ MATKAPÄIVÄKIRJA

SIVU 12 – 13 MITÄ SITTEN ?

SIVU 14 – 15 MITÄ TAPAHTUU TODELLA

SIVU 16 MAAILMAN LOPPU TULEE

SIVU 17 KOTIMAAN KYSYNNÄN LOHDUTTOMAT

NÄKYMÄT, AY-AKTIIVIN RUKOUS

SIVU 18 HISTORIASTA TULEVAAN

SIVU 19 EERON JUTTU

SIVU 20 LIIKKEEN LUOVUTUS

SIVU 21 TYÖSUOJELU TYÖPAIKALLA

SIVU 22 INARIN JUTTU

SIVU 23 KANSAINVÄLINEN

TÄMÄN LEHDEN TUOTTO LAHJOITETAAN LYHENTÄMÄTTÖMÄNÄ VEIKKO JA LAHJA HURSTIN

LAUPEUDENTYÖ RY:LLE. LEHDEN HINTA 2 EUROA.

PÄÄKIRJOITUS

Loppusyksystä on nyt tullut kylmä ja jokainen

päivä on alkanut pimentyä. Toivottavasti samoin ei käy Suomen työelämän.

Kiljavan opiston kuukauden kurssilla olemme yhdessä pohtineet

ay-liikkeen ja duunarin tulevaisuutta. Maailma on muuttunut.

Ammattiyhdistysliikkeen tulee ymmärtää se ja ryhtyä vahvaksi

edunvalvojaksi koko Euroopan alueella. Tämä voisi tarkoittaa sitä,

että kotimaassa liitot yhdistyvät isoiksi vahvoiksi liitoiksi sekä sitä,

että liitot tekevät tehokasta yhteistyötä muiden

EU:n alueella olevien liittojen kanssa.

Tavoitteena tulisi olla kansallisten lakien ja työehtojen sekä

tietysti EU-lakien muuttaminen ja parantaminen työelämää koskien.

Nyt olisi tekojen aika!

Haluan kuitenkin ensin palata tähän päivään ja erityisesti siihen

mitä Suomessa oikeasti parhaillaan tapahtuu. Suomen nykypäivän

politiikka ja kansalaisten asioiden hoito eduskunnassa ovat menossa

duunarin ja tavallisen kansalaisen kannalta huonoon suuntaan.

Tämä johtuu niistä puolueista, jotka ajaa todellisuudessa rikkaiden ja suuryritysten asioita. Viime aikoinakin on nähty,

kuinka Kokoomuksen edustajat kiirehtivät puoltamaan yritysten irtisanomisia vaikka samalla yritys siirtää töitä toiseen

yritykseen tai kokonaan ulkomaille halvemman työvoiman maahan. Eihän työ ole todellisuudessa vähentynyt. Olisiko

nyt viimein korkea aika muuttaa lainsäädäntöä, jotta voitaisiin säilyttää työpaikkoja ja siten myös verotuloja

kotimaassa? Kiinnitän vielä huomiota ministerien vannomaan virkavalaan, joka kuuluu seuraavasti: ”minä virassani

noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja

yhteiskunnan hyväksi”. Eikö tämä tarkoita esimerkiksi verotuloja ja kansalaisten työllisyyttä? Eikö kansalaisten edusta

piittaamattomat tulisi haastaa valtakunnan oikeuteen? Hallituksen tehtävä on lisäksi huolehtia siitä, että myös

työmarkkinoilla noudatetaan pelisääntöjä ja lakeja. Siksi tehokasta viranomaisvalvontaa on lisättävä sekä lakia

rikkovien yritysten sanktioita tuntuvasti kovennettava. Tärkeää olisi siksi pikaisesti muuttaa jo nykyisiä lakeja

sanktioiden osalta, tämä koskee mm. yhteistoiminta- ja työsopimuslakia.

Lopuksi ihmettelen kaikkia niitä kansanedustajia, jotka ovat jarruttamassa tai kaikin keinoin estämässä muutoksia

lakiin, jotka parantaisivat duunarin asemaa työelämässä. Esimerkkinä mainittakoon ammattiyhdistysliikkeen

kanneoikeus. Sehän olisi vain hyvä asia, niin duunarille kuin rehellisin keinoin toimivalle yritykselle. Kilpailu

yritysmaailmassa tervehtyisi, koska yritykset alkaisivat varoa alipalkkausta ja kaikenlaista ”laitonta” ”kikkailua”

työehtojen kiertämiseksi. Tietysti kanneoikeus olisi sellaisille yrityksille huono, joka toimii epärehellisesti huijaten

työntekijöitä säästäen palkkakuluissa. Miksi tällaiset puolueet eivät halua oikeasti puuttua tällaisiin epäkohtiin? Pakko

on nyt sanoa kansalaisille että järki käteen seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Tässä päätoimittajan mietteitä teille kansalaiset. Valoa on tunnelin päässä jos meitä oikeasti kuunnellaan ja tehdään

oikeita ratkaisuja.

TERHO TAURIAINEN

PÄÄTOIMITTAJA

Helsingin Autoalantyöntekijät ry. os.007 Syyskokous

lauantaina 22.11.2014 klo.13.00 AKT:n keskustoimisto

Hakaniemi-Sali John Stenbergin ranta 6, 00530 Helsinki.

Käsitellään sääntömääräiset asiat mm. henkilövalinnat,

toimikauden pituus, toiminta-ja taloussuunnitelma.

Hyväksytään osaston, alaosaston ja työhuonekunnan uudet

säännöt. Tule ja vaikuta!

KUUKAUDEN KURSSIN ESITTELY

Kysymykset kurssilaisille: INARI JUNTUMAA

1. Nimi Kuukauden kurssin vahva opettaja,

2. Työpaikka johtaja ja luovuuden moottori

3. Ammatti

4. Merkittävä numero

5. Slogan

6. Sanottavaa

1. EINO-JULIUS (Eikka) ARVOLA

2. Posti-ja Logistiikka-alan Unioni

3. Postityöntekijä

4. 67

5. Omnia mea mecum porto

6. Kirjoittaja on puolueeton peruskoulun

käynyt ylioppilas ja Filosofian Tohtorin veli.

1. MARKO HENTUNEN

2. AKT OS. 009

3. Linja-autonkuljettaja

4. 313

5. Ei laatu vaan määrä

6. Sosialistinen vallankumous odottaa tekijöitään

1. TIMO JANTUNEN

2. PAU, Pasilan osasto 151

3. Terminaalityöntekijä

4. 26

5. Anarkiaa

6. Ei mitään niin viisasta, että tähän tarvii kirjoittaa

1. JYRI LESKINEN 2. Suomen elintarviketyöläisten liitto SEL ry.

Kuopion elintarviketyöläisten ammattiosasto 030

3. Elintarviketyöntekijä

4. 666

5. "en myönnä enkä kiellä, pikemminkin päinvastoin"

6. Oonko mä perus savolainen?

.. en.. tai no ehkä.. eiku no suatanpa olla..

1. JUHA ”JUUUSO” LIHAVAINEN

2. AKT/039

3. Sankari 2013,normaalisti linja-autonkuljettaja...sesonkiaikana

koko Joulukuun Joulupukki...vappupelle...yms

4. Tärkeet mumerot: Kengännumero 49 1/3,mallia Hessu Hopo...89...90 ja 92 ovat

jo kirjoitettua perhehistoriaa...

5. Asioilla on tapana järjestyä- parempaan...yleensä huonompaan suuntaan JOS ei

tee mitään,ja siihenkin on marssijärjestys...

6. Oksennuspussi kannattaa pamauttaa mieluummin ennen kuin jälkeen.

1. TOMI MÄKIPÄÄ

2. TEAM, Porvoon Kirjatyöntekijäin yhdistys ry 7024

3. Kirjatyöntekijä, luottamusmies

4. 14.10.2013

5. Näe toisissa se hyvä, joka itse haluaisit olla

6. Arvot ohjaavat ihmisen toimintaa. Elämämme muodostuu sellaiseksi

jollaiseksi sen ajatuksillamme, teoillamme ja toimillamme luomme.

Yhteiskunnan on luotava sellaiset turvalliset perusrakenteet,

joka ottaa huomioon ihmisen erilaiset lähtökohdat, tiedot ja taidot,

tarjoten jokaiselle mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.

1. PENTTI PERUNKA 2. AKT 009 Helsingin seudun linja-autohenkilöstö ry

3. Linja-autonkuljettaja.

4. 10.15.20

5. Mitä sitten?

6. Muista äänestää ja vaikuta, älä passivoidu.

Unelmoi, ajattele, suunnittele ja toteuta

1. TERHO ”TEPI” TAURIAINEN

2. AKT os.007

3. Autonkuljettaja

4. Asiat hoituu aina jos ei luovuta.

5. Numerot on numeroita?

6. Haluan oikeudenmukaisuuden toteutuvan työelämässä!

1. TIMO ”TIMPPA” THURÉN

2. AKT OS. 048

3. Linja-autonkuljettaja

4. 1944

5. Ehkä otin ehkä en?

6. EI LISÄTTÄVÄÄ

1. SINI TUPALA

2. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry.

3. Lihanleikkaaja

4. 257810

5. ”Mä käyn noppeesti eka vaihtaa kengät”

6. Pahhaa kolmenkympin kriisiä läpikäyvä luottamusmiäs,

ketä on tyäntänyt lusikkansa myös työsuojelusoppaan

1. KAJ ”KAITSU” VALKOKIVI

2. TEAM, Ruotsinpyhtään kemia ry.

3. Kokooja

4. 3

5. Kiitos kaloista ja näkemiin

6. Olen ollut 3 vuotta varapääluottamusmiehenä Strömfors Electric Oy:ssä

Ruotsinpyhtäällä ja toista kautta ammattiosaston puheenjohtaja.

1. EERO VIRTANEN

2.Puuliitto/Alavuden puunjalostajien ao. 039

3.Vaihetyöntekijä

4.76

5. Hiljaa hyvä tulee

6."Älä anna koskaan periksi"

TAISTELU ERIARVOISUUDEN KASVUA VASTAAN

Nykyään puhutaan paljon eriarvoisuuden kasvusta, eikä syyttä. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa. Varallisuus ja

hyväosaisuus eivät silti yksin aiheuta eriarvoisuuden kasvua, vaan se, kuinka me varallisuutta käytämme ja jaamme. Me

voimme käyttää varallisuutta tukeaksemme heikompiosaisia, luoda uusia työpaikkoja, tehdä monia yhteiskuntaa ja

lähimmäisiämme palvelevia tekoja tai käyttää varallisuutta pelkästään itsekkäisiin tarpeisiimme. Valinta jää meille.

Myönteisen varallisuuden kasvun taustalla on usein pitkäjänteistä työtä; uskallusta, riskien ottamista ja uskomista työn

menestymiseen. Mutta nykypäivänä on yhä enemmän mahdollisuuksia myös keinotteluun ja lyhytjänteiseen,

ansiottomaan voitontavoitteluun, usein toisia hyväksi käyttämällä. Sellainen arvomaailma on yksi suurimmista syistä

nykyisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin, ylivelkaantumiseen, kohtuuttomuuteen ja eriarvoisuuden kasvuun. Mieleeni

muistuu Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia, joka painavasti palauttaa mieleen millaiset työ- ja

elinolosuhteet meillä vallitsivat vielä vain 100 vuotta sitten. Se ei ole kovin pitkä aika. Yhteiskunta on hurjasti

muuttunut niistä päivistä tähän päivään.

Suomen ei tarvitse noudattaa muiden maiden esimerkkejä, mikäli ne eivät edusta moraalisesti ja eettisesti kestäviä

arvoja. Suomi ja suomalaiset voivat päinvastoin toimia esimerkkinä muille. Se tarkoittaa käytännössä kaikista

kansalaisista huolehtimista, kotimaisen työn kannattavuuden tukemista, reiluja työehtosopimuksia ja kohtuullista

palkkausta, kaikille yhdenvertaista terveydenhuoltoa, koulutusta ja mahdollisuuksia harrastaa.

Meillä oli luokkayhteiskunta viime vuosisadan alussa, mutta meidän tulee kaikin keinoin estää modernin

luokkayhteiskunnan syntyminen. Sellaisia vakavia signaaleja on jo nähtävissä; asuntojen hinnat alkavat olla karanneet

tavallisen palkkatyöläisen ulottumattomiin. Ansiotulot riittävät useilla vain välttämättömään; asuntoon, ruokaan,

vaatteisiin ja lapsista koituviin menoihin. Autoa ei ole varaa monellakaan omistaa, puhumatta ylellisyyksistä, kuten

lomamatkoista tai hyvinvointipalveluista.

Olen voimakkaasti luokkayhteiskuntaa ja vastakkainasettelua vastaan. Muutos lähtee ihmisen moraalista ja arvoista.

Mahatma Gandhi sai aikanaan yhteiskunnallisilla toimillaan kokonaisen Britti-imperiumin polvilleen ja johti Intian

itsenäistymiseen ilman väkivaltaa. Hänen toimintansa tukeutui vahvasti ihmisyyteen, ihmisen hyvyyteen ja

oikeudenmukaisuuteen. Olen asunut Intiassa kaksi vuotta eri ajanjaksoina ja nähnyt monenlaisia elämänkohtaloita.

Aineellinen varaus yksin ei tuo hyvinvointia, mutta se ei myöskään ole hyvinvoinnin este. Mitä tasaisemmin

hyväosaisuus jakaantuu, sen paremmin yhteiskunta voi.

Mielestäni esimerkiksi kohtuuttoman suuret palkat, etuisuudet tai eläkkeet ovat varastamista. Se on varastamista niiltä

ihmisiltä, jotka päivittäin joutuvat kamppailemaan päästäkseen edes kohtuulliseen elintasoon. Myös yritykset, joiden

voitto perustuu esimerkiksi halpatyövoimaan, huonoihin työoloihin, veronkiertoon jne., syyllistyvät vastuuttomaan ja

rikolliseen toimintaan. Sen sijaan ne yritykset, jotka huolehtivat työntekijöidensä hyvinvoinnista, noudattavat

työehtosopimuksia ja työlainsäädäntöä, maksavat kohtuullisen palkan tehdystä työstä sekä ylläpitävät hyvää ja

toimivaa työpaikkakulttuuria ansaitsevat kiitoksen. Sellaiset yritykset ovat tulevaisuuden hyvinvointimme

perustuskiviä.

Todellinen menestys tarkoittaa kuitenkin pohjimmiltaan ihmiskeskeistä lähestymistapaa, koko kansasta huolehtimista.

Se lähtee siitä, että itse toimimme läheisissä ihmissuhteissamme ja yhteiskunnallisissa toimissamme ihanteidemme

mukaisesti, rohkeasti ja pitkäjänteisesti. Muutos on seurausta arvovalinnoistamme. Me olemme tuo muutos.

TOMI MÄKIPÄÄ

PORVOON KIRJATYÖNTEKIJÄIN YHDISTYS

SAK MEITÄKIN MOIKKAAMASSA

Kuukauden kurssin toisen viikon keskiviikkoillan tiiviiden keskusteluiden jälkeen SAK:n hallituksen varapuheenjohtaja

Matti Huutola lupasi tulla vastailemaan muutamaan kiperään kysymykseen heti torstaiaamuna. Pienten

aikataulullisten epäselvyyksien jälkeen Matti saapui luokkaamme ja pääsimme itse asiaan. Matin kertoessa kirvesmies-

ja eduskuntataustoistaan taisin itsekin alkaa ymmärtää, että puvun takana on oikeasti mies työläisten asialla.

Muutaman kysymyksen lista, joka valmistui joukkovoimalla keskiviikkoillan päätteeksi, luultavasti torstain puolella,

syyhysi käsissäni.

Niinpä pääsimmekin juttelemaan ensimmäisestä aiheesta eli miksi ammattiyhdistyskoulutus on Matti Huutolan

mielestä tärkeää? Matin mukaan luottamusmiesten koulutus on olennainen osa edunvalvontaa, koska

luottamusmiestoiminta on liitoille se peruspohja. Luottamusmiesten ja ammattiosastojen toimintaan osallistuvien

aktiivien koulutus myös tukee Matin mielestä yhteistä joukkovoimaa. Sitä taas liitot ja SAK tarvitsevat, jotta pystytään

vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin.

Toiseen kysymykseen päästiin varmaankin siitä, että keväällä 2015 ovat eduskuntavaalit taas edessä. Minkä takia

työväenpuolueet häviävät vaaleja? Matti pohti, että luultavasti yritysmaailma on ollut paremmin valmistautunut

globalisoitumiseen. Työväenpuolueiden pitäisi pystyä paremmin ratkaisemaan globaaleja ongelmia.

Kiireisen miehen aika on aina tiukalla, niin päästiin sitten viimeiseen aiheeseen.

Mitkä ovat SAK:n tavoitteet Euroopan tasolla? Matin mielestä eurooppalainen edunvalvonta on haasteellista senkin

takia, että monissa Euroopan maissa ay-liikkeet ovat olleet pohjoismaita heikompia. Tavoitteena olisi kuitenkin

yhdenmukaistaa työehtosopimuksia. Tämän puolesta liitot ovat pohjoismaissa jo toimineetkin.

JYRI ”LESENIUS” LESKINEN

MATTI HUUTOLA SAK:N HALLITUKSEN

VARAPUHEENJOHTAJA JA

JÄRJESTÖJOHTAJA

RUOTSINPYHTÄÄN KEMIA RY

SININ MATKAPÄIVÄKIRJA

”Eikka lähti hakemaan vielä jotain huoneesta”, ”onko kukaan nähnyt Jyriä?” - ”onko kaikki olleet jo aamupalalla?”

”Kyllä mäkin vielä ainakin tupakan kerkeän vetämään jollei muutkaan vielä autolla ole!” Veolian ystävällisesti

järjestämä linja-auto starttaa muutamaa minuuttia yli kahdeksan Kiljavan pihasta, ja pääsemme matkaan, vaikkakin

vartin myöhässä. Kolme puuttuvaa jäsentä sovittiin tavattavan Helsingin päässä. Matka taittuu nopeasti

pääkaupunkiseudun aamuruuhkasta huolimatta, ja perille päästyämme tapaamme Inarin sekä muutaman puuttuvan

kurssilaisen Kallion kahviossa. ”Vaaleaa vai tummaa paahtoa?” kysyy myyjätär liian iloisesti verrattuna siihen kuinka

aikaista vielä on. Ärsytti, ja jouduin vielä näyttämään maalaisuuteni kysyessäni mitä eroa niissä mahdollisesti on.

Tahtoisin vain kupin kahvia.

Viimeinenkin puuttuva palanen saatiin matkan varrelta mukaan, ja näin päästiin jatkamaan täysilukuisena

ensimmäiseen vierailukohteeseemme eli seuraamaan Heikki Hurstin ruokajakelua. Päivän tapahtumista odotin tätä

vierailua eniten, varsinkin kun päätimme lahjoittaa kurssilehdestä saamamme tuotot Hurstille. Tahdoin itse nähdä

minkälaiseen asiaan pääsemme myös hitusen vaikuttamaan. Ihmisiä on kymmenittäin jonottamassa jo oven takana, ja

saammekin osaksemme sekä ihmetteleviä että paheksuvia katseita kun kiilaamme heidän ohitseen ja livahdamme

sisään suljetusta ovesta. Sisällä on täysi tohina päällä, koska ovet avautuvat ihmisille muutaman minuutin kuluttua, ja

koitamme väistellä parhaamme mukaan, ettemme olisi ainakaan kovin pahasti tiellä. Katseeni harhailee pöydillä

olevissa valkoisissa laatikoissa joissa on leipää, lihaa, vihanneksia, juustoja ja mausteita. Yritän saada kokonaiskuvaa

siitä mitä kaikkea tänään on tarjolla.

Viimein löydämme pienen kolon nurkkauksesta jossa pystymme vaihtamaan muutaman sanan Heikki Hurstin kanssa.

Hän kertoo, että ruoan jakelu järjestetään kahdesti viikossa, keskiviikkoisin sekä perjantaisin, minkä lisäksi

maanantaisin jaetaan vaatteita. Ruokaa jaetaan vajaat viisi tuntia kumpanakin päivänä, ja vaikka ihmisiä käy noin

2500, riittää ruokaa mattimyöhäisillekin. Hursti kertoi itse olleensa mukana toiminnassa kymmenisen vuotta, jona

aikana kävijämäärä on kasvanut yli kahdella tuhannella päivää kohden. Samaan aikaan kun koitan vimmatusti

kirjoittaa muistilehtiööni, huomaan että ovet on avattu ja kansanvaellus sisään on alkanut. Jokainen tulee kassinsa

kanssa tekemään kierroksen ja jokaisesta pöydästä vapaaehtoistyöntekijä tiputtaa jotain avonaiseen kassiin. Tulee

jonkinlainen mielleyhtymä nuuttipukinpäivään ja siihen miten lapset odottavat kassit ja pussukat auki ovella. Jono

kulkee nopeasti, sillä kukaan ei jää juttelemaan vaan käy ringin läpi nopeasti ja jatkaa matkaansa. En tiedä oliko

itselläni jonkinlaisia ennakkoasenteita, mutta yllätti huomata miten jonosta löytyi kaiken ikäistä, kaiken näköistä,

kaiken kokoista sekä monikansallista naista ja miestä. Yleistämiselle ei siis ollut varaa, vaan kaikenlaiset ihmiset

tarvitsevat ruoka-apua. Samalla kun Heikki Hursti naputteli kävijämittariinsa lukemia toisella kädellään, hän kertoi että

toiminnassa on mukana neljä palkattua työntekijää muiden ollessa vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyö onkin erityisen

tärkeässä asemassa: vaikka varsinaisia jakopäiviä on vain kolmesti viikossa, työtä riittää viikon jokaisena päivänä.

Ruoka tulee pääosin lahjoituksina yrityksiltä tai se ostetaan lahjoitetuilla varoilla kaupoista samoilla hinnoilla joilla me

muutkin kuluttajat ruokaa ostamme. Kela tukee jonkin verran toimintaa, minkä lisäksi suunnitteilla on yhteistyötä

yritysten kanssa jotta osan ruoasta saisi ostaa suoraan heiltä. Kysyttävää olisi vaikka kuinka, mutta koska tilanne on

hektinen ja pienessä nurkkauksessammekin olemme ihmisten tiellä, kiitämme Heikkiä ja jatkamme matkaa. Vaikka

aikaa vierailuun meni kaiken kaikkiaan ehkä viitisentoista minuuttia, rehellisesti sanottuna se oli yksi elämäni

vaikuttavimmista varteista.

Helsinki syleili meitä hyytävällä lokakuisella tuulella, joten vedimme takinkaulukset pystyyn ja lähdimme kävellen kohti

seuraavaa etappia. Matka ei ollut kovinkaan pitkä AKT:n toimistolle, mutta siihen väliin mahtui kymmeniä aasialaisia

hierontapalveluja myyviä yrityksiä sekä yhtä monta ravitsemusliikettä. Tuulesta huolimatta pääsimme perille

kuljetusliittojen yhteiseen toimistoon, jonka aulasta AKT:n toinen varapuheenjohtaja Harri Pasanen tuli hakemaan

meidät ja esitteli talon kertoen samalla sen historiasta.

Siinä moikkailtiin ohimennen tyypeille jotka työhuoneissaan tekivät töitä, kukaan ei tosin varmaan tiennyt keitä

olemme ja miksi käytävillä hiippailtiin. Kierroksen jälkeen päästiin kunnolla juttelemaan kun istahdettiin kahville. Sen

jälkeen kun Pasanen oli kertonut AKT:n taustoista, hallinnosta sekä nykytilanteesta, päästiin kansainväliseen

toimintaan ja yhteistyöhön muiden kuljetusalan liittojen kanssa niin pohjoismaiden, Euroopan kuin

maailmanlaajuisellakin tasolla. Keskustelu oli mielenkiintoista myös tällaisen maalaisen lihanleikkaajatytön

näkökulmasta, vaikka välillä piti kysellä mitä mikäkin sana ja termi tarkoittavat. Haasteita ja työtä on paljon, ja EU tuo

oman paineensa myös näihin asioihin. AKT:n tarjoaman ruokailun jälkeen värjöttelimme ulkona ikuisuudelta tuntuvan

ajan, kun osa porukasta käväisi PAU:n toimistossa. Mikäköhän se syy oli etten itsekin mennyt mukaan? Onneksi Marko

järjesti viihdettä miespantansa kanssa, ja nauraessa minuutit kuluivat hiukan nopeammin.

Kun porukka oli jälleen koossa, lähdimme kohti eduskuntataloa. Porukkaa johdatti allekirjoittanut itse sekä

elintarviketyöntekijätoverini Jyri Kuopiosta, koska sehän on enemmän kuin loogista että kaksi vähiten Helsingistä

tietävää vie joukkoa kohti määränpäätä. Sanomatalon läpi kävellessämme kaksi urhoollista kurssilaista Marko sekä

Tomi päättivät luovuttaa verta, ja kyllä kannattikin, sillä sieltä sai kuulemma mehua ja sämpylää palkaksi – hyvän

mielen lisäksi totta kai.

Seuratessamme eduskunnan täysistuntoa joutui puhemies puheenvuorojen jakamisen lisäksi huomauttamaan

kansanedustajia siitä että he metelöivät liikaa. Ehkä eduskunnan puhemiehellä ja ala-asteen opettajalla onkin

enemmän yhteistä kun olin aiemmin arvannutkaan.

Istunnosta meitä tuli hakemaan sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän avustaja Antti Koskela, joka esitteli meille

laajasti eduskuntataloa. SDP:n ryhmähuoneessa istuskellessamme saimme esittää hänelle vielä täsmentäviä

kysymyksiä asioista. Ilostuttaaksemme opettajaamme Inaria ajelimme hisseillä jonkin aikaa, kävimme välillä kahvilla ja

sen jälkeen ajelimme hisseillä vielä lisää. Koska Eero Heinäluoma ei aiemmin sovitusta poiketen ehtinytkään tavata

meitä, oli meille järjestetty tapaaminen kansanedustaja Ilkka Kantolan kanssa. Kantola kertoi laajasti lakialoitteista ja

niiden prosessista matkalla valmiiksi laeiksi, eri valiokunnista sekä hallituspuolueista. Kävimme myös hyvää

keskustelua omien työpaikkojemme ongelmista. Isona asiana tuotiin esiin se, että työnantajat saattavat muuttaa

työehtosopimusten tulkintaa - työtaistelutoimenpiteet loppuisivat, mikäli työnantaja ei näitä tulkintojaan

yksipuolisesti muuttaisi, muistutettiin. Keskustelua olisi voinut jatkaa vielä kauemminkin, mutta kello oli jo paljon ja

ystävällisesti meitä kehotettiin jatkamaan matkaamme eteenpäin.

Kun ruumiimme oli saanut jälleen kerran ravintoa, jatkoimme matkaamme viimeiseen kohteeseen eli

Kansallisteatteriin katsomaan Jukka Puotila show’ta. Esitys täydensi päiväämme mainiosti, koska suuri osa Puotilan

vitseistä ja imitaatioista koski poliitikkoja ja poliittisia päättäjiä. Show oli hauska ja viihdyttävä, mutta ehkä pitkä päivä

oli vaatinut veronsa ja katsojan oma väsymys vei sen terävimmän kärjen esityksestä – tai sitten se ei vain

yksinkertaisesti ollutkaan niin hulvattoman hauska kun esittelyssä ehkä annettiin ymmärtää.

Osa ryhmästämme jäi Helsinkiin, ja loput matkasivat takaisin Kiljavalle pitkän mutta mielenkiintoisen päivän jälkeen.

Paljon tuli nähtyä ja kuultua, eikä reissu olisi ollut yhtä hauska minkään muun porukan kanssa <3

SINI TUPALA

MITÄ SITTEN

Olipa kerran hyvinvointivaltio kaukana pohjoisessa. Siellä asui ennen niin iloinen ja vauras kansa. Tuo kansa oli

nähnyt vaikeita aikoja, mutta aina jollain tavalla se oli onnistunut pitämään itsensä onnellisena. Nyt ajat olivat

kuitenkin muuttuneet: taloudellisesti hyvään aikaan ei saatu palkankorotuksia ja huonoon aikaan tehtiin

heikennyksiä.

Köyhää työväenluokkaa oli jo pitkän aikaa ruoskittu uusliberaalilla talouspolitiikalla. Markkinoita oli vapautettu

sääntelystä ja vapaakauppaa laajennettu, varakkaiden verotusta oli alennettu, valtion ja kuntien omaisuutta

myyty rikkaille puoluerahoittajille ja keinottelijoille sekä julkisia palveluita kilpailutettu aiheuttaen palvelujen

huonontumista, kallistumista ja työttömyyttä. Niinpä työttömyys oli kasvussa ja hinnat nousussa. Tavallinen

kansa kärsi.

Eräänä päivänä eräs vasemmistoministeri sai tarpeekseen kansan kärsimyksestä. Hän päätti mennä kertomaan

suorat sanat valtaapitävälle kokoomuslaiselle pääministerille.

Hän käveli pääministerin luokse ja sanoi: Olen hyvin tyrmistynyt nykyisestä suuntauksesta ja olen hyvin vihainen!

Pääministeri kysyi: Mistä puolueesta olet ja ketä edustat?

Vasemmistoministeri siihen: Olen työväenpuolueesta ja edustan n. 9 % äänestäneistä Suomen kansalaisista.

Siihen pääministeri vastasi: Mitä sitten?

Vasemmistojohtaja hämmästyi ja sanoi: Miten niin, mitä sitten, olen hyvin vihainen ja vaadin muutosta nykyiseen

linjaan.

Pääministeri vastasi jälleen: Mitä sitten, jos edustat työväenpuoluetta ja 9 % kansasta, kun meidän puoluetta

äänestää 22 % ja muita porvaripuolueita saman verran. Niin eli, MITÄ SITTEN!

Vasemmistoministeri suuttui: Lähdemme hallituksesta, jos politiikka ei muutu, että sitä sitten!

Pääministeri siihen tyynesti: Mitä sitten?

Näin vasemmistoministeri joutui jättämään hallituksen ja siirtyi oppositioon.

Vaikka tämä reipas vasemmistoministeri erosi hallituksesta, kansan kärsimys jatkui. Kuitenkin työväenpuolueen

kannatus lähti jo nousuun.

Hallitukseen valittiin uusia ministereitä eronneiden tilalle ja hallitseva kokoomuspuolue vaihtoi pääministerin,

kun vanha lähti etsimään uutta paikkaa kaukaa Euroopasta sinne, josta tämä ikävä talouspolitiikka oli lähtöisin.

Tilalle tuli nuori ja mediaseksikäs vieläkin kovempi uusliberalisti, joka ottikin työnsä vielä vakavammin;

kärsimykset vain kovenivat. Hänen aikomuksensa oli nostaa eläkeikää kestävyysvajeeseen perustuen.

Todellisuudessa hänen asiantuntijansa, virkamiehensä, tutkijansa ja konsulttinsa olivat keksineet koko vajeen.

Myöskin kansan lakko-oikeutta oltiin rajoittamassa.

Eipä aikaakaan, kun toisesta työväenpuolueesta tuli henkilö kokoomuslaisen pääministerin luokse ja oli hyvin

vihainen.

Sosialidemokraattiministeri sanoi pääministerille: Olen hyvin tyrmistynyt nykyisestä suuntauksesta ja olen hyvin

vihainen!

Pääministeri kysyi: Mistä puolueesta olet ja ketä edustat?

Sosialidemokraattiministeri siihen: Olen suurimmasta työväenpuolueesta ja edustan n. 14 % äänestäneistä

Suomen kansalaisista.

Siihen pääministeri vastasi: Mitä sitten?

Sosialidemokraattiministeri hämmästyi ja sanoi: Miten niin? Mitä sitten! Olen hyvin vihainen ja vaadin muutosta

nykyiseen linjaan!

Pääministeri vastasi: Mitä sitten, jos edustat työväenpuoluetta ja 14 % kansasta, kun meidän puoluetta äänestää

22 % ja muita porvaripuolueita saman verran. Niin eli, MITÄ SITTEN!

Sosialidemokraattiministeri suuttui: Lähdemme hallituksesta, jos politiikka ei muutu, että sitä sitten!

Pääministeri siihen tyynesti: Mitä sitten?

Siitä tomera ja juuri hallituksesta eronnut sosialidemokraattiministeri meni suorinta tietä jo aikaisemmin

eronneen vasemmistojohtajan luokse. He suunnittelivat yhdessä omien puolueaktiiviensa kanssa uudenlaisen

talouspolitiikan, joka toisi vaurauden ja oikeudenmukaisuuden työläisille sekä koko kansalle. Vaalit olivat tulossa

ja kansa oli saatava uurnille.

Eduskuntavaalit tulivat ja työväenpuolueet saivat murskavoiton. Yhdessä maltillisten puolueiden kanssa ne

perustivat työväenhallituksen. Ryhdyttiin toteuttamaan keynesiläistä talouspolitiikkaa vaikeuksista pois

pääsemiseksi. Valtionyhtiöiden yksityistäminen lopetettiin ja julkinen sektori työllisti valtion tuella kansalaisia.

Varallisuusvero palautettiin. Valtio panosti sosiaalisten ongelmien ratkaisuun; mm. nuorison syrjäytyminen

otettiin vakavasti ja heitä tuettiin. Työn kuormittavuutta ja hyvinvointia kehitettiin, kansalaiset jaksoivat työssä

paremmin. Ostovoima parani ja talous alkoi kasvaa.

Vanha pääministeripuolue kokoomus katosi varjojen maille ja eikä heistä kuulunut enää koskaan mitään.

Kansa vaurastui ja ihmiset elivät onnellisina elämänsä loppuun asti tai ainakin siihen asti, kun päättäjät muistivat

kuunnella kansalaisia, jotka heidät valitsi.

Sen pituinen se, eli sitä sitten.

PENTTI (Igor) PERUNKA

Helsingin Seudun

Linja-

autohenkilökunta

Os.009

MITÄ TAPAHTUU TODELLA

Lienet havainnut viime aikoina uutisista milloin minkäkin yrityksen aloittavan sellaiset yhteistoimintaneuvottelut, joiden

tavoitteena on vähentää työntekijöitä tuntuvasti vedoten yleensä taloudelliseen taantumaan tai toiminnan

tehostamiseen. Milloin kyseessä on monikansallisen suuryrityksen alainen yhtiö xxx tai kansallinen Valtionyritys yyy.

Työpaikkoja katoaa useilta aloilta solkenaan tai niitä siirretään tuotantokustannuksiltaan edullisempiin maihin. Lienet

myös pohtinut sitä, mihin tämä kaikki johtaa tai mihin olemme menossa. Mitä tarkoittaa, jos kehityksen annetaan kulkea

tämänkaltaista uomaa pitkin. Kuka hyötyy ja kuka maksaa. Tarkastellaanpa alkuun vaikka suomalaisen hyvinvoinnin ja

yhteiskunnan peruselementtiä eli koulutusmaailmaa.

Nykymenon jatkuessa, työpaikkojen vähetessä syntyy työttömyyttä, joka johtaa tuloerojen kasvamiseen ja syrjäytymiseen.

Tämä johtaa jopa yksittäisen kaupungin eri osien eriarvoistumiseen. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen vaarantaa

perinteisesti vahvana pidetyn suomalaisen koulutusjärjestelmän, sillä kun hyvätuloiset asuvat tietyllä alueella ja

heikompituloiset toisella, päätyvät näiden lapsetkin eri kouluihin. Sen seurauksena koulujen väliset erot kasvavat, sillä

erikaltaisista lähtökohdista tulevien lasten sosiaalisen taustan merkitys korostuu jo perusasteella. Aiemmin jokaiselle on

taattu mahdollisuus menestyä koulussa taustasta riippumatta. Alueellinen eriytyminen tuottaa kuitenkin lähtökohtien ja

mahdollisuuksien epätasa-arvoa. Myös ns. vertaisvaikutus on ollut merkityksellinen suomalaisen koulutusjärjestelmän

onnistumiselle. Maksuton, tasapuolinen, julkinen peruskoulujärjestelmämme on todennettu 15-vuotiaiden koulutaitoja

mittaavissa PISA-testeissä kärkisijoja saavuttavaksi. Eriarvoistumista on kuitenkin jo tapahtunut ja viimeisimmissä

PISA-tuloksissa Suomi oli valahtanut jo kahdenneksitoista. Kehityssuunta on huolestuttava. Taantumuksellinen.

Vuonna 2009 julkaistun The Spirit Level -kirjan (suom. Tasa-arvo ja hyvinvointi) mukaan tuloeroiltaan epätasa-arvoisissa

valtioissa on huomattavasti enemmän sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia kuin tuloeroiltaan tasa-arvoisissa

yhteiskunnissa. Tämä näkyy mm. lisääntyneinä teiniraskauksina, päihdeongelmina, syrjäytymisenä ja itsemurhina, eikä ole

siis mikään tavoiteltava asiain tila.

Mistä tämä kaikki johtuu? Mitä yhteiskunnassa toimivan ihmisen tehtäväksi on jäämässä tulevaisuudessa? Annetaanko

tällaisen ihmisen tulla toimeen, jos tämä ei ole järjestelmän kannalta tarpeellinen?

Teollisen vallankumouksen alkaessa ihmiset kasaantuivat maaseudulta kaupunkeihin, sillä erilaisten hyödykkeiden

tuotannon tehostuminen tehtaiden myötä takasi ihmisten tarpeiden täyttämisen. Enää ei ollut hyödyllistä huolehtia vain

omista ja lähiyhteisön tarpeista. Omavaraistaloudesta siirryttiin siis palkkatyöyhteiskuntaan, jossa tuotantolaitokset

tuottivat ihmisille hyödykkeitä ja palveluja. Ihmiset kykenivät hankkimaan kauppakeskuksista hyödykkeitä tehdastyöstä

saatua korvausta vastaan. Työläiset saivat siis palkkaa, joilla he voivat hankkia tarvitsemiaan asioita. Ihmisten elämän

yhteiskunnassa luulisi tällöin helpottuneen, mutta asia ei ollut niin yksioikoinen. Tehtaiden omistajistolle alkoi kertyä

pääomaa. Tuotannollisen työn arvo ei vastannut sitä arvoa, joka lopputuotteella oli markkinoilla joten syntyi lisäarvoa,

joka jäi tehtaan omistajille. Tämä alisti tuotannollista työtä tekevän kansanosan taloudelliseen, työlliseen ja usein myös

sosiaaliseen ahdinkoon. Tuotannon oli pyörittävä tehokkaammin, tuotettava enemmän. Työmäärän oli kasvettava ilman,

että palkka kasvaisi edes samassa suhteessa. Tehtäviä ei aina edes riittänyt kaikille, sillä vähempi määrä palkollisia merkitsi

myös vähempää määrää palkkamenoja. Tästä kasvoi sosiaalinen paine sääntelylle, sillä suurin osa kansasta ei päässyt

nauttimaan teollisen vallankumouksen hedelmistä, vaan oli ainoastaan valjastettu poimimaan niitä. Tällaisten

olosuhteiden vallitessa tehtaiden työntekijät alkoivat peräänkuuluttaa sosiaalista oikeuttaan yhteiskunnalliseen

oikeudenmukaisuuteen, joka johti lopulta työväenliikkeen aktivoitumiseen ja ammattiyhdistysliikkeen syntyyn. Paluu

omavaraistalouteen oli käynyt mahdottomaksi yhteiskunnan uudistuneiden rakenteiden vuoksi.

Ammattiyhdistysliikkeellä oli sen syntyhetkistä asti merkittävä vaikutus yhteiskunnan tasa-arvoistamisen tiellä.

Viisipäiväinen työviikko, kahdeksan tunnin työpäivä ja palkalliset lomat ovat merkittäviä asioita. Voidaan lisäksi todeta, että

työväestön järjestäytyminen vaikutti suurimmalta osin myös siihen, että äänioikeus tuli yleiseksi ja yhtäläiseksi jokaiselle.

Kuitenkin ongelmia seurasi maailman kansainvälistymisen myötä, sillä pääoma jatkoi ammattiyhdistysliikkeen

ponnisteluista huolimatta kasaantumistaan. Syntyi monikansallisia suuryrityksiä, joiden pyrkimyksenä ei ollut edistää

yhteiskunnan hyvinvointia, vaan kasvattaa omaa tulostaan. Tällaisestakin toiminnasta löytyy esimerkkejä läheltä, kun

voittoa takovia tuotantolaitoksia siirretään Suomesta kehittymättömämpiin maihin ja niiden kansalaisten työehtoja

poljetaan. Lisäarvoa koitetaan kasvattaa siis moraalisesti arveluttavin keinoin, ainakin ihmisnäkökulmasta tarkasteltuna.

Korkea peruskoulutustaso ja tasa-arvoisuus ovat tavoiteltavia asioita ja erinomaisia yhteiskunnallisia edistyksen mittareita.

Niiden rapistumisesta on havaittavissa merkkejä päivittäin vaikka uutisia kuulemalla. Mielestäni suomalainen

hyvinvointivaltio oli esimerkillinen yhteiskunta vielä 1980-luvulla. Silloin Suomen talousjärjestelmää saattoi kutsua ns.

sekataloudeksi, jossa julkisella ja yksityisellä sektorilla oli molemmilla sijansa. Hiljalleen tätä yhteiskuntajärjestelmää on

purettu ikään kuin kaikkien huomaamatta sillä retoriikalla, ettei olisi muuta vaihtoehtoa. Ei olekaan, jos kysytään rahalta,

mutta jos kysytään ihmiseltä, voi tämä käydä esimerkiksi vaikuttamaan tulevaisuuteensa äänestämällä. Toki ennen kuin

antaa äänensä, kannattaa aktivoitua kysymään itseltään, mitä tapahtuu todella, ja punnita huolella kenelle tai mille

puolueelle äänensä antaa: minkä hyväksi tehdään työtä? Minkä takia edistytään?

EINO-JULIUS ARVOLA

Joensuun seudun auto-alantyöntekijät

osasto 039 ry.

PAU PIRKANMAAN OSASTO RY

MAAILMANLOPPU TULEE?

Poikani kävi muutama vuosi sitten tutustumassa maailmaan täytettyään 18 vuotta. Kohteeksi valikoitui kaiken

maailman sulatusuuni ja finanssikeskus New York. Hakiessani häntä lentokentältä keskustelimme siitä että miltä

maailma oli näyttänyt. Huuli pyöreänä poikani kertoi kaikesta siitä ihmeellisestä, mitä tuon ikäinen piti ihmeellisenä.

Huvittavin kuva pojan satojen kuvien galleriassa oli kuitenkin maailmanlopun ennustajista Time Squarella. Kaikkien

sarjakuvavitsien ikonit ovat oikeasti olemassa. Kuvissa näkyi hieman nuhruisia poplaritakkimiehiä kantaen kylttejä

”Maailmanloppu tulee! – oletko valmis?”

Ihmiset ovat odotelleet maailmanloppua jo raamatun alkuajoista ja nykyaika ei ole yhtään sen kummoisempaa.

Maailma muuttuu ja muutoksen pelko saa herkimmät meistä säikyiksi. Talous menee alaspäin. Menetänkö työni?

Menetänkö asuntoni? Ilmastonmuutos. Sairastunko auringosta? Hukunko tulviin?

Muutoksesta kertoo myös henkilökohtainen kehittymisemme. 20 vuotta sitten en miettinyt juurikaan sitä, mitä

suuhuni laitan. Nykyään lääkärini sanoo mitä minun tulee syödä. Peilissä ei hymyile kirkassilmäinen optimisti, vaan

keski-ikäinen ohimoilta harmaantunut kaljuuntuva kyynikko. Omalla tavallaan henkilökohtainen maailmani on

vääjäämättömästi menossa kohti ruumiillista loppuaan. Henkisesti tosin tunnen olevani vahvempi kuin koskaan.

Pikkuasiat eivät enää häiritse. Tietoa ja kokemusta asioista olen saanut kerrytettyä riittävästi ymmärtääkseni, että ei

se maailma loppujen lopuksi lopu muutamaan epäonnistumiseen tai talouden alamäkeen. Muutos on voima joka vie

asioita eteenpäin luonnollisesti ja toisinaan omakohtaisesti huonompaan suuntaan, mutta kokonaisuuden kannalta

ehkä parempaan.

Kiljavalla opiskellessani tulee tietysti mietittyä, että miten muutos näkyy ammattiyhdistysliikkeessä. Muistan taannoin

tapauksen, jossa erään ravintolan ulkomaiset nuoret työntekijät haastoivat työnantajan oikeuteen palkkasaatavista.

Poikkeuksellisen tapauksesta tekee se, että oikeutta työntekijöille ei ajanut ammattiliitto vaan yksityinen

asianajotoimisto. Tuossa ravintolassa joku nuori oli tajunnut, että häntä vedätetään palkka-asioissa. Tämän jälkeen

hänen on täytynyt lähteä etsimään apua ja puhua kavereita mukaan. Isoin kysymys kuuluu: miksi tämä aktiivinen nuori

toimija ei ollut kiinnostunut ammattiliitosta avunantajana vaan koki, että yksityinen asianajotoimisto on

huomattavasti parempi vaihtoehto?

Tulevat sukupolvet ympäri maailman eivät välttämättä ole pullamössösukupolvea, niin kuin me keski-ikäiset

saatamme yleistää. Vasemmiston kannatus ympäri Eurooppaa menee alaspäin ja tätä kautta ay-liikkeen

toimintaedellytykset heikkenevät. Näyttää siltä, että me emme työväenliikkeessä ole löytäneet näitä nuoria aktiivisia

toimijoita nostamaan liikettä uuteen nousuun. Sen sijaan, että muuttaisimme järjestöjen rakenteita vastaamaan

nuorten tarpeita, pidämme yllä vuodesta kirves ja vasara vakiintuneita toimintatapoja esim. järjestötyössä,

jäsenhankinnassa ja aktivoinnissa. Voin hyvin kuvitella nuorta innokasta toimijaa osaston kevätkokouksessa.

Sääntömääräisten jaarittelujen jälkeen kuka tahansa on lannistunut tuomaan esille mitään uutta. Rakenteita on

hajotettava. Löytyykö ratkaisu esimerkiksi nuorten omista osastoista, joihin voisivat liittyä minkä alan työntekijät

tahansa? Nuori innokas toimija rakennuksilta voi houkutella osaston toimintaan sairaalassa työskentelevän

tyttöystävänsä tai autonasentajakaverinsa. Yhteisöllisyys ystävien kanssa on aina helpompaa.

En usko, että työväenliikkeen tavoitteet työntekijöiden turvallisesta elämästä ovat poissa muodista. Nuoret haluavat

turvaa itselleen ja perheilleen työpaikoilla ja kotona – samoja tavoitteita kuin itselläni oli nuorena perheen isänä ja on

edelleenkin keski-ikäisenä työn orjana. Kielemme ja kulttuurimme eivät välttämättä kohtaa, mutta yhteisiä tavoitteita

varmasti löytyy.

Tuleeko sitten maailmanloppu? Olen antanut itselleni kertoa, että 200 miljoonan vuoden kuluttua aurinko sammuu tai

50 miljoonan vuoden kuluttua meteori tuhoaa maapallon. Eli on se mahdollista.

MARKO HENTUNEN

KOTIMAAN KYSYNNÄN LOHDUTTOMAT NÄKYMÄT

Työttömyyden lisääntyminen ja uudelleen työllistymisen pitkittyminen aiheuttavat yhä enemmän jäsenmaksujen

korotuspainetta liittojen suuntaan. Kun lisäksi valtiovalta on samassa suossa, on pienten korotusten tie joka puolella yhä

mahdottomampi yhtälö ongelmien ratkaisemiseksi.

Ostovoiman pieneneminen kutistuvilla kotimarkkinoilla on enenevässä määrin itse itseään toteuttava yhtälö. Yritykset

ovat siirtyneet lomautusten sijaan irtisanomisiin toiminnan sopeuttamiseksi vastaamaan kutistuvaa kotimaan kysyntää.

Kun tätä temppuvalikoimaa toistetaan tarpeeksi kiihtyvällä syklillä (irtisanomiset ja pienet maksujen ja verojen

korotukset) syö käärme kuvainnollisesti omaa häntäänsä ja toivottomuuden apatia on entistä syvempi. Jatkuvat

negatiiviset uutiset kotimaan markkinoilla saavat nekin ihmiset ylivarovaisiksi, joilla todellisuudessa asiat ovat kelvollisella

mallilla. Ihminen vain lisää mielessään siihen ”hyvällä tolalla” eteen vielä –sanan, ja lyö henkilökohtaisen rahankäyttönsä

varmuuden vuoksi säästöliekille.

Tämä kun toistuu tarpeeksi usean ihmisen osalta, ollaan pian niin syvällä suossa, ettei edes velkaelvytys saa tilannetta

muuttumaan. Kun lisäksi olemme eurohuumassa liittyneet valuuttaan, jonka arvo markkinoilla on epäterveellä tasolla, ei

valoa ole tunnelin päässä näkyvissä.

Kategorinen fantastinen -mantran toistaminenkaan ei saa tilannetta muuttumaan miksikään. Mitä enemmän tätä

tilannetta miettii, sitä enemmän nousee esiin kysymyksiä kuin vastauksia. Ei käy kateeksi Arkadianmäen toiveiden

temppelin uurastajia; poliittisen konsensuksen jäljiltä ollaan tilanteessa, jossa kotimaan kysyntä vaatisi nopeita toimia

paineen helpottamiseksi. Tosielämässä vaan kaikki poliittiset ryhmät ovat entistä syvemmällä vaaliasetelmien

barrikadeilla eikä edes uusien vaalien aikaistuminen siinnä näköpiirissä.

TIMO JANTUNEN

AY – AKTIIVIN ILTARUKOUS

Varjele meitä siltä, että ay-liikkeen vaikutusvalta yhteisten asioiden hoitamisessa enää tästä yhtään heikkenisi. Johdata

kunnioitettu ammattiyhdistysliikkeen johto jälleen sille tutulle ja turvalliselle kolmikantayhteistyön polulle, jonka

hedelmistä niin pitkään saimme nauttia. Suo arvoisille yhteistyökumppaneillemme etelärannassa järjen valoa, että emme

SAK:laisissa haalaritöissä kaatuisi tulevaisuudessa kaikkemme antaneina ”sorvimme” ääreen ennen työmarkkinoilta

virvoittavien eläkevetten ääreen siirtymistä. Toki ymmärrämme, jos osanamme on kantaa kortemme yhä pahenevan

kestävyysvajeen alttarille, ja ilomielin uhrilahjamme suoritamme, jos työtä tekevien tovereiden ies edes hieman

helpottuisi vaativampien työtehtävien hoidossa.

Salli tuoreen valtiovarainministerin löytää se ihmeellinen lähde, josta sataisi ehtymättä hyvinvointia ja mammonaa

kaikkien kansalaisten iloksi ja onneksi. Anna työministerin saada tarpeeksi velkarahaa markkinoilta, jotta pääsisimme

kaikki työttömät työnhakijat kokemaan työvoimapoliittisen taivaan, koulutuksen onnen ja autuuden. Sillä onhan

häpeämme suunnaton, kun tuotamme ministerille mielipahaa ja murhetta hallituksen yhä iän kaiken täystyöllisyyden

eldoradoa etsiessä. Muista suopeudella myös muuta hallitusta, että he viisaudessaan voisivat estää tapainturmeluksen ja

sosiaaliturvan räikeän väärinkäytön kohdistumasta jopa nupullaan olevien isänmaan toivojen kuljettamiseen

luksusrattailla. Sillä onhan sosiaaliturvan puoleen kääntyvien kansalaisten osana nöyryys ja kiitollisuus, jota vain

kaikkivaltiaan ministerin huomion kiinnittävien hallintoalamaisten luonnollisesti tulee ymmärtää kokea. Anna

puolustusministerin ja muun hallituksen paremman ymmärryksen johdattaa meidät epäilevät tuomaat kohti

ymmärryksen valoa ja turvallisuudentakeiden äitiä, jota NATO:ksi kutsutaan. Onhan toki turha antaa ymmärtämättömien

sielujen päättää kansanäänestyksellä asiasta, jonka vain valaistunut valtioneuvoston jäsen voi sisäistää.

Muista myös arvoisaa pääministeriämme, jotta hän löytäisi virtuaalimaailman edistyksellisimmät laitteet, joilla hän

kykenisi viipymättä reaaliajassa meidät nöyrät hallintoalamaiset tavoittamaan ja ehtymätöntä selfie- ja ingstragram

viisauttaan meille suomaan. Sillä onhan hänen tehtäviensä hoidon kannalta sietämätöntä, että velvollisuudet vievät niin

suuren ajan hänen rakkailta liikuntaharrastuksiltaan.

Helpota myös kaikkien niiden työnmuurahaisten työtä, joita puoluesihteereiksi kutsutaan. Anna heidän löytää

puoluetovereidensa mobiililaitteisiin suodatinohjelma, joka poistaisi kaikki ymmärtämättömien hallintoalamaisten

käsityskyvyn ylittävät ajatukset jo edeltä käsin, ettei arvon ministerien työaikaa tuhraantuisi turhuuksiin selittelyinä, vaan

kaikki se pyyteetön energia saataisiin valjastettua toimimaan vain ja ainoastaan kansalaisten parhaaksi.

TIMO JANTUNEN

HISTORIASTA TULEVAAN

Ammattiyhdistysliikkeen historiasta jotain oppineena olen havainnut tietynlaisen jäykkyyden

ay-liikkeen suunnanmuutoksiin. Suuri laiva kääntyy hitaasti, jos ei yhdessä ohjata. Silloin ollaan ikään kuin ilman peräsintä

samaan aikaan kun ympärillä härdelöi työnantajien lobbareita – laivan hinaajia.

Meidän täytyy kasvattaa laivan/laivaston kokoa - liitämme välikappaleita - liittoudumme ulkomaisten ay-aktiivien kanssa

saadaksemme edes jossain määrin yhtenäisiä toimintatapoja sekä yhteistyötä lähialueiden, lähinnä EU:n alueella. Me

voimme kehittää virkeän ja nopeaan reagointiin pystyvän porukan, sellaisen jota elinkeinoelämäkin joutuu kuuntelemaan ja

jota se ei voi tökkiä ja polkea lokaan.

Raha liikkuu kansainvälisesti, työvoima samoin. Myös työt vaihtavat maisemaa. Miksei sitten tehokkaammin lisättäisi EU-

tasolla ay-yhteistyötä? Nyt ollaan jo jälkijunassa, juna melkein meni jo.

Tämä nykymeno ei riitä mihinkään. Suomi on Euroopan mittakaavassa kaupungin kokoinen asukasluvultaan, silti meillä on

potkua ja tietotaitoa vaikka muille jakaa. Liikettä niveliin!

BONGAA PUKKI

Kauan, kauan sitten, eräässä linja-autoyhtiössä, kaukana Kiljavalta, tulin tehneeksi historiaa ottamalla joulupukinkamppeet

tilausajoon. Kiertelin pukin tamineet päällä keräämässä usean päiväkodin lapsia kyytiin. Matkan kohteena oli Joensuun

kaupunginteatteri jonka esitystä lapset eivät kotona muistaneet – mutta joulupukki ajoi!

Tiesin heti, että tämä on minun juttuni.

Olen nyt ajanut joulupukkina noin 20 vuotta joka joulukuun alusta jouluaaton iltaan. Tilausajoja tulee Kittilään asti. Olen

ajanut lähes kaikkia lähiliikennelinjoja, pikavuoroja Oulun suuntaan sekä etenkin koululaiskuljetuksia.

Autoni koristelen poikkeuksetta ns. lattiasta kattoon käytävän perälle asti. Niinpä lapset ja aikuiset istuvat ikään kuin

joulukuusen sisällä. Matkaseurana kulkee valtava marsupilamimaskotti; silloin ei tarvitse istua minkään turjakkeen vieressä.

Poliisikin moikkaa pukkia, puhalluttaa, saattaapa ottaa valokuvia kohtaamisesta todisteeksi työkavereille. Perhepäivähoitajat

viestittävät toisilleen pukin liikkeistä, sillä ohiajava pukki auttaa saamaan lapset ulos pikavauhtia lumipenkan päälle

vilkuttamaan.

Etteikö työpaikallaan voi viihtyä – kyllä voi!

KUN KULJETTAJA TEKEE MUUTAKIN KUN AJAA

Olet varmasti nähnyt ja kuullut kuljettajista, jotka asiakaspalvelussaan menevät hiukan pidemmälle kuin työnantaja vaatii.

Omakohtainen mielipiteeni on, että työt on tehtävä mieleisekseen/asiakkaalle mieluisasti ja mieleen jäävällä tavalla. Jos

nämä kriteerit täyttyvät, niin se muistetaan. Töitäkin silloin kyllä riittää.

Olen kohdannut asiakkaita monenlaisissa tilanteissa: linja-autossa matkustaja sai epilepsiakohtauksen juuri kun piti astua

ulos. Jäin siihen pysäkille odottamaan tilaamani avun saapumista ja asiakas sai vielä tyynynkin päänsä alle.

Maaseutureiteillä kannoin mummojen kauppakassit keittiön pöydälle asti. Seuraavana päivänä saatoin saada uunikuumia

piirakoita tai pitsaa samoilta henkilöiltä – eivät he kyytiin olleet tulossa, mutta pitihän kuskia omalla tavallaan saada kiittää

avusta. Aivan viime aikoinakin, jos joku on myöhästynyt hivenen linjavuoroltansa, olen hihkaissut matkustajalle: ”äkkiä

kyytiin, otetaan se kiinni”. Linjavuorothan keräävät keskustassa joka pysäkiltä mukaan tulijat. Muutaman pysäkin kuluttua

haluttu auto on jo saatu kiinni ja mattimyöhäinen pääsee onnellisena omaan suuntaansa kulkevaan vuoroon ja minä jatkan

duunia päivän hyvän työn tehneenä.

Nykyään teen kouluille turvavideoita koulumatkoista ja niiden vaarallisista paikoista koulukohtaisesti. Käyn avustajan kanssa

kiertämässä koulujen kulkuväylät ja tarinoin videolle millä tavalla kyseisissä paikoissa oppilaat käyttäytyvät liikenteen seassa

tai miten oppilaiden vanhemmat käyttäytyvät. Saamistani puheluista päätellen kodeissa on otettu tiukasti puhutteluun

vaarallisesti kulkevat oppilaat. Samoin kouluissa on jututettu vanhempia, jotka eivät huomioi liikenneturvallisuutta. Niin se

vain liikenne siistiytyy vanhempainillan tietoiskun jälkeen.

Erään jos toisenkin kerran on autoja ollut jumissa liukkaan kelin takia. Kuinka ollakaan minulla on matkassa hiekkaa ja

hinausliina – ja kuten eduskunnan puhemies vierailullamme toisessa yhteydessä sanoi: ”voitte vetää tästä johtopäätöksiä”.

JUHA ”Juuuso” LIHAVAINEN

MUSEOHANKE

Tapahtuipa eräänä iltana, että oppituntien jälkeen syötyämme menimme katsomaan onko aulabaari vielä auki. Ei

ollut. Aloin selata Helsingin Sanomia ja Demaria, jotta löytäisin jotain kiinnostavaa. Löysin kiinnostavan jutun Helsingin

Guggenheim-museon nykyvaiheesta.

Guggenheim-säätiöhän on yhdysvaltalainen säätiö, joka on rakennuttanut ympäri maailmaa eri maihin modernin

taiteen museoita. Ainakin New Yorkissa, Bilbaossa ja Berliinissä on Guggenheim-museot ja säätiö on ollut yhteydessä

myös lukuisiin muihin kaupunkeihin, jotta niihin saataisiin Guggenheim-museot.

Katseltuani kuvia jo toteutetuista hankkeista huomasin, että rakennukset olivat erikoisen näköisiä. Muistin, että olin

juuri lukenut kirjan ”Guggenheimin varjossa”, jonka sain parasta aikaa menevän kuukauden kurssin alussa. Kirja oli

sikäli kiinnostava, että monet asiantuntijat olivat käsitelleet siinä Helsingin Guggenheim-projektia, joka kirjan

julkaisuvaiheessa oli vasta alkuvaiheessa.

Kirjan kansikuvassa Katajanokan rantatontille oli rakennettu valtavan korkea rakennus kolikoista. Toisissa kuvissa

Guggenheim-museo oli kuvattu milloin miksikin: saapasnahkatorniksi, mehiläispesäksi ym.

Kun Helsingin Guggenheim-museon arkkitehtuurikilpailu on loppusuoralla, on rinnalle ilmestynyt toinenkin, kilpaileva

arkkitehtuurikilpailuhanke, jonka taustalla on kilpailevia toimijoita. Sanottakoon tätä toista hanketta vaikka Helsingin

X-museon arkkitehtuurikilpailuksi Katajanokalle.

On jännittävää kuulla lopputulos. Tuleeko Katajanokalle modernin taiteen museota laisinkaan vaan käytetäänkö rahat

viisaammin? Kaupungissa on paljon muutakin mitä rahoittaa, kuten ystävätoiminta ikäihmisille, vanhusten

palvelutalot, leipäjonot jne.

Miksi modernin taiteen museota ei voisi sijoittaa johonkin maaseutukaupunkiin kuten Mikkeliin, Seinäjoelle,

Rovaniemelle tai Jyväskylään? Välttämätöntä ei ole rakentaa museota juuri Helsinkiin – ei Bilbaokaan ole Espanjan

pääkaupunki eikä siellä rakennettu modernin taiteen museota kaupungin parhaalle tontille.

EERO VIRTANEN

LIIKKEEN LUOVUTUS

Liikkeenluovutusdirektiivi ja siihen pohjautuva työlainsäädäntö ei suojaa aina työntekijöiden oikeuksia niin kuin lain

laatijat ovat sen tarkoittaneet. Olen töissä Schneider Electric konserniin kuuluvassa Strömfors Electric oy:ssä ja

yhtiömme on päättänyt tukea konsernia haasteellisessa markkinatilanteessa siirtämällä meillä Ruotsinpyhtäällä

tehtävät kokoonpanotyöt Puolaan ja Tanskaan. Työnantaja esitti 6.5.2014 yt-kutsun liikkeenluovutukseen liittyen.

Sehän ei ole Suomen työlainsäädännön mukaa edes tarpeellista, liikkeenluovutus on lain mukaan ilmoitusasia. Toki yt-

neuvotteluissa oli myös kyse ”määrättyjen tukitoimintojen” lopettamisesta. Ne koskivat 4 henkeä ja liittyivät

kiinteistöhuoltoon ja atk-tukeen.

Työnantaja ilmoitti heti alkuneuvotteluissa että maksaa irtisanomisajanpalkan kuin työnantaja olisi irtisanonut meidät.

tarkoittaa käytännössä 2-6 kk palkkaa sivukuluineen ja lomarahoineen. Lisäksi neuvotteluissa saatiin sovittua eroraha.

Käytännössa työnantaja ilmoittaa luovutuksesta 1kk ennen luovutushetkeä ja jos ei ole valmis lähtemään Puolaan tai

Tanskaan joutuu irtisanoutumaan ja työsuhde päättyy luovutuspäivästä. Tähänhän laki antaa oikeuden työntekijälle

työehtojen muuttuessa liikkeenluovutuksen yhteydessä. Tästä se ruljanssi sitten alkaa.

PÄIVÄ METSÄSSÄ

Ahkera orava oli kerännyt marjoja 40 päivää karhulle, kun karhu ilmoitti, että toisen metsän marjat ovat

maukkaampia. ”Sun pitää lähteä keräämään sieltä,” sanoi karhu. Matka ei ollut pitkä karhulle, joka juoksi sinne

hetkessä, mutta oravan olisi pitänyt muuttaa toiseen metsään pois perheen ja ystävien luota.

”En voi lähteä. Täällä on hyvä kotikolo ja tuttu ympäristö. En tunne toista metsää enkä edes ymmärrä siellä asuvien

eläinten puhetta,” vastasi orava.

Karhu mylväisi ottavansa sitten jonkun muun keräämään marjat, ”tuossa on kasa tammenterhoja vaivasi palkkioksi”!

Orava oli harmissaan ja huolissaan perheestä ja ruoan riittävyydestä. Orava ei ollut ehtinyt kerätä itselleen kunnon

talvivarastoa, sillä aika oli mennyt ”karhunmarjoihin”. Orava oli kuullut että metsässä oli hyväntahtoinen ahma, joka

joskus auttoi pulassa olevia eläimiä. Niinpä häpeissään hän päätti lähteä tapaamaan ahmaa.

Orava kertoi ahmalle tarinansa, joka oli myös harmissaan karhun päätöksestä. Hän sanoikin auttavansa kyllä

mielellään, mutta ei voi. ”Miksi et?” uteli orava.

”Koska karhu antoi sinulle jo terhoja talven varalle, sinun tulee selvitä niillä. Tule sitten ensi vuonna kysymään, jos on

vielä tarvetta”, vastasi ahma.

Orava oli harmissaan ja tunsi syvää häpeää ja pahaa mieltä. Hän päätti kuitenkin mennä siirtämään tammenterhonsa

suojaan koska oli jättänyt ne kotipuun juurelle ennen ahman luo lähtöä. Hänen kannettuaan jo osan terhoista

talvipiiloon sattui paikalle näätä.

”Hei! Onpa sinulla paljon tammenterhoja”, tokaisi näätä oravalle.

”Jouduin lopettamaan marjojen keräämisen karhulle, kun toisen metsän marjat on parempia, ja sain nämä

vaivanpalkkaa”, vastasi orava.

”Et siis ole itse näitä kerännyt. Minäkin haluan ilmaisia terhoja”, tokaisi näätä ja hotkaisi puolet kasasta suuhunsa ja

juoksi pois. Orava oli kauhuissaan siitä, kuinka näätä voi olla niin julma, että ottaa hänen terhojaan. ”Miten minä nyt

selviän perheen kanssa ensi vuoteen, kun ahmakaan ei auta ennen kuin vuoden päästä”, mietiskeli orava. Silloin orava

muisti että oli vienyt tammenterhoja harakanpesään, joka sijaitsi toisessa puussa. Harakka oli ehdottanut, että orava

voisi säilyttää niitä siellä turvassa ja säästössä, jos joskus tulisi pulaa tammenterhoista. Oravan mieliala nousi tästä

suuresta oivalluksesta, ja niinpä hän lähti hakemaan terhoja harakalta.

”Hei harakka”, huusi orava jo kaukaa harakalle. ”Tulin nyt hakemaan niitä terhoja joita toin tänne kesän aikana.”

Harakan pää ilmaantui kolosta ulos ja se vastasi. ”Miksi sinä niitä nyt tarvitset. Saathan sinä karhulta tammenterhoja,

kun keräät marjoja hänelle.”

”Karhu pitää enemmän toisen metsän marjoista, enkä voi käydä niin kaukana keräämässä. En edes tunne sieltä

ketään”, vastasi orava. ”Mehän sovittiin että saat terhoja takaisin, jos karhu ei enää tarjoa sinulle työtä. En voi nyt

antaa niitä sinulle, koska lopetit itse marjojen keräämisen. Olen pahoillani, sopimus on sopimus”, vastasi harakka.

Orava masentui tästä entistä pahemmin ja tokaisi:

”Luulin että metsässä olisi turvallista ja eläimet auttaisivat toinen toisiaan, mutta olin väärässä.”

KAJ VALKOKIVI

TYÖSUOJELU TYÖPAIKALLA

Työsuojelu tarkoittaa työturvallisuuden sekä työhyvinvoinnin edistämistä työpaikalla, mihin osallistuu työnantajan ja

työntekijän edustaja. Käytännössä Suomessa isoissa yrityksissä on valittu valtuutettu sekä työsuojelupäällikkö, mutta

pienissä yrityksissä valitettavasti näin ei aina ole. Mielestäni kuljetusalalla työsuojeluvaltuutetulla on erityinen tehtävä

yrityksen organisaatiossa. Yrityksen johto ei välttämättä ole ajamassa autoilla, eikä käytännössä tiedä kaluston

kunnosta, turvallisuudesta sekä puutteista.

Itse olen pitänyt työtehtävääni monipuolisena linja-auton kuljettamisen lisäksi. Valtuutettuna olen päässyt

parantamaan mm. työterveyshuoltoa sekä kaluston suunnittelua sekä joutunut tarkkailemaan ajo- ja lepoaikoja,

yleistä työturvallisuutta sekä työhyvinvointia. Kaluston kunnolla on henkilöliikenteessä tärkeämpi merkitys, kuin

tavaraliikenteessä johtuen ihmishengistä joita joudumme kuljettamaan.

Mielestäni työturvallisuudesta ei saisi missään ammatissa tinkiä eikä säästää. Tiedän yrityksiä joissa kyseistä sanaa ei

olla koskaan edes kuultu. Omalla työpaikallani hoidetaan kyseiset asiat hyvin siitä iso kiitos työsuojelutoimikunnalle

sekä vanhoille työsuojeluvaltuutetuille, jotka ovat luoneet minulle vahvan ja vankan pohjan.

TIMO THURÉN

TALOUDESTA JA TYÖSTÄ KIRJAMESSUILLA

Helsingin kirjamessujen pääpäivänä, sunnuntaina 26.10., sain ilon johtaa puhetta paneelissa, jossa olivat Valtion

taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen, Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja Susanna

Koski sekä tietokirjailija Matti Ylönen. Kuluvan vuoden huhtikuussa toimitin Teppo Eskelisen kanssa Kapitalismin

sanakirjan (Into Kustannus), jossa esittelemme 286 sanaa ja politisoimme niiden käyttöä. Matin ja meidän toimittajien

lisäksi kirjaan kirjoittivat Elina Aaltio, Antti Alaja, Timo Miettinen, Tero Toivanen ja Tere Vadén.

Kirjoitimme kirjan, koska se, mitä sanoja käytämme maailman kuvailuun, on poliittista. Se, mitkä kuvailut tulevat

vallitseviksi – mitkä itsekin omaksumme – on myös poliittista. Heillä, joiden kuvailut ja käsitteet voittavat, on valtaa

meihin. Esimerkiksi: ”työelämän joustot” – ymmärrämme heti, että puhutaan työntekijän eikä työnantajan joustoista.

Työnantajan joustot on tällaisesta puheesta automaattisesti rajattu pois – miksi?

Kirjassa selitetään konkreettisesti talouteen liittyviä sanoja, mutta myös ihmisten väliseen toimintaan liittyviä ilmiöitä.

Me ihmisethän emme ole omaa etuamme maksimoivia emmekä suhtaudu muihin ihmisiin välineellisesti, vaan muiden

hyvinvointi – varsinkin läheistemme – on meille tärkeää. Lisäksi kirjassa esitellään talousinstituutioita sekä joitakin

keskeisiä henkilöitä. Kirjassa avataan joidenkin sanojen etymologiaa ja mukana on myös huumoria.

Kirjamessupaneelissa oli nähtävissä eri linjoja suhtautua talouteen. Keskeisiä kysymyksiä käsiteltiin varsinkin sääntelyn

kautta. Täysin vapaita markkinoita ei ole edes olemassa – esimerkiksi lapsityövoiman rajoitteita on vastustettu

yritysten toimintavapauden nimissä. Tänäänkin käydään samaa surullista keskustelua monella alueella maailmassa,

vaikka minulle yritettiin väittää, että tällainen esimerkki on historiasta. Mikä sääntely on tosiaan viime kädessä

turhaa? Sääntelyin vaikutetaan mm. hyvinvointipalvelujen saamiseen ja kohdentumiseen sekä työturvallisuuteen ja

työolosuhteisiin. Vahva, tasa-arvoisesti rakennettu valtio on ihmisen paras ystävä kotona ja töissä. Siksi myös

työpaikan asioihin vaikuttaminen on yhteiskunnallista vaikuttamista ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on työpaikan

asioihin vaikuttamista.

Kaikkiaan talous on syytä käsittää huomattavasti laajemmin kuin esimerkiksi euroissa mitattavina vaihtoina.

Talousjärjestelmään kuuluu kaikki inhimillinen vuorovaikutus. Se, miten yhteiskunta järjestetään, vaikuttaa arkeen

hyvinkin konkreettisesti: yhteiskunnissa, joissa on isot tuloerot, on tasa-arvoisia yhteiskuntia enemmän aikuisten luku-

ja kirjoitusvaikeuksia, vankeja suhteessa väestöön ja niissä luotetaan vähemmän muihin ihmisiin! Kuinka vapaita siis

olemme itse valitsemaan, miten elämämme järjestämme? Kuinka paljon yhteiskunnan rakenteilla elämäämme

vaikutetaan – ikään kuin näkymättömissä. Kuinka tärkeää onkaan ymmärtää näiden valintojen poliittisuus. Siksi on

avattava myös se, miten eri ratkaisuja perustellaan. Kirjamessujen paneelissa löytyikin heti aluksi asia, josta olimme

yhtä mieltä: sanojen ja perustelujen valinta on poliittista.

INARI JUNTUMAA

LAADUKASTA KOULUTUSTA JO VUODESTA 1950

KANSAINVÄLINEN

Työn orjat sorron yöstä nouskaa,

maan ääriin kuuluu kutsumus

Nyt ryskyin murtuu pakko valta,

tää on viime ponnistus.

Pohja vanhan järjestyksen horjuu.

Orjajoukko taistohon!

Alas lyökää koko vanha maailma

ja valta teidän silloin on

Tää on viimeinen taisto,

rintamaamme yhtykää

niin huomispäivänä kansat

on veljet keskenään.

Ei muuta johtajaa, ei luojaa

kuin kansa kaikkivaltias.

Se yhteisonnen säätää, suojaa,

se on turva tarmokas.

Eestä leivän, hengen, kunniamme

yössä sorron, turmion

kukin painakaamme palkeitamme,

kun käymme työhön, taistohon.

Tää on viimeinen taisto,

rintamaamme yhtykää

niin huomispäivänä kansat

on veljet keskenään.

Lait pettää, hallitukset sortaa,

verot köyhälistön verta juo,

ja köyhän ihmisoikeuskin

ompi tyhjä lause tuo.

Pois jo kansat holhouksen alta.

Veljeyden sääntö on:

kellä velvoitusta, sillä valtaa

ja oikeutta olkohon.

Tää on viimeinen taisto,

rintamaamme yhtykää

niin huomispäivänä kansat

on veljet keskenään.

On kurjat kunniassaan

raharuhtinaat nuo röyhkeät.

Ei koskaan tee ne itse työtä,

vaan ne työtä ryöstävät.

Varat kansan hankkimat on menneet

kaikki konnain kukkaroon.

Pois kansa velkaansa jo vaatii,

nyt ryöstösaalis tuotakoon

Tää on viimeinen taisto,

rintamaamme yhtykää

niin huomispäivänä kansat

on veljet keskenään.

Työmiehet, kyntäjät ja kaikki,

työkansan joukko nälkäinen.

Maa meidän on ja olla täytyy,

vaan ei laiskain lurjusten.

Nälkä meill' on aina vieraanamme

vaan kuin korpit haaskoiltaan

me kerran kaikki karkoitamme,

niin päivä pääsee paistamaan

Tää on viimeinen taisto,

rintamaamme yhtykää

niin huomispäivänä kansat

on veljet keskenään.