vapo oy:n kaakkois-suomen ely-keskuksen alueella … · 2012-05-30 · torsan alueen...

FINAS-AKKREDITOITU TESTAUSLABORATORIO Puhelin 020 7790 470 [email protected] T032 (EN ISO/IEC 17025) Telefax 020 7790 479 www.svsy.fi

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA

VAPO OY:N KAAKKOIS-SUOMEN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA SIJAITSEVIEN TUR-

VETUOTANTOALUEIDEN VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVEDOT VUODELTA

2011

Vehkataipaleensuo 2011

Lappeenrannassa 21. päivänä toukokuuta 2012

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY

Johanna Ritari

tutkija

2/80

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy

SISÄLTÖ

Yleistä

Vuoden 2011 sää- ja hydrologiset olosuhteet Kaakkois-Suomessa

Turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistötarkkailuyhteenvetoraportit vuodelta 2011

Kesselilän-, Raate- ja Oritsuo / Hiitolanjoen valuma-alue (3)

Kiihansuo / Vuoksen valuma-alue (4)

Suursuo / Vuoksen valuma-alue (4)

Vehkataipaleensuo / Vuoksen valuma-alue (4)

Paljasuo / Vuoksen valuma-alue (4)

Konnunsuo / Juustilanjoen valuma-alue (5)

Lampsan- ja Lampsinsuo / Vilajoen valuma-alue (8)

Urpalanjoen (9) valuma-alue (Huuhan-, Säkki-, Juvainsaaren-, Hernemaan- ja Läntinen

Suurisuo) sekKurannonLehtisaa)

Suurisuo sekä Kurannon-Lehtisaarensuo)

Korpisuo / Vironjoen valuma-alue (11)

Karhunsuo / Summajoen valuma-alue (13)

Haukkasuo / Summajoen valuma-alue (13)

Torvmossen / Kymijoen valuma-alue (14)

Leppisuo / Kymijoen valuma-alue (14)

Nokeissuo / Kymijoen valuma-alue (14)

Lakiasuo / Kymijoen valuma-alue (14)

Vehkaojansuo / Nummenjoen valuma-alue (81)

Valkianjärvensuo / Suomenlahden rannikkoalue (81)

3/80


YLEISTÄ

Vapo Oy:n Kaakkois-Suomen turvetuotantoalueiden tai sellaisiksi tulevien soiden kuormitus- ja vesis-

tötarkkailu toteutettiin vuonna 2011 aiempien vuosien tapaan yhteistarkkailuohjelman mukaisesti.

Vuonna 20101yhteistarkkailuun kuului pääosin Vapo Oy:n 24 turvetuotantoaluetta, joista tuotannossa

tai tuotantokunnossa oli 22 aluetta, valmistelussa kaksi aluetta (taulukko 1).

Kuormitus- ja vesistönäytteet otettiin Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n ympäristönäytteenot-

toon sertifioitujen näytteenottajien toimesta lukuun ottamatta ohjelman mukaisia kesäaikaisia ylivir-

taamajaksojen kuormitusnäytteitä, jotka otettiin tuottajan toimesta. Kaikki em. näytteet analysoitiin

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n laboratoriossa (Finas-akkreditoitu laboratorio T32). Tarkkai-

lun kertatulokset on toimitettu myös kuukausiraportteina sähköisesti suokohtaisina Excel-tiedostoina

Vapo Oy:lle sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle.

4/80


Taulukko 1. Yhteistarkkailuun vuonna 2011 kuuluvat turvetuotantoalueet valuma-alueittain

Suo (kunta) Valuma-alue

Kesselilänsuo (Ruokolahti) Hiitolanjoki (3), Torsanjoen va. (3.053)

Raatesuo

(Ruokolahti/Punkaharju)

Hiitolanjoki (3), Sarajoen va. (3.057)

Oritsuo (Ruokolahti) ”

Kiihansuo (Savitaipale) Vuoksi (4), Ala-Saimaan alue (4.112)

Suursuo (Taipalsaari) ”

Vehkataipaleensuo

(Taipalsaari)

”

Paljasuo (Rautjärvi) Vuoksi (4), Helisevänjoen va. (4.193)

Konnunsuo (Lappeenranta) Juustilanjoki (5), Saimaan kanavan alue (5.003)

Lampsansuo (Lappeenranta) Vilajoki (8), Korppisen alue (8.003)

Lampsinsuo (Lappeenranta)

(mukana Lampsansuon vesis-

tötarkkailussa, Lappeenranta)

(Juhani Artell Ky:n tuotanto-

alue)

”

Huuhansuo (Lappeenranta) Urpalanjoki (9), Suuri-Urpalon va. (9.006)

Säkkisuo (Luumäki) ”

Läntinen Suurisuo (Luumäki) Urpalanjoki (9), Urpalanjoen yläosan alue (9.003)

Juvainsaarensuo (Luumäki) ”

Hernemaansuo (Luumäki (osa-

na Juvainsaarensuon tarkkai-

lua)

”

Kurannonsuo-Lehtisaarensuo

(Luumäki)

(Mika Härkön tuotantoalue)

”

Korpisuo (Luumäki) Vironjoki (11), Vironjoen yläosan va. (11.004)

Karhunsuo (Kouvola) Summajoki (13), Summajoen keskiosan va. (13.002)

Haukkasuo (Kouvola) Summajoki (13), Sippolanjoen alue (13.005)

Torvmossen (Kotka) Kymijoki (14), Kymijoen suuhaarojen alue (14.111)

Leppisuo (Luumäki) Kymijoki (14), Tuohtiaisen – Ala-Kivijärven alue (14.191)

Nokeissuo (Luumäki) Kymijoki (14), Matalajärven va. (14.194)

Lakiasuo (Kouvola) Kymijoki (14), Pasinjoen – Hangasjärven va. (14.184)

Vehkaojansuo (Kouvola) Nummenjoki (81.006), Nummenjoen valuma-alue (81.006)

Valkianjärvensuo (Pyhtää) Suomenlahden rannikkoalue (81), Siltakylänjoen vesistö-

alue (81.007)

Kaikki tämän yhteenvetoraportin sisältämät osaraportit on jaettu Vapo Oy:lle ja Kaakkois-Suomen

ELY-keskukselle. Kunnallisille viranomaisille on jaettu kunkin viranomaisen toimialuetta koskevat osa-

raportit sekä yksityisille turvetuottajille omaa tuotantoaluetta koskeva raportti. Kunkin osaraportin jake-

lu on mainittu raporttien tekstiosioiden lopuilla.

5/80


VUODEN 2011 SÄÄ- JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET KAAKKOIS-SUOMESSA

Vuoden 2011 tammikuu oli vuosien 1971-2000 keskiarvoon verrattuna sateinen ja lievästi keski-

määräistä leudompi (taulukko 2). Helmikuu oli poikkeuksellisen kylmä ja maaliskuu oli hieman kes-

kimääräistä kylmempi. Jakso huhti-elokuu oli normaalia lämpimämpi. Etenkin heinäkuu oli poikke-

uksellisen lämmin. Huhtikuu oli vähäsateinen, mutta touko-syyskuu oli keskimääräistä sateisempi.

Elo-joulukuu olivat normaalia lämpimämpiä. Marraskuu oli normaalia kuivempi ja joulukuu oli erit-

täin sateinen. Vuoden 2011 tammi-joulukuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja hieman sateisempi.

Taulukko 2. Kouvolan Anjalan havaintoaseman tammi-marraskuun ilmanlämpötilat ja sademäärät

vuonna 2011 sekä vuosien 1971–2000 keskiarvot (lähde: Ilmatieteen laitoksen ilmastokatsaukset

2011)

Keskilämpötila

(°C)

Sademäärä

(mm)

2011

1971-

2000 2011

1971-

2000

Tammikuu -6,2 -6,8 61 44

Helmikuu -12,2 -7,6 26 34

Maaliskuu -2,1 -3,0 40 40

Huhtikuu 5,7 2,8 16 32

Toukokuu 10,7 9,9 40 31

Kesäkuu 17,1 14,7 63 52

Heinäkuu 20,7 16,8 71 67

Elokuu 16,2 14,8 100 79

Syyskuu 12,1 9,5 103 65

Lokakuu 7,0 4,5 71 71

Marraskuu 3,8 -0,4 37 68

Joulukuu 1,6 -4,4 176 60

Keskiarvo 6,2 4,2 67 64

Tammikuussa koko maassa satoi keskimääräistä enemmän. Routaa oli runsaslumisessa etelässä

niukasti. Jäät olivat Etelä- ja Keski-Suomessa pitkänajan keskiarvoa paksumpia. Saimaa oli tam-

mikuun lopussa puoli metriä ajankohdan keskiarvoa matalammalla. Helmikuussa lunta oli maan

etelä- ja keskiosissa selvästi tavallista enemmän. Vedenpinnat jatkoivat helmikuussa laskuaan, ja

Itä-Suomen suurissa järvissä vesi oli edelleen hyvin alhaalla. Myös pohjaveden pinnat olivat koko

maassa alhaalla. Järvien jäät olivat monin paikoin keskimääräistä paksumpia, mutta erityisesti ete-

lässä suuri osa kokonaispaksuudesta oli haurasta kohvajäätä.

Lumen sulaminen alkoi maaliskuun puolivälin jälkeen Etelä- ja Länsi-Suomessa, mutta kuukauden

viimeisellä viikolla lunta satoi jälleen etelässäkin. Huhtikuu oli koko maassa vähäsateinen ja läm-

min. Lumien sulaminen oli nopeaa ja alkoi erityisesti Pohjois-Suomessa tavallista aikaisemmin.

Vedenpinnat nousivat sulamisvesien takia nopeasti, ja kevättulvat olivat rannikkoalueilla selvästi

tavallista suurempia. Sulamisvedet nostivat maan etelä- ja keskiosien alhaalla olleet vedenpinnat

huhtikuun lopussa enimmäkseen lähelle pitkän ajan keskiarvoja, ja myös pohjavesi oli kuukauden

loppupuolella Etelä- ja Länsi-Suomessa keskimääräisessä korkeudessa tai jopa sen yläpuolella.

6/80


Muualla maassa pohjavesi oli pääosin vielä tavallista matalammalla. Routakerros suli maan etelä-

ja keskiosista huhtikuussa lähes kokonaan. Jäät lähtivät Etelä- ja Länsi-Suomen järvistä huhtikuun

loppupuolella ja heikkenivät jo muuallakin Pohjois-Lappia lukuun ottamatta paljon. Jäät lähtivät

maan keskiosan järvistä toukokuun alkupuolella. Pintaveden lämpötilat olivat toukokuun alussa ja

lopussa pitkän ajan keskiarvon tuntumassa, kuun puolivälissä keskiarvon yläpuolella.

Pintavedet olivat kesäkuussa enimmäkseen tavallista lämpimämpiä, joskin kuukauden puolivälin

jälkeen sateiset ja tuuliset säät viilensivät niitä. Kuukauden päättyessä Keski-Suomessa mitattiin

jopa 24-asteista vettä, ja muuallakin vesien lämpötilat olivat muutaman asteen keskiarvojen ylä-

puolella. Heinäkuu oli selvästi tavanomaista lämpimämpi. Pintavedet olivat tavanomaista lämpi-

mämpiä miltei koko kuukauden, paikoin jopa ennätyksellisen lämpimiä. Elokuussa suurimpien jär-

vien pinnat jatkoivat hidasta laskuaan, mutta pienemmissä järvissä ja erityisesti joissa ajoittaiset

runsaat sateet saivat vedenkorkeuden vaihtelemaan. Pohjaveden pinnat olivat elokuussa yleisesti

20–40 cm keskimääräisen alapuolella. Etelä- ja Itä-Suomessa pinnankorkeudet olivat 30–40 cm

alle ajankohdan keskiarvon. Elokuun alussa pintavedet olivat koko maassa tavallista lämpimämpiä,

mutta ne olivat alkaneet jo jäähtyä.

Syyskuun sateet nostivat vedenpintoja reilusti lähes koko maassa. Syyskuun sateet käänsivät poh-

javeden pinnat nousuun koko maassa lukuun ottamatta suuria pohjavesimuodostumia. Järvien

pintaveden lämpötilat olivat syyskuussa miltei koko maassa selvästi keskimääräistä korkeampia.

Pintavedet olivat syyskuussa poikkeuksellisen lämpimiä, paikoin jopa ajankohtaan nähden ennä-

tyksellisiä. Pohjaveden pinnat nousivat syyssateiden myötä myös lokakuussa. Lämpimän sään

takia haihdunta oli vielä runsasta. Pintaveden lämpötilat pysyivät lokakuussa keskimääräistä kor-

keammissa lukemissa. Marraskuussa pohjaveden korkeudet olivat suuressa osin maata 5–30 cm

yli keskimääräisen. Maan keskiosassa lunta oli hyvin vähän siellä täällä. Maan eteläosa oli täysin

lumeton. Kuukauden lopussa pintaveden lämpötila oli maan etelä- ja keskiosassa alle 5 astetta.

Joulukuussa vedenkorkeudet ja virtaamat vaihtelivat maan etelä- ja keskiosassa voimakkaasti sa-

teisen ja lauhan sään myötä. Sateet näkyivät myös järvissä, jotka olivat joulun jälkeen Etelä-

Suomessa yleisesti tulvakorkeuksissa. Maan etelä- ja keskiosassa hyvin märkä maaperä ja leuto

sää estivät roudan muodostumista. Vuoden lopussa jäätä oli maan pohjoisosassa, ja suurin osa

maan etelä- ja keskiosan järvistä oli vielä ilman yhtenäistä jääkantta.

Esitetyt säätiedot perustuvat Ilmatieteen laitoksen Kouvolan havaintoaseman tietoihin sekä Suo-

men ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin.

7/80


VAPO OY:N KESSELILÄN-, RAATE- JA ORITSUON TURVETUOTANTOALUEIDEN (HIITO-

LANJOEN VALUMA-ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUO-

DELTA 2011

1 Yleistä

Hiitolanjoen valuma-alueella (3) sijaitsevat Torsajärven pohjoispuoliset Vapo Oy:n Kesselilänsuon,

Raatesuon ja Oritsuon turvetuotantoalueet. Em. tuotantoalueista Kesselilänsuo sijaitsee Torsajoen

valuma-alueella (3.053). Raatesuo ja Oritsuo sijaitsevat Sarajoen valuma-alueella (3.057). Kesseli-

länsuon valumavedet laskevat Ruosteojan kautta Torsajokeen ja edelleen Torsajärveen. Raate- ja

Oritsuon valumavedet laskevat Mustajoen kautta Isoon Tervalampeen, josta Pieneen Tervalam-

peen, Sarajärveen ja edelleen Sarajoen kautta Torsajärveen. Suot sijaitsevat Ruokolahden ja Pun-

kaharjun kunnissa.

Torsan alueen turvetuotantoalueiden pinta-alat olivat: Kesselilänsuo 98,1 ha, Raatesuo 47 ha ja

Oritsuo 77,3 ha. Soilla on ympärivuotinen tehostettu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet

käsitellään pintavalutuskentällä. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liitteestä 1.

Torsa on kirkas ja fosforipitoisuudeltaan karu järvi. Järven pohjoispää on turveperäisestä maastos-

ta tulevista valumavesistä johtuen muuta järveä hieman tummavetisempi. Torsaan ei turvetuotan-

toalueilta tulevien vesien lisäksi kohdistu muuta pistemäistä kuormitusta ja myös hajakuormitus on

järven kokoon nähden vähäistä. Torsaa kuormittavat turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi

pääasiassa muualta suoperäisestä maastosta tulevat vedet, suo- ja metsäojitukset sekä maatalou-

den ja haja-asutuksen aiheuttama kuormitus. Käyttökelpoisuusluokka on erinomainen aivan järven

pohjoiskärkeen laskevien ojien suualueita lukuun ottamatta.

Iso Tervalampi on tummavetinen ja ravinteisuudeltaan rehevä. Veden kokonaislaatu on yleisesti

melko huono. Isoa Tervalampea kuormittavat turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi pääasi-

assa muut suoperäisestä maastosta tulevat vedet.

Sarajärvi on melko tummavetinen ja fosforipitoisuuden perusteella ravinteisuudeltaan lievästi rehe-

vä järvi. Sarajärveä kuormittavat turvetuotantoalueilta tulevien vesien lisäksi pääasiassa muut suo-

peräisestä maastosta tulevat vedet sekä maatalouden ja haja-asutuksen aiheuttama kuormitus.

2 Tarkkailujen perustiedot

2.1 Kuormitustarkkailu

Kesselilän-, Raate- ja Oritsuolla on ympärivuotinen tarkkailu, jolloin näytteenottoväli on touko-

lokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi. Lisäksi näytteet otetaan kevättulva-

aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitustarkkailunäytepis-

teet olivat Kesselilänsuon pintavalutuskentälle tuleva (PUMPPUKE) ja kentältä lähtevä (KE1) vesi,

Raatesuon pintavalutuskentälle tuleva (PUMPPURA) ja kentältä lähtevä (RA1) vesi sekä Oritsuon

pintavalutuskentälle tuleva (PUMPPUOR) ja kentältä lähtevä (OR1) vesi.

8/80


2.2 Vesistötarkkailu

Vesistötarkkailun virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Kesselilänsuon yläpuoli (P1), Ruosteoja (P3),

Saarenjoki (P4), Torsajoki (P5), Oritsuon alapuoli (P10), Ison Tervalammen laskuoja (P11), Sara-

järven luusua (P12) ja Sarajoki ennen Torsajärveä (P13).

Vesistötarkkailun järvihavaintopaikat ovat seuraavat: Iso Tervalampi (P18), Sarajärvi (P19), Torsa-

järven havaintopaikat (K20, K8 ja K6).

Virtahavaintopaikoilta otetaan näytteet kolme ja järvihavaintopaikoilta kaksi kertaa vuodessa. Ha-

vaintopaikalta K7 otetaan näytteet viiden vuoden välein (seuraavaksi vuonna 2013). Tarkemmat

tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2. Saimaan Vesi-

ja Ympäristötutkimus Oy haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lukuun ottamatta

kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy.

3 Vuoden 2011 tarkkailutulokset


Kesselilän-, Orit- ja Raatesuolla kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Virtaamat

sekä tuotantojaksolla, että sen ulkopuolella on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi kuin Kot-

kan Torvmossenin tuotantoalueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin valumat on

oletettu nollaksi.

Kesselilänsuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,3-

kertaiset, fosforin osalta 0,3-kertaiset ja typen osalta 0,8-kertaiset kaikkien Kaakkois-Suomen alu-

eella kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna (omi-

naiskuormitusarvot taulukossa 1).

Taulukko 1. Kesselilänsuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-

ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk)

Bruttokuormitus

keskivaluma kiintoaine kok.N kok.P

l/s/km2 g/ha/vrk g/ha/vrk g/ha/vrk

vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 30,1 15,6 0,18

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 20,0 7,5 0,12

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 19,8 32,6 21,2 0,31

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 19,1 9,6 0,13

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 74,9 37,3 0,35

käsittelyjakson aikana 1.1.-31.12. 11,9 30,0 15,6 0,18

tarkkailujakson aikana 1.1.-31.12. 11,9 30,1 15,6 0,18

Oritsuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,2-


een kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna (ominais-

kuormitusarvot taulukossa 2).

9/80


Taulukko 2. Oritsuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 19,7 16,9 0,38

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 11,4 8,5 0,12

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 19,8 32,7 21,0 0,55

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 15,5 10,8 0,28

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 38,8 40,5 0,82



Raatesuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,3-




Taulukko 3. Raatesuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 24,2 13,5 0,24

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 20,3 7,8 0,21

kevätkeskiarvo . 2.4.-17.5. 19,8 38,2 21,0 0,38

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 21,8 7,9 0,18

syksykeskiarvo . 1.10.-31.12. 26,8 44,7 31,6 0,51



Kesselilänsuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailu-

tulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine

44 %, CODMn -38 %, fosfori -53 % ja typpi 17 %. Tulosten perusteella pintavalutuskenttä ei poista-

nut orgaanista ainesta (CODMn) ja fosforia vaan määrät kasvoivat, jonka vuoksi puhdistustehot

olivat negatiivisia.

Oritsuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailutulos-

ten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 87 %,

CODMn -46 %, fosfori 7,8 % ja typpi 25 %. Tulosten perusteella pintavalutuskenttä ei poistanut or-

gaanista ainesta vaan orgaanisen aineksen määrä kasvoi.

Raatesuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailutu-

losten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 42

10/80


%, CODMn -27 %, fosfori -40 % ja typpi 18 %. Tulosten perusteella pintavalutuskenttä ei poistanut

orgaanista ainetta ja fosforia vaan määrät kasvoivat.


3.2.1 Virtahavaintopaikat

Tarkkailutulosten perusteella tarkkailujaksolla 2011 Kesselilänsuolta lähtevän veden keskimääräi-

nen väriluku ja kokonaisfosforipitoisuudet olivat alhaisia. Vesi oli muilta osin keskimäärin turvetuo-

tantoalueen vedeksi normaalia (taulukko 4).

Tarkkailutulosten perusteella tarkkailujaksolla 2011 Oritsuolta lähtevän veden keskimääräinen kiin-

toainepitoisuus oli alhainen. Muilta osin vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaa-

lia.

Tarkkailutulosten perusteella tarkkailujaksolla 2011 Raatesuolta lähtevän veden kokonaisfosforipi-

toisuus oli alhainen. Muilta osin vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Taulukko 4. Torsan alueen turvetuotantoalueilta lähtevien vesien keskimääräiset vedenlaatumuut-

tujien arvot vuodelta 2011

KE1 OR1 RA1

Kesselilänsuo, lähtevä Oritsuo, lähtevä Raatesuo, lähtevä

Näytekertoja kpl 17 15 17

K-aine mg/l 4,4 2,8 3,9

Sähkönj mS/m 4,3 4,1 4,4

pH

6,3 6,1 6,4

Väri mg/l Pt 179 276 256

CODMn mg /l 22 38 28

Kok.N µg/l 1420 1550 1250

Kok-P µg/l 26 47 35

PO4-P µg/l 6,7 17 12

NH4-N µg/l 529 335 278

NNO3+N02 µg/l 227 330 252

Hehk.jään. mg/l k-a 2,6 2,1 2,4

Hehk.häv. mg/l k-a 2,6 1,8 2,3

Fe µg/l 1920 2130 3020

Kesselilänsuolta lähtevä vesi kohotti selvästi tarkkailujaksolla 2011 Ruosteojan (P3) veden keski-

määräistä rautapitoisuutta sekä jonkin verran typpipitoisuutta ja hieman kiintoainepitoisuutta (tau-

lukko 5). Ruosteojaan kohdistuu myös hajakuormitusta. Ruosteojasta tuleva vesi heikensi Torsajo-

en (P5) veden laatua kohottamalla selvästi rautapitoisuutta sekä kohottamalla jonkin verran typpi-

ja kiintoainepitoisuutta sekä värilukua. Ruosteojan vesi kohotti myös hieman fosforipitoisuutta. Tor-

sajoen vesi oli vuonna 2011 keskimäärin tummaa, humuspitoista ja runsaasti rautaa sisältävää.

Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää.

11/80


Oritsuon alapuolella (P10) vesi oli tarkkailujaksolla 2011 keskimäärin erittäin tummaa, runsaasti

humusta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää sekä ravinteikasta vettä. Oritsuon alapuolella rauta-

pitoisuus oli korkeampi kuin suolta lähtevässä vedessä keskimäärin. Ison Tervalammen alapuolella

(P11) vesi oli tarkkailujaksolla 2011 parempilaatuista kuin Oritsuon alapuolella alentuneista ainepi-

toisuuksista ja väriarvosta johtuen. Sarajärven luusuassa (P12) vesi oli tarkkailujaksolla 2011 hu-

mus- ja rautapitoista sekä ravinnepitoisuuksien perusteella lievästi rehevää. Sarajoessa (P13) en-

nen Torsajärveä veden laatu oli hieman huonompi kuin Sarajärven luusuassa johtuen korkeammis-

ta ainepitoisuuksista. Sarajoen vesi oli keskimäärin humus- ja rautapitoista sekä ravinnepitoisuuk-

sien perusteella rehevää.

Taulukko 5. Torsan alueen soiden virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien

arvot vuodelta 2011

P1 P3 P4 P5 P10 P11 P12 P13

Kesselilänsuo, Ruosteoja

Saaren- joki

Torsa- joki Oritsuo,

Iso-Terva- lampi,

Sara-järvi,

Sara- joki

yläpuoli alapuoli laskuoja luusua

Näytekertoja kpl 3 3 3 3 3 3 3 3

K-aine mg/l 5,2 6,7 1,5 5 5,2 3 1 4,7

Sähkönj mS/m 3,4 4,8 3,4 3,8 4,4 3,9 4,2 4,6

pH

5,9 6,3 6,1 6,3 6,1 6,5 7 6,9

Väri mg/l Pt 167 160 140 163 320 203 77 97

CODMn mg /l 34 24 19 21 34 23 12 14

Kok.N µg/l 803 1180 720 897 1330 963 543 727

Kok-P µg/l 26 27 20 30 34 28 11 23

Fe µg/l 1200 2030 690 1100 3900 2000 533 643

3.2.2 Järvihavaintopaikat

Oritsuon alapuolisessa Isossa Tervalammessa (P18) kerrostuneisuuskauden lopussa ja etenkin

loppukesällä 2011 alusveden happitilanne oli erittäin huono (taulukko 6). Alusveden huono happiti-

lanne aiheutti rautayhdisteiden vapautumista pohjasedimentistä sekä alusveden ravinnepitoisuuk-

sien sekä sameus- ja väriarvojen kohoamista. Talvikerrostuneisuuskaudella sisäisen kuormituksen

vaikutukset alusveden laatuun olivat vähäisemmät kuin kesäkerrostuneisuuskaudella. Vesipatsaan

vesi oli keskimäärin erittäin sameaa, kiintoainepitoista, erittäin tummaa, runsaasti humusta ja erit-

täin runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuudet olivat rehevälle vesialueelle ominaisia. Loppu-

kesän pintavesinäytteen levämäärää ilmentävä a-klorofyllipitoisuus oli erittäin korkea. Pintavesi-

näytteen mikroskopoinnissa havaittiinkin valtalajeina limalevät, jotka nostavat a-klorofyllipitoisuutta.

Sarajärvessä (P19) Ison Tervalammen alapuolella alusveden happitilanne oli huono loppukesän

tarkkailukerralla 2011. Kesäkerrostuneisuuskauden alusveden huono happitilanne aiheutti rau-

tayhdisteiden vapautumista pohjasedimentistä sekä alusveden ravinnepitoisuuksien sekä sameus-

ja väriarvojen kohoamista. Sarajärven vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sameaa, tummaa,

humus- ja rautapitoista. Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat lievästi reheväl-

le/rehevälle vedelle ominaisia.

12/80


Kaikissa Torsajärven havaintopaikoissa (K20, K8 ja K6) vuonna 2011 vesipatsaan keskimääräinen

happitilanne oli erittäin hyvä. Vedet olivat keskimäärin humuspitoisia. Vesien keskimääräiset fosfo-

ri- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat karulle vesialueelle ominaisia. Keskimääräinen vedenlaatu oli

vuonna 2011 järven pohjoiskärjen havaintopaikassa K20 huonompi kuin muissa pisteissä korke-

ammasta rauta- ja ammoniumtyppipitoisuuksista sekä hieman korkeammasta fosforipitoisuudesta,

sameus- ja väriarvoista johtuen.

Taulukko 6. Torsan alueen soiden järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien

arvot vuodelta 2011

P18 P19 K20 K8 K6

Iso-

Tervalampi Sarajärvi Torsajärvi Torsajärvi Torsajärvi

Näytekertoja kpl 2 2 2 2 2

O2 mg/l 4,2 7 10 11 11

O2 % % 38 58 89 88 89

Sameus FTU 12 2,3 0,73 0,4 0,51

K-aine mg/l 8,6 1,5 0,73 0,63 0,64

Sähkönj mS/m 4,6 4,5 4,4 4,4 4,3

pH

6,4 6,7 6,9 6,8 6,9

Väri mg/l Pt 303 102 54 49 45

CODMn mg /l 25 13 9,6 9 8,9

Kok.N µg/l 1150 630 587 578 598

Kok-P µg/l 46 16 7,3 6,2 6,4

NH4-N µg/l 171 5 15 5,2 5,5

Fe µg/l 5680 983 252 135 151

a-Chl µg/l 44 8,7 2,8 2,9 2,4

3.3 Torsan alueen kalastustiedustelu vuoden 2010 kalastuksesta

Kesselilän-, Orit- ja Raatesoiden tuotantoalueiden alapuolisilla Torsa- ja Sarajärvissä tehtiin vuon-

na 2011 kalastustiedustelu koskien vuoden 2010 kalastusta kalataloustarkkailun yhtenä osa-

alueena. Kalastusta koskeva postitiedustelu toteutettiin Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n

toimesta. Torsan vesialue jaettiin kolmeen alueeseen: Torsajärven pohjoisosa (alue 1), Torsajär-

ven eteläosa (alue 2) ja Sarajärvi (alue 3). Tiedustelu lähetettiin yhteensä 247:lle Torsa- ja Sarajär-

ven rannalta kiinteistön omistavalle henkilölle. Tiedustelun palautusprosentti oli 51 %. Aiemmin

tehty tiedustelu toteutettiin selvästi suppeampana ja eritavoin kuin vuoden 2010 koskeva tieduste-

lu, joten tulosten vertaaminen on hankalaa.

Tiedustelun vastausten perusteella verkkokalastus oli suosittua Torsan alueella eli Torsa- ja Sara-

järvellä vuonna 2010. Suosituimmat pyyntimuodot alueella olivat vuonna 2010 verkot verkkokoolla

≥ 40 mm tai yli. Vastausten perusteella Torsajärven (alueet 1 ja 2) kokonaissaaliista reilu puolet oli

muikkua ja ahventa. Sarajärven kokonaissaaliista puolet oli haukea. Särkikalojen osuus kalasaa-

liista oli pieni. Torsajärven saalisjakauma on karulle vesialueelle tyypillinen. Sarajärven saalisja-

kauma oli Torsajärveen verrattuna hieman rehevämmälle vesialueella ominaisempi, mutta kuiten-

kin vedenlaatu huomioiden särkikalojen osuus oli vähäinen. Vastausten perusteella Torsan alueel-

ta saatu kokonaissaalis oli yhteensä 4 930 kg kalaa, josta Torsajärven osuus oli 3006 kg ja Sara-

13/80


järven 1924 kg. Torsajärven pohjoisosasta saatiin eniten kalaa kalastanutta kohti ja Torsajärven

eteläosassa saatiin vähiten kalaa kalastanutta kohti. Tiedustelun vastausten perusteella turvetuo-

tanto koettiin Torsan alueella ja etenkin Torsajärvellä suurimmaksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi

vuonna 2010. Sarajärvellä vajaa puolet vastanneista koki pyydysten likaantumisen turvetuotannon

tavoin huomattavaksi haitaksi. Torsajärven pohjoisosassa, jonne Kesselilänsuon valumavedet joh-

detaan Torsajoen kautta, turvetuotannosta koettiin olevan enemmän haittaa kuin Torsajärven ete-

läosassa.

4 Veden laatu Torsajärvessä, Isossa Tervalammessa ja Sarajärvessä vuosina 1999-2011

Torsajärven havaintopaikkojen pohjan läheltä (K20=10 m, K6=30 m, K7= 40 m ja K8=35 m) mitatut

keskimääräiset hapen kyllästys-%:t ovat hieman kohonneet havaintopaikoilla K6 ja K8 vuosina

1999-2011 (kuvaajat liitteenä 5). Tarkastelujakson aikana havaintopaikkojen keskimääräiset värilu-

vut ja CODMn-, kokonaistyppi-, kokonaisfosfori- ja rautapitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Veden

väriluvut ovat kääntyneet laskuun vuosina 2009-2011. Pohjoiskärjen havaintopaikan K20 sameus-

arvo on kasvanut tarkastelujakson aikana. Myös havaintopaikkojen K6 ja K8 sameusarvot ovat

hieman kasvaneet. Havaintopaikkojen K7, K8 ja K6 korkeimmat kiintoainepitoisuudet olivat tarkas-

telujakson alussa vuosina 1999 ja 2000. Loppukesän pintaveden a-klorofyllipitoisuudet ovat vaih-

delleet 1,6-3,3 µg/l välillä.

Torsan kokonaisvedenlaatu on vuosina 1999-2011 heikentynyt, vaikkakin muutokset vedenlaatu-

muuttujien keskiarvoissa ovat olleet melko vähäisiä sekä näytepisteiden väliset vedenlaatuerot

keskimäärin melko pieniä. Veden laadun heikkeneminen johtuu ainepitoisuuksien kuten humus-,

ravinne- ja rautapitoisuuksien keskiarvojen kohoamisena. Järven eteläosassa veden laadun muu-

tokset ovat lievempiä kuin järven pohjoisosan havaintopaikalla (K20), jossa veden laatu oli koko-

naisuudessaan heikompi kuin muilla järven havaintopaikoilla.

Isossa Tervalammessa (P18) keskimääräinen veden happitilanne pohjan lähellä (3 m) on ollut hei-

kentynyt vuosina 1999-2011 (kuvaajat liitteenä 5). Lammen vesipatsaan keskimääräinen sameus

kasvoi vuodesta 1999 vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen veden sameus on alentunut. Kiintoainepi-

toisuus oli selvässä laskussa vuosina 1999-2001, mutta viime vuosina pitoisuus on pysynyt melko

ennallaan. Väriluku on ollut tarkastelujakson aikana erittäin tummalle vesialueelle ominaisella ta-

solla. Veden humuspitoisuus (CODMn) on hieman laskenut tarkastelujakson aikana. Typpipitoisuus

oli kasvussa vuosina 1999-2004, mutta viime vuosina kasvu on pysähtynyt. Fosforipitoisuus on

laskenut tarkastelujakson alun (1999-2003) pitoisuuksiin verrattuna. Myös rautapitoisuus on hie-

man laskenut. A-klorofyllipitoisuus on vaihdellut vuosina 1999-2011 190-27 µg/l välillä, eikä selvää

kehityssuuntaa ole havaittavissa. Ison Tervalammen kokonaisvedenlaatu on lievästi parantunut

vuosina 1999-2011.

Sarajärvessä (P19) pohjan lähellä (10 m) keskimääräinen hapen kyllästys-% on noussut vuosina

1999-2011 (kuvaajat liitteenä 5). Vesipatsaan keskimääräinen sameusarvo on vuosina 1999-2011

laskenut. Veden humuspitoisuus (CODMn) on lievästi laskenut tarkastelujakson aikana. Veden kes-

kimääräinen väriluku, CODMn-, typpi- ja rautapitoisuus oli hieman noussut tarkastelujakson aika-

na. Loppukesän pintaveden a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut 4,5-19 µg/l välillä. Vedenlaatumuuttu-

jien arvojen vastakkaisista muutoksista ja pienistä pitoisuus vaihteluista johtuen Sarajärven koko-

naisvedenlaadussa ei selvää kehityssuuntaa kuitenkaan ole havaittavissa.

14/80


VAPO OY:N KIIHANSUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-ALUE / ALA-

SAIMAAN ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Kiihansuon turvetuotantoalue sijaitsee Savitaipaleen kunnassa Vuoksen valuma-alueella (4) ja

tarkemmin Ala-Saimaan alueella (4.112). Ala-Saimaan alueella sijaitsevat myös Vapo Oy:n Suur-

suon ja Vehkataipaleensuon turvetuotantoalueet.

Kiihansuon tuotantoalueen pinta-ala on 71,5 ha. Kiihansuolla on roudattomaan aikaan tehostettu

valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään pintavalutuskentällä. Kiihansuolta valuma-

vedet laskevat Pien-Saimaan Lavikanlahteen viisi kilometriä Savitaipaleen kirkonkylältä kaakkoon.

Lavikanlahti on kapean salmen kautta yhteydessä muuhun Läntisen Pien-Saimaan vesialueeseen.

Lavikanlahden vesi on ravinteikasta, kiintoainepitoista, sameaa, tummaa sekä melko runsaasti

orgaanista ainetta sisältävää. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet ovat korkeita. Talvella esiintyy

tyypillisesti happivajausta sekä loppukesällä leväkukintoja. Vedenlaatu on välttävä. Lavikanlahteen

kohdistuu myös huomattavassa määrin hajakuormitusta.

2 Tarkkailun perustiedot


Kiihansuon tuotantoalueella on harva kuormitustarkkailu, jolloin kuormitusnäytteet otetaan kuusi

kertaa touko-lokakuussa sekä kaksi kertaa kesässä ylivirtaamajaksoilla. Kuormitustarkkailunäytteet

otetaan pintavalutuskentälle pumpattavasta (K1) vedestä ja kentältä lähtevästä (K2) vedestä.


Kiihansuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Mustaoja laskuojan yläpuoli (P0), Mustaoja las-

kuojan alapuoli (P1). Kiihansuon järvihavaintopaikka (LAVIK2) sijaitsee Lavikanlahdella.

Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikkojen sijainti ilmenee liitteestä 2.

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet lu-

kuun ottamatta kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy.



Kiihansuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja valumavettä pump-

paavan pumpun käyntitietojen perusteella. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on

laskettu ympärivuotisessa tarkkailussa olevan Taipalsaaren Suursuon tuotantoalueen pitoisuustie-

tojen sekä virtaamat on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin tuo-

tantoalueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin valumat on oletettu nollaksi.

15/80


Kiihansuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,4-

kertaiset, fosforin osalta 0,5-kertaiset ja typen keskinkertaiset kaikkien Kaakkois-Suomen alueen

kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna (ominais-


Taulukko 1. Kiihansuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus

keskivalunta kiintoaine kok.N kok.P


vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,0 31,3 18,4 0,29

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 2,6 20,1 8,1 0,11

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5.

20,8 52,7 30,5 0,50

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 6,9 9,2 6,0 0,14

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 23,1 84,0 48,9 0,69


käs.jakson ulkopuolella 1.1.-19.4. ja 17.10.-31.12. 13,8 51,1 28,8 0,42


tarkkailujakson ulkop. 1.1.-17.4. ja 17.10.-31.12. 13,5 51,3 28,6 0,42

Kiihansuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2011 toiminnassa 20.4.-16.10.

välisenä aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana

poistotehot olivat: kiintoaine 81 %, fosfori 57 %, typpi 47 % ja CODMn 17 %. Koska valumavesien

pintavalutuskenttäkäsittely on toiminnassa vain osan vuodesta, jäävät käsittelyn tehot vuositasolla

edellä esitettyjä käsittelyjakson tehoja alhaisemmiksi.


Tarkkailukauden 2011 aikana Kiihansuolta lähtevän (K2) veden keskimääräiset kiintoaine-, fosfori-

ja rautapitoisuudet olivat turvetuotantoalueen vedeksi alhaisia ja vesi siten kokonaisuudessaan

turvetuotantoalueen vedeksi hyvälaatuista (taulukko 2).

Mustaojassa sekä suolta tulevan laskuojaliittymän ylä- että alapuolella vesi oli vuonna 2011 keski-

määrin tummaa, humuspitoista ja ravinteikasta sekä runsaasti rautaa sisältävää. Typpeä oli suh-

teessa enemmän verrattuna fosforipitoisuuteen. Tulosten perusteella suolta tarkkailujakson aikana

lähtevä vesi kohotti hieman Mustaojassa laskuojaliittymän veden väriarvoa ja rautapitoisuutta, mut-

ta muilta osin suolta tuleva vesi ei vaikuttanut Mustaojan veden laatuun.

Saimaan Lavikanlahdessa (LAVIK2) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011 keskimäärin sameaa, tum-

maa, kiintoaine-, humus- ja rautapitoista. Keskimääräisten ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien pe-

rusteella vesi oli rehevää. Etenkin lopputalvesta alusveden happitilanne oli heikentynyt ja tuolloin

pohjasedimentistä vapautui veteen rautayhdisteitä, jotka samensivat ja tummensivat vettä pohjan

lähellä.

16/80


Taulukko 2. Kiihansuon virtahavaintopaikkojen ja järvihavaintopaikan keskimääräiset vedenlaatu-

muuttujien arvot vuodelta 2011

K2 P0 P1 LAVIK2

pv-kentältä Mustaoja, Mustaoja Saimaa,

lähtevä taustap.

Lavikanlahti

Näytekertoja kpl 6 3 3 61)

K-aine mg/l 1,4 3,1 3,1 7,8

Sähkönj mS/m 8,4 13 12 9,3

pH

6,6 6,6 6,5 7

Väri mg/l Pt 282 193 203 123

CODMn mg /l 43 31 33 18

Kok.N µg/l 1010 1700 1570 1510

Kok-P µg/l 23 42 39 56

Fe µg/l 715 793 837 710

NH4-N µg/l - - - 10

a-Chl µg/l - - - 33

O2 mg/l - - - 7,8

O2 % % - - - 69

Sameus FTU - - - 7,9

1) Sis. kesän avovesikauden kaksi a-klorofylli-seurantakertaa

4 Veden laatu Saimaan Lavikanlahden havaintopaikalla vuosina 1999-2011

Kiihansuon alapuolisen Saimaan Lavikanlahden (LAVIK2) kokonaisveden laatu on vuosina 1999-

2011 keskimäärin heikentynyt (kuvaajat liitteenä 5). Alueella tulee runsaasti hajakuormitusta. Alus-

veden keskimääräinen hapen kyllästysaste (%) on tarkastelujakson aikana heikentynyt. Veden

väriluku ja rautapitoisuus ovat kohonneet tarkastelujakson aikana. Veden sameus ja kiintoainepi-

toisuudet ovat hieman nousseet vuosina 2009-2011. Pintaveden levämäärää ilmaiseva a-

klorofyllipitoisuus on hieman laskenut viime vuosina 2000-luvun alun pitoisuusvaihteluiden jälkeen.

Lavikanlahden vesi on ollut tarkastelujakson aikana keskimäärin sameaa, tummaa, kiintoaine-,

humus- ja rautapitoista. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella vesi on ollut rehevää.



VAPO OY:N SUURSUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-ALUE / ALA-

SAIMAAN ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Suursuon turvetuotantoalue sijaitsee Taipalsaarella Vuoksen valuma-alueella (4) ja tarkemmin Ala-

Saimaan alueella (4.112). Ala-Saimaan alueella sijaitsevat myös Vapo Oy:n Kiihansuon ja Vehka-

taipaleensuon turvetuotantoalueet.

Suursuon tuotantoalueen pinta-ala on 390 ha. Tuotantoalueen valumavedet laskevat Halilanojaa

pitkin Pien-Saimaan Maaveteen kuusi kilometriä Taipalsaaren kirkonkylältä pohjoiseen. Tuotanto-

alueella on kemikalointilaitos valumavesien ympärivuotiseen käsittelyyn, joka otettiin käyttöön

vuonna 2010.

Maavesi on keskimäärin melko matala ja laaja vesialue, joka on kahden kapean silta-aukon kautta

yhteydessä muuhun Läntisen Pien-Saimaan vesialueeseen. Maaveden vesi on yleisluonteeltaan

kiintoainepitoista, happamuudeltaan melko neutraalia, lievästi humuksen tummentamaa, sameaa

sekä typpi-, fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksiltaan rehevää. Kesällä esiintyy toisinaan sinileväkukin-

toja. Lopputalvella alusvedessä esiintyy happivajausta, mutta kesällä kerrostuminen on heikkoa

alueen mataluuden vuoksi. Maaveteen ei kohdistu turvetuotannon lisäksi muuta pistemäistä kuor-

mitusta, mutta maatalouden ja metsä- ym. ojituksen aiheuttama hajakuormitus on melko voimakas-

ta.



Suursuon tuotantoalueella on ympärivuotinen kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on touko-


aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitusnäytteet otetaan

kemialliseen käsittelyyn pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kemiallisesta käsittelystä lähtevästä

(SETTI) vedestä.


Suursuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: taustapiste Suurisuonoja (437), Parjalanoja (437) ja

Halilanoja (075). Suursuon järvihavaintopaikat ovat Maavedellä sijaitsevat: Piispalanselkä (431),

Kolinlahti (432), Mankasaarenselkä (433), Kopinsalmi (434) ja Laitsaarenselkä (435). Halilanojan

(075) näytepisteeltä otetaan normaalin vesistötarkkailukierroksen lisäksi aina kuormitustarkkailun

yhteydessä näyte, josta määritetään veden pH-arvo.

18/80







Suursuon kuormitusarvot on laskettu näytetietojen ja tuotantoalueen mittapatokaivon pinnankor-

keusmittaritietojen perusteella. Loppuvuoden (28.9.-31.12.) virtaamat on laskettu olettamalla valu-

mat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin tuotantoalueella, koska tuolloin Suursuon pinnankor-

keusmittari oli rikki.

Suursuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 3-

kertaiset, kokonaisfosforin osalta 0,4-kertaiset ja kokonaistypen osalta keskinkertaiset kaikkien

Kaakkois-Suomen alueen kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiar-

voon verrattuna (ominaiskuormitusarvot taulukossa 1).

Taulukko 1. Suursuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 16,4 274,8 19,7 0,24

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 7,7 100,4 10,2 0,09


68,0 1093,5 72,9 0,93

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 11,7 166,0 15,3 0,17

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 6,7 209,6 9,9 0,15

käs.jakson aikana 1.1.-31.12.2011 16,4 274,8 19,7 0,24

tarkkailujaksona aikana 1.1.-31.12.2011 16,4 274,8 19,7 0,24

Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään (annettu 30.6.2008, 08/0215/1) asettanut Suursuon tur-

vetuotantoalueelta roudattomana aikana kemiallisesta käsittelystä vesistöön lähtevän veden pitoi-

suuksille enimmäisarvot: kokonaisfosfori 20 µg/l, kokonaistyppi 1200 µg/l, COD 15 mg/l ja kiintoai-

ne 10 mg/l. Roudattomana aikana kemiallisen käsittelyn poistoteholle on asetettu seuraavat vä-

himmäisvaatimukset: kokonaisfosfori 90 %, kokonaistyppi 30 %, COD 70 % ja kiintoaine 50 %.

Päästöraja-arvot lasketaan roudattoman kauden käsittelyajan mittausten keskiarvoina.

Suursuon valumavesien kemiallinen käsittely oli toiminnassa ensimmäisen kerran ympärivuoden

(1.1.-31.12.). Tarkkailutulosten perusteella kemiallisesta käsittelystä lähtevän veden keskimääräi-

set pitoisuudet olivat roudattomana aikana 1.5.-31.10.: kokonaisfosfori 12 µg/l, kokonaistyppi 951

µg/l, CODMn 13 mg/l ja kiintoaine 12 mg/l. Tulosten perusteella lähtevän veden keskimääräinen

kiintoainepitoisuus ylitti lupamääräyksien enimmäisarvon, mutta muiden parametrien osalta enim-

mäisarvot alitettiin. Tulosten perusteella keskimääräiset puhdistustehot olivat 1.5.-31.10. seuraa-

19/80


vat: kokonaisfosfori 81 %, kokonaistyppi 24 %, CODMn 64 % ja kiintoaine 40 %. Lupamääräysten

poistotehojen vähimmäisvaatimukset jäivät saavuttamatta. Kesällä kemikalointilaitoksen laiterikon

vuoksi kemiallisesti käsiteltyä vettä pääsi takaisin pumppualtaaseen, josta kemikalointiin tulevan

veden tarkkailunäyte otetaan. Näin ollen puhdistustehot olivat tuolloin normaalia heikompia.

Lupamääräyksissä talviaikaisen kemiallisen käsittelyn tehon tavoitearvot ovat seuraavat: kokonais-

fosfori 80 %, COD 50 % ja kiintoaine 30 %. Jos tavoitearvoja ei saavuteta, luvan saajan on esitet-

tävä Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle (nyk. ELY-keskukselle) hyväksyttäväksi suunnitelma

käsittelyn tehostamisesta.

Ilmatieteenlaitoksen Lappeenrannan mittausaseman vuorokauden keskilämpötilojen perusteella

talviaika (keskilämpötila vakiintuu alle 0 °C) oli 17.11.2010-1.4.2011. Tulosten (joulukuu 2010-

maaliskuu 2011 tarkkailukertojen pitoisuuskeskiarvojen) perusteella talviaikaisen kemiallisen käsit-

telyn puhdistustehot olivat: kokonaisfosfori 83 %, CODMn 54 % ja kiintoaine 3 %. Kiintoaineen osal-

ta puhdistustehon tavoitearvo jäi saavuttamatta, mutta muilta osin tavoitearvot saavutettiin.



Vuonna 2011 kemiallisen käsittelystä lähtevän veden (SETTI) keskimääräinen kokonaisfosforipitoi-

suus oli alhainen (taulukko 2). Veden rautapitoisuus oli erittäin korkea ja vesi erittäin hapanta (pH

3,4). Muilta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Suurisuonojan taustapisteeltä (437) ei saatu vuonna 2011 kuin kevään tarkkailukerran näyte, kos-

ka majavanpato/padon jäänteet muuttivat veden virtaussuuntaa. Vesi oli keväällä erittäin hapanta

(pH 4,6), erittäin tummaa, runsaasti humusta (CODMn), fosforia ja rautaa sisältävää sekä erittäin

runsaasti typpeä sisältävää. Halilanojaan laskevan Parjalanojan (436) vesi oli vuonna 2011 keski-

määrin selvästi hapanta, kiintoainepitoista, erittäin tummaa, erittäin runsaasti humusta ja rautaa

sisältävää sekä ravinteikasta. Maaveteen laskevan Halilanojan (075) vesi oli erittäin hapanta (pH

4,2), erittäin tummaa ja runsaasti humusta sisältävää. Vedessä oli erittäin runsaasti kiintoainetta ja

rautaa.

Tulosten perusteella vuonna 2011 tuotantoalueelta tuleva vesi kohotti osaltaan selvästi Halilanojan

kiintoaine- ja rautapitoisuutta sekä hieman värilukua. Myös veden pH-arvo aleni hieman. Suolta

tuleva vesi kuitenkin hieman alensi veden fosforipitoisuutta. Tosin Halilanojan keskimääräinen kiin-

toainepitoisuus ja väriluku olivat korkeampia kuin suolta lähtevässä vedessä.

20/80


Taulukko 2. Suursuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkailu-

jaksolta 2011

SETTI 437 436 075

kemiall.käsitt. Suurisuonoja, Parjalanoja Halilanoja

lähtevä taustap.

Näytekertoja kpl 27 1 3 3 (23) 1)

K-aine mg/l 17 4,3 6,8 32

Sähkönj mS/m 40 11 9,2 18

pH

3,4 4,6 5,4 4,2

Väri mg/l Pt 255 250 433 467

CODMn mg /l 13 59 61 41

Kok.N µg/l 1220 4400 1760 2100

Kok-P µg/l 16 100 97 88

Fe µg/l 18400 1100 3400 10700

PO4-P µg/l 6,3 - - -

NH4-N µg/l 561 - - -

NNO3+N02 µg/l 281 - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 7,9 - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 9 - - - 1)Veden pH-arvo mitattiin yhteensä 23 kertaa vuonna 2011


Suursuon alapuolisen Maaveden havaintopaikoilla vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sa-

meaa, melko kiintoainepitoista sekä happamuudeltaan lähellä neutraalia (taulukko 3). Keskimää-

räiset happitilanteet olivat erittäin hyviä. Väriluvut olivat pääsääntöisesti lievästi humuspitoisille

vesialueille ominaisia. Humuspitoisuudet olivat melko alhaisia ja rautapitoisuudet kohtuullisia. Kes-

kimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet sekä avovesikauden pintaveden a-klorofyllipitoisuudet olivat

rehevälle vesialueelle ominaisia. Piispalanselän ja Mankaselän näytepisteillä rautapitoisuudet oli-

vat korkeampia kuin muilla Maaveden näytepisteillä. Piispalanselän ja Mankaselän näytepisteillä

lopputalven happitilanne oli alusvedessä heikentynyt, jonka johdosta pohjasedimentistä vapautui

rautayhdisteitä alusveteen. Myös veden väriluvut, typpi-, fosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat

hieman korkeammat kuin muilla Maaveden näytepisteillä.

Maavedellä kokonaisveden laatu oli vuonna 2011 keskimäärin huonoin Mankaselällä (433), jossa

raudan, typen, fosforin ja a-klorofyllin pitoisuudet sekä veden sameusarvo olivat korkeammat kuin

muilla Maaveden havaintopaikoilla. Keskimääräisesti paras vedenlaatu oli Kopinsalmen (434) ja

Laitsaarenselän (435) näytepisteillä.

21/80


Taulukko 3. Nokeissuon järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkai-

lujaksolta 2011

431 432 433 434 435

Piispalan- Kolin- Manka- Kopin- Laitsaaren-

selkä lahti selkä lahti selkä

1) Näytekertoja kpl 7 7 7 7 7

O2 mg/l 9,3 11 9,4 9,5 11

O2 % % 81 90 82 81 93

Sameus FTU 4,8 4,3 6,4 2,8 3,3

K-aine mg/l 4,9 5,7 5,7 3,4 3,9

Sähkönj mS/m 7,3 6,8 7 7,7 6,9

pH

6,8 7,1 7,1 7 7,1

Väri mg/l Pt 48 36 49 38 35

CODMn mg /l 7,1 6,8 6,4 7,5 6,6

Kok.N µg/l 666 560 696 518 583

Kok-P µg/l 34 30 43 20 26

NH4-N µg/l 20 12 54 9,3 6

Fe µg/l 546 328 625 258 257

a-Chl µg/l 19 14 23 9,9 15

1) Sis. myös kesän kolme ylimääräistä a-klorofylli-seurantakertaa

3.3 Maaveden kalastustiedustelu vuoden 2010 kalastuksesta

Suursuon tuotantoalueen alapuolisella Maavedellä tehtiin kalastustiedustelu koskien vuoden 2010

kalastusta kalataloustarkkailun yhtenä osa-alueena. Kalastusta koskeva postitiedustelu toteutettiin

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimesta samoin kuin edellinen vuoden 2002 koskeva

tiedustelu. Maaveden vesialue jaettiin kolmeen alueeseen: läntinen (alue 1), keskinen (alue 2) ja

itäinen (alue 3). Tiedustelu lähetettiin 286:lle Maaveden rannalta kiinteistön omistavalle henkilölle.

Tiedustelussa käytettiin 55 % satunnaisotantaa perusjoukosta ja tiedustelun palautusprosentti oli

52 %.

Tiedustelun vastausten perusteella suosituimmat pyyntimuodot Maavedellä olivat vuonna 2010

katiska ja verkot (verkkokoko ≥ 40 mm käytetyin) sekä onki ja pilkki. Maaveden itäisellä alueella

(alue 3) kalastettiin suhteessa enemmän verkoilla kuin keskisellä ja läntisellä alueella (alueet 2 ja

1), joissa suosituimmat pyyntimuodot olivat katiska sekä onki ja pilkki. Vuoden 2002 kalastus-

tiedustelun tärkeimmät pyydykset olivat verkot, katiskat ja vapakalastusvälineet, joten suosituim-

mat pyyntivälineet pysyivät ennallaan. Verkkokalastuksen suosio on vähentynyt ja puolestaan ka-

tiskalla sekä ongella ja pilkillä kalastamisen suosio on hieman kasvanut vuodesta 2002. Vastaus-

ten perusteella Maaveden kokonaissaaliista suurin osa oli särkeä, haukea ja ahventa. Särkikalojen

heimoon kuului lähes puolet kalasaaliista. Vastausten perusteella Maavedeltä saatu kokonaissaalis

oli yhteensä 6769 kg kalaa. Mikäli satunnaisotannan yhteydessä oletetaan, että vastanneet edus-

tavat koko perusjoukkoa ja saadut tulokset yleistetään koskemaan koko tutkimusaluetta käyttäen

painokerrointa, näin saadaan koko Maaveden tutkimusalueen kokonaissaalisarvioksi 23 578 kg.

Kokonaissaalisarvio on suurempi kuin edellisessä kalastustiedustelussa vuoden 2002 kalastusta

22/80


koskien. Maaveden kalaston rakenne oli myös vuonna 2010 vuoden 2002 tavoin rehevälle järvelle

varsin tyypillinen. Runsas vesikasvillisuus ja umpeenkasvu koettiin Maaveden läntisellä ja keskisel-

lä alueella suurimmaksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi. Maaveden itäisellä alueella levähaittojen

ja turvetuotannon lisäksi koettiin kalastuksen huomattavaksi haitaksi veden laadun muuttumisen.

3.4 Kasviplanktontutkimus Maavedellä vuonna 2011

Suursuon turvetuotantoalueen alapuolisen Maaveden Piispalanselältä, Mankaselältä ja Laitsaa-

renselältä otettiin kasviplanktonnäytteet 18.7. ja 2.8. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n

(SVYT) toimesta. Näytteet määritti Tmi Zwerver. Piispalanselällä heinäkuussa sinileviä oli 48 %,

mutta elokuussa enää 7 %. Leväbiomassa oli korkea ilmentäen välttävää ja rehevöitynyttä vettä.

Levälajisto oli kuitenkin runsas ja koostui paljolti lajeista, jotka eivät viittaa huonoimpaan laatuluok-

kaan. Mankaselällä levää oli paljon koostuen sinilevistä ja rehevyyttä ilmentävistä piilevälajeista.

Korkea leväbiomassa ilmensi huonoa ja rehevöitynyttä veden laatua. Mankaselältä Saimaan ve-

siensuojeluyhdistykselle tuli myös useita ilmoituksia sinileväkukinnoista. Laitsaarenselällä heinä-

kuussa suurimman biomassan muodostivat heinäkuussa piilevät ja sinilevät, elokuussa piilevät ja

kultalevät. Biomassa ilmensi välttävää ja rehevöitynyttä vettä. Biomassa ja leväyhteisön rakenne

olivat kuitenkin niukkaravinteisemmalle vesialueelle ominaisia kuin Piispalanselän ja Mankaselän.

Tutkimuksesta on laadittu erillinen raportti.

3.5 Pohjaeläintutkimus Maavedellä vuonna 2011

Maavedellä tehtiin myös pohjaeläintutkimus vuonna 2011, mutta tulosten viivästymisen vuoksi tu-

loksia ei käsitellä tässä raportissa. Pohjaeläintutkimuksesta tullaan laatimaan erillinen raportti.

4 Veden laatu Suursuon alapuolisen Maaveden järvihavaintopisteissä vuosina 1987-2011

Maaveden veden laadun kehitystä on aiemmissa vuosiyhteenvedoissa tarkasteltu erillisinä loppu-

talven ja loppukesän vedenlaatumuuttujien keskiarvoina vuosikeskiarvojen sijaan. Muuttujakes-

kiarvot oli laskettu kaikkien näytepisteiden ja –syvyyksien havaintokertakohtaisina keskiarvoina,

jolloin kullekin vuodelle muodostuvat yhdestä näytekierroksesta koostuvat alueelliset kesä- ja talvi-

keskiarvot. Nyt Maaveden veden laadun kehityksen tarkastelua on yhtenäistetty muiden turvetuo-

tantoalueiden järvipisteiden tarkastelun mukaiseksi. Veden laatua on pääosin tarkasteltu havainto-

pisteiden vesipatsaan tarkkailutulosten vuosikeskiarvoina vuosina 1997-2011.

Havaintopaikkojen alusveden näytteet on pääosin otettu 4 metrin syvyydestä, paitsi Kolinlahden

havaintopaikalta otetaan näyte vain 1 metrin syvyydestä havaintopaikan mataluudesta johtuen.

Näin ollen Kolinlahden havaintopaikan (432) veden (1 m) happitilanne oli erinomainen. Man-

kaselän (433) ja Piispalanselän (431) alusveden happitilanteet olivat keskimäärin tyydyttävällä ta-

solla. Tarkastelujakson alhaisimmat keskimääräiset hapen kyllästysasteet (%) olivat vuonna 1998.

Piispalanselän (431) ja Laitsaarenselän (435) pohjan lähellä veden happitilanteet ovat hieman pa-

rantuneet tarkastelujakson aikana.

Maaveden havaintopaikkojen vesipatsaan vuosikeskiarvojen perusteella vesi on ollut vuosina

1999-2011 keskimäärin lievästi sameaa. Keskimäärin sameinta vesi on ollut Mankaselän (433),

Kolinlahden (432) ja Piispalanselän (431) näytepisteillä. Kolinlahden (432) ja Laitsaarenselän (435)

23/80


veden sameusarvot ovat hieman kohonneet tarkastelujakson aikana. Keskimäärin korkein kiinto-

ainepitoisuus on ollut Kolinlahden (432) havaintopaikalla, jossa kiintoainepitoisuus on kohonnut

tarkastelujakson aikana. Muilta osin veden sameusarvoissa ja kiintoainepitoisuuksissa ei ollut ha-

vaittavissa selvää kehityssuuntaa.

Vuosien 1997-2011 aikana Maaveden keskimäärin korkeimmat veden väriluvut ja CODMn-

pitoisuudet ovat olleet Piispalanselän havaintopaikalla (431). Havaintopaikkojen väriluvut ja

CODMn-pitoisuudet ovat pääosin hieman kohonneet tarkastelujakson aikana.

Tarkastelujakson keskimäärin korkein kokonaistyppipitoisuus oli Piispalanselän havaintopaikalla

(431) ja korkein kokonaisfosforipitoisuus oli Mankaselän havaintopaikalla (433). Kolinlahden (432)

kokonaisfosforipitoisuus oli hieman noussut tarkastelujakson aikana. Ravinnepitoisuudet ovat ol-

leet lievästi rehevällä/rehevälle vesialueelle ominaisella tasolla. Pintaveden kokoomanäytteestä

mitatun levämäärää ilmaisevan a-klorofyllin pitoisuus on ollut rehevälle vesialueelle ominaisella

tasolla.

Keskimäärin korkein rautapitoisuus oli Piispalanselän havaintopaikalla (431). Rautapitoisuudet ovat

hieman kohonneet tarkastelujakson aikana, etenkin Mankaselän (433) ja Piispalanselän (431) rau-

tapitoisuus oli kohonnut vuonna 2011. Kokonaisuutena Maaveden veden laatu on hieman heiken-

tynyt pitkäaikaistarkastelun tulosten perusteella. Veden laadun heikentyminen näkyi kohonneina

väri- ja CODMn-arvoina. Kolinlahdella (432) veden laadun heikkeneminen näkyi kohonneina kiinto-

aine-, CODMn- ja fosforipitoisuuksina sekä hieman kohonneina sameus- ja rauta-arvoina.

24/80


VAPO OY:N VEHKATAIPALEENSUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-

ALUE / ALA-SAIMAAN ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUO-

DELTA 2011

1 Yleistä

Vehkataipaleensuon turvetuotantoalue sijaitsee Taipalsaaren kunnassa Vuoksen valuma-alueella

(4) ja tarkemmin Ala-Saimaan alueella (4.112), jolla sijaitsevat myös Vapo Oy:n Kiihansuon ja

Suursuon turvetuotantoalueet.

Vehkataipaleensuon tuotantoalueen pinta-ala on 67 ha. Vehkataipaleensuolla on ollut keväästä

2010 lähtien ympärivuotinen tehostettu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään ruo-

kohelpikentällä. Vehkataipaleensuon valumavedet laskevat laskuojaa pitkin Suur-Saimaan Jaka-

ranlahteen kuusi kilometriä Saimaan kanavan suualueelta pohjoiseen.

Jakaranlahden vesi on tyypillisesti sameahkoa, kiintoainepitoista, ruskehtavaa, fosforipitoisuudel-

taan rehevää ja typpipitoisuudeltaan lievästi rehevää sekä kohtuullisesti orgaanista ainetta sisältä-

vää. Lahden vedenlaatuun vaikuttaa ojavesien lisäksi UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan tehtaiden

jätevesikuormitus.



Vehkataipaleensuon tuotantoalueella on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-

lokakuussa on kaksi viikkoa. Lisäksi kesällä näytteet otetaan ylivirtaamajaksojen yhteydessä kah-

desti. Talvijaksolla ei ole näytteenottoa. Kuormitustarkkailunäytteet otetaan ruokohelpikentälle

pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kentältä lähtevästä (V1) vedestä.


Vehkataipaleensuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: taustapiste Isoniittu (P0) ja Isoniitun las-

kuoja (P1). Vehkataipaleensuon järvihavaintopaikka (P2) sijaitsee Suur-Saimaassa Jakaranlahdel-

la.






Vehkataipaleensuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mittapadon

pinnankorkeusmittarin tietojen perusteella. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on

25/80



tojen avulla. Virtaamat tuotantojakson ulkopuolella on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi

kuin Kotkan Torvmossenin tuotantoalueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin va-

lumat on oletettu nollaksi.

Vehkataipaleensuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osal-

ta keskinkertaiset, fosforin osalta 2-kertaiset ja typen osalta 1,5-kertaiset muiden Kaakkois-

Suomen alueen kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrat-

tuna (ominaiskuormitusarvot taulukossa 1).

Taulukko 1. Vehkataipaleensuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011

brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk)

Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 16,0 85,9 28,7 1,31

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 2,8 52,6 10,1 0,63

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 23,5 186,3 43,5 2,85

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 12,5 33,7 15,2 0,49

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 33,4 197,2 69,5 3,03

käsittelyjakson aikana 1.1-31.12. 16,0 85,9 28,7 1,31

tarkkailujakson aikana 13.4.-6.7. ja 8.9.-31.12. 16,9 47,0 23,9 0,67


Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella valumavesien ruokohelpikenttäkäsittelyn poistotehot

olivat: kiintoaine 72 %, CODMn -2 %, fosfori 40 % ja typpi 35 %. Tulosten perusteella pintavalutus-

kenttä ei poistanut orgaanista ainesta vaan orgaanisen aineksen määrä hieman kasvoi.


Tarkkailukauden 2011 aikana Vehkataipaleensuolta lähtevän (V1) veden keskimääräinen kiinto-

ainepitoisuus oli alhainen (taulukko 2). Muilta osin veden laatu oli turvetuotantoalueen vedeksi

normaalia.

Vesi oli Isoniitun halki kulkevassa ojassa sekä taustapisteessä (P0) että laskuojaliittymän alapuo-

lella (P1) keskimäärin erittäin tummaa, runsaasti humusta (CODMn) ja erittäin runsaasti rautaa si-

sältävää. Vedet olivat keskimäärin ravinteikkaita ja etenkin typpeä oli suhteessa enemmän kuin

fosforia. Vehkataipaleensuolta lähtevä vesi heikensi vain lievästi tarkkailujakson 2011 aikana

Isoniitun halki kulkevan ojan vedenlaatua. Laskuojan liittymän alapuolella (P1) vedessä oli hieman

enemmän kiintoainetta ja veden väriluku oli hieman korkeampi kuin taustapisteellä. Ravinnepitoi-

suudet olivat lievästi alhaisempia laskuojan liittymän alapuolella verrattuna taustapisteen tuloksiin.

Suur-Saimaan Jakaranlahdessa (P2) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sameaa, kiintoaine-

ja humuspitoista sekä kokonaisfosfori- ja loppukesän a-klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevää.

Veden happitilanne oli erinomainen (näyte 1 metrin syvyydestä).

26/80


Taulukko 2. Vehkaojansuon virta- ja järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien

arvot vuodelta 2011

V1 P0 P1 P2

suolta Isoniitunoja, Isoniitunoja

Suur-Saimaa,

lähtevä taustap. Jakaranlahti

Näytekertoja kpl 12 3 3 2

K-aine mg/l 3,4 4,9 5,4 3,8

Sähkönj mS/m 6,2 8,3 7,2 15

pH

6,2 6 6,1 7,5

Väri mg/l Pt 343 353 400 65

CODMn mg /l 61 58 59 13

Kok.N µg/l 1410 1900 1800 545

Kok-P µg/l 47 69 65 27

Fe µg/l 1160 1770 1800 145

NH4-N µg/l 61 - - 12

NNO3+N02 µg/l 151 - - -

PO4-P µg/l 11 - - -


Hehk.häv. mg/l k-a 2 - - -

a-Chl µg/l - - - 17

O2 mg/l - - - 10

O2 % % - - - 100

Sameus FTU - - - 2,1

4 Veden laatu Vehkataipaleensuon alapuolisessa Saimaan Jakaranlahdessa vuosina 1995-

2011

Vehkataipaleensuon turvetuotantoalueen alapuolisen Saimaan Jakaranlahden (P2) veden laatu oli

tarkkailujakson aikana selvästi huonoimmillaan vuosina 1996-97, jolloin keskimääräisistä ainepitoi-

suuksista sekä sameus- ja väriarvoista mitattiin selvästi muuta tarkkailujaksoa korkeampia arvoja

(kuvaajat liitteenä 5). Lahti on matala (kokonaissyvyys 2 m), joten näytteet otetaan 1 metrin syvyy-

destä.

Jakaranlahden kokonaisvedenlaatu parani 1990-luvun lopulla pääasiassa laskevista kiintoaine-,

humus-, fosfori-, typpi- ja rautapitoisuuksista sekä väriarvosta johtuen. Veden hapen kyllästysaste

(%) oli hieman kohonnut tarkastelujakson aikana. Veden a-klorofyllipitoisuus oli hieman kohonnut

tarkastelujakson aikana. Viime vuosina vedenlaadussa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa

vaan veden laatu on pysynyt melko samanlaisena 1990-luvun lopun vaihteluiden jälkeen.



VAPO OY:N PALJASUON TURVETUOTANTOALUEEN (VUOKSEN VALUMA-ALUE / HE-

LISEVÄNJOEN VALUMA-ALUE) KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO

VUODELTA 2011

1 Yleistä

Paljasuon turvetuotantoalue sijaitsee Rautjärven kunnassa Vuoksen valuma-alueella (4) ja tar-

kemmin Helisevänjoen valuma-alueella (4.193).

Paljasuon tuotantoalueen pinta-ala on 69,8 ha. Paljasuolla on tehostettu valumavesien käsittely ja

valumavedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Suon valumavedet laskevat las-

kuojaa pitkin Helisevänjokeen ja edelleen Purnujärveen.

Helisevänjoen vesi on humusvaikutteista, kohtalaisesti rautaa sisältävää, fosforipitoisuudeltaan

lievästi rehevää/rehevää ja typpipitoisuudeltaan lievästi rehevää. Helisevänjokea kuormittaa lisäksi

hajakuormitus. Purnujärvi on hyvin sameavetinen ja selvästi rehevä järvi, jota vaivaavat ajoittaiset

sinileväkukinnat. Purnujärven vedenlaatu on tyypillisesti välttävä. Myös Purnujärveen kohdistuu

merkittävässä määrin hajakuormitusta.



Paljasuolla on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-lokakuussa on kaksi viikkoa.

Lisäksi kesällä näytteet otetaan ylivirtaamajaksojen yhteydessä kahdesti. Talvijaksolla ei ole näyt-

teenottoa. Kuormitusnäytteet otetaan pintavalutuskentälle pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja

kentältä lähtevästä (K2) vedestä.


Paljasuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Helisevänjoki laskuojaliittymän yläpuolella (P3b),

laskuoja (P5), Helisevänjoki laskuojaliittymän alapuolella (P6) ja Helisevänjoki alempana Hyypiän-

vuoren kohdalla (P7) ennen Purnujärveä.




28/80



3.1 Paljasuon kuormitustarkkailu

Paljasuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Arviot

tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on laskettu ympärivuotisessa tarkkailussa olevan

Taipalsaaren Suursuon tuotantoalueen pitoisuustietojen avulla. Virtaamat sekä tuotantojaksolla,

että sen ulkopuolella on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin tuo-


Paljasuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 1,4-

kertaiset, fosforin osalta 1,1-kertaiset ja typen osalta 1,4-kertaiset muiden Kaakkois-Suomen alu-



Taulukko 1. Paljasuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 123,8 27,4 0,72

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 92,6 11,2 0,29


19,8 205,2 35,4 1,33

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 43,7 15,1 0,30

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 323,1 68,8 1,72

käs.jakson aikana 1.1.-31.12. 11,9 123,8 27,4 0,72



Paljasuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2011 toiminnassa ympäri vuoden.

Tarkkailutulosten (ajalta 26.4.-10.10) pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn poisto-

tehot olivat: kiintoaine 42 %, CODMn -18,5 %, fosfori 27 % ja typpi 12 %.

3.2 Paljasuon vesistötarkkailu

Tarkkailutulosten perusteella Paljasuolta tarkkailujakson 2011 aikana pintavalutuskentältä lähtevä

(K2) vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia (taulukko 2).

Laskuojassa (P5) keskimääräiset ainepitoisuudet olivat kiintoainepitoisuutta lukuun ottamatta hie-

man alhaisemmat kuin suolta lähtevässä vedessä. Tulosten perusteella laskuojasta tuleva vesi

heikensi vain lievästi tarkkailujakson 2011 aikana Helisevänjoen keskimääräistä veden laatua ko-

hottamalla hieman raudan ja typen pitoisuuksia.

Alempana Helisevänjoella Hyypiänvuoren pisteellä (P7) tarkkailujakson 2011 aikainen veden laatu

oli heikompi kuin ylemmällä laskuojaliittymän alapuolisella Helisevänjoen pisteellä (P6). Hyypiän-

29/80


vuoren jokipisteellä vedessä oli enemmän rautaa ja typpeä kuin laskuojaliittymän alapuolisella joki-

pisteellä. Myös veden kiintoaine-, fosfori- ja humuspitoisuus sekä väriluku olivat hieman korkeam-

pia kuin ylemmällä näytepisteellä. Helisevänjoki oli Hyypiänvuoren näytepisteellä keskimäärin kiin-

toaine-, humus- ja rautapitoista sekä ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää.

Taulukko 2. Paljasuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkailu-

jaksolta 2011

K2 P5 P3b P6 P7

kentältä laskuoja Helisevänjoki, Helisevänjoki, Helisevänjoki,

lähtevä

laskuojan yläp. laskuojan alap. Hyypiänvuori


K-aine mg/l 8,7 10 2,8 3,1 7,1

Sähkönj mS/m 8,3 7,8 4 4,1 4,5

pH

6,3 6,2 6,8 6,7 6,7

Väri mg/l Pt 295 257 55 60 72

CODMn mg /l 32 30 9,3 9,8 13

Kok.N µg/l 1920 1800 497 510 700

Kok-P µg/l 73 65 18 19 24

Fe µg/l 3220 2970 323 390 547

NH4-N µg/l 489 - 18 14 -

NNO3+N02 µg/l 167 - - - -

PO4-P µg/l 19 - - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 3,7 - - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 5 - - - -

4 Veden laatu Helisevänjoessa vuosina 1996-2011

Helisevänjoessa Paljasuon turvetuotantoalueen suunnalta tulevan ojan liittymän alapuolella (P6)

keskimääräiset kiintoaine-, CODMn-, typpi-, fosfori- ja rautapitoisuudet sekä väriarvo ovat vuosina

1996-2011 olleet pääsääntöisesti ojaliittymän yläpuolisia (P3/P3b) arvoja korkeampia (kuvaajat

liitteenä 5). Vuoden 2008 keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli yläpuolisella näytepisteellä selväs-

ti korkeampi kuin alapuolisella. Vuosien 1996-2011 aikana Helisevänjoen laskuojaliittymän ylä- ja

alapuolisissa näytepisteissä kokonaisveden laatu on hieman heikentynyt johtuen keskimäärin hie-

man kohonneista väri- ja CODMn-arvoista. Joskin vuosina 2010 ja 2011 väriluvut ja CODMn-

pitoisuudet kääntyivät ylä- sekä alapuolisilla näytepisteillä laskuun. Laskuojaliittymän yläpuolisella

taustapisteellä keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli hieman kohonnut tarkastelujakson aikana.

Alapuolisella näytepisteellä veden keskimääräinen typpipitoisuus oli hieman kohonnut tarkastelu-

jakson aikana. Vuonna 2006 laskuojaliittymän alapuolisen näytepisteen P6 keskimääräistä fosfori-

pitoisuutta kohotti 23.10. –näytekierroksen näytteestä mitattu korkea pitoisuus (50 µg/l). Keskimää-

räiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat vaihdelleet lievästi rehevälle ja rehevälle vesialueelle ominai-

sella tasolla.

Vuosina 1996-2004 taustapiste on sijainnut yli kilometrin ojaliittymän yläpuolella. Vuodesta 2004

alkaen taustapiste on siirretty ojaliittymän yläpuolelle sen välittömään läheisyyteen.

30/80


VAPO OY:N KONNUNSUON TURVETUOTANTOALUEEN (JUUSTILANJOEN VALUMA-ALUE)

KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Konnunsuon turvetuotantoalue sijaitsee Lappeenrannan kaupungissa Joutsenossa Juustilanjoen

valuma-alueella (5) ja tarkemmin Saimaan kanavan alueella (5.003).

Konnunsuon tuotantoalueen pinta-ala on 259 ha. Valumavesien käsittelyn tasona on perustaso.

Valumavedet laskevat kolmea laskuojaa pitkin Soskuanjokeen. Tarkemmat tuotantoaluetiedot il-

menevät liitteestä 1.

Soskuanjoki on tummavetinen ja ravinteisuudeltaan rehevä ojamainen joki, johon kohdistuu myös

merkittävässä määrin hajakuormitusta. Soskuanjoki on johdettu putkea pitkin vanhan ja uuden

Saimaan kanavan ali.



Konnunsuolla ei ole varsinaista kuormitustarkkailua. Laskeutusaltailta 1 ja 2 lähtevästä vedestä

otetaan kuitenkin näytteet kolme kertaa vuodessa vesistötarkkailun yhteydessä.


Konnunsuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Soskuanjoki taustapiste (K0) laskuojaliittymien

yläpuolella ja Soskuanjoki / Metsola (K1) laskuojaliittymien alapuolella.


Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy haki ja analysoi kuormitus- ja vesistötarkkailunäytteet.

3 Vuoden 2011 vesistötarkkailutulokset

Tarkkailutulosten perusteella Konnunsuon altaalta 1 (L1) tarkkailujakson 2011 aikana lähtevä vesi

oli turvetuotantoalueen vedeksi keskimäärin normaalia (taulukko 1). Altaalta 2 lähtevä (L2) vesi oli

myös turvetuotantoalueen vedeksi keskimäärin normaalia.

Tulosten perusteella suon laskuojista tuleva vesi osaltaan heikensi tarkkailujakson aikana Sosku-

anjoen vedenlaatua, mikä ilmeni suon alapuolella kohonneena rautapitoisuutena. Myös veden väri-

luku, typpi- ja fosforipitoisuus olivat korkeampia suon alapuolella. Suon alapuolella Soskuanjoki

(K1) oli keskimäärin kiintoainepitoista, tummaa, runsaasti rautaa sisältävää sekä fosforipitoisuuden

perusteella rehevää. Vedessä oli erittäin runsaasti typpeä.

Taulukko 1. Konnunsuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tark-

kailujaksolta 2011

31/80


L1 L2 K0 K1

lähtevä lähtevä Soskuanjoki, Soskuanjoki,

oja 1 oja 2 taustap. suon alap.


K-aine mg/l 13 16 6,2 8,2

Sähkönj mS/m 39 28 18 25

pH

6,1 5,8 7,2 6,7

Väri mg/l Pt 220 233 133 150

CODMn mg /l 19 29 15 17

Kok.N µg/l 1770 2100 2300 2430

Kok-P µg/l 45 47 71 62

Fe µg/l 3530 2290 1370 1770

4 Veden laatu Soskuanjoen havaintopisteissä vuosina 2002-2011

Vuosina 2002-2011 Soskuanjoen keskimääräiset kiintoaine-, CODMn-, typpi- ja rautapitoisuudet

sekä väriluvut olleet korkeampia Konnunsuon turvetuotantoalueen alapuolella (K1) yläpuolisiin (K0)

arvoihin verrattuna (kuvaajat liitteenä 5). Kokonaisfosforipitoisuudet ovat kummassakin pisteessä

olleet melko samalla tasolla.

Tarkkailujakson aikana Soskuanjoen keskimääräiset kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet 2,3-39

mg/l välillä. Keskimääräiset typpipitoisuudet ovat olleet molemmilla näytepisteillä laskussa. Las-

kuojaliittymien alapuolisessa Soskuanjoen näytepisteessä (K1) keskimääräiset väriarvot ja CODMn-

pitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Muita kehityssuuntia ei keskimääräisten vedenlaatumuut-

tujien arvoissa ole havaittavissa. Tulosten perusteella Soskuanjoen alemman näytepisteen veden

laatu on hieman parantunut tarkastelujakson aikana.

32/80


VAPO OY:N VALMISTELUVAIHEESSA OLEVAN LAMPSANSUON JA JUHANI ARTELL KY:N

LAMPSINSUO TURVETUOTANTOALUEIDEN (VILAJOEN VALUMA-ALUE) KUORMITUS- JA

VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Vapo Oy:n Lampsansuo ja Juhani Artell Ky:n Lampsinsuo turvetuotantoalueet sijaitsevat Lappeen-

rannan kaupungin Ylämaan alueella. Purkuvesistön tutkimusalue kuuluu Vilajoen vesistöalueen (8)

Korppisen alueeseen (8.003).

Vapo Oy:n Lampsansuon alueen tuotantokelpoinen pinta-ala on 60 ha. Lampsansuon turvetuotan-

toalue on valmisteluvaiheessa. Lampsansuolla on tehostettu valumavesien käsittely ja valumave-

det käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Juhani Artell Ky:n tuotantoalueella tuotannos-

sa on noin 25 ha suota kahdella tuotantolohkolla. Juhani Artell Ky:n Lampsinsuon tuotantoalue on

liitetty mukaan Vapo Oy:n Lampsansuon tuotantoalueen vesistötarkkailuun. Tuotantoalueilta kuiva-

tusvedet johdetaan Heikinjoen ja Sullampien kautta Vilajokeen.

Ylä-Sullammen vesi on keskimäärin sameaa, kohtalaisesti kiintoainetta sisältävää, hapanta, tummaa,

runsaasti orgaanista ainesta sisältävää, ravinteisuudeltaan ja a-klorofyllipitoisuudeltaan rehevää sekä

rautapitoista. Alusvesi on selvästi pintavettä huonompilaatuista huonon happitilanteen aiheuttaman

sisäisen kuormituksen johdosta.

Ala-Sullammesta ei ole aiempia vedenlaatuhavaintoja, mutta oletettavasti vesi on joko melko saman-

kaltaista tai lievästi parempaa kuin Ylä-Sullammessa.

Vilajoen vesi on kiintoaine- ja rautapitoista, hapanta, tummaa, runsaasti orgaanista ainesta sisältävää

sekä ravinteisuudeltaan rehevää. Vilajokeen kohdistuu huomattavassa määrin hajakuormitusta.

Korppisen pohjoispäässä vesi on keskimäärin sameaa, kiintoaine- ja rautapitoista, hapanta, tummaa

sekä ravinteisuudeltaan ja a-klorofyllipitoisuudeltaan rehevää. Vedessä on ollut havaittavissa selvää

happipitoisuuden alenemista, joka on pohjan läheisessä vesikerroksessa talviaikana melko voimakas-

takin.



Tuotantoalueella on ympärivuotinen kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on touko-


aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitustarkkailunäytteet

otetaan pintavalutuskentälle pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kentältä lähtevästä (L1) vedestä

sekä käsittelyjakson ulkopuolella lähtevästä vedestä (LA1).

33/80


2.2 Vesistötarkkailun perustiedot

Lampsan- ja Lampsinsuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Saarenojanmäki (P2) maantiesilta,

Vilajoki (P6) laskuojan yläpuoli ja Vilajoki (P4) laskuojan alapuoli. Järvihavaintopaikkoina ovat: Ala-

Sullampi (P7), Ylä-Sullampi (P3) ja Korppisen pohjoispää (P5).






Vuoden 2011 Lampsansuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mit-

tapadon pinnankorkeusmittarin tietojen perusteella. Puuttuvat virtaamat sekä tuotantojaksolla, että

sen ulkopuolella on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin tuotanto-

alueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin valumat on oletettu nollaksi.

Lampsansuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,8-

kertaiset, fosforin osalta 0,70,-kertaiset ja typen osalta 0,8-kertaiset kaikkien Kaakkois-Suomen

alueen kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna (omi-


Taulukko 1. Lampsansuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 10,5 75,2 15,0 0,46

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 12,9 86,2 9,3 0,26

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 29,7 302,6 39,6 1,62

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 10,5 55,8 15,9 0,45

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 11,4 64,7 16,2 0,34




tarkkailujakson ulkop. 1.1.-4.4. 0,6 0,4 0,0 0,00

Lampsansuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä, tosin ke-

väällä ja hetken loppuvuodesta kenttä ei ollut käytössä. Tarkkailutulosten (ajalta 20.6.-25.11.) pitoi-

suuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistotehot olivat: kiintoaine 41 %, CODMn

-14 %, typpi 21 % ja fosfori 7,2 %. Keskimääräinen CODMn-pitoisuus oli hieman suurempi kentältä

lähtevässä vedessä verrattuna kentälle tulevaan veteen. Näin ollen COD:n puhdistusteho oli nega-

34/80


tiivinen. Koska valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on toiminnassa vain osan vuodesta, jää-

vät käsittelyn tehot vuositasolla edellä esitettyjä käsittelyjakson tehoja alhaisemmiksi.


Lampsansuon pintavalutuskenttäkäsittelystä lähtevän (L1) veden tarkkailujakson 2011 keskimää-

räinen vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia (taulukko 2). Käsittelyjakson ulkopuolella.

suolta lähtevän, kentän ohi johdetun (LA1) veden väriluku ja rautapitoisuus oli kahden tarkkailuker-

ran tulosten perusteella korkeita.

Ylä-Sullammessa (P3) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011 keskimäärin sameaa, kiintoaine- ja hu-

muspitoista, erittäin tummaa ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää (taulukko 3). Vesi oli ravinnepi-

toisuuksien sekä loppukesän pintaveden levämäärää ilmaisevan a-klorofyllipitoisuuden perusteella

rehevää. Etenkin lopputalvesta alusveden happitilanne oli heikentynyt. Huono happitilanne aiheutti

rautayhdisteiden vapautumista pohjasedimentistä sekä alusveden ravinnepitoisuuksien sekä sa-

meus- ja väriarvojen kohoamista.

Ala-Sullammessa (P7) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sameaa, erittäin

tummaa, humuspitoista (CODMn) ja runsaasti rautaa sisältävää. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien

perusteella vesi oli rehevää. Loppukesästä alusveden happitilanne oli hieman heikentynyt.

Ylä-Sullammen laskuojassa Saarenojanmäessä näytepisteellä P2 vesi oli vuonna 2011 keskimää-

rin hapanta, erittäin tummaa, humuspitoista ja runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuudet oli-

vat ojavedelle tyypillisesti rehevän veden tasolla. Ala-Sullammen veden laatu oli keskimäärin hie-

man parempaa kuin Ylä-Sullammen.

Vilajoessa sekä Ylä-Sullammen laskuojaliittymän ylä- (P6) että alapuolella (P4) vesi oli vuonna

2011 aikana keskimäärin kiintoainepitoista, tummaa sekä humus- ja rautapitoista. Ravinnepitoi-

suudet olivat rehevälle vedelle ominaisia. Tulosten perusteella Ylä-Sullammen laskuojasta tuleva

vesi kohotti hieman rautapitoisuutta ja veden värilukua.

35/80


Taulukko 2. Lampsansuon virtapaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkailujak-

solta 2011

L1 LA1 P2 P4 P6

kentältä suolta lähtevä Saarenojanmäki, Vilajoki, Vilajoki,

lähtevä (ei käsittelyä) maantiesilta laskuojan alap. laskuojan yläp.


K-aine mg/l 8,2 6,1 6,4 7,1 7

Sähkönj mS/m 4,9 5,6 3,6 4,7 4,9

pH

6,2 6,1 5,8 6,1 6,2

Väri mg/l Pt 422 450 260 187 133

CODMn mg /l 57 48 36 28 24

Kok.N µg/l 1510 2000 1010 1050 1060

Kok-P µg/l 64 59 33 38 38

Fe µg/l 3260 4100 1500 893 727

PO4-P µg/l 22 37 - - -

NH4-N µg/l 313 865 - - -

NNO3+N02 µg/l 79 183 - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 4,2 3 - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 4,1 3,1 - - -

Korppisen pohjoispäässä (P5) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sameaa,

tummaa, kiintoaine-, humus- ja rautapitoista (taulukko 3). Ravinne- ja loppukesän a-

klorofyllipitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää.

Taulukko 3. Lampsansuon järvipaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkailujak-

solta 2011

P3 P7 P5

Ylä- Ala- Korppinen

Sullampi Sullampi


O2 mg/l 4 4,9 10

O2 % % 34 42 86

Sameus FTU 7,2 4,1 3,7

K-aine mg/l 5 3,8 4,3


pH

6,1 6,2 6,4

Väri mg/l Pt 288 258 110


Kok.N µg/l 1320 1060 1120

Kok-P µg/l 47 30 26

NH4-N µg/l 296 201 57

Fe µg/l 2400 1800 618

a-Chl µg/l 9,7 15 18

36/80


URPALANJOEN VALUMA-ALUEELLA (9) SIJAITSEVIEN HUUHAN-, SÄKKI-, JUVAINSAA-

REN- JA LÄNTISEN SUURISUON SEKÄ KURANNONSUON-LEHTISAARENSUON TURVE-

TUOTANTOALUEIDEN KUORMITUS- JA VESISTÖTARKKAILUJEN YHTEENVETO VUODEL-

TA 2011

1 Yleistä

Urpalanjoen valuma-alueella (9) sijaitsevat Vapo Oy:n Huuhan-, Säkki-, Läntisen Suurisuon ja Ju-

vainsaarensuon turvetuotantoalueet sekä Juha Näpin Juvainsaarensuon turvetuotantoalue ja Mika

Härkön Kurannonsuon-Lehtisaarensuon turvetuotantoalue. Vapo Oy:n Juvainsaarensuon tarkkai-

luun kuului valmistelemattoman Hernemaansuon turvetuotantoalueen taustatarkkailu. Huuhan-

suota lukuun ottamatta suot sijaitsevat Luumäen kunnassa. Huuhansuo sijaitsee Lappeenrannan

kaupungin alueella.

Huuhan- ja Säkkisuon tuotantoalueet sijaitsevat tarkemmin Suuri-Urpalon valuma-alueella (9.006)

Urpalonjärven yläpuolella. Huuhansuon valumavedet laskevat Pieni-Urpalonjärven ja Kytöjoen

kautta Urpalonjärveen. Säkkisuon valumavedet laskevat penkereellä Urpalonjärven pohjoispäästä

erotettuun laskuojaan, josta edelleen Urpalanjokeen. Läntisen Suurisuon, Juvainsaarensuon ja

Juvainsaarensuohon kuuluva Hernemaansuo sekä Kurannonsuon-Lehtisaarensuon tulevat turve-

tuotantoalueet sijaitsevat alempana Urpalanjoen valuma-alueella, tarkemmin Urpalanjoen yläosan

alueella (9.003). Läntisen Suurisuon valumavedet laskevat Ruunuojaa pitkin Urpalanjokeen. Ju-

vainsaarensuon valumavedet laskevat Rasasenojaa pitkin Urpalanjokeen. Kurannonsuon-

Lehtisaarensuon valumavedet laskevat ojaa pitkin Urpalanjokeen. Säkkisuon valumavedet laske-

vat Urpalanjoen latva-alueelle, Juvainsaarensuon vedet alemmas Urpalanjokeen, Hernemaansuon

vedet Pieneen Rasaseen ja Kurannonsuon-Lehtisaarensuon vedet laskevat soista etelämpänä

Urpalanjokeen.

Vuonna 2011 tuotannossa tai tuotantokunnossa olevat pinta-alat olivat seuraavat: Huuhansuo 33,5

ha, Säkkisuo 38,5 ha, Läntinen Suurisuo 40,2 ha, Vapo Oy:n Juvainsaarensuo 43,9 ha, Juha Nä-

pin Juvainsaarensuon alue 32 ha ja Härkön Kurannonsuo-Lehtisaarensuon alue 24 ha. Herne-

maansuo on valmistelematon. Tuotantoalueiden vesiensuojelun tasona on perustaso lukuun otta-

matta Läntistä Suurisuota ja Kurannon-Lehtisaarensuota, joilla perustason lisäksi valumavedet

käsitellään roudattomana aikana pintavalutuskentällä. Juvainsaarensuolle on tulossa valumavesien

kemiallinen käsittely. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liitteestä 1. Härkön Kurannon-

Lehtisaarensuota tarkkaillaan joka toinen vuosi ja vuonna 2011 tuotantoalueella tehtiin kuormitus-

ja vesistötarkkailua.

Pieni-Urpalonjärven ja Urpalonjärven vedet ovat yleisluonteeltaan humuksen tummentamia, samei-

ta ja ravinnepitoisuuksiltaan reheviä. Vedenlaatu on tyypillisesti välttävä.

Urpalanjoen vesi on yleisluonteeltaan ravinteikasta, sameaa, kiintoainepitoista ja humuksen tum-

mentamaa. Vedenlaatu on yläjuoksulla tyypillisesti välttävä tai huono ja alajuoksulla tyydyttävä.

Urpalonjärviin ja Urpalanjokeen kohdistuu huomattavassa määrin hajakuormitusta. Kirkkojoen

kautta Urpalanjokeen laskevat myös Taavetin jätevedenpuhdistamon vedet.

37/80




Vapo Oy:n Juvainsaarensuon ja Läntisellä Suurisuon tuotantoalueilla on tiheä kuormitustarkkailu,

jolloin näytteenottoväli on touko-lokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi.

Lisäksi otetaan näytteet kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Juvainsaarensuon kuormitustarkkai-

lunäytteet otetaan altaalta lähtevästä (M1) vedestä. Läntisen Suurisuon näytteet otetaan pintavalu-

tuskentälle pumpattavasta (L1) ja kentältä lähtevästä (LS1) vedestä.

Huuhansuon tuotantoalueella on harva kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on touko-

lokakuussa neljä viikkoa. Lisäksi otetaan näytteet kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Huuhan-

suolla kuormitustarkkailunäyte otetaan altaalta lähtevästä (H1) vedestä.

Säkkisuolla ja Härkön Kurannonsuo-Lehtisaarensuon tuotantoalueilla ei ole varsinaista kuormitus-

tarkkailua, vaan tuotantoalueilta lähtevästä vedestä otetaan vesistötarkkailun yhteydessä pisto-

näytteet.

Juha Näpin Juvainsaarensuon tuotantoalueella ei ole kuormitustarkkailua.


Huuhansuon virtahavaintopaikat ovat: ulkopuolisten vesien oja (P0), laskuoja tuotantoalueen ala-

puolella (P1b), Myllyoja (P2), Kytöjoki (P3).

Säkkisuon virtahavaintopaikat ovat: ulkopuolisten vesien laskuoja (P0), laskuoja (P1), Urpalanjär-

ven luusua (P4) ja Urpalanjoki Jokisuo (P5).

Läntisen Suurisuon virtahavaintopaikat ovat: taustaojapiste (P0) ja Ruunuoja (P1).

Juvainsaarensuon virtahavaintopaikat ovat: Juha Näpin tuotantoalueen yläpuoli (P0), Juha Näpin

tuotantoalueen alapuoli (J1b), Rasasenoja (P1), Urpalanjoki, Rasasenojan liittymän yläpuoli (P2) ja

Urpalanjoki, Rasasenojan liittymän alapuoli (P3). Hernemaansuon virtahavaintopaikka on Herne-

maansuon laskuoja (P4) ja järvipiste on Pieni-Rasanen (P5).

Mika Härkön Kurannonsuon-Lehtisaarensuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Urpalanjoki,

taustapiste (P6) ja Urpalanjoki, Joki-Ravinkainen (P7).

Urpalanjoen valuma-alueen turvetuotantoalueiden tarkkailuihin ei kuulu järvihavaintopaikkoja lu-

kuun ottamatta Hernemaansuon havaintopaikkaa Pieni-Rasasella.




38/80




Juvainsaarensuolla ja Huuhansuolla tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu tarkkailutu-

losten perusteella, mutta virtaamat on mittapatokaivojen toimimattomuuden johdosta arvioitu Vapo

Oy:n Kotkan Torvmossenin valumien perusteella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin

valumat on oletettu nollaksi. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on laskettu ym-

pärivuotisessa tarkkailussa olevan Taipalsaaren Suursuon tuotantoalueen pitoisuustietojen avulla.

Läntisen Suurisuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mittapadon



tojen avulla sekä Torvmossenin valuntatietojen avulla.

Huuhansuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,7-

kertaiset, fosforin osalta 0,5-kertaiset ja typen osalta 0,8-kertaiset kaikkien Kaakkois-Suomessa



Taulukko 1. Huuhansuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 65,1 16,4 0,30

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 14,4 39,3 26,8 0,39


19,8 109,3 21,9 0,57

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 49,8 8,7 0,21

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 129,6 41,1 0,61



Juvainsaarensuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta

0,7-kertaiset, fosforin osalta 3,6-kertaiset ja typen osalta 1,1-kertaiset kaikkien Kaakkois-

Suomessa kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna

(ominaiskuormitusarvot taulukossa 2).

39/80


Taulukko 2. Juvainsaarensuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brut-

to-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk)

Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 66,1 21,3 2,29

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 5,8 37,8 16,0 0,64


19,8 72,7 25,9 2,85

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 30,6 12,6 1,71

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 180,6 52,7 5,12



Läntisen Suurisuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta

0,8-kertaiset, fosforin osalta 1,4-kertaiset ja typen osalta keskikertaiset kaikkien Kaakkois-

Suomessa kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna

(ominaiskuormitusarvot taulukossa 3).

Taulukko 3. Läntiselle Suurisuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011

brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk)

Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 10,6 70,0 19,6 0,90

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 2,8 45,2 7,1 0,14


22,0 126,9 35,3 2,08

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 3,8 29,0 6,9 0,80

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 25,2 170,8 49,6 1,35

käsittelyjakson aikana 27.4.-8.12

8,5 47,3 14,0 1,00



tark.jakson ulkopuolella 1.1.-17.4. ja 9.12.-31.12. 12,8 112,5 28,4 0,60

Läntisen Suurisuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2011 toiminnassa 27.4.-

8.12. välisenä aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella käsittelyjakson aikana poistote-

hot olivat: kiintoaine 66 %, CODMn -24 %, typpi 4 % ja fosfori -132 %. Keskimääräinen fosforipitoi-

suus oli selvästi suurempi ja CODMn-pitoisuus oli hieman suurempi kentältä lähtevässä vedessä

verrattuna kentälle tulevaan veteen. Näin ollen fosforin ja COD:n puhdistustehot olivat negatiivisia.

Koska valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on toiminnassa vain osan vuodesta, jäävät käsitte-

lyn tehot vuositasolla edellä esitettyjä käsittelyjakson tehoja alhaisemmiksi.

40/80



3.2.1 Huuhansuon virtahavaintopaikat

Huuhansuolta tarkkailujaksolla vuonna 2011 lähtevä (H1) vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen

vedeksi normaalia (taulukko 4).

Tulosten perusteella suolta lähtevä vesi heikensi laskuojan (P1b) veden laatua kohottamalla rauta-

ja typpipitoisuuksia sekä hieman kiintoaine- ja fosforipitoisuuksia. Myllyojassa (P2) ennen Pieni-

Urpaloa tarkkailujaksolla 2011 vesi oli keskimäärin humuksen ja raudan tummentamaa. Ravinnepi-

toisuudet olivat ojavedelle kohtuullisia. Kytöjoessa (P3) Pieni-Urpalon alapuolella vesi oli tarkkailu-

jaksolla 2011 aikana keskimäärin tummaa, melko runsaasti humusta ja rautaa sisältävää sekä fos-

foripitoisuuden perusteella lievästi rehevää. Vedenlaatu oli Pieni-Urpalon alapuolella Kytöjoessa

huonompi kuin Myllyojassa ennen Pieni-Urpaloa selvästi korkeammista ravinnepitoisuuksista joh-

tuen.

Taulukko 4. Huuhansuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tark-

kailujaksolta 2011

H1 P0 P1b P2 P3

suolta lähtevä taustaoja laskuoja Myllyoja Kytöjoki


K-aine mg/l 12 1,8 3,7 1,6 4,2

Sähkönj mS/m 9,3 7,8 9 5,8 6,2

pH

6,4 6,1 6,7 6,4 6,5

Väri mg/l Pt 296 203 187 197 200

CODMn mg /l 37 36 25 31 27

Kok.N µg/l 1570 597 663 683 1350

Kok-P µg/l 44 12 17 17 41

Fe µg/l 1910 463 953 807 780

NH4-N µg/l - - - - 39

3.2.2 Säkkisuon virtahavaintopaikat

Säkkisuolta tarkkailujaksolla 2011 lähtevän (S1) veden keskimääräinen rautapitoisuus oli alhainen

(taulukko 5). Muilta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Laskuojassa (P1) oli keskimäärin korkeammat fosfori- ja rautapitoisuudet kuin taustaojassa (P0).

Laskuojaan kohdistui huomattavassa määrin hajakuormitusta, joten turvetuotannon vaikutusta ve-

denlaatuun on vaikea erottaa. Hajakuormitusta ilmentää se, että laskuojan fosfori- ja rautapitoisuu-

det olivat selvästi korkeammat kuin suolta lähtevässä vedessä.

Urpalanjoen vesi oli tarkkailujaksolla 2011 kummassakin Urpalonjärven alapuolisessa näytepis-

teessä keskimäärin tummaa ja ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää. Alemmalla Husulan näy-

41/80


tepisteellä (P5) vedenlaatu oli hieman huonompi kuin Urpalonjärven luusuan näytepisteellä (P4)

korkeammista ravinne- ja rautapitoisuuksista sekä väriluvusta johtuen.

Taulukko 5. Säkkisuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatu muuttujien arvot tarkkai-

lujaksolta 2011

S1 P0 P1 P4 P5

suolta taustaoja laskuoja Urpalanjoki, Urpalanjoki,

lähtevä

Urpalanjärven luusua Husula


K-aine mg/l 3,9 7,2 5,2 3,7 4,1

Sähkönj mS/m 7,5 8,2 8,9 5,2 7,2

pH

6,3 6,3 6,3 6,8 6,7

Väri mg/l Pt 280 367 343 90 107

CODMn mg /l 49 57 48 17 16

Kok.N µg/l 2000 2770 2100 945 1000

Kok-P µg/l 45 77 134 25 32

Fe µg/l 767 1480 1650 420 567

NH4-N µg/l - - - 5 30

3.2.3 Läntisen Suurisuon virtahavaintopaikat

Läntisen Suurisuon pintavalutuskentältä lähtevän (LS1) veden väriarvo sekä orgaanisen aineen

(CODMn) ja fosforin pitoisuudet olivat tarkkailujaksolla 2011 keskimäärin korkeita (taulukko 6). Muil-

ta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Ruunuojan (P1) vesi oli tarkkailujaksolla 2011 keskimäärin kiintoainepitoista, erittäin tummaa, run-

saasti humusta ja rautaa sisältävää. Vesi oli erittäin ravinteikasta ja etenkin typpeä oli erittäin run-

saasti. Tulosten perusteella Läntiseltä Suurisuolta lähtevä vesi osaltaan heikensi Ruunuojan ve-

denlaatua kohottamalla selvästi ravinne- ja rautapitoisuuksia. Ruunuojaan kuitenkin kohdistui myös

huomattavassa määrin hajakuormitusta.

42/80


Taulukko 6. Läntisen Suurisuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset veden laatumuuttujien arvot

tarkkailujaksolta 2011

LS1 P0 P1

pv-kentältä taustaoja Ruunuoja

lähtevä


K-aine mg/l 6,2 4,5 12

Sähkönj mS/m 4,9 5,9 12

pH

5,7 5,1 6,5

Väri mg/l Pt 590 393 360


Kok.N µg/l 2140 1600 3370

Kok-P µg/l 197 42 112

Fe µg/l 2320 1410 2130

PO4-P µg/l 129 - -

NH4-N µg/l 252 - -

NNO3+N02 µg/l 34 - -

Hehk.jään. mg/l k-a 2,7 - -

Hehk.häv. mg/l k-a 4,3 - -

3.2.4 Juvainsaarensuon virtahavaintopaikat

Juha Näpin Juvainsaarensuon tuotantoalueelta lähtevä vesi heikensi selvästi tarkkailujaksolla 2011

laskuojan vedenlaatua kohottamalla rauta-, typpi- ja fosforipitoisuuksia sekä veden värilukua (tau-

lukko 7). Myös kiintoaineen ja orgaanisen aineen pitoisuudet olivat alueen alapuolella korkeammat

kuin taustapisteellä. Näpin alueen alapuolella laskuojan (J1B) vesi oli keskimäärin hapanta, erittäin

tummaa, melko runsaasti orgaanista ainetta sisältävää ja ravinteikasta sekä erittäin runsaasti rau-

taa sisältävää.

Vapo Oy:n Juvainsaarensuon tuotantoalueelta vuonna 2011 lähtevän (M1) veden keskimääräiset

fosforin ja orgaanisen aineen pitoisuudet sekä väriluku olivat korkeita. Veden pH-arvo oli erittäin

alhainen.

Rasasenojan (P1) vesi oli tarkkailujaksolla 2011 keskimäärin hapanta, erittäin tummaa, melko run-

saasti humusta sekä erittäin runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuudet olivat ojavedelle koh-

tuullisia.

Urpalanjoessa sekä Rasasenojan liittymän ylä- (P2) että alapuolella (P3) vesi oli tarkkailujaksolla

2011 keskimäärin kiintoainepitoista, erittäin tummaa, humuspitoista ja runsaasti rautaa sisältävää.

Fosforipitoisuuksien perusteella vesi oli rehevää. Typpeä oli erittäin runsaasti. Tulosten perusteella

Rasasenojasta tuleva vesi ei vaikuttanut Urpalanjoen vedenlaatuun.

43/80


Taulukko 7. Juvainsaarensuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset veden laatumuuttujien arvot


P0 J1B M1 P1 P2 P3

Näpin Näpin Vapon Rasasenoja Urpalanjoki, Urpalanjoki,

alueen alueen alueen

ylempi 1)

alempi (2

taustap. alapuoli lähtevä

Näytekertoja kpl 3 3 12 3 3 3

K-aine mg/l 0,73 7,1 5,8 6,3 9 9,4

Sähkönj mS/m 3,5 4,1 4,6 4,4 9,7 9,5

pH

5,1 5,8 4,5 5,8 6,6 6,6

Väri mg/l Pt 190 293 527 300 243 227

CODMn mg /l 31 41 93 39 29 30

Kok.N µg/l 547 1070 1780 1190 2100 2030

Kok-P µg/l 12 30 288 40 64 64

Fe µg/l 623 2830 1490 2130 1370 1430

NH4-N µg/l - - 146 - 37 34

PO4-P µg/l - - 206 - - -

NNO3+N02 µg/l - - 36 - - -

Hehk.jään. mg/l k-a - - 2,3 - - -

Hehk.häv. mg/l k-a - - 4,7 - - -

1) Rasasenojan liittymän yläpuoli

2) Rasasenojan liittymän alapuoli

3.2.5 Veden laatu Urpalonjärven alapuolisella Urpalanjoella

Urpalanjoen vedenlaatu heikkenee selvästi Urpalonjärven alapuolisen Säkkisuon näytepisteen P4

ja Juvainsaarensuon näytepisteiden P2 ja P3 välisellä jokiosuudella, mikä ilmenee kohonneina

ainepitoisuuksina ja väriarvona (taulukot 5 ja 7). Selvemmin nousi typpi- ja rautapitoisuudet sekä

veden väriluku. Vedenlaadun muutos johtuu valtaosin hajakuormituksesta.

3.2.6 Kurannonsuon-Lehtisaarensuon virtahavaintopaikat

Mika Härkön Kurannonsuon tuotantoalueelta vuonna 2011 lähtevän (KU1) veden ainoan tarkkailu-

kerran (näytteet saatiin vain syyskuussa, koska keväällä ja kesällä näytepiste oli kuiva) kiinto-

ainepitoisuus oli alhainen (taulukko 8). Muilta tutkituilta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi

normaalia. Lehtisaarensuon tuotantoalueelta vuonna 2011 lähtevän (LE1) veden ainoan tarkkailu-

kerran orgaanisen aineen pitoisuus oli korkea ja veden pH-arvo oli alhainen. Muilta tutkituilta osin

vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Urpalanjoessa sekä taustapisteellä (P6) että alapuolella, Joki-Ravikaisella (P7) vesi oli tarkkailu-

jaksolla 2011 keskimäärin kiintoainepitoista, tummaa, humuspitoista ja ravinnepitoisuuksiltaan re-

hevää. Tulosten perusteella tuotantoalueilta tuleva vesi ei vaikuttanut Urpalanjoen vedenlaatuun.

44/80


Taulukko 8. Kurannonsuon-Lehtisaarensuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset veden laatu-

muuttujien arvot tarkkailujaksolta 2011

KU1 LE1 P6 P7

Kurannonsuo

lähtevä

Lehtisaarensuo

lähtevä

Urpalanjoki,

taustap.

Urpalanjoki,

Joki-Ravikainen


K-aine mg/l 2,2 7,5 10 10

pH

5,9 5,1 6,7 6,7

CODMn mg /l 37 86 23 23

Kok.N µg/l 1200 1200 1370 1300

Kok-P µg/l 98 56 53 53

Väri mg/l Pt - - 160 177

Perussaarenkankaan pohjavesikaivon veden pinnankorkeus mitattiin kaksi kertaa (kesällä ja syk-

syllä) vuonna 2011. Keskimääräinen veden pinnankorkeus oli 2,80 m.

3.3 Suurijärven ja Pieni-Rasasen kasviplanktontutkimus vuonna 2011

Suurijärvi sijaitsee Urpalanjoen vesistöalueella. Urpalanjokea kuormittavat voimakkaan hajakuor-

mituksen lisäksi Taavetin jätevedenpuhdistamo sekä turvetuotantoalueet. Saimaan Vesi- ja Ympä-

ristötutkimus Oy (SVYT) otti kasviplanktonnäytteet 13.7. ja 16.8. Näytteet määritti Tmi Zwerver.

Suurijärven biomassa oli suuri etenkin heinäkuussa, jolloin puolet biomassasta muodostui yhdestä

ainoasta lajista, suurikokoisesta Acanthoceras zachariasii:sta. Syyskuussa yli puolet biomassasta

muodosti toinen piilevälaji: tummissa vesissä viihtyvä Eunotia zasuminensis. Suurijärven kasvi-

planktonbiomassa viittaa välttävään ja rehevöityneeseen veteen. Sinileviä oli kuitenkin hyvin vähän

ja tutkija Satu Zwerverin mukaan Acanthoceras-piilevän biomassa on SYKEn lajilistassa reilusti

yläkantissa. Oikeampi ekologinen luokitus olisi näin ollen tyydyttävä. Tuloksista on laadittu erillinen

raportti.

Juvainsaarensuohon kuuluvan valmistelemattoman Hernemaansuon alapuolisesta Pieni-

Rasasesta otettiin taustatarkkailuna kasviplanktonnäytteet 23.8. ja 5.9. Elokuun näytteessä limale-

vä Gonyostomum semen oli selvä valtalaji muodostaen yli puolet leväbiomassasta. Limalevä viih-

tyy tummissa vesissä ja voi aiheuttaa kutinaa uimareille. Limalevä oli valtalaji myös syyskuussa,

vaikkakin sen määrä oli jo vähentynyt. Sekä elo- että syyskuun leväbiomassat olivat melko pieniä

ilmentäen alkavaa rehevöitymistä. Sinileviä ei näytteissä ollut. Tuloksista on laadittu erillinen ra-

portti.

3.5 Urpalanjoen pohjaeläintutkimus vuonna 2011

Urpalanjoen pohjaeläimistöä tarkkailtiin yhteistarkkailuna syksyllä 2011. Näytepisteistä turvetuotan-

toalueiden alapuolella sijaitsi 4 näytepistettä. Näytteet otettiin 13.10. SVYT:n toimesta. Aiemmin

tutkimus tehtiin vuonna 2005. Näytteet määritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry.

Tutkimuksen mukaan turvetuotantoalueiden alapuolisten jokipohjien laatu hieman koheni (River-

index) kaikilla näytepisteillä, eniten joen alajuoksulla Kaitain näytepisteellä. Pohjan laatu oli hei-

koin Metsä-Muurosen näytepisteellä, joka ei ollut mukana aiemmassa vuoden 2005 tutkimuksessa.

45/80


Kaikkiaan Urpalanjoen pohjaeläimistön tila oli hyvä River-indeksillä mitattuna. Tutkimuksesta on

laadittu erillinen raportti.

4 Veden laatu Kytöjoen sekä Urpalanjoen havaintopisteissä vuosina 1997-2011

4.1 Kytöjoki

Tarkastelujaksolla vuosina 1997-2011 Huuhansuon turvetuotantoalueen alapuolella olevan Pieni-

Urpalonjärven alapuolisen Kytöjoen (P3) kokonaisveden laatu on hieman parantunut. Veden laa-

dun paraneminen ilmenee tarkastelujakson aikana pienentyneestä kiintoainepitoisuudesta sekä

hieman alentuneesta CODMn- ja rautapitoisuuksista (kuvaajat liitteenä 5). Veden keskimääräinen

väriluku ja kokonaistyppipitoisuus ovat hieman nousseet tarkastelujakson aikana. Kytöjoen vesi on

ollut tarkastelujakson aikana keskimäärin tummaa, humus- ja rautapitoista sekä rehevää.

4.2 Urpalanjoki

Säkkisuon turvetuotantoalueen alapuolisella Urpalanjoen havaintopaikalla P4 vesi on ollut vuosina

2000-2011 keskimäärin tummaa ja rehevää (kuvaajat liitteenä 5). Veden kokonaistyppipitoisuus on

kääntynyt vuosina 2010 ja 2011 kasvuun, mutta muilta osin veden laadussa ei näy selvää kehitys-

suuntaa.

Juvainsaarensuon turvetuotantoalueen alapuolisilla Urpalanjoen havaintopaikoilla P2 ja P3, Rasa-

sen ojan liittymän ylä- ja alapuolella vesi on ollut vuosina 2000-2011 keskimäärin kiintoaine- ja hu-

muspitoista, erittäin tummaa ja runsaasti rautaa sisältävää (kuvaajat liitteenä 5). Vesi oli fosforipi-

toisuuksien perusteella rehevää ja vedessä oli erittäin runsaasti typpeä. Rasasenojan liittymän ylä-

ja alapuolinen vedenlaatu on ollut koko tarkastelujakson aikana lähes samanlaista. Tarkastelujak-

son selvästi korkeimmat kiintoaine-, fosfori- ja rautapitoisuudet sekä väriluvut olivat vuonna 2009.

Veden CODMn-pitoisuus on laskenut tarkastelujakson aikana, mutta muilta osin veden laadussa ei

ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Tarkkailutulosten perusteella Urpalanjoen veden laadussa

ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa 2000-luvulla.



VAPO OY:N KORPISUON TURVETUOTANTOALUEEN (VIRONJOEN VALUMA-ALUE) KUOR-

MITUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Korpisuon turvetuotantoalue sijaitsee Luumäen kunnassa Vironjoen valuma-alueella (11) ja tar-

kemmin Vironjoen yläosan valuma-alueella (11.004).

Korpisuon tuotantoalueen pinta-ala on 66 ha. Suolla tehostettu valumavesien käsittely ja valuma-

vedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Suon valumavedet laskevat laskuojaa pit-

kin Polvenjokeen ja Myllyojaan, josta Kaurislampeen ja Sillanpäänjoen kautta edelleen Kurvinjär-

veen.

Kaurislammen vesi on sameaa, tummaa, melko hapanta, humus-, kiintoaine- ja rautapitoista sekä

ravinnepitoisuuksiltaan rehevää. Loppukesän a-klorofyllipitoisuudet ovat korkeita. Veden melko

nopea vaihtuminen pitää happitilanteen kuitenkin kohtuullisena, sillä rehevyydestä huolimatta

lammessa ei ole havaittu happikatoa.





aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitusnäytteet otetaan

pintavalutuskentälle pumpattavasta (PUMPPU) ja kentältä lähtevästä (K2) vedestä.


Korpisuon virtahavaintopaikat ovat: Moitjärvestä lähtevä puro / taustapiste (P0) ja Polvenjoki

maantiesilta (P1). Järvihavaintopaikkoina ovat: Kaurislampi länsiosa (P2), Moitjärvi taustapiste

(P0b) ja Kurvinjärvi (P3). Moitjärvestä otetaan ainoastaan a-klorofyllinäytteet (heinä-, elo- ja syys-

kuu).




47/80




Korpisuon kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Virtaamat sekä tuotantojaksolla,



Korpisuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,4-




Taulukko 1. Korpisuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 10,9 32,4 12,8 1,10

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 12,9 35,2 4,2 0,09


18,0 80,1 14,5 0,59

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 6,5 26,5 8,6 0,95

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 24,4 49,3 30,7 2,68




Korpisuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2011 toiminnassa ympärivuoden.

Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella poistotehot olivat: kiintoaine 76 %, CODMn -100 %, typpi

8 % ja fosfori -121 %. Keskimääräiset CODMn- ja fosforipitoisuudet olivat selvästi suurempia kentäl-

tä lähtevässä vedessä verrattuna kentälle tulevaan veteen. Näin ollen fosforin ja COD:n puhdistus-

tehot olivat negatiivisia.


Pintavalutuskentältä lähtevän (K2) veden keskimääräinen pH-arvo, kiintoaine- ja rautapitoisuus

olivat alhaisia (taulukko 2). Keskimääräinen fosforipitoisuus oli korkea. Muilta osin vesi oli turvetuo-

tantoalueen vedeksi keskimääräisesti normaalia.

Polvenjoen (P1) vesi oli keskimäärin kiintoainepitoista, erittäin tummaa, runsaasti humusta

(CODMn) ja rautaa sisältävää sekä ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää. Tulosten perusteella

suolta lähtevä vesi heikensi osaltaan Polvenjoen veden laatua kohottamalla veden väriluku, hu-

mus-, ravinne- ja rautapitoisuuksia. Polvijokeen kohdistui myös hajakuormitusta, jota ilmentää se,

että joen kiintoaine- ja rautapitoisuudet olivat selvästi korkeammat kuin suolta lähtevässä vedessä.

48/80


Kaurislammessa (P2) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sameaa, kiintoainepitoista, erittäin

tummaa, humuspitoista ja runsaasti rautaa sisältävää. Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat re-

hevälle vesialueelle ominaisia. Heinä-, elo- ja syyskuussa pintavedestä tutkittiin a-

klorofyllipitoisuuden lisäksi mikroskoopilla limalevän esiintyminen. Limalevää (Gonyostomum se-

men) löytyikin runsaasti/hyvin runsaasti, mutta elokuun näytteessä oli myös jonkin verran koriste-

ja sinileviä. Gonyostomum semen –limalevä voi sisältää kymmenkertaisen määrän a-klorofylliä

tavanomaisiin leviin nähden, joka selittää korkeita klorofyllipitoisuuksia.

Taustapisteellä Moitjärvessä (P0b) keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli erittäin korkea, erittäin

rehevälle vedelle ominainen. Pintavesinäytteissä havaittiin limalevää (Gonyostomum semen) hyvin

runsaasti. Myös Kaurislammen alapuolella olevassa Kurvinjärvessä (P3) keskimääräinen a-

klorofyllipitoisuus oli korkea, rehevälle vedelle ominainen, vaikkakin Korpisuon järvipisteiden alhai-

sin pitoisuus. Kurvinjärvessä oli heinä- ja elokuussa vähän limalevää ja piilevät olivat tuolloin valta-

lajeina. Syyskuussa näytteessä oli hyvin runsaasti limalevää, mutta myös piileviä oli erittäin run-

saasti.

Taulukko 2. Korpisuon virta- ja järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot


K2 P0 P1 P0b P2 P3

kentältä Moitjärven Polvenjoki Moitjärvi, Kaurislampi Kurvinjärvi

lähtevä laskuoja,

taustap.

taustap.

Näytekertoja kpl 12 3 3 3 4 1)

4 1)

K-aine mg/l 3,6 2,7 13 - 5 2,5

Sähkönj mS/m 4,9 5,4 6,4 - 7,6 5,9

pH

4,4 5,8 6 - 6,2 6,1

Väri mg/l Pt 489 207 283 - 260 185

CODMn mg /l 74 28 42 - 34 24

Kok.N µg/l 1650 863 1030 - 1390 777

Kok-P µg/l 150 22 61 - 44 18

Fe µg/l 488 977 1230 - 1010 805

NH4-N µg/l 243 - - - 65 -

PO4-P µg/l 105 - - - - -

NNO3+N02 µg/l 139 - - - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 2,2 - - - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 2,6 - - - - -

a-Chl µg/l - - - 89 40 19

O2 mg/l - - - - 9 6,6

O2 % % - - - - 75 53

Sameus FTU - - - - 4,5 1,8 1) Sis. kaksi klorofylliseurannan näytettä heinä- ja syyskuussa

49/80


4 Veden laatu Korpisuon alapuolisessa Kaurislammessa vuosina 1996-2011

Korpisuon turvetuotantoalueen alapuolisen Kaurislammen (P2) veden vedenlaatumuuttujien vaih-

telu on ollut vuosina 1996-2011 melko runsasta eikä selkeää kehityssuuntaa ole veden laadussa

havaittavissa (kuvaajat liitteenä 5). Tarkastelujakson aikana veden happitilanne on ollut keskimää-

rin hyvä (81 %) 1 metrin syvyydessä. Veden keskimääräiset sameusarvot ovat vaihdelleet lievästi

samean ja samean välillä. Vesi on ollut keskimäärin kiintoaine- ja humuspitoista, erittäin tummaa ja

runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuuksien perusteella vesi on ollut rehevää, mutta a-

klorofyllipitoisuus on ollut erittäin korkea. Kiintoainepitoisuuden vaihtelut ovat tasoittuneet vuoden

2003 jälkeen. Väriluvut ovat kasvaneet tarkastelujakson aikana.

50/80


VAPO OY:N KARHUNSUON TURVETUOTANTOALUEEN (SUMMAJOEN VALUMA-ALUE)


1 Yleistä

Karhunsuon turvetuotantoalue sijaitsee Kouvolan kaupungissa Anjalankoskella Summajoen valu-

ma-alueella (13) ja tarkemmin Summajoen keskiosan valuma-alueella (13.002). Summajoen valu-

ma-alueella sijaitsee myös Haukkasuon turvetuotantoalue.

Karhunsuon tuotantoalueen pinta-ala on 240,6 ha. Karhunsuolla on roudattomaan aikaan tehostet-

tu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään pintavalutuskentällä, paitsi lohkolta 10

(noin 50 ha) pumpataan vettä ympärivuoden. Karhunsuolta vedet laskevat laskuojaa pitkin Kuop-

palanjokeen, josta Enäjärveen ja edelleen Summajokeen. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät

liitteestä 1.

Kuoppalanjoki on ravinteisuudeltaan rehevä / erittäin rehevä. Vesi on keskimäärin hapanta, tum-

maa ja kiintoainepitoista. Enäjärven vesi on keskimäärin tummaa, sameaa, kiintoaine-, rauta- ja

humuspitoista, hapanta sekä ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksiltaan rehevää. Enäjärven talviaikai-

nen happitilanne on tyypillisesti huono. Kuoppalanjokeen ja Enäjärveen kohdistuu myös huomatta-

vassa määrin hajakuormitusta.



Karhunsuon tuotantoalueella on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-lokakuussa

on kaksi viikkoa. Lisäksi kesällä näytteet otetaan ylivirtaamajaksojen yhteydessä kahdesti. Talvi-

jaksolla ei ole näytteenottoa. Kuormitustarkkailunäytteet otetaan pintavalutuskentälle pumpattavas-

ta (K1) vedestä ja kentältä lähtevästä (K2) vedestä.


Karhusuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Kuoppalanjoki / laskuojaliittymän yläpuolinen taus-

tapiste (P0b), Kuoppalanjoki / laskuojaliittymän alapuolinen piste (P1b), Kuoppalanjoki / Saunamä-

ki / maantiesilta (P2) ja Kuoppalanjoki / Jaakkola / maantiesilta (P3). Karhunsuon järvihavainto-

paikka sijaitsee Enäjärvessä (P4).




51/80




Vuoden 2011 Karhunsuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mitta-

padon pinnankorkeusmittarin tietojen perusteella. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituk-

sesta on laskettu ympärivuotisessa tarkkailussa olevan Taipalsaaren Suursuon tuotantoalueen

pitoisuustietojen sekä virtaamat on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torv-

mossenin tuotantoalueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin valumat on oletettu

nollaksi.

Karhunsuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,6-




Taulukko 1. Karhunsuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 10,7 50,9 15,6 0,31

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 17,7 5,7 0,10


20,1 80,9 20,7 0,51

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 6,0 23,0 7,6 0,17

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 23,4 126,9 40,4 0,70


käs.jakson ulkopuolella 1.1.-12.4. ja 9.-31.12. 11,9 93,0 20,5 0,43


tarkkailujakson ulkop. 1.1.-11.4. ja 9.-31.12. 11,7 93,4 20,4 0,43

Karhunsuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely oli vuonna 2011 toiminnassa 13.4.-8.12.

välisenä aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana

poistotehot olivat: kiintoaine 71 %, fosfori 39 %, typpi 15 % ja CODMn -9 %. Keskimääräinen

CODMn-pitoisuus oli hieman suurempi kentältä lähtevässä vedessä verrattuna kentälle tulevaan

veteen. Näin ollen COD:n puhdistusteho oli negatiivinen. Koska valumavesien pintavalutuskenttä-

käsittely on toiminnassa vain osan vuodesta, jäävät käsittelyn tehot vuositasolla edellä esitettyjä

käsittelyjakson tehoja alhaisemmiksi.


Tarkkailujakson 2011 aikana Karhunsuolta lähtevän (K2) veden keskimääräinen fosforipitoisuus oli

alhainen (taulukko 2). Muilta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

52/80


Tulosten perusteella vuoden 2011 tarkkailujakson aikana suolta lähtevällä vedellä ei ollut vaikutus-

ta Kuoppalanjoen vedenlaatuun (taulukko 2). Kuoppalanjoessa laskuojan liittymän ylä- ja alapuolel-

la keskimääräiset kiintoainepitoisuudet olivat korkeampia kuin suolta lähtevässä vedessä. Kuoppa-

lanjoen vedessä oli kaikilla näytepisteillä keskimäärin melko runsaasti kiintoainetta, lisäksi vesi oli

erittäin tummaa ja runsaasti humusta sekä rautaa sisältävää. Joen vesi oli ravinnepitoisuuksiltaan

rehevää. Kuoppalanjoen näytepisteellä P2 vesi oli joen muiden näytepisteiden keskimääräisiin

tuloksiin verrattuna väriltään tumminta sekä rauta- ja fosforipitoisinta.

Karhunsuon alapuolisella Enäjärven Kotoselällä (P4) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011 keskimää-

rin sameaa, kiintoainepitoista, tummaa, humuspitoista ja runsaasti rautaa sisältävää. Vesi oli ravin-

ne- ja loppukesän a-klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevää (taulukko 2). Happipitoisuudet py-

syivät sekä talvi- että kesäkerrostuneisuuskaudella melko hyvinä.

Taulukko 2. Karhunsuon virtahavaintopaikkojen ja järvihavaintopaikan keskimääräiset vedenlaa-

tumuuttujien arvot vuodelta 2011

K2 P0b P1b P2 P3 P4

kentältä Kuoppalanjoki, Kuoppalanjoki, Kuoppalanjoki Kuoppalanjoki Enäjärvi,

lähtevä laskuojaliit. laskuojaliit. 032 030 Kotoselkä

yläp. alap.


K-aine mg/l 4,4 17 13 18 10 6,5

Sähkönj mS/m 4,2 5,6 5 5,4 5,4 7,7

pH

6 6,1 6 6 6,1 6,8

Väri mg/l Pt 367 277 300 333 283 138

CODMn mg /l 58 43 46 45 41 18

Kok.N µg/l 1320 1150 1190 1370 1330 1460

Kok-P µg/l 36 53 50 78 52 39

Fe µg/l 1440 1670 1530 1900 1570 938

NH4-N µg/l 58 - - - - 169

PO4-P µg/l 7,2 - - - - -

NNO3+N02 µg/l 147 - - - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 2,6 - - - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 2,5 - - - - -

a-Chl µg/l - - - - - 21

O2 mg/l - - - - - 9,5

O2 % % - - - - - 83

Sameus FTU - - - - - 6,3

53/80


3.3. Karhunsuon alapuolisen Enäjärven kalastustiedustelu

Karhunsuon turvetuotantoalueen alapuolisella Enäjärvellä tehtiin kalastustiedustelu koskien vuo-

den 2010 kalastusta kalataloustarkkailun yhtenä osa-alueena. Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus

Oy toteutti tiedustelun postitiedusteluna normaalia suppeampana ja tiedustelu lähetettiin vain ka-

lastusluvan lunastaneelle 23 henkilölle. Tiedustelun palautusprosentti oli 57 %. Pienen otoskoon

vuoksi tulokset ovat suuntaa antavia.

Tiedustelun vastausten perusteella selvästi suosituin pyyntimuoto Enäjärvellä oli vuonna 2010 ka-

tiska, jolla kalasti 55 % kalastaneista. Tulosten perusteella saaliskalojen lajimäärä oli suuri, mutta

särkikalojen osuus oli melkein puolet kokonaissaaliista. Yksittäisistä kalalajeista eniten saaliiksi

saatiin haukea, jota saatiin noin kolmasosa kokonaissaaliista. Enäjärvellä vuosina 1997-2005 teh-

tyjen saaliskirjanpidon tulosten perusteella valtalajit olivat hauki, ahven ja särkikalat kuten vuoden

2010 tiedustelun tulostenkin perusteella. Enäjärven kalaston rakenne oli myös vuonna 2010 vuosi-

en 1997-2005 tavoin rehevälle järvelle varsin tyypillinen. Pyydysten likaantuminen koettiin suurim-

maksi kalastusta haittaavaksi tekijäksi Enäjärvellä. Tutkimuksesta on laadittu erillinen raportti.

4 Veden laatu Karhunsuon alapuolisessa Enäjärven Kotoselän havaintopaikalla vuosina

1998-2011

Karhunsuon alapuolisen Enäjärven Kotoselän havaintopaikan (P4) alusveden (2 m) keskimääräi-

nen happipitoisuus oli laskusuunnassa 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, mutta vuodesta

2005 lähtien veden happitilanne on parantunut (kuvaajat liitteenä 6). Vuodesta 2005 vuoteen 2011

alusveden hapenkyllästysaste (%) on ollut melko hyvän ja erinomaisen tasolla. Keskimääräiset

sameusarvot ja kiintoainepitoisuudet ovat vaihdelleet paljon 2000-luvun alkuun asti, mutta käänty-

neet vuodesta 2005 lähtien laskuun. Myös keskimääräiset väriarvot ja CODMn-pitoisuudet ovat las-

keneet vuodesta 2005 lähtien. Typpipitoisuudessa ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Rau-

tapitoisuus ja etenkin fosforipitoisuus ovat laskeneett selvästi tarkastelujakson aikana. Pintavedes-

tä mitattava levänmäärää kuvaava a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut jakson aikana 7,4-43 µg/l välil-

lä. Tarkastelujakson korkein a-klorofyllipitoisuus mitattiin loppukesällä 2010. A-klorofyllipitoisuus on

keskimäärin hieman noussut tarkastelujakson aikana. Tarkkailutulosten perusteella Enäjärven Ko-

toselän kokonaisvedenlaatu on vuosien 1998-2011 aikana parantunut.

54/80


VAPO OY:N HAUKKASUON TURVETUOTANTOALUEEN (SUMMAJOEN VALUMA-ALUE)


1 Yleistä

Haukkasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kouvolan kaupungissa Anjalankoskella ja Valkealassa

Summajoen valuma-alueella (13) ja tarkemmin Sippolanjoen alueella (13.005). Summajoen valu-

ma-alueella sijaitsee myös Karhunsuon turvetuotantoalue.

Haukkasuon tuotantoalueen pinta-ala on 456,1 ha. Valumavesien käsittelyn tasona on perustaso.

Haukkasuolta vedet laskevat Kiikunjokeen, josta Saveronjokeen, Silmunjokeen ja edelleen Sum-

majokeen linnuntietä 14 km Enäjärven alapuolelle. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liit-

teestä 1.

Kiikun-, Saveron- ja Silmujoen vedet ovat yleisluonteeltaan tummia, melko runsaasti orgaanista

ainetta sisältäviä, ravinteikkaita ja rautapitoisia. Jokiin kohdistuu myös huomattavassa määrin ha-

jakuormitusta.



Haukkasuon tuotantoalueella on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-lokakuussa


jaksolla ei ole näytteenottoa. Kuormitustarkkailunäyte otetaan altaalta 1 lähtevästä (1) vedestä.


Haukkasuon vesistötarkkailua tehdään kolme kertaa vuodessa: keväällä, kesällä ja syksyllä. Virta-

havaintopaikat ovat seuraavat: Kiikunjoki / Rämälä (P3), Kiikunjoki / Savero (P4), Saveronjoki /

Töyrylä (P5), Saveronjoki / Lautala (P6) ja Silmunjoki / Silmunkoski (P7).






Haukkasuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Arviot



55/80




Haukkasuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 1,1-

kertaiset, typen osalta 1,2-kertaiset sekä fosforin osalta 1,2-kertaiset kaikkien Kaakkois-Suomessa



Taulukko 1. Haukkasuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 101,6 22,8 0,75

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 5,8 139,7 14,8 0,58


19,8 191,8 32,7 1,39

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 65,2 12,3 0,50

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 210,3 55,7 1,55




Haukkasuon altaalta 1 lähtevä vesi oli tarkkailujaksolla vuonna 2011 keskimääräinen turvetuotan-

toalueen vedeksi normaalia (taulukko 2).

Kiikunjoessa sekä Haukkasuon ylä- että alapuolella vesi oli keskimäärin väriltään erittäin tummaa,

runsaasti humusta (CODMn), kiintoainetta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuuk-

sien (typpi ja fosfori) perusteella vedet olivat reheviä. Tulosten perusteella Haukkasuolta lähtevä

vesi nosti keskimäärin Kiikunjoen typpi-, fosfori- ja rautapitoisuuksia sekä veden värilukua.

Kiikunjoesta tuleva vesi heikensi vuonna 2011 Saveronjoen vedenlaatua, mikä ilmeni selvästi ko-

honneena kiintoainepitoisuutena sekä kohonneina rauta- ja typpipitoisuuksina sekä hieman kohon-

neena veden värilukuna. Saveronjoen alimmalla pisteellä ja Silmunjoessa vedenlaatu oli melko

samanlaista, tosin Silmujoessa oli hieman vähemmän ravinteita kuin Saveronjoessa. Näytepistei-

den vedet olivat keskimäärin erittäin tummia sekä runsaasti humusta, kiintoainetta ja erittäin run-

saasti rautaa sisältäviä. Vedet olivat ravinnepitoisuuksiltaan reheviä.

Taulukko 2. Haukkasuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tark-

kailujaksolta 2011

56/80


Allas 1 3 4 5 6 7

suolta Kiikunjoki, Kiikunjoki, Saveronjoki, Saveronjoki, Silmujoki,

lähtevä Rämälä Savero Töyrylä Lautala Silmukoski


K-aine mg/l 15 27 25 9,1 18 20

Sähkönj mS/m 13 6,2 7,2 5,1 6,4 6,3

pH

6,7 6,4 6,5 5,8 6,2 6,4

Väri mg/l Pt 379 297 317 317 337 337

CODMn mg /l 42 37 39 44 41 39

Kok.N µg/l 1880 1370 1670 1330 1500 1300

Kok-P µg/l 108 81 100 104 99 87

Fe µg/l 3790 2270 2500 1900 2330 2330

PO4-P µg/l 47 - - - - -

NH4-N µg/l 197 - - - - 23

NNO3+N02 µg/l 292 - - - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 9,8 - - - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 4,6 - - - - -

4 Veden laatu Haukkasuon alapuolisissa Kiikun-, Saveron- ja Silmunjoessa vuosina 1995-

2011

Haukkasuon turvetuotantoalueen alapuolisten Kiikun- (4) Saveron- (6) ja Silmunjoen (7) näytepis-

teissä keskimääräinen veden laatu on ollut vuosina 1995-2011 melko samanlainen (kuvaajat liit-

teenä 6). Kiikunjoen veden laatu on ollut tarkkailujaksolla hieman Saveron- ja Silmunjoen näytepis-

teitä heikompi. Kiikunjoessa on ollut keskimäärin enemmän kiintoainetta ja typpeä kuin Saveron- ja

Silmunjoessa. Vuonna 1996 on ollut tarkastelujakson selvästi korkeimmat kiintoaine-, rauta- ja fos-

foripitoisuudet. Jokien veden väriarvot ovat nousseet 1990-luvun lopusta vuoteen 2008 asti. Muis-

sakin vesistöissä on havaittu samanlaista väriarvojen kohoamista. Kuivana vuonna 2010 väriarvot

laskivat ja vuonna 2011 kääntyivät takaisin nousuun. Myös kemiallisen hapenkulutuksen

(CODMn=humus) pitoisuus oli hieman kohonnut tarkastelujakson aikana. Näytepisteiden typpipitoi-

suudet ovat vaihdelleet paljon tarkastelujakson aikana. Fosforipitoisuudet ovat lievästi kohonneet

viime vuosina lukuun ottamatta vuotta 2010, jolloin pitoisuudet hieman laskivat. Kohonneista vä-

riarvoista ja fosforipitoisuuksista johtuen Kiikun-, Saveron- ja Silmunjokien vedenlaatu on tarkaste-

lujaksolla keskimääräisesti lievästi heikentynyt.

57/80


VAPO OY:N TORVMOSSENIN TURVETUOTANTOALUEEN (KYMIJOEN VALUMA-ALUE)


1 Yleistä

Torvmossenin turvetuotantoalue sijaitsee Kotkan kaupungissa Kymijoen valuma-alueella (14) ja

tarkemmin Kymijoen suuhaarojen alueella (14.111). Alueen turvetuotanto aloitettiin kesällä 2010.

Torvmossenin tuotantopinta-ala on 40 ha. Tuotantoalueella on tehostettu valumavesien käsittely ja

valumavedet käsitellään ympärivuotisesti kosteikkoalueella, joka toimi osittain haihdutuskasvillisuus-

kenttänä ja osittain pintavalutuskenttänä.

Kuivatusvedet johdetaan laskuojan kautta Kymijokeen ja sieltä edelleen Suomenlahteen. Kymijoen

alaosa Kuusankosken alapuolelta Suomenlahteen kuuluu vesistön yleiseltä käyttökelpoisuusluokituk-

selta luokkaan välttävä. Pelkän vedenlaadun perusteella alue kuuluisi luokkaan tyydyttävä, mutta poh-

jan haitalliset aineet ja kalojen elohopeapitoisuudet alentavat vesistön käyttökelpoisuutta.



Torvmossenin tuotantoalueella on ympärivuotinen kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on

touko-lokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi. Lisäksi näytteet otetaan ke-

vättulva-aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitustarkkai-

lunäytteet otetaan kentälle pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kentältä lähtevästä (T1) vedestä.


Torvmossenin virtahavaintopaikat ovat: laskuoja (P0) suon yläpuolinen näytepiste, laskuoja (P1)

suon alapuoli, maantiesilta ja laskuoja (P2) suon alapuoli, Nikeli.






Torvmossenin kuormitusarvot on laskettu näytetietojen ja tuotantoalueen mittapatokaivon pinnan-

korkeusmittaritietojen perusteella. Tammi-maaliskuu jakson valumat olivat maastohavaintojen pe-

rusteella nolla.

Torvmossenin brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,5-

kertaiset, fosforin osalta 2,0-kertaiset ja typen osalta keskinkertaiset kaikkien Kaakkois-Suomen

58/80


alueen kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiarvoon verrattuna (omi-


Taulukko 1. Torvmossenin kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 41,4 19,2 1,23

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 24,8 10,4 0,45

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 19,8 93,2 41,6 3,72

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 19,7 11,5 0,74

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 88,7 38,5 1,93




Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella valumavesien kasvillisuus-/pintavalutuskenttäkäsittelyn

poistotehot olivat: kiintoaine 43 %, CODMn -18 %, fosfori -53 % ja typpi 3,2 %. Tulosten perusteella

pintavalutuskenttä ei poistanut orgaanista ainesta eikä fosforia vaan orgaanisen aineksen ja fosfo-

rin määrät kasvoivat.



Torvmossenin kentältä lähtevän veden keskimääräinen fosforipitoisuus oli korkea (taulukko 2).

Muilta osin vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Torvmossenin laskuojassa yläpuolisella näytepisteellä (P0) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin ha-

panta, erittäin tummaa, runsaasti kiintoainetta ja humusta (taulukko 2). Vedessä oli erittäin run-

saasti ravinteita ja rautaa. Laskuojan alapuolisessa näytepisteessä (P1) veden keskimääräinen

rauta- ja fosforipitoisuus sekä hieman humuspitoisuus olivat kohonneet yläpuoliseen näytepistee-

seen verrattuna. Veden typpi- ja kiintoainepitoisuus olivat alhaisempia kuin ylemmällä näytepisteel-

lä. Alimmalla näytepisteellä (P2) vesi oli keskimäärin erittäin tummaa, runsaasti kiintoainetta ja

humusta sisältävää. Vedessä oli erittäin runsaasti ravinteita ja rautaa. Virtavesipisteet olivat voi-

makkaasti haja-kuormitettuja.

59/80


Taulukko 2. Torvmossenin virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot vuo-

delta 2011

T1 P0 P1 P2

kentältä laskuojan laskuojan laskuojan

lähtevä yläp. alap. alap.


K-aine mg/l 4,7 21 14 14

Sähkönj mS/m 5,8 11 9 12

pH

5,7 6 6 6,1

Väri mg/l Pt 361 443 433 330

CODMn mg /l 58 45 55 35

Kok.N µg/l 2090 4570 3630 3700

Kok-P µg/l 151 181 203 157

Fe µg/l 2460 4700 5030 4200

PO4-P µg/l 75 - - -

NH4-N µg/l 175 - - -

NNO3+N02 µg/l 157 - - -


Hehk.häv. mg/l k-a 2,9 - - -

60/80


VAPO OY:N LEPPISUON TURVETUOTANTOALUEEN (KYMIJOEN VALUMA-ALUE) KUORMI-

TUS- JA VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Leppisuon turvetuotantoalue sijaitsee Luumäen kunnassa Kymijoen valuma-alueella (14) ja tar-

kemmin Tuohtiaisen – Ala-Kivijärven valuma-alueella (14.191). Kymijoen valuma-alueella sijaitse-

vat myös Nokeissuon ja Lakiasuon turvetuotantoalueet.

Leppisuon tuotantoalueen pinta-ala on 61 ha. Valumavesien käsittelyn tasona on perustaso sekä

roudattomaan aikaan valumavesien tehostettu käsittely, jolloin valumavedet käsitellään kemialli-

sesti (tai vastaavan tehoisen vesienkäsittelyn kautta). Valumavesien kemiallinen käsittely otettiin

käyttöön vuonna 2010. Leppisuolta vedet laskevat Suokasjoen kautta Suokaslampeen, Kesuslam-

peen ja edelleen Ala-Kivijärven Suokaslahteen. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liitteestä

1.

Suokas- ja Kesuslammessa vesi on keskimäärin kiintoainepitoista, tummaa, sameaa, ravinteikasta

ja rautapitoista sekä loppukesän a-klorofyllipitoisuudet korkeita. Kummassakin lammessa esiintyy

talvikerrostuneisuuskauden lopulla voimakasta happivajetta. Lampien kokonaisvedenlaatu on huo-

no. Ala-Kivijärven vesi on tyypillisesti kirkasta, karua ja kokonaisuudessaan hyvälaatuista. Suokas-

lahdessa vesi on kuitenkin muun Ala-Kivijärven vettä huonompilaatuisempaa.





aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Tosin touko-kesäkuussa

kuormitusnäytteet otettiin normaalista poiketen viikoittain. Kuormitusnäytteet otetaan käsittelyjak-

son ulkopuolella altaalta lähtevästä (L1) vedestä ja käsittelyjakson aikana kemiallisesta käsittelystä

lähtevästä (LE1) vedestä sekä käsittelyyn tulevasta (PUMPPU) vedestä.


Leppisuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Suokasjoki / yläpuolinen taustapiste (P0b) ja Suo-

kasjoki / tuotantoalueen alapuolinen piste (P1d). Leppisuon järvihavaintopaikat ovat seuraavat:

Suokaslampi (P2), Kesuslampi (P3) ja Ala-Kivijärven Suokaslahti (P4).




61/80




Leppisuon kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Virtaamat sekä tuotantojaksolla,



Leppisuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 3,1-




Taulukko 1. Leppisuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



kalenterivuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 284,4 16,3 0,42

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 15,4 5,3 0,05


19,8 1016,8 28,7 1,33

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 110,9 8,8 0,21

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 455,8 37,3 0,71


käs.jakson ulkopuolella 1.1.-12.5. ja 14.-31.12. 12,4 431,9 18,7 0,61



Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään (annettu 14.5.2010, Dnro 606 ja 938/1/09) asettanut

Leppisuon turvetuotantoalueen kemiallisen (tai muun vastaavan) käsittelyn puhdistusteholle seu-

raavat vähimmäisvaatimukset: CODMn 75 %, fosfori 80 % ja typpi 30 %. Puhdistustehot lasketaan

käsittelyn vuosittaisen käyttöajan keskiarvoina mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt

mukaan lukien.

Leppisuon valumavesien kemiallinen käsittely oli vuonna 2011 toiminnassa 13.5.-13.12. välisenä

aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella kemiallisen käsittelyn aikana puhdistustehot

olivat: kiintoaine 13 %, CODMn 44 %, typpi 15 % ja fosfori 48 %. Koska valumavesien käsittely on

toiminnassa vain osan vuodesta, jäävät käsittelyn tehot vuositasolla edellä esitettyjä käsittelyjak-

son tehoja alhaisemmiksi. Puhdistustehovaatimukset jäivät saavuttamatta.

62/80




Kemiallisen käsittelyjakson aikana lähtevän (LE1) veden keskimääräinen pH- ja väriarvo sekä typ-

pi- ja fosforipitoisuus olivat alhaisia (taulukko 2). Veden rautapitoisuus oli korkea. Kemiallisen käsit-

telyn ulkopuolella altaalta 1 lähtevän (L1) veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus oli korkea.

Muilta osin vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Tulosten perusteella suolta lähtevä vesi heikensi Suokasjoen veden laatua tuotantoalueen alapuo-

lisessa pisteessä P1d kohottamalla selvästi rauta- ja kiintoainepitoisuutta sekä hieman fosforipitoi-

suutta sekä alentaen veden pH-arvoa. Suokasjoen vesi oli tuotantoalueen alapuolella (P1d) hapan-

ta, erittäin tummaa, humuspitoista (CODMn), runsaasti kiintoainetta ja erittäin runsaasti rautaa sisäl-

tävää. Veden ravinnepitoisuudet olivat ojavesille tyypillisesti rehevälle vesialueelle ominaisella ta-

solla.

Taulukko 2. Leppisuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkailu-

jaksolta 2011

L1 LE1 P0b P1d

altaalta 1 kemiall. Suokasjoki, Suokasjoki

lähtevä käsitt. lähtevä taustap.


K-aine mg/l 54 13 4,7 25

Sähkönj mS/m 4,8 17 6,4 12

pH

6,1 5 6,3 5,3

Väri mg/l Pt 287 158 180 210

CODMn mg /l 36 10 29 24

Kok.N µg/l 1780 937 1550 1360

Kok-P µg/l 72 21 44 61

Fe µg/l 2470 5490 513 3270

PO4-P µg/l 29 8,3 - -

NH4-N µg/l 495 449 - -

NNO3+N02 µg/l 542 113 - -

Hehk.jään. mg/l k-a 37 8,8 - -

Hehk.häv. mg/l k-a 17 4,8 - -


Suokaslammessa (P2) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin sameaa, tummaa, kiintoaine- ja humuspi-

toista, runsaasti rautaa sisältävää (taulukko 3). Vesi oli ravinnepitoisuuksien ja levämäärää ilmai-

sevan a-klorofyllipitoisuuden perustella rehevää. Loppukesällä vedessä havaittiin mikroskopoitaes-

sa hyvin runsaasti limalevää (Gonyostomum semen), joka nostaa veden a-klorofyllipitoisuutta.

Näytteessä oli myös paljon sinileviä, piileviä, nieluleviä ja viherleviä. Veden happitilanne oli 1 met-

rin syvyydessä hyvä.

63/80


Kesuslammen (P3) veden ainepitoisuudet olivat hieman alhaisemmat kuin ylemmässä Suokas-

lammessa. Kesuslammen veden happitilanne oli hyvä (näyte otettu 1 metrin syvyydestä). Vesi oli

keskimäärin sameaa, tummaa, kiintoaine- ja humuspitoista sekä ravinne- ja a-

klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevää. Loppukesällä vedessä havaittiin mikroskopoitaessa

hyvin runsaasti limalevää sekä paljon sinileviä, piileviä, nieluleviä ja viherleviä.

Ala-Kivijärven Suokaslahdessa (P4) vuonna 2011 veden keskimääräinen happitilanne oli erin-

omainen (näyte on otettu 1 metrin syvyydestä). Vesi oli keskimäärin lievästi sameaa ja lievästi re-

hevää. Vedessä oli lievä humusleima. Veden näkösyvyys oli hyvä. Veden laatu oli kokonaisuudes-

saan erittäin hyvä.

Taulukko 3. Leppisuon järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkailu-

jaksolta 2011

P2 P3 P4

Suokaslampi Kesuslampi Kivijärvi,

Suokaslahti


K-aine mg/l 7,6 6,3 1,5


pH

6,6 6,6 7,1

Väri mg/l Pt 183 165 36

CODMn mg /l 22 22 7,4

Kok.N µg/l 1400 1220 620

Kok-P µg/l 53 43 10

Fe µg/l 1130 955 140

NH4-N µg/l 91 67 48

a-Chl µg/l 40 27 4,4

O2 mg/l 9,1 8,9 10

O2 % % 83 81 92

Sameus FTU 7,7 5,8 1,3

3.3 Suokaslammen, Kesuslammen, Suokaslahden ja Ala-Kivijärven koeverkkokalastus ke-

sällä 2011

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy (SVYT) teki Leppisuon turvetuotantoalueen alapuolisella

vesistöllä kalastotarkkailun koeverkoilla 14. – 17.7. Koekalastus tehtiin nyt ensimmäisen kerran.

Suokaslammen yksikkösaalis oli huomattavan suuri ja selvästi rehevälle vesialueelle ominainen.

Myös Ala-Kivijärven ja Suokaslahden yksikkösaaliit olivat suuria ja rehevöityneelle vesialueelle

ominaisia. Kesuslammella verkkojen voimakas limoittuminen pienensi yksikkösaalista. Kalalajeja

oli eniten Suokaslammella eli 7 kpl.

Ahventen osuus kokonaisssaaliista oli erittäin suuri vertailualue Ala-Kivijärvellä, Suokaslahdella ja

Suokaslammella sen sijaan melko pieni. Sen sijaan suhteellisesti eniten petokokoisia ahvenia kai-

kista ahvenista oli Suokaslammella ja Kesuslammella. Vaikka lammet ovat huomattavan reheviä,

64/80


ahvenkannan rakenne oli niissä hyvä. Särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli hyvin korkea Suo-

kaslahdella ja suuri myös Suokaslammella. Suhteellisesti eniten petoja oli Kesuslammella, mutta

hyvällä tasolla myös Suokaslammella ja Ala-Kivijärvellä. Suokaslahden petotilanne oli koekalas-

tuksen perusteella huono. Suokaslammen suurta rehevyyttä kuvaava yksilömäärä oli erittäin suuri

160 kpl/verkko. Muualla yksilömäärä oli rehevälle vesialueelle ominainen, mutta Kesuslammella

limoittuminen vähensi saalista. Tutkimuksesta on laadittu erillinen raportti.

3.4 Ala-Kivijärven kasviplanktontutkimus vuonna 2011

SVYT otti Leppisuon turvetuotantoalueen alapuoliselta Ala-Kivijärveltä kasviplanktonnäytteet 15.8.

Näytepisteet olivat Leppälahti, jonne turvetuotantovesiä ajoittain kulkeutuu ja vertailualueena Jaak-

kisaaren edusta. Näytteet määritti Tmi Zwerver. Leppälahdella oli eniten piileviä ja kultaleviä. Bio-

massa edusti juuri ja juuri alkavaa rehevöitymistä. Sinileviä oli vähän. Jaakkisaaren edustalla bio-

massa oli pieni ilmentäen karua vesialuetta. Leväryhmät olivat tasaisesti jakaantuneet: kultaleviä,

piileviä, flagellaatteja, nieluleviä ja panssarileviä. Sinileviä oli vähän. Jaakkisaaren levästö kuvaa

erinomaista veden laatua. Tutkimuksesta on laadittu erillinen raportti.

3.5 Suokas- ja Kesuslammen sekä Ala-Kivijärven pohjaeläintutkimus vuonna 2011

Leppisuon alapuolisilla lammilla ja järvellä tehtiin myös pohjaeläintutkimus vuonna 2011, mutta

tulosten viivästymisen vuoksi tuloksia ei käsitellä tässä raportissa. Pohjaeläintutkimuksesta tullaan

laatimaan erillinen raportti.

4 Leppisuon alapuolisten Suokaslammen, Kesuslammen ja Ala-Kivijärven veden laatu vuo-

sina 1995-2011

Leppisuon turvetuotantoalueen alapuolisen Suokaslammen (P2) veden laatumuuttujien arvojen

vaihtelu on ollut melko voimakasta vuosina 1995-2011 (kuvaajat liitteenä 5). Vuonna 2006 same-

usarvo ja kiintoainepitoisuus olivat poikkeuksellisen korkeita johtuen korkeasta loppukesän aikai-

sesta havaintoarvosta. Vedenlaatu on tarkastelujakson aikana kokonaisuudessaan hieman paran-

tunut, koska veden happitilanne on hieman parantunut ja fosforipitoisuudet ovat hieman laskeneet

viime vuosina. Myös veden kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) pitoisuus on hieman laskenut

viime vuosina. Veden sameus on kuitenkin hieman kasvanut. Tarkastelujakson keskimääräinen

pintaveden a-klorofyllipitoisuus on ollut erittäin korkea (91 µg/l). Korkein a-klorofyllipitoisuus (329

µg/l) oli vuonna 2004.

Suokaslammen alapuolella olevan Kesuslammen (P3) veden laatumuuttujien arvojen vaihtelu on

ollut Suokaslammen tavoin melko voimakasta, mutta veden laatu on keskimäärin hieman parantu-

nut vuosien 1995-2011 aikana (kuvaajat liitteenä 5). Veden keskimääräiset kiintoaine-, typpi- ja

fosforipitoisuudet ovat tarkastelujakson aikana hieman laskeneet. Veden sameusarvot ovat kuiten-

kin hieman nousseet Suokaslammen tavoin. Tarkastelujakson aikana veden keskimääräinen a-

klorofyllipitoisuus on ollut korkea (69 µg/l) ja korkein pitoisuus (343 µg/l) oli vuonna 2001.

Ala-Kivijärven Suokaslahdessa (P4) keskimääräinen veden laatu on vaihdellut jonkin verran vuosi-

na 1995-2011. Veden laatu oli tarkastelujakson huonoin vuonna 2002. Korkein a-klorofyllipitoisuus

oli vuonna 2004. Veden laatu on kokonaisuudessaan hieman parantunut tarkastelujakson aikana,

65/80


joka näkyi hieman alentuneina värilukuina sekä fosfori- ja rautapitoisuuksina. Veden levämäärää

ilmaiseva a-klorofyllipitoisuus on kuitenkin kasvanut tarkastelujakson aikana. Veden fosfori- ja rau-

tapitoisuudet ovat tasaantuneet vuodesta 2006 lähtien verrattuna vuosien 1995-2005 pitoisuuksiin,

jolloin pitoisuuksien vaihtelu oli runsasta.

66/80


VAPO OY:N NOKEISSUON TURVETUOTANTOALUEEN (KYMIJOEN VALUMA-ALUE) KUOR-


1 Yleistä

Nokeissuon turvetuotantoalue sijaitsee Luumäen kunnassa Kymijoen valuma-alueella (14) ja tar-

kemmin Matalajärven valuma-alueella (14.194). Kymijoen valuma-alueella sijaitsevat myös Lep-

pisuon ja Lakiasuon turvetuotantoalueet.

Nokeissuon tuotantoalueen pinta-ala on 238,7 ha. Nokeissuolla on roudattomaan aikaan tehostettu

valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään kemiallisesti. Nokeissuolta vedet laskevat

Kuuppaanjokeen, josta edelleen Matlahden ja Matalajärven kautta Tuohtiaisen Inkilänlahteen lin-

nuntietä 6 km Ala-Kivijärven alapuolelle. Tarkemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liitteestä 1.

Matlahti ja Matalajärvi ovat matalia, reheviä ja tummavetisiä pienjärviä. Tuohtiainen on lievästi re-

hevä ja melko kirkasvetinen järvi. Suljetussa Inkilänlahdessa vesi on keskimäärin muun Tuohtiai-

sen alueen vettä huonompilaatuista. Inkilänlahden vedenlaatua heikentää Matalajärven suunnasta

Suurisalmen kautta tuleva vesi.



Nokeissuon tuotantoalueella on ympärivuotinen kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on tou-

ko-lokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi. Lisäksi näytteet otetaan kevät-

tulva-aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitusnäytteet

otetaan kemialliseen käsittelyyn pumpattavasta (PUMPPU) vedestä ja kemiallisesta käsittelystä

lähtevästä (N1) vedestä. Kemiallisen käsittelyjakson ulkopuolella näyte otetaan vain lähtevästä

(N1) vedestä.


Nokeissuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Härkkimenoja / taustapiste (P0), Kuuppaanjoki

tuotantoalueen alapuolella (P1), Kuuppaanjoki ennen Matalajärveä (P2) ja Suurisalmi (P3). No-

keissuon järvihavaintopaikat ovat seuraavat: Matalajärvi (P4) ja Tuohtiaisen Inkilänlahti (P5).




67/80




Nokeissuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mittapadon pinnan-

korkeusmittarin tietojen perusteella. Tuotantokauden ulkopuoliset virtaamat on laskettu olettamalla

valumat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin tuotantoalueella lukuun ottamatta tammi-

maaliskuu jaksoa, jolloin valumat on oletettu nollaksi.

Nokeissuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 2-




Taulukko 1. Nokeissuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 19,3 178,8 24,5 0,18

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,0 19,3 6,3 0,16


24,0 160,2 24,4 0,62

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 18,4 173,7 24,4 0,14

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 37,1 372,6 48,7 0,21





Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan (annettu 7.7.2006, Dnro 3618/1/05) asettanut

Nokeissuon turvetuotantoalueen kemiallisen käsittelyn poistoteholle seuraavat vähimmäisvaati-

mukset: CODMn 75 %, fosfori 80 % ja typpi 40 %. Poistotehot lasketaan tuotantokauden keskiar-

voina mahdollisten toimintahäiriöiden aikaiset päästöt mukaan lukien.

Nokeissuon valumavesien kemiallinen käsittely oli Vapolta saadun tiedon mukaan vuonna 2011

toiminnassa 29.4.-15.12. välisenä aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella kemiallisen

käsittelyjakson aikana poistotehot olivat: CODMn 79 %, fosfori 88 % ja typpi 27 %. Nokeissuolla oli

vuonna 2011 tuotantoa 27.4.-15.8. välisenä aikana. Tuotantoaikana poistotehot olivat: CODMn 77

%, fosfori 85 % ja typpi 34 %. Poistotehot saavuttivat vähimmäisvaatimukset CODMn:n ja fosforin

osalta, mutta typen osalta vähimmäisvaatimusta ei saavutettu. Koska valumavesien kemiallinen

käsittely/tuotanto oli toiminnassa vain osan vuodesta, jäävät käsittelyn tehot vuositasolla edellä

esitettyjä käsittelyjakson tehoja alhaisemmiksi. Käsittelytehot täyttivät tuotantojakson aikana vä-

himmäisvaatimukset.

68/80


Ko. vuosikirjaratkaisun mukaisesti tuotantokaudella on vuositasolla lisäksi pyrittävä nettokuormi-

tuksessa saavuttamaan seuraavat päästötekijäkohtaiset kuormitusrajat (tavoitearvot): kiintoaine 6

000 kg/v, CODMn 8 000 kg/v, fosfori 34 kg/v ja typpi 1 120 kg/v.

Nokeissuon tuotantoalueen nettovuosikuormitusarvot olivat vuonna 2011 yleisiä taustapitoisuuksia

käyttäen: kiintoaine 12 682 kg/v, CODMn -29 497 kg/v, fosfori -13 kg/v ja typpi 1 407 kg/v. CODMn:n

taustapitoisuutena käytettiin Luumäen Juvainsaarensuon yläpuolisen taustapisteen P0 vuoden

2011 keskiarvopitoisuutta (31 mg/l) kun muiden parametrien taustapitoisuudet olivat kirjallisuusar-

voja. Kiintoaineen ja typen nettovuosikuormitusarvot ylittivät asetetut tavoitearvot, mutta CODMn:n

ja fosforin osalta tavoitearvot saavutettiin. Nokeissuon nettovuosikuormitusarvot olivat vuonna

2011 vuonna 2002 tehdyn taustatarkkailun pitoisuuksia käyttäen: kiintoaine -367 kg/v, CODMn -

19332 kg/v, fosfori -39 kg/v ja typpi 884 kg/v. Nokeissuon taustatarkkailusta saatuja taustapitoi-

suuksia käyttäen kuormitusrajojen tavoitearvot saavutettiin.



Kemiallisen käsittelyjakson aikana vuonna 2011 lähtevän veden keskimääräinen kokonaisfosfori-

ja CODMn-pitoisuus sekä veden väriarvo olivat turvetuotantoalueen vedeksi alhaisia (taulukko 2).

Lisäksi vesi oli pH-arvoltaan erittäin hapanta ja veden rautapitoisuus oli erittäin korkea. Kemiallisen

käsittelyjakson ulkopuolella suolta lähtevän veden rautapitoisuus oli alhainen, mutta muilta osin

vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi normaalia.

Tulosten perusteella turvetuotantoalueelta vuonna 2011 lähtevä vesi heikensi Kuuppaanjoen ve-

den laatua kohottamalla suon alapuolella (P1) keskimääräisiä kiintoaine- ja etenkin rautapitoisuuk-

sia.

Kuuppaanjoessa ennen Matlahtea (P2) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin tummaa, humuspitoista

(CODMn), ravinteikasta sekä runsaasti kiintoainetta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää. Rautapi-

toisuus ja veden väriluku olivat alhaisempia ja pH-arvo oli korkeampi, mutta ravinnepitoisuudet

olivat hieman korkeammat kuin suon alapuolisessa Kuuppaanjoen pisteessä P1.

Suurisalmessa ennen Tuohtiaista (P3) veden laatu oli parempi kuin Kuuppaanjoessa ennen Mat-

lahtea (P2). Suurisalmen vedessä oli vähemmän rautaa ja kiintoainetta sekä veden väriluku ja fos-

foripitoisuus olivat hieman alhaisempia kuin Kuuppaanjoessa.

69/80


Taulukko 2. Nokeissuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkai-

lujaksolta 2011

N1 N1 P0 P1 P2 P3

Ei käsitt. Käsitt. Härkkimenoja, Kuuppaanjoki, Kuuppaanjoki, Suurisalmi,

lähtevä lähtevä taustap. suon alap.

ennen Matlah-tea

ennen Tuohtiais-ta

Lämpöti °C 2,4 12 7,5 8,8 8,7 11

K-aine mg/l 15 9,9 7,1 14 15 6,8

Sähkönj mS/m 3 25 4,6 8,8 6,5 6,2

pH

5,5 3,7 5,9 5,4 6,1 6,5

Väri mg/l Pt 180 135 223 237 173 127

CODMn mg /l 25 8,2 39 24 22 19

Kok.N µg/l 1720 1330 1020 1030 1220 1230

Kok-P µg/l 51 8,1 35 29 40 32

Fe µg/l 772 8700 840 3030 1970 930

PO4-P µg/l 17 3 - - - -

NH4-N µg/l 550 652 - - - -

NNO3+N02 µg/l 588 228 - - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 11 4,6 - - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 3,5 5,7 - - - -


Matalajärvessä (P4) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011 keskimäärin sameaa, kiintoainepitoista,

tummaa, humus- ja rautapitoista (taulukko 3). Ravinne- ja loppukesän levämäärää ilmaiseva a-

klorofyllipitoisuus olivat rehevälle vesialueelle ominaisia. Talvi- ja kesäkerrostuneisuuskausien

happipitoisuudet pysyivät myös alusvedessä (3 m) melko hyvinä.

Alimmalla havaintopaikalla Tuohtiaisen Inkilänlahdessa (P5) vesipatsaan vesi oli vuonna 2011

keskimäärin humuspitoista. Keskimääräiset fosforipitoisuudet sekä loppukesän a-klorofyllipitoisuus

olivat lievästi rehevälle vesialueelle ominaisia. Alusveden (10 m) happitilanne oli heikentynyt lop-

pukesällä. Loppukesän alusveden huono happitilanne aiheutti rautayhdisteiden vapautumista poh-

jasedimentistä sekä alusveden ravinnepitoisuuksien sekä sameus- ja väriarvojen lievää kohoamis-

ta.

70/80


Taulukko 3. Nokeissuon järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot tarkkai-

lujaksolta 2011

P4 P5

Matalajärvi Tuohtiainen,

Inkilänlahti

Lämpöti °C 9,2 8,6

O2 mg/l 9,3 7,8

O2 % % 78 67

Sameus FTU 5,9 1,4

K-aine mg/l 4,1 1,4

Sähkönj mS/m 7 7

pH

6,7 6,8

Väri mg/l Pt 105 47

CODMn mg /l 14 8,3

Kok.N µg/l 1480 632

Kok-P µg/l 29 11

NH4-N µg/l 165 23

Fe µg/l 795 280

a-Chl µg/l 7,7 3,5

3.3 Koeverkkokalastustutkimus vuonna 2011

Nokeissuon turvetuotantoalueen alapuolisella vesistöllä tehtiin kalastotarkkailu koeverkoilla 21.6. –

28.6. Koekalastus tehtiin nyt kolmatta kertaa. Kalastotarkkailun toteutti Saimaan Vesi- ja Ympäris-

tötutkimus Oy.

Vertailualueella eli Tuohtiaisella yksikkösaalis pienentyi vuonna 2011 edelliseen vuoden 2006 ka-

lastukseen verrattuna, mutta oli selvästi suurempi kuin vuonna 2002. Vuonna 2002 verkkojen li-

moittuminen oli erityisen voimakasta. Ahventen osuus kokonaissaaliista on kasvanut ja särjen vä-

hentynyt huomattavasti. Petoahventen ja sitä myöten petojen osuus kokonaissaaliista oli kasvanut,

mikä on positiivinen merkki kalakantojen kehittymisestä. Toisaalta saalis on yksipuolistunut, kun

pelkän ahvenen osuus kokonaissaaliista oli 80 %. Kalojen lukumäärä verkkoa kohden laski jonkin

verran.

Inkilänlahdella keskimääräinen yksikkösaalis ei ole paljoa vaihdellut ja on liikkunut kilon molemmin

puolin. Ahvenen osuus kokonaissaaliista kasvoi, mutta petoahventen osuus ahvensaaliista pieneni

merkittävästi. Aikaisemmin petoahventen osuus saaliista oli selvästi suurempi kuin vertailualueella,

nyt samaa tasoa. Särjen ja särkikalojen osuus saaliista oli huomattavasti suurempi kuin Tuohtiai-

sella. Petojen osuus saaliista oli Tuohtiaista pienempi. Kalojen lukumäärä verkkoa kohden pieneni

hieman.

71/80


4 Nokeissuon alapuolisten Matalajärven ja Tuohtiaisen veden laatu vuosina 2002-2011

Nokeissuon turvetuotantoaleen alapuolisen Matalajärven (P4) koko vesipatsaan veden laadun

vaihtelu on ollut vuosina 2002-2011 melko voimakasta (kuvaajat liitteenä 5). Alusveden (3/4 m)

happitilanne on ollut tarkastelujakson aikana keskimäärin tyydyttävä. Tarkkailujakson aikana vuon-

na 2006 järven vedenlaatu oli keskimääräistä parempi ja vuonna 2007 vedenlaatu oli keskimää-

räistä heikompi, mutta vuosina 2008, 2009, 2010 ja 2011 veden laatu on ollut keskimäärin parempi

kuin vuonna 2007. Tarkastelujakson korkein kokonaistyppipitoisuus oli kuitenkin vuonna 2011.

Tarkkailujakson aikana Matalajärven vedenlaadun selvää kehityssuuntaa ei ole havaittavissa ve-

denlaadun vaihteluiden vuoksi. Keskimääräinen veden väriluku ja CODMn-pitoisuus ovat hieman

laskeneet tarkastelujakson aikana.

Tuohtiaisen Inkilänlahden (P5) veden laadun kehitystä on tarkasteltu vedenlaatumuuttujien vuosien

2002-2004 vesipatsaan syvyyksien keskiarvojen perusteella lopputalvesta ja loppukesästä (kuvaa-

jat liitteenä 5). Tuohtiaisen alusveden (10/11 m) happitilanteet ovat parantuneet tarkastelujakson

aikana. Veden sameusarvot ovat laskeneet vuodesta 2008 lähtien. Kesän kiintoaine- ja fosforipitoi-

suudet ovat hieman nousseet kun taas talven kiintoaine- ja fosforipitoisuudet olivat hieman laske-

neet tarkastelujakson aikana. Veden väriluku on ollut tarkastelujaksona aikana keskimäärin 65 mg/l

Pt. Veden väriluvussa, CODMn- ja kokonaistyppipitoisuuksissa ei ole havaittavissa selvää kehitys-

suuntaa. Rautapitoisuudet ovat laskeneet tarkastelujakson aikana. Kesän keskimääräinen rautapi-

toisuus on ollut hieman korkeampi kuin talven keskimääräinen pitoisuus. Tarkastelujakson selvästi

korkein pintaveden a-klorofyllipitoisuus oli vuonna 2007. Lopputalven veden laatu oli keskimäärin

hieman parantunut kun loppukesän veden laatu oli hieman heikentynyt tarkastelujakson aikana.

Inkilänlahden vedenlaatu vaihtelee erityisesti pintavedessä melko voimakkaasti riippuen pitkälti

Matalajärvestä Suurisalmen kautta tulevan veden laadusta ja määrästä.

72/80


VAPO OY:N LAKIASUON TURVETUOTANTOALUEEN (KYMIJOEN VALUMA-ALUE) KUOR-


1 Yleistä

Lakiasuon turvetuotantoalue (pinta-ala 62 ha) sijaitsee Kouvolan kaupungissa Valkealassa Kymi-

joen valuma-alueella (14) ja tarkemmin Harjunjoen-Lappajärven (14.18) / Pasinjoen – Hangasjär-

ven (14.184) valuma-alueella. Kymijoen valuma-alueella sijaitsevat myös Leppisuon ja Nokeissuon

turvetuotantoalueet.

Lakiasuon tuotantoalueen pinta-ala on 67 ha. Suolla on roudattomaan aikaan tehostettu valuma-

vesien käsittely, jolloin valumavedet pumpataan ruokohelpikentälle. Lakiasuolta vedet laskevat

Nahkajoen kautta Haukijokeen, Pieni-Murtoseen, Suuri-Murtoseen sekä edelleen Hangasjärveen

ja Tirvanjärveen Kivijärven - Valkealan reitille linnuntietä 16 km Ala-Kivijärven alapuolelle. Tar-

kemmat tuotantoaluetiedot ilmenevät liitteestä 1.

Pieni- ja Suuri-Murtonen ovat tummavetisiä, sameita ja ravinteisuudeltaan ja loppukesän a-

klorofyllipitoisuuksiltaan reheviä. Talvisin molemmissa esiintyy voimakasta happivajausta.



Lakiasuon tuotantoalueella on tiheä kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli touko-lokakuussa


jaksolla ei ole näytteenottoa. Kuormitustarkkailunäytteet otetaan ruokohelpikentälle pumpattavasta

(PUMPPU) vedestä sekä kentältä lähtevästä (L1) vedestä.


Lakiasuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Nahkaoja / laskuoja (P2), Haukijoki / laskuojaliitty-

män yläpuoli (P3), Haukijoki ennen Pieni-Murtosta (P4) ja Penttilänjoki ennen Murtosta (P5). La-

kiasuon järvihavaintopaikat ovat seuraavat: Pieni-Murtonen (M1) ja Murtonen (M2).






Lakiasuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Arviot



73/80




Lakiasuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta keskiker-

taiset, typen osalta 1,2-kertaiset sekä fosforin osalta 0,8-kertaiset kaikkien Kaakkois-Suomen alu-



Taulukko 1. Lakiasuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,9 87,7 23,6 0,49

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 12,9 62,6 8,4 0,18

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 19,8 208,6 35,1 0,93

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,2 32,0 13,9 0,31

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,8 195,9 55,5 1,04





Lakiasuon valumavesien ruokohelpikenttäkäsittely oli vuonna 2011 toiminnassa 21.5.-8.11. välise-

nä aikana. Tarkkailutulosten pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistote-

hot olivat: kiintoaine 39 %, CODMn -9 %, fosfori 7,8 % ja typpi 6,8 %. Keskimääräinen CODMn-

pitoisuus oli hieman suurempi kentältä lähtevässä vedessä verrattuna kentälle tulevaan veteen.

Näin ollen COD:n puhdistusteho oli negatiivinen. Koska valumavesien käsittely on toiminnassa

vain osan vuodesta, jäävät käsittelyn tehot vuositasolla edellä esitettyjä käsittelyjakson tehoja al-

haisemmiksi.


Lakiasuolta tarkkailujaksolla 2011 lähtevä (P2) vesi oli keskimäärin turvetuotantoalueen vedeksi

normaalia (taulukko 2).

Suolta laskevan Nahkaojan (P2) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin erittäin tummaa ja runsaasti

humusta (CODMn) sekä rautaa sisältävää. Vesi oli fosforipitoisuuden perusteella ojavedelle tyypilli-

sesti rehevää. Vedessä oli runsaasti typpeä. Haukijoen vesi oli tarkkailujaksolla 2011 sekä Nahka-

ojan liittymän ylä- että alapuolella (P3 ja P4) keskimäärin erittäin tummaa, runsaasti humusta ja

erittäin runsaasti rautaa sisältävää. Ravinnepitoisuudet olivat ojavedelle kohtuullisia. Tulosten pe-

rusteella Lakiasuolta lähtevä vesi heikensi Haukijoen vedenlaatua kohottamalla veden typpipitoi-

suutta sekä hieman rauta- ja kiintoainepitoisuutta.

74/80


Pieni-Murtosessa (M1) ja Suur-Murtosessa (M2) vesi oli vuonna 2011 keskimäärin lievästi sameaa,

kiintoainepitoista, erittäin tummaa, runsaasti humusta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää sekä

ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudeltaan rehevää. Veden kokonaislaatu oli Pieni-Murtosessa heikompi

kuin Suur-Murtosessa. Pieni-Murtosen veden väriluku, humus- ja rautapitoisuudet olivat korkeam-

pia kuin Suur-Murtosessa. Kerrostuneisuuskaudella molempien järvien alusveden happitilanteet

olivat heikentyneitä. Happitilanne oli huono etenkin Pieni-Murtosessa.

Penttilänjoessa (P5) ennen Suur-Murtosta vedenlaatu oli tarkkailujaksolla 2011 keskimäärin ha-

panta, erittäin tummaa, runsaasti humusta ja erittäin runsaasti rautaa sisältävää sekä ravinnepitoi-

suudeltaan rehevää.

Taulukko 2. Lakiasuon virta- ja järvihavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot


L1 P2 P3 P4 M1 P5 M2

kentältä laskuoja Haukijoki, Haukijoki Pieni- Penttilänjoki Suur-

lähtevä Nahkaoja taustap.

Murtonen

Murtonen

Näytekertoja kpl 10 3 3 3 2 3 2

K-aine mg/l 6,2 4,6 3,3 4,8 3,1 5,2 3,5

Sähkönj mS/m 10 8,1 5,1 5,2 6,6 5 6,4

pH

6,7 6 5,9 5,9 6,5 5,9 6,7

Väri mg/l Pt 433 330 283 333 273 267 195

CODMn mg /l 67 59 45 43 38 47 27

Kok.N µg/l 1760 2000 1080 1280 1090 1400 935

Kok-P µg/l 48 38 32 36 34 40 30

Fe µg/l 2260 1060 1120 1260 1430 1240 1200

NH4-N µg/l 224 - - - 78 - 32

NNO3+N02 µg/l 95 - - - - - -

PO4-P µg/l 8,3 - - - - - -

Hehk.jään. mg/l k-a 3,7 - - - - - -

Hehk.häv. mg/l k-a 2,5 - - - - - -

a-Chl µg/l - - - - 12 - 8,9

O2 mg/l - - - - 5,3 - 6

O2 % % - - - - 47 - 59

Sameus FTU - - - - 3,5 - 4,2

3.3 Suur-Murtosen kasviplakton- ja pohjaeläintutkimus vuonna 2011

Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy (SVYT) otti Lakiasuon turvetuotantoalueen alapuolisesta

Suuri-Murtosesta planktonnäytteen 5.9. Näytteen määritti Tmi Zwerver. Leväbiomassaltaan järvi oli

keskirehevä. Runsaimmin esiintyi kultaleviä, limalevää, piileviä ja silmäleviä. Silmälevät viihtyvät

yleensä vesissä, joissa on runsaasti orgaanista ainesta. Sinileviä oli hyvin vähän. Tutkimuksesta

on laadittu erillinen raportti.

75/80


Lakiasuon alapuoliselta Suuri-Murtoselta tehtiin pohjaeläintutkimus samaan tapaan kuin vuonna

2007. SVYT otti näytteet 6.10. Näytteet määritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry.

Pohjaeläimistö oli erittäin köyhää käsittäen vain neljä taksonia koostuen lähinnä sulkasääskistä.

Pohjaeläimistön Suuri-Murtosen pohja on huonokuntoinen ja kärsii huonosta happitilanteesta sekä

ulkoisesta kuormituksesta. Tilanne oli samantapainen kuin vuonna 2007, paitsi että harvasukama-

dot puuttuivat lajistosta nyt kokonaan. Tutkimuksesta on laadittu erillinen raportti.

4 Veden laatu Lakiasuon alapuolisissa Pieni-Murtosessa ja Murtosessa vuosina 1999-2011

Lakiasuon turvetuotantoalueelta valumavedet virtaavat Haukijoen kautta Pieni-Murtoseen ja siitä

Penttilänjoen kautta Suuri-Murtoseen eli Murtoseen. Pieni-Murtosen vedenlaadun kehitystä on

tarkasteltu erillisesti talvi- ja kesäaikaisten havaintojen perusteella, sillä Pieni-Murtonen on hyvin

virtaava lampi ja useina talvina näytteitä ei ole saatu otettua huonon lopputalvisen jäätilanteen joh-

dosta.

Pieni-Murtosen (M1) vuosien 1999-2011 talviaikainen veden laatu on lievästi parantunut keskimää-

rin alentuneesta kiintoainepitoisuudesta sekä sameusarvoista johtuen (kuvaajat liitteenä 5). Myös

kesäaikainen veden laatu on lievästi parantunut keskimäärin alentuneesta kokonaisfosforipitoisuu-

desta ja viime vuosina hieman alentuneesta kokonaistyppipitoisuudesta johtuen. Kiintoainepitoi-

suutta lukuun ottamatta talviaikaiset ainepitoisuudet ovat olleet keskimäärin korkeampia kuin kesä-

aikaiset arvot.

Murtosen (M2) veden laatu on vuosina 1999-2011 heikentynyt kohonneista keskimääräisistä fosfo-

ri- ja rautapitoisuuksista sekä sameusarvoista johtuen (kuvaajat liitteenä 5). Muiden vedenlaatu-

muuttujien osalta selvää kehityssuuntaa ei ole havaittavissa. Pintavedessä levämäärää ilmaiseva

a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut runsaasti ja pitoisuus on ollut tarkastelujakson aikana 9-88 µg/l

välillä. Alusveden (3 m) hapen kyllästysaste (%) on ollut keskimäärin välttävän tasolla. Vesi on ollut

keskimäärin lievästi sameaa, kiintoainepitoista, erittäin tummaa, runsaasti humusta (CODMn) ja

erittäin runsaasti rautaa sisältävää. Vesi on ollut keskimääräisten ravinnepitoisuuksien perusteella

rehevää ja a-klorofyllipitoisuus on ollut erittäin korkea.

76/80


VAPO OY:N VEHKAOJANSUON ALUEEN (NUMMENJOEN VALUMA-ALUE) KUORMITUS- JA

VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Vehkaojansuon alue sijaitsee Kouvolan kaupungissa Anjalankosken Mämmälän kylässä Nummen-

joen valuma-alueella (81.006).

Vuonna 2011 tuotantoon otetun Vehkaojansuon tuotantopinta-ala on 62 ha. Vehkaojansuolla on

ympärivuotinen tehostettu valumavesien käsittely, jolloin valumavedet käsitellään pintavalutusken-

tällä. Kuivatusvedet johdetaan laskuojasta Vehkaojaan, joka laskee Läkäjärveen. Läkäjärvestä

vedet virtaavat edelleen Uronjokeen ja edelleen Nummenjoen kautta Suomenlahteen.

Vehkaoja on virtaamaltaan vähäinen, kasvillisuudeltaan rehevä oja. Läkäjärvi on kapea ja noin 400

metriä pitkä, matala suolampi. Järven rannat muodostuvat suomättäiköstä eikä kiinteää rantaa

juurikaan ole. Uronjoki on ojamainen uoma. Nummenjoki on yläjuoksultaan ojamainen, mutta ala-

juoksultaan selkeämmin jokimainen. Em. vedet ovat tummia, sameita, kiintoainepitoisia, happamia

ja ravinteikkaita. Vesistöön kohdistuu voimakasta hajakuormitusta, minkä johdosta vedenlaatu

heikkenee virtaussuunnassa alaspäin mentäessä.



Vehkaojansuolla tuotantoalueella on ympärivuotinen kuormitustarkkailu, jolloin näytteenottoväli on

touko-lokakuussa kaksi viikkoa ja marras-huhtikuussa yksi kuukausi. Lisäksi näytteet otetaan ke-

vättulva-aikana kaksi kertaa viikossa sekä kesällä ylivirtaamajaksoilla kahdesti. Kuormitustarkkai-

lunäytteet otetaan pintavalutuskentälle pumpattavasta (VEO1) vedestä ja kentältä lähtevästä

(VEO2) vedestä.


Vehkaojansuon virtahavaintopaikat ovat seuraavat: Vehkaoja (1b) ja Uronjoki (3). Vehkaojan enti-

nen havaintopaikka 1 oli väärässä paikassa ja se siirrettiin keväällä 2011 ja uuden havaintopaikan

tunnus on 1b.




77/80



3.1 Vehkaojansuon kuormitustarkkailu

Vehkaojansuon kuormitukset on laskettu tarkkailutulosten perusteella. Virtaamat sekä tuotantojak-

solla, että sen ulkopuolella on laskettu olettamalla valumat yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin

tuotantoalueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jaksoa, jolloin valumat on oletettu nollaksi. Hei-

näkuun puolesta välistä syyskuun puoleen väliin otettuja kentältä lähtevän veden tarkkailutuloksia

ei käytetty kuormituslaskennassa, koska näytteissä havaittiin korkeita ainepitoisuuksia, lannan ha-

jua ja suolistobakteereita. Arviot em. jakson kuormituksesta on laskettu Taipalsaaren Suursuon

tuotantoalueen pitoisuustietojen avulla.

Vehkaojansuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta 0,2-




Taulukko 1. Vehkaojansuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011 11,94 18,3 12,6 0,35

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011 3,00 10,3 4,5 0,08

kevätkeskiarvo 2.4.-17.5. 19,79 36,9 12,1 0,36

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9. 7,17 13,1 6,7 0,39

syksykeskiarvo 1.10.-31.12. 26,82 34,8 34,2 0,64

käsittelyjakson aikana 1.1-31.12. 11,94 18,3 12,6 0,35



Vehkaojansuon valumavesien pintavalutuskenttäkäsittely on ympärivuotisessa käytössä. Tarkkailu-

tulosten (huom. tuloksia: 19.7., 8.8., 25.8., 7.9. ja 15.11. ei käytetty laskennassa, koska näytteet

olivat epäedustavia, ks. yllä) pitoisuuksien perusteella pintavalutuskenttäkäsittelyn aikana poistote-

hot olivat: kiintoaine 70 %, CODMn -39 %, fosfori -100 % ja typpi 9,6 %. Tulosten perusteella pinta-

valutuskenttä ei poistanut fosforia eikä orgaanista ainesta vaan fosforin ja orgaanisen aineksen

määrät kasvoivat.

3.2 Vehkaojansuon vesistötarkkailu

Tarkkailukauden 2011 aikana Vehkaojansuolta lähtevän veden (VEO2) keskimääräinen väriluku

sekä orgaanisen aineen ja fosforin pitoisuudet olivat korkeita (taulukko 2). Lisäksi veden keskimää-

räinen pH-arvo (4,4) oli alhainen. Muilta osin vedenlaatu oli turvetuotantoalueen vedeksi normaa-

lia.

78/80


Vehkaojassa (1b) uudella näytepisteellä vesi oli tarkkailujaksolla 2011 keskimäärin hapanta, kiinto-

ainepitoista, erittäin tummaa, erittäin runsaasti humusta (CODMn) ja rautaa sisältävää. Vesi oli oja-

vedelle tyylillisesti ravinteikasta.

Uronjoessa (3) vesi oli keskimäärin hapanta, erittäin tummaa, runsaasti humusta ja erittäin run-

saasti rautaa sisältävää sekä ravinnepitoisuuksien perusteella rehevää.

Taulukko 2. Vehkaojansuon virtahavaintopaikkojen keskimääräiset vedenlaatumuuttujien arvot

vuodelta 2011

VEO2 1b 3

suolta lähtevä Vehkaoja Uronjoki


K-aine mg/l 6 3,8 6,3


pH

4,4 5,4 5,5

Väri mg/l Pt 640 433 308

CODMn mg /l 113 70 45

Kok.N µg/l 1580 1230 1130

Kok-P µg/l 216 43 44

Fe µg/l 2150 2570 1810

PO4-P µg/l 137 - -

NH4-N µg/l 90 - -

NNO3+N02 µg/l 30 - -

Hehk.jään. mg/l k-a 2,2 - -

Hehk.häv. mg/l k-a 5,2 - -

79/80


VAPO OY:N VALKIANJÄRVENSUON TURVETUOTANTOALUEEN (SUOMENLAHDEN RAN-

NIKKOALUEEN VALUMA-ALUE) KUORMITUSTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

1 Yleistä

Valkianjärvensuon turvetuotantoalue sijaitsee Pyhtään kunnassa Suomenlahden rannikkoalueella

(81) ja tarkemmin Siltakylänjoen vesistöalueella (81.007).

Valkianjärvensuon tuotantoalueen pinta-ala on 75,3 ha. Valumavesien käsittelyn tasona on perus-

taso. Valkianjärvensuolta vedet laskevat useampaa laskuojaa pitkin Kiviojaan ja edelleen Kar-

jasuonviepään, Myllykylänpuroon ja Siltakylänjoen kautta Suomenlahteen. Tarkemmat tuotanto-

aluetiedot ilmenevät liitteestä 1.

Kiviojassa ja Karjasuonviepässä vesi on kiintoaine- ja rautapitoista, hapanta, tummaa ja runsaasti

orgaanista ainesta sisältävää. Fosforipitoisuudet ovat kohtuullisia.

Siltakylänjoen vesi on hyvin tummaa, humus- ja rautapitoista, ravinteikasta sekä ajoittain hyvin

hapanta. Veden laatu on vaihdellut voimakkaasti vesimääristä riippuen. Veden laatu on tyypillisesti

ollut huono. Kiviojaan, Karjasuonviepään ja Siltakylänjokeen kohdistuu huomattavassa määrin ha-

jakuormitusta.



Valkianjärvensuon tuotantoalueella on harva kuormitustarkkailu, jolloin kuormitusnäytteet otetaan

kuusi kertaa touko-lokakuussa sekä kaksi kertaa kesässä ylivirtaamajaksoilla. Kuormitusnäytteet

otetaan altaalta 2 lähtevästä (V1) vedestä.

Tarkemmat tarkkailutiedot ilmenevät liitteestä 1. Havaintopaikan sijainti ilmenee liitteestä 2. Sai-

maan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy haki ja analysoi kuormitustarkkailunäytteet lukuun ottamatta

kesän ylivirtaamajakson kuormitusnäytteitä, jotka ottaa Vapo Oy.



Valkianjärvensuon tuotantokauden aikaiset kuormitukset on laskettu näytetietojen ja mittapadon



tojen avulla. Arviot tarkkailujakson ulkopuolisesta kuormituksesta on laskettu olettamalla valumat

yhtä suuriksi kuin Kotkan Torvmossenin tuotantoalueella lukuun ottamatta tammi-maaliskuu jak-

soa, jolloin valumat on oletettu nollaksi.

80/80


Valkianjärvensuon brutto-ominaiskuormitusarvot (g/ha/vrk) olivat vuonna 2011 kiintoaineen osalta

1,7-kertaiset, kokonaistypen osalta 1,5-kertaiset ja kokonaisfosforin osalta keskikertaiset kaikkien

Kaakkois-Suomen alueen kuormitustarkkailussa olevien tuotantoalueiden vuoden 2011 keskiar-

voon verrattuna (ominaiskuormitusarvot taulukossa 1).

Taulukko 1. Valkiajärvensuolle kuormitustarkkailutulosten perusteella lasketut vuoden 2011 brutto-


Bruttokuormitus



vuosikeskiarvo 1.1.-31.12.2011

20,7 149,3 29,4 0,64

talvikeskiarvo 17.11.2010-1.4.2011

4,4 46,8 6,3 0,22


23,8 176,6 29,9 0,67

kesäkeskiarvo 18.5.-30.9.

21,9 192,6 27,7 0,77

syksykeskiarvo 1.10.-31.12.

37,7 218,8 60,6 1,05




Valkianjärvensuon tuotantoalueella ei ole varsinaista vesistötarkkailua. Valkianjärvensuolta altaalta

2 (V1) tarkkailujaksolla 2011 lähtevän veden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli alhainen,

mutta rautapitoisuus oli korkea (taulukko 2). Muilta osin vesi oli turvetuotantoalueen vedeksi nor-

maalia.

Taulukko 2. Valkiajärvensuon turvetuotantoalueelta lähtevän veden keskimääräisten vedenlaatu-

muuttujien arvot vuodelta 2011

V1

altaalta 2 lähtevä

Näytekertoja kpl 6

K-aine mg/l 10

Sähkönj mS/m 15

pH

6,6

Väri mg/l Pt 318

CODMn mg /l 23

Kok.N µg/l 1280

Kok-P µg/l 38

Fe µg/l 5530

vapo oy:n kaakkois-suomen ely-keskuksen alueella … · 2012-05-30 · torsan alueen...

Documents