VANHENEMISEN TAITOMarja Saarenheimo

FT, tutkija, psykoterapeutti

Vanhustyön keskusliitto, Eloisa ikä -ohjelma

Mitä

vanheneminen

tuo mukanaan?vs

Mitä minä

voin viedä

mukanani

vanhuuteen?

Kyse ei ole hyvän vanhenemisen

resepteistä vaan sen perustan

tutkimisesta, jonka pohjalta voimme

tehdä omaa elämäämme ja

vanhenemistamme koskevia valistuneita

valintoja biologisten ja

elämänkulullisten väistämättömyyksien

asettamissa rajoissa.

PERUSTAN TUTKIMINEN

• Lähtökohtana jatkuvasti uudistuva

monitieteinen ikääntymistutkimus

• Huomion suuntaaminen keskimääräisistä

ikämuutoksista kohti mahdollisuuksien ylärajaa

• Käytännön kokemukset inhimillisen toiminnan

luonteesta

KAHDEN MAAILMAN RAJALLA

Ulkoinen

todellisuus

Sisäinen

todellisuus

MIHIN VANHENEMISESSA TARVITAAN TAITOA?

• Vanhenemiseen liittyvien väistämättömyyksien

tunnistamiseen ja niihin suhtautumiseen => sen

tunnistaminen, mihin voi itse vaikuttaa

• Mielen sisäisten tapahtumien tunnistamiseen ja

säätelemiseen

• Haasteiden kohtaamiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja

kriiseistä palautumiseen

• Huolenpitoon muista ja itsestä

MILLAISIA TAITOJA TARVITAAN?

1. Mielen taidot

• Tunnetaidot

• Epämukavuuden sietäminen

• Ajattelutaidot

• Tietoisuustaidot

2. Sosiaaliset taidot

• Vuorovaikutustaidot

• Vastuu itsestä ja toisista

• Myötätunto ja ystävällisyys

3. Käytännölliset elämän järjestämiseen ja arjen

sujumiseen liittyvät taidot

MISSÄ MIELI ON?

”Mieli rakentuu alati suhteessa muuhun maailmaan sen

mukaan, millaisten ihmisten ja muun ympäristön kanssa

kulloinkin ollaan tekemisissä”. (Ihmisen mieli,

Gaudeamus 2015)

”Ikääntyvien aivojen kannalta parhaat olosuhteet

sisältävät riittävästi haasteita sekä mahdollisimman

paljon läheisyyttä ja kiintymystä.” (L. Gozolino: The

healthy aging brain”, 2008)

OSTAISITKO TÄLTÄ MIEHELTÄ KÄYTETYT AIVOT?

• Käyttö ei kuluta vaan parantaa aivoja

• Tärkeintä, mitä voimme tehdä

aivojemme hyväksi, on 1) säilyttää

uteliaisuutemme, 2) ottaa vastaan

haasteita ja 3) pitää huolta läheisistä

ihmissuhteistamme

EI KANNATA USKOA, ETTÄ KOGNITIIVINEN VANHENEMINEN OLISI PELKKÄÄ RAPPEUTUMISTA TAI ETTÄ VANHA KOIRA EI OPI UUSIA TEMPPUJA,

SILLÄ …

…• samalla kun jotkut mielen toiminnot

heikkenevät, jotkut pysyvät suhteellisen

vakaina ja jotkut paranevat

• mitä suurempi ”kognitiivinen reservi” meillä

on, sitä vastustuskykyisempiä olemme

erilaisille rappeuttaville muutoksille

• aivot säilyttävät muovautuvuutensa ainakin

jossain määrin koko elämämme ajan

IKÄMUUTOKSET TAPAHTUVAT ERI TAHTIA ERI AIVORAKENTEISSA

tarkkaavuuteen, mieleen painamiseen ja nopeaan päättelyyn

liittyvät valmiudet heikkenevät iän myötä (etuotsalohkon

dorsolateraalinen alue)

tunteiden säätely ja arjen ongelmanratkaisu paranevat ainakin

suotuisissa olosuhteissa (etuotsalohkon ventromediaalinen alue)

lievä tiedonkäsittelyn hidastuminen on sekä etu että haitta

kun kyky suodattaa pois epäolennaista informaatiota(inhibitio)

heikkenee, saattaa aueta lisää tilaa sekä luovuudelle että hulluudelle

ETUOTSALOHKO ON AIVOJEN KAPELLIMESTARI

Jos se jää eläkkeelle,

on syytä varautua

siihen, että koko

orkesteri soittaa

epätahdissa

LUOVUUS

Ikääntyvät aivot eivät ehkä taivu työskentelemään yhtä

nopeasti ja suuntaamaan tarkkaavuuttaan yhtä tehokkaasti

kuin nuoret aivot, mutta vastapainoksi ne voivat hyödyntää

laaja-alaisemmin erilaisia sinänsä irrallisia informaation

palasia ja muodostaa niistä uusia luovia ja kekseliäitä

kokonaisuuksia.

VANHUUS JA VIISAUS?

• Viisaus on kykyä yhdistellä uutta ja vanhaa

eli soveltaa aikaisempaa kokemusta uusien

ongelmien ratkaisemiseen

• Paljon kokeneen ihmisen mieli on täynnä

”toimintaohjeita”, jotka aktivoituvat ”samaan

luokkaan” kuuluvissa uusissa tilanteissa (ns.

hiljainen tieto tai intuitio) – toimintaohjeet

eivät kuitenkaan välttämättä ole aina fiksuja

• Tällaiset toimintatapamuistot ovat hyvin

kestäviä ja niiden aktivoituminen kuluttaa

vain niukasti energiaa

JÄRKI JA TUNTEET

• Tunteita ja järkeä eli kognitiota ei ole mielekästä ajatella

toisilleen vastakkaisina tai erillisinä prosesseina, sillä ne ovat

linkittyneet tiukasti toisiinsa jo keskushermoston tasolla.

Nämä vastavuoroiset yhteydet mahdollistavat sen, että

järkemme voi ohjata tunteita silloin, kun tunnemekanismit

eivät sopeuta käyttäytymistämme parhaalla mahdollisella

tavalla, ja toisaalta sen, että tunteemme voivat ohjata

toimintaamme sellaisissa kriittisissä tilanteissa, joissa

järkemme olisi yksinkertaisesti liian hidas reagoimaan ja

päättämään, mitä meidän tulisi tehdä. (L. Nummenmaa:

Tunteiden psykologia)

MIKSI KÄYTTÄYDYMME JOSKUS JÄRJETTÖMÄSTI?

• Tunteet viriävät usein automaattisesti ilman että olemme tietoisia, mikä

tunteen herätti

• Tunnereaktiot ovat osittain vaistomaisia ja osittain oppimisen kautta

automatisoituneita

• Ikääntyessä reaktiivisuus usein vähenee sekä hidastumisen että

kokemusten karttumisen seurauksena

Tyynempi suhtautuminen vastoinkäymisiin ja epämukavuuksiin

Passiivisempien strategioiden käyttö tunteiden säätelyssä

(kielteisiä tunteita herättävien tilanteiden välttely; ristiriitojen

sietäminen; tunnekuohun asettumisen odottaminen)

TUNNETAITOJA VOI HARJOITELLA

• Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen

• Tunteiden, ajatusten ja toimintayllykkeiden

erottaminen toisistaan

• Tunteiden kanssa ystävystyminen niin että

niitä ei tarvitse tukahduttaa

• Tunteiden ilmaiseminen ja niistä kertominen

rakentavalla tavalla

AJATTELUTAITOJEN KEHITTÄMINEN JA AJATTELUANSOJEN VÄLTTÄMINEN

• Tyypillisin ajatteluansa on uskomus, että omia ajatuksia täytyy aina uskoa

(”Jos mieleeni tulee ajatus, se varmasti pitää paikkansa”)

• Muita tyypillisiä ajatteluansoja:

• henkilökohtaistaminen (”ystäväni näytti tänään nyrpeältä; hän on

tietenkin kyllästynyt minuun ja pitää minua tyhmänä”)

• ajatustenluku (”lääkäri sanoi, että verikokeissa ei löytynyt mitään

selitystä oireilleni; hän ajattelee tietysti, että vika on korvien välissä”)

• mustavalkoajattelu (”jos en saa kiitosta töistäni, olen varmaan muiden

mielestä täysi luuseri”)

• märehtiminen tai vatulointi

TIETOISUUS OMISTA AJATUKSISTA, TUNTEISTA JA TUNTEMUKSISTA

• Tietoinen läsnäolo – rauhoittuminen tähän hetkeen

• Oivallus, että ajatukset ovat vain ajatuksia, tuntemukset tuntemuksia ja

tunteet tunteita – niiden mukaan ei ole pakko lähteä eikä niitä ole

pakko uskoa

• Säännöllisen meditaation on tutkimuksissa havaittu virittävän

otsalohkon toiminnanohjausalueita, auttavan tunteiden ja

toimintayllykkeiden säätelyssä ja epämukavuuden sietämisessä sekä

jopa vaikuttavan suotuisasti kromosomien päässä sijaitsevien ja niitä

suojaavien telomeerien pituuteen

VANHENEMINEN TEORIASSA JA KÄYTÄNNÖSSÄ – SOPEUTUMISTA, VALINTAA JA VASTARINTAA

• Eri aikoina sosiaali- ja psykogerontologiset teoriat ovat pyrkineet

ymmärtämään ja selittämään vanhenevien ihmisten tyypillisiä

kokemuksia sekä itse psyykkisen ja sosiaalisen vanhenemisen

tyypillistä prosessia

• Aina esiin nousee kysymys siitä, mikä vanhenemisessa on geenejä,

mikä psykologiaa, mikä sosiaalista ja mikä kulttuuria sekä mitä

oikeastaan voimme valita tai vastustaa ja mihin on vain sopeuduttava.

• Yksittäisen ihmisen näkökulmasta vanhenemisen (psykologiset)

teoriat ovat linssejä, joiden läpi voi katsoa ulkoista ja sisäistä

todellisuutta. Ne tarjoavat välineitä oman kokemusmaailman

ymmärtämiseen, ennustamiseen ja muuttamiseen.

PSYKOLOGISTEN VANHENEMISEN TEORIOIDEN VALINTAMYYMÄLÄ

• Minäintegraatio – Erik H. Erikson

• Gerotranssendenssi – Lars Tornstam

• SOC –selective optimization with compensation –Baltes

• Harmonious aging (Liang & Luo)

• Senior coolness /Zimmerman & Grebe)

Me emme tee valintoja vain itseämme

varten, sillä tulevien sukupolvien onni ja

hyvinvointi ovat riippuvaisia meidän

valinnoistamme samoin kuin meitä

nuorempien ikäpolvien tekemät valinnat

vaikuttavat meidän onneemme ja

hyvinvointiimme.

KUINKA MINÄ HALUAISIN VANHETA?

• Yritän säästää energiaa tärkeisiin asioihin automatisoimalla vähemmän tärkeitä

• Työllistän kapellimestaria aina kun voin esimerkiksi toivottamalla tervetulleeksi

uusia haasteita

• Kun jotain epämukavaa tapahtuu, kokeilen vaihtaa näkökulmaa ja fokusoida

tilanteen tarjoamiin mahdollisuuksiin

• Yritän hyväksyä sen, että mitä on tapahtunut, on jo tapahtunut – ja olla

tuhlaamatta aikaani ja voimiani harmitteluun ja vatkaamiseen

• Pidän huolen, että minulla on joku, jota tarvitsen ja että joku tarvitsee minua

• Harjoitan myötätuntoa

• Aloitan päiväni runolla niin usein kuin mahdollista

Kiitos!