tietoyhteiskuntainstituutin raportteja 3/2002 · 3/2002 tietoyhteiskuntaobservatorio ... maan...

Tietoyhteiskuntainstituutin raportteja

3/2002

Tietoyhteiskuntaobservatorio

Yhteiskuntatieteellisen tietoyhteiskuntatutkimuksen kehittäminen Suomessa

Selvitys

Tommi Inkinen 2002

Tampereen yliopisto 2002

ISBN 951-44-5466-9ISSN 1458-8943

Tampere 2002. Tampereen yliopisto.

Tampereen yliopistopaino Oy.

TIIVISTELMÄ

Tietoyhteiskuntaobservatorio. Yhteiskuntatieteellisen tietoyhteiskuntatutkimuksenkehittäminen Suomessa. Tampereen yliopisto. Tietoyhteiskuntainstituutti. Syyskuu2002. 74 sivua.

Selvityksessä tarkastellaan tietoyhteiskuntatutkimuksen kenttää ja tilannetta Suomessavuonna 2002. Selvitys osoittaa suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen suuntaamisentarvitsevan uutta yhteiskunnallisesti relevanttia tietoa. Vastaukseksi tiedontarpeeseenehdotetaan tutkimushanketta, jota kutsutaan tietoyhteiskuntaobservatorioksi.

Vuosituhannen vaihtuessa Suomen merkitys tietoyhteiskuntien strategisella kartalla onselkeästi kasvanut. Tähän on monta syytä, joista keskeisin on ollut Nokian nousumaailman suurimmaksi matkapuhelinvalmistajaksi. Muidenkin suomalaisten teknolo-giayritysten innovaatiot ovat nostaneet maamme tunnettavuutta ”tietoyhteiskuntalabo-ratoriona”. Internet-liittymien ja matkapuhelinmäärien maakohtaisissa per capita ver-tailuissa Suomi on koko 1990-luvun sijoittunut mitalisijoille, useasti jopa kirkkaim-malle korokkeelle.

Suomalainen tietoyhteiskunta on kokenut useita kehitysvaiheita. 1980-luvun mikro-elektroniikkavallankumouksen siivittämän utopiakeskustelun jälkeen siirtymä 1990-luvun suureksi kertomukseksi on vielä tuoreessa muistissa. Vuosituhannen vaihteenjälkeisenä aikana mielipiteet tietoyhteiskunnasta jakaantuvat yhä voimakkaammin jatulevaisuuden suuntaviivat ovat hämärän peitossa.

Suomen nousu yhdeksi tietoyhteiskunnan suunnannäyttäjistä on ollut nopea. Tekno-talouskuplan puhjettua ja kriittisten äänenpainojen lisäännyttyä Suomen asema tieto-yhteiskuntakehityksen kärkimaiden joukossa on kuitenkin haastettu. Ajantasaisen tie-don tuottaminen ja kriittisten näkökulmien tarjoaminen tietoyhteiskunnan kehitys-suunnasta on tärkeää niin yksityisille kuin julkisille toimijoille.

Panostaminen tietoyhteiskuntaobservatorioon tuottaa uutta ajantasaista tietoa mm. seu-raavista asioista:

Kansalaisten suhtautuminen tietoyhteiskuntaanTietoyhteiskuntaparadoksien avaaminen empiirisen tiedon avullaEri yhteiskuntatoimijoiden tarpeiden selvittäminenArviointi tietoyhteiskunnan kehityssuunnasta

Selvityksessä esitetään kolme tutkimuslinjausta, joiden avulla tietoyhteiskuntatietoi-suutta voidaan parantaa. Tavoitteena on laaja kansallisesti tärkeä hanke, joten sen ra-hoituspohjan tulee myös olla laaja-alainen. Tampereen yliopistolla on vankka yhteis-kuntatieteellinen osaaminen. Tietoyhteiskuntatutkimuksen keskuksena Tietoyhteis-kuntainstituutti tarjoaa erinomaiset puitteet tiedon tuottamiselle aikana, jolloin tiedollaon suuri kysyntä niin poliittisessa kuin organisatorisessa päätöksenteossa.

Sisällysluettelo

1. Johdanto 72. Tietoyhteiskunta yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohteena 9

2.1. Tietoyhteiskunnan käsite 92.2. Tietoyhteiskunnan kehityksen vaiheita 132.3. Tietoyhteiskuntakehityksen mittaamisen haaste 15

3. Suomi tietoyhteiskunnan murroksissa 183.1. Edelläkävijästä keskikastiin? 183.2. Henkisen ilmapiirin muutos 19

4. Tietoyhteiskunnan suomalainen tutkimus 21 4.1. Yleistä 21 4.2. Castellsin ja Himasen Suomen tietoyhteiskuntamalli 22 4.3. Valikoituja paloja tutkimustoiminnasta 235. Suomen tietoyhteiskuntapolitiikka ja eurooppalainen kehys 31 5.1. Strategisia linjauksia Suomessa 31 5.2. Kansainvälistymisen haaste ja eurooppalaiset puitteet 40 5.3. Tietoyhteiskuntatutkimuksen resursointi 446. Asiantuntija-arvioita tutkimustarpeista ja -haasteista 55 6.1. Tutkimuslinjaukset 55 6.2. Erityisehdotukset 577. Tietoyhteiskuntaobservatorio vastauksena haasteisiin 59

7.1. Tietoyhteiskuntaobservatorion idea 597.2. Toiminnan käytännön järjestely 657.3. Toiminnan tavoitteet 67

Internet-tietolähteitä 70Kirjallisuus 71Liite (haastatellut henkilöt) 74

7

1. Johdanto

”Nettielämää viettävät ihmiset voivat karistaa yltään monia niitä rajoituksia, jotka ovatkahlinneet heitä niin kauan, että niitä on alettu pitää välttämättömänä pahana. Verkko eimutkista nykyajan kiireistä elämäntapaa. Nettielämä tuntuu jonkin ajan päästä yhtä luon-nolliselta kuin nykyinen ”sähköinen” elämäntapa.” Bill Gates teoksessaan Bisnestä ajanhermolla (1999: 159).

Alkuvuonna 2000 kaikki näytti hyvältä suomalaisen tietoyhteiskunnan läpilyönnin kan-nalta. Teknologiayritykset Nokian johdolla rekrytoivat voimakkaasti uutta henkilöstöä,yritysten pörssiarvot olivat huipussaan ja tietoteollisuuden kasvuodotuksilla ei ollut kattoa:Suomelle oli kehittymässä vankka maine tietoyhteiskunnan edelläkävijämaana. Tietoyh-teiskuntaan liittyvien tutkimusprojektien ja tuotetun kirjallisuuden määrä kasvoi, erityisestiInternet-tietoverkon yleistymisen ja kaupallistumisen myötä, voimakkaasti. Tiedon valta-teiden tuli olla avoinna kaikille ja uskomus nopeaan yhteiskunnalliseen muutokseen olivahva.

Talouden realiteettien unohtaminen ylisuurten kasvuodotusten edessä yllätti kuitenkinpian. Vain muutama vuosi Helsingin pörssin yleiskurssikehitystä kuvaavan HEX-yleisin-deksin ennätysarvon (18 331 pistettä) jälkeen indeksi on laskenut alle kolmannekseentuosta arvosta. Yritysten, ja erityisesti teknologiayritysten, kurssikehityksen volatiilisuuson korkeammalla kuin koskaan ennen. HEX-yleisindeksin suurimmat laskut ja nousut ovattapahtuneet vuoden 2002 aikana. Pörssikurssien rajun laskun seurauksena tietoyhteiskuntaaepäilevät äänensävyt ovat yleistyneet, ja teknologisten innovaatioiden juurtumisen nopeusosaksi arkipäivää on paljastunut huomattavasti hitaammaksi kuin yleisesti odotettiin.Epäilemättä juuri teknotalouskuplan aikaansaama usko helposta vaurastumisesta ja kuplanpuhkeamisen jälkeinen krapula-aika on vähentänyt uskoa informaatio- ja viestintäteknolo-gia (ICT)-sektorin mahdollisuuksiin johtaa koko yhteiskunta uuteen vaiheeseen.

Asenteiden vaihtelevuus ilmentää tietoyhteiskunnan rakennusprosessin muutosta, jonkateknologiayritysten kasvuodotusten puhkeaminen on tuonut mukanaan. Muutos koskeeteknologiayritysten kurssikehityksen ohella myös kansalaisten ja hallinnollisten toimijoi-den suhtautumista tietoyhteiskunnan kehitysprosessiin. Ongelmakohtiin on kuitenkin tar-tuttu kärjekkäämmin. Esimerkiksi alueelliseen ja sosiaaliseen eriarvoistumiskehitykseen onkiinnitetty huomiota niin julkisessa puheessa kuin yksilötason katukeskusteluissakin.ICT:n kytkeminen elimelliseksi osaksi näitä kysymyksiä on kuitenkin ollut harvinaisempaaja tietoyhteiskunta on esiintynyt lähinnä juhlasanana, ei selvästi määriteltynä ilmiönä.

Teknotalouskuplan puhkeamisen ohella myös Suomen maine tietoyhteiskuntakehityksenedelläkävijämaana on vähentynyt. Anttiroiko (2002) esittää Accenturen (2001) kansainvä-liseen vertailuaineistoon pohjautuen Suomen sijoittuvan eGovernment -kehittyneisyydessäkakkosryhmään. Myös useiden muiden kansainvälisten vertailujen pohjalta on selvää, ettäSuomi ei ole enää tietoyhteiskuntakehityksen ehdoton mallimaa (esim. Gap Gemini 2002).Esimerkiksi Japanissa ja Etelä-Koreassa kolmannen sukupolven matkapuhelinpalvelujenkehitystyö ja verkkojen rakentaminen on edistyneempää kuin Suomessa.

8

Tietoyhteiskuntaan kohdistuvassa tutkimuskentässä on muutospaineita. Aikaisempien ke-hitys- ja kasvuvisioiden romututtua ei ole selkeää tietoisuutta tietoyhteiskunnan uusistakehitysurista. Suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen kannalta on tärkeätä selvittää neteknologian kehityslinjat, joilla pystyttäisiin konkreettisesti vaikuttamaan liiketoimintaan,kansalaisten toimintamahdollisuuksiin ja työllistymiseen. Nämä tekijät puolestaan on aja-teltava alueellisiin konteksteihin, jolloin myös aluepoliittisesti korrekti tietoyhteiskunta onmahdollista toteuttaa.

Empiirisen tiedon tuottaminen on ensisijaista, mikäli tietoyhteiskunnasta tehtävää yhteis-kuntatieteellistä tutkimusta halutaan siirtää käytännön kehittämistoimiin. Tätä varten Tam-pereen yliopiston alaisuudessa toimivan Tietoyhteiskuntainstituutin (ISI) alaisuuteen onnähty tarpeelliseksi perustaa tietoyhteiskuntaobservatorio. ISI on yksi eTampere1 -hank-keen kuudesta osaohjelmasta. ISI:n tehtävänä2 on: ”harjoittaa ja viedä eteenpäin tietoyh-teiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen kor-keakoulun piirissä…Instituutti on perustettu, koska uusi tietoja viestintätekniikka on yhäselvemmin läsnä tämän päivän yhteiskunnassa, taloudessa ja kulttuurissa…Oleellisen sijaninstituutin työssä tulevat saamaan tuoreet tutkimukselliset avaukset sellaisilla alueilla, jot-ka ovat tietoyhteiskuntakehityksen edetessä vasta nousemassa keskeisiksi mielenkiinnonkohteiksi.”

Perusteilla olevan tietoyhteiskuntaobservatorion tavoitteena on tuottaa laadukasta yhteis-kuntatieteellistä tietoyhteiskuntatutkimusta. Toiminnan käynnistämistä varten ISI:in rek-rytoitiin tohtoritason projektipäällikkö. Tehtävässä aloitti fil. tri. Tommi Inkinen kesä-kuussa 2002. Observatorion, kuten myös laajemmin tietoyhteiskuntainstituutin, tavoitteenaon saada eri rahoittajaosapuolet kohtaamaan löydetty tutkimustoimintaosaaminen. Käyn-nistettävä tutkimus tulee ensisijaisesti olemaan empiiristä, jonka osaksi teoreettisesti mie-lenkiintoiset teemat jäsentyvät.

Tässä selvityksessä hahmotetaan suomalaisen ja eurooppalaisen tietoyhteiskuntatutkimuk-sen suuntalinjoja ja pyritään löytämään kriittiset tutkimusintressit, joihin perustuen luodaanpohja tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimustoiminnalle. Selvityksen aineisto muodostuuviimeaikaisesta kirjallisuudesta, tutkimusdokumenteista, Internet-pohjaisista tiedonhauistaja asiantuntijahaastatteluista. Observatoriota luonnehtivat laaja-alaisuus, tieteidenvälisyysja empiirinen tutkimus. Tavoitteena on aikaansaada tutkimusryhmä, joka akateemisin väli-nein tuottaa yhteiskunnallisesti ja organisatorisesti hyödynnettävää ajantasaista tietoa tie-toyhteiskunnastamme vuosituhannen vaihteen jälkeisenä aikana.

1 eTampere on viisivuotinen projekti, joka toteutetaan vuosina 2001–2005. Hankkeen tarkoituksena on nostaaTampere maailman tietoyhteiskuntatutkimuksen kärkikaupungiksi. Keinoina ovat alueellisen osaamisperustanvahvistaminen, uuden liiketoiminnan synnyttäminen sekä uusien julkisten verkkopalveluiden tarjoaminen.eTampere muodostuu kuudesta osahankkeesta, jotka ovat: sähköisen liiketoiminnan tutkimuskeskus (eBRC),eKiihdyttämö, palveluautomaation kehityskeskus, Tietoyhteiskuntainstituutti, Teknologian veturiohjelmat jaInfocity. (http://www.tampere.fi/projekti/)2 http://www.uta.fi/laitokset/ISI/esittely.html

9

2. Tietoyhteiskunta yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kohteena

2.1. Tietoyhteiskunnan käsite

Tietoyhteiskuntakäsitteen juuretViimeaikaisessa nyky-yhteiskunnan luonnehdinnassa ehkäpä eniten käytetyin sana on”tietoyhteiskunta”. Termin laajaan käyttöön liittyvä käsitteellinen monimuotoisuus on ai-heuttanut tilanteen, jossa tietoyhteiskunnalla voidaan tarkoittaa lähes mitä tahansa yhteis-kuntaan liittyvää asiaa. Tietoyhteiskuntakäsitteen vivahde-erot juontuvat sanojen infor-maatio ja tieto sisällöistä. Eräissä yhteyksissä myös sana ”data” liitetään näiden joukkoon.Akateemisessa tutkimuksessa käsitteet tarkoittavat varsin eri asioita. Tieto viittaa proses-soituun ajatukseen jostakin eli ”tieto on perusteltu tosi uskomus”, joka on klassisen tiedonmääritelmä (Niiniluoto 1989). Informaatio on luonteeltaan jäsentymättömänpää. Informaa-tiosta jäsentyy tietoa vasta merkityksellistämisprosessin kautta. Tiedon luonne puolestaankytkeytyy osaksi uskomusta ”oikeasta tiedosta”. Tällöin varmuuden (tiedän varmasti) kä-site ja filosofia nivoutuvat osaksi tietoteoriaa (esim. Wittgenstein 1999).

Käsitteen ”tietoyhteiskunta” juuret ovat peräisin 1960-luvulta. Anttiroikon ym. (2000: 23–24) mukaan suomenkieleen käsite ilmaantui todennäköisesti Druckerin (1969) kirjan kään-nöksestä. Englanninkielisessä alkuperäisteoksessa käytetään käsitettä ”knowledge society”.Anttiroiko ym. (2000: 23) nostavat esiin Druckerin kirjan viittauksen Machlupiin (1962),joka käytti ”tietoteollisuuden” -käsitettä. Molemmissa kirjoissa käytetty termi, josta ”tieto-yhteiskunta” sittemmin suomennettiin on ”tieto” (knowledge) – ei ”informaatio” (informa-tion).

Alkuperäismerkitystään (knowledge) noudattava tietoyhteiskuntatutkimus keskittyy pohti-maan tiedon ja osaamisen merkitystä taloudellisessa toiminnassa ja kilpailukyvyssä. Tieto-yhteiskunta viittaa siis koulutukseen ja oppimiseen eli prosessiin, jossa havainnot saavatsisällön ajattelutoiminnan kautta. Tietoyhteiskunta vaikuttaa näin katsottuna varsin perin-teisen työ- ja tuottavuusanalyysiperinteen jatkopalalta. Tätä konkretisoi Bellin (1973) tun-nettu teos, jossa käsitellään jälkiteollisen yhteiskunnan (post-industrial society) olemusta.Avainsanoja ovat talous, tuotannon muutos ja työ. Yhteiskunnan nähdään siirtyvän ”aal-toina” eteenpäin. Tähän mennessä kaksi murrosta ovat olleet maatalouden ja teollisuudenmurrokset. Kolmanneksi murrokseksi (tai aalloksi) kutsutaan siirtymää teollisesta jälkiteol-liseen, modernista postmoderniin tai fordismista joustavaan tuotantoon.

1970-luvun vaihteessa tietoyhteiskunnan (knowledge society) ohelle englanninkieleen il-maantui informaatioyhteiskunnan (information society) käsite, jonka juuret yhdistetäänJapaniin. Siellä informaatioyhteiskunnan käsite siirtyi täkäläisestä akateemisesta keskus-telusta maan hallituksen tulevaisuusohjelmien teknologiavisioihin. Professori Yoneji Ma-suda toimi vuoden 1972 teknologiaohjelman johtajana. Masudaa pidetään yhtenä infor-maatioyhteiskunta-käsitteen lanseeraajista vuonna 1980 julkaistun teoksensa ansiosta(Anttiroiko ym 2000: 24).

Informaatioyhteiskunta viittaa teknologian kehitykseen ja informaation prosessoinnin tek-niikkaan. Tässä valossa suomenkielessä ”tietoyhteiskunta” on selvästi informaatioyhteis-

10

kunnallisesti sävyttynyt. Anttiroiko ym. (2000: 24) toteavatkin suomalaisen keskustelunyhdistävän nämä kaksi keskusteluperinnettä, joka voi johtaa käsitteellisiin sekaannuksiin jaepämääräiseen ymmärtämiseen. Kansalaisten yleispuheessa tietoyhteiskunnalla viitataanlähinnä matkapuhelimien ja Internet-tietoverkon käyttöön (ks. Inkinen 2001: 182). Kysy-mykseen ”Onko yhteiskunnallinen todellisuutemme palvelu-, tieto-, informaatio- vaiosaamisyhteiskuntaa?” ei vielä ole löydettävissä täysin jäsentynyttä vastausta.

Tässä selvityksessä tietoyhteiskunta viittaa informaatio- ja viestintäteknologioita käyttäviinja hyödyntäviin toimijakokonaisuuksiin sekä niiden välisiin suhteisiin. Käytetty merkityson ”informaatioyhteiskunta” -sävyttynyt. Toimijakokonaisuuksia ovat julkisorganisaatiot,yritykset ja kansalaiset, joiden vuorovaikutuksesta yhteisöt ja yhteiskunnat uudistuvat.Sanoilla ”yhteiskuntatieteellinen tietoyhteiskuntatutkimus” tarkoitetaan puolestaan tutki-musintressejä, joissa selvitetään ICT:n tuomia muutoksia yhteiskunnallisissa prosesseissa.Teemaan liittyviä kysymyksiä ovat muun muassa alueelliset kehitysnäkökulmat, sosiaali-sen eriytymisen problematiikka, yritystaloudellisen toiminnan vaikutus yhteisöihin ja or-ganisaatioiden toimintamallien muutos. Tässä näkökulmassa sanan ”tietoyhteiskunta” al-kuperäismerkitys korostuu. Karvonen (2000:107) toteaakin, että elämme niin tieto- kuininformaatioyhteiskunnassa. Limittäisyys heijastuu myös selvityksen käsiterajauksiin.

Tietoyhteiskunnan viimeaikaisia sisältölinjauksiaTietoyhteiskunnan (information society) tutkimus on viimeaikaisessa kirjallisuudessa kes-kittynyt selvittämään ICT:n tuomia muutoksia viestinnässä ja tiedonhankinnassa sekä ta-loudellisessa toiminnassa. Matkapuhelimien ja Internetin käyttötutkimus on usein viestin-tätieteellisesti sävyttynyttä. Tiukkojen raja-aitojen vetäminen viestintä- tai mediatieteidenja yhteiskuntatieteiden välille ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, vaikka humanistisenmediatutkimuksen (esim. Darley 2002) ja yhteiskuntatieteellisen ICT-tutkimuksen (esim.Slevin 2000) painotukset voivat olla varsin erityyppiset. Yhteiskuntatieteelliselle tutkimus-otteelle on ominaista erilaisten verkostojen ja prosessien ymmärtäminen ilmenevien tulos-ten taustalla. Erityisesti taloudelliset tekijät nousevat usein ensisijaiseen asemaan, mikä onymmärrettävää talouden yhteiskunnallisesta valta-asemasta johtuen.

Tietoyhteiskuntaa ehkäpä eniten luonnehtiva kehitysura on useiden erilaisien toimijoidenverkottuminen (fyysiset järjestelmät) ja verkostoituminen (sosiaaliset rakenteet) uusienviestintäteknologioiden avulla. Internet on yksi tärkeimmistä tietoyhteiskuntaa symboloi-vista järjestelmistä (Slevin 2000: 1–5). Tietoyhteiskuntakeskustelun guruhahmo ManuelCastells (2001) puhuukin otsikkotasolla jo ”Internet galaksista” tietoyhteiskunnan kehitys-suuntana. Hän visioi Internetin, tietoyhteiskunnan kirkkaana ilmentymänä, muodostuvanentistä tärkeämmäksi kilpailutekijäksi globaalissa maailmassa. Internet ”galaksi” on Cas-tellsille uusi toiminta- ja viestintäympäristö. Millaiseksi tämä viestintäympäristö kehittyyon vielä ajan kysymys. Avainteemoja uuteen vaiheeseen siirtymisessä ovat interaktiivinenviestintä integroiduissa järjestelmissä, sähköisen vaikuttamisen kanavointi ja palveluidenlaajamittainen siirtäminen verkkoympäristöön.

Frank Webster (1995; 2002) on kattavassa esityksessään erottanut viisi näkökulmaa, joistatietoyhteiskuntaa voidaan tarkastella. Nämä ovat teknologia, talous, ammattirakenne, alu-eellisuus ja kulttuuri. Näiden viiden ryhmän kautta Webster rakentaa kertomukset niin po-

11

sitiivisista kuin negatiivisista sosiaalisista vaikutuksista, joihin tietoyhteiskunnallistuminenvoi johtaa. Skeptisen näkökulman edustajista mainittakoon May (2002), joka kirjoittaatietoyhteiskunnasta neljänä väitteenä: sosiaalisena vallankumouksena, uutena taloutena,sähköisenä hallintona ja julkisvallan heikkenemisenä. Tärkeimpänä sanomanaan May ky-seenalaistaa kokemiemme muutosten suuruuden pidättäytyen näkemyksessä, jonka mu-kaan ICT:n tuomat muutokset ovat lähinnä välineellisiä, eivät substanssipohjaisia.

Duff (2000) lähestyy tietoyhteiskuntaa kolmijaolla, jossa on erotettu informaatiotalouden,informaatiovirtojen ja informaatioteknologian linjaukset. Näistä ensimmäinen viittaa tek-nologiayritysten tuomiin muutoksiin niin paikallis- kuin globaalitasolla. Informaatiovirratperustuvat Castellsin (1996) esittämiin ajatuksiin virtojen ja paikkojen tiloista. Kolmasnäkökulma Duffin luokituksessa kytkee tietoyhteiskunnan teknologian kehittämisproses-siin ja teknisiin ratkaisuihin, joista parhaat innovaatiot lopulta jäsentyvät arkipäivän osiksi.

Keskeinen teema tietoyhteiskuntakeskustelussa on liittynyt kansalaisten valmiuksiin jamahdollisuuksiin omaksua uutta teknologiaa. Tietoyhteiskunnan toteutumisen edellytyk-senä on riittävän kriittisen massan saaminen teknologiaa käyttävien piiriin. Ajan myötätästä seuraa teknologian jäsentyminen itsestään selväksi osaksi ihmisten arkea. Kansalai-siin kohdistuvassa tutkimuksessa nousevat esiin kysymykset sosiaalisen eriarvoisuudenkasvusta tai tasoittamisesta. Teknologian saavutettavuuden edistäminen ja käyttömahdolli-suuksien luominen ovat perusta tasa-arvoiselle kehityskululle.

Lin (2002: 448) esittää viestintäteknologioiden käyttöadoptoinnista systeemiteoreettisenmallinnuksen. Hänen mukaan viestintäteknologian käyttöönotto perustuu yhteiskunnalli-seen järjestelmään, teknologiseen toteutukseen, yleisön haluihin, sosiaaliseen rakenteeseen,käytettävyyteen ja innovaatiodiffuusioon. Näistä yhteiskuntatieteellisesti mielenkiintoi-simmat luokat ovat yhteiskunnallinen järjestelmä ja sosiaaliset rakenteet. Linin mukaansosiaalisten rakenteiden merkitys korostuu mielipidejohtajuutena, joka voimakkaasti vai-kuttaa innovaatioiden leviämiseen (ks. Rogers 1995). Sosiaaliset rakenteet ovat puolestaansidoksissa vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään ja sen arvovalintoihin sekä uskomuksiin.Kollektiiviset uskomusjärjestelmät muodostavat vaihtoehtoisen tavan lähestyä ICT:n tuo-maa yhteiskunnallista muutosta.

Tietoyhteiskuntaa tarkastellaan yleensä perinteisten yhteiskuntaulottuvuuksien eli talou-den, politiikan, kulttuurin ja sosiaalisten rakenteiden puitteissa. Keskustelussa esiintyvätusein jaot positiiviseen tai negatiiviseen kehityskulkuun. Teoreettiset argumentit jakautuvatpuolesta-vastaan -mielipiteisiin lähinnä riippuen tutkijoiden omista konteksteista. Verratta-essa aivan tuoreimpia teoksia 1990-luvun puolivälin julkaisuihin havaitaan, että epäilevienja teknologian muutosvoimaa kyseenalaistavien teosten lukumäärä on kasvanut. Esimer-kiksi May (2002: 150–151) toteaa, että yhteiskuntarakenteissa tapahtuvien muutosten arvi-oinnissa useasti unohdetaan ICT:n olevan vain yksi teknologia-ala ja toisaalta ihmistensosiaalinen elämä ei ole täysin (itse asiassa valtaosaltaan) teknologiasta riippuvaista. Yh-teisöllistä kehittymistä näin ollen ohjaavat ensisijaisesti arvopäämäärät ja sosiaaliset ver-kostot.

12

Alueellisuutta tietoyhteiskunnan näyttämönä on tutkittu empiirisesti varsin vähän. Aluetut-kimus on keskittynyt voimakkaasti globaaleihin kysymyksiin. Keskeisimpiä ongelmia ovatarviot teollisuus- ja kehitysmaiden välisestä tietokuilusta3, työvoiman uudelleenjärjeste-lystä (esim. Massey 1995) ja poliittis-taloudellisten prosessien muutoksesta (esim. Wil-helm 2000). Tärkeä osatarkastelu alueellisuuden tutkimuksessa muodostuu tietoyhteiskun-nan käsitteen arvioinnista: mitä tietoyhteiskunta on, miten sitä rakennetaan ja tuotetaansekä onko se yksikäsitteinen selkeä todellisuus tutkimusalueiden ihmisille. Alueellisuus jatilallisuus muovaavat käyttäytymistä ja luovat uusia käyttäytymisilmiöitä. Aluepuhunta,alueellistuminen ja alueidentiteettien rakentuminen ovat saaneet yhä enemmän jalansijaamyös yhteiskuntateoreettisessa keskustelussa. Aluelähtöisyys antaa myös indikaatioitakeskus–periferia -ajatteluun sekä yleiseen keskusteluun tietoyhteiskunnan polarisoivasta taiyhdistävästä vaikutuksesta.

Tutkimuskirjallisuudessa teoriakysymykset ovat 1990-luvun puolivälin jälkeen siirtyneetpohtimaan viestintäteknologioiden mahdollisuuksia uudistaa ja täydentää olemassa oleviarakenteita. Samalla visiointi ICT:n mahdollisuuksista korvata reaalista ympäristöä, jostamalliesimerkkinä mainittakoon Negroponten (1996) näkemykset, on vähentynyt. Mitchell(2000: 144) toteaakin Internet-teknologian tuomien muutosten olevan vähemmän dramaat-tisia kuin tulevaisuuden näkevät ”gurut” helposti väittävät. Teknologia tulee muuttamaan(on jo muuttanut) sekä lisäämään erilaisia toimintatapoja ja -tottumuksia. Tämä ei kuiten-kaan tarkoita sitä, että eletty spatiaalisuus tulisi muodostumaan sellaiseksi kokonaisuu-deksi, jossa jokainen paikka on verkossa ”kaikkialla kaikkien saatavilla kaiken aikaa”(esim. Graham & Marvin 1996; Graham 1998; Mitchell 2000).

Uusi talous ja tietoyhteiskuntaInternet-tietoverkon käyttäjämäärien nopea kasvu ja mahdollisuus uuteen yritystaloudelli-seen toimintaan on nostanut esiin käsitteen ns. uudesta taloudesta. Käsite ei kuitenkaan olekoskaan tarkoittanut pelkästään Internetissä toimivia yrityksiä vaan informaatio- ja vies-tintäteknologioiden kehityksen myötä tehostunutta tuotantoa. Tietoyhteiskuntakeskustelus-sa on käsiteltykin runsaasti myös uutta taloutta.

”Uudesta taloudesta” puhuttaessa on tarpeen tehdä seuraavat käsitteelliset linjaukset. En-sinnäkin käsitteellä voidaan tarkoittaa erityisesti informaatio- ja viestintäteknologiaan eri-koistuneiden yritysten liiketoimintaa. Toiseksi eräissä puhetavoissa termillä tarkoitetaanensisijaisesti toimintansa Internetiin pohjaavia yrityksiä. Näiden kohdalla 2000-luvun alunpörssikuplan puhkeaminen on vienyt ehkäpä eniten uskottavuutta. Kolmanneksi uudellataloudella tarkoitetaan yritysten uusia toimintalogiikoita, joihin sisältyvät tuotannon ul-koistaminen, hajauttaminen ja joustavuuden lisääminen. Toimintalogiikka ei siis koskeainoastaan ICT:n tuomia viestintään ja informaation jakamiseen liittyviä tehokkuusetujavaan yleisesti liiketoiminnallisia innovaatioita ja toimintatapojen muutoksia (ks. Koski ym.2000; OECD 2001).

3 Tietoyhteiskuntainstituutissa on kevään 2002 aikana selvitetty mahdollisuutta käynnistää globaaleja digitaali-kuiluja analysoiva tutkimusprojekti. Projektin esiselvitys on julkaistu kesällä 2002 (Männistö 2002).

13

Uuteen talouteen sisältyy useita paradokseja. Näitä ovat ajankäyttöön, paikkoihin ja tuo-tantoon liittyvät paradoksit: Teknologia mahdollistaa uuden toimintatavan mutta realisoi-tuva todellisuus näyttää menevän toiseen suuntaan. Yrityksillä on esimerkiksi aikaisempaaparemmat mahdollisuudet sijoittua ”paikasta vapaasti” mutta esimerkiksi Suomessa juuriteknologiayritykset näyttävät keskittyvän tiiveimmin pääkaupunkiseudulle. Tuottavuuspa-radoksikin näyttää vaivaavan yrityksiä: tiedonsiirtoteknologian nopeutuminen ja muistika-pasiteetin moninkertaistuminen ei aiheuta lähellekään yhtä suurta tuotannollista hyötyäkuin sen pitäisi. Mielenkiintoista on myös, että vaikka laitteistojen omistusmäärät, erityi-sesti Suomessa, ovat kasvaneet niin käyttöasteet ovat pysyneet melko alhaisina (esim.Koski ym. 2001; Tilastokeskus 2001). Talouden tehostuminen ei tapahdu ainoastaan mik-ropiiriteknologian sofistikoitumisen avulla, vaan se vaatii inhimillisen toimintastrategianmuutoksen.

Talouden toimintalogiikassa tapahtuvien muutosten suuruudesta ei ole yksimielisyyttä.Ohjausjärjestelmien tehostuminen, ICT:n mahdollistamat uuden tyyppiset yritysjärjestelytja entistä kevyemmät organisaatiot ovat kuitenkin kiistatta muuttaneet yritystoiminnankuvaa useilla aloilla. Paradoksien aukaiseminen on yksi tärkeä edellytys suomalaisen kil-pailukyvyn kehittymiselle. Tietoyhteiskuntaobservatorion tavoitteena onkin tuottaa myösyritysten tilannetta koskevaa tietoa kansalaislähtöisyyden ohella.

2.2. Tietoyhteiskunnan kehityksen vaiheita

1980-luku ja mikroelektroniikan vallankumousTietoyhteiskuntaan liittyvien laitteistojen kehityshistoria on pitkä. Tarkastelu on luonte-vinta aloittaa mikrotietokoneiden yleistymisen ja mikroelektroniikkaan perustuvien lait-teistojen esiinmarssin vuosikymmeneltä eli 1980-luvulta. Alunperin mikroelektroniikkaakäytettiin pääasiallisesti sotilastarkoituksiin. Teollisuuden piirissä alettiin myös vähitellenpuhua robotiikasta sekä tietokoneavusteisesta suunnittelusta ja valmistuksesta. 1980-lu-vulla tietotekniikkaan liittyvä yleinen puheenaihe oli teknologian työvoimaa syrjäyttävävaikutus (Kasvio 2001: 29). Negatiivisessa ajattelussa lähtökohtana on, että kehittyvä tek-nologia tekee perinteisen työntekijän tarpeettomaksi. Puheessa kuitenkin usein unohdettiintyömarkkinoiden muutosprosessin jatkuvuus. Teknologinen kehitys johtaa tiettyjen am-mattialojen työpaikkojen vähenemiseen, mutta se myös luo uusia työtehtäviä. Ratkaisevaaon työn tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen, joka on nykyäänkin vaikea ongelma esimer-kiksi suomalaisilla työmarkkinoilla.

Kansallisen tietoyhteiskuntaprojektin varhaisia merkkipaaluja oli vuonna 1980 valtioneu-voston asettaman teknologiakomitean mietintö, jossa käsite ”informaatioyhteiskunta” nou-si esille. Mietinnön yleisenä ohjenuorana oli, että tietoteknistä kehitystä tulee enemmissämäärin lisätä ja kiihdyttää. Vastaavan henkinen ohjeistus on jatkunut läpi vuosien, jotensuomalaisen tietoyhteiskunnan tietoinen kehittäminen on alkanut melko varhain. Eri aikoi-na on käytetty useita eri nimityksiä, joilla yhteiskunnallista muutosta on kuvattu. 1980-luvun alkupuolella käytettiin tietoyhteiskunnan termiä. Tuolloiset teemat kytkeytyivät tii-viisti työelämään ja työn muuttuviin muotoihin (esim. Cronberg 1985). Suurempi keskus-telu antoi kuitenkin odottaa itseään ja 1980-luvun lopulla keskustelua käytiin eri termein

14

kuin tieto- tai informaatioyhteiskunta. Puhe hallitusta rakennemuutoksesta ja silloisenEY:n integraatiosta nousivat keskeisiksi (Anttiroiko ym 2000: 41.)

1990-luvun suuri kertomusTietoyhteiskunnan kerronnassa suuri harppaus tapahtui 1990-luvulla, jonka aikana tieto-yhteiskunta muodostui koko kansan tuntemaksi käsitteeksi. Kehitykseen liittyy kaksi tär-keää innovaatiota, jotka ilmaantuivat kutakuinkin samaan aikaan jokamiehen markkinoille:matkapuhelin ja Internet-tietoverkko. Ei liene sattumaa, että kansalaisnäkökulmasta tieto-yhteiskunta samaistuu voimakkaasti tietokoneiden, Internetin ja matkapuhelinten käyttönä.

Laitteistojen kehittyminen ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka nosti tietoyhteiskunnan jatietoliikenteen parrasvaloihin. Hallitusten tietoinen poliittinen toiminta on ollut tärkeätaustatekijä. Suomalaisia tietoyhteiskuntavisioita ja strategioita käsitellään tarkemmin lu-vussa 5. Laajemmassa kehyksessä Euroopan jälkeen jäänti tietoyhteiskunta-asioissa, erityi-sesti Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna, sai aikaan eurooppalaisen tietoyhteiskunta-strategian ja -politiikan luonnin 1990-luvun puolivälin tienoilla. Suomi liittyi EU:n jäse-neksi 1995 ja Erkki Liikasesta tuli Unionin tietoyhteiskunta-asioista vastaava komissaarivuonna 1999. Laajemman viitekehyksen vaikutus suomalaiseen tietoyhteiskuntakeskuste-luun on ollut omiaan parantamaan Suomen mainetta palkintosijan tietoyhteiskuntana, jota1990-luvun lopun Internet ja matkapuhelimen käyttötilastot selkeästi osoittivat. 1990-lu-vun suuri tietoyhteiskuntatarina onkin tarpeen jakaa kahteen päälinjaan, jotka toimivatmyös observatorion pohjana. Ensinnäkin kansalaisten tietoyhteiskuntaan ja toiseksi tekno-logiatalouden tietoyhteiskuntaan. Suomi on menestynyt molemmilla linjoilla.

Kansalaisnäkökulmasta katsoen tietoyhteiskunnan symboliksi nousi Internet-tietoverkko jasen kasvukehitys. Internet-tietoverkolla on pitkä historia mutta vasta sen yleistyminen he-rätti laajemman julkisen kiinnostuksen. Verkko tarjosi uuden tavan välittää tietoa ja koskatiedolla on asemansa päätöksenteossa, ollaan siitä valmiita myös maksamaan. ”Netin”ohella toinen läpilyöntiään odotellut innovaatio oli matkapuhelin, joka mahdollisti jatku-van tavoitettavuuden. Paikasta vapaa mobiili puhelinviestintä, johon GSM-standardinmyötä nopeasti sisällytettiin tekstiviestien (SMS) lähettäminen, on kiistatta yksi 1900-lu-vun suurimmista menestystarinoista. Nyttemmin on havaittu, että uusien palveluiden jakäyttösisältöjen adoptio on huomattavasti hitaampaa kuin laitteistojen itsensä omaksumi-nen. Vaikeudet heijastuvat vuosituhannen vaihteen jälkeisten vuosien epävarmuuteen.

Laitteiden ohella tietoyhteiskunnan taloudellinen rooli alkoikin korostua ja tietoyhteiskun-nan symboleiksi nousivat tuotteidensa ohelle myös niitä valmistavat yritykset. Uuden in-novaation kasvuodotukset markkinoilla ovat aina suuret. Esimerkiksi matkapuhelimenhyödyllisyyttä tuskin kiistää kukaan. Jatkuvasti kehittyvän mikropiiriteknologian ansiostalaitteiden fyysiset mitat pienenivät ja tuotteiden ominaisuuksissa saavutettiin nopeasti ”pe-ruskäytön” selvät edellytykset. Esimerkiksi vuonna 1993 julkaistu Mobira 5000, joka uu-silla kuorilla tuli myöhemmin tunnetuksi Nokia 2110 mallina, siirsi matkapuhelimien omi-naisuudet nykypäivän standardeja vastaaviksi.

ICT-alan suureen boomiin ja sitä seuranneeseen kuoppaan johtaneet syyt löydetään pää-asiallisesti talouden kentältä. ICT-yritysten pörssiin listautuminen ja näyttävä mainoskam-

15

panjointi viitoittivat tietä rajattomaan tietoyhteiskuntaan. Laitteistojen ja palveluidenkäyttöasteet olivat toissijaisia, koska avainsana oli odotus. Yritysten taloudelliset päätöksetperustuivat odotuksiin huomisesta. Erilaisten optiojärjestelmien hyödyntäminen ja tulevai-suuden diskonttaaminen nykyhetken varallisuudeksi oli yleistä. Teknotaloushuuman seu-rauksia on nyttemmin jouduttu puimaan oikeussaleja myöden.

2000-luvun epävarmuus ja uuden tiedon tarveVuosituhannen lopun suomalainen menestystarina herätti runsaasti kansainvälistä kiin-nostusta. Suomesta tuli tutkimuksellistikin mielenkiintoinen kohde. Erityisesti universaalinhyvinvointijärjestelmän säilyttäminen globaalin tietoyhteiskunnan luontiprosessin aikanaon ollut tärkeä suomalaisen yhteiskunnan tunnettavuustekijä. Menestystarinan ylle saapuikuitenkin verrattain nopeasti sadepilviä. Ylisuurten taloudellisten odotuksien edessä rea-lismi oli hävinnyt ja taloudellinen taantuma johti myös suomalaisen tietoyhteiskunnanhypen jälkeiseen epävarmuuden aikaan.

Suomalaisen tietoyhteiskunnan kehitys on ollut 1990-luvun boomin jälkeen epävarmuudenajassa. Yleinen mielipideilmasto on muuttunut ja kriittiset äänensävyt ovat kasvaneet niintavallisten kansalaisten4 kuin yritysjohtajienkin taholla. Validin ja sovellettavan tiedonmerkitys korostuu entisestään kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Tieteellisellä tutkimuk-sella on tärkeä rooli selvitettäessä tietoyhteiskunnan kehitystä ja uuden talouden dynamiik-kaa, etenkin nykyisessä mielipideilmapiirissä. Kommunikaatioteknologian ohelle ovat2000-luvun keskustelussa nousseet myös geeni- ja bioteknologia-alan edistysaskeleet.Vallitsevassa tilanteessa ei ole selvyyttä siitä, mikä teollisuuden ala seuraavaksi alkaanostaa profiiliaan. Todennäköisesti viittaukset bioteknologiaan tulevat kuitenkin yleisty-mään myös tulevien vuosien tietoyhteiskuntapuheessa.

Tietoyhteiskunta on muutoksessa, jonka ymmärtämiseksi observatoriohanke on perusteilla.Uuden tiedon tuottaminen niin kansalaisten asenteista, arvioista ja tottumuksista ICT-käy-tössä on tärkeää. Olemassa olevien aineistoresurssien lisäksi tarvitaan uusia näkökulmia,joiden avulla kehityskulun ohjaamiseen tarvittavaa tietoa on mahdollista tuottaa. Observa-torion päätehtävä on vastata näihin uusiin tiedontarpeisiin, joilla on myös kansainvälistäkysyntää.

2.3. Tietoyhteiskuntakehityksen mittaamisen haaste

Tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimushanketoiminnan lähtökohtana ovat empiirispainot-teiset tutkimukset, joissa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä.Tietoyhteiskunnan mittaamisessa korostuvat taloudelliseen toimintaan liittyvät suureetsekä laitteistojen käyttö- ja omistusmääriin tukeutuvat tunnusluvut.

Eurostat (2001) on koonnut useiden eri tilastotuottajien materiaaleista taskukokoisen jä-sennyksen tietoyhteiskunnan tilastomuuttujista. Tilastot on koottu EU-maiden tilastokes-kuksista, sekä Japanista, USA:sta ja muutamista muista EU:n ulkopuolisista Euroopan

4 Ks. tarkemmin kpl. 3.2.

16

valtioista kuten Baltian maista, Puolasta ja Romaniasta. Tilastokirjan tarkoituksena onantaa laaja yleiskuva eurooppalaisesta tietoyhteiskunnasta. Eri maiden tilastomateriaalienvertailukelpoiseksi saaminen on ollut osittain ongelmallista. Tämä ongelma tulee kuitenkinajan myötä häviämään, kun tilastomateriaalien keräämistä pyritään yhtenäistämään EU:nalueella. Tilastoesitys on noudattaa taulukossa 1 esitettävää muuttujaluokitusta.

Taulukko 1. Tietoyhteiskunnan luonnehdinta tilastointiluokituksena (Eurostat 2001).

Taulukosta 1 havaitaan tietoyhteiskuntaa luonnehtivien mittareiden sisältävän pääasialli-sesti ICT-järjestelmien lukumääriin sekä käyttäjävolyymeihin liittyviä tekijöitä. Kysymyk-seen ”Kuinka paljon jotain on?” vastaaminen ei kuitenkaan luo nykykäsitystä vastaavaaymmärrystä tietoyhteiskunnan olemuksesta. Ymmärryksen saavuttaminen vaatii ICT-käy-tön kokemiseen, merkitykseen ja vaikuttavuuteen liittyvien tekijöiden sisällyttämistä mitta-ristoihin. Tehtävä on vaikea, koska objektiivisesti samankaltaisten aineistojen kerääminenon ongelmallista. Aineistojen välinelähtöisyys, heterogeenisyys ja hajanaisuus ovat suu-rimpia tietoyhteiskunnan mittaamiseen liittyvistä ongelmista.

Tilastokeskuksen tuottamat aineistot (1997; 1999; 2001) ovat yleisimmin käytettyjä suo-malaisessa kvantitatiivisessa tietoyhteiskuntatutkimuksessa (ks. Nurmela 1997; 1998; Vi-herä 1999). Tilastokeskuksen keräämistä aineistoista kuitenkin puuttuu useita ICT:n miel-tämiseen ja kokemisiin liittyviä tietoja. Tietoyhteiskuntaa teoreettisesti lähestyvässä kirjal-lisuudessa esitettyjen hypoteesien testaaminen on pelkästään Tilastokeskuksen aineistojakäyttämällä usein vaikeaa. Aineistojen kustannukset ovat usein myös ongelma. Tutkijatjoutuvatkin yleensä keräämään omat aineistonsa erityiskysymyksiensä selvittämiseksi.

Moniulotteisena ilmiönä tietoyhteiskuntaa kuvaavien aineistojen kerääminen selkeään”pakettiin” on tärkeää. Kokonaisvaltaisemmat aineistot mahdollistavat perusteellisempienja laadukkaampien tutkimusten tekemisen. Tampereella toimiva Tietoarkisto5 aloitti toi-mintansa vuoden 1999 alusta. Sen tavoitteena on kerätä hajallaan olevia yhteiskuntatie-teellisiä tutkimusaineistoja yhteen paikkaan, josta tutkijat voivat tarvittaessa pyytää niitä

5 http://www.fsd.uta.fi/

Pääluokka Muuttuja Pääluokka MuuttujaTalous ICT yritysten lukumäärä ICT kotona PC/Internet-käytön tarkoitus

ICT sektorin työllistävyys Kotitalouksien kulutus ICT:henICT sektorin arvonlisä tuotantokustannuksissa ICT-käytön saavutettavuusICT sektorin liikevaihto ICT yrityksissä Turvattuja palvelimiaICT sektorin markkina-arvo Yritykset ja InternetICT vienti e-kaupan käyttöICT tuonti e-kaupan kasvuICT kauppatase Etätyö

ICT läpäisy PC levinneisyys ICT hallinnossa Julkisia Internet käyttöpisteitäInternet palvelimia Tietokoneistetut koulut/InternetInternet käyttäjiä IT-valmennus hallinnossaMatkapuhelinliittymiä IT-harjoittelupaikkojen lukumääräInternet-palveluntarjoajia ja laajakaistayhteyksiä e-hallinto

ICT kotona PC-käyttö kotitalouksissa e-terveysInternet-käytön demografia

17

käyttöönsä. Aineistojen rinnakkaiskäyttö ja yleinen tietoisuus erilaisista materiaaleistaparanee. Arkiston toimintaperiaate on:

”FSD:n toimintaidea perustuu viime kädessä siihen, että yhteiskuntatieteilijät sekä muutalan tutkimusaineistoja käyttävät tahot mieltävät tietoarkistoinnin alansa tieteellisen tutki-muksen ja opetuksen yhteiseksi voimavaraksi. Ilman aineistoistaan informoivia ja niitäuudiskäyttöön luovuttavia tutkijoita ja tutkimustahoja arkiston on mahdotonta toimia tyy-dyttävällä tavalla.”6

Tietoyhteiskuntaobservatoriolla ja Tietoarkistolla on mahdollisuus luontevaan yhteistyö-hän empiiristen aineistojen keräämisessä. Tilastollisen tiedon tuottamisessa ja jalostami-sessa on oltava myös tiiviit yhteydet Tilastokeskukseen. Observatorion toiminnan ydinalu-etta tulevat olemaan uusien aineistojen aktiivista luomista ja olemassa olevien aineisto-resurssien löytämistä sekä keräämistä koskevat kysymykset. Tietoyhteiskunnan mittaami-sen ja arvioinnin kannalta relevanttien kysymysten tekeminen ja kattavien aineistojentuottaminen eri aluekokonaisuuksista on haasteellinen tehtävä, jota observatorio omaltaosaltaan lähtee tekemään.

6 http://www.fsd.uta.fi/esittely.html

18

3. Suomi tietoyhteiskunnan murroksissa

3.1. Edelläkävijästä keskikastiin?

Suomi on ollut hyvin sijoittuneena 1990-loppupuolen kansainvälisissä ICT-vertailuissa.Esimerkiksi C-I-A:n7 tekemässä kansainvälisessä vertailussa vuoden 2000 lopulta Suomisijoittuu kolmanneksi. Saman seurantatutkimuksen mukaan vuonna 1997 Suomi oli maa-ilman johtava Internet-maa. Accenturen (2001)8 selvityksen mukaan Suomi kuuluu maail-man johtaviin eCommerce -markkinoihin muiden pohjoismaiden ohella.

Muunlaisiakin tuloksia on olemassa. Esimerkiksi Eurostatin (2002) tilastokirjan mukaanSuomea ei voida pitää Euroopan mittakaavassa kolmen tai edes viiden kärkimaan jou-kossa. Myöskään Kellermanin (2002) esityksessä Suomea ei näy 10 kärkimaan joukossa.Erilaisten lähteiden tarkastelu antaa aiheen kriittiseen ajatteluun Suomen asemasta johta-vana tietoyhteiskuntana. Suomalaisen tietoyhteiskunnan olemus on tilastointien valossaperin laitteistolähtöistä. Kansalaiset myös kokevat laitteistot ensisijaisina tietoyhteiskunnansymboleina. Voidaan puhua jopa käyttöparadoksista: laitteistojen (matkapuhelimet, tieto-koneet, jne.) lukumäärä per väkiluku on erittäin korkea mutta niiden käyttöasteet alhaisia.

Tilastointien ongelmana on niiden kirjavuus. Eri maissa käytetään erilaisia tilastointime-netelmiä ja kysymystenasettelut poikkeavat toisistaan. Lisäksi konsulttiyritysten tekemissäselvityksissä on ongelmana tilaajatahon intressit ja mahdollisesti myös puolueellisuus.Erilaisten mittausmenetelmien ja katsantokantojen perusteella maailman johtava tietoyh-teiskunta voi olla käytännössä mikä tahansa korkean elintason länsimaa. Selvää kuitenkinon, että Suomen asema kansainvälisissä vertailuissa on heikentynyt vuosituhannen vaihdet-ta edeltäneeseen aikaan verrattuna.

Organisaatiot, jotka tuottavat kansainvälisiä vertailuaineistoja eri maiden ”tietoyhteiskun-tatilanteesta”, ovat pääasiallisesti olleet kansainväliset konsulttiyritykset (ks. Gap Gemini9;Accenture 2001) sekä erilaiset Internetin laajentumista mittaavat toimijat kuten MIDS10 jaC-I-A. Lisäksi eri maiden tilastokeskukset tuottavat tietoyhteiskuntaa mittaavia aineistoja.Suomessa tärkeä referenssimateriaali on Tilastokeskuksen seurantaraportti ”Tiedolla tieto-yhteiskuntaan”, josta on ilmestynyt kolme osaa. Tietoyhteiskunnan teoreettisia lähtökohtiaarvioitaessa olemassa olevat tunnusluvut ja indikaattorit ovat varsin teknislähtöisiä.

Suomalaiset on mainittu nopeasti uutta teknologiaa omaksuvina ja hyödyntävinä ihmisinä.Tämä ei kuitenkaan pidä käyttötilastointien mukaan täysin paikkaansa. Laitteiston omista-minen on luonnollinen lähtökohta tietoon perustuvan yhteiskunnan luonnissa mutta käyttö-adoptio ja saadun informaation jalostaminen sovellettavaksi tiedoksi on sosiaalikulttuuri-nen prosessi. Asia on havaittavissa esimerkiksi rautatieasemilla: perinteisille tiskiluukuilleon yleensä valtaisat jonot, kun taas automaattipisteet ovat yleensä täysin tyhjiä. Käyttöliit-

7 http://www.c-i-a.com/8 http://accenture.com/xd/xd.asp?it=enWeb&xd=ideas\eeurope2001\eeurope2001_country.xml9 http://www.cgey.com/news/pr2001.shtml10 http://www.mids.org/

19

tymät ovat kehittyneet viime vuosina huomattavasti ja laitteistojen vaikeakäyttöisyyteen onvaikeata vedota. Rutiinien ja arkielämän kirjoittamattomien säännönmukaisuuksien muut-taminen vaatii pidemmän ajanjakson kuin mitä useimmissa kehitysohjelmissa tavoitellaan.Kollektiivisesti realisoituvat ja katukuvassa näkyvät muutokset vievät kymmeniä vuosia.Muutosprosessia voidaan kuitenkin suunnata etukäteen. Tutkitun tiedon rooli on ohjaus-toiminnassa ensisijaista.

3.2. Henkisen ilmapiirin muutos

Karvonen (2000: 256–277) on esitellyt suomalaisen tietoyhteiskuntastrategiakertomuksenmuovautumista. Hän tarkastelee eri strategialinjausten kielenkäyttöä ja retoriikkaa kriitti-seltä näkökulmalta. Karvonen toteaa, että erityisesti varhaisemmissa tietoyhteiskuntastra-tegioissa ”tietoyhteiskunnan tulemisen” mielikuvat maalattiin kauniina sekä vaurautta ettähedelmiä tuottavina unelmina. Toisaalta Karvonen (2000: 275) toteaa, että Suomen ”uu-sin” kansallinen tietoyhteiskuntastrategia väläyttelee myös kielteisten uhkakuvien mahdol-lisuuksia tietoyhteiskunnan kehityssuuntana.

Vuoden 2002 aikana tietoliikennealan yritykset ovat olleet paljon uutisotsikoissa. Tekno-logiatalouden taantuman ilmapiiri on väistämättä ruokkinut yhä kriittisempiä äänenpainojapäivittäismedioissa. Soneran johtoon liittyvät epäilyt ja hallituksen poliittinen vastuu epä-onnistuneista liiketoimista ovat vaikuttaneet mollivoittoisen sävelen yleistymiseen. Varsi-nais-Suomessa on tutkittu tietoyhteiskuntaan suhtautumista ja tietoyhteiskuntakäsitteenymmärtämistä (ks. Inkinen 2001: 182–198). Taulukossa 2 ovat yläluokitukset, jotka luon-nehtivat kansalaisten kokemusta tietoyhteiskunnasta.

Taulukko 2. Kansalaisten tietoyhteiskuntamielipiteitä (n = 568).

Tulokset kuvaavat lyhyiden, useasti spontaanien, mielipiteiden kautta tehtävää arviointiatietoyhteiskunnan käsitteestä ja sen merkityksestä keskivertokansalaiselle. Taulukosta ha-vaitaan, että ”tietoyhteiskunta” on varsin eri asia kansalaisille kuin tutkijoille. Kysymys onkatsontatapojen eroista, jota voisi luonnehtia sammakko- (kansalaiset) ja lintuperspek-tiiveiksi (tutkijat). Tutkijoiden käsitys tietoyhteiskunnasta on kuitenkin tärkeä, koska sitä

Luonnehdintaryhmä Vastausten lkm % osuus

Tekniset laitteet ja niiden käyttö 231 41 %Taloudelliset mahdollisuudet 89 16 %Uhat ja eriarvoisuus 125 22 %Yhteiskuntarakenteita 81 14 %Siirtymää uuteen aikaan 42 7 %Aineston keruutapa: lomakekysely postitseOtantakunnat: Aura, Kaarina, Korppoo, Marttila, Nauvo, Raisio,Rymättylä, Tarvasjoki, TurkuOtostapa: systemaattinen satunnaisotantaOtoksen kokonaislaajuus: 2 750 lomakettaVastausprosentti: 42,6 (1176 lomaketta)

20

sovelletaan poliittisessa toiminnassa ja massaviestimien välittämän käsitteistön rakentaja-na.

Esitetyt kuusi luokkaa sisältävät niin välineen, yksilöllisen työn kuin laajempien makro-teemojen kirjon. Ehkäpä tärkeimmäksi tulokseksi on nostettava negatiivisesti, jopa viha-mielisesti, tietoyhteiskuntaan suhtautuvien osuus. Asia on vielä alueellisesti kärjistynyt.Maaseudun ja saariston ihmisten arjessa tietoyhteiskunta on vähemmän esillä oleva asiakuin kaupunkialueella. Luokituksista nähdään myös, että suomalaiset kokevat tietoyhteis-kunnan lähinnä laitteistojen omistamisena ja niiden käyttönä työssä. Tietoyhteiskunnankehittyminen uudelle asteelle vaatii kuitenkin syvempää ajattelutavan muutosta. Viestinnänja verkostoitumisen on jäsennyttävä itsestään selväksi arkielämän jokaista osa-aluetta kos-kevaksi, jotta todellinen siirtymä tietoyhteiskuntaan tapahtuu.

Teknologiaoptimistinen ilmapiiri on kiistatta siirtynyt viime vuosina skeptisempään suun-taan. Tietoyhteiskuntapolitiikan kannalta on tärkeää, että kielteisesti tietoyhteiskuntaansuhtautuvien osuutta saadaan laskettua. Yli 20:n prosentin osuus on merkittävä, osaltaansymboloiden tapahtunutta ilmapiirin muutosta. Objektiiviselle ja konkreettista tietoa tuot-tavalle yhteiskuntatutkimukselle on selvä tilaus.

21

4. Tietoyhteiskunnan suomalainen tutkimus

4.1. Yleistä

Tietoyhteiskuntaa koskevaa yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta on tuotettu viime vuosinapaljon. Valtakunnallisesta Linda-kirjastotietokannasta11 tietoyhteiskunta-asiasanahaullalöytyi (3.7.2002) yhteensä 1017 kirjallisuusviitettä. Tähän lukuun tosin sisältyvät myösulkomaisten tutkijoiden teokset. Korkeakouluissa tehtävän yhteiskuntatieteellisen tietoyh-teiskuntatutkimuskentän kokonaisvaltainen hahmottaminen on kuitenkin vaikeaa. Tähänon syynä tietoyhteiskunnan käsitteellinen laajuus. Periaatteessa kaikki nyky-yhteiskuntaakäsittelevät tutkimukset ovat sidoksissa tietoyhteiskunnan käsitteeseen, vaikka sitä ei eks-plisiittisesti mainittaisikaan.

Anttiroiko (2002: 27) on esitellyt suomalaisen eGovernment- ja tietoyhteiskuntatutkimuk-sen kenttää. Hänen mainitsemat väitöskirjatyöt sekä muut yleisesitykset ja raportit ovattärkeä osa yhteiskuntatieteellistä tietoyhteiskuntatutkimusta. Keskisen (1999), Viherän(1999) ja Sassin (2000) väitöskirjojen ohella on syytä mainita Jääskeläisen (2000) ja Inki-sen (2001) väitöskirjat. Jääskeläisen työssä arvioitiin kansalaisuuskompetenssia tietotekni-sen osaamisen lähtökohtana. Tutkimuksen aineisto on eläketurvakeskuksen keräämä ky-sely vuodelta 1997. Inkisen väitöskirjan aineisto on alkuvuonna 2001 kerätty lomake-kysely. Muita alaan liittyviä teoksia ovat Aron (1999) sosiologista kielenkäyttöä ja Heino-sen (1999) journalismiprofession muutosta selvittävät väitöskirjat. Aluetieteellisistä väi-töskirjoista Auerin (2000) työ tarkastelee informaatioteknologian vaikutuksia paikallisissakoulutusstrategioissa.

Suomessa on tuotettu runsaasti toimitettuja teoksia tietoyhteiskunnasta ja sen ilmiöistä(esim. Blom 1999; Eriksson & Vehviläinen 1999; Vuorensyrjä & Savolainen 2000; Suo-ranta ym. 2001; Karvonen 2001; Pantzar 2002). Teoksissa on pureuduttu laajasti tietoyh-teiskunnan käsitteen määrittelyyn, viestinnän kulttuurisiin muutoksiin ja tietoyhteiskunta-keskustelun historiaan. Käytetyt referenssimateriaalit tulevat pääasiallisesti angloamerik-kalaisen tutkimuksen piiristä. Ranskalaisten filosofien kuten Foucault’n, Bourdieun jaMerley-Pontyn ajatukset yhteiskunnan muutoksesta, vallankäytöstä ja hallinnasta ovatmyös vahvasti edustettuna esitettyjen ajattelumallien taustalla.

Blomin (1999) toimittamassa teoksessa esitetään Suomen olevan oivallinen kohde tieto-yhteiskunnan tapausarviointiin. Blom toteaa (s. 82) kolme rintamaa, joiden kautta Suomenluonne hyvänä tapaustutkimusmaana piirtyy esiin. Nämä ovat informaatioteknologiankäyttö, informationaalisen infrastruktuurin kehitys sekä työnjako ja informaatioammattienluonne. Blom keskittyy tarkastelemaan tietoyhteiskunnan sosiaalisia vaikutuksia. Hän(1999: 83) kytkee teeman työelämään ja samalla toteaa tietoyhteiskunnan kehittämisenolevan alueellista. Tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimuspainotusten näkökulmasta juurialueellisuus, kansalaisten ICT:n käyttö ja teknologian sosiaalinen rakentuminen ovat var-teenotettavia painotusaloja. Blomin teoksessa käytetyt aineistot ovat kuitenkin jo vanhen-

11 http://linda.linneanet.fi/

22

tuneita, ja siksi vastaavia ajantasaisia tutkimuksia ja selvityksiä tarvitaan ehdottomastilisää.

4.2. Castellsin ja Himasen Suomen tietoyhteiskuntamalli

Suomalaista tietoyhteiskuntaa koskevista teoksista on erikseen käsiteltävä Castellsin jaHimasen (2001) kirjoittama ”Suomen tietoyhteiskuntamalli”, jossa tarkastellaan suomalai-sen tietoyhteiskuntaprojektin erityispiirteitä. Castells ja Himanen esittävät kolme yhteis-kunnallista ulottuvuutta, joita he arvioivat suhteessa teknologiseen kehitykseen. Ulottu-vuudet ovat alueellisuus (paikallisuus), hyvinvointi ja kansallinen identiteetti, jotka ovateittämättä merkittäviä kokonaisuuksia yhteiskunnallisen muutoksen arvioinnissa.

Kirjoittajat toteavat suomalaisen tietoyhteiskuntaympäristön olevan poikkeuksellinen ver-rattaessa maamme teknologiaklusteria muihin edistyneisiin teknologiakeskittymiin kutenKalifornian piilaaksoon tai Singaporen yrityskeskittymään. Suomen nopea siirtymä maa-talousvaltaisesta taloudesta uuden teknologian kehityksen kärkeen on ollut hämmästyttä-vän nopea. Erityispiirteenä Suomen kohdalla on ollut suuren julkisen sektorin ja hyvin-vointipalveluperiaatteiden säilyttäminen teknologiatalouden vastinparina. Nokian kehitty-minen ja muuntuminen maailman johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi on myös ollutilmiömäinen menestystarina. Nokian vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan heijastuu myöspoliittisessa päätöksenteossa. Yksityisen yritystoiminnan ja julkisen päätöksenteon yhteen-kietoutuminen teknologiatalouden kehitysjuoksussa kuvaa osaltaan suomalaisen projektinerityisyyttä.

Castells ja Himanen asettavat käsitteet ”tietoyhteiskunta” ja ”hyvinvointiyhteiskunta” yh-denvertaisiksi vastinpareiksi. Heidän kielenkäytössään tietoyhteiskunta viittaa melko suo-raviivaisesti taloudelliseen kapitalismiin ja globaaliin markkinatalouteen, jota vastaan sosi-aalisesti vastuuntuntoinen hyvinvointiyhteiskunta esittäytyy. Kirjoittajat kuitenkin toteavat,etteivät hyvinvointivaltio ja tietoyhteiskunta ole toistensa vastustajia tai vihollisia. Asia onpäinvastoin: Toimiva tietoyhteiskunta on sosiaalisesti vastuuntuntoisen tulevaisuuden hy-vinvointivaltion edellytys. Näkökulmien yhteensovittaminen edellyttää yhteistoimintaasekä järjestelmällistä ja jatkuvaa teknologiapoliittista linjaa, joka kytketään hyvinvointi-palveluiden kehittämiseen sekä saavutettavuuden parantamiseen.

Alueellisuuden sisällyttäminen tietoyhteiskuntamalliin on kiinnostava ratkaisu. Tietoyh-teiskunnista puhutaan yleensä kollektiiveina – valtioina. Kollektiivinen tietoyhteiskuntarakentuu kuitenkin osista. Mikäli näiden osien välillä on suuria eroja eli ”digitaalisia kui-luja” valtiolähtöisten vertailujen mielekkyys kyseenalaistuu. Paikallisten tietoyhteiskuntienrakentuminen ja prosessissa ilmenevät erilaisuudet ovat ensisijaisia ymmärrettäessä kan-sallista tietoyhteiskuntaa. Tämän tulisi ottaa huomioon myös valtiotasoisten vertailujentekemisessä.

Tietoyhteiskuntatutkijana Castells on tullut tunnetuksi esitettyään jaon paikkojen ja virto-jen tilaan (1996). Tämä lähestyminen heijastuu myös Suomesta tehtyyn alueanalyysiin.Aluepolitiikka on pitkään ollut suomalaisen yhteiskunnan kannalta ongelmallista. Tieto-

23

yhteiskunnan rakennusprosessin näkökulmasta yliopistojärjestelmän hajasijoittaminen onollut oikea ratkaisu. Paikallisten innovaatioklustereiden ilmaantuminen ja alueellisten toi-mijaverkostojen kehittyminen indikoi tietoyhteiskunnan perusinfrastruktuurin leviämistämyös syrjäisemmille alueille.

Kirjoittajat pitävät suomalaista tietoyhteiskuntamallia kansainvälisesti hyvin onnistuneena.Mielenkiintoisena keskustelulisänä Castells ja Himanen tuovat esiin Suomessa harjoitetunjärjestelmällisen teknologiapolitiikan ja poliittisen sitoutumisen tietoyhteiskunnan raken-tamisprosessiin. Tämä näkökulma usein unohdetaan julkisessa tietoyhteiskuntapuheessa.Järjestelmällisen panostuksen ja kehitysuskon kautta saatava hyöty on kiistatta edesautta-nut suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittymistä pisteeseen, missä se tänään on.

Castells ja Himanen (2001) toteavat suomalaisen innovaatiojärjestelmän muodostuneenseuraavista elementeistä: 1) korkea investointi tutkimukseen ja kehitykseen, 2) julkinen javapaa yliopistojärjestelmä, jossa on voimakkaasti panostettu teknistieteisiin 3) TEKES:inja SITRA:n aktiivinen ja dynaaminen rooli teknologiaohjelmien rahoittamisessa, 4) edis-tyksellinen markkinasääntelyn vähentäminen, 5) yksityisten yritysten innovaatiotoiminta ja6) verkossa toimivat hakkerit ja heidän muodostamat yhteisönsä. Suomen tietoyhteiskunta-mallin jäsentäminen avaa mielenkiintoisia näkökulmia suomalaiseen keskusteluun kansal-lisesta identiteetistämme. Nokian ja yksittäisten innovaattoreiden, kuten Linus Torvaldsin,menestystarinoiden myötä tapahtunut kollektiivisempi muutos on kiistaton. Suomalaisenhyvinvointivaltion ja uuden talouden järjestelmien sekä innovaatioprosessien yhdistäminensosiaalisesti kestäväksi verkostoksi on onnistunut kohtalaisesti tähän asti. Digitaalistenkuilujen, niin alueellisten kuin sosiaalisten, vähentäminen on tietoyhteiskuntamme suurim-pia koetinkiviä. Tässä toiminnassa teknologiapolitiikan ja poliittisten toimijoiden tietoyh-teiskuntastrategiat ovat ensisijaisia.

Castellsin ja Himasen kirja on esseemäinen kirjallisuuskatsaus, josta puuttuu systemaatti-nen ja kattava alkuperäisaineistoanalyysi. Teos tarjoaa kuitenkin hedelmällisen näkökul-man hahmotettaessa tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimuslinjauksia, koska kirjan lope-tuskappaleessa esitetään useita haasteita suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuudelle.Näitä ovat uuden ja vanhan talouden toimintalogiikkojen välinen kuilu, hallinnon rakentei-den uudistaminen, uusien syrjäytymismuotojen ilmaantuminen, vähäinen business-lähtöi-nen yrittäjyys nuorten keskuudessa ja kulttuurisen avautumisen sekä kansallisen identitee-tin välinen jännite. Teemat ovat yhteiskuntatieteellisen tietoyhteiskuntatutkimuksen avain-osia ja siten myös observatorion substanssilinjauksien kannalta merkittäviä avauksia.

4.3. Valikoituja paloja tutkimustoiminnasta

Tässä jaksossa esitetään lyhyesti eri alue- ja organisaatiotasoilla käynnissä olevia tietoyh-teiskuntatutkimushankkeita. Esittelyn tarkoituksena on antaa yleiskuvaus laajasta tutki-mus- ja selvitystyötoiminnasta, jota Suomessa tehdään. Tarkastelun ensisijaisena kohteenaon yliopistoissa tehtävä tutkimus. Julkishallinnon tietoyhteiskuntastrategioita ja valikoitujamaakunnallisia linjauksia esitellään yksityiskohtaisesti selvityksen osassa 5.

24

TietoyhteiskuntainstituuttiTietoyhteiskuntatutkimuksen projektikentästä saa yleiskuvauksen tarkastelemalla Tieto-yhteiskuntainstituutin omaa tutkimusrahoitustoimintaa. Instituutilla oli heinäkuussa 2002käynnissä yhteensä 39 rahoitettua projektia. Tutkimusaiheet ovat levittäytyneet monilletiedealoille. Projektit voidaan jakaa seitsemään laajaan pääluokkaan taulukon 3 osoittamal-la tavalla.

Taulukko 3. ISI:n projektirahoitukset temaattisesti ryhmiteltynä.Pääluokka Projekteja (lkm/%)Egovernment 7/18Kasvatus ja lapset 4/10Kulttuuriset ja sosiaaliset muutokset 7/18Käytettävyys 7/18Työn muutos 6/15Virtuaalisuus ja ihminen 4/10Yliopistot ja niiden kehittäminen 4/10

Tietoyhteiskuntaobservatorion näkökulmasta relevanteimmat projektit selvittävät kulttuu-rista ja sosiaalista sekä työn muutosta. Näitä projekteja on noin 37 prosenttia rahoitetustaprojektikannasta. Kasvatusta ja lapsien teknologiakäyttöä selvittävät tutkimukset liittyvätmyös aihepiiriin, mutta niissä korostuvat enemmänkin pedagogiset, kasvatukselliset januorisopsykologiset tekijät12. Taulukossa 4 on esitetty projektien yksityiskohtaiset sisällöt,vastuullinen yksikkö ja lyhyt luonnehdinta tutkimusmenetelmistä tai -tavoitteista.

Taulukko 4. Valikoitu kokoelma ISI:n rahoittamia projekteja vuodelta 2002.

Taulukosta 3 havaitaan, että tietoyhteiskuntaa ja sen ilmiöitä lähestytään lähinnä kvalitatii-visin menetelmin. Yhdessä työelämän muutosta selvittävässä projektissa ensisijainen ai-neiston hankintamenetelmä on kvantitatiivisten menetelmien käytön mahdollistava kysely.Sisällöllisesti projektikenttä noudattaa varsin tiiviisti niitä teoreettisia linjauksia, joita uu-simmassa tutkimuskirjallisuudessa on käsitelty. Erityisesti työelämässä vaadittavien taito-

12 ks. http://www.eoppiminen.tut.fi

Kulttuurinen ja sosiaalinen muutos Toimija Menetelmä/aineisto tai tavoiteKännykkäkulttuurin muutos TaY/sospsyk. Videointi, haastattelu, havainnointiVerkko historiallisen tiedon välityksessä Useita VerkkoprojektiDigitaaliset kuilut ISI Tutkimusohjelman luontiTeknologia ja paikallisyhteisöt TaY/TKKK AsiantuntijahaastatteluViestintäteknologia sosiaalisessa verkostossa TaY/Työel.tutk. Työelämän kuilut/haastattelutViestintä ja yhteisöllisyys digi-palveluissa TaY/Hyperlab. HavainnointiÄlykäs koti ja ihmisen tarpeet TaY/Sosiologia TeemahaastattelutTyön muutosAsiantuntijatyön suorituskyvyn mittaus TTKK Haastattelu, havainnointiEtätyö ja joustava työn organisointi TaY/Täyd.k.kesk. HaastattelutTietotyön muuttuvat työkulttuurit TaY/TKO Toimintatutkimus/yhteistyökartoitusTietotyön uudet muodot TaY/Sosiologia Haastattelu/havainnointiOsaamista hajauttavat ja keskittävät prosessit TaY/Sente Haastattelu/kysely/workshopTyö- ja asiakkuusprosessien muutos TaY/Työel.tutk. Kysely

25

jen kehittämiseen, työmuotojen joustavuuteen sekä osaamis- ja koulutustarpeiden muutok-seen kytkeytyvät aihepiirit kattavat suuren osan tietoyhteiskuntaa luonnehtivasta keskus-telusta. Vastaavasti kulttuurisiin merkityksenantoihin ja sosiaalisten rakenteiden muutok-siin pureutuvat aiheet ovat näkyvästi edustettuina.

Yliopistojen tutkimusprojektejaTarkasteluun on otettu valikoitu joukko yliopistoja, joiden alaisuudessa toimii yhteiskun-tatieteellinen tiedekunta. Tietoyhteiskuntaan liittyvien tutkimusintressien heterogeenisyy-destä johtuen tämän esittelyn ulkopuolelle rajautuu varmasti projekteja ja hankkeita, jotkaliittyvät kiinteästi tietoyhteiskuntaan tai siihen assosioituviin ilmiöihin. Valikoitujen yli-opistojen tutkimusaktiviteetin selvitys riittää osoittamaan niitä tutkimusongelmia, joidenselvittämisellä on yhteiskunnallista kysyntää.

Helsingin yliopistoHelsingin yliopiston tutkimustietokannasta hakusanalla ”tietoyhteiskunta” löytyi kolmeprojektia13, jotka kaikki ovat jo päättyneet. ”Internet” -asiasanahaulla tietokantaetsintätuotti seuraavat projektit, jotka ovat käynnissä yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa tailähitiedealoilla:

1. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen arviointi ja kehittämisprojekti.2. Verkko-oppimisympäristöissä oppimista edistävät ja estävät tekijät.3. Ympäristöpolitiikan virtuaalisen opetuksen kehittämishanke.

Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa on meneillään syksyllä 2001 käyn-nistetty ”kolmannen sukupolven Suomi” niminen tietoyhteiskuntatutkimusohjelma14. Oh-jelma on laaja, jakaantuen kolmeen osalohkoon eli politiikkaa, työelämää ja paikallisuuttatutkiviin hankkeisiin. Yhteensä ohjelmassa ilmoitetaan toimivan 31 tutkijaa. Ohjelmaaluonnehditaan seuraavasti:

”Kolmannen sukupolven Suomi on Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnantutkimusohjelma, jossa tutkitaan suomalaisen yhteiskunnan teknologisia, sosiaalisia jakulttuurisia muutoksia ja murroksia. Tarkoituksena on pohtia, millaisia muutospaineitasuomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin kohdistuu ennen kaikkea teknologisten ja talou-dellisten muutosten seurauksena. Keskeisenä kysymyksenä on pohtia, onko Suomi siirty-mässä jollakin tavalla historiallisesti uuteen, kolmanteen vaiheeseen agraarisen ja teollisentuotantorakenteen jälkeen.”

Erityisesti työelämän ja paikallisuuden tutkimusteemat ovat observatorion näkökulmastakiinnostavia. Paikallisuusteeman alla on kahdeksan projektia, jotka ovat vahvasti kaupun-kisosiologisesti sävyttyneitä. Työelämää tutkivia projekteja on yhteensä yhdeksän, joiden

13 1) Tieto ja media, 2) VARTTI - varttuneet tietotaitajat ja 3) Verkostoituneen asiantuntijuuden kehittyminen.Vaihtoehtoinen tietohaku englanninkielisellä hakusanalla ”information society” tuotti osumiksi kaksi ensim-mäistä projektia.14 http://www.valt.helsinki.fi/tietoyht/

26

yhteinen nimittäjä on työelämän muutosprosessien analyysi. Tutkimusmetodit ovat pääasi-allisesti kvalitatiivisia niin paikallisuutta kuin työelämää tutkivissa hankkeissa.

”Kolmannen sukupolven Suomi” -hankkeen ohella Helsingin yliopistosta kolme laitostaosallistuu ”ProACT” -hankkeeseen15. Nämä projektit ja hankkeet eivät näkyneet tietokan-tahauista, mikä osoittaa viiveet rekisterien ja tietokantojen ylläpidossa. Vastaavat viiveetnäkyvät myös yksittäisten laitosten tutkimusaktiviteettejä kuvaavilla sivustoilla. TätenInternet-pohjaisen tiedonhaun tuottamat projektikuvaukset eivät ole täydellisiä ja osa yli-opistoilla tehtävistä tutkimushankkeista voi jäädä esittelemättä. Ilmiö konkretisoi tietoyh-teiskuntateknologian ongelmia: tekniset mahdollisuudet ovat hyvät mutta inhimilliset vii-veet hidastavat ja pahimmillaan romuttavat koko järjestelmän käyttöarvon.

Jyväskylän yliopistoTulevaisuusvaliokunnan teknologian arviointeja 11 esiselvitysraportissa (2002) on esiteltyJyväskylän yliopiston alaisuudessa käynnissä olevia tutkimusprojekteja. Esiselvityksessäpainotetaan voimakkaasti ”sosiaalisen pääoman” merkitystä tietoyhteiskunnan kehittämis-prosessissa. Käynnissä olevat projektit jaetaan neljään pääluokkaan niiden suhteessa sosi-aalisen pääoman käsitteeseen. Nämä ovat: 1) sosiaalinen pääoma ja yhteiskunnan raken-teet, 2) sosiaalinen pääoma ja alueellinen kehitys, 3) yksilön tausta ja ominaisuudet sosiaa-lisen pääoman kehittymisessä ja voimavarana sekä 4) tietoja viestintätekniikka sosiaali-sen pääoman kehittymisen mahdollisuutena ja uhkatekijänä.

Seuraavassa esiteltävien projektien ja tutkimustoiminnan kartoittaminen on tehty käyttä-mällä yliopiston hanketietokannan asiasanoja. Käynnissä olevien tai juuri loppuneidenprojektien lyhyt luonnehdinta tapahtuu kursivoitujen hakusanojen alla.

Tietoyhteiskunta* Asiantuntijuuden rakentuminen tietoyhteiskunnassa* Ikääntyminen tietoyhteiskunnassa* Opettaja tietoyhteiskunnan agenttina. Opettajankoulutus ja opettajaksi opiskeleva tieto-yhteiskunnassa.* Verkostoyliopiston kehitystutkimus

Tieto- ja viestintäteknologia* Toinen kansainvälinen tietotekniikan opetuskäytön tutkimus

Tietokonevälitteinen viestintä* Viestintäsuhteet tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa

Tietoverkot* Keski-Suomen Peda.net -hanke* Digitaaliset portfoliot pedagogisen asiantuntijuuden kehittämisessä

15 Ks. sivu 45.

27

Internet* Verkkosivujen vuorovaikutteisuus* Saksan kielen opetus internetissä* Yhteisöllisen argumentoinnin oppiminen verkossa lukio-opinnoissa*Monilukutaidon haasteet - Suomalaisnuorten tietotekniikan käytön ja lukutaidon yhteyk-sistä

Jyväskylässä toimii ns. AGORA -instituutti, jonka on Jyväskylän yliopiston monialainentutkimuskeskus. Se toimii yliopiston eri tiedekuntien sekä yliopiston ja yksityisen, julkisenja kolmannen sektorin välisenä ”kohtauspaikkana”. Tutkimuskeskus määrittelee omaksilähtökohdakseen:

”Agoran perustamisen taustalla on visio tutkimusja opiskeluyhteisöstä, jossa ihmistieteet,teknologia ja liike-elämä kohtaavat innoittaen uudenlaisia ajatuksia ja toimintaa. Agorantoiminta-ajatusta toteuttaa erillislaitos Agora Center, jonka monitieteisiin tutkimusprojek-teihin ja hankkeisiin osallistuvat yliopiston toimijoiden lisäksi useat yhteistyökumppanit.Tutkimusten ja hankkeiden painopisteenä on ihminen tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa.Tavoitteena on yhdistää yliopistollinen huippututkimus yrityksissä ja yhteiskunnan erisektoreilla olevaan osaamiseen ja olla näin vaikuttamassa aktiivisesti tulevaisuuden tieto-yhteiskunnan kehittymiseen. Syvälliseen ja kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen pyritäänyhdistämällä eri tieteenalojen huipputason tutkimustietoa kehittäen aidosti ihmislähtöistäteknologiaa.”16

Tampereen yliopistoAnttiroiko (2002: 29–32) on esitellyt Tampereen yliopiston tietoyhteiskuntatutkimuksenlinjauksia ja kehitystä. Tietoyhteiskunnan tutkimus on määritelty yhdeksi Tampereen yli-opiston painopistealueista. Tässä selvityksessä aiemmin esitellyt Tietoyhteiskuntainstituu-tin projektit antavat yleiskuvauksen yliopistolla ja teknillisessä korkeakoulussa käynnissäolevista projekteista. Tampereen voimakas panostus tietoyhteiskuntatutkimukseen näkyyuseiden erillislaitosten ja tutkimusyksikköjen profiileissa. Erikseen mainittakoon hyperme-dialaboratorion, TAUCHI (Tampere Unit for Computer-Human Interaction) sekä Opetus-teknologiakeskus.

Tampereen yliopiston tieteellisen toiminnan rekisteriin17 on 16.8.2002 mennessä kirjattu120 tutkimusartikkelia ja teosta, jotka ovat löydettävissä asiasanalla ”tietoyhteiskunta”.Rekisterin ylläpito on alkanut vuonna 1999, joten sieltä löytyvät tutkimukset ovat verrat-tain tuoreita. Verrattuna muiden yliopistojen vastaaviin rekisterijärjestelmiin, tietoyhteis-kuntaa eksplisiittisesti käsittelevien julkaisujen lukumäärä on Tampereella selvästi suurin.

Turun kauppakorkeakouluTurun kauppakorkeakoulussa toimiva tulevaisuuden tutkimusyksikkö (TUTU) on aktiivi-nen tietoyhteiskuntatutkimusta tekevä toimija. TUTU:n alaisuudessa olevista projekteistaseuraavat käsittelevät tietoyhteiskuntaa julkilausutusti:

16 http://www.jyu.fi/agora/index.htm17 https://sordino.uta.fi/cris/

28

* NAVIfuture - Henkilökohtaisen navigoinnin tulevaisuusselvitys (2002)* TERRA2000 (2001–2003)* Ekotietoyhteiskunta: Kriteerit ja toimintamahdollisuudet (eTieto) (2001–2002)* Futurix - virtuaalioppimisympäristö (2000–2006)

Päättyneitä projekteja ovat olleet* Teknologiayritykset ja kestävä kehitys (2000–2001)* Milloin tietokoneet puhuvat -seminaari (15.6.2001)* Kestävä kehitys tietoyhteiskunnassa - Ympäristöklusterin tutkimusohjelman esiselvitys

(1999–2000)* Kansalaisuus ja ekologinen modernisaatio tietoyhteiskunnassa tulevaisuudentutkimuksen

näkökulmasta; FUTU-projekti (1996–1999)* Arvo- ja teknologiaskenaariot (1998–1999)* Tietoyhteiskunnan työmarkkinakehityksen tulevaisuusarvio - Tulevaisuusbarometri 1997

(1997–1998)* Vuorovaikutusyhteiskunnan visio

Käynnissä olevista projekteista TERRA2000 -projekti on yhteiskuntatieteellisestä näkö-kulmasta mielenkiintoisin. Projekti on kansainvälinen ja siihen osallistuu toimijoita 16maasta. Projektin kotisivuilla18 todetaan, että ensisijaisena tarkoituksena on tuottaa poli-tiikkarelevanttia akateemista tietoa informaatioteknologioiden vaikutuksista yhteiskuntaan.Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen esittelyssä projektia luonnehditaan seuraavasti:

”Hankkeessa kehitetään erilaisten tutkimusmenetelmien avulla hyvin laajapohjaista ske-naariotyökalua arvioimaan informaatioyhteiskuntaan siirtymiseen liittyviä kestävän kehi-tyksen eri ulottuvuuksia: ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Tutkimuksenlähtökohta on International Futures -malli, jota laajennetaan muokataan sisältämään; in-formaatiotuotteet, -palvelut ja -sovellutukset; sosiaalinen kudos; resurssien käyttö ja kes-tävä kehitys. Tutkimuksessa huomioidaan sekä alueellinen kehitys että globalisaatio.Hankkeessa kehitetään, testataan ja evaluoidaan joukko skenaarioita, joiden avulla euroop-palaista kehitystä pyritään arvioimaan.”19

Projektin teemat ovat varsin laaja-alaisia mutta painotus sosiaalisen muutoksen, ympäris-tön parantamiseen ja alueelliseen kehitykseen on ilmeinen. Näihin teemoihin liittynyt, jopäättynyt, FUTU -projekti20 tuotti viisi väitöskirjaa ja projektin julkaisusarjassa julkaistiin16 nimikettä. Tulevaisuuden tutkimusyksikön tietoyhteiskuntaan liittyvä tutkimustoimintaon näin ollen varsin aktiivista.

Turun yliopistoTurun yliopiston ICT- ja tietoyhteiskuntatutkimus on jakaantunut humanistiseen ja teknis-tieteelliseen osaan. Humanistisen puolen tutkimus ja opetus on keskittynyt Porissa toimi-

18 http://www.terra-2000.org19 http://www.tukkk.fi/tutu/index_fi.htm20 http://www.tukkk.fi/tutu/FUTU/futu.htm

29

van kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman varaan. Koulutusoh-jelman yksi pääaineista on digitaalinen kulttuuri ja sen tutkimusteemat koskevat mobiili-viestintää, hypertekstisisältöjä, verkkoympäristöjen toteutusta, digitaalisia oppimisympä-ristöjä ja tietotekniikan kulttuurihistoriaa. Oppiaineen todetaan panostavan vahvasti myösdigitaalisten pelien ja pelikulttuurien tutkimukseen.

Teknispainotteisen kentän tärkein toimija on Turku Centre for Computer Science (TUCS),joka on informaatioteknologian tutkimusja koulutuskeskus. Osallistuvina toimijoina ovatTurun yliopiston informaatiotieteiden tiedekunta (tietojenkäsittelyoppi, matematiikka sekäelektroniikka ja tietoliikennetekniikka), Åbo Akademi (tietojenkäsittelyoppi) ja IIS (Insti-tute for Advanced Management Systems Research) ja Turun kauppakorkeakoulu (tietojär-jestelmätiede). Tutkimuksen painopistealueet koskevat teknologiajärjestelmien matemaat-tista analyysia ja kehittämistä.

Varsinaista yhteiskuntatieteellistä tietoyhteiskuntatutkimusta Turun yliopistossa on varsinvähän. Yliopiston alaisuudessa on kuitenkin toiminut projekti ”Tietämisen ja taitamisenkasvavat vaatimukset - asiantuntijuus ja sen rakentuminen tietoyhteiskunnassa”. Projektion kasvatustieteellisesti painottunut ja siinä toimineiden tutkijoiden alat koskevat osaami-sen, tiedon välityksen ja koulutuksen muuttuvia tarpeita. Yhteiskuntatieteellisen tiedekun-nan laitoksilla ei ole käynnissä olevia tai juuri päättyneitä tietoyhteiskuntaprojekteja, joskinesimerkiksi useassa koulutussosiologian hankkeessa on implisiittisiä viittauksia tietoyh-teiskuntatutkimukseen.

Joensuun yliopistoJoensuun yliopistolla on käynnissä ”Tietotekniikka, media ja kulttuuriset tulkinnat” -pro-jekti, joka liittyy kiinteästi yhteiskunnalliseen tietoyhteiskuntatutkimukseen. Projektisuun-nitelman mukaan hanke kestää vuoden 2002 loppuun.

Tutkimusprojektin keskeiset teemat ovat:

* Yhteisöllisyyden, identiteetin ja paikallisuuden muotoutuminen tietoverkkojen aikakau-della* Tietotekniikan ja median yhteisalueilla syntyvät uudenlaiset arjen ja institutionaalistenkäytäntöjen prosessit* Eroja (ikä, sukupuoli, ympäristö) tunnistavan kansalaisuuden rakentuminen suhteessatietotekniikkaan ja viestintään

”Tutkimuksen aiheena on tietotekniikan (viestintä- ja informaatioteknologia) ja sen käy-täntöihin kytkeytyvien mediasisältöjen kulttuuriset tulkinnat ihmisten (yksilöt, yhteisöt)arjessa. Projektiryhmässä on tutkijoita useilta tieteenaloilta (perinteentutkimus, informaa-tiotutkimus, tiedotusoppi, tietojenkäsittelyoppi ja naistutkimus) Joensuun ja Tampereenyliopistoista. Projektissa sovelletaan kulttuurintutkimuksen metodisia välineitä…Siinäkerätään empiirisiä haastattelu- ja elämänkerta-aineistoja erilaisilta informaatio- ja viestin-täteknologian käyttäjä- ja vastaanottajaryhmiltä (mm. akateemisista yhteisöistä, pohjois-karjalaisissa kylistä, nuorten ja nuorten aikuisten parista). Lisäksi analysoidaan erilaisiatekstiaineistoja kuten kotisivuja, viestimissä käytävää julkista keskustelua, mainoksia, pe-

30

lejä…Projektissa tarkastellaan seuraavia kysymyksiä: a) yhteisöllisyyden, identiteetin japaikallisuudenmuotoutuminen tietoverkkojen aikakaudella, b) tietotekniikan ja medianyhteisalueilla syntyvät uudenlaiset arjen ja institutionaalisten käytäntöjen prosessit, c) eroja(ikä, sukupuoli) tunnistavan kansalaisuuden (toimijuuden) rakentuminen suhteessa tieto-tekniikkaan ja viestintään.”21

Joensuun projekti lähestyy tietoyhteiskuntaa varsin humanistisella ja tulkitsevalla otteella.Projektin tuloksena on ilmestynyt toimitettu kirja ”Verkkojen kokijat. Paikallista tietoyh-teiskuntaa tekemässä” (Uotinen ym. 2001).

21 http://www.joensuu.fi/tietoyhteiskunta/etusivu.htm

31

5. Suomen tietoyhteiskuntapolitiikka ja eurooppalainen kehys

5.1. Strategisia linjauksia Suomessa

Maakunnallisista strategioistaMaakunnalliset kehitysstrategiat ovat periaatteellisilta lähtökohdiltaan perin samankaltai-sia. Niissä viljellään tehokkuutta, parantamista ja laadukkuutta korostavia adjektiiveja.Tämän lisäksi maakuntaliitot ovat vielä solmineet keskinäisiä yhteistyömuotoja (esim.Länsi-Suomen allianssi), joilla on omat tietoyhteiskuntastrategiansa.

Maakuntaliittojen teknologiastrategiat ja kehitystoimenpiteet keskittyvät pääasiallisestiyritystaloudellisiin lähtökohtiin. Pyrkimyksenä on kehittää maa- ja seutukuntien aluetalou-dellisia edellytyksiä, mikä toisi uutta yritystoimintaa kohdealueille. Ajatuksena on aikaan-saada positiivinen kierre, joka lisää työmahdollisuuksia ja siten houkuttelee alueelle osaa-vaa työvoimaa. Työvoima puolestaan tuo mukanaan uutta ostovoimaa, joka synnyttää uuttakulutuskysyntää. Loppujen lopuksi kehityskulku johtaa alueelliseen vaurastumiseen japarempaan elämänlaatuun. Alueellinen erikoistuminen on nähty yhdeksi keinoksi toteuttaakuvattua kierreajattelua. Siirtymä strategiasta käytäntöön on kuitenkin usein osoittautunutongelmalliseksi.

Länsi-Suomen maakuntaliitot (Etelä-Pohjanmaa, Pirkanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi jaSatakunta) ovat muodostaneet Länsi-Suomen allianssi (West Finland Alliance, WFA)-nimisen yhteistyöelimen. WFA julkaisi oman tietoyhteiskuntastrategiansa 1998. Sen yti-menä toimi PARADDIS -projekti (A Project for Applying Regional Applications for De-veloping a Democratic Information Society). Hankkeen alkuperäisenä tarkoituksena ontietoyhteiskunnan kehittäminen taloudellisten, sosiaalisten ja demokraattisten päämäärienedistämiseksi. Luonnehdinta vastaa täysin yhteiskuntaorientoituneen katsontatavan mu-kaista suhtautumista tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Projektissa hahmoteltu strategia on:

”Länsi-Suomen Allianssin maakuntien liitot määrittelivät alueen yhteisen tietoyhteiskunta-strategian PARADDIS -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Strategialla hyödynnetääntietoyhteiskuntakehityksen tarjoamat mahdollisuudet. Strategia sisältää toimenpideohjel-man, jonka toteuttamiseksi ehdotetaan alueen kattavaa yhteistä toimintatapaa. Toimenpi-teillä pyritään suuntaamaan alueen tietoyhteiskuntaresurssit kehittämään sekä julkisensektorin toimijoita että yrityksiä. Tavoitteena on palvelujen kehittäminen, elinkeinoelämänvahvistaminen, työllisyyden parantaminen ja tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoaminenkansalaisille paikasta ja ajasta riippumatta. Jatkoprojekti PARADDIS+ toteuttaa tätä stra-tegiaa.”22

PARADDIS -projektin ensimmäinen vaihe tuotti osallistuville maakunnille yhteisen tieto-yhteiskuntastrategian. Strategia toimii kasvualustana käytännön kehittämishankkeille, jotkaparantavat palveluiden saatavuutta ja elämän laatua, edistävät työllisyyttä ja yritysten kil-pailukykyä ja vähentävät pitkien välimatkojen merkitystä sekä alueellista syrjäytymistä.

22 http://www.wfa.fi/paraddis/

32

Projektin jatkovaihe, PARADDIS+, pyrki strategian toimenpideohjelman toteuttamiseen.Ohjelma käynnistyi 1.2.1999 ja kesti 31.12.2001 asti.

WFA:n 5b-seutukuntien tietoja viestintätekniikan hankkeiden verkoston eli HubNet-hankkeen tarkoituksena oli puolestaan edistää seutukuntien kehittymistä tietoyhteiskun-niksi. Seutukuntien osaamis- ja kehittämistarpeet koottiin omaehtoisista lähtökohdista.Verkostoitumalla varmistettiin tietotaidon saaminen ja tiedonsiirto osaamiskeskittymistäperifeerisimmille alueille. Projektissa oli mukana 14 länsisuomalaista seutukuntaa tavoite2-ohjelman alueelta.

Loppuneen Hubnet-hankkeen yhteistyön tuloksena syntyi ”Hubnet-verkosto”23. Sen tavoit-teena on aikaansaada 1) ylimaakunnallinen yhteistyö tietoyhteiskunta-asioiden hoidossa, 2)edesauttaa tietoyhteiskuntahankkeiden keskinäinen yhteistyötä, 3) edistää IT-hankevetäjienja -toimijoiden välistä yhteistyötä ja 4) estää päällekkäisyyksiä sekä vaihtaa eri toimijoidenkokemuksia ja tietoja. Seutukuntien välinen tiedonvaihto ja -koordinointi osoittaa pyrki-mystä keskitetympiin koordinaatioratkaisuihin alueellisten kehitystoimien luonnissa. Tämäparantaa resurssien allokointia ja tuottaa tehokkuusvoittoja päällekkäisten toimintojen kar-simisen kautta.

PARADDIS -ohjelman ohella ”Oppiva Ylä-Karjala” -hanke on yleisesti tunnettu paikalli-nen tietoyhteiskuntakehityshanke. Se toteutettiin vuosina 1998–2000. Vastuullinen toteut-tajaorganisaationa oli Nurmeksen oppimiskeskus. Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukun-nan (2001: 45) raportissa todetaan:

”Kansalaisverkon, sen käyttäjämäärien ja paikallisen verkkokulttuurin on nähty ilmentävänprojektin parhaita puolia. Toisaalta muun muassa kuntaverkon ja kouluverkon kehittämi-seen liittyvät tavoitteet toteutuivat vain puolinaisesti. Projektin sosiaalisina innovaatioinamainittakoon paikalliseen tiedon tuotantoon perustuva intranet, verkon käytön pelisääntö-jen ja verkkokulttuurin kehittäminen sekä käyttäjien lähikoulutus. Paikallisista työttömistäkoulutettiin maallikkokouluttajia ja tukihenkilöitä, jotka antoivat koulutusta verkon käyttä-jille näiden kotona. Myös kioskipisteet, joita projektin päättyessä oli yhteensä hiukan yli30 Nurmeksessa, Juuassa ja Valtimolla, tarjoavat pääsyn verkkoon niille, joilla ei ole omialaitteita. Yksi projektin tärkeä pyrkimys on ollutkin syrjäytymisen ehkäiseminen muunmuassa ulottamalla koulutustoiminta syrjäytymisvaarassa oleviin ryhmiin kuten työttö-miin, nuoriin ja eläkeläisiin…Projektin menestystekijät ovat kiteytettävissä kolmeen pää-kohtaan: (1) paikallisten tarpeiden ja voimavarojen tunnistaminen ja toimijoiden mobili-sointi, (2) merkittävä ulkopuolinen tuki (Suomen Itsenäisyyden Rahasto, SITRA) sekä (3)projektin toteutustapa, jossa korostuu innostuneisuus, sitoutuminen ja oppiminen.”

Onnistunut Ylä-Karjala projekti on innoittanut muita ”oppiva-alue” -projekteja. SITRA onkäynnistänyt oppivat seutukunnat (OSKU) -hankkeen. SITRA luonnehtii käynnistämäänsäprojektia seuraavasti:

23 http://www.hubnet.org/

33

”Kahdeksan aluepilottia ovat käynnistyneet eri puolilla Suomea. Niissä sovelletaan Oppi-van Ylä-Karjalan kokemuksia ja toimintatapaa, mutta samalla kokeillaan aivan uusia mah-dollisuuksia, muun muassa pienyritysten verkottumista ja markkinointia, maaseudun uu-sien elinkeinojen kehittämistä, kansalaisvaikuttamista ja verkkodemokratiaa, työttömienaktivoimista, nuorten syrjäytymisen voittamista, matkailun ja palvelujen kehittämistä sekäetätyökeskusten muodostamista. Aluepilotteja tuetaan mm. valtakunnallisten yhdistysten jajulkisen hallinnon toimijoiden kanssa toteutettavilla sisältöprojekteilla sekä projektin eriteemoihin liittyvillä tutkimuksilla sekä arviointitoiminnalla… Pilottihankkeiden kokemuk-sista pyritään aikanaan rakentamaan kansallinen strategia. Sen toteuttajana julkinen hal-linto vastaisi siitä, että koko maassa kaikki osaavat tietoyhteiskunnan perustaidot, jokai-sella on ilmainen tai hyvin edullinen pääsy johonkin kansalaisverkkoon ja näitä verkkoja jaihmisten valmiuksia hyödynnetään tehokkaasti alueiden ja maaseudun uusien elinkeinojenkehittämisessä.”24

Paikallistason projekteissa on lainausta mukaillen myös laajempi kansallinen intressi. Kan-salaistaitojen kohottaminen teknologian omaksumisen nopeuttamiseksi on nähty tärkeäksiniin paikallisissa kuin kansallisissa linjauksissa. Laitteistojen saavutettavuuden paranta-mista esitetään välineellisen kehittämisen lähtökohdaksi.

Valtakunnalliset linjaukset

Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukuntaNykyisen tietoyhteiskuntapolitiikan kehitys alkoi 1990-luvun alkupuolella. Vuoden 1994joulukuussa julkaistun TIKAS-raportin myötä valtiovallan sitoutuminen tietoyhteiskunnanaktiiviseen kehittämiseen tuli julkilausutun selväksi. Raportti toimi Ahon hallituksen tieto-yhteiskuntastrategian runkona, joka esitettiin vuonna 1995. Lähemmäksi nykypäivää siir-ryttäessä Lipposen II hallitus on hallitusohjelmassaan (15.4.1999) sitoutunut tietoyhteis-kuntastrategian toteuttamiseen. Hallitusohjelmassa todetaan muun muassa, että kansalais-ten ja alueiden syrjäytymistä ehkäistään tuomalla tietoyhteiskunnan palvelut tasapuolisestikaikkien ulottuville. Hallituksen tavoitteena on kehittää Suomesta tietoyhteiskunta, jossatiedon ja osaamisen merkitys on ensisijainen tuotannontekijä. Suomalainen tietoyhteis-kunta oli nostettava ”eturivin kansakuntien” joukkoon tietoisella politiikalla.

Suomalaista tietoyhteiskuntaa pyritään kehittämään voimakkaasti ministeriöiden toimesta.Valtioneuvosto nimitti vuodesta 1996 alkaen toimineen tietoyhteiskunta-asian neuvottelu-kunnan heinäkuussa 1999 toiselle kaudelleen 8.7.1999–31.5.2003. Neuvottelukunta koos-tuu kansanedustajista, yritysjohtajista ja tutkijoista. Neuvottelukunnan uusin raportti vuo-delta 2002 käsittelee sähköisen hallinnon eli eGovernment -toiminnan kehittämistä. Ra-portissa todetaan, että keskeisimmät hallituksen ja eri toimijoiden ohjelmalinjaukset ja-kannanotot tietoyhteiskunnan kehittämiseen ovat seuraavat:

• Ahon hallituksen tietoyhteiskuntastrategia 1995 (TIKAS-työryhmän raportti)• SITRA:n tietoyhteiskuntastrategia 1998 (TIKAS-raportin uudistaminen)

24 http://www.sitra.fi

34

• Valtioneuvoston periaatepäätös sähköisestä asioinnista, palvelujen kehittämisestä ja tie-donkeruunvähentämisestä 5.2.1998• Lipposen II hallituksen ohjelma 1999• Valtioneuvoston periaatepäätös 3.2.2000 valtionhallinnon tietohallinnon kehittämisestä• Tekesin teknologiapolitiikka 2000• Kuntaliiton hallituksen 22.9.2000 linjanveto ”Kuntien rooli tietoyhteiskunnassa”• Kuntaliiton TietoyhteisKUNTA-strategia 9.8.2001.

Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta on aiemmin 20.6.2001 luovuttanut hallituksellelaajemmin suomalaista tietoyhteiskuntakehitystä luonnehtivan raportin. Raportti jakaantuukolmeen tietoyhteiskuntaa luonnehtivaan päälinjaukseen. Nämä ovat taloudellinen, alueel-linen ja hallinnollinen linja. Raportissa todetaan, että erityisesti taloudellisessa ilmapiirissäon tapahtunut muutos. Tähän otetaan myös eksplisiittisesti kantaa:

”Kuten monesti aiemminkin, käänne keskusteluilmapiirissä on ollut taloudellisia muutok-sia nopeampaa. 1990-luvun lopulla ja vielä viime vuonnakin keskusteltiin innokkaasti uu-desta taloudesta. Yhdysvaltojen kasvukauden pitkittyessä ennätykselliseksi ajateltiin, ettätalouskasvun perusedellytyksissä olisi tapahtunut mahdollisesti pysyvämpiä rakenteellisiamuutoksia. Informaatio- ja kommunikaatioteknologian nopea kehitys olisi nostanut tuotta-vuuskasvua, mahdollisesti pysyvästi…Vaikka uuden talouden syntyä ei olekaan luotetta-vasti pystytty osoittamaan, nyt on vaarana, että suhdannekäänteen myötä talouskeskustelusiirtyy toiseen äärimmäisyyteen ja uuden teknologian aiheuttamat pysyvätkin muutoksetpeittyvät Internet- ja muiden uuden teknologian yritysten ajankohtaisten vaikeuksien taak-se…Suomen osalta tilanne on vielä hyvä, vaikka riski talouden taantumasta on kasvanut.Vaikka suomalaistenkin teknologiayritysten pörssikurssit ovat laskeneet voimakkaasti,niiden muutoksilla ei ole kovin voimakkaita taloudellisia seurauksia kotimaassa. Talous-kasvu painottuu edelleenkin elektroniikkateollisuuteen ja siksi monet kansanvälisessä uuttataloutta käsittelevässä keskustelussa esillä olleet kysymykset ovat Suomen näkökulmastatärkeitä.” (Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukunta 2001: 12).

Raportin talouskehitystä selvittävän osan yhteenvedossa todetaan, että suurimmat tulevai-suuden haasteet liittyvät ICT:n taloudellisesti tehokkaan käytön levittämiseen. Teknologiankäyttöä ei pääsääntöisesti rajoita laitteiden tai ohjelmistojen saatavuus vaan työskentelyta-vat ja uusien toimintamallien omaksumisen hitaus. Työkulttuurin muutos ja toimintamal-lien uudistaminen on sekä yhteiskunnallinen että yksilöllinen ilmiö. Tämä heijastuu kokotietoyhteiskunnasta käytävään keskusteluun. Raportissa arvioidaan myös, että taloudelli-sesta käänteestä huolimatta viestintäteknologioiden käyttö tulee lisääntymään Suomessa,mikä turvaa edellytykset aiempaa parempaan tietoteknisten mahdollisuuksien hyödyntämi-seen.

Alueellisen kehittymisen perustaksi raportissa todetaan yritystoiminta ja koulutus. Yritys-toiminnan saaminen alueelle käynnistää positiivisia vaikutuksia, jotka heijastuvat myösjulkistalouteen ja tätä kautta palvelutasoon. Vastaavasti riittävän koulutustason turvaami-nen alueelle takaa yrityksille tarpeeksi työntekijöitä. Koulutus jäsentyy julkisen toiminnankautta ja täten tietoyhteiskunnan alueellista kehitysprosessia voidaan lähestyä julkinen-

35

yksityinen -jaon avulla. Raportissa (2001: 28) todetaan, että ”Alueellisessa kehityksessä onviime kädessä kyse yritysjohtajien, poliitikkojen ja muiden avaintoimijoiden alueita japaikkatekijöitä koskevista asenteista ja päätöksistä ja niiden vaikutuksista. Meneilläänoleva murros on vauhdittanut siirtymää julkishallintovetoisesta ja kansallisesti rakentu-neesta palveluja teollisuusyhteiskunnasta kohti globaalien virtojen tilassa organisoituvaaverkostomaista tietoyhteiskuntaa.” Kuvassa 1 on esitetty luonnehdinta alueellisen tietoyh-teiskuntakehityksen toimijoista ja työkaluista.

Alueellinen tietoyhteiskuntakeskustelu kytkeytyy tiiviisti perinteiseen aluepoliittiseenajatteluun, joka on jaettavissa tuki- ja kasvukeskuspolitiikkaan. Tietoyhteiskunta-asianneuvottelukunnan raportin mukaan alueellisesti tasapainoisen tietoyhteiskunnan kehittämi-seksi osaamiskeskusten ohelle tarvitaan erilaisiin aluevahvuuksiin nojaava kaupunkiver-kosto. Myös maaseudun suora tukeminen mainitaan raportissa (s. 47).

Kuva 1. Tietoyhteiskunnan aluekehityksen pääkomponentit (Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukunta2001: 28).

Vuoden 2001 (s. 74–79) raportissa käsiteltiin myös vuodelle 2000 asetettujen toimenpide-ehdotusten25 toteutumista. Toimenpidelinjauksia oli tuolloin viisi: koulutus, infrastruktuuri,lainsäädäntö ja toimintaympäristö, syrjäytyminen ja julkisen sektorin palveluiden kehittä-minen. Teemojen alle on koottu hankkeiden väliselvitys- ja loppuraporttitulokset. Yleisenälinjana toimenpideohjelmissa on viestintäteknologioiden käytön lisääminen. Lisäksi koulu-tuksen volyymi on noussut ja suomalaisen tieteen tila arvioidaan paremmaksi kuin kos-kaan. Myös tietoyhteiskunnan infrastruktuuri on kehittynyt, edistäen nopeampien laaja-kaistayhteyksien yleistymistä kotitalouksissa. Negatiivisena asiana tuotiin esiin kirjasto-toimen resursointi, joka ei ole riittävän korkea kirjastojen tietoyhteiskunnalliseen merki-tykseen nähden.

25 Suomi tietoyhteiskuntana. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan raportti hallitukselle 14.6.2000. Luku 9,s. 83-86.

36

Liikenne ja -viestintäministeriöTietoyhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta liikenne ja -viestintäministeriö on yksi avain-ministeriö, jonka toimialaan ICT:n yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi kuuluu. Minis-teriö julkaisee kahta pääsarjaa (A ja B). Vuoden 2002 aika julkaistuja selvityksiä on kesä-kuuhun mennessä kertynyt A-sarjaan 28 kappaletta ja B-sarjaan 13 kappaletta. Suoranai-sesti tietoliikennettä, verkkopalveluita tai tietoyhteiskuntaa käsitteleviä julkaisuja on yh-deksän kappaletta. Ministeriön yleistä tutkimusstrategiaa selvitetään julkaisussa ”Tutkimusja kehittäminen. Strategiat, ohjelma 2002, tulokset 2001”. Selvityksessä määritellään (s.12) ministeriön tietoyhteiskunta- ja viestintäpoliittisista tavoitteista johdetut temaattisetkokonaisuudet seuraavasti:

1. Tietoyhteiskuntapolitiikan strateginen suunnittelu, jota varten luodaan viestintäpoliitti-nen strategia.2. Tietoyhteiskunnan tasa-arvo ja demokratia, jota toteutetaan laajakaistapolitiikalla, tele-visiotoiminnan julkisen palvelun tarkastelulla sekä postitoiminnan yleispalvelun arvioin-nilla.3. Uusien teknologioiden edistäminen, jossa keskitytään toisaalta mobiilin internetin me-nestysedellytysten kasvuun ja toisaalta uusien digitaalisten medioiden liiketoiminnallistenedellytysten parantamiseen.4. Tietoturvallisuus, jota toteutetaan kehittämällä kansallinen tietoturvastrategia sekä luo-malla tietoturvallisuusklusteriohjelma.5. Lisäksi kehitetään kansallista viestintähallintoa, joka aloitetaan viestintäviraston arvi-oinnin ja ohjauksen toteuttamisella.

Temaattiset kokonaisuudet täydentävät aiempia näkemyksiä tietoyhteiskuntaan liittyväntutkimustiedon kysynnästä. eGovernment, yritysliiketoiminta ja tähän liittyvän tietoturval-lisuuden kehittäminen muodostavat ministeriön tiedontarpeen ytimen. Ministeriön me-neillään oleva projektitoiminta ja viestintämarkkinoita koskevat T&K -ohjelmat jakaantu-vat useiden teemojen alle. Seuraavassa on esitetty tiiveimmin yhteiskuntatieteelliseen tie-toyhteiskuntatutkimuksen alueelle kohdistuvat projektit numeroitujen teemakokonaisuuk-sien alla (Liikenne- ja viestintäministeriö 2002):

1 Tietoyhteiskuntapolitiikan strateginen suunnittelu

Tavoitteena on tunnistaa ja kartoittaa heikkoja signaaleja ja ajatuksia tulevaisuudenkehityksestä laajasti viestinnän ja tietoyhteiskunnan alalla. Tutkimustuloksia hyö-dynnetään uusien lainsäädäntötarpeiden tunnistamisessa ja LVM:n pitkän tähtäyksenviestintäpoliittisten linjausten tausta-aineistoina.

2 Tietoyhteiskunnan tasa-arvo ja demokratia

Tietoyhteiskuntapalvelujen käytettävyys: Selvitys laajakaistaisia siirtoyhteyksiähyödyntävien palveluiden käytettävyydestä loppukäyttäjän ja palveluntarjoajan nä-kökulmasta.

37

Uusien laajakaistateknologioiden tietosuoja ja -turva: Selvitetään Digi-TV:n, 3G:n jamuiden uusien laajakaistateknologioiden mukanaan tuomat tietoturva ja -suojaon-gelmat. Selvitetään mitä uusi direktiivi merkitsee käytännössä. Huomioidaan sa-malla myös toimikortteihin liittyvät asiat.

Laajakaistapalveluiden saatavuus käyttäjän näkökulmasta: Laajakaistapalvelujentarjonta ja saatavuus Suomessa. Käyttäjän ongelmat palveluiden saatavuudelle. Tut-kimustarpeita määrittelee lisäksi perustettava LVM:n laajakaista- ja internetyhteyk-sien seurantaryhmä.

Laajakaistateknologioiden kehitys: Eri teknologioiden kehittymisnäkymät laaja-kaistapalvelujen tarjonnassa. Mitä kehitystä lankaverkon tilaajajohdoilla on odotet-tavissa?

Kilpailutilanne viestintämarkkinoilla. Mahdolliset ongelmat sekä tulevaisuuden nä-kymät: Selvitys viestintämarkkinoiden toimivuudesta sekä mahdollisista kilpailuongelmista. Miten kilpailua tulisi jatkossa edistää. Lisäksi katsaus EU-alueen vies-tintämarkkinoiden kilpailutilanteeseen.

3 Uusien teknologioiden edistäminen

Mona: Mona-ohjelmalla luodaan edellytyksiä mobiilipalveluiden kehittymiselle jakilpailukyvylle synnyttämällä palveluja, muokkaamalla asenteita ja luomalla sään-nöstöjä.

4 Digitalisoitumisen vaikutukset

Digitaalisen televisio- ja radiotoiminnan kehitystrendit: Tutkimuksessa arvioidaaneri jakeluverkkojen digitalisoitumisen vaikutuksia televisio- ja sisältötuotantoyhtiöi-hin. Tutkimus on poikkitieteellinen, useamman tekijän projekti.

Uusi viestintämarkkinalaki ja uudet digitaaliset liiketoiminnat erityisesti televisio- jaradioyritysten näkökulmasta: Selvitetään, mitä mahdollisuuksia ns. datacasting avaaperinteisille televisio- ja radioyrityksille sisältötarjontansa ja siihen liittyvien liike-toimintojen laajentamiseen ja mitä lainsäädännöllisiä ongelmia asiaan liittyy.

5 Tietoturvallisuus6 Viestintähallinnon kehittäminen7 Verkkoliiketoiminta

eEurope: 1. Selvitys eEurope -hankkeen tähän mennessä tuomista hyödyistä; 2. val-mistellaan Suomen tavoitteet eEuropen seuraavaa vaihetta varten

NeDAP: Varaudutaan toteuttamaan pohjoisen e-ulottuvuuden vaatimat toimenpiteet(kansalaisjärjestöjen aktivointi, osallisuus webbipalvelun toteutuksessa yms.)

38

8 Viestintäverkot9 Media

Esitettyjen projektilinjausten mukaan on selvää, että liikenne- ja viestintäministeriö ontärkeä ministeriö tietoyhteiskuntaan liittyvässä tutkimustoiminnassa. Asia otetaan huomi-oon observatorion tutkimusyhteistyötahojen seulonnassa.

OpetusministeriöOpetusministeriöllä on omat tietoyhteiskuntaa koskevat tutkimushankkeensa. Ministeriönkotisivuilla26 esiintyvistä projekteista tietoyhteiskuntaobservatorion näkökulmasta tärkeinon koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia vuosille 2000–2004. Opetusministeriön tieto-ja viestintätekniikan ja tietoyhteiskunnan kehitykseen liittyvän tutkimuksen linja tiiviste-tään seuraavasti:

”Tieto- ja viestintätekniikan ja tietoyhteiskunnan kehitykseen liittyvä tutkimusja kehi-tystyö…on innovatiivista, eettisesti kestävää ja maailman huipputasoa…Tietojenkäsitte-lytieteet ovat tähän asti olleet tietoyhteiskunnan tutkimusja kehitystoiminnassa keskei-sessä osassa. Tarvitsemme enenevästi tutkimustietoa myös siitä, miten yhteiskuntammemuuttuu tietotekniikan lisääntyvän käytön seurauksena. Muutokset koskevat yksilöitä,yhteisöjä, rakenteita ja järjestelmiä…Koulutuksen ja tietoyhteiskunnan näkökulmasta kes-keisin aihe on se, miten ihmisten sopeutumista ja täyttä toimintakykyä tietoyhteiskunnassavoidaan edistää koulutuksellisin ja oppimista tukevin toimenpitein…Tutkimusta laajen-netaan erityisesti sellaisilla tutkimusalueilla, joilla Suomessa on huippuryhmiä.”27

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi strategialinjauksessa suositellaan seuraavia toimia:

* Yritysten ja tiedeyhteisöjen yhteistyötä tiivistetään sekä tutkimustarpeiden selvittämi-seksi että yhteisten tutkimusja kehittämishankkeiden toteuttamiseksi.* Tietoyhteiskunnan kehitykseen liittyvien yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja kielellistenvaikutusten tutkimusta lisätään.* Tiedon tutkimusohjelmalle tarvitaan jatko-ohjelma vuosiksi 2001–2005.* Kieliteknologiaan, ja erityisesti suomen kielen käsittelyyn, liittyvää tutkimusta vahviste-taan edelleen.* Kansainvälisten tutkimusohjelmien, mm. EU:n 5. puiteohjelman, valmisteluun ja niissätoteutettavaan tutkimusyhteistyöhön osallistutaan aktiivisesti.* Tietoyhteiskunnan strategisessa tutkimusja kehittämistyössä tiivistetään yhteistyötäTEKES:in ja SITRA:n kanssa.

Strategialinjauksen mukaan resurssien tarve kohdentuu neljään painoalueeseen, jolloin”painoalueet rakentuvat saumattomasti SITRA:n elämänlaatu, osaaminen ja kilpailukyky-raportissa hahmoteltujen kärkihankkeiden kulttuuri- ja tietotuotteet ja palvelut, tietoverk-kojen oppimisympäristöt sekä jossain määrin myös tietointensiivinen työ ja paikallinentietoyhteiskunta perustalle.” Nämä painoalueet ovat:

26 http://www.minedu.fi/opm/hankkeet/tietoyhteiskuntahankkeet.html27 http://www.minedu.fi/toim/koul_tutk_tietostrat/2/3.html

39

1.Tietoyhteiskuntavalmiudet kaikille2.Verkko opiskeluympäristöksi3.Digitaalisen tietopääoman kartuttaminen4.Tietoyhteiskunnan rakenteiden vahvistaminen koulutuksen ja tutkimuksen alueella.

Valtion hankerekisterin28 mukaan opetusministeriöllä on neljä työryhmää, jotka ohjaavat jakoordinoivat käynnissä olevia tietoyhteiskuntahankkeita. Ohessa hankerekisterin verk-kosivuilta peräisin olevat luonnehdinnat työryhmistä ja niiden toimintakausista: sisältö-tuotantotyöryhmä, toimikausi: 25.11.1999–31.3.2003; digitaalisen tietohuollon työryhmä,toimikausi: 22.12.1999–31.3.2003; kulttuuriperinnön digitointityöryhmä, toimikausi:11.1.2000–31.3.2003; asiakaspäätetyöryhmä, toimikausi: 15.3.2002–31.7.2002.

Opetusministeriön linjaamat projektitoiminnan painoalueet ovat yhteneväiset tietoyhteis-kuntaobservatorion alkuperäislinjausten kanssa. Erityisesti tietoyhteiskuntavalmiuksien jakansalaisten omaksumiskyvyn sekä digitaalisen tietopääoman kartuttamisen teemat ovatobservatorion toimintaa ajatellen tärkeitä.

ValtiovarainministeriöJulkishallinnon kehittäminen on yksi valtiovarainministeriön toimialoista. MinisteriönInternet-sivuilla todetaan, että ”…ministeriö toimii hallituksen asiantuntijayksikkönä hal-linnon kehittämisasioissa. Ministeriö myös käynnistää ja edistää poikkihallinnollisia ke-hittämishankkeita. Lisäksi ministeriö valmistelee valtion tietohallintoon ja tietotekniikkaanliittyvät asiat sekä ohjaa ja yhteensovittaa valtion tietoturvallisuutta. Ministeriössä hoide-taan myös hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän sihteeriyttä. Hallinnon kehittä-misessä tehdään yhteistyötä myös EU-tasolla, ministeriö mm. koordinoi EU:n hakijamai-den hallinnon kehittämisen tukemista Suomessa.”29

Yleiskuvauksessa selvästi ilmoitetaan tietoyhteiskuntaan yhdistettävien tietoteknisten rat-kaisuiden kehittämisen ja soveltamisen olevan hallinnon kehittämisen pääteemoja. Tämänäkyy myös kehitystyön linjauksista, joista mainittakoon seuraavat: 1) Valtioneuvostonperiaatepäätös: Laadukkaat palvelut, hyvä hallinto ja vastuullinen kansalaisyhteiskunta(16.4.1998); 2) Valtioneuvoston periaatepäätös sähköisestä asioinnista, palveluiden kehit-tämisestä ja tiedonkeruun vähentämisestä (5.2.1998); 3) Valtioneuvoston periaatepäätösvaltionhallinnon tietoturvallisuudesta (11.11.1999); 4) Valtioneuvoston periaatepäätösvaltion tietohallinnon kehittämisestä (2.3.2000).

Tietoyhteiskuntaobservatorion näkökulmasta valtiovarainministeriö on tärkeä toimija, kos-ka ”…ministeriön tehtäviin kuuluu tietoyhteiskuntakehityksen edistäminen osana muutahallinnon kehittämistä.”26 Ministeriö hoitaa tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan pää-sihteeriyttä. Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukunnan ohella valtiovarainministeriön kehi-tysohjelmaan kuuluu sähköisen asioinnin kehittäminen. Tämä liittyy kiinteästi sähköiseen

28 http://www.hare.vn.fi/29 http://www.vm.fi

40

hallintoon (ks. Anttiroiko 2002) tietoyhteiskunnallistumisprosessissa. Sähköisen asioinninkehittämisestä ministeriö tiedottaa:

”Valtiovarainministeriön tehtävänä on koordinoida sähköisen asioinnin ja verkkopalvelu-jen kehittämistä valtionhallinnossa, kehittää koko hallintoa koskevia yhteisiä palveluja japalveluinfrastruktuuria sekä antaa ohjeita palvelujen kehittämiseksi ja parantaa tiedon löy-dettävyyttä. Tavoitteena on mm. kehittämisen taloudellisuuden edistäminen, palvelujenyhteentoimivuuden takaaminen sekä tietoturvallisuuden toteuttaminen. Kukin virasto onitse vastuussa omien sähköisten palvelujensa kehittämisestä. Valtiovarainministeriö sel-vittää kuitenkin vuosittain millaisia ja kuinka paljon sähköisiä asiointipalveluita valtionvirastoilla on…Sähköinen asiointi lisää mahdollisuuksia julkisten palvelujen kehittämi-selle. Tavoitteena on, että kansalaiset ja yritykset voivat hoitaa kotoaan, työpaikoiltaan taiyhteispalvelupisteistä monia sellaisia lupa-, hakemus-, ilmoitus- ja tarkastusasioita, jotkanykyään vaativat henkilökohtaista asiointia…Luotettava sähköinen asiointi edellyttää asi-akkaan tunnistamista. Tätä varten Suomi on ottanut edelläkävijänä maailmassa ns. sähköi-sen henkilökortin käyttöön vuoden 1999 joulukuussa. Sähköisen henkilökortin (HST-kortti) varmenneviranomaisena toimii Väestörekisterikeskus.”26

5.2. Kansainvälistymisen haaste ja eurooppalaiset puitteet

eEurooppa -ohjelmaEuroopan Unionin tietoyhteiskunnan pääosaston Internet-sivuilla30 esitellään laajasti eu-rooppalaisen tietoyhteiskuntastrategian linjauksia. Euroopan unionin sitoutuminen tieto-yhteiskunnan aktiiviseen kehittämiseen juontaa vuodelle 1993, jolloin esiteltiin EU komis-sion Valkoinen paperi ”Growth, competiteveness, employment, the challenges and waysforward into the 21st centery”. Paperi käsiteltiin Euroopan neuvostossa joulukuussa 1993,jonka seurauksena neuvosto pyysi komissiolta konkreettisia toimenpide-ehdotuksia sisältä-vän tietoyhteiskuntaraportin. Vuonna 1994 julkaistiin teollisuusasioista vastanneen MartinBangemannin johtaman asiantuntijaryhmän raportti Europe and the global informationsociety, recommendations to the European Council. Anttiroikon (2002: 17) mukaan eEu-rooppa -ohjelma on Bangemannin raportin ajantasaistus.

Eurooppalaisen tietoyhteiskunnan kehityskulussa tärkeä hetki oli joulukuussa 1999, jolloinkomissio esitteli ”eEurooppa - tietoyhteiskunta kaikille” -ohjelman. Sen tarkoituksena ontuoda tietoyhteiskunta kaikkien EU:n kansalaisten ulottuville. Ohjelman avulla EU voihyödyntää uuden talouden ja Internetin tarjoamat mahdollisuudet työpaikkojen ja talous-kasvun luojana. Tavoitteena on tehdä EU:sta maailman kilpailukykyisin ja dynaamisintalousalue: Vuoteen 2002 mennessä Internet-yhteyden oli tarkoitus olla jokaisessa EU:nkotitaloudessa, koulussa, yrityksessä ja virastossa. Tämän lisäksi tavoitteena oli opettaaEU:n kansalaisille digitaalinen lukutaito ja luoda yksityisyrittäjyydelle myönteinen kult-tuuri, ja varmistaa, että tietoyhteiskunnan rakentaminen tapahtuu sosiaalisesti tasa-arvoi-sesti. Näiden toimien avulla kuluttajien luottamus sähköisiin palveluihin lisääntyy ja pal-veluiden käyttöaste nousee. Kuten aika on osoittanut, tavoitteet eivät ole toteutuneet opti-

30 http://europa.eu.int/comm/dgs/information_society/index_en.htm

41

mistisimman vision mukaisesti, koska esimerkiksi vuoden 2002 helmikuussa vasta hiemanyli puolet suomalaisista kotitalouksista omisti kotitietokoneen.

Feiran huippukokouksessa kesäkuussa 2000 hyväksyttiin eEurope2002 toimintasuunni-telma31 (action plan). Toimintasuunnitelmassa on useita alateemoja. Ne konkretisoivattietoyhteiskunnan ulottuvuuksia sisältäen tietoturvaan, terveyteen, työhön, koulutukseen,hallintoon, työelämään ja kauppaan liittyviä asiakokonaisuuksia. Tarkoituksena on nostaaICT:n hyödyntämistasoa ja helpottaa ICT:n jäsentymistä osaksi yhteiskunnallisia palve-luita. Toimintasuunnitelmassa esitetään kolme päätavoitekategoriaa eurooppalaisen tieto-yhteiskunnan kehittämisessä:

1. Halvempi, nopeampi ja turvallinen Interneta) Halvempi ja nopeampi Internet-saavutettavuusb) Nopeampi Internet tutkijoille ja opiskelijoillec) Turvalliset tietoverkot ja älykortit2. Panostaminen ihmisiin ja taitoihina) Euroopan nuoriso digitaaliaikaanb) Työskentely tietoon perustuvassa taloudessac) Osallistuminen kaikille tietoon perustuvassa taloudessa3. Internet-käytön stimulointia) Sähköisen kaupankäynnin kiihdyttäminenb) Sähköinen hallinto: julkisten palveluiden verkkotarjontac) On-line -terveydenhuoltod) Eurooppalainen sisällöntuotanto globaaleihin verkkoihine) Älykkäät liikennejärjestelmät

Heinäkuussa 2000 komissio ehdotti telelainsäädännön uudistamista osana eEurooppa -ohjelmaa. Telelakipaketin tarkoituksena on rohkaista kilpailua paikallismarkkinoilla ns.tilaajajohtojen avulla ja siten alentaa Internetin käyttökustannuksia. Muita telepakettiinliittyviä tavoitteita ovat yhteysnopeuksien lisääminen, yksityisyyden suojan parantaminenInternetissä ja telemarkkinalakien yksinkertaistaminen sekä selkeyttäminen.

Viimeisimpiä eurooppalaisen tietoyhteiskunnan suuntalinjauksia esitellään eEurope 2005toimintasuunnitelmassa, jonka pyrkimyksenä on: ”eEurope 2005:n pyrkimyksenä on edis-tää turvallisia palveluja, sovelluksia ja sisältöjä, joiden perustana ovat laajalti saatavillaolevat laajakaistayhteydet.”32 Ohjelman avainteesit koskevat hallinnon, terveydenhuollon,oppimisen ja liiketoiminnan kehittämistä. Tärkeimpänä vastauksena uusien toimintatapo-jen kysyntään ohjelmassa tarjotaan laajakaistaverkostoihin perustuvia tiedonsiirtoratkai-suja. Tietoturvallisuuden kehittäminen ja korostaminen on tärkeässä roolissa palvelupenet-raatiotasojen kohottamisessa. Vuoteen 2005 mennessä toiminnan tavoitteena on:

• Nykyaikaiset julkiset verkkopalvelut– kehittyneempää sähköistä hallintoa

31 http://europa.eu.int/information_society/eeurope/action_plan/pdf/actionplan_en.pdf32 http://europa.eu.int/information_society/eeurope/news_library/documents/eeurope2005/eeurope2005_fi.pdf

42

– tietoja viestintätekniikkaa hyödyntävää oppimista– terveydenhuollon sähköisiä palveluja

• Dynaaminen sähköisen liiketoiminnan ympäristö ja näiden mahdollistajina• Laajalti saatavilla laajakaistayhteyksiä kilpailukykyiseen hintaan• Turvallinen tietoverkkoinfrastruktuuri

Esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi suunnitelmassa tarjotaan neljää toimintatapaa, jotkaovat: 1) poliittinen toiminta ja lainsäädännön uudistaminen, 2) parhaiden toimintatapojenmäärittäminen ja tiedonvaihdanta eri toimijaosapuolien välillä, 3) toiminnan vaikutustenseuranta ja vertailu sekä 4) noudatettavan politiikan kokonaiskoordinointi. Toimintasuun-nitelmassa peräänkuulutetaan jäsenvaltioiden kauaskantoista sitoutumista tietoyhteiskun-tainfrastruktuurin luontiin ja tietoista pyrkimystä vauhdittaa digitaaliaikaan siirtymistä.Toimintasuunnitelman tavoiteagenda onkin lähtökohdiltaan infrastruktuurivetoinen. Jul-kishallinnon korostaminen sekä julkilausutut teemat ovat yhteneväiset suomalaisten tek-nologiapoliittisten linjausten kanssa. Erityisesti terveydenhuoltoon ja oppimiseen liittyvienkehitysprojektien määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosien aikana.

Kansainvälistymisen haaste SuomessaKäynnissä olevien eurooppalaisten tutkimushankkeiden määrä on valtava. Tärkeimmätkehityshankkeet koskevat paikallisten tietoyhteiskuntaprojektien luomista, työelämänmuutosta ja erityisteemoja kuten terveyspalveluita ja kestävää kehitystä. ICT:llä nähdäänyleisesti olevan vaikutuksia niin sosiaalisiin kuin alueellisiin rakenteisiin ja hierarkioihin.On selvää, että tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimusintressien tulee tavalla tai toisellakytkeytyä osaksi näitä laajoja teemoja.

Tietoyhteiskunnasta tuotettavan tiedon ydinosat voidaan jakaa mikro- ja makronäkökul-miin. Mikronäkökulma sisältää kysymyksiä siitä, kuinka kansalaiset omaksuvat, kokevat jahyödyntävät ICT:tä jokapäiväisessä elämässään. Arkielämän tietoyhteiskuntatutkimuksestasaatava tieto palvelee kehittämään sellaisia ohjausprosesseja, joiden avulla teknologianomaksuminen ja omaksumisen jälkeinen hyödyntäminen olisi itsestään selvä kansalais-taito. Makronäkökulmaista kysyntää on hankkeilla, joissa tavoitellaan kansainvälisen kil-pailukyvyn edistämistä, tuotannollisen tehokkuuden nostoa ja laatujärjestelmien paranta-mista.

Kotimaisen tutkimuksen painopistealueet ovat yhteneväiset EU:n tutkimuslinjauksissaesitettyjen tiedontarpeiden kanssa. EU:n tietoyhteiskuntalinjausten suhteen jo Bangeman-nin raportissa todettiin, että Euroopalle oli saatava yhtenäinen ja yhteinen tietoyhteiskunta-strategia. Toiminnan ei tulisi perustua yksittäisten valtioiden sekalaisiin kehityskokoel-miin. Suomalaisen tietoyhteiskuntatutkimuksen ja -kehitystyön kentässä on nähtävissäsama hajanaisuus, jonka eliminoimiseksi Bangemanin raportissa peräänkuulutettiin keski-tettyä strategiaa. SITRA on osaltaan pyrkinyt kokonaisvaltaisen ja virallisen tietoyhteis-kuntastrategian luontiin mutta hallinnollishierarkkiset tekijät johtavat väistämättä siihen,että eri organisaatiot tekevät omista lähtökohdistaan itselleen sopivia suunnitelmia ja linja-uksia.

43

Kansainvälistymisen korostaminen on ollut yleistä myös kansallisissa tietoyhteiskunta-strategioissa. Esimerkiksi TEKES:in ja Akatemian kansainvälistymistä koskevassa rapor-tissa todetaan yksikäsitteisesti:

”Kansainvälisyys on oleellinen osa sekä Suomen Akatemian että Tekesin ohjelmatoimin-taa. Lähes kaikilla rahoitettavien ohjelmahankkeiden tutkimusryhmillä (lukuun ottamattahyvin kansallisia tutkimusaiheita) on eritasoista tiedonvaihtoa, täydentävän osaamisenostamista tai tutkijainvaihtoa ulkomaisten tutkimusryhmien kanssa, eli verkottumista. Ra-hoitusorganisaatioiden suunnittelema ja toteuttama ohjelmien kansainvälinen verkottami-nen sen sijaan on toistaiseksi varsin vähäistä. Oman ohjelmatoiminnan kansainvälistämisenlisäksi Akatemia ja Tekes vaikuttavat myös kansainvälisten t&k-ohjelmien sisältöihin.”(Tolonen & Roos 2001: 8)

Kuvassa 2 on TEKES:in ja Akatemian näkemys tutkimusja teknologiaohjelmien kan-sainvälistymisestä. Avainsanojen ”verkottuminen” (alhaalta ylös), ”verkottaminen” (yl-häältä alas) ja ”avaaminen” suhde peilautuu pienistä projekteista aina laajoihin hankkeisiin.

Kuva 2. Kotimaisen tutkimuksen kansainvälistymisen linjat (Tolonen & Roos 2001: 7).

Kaaviossa verkottaminen viittaa kansainväliseen yhteistyötoimintaan, jossa rahoitus pide-tään valtioiden sisällä. Vastaavasti avaaminen tarkoittaa kansainvälistä yhteistyötoimintaa,jossa rahoitusta on suunnattava myös ulkomaisille partnereille. Nykyhetkellä verkottumi-nen on tärkein kansainvälisen yhteistyötoiminnan muoto. Rahoitusjärjestelmien kansain-välistyminen ja yhteistyön organisointi on tulevaisuuden haaste tutkimuksen kehittämises-sä. Talouden kieli on selvästi esillä esimerkiksi EU:n tutkimuskehittämisessä: voimavaroja

•Yhteisrahoitteisetprojektit

• Liikkuvuus

• Alihankinta

• Tiedonvaihto

•Yhteisrahoitteisetohjelmat

• Liikkuvuus

• Alihankinta

• Tiedonvaihto

Tutkimus- ja teknologiaohjelmienkansainvälistyminen

Verkottaminen Avaaminen

Proj

ekti t

/ pr

o jek

t i-id

e at

Ohj

elm

at /

ohje

lmai

deat

•Yhteisrahoitteisetohjelmat

• Liikkuvuus

• Alihankinta

• Tiedonvaihto

•Yhteisrahoitteisetprojektit

• Liikkuvuus

• Alihankinta

• Tiedonvaihto

44

roja keskitetään, asioita jäsennetään paremmin ja hallintoa yksinkertaistetaan. Lausuntojensanamuodot noudattelevat samoja linjoja eri aluekokonaisuuksien tutkimusstrategioissaniin suomalaisissa paikallistason hankkeissa kuin laajoissa Euroopan kattavissa linjauksis-sa.

Kansainvälisen näkökulman tiedostaminen ja mukana pitäminen tietoyhteiskuntaobserva-torion toiminnassa on haastattelujen ja yleisten tutkimuslinjauskäsitysten mukaisesti vält-tämätöntä. Tietoyhteiskuntainstituutilla on valmiita kansainvälisiä verkostoja, joista esi-merkkinä mainittakoon EU-rahoitteinen G-NIKE tutkimushankeen partneriverkosto. Nämäyhteistyösuhteet luovat pohjan kansainvälisen tunnettavuuden edistämiselle.

5.3. Tietoyhteiskuntatutkimuksen resursointi

Suomalaiset tutkimusrahoittajatSuomalaisen tietoyhteiskuntaprojektin kannalta tärkeitä rahoittajia ovat Suomen Itsenäi-syyden Rahasto (SITRA), Teknologian kehittämiskeskus (TEKES), Suomen Akatemia jauseat ministeriöt. Seuraavassa tarkastellaan ja kerrataan lyhyesti SITRA:n ja TEKES:inrahoittamia sekä linjaamia tietoyhteiskuntaprojekteja. Ministeriöiden ja valtioneuvostontietoyhteiskuntalinjauksia käsiteltiin kappaleessa 5.1.

Suomalaisen tietoyhteiskuntatutkimuksen yksi näkyvimmistä toimijoista on SITRA. Vuo-den 1998 lopussa SITRA julkisti uudistetun tietoyhteiskuntastrategian Elämänlaatu, osaa-minen ja kilpailukyky. Tietoyhteiskunnan strategisen kehittämisen lähtökohdat ja päämää-rät (kuva 3). SITRA:n kansallisen tietoyhteiskuntastrategian teema on ihmisten verkko.Lähtökohtana on rakentaa ”…strategian mukaista ihmiskeskeistä suomalaista tietoyhteis-kuntaa, parannetaan elämänlaatuamme, osaamistamme ja kansainvälistä kilpailukykyäm-me sekä tehdään tietoyhteiskuntaan osallistuminen mahdolliseksi kaikille…Kärkiohjelmateivät ole yksittäisiä hankkeita vaan ne kokoavat eläviksi verkostoiksi saman aihepiirinerillään toimivia tietoyhteiskunnan kehittämishankkeita.”33

SITRA:n kärkiverkostot ovat tapa jakaa tietoyhteiskuntatutkimuksen yhteiskunnallinenkonteksti kymmeneen osaan: asiointiin, etätyöhön, hyvinvointiin, kestävään kehitykseen,navigointiin, oppimiseen, paikallisuuteen, sisällöntuotantoon, talouteen ja tietotyöhön.Teemoista jokainen on luontevasti yhdistettävissä yhteiskuntatieteelliseen tutkimusorien-taatioon. Kärkihankkeiden tärkeimpänä tavoitteena on kerätä yhteen yksittäisiä hankkeitaja voimavaroja sekä luoda niille kehittämisverkostoja. Kärkihankkeiden avulla pyritäänmyös lisäämään yksittäisten hankkeiden välillä synergiaa ja karsimaan päällekkäisiä toi-mintoja. Strategiassa myös todetaan, että päällekkäisten hankkeiden rahoitusta tulee vält-tää.

SITRA:n ohella tärkeä tietoyhteiskuntaa rahoittava instituutio on Teknologian kehittämis-keskus eli TEKES. Keskus määrittele oman tehtäväkenttänsä seuraavasti: ”TEKES eliTeknologian kehittämiskeskus rahoittaa ja aktivoi yritysten ja tutkimuslaitosten haastavia

33 http://karkiverkosto.sitra.fi

45

tuotekehitys- ja tutkimusprojekteja. Toiminnan tavoitteena on yhteiskunnan hyvinvointi,viennin kasvu ja teollisen pohjan laajentaminen.” Luonnehdinnasta huomataan yritys- jasovelluslähtöisyys tutkimustoiminnan prinsiippinä.

Kuva 3. Suomen tietoyhteiskuntavisio SITRA:n mukaan34.

TEKES:in osittain rahoittama ProACT on yhteiskuntatieteellisesti mielenkiintoinen hanke.Se on kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) ja TEKES:in yhteinen teknologian, elinkei-noelämän ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen tutkimusohjelma. Ohjelman toteutusaika onviisivuotisperiodi 2001–2005. Ohjelma jakaantuu osaprojekteihin, jotka luokitellaan viidenteemakokonaisuuden alle. Nämä kokonaisuudet ovat: Suomen innovaatiojärjestelmänhaasteet, innovaatiotoiminnan uudet näkökulmat, teknologiapolitiikka ja kansalaisyhteis-kunta, yhteistyö ja vuorovaikutus innovaatiotoiminnassa ja biotekniikka. Näistä teknolo-giapolitiikkaa ja kansalaisyhteiskuntaa koskeva projektiryväs on yhteiskuntatieteellisestirelevantein sisältäen seuraavat projektit:

Helsingin yliopisto:- Kohti monitavoitteista teknologiapolitiikkaa: teknologiavetoisen yhteiskunnan rakentu-minen ICT- ja ympäristöklustereiden avulla (MONI). 34 http://karkiverkosto.sitra.fi/netcomm

46

- DIGITAL HUBRIS - On the mental and moral dimensions of the Computerised Net-Work-Society.- Kommunikatiivinen järjestys tietotekniikan aikakaudella.Joensuun yliopisto:- Hyvinvointiklusteri ja innovaatioretoriikka.- Teknologiapolitiikka, kansalaislähtöisyys ja arki (Tekar).Turun yliopisto:- Tietotekniikka Suomessa toisen maailmansodan jälkeen.

Projektien otsikoista havaitaan, että myös TEKES:in rahoittamissa projekteissa työelämänmuutokseen ja kansalaislähtöisyyteen on kiinnitetty huomiota. Tarkemmat projektikuvauk-set ovat löydettävissä TEKES:in Internet-sivuilta35.

SITRA:n ja TEKES:in ohella tietoyhteiskuntatutkimuksen merkittävä rahoittaja on Suo-men Akatemia. Suomalaisen tietoyhteiskuntatutkimuksen yksi tärkeä projekti oli vuosina1996–2001 käynnissä ollut poikkitieteellinen ”tiedon tutkimusohjelma”. Ohjelma oli Aka-temian rahoittama ja sen toinen vaihe päättyi vuoden 2001 lopussa. Ohjelman toisessavaiheessa oli mukana 12 tutkimushanketta osaprojekteineen. Tutkimusohjelman tuloksistaon julkaistu vuoden 1999 ja 2001 välillä yhteensä kahdeksan koottua kirjaa tai tutkimusra-porttia tiedon tutkimusohjelman julkaisuina36. Tiedon tutkimusohjelman toisessa vaiheessa”merkittäviä, tiedon tutkimuksen kannalta keskeisiä tutkimusteemoja ovat (1) tietämisen jaosaamisen kasvavat vaatimukset sekä (2) työelämän muuttuvat rakenteet (3) ihmisen jateknologian vuorovaikutus tiedonhankinnassa, hallinnassa ja tuottamisessa”37.

Suomen Akatemialla on vuosina 1999–2002 käynnissä myös toinen selvityksen kannaltarelevantti, mediatutkimukseen keskittyvä, tutkimusohjelma. Sen koordinointi tapahtuuTaideteollisen korkeakoulun toimesta. Ohjelman tiivistetty luonnehdinta on:

”Suomen Akatemian mediakulttuurin kolmivuotisessa tutkimusohjelmassa keskeisenälähtökohtana on mediakulttuurin murroksen tarkastelu ja sen merkitys sekä vaikutuksetihmisten arkeen. Ohjelmassa painotetaan median murroksen tutkimusta erityisesti kulttuu-riselta kannalta. Tutkimushankkeissa keskeisiksi kohteiksi nousevat ihmisten jokapäiväi-nen mediankäyttö ja sen sisältö. Hankkeissa tutkitaan mediamaailman muovautumista ny-kyisenkaltaiseksi.”

Hankkeeseen kuuluvat seuraavat osaprojektit:

1) Kansalaiset, terveys ja muuttuva mediakulttuuri, Åbo Akademi2) Tietotekniikka, media ja kulttuuriset tulkinnat, Joensuun yliopisto3) Murrostuva suomalainen mediakulttuuri: tekijän, tekstin ja nuoren kohtaamisia vuositu-hannen vaihteessa, Jyväskylän yliopisto4) Oppimisen ja median kohtaaminen kyberavaruudessa, Helsingin yliopisto

35 http://akseli.tekes.fi/Resource.phx/tekes/proact/projektilistaus.htx36 http://www.info.uta.fi/ttutk/raportit.htm37 http://www.info.uta.fi/ttutk/teemat.htm

47

5) Ääni ja vimma: media-arjen murros 1960-luvun Suomessa, Helsingin yliopisto6) Mediatalous, sisältö ja moninaisuus, Turun kauppakorkeakoulu7) Yhteinen kansallinen kulttuuri – mahdottomuusko? Informaatio ja viihde suomalaistenradio- ja televisio-ohjelmien historiassa 1945-2000, Jyväskylän yliopisto8) Media-arki, käyttö ja kokemus, Turun yliopisto9) Geenin valta, Helsingin yliopisto

Osaprojektien lähempi tarkastelu osoittaa, että tietotekniikkaa, mediaa ja kulttuuria selvit-tävä osahanke on yhteiskuntatieteellisesti sävyttynyt. Osaprojektin tarkempi esittely teh-dään Joensuun yliopiston tutkimustoimintaa selvittävässä osiossa (s. 29).

Neljäs tietoyhteiskuntatutkimuksen rahoittaja on Euroopan sosiaalirahasto (ESR), jonkarahoitusta haetaan työ- ja elinkeinokeskuksien kautta. Useassa ESR-projektissa verkko-viestinnällä on keskeinen rooli. ESR:n tehtäväkenttä on määritelty seuraavasti: ”Euroopansosiaalirahaston tehtävänä on auttaa työttömyyden torjunnassa, edistää työntekijöiden am-mattitaitoa sekä tukea työvoiman ja yritysten osaamista uusissa työelämän haasteissa. Ta-voitteena on edistää työmarkkinoiden toimivuutta ja elinikäistä oppimista, kehittää aktii-vista koulutus- ja työvoimapolitiikkaa työttömyyden torjumiseksi sekä ehkäistä sosiaalistasyrjäytymistä. Rahaston tavoitteena on myös lisätä valmiuksia tutkimuksen, tieteen ja tek-nologian alalla. Lisäksi tavoitteena on edistää tasa-arvoisia mahdollisuuksia työelämässäsekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.”38

Lainauksesta havaitaan, että tiede ja teknologia liittyvät tasa-arvon, työelämän ja oppimi-sen kysymyksiin. ESR tukeekin käytännönläheisiä sovellettavaa tietoa tuottavia, yleensäpieniä, projekteja. ESR:n tutkimustietokannassa on yli 2 000 projektinimikettä, joista monipyrkii työolojen parantamiseen ja yleisemmin työllisyyteen sekä oppimiseen liittyvientekijöiden kehittämiseen uutta viestintäteknologiaa hyödyntäen.

Eurooppalainen tutkimusrahoitusEU:n tutkimustoiminnan rahoitus ja suuntaus tapahtuu puiteohjelmien kautta. Unioninteknologiapolitiikasta ja puiteohjelmista on löydettävissä kattavat selvitykset ja raportoin-nit TEKES:in39 ja EU:n IST40 -sivuilta. Seuraavaksi on tarpeen tarkastella lähemmin eu-rooppalaisen tutkimusalueen (ERA) -käsitettä, viidennen ja kuudennen puiteohjelman lin-jauksia sekä EU:n korostamia tutkimuksen painoaloja.

Eurooppalainen tutkimusalue (ERA)Alueellisuuden merkitys on korostunut EU:n organisaatioiden tutkimusprofiloinneissa.TEKES:in verkkosivuille esitellään aluelähtöistä näkökulmaa eurooppalaisen tutkimustoi-minnan kehittämisessä. Eurooppalainen tutkimusalueteema on kiteytetty seuraavasti:

”Euroopan komissio julkaisi alkuvuodesta 2000 tiedonannon "Kohti eurooppalaista tutki-musaluetta" (European Research Area, ERA). Sen perusteella on käyty laaja keskustelu

38 http://www.esr.fi39 http://www.tekes.fi/eu/index.html40 http://www.cordis.lu/ist/

48

eurooppalaisen tutkimusyhteistyön nykytilasta ja tulevaisuudesta. ERA-aloite on merkit-tävä askel eteenpäin eurooppalaisen tutkimuspolitiikan tiellä. Eurooppalaisen tutkimuksenhahmottaminen kokonaisuutena on oikeansuuntaista kehitystä. Kansallisten ja Euroopanlaajuisten T&K-puitteiden keskinäinen vuorovaikutus sekä yhteistyöllä saavutettava lisä-arvo ovat eurooppalaisen tieteen ja teknologian kansainvälisen kilpailukyvyn kehittymi-selle ensiarvoisen tärkeitä…Tieteen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta viriämässä olevaankeskusteluun liittyvät tuki- ja tarkastelutoimet saattaa olla aiheellista käynnistää alueelli-sella tasolla. Tässä yhteydessä voi olla erittäin hyödyllistä käsitellä tieteen ja yhteiskunnanvälisiä entistä monimutkaisempia vuorovaikutussuhteita. Osaamistalouden nopean kehi-tyksen vuoksi monet yhteiskunnan instituutiot eivät ole pystyneet valmistautumaan lukui-siin esiin nousseisiin, erityisesti tieteen kehitykseen liittyviin kysymyksiin. Tieteen etiik-kaan, tutkimuksen rajoihin sekä tieteen rooliin hallinnossa liittyvät näkökohdat ovat esi-merkkejä vaikeista kysymyksistä, joita voitaisiin käsitellä myös alueellisissa yhteyksissä jajoille näiden yhteyksien rikkaudesta ja moninaisuudesta olisi hyötyä.” (KOM 2001a: 27).

EU:n tutkimusneuvosto on hyväksynyt ”tiede ja yhteiskunta” -toimintasuunnitelman, jokakäynnistetään vuonna 2002. Toimintasuunnitelman kolme päätavoitetta ovat 1) tiedekas-vatuksen ja -kulttuurin edistäminen, 2) kansalaisten ja tiedepolitiikan teon lähentäminensekä 3) tieteen yhteiskunnallisen vastuun kehittäminen. Toimintasuunnitelma on osaERA:n strategiaa ja sen perustana ovat Lissabonin huippukokouksen päätökset sekä hallin-non kehittämissuunnitelmat. Tavoitteena on myös lisätä informaatio- ja kommunikaa-tioteknologian hyödyntämistä opetuksessa ja kansalaisvaikuttamisessa.

Suunnitelmassa nostetaan esille tiede- ja tutkimusyhteistyön mahdollisuudet edistäämyönteistä kansainvälistymistä ja samalla toimia sen katalysaattorina. EU tavoitteleekintiede- ja tutkimusyhteistyön voimakasta kehittämistä myös kolmansien maiden kanssa.Tiede- ja tutkimusdialogi on globalisaation myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia ko-rostava. Näitä vaikutuksia pyritään myös aktiivisesti edistämään Unionin varoin41.

Eurooppalaisen tutkimusalueen idea on merkittävä myös tietoyhteiskuntatutkimuksen nä-kökulmasta, koska ERA:n puitteissa järjestellään uudelleen kaikki yhteisön tukimuodotmukaan lukien puiteohjelmat, jotka arvioidaan tehokkaimmaksi keinoksi toteuttaa ERAkäytännössä. Tavoitteena on aikaansaada parempi tutkimustoiminnan koordinointijärjes-telmä ja tällä tavoin lähentää eri organisaatioiden ja toimijoiden tutkimuspoliittisia linjauk-sia sekä kansallisella että EU:n tasolla. Kuvassa 4 on esitelty EU:n tutkimustoiminnan jaERA:n suhdetta laaja-alaisina kehinä.

Viides puiteohjelmaEuroopan Unionin viides puiteohjelma (1998–2002) päättyy kuluvan vuoden aikana. Pui-teohjelma on yleisnimitys EU:n tutkimusja kehitystoiminnan viisivuotiskausista. Hank-keisiin voivat osallistua yritykset, tutkimuslaitokset, yliopistot sekä muut tutkimusta teke-vät ja hyödyntävät organisaatiot. Puiteohjelma rahoittaa myös tutkijakoulutusta ja -liikku-vuutta sekä yhteiskunnallista tutkimusta. Viidennen puiteohjelman rahoittamia tutkimus-aloja ovat olleet biotiede, informaatio- ja viestintäteknologia, tuotanto- ja materiaalitekno-

41 ks. http://www.tekes.fi/eu/fin/eu_tutkimuspolitiikka/era/ss.html

49

Kuva 4. EU:n tutkimuskenttä: tutkimusaiheet, puiteohjelmat ja ERA42.

logia, logistiikka, kuljetukset sekä ympäristö- ja energiateknologia. Puiteohjelma jakaantuuneljään temaattiseen ohjelmaan, joista yksi on Information Society Technologies (IST). Senkantavana yleisteemana on käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta. Seuraavassa tarkastellaanIST-ohjelman alaisuudessa tapahtuvaa projektitoimintaa.

IST-ohjelman strateginen päämäärä on edesauttaa tietoyhteiskunnan kehitystä ottamallahuomioon niin yksilöiden kuin yritysten tarpeet. Ohjelman tavoitteena on tuottaa korkea-laatuisia ja edullisia tietoyhteiskunnan palveluja kansalaisille. Toisaalta tavoitteena onmyös aikaansaada innovatiivista ja tehokasta liiketoimintaa, mikä auttaa kestävän kehityk-sen periaatteiden toteutumista, korkeaa tuottavuusastetta (per työntekijä) ja työympäristönparantumista (EC 2001). IST-ohjelma jakaantuu neljään ensisijaiseen avaintoimintoon (keyactions = KA). Nämä ovat KA1 (kansalaisten järjestelmät ja palvelut), KA2 (työn ja säh-köisen kaupankäynnin uudet menetelmät), KA3 (multimedian työkalut ja sisältö) ja KA4(oleelliset teknologiat ja infrastruktuurit). Näiden neljän avainalan lisäksi IST tukee tule-vaisuuden teknologioiden tutkimusta ja tutkimusverkostoitumisessa. Ohessa linjauksienpäätavoitteet:

KA1 - Kansalaisten järjestelmät ja palvelut (systems and services for the citizen) linjauksenalaisia tutkimusaloja ovat terveyteen, erityisryhmiin (vanhukset ja vammaiset), ympäris-töön, liikenteeseen ja hallinnon kehittämiseen liittyvät asiat. Lisäksi huomiota kiinnitetäänkoulutukseen.

”Tavoitteena on tuoda uusien teknologioiden tuomat mahdollisuudet eurooppalaisille toi-mijoille helposti saavutettaviksi näin edistäen hallinnon toimintaa, ympäristön laatua ja 42 http://europa.eu.int/comm/research/era/index_en.html

50

liikennettä. Tarkemmassa tarkastelussa olevia kysymyksiä ovat muun muassa tietoturva,yksityisyyden suoja, sosioekonomiset ja eettiset näkökulmat sekä erityisesti uusien palve-lujen käyttökelpoisuus ja käyttäjäystävällisyys.”43

KA2 - työn ja sähköisen kaupankäynnin uudet menetelmät (new methods of work andelectronic commerce) avaintoiminnon tutkimuksen kohteet ovat: 1) Avaintoimintoa 2 kos-keva yhteinen toiminta; 2) joustavuuden ja liikkuvuuden sallivat työtavat ja etätyö sekäniihin liittyvät välineet; 3) hallintajärjestelmät tavaran- ja palveluntoimittajille ja kulutta-jien tarpeisiin ja 4) tietojen suojaus ja verkon turvallisuus sekä muut luottamusta edistävättekniikat.

”Toisen avaintoiminnon tarkoituksena on kehittää tietoyhteiskunnan tekniikoita, jotka aut-tavat eurooppalaisia parantamaan kilpailukykyään maailmanmarkkinoilla ja samalla pa-rantaa työntekijöiden työelämän laatua ja joustavuutta. Tavoitteena on kehittää ja esitellämaailman parhaat työ- ja yrityskäytännöt hyödyntämällä muun muassa sähköisiä maksuta-poja, älykortteja, matkaviestintäjärjestelmiä, liiketoimintaprosessien mallintamisohjelmis-toja, yritysjohtamiseen tarkoitettuja ohjelmistoja sekä kuluttajansuojaa.”44

KA3 - Multimedian työkalut ja sisältö (multimedia content and tools) avaintoiminnon tut-kimuskohteet ovat: 1) vuorovaikutteiset sähköiset julkaisut, digitaalinen sisältö ja kult-tuuriperintö; 2) opetus ja koulutus; 3) luonnollisiin kieliin liittyvä teknologia; 4) tiedonsaanti, suodattaminen, analysointi ja käsittely ja 5) erityiset tukitoimenpiteet.

”Informaatio- ja viestintäteknologioiden kehittyminen on haaste, joka liittää kaikki yhteis-kunnan toimijat yhteen tavalla tai toisella. Kolmannen avaintoiminnon tarkoituksena onedistää tulevaisuuden tietotuotteiden ja -palveluiden toimivuutta, käyttökelpoisuutta jahyväksyntää, ja edistää kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta…Pyrkimyksenä onmyös parantaa Euroopan kulttuuriperinnön säilyttämistä ja hyödyntämistä, edistää luo-vuutta sekä kehittää koulutus- ja opetusjärjestelmiä elinikäistä oppimista varten. Toimintakattaa digitaalisen sisällön luomiseen, käsittelyyn, hallintaan, verkottamiseen, käyttöönsaamiseen ja hyödyntämiseen tarkoitetut uudet mallit, menetelmät, tekniikat ja järjestel-mät.”45

KA4 - oleelliset teknologiat ja infrastruktuurit (essential technologies and infrastructures)avaintoiminnon tutkimuskohteet ovat: 1) vaikutusten arviointi; 2) tietojenkäsittely, vies-tintä ja verkot; 3) ohjelmisto-, järjestelmä- ja palvelutekniikat ja ohjelmistosuunnittelu; 4)reaaliaikaiset, suuressa mittakaavassa toteutetut simulaatio- ja havainnollistamistekniikat;5) matka- ja henkilöviestintä ja viestintäjärjestelmät mukaan lukien satelliittivälitteisetjärjestelmät ja palvelut; 6) ihmisen eri aistien käyttöön perustuvat käyttöliittymät; 7)oheislaitteet, osajärjestelmät ja mikrojärjestelmät; 8) mikroelektroniikka ja optoelektro-niikka.

43 http://www.tekes.fi/eu/fin/julkaisut/5PO_opas/ist/at1.html44 http://www.tekes.fi/eu/fin/julkaisut/5PO_opas/ist/at2.html45 http://www.tekes.fi/eu/fin/julkaisut/5PO_opas/ist/at3.html

51

”Neljäs avaintoiminto perustuu Euroopan nykyisiin vahvuuksiin verkkoyhteysteknologi-oissa, yleisissä televerkoissa, ammattimaisissa palveluissa sekä kuluttajatuotteissa ja su-lautetuissa järjestelmissä. Toiminnalla pyritään edistämään tietoyhteiskunnalle välttämät-tömiä korkeatasoisia tekniikoita, nopeuttamaan niiden käyttöönottoa ja laajentamaan nii-den käyttöalaa.”46

IST-ohjelman alaisuudessa on yhteensä käynnissä 1994 projektia. Suomalaisia toimijoitaon 219:ssa käynnissä olevassa projektissa. Projektien ajan tasalla olevat luonnehdinnatovat löydettävissä ohjelman verkkosivuilta47. Käynnissä olevat ohjelmat painottuvat tek-nologian ”kovaan” kehityspuoleen. Yleishakusanalla ”society” projektitietokannasta löytyi184 osumaa, joista valtaosa sisältää society -luonnehdinnan ylhäältä annettuna terminäsanassa ”information society”. Tarkennettaessa hakukriteeriä yhteiskuntatieteisiin (socialscience) hakutulos putosi 85 projektiin. Erityisesti avaintoimintojen 1 ja 2 tutki-muslinjauksia tarkastellen tulosta on pidettävä vähäisenä. Toisaalta erilaisia hakukriteereitäkäyttäen osumien määrä vaihtelee paljon.

Viidennen puiteohjelman alaisuudessa toimii myös yhteiskuntatutkimuksen sosio-ekono-misen tietopohjan kehittämisohjelma (improving human research potential & socio-economic knowledge base). Ohjelma pyrkii yhteiskunnallisen tiedon parantamiseen osaa-misyhteiskunnassa, ja ohjelman tavoitteiksi on määritelty neljä päälinjausta48.

1) Parantaa yhteisöjen yhteiskuntatieteellistä tutkimuspotentiaalia sekä varmistaa tasa-ar-voiset tutkimusmahdollisuudet miesten ja naisten välillä lisäämällä tutkijoiden koulutustaja liikkuvuutta.2) Tehdä Euroopan yhteisöstä houkutteleva tutkimusalue ja edistää eurooppalaista tutki-musta kansainvälisillä areenoilla sekä edistää Euroopan tieteellistä ja teknologista kulttuu-ria.3) Erityisten avaintoimintojen kautta vahvistaa sosio-ekonomista tietopohjaa paremmanymmärtämisen saavuttamiseksi ongelmista, joita eurooppalainen yhteisö kohtaa.4) Auttaa kehittämään tiede- ja teknologiapolitiikkaa sekä muita Yhteisön poliittisia linja-uksia.

Teemat ovat yhteiskuntatieteellisesti ensiarvoisia, mutta suoranaisesti tietoyhteiskuntatut-kimukselle (osaamisyhteiskunnan ilmentymismuotona) ohjelma ei ole tarjonnut suuriarahoituseriä. Asiaan on kiinnitetty huomiota ja Komission tutkimuksen ja teknologian ke-hittämisen vuosiraportin 2001 tiivistelmässä esitetään seuraavia linjauksia viidennen jakuudennen puiteohjelman siirtymävaiheesta:

”…Viidennen TTK-puiteohjelman toteuttamiselle antoi vuonna 2000 leimansa työohjel-mien mukauttaminen eurooppalaisen tutkimusalueen tavoitteisiin, mikä tapahtui erityisestilujittamalla koordinoivaa toimintaa ja aihepiirikohtaisia verkkoja. Yhteisön tutkimustoimi-en vaikutukset ovat käymässä selkeämmin ilmi EU:ssa, ja suhteet assosioituneisiin maihin

46 http://www.tekes.fi/eu/fin/julkaisut/5PO_opas/ist/at4.html47 http://www.cordis.lu/ist/projects.htm48 http://www.cordis.lu/improving/code/objectives.htm

52

hin ja EU:n muihin kumppaneihin ovat tiivistymässä…Vuodelle 2000 antoi leimansa myösuuden TTK-puiteohjelman (2002-2006) valmistelu. Tärkeä virstanpylväs tämän uudenpuiteohjelman suunnittelussa oli lokakuussa 2000 annettu tiedonanto Eurooppalaisen tut-kimusalueen toteuttaminen: EU:n tutkimustoimien suuntaviivat (2002-2006). Tiedonan-nossa määriteltiin uudet muodot, joissa yhteisön tuki tutkimukselle voidaan toteut-taa…Puiteohjelmaehdotus tukeutuu seuraaviin kolmeen keskeiseen periaatteeseen: 1) voi-mavarat keskitetään rajattuun määrään aihealueita, 2) sovelletaan uusia toteutusvälineitä,joiden avulla kyetään paremmin jäsentämään kaikkia eurooppalaisia TTK toimia, ja 3)yksinkertaistetaan hallintoa keventämällä hallinnollisia menettelyjä…Samaan aikaan kes-kustelua pohjustetaan asiakirjoilla, joissa käsitellään monia eurooppalaisen tutkimusalueentoteuttamisstrategiaan liittyviä kysymyksiä, kuten tieteen ja yhteiskunnan välisiä suhteita,infrastruktuureja ja tutkijavoimavaroja sekä eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälistäja alueellista ulottuvuutta. Tässä keskustelussa on tärkeä rooli hiljattain perustetulla tutki-musalan neuvoa-antavalla elimellä EURABilla. EURAB antaa riippumattomia neuvojatoimista, joilla johdonmukaista ja tehokasta eurooppalaista tutkimuspolitiikkaa pyritäänkehittämään.” (KOM 2001b: 5–6).

Eurooppalaisen tutkimusalueen teema on jäsennetty osaksi puiteohjelmien tutkimustavoit-teita. Tämä näkyy vielä selvemmin kuudennen puiteohjelman rakennelinjauksissa, joita onluontevaa siirtyä tarkastelemaan seuraavaksi.

Kuudes puiteohjelmaEU:n kuudes puiteohjelma kattaa vuodet 2002–2006. Tietoyhteiskunnan kehittämiseenliittyvä tutkimus jatkaa ohjelmassa vahvaa rooliaan. Kuudes puiteohjelma on jatkoa aiem-malle viidennelle puiteohjelmalle. Kuudennen puiteohjelman tutkimusteemat ovat saman-suuntaiset kuin nykyisen ohjelman, mutta hankemuodot ja osallistumissäännöt ovat muut-tuneet jonkin verran. Ensimmäiset hakukierrokset käynnistyvät vuoden 2003 alussa. Puite-ohjelman budjetti on 17,5 miljardia euroa.

Puiteohjelman valmistelu on vielä kesken. Euroopan parlamentti on hyväksynyt esityksenkuudenneksi puiteohjelmaksi toukokuussa ja neuvosto kesäkuussa. Osallistumissääntöjenja erityisohjelmien käsittely kuitenkin on vielä kesken. Euroopan parlamentti käsitteleeehdotuksia heinäkuun täysistunnossaan, minkä jälkeen tutkimusneuvoston on määrä ko-koontua lyömään puiteohjelman pelisäännöt lukkoon49.

Kuudes puiteohjelma sisältää neljä osa-aluetta, jotka ovat: 1) eurooppalaisen tutkimustyönintegrointi ja kohdistaminen (sisältää tieteenalojen painotukset); 2) eurooppalaisen tutki-musalueen jäsentäminen 3); eurooppalaisen tutkimusalueen perustan lujittaminen ja 4)Euratom. Nämä voivat kuitenkin vielä muuttua50. Yhteiskuntatieteellisen tietoyhteis-kun-tatutkimuksen näkökulmasta mielenkiintoisimmat osa-alueet ovat 1. ja 2. Osa-alue 1 ja-kaantuu seitsemään tutkimuksen painopisteeseen, joista tämän selvityksen kannalta tärkeinon kansalaisvaikuttamiseen ja osaamiseen liittyvä painoalue 7.

49 ks. http://www.tekes.fi/eu/fin/6po/index.html50 ks. http://www.tekes.fi/eu/fin/6po/Sisältö/index.html

53

Tutkimuksen painopistealue 7 on ”kansalaiset ja hallinto eurooppalaisessa osaamisyhteis-kunnassa ”, johon on budjetoitu 225 miljoonaa euroa (koko osa-alue 1:n budjetti on 11 285miljoonaa euroa). Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoitusosuus on selvästi pieninkuuteen muuhun painopisteeseen verrattuna. Suurimman budjettiosuuden on saanut tieto-yhteiskunnan teknologioiden kehittämiseen kohdennettu painopiste 2 (3 625 miljoonaaeuroa). Panostusero on huomattava.

”Kansalaiset ja hallinto eurooppalaisessa osaamisyhteiskunnassa” -painopiste jakaantuuseuraaviin osalohkoihin:

Eurooppalainen osaamisyhteiskunta· Euroopassa olevan tiedon tuottamisen, siirtämisen ja käytön parantaminen· osaamisyhteiskunnan kehittäminenKansalaisuus, demokratia ja uudet hallintatavat· integraation ja laajentumisen vaikutukset, poliittisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden

ymmärrys ja historian merkitys· toimivalta-alojen ja vastuiden selvittäminen ja uudet hallinnointitavat· turvallisuus, konfliktien ratkaisu, rauha ja oikeus· kansalaisuuden ja identiteetin uudet muodot, kulttuurien monimuotoisuus

Kuudennen puiteohjelman toinen osa-alue ”eurooppalaisen tutkimusalueen jäsentäminen”sisältää myös yhteiskuntatieteelliseen tietoyhteiskuntatutkimukseen liitettäviä teemoja.Osa-alue on jaettu neljään päälohkoon, jotka ovat: 1) tutkimus ja innovaatiot (290 miljoo-naa euroa); 2) tutkijavoimavarat ja tutkijoiden liikkuvuus (1580 miljoonaa euroa); 3) tut-kimusinfrastruktuuri (665 miljoonaa euroa) ja 4) tiede ja yhteiskunta (80 miljoonaa euroa).Ohessa niiden lyhyet luonnehdinnat51:

Tutkimus ja innovaatiot: Tukea myönnetään innovointia, tutkimustulosten hyödyntämistä,teknologian siirtoa ja teknologiayritysten perustamista tukeviin toimiin. Tukea voi saadaesimerkiksi innovaatiojärjestelmän analysoimiseen, alueellisten strategioiden luomiseen,uusien välineiden kokeilemiseen tai sähköisten tietopalveluiden luomiseen.

Tutkijavoimavarat ja tutkijoiden liikkuvuus: Tarkoituksena on tukea tutkijoiden liikku-vuutta eri maiden ja toimialojen välillä. Tukea voi saada tutkijan vastaanottava taho, esi-merkiksi korkeakoulu, tutkimuslaitos, yritys tai verkosto. Toisaalta eurooppalaiset tutkijatvoivat saada tukea toiseen Euroopan maahan siirtymistä varten. Henkilökohtaista tukea ontarjolla myös EU:n ulkopuolisten maiden huippututkijoille, jotka haluavat tulla Euroop-paan. Muita tukimuotoja ovat esimerkiksi paluutuki kotiseudulle palaaville tutkijoille jaosarahoitus kansallisille ohjelmille, jotka avataan eurooppalaisille tutkijoille.

Tutkimusinfrastruktuuri: Tuen avulla halutaan avata olemassa olevat infrastruktuurit mui-den Euroopan maiden tutkijoille ja kehittää yhteistyöverkostoja. Myös uusien infrastruk-tuurien perustamista valmistavaa työtä on tarkoitus rahoittaa. Uuden infrastruktuurin ke-hittämiseen voi saada osarahoitusta.

51 http://www.tekes.fi/eu/fin/6po/II-osa.html

54

Tiede ja yhteiskunta: Tuen tarkoituksena on tuoda tutkimus lähemmäs yhteiskuntaa sekähuolehtia tieteellisen ja teknologisen kehityksen vastuullisesta hyödyntämisestä. Tukeamyönnetään esimerkiksi alan instituutioiden verkottamiseen, tiedon vaihtoon, selvityksiin,kilpailuihin ja palkintoihin sekä tietokantojen kokoamiseen.

Tutkimuksen ja innovaatioiden alaisuuteen lukeutuvat teemat sisältävät selvästi yhteis-kuntatieteellisiä aineksia. Erityisesti alueellisten strategioiden ja innovaatiojärjestelmienkehittäminen edustaa soveltavaa yhteiskuntatutkimusta. Esitettyjen linjausten pohjaltanäyttää selvältä, että käyttäjäorientoitunut ja laajempia sosiaalisia sekä alueellisia muutos-prosesseja selvittävän tutkimuksen on jäsennyttävä osaksi puhdasta teknologista kehitys-työtä. EU:n tutkimustoiminnassa IST-ohjelma, eEurooppa -ohjelman osana, on ollut ensi-sijainen työväline, jonka avulla tietoyhteiskuntatutkimusta on viety eteenpäin. Siirryttäessäkuudenteen puiteohjelmaan vahva panostus tietoyhteiskunnan kehittämiseen jatkuu.

55

6. Asiantuntija-arvioita tutkimustarpeista ja -haasteista

Selvitystä varten tehtiin yhteensä 18 asiantuntijahaastattelua heinä-syyskuussa 2002. Listahaastatelluista henkilöistä on nähtävissä liitteessä 1. Haastatellut henkilöt ovat tietoyhteis-kuntatutkimuksen ja -politiikan asiantuntijoita, joilla on vakiintunut asema suomalaisessatietoyhteiskuntatutkimuksessa. Lisäksi haastateltiin tietoyhteiskuntaobservatorion kannaltaoleellisten avainministeriöiden sekä yritysten edustajia.

6.1. Tutkimuslinjaukset

Haastateltujen mielipiteet ovat varsin yksimielisiä siitä, että tietoyhteiskuntatutkimuksellaon kysyntää observatorion ydinalueilla. Mielipiteet tutkimuspainotuksista sen sijaan vaih-telivat lähinnä haastateltujen omien päätutkimusalojen mukaan. Yhteistyömuotojen ylei-sinä lähtökohtina korostettiin riittävän laajaa toimijaverkostoa, monitieteisyyttä ja sovel-lettavissa olevaa tiedon tuottamista. Yhteistyössä peräänkuulutettiin myös eri toimijoidenerityistarpeiden huomioimista ja todellisen tieteidenvälisyyden tärkeyttä. Hanke ei saa ollapelkästään yksittäisten osahankkeiden kokoelma vaan eri toimijaryhmien tulee olla aktiivi-sesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Yhteistyötahojen tapaamisia ja palavereita pi-dettiin toivottavana projektin eri vaiheissa.

Haastatteluissa peräänkuulutettiin käsitteellisen keskustelun tarvetta. Tietoyhteiskunta(information society) nähtiin sisällöllisesti liian teknispainotteisena ja esimerkiksi ”oppivanyhteiskunnan” (learning society) käsite olisi parempi. Tutkimuksellisessa mielessä huomioon tärkeä. Suomalaisessa kielenkäytössä tietoyhteiskunta on kuitenkin jäsentynyt vallitse-vaksi termiksi, jolla viitataan joko teknologian käyttöön tai yritystalouteen. Vaikka aka-teemisesta intressistä kumpuava käsitteellistäminen tarjoaa kritiikin tietoyhteiskunnan kä-sitteelle, sen säilyttäminen observatoriota kuvaavana sanana on perusteltua. Tutkimuksenteoreettiset lähtökohdat on kuitenkin kytkettävä käsitteellisiin asioihin.

Ari-Veikko Anttiroiko korosti kansainvälisen ja eurooppalaisen benchmarking-toiminnankehittämistä. Hänen mukaansa observatorion tutkimusagenda voisi noudatella melko suo-raviivaisesti tietoyhteiskunta-asian neuvottelukunnan linjauksia. Tutkimus keskittyy tällöinteknologiatalouteen, aluekehitykseen ja julkiseen hallintoon. Julkisen hallinnon kytköseGoverment -tutkimukseen on ilmeinen. Tampereen yliopistolla on tehty aiheesta yksityis-kohtainen aieselvitys (Anttiroiko 2002). Anttiroiko ei pidä mahdollisia päällekkäisyyksiäongelmana. Enneminkin olemassa olevat suunnitelmat tuottavat synergiaetuja observatori-on tutkimuslinjausten kanssa.

Haastatteluissa painotettiin tutkimuksen alueellisia lähtökohtia, mikä on sopusoinnussaobservatoriolle alustavasti suunnitellun kolmiportaisen aluehierarkian kanssa. Erityisestikaupunkien kehittyminen ja strateginen tietojohtaminen sisältävät potentiaalisia selvitys-kohteita. Samalla tutkimuksen ”poikkitieteellisyys” pitäisi saada toimimaan muunakin kuinvain korusanana. Todellisen poikkitieteellisen tutkimustoiminnan aikaansaaminen kiin-nostaa varmasti myös eri rahoitustahoja.

56

SITRA:n on kiinnostunut erityisesti yhteiskuntapoliittisesti hyödynnettävän tiedon tuotta-misesta. Yhteiskunnassa tapahtuvien toimintamallien muutosten seuraaminen niin yritystenkuin kansalaisten keskuudessa on kohde, josta on saatava lisää tietoa. Olemassa olevienpalveluiden parantaminen ja resurssien käytön tehostaminen jäsentyy tällöin osaksi tieto-yhteiskuntatutkimuksen ydinalueita. Tutkimuskysymykset eivät saa koskea ainoastaanICT-yritysten toimintaa vaan myös perinteisten tuotantoalojen modernisaatiota ja infor-maatioaikakauden käytäntöjen muutosta. Erityisesti kansalaisten kohdalla muutosten tut-kimus on tärkeää. ICT:n jäsentyminen arkipäivään näkyy kotona, pankkiasioinnissa, kau-passa käynnissä ja työelämän muutoksissa.

Haastatteluissa ilmeni mielenkiintoinen näkökulma kehitysprojektien lähtötasosta. ICT:njäsentyminen niin yritys- kuin hallintokäyttöön on hidasta. Useat projektit ja kehityshank-keet lähestyvät asiaa ”high-end” tuotteiden kautta. Tärkeämpää olisi kuitenkin arvioidayksinkertaisempien järjestelmien implementointia ”jälkijunassa” tulevien yritysten ja jul-kisorganisaatioiden toimintaan. Esimerkiksi multimediajärjestelmien kehitystyö perintei-sillä aloilla ei ole tarkoituksenmukaista mikäli edes matkapuhelimien perusominaisuuksiaei hyödynnetä ollenkaan. Asia on otettava huomioon sellaisilla aloilla, joissa ICT:n käyt-töönotto on ollut hidasta.

Perinteisten toimintatapojen kanssa kauan toimineiden organisaatioiden tapaustutkimuk-sessa korostettiin tarvetta inhimillisten adoptioprosessien selvittämiseen. Uusien tekniikoi-den mahdollistat muutokset eivät jäsenny toiminnan osaksi, mikäli vanhat olemassa olevatjärjestelmät eivät järkevällä tavalla tue uusia toimintamuotoja. Eräs haastateltu perään-kuuluttikin motivaation etsimistä: Miksi helpottavien järjestelmien adoptio on niin hidastakuin se on? Erityisesti mikrotason yrityksissä (1-3 työntekijää) ja kunnallissektorin toimin-nassa yksinkertaisimpienkin systeemien liittäminen päivittäistyöhön on vähäistä ja sopeu-tumisajat ovat pitkiä.

Aineistoihin liittyvät kysymykset tulevat vaikuttamaan observatorion tutkimuslinjauksiin.Valmiiden aineistojen hyödyntäminen ja uusien, observatorion avaintoimintojen kannaltarelevanttien, aineistojen itsenäisen tuottamisen syntetisointi on haasteellinen tehtävä. Ai-neistojen kokoamisen ja yhdistelyn pohjalta tapahtuva uuden tiedon tuottaminen muodos-taakin yhden ”tietoyhteiskuntaobservoinnin” päätehtävistä.

Seuraavat ideat nousivat keskusteluista esiin konkreettisina tutkimustoimintaehdotelmina:

• Kansallinen survey-tutkimus• Survey-tutkimukseen perustuva jatkuva seuranta (barometri)• eDemokratian selvitys � verkkopalveluanalyysi• ICT-toimialan kehityskulku• Perinteisten tuotantoalojen muutosprosessi• Vertailevat tutkimukset eri aluetasojen välillä• eTampereen vaikutus ja sen merkitys niin tamperelaisille kuin yrityksille• eTampereen luontiprosessi management-näkökulmasta• Yksilötason ICT:n käyttötottumukset ja viestintäkäytäntöjen muutokset

57

• Tietoliikenneinfrastruktuurin leviämisen tutkimus (laajakaistayhteydet)• Pilottihankkeiden evaluointitutkimus ja sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA)• ”Perässä laahaajien” (mikroyritykset ja kansalaiset) haluttomuus tekniikan käyttöön• Kuntien hallinto-organisaatiossa olevien jähmeyksien helpottaminen ICT:n avulla• Tietoyhteiskuntatutkimusmateriaalin kerääminen yhteen paikkaan koko Suomesta

Listauksen pohjalta voidaan tiivistää seuraavat kolme temaattista aiheryhmää, joita obser-vatorion tutkimustoiminnan tulisi koskea.

1) Kansalaisyhteiskunta (yksilönäkökulma)2) Yritystalous ja teknologiatalouden murros (talousnäkökulma)3) Viranomaisasiointi ja julkishallinto (julkissektorin näkökulma)

Luotujen temaattisten kokonaisuuksien perusteella voidaan hahmotella tietoyhteiskuntaob-servatoriolle tutkimusagenda. Esityksessä on kuitenkin syytä muistaa, että varsinaiset tut-kimuskysymykset määräytyvät tutkimusinstanssien preferenssien mukaan. Esitetyt teematmuodostavat laajat suuntaviivat aihepiireistä, jotka eivät yksiselitteisesti rajoita muita tut-kimuksellisesti kiinnostavia osatarkasteluja.

6.2. Erityisehdotukset

Haastatteluissa korostettiin observatorion organisatorisen konseptin huolellista valmisteluaennen varsinaisia rahoitusneuvottelujen käynnistämistä. Observatorion rakenteeksi ehdo-tettiin ratkaisua, jossa ydintutkijajoukon muodostaisi kahdesta neljään tutkijaa. Nämä työs-kentelisivät suoraan observatorion alaisuudessa vastaten observatorion perustoiminnoista,joita ovat tutkimustoiminnan sisällöntuotanto, toiminnan organisointi ja laaja-alainen tieto-yhteiskuntatutkimuskentän seuranta. Ydinjoukon ohella observatorioon liittyisi osaprojek-teja, jotka toteutetaan tiedealalaitoksilla.

Observatorion kehittymisen suurimmaksi kompastuskiveksi haastateltavat arvioivat päte-vien tutkijoiden rekrytoinnin. Yleisin peruste argumentille on suomalaisen tutkimuskentänpienuus ja että useat avainasemissa toimivat varttuneemmat tutkijat ovat liian kiinnitettyjämuihin projekteihin ja hankkeisiin. Ongelman kiertämiseksi observatorion konsepti onkehitettävä ”juuri oikeaan tarpeeseen” periaatteen mukaisesti. Observatorio tekee kysely-kierroksen etukäteen tärkeimmiksi arvioiduilta toimijoilta ja pyrkii yhdistämään tiedon-kysynnän tutkimusyksiköiden taitokompetensseihin.

Ongelmaksi arvioitiin myös pitkäaikaisen rahoituksen löytäminen. Tämä liittyy ajatukseen,jonka mukaan observatoriosta pitäisi luoda pysyväluonteinen toimija. Pysyvyys on edel-lytys observoinnin barometrimäiselle toteuttamiselle. Jatkuva-aikainen tiedon kerääminenon ajankohtaista ainakin niin kauan kun ”tietoyhteiskuntakehityksen” tarina jatkuu. Tiedontuottamista varten observatorion kaltainen tietokeskittymä arvioitiin varsin käyttökelpoi-seksi työkaluksi. Haastatteluissa nousivat esiin myös observatorion tuottaman tiedon jaka-miseen liittyvät kysymykset. Luontevaksi ratkaisuksi esitettiin aktiivisesti päivitettäväätietokantajärjestelmää. Säännöllisesti ilmestyvä paperijulkaisu arvotettiin myös tunnetta-

58

vuutta lisääväksi kanavaksi. Tiedonvälitykseen liittyvät kysymykset tulevat olemaanavainasemassa observatorion yhteiskunnallisen hyödyntämisen kannalta.

Haastateltujen rahoitustahojen edustajien yleinen toteamus on, että riittävän laajan konsor-tion luominen/kerääminen on heidän mukaan lähtemisensä ehdoton edellytys. Haastatte-luissa ilmeni myös Suomen Akatemian ensivuoden (2003) ”sosiaalinen pääoma” ohjelma,joka on syytä ottaa huomioon eräänä potentiaalisena vaihtoehtona observatorion rahoitus-pohjaa mietittäessä. Ongelmallista ohjelmassa on termin ”sosiaalinen pääoma” hajanainenkäyttö. Todennäköisesti ohjelmaan tulee hakemuksia miltei kaikilta tieteenaloilta, mikäkoventaa rahoituskilpailua.

Tilastollisen tiedon tuottamiseen liittyen haastatellut peräänkuuluttivat Tilastokeskuksen jatietoyhteiskuntaobservatorion työnjakoa. Yhtenä vaihtoehtona ilmaistiin kaksivaiheinentyönjako, jossa observatorio tuottaa kysymyssisällöt uudelle Tilastokeskuksen keräämällebarometrityyppiselle selvitysmateriaalille. Käytännössä yhteistyön toteuttamiselle on kaksipäävaihtoehtoa, joista toinen tarkoittaa aineiston hankkimista tilaustutkimuksena ja toinenperustavammanlaatuista yhteistyötä. Yleissävynä haastatteluissa oli laadukkaan ja analyyt-tisesti tuotetun tiedon tarve suomalaisesta tietoyhteiskunnasta.

59

7. Tietoyhteiskuntaobservatorio vastauksena haasteisiin

7.1. Tietoyhteiskuntaobservatorion idea

Toimintaympäristö ja sidosryhmätTietoyhteiskuntaobservatorio toimii Tietoyhteiskuntainstituutin osana Tampereen yliopis-tolla. Tampereen seutu on kasvukeskusalue, jolla on useita vahvuuksia tietoyhteiskuntatut-kimuksen toteuttamisen kannalta. Observatorion näkökulmasta vahvuustekijöitä ovateTampere -hankeen monialaisuus, monipuolinen ICT-yritysjoukko, Tampereen kaupunginaktiivinen sitoutuminen tietoyhteiskuntapalveluiden kehittämiseen sekä Tampereen yli-opiston laitosten tutkimustoiminta. Tampere tarjoaakin hyvät ulkoiset puitteet observatori-on toiminnalle (vrt. Anttiroiko 2002: 32–35).

Observatorion käynnistämiseksi tarvitaan Tampereen alueen korkeakoulujen, muiden yli-opistojen yhteiskuntatieteiden laitosten, valtiohallinnon sekä eri rahoitustahojen yhteenso-vittamista. Osapuolia hyödyttävän relevantin tutkimustiedon kannalta on ensisijaista tur-vata riittävä taloudellinen perusta, joihin olemassa olevat osaamisresurssit kohdennetaan.Kuvassa 5 on hahmoteltu observatorion tärkeimmät sidosryhmät.

Kuva 5. Tietoyhteiskuntaobservatorion sidosryhmät.

Sidosryhmien välisessä työjaossa ISI toimii laaja-alaisesti tietoyhteiskuntaa tarkastelevanatoimijana. Observatorio puolestaan on profiloitunut ensisijaisesti yhteiskuntatutkimukseen.Observatoriolle on myös määritelty oma johtoryhmä52. Observatorio pyrkii keskustele-maan aktiivisesti tutkimustyötä tekevien tahojen kanssa osaprojektien edistymisestä jamahdollisesti ilmenneistä ongelmista. Tutkimuksen aluetasojen, sisältölinjausten ja tavoit-teiden pohjalta on mahdollista hahmotella tietoyhteiskuntaobservatorion operatiivista mal-lia. Kuvassa 6 on esitetty observatorion rakenteen pelkistys. Lähtökohtana on eri tiedeala-laitosten yhteistyö ja joustavuus. Osallistujat valikoituvat niiden erityisosaamisalueidenkautta. Osaprojekteissa olevien laitosten lukumäärä tulee todennäköisesti olemaan kol-mesta viiteen. Mikäli observatorion ydinryhmässä työskentelee kaksi tai kolme henkeä ja 52 Johtoryhmä sisältää viisi henkeä: professori Ari-Veikko Anttiroiko, dosentti Sami Borg, VTT Jari Aro, tut-kimusjohtaja Antti Kasvio ja tutkimusjohtaja Marja-Liisa Viherä.

Kansallinen tutkimustoiminta

Rahoittajat Tietoyhteiskuntaobservatorio Tutkimusyksiköt

Kansainvälinen tutkimus ja yhteistyö

60

osallistuvilla laitoksilla kahdesta neljään henkeä, hankkeen kokonaishenkilöstömääräksimuodostuu noin 8–15 henkeä.

Kuva 6. Vaihtoehto observatorion operatiiviseksi rakenteeksi.

Tietoyhteiskuntaobservatorion ytimen muodostaa 2–4 hengen tutkijaryhmä. Tavoitteena onturvata ryhmälle pysyvämpiluonteinen rahoitus, jolloin ryhmä pystyisi vastaamaan pidem-piaikaisen tietoyhteiskuntaseurannan toteuttamisesta sekä vaihtuvien osaprojektien koor-dinoinnista. Observatorio toimii eräänlaisena ”astinalustana”, joka kanavoi rahoittajientutkimuskysynnän ja tutkijoiden osaamisresurssit projektiksi. Alustavien rahoitusjär-jestelyjen edistyessä lähestytään niitä toimijoita, joilla on kysynnän mukaista kompetens-sia. Alkukäynnistysvaiheessa myös Tietoyhteiskuntainstituutti voi käyttää resurssejaanpienimuotoisen toiminnan käynnistämiseen.

Tutkimustoiminnan luonnehdinta ja tutkimuslinjaukset

Tutkimuksen aluetasotTutkimuslinjausten suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kolmeen pääkohtaan: 1)aluetasoihin, 2) tutkimussubstanssiin ja 3) tiedon sovellettavuuteen. Tietoyhteiskuntaob-servatorion tavoitekenttä on jaettava kansainvälisiin ja kansallisiin tavoitteisiin. Kansalli-sesti on tärkeää, että käynnistettävät tutkimusprojektit tuottaisivat relevanttia ja hyödyn-nettävissä olevaa tietoa kansalaisten tarpeista ja haluista sekä niistä kriittisistä tekijöistä,joilla suomalainen tietoyhteiskuntaprojekti jatkaisi globaalina suunnannäyttäjänä. Kan-sainväliset tavoitteet liittyvät tutkimuksen laadun tunnistamiseen ja korkeatasoisen teo-reettisen tiedon empiiriseen evaluointiin. Näiden pääkohtien avulla on mahdollista määri-tellä tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimustoiminnan aluetasot koskemaan paikallista,valtakunnallista ja kansainvälistä tietoyhteiskuntaa.

Paikallinen tietoyhteiskunta: Ensimmäisen aluetason muodostavat Pirkanmaahan kohdis-tuva paikallistutkimus ja teknologian alueellisten tulkintojen tutkimus. Paikallistason tut-kimus tulee todennäköisesti olemaan volyymiltaan pienintä observatorion tutkimusagen-dassa, mutta sen merkitystä ei tule väheksyä, koska paikallista tietoyhteiskuntatutkimustakorostetaan useissa ministeriöiden linjauksissa ja projektisuunnitelmissa. Aineisto kerätäänTampereen seudulta, jolloin on mahdollista tehdä vertailuja eri tyyppisten paikallisalueko-

Rahoittaja 1 Rahoittaja 2 Rahoittaja 3 …

Tietoyhteiskuntaobservatorio

Laitos 1 Laitos 2 Laitos 3 Laitos 4 …

eDemokratia Alueellisuus Sosiaalinen Suunnittelu/muutos osallistuminen

Tilastokeskusja muut ei rahoittavat yhteistyötahot

61

konaisuuksien53 välillä. Paikallisaluekokonaisuuksien erityisyyksien ymmärtäminen johtaatoiminnallisen alueen käsitteeseen, joka määritellään keskuksen ja sen vaikutusalueen jat-kuvan vuorovaikutussuhteen avulla. Alueelliset vertailututkimukset tulisikin pohjataenemmissä määrin toiminnallisten alueiden välisten erojen selvittämiseen. Vertailu olisimahdollinen esimerkiksi ”Tampereen seudun” ja ”Turun seudun” välillä. Tällöin lähesty-minen sisältäisi paitsi puhtaasti paikallisia tarpeita palvelevia niin myös kansallista tutki-musintressiä.

Kansallinen tietoyhteiskunta: Tietoyhteiskuntaobservatorion tulee tuottaa kansallisestimerkittävää politiikkarelevanttia tietoa suomalaisen tietoyhteiskunnan nykytilasta. Tehtä-vää varten on kansallisesti kattavan survey-tutkimuksen avulla selvitettävä ne tekijät, jotkaestävät ICT:n täysimääräistä hyödyntämistä eri organisaatioissa ja kansalaisten keskuu-dessa. Tavoitteena on tarkastella erityisesti ICT:n vaikuttavuutta ja kvalitatiivisia tekijöitä,jotka eivät näy esimerkiksi Tilastokeskuksen aineistoissa. Myöhemmin survey-aineisto voitoimia pohjana esimerkiksi säännöllisesti kerättävälle barometrille. Observatorion kerää-millä aineistoilla pyritään myös testaamaan tietoyhteiskunnasta luotuja teoriakehitelmiä.

Survey-aineistoa voidaan vankistetaan kohdennetuilla haastatteluilla. Haastateltaviksi va-litaan tutkimuskysymyksissä määriteltyjä toimijoita, jotka voivat olla yhdistyksiä, yrityksiätai julkisorganisaatioita. Haastattelut voidaan kohdentaa myös sosiaalisiin erityisryhmiin.Tällöin ISI:n johtoryhmän kokouksessa (7.6.2002) peräänkuulutetut erityisryhmien tarpeet(esim. vanhukset, nuoret, jne.) saadaan selkeämmin esiin. Ryhmäkohtaista tutkimusta on jotehty runsaasti joten avainryhmien etukäteisarviointi on tärkeää. Aineistojen lähtökohtanaon mahdollistaa alueelliset vertailut valtakunnan mittakaavassa (vrt. paikallistason tutki-musintressit). Tarkastelukohteiksi on järkevintä valita suurimpia kaupunkeja kuten Helsin-ki, Kuopio, Oulu, Tampere tai Turku.

Kansainvälinen tietoyhteiskunta: Kansainvälinen tutkimus on monisyistä. Tutkimuskysy-mykset voivat koskea esimerkiksi digitaalisia kuiluja, teknologian vaikutuksia globaaliintalouteen tai Suomen kansainvälistä asemaa tietoyhteiskuntakehityksessä. Tavoitteena ontuottaa tietoa Suomen tilanteessa eEuroopan kontekstissa. Lähtökohtana on verrata tekno-logian hyödyntämistä eri toimijoiden organisaatioissa saatavilla olevien aineistojen puit-teissa. Aineistona voivat toimia tilastolliset materiaalit ja empiirisesti tietoyhteiskuntaakäsittelevät tutkimukset. Esimerkiksi väitöskirjojen määrät ja sisällöt kertovat paljon erimaiden panostuksista tietoyhteiskuntatutkimukseen. Lopulliset tutkimuskysymykset ja-sisällöt tarkentuvat yksityiskohtaisissa tutkimussuunnitelmissa.

Kansallisten ja kansainvälisten tietoyhteiskuntalinjausten perusteella on löydettävissä seu-raavat tutkimuksen sisältökokonaisuudet, joilla on yhteiskunnallista kysyntää. Esitettävätkohdat ovat yhdistettävissä SITRA:n kärkihankkeissa sekä tietoyhteiskunta-asianneuvot-

53 ”Paikallisaluekokonaisuuksia” voidaan lähestyä alueiden erityisyyksien kautta. Esimerkiksi käsitykset maa-seutu- ja kaupunkialueesta muodostuvat paitsi hallinnollisten rajausten, myös koettujen historioiden ja merki-tysten kautta. Näistä tekijöistä ei ole olemassa objektiivisia määritelmiä. Maaseutumaisten ja kaupunkimaistenalueyksiköiden tarpeet poikkeavat huomattavasti toisistaan, joka on otettava huomioon myös ICT-tutkimuksessa. Tällöin aluekategorioiden tapauskohtainen ja perusteltu määrittely on avainasemassa oikea-suuntaisessa tiedontuottamisprosessissa (vrt. Inkinen 2001).

62

telukunnan hallitusraporteissa tärkeiksi arvioituihin teemoihin. Esimerkiksi eduskunnantulevaisuusvaliokunnan arvioinnissa korostetaan kolmea päälinjaa: alueellisuutta ja yksilöäja lasten kehitystä. Tietoyhteiskuntainstituutin koordinoima lapset tietoyhteiskunnassa54

-projekti täyttää viimeksi mainitun tutkimusintressin. Näistä lähtökohdista katsoen obser-vatorion alaisuudessa tehtävän tutkimuksen tulee koskea 1) kansalaisten tietoyhteiskuntaa,2) yritysten ja teknologiatalouden tietoyhteiskuntaa sekä 3) hallinnon tietoyhteiskuntaa.Avaintoimijoiden haastattelujen perusteella seuraavat ”tutkimusakselit tai -teemat” tulevatolemaan observatorion alaisuudessa toimivien osaprojektien ohjenuorana.

1) Sosioekonominen muutos ja ICT (kansalaisen tietoyhteiskunta): Ihmiskeskeinen tieto-yhteiskuntatutkimus niin paikallis- kuin kansallistasolla on välttämätöntä. 1) Paikallistasoncase-tutkimusten avulla saadaan tuotettua tietoa erityisistä tekijöistä ja lähtökohdista, joi-den avulla suomalainen tietoyhteiskunta rakentuu ja kehittyy paikallisissa olosuhteissa.Käytännön tutkimuskohteena voi esimerkiksi olla erilaisten kehitysprojektien alueellistenvaikutusten arvioiminen. 2) Kansallisella tasolla laaja survey-tutkimus muodostaa tärkeänkansalaistietoyhteiskuntaa selvittävän näkökulman. Tärkeimmät kysymykset selvittävätICT:n käyttötottumuksia, määriä ja kokemuksia sekä merkityksiä, joita käytöstä saadaan.Lähestymisessä on tarpeen suosia sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. 3)Kansainvälisen tutkimuksen aihepiirin muodostavat kansallisten tilastokeskusten ja tutki-muslaitosten keräämät tietoyhteiskuntaa koskevat aineistot. Kansainvälisiä vertailuja ontehty viimeaikoina runsaasti, mutta niiden ongelmana on yleensä teoreettisen pohjan heik-kous.

2) Teknologiatalous- ja aluekehitys (yritysten tietoyhteiskunta): Yritysten tietoyhteiskun-tateema käsittelee tuotanto- ja toimintalogiikoiden muutosten ohella myös yksittäisiä työ-organisaatioita. Taloudellisen toiminnan ymmärtämisessä ja tuottavuusparadoksin ratkai-semisessa toimialojen mukana myös yksittäisiä yrityksiä on tarkasteltava omina kokonai-suuksinaan. Yritys- ja toimialakulttuuri onkin jatkuvassa muutosprosessissa, mikä yhdistääaihepiirin kansalaisten tietoyhteiskuntaan. Tarkasteltavat toimialat määritellään yksityis-kohtaisesti erillisissä tutkimussuunnitelmissa. Tutkimukseen voi sisältyä esimerkiksi joh-tamiskulttuuriin, työorganisointiin ja etätyöhön liittyviä kysymyksiä. ICT:n tuomat muu-tokset yritysten päivittäisiin toimintoihin on myös haastava selvityksen kohde. Tiedonjakamisen helpottumisen ohella tiedon merkitys on muuttunut yrityskulttuurissa. Mitkäovat ne ICT:n tuomat kriittiset tekijät, joiden avulla yritys todella pystyy parantamaan toi-mintaansa tai tuottavuuttaan sekä kuinka tämä paraneminen heijastuu yrityksen taloudelli-siin tunnuslukuihin?

eTampere -ohjelmassa yritysten kehittämiseen on panostettu paljon eKiihdyttämö -osaoh-jelman puitteissa. Tämä antaa hedelmällisen lähtökohdan yhteiskuntatieteelliselle tutki-mukselle, jolloin eri toimijoiden erityisosaaminen on hyödynnettävissä. Kansallisella ta-solla voidaan myös vertailla ja arvioida alueellisten yritysryppäiden ICT-järjestelmienhyödyntämistä. Tarkastelu on syytä rajata koskemaan erikseen määriteltäviä toimialoja.Esimerkiksi tietoa tarvitaan teknologiayritysten ja perinteisten toimialojen tuottavuuskehi-tyksen eroista ja ICT:n roolista kehityskulussa. Kansainvälisestä näkökulmasta varteen-

54 http://www.uta.fi/laitokset/ISI/hankkeet/hanke20.html

63

otettava selvityskohde on yritysten tuotantomenetelmien muutokset ja tietoverkkojen roolisekä tärkeys näissä prosesseissa. Myös maakohtainen vertailututkimus tietoyhteiskuntaarakentavien teknologiayhtiöiden toiminnasta on haastava.

3) eDemokratia ja osallistuminen (julkishallinnon tietoyhteiskunta): Julkishallinnossa ta-pahtuvaan ICT:n hyödyntämiseen ja kansalaisvaikuttamiseen kytkeytyvät teemat muodos-tavat kolmannen päälinjauksen ytimen. Ensisijaiset tutkimuskysymykset liittyvät osallistu-vaan aluesuunnitteluun, viranomaisasioinnin tilaan ja kansainväliseen vertailuanalyysiintoimintaympäristöjen jäykkyyksistä. Kysymykset liittyvät kiinteästi tietoyhteiskunta-asianneuvottelukunnan ensimmäisessä raportissa hallitukselle (14.6.2000) esitettyihin kehittä-misehdotuksiin, joista erityisesti ”julkisen hallinnon toimintalinjojen selkeyttämiseksi onselvitettävä, mitä odotuksia kansalaisilla ja elinkeinoelämällä on julkisen hallinnon roolistatietoyhteiskunnan kehittäjänä” yhdistää tässä selvityksessä esitetyt kolme tutkimuspäälin-jausta (kansalainen, yritys ja hallinto) tiiviisti yhteen.

Tutkimusaineistot ja analysointiLaaja kansallinen survey tulee olemaan observatorion keskeinen aineistoelementti. Toteu-tuksessa pyritään yhteistyöhön Tilastokeskuksen kanssa. Laajimmillaan survey käsittääosion jokaisesta observatorion pääteemasta (kansalaiset, yritykset ja hallinto). Suppeim-millaan kysely joudutaan fokusoimaan yhteen erityisalueeseen. Tavoitteena myös on, ettäsurvey toteutettaisiin noin kahden vuoden välein barometrityyppisenä seurantana. Mikäliobservatorion resursointi jää vajaaksi, kysely tehdään kerran poikkileikkaustutkimuksena.Observatorion toimintaan voidaan sisällyttää myös laajempi aineiston keräämisintressi,jolloin observatorio pyrkii keräämään kaiken saatavilla olevan tietoyhteiskuntaa koskevantutkimustiedon Suomesta. Tällöin tutkimusraporttien, kirjallisuuden ja sanomalehtikirjoi-tusten seuranta tulee ajankohtaiseksi. Päällekkäisyyksiä esimerkiksi SITRA:n tekemäntutkimusseurannan ja tietoyhteiskuntauutisoinnin kanssa tulee kuitenkin välttää.

Tiedealalaitoksilla toteutettavissa osaprojekteissa käytettävät aineistot määräytyvät laitos-ten tutkimusintressien mukaan. Osaprojektit voivat täydentää survey-aineistoa esimerkiksihaastatteluin tai kirjallisin materiaalein. Analyysimenetelmät jäsentyvät käytettyjen ai-neistojen mukaan. Observatorio ei siis pyri olemaan ainoastaan kvantitatiivista tilastotietoatuottava yksikkö, kuten Tilastokeskus. Observatorio on tutkimushanke, jossa olemassaolevia aineistoresurssien analysoinnin kautta pyritään tuottamaan sovellettavissa olevaalaadukasta tietoa ajastamme.

Synteesi: tietoyhteiskuntaobservatorioTietoyhteiskuntaobservatorio tulee pureutumaan esitettyihin pääteemoihin kolmella alueta-solla, jolloin alueellisuus kytkeytyy kiinteäksi osaksi tutkimussisältöjä. Observatorion tut-kimuskenttä voidaan muodostaa tällöin linjausmatriisina (Taulukko 5).

64

Taulukko 5. Tietoyhteiskuntaobservatorion avainulottuvuudet: alueellisuus, yhteiskunnalliset ilmiötja tutkimustoiminnan pääsisällöt.

Esitetyt tutkimusteemat ilmenevät jokaisella aluetasolla, mitä symboloivat ristikkäisetnuolet taulukossa 5. Esitetty luokitus ei siis pyri olemaan rajaava aluetasojen ja tutkimus-teemojen suhteen. Lopulliset tutkimusryhmien profiloinnit tapahtuvat esitettyjen tutkimus-suunnitelmien ja osaamiskompetenssien perusteella. Teknologiatalouden ja yrityslähtöi-syyden tavoitteena on selvittää kuinka ICT on vaikuttanut aluetaloudellisiin kehittymis-mahdollisuuksiin ja yritystoimintaan. Kansalaisyhteiskuntaan liittyvät teemat ovat voi-makkaimmin edustettuna kansallisen tason arvioinnissa. Observatorion tavoitteena ontuottaa omaa tietoa kansalaisten ICT käytön vaikuttavuudesta, tärkeydestä ja merkityksestäarkielämässä. Käyttöasteisiin pohjautuvaa vertailutietoa on runsaasti saatavilla. Empiiristäaineistoa kokemuksellisuuteen liittyvistä tekijöistä on kuitenkin vielä vähän. Kansalliseentasoon liittyy mahdollisuus erikseen valikoitavien aluekokonaisuuksien vertailuun. Jul-kishallinnon tietoyhteiskunta peilautuu kaikille aluetasoille: kuinka paikallistoimijat hyö-dyntävät ICT:n mahdollisuuksia, kuinka kansallistasolla eDemokratia on toteutunut jakuinka suomalaista verkkopohjaiset ratkaisut voivat kehittää ja edesauttaa hallintojärjes-telmän toimivuutta.

Kuvassa 7 esitetään tietoyhteiskuntaobservatorion kokonaisrakenne kaaviona. Kuvassapelkistetään aiemmin esitetyt tutkimuslinjaukset, aineistot, toimintaympäristö ja rahoitus.Kuten kuvasta havaitaan, observatorion ydinryhmä tulee olemaan vastuullinen hankeenkoordinaatiosta ja tulosten raportoinnista. Ydinryhmä toimii myös tiedonvälittäjänä eriosallistujien välillä. Tutkimuspuolella yhteistyötä voi tietysti olla myös ilman välikäsitoi-mintaa, mitä symboloi kuvan 7 katkoviivainen nuoli osaprojektien ja johtoryhmän välillä.

Parhaimmillaan observatorio toimii joustavana tutkimusverkostona. Tarkoituksena ei siisole luoda kertaluonteista ja organisatorisesti jäykkää yksittäishanketta. Tavoiteltavaa päin-vastoin on, että ydinryhmän ympärille jäsentyvät osaprojektit ovat vaihtuvia. Osaprojektienkestot voivat tarvittaessa vaihdella kulloisenkin rahoitustilanteen mukaan. Rahoitustahoillaon tällöin mahdollista toimia yhteistyössä yksittäisten osaprojektien kanssa. Joustava ajat-telu mahdollistaa paremman tiedon kysynnän ja tuottamisen kohtaamisen, mikä palveleejokaista observatoriohankkeeseen osallistuvaa tahoa.

Tutkimusteema Aluetaso Tutkimusluonne TutkimussisältöTeknologiatalous Paikallinen Soveltava Yrityskehitys

(Yritysten (Tampere) Paikallista tietoa tuottava Case-tutkimustietoyhteiskunta)

Sosiaalinen muutos Kansallinen(Suomi)

Uutta tietoa tuottava Survey - uusien mittarien luonti

(KansalaistenVertaileva tutkimus Ajallinen kehityskulku

tietoyhteiskunta)- jo olemassa olevat aineistot Aluekokonaisuudet ja

- rinnastettavuus/aluelähtöisyys teknologiapenetraatio

Osallistuminen Kansainvälinen Vertaileva tutkimus: Benchmarking:(Hallinnon (EU) - EU:n puitteissa eDemokratia

tietoyhteiskunta) - Globaalisti eGovernment

65

Kuva 7. Idea tietoyhteiskuntaobservatoriosta.

7.2. Toiminnan käytännön järjestely

Alustava aikataulu, hankkeen kesto ja toiminnan aloitusTietoyhteiskunnan tutkimus on luonteeltaan jatkuvaa, joten tietoyhteiskuntaobservatorionydinryhmän roolista on tavoiteltavaa luoda pysyvämpi verrattuna kolme vuotta kestäväänyksittäisprojektiin. Observatorio tulisi toimimaan tietoyhteiskuntainstituutin alaisuudessa

YHTEISTYÖTAHOT RAHOITUS Yliopistot ja korkeakoulut Ministeriöt Erikoistutkimuslaitokset Yritykset

eTampere SITRA Tilastokeskus Akateemiset (TaY, SA, etc.)

TIETOYHTEISKUNTAOBSERVATORIOMitä? Alueellisen tietoyhteiskunnan tutkimus painoaloina:

1) Yritysten tuotanto- ja palveluprosessi2) Kansalaiset3) Julkishallinto

Miksi? Tarve uudelle tietoyhteiskuntaa koskevalle tutkitulle tiedolleMissä? Tutkimus toteutetaan pääasiassa Tampereen yliopiston yksiköissäMiten? Observatorion tutkimus jakaantuu ydinryhmään ja laitoksilla

toteutettaviin osaprojekteihin. Ydinryhmä vastaa perustoiminnoista: - Surveyn toteutus (mahdollisesti Tilastokeskuksen kanssa) - Hankkeesta tiedottaminen yhteistyötahoille ja suurelle yleisölle - Hankkeen koordinointi ja yhteisjulkaisujen kokoaminen - Oman tutkimustoiminnan tekeminen (observatorion teemoista)

- Tietoyhteiskuntatutkimuksen kentän laaja-alainen seuranta

JOHTORYHMÄ OSAPROJEKTIT- A-V. Anttiroiko - Laitoksilla tehtävä tutkimus- J. Aro - Määrittelevät omat erityistutkimussalat- S. Borg observatorion tutkimuslinjojen sisältä- A. Kasvio - Vaihtelevat laajuuden ja keston mukaan- M-L. Viherä

66

vuoden 2005 loppuun, jolloin eTampere -hanke päättyy. Tällöin Tietoyhteiskuntainstituu-tin ja observatorion rahoituspohja on arvioitava ja järjestettävä uudelleen. Oleellista ontutkimuksen jatkuvuus, koska yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole koskaan periodimaisia jasiksi kehityskulkuseurannan turvaaminen on tavoiteltavaa.

Tietoyhteiskuntaobservatorion alaisuudessa toimivien osaprojektien aikataulut ja budjetitvoidaan esittää tässä vain suuntaa-antavasti. Tavoitteena on, että hankevalmistelut saadaanvietyä loppuun vuoden 2002 aikana ja että observatorion ensimmäiset osaprojektit alkaisi-vat vuoden 2003 aikana. Observatorion ensimmäisten osaprojektien kokonaiskestoksi onalustavasti suunniteltu yhdestä kolmeen vuotta. Oheinen kaavio havainnollistaa alustavanja pelkistetyn aikataulurakenteen (Taulukko 6).

Taulukko 6. Tietoyhteiskuntaobservatorion aikataulukaavio vuosille 2002–2006.

Observatorion tulosten esittely tapahtuu toimitettujen kirjojen, tutkimusartikkeleiden sekätutkijaseminaarien kautta. Seminaarit pyritään järjestämään yhteistyössä osaprojektienkanssa erityisteemoista. Avainpuhujiksi on tarkoituksenmukaista hankkia arvostettuja kan-sainvälisiä tutkijoita.

Budjetti ja rahoitusTietoyhteiskuntaobservatorion alaisuudessa sekä laitostiloissa työskentelevien henkilöidenpalkkakustannuksista sekä muista kuluista voidaan hahmotella seuraavanlainen budjetti-raami (per vuosi). Esitettävä laskelma perustuu arvioon, jonka mukaan ydinryhmässä toi-mii kolme tohtoritutkijaa. Rahoituskulut voivat kuitenkin vaihdella huomattavasti obser-vatorion laajuudesta riippuen.

Tietoyhteiskuntaobservatorion ydinryhmä:- Tutkijaprofessori (A28) 68 000

- Toimintamääräraha 7 000- Tutkijatohtori (A25–26) 55 000

- Toimintamääräraha 5 000- Tutkijatohtori (A25–26) 55 000

- Toimintamääräraha 5 000

2/2002 1/2003 2/2003 1/2004 2/2004 1/2005 2/2005 1/2006 …Hankevalmistelu

Ydinryhmän kokoaminen

Vaihtuvat projektit(osaprojekti 1…N)

= Toiminnan aloitus/lopetus vaihe= Toteutus pienellä panostuksella: toimijoiden etsintä, neuvottelut= Käynnistysvaiheen siirtyminen täysipainoiseen= Täysipainoinen toteutus

67

- Tutkimusavustaja• (A15) 21 000

Yhteensä 271 000 EUROA

Ohessa hahmotelma yhden osaprojektin palkkakustannuksista per vuosi:

Osaprojekti:- Tutkijatohtori (A25–26) 55 000

- Toimintamääräraha 5 000- Jatkokoulutettava (A18) 25 000


Observatorion muut kustannukset liittyvät lähinnä julkaisuja tutkijatapaamisten järjestä-miseen:

Muut kustannukset:- Tutkijaseminaarit 10 000- Painatuskustannukset 5 000


Esitetyt luvut perustuvat vuoden 2002 valtion palkkatietoihin. Hankkeen rahoitus vaatiimerkittävää panostusta. Tutkimuksen tulokset palvelevat myös Suomen kansainvälistätunnettavuutta, jolloin rahoituspohjan tulee olla laaja ja kansallinen. Selvityksen pohjaltatullaan neuvottelemaan rahoittajien kanssa, jotka ovat Tampereen yliopisto, SITRA, lii-kenne- ja viestintäministeriö, valtiovarainministeriö, opetusministeriö, kauppa- ja teolli-suusministeriö, Suomen Akatemia, Tampereen kaupunki ja eräät ICT-alan yritykset.

7.3. Toiminnan tavoitteet

TulostavoitteetTietoyhteiskuntaobservatoriohankkeen tavoitteet voidaan jakaa yleisiin ja erityisiin tavoit-teisiin, jotka voidaan syntetisoida seuraavasti:

1) Yleiset tavoitteet:•Tuottaa ajantasaista empiiristä tietoa suomalaisen tietoyhteiskunnan kehi-

tyssuunnasta.•Tuottaa sovellettavaa ja käytännössä hyödynnettävää tietoa julkishallinnon

päätöksenteon ja resurssisuuntaamisen tueksi.•Parantaa suomalaisen tietoyhteiskuntatutkimuksen kotimaista ja kansainvä-listä tunnettavuutta. Tämän saavuttamiseksi pyritään:

• Observatorion alaisuudessa työskentelevä tutkimusavustaja toimii sekä ydinryhmän että osaprojektien hyväk-si, auttaen esimerkiksi aineistojen purkamisessa, haastattelujen tekemisessä ym.

68

a. Tuottamaan korkealaatuisia tieteellisiä julkaisuja. Kansainvälinenreferee-sarjoissa tapahtuva julkaisutoiminta on ensisijaisesti van-hempien (postdoc tai professori) tutkijoiden vastuulla. Vanhemmattutkijat vastaavat myös osaprojektien tieteellisestä tasosta ja laadus-ta.

b. Julkaisemaan kaksi toimitettua suomenkielistä kirjaa tunnetulla koti-maisella kustantajalla. Nämä kirjat toimivat projektin väli- ja loppu-raportteina.

c. Jatko-opiskelijoiden päätehtävänä on tehdä väitöskirjansa.d. Jatko-opiskelijoiden tulee tutustua kattavasti alan kirjallisuuteen ja

pyrkiä luomaan mielenkiintoisia uusia teoreettisia näkökulmia tieto-yhteiskuntakeskusteluun. Kerättyjä aineistoja voidaan käyttää näidenteoriakehitelmien testaamiseen.

Tietoyhteiskuntaobservatorion tutkimuslinjaukset jakaantuvat kolmeen teemaanja kolmeen aluetasoon. Erityisinä tavoitteina voidaan esittää seuraavat tarkennetutkohdat:

2a) Paikalliset tavoitteet:1) Selvitetään tekijöitä ja prosesseja, joita paikallistason ICT-yritys-

toiminnassa on tapahtunut yleistaloudellisen tilanteen muutokses-sa.

2) Selvitetään paikallisten osaamisprojektin vaikuttavuutta kohde-alueellaan.

3) Tuotetaan tietoa Tampereen tietoyhteiskuntatilanteesta muuhunmaahan verrattuna.

2b) Kansalliset tavoitteet:1) Tuotetaan ajantasaista tietoa kansalaisten mielipiteistä tietoyhteis-

kuntaa kohtaan.2) Kehitetään uusia mittareita, joiden avulla tietoyhteiskunnan arvi-

oiminen on mielekästä.3) Arvioidaan sekä yritystoiminnan että julkisten palveluiden käytön

muutosta ICT:n arkipäiväistyessä.2c) Kansainväliset tavoitteet:

1) Tuotetaan kansainvälisesti merkittävää tutkimustuloksia erityi-sesti vertailevan tutkimuksen saralla.

2) Tiivistetään kansainvälistä yhteistyötä.3) Nostetaan suomalaisen tietoyhteiskuntatutkimuksen kansainvä-

listä näkyvyyttä.

Tavoiteseuranta ja SWOT-analyysiEsitettyjen tutkimustavoitteiden toteutumista seurataan johtoryhmän toimesta. Mahdollisiamittareita tutkimuksen menestyksellisestä toteuttamista ovat julkaisujen lukumäärät (väi-töskirjat, artikkelit ja raportit), osallistuvien toimijoiden arviointi hankeen onnistumisestaja tuotettujen materiaalien relevanssista toiminnan kannalta sekä kansainvälisten yhteis-työtahojen määrä. Toteutumisen itsearviointi ja kriittinen tarkastelu ovat ensisijaisia väli-

69

neitä. Selvityksessä esitettyjen kokonaisuuksien pohjalta taulukossa 7 esitetään SWOT(Strenghts, Weaknesses, Opportunities, Threats) -analyysilistaus tietoyhteiskuntaobserva-torion mahdollisuuksista, uhista, vahvuuksista ja heikkouksista.

Taulukko 7. Tietoyhteiskuntaobservatorion SWOT-analyysi

Hankkeen ehdottomat vahvuudet liittyvät Tampereen yliopiston ja teknillisen korkeakou-lun osaamiskompetenssiin sekä poikkitieteelliseen tutkimukseen. Laaja-alaisuuteen kyt-keytyy tosin myös suurin uhka, joka on hankkeen osaprojektien liiallinen hajaantuminen.Tulokset voivat jäädä tällöin pinnallisiksi, jolloin niiden hyödynnettävyys kärsii. Myösriittävän pitkälle ulottuvan rahoituspohjan turvaaminen on ehdottomasti yksi observatorionpääongelmista. Yleinen talouskehitys ja valtion budjettiratkaisut tulevat osaltaan vaikutta-maan observatorion lopullisen organisaatiomallin muodostumiseen.

Mahdollisuudet UhatAikaansaada laaja ja laadukas hanke Yleinen talouskehitysKäytännössä hyödynnettävän tiedon tuotto Riittävän osaamiskompentessin löytäminenMahdollisuus laaja-alaiseen rahoituspohjaan Rahoituksen turvaaminenEmpiirisen tiedon suuri kysyntä Tulosten jääminen pinnallisiksi ja irrallisiksiTutkimuksen laaja-alaisuusVahvuudet HeikkoudetTampereen yliopiston laaja osaamispohja Mahdollinen hajanaisuusPoikkitieteellinen toimintaympäristö Mahdolliset koulukuntajaotYleinen kiinnostus observatorion ideaan Paljon kilpailua samoilla teemoillaKansainvälinen verkosto Oman erityispiirteen löytäminenKotimainen verkosto

70

Internet-tietolähteitä

Tutkimusrahoittajia:TEKES – www.tekes.fiSITRA – www.sitra.fiSuomen Akatemia – www.aka.fi

Maakuntaliitot:Satakunta – www.satakunta.fiPirkanmaa – www.pirkanmaa.fiUusimaa – www.uudenmaanliitto.fiVarsinais-Suomi – www.varsinais-suomi.fiLänsi-Suomen allianssi – www.wfa.fi

Yliopistot:Helsingin yliopisto – www.helsinki.fiJoensuun yliopisto – www.joensuu.fiJyväskylän yliopisto – www.jyu.fiTampereen yliopisto – www.uta.fiTurun kauppakorkeakoulu – www.tukkk.fiTurun yliopisto – www.utu.fi

Ministeriöt:Liikenne ja -viestintäministeriö – www.mintc.fiOpetusministeriö – www.minedu.fiTyöministeriö – www.mol.fiValtiovarainministeriö – www.vm.fi

71

Kirjallisuus

Accenture (2001). Rhetoric vs. reality – closing the gap. eGovernment leadership. April2001.

Anttiroiko, A-V. (2002). eGovernment. eGovernment-alan tutkimuksen ja opetuksen ke-hittäminen Tampereen yliopistossa. Tietoyhteiskuntainstituutin raportteja 1/2002,Tampere.

Anttiroiko, A-V., Aro, J. & E. Karvonen (2000). Tietoyhteiskunnan oppihistorialliset läh-tökohdat. Teoksessa Vuorensyrjä, M. & R. Savolainen (toim.): Tieto ja tietoyhteiskunta,21–41. Gaudeamus, Helsinki.

Aro, J. (1999). Sosiologia ja kielenkäyttö retoriikka, narratiivi, metafora. Acta Universita-tis Tamperensis 654, Tampere.

Auer, A. (2000). Informaatioteknologia ja koulutuksen uudet strategiat. Spatiaalinen näkö-kulma. Acta Universitatis Tamperensis 792, Tampere.

Bell, D. (1973). The coming of a post-industrial society. Basic Books, New York.Blom, R. (1999 toim.). Mikä Suomessa muuttui. Sosiologinen kuva 1990-luvun Suomesta.

Gaudeamus, Helsinki.Castells, M. (1996). The rise of the network society. Blackwell, London.Castells, M. (2001). The Internet galaxy: reflections on the Internet, business, and society.

Oxford University Press, Oxford.Castells, M. & P. Himanen (2001). Suomen tietoyhteiskuntamalli. WSOY, Helsinki.Cronberg, T. (1985). Työ, aika ja asuminen tietoyhteiskunnassa. Asuntohallitus, Helsinki.Darley, A. (2002). Visual digital culture. Surface play and spectacle in new media genres.

Routledge, London.Drucker, P.F. (1969). The age of discontinuity. Guidelines to our changing society.

Heinemann, London.Duff, A.S. (2000). Information society studies. Routledge, London.EC (2001). IST 2001. Technologies serving people. Office for official publications of the

European Comission, Luxembourg.Eriksson, P. & M. Vehviläinen (1999 toim.). tietoyhteiskunta seisakkeella. Teknologia,

strategiat ja paikalliset tulkinnat. SoPhi, Jyväskylä.Eurostat (2001). Information society statistics. Luxembourg Office for Official Publica-

tions of the European Communities, Luxembourg.Graham, S. (1998). The end of geography or the explosion of the place? Conceptualizing

space, place and information technology. Progress in Human Geography 22, 165−185Graham, S. & S. Marvin (1996). Telecommunications and the city. Electronic spaces, ur-

ban places. Routledge, London.Heinonen, A. (1999). Journalism in the Age of the Net. Changing Society, Changing Pro-

fession. Acta Universitatis Tamperensis 685, Tampere.Inkinen, T. (2001). Tieto, kone, alue ja ihminen. Kulttuurimaantieteellinen näkökulma

tietoverkkojen yhteiskuntaan. Finnish Information Studies 18, Turku.Jääskeläinen, P. (2000). Tiedolla ja taidolla kansalaisten tietoyhteiskuntaan. Tutkimuksia

tiedosta ja taidosta osallistuvan ja autonomisen kansalaisuuden resurssina. Esimerk-keinä eläketieto ja tietotekniikan osaaminen. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 2000:1,Helsinki.

72

Karvonen, E. (2000). Kansalliset ja kansainväliset tietoyhteiskuntastrategiat. Teoksessa M.Vuorensyrjä & R. Savolainen (toim.): Tieto ja tietoyhteiskunta, 256–277. Gaudeamus,Helsinki.

Karvonen, E. (2001 toim.). Informational societies: understanding the third industrialrevolution. Tampere University Press, Tampere.

Kasvio, A. (2001). The emergence of ‘information society’ as a major social scientificresearch programme. Teoksessa Karvonen, E. (2001 toim.): Informational societies:understanding the third industrial revolution, 19–47. Tampere University Press, Tam-pere.

Kellerman, A. (2002). The Internet on earth. A geography of information. Wiley, NewYork.

Keskinen, A. (1999). Towards user empowerment. On development of utilisation of infor-mation and communications technology in decision making of administrations. StudiaPolitica Tamperensis 6, Tampere.

Koivisto, J. & P. Louva (2002). Satakunnan makropilotti ja työn sosiotekninen muutos.Porin korkeakouluyksikkö julkaisusarja A 38, Pori.

KOM (2001a). Komission tiedonanto. Eurooppalaisen tutkimusalueen alueellinen ulottu-vuus 549 – lopullinen raportti 3.10.2001. Euroopan Komissio, Bryssel.

KOM (2001b). Euroopan unionin toiminta tutkimuksen ja teknologian kehittämisen alalla.Vuosikertomus 2001 756 – lopullinen raportti 12.12.2001. Euroopan Komissio, Brys-sel.

Koski, H., Rouvinen, P. & P. Ylä-Anttila (2001). Uuden talouden loppu?. ETLA & SIT-RA, Helsinki.

Lin, A.C. (2002). Paradigm for communication and information technology adaption re-search. Teoksessa Lin A.C. & D.J. Atkin (toim.): Communication technology and soci-ety. Audience adaption and uses, 447–475. Hampton press, New Jersey.

Masuda, Y. (1980). The information society as post-industrial society. Institute for theInformation Society, Tokyo.

May, C. (2002). Information society. A sceptical view. Polity, London.Massey, D. (1995). Spatial divisions of labour: social structures and the geography of

production. Macmillan, Basingstoke.Mitchell, W.J. (2000). E-topia. "Urban life, Jim - but not as we know it". MIT Press, Cam-

bridge (Mass.).Männistö, A. (2002). Suomi ja globaalit ”digitaaliset kuilut”. Tietoyhteiskuntainstituutin

raportteja 2/2002, Tampere.Negroponte, N. (1996). Being digital. Vintage, New York.Niiniluoto, I. (1989). Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Valtion

painatuskeskus, Helsinki.Nurmela, J. (1997). Suomalaiset ja uusi tietotekniikka. ”Suomalaiset ja tuleva tietoyhteis-

kunta” -hanke, raportti 1. Katsauksia 1997/7. Tilastokeskus, Helsinki.Nurmala, J. (1998). Valikoiko uusi tietoja viestintätekniikka käyttäjänsä? Katsauksia

1998/1, Tilastokeskus, Helsinki.OECD (2001). The new economy –beyond the hype. OECD, Paris.Pantzar, E. (2002 toim.). Perspectives on the age of the information society. Reports of the

information research programme of the Academy of Finland 6. Tampere UniversityPress, Tampere.

73

Rogers, E.M. (1995). Diffusion of innovations. Free Press, New York.Sassi, S. (2000). Verkko kansalaisyhteiskunnan käytössä. Tutkimus Internetistä ja uusista

politiikan muodoista. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen julkaisuja 3, Helsinki.Slevin, J. (2000). The Internet and society. Polity, London.Suoranta, J., Lehtimäki, H. & Hakulinen, S. (2001 toim.). Lapset tietoyhteiskunnan toimi-

joina. Tampereen yliopiston tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksen työraportteja 16,Tampere.

Tietoyhteiskunta-asian neuvottelukunta (2001). Raportti hallitukselle 20.6.2001. Edita,Helsinki.

Tolonen, M. L & Roos, J. (2001 toim.). Suomen Akatemian ja Tekesin näkemyksiä kan-sallisten tutkimusja teknologiaohjelmien kansainvälisestä verkottamisesta ja avaami-sesta. Saatavissa Internet-osoitteesta <http://www.tekes.fi/eu/fin/eu_tutkimuspolitiikka/era/kansalliset_ohjelmat.DOC>.

Tilastokeskus (1997). Tiedolla tietoyhteiskuntaan. Tilastokeskus, HelsinkiTilastokeskus (1999). Tiedolla tietoyhteiskuntaan II. Tilastokeskus, Helsinki.Tilastokeskus (2001). Tiedolla tietoyhteiskuntaan III. Tilastokeskus, Helsinki.Uotinen, J., Tuuva, S., Vehviläinen M. & S. Knuuttila (2001 toim.). Verkkojen kokijat.

Paikallista tietoyhteiskuntaa tekemässä. Kansantietouden Tutkijain Seura, Joensuu.Viherä, M.L. (1999). Ihminen tietoyhteiskunnassa – kansalaisten viestintävalmiudet kan-

salaisyhteiskunnan mahdollistajana. Turun kauppakorkeakoulun julkaisuja, sarja A1.Turun kauppakorkeakoulu, Turku.

Vuorensyrjä, M. & R. Savolainen (2000 toim.). Tieto ja tietoyhteiskunta. Gaudeamus, Hel-sinki.

Webster, F. (1995). Theories of information society. Routledge, London.Wilhelm, A.G. (2000). Democracy in the digital age. Challenges to political life in cyber-

space. Routledge, New York.Wittgenstein, L. (1999). Varmuudesta. Wsoy, Helsinki.

74

Liite (Haastatellut henkilöt)

Ari-Veikko Anttiroiko, Tampereen yliopisto, kunnallistieteen laitos 8.7.2002.Jari Aro, Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos 27.8.2002.Sami Borg, Tampereen yliopisto, Tietoarkisto 19.8.2002.Antti Hautamäki, SITRA 17.7.2002.Jari Jokinen, Opetusministeriö 24.9.2002.Antti Kasvio, Tampereen yliopisto, Tietoyhteiskuntainstituutti 15.7.2002.Olavi Köngäs, Valtiovarainministeriö, Tietoyhteiskunta-asianneuvottelukunta 26.8.2002.Tarmo Lemola, Kauppa- ja teollisuusministeriö 21.8.2002.Markku Mattila, Opetusministeriö 26.7.2002.Juha Nurmela, Tilastokeskus 19.8.2002.Lea Parjo, Tilastokeskus 12.9.2002.Sirpa Pietikäinen, Liikenne- ja viestintäministeriö 16.7.2002.Aatto, J. Repo, TIEKE, 19.7.2002.Reijo Savolainen, Tampereen yliopisto, informaatiotutkimuksen laitos 27.8.2002Gerd Schienstock, Tampereen yliopisto, työelämän tutkimuskeskus 25.6.2002.Markku Sotarauta, Tampereen yliopisto, SENTE 10.7.2002.Marja-Liisa Viherä, Sonera Oyj 24.7.2002.Jarmo Viteli, eTampere 22.8.2002.

tietoyhteiskuntainstituutin raportteja 3/2002 · 3/2002 tietoyhteiskuntaobservatorio ... maan...

Documents