tosine - jyväskylän yliopistogroups.jyu.fi/tosine/lehti/tosine108.pdf · 2. kirjastontäti ja osa...
TRANSCRIPT
TOSINE &
U N T A M O 1/2008
HUIPULLE ON PITKÄ MATKA
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Sisällys
2
1
TOSINE
Pääkirjoitus 3Puheenjohtajan palsta 4HOL- palsta 5Hallituksen haastattelu 6-8Tiedekuntaneuvoksen palsta 9-10Papin palsta 11Elinan vastauspalsta 12-13Tosinistin makea elämä 14-16NATO-Suomesta 17Ilokivestä 18-19MATKAILUKORNERI
Opintomatka Ruotsiin 21-26Allons, enfants de la patrie 27-29DDR revival 30-31Keski-Maata etsimässä 32-35
Bond-age 36-39Korkkivika 40-41Siideripalsta 42-43Veijalainen: Sotanovelli 44-46Bökman: Kevättöpinät 47
UNTAMO
Pääkirjoitus 49Puheenjohtajan palsta 50Hallituksen esittely 51-52Emmerdalessa 53-54Folk metal 55-56Korea Korea 57-58Made in China 59
TOSINE- parasta huumetta
Jyväskylän yliopiston
historian- ja etnologianopiskelijain
ainejärjestöjen
pää-äänenkannattaja
päätoimittaja:
Lasse Ranta
toimitus:
Emma Bökman
Teemu Häkkinen
Ville Häkkinen
Pentti Juntunen
Elina Kauppinen
Jussi Komulainen
Marko Lamberg
Johanna Latvala-Koistiola
Mikko Mäkinen
Pasi Nevalainen
Kimmo Nieminen
Juho Salonen
Mari Valtonen
Mikko Veijalainen
Noora Virokannas
Miikka Voutilainen
X
Y
Untamon toimitus esitellään oman osion
yhteydessä.
Kannen kuva:
Mikko Mäkinen (kuvaaja), Eiffel-torni
(kuvattava)
painos:
150
Yliopistopaino 2008
3
Päähirvitys
Taas on kevät ja kevään kiireet... Ei kaikilla tietenkään, muttailmiö lienee sangen yleinen. Ja kenellä mitenkin se kevät ilmenee.Itse ajelen pyörällä. Moottorittomalla ajelemisella huvittelu voiolla hyvin humanistista.
Kun en ollut tuota huvia pitkään aikaan harrastanut, enkösensimmäisellä kerralla pyörältä noustessani kompuroinut oikeinkunnolla ja kaatunut. Osuutensa oli ehkä kiukuttelevalla nilkalla,joka ei pitänyt jalkatapin varassa yhdellä jalalla seisomisesta,mutta kömpelys mikä kömpelys. Kuitenkin sen sijaan, että olisitullut päästellyksi värikäs kirouslitania, oli pakko nauraa kolkostitilanteen tragikomiikalle. Ei sentään satanut. Paitsi yöllä, muttaniitä ei illata. Olisi ehkä vain vähän enemmän vituttanut. Loppureissusta meni sentään huomattavasti vähemmillä hölmöilyillä.
Sää oli mahdollisimman kaunis, tie sopivan tasainen ja vähä-liikenteinen. Vain kaksi asiaa erotti tilanteen kesästä. Ilman lämpö-tila oli villeähkö kesäksi, vaikka se nyt tuntuikin lämpöiseltä, noin15 astetta. Ja tietenkin Tuomiojärven vesi oli 3,5 astetta liianviileää, vaikka jäätä oli tuskin nimeksi.
Kesätyöt, kesätentit ja Tenttisauna ovat hyviä kesäkiireitä. Siispäsandaalinkärjet ja liikavarpaat kohti... No sitä, minne sitten ikinämenettekin. Lukuvuosi on ohitse ja Saattue hajoaa--- ainakinhetkeksi. Toiset ilmestyvät Kiviniemeen heinäkuussa, toisetkatoavat näköpiiristämme koko kesäksi. Yhdeksän kuukauttavuodessa on liian lyhyt aika vietettäväksi teidänlaistenne hienojentosinistien kanssa. Mutta kaikesta huolimatta jaksan valaa uskoatulevaisuuteen: Tosine ja Tosine- lehti palaavat eetteriin ensisyksynä.
Pysykää kanavalla.
<3:llä,
Lasse Ranta, päätoimittaja
TOSINE &
U n t a m o 1/2008
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
4
Puheenjohtajan palstaPari viikkoa sitten löysin Helsingin
Sanomista tavallista hellyttävämmän
sarjakuvan. Kamujen kalteritarinoissa
suurikokoinen koira kertoi, että hänet
oli hyljätty, koska hän oli kasvanut
liian isoksi. Nyt hän oli kuitenkin
löytänyt uuden kodin ja kertoi sen
olevan hänelle iso juttu. Minua ei oltu
kaksi vuotta sitten hyljätty, mutta kun
tulin Tosineeseen, huomasin pian
löytäneeni ikään kuin sijaisperheen.
Vuosikurssitoverini osoittautuivat
persoonallisiksi, solidaarisiksi ja
myöhemmin myös vähän oikullisiksi
niin kuin läheisessä perheessä ollaan.
Ne vanhemmista tosinisteista, joiden
kanssa olin tekemisissä saivat niin
ikään oloni melko pian tuntumaan
tervetulleelta, vaikka paikoin ilmassa
saattoi aistia pientä varaukselli-
suuttakin vanhaan yhteisöön
tunkeutuvaa vierasta hahmoa
kohtaan.
Tänä keväänä alkaneen toimikauden
teemaksi muodostui opiskelijayksilön
ja –ympäristön hyvinvoinnin
parantaminen. Hallituksen sisälläkin
heräsi kysymyksiä siitä, mitä me sitten
oikeastaan teemme ja mitä hyvinvointi
tarkoittaa. Jotain erityistä on syksylle
kehitteillä aiheeseen liittyen, mutta itse
näen yksilön hyvinvoinnin ensi-
sijaisena ylläpitäjänä sosiaalisen
verkoston ja joukkoon kuulumisen. Eli
sen, mistä ainejärjestössä pohjim-
miltaan on kyse, edunvalvonnan
lisäksi.
Tosinistista olisi hyvin vaikeaa luoda
yhtä stereotyyppistä kuvaa. Monesti
ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi saattaa
jäädä kiinnostus historiaan. Onkin
selvää, etteivät jäsenistömme sisäiset
henkilökemiat muodosta suurta
harmoniaa eikä kukaan voi kantaa
sädekehää vilpittömästä ystä-
vyydestä kaikkien kanssa. On
monenlaisia kiinnostuksen kohteita ja
toimintakulttuureja, monenlaisia
taustoja ja elämäntilanteita. Tästäkin
huolimatta olen kokenut yleisen ilma-
piirin melko suvaitsevaiseksi
persoonien erilaisuuden suhteen.
Joskus toisen käytös nostattaa verta
tai vaatii vetämään syvään henkeä,
mutta enimmäkseen muiden erityis-
piirteisiin kiinnitetään huomiota
hyväntahtoisen huumorin keinoin.
Tosineen toimintaa on pyritty
järjestämään monipuolisesti niin, ettei
ainakaan kotiviinin himokas
särpiminen tai kalliit pääsymaksut ole
aina tapahtumiin osallistumisen
edellytyksenä. Onnistunutta
toimintamme olisi silloin, jos jokainen
tekemistä ja seuraa kaipaava jäsen
voisi löytää itselleen miellyttävää
puuhaa ja kynnys osallistua olisi
hiottu pois. Hallituksesta käsin on
vaikeaa sanoa, miltä yksittäisestä rivi-
jäsenestä tuntuu. Siksi minä ja muu
hallitus toivomme, että rakentava
palaute kantautuisi ajallaan oikeisiin
korviin. Vain sillä tavalla asioita on
mahdollista korjata ja toimintatapoja
kehittää. Jonkin verran aktiivisuutta
tällä saralla on ollutkin ja hallitus on
pyrkinyt tarttumaan esille tuotuihin
asioihin, vaikkemme kaikkivoipia
olekaan.
Toiveeni olisikin, että kalteri-
tarinoiden suuren koiran tavoin
jokainen tosinisti voisi tuntea olonsa
hyväksytyksi sen kokoisena kuin on
ja itsensä tervetulleeksi osallistumaan
sen verran kuin haluaa. Silloin
olisimme päässeet jo pitkälle kohti
todellista hyvinvointia.
Teitä, jotka ette enää syksyllä koe
kuuluvanne T-huoneen tai H320:n
välittömään käyttäjäpiiriin, haluan
vielä muistuttaa, että jäsenyys on
ikuista eikä tosinismi kulu pois
valmistumisenkaan myötä. Ennen
syksyä kuitenkin jännittävää ja
herkullista kesää kaikille.
Noora Virokannas, puheenjohtaja
TOSINE- parasta huumetta
5
HOL- palstaMuiden lukuisten kevätlukukauden tapahtumien joukossa
sulavasti sujui myös HOL-seminaari, jonka aiheena oli tällä
kertaa ”Kartat ja rajat historiassa”. Helmikuinen seminaari
keräsikin mukavasti porukkaa lähes kaikista
ainejärjestöistä. Samalla innokkaat helsinkiläiset saivat
siirtyä liiton vetovastuuseen ja ansiokkaasti
johtotehtävänsä hoitaneet jyväskyläläiset pääsivät vihdoin
hyvin ansaittuun lepoon vastuutehtävistä.
Itse seminaari koostui sekä oman laitoksemme tutkijoista
että valtio-opin professorin Pekka Korhosen pitämistä
luento-osuuksista. Varsinkin vierailevan luennoitsijan
pitämä ”Aasian kartografiset representaatiot” esitys oli
hieman kolkolle kalskahtavasta nimestään huolimatta
erittäin mielenkiintoinen, ainakin allekirjoittaneen mielestä.
Väliajalla isäntinä toimineet jyväskyläläiset saivat ylpeinä
esitellä Fredriksonin karttakokoelmaa ja taisipa siellä
muutama innokas käydä karttoihin tutustumassakin,
pienen patistelun jälkeen.
Illanvietto Opinkivessä sujui varsin leppoisasti saunan ja
muun iltaohjelman merkeissä. Illan aikana järjestettiinkin
mielenkiintoinen tietovisa, jonka aihe ”tunnetut tosinistit”
nostatti, jos ei vieraiden, niin ainakin isäntäväen tunteita.
Porukan visailuguruksi osoittautui Turun kaksikko, joka
saikin palkkioksi pullon Anna-Kaisa Leivon mukaan
nimettyä vuosikertaviiniä. Mitäpä muuta sitä opiskelija
voisikaan toivoa? Viimeisten tietojen mukaan pullo on
edelleen avaamatta, mutta ehkäpä Turussa odotellaan
vuosikertaviinin muuttumista jopa entistä pehmeämmäksi
ja täyteläisemmäksi. Kukaan tuskin epäilee, etteikö Turussa
osattaisi kortepohjalaista kotiviiniperinnettä arvostaa.
Kaiken kaikkiaan vieraat tuntuivat viihtyvän Jyväskylässä
varsin mukavasti.
Kauniin sunnuntaiaamun valjetessa järjestettiin uuden sekä
vanhan hallituksen kokoukset. Uuden hallituksen
kokouksessa yritettiin jälleen kerran ratkoa tuttuja ongelmia.
Miten HOL:n toimintaa pystyttäisiin tuomaan lähemmäs
opiskelijoita, sekä miten ainejärjestöjen välillä saataisiin
aikaiseksi enemmän yhteistyötä? Siinäpä onkin uudelle
hallitukselle pähkinää purtavaksi. Yritystä kuitenkin tuntui
löytyvän ja sen seurauksena saatiin jo jotain
konkreettistakin aikaiseksi, mistä todisteita pitäisi löytyä
tästäkin Tosine-lehdestä.
Kaiken kaikkiaan Jyväskylän HOL-seminaari onnistui
mielestäni hyvin. Sekä illan vietto että varsinainen luento-
osuus sujui hyvässä yhteishengessä, enkä usko että
kenenkään vieraista tarvitsi lähteä kotiin pettyneenä. Kiitos
tästä kuuluu erityisesti hallitusvastuussa olleille sekä muille
vapaaehtoisille, jotka huolehtivat tapahtuman käytännön
järjestelyistä. Tästä on hyvä jatkaa syysseminaariin, jonka
järjestävät vuorostaan oululaiset kanssaopiskelijat.
Hyvää ja stressitöntä kevään jatkoa kaikille!
teksti: Juho Salonen, HOL-vastaava
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
6
TOSINEEN HALLITUS ESITTÄYTYY
Tosineen hallitus esittäytyyvielä kertaalleen kiperien jasyväluotaavien kysymystenkautta. Muutamat eiväthalunneet luovuttaa itsestäänintiimejä tietoja tai eivätehtineet toimiensaintensiiviseltä hoitamiseltavastaamaan.
1. Nimi2. Mitä haluaisit olla isona (työtönei kelpaa)?3. Kerro kirahvivitsi.4. Mitä tulee ensimmäisenämieleesi seuraavista sanoista: - petkele - kuitti - juna - ilokivi - marmorikuula
1. Noora Karoliina Viro-
kannas
2. Pidetty ja onnellinen rehtori.3. Olen huono vitseissä, mutta
tässä korvaava runo:
Kirahvi kiipesi puuhun jakurkotti kuuhun.Kuu ei ollut juustoa eikä sielläollut puustoa.Kirahvi hieman hätkähti jamaahan mätkähti.Muisti silloin syntymänsä ilonja söi lakritsia kilon.
4. -petkele: pötkylä tai pökäle-kuitti: eikun tupla-juna: raiteet eivät vaihda paikkaa-> selkeä -> parempi kuin linja-auto!-ilokivi: riemurasia-marmorikuula: marmelaadikuula,eritoten vihreä
1. Juha Västilä
2. Sellainen ihminen, jonkanimen tunnistaisi edes yksiihminen jonka kanssa en olekoskaan keskustellut.3. Kaksi kirahvia tapasisavannilla.1. kirahvi: Astuin äsken jonkunparrakkaan miehen päälle ja sekuoli.2. kirahvi: Sellaista sattuu.Mennään syömään puun lehtiä.1. kirahvi: Tyhmä, emmehän meylety.
4. - petkele: Petri on nyt tehnytjotain väärin...-kuitti: Luottamustehtävä(arrgh!!)-juna : Lepakkomies-ilokivi: Hamsterin nuolukivijoka on dipattu tajuntaalaajentaviin aineisiin.-marmorikuula: Jotain härskiä,en kykene täysin erittelemäänmitä.
1. Niina Kristiina Nurkkala
2. Ammatillisessa mielessähaluaisin olla juuri nyt vanhain-kodin johtaja. Huomennaluultavasti jotain aivan muuta,lehden ilmestyessä vielä enemmänjotain muuta. Let’s see.3.Luovuus vaati aikaa, etenkinmulta. Vitsiä ei siis irtoa.4. - petkele: joku ei osaa lausuaärrää-kuitti: tärkeät ei pysy tallessa,muut on ruttuisina rahapussissa jalaukuissa.-juna: ekologinen-ilokivi: ruokaa-marmorikuula: tarvitaan varmaanjossain pelissä
TOSINE- parasta huumetta
7
1.
1. Jarmo Taskinen
2. Kaikkea; ei ole vielä löytänytsisäistä kiintotähteään, muttajotakin opettajan, tutkijan,toimittajan, asiantuntijan ja parinmuun ammattiryhmän väli-maastosta olisi mielenkiintoista,ellei jopa upeaa, tehdäelättääkseen onnettomansielunsa...3. Mitä yhteistä on kirahvilla jah i s t o r i a n o p i s k e l i j a l l a ? -Molemmilla on vaikeuksia saadatarpeeksi verenkiertoa aivoihin...4. - petkele: puheongelmainenkiroileva pikkulapsi-kuitti: ja tupla-juna: lentävä kalakukko-ilokivi: MDF-marmorikuula: kysymättä japyytämättä tapahtuva maaten-meno
1. Lasse Tapio Ranta --------)
2. Kirjastontäti ja osa Laitoksenhenkilökuntaa3. Mikä on saamattomuudenhuippu? -Vampyyrikirahvi kuoleejanoon.4. - petkele: meidän ensimmäinenauto-kuitti: taskunpohjan mönjä-juna: kasoittain nunnavitsejä-ilokivi: JYT:n pornovarastot-marmorikuula: välitunnit
1. Petri Honkonen
2. Joku, joka tekee arvostettuatyötä, mitä se sitten lieneekään.3. Mitenkäs kirahvi mahtuu jää-kaappiin? -Aukaistaanovi,otetaan norsu pois, ja laitetaankirahvi sinne (ja kuka muka väittiettä vitsin pitäisi olla hauska?!?)4. - petkele: jäätuura-kuitti: k-market-juna: ravintolavaunu ja hintavakahvi-ilokivi: leppoisa, akateeminen(?)ilmapiiri-marmorikuula: rouva Fortuna
vvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvvv
1. Juho Annala
2. eteläpohjalaisen lukion lehtori3. Mitä tulee kun yhdistääkirahvin ja dobermannin? -Kerrostalon vahtikoira4. -petkele: betoni-kuitti: roger-juna: veturi-ilokivi: ruoka-marmorikuula: peli
Aurinko paistaa ja kuu mottaa
7
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
1. Emmi Karoliina Seppänen
2. pieni3. En ole kirahvivitsien ystävä,mutta blondivitsit ovatnaurattaneet aina, joten yksisellainen ;)
“Blondi ajoi autonsa puuhun.Kömmittyään ulos autosta hänkuuli sihinää jäähdyttimestä.- Luojan kiitos, se hengittää vielä,blondi huokasi.”
4. - petkele: jäätä, ja paljon, pitäämyös varoa varpaita.-kuitti: niitä kummasti ilmestyylompakkoon.-juna: ne isot kiviset miehet(pisteet vr:n mainoksille)- i l o k i v i : . . . . . . . . . . p e l k k ä ätyhjää............-marmorikuula: pikkutyttönämulla oli pussillinen niitä, mutta enkeksinyt niille mitään järkevääkäyttöä.
1. Miikka
2. Teoreettinen3. Kaksi miestä käveli metsässä,ja he törmäsivät kirahviin.Kirahvi alkoi verenhimoisestijahdata miehiä, joista toinentovin karkuunjuoksun jälkeenhuusi toiselle:-Emme taida päästä siltäkarkuun.Johon toinen:-Voi olla, mutta minulle riittääettä pääsen sinulta karkuun.4. - petkele: Kummeli-rumpali-kuitti: ruotsinkielinenanatomiaan viittaava sana-juna: Passaan, koska jokukuitenkin kirjoittaa että“Miikka”.-ilokivi: yliopiston iloisimmatsihteerit-marmorikuula: Kekkonen
1. Juho (Samuli) Salonen
2. Opettaja, mielellääntietenkin jossain muualla kuinperuskoulussa.3. En harrasta kirahvivitsejä.4. -petkele Tukkisavotta, ennenaikaa moottorisahat.-kuitti Olotila tällä hetkellä.-juna VR-ilokivi "Ja kakskolmeviis,kiitoos!"-marmorikuula Ala-asteenensimmäinen luokka.
Haastatteluista puuttuvathallituslaisista HasseHämäläinen ja Mari Räihä(päätoim. huom.).
8
TOSINE- parasta huumetta
Tiedekuntaneuvoston jäsenenominaisuudessa lienee syytäkirjoittaa muutama sanaTosine-lehteä varten. Ajattelinkirjoittaa yliopistoallianssista,joka lienee _the_suurin_ juttu_mikä on nyt viime aikojenyliopistomaailmaan peilattunatapahtumassa. Sillä onvaikutuksia opiskelijoihin,mutta vaikutusten laajuus jamäärä on edelleen hämäränpeitossa.
Sisä-Suomen Allianssi –nimikkeellä toimiva yhteistyö-viritys on Jyväskylän yliopiston,Tampereen yliopiston sekäTampereen teknillisen yliopistonyhteistyösuunnitelma. Allianssillaon tavoitteena olla vuonna 2015Suomen johtava tiede-keskittymä. Teknillisen yliopistonnettisivuilta löytyi seuraava hyvinselkeä määritelmä, miksiallianssiyhteistyöhön ollaanryhtymässä. Teksti sopii myösoman yliopistomme retoriikkaan:” A l l i a n s s i y h t e i s t y ö l l ätavoitellaan uusia menesty-misen tekijöitä tilanteessa, jotakuvaavat kansainvälisentieteellisen, koulutuksellisen jataloudellisen kilpailun kove-neminen, opiskelijamäärienkasvu ja tutkimusrahoituksenehtojen kiristyminen.”1
Uskotaan, että tällainen alueellinenyhteistyö parantaisi muun muassapienten oppiaineiden selviytymis-mahdollisuuksia. Tiedekunta-neuvossa on tullut ilmi, että ainakin
Muutama sana Sisä-Suomen yliopistoallianssista
huhuja allianssin tiimoilta onriittänyt. On muun muassa arveltu,että koko yliopistomme kieltenlaitos joutuisi voimakkaidensupistusten kohteeksi, koska tämäkoulutustarve täytettäisiinTampereen voimilla. Sen verranhuhuissa on perää, ettäpäällekkäisiin rakenteisiintultaneen jatkossa kiinnittämäänentistä enemmän huomiota kokoyliopistojen laajuudella. Tämälukee suunnitteluryhmän loppu-raportissa. Tällöin oppiaineidentutkimuksen erikoistuminenkantaa hedelmää, mitä esi-merkiksi oma historian jaetnologian laitoksemme on johyvää vauhtia tekemässä. Allianssituo mukanaan myös yhteistäbyrokratiaa.
Erityisesti rehtori tuntuukorostavan, että allianssiyhteis-työn alkaminen EI leikkaa työ-paikkoja ja koulutusta tai teeJyväskylän yliopistosta Tampe-reen yliopiston Jyväskyläntoimipistettä. No ei varmasti,työpaikat leikkaantuvat jo opetus-ministeriön rahoituksenpienentyessä. Tampere on Jyväs-kylälle käytännössä ainoalooginen yhteistyökumppani lähi-yliopistoista, kun Kuopiokin joheilastelee Joensuun kanssa. Jakun kerta halutaan yhdistellätoimintoja ja lopettaa yliopistoja,ei Tampere ole aivan huonokaveri. Ajatelkaa vaikkapaopintotarjonnan lisääntymistä:opinnot Tampereella eivät olisienää jatkossa esimerkiksi JOO-opintoja, vaan osa normaalia
kurssitarjotinta. Jos tietysti onmahdollisuus käydä luennollaTampereella, ei kai kaikkiakursseja voi järjestää Jyväs-kylässä Tampereen ohella taitoisinpäin.
Yliopistojen karsiminen ei olealuepolitiikan mukaista, jospaikkoja aletaan sulkea muuallakuin ruuhka-Suomessa. Jaruuhka-Suomessa taas korkea-koulujen karsiminen ei olemielekästä, koska alue imeemuun muassa koulutettua työ-voimaa kaikista eniten. Odotanuteliaisuudella, mitä maammepoliittinen johto tässä asiassatekee. Riittävätkö allianssi-yhteis-työt, vai ei. Tällä hetkellä tilanneon odotusvaiheessa, opetus-ministeriö odottaa ja katsoo, mitäyliopistot (ja ammattikorkeat)tulevat tekemään yhteistyöntiivistämisessä. Toivon, ettäSuomessa säilyy jatkossakinkoko valtakunnan laajuinen yli-opistoverkko.
Tiedemaailma ei välttämättähyödy allianssiyhteistyöstä. Josrahaa on muutenkin vähän, eiedelleenkään pystytäpalkkaamaan uusia tutkijoita jaopettajia. Päinvastoin paikatsaattavat vähetä, jos yhteisiätoimintoja lähdetään leikkaamaan.Tutkijoille iskostetaan tulos-ajattelua entisestään. Yliopistonon tuotettava reippaasti tieteellisiätekstejä (mieluiten kansain-välinen) julkaisu tähtäimessä jaluotava laajoja yhteyksiä
9
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
kansainväliseen tiedemaailmaan.Tällä tavoin kilpaillaan globaalissaakateemisessa maailmassa jakorostetaan Suomen korkea-koulutuksen imagoa. Hienoatavoitteellisuutta, mutta raskastatutkijakunnalle.
Allianssin suunnitteluryhmänloppuraportti korostaa varain-hankinnassa ulkopuolista rahaa;käytännössä tämä tarkoittaalahjoituksia sekä yritys-rahoitusta. Mielenkiintoinen onmyös havainto voitto-marginaalin kehittämisestä.Voittomarginaali tulee liike-taloudellisin perustein toteutetustatutkimustoiminnasta.2 Liike-maailman kasvanut rooli tutkimus-toiminnan kohdentamisessa japäätösvallassa on monillepunainen vaate, suoranainen uhkasivistysyliopistolle. Pelko on hyvinymmärrettävissä, kun alkaa pohtiapotentiaalisen rahan lähteitä, joistaaikamoinen osa on sijoittunutmuualle kuin Jyväskylänläheisyyteen. Pystyykö Jyväs-kylän yliopisto kilpailemaan ulko-puolisesta rahoituksesta tasa-puolisesti esimerkiksi etelä-suomalaisen yliopistojen kanssa?Entä jos valtion raha on sidottusiihen, miten yliopisto on saanutkerättyä yksityistä rahaa?
Vähentynyt julkinen rahoitus jamuun, lähinnä yksityisenrahoituksen korostunut rooliyleensä mielletään sellaiseksi, ettäerityisesti humanistinen tutkimus jaopetus kärsivät. Totta on, ettäSuomessa ei ole samanlaistahyväntekeväisyyskulttuuria kuinesimerkiksi Yhdysvalloissa jayritysmaailma ei välttämättä olekiinnostunut humanistisesta
tutkimuksesta. Toisaalta liike-toiminnalla ansaittu rahakilahtanee yhteiseen kirstuun, eipelkästään taloustieteellisenomaan kukkaroon. Lisäksi yli-opistot tulevat epäilyksettäsaamaan rahoitusta jatkossakinvaltiolta, vaikka uhkakuviatykätään maalailla – ellei valtiositten päätä, että on aika karsiayliopistoverkkoa sulkemallakouluja, jolloin rahoitus armottapienenee tai katoaa.
Humanistinen puoli joutuukuitenkin tekemään itselleenmerkittävää roolia muulla tavoin,ennen kaikkea tutkimuksenlaadussa – jos toiminta onkansainvälisesti laadukasta jaarvostettua, sen tuskin tarvitseepuolustella olemassa oloaanainakaan ensimmäisenä. Perus-toiminnan, kuten esimerkiksi aine-ja luokanopettajakoulutuksentulevaisuus toivottavasti taataanvaltion rahoituksen turvin.Toivotaan vain, että tutkijat ehtivätsatsata opettamiseenkin.Opiskelijoissa kun on yliopistontulevaisuus.
Ylioppilaskunnat seuraavatallianssiyhteistyön kehittymistäjännittyneesti ja pyrkivät olemaansuunnittelussa ja toteuttamisessaaktiivisina vaikuttajina. Puhun nytmonikkomuodosta, koska tiedänJYY:n olevan aktiivinen ja uskonTampereella olevan samaahenkeä. Opiskelijoilla tuleeedelleen olemaan sanansasanottavana. Toivotaan ettäallianssi tulee tuottamaanenemmän positiivisia kuinnegatiivisia puolia opiskelijoidenelämään.
Lisää tietoa Sisä-Suomenallianssin tiimoilta:
http://www.jyu.fi/hallinto/kehi/yliopistolaitos_uudistuuhttp://www.jyu.fi/hallinto/kehi/allianssi
teksti: Teemu Häkkinen
1 www.tut.fi -> Ajankohtaista ->Yliopistoallianssi (22.3.2008)2 http://www.jyu.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote-2008-01-18-14-36-50-880420 (22.3.2008)
10
TOSINE- parasta huumetta
Keväällä, viimeistään toukokuussatulee katsottua peiliin. Silloin saattaahuomata, että pään edessä on lappujossa lukee: ei talvikunnossapitoa. Nytsen voi riisua pois ja laittaa naulakonpäälle seuraavaa roskisreissuaodottamaan, ja istua hetkeksimiettimään oman pään oloa.
Pää roikkuu ihmiskehossa sopivastikaikkien hermoratojen päässä, niinettä pahoinvointi missäpäin kehoatahansa vaikuttaa myös päähän.Onneksi hyvinvointikin. Pään muotoon luonnostaan aika pyöreä, mutta eitäysin. Se opettaa pään omistajaa siitä,että elämän on hyvä olla sopusuhtaistaja tasapainoista, mutta ei liiaksi.
Jos mieltä ahistaa, masentaa, onvaikea olla ja tulevaisuus tuntuusynkältä, sille pitää tehdä jotain. Joson vaikea nousta aamulla, vaikea ollajuomatta illalla, vaikea jutella toistenkanssa, niin pää tarvitseekevätremonttia. Vielä sen voi tehdä.
Sielu ja kroppa on kuin folion kaksipuolta. Kun toinen on rytyssä niintoinenkin on. Kun toista silittää niintoinenkin oikenee. Puhuminen auttaaja tekeminen myös. Murheistakannattaa kertoa luotettavalle, jasitten ryhtyä pään kevätremonttiin.Olo tuntuu siis suunnilleen yhtä
notkealta kuin Ryhtilän perus-kivestä? Silloin pitää kertoa tarpeeksimonelle kaverille, että nyt alkaa uusielämä ja kaivaa lenkkarit kaapistaesille. Toinen toistaan innostaenyhdessä ja vuorotellen voi sittenkävellä ja juosta ja pelata sulkapalloaja kuviokellua ja vaikka mitä pari kolmekertaa viikossa. Kunto nousee, pääparanee.
Ja sitten voi opetella venyttelemään,siis muutakin kuin jyvääskylä-läistynyttä kieltään. Pitkään jarauhallisesti – samalla voi löytää omankehonsa lihas lihakselta ja jännejänteeltä, ja sielunsa siinä samalla.
Yksi iso juttu on se että nukkuu. Siisimee unta palloon joka yö, nautis-keleemielen rentoutumisen ja aivojenlevyneheytysajon tuottamista toinentoistaan hämärämmistä tarinoista.Nukkumisesta on turha tinkiä, sillä union lopulta ihmisen parasta aikaa.Vähän niin kuin elämäkin.
Toinen juttu on sitten muu lepo.Sellainen aika, jolloin ei mieti tulevaatenttiä eikä tekemättömiä töitä eikätoteutumattomia haaveita, vaan
pysähtyy, hiljentyy, on vaan. Jokujoogaa, joku tyhjentää päänsälenkkeillessä, joku kulkee metsässä.Yksi nimittää tuota kaikkearukoukseksi, toinen mietiskelyksi.
Ja sitten kannattaa syödä. Maukkaastija monipuolisesti ja tarpeeksi usein jasopivan paljon. Juomispuoltakin pitäävälillä miettiä. Nyrkkisääntö on se,että jos huomaa, ettei osaa rentoutuaeikä seurustella selvänä, niin pahapaha. Äkkiä muutosta, tai pää räjähtääyllättävän pian.
Mutta entäs seura? Sitä on hyvä ollamyös. Ilman toisia ihmisiä aivotkivettyy. Pysy siinä sitten elämässäkiinni, kun pää vain toistaa samaa.Ympärilleen voi katsella ja huomata,että ne tavalliset tutut onpohjimmiltaan ihan kivoja, ja niissä onpaljon hyviä puolia. Ja uusiakin voisaada, kun rupeaa tekemään jotainuutta. Vaikka pelaamaan lautapelejä taiharrastamaan pölinäpiirejä.
Sitten kun pää alkaa olla kesä-kunnossa, näyttää kesäkin ihantoisenlaiselta. Valoisammalta,iloisemmalta, pidemmältä. Kun sielu jakroppa on tasapainossa, niin sitä osaaolla ihan omana ittenään. Ja antaatoistenkin olla.
teksti ja kuvat: Kimmo Nieminen
[email protected]/blogi
Pää rantakuntoon
11
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Elina vastaa- palsta
Uteliaisuus oli ilahduttavaa. Kysymystenrunsaasta määrästä johtuen emme resurssienpuutteessa pystyneet vastaamaan kaikkiin.
Elina, ongelma!
Äiti lyö päätään seinään, sisko pieksi naapurinrakkarin ja veli ampuu ilmakiväärillä kärpäsiä.Olenko homo?-nimim. Voi S-tana
Rakas Voi S-tana,
Tuskin. Kuulostaa enemmän siltä, että oletperheessäsi se jäsen, joka ei koskaan saa huomiotakeneltäkään. Homous on sisäsyntyistä eikä sen pitäisiolla keino luoda olematonta identiteettiä. Muutamuualle, hanki elämä, kasva aikuiseksi tai kuole pois.Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin wannabe-homot.
Olen orpo, siskoni on huora, veli ryyppää, äitiyskii verta, minulla on jalkasieni, enkä päässytaivokirurgiksi. Mikä mun ongelma on?-Notsip
Rakas Notsip,
Lamisil auttaa jalkasieneen. Ps. Jos on äiti, ei ole orpo.
Rakas Elina!
Miksi kollokvio ja opetusharjoittelu on sijoitettusamaan aikaan?Terv. nimim. “Tähtäimen läpi näkyynorsunluutorni”
Rakas Timo (käsiala tunnistettu),
elämä on kärsimystä ja kärsimys jalostaa. Tämänjärjestelyn tarkoitus on jalostaa meistä ajankäyttöähallitsevia yksilöitä. Tämän koulutuksen tarkoitus on,että tulevasta opettajapolvesta tulee yli-ihmistenjoukko. He tulevat hallitsemaan maailmaa. Kasvavannuorison ajatusten muokkaamisen kautta. Samalla hekykenevät saavuttamaan hämmästyttävääakateemista pätevyyttä kyvyillään tehdä
syväluotaavaa tutkimustyötä arkistossa. Tulevistaopettajista kasvaa joukko hallitsijoita kulissien takana.He pitävät akateemisen maailman naruja käsissään.He istuttavat ajatuksensa kasvavan polven mieliin.Maailma tulee hyppäämään heidän pillinsä mukaan.Kärsi siis riemuiten uutta parempaa valtakuntaaodottaessa.
Heippa,
Miksi ovet ei aukene mulle, onko rotumme syytätää?T: Epätietoinen Keski-Suomesta -83
Rakas Epätietoinen Keski-Suomesta -83,
tuskin syy on rodussanne. Luultavasti vika on vainsinussa.
Markku ostaa pumpattavan “nuken”, jonkatilavuus on 1m³. Markku puhaltaa ilmaaseuraavan kaavan mukaisesti: 3x³-2x²-7 (m³/h).a) Kuinka kauan Markulla kestää päästätositoimiin? b) Koska Markku saa naista?
Rakas anonymous (luultavasti Markku),
a) jos lasketaan kaavan mukaan seuraavasti: 3·1³-2·1²-7 = 3·1-2·1-7 = 3-2-7 = -6, Markku ei pääsetositoimiin ikinä, vaan ilmeisesti imee ilmaa “nukesta”.Tosin Markku voisi käydä tositoimiin hetikin. Nyrkki-Kyllikki ei tarvitse alkuvalmisteluja. Silloin Markkuvoisi myös jättää “nuken” imemisen vähemmälle.b) Jos Markku on jo ostanut pumpattavan “nuken”,kertoo se siitä, että Markku ei ole koskaan saanutoikeaa elävää naista eikä luultavasti tulesaamaankaan, edes rahalla. Sen sijaan Markullasaattaisi olla saumaa toisenlaisessa imubisneksessä.
Missä ihmisellä on höplä, kun siitä aina vedetään?-Normaali(ko?)-
Rakas Normaali(ko?),
itse mietiskelin tätä kysymystä 13-vuotiaana, jolloinapuun riensi kypsään ikään ehtinyt ja hyvin kokenutystävättäreni äiti. Hän sanoi: “Miehet on sitä varten,
12
TOSINE- parasta huumetta
että niitä vedetään höplästä.” Ihmisellä ylipäätään eiole höplää, höplä on vain biologisesti urospuolisillaihmissuvun jäsenillä, eli miehillä.
Mitä on diskurssi?
Rakas anonymous,
se on vaikeasti hallittava sivistyssana, jolla on erilaisiamerkityksiä tieteenalasta riippuen. Jos et tiedä, mitäolet tekemässä, voit käyttää diskurssianalyysiäselityksenä. Se kuulostaa tieteelliseltä ja pätevältä,joten kukaan ei tule kyselemään sen kummempia. Ps.tämä on diskurssi.
Miksei linnut nuku talviunta, vaikka se olisiehdottoman fiksua?-Pulu-
Rakas Pulu,
linnut elävät vain pari vuotta. Olisi aika paskaa käyttääpuolet siitä nukkumiseen. Lisäksi ne menettäisivätsiinä talvikuukausien kylmyyden ja puutteenaiheuttaman kärsimyksen, millä on rotua kuin rotuajalostava vaikutus.
Iskeekö Jyväskylään asteroidi? Jos iskee, milloin?Ahdistaa!
Rakas Ahdistaa!
Asteroidin iskeytymistä Jyväskylään on hyvin vaikeaennustaa. Jos asteroidi sattuisi iskemään Jyväskylään,et sitä ensin huomaisi ja sen jälkeen sillä ei olisi mitäänväliä.
Riisuuko Petteri Kalliomäki huivinsa-nukkuessaan?-uimaan mennessä?nimim. P2:n ihailija
Rakas P2:n ihailija,
vastaus molempii kysymyksiin on ei. PetteriKalliomäen huivi on itseasiassa kiinteä osa Petterinpäätä. Se on vain maalattu huivin näköiseksi, jottavastaantulijat eivät kavahtaisi. Taidokkaallamaalauksella saadaan myös aikaan illuusio rock-henkisyydestä.
Kun Tosineen Sturm-ryhmän jäsenet alkavatkohdata sankarikuolemia, tulisiko heidäntuhkauurnansa sijoittaa Tosine-huoneen hyllyyn?nimim. Huolta kantava
Rakas Huolta kantava,
ei. Yäk. Toisaalta ongelma ei ole ajankohtainen nyteikä huomenna eikä ikinä, sankarikuolemienepätodennäköisyydestä johtuen. Pasi, pysy hengissä!
Rv. Elina
Mist sais halval ja pimeesti atomipommin?nimim. Tarpeeseen
Rakas Tarpeeseen,
netistä. Ja toisekseen, SE EI OLE RV. ELINA. Eiedes arvoa korostavana ilmauksena. Minä olenarvokas ihminen ilman miestäkin. Nykypäivänämiehiä ei tarvita edes siitokseen; sukupuuttoontuomittu laji. Miehet.
Rakas Elina!
Missä vitussa on Jyväskylän kaupunginaurauskalusto, kun se ei auraa?!nimim. Yliopistonkatua pyörällä kulkevaveronmaksaja
Rakas Yliopistonkatua pyörällä kulkeva veronmaksaja,
aurauskalusto on korjaamossa ja siellä pysyy, koskarahaa korjaukseen ei ole. Veroeurosi menevätedelleen Kettusen erorahoihin. Palataanaurauskaluston korjaukseen kymmenen vuodenkuluttua.
Jos maailmassa olisi vielä runsaastineanderthalilaisia, kuinka niitä kohdeltisiin?
Rakas anonymous,
luultavasti neanderthalilaiset tarhattaisiin ja niistä tulisinähtävyys.
Elina kiittää pj-Nooraa.
teksti: Elina Kauppinen
13
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Tosinistien elämäntyylin tarkka-silmäiset seuraajat neiti x ja herra ytekivät viime keväänä tutkimus-matkan tosinistien seuraelämään jap a r i u t u m i s r i t u a a l e i h i nkirjoituksessaaan ”Saavatkohistorioitsijat turpaan?”. Edellistenpaljastusten lietsomien arvailujen jasalaperäisyyden liekkien vähitellenlaantuessa on jälleen aika tosinisminsosiokulttuuristen tarkkailijoiden jaraportoijien sensaatiohakuisellekevätretkelle tosinistien taka-huoneeseen ja kulissien taakse.Arvon tosinistit ja tosinistittaret,oletteko valmiita tietämäänsalaisimmatkin yksityiskohdatopiskelutovereidenne elämän-tyylistä? Oletteko valmiit paljastu-maan itse? Pidelkää kiinni penkinreunoista, sillä tämä on
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<Fabulous Life of Tosinisti!
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Tosinisti ei ole ihan mikä tahansa nisti,tai ei ainakaan missään tapauksessasatanisti, siinä määrin perintetitäkunnioittavaa väkeä opiskelija-yhteisöön kuuluu. Voisipa sanoajokusen tosinistin olevan jopatraditionalisti. Muutama tosinisti onavoimesti sosialisti tai kommunisti.Jokusen voisi myös hyvällä omallatunnolla sanoa olevan kansallis-sosialisti, tai ainakin kovinkiinnostunut ko. ismistä. Heikostitosinisti on myös esim. heroinisti,edes mietoja huumeita ei tosinisti-yhteisössä juurikaan esiinny, muttaaika moni tosinisti sentään onnikotinisti. Joka tapauksessa tosinistivelloo siellä täällä opiskelijameressälailla kalan ja juhlii usein yhdessämuiden opiskelijoiden kanssa. Javaikka huumeet eivät yhteisöönkuulukaan, tosinistin alkoholinkulutuson ylittänyt riskirajat jo ensimmäisenopiskeluviikon aikana, ja siltä tieltä eipaluuta ole näkyvissä. Lainatenprofessoriamme Seppo Iso Z:taa,proosit kevääle, ja tervetuloa mukaan
Fabulous life of tosinisti - tosinistin makea elämä
katsomaan kuinka tosinisti-tähtiemmeelämä kulkee.
Asuminen
Herra X katsoo että kaikista Jyväs-kylän kaupunginosista, tosinisti-miehet ovat keskittyneet siihenkaikkein jaloimpaan. Tietysti jotkutpäätyvät Myllyjärvelle tai Ronin-mäelle, tai mahdollisesti ainaHalssilaan saakka. Kuitenkin suurinosa valitsee Kortepohjan ylioppilas-kylän tai ihkun lukaalin keskustassa.Totuus on, että tosinisti ottaa paikankuin paikan haltuun – mutta se kaipaatuekseen muiden tosinistien lähelläasumista. Tosinistimies sisustaalukaalinsa luksushelmeksi ja naisen-kaatajaksi sosialistisella taiteella, dvd-hyllyillä, lasinalustoilla ja erinäisilläTosine-matkoilta mukaan kaapatuillajulisteilla/muulla oheiskrääsällä, mitämoni nainen ei seinälle pistäisi.Huhujen mukaan myös aikuisviihteenpuolelle kallistuvaa aineistoa onlöytynyt seinäkoristeluista, muttatämä huhu on – kuten aina -vahvistamaton. Moni kerää dvd-elo-kuvia kuin orava ruokaa talven varalle.Tietyissä piireissä erityisestimainittuihin kansallissosialisteihinliittyvä videoviihde on arvostettua,mutta tätä ei pidä suurin surminkaanjulistaa yleiseksi ilmiöksi. Kalusteetpalvelevat akateemisen keihäänkärjenykkösprioriteettia, opiskelua. Tosi-nistimies ei kirjojen paikasta taimäärästä ala tinkimään ja huonekalutlöytyy aina ylioppilaskylän talojenkäytäviltä tai parhaassa tapauksessahumanistisella työllä ansaituillarahoilla lähimmästä Ikeasta (eli pirunkaukaa, mutta etäisyyshän ei isoihinlinjoihin tottunutta tosinistiasäikäytä). Tosinistimies suhtautuunaapureihin ja kämppiksiin kuinsuomalaiset ruotsalaisiin: jos niidenkanssa ei voi ryypätä, heidänelämänsä pitää tehdä kurjaksi taiainakin tosinistimiehen elämääheikommaksi.
Neiti Y:n ja monien tosinisti-toverittarien asunnot itse asiassamuistuttavat jossain määrin edelläkuvattua, tosin tosinettarienasuntojen sisustuksesta löytyy ehkäkuitenkin vähemmän kolmannenvaltakunnan virallisia fanituotteita,enkä edes kolmannen internationaalinmuistomerkin pienoismallia ole –yllättävää kyllä – nähnyt kenenkääntosinettaren omistavan. Sen sijaanInternationaali löytyy monenkinmusiikkivalikoimasta. Ehkäpä (tosi-nisti) miehet ja naiset eivät eroakaantoisistaan niin radikaalisti. Ainakintosinistiuden ytimeen uppoutu-mattomien ulkopuolisten tarkkaili-joiden näkökulmasta Tosine on sisä-piiri jossa kaikki seurustelevatkeskenään, joten yhteis-ymmärrystäkin siis on tainnut löytyä.Mikä sitten on tosinistiuden ydintä?Kaikkihan sen tietävät – se ettäpyykkiä pestessä juodaan koskis-pullo, palvotaan Koskis Hessua koti-alttarilla ja suunnitellaan vallan-kumousta – tai kaappausta. Yhteinensävel löytyy tosinistien keskuudestaaina vaikka mielipiteet vallan-kumouksen tai liikekannallepanonpainotuksista ja suunnasta olisivatkinerilaiset. Ymmärryksen saavuttamistasiivittävät edellä mainittu koskis sekäpämppäysmatkan Petroskoihinsuunnitteleminen ja -tottakaitoteuttaminen. Mitä voisin vieläkertoa tosinistinaisten asumis-muodoista? Yhtäläisyyksiä on vaikeaalöytää ja elämäntyylejä yhtä paljonkuin tosinettariakin. Ainakin kirjoja onpaljon hyllyssä, ja allekirjoittaneen onvaikeaa saada tätä nykyä muutto-apua... Myös cd-levyjä on paljon, ehkämyös elokuvia. Joidenkin koti sisustuukirpputorien löydöillä, kun taasmonien astia- ja vaatekaapit täyttyvätylikansallisten ketjujen edullisilla jaajanhenkeä heijastelevilla aterioimillaja pukimilla. Sanoisin, että tosinistinasuminen kiteytyy pyykkiä pestessäjuotuun viinapulloon, Kortepohjaan,lukemattomiin (kahdessamerkityksessä) kirjoihin sekä monen-
14
TOSINE- parasta huumetta
laisiin kulttuuriharrastuksiin – jotkamahdollisesti näkyvät myössisustuksessa, oli sitten kyseessä elo-kuvakulttuuri – tai vaikka aikuis-viihdekulttuuri.
Ruoka
Herra X katsoo, että tosinistimiehenja kulinarismin suhde on omituisenviekoitteleva, aivan kuten argentiina-lainen punaviini. Lounasajalla monitosinistikarju tuntuu hakeutuvan Ilo-kiveen, tuonne pitkien jonojenmekkaan, jossa on kuulemma”parempaa ruokaa”. Lozziin taas”pääsee nopeasti”. Tosinistimies osaamyös kokata itse, toisin kuin monimatemaatikko ja muu mahdollisimmankaukaa haettu esimerkki. Salainentutkijakaksikko on myös kuullutTosineen nettifoorumin ruoka-kulttuuriosiosta – ilmeisesti valmis-ruokiin kohdistuva kapinahenki elääja voi hyvin ainakin maskuliinisestanäkökulmasta.
Ruoka tulee huuhdottua alas niin alko-holipitoisella juomalla, kuin rehdillämaidolla. Ketkä tykkää äideistä, ketkätyttäristä… Mutta toisin kuin Matti
Vanhasella, kunnon pihdit harvoinilmaantuvat tosinistikarjun oma-tekoiseen ruokapöytään – sitä vartenon etsiydyttävä koti-Suomeen liha-patojen äärelle. Liha (jos einesliha-pullia voidaan sellaiseksi kutsua) onmiesten ruokaa, eli Kauppakadunkasvisravintola Katriina on kuulemma”pannassa”.
Neiti Y: Tosinistitarten osalta Ilokivion tyypillinen valinta päivittäisenravinnontarpeen tyydyttämiseen,omistaahan Ylioppilaskunta osanpaikasta, joten ruokailuun laitettu rahakiertää kaventuneena takaisinopiskelijan taskuun. Ilokiven taide-näyttelyt tyydyttävät fyysisen nälänlisäksi kulttuurin nälkää. Monentosinistinaisen vatsa täyttyypäivittäin Ilokivessä tai Lozzilla, muttaonpa niitäkin jotka vain harvointyytyvät tarjolla oleviin vaihtoehtoihinja päättävät täysin itse päivittäisenateriointinsa sisällöstä. MyösKatariinan kasvisravintola onsuosittu. Empiirisen havainnoinninperusteella nuoremmat opiskelijatkokoontuvat Lozzilla, kun taas Ilokivi
kansoittuu opiskelijan taivalta jopitempään tallustaneista hahmoista(paitsi niistä jotka ovat jo niin vanhojaetteivät kehtaa näyttäytyä).
Bileet
Herra X: Todellinen tosinisti-uroksenfabulous lifestyle paljastuu bileistä jakulttuuririennoista – tai niidenpuutteesta. Elokuvat, olut ja kirkkaatjuomat muodostavat miehisen perus-jalan, josta ei näytetä horjuvan. Eitietenkään, eihän ne petä.
Kulttuuria tarkastellessa Youtube onselvästi kovassa käytössä.Tuleepahan jotain hyötykäyttöä yli-opistoverkolle. Elokuvat (jadokumentit!) löytyvät alan liikkeistätai jo valmiiksi toisen tosinistikarjundvd-hyllystä. Pitääpä eräs poppooelokuvakerhoa todelliseen sosialisti-seen henkeen. Ja ettei kulttuuri jäisiliian vajaaksi määritelmäksi, muistu-tetaan tietokoneen olemassaolostamuussakin kuin Youtube –mielessä.Herra X tietää useita tosinistimiehiä,jotka eivät ole televisiota viitsineethommata (”ei sieltä tule yhtäänmitään”), mutta sen sijaan atk-kalustossa on ainainen virta päällä. Einiitä pelejä muuten pysty pelaamaan– ellei sitten ole televisiota japelikonsolia, mikä on valinta joillekin.Musiikki tuntuu olevan tärkeä. Niintärkeä, että sitä soitellaan itsekin taimennään ainakin kuuntelemaanpaikan päälle. Herra X nostaatällaiselle hattua – ilman viihdettä eijaksa opiskella.
Juhla tuo arkeen piristystä, muttavälillä tosinistiuros kokee arjenvälttämättä vastapainoksi juhlantäyteiseen elämään. Juhlien pito-paikatlöytyvät erityisesti Korte-pohjasta,mutta tärkeimpänä yhteisenä tekijänäon jonkun omistama asunto. Laumauroksia, juomaa ja Youtube – mitämuuta karju kaipaa?
Neiti Y: Entäpä ladyt. On niitä tosinisti-neitejä, joiden ideaalinen ilta alkaaaloittelulla drinkkien kera ystävänasunnolla, ja jatkuu siitä mahdollisestibaarin kautta johonkin kaupunginvälkkyvistä ja sykkivistä yökerhoista.Sitten on niitä, jotka viihtyvätkaikkialla muualla paitsi klubeilla.
Yhtenäistä linjaa tosinettarien illan-viettoon on hankalaa löytää, paitsi senverran että nämä ryhmät eivätjuurikaan kohtaa - ja lisäksiilahduttavan suuri joukko tosinettariaosallistuu säännöllisesti tosineenyhteiskarkeloihin – joista horjahtelevakulku suuntautuu joko kohti Sohviatai alakaupungin klubeja. Nähtäväksijää, kuinka moni juhliva tosinisti suku-puoleen katsomatta onnistuu tänäWappuna tosinejuhlimisen multi-huipentumassa, Wapunpäivänpiknikille osallistumisessa.
Kulttuuri. Kulttuuriharrastuksetjakautuvat joiltain osin baarien lailla,on niitä tosinistiladyja joiden mielestäSkandinavian Hunks on loistavaliveakti, ja sitten niitä jotkamieluummin viettävät illan esi-merkikisi Mokomaa kuunnellen. Sensijaan Kampuskinon elokuvat - kutenmyös muiden mainioiden elokuvan-katsomisfoorumien - elokuvat ovatsuosiossa tosinistinaisten keskuu-dessa. Yhtäläisyyksiä löytyy varmastimyös kirja- ja levyhyllyjen sisällönkohdalla - vaikka nuoremmatopiskelijat eivät enää Pikkujättiläisiäjoudukaan hankkimaan.
Herra X: Urheilu? Was ist das? No ei,onhan tosinisteilla oma liikunta-vuorokin. Mutta erehdynkö pahastisanoessani, että Tosineen hallituksenliikuntavastaava on perinteisesti ollutmies? Jos en, niin sehän kertoohyvästä ja solidaarisesta asenteesta,mikä lienee yleensäkin vallalla.Liikkuva ei sairastamaan jouda ja kutenUKK sanoi, kaikki syyt olla liikkumattaovat tekosyitä. Ryhmäliikunnan ulko-puolella moni tosinistimies saatetaanbongata muun muassa liikunnanrakennuksen kuntosalilta. Toisaalta,onhan se kävelymatka kämpältäSeminaarinmäelle myös liikuntaa jalenkin jälkeen poltettu tupakka oivaapalautusjuomaa. Jotkut tykkäävätpokerista; mikäs siinä, sehän onperinteinen poliitikkojen ja sotilaidenpeli, oivaa liikuntaa aivoille. Ja koskakyseessä on fabulous lifestyle,pitäähän se kyetä rahoittamaan. Ellerhur? Aivojen piristystä auttaa myösfutiksen katselu telkkarista. Onneksiolkoon Tosine jalkapallon EM-kisoistamallia 2008. Jää moni gradu tekemättäkesäkuussa.
15
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Formulatoiminta ei ole urheilua, vaaninsinöörien ja saastuttajienmekaniikkapelleilyä ja tiedekisailua,joten siitä ei puhuta urheilunyhteydessä. Junat hyväksytäänosaksi viihdettä, jos sille löytyytilausta.
Neiti Y: Naiset ja urheilu. Yliopisto-liikunta tarjoaa mainiot ja edullisetmahdollisuudet liikunnan harrasta-miseen, ja monet käyvätkin jumpissaja salilla säännöllisesti. Sitten on niitä,jotka lukuvuoden alussa maksavatliikuntatarran ja käyttävät sitä noinkolme kertaa. Sitten on niitäkin jotkaovat liikkuneet viimeksi lukionpakollisella liikuntatunnilla ensim-mäisellä vuosikurssilla kuusi vuottasitten, ja verkkarit ovat olleet äidinpaikattavina kotona Utsjoella siitälähtien. Kyseiset tapaukset saattavatkäydä läpi suomalaisia syyllisyys-kohtauksia erinäisten venähtäneidenillanviettojen jälkeen ja näyttäytyäsatunnaisesti salilla, mutta moraalinenkrapula harvoin kestää viikkoapidempään, ja sen mentyä ohi liikunta-tottumukset palaavat tavanomaisiksi.Huhujen mukaan myös joidenkintosinistittarien gradun palautussaattaa venehtää (penkki) urheilunvuoksi, mutta kaikillahan se venähtää,syystä tai toisesta...
Lopuksi
Elämäntapa-artikkelimme lopuksiheittäydymme hempeiksi. Olipa sittensosialisti kansallisen ulottuvuudenkanssa tai ilman, kuntoilipa salilla taikotiviiniastioita nostelemalla, jahumaltuipa Vakiopaineessa tai Giggeli-baarissa, tärkeintä tietenkin on että ontyytyväinen elämäänsä ja elää....historiantutkimukselle!!
Ja sitten sitä hempeilyä:
”I like birdies and shit.” - Tykkäänlintusista ja muuta paskaa.
- Useita kertoja Osama bin Ladeniksi
luultu japanilainen performanssi-taiteilija videossa, jossa hän esittääJapaniin paennutta Osamaa. Osamakeskittyy Japanissa lähinnä saken
juomiseen ja ”hengailemiseen”.
Ja aivan lopuksi vielä profetoimmeopiskelu-kaupunkimme super-sankarin metaforisella elämän-viisaudella:
”No se näin ja niin. No mut kyl niin,että tota noin... Se asia on. - Mutta,mä teen itse jatkuvasti asioita, oli sesitten negatiivista tai muuta... Niin setekee siitä sen. - Noin niinkuinvertauskuvauksellisesti.”
-Matti Nykänen-
Kirjoittajat toivottavat tosinisteillesukupuoleen, elämäntapoihin jaopiskeluvuosien määrään katsomattamukavaa Kukanpäivänjuhlaa sekäruotsinkielisen sanaleikin mukaistaWappua!
teksti: Neiti Y ja herra X
16
TOSINE- parasta huumetta
Onko NATO-Suomen tulevaa historiaa?
Sanotaan, ettei historiasta voioppia ja myös, ettei siitä voi tehdäennustuksia. Mutta koska tämä eiole tieteellinen julkaisu, jotainmielenkiintoisia arvailuja voiesittää historian pohjalta.
(Heikki) Ylikangas on esittänyt, ettäkylmän sodan aikana (Urho)
Kekkosen ja keskustapuolueensaama valta perustui siihen, ettäNeuvostoliitolle oli otollista suosiasellaista poliittista toimijaa, joka oliSuomessa vielä 1950-luvulla ala-kynnessä. Tätä kekkoslaisetpienoisesti ehkä vasemmisto-laisuuteen kallellaan olleet kansa-kunnan eheyttäjät todellakin 1950-luvulla olivat. Sama kuvio toteutui jo1800-luvulla, kun Venäjän tsaari tukiSuomen aluksi heikkoja fenno-maaneja, kuten (J.V.) Snellmania
ruotsinkielisiä vastaan, ehkäpä joaiemmin 1500-luvulla, kun Klaus
Fleming sai Suomen otteeseensajuuri, koska oli niin riippuvainen ulko-puolisen voiman, eli Sigismundin,tuesta.
Tämänhetkinen tilanne, jossaoikeistolaisuus on nousussa, muttakansan mielipideilmasto pikemminkinvasemmistolaisuuteen kallistuva, kunoikeistopuoluekin on hyvinvointi-valtion kannalla, on kuin peilikuva1950- ja 1960-lukujen poliittisestamyllerryksestä. Silloin tilanne oli päin-vastainen: vasemmisto nousi, muttamielipiteet olivat perin perinteisiä jaoikeistolaisiakin. Voi ajatella, ettänykyään oikeistolaisuus, nimen-omaan se, jolle status quo ei riitä(kuten se ei riittänyt vasemmistolle jakeskustan vasemmistosiivelle 1950- ja1960-luvulla), on vailla samanlaistaulkopuolista tukijaa, kun Neuvosto-liitto oli Kekkoselle, keskustalle javasemmistoaineksille. Tämä oikeisto-laisuus on myös päässyt samaan kuinvasemmistolaisuus 1960-luvulla:saanut kokoon ”kansanrintama-hallituksen”, jossa tosin nyt näkyvätoikeistopuolue ja keskustapuolueen
oikea laita –peilikuva 1960-luvuntilanteesta. Vasemmistolaisuus onkirosana, vaikka kansa kannattaakuitenkin keskimäärin ”vasemmisto-laisia” arvoja – aivan kuten 1960-luvulla oikeistolaisuutta mätkittiin,vaikka kansan mielipiteet olivathyvinkin perinteisiä.
Tästä heppoisesta analogiasta herääkysymys, että mistä nykyään etsisivahvan ja samalla heikon oikeistonpoliittinen toimija ulkopuolista tukea.Vastaus on tietenkin ilmeinen: USA jasen turvatakuut, eli NATO, ovatSuomelle intoilijoiden retoriikassanykyään yhtä tärkeitä kuin NL ja YYAkonsanaan. YYA-sopimustakinyritettiin selitellä Suomen eduksi,mutta tosiasiassa se teki Suomestapuolittaisen vasallin. Samoin tekisiUSA:n johtaman NATO:n turva-takuisiin luottaminen: kuten osin jotunnustetaankin, USA ja NATOsuojelisivat meitä ehkä Venäjäävastaan (jota vastaan ei mielestänikyllä edes omaa kansallista aseellistapuolustusvoimaa kummempaasuojelua tarvita), jos Suomi osallistuisiUSA:n pitkälle määrittämiin NATO:noperaatioihin ympäri maailmaa ja myösauliisti avustaisi terrorisminvatsaisensodan kaltaisissa hankkeissamahdollisista ihmisoikeuslouk-kauksista välittämättä. Juuri NATO:nuudet jäsenmaat, jotka olivat vanhojaNL:n satelliitteja, ovat olleet nöyrimpiäUSA:n pikku apureita ”terroristien”lennättelyssä hämäriin vanikoihin jaIrakin ”vapauttamisessa” ja hyvästäsyystä: niiden on pakko, jos haluavatpitää turvatakuut voimassa. Niin olisimyös NATO-Suomen. Suomen ei olesyytä sitoutua uuteen läntiseen YYA-sopimukseen – jossa senvelvollisuuksia ei edes rajata omanmaan puolustamiseen, kuten Suomenja NL:n vasallisuhteessa oli 1948-1991asiainlaita – vain siitä syystä, koskapari oikeistopoliitikkoa haluaaratsastaa NATO- jäsenyydellä valtaanja kunniaan, kuten Sigismund,Snellman ja Kekkonen aikoinaan.
Suomen asema maailmassa onturvallisempi ilman NATO-jäsenyyttä.Se ehkä suojaisi Suomea Venäjänmielipuolista iskua vastaan, muttatällaiselle suojalle ei ole tarvetta, kunVenäjä hyötyy enemmän rauhastaSuomen kanssa. Venäjä tahtoisihyökätä tänne vain, jos kokisi jonkun– kuten USA:n – uhkaavan omaaaluettaan NATO- Suomen kautta. JosVenäjä hyökkää Suomeen, Euroopanyleistilanne on sellainen, ettähyökkäys tulee vain sitä varmemmin,jos olemme NATO:ssa. Rauhan-turvaaminen on riittävä panostusmaailman yleiseen turvallisuuteen, kuntaas USA:n ja sen johtaman NATO:netujen ajaminen ympäri palloa lähinnälisää maailman konflikteja. Irakin sotaei ole ensimmäinen, eikä viimeinenjenkkikarjapaimenten vapautus-operaatio. Ties vaikka jatko-osassasaataisiin nauttia erikoistehosteista,joita edellisen kerran järjestettiinyksityisnäytöksissä Hiroshiman jaNagasakin asukkaille.
Ai niin, että olenko tosissani? No en.Tämä juttu on klassisen koulukunnantulevaisuudenpovaajan ja salaliitto-teoreetikon työnäyte. Valituksia eivastaanoteta, eikä rahoja palauteta.
teksti: Pentti Juntunen
17
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Pohdintaa Ilokivestä - matka mielen syvyyksiin
Ilokivi. Tuo Jyväskylänyliopiston ylioppilaskunnanomistama rakennelma, minneon keskittynyt ylioppilas-aktivismin sakein savu. Siellämyydään lounasta. Sielläopiskellaan kieliä. Siellä pitäämajaa ylioppilasliikkeen pää-lipunkantajat, työtä ylityö-tunneista piittaamaton sihtee-ristömme. Alakerrassa katsel-laan ja kuunnellaan kulttuuriaja maksetaan rahaa jäävedestäja vielä enemmän rahaaoluesta.
Alun perin tämän kirjoituksentavoite oli moniulotteinen:1. tuoda uudenlaista sisältöäTosine-lehteen. 2. tuoda arkki-tehtuurista ja sisustushenkistäanalyysiä samaiseen lehteen (ehkäuskaliasta näin ei-niin-sisustuksesta-kiinnostuneena-miehenä, mutta rohkea rokansyö). 3. tuottaa Ilokiven jaerityisesti sen arkkitehtuurinkritisoimisesta jonkinlaista vasta-lausetta yleensä Ilokivi-myönteiseen ilmapiiriin. Kunjuttujen deadline lähestyi, eikäsanaakaan ollut vielä paperilla,ymmärsin, että alun perintavoittelemani ratkaisu oli aivanliian helppo. Ilokivi on aivan liianmonimuotoinen ja syvälle jyväs-kyläläiseen opiskelijaelämäänkaivautunut, jopa abstraktituotos. Joten tästä tekstistä tulivielä jotain muuta.
Sanottakoon nyt aluksi se, jokäytännössä esiin tullut seikka,
joka toimi illokuutiovoimanaintentioilleni: en pidä Ilokivestä.Minä kuulun siihen kyseistärakennusta, jopa instituutiotajossakin määrin kritisoivaanryhmään. Minusta ei ole kivaa syödälounasta Ilokivessä, en jaksajonottaa ja muutenkin paikka ei oleravintolana onnistunut. Mustalaatikko, tuo kulttuuriviihteen pesä,on luotaantyöntävä ja ahdistavapaikka. Yläkerran käytävät jasuunnittelu luovat – jopa ilmanmustaa väriä – jotenkin ahdistavanhengen.
Arkkitehtuuri. Siitä voisin kirjoittaaenemmänkin. Alvar Aalto, tuoaivan uskomattoman omituisenkorkealle arvostettu, tosintodellakin hieno arkkitehti, teki Ilo-kivestä paikan, joka on nyt jäänytpahasti ajasta jälkeen. Rakennuson pimeä ja ruma. Omituisiamuotoja sekä sokkeloita. Jos ne nytedes ovat Aallon syytä, lähteeni eisitä kerro. Aallolla oli palkka-laisinaan joukko muitakin arkki-tehtejä. Ruokalapuoli on pimeä jasynkkä, aivan kuten muukinrakennus. Edes isot ikkunat,sinällään hyvä keksintö, eivät pystypelastamaan mitään, koska vieressäon metsä. Katutasolla olevatikkunat eivät riitä. Ravintolapuolensisutus on kammottavaa. Seinienomituiset värit ärsyttävät ja minustaei ole kivaa katsella välillä turhankintaiteellisia töitä seinillä, samalla kunsyö. Taide kuuluu näyttelyihin, eialistettuna surkeaan kakkos-asemaan ruuan takia. Naulakko onkuin tekstiilejä syövä hirviö. No,miesten vessa on hieno. Siitä minullaei ole mitään valittamista.
Noin. Nyt olen kertonut sen,mitä alkuperin oli tavoitteena.Ilokivi on paska, haa-haa. Siitäpäästään eroon purkamalla,polttamalla tai myymällä. JYY:lläon joskus varaa rakentaa uusi,toivottavasti huomattavastikomeampi ja moderni rakennus.Mutta tiesinkö ennen tähänkirjoitustyöhön ryhtymistäloppujen lopuksi paljoakaanIlokivestä? Käytännön elämästätiesin paljonkin. JYY-toiminta oliajanut minut useasti Ilokiveenerilaisten kokousten tai muidenasioiden vuoksi. Tiesin, ettänykyinen ruotsalainen suur-yhtye Kent on esiintynyt Ilo-kivessä aikoinaan. Tiesin, ettäJYY on historiansa ajantoteuttanut opiskelijoita auttavaatyötä ansiokkaasti erityisestirakennustöillä.
Mutta en tiennyt sitä, millaisellainnolla ylioppilaskunta ryhtyirakentamaan Ilokiveä. Entiennyt sitä, miten paljon yli-oppilaat joutuivat tekemääntyötä erityisesti varainkeruunmuodossa, kun Ilokivi päätettiinrakentaa. Kuten aina, vilkaisuhistoriaan auttoi avaamaan fiilis-pohjaa aivan uudenlaisennäkemyksen. Ilokivi oli Marko
Lambergin ylioppilaskunnanhistoriateoksen mukaanmelkoinen projekti toteu-tettavaksi 1960-luvulla. Arkki-tehtuuri oli monien pyrkimystenlopullinen tulos. Alvar Aaltojouduttiin suostuttelemaanjatkamaan kampusalueen
18
TOSINE- parasta huumetta
suunnittelua ja alun perinasuntolaksi tarkoitettu tilamuuttuikin toimintakeskukseksi,minne suunniteltiin kaikenlaistajuhlasalista kirjakaupan kauttakirkkokappeliin.
Asian pohdiskelu auttoi avaamaanitsesuggestion voimin asetetunmentaalisen lukon ja näkemäänmetsän puilta. Aloin pohtimaanIlokiveä ajatusten kohteena. Moniopiskelija uhraa vuosittainmerkittävän määrän opiskelu-resurssejaan ylioppilas-aktivismiin, enkä todellakaan nytlue itseäni näiden karpaasien jakarpaasittarien joukkoon. Valio-kunnat ja sihteeristö ahkeroivatjärjestääkseen opiskelijoillemahdollisuuksia purkaa stressiä,helpottaa arkea ja auttaa hädässäolevaa. Opiskelijat menevät Ilo-kiveen juhlimaan tai kokemaanerilaisia elämyksiä. Nämä kaikkihienot asiat keskittyvät Ilokiveen,tuohon rumaan mutta ilmeisenmerkittävään henkiseen paik-kaan. Mikä puu porukka kuin yli-oppilaskunta antaa tilat (Ilokivi)kaiken maailman aktiviteeteille?Ja tätä kaikkea on tapahtunutvuosien ajan. Ilokiveen on ajankanssa imeytynyt melkoinenmäärä opiskelijoiden toiveita,unelmia ja työn tuloksia. Sen
(edelleen rumat) seinät ja sisustushenkivät historiaa ja voimakastamentaliteettia.
Ilokivi on työllistänyt paljon väkeäolemassaolonsa aikana. Eiaavistustakaan, kuinka suureksimäärä kohoaa. Paikka tulee myöstyöllistämään lisää väkeävastaisuudessakin, uskallanennustaa. Työntekijät pystyisivättekemään töitä myös toisessarakennuksessa. Mutta joskaristetaan taas kerran hetkeksirealistikon mieli ja ajatellaan,millainen määrä edellisten työn-tekijöiden jättämää henkeärakennuksessa on. Seinätkuiskivat menneiden vuosienopiskelijapolitiikasta ja arjenelämästä. Niin. Uusi rakennusjoutuisi käyttämään paljon aikaasiihen, että siihen kertyisisamanlainen patina.
Eikä kaiken pidäkään olla saman-laista. Kunhan aika tulee, Ilokivimuuttuu, mutta ennen sitä sadat taijopa tuhannet ihmiset tulevatnauttimaan sen olemassaolosta.Milloin sitten on luvassa Ilokivenmassiivisen muutoksen aika, no,sitäpä ei vielä voida sanoa. Sittenkun on aika.
Epäilen, että moni opiskelija eijuurikaan välitä Ilokivensisustuksellisesta puolesta taiarkkitehtuurista, vaan keskittyyolennaiseen. Ehkä minunkin pitäisitehdä niin. Ilokivi ei tulepoistumaan elämästäni, ennenkuin valmistun rakkaasta yli-opistostamme. Niin, ja olisinkopystynyt ensin yrittämään muuttaaIlokiveä ja valittamaan vastasitten? Se olisi ehkä ollutmahdollista ainakin jollakin tapaa.
teksti ja kuva: Teemu
Häkkinen
Talo oli liian hankala saadakokonaisena ruutuun, joten tyydyinruokalan etuoveen.
TOSINE + NEFA -kumpi on ILO jakumpi KIVI?
19
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
TOSINE REISSAA!
Opintomatka Ruotsiin s. 21-26, meidän pojat Ranskassa s. 27-29,Itä-Saksa elää! s. 30-31, Keski-Maa- ekskursio s. 32-35
20
TOSINE- parasta huumetta
Tosine ry:n Ruotsin-matka 25.3. - 30.3. 2008
Matkareitti: Jyväskylä –
Turku – Tukholma – Runsa
– Sigtuna – Moran kivet –
Uppsala – Gottröra – Rimbo
– Finsta – Norrtälje – Täby –
Tukholma – Turku –
Jyväskylä
Alkuvalmistelut
Kun idea Ruotsiin lähtemisestäesitettiin keväällä 2007, olivastaanotto ainakin aluksijoissain tosinistien piireissänuivaa. Asiaa tarkemminkaivelemalla havaittiin kuitenkin,että suurella osalla tosinisteista eiollut mitään Ruotsiin lähtemistävastaan, ja tältä pohjaltaaloimme suunnitella Ruotsin-matkaa. Hallituksenkokouksessa syksyllä 2007matkaidealle näytettiin viimeinvihreää valoa, ja näin yksi etappioli saavutettu. Tosine lähtisikeväällä 2008 Ruotsiin!Matkan idea ja matkakohteetvalittiin pitkälti matkanjohtajienomien preferenssien ja asian-tuntemuksen mukaan, ja näinmatkasta muovautui kulttuuri-historiallinen rautakauteen jakeskiaikaan painottuvakokonaisuus. Vaikka matkallelähtijöiden määrä ei noussutedes kahteen kymmeneen, eisiitä kuitenkaan muodostunutestettä matkan toteuttamiselle.Väkimäärän vähennyksenansiosta saimme jopa leikattuamatkabudjettia aiottua
pienemmäksi.Ilmoittautumisajan päätyttyähuomasimme, että matkalle olilähdössä varsin dynaaminen jamatkakohteista erittäinkiinnostunut joukko. Ruotsin-matkalaisten keskuudessa virisimm. innostus harjoitella Ruotsinkieltä ennen matkalle lähtöä.Lisäksi Marko (Lamberg, yli-assistentti) piti kaksi luentoaliittyen kohteidemme historiaanja riimukivien tulkintaan.
Tiistai 25.3.
Tiistai-iltapäivällä matka-keskukseen kokoontui hilpeäjoukko matkalle lähtijöitä.Vaikka junamme oli kuuma kuinpätsi, ei se menoa haitannut, jakoko Ruotsin-matkan ajanjatkunut vilkas keskustelu janauru täyttivät koko junavaunun.Illalla buffetissa itänaapurinedustajat hämmästyttivät meitäheinäsirkkamaisellakäyttäytymisellään, muttaainakin Markon pöydässäistuneet tokenivat tuota pikaa,kun kulinaristinen esitelmämandariinien, klementiinien jasatsumien eroista ja hienouksistalähti käyntiin.
Keskiviikko 26.3.
Tukholman satamassahyppäsimme bussiin, ja rautatie-asemalta otimme kyytiin Tiinan
(Nyyssönen), joka onvaihdossa Ruotsissa. Tästäjatkoimme Runsan esi-historialliselle
laivamuodostelmalle ja muinais-linnalle sekä edelleen Sigtunaan.Sigtunassa keskiaikaistenkirkonraunioiden, riimukivien,Marian kirkon ja Pohjoismaidenpienimmän raatihuoneen lisäksiihastuttivat pienet karkin värisettalot. Matkalla Uppsalaankävimme katsastamassa Morankivet, jotka liittyvät Ruotsinkeskiaikaisiin kuningas-valintoihin.Iltapäivällä tutustuimmeUppsalan historialliseenkeskukseen ja kuningas-hautoihin. Virallisen ohjelma-osuuden päätti Uppsalankeskustan esittely Markonopastamana. Tutustuimme mm.Tuomiokirkkoon ja Uppsalan”tynkälinnaan”. Verna
(Kalmari) hankki halukkaillepassit ruotsalaisten osakuntiennationeihin, joista muutamista sairuokaa ja kaikista juomia.Muutaman harharetken jälkeenlöysimme itsemmeruokailemasta Snerigen =Södermanlands-Nerikesnationista. Osa porukasta jatkoivielä tämän jälkeen iltaa muissanationeissa, ja osa palasitakaisin hostellille rankan päivänuuvuttamana.
Torstai 27.3.
Viimeinen Uppsalan-kohde olitorstaiaamulla Uppsalan yli-opiston kirjasto CarolinaRediviva. Oppaamme oli ottanutsuomalaisen ryhmän hyvinhuomioon etsimällä ryhmämme
21
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
tarkasteltaviksi Axel
Oxenstiernan omakätisestikirjoittamia muistokirjoituksia,1500-luvulta peräisin olevansuomenkielisen raamatunkatkelmia sekä Pyhään
Birgittaan liittyviä tekstejä.Kirjastosta jatkoimme matkaaitään Roslageniin eli Gottrörankeskiaikaisen kirkon kauttaRimboon, jossa suurin osamatkalaisista päätyiruotsalaiseen pizzeriaan, jostasai myös perinteistä BohusGrytaakin. Siellä sitten söimmeruotsalaisen teknon tahdissa.Ah!Seuraava kohteemme oli PyhänBirgitan synnyinkartanon alueFinsta ja Birgitan lapsuusvuosiinliittyvä Skederidin kirkko.Kartanon lähellä oli luola, jossaBirgitta oli legendan mukaannähnyt ilmestyksiä ja rukoillut.Luolan autenttisuus oli kuitenkintiessään, sillä ruotsalaiset olivatpyhimystään korostaakseenhieman muokanneet luolaasuuremmaksi dynamiitilla.Tutustuimme vielä Birgitanlähteeseen, jonka parantavavoima ilmeisesti siirtyi päivänviiveellä Anna-Kaisaan
(Leivoon).Norrtäljessä Marko olivastuussa kaupungin esittelystä.Näköalapaikalla otimme ryhmä-kuvan, ja sen jälkeen suurin osaryhmästä siirtyi lämmittelemäänTössen kahvilaan. Auringonpaisteesta huolimatta merituulijäädytti suomalaiset turistittehokkaasti.Norrtäljen ja Tukholman välissäpiipahdimme Täbyssä Jarla-bankenin viikinkiaikaisellasillalla, missä tosinistien henkinenikä alkoi lähennellä ala-astelaisten tasoa. Tukholmassa
hostelliin kirjoittauduttuammeosa matkailijoista jäi lepäämään,osa suuntasi ruokaostoksille jaosa lähti Norrmalmille syömäänja tutustumaan paikalliseen pubi-kulttuuriin.
Marko ja Jarlabankeninriimukivi.
Kungliga Biblioteket.
Perjantai 28.3.
Perjantaina vierailimme Riks-arkivetissa, jonka opas ei saanuttosinisteiltä kovin hyviä pisteitä(mutta Marko oli ihantyytyväinen). Arkistovierailunjälkeen enemmistö suuntasiMarkon johdolla peri-ruotsalaiseen pyttipannu-ravintolaan syömään. Iltapäivällävuorossa oli Kungliga Biblio-teket, jonka oppaat ihastuttivatopiskelijoita, mutta jättivät sensijaan Markon kylmäksi.KB:n jälkeen matkasimmemetrolla Tukholman yliopistolle,jossa Markon kollega Mats
Hallenberg esitteli meille yli-opistoaluetta. Saimme myösvierailla historian laitoksella, jameille tarjottiin oikein pulla-kahvitkin. Kestityksestäkylläisinä palasimme Gamla
22
TOSINE- parasta huumetta
Näkymä Uppsalantynkälinnalta tuomiokirkolle.
Staniin hostellillemme, jostaMarko haki meidät hetkenlevähdyksen jälkeen.Vuorossa oli siis Gamla Staninesittely Markon opastamana.Saimme tuntumaa sekä saarenvanhaan että uuteen rakennus-kantaan. Paras esimerkki tästäoli nykyinen Prästgatan, jollakeskiajalla oli sijainnuttukholmalaisten helvetti ja jollamm. pyöveli oli asustellut.Kierroksen aikana Eeva
(Mäkinen) harjoitteli kuningas-kunnan ensimmäisen naisenroolia, mutta varsinaiseen lähi-kontaktiin alkuperäisväestönkanssa pääsi ainoastaan Anne
(Ikonen).Illalla hostellihuoneessa numero7 järjestettiin bileet, joihin kaikkimatkalle lähteneet osallistuivat(paitsi Verna, jolla oli vieläbisneksiä Uppsalassa).Nyyttäriperiaate johti siihen, ettäolimme hukkua perunalastuihin.Tästä huolimatta tunnelma olikatossa, eikä meidän tarvinnut
edes huolehtia melusaasteenaiheuttamisesta, sillä yläkerranespanjalaisilla oli omat bileensä,ja naapurihuoneen ruotsalais-naisten ylenmääräinen fööninkäyttö olisi voinut herättääkuolleetkin.Loppuillasta osa porukasta lähtivielä humputtelemaan GamlaStanin yöelämään. Keski-aikainen ravintola Sjätte Tunnan,Stora Nygatan 42, houkuttelitosinisteja (sekä koko matkanNefan lippua korkealla pitänyttäKukkaa) puoleensa. Piansuomalaisten laulunlahjoista sai”nauttia” koko ravintolan väki.
Lauantai 29.3.
Viimeinen päivä Ruotsin maallaoli varattu vapaaseen ohjelmaan.Joka tapauksessa Marko olilupautunut esittelemäänhalukkaille Tukholman lähiöitä.Lähiöistä tutustuttiin moderniinKistaan ja monikulttuuriseenRinkebyhyn, uskaltautuivatpa
eräät ristiriitaisella tavallasaneerattuun Vällingbyhynkinasti. Muut lähtivät ostoksilleTukholman keskustaan. IllallaVikingin terminaalissa Markoamuistettiin ruotsalaisilla jamatkasta muistuttavilla lahjoilla,ja Johannalle (Latvala-
Koistiola) luovutettiin Birgitankastemalja.
Eeva ja vartija.
Sunnuntai 30.3.
Sunnuntaiaamulla tosinistitsuuntasivat jälleen junalla kohtikotoista Jyväskylää. Kesä-aikaan siirtymisen vuoksisaimme kokea vähän maailman-luokan matkailun tunnelmaa, kunkelloa siirrettiin peräti kaksituntia eteenpäinlaivamatkan aikana. Jotkut jopaonnistuivat kärsimään jet lagista.Viking Linelle jäi tosinisteistamuistoksi pieni pasitiivisuudenaura, jonka ulostuulettaminen olikuviteltua vaikeampaa.Kaiken kaikkiaan matkamme oli
23
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
oikein onnistunut. Kiitämme vie-lä kerran kaikkia ruotsinmatka-laisia! Vaikka matkakohteet oli-vat ja ovat hienoja sekä tutustu-misen arvoisia jo sinänsä, eimatkastamme olisi tullut näinmahtavaa ilman teitä! Lisäksihaluamme kiittää Suomalais-ruotsalaista Kulttuurirahastoasen antamasta matkatuesta.
Matkan aikana kertyneitä
sanontoja ja tapahtumia
- Pasitiivisuus- Lihaisa imaami- Saanko esitellä ystäväni
Danielssin Jaskan?- TA bussen till Slussen!- No viistoista!- Hei Anne…- Satsumat vs. klementiinit
& mandariinit- Psyduck- Juhana III
”metroseksuaali”- Parantava Anna-Kaisa- Riimukivet: antoi jo
ELÄESSÄÄNpystyttää ITSELLEEN
- Tosinistit liikenteessä:“HELVETE” ja selkäänjuokseva mies GamlaStanissa.
- Eeva och väktare- Keinutaan
Jarlabankenin sillalla.Boing boing!
- Oliko sellaasta kuPyhä Eerik?!?
- Sjätte Tunnan: Lapinkulta, Maamme,Finlandia,Internationaali,Päivänsäde jamenninkäinen,Aikuinen nainen, Viska dricka hela nattenalkohol…
- Onko täällä baarissane
humalaiset suomalaiset?On.
- Kansankodissakintapahtuu varkauksia!Missä liput ja kortti?!?
- Tädit ja sedät haiseevissyltä aamulla…
- Jos jäätte auton alle,niin saatte selkäänne!
- Hostellin ”välimerellisetihmiset”
- FISK! (Bohus Gryta)
TACK OCH HEJ!
teksti: Marko Lamberg & Johanna
Latvala-Koistiola
kuvat: Johanna Latvala-Koistiola &
Pasi Nevalainen
Miksi kutsutaan sitä, kunruotsalainen ottaa Suomenkansalaisuuden? -Tekoälyksi.
24
TOSINE- parasta huumetta
Ruotsi.Sverige.Sweden.Schweden.Suede.Suecia.Svezia.
Ryhmäkuva Norrtäljestä. Vasemmalta ylhäältä Marko Lamberg, Ville Häkkinen, Tiina Hemminki, Anna-Kaisa Leivo,Verna Kalmari, Merja Kähkönen, Anne Ikonen, Tiina Nyyssönen, Eveliina Matalamäki, Pirita Frigren, EevaMäkinen, Pasi Nevalainen.Vasemmalta alhaalta Kukka Harvilahti, Satu Ruuska, Tiina Venäläinen ja Jussi Komulainen.
25
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
26
TOSINE- parasta huumetta
Erään talvisen (tai mahdollisestiviime pukujuhlissa sattuneen)päähänpiston seurauksenapäätimme tehdä keväällä oman”opintomatkamme” Pariisiinreippaalla äijäporukalla. Ajatuseteni lopulta niin pitkälle, ettävarasimme netistä sekä halvat lennotettä vielä halvemman yhden tähdenhotellin Pariisin pohjoispuolelta.
Voihan Hilton!
Matkan alku ei sujunut ihansuunnitelmien mukaan. Blue1:n lentooli ensin mitättömät 6 h myöhässä, jalopulta illansuussa se peruttiinkokonaan. Tässä vaiheessatosinistien vitutuskerroin alkoi olla joaika korkealla, eikä asiaa auttanutyhtään höpöhöpö-megajulkkis Paris
Hiltoniin törmääminen Helsinki-Vantaan tax free –alueella. Melkokalpean oloinen ilmestys kaikin puolin.Tottahan toki ikkunoiden ja lasiseinientakana parveili suunnaton pissis-lauma, joka koitti räpsiä elämäntapa-idolistaan niin monta kuvaa kuinmahdollista. Siinä vaiheessa, kunerään myymälän keski-iän ylittänytmyyjätärkin äityi hihkumaansaaneensa Pariksesta kuvan, uhkasimopo karata käsistä pahemman kerran.Kuin kohtaloamme ivaten lentoyhtiömajoitti meidät vielä Helsinki-VantaanHilton-hotelliin, jossa kuitenkinhomma toimi erittäin hyvin ja pahinpotutus laantui.
Erinäisten sattumusten kauttalensimme seuraavana päivänälauantaina Luftwaff….eikun Luft-hansalla Frankfurtin kautta Pariisiin.Harmaassa ja hieman sateisessakinsäässä raahasimme itsemme ja matka-tavaramme hotelli de la Terrasseen,joka vaikutti ensi silmäyksellä hiemanajan rapistamalta ja klaustrofobisenahtaalta. Noin metrin levyisetportaikot toivat mieleen erääntoverimme paloturvallisuutta
Vapautta, veljeyttä, tasa-arvoa ja bunkkereitakin
Tosinistit testaavat keväisen Pariisin sekä Normandian.
koskeneet kommentit Moskovassa.Nooh, eihän tänne tultukaan kuinkääntymään, tuumasimme porukalla jaasetuimme taloksi. Kortepohjan 20neliön yksiön kokoisesta ”kolmenhengen huoneesta” oli mukavakatsella viereisen risteyksen ja Portede Clignancourtin hulinaa. Illallasääkin selkeni, ja lähdimme pienellekävelylle kohteenamme Montmartrentaiteilijakortteli. Hotellimme seutu oliloppujen lopuksi melko viihtyisä jamelkoinen kulttuurien sulatusuuni,jossa erinäisiä putiikkeja sekäkauppoja oli sadoittain.
Kirppiksiä ja totista torvensoittoa
Sunnuntaina kävimme parilla suurellakirpputorilla, joista ensimmäinensijaitsi Porte de Vanvesilla eteläisessäPariisissa ja oli hyvinkin Suomenkirppiksiä vastaava, paitsi kooltaan.Rihkamaa oli hirvittävät määrät jalaidasta laitaan, mutta sikariatupruttelevat pöytien pitäjät kinusivatroinastaan älyttömiä hintoja.Suuremmat ostokset jäivätkintekemättä. Seuraava kohteemme, Saint-Ouenin kirpputori olikin jo osinTallinnan torien tapainen markkina-paikka kauppahalleineen. Esimerkiksitietyt kadut oli varattu pelkän antiikinkaupitteluun. Valikoimaa riittikin ainaarmeijavermeistä muotinukkeihin javeistoksiin. St. Ouenin kojuistalisensiaatti (Jukka) Leinosen mukaantarttui Bundeswehrin tyylikäsmantteli, itselleni taas heräte-hankintana Ranskan ilmavoimienverkkatakki kuuden euron hintaan.Toveri (Mikko) Nislin tyytyihankkimaan aimo läjän vanhojagramofonin savikiekkoja.
Ostosten jälkeen suuntasimmekeskustaan Riemukaarelle, jonka päällekipuaminen osoittautui paskan säänvuoksi liian haastavaksi tempaukseksi.Sen sijaan jäimme Riemukaaren alleTuntemattoman sotilaan haudalle,
jossa pärähti käyntiin kuin tilauksestatarkemmin määrittelemätön seremonialippuineen, veteraaneineen jasoittajineen. Toveri Nislin pääsi jopaturva-aitojen ohi kunnioittamaantilaisuutta läsnäolollaan ja kättelemään(kirjoitushetkellä vielätuntemattomaksi jäänyttä) merkki-henkilöä.
Demonstraatio: D-Day
Maanantai oli suuri päivä. Varhainaamulla rynnimme intoa täynnäkaupungin laidalle autovuokraamoon,josta pienten neuvottelujen jälkeensaimme allemme uudenkarhean SeatIbizan. Sitten ei muuta kuin kokka kohtiCaenin kaupunkia ja Normandianrantoja. Ajoamme vauhdittamassa oliGPS-navigaattori, joka kielenvaihtamisenkin jälkeen suostuimolottamaan pelkkää ranskaa.Paikallisiin erikoisuuksiin kuuluivatmm. tietullit, joiden läpi ajaminen sujuikuitenkin melko kivuttomasti janopeasti: kortti sisään, tili tyhjäksi,puomi ylös ja taas matkaan.
Caen oli rakennuskannaltaan hiemanepäranskalainen kaupunki. Lieneekösyynsä sillä, että kaupunki oli toisenmaailmansodan jälkeen lanattukäytännössä maan tasalle. Maihin-nousun ja sodan muisto eli seudullavahvana erilaisten muistomerkkien,museoiden ja kadunnimien muodossa.Vietimme pari tuntia museoistasuurimmassa, Le Mémorialissa, jossaoli näytillä jo paljon muutakin kuinpelkkään maihinnousuun ja 2.maailmansotaan liittyvää aineistoa.Myös kylmän sodan aspekteille olivarattu oma tilansa. Raskaammankaluston sijaan Mémorialissa olinäytteillä enemmänkin graafistamateriaalia, kuten julisteita, kuvia sekäpienoismalleja. Pakollinen käynti-kohde tosinisteille, pakko todeta.Tyyriin pääsymaksun vältimmeliittymällä peliliikkeenä jonkun
27
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
italialaisen koululaisjoukon jatkoksi,eikä käynti tullut lopuksi maksamaanyhtään mitään. Katu, jolla museosijaitsi, oli nimeltään yllättävästiEsplanade Eisenhower.
Tuntuikohan liittoutuneistakintältä?
D-Dayn rantoja läpikäydessämmenoudatimme samaa hyväksihavaittuataktiikkaa. Mémorialista järjestettiinmaksullisia retkiä rannikolle, ja jenkki-turistien pikkubussin peesiinlyöttäytymällä bongasimme muutamatsaksalaiset bunkkerit. Maisematkinalkoivat jo näyttää perin ranskalaisilta.Lopulta päädyimme kaikkeinpyhimpään, eli kuuluisan OmahaBeachin hiekkarannoille asti.Auringon paistaessa pitkinkilometrien rantaviivaa emme voineetkuin ihmetellä maihinnousseidenliittoutuneiden 60 vuoden takaistaurakkaa asemiinsa linnoittautuneidensaksalaisten tulituksessa.
Normandia-visiittimme päätimmeCollevillen amerikkalaiselle hautaus-maalle, jossa vallitsi sanalla sanoenharras meininki. Ristirivit vetivätkyynisenkin tosinelaisen hiljaiseksi jamonumentit olivat täynnään ylistäviäsanoja, joista voisi päätellä, etteiamerikkalaisten ja ranskalaistenväleissä ole juuri säröjä ollutkaan.Paluumatka sujui muuten sangenrattoisasti, paitsi epäselvät opasteetja ranskalainen liikennekulttuuri saivatajoittain kuski-Leinosen sanaisenarkun avautumaan voimallisesti.Perille pääsimme kuitenkin ehjinnahoin ja ilman näkyviä kolhuja.
Ne pakolliset nähtävyydet
Kun auto oli seuraavana aamunapalautettu takaisin vuokraamoonmenimme keskustaan kohti Louvrea,joka kuitenkin harmillisesti oli tiistaisinkiinni. Varasuunnitelmana päätimmekäydä katsastamassa Pariisinsymbolista eli Eiffel-tornista avautuvatnäköalat. ”Kepakko” oli kyllä juuriniin karsean iso kuin ennakkoon olikaavailtu. Yritteliäästi lähdimmekipuamaan jalkapelillä ylöspäin, koskahissikyyti olisi maksanut enemmän jajonot siihen olivat tuplasti pidemmät.Askelmat ja happi loppuivat kakkos-tasanteelle, joka oli sekin tarpeeksikorkealla muutaman maisemakuvanräpsimiseksi ja suurkaupunginlaajuuden käsittämiseksi. Sää olisiedelleen voinut olla mielekkäämpi,vihmova tuuli ja harmaa taivaskolmatta päivää putkeen eivät oikeinolleet toivomuslistallamme. Onneksimuiden turistijoukkojen aikaansaamaryysis pysyi siedettävissä rajoissa.
Collevillen amerikkalaisellahautausmaalla lepää yli 9300taisteluissa kaatunutta.
Keskiviikko kului niin ikään tiukanpäiväohjelman tahdissa, kun samanvuorokauden kuluessa oli tarkoitusläpikäydä Pariisin kulttuurisetjättiläiset, Versailles sekä Louvre.Kolean sään vallitessa kolusimmeVersailles’n linnan ihmeet, Peilisalin javaltaisan puiston, jossa pääsimmejopa pelleilemään nurtsille unohtuneenruohonleikkurin kanssa. Kaikkea sitäväsynyt mieli piristyksekseen keksii.Aurinkokuninkaan tyyssijastalähtiessä ryhmämme jakaantui, kun
hra Nislin päätti Louvren sijaan käydäkatsomassa Orsayn museota sekäSorbonnen yliopistoaluetta.
Louvre oli niin pullollaan nähtävää,ettei sitä kaikkea olisi mitenkäännormaalin kalenterin puitteissa voinutkokea. Jalkojen huutaessa hoosiannaapäädyimme keskittämään voimain-ponnistuksemme Mona Lisalle(yllätysratkaisu) sekä mm. MilonVenuksen äärelle. Veikeitä taide-teoksiahan nuo olivat, ja nyt jyväs-kyläläinen historianopiskelija pystyitaas kokemuksen rikkaampanakeskittymään olennaiseen, jolla tässäyhteydessä tarkoitamme tuliaisviinienhankintaa. Viinimaassa tuo rypäle-mehu ei tunnetusti paljoa maksa: 1,5 lmuovitonkka hieman epämääräistäpunkkua (ks. Korkkivika) lähti lähi-marketista kaupaksi 1,60 • hintaan.Normaalikokoisista viinipulloista saihalvimmillaan pulittaa 20 senttiävähemmän.
Versailles’n Peilisali jajapanilaisiakin kiinnostaa.
Matka lähestyy loppuaan
Torstai-aamun sarastaessa koitti myöslähdön hetki. RER-paikallisjunapuksutti kohti Charles de Gaullenlentokenttää läpi lähiöiden, joilla olijotensakin levoton maine. Aulnay-sous-Boisin, Blanc-Mesnilin jaSevranin nimet levisivät maailmalleloka-marraskuussa 2005 rajujenmellakoiden vuoksi, joissa useitapäiväkoteja, kouluja, kirkkoja ja poliisi-asemia tuhottiin tuhansien ajo-neuvojen lisäksi. Nyt, vajaa kolmevuotta myöhemmin, tilanne vaikuttiseesteisemmältä eikä polttopulloja
28
TOSINE- parasta huumetta
tarvinnut väistellä. Takaisin Suomeenlensimme Arlandan kautta, missä eihuvittavasti myyty lainkaan alkoholia,jos matkusti EU-alueen sisällä.Tulipahan ainakin sitä viiniä tuotua...
Kaiken kaikkiaan matkasta jäi varsinpositiivinen fiilis. Homma kyllä toimii,kunhan muistaa itse olla ”joustava”ja venyttää tarpeen vaatiessa pinnaa,etenkin liikenteessä. Ranskan-taidottomia herroja Leinonen ja Nislinpalveltiin kyllä englanniksikin, välillähuonommin ja välillä paremmin. Yhdentähden pirtissämme sai ihanmukavasti nukuttua, vaikka respansetä taisikin olla välillä pilvessämiehen habituksesta ja tuoksustapäätellen.Ai niin, ja Normandia donkkaatykimmin.
OMAHA BEACH JA AURINKO PAISTAA!
Versailles’ssa lääniä riittää.
teksti ja kuvat: Mikko Mäkinen
29
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Kadonnut DDR?
Saksan demokraattinen tasavalta DDRlakkasi olemasta vajaat kaksi-kymmentä vuotta sitten, jolloin Itä- jaLänsi-Saksa yhdistettiin. Entinen Itä-Saksa sulautettiin Länsi-Saksaan jasen myötä Euroopan yhdentymis-kehitykseen, mutta vieläkö nykyisessäItä-Saksassa on nähtävissä DDR:njäänteitä? Tätä minulla oli hyvätilaisuus tarkastella oleskellessanipuoli vuotta Jenan kaupungissaentisessä DDR:ssä Erasmus-opiskelijana.
Ensisilmäyksellä ulkomaalainen ei näejälkeäkään DDR:stä saavuttuaanJenaan, joka on hyvin peruskorjattukaupunki, ja varsinkaan keskustastaei löydy juuri yhtään huonokuntoisiarakennuksia, sillä viimeisiä vieläkorjataan parasta aikaa. TokiJenastakin löytyy DDR-lähiöitä, esim.Lobeda, mutta sielläkin lähes kaikkikerrostalot, eli Blockit on remontoituhiljattain. Aluetta voi nykyisin pitääjopa viihtyisänä, lukuun ottamattamuutamia hylättyjä kerrostaloja.Kuitenkin joitakin hauskoja yksityis-kohtiakin löytyy: Kaverini yhdeksän-kerroksisessa kerrostalossa hissilläpääsi vain kolmanteen, kuudenteen jayhdeksänteen kerrokseen. Tyypillistäneuvostolaista säästöajattelua!
Muita outouksia oli, kun ihmettelimme,miksi saksalaiset ajavat talvellakinpolkupyörää toinen lahje polveenkäärittynä kylmyydestä huolimatta.Syyksi selvisi, että vanhoissaDDR:läisissä polkupyörissä ei olelainkaan ketjunsuojusta, joten jos eihalua liata lahjettaan, on syytä kääriäse! Trabanteja eli trabeja näkee myössilloin tällöin liikenteessä, ja josvierailee vähän pienemmässä kylässä,nököttää trabeja pihoissa kaupunkiaenemmän.
Stasin vankila Erfurtissa edustaaDDR:n synkempää puolta.
Yhdelle saksan kurssille minulle sattuieräs vanhempi melko autoritäärinennaisopettaja, jolla oli hyvinstereotyyppiset mielikuvat erikansallisuuksista. Hän huomautti mm.minulle useampaan kertaankirjoitettuani aineita ja muita tehtäviälyijykynällä, että vain kiinalaisetkirjoittavat lyijykynällä! Myöhemminkysyin sitten ihmetellen, että eikötenttejä todella voi kirjoittaa lyijy-kynällä, niin opettaja totesi, että minunkannattaa kirjoittaa kuulakärkikynälläihan turvallisuuteni vuoksi.Kämppikseni selitti asiaa, että jos onkirjoittanut kuulakärkikynällä, niinkukaan ei pysty muuttamaanvastausta, toisin kuin lyijykynälläkirjoitettaessa. Ilmeisesti tämäkinjohtaa juurensa DDR:ään.
DDR-aika tulee esille, kun pintaavähän enemmän raaputtaa ja tutustuupaikallisiin ihmisiin. Kaikilla nuorilla onyhä edelleen paljon sanottavaa DDR-ajoista, jos ei nyt enää omiakokemuksia, mutta ainakinvanhempien tai isovanhempien kautta
välittyneitä. Kaikki sanovat, että erotitäisen ja läntisen Saksan välillänäkyvät yhä. Monen lähisukulainenon loikannut aikanaan länteen, jamonen vanhemmat ovat olleet pitkääntyöttömänä Saksojen yhdistyttyä.Kerran pääsin kuuntelemaan eräidensisarusten muistelua siitä, minkälaistaoli, kun koko kylän oli pakko ottaaosaa jokavuotiseen vappumarssiinlippu tai neilikka kädessä. Olen myöstörmännyt tilanteeseen, jossasaksalainen ei ole halunnut kertoa,mitä hänen vanhempansa tekivättyökseen DDR:n aikaan.
Paikallisten mukaan Jena on yksialueensa kasvukeskuksissa, ja toisinkuin monissa muissa itäsaksalaisissakaupungeissa, sieltä löytyy töitä. Syykaupungin menestykseen onkuulemma se, että kaupungista ovatmonet poliittiset päättäjät lähtöisin.DDR:n jäljet tulevat enemmännäkyviin, kun Jenasta lähtee itään taipohjoiseen. Jo junan ikkunasta näkee,että pienemmissä kaupungeissarakennuskanta on paikoittain erittäinhuonossa kunnossa, ja hylättyjätehdasrakennuksia, mutta myös
30
TOSINE- parasta huumetta
hienompia rakennuksia on paljon. Itä-Saksassa on perintöasiat vielä hyvinepäselvät, ja on kuulemma hyvinongelmallista, jos saa tyhjän jaränsistyneen talon perintönä, sillä senremontoiminen maksaa maltaita. Myössellaiset suuremmat kaupungit kuinLeipzig ja Dresden tuntuivat olevanyhä yhtä suurta rakennustyömaata.Korjattavaa riittää vielä vuosiksi.
Kun DDR romahti, lännessä ajateltiinkaiken DDR:stä tulevan olevanhuonoa. Nyt ovat kuitenkin mielipiteetalkaneet muuttua. Saksassakeskustellaan esimerkiksi paljonkoulujärjestelmän muuttamisesta, jajopa jotkut tunnetut poliitikot ovattunnustaneet, ettei se DDR:n koulu-järjestelmä niin huono ollutkaan.Muutenkin joitakin DDR:läisiätuotteita on ruvettu kansantoivomuksesta uudelleen tuottamaan,esim. Knusper Flocken-nimisiäsuklaakarkkeja, jotka sisältävät 30%näkkileipää, ja olen myös kuullut, ettäTrabanteja ruvettaisiin uudelleenvalmistamaan!
Jenan Friedrich Schiller –yliopisto täyttää tänä vuonna 450 vuotta.
Loppujen lopuksi DDR:n aika onlyhyt periodi Saksan alueenvuosisatojen mittaisessakulttuurissa. Jenassakin voi aistiahistorian havinaa, sillä monetsaksalaiset suurmiehet mm.
teksti ja kuvat: Mari Valtonen
(Friedrich) Schiller, (Johann
Wolfgang von) Goethe ja Karl Marx
ovat vaikuttaneet yliopistolla jakaupungissa. Jenan yliopisto täytti tänävuonna vaatimattomat 450 vuotta. Jenaja Saksa ovat mitä mainioin paikkahistorian opiskelijalle, jamielenkiintoisten kokemusten lisäksikäteeni jäivät saksan kieli ja lukuisajoukko ystäviä ympäri Eurooppaa!
Tämä Trabi nökötti Ziegenhaininkylässä, niin kuin se olisi ainaollut siellä.
31
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Haltiatypyköiden salatut elämät
Tolkien- maailman haltianaiset ovat
kauniita ja hyveellisiä, kauniita ja
viisaita, kauniita ja uhrautuvaisia.
Epäilemättä, mutta tässä ei ole koko
totuus. Tarkkasilmäiselle lukijalle
erityisesti Silmarillion ja Kesken-
eräisten tarujen kirja tarjoavat
mainion tirkistelyreiän pyhimys-
mäisten haltiafemiinien elämää
suurempien elämien salaisimpiin
sopukoihin. Tosineen paparazzi-
osasto paljastaa häpeämättömästi
niin tyttösten vaatekaapin sisällön
kuin miesmaunkin. Taru on totuutta
ihmeellisempää: draamaa, kiellettyjä
haluja, verenvuodatusta, avio-
liittoja… Miksi niin monen haltia-
naisen äidin henkilöllisyys on
hämärän peitossa? Ja miksi niillä on
kaikilla on niin naurettavan mahti-
pontisia salanimiä?
Tapaus 1
Nimi: Aredhel aka Ar-Feniel aka
Noldorin Valkea Impi
Ulkonäkö: Kalvakka ja komea brunetti
Luonne: ”Levoton sielu” ja
”päättäväinen”- suomeksi: itsepäinen
vuohi ja oikutteleva marttyyri
Perhe: Isä Fingolfin, äidistä ei tietoa,
isäukon tuntien todennäköisesti joku
palveluskunnasta. Kaksi huomat-
tavasti vanhempaa veljeä: Noldorin
korkea kuningas Fingon ja Gondolinin
valtias Turgon. Rasitti jälkeen
mainitun vieraanvaraisuutta loisimalla
ensin tämän kämpillä Nevrastissa ja
sittemmin Gondolinissa. Kiitokseksi
karkaili omille teilleen epämääräisen
miesporukan seurassa (oletettavasti
kyseessä ei ollut Tosine Sturm Gruppe
– toim. huom.).
Hoito: Eol, pimentohaltia, jonka
luokse ”eksyi” ratsastusretkellä. Elivät
jotakuinkin tyypillistä avioelämää;
mies oli mustasukkainen tyranni.
Leipäännyttyään loputtomiin metsä-
kävelyihin, morsmaikku nosti kytkintä.
Lapset: Poika Maeglin. Aluksi läheiset
välit, mutta sittemmin poika tuli
isäänsä, valitettavasti.
Harrastukset: Metsästys, ratsastus,
epämääräiset miesporukat, metsissä
kävely
Suurin saavutus: Ardan ensimmäisen
avioeron yritelmä (kannattaa ilman
muuta mainita CV:ssä – toim. huom.).
Pahin moka: Aiheutti välillisesti
Gondolinin tuhon. Olisi vain pysynyt
ukkonsa luona, niin koko juttu olisi
vältetty. Ihan turhaa feminismi-
hössötystä.
Miten kävi: Päin helvettiä. Perhe-
draama eskaloitui niin, että isä heitti
myrkytetyn keihään poikaansa kohti.
Äiti heittäytyi eteen suojaksi ja otti
kuolettavaa damagee olkapäähänsä.
Erikoista: Yritti ilmeisen turhaan
korostaa neitseellisyyttään käyttä-
mällä ainoastaan hopeisia ja valkoisia
pukukokonaisuuksia.
Tapaus 2
Nimi: Elwing, ”Tähtisade”
Ulkonäkö: Ei mainintaa ulkonäöstä,
joten oli varmaan ruma kuin synti.
Luonne: Miehensä liekaan kytketty
lammas.
Perhe: Isä Dior, Thingolin perijä, äiti
Nimloth. Haltiaylimysten tavoin vietti
pumpuli- ja kuplalapsuuden Tol
Galenissa, joutui myöhemmin
muuttamaan ankeaan Menegrothiin.
Sittemmin ryhtyi emigrantiksi ja veljet
kuolivat metsässä nälkään.
Hoito: Earendil Merihullu.
Tyypillinen kriisiajan pika-avioliitto, ja
tyypillinen oli suhdekin: mies oli aina
työssä tai poikien kanssa ulkona.
Pikkuvaimo odotteli milloin milläkin
rannalla.
Lapset: Elros ja Elrond, kaksospojat,
joille kehittyi aikuisiällä identiteetti-
kriisi.
Harrastukset: Odottelu, lintujen kielillä
puhuminen, meren ja tuulen kuuntelu
Suurin saavutus: Ardan parhaat siipi-
lihakset.
Pahin moka: Perinaiselliseen tapaan
kieltäytyi luovuttamasta lasihelyjään
32
TOSINE- parasta huumetta
ja aiheutti jääräpäisyydellään suku-
surman.
Miten kävi: Piipahti Valinorissa ja sai
oman tornin. Vähän heikompi bonus
kuin miehelle, joka sentään pääsi
tähdeksi taivaalle.
Erikoista: Muuttui aika-ajoin
linnuksi… ”Äiti, mikä tuo on?” – ”Se
on vain se naapurin eksentrinen täti.
Pysy kaukana mokomasta.”
Tapaus 3
Nimi: Finduilas aka Faelivrin,
”Auringon ilo Ivrinin vesissä”
Ulkonäkö: Kultaiset hiukset ja nätti
naama. Alun perin säteilevä, myöhem-
min kalpea.
Luonne: Angstinen nuori, hiljainen,
paljon patoutuneita tunteita. Sen siitä
saa, kun ei saa.
Perhe: Isä Orodreth, Nargothrondin
ruhtinas, äidistä ei tietoa, ainoa lapsi.
Hoito: Tapaili ensin Gwindoria, sitten
Gwindoria ja Turinia samaan aikaan,
lopulta vain Turinia. Väitti sydämensä
kääntyneen Turiniin ”vastoin
tahtoaan.” Siis haloo! Kukapa ei
vaihtaisi saarnaavaa vässykkä-
Gwindoria cooliin ja synkistelevään
kovis-Turiniin? Nyhjäsivät aikansa,
mutta kyllästyivät toisiinsa.
Lapset: Ei. Sai tosin toteuttaa äidin-
vaistojaan Turinin kanssa.
Harrastukset: Empiiriset tutkimukset
ihmisistä.
Suurin saavutus: Urkki selville Turinin
oikean nimen.
Pahin moka: Turin.
Miten kävi: Jäi örkkien vangiksi ja
niitattiin puuhun: ”Stick around!”
Erikoista: Sai oman nimikkokummun.
Tapaus 4
Nimi: Galadriel aka Altariel ”Kukkasin
seppelöity nainen” aka Artanis ”Ylevä
nainen” lisäksi kasoittain arvonimiä
Ulkonäkö: Tosi pitkä ja kookas
hongankolistaja. Blondi, hiuksissa
myös hopeisia raitoja.
Luonne: Itsepäinen ja vallanhimoinen
kiihkoilija. Kätki menneisyyden
traumat pätemisentarpeen taakse.
Perhe: Isä Finarfin, äiti Earwen.
Molempien kanssa välit poikki. Isoveli
Finrod ja kolme pikkuveljeä.
Hoito: Tohvelisankari-Celeborn. Ihan
pikkunätti ja söpö suhde.
Lapset: Tytär Celebrian ja pari
lapsenlasta.
Harrastukset: Niin kuin kaikilla
ompeluseuratädeillä; sukulaisten
nurkissa nuhjaaminen, juoruilu,
muiden asioihin sekaantuminen
Suurin saavutus: Sormuksesta
kieltäytyminen ja pitkä ikä
Pahin moka: Kansankiihotus Alqua-
londen mellakoissa.
Miten kävi: Sai oman killuttimen ja
päätyi Lothlorienin aluekomentajaksi
ja puskajussipataljoonan yli-
päälliköksi söpöön kultapuumetsään.
Kiellettiin palaamasta Valinoriin, mihin
totesi ettei olisi halunnutkaan…
Happamia, sano.
Erikoista: Juorukerho Melianin
kanssa. Tyttöjen juttuja…
Tapaus 5
Nimi: Idril aka Celebrindal
”Hopeajalka”
Ulkonäkö: Blondi, ”kaikkia Gondolinin
ihmeitä kauniimpi”, tosin ihmeistä ei
puhuta...
Luonne: ”Viisas”, ”tarkkanäköinen”,
”kaukonäköinen”, tahtoo sanoa
estoinen ja rajoittunut pessimisti.
Perhe: Isä Turgon oli Gondolinin
valtias, äiti Elenwe tavis. Ei sisaruksia.
Ilmeisesti vanhemmat nukkuivat eri
huoneissa ja löysivät ne yhdistävän
käytävän vain kerran.
Hoito: Tuor, jämäinen ihminen jonka
jollain ilveellä onnistui pelmahtaa
Gondoliniin. Ilmeisesti tämä
hämmentynyt jantteri ei ollut ennen
naisia nähnyt, joten Idril vei tätä kuin
pässiä narussa. Seurauksena oli
hyvinkin monogaminen avioliitto.
Ottajia eukolla olisi kyllä riittänyt.
Lapset: Poika Earendil, sekasikiö.
Harrastukset: Salakäytävät ja kauko-
meripurjehdus
Suurin saavutus: Aiheutti välillisesti
Gondolinin tuhon. Pakkoko oli kulkea
kaikkialla niin tyrkyllä, että serkku-
poika menee ihan sekaisin?
Miten kävi: Pensionoitui Valinoriin
Erikoista: ei ole
Tapaus 6
Nimi: Luthien Tinuviel ”Satakieli”
Ulkonäkö: Kaunis brunetti
Luonne: Itsepäinen, uhmaikäinen ja
viekas
Perhe: Isä Elu Thingol, äiti Melian.
33
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Vanhempien säätyero huomattava. Ei
sisaruksia. Isä ylisuojeleva sekopää,
joka telkesi tyttärensä puuhun.
Luthien toimi, kuten kypsä haltia-
ylimys ainakin: karkasi maailmalle.
Hoito: Beren, mainio keino ärsyttää
iskää. Vävyehdokkaan geneettisen
taustan alemmuuden takia isä vastusti
suhdetta, mutta niinpä vain ainoa tytär
lankesi ali-ihmiseen. Luthienilla oli
muuten ottajia kokonainen rykmentti
Morgothista lähtien.
Lapset: Poika Dior.
Harrastukset: Laulu, vaihtoehtoinen
tanssitaide, kokeelliset naamiais-
puvut, suuret koirat
Suurin saavutus: Suuri Jalokiviryöstö
Pahin moka: Krooninen naiivius
Miten kävi: Kaikkea tylsää. Sai korun
ja vetäytyi Tol Galeniin eläkkeelle ja
sitten kuoli pois.
Erikoista: Pitkäveteiset tanssi-
esitykset
Peter Jacksonin tulkinta TSH:sta
tehtiin aikoinaan todeksi isolla
rahalla, hulppeissa lavasteissa,
komeissa maisemissa, tyylilajina
eeppinen ja sentimentaalinen
toiminta. Yleisö ja kriitikot
tykkäsivät, mutta kaikki tyynni
tavoittaa kirjasta vain yhden tason.
Olen pohtinut paljon sitä, millä tyylillä
ja mistä näkökulmasta TSH voitaisiin
tai olisi voitu tehdä. Jacksonin elo-
kuva toteuttaa melko pitkälle nyky-
päivän Hollywood- trendejä: mahti-
pontisuus, toiminnallisuus ja tehoste-
ryöpyt. Millä tavalla tarina olisi voitu
kertoa jonain toisena aikana ja jonkun
toisen ohjaamana? Kirja antaa
mahdollisuuden monenlaisiin näkö-
kulmiin ja sisältää pääjuonen lisäksi
monia muita tarinoita, joita
dramatisoidessa voi syventää omaa
visiotaan. Tarun erikoisempia
tulkintoja ei siis ole lainkaan hankala
kuvitella, vaikkei niitä koskaan
tehtykään.
Andrei Tarkovski: ”Kantajat”,
Neuvostoliitto 1970
Rooleissa: Anatoli Solonitsin (Frodo),
Nikolai Glazkov (Sam), Nikolai
Grinko (Klonkku).
Elokuvassa keskityttäisiin Frodon,
Samin ja Klonkun matkaan
Mordorissa. Esitys sisältäisi monia
Loputtomien näkökulmien kirjaeli Miten muuten Tarun olisi voinut tehdä
teksti: Lasse Ranta
pitkiä keskusteluja elämän
tarkoituksesta. Frodon, Samin ja
Klonkun välille kehittyisi eräänlainen
kolmiodraama, jossa olisi hyvin
erikoinen ryhmädynamiikka. Matkan
pituus ja sen tarkoituksettomuuden
tunne korostuisivat kameran
vaeltaessa hitaasti pitkin synkkiä,
puuttomia maisemia. Unenomaisissa
takautumissa näytettäisiin tarinan
aikaisempia tapahtumia. Klonkku olisi
hyvin selkeästi kaksijakoinen, mutta
hänen mielentilansa eivät vaihtuisi
kovin nopeasti, vaan hän välillä
käyttäytyisi aivan normaalisti, kunnes
riippuvuus taas saisi hänet valtaansa.
”Klonkku, mihin me olemme
menossa? Emmekö me voi mennä
suorinta tietä?”
”Täällä ei ole suoria teitä.”
”Mitä me edes teemme täällä?
Muistaako kukaan meitä?”
”Riittää, kun itse muistamme
itsemme. Sekin on täällä vaikeaa.”
Rainer Werner Fassbinder:
“Sormus on kuolemaa kipeämpi”,
Länsi-Saksa 1974.
Rooleissa: Gottfried John (Frodo), El
Hedi Ben Salem (Sam), Günther
Lamprecht (Gandalf), Uli Lommel
(Klonkku).
Kaikki olisi etäännytetty niin, ettei
katsoja pääse samaistumaan tarinaan
34
TOSINE- parasta huumetta
ja henkilöihin, vaan voisi tarkastella
elokuvan moraalisia ja yhteis-
kunnallisia ulottuvuuksia viileästi
ulkopuolisen silmin. Elokuva
tarkastelisi ihmisyyden ja yhteis-
kunnan normien välistä ristiriitaa.
Hobittien esittäjät olisivat siirto-
työläisiä, homoja ja muita
vähemmistöjä. Haltioilla olisi liitu-
raitapuvut. Kaikki taistelut
näyttäytyisivät äärimmäisen turhina
verilöylyinä, jossa toistensa kanssa
taistelevat herrat lähettäisivät orjiaan
kuolemaan.
Kantavaksi teemaksi nousisi se, miten
yksi kerrallaan kaikki kieltävät itsensä
ja lankeavat yhteiskunnan odotuksia
symbolisoivan Sormuksen pauloihin.
Syrjityt hobitit alkavat epäillä, voiko
vihollisen voittaa muutoin, kuin sen
omilla aseilla. Sauron olisi valtava
metallinen laatta, jonka keskelle olisi
kuvioitu CDU:n tunnus.
Laurence Olivier: “Saruman-
Rautapihan ruhtinas”, Iso-Britannia
1961.
Rooleissa: Laurence Olivier
(Saruman), Dennis Price (Grima),
Alec Guinness (Theoden), Kenneth
More (Gandalf).
Shakespearemaisessa elokuvassa
keskityttäisiin Frodon sijasta
muutokseen, joka tapahtuu Saru-
manin sisällä. Ankara draama kertoisi
vallanhimosta, joka tuhoaa ihmisen.
Alun innostuksen ja voimantunteen
jälkeen Saruman lopulta itsekin
huomaa tuhonsa lähestyvän. Rauta-
pihan hävityksen jälkeen Saruman
yrittää vielä nousta valtaan Konnussa,
kunnes kulkee sielläkin kohti
vääjäämätöntä loppuaan.
Ingmar Bergman: “Kuninkaan
morsian”, Länsi-Saksa/Iso-
Britannia 1983.
Rooleissa: Christine Buchegger
(Arwen), Robert Atzorn (Aragorn),
David Carradine (Elrond).
Bergman olisi voinut keskittyä
Arwenin tarinaan. Kirja kun jättää
siihen aika paljon tulkinnanvaraa. Elo-
kuvassa olisi kuvattu paljon Arwenin
riuduttavia kävelyretkiä hiljaisessa
Rivendellissä. Elrond olisi elokuvassa
ohjaajan alter ego. Hän kuuntelisi
Arwenia tämän kertoessa
uhrautumisensa ristiriidoista.
Sormuksen kulku Rivendellin kautta
näyttäytyisi lähinnä sivujuonteena.
Arwen näkisi sen kuin verhon läpi eikä
se koskettaisi häntä. Hän on
Sormuksen Sodan sivustakatsoja,
jonka oma tragedia jää miesten
taistelujen varjoon. Rakkaus
Aragornia kohtaan on aitoa, mutta
vähitellen vuosisatojen vieriessä ja
ihmisten kuollessa suuri suru alkaisi
vallata Arwenin. Vasta Aragornin
kuoltua hän ymmärtäisi kohtalonsa.
Hän ehkä hyväksyisi sen, mutta
kaipaus, suru ja vanhemmiten
lisääntyvät katkeruus eivät ikinä
hellittäisi.
”Rakastatko sinä minua?”
”Rakastan. Mutta sinä et ymmärrä.”
”Miten niin en ymmärrä.”
”Minä olen yksin.”
”Minä olen sinun kanssasi. Aina.”
”Et aina.”
Nähtäväksi jää, jääkö Jacksonin ver-
sio ”viralliseksi tulkinnaksi”. Toi-
vottavasti ei – vaikka tietysti kaikki
kunnia hänelle, kun uskalsi lähteä
tällaiseen koitokseen ylipäätään –sillä
Taru on niin laaja kirja, ettei yksi
tulkinta voi kertoa siitä kaikkea, eikä
sitä pitäisi miltään tulkinnalta edes
odottaa – ei yleisön eikä tekijöiden
taholta. Komeita lavasteita ja Keski-
Maata muistuttavia maisemia,
huikeita kamera-ajoja ja massiivisia
taistelukohtauksia ei ehkä edes saa
samaan elokuvaan koskettavan
näyttelemisen ja mietteliään
tunnelman kanssa, eikä näitä
tulkintoja välttämättä ole edes
suunnattu samalle yleisölle. Suuri
budjetti ei läheskään aina takaa laatua.
Pikemminkin näyttää siltä, että raha
monesti sokeuttaa tyylitajun ja
toisaalta pakottaa tekemään elo-
kuvasta kassamagneetin, vaikka
ohjaajalla jokin innovatiivisempi visio
olisikin. Tuskin hobittien sielun-
elämää syvääluotaava psykologinen
trilleri olisi tuonut New Line Cineman
holveihin yhtä paljon killinkejä kuin
Jacksonin eeppinen toimintaseikkailu.
Viime kädessä kysymys on siitä, kuka
mistäkin pitää.
teksti: Lasse Ranta
35
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Kirjoituspöydältä aseen piippuunNäkökulma Ian Flemingin James Bond- kirjojen filmatisointiin
Tämä artikkeli pyrkii valaisemaan sitä
tasapainoilua, joka James Bond -
kirjojen ja -elokuvien välillä on vuosi-
kymmenten aikana vallinnut.
Elokuvien tekijät ovat joutuneet
miettimään kansainvälistä kilpailua ja
elokuvien viihdearvoa, kun taas fanit
ovat konsensuksessa vaatineet
alkuperäisiä kirjoja ja novelleja
kunnioittavaa kerrontaa ja henkilö-
kuvausta. Pyrin tässä artikkelissa
tarkastelemaan elokuvasarjan elin-
kaaren aikana tapahtuneita muutoksia
elokuvien uskolli-suudessa
alkuperäiskirjoille ja haluan myös
osallistua keskusteluun, jota käydään
elokuvien ja kirjojen paremmuus-
järjestyksen tiimoilta.
Kun viimeisin James Bond -elokuva
pääsi sille kuuluvassa asussa teatteri-
levitykseen vuosikymmenien harha-
hyppelyiden jälkeen, korostettiin
maailman lehdistön piirissä yhdestä
suusta elokuvan arvoja vakavasti
otettavana suunnanmuutoksena
verrattuna elokuvasarjan aiempiin
osiin. James Bond -elokuvien elinkaari
voidaankin jakaa suhteellisen
varauksetta julkaisuvuosikymmenten
mukaisesti viiteen osaan, joiden sisällä
vallitsee suhteellisen voimakas
korrelaatio uskollisuudessa alku-
peräisteoksille ja kerronnallisessa
vakavuudessa. 1960- ja 1980- lukuja
voidaan huoletta pitää elokuvasarjan
vakavuuden kannalta keskeisinä
vuosikymmeninä, vaikka vuoden 1989
elokuvan “Lupa tappaa” jälkeen näytti
siltä, että kameroista olisi viimein filmit
loppuneet. Väite elokuvasarjan
kriisiytymisestä 1980-luvun aikana on
kuitenkin näennäistä ja johtuu
periaatteessa kahdesta tekijästä:
lähes 60-vuotiaan Roger Mooren yhä
jatkuneesta osallistumisesta ja “Lupa
tappaa” -elokuvan heikosta
kaupallisesta menestyksestä. Vuosi-
kymmenen viiden elokuvan inflaatio-
korjattu tuotto oli kuitenkin
massiiviset 1,5 miljardia dollaria.
Ian Fleming mukana olo ja vaikutus
sai aikaan sen, että ensimmäisestä
James Bond –elokuvasta tuli hyvin
samankaltainen kuin pohjana olleesta
kirjasta. Alunperin Flemingin
vieroksuma Sean Connery osoittautui
sittemmin oivalliseksi valinnaksi
superagentin rooliin, ja oli omiaan
paaluttamaan Bond -elokuvien tyylin
koko 1960-luvun ajaksi.
Neljä ensimmäistä elokuvaa sai erittäin
kirjauskollisen käsittelyn. Keskeiset
muutokset koskivat lähinnä dialogin
toimivuutta ja elokuvallista
tehokkuutta. Kirjojen ajoittaista
jaarittelevaa dialogia karsittiin, sen
esittäjiä ja esityspaikkoja vaihdettiin
ja elävöitettiin. Elokuvallisen
vaikuttavuuden nimissä erilaisten
tapahtumien ulkoasua muutettiin,
josta sittemmin tuli enemmän sääntö
kuin poikkeus. Ensimmäisistä elo-
kuvista alkaen Bond -elokuvien
interiöörejä ja massiivisia tapahtuma-
lavasteita on luonnehtinut Ken
Adamsin vilkas mielikuvitus.
Keskeinen ero kirjojen ja elokuvien
välillä tehtiin kuitenkin jo ennen kuin
ensimmäistäkään elokuvaa oltiin alettu
edes kuvaamaan; kirjojen välinen
voimakas, selvä ja looginen jatkuvuus
tuhottiin heti valitsemalla elokuva-
sarjan aloitus kirjasarjan kuudennesta
osasta. Elokuvien välille on sittemmin
pyritty luomaan ajoittaista sisäistä
koheesiota, mutta tapaukset ovat
satunnaisia ja ohimeneviä. Kuvattuja
kohtauksia, joilla kronologiaa oltaisiin
vahvistettu, on jopa leikattu pois elo-
kuvien lopullisista versioista. Elo-
kuvilla oli pohjavireinen jatkuvuus
aina 1960-luvun loppuun asti, jonka
jälkeen ainoana linkittävä tekijänä on
ollut viittaukset Bondin vaimon
kuolemaan. Tässä yhteydessä on
syytä harmitella kahdestakin eri
Brosnan -elokuvasta poisleikattu
huomautus mielipuolesta, tyhjästä
tulivuoresta ja isorintaisista naisista.
36
TOSINE- parasta huumetta
Bond-elokuvien ensimmäisen vuosi-
kymmenen aikana luotiin pohjaa
millainen Bond -hahmon ja Bond -elo-
kuvan tulisi olla. Tässä näkyykin elo-
kuvien kiistaton ylivoima kirjoihin
nähden. Vaikkakin Flemingin kirjat
ovat alallaan hyvätasoisia ja
kekseliäitä, olisi niiden populaari-
kulttuurillinen arvo kuitenkin olematon
ilman elokuvien tukea.
Prosessi, joka toi James Bondin
hahmon valkokankaalle oli myös
prosessi, joka ikonisoi ja
institutionalisoi Ian Flemingin
luomuksen. Elokuviin liitetyt graafiset,
“ylimääräiset” jaksot (elokuvat
aloittava ”aseen piippu” -kohtaus ja
tunnussävelmä) veivät koko elokuva-
sarjaa selvästi omalle tielleen valta-
virrasta, ja elokuvasta toiseen
muuttuvat erilaiset vempeleet
koettelivat jo varhain ihmisten teknistä
uskoa ja mielikuvituksen rajoja.
Alusta alkaen James Bond elokuvat
ovat kunnostautuneet kahdella
merkittävällä kentällä, jotka ovat usein
jääneet paitsioon: elokuvamusiikissa
ja näyttelijävalinnoissa. Rikollisen
vähälle huomiolle jäänyttä John
Barryn musiikkia ei ole koskaan
noteerattu edes Oscar-ehdokkaaksi
(toisin kuin esim. Marvin Hamlischin
tekele elokuvaan “007 -
Rakastettuni”). Todellisuudessa
Barryn hengentuotteet esimerkiksi
elokuviin “Hänen majesteettinsa
salaisessa palveluksessa” , “Elät vain
kahdesti” tai “007 vaaran
vyöhykkeellä” ovat kykeneviä
kilpailemaan minkä tahansa elokuva-
musiikin merkkipaalun kanssa.
Loistavat näyttelijävalinnat ovat aina
olleet valopilkku Bond -elokuvien
historiassa. Usein ulkomaalaisia,
suurelle yleisölle tuntemattomia
näyttelijöitä, on jouduttu dubbaamaan
heidän tiheän aksenttinsa vuoksi, jotta
pysytään edes jotenkin Flemingin
asettamissa kansallisuusrajoitteissa.
On todettu, että Bond -elokuvien
kantava voima on ollut konnien
roolitus ja heidän persoonallinen
kiinnostavuus, vaikka toki Robert
Shawn, Gert Fröben, Telly Savalas’n
ja Louis Jourdanin oheen mahtuu
myös harha-askelia. Silti on täysin
selvää, että käsite “superkonna” olisi
täysin toisenlainen, jos ollenkaan
olemassa, ilman kirjojen valkokangas-
tulkintaa.
Elokuvien tekijät ovat ottaneet
huomattavia vapauksia muuttaessaan
kirjojen henkilökuvausta sopimaan
paremmin heidän käsityksiinsä.
Elokuvia on myös popularisoitu ajan-
kohtaisilla aiheilla (öljykriisi, yksi-
puoleinen aseistariisunta) ja kirjojen
kontekstisidonnaisuutta on poistettu
erilaisin modernisoinnin keinoin.
Pohjanoteeraus tässä kaikessa
saavutettiin 1970-luvun lopulla, josta
ei ollut muuta suuntaa kuin ylös.
Bond -elokuvien selkeä keventyminen
1970-luvun aikana on usein laskettu
Roger Mooren syyksi, jonka aiempi
rooli Pyhimyksenä oli omiaan luomaan
rasitteen Mooren tulkinnalle pää-
henkilöstä. On kuitenkin syytä
muistaa, että Sean Conneryn
viimeinen (virallinen)esiintyminen
Bondin roolissa, elokuvassa “Timantit
ovat ikuisia”, vietiin läpi kieli selvästi
poskessa. On myös muistettava, että
humoristinen pohjavire tuotiin mukaan
elokuviin jo suunnitteluvaiheessa,
eikä se ole sen minnekään kadonnut
Mooren viimeisen Bond -esiintymisen
myötä.
Elokuvien kehitystä 1970-luvun osalta
on vaikea selittää muilla tekijöillä, kuin
sarjan juuttumisella oman roolinsa
vangiksi. Samalla kun elokuvasarja
alkoi omaksua virikkeitä ympäröivästä
maailmasta, kuten blaxploitation -
genrestä (“Elä ja anna toisten kuolla”)
tai ajan sci-fi-huumasta (“Kuu-
raketti”), siirryttiin Flemingin
luomuksesta yhä kauemmas alueelle,
jossa kirjojen alkuperäishahmon,
tematiikan tai brutaaliuden käsite oli
varsin vieras.
James Bond -hahmon pelastus-
operaatio toteutettiin 1980-luvun
kuluessa, jolloin jopa Mooren Bond -
tulkintaa vakavoitettiin
huomattavasti. Flemingin kirjoista
alettiin ottamaan uudestaan innoitusta
ja tarinankerronta tiivistyi sen
mukaisesti. Elokuvia “Erittäin
salainen” ja “Octopussy - mustekala”
ei ole turhaan pidetty sarjan parhaina
tekeleinä sitten 1960-luvun lopun.
Timothy Daltonin mukaantulo vuoden
1987 elokuvaan “007 vaaran
37
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
vyöhykkeellä” toi elokuvaversioon
ehkä ensimmäistä kertaa sellaisen
juonirakenteen ja Bond -hahmon,
jonka Ian Fleming oli 35 vuotta
aiemmin luonut. Daltonin debyytti-
seikkailua voidaan monessa mielessä
pitää erittäin onnistuneena Fleming -
filmatisointina. Vaikka elokuvan
kokonaisjuoni on alkuperäinen, siinä
on oivallinen linkitys Fleming -
novelliin, ja Conneryn ajan Bond -elo-
kuviin. Tavallaan elokuva on myös
paras saavutettu kompromissi
Flemingin alkuperäiskirjojen ja elo-
kuvantekijöiden tavoitteiden välillä.
Bond -elokuvat toivat mukanaan
vaihtoehtoisen tapahtuma-
universumin, joka erosi kirjojen
todellisuudesta, mutta oli sisäisesti
koherentti. Tämän muutoksia
vastustettiin fanien puolelta armotta
jo ennen ”Casino Royalen” ensi-iltaa,
joka poikkesi totutusta formaatista
ensimmäistä kertaa virallisen sarjan
historiassa. On tässä yhteydessä
huomauttamisen arvoista, että epä-
virallinen Bond –elokuva ”Älä
kieltäydy kahdesti” noudatteli hyvin
selvästi flemingmäisen kerronnan
aakkosia, jotka sitten elokuvaksi
realisoiduttuaan paljastuivat hieman
kömpelöiksi.
Bond –elokuvien itsenäisyys alku-
peräisestä kirjasarjasta korostui 1970-
ja -80-lukujen aikana, jolloin
ensimmäiset alkuperäistarinat tulivat
mukaan kuvaan; ”007 rakastettuni”
mainitaan usein näiden merkki-
paaluna, mutta tosiasiassa alkuperäis-
ideoiden ilotulistusta oltiin nähty jo
kymmenen vuotta aiemmin elo-
kuvassa ”Elät vain kahdesti”. Alku-
peräisideoiden tarve tuli ajan-
kohtaiseksi juuri jälkimmäisessä
tapauksessa kirjakronologiaeron takia
ja edellisessä koska Fleming oli
tyytymättömyydessään kieltänyt
kirjan käytön elokuvan pohjana.
Periaatteessa kaikkia Roger Mooren
Bond -elokuvien juonia voidaan pitää
alkuperäisinä. Flemingiltä lainattiin
lähinnä tapahtumapaikkoja ja henkilö-
nimiä, sekä joitain satunnaisia
kohtauksia. Pierce Brosnanin
esiintymisissä ei taasen ollut mitään
tekemistä enää Flemingin alkuperäis-
teosten kanssa. Bond -elokuvat tuotiin
uudessa formaatissaan rytinällä 1990-
luvulle, eikä toimintaa janoavan
yleisön preferensseihin liittynyt enää
todellinen vakoilutoiminta ja ne muut
tekijät, joiden avulla Fleming oli alun
perin kirjoineen pinnalle ponnistanut
(näin ainakin tuotantoportaassa
ajateltiin).
Daniel Craigin pukeutumista
smokkiin pidettiin ensimmäisenä
todellisena hetkenä, josta Ian Fleming
olisi ollut ylpeä. Ehkä formaatin
ravistelu oli tarpeen. Bond -elokuvat
olivat toistuvasti jääneet pyörimään
omaan piiriinsä, jota korosti se
tosiasia, ettei niillä ole ollut vuosi-
kymmeniin enää sitä elokuvallisen
pioneerin asemaa, mihin sarjan alussa
oltiin totuttu. Toisaalta ”Casino
Royalen” saama ylistys oli ajoittain
hyvinkin tekopyhää, jossa sivuutettiin
paitsi useiden aiempien elokuvien
vastaava brutaalius ja
flemingmäisyys, myös otettiin
vertailukohteeksi elokuvia jotka eivät
vertailussa tietenkään voineet kestää.
Samalla unohdettiin myös se tosiasia,
ettei Brosnanin ajan kritisoidusta
toiminnasta oltu päästy minnekään.
Nyt Ian Flemingin loistavan tarinan
kerronnan aukkoja täydennettiin, ei
hahmoja syventävällä analyysillä,
vaan päättömillä ja epäuskottavilla
toimintakohtauksilla. On hyvin
mahdollista, että ensimmäisen
todellisen Flemingin alkuperäistarinan
tuominen elokuvamuotoon sitten
vuoden 1969 (tai hienoisin varauksin
1971) teki sarjalle paljon hyvää ja asetti
sen aiempien aikojensa loistoon,
mutta se kuinka monta elokuvaa
taaksepäin täytyy mennä, että löytyy
vastaava jää jokaisen subjektiiviseksi
päätökseksi.
Olen tämän artikkelin aikana yrittänyt
hahmottaa sitä muutosta, mitä James
Bond –elokuvat ovat läpikäyneet, ja
missä kohtaa muutokset ovat
ristenneet alkuperäisten Bond -kirjojen
kanssa. Vaikka tätä kirjoittaessa vielä
tulevaisuudessa siintävän uuden elo-
kuvan nimi on lainattu Flemingiltä, ei
se näytä jatkan ”Casino Royalen”
perintöä elokuvasarjan juurille
palauttamisessa. Tästä näkökulmasta
onkin outoa, etteivät tuotantotiimit
tartu janottuihin Fleming-tarinoihin,
joita edelleen on filmatisoimatta;
38
TOSINE- parasta huumetta
helminä alkuperäiset ”Elä ja anna
toisten kuolla”, ”Kuuraketti” ja ”Elät
vain kahdesti”.
Siinä missä Bond –kirjatkin, ovat myös
niiden elokuvaversiot aikansa
tuotteita. Ilman elokuvia James Bondin
hahmosta ei kuitenkaan koskaan olisi
tullut sitä populaarikulttuurin yli-
vertaista ikonia, mitä se tänä päivänä
on. On kuitenkin myös muistettava,
että ikonisoituminen on tapahtunut
omien juuriensa syömisellä, aihepiirejä
popularisoimalla ja elokuvien
höystämisellä sellaisilla elementeillä,
mistä alkuperäisissä kirjoissa ei
puhuttukaan.
Vempeleistä elokuvat muistetaan. Vanhempi ikäpolvi muistaa digitaalisen kellon esiinmarssin alkaneen nimenomaan
James Bond -elokuvien kautta. Sittemmin elokuvat ovat auttaneet alueellista turismibisnestä, tuotemerkkien
vahvistumista ja automerkkien myyntiä. On jopa esitetty, että Bond -elokuva ”Kuoleman katse” olisi nostanut
lumilautailun suuren yleisön huulille.
Superkonna ja tähdenlento. George Lazenby on toistaiseksi ainoa vain yhden
(virallisen) Bond -roolin tehnyt näyttelijä. Jo ensi-illasta alkaen hänen
esiintymistään elokuvassa ”Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa”
on varjostanut vertailu Sean Conneryn roolisuorituksiin. Lazenbyn
ainokainen elokuva on sittemmin kuitenkin kerännyt kannatusta todellisena
Fleming -filmatisointina. Arkkivihollisena, Blofeldina, elokuvassa luimuili
Telly Savalas.
teksti ja kuvat: Miikka Voutilainen
39
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
KORKKIVIKA 1/08
Tämän kevään Korkkiviassakorkkaamme Pariisista tuodunhalpisviinin, sekä sen kaverinaihan Alkosta hommatun peri-ranskalaisen tuotteen. Viekö vienti-artikkeli voiton, vai pureekoranskalaisille massoille suunnattubrändi myös meillä?
Vin d´Espagne – Vin de Table Rouge
-laji: punaviini-alkuperämaa: Espanja tai mahd.Ranska-vuosi: ???-rypäleet: ?????-alkoholipitoisuus: 11 t-%-hinta (1,5 l): ~1,60 •
Hotellimme vieressä sijaitsevassalähikaupassa (taisi olla Franprix-ketjua) oli laaja ja mielenkiintoinenviinihylly. Artikkeleita löytyi aina koti-maisista 1,40 euron puliviineistäkolmenkympin hienostelupulloihinsaakka. Itsestään selvästi jaopiskelijan budjettia kunnioittaen
päädyimme hintahaitarin alapäähäntestiviiniä etsiessämme.
Mukaan Suomen kamaralle päätyikinjokerikortti eli 1,5 litran muovikanisteritäynnään punaista pöytäviintä.Ryhmämme mieliä kiehtoi annoksentuplakoon lisäksi käytännöllinenratkaisu sijoittaa liemi muovipulloon,jolla olisi lasiastiaa selkeästi paremmatmahdollisuudet kestää kuljetus matka-laukussa ja lentokenttien arvaamatto-muuteen taipuvaisen henkilökunnanoikut. Toista testiryhmän jäsentäinnoitti vielä se, että tyhjää muovi-kanisteria olisi hyvä käyttää kesälläkatiskan merkkinä. Muovipullo onriisuttu kaikesta turhasta infor-maatiosta ja etikettikin on suhtaskeettinen. Näinpä emme pystykunnolla päättelemään viinin alkuperä-vuotta, rypäleitä tms. Viinin nimiviittaisi espanjalaiseen alkuperään,mutta korkin sinetistä päätellen myösRanska on mahdollinen kotimaa.Mene ja tiedä.
Viinin väri vaikuttaa normaalilta eliterveen punertavalta. Myös tuoksu eliranskalaisittain bouquet vaikuttaalupaavalta, mausteikkaalta sekätasaiselta. Aromit ovat viipyileviä jasanalla sanoen elämää nähneitä. Itsemaku onkin sitten tuoksuun verrattunamelkoinen pettymys. Vin d´Espagnemaistuu lähinnä lasten mehukesteissätarjoiltavalle Mehukatille. Tuntuma onlaimeahko, vetinen ja todellapassiivinen. Aine menee kylläkurkusta alas, mutta kielenkantaan eijää oikeastaan mitään muistelemisenarvoista.
Viinin huokea litrahinta heijastuusuoraan maisteluelämykseen, eikämaku tarjoa kerrassaan mitään ekstraamaistelijalleen. Tämä pöytäviini onparasta hutaista kerralla naamariin,niin kuin sen ilmeinen tarkoitus toden-
näköisesti onkin. Ranskassa tällaistatavaraa ostelevat varmaankin vähä-varaiset kadunmiehet ja opiskelijat,joita krumeluurit eivät voisivähempää kiinnostaa. Jos Suomenvähittäis-kaupoissa myytäisiinPirkka- tahi Euroshopper-pöytäviiniä,se olisi tätä. Ugh.
”Kyllä kannatti roudata tääRanskasta saakka!”
Tähdet: **+
Bushman – Vin de Pays d´Oc
-laji: punaviini-alkuperämaa: Ranska-vuosi: 2006-rypäleet: Merlot (60%), CabernetSauvignon (40%)
40
TOSINE- parasta huumetta
-alkoholipitoisuus: 12,5 t-%-hinta (0,75 l): 7,88 •
”Yes I am Mr. Bushman, no I am notfrom Australia, no I am not fromCalifornia! I am a fantastic and proudMediterranean oaked red wine.”
Seuraavaksi testiryhmämme siirtyiAlkon hyllyiltä tavattaviin ranskalais-viineihin. Vapaudenkadun myymälänhenkilökunnan avuliaasti suosittele-mana haaviin tarttui aavistuksen keski-arvoa ja edellistä tuotetta reippaastityyriimpi Bushman-punkku, jotamainostetaan etiketissä ylläolevallamairittelevalla värssyllä.
Tätä täyteläistä viintä suositellaanenemmänkin seurustelu- ja hupi-mielessä eikä esimerkiksi hernekeitonkera, toisin kuin Vin d´Espagneajuodaan luultavasti aivan kiireettäomassa rauhassa vapaavalintaisenSeinen sillan alla. Etiketissä pomppiipuskamiehen siluetti; tiedä häntä,mihin se sitten liittyy. Se onkokyseinen hahmo kovinkin tuttu näkyLanguedoc-Roussillonin viinin-viljelysalueilla, on meille puhdasarvoitus.
Viinin tuoksu on marjaisa ja voimakasja hieman töksähtävä. Mieleenpilkahtelee kuvia asteittainkiristyvästä ruuvipenkistä. Tiedäsitten, onko se hyvä vai huonompiasia, mutta mielenkiintoista ainakin.Päättäväisesti hörppäämme viintä,jonka maku on niin ikään marjoihinkallistuva ja hiukan vaniljainenkin.Jälkitunne jättää kuitenkin kitalakeenympäripyöreän aavistuksen.
Yhteenvetona Puskamiehestä voisitodeta, ettei se oikein ole hintansaväärti. Mausta puuttuu edelleen tiettyetsimämme särmä. Vaikka viini onkinjo huomattavasti tiukempaa sorttiakuin edellinen ”Pirkka”, jäämme siltikaipaamaan sitä jotakin. Vaikka tämäei ole pahaa, vajaa 8 euroa tuntuu liianhintavalta, kun Ranskasta olisikuitenkin saanut parempaa juotavaayli puolet halvemmalla (huoh!).
”No onhan tätä mukava napostella”
Tähdet: ***
teksti ja kuvat: Mikko Mäkinen
41
“Jos päätoimittaja olisi tällainen, ei kukaan kyseenalaistaisi deadlineja...”
“...ongelma on, että hän on pikemminkin tällainen.”
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Mätä omena - Tosineen siideripalsta
”Maistuu mädälle omenalle,mutta hyvälle mädälleomenalle.” Tätä tunnettuacalvados’ta lausuttua arviota voisoveltaa myös kuiviin siidereihin,jotka itse asiassa ovatkin samaasukujuurta. Ranskalaiset,irlantilaiset ja brittiläisetperinteikkäät siiderit ovat omakulttuuripiirinsä, johonperehtyminen on luonteva askelCrowmoorilla aloittaneelle kuivansiiderin ystävälle ja tutustumisenarvoista vaihtelua myös limu-siidereistä1 nauttivalle. SekäAlkon että hyvinvarustettujenruokakauppojen valikoimistalöytyy nykyään kiitettävädiversiteetti tätä vähemmällehuomiolle jäänyttä jaloa juomaa.Eräänä viileänä, mutta yhtä kaikkikevättä enteilevänä iltapäivänä erivuosikursseja, sukupuolia, ikä-ryhmiä ja siideritottumuksiaedustava testiryhmämme perehtyikuuteen laatusiideriin sieltäkuivemmasta päästä. Maistelusuoritettiin kuivemmastamakeampaan; kunkin nimikkeenyhteydessä mainitaan pullokoko,vahvuus, sokeripitoisuus ja puli-arvoindeksi2 .
Ecusson Normandie Brut
0,75 l 5% 2 5g/l Ø=0,89
Ranskan siideri-alueiden sydän, maihin-n o u s u s t a a n k i n 3
tunnettu Normandia,on saanut tässäEcussonin variantissaoman nimikko-
pullotuksensa.
Historialliselle taustalleenkunniaksi oleva juoma onväriltäänkin retroisen keltainen. Jotuoksussa artikkelin nimikko-ominaisuus iskee kiinni ja jatkaatriumfiaan myös maussa.Syksyisen metsän kuolleet lehdetrusentuvat saappaidemme allemarssiessamme kohti Pariisinvapautusta tätä janoavaa jakuivuudessaan janottavaa juomaanauttien.
Stowford Press Medium Dry
0,33 l 4,5% 3 0g/lØ=0,58
R a i k k a a ntuoksuinen britti-v a i h t o e h t oporahtaa kieleltäkitalakeen varsinpirteästi. (Mätä)omena ei erotuläheskään yhtä
täsmällisesti, mutta vastapainonajuoman voimakas, hyökkäävämaku täyttää suun. Edelliseennimikkeeseen verrattuna Stow-fordissa on siis ranskalaiseneleganssin sijaan brittiläisen työ-väenluokan jaloa yksin-kertaisuutta.
Cidre Bouche Brut
0,33 l 4,5% 3 0g/l Ø=0,69
Toinen iltapäivänr a n s k a l a i s -siidereistä lupaileepaljon täyteläiseno m e n a i s e l l at u o k s u l l a a n .Maultaan Boucheluo konsensustak a h d e ne n s i m m ä i s e nvaihtoehdon välille;silti juoma onyllättävän – miltei
ylivoimaisen – kuivaa. Yksiarvioijista löysi jälkimausta jopamentolia, mikä tosin saattaa johtuaennen maistelua suoritetunhammaspesun hammastahna-elementin esiintulosta. Juomantunnelmaa luonnehtii myös alkavasyksy kotitekoisine omena-hilloineen ja vasta tuloillaan olevineluentoineen.
42
Magners Original Irish Cider
0,33 l 4,5% 3 0g/lØ=0,61
I r l a n t i l a i s e nMagnersin, alku-k i e l e l l äB u l m e r s i n 4 ,kuohahtaessalasiin punaisenshamppan janlailla ja vaaleanpersikkaisenah o h t a e nodotukset ovatkorkealla etenkinsamaan nektariae n n e n k i nmai s t e l l ee l l ataholla. Super-
mädän5 tuoksun jälkeen makutuottaa kuitenkin pettymyksen.Ikävinä ominaisuuksina erottuvatkovuus ja metallisuus. Pahaajuoma ei kenenkään mielestä siltiollut, vaan helppojuontisuutensaansiosta sitä luonnehdittiin muunmuassa hyväksi törpöttely-juomaksi, jos hinta vaan olisiedullisempi.
Bulmers Original
0,568 l 4,5 % 4 0g/lØ=0,60
Miehekkäässäp i n t -k o k o i s e s s ap u l l o s s amyytävä britti-Bulmers kaatuulasiin selvästiedellisiä voi-makkaammallav ä r i l l ä ä nv a k u u t t a e n .
Tuoksu, jota maku jatkaa, tuohiivaisuudessaan ja sitruksi-suudessaan mieleen siman.Makeasta juomasta löytyymuitakin omituisia sivumakuja,kuten karvasta säilykekirsikkaa,lakritsia ja maltaisuutta. ”Öärgh!”,toteaa ryhmän anglofiili ja jakaaBulmers-maaottelun pisteetIrlannille.
Thatchers Cox’s Single
Varietal
0,5 l 5,3 % 4 5g/l Ø=0,72
Jo ennalta voimakkaimmatpoliittiset intohimot testi-ryhmän,erityisesti rautarouvakriittiseksiprofiloituneen jäsenen, mielissäherättänyt Cox- omenalajikkeestakäytetty siideri jakaa mielipiteetyhtä voimakkaasti kuinkaimansa brittipolitiikassa. Jovalkoviinin- helmiäismäinen väriantaa ymmärtää juomanpoikkeavan edellisistä. ”Voipaska, meillä on litra tätä!”, toteaajälkiuusvasemmistolainenjäsenemme heti tuoksuahaistettuaan, ja muukin kritiikkinoudattaa ennalta-arvattua linjaa.Toiset löysivät mausta yhtäältähiivaa ja Tosine-viiniä, toisaaltakotimaisten siidereiden totuttamaamakeutta ja ehkä siksi myöshelppoa lähestyttävyyttä;vähemmän ideologiselle yleisölletämä juoma lienee hyvinkinmaistuvaa.
Pohjamätä:
Raadin kunniamaininta meneekiistatta Ecussonille, jonkatyylikkyys ja perusteellinen(mätä)omenaisuus vakuuttavat,eikä valikoiman korkein Ø-arvokaan ole pahitteeksi. Yleisesti
___________________________1 Sekä Britanniassa että Irlannissavalmistetaan Bulmers-nimistäsiideriä, mutta vientimarkkinoillajälkimmäistä myydään Magners-nimellä.2 Tämä on, tässä tapauksessa,kohteliaisuus.
ottaen siiderit tuntuivat asettuvanparemmuusjär jes tykseenkuivimmasta alkaen, joskin kevytThatchers toi positiivisen loppu-vinkauksen makeamman siiderinystävälle.
Kuivien siidereiden katkeran-suloiseen maailmaan astuvalleohjenuorana voi toimia raittius-mies ja arvokonservatiivi MiikkaVoutilaisen toteamus: ”Koskaanei tiedä, mistä se mätä omenalöytyy” – joskus vaan mädänomenan löytyminen on ilo sinänsä.
teksti: Ville Häkkinen, Jussi
Komulainen & Noora Virokannas
kuvat: Alko
43
Kotimainen sotakirjallisuus iskee kuin miljoona volttia
Jo vuosikausia olen alati
kasvavan ahdistuksen vallassa
tarkkaillut suomalaisen sota-
kirjallisuuden alennustilaa.
Vaikuttaa nimittäin siltä, että
kaikki talvi- ja jatkosodasta
kerrottavissa oleva materiaali
alkaa olla jo käsitelty muodossa
tai toisessa. Toisin sanoen
sotiemme kunniakas historia on
tuotteistettu. Kirjailijoista
eritoten Reino Lehväslaiho
jaksaa suoltaa vuodesta toiseen
ja melkeinpä kyllästymiseen
asti tuttua juttua suomalaisten
sissien ja kaukopartiomiesten
huikeista seikkailuista
vihollisen linjojen takana.
Legendaarisen veteraanien
kertomuksia julkaisseen Kansa
taisteli-julkaisun ja kioski-
kirjallisuuden klassikkonimi
Sven Hasselin tapaan Reiskan
tekstistä on löydettävissä
äärimmilleen yksinkertais-
tettua ja stereotypioita viliseviä
viholliskuvauksia, omien
joukkojen sotasaavutusten
paisuttelua, hurttia sotilas-
huumoria ja jopa juoni-
kuvioiden räikeää epä-
realistisuutta. Vastaako siis yksi
suomalainen sotilas todellakin
kymmentä ryssää, kuten
sanonta kuuluu? Nyt
kaivattaisiinkin kipeästi
käännettä parempaan ja tasa-
puolisempaan kuvaukseen.
Esitänkin nyt varoittavana esi-
merkkinä oman ”kauno-
kirjallisen” tuotokseni todis-
teena siitä, että melkeinpä
kuka tahansa aihepiiriin
perehtynyt amatöörikin pystyy
tuottamaan vastaavanlaista
tekstiä.
Partio Törni taivalsi purnaamatta
halki Karjalan tiettömien korpi-
maiden sotasyksynä 1943. Uralin
taakse tehdyn ja ilman laskuvarjoa
suoritetun laskuvarjohypyn
jälkeen käynnistyi osaston
huippusalainen erikoistehtävä. Oli
juuri käyty ylipäällikön erikois-
käskystä Vladivostokissa asti
upottamassa ryssien koko
Tyynenmeren laivasto ja paluu-
matkalla oltiin ihan vain kujeilu-
mielessä katkaistu Siperian rata ja
poltettu Moskovan Kreml.
Luutnantti Törnin lisäksi suureen
sissipartioon kuuluivat
mainitsemisen arvoisina sotureina
myös varajohtajana toiminut
vääpeli Raappana, räjähde-
ekspertti alikersantti Pitkänen ja
sudeettikarjalaisena partion
matkaan Äänisjärven takaa
ilmaantunut ja heimoaatteen
kyllästämä entinen puna-
armeijalainen, korpraali Miihkali
Kovaleff. Miehillä oli mukanaan
kaukopartiomiesten perus-
varustus, eli Suomi-konepistoolit,
9-milliset Lahti-pistoolit ja tietysti
puukot. Korvessa kulkiessaan
miehet kaapivat suuhunsa käpyjä
ja jäkälää, muona kun oli päässyt
pojilta loppumaan jo yhdeksän
viikkoa sitten.
– Mitäs me syömisestä! Mutta
pääasia, että saksalaisilta saatua
konjakkia ja Pervitiiniä riittää!,
Pitkänen kommentoi huuhdellen
samalla arjalaisen piristepillerin
alas kitusiinsa pitkällä
konjakkisiivulla.
– Pidetään vaan pienempää ääntä.
Ryssän partioita saattaa vaania
lähellä, Törni ärähti miehilleen. Ja
tosiaan, synkät mietteet herättivät
Törnin legendaariseksi
muodostuneen itsesuojeluvaiston
toimintaan. Edestäpäin kuului
selvästi omituista ääntä. Samassa
polun mutkan takaa ilmestyikin
kahdeksan silmittömästi tulittavaa
T-34 Sotka-panssarivaunua.
Sissit maastoutuivat 76-millisten
kranaattien viheltäessä heidän
päidensä yli. Kun Raappana ja
Pitkänen olivat laajan saarrostus-
liikkeen suoritettuaan polkeneet
neuvostopanssarit lähimpään
suohon, komensi Törni miehilleen
ansaitun tupakkatauon.
44
TOSINE- parasta huumetta
Ensimmäisten sätkien syttyessä
intoutui Pitkänen kommentoimaan
kaatuneilta panssarimiehiltä
ottamansa tupakan laatua.
– Mitäs me iivanan pelti-
laatikoista! Mutta tää tankki-
miehistön Pravdan sisään käärimä
mahorkka maistuu kyllä ittensä
Molotohvin valheilta! Koko partio
remahti nauramaan, sillä Pitkäsen
humoristiset sutkautukset olivat
omiaan nostattamaan miesten
mielialaa.
Marssittuaan yhdessä päivässä
vähän yli kaksisataa kilometriä
halki Kuhmon, Ihantalan ja
Suomussalmen vaikeakulkuisen
suomaaston partio asettui
yöpuulle pieneen metsä-
saarekkeeseen. Väsyneet miehet
uinahtivat niille jalansijoilleen ja
vasta konjakilla terästetyn aamu-
korvikkeen ääressä syntyi
keskustelua. Törni puhdisteli
Lahti-pistooliaan, jolla hän oli
aamukusella käydessään ampunut
omakätisesti komppaniallisen
verran paikalle harhautuneita
puna-armeijalaisia ja kysyi
uteliaana Kovaleffin mökötyksen
syytä. Hiljaisena tunnettu
karjalainen kertoi murehtivansa
suomalaisten aiemmin suoritta-
mien Aunuksen ja Vienan sota-
retkien epäonnistumista.
– Nitshivoo. Ryssä meiltä kaiken
vei. Praasniekan vieton meiltä
kielsi. Tsasounan poltti ja tilalle
Stalinin patsaan rakensi. Njiin,
njiin, Pyhää Raamattua meillä ei.
Kommunistista ateismia hengen
ravintona söimme. Velipoika
Antrein työleirille veivät kaalin-
päitä kuokkimaan. Karjan
kollektiivitilalta teurasti ja poli-
trukeille syötti. Viljasta inhan
kiljun kolhoosin naisille keitti. Siksi
Miihkali Suomen sankarilliseen
armeijaan liittyi, harasoo? Törni
pudisti päätään Kovaleffin
vuodatukselle ja vannoi hammasta
purren sorretun heimokansan
vielä kerran nousevan uuteen
kukoistukseen Suur-Suomen
helmassa. Korvikkeen nautittuaan
partio jatkoi päättäväistä juoksu-
marssia halki Valkeasaaren,
Kollaan ja Vuosalmen maisemien.
Seesteinen syysaurinko paistoi
poikien niskaan täydeltä terältä ja
Pitkänen lohkaisikin:
– Mitäs me piippalakeista! Mutta
tässähän alkaa tulla hiki! Ilta-
päivällä sissit saivat kosketuksen
vihollisen päävoimiin. Rykmentin
verran venäläisiä oli kaivautunut
asemiin Syvärin rantatöyräälle ja
tulitti Törnin kaukopartiota
ankarasti Katjusha-raketin-
heittimin. Tilanne oli kiperä, eikä
aikaa ollut turhanpäiväisen sota-
strategian laatimiseen. Helve-
tillisestä tulituksesta välittämättä
kaukopartiomiehet uivat joen yli
ja vyöryttivät vastustajan asemat.
Kuin ihmeen kaupalla miehistö-
tappioilta vältyttiin. Tosin
Raappana sai venäläisestä kenttä-
lapiosta iskun päähänsä ja
Pitkäseltä vei kranaatinsirpale
lakista lipan. Tämä ei kovaa
soturia kuitenkaan hetkauttanut:
– Mitäs me idän antikristuksesta!
Mutta kun häikäisee! Törni otti
samassa rytäkässä vangin.
Suojeluskuntapiirinsä monin-
kertaisena hiihtomestarina hän sai
helposti juoksemalla kiinni
vihollisen puolustusta johtaneen
kenraalin. Niskaperseotteella
vainolainen retuutettiin sissien
kuulusteltavaksi. Surkean
näköinen oli tämä korkea-
arvoinen vihollisupseeri. Paljaaksi
ajeltu päälaki, sykeröiset sian
silmät ja tälle itäiselle
mongoloidirodulle tyypilliseen
tapaan miehen kuonomainen
leuka oli retkahtanut vähä-
älyiseen virneeseen. Asetakin
lahonneen kankaan alta paistoivat
pingottuneet kylkiluut ja
revenneiden huopatossujen
riekaleista näkyivät reikäiset
villasukat. Nimekseen kenraali-
vanki ilmoitti Josif Vissarionovits
Durak ja kertoipa hän neuvosto-
joukkojen tilanteen olevan
kerrassaan toivoton. Huolto ei
pelannut lainkaan. Viimeiset
seitsemän kuukautta vanki kertoi
eläneensä vain pelkän mahorkan
ja panssarivaunujen jarrunesteen
antamin voimin. Moraali oli
romahtanut täydellisesti jo sodan
ensimmäisenä päivänä. Durak
kertoi edelleen, ettei olisi itse
lähtenyt sotaan suomalaisia korpi-
sotureita vastaan lainkaan, mutta
45
kun komissaarit, nuo hullut koirat
eivät hänelle muuta vaihtoehtoa
antaneet.
Arvokas vanki köytettiin yksissä
tuumin Raappanan leipälaukkuun
ja näin marssi saattoi jatkua.
Ilman suurempia rähinöitä partio
palasi omien puolelle. Kaikki
sissit saivat Mannerheim-ristin
lisäksi viikon kotiloman ja
rintamamiestalon, jonka tosin
porukan maltillisimmatkin
juomarit ryyppäsivät alta alle
kahdessa kuukaudessa. Tämä ei
miehiä masentanut, koska
Pitkänen totesikin:
– Mitäs me ulosottomiehestä!
Mutta pääasia, että velvollisuus
tuli täytettyä ja isänmaa
pelastettua! Ja näitä ohi-
ammuttuja jermuja tämä jämerä
toteamus panikin taas naurattaen
vähän helvetisti. Aika velikultia.
teksti ja kuvat: Mikko
Veijalainen
Konepistoolilla varustautunutpäättäväinen Törni kuulosteleelähimaastoa. Jokohan vainolaisenpanssareita näkyy?
Korpisotureiden "terästetty" aamu-korvike porisee somasti metsänsiimeksessä. Ilmeestä päätellensumppi taitaa tosin olla vähänturhankin väkevää.
Mitäs me konduktööristä kun onoma juna käytössä! Mutta kunravintolavaunu puuttuu!, toteaaosaston huumorimies Pitkänen.Suomalainen kaukopartio matkallaVladivostokiin Siperian rataa pitkinkaapatulla puna-armeijan huolto-.junalla.
46
TOSINE- parasta huumetta
KevättöpinääAurinko tunkeutuu kasvoilleni sälekaihtimien välistä. Kevät on tullut ja se tekee mieleni kevyemmäksi
aikaisin aamusta. Illalla kaivauduin peittoihin. Heitin yöpuvun pois ja lakanat tuntuivat jännittäviltä paljaalla
iholla. Uneni lensivät keväiseen aittaan aikojen taa susiturkisten alle, karhealle peitteelle. Aitassa oli vapaus,
poissa tuvan tunkkaisuudesta. Minun ihoni on niin tottunut pyjaman puuvillaan ja elastaaniin. Kun aurinko
valtaa lisää alaa, heitän yöpuvun pois joka ilta.
Lokit kaartelevat auringon editse vasten kevättaivasta ja huudot kuuluvat sisään, vaikka ikkunat ovat vielä
kiinni. Kesällä nukun ikkunat auki, kun ilma on ulkona kauniimpaa. Kevät tulee sisään, minä haluan ulos.
Kevätkengät, kevättakki, keväthuivi. Kevätkengät ovat keltaiset ja kevyet. Pienet soljet on iloista kiinnittää.
Kevätkengillä sotkee pyörälläkin kovempaa, kadunpesijöiden ohi. Rantaraittia kohti koulua. Minä olen
kuusitoista.
Auringon valo on vahva ja lämmin. Kadmiuminkeltainen ja oranssi. Harju ei vielä viherrä, mutta maan alla
kohisee jo. Siellä heräilevät madot ja koppakuoriaiset ja öttiäiset haistelemaan sulanutta multaa. Ruohon-
korsien juuret tönivät toisiaan ja valtaavat alaa itselleen. Ne aikovat muuttaa ruskean mullan vihreäksi
matoksi, jolle voin käydä pitkäkseni kesän auringossa.
Ja siellä istuu minun onneni Harjun rinteessä lakki kallellaan.
Iltasoitto saattaa minut kotiin. Se täyttää kaiken, minne yltää. Puhuu röyhkeästi menneiden vuosien kieltä.
Tunkeutuu talojen sisään, pakottaa kuuntelemaan. Se soittaa rauhaa kaupungin ylle. Kertoo lokeille illan
tulleen. Ja lokit menevät nukkumaan. Ja ruohonkorsille Soitto sanoo, ettei saa toisia töniä, kun maa on
multaa täynnä asfalttiin asti. Jos olisin lapsi, keräisin palloni ja naruni ja juoksisin kotiin.
Koti on tunkkainen ja hämärä hiipii jo. Aamun valoisa raikkaus on mennyt pois ja minä avaan ikkunat. Ilma
on illalla viileää eivätkä lokitkaan lennä. Viileää kuin yön kostuttama savi karjapihalla vasten paljaita varpaita.
Juoksen keittokodasta tupaan ja toimitan pihan yöpuulle. Upotan kuumottavat jalkani mutaan ja hengitän
rauhaa. Keltaiset kevätkengät hiersivät kantapäästä.
Kevät juoksuttaa päiviäni nopeaan ja lopulta virheä tulee ja syvenee ja punertuu. Mutta minä nukun aitan
rauhassa. Harmaiden seinien sisässä susiturkisten alla ilman puuvillaa ja elastaania.
teksti: Emma Bökman
47
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
U N T A M O 1/2008U N T A M O 1/2008U N T A M O 1/2008U N T A M O 1/2008U N T A M O 1/2008
48
Etnologia on vallankumouksellista
TOSINE- parasta huumetta
Pääkirjoitus
Hyvä lukija, käsissäsi on NEFAn oma rakasUntamo-lehti. Tälläkin kerralla onnistuimme jotenkinkiristyksen ja huijauksen yhteistuloksena saamaansen kasaan ajallaan ja jututkaan eivät ole hullumpia(jos tätä sepustusta ei lasketa). Voimme siis ollaylpeitä itsestämme ja kulkea kohti edessä päinhäämöttävää lomaa hyvää luettavaa mukanamme.
Eräs asia meidän on kuitenkin vielä kestettävä ennenloman alkua ja se on jo pelkästään vuodenaikajenvaihtelun takia kevät (,vaikka vasta talvesta selvittiin!)Tuskin olen ainoa joka herää linnun tsirpsitykseenneljältä aamulla tai huomaan jossain vaiheessamatkalla yliopistolle suunsa olevan täynnä hiekkaaja ties mitä muuta jota ei halua edes ajatella. Niin jaiänikuiset koirantekeleetkin tunkevat joka kolosta.Tietenkin keväässä on myös hyvätkin puolesta kutenauringonvalo (aiheuttaa joissain jopa ylimaallistaonnellisuutta), mahdollisuus aloittaa picnic-kausi(mutta sitten pitää aina kerätä roskat) ja se ihanatunne, kun pääse heittämään talviturkin pois (jotkutpitää todella heittää...). Että eiköhän tämä tästä,varsinkun kun vapaa-aikavastaavat keksivät kaikkiakivaa päämme menoksi (seuraavaksi vuorossa AsianHorror-ilta, (,mikäli sitä ei ole jo pidetty kun tämätulee ulos.) jossa ei turvauduta tekstitykseen vaanPetteri kääntää eläytyen).
Eipä sitten enää mitään viisaampia. Kyllä kevät kohtavoittaa lopullisesti talven ja kesä kevään. Ja sittentulee taas vuodenajoista paras - syksy, joka antaasyyn kokoontua taas Kivijalkaan muistelemaanmennyttä lukuvuotta ja kesää sekä aloittaa joku kivasivuaine (ja lopettaa se yhden luennon jälkeen...).Niin ja tietenkin opettaa uudet fuksit talon tavoille.
Nauttikaa lämmöstä, kun vielä voitte,
Emmi Hallamaa
49
Sisällysluettelo
Pääkirjoitus 49Puheenjohtajan palsta 50Hallituksen esittely 51-52Emmerdalessa 53-54Folk metal 55-56Korea Korea 57-58Made in China 59
Päätoimittajat:
Emmi HallamaaMarika Viinikka
Toimittajat:
Kukka HarvilahtiErja KrapuKalle Ruppa
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Puheenjohtajan palsta
Aika on kulunut hurja nopeesti. Tuntuu kuin vielä muutama kuukausi sitten olisin lähtenyt kotoaPohjanmaalta ja kiitänyt hurjaa kyytiä bussillani ratsastaen kohti Jyväskylän uljaita kumpulakeuksia jakuulaita sinijärviä, löytääkseni itseni vain keskeltä Väinönkadun, Vapaudenkadun ja yläkerran naapurinremontteja. Ei sinänsä, olen kyllä hyvin tyytyväinen päätökseeni muuttaa Jyväskylään. Täällä on tullutkoettua monenlaista ja opittua sitäkin enemmän. Olen esimerkiksi tajunnut, ettei Alvar Aalto suunnitellutvain kauniita rakennuksia, vaan myös rumia. Lisäksi olen huomannut, että jopa keskeltä kaupunginvilinää voi löytää puita, lintujen laulua ja luonnon tuntua, olenhan kuitenkin sielultani aina tällainen pieniviherpiipertäjä. Ehkä tämä myös selittää oleskeluni työharjoittelussa luontomuseossa, vaikka kukapa eituntisi oloaan kotoisaksi täytettyjen elikoiden ympäröimänä? Sadat ja taas sadat yliajettujen eläintennahat odottivat vain ihastelijaansa nahkavarastossa, verenhimoinen näätäeläin etsi vastustajaatuijotuskilpaan, intiannorsun hammas suorastaan janosi tulla hipelöidyksi... Hitsit, tunsin itseni lapseksijälleen!
Kun tuo kaikki hauskuus sitten loppui syksyllä 2007, alkoivat ne paljonpuhutut opiskelut elämää varten.Jos olisin halunnut varman työpaikan, olisin varmasti opiskellut lähihoitajaksi, jos olisin halunnutkasoittain rahaa niin olisin opiskellut jotain paperialaa. Mutta koska en tiennyt mitä halusin, päädyinkinopiskelemaan etnologiaa, salatiedettä, jota kukaan ei oikein tunnu osaavan määritellä. Sydämenihypähti! Miten jännittävää, pääsen opiskelemaan jotain mistä en tiedä yhtään mitään! Tiedonjanoniheräsi ja pääsin kuin pääsinkin sisälle tähän salaperäiseen yhteisöön, lopulta jopa heidän sisäpiiriinsä,jota myös nimellä “hallitus” kutsutaan. Tämän “hallituksen” tehtäviin näyttää kuuluvan outojenkokoontumisten lisäksi hyvin mielenkiintoiset vuotuisriitit, kuten öinen pahojen henkien manaus harjullahurjan älämölön säestyksellä, sekä pimeä performanssi kevään kynnyksellä, johon liittyy nähtävästi nimiAino... Kevätuhri pimeyden voimien kunniaksi ehkäpä?
Joka tapauksessa, olen hyvin innoissani tämänhetkisestä elämäntilanteestani. Salaperäisen etnologianopiskelut ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi, “hallitus” on maailmanvaltaussuunnitelmanimukaisesti vihdoinkin otteessani ja henkilökohtainen pienoisarmeijani vain odottaa ylvään päämiehensäkomentoja matkalla kohti tulevia projekteja ja valloituksia. Lisäksi on kevät ja linnut laulavat. Ehkävoisin kerätä armeijani ja lähteä kesälomalla valloittamaan jotain valloittamatonta luonnonkolkkaaKeski-Suomen aarniometsiin? Hmm, siinäpä vasta kutkuttava idea. Niskoittelijoita tullaan uhkailemaankissalla, siis varokaa, se on ladattu ja se voi raapia.
Juulia Hakunti
P.s. Ja ainiin, superkiitos meille tämän vuoden fukseille, olemme ihan älyttömän hyviä ja parhaita! <3 (jatietty kaikki muutkin)
50
TOSINE- parasta huumetta
Juulia Hakunti, puheenjohtajaJuulia kahdella uu:lla. Aloittanutopiskelut vuonna 2007 vietettyäänensin viisi kuukautta täytettyjeneläinten keskellä. Pitää kissoista(ei täytetyistä), mehuista sekäpelien (kuten Singstarin) peluusta.On huomannut myös pitävänsäjostain jutusta nimeltä aine-järjestötoiminta.
Susanna Niskanen,varapuheenjohtajaTykkää eläimistä, luonnosta,mukavien ihmisten seurasta jamusiikillisista elämyksistä. Jatietenkin folkloristiikasta. ;)
Emmi Hallamaa, sihteeriOpiskelee ensimmäistä vuotta janäin ollen on myös ensimmäistäkertaa sihteerinä. Herkän taitelija-luonteensa takia ei itse edesymmärrä pöytäkirjojen sisältöä jaonnistuu yleensä vielähukkaamaan ne ainakinmuutamaksi viikoksi. Pitäämuistikoista.
Jussi Lipitsäinen,rahastonhoitaja ja kv-vastaavaOn 28-vuotias toisen vuodenetnologian opiskelija, identi-teetiltään tarkemmin kulttuuri-antropologi ja kaappifolkloristi.Takana on usean vuoden ajaltaerinäisiä IT-opintoja, jotkapäättyivät, kun tuli järkiinsä jahakeutui rahakkaammalle jaarvostetummalle alalle. Vapaa-aikana nörtteilee, herätteleehenkiin lukuharrastustaan javiettää satunnaisesti jopa aikaaystäviensä kanssa.
Nefan hallitus vuosimallia 2008
Marika Viinikka, kopo-vastaavaHaluaa museoitua mahdolli-simman pian. Hänet tapaatodennäköisesti antiikkiliikkeestä,huutokaupasta tai kirpputorilta,ellei ole pölyyntynyt paikoilleenvanhaa huonekalua kupsu-tellessaan. On viehättynyterityisesti Mongoliasta ja haluaaeläkepäiviksi vetäytyä omaanjurttaan.
51
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Kalle Ruppa, vapaa-aikavastaavaTykkää nefalaisista ja muistakinkivoista otuksista, opiskelusta,musiikista, mielenkiintoisistakirjoista, hyvistä elokuvista jaluonnollisestikin vapaa-ajantapahtumista. Lähettää terveisiämyös isille ja äitille.
Nina Rauvala, vapaa-aikavastaavaPitää siitä, mikä tuntuu hyvältä .☺
Heini Laine, ympäristövastaavaViihtyy enimmäkseen Kivijalassaja metsissä. Pitää musiikista,kirjoista, keväästä, mukavistaihmisistä ja nörtteilystä. Puhuuvähän, mutta toivottavasti asiaa.Ainakin joskus.
Kanerva Juntti, Kivijalka-vastaavaTykkää kirjoittamisesta,piirtämisestä, lukemisesta,lenkkeilystä, taijista, muustaliikunnasta, oleilusta, FinalFantasystä ja Guild Warsista,Japanista, Nefailusta, yms, yms.Vähän kaikesta, paitsi keitettyjenvihannesten mausta ja katupölystä(esimerkiksi).
Juuso Välimaa, varajäsenOli viime vuonna Nefan kuopus.Se oli hänen mukaansa outoa.Tunsi itsensä vanhaksi ja viisaaksi,mutta ihmiset kohtelivat häntä kuinlasta. Nyt ovat asiat muuttuneet.Kukaan ei voi edes haukkualusmuksi, kun sai kandityönkinvalmiiksi. Se on kova juttu.Harrastaa bändiä.
52
TOSINE- parasta huumetta
Erjan elämyksiä Emmerdalessa
Joskus aikoinaan kirjoitin listaaasioista, joita haluan tehdä tai kokeaennen kuolemaani. Suurimmat asiat,joita tältä listaltani muistan olivat:-tapaa Heikki Kinnunen
-näe Euroviisut paikan päällä-saa nimesi elokuvan lopputeksteihin-käy Emmerdalen kylässä-voita Oscar
Viimeistä kohtaa lukuun ottamatta olennyt saanut nämä tavoitteet toteutettuaja kaikki ne parin vuoden sisällä.Viimeisin unelmani toteutuminentapahtui tämän vuoden helmikuussa.
Kerran vuodessa Englannissajärjestetään faniviikonloppu, jossaEmmerdale- fanit saavat tavata sarjannäyttelijöitä ja tutustua itse kylään jalavasteisiin. Viikonloppuun päästetäänvain faniklubien jäseniä, eikä näitäklubeja ole muualla maailmassa kuinEnglannissa ja Suomessa. Suomestapääsee joka vuosi vain muutamaonnekas tälle ihanalle elämysmatkalleja tänä vuonna minä olin yksi näistäkuudesta onnekkaasta, jotka lähtivätmatkaan. Tämä oli myös ensimmäinenkertani Englannissa ja niinpä olin kokomatkan ajan hyvin innoissani kaikestamahdollisesta ihan katukivetyksiämyöten. Etenkin iltapäivä Yorkissa jäimieleeni haikeana ja sinne on päästäväjoskus uudelleen. Ihanien Emmerdale-kokemusten lisäksi tapasin myös
mielenkiintoisia ihmisiä. Kerrankinsain olla isossa seurueessa, jossakaikki ymmärsivät minun seko-päisyyteni Emmerdalea kohtaan.Hauskan matkan parhaita koho-kohtia olivat kuitenkin illallinennäyttelijöiden kanssa jatutustuminen itse kylään.
Näyttelijät
Tapahtumat alkoivat jo perjantai-iltana kun hotellillamme kävivätChris Chittell (Eric Pollard), Steve
Halliwell (Zak Dingle), Dominic
Brunt (Paddy Kirk) ja pari henkilöä,joita emme ole vielä Suomessanähneet. Tulevista hahmoista olimielenkiintoisinta tavata Christo-
pher Villiers (Grayson Sinclair), jokaoli tullut jo tutuksi Kymppikerhonlentokapteenina. Perjantai ei kuiten-kaan ollut vielä mitään lauantai-iltaanverrattuna. Silloin pääsimme tapaa-maan vielä useampia tuttuja naamojaja joitain vähän vähemmän tuttujanaamoja. Parhaimpana muistona jäimieleen henkilö, jonka tapaamistaolin eniten odottanut. Mark
Charnock (Marlon Dingle) oli juuriniin mukava ja hauska kuin olinodottanutkin. Hyvä kun maltoinkäydä juttelemassa muidennäyttelijöiden kanssa ollenkaan, kunpalasinkin taas Markin luo. Taisinjäädä ihan positiivisesti Markinmieleen, koska hän kävi vieläerikseen halaamassa minua ennenkuin lähti tapahtumasta pois.Kannatti siis, että urhoollisena olinjaksanut olla viimeisten valvojienjoukossa. Olinkin jo etukäteenuhonnut, että en lähde nukkumaanniin kauan kuin vain yksikin näyttelijäon paikalla.
Kylässä
Seuraavana aamuna ei sittenollutkaan niin helppoa nousta ylös.
Herätys oli aikaisin aamulla, enkävarmasti olisi jaksanut muuten nousta,mutta kun tiesin mitä on ohjelma-numerossa seuraavaksi, niinpakkohan sitä oli herätä. Menimmenimittäin tutustumaan Emmerdalenkylään. Nykyisin kuvauksissakäytettävä kylä on varta vasten tv-sarjaa varten rakennettu. Näinkuvauksia saadaan tehdä rauhassaturisteilta. Oli hassua kierrellä kylää jakatsella paikkoja, samalla testaillen,että osaanko itse sanoa, kuka hahmoasuu missäkin talossa. Kylän pubi,Villapakka, oli tietenkin helpointatunnistaa. Säät suosivat meitä jamielelläni olisin istunut Villapakanpihalla nauttimassa oluen tai pari.Harmi vain, että rakennuksen sisälläei oikeasti ollut pubia, vaan sisä-kohtaukset kuvataan oikeastistudioilla. Osa kylän rakennuksista olisisältä sellaisia kuin sarjassakin,osassa taas oli sisällä jonkun muunasunto tai sitten joitain muitatuotantoon liittyviä tiloja.
Lavasteissa
Kävimme tutustumassa myösstudioihin, joilla kuvataan useitasisäkohtauksia. Oli omituista nähdävierekkäin monien tuttujen paikkojenlavasteita ja istahtaa välillä jonkunolohuoneessa. Aivan kuin olisi tullutpitkästä aikaa jonkun hyvän tutun luokäymään ja häneltä olisi revitty yksiseinä alas. Silloin sen vasta kunnollatajusi, että kaikkea ei kuvata kylässäja kaikki ei ole oikeasti siellä missä sensarjassa väitetään olevan. Joukossaoli myös paljon täysin outoja jatuntemattomia lavasteita. OlemmehanSuomessa kolme vuotta jäljessäEnglannin jaksoihin nähden.Kuinkahan oudolta se sittentuntuukaan kun muutaman vuodenkuluttua tunnistaa tv:stä ne huoneet,jotka näki alunperin studiolla.
53
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Kotona taas
Nyt kun jälkeenpäin olen katsellutsarjaa ja kylän karttoja, niin tuntuu,että osaan ajatella talojen sijainnitparemmin kuin ennen kylässä käyntiä.Etenkin ensimmäiset viikot matkanjälkeen ovat olleet outoja. Jaksojenkatsomisesta ei ole meinannut tullamitään, kun koko ajan on ollut mielessävain se, että tuolla sitä äsken oltiin.Välillä sarjaa katsellessa on tullutmyös tilanteita, että olen miettinyt, ettäonkohan tuo nyt tuosta vai tuostakulmasta ja missä kohti. Nyt olisi pakkopäästä vielä uudelleen kyläänkatselemaan ja tarkastamaan paikkoja.Valokuvia katsoessa tulee ihansellainen omituinen ja epätodellinenolo. Miten minä muka olen tuollakuvassa seisomassa kylässä taijonkun näyttelijän kainalossa.
Ehkä ei olisi pitänytkään tehdä tätämatkaa, kun nyt haluan fani-viikonloppuun vieläkin enemmän kuinsilloin kun en ollut siellä vieläkertaakaan käynyt.
teksti ja kuvat: Erja Krapu
54
TOSINE & NEFA EI MUUTEN PETÄ!
TOSINE- parasta huumetta
Folk metal - kansanperinnettä modernilla otteella
Käsittelen tässä kirjoitelmassa pinta-raapaisulta modernin folk metallinja vanhan kansanperinteen suhdettaja sitä, kuinka ne yhdessämuodostavat nykyään elävääkansanperinnettä. Mainitsenmuutamia tunnettuja folk metal-yhtyeitä ja pyrin selvittämään lyhyestifolk metallin eroja ja yhtäläisyyksiämuihin metallimusiikin ala-genreihin. Käytän termiä folk metalvarsin laajassa tarkoituksessa, silläviitataan tässä kirjoituksessabändeihin joilla on joko sanoi-tuksissaan, ideologiassaan taimusiikissaan kansallisia ja/taikansanmusiikillisia vivahteita. Tulenkeskittymään pääasiassa tun-nettuihin suomalaisiin bändeihin.Muutoin tämä teksti paisuisigraduksi.
Folk metal -genren tarkempi määrittelymenisi varmasti käsitteiden kanssapelehtimiseksi, kuitenkin yritänvalaista muutamaa perusasiaa, jottametalliin vihkiytymätön lukija saisipunaisesta langasta kiinni. Genre-määrittelyt heavy metallin sisällä ovatuseasti hyvin liukuvia ja ehkäsubjektiivisiakin, tästä huolimatta onmuutamia yleisiä linjauksia jotkayleensä pitävät kutinsa. (Tai nimen-omaan aiheuttavat suurimmat väittelytvihkiytyneiden metallia elävien jahengittävien puristien ja listaheviäkuuntelevien “se on vain musiikkia” -ihmisten välille.)
Folk metal on heavy metallin alalaji,joka joskus sulkee myös sisäänsäviking metal, heathen metal, paganmetal sekä battle metal alalajit. (Ala-lajeja on toki enemmänkin, mutta nämälienevät yleisemmät vakituisessakäytössä olevat.) Käytän siis folkmetallia myös kattoterminä edellämainituille alalajeille. Folk metallinhistoria ja synty on varmasti eräsväittelyiden kirvoittaja, heitän tässänyt kuitenkin ilmoille seuraavaa: 80-luvulla aloittanut ruotsalainenBathory viikinkiteemalevyillään on
varmasti ollut eräs suurimmista genrenalkuunpanijoista. Bathory aloitti blackmetal bändinä, mutta toi 80-luvunlopussa ilmaisuunsa vahvoja viikinki-teemoja, kappaleet pitenivät jasanoituksissa alettiin ylistää Saatanan
sijasta skandinaavisia jumaluuksia.Folk metal kytkeytyy siis osittain myösblack metalliin. Äärimmäisestikärjistäen: Black metallin keskittyessäsanomassaan Saatanan/Luciferinpalvontaan, folk metal keskittyyvanhojen jumaluuksien, luonnon jakansantapojen ylistämiseen. Kuiten-kin myös folk metallissa, kuten heavymetallissa yleensäkin, on läsnä anti-kristillinen pohjavire.
Ensiferum.
Toisen sysäävän voiman voidaansanoa olleen englantilaisen Skycladin
1990-luvun alussa. Tästä bändistäitselläni ei ole sen kummemminkokemusta, joten käsittely jää vähälle.Skycladin juuret ovat kuitenkin taasenemmän thrash metallissa, johonalettiin ujuttaa enemmän ja enemmänkansanmusiikillisia vivahteita.Sanoituksissaan Skyclad on ilmeisestienemmänkin nyky-yhteiskunnan epä-kohtiin kantaaottava, kuin suora-naisesti vanhoja aikoja ylistävä yhtye.
Suurempaa suosiota alkoi kuitenkinsyntyä vasta 2000-luvun alussa,nimenomaan suomalaisten bändienmyötä kuten: Finntroll, Ensiferum,
Turisas, Korpiklaani (ex-Shaman) jaMoonsorrow. Monet näistä bändeistäolivat aktiivisia demobändejä jo 90-luvun puolivälissä, varsinainensuosio alkoi kuitenkin noustaensimmäisten pitkäsoittojen jälkeen.Monella bändillä oli ensimmäistenlevyjensä kanssa julkaisuvaikeuksia.Suomalaiset levy-yhtiöt eivät hetiymmärtäneet metallin ja kansan-musiikin sekoittamista toisiinsa. Tästäsyystä bändit julkaisivatkinmusiikkiaan omakustanteena tai ulko-maalaisten levy-yhtiöiden kautta.
Suomesta ponnnistavat folk metalyhtyeet ovatkin kovassa nosteessaesimerkiksi Keski-Euroopassa.Taisteluhenkistä talonpoikais-metalliaan (battle metal) esittäväTurisas teki kiertueen hiljattainEuroopassa, joka ulottui Britanniaanasti. Saksassa on taas meneilläänkiertue, jossa Ensiferum, Moonsorrowja Korpiklaani kiertävät yhteisvoiminfärsaarelaisen TYRin ja sveitsiläisenEluveitien kanssa. Moonsorrow jaTYR ovat kohdanneet valitettaviavastoinkäymisiä saksalaisen Antifantaholta: bändit miellettiin natsi-henkisiksi logoissa esiintyvien
55
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
riimujen takia. Ilmeisesti omastakulttuuristaan ammentavan taiteenesittäminen on tiettyjen tahojenmielestä jollain muotoapaheksuttavaa. Ketkä niitä natseja nyttässä tapauksessa sitten ovatkaan...Päätelkää itse.
Finntroll.
Suomalaiset folk metal- yhtyeetkäyttävät vahvasti sanoituksissaanvaikutteita suomalaisesta, karja-laisesta ja skandinaavisesta kansan-perinteestä. Kappaleen sanoituksetvoivat sisältää esimerkiksi modernejamukaelmia vanhoista sotaanlähtö-,nostatus- ja tuhoamisloitsuista.Kantava teema on yleisesti myöstaistelut ristiretkiä tekeviä kristittyjävastaan, sekä vanhojen luonnon-uskontojen ihailu. Eritoten Finntrollkirskuvassa ja myöhemmin eeppi-semmässä peikkometallissaan pistääkristittyjä sileäksi ja pataan (eli siiskeittävät elävältä, iloista!) oikein olantakaa. Moonsorrow on taassanoituksissaan käyttänyt inspi-raationa esimerkiksi Lallin ja piispaHenrikin kohtaamista Köyliönjärvenjäällä, sekä ensimmäistä Suomeentehtyä ristiretkeä.
Monet yhtyeet sekoittavatsanoituksissaan suomea, englantia jaruotsia. Toisaalta on myös yhtyeitä,kuten juuri Finntroll, jonka pää-asiallisena laulukielenä on ruotsi.Mainittakoon myös Korpiklaaninaiempi inkarnaatio, Shaman, joka tekikappaleidensa sanoitukset saameksi.Shaman olikin mielestäni paljonmielenkiintoisempi tapaus kuinnykyinen suomea ja englantiayhdistelevä Korpiklaani. Heidänrempseää pelimannihenkeä esittelevämusiikkinsa on tosin livenä ihanmukavaa katseltavaa, mutta levyillä
tunnelma ei oikein kunnolla välity.Nämä tietysti ovat makuasioita, mistäkukakin tykkää. Henkilökohtainensuosikkini Moonsorrow taas esittääpolveilevat pakanavirtensä suomeksi.(Muutamaa cover-versiota ja demo-biisiä lukuunottamatta.)
Musiikissa taas käytetään perinteistenrock-soittimien lisäksi muun muassamunniharppua, tinapilliä, jousi-soittimia, huuliharppua, haitaria jashamaanirumpuja. Kosketinsoittimiavoidaan myös käyttää jäljittelemäänperinteisiä kansanmusiikissakäytettyjä soittimia. Kantelettatuodaan esille tunnetuimpienyhtyeiden toimesta harmittavanvähän. Sitä on kuitenkin käytettymukavana mausteena.
Korpiklaani.
Ideologioissaan yhtyeet vetävätmutkia suoraksi ja homma menee välilläaikamoiseksi romantisoinniksi.Kuitenkin kun tämä tehdään suurellatunteella, se ei voi olla vaikuttamatta
kuulijaan. Vaikuttaa myös siltä, ettäsuurin osa yhtyeistä ymmärtää tämänja asioihin on oikeastikin perehdytty.Musiikin ja taiteen on kuitenkintarkoituskin herättää tunteita. Folkmetallin kautta kuulija voi kiinnostuakansanperinteestä, historiasta,mytologiasta ja kulttuuristalaajemminkin. Tämähän on pelkästäänpositiivinen asia. Lisäksi mesuomalaiset olemme jo tarpeeksi kauanhissutelleet kulttuuristamme. Toisinkuin barbaariset valloittajakansat, meviemme rikasta kulttuuriammemaailmalle räväkän musisoinninkeinoin. Kukaan ei kuole ja ketään eipakoteta mihinkään, mutta ajatustenvaihtoa varmastikin syntyy. Sietäisimuiden ottaa oppia!
Mielestäni vanhan kansanperinteenkaikujen ja metallimusiikinfuusioituminen on vahva osoitus siitä,että Suomessa edelleenkin taidetaanloitsimisen ja laulamisen taito.Nykyään esiinnytään nuotiopiirin japirttien sijaan klubeilla, festivaaleillaja areenoilla. Laulut vain ovatmuuttaneet muotoaan. Kanteleet onsähköistetty ja saaneet rinnalleen
muita soittimia, mutta ikiaikainentietäjäin henki kytee sanoissa jalauluissa vahvasti. Väinämöinen elää!
teksti: Kalle Ruppa
kuvat: Toni Salminen
56
TOSINE- parasta huumetta
Yksi Etelä-Koreassa syksyllä 2007viettämäni vaihto-opiskelun mieleen-painuvimpia kokemuksia oli templestayeli suomalaisittain turisteille ja muillebuddhalaisten munkkien elämästäkiinnostuneille tarkoitettu vierailubuddhalaistemppeliin. Tällaisia elämyksiätarjoaa jokunen temppeli ympäri Koreaaja oleskeluajan voi itse kukkaronsa jakestävyytensä mukaan itse valita. Meidänkylmäpäinen joukkomme sai yhdenvuorokauden täyteen, mutta kyseisessäGolgulin sunmudoon, korealaiseen mielenja ruumiin harjoitusmuotoon taitaistelulajiin, erikoistuneessa temppelissäoli myös jonkin verran ulkomaalaisianuoria miehiä, jotka olivat tulleettemppeliin etupäässä sunmudo-mestareiden oppiin. Näin esimerkiksi eräsjenkkipoika, joka kertoi viettävänsä väli-vuotta koulusta mietiskelyn parissa. Sinäiltana munkkikaapu taisi tosin jäädä baarinnarikkaan.
Lähdimme matkaan koti-kaupungistamme Daegusta kuudentytön voimin, jolloin tietommekohteestamme rajoittuivat sijaintiin javarmaksi väitettyihin puheisiinmunkeista, jotka tekevät spagaattejabambupuissa. Itse venyttelin hyvinennen lähtöä. Kyongjun maakunnanHamwol-vuorelle neljän pyöränvoimin kivuttuamme (Koreassa oleilunkalleimman ja pisimmän taksimatkansekä matkatovereiden hukkaamisenjälkeen) totesimme maan perinteisenlattialämmityksen ihanuuden astu-essamme temppelialueen toimisto-rakennukseen. Vuosi lähestyi loppu-aan ja ilma vuorella tuntui hyiseltämonen lämpimän kuukauden jälkeen.Saimme toimistosta kellertäväthampusta valmistetut liivit, joihinmeidän tuli oikeanlaisen mielentilan javarmaankin siveyden saavut-taaksemme sukeltaa, jonka jälkeenloimme kontrastia ympäristöömmevitsailemalla siitä näyttääkö taka-puolemme isoilta munkkivaatteissa.Naisten asuinrakennus sijaitsi mäenalapäässä ja huoneiden uutuuden-hohtoa ihmetellessämme jouduimmeunohtamaan toiveemme puiden oksillalootusasennossa nukkumisesta,
Vaihto-oppilasmunkkinaharmi sinänsä. Lattialämmityksestävielä sanottakoon, että jokaisen jokauskoo laihtumiseen saunassa elmu-kelmuun kääriytyneenä tulisi kokeillasujahtamista jätesäkkiin ja nukkuakorealaisen rakennuksen lattialla.Haihduttaa vartalon nesteet nimittäinsuhteellisen tehokkaasti ihan ilmanmuoviakin.
Kun näytimme asianmukaisiltalähdimme päivälliselle, johon kuuluijokaisella korealaisella ateriallatarjottuja riisiä ja vahvasti chilillämaustettua kimchiä, sekä herneen-versoja ja jotakin levää muistuttavaajosta emme päässeet täyteenvarmuuteen. Välihuomautuksenahaluaisin mainita, että puheenaolevassa maassa aamupala, lounas,päivällinen ja illallinen eivät juurikaaneroa toisistaan, mihin totutteleminenoli joillekin länsimaalaisille hiemanhankalaa. Temppelissä ateriat tulisyödä hiljaisuuden vallitessa, muttamelko rennoissa tunnel-missatapahtuneen murkinoinnin jälkeenemme osanneet varautua seuraavanaamun koitossa häämöttävään, niinkutsuttuun “dining from hell”-kokemukseen, josta kirjoittaakseentäytyy hieman keräillä itseään. Päiväjatkui joka tapauksessa “gymillä”,jossa saimme seurata televisiostadokumenttia sunmudotaitureista.Ohjelma sisälsi paljon vieraita korean-kielisiä sanoja ja Golgulin temppelinväkeä loikkimassa ulkoilmassa epä-inhimillisiä neljän portaan loikkia, kuinjättimäisiä sammakoita imitoiden. Siinätunsi yksi jos toinenkin fysiikkansakovin rajoittuneeksi. Pian pääsimmeitsekin kokeilemaan ruumiimmehallintaa, jota olisin kutsunutenemmänkin negaatiolla hallitsematon.Vuorossa oli “chanting time”, jonkaaikana jäljittelimme buddhalaisiakumarruksia eli milloin kumartaa,kuinka pitää käsiään, kuinka laskeutuapolvilleen (ja kuinka monta kertaa)sekä missä vaiheessä tämä kaikki alkaatuottaa tuonelanmoista tuskaa. Kylläkristityillä kädet ristityillä on helppoaja tylsää, sanoi antropologi.
Poksauteltuamme polvemme javenäytettyämme nilkkamme sekä kunolimme ropistelleet pisteitävanhimpien zen-taitureiden veny-vyyden ylle, oli itselleni luvassapäivän kohokohta, kauan odotettusunmudotunti. Pienenä kulttuuri-pähkinänä sunmudoa, kuten myöstoista perinteistä korealaista taistelu-lajia taekwondoa, voi harjoittaakouluissa alimmilta luokilta yli-opistoon saakka, joissa joissakinnämä ovat valittavissa myös pää-aineiksi. En lähtisi ryttyilemäänyhdenkään korealaisen kanssa,etenkään sen jälkeen kun noin viisi-vuotias poika erään kylpylän kunto-salilla treenasi isukkinsa kanssapitäen toisilleen potkutyynyä. Pikku-ruinen jalka viuhui sen verrannopeasti, ettei sitä melkein paljaallasilmällä nähnyt. Sunmudotunnin pitimeille timmi ranskalainen nuori miesja taisin uhota tulevani takaisin tree-naamaan vähintään kahdeksikuukaudeksi ja rupeamaan zen-mestariksi. Edellisen säilytän vielämahdollisuutena, mutta jälkim-mäisestä voin sanoa, että kuka vain eivoi saavuttaa nirvanaa ja ikävä kylläjouiduin vetämään viivan yhden tule-vaisuuden ammattihaaveeni yli (senrealistisimman, heti rikasta antro-pologia ennen). Sunmudoon pala-takseni suosittelisin sitä kaikille, jotkavain pääsevät kokeilemaan. Yritimmekatsoa Internetistä, jos sitä olisimahdollista harjoitella myös Suomen-maalla, mutta tämä ei ikävä kyllä näyt-tänyt olevan mahdollista. Treenienjälkeen lähdimme kasvot innosta taiurheilun aiheuttamasta punastahehkuen ja uupuneina nukkumaan.Valot tuli sammuttaa viimeistään kello22, eikä nukahtamisessa ollutjuurikaan vaikeuksia.
Ennenkuin siirryn seuraavan päiväntapahtumiin haluaisin siteerata saa-maamme ohjelmalappusta, jossa olimaininta suoraan lainaten: “If anyoneabsent the morning chant (4:30), he orshe should do 3000 times of bow forpunishment, and everyone in Golgul-
57
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008
Temple should.” Korostaisin uudel-leen lukua kolmetuhatta (3000).Haastaisin myös etnologitoveriniosallistuvan havainnoinnin hengessämeditoimaan pieneen ja jääkylmääntemppeliin vuoren huipulle. Heräsimmetosiaan herätyskellojemme pirinäänneljän aikaan ja kipusimme mäen päälle(minä luonnollisesti myöhästymisenpelossa ystäväni kanssa juoksimme),jossa asetuimme tapoja noudattaenvasemmalle puolelle tyynyilleistumaan, miehet istuivat oikealla.Munkkikoira myös. Se istahti ensinarvokkaan näköisenä riviin, kunnespaljasti meidän heikon meditaatio-vireemme lösähtämällä tyynylle,kuorsaamalla äänekkästi ja aiheutta-malla leveän hymyn tyttöjen kylmästäkohmettuneille kasvoille. Meillekerrottiin myöhemmin syy siihen, miksitulee nousta juuri tiettyyn aikaan. Sejohtuu siitä, että ruumiin energiansanotaan olevan suurimmillaan neljänaikaan aamulla, jolloin on otollisin aikameditaatiolle.
Kun mielemme olivat valaistuneetlähdimme aamiaiselle, josta jälkeenpäin emme puhuneet kovin ylistävinsanoin, jos ollenkaan. Voisin tokiesittää tästä kokemuksesta antro-pologisia ja analyyttisia huomioita,mutta kerron tuntemuksistanimieluummin hassun kömpelön turistinnäkökulmasta, joka toki ensisijaisestiolin. Ruokailun tuli sujua tiettyjensääntöjen mukaisesti ja meille pidettiinlyhyt johdanto aiheesta ennen aloitta-mista. Pääpiirteissään jokaisella teollaoli oma järjestyksensä ja mestarinpaukauttaessa keppiä ruokailu tulijoko aloittaa tai lopettaa. Saimmejokainen neljä sisäkkäistä kuppia,kaksi pyyhettä ja metalliset syömä-puikot (Koreassa käytetään pää-asiassa metallisia syömäpuikkojaeroten muista Itä-Aasian maista).Kupit tuli asettaa tiettyyn järjes-tykseen toisen liinan päälle, syömä-puikot oikealle puolelle. Yksi munkki-oppilaista kiersi ruoan kanssa niin,että jokainen sai vuorollaan kerätätofua, herneenversoja, kimchiä, vettäja riisiä niille kuuluviin kuppeihin.Meitä varoitettiin muiden tuloa ennen,että kannattaa ottaa vain sen verrankuin jaksaa syödä. Riisiä sai toisellakierroksella ottaa lisää ja veden määrän
sai määritellä sitä kaadettaessaheilauttamalla kuppia käsissään. Myö-hemmin ymmärsimme, että kyse oliennemmin siitä, kuinka paljon ehtiivatsaansa täyttää kuin kuinka paljonjaksaa syödä, meitä kun oli neuvottulaskemaan syömäpuikot kupin päällejokaisen suupalan jälkeen välttääk-semme ahmimista. Kummastelimmejokainen itseksemme katsoessammemuita huoneen seinustalla piirissäistuvia, joista jotkut ahmivat ruokaahyvinkin himokkaan näköisinä. Syytähän selvisi mestarin lyödessä piankeppiä lopettamisen merkiksi, jolloinäkillinen tukehtumin! en ei tuntunutolevan kovinkaan kaukana. Hankalaosuus oli kuppien pesu, joka tapahtuisuurin piirtein hieromalla jäljellejätetyllä kimchin palalla riisikuppia jakaatamalla vettä kupista toiseentietyssä järjestyksessä, jotta nepuhdistuisivat tarpeeksi liinallakuivausta varten. Lopuksi jäljellejäänyt kaalin, chilin, tofun ja riisi-jätösten sakeuttama vesi tuli juodaennen lopullista liinalla puhdista-mista, jota monikaan tulokkaista eiehtinyt suorittaa loppuun ajoissa. Itsekertasin päässäni Mary Douglasin
Puhtaus ja vaarakirjan oppeja ruoan-tähteiden mieltämisestä likaisiksi vainopittuna ajatteluna. Tietysti, josolisimme osanneet hoitaa ruokailunrutiinilla, tähteitä ei olisi oikeastaanjäänyt, eikä toiminta olisi ollutmuutenkaan niin kömpelöä. Entietenkään ihmettele miksi ruokailubuddhalaistemppelissä on kurinalaistaja niukkaa, temppelissä viettämämmeaika sai meidät myös pohtimaan omaausein mässäilyn ja yltäkylläisyydenleimaamaa elämäntapaamme, mikä oliyksi reissun parhainta antia. Söimmekaverini suklaakeksejä mietiskelynpäätteeksi.
Aamiaisen ja pienten unosten jälkeenmeillä oli mahdollisuus juoda teetäsunmudon suurmestarin, Jeong Un
Seolin kanssa, joka oli myös Golgulinpääpappi. Noin viisissäkymmenissäoleva nunna valmisti ja kaatoi meilleteen, mestarin ollessa aluksi kiireinen.Saimme esittää mieleemme tuleviakysymyksiä temppeliin, munkki-oppilaisiin, sunmudoon ja mestarinkokemuksiin liittyen ja miehen olemusoli juuri niin rauhallinen ja miellyttävä
kuin zen-munkilta voi vain odottaa.Näillä, etenkin taistelulajeihin ja zen-meditaatioon erikoistuneilla suur-mestareilla on tapana Korean yli-opistojen lisäksi kiertää maailmallaopettamassa ja keskustelemassa.Kyseisellä herralla oli esimerkiksi juuritiedossa reissu Müncheniin, jostamyös yksi matkaseuralaisistamme olikotoisin. Teehetken jälkeen kävimmekiertämässä vielä läheisiä maailman-perintökohteita mm. veden alla olevaahautaa, jota luonnollisesti emmenähneet, mutta tiesimme ainakin ettäse oli siellä.
Näin jälkikäteen jaksan edelleen ihmetelläkarastuneita munkkeja, heidän mielen-rauhaansa ja sitä kuinka he tekevätpäivästä, viikosta ja vuodesta toiseen sitämikä sai meidän nuoret ja muka vetreätruumiimme ja mielemme hajoilemaan allevuorokaudessa. Suosittelen kokemustajokaiselle kiinnostuksenkohteista riippu-matta, se oli nimittäin mielenkiintoi-suudessaan aivan omaa ainutlaatuistaluokkaansa. On hienoa, että korealaisettemppelit järjestävät tällaisia kokemuksiamaallikoille ja turisteille. Lisää infor-maatiota Koreasta ja temppelivierailustavoitte saada alla olevista linkeistä.
teksti: Kukka Harvilahti
Gogul-Temple Schedule
4:00 Wake up4:30 Chanting5:00 Sitting zen (meditation)6:30 Breakfast8:30 Sunmudo Training10:00 108 bows11:00 Teatime11:50 Lunch & recess14:00 Sitting zen (meditation)15:00 Working together17:30 Dinner19:00 Chanting time19:30 Sunmudo Training22:00 Bed time
http://english.tour2korea.com/”http://english.tour2korea.com/http://eng.templestay.com/”http://eng.templestay.com/
h t t p : / / w w w . y o u t u b e . c o m /results?search_query=sunmudo&search_type”
h t t p : / / w w w . y o u t u b e . c o m /results?search_query=sunmudo&search_type=
58
TOSINE- parasta huumetta
59
Tuossa taannoin havahduin. Eihän siitäole kuin reilu vuosi, kun olin Kiinassa. Ensikesänä koko maailma on siellä, silläPekingin olympialaisten boikotti ei koskaantule saamaan niin suurta kannatusta, ettäkisat peruuntuisivat. Ei, liian moni länsimaaon siirtänyt koko tuotantonsa tuonnehalpojen resurssien luvattuun maahan.
Hipit ovat huutaneet free tibetiä jo neljä-kymmentä vuotta ja on hyvä, että perttiperustallaajakaan ei voi enää medianrummutuksen vuoksi ummistaa silmiäänKiinan miehitykseltä. Oma mielikuvaniTiibetistä ikuisen rauhan tyyssijana murtuikuitenkin jo ennen uutiskuvia verisistämunkeista. Viime vuoden reissullani kävinnimittäin myös Tiibetissä – olin salaatoivonut, että ohikulkijakin saisi kahdenmaailman katolla vietetyn viikon jälkeenkokea jonkin suurenmoisen henkistymisentunteen.
Junassa jokaisen vuodepaikan yllekiinnitetyt happipisteet tulivat varsintutuiksi reippaan viiden kilometrinkorkeuteen noustuamme (ihminen näyttäämuuten todella pelottavalta nenäletkunkanssa). Lhasassa makasin ensimmäisetkaksi päivää hotellissa vuoristotautiapeläten ja odottaen. En pystynytkävelemään portaita edes alaspäin, silläkeuhkot tuntuivat litistyvän pienemmiksikuin dallaspulla. Ödeema ei koskaan tullut,ja unelma päästä Potalan palatsiin, MarpoTi –kukkulan laelle oli vihdointoteutumassa. Kolmentoista kerroksen jasatojen portaiden jälkeen olin perillä. Mutta– maailman katto olikin remontissa!Munkkien sijaan sielua vavisuttavaamantraansa hyrisivätkin rivissä tutisevatilmaporat. Näkymät palatsin laella ja sensisällä olivat kuitenkin upeat.
Taivaattoman rauhan aukiolla ja maailman kattoremontissa
Äänimaailman aiheuttama lievä pettymysvaihtui suuttumukseksi tultuani alas.Huomasin jotain täysin odottamatonta,sellaista, jota ei ikinä Tiibet-kuvaelmissa olenäkynyt. Palatsin edessä aukiolla seisoikymmenisen metriä korkea neuvosto-henkinen monumentti ja hirveyden kruunasisen vieressä tuulessa vienosti liehuvapunainen lippu tankoineen. Aivan kuintiibetiläiset eivät muutenkin muistaisi, kukaheidät miehitti. No, kulttuuriomaisuutta voituhota näköjään siihen koskemattakin, jahistoria osoittaa, että kansat alistetaanparhaiten juuri kulttuuriomaisuuttariistämällä.
Entäpä Pekingin kuuluisa TaivaallisenRauhan Aukio sitten? Taivaattoman rauhanaukio pikemminkin. Liikennesaasteidenvuoksi taivasta ei oikeastaan näkynyt, yllänivalui vain harmaa peitto. Tuolloin oli vastamaaliskuun loppu, aika, jolloin ilmanKiinassa pitäisi olla puhtaimmillaan. Jarauha? Koko ajan joku nykimässä hihaa jahokemassa ”juu pai nau” (you buy now),edessä heilutellaan olympialaismaskottejasekä kymmeniä Maon kuvalla varustettujakelloja, joissa herran kädet mittaavat aikaa.Ahkerasti tuputetaan myös samaisen hepunkirjoittamaa erästäkin punaista kirjaa.Voivatko matkailumainosten tekijät ainaonnistua saapumaan paikalle kameransakanssa juuri oikealla hetkellä, kunnähtävyyksien ympärillä ei parveilesadoittain turisteja, vai ovatko he vain hyviäphotoshoppailijoita?
Ehkei Tiananmen tällaiselle turistilletosiaan näyttäydy nimensä veroisena, muttapaikan historiallinen arvo on siltikiistämätön. Tämä ajatus lohdutti minuapölyä ja pakokaasuja köhiessäni.
Mutta samaan aikaan, kun Potalaa porattiinja elämä Taivaallisen rauhan aukionympärillä jatkui taivaattomana, oli tekeilläjälleen historiaa. Tai oikeastaan uskon, ettätuo projekti jatkuu yhä ja se tulleejatkumaan aivan elokuun alkuun jaolympialaisiin saakka. On ehdittäväpeittämään mahdollisimman paljon,Pekingin keskustan pääkatujen ympärille onpystytettävä mahdollisimman monta suurtasermiä. Ja tässä on, kuulkaa, kyseessähuikaisevampi hanke kuin Potemkininkulissit aikoinaan!
Vain kivenheiton päässä Tiananmenistäalkaa siis kerrostalon korkuisten sermienloppumaton rivi. Tuskin kiinalaisetpäättäjät edes uskovat, että kisavieraatmenisivät lankaan ja luulisivat Pekinginkeskustan kaupunkisuunnittelun olevan niinhallittua. Pointtina lavastuksessa on se, ettäkulisseilla peitetään tavalliset kiinalaiset,heidän elämänsä. Serpentiinin laillakiemurtelevilla pikku kaduilla seisoo parhaatpäivänsä nähneitä talokyhäelmiä sekä aalto-peltivirityksiä, jotka toimivat koteina. Vielävuosi sitten sermien portit olivat auki, muttaveikkaan villisti niiden olevanolympialaisten aikaan visusti kiinni. Ehkäsisään pääsee ainoastaan kulkuluvalla taisitten kiertämällä kaukaa laitakaupungiltapuolelta, sieltä, jonne kisavieraat voivatvain eksyä?
Oliko tällä kirjoituksella itsellään pointtia?Halusin vain sanoa, että kaikki eiedelleenkään ole aina sitä miltä päällepäinnäyttää. Varokaa matkailumainostajia jakatselkaa olympialaisten uutiskuvia uusinsilmin. Ja ennen kaikkea, jalkautukaakentälle.
teksti ja kuva: Marika Viinikka
Potalan palatsin edessä TiibetinLhasassa seisoo punainen lippumuistuttamassa Kiinan miehityksestä(kyllä, lippu on punainen, vaikkeiväri mustavalkoisessa kuvaanäykään).
TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008TOSINE 1/2008