Tuonelan joutsen

Eino Leino

tuonelan joutsenNäytelmäruno

DeksingieeäGuetannueoeaKeptztiö Oiavn

Tukholmassa3&nttttt Kurvmfaaflisessa Hovikirjapainossa

1898

Eino Leinonmuut teokset:

iIBaaHsftuun lauluja. Hinta \:so.Tarina suuresta tammesta 8. m. Runoja. Hittta v 50.VöKebr2W. Runoja. Hinta 2:20.2at» ja 8«si laulua. Hinta 2:50.

Henkilöt:Lemminkäinen.tuonen tyttö,Pohjan paimen.Pohjan neiti.Äiti.

7

Tuonen virran elätnäitpuolinen ranta, jonka varjossa valkeitaulpukoita, uinuu. Aalloilla leijailee suuria kultaisia su-denkorennotta, niitä lepäilee myös rantapuiden lehvillä.Kuu paistaa vinoon yli virran.

Tuonpuoliselta rannalta häämöittää suuria puita, ylempäätörmältä Tuonen tupien kattoja. Rannalla laiiuri ja lai>turilla Tuonen tyttö huntuja huuhtelemassa.

Sudenkorentojen laulu hiljaa hymisten

Mieffonen, fensaa uinahtaa.Onnellinen,fen rauhan saa.Keveä on feijuaTuonelan mailla,leuto on leijua 'vaivoja vailla.Tuoni on taistojen,toivojen pää,

8

Tuoni on vaistojen,viettien jää.Kultasiipisetkarkelemaan.ZHultasitptsetmultahan maan.

Nemminkälnen tulee jousi olalla, täyteen sotapukuunpuettuna, puiden ja pensasten reunustamaa' rantapolkua.Laulaa:

Tummana vierivi Tuonen virtaympäri elämän saarta.Mustina kiertävät murheen pilvetihmisen ilojen kaarta.Huoletar fehräsi kehtoni hunnut.Tuonetar paarmasi päiväni tunnuttusfavöin.Olojen! päiviä itkin ma öin.

suvi se lentävi, talvi se käyrantoja Ruijan jäisen.Tyhyt on päivä ja pttfä on yömieroa mitteleväisen.Vöstä ne nousevat norosumut tummat,yöstä ne kosket kohisevat, fummat,

9

kutsuen soi.Niitä mä kuuntelin, tänne ne toi.

Meret kun mahtavat liikahtaa,vitkaan ne vaimentuvat.Surut fun suuret ne nousta saa,myöhään ne unhottuvat.Mifst minun sydäntäni kalvaa ja kaivaa?Turhaan ma hMailen henkeni vaivaakentillä maan.Tuskat ne Tuonella viihtyvät vaan.

OilimeN astuu esille pensaikostaseis!

LemminkäinenAen olet pahainen?

Valmenpaimen.

NemminKäinenTuonen karjan?

10

Vaimen€n, elämän.

SudenKorentoten laulu hymisten

Miekkonen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,ken rauhan saa.pimeä on parhainvoima ja kunto,sokea on varhainpaatunut tunto,maailman voitit,itsesi voita, r

~

voimalla koitit,lemmellä koita!Kultasiiptsetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

LemminkäinenMitä tahdot?

11

paimen

Taisteloa.

LemminkäinenEn sun kanssasi fatalalähde miekan mittelöhön.

paimen

Muut tapoit, tapa minutkin,muut voitit, minulfin voita!

LemminkäinenKetkä kaasin, ketkä voitin?

PalmenAaasit kaiken Pohjan kansan.lauloit laulajat parahatmiehet kaikki miekkoinensa,urohot asehinensaPohjan neittä pyydessäsiyhen heitit laulamatta.

12

Lemminkäinen?A..-iA..Ulappalan umpisilmän?

paimen astahtaen asMen eteenpäin

Ia mifs et minua laula?

Lemminkäinen hätkähtäenPohjolan sokea paimenMistä tiesit tänne tulla?

OaimenMin' olen seurannut sinuasiitä asti aina, aina!ru;u urti uinu, uinuiTuulen ma toyussa kuljen,vierin virran välkkehessä,juoksen pilvissä Jumalan,Ukkosen jyryssä ulvon,maat kävelen malmaisn^,oe'et saukkona samoan.sisiliskona sihisen.koston käärmeenä kähisen —miks et laulanut minuapohjan neitta pyydessäsi?

13

Lemminkäinen

Impi on sankarin ihanne,ei ufon unien saasta.Pois edestä!

paimen

Tahdotko tapella?

Lemminkäinen€nfä.

paimen miekkansa tempaistenNiinpä fuole kunniatta,kuin elitfin, kurja koira!

Lemminkäinen lyö miekan hänen kädestäänAalpa on urosten faune,ei sokean sormikoukku.Pois edestä!

paimen rintansa auki repäisten, polvillaanpistä!

14

Lemminkäinen

15

kemminkäinen leikkiloitä —

kavahda korea Kaukosyömes syyllinen tereäl

Katoaa pensaikkoon.

Lemminkäinen

Mies fatur-i miekallansa.Käy eteenpäin laulaen

Viisahat asuvat vuorilla,laulajat laaksojen päällä.Turhaan Tuonikin ansoillaanpyytävi pyhiä täällä.Pelkää en Tuonelan tutkelmoita,lapsesta miettinyt, miehestä noitalaulanut oon.Sankarit tahtovat taistelohon.Tuonelta tietoa etsi en,tietoa mulla on kyllä.Selvää »että mä seilailenaurinko alla ja yllä.Tuonen ma taistoon vaadin ja voitan,kuoleman kantelet kaikki ma soitan

16

sielussain.Saajat on kantelet laulajain.

TUOnen tyttö varjostaen kädellä silmiäänKen laulaen Tuonelan joelle tav?

Lemminkäinen

Ma äänen kuulen, et ihmistä näy?Äänettömyys.

Sudenkorentojen laulu bymi-tm

Miekkonen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,ken rauhan saa.-Hiljaa ne huhuu''"Tuonelan lammet,kauhaa ne puhuukuoleman tammet,rauhaa ne tarjoolammet ja muut,unta ne varjoounholan puut.

17

Aultasiipisetkarkelemaan.Multasttptsetmultahan maan.

Tuonen tyttö£tet vainaja, lasken valkamaan.niin purrella sieltä sun noudan,kun joudan.

Lemminkäinen

Jos yli virran ma tahdon vaan,itsekin sinne mä soudan.Vaan toki vielä en tullutkaanTuonelan retkeä alkamaan.

Tuonen tyttöKuka lienet sitten sä kuolevainen?©n Tuonelan tultuja vainajat vainen,

Lemminkäinen

Kuka oon ma? Sehän pulma juuri.

18

Jos sen tietäisin, en oisi täällä.Saatan olla »uoren jätti suuri,käydä kääpiöiden päällä,saatan olla mato maan,joka tomuun tallataan,lienen tyyni, lienen myrsky,metsälampi, merten hyrsky —tiedä viel' en itsekäänmieltä miehen tään.

Tuonen tyttöMies on niinkuin miehen tahto.Meri niinfuin aallon Ahto.Mitä tahdot, matkamies?

Lemminkäinen yhä enemmän ympäristönsä unhottaenAallon tahto, aallon vahto,leiffi mieli Lemminkäisen.Jos ma öisin kuningas,jos ma voisin.niin ma loisinkokkotulet kautta maan,soitot soimaan,viulut voimaan.kansan kisat kaikumaan.

19

Hymy maassa hyve .ois,murheen teko teilattats,laulun valta.lemmen naitamaani kummut kuuluttais —vaan et mun ois onni siellä.

Mun onneni orhin seljassa onja seisoa kansan päässäja johtaa joukkoja taistelohonkuin tuulispää»ie pilviä uffossäässä.Ia laivahan lieffinä tahtoisinminä kansojen keskeen lyödäja huulin ahmivin, hnlinKvin, 'pois maailman synnit syödäja hiekat huuhtoa, paadet pestäja lakaista laaksot ja vieret rjeenja ilmat ihmisen jäleltä lestä""ja virrat vihkiä uudelleenja kirkastaafofo vanhan Maantaas taivahan tähtösefsi.

Näin kaikki jälleen fun ois tyyntä täälläja kaikki hiljaista ja Harmajaa,

20

kun sumut hiljaa nousis ttotfosotstaja korven usmiin peittyis koko maa,niin itse istuisin ma vuoren päälläkuin murheen muistopatsas täälläja yksin yössä itkisinkuumin, kuohuvin kyynelinrinnastani surun synkänlajinensa, lapsine^^ j^kaihon kuuron, layltn lynkän,vaivan valkohapsineen —itkisin ikäni kaiken.ajan kaiken kaikertaisin,veljieni, stsfojent,enin itseni edestä.

Tai en ttfis ollenkaan,rakentaisin majan vaanniemen faisfun kainaloon,huojuvahan hongistoon.Souteleisin, jouteletstnlainehia lahden vaan,salmen poikki verkot veisin,paulat kautta korpimaan;siellä kanssa äityetti,armahani, harmahani,eleleisin yksin vain,

21

tuuditellen tusfiain;puhtehilla syksy-illanlohdun langat kehrättäis,kuuhut fultais pirtin sillan,sirkat yötä ylistäis.hiljaa honkain huminoiden,hiljaa lahden laulun soidenäidin armaan sylihinpääni raskaan painaisin;hiljaa kulkis kutrejanikäden vienon vtnWytys, "

sammuis poltto poskiltani,»erten kitnÄn kiihdytys,»aipuis aallot valtimoiden,tyyntyts tyrskyt unelmoiden,himon kosket jeneisi, .synninhaivat HÄveneisi,sammal surun lammen sats,hanki syksyn hautoais.Kuulla ehkä voisin noinelon ensi äänet vienot.pyhät, puhtaat, hellät, hienot,niinkuin lasna, fulta-hasna,kun ma äidin rintaa join.

Hiljaisuus.

22

Sudenkorentojen laulu hymistenMiekkonen, kensaa uinahtaa.(Dnnellitten,fett rauhan saa.Raaka on varhainpuuntava puola,tusfa se parhainriemun on suola.Vnneas kiitäihminen ylvä,riemuja niitä,kyynelin kylvä.Kultasiipisetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

Tuonen tyttö

Sa haastelet outoja ongelmoitaja kummilta, tummilta sanasi soi.Ne turhia lie, toki kuunnella noitatyön uutteran lomassa hetkisen voi.

23

Lemminkäinen kuin herätenMikä on työs, mitä huuhdotkaanniin muka uskolla, uutteraan?

Tuonen tyttöMikä on työni, ma virka en.Mut näin minä työssäni hyräilen:

24

Muistelen tummuutta Tuonelan yön.Ajattelen raskautta raatajan työn.(Tuntoni on puhdas ja mieleni on tyyni —parempi jos pestävinä oisi omat syyni!

Kurjia kuinka jos lie ihmiset,kerran ne on iloinneet ja nauttinehet.Helppoja heille lie Tuonen ikivaivat,hetken kun rikkoa ja riemuita saivat.

Tuolla taas on kulkija päässä elon tien.venhoni kyykokan hälle mä vien.Vähän täält' on mennyt ja tullut tänne monta,vielä ci tullut, ei mennyt viatonta.

Lemminkäinen ihastuneenalaula vielä, laula vielä,hyrise hyvätnen impi!

TUOneN UKON ääni kaukaa kumistenKangastaa funt laulun kaariylitse Tuonelan virran ois!

Äänettömyys.

25

Sudenkorentojen laulu hymisten

Miekkonen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,fen rauhan saa.Pitkät on Tuonelantupien hirret,lyhvet on fuofernanfuutarnovirret,laulu on ilojaihmisten, .kuutamo kilojalainehien.Kultasiipisetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

TUOneN tyttö kuiskaten

Jo »aroittaapi Tuonen vaari,nyt työhön taas ja puheet pois.Ties mitä sulle kielinyt,mies outo, täältä otsinkaan!

26

LemminkäinenTuota tietää mielinytsulta vielä otsin vaan:Kussa se ' joluvi joutsen,Tuonen virran valkofaula?

Tuonen tyttö säikähtäenMitä kaikkea päähäsi pälkähtää!Hoi, mies, mitä vyölläsi välkähtää?

Lemminkäinen

Se vaan on vasama »asfipää,joll' ampuva joutsenen joelta oon,ja tää on kaareni vankka, tää,mi salaman lailla sen lennättää.

Tuonen tyttö

Jo fäynehet kymmenet hurjapääton Tuonelan joutsenen ammuntaan,mut Tuoni ne vasamat kärjekkääton kääntänyt itsehen ampujaan.(Di, palaja maallesi, matfamies.sun väärähän vienyt on ties!

27

Lemminkäinen

Ti eksynyt etsivä henkeni lie,jos toi minut Tuonehen asti,ja väärähän miestä ei »ienyt tie,kun itse hän tiensä rastt.° '"Jo lapsena äiti mun loihtinuton vastahan »että ja tultaja nuolia vastahan farfaissuton maailma rinnan multa.

Tuonen tyttöIa vaiffa sun tahtosi tammea oisja rintasi ois funi rauta,niin Tuoni se taittavi tammipuutja haarniskat särkevi hauta.(Di, unhota uhmasi, joutsimies,oi, sammuta rintasi lies!

Lemminkäinen

Kas, turha ohjata tuulta onja vangita valtamerta,on pohjaton poltto mun rinnassaittse tahtoni leimuta kerta!

28

Ma tabbon ampua joutseneinja sen kuolemanlaulun tuulta.jos Tuonelan mahlan ma turmakseinnäin joisinfi joutsenen suulta.

Hiljaisuus.

Sudenkorentojen laulu hymisten

Miekkonen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,ken rauhan Zaa.Viisas se tuumaa,hullu.se töyläa,hourehet huumaa,etsivä löytää,tieio on muruja,viisas ne liittää,elämä on suruja,etsivä kiittää.Kultasiipisetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

29

Tuonen tyttö

(Di, ihmislapset, mi teissä on tenho,un tungette Tuonelan rantahan ain?

30

näin äärien keskehen kytkettiin,kun aatos määrätön, ohjaton,näin lyötihin määrien kaulaimiin —ne kahlehet nyt minä katkoa tahdonja katsoa alle aaltojen vaahdon.

Tuonen tyttöMut kahlehet henkesi kantamaton ainoa onnesi angervon"ja aattehes aaltojen rantamatne aaltojen uinua annetut on.(Di, lempeä lehtojen ranta on tuo,sa aaltosi uinua suo!

Lemminkäinen

Moni vaipui lehtojen varjoihinja raukeni rantamalleja tyytyi mätiähän marjoihintai hiuketti hietojen alle,mut vielä mä vaipua tahdo enja vaikka mun aaltoni murtuu,ma jällehen hyrskynä hyökkäilen,kunis tuskasta henkeni turtuu.

31

32

Tuonen tyttö

Ne muurit murtaa kuolo »asta.

LemminkäinenTn vielä huoli kuolemasta.Ma täältä etsin elämää.

Tuonen tyttö

Mut täähän Tuonen ranta on,tääll' asuu talvi vaan ja jää -sa käänny, niin käyt elohon.

LemminkäinenSe elämä kuollut mulle ontai on kuin outoa unta.Ma unessa taivahan siintä»än näinja päivyen taivahalla.ja tuomet tuofsunat päivähän päinja impyet tuomien allaja helmassa neitosen hetnmekkäännäin leikkivän sankarin lemmekkään

33

uin auterepilvellä auringon koi —näin, näin minä faunista unta.

Tuonen tyttö

Jos unes kaunis ollut on,miks heräsit siis elohon?

Lemminkäinen häntä kuulemattaMut joutui hetfi, fun yöt' oli päiväja maa oli lunta ja syksyä puu,fun ilmassa oli kuin kuoleman häiväja kalmalta maistui kaunehin suu.

Tuonen tyttö

Mut uni jos faunttmp' on tobellisuutta,miks ei siis alfaa unta uutta?

Lemminkäinen kuin edellä

Ia silloin me ihmiset itkien yössäluo ystävän juoksemme itfusuin,

34

mut hän fuin ennen on päivän työssäja meitä katsovi kummastuin —

Äkkiä tuskaisesti Tuonen tyttöön kääntyen

Vi, Tuonen neiti, niin paljon sielläon ihmislapsia itkumiellä,niin monta rintaa rauhatonna,niin monta silmää unetonna —

Tuonen tyttöKen Tuonelan aaltojen ylitse sous,sen rinnassa vaimeni vaiva.Sa heittäös miekka ja hylkää jous,niin sullekin täällä on laiva.

Lemminkäinen taas itsekseenKun herää tuuli, se täyttää maan,ei tyydy se lahtehen, lampueen.Mut todellisuus on polku vaan,joka unesta johtavi totuuteen.

Tuonen tyttö

Vn totta täällä, on totta tuolta,mut totuus ei ole elämän puolla.

35

Lemminkäinen yhä kasvavalla voimallaTn tahdo ma vaipua Tuonelaan,mut Tuonen ma tahdon voittaa.ma tahdon lääkitä tuskat maanja mielihin lepoa soittaa.Ma tahdon rauhani taistellaja saarnata uskon uubenja kuuleva fumman on maailmaifijoutsenen salaisuuden.

Tuonen tyttö(Di, hullu sa surmasi helmaan tåytl

LemminkäinenSa hullunko surmasta huolivan näyt?

Hiljaisuus.

Sudenkorentojen laulu hymisten

Miekkonen, fensaa uinahtaa.Vnnellinen,ken rauhan saa.

36

Kaunis on kuolemankalpea kukka,tumma on Tuonelanimpyen tukka.kukka se lapsiakutsuu ja varoo,impyen hapsiaihmiset haroo.Kultasiipisetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

Tuonen tyttö

Ma ikäni itkuja kuullut oonja parkua ponnetontaja monta jo syöksyvän turmioonnäin orpoa, onnetonta.Mut sinä niin oudosti eroat muistakuin tamntt lautuva laakson puista,sun silmäsi säihky on kumma niin,sun äänesi kaiku on tumma niin —oi, en sinun hukkahan sortuvan sois!

37

LemminkäinenTää Tuonelan neitikö olla vois?

Tuonen tyttö(Dn niinkuin rintani hallat ja hyytnyt koskena kohisten soisja mieltäni milloin kalvais kyytja milloin sieluni simaa jois.(Dn niinkuin onneton seisoisinma Turjan tunturin päällätai Aluen aaltoja katsoisinma Jumalan juhlasäällä,niin laajafs henkeni laukeaaja maailmat allani aukeaaja suurena taivas ja suurena maane päivyen helmahan raukeaa —ja Tuonelan impyen päiv' olet sinä,mut maan sekä taivahan yöhyt minä.

LemminkäinenTulin Tuonelan joutsenen ammuntaan,en Tuonelan neitosen tumman,mut sanasi saattavat kaikumaanmun mielessä kantelon kumman.

38

Tuonen tyttöKas, tuossa on virta ja tässä onja purressa tuhtoa tummaa kaks.Vi, outo on nentojen vetteni tenhomifs vaalenet nalfeafs?Me Tuonelan aaltoja soudeltaisnäin kuutamon

.välkkeessä kahden

ja kahden joikuen' joudeltats

venho

me laskea kaartoja lahden.fuss' synkät on leppien siimesvyötja tummina tuoksuin kuusten -yötja kaihoten huojuvi kaisla —-

Lemminkäinen

Niin kutsuen, niin kuiskatensen laulun tenho soi.se mairittaa, maanittaa,se vaatii, vaikeroi —

Tuonen tyttö

Ia leppien alla sun kaulaisinkäsivarsin siellä mä valkeinja lempeni leimuja laulaisinsun korvahas suitsutun palkein

39

ja allast aaltois rintoa kaks -mifs vaalenet valkeaks?Sun koskena kiehuen kiehtoisinminä helmani hehkuhunja syöment voimalla syöttäisinja mahlani maidolla juottaisinminä Tuonelan sulhoks sun.Näin leppien alla me lemmittäisja faulaten lahtien kaartehet jäis.

Lemminkäinen ihiastuneena

Ia virta se tuutien venhoa veisja fuuhut Mfua johtais.

Tuonen tyttö

Ia fyiväis helmiä futrilleisja laineilla läikkyen hohtais.

Lemminkäinen

Ia raidat tummien rantamainne huojuis hiljaa surren.

40

Tuonen tyttö

Ia unelmat ulpujen valkeainne aaltois alla purren.

LemminkäinenIa päällä pään sudenkorennot sois.

Tuonen tyttöIa väylän viittana joutsen ois.

LemminkäinenVi, joutsen! —

Hiljaisuus.

Sudenkorentojen laulu hymisten

Miekkonen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,ken rauhan saa.Punainen Tuonelanimp-yen lempi.

41

kauhupa kuolemanpunaisempi,ihminen loittanipäivähän päin,koittavi, voittaviTuonelan näin.Kultasiipisetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

samassa välähtää väkevä valo jatakaisella taivaalla näkyypäivänkaari, kaarella pohjan neiti ilman impien ym>päröimänä kultalankoja värttinällä kehräten.

3lman impien lauluKorkeallataivahallakultalangat kulkee.Miksi ihminenyksin -yöhönsurujansa sulkee?

Matalalle,maankin alle

42

kultalangat hohtaa,hiljaa vienojenunien vyöhönsydämiä johtaa.

Anna ihminensurusi helläilman impysille,ilman impienkehräelläkultakuoret sille.

Ilman impyettuudittaisituskias ijästä ikään,nukkua tuntehetnuoret saisieikä ne heräisikäön.

Lemminkäinen polvillaan

Vi, ota suruni nuori,tuudi sille kultakuori.

Näky katoaa.

43

Tuonen tyttö— .Joutuos valkamaan,ma venhoni vesille lykkään.

LemminkäinenMun syömeni valolle sykkää!Ma tahdon ampua joutsenenja kuulla fuolemanlaulun sen.

Unelmoiden:

Hän oli niin valkea vaipaltaannyt -ylläni yö on musta.

Tuonen tyttö(Dl' illanruskoa imves vaantai taivahan kangastusta.

LemminkäinenHiin tahdon ma pyrkiä taivohon päinja luottaa illanruskoon

44

ja kulkea fultasiltoja näinyön halki uutehen uskoon.

Tuonen tyttö

Sa syöksyt tuskahan, turmioon.

LemminkäinenMa riennän riemuhun, hurmioon!

Äänettömyys.

Sudenkorentojen laulu hymisten

Miekkonen, kensaa uinahtaa.(Dnttellinett,ken rauhan saa.Päivä jo viittoo,aukee jo ansa,joutuos liittoonauringon kanssa,laulu on valta,kannel on miekka.

45

turpeenkin altahelffyvi hieffa.Kultasiipisetfarfelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

Tuonen tyttö

Sun tahtos onneton täyttyköön!Ojentaa kätensä kohti virtaa. Laineilta alkaa kuulua yhä

kasvavaa laulua:

Lummeftufcftlen laulu

Terve Tuonelan ruhtinatar,terve kuoleman kuningatar!Tummat on vyörtehetTuonelan laineen,synkät on p-yörtehetsynnin ja aineen,ulpu se sousiaaltojen alta,yöstä se nousiaattehen valta.

46

Terve Tuonelan ruhtinatar,terve kuoleman funingatarlKukkaset hohtavataalloilla päilyi,juuret ne johtavatpohjassa säil-yi,aattehet suurettaivaita loivat,aattehen juuretyöstä ne joivat.Terve Tuonelan ruhtinatar,terve kuoleman kuningatar!

Tuouen joutsen näkyy hämäränä, vitkaan liukuvan ylilaineiden.

Lemminkäinen kuiskatenTerve tumman Tuonen joutsen!Taula nyt laulusi ihana!

Tähtää: samassa viuhahtaa jänne pensaikosta ja lemmin»käinen horjahtaa käärmenuoli rinnassa paatta vasten,Näyttämö pimenee. Joutsen Kukuit pois.

Sattui kyinen, kylmä nuoli.Jää hyvästi Tuonen joutsen!

47

Tuonen aaltojen laulu voimakkaastiKunnia olkohon kuoleman,kunnia joutsenen voittoisan!Ihmisten rinnoissapyytehet riehuu,ihmisten innoissakäärmehet fiehuu,Tuonelan laineettäyttävi maan,joutsenen maineetkaikuvi vaan.Kunnia olkohon kuoleman,funnia joutsenen voittoisan!

Tuonen tyttö MenNäinkö suistuit suuri sulho.fatosit Manalan fauttis,Manan impyen ihanne.Tuonen tytön tuireluisen?

TUOnen UfcOn ääni kaukaa kumistenKangastaa funi lemmen kaariylitse Tuonelan virran ois!

Tuonelan puolella kaikki tummaa.

48

Lemminkäinen raukeastiVasten vettä, vasten tultaloihti minut äitikulta,tunsin kaikki turman synnyt,toki en käärmehen kähyjä —jo tulen emoni armas!

Kuolee. Näyttämö pilkkoisen pimeä.

Sudenkorentojen laulu hymisten

Miekkoinen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,fen rauhan saa.Pyhä on sankarinhaaveiden hauta,vaikka ei ankarintaistelo auta,sankari murtuvimiekkansa kanssa,pelkuri turtuvituskahansa.Kultasiipisetkarkelemaan.Multasiipisetmultahan maan.

4?

OaimeN kohoaa pensaikostaVntan oli kähysi käärme,oman syysi synkkä nuoli,minäpä vain elosi varjo.paimen töittesi pahojen.Tule nyt kurja tuomiolle!

paimen kohottaa säkenöivän säilän lemminkäisen ruumiin yli:

Niinkuin ruumihis rupaiscnpaimen nyt paloiksi lyöpi,siten sielus synkät pillat,sieluasi raadelkokotarmotta, alati, ainatuolla Tuonelan tuvilla!

Samassa alkaa polulta kuulua lempeää laulua ja vieno aurin*gon säde valaisee elämänpnolisen rannan.

Äidin ääni näyttämön ulkopuolelta

Tännekö kulki mun kuopuksein?Voi sua onnetonta!Monta on kauhua Kalman tielläja Tuonella turmaa monta.

50

Kunne on joutunut kuopukseintultua Tuonelalle?Tuonneko kallion katkelmahan?Tättnefö uusten alle?

Éaulun lähetessä painuu paimenen miekka ja hän itseaskel askeleelta häviää pensaikkoon. Maisema valkeneevähitellen niin, että vihdoin Äidin ilmestyessä näyttä»mölle vallitsee kirkkain päivänpaiste.

NM

Tulee valkeassa viitassa, polvistuu poikansa ruumiin ääreen,irroittaa kypärän ja laulaa hiljaa lapsensa kutria hivelten:

Tuuti lulla mun kuopustain,kuopusta fulta«hasta!Tuuti nuorena nukkumahannurjasta maailmasta.

Maailma kiisti mun kuopukseinäityen parmahilta.Kiitos Ahti, kun palasit taas —myöhä jo onkin ilta.

Tuuti lulla mun tummaistani —kuuletko laulun soivan?

51

Kuuset ne kotisi ikkunan allahuoju»at surujen hoivan.

Näätkö sä lapseni kuusten altatähteä tuiffivaista?tuojan silmä se katso»! sieltäAhtia armahaista.

Maailma fiisti mun kuopukseinäityen parmahtlta.Kiitos Ahti, fun palasit taas -myöhä jo onkin ilta.

Äiti painaa päänsä äänettömään rukoukseen.

Sudenkorentojen laulu hiljaa hymisten

Miekkonen, kensaa uinahtaa.Vnnellinen,ken rauhan saa.Pahat on hukkuahuolet ne karmctat,hyvät on nukkuaäityen parmaat,

52

uni on ehtooefsynehen.laulu on fehtolapsosen.Kultasiipisetfarfelemaan.Multasiipisetmultahan maan.