turvallisuus lukiossa

TURVALLISUUSLUKIOSSATutkimus henkilöstön ja opiskelijoiden turvallisuuskokemuksista kahdessa Pirkanmaan päivälukiossa 2012-2013

Jukarainen Pirjo 2013


Tutkimusryhmä Eija Syrjäläinen, Sari Yrjänäinen

Tampereen yliopisto Tomi Kiilakoski, Nuorisotutkimusverkosto Pirjo Jukarainen,

Poliisiammattikorkeakoulu


Vertailututkimus

Lukio kaupungin keskustassa Oppilaita n. 600 Hyväksyttyjen keskiarvo

välillä 8-8,7 Oppilashuolto: OPO,

terv.hoitaja, psykologi, kuraattori, erityisopettaja

Kirjoitelmat: 21 tyttöä, 23 poikaa, 3.vuoden opiskelijoita

Haastattelut: 3 opettajaa ja OPO/vararehtori

Maaseutulukio 5000 asukkaan kunnassa

Oppilaita n. 100 Hyväksyttyjen keskiarvo 7-

7,8 Oppilashuolto: OPO,

terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja

Kirjoitelmat: 20 tyttöä, 10 poikaa

Haastattelut: 2 opettajaa, rehtori ja OPO


TEEMAT FYYSINEN

TURVALLISUUS-YMPÄRISTÖ Ilkivalta,

omaisuusrikokset Toiminta

kriisitilanteissa Rakennuksen ja

ympäristön vaarallisuus ja viihtyisyys


TEEMAT SOSIAALINEN

TURVALLISUUS Häirintä Syrjintä ja

kiusaaminen Levollisuuden tunne Keskinäinen

luottamus Yksilöllisyyden

toteutuminen Yhteisöllisyys


TEEMAT PEDAGOGINEN

TURVALLISUUS Osallisuuden tunne Vaikuttamis-

mahdollisuudet Sääntöjen ja rangaistusten

ja oikeudenmukaisuus Vastuu toisten

hyvinvoinnista Vertaistuki ja oppilashuolto


VÄKIVALTA JA ILKIVALTA Väkivalta lähes kokonaan poissa Kaupunkilukiossa varkausten ja ilkivallan

tekijät koulun ulkopuolelta – ei poista ongelmia Maaseutulukiossa sisäinen ongelma – yläkoulun

nuorten levottomuus heijastuu lukiolaisten arkeen; seurauksena ”pidennetty lapsuus” ja lukiolaistenkin oikeuksien rajoittamista

Koulusurman vuosipäivänä tapahtuneen uhkauksen aikaan pelättiin; osa oppilaista piti reagointia ylimitoitettuna, osa oikeana


HAASTEET

Saada nuoret ymmärtämään uhkailevan puheen ja käytöksen nollatoleranssin perusteet – rutiinien sisäistäminen.

Opettaa koko koulua tunnistamaan ja erottamaan toisistaan harmiton mutta pelonsekainen sanailu ja vakava uhkailu – puheen takana olevien taustojen käsitteleminen.

Jakaa yläkoululaisten rikkeistä kärsiville lukiolaisille vastuuta ja auktoriteettiä puuttua itse ongelmiin


AVOIMUUS JA VALVONTA Molemmissa kouluissa valvontakamerat;

kaupunkilukion aulassa myös vahtimestari Sekä oppilaat että henkilökunta pitävät kameravalvontaa

tarpeellisena – apu jälkikäteistä, ei juurikaan ennaltaehkäise

Maaseutulukiossa luokanovet tuli lukita Oriveden yhteiskoulun ampumistapauksen (3/2012) jälkeen – kaikki opettajat eivät halunneet noudattaa sääntöä.

Henkilökunnalle avoimuus on itseisarvo ja osoitus laadusta.

Keskinäisluottamuksella suuri merkitys turvallisuuden tunteelle – lähtökohtana on että lukiolaiset fiksuja ja oma väki tunnetaan


”Aina, jos tulee ulkoista kontrollia, niin se sitten aina jollakin tavalla heijastuu siihen sisäiseen kontrolliin, mun näkemykseni mukaan se syö sitä luottamusta ja nämä meidän opiskelijamme itse pitävät huolta siitä, että täällä ei kukaan rupee hölmöilemään ja katselevat, että näkyykö täällä ulkopuolisia” (aineenopettaja, mies, kaupunkilukio)


”Kyllä me ollaan yhteiskuntana aika pulassa, jos koulussa täytyy olla vahtimestarit ja metallinpaljastimet. Avoin yhteiskuntahan me ollaan, et kait sitä sitten koulukin on” (aineenopettaja, mies, maaseutulukio).

”Se toimii ehkä enemmän pelotteena joillekin. Itse mietin sitä, että se on vähän sellaista kilpajuoksua näitten nuorten kanssa. Jotkut haluaa tehdä kiusaa jollekin ja kyllä keksivät keinot, miten väistellään kameran silmää.” (aineenopettaja, nainen, maaseutulukio)


MITÄ SANOO KANSAINVÄLINEN TUTKIMUS?

Metallinpaljastin estää aseiden tuontia kouluun mutta vahvistaa oppilaiden pelon ja turvattomuuden tunnetta.

Gastic 2011

Amerikkalainen kyselytutkimus maaseudulla: 31% ei ilmiantaisi kouluun aseen tuonutta hyvää ystäväänsä

29% jättäisi kertomatta, jos kuulisi että jollain on koulussa ase.

Soderstrom & Elrod 2006


MITÄ SANOO KANSAINVÄLINEN TUTKIMUS?

Turvallisuutta tuo tai syö enemmän se, kokeeko nuori itsensä tervetulleeksi kouluun ja välittääkö opettaja hänestä yksilönä, kuin koettu väkivalta, varkaudet tai muu rikollisuus.

Skiba et al. 2004

13-18 -vuotiaat kokivat pienen, alle 500 oppilaan koulun turvallisemmaksi kuin suuremman. Olennaista kavereiden tunteminen ja ennakoitavuus.

deLara 2002


KRIISIVALMIUS Palo- ja pelastautumisharjoitukset muistetaan ja

niitä arvostetaan Turvallisuuskansioista/suunnitelmista ei oppilailta

yhtään mainintaa – opettajatkaan eivät kaikki perehtyneet sisältöön eikä oma rooli täysin selvä

Vastuu turvallisuudesta vahvasti rehtorin harteilla Hätäpoistumisesta oppilaat huolissaan – erityisesti

ylimmistä kerroksista (4-5) Koulurakennus maaseutulukiossa sokkeloinen,

opasteet puutteellisia Molemmissa lukiossa hiljattain oppilaan itsemurha

ja toisessa lisäksi lukiolaisen kuolemaan johtanut onnettomuus – nuoret kokivat saaneensa riittävästi kriisiapua


HAASTEET Koko lukion osallistaminen

turvallisuussuunnitteluun – opiskelijoilla ei mitään tarttumapintaa suunnitteluun?

Turvallisuustyön luonteva lomittaminen arkeen – jos on erillinen kertasuunnitelma, pelkästään henkilöstön vaihtuvuus vaikuttaa sitoutumiseen.

Tositilanteiden simulonti – miten toimia ilman että luodaan tarpeetonta huolta ja ahdistuneisuutta


ERILAISUUS JA SUVAITSEVAISUUS Yläkouluun verrattuna erilaisuuden

suvaitseminen ja toiminnan vapaus suurempaa Käsitys erilaisuuden suvaitsemisesta jakoi

mielipiteitä – jopa samassa opetusryhmässä aloittaneet pojat näkivät tilanteen eri lailla

Kaupunkilukiossa opintomenestys ei kiusaamisen tai syrjinnän peruste – päinvastoin hyvä menestys tuo yhteisön hyväksynnän ja jos siinä ei onnistu, kannattaa piilottaa akateemisen osaamisen taso

Maaseutulukiossa akateeminen menestys ja raittius altistivat kiusaamiselle


"- - - tunnen kuuluvani koulun yhteisöön, mutta tiedän olevani koulumenestykseni puolesta koulussamme ns. alimmalla tasolla. Se ei kuitenkaan vaikuta muiden suhtautumiseen minua kohtaan, vaan enemmänkin omaan suhtautumiseeni itseäni kohtaan. Vaadin itseltäni koko ajan enemmän, jotta yltäisin luokkatovereideni tasolle. Olen kuitenkin täysin tietoinen, että verrattuna yleiseen oppilaiden tasoon Suomessa olen hyvä oppilas, mikä auttaa selviytymään kausittaisista ahdistuksistani. Oppitunneilla koen olevan hieman painostava tunnelma enkä uskalla viitata monissa aineissa vaikka tietäisin vastauksen. Painostus tulee sekä opettajien, että muiden oppilaiden puolelta. Yleinen tunnelma on, että väärin ei vastata. Kukaan ei sitä kiellä tai toru mutta se on vaan sanomaton sääntö koulussamme, koska tietoa löytyy." (tyttö, kaupunkilukio)


"Alusta asti huomasi, että erilaisuus hyväksytään lukiossamme hyvin. Opiskelijoita on täälläkin moneen lähtöön. Osa on "cooleja" bilehileitä, osa mitäänsanomattomia tavallisia tallaajia ja osa hieman erikoisia ja syrjäytyneitä. Ketään ei kuitenkaan kiusata ja esimerkiksi he, jotka haluavat olla rauhassa, saavat siihen mahdollisuuden" (poika, kaupunkilukio)

"En ole havainnut, että ihmisiä olisi syrjitty tai häiritty lähes ollenkaan. Kaikki opiskelijat kunnioittavat ihanasti [koulun nimi] mahtavaa karamellikuorrutettua yhteishenkeä. Opiskellessani minulla on niin levollinen olo, että tuntuu kuin nukahtaisin. Tunneilla ei ole mitään muuta virikettä kuin opiskelu. - - - Lukiossa tilaa erilaisuudelle ei juuri ole, kaikki syövät samaa ruokaa ja käyvät samat pakolliset kurssit." (poika, kaupunkilukio)


SYRJINTÄ ja KIUSAAMINEN Muutamat oppilaat olivat havainneet syrjintää ja

yksinäisyyttä tai tunnistivat sitä itsessään Oppilaat eivät osaa erottaa vapaaehtoista syrjään

vetäytymistä yhteisöstä johtuvasta yksinäisyydestä¨. ”Kaikki eivät välttämättä ole tulleet luomaan kontakteja muihin ihmisiin, ainoastaan opiskelemaan”

Syrjintää ei aina tunnisteta kiusaamiseksi Kiusaaminen tyypillisesti hienovaraista

poissulkemista ja selän takana puhumista – vaikea puuttua

Syrjintää selitettiin suomalaisella tapakulttuurilla (vaikeaa ystävystyä tuntemattomien kanssa) tai ”peruslukio” –kulttuurilla, johon täytyy sopeutua


”Siellä oli sellaisia ihan mallikelpoisia fiksuja tyttöjä, joista voi sanoa, että ne kiusasi. - - -Kyllähän näillekin tytöille ryhmäohjaaja ja oliko siinä rehtorikin, piti sellaisia ripitystilaisuuksia, että miten pitäisi käyttäytyä ja siinä ryhmässä oli yksi tyttö, joka ei voinut aina olla oppitunneilla koetilanteessa siinä ryhmässä, että hänelle piti järjestää aina koetilanne erikseen - - - ja samoin ylioppilaskirjoitukset hän teki erillisessä tilassa. Ja sama tyttö lähti nyt vapaaehtoisena armeijaan - - - ja ulospäinsuuntautuva ja menee sinne ja tonne, mutta täällä ahdistui ryhmässä. - - - Oli aika surullista seurata sitä.” (opettaja, mies, maaseutulukio)


YHTEISÖLLISYYS KURSSIMUOTOISESSA OPISKELUSSA

Omaan lukioon samaistutaan; kaupunkilukiossa ollaa perinteistä ylpeitä; maaseutulukiossa pienuus yhdistää

Yhteisyyttä syntyy rajatuissa kaveriporukoissa – ei juuri opiskeluryhmässä

Muutamat opiskelijat hyvin kriittisiä luokattomalle opiskelulle

Ryhmäytymiseen toivottiin tukea


"Mielestäni lukioiden ryhmäjako (a.k.a "luokkajako") on mielestäni teennäinen, eikä ryhmälle ominainen yhteishenki pääse luokattomassa lukiossa täysin kehittymään." (poika, kaupunkilukio)

"Nykyaikaisen lukion ongelmia ovat luokattomuus ja siten sosiaalisten kontaktien ja yhteisöllisyyden vähyys. Monet oppilaat itseni lisäksi tuntevat itsensä eksyneiksi vielä pitkään lukion alkamisen jälkeen, kun samanhenkisiä ihmisiä ei löydy ja joka tunnilla on vieraat ihmiset vastassa. Olisin toivonut enemmän ryhmäytymistä, kun aloitin lukiossa." (tyttö, kaupunkilukio)


”Yleinen ilmapiiri täällä on ystävällinen, ja jos joku toista väittää niin vika on kyllä siinä tapauksessa yksilöissä. - - -Puhun meinaan omasta kokemuksesta. Yleensä yksinäinen nuori on ala- tai ylä-asteella kiusatuksi joutunut, juuri ehkä jotain erilaista harrastava kaveri, usein luonteeltaan usein ujo. Muihin tutustumista vältetään torjutuksi tulemisen pelossa, ja oletetaan että ”jos kukaan ei puhu minulle niin sitten niitä ei kiinnosta”. Tämä ajattelutapa tulisi jollain tapaa saada muuttumaan. Tässä koulu voisi pyrkiä jollain tavalla auttamaan. Minä pääsin kierteestä omin voimin, mutta muista nuoremmista olen huolissani.”(tyttö, maaseutulukio)


KOULUN KOKO

Pienessä (100 oppilaan) lukiossa väki on tuttua ja turvallista – kääntöpuolena vahva paine olla ”tavallinen” nuori

Pienessä lukiossa valvonta toimii – rikkeistä jää kiinni ja tilanteiden selvittely helppoa

Yksi opiskelija piti huonona sitä, että pienellä paikkakunnalla taustat tunnetaan liiankin hyvin: ”leimataan” vanhan historian vuoksi tietynlaiseksi koko lukioajaksi.


”Näin pienessä lukiossa kuitenkin mielestäni syrjitään helposti, koska täällä on niin vähän muista erottuvia ihmisiä, mikä on harmi! Isoissa kouluissa varmaan opitaan heti suvaitsevaisemmiksi. Jos esimerkiksi paljastaisi seksuaalisen suuntautumisen olevan homo, seuraisi siitä hirveät juorut ja arvuuttelut, ehkä myös äänetöntä syrjintää. Luulen, että isommissa lukioissa erilaiset mielipiteet myös hyväksytään paremmin. Ainakin täällä tuntuu, että ei monissa tilanteissa edes uskalla avata suutaan, ettei heti leimata.” (tyttö, maaseutulukio)


KESKINÄISLUOTTAMUS Ampumistapaukset eivät ole lisänneet ahdistusta

oppilaissa. Sisäinen luottamus on suuri ja opettajakunnassa

oman talon väki koetaan lahjakkaiden yhteisöksi, jossa ei ole henkisiä ongelmia, saati ongelmaoppilaita.

Kaksi poikaa kertoi suhtautuvansa opettajiin kuin ystäviin ja toinen luonnehti rehtoriakin rennoksi ja läheiseksi oppilaiden kanssa.

Muutama kriittisempi ääni luottamuksen suhteen: Yksi poika katsoi opettajien vaihtumisen syövän

luottamusta ”uudelle opettajalle ei mennä puhumaan yhtä helposti”.

Yksi tyttö arveli opettajien keskustelevan heille uskotuista asioista keskenään


"Useimmiten minulla on rentoutunut olo koulussa, mutta joskus joutuessani työskentelemään oudommissa ryhmissä ahdistun. En vieläkään pysty täysin luottamaan opiskelijatovereihin, vaikken ole yläasteen jälkeen ollut kiusattu. Olin yläasteen eri koulussa. Opettajiin sen sijaan pystyn paremmin luottamaan. - - - En enää tunne kuuluvani lukion yhteisöön, sillä monet kaverini valmistuivat keväällä ja tunnen itseni yksinäiseksi koulussa. Koulussani ei ole paljoa samanhenkisiä ihmisiä, mutta tietyssä porukassa oloni on viihtyisä." (tyttö, maaseutulukio)


OPPILASHUOLTO Tutor-opiskelijoiden tukea arvostettiin Ammattikuvat sekaisin:

Kun tarvitaan mielenterveyshoitajaa, opettaja puhuu psykologin palvelusta, oppilas puhuu kuraattorista.

Opinto-ohjaajilta odotetaan ennaltaehkäisevää apua oppilaan sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin

Lukiolaiset eriarvoisia – kaupunkilukiossa palvelut koetaan riittävänä, maaseutulukiossa ei

Maaseutulukiossa jatkuva ja säännöllinen tavoitettavuus puuttuu, syntyy turvattomuutta ja turhautumista; kynnys ottaa vastaan palvelua nousee, nuori ei lähde mielestään turhalla asialla vaivaamaan oppilashuollon henkilökuntaa.

Oppilaat ovat kuitenkin kykeneviä hakemaan apua – leimautumista ei pelätä.


”Koulussamme ei ole psykologia tai terapeuttia. Terveydenhoitajakin on koulussa vain kerran viikossa, joten tunteiden purkamisen mahdollisuudet ovat huonot.” (poika, maaseutulukio)

”Koulun terveydenhoitaja on vain pari tuntia kaksi-kolme kertaa viikossa paikalla ja silloinkaan ei pakosti siellä kerkiä käymään. Koulussamme ei myöskään ole koulukuraattoria, mitä oppilaat ovat tänne toivoneet jo monta vuotta. Opinto-ohjaajaamme saa myös aina etsiskellä ja tuntuu, että hänkin on vain pari tuntia päivässä tavoitettavissa.” (tyttö, maaseutulukio)

"Turvallisuuden tunnettani kyllä alentaa se, että jos vaikka loukkaantuisin koulupäivän aikana niin 95% todennäköisyydellä terveydenhoitaja ei olisi paikalla.- - - Tämä seikka kyllä alentaa turvallisuuden tunnetta, koska pidän urheilusta ja harrastan sitä päivittäin ja urheillessa voi sattua koska tahansa". (tyttö, maaseutulukio)


”Psykiatrinen sairaanhoitaja on yhden päivän viikossa meidän koululla kokonaan ja hänen ajat on ihan täys - - - oppilaat menee sinne mielellään ja ne on tyytyväisiä, että sinne löytyy aika nopeasti. Tämä tarve on lukionkin puolella lisääntynyt ihan selvästi. Ja sitten näitä koulupsykologin testejäkin tarvittais paljon enemmän, meillä on tosi niukasti niitä palveluja. [haastattelija kysyy terveydenhoitajan tavoitettavuudesta] samoin se on opinto-ohjaajan, minun kanssani. Oppilaat eivät enää edes kysy, koska ne pettyy siihen, että ei ole paikalla. - - -Että ne jättää tulematta, koska ne tietää, että on kiire ja että ne niinku häiritsee”. (opinto-ohjaaja, nainen)


HAASTE Milloin tahansa tavoitettavissa olevan matalan

kynnyksen aikuistuen tarve on keskeinen – ammattikuvalla ei nuorelle keskeistä merkitystä

Opettajat keskittyvät tiivistahtiseen akateemiseen ohjaukseen; kokevat voimattomuutta, koska eivät osaa tai ehdi tunnistaa oppilaan ongelmia

75 minuutin oppitunnit: vähemmän aikaa kohtaamisiin päivän aikana.

Oppilaat menestyvät hyvin opinnoissaan – syö opettajien tarvetta pohtia kasvatusongelmia ja opettajuutta yhdessä muiden kanssa.

Saman aineryhmän kollegan tuki saattaa puuttua. Työ on yksinäisempää ja vastuu onnistumisesta jää yksin opettajalle.


OSALLISUUS JA VAIKUTTAMINEN Järjestyssäännöt koetaan henkilökunnan

käskyinä, joiden taustaa ei sisäistetä Eniten kritiikkiä:

luokanoven sulkeminen 20 min. ajaksi, puhelinten pois kerääminen tunnin alussa, kahviautomaatin käytön tarkka normittaminen Rangaistus toisen oppiaineen tehtävien tekemisestä

tunnilla Kokeiden uusintakäytännöt


OPPILASKUNTA Toiminnassa aktiiviset oppilaat kokivat

vaikuttamismahdollisuudet hyviksi molemmissa lukiossa

Muilta kritiikkiä: Valta keskittyy harvoille aktiiveille Valtaa on vain opettajilla ja oppilaskunnan

hallituksella Oppilastoimikunta keskittyy ”kevyempiin”

asioihin tapahtumiin ja viihtymiseen


Kiitos!

turvallisuus lukiossa

Documents