2

VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RYPL 48, 36201 KANGASALA

Y-tunnus: 1549 562-4Pankki: 451 075-225 537www.vetku.fisähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi

Yhteystiedot 1.1.2007 alkaen:

Puheenjohtaja: Jari Ala-IlomäkiBoxintie 158, 04130 SipooPuh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi

Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasalapuh. 040 590 4830e-mail: sihteeri@vetku.fi

Jäsenet:Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 JuankoskiPuh. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi

Veikko HoppulaPikilangantie 7, 36200 Kangasalapuh. k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi

Markku Tapio KoskinenKirveskoskentie 485, 07170 Pornainenpuh. 0400 449 009,e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi

Liikenneneuvos Raimo StenvallKetunlinnantie 2, 04300 Tuusulapuh. t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002,e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi

Jouni KallioAarrapolku 5 B 21, 61300 Kurikkapuh. m: 040 500 3212

Lasse HietsaloLoviisantie 11, 47200 Elimäkipuh. m:0400 769 637, k: (05) 377 6137lasse.hietsalo@luukku.com

Raimo MesirantaKaukolankuja 1, 36200 Kangasalapuh. m: 0400 631 644info@mesiauto.fi

Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäkipuh. m: 0400 700 511, t: (015) 151 11

Sture PalmgrenPL 864, 07930 PernåPuh. k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204

Onni SarjomaaUrheilukentäntie 15, 24910 HalikkoPuh. k: (02) 7362 559, m: 0400 821 180

Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmiesHannu KettunenVehka-ahontie 30, 73500 Juankoskipuh. (017) 62 201, m: 0400 278 963e-mail: hannuilmari48@jippii.fi

Vastaava museoajoneuvotarkastajaArto RantalaVillilänniemi 12 F 9, 33300 TamperePuh. k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355e-mail: arto.rantala@tak.fi

VetKu 1-2/2007

ISSN: 1795-4452Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula KangasalaPainos n. 700 kpl

VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu,jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssi-teenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoistaviestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella.

Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Jakelutoteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenillesekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomais-tahoille.

ILMOITUKSET

Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppa-neiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. Tekstisi-vujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoituksetjulkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat so-pimuksen mukaan. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperin-teeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia.

ARTIKKELITLehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Toi-mitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksisekä teksti- ja kuva-aineistoa julkaistavaksi.

KANNEN KUVA :Pornaislaisen Matti Haikosen tuore kuorma-autohistoriatallen-ne,Scania-Vabis L56 / 1965 omimmassa elementissään koti-seututiellään. kuva Jari Ala-Ilomäki

SISÄLTÖ 1-2/2007

Info-sivu ............................................................ 2

Päätoimittajan porinat ............................................ 3

Kiito-linjat ...... ............................................. 4

Puheenjohtajajalta .................................................. 5

Kevätpäiväntasausajot ................................... 6-7

Vetku esittelee ...................................... 8-9

Republic historia osa 1 ....... ........................10-11

Toimintakertomus v 2006 ............................... 12-13

Vetkun juhlakeikka Päijänteellä .................... 14-17

Vetku esittelee .............................. 18-19

Tiekonehistoriallinen seura ja Mobilia .............. 19

Erkki Mäkisen muisto säilyy ja työ jarkuu ........ 20

Vetku onnittelee .................. 21

Vaatteet aatteiksi Vetkun ajotapahtumissa . 22-23

Jalavan kauppa ............................. .... 24-25

Pertti Lähivaara pelastaa puutavara-autoilun

historiaa ................................. 26-29

Kauppapaikka ................................. 30-31

3

Päätoimittajan porinat

Viestintä uusilla urilla –Vetkussakin.

Tätä lehteä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Olen syvästi pahoillani, että jomonenkin kuunnousun ajan. Tässä se nyt vihdoinkin kuitenkin on, ja seuraa-vakin numero valmistunee vielä tämän vuoden puolella. Vetkun sisäinen ja ulkoinen viestintä on ajan hengen mukaisesti siirtynytentistä enemmän sähköisen median varaan. Jäsenistön keskinäiset viestitkulkevat sähköpostilla kiitettävän nopeasti ja lähettämäänsä saa vastauk-sen liitetiedostoineen, ennen kuin kunnolla ehtii päätään kääntämään.

Hyvään aikaan sattuukin tämä kehitys, sillä Itella, tuo entinen Suomen PostiOyj, on ryhtynyt määräämään, mihin osoitteeseen suomalaiset saavat pyytääpostinsa kantamaan. Syyskokous/Loska-ajo -kutsukirjeitä kiikutti Posti-Pekkatakaisin lähettäjälle maininnalla ”Osoite epäselvä” mm. siksi, että kuoreen pai-netussa osoitelapussa oli ”vain” henkilön nimi sekä katuosoite, jossa sijaitseehänen omistamansa yritys, mutta siitä puuttui ko. yrityksen nimi. Yrityksenposti taloon kyllä kannetaan. Toisessa esimerkkitapauksessa lähettäjälle palautettiin erään ala-asteikäi-sen jäsenemme posti, jonka hän on toivonut kannettavaksi perinteiseentapaan pappansa omakotitalon laatikkoon - yhdessä kun ovat aina tätäVetku-toimintaa harrastaneet. Itellan mielestä kirjettä ei voi pudottaako. postilaatikkoon, koska henkilö ei virallisesti asu kyseisessä osoit-teessa. Kaiken ne siellä tietävätkin? Onkohan kyseessä uusi rahastuskeino, sillä Vetku maksaa täyden kirjeenkantomaksun myös jokaisestavastauslähetyksestä – näissä tapauksissa kahteen kertaan. Siksikin olisi hyvä entistä enemmän hyödyntää sähköpostia myös tapahtumiin ilmoittautumisissa.

www.vetku.fi on näyteikkunamme ulkoiseen maailmaan. Nettisivuston uudistusprosessi on edennyt mallik-kaasti, jos kohta on eräillä tahoilla vaatinut verta, hikeä ja varmaan vähän kyyneleitäkin. Sivuston uusi rakenne ja toteutusalusta antavat sille mahdollisuuden edelleen kehittyä tavara-autohistoriankattavana ja vuorovaikutteisena tietopankkina, kuten toimintasuunnitelmassa oli tavoitteeksi asetettu. Käy-tettävyyttä ja tiedon löytämistä pyritään edelleenkin helpottamaan ja tässä ovat suureksi avuksi tietenkinkäyttäjien kommentit, joten antakaahan sitä palautettakin. Tarkoitushan on, että sivusto houkuttelisi alan historiaa ja perinnettä tuntevia kirjoittamaan tietojaan talteenja toimisi täten yhteisenä kanavana tietojen siirtämiselle ja tallentamiselle.

Hei taas, tapaamisiin netissä ;-) wexi

4

E. Aihisen Turusta Vaasaan käy tie, ain´joka päivä kuormia vie, he Turusta Vaasaan ja takaisin ja kilpaavat kanssa Hellbergin.Taisto Aaltonen, Aihisen Sisulla hän kulkee ain´ Vaasan linjalla, vuoroon kanssa Laitisen, sekä Simulan ja Turtiaisen.Nuo Sisu ja Leyland Hellbergin, myös ovat Vaasassa päivisin, Hans Evald Leylandin ratissa, on Vaasan tyttöjen hurmaaja.Y. Auramaan Sisu Eurasta, se kulkee myös kiito-linjaansa, Raumalta Poriin ja Vaasahan, Erkki Alhontaustan ohjaamana.On Turku- Helsinki linjalla, nuo Vahlstenit ja Lintula, on Leino, Saari ja Nurminen,sekä Tuominen ja Salonen. Myös Vainio ja Nohkola, he ajavat Helsingin linjalla, ja näkeepä Helsingin kaduilla, myös Piiran ja Auramaan.Ja Porista Helsinkiin ajavat, nuo Alamäet ja Satomaat, ja S&E Nummi ja Luomat, niin myös Mäkinen & Pohjola.Luoman rekka-Volvoa on yhdeksän, sitä ajelee R. Santikka. Volvolla Porista Helsinkiin, olen mennyt hänen kanssaan mo-nesti.Vaasasta Helsinkiin Wahlroosit, sekä Lillträskit ja Fredmanit, myös Lumiahot ja Borgwardi, sekä Paloluoto ja Leylandi.Unto Kainulainen Vaasasta ajoi Helsinkiin kolmella autolla, oli Borgwardi Mercedes, sekä varavaunu Hercules.Saarikoskella ja Väyliöllä, heillä myös Sisu ja Vanaja, joilla Jyväskylästä Vaasahan, aina kiito-linjaa ajavat.Ja Äänekoskelta Vanaja, on Leppäsen Paavon omistama, ajaa Vaasahan halkokuormia ja vie pohjanmaalle jauhoja.Tampere-Vaasa linjalla,

on Paloposki ja Anttila, ja Tampereen kautta Helsinkiin, ajaa Paulamäen Borgwardi.Viitalähteen Matti Isojoelta, ajaa Vaasaan kuormalinjaansa, omalla Fordson Thamesilla, aina kolme kertaa viikossa.Ja Mikkelistä Helsinkiin, liikennöi vaunut Wredforsin, ja usein näkee Wredforsilla varavaunuja linjalla.Mäntsälästä Mikkola, ajaa myös kiito-linjoja, ja Helsinki-Lahti linjalla, myös bensiiniä kuljettaa.Lillträskin rekka-Mersulla, oli hiukan huonoa tuuria, kun kerran Kokemäellä, oli ojassa pyörät ylöspäin.Myös Luoman rekka-Volvolla, oli pyörät kohti taivasta, kun safööri nukahti rattihin, niin Volvo myös tieltä poikkesi.Sven Dahlback ja Helge Norrgådi, myös Mersulla metsään poikkesi.

Helge nukahti Mersunsa ratissa, Sven Dahlback sai siinä surmansa.Kiito-linjan miehillä raskas on työ, kun päivät ei riitä, he ajavat yön. Ei auta vaikkakin väsyttää, heitä coffein-tabletit virkistää.Nuo automiehet on iloiset ain; he eivät sure, he nauravat vain. Ei heille tarvitse sanoa, että älä unohda hymyäKun automies hermonsa hallitsee, hyvä ystävyys maantiellä vallitsee. Ain´ toiselle apua annetaan, ilot, surut yhdessä jaetaan.Mulle auton ääni tuttu on tuo, ja tieni kulki ain´ autojen luo. Nyt vaellan ristikon varjossa vaan, mutta autoja en voi unhoittaa.

Sanon automiehille terveiset, ja toivotan onnea matkalle, ja joskus teidät kun nähdä saan, niin hymyillään kun tavataan.

Terveisin. tuntematon runoilija.

Kiito-linjat kirj. tuntematon runoilija Vaasan vankilassa vuonna 1954. (Ote julkaisusta ”Ja niin me aloitimme tavaralinjaliikenteen”, Ilveskiito Oy 1982).

5

K.-A. Harrastaja ja yhtyeensä Punaiset Laput

Tervehdys kaikille! Kiitokset luottamuksestanne. Pääsiin kylläkin melko isoi-hin saappaisiin, joita Veksi oli vieläpä hyvin rasvannutkin, mutta parhaanitietenkin yritän harrastuksemme eteen. Eikä sen puoleen, jos nyt jonkunyhdistyksen puheenjohtajaksi ryhtyy, niin se on sitten kyllä ainakin minunkohdallani Vetku.

Mutta on sanottava, että kokemukseni Vetkulaisista ovat olleet niin hienoja, että mielelläni tähän hommaanaloin. Reilu yhteishenki on vallinnut ja turhan toistemme kanssa kilpailemisen asemesta on loistanut pikem-minkin toistemme auttamisen henki. Taisipa Hoppulan Veksi vanhoilla nettisivuilla osuvasti mainita seuran ti-laisuuksissa vallitsevan ’reilun automiesmäisen hengen’. Ajattelin tuota toiminnan ja tapahtumien henkeä jatörmäsin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Nummisuutareiden toteamukseen:

Hiiteen kaikki mielen mustuus,me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit.

Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin,eikä yhtään syytä päätä kallistella.

Noinhan ne asiat elämässä useinmiten menevät ja mielestäni tuo sopii varsinkin keikkojen motoksi hyvin.Lähtökohtana keikoilla on tietenkin edustava museokuorma-autoharrastuksen esittely kuskin ja repsikan ajan-mukaisia vaatteita myöten. Ei siis surra keikan järjestelyiden mahdollisia pieniä epäkohtia, tunnetustihan eläm-me epätäydellisyyden maailmassa, vaan nautitaan ennen kaikkea loistavasta seurasta!

Mutta eivät kaikki näkymät museoautorintamalla silti ole pelkästään ruusuisia. Uusin suuntaus ja milteipämuoti näyttää olevan toiminta valtakunnallista keskusjärjestöämme SA-HK:ta vastaan. Käytännön ilmenemis-muotonsa tämä on saanut nettifoorumin asiattoman kirjoittelun lisäksi siinä, että aluekerhot ovat antaneet jäse-nilleen mahdollisuuden kuulua pelkästään ko. aluekerhoon, eli jättää SA-HK:lle tilitettävä osuus jäsenmaksus-ta maksamatta. Kyse on reilusta parista kympistä, joka mielestäni ainakin aktiiviseen harrastukseen kuluvanrahan rinnalla on mitätön summa ja tulee hyvinkin takaisin pelkästään tasokkaan Automobiili –lehden muodos-sa.

Kenenkään ei pidä unohtaa, että ainakin museokuorma-autoharrastus ilman SA-HK:n kaikille museoauto-harrastajille ajamia etuja olisi useimmille taloudellisesti kohtuuttoman raskasta normaaleine vakuutusmaksui-neen ja käyttävoimaveroineen. Mutta näinhän se tapaa mennä: saavutetut edut tuntuvat itsestäänselvyyksiltäja vapaamatkustajia riittää.

Eikä tilanne museoajoneuvojen osalta ole mitenkään seestyneessä vaiheessa. Tulollaan on uusi harasteajo-neuvoluokka muunnelluille ajoneuvoille, joita ei käytetä ympärivuotisesti. Näille tulisi aivan aiheesta saman-tyyppiset edut kuin museoajoneuvoillekin: rajoitettu käyttöaika ja siihen suhteessa alhaisempi vakuutusmaksu.On esitetty, että ajoon lähtö ilmoitettaisiin tekstiviestillä ja viranomaiset osaisivat kohdentaa ilmoitusvelvollisuu-den valvonnan poikkeavien, vaikkapa punamerkkisten, rekisterikilpien perusteella. Yleisen hallinnon yhdenmu-kaistamisperiaatteen johdosta on nähdäkseni mahdollista, että myös museoajoneuvot ovat vaarassa mennäsamaan ajoneuvoluokkaan. Ajaisimme sitten punakilpisillä museokuorma-autoilla… Kuulostaako houkuttele-valta? Mielestäni ei. Tätä vastaan ainakin SA-HK tekee parhaansa.

Kaikki SA-HK:sta saamamme hyöty ei siis ole kouriintuntuvaa vaan suuri osa on taustalla tehtävää edunval-vontatyötä. Vetkussa on perinteisesti ollut vain SA-HK:n jäsenmaksun maksavia jäseniä. Mielestäni varsinkinmuseokuorma-autoharrastajien saavuttamat edut ovat niin huomattavat, että on kunnia-asiamme maksaa tuoreilu parikymppinen. On tämä sen arvoista hupia!

Jari Ala-Ilomäki

Puheenjohtajalta

6

Tämän vuotiset kevätpäivänta-sausajot keräsivät talviunesta he-rätellyt veteraanikuorma-autot ko-koon Mäntyharjun keskustaanmaaliskuun lopussa. Kolmekym-mentä autokuntaa oli lähtenyt reis-sulle ulkoiluttamaan autotalliensaaarteita kauniiseen kevätsäähän,ja Mäntyharjulla vietettiin hyvän-tuulinen viikonloppu vanhojen au-tojen ja vanhojen ystävien hyväs-sä seurassa.

Mäntyharjua pitkin ja poikin

Kevätpäiväntasausajot alkoivat osal-listujien osalta maukkaasti Mäntyhar-jun kunnan tarjoaman aamiaisenmerkeissä, ja kunta tuli muutoinkinkeikan aikana tutuksi. Mäntyharju onperinteisesti tunnettu kesäasukkai-den onnelana, mutta tarjoaa työtä jakodin myös n. 6500:lle vakituiselleasukkaalle. Kunnassa on vahva teol-lisuus, johon veteraanikuorma-autoili-jat pääsivät tutustumaan Veisto Oy:ntiloissa. 40-vuotias Veisto on maail-man johtavia sahakoneiden valmista-jia ja viennin osuus on yli puoletmyynnistä. Teknologian taso huimasisynkronoimattomiin vaihteistoihin tot-tuneiden päävärkkiä.

Muita keikan kiintoisia vierailukoh-teita olivat Juhani Pietikäisen v. 1978perustama Rekkavaruste PietikäinenOy sekä museoautokokoelma. Pieti-käisen yritys tarjoaa raskaan kalus-ton ja päälirakenteiden huolto-,myynti- ja korjauspalveluja Mäntyhar-julla sijaitsevassa toimipaikassaan.Veteraaniautoilijoiden sammumatto-man kiinnostuksen herättivät enti-söitävänä oleva pallonokka-Scaniasekä piha-alueen lukuisat kuoma-au-toaihiot. Rekkavarusteen tarjoamatpäiväkahvit juotiin yrityksen tiloissa.Vierailukohteista vaikuttavin lieneekuitenkin Juhani Pietikäisen Vuorinie-messä, kauniilla järvenrantarinteelläsijaitsevan kodin museoauto- ja tai-dekokoelmat. Talleissa nähtävillä ole-vat uudemmat ja vanhemmat auto-

aarteet, piha-alueen veistokset ja is-tutukset, sekä kodin taide-esinekoko-elmat tarjosivat runsaasti silmäniloa.Liekä puheenjohtajan suupielistä E-tyyppi Jaggen sisustukseen tasai-sesti juossut kuola jo saatu siivottua?

Ajot kruunasi sunnuntain vierailuOy Woikoski Ab:n tuotantolaitoksille.Suomen vanhin kaasuntuottaja onperustettu jo 1882 ja toimii nykyäänmaanlaajuisesti. Yritys on alusta al-kaen kuulunut Palmbergin suvulle, japerinteiden sekä oman historian ar-vostus näkyi myös tuotantolaitoksenupeasti entistetyissä rakennuksissa.Clas Palmberg tarjosi mielenkiintoi-sen kiertokäynnin tuotantolaitokseneri tiloissa, mutta myös museoauto-kokoelma vanhoine Eltsun kilpurei-neen sai ansaittua huomiota mukanaolleilta.

Perinteitä ja yllätyksiä

Kaikille aisteille iloja tarjosivat Mänty-harjun maisemat hiekkaisine mänty-kankaineen, vanhan kirkonkylän mil-jöineen, , sammaleisine kuusimetsi-neen ja kirkkaassa auringonpais-teessa sulavan jään kirjomine järven-selkineen. Näkemisen ja kokemisenarvoinen oli myös Vanha Virransal-mentie ja museosilta. Ennen sillalleja siellä odotavien kameroiden ristitu-

leen joutumista autoletkaa odotti kui-tenkin yllätys, poliisiratsia punnituksi-neen.

Poliisipartion mielenkiinto kohdistuiveteraaniautojen taka-akselipai-noon, joka punnittiin samalla kunkuskit saivat esittää varman tietonsatai vaihtoehtoisesti valistuneen ar-vauksensa oman autonsa taka-ak-selipainosta. Useimpien tieto olikinvain arvailua, mutta löytyipä kuskienjoukosta yksi tietäjäkin.

Vuonna 1937 valmistuneen muse-osillan ylitys sujui useimmilta ongel-mitta, mutta korkeampien autojenkuskeille sillan teräsristikkorakenneoli aiheuttaa harmaita hiuksia ja ah-taan paikan kammoa. Hitaasti ja va-rovasti kiiruhtaen kaikki kuitenkinmahtuivat teräsrakenteiden altanaarmuitta.

Orilammen majalla yöpyneet auto-kunnat viihtyivät savusaunassa,maukkaan ruuan ääressä seurustel-len, sekä elävän musiikin tahdissatanssilattialla pyörähdellen. Ajoihinosallistujille oli jälleen tarjottu tuhtiannos kulttuuria, teollisuutta, maan-tiedettä ja kuljetuskulttuurin histori-aa, unohtamatta kuitenkaanVetkunajoissa tärkeintä, eli mukavaa yh-dessäoloa.

Kevätpäiväntasausajot 31.3. – 1.-4.2007 - Mäntyharjulle pojat lähti reissulle

Clas Palmberg kertoi Voikoskella Onni Vilkkaan (?) aikanaan MonteCarlossa (?) luotsaaman Allardin vaiheista kiinnostuneille Vetkulaislle.

7

Veteraanikuorma-autoilija MarkkuT. Koskinen ihailemassa BMVIsettan muotoilua.

Autoilija Tuure Hulmi arv. rouva vänkäreineen Virransalmen museosillan maisemissa.

Salme Lehtisen ikuiseltavaikuttavan nuoruuden sa-laisuus: Veiston messinki-rouhe!

Vetkulaisten autoja odottamassa kuskien paluutaVoikoskella.

Autoilija Hannu Valkonen esitti keikan ylei-sötilaisuuksissa autoiluaiheista musiikkia.Kostajan kookkaasta varresta johtuen mik-kiä pidelleen lyhyempikasvuisen pj:n käsipakkasi väsymään useampisäkeistöisissäkappaleissa.

Vuoriniemessä muistettiin kei-kan pääisäntäparia PietikäisiäVetkun Republic –taululla.

8

muhun. On hienoa olla joukos näinvälittömäs ja rennos sakis ku kaikkivetkulaaset jokka moon rookannu.

Hywää syksyä vaa. Jouni.

Kallion Jouni Kurikasta

Moon syntyny 1964 Kurikas autooli-ja/autonkulijettaja perheesehen. Kiin-nostuksen autoohin moon imeny joäirin mairos. Erityysesti kuorma-auto-jen paris tuli oltua häjyysenä, ku me-lekeen koko suku sai leipänsä au-toosta tavalla tai toisella. Ei moltumun velijen kans koskaa ammatetta-vina, oltihin isännän joukos ajos. Hie-tamontut ja rakennustyömaat tulimeille tutuuksi. Sosiaalipuoli taitaasnykyään ottaa asiahan kiinni rankallakärellä, mutta meillehän soli Ameriik-kaa.

Mobiiliista moon ollu kiinnostunukoko ikäni. Aloon harrastamahanvanhoja autoja 1989 ku mä rehasinmuorivainaan Warren pellolta, johonasoli ollu 15 vuotta, kotia tallihin. Koto-väki sanoo mulle monta kertaa jotta;"Pitääsköhän sun mennä vähä nuppi-nikkaris käymähän?" Warrehen mäkai sitte tunnin vähä jotaki lukkarirrak-kautta ku meillä oli sellaanen kumolin kakara.

Toinen mun harrasteautoostani

Kaania-Vaappis kuuluu kans likittemun muistoohi ku molin kakara.Useempi voorokausi on tullu istuttuaja nukuttuaki nenä Kaanian kopis.Isäntä penkillä ja mä laattias.

Kauan aikaa mä suunnittelin kuor-ma-auton entisöömistä. Herranvuonna 1999 mä sitte ostin Kaania-Vaappiksen. Ensimmääsen talavenjäläkehen meni tilat alta ja piti vähäfunteerata, notta "Mitäh ny?"

Omaa hallia alootin tekemähän2001. Ku halli tuli valamihiksi, aloonrojektin uurestansa ja 2005 Kaaniasai MR-kilvet. Kerhotoiminnas moonollu joukos vuoresta 2000 ja nymoon Seinäjoen seurun mopilistiispuheenjohtajana.

Fräkäämisteni rahootuksesta vas-taa Vaasan Wärtsilä johona moonollu monttöörinä vuoresta 1982.Jokku vetkulaasista kävi meitä katto-maski 2005 Etelä-Pohojanmaan kei-kalla. Auton-, riisseli- ja moottori-asentaja muston koulus tullu. Mele-keen peljästyyn ku mut valittihin Vet-kun hallituksehen. Son kunniahom-ma mulle, kiitti ku luotatta tuolla lailla

Tervehdys! Olen

Lasse Juhani Hietsalo

Elimäeltä, ikä 60v. Tienaan näitäharrasterahoja ajamalla ADR-Haan-pään ME-PA:lla liimaa, vaneria jasellua - vietin tässä hiljattain 40-vuo-tis "taiteilija-juhlaa”.

Kunnostimme poikien kanssapalo-kunnan 1953 mallisen VOLVON mu-seoajoneuvoksi. Sitten alkoi tehdämieli omaa autoa. Kuopiosta Frimo-digeilta ostettiin VOLVO vuonna2003. Sen jälkeen onkin kaikki Vet-kun keikat ajettu. Museokaluja ei olemuita kuin Volvo, traktori on vähänhaaveena.

Vetku esittelee

9

Jari Ala-Ilomäki

Olen syntynyt v. 1961 Riihimäellä,mutta valtaosan elämästäni armei-jaan menoon saakka vietin Kouvolas-sa. Nykyisin asun metsän keskelläSipoossa. Olen työssä Metsäntutki-muslaitoksella puunkorjuun tutkijana.

Vanhat autot ovat aina kiinnosta-neet minua. Niin myös muutkin autot,junat, laivat ja koneet ylipäätään.Kuorma-autoharrastukseni alkutahditsoitettiin 1960-luvulla mökkitietä hie-koittaneessa kuorma-autossa Jaalas-sa. Olin myyty, vaikka auto ns. vika-merkkinen olikin. Hienotunteisuus-syistä jätän merkin sanomatta, vaikkahieno auto sekin oli. Uskonvahvistus-ta sain nähdessäni Kouvolan kau-pungin tummanvihreän Kontio-Sisuaura-auton talvisin 1960- ja –70 –lu-kujen taitteessa: komea auto ja ko-meat äänet!

Tästä kuluikin kolmisenkymmentävuotta epätietoisessa rajatilassa. Eri-tyisesti suomifilmien pätkät, joissa vi-lahti ohi Sisu tai Vanaja saivat aikaansydämentykytystä. Lopullisesti tulinjärkiini (eräiden mielestä kadotin senviimeisetkin rippeet) syksyllä 2002hankkiessani oman Jyry-Sisuni. Han-kin auton museokatsastettuna, koskamielestäni lapsilla tulee olla paitsi tie-toisuus jatkuvasti autotallissa olevas-ta isästä myös vähintään näköha-vaintoja. En ole katunut valintaani

enkä osaa sitä edes hävetä, sillämeillä on ollut vaimoni Päivin ja las-ten kanssa tosi hauskaa Vetkun kei-koilla.

Harrastan toki muutakin: valoku-vausta olen harrastanut vaihtelevallainnolla ja aihepiireillä reilu kymmen-vuotiaasta, rautateitä sekä veneilyäkeskimoottoriveneellä Saimaalla.Kaikki nämä tyydyttävät paitsi teknii-kan parissa puuhaamisen niin myösestetiikan kaipuutani. Viimeksi mai-nittu selittää myös Sisun ja Vanajan

pääsyn listani kärkeen jo varhain.On oikeastaan käsittämätönta, ettänämä suomalaiset työkalut on osattumuotoilla miehekkäin mutta herkinvedoin niin kauniiksi käyttöesineiksi.Nostan muotoilusta vastaaville mie-lelläni hattua!

Vetkun toiminnassa on mielestäniparasta ystävyyshenkinen leppoi-suus ja kilpailuhengen puute. Pide-tään Vetku sellaisena!

Toimin myös Elimäen VPK:ssa,olen hallituksen puheenjohtaja.Omakotitalon hoitoa lenkkeilyä ja tal-visin circuit-jumppaa hyvässä seu-rassa.

Vetkun nettisivuja seuraan sään-nöllisesti, sivut ovat hyvät ja päivitystoimii kiitettävästi - tietoa tulee!

Keikat ovat toiminnan kohokohtia,

valitettavasti aikataulut vaan ainaliian tiukkoja.

Veteraanikuorma-autoja ja -har-rastusta tulisi mielestäni esitelläenemmän erityisesti nuorten omissatilaisuuksissa. Perheeseeni kuuluvatvaimo Eija, poika Ilkka ja tämänvaimo Ani sekä vaarin silmäteräVenla. Eija on innolla mukana har-

rastuksessa, autoilijan tytär kun on. Autotallin pihalla kasvanut ja

"Kempsun" hytissä kauppaa leikkinytIlkkakin ajelee joskus vanhuksella jaauttelee remonteissa.

Seuraavia keikkoja odotellen. Lasse

Vetku esittelee

Seuran jäsenistön on hyvä tuntea hallituksessa istuvat ja muut luottamushenkilöt, jolloin yhteydenottokin on aina hel-pompaa. Tässä numerossa esittelemme osan tämänhetkisestä hallituksesta. Seuraavissa numeroissa lisää...

10

Reni Hildeen, SA-HK:n ja Tampe-reen kerhon perustajajäsen.

PELASTAVA ENKELI

REPUBLICIN pelastumisesta jälki-polville saamme kiittää Kai-LauriBremeriä ja sattumaa. Hän oli lähte-nyt 1958 kokeilemaan mopo-pyö-räänsä ja kait sattumoisin ajeli Lep-pävaaraan. Siellä oli radan varres-sa parikin romista, jotka olivat mei-käläisten aarreaittoja. Romikseentullessaan hän näki puoliksi tuhotunkuormurin, jossa oli umpikumisetpyörät ja tuhoaan odottamassavielä viimeisen useamman autonsarjasta. Se viimeinen oli REPUB-LIC.

Kai-Lauri, Georg von Pfaler, Mar-tin Ekman ja ehkä muitakin keräsi-vät pikakolehdin ja ostivat viimeisenRepublicin romiksesta. Minä sainhälytyksen kun tarvittiin porukkaasiirtämään auto pois. Onneksi Joril-la oli Willys-jeeppi joka valjastettiineteen ja saatiin pois polttopillin ulot-tuvilta. Siinä hinauksessa muistelenvuorotelleeni Olavi Heldan-nimisenkaverin kanssa "repun" ratissa.Muistelenpa kaverini Reijon toden-neen ettei auto kiemurrellut Olavinohjaamana yhtä paljon kuin minunkäsissä. Vuosien seisonta ennenromista ei ollut ainakaan herkistänytohjausta!

SUURI INNOSTUS AUTOVAN-HUKSIIN

Minä olin koulutoverini Reijo Rallin

kanssa nuorin siinä porukassa, jokahääri kanttiautojen kimpussa. Ne olisilloin pelkkää romurautaa. Loppuunajettuina niistä ei enää ollut vakavaankäyttöön. Uusia jo sai ja niinpä "kant-ti kertaa kantti kertaa lippa" oli jo aut-tamattomasti ohitettu vaihe Suomenautoistumisessa.

VEIVI OLI KORVAAMATON APU

"Repu" oli niin kankea lykittävä etteisitä pienellä joukolla saanut edes liik-keelle. Osansa jäykkyyteen oli var-mastikin ties kuinka pitkä seisominenennen kuin matka romikselle alkoi.Tehokkain keino sen, ja muiden"hengettömien" vanhusten liikuttele-miseksi yksinkin oli panna vaihde si-sään ja veivata. Sillä lailla siirreltiinlukemattomia kertoja autoja.

"Repun" moottori ei iloksemme ollutjumissa, joskin isot pojat olivat kylläsitä mieltä että moottorista oli se"suuri henki" kyllä mennyt mananmajoille. Minä olin niinä aikoina ka-sannut yhden palapeli auton, Chevro-let International vm 1929, jonka isäoli tutultaan purettuna ostanut. Olinpaherättänyt kateissa olleen hengenkinsiihen. Muistikuvani siitä on vieläkinelävänä mielessä. Fabianinkatu 5:npihalla kun letukkaa kokoilin niinmoni utelias seurasi hommaa ikku-nastaan. Kun rupesin sitä käyntiinveivailemaan ja kun ekat paukahduk-set tuli pakosarjasta komeiden liesko-jen kera niin ikkunoita avautui, muttakun pakoputkiton kutonen räjähtikäyntiin umpipihalla erittäinkaikuvalla paukkeella ja räti-nällä, niin ensin avautui vieläuseampi ikkuna ja sitten kaikkikiireesti sulkeutuivat. Eiköhännaapurit ymmärtäneet voimankomeata ääntä?

MIKSEI SE KÄVISI?

Tietenkin heti kohta nousi esil-le kysymys siitä olisiko "repun"suuri henki mennyt todella jalopullisesti manan majoille vai

voisiko sen vielä houkutella ilminee-raantumaan. Ilmottauduin ryhtyvänisuureksi poppamieheksi ja kutsuvanimoottoriin kateissa olevan suurenhengen paikalle. Realistisemmat oli-vat sitä mieltä ettei se enää käy.Nuoruuden itsevarmuudella totesin:"miksei se kävisi?" Niinpä irrotin kaa-suttimen ja magneeton johtoineen jatulpat ja vein kotiin. Äidin iloksi puh-distelin niitä keittiön tiskipöydällä,ehkä salaa tiskiharjallakin. Tulpatsain jossain oikein hiekkapuhallet-tuakin ja tarkistettua vanhempienautomiesten muistamalla Champion-puhdistus- ja kipinän testauslaitteel-la. Sellainen lienee jokaisen tosi-mo-bilistin verstaassa?Sen yksityiskohdan muistamme mo-lemmat siskoni kanssa kun halusinkokeilla puretun, puhdistetun ja jäl-leen kasatun magneeton mahdollistatoimintaa. Mitään aavistamatonsisko piti kuuliaisesti sytytysjohdonpäästä kiinni ja minä riuskasti pyö-räytin magneettoa. TOIMI! - muttauusintakokeeseen hän ei enää suos-tunut.

JA TAAS VEIVATAAN

Seuraavana viikonloppuna kiikutinkaasuttimen, magneeton ja tulpatynnä vähän bensaa paikkaan jossa"repua" silloin säilytettiin. Se olimuistaakseni Mankkaalla eräänisohkon kivinavetan entinen lantala!Ruuvailin vehkeet paikoilleen, ava-

VARHAISIMPIA MUISTELOITANI REPUBLIC-KUORMA-AUTOSTA

11

sin ryyppykuppien hanat ja annoin al-kuryypyt. Sitten veivin kampeen kiinni- ote oli muuten tietenkin sellainen,että sormet ja peukalo ovat SAMANsuuntaiset, että jos potkaisee takaisinniin peukalo ei vahingoitu.

SUURI HENKI PALAA RUUMISEEN

Aikani veivailtua ja porukan naures-kellessa sain Olavi Heldanilta inhimil-listä myötätuntoa niin paljon että hän-kin aikamiehen voimin pyöräytti vei-viä ja silloin "suuri henki" palasipaukkuen ja savuten Republiciin. Ko-keilua jatkettiin niin että viriteltiin tila-päinen bensan syöttö ja niin minäajoin ylpeänä kaaran muutaman met-rin ulos lantalasta ja taas takaisin,tehtiinpä pihalla pieni lenkkikin. AK:nvuosijuhlaankin pääsi "repu" osallis-tumaan, siitä on mm. Hesarissa kuva,minä seison sillä kertaa hattu päässälavalla, kun siihen aikaan en omista-nut kuormuri-korttia.

Moottori oli - ja toivottavsati onedelleen - ällistyttävän sitkeä. Kun"repua" vietiin aluksi Traderin hinauk-sessa Porkkalaan, niin Jorvaksentieltä mäkeä ylös se ajettiin omin voi-min. "Stunk - stunk" se hyvin harvak-seltaan käyden ponnisteli mäkeäylös. Jokaislla kierroksella luulin sensiihen paikkaan tikahtuvan, mutta ei,uusi "stunk" seurasi toistaan usko-mattoman harvakseltaan.

RUNGON OIKAISU

Viimeinen erikoisempi tapahtuma olise kun runko oikaistiin. Siitä lähtienkun se romiksesta pelastettiin"repun" runko oli kiero. Oikea taka-kulma oli ylempänä kuin vasen. Kor-jausta suunniteltiin erilaisin konstein,mutta mitään konkreettista ei saatuaikaan. Oikea jousen riipuke oli toi-sinpäin kuin vasemmalla. Diagnoosioli että jokin oli vääntänyt rungon kie-roksi ja että ihan pienellä voimallapalkkeja ei suoraksi saataisiin.

Kerran oltiin taas keräännytty tal-koisiin Upinniemen tien varressa ol-leeseen talliin, eli entiseen venäläis-ten ruokalaparakkiin. Katselin sivultakieroa "repua" ja sitten yhtäkkiä sainpäähäni että nyt se oikaistaan. Sa-

noin jotain siihen suuntaan vielelläniseisovalle Jorille (Georg von Phaler)ja otin lattialta ehkä 3 metrin mittai-sen lankun ja pujotin sen oikean pal-kin yli ja vasemman alle. Joitakin sar-kastisia kommentteja kuulin, muttaJori tuli apuun ja yhteispainollammerytkäytimme lankulla runkoa niin ettäoikea riipuke lupsahti nätisti oikeaanasentoonsa ja niin oli runko suoras-sa! Kyllä oli kavereiden ilmeet näke-misen arvoiset!

Siihen ne minun panokseni RE-

PUBLIC:n hyväksi taisi rajottuakin.Onneksi monet muut ovat uhrautu-neet enemmän ja pidempään, niinettä nyt saamme ihastella vanhustaentistä suuresti somempana.

Renin muistelot Republicin nykyelä-män alkutaipaleesta aloittavat juttu-sarjan, johon jatkoa on odotettavissaseuraavissa numeroissa.

Savitaipaleen osuuskaupan ensimmäinen kuorma-auto. Kuvat Aira ja Paavo Vainikankokoelmista.

12

JÄSENISTÖ

Veteraanikuorma-autojen Seura ry:njäsenmäärä oli toimintavuoden 2006päättyessä 519 henkilö- tai yhteisöjä-sentä. Toimintavuoden kuluessaSeuraan on liittynyt 40 uutta jäsentä. Kannatusjäsenyyden muodossa seu-ran toimintaa ovat tukeneet:

KARI ISOTALO OY Vampula, KUL-JETUS-VAINIKKA KY Savitaipale,MESI-AUTO OY Kangasala, NÄRKOFINLAND AB Närpiö, OY POHJO-LAN LIIKENNE AB Helsinki, RAHTA-RIT RY Tampere, OY SCAN - AUTOAB, OY SISU AUTO AB Karjaa,SUOMEN KIITOAUTOT OY, SUO-MEN KULJETUS JA LOGISTIIKKASKAL ry, UOTINEN OSMO Mansik-kamäki, VEHO GROUP OY AB

HALLINTO

Seuran hallitus on pitänyt toiminta-vuoden kuluessa yhteensä neljä ko-kousta. Kokouksia on järjestetty mat-kakulujen tasaamiseksi vuorottain erijäsenten kotipaikkakunnilla sekäSeuran tapahtumien yhteydessä.Hallituksen jäsenille ei ole suoritettumatkakustannusten korvauksia taikokouspalkkioita. Hallituksen keskuu-destaan nimeämät työryhmät ovat li-säksi kokoontuneet tarvittaessa usei-ta kertoja tapahtumien valmisteluko-kouksiin, joita eniten aiheuttivat Ke-vätpäivät, Savo-Karjalan Keikkasekä Loska-Ajot.

Seuran puheenjohtajana on toimi-nut Veikko Hoppula Kangasalta javarapuheenjohtajana Jari Ala-IlomäkiSipoosta.

Hallituksen varsinaiset jäsenet joista toimikautensa jälkimmäistävuotta:Antti J Kaura, KauhajokiAntti Prusi, Kangasala Sture Palmgren, PernajaJari Ala-Ilomäki Sipoosekä toimikautensa ensimmäistävuotta:Onni Sarjomaa, HalikkoAulis Hartikainen, Juankoski

Olavi Nenonen, PieksämäkiVarajäsenet:Markku Koskinen, PornainenErkki Mäkinen, JuankoskiRaimo Stenvall TuusulaReino Lehtinen, Anjalankoski

Hallituksen työskentelyyn ovat va-kiintuneen tavan mukaan osallistu-neet kaikki jäsenet tasaveroisina.

Hallituksen sihteerinä ja Seuran ta-loudenhoitajana on toiminut NiinaKauranta, Kangasala.

TALOUS

Seuran taloudenhoitajana on toimi-nut sihteeri Niina Kauranta. Kirjanpi-don ja siitä johdetun tilinpäätöksenon laatinut tamperelainen tilitoimistoMPR-Laskenta Oy, jonka toiminimion yrityskaupan myötä muuttunutTALENOM Oy:ksi.

Hyväksytyn toimintasuunnitelmanmukaisesti Seuran toiminta on rahoi-tettu pääasiassa jäsenmaksutuloilla.

Kerhotuotemyynnistä on huolehti-nut Raimo Stenvall.

Ajotapahtumien kustannukset onkatettu osallistumismaksuin sekäkeikkakohtaisilla sponsorituilla.

TIEDOTUS

Sisäinen: Seura on julkaissut toimin-tavuoden aikana VetKu –jäsenleh-teä. Jäsenistölle on jaettu toiminta-kauden kuluessa yhteensä 3 jäsen-lehteä, yksi oli kaksoisnumero, sekänäiden lisäksi yksi erillinen jäsenkirje.

VetKu -lehden vastaavana päätoi-mittajana on toiminut seuran puheen-johtaja Veikko Hoppula.

Kevät- ja syyskokouksen yhteydes-sä sekä Savo-Karjalan Keikan aika-na on järjestetty lisäksi erilliset infor-maatiokokoukset, jolloin jäsenistölläon ollut tilaisuus kuulla Seuran toimi-van johdon edustajia ja toimihenkilöi-tä sekä antaa palautetta ja evästyk-siä tulevan toiminnan kehittämiseksi.

- Ulkoinen: Seuran tapahtumistaon ennen niiden toteuttamista laadit-tu erilliset lehdistötiedotteet, joita ontoimitettu sekä paikallisille- että val-takunnallisille tiedotusvälineille. Tie-dotejakelun suuruus on ollut n. 40-60 kohdistettua tiedotetta/tapahtu-ma.

Seuran Internet-sivuston ylläpidos-ta on alkuvuoden vastannut VeikkoHoppula, joka on hoitanut myösmuun ulkoisen tiedotustoiminnan. In-ternet –sivusto on toimintavuodenkuluessa uudistettu sekä ilmeeltään,että sisällöltään ja sen ylläpitovastuuon siirtynyt varapuheenjohtaja JariAla-Ilomäelle. Sivuston päivitysrutii-nit on hoitanut Kuusamon Multime-diapajan opiskelijat pajaohjaaja TeijoSarajärven ohjauksessa.

Sivustoon on lisätty aineistoa pitkintoimintavuotta.

Ulkomaiset viestintätarpeet on hoi-tanut varapuheenjohtaja Jari Ala-Ilo-mäki.

Ruotsinkielisessä viestinnässä onavustanut Sture Palmgrén.

TAPAHTUMAT

Kevätpäivän Tasaus 2006 -nimelläjärjestettiin 1. –2- 4.2006 kokoontu-misajo Nokialta Siuron kautta Kark-kuun. Ohjelmaan sisältyi yritysvierai-lut Nokian Renkaat OyJ:n logistiikka-keskukseen sekä Purso oy:n tuotan-tolaitoksiin. Museokuorma-autoja oliajossa mukana 29. Tapahtuman jär-jestelyistä vastasivat Antti Prusi sekäseuran puheenjohtaja.

Perinneautoilua parhaiten edusta-vasta asu-/ajoneuvokokonaisuudes-ta päätettiin antaa ”Paras kokonai-suus” –kiertopalkinto nokialaisen Ka-levi Vähä-Tahlon ja 10 –vuotiaan Mi-kael Marjamäen GAZ-51 -autokun-nalle.

Seuran kevätkokous pidettiin Ke-vätpäivän Tasaus 2006 -tapahtumanyhteydessä Hoikan koulutus- ja kun-toutuskeskuksessa Karkussa.

Kuorma-autohistoriallinen kavalka-di järjestettiin Helsingissä SuomenKuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n 70– vuotisjuhlallisuuksissa. Ajon järjes-telyistä vastasi Jari Ala-Ilomäki.

Savo-Karjalan Keikka 8-11.6.2006

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n

TOIMINTAKERTOMUS vuodelta 2006

13

Joensuusta käynnistetty keikka kulkiRääkkylän, Kiteen, Punkaharjun, Sa-vonlinnan ja Rantasalmen kauttaPieksämäelle. Reitin pysähdyspaik-kakunnilla järjestettiin yleisölle mu-seoajoneuvonäyttelyitä ja esiteltiinvanhoja automiesten työskentelyta-poja. Punkaharjulla tutustuttiin Finn-Forestin tuotantolaitoksiin ja Lustonnäyttelyyn, sekä esiteltiin yleisöllemm. puutavarakuljetusten historiaa.Pieksämäellä vierailtiin VR:n konepa-jalla ja Partaharjun puutarhalla.

Savonlinnassa luovutettiin 10.6.2006 Suomen Kuljetus- ja LogistiikkaSKAL ry:n liittokokoukselle vetoomus’eri tahojen yhteistyön tehostamises-ta kuljetuskulttuurin perinnetallen-nuksessa ja sen yhteiskunnallisenarvostuksen kohottamisessa’.

Tapahtuma oli osa valtakunnallista’Museoajoneuvon päivä’ -tapahtuma-sarjaa. Ajotapahtumaan osallistui 70museokuorma-autoa / 129 henkilöä.NÄRKO-palkinnon voitti Paavo Vai-nikka Savitaipaleelta Volvo LV 94 D/1939-säiliöautolla.

Seuran kiertopalkinto myönnettiinmonilla ajokeikoilla henkilökohtaisiakuljetuspalveluita pyyteettömästi hoi-taneelle espoolaiselle Erkki Humpak-selle. Tapahtuman järjestelyissäavustivat seuran puheenjohtajaaOsmo ja Teppo Mikkonen sekä OlaviNenonen ja Jari Ala-Ilomäki. Nuorim-man keikalle osallistuneen jäsenenkiertopalkinnon sai omakseen PetroLindfors.

Keikasta tuotettiin videotallennekurikkalaisen Juha Haapaniemen toi-mesta.

Jari Ala-Ilomäen ohjauksessa tal-tioitiin vanhojen kuorma-autojen ää-nimaailmaa DVD-levylle. Tuote, Sat-sia Putkeen, osa 1 julkaistiin viralli-sesti Loska-Ajon yhteydessä.

Loska-Ajo 14 - 15.10.2006Syksyn 2006 Loska-Ajo käynnistyiNESTE-Tuulosen liikennepalvelu-asemalta Tuuloksesta. Mukana ta-pahtuman järjestelyissä oli 100 –vuo-tias Lammin Osuuskauppa. Ajon ai-kana vierailtiin Tuulos Rievän leipo-molla, Arto Toukovalkaman museo-autohalleilla, Lammin Betonin tuotan-tolaitoksilla sekä Voglian ja LamminSahdin tehtaanmyymälöissä.

Olavi Sallisen lahjoittaman Loska-Ajopokaalin sai vuodeksi haltuunsahämeenlinnalainen Jukka Anders-son 1935-mallisella Fordilla.

Loska-Ajo-palkinto myönnetäänvuosittain vanhimmalla, aiemmin sa-masta aiheesta palkitsemattomallakuorma-autolla ajoon osallistuvallehenkilölle. Tapahtumaan osallistuikaikkiaan 40 museokuorma-autoa.

Seuran syyskokous pidettiin Lam-min biologisen aseman kokoustilois-sa 15.10.2006. Tapahtuman järjes-telyistä vastasivat Jari Ala-Ilomäkisekä seuran puheenjohtaja.

KALUSTO

- Ilmailulaitoksen Seuran hallintaanluovuttamalle Sisu L-131 CVT vm.1973 kuorma-autolle on toimintavuo-den kuluessa tehty jonkin verran ko-hentavia kunnostustöitä Mesi-AutoOy:n toimesta.

Seuran Republic-20 vm. 1920 onollut säilytyksessä lämpimässä tallis-sa lukuunottamatta Savo-KarjalanKeikkaa, jonka aikana seesiintyi mm. Kesälahdellafilmatussa Antiikkia, an-tiikkia –TV-ohjelmassa,sekä Logistiikka-Kuljetus2006 messuja.

Sisu Auto Oy lahjoittiLogistiikka ja Kuljetus2006 -messujen aikanaSeuran omistukseen SisuSH-4 /1935 kuorma-auton.

MUU TOIMINTA

Seura on toimintakaudenaikana kuulunut itsenäi-senä jäsenjärjestönäSuomen Automobiili-His-toriallinen Klubi ry:een,sekä taustayhteisönä Mo-bilia -säätiöön.

SA-HK:n hallituksessaon toiminut Jari Ala-Ilo-mäki Sipoosta edustaenVeteraanikuorma-autojenSeura ry:tä. Mobilia-sää-tiön edustajistossa Seu-ran edustajana on toimi-nut Veikko Hoppula Kan-gasalta.

Seuran arkistoa on säilytetty Mobiliankokoelmahotellissa.

Seuran museoajoneuvotarkastustoi-minnasta vastaavana on toiminutArto Rantala Tampereelta.

Vanhat Sisut ja Vanajat –kerhon ve-täjänä on toiminut Hannu KettunenJuankoskelta. Kirjattuja jäseniä ker-hossa oli vuoden 2006 lopussa n.120 henkilöä. Kerho toimii em. merk-kiharrastajien yhdyssiteenä ja koti-maisen kuorma-auton historian ja -perinteen vaalijana. Toimintavuodenkuluessa kerho on tuottanut ja jaka-nut jäsenilleen värikuvallisen auto-luettelon sekä aktivoinut uusia merk-kiharrastajia mukaan toimintaan.

HALLITUS Veikko Hoppulapuheenjohtaja, 2006

'Vetku fan club Rääkkylä, kesällä 2006'. Kuvaaja JAI

14

Veteraanikuorma-autojen Seura ryjuhli 20 –vuotista taivaltaan Päijän-teen kesäisissä maisemissa kesä-kuun alussa. Vääksystä liikkeelle läh-tenyt ja Jyväskylään päättynyt kolmi-päiväinen Päijänteen keikka oli jäl-leen houkutellut mukaan veteraani-kuorma-autoharrastajia ympäri Suo-men.

Vetkun Päijänteen keikalle osallis-tuneista seitsemästäkymmenestä au-tosta autonäyttelyiden varmoja veto-nauloja olivat vanhukset Republic 20,Ford A ja Ford AA, kaikki kaukaa1920-luvulta. Mukana olivat myössuomalaisen kuorma-autovalmistuk-sen klassikot Sisu ja Vanaja runsaas-ti edustettuna, sekä iso joukko muitaautoharrastajille tuttuja että tuntemat-tomampiakin merkkejä ja malleja.Varttuneen nuorison varauksettomanhuomion sai erityisesti aito Hurriga-nes-yhtyeen Scania-Vabis B56 keik-kabussi/muuttoauto vuodelta 1965,tuo monta niin ihanaa tunteenilmai-sua kylkiinsä saanut tummanvihreäkomistus. Tällä kertaa nuorin keikallelähteneistä autoista oli koskuelaisenJussi Piirron Volvo N 7 vm. –77.

Vääksystä itäpuolta Jämsään

Hotelli Tallukan pihalta Vääksystäveteraanikuoma-autojen näyttäväletka kaarsi ensimmäisenä päijät-hä-mälaisien viljapeltojen halki mutkitte-levaa Kolunkulman kylätietä Vesi-vehmaalaisen autoharrastajan jamaanviljelijän Antti Vähälän tilalle,jossa toimii yksityinen Antin Automu-seo. Kymmenien entisöityjen auto-vanhusten suojaksi oli tyylikkäästikunnostettu tilan pihapiirin vanhojarakennuksia. Näyttely sisälsi autojen,traktoreiden ja muiden ajopelien li-säksi myös hauskana yksityiskohta-na näytteitä autojen vuosimallien mu-kaisesta vaatemuodista.

Vääksyn kanavan ja Pulkkilanhar-jun kansallismaisemien jälkeen auto-

kolonna pysähtyi pieneen, tuhannenasukkaan Luhankaan, jossa tervetu-liaissanat lausui kunnanjohtaja ReijoUrtti. Keikan osallistujat nauttivat lou-naasta ja harmonikkamusiikista ve-nesatamassa Päijänteen kirkkaidenvesien äärellä. Luhankalaiset saivatsamalla mahdollisuuden tutustuakuorma-autoilun historiaan ja ko-meisiin veteraaneihin.

’Halusin esitellä vetkulaisille 20-vkeikalla Keski-Suomen ominaispiirtei-tä: vesistöjä siltoineen, mutkia ja jyrk-kiä mäkiä’ kertoili järjestelyjen pää-vastuun kantanut, vm. 59 Ford Tra-derilla ja pokkarekalla ajanut muura-melainen Tapio Nisula. Luhangastamatka jatkuikin kohti Jämsää haas-teellisella nostalgiataipaleella, jolta eipuuttunut mutkia, mäkiä, hiekkaasekä pölyä, jonka seassa näköyhteysedelliseen autoon paikoin katosi. Let-kan edetessä kesäpäivän lähes 30asteisessa helteessä läpi Tommolan-kylän autokunnat saivat konkreetti-sen näytteen kuorma-autoilun histo-rian kuskien työoloista. Silloin tosinhelteisen pölyiset tai vaihtoehtoisestimärät ja saviset tiet olivat karuaarkea, eivätkä vain nostalginen poik-keus. Suur-Jämsän Moottoriklupinmasinistit ilahduttivat Jämsässä en-simmäisen ajopäivän lopuksi vetku-laisia koneillaan ja rompetorilla tehtiinlöytöjä.

Illanvietossa Jämsän Äijä Erkki

Lehtonen viihdytti ruokailevaa juhla-kansaa harmonikan- ja suunsoitan-nallaan. Viihdetalkoisiin osallistuivatmyöhemmin illalla Vetkun harmonik-kaduo, -trio ja loppuillasta jo –kvar-tetti kera solistiryhmän.

Päijänteen länsirantaa Jyväsky-lään

Lauantaipäivä alkoi autonäyttelylläMuuramelaisen Harvia Oy:n pihalla.Saunateehtaalla tutustuttiin kiukai-den ja jaunasisustusten valmistuk-sen historiaan ja nykypäivään. Kei-kan ainutlaatuisen runsaslukuinennaisosallistujajoukko suuntasi seu-raavaksi höyrylaiva s/s Suomelle jaPäijänteen sinisille selille. Samaanaikaan veteraanikuorma-autojenmuodostama letka matkasi polii-sisaattueen ohjaamana läpi Jyväsky-län. Keikan päättävä Valtakunnalli-sen Museoajoneuvopäivän kuorma-autonäyttely järjestettiin Jyväskylänyliopiston Agora –keskuksella, jossatutkijatohtori Narciso González Vegaesitteli vetkulaisille Agora InnoroadLaboratorion toimintaan kuuluvaaajokäyttäytymisen tutkimusta. Hänentutkimusaineistonsa koskee väsy-myksen vaikutuksia ajokäyttäytymi-seen. Ajosimulaattorissa voi mm. itsekokeilla, miten väsymys vaikuttaaajokykyyn. Pitkän ajopäivän pölyt javäsymys huuhdottiin kuitenkin illem-malla pois hotelli Alban saunassa.

Agoran paikoitusaluella järjestetys-sä 20-v juhlanäyttelyssä yleisö saiäänestää omaa suosikkiaan ja jaetta-van Närko –palkinnon vei jo toisenavuotena peräkkäin Paavo VainikkaSavitaipaleelta. Tällä kertaa voitto ir-tosi komealla ja todella harvinaisellavm. 1962Vanaja NT-69:lla, tuttavienkesken Möhkö-Vanajalla. ’Auto onollut Kymen Uittoyhdistyksella, jokaon kuljettanut sillä mm. uiton keluve-neitä. Auton keulassa olevaa vinssiäon käytetty veneiden siirtoon lavalle’,

Matka oli vasta alussa, mutta helle pai-noi päälle. Lavan varjossa Antin Automu-seon pihalla huilaa Raimo Kuortti.

Teksti: Päivi Ala-IlomäkiKuvat: :Päivi Ala-Ilomäki (PAI) ja Jari Ala-Ilomäki (JAI)

VETKUN 20-V JUHLAKEIKKA PÄIJÄNTEELLÄ8. – 10.6.2007

15

kertoi Vainikka. 4x4+2 –vetotapai-nen auto on niin korkea, että keski-mittainenkin joutuu ponnistamaantosissaan päästäkseen ohjaamon ai-noalle askelmalle.

Yleisöäänestyksen palkinto jaettiin20-v juhlaillallisella, jonka tunnelmanluontiin osallistui ansiokkaasti OySisu Auto Ab. Illallisella palkittiinmyös keikan pääjärjestäjä Tapio Ni-sula, joka sai vuodeksi haltuunsaKanttiautoreliefin veteraanikuorma-autoharrastuksen hyväksi tehdystätyöstä. Vanhojen, kuorma-autoiluakäsittelevien lehtileikkeiden keräysVetkun arkistoon toi Kai Forsbomilleillan lehdistöpalkinnon, taivalkoske-laisen Jalavan Kaupan lahjoittamanautoilijanlakin. Raskaan ja kuumansarjan palkinnon kävi pokkaamassakovinta onnea kohdannut ErkkaLiukkonen. Palkitsemisperusteenaoli renkaan puhkeaminen hellesääs-sä vain muutama sata metriä ennenkeikan alkupistettä ja siitä seurannuthikinen urakka.

Energinen sunnuntai –ei pelkäs-tään kotiinlähtöpäivä

Päijänteen keikan päätöspäivänä kii-reettömimmät osallistujat pääsivätvielä tutustumaan Jyväskylän Ener-gia –yhtiöiden toimintaan voimalai-toksineen. Tilaisuus alkoi runsaallaja herkullisella brunssilla, jonka jäl-

Ohjeita Vetkun keikalle osallistuville.

Veteraanikuorma-autojen seura ry:n hallitus on hyväksynyt ajotapahtumissa noudatettavat säännöt. Ohessa sääntöihin perustuvia toi-mintaohjeita, joita noudattamalla varmistamme Keikan onnistumisen omalta ja ystäviemme kannalta. 1. Seuran museokuorma-autojen kavalkadissa, jollaisia Keikat ovat, tulisi kaikkien osallistuvien autojen olla joko museorekisteröityjä taikuntonsa ja ikänsä puolesta sellaiseksi luokiteltavissa. Niissä ei myöskään tulisi olla mainoksia, jotka eivät sovellu ajokin ikäkauteen. 2. Kuljetushenkilöstön asusteiden, kuten auton kuormankin tulisi sopia auton ikäkauteen. 3. Pyri aina noudattamaan annettua aikataulua, erityisesti lähtöjen tulisi tapahtua ripeästi. Vältä sekoittamasta sovittua ajojärjestystä.Saavuttaessa pysähdyspaikkaan, siirry ripeästi johtoauton läheisyyteen, jossa yleensä annetaan ohjeita jatkotoimenpiteitä varten. 4. Huolehdi polttoaineen riittämisestä. Hanki mukaasi varapolttoainetta, jos epäilet sen loppuvan kesken jonkin ajotaipaleen aikana. 5. Yleisötilaisuudet ovat tarkoitetut kuorma-autoperinteen tallennuksen edistämiseksi, suhtauduthan yleisöön sen mukaisesti. 6. Muistathan, että myös ajotapahtumissa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi siirtymätaipaleiden maantieosuuksil-la pidämme huolta riittävistä turvallisuusväleistä ja annamme muulle liikenteelle mahdollisuuden turvallisiin ohituksiin. 7. Seuraa, että takanasi ajava auto pysyy mukana. Risteyksen jälkeen muista seurata taustapeilistä, ettei seuraava auto vahingos-sa aja väärään suuntaan ja vedä kaikkia takanaan tulevia mukaansa. 8. Mikäli joudut poikkeamaan järjestäjien laatimalta ajoreitiltä tai jättäytymään pois kolonnasta, muista ilmoittaa siitä järjestäjille. 9. Kun liikumme poliisisaattueessa, toimimme annettujen erityisohjeiden mukaan. Esimerkiksi kaupunkialueella saattaa olla risteyksiä,joissa poliisin antama ohje sallii ajamisen ”päin punaisia”. Tällöin risteyksessä on yleensä liikenneohjaaja.. Kaupunkialueella poliisin oh-jaamana liikkuva kolonna tulee pitää yhtenäisenä niin, ettei risteyksissä joukkoon tule siihen kuulumattomia ajoneuvoja. Pidä huolta, et-teivät autojen välit kasva liian suuriksi! Varovaisuus on aina valttia, sillä kaikki muut autoilijat eivät aina tiedosta tällaista eritysmenet-telyä. ”Ajomestari” antaa megafonilla varoitussignaalin 5 min. ennen liikkeelle lähtöä sekä lähtömerkin.

keen yritysesittelytilaisuudessa vas-tannut Tapo Lehtoranta kertoi ener-giapuun hankinnan haasteista. Hänperäänkuulutti entistä enemmän tar-jontaa kuljetusyrittäjiltä, joita onkinrunsaasti mukana Vetkun toiminnas-sa. Konttorilta siirryttiin turbiinien ää-reen energian tuotantopaikalle Rau-halahden voimalaitokseen. Kylmim-pänä vuodenaikana päivittäin 80täysperävaunukuormaa puuta ja tur-vetta nielevä voimala massiivisinekattiloineen oli vaikuttava elämys.

Päijänteen keikalla oli mukanamyös taidemaalari Anna-Leena Vil-hunen, joka lapsuuden kuorma-auto-muistojen houkuttelemana oli lähte-

nyt etsimään vaikutteita ja elämyksiäveteraaniautojen parista. Vieraammeviihtyminen vahvisti käsitystä, ettäVetkulaiset ovat reilua porukkaa jakeikka onnistui jälleen täydellisesti.Uudestaan lupasi tulla Volvo N-86vm. –66:llaan myös Eero Mikkola,ensikertalainen Vetkun keikalla,mutta kuorma-autokuljetuksista sitä-kin vahvemman kokemuksen omaa-va veteraani. Keikkaelämykset koet-tiin niin positiivisiksi, että niiden voi-min jaksaa taas, toimipa sitten tavan-omaisemman leivänhankinnan, ku-vataiteen tai kuljetuskulttuurin perin-netyön saralla.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tässä tapauksessa taisi tulla liki valmista, ainakinsuunnittelijoiden luvusta päätellen.Vas.Veikko Hoppula, Erkki Humpas, Tapio Nisula,Pertti Lähivaara, Henri Hartikainen ja Ritva Mäkinen

16

Päijänteen keikan näkyvyys mediassa alkoi lupaavasti. VeikkoHoppula radio Päijät-Hämeen Tapani Ripatin haastateltavanaHotelli Tallukan pihalla Vääksyssä.

Veteraanikuorma-autonäyttely Jyväskylän Yliopiston Agora-keskuksen pihalla herätti myös ministeri Mauri Pekkarisenmielenkiinnon.

Jyväskylän iltajuhlaa sponsoroineen Oy Sisu-Auto Ab:n HannuKuosmanen luovutti vm. 1935 Sisu SH-4:n asiakirjat vakaidenkättenpuristusten saattelemana Vetkulle. Vetku kiittää arvok-kaasta lahjoituksesta!

Keikan pääjärjestäjä veivaa yön levännyttä Republicia on-nistuneen keikan päätteeksi käyntiin.

Kaikki oli lasin putsausta vaille valmista keikan päätösnäytte-lyyn Jyväskylässä. Puunauspuuhassa Raimo Stenvall.

Kukaan ei ole väittänyt veteraanikuor-ma-autoharrastusta lasten leikiksi. Kuor-makamelina Jyväskylän helteessäLasse Hietsalo.

17

Päijännettä kiersi myös Ganes –elokuvan myötä ajankohtai-nen Jari Ollilan Scania-Vabis B 56 vm. 1965, aito Hurriganes–keikkabussi.

’Ei huomista päivää voi tietää, se ilon vaimurheenko suo’. Seppo Kotajärvi soittierään viimeisimmistä keikoistaan Päijän-teellä. Vetku muistaa ilolla.

Kaupparatsu Koskisen myötä kiivas vara-osien kaupankäynti alkoi missä letka sittenpysähtyikään.

Pertti Lähivaara oli taas satsannut Vetkun julkisuuskuvaneteen, tällä kertaa yleisöä kovasti kiinnostaneella vm.1963 Scania-Vabis L 76 puutavara-autolla.

Närko –palkinnon voitti Savitaipalelainen Paavo Vainikka, tällä kertaa komealla vm.1962 Vanaja NT 69:llä.

18

Raimo Mesiranta

Olen 56-vuotias korjaamoyrittäjäKangasalta. Perheeseeni kuuluvatvaimo Sirpa sekä jo aikuiset tyttäretAnu ja Sariina. Koko perhe on mu-seohenkinen ja Vetkun toiminnassamukana.

Olen aina ollut kiinnostunut kuor-ma-autoista ja olen tehnyt työtä nii-den parissa koko ikäni. Raskaan ka-luston asentajana olen toiminut yh-teensä 41 vuotta, joista viimeiset 14yrittäjänä Mesi-Autossa. Työssäniolen joutunut ratkomaan myös mu-seoajoneuvojen ongelmia, mikä sy-tytti omankin kiinnostukseni veteraa-nikuorma-autoihin ja Vetkun toimin-taan. Mesi-Auto oy on ollut Vetkun

kannatusjäsen jo usean vuoden ajan. Vapaa-aikaa minulla on valitetta-

van vähän. Se vähä kuluu omakotita-lomme askareissa, museoautojen javetkulaisten parissa.

Vetkun toiminnassa keikat ovatvuoden kohokohtia. Tapaamme eripuolella Suomea ja tutustumme eri-laisiin toiminta- ja tuotantolaitoksiin.Kiertelymme ohessa saamme esitellämuillekin tallentamaamme kuljetus-perinnettä vanhoilla autoilla ja ajanhengen mukaisilla asuilla. Keikoillaaina mukava, leppoisa henki muka-na.

on toiminut jo vuosikaudet Vetkunhallituksen jäsenenä. 65-vuotis syn-tymäpäiväkahvi oli vähältä päästäOnnilta jäähtymään 4.11.2007, kunVetKun toimitus sattui juuri silloin is-kemään. Onni otti kuitenkin aikaakertoakseen pyynnöstä tarinansa: - Raskaan kaluston remonttihommataloitin Suomi-Trailerissa 18 vuotiaa-na, jossa viihdyin 12 täyttä vuotta.Oman raskaan kaluston korjaamonperustin Halikkoon 1972. Toiminmyös paikallisena Jyki ja Närko –so-pimushuoltona. Verstaaltani saivatleipänsä lisäkseni parhaalle aikaakolme kaveria. Vuonna 2000 siirryinsitten vapaaksi taiteilijaksi. Veteraanikuorma-autoharrastukseen

juutuin, kun toinen halikkolainen, IntoNikander haki joskus apua omien en-tisöintiprojektiensa kanssa. Olinhänen kaverinaan pari kertaa mm.Karjaan Truckers Festareilla. Into sit-ten houkutteli minuakin hankkimaanomankin auton. Aluksi kyttäilin 50-luvun Scaniaa, mutta sopivaa ei osu-

nut kohdalle. Myöhemmin Into antoivinkin Joroisilla kaupan olevastaVolvo 495:stä, joka lopulta jäikin kä-teeni hintapyynnön puolituttua sit-keän tinkaamisen jälkeen. Titan siir-tyi minun talliini syksyllä 1993.Saman tien anoin myös Vetkun jäse-nyyttä.

Auton entisöinti oli sikäli tiukkahaaste, että sillä oli mielestäni pääs-tävä heti seuraavana kesänä (1994)Savon keikalle.

Volvon valmistuttua ostin salolai-selta purkamon omistajalta tämän it-seään varten vuosia tallentaman”Reinin-Fordin” (Ford G-398 TS /1952) , jonka sitten kesän 2001 Ah-venanmaan keikalle sain kuntoon jamuseoajoneuvorekisteriin.

Muista vapaa-ajan harrastuksistanivoisin mainita Autojoukkojen killan,jossa olen ollut mukana armeijasta(2ErAutoK Turku 1962-63) asti. Olenosallistunut myös asuinseutuni Auto-teknillisen Yhdistyksen toimintaan.

Vetkusta puheen ollen, mielestäni

Vetku esittelee

Sarjomaan Onni Halikosta

Seuran jäsenmäärän raju kasvu ai-heuttaa paineita ajokeikkojen lisää-miselle; kannattaisi miettiä kesänkeikkojen jakamista tulevaisuudessavaikkapa ikäryhmien perusteella

19

Tieurakoitsijoiden ja konekauppiai-den sekä alan järjestöjen toimestatammikuussa 2006 perustetusta Tie-konehistoriallinen Seurasta tuli Mobi-lia säätiön 27:s taustayhteisö24.10.2007 allekirjoitetulla sopimuk-sella.

Tiekonehistoriallisen Seuran taus-tavoimina on huomattava osa suo-malaisen tieurakoinnin ja konekau-pan keskeisim-mistä toimijoista. Tällähetkellä yhdistykseen kuuluvat: Des-tia, Infra ry, Kesälahden MaansiirtoOy, Konekesko Oy, KoneyrittäjienLiitto ry, Lemminkäinen Oyj, Maara-kentajien Hämeen piiriyhdistys ry,Matti Janhunen Oy, Rotator Oy,Suomen Maarakennuskonehistorialli-nen seura, Rolac Oy, Suomen Tieyh-distys, Tiehallinto, Vilakone Oy ja Wi-huri Oy Tekninen kauppa. Yhdistyk-sen puheenjohtajana toimii RistoPelttari Destiasta.

Tiekonehistoriallisen ja Mobilianyhteistyön tavoitteena on edistää yh-teistyöllä tiekoneiden ja muiden tien-rakentamiseen ja kunnostamiseenliittyvän materiaalin säilyttämistä jakunnostamista sekä materiaalienkäyttöön liittyvän historiatiedon tallen-tamista.

Kokoelma käynnistyi Destian lahjoi-tuksella

Tiekonehistoriallinen Seura ry onottanut vastaan ensimmäisen kone-lahjoituksen Tiehistoriallisiin kokoel-

miinsa. Ensimmäisenä kokoelmiin lii-tettiin Destian lahjoituksena Valtra L1112 M –tienhoitotraktori.

Valtra on vuosimallia 1982 ja sedokumentoi hyvin sekä suomalaisentiekoneen-rakentamisen historiaaettä tienpidon organisoinnissa 1980-ja 1990-luvuilla tehtyjä muutoksia.Traktorin kyljessä on maalattuna johieman jopa legendaariselta vaikutta-va kirjainyhdistelmä TVH. Koneen onValmetilta ostanut Tie- ja vesiraken-nushallitus, josta vuoden 1990 orga-nisaatio uudistuksen jälkeen muo-

dostettiin Tielaitos. Tielaitos puoles-taan jakautui vuonna 2000 Tiehallin-noksi ja nykyiseksi Destiaksi.

Kokoelmien kartuttamista tullaanyhdistyksen toimesta jatkamaan. Ta-voite on, että kokoelmiin karttuu ta-vallisimpia tienrakentamisen ja kun-nossapidon laitteita erityisesti 1970-1990-luvuilta.

Tiekonehistoriallinen Seura ry:nkokoelmien ylläpidosta ja säilytyk-sestä vastaa Mobilian yhdistyksen jaMobilia säätiön allekirjoittaman pal-velusopimuksen mukaisesti.

kahteen erilliseen tapahtumaan. Jär-jestäjävoimiahan se tietysti vaatisilisää.

Nuorten harrastajien mukaan saa-minen tuntuu olevan iso haaste kai-kissa harrastejärjestöissä. Hyviä ide-oita tilanteen korjaamiseksi ei vaanole tullut esiin.

Parasta mitä Vetku on minulle tar-jonnut, on se, että tässä puuhassasaa todella hyviä ystäviä ympäri

maata. Leimaa-antavaa on se hyväporukkahenki, joka Vetkussa vallit-see. Aikanaan, tullessani itsekin uu-tena mukaan toimintaan, sain hetikokea, että minut otettiin mukaankuin vanhana kaverina. Kehittä-misehdotukset huomioidaan ja ra-kentavaksi tarkoitettu palaute ym-märretään oikein. Mielenkiintoisin ta-pahtuma minun osastani oli Kannak-sen keikka – se ylitti kaikki ennakko-

odotukset ja jopa pienet pelotkin!Eräs mieleen jäänyt tapaus oli TV-kokki Harri Syrjäsen ohjelmanauhoi-tus. Yllättävää oli esimerkiksi se, ettäSoppamies hallitsi Reinin Hopan kyt-kimen kaksoispolkaisut ja välikaasutihan omasta takaa.

Vetku esittelee

TIEKONEHISTORIALLINEN SEURA MOBILIAN TAUSTAVOIMIIN

20

Joukostamme poistui helmikuussa2007 mies, joka teki pitkän ja ansiok-kaan päivätyön niin kuljetusyrittäjänä,monissa luottamustehtävissä kuinkuorma-autoperinteen tallennukses-sakin.

Erkki Mäkinen syntyi Juankoskellalokakuun 22. päivänä 1947 Martti jaAlva Mäkisen perheen esikoiseksi.Perheen muut lapset olivat Pentti jaKaija. Martti-isä oli Karjalan siirtolai-sia ja Alva-äiti Juankosken naapuri-kunnan Kaavin tyttöjä. Luonnonkau-neudestaan kuululla Kaunisharjullasijaitseva, Mäkisille osoitettu siirto-laistila oli erotettu silloisen Kymi-yh-tiön maista Karjalaan jääneen tilankorvaukseksi. Erkin vanhemmat lu-nastivat tilan ja jatkoivat maanviljelys-tä lypsykarjatilana.

Martti oli idearikas ja yritteliäs, to-dellinen monitaituri. Tilan lisäansioi-hin liitettiinkin melko pian ammatti-mainen liikenne kuorma-autolla jahenkilöautolla. Näin ollen ei tarvitseihmetellä, mistä Erkki jo lapsena saikiinnostuksen autojen, koneiden jalaitteiden korjaukseen ja käsittelyyn.

Erkki varttui ja aloitti koulunkäyn-nin. Koulussa hänen mieliaineitaanolivat tekniset työt ( puutyö ) ja urhei-lu. Hän oli käsistään kätevä . Koulus-sa valmistuneet käsityöt, pöydät, tuo-lit ja kaapit ovat vieläkin perheen käy-

tössä. Liikunnassa hän oli hyvä lajis-sa kuin lajissa. Talvilajeista mainitta-koon hiihto ja pikaluistelu, jossa hänvoitti Kuopion läänin koulujen mesta-ruuden v.1963. Nuoruusvuosinaanhän harrasti myös yleisurheilua, mm.pikamatkoja ja joukkuelajeista pesä-palloa.

Erkki auttoi vanhempiaan maata-loustöissä ja silloisen kuljetuskalus-ton huollossa ja korjauksessa. Erkkisuoritti asevelvollisuutensa 3.erilli-sessä autokomppaniassa Kouvolas-sa v.1966, jonka jälkeen hän siirtyierilaisiin autonkuljetustehtäviin isän-sä yritykseen.

Mäkisen autot ajoivat mm. maan-siirtotöitä, taksia ja ambulanssia,sekä eri kauppaliikkeiden ajoja. Osaautoista oli vuokralla Kymi-yhtiönJuankosken kartonkitehtaalla vuo-desta 1963 alkaen. Sitten alkoivatSuomen Metallikutomon työt. Erkkisiirsi Metallikutomon koneet MalmiltaJuankosken uuteen tehtaaseen. Val-miin viiran ajo Juankoskelta Suomenpaperitehtaille alkoi tehtaan valmis-tuessa 60-70 lukujen vaihteessa jat-kuen yhä edelleenkin. Tämä on ny-kyajan kuljetusliikkeelle merkittävänpitkä yhtenäinen työsarka, joka omal-la tavallaan kertoo toiminnan ja toimi-joiden luotettavuudesta.

Martti-isä kuoli lokakuussa 1972 ja1973 vuoden alusta perustettiin Mä-kisen Kuljetusliike, jonka omistivatAlva-äiti ja Erkki ja nuorempi veliPentti puoliksi. Kalustoa uusittiin jafirmaa kehitettiin. Uusi halli valmistuivuonna1976. !978 Alva-äiti jäi poisyrityksestä jatkaen yksityisenä taksi-yrittäjänä.

Erkki muistetaan auttavaisena jahuomaavaisena ammattiveljiään jakaikkia apua tarvitsevia kohtaan.Uuden hallin myötä huolto- ja kor-jaustyöt olivat mielekkäämpiä ja töitätehtiin tarvittaessa jopa ympäri vuo-rokauden. Mäkisen Kuljetusliike työl-listi, koulutti ja opasti monia juankos-kelaisia autonkuljettajia.

Kunnanvaltuustoon Erkki valittiinvuonna 1988, jossa hän toimi yhtä-jaksoisesti 12 vuotta. Hän oli kun-nanhallituksen jäsenenä ja lisäksikunnan erilaisissa luottamustoimis-sa. AmmattiyhdistystoiminnassaErkki oli Juankosken kuorma-autoili-

joiden puheenjohtajana ja hallituksenjäsenenä sekä Kuorma-autoliiton liit-tokokousedustajana. JuankoskenYrittäjissä Erkki oimi myös. Juankos-ken Yrittäjien vuoden yrittäjän palkin-non Mäkisen Kuljetusliike sai vuonna1976. Lions-clubin toiminnassa Erkkioli vuodesta 1974 lähtien. Muusta toi-minnasta mainittakoon moottoriker-ho- ja reservialiupseeritoiminta sekäKoillis-Savon Wanhojen Ajoneuvojenharrastajat.

Erkki oli tiedetty myös luontoarvojakunnioittavaksi mieheksi, mistä erää-nä osoituksena toimi myös hänenkuusikymmenluvun puolivälissä ystä-viensä kanssa vaeltama rankkamutta kaunis Karhunkierros Kuusa-mon ja Sallan vaaramaisemissa.

Tulevan puolisonsa Erkki tapasivuonna 1964. Ritva, joka oli piirinparhaita hiihtäjiä, on lähtöisin Tomu-korven urheilevasta perheestä Kaa-vilta. Avioliitto solmittiin vuonna 1968.Petri syntyi 1969, Pekka 1974 jaNiina 1979. Lapsenlapsia on jo seit-semän.

Musiikin ja tanssin ystävinä Erkki jaRitva ovat vuosia olleet mm. Seinäjo-en Tangomarkkinoiden vakiokävijöi-tä.

Mäkisen Kuljetusliikkeen toimintaajatkavat nykyisin Pentti -veli ja Petri-poika sekä veljenpoika Panu. Kulje-tusliikkeen sihteerin tehtäviä on alus-ta asti hoitanut Erkin vaimo Ritva.Pojista Pekka on myös kuljetusalallaautokorjaamotoiminnassa. Niina -tytär on töissä tehtaassa, jonka ko-neet isä aikoinaan Malmilta Juankos-kelle siirsi.

Veteraanikuorma-autojen seuralleon Erkki antanut todella merkittävänpanoksen, olihan hän jo niiden nel-jäntoista henkilön joukossa, jotka pe-rustivat Seuran Kuopion jäähallin ka-binetissa 1987.

Seuran hallitukseen Erkki on kuulu-nut lähes koko seuran olemassaolonajan, pitäen tehtävässään aina erityi-sesti kotiseutunsa puolta. Erkki toimipitkään myös Seuran edustajana val-takunnallisen ajoneuvohistorian kat-tojärjestön, Suomen Automobiilihisto-riallisen Klubin hallituksessa. Ystä-vien lisäksi Erkille olivat tärkeitäSeura, sen toiminta ja kehittyminen.

Lähes kaikilla Vetkun keikoilla mu-

Erkki Mäkisenmuisto säilyy ja työ jatkuu.

21

kana ollut Mäkisen Mersu vm.1960on Mäkisen Kuljetusliikkeen omaakalustoa. Se oli alkuaan em. Kymi-Yhtiön Juankosken tehtaan ajossavuoteen 1973.

Auto seisoi joitakin vuosia Mäkisenvarastossa. Sieltä se otettiin entisöin-tiin Erkin, Pentin ja poikien serkunJukka Mäkisen toimesta. Auto val-

mistui ja Mäkiset olivat jo autollaanmukana Vetkun ensimmäisellämatka-ajolla, ”Pitkällä Keikalla” 1989.Mersu museokatsastettiin vuottamyöhemmin v.1990, jonka jälkeen seon tehnyt laajalti tutuksi alan perinne-harrastusta.

Erkin uuttera työ ei mennyt huk-kaan, kuorma-autoperinteen tallen-

nus jatkuu niin Juankoskella kuinkoko valtakunnassakin.

Lapsuudenystäväänsä muisteliHannu Kettunen yhdessä vaimonsaAnnikin, sekä Aulis Hartikaisen jaLiisa Savolaisen kanssa.

80 vuotta

Matti Herajärvi, KYLÄJOKI 26.2.2007Kalervo Myllymäki SEINÄJOKI 20.4. 2007Martti Kuva VANHAMÄKI 8.7. 2007Mikko Eerilä VAMMALA 13.8. 2007Martti Pyykkönen SIILINJÄRVI 26.9. 2007Veikko Honka TEMMES 16.10. 2007

70 vuotta

Hannu Rintakoski HÄMEENKYRÖ 22.1. 2007Pentti Kuosmanen PYHÄSALMI 19.3. 2007Lasse Siiriäinen HELSINKI 13.4. 2007Matti Anttila ALAVUS 19.7. 2007Teppo Mikkonen KITEE 22.7. 2007Raimo Stenvall TUUSULA 29.10. 2007Alf Pått SMEDSBY 2.11. 2007Keijo Pajunen KANGASALA 27.12. 2007Tauno Töttölä ETELÄINEN 30.12. 2007

60 vuotta

Esa Pyyhkäläinen HELSINKI 4.1. 2007Ilkka Martineero TURKU 24.1. 2007Aarto Aulis Torvasti NUMMINEN 6.2. 2007Reino Kuikka RAUMA 9.3. 2007Eino Koivulehto PUNKALAIDUN 18.03. 2007Keijo Jolkkonen YLÄMYLLY 31. 3. 2007Reijo Salminen KOTKA 11.4. 2007Timo Suistola OULU 30.4. 2007Juhani Partanen IISALMI 15.5. 2007Keijo Leivo ELIMÄKI 20.6.2007Tapani Ala-Kauppila KAUHAJOKI 21.6. 2007

Jukka Laitinen VIITASAARI 9.7. 2007Osmo Hyvönen TORITTU 14.7. 2007Alpo Penttinen NOUSIAINEN 17.9. 2007Esa Halttunen TOLOSENMÄKI 9.10. 2007

50 vuotta

Veikko Kankala TIRVA 6.3. 2007Pertti J. Kangas KANKAANPÄÄ 9.4. 2007Seppo Hallikainen ESPOO 7.5. 2007Jari Krouvila MASKU 9.5. 2007Kari Siitonen SAARI 20.5. 2007Pekka Lapatto ANJALANKOSKI 29.6. 2007Pertti Palovaara KURTAKKO 24.7. 2007Pekka Ylikerälä PUDASJÄRVI 26.8. 2007Olavi Nenonen PIEKSÄMÄKI 30.8. 2007Matti Kunnas KYMI 7.9. 2007Heikki Oja NOUSIAINEN 29.9. 2007Ari Penttilä PUDASJÄRVI 4.10. 2007Hannu Ilonen NURMO 2007

Parhaimmat onnittelumme myös kaikille niille merkkipäiviäänviettäville, joiden nimet puuttuvat edellä mainittujen joukosta! Vetkun jäsenrekisterin tiedot ovat edelleenkin puutteellisiamonilta osin. Seuran sihteeri ottaa hyvin mielellään vastaantäydennyksiä ja korjauksia, esim. sähköpostillasihteeri@vetku.fi . Seuran pöytästandaari luovutetaan hallituksen erillisellä pää-töksellä henkilölle tai yhteisölle, joka merkittävästi toiminnal-laan on edistänyt kuorma-autokulttuurin perinteen tallentamis-ta tai seuran toimintaa. Luovutus voi tapahtua myös merkki-päivien yhteydessä.

Vetku Onni t te lee merkkipäiviään vuonna 2007 viettäviä jäseniään.

22

Vanhat autot ovat pääosassamissä tahansa museoautotapahtu-massa. Vielä ilmeisempää ja itses-tään selvempää tämä on Veteraa-nikuorma-autojen Seuran ajota-pahtumissa, ovathan autot äänil-tään ja kooltaankin sitä luokkaa,että ne herättävät huomiota. Autotja osallistujat ovat siis erityisestikansan katseiden ja kiinnostuksenkohteina. Alan miehet ja muutasiantuntijat muistelevat perienkestävyyttä, potkivat renkaita, kes-kustelevat moottoreista, pohtivatilma- ja nestejarrujen eroja, tiedus-televat kantavuuksia – ja kertaavatomia ajokokemuksiaan vanhoistaSisuista, Vanajista, Volvoista, Sca-nioista, Fordeista...

Tämä on mukavaa ja tuttua kaikillemukana olleille. Asioita vierestä ja vä-lillä vähän taaempaa seuraavan kor-viin kantautuu jokaisessa ajotapahtu-massa myös toisenlaisia muisteluita.Niissä vertaillaan kuosia ja mallia, ky-sellään alkuperästä; arvaillaan, häm-mästellään ja kokeillaan, onko mate-riaali varmasti sitä samaa kuin silloinennen… Näiden muistelusten ja ihas-teluiden kohteena ovat kuskien jarepsikoiden ajanmukaiset ja autonvuosimallia vastaavat vaatteet jaasusteet.

Veteraanikuorma-autojen seurantärkeimpänä päämääränä on tallen-taa ja tuoda esiin kuorma-autoperin-nettä. Seuran päätöksen mukaan jul-kisissa esiintymisissä noudatetaannäyttävän kokonaisuuden tavoitetta.Kokonaisuus muodostuu autoistakuskeineen ja repsikoineen, vaatteitaja varusteita myöten. Autot henkilöi-neen toteuttavat Seuran perinnetal-lennustehtävää. Poikkeuksetta läheskaikki autokunnat ovat ottaneet koko-naisuusajatuksen omakseen, ja –yleisön kommenteista päätellen –varsin menestyksekkäästi. Innok-kaimmat ihailijat ovat autoon tutustu-misen ohella käyneet omin sorminkokeilemassa sarkatakin, flanellipai-dan, nahkajatsareiden ja crimpele-mekon aitoutta. Koettu kokonaisuuson kirvoittanut monta lapsuus –ja

nuoruusvuosien automuistelusta.Ajanmukainen pukeutuminen mer-

kitsee kullekin autokunnalle eri asioi-ta, ei automaattisesti pussihousuja jaflanellipaitaa. Siinä missä1920…1950 -lukulaiset koluavatomia ja naapureiden ullakoita etsienluonnonkuituja: villapaitoja, nahka-takkeja, sarkahousuja ja flanellipaito-ja, kulkevat nuorempien vuosikym-menten autokunnat toreilla ja turuillahakien luonnonkuitujen ohella teko-kuituja: nylonpaitoja, toppatakkeja jateryleenihousuja. Ja toisaalta varsin-kin 80 -lukulaisille sopivat jo farkut.Kuskien työvaatteina on kautta aiko-jen käytetty materiaaleiltaan ja mal-leiltaan työhön soveltuvimpia vaattei-ta, mutta kulloisenkin aikakaudenmuoti on yleensä jättänyt jälkensäniihinkin. Autokunnan muiden jäsen-ten vaatetus kuvastaa enemmänkunkin aikakauden muoti-ilmiöitä,koska soveltuvassa arkipukeutumi-sessa muodilla oli vielä huomatta-vampi merkitys.

Autokunnilla on haasteellinen teh-tävä perehtyä autonsa aikakaudenmukaiseen pukeutumiseen. Mallien,värien ja kuvioiden valinnassa hyvä-nä apuna ovat muistikuvien ohellavalokuvat, lehtikuvat, mainokset,

vanhat filmit ja kaikki mahdollineneteen osuva aikakauden kuvamate-riaali. Soveltuvien vaatteiden löytämi-nen on ongelma sinänsä. Suomalai-seen arvokkaaseen käsityöperintee-seen kuuluvien räsymattojen valmis-taminen on valitettavasti vienytuusiokäyttöön paljon sellaisia vaattei-ta, jotka nykyään olisivat veteraani-kuorma-autokuntien yllä ajotapahtu-missa. Jos aidon vaatteen hankkimi-nen on vaikeaa, on turvauduttava nä-köisvaatteeseen. Tärkeintä on, ettäajanmukaisuuden vaikutelma ja näyt-tävän kokonaisuuden tavoite toteutu-vat.

Veteraanikuorma-autojen Seuranajotapahtumat komeine autoineen,sekä ajanmukaisine vaatteineen jaasusteineen ovat osallistujille ja ylei-sölle enemmän kuin osiensa summa.Se on ainutlaatuinen ja kokonaisval-tainen matka menneeseen -elämys,jonka voi yhdessä tehdä ja tarjotavain Veteraanikuorma-autojenSeura.

Teksti: Päivi Ala-Ilomäkikuvat Jari Ala-Ilomäk i, Vetku ja Olli Blomberg in kokoelmat

Vaikka SA M36 –kuosi olikin erittäin yleinen automiesten asuste 50 – 60 –luvuilla, eisitä voida pitää ainoana oikeana pukeutumistyylinä. Kun Vetkun yleisötilaisuuksissapyritään pukeutumaan ajokin aikakauden mukaisiin asusteisiin, on hyvä etsiä ideoitavaikkapa vanhoista valokuvista.

VAATTEET AATTEIKSI VETKUN AJOTAPAHTUMISSA

23

Edustava näyte automiehen silmänruokaakultaiselta kuusikymmenluvulta.

19381926

1958 1968

1973

24

Eräänä päivänä 1870-luvun lopullapienessä Vienankarjalaisessa Hir-vensalmen kylässä Jakowleffin perhepakkasi laukkunsa ja suuntasivat as-keleensa länteen. Stephan oli saanutkipinän lähteä kauppiaaksi Taival-koskelle. Jakkilanvaaralta löytyikin1700-luvulla rakennettu talo, joka olisopiva ensimmäiseksi kaupaksi. Siel-lä Stephan myi kankaita, lamppuöl-jyä, sokeria, jauhoja ja muita ruoka-tarvikkeita. Monet oravannahat vaih-toivat omistajaa, sillä raha ei ollutvielä yleistynyt maksuvälineenä.Muutamien vuosien jälkeen Stepha-nia alkoi kiehtoa oman kaupan ra-kentaminen ja se saatiin valmiiksivuonna 1883.

Stephanin poika Nikolai teki isänsäkanssa pitkiä kauppamatkoja Arkan-geliin ja jopa Pietariin asti. He veivätsinne hevoskyydillä eläinten nahkojaja toivat mukanaan mm. kankaita, nii-nipuuluokkeja ja tupakkaa. Vienastatuotiin jääsiikaa, lohta, riistaa, nahko-ja ja jopa muutama ”karhunkroppi”.

Joidenkin vuosien jälkeen kauppi-aan ura Taivalkoskella ei enää kieh-tonut Stephania, joten hän pakkasilaukkunsa 1900-luvun alussa ja mat-kusti nuoren vaimonsa kanssa van-hoille kotiseuduilleen. Kaupan pitoaTaivalkoskella jatkoi Nikolai yhdessäveljensä Mikon kanssa.

Vuonna 1922 rakennettiin pihantoiselle puolelle matkalaisten pirtti

oravannahoista saaduilla rahoilla.Pitkien matkojen takia kaupassaei käyty pikaisesti, vaan matkaankului hevospelillä parikin päivää.Eteisen kaapista jokainen saattoi

ottaa porontaljan tai olkipatjan jollanukkua ja reppu pantiin tyynyksipään alle. Yleensä matkalaisilla olirepussa omat eväät. Leipää leikattiinpuukolla paksu viipale, rasiasta lisät-tiin reilu kerros voita ja lopuksi saa-tettiin leikata vielä kelpo siivu lihaa taimakkaraa päälle. Palanpainikkeeksihörpättiin pullosta maitoa tai piimää.Aamulla Marina-emäntä keitteli puu-rot ja kahvit, joita matkalaiset herätty-ään saattoivat ostaa aamupalaksielämänluukulta.

1930-luvulla matkalaisten pirtin jat-koksi rakennettiin kauppiaiden asun-to, jonne Nikolain poika Janne muuttivaimonsa Bertan kanssa. Janne tekitöitä isänsä rinnalla myyden verkko-ja, oravannahkoja ja metsästystarvik-keita. Hänellä oli Taivalkosken yksiensimmäisistä autoista, vuoden 1928Chevrolet, jolla hän teki kauppamat-koja Ouluun. Aikataulut eivät olleetsilloin läheskään niin tiukkoja kuinnykyään. Riitti kun pääsi perille. Jajos sopivasti sattui, matkan varrellasaatettiin järjestää vaikka tanssit taiottaa neuvoa antavat muiden kulkijoi-den kanssa. Aina eivät matkat kui-tenkaan olleet pelkkää hauskuutta.Joskus huonolla kelillä jyrkän mäenalla piti kuorma purkaa ja kantaamäen päälle. Tämän urakan jälkeenajettiin auto mäen päälle ja pakattiintavarat takaisin kyytiin. Sitten vastasaattoi matka jatkua eteenpäin.

Näihin aikoihin Mikko oli jo jättänytkauppahommat muille ja istui päivätmatkalaisten pirtissä vakiopaikallaanelämänluukun vieressä uuniin noja-ten. Sieltä hän jututti matkalaisia jaintätti Simos-Iikkaa milloin mistäkinasiasta. Useasti päivän mittaan Iikkahermostui Mikolle ja teki suutuspäis-

sään lähtöä mutta Mikko käski hänetkahvikupposelle elämänluukulle.Siinä he istuivat kunnes Iikka oli rau-hoittunut ja palasi paikalleen pirtin-penkille. Eikä kestänyt kauan kunintto alkoi taas. Sanoivat, että aihe eiollut koskaan sama ja sillä menollakahvia kului noin 20-30 kuppia päi-vässä. Sitä inttoa oli matkalaistenmukava kuunnella yhä uudestaansillä se ei ollut ainoastaan muutamiakertoja kun miehet ottivat toisistaanmittaa sanoin. Matkalaisten pirttiinkului penkin ja jalkojen jäljet muistok-si näistä inttohetkistä.

1960-luvun lopulla Janne osti kau-pan itselleen ja kauppiaan alkukin olijo kasvanut pahimmista vintiövuosis-ta siihen ikään, että koulut oli käyty jatöiden teko alkoi isän opissa. Hänopetteli ottamaan mitat housuja var-ten, möi elintarvikkeita ja isännille so-pivat panokset ja verkot. Asiakkaatolivat hyviä tuttuja ja heidän kans-saan rupateltiin joskus pitkäkin tovi.Kauppias saattoi istuskella asiakkai-den kanssa tupakalla tai kahvilla jasiitä he oppivatkin hakemaan kaup-piasta kamareista ja myöhemminkahvilasta, jos ei sattunut olemaankaupan puolella.

Ari osti kaupan isältään vuonna1983, tasan sata vuotta sen perusta-misen jälkeen. Toiminta muuttuisiten, että elintarvikkeiden myynti lo-petettiin ja pari vuotta myöhemminaloitettiin kesäkahvilan pito. Kaupas-sa myytiin nyt vaatteita, kalastus- jametsästystarvikkeita. Myös matkalai-sia majoitettiin samaan pirttiin kuinennenkin. He saivat kokea vanhanajan tunnelmaa vedenhakuineen, uu-ninlämmityksineen ja olkipatjalla nuk-kumisineen. Tunnelmasta puuttuivatvain Jalavan Mikon ja Simos-Iikaninttotuokiot.

Samoihin aikoihin kauppias alkoikatsella Jakkilanvaaralla olevaa ko-meaa hirsitaloa ajatuksenaan saada

Jalavan Kaupassa voit aistia menneen

ajan tunnelmaa nykyajan puitteissa.

25

se siirretyksi kaupan yhteyteen. Pit-kän paperisodan päätteeksi rakennussitten siirrettiin kaupan jatkeeksivuonna 1997 ja siitä tuli uusi kahvila.Se toi tullessaan mahdollisuuden jär-jestää isompia juhlia ja tilaisuuksia.Pirtissä onkin vietetty monia häitä jakastetilaisuuksia sekä jätetty jäähy-väiset rakkaimmille muistotilaisuuk-sissa. Kahvilassa leivotaan päivittäinherkullisia kotileivonnaisia ja suussasulavien munkkien maine onkin jo kii-rinyt pitkälle. Emännän käsissä syn-tyy ryhmille ja erilaisiin pitoihin myösmaittavat ruuat, kuten lohisoppa japoronkäristys.

Ajat ovat palaamassa takaisin kier-tävien laukkukauppiaiden ajoille.Kauppiaassa virtaa hyvin levoton kul-kijan veri ja hän kiertääkin kesäisinympäri Suomea erilaisilla markkinoil-la. Hän ei jää vain odottelemaanasiakkaita tulevaksi kauppaan vaanlähtee heidän kotiseuduilleen kerto-maan hänelle tärkeästä kaupasta ja

myy samalla pussihousuja, flanelli-paitoja, jatsareita ja muita perinne-vaatteita. Näillä reissuilla tapahtuuuseasti mitä ihmeellisimpiä pokloo-meja eli kommelluksia ja melkeinaina tarvitaan hereillä olevaa kartan-lukijaa. Lähiseuduilla kartanlukijakinsaa hieman huokaista, mutta jo Po-sion jälkeen on taas oltava virkeänä.

Kauppias osti alkuvuodesta 2006karamellikoneen, jolla voi itse tehdäuskovaisten pastillit ja tehdas onkinpyörinyt ahkerasti vuoden mittaan.Samassa rakennuksessa on myösSuomen ainoa rytikeppitehdas, jossavalmistetaan vanhanajan ruokosau-voja. Loppuvuonna vanhaan, muttaremontoituun navettaan avattiin Hil-vana Lahjapuoti, jossa myydään niinkotimaisia kuin ulkolaisia yksilöllisiälahja- ja käyttöesineitä.

Ajat ovat muuttuneet 124 vuodenkuluessa, mutta paljon on myös säi-lynyt ennallaan. Tunnelma kaupassaja kahvilassa on leppoisa ja kiireetön.

Kauppiaan löytää usein kahvilanpuolelta jututtamasta kävijöitä taimuuten vain kuluttamassa aikaa.

Vaikka Jalavan miehet ovatkin ol-leet koko kaupan historian ajan keu-lakuvina ja liikkeen johtajina, taustal-ta löytyvät vahvat naiset, jotka ovatpitäneet slaavilaiset uneksijamiehen-sä kurissa. He ovat vaikuttaneet suu-resti omalla panoksellaan kaupan toi-mintaan ja sen olemassaoloon. Jala-van naisista saisi kirjoitettua aivanoman tarinan ja heidän näkökulmas-taan kaupan menneisyys ja nykyi-syys näyttäisi varmasti erilaiselta.

Anne Sällinen Jalavan kauppa

26

Pertti Lähivaara on mukana myös Veteraani-kuorma-autojen seura Vetku ry:n toiminnassa.Vanhoilla autoilla osallistutaan yhdistyksen eri-laisiin tapahtumiin ja matka-ajoihin. Tänä vuon-na kesäkeikka kiertelee Lähivaaralle hyvin tu-tuissa maisemissa Savossa ja Karjalassa. Tämänäyttävä joutsalaisella varustettu puutavara-Volvo on vuosimallia 1953.

Kiire ei kuulu vanhojen autojen entisöijän sanastoon. Tämä 1932 mallin Volvo on ollut tekeillä puolenkymmentä vuotta.Entisöintityön ohella on auton historiakin pikkuhiljaa selkiytynyt. - Auto lienee tuhoutunut aika pahasti sota-aikana, jolloinse on toiminut lentokentällä koneiden käynnistysautona. 1949 se on rakennettu Kouvolassa paloautoksi.

Lähivaaran hallin autokatoksessa on tallessa pitkäpala puun autokuljetusten historiaa. Vihreässä Vol-vossa on nosturina Record – ensimmäisenä Suo-messa käytössä ollut ruotsalaisten kehittämä vaijeri-nosturi.

27

Kuopiolainen pitkän linjan puutavara-autoilija Pertti Lähivaara tallentaasuomalaista kuorma-autoilun histori-aa, on tallentanut jo vuosia. Lähivaa-ra on entisöinyt jo lukuisan määränmenneitten aikojen kuorma-autoja,valtaosan niistä aikansa täydellisinpuutavaravarustein. Entisaikojen au-tojen entisöinti ei ole Pertti Lähivaa-ralle pelkkä harrastus. Miehen eleis-tä, innostuksesta ja puheista huomaahelposti, että toiminnalla on laajempi-kin merkitys ja tavoite; todellinen halutallentaa suomalaisen yhteiskunnanrakentamiseen olennaisesti kuuluvaakuljetusalan historiaa.– Tarkoitus on että saisi puutavara-puolen historian jotenkin jäämään tu-leville polville, myöntää Lähivaara,joka itse kutsuu harrastettaan siuna-tuksi hulluudeksi.- Toivottavasti tätä hommaa joku jos-kus arvostaa, vaikka kuorma-auto-puoli ei nyky-Suomessa juuri arvos-tusta saa.

Pertti Lähivaara on osallistunutpuun autokuljetuksen historian kerää-miseen muutenkin. Pitkäaikainenkuorma-autoliiton ja Metsäalan kulje-tusyrittäjien järjestömies on ollut vah-vasti mukana mm. Itä-Suomen pai-kallisyhdistyksen historiatyössä.

– Kun olin puujaoston puheenjohta-jana, päätimme koota myös täkäläi-sestä puunajon historiasta mahdolli-simman paljon aineistoa, kuvia, lehti-leikkeitä ja varsinkin aikansa puuta-vara-autoilijoiden tarinoita aivan ta-losta taloon kiertämällä. Olli Blom-berg koostaa tuosta aineistosta kir-jaa.

Oma historiakin talteen

Pertti Lähivaara aloitti autojen enti-söinnin 1990 –luvun alkupuolella. – Kiinnostusta oli toki aiemminkin,mutta ei ollut aikaa eikä tilojen puo-lesta mahdollisuuksiakaan, kertooPertti.– Kun rakensimme uudet hallitilat,niin siitä se alkoi. Ensimmäinen enti-söintikohde oli vuoden 1942 mallinenneliveto-Volvo. Sen jälkeen Pertin kä-sissä on valmistunut reilut puolen-kymmentä toinen toistaan komeam-paa ajopeliä Parast´aikaa hallissa ontyön alla kolme kuorma-autoa. Van-hin on vuoden 1932 Volvo ja uudem-mat, Pertin omaankin puunajohistori-aan tiukasti kytkeytyvät Volvo Vikingvuodelta 59 ja Scania 76 vuodelta

1961.– Vielä kun jostain löytäisi sopivan“Mannen”, ja saisi sen tehtyä, niin sit-ten tämä saa minun osaltani riittää.Sellaisella minä aloitin puunajon kun60 –luvun alussa sain ajokortin.Puuttuva MAN 635 täydentäisi Lähi-vaaran suvun puunajohistorian alku-vuodet.

– Puuta on ajettu yhtäjaksoisestivuodesta 1959. Toki jo Koreansodan aikana oli yhdellä Letukallaoltu puunajossa.

Palkitseva harrastus

Vanhojen autojen entisöinti on har-rastus, jossa aika on suhteellinen kä-site. - Sitä tehdään mikä milloinkinkiinnostaa ilman tarkkoja aikatavoit-teita. Aina joskus kun jotakin on tar-peeksi katsellut, päätän, että nyt tuol-le pitää tehdä jotain ja niin hommaetenee taas palasen eteenpäin. Nytteen tätä hyttiä, joka on vuoden odo-tellut vuoroaan.- Hytti on tehty käsityönä ja varmaanniin, että toinen mies on tehnyt toisel-la ja toinen toisella puolella, eikäkummallakaan ole ollut suorakulmaa,nauraa Pertti.

Parasta entisöintipuuhassa on niinPertin kuin monen muunkin alan har-rastajan mielestä auton kasausvaihe.

– Kun jonkun osan saa paikalleen,niin aina tulee hyvä olo. Tietysti sesuurin ja paras hetki tulee silloin, kunensimmäisen kerran lähdetään liik-keelle.

Pelkkää riemua ei entisöinti ainaole, vaikka olisi kuinka intoa täynnä. -Joskus kun kaikki on aivan levällääntulee eteen myös toivottomuudenhetkiä. Silloin pitää lopettaa ja tehdäjotain muuta. Työtä helpottaa paljonkun ottaa auton purkuvaiheessamahdollisimman paljon kuvia eri puo-lilta ja eri suunnista. Niiden avulla rat-keaa monta pulmaa. Tämän autonkonepeitossa on pari reikää kummal-lakin puolen enkä millään muistamitä niissä on ollut, harmittelee Perttikasausvaiheessa olevan 1932 mallinVolvon vierellä.

– Se tietää aina lisätyötä, kun onyritettävä etsiä samanlaisesta autos-ta kuvia joista näkisi miten yksityis-kohdat ovat alun perin olleet.Vanhat autot ovat yksilöitäKuorma-autojen entisöinnissä eteentulee monenlaisia pulmia.

- Kukaan ei voi aivan tarkkaan sanoatai tietää millainen vanha kuorma-auto on alun perin ollut. Autot on mo-nesti kasattu niistä osista, mitä onsatuttu saamaan, aloittaa Pertti vas-tauksensa kysymykseen museoajo-neuvon vaatimuksista.– Se väki, joka ennen sotia ja heti so-tien jälkeen on ollut kuorma-autopuo-lella, niin he ovat käyttäneet melkois-ta luovuutta. Kun historiaa tonkii,huomaa äkkiä, että yhtä oikeaatapaa ei ole.

Lähivaara ottaa esimerkin 50 –lu-vulta, kun Suomessa dieselöitiinbensa-autoja.

– Bensakoneen tilalle katsottiinvain vastaavankokoinen moottori, jossellaisen sattui saamaan.

Suurimmat erot näkyvät tietystipäällirakenteissa.

- Niitä on joka lähtöön, niin monen-laista päällirakennetta on ollut, kunon ollut pieniä pajojakin. Minun mie-lestäni päällirakenteiden kohdallaainoa ja tärkein asia on että niidentäytyy toimia. Tietysti museotarkasta-jat aina joskus asioihin tarttuvat japurnaavat, mutta kun se vaan silloinoli täyttä elämää. Se pitää sellaisenamyös hyväksyä, toteaa Pertti Lähi-vaara.

Onnenpotkuja ja lottovoittoja

Vanhojen autojen rakentelu on useinmyös onnenkauppaa ja sattumallavoi olla suuri merkitys, sen on PerttiLähivaarakin kokenut. Hänellä onkymmeniä omakohtaisia tarinoitasiitä, miten hän on päässyt jonkunosan, laitteen tai joka koko autonkinjäljille.

Lähivaara kertoo värikkään tarinansiitä kuinka hän lähti hakemaan osta-maansa hyväkuntoista joutsalaistanosturia ja paikanpäällä se osoittau-tuikin lähes käyttämättömäksi Recor-diksi.

– Se oli oikea lottovoitto. Lähesyhtä monivivahteinen on tarina 59–mallin Volvon löytymisestä. Kaikenkaikkiaan aihioiden, vanhojen osienja tarvikkeiden löytäminen muuttuukoko ajan vaikeammaksi. Perinteisetrompepäivät ovat nyttemmin paljoltimuuttuneet jo kirpputoreiksi, niistä eijuuri enää sopivaa osaa tahdo löytyä.

Pertti Lähivaara on aktiivinen vete-raanikuorma-autojen seuran Vetkun

28

jäsen. – Vetkun jäsenten kautta saa aina

tietoa. Monet jäsenet tietävät mitä ke-nelläkin on tekeillä ja vihjaavat kylläjos saavat tietoonsa kiinnostavia koh-teita tai hyviä osia.

Pertti Lähivaara on tehnyt jo isontyön ja pelastanut pitkän jakson suo-malaisen puunajon historiaa.

- Nyt on jo jonkun muun vuoro. Josminä sen Mannen vielä löydän niinsen teen ja sitten saa olla.

Pertin tietojen mukaan puuautojenentisöintiprojekteja on ainakin valmis-

teilla ja asialla on nuorempia miehiä.– On hyvä, että joku ryhtyy asialle

ja entisöi lisää, iloitsee Pertti. - Minä en mene hydrauliikkaan

asti, toivottavasti joku jatkaa 60 -luvun lopulta, ajoista jolloin hydrauli-nosturit yleistyivät. Sehän mullistikoko puunajon.Mitä maksaa?

Vanhojen autojen harrastajalta eikoskaan saa kysyä paljonko se mak-saa. Minä kuitenkin kysyin. Siis, pal-

jonko tämä maksaa?– Riittävästi, vastaa Pertti. Mutta

sanoppa sinä paljonko maksaa, kunnuoret miehet lähtevät joka viikonlop-pu moottorikelkalla metsään. Siitä eijää mitään, vain jälki lumeen. Jokutaas kerää postimerkkejä, joku jotainmuuta. Minä teen tätä. .

Pertti Lähivaaran ensimmäisenä entisöimän 1942 mallisen Vol-von puuvarustus on monipuolinen. - Tässä on koko kuormaus-vehkeitten historia ajalta ennen vaijerinostureita. Autolla voitehdä vaikka kolmenlaista lastausnäytöstä, naruilla, käsivinssilläja konevinssillä.

Tämä Vuoden 1940 Volvo Lv 290 D on entisöity Petsamon-Liinaha-marin liikenteen rekaksi. 150 hevosvoimineen auto on ollut aikansavoimapaketti Jäämerentiellä. Lavarakenteista ei ollut olemassatarkkoja mittoja, mutta vanhojen valokuvien perusteella oikea kokolöytyi. - Laskimme kuvasta montako tynnyriä samanlaisen lavalle olisijoitettu ja teimme mitoituksen sen mukaan.

Tässä se on, aito ja alkuperäinen mäki-Pekka. -Näitärepsikka juoksutti takapyörän taakse, kunauto pysähtyimäkeen. Sain tämän tutulta Sallasta. Sanoi, että hänon tätä tarpeeksi säilyttänyt, pidä sinä sitä nyt.

Entisöinti tehdään sisustusta myöten viimeisen päälle.

29

SA-HK:n Tekninen valiokunta muistuttaa…

Että museoajoneuvoja koskeva laki muuttuu 1.1.2008 mm. siten, että ”uusien” museoajoneuvojen vähimmäisikä on30 vuotta. Tämä merkitsee sitä, että ajoneuvot jotka MA-tarkastetaan vuoden 2007 aikana 25-vuotissäännön mu-kaan on ehdottomasti myös katsastuksessa hyväksyttävä museoajoneuvoksi tämän vuoden puolella. Museoajoneuvo hyväksytään rekisteröinti- tai muutoskatsastuksessa museoajoneuvoksi. Jos esim. -81 valmistunut ajoneuvo hyväksytään museoajoneuvoksi tämän vuoden puolella 25 vuoden säännön pe-rusteella, voidaan se rekisteröidä myös ensi vuoden puolella, jos rekisteröintikatsastus on voimassa (3 kk). ”Normaalitapauksessa” MA-lausunto on voimassa 6 kuukautta, jona aikana ajoneuvo on katsastettava ja rekiste-röitävä. Ei siis jätetä MA-lausuntoa lepäämään!

Moni harrastaja on kysynyt miten suhtaudutaan, jos joulukuun lopussa MA-tarkastuksessa joku ”pienempi asia” onjäänyt hoitamatta tai jos katsastus on keskeytetty. Lyhyt ja ytimekäs vastaus on, että silloin ajoneuvosta ei tule mu-seoajoneuvoa!

Tekninen valiokunta/Dage Groop

Toimituksen huomautus: Ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) parhaillaan käynnissä oleva massiivinen tietojärjestel-mäuudistus saattaa aiheuttaa viivettä myös museoajoneuvojen rekisteröinteihin, mutta sillä seikalla tuskin on vaiku-tusta lakisääteisiin määräaikoihin. - Sen tärkeän leiman saanti saattaa kyllä siirtyä.

Pertti Lähivaaran entisöimistäautoista suurin osa on Volvoja,toki mukaan mahtuu kotimainenVanaja ja parhaillaan työn allaoleva Scania.

Entisöintiin sopivat aihiot 1900 luvun alkuvuosikymmeniltä alkavat Suomessa olla kivenalla. - Sota-aikana tuhoutui suuri osa vanhasta kuorma-autokannasta ja sotien jälkeen taasmoni jäljelle jäänyt katkottiin perävaunuksi, selittää Pertti Lähivaara. Yksi nyt työn alla ole-vista entisöintiprojekteista on vuoden 59 -mallinen Volvo Viking. -Silloin kuorma-auton alus-toja tuotiin Suomeen ilman ohjaamoja. Tämä on Kiitokorin Kausalassa valmistama ohjaa-mo. Samaa hyttiä asennettiin silloin myös Sisuihin.

teksti ja kuvat: www.metsatrans.com / Esko Savinainen

30

Upea joululahjavinkki kuorma-autohisto-riasta kiinnostuneille! Päijänteen Keikka 2007 -tapahtumanparhaat 90 minuuttia tallennettunaDVD:lle. Saatavana Vetkun kerhokau-pastaKirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Hinta Seuran jäsenille 25,00

€/kpl, (ei-jäs. 30,00 €/kpl). Postituskulut lisätään.

SATSIA PUTKEEN osa 1 –tallennettavielä saatavissa. Tallenne esittelee nuoruuden voimalla jy-räävien vanhojen kuorma-autojen tunnel-maa kuvan ja todella laadukkaan äänenkeinoin. Äänessä on pyritty autenttiseenlopputulokseen. 28 minuuttia aitoa tun-nelmaa on parhaimmillaan laadukkaallakotiteatteri- tai stereolaitteistolla kuunnel-tuna. DVD-levyn hinta koteloineen 30,00 €Tilaukset: jari.ala-ilomaki@vetku.fitai Vetkun kerhotuotemyynti,Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Katso netistä! www.vetku.fi/ Video / Ääni

Yhtenäiset infokyltit museokuorma-auto-näyttelyihin. Tiedustelut mahd. yhteishankinnastaRaimo Mesiranta raimo.mesiranta@me-siauto.fi p. 0400 631 644.

Myydään sekalaisia varaosia, jotka ovatkulkeutuneet Vetkun haltuun. Tunnistaavoi kuvista www.vetku.fi/kauppapaikka/“vetku myy” Tiedustelut Markku T Koskinen, Pornainen, p. 0400-449 009 sähköposti markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi

Vetkun kerhotuotteita ostamalla tuet seuramme toimintaa.

Keulamerkki veteraanikuorma-autoon

Metallinen, valettu Veteraanikuorma-autojen seura ry:ntunnusmerkki jäähdyttimen säleikköön kiinnitettäväksi.Pyöreä, halkaisija 80 mm. Varustettu kahdella ruuvikiin-nittimellä.Hinta 40,00 €/kpl.

Lakkimerkit

Metallinen, valettu lakkimerkki auton aikakauden mukai-sessa ajurinlakissa on jokaisen vetkulaisen tunnus. Hinta 20,00 €/kpl

T-paidat ja colleget Seuran logopainatuksella

Lämmin, vahva college, väri harmaa, edessä 1-v logopainatus tummansinisellä. va-rastossa kokoja: M, L, XL. Hinta: 25,00 €/kplKauluksellinen T-paita, värit valkoinen ja sininen, edessä 1-väri logopainatus tum-mansinisellä (sinisessä paidassa valkoisella). Hinta 15,00 €/kplHarmaa T-paita, edessä tyylikäs logopainatus mur-retulla sinisellä Aikuisten koot, hinta 10,00 €/kplPikkukuskien koot hinta 8,00 €/kplLaadukas musta T-paita hienolla Vetkun 5-väri lo-gopainatuksella.Pitkä- tai lyhythihainen.Hinta 25,00 €/kplLähetyskulut lisätään.Vetkun kerhotuotemyynti,Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi

MYYDÄÄN:

31

ÖljynsuodattimiaLeyland 0.680 moottoreihin, ainakin ver-sioon 109 D (1960-61) saakka. Suodatti-met ovat Teho Filterin valmistamia, tyyppi5113. Mukana kotelon kannen tiivistesekä suodattimen ja kotelon väliset kumi-tiivisteet.Suodattimen mitat (mm) ovat:- suodatinosan korkeus 245- suodatinosan halkaisija 110- yläosan öljylähdön korkeus 24- yläosan öljylähdön ulkohalkaisija 44.Jari Ala-Ilomäkip. 044 310 0680jari.ala-ilomaki@vetku.fi

VANAJA roiskeläpät hinta 35€/pari Vanaja-logolla varustettuja roiskeläppiävoi tiedustella Raimo Stenvallilta, puh. 0400-450 585

Myydään entisöinnissä ylimääräiseksijäänyt Volvo F 85:n hytti. Tiedustelut Raimo Stenvall Tuusulap. 0400 450 585 raimo.stenvall@r-stenvall.fi

Kevätpäivän tasaus 2007 –keikkatallen-ne. Koe tai verestä muistojasi vetkulais-ten seikkailuista mäntyharjun poikienmaankuuluilla reissumailla! Mikkelin Mo-bilistit ry on tuottanut tallenteen VetkunKevätpäivän tasaus 2007 -ajotapahtu-masta. Tallenne on nyt saatavana hin-taan DVD 20€ + postikulut ja VHS 25€ +postikulut.

Tilaukset:Arja Vähämäkipuh. 0440-161 925arja.vahamaki@dnainternet.net

Esintäkuulutus

Veteraanikuorma-autojen seuran Repub-lic 20:n lavaan on kiinnitettynä autonmaahantuojan ja kokoonpanijan, S.O.K. -osuusliikkeen, valettu metallinen liiketun-nus (ks. kuva). Kuvion halkaisija on n. 40cm. Etsimme paria liiketunnukselle. Vihjeet esim. sähköpostiin info@vetku.fi

Vetkun aiemmista keikka-ajoistakuvatut videokoosteet muunnettunaDVD-versioiksi.

Jäsenhinta vain 25,00 €/kpl (ei-jäsenil-le 30,00 €/kpl) + postituskulut yksittäintilattaessa.Koko sarja (13 kpl v. 2007) erikoishin-taan jäs. 286,00 €/srj (ei-jäs. 390,00€/srj) +postituskulut.Vetkun kerhotuotemyynti,Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi

Keikat, joilta on kuvattu videotallenteet:

1989 Pitkä KeikkaVetkun ensimmäinen ikimuistoinenmatka-ajoRovaniemi – Oulu – Iisalmi – Kuopio –Mikkeli - Lappeenranta

1990 Jäämeren keikkaPetsamon liikenteen 50-v juhla-ajoRovaniemeltä Jäämeren rannoille

1993 Muistojen MagneettimäkiPetsamon liikenteen muistomerkinpystytysjuhla Inarin Kaunispäällä.

1995 Matkalla muistojen PetsamoonRovaniemi – Liinahamari

1996 Juhlakeikka Ka-100 v.Helsinki – Karjaa – Salo – Perniö -Turku

1999 Kannaksen KeikkaKarjalan historialliset, muistorikkaatseudut kierrettiin

2000 Susirajan KeikkaIlomantsi – Naarva – Uimaharju – Koli– Juuka – Nilsiä – Juankoski

2001 Ahvenanmaan KeikkaHalikko – Naantali – Turku – Marie-hamn – Eckerö – Geta – Bomarsund– Kastelholm – Långnäs

2003 Kymenlaakson KeikkaTuusula – Pornainen – Porvoo –Loviisa – Kotka – Vaalimaa - Hamina– Anjalankoski – Kouvola – Verla –Orilampi

2004 Pohjois-Suomen KeikkaOulu – Pudasjärvi – Taivalkoski –Kuusamo – Suomussalmi – Vartius –Kuhmo – Sotkamo

2005 Etelä-Pohjanmaan KeikkaJalasjärvi - Kauhajoki - Lapväärtti -Närpiö - Maalahti - Vaasa - Isokyrö –Alahärmä

2006 Savo-Karjalan Keikka Joensuu – Liperi – Rääkkylä – Kitee– Kesälahti – Punkaharju – Savonlin-na – Rantasalmi – Pieksämäki.

2007 Päijänteen KeikkaVääksy - Vesivehmaa - Luhanka -Jämsä - Muurame - Jyväskylä JUURI ILMESTYNYT UUTUUS . pit.90 min.