vuosaaren seurakunnan diakoniatyÖn ......vuosaari-lehti, metro-lehti ja seurakunnan tiedotteita....
TRANSCRIPT
-
VUOSAAREN SEURAKUNNAN DIAKONIATYÖN KRIISIRYHMÄ 20 VUOTTA
JUHLALEHTI 1993 - 2013
-
2
Sisältö
Kirkkoherran tervehdys 3 Rukous ryhmän jäseneltä 4 Yhteinen ruokapöytä ja turvaverkko 5 Kriisiryhmän syntyminen 6 Säännöllinen toiminta käynnistyy 7 Ruoanvalmistus alkaa aamuseitsemältä 8 Elintarvikkeiden jakelu täydensi ruokailuja 10 Kirpputorilta ja kahviolta tuottoja avustustoimintaan 10 Avustukset ovat auttaneet monia eteenpäin 11 Kokoukset ja retket kokoavat ryhmän yhteen 12 Yhteiset periaatteet 12 Kansalaistoiminnan palkinto 13 Tapahtumia vuosien varrelta 14
Ryhmäläisten yhteishaastattelu 17 Helmi Eerolan haastattelu 20 Eeva-Liisa Svahnin haastattelu 22 Kriisiryhmän vapaaehtoiset 23 Eeva-Liisan juhlapuhe 24 Työntekijät kertovat 26 Kriisiryhmä osana seurakunnan diakoniatyötä 28 Emeritus Kirkkoherra Seppo Tirkkosen tervehdys 29 In Memoriam – Muistamme 30 Yhteistyökumppanit 32 Vuosaari ja Vuosaaren seurakunta 32 Tilastoja 33 Kiitokset, lähdeluettelo ja toimitus 35 Kriisiryhmän tunnusvirsi 36
-
3
Jokaviikkoinen juhla-ateria
Joka torstai herkullinen ruoan tuoksu täyttää Vuosaaren kirkon. Jo hyvissä ajoin ennen klo 11 alkaa väkeä
virrata diakonia lounaalle. Kriisiryhmä on tullut aikaisin aamulla kirkolle valmistamaan ateriaa. Jokaisella on
oma tärkeä tehtävänsä. Heitä ei kukaan ole siihen pakottanut – he ovat kerta toisensa jälkeen
vapaaehtoisesti auttamassa, jotta seurakuntalaiset voivat tulla nauttimaan ravitsevaa ja herkullista ruokaa
edullisesti. Yksi tärkeä tekijä edulliseen hintaan on Kriisiryhmän itsensä järjestämä kirpputori-kahvio, jolla
kerätään varoja diakonia lounaan ruokatarvikkeiden hankintaan.
Diakonia lounas on monelle tärkeä apu elämän haasteiden keskellä. Lisäksi se on monelle odotettu
sosiaalinen tilanne, jossa tavataan ystäviä, tuttuja ja seurakunnan työntekijöitä. Ruokaa on sen verran
paljon, että me seurakunnan työntekijätkin olemme saaneet nauttia pöydän ihanista antimista. Itse olen
lähes joka torstai päässyt
kiitollisena mukaan ryhmän
lounaalle.
Jokaisella aterialla on aina sekä
leipää että Leipää. Kaksi leipään
liittyvää Jeesuksen opetusta tulee
mieleeni. Ensimmäinen on tämä:
”Ei ihminen elä ainoastaan
leivästä, vaan jokaisesta sanasta,
joka lähtee Jumalan suusta.”
(Matt. 4:4) Jo itse diakonia lounas
on kuin heijastus taivaallisesta
juhla-ateriasta. Jumalan tahto on,
että me autamme apua
tarvitsevia. Ja se toteutuu
kauniisti Kriisiryhmän lounaalla.
Mutta itse ruoan lisäksi jokainen lounas alkaa hartaudella, ja jokainen Kriisiryhmän kokoontuminen alkaa
Sanan Leivällä. Toinen mieleeni tullut Raamatun kohta onkin tämä: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee
minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh.
6:35) Meidän Herramme iloitsee tästä diakonialounaasta. Ja me saamme iloita Hänestä, joka on salatulla
tavalla keskellämme jokaisella Kriisiryhmän valmistamalla lounaalla.
Kiitos näistä arvokkaista 20 vuodesta kaikille nykyisille ja entisille Kriisiryhmäläisille! Toivon koko
sydämestäni, että saamme myös seuraavat 20 vuotta iloita Kriisiryhmän sydämellisestä vapaaehtoistyöstä
niin diakonialounaalla, kirppis-kahviossa kuin myös monessa muussa tilanteessa, missä ryhmä on ollut
seurakunnassamme auttamassa.
Paljon onnea ja Jumalan siunausta 20-vuotiaalle Kriisiryhmälle koko Vuosaaren seurakunnan puolesta!
Jussi Mäkelä
kirkkoherra
-
4
Rukous ryhmän jäseneltä
Taivaan Isä, Sinä kehotat meitä kantamaan toistemme taakkoja, se on lähimmäisyyttä.
Auta meitä olemaan niiden lähimmäisten tukena joilla on vaikeaa.
Avaa meidän silmämme huomaamaan vastuumme.
Varjele meitä välinpitämättömyydeltä ja vapauta meidät oman edun tavoittelusta.
Anna meille voimia, että voisimme itse olla lähimmäisiä.
Tee meistä armahtavia ja opeta meitä pyytämään toisiltamme anteeksi.
Anna meille rohkeutta kohdata toisen ihmisen tuska.
-
5
Yhteinen ruokapöytä ja turvaverkko
Lähes 700 ruokailukertaa, lähes 60 000
valmistettua ateriaa, avustuksia 40 000 euron
edestä. Siinä diakonian vapaaehtoisten
Kriisiryhmän saldoa näin 20-vuotisjuhlien
kynnyksellä. Kukapa olisi uskonut ryhmän
syntyessä synkimmän laman keskellä vuonna
1993, että toiminta jatkuu voimallisena vielä 20
vuoden päästäkin. Vaikka lama hellitti, avuntarve
ei poistunut.
Kriisiryhmän tarkoituksena on auttaa työttömiä ja
muita vaikeuksissa olevia tukemalla heitä
aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti. Alun perin
ryhmä perustettiin diakoniatyöntekijöiden tueksi
suunnittelemaan ja toteuttamaan varainkeruuta
aineellisen avun myöntämiseksi.
Pidettiin tärkeänä tarjota tavallisille
vuosaarelaisille – yksityisille ja yhteisöille – keino
auttaa ahdinkoon joutuneita oman seurakunnan
jäseniä. Niinpä seurakunta avasi tähän
tarkoitukseen kriisiavustustilin. Kutsu kuultiin
hyvin. Kriisiryhmästä tuolloin vastannut
diakoniatyöntekijä totesi lehtihaastattelussa, että
”vuosaarelaiset ovat ottaneet hyvin vastuuta niistä
asuinalueensa ihmisistä, joilla ei mene hyvin”.
Kriisiavustaminen on alkuperäisessä muodossa
sittemmin lopetettu. Yhä edelleen Kriisiryhmän
toiminnan tuotoilla pystytään auttamaan
vuosaarelaisia, kun niillä ilahdutetaan vanhuksia
ja yksinäisiä jouluisin.
Toiminta on antanut kuluneina vuosina runsaasti
konkreettista apua työttömille ja pienituloisille
myös edullisen ruokailun muodossa.
Diakoniaruokailu on 20 vuodessa vakiinnuttanut
paikkansa seurakunnan toiminnassa eikä sen
tarpeellisuutta ole missään vaiheessa
kyseenalaistettu. Asiakaskunta laajeni uudelleen
vuonna 2008 alkaneen taantuman myötä, kun
työttömien ja päihdeongelmaisten lisäksi
ruokailussa alkoi käydä aiempaa enemmän
eläkeläisiä.
Diakoniaruokailu tarjoaa myös henkistä tukea, jota
ryhmä antaa keskustelemalla asiakkaiden kanssa.
Alueen asukkaat voivat tavata yhteisessä
ruokapöydässä toisiaan ja tuntea
yhteenkuuluvuutta. Diakonialounas on
viikoittainen ”arjen ehtoollinen” – vaihtopöytä,
jossa jaetaan leipää ja juomaa sekä myös
kuulumisia ja kokemuksia. Se on paikka jossa
nähdään ja tullaan nähdyksi. Tämä kaikki
ehkäisee myös syrjäytymistä.
Kriisiryhmä on erittäin merkittävä myös
jäsenilleen. Ryhmä kannattelee osallistujia
elämän ristipaineissa ja antaa heille henkistä
turvaa. Ryhmässä kaikkia tarvitaan ja kaikkien
panos on merkityksellinen. Kuten ryhmäläiset
tässä julkaisussa toteavat, ”olemme kuin yhteen
kasvanut suuri perhe. Kriisiryhmä on yhdessä
välittämistä ja elämistä niin ryhmäläisten kuin
asiakkaiden kanssa.”
Suuri on se joukko, joka on vuosien mittaan ollut
ryhmässä joko lyhyemmän tai pidemmän aikaa.
Moni tulee toimintaan ehkä elämänkriisin
jälkimainingeissa hakiessaan uutta toimintaa ja
uutta sosiaalista verkostoa. Kriisiryhmä on ollut ja
on edelleen monelle mahdollisuus.
”Ollaan yhdessä kuin perhe, hyvä tulla kuin kotiin, tehdä tällä tavoin Jumalan työtä eli viedä
evankeliumia eteenpäin”.
-
6
Apua hädässä olevalle lähimmäiselle - Kriisiryhmän syntyminen
syksyllä 1993
1990-luvun alussa Vuosaari ja koko Suomi oli
syvän laman kourissa. Työttömyys nousi 18,9
prosenttiin. Kirkko & Kaupunki lehden
pääkirjoituksessa kirjoitettiin ”Lähes joka viides
työikäinen ja – kykyinen on vailla työpaikkaa.
Kaikkein ahtaimmalla olevia on autettava
aineellisesti. Jaettakoon soppaa, jos ei muuta
keksitä. Ihmisarvoa on pidettävä yllä”.
Vuosaaren seurakunnassa oli havahduttu
toimimaan edellisenä keväänä. Silloinen
diakoniapappi, nykyisin eläkkeellä oleva
kirkkoherra Seppo Tirkkonen muistelee, miten
diakoniatoimikunnan kokouksessa 26.4.1993
pohdittiin Vuosaaren kriisitilannetta. Irtisanomiset,
työttömyys, ylivelkaantuminen, tavallisten
kunniallisten ihmisten yhtäkkisen
elämänmuutoksen aiheuttava hätä, toisaalta
uusille asuinalueille kaupungin vuokra-asuntoihin
tulevat maahanmuuttajat ongelmineen.
Yhteiskunnan tukimuodot toimivat viiveellä, apua
tarvitaan heti, laskut lisääntyvät, ruokaan ei riitä
rahaa ja vaikeudet kasaantuvat.
Tältä pohjalta syntyi ajatus kriisiavustustilin
avaamisesta, koska seurakunnan diakoniavarat
eivät riittäneet. Samoin syntyi ajatus
vapaaehtoisten muodostamasta kriisiryhmästä.
Ryhmää tarvittiin diakoniatyöntekijöiden tueksi
ideoimaan ja toimeenpanemaan erilaisia
varojenkeräysmuotoja sekä myöhemmin
myöntämään kiireellisissä tapauksissa avustuksia
tältä kriisiavustustililtä..
Vastuu kriisiryhmästä tuli diakoni Riitta
Helosvuorelle, joka laittoi sanan kiertämään ja
kokosi asiasta kiinnostuneiden ryhmän
ensimmäiseen kokoukseen 23.9.1993. Mukana
olivat Helmi (Heta) Eerola, Milja Hämäläinen,
Mikko Mäki, Anja Rainio ja Jouko Tuovinen,
kirjeitse Eino Sopanen sekä seurakunnan
työntekijöistä Riitta Helosvuori ja Ulla Jokela sekä
opiskelija Riikka Jääskeläinen.
Kriisiryhmän ensimmäinen esiintyminen ja varojen
kerääminen tapahtui seurakunnan EKO-viikolla
lokakuun alussa. Kriisiryhmän ensimmäinen
lounas, jota mainostettiin nimenomaan työttömille
tarkoitettuna ilmaisena ateriana, valmistettiin
Vuosaaren kirkolla keskiviikkona 6.10.1993.
Tarjolla oli lihakeittoa ja ruokailemassa oli noin 15
asiakasta. Kriisiryhmän osuus EKO-viikon
tapahtumassa oli kirpputorin järjestäminen. Jo
edellisenä päivänä sai tuoda tavaraa myytäväksi,
lisäksi kerättiin lumppuja edelleen jalostettaviksi.
Ryhmäläiset leipoivat myös pullaa kahvitarjoilua
varten, ja lauantaiaamuna keitettiin ensimmäinen
hernekeitto myytäväksi. Oli myös
kriisipalvelupiste, jossa jaettiin tietoa ja apua
ongelmatapauksiin. Kriisiavustustilin
pankkisiirtolomakkeita oli saatavilla. Kriisiryhmä
sai kaikkien muittenkin tapahtumapisteiden tulot,
joten niitä kertyi peräti 5767 mk (970€). Se oli
hyvä alku toiminnalle.
”On erittäin hyvä, että Kriisiryhmä on voinut syöttää köyhiä ja ahdinkoon joutuneita ihmisiä niin
hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kirkon kynnys on varmaan alentunut niin Kriisiryhmässä
työskenteleville kuin vakinaisille ”asiakkaillekin”
”En koe enää yksinäisyyttä”
-
7
Säännöllinen toiminta käynnistyy
Eko-viikon ruokailun jälkeen ei vielä tiedetty
mitään jatkosta, kun seuraavassa kokouksessa
pohdittiin kokemuksia, ryhmäläiset olivat valmiita
jatkamaan aterioiden valmistamista. Niin alkoi
säännöllinen, kerran viikossa tapahtuva lounaan
tarjoilu.
Ensimmäisellä kerralla 17.11.1993 valmistettiin
siskonmakkarakeittoa. Asiakkaita oli noin 15 ja
mukana ruokaa tekemässä Riitta Helosvuoren
kanssa Riikka, Heta, Leila, Raija ja Jouko. Viikkoa
myöhemmin oli jo noin 30 asiakasta ja heti
tammikuussa 1994 päästiin jo 70:een. Sana
ruokailusta kiiri Vuosaari-lehden ja Kirkko ja
kaupunkilehden avulla ja kaikkein tehokkaimmin
puskaradion kautta.
Aluksi ruokailu oli keskiviikkoisin, kunnes vuonna
2001 se siirrettiin torstaille klo 11-12.
Pääsääntöisesti ateriointi on tapahtunut
Vuosaaren kirkolla, joskus on jouduttu siirtymään
Merirasti-kappeliin. Kirkon remontin aikana
vuonna 2006 ruokailu järjestettiin Albatrossin
seurakuntatilassa.
Lautaset on laskettu ensimmäisestä kerrasta
lähtien, joten kävijämäärä on noin suunnilleen
tiedossa alusta saakka. Eniten asiakkaita oli
kevätkaudella 1995. Silloin heitä oli kaiken
kaikkiaan noin 2990 eli noin 125 kävijää yhtä
ateriakertaa kohden.
Aluksi ruokailu järjestettiin työttömien ruokailuna.
Asiakaskunnan laajennettua, alettiin syksystä
1999 alkaen puhua keittolounaasta. Vuonna 2002
ruokatarjoilun monipuolistuttua nimi muuttui
arkilounaaksi ja vuonna 2005 diakonialounaaksi.
Asiakaskunta laajeni vuonna 2008 alkaneen
taantuman myötä: päihdeongelmaisten ja
työttömien lisäksi ruokailussa alkoi käydä
enemmän eläkeläisiä.
Työttömille eli niille joilla oli työnhakukortti,
arkilounas oli aluksi ilmainen. Muut ruokailijat
maksoivat 10 markkaa ja eurojen tultua
maksuvälineeksi (2002) ruokailun hinta oli 2€.
Aterian hinta on vaihdellut vuosien varrelle 1-2
euron välillä. Nykyisin diakonialounas maksaa
kaikille euron.
Kriisiryhmä on koko olemassaolonsa aikana
kerännyt tarvitsemansa varat itse, eikä sen
toimintaan ole käytetty seurakunnan
budjettivaroja. Lahjoituksia otetaan vastaan ja
kolehtituloja saadaan ajoittain. Ryhmän jäsenet
ovat vapaaehtoisia, jotka eivät saa työstään
palkkaa.
Kriisiryhmän tarkoituksena on auttaa työttömiä ja
muita vaikeuksissa olevia tukemalla heitä
aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti
mahdollisuuksien mukaan. Ryhmää
perustettaessa aineellinen tuki oli ensi sijalla, sen
takia avattiin kriisiavustustili, jolle yksityiset
ihmiset ja yhteisöt voivat tehdä lahjoituksia.
Näiden lahjoitusten ja muulla tavoin hankittujen
varojen turvin voitiin myöntää avustuksia
kiireellisissä hätätapauksissa. Henkistä tukea
yritetään antaa keskustelemalla asiakkaiden
kanssa ja jo sillä, että järjestetään yhteinen ateria
kerran viikossa kesäaikaa lukuun ottamatta. Siitä
on asiakkaille tullut vuosien varrella tilaisuus
tavata toisiaan ja kriisiryhmäläisiä. Näin on
mahdollista ehkäistä syrjäytymistä.
Kokoustunnelmia 13.1.2003. Kuvassa Raija Räihä
(sihteeri), Marita Mattila (puh.johtaja) ja Eino
Sopanen
-
8
Ruoanvalmistus alkaa aamuseitsemältä
Alusta lähtien keitot on keitetty 80 litran padassa.
Keittoja monipuolisempaan ruokaan päästiin
vuonna 2000, kun kirkon keittiö uusittiin ja saatiin
mm. moderni uuni käyttöön. Vuodesta 2002
lähtien ruokalistaa on pystytty monipuolistamaan
Kriisiryhmän hyvän taloudellisen tilanteen vuoksi.
On syöty karjalanpaistia, kanarisottoa,
jauhemaksakastiketta ym.
Diakoni Riitta Helosvuori vastasi pitkään ruoan
valmistamisesta ja hankinnoista. Vuodesta 1996
alkaen häntä sijaisti tarvittaessa Annikki Jaho.
Riitan jäätyä pois, Annikki toimi vastaavana
30.4.2001 saakka. Siitä lähtien Eeva-Liisa Svahn
on vastannut lounaan valmistamisesta sekä
huolehtinut ruokalistoista ja hankinnoista yhdessä
muiden ryhmäläisten kanssa.
Näin valmistui diakonialounas keväällä 2013:
Kriisiryhmän ruoanvalmistus alkaa tiistaisin
tukkukäynnillä. Eeva-Liisa on laatinut listan
tukusta ostettavista ruokatarvikkeista. Tarvikkeet
tuodaan kirkolle jääkaappiin ja varastoon
odottamaan torstaita. Jos ruoanvalmistus vaatii
esivalmisteluja, osa ryhmäläisistä tulee jo
keskiviikkona kirkolle hommiin.
Ruokailupäivinä, torstaisin kirkolle saavutaan
aamulla klo 7 jälkeen.
Ensimmäisenä
laitetaan pata päälle ja
aloitetaan työt.
Lihakeittopäivänä
paistetaan lihat,
perunat ja juurekset
pilkotaan. Ainekset
siirretään pataan.
Kahvitauon jälkeen
jatketaan ruoanlaittoa.
Leivät voidellaan, vesi ja mehupiste laitetaan
valmiiksi, lautaset laitetaan esille. Lautaset
laskemalla saadaan selville ruokailijoiden määrä.
Klo 9.30 kokoonnutaan palaveriin ja
hartaushetkeen. Palaverissa käydään läpi
ajankohtaisia asioita, ja seurakunnan
diakoniatyöntekijä kertoo seurakunnan
kuulumiset.
Työtehtävät jaetaan ryhmässä esim. seuraavasti:
Rami on ovimiehenä, hän toivottaa asiakkaat
tervetulleiksi, auttaa huonosti liikkuvia ja pitää
silmällä ettei ruokailuun tule päihtyneitä
asiakkaita. Lauri toimii rahastajana, lounasmaksu
on 1€, maksupöydällä on yleensä saatavilla
Vuosaari-lehti, Metro-lehti ja seurakunnan
tiedotteita. Saliavustajina ovat Kaarina, Ella ja
Pertti. He tuovat ruoan niille jotka eivät pysty itse
hakemaan. Ruoanjakajina ovat Helvi, Orvokki ja
Pirjo. Mehu ja vesipisteestä vastaa Timo. Ruoan
purkituksessa ovat Eila, Hilkka ja Kati. Ruokaa voi
ostaa myös kotiin, mikäli ruokaa on reilusti.
Tiskivuorossa ovat Veikko ja Ville, Pertti avustaa.
Patapesuvuorossa on Anneli. Salin pöydät
pyyhkivät Brita ja Marja-Liisa. Keittiön lattian
pesee Eila ja roskat vie Rami. Emäntä Eeva-Liisa
vastaa siitä että ruokailu sujuu ja ruokaa riittää.
Tehtäväjaon jälkeen
diakoniatyöntekijä
Tuula pitää hartauden.
Päivän tunnussanan
lukee Veikko. Palaverin
jälkeen jatketaan töitä
keittiössä niin että
kaikki saadaan
valmiiksi klo 11
mennessä jolloin
asiakkaat tulevat.
Ruokailuaika on klo 11-
-
9
12. Ruokailijoille pidetään hartaushetki, jonka
jälkeen ruokailu alkaa.
Tiskaajat ovat vauhdissa, siivotaan keittiö, salin
pöydät pyyhitään, roskat viedään. Kello 12.30-13
kaikki tehtävät on suoritettu ja lähdetään kotiin.
Kriisiryhmän makkarakeitto (n.120:lle)
Valmistusohje 80 litran padalla
Vettä
23 kg kuorittuja perunoita
3 kg porkkanoita
1 kg sipulia
10 kg makkarakuutioita
Lihaliemijauhetta
10 kg keittojuureksia
2 kg pakastesipulikuutiota
4 purjoa (tuore)
suolaa
Laakerinlehtiä
Maustepippuria (kokonaisia)
Mustapippuria (maun mukaan)
Lihafondia
Persiljaa koristeeksi
Allijumppa
Kriisiryhmäläisten työpäivä kestää keskimäärin viisi tuntia, keittiö ja muihin järjestelytöihin tuo mukavasti
taukoa ja virkistystä Annelin vetämät jumppahetket. Yksi suosituimmista jumpista on Allijumppa. Se menee
näin:
1. Kädet ylös sivuille ja kun aloitamme laulun, niin pyöritämme käsiä edestakaisin puolikierrosta
kerrallaan. Tätä liikettä tehdään sen ajan kun laulamme kaksi kertaa ”Allit kuuluu Ankkalampeen,
minä sinne kuule en”.
2. Seuraavaksi tehdään rintauintiliikettä ja lauletaan”Menen uimaan aamutuimaan” ja lopuksi
taputetaan käsiä yhteen ja lauletaan”sinne jääne huh hah hei”. Toistetaan kaksi kertaa.
”Saan tuntea, että voin työttömänä tehdä jotain hyödyllistä, sillä siitä saa itselleen niin paljon
palautetta”.
-
10
Elintarvikkeiden jakelu täydensi
ruokailuja
1990-luvun laman syventyessä Pelastusarmeijan
leipäjonot ja Myllypuron ruoanjakelupisteet jonot
tulivat television ja lehdistön välityksellä tutuiksi.
Kirkko ryhtyi organisoimaan ruokapankkitoimintaa,
joka oli toinen vuoden 1997
yhteisvastuukeräyksen kohteista. Kuluneen
kahdenkymmenen vuoden aikana ruoanjakelu on
edelleen jatkunut ja leipäjonot ovat jääneet
pysyväksi. Vuonna 2008 alkanut uusi
taloudellinen taantuma pahensi tilannetta
uudelleen.
Kriisiryhmälläkin on ajoittain ollut oma
ruoanjakelunsa lounaan yhteydessä. Ensimmäiset
”edellisen päivän” leivät ja muut leipomotuotteet
saatiin Ulappasaarentie 2:ssa silloin toimineesta
Lämmin Leipä - liikkeestä. Leipää jaettiin
ruokailun yhteydessä syyskaudella 1994 ja
kevätkaudella 1995. Kun leivän saanti tyrehtyi,
meni monta vuotta ilman säännöllistä
elintarvikejakelua. Se näkyi myös
asiakastilastoissa.
Joitain yksittäisiä ruokatavaralahjoituksia saatiin,
muun muassa juustoa, maitojauhetta ja voita.
Joululounaalla 1999 annettiin asiakkaille Pauligin
lahjoittamat kahvipaketit. Ruokailun asiakkaat
saivat välivuosinakin ruoka-avustusta
seurakunnan diakoniatyöntekijöiden
vastaanotoilla.
Vuoden 2000 alusta Vantaan ruoanjakoyhdistys
ryhtyi tuomaan liikkeistä keräämiään leipomo- ja
maitotuotteita, eineksiä, hedelmiä ja vihanneksia
Vuosaaren työttömille. Tätä jatkui vuoden 2001
alkupuolelle. Kuljetuskustannukset maksettiin
seurakunnan diakoniatyön varoista.
Huhtikuusta 2001 alkaen saatiin ”edellisen päivän”
tuotteita paikallisesta K-kaupasta. Lounaiden
asiakasmäärät nousivat heti kun säännöllinen
elintarvikejakelu alkoi uudelleen. Leipää tuli
todella runsaasti, jakamatta jääneet leivät
toimitettiin Meri-Vuosaaren työttömille. .
Elintarvikejakelu lopetettiin 2000-luvun
puolivälissä, koska ei voitu taata elintarvikkeiden
laatua. Paikallinen K-kauppias lopetti myös leivän
lahjoittamisen syksyllä 2009, mikä oli pettymys
sekä ryhmäläisille että ruokailijoille.
”Köyhyyden, päihdeongelmien näkeminen tuottaa tuskaa”.
Kirpputorilta ja kahviolta tuottoja
avustustoimintaan
Keväällä 1994 päätettiin Kriisiryhmän
kokouksessa Riitta Helosvuoren ehdotuksesta
avata kesäkahvila Merirasti-kappelin aulaan. Heta
ja Raija innostuivat asiasta.
Pullanleipomistalkoiden jälkeen kahvio avattiin
torstaina 2.6.1994. Ensimmäisellä kerralla
asiakkaita oli noin 15. Jo viikon kuluttua asiakkaita
oli parikymmentä. Heta löysi diakoni Ulla Jokelan
kätköistä Meri-Rastilaan kertynyttä
kirpputoritavaraa, lasten vaatteita ja leluja. Näitä
alettiin myydä ja Vuosaari-lehdessä mainostettiin,
että kirpputoritavaraa otetaan vastaan.
Kesän jälkeen päätettiin jatkaa toimintaa.
Merirasti-kappelin kirpputori-kahvio toimi torstaisin
klo 13-15 kesät, talvet toukokuuhun 1997. Sen
jälkeen jatkettiin kesäkuukausia lukuun ottamatta
vuoden 1999 loppuun jolloin siirryttiin Albatrossin
seurakuntatiloihin. Jokaviikkoiseen ja monta
-
11
vapaaehtoista sitoneeseen työmäärään nähden
tulos oli kuitenkin todella vaatimaton.
Vuodesta 2000 lähtien kirpputori-kahvio on ollut
syksy – ja kevätkaudella n. kerran kuukaudessa
Albatrossin tiloissa tiistai-iltapäivisin. Tavaroiden
säilytystä varten on Columbuksesta vuokrattuna
varastotilaa, jonka vuokran seurakuntayhtymä
maksaa. Kirppiksen tuotto käytetään
kokonaisuudessaan ruokatarvikkeiden hankintaan
tukusta.
Annelin runo
Tässäpä iloinen, reipas sakki, aina tehokas
kuin työkalupakki. Touhua riittää kuin pukin
tuvassa, kun kohta on herkkuruokaa luvassa.
Emäntä häärii ja ohjeita antaa, suureen pataan
tarpeita kantaa. Kohta kuuluu keiton porina,
keittiössä vilkas puheensorina.
Puuhaa riittää jokaisella, kunnes on ruoka
lautasella. Sitä me asiakkaille jaamme, usein
kauniin kiitoksen saamme.
Myös kirpputoria ylläpidämme, sen tuotolla
varoja ruokailuun keräämme. Ilo on yhdessä
tehdä ja antaa, näin kekohon yhteiseen
kortemme kantaa.
Avustukset ovat auttaneet monia
eteenpäin
Kriisiryhmää perustettaessa pidettiin avustusten
myöntämistä työttömyyden tai muun vastaavan
syyn takia vaikeuksiin joutuneille ryhmän
ensisijaisena tehtävänä. Toiminta tähtäsi siihen,
että saadaan paljon varoja, joita sitten
perustellusti myönnetään avustuksina.
Kriisiavustustilin tarkoituksena oli nimenomaan
avata väylä tavallisille vuosaarelaisille,
ahdingossa olevien oman seurakunnan jäsenten
auttamiseen.
Tarkoituksena oli auttaa todella kiireellisissä,
pienissä hätätapauksissa. Asiakkailla oli
puhelimen sulkemisen, asunnosta häädön ja
ulosoton uhkaa. Ylivoimaisesti yleisin tapa oli, että
anomukseen liitetty lasku esim. maksamaton
vuokra maksettiin joko kokonaan tai osittain.
Pyrkimyksenä oli, että jokaiselle anojalle
myönnettiin avustusta vain kerran ja että summat
olivat pieniä enintään. 1 500 markkaa (252 €).
Eniten avustuksia myönnettiin vuosina 1993-1996.
Avustuksista olivat päättämässä Kriisiryhmän
valitsemat ja seurakuntaneuvoston vahvistamat 4-
5 Kriisiryhmän jäsentä, jotka eivät olleet työttömiä.
Esittelijänä toimi Kriisiryhmästä vastaava diakoni,
ja vähintään kaksi jäsentä tarvittiin päätöksen
tekoon.
Kun Kriisiryhmän varat alkoivat pienentyä ja kun
samalla avautui uusia avustuskanavia, päätettiin
avustusten myöntäminen tässä muodossa
lopettaa 1.8.2000. Diakoniatyön kehittymisen
myötä, taloudellisesta avustamisesta on tullut osa
seurakunnan diakoniatyön viranhaltijoiden
toimenkuvaa, johon varat saadaan talousarvion ja
seurakuntayhtymän määrärahoista.
Vuonna 2005 Kriisiryhmässä nousi ehdotus
avustustoiminnan käynnistämisestä uudelleen,
mutta hieman toisenlaisena kuin aikaisemmin.
Diakoniatiimin ehdotti, että Kriisiryhmä voisi
osoittaa avustuksia jollekin kohderyhmälle.
Vuonna 2005 päätettiin jakaa 30 joulukassia
Vuosaaren Lähiöaseman kävijöille ja Pylvässalin
porukalle. Joulukassi sisälsi 20 euron arvosta
kuivaelintarvikkeita. Lisäksi päätettiin jakaa 5x100
euron osto-osoituksia pienituloisille
vuosaarelaisille lapsiperheille. Tästä lähtien on
Kriisiryhmä lahjoittanut joulukassit
lähiöasemalaisille, pienituloisille
vuosaarelaisperheille ja vanhuksille. Vuonna 2012
Kriisiryhmä lahjoitti joulutervehdyksenä 30
joulukassia yksin kotona asuville vanhuksille.
Kahvilahjoituksen joulukasseihin on useana
vuonna tehnyt Paulig.
-
12
Kokoukset ja retket kokoavat
ryhmän yhteen
Kriisiryhmän toimintaa ja kauden suunnittelua
käsitellään kokouksissa joita pidetään kerran
kuukaudessa. Kokouksen puheenjohtajana on
toiminut aina ryhmän toiminnasta vastaava
diakoniatyöntekijä. Sihteerinä toimi kymmenen
vuoden ajan ryhmän jäsen Raija Räihä, joka teki
sihteerinä ansiokasta ja tarkkaa työtä. Kaikki
kokousmateriaalit ym. ovat mapitettuna
aikajärjestyksessä kansioihin. Hän huolehti myös
ryhmän valokuva-albumista, keräsi lehtileikkeitä ja
ilmoituksia vuosina 1993-2003 sekä kirjoitti
ryhmän 10-vuotisjuhlahistoriikin. Raijan jäätyä
eläkkeelle, ryhmän sihteerin tehtäviä kierrätettiin
ryhmäläisten ja seurakunnan työntekijöiden
kesken.
Syksyllä 2012
ryhmä sai
kuitenkin näihin
tehtäviin
vahvistusta, kun
työharjoittelija
Ville Sakko
(kuvassa) tuli
mukaan
toimintaa. Hän on
hoitanut
ansiokkaasti
ryhmän sihteerin
tehtäviä
alkuvuodesta 2013 alkaen. Ville palkattiin syksyn
alusta seurakuntaan diakonia-avustajan tehtäviin.
Tehtäväkuva on uusi kokeilu Vuosaaren
seurakunnassa ja koko Helsingissä. Osa
diakonia-avustajan tehtävistä on Kriisiryhmän
toiminnan piirissä. Sihteerin tehtävien lisäksi Ville
Sakko on koonnut materiaalia ja lopulta myös
taittanut suurimman osan siitä tähän julkaisuun.
Alkuvuosina kokoukset pidettiin alkuillasta, koska
osa ryhmän jäsenistä oli mukana työelämässä,
myöhemmin kokoukset siirrettiin iltapäivään.
Ryhmäläiset ovat olleet aina aktiivisesti mukana
kokouksissa. Kauden päätöskokouksia jouluna ja
keväällä vietetään aina hieman juhlavammin.
Ryhmä on kokoontunut perinteisesti Merihiekkaan
kevään viimeisessä kokouksessa. Alkuvuosina
myös joulukokous pidettiin Merihiekassa.
Heinä-elokuussa ryhmä on kokoontunut
Merihiekkaan viettämään seurakunnan tarjoamaa
kesäistä virkistyspäivää. Silloin saunotaan,
uidaan, pelataan ja grillataan. Nautitaan yhdessä
olosta ja syödään hyvää ruokaa kauniissa
maisemissa.
Kriisiryhmä on osallistunut seurakunnan
vapaaehtoistyöntekijöilleen järjestämille retkille.
Ryhmä on tehnyt retkiä myös itsenäisesti tai
yhdessä katukappelipäivystäjien kanssa.
Yhteiset periaatteet
Toukokuun 2003 kokouksessa Merihiekassa
pohdittiin ryhmissä yhteisiä toimintaperiaatteita,
jotka ovat:
1. Ystävällisyys
2. Rehellisyys
3. Sitoutuminen ja luotettavuus
4. Vapaaehtoiset eivät paikkaa työntekijöitä
5. Lupaa ja tee se minkä jaksat ja pystyt,
huolehdi myös itsestäsi
6. Toisten huomioon ottamiseen kuuluu
myös siisteys ja päihteettömyys
Keväällä 2008 pidettiin strategiapäiviä ja
keskusteluja. Päivien pohjalta syntyi ja nousi
seuraavanlaisia ajatuksia:
1. Selvä tehtävänjako. Perustehtävien
työlistat sekä ruokailusta ja kirpputorilta.
Toivottavaa ja suotavaa on tehtävien
kierrättäminen ja se että tekijät saavat
myös toivoa tehtäviä.
2. Kriisiryhmän tiedettävä ajoissa
tilaisuuksista, joihin heitä pyydetään.
Ryhmällä on oltava mahdollisuus päättää
mihin tilaisuuksiin he sitoutuvat. Jokaisella
kriisiryhmäläisellä on mahdollisuus
osallistua niin vähän tai niin paljon kuin he
haluaa.
3. Tuki kaverille. Toivottavaa on avoin ja
suora vuorovaikutus. Tukea saa antaa ja
sitä myös saa. Toista ei saa mollata.
-
13
4. Aikatauluihin tasa-arvoa. Keskustelussa
nousi esiin, se kuinka joulun ja
kevätkauden aloittamisen aikaan sijoittuu
erittäin paljon tehtäviä joissa
kriisiryhmäläiset ovat mukana.
Myyjäisissä vähimmäismiehitys on kuusi
henkeä, sen pienemmällä porukalla ei ole
mielekästä ryhtyä toimimaan.
5. Taakan jakaminen. Vara-isäntä tai
emäntä olisi tarpeen Eeva-Liisan
tehtävien oikeudenmukaisesti jakamiseksi
ryhmän jäsenten kesken.
6. Strategiapäivillä käsiteltiin myös aiheita,:
eriarvoisuus/avoimuus, kateus ja kilpailu.
kritiikki, suvaitsevaisuus erilaisuutta
kohtaan – ei riitaa ihmisten kesken.
Kansalaistoiminnan palkinto
saatiin vuonna 2005
Vuosaaren seurakunnan Kriisiryhmälle
myönnettiin 24.10.2005 Kansalaistoiminnan
palkinto tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta
vuosaarelaisten ihmisten hyvinvoinnin
edistämiseksi. Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön
keskus (Kirkkohallitus) oli esittänyt Kriisiryhmää
palkinnon saajaksi Suomen kirkollisten
vapaaehtoistoimijoiden piiristä.
Piispa Voitto Huotari luovutti palkinnon
25.11.2005. Ryhmän puolesta sen ottivat vastaan
ryhmän pitkäaikaiset jäsenet Kaisa Myöhänen ja
Eeva-Liisa Svahn. Kansalaistoiminnan palkinto
on Erkka Auermaan suunnittelema pienoispatsas,
joka sympaattisella tavalla kuvaa
kansalaistoiminnan luonnetta myös
vuorovaikutuksen ja yhteyden kanavana. Patsas
ja kunniataulu ovat esillä Vuosaaren kirkolla.
-
14
Tapahtumia vuosien varrelta
Piispa Eero Huovinen aterioi avustajineen
piispantarkastuksen yhteydessä työttömien
ruokailussa 15.11.1996. Hänen lisäkseen aterialla
oli noin 70 työtöntä. Piispa kävi myös keittiön
puolella katsomassa hernekeittoaterian
valmistusta ja jututtamassa vapaaehtoisia.
Hänelle myös luovutettiin muistio Kriisiryhmän
toiminnasta.
Helsingin Sanomat otsikoi 16.12.1998 ” Sadat
jonottavat ilmaisruokaa Helsingissä. Yhä
useammat tarvitsevat myös kirkon kriisiapua”.
Lehden kaupunkisivulla jatkettiin ”Yhä useampi
joutuu turvautumaan kirkon diakoniatyön apuun”.
Artikkelissa käsiteltiin muiden ohella myös
Vuosaaren Kriisiryhmän toimintaa. Hesarin
toimittaja ja valokuvaaja olivat käyneet
vierailemassa Vuosaaren kirkolla työttömien
ruokailussa haastatellen työntekijöitä ja
vapaaehtoisia. Tällä artikkelilla oli
hämmästyttävän positiivinen vaikutus: eräs
lahtelaisnainen lahjoitti kriisiavustustilille peräti
20 000 markkaa (3361€) nimenomaan
käytettäväksi ruokailun hyväksi.
Kriisiryhmän perustajiin kuuluneen diakoni Riitta
Helosvuoren läksiäiset pidettiin 7.2.1999.
Kriisiryhmän jäsen Jouko Tuovinen piti seuraavan
puheen Riitan läksiäisjuhlassa:
Rakas ystävämme Riitta, Sinulta ei varmaan ole
voinut jäädä huomaamatta kuinka vaikea meidän
Kriisiryhmässä on luopua Sinusta. Kun vietimme
5-vuotisjuhlaamme Merihiekassa, se päättyi
vähän haikeissa eron tunnelmissa, näin kävi myös
tammikuun virallisen kokouksen lopulla ja nyt
olemme jo kolmatta kertaa Kriisiryhmänä
jättämässä jäähyväisiä. Se ei ole mikään ihme
viiden vuoden tiiviin ja miellyttävän yhteistyön
jälkeen. Roomalaiskirjeen 12 luvussa Paavali
kertoo armolahjoista. Aimo T. Nikolaisen mukaan
tuossa luettelossa ensimmäiset ovat saarnaviran
armolahjoja ja johtamisen armolahjasta alkaen
diakonian armolahjoja. Sinä Riitta olet johtanut
Kriisiryhmää viiden vuoden ajan toimellisesti, niin
kuin sana edellyttää. Olemme olleet motivoituneita
toimimaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Olemme nähneet Kriisiryhmän tavoitteet ja työn
yhtenä tämän päivän seurakuntatyön oleellisena
alueena. Viiden vuoden aikana, olemme
keränneet rahaa n. 275.000 markkaa, myöntäneet
avustuksia vaikeuksissa oleville n. 148.00
markkaa ja tarjonneet työttömille n. 17.000
ilmaista ateriaa jne. Tuo kaikki on ollut
taloudellisessa mielessä mahdollista siksi, että te
seurakuntaväki olette käyneet kirpputorillamme,
kahvioissamme, myyjäisissämme, lounailla,
lahjoittaneet rahaa, kerryttäneet kolehtejamme
jne. Kriisiryhmä taas on toiminut siksi, että Sinä
Riitta olet käyttänyt tuota diakonian armolahjaa
johtamista toimellisesti. Olet ollut osallistuva
johtaja, olet heiluttanut soppakauhaa, tarttunut
taikinatiinuun ja pullapeltiin ja kantanut
perunasäkin tukusta autoon yms. Tuo diakoninen
johtamistapasi on saanut pysymään mukana
kokoajan riittävän määrän vapaaehtoisia viikosta
toiseen, kuukaudesta kuukauteen kaikki nämä
vuodet. Nyt kun Sinä siirryt palvelemaan
kokonaiskirkkoa taidoillasi ja kokemuksellasi,
kiitämme kuluneesta ja toivotamme Sinulle
siunausta ja menestystä tehtäviesi hoidossa. Pidä
diakonian lippua korkealla kirkkohallituksessa. Ei
viimeisellä puomilla ole kysymys dogmatiikasta
vaan diakoniasta.
21.3.2001 uutisoitiin Vuosaari-lehdessä, että
Kriisiryhmä on tarjonnut seitsemän
toimintavuotensa aikana 25 000 ilmaista ateriaa
työttömille. 25 000 asiakas sai herkkukorin, jonka
luovuttivat diakoni Mirja Hytönen ja Kriisiryhmän
emäntä Eeva- Liisa Svahn.
6.10.2003 tuli kuluneeksi päivälleen 10 vuotta
ensimmäisestä työttömille tarkoitetusta lounaasta.
Seurakuntaneuvoston ja Kriisiryhmän kokoukset
sattuivat samalle illalle, jolloin nautittiin yhteiset
kahvit ja ryhmäläisille jaettiin kunniakirjat ja kukat.
Kokouksessa valittiin ryhmälle oma tunnusvirsi
428 ”Kiitos suuren Kuninkaan, joka siunaa
kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin.
Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee.
Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja
puutteemme”.
Varsinainen juhla pidettiin 16.11.2003.
Juhlamessun sekä kahvitilaisuuden merkeissä.
Kirkkoherra Seppo Tirkkonen saarnasi ja Johanna
Joronen toimi liturgina.
-
15
Kriisiryhmän 15-vuotisjuhlia vietettiin sunnuntaina
16.11.2008 Vuosaaren kirkolla. Messussa
kriisiryhmäläiset siunattiin juhlan kunniaksi
tehtäväänsä vapaaehtoisina. Messun jälkeen
useat ryhmän toiminnassa mukana olleet
muistelivat ryhmän toimintaa seurakunnan
tarjoamilla juhlakahveilla. Juhlakuvapotretti
ikuistettiin Taivaanranta-salissa.
Vuosi 2010 oli poikkeuksellinen siinä, että ryhmä
koki useita menetyksiä. Neljä ryhmän pitkäaikaista
jäsentä Eino Sopanen, Kaisa Myöhänen, Sirkka-
Liisa Eklund ja Kirsti Vainio kuolivat. Heistä kaksi,
Eino ja Jouko olivat Kriisiryhmän perustajajäseniä.
”Ikä alkaa painamaan, en jaksa niin paljoa kuin
ennen. Teen minkä jaksan”
”Yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä erilaisten
ihmisten kanssa. Hyvää mieltä ruokailua
tarvitseville
15-vuotis-juhlapotretti 16.11.2008.. Kuvassa edessä vasemmalta: Irja Luhtanen, Paula Turkia, Riitta
Helosvuori, Kaisa Myöhänen, Eeva-Liisa Svahn ja Jouko Tuovinen. Takarivissä vasemmalta: Eino Sopanen,
Ossi Ruti, Pertti Vilminko, Brita Weckström, Anja Majalampi, Lauri Karinpää, Kaarina Pekurinen, Kati Ypyä,
Ella Leihke, Juhani Gillberg, Orvokki Gillberg, Risto Jokinen, Helvi Lehtonen, Armas Ikonen, Hilkka
Mäkikoski, Lilja Järvinen, Lauri Mäkikoski, Timo Mannila, Marja-Liisa Nykänen, Raimo Kitunen.
-
16
”Vahdinvaihto” vuonna 2009. Lauri vastaanottaa lounasmaksun Eino Sopaselta joka toimi pitkään
lounasmaksujen rahastajana
Piispa Irja Askola vieraili Vuosaaren seurakunnassa 26.1.2012. Kriisiryhmä valmisti piispalle lounaaksi,
keitetyt perunat, lihakastikkeen, salaatin ja hunajaporkkanat. Jälkiruokana oli kahvi ja suklaapala.
Kuvassa vasemmalta: Helvi Lehtonen, Brita Weckström, Eeva-Liisa Svahn, Hilkka Mäkikoski, Orvokki
Gillberg, piispa Irja Askola, Kati Ypyä, Pertti Vilminko, Eila Virtala, Raimo Kitunen, Anneli Kammonen, Lilja
Järvinen, Lauri Mäkikoski ja Jorma Kalliomäki
-
17
Kriisiryhmä on kuin toinen koti – ryhmäläisten yhteishaastattelu
Kesällä 2013 nykyisille Kriisiryhmäläisille
lähetettiin kysely ryhmän toiminnasta. Vastauksia
saatiin noin puolelta jäsenistä. Vastaukset on
tiivistetty seuraaviin kohtiin.
Millaisia kokemuksia ja muistoja teillä on
Kriisiryhmästä ja sen toiminnasta siitä alkaen
kun olette tulleet mukaan ryhmän toimintaan?
Millaisia tapahtumia/sattumuksia (esim.
hauskoja arkipäivän tilanteita) on jäänyt
mieleen?
Olin kysellyt Vuosaaren seurakunnasta jotain
vapaaehtoistöitä ja pääsin kirpputorille. Olin toista
kertaa siellä, kun Kriisiryhmän emäntä otti hihasta
kiinni ja sanoi, etkö tulisi torstaisin kirkon keittiölle
Kriisiryhmään töihin? Emmin ja sanoin että ei
taida olla minun paikkani, en osaa tehdä keittiössä
mitään. Mutta emäntä sai puhuttua ympäri ja niin
olen ollut mukana Kriisiryhmässä jo viisi vuotta.
Ryhmän toiminta on tosi yhtenäistä. Olemme kuin
suuri perhe, joka puhaltaa yhteen. Työn lomassa
kerrotaan ilot ja surut. Ryhmän huumori työn
lomassa on myös hienoa, värikkäät persoonat
ovat ”hauskuuttaneet” muita. Retket ja kesäpäivät
Merihiekassa ovat mahtavia kokemuksia kun ne
jaetaan yhdessä. Paljon hyviä muistoja. On ollut
myös ilo nähdä kun asiakkaat ovat tyytyväisiä ja
nähdä miten joku on iloinen saadessaan syödä
ehkä viikon ainoan lämpimän aterian.
Tullessani ryhmään minut otettiin vastaan
ystävällisesti ja toivotettiin tervetulleeksi.
Olen ollut mukana kolmisen vuotta. Tulin mukaan
oma-aloitteisesti, kun tunsin. että voisin olla
avuksi.
Kerran jouduin naisena hankalaan tilanteeseen
kun emäntä laittoi minut vanhalla autollaan
kauppaan tavaran hakuun ja apumieheksi juuri
ryhmään tulleen miehen, jonka tiesin olevan
ammatiltaan autonkuljettaja. Vaikka olin ajanut
autoa jo kymmeniä vuosia, en heti meinannut
saada autoa käyntiin. Kun se vihdoin onnistui, niin
ainakin pari kertaa se sammui matkalla valoissa.
Kyllä minua nolotti! Kaupan lastauslaiturille
mennessäkin möhläsin ja käännyin liian aikaisin ja
eikun takaisin kadulle ja vähän matkaa eteenpäin.
Onneksi paluumatka meni paremmin ja apumies
oli hyvin asiallinen ja sai varmaan naurettua
sisäänpäin (luulen). Miehethän yleensä
vähättelevät naisten ajotaitoa.
Miten vuonna 2008 alkanut taloudellinen
taantuma näkyi ruokailussa ja ryhmän
toiminnassa?
Ruokailijoiden määrä lisääntyi, ja ryhmä joutui
miettimään miten kaikki saatiin hoidettua hyvin.
Silloin oli jakelussa vielä elintarvikkeitakin leipien
lisäksi. Ihmiset yritti kerätä ylimääräistä vaikka
heille annettiin sovitut määrät. Eli tarve oli heillä
kovempi, joka aiheutti meille vaikeuksia pitää
tilanteet hallinnassa..
Oliko 2008 alkaneella taantumalla
yhtymäkohtia 1990-luvun lamaan jolloin
ryhmän toiminta alkoi?
Ei, 1990-luvun lama oli kyllä suurempi ja
vaikeampi. Silloin asiakkaat olivat todella
hädässä. He tarvitsivat tätä ruokailua. Asiakkaat
olivat tosi ”köyhiä”, rahattomia ja asunnottomia.
Silloin ei osattu hakea tukia, joita ei vielä oikein
ollutkaan. Ei kehdattu sanoa, että on työtön.
Työttömyyttä hävettiin, vaikka työttömiä oli tosi
-
18
paljon. Seurakunta sai lahjoituksia jaettavaksi
jouluna. Muuallakin alettiin järjestää ruokailuja ja
neuvontaa asiakkaille.
Vuosina 2010-11 ryhmässä koettiin paljon
surua, kun useampi ryhmään kuulunut jäsen
nukkui pois lyhyen ajan sisällä. Miten
menetykset koettiin ryhmässä?
Vuosi oli tosiaan raskas, surimme ja muistelimme
pois menneitä yhdessä. Minäkin menetin monta
läheistä ystävää.
Menetykset olivat suuria, järkyttäviä. Niistä
selvittiin puhumalla, muistelemalla, kuvia katsellen
ja rukoillen. Tuntui pahalta, he olivat läheisiä ja
rakkaita. Muistelen poisnukkuneita usein lämmöllä
ja kiitollisuudella. Varsinkin eräs heistä on usein
ajatuksissani ja käyn hänen haudallaan.
Olemme olleet hyvin tiivis ryhmä ja tässäkin
tilanteessa jaoimme menetykset keskenämme
rukoillen ja poistunutta muistellen kynttilöiden
palaessa. Tästä jakamisesta sai silloin voimaa ja
sielulleen lääkettä joka vieläkin auttaa
muistellessa poisnukkuneita ystäviämme. Nämä
tapaukset varmaankin osaltaan ovat hitsanneet
ryhmäämme tiiviiksi.
Kaipaus oli syvää, kuin perheestä puuttuisi jäsen,
jäseniä. Kaipaus ja suru oli yhteinen. Elämä
kuitenkin jatkuu.
Mitä teille merkitsee Kriisiryhmään
kuuluminen? Mitä arvelette Kriisiryhmän
toiminnan merkitsevän vuosaarelaisille
yleensä?
”Joka muita virvoittaa, tulee myös itse
virvoitetuksi.”
Kriisiryhmä on kuin toinen koti. Olemme kuin yhtä
perhettä ja tuemme toinen toistamme.
Vuosaarelaiset arvostavat ja kiittelevät
Kriisiryhmää, ruokaa ja toimintaamme.
Saan hyvän olon tunteen, että voin olla mukana
auttamassa ja tekemässä ruokaa sitä tarvitseville.
Joka kerta tuntuu että itse saan tästä enemmän
kuin toisille on pystynyt antamaan. Ryhmään
kuuluminen on minulle hyvää, hauskaa ja
mukavaa yhdessäoloa ja yhdessä tekemistä.
Meillä on niin mahtava ryhmä ja uuden tulokkaan
vastaanotto oli kerrassaan lämmintä. Heti tunsi
kuuluvansa tähän joukkoon. Ruokailijoiden
määrästä näkee mielestäni sen että ”kriisiateria”
on erittäin tarpeellinen monille vuosaarelaisille.
Ryhmään kuuluminen on löytö, paikka jossa on
hyvä olla ja saa toteuttaa hyvää mieltä toisille
lähimmäisille, asiakkaille.
Olen ilolla mukana, ryhmässä on
yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Olen etuoikeutettu kuulumisesta ryhmään.
Ruokailusta on kuulunut pelkkää hyvää ja kiitosta.
Kriisiryhmä on henkireikä monelle vieraillemme ja
sille toivotan menestystä myös jatkossa.
Ryhmä tuli minulle pelastajana, kun olin joutunut
työttömäksi. En jäänyt tyhjän päälle, vaan sain
heti tuntea tarpeellisuutta, kun pääsi auttamaan
ihmisiä omalla työllään. Tähän ryhmään minut
kutsui eräs kirkon työntekijä. Hämmästyin, kun
tunsin hetki helpoksi kuulua tähän ryhmään.
Kaikki ottivat lämpimästi vastaan uuden
tulokkaan. Olemme todenneet, että tämä ryhmä
on kuin toinen perhe, sillä saamme jakaa niin ilot
-
19
kuin surut. Aina on joku, joka kuuntelee ja
tarvittaessa lohduttaa. Myös yhteiset rukoushetket
aamuisin ovat sielunruokaa. Asiakkaat aivan
varmasti näkevät, kuinka olemme hioutuneet
yhdessä täksi auttavaksi ”jengiksi”. Uskon heidän
saavan ruoan lisäksi osansa tästä meidän
yhteisön hengestä. Ainakin he usein jakavat
kiitosta meille.
Kriisiryhmään kuuluminen on minulle tärkeää,
meillä on hyvä yhteishenki, se on minulle
eräänlainen perhe. Luulen, että ne, jotka käyvät
aterioimassa, ovat iloisia tällaisesta tilaisuudesta.
Kirpputorista pidetään.
Ryhmän toiminta on vaihtelua eläkeläiselle.
Lähden sinne aina mielelläni, koska siellä on
erittäin mukavia kavereita. Vuosaarelaiset ovat
kiitollisia ruuasta. Varsinkin yksinäisille ihmisille
merkitsee paljon, kun saavat tavata tuttuja ja
nauttia hyvästä ruoasta.
.
Olemme syntyneet palvelemaan. Eläkkeellä jää
enemmän aikaa kuin työssä ollessa. Mielestäni he
(vuosaarelaiset) kokevat ruokailun lisäävän
sosiaalisuutta, yhteisöllisyyttä, ruumiin ja sielun
ravintoa.
Millaisena näette Kriisiryhmän tulevaisuuden
esim. viiden vuoden kuluttua?
Edelleen erittäin tarpeellisena, jos vain vähänkään
uskoo ennustettuihin tulevaisuuden näkymiin.
Kriisiryhmää tarvitaan tulevaisuudessakin ja
kävijämäärät lisääntyvät laman myötä. Kriisiryhmä
on voimissaan viiden vuoden päästäkin jos
saadaan uusia vapaaehtoisia.
Millaisia terveisiä haluat kertoa Vuosaaren
seurakunnan työntekijöille? Ruusuja/risuja?
Ilman diakonia ei olisi Kriisiryhmää. He hoitavat
määrätyt asiat kirkon puolesta ja ovat joukon ydin.
Kiitos sanan jakamisesta, monista virkistävistä
retkistä.
Seurakunnan työntekijät ovat erittäin ystävällisiä
ja auttavat aina kun jotain pyydämme.
-
20
Vapaaehtoistyöntekijä Helmi (Heta) Eerola
Kriisiryhmässä vuosina 1993 - 1997
Kriisiryhmän toiminta käynnistyi syksyllä
1993, mikä sai sinut kiinnostumaan ja
lähtemään mukaan toimintaan?
Jäin eläkkeelle samoihin aikoihin kun Kriisiryhmää
alettiin perustaa. Ajattelin ”vanhanaikaisesti” että,
eläkkeen eteen pitää tehdä jotain, halusin myös
tehdä ja Kriisiryhmä toiminnan käynnistäminen oli
sellaista tekemistä mistä kiinnostuin.
Miten kuvailet ryhmän alkuvaiheita?
Ensimmäisellä kerralla oli vain 15 ruokailijaa.
Keittoa oli valmistettu runsaasti, muistan kun
soitin kirkolta tutuille, että tulkaahan nyt syömään.
Seuraavalla kerralla ruokailijoita oli jo tuplaten
enemmän ja joka kerta ruokailijoita alkoi tulla
enemmän. Uusi työmuoto herätti myös hieman
hämmennystä, jopa seurakunnan
työntekijöissäkin, koska tällaista työtä ei täällä
aiemmin tehty. Kirkkoon tuli sellaisiakin
asiakkaita, joita siellä tätä ennen ei normaalisti
nähty (ns. metsien miehiä). Opettelua ja totuttelua
oli puolin ja toisin. Toiminnan käynnistämiseen
liittynyt byrokratia oli valtavaa, välillä oli käytettävä
maalaisjärkeä, jotta asiat saatiin toimimaan.
Ruoka oli alkuaikoina hyvin yksinkertaista,
perinteisiä keittoruokia ja leipää. Tekijöitä oli myös
vähemmän verrattuna nykyiseen. Alusta alkaen
lounaalla oli ovimiehet, jotka valvoivat että
järjestys pysyi ja humalaisia ei päästetty sisälle.
Jouko Tuovinen ja Eino Sopanen vuorottelivat
ovella.
Millaisia muistoja, kokemuksia sinulla on
Kriisiryhmästä ja sen toiminnasta siltä ajalta
kun olit mukana?
Olin mukana ryhmän toiminnassa nelisen vuotta.
Tämän ajan olin täysillä mukana. Työtä tehtiin
paljon, joka päivä. Kirpputorikahvio pidettiin joka
viikko Merirasti-kappelissa ja ruokailu kirkolla.
Leipää haettiin päivittäin. Raija Räihän kanssa
vastasimme Merirasti-kappelin kirpputorista ja
apua saatiin muilta ryhmäläisiltä. Se oli vilkasta
toimintaa, ihmiset toivat paljon tavaraa. Kappelin
aulassa oli joka viikko vilskettä. Asiakkaiden
kanssa juteltiin ja oltiin mukana heidän iloissa ja
suruissa. Kiireetön läsnäolo oli tärkeää.
Ruokailun yhteydessä oli leipäjakelua. Edellisen
päivän leipiä ja leipomotuotteita kävin hakemassa
päivittäin Ulappasaarentiellä sijainneesta
leipämyymälästä. Siellä leipuri oli jo osannut
odottaa meitä, kysyessäni ensimmäisellä kerralla
leipiä, niin hän sanoi että” ilman muuta saatte
leipää”. Leipää saatiin todella paljon, mutta paljon
oli leivän tarvitsijoitakin.
Onko jotain erityistä jäänyt mieleen?
Kirpputorilla kävi marokkolainen rouva. Hän oli
yksinhuoltaja ja puhui vain englantia. Hänellä oli
mukanaan pieni poika ja hän odotti toista lasta.
He kävivät kirpputorilla usein ja meidän välille
kasvoi yhteys ja ystävyys joka johti siihen että
lupauduin lasten mummiksi. Äidistä ja lapsista tuli
minulle perheenjäseniä. Lapset ovat nyt jo
aikuisia, mutta yhteys on säilynyt.
Marokkolaiskulttuurissa vanhaa ihmistä
kunnioitetaan aivan eri tavalla kuin meillä.
Mitä sinulle merkitsi kuulua Kriisiryhmään ja
miten arvelet toiminnan merkityksen
vuosaarelaisille?
Hätä oli silloin aitoa ja todellista. Kaikki tekeminen
ja toiminta tulivat tarpeeseen. Tunsin itseni
tarpeelliseksi saadessani auttaa muita kirpputorilla
-
21
ja ruokailussa. Tekemistä oli paljon mutta se myös
antoi paljon. Tyytyväisiä ihmisiä, sana toiminnasta
levisi. Kirpputorista ja ruokailusta tuli
kohtaamispaikka, jossa auttajat kohtasivat
autettavia. Yhdessä jakamista ja kokemista sekä
läsnäoloa.
Millaisena näet Kriisiryhmän tulevaisuuden?
Kaksikymmentä vuotta on kulunut. Ajat ovat
edelleen epävarmat, niin taloudellisesti kuin
henkisesti sekä yksilö- ja yhteisötasolla. Ihmisiä
eroaa kirkosta, mikä näkynee kirkon taloudessa.
Vapaaehtoistoiminnalle tulee aina vaan enemmän
arvoa, kun kirkko kamppailee taloudellisten
resurssien kanssa. Seurakunta tarvitsee kuitenkin
uusia vapaaehtoisia, nykyiset ovat jo aika iäkkäitä,
miten saadaan uusia, nuorempia tilalle?
Kriisiryhmän toimintaa tarvitaan
tulevaisuudessakin, mikäli vapaaehtoisia riittää
myös jatkossa.
Millaisia terveisiä haluat lähettää nykyisille
Kriisiryhmäläisille ja seurakunnan
työntekijöille?
Työntekijöille: Pyrkikää siihen että, niin uusia kuin
meitä vanhoja vapaaehtoistyöntekijöitä otetaan
vastaan ja kohdellaan arvostavasti ja viisaasti.
Olisi hyvä olla selkeästi yksi työntekijä, ei vain
nimi paperilla, joka vastaa ja huolehtii
vapaaehtoisista.
Ryhmäläisille: Jokaisella ryhmäläisellä on
ruokailussa oma tärkeä tehtävänsä, mikä
työnjaossa annetaan. Kun jokainen keskittyy
tehtäviinsä, niin huomataanko silloin asiakkaiden
joukosta hänet joka yksin tai hänet jolla on
ongelmia? Onko aikaa lähestyä ja kohdata heitä?
Ruokailu on tärkeää, mutta se ei saa olla
päänumero, pitää muistaa että ollaan yhdessä
ruokailijoiden kanssa, ylläpidetään ja jaetaan
Jumalan ilosanomaa.
Tämä koskee myös työntekijöitä, mikä
mahdollisuus ruokailu on kohdata
seurakuntalaisia. Arvostavatko ja käyttävätkö
kaikki työntekijät tätä mahdollisuutta? Liian usein
vedotaan kiireeseen, näin ei saisi olla, vaan
työntekijöiden tulisi antaa aikaa ja aitoa läsnäoloa
seurakuntalaisille, ruokailijoille.
Olkaa voimakkaasti läsnä, levittäkää ja opetelkaa
läsnäolon taitoa. Välttäkää kiire sanaa.
Annelin runo
Istun hiljaa huoneessani, katson ulos
maisemaa. Ikkunaani sade soittaa, sävelmää
niin kaihoisaa. Lamput himmeät nuo pihan,
tunnelman luo rauhaisan. Mielen johdattaa ne
ihan lapsuus ajan maailmaan.
Äiti tuvassansa istuu, rukki surraa hiljalleen.
Kanssa rukin kehrää kissa, uunin päällä
loikoilee. Tuli leiskuu takassansa. lämpö hiipii
huoneeseen. Äiti saattaa laulullansa, lapset
uneen suloiseen.
Muistan kesän souturetket, onkipaikat
kalaiset. Monet leikit, satuhetket, piilopaikat
salaiset. Isä veisti kaarnalaivat, sanat pienet
lapsilleen. Niiden purjeet viedä saivat, toiveet
maahan kaukaiseen.
Hämärtyy jo varhain ilta, päivä syksyyn
lyhenee. Loistaa kirkkaana kuun silta, yllä
kalvon tumman veen. Yhä istun aatoksissa,
alla lampun himmenneen. Muistojeni
maisemissa, kuljen vielä uudelleen
-
22
Vapaaehtoistyöntekijä Eeva-Liisa Svahn - mukana vuodesta 1995 ja
ryhmän emäntänä vuodesta 2001.
Milloin liityit Kriisiryhmään?
Oulunkylän seurakunnan silloinen diakoniatyöntekijä kertoi
minulle Vuosaaressa toimivasta Kriisiryhmästä. Muutin
Vuosaareen vuonna 1995 ja diakoni-Riitan kautta tulin mukaan
ryhmän toimintaan.
Millaisia kokemuksia ja muistoja sinulla on Kriisiryhmän
alkuvuosista?
Olin pelokas ja arka, vasta muuttaneena en tuntenut ketään
Vuosaaresta. Ryhmä otti minut avosylin vastaan. Pikku hiljaa
sain uusia ystäviä ja turvallisuuden tunne palautui. Ruokailu oli
silloin keskiviikkoisin, sitä päivää aina odotin. Ensimmäisiä
työtehtäviä oli leipien pussitus ja jakaminen. Sitten siirryin
keittiön puolelle töihin: perunoita kuorimaan, jauhelihaa
paistamaan ja ruokaa asiakkaille jakamaan. Ryhmän
emännän/vastaavan tehtävissä aloitin keväällä 2001. Toiminta
oli alkuvuosina pienimuotoisempaa nykyiseen verrattuna.
Tapahtumia ja muistoja mitä on jäänyt erityisesti mieleen?
Yhdessä ryhmän kanssa on koettu paljon monenlaisia ilon ja surun hetkiä. On ollut kivaa olla yhdessä, on
monia mukavia muistoja vuosien varrella pidetyistä joulujuhlista, retkistä ja koulutuspäivistä. Ryhmään
kuulunut Ripa toi ryhmään iloa ja positiivisuutta omalla huumorillaan ja olemuksellaan.
Ikäviä hetkiä?
Ryhmäläisten poismenot, vuosi 2010 oli raskas.
Miten vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma näkyi ruokailussa ja ryhmän toiminnassa?
1990-luvun lamaan verrattuna se ei tuntunut niin pahalta. Ruokailijoita tuli kuitenkin lisää edelliseen vuoteen
verrattuna, tuli myös sellaisia asiakkaita jotka hakivat pelkästään leipää.
Mitä sinulle merkitsee kuulua Kriisiryhmään?
Koen että olen saanut suuren lahjan kun olen saanut olla mukana Kriisiryhmässä. Tehdä vapaaehtoistyötä
koko sydämestä, hyvien ja ihanien työtovereiden kanssa, toinen toistamme tukien ja oppien niin
ryhmäläisten kuin myös seurakunnan työntekijöiden kanssa. Menneet vuodet ovat olleet ihania. Olemme
kuin yhteen kasvanut suuri perhe. Yhdessä välittämistä ja elämistä niin ryhmäläisten kuin asiakkaiden
kanssa.
Mitä arvelet Kriisiryhmän toiminnan merkitsevän vuosaarelaisille?
Se on merkinnyt paljon. Toiminta on ollut näkyvää ja tieto levisi hyvin apua tarvitsevien keskuuteen.
Ruokailijoille kirkko on ollut ja on yhä edelleen avunsaantipaikka, jossa saa ruokaa, opastusta ja neuvontaa.
Ryhmän toiminnalla on annettu paljon konkreettista apua työttömille ja pienituloisille. Kriisiryhmän rahastosta
jaettiin tukea ennen kuin raha budjetoitiin suoraan diakoniatyöhön. Edelleenkin ryhmä antaa tukea esim.
joulukassien muodossa vähävaraisille ja yksinäisille.
-
23
Kriisiryhmän vapaaehtoiset syksyllä 2013:
Anttonen Kirsti Aro Toivo Gillberg Juhani Gillberg Orvokki Kammonen Anneli Kinion Pirjo Kitunen Raimo Lehtonen Helvi Leihke Ella Mannila Timo Mähönen Veikko
Mäkikoski Hilkka Mäkikoski Lauri Nykänen Marja-Liisa Pehkonen Paula Pekurinen Kaarina Sarrimo Erkki Svahn Eeva-Liisa Vilminko Pertti Virtala Eila Weckström Brita Ypyä Kati
Kriisiryhmän sihteerit:
Raija Räihä (kuvassa) 1993 - 2004
Vuosina 2004 - 2012 sihteerinä ovat vuorotelleet diakoniatyöntekijöiden lisäksi:
Lilja Järvinen Kaisa Myöhänen Kaarina Pekurinen Kirsti Vainio Pertti Vilminko Eila Virtala
Ville Sakko 2013-
Kriisiryhmän entisiä vapaaehtoistyöntekijöitä:
Eerola Helmi
Eklund Sirkka
Hakala Heikki
Henttinen Antti
Holmström Ritva
Hämäläinen Milja
Ikonen Armas
Jaho Annikki
Jokinen Risto
Järvinen Juhani
Järvinen Lilja
Kalliomäki Jorma
Karinpää Lauri
Kääriäinen Taisto
Lehto Liisa
Lehtonen Esko
Leminen Leila
Luhtanen Irja
Majalampi Anja
Montonen Pasi
Myöhänen Kaisa
Myöhänen Veikko
Mäki Mikko
Pajujoki Jari
Podduikin Vladimir
Rainio Anja
Russell Irvine
Ruti Ossi
Räihä Raija
Sopanen Eino
Teresina Olga
Tirkkonen Maisa
Tuovinen Jouko
Turkia Paula
Vainio Kirsti
-
24
Eeva-Liisa Svahnin juhlapuhe
(lyhennelmä)
Arvoisa juhlaväki ja rakkaat kriisiryhmäläiset!
Olemme nyt tänään viettämässä Kriisiryhmän
20-vuotisjuhlaa. Päivälleen tasan 20 vuotta sitten
17.11.1993 täällä kirkon tiloissa tarjottiin
ensimmäinen ilmainen työttömille tarkoitettu
lounas.
…
Ryhmä tänään
Kriisiryhmään kuuluu tällä hetkellä 24 jäsentä,
sekä naisia ja miehiä. Kaikki ovat vapaaehtoisia.
Suurin osa työskentelee sekä kirpputorilla että
ruokailussa. Ryhmä on omavarainen. Se on koko
ajan kerännyt varansa itse. Se ei käytä
seurakunnan varoja varsinaiseen toimintaansa.
Seurakunta antaa tilat ja välineet käyttöön sekä
tukee ryhmää mm. järjestämällä virkistystä ja
korvaamalla matkakuluja. Ryhmän tarkoituksena
on olla diakoniatyön tukena - rinnalla kulkijana
diakoniatyössä. Ryhmä toiminnasta vastaa
nykyisin johtava diakoniatyöntekijä Tuula
Mäkinen. Kuukausikokouksissa suunnitellaan
yhdessä toimintaa tekemällä päätöksiä
käsiteltävien asioiden perusteella. Ryhmä
osallistuu myös muihin seurakunnan yhteisiin
tilaisuuksiin, esim. joulumyyjäiset, Yhteisvastuu-
tapahtuma ja tarvittaessa autetaan muissakin
tilaisuuksissa.
Henkinen tuki on ryhmäläisille tärkeää ja siksi
ennen jokaista ruokailua, kirpputoria tai muuta
tapahtumaan hiljennytään rukoukseen ja
hartaushetkeen. Hengelliseen apuun esim.
keskusteluihin asiakkaiden kanssa, on saatu
tarvittavat ohjeet. Keskustelut ovat
luottamuksellisia ja tarvittaessa heitä ohjataan
eteenpäin. Ryhmä on keskenään hyvin
hitsautunut yhteen, se on kuin suuri yhteinen
perhe. Yhdessä jaetaan ilot ja surut.
Suruaika
Vuosi 2010 olikin ryhmäläisille raskas. Sen aikana
viisi pitkään mukana olleesta jäsenestä pääsi
Taivaan Isän kotiin. Jätimme jäähyväiset Einolle,
Kaisalle, Sirkalle, Kirstille ja Ripalle. Yhdessä
jaoimme surun keskenämme. Puhuimme,
muistelimme, katselimme valokuvia ja rukoilimme
voimia. Viime syksynä ryhmän perustajäsen
Jouko Tuovinen pääsi myös Taivaan Isän kotiin.
Mieleen on jäänyt Joukon paikka ovella kassana
ja toivottamassa ruokailijat lämpimästi
tervetulleeksi.
Yksi poisnukkuneista oli ilopilkkumme Ripa -tiski-
Ripa. Hän oli oman tiensä kulkija. Hän sai kaikki
nauramaan huumorillaan ja räväkkyydellään. Hän
laittoi naiset keittiössä kuriin. Kaikilla oli hauskaa.
Kiitos sinulle, Ripa!
Kaisaa odotettiin aamuisin pilkkomaan sipuleita.
Se oli hänen erikoistehtävänsä. Hän oli myös se,
jota aina pyydettiin pitämään aamurukousta.
Olemme kiitollisia siitä että työskentelimme monet
vuodet yhdessä ja saimme tuntea heidät kaikki
läheisiksi. Heille kaikille poisnukkuneille suurkiitos
työstään ja ystävyydestään ryhmässä!
Ryhmää kohtasi jälleen kesäkuussa suruviesti.
Saimme tiedon perustajatyöntekijän Riitta
Helosvuoren poismenosta. Me, jotka hänet
tunsimme, otimme viestin vastaan järkyttyneinä.
Se oli raskas viesti. Ryhmä vietti kesällä
Merihiekassa muistohetken, jossa kerrottiin toisille
hänestä, laulettiin ja rukoiltiin. Tunnelma oli
erittäin harras ja kaunis. Muistamme Riittaa
suurella lämmöllä, arvokkaalla kiitollisuudella -
arvostaen hänen työtään Kriisiryhmän hyväksi.
Sydämellinen kiitos Riitalle!
Kaikkien menetyksien jälkeen voi todeta
tuntemattoman kirjailijan sanoin: ”Voit sulkea
silmäsi ja rukoilla, että hän palaa tai avata silmäsi
ja nähdä sen, minkä hän jätti jälkeensä”
-
25
Ryhmän kohokohtia
on ollut paljon…. Kohokohtia on myös
asiakkaiden kiitollinen katse ja sana kun he
lähtevät ruokailusta hyvällä mielellä kotiin.
Kiitollinen katse antaa ryhmälle voimia ja hyvää
mieltä pitkäksi aikaa eteenpäin…. Juhlaan on
aihetta myös ensi keväänä, jolloin tulee 700.
ruokailukerta ja ruokailijoiden kokonaismäärä
saavuttaa 60 000 virstanpylvään. …
Ryhmän tulevaisuus
Ryhmän nykytila on hyvä. Edelleen kaikki ovat
omistautuneet tälle työlle ”auttaa lähimmäistä,
ajatuksena että ihmisen suurin ilo on tuottaa iloa
toiselle”! Ryhmä on pysynyt yhtenäisenä, yli
kymmenen vuotta mukana olevia on useita ja osa
jopa 15–18 vuotta. Vaihtuvuutta on ja tulee
varmasti olemaan ryhmän jäsenten ikääntyessä,
vaikka tahtoa olisi olla mukana. Uskon että
ryhmän toiminta jatkuu ja sille on edelleen
tarvetta. Uusia halukkaita jäseniä otetaan mukaan
tarvittaessa. Myös tulevaisuudessa ryhmälle
etusijalla ovat ruokailijat ja heidän palveleminen.
Omat kokemukseni ja loppusanat
Lopuksi - entä oma kokemukseni ryhmässä?
Olen ollut ryhmässä yli 18 vuotta. Työ hyvien ja
rakkaiden työtoverien kanssa, on ollut ja on
edelleen antoisaa. Olemme kokeneet yhdessä
jotain arvokasta. Haluan kiittää erityisesti
muutamia henkilöitä perustajajäseniä:
Raija Räihä toimi ansiokkaasti ryhmän sihteerinä,
piti valokuva- ja lehtileikekirjaa, toimi
kirppiskahvio- vastaavana ja keittiössä muissa
tärkeissä tehtävissä aina vuoteen 2004 saakka.
Helmi Eerola toimi ryhmässä keittiössä,
kirppiskahviossa. Alkuvuosina hän hankki
lahjoituselintarvikkeita ym.! Lilja Järvinen on ollut
omalla panoksellaan kehittämässä ryhmän
toimintaa. Kiitos heille kaikille arvokkaasta
yhteistyöstä!
Aika Kriisiryhmässä on ollut itselleni voimavara.
Oma roolini ryhmän emäntänä ei ole aina ollut
helppoa. Väistämättäkin on tullut eteen asioita
joista ei yksin selviä, silloin kaikki tuki ja apu ovat
tarpeen. Ryhmän lämpö on tullut monesti avuksi
ja tueksi itselleni, kun ulkopuolelta on tullut ns.
lunta tupaan. Kun kotona olen murehtinut,
itkeskellyt ja heitellyt tyynyjä seinille jne. On tullut
helpompi olo, kun tietää että ryhmän
yhteenkuuluvaisuus, rakkaus toisiamme kohtaan
ja tuki ovat auttaneet minua. Vastoinkäymiset ovat
nousseet silloin voimavaraksi. Kiitos teille
ryhmäläiset!
Olen kiitollinen myös seurakunnalle tämän
toiminnan mahdollistamisesta. ! Olen saanut
apua ja tukea sen hetkiseltä vastaavalta
diakoniatyöntekijältä, kiitos siitä! Kiitokset
suntioille, joiden kanssa ryhmä on yhdessä tehnyt
työtä. Seurakunnan entinen taloussihteeri Raija
Järvinen hoiti erittäin tarkasti ryhmän kirjanpitoa ja
kirkkoherra Seppo Tirkkonen antoi siunauksensa
Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut
toimia tässä ryhmässä, tekemässä työtä
konkreettisesti Jumalan valtakunnan hyväksi.
Tunnen saaneeni suuren lahjan kun voin tällä
tavoin toimia Jumalan sanan eteenpäin
viemiseksi. Kiitos tästä lahjasta!
Ryhmäläiset! Toivotan teille kaikille siunauksen
palasia. Tutussa Isä Meidän rukouksessa
sanotaan ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Työllänne
tuotte Jumalan valtakuntaa kaikkia lähemmäksi.
Toivon että saamme olla yhdessä mukana tässä
valtakunnassa tekemässä tätä arvokasta työtä.
Tässä te olette edelleen yhdessä mukana minun
kanssani
Ryhmäläiset! Toivon teille voimia tästäkin
eteenpäin, yhdessä me olemme yhtä. Niin kuin
virressä 428 veisattiin, ”yksin emme työtä tee,
toinen toista tarvitsee”.
Kiitos ja siunausta!
-
26
Diakoniatyöntekijät kertovat Pia Nordlund, Tiina-Susanna Hirvonen, Tarja Koivumäki ja Tuula Mäkinen
Millaisia muistoja teillä on Kriisiryhmästä ja
toiminnasta ajalta jolloin olitte
vastuutyöntekijöinä?
Pia: Kun aloitin vastuutyöntekijänä syksyllä 2004,
alusta saakka ryhmän sihteerinä toiminut Raija
Räihä oli jäänyt edelliskeväänä ”eläkkeelle”
vapaaehtoistyöstä.
Ensimmäinen
tehtäväni oli löytää
uusi sihteeri. Raija
oli tehnyt
ansiokkaan työn.
Vaikka sihteerin
tehtäviin ei ole
vakinaista
löytynyt, muutamat jäsenet ovat hoitaneet
vuorotellen. Ville Sakko on ottanut tehtävän
vastaan syksystä 2013.
Muistan ensimmäisen ryhmän kokoukseni kirkolla
syksyllä 2004. Olin uusi työntekijä ja hieman
jännittynyt suuresta vapaaehtoisryhmästä, jolla oli
omat rakenteensa ja tapansa toimia. Muistan
Jouko Tuovisen sanat ja katseen, jolla hän
rohkaisi ottamaan ryhmänohjaajan paikan.
Huomioiminen ja muistaminen esimerkiksi
jäsenten syntymäpäivinä on luonteenomaista tälle
ryhmälle.
Tiina-Susanna: Olen saanut työskennellä
vuosien varrella Kriisiryhmän kanssa sekä
lounaalla että kirpputoritoiminnassa. Muistan
ryhmän ottaneen minut hyvin vastaan ja ryhmässä
on ollut monenlaisten aikojen vaihdellessa aina
sellainen ilmapiiri että kaikkien on hyvä olla.
Ryhmäläiset ovat sankoin joukoin ottaneet aina
osaa niin arjen pyörittämiseen kuin juhlankin
hetkiin.
Tarja: Aloitin ryhmässä vuonna 2006 toisena
ohjaavana diakoniatyöntekijänä. Samaan aikaan
käynnistyi Vuosaaren seurakunnassa
vapaaehtoistoiminnan projekti, jonka myötä osa
seurakunnan vapaaehtoistoimintaa siirtyi
vastuulleni, Kriisiryhmä oli yksi niistä. Projektiin
kuului järjestää koulutus- ,strategia- ja
virkistyspäiviä. Mieleen on jäänyt käsi-ja
yleishygeniapäivä, joka herätti paljon keskustelua.
Hauskaa oli myös Tarinateatteriryhmä Pyhän
Solmun luodessa Kriisiyhmän kertomusta ja retki
Mustion linnaan.
Tuula: Kriisiryhmän vastaavana työntekijänä
aloitin 1.8.2012 -saattaen vaihdoimme
vetovastuun Pian kanssa. Tutustuin ryhmään
ensimäisen kerran kesällä 2012 Merihiekassa,
missä järjestettiin ryhmän kesäohjelmaan kuuluva
perinteinen rantapäivä. Tänä vuonna ryhmän
Merihiekkapäivä oli varsin iloinen, joskin
sattumuksia täynnä.
Miten vuonna 2008 alkanut taloudellinen
taantuma näkyi ruokailussa ja ryhmän
toiminnassa?.
Tiina-Susanna: Olemme diakoniatyöntekijöinä
saaneet ohjata yhä useampaa pienituloista
diakoniaruokailun pariin, joskus jopa ilmaisella
lounaslipukkeella. On ollut erityisen hyvä asia,
että on paikka, jonne ihmisiä on voinut ohjata
yhteyden ja osallisuuden piiriin - ruokailusta ja
kirpputorilta saatavista edullisista
lahjoitusvaatteista tai talouteen tarvittavista
lakanoista puhumattakaan.
Tarja: Ryhmän toiminnassa oli tuolloin vielä
mukana useampi perustajajäsen. Heidän ja
uusien Kriisiryhmäläisten kanssa palattiin tuolloin
ryhmän perustamishetkiin eli miten kaikki alkoi
vuonna 1993 ja
miksi?
Vastaushan oli
lama. Pohdimme
ja totesimme että
Kriisiryhmää
tarvitaan
edelleen.
Vuonna 2010 peräti neljä ryhmän jäsentä
nukkui pois. Osa heistä oli ollut mukana
ryhmässä pitkään. Miten menetykset otettiin
ryhmässä, näkyikö suru?
Pia: Menetykset koettiin eri tavoin mutta kyllä suru
kuormitti ryhmää. Työntekijänä paneuduin
tukemaan emäntää, jolla oli myös näiden ihmisten
saattamisessa tärkeä rooli. Koska joillakin
ryhmäläisistä ei ole juurikaan omaiskontakteja,
ryhmäläiset ovat kokeneet tärkeäksi kulkea
vierellä myös sairauden ja kuoleman keskellä.
-
27
Samaan aikaan kun käytiin hautajaisissa, sairastui
ryhmän persoonallinen tiskari Ripa. Ripaa
saateltiin tästä ajasta seuraavaan talvella 2011.
Kuten syntymäpäiviä, ryhmä muistaa myös
jäseniään jättämällä tervehdyksen joko
hautajaisissa tai adressin välityksellä. Ryhmä
pitää myös pienen muistotilaisuuden jossa on
kuva, kukat, kynttilä, hiljainen hetki, muistelua ja
rukousta. Myös lounaalla on hiljennetty joidenkin
pitkäaikaisten vapaaehtoisten muistokuvien
äärellä. Ruokailuun osallistuvien muistoksi on
sytytetty kynttilä, jos on arveltu, että henkilö on
ollut monille tuttu.
Tiina-Susanna: Ryhmässä on moni päässyt
Taivaan Isän luo suuremmille pidoille. Ajattelen
niin, että jokaisen ihmisen voimien hiipuessa ja
luopuessa ryhmän
aktiivisesta toiminnasta,
niin ryhmä kantaa silti
ryhmäläistä rukouksissa
ja koti- tai
laitosvierailuilla.
Jokaisen ryhmäläisen
paikka on tärkeä ja
arvokas ja siihen jää
joksikin aikaa iso
vajaus. Ihminen säilyy
muistoissamme ja
puheissamme mm. monien sattumusten ja
hupaisien kertomusten kautta
Tarja: Muistan erityisesti alkuajoista asti mukana
olleen ihmisen. Sairastamisen aikana ryhmäläiset
rukoilivat, auttoivat kauppa - ja virastoasioissa
sekä kävivät katsomassa sairaalassa. Tuki ja
huolenpito oli koskettavaa. Sama on näkynyt
myös muiden kohdalla. Elämää eletään
rintarinnan, suurena perheenä.
Mitä muuta haluatte kertoa Kriisiryhmästä ja
sen toiminnasta?
Pia: Kriisiryhmä luo tilan, jossa alueen asukkaat
voivat tavata toisiaan, tuntea yhteenkuuluvuutta ja
saada mahdollisuuden edulliseen ruokailuun ja
kierrättämiseen. Kuten useimmat muutkin
vapaaehtoistoiminnan ryhmät, se myös
kannattelee jäseniään elämän paineissa.
Erilaisten ihmisten kokoontuessa aterioimaan
yhteiskunnallinen eriarvoisuus pienenee ja
suvaitsevaisuus kasvaa. Se kasvattaa yhteisön
myönteisyyttä ja luottamusta tulevaisuuteen.
Tiina-Susanna: Tämä ryhmä vastaa niin suureen
kysyntään, että sen tulevaisuus on valoisa.
Toiminnassa mukana oleville ihmisille ryhmä
merkitsee paljon. Se tuo yhteyteen ja antaa
voimia niinä päivinä, kun ei ole aivan parhaassa
kunnossa mieleltään tai ruumiiltaan. Ryhmän
palveluiden piiriin se kokoaa vuosaarelaisia, ja
muutaman tiedän tulevan kauempaakin sekä
lounaalle että kirpputorille. Kriisiryhmä! Pidetään
Kristuksen jalanjäljissä kulkien vähäisimmistä
huolta jatkossakin.
Tarja: Moni Kriisiryhmäläinen on totisesti antanut
osan elämäänsä seurakuntalaisten eli
lähimmäistensä hyväksi. Ihmisten auttaminen
koetaan hyvin tärkeäksi ja ryhmän toiminnan
avoimuus näkyy. Diakonialounas Vuosaaren
kirkolla on upea konkreettinen tuki – ja samalla
myös sosiaalinen verkosto asiakkaille kuin
vapaaehtoisille. Vuosien varrella olen
diakoniavastaanotolla saanut asiakkailta kiitosta
ryhmältä saamasta avusta ja tuesta. Uskon
ryhmää tarvittavan seurakunnassa jatkossakin
sekä auttajan roolissa että ryhmäläisten ja
seurakuntalaisten sosiaalisena toimintamuotona.
Tuula: Ryhmän
tekemä työ osana
seurakunnan
vapaaehtoistoimintaa
on diakoniatyön
kannalta valtavan
sitoutunutta,
todellista
lähimmäistyötä.
Vapaaehtoisten
tekemä työ on yhteistä elämän jakamista ja
lähimmäisen auttamista. Ryhmän tulevaisuus
riippuu paljolti heidän omasta tahtotilasta, mitä he
itse haluavat. Elämäntilanteet vaihtelevat ja tuovat
muutoksia ryhmään. Uusia jäseniä otetaan
mukaan tarpeen mukaan.
Diakoniatyöntekijät kiittävät yhteistyöstä!
”Juomat? –Joo! Pata? -Joo!
Ruuanjako? –Joo! Lattia? –Joo! ”
ONNEA –JOOOOOO!!!!
-
28
Kriisiryhmä osana seurakunnan
diakoniatyötä. (Pia Nordlund)
Kriisiryhmän toiminta syntyi osana Vuosaaren
seurakunnan diakoniatyötä, seurakuntalaisten ja
diakonian työntekijöiden luovana vastauksena
yhteiskunnalliseen kriisiin. Tämän perusteella
ryhmän nimeksi annettiin ”Kriisiryhmä”. Kahden
vuosikymmenen ajan kestänyt toiminta kertoo jo
pituudellaan siitä, että tämä yhteistyö on ollut
hedelmällistä.
Seinäjoen vapaaehtoistoiminnan
neuvottelupäivillä esitettiin väittämiä, jotka ovat
edellytyksenä onnistuneelle
vapaaehtoistoiminnalle seurakunnissa. Mielestäni
nämä teesit ovat toteutuneet hyvin Kriisiryhmän
toiminnassa:
- Jatkuva vuorovaikutus vapaaehtoisten ja
työntekijöiden välillä on edellytys
laadukkaalle vapaaehtoistoiminnalle.
- Vapaaehtoisten ääni pitää kuulua
kaikessa vapaaehtoistoiminnan
suunnittelussa.
- Työntekijän on toimittava vahvasti
vapaaehtoistyön mahdollistajana,
vapaaehtoisten tukijana ja valmentajana
(Anttila & Vaittinen/ 2011)
Vuosien myötä erilaisen kriisiauttamistyön
yleistyessä Kriisiryhmä-nimi antaa hieman
harhaanjohtavan kuvan ryhmän toiminnasta. Sitä
erehdytään joskus luulemaan henkisen kriisin
tukiryhmäksi, mitä se ei sanan varsinaisessa
merkityksessä ole. Ryhmään kuitenkin tullaan
mukaan hyvin erilaisin lähtökohdin, monesti myös
elämänkriisin jälkimainingeissa. Syystä tai toisesta
ihminen kaipaa uutta sosiaalista verkostoa tai
toimintaa. Henkistä tukemista ja voimauttavaa
vuorovaikutusta ryhmässä käytännön työn ohella
tapahtuu paljon. Toisaalta ryhmän koko takaa
sen, että jäsenet voivat valita osallistumistaan
oman elämäntilanteensa mukaan ilman, että
toiminta häiriintyy. Kriisiryhmän jäseniä leimaa
vastuullinen pitkäjänteinen sitoutuminen sekä
toteuttamaansa toimintaan että itse ryhmään ja
sen jäseniin.
Kriisiryhmä on jatkumo jo alkukirkon
vapaaehtoiselle auttamiselle. Ryhmä toteuttaa
konkreettisella tavalla Jeesuksen esimerkkiä
leivän murtamisesta ja jakamisesta.
Vapaaehtoisuus on aina kuulunut seurakunnan
toimintaan - aiemmin luontevammin, koska
seurakuntaelämä on ollut kiinteä osa yhteisöjen
elämää. Vapaaehtoisryhmät ovat toiminnallaan
kirkon diakonisen mission sydän. Diakonia on
kaikille kristityille annettu tehtävä. Suomen ev.lut.
kirkossa tuo tehtävä on erotettu erikseen myös
diakonian viranhaltijoille, joiden tehtäviä
määrittelee juridinen vastuu. Mutta kirkon
diakoniatyö olisi vain luuranko ilman elävää
seurakuntalaisten muodostamaa vapaaehtoisten
toimijoiden verkostoa. Heidän toiminnassaan
korostuu eettinen vastuu ja lähimmäisenrakkaus.
Kulkemalla lähimmäisen rinnalla arjessa, he
viestivät vahvasti armoa ja toivoa. Kriisiryhmä
toteuttaa kauniilla tavalla, yksilöinä ja ryhmänä,
tätä kaikille seurakuntalaisille annettua diakonista
tehtävää
Kriisiryhmän toiminnasta vastaavat diakoniatyöntekijät
aikajärjestyksessä:
Riitta Helosvuori
Pia Gävert -
Mirja ”Kutti” Hytönen
Marita Mattila
Pia Nordlund
Tarja Koivumäki
Tiina-Susanna Hirvonen
Tuula Mäkinen
-
29
Emeritus-kirkkoherra Seppo Tirkkosen tervehdys
Onnea! Siunausta!
Kahden vuosikymmenen aikana minulla on ollut
ilo kuunnella monen Kriisiryhmäläisen
elämäntarinaa. Niissä olen kuullut usein vähän
samantyyppisen juonen: olin aikamoisissa
vaikeuksissa – sain toisilta ihmisiltä apua – päätin
lähteä itse mukaan vapaaehtoistoimintaan, muita
tukemaan ja auttamaan.
”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Tämän
tapahtumasarjan Jeesus (Matt. 10:8) toivoo
toistuvan tässä maailmassa mahdollisimman
monta kertaa. Kriisiryhmässä näin tapahtuukin
yhä uudelleen ja siitä voimme yhdessä iloita ja
kiittää.
Pelkkää menestystähän me toivomme toinen
toisillemme, mutta tärkeää on muistaa, että
jatkuva menestys altistaa helposti vaaralliselle
taudille. Tällä taudilla on monta nimeä:
vahvuuteen sairastuminen, yksin pärjäämisen
pakko, riippumattomuuden harha, ylikorostunut
elämänhallinnan luulo, piittaamattomuus ja
kovuus kovaosaista lähimmäistä kohtaan. Toivon
hartaasti, ettei tämä tauti pääse
seurakunnassamme pahasti rehottamaan ja
luotan siihen, että Kriisiryhmä voi omalta osaltaan
olla edelleen ansiokkaasti tautia
ennaltaehkäisemässä.
Kriisiryhmä 20 v. ja ryhmäläiset! Lämpimät
onnittelut ja kiitos teille toiminnastanne! Olette
diakonialounaillanne täyttäneet yhä uudelleen
tyhjät vatsat ja kirpputoreillanne verovaroista
vajaat kassat. Olette toistuvasti tukeneet
aineellisesti, henkisesti ja hengellisesti
lähimmäisiänne. Olette muuttaneet yksinäisyyttä
yhteydeksi. Siunatkoon kaiken hyvän
perimmäinen Lahjoittaja teitä ja antakoon teille ja
toiminnallenne runsaasti lisää armorikkaita vuosia,
lahjaksi saamista ja lahjaksi antamista!
Seppo Tirkkonen
Emeritus-kirkkoherra
(diakoniapappi 1988–1996)
-
30
In Memoriam - Muistamme
Annikki Jaho 2007
Vladimir (Masa) Podduikin 2007
Sirkka-Liisa Eklund 2010
Kaisa Myöhänen 2010
Kirsti Vainio 2010
Eino Sopanen 2010
Risto (Ripa) Jokinen 2011
Jouko Tuovinen 2012
Riitta Helosvuori 2013
-
31
Riitta (Titta) Helosvuori (1947 – 2013)
Riitan muistosanat, jotka hän kertoi ystävälleen ennen kuolemaansa keväällä 2013.
Voi ystävät rakkaat!
Tässä tulevat nyt viimeiset virtuaalihalaukset. Kun luette tätä
tekstiä, niin minä olen kuollut. Pyysin Kimmoa kirjoittamaan tämän
tekstin, eli eivät nämä minun sanojani ole. Mutta jotain minusta
tässä on.
Kun sairastuin pian eläkkeelle lähtöni jälkeen, oli tehtävä päätös
siitä, kerronko sairaudestani ja kuinka laajalti. Päätimme että
pidämme tiedon vain rajatussa piirissä. Välillä oli myös aikoja, että
sairaus näytti nujerretulta, mutta pääsiäisen jälkeen tapahtui
käännös huonompaan. Sairaus vei kuitenkin lopulta voiton.
Halusin viettää myös viimeiset hetket läheisempien rakkaitteni
kanssa. Eero ja Pasi olivat rinnallani ja lähtöni oli rauhallinen. Kivut
ovat ohi.
Haluan kiittää teitä kaikkia ystävyydestä, kohtaamisista, sanoista
ja kosketuksista. Elämässä on jotain joka tulee todeksi vain toisten
ihmisten kohtaamisessa. Ja minä olen saanut kohdata paljon, olen
kohtaamisesta rikas. Kohtaaminen on aina voiman lähde, ilman
sitä me emme voi muuttaa maailmaa.
Nyt oli minun vuoroni lähteä. Teillä on ikävä minua, mutta kaikki
välittäminen ja rakkaus on jäljellä, ei se minnekään katoa. Jos ei meidän ihmisten välillä oleva rakkaus
pysähdy kuoleman seinään, ei se estä Jumalankaan rakkautta. Sen rakkauden armon varassa minä elin,
sen turvissa kuolin.
Joku viisas sanoi, ettei kuolema ole piste, vaan kaksoispiste – sitä seuraa jotain, ja olen siihen valmis.
Olkaa kaikki siunattuja. Ja nauttikaa kesästä minunkin puolestani.
Titta
Me lähdemme elämästä emmekä kuitenkaan lähde. Me elämme edelleen kaikessa, mitä
olemme tehneet. Kaikki mitä olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisee
toisten teitä. Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä,
jotka ovat rakastaneet meitä.” Martti Lindqvist
-
32
Tilastoja 1993 – 2013
Kävijämäärät
6.10.1993 – 31.10.2013
Ruokailukerrat: 680
Kokonaiskävijämäärä: 58 177
Asiakasmäärä ateriakertaa kohti: 87
Vuosi 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000
Ruokailukerrat 7 42 40 41 39 39 39 37
Kävijämäärä 220 3460 4655 3305 2940 3005 2960 3950
Asiakasmäärä/kerta 31 82 116 81 75 77 76 107
Vuosi 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008
Ruokailukerrat 35 34 32 26 35 32 30 31
Kävijämäärä 3795 3295 3405 2834 2800 2560 2388 2635
Asiakasmäärä/kerta 108 97 106 109 80 80 80 85
Vuosi 2009 2010 2011 2012 2013 /lokakuu
Ruokailukerrat 30 28 31 28 24
Kävijämäärät 2226 1928 2267 2433 2124
Asiakasmäärä/kerta 74 69 73 87 71
Ruokailukerrat 1993 - 2013
Kävijämäärät 1993 – 2013 ar
Asiakasmäärä/kerta 1993 – 2013 ar
680 59 185 87
Kirpputori & Kahvio Kolehdit
Vuosi Tuotto € Vuosi Tuotto €
1994 2 990,92 2004 1 162,60
1995 7 158,31 2005 1 446,00
1996 4 017,81 2006 1 999,00
1997 1 986,38 2007 2 503,00
1998 1 537,64 2008 1 991,00
1999 1 557,31 2009 2 200,00
2000 1 229,91 2010 2 223,00
2001 1 748,40 2011 2 888,00
2002 1 724,03 2012 3 064,32
2003 1 571,00
Vuosi Tuotto € Vuosi Tuotto €
1993 -1994 3 125,38 2004 657,75
1995 1 005,71 2005 506,00
1996 2 172,77 2006 493,00
1997 1 650,58 2007 887,00
1998 1 464,03 2008 1 246,00
1999 1 025,21 2009 984,00
2000 584,20 2010 641,00
2001 1 176,30 2011 758,00
2002 1 095,96 2012 320,27
2003 636,22
-
33
Lahjoitukset
Vuosi Tuotto € Vuosi Tuotto €
1.8.1993 - 31.7.1994 2 576,97 2003 1 314,00
1.8.1994 – 31.7.1995 821,00 2004 1 392,20
1.8.1995 – 31.7.1996 2 099,15 2005 1 756,00
1.8.1996 – 31.12.1996 134,45 2006 1 691,00
1997 1 309,24 2007 1 673,00
1998 1 380,67 2008 1 794,00
1999 3 885,71 2009 1 452,00
2000 1 177,31 2010 1 587,00
2001 1 007,22 2011 1 541,00
2002 1 440,22 2012 1 060,00
Avustusten myöntäminen
Vuosi Avustuksia (kpl) Euroa
1.8.1993 – 31.7.1994
26 4 738,15
1.8.1994 – 31.7.1995
49 7 128,23
1.8.1995 – 31.7.1996
48 7 555,79
1.8.1996 – 31.12.1996
4 302,52
1997 24 3 384,70
1998 13 1 875,96
1999 17 2 479,15
1.1.2000 – 31.7.2000
11 1 666,72
2001 - -
2002 - -
2003 - -
2004 286,80
2005 35 1 100,00
2006 45 1 608,00
2007 44 2 141,00
2008 1 755,00
2009 60 1 684,00
2010 40 600,00
2011 - -
2012 30 900,00
2013 30 1200,00
-
34
Yhte