1

MM-kultaa: Otto Rauhala

SIVU 27

Fitness uutena trendinä

SIVU 25

Elokuva- ja kirja-arviot

SIVUT 21–23

SIVU 8Viekö some liikaa aikaasi?

1/2014

Vuosikirjanumero

22KUVA: ELINA ANTTONEN2KUVA: ELINA ANTTONEN2KUVA: ELINA ANTTONEN2KUVA: ELINA ANTTONEN

3

1. NUMERO

SISÄLTÖ04 Pääkirjoitus 10 ”Veljelläni on leukemia” 25 Fitness kauneusihanteena

05 Opiskelijakunnan kuulumiset 11 Vaihtarit 26 UP-näyttelijä Ville Rossi

06 Rehtorin terveiset 12 Koulun aula 27 MM-kultaa: Otto Rauhala

07 Penkkarit 13–20 Hupikuvat 28–29 Urheilutuloksia

08 Koukussa kännykkään 21–23 Arviot 30 Viestintälinjan projektit

09 Wanhojen päivä 24 Koiraterapia 31–32 Hupikuvat

4

PÄÄKIRJOITUS

Päätoimittaja

Taittajat

Taittopohja

Tuottaja

Kansikuva

Toimittajat

Tapio Ylinen

Sara Ahonen, Pauliina Baltzar ja Venla Kääriä

Outi Koivu ja Eija Koivu

Outi Koivu

Maija Helminen

Journalismi 1 ja 2 kurssien opiskelijat

KUVA: OONA RÖNKKÄ

Tapio Ylinen

Tämä on viimeinen pääkirjoi-tukseni. On aika siirtyä työuralla-ni eteenpäin. Radion ja TV-draaman maailma kutsuvat; viestinnän amma-tit, joihin monet oppilaistanikin pyr-kivät.

Mietin kauan, olisiko tästä tilan-teesta jotain kannustavaa ja järkevää sanottavaa tulevaisuuden toimittajille ja käsikirjoittajille. En ole varma.

Toisaalta voimme ajatella, että nyt lukiossa opiskelevat nuoret ovat syntyneet samoihin aikoihin kun minä opiskelin lukiossa. Näin kauan kesti, että pääsin tilanteeseen, jossa voin aidosti elättää perhettäni kirjoit-tamalla, musisoimalla ja radiotöillä.

Onko tämä kaikki ylipäänsä näin pitkän matkan arvoista? Toisaalta voi-si ajatella, että tällä vaativalla alalla, johon uusia tekijöitä valmistuu kou-

luista joka vuosi lisää, olen onnelli-nen, että minulla ylipäänsä on mie-luisia töitä, joista saa rahaa.

Tekisi mieleni sanoa kaikille, että ahkera työnteko palkitaan aina, mut-ta totuus on, että ahkera työnteko an-taa vain avaimet ovien avaamiseen. Löytyykö kaikille oikea ovi? Ja, kun tilaisuus tulee, kuinka moni uskaltaa astua ovesta sisään?

Nuorena ajattelee usein, että totta kai sitä tarttuu jokaiseen tilai-suuteen. Näin kypsään ikään mennes-sä tietää jo, että jokaisella valinnalla on hintansa. Siksi kaikista mahdolli-suuksien ovista ei noin vain astuta si-sään, edes silloin kun pitäisi.

Olen nyt kuitenkin astumassa si-sään, edelleen hieman pelokkaana ja varovaisena tulevaisuuden suhteen, mutta toiveikkaana siitä, että oven va-linta on oikea. Sen on paras olla.

Avaimen hankkimiseen kului niin hävyttömän pitkä aika. Uusia ei enää ehdi hankkimaan.

On siis viimeisten rivien aika. Opettamalla journalismia olen oppi-nut siitä paljon. Olen saanut opettaa monia lahjakkaita kirjoittajia. Näistä kokemuksista suuret kiitokset.

Kohdatkaamme jälleen.

Viimeiset rivit

5

LUKIOLAISETMikä on opiskelijakunnan hallitus ja mitä se oikeasti tekee?Matin Moradi

Lukiossa opiskeleminen voi olla välillä stressaavaa ja hyvin kiireistä, ja siksi kouluviihtyvyydellä on suuri mer-kitys opiskelijoiden opintomenestyk-sen kannalta. Onneksi opiskelijakun-nan hallitus on ottanut tärkeimmäksi prioriteetikseen opiskelijoiden viihty-vyyden.

Hallitus pyrkii takaamaan opiskeli-joille opiskelijaystävällisen ja viihtyisän kouluympäristön esimerkiksi järjestä-mällä erilaisia tapahtumia ja tempauk-sia.

Hallituksen yksi tärkeimmistä teh-tävistä on opiskelijoiden edunvalvon-nasta huolehtiminen. Hallitus puolus-taa ja ajaa opiskelijoiden etua ja toimii myös linkkinä opettajakunnan ja opis-kelijoiden välillä.

Mikä on uutta?Vuosi 2014 on merkityksellinen vuo-si opiskelijoille. Tämän vuoden aikana lukiolaisten opiskeluun tulee kohdis-tumaan suuria muutoksia.

Kunta säästää lukiokoulutuksesta ja jättää Tampereen lukiolaiset varpail-leen jännittämään, sillä monet asiat jäävät opiskelijoille arvailun varaan.

Ei ole selvää tietoa ollaanko esimer-kiksi Hatanpään lukiota lakkauttamas-sa, tullaanko joitain lukioita yhdistä-mään tai suurenevatko ryhmäkoot.

Varmaa on ainakin se, että kursseja tullaan leikkaamaan kurssitarjottimil-ta. Suomen hallitus on kehysriihessään päättänyt nostaa oppivelvollisuusikää seitsemääntoista, mikä merkitsee käy-tännössä sitä, että jokainen yhdeksän-nen luokan taakse jättävä ”löytää” var-masti jatko-opiskelupaikan.

Hallitus on laskenut oppivelvolli-suusiän nostamisen maksavan 15 mil-joonaa vuodessa, mutta monet tahot, kuten Suomen lukiolaisten liitto ja Tampereen pormestarit ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä Suomen hallituk-sen päätökseen.

SLL ei usko 15 miljoonan riittävän kattamaan päätöksestä aiheutuvia kus-tannuksia. Myös opintotukeen tulee muutoksia tämän vuoden lopulla.

Hallituksen tavoitteetSamken opiskelijakunnan hallitus pyr-kii omalta osaltaan vaikuttamaan ja toimimaan tehokkaasti opiskelijoiden eduksi säästöjen ja muutosten myrs-kyssä.

Hallitus pyrkii vaikuttamaan ole-malla aktiivisesti yhteydessä päättä-jiin, Suomen lukiolaisten liittoon ja Suomen lukiolaisten liitto Pirkanmaan piirihallitukseen.

Tiedonvälitystä tehostetaan opis-kelijoiden ja hallituksen välillä, ja ta-voitteena on pitää Samken opiskeli-jat mahdollisimman hyvin ajan tasalla heitä koskevissa asioissa.

Yhtenä tiedonvälityksen paranta-miskeinona hallitus näkee Wilma-tun-nuksen luomisen hallitukselle.

Jos hallitukselle myönnettäisiin omat räätälöidyt tunnukset, hallitus voisi olla suoraan yhteydessä opiskeli-joihin tehokkaasti ilman välikäsiä.

Kirjakirpputori jatkuu, sillä se on keskeinen osa hallituksen toimintaa. Tavoitteena on tehostaa toimintaa jär-jestämällä kirjakirpputoria entistä use-ammin.

Opiskelijat hyötyvät kirjakirppu-torista monin tavoin: oppilaat saavat mahdollisuuden ostaa ja myydä kirjoja edullisesti. Lisäksi kaikki tuotot mene-vät oppilaiden hyväksi esimerkiksi ta-pahtumien muodossa.

Tämän kevään tapahtumia ovat pää-siäisen munajahti ja kevätpäivä.

Vaikuttamisen iloaJokainen Samken opiskelija kuuluu koulun opiskelijakuntaan, ja jokaisen samkelaisen mielipide on hallitukselle arvokas.

Hallituksen kokoukset ovat avoimia jokaiselle kiinnostuneelle. Jos tuntuu, että opiskelijakuntatoiminta voisi olla sinun juttusi, tule ihmeessä mukaan.

Hallitus toivottaa iloista kevättä ja vaikuttamisen iloa!

Opiskelijakunnanhallitus 2013–2014

6

Minne menet lukiokoulutus – ja Samke siinä mukana?

Hannu Suoniemi

Lukiokoulutus on kymmeniä vuo-sia toiminut perusopetuksen ja korkea-koulujen varjossa pidettynä nivelenä. Yhteistyö perusopetuksen ja korkea-koulujen kanssa on ollut vaatimaton-ta opetuksen sisältöjen ja tavoitteiden määrittämisen osalta. Lukion arjen toimintaa on käytän-nössä sivusta johtanut YTL vuosit-tain toistuvine kaksine koekertoineen. Tämä näkyy jokaisen suomalaisen lu-kion opetusjärjestelyissä voimakkaana piilo-ohjauksena.

Virallista johtajan asemaa ei yli-oppilaskoejärjestelmälle ole kuiten-kaan koskaan annettu. Ylioppilasko-keiden tulisi mitata sitä, mitä kouluissa opetussuunnitelmien tavoitteiden mu-kaisesti opetetaan ja opitaan. Arjen oppimistilanteissa ei opetussuunnitel-ma ole aina sille määritetyssä asemassa, vaan tuleva ”iso koe” määrittää usein toiminnan sisällön ja menetelmät.

Muna ohjaa siis kanaa. Opetetaan ja opitaan sitä, mitä mahdollisesti kysy-tään ylioppilaskokeissa. Koetuloksilla ei kovasta panostukses-ta huolimatta ole aina toivottua jat-koarvoa, vaan useat nuoret aloittavat taas uuden kilpailun valmennuskurs-seineen ja valmistautumisineen pääsy-kokeisiin.

Mitä asialle pitäisi tehdä? Entä nuo-ret, jotka jo lukioaikana tietävät, ettei-vät tule hakemaan korkea-asteen opin-toihin?

On selvää, että oppimistulokset on jollakin menetelmällä arvioitava. Pi-täisikö loppuosaamisen arvioitsijoina olla YTL:n sijaan suoraan yliopistot ja korkeakoulut, jos lukion perustehtävä-nä on antaa tiedot, taidot ja valmiudet korkea-asteen opintoihin?

Jos näin olisi, se pakottaisi lukiokou-lutuksen ja korkea-asteen koulutuksen rakentamaan yhteistyössä uudenlai-sen opetussuunnitelman tavoitteineen. Samalla palattaisiin toiminnallisesti

ja tavoitteen osalta alkuperäisen yli-oppilaskokeen juurille (yliopiston si-säänpääsykuulustelu 1800-luvulla).Selviäisikö kansakuntamme ilman YTL-nimistä 160 vuotta vanhaa insti-tuutiota?

Noin puolet ikäluokastamme ja kansastamme käy lukion. Tämä on hyvä muistaa, kun käydään keskus-telua uuden opetussuunnitelman si-sällöistä ja tuntijaosta. Puolet kansas-ta jättää automaattisesti opiskelematta lukion oppimäärän ja oppiaineita. Sil-ti he selviytyvät elämässään ja tärkeissä tehtävissään.

Tavoite mahdollisimman laajasta yleissivistyksestä lukion päättövaihees-sa on hieno. Sitä on käytetty peruste-luna nykyiselle tuntijaolle, ja siihen on vedottu useissa uutta tuntijakoa koske-vissa kannanotoissa, mutta toteutuuko tuo laaja yleissivistys enää lukiossa täl-lä hetkellä?

Ei toteudu. Nykyopiskelija valitsee itseään kiinnostavat ja itseään hyö-dyttävät kurssit ja keskittyy vain ha-luamiinsa aineisiin aina kun se on mahdollista. Ylioppilastutkintoon si-sältyvät ehdot määrittävät nuoren va-linnat.

Saadaanko laaja yleissivistys to-teutumaan uudessa opetussuunnitel-massa ja tuntijaossa?

Saadaan näennäisesti, jos lisätään pakollisten kurssien määrää ja vähen-netään valinnaisuutta. Pitäisikö samal-la miettiä vakavissaan paluuta lukion linjajakoihin? Silloin valitulla opin-tolinjalla lähes kaikki olisi pakollista opiskelua, ja samalla palattaisiin käy-tännössä luokalliseen lukioon.

Haluttaisiinko Suomessa vaihteeksi siirtyä ”retrolukioon”? En usko.

Lukion normaali suoritusaika on tällä hetkellä noin 2,5 vuotta, kun las-ketaan varsinainen opetusaika. Jos lu-kiossa opetettaisiin kaikki ne asiat, joi-ta eri intressiryhmät ovat sinne vuosien varrella esittäneet, kestäisi lukio vähin-

tään viisi vuotta. Silti jäisi paljon hyö-dyllisiä asioita opettamatta ja vielä pal-jon enemmän oppimatta.

Olisiko aika ajatella, että lukio-koulutuksen on siirryttävä 2000-lu-vulle? Paluuta menneeseen ei ole. Globaali, nopeasti muuttuva tekno-logiamaailma ei arvosta enää samoja ominaisuuksia kuin vielä esimerkiksi 20 vuotta sitten, jolloin lukion tunti-jako jo oli nykyisen kaltainen. Lukio ei muuta maailmaa, mutta lukion tu-lisi muuttua maailman mukana, oli-vatpa sitten muutokset yksilön ar-vomaailman näkökulmasta hyviä tai huonoja, toivottuja tai ei-toivottuja. Jos me emme ole mukana muutok-sessa, jotkut toiset tekevät muutokset puolestamme.

On tärkeää, että kaikki osapuolet tulevat muutostilanteessa kuulluiksi. Kaikki eivät voi kuitenkaan saada tah-toaan ja ehdotuksiaan läpi. Lopullisen vastuun lukiokoulutuksesta kantaa yh-teiskunta eli me kaikki.

Käytännössä poliittiset luottamus-miehet tekevät lopulliset ratkaisut ni-missämme heille lähiaikoina annet-tavan päätösmandaatin perusteella. Mitkä tahot ovat saaneet kulissien ta-kaisessa ja julkisessa lobbauksessa kes-keiset poliitikot vakuuttuneiksi oman kantansa paremmuudesta? Pitäisikö vielä kuitenkin kuunnella enemmän pääroolin esittäjien toivei-ta eli opiskelijoita? Uskon, että esimer-kiksi monella Sammon keskuslukion opiskelijalla olisi annettavanaan pää-töksenteon pohjaksi tarpeellisia käy-täntöön perustuvia toiveita ja ehdotuk-sia. Tervetuloa siis Samkeen poliitikot, jos tietoa ja kokemusta kaipaatte!

Toivon, että riittävää viisautta löy-tyy tulevissa päätöksissä ja että Sammon keskuslukio voi jatkaa arvokasta sivis-tystyötään kymmeniä vuosia eteenpäin.

Toivotan teille kaikille menestystä tu-levissa oppimisen haasteissa.

Vanha lähtee, Samke jää.

REHTORILTA

7

PENKKARIT

8

Onko puhelin kasvanut kiinni käteen?Oona Rönkkä

Viime vuosina sosiaalinen media on vienyt yhä enemmän aikaa muilta tekemisiltä. Kun istutaan ruokapöy-tään, perheen lapset alkaavat näprätä kännykkää syödessään, ja bussipysäkil-lä selataan kärsimättömänä puhelinta ja tarkistetaan, kuinka kaukana bussi vielä on.

Kun lautanen kouluruokailussa tyh-jenee, kännykkä ilmestyy käteen ja keskustelu taukoaa. Kaverukset viet-tävät iltaa keskenään, mutta istuvatkin sohvalla vieretysten selaillen puhelinta.

Sosiaalisen median korostuminen on tehnyt ihmisistä paitsi laiskoja so-siaalisissa tilanteissa, myös vähentänyt aikaa, jota yleensä vietetään ystävien tai perheenjäsenten seurassa.

Jos vaivautuu kiinnittämään huo-miota, näkee ympärillä olevien ihmis-ten uppoutuvan omiin luureihinsa ja unohtavan vieressä istuvat keskustelu-kumppanit.

Koska yhteyttä kavereihin voi pitää myös tietokoneen ja puhelimen välityksellä, ei ole enää niin tarpeellista viettää aikaa kavereiden kanssa saadak-seen tietää heidän kuulumisensa, ne kun näkee facebookista tai twitteristä.

Jos olo on yksinäinen tai jokin pai-naa mieltä, ei tarvitse lähteä käymään kaverilla, vaan voi pistää viestiä pika-viestipalvelu WhatsApissa ja purkaa murheet ystäville.

Voiko sosiaalinen media kuitenkaan korvata varsinaisen sosiaalisen kans-sakäymisen? Riittääkö lohdutukseksi viesti, jossa sanotaan ’’Voi kuinka kur-jaa’’, ja laitetaan perään muutama su-rumielinen hymiö?

Amerikkalaistutkimuksen mu-kaan 91% amerikkalaisista aikuisista omistaa puhelimen. Heistä 60% käyt-tää puhelimellaan nettiselaimia, ja jopa puolet lataa puhelimeensa sovelluksia.

Toisen amerikkalaistutkimuksen mukaan monien mielestä on hyväk-syttävää esimerkiksi vastata puheluun

ruokapöydässä oltaessa. Tosin saman tutkimuksen mukaan treffeillä ollessa on epäkohteliasta vastata henkilökoh-taiseen puheluun. Parhaaksi ratkaisuk-si nähtiin laittaa puhelin kiinni tärke-än tapahtuman ajaksi.

Erityisesti nuoret ovat tottu-neet siihen, että netti toimii nopeas-ti. Jos näin ei ole, seuraa korviavihlo-va kiroustulva, jossa morkataan kaikki mahdollinen operaattorista puhelimen valmistajaan. Ihmisistä on tullut kovin kärsimättömiä, ja asenne ’’kaikki tänne mulle heti nyt’’, on kovin yleinen.

LUKIOLAISETKorvaako sosiaalinen media ystävien tapaamisen?

9

WANHAT

10

NUORET””Leukemia lähensi perhettämme”Kiira Korhonen

”Äiti sano, että puhutaan illalla. Sit kun me mentiin sairaalaan niin se ker-to että Mikolla on leukemia” Jonna, 17, on tamperelainen tyt-

tö. Jonna on sosiaalinen ja puhelias ja vitsailee jatkuvasti. Yksi asia vetää Jonnankin vakavaksi: Jonnan 15-vuo-tiaalla veljellä todettiin leukemia mar-raskuussa 2013. Jonnan vanhemmat ovat eronneet, mutta perheeseen kuu-luu viisi lasta. Jonnalla on kaksi isosis-koa ja kaksi pikkuveljeä.Mikko rakastaa jalkapalloa ja on

muutenkin urheilullinen. Sairastumi-sen jälkeen Mikko on kuitenkin jou-tunut luopumaan jalkapalloharras-tuksesta. Mikko on Jonnan tavoin sosiaalinen, ja hänellä onkin paljon ys-täviä koulussa. ”Sellainen torvelo ku määki”, Jonna kuvailee pikkuveljeään.

Yhtenä päivänä Mikolta alkoi vuotamaan verta nenästä. Kun vuotoa ei saatu millään tyrehtymään, vietiin poika ensiapuun. Mikolle annettiin paperituppo ja lähetettiin kotiin. Parin päivän päästä Mikolla oli niin pahat li-haskivut, ettei hän pystynyt edes käve-lemään. Hänet vietiin taas Acutaan.

Tällä kertaa Mikko sai särkylääkettä ja palasi kotiin. Parin päivän kuluttua nenäverenvuoto alkoi taas. Acutassa

Mikolta otettiin luuydinnäyte, ja kun selvisi että hänellä on leukemia, hän jäi sairaalaan.

Kuukauden kuluttua Mikko pääsi kotiin. Pari viikkoa meni hyvin, mutta jouluna Mikolle nousi kuume, ja per-he vietti joulun sairaalassa.

Mikko oli sairaalassa viikon ja pääsi taas kotiin. Hetken Mikko voi jo pa-remmin, mutta helmikuun puolessa välissä hän joutui teho-osastolle hai-matulehduksen takia. Mikolle harkit-tiin jo elinsiirtoa, kun maksakin uhka-si pettää. Mikon tilaa on huonontanut myös nenämahaletku, joka on tehnyt reiän suolistoon. Tällä hetkellä Mikko on lasten teho-osastolla.

”Aluksi Mikko ei edes tiennyt, mitä se tarkoittaa”, Jonna kertoo. Mikko oli alussa todella positiivinen ja uskoi se-lättävänsä syövän helposti.

Vastoinkäymisten jälkeen Mikos-sa on kuitenkin havaittu masentunei-suutta, eikä Mikko jaksa aina edes ju-tella. ”Välillä tuntuu, että Mikkokin haluaa että menen pois”, Jonna kertoo alakuloisena.

Jonnaa kaikki tämä on vahvista-nut, vaikka pikkuveli onkin koko ajan mielessä. ”Kyllä mä nyt otan asiat pal-jon vakavammin ja osaan olla kiitolli-nen pikkujutuista, mutta ei se muuten oikeastaan oo mun elämänasennet-

ta muuttanut, yolo”, Jonna naurahtaa perään.

Vaikka vanhemmat ovat eronneet, osaavat he hoitaa etenkin Mikkoa kos-kevat asiat hyvin. He ovat olleet enem-män pois kotoa, ja muut lapset ovat jääneet hiukan vähemmälle huomiolle. Kuitenkin Jonna kokee perheen lähen-tyneen. He pystyvät keskustelemaan vaikeistakin asioista avoimemmin.

Sairaalasta on tarjottu läheisil-le psykologia tueksi. Äiti ja sisko ovat ottaneet apua vastaan, ja Jonna kokee sen auttaneen erityisesti äitiään. Jonna käsittelee asiaa itse mielessään, mutta puhuu asiasta myös avoimesti muille.

Vaikeinta on jättää Mikko yksin sai-raalaan, vaikka myös hänen poissa-olonsa kotoa vaivaa Jonnaa. Mikkoa Jonna tukee käymällä sairaalassa jutte-lemassa ja olemalla läsnä. ”Mikko aina tykkää kun kerron sille mun unista. Ne on sen mielestä niin tyhmiä,” Jon-na naurahtaa.

Mikolla kävi kotiopettaja kerran vii-kossa, mutta nyt kun hänen tilansa on huonontunut, ei opettajakaan ole käynyt. Mikon täytyy tehdä joka ai-neen kokeet, jotta pääsee peruskoulus-ta tänä keväänä ikätoveriensa tavoin. Mikko aikoo hakea catering-alalle, mutta ei luultavasti pääse aloittamaan koulua vielä syksyllä.

KUVA: PAULIINA BALTZAR

11

”Tulin vaihtoon tänne, koska isoisoisäni oli kotoisin Suomesta, sen takia meillä on aina ollut ulkosauna kotona. Nimeni, Mak, tulee isoisältä-ni, hänen nimensä oli Eino Mäki.

Vaihto on ollut suurimmilta osin sellainen kuin toivoin: odotin upeaa vuotta, jolloin voisin oppia monia uu-sia asioita ja tavata uusia ihmisiä.

Tiesin Suomesta ennen tänne tuloa-ni joitain asioita juurieni takia; kuten saunan, hiihdon, kuinka ujoja ihmiset ovat ja että ilmasto on suunnilleen sa-manlainen kuin USA:ssa.

Suomi on osoittanut minulle, että silloin tällöin on ok olla hetken hil-jaa. Voit tehdä juuri niin kuin haluat, eikä aina tarvitse seurata sitä, millaisia kaikki muut ovat.

Kaipaan eniten kotimaastani hal-paa ruokaa ja autolla ajamista. Ajami-sessa saa paljon vapautta. Voisin teh-dä paljon enemmän asioita, jos voisin ajaa myös täällä.

Ihmiset ovat kuitenkin suurin ero-avaisuus Suomen ja USA:n välillä. Suomessa ihmiset ovat hiljaisempia ja varautuneempia. Amerikassa taas on monipuolisempia ja ulospäin suun-tautuneempia ihmisiä.

Parasta on ollut perinteinen suoma-lainen kokemukseni: lumihangessa is-tuminen saunan jälkeen. Muita mie-leenpainuvia kokemuksia ovat olleet muiden vaihtopiskelijoiden tapaami-set ympäri Suomea.

Olen maistanut lähes kaikkia pe-rinneruokia, ja pidän kaikista muis-ta paitsi salmiakista. Karjalanpiirakat ovat suosikkejani.

Sophia Höchstädter, 18, Saksa

Sakura Itawa, 16, Japani

Mak Phipps, 17, USA

Pauliina Baltzar

VAIHTARITIsäntäperheeni on ollut mahta-va! On uskomatonta, että he päästä-vät minut heidän taloonsa elämään perheenjäsenenä useiksi kuukauksik-si. He ovat tehneet kaikkensa auttaak-seen minua ja tehdäkseen oloni kotoi-saksi.

Vaihdon jälkeen tulen kaipaamaan upeita ihmisiä, jotka olen tavannut, sekä sitä kuinka tavallisia saunat ovat.

Haluaisin todella palata Suomeen joskus tulevaisuudessa. Täällä on mo-nia paikkoja, joihin suunnittelen mat-kustavani.”

”Tulin Suomeen vaihto-oppilaaksi, koska ajattelin, että voin kokea täällä erilaisen kulttuurin. Tiesin Suomes-ta vain muutaman asian ennen vaih-toa: joulupukin, muumit, revontulet, talvi on kylmä ja suomalaiset ovat tosi ujoja.

Harrastan lukemista, mutta se on ollut vaikeaa Suomessa, sillä olen jou-tunut lukemaan suomeksi tai englan-niksi.

Kaipaan Japanista lemmikkiäni, perhettäni ja ystäviäni. Japanilaista ruokaa en kaipaa.

Olen maistanut Suomessa ol-lessani salmiakkia, mämmiä ja mus-taamakkaraa, mutta en pidä sellaisista ruoista. Rakastan kuitenkin karjalan-piirakoita ja ruisleipää, tulen kaipaa-maan niitä, sillä Japanissa meiltä ei sel-laisia löydy.

Hyviä kokemuksia on ollut monia, mutta parasta oli, kun näin revontu-let. Tulen kaipaamaan Suomesta ystä-viäni, kylmää talvea ja kaikista eniten saunaa.

Suunnittelen jo palaavani takaisin.Haluan tulla tänne perheeni ja ystä-vieni kanssa, jotta voin esitellä heille Suomen!”

”Halusin ensin vaihtoon Rans-kaan tai edes johonkin maahan, jossa puhutaan ranskaa, mutta kun sain il-moituksen, että lähden Suomeen, olin todella innoissani. Nyt olen todel-la onnellinen, että pääsin tänne vaih-toon.

Tiesin ennen vaihtoa, että suomi on vaikea kieli, täällä ei ole paljoa ihmisiä ja Suomessa on hyvä koulujärjestelmä. Tiesin myös, että Suomessa on met-sää, metsää, järviä, metsää...

Olen maistanut salmiakkia, mäm-miä, mustaamakkaraa, ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakka maistuu todella hyvältä! Voisin syödä niitä joka päivä.

En ajatellut tullessani Suomeen, että voin oppia niin paljon itsestäni. Aloitin soittamaan kitaraa Suomes-sa, mutta olen pystynyt harrastamaan muitakin harrastuksiani täällä.

Olen saanut kokeilla paljon uusia asioita, kuten tanssimista. Hyviä ko-kemuksia on paljon, mutta paras on ehkä ollut matka Lappiin koulumme kanssa syyskuussa.

Suurimmat erot Saksan ja Suomen välillä ovat kieli ja lämpötila. Suomi ei ole huonompi tai parempi, vain erilai-nen.

Vaihdon jälkeen tulen kaipaamaan karjalanpiirakoita, saunaa, koulua, opettajia ja kahta isäntäperhettäni. Aion tulla Suomeen vielä takaisin, ai-nakin lomaksi.”

Haastattelut on alun perin toteutettu englanniksi.

12

HUPI

KUVA

T

KUVA: MIKKE PALVANEN

13

13A

13D

13C

13B

HUPI

KUVA

T

14

13E

13F

13G

13H

15

13I

13J

12A

12B

16

12C

12E

12F

12D

17

12I

12H

12J

12G

18

11A

11B

11C

11D

19

11F

11H

11E

11G

20

11I

11J

10Y1

10Y2

21

Thor: The Dark WorldMeri-Pilvi Karri

Lokakuun viimeisenä päivänä Suomessa ensi-iltansa saanut Thor: The Dark World, lyhyemmin ja yti-mekkäämmin Thor 2, kertoo jo kol-matta kertaa valkokankaalla mainitun ukkosenjumalan seikkailuista. Ennen tätä Thor nähtiin toukokuussa 2012 rantautuneessa The Avengers -eloku-vassa ja sitä ennen nimikkoelokuvas-saan Thor (2009).

Thor 2 kertoo muinaisesta tummi-en haltijoiden rodun johtajasta, Male-kithista, joka herää unesta monen sa-dan vuoden levon jälkeen, kun Thorin isoisä Bor sai riistettyä Malekithilta tä-män voittamattomuuden lähteen, Ae-therin.

Aetheria ei voitu tuhota, joten sen sijaan se upotettiin niin syvälle maan uumeniin, ettei sitä kenenkään kos-kaan pitäisi löytää.

Jos aikaisempia elokuvia ei ole nähnyt, tulee katsojalle yllätyksenä, että elokuvassa ei seikkailla ainoastaan maagisessa jumalten kotipaikassa As-gårdissa tai tummien haltijoiden pla-neetalla Vanaheimissä.

Ratkaiseva osa juonesta tapahtuu Maassa, josta jumalat käyttävät nimeä Midgard. Maassa Thorin aikaisempi romanssi, tavallinen ihminen ja astro-fyysikko Jane Foster, joutuu yllättäen tummien voimien kanssa tekemisiin, kun hän imeytyy maailmojen välisen aukon kautta Vanaheimiin, suoraan sinne, mihin Aether on haudattu.

Ihmisen luonnollista uteliasta luon-toa ilmentäen Jane yrittää koskettaa Aetheria, minkä seurauksena se imey-tyy häneen.

Marvelin elokuville tyypilliset silmiähivelevät erikoistehosteet hyö-dynnetään loppuun saakka eikä mis-sään kohdassa unohda katsovansa fantasiaelokuvaa. Juoni nivoutuu ne-rokkaasti yhteen ei-niin-nerokkaan Malekithin surkeasta maailmanvalloi-tusstrategiasta huolimatta.

Elokuvassa huomattavan roolin saa myös Thorin veli Loki, jonka Thor ha-kee vankilasta auttamaan itseään. Vel-jekset selvittelevät välejään tasaisin väliajoin elokuvan varrella, eikä kum-mankaan luonne jää epäselväksi.

The Avengers -elokuvasta poike-ten katsojille tarjottiin vähän yli kah-den tunnin sijasta vain alle kaksi tun-

tia viihdettä, minkä vuoksi tuntui, että elokuva sujahti silmien ohi ennen kuin sitä ehti kunnolla tajutakaan.

Kävin ensi-illan lisäksi katsomassa elokuvan toisen kerran, joten pystyin kiinnittämään huomiota yksityiskoh-tiin, joita Marvelin elokuvissa riittää.

Vaikka surullisiakin kohtia elokuval-la on tarjottavanaan, eivät katsojat jou-du tihrustamaan kyyneliä koko aikaa, sillä huumoria on ripoteltu sinne tän-ne sopivasti. Joissain kohdissa yleisön räjähtäessä nauruun tuntuu, että jopa komediat jäävät kakkosiksi Thor 2:n tilannehuumorin ja Lokin piiloivailun ansiosta.

Elokuva eteni sujuvaa tahtia, vaikka joissain kohdissa jutustelu saat-toi hetken verran tuntua hieman hi-taalta. Juoni selkiytyi koko elokuvan ajan, ja jollei ensi minuuteista asti ollut silmät tiukasti kiinni valkokankaassa, jotain oleellista saattoi jäädä huomiot-ta ja koko juoni tuntua ihan pöhköltä.

Loppuhuipennukseksi katsojille tar-joiltiin yllätys, joka sai kaikki päästä-mään syvän yllätyksen huokaisun il-moille. Ja ei kun taas vuoden verran odottelua, että saadaan tietää, miten tarina jatkuu tästä tapahtumasta.

Tuuli nouseeOhjaus: Hayao Miyazaki

Nina Karhunen

Tuuli nousee on tunnetun japani-laisen animaation mestarin Hayao Miyazakin viimeisin elokuva. Tarina pohjautuu vuonna 1937 julkaistuun novelliin ja Miyazakin sen pohjalta luomaan mangaan.

Nimensä elokuva on saanut Paul Va-leryn runon säkeestä ”Tuuli nousee, täytyy uskaltaa elää”.

Tuuli nousee kertoo tarinan Mitsu-bishi-koneiden suunnittelijasta Jiro Horikoshista. Jo pikkupoikana hän unelmoi lentämisestä, mutta joutui hautaamaan haaveensa huonon näön takia.

Aikuisena Jiro kuitenkin pääsee työs-kentelemään lentokoneinsinöörinä ja löytää siinä samassa rakkauden. Kuten tosielämässä, myös tässä elokuvassa on vaikeuksia matkan varrella. Koneet ei-vät kestä suunnitelmien mukaisesti, ja uusia ideoita haetaan Saksasta asti.

Jotain hyvää matkustamisesta kui-tenkin seuraa: Jiro tapaa Naokon. He rakastuvat toisiinsa, mutta onnea var-jostaa Naokon sairaus.

Kuten monessa muussakin Miy-azakin elokuvassa, tässäkin on näkyvil-lä hänen intohimonsa lentämiseen ja yläilmoihin. Osa tapahtumista on Ji-ron unimaailmassa, missä mikä vain on mahdollista.

Tuttu näky Miyazakin elokuvissa on myös sota ja tulenliekit. Elokuvassa ol-laan sekä kauniissa luontomaisemissa että karuissa järistyksen tuhoissa.

Vaikka elokuva on animaatio, se on ennemmin suunnattu aikuisille kuin lapsille. Elokuva olisi voitu to-teuttaa oikeilla näyttelijöillä, mutta kerronnan tapana animaatio on kau-niimpi ja kiehtovampi. Miyazakin elokuvista Tuuli nousee on realistisin. Ainoat todellisuudesta poikkeavat ta-pahtumat ovat Jiron unissa.

Paikoittain juoni tuntui laahaaval-ta, mutta kokonaisuutena elokuva oli kiinnostava kuvaus unelmista ja mene-tyksistä.

ELOKUVA-ARVIOT

Ohjaus: Alan Taylor

22

Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesänKiira Korhonen

Ken Keseyn romaani Yksi lensi yli käenpesän on mielenkiintoinen kuva-us elämästä mielisairaalassa. Kirjassa käydään jatkuvaa valtataistelua poti-laiden ja hoitajien välillä.

Potilaista suurin ja kapinallisin on tulokas, McMurphy, joka joutuu osas-tolle jatkuvien pahoinpitelyiden ja ala-ikäisen kanssa makaamisen vuoksi.

Hoitajia tässä taistelussa edustaa nei-ti Ratched, eli Iso Hoitaja.

McMurphy vastustaa hoitajia ra-justi ja saa muutkin osaston potilaat mukaan. Kirjassa solmitaan uskomat-tomia ystävyyssuhteita ja juonitellaan hoitajien selän takana.

McMurphy on kirjassa hallitseva ja mielenkiintoinen hahmo. Hän ei vai-kuta mielisairaalta, vaan enemmänkin

sisukkaalta ja itsepäiseltä tyypiltä, joka nauttii reunalla elämisestä.

Iso Hoitaja taas on kylmä ja tuntee-ton: säännöistä ei voi joustaa tippaa-kaan ja potilaiden tunteet pyritään tu-kahduttamaan.

Jos kirjaa vertaa teoksen pohjalta tehtyyn elokuvaan, on kirja huomat-tavasti elävämpi teos. Lisäksi kirja on kerrottu puoli-intiaanin eli Päällikön näkökulmasta.

Elokuvassa Päällikkö on vain sivu-hahmo, jonka ajatuksiin ei paneuduta tarkemmin. Päällikkö sairastaa skitso-freniaa, joten hänen kulmastaan ker-rottuna teos saa mitä mielenkiintoi-simpia sävyjä.

Ei kirja kuitenkaan pelkkää ruu-suilla tanssimista ollut. Joitakin kohtia olisin jättänyt pois, sillä ne eivät tuke-neet varsinaista tarinaa.

Välillä myös kertoja ärsytti, kun hän epäili kaikkea. Päällikkö nimittäin us-koi omaan salaliittoteoriaansa.

Kirjassa oli paljon hyvää, mutta vä-lillä se poikkesi aiheesta, mikä teki siitä hieman sekavan.

Yksi lensi yli käenpesän kuvastaa hyvin sen ajan yhteiskuntaa ongelmi-neen. Hoitajat kuvaavat ajan johtajia ja potilaat kansalaisia.

Kirjassa käsitellään myös rotusortoa ja lobotomiaa, joka kiellettiin kirjan julkaisemisen aikoihin.

Kesey sai kirjaan inspiraation työs-kennellessään mielisairaalassa yövalvo-jana. Hän osallistui myös koehenkilö-nä LSD-tutkimukseen, ja lisäksi hänet tuomittiin marijuanan käytöstä.

Keseyllä on siis kokemusta ”molem-milta puolilta”, ja siltä kirja vaikuttaa-kin.

Vasemmalla Neele Koskisen, Silja Salomaan ja Viivi Altosen sekä oikealla Anniina Juvosen ja Satu Selinin runot ÄI12-kurssilta.

KIRJA-ARVIOT

23

Albert Camus: SivullinenAino Manninen

Ranskalaisen Albert Camus’n esikoisteos Sivullinen (1942) on ker-tomus nuoresta Mersaultista, joka me-nettää äitinsä ja päätyy myöhemmin tekemään murhan.

Tarinan lopussa Mersault tuomitaan murhasta teloitettavaksi kyseenalaisin perustein; nuorta miestä pidetään sy-dämettömän kylmänä vedoten siihen, kuinka hän ei ole ollut järkyttynyt äi-tinsä kuolemasta.

Mersault ei myöskään kerro tunte-vansa syyllisyyttä tekemästään mur-hasta, mikä ärsyttää syyttäjiä. Sivul-linen antaa lukijalle mahdollisuuden puntaroida sitä, tapahtuuko tuomios-sa oikeus vai vääryys.

Sivullisessa keskeistä on eksis-tentialismin – eli filosofisen aatteen, jonka mukaan ihminen on vapaa vaikuttamaan elämäänsä – käsittely.

Eksistentialismin mu-kaan mitään elämässä ei ole ennalta määrätty, tär-keää on ihmisen koke-mus yksilöllisestä olemas-saolosta.

Tämä aate johtaa kirjas-sa esiintyvään sivullisuu-teen: omassa maailmas-saan elävä, toimimaton sivustakatsoja Mersault tarkkailee muita silti ke-tään tuomitsematta. Esi-merkiksi hänen ystävänsä Raymond pahoinpitelee vaimoaan, mistä Mersault ei kuitenkaan välitä.

Teoksen keskeisiä tee-moja ovatkin rakkauden-puutteen ja kuoleman ohella tietynlainen välin-pitämättömyys arkea ja elämää kohtaan.

Päähenkilön persoo-nallisuuden voi käsittää monin eri tavoin: yhdes-tä jopa apaattiselta ja ma-sentavalta vaikuttava nuo-ri mies on toisen sankari;

omalaatuiseen päätöksentekoon kyke-nevä ajattelija.

Itse pidän Mersaultia ehdottomas-ti nimenomaan järkevänä, itsenäisenä miehenä. Hänen tapansa olla hätkäh-tämättä suuristakaan asioista on kieh-tova, eikä hänen kyynisyytensä ärsytä tai kummastuta – päinvastoin se vie mukanaan ja tuo tekstiin omanlais-taan väriä.

Mersault on äärimmäisen passiivi-nen kaikessa toiminnassaan, mutta sil-ti hyvin persoonallinen.

Hän esimerkiksi suostuu menemään naimisiin sivuhenkilö Marien kans-sa ehkä turhankin huoletta: ”–jos hän

sitä tahtoi”, nuori mies ajattelee Mari-en kosittua häntä.

Mersaultin mielipiteet muista ih-misistä jäävät usein hyvinkin pinnalli-siksi kenties hänen kyynisyytensä ta-kia.

Hän arvostelee muun muassa vai-moaan häikäilemättömän suorasti: ”Hänellä oli hattu päässään ja hän oli kaunis. Mutta pidin hänestä enemmän hänen ollessaan hiukset vapaina.”

Myös pahuuden ja hyvyyden kysy-myksiä voisi pompotella kirjan paris-sa pitkään. Onko Mersault ihmisenä paha, koska hän ei tunne syyllisyyttä murhaamisesta eikä ole surullinen äi-tinsä kuolemasta?

Jos taas Mersault on hyvä ihminen, muuttuuko hän pahaksi murhan ta-pahduttua? Tunteettomuutta ei ole välttämättä se, ettei tunne syyllisyyttä,

mutta se, että nai toisen ihmisen miellyttääkseen tätä, on jo vähintäänkin kylmää.

Kuitenkaan mieleltään kylmää ja kyynistä ihmis-tä ei voi pitää pahana vain hänen luonteensa takia, mitä Mersaultin syyttäjät eivät ehkä ymmärrä.

Sivullista lukiessa he-rää väkisinkin kysymys: miksi päähenkilö käyttäy-tyy näin? Onko hän huo-non lapsuuden kokenut, masentunut, psykopaatti tai muuten sosiaalisesti ra-joittunut?

Tämän jälkeen mietin, miksi mietin tällaista. Ei-vät Mersaultin luonteen-piirteet välttämättä viittaa persoonallisuushäiriöön, vaan nimenomaan siihen, kuinka erilaisia ihmisiä on olemassa.

Sivullinen kertoo suo-rasti ja selkeästi yksilölli-syydestä, joka on osalle ih-misistä hyvin vaikea käsite

– vielä nykypäivänäkin.

KIRJA-ARVIOT

Pauliina Baltzarin ja Meri Lehtisen runo ÄI12-kurssilta.

” Tunteako vai ei – siinä pulma

24

LUKIOLAISETKoiraterapia auttaa todistetustiOona Rönkkä

Münsterinseisoja Indi ei ole var-sinainen terapiakoira, mutta sen tyy-ni olemus rauhoittaa potilasta. Olo tuntuu paljon paremmalta, kun koi-ra huokaisee syvään, laskee lämpimän päänsä reidelle ja katsoo luottavaises-ti silmiin.

Indi on paikalla, jos tällä psykologil-la käyvä asiakas niin toivoo.

Syy koiran rauhoittavaan vaiku-tukseen löytyy tieteestä. Esimerkiksi katsekontakti ja koiran silittely saavat aikaan oksitosiinin eritystä sekä koiral-la että ihmisellä.

Tutkimuksissa on todettu, että oksi-tosiini lievittää pelkoa ja ahdistusta. Se myös vahvistaa luottamuksen tunnet-ta. Muun muassa näistä syystä koirat ovat mainioita terapeutteja.

Varsinaiset terapiakoirat ja hei-dän omistajansa ovat käyneet läpi tes-tit ja koulutukset, ennen kuin heidät on hyväksytty mukaan terapiakoiratoi-mintaan.

Koirat käyvät vierailemassa esimer-kiksi vanhainkodeissa ja nuorisoko-deissa. Terapiakoiratoiminta on vapaa-ehtoistyötä, mutta ei kevyttä sellaista. Se vaatii paljon aikaa ja energiaa, eikä hommaan tule ryhtyä hetken mielijoh-teesta.

Suomessa terapiakoiratoimintaa tar-joaa esimerkiksi SATHY ry.

Jos haluaa olla avuksi koiransa kanssa, vaihtoehtoja löytyy. Harras-tusmaisempi vaihtoehto terapiakoi-ratoiminnalle on Kennelliiton kaveri-koiratoiminta.

Münsterinseisoja Indistä tulisi hyvä terapiakoira rauhallisuutensa ansiosta.

Liikunnan lukiodiplomi

Ek Eino Grönlund Reetta

Kuvataiteen lukiodiplomi

Kortelahti Vilma Willgren Veera

Median lukiodiplomi

Blom Johannes Hautasuo Henna Härkönen Anni Kalvi Taru Lahtinen Taneli Mattila Meri Meriluoto Tytti Nurmio Akseli Palomäki Saara

Lukiodiplomit

Vilma Kortelahden kuvataidediplomityö.

25

LUKIOLAISET#eatclean #workout #nevergiveupAino Manninen

Monet ovat toivoneet kauneusihanteen muuttuvan niin, että terveydestä ja hyvinvoinnista tulisi trendi. Tämä trendinvaihdos on tapahtunut ja se tuntuu lisäävän ulkonä-köpaineita entisestään etenkin nuorten keskuudessa.

Sosiaalinen media pursuaa motivoivia kuvia lihak-sikkaista naisista ja miehistä sekä heidän ruokavinkeistään ja -kuvistaan. Erityisesti kuvapalvelu Instagram toimii mo-nelle päivittäisenä inspiraation lähteenä.

Instagram on täynnä fitnesshenkisiä profiileja, joihin li-sätään päivittäin lukuisia kuvia timmeistä, ruskettuneista naisista ja harteikkaista, lihaksikkaista miehistä. Kuvat on usein höystetty kuvateksteillä, jotka kertovat, kuinka ter-veellinen ruokavalio ja liikunta ovat itsestäänselvyys ja help-po juttu kelle tahansa.

Tämä luo eräänlaisen helppouden illuusion antaen käsi-tyksen, että saadakseen unelmiensa vartalon ei tarvitse teh-dä oikeastaan mitään erikoista.

On totta, että ollakseen terve ei tarvitse nähdä suurta vaivaa, mutta näyttääkseen bikinifitnessin harrastajalta – joiden kuvat hyvin usein liittyvät näihin inspiroiviin teks-teihin – on omistettava koko arkensa kuntosalille ja ruoka-valiolle.

Viimeisimpien vuosien aikana fitnessurheilu on kas-vattanut suosiotaan huimasti, mikä näkyy mm. fitnesskiso-jen osallistujamäärissä.

Erityisesti nuoret naiset ovat alkaneet harrastaa entistä enemmän bikinifitnessiä, johon kuuluu lihasten muotojen korostaminen muun muassa lihaskuntoharjoittelulla ja erit-täin matalaa rasvaprosenttia ylläpitämällä.

Monet bikinifitnessin harrastajat pitävät blogeja, joissa he kertovat treeneistään, tavoitteistaan ja syömisistään.

Useat näistä fitnessbloggaajista kertovat bloggaavansa motivoidakseen lukijoitaan, kun taas osa myöntää, että elä-mäntapojen julkituominen motivoi heitä itseään ja taval-laan pakottaa heidät pitämään kiinni tavoitteistaan.

Niin bikinifitnessiin kuin useimpiin muihinkin harras-tuksiin kuuluu se, että kun yksi tavoite on saavutettu, täh-dätään toiseen. Tällainen tavoitteellisuus muuttuu kuiten-kin helposti pakkomielteiseksi, eikä kroppaansa voi olla ehkä ikinä tyytyväinen.

Koen uuden kauneusihanteen vaaralliseksi, koska sitä tyrkytetään niin paljon, niin monessa paikassa. Pelkkä terveellisyys ei enää riitä, vaaditaan enemmän.

Inspiroivat tekstit kirjoitetaan imperatiivissa, aivan kuin jokaisen tulisi siirtyä kuntosalille ja liittyä ”fitfamilyyn”, osaksi himotreenaajien perhettä, sekä ”vaihtaa korkka-rit Nikeihin”, lopettaa juhliminen ja ottaa itseään niskas-ta kiinni.

Pelottavaa on, että osaksi trendiä on muodostunut itsel-leen valehtelu. Lihaskuntoharjoittelua harrastetaan 20 tun-tia viikossa ja joka ikinen ateria punnitaan grammantarkasti muka vain sen takia, että se on kivaa.

Hehkutetaan, että ei tee edes mieli mitään herkkuja, kun hyvinvointi on niin ihanaa, mutta sitten kerran kuussa koittavana herkkupäivänä lisäillään innoissaan kuvia jääte-löpurkista ja kirjoitetaan, kuinka ihanaa on herkutella.

Terveystrendin mukana lisääntyvä ortoreksia ei ole sen parempi sairaus kuin anoreksiakaan. Toivottavasti tämän-hetkinen kauneusihanne markkinoidaan niin puhki, ettei se pääse kehittymään enää pidemmälle.

KUVA: ELLA ANNALA

26

”Hain ihan läpällä ja tässä ollaan.”Aleksandra Kunnas

Sammon keskuslukion viestin-tälinjalainen Ville Rossi, 18, näytte-lee Roni Sireniä Ylen draamasarjassa Uusi päivä. Villen ensiesiintyminen televisiossa nähtiin joulukuussa 2013, kun hänen hahmonsa, Roni, ilmes-tyi varoittamatta sarjan hahmon, Tero Kuuslan (Lari Halme), oven taakse ja ilmoitti olevansa tämän poika.

Uunituoreen TV-tähden työpäi-vät koostuvat pääasiassa roolivaattei-den vaihdosta ja maskista, jossa ”naa-maan tökitään kaikenlaisia tököttejä”, ja sen jälkeen kuvauksista, jotka kestä-vät noin puoli tuntia per kohtaus.

Jos Ville olisi suunnitellut hahmon-sa itse, hän olisi tehnyt siitä koviksem-man. ”Ronissa on paljon tukahdutettua tunnetta. Välillä en oikein tajua mitä se ajattelee, mutta kun tarkemmin funt-sii, niin kyllä siinä oikeestaan on jotain järkee. Mutta ehkä vähän koviksempi se voisi olla, kun se on vähän sellanen… nössö”, Ville pohtii.

Ville kokee samaistuvansa roo-lihahmoonsa, vaikka heissä onkin ero-avaisuuksia. ”Mulle luontevimpia on kohtaukset, joissa saa olla vihainen. Tai sellaset, missä ei edes tarvitse tai saa näyt-

tää olevansa vihainen, kunhan on se tun-nelataus. Kun on päässy parissa kohtauk-sessa huutaan, vetään kunnon kilarit, on ollu aina kivaa. Se on jotenkin niin va-pauttavaa, kun pääsee oikeesti huutaan.”

Työnsä vaikeimmaksi ja ärsyttävim-mäksi asiaksi Ville mainitsee puhelin-kohtausten kuvaamisen.

”Osallistuin UP:n koe-esiintymi-seen läpällä. Siis mulla oli oikeesti vaan tylsää sinä iltana, ja sit mä päätin ha-kea”, Ville kertoo hymyssä suin.

Hakuvaiheessa tehtävänä oli kuvata lyhyt video, jossa esitteli erityistaitonsa. Ville päätti soittaa kitaraa ja laulaa Foo Fightersin kappaletta Wheels. Kutsu en-simmäisiin koekuvauksiin kävi, ja sinne-kin Ville lähti omien sanojensa mukaan läpällä, pitämään hauskaa.

Ensimmäisenä tehtävänä oli esittää parhaaksi näkemällään tavalla blondi- tai Pikku-Kalle-vitsejä ja, jälleen kerran, esitellä omaa erityistaitoaan. ”Mä otin sinne sit kitaran mukaan ja esitin Apu-lannan kappaleen Mato. Mulla oli tosi hauskaa.”

Lopuilla kierroksilla näyteltiin: ensin muiden kokelaiden ja sitten näyttelijöi-den kanssa. ”Silloin mietin, et en mä voi oikeesti päästä näin pitkälle. Joka kier-roksen jälkeen luulin putoavani pois.”

Kun Ville hyväksyttiin näyttelijäksi Uuteen päivään, hän ei aluksi uskonut sitä. ”Kun sain sen puhelinsoiton, ihan rehellisesti ensin aattelin, et niillä on vää-rä numero. Mä olin epäuskoinen vähän aikaa”, Ville toteaa. ”Vieläkin koittaa si-säistää, et on jossain telkkariohjelmassa.”

Lukiolaisen ja näyttelijän kaksois-elämä on välillä vaikeaa, sillä aikatau-luttaminen vie voimia. Näytteleminen menee Villellä koulunkäynnin edelle. ”Yllättävän paljon opettajat on tullu vas-taan, et siitä on pakko antaa kiitosta. Osa on ollu vähän ymmärtämättömiä, että liikaa poissaoloja, et pääse läpi kurssista.”

UP:ssa näytteleminen ei ole ollut syy tinkiä bänditreeneistä. Ville toimii lau-lajana False Alertissa, jolla alkaa kohta EP:n äänitykset. ”Ollaan pariin bändiki-saan osallistuttu ja keikkaakin on tulos-sa. En silti halua False Alertille mitään UP-bändin leimaa”, Ville hymähtää.

Kysyessäni UP-tähden ensimmäis-tä unelma-ammattia hän joutuu hetken miettimään. ”Supersankari, mutta niin-kun oikee ammatti? Ihan pienenä halu-sin tutkia tulivuoria. Ne oli sika jänniä: niissä oli räjähdyksiä ja kaikkee hienoo. Halusin siis olla tiedemies. Nyt kun oon vähän isompi, en tosiaan haluais tutkia tulivuoria”, Ville sanoo nauraen.

”Lukioon ja viestintälinjalle hakiessa-ni sen sijaan mietin radiojuontajan hom-maa, koska tykkään puhua. Mut kyllä mä olisin näyttelijäks pyrkiny tavalla tai toisella ilman Uutta päivääkin.”

Tampereen kaduilla harva tun-nistaa Villen. ”Ne on enemmänkin sel-lasia ihan-kun-mä-olisin-nähny-ton-jossain-tunnenkohan-mä-ton-tyypin -katseita.” Sen sijaan Tampereen poi-kateatterin kanssa risteilyllä töissä ol-lessaan Ville kohtasi kirkuvia fanityt-töjä, jotka halusivat ottaa yhteiskuvia. ”Nimmareitakaan en oo vielä ihan ka-malasti kirjotellu.”

Entä onko nuorella näyttelijällä tervei-siä faneilleen?

”Ensinnäkin kiva, jos mulla on faneja. Siis sillain et joku pystyy tosiaan naut-timaan siitä mun työni helmestä, koska mä todella tykkään tehdä UP:tä. Se on sellanen win-win-situation!”

MENESTYJÄT

Ville Rossi saa vielä kulkea rauhassa Tamperen kaduilla, sillä harva tunnistaa Uusi Päivä -draamasarjan näyttelijää.

27

MENESTYJÄTAskel kerrallaan kohti huippuaKalle Heimo

Otto Rauhala, 19, otti ensimmäiset potkunsa jäällä 5-vuotiaana Ylöjärven Tapparan luistelukoulussa. Melkein 10 vuotta vierähti oman kylän poikien kanssa ennen siirtymistä astetta isom-piin ympyröihin.

14-vuotiaana Rauhala siirtyi Tampe-reen Tapparaan. Rauhala pääsi jo toi-sella kaudellaan Tapparassa SM-mita-lien makuun.

– Se oli hienoa aikaa. Olin juuri tul-lut Tampereelle ja pääsin pelaamaan jo kunnon pelejä, playoffseissa oli paljon yleisöäkin. Se oli hieno kausi, C-poiki-en hopeajoukkueen kapteenina toimi-nut Rauhala muistelee.

Seuraavana vuonna Tapparan B1-joukkueen kausi meni täysin penkin alle, mutta nuorempaan B-ikäluok-kaan kuulunut Rauhala pääsi pelaa-maan B2-nuorten playoffsit. Rauhalan mukaantulo oli Tapparalle kullanar-voinen lisä, hän voitti koko pudotus-pelien pistepörssin tehtaillen 12 otte-luun peräti 10+15=25 tehopistettä.

Finaaleissa kaatui rakas paikallisvastus-taja Ilves.

– Meillä oli hyvä ketju parin pirkka-lalaisen (Jesse Ouni ja Jesse Haapasaa-ri) kanssa. Kemiat toimi, tehtiin aika paljon maaleja eikä omissakaan kolis-su. Ei jäänyt epäselväksi, kumpi jouk-kue on Tampereen ykkönen, Rauhala virnistää.

Kaudella 2012–13 Rauhala va-littiin Nuorten SM-liigan vuoden tu-lokkaaksi. Rauhala arveli kovempien pistemiesten vievän palkinnon, se tuli hänelle täytenä yllätyksenä.

– Vielä ennen kautta luulin, että pe-laisin B-junioreissa. Pääsinkin A-juni-oreihin ja vielä tuollainen tunnustus, se kausi meni kyllä yli odotusten.

Samana keväänä Rauhala teki ar-vokisadebyyttinsä alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Sotshissa, josta oli tuo-misina pronssimitalit. Menestys Lei-jona-paidassa sai jatkoa heti vuoden-vaihteessa, jolloin Suomi voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden. Kilpailu pelipaikoista joukkueeseen oli

kova.– Ennen kisoja jännitti

eniten, että pääsenkö pe-laamaan. Kun pääsi lopul-liseen kisajoukkueeseen, sen jälkeen vain nautti siitä hommasta, Rauhala kertasi ajatuksia ennen turnausta.

Rauhala pelasi onnistu-neet kisat ja on itsekin sa-maa mieltä.

– Oma rooli tuli täytet-tyä, nelosketjussa hankit-tiin jäähyjä ja rikottiin vas-tustajan peliä, vaatimaton Rauhala toteaa.

Maailmanmestaruutta seurannut suursuosio yllät-ti jokaisen.

– Kun tultiin Ruotsista Kööpenhaminan lentoken-tälle ja kaikki ihmiset vaan taputtaa meille ja tuijottaa, tuli ensimmäisen kerran sellainen fiilis, että jotain on tullut tehtyä.

Suomessa joukkue kulje-tettiin limusiineilla kansan-juhlaan Rautatientorille.

– Kaikkiaan tosi erikoinen fiilis, ei vastaavaa koe montaa kertaa elämässä.

Rauhala on pelannut urallaan usean vuoden ”C” rinnassa. Viimeksi päättyneellä kaudella hän oli Tapparan A-nuorten kapteeni.

– Rooli on melko tuttu minulle. Se on hieno homma, saa paljon vastuuta ja voi johtaa omalla esimerkillä.

Rauhala pääsi päättyneellä kaudella maistelemaan myös miesten pelejä.

– Tietyissä asioissa on eroa. Mes-tiksessä ei tule niin paljon virheitä ja kamppailupelaaminen muuttuu, kos-ka äijät on isompia ja vahvempia kuin Nuorten SM-liigassa. Vauhdissa ja tai-totasossa ei ole juurikaan eroa.

Opiskelunsa kunnialla hoitanut Rauhala on kehittynyt vuosi vuodelta.

– Olen kehittynyt tasaisesti siitä lähtien, kun siirryin Tampereen Tap-paraan. Harjoitusmäärät nousivat ja lisäksi mukaan tulivat Sammon kes-kuslukion aamureenit, väkisinkin sii-nä on kehittynyt. Siinä tulee monta tuntia viikossa ylimääräistä muihin nähden. Iso kiitos siitä koululle. Suu-rin harppaus tuli, kun pari kautta sitten pääsi muita nuorempana pe-laamaan A-junioreihin. Se kehitti paljon.

Jokainen valmentaja tarvitsee Rau-halan kaltaisia luottosotureita, jonka voi laittaa kentälle myös tiukan paikan tullen.

– Vahvuuksiani ovat kahden suun-nan peli ja tasaisuus, taso ei heitteleh-di pelistä ja vaihdosta toiseen. Pyrin aina antamaan kaikkeni. Hyökkääjän pitää pystyä tekemään maaleja, ja nii-tä pystyy aina tekemään paremmin. Siinä olisi ehkä se suurin kehityksen kohde.

Rauhala ei ole vielä maalaillut suu-ria suunnitelmia tulevaisuudestaan.

– Etenen päivä kerrallaan. Amma-tiksi pelaamista tavoittelen ensisijaises-ti, mutta paljon pitää tehdä töitä. Aika tulee kun on tullakseen.

– NHL ja A-maajoukkue ovat kaksi isoa unelmaa. Ensi kaudella voin vie-lä pelata junnumaajoukkueessa, joten keskityn vielä siihen.

Otto Rauhala on tuore alle20-vuotiaiden maailmanmestari.

28

Urheilutuloksia 2013–2014YLEISURHEILUMaria Huntington- nuorten (17v) MM-kilpailut, Do-netsk, 7-ottelu

Reetta Hurske- SM-19: 2. 100m aidat, 3. pituus- halli SM-19: 1. 60m aidat, 3. pituus- nuorten (19v) EM-kilpailut, Rieti, 5. 100m aidat

Topias Koukkula- halli SM-19: 2. pituus, 2. 3-loikka

Topi Lahtinen- SM-16: 3. 1500m esteet

Jessi Landström- SM-16: 1. 100m, 1. 100m aidat- nuorten (17v) MM-kilpailut, Do-netsk, 9. 100m aidat

Ellinoora Myötyri- Nuorten Euroopan Olympiapäivät, Uthrecht, 800m

Aleksi Pelto- halli SM-17, 2. 3-loikka

Eliisa Räsänen- SM-17: 2. 800m- halli SM: 1. 400m, 2. 800m- halli SM-19: 1. 800m

Miia Sillman- halli SM-19: 2. pituus, 2. 3-loikka, 3. korkeus

Merika Sumanen- SM-19: 1. pituus- halli SM-22: 3. pituus, 3. 3-loikka

Joni Syrjälä- SM-19: 3. moukari- talvi SM-19: 3. moukari

Valtteri Toimela- SM-19: 2. 400m aidat- nuorten (19v) EM-kilpailut, Rieti, 400m aidat

LENTOPALLOAleksi Mutka

-EM-kisojen 4. sija -valinta miesten maajoukkueryhmään

Venla Huurne, Camilla Lehto, Emma Mutka ja Maria Laitila: alueiden vä-listen SM-turnauksen kultaa

Oona Yli-Pekkala -valinta naisten maajoukkueryhmään

SALIBANDYClassic B-pojat SM-pronssia: Mikko Kiramo, Atte Mäkelä, Jesse Ruokos-tenpohja ja Juho Syvänen

Classic Miehet SM-pronssia ja Suo-men Cupin voitto: Atte Eronen ja Antti Jaakkonen

Classic Naiset SM-kultaa ja Suomen Cupin hopeaa: Anni Järvinen, Sanna Salonen ja Mari Alila

Koovee Tytöt SM-hopeaa: Kristiina Tarkiainen, Veera Väkiparta, Mona Takalo, Veera Kauppi ja Oona Kaup-pi

Koovee C-tytöt SM-kultaa: Veera Kauppi, Oona Kauppi ja Kristiina Tarkiainen

U19 pojat MM-pronssia: Samu Saari ja Atte Eronen

TAITOLUISTELUTino Olenius -SM-juniorit pronssia-PM-juniorit pronssia

JUDOElias Körkkö-nuorten SM-hopeaa-1-maajoukkue alle 21-vuotiaissa

Aatu Laamanen-nuorten SM-kultaa ja aikuisten SM-hopeaa -1-maajoukkue alle 21-vuotiaissa

Olli-Oskari Niemelä

-alle 18-vuotiaiden SM-pronssia-alle 18-vuotiaiden 2-maajoukkue

KORIPALLOAnniina Äijänen -naisten mj: EM-karsinnat-U18-mj: PM-hopea-B-div EM-kisat 11.

Heta Äijänen -U16-mj: PM-hopea -B-div EM-kisat 4.

JÄÄKIEKKOOtto Rauhala -U20 MM-kultaaAtte Mäkinen- Tappara, miesten SM-hopeaa

SUUNNISTUSTanja Moser-D20 SM-viestikultaa

Anton Kuukka-H17 erikoispitkän, pitkän ja yö-suunnistuksen SM-hopeaa-sprintin SM-pronssia

Aleksi Niemi -nuorten 20v MM-kisoissa sprintin 10. ja viestin 6.-nuorten 18v EM-kisoissa sprintin 5. ja viestin kultaa-sprintin ja viestin SM-kultaa-pitkän ja keskipitkän matkan SM-hopeaa

Elias Kuukka-H20 MM-edustaja -viestin SM-kultaa -yösuunnistuksen SM-pronssia

Jussi-Elmeri Halme-H20 viestin SM-kultaa

Henna Saarinen-D20 pyöräsuunnistuksen sprintin MM-kultaa -keskipitkän matkan MM-hopeaa -pitkän matkan ja viestin MM 4.

MENESTYJÄT

29

-keskipitkän matkan ja viestin SM-kultaa-pitkän matkan ja sprintin SM-hopeaa

Pyry Mustonen -H16 hiihtosuunnistuksen viestin SM-pronssia

UINTIKalle Pyykkönen-P18 nuorten PM-kisaedustaja-25m:n radalla 200 ru nuorten SM-kulta-100 m:n ru nuorten SM-pronssi-50m:n radalla 200 ru nuorten SM-pronssi-200 ja 400 su nuorten SM-hopea

Anna Mäkinen-aikuisten maajoukkueryhmä -aikuisten MM-kisaedustaja-25m:n ja 50m:n radoilla aikuisten 50 ru SM-hopeaaEmilia Lahtinen-50m:n radalla aikuisten 200 ru SM-pronssia ja nuorten 200 ru SM-hope-aa-25m:n altaalla nuorten 200 ru SM-kultaa

Juho Eerola-25m:n radalla 100m vu nuorten SM-pronssia-100 pu nuorten SM-hopeaa-200 vu nuorten SM-hopeaa-1500 vu nuorten SM-pronssia-50m:n radalla nuorten 100 pu SM-hopeaa

Riina Kaakkolammi: 25m:n radalla 50 pu aikuisten SM-pronssia

Viestimitaleita nuorten SM-kisoissa: Emma Nieminen, Emilia Lahtinen, Nea Virta ja Juho Eerola

Viestimitaleita aikuisten SM-kisois-sa: Anna Mäkinen, Nea Virta ja Riina Kaakkolammi.

JALKAPALLONuorten maajoukkueissa mukana

U17 Lauri Ala-MyllymäkiPM-kultaaU17 Veera Kauppi, Heidi Kollanen, ja Outi Kivimäki, PM-pronssia

MENESTYJÄT

30

Viestinnän kuulumisia

Kalevan kyläjuhla piristää jälleen

Jouni Sarpola

Kulunut lukuvuosi on ollut täyn-nä monenlaista toimintaa viestintälin-jalla. Merkittävin projekti oli syksyllä toteutunut musikaali, joka kantoi täl-lä kertaa nimeä F84.1 & F50.1 - Ran-nalle jääneet ja toteutettiin yhteistyös-sä musiikin ja kuvataiteen kanssa.

Projektin eri vaiheissa pyöri mukana yli 70 tekijää. Haluankin esittää kii-tokseni kaikille mukanaolleille. Eri-tyisesti haluan kiittää ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastannutta Jyri Sii-mestä, musiikin opettaja Hanna Koi-vistoa ja kuvataiteen lehtori Eija Tuki-aista.

Uutena lisänä projektissa oli Tam-pereen ammattikorkeakoulun opiske-lijoiden toteuttama videointi, jonka ansiosta saimme laadukkaan doku-mentaation projektista.

Toki viestinnällä on tapahtunut muutakin vuoden aikana. Esimerkik-si toisen vuosikurssin opiskelijamme Mikke Palvanen kutsuttiin nuoriso-tuomariksi Tampereen lyhytelokuva-festivaaleille.

Viestinnän opiskelijat esittelivät viestintälinjan toimintaa ja pitivät työ-pajoja eri yläkouluilla mediataitovii-

kolla. Joulukuussa näimme viestinnän opiskelija Ville Rossin ensi-esiintymi-sen Uusi päivä -sarjassa.

Teimme lukuisia vierailuja paikal-lisiin mediataloihin. Osallistuimme lisäksi media-aiheisiin kilpailuihin, muun muassa Kamera-lehden Nuori kamera -kilpailuun.

Yhtenä merkittävänä uudistuk-sena voisin mainita kuvastudion ra-kentamisen viestinnän siipeen. Näin voimme laajentaa ja monipuolistaa va-lokuvauksen ja videotyön opetusta.

Pitkään suunniteltu studion raken-taminen limittyi luontevasti viestintä-linjan toteuttamaan lukioiden esittely-materiaalin tuotantoon.

Teimme viestintälinjalla Tampereen lukioiden graafisen esittelymateriaalin ja lukiovideon. Samalla toteutimme Samkelle oman videon, jonka yhtey-dessä Samkelle lanseerattiin uusi slo-gan ja kotisivujen ilmettä raikastettiin.

Vastuun lukiovideon toteutuksesta ja studion hankinnasta kantoi video-työn opettajamme Tuomas Jaakko-la. Kiitos Tuomakselle hyvin tehdystä työstä.

Viestintälinja oli aktiivinen myös kansainvälisesti. Joulukuussa alkoi

Sammon viestintälinjan koordinoima Adventure into architecture and art -kansainvälisyyskurssi, joka saataneen valmiiksi toukokuun 2014 aikana.

Lopputuloksena syntyy 12 maata kattava verkkopohjainen kartta mie-lenkiintoisista arkkitehtonisista näh-tävyyksistä osallistuvien koulujen ko-tipaikkakunnilta.

Ensi vuodeksi on tulossa henki-löstövaihdoksia. Journalismin opet-tajamme Tapio Ylinen siirtyy muihin tehtäviin. Tapion kanssa uudistimme viestintälinjan julkaisuja, ja samalla kevään Murros-lehti ja vuosikirja yh-distettiin.

Haluankin tässä yhteydessä esittää lämpimät kiitokset Tapiolle hänen te-kemästään työstä ja toivottaa onnea tuleviin haasteisiin.

Ensi lukuvuoden suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Jatkamme toden-näköisesti aloittamaamme kansainväli-syysprojektia, mutta myös jotain uutta on tulossa.

Odotan erityisesti tulevalta luku-vuodelta, että saamme Samke-tv:n toi-minnan aloitettua.

Sitä ennen toivotan kuitenkin hyvää ja ansaittua kesätaukoa!

Kiia Pasanen

Vuodesta 2002 kahden vuoden välein Tampereella järjestetty ”Kalevan kyläjuhla” eli Liisanpuiston ja sen yhteistyökumppanei-den järjestämä hyväntekeväisyys- ja ulkoilu-tapahtuma järjestetään tänä vuonna jo seit-semättä kertaa.

Kyläjuhla kerää paljon eri-ikäisiä lapsia ja nuoria nauttimaan musiikista, ulkoilusta ja yhdessäolosta. Tapahtuma on jopa voittanut vuonna 2012 Tampereen kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointikilpailun.

Päivä alkaa usein aamujumpalla, jonka ohjaavat Sammon keskuslukion jalkapallo-tytöt. Tapahtumaan osallistuvat kiertelevät erilaisilla toimintapisteillä. Päivä huipentuu

Palloa potkimassa muun muassa Sami Hintsanen, Lari Halme ja Pantse Syrjä.

hyväntekeväisyysjalkapallo-otteluun, jossa vastakkain pelaavat Samken jalkapallotytöistä koostuva TPV-Auringonnousu sekä tamperelaisjulk-kiksista ja urheilijoista koostuva Mansester Broilers.

31

10J

10I

32

Marika Kangasniemen, Ella Annalan ja Tiia Piiroisen runo ÄI12-kurssilta.