80 GEOLOGI 70 (2018)

S aimaa Geopark ry hakee UNESCOGlobal Geoparks -verkoston jäse-nyyttä (kuva 1). Yhdistys jätti ha-kemuksen statuksen saamiseksi vii-

me vuoden marraskuussa, ja UNESCOn asi-antuntijat kävivät alueella heinäkuun alus-sa. UNESCO tekee päätöksen verkostoon pää-systä arvioijien raportin perusteella. Jäsenyy-den hyväksyminen tai kahden vuoden lisäai-ka ilmoitetaan ensi vuoden puolella. Suomes-sa on tällä hetkellä yksi UNESCO GlobalGeopark -statuksen saanut alue eli RokuaGeopark (Rokua Geopark 2018).

Maailmalla Geopark-toiminta alkoi jovuonna 1991, jolloin otettiin ensiaskeleet Eu-roopan Geopark-verkoston perustamiseksi(Nenonen 2015). Toiminta laajeni maailman-laajuiseksi vuonna 2004. UNESCO tuli mu-kaan kuvioihin 2001, jolloin Geopark-verkos-to siirtyi UNESCOn suojelukseen. SittemminUNESCOn vaikutus Geopark-toimintaan ontiivistynyt. Vuoden 2015 marraskuussaUNESCOn yleiskokous päätti perustaa uudenInternational Geoscience and Geoparks-ohjelman, jonka myötä luotiin UNESCO

UNESCOnasiantuntijat vierailivat

KAISA-MARIA REMES ja OLLI NURMILAUKAS

Global Geopark -status. Uusi UNESCO-sta-tus muutti verkoston haku- ja päätösproses-sia. Aiemmin päätöksen uusien alueiden hy-väksymisestä teki Geopark-verkoston koordi-naatiokomitea (Nenonen 2015), mutta nyky-ään hyväksymisestä vastaa UNESCOn hallin-toneuvosto (UNESCO Global Geoparks2018).

UNESCO Global Geoparks -verkostonjäsenalueet esittelevät alueensa merkittäviä geo-logisia kohteita. Saimaa Geopark -alueen pää-teema keskittyy eteläisen Saimaan järviluon-non geologisen kehityksen esittelyyn, johon onviime jääkautta seuranneena aikana vaikutta-nut erityisesti epätasaisesta maankohoamises-ta johtuva maanpinnan kallistuminen kohtikaakkoa. Nykymaisemassa tämä kehitys nä-kyy mm. eri korkeustasoilla olevina muinais-rantoina. Saimaan järviryhmän altaat ovat tar-jonneet tutkijoille paljon tutkimusmateriaalia,ja alueelta onkin kerättävissä kattavasti eri jul-kaisuja (esim. Hellaakoski 1922, Saarnisto1970, Pajunen 2004).

Saimaan geologiseen kehitykseen vaikut-taneet geologiset arvot koostuvat ikivanhasta

-alueellaSaimaa Geopark

81GEOLOGI 70 (2018)

Kuva 1. Saimaa Geopark -yhdistyksen jäsenkuntia ovat Mikkeli, Juva, Sulkava, Puumala, Ruokolahti,Imatra, Lappeenranta, Taipalsaari ja Savitaipale. Geopark-alueella on 65 geokohdetta (siniset pisteet) ja53 luonto- ja kulttuurikohdetta (punaiset pisteet).

Figure 1. The member municipalities of the Saimaa Geopark association are Mikkeli, Juva, Sulkava,Puumala, Ruokolahti, Imatra, Lappeenranta, Taipalsaari and Savitaipale. The Geopark area holds 65geosites (blue dots) and 53 natural and cultural sites (red dots).

82 GEOLOGI 70 (2018)

ja rikkonaisesta kallioperästä ja sen tunnetuim-masta kivilajista eli rapakivestä (esim. Rämöja Haapala 2005) sekä viime jääkauden lop-puvaiheessa mannerjäätikön eteen kerrostu-neista reunamuodostumista eli Salpausselistäsyöttöharjuineen (esim. Rainio 1996). Geo-logista lisäarvoa antavat erityisesti Geopark-alueen pohjoisosassa Pieksämäen drumliini-kentän muodostumat (Glückert 1973). Gla-siaaligeologinen sisältö kattaa siis Järvi-Suo-

men kielekevirran kaikki keskeiset osa-alueet(Punkari 1980).

Yllä mainitut Saimaa Geoparkin geologi-set arvot olivat tärkeässä roolissa UNESCOnasiantuntijoiden arviointikäynnillä. SaimaaGeoparkin alueelle saapui 3.7.2018 kaksi geo-logia, Van Tan Tran Vietnamista ja Charalam-pos ”Babbis” Fassoulas Kreetalta. Saimaa Geo-parkin henkilökunta ja jäsenkuntien edusta-jat esittelivät heille laajasti alueen geologisia ja

Kuva 2. Saimaa Geoparkin arviointikäynti alkoi Savitaipaleelta, kunnan pääopasteen luota. Kuvassavasemmalta alkaen Topiantti Äikäs (Saimaa Geopark ry:n puheenjohtaja), Olli Nurmilaukas (geologi-harjoittelija), Charalampos Fassoulas (UNESCOn asiantuntija), Van Tan Tran (UNESCOn asiantuntija), HeliRautanen (Saimaa Geopark ry:n toiminnanjohtaja) ja Kaisa-Maria Remes (Saimaa Geopark ry:n geologi).Kuva: Anna Tiippana.

Figure 2. The Saimaa Geopark evaluation started in Savitaipale, at the main sign post of the municipality.From left: Topiantti Äikäs (Chairman, Saimaa Geopark association), Olli Nurmilaukas (Trainee Geologist),Charalampos Fassoulas (UNESCO evaluator), Van Tan Tran (UNESCO evaluator), Heli Rautanen (ExecutiveManager, Saimaa Geopark association) and Kaisa-Maria Remes (Geologist, Saimaa Geopark association).Photo: Anna Tiippana.

83GEOLOGI 70 (2018)

kulttuurisia piirteitä neljän päivän aika-na (kuva 2).

Evaluointi alkoi Savitaipaleelta, mis-sä arvioijat tutustuivat Savitaipaleen kir-kon rapakivigraniittiin (kuva 3). Kirkonkivilaji ei ole Viipurin rapakivimassiivilletyypillisesti viborgiittia, vaan se on ra-kenteeltaan massamaista ja suorakaiteenmuotoisten kalimaasälpähajarakeidenympärillä ei ole ovoideja. Geologivieraatolivat hyvin kiinnostuneita Geopark-alueen kivilajeista ja rapakiven lisäksiihastusta herätti Sulkavan Amadeus-kivieli granaatti-kordieriitti-kiillegneissi, jotaei enää tällä hetkellä louhita aktiivisestiSulkavan Iisalossa (kuva 4). Amadeus-kiven tyyppinen suonigneissi on Geo-park-alueen yleisin kivilaji.

Savitaipaleelta matka jatkui Mikke-liin. Siellä vierailtiin mm. Urpolan luon-tokeskuksessa, joka tekee tärkeää työtäympäristökasvatuksen saralla, sekä tutus-tuttiin jäätikön sulamisvesien koverta-maan Pursialan hiidenkirnuun (kuva 5).Ensimmäinen päivä päättyi majoittau-tumispaikkaan Puumalan Sahanlahteen.Matkalla sinne pysähdyttiin vielä muu-tamassa kohteessa. Anttolan satamassaja Karihiekalla havainnoitiin Luonterinkarunkauniita maisemia ja Lietvedenmaisematien näköalapaikalla Saimaansokkeloisia selkiä, joiden muotoja 1,9miljardia vuotta vanhan kallioperän rik-konaisuusvyöhykkeet rajaavat.

Toinen evaluointipäivä vietettiinPuumalan geokohteissa. Yhtenä kohtee-na oli Rokansaari, jonne veneiltiin Sa-hanlahdesta norpan saattelemana. Kävisiis niin onnekkaasti, että arvioijat näki-vät saimaannorpan, tuon jääkauden jäl-keen Saimaaseen ”vangiksi” jääneen re-liktilajin, matkalla Rokansaareen. Ro-kansaari on osa 150 km mittaista, kat-

Kuva 3. Vuonna 1924 valmistunut Savitaipaleen kirkkoon rakennettu rapakivigraniitista. Rakentamiseenkäytetyt ja työstetyt lohkareet on louhittu muutamankilometrin päästä kaakosta, Lavikanlahden rannasta.Kuva: Arto Hämäläinen.

Figure 3. The church of Savitaipale, built in 1924, isconstructed of rapakivi granite. The boulders arequarried from Lavikanlahti, a few kilometers south-east. Photo: Arto Hämäläinen.

Kuva 4. Sulkavan suursoudut -patsas on tehtyAmadeus-kivestä. Kuva: Anna Tiippana.

Figure 4. The monument for the traditional Sulkavarowing competition is made from Amadeus rock. Photo:Anna Tiippana.

84 GEOLOGI 70 (2018)

Kuva 5. Pursialan hiidenkirnusyntyi noin 11 400 vuottasitten sulavan mannerjääti-kön reunavyöhykkeen allatunnelissa virranneenjäätikköjoen kalliopohjaiseenkohtaan. Pyörteinen virtakoversi kirnun kuljettamansakiviaineksen ja kavitaationavulla. Kuva: Kaisa-MariaRemes.

Figure 5. The pothole ofPursiala was formed ca.11,400 years ago at the edgeof the glacier in a meltwatertunnel. The turbulent currentcarved out the hole by erosionand cavitation. Photo: Kaisa-Maria Remes.

Kuva 6. Kuvan vasemmassalaidassa on Suursaimaa-vaiheen jälkeen paljastunutrantatörmä Rokansaaressa.Törmän edustan rantavallitja -palteet ovat syntyneetSuursaimaa-vaiheen jälkeenvedenpinnan laskiessa. Kuva:Jari Nenonen.

Figure 6. A shoreline bank(on the left) in Rokansaariformed during the GreaterSaimaa phase. The beachridges and shore walls infront of the bank wereformed as the water level fellafter the Greater Saimaaphase. Photo: Jari Nenonen.

85GEOLOGI 70 (2018)

konaista harjujaksoa, joka alkaa Pieksämäeltäja päättyy Kyläniemen kärkeen Toisella Sal-pausselällä. Saaren maisemia hallitsevat sup-palammet ja Saimaan eri vaiheissa muodostu-neet rantatörmät ja -vallit (kuva 6).

Puumalasta matkustettiin Sulkavalle mä-kisen drumliinimaiseman vilahdellessa bussinikkunoista. Sulkavalla vieraille esiteltiin siisAmadeus-kiven lisäksi Järvi-Suomen kieleke-virran keskiosassa muodostuneita drumliinis-elänteitä, jotka erottuvat erityisen hyvin aluettakuvaavista korkeusmallikartoista maisemanluode-kaakkosuuntauksena (kuva 7). Sulkaval-

la geologivieraat pääsivät kokeilemaan myöskirkkovenesoutua, koska evaluointi osui sopi-vasti yksiin Sulkavan suursoutujen kanssa.UNESCO Global Geoparks -verkostoon kuu-luvat alueet esittelevät geologisen luonnonpe-rinnön lisäksi aineetonta kulttuuriperintöä.Saimaa Geopark -alueella kirkkovenesoutu onyksi esimerkki aineettomasta kulttuuriperin-nöstä.

Kolmannen päivän vierailuohjelmaankuului Sulkavan lisäksi Ruokolahden ja Imat-ran geokohteita. Ruokolahdella arvioijille esi-teltiin suppakuoppien täplittämälle jäätikkö-

Kuva 7. Sulkavan keskusta sijaitsee drumliinimaastossa. Luode-kaakkosuuntaiset virtaviivaisetdrumliiniselänteet erottuvat hyvin korkeusmallilta, mutta maastossa niiden mittasuhteiden havainnointion vaikeampaa.

Figure 7. The municipal center of Sulkava is dominated by drumlin terrain. NW–SE trending moraineridges can be clearly seen in LiDAR maps but are more difficult to recognize on the ground.

86 GEOLOGI 70 (2018)

jokimuodostumalle rakennettuakirkonmäkeä, oivaa esimerkkiägeologian ja kulttuurin liitosta,sekä Kolmiköytisien kalliomaala-usta (ks. lehden kansi). Päivänpäätteeksi arvioijat tutustuivatyhteen Suomen kansallismaisemis-ta eli Imatrankoskeen ja Suomenvanhimpaan luonnonsuojelualu-eeseen, Kruununpuistoon. Imat-rankoski ja Kruununpuisto ovatSaimaa Geoparkin tärkeimpiäkohteita, koska Vuoksen puhkea-minen Ensimmäisen Salpausselänläpi 5700 vuotta sitten oli kään-teentekevä tapahtuma Saimaangeologisessa kehityksessä. Vuoksenpuhkeamisen myötä maankuorenkallistumisesta johtunut Suursai-maan transgressio päättyi, ja Vuok-si jäi Saimaan ainoaksi lasku-uo-maksi.

Kuva 8. Ilkonsaaressa geologia ja teologia kulkevat käsikädessä. Kuvassa näkyvä punainen rakennus on tsasouna,jonka esikuva löytyy Athoksen saarelta Kreikasta. Tsasouna onrakennettu granodioriittikalliolle. Ilkonsaaren granodioriittisisältää kookkaita, tulitikkulaatikkoa muistuttaviakalimaasälpähajarakeita. Kuva: Anna Tiippana.

Figure 8. In Ilkonsaari geology and theology are connected. Thered building built on top of the granodiorite rock is a tšasouna,an orthodox village chapel, whose exemplar is located on Athosisland, Greece. The granodiorite in Ilkonsaari contains relativelylarge feldspar phenocrysts. Photo: Anna Tiippana.

Kuva 9. Suurella Sarviniemellä reunamoreenin lohkareisuus korostuu, koska Suursaimaan aallothuuhtoivat selänteen rinteitä ja lakea noin 7000–5700 vuotta sitten. Kuva: Hanna Ollikainen.

Figure 9. The ice-marginal moraine in Suuri Sarviniemi is enriched in boulders because the wave actionduring the Greater Saimaa phase ca. 7000–5700 years ago has transported the finer material away.Photo: Hanna Ollikainen.

87GEOLOGI 70 (2018)

Neljäs ja viimeinen evaluointipäivä alkoiImatran Lammassaaren Ensimmäiseen Sal-pausselkään kuuluvalla reunadeltalla, missä ar-vioijat tutustuivat Baltian jääjärveen ja sitä seu-ranneisiin vesivaiheisiin muinaisrantojen muo-dossa. Seuraavaksi alkoi veneilyosuus Sal-pausselkien välisellä eteläisellä Saimaalla, jon-ka monista harju- ja kalliosaarista vierailtiinSatamosaaressa ja Ilkonsaaressa. Laguunimai-nen Satamosaari on osa laajaa vedenalaistahiekka- ja soramuodostumaa ja Ilkonsaari gra-niitista, granodioriitista ja tonaliitista koostu-va kalliosaari (kuva 8). Ilkonsaaresta matka jat-kui kohti Toista Salpausselkää. Asiantuntijatrantautuivat retkiseurueen kanssa TaipalsaarenSarviniemeen, missä oli hetki aikaa käysken-nellä Suurella Sarviniemellä, lohkareisella reu-namoreeniselänteellä, joka jatkuu viereisenPienen Sarviniemen tavoin luotoina ja veden-alaisina jatkeina Rastinvirran yli Kyläniemeen(kuva 9). Siellä Toinen Salpausselkä jatkuu jäl-leen laajoina reunadeltoina.

Arviointiurakka päättyi Lappeenrantaan,missä vierailtiin vielä Saimaan kanavalla jaPontuksen kaivannolla sekä Lappeenrannansatamassa ja linnoituksessa. Loppukeskustelunja palautteen jälkeen UNESCOn asiantunti-jat lähtivät kotimatkalle ja vieraillun isännätja emännät ansaituille kesälomille.

KAISA-MARIA REMESSaimaa Geopark ry

Virastokatu 255100 Imatra

kaisa-maria.remes@imatra.fi

OLLI NURMILAUKASMaakaari 1 A 100790 Helsinki

olli.nurmilaukas@helsinki.fi

Kaisa-Maria Remes toimii geologina Saimaa Geopar-kissa. Olli Nurmilaukas on Saimaa Geoparkin geologi-harjoittelija ja maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa.

Saimaa Geopark is aspiring to a membershipof the UNESCO Global Geoparks network(Fig. 1). If accepted, this would be Finland’ssecond official Geopark along with RokuaGeopark (Rokua Geopark 2018). Theapplication for the official Geopark status wassubmitted in November 2017 and UNESCOevaluators visited the area in July 2018. Thefinal decision will be made by the ExecutiveBoard of UNESCO (UNESCO GlobalGeoparks 2018) and will be based on thereport from the evaluators.

The main geological theme of SaimaaGeopark is the lake-developmental history inthe area, which is strongly related to large-scaletilting of the crust caused by uneven post-

Summary:UNESCO evaluators visited the Saimaa Geopark area

glacial rebound. The geological highlights arethe ancient bedrock including Rapakivigranites (Rämö and Haapala 2005), the Sal-pausselkä ice-marginal formations (Rainio1996) and their related esker terrains as wellas the Pieksämäki drumlin fields (Glückert1973). Several geological studies in the Sai-maa area have been carried out over the lastdecades (e.g., Hellaakoski 1922, Saarnisto1970 and Pajunen 2004).

During the UNESCO evaluation weekwe had the pleasure of having two geologistswith us, Van Tan Tran from Vietnam jaCharalampos ”Babbis” Fassoulas from Crete.The guests were introduced to the geologicaland cultural heritage of the Saimaa area on a

88 GEOLOGI 70 (2018)

four-day excursion (Fig. 2). The trip startedfrom Savitaipale, where we took a tour at theold rapakivi church (Fig. 3), constructed ofphenocrystal non-ovoidic rapakivi granite.Another local rock type the evaluators wereinterested in was the garnet-cordierite-micagneiss or Amadeus rock in Sulkava (Fig. 4). InMikkeli we visited, for instance, the UrpolaNature Center and the great pot hole ofPursiala, carved by glaciofluvial action (Fig.5). On the way to Puumala we stopped inAnttola, Karihiekka and Lietvesi to take a lookat the beautiful lake sceneries, dominated bythe lineaments of the 1.9 billion year oldPalaeoproterozoic bedrock. On a boat trip toPuumala’s Rokansaari, the evaluators werelucky enough to encounter a glacial relicspecies, the Saimaa ringed seal. Rokansaariisland is a part of 150 km long esker formation,dominated by kettle terrain and ancientshoreline banks (Fig. 6).

In Sulkava we introduced the drumlinfields formed in the central part of theFinnish Lake District ice lobe. The long-winding moraine ridges can be well seen inLiDAR maps (Fig. 7). The local culturalheritage is an important aspect in the Geoparkbrand and in Sulkava we had a chance to takepart in an old tradition, the church boatrowing competition of Sulkava. The nextdestination was Ruokolahti, where we visitedthe church hill, an excellent example of theconnection between geology and culturalhistory, and the ancient rock painting inKolmiköytisienvuori (magazine cower).Imatrankoski rapids was the single mostimportant geosite introduced to our guests .The breach of Vuoksi through Salpausselkä I,5700 years ago, was an epochal event in thedevelopment of Lake Saimaa, ending thetransgression caused by the tilting of the crust.

The last excursion day was spent on LakeSaimaa. We started from Lammassaari island,an ice-marginal delta, where we presented thelake-developmental phases of Saimaa, startingfrom the Baltic Ice Lake. On Saimaa we visitedthe lagoon-like sandy Satamosaari island andthe rocky Ilkonsaari islands (Fig. 8). The boattrip ended at Salpausselkä II, in Sarviniemicape. Finally we visited the cultural sites ofthe Saimaa Canal, the Pit of Pontus, Lappeen-ranta Fortress and the harbour of Lappeen-ranta.

KirjallisuusGlückert, G., 1973. Two large drumlin fields in central

Finland. Fennia 120:1.Hellaakoski, A., 1922. Suursaimaa. Fennia 43:4, 122 s.Nenonen, J., 2015. Geoparkit meillä ja muualla tuovat

geologiaa tutuksi kaikille. Geologi 67:128–136.Pajunen, H., 2004. Järvisedimentit kuiva-aineen ja hii-

len varastona. Geologian tutkimuskeskus, Tutki-musraportti 160, 308 s.

Punkari, M., 1980. The ice lobes of the Scandinavianice sheet during the deglasiation in Finland. Boreas9:307–310.

Rainio, H., 1996. Late Weichselian end morainesand deglaciation in Eastern and Central Finland.Geologian tutkimuskeskus, Espoo, 192 s.

Rokua Geopark, 2018. Rokua Geopark website. http://www.rokuageopark.fi [6.8.2018]

Rämö, O.T. ja Haapala, I., 2005. Rapakivi granites.Teoksessa: Lehtinen, M., Nurmi, P.A. ja Rämö, O.T.(toim.), Precambrian geology of Finland, key to theevolution of the Fennoscandian shield.Developments in Precambrian Geology 14, 533–562.

Saarnisto, M., 1970. The Late Weichselian andFlandrian History of the Saimaa Lake Complex.Commentationes Physico-Mathematicae 37,Societas Scientiarum Fennica, 107 s.

UNESCO Global Geoparks, 2018. Application Processfor aspiring UNESCO Global Geoparks. http://www.unesco.org/new/en/natural-sciences/environment/earth-sciences/unesco-global-geoparks/application-process/ [6.8.2018]