valveen kynnyksellä
DESCRIPTION
Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mitätönTRANSCRIPT
Valveen kynnyksellä
yksinajattelu
Life is wasted on the living
Douglas Adams
Valveen kynnyksellä
© Jouni Kemppi
Vantaalla 2010
http://issuu.com/jonezo
I
muistat mistä välistä pujahtaa
sillä sieltä näkee ohi kaupungin
Valveen kynnys primitiivinen, silmiinpistävän mi-
tätön. Tupakkani tippuu lattialle, tuijoitan sitä lumou-
tuneena. Kumarrun nähdäkseni väitteittesi kauneuden.
Nahka-argumentti valistuksen lämmin lähetyssaarnaja-
asento.
Tajuan nojaavani poskellani lattiaan. Homo Erec-
tukset tekevät Vaahteranmäen Eemelit. Possuressu. Ma-
kuuhuoneessa näkee pilvet.
7
Ajamme tiedostamattomilla riiteillämme toisemme
shamanistiseen raivoon, lankeamme loveen. Hiki kas-
telee paitani ja hiukset peittävät visioni, on vain su-
lautunut massa.
Pulleat nuket repii peukalonkynnellään paljaat pik-
ku sormet. Jumalkone. Riipii äänet pois. Kohottelee
muovisia kulmiaan. Olemme aina olleet ja tulisimme
aina olemaan.
8
Hulluutemme tungetaan liikkuvina kuvina alas kur-
kustamme, lävitse silmiemme, hypotalamukseen asti.
Se toinen asuu vilkkaassa unessa, haluaa minun kaste-
levan hiekkalinnoja, mutakalmoja.
Työnnän käteni kalloni sisään, hyväilen ja runk-
kaan aivojani kunnes cerebrospinal fluid räiskähtää pit-
kin seiniä. Ovelta kuuluu koputus. Kävelen puolita-
juissani lävitse tämän hetken.
9
Saksien terät kiiltelevät viekoittelevasti loistelam-
pun kelmeässä valossa. Tulisiko TV:stä jotain? Lohka-
reiden lomassa neonsilmät. Tuhat peliä, laatikkoviiniä,
olutta, öisiä lasinsiruja.
Viimeiset tipat valuvat pitkin poskiani, nousen läh-
teäkseni takaisin ulkopuoliseen äänten ja hajujen seka-
melskaan. Selkärangasta orgasmi kasvaa ulos teräksi-
sestä ilkeydestään.
10
Aamulla tunnen itseni äärettömän tervehenkiseksi
mutta harva sokea imitoi näkevää. Nappisilmiin pakah-
tuu. Tuulenvire humahtaa lävitse. Antaa tulla sadetta.
Sielu pomppaa kasvojensa harteille. Sydän. Melonirin-
tainen moraali neopostkristitty usko.
Hetken mielijohteesta ostan kukkakimpun ja lah-
joitan sen mummolle joka muistuttaa edesmennyttä
isoäitiäni, suutelen häntä otsalle ja toivotan onnellista
elämää.
11
Auto on ajaa päälleni, jarrut kirskuvat, kusen housuu-
ni, auto tööttäilee, kuski huutaa. Jatkaa matkaa kuin
minua ei olisi ollutkaan. Keskustelu kietoutunut itsen-
sä ympärille. Turisti ei tiedä hintoja, hilluu siellä aluei-
ta pitkin. Keräilen siruni.
Kieleni napsahtaa kitalakeen. Lyö pahoinvoinnin
hyökyaalto ylitseni. Hapettuu ajan kuluessa. Suunnis-
tan vessaan posliinialttarin ääreen. Oksennellessani huo-
maan jonkun makaavan vartaloa.
Vaatteet esittelevät seutujaan. Vaatii suhtautumis-
tavan. Sitten olin hetki.
12
Magus pudottanut maahan veren rytmin. Hiukseni
liittoutuneet minua vastaan, tummien seinien keskel-
lä ovia huoneissa joissa suupielteni elohiiri, limakalvo-
jeni tulehtuneet pielet. Sieraimeni vetäytyvät sisään.
Hymyilen itseni kylmäksi, musiikkia vieraasta maas-
ta, vedän pääni jatkoon.
Juttelin hänen kanssaan lempiaiheestani; itsestäni
ja omalaatuisista tavoistani. Mitä tulee nuoreen mie-
heen, luulisin olevani sinua vanhempi. Rytmillinen vaih-
telu ruumiin mustaa multaa. Suudelmasta sukeutuu
kiihkeä kohtaus. Vähäosainen enkeli pesee energiaso-
lujen tahmeaa stimulanttia. Rakastelu maanikon aja-
tusta.
13
Kuoriuduttuaan kotelostaan sää kirkastuu, kaiut-
timista alkaa soida perinteinen rokki, ääneni katoaa.
On vaikea hengittää. Vapaat lehdet leijailevat tuules-
sa, lapsen kieli sulattaa sokeripalaa. Sydämeni syyttää
aurinkoa lihallisuudesta.
14
Rosoiset sormeni haluavat lukea vartalosi kihelmöi-
viä kohtia. Sinusta pulppuaa sanoja jotka kertovat pal-
votusta veljestä joka maalaa kammottavia tauluja. Eh-
kä jonain päivänä joku poraa reijän kalloosi ja sieltä
valuvasta limasta materialisoituu veljesi. Minua piis-
kaavat käärmeet.
Hedelmällinen sisämeri, aistien tulinen materiaali
kantaa kieppuvan auringon hurmetta. Tyttö ynähtää
ja kääntää kasvonsa minuun päin. Tipahdan vinhasti
pyörivän soihdun lumoon. Hiekan riemuisa kiljahdus.
Kahlaan onnellisena pahoinvoinnin meressä.
Keskellä sitä kaikkea olen siipiinsä kääritty perho-
nen.
15
Oviaukossa pitsein koristellun huoneen raikkaus.
Nostaa köyhän tomusta, kohottaa kurjan loasta ja aset-
taa hänet ylhäisten joukkoon. Mystiikkaan taipuvainen
kieleni kiitää kiinni ihoon, kirjaan ylös ajatukseni.
Epäortodoksisista mielipiteistäni syntyy ajokoira,
elämä, sepitteellinen murre, unenpöpperöinen ääni kui-
va tuuli. Taannehtiva alkoholismi sankaruuden analo-
gia.
16
Pää leimuaa, kaikki suorat linjat aaltoilevat, värit
ovat enkelimäisen kauniita, polttavat silmiä, en kyke-
ne sulkemaan ääniä pois. Itsesäätelevästä kaikkeudesta
sikiää itkettäviä älyttömyyksiä.
Seison portaikossa joka kiertyy yläpuolelleni. Sil-
mäni kääntyvät nurin, en ole syönyt useampaan päi-
vään. Luikahtelee mielihuvitus sävelen nokasta. Jos-
kus toki pitää kääntämän toinen poski. Puuttuu vielä
valmius korvien irroittamiseen. Linnut laulavat aamun
sarastaessa. Minä näen unia.
17
Makaan nurmikolla lämmittämässä itseäni. Lapset
keinuvat suurisssa kaarissa nauraen, muistan ajan jol-
loin itsekin sain lohtua keinumisesta. Elämän siirtymä-
riitissä enkelivedestä siloinen iho. Heruu maito pitkin
ketunkuonoja. Elää kuin lapsi läpi maailman peh-
meyden.
Vuosia sitten koulupsykologi tutki minut ja totesi
minun olevan psykoottinen, mutta sitähän mielikuvi-
tuksen luovat aina ovat. Päivän varjoissa sulavan liha-
ni sädekehän oranssinen hehku, musiikissa rasvantuok-
sua. Sateenkaari häilyy meren takana.
18
Paperinviilto silmässä pistävän sateen alku. Valoon
kahlittu hämärä valuu yli selkärankani. Olen jossain
kaukana kotonta, mutta siellä olen ollut aina. Kun pää-
sen tarpeeksi kauaksi sukellan narskuvaan veteen.
Ajatusten villikoirat juoksevat pitkin kuun kasvoja,
emo syö istukan, unissani polttavat keuhkotautisten
kissojen kyliä. Jään roikkumaan sormesta.
19
Herään jäisenä puistonpenkiltä. Nousen vavisten
istumaan. Takaani kuuluu laulua, käännyn katsomaan
ja näen omalaatuisen näyn. Yksinäinen goottityttö tans-
sii kirkon portailla laulaen saksalaista sävelmää. Sai-
raanhoitajan kookas aura olemassaolon rappujen pääs-
sä. Tyttö tanssii. Ja tanssii.
Annan mieleni lyödä rumpua, keskityn olemiseen.
En tarvitse aktiivisuutta. Olen saamattoman satiirin
saksanseisoja, tuskan säikeet soittavat päässäni suvi-
virttä.
Tänään he valmistautuvat repimään orvaskeden sie-
lustani.
20
II
Itseään pelottavampi taskulamppu
valaisee jopa pimeää
Mieli riitti kuviteltu käärme matkaa jumalattaren
luo hakemaan kuvia minuuteni kadonneista kartoista
otsassani punainen kolmio stigma jota en saa pestyä
pois.
Tuo sairas kultti jonka he olivat luoneet seksuaa-
lisuutensa ympärille loihti ilmoille vampyyrimunkkeja
jotka jättävät puremajälkiensä ristinmerkin.
22
Samoja mielikuvia yhä uudelleen ja uudelleen: pu-
naisten verhojen takana loimuavat strobolamput, me-
tallin kirskahdus nauhalla, oksa rasahtaa hirtetyn mie-
hen yllä, murskaantunut ruumis kumartuu ylleni, ja
sen läähättävät kasvot roikkuvat yläpuolellani. Veres-
tä pulleat silmät pureutuvat omiini, suutelee minua
poskelle ja näykkäisee korvastani.
Äiti kehittää vastaavuuttaa ensimmäisen synnyt-
tyä. Sydämensä ajatusmaailma nyreästi muistaa piha-
keinun. Laittaa monia syitä oletusarvoksi. Jää lähettä-
mätön pitsilautta kotirappuun. Kuume etenee hitaas-
ti.
23
Katselen kuinka halkeamat katossa tekevät musiik-
kia, credo, credo, credo. Täytän mieleni pimeydellä ja
annan ajatusteni luikerrella pimeässä. Äidin sierainten
hönkä. Raskaat askeleet kellahtavat kumoon. Vihan
aalto virtaa turmelemaan omenapuita. Urosten kella-
reissa kylmempi yö.
Kosteaan tilaan sopiva ruisku antaa useita injek-
tioita lyhyehköin välein.
Napsauta vieressä olevaa kanssaihmistä, välkkyvää
kuvaa, tilanteen ja rakenteen vaatimalla tavalla ja laita
väsynyt levy soimaan.
24
Kasvin kirpeä jää, ihmisen elin, terävän sirpin ilo,
häälyvän usvan puut, kevätvalkeilla minä ratsastan he-
volla.
Pörhötän siipiä kohden päivää. Olen karata lapsuu-
denunelmiin syömään halvakaneja, haistelemaan tuok-
suja kissan niskasta. Plastiikkiruoho hapsottaen leper-
telee uneliaan taivaan puutarhatuolissa nukkuville au-
rinkolaseille.
Sen mitä sanot, sanot hiljaisella mielellä.
25
Kastanjanruskea kademieli valuu tuulettimeen. Kaih-
tavat rauhaset katkeria helpotuksen tunteita, aavistuk-
sia horteesta. Mieli näyttää mahtavat hampaansa. Ha-
luaa kosketella pehmeää häntääni. Koira kiertelee am-
metta jossa undulaatit nukkuvat punotussa häkissään
huovutettuna. Likakaivoissa makaavia satamia koris-
taa lähtö.
Anisviina on valunut jalkoihini ja kaadun selälleni.
Uneksin olevani suunnitellun hulluuden syövereissä lii-
hotteleva perhonen, aine liikkeessä, lihan värinä. Veh-
reää vihannesta himoitsevan papin kuolan pisaroimien
harmaiden huulien välistä valahtava pimeys.
Poskipäät punehtuvat, aistiharha muuttuu möhkä-
leeksi.
26
Hän kierähtää päälleni, ottaa kasvoni käsiensä vä-
liin ja suutelee minua. Nokkamme uivat rottien maas-
sa. Silmäkulmasta näen kuinka muut katsovat meitä.
Pehmustetulla tuolilla kalsarit puolitangossa. Pahan-
hajuisten kortteerien turkisaaveet makaavat aivojensa
sohvalla. Mielipuolisten kenkien inhon ilme oma kie-
lensä. Suudellessamme työnnän käteni housunkauluk-
sestaan sisään ja hyväilen kovaa kalua. Elämän tun-
keuma.
Riisun hiestä läpimärän paitani pois, peilistä näen
kuinka ylävartaloni hohtaa aavemaisesti. Nähdessäni
hänen avauksensa tunnistan sen ja tiedän osaavani vas-
tata siihen. Riisun housuni ja boxerini, ja hän riisuu
omansa ja sanoo jotain joka kuulostaa especialilta.
27
Nain halusta unohtaa kadotetut pojat. Ajoittain
tahdolla tarve upota valheeseen. Soutaa eteenpäin. Mo-
nissa loistavissa saduissa sankarit ovat pysyvästi hur-
moksessa.
Yksityinen toimitus, isän veri. Kaikki sellaista mik-
si olemme syntyneet.
Laakea maa avaa ovensa.
28
Ruumiit sentti sentiltä. Jäseniä lemuavassa lois-
teessa. Korvassa lepattava yöperhonen. Kirpeän me-
hun tukahdutettu huuru. Surupala syrjään. Lihakset
heiluu käskyttä, sydän pumppaa hikeä, mennyt piste-
lee auringonnousussa.
Maatessasi siinä näytit kauniilta ja haavoittuvalta,
suutelen sinua. Itket, vedän sinut syliini ja kyyneleeni
sekoittuvat hiustesi kastanjaan. Vaikka minun on han-
kala olla annan sinun käpertyä kainalooni ja makaam-
me hiljaa kuunnellen ulkoa kuuluvia ääniä.
29
Kuulen äänten vivahteet. Väkivaltainen halu tul-
vehtii taloon. Ei oikeutta poistua. Potilaiden intohimo,
etuoikeus häpäistä häntä.
Ihmislihan kappaleet ovat kuolla ikävään. Osallis-
tun rinkiin.
Ruumiini syntyy havunneulaisiin.
30
Pakkasen poika tekee kukkia ikkunaan. Ruumis tot-
tuu mihin vain. Ympärillä tulvii märkä valo, valuu ran-
teille.
31