Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisina merkitysmaailmoina

Päivi Harinen & Anni Rannikko, Itä-Suomen yliopistoVeli Liikanen & Jussi Ronkainen, Mikkelin

ammattikorkeakoulu, Juvenia – nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus

Sosiologipäivät 21.3.2013 Turku

Liikunnan monimuotoistuvat tilat ja tavat -tutkimushanke

• Kesällä 2012 alkanut kolmevuotinen tutkimushanke, jossa perehdytään vaihtoehtolajeihin nuorten liikunnallisina vuorovaikutus- ja merkitysmaailmoina

• Tutkimuksen toteuttavat Mikkelin ammattikorkeakoulun nuorisoalan osaamiskeskittymä Juvenia ja Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos yhteistyönä

• Rahoittajana opetus- ja kulttuuriministeriö• Tähän mennessä on tehty verkkokysely

lajiharrastajille, haastateltu lajiharrastajia ja koottu harrastajien verkkoon tuottamaa materiaalia

• Liikunnan uudet ja vanhat tulokkaat –esittelykirjanen (2013)• Tutkimus jatkuu kenttätyöllä ja lajiharrastajien haastatteluilla

tämän kevään aikana

Lähtökohtia

• Aikuishuoli nuorista, jotka– ovat passiivisia– eivät suostu mihinkään sitkeyttä vaativaan

tekemiseen, eivät varsinkaan yhdessä toisten kanssa– viettävät liikaa aikaa surffaillen erilaisissa

virtuaalitodellisuuksissa unohtaen liikkumisen ja ulkona oleilun

• Voisiko kuitenkin olla niin, että nuoret liikkuvat, kuluttavat paljon aikaa uusien asioiden oppimiseen – ja tekevät tämän nimenomaan yhdessä muiden kanssa?

• Esittelemme alustuksessamme tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia

Kysymykset

• Millaisia vuorovaikutusmaailmoja vaihtoehtoliikunnan ympärille rakentuu?

• Mitä niiden harrastaminen merkitsee tutkimukseemme osallistuneille nuorille?

• Minkälaista toimintaan kiinnittymistä aineistomme viestii?

Aineisto

• Pääasiallisena aineistona toimii vuoden 2012 marras-joulukuussa tehty verkkokysely skeittauksen, longboardingin, bleidauksen, scoottauksen, roller derbyn, parkourin, sirkuksen, slackliningin, boulderoinnin, capoeiran ja katutanssin harrastajille

• Vastaajista 935 12-29-vuotiaita

• Lisäksi olemme hyödyntäneet– Lajiharrastajien haastatteluja, jotka on tehty syksyllä 2012

• Yhteensä 9 kpl

– Harrastajien itsensä tuottamaa verkkomateriaalia• Yhdistysten verkkosivut, foorumit, sosiaalinen

media, verkkolehdet yms.

Vaihtoehtolajit

• Osa liikunnallista vaihtoehtosektoria• Haastavat, joko tietoisesti tai tahattomasti, perinteisen urheilun

– Pyrkivät erottautumaan järjestäytyneestä toiminnasta, seurakiinnityksistä, junnuputkista ja kilpailuissa menestymisestä

– Kaikki niiden parissa toimivat voivat olla lajien kehittäjiä ja uusien temppujen luojia

– Vievät harrastajansa pois perinteisiltä ja erityisesti liikuntaa varten rakennetuilta paikoilta kaduille, portaikkoihin, pysäköintitiloihin ja puistoihin

– Muuttavat jatkuvasti muotoaan rakennetun tilan muuttumisen luomien uusien mahdollisuuksien myötä

• Eivät aina määrity liikunnan ja urheilemisen kautta, tai voi olla, että niitä ei edes haluta kutsua lajeiksi

• Mutta: vaativat harrastajiltaan hyvää fyysistä kuntoa ja intensiivistä harjoittelua, joten niitä ei voi täysin erottaa liikuntaan ja liikunnallisuuteen liittyvistä määrittelyistä ja luokituksista

http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Escalade_crochet_talon.jpg

Kuvalähteet:Carlos Marko-Tapio (roller derby), Maria Hopponen (sirkus), Wikipedia (bouldereraus), Shutterstock (muut)

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/60710-katutanssi-kasvaa-tanssilajeista-kovimmin

Kuvalähteet: Shutterstock

Vaihtoehtoliikunnan vuorovaikutusmaailmat

• Lajeja harrastetaan pääasiassa yhdessä muiden kanssa, päämäärät liittyvät tekemiseen

• Vaihtoehtolajien vuorovaikutusmaailmat ovat samaan aikaan paikallisia ja globaaleja (verkostot: 45 prosenttia kyselyyn vastanneista tuntee useita ulkomailla asuvia harrastajia)

• Hierarkiaa rakennetaan iän, taitojen, autenttisuuden, lajiin panostamisen ja siihen sitoutumisen, luovuuden, fyysisen kunnon ja tietämyksen varaan. (On varmasti muitakin)

• Lajiharrastajat haluavat antaa lajeista avoimen kuvan: lajiyhteisöjen jäsenyys näyttäisi usein edellyttävän yhdenvertaisuutta painottavan ja syrjintää vastustavan maailmankatsomuksen omaksumista– Yhteisöt nähdään tasapuolisen kohtelun ympäristöinä (vaikka

kentältä katsottuna kuva voi olla toinen)

Kevyttä kiinnittymistä?

• Virallisesti ryhmään kuulumisen intensiteetti on kevyttä ja vähän sitovaa (vrt. Lähteenmaa 2000)– Harrastajaporukoihin on helppo tulla ja lähteä

(”kuka vain voi tulla kokeilemaan”)

– Eräänlainen ”tässä-ja-nyt” sosiaalisuuden muoto?

– Kuitenkin 61 prosenttia on jäsenenä harrastukseensa liittyvässä yhdistyksessä tai järjestössä

Vahvaa ja kokonaisvaltaista kiinnittymistä?

• Periaatteessa ryhmien jäsenyys ei edellytä suurta ajallista tai rahallista panostusta, mutta niihin liittyy tietty kokonaisvaltaisuus ja elämäntavallisuus:– Monet (vastaajista 63 prosenttia tekee vapaaehtoistyötä lajin parissa)

käyttävät aikaa myös harrastuksen ympärillä tapahtuvaan toimintaan ja jotkut jopa järjestävät muun elämänsä harrastuksensa mukaan

– ”harrastukseni on minulle enemmän kuin harrastus”, ”harrastukseni on elämäni tärkein asia”

– Oman lajin historian, kulttuurin ym. tunteminen on olennainen osa lajiharrastusta, koska sitä käytetään erottamaan tosissaan harrastavat harrastelijoista

– Lajiharrastajien keskinäistä keskustelua verkossa seurataan aktiivisesti: Päivittäin sitä seuraa 57 prosenttia, noin kerran viikossa 24 prosenttia vastaajista

• Omaa lajia halutaan kehittää ja tehdä tunnetuksi ja tätä tuetaan omalla työpanoksella. ”Vapaamatkustajat” koetaan ongelmaksi.

• Lajiharrastajia sitoo yhteen myös keskinäinen solidaarisuus (yksilö harrastajayhteisön osana, yhteisön etu menee yksilön edun edelle) ja tietyn lajin harrastajaksi identifioituminen

Vaihtoehtoliikuntaan kiinnittyminen

• Oma kehitys, joka tapahtuu ryhmän avustuksella, nousee lajiharrastajien puheessa tärkeäksi– 93 prosenttia vastaajista on täysin tai osittain samaa mieltä väitteen

”lajissani kehittyminen on minulle tärkeää” kanssa– Yksilönä ryhmässä oleminen: asiat tehdään ja opitaan yhdessä, yksilö

kehittyy, ryhmä kannustaa yksilöä– Omasta kunnosta ja kehityksestä huolehtiminen edesauttaa lajia ja

harrastajayhteisöä– Itsensä toteuttaminen ja oma kehitys tärkeintä, vertailua muihin tulee

välttää

• Lajit motivoivat oman luovuuden löytämiseen ja intensiiviseen harjoitteluun: ”muita ei saa matkia” eikä ”temppuja saa omia”

• Lajin ja lajiharrastajien hyvästä maineesta huolehditaan kollektiivisesti, sillä se nähdään edellytykseksi julkisen tilan harrastuskäytölle

• Moraalista paheksuntaa herättävät tilanteet, joissa jotkut pilaavat yhteisiksi koetut intentiot

Yhteenvetoa

• Vaihtoehtoliikunnan piirissä syntyy samasta asiasta kiinnostuneiden jaettuja kokemusmaailmoja

• Vaihtoehtoliikunta saa nuoret sitoutumaan– Omaehtoisuus, luovuus ja yhteiset onnistumisen elämykset saavat nuoret liikkumaan

yhdessä– Vaihtoehtoliikunnan piirissä nuoret ottavat vastuuta lajin kehittämisestä ja laittavat

siihen aikaa ja energiaa– Nuoret luovat itselleen omanlaistaan toiminnan tilaa (tai ainakin pyrkivät tähän?)

• Yhtäältä vapaata toiminnan tilaa, toisaalta sopimuksia, periaatteita ja vastuita• Toiminnan tila on kollektiivinen, mutta tilan ottaa haltuun omaa kehitystään

tarkkaileva yksilö• Ovatko lajiyhteisöt käytännössä niin inklusiivisia kuin niiden mainostetaan

olevan?• Mikä on vaihtoliikuntalajien suhde nuorten muihin

harrastuksiin, liikuntalajeihin ja elinympäristöön?