villiyrtit

R U O K A A L U O N N O S T A

1 3 SUOMEN LUONNONRAVINTORIKASTA VILLIYRTTIÄ

-keruu ja käyttö-

Ruokaa luonnosta -yhteistyöhanke

NOKKOSPESTO 3 dl ryöpättyä tuoretta tai 2 dl pakastettua nokkosta 1 dl oliiviöljyä 20 g pinjansiemeniä 20 g parmesan-juustoa mustapippuria ja suolaa Laita ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Käytä dippaukseen, pastaan tai leivän päälle.

KERÄÄMINEN Pieniä taimia voi alkaa kerätä jo huhtikuussa ja nuoria terveitä lehtiä voi kerätä läpi kesän. Siemeniä voi alkaa kerätä syyskuussa, kun ne ovat tummanvihreitä. Nokkosta ei kannata kerätä tienvarsilta tai tunkioilta, koska nokkoset keräävät itseensä epäpuhtauksia.

Nokkonen Urtica dioica

Koko Suomessa yleinen nokkonen on 30 - 150 cm korkea

ruohokasvi, jolla on poltinkarvojen peittämät,

tummanvihreät lehdet. Sitä esiintyy tiheinä kasvustoina

keväästä syksyyn ja se kasvaa joka vuosi uudestaan

samalle paikalle.

KASVUPAIKAT Nokkonen viihtyy monenlaisissa ihmisen muokkaamissa ympäristöissä. Erityisesti laji suosii pihapiirejä, pientareita, laitumia, joutomaita ja hakkuuaukeita.

HUOM! Nokkosen lehdissä ja varressa on poltinkarvoja, jotka polttavat ikävästi koskettajaansa ja saavat aikaan kihelmöiviä rakkuloita, joten käytä kerätessä suojakäsineitä!

KÄYTTÖ Koko kasvi on syötävä siemeniä ja juuria myöten. Nuoret taimet ovat maukkaimpia. Monikäyttöiset nokkosen lehdet sopivat ruoanlaittoon pinaatin tapaan. Kiehauta nopeasti ennen käyttöä, mikäli käytät yrttiä tuoreena tai pakastettuna. Tällä tavoin poltinkarvat hajoavat. Kuivattua nokkosta käytetään monipuolisesti rohtona, mausteena, ruoissa ja yrttijuomissa. Myös nokkosen siemeniä, kasvin ravintorikkainta osaa, voi käyttää pellavan siemenen tavoin.

Lehdet: Viherjauheena, teesekoituksissa, letuissa, kastikkeissa, piirakoissa, sämpylöissä ja smoothiessa Varsi: Nuoren verson varsi lehtien tapaan Siemenet: Siemensekoitukset, lisää aamupuuroon tai jogurttiin Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää jalkakylvyissä, hauteina sekä kauneudenhoidossa. Nokkoskuitua voi käyttää pellavakuidun tapaan ja punoa siitä, vaikka naruja.

TIESITKÖ? Nokkosen polttavan ulkokuoren alla piilee todellinen supervilliyrtti. Sen ravintoarvo on hyvin korkea ja se on suomalaista lähiruokaa parhaimmillaan. Nokkonen on erittäin C-vitamiini- ja rautapitoinen. Nokkosessa on C-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiiniin verrattuna. Pinaattiin verrattuna nokkonen on seitsemän kertaa rautaisempi. Nokkosta saatetaan käyttää jopa saunassa vihtana ja monien perhoslajien toukat käyttävät nokkosta ravintonaan.

?

VUOHEPUTKIMUHENNOS 8 dl vuohenputken versoja 2 valkosipulin kynttä voita, suolaa loraus kermaa Kiehauta vuohenputket. Puserra vesi pois ja hienonna. Kuullota valkosipuli voissa ja ota pois pannulta. Paista vuohenputket voissa, lisää valkosipuli, loraus kermaa ja suolaa. Tarjoile lisukkeena.

KERÄÄMINEN Vuohenputken pieniä supullaan olevia versoja voi alkaa kerätä jo varhain keväällä. Niitä kasvaa runsaina samoilla paikoilla vuodesta toiseen ja tunnistamiseen onkin hyvä vinkki se, että tietää jo edellisvuodesta lajin kasvupaikat. Leikkaamalla kasvustoa kasvaa uutta satoa tilalle. Poimi nuoria, ehjiä ja terveitä lehtiä.

Vuohenputki on 30 - 100 cm korkea tiheinä kasvustoina

esiintyvä sarjakukkaiskasvi, jolla on 3-sormiset lehdet ja

suuressa kukinnossa monia pieniä valkoisia kukkia. Lajin

tunnistaa myös selleri- ja porkkanamaisesta tuoksusta.

KASVUPAIKAT Vuohenputkea löytyy runsaasti Etelä- ja Keski-Suomen asutuilla alueilla. Vuohenputki kasvaa tiheinä esiintyminä tyypillisesti lehdoissa, puronvarsissa, pientareilla, puutarhoissa, pihoissa ja puistoissa.

Vuohenputki Aegopodium podagraria

HUOM! Vuohenputken tunnistamisessa tulee olla

erityisen tarkkana, koska sillä on myrkyllisiä

näköislajeja.

KÄYTTÖ Vuohenputken nuoret versot ovat herkullisia ja monikäyttöisiä. Lehtiä voi käyttää salaateissa ja pinaatin tapaan esimerkiksi yrttipestossa ja letuissa. Sopii erityisen hyvin tomaattiruokiin ja vuohenjuuston kanssa. Vuohenputkea voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Käytä pakastettuna tuoreen tapaan.

Lehdet: Nuorena salaatissa, pestossa, viherjauheena, risotossa ja padoissa Varsi: Nuoren verson varsi lehtien tapaan Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua vuohenputkea voi käyttää kauneudenhoidossa.

TIESITKÖ? Rikkaruohonakin pidetty vuohenputki kuuluu samaan heimoon porkkanan, palsternakan ja tillin kanssa. Kypsennettyjen lehtien maku muistuttaakin hieman porkkanaa.

.

?

MAITOHORSMAVOI 1 dl tuoretta, pestyä maitohorsmaa 1,5 dl pehmeää voita 1 dl hienoksi raastettua parmesan-juustoa mustapippuria ja suolaa Pilko maitohorsma ja sekoita kaikki ainekset pehmeään voihin. Laita viileään tekeytymään pariksi tunniksi. Käytä leivän kanssa, ruuanlaittoon tai uuniperunan täytteeksi.

KERÄÄMINEN Maitohorsman nuoria punertavia parsan tapaisia versoja voi alkaa kerätä pian lumien sulamisen jälkeen. Kerää nuoria, tuoreita ja terveitä lehtiä läpi kesän. Hyvä keino on riipiä lehdet käsin ylhäältä alaspäin. Keskikesällä avautuva kukka on ehdottomasti talteen keräämisen arvoinen.

Maitohorsma Epilobium angustifolium

Maitohorsma on erittäin tunnettu ja yleinen koko

Suomessa. Maitohorsma on 50–150 cm korkea

ruohokasvi, jonka lehdet ovat pitkulaisia ja kapeita. Kukat

ovat yleensä purppuranpunaisia, mutta myös muita

värimuunnoksia on tavattu.

KASVUPAIKAT Maitohorsma viihtyy valoisissa kangasmetsissä ja lehdoissa, hakkuuaukeilla, pientareilla ja joutomailla. Pioneerilajina se valtaa nopeasti vapaat kasvupaikat.

RENTUNRUUSU! Maitohorsmaa kutsutaan myös rentunruusuksi, sillä se kasvaa maantienojissa.

KÄYTTÖ Maitohorsmaa voidaan hyödyntää ruuanlaitossa monin tavoin ja nuoret versot ja lehdet toimivat esimerkiksi salaattiaineksina, teenä sekä parsan tapaan. Erinomaisen siirapin saa myös valmistettua maitohorsmasta. Kukintoja voi käyttää koristelussa ja niistä saa makeaa teetä. Nuoret versot, lehdet ja kukat voi kuivata tai pakastaa.

Lehdet: Salaatissa, viherjauheena, teesekoituksissa, muhennoksissa ja smoothiessa Varsi: Nuoren verson varsi tankoparsan tapaan Kukinto: Teehauteena, koristeluun ja jälkiruokiin Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää jalkakylvyissä, voiteissa sekä kauneudenhoidossa.

TIESITKÖ? Maitohorsman lehdissä on mm. ravintokuitua, fosforia, riboflaviinia, C- ja A-vitamiinia! Kasvin kukittua vapautuu valtava määrä haivenien avulla lentäviä siemeniä. Näillä siemenhaivenilla on entisaikoina täytetty peittoja, tyynyjä sekä patjoja.

?

HISTORIAA! Vaikka voikukalla on rikkaruohon maine, sillä on ollut useita eri käyttötarkoituksia. Aikanaan voikukan osia on käytetty rohtona, kahvinkorvikkeena sekä kankaiden värjäyksessä.

KERÄÄMINEN Voikukkaa voi alkaa kerätä jo varhain keväällä. Poimi nuoria ehjiä ja terveitä lehtiä. Kukkanuppuja voi poimia heti niiden muodostuessa ja auenneita kukkia voi kerätä kokonaisina tai poimia niistä pelkät terälehdet. Vartta ei suositella syötäväksi.

Koko Suomessa erittäin yleinen voikukka on 10–50 cm

korkea ruohokasvi. Sen vihreät lehdet muodostavat

tiheän ruusukkeen, jonka keskeltä lähtevien varsien

päissä sijaitsevat kirkkaankeltaiset mykerökukinnot.

Voikukka kukkii läpi kesän.

Voikukka

KASVUPAIKAT Voikukka kasvaa melkein missä vain; niityillä, pientareilla, joutomailla, pihoilla sekä rannoilla. Se levittäytyy tehokkaasti laskuvarjomaisten haiventen avulla lentävistä siemenistä.

Taraxacum spp.

VINKKI! Testaa voikukan nuppujen pikkelöintiä

kapristen tapaan!

KÄYTTÖ Voikukassa on paljon ravintoaineita, ja se on hyvä ruokakasvi. Alkukesällä kerättyjä tuoreita lehtiä voi käyttää salaatteihin, lämpimiin ruokiin ja vaikkapa pestoon. Kukinnoista voi hauduttaa teetä, käyttää terälehtiä salaatin koristelussa ja tehdä nuppuista pikkelssiä. Voikukista voi tehdä myös oman salaattiviljelmän. Käytä pakastettuna tuoreen tapaan.

Lehdet: Salaatissa, viherjauheena, teesekoituksissa ja smoothiessa Kukinto: kokonaisena koristeluun ja terälehdet ruoanlaittoon Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua voikukkaa voi käyttää jalkakylvyissä, voiteissa sekä kauneudenhoidossa.

TIESITKÖ? Voikukan lehdissä on runsaasti muun muassa kalsiumia ja rautaa sekä C-, A- ja E-vitamiinia! Suomessa on noin 500 voikukkalajia, mutta niitä on vaikea erottaa toisistaan. Kaikki ne ovat syötäviä. Kun voikukan varren katkaisee, tulee sieltä runsaasti valkoista maitiaisnestettä.

?

VILLIYRTTISUOLA 0,5 dl kuivattua siankärsämöä 0,5 dl kuivattua nokkosta 1 dl karkeaa merisuolaa tai ruususuolaa

Hienonna yrtit ja sekoita ainekset

keskenään. Säilö lasipurkissa ja käytä tavallisen suolan tapaan.

KERÄÄMINEN Kerää pehmeitä ja uusia lehtiä läpi kesän. Kukinnot kannattaa kerätä heti niiden puhjettua. Kukinta alkaa

heinäkuussa ja jatkuu aina lokakuulle saakka.

Siankärsämö Achillea millefolium

Lähes kaikkialla Suomessa yleinen siankärsämö on 20 - 70

cm korkea ruohokasvi, jolla on hienoliuskaiset ja karvaiset

tummanvihreät lehdet. Pienet valkoiset tai punertavat

kukat muodostavat näyttävän kukinnon, jonka vahva

tuoksu houkuttelee monia erilaisia pölyttäjiä.

KASVUPAIKAT Siankärsämö menestyy monilla ihmisen muovaamilla kasvupaikoilla, kuten niityillä, pihoilla, nurmikoilla, pelloilla ja joutomailla. Laji kasvaa metsälaidunnuksen jälkeen myös metsässä.

HAUSKAA! Siankärsämöllä on yli sata lempinimeä, kuten

aivastusruoho, akantupakki, häränhäntä, kaljanen,

kuperkeikka, kärsäheinä, nenätiisti, pyörtänöpöllö ja

peltohumala.

KÄYTTÖ Siankärsämön maku on vahva, joten se soveltuu käytettäväksi mausteena. Se sopii erityisesi rasvaisiin ruokiin ja keittoihin. Siankärsämöstä voi valmistaa myös viherjauhetta ja sitä voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla.

Lehdet ja kukinto: Yrttisuolasekoituksissa, mausteena, teesekoituksissa, lämpimissä ruoissa ja viherjauheena Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää kasvonaamiona, jalkakylvyissä sekä kauneudenhoidossa.

TIESITKÖ? Siankärsämö sisältää runsaasti mangaania, magnesiumia ja rautaa sekä A- ja C-vitamiineja! Kasvi on suomalaisessa kansanperinteessä arvostettu rohtokasvi. Voimakkaan maun omaavaa siankärsämöä käytetään myös erikoisemien ruokien, kuten juustojen ja oluen maustamiseen.

?

POIMUNLEHTITEE 2 rkl tuoretta tai kuivattua poimulehden kukintoa 0,5 dl vettä 1 tl hunajaa Valmista kuten tavallinen irtotee ja hauduta noin 5

minuuttia. Makeuta halutessasi hunajalla. Tarjoile

kuumana tai kylmänä.

KERÄÄMINEN Poimulehden nuoret versot ilmaantuvat ensimmäisten villiyrttiemme joukossa aikaisin keväällä. Kerää nuoria vielä

hieman supullaan olevia pehmeitä lehtiä. Kukkia voi poimua heti nuppujen ilmaannuttua. Keräysaika on huhtikuusta-

kesäkuuhun.

KÄYTTÖ Poimulehden maku sopii yrttijuomiin, leivontaan ja keittoihin. Pehmeitä lehtiä voi käyttää myös tuoreena salaatissa. Lehtiruoti kannattaa poistaa. Kukista kannattaa hauduttaa makeaa teetä. Nuoret versot, lehdet ja kukat voi kuivata tai pakastaa.

Lehdet: Salaatissa, viherjauheena, teesekoituksissa, muhennoksissa ja smoothiessa Kukinto: Teehauteena Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää kauneudenhoidossa ja vaikkapa jalkakylvyissä.

TIESITKÖ? Poimulehden tunnistaa helposti sen koristeellisista lehdistä. Lajilla on legendaarinen maine, sillä entisaikoina alkemistit ajattelivat, että lehden keskustaan kertyvä kastepisara olisi mystinen viides elementti ja toisi ikuisen elämän. Tästä juontuu lajin suvun nimi ”Alchemilla”. Poimulehti onkin monissa kulttuureissa yleinen rohtokasvi.

?

Poimulehti Alchemilla spp.

Poimulehti on 10 - 50 cm korkea ruohokasvi, jolla on

piparkakkumaiset, sormijakoiset ja poimuttuneet lehdet.

Pienet kellanvihreät kukat muodostavat melko

vaatimattoman kukinnon. Suomessa esiintyy useita

toisiaan muistuttavia poimulehtilajia.

KASVUPAIKAT Poimulehti kasvaa pihoilla, puistoissa, tienvarsilla ja pientareilla. Laji viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla kuivalla tai tuoreella hiekkamaalla.

KIINNOSTAVAA! Poimulehden supullaan olevan lehden sisälle muodostuu toisinaan suuri pisara vettä. Tätä nestettä kutsutaan elämän eliksiiriksi!

SITAATTEJA: “Minun on itse asiassa vaikea sanoa, mihin ruokaan ketunleipä ei sopisi.” Sami Tallberg, Villiyrtti -keittokirja “Hapokkaasta käenkaalista ja tuhdista tartarista syntyy lautaselle täydellinen makupari.” Jouni Toivanen, Viettelevät villiyrtit

KERÄÄMINEN Käenkaalia voi kerätä keväästä alkusyksyyn.

Käenkaali eli ketunleipä on pieni 5 - 20 cm korkea hento

ruohokasvi. Sillä on apilaa muistuttavat, ohuet

vaaleanvihreät kolmisormiset lehdet. Käenkaali koristaa

rehevien vanhojen metsien pohjia laajoina kasvustoina.

Vaaleat kauniit pienet kukat kukkivat keväällä, kun

kasvupaikalla on vielä runsaasti valoa.

Käenkaali Oxalis acetosella

KASVUPAIKAT Käenkaali on yleinen keski- ja Etelä-Suomessa. Se viihtyy erinomaisesti lehtomaisilla kankailla, lehdoissa sekä vanhoissa varjoisissa kuusimetsissä.

HUOM! Käenkaalin hapokkaan raikas maku tulee sen

sisältämästä oksaalihaposta. Tämän vuoksi

käenkaalia ei saa nauttia suuria annoksia.

KÄYTTÖ Käenkaalin lehtien happamanraikas maku sopii hyviin salaatteihin ja sitä voi käyttää ruoanlaitossa sitruunan korvikkeena. Käenkaalia ei kannata säilöä, vaan se kannattaa lisätä tuoreena ruokaan juuri ennen tarjoilua. Käytä käenkaalia vaikkapa tuomaan raikkautta erilaisiin juomiin ja kukintoa koristeena.

Lehdet: Salaatissa, mausteena, juomissa ja koristeena Kukinto: Koristeena Muu käyttö: Suloisena koristekasvina istutuksissa

TIESITKÖ? Käenkaalia kutsutaan yleisesti ketunleiväksi ja on sillä muitakin nimiä kuten, metsäkäenkaali ja revonrieska. Käenkaali

vetää hennot lehtensä suppuun yöksi ja sadepäiviksi. Myös äkillinen auringonpaiste saa varjoa rakastavan ketunleivän

lehdet vetäytymään uniasentoon.

?

KUUSERKEKKÄSIIRAPPI 2 litraa kerkkiä

1 kg sokeria

Liota kerkkiä yön yli kylmässä vedessä. Keitä 1

tunti, siivilöi kerkät pois. Lisää sokeri ja keitä 1 - 4

tuntia. Purkita puhtaisiin kuumennettuihin

purkkeihin

Kuusenkerkkä

KERÄÄMINEN Kerkkä tulee kerätä, kun neulaset ovat vielä supussa, pehmeitä ja väriltään vaaleita. Kerkän keruukausi ulottuu toukokuusta heinäkuuhun riippuen vuosittaisista lämpötilamuutoksista ja alueesta. Kerkkää kerätessä latvus tulee jättää keräämättä, koska se vaikuttaa puun pituuskasvuun. Kerkät tulee saada keruun jälkeen nopeasti viileään.

Picea abies

Kuusi kasvaa runsaana kaikkialla Suomessa pohjoisinta

lappia lukuun ottamatta. Kuusenkerkkä on kuusen oksien

ja latvuksen nuori vuosikasvain. Pehmeä verso on

vaaleanvihreä ja pituudeltaan 1 - 7 cm. Vanhemmiten

versot puutuvat ja väri tummuu.

KASVUPAIKAT Kuusi kasvaa havumetsävyöhykkeellä ja on toiseksi yleisin puulaji Suomessa, männyn jälkeen. Kuusi viihtyy ravinteisemmilla kasvupaikoilla kuin mänty.

KÄYTTÖ Kerkät voi syödä sellaisenaan tai pilkkoa neulaset esimerkiksi salaattiin, kastikkeisiin ja jälkiruokiin. Kerkästä voi myös kiehauttaa siirappia tai teetä ja sillä voi maustaa erilaisia juomia ja ruokia. Maultaan kerkkä on kirpeän makea ja hieman pihkainen. Se sopiikin mainiosti esimerkiksi graavikalalle. Voit säilöä kerkkää pakastamalla ja kuivaamalla viherjauheeksi.

Nuori verso: Salaatissa, siirapeissa, viherjauheena, suolasekoituksessa, smoothiessä, yrttiteenä, jälkiruoissa, mausteena juomissa ja ruoissa Muu käyttö: Tuoretta ja pakastettua kasvia voi käyttää terveyden- ja kauneudenhoidossa.

HUOM! Kuusenkerkän keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa!

TIESITKÖ? Kuusenkerkässä on runsaasti C-vitamiinia ja antioksidantteja! Kuusenkerkkä on antiseptinen ja sitä onkin käytetty kansanperinteessä muun muassa flunssan hoidossa. Kuusenkerkkä on ravintoloissa arvostettu ja pikantti raaka-aine. Huomaa, että kerkkä voi aiheuttaa allergisia oireita.

?

KOIVUJUOMA 3 dl pieniä koivunlehtiä 1 l vettä hunajaa ja sitruunamehua Keitä lehtiä vedessä 10 min. Siivilöi lehdet ja

sekoita joukkoon hunajaa ja sitruunaa.

Tarjoa kylmänä.

KERÄÄMINEN Koivunsilmuja voi alkaa kerätä heti niiden puhjettua huhtikuussa. Nuorten ja terveiden lehtien paras keräysaika on alkukesästä. Löydät nuoria koivun taimikoita metsäaukeilta. Huomioithan, että koivunlehtien keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

.

Koivunlehti Petula spp.

Molemmilla Suomessa kasvavilla koivulajeilla on

valkoinen runko, jossa on mustia viiruja sekä ohuet,

vaaleanvihreät ja kolmiomaiset lehdet. Hieskoivulla

runko on sileä ja lehti on karvainen, kun rauduskoivun

kaarna on puolestaan uurteista ja lehti voimakkaasti

sahalaitainen. Rauduskoivulla on kohti maata riippuvat

oksat, kun taas hieskoivun oksat osoittavat ylöspäin ja

sivuille.

KASVUPAIKAT Koivu kasvaa koko Suomessa sekametsissä, niityillä ja pioneerilajina se viihtyy hyvin hakkuualoilla. Hieskoivu kasvaa myös kosteilla kasvupaikoilla ja soilla.

MAHLA! Koivunmahlaa voi juoksuttaa puusta heti keväällä

lumien sulettua. Se on tutkitusti terveellistä!

KÄYTTÖ Tuoreita ja pehmeitä lehtiä voi käyttää yrttiteenä sekä persiljan tapaan ruoanlaitossa. Silmuja voi käyttää sellaisenaan salaateissa. Koivun mahlaa käytetään janojuomien mausteena ja esimerkiksi mocktaileissa. Lehdet voi kuivata tai pakastaa.

Silmut: Salaatissa ja teesekoituksissa Lehdet: Yrttiteenä, teesekoituksissa, smoothiessa ja viherjauheena Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää löylyvedessä, jalkakylvyissä sekä kauneudenhoidossa.

TIESITKÖ? Koivu on Suomen kansallispuu ja erittäin tärkeä osa kulttuuriamme. Sillä on pitkät perinteet kansanlääkinnässä ja esimerkiksi ksylitoli tehdään koivusta. Koivun tuohta käytetään monipuolisesti esineiden valmistukseen ja se on oivallinen saunan sytyke. Saunassa koivua voi käyttää monin eri tavoin, kuten esimerkiksi vihtana tai vastana ja lehdistä voi uuttaa raikkaan tuoksuista löylyvettä.

?

VADELMANLEHTITEE 3 dl villivadelmanlehtiä 1 l vettä Laita kattilaan. Anna kiehahtaa ja uuttua noin 10 minuuttia. Jäähdytä ja käytä juomiin.

KERÄÄMINEN Vadelman nuoria lehtiä voi kerätä läpi kesän, toukokuusta syyskuuhun. Nuorissa lehdissä ei vielä ole piikkejä.

Koko Suomessa yleinen vadelma on 60 - 100 cm korkea

pensas, jonka lehtien alapinta on hopeanharmaa ja varsi

piikikäs. Pienistä vaaleista kukista muodostuu

loppukesästä erittäin maukkaita punaisia marjoja.

Vadelmanlehti

KASVUPAIKAT Vadelma pitää luonnon tai ihmisen muovaamista kasvupaikoista, kuten myrskytuhojen tai metsähakkuun aiheuttamista aukoista. Laji viihtyy avoimilla ja valoisilla kasvupaikoilla, peltojen ja teiden laidoilla sekä ojien reunamilla.

Alchemilla spp.

VINKKI! Tunnistat vadelman helposti katsomalla lehden hopeaista alapintaa!

KÄYTTÖ Tuoreet lehdet sopivat ruoanlaittoon ja supullaan olevia lehtinuppuja voi käyttää salaateissa sekä ruoan koristeena. Vanhempia lehtiä käytetään kauneudenhoitoon. Käytä lehtiä joko tuoreena, kuivattuna tai hiostettuna. Hiostus tuo esille uusia aromeja.

Lehtinuput: Salaatissa, koristeena Lehdet: Teehauteena Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää jalkakylvyissä, hauteina sekä kauneudenhoidossa, esimerkiksi kasvovetenä.

TIESITKÖ? Vadelman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia! Se on erittäin suosittu raaka-aine teesekoituksissa. Rakkaalla vadelmalla on monta lempinimeä, kuten vattu, vaapukka ja vaarain. Vadelmaa ja erityisesti sen mehukkaita marjoja on käytetty jo esihistoriallisella ajalla.

?

ISOMAKSARUOHOWOKKI

Tuoreita isomaksaruohon lehtiä tai pieniä versoja

Satokauden juureksia ja vihanneksia

Mausteita

Pilko kasvikset ja paista normaalin wokin tapaan pikaisesti

pannulla. Lisää isomaksaruoho vasta aivan valmistuksen

loppuvaiheessa. Nauti lisukkeena.

KERÄÄMINEN Isomaksaruohon nuoria versoja ja lehtiä voi kerätä keväästä aina elokuulle saakka. Laji on melko hidaskasvuinen,

joten jätä kasvupaikalle aina osa kasvustosta.

Isomaksaruoho on 15 – 50 cm korkea tanakkavartinen

ruohokasvi. Sen pulleat vihreät lehdet ovat toisinaan

sinertäviä ja kukat ovat vaaleankeltaisia. Koko kasvi voi

olla myös punertavan sävyinen.

Isomaksaruoho Sedum telephium

KASVUPAIKAT Isomaksaruohoa esiintyy eteläisessä Suomessa ja se viihtyy

kallioilla, merenrannoilla, kivisillä ja hiekkaisilla kasvupaikoilla

sekä pihoissa ja puutarhoissa.

HUOM! Älä kerää kasvustoa kokonaan, sillä isomaksaruoho on kookkaan ja uhanalaisen apolloperhosen toukan ravintokasvi.

KÄYTTÖ Isomaksaruohon lehdet ovat mehevän rapeita ja niiden maku muistuttaa sokerihernettä. Käytä tätä villivihannesta

raakana salaateissa tai nopeasti kiehautettuna esimerkiksi wokeissa tai kalan kanssa.

Lehdet: Maustamiseen, lämpimissä ruoissa, kastikkeissa ja levitteissä Varsi: Nuoren verson varsi lehtien tapaan Kukinto: Koristelussa ja mausteena Muu käyttö: Koristekasvina puutarhoissa

TIESITKÖ? Isomaksaruohoa pidetään Ruotsissa ”rakkauden yrttinä”, sillä se jatkaa kukkimistaan katkaistunakin. Isomaksaruohon nimi on peräisin lehden sian maksaa muistuttavasta ulkomuodosta.

.

?

LITULAUKKAPESTO

3 dl tuoretta litulaukkaa

1 dl oliiviöljyä

20 g pinjansiemeniä

20 g parmesan-juustoa

mustapippuria ja suolaa

Laita ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi massaksi

sauvasekoittimella. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa.

Käytä dippaukseen, pastaan tai leivän päälle.

KERÄÄMINEN Litulaukan nuoria versoja ja lehtiä voi poimia keväästä heinäkuun tietämille asti. Kasvin kukittua lehdet puutuvat hieman.

KASVUPAIKAT Litulaukkaa esiintyy eteläisessä Suomessa pääsääntöisesti

ihmisasutuksen lähistöllä. Se viihtyy kulttuuriympäristöissä,

kuten vanhoissa puistoissa, puutarhoissa, pensaikoissa ja

tienvarsilla.

Litulaukka on 30 – 100 cm korkea valkosipulilta tuoksuva

ruohokasvi. Sillä on kahdenlaisia lehtiä, munuaismaisia

kiiltäviä ja hieman karvaisia ruusukelehtiä ja kolmiomaisia

sahalaitaisia varsilehtiä. Kukat ovat valkoiset ja melko

vaatimattomat.

Litulaukka Alliaria petiolata

MAKOISAA! Litulaukka on nimetty kynsilaukan eli

valkosipulin mukaan.

KÄYTTÖ Koko kasvi on käyttökelpoinen, tosin vanhetessa lehtien maku kitkeröityy. Parhaimpia ovat siis kasvin nuoret ja tuoreet osat. Käytä litulaukkaa ruokien maustamiseen valkosipulin tapaan. Sillä voi myös korvata sipulin kokonaan. Erityisen hyvin se sopii yrttipestoon, munakkaisiin, risottoon ja vihersmoothieen.

Lehdet: Maustamiseen, lämpimissä ruoissa, kastikkeissa ja levitteissä Varsi: Nuoren verson varsi lehtien tapaan Kukinto: Koristelussa ja mausteena Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua vuohenputkea voi käyttää kauneudenhoidossa.

TIESITKÖ? Litulaukka on varsinainen historiafani. Se suosii kasvupaikkoinaan erityisesti keskiaikaisa asutusalueita, vanhoja pitäjiä ja kartanoiden ympäristöjä. Laji onkin yksi vanhimpia hyötykasvejamme. Tänä päivänä litulaukkaa käytetään paljon huippuravintoloiden keittiöissä.

.

?

SUOLAHEINÄLLÄ MAUSTETTUA RANSKANKERMAA 2 dl ranskankermaa Suolaheinää maun mukaan 1 rkl sitruunamehua Suolaa Pippuria Pilko suolaheinä ja sekoita kaikki

ainekset keskenään.

Herkuttele saaristolaisleivän ja kalan kanssa.

KERÄÄMINEN Kerää nuoria ja terveitä lehtiä toukokuusta lähtien. Alhaisin oksaalihappopitoisuus lehdissä on ennen kasvin kukintaa,

mutta tuoreita lehtiä voi kerätä myös kukinnan aikana.

Niittysuolaheinä Rumex acetosa

Koko Suomessa yleinen niittysuolaheinä on 30 – 80 cm korkea ruohokasvi, jonka vaatimattomat hieman punertavat pienet kukat muodostavat runsaan kukinnon. Lehdet ovat soikeita ja niiden tyvi on nuolimainen.

KÄYTTÖ Niittysuolaheinää käytetään ruoanlaitossa antamaan makua. Lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta ja ne sopivatkin erityisesti kala- ja äyriäisruokiin. Lehtiä voi käyttää tuoreena piristämään salaatteja ja kuivattuna se sopii hyvin mausteeksi.

Lehdet: Suolasekoituksissa, salaatissa, muhennoksissa ja kala- ja äyriäisruoissa Muu käyttö: Tuoretta ja kuivattua kasvia voi käyttää ihon hoidossa ja siitä saa keltaista kasviväriä.

KASVUPAIKAT Niittysuolaheinä kasvaa nimensä mukaisesti niityillä, pientateilla, pihoilla, lehdoissa ja hakamailla. Se siis viihtyy hyvin ihmisen muokkaamissa elinympäristössä.

HUOM! Niittysuolaheinän hapokas maku tulee sen

sisältämästä oksaalihaposta. Tämän vuoksi sitä

ei saa nauttia suuria annoksia.

TIESITKÖ? Niittysuolaheinän lajinimi ”acetosa” tarkoittaa latinaksi etikkaa ja tämän nimen laji onkin saanut hieman etikkamaisen makunsa ansiosta. Kasvin sisältämä oksaalihappo neutraloituu, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita. Entisaikoina niittysuolaheinällä onkin hapatettu maitoa, jolloin se on saatu säilymään pidempään.

?

Ruokaa luonnosta -yhteistyöhanke