uloskutsuttu 2011 pdf

8/17/2019 Uloskutsuttu 2011 PDF

1/87

ertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwerty

uiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiop

åasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåas

dfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfgh

klöäzxcvbnmqwertöäzxcvbnmqwert

yuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuio

påasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåa

sdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfg

hjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjkl

öäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäz

xcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcv

bnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm

qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmrtyuopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopå

asdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdf

ghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjköäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäz

ULOSKUTSUTTU

Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänytmeidät Rakkaan Poikansa valtakuntaan.

(Kol.1:13)

5.12.2011

Petri Kuusela


2/87

2

www.uloskutsuttu.blogspot.com Sivu 2

ULOSKUTSUTTU2011

Jumala on pelastanut meidät pimeyden vallasta

ja siirtänyt meidät

rakkaan Poikansa valtakuntaan.

(Kol.1:13)

tekstit kirjoittanut

Petri Kuusela


3/87

3


(www.uloskutsuttu.blogspot.com)


4/87

4


NÄIN JEESUS KOHTASI MINUT

Olen aina halunnut sanoa, että uskoon tulemisiaon monenlaisia. Kokemuksellisia ja vähemmänkokemuksellisia. Jumalan lapseksi tuleminen ei

katso meidän kokemuksiemme määrää tai suu-ruutta, siinä merkitsee vain Jeesuksen Kristuk-sen sovintoveri…

”Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen,joka paimentaa liljojen keskellä.” Kork.2:16

Ihminen ei löydä todellista rakkautta tästä maail-masta. Ihmisen luonnollinen tarve ja luonteenlaatuon Jumalan luomana ihmisenä etsiä elämäänsä to-dellista ja pysyvää rakkautta. Tämä heijastuu ihmi-sen omaan hyväksyntään, kaivaten ja etsien rakka-utta jossa hänet hyväksyttäisiin sellaisenaan kuinhän on. Ihminen haluaa tulla rakastetuksi juuri sel-laisenaan kuin hän on.

Maailmassa me etsimme täydellistä naisystävää,aviovaimoa tai aviomiestä, sukupuolestamme riip-puen. Me etsimme täydellistä rakkautta jossa ko-kisimme olomme turvatuksi, hyväksytyksi ja ylläpi-detyksi. Surullista vain on että maailma ei tällaistarakkautta voi antaa, ei myöskään toinen ihminen.

Itse sain tulla Kristuksen luo vuonna 1993. Syväitsetunnon romahtaminen, oma epätäydellisyys

sekä vaatimus minkä maailma päälleni sälytti, kaa-toivat minut todelliseen itsetuhon kierteeseen. Tyh-jyys oli täytettävä jollakin, oli oltava kiihkeä elämänrytmi että kaikki henkilökohtainen tuska hukkuisisen aallokon kuohuihin. En kestänyt hiljaisuuttaenkä oman omantuntoni ääntä. Vastustin Jumalaa, jaHänen kutsuaan. Tästä johtuen tulin hetkeen jossaolin menettänyt kaiken toivon itseeni ja tulevaisuu-teni, ja odotin sekä toivoin ainoastaan kuolemaa.Kovan miehen kasvot olivat lopullisesti murtunet jase rooli jossa elin, oli tuhonnut itseni. Makasin sän-gylläni ja taistelin. Sisälläni käytiin tulista sotaasiitä, oliko minulla vielä toivoa vai ei. Kuulin armot-tomia, ylitsepääsemättömiä omantunnon syytöksiäelämästäni ja siitä että tämä kaikki oli vain minunitseni syytä. Syytin kaikesta vain itseäni. Toisaallasydämessäni kuulin sanoja ”Sinun ei tarvitse kuollaoman kätesi kautta, Jumalalla on sinulle elävä toivo,Jeesus on kuollut sinun puolestasi”. Jumala puhuiminulle evankeliumin sanomaa, Hän sanoi sydä-messäni ”Minä anna sinulle toivon ja tu-levaisuuden”. Taistelin ja taistelin. Olin kuin kahdenvastakkaisen sanoman tuojan keskipisteessä. Kuo-lema vai elämä, Kuolema vai elämä Jeesuksessa.

Ei luonani ollut ketään kirkollista henkilöä tai saar-naajaa, ei edes ketään uskovaista ihmistä. En tehnytrippiä tai synninpäästöä. Olin vain yksin huonees-

sani ja odotin. Tuska ja epätoivo heittivät minuavain syvemmälle ja syvemmälle. Oli kuin en olisienää uskaltanut elää, enkä olisi uskaltanut kuolla.Pelkäsin molempia ja kaikkea. Mutta siinä, yksinsängyllä maatessani sydämestäni tulivat sanat ”Jee-sus auta minua !”, ja siinä silmänräpäyksessä Juma-

lan Pyhän Hengen voima kuin virtasi kehoni lävitse.Tästä alkoi minun uskonvaellukseni kohti JeesustaKristusta ja Hänen suunnatonta rakkauttaan.

Olen aina halunnut sanoa, että uskoon tulemisia onmonenlaisia. Kokemuksellisia ja vähemmän koke-muksellisia. Jumalan lapseksi tuleminen ei katsomeidän kokemuksiemme määrää tai suuruutta,siinä merkitsee vain Jeesuksen Kristuksen sovinto-veri ja Jumalan anteeksiantava ansaitsematon armo.Emme saa katsoa uskoontulo kokemuksiimme, silläne eivät uskoamme kannata. Vain henkilökohtainenusko ja luottamus Jeesuksen Kristuksen ristin työ-hön saa aikaan levon ja rauhan syyllisen ihmisensydämessä. Vain tämä Jumalan armo kantaa ihmis-sielu läpi myrskyjen ja tuulten, ja takaa sen ettäjokainen meistä saapuu Jumalan valtakuntaan vainKaritsaa ylistäen. Kunnia on yksin Jumalan ja Hänenainokaisen Poikansa.

Pieni rukous, hätähuuto tai syntisen kärsivän ihmi-sen yksinäinen tuska, ja Kristus kääntää ihmisenelämän uuteen toivoon. Meiltä ei vaadita mitään,eikä odoteta mitään. Meille annetaan pelastus Jee-suksessa ilman omiin kykyihimme katsomista. Syn-

tien anteeksi saaminen ja uudestisyntyminen siirtä-vät sinut uuteen elämään, jossa vaellat JeesuksenKristuksen armon avulla kohti mielenkiintoistahengellistä elämää.

Herra muuttaa ja pyhittää meitä. Parannuksen mie-lenlaatu lasketaan puhdistettuun sydämeen ja mesaamme luovuttaa koko elämämme Kristuksen kä-siin. Armo puhdistaa ja ottaa pois elämästämmeasioita joille ei enää Kristuksen rinnalla ole sydä-messämme sijaa. Iloitsemme Hänen rakkaudestaanja hengellisestä huolenpidostaan.

Voi kun olisimme kuin tuo nuori nainen kertomuk-sessa, iloiten ja kertoen kaikille ihmisille, ettäolemme löytänyt todellisen rakkauden - rakkaudenja ilon jota kukaan ei voi meiltä pois ottaa. Olemmelöytäneet Jeesuksen rakkauden. Tässä rakkaudessaJumala on minua kuljettanut kymmeniä vuosia, jarehellinen kun olen, vain se mikä yksin ja ainoas-taan nostaa sydämeni ylös tästä tämän maailmantuskasta ja epätoivosta, on Jeesuksen henkilökoh-tainen tunteminen. Tämä on suurin lahja ja elämän-tarkoitus.

…Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herrannimeä, pelastuu" Room. 10:13


5/87

5


SEURAKUNNAN YHTEYS KRISTUKSESSA

UT:ti puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina,jossa jokaisella ruumiin jäsenellä on oma erityinenpaikkansa, tehtävänsä ja tarkoituksensa. Monestiajattelemme Hengen yhteyden seurakunnassa to-

teutuvan ainoastaan näkyvien palvelutehtävienkautta. Mutta mitä oikeastaan Hengen yhteys usko-vien välillä tarkoittaa ?

Seurakunta elää näkyvää sekä konkreettista elämääPyhän Hengen vaikuttamassa voimassa. 1Kor.3:16puhuu meistä - Jeesukseen uskovista - Jumalantemppelinä, sanoen että Jumalan Henki asuu meis-sä.

Ef.2:21-22 käyttää kahta UT:n kreikankielen verbiä[συναρμολογουμένη ”kivien yhteenliittyminen ra-

kennuksessa”] sekä [συνοικοδομε ῖ σθε ”yhteen ra-kennettuna oleminen”]. Nämä kuvaavat Kristuk-sessa tapahtunutta yhteenliittymistä sekä Kristuk-sessa tapahtunutta yhteen rakennettuna olemistasiksi asuinpaikaksi, [κατοικητήριον] jossa JumalanHenki asuu. Jumalan Henki siis yhdistää ja asuuseurakunnan keskellä. Hengen yhteys toteutuu Kris-tuksen seuraamisen merkityksessä, se ei siis ole”tunnustuksellista” tai ”kokemuksellista”, ei edes”opillista” [”monessa kohdin me kaikki hairah-dumme” Jaak.3:2] eikä varsinkaan ”luonnolliseenmieltymykseen perustuvaa” vaan se on tietoistaKristuksen tunnustamista sekä seuraamista, jossa

elämme Jumalan Hengen kautta yhteyttä toisiimme.

Tämä Kristuksen seuraaminen saa aikaan elävänHengen yhteyden joka perustuu Kristukseen, eikokoustiloihin, nimelliseen seurakuntaan tai herä-tysliikkeeseen. Silloin me kehotamme toinen tois-tamme ja rakennamme toinen toistamme(1Tess.5:11), pyrimme saamaan armolahjoja yhtei-seksi rakennukseksi (1Kor.14:2), lohdutamme toi-nen toistamme (Gal.6:10) tahdomme kokoontuayhteen kaikkea edellä kuvattu varten (Hebr.10:25).Myöskin tällöin me kannamme toinen toistemme

taakkoja (Gal.6:2) opimme Jumalalta rakastamaanveljellisellä rakkaudella (1Tess.4:9) rukoilemmesairaiden veljien puolesta (Jaak.5:14) palautammeveljemme eksymyksen tieltä (Jaak.5:19-20). Silloinme elämme Kristuksessa toinen toisellemme, emmeitsellemme emmekä herätysliikkeelle.

Rakkaus on yhteys joka toteutuu meissä JumalanHengen ja Kristuksen vanhurskauden kautta. Hen-gen yhteydessä me näemme toisemme Kristuksessaemmekä rakenna yhteyttä oman luonnollisen mieli-piteemme tai muiden antaman mielipiteen varaan(2Kor.5:16-17) Yhteyden perusta tällöin on Jeesuk-

sen nimessä, Hänen pelastuksessaan ja siinä ettäHän yksin on Vapahtaja. Yksi Vapahtaja, yksi seura-

kunta. Kun näen itseni armahdettuna Kristuksessa,pystyn myös silloin näkemään veljeni armahdettunaKristuksessa. Vajaamittaisuus itsessäni eikä veljes-säni ole enää este vaan haaste rakastaa ja välittäätoisesta veljestä Jumalan rakkaudella.

En aseta ehtoja veljelleni tai vaatimuksia, vaan kat-son häntä Kristuksessa armahdettuna, samoin kuinitse näen itseni Kristuksessa armahdettuna. Mejaamme myös Kristuksen kärsimyksen (Room.8:17)ja näin me ymmärrämme kärsivää veljeä. Me jaam-me Kristuksen pilkan ja näin me ymmärrämmepilkattua. Me jaamme heikkouden, sillä vain hei-koissa Jumala on väkevä (1Kor.12:22) Me jaammeKristuksen seuraamisen ja näin me ymmärrämmevierellä kulkevaa, Kristusta seuraavaa veljeä. Näinolemme kaikki kastetut yhdessä Hengessä palvel-laksemme toisiamme sillä rakkaudella jonka Jumalaon varannut Pojassaan Hänen morsiamelleen –seurakunnalleen. Hengen yhteys on Jeesus Kristus –yksi Vapahtaja, yksi seurakunta.

----------

JUMALAN HENKI KUOLETTAA RUUMIIN TEOT

Kristuksen evankeliumi katsoo aina pois päinihmisestä itsestään, julistaen yksin ja ainoas-taan Jeesuksen mahdollisuuksia ja Hänen suve-reenisuuttaa

”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy mi-nussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedel-mää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Joh15:5

Jumalan evankeliumi on ainoa todellinen ja elävävapauden sanoma, vapauden sanoma jossa JeesusKristus asettuu vastakkaiseksi tekijäksi suhteessameidän omiin inhimillisiin, luonnollisen ihmisemmekykyihin. Kristuksen evankeliumi katsoo aina poispäin ihmisestä itsestään, julistaen yksin ja ainoas-taan Jeesuksen mahdollisuuksia ja Hänen suve-

reenisuuttaan. Kaikki todellinen hengellinen elämäon kätkettynä vain Hänessä ja vain Hän on kaikentodellisen hengellisen elämän aikaansaaja.

Paavali kirjoittaa : “Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuole-tatte ruumiin teot, niin saatte elää.” Suvereeni jaitsekäs oma tahtomme johtaa meitä synnin hallinta-valtaan. Tämän seurauksena on sisäisen ihmisemmehengellinen kuolema. Meidän sydämemme paatuuJumalan äänelle ja alamme kapinoida Hänen osoit-tamaansa tahtoa kohtaan, selitellen ja turrutellen

itseämme omilla lihallisilla etuoikeuksillamme.Tällöin alamme vaeltaa luonnollisen ihmisen halu-jen mukaisesti.


6/87

6


Toisaalla me ehkä itse tahdomme kuolettaa ruu-miissamme vallitsevan kapinan Jumalaa kohtaan.Tällöin yritämme omiin luonnollisiin resurs-seihimme tukeutuen tehdä kaikkemme, synnillisenmielen ja tahtomme voittamiseksi. Monet meistäomasta mielestään onnistuvat tässä hyvinkin, vaik-

ka silti, kuinka pitkälle sitten olemmekaan edenneethyväntahtoisessa suorituksessamme, tämä ei voiJumalan tahtoa tyydyttää. Tämä kaikki on silti lihanturmelemaa ja synnin saastuttamaa. Luonnollisenihmisen motivaatiot ja tarkoitusperät ovat juuriaanmyöten synnin turmelemia, olkoonkin sitten seura-ukset kuinka hengelliseltä näyttävät tahansa.

Jumalan Henki puhuu uudestisyntyneiden sydä-mille, hiljaa mutta huomaavasti. Kristus ohjaa meitäsanassaan vastaamaan Jumalan Hengen kutsuun,niin että elämämme heijastaisi voimakkaamminJumalan tahdon mukaista vaellusta. Hän tahtoovapauttaa meidät synnin valheesta todelliseen elä-mään Jeesuksessa Kristuksessa. Olen huomannut,että kun Jumala puhuu sydämelleni asioista jotkatulisi muuttua elämässäni, koen suurta tahdon si-sällä koettavaa taistelua. Yritän usein itse vastataJumalan tahdon ilmaukseen, ehkä juuri rationali-soimalla sitä. Sanon ”Niin onhan tuossa järkeä..” tai”Tämähän tuntuu todella fiksulta ratkaisulta”. Näintoimin taivuttaakseni tahtoani hyväksymään Juma-lan tahdon omien luonnollisten kykyjeni avulla.

Tämä ei ole vielä syvällistä Kristuksessa pysymistä,

eikä Häneen turvautumista. Katsos, syvimmilläänJumala todellakin ajaa meidät kaikki valinnois-samme sellaisiin tilanteisiin joissa emme enää voiitse rationalisoida Jumalan tahtoa, juuri koska sesotii omaa tahtoani vastaan. Tällöin vain Kristuksenmeissä vaikuttava Jumalan Hengen toiminta voinostaa tahtomme yli oman itsemme – niin että em-me enää itse yritä vastata Jumalan tahtoon omienkykyjemme varassa - ja silloin Hänen voimassaan JaHänessä voimme valita Hänen tahtonsa. ValitsemmeKristuksen itsemme sijasta ja pyydämme Jeesustatoteuttamaan Jumalan tahdon itsessämme.

”Sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tah-tomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsatapahtuisi” Filip. 2:13

Vain heikoissa Kristus on väkevä. Vain niissä ihmis-sieluissa jotka eivät kykene luonnollisen voimansavarassa vastaamaan Jumalan tahtoon, voi JumalanHenki kirkastaa Kristuksen. Meille juuri kaikkeinvaikeimmat valinnat ovat suurimpia mahdollisuuk-sia Jumalan Hengelle kirkastaa Kristus ja osoittaakuinka voimallinen Hän on muuttamaan elä-määmme. Mutta tämä kaikki voi tapahtua vain sil-

loin kun minä itse lopetan yrittämästä ja tukeudunvain Kristukseen, täydellisen avuttomuuden ja

heikkouden keskellä.Älä katso omiin mahdollisuuk-siisi tai heikkouksiisi, katso yksin Kristukseen jaHänen rakkauteensa. Hän vain voi muuttaa sinunelämäsi ja julistaa konkreetista arkielämään tulluttaJumalan evankeliumin ihmettä.

”Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanuthänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on sesuuri lammasten paimen, meidän Herramme Jee-suksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeenhyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, javaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista,Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina jaiankaikkisesti! Amen.” (Hebr.13:20-21)

Rukous : ”Herra, me tahdomme vaeltaa sinunkanssasi ja kantaa Hengen hedelmää Sinunkunniaksesi. Jeesus osoita meille Sinun suve-

reenisuutesi ylitse oman itsemme, ja vapautakansasi todelliseen evankeliumin vapauteen.Herra me kiitämme Sinua siitä, että vain Sinäyksin saat aikaan todellisen ihmiselämän muu-toksen. Aamen.”

----------

JUMALAN KUNNIOTTAMINEN

Meidän tulee kunnioittaa Herraamme, muttavoimme tehdä sen vasta kun näemme että kaik-ki mitä elämässämme saamme ja käytämmetulee Häneltä itseltään.

”...Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumalaon minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä,

jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäk-

seni ja vaatteita pukeutuakseni, niin että saan

palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra olevaminun Jumalani; ja tämä kivi, jonka olen pat-

saaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja

kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan

sinulle kymmenykset " 1Moos.28:21-22

Kuinka paljon Herra meidän Jumalamme onkaanmeitä Jeesuksessa Kristuksessa siunannut. Me vali-tettavasti vain ihmisinä unohdamme tämän liianhelposti, tai ehkä harhaudumme etsimään Herransiunauksia vain tyydyttääksemme lihallisia ettämateriaalisia tarpeitamme. Jeesus Kristus on kuollutpuolestamme ja Hän on maksanut meistä suurenhinnan joka on kaikkea ihmisymmärrystä ylempi.Valehtelemme uskovina itsellemme jos emme tätäymmärrä.

Israelin Jumala, Aabrahamin ja Iisakin Jumala, siu-naa Jaakobia lupauksella jossa kaikuvat JeesuksessaKristuksessa kaikille ihmisille lahjoitettu evanke-


7/87

7


liumin siunaus. Herra sanoo : ”...minä olen sinunkanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet...” ja”...minä en jätä sinua, ennen kuin olen toteuttanutsen, minkä minä olen sinulle puhunut...”1Moos.28:15 Jumala sitoutuu henkilökohtaisestiJaakobin henkilökohtaiseen kanssaoloon, ja vakuut-

taa että kaikki se mitä Herra on sanonut tulee toti-sesti tapahtumaan. Katso, tässä näkyy meidän ar-moliittomme siunaus Kristuksessa Jeesuksessa. Hänomassa rakkaudessaan on sitoutunut olemaan mei-dän kanssamme maailman loppuun asti, joka päivä,joka hetki, eikä Hän hylkää eikä jätä meitä vaanrukoilee puolestamme joka hetki, että me kuljemmePyhän Hengen voimassa vaelluksemme päämääräänsaakka, Jumalan valmistamaan vanhurskaaseen japyhään taivasten valtakuntaan. Tämä on todellinenhengellinen siunaus, joka Jeesuksessa Kristuksessaon meille annettu.

Mutta mitä tekstimme sanookaan. Jaakob tekeelupauksen, vastaten tähän suurenmoiseen Jumalanhyvyyteen sanoen ”..ja kaikesta, mitä minulle suot,minä totisesti annan sinulle kymmenykset" MiksiJaakob tekee tällaisen lupauksen ? Miksi Jaakobinsydän taipuu Jumalan edessä kunnioittamaan Her-raa, antamalla kaikesta Häneltä tulevasta kym-menykset ?

Meidän tulee kunnioittaa Herraamme, mutta voim-me tehdä sen vasta kun näemme että kaikki mitäelämässämme saamme ja käytämme tulee Häneltä

itseltään. Kaikki meidän elämässämme – terveys,ruoka, vaatteemme, asuntomme että rahalliset tu-lomme – kaikki tulee Jumalan kädestä Hänen rak-kautensa ilmauksena. Tässä me näemme että kaikkimitä käytämme ja kulutamme kuuluu Hänelle. Hä-nen hyvyytensä elää arkipäivässä meidän kans-samme, ei vain elämäntarpeisiin kuluvina asioina,vaan ennen kaikkea Pyhän Hengen voimassa meilleavautuvana todellisuutena että Hän on meidänkanssamme joka päivä, joka hetki. Tämä Jumalanarmo ei lue meidän ansioitamme tai meidän hyvyyt-tämme, se annetaan meille Kristuksen veren tähden.

Minä katson itseäni ja lompakkoani. Kymmenyksettuntuvat usein niin ”teonomaisilta”, ja teko sinälläänvoi helposti kääntyä itseään vastaan.(kts.Luuk.11:42) Mutta voi, kun näen ja tiedän henges-säni kuinka Jumala on Kristuksessa sitoutunut mi-nusta huolta pitämään ja siunaamaan kaikella hen-gellisellä siunauksella, voi minua jos en Häntä tästäkunnioita varoistani, jotka Häneltä olen saanut.Tämä särkee sydäntäni.

Ylistys ja kiitos Jumalalle., sillä Hän on meidän kans-samme maailman loppuun asti, ja tällä Hän kutsuu

meitä kunnioittamaan itseään, osoittamaan että me

olemme Hänelle sydämestämme kiitolliset. VainJumalan rakkaus synnyttää vastarakkauden.

Rukous: ”Rakas Herra, avaa meidän silmämme,että me ymmärtäisimme Pyhän Hengen va-laisemina kuinka sinä olet meitä Pojassasi ra-

kastanut. Herra sulata muhkuraiset sydä-memme vastaamaan kunnioituksella sinun rak-kauteesi ja huolenpitoosi. Me kiitämme Sinuarakas Jeesus, että Sinä olet meidän kanssammejoka päivä, maailman loppuun asti. Herra annameidänkin tehdä henkilökohtainen lupaus an-taa kymmenykset Sinulle kaikesta siitä mitämeille annat. Kiitos Jeesus sinun jokapäiväisestähuolenpidostasi. Aamen”

----------

ARMON JA TOTUUDEN VAPAUTTAVASTA VOI-MASTA

Ajatuksen vangitseminen kuuliaiseksi Kristuk-selle on Jumalan totuuden läpitunkeutumistaaina salatuimpaan saakka. Se on Jumalan rak-kauden syväkosketus, jossa ihminen ei enäähäpeä itseään tai yritä teeskennellä Jumalalleolevan jotakin toista…

”...Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivathäneen: Jos te pysytte minun sanassani, niin te toti-

sesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tunte-maan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”Joh 8:33-32

Jumalan asettama mielenpuhtaus on Kristuksenveressä, taivaallisessa anteeksiantamuksen teossa,joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tämämielenuudistus ei katso kohteensa hyvyyttä taiotollisuutta. Se ei laskelmoi edes kuinka tulokselli-nen tai tuottava se voisi kohteessaan olla, ei – sevain yksinkertaisesti armahduksen ja anteeksian-tamuksen sisällä lahjoittaa puhdistuksen ja vapau-den. Tämä on Jumalan evankeliumi JeesuksessaKristuksessa.

Tämä ansaitsematon armo lasketaan meihin jokapäivä. Ja niin me päivästä päivään armahdettuinasyntisinä, Kristuksen ansiosta saamme uuden ar-mon oikeaan aikaan – se on totuuden, joka on te-kevä meidät vapaiksi.

Mutta tämä totuus on totinen valkeus, jossa kaikkion oleva paljastettua ja avointa sen todellisuudenedessä, että Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaasyntistä.


8/87

8


Saada armo oikeaan aikaan on läpivalaiseva ja kai-ken paljastava Jumalan totuus - silloin kun sinä pa-kottavan synninvoiman alla, ja raastavan synninhimojen alla pelkäät Jumalan tuomiota tai lopullista,parantamatonta lankeemusta. Tässä totuudessasynti repäistään näkyväksi, jumalanvastaiseksi te-

oksi, sen värikkään ja niin ihmismieltä viihdyttävänverhon takaa, jonne kätkeytyy paljon saastaa jaturmellusta. Jumalan armo paljastaa totuuden ar-mottomana, mutta läpitunkevana ja pelastavanatotuutena.

Ajatusmaailmalliset kiusaukset todellakin ovat niitäolemattomia, epätodellisia ja kuin kangastuksenomaisia valheita, joilla ihmismielen heikkoutta ma-nipuloidaan synninhimoon. Ne tarjoavat vain kau-niin näyteikkunan, ja värikkäät mainosvalot, muttasisältä ne ovat täynnä pimeyttä ja syvää ihmissieluntuskaa. Ne ovat olemattomia, koska ne vihaavatolemassa olevia – se on Jumalan totuuksia. Ne tule-vat arkipäiväisyyden lohduttomuuteen värikkäästipukeutuneena lohdun tarjoajana, pettääkseen koh-teensa suurella valheella. Kiusaukset esittäytyvätitserakkaana omaa itseäsi kohottavana nautintona,mutta jonka taakse kätkeytyy ivallinen perkeleennauru.

Ajatuksen vangitseminen kuuliaiseksi Kristukselleon Jumalan totuuden läpitunkeutumista aina sala-tuimpaan saakka. Se on Jumalan rakkauden syvä-kosketus, jossa ihminen ei enää häpeä itseään tai

yritä teeskennellä Jumalalle olevan jotakin toista. Seon totuuden näkemistä omasta itsestämme. Se onsyväluotaavaa omanitsensä syntisyyden tunnusta-mista, ei vain tekoina tai mielijohteina, vaan kokoolemuksellisena mahdottomuutena. Ihminen tun-nustaa ettei hänessä ole enää mitään hyvää.

Jumalan totuus on aina totuutena armoton, ja niinsen tulee ollakin, sillä se ei voi olla näkemättä kaik-kea, sitä saastaisintakin ajatusta tai haureellisintahimoa, repiäkseen sen juurineen esille Jumalaneteen. Jumalan totuuden tulee tuomita meidät jameidän olemuksemme, muuten emme koskaan voilöytää vapauttavaa Jumalan armoa Kristuksessa Jee-suksessa. Jumalan totuuden osoittama tuomio mei-dän luonnollisen ihmisemme luonteenlaadulle onikuinen kuolema.

Miksi vielä yritän puhdistaa ja pyhittää itse itseäni ?Miksi vielä, ikään kuin viimeisenä oljenkortena to-tean, ” jos edes nyt olisin jo oppinut jotakin” ? Miksitaistelen Jumalan totuutta vastaan enkä anna Ju-malan tuomita minua ; syntisenä mutta armahdet-tuna ?

Vain Jeesus Kristus kulki tämän tien loppuun, ja saiaikaan sen mitä me tänään julistamme. Ihminen on

kaikkineen omine hyvine ominaisuuksineen ja te-koineen tuomittu ikuiseen kuolemaan, mutta Jee-suksessa Kristuksessa armahdettu ja uudestisynty-nyt ikuiseen elämään. Vain totuus tekee meidätvapaiksi.

Rukous : ”Herra Jeesus Kristus, me taistelemmeoman hyvyytemme eteen, yrittäen todistaa rik-kinäisille omille tunnoillemme, että meissä olisivielä jotain hyvää ja Jumalan tahdon mukaista.Herra, vain sinun totuutesi vapauttaa meidätharhasta ja täydestä valheesta itseämme koh-taan. Jeesus, anna totuutesi vapauttaa meidätikuiseen ja muuttumattomaan Jumalan armoon.

Aamen”

----------

ALKOHOLISMI ON SYNTIÄ JONKA JUMALA TUO-MITSEE

Alkoholismi on syntiä jonka Jumala ehdottomastituomitsee. Synti itsessään silti on paljon enemmänkuin pelkkä alkoholismi. Synti on ihmisluonnonkokonaisvaltainen sekä totaalinen kieroutuminen,perversio ja vääristymä jota sielunvihollinen ruokkiija hallitsee. Ihminen on kyvytön itsessään vapautu-maan synnistä koska se hallitsee koko ihmisluon-non rakennetta - niin sen sydäntä, mieltä, ajatuksiakuin sen tekojakin. Ihmisen luonto on liitossa syn-nin ja perkeleen kanssa.

Ps. 51:7 ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, jaäitini on minut synnissä siittänyt.”

Room.3:10-18 ”..Niin kuin kirjoitettu on: "Ei oleketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ke-tään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Juma-laa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynnikelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekeesitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidänkurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettä-vät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa

alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katke-ruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodatta-maan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teil-länsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Ju-malan pelko heidän silmäinsä edessä."

Onko alkoholismi sitten geeniperinnöllinen seu-raus? On, koska Raamatun mukaisesti synti koko-naisvaltaisesti itsessään on perinnöllinen luonteen-ominaisuus Aadamin lankeemuksesta jokaisessaihmisessä. Onko toisilla enemmän taipumusta alko-holismiin kuin toisilla? On. Koska alkoholismi onuseasta eri oireyhtymästä kehittynyt ”synnin-mätä-paise”, jota tulisi käsitellä yksilöllisesti siihen johta-neiden ja sitä ruokkivien tekijöiden kautta.


9/87

9


Alkoholismi voidaan (mielestäni) jakaa kahteeneri ryhmään:

(1) ”Sosiaaliset” ilonpitäjät, remuajat sekä räy-hääjät, jotka harjoittavat alkoholin aikaansaa-maa synnin iloa lihallisena irstautena, nautin-

tona ja juhlimisena.

(2) Epäsosiaaliset ja syrjäytyneet juopottelijat,jotka syyllistyvät alkoholin syntiin juomallasuruunsa, yksinäisyyteensä, masennukseensa jamuuhun elämän haluttomuuteen.

Jokainen ihminen on synnin orja. Tämä synnin or-juus näkyy vain elämässämme eritavalla, eri asioi-den ilmenemismuodoissa. Jos puhutaan alkoholi-riippuvaisuudesta, yhtä hyvin meidän tulisi puhunettiriippuvaisuudesta, tai jopa lähimmäisriippu-

vuudesta – nämä kaikki edustavat osaltaan (joskinerimuodossa) riippuvaisuutta jostakin, jota ihminenitse ei kykene enää kontrolloimaan. Kaikki kontrol-loimaton – oli se sitten seksi, viina, Internet, tu-pakka, kahvi, tee, suklaa, urheilu, raha, ihmiskunnia,ihmishuomion saaminen jne. muodostuvat äärim-mäisyydessään lopulta ihmiselle orjuudeksi. Riip-puvuus jostakin jota emme enää hallitse on orjuutta.Kyse on himon ja nautinnon vallasta jota ihminen eienää voi hallita. Päinvastoin, sielunvihollinen itsetulee ja sitoo ihmisen himoihinsa ja haluihinsa, to-teuttamaan hänen tahtoaan. (Lue > 2Tim.2:26)

Monesti alkoholismin takana piilee monia muitasyitä kuin pelkästään itse alkoholi. Eräs ihminentunnusti ajautuneensa huumeiden ja itsetuhoonjohtavien aineiden suurkäyttäjäksi itseinhon ja vi-han kautta, jonka hän joutui kokemaan lapsuudessa,joutuessaan seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Toi-sille itsetuhon johtava riippuvuus narkoottisistaaineista voi olla katkeruuden, masennuksen, an-teeksiantamattomuuden, hyljätyksi tulemisen kaut-ta syntyneen vihan ja epätoivon käsittelemistä. Al-koholismi voi olla seuraus siitä mitä toinen ihminenon tehnyt alkoholismiin joutuvalle. Sielunvihollinen

tarjoaa usein syvästi loukatulle ihmiselle petollisen”lääkkeen” (narkoottiset aineet tai jopa riippuvuu-teen johtavat masennuslääkkeet) jolla se yrittäälopullisesti tuhota ihmisen elämän. Riippuvuussyntyy hyvin usein rakkauden, hyväksytyksi tulemi-sen ja parantumisen tarpeesta, jonka takana on pal-jon syvemmät haavat ja vammat, kuin mitä ulospäinvoimme nähdä.

Parantuminen on mahdollista vain Jumalan rakkau-den kokemisessa ja siinä että pääsee kokemaanvapautuksen synnin orjuudesta. Jumalan pyhyydentulee tuomita synti sellaisena kuin Jumala itse sen

näkee. Tämän tuomion tulee olla ehdoton ja todelli-nen – sellainen millaisena Raamattu sen osoittaa.

Synnin orja tulee Jeesuksen armahtavan sovintove-ren kautta ohjata niin syntien anteeksisaamisen,synnin voimasta vapautumisen kuin uudesti synty-misen vastaanottamiseen. Alkoholisti, narkomaanitai seksiorja ei voi todella vapautua riippuvuudes-taan muuten kuin Jeesuksen aikaansaaman sovituk-

sen kautta, ja siten että tämä ihminen kokee uudestisyntymisen Jumalan Hengen voimassa. Ihmisentäytyy saada uusi elämä Jeesuksessa; evankeliuminvoima elää uutta elämää Jeesuksen armon ja PyhänHengen osallisuudessa. Silti - sen elämänkokemuk-sen nojalla jota itse elän, monet uskovat yhä taiste-levat vielä vuosia monista riippuvuuksista vapau-tumiseksi.

Tässä ”kasvu/armo-vapautumisessa” tulisi olla tu-kena rakentava sekä terve uskovien yhteys sekä”herkästi” lankeavaa uskovaa rohkaiseva ja tukevaraamatullinen opetus. Tämän ”kasvu/armo-vapau-tuksen” tehtävä usein on hoitaa ja parantaa ne haa-vat, jotka piilevät kätkettyinä riippuvuutta ja itsetu-hoa ajavan mielessä. Parantuminen tapahtuu Jee-suksen armon, rakkauden ja uudeksi luovan PyhänHengen kautta. Ihmisen tulee saada terve raamatul-linen opetus siitä, mikä on hänen nykyinen ase-mansa Jumalan aikaansaamassa pelastuksessa, jamitä se tarkoittaa hänen käytännönelämässään.Vaikeasti ymmärrettävä meihin kaikkiin Herranosoittama kurituskin on osa kasvua Jumalan armonvapauttavassa tehtävässä. Tämäkin tulisi terveellätavalla opettaa vastakääntyneille. (lue > Hebr.12:4-

11).

Tiit.2.11-12 ”Sillä Jumalan armo on ilmestynytpelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa(παιδεύω = opettaa, neuvoo, ohjaa, ojentaa, nuhtelee,kurittaa - Analytical Lexicon of the New Testament) meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maail-malliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaastija jumalisesti nykyisessä maailmanajassa..”

Joh.8:36 ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin tetulette todellisesti vapaiksi.

----------

PÖNKITÄNKÖ VAIN OMIA AJATUKSIANI ?

Kuinka usein me haluammekin Raamatun pön-kittävän vain omia ajatuksiamme, ja kuinkausein me taistelemme toisiamme vastaan oike-uttaaksemme omat ajatuksemme itse Raamat-tuun vedoten. Me käytämme Jumalan viisauttaomien ”viisaiden” ajatustemme pönkittämi-seen…

”...Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähet-tävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja


10/87

10


muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teillesanonut.” Joh 14:26

Kuinka usein me sorrummekin pettämään omaaitseämme. Luonnollinen ihmisemme elää vain omi-en pyyteittensä ja tarpeittensa houkuttelemana,

niitä pönkittäen ja raviten. Tässä piilee suuri vaaraihmisellä myös kaiken hengellisen tiedon kokoami-sessa ja ennen kaikkea siinä oikeaksi olemisessa.

Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä. Hänessä Ju-malan viisaus on tullut lihaksi ja toteutunut kai-kessa oikeamielisyydessä ja kuuliaisuudessa ihmis-kunnan pelastukseksi. Jeesus ei etsinyt omaa kunni-aansa, eikä myöskään ihmisten kunniaa. Hänenviisautensa ei ollut kaunismuotoista elämänviisa-utta moraalisine kaikupohjineen, ei – Hänen viisau-tensa oli todellista elävää totuutta, elämän arkeen ja

todellisuuteen laskeutuvaa Jumalan rakkautta. Hä-nelle ei ollut tärkeää olla oikeassa, ei – Hänelle tär-keintä oli että ihminen pääsisi takaisin taivaallisenIsän yhteyteen.

Kuinka toisenlaista siis onkaan Jumalan viisausJeesuksessa Kristuksessa. Se ei tunne sitä armotto-muutta tai pyyteellisyyttä jota ihmisviisaus ainaetsii. Se ei laskelmoi oikeassa olemista oman itsensävoitoksi, tai aliarvioi viisautensa kohdettaan, pön-kittäen toisen alemmuuden tunteella vain omaaitsekästä hyvyyttään. Ei, Hän rakastaa viisaudellaanihmistä johtaen ihmisen suurempaan viisauteen –

Hänen viisauteensa. Tämä viisaus on elävää vii-sautta. Se ei puhaltele pölyjä kellastuneiden pape-risivujen päältä, ei vaan se realisoi itseään joka päi-väsessä arkielämässä. Se elää kaikkien ihmistenkeskellä todellista Jumalan rakkauden täyttämääelämää. Tämä viisaus tunnustaa vain JeesuksenKristuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen.

Kuinka usein me haluammekin Raamatun pönkittä-vän vain omia ajatuksiamme, ja kuinka usein metaistelemme toisiamme vastaan oikeuttaaksemmeomat ajatuksemme itse Raamattuun vedoten. Me

käytämme Jumalan viisautta omien ”viisaiden” aja-tustemme pönkittämiseen.

Jeesus sanoi ”...Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonkaIsä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teillekaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olenteille sanonut.” (Joh 14:26) Kun luen Raamattua,Jumala nostaa Pyhän Henkensä kautta minulle sa-nan, jakeen tai enemmän. Hän puhuu minulle näi-den kautta, opettaen ja muistuttaen minua. Hänsynnyttää hengelliset ajatukseni Jeesusta Kristustakohti, ja rakentaa sisällistä uudestisyntynyttä ihmis-täni. Hän ohjaa minut katselemaan Jumalan Karitsan

rakkautta, ja muuttumaan tämän kautta Hänen kal-taisekseen. Hänen viisautensa kutsuu minua aina

käytännölliseen elämän muutokseen, muutokseenjossa Kristus annetaan minulle ainoana todellisenelämän antajana.

Rukoilenko kun luen Raamattua, vai juoksenko pit-kin poikin vain muotoonsa kaatuneita dogmaattisia

ja kirkollistunnustuksellisia ajatuksia ? Uskallankosittenkään pysähtyä ja kuunnella mitä Hän tahtoisiminulle puhua ? Uskallanko myöntää että minäolenkin väärässä ja Hän on oikeassa ? Siis etsinkösittenkään Jeesusta vai vain omaa itseäni, ja omaakunniaani ?

Tarkoituksellinen oikeassa oleminen ja opillinenhallintavalta juovuttavat langenneen ihmismielen, jaajavat sen lopulta kohti todellista itsetuhoa. Ihmi-sestä tulee tällöin itsensä jumala. Tämä on pahintaepäjumalanpalvontaa, palvontaa jossa hyvin omak-

suttu oikeaoppinen ja raamatullinen viisaus korot-taa ihmisen Jumalaa korkeammalle.

Vain Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Kristuksen.Vain viisaus joka tulee ylhäältä, Jumalan sydämeltä,voi olla oikeaa viisautta. Se ei etsi omaansa, vaantoisen parasta. Se aina todistaa Jeesuksen Kristuk-sen suurenmoisuudesta, eikä se katso ihmiseen.Tämä viisaus on meille annettu, meille jokaiselle,omiin ansioihimme tai kykyihimme katsomattaJeesuksessa Kristuksessa.

Jos näemme viisauden lähteen ja Jumalan armon,

jolla kaikki ihmiset pääsevät Jumalan viisaudestaosalliseksi, niin me löydämme jotain katoamatonta.Me löydämme nöyrän ja vaatimattoman ihmissielunpolvistuneena kaikkivaltiaan Jumalan edessä, etsienJumalan viisautta – siis etsien syvempää JeesuksenKristuksen tuntemista. Hän ei etsi tiedollista viisa-utta, tai oikeaopillista systeemiä, ei hän etsii syvem-pää ja todellisempaa henkilökohtaista suhdettaJeesukseen Kristukseen. Tässä on viisaus.

Rukous: ”Herra me olemme eksyneet omienajatustemme loputtomaan labyrinttiin, emmekä

me löydä tietä ulos. Herra me olemme kadotta-neet Sinut todellisena viisautena, ja asettaneettiedollisen viisauden Sinua edelle. Rakas Jeesus,armollisen rakkautesi tähden tuo meidät Sinuneteesi ja osoita meille kuka on todellinen vii-saus.”

----------

IHMISENÄ JUMALAN POJAN EDESSÄ

Jeesus ei karta ihmisyyden kipua ja tuskaa. Jee-

sus ei ole ylihengellinen, ei – Hän joka on elänyttässä maailmassa kiusattuna ja heikkona, Hän


11/87

11


tietää ja tuntee, konkreettisesti mitä on ollaihminen…

”Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpitaivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitä-käämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole

sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä mei-dän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessakiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilmansyntiä.” Hebr. 4:14-15

Monesti puhutaan ylihengellisyydestä. Tällä melkolaajojakin asiayhteyksiä tarkoittavalla termillä myösselvästi tarkoitetaan inhimillisyyden katoamista.Siis hengellistä tilaa jossa ihminen joko tarkoituk-sellisesti kieltää omat inhimilliset ihmistunteensa jakokemuksensa tai on muiden painostuksen alaisenajoutunut tällaiseen epänormaaliin tilaan. Jumalan

armo on annettu meille Jeesuksessa Kristuksessarakennukseksi ja ihmisyyttä ehentäväksi rakkau-deksi, jossa todellakin saa toteutua jälleen ne Juma-lan ihmistä kohtaan tapahtuneet luomistyön ihmeet.

Jeesus on meidän suuri ja täydelliseksi tullut ylim-mäinen pappi. Hänen pappistehtävänsä sisältäätärkeän inhimillistä ihmistä koskevan sielunhoidol-lisen tematiikan. Vanhan Testamentin mukaisesti,ylipapin oli oltava “ihmisten joukosta otettu”Hebr.5:1. Hänen tuli kyetä samaistumaan kokonais-valtaisesti ihmisten puolesta toimitettavien pappis-palvelusten tähden ihmiselämän kaikkinaiseen sie-

lunelämään. Hänen tuli olla osallinen kaikista ih-miselämän sielunmaailmaa koskettavista todelli-suuksista. Hänen tuli tietää mitä merkitsi olla ihmi-senä eksynyt sekä kaikella tavalla kiusattu, jotta hänkykenisi edustamaan ja palvelemaan ihmisiä ylim-mäisen papin tehtävässä samalla ihmisyyden koke-muksella.

Tämä Jeesuksen ylimmäispapilliseen palvelustehtä-vään vaativa edellytys on toteutunut Hänen vaelluk-sessaan maanpäällä. Raamattu sanoo : ”Sana tulilihaksi ja asui meidän keskellämme.” Joh.1:14. Kris-

tuksen lihaan tuleminen teki Hänestä täydellisestiosallisen siitä inhimillisestä luonnosta, josta mekaikki täällä elämässämme olemme osalliset. Häntuli täydellisesti ihmiseksi, kuten kukin meistä, jakaiken tämän keskellä Hän oli myös täydellisestiJumala, synnitön. Tämä salaisuus toteutui Kristuk-sen syntymässä. Hän vaelsi totuudessa ja toteuttiIsänsä tahdon, Hän oli loppuun asti kuuliainen. Syn-nitön ja puhdas Jumalan Karitsa. Hänen kuolemansaja ylösnousemuksensa antoi meille ikuisen elämänja sovituksen koko ihmiskunnan yksittäisistä syn-nistä.

Kun vaellan jokapäiväistä arkista uskonelämääniniin koen usein, juuri inhimillisten tunteiden ja ko-

kemusten nojalla, vaikeaksi lähestyä Jeesusta taval-listen ja inhimillisten asioiden keskellä. Elän monientunnemaailmaa kuohuttavien tekijöiden keskellä jakoen että ihmisyyttäni loukataan sekä haavoitetaanjuuri tämän synnillisen, itsekkään ja rakkaudetto-man maailman taholta. Koen jokapäiväistä elämän-

tuskaa ihmisenä; yksinäisyyttä, ymmärtämättö-myyttä, loukkauksia, arvottomuutta jne. Kaikki mo-nen kirjava ihmisyyden kipu sälyttyy meidän jo-kaisen päälle arkielämän tapahtumissa. Valitetta-vasti hyvin usein me jäämme ihmisinä aivan yksinkipumme kanssa. Toinen ihminen ei voi myötäelääkipuani ja tuskaani, niin kuin toivoisin.

Jeesus ei karta ihmisyyden kipua ja tuskaa. Jeesus eiole ylihengellinen, ei – Hän joka on elänyt tässämaailmassa kiusattuna ja heikkona, Hän tietää jatuntee, konkreettisesti mitä on olla ihminen. Itseasiassa Hänen ihmisyyden kokemuksena ylittäätäydellisesti meidän ymmärryksemme. Tästä meilleannetaankin Jumalan evankeliumin voimallinensana, ihmisyyden kosketuspinnaksi kaikille ihmi-sille. Jeesus kykenee täydellisesti myötäelämäänmeidän kaikkien ihmisten kokemat elämänkivut,kiusaukset, pilkan, häpeän, sillä Hän itse on kokenuttämän kaiken saman. Tässä on meidän suuri ja täy-delliseksi tullut ylimmäinen pappimme Jeesus Kris-tus. Tämä raamatullinen totuus rikkoo kaiken yli-hengellisyyden ja epäinhimillisyyden hengellisyy-den parista. Me saamme tulla Jeesuksen luo ihmi-sinä, luonnollisina ja inhimillisinä ihmisinä.

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan jaihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus…”1Ti 2:5

Ihmisyytemme vastakaiku on etsinyt kohdettaan, jaolemme ehkä turhaan etsineet ymmärrystä ja myö-tätuntoa muilta ihmisiltä. Luonnollisen ihmisenkyky vastata kunkin ihmisen elämänkipuun on vainaina tilapäinen. Se ehkä lohduttaa ja antaa voimiameille taas jatkaa vaellustamme, mutta todellistahengellistä apua se ei koskaan voi ihmiselle antaa.Ihminen jää aina tyhjäksi ja haavoittuneeksi luon-nollisen ihmisavun keskellä.

Me kaikki olemme luodut Jumalaa varten, ja meidänelämämme saa vasta Jumalan evankeliumissa todel-lisen merkityksensä. Tämä evankeliumi on myöstodellinen ja lähelle tuleva Jumalan rakkauden osoi-tus ihmisten inhimillistä tuskaa ja kipua kohtaan.Tämä evankeliumi antaa meille sanoman JumalanPojasta, joka on kaikessa kiusattu kuin mekin, jajoka tuntee koko ihmisyyden kivun ja tuskan. Hänoli synnitön, ja Hän valmisti meille pelastuksen tiensynnin valheesta. Tämä Jeesus tuntee meidät läpiko-taisin, ja siksi Hän rukoilee puolestamme että me

löytäisimme että pysyisimme Hänessä. Ihmisyys eitässä ajassa koskaan saavuta täydellisyyttään, mutta


12/87

12


me saamme Hänen kanssaan kulkea uudestisynty-neinä Jumalan lapsina kohti todellista ihmisyyttä –Jumalan valtakuntaa, jossa vanhurskaus ja pyhyysasuu.

”Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sano-

van: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hänon asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kan-sansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, hei-dän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyy-neleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enääoleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enääoleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”" Ilm.21:3-4

Rukous : “Herra anna meidän katsella sinuaylimmäisenä pappina, Jumalan Poikana, jokatuntee inhimillisen kivun ja tuskan. Nosta kat-seemme ylös ja anna Henkesi todistaa meille,

uudestisyntyneille Jumalan lapsille, tulkoonSinun valtakuntasi ja tapahtukoon Sinun tahtosi,niin maan päällä kuin taivaissakin. Herra Jeesusohjaa meidät oikealle tielle nimesi tähden. Aa-men”

----------

JUMALAN VANHURSKAUS

Jos Jumalan aikaansaama vanhurskautus uskostaKristukseen ei ole täydellinen, loppuun saatettu jamuuttumaton (vähentymätön arvossaan, horjuma-ton asemassaan), vaan se olisi olemuksellisesti si-doksissa kasvavaan ja enenevään pyhitykseen sekäsisäiseen uudistumiseen, ja niiden kautta ilmeneviinuskon tekoihin, ajautuisimme tällöin väistämättäKatoliseen kiirastulioppiin. Tällöin muuttumatonJumalan lahjavanhurskaus Kristuksessa olisi täy-dellisesti riippuvainen kasvavasta sekä vajaamittai-sesta uskonvaelluksestamme. Jos näin olisi, pelas-tuksemme ei koskaan voisi olla varmaa, täydellistäeikä loppuunsaatettua. Päinvastoin se olisi epävar-maa, oman vaelluksemme varassa olevaa ja täten eitäydellistä eikä loppuunsaatettua. Pelastus olisi

silloin ihmisen omien tekojen varassa olevaa. Kato-linen kiirastulioppi pyrkii saattamaan epätäy-dellisen vanhurskauden täydelliseksi vanhurskau-deksi.

Kiirastulioppi perustuu siis vajaamittaisen van-hurskautuksen täydelliseksi saattamiseen. Vajaa-mittainen uskovainen (määrätyn vanhurskaudenasteen saavuttaneena) puhdistetaan kiirastulessaniistä rippeistä, joista ihminen ei ole kyennyt us-konvaelluksensa aikana eroon pääsemään. Vajaa-mittainen vanhurskaus täydellistetään siis kiiras-tulen puhdistavassa tulessa. Täten vanhurskautusKristuksessa olisi epätäydellistä ja ihmisen omiintekoihin perustuvaa. Jumala tällöin vanhurskaut-

taisi ihmisen Kristuksessa pelastamaan itse itsensäuskonvaelluksensa kautta, kuin että Hän päinvas-toin lahjoittaisi täydellisen Kristuksen vanhurskau-den uskon kautta syntiselle ihmiselle.

Toisaalla voidaan väittää että Kristuksen vanhurs-

kaus tulisi omistaa täydellisesti käytännöllisessäuskonvaelluksessa, kyetäksemme saavuttamaantäydellisen pelastuksen. Tällöin vasta sitten, kunolisimme kykenevät – parannuksen, pyhityksen jauskon tekojen osallisuudessa – täysin elämään Ju-malan tahdon, tällä juuri tarkoittaen Hänen van-hurskautensa mukaisesti, olisimme saavuttaneettäydellisen vanhurskauden - täydellisen pelastuk-sen emmekä tarvitsisi enää kiirastulen puhdistavaaaikaa osallemme. Tässä pelastus sekoitetaan käy-tännön uskonelämän vaelluksen kanssa, ja tällöinihminen pyrkii pelastamaan itsensä – saattamaantäydelliseksi pelastuksensa – omien tekojensa kaut-ta. Ihminen pyrkii tällöin saattamaan vajaamittaisenomistamansa vanhurskauden täydelliseksi omientekojensa kautta.

Kristuksen vanhurskaus > täydellinen > eiihmisen teoista riippuvainen > uskosta eiteoista

Ihmisen vanhurskaus > epätäydellinen > ih-misen omista teoista riippuvainen > teoistaei uskosta

Synnin voimasta vapautuminen ei ole ihmisenomanvanhurskauden luomista eikä rakentamista –niin että ihminen pyrkisi syntisestä luonnostaanvapaaksi kelvatakseen Jumalalle, vaan se on täydel-lisen ja loppuunsaatetun Kristuksen vanhurskaudenomistamista uskossa Häneen. Ihminen ei enää yritävapautua, vaan hän omistaa vapauden Kristuksessa.Usko täydelliseen Kristuksen vanhurskauteen va-pauttaa ihmisen yrittämästä vapautua synnistä, jasiirtää ihmisen Jumalan vanhurskauden mukaiseenuuden elämän jo olemassa olevaan tilaan. Käytän-nön uskonvaelluksessa muuttuminen, uskossa

omistettavan Kristuksen vanhurskauden kautta oneriasia kuin yrittäminen kelvata Jumalalle muut-tumisensa kautta. Ihminen joko omistaa vanhurs-kauden tai hän rakentaa vanhurskautta – nämä ovatristiriidassa keskenään, ja toimivat täydellisestitoisiaan vastaan.

Tietoisuus synnin kadottavasta luonteesta että syn-nin halun jatkuvasta olemassa olosta jättää ihmisenristiriitaiseen tilaan. Ihminen kokee halua syntiin,mutta tietää sen olevan vakava rikkomus Jumalaakohtaan. Jo yksistään halu syntiin saa ihmisen ko-kemaan itsensä syylliseksi Jumalan edessä. Tällöin

ihminen vielä taistelee syvimmässä olemuksessaanJumalalle kelpaamisen kanssa. Ihminen yrittää voit-


13/87

13


taa halun ja himon syntiä kohtaan - joka on todelli-nen ja jatkuvasti luonteessamme olemassa oleva –sillä sisäisellä rangaistuksen pelolla jonka Jumalaantaa synnin teoille. Vapautuminen on tällöin siisvääristynyttä Jumalan mielisuosion hakemista. Täl-löin ihminen pyrkii vielä saavuttamaan voittoa syn-

nistä kelvatakseen sen kautta Jumalalle, toisin sa-noen rakentaaksensa omaa vanhurskautta Jumalanedessä joka kelpaisi Jumalan tahdon mukaisena.Pohjimmiltaan siis edellä kuvattu tapa taistella syn-tiä vastaan onkin oma vanhurskauden rakentamistaja oman näennäisen muuttumisen (synnistä puhdis-tumisen) varaan rakentamista. Ihminen pyrkii an-saitsemaan Jumalan mielisuosiota sen muutoksenperusteella, jossa ihminen kokee tulleensa enem-män Jumalan tahdon mukaiseksi elämässään.

Taistelu synti vastaan ei saa olla taistelua kelvatak-semme Jumalalle. Muuten se on omavanhurskaudenluomista ja omien tekojemme varaan pelastuksenluomista. Taistelu syntiä vastaan tulee olla uskossaKristuksen vanhurskauteen turvautumista ja siihenluottamista. Tällöin ihminen ei yritä pelastaa itse-ään synnin vallasta vaan omistaa voiton synnistäKristuksen vanhurskaudessa. Tämän voiton omis-taminen on se, että Jumala lukee Kristuksen van-hurskauden minulle ilman tekoja, yksin uskostaJeesukseen. Voitto synnistä on Kristuksen vanhurs-kaus, sillä se on Jumalan vanhurskautta, jossa ei olesyntiä eikä mitään Jumalan tahdon vastaista. Jumalaei anna Kristuksen vanhurskautta ansiona itse saa-

vuttamallemme näennäiselle synnin kukistamiselle,vaan Jumala vanhurskauttaa syntisen uskosta Kris-tukseen. On eriasia tulla vanhurskautetuksi synti-senä, kuin ansaita vanhurskaus hyvien tekojen pe-rusteella.

Jumala taistelee syntisen vapaaksi synnin himosta jasiitä syntyneistä tottumuksista. Jos ihminen taiste-lee vapauttaan synnistä, hän aina tekee sen ansionja Jumalalle hyväksytyksi tulemisen motivaationperusteella. Ihmisen motivaatio on siis aina omassaitsessään väärä – synnin turmelema, ja se kääntyyaina Kristuksen vanhurskautta vääristeleväksi ja

sitä halventavaksi. Jumala itse siis taistelee ihmisenvapaaksi jo Kristuksessa toteutuneen taistelun pe-rusteella. Jeesus taisteli meidät vapaaksi, ja nyt Häntoteuttaa voittoaan vanhurskautensa kautta meidänelämässämme. Ihmisen itsensä tulee lopettaa tais-telu (pyrkimys saamaan vanhurskas hyväksyntäJumalalta itselleen) ja antaa Jumalan taistella Kris-tuksen vanhurskauden kautta ihmisessä tapahtuvamuutos. Oleellinen ero tässäkin on pyrkimyksellätulla hyväksytyksi, kuin että ihminen jo olisi Kris-tuksen vanhurskaudessa hyväksytty. Ihminen jokopyrkii pelastukseen tai hän on jo pelastettu. Oikea

taistelu on pysyä ainoastaan Kristuksen vanhurs-kaudessa, Jumalan sanassa ja luottaa yksin molem-piin uskon yksinkertaisuudessa. Kaikki muunlainen

taistelu vain vääristelee ja vähättelee Kristuksenvanhurskautta, perustuen silloin ihmisen tekoihin jakykyihin.

Kristuksen vanhurskaus ei katso ihmisen tekojaeikä lahjoita siinä olevaa täydellistä Jumalan mie-

lisuosiota minkäänlaisten tekojen perusteella. Ju-mala vanhurskauttaa syntisen – synnin vallan allataistelevan ja sen tekojen riepotteleman ihmisen -uskosta Kristukseen, ja osoittaa Pyhän Henkensä jaRaamatun kautta, että ihminen on omassa vajaamit-taisuudessaan sekä keskeneräisyydessään täysinJumalalle kelpaava Kristuksen vanhurskauden täh-den. Vapautuminen tällöin alkaa tapahtua täydelli-sestä Kristuksen vanhurskaudesta käsin. Ei siis niinettä sillä pyrittäisiin aikaansaamaan Jumalan mie-lisuosiota, vaan että jo olemassa olevasta Kristuksenvanhurskaudesta käsin ihminen alkaa Jumalan ar-mon avulla kasvamaan kohti yhä enenevää vapauttasynnistä ja siinä jatkuvasti olemassa olevista hi-moista. Tämä kasvu perustuu Kristuksen vanhurs-kauteen - ei ihmisen kykyihin eikä tahdon voimaan -siihen Jumalan tekoon, jossa ihminen on uskostayksin asetettu Kristuksen vanhurskauden piiriin.Muutos on mahdollista täydellisestä Kristuksenvanhurskaudesta käsin, ei vajaamittaisesta ja puoli-tiehen jääneestä vanhurskaudesta käsin jota ihmi-nen omilla teoillaan yrittää saada täydelliseksi.

----------

JUMALA VANHURSKAUTTAA SYNTISEN US-KOSTA JEESUKSEEN

Vanhurskautus perustuu Jumalan itsensä omista-maan, muuttumattomaan vanhurskaaseen luon-teenpiirteeseen, jota ilman yhteys Jumalan kanssaon mahdotonta. Ilman samankaltaista jumalallistavanhurskautta, joka on täydellisesti Jumalan luon-teenpiirteen mukainen, ihminen ei voi päästä ju-malayhteyteen eikä elää siinä.

Syntien anteeksiantamus sekä uudestisyntyminen

ovat olennaisimmat sekä tärkeimmät muutokset,ihmisen pyrkiessä kohti vanhurskauteen perustu-vaa jumalayhteyttä. Jumala poistaa vanhurskaantuomion sekä vihan syntiä kohtaan, ja osoittaa senaikaansaaneen uhrin välityksellä ihmiselle anteek-siantamuksen ja johtaa ihmisen uudestisyntymisenkautta uuteen elämään. Anteeksiantamus - kutenuudestisyntyminenkin - on mahdollista vain Juma-lan syyttömään uhriin kohdistuneessa tuomiossa.Syytön aikaansaa kohtaamansa kuolemantuomionkautta synnistä sovituksen syylliselle ja johtaa näinitsessään toteutuneen Jumalan vanhurskaan tuo-mion kautta syyllisen anteeksiantamuksen sekä

uuden elämän todellisuuteen. Synti tuomitaan uh-


14/87

14


rissa, ja juuri tässä tuomiossa - Jumalan vanhurs-kaus täyttyy, toteutuu sekä lahjoitetaan syntiselle.

Ennen kuin ihminen voi päästä yhteyteen vanhurs-kaan Jumalan kanssa, on ihmisen ymmärrettäväJumalan vanhurskas tuomio kaikelle synnille. Jos

näin ei olisi, ihminen itse määrittelisi mihin van-hurskaus perustuisi, eikä näin alistuisi Jumalanvanhurskauden alle. Ihmisen tulee alistua Jumalanvanhurskauden alle. Yhteys Jumalaan perustuu nii-den vaatimusten täyttymiseen sekä sen vanhurs-kauden että pyhyyden mukaisuuteen, jota Jumalaitse edustaa. Yhtälailla voimme sanoa, että yhteysJumalaan perustuu yksinomaan niiden vaatimustentäyttymiseen sekä sen vanhurskauden että pyhyy-den mukaisuuteen, jota Jumala itse edustaa.

Synnin kautta turmeltunut ihminen edustaa itses-

sään täydellistä vastakohtaa Jumalan vanhurskau-delle. Siksipä ihmisen täytyy ensin saada sovitustekemistään rikkomuksista ja epävanhurskaudes-taan, lähestyäkseen Jumalaa että päästäkseen Ju-malan yhteyteen. Synti itsessään säilyttää pysyvästiJumalan vihan ihmisen yllä.

Syntien anteeksiantamus on mahdollista vain viat-toman, synnistä tietämättömän uhrin kautta, jonkaylle Jumala laskee kaiken sen tuomion ja rangais-tuksen, joka kuuluisi synnissä eläneen ja koko luon-tonsa puolesta synnin kautta turmeltuneen osaksi.Sijaisuhri kärsii täten Jumalan vanhurskaan tuo-

mion ja saa kuolemansa kautta syylliselle aikaansyntien sovituksen. Sijaisuhrin kuolema täten sovit-taa täydellisesti syyllisen rikkomukset ja pyyhkiipois Jumalan tuomion sekä vihan hänen yltään.

Vasta sijaisuhrin aikaansaaman sovituksen kauttaihminen voi lähestyä vanhurskasta Jumalaa, ja vastasijaisuhrin aikaansaaman sovituksen kautta Jumalavoi uudestisynnyttää epävanhurskaudessa, Jumalantuomion ja vihan alla eläneen ihmisen uuteen –Jumalan vanhurskauden mukaiseen uuteen elä-mään. Epävanhurskauden, syntisyyden sekä Juma-

lan vihan alla oleva ihminen elää saatanan vallassa,ja siksi syntien anteeksiantamuksen kautta Jumalatahtoo siirtää ihmisen saatanan vallasta oman van-hurskaan elämänsä valtapiiriin. Tätä muutosta,jossa ihminen siirtyy synninhallitsijan sielunviholli-sen valtapiiristä Jumalan vanhurskaaseen valtapii-riin kutsutaan uudestisyntymiseksi. Tämä muutos -uudestisyntyminen - ei voi tapahtua, jollei ihminenolisi tätä ennen sovitettu tekemistään rikkomuk-sista Jumalan vanhurskaan tuomion kautta. Tämätuomio on tapahtunut sijaisuhrin kuolemassa, jonkaedellä selkeästi esitimme.

Jotta voimme olla Jumalan vanhurskaan sekä Hänenpyhyytensä mukaisen yhteyden sisällä, tulee mei-

dän olla Jumalan vanhurskauden mukaisia. Kaikkisynti tuhoaa yhteyden, koska yhteys Jumalan kanssaperustuu Hänen olemassa olonsa mukaisuuteen, siispyhyyteen ja vanhurskauteen. Täten Hänen pyhyy-tensä kuluttaa kuin tuli kaiken synnin, kapinallisuu-den sekä pimeyden hallitsijan mukaisen luonteen-

laadun, joka pyrkii Hänen läheisyyteensä. IlmanJumalan mukaista vanhurskautta että pyhyyttä,emme voi lähestyä, emmekä olla missään yhtey-dessä Jumalan kanssa.

Siksi olennaisinta Uuden Testamentin evanke-liumissa on sanoma Jumalasta, joka vanhurskauttaasyntisen. Jos näin ei olisi, ihmisen joko tulisi van-hurskauttaa itse itsensä tai pysyä iankaikkisestierossa Jumalasta. Muuta vaihtoehtoa ei olisi.

Jumala vanhurskauttaa syntisen armosta, yksin

Jumalan itsensä aikaansaaman sovituksen perus-teella. Tämä armo on ilmentynyt ja ihmisille annettuJeesuksessa Kristuksessa, joka on uhrannut itsensäiankaikkisen sovituksen aikaansaamiseksi. Jeesuson kohdannut kuolemassaan Jumalan vihan syntiäkohtaan ja maksanut verellään syntiä kohtaan osoi-tetun rangaistuksen. Täten Jeesuksessa on kokomaailman kadotustuomio poistettu, koska Hän itsekuolemassaan kohtasi sen – peruuttamattoman jakuolemaan johtaneen Jumalan tuomion syntiä koh-taan. Tuomio sai uhrissa aikaan sovituksen.

Jumala lahjoittaa vanhurskauden uskossa Kristuk-

seen sellaiselle ihmiselle joka turvautuu yksin us-kossa Jeesuksessa lahjoitettuun vanhurskauteen.Jumala lukee syntiselle sovituksen ja anteeksi an-taumuksen, sekä lahjoittaa täydellisen että pyhän,Jumalan itsensä mukaisen vanhurskauden. Armo onihmisen ulkopuolelta tuleva Jumalan pelastusteko,sekä ihmisen totaalinen luonnon muutos Jumalanvanhurskauden mukaiseen uuteen elämään Jee-suksessa Kristuksessa. Tätä ihminen ei voi ansaita,eikä vaatia itselleen omien tekojensa tai edes epä-onnistumistensa perusteella. Tämä Jumalan van-hurskaus luetaan syntisen omaisuudeksi uskossaJeesukseen Kristukseen – ilman ihmisen omia te-koja.

Uudestisyntymisessä me siirrymme lain alta armonalaisuuteen. Tämä merkitsee Jumalan vanhurskau-den omistamista ja uutta elämää Jeesuksessa Kris-tuksessa. Vain yksin siitä lähtökohdasta käsin, ettäsyntinen saa uskon kautta Jeesukseen omistaa Ju-malan vanhurskauden itselleen, alkaa armon kauttatapahtuva elämän muutos. Muutoksen saa aikaanJumalan vanhurskaus, ei ihmisen omavanhurskauseikä edes pyrkimykset saavuttaa Jumalan vanhurs-kautta omien tekojensa perusteella. Armo lahjoittaa

ihmiselle uuden elämän, johtaa ihmistä konkreetti-seen elämän muutokseen sekä kasvattaa ihmistä


15/87

15


luopumaan Jumalan tahdon vastaisista tekijöistäelämässään. Tämä armo on Jumalan vanhurskausJeesuksessa Kristuksessa.

Elämän muutos on siis Jumalan vanhurskaudenomistaminen uskossa Jeesukseen Kristukseen. Sillä

kaikki muu ihmisyritelmä pyrkiessään muuttamaantai parantamaan omaa elämäänsä Jumalan vanhurs-kauden mukaiseksi, kääntyy ihmisen omavanhurs-kaudeksi ja näin kieltää lahjavanhurskauden ole-massa olon. Ihminen ei koskaan voi saavuttaa Ju-malan mukaista vanhurskautta omien tekojensaavulla. Päinvastoin, ihminen aina jää vajaamittai-seksi, omassatunnossaan epävarmaksi sekä muidenihmisten sekä Jumalan asettamien vaatimustenheiteltäviksi. Pyrkiessään itse ansaitsemaan van-hurskautta Jumalan edessä, ihminen kieltää lahja-vanhurskauden ja perustaa pelastuksensa omanitsensä varaan. Ainoastaan armon kautta lahjoitettuJeesuksen Kristuksen vanhurskaus on Jumalan van-hurskauden mukaista, ja riittää täyttämään täydelli-sesti Jumalan pyhyyden sekä Jumalan lain vaati-muksen.

Vain uskon kautta omistettava Jumalan armo - Jee-suksen Kristuksen lahjavanhurskaus - on ainoa pe-rusteellinen ihmiselämää muuttava tekijä. Tässäihminen astuu syrjään, ja Jumala itse alkaa toimiaihmisen elämää muuttavana tekijänä. Pyhitykseenjohtava elämä, ja siinä yhäti kasvava ja eneneväelämä, on yksin ainoastaan uskossa ihmiselle lahjoi-

tettua Jumalan vanhurskautta Jeesuksen sovitus-työn perusteella. Pyhitys elämä ei astu erilliseksi tailisääväksi tekijäksi uskossa omistettavalle Jumalanlahjavanhurskaudelle Jeesuksessa Kristuksessa,vaan se on yksin siitä käsin aikaansaatua ja mah-dolliseksi tullutta. Pyhä elämä on sen Jumalan van-hurskauden ilmentymistä, jonka ihminen vastaanot-taa yksin uskosta Jeesukseen Kristukseen. Tämäilmentyminen perustuu ainoastaan armoon, Juma-lan aikaansaamaan pelastukseen ja siihen uskoonettä syntinen on vanhurskas Jumalan edessä Kris-tuksen Jeesuksen ansiosta. Armo on siis tekijä, jokavapauttaa ihmisen Jumalan aikaansaamaan pyhi-

tyselämään. Kaikki muu tämän ulkopuolella, onihmisen omaa yritelmää kelvata Jumalalle omientekojensa nojalla.

Pyhitys on uskoa Jeesuksen Kristuksen vanhurskau-teen, sen täydellisyyteen ja muuttumattomuuteensekä siihen turvautumista. Se ei ole Kristuksen van-hurskautta ansaitsevaa, ei siihen mitään lisäävääeikä pois ottavaa, vaan yksistään uskoa ja luotta-musta siihen, että syntinen on Jumalan edessä täy-dellisesti vanhurskas Jeesuksen Kristuksen ansiosta.Tämä armon omistaminen Jumalan aikaansaamassa

pelastuksessa vapauttaa ihmisen oman yrittämisenja omien pelastus yritelmiensä mahdottomuudestasiihen tosiasiaan, että tämä ihminen on vanhurskas

nyt siinä hetkessä ja tilassa missä hän uskoo Kris-tuksen vanhurskauden Jumalan hänelle aikaansaa-maksi. Usko Jeesukseen pelastaa syntisen, koskavain yksin uskossa Jeesukseen Jumala vanhurskaut-taa syntisen.

Tätä Jumalan Kristuksessa lahjoittamaa vanhurs-kautta ei murenna ihmisen oma keskeneräisyys, eine ongelma pesäkkeet jotka tuottavat ihmisellevaikeuksia oman omantuntonsa tai vaelluksensakanssa. Tämä Jumalan vanhurskaus on täydellistä jamuuttumatonta. Jeesuksen vanhurskaus Jumalanedessä on iankaikkista, katoamatonta ja muuttuma-tonta. Täten syntinen, joka uskossa turvautuu Kris-tuksen vanhurskauteen, omistaa oman vajaamit-taisuutensa ja keskeneräisyytensä keskellä täydelli-sen sekä muuttumattoman Jumalan vanhurskauden.Tämä Jumalan vanhurskaus on ihmisestä riippuma-tonta ja yksin Kristukseen perustautuvaa. Se ei pe-rustu ihmisen elämän muutokseen tai siihen kuinkapaljon ihminen on päässyt kokemaan Jumalan ar-mon vapauttavaa ja muuttavaa voimaa elämässään.Se ei perustu muiden ihmisten antamiin vaatimuk-siin tai edellytyksiin millainen ihmisen tulisi olla.Tämä Jumalan vanhurskaus luetaan syntiselle us-kossa Jeesukseen ilman mitään ehtoja ja tekoja. SilläJeesus itse täytti tämän vanhurskauden ehdot ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Siksi ihmi-nen on yhtaikaa syntinen ja vanhurskas. Itsessäänvajaamittainen ja keskeneräinen, mutta Kristuk-sessa vanhurskas ja täysin Jumalan pyhyyden vaa-

timuksen täyttävä.

Tästä lähtökohdasta käsin Jumala alkaa muutta-maan ihmistä Kristuksen kaltaiseksi. Tämä muutosei ole syntisen ihmisen luonnon muuttamista pa-remmaksi, vaan se on sen Jumalan vanhurskaudenesille tulemista, jonka Jumala on syntiselle uskossaJeesukseen lahjoittanut. Ihminen helposti kuvitteleeJumalan alkavan parantelemaan tämän ihmisenomaa syntisyyttä Jumalan tahdon mukaiseksi, jokatarkoittaisi Jumalan tekevän tästä ihmisestä itsel-leen kelpaavaa. Näin Jumalan armo Kristuksessa eikoskaan toimi. Jumala ei koskaan toimi ohi Kristuk-

sen, eikä ohi sen vanhurskauden jonka syntinenuskossa Jeesukseen omistaa. Jumalan armo antaauskossa sen vanhurskauden ihmiselle, joka yksin onKristuksessa, ja toimii tästä lahjavanhurskaudestakäsin ihmistä muuttavana tekijänä. Täten kaikkimuutos, joka näkyy syntisen ihmisen elämässä, onJeesuksen Kristuksen vanhurskautta ei ihmisenomaa hyvyyttä, eikä edes pyrkimystä siihen. Jumalailmentää Kristuksen vanhurskauden syntisessä, jokauskoo yksin Jeesuksen vanhurskauden olevan riit-tävä ja ainoa pelastuksen antava vanhurskaus. Muu-tos ei siis pyri pelastukseen, vaan se omistaa jo ole-

massa olevaa pelastusta Jeesuksessa ja saa sen kaut-ta kokea konkreettista elämän muutosta.


16/87

16


TÄYDELLISEKSI TEHTYNÄ JUMALAN RAKKAU-DESSA

1Joh.4:10 ”.Siinä on rakkaus - ei siinä, että merakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän ra-kasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syn-

tiemme sovitukseksi.”

Jotta me voisimme ymmärtää Jeesuksen itsensäantamaa velvoitusta, ja sen sisällä olevaa merkitystävalvomiselle, on meidän tutkittava raamatusta Ju-malan rakkauden suhdetta meihin, ja siinä toimivanvastavuoroisuuden lainalaisuuksia (toimintaraken-teita). Johanneksen antama ilmoitus täydellisestärakkaudesta haastaa meitä pureutumaan valvomi-sen, ja sen sisällä koettavan vääränlaisen pelonpoistamiseen sen rakkauden kautta jolla Jumala itseon meitä Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa rakas-

tanut. Tarkoituksemme ei siis ole kumota raamattuaraamatulla, vaan etsiä Jeesuksen antamalle käskylle”Valvokaa !!” sen kokonaisvaltainen merkitys Ju-malan evankeliumin sisällä, ja täten ymmärtää val-vomisen todellinen merkitys.

Johannes kirjeessään painottaa rakkauden voittavaasuhdetta rangaistuksen pelossa koettavaan epä-varmuuteen. Hän sanoo, että jos me joudumme ran-gaistuksen pelon vallassa pelkäämään, niin me em-me vielä ole tulleet, emmekä päässeet täydelliseksirakkaudessa. Kirjeensä toisessa luvussa, ja sen ja-keessa viisi hän sanoo : Mutta joka pitää hänen sa-

nansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täy-delliseksi tullut. Täydelliseksi tullutta Jumalan rak-kautta ei siis voida ymmärtää välinpitämättömyy-tenä suhteessa Jumalan sanaan - raamattuun. Sa-man kirjeen neljäs luku ja jae kaksitoista sanoo :

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakas-tamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä,

ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Täydelliseksi tullutta Jumalan rakkautta tulee ym-märtää toinen toisiimme kohdistuvana rakkautena,ei siis oman etumme ja oman ‘pelastuksemme’ säi-lövänä itsekkäänä tekijänä. Täydelliseksi tullut rak-kaus on Kristuksen mielen laatua, joka ei etsiomaansa, vaan myös toisten(kin) parasta.

Tällaisen rakkauden sisällä me olemme vapautu-neet Kristuksen Jeesuksen sovintouhrin kautta Ju-malan rakkauden tuntemiseen, jonka vaikutuksenaovat :

Jumalan sanan pitäminen,

sekä

toinen toistemme rakastaminen.

Nyt, helposti ajatuksemme yhdistävät esitetyt Ju-malan rakkauden vaikutukset itse pelon karkotta-viksi tekijöiksi niin, että alamme tutkia itseämmeolemmeko me pitäneet Jumalan sanasta kiinni (jakuinka paljon) sekä olemmeko me rakastaneet vel-jiämme ja sisariamme (ja kuinka paljon). Ajatuk-

semme tämän jälkeen summaavat tehdyt teot suh-teessa rangaistuksen pelkoon, ja ajattelemme, ettäkun lisään omassa elämässäni Jumalan sanan pi-tämistä sekä veljien ja sisarien rakastamista, siinäsamassa suhteessa katoaa omassatunnossani koet-tava rangaistuksen pelko. Toimiessamme näin metoimimme väärinpäin. Sillä mainituissamme raama-tunviitteissä (1Joh.2:5 (katso alaviite 1) ; 4:12) kie-liopillinen muoto on menneessä muodossa: ”...on jotullut...” (katso alaviite 2) Jakeet siis sanovat: ” jokaon jo tullut täydelliseksi rakkaudessa, hän pitääkiinni Jumalan sanasta (ja yhäti tulee kasvamaansiinä)...joka on jo tullut täydelliseksi rakkaudessa,

hän rakastaa veljiään ja sisariaan (ja yhäti tuleekasvamaan siinä)...” Huomattavaa on siis jakeidenmerkityksenä oleva Jumalan rakkauden vaikutus, eisen ensisijainen saavuttaminen. Rakkauden täydel-liseksi tuleminen on siis jo valmiin täydellisen rak-kauden tulosta ja seurausta Jeesuksessa Kristuk-sessa.

Täydellinen rakkaus on siis jotain muuta kuin mei-dän yritystemme tulosta. Täydellinen rakkaus onJumalan rakkaus (agape) suhteessa meihin syntisiinihmisiin. ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että

Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, ettäme eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus - eisiinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, ettähän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syn-tiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näinmeitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset ra-kastamaan toinen toistamme.” Lähtökohtana täy-dellisen rakkauden saamisessa ei ole siis meidäntekomme, vaan se Jumalan teko, jonka Hän teki Po-jassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tätä Jumalan teonvaikutusta Room.5:5:den mukaisesti vuodatetaanmeidän sydämiimme jatkuvasti ja toistuvasti PyhänHengen kautta, jonka Hän on meille kertakaikkisesti

antanut. Tämä Jumalan rakkauden vuodattaminenon Jeesuksen Kristuksen haavoissa oleva pelastus,jonka me uskon kautta Hänen vereensä PyhässäHengessä omistamme. Tämän rakkauden kautta mevapaudumme rangaistuksen pelosta ja kadotustuo-mion pelosta, sillä tässä, ja vain juuri tässä rakkau-dessa me näemme Kristuksen Jumalan vihan kanta-neena ja ristinkuolemallaan sovituksen ja lunastuk-sen valmistaneena. Vain Hänen haavoistaan vuoda-tettava Jumalan rakkaus on se täydellinen rakkaus,jossa ei ole rangaistuksen pelkoa, ja jossa me pi-dämme kiinni Jumalan sanasta sekä rakastammeveljiämme ja sisariamme. Jumalan teon kausatiivi-nen vaikutus on velvoittava: Kun Jumala on rakasta-nut meitä, olemme me velvolliset rakastamaan Ju-


17/87

17


malaa sekä toisiamme. Me tulemme täydellisiksiJumalan rakkaudesta Kristuksen rakkautta katsel-len, ja me tulemme täydellisiksi tämän rakkaudenkonkretisoitumisessa sen täydellisen rakkaudenkautta jossa meidät on Jumalan teossa tehty täydel-lisiksi rakkaudessa. Tästä rakkaudesta käsin me

pääsemme kiinni siihen Hengen todellisuuteen Kris-tuksen Jeesuksen sovituksessa, jossa me pääsemmeterveellä tavalla ymmärtämään myöskin valvomisenmerkityksen, suhteessa Hänen sanaansa ja toi-siimme. ”...Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pi-dämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät oleraskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta,voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maa-ilman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, jokavoittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on

Jumalan Poika?...” (1Joh.5:3-5)

[1] Lauseen verbi ”...τετελείωται..” annetaan(D.Wallace : Greek Grammar beyond The Basics) ns.proleptisena perfektinä. Tämä tarkoittaa enna-koivaa perfekti muotoa, jolloin verbimuoto osoittaaedeltäneen teon toiminnasta aikaansaatua tilaa,jossa verbin kohteena oleva juuri on. Jumalan tekoKristuksessa on tässäkin verbimuodossa osoitettuedeltäväksi teoksi, jonka seurauksena ihminen ontehty (passiivissa) ‘täydelliseksi rakkaudessa’.

[2] Kreikankielessä ilmaukset (2:5)

”...τετελείωται...” sekä (4:12) ”... τετελειωμένη..” ovatmolemmat passiivissa olevia verbejä. Täten toinentekijä saattaa täydelliseksi sekä määrättyyn pää-määrään juuri tässä tapauksessa kuvatun rakkau-den. Ihminen on rakkauden täytettävänä, ei itserakkautta ehdollistettuun päämäärään saattavana.Jumala on teon sanoissa aktiivi (tekijä), ihminen onvastaanottaja (passiivi).

----------

TUHLAAJAPOIKA MENI ITSEENSÄ

Luuk.15:17 ”Niin hän meni itseensä ja sanoi:”Kuinka monella minun isäni palkkalaisella onyltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä näl-kään!””

Jumalan mielenmukainen murhe saa aikaan paran-nuksen. Tämä murhe usein toteutuu elämässämme”kylvön ja niiton” lainalaisuuden mukaisena. Meniitämme sitä mitä olemme kylväneet. Tällöin elä-

män tilanteidemme summa johtaa meidät kohtaa-maan seuraukset valinnoistamme, käyttäytymises-tämme (toisia ihmisiä, itseämme ja Jumalaa koh-

taan) ja siinä kohtaamaan syntisyytemme jollaolemme elämämme ajaneet umpikujaan ja tuhoon.

Silti, me reagoimme tähän ahdistuksen ja murheentapahtumaan monella eritavalla. Siksi Raamattusanookin, että ”Jumalan mielen mukainen murhe

saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksija jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuot-taa kuoleman.” (2Kor.7:10) Mitä on siis Jumalanmielen mukainen murhe? Se on sitä että ihminenmenee itseensä.

Kuinka monesti me syytämme yhteiskuntaa, van-hempiamme, lapsiamme, puolisoamme, seurakun-taa niistä vaikeuksista, jotka nostavat meidät koh-taamaan syntisyytemme. Kuinka monesti me pa-kenemme kuin Adam ja Eeva – verhotaksemmeitsemme viikunanpuun lehdillä – osoittaaksemme,

että ahdistuksemme johtuu muista ihmisistä, kai-kista muista mahdollisista tekijöistä – mutta ei mis-sään tapauksessa meistä itsestämme.

Jumalan anteeksiantamus on annettu JeesuksessaKristuksessa, mutta tänään tässä istuessani – sy-västi miettiessäni niin itseäni kuin hyvin läheistäystävääni – me menetämme armon kohtaamisenJeesuksessa Kristuksessa sillä että me emme tun-nusta itse omaa syntisyyttämme, vaan vieritämmesyyn toisten niskoille. Tämä syyn takeettomuudenaikaansaaminen on itsensä puolustamista, ja tätenoman syntisyyden kieltämistä.

Sananl. 28:13 ”Joka rikkomuksensa salaa, se eimenesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, sesaa armon.”

Rikkomuksemme syyn vierittäminen toisen nis-koille on sen salaamista ja sen kätkemistä Jumalalta.Syyn takeettomuus on puolustuspuhe jolla yri-tämme vedota omaan syyttömyyteen, ja väittääjuuri usein ”syyn-ja-seurauksen” perusteella miksitoimimme Jumalaa rikkoen. Tämä on rikkomuksenkätkemistä ja oman syntisyytemme kieltämistä.

Tällöin Jumalan armo jää kaukaiseksi todellisuu-deksi Jeesuksessa, emmekä pääse kokemaan an-teeksiantamuksen voimaa ja vapauttavaa todelli-suutta. Päinvastoin, usein juuri tällaisen rikkomuk-sen salaamisen ja toisen syyksi vierittämisen he-delmänä on elämässämme katkeruus ja oma ylpeys.

Tuhlaajapoika näki seurauksen mihin synti oli hänetajanut. Ei edes sioille tarkoitettuja palkohedelmiäannettu hänelle ravinnoksi. Mutta huomaa - hän eisyyttänyt ketään elämänsä seurauksista. Ei alkanutpuida nyrkki taivasta kohden alkaen syyttämäänJumalaa kohtalostaan. Hän ei sättinyt isäänsä mie-lessään kuinka hänen isänsä ei ollut tullut häntäauttamaan. Ei syyttänyt veljeään, ei yhteiskuntaa


18/87

18


jossa hän eli. Ei niitä maailman irstautta myyneitätahoja, jotka olivat häikäilemättömästi käyttäneethäntä ja hänen isältä saatuja perintörahoja hyväk-seen. Ei - vaan hän meni itseensä, nousi ylös, ja päät-ti mielessään tunnustaa syntinsä isänsä edessä.Siksi hän löysi armon Jumalan edessä ja pääsi ko-

kemaan rakkauden ja syntien anteeksisaamisen.

----------

ETSITKÖ IHMISTEN ANTAMAA TUNNUSTUSTAJUMALAN ANTAMAN TUNNUSTUKSEN SIJAAN?

Room. 8:33 "Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?Jumala on se, joka vanhurskauttaa."

Montako tuhatta määritelmää ihmisviisaus on teo-logisessa safarijuoksussaan kehittänyt, jolla ihmisen

uskonelämää arvioidaan ja määritellään, jotta sillesuotaisiin tätä määritelmää hallinneen oppiraken-teen mukainen hyväksyntä. Liian monta. Muotokris-tillisyys on pelottavaa valtakristillisyyttä ja sitä yk-sistään hallitsee ihmisviisaus sekä määrättyjen ih-misten valta suoda oikeutus toiselle ihmiselle ollaJumalan lapsi. Ihminen siis on astunut pahimmillaanJumalan paikalle tuomitakseen tuomion – kuka pe-lastuu kuka ei. Tätä tuomiota ei yksikään ihminenvoi tehdä.

Luuk. 6:37 ”Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkääntuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin eiteillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaaanteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.”

Paavali kirjoitti aikanaan että rakkaus ei tee lähim-mäiselleen mitään pahaa ja sen tähden rakkaus onlain täyttymys (Room.13:10) Todellisen Jumalanrakkauden kohdannut ihminen ei hallitse toistaoman oikeaoppisuutensa nojalla, ei alista toistauskonnollisen tuomiovaltansa (toisaalla pelastus-valtansa) johdosta eikä myöskään käytä hyväksitoisen ihmisen heikkoutta eikä hänessä olevaa pe-lastuksen epävarmuutta. Jumalan armon kohdannut

ihminen asettuu samalle tasolle toisen ihmisenkanssa, koska hän itsekin tietää olevansa lähtökoh-diltaan aivan samanlainen kuin muut. Jeesuksessaoleva tukee veljeään ja sisartaan yhä syvempäänKristuksen tuntemiseen – eikä sido tätä ihmistäitseensä.

Monet vasta uskoon tulleet eivät ole päässeet kas-vamaan Kristuksen tuntemisessa, eivätkä tiedä mi-hin heidän pelastuksensa syvimmiltään perustuu.Tällöin epävarma, uskossaan kasvua etsivä ja juuriviattomasti apua etsivä voi joutua harhautetuksisillä, että hän alkaa hakea hyväksyntää omalle us-kolleen toisilta ihmisiltä. Modernin yhteiskunnanäärikollektiivisuus on hyvä esimerkki tästä. On kuu-

luttava isoon ihmisryhmään – ihmismassaan – jottakokisimme yhteenkuuluvuutta sekä oman epä-varmuutemme katoamista sen suuren ihmismassanjoukossa.

Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen, ei toinen

ihminen. Jumala vanhurskauttaa syntisen ihmisen,ei edes sitä tee oikeaoppinen seurakunta, eikä muutsakramentaaliset toiminnot. Kirkolla ei ole valtaavanhurskauttaa ketään, niin kuin ei kellään toisellauskovaisellakaan – vain Jumala yksin julistaa Kris-tuksen uhrin kautta syntisen ihmisen vapautetuksisynnin tuomiosta. Me vain toimimme Kristuksenpalvelijoina julistaessamme synnit anteeksi, muttaJumala on se joka vanhurskauttaa.

Älä etsi vahvistusta uskollesi muilta ihmisiltä, koskaheiltä et sitä koskaan saa. Älä turvaudu ihmismas-

sojen sokealuontoiseen putkijuoksuun, jossa tuskinmonikaan yksilönä uskaltaa pysähtyä miettimääntällaista ihmislaumaa ohjaavia sekä hallitsevia teki-jöitä – olkoon ne sitten uskonnollisia tai poliittisia.

Jumala vanhurskauttaa vain Jeesuksen sovintoverentähden ja tähän perustuen laskeudut perustalle, jotamikään inhimillinen instanssi ei voi horjuttaa. Ju-malan pelastusteko on kaiken ihmisvallan yläpuo-lella. Kun uskot Jeesukseen ja uskot että Hän onsovittanut sinun syntisi, olet silloin kaikkea ihmis-valtaa sekä uskonnollista voimaa korkeammalla.Tällöin olet vapautettu henkilökohtaiseen uskoon

Jeesuksessa Kristuksessa, etkä ole toisten hallitta-vissa etkä etsi toisilta oikeutusta, jotta sinua hyvälläsyyllä voitaisiin kutsua uskovaksi. Seisoipa sittenedessäsi kuka tahansa maailman mahti tai suuriuskonnollinen johtaja, ehkä antikristus itse, et siltihorjuisi – koska sydämessäsi kaikuisivat nämä sanat: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se,joka vanhurskauttaa.” Et perusta pelastustasi ihmis-ten antamiin sanoihin, vaan yksin ja ainoastaanJumalan ilmoitukseen ja siihen todistuksen jonkaHän sinulle antaa. Sinä voitat Karitsan veren kautta.

Ilm. 12:10-11 ”Ja minä kuulin suuren äänentaivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus javoima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hä-nen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemmesyyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidänJumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovatvoittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todis-tuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsärakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.”

----------


19/87

19


JUMALALLE KELPAAVA UHRI

Ps. 51:17 ”Jumalalle kelpaava uhri on särjettyhenki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä,Jumala, hylkää.”

Ihminen luonnostaan etsii toisilta ihmisiltä (kutenJumalaltakin) hyväksyntää. Saadakseen tarvitse-maansa hyväksyntää ihminen on valmis ehosta-maan itseään sekä mukautumaan niiden ihmistenmukaisiksi – ja niiden vaateiden mukaisiksi - joiltahyväksyntää ihminen etsii. Tällainen hyväksyntämyönnetään vain määrättyjen ehtojen täyttyessä.Tällöin ihminen ostaa toisilta ihmisiltä hyväksyntää(ehkä jopa Jumalaltakin), toisten ihmisten sanele-mien ehtojen mukaisesti.

Uskova ihminen voi langeta vääränlaiseen hyväk-

synnän etsintään. Tässä etsinnässä uskova alkaaalistua määrättyjen hallintavaltaa pitävien johtajientai muiden systeemien alaisuuteen, saadakseenheiltä omalletunnolleen tärkeän hyväksynnän jatäten myös vahvistuksen siitä, että hänen uskonsaon oikeaa ja elävää uskoa. Ihminen tällöin vahvistaaomaa uskoaan toisten ihmisten osoittamalla hyväk-synnällä.

Ihminen hakee paljolti elämässään ihmiskunniaa,eikä Jumalan kunniaa. Tämä johtuu juuri siitä vää-ristyneestä hyväksynnän etsimisestä, jolla me kiin-nymme enemmän ihmisiin kuin itse Jumalaan. Pa-

himmillaan tämä voi johtaa epätodelliseen seura-kunta elämään, jossa vahvimpana tekijänä on seu-rakunnan osalta saatava huomio, erityisarvo sekähyväksyntä. Tällöin uskosta tulee ihmisten mielis-telyä, ja se menettää voimansa Jumalan kunniaaetsivänä todellisuutena Jeesuksessa Kristuksessa.

Psalmista kirjoittaa, että Jumalalle kelpaava uhri onsärkynyt ja murtunut ihminen. Jumala ei siis vaadiehostuksia, todellisen tilamme peittelemistä eikäedes muiden ihmisten osalta saatavaa huomiota taimyötätuntoa. Me emme yritä saada hyväksyntää

Jumalalta teoillamme emmekä ihmisten kautta tule-vien tunnustusten nojalla, vaan me otamme vastaanJumalan aikaansaaman pelastuksen JeesuksessaKristuksessa. Pelastukseen tarttuminen on Jeesuk-seen turvautumista, ei pyrkimistä ansaitsemaanHäneltä hyväksyntää. Näin Jumala ottaa ihmisenvastaan alastomana, rehellisenä ja ehdottoman ai-tona. Tällainen uhri on Jumalalle kelpaava uhri.

Me pelkäämme tulla Jumalan hylkäämiksi, ja tämäntähden me touhuamme paljon saadaksemme Juma-lan mielisuosiota itsellemme hurskailla teoillamme.Valitettavaa on, että usein juuri tämä vain kätkeetodellisen minuutemme Jumalalta, ja jättää meidätlopulta etsimään hyväksyntää muilta uskovilta omil-

le hurskaille teoillemme. Kun Jumala ei niitä huomi-oi, niissä vaikuttavan itsepetoksen ja tekopyhyydentähden, me käännymme ihmisten puoleen saadak-semme teoillemme tarvittavan kunnian sekä huo-mionosoitukset.

Ihmisille kelpaava uhri on ulkoisesti huomiota he-rättävää, toiminnallista, käytännöllistä sekä jotainnäkyvää aikaansaavaa. Juuri sellaista mitä ihmis-silmä yleisesti pitää arvostettavana sekä hyväksyt-tävänä.

Jumalalle kelpaava uhri on ihmishuomiosta poisjäävä teeskentelemätön sekä aito ihminen, jokaturvaa sydämensä pahuuden ja tekopyhyyden Jee-suksen Kristuksen veren osoittamaan anteeksian-tamukseen ja näin antaa Jumalan muuttaa sydä-mensä palvelemaan Jumalaa rakkaudesta käsin, ei

hyväksyntää aikaansaavasti vaan hyväksynnästäsyntyneinä uskon tekoina. Tällainen ihminen ei etsiihmisten suosiota vaan Jumalan kunniaa omaanelämäänsä, ja siitä syntyvää elävän uskon todelli-suutta Jeesuksessa Kristuksessa. Silloin nämä todel-liset rakkauden teot eroavat ihmisteoista kaikkeinolennaisimmassa - nimittäin siinä, että ne etsivätJumalan kunniaa eivätkä ihmisten kunniaa.

Ihminen itse siirtyy syrjään, ja Jumala astuu esille.Tämä on tie, johon Jeesus meitä kutsuu. Kohtaa-maan itsemme, rikkoutuneisuutemme, syntisyy-temme, vajaa mittaisuutemme Jumalan kasvojen

edessä, tietäen, että Jumalalle kelpaava uhri on sär-kynyt ja murtunut ihminen.

----------

VALITUT KRISTUKSESSA PELASTUKSEEN

Ef.1:4 ”niin kuin hän (Jumala) ennen maailmanperustamista oli hänessä (Jeesuksessa Kristuk-sessa) valinnut meidät olemaan pyhät ja nuh-teettomat hänen edessään, rakkaudessa.”

Moni pohtii Jumalan osoittamaa valintaa ihmistäkohtaan ennalta määrättynä valintana, jossa toisetpelastuvat ja toiset eivät pelastu, tämä tapahtuenyksin Jumalan ennalta päätöksen mukaisesti..Tällöin Jumala jaottelisi oman suvereenin päätös-vallan mukaan toiset kadotukseen ja toiset pelas-tukseen. Tällaista toimintaa ei missään muodossavoisi kutsua pelastukseksi, vaan pikemminkin vali-koimiseksi.

Raamattu puhuu ennen maailman perustamistatapahtuneesta Jumalan valinnasta. Jumala on siis

tehnyt suvereenin ja auktoritatiivisen valinnan joennen maailman perustamista. Tämä valinta koh-distuu kaikkiin ihmisiin sen evankeliumin sisällä,


20/87

20


jossa kaikkia ihmisiä kutsutaan pelastukseen. Va-linta ei siis ole ennalta määrätty ihmiskohtalon lop-putulos, vaan se on Jumalan tekemä valinta jossakaikki ihmiset ovat valitut pelastukseen YKSISTÄÄNJeesuksessa Kristuksessa. Kaikkia ihmisiä Jumalakutsuu pelastukseen, heille osoitetun etsikkoajan

kautta.

Apt.2:23:ssa Pietari julistaa, että juutalaiset luovut-tivat Jeesuksen pakanoiden käsiin ristiinnaulitta-vaksi Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltä-tietämyksen mukaan. Jumala siis tiesi ja oli jo päät-tänyt Jeesuksen ristiinnaulitsemisen paljon ennenkuin itse ristiinnaulitseminen tapahtui. Ef.1:4 mu-kaan, tämä päätös tapahtui jo ennen maailman pe-rustamista.

Olenko minä valittu ? Olen, koska Jumala on sovitta-

nut kaikki minun syntini Jeesuksen Kristuksen kuo-lemassa, ja minulle lahjoitetaan iankaikkinen elämäyksin uskosta tähän Jeesukseen Kristukseen. Valintaon siis kaikille Jeesuksessa Kristuksessa. ennalta-määrätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaansiinä että YKSISTÄÄN Jeesus Kristus pelastaa, eikukaan muu. Jumala oli siis päättänyt jo ennenmaailman luomista pelastaa maailman, ja valitakaikki ihmiset pelastukseen ainoastaan JeesuksessaKristuksessa. Jumalan valinta siis antaa erityisoi-keuden ja yksinoikeuden pelastuksen tapahtuenVAIN Jeesuksessa Kristuksessa.

Olla valittu ja olla kutsuttu on olla pelastettu Jeesuk-sessa Kristuksessa. Päinvastoin se ei ole sitä, ettäolisimme ennalta määrätyt pelastukseen ilmanomaa henkilökohtaista tahdon valintaa. Jumala va-linta on tarjolla oleva pelastus Jeesuksessa Kristuk-sessa kaikille ihmisille..

Sardeen seurakunnasta sanotaan Ilm.3:4, että tässäseurakunnassa oli muutamia harvoja nimiä, jotkaeivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saivat käys-kennellä Jeesuksen kanssa valkeissa vaatteissa, sillähe olivat siihen arvolliset. Kuuluminen seurakun-

taan ei siis ole itsestään selvä pelastuksen ja Jeesuk-sen tuntemisen perusta. Perustana on puhtaat, tah-rattomat vaatteet. Vielä sanotaan että Sardeen seu-rakunnassa oli VAIN muutamia harvoja nimiä, jotkaeivät olleet tahranneet vaatteitaan. Uskova voi siisajautua tilaan jossa hänen hengellinen elämänsä eiosoita sitä arvollisuutta Jeesuksen läsnäoloon jotasen tulisi osoittaa. Vääränlainen luottamus ”auto-maatio-pelastukseen” ajaa ihmisen helposti tuudit-tautumaan väärään (synnin) rauhaan, ja näin ihmi-nen ei enää halua, eikä ymmärrä puhdistaa itseäänniistä Jumalaa loukkaavista että Hänet meistä erot-tavista teoista, jotka juuri tahraavat meidän puhtaat

vaatteemme, ja saattaa meidät arvottomiksi Jeesuk-sen läsnäoloon. Tällainen uskova pahimmillaan on

vaarallisen välinpitämätön ja holtiton suhteessaansyntiin, Jumalaan ja Hänen sanaansa. Synnin ai-kaansaama huolettomuus on pahin omaatuntoaturruttava (jopa paaduttava) tekijä.

Matt.25:ssä Jeesus puhuu kymmenestä neitsyestä.

Toiset heistä olivat valmistautuneet yösydännämenemään ylkää vastaan, toiset eivät olleet. Eronanäemme että viisaat neitsyet omasivat henkilökoh-taisen lisäöljyn yljän odottamiseen. Yljän saapuessamolemmat laittoivat lampunsa kuntoon, mutta kunkutsu kuului, tyhmät menivät toisten uskovien luopyytämään lisää öljyä (Matt.25:8). Tässä he tekivätkohtalokkaan virheen, joka todistaa selvästi, että heeivät tunteneet Jeesusta Kristusta henkilökohtai-sena pelastajanaan - joka ainoastaan tahtoi öljyäantaa. He kääntyivätkin ihmisten puoleen - saar-naajien, seurakuntien, opettajien, profeettojen puo-leen - vaikka heidän olisi tullut heti kääntyä Jeesuk-sen puoleen henkilökohtaisen kääntymyksen, pa-rannuksen tekemisen, uudistumisen sekä PyhälläHengellä sinetöidyksi tapahtumiseksi. He olivatkohtalokkaasti kiinni ihmisissä, ja näin he eivättunteneet elämän Herraa. Siksi heidän lamppunsalopullisesti sammui, ja näin he jäivät yljän kohtaa-misen ulkopuolelle.

Pela

uloskutsuttu 2011 pdf

Documents