wordpress.com€¦ · web view1 antaa aikaa enemmän, ettei vain oman työn ohella yritetä...
TRANSCRIPT
Mitkä tekijät saavat laboratoriohoitajat motivoitumaan
bioanalyytikko-opiskelijoiden työelämäharjoittelun ohjaukseen
-www -kyselytutkimus HUSLABin kliinisen kemian
ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajille
9.5.2009
Hilkka Tukkiniemi
011878755
Helsingin yliopisto
Kasvatustieteellinen tiedekunta
Soveltavan kasvatustieteen laitos
Aikuisopettajan koulutus
Opettajan pedagogiset opinnot
Seminaarityö
Ohjaava opettaja:
Yliopistonlehtori Janne Säntti
2
TIIVISTELMÄ
Ammattikorkeakoulutuksen terveysalan koulutuksessa työelämäharjoittelussa bioanalyytikko-opiskelijat perehtyvät ammattiopintojen kannalta keskeisiin työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä. Terveydenhuollon toimintayksiköiden tehtävänä on varmistaa, että jokainen harjoittelujakso tarjoaa opiskelijalle riittävästi tarkoituksenmukaisia oppimismahdollisuuksia ja, että ohjaus vastaa opiskelijan tarpeita ja jaksolle asetettuja vaatimuksia. Ohjauksen laatu tulee varmistaa siten, että ohjaajilla tulee olla ohjauksen ja arvioinnin edellyttämät valmiudet. Laboratoriohoitajan ohjaustaidot ovat merkittävä tekijä opiskelijaohjauksen onnistumisessa. Opiskelijan oppimiselle on tärkeää, että käytännön harjoittelun työyksikkö muodostaa hyvän oppimisympäristön. Jos henkilökunta on motivoitunutta, ystävällistä ja halukas ohjaamaan opiskelijaa, voidaan oppimisympäristöä pitää opiskelijan oppimista tukevana. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, mitkä tekijät saavat HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajat motivoitumaan opiskelijaohjaukseen, ja mikä yhteys tutkinnolla, opiskelijaohjauskursseille osallistumisella, iällä ja työkokemuksella on kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvoihin. Mittarin opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvien kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden väittämät pohjautuvat Alderferin tarveteoriaan ja Chungin motivaatioon liittyvien tarpeiden määrittelyihin. Aineisto kerättiin keväällä 2006 www-kyselytutkimuksella, jossa oli strukturoituja kysymyksiä ja yksi avoin kysymys. Tutkimukseen otos oli 151 laboratoriohoitajaa HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueelta ja vastauksia tuli 84. Laboratoriohoitajalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa myös erikoislaboratoriohoitajaa ja bioanalyytikkoa. Aineiston numeerisessa kuvailussa käytettiin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, ja analysoinnissa muuttujien välisiä korrelaatioita ja varianssianalyysejä. Avoimen kysymyksen vastauksista koodattiin keskeiset motivaatiota parantavat tekijät. Tutkimuksen tulosten mukaan koko aineistossa toimeentulotarpeet ohjaavat kaikkein eniten, kasvutarpeet toiseksi ja liittymistarpeet vähiten kaikkien vastaajien opiskelijaohjausta. Opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden keskiarvot poikkesivat merkitsevästi kaikissa tutkintoryhmissä sekä kasvutarpeissa että liittymistarpeissa siten, että ne olivat korkeammat opiskelijaohjauskurssit käyneillä. Kun työkokemus lisääntyy, niin kasvutarpeiden merkitys opiskelijaohjaukseen motivoitumisessa vähenee. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeet ohjaavat kaikkien vastaajien opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota. Kasvutarpeet ohjaavat kuitenkin kaikkein eniten korkeammin koulutettujen ja opiskelijaohjauskurssit käyneiden opiskelijaohjausta. Vastaajien motivaatiota opiskelijaohjaukseen parantaisivat ajan antaminen ohjaukseen, palkitseminen, mahdollisuus osallistua opiskelijaohjauskoulutukseen, työvoiman lisääminen sekä arvostus.
Avainsanat: motivaatio, kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeet, opiskelijaohjaus, työelämäharjoittelu
3
SISÄLLYS
1 JOHDANTO 5
2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA 7
2.1 Työelämäharjoittelu ja opiskelijaohjaus 7
2.1.1 Työelämäharjoittelun lähtökohdat 8
2.1.2 Ohjaus ja opiskelijaohjaus 8
2.1.3 Opiskelijaohjausta määrittävät tekijät HUSLABissa 10
2.2 Motivaatio 11
2.2.1 Alderferin motivaatioteoria 11
2.2.2 Chungin motivaatioon liittyvät tarvemäärittelyt 12
3 TUTKIMUSKYSYMYKSET 13
4 AINEISTON JA MENETELMIEN KUVAUS 14
4.1 Tutkimusasetelma 14
4.2 Tutkimuksen kohderyhmä 14
4.3 Otantamenetelmä ja otos 15
4.4 Kyselymittari 16
4.5 Muuttujat 17
4.6 Tutkimusaineiston analyysimenetelmät 18
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET 19
5.1 Kuvailevat tunnusluvut tutkimusaineistosta 20
5.2 Motivaatioon liittyvien tarpeiden sekä iän ja työkokemuksen korrelaatiot 21
5.3 Kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvojen erot tutkintoryhmittäin
sekä opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmissä 22
5.4 Opiskelijaohjauksen motivaation parannusehdotuksia työnantajalle 24
6 DISKUSSIO 26
LÄHTEET 33
4
LIITTEET 37
Liite 1 Saatekirje 37
Liite 2 www-kyselytutkimus 38
Liite 3. Avoimen kysymyksen koodaus 48
5
1 JOHDANTO
Aikuisopettajan pedagogisiin opintoihin liittyvän seminaarityöni tavoitteena on tuoda
esille, mitkä tekijät saavat HUSLABin laboratoriohoitajat motivoitumaan
bioanalyytikko-opiskelijoiden työelämäharjoittelun ohjaukseen. Laadukkaan
harjoitteluohjuksen merkitys ammattikorkeakoulusta valmistuvien opiskelijoiden
ammatti-identiteetin ja ammattitaidon kehittymiselle on tiedostettu jo pitkään. Ohjattu
harjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintoja, ja sen tavoitteena on perehdyttää
opiskelijat ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja
taitojen soveltamiseen työelämässä. Harjoittelu on opiskelijan kannalta merkittävä
oppimiskokemus, ja siinä sovelletaan opittua ja opitaan uutta. Harjoittelu kannustaa
opiskelijaa myös vastuuseen ja itseohjautuvuuteen – tekemään perusteltuja valintoja
niin jäljellä olevien opintojen kuin tulevan urankin suhteen. Bioanalyytikko-
opiskelijoiden onnistuneen työelämäharjoittelun takaavat ammattitaitoiset ja
motivoituneet laboratoriohoitajat, jotka ”harjoittelupedagogeina” ohjaavat opiskelijoita
saavuttamaan työelämäharjoittelun tavoitteet ja vaatimukset. Käytän tässä työssä
työelämäohjaajista käsitettä opiskelijaohjaaja.
Helsingissä bioanalyytikoita (sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto)
koulutetaan nykyään Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja aikaisemmin koulutus
tapahtui Stadiassa. Vuonna 2008 se yhdistettiin EVTEKin kanssa Metropolia
Ammattikorkeakouluksi. Bioanalyytikko on kliinisen laboratoriotyön asiantuntija, jonka
osaamiseen kuuluvat asiakaspalvelutehtävät, menetelmäosaaminen ja
informaatioteknologiaosaaminen. Koulutus perustuu kliinisen laboratoriotieteen ja sitä
tukevien muiden tieteenalojen teoreettiseen ja soveltavaan tietoon. Tutkinnon laajuus on
210 op, josta harjoittelua on 75 opintopistettä, ja koulutuksen ohjeellinen kesto 3,5 v.
(http://www.metropolia.fi/koulutustarjonta/sosiaali_ja_terveysala/bioanalytiikka/.)
Olen itse peruskoulutukseltani laboratoriohoitaja (20.12.1979) ja olen erikoistunut
vuoden kestävillä opinnoilla (31.5.1991) kliinisen kemian ja hematologian
erikoislaboratoriohoitajaksi. Olen työskennellyt HUSLABissa vuodesta 2002 lähtien ja
keväällä 2003 siirryin Kirurgisen sairaalan kliinisen kemian ja hematologian
6
vastuualueen laboratorioon. Olen toiminut Kirurgisen sairaalan laboratoriossa
opiskelijaohjaajana ja opiskelijaohjausvastaavana. Osallistuin vuosina 2004–2006
HUSLABin ja Stadian yhteiseen opiskelijaohjauksen kehittämisprojektiin, jonka
tavoitteena oli vahvistaa osallistujien teoreettista ja käytännöllistä osaamista
opiskelijaohjauksessa, ja siinä taitavan tason saavuttaminen. Taitavan tason
laboratoriohoitajalta odotetaan projektin jälkeen kykyä toimia opiskelijaohjauksen
toteuttajana, kouluttajana, suunnittelijana ja vastuuhenkilönä sekä kehittävän
opiskelijaohjausta yhteistyössä Stadian ja HUSLABin kanssa.
Käytän tässä seminaarityössä opiskelijaohjauksen kehittämisprojektissa keräämääni
tutkimusaineistoa selvittääkseni, mitkä motivaatioon sisältyvät tarpeet ovat HUSLABin
kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajien bioanalyytikko-
opiskelijoiden työelämäharjoittelun opiskelijaohjauksen taustalla. Tutkin kasvu-,
liittymis- ja toimeentulotarpeita, ja mikä yhteys tutkinnolla, opiskelijaohjauskursseille
osallistumisella, iällä ja työkokemuksella on näiden tarpeiden keskiarvoihin. Kasvu-,
liittymis- ja toimeentulotarpeita mittaava kyselymittari pohjautuu Alderferin (1969,
1972) kehittämään tarveteoriaan ja Chungin (1977) motivaatioon liittyvien tarpeiden
määrittelyihin. Lisäksi kysyin tutkittavilta avoimella kysymyksellä, mitkä ovat ne
toimenpiteet tai keinot, joilla työnantaja voisi parantaa opiskelijaohjaukseen liittyvää
motivaatiota. Keräsin tutkimukseni empiirisen osan aineiston keväällä 2006 www-
kyselytutkimuksena. Tässä tutkimuksessa laboratoriohoitajalla tarkoitetaan myös
erikoislaboratoriohoitajaa ja bioanalyytikkoa. HUSLABissa käytetään vakanssinimitystä
laboratoriohoitaja tutkinnosta riippumatta.
Valitsin tutkimukseni aihealueeksi motivaation, ja sen liittymisen työelämäharjoittelun
opiskelijaohjaukseen, koska tutkimusten (Luopajärvi, 1995; Nyberg, 1988; Keski-
Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, 2005) tulosten mukaan opettajan motivaatiolla on
vaikutusta opiskelijan opiskelumotivaatioon ja työelämäharjoittelun onnistuneisiin
oppimiskokemuksiin. Tutkimukseni tarkoituksena on löytää tekijöitä, joihin
vaikuttamalla työnantaja voisi kehittää, parantaa ja lisätä työntekijöiden motivaatiota ja
halukkuutta opiskelijaohjaukseen, ja sitä kautta parantaa harjoittelupedagogiikan laatua.
Tutkimukseni tavoitteena on myös lisätä laboratoriohoitajien tietoisuutta niistä
tekijöistä, jotka ohjaavat heidän opiskelijaohjaustaan, ja mahdollisesti sitä kautta, myös
7
parantaa motivaatiota opiskelijaohjaukseen. Ruohotien (1983) mukaan motivaation
tutkiminen on kuitenkin haasteellista, koska motivoituneeseen käyttäytymiseen
vaikuttavat yhtä aikaa monet tekijät, kuten ihmisen persoonallisuus, tarpeet,
kiinnostuksen kohteet, asenteet, tavoitteet, tehtävien luonne, johtamiskäytänteet sekä
organisaation yleinen ilmapiiri. Yksilön motivaatiota ei voida havaita suoraan, eikä se
ole siten suoraan mitattavissa.
2 TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA
2.1 Työelämäharjoittelu ja opiskelijaohjaus
Terveysalan koulutus koostuu teoreettisesta opiskelusta yhdistettynä käytännön
harjoitteluun, joka on aina ollut olennainen osa terveysalan opintoja (Oinonen, 2000).
Työelämäharjoittelulla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa ammattikorkeakoulun
ulkopuolella, terveydenhuollon eri toimipisteissä, toteutuvia harjoittelujaksoja, joita
säätelevät osaltaan kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö. Terveydenhuollon
toimipisteissä koulutetut alan ammattilaiset toimivat harjoittelun ohjaajina yhteistyössä
harjoittelusta vastaavan opettajan kanssa. Opettajilla on nykyään yhä vähemmän
resursseja ohjata ja olla opiskelijoiden mukana harjoittelupaikoissa. Vastuu
opiskelijaohjauksesta jää yhä enenevässä määrin terveysalan ammattilaisille. (Oinonen,
2000; Heinonen, 2004.)
Harjoittelun ohjaus ymmärretään opettamis- ja oppimisprosessin osaksi, inhimilliseksi
toiminnaksi, jonka tavoitteena on asiantuntijuuden kasvun tukeminen ja edistäminen
(Oinonen, 2000, 33). Opiskelijan oppimiselle on tärkeää, että käytännön harjoittelun
työyksikkö muodostaa hyvän oppimisympäristön. Jos henkilökunta on motivoitunutta,
ystävällistä ja halukas ohjaamaan opiskelijaa, niin työyksikköä voidaan pitää opiskelijan
oppimista tukevana oppimisympäristönä. (Burns & Paterson, 2005; Saarikoski, 2005.)
Tutkimusten mukaan opiskelijaohjaajan motivoitunut asenne on yhteydessä onnistuneen
opiskelijaohjauksen toteuttamiselle ja kehittämiselle (Williamson & Webb, 2001;
Nieminen & Uusitalo, 2006). Tutkimusten mukaan myös ohjaajan motivaatio ja
myönteinen suhtautuminen opiskelijaohjaukseen ovat olleet merkittäviä tekijöitä
opiskelijan oppimisen mahdollistajina (Öhrling & Hallberg, 2000a; Koskinen & Silén-
Lipponen, 2001; Chow & Sue, 2001; Helin, 2004).
8
Opiskelijat ovat kokeneet ohjaajan motivaation jopa tärkeämpänä kuin ohjaajien
opiskelijaohjauskoulutuksen (Oinonen, 2000). Ohjaajat puolestaan ovat kokeneet, että
opiskelijaohjaus antaa heille motivaatiota kehittää itseään ohjaajina (Meretoja ym.,
2006). Kielteinen suhtautuminen opiskelijan ohjaukseen, ohjaajan tietämättömyys
koulutuksen muutoksista ja opiskelijan oppimistavoitteista sekä liian kiireinen työtahti
voivat olla esteenä opiskelijan oppimiselle (Oinonen, 2000; Saarikoski, 2005). Sosiaali-
ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2004 suosituksen sosiaali- ja terveydenhuollon
toimintayksiköille terveysalan koulutuksen työssäoppimisesta ja ohjatusta harjoittelusta
(Heinonen, 2004).
2.1.1 Työelämäharjoittelun lähtökohdat
Työelämäharjoittelu on osa ammattikorkeakouluopintoja. Ohjattua harjoittelua
säännellään muun muassa ammattikorkeakoululaissa (L 351/2003) ja asetuksessa (A
352/2003). Harjoittelun tavoitteista säädetään asetuksen (352/2003) 7 §:ssä:
”Harjoittelun tavoitteena on perehdyttää opiskelija ohjatusti erityisesti
ammattiopintojen kannalta keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen
soveltamiseen työelämässä”. Oppimiskokemusten avulla opiskelijassa alkaa alan
asiantuntijuuteen kasvu, joka jatkuu työelämässä. Jokainen työssä oppimisen ja ohjatun
harjoittelun jakso luo siten perustaa opiskelijoiden ammatilliselle kasvulle ja edistää
sitä. Harjoittelun tavoitteena on siten edistää opiskelijoiden kädentaitojen
harjaantumista, teorian soveltamista käytäntöön ja toimimista todellisissa työtilanteissa.
(Heinonen, 2003; Opetusministeriö, 2001.) Opetusministeriö päättää kunkin
ammattikorkeakoulun koulutusohjelman osalta myös tutkintoon sisältyvän harjoittelun
laajuudesta opintopisteinä (A 352/2003). Sosiaali- ja terveydenhuollon
toimintayksiköiden tehtävänä on varmistaa, että jokainen tutkintoon liittyvä
harjoittelujakso tarjoaa riittävästi ja tarkoituksenmukaisia oppimismahdollisuuksia
opiskelijalle ja, että ohjaus vastaa opiskelijan tarpeita ja jaksolle asetettuja vaatimuksia.
(Heinonen, 2003; Opetusministeriö, 2001.)
2.1.2 Ohjaus ja opiskelijaohjaus
Saarikosken (2005) mukaan ohjaus voidaan määritellä opetuksen osa-alueeksi, jossa
painottuu käsitteellisen tiedon soveltaminen käytäntöön. Ohjauksen tavoitteena on tukea
9
opiskelijan ammatillista ja persoonallista kasvua. Näin ohjaukseen liittyy reflektiivinen
ulottuvuus, jossa opiskelijaa autetaan näkemään yhteys hänen omien toimintatapojensa
ja teoreettisen tiedon välillä. Ohjaus on siten henkilökohtainen vuorovaikutusprosessi
ohjaajan ja ohjattavan välillä. (Mt.)
Vehviläinen (2001) liittää kokeneen ja aloittelijan kohtaamisen kahdenkeskisiin
ohjaustilanteisiin, jossa ohjaajan ja opiskelijan yhteinen intentio on opiskelijan
oppiminen. Vehviläisen tarkoittamassa ohjauksessa ohjaajalta edellytetään ennen
kaikkea vuorovaikutustaitoja sekä erilaisten prosessien hallintataitoja, joiden avulla hän
voi auttaa ohjattavaansa itse käsittelemään kokemuksiaan ja suuntaamaan oppimistaan.
(Mt.)
Helin (2004) määrittelee opiskelijaohjauksen opiskelijan oppimisen ja ammatillisen
kasvun tukemiseksi, edistämiseksi ja helpottamiseksi. Oinonen (2000) puolestaan
määrittelee opiskelijaohjauksen osaksi inhimillistä opettamis- ja oppimistoimintaa, joka
tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja, jonka ytimenä on opiskelijan ja hänen
ohjaajansa yhdessä rakentama ohjaussuhde. Opiskelijaohjaus kytkeytyy siten tiiviisti
oppimisen kokonaisuuteen, opiskelijan tavoitteisiin sekä ammatilliseen kasvuun
työelämän vaatimukset huomioiden.
Mykrän (2002, 48–51) mukaan opiskelijaohjaajan tulee olla kiinnostunut ohjattavansa
ammatillisesta kasvusta, jota hän jatkuvan palautteen ja arvioinnin avulla ohjaa ja tukee.
Perusta työssä oppimisen ohjaamiseen löytyy monista eri osatekijöistä. Mykrän mukaan
lähtökohtana on ohjaajan ammatin perusosaaminen ja erityisosaaminen, johon liittyy
muun muassa motivoituminen työhön. Vuorovaikutustaidot, ohjausosaaminen, kyky
antaa arviointia, yhteistyötaidot sekä luovuus ovat myös tärkeitä ohjaamiseen liittyviä
tekijöitä. (Mt.)
Tässä tutkimuksessa opiskelijaohjauksella tarkoitetaan työyksiköissä tapahtuvaa
terveysalan opiskelijoiden päivittäistä ohjausta ja tukemista työelämäharjoittelun aikana.
Siihen kuuluu myös opiskelijan avustaminen tavoitteiden laatimisessa ja niiden
saavuttamisessa. Lisäksi opiskelijaohjaukseen kuuluvat kiinteästi arviointi ja palautteen
antaminen. (Opetusministeriö, 2006.)
10
Työyhteisöissä toimivilta ohjaajilta vaaditaan monipuolista osaamista ja taitoja. Näitä
ovat muun muassa vuorovaikutustaidot, opettamiseen liittyvät tiedot ja taidot, ammatin
hallintaan liittyvät taidot, itsensä kehittämiseen liittyvät taidot ja persoonallisuuden
piirteisiin liittyvät ominaisuudet. (Ahonen, 2000.) Kokeneetkaan työntekijät eivät ilman
lisäkoulutusta omaa riittävästi ajantasaista teoreettista tietoa ja taitoja toimia
opiskelijaohjaajana. Lisäkoulutuksen tarve on erityisen suuri ohjaukseen keskeisesti
liittyvistä teemoista kuten opetusmenetelmistä, oppimiskäsityksistä ja -teorioista,
opetussuunnitelmista, ohjaajana toimimisesta ja arvioinnista. (Sosiaali- ja
terveysministeriö, 1998; Määttä, 2000; Laiho, 2001.)
2.1.3 Opiskelijaohjausta määrittävät tekijät HUSLABissa
HUSLABissa opetusvelvollisuus on määritelty seuraavasti: ” Koko henkilöstöllä on
opetusvelvollisuus. HUSLABilla on kiinteää yhteistyötä mm. ammattikorkeakouluihin.
Onnistunut opiskelijaohjaus on hyvä rekrytointitapa, sillä opiskelijat ovat tulevia
työyhteisön jäseniä. Opiskelijaohjauksessa tarvitaan riittävä osaaminen tiedollisesti ja
taidollisesti.” (HUSLAB, 2006b.) HUSLABissa opiskelijaohjaukseen liittyvät
opetuksen ja ohjauksen kriteerit on määritetty kliinisen laboratoriotyön standardeissa ja
kriteereissä (HYKS, 1991) sekä LAURA:ssa (HUS, 2003) eli laboratoriohoitajien
ammattiuramallissa. HUSLABissa opiskelijaohjaus perustuu harjoittelun ohjauksen
käsikirjaan, joka luo yhtenäisen pohjan bioanalyytikko-opiskelijoiden ohjaukselle
(HUSLAB, 2006a). HUSLABin laboratoriohoitajille on järjestetty opiskelijaohjauksen
perus- ja jatkokursseja. Peruskurssin tavoitteena on ollut oppia ja harjoitella opiskelijan
ohjauksen ja arvioinnin keskeisiä työvälineitä. Jatkokurssin tavoitteena on ollut
syventää opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin osaamista. Opiskelijaohjauksen laatua
seurataan opiskelijoiden HUSin intranetissä antaman opiskelijaohjauksen laatu-kyselyn
perusteella. Opiskelijaohjauksen laatumittari perustuu Saarikosken (2002) luomaan
CLES-mittariin (Clinical Learning Enviroment and Supervision evaluation scale), joka
on modifioitu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirille yhteistyössä Saarikosken
kanssa.
11
2.2 Motivaatio
Tutkimuksen kyselymittarin kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeisiin liittyvät
väittämät pohjautuvat Alderferin (1969, 1972) tarveteorian lisäksi Chungin (1977)
esittämiin käsityksiin ja määritelmiin ihmisen erilaisista tarpeista. Määrittelen tässä
työssä lyhyesti sekä motivaatio- että tarvekäsitteen sekä esittelen Alderferin tarveteorian
ja Chungin tarvemääritelmät. Tarkemmat selostukset ja määrittelyt löytyvät
alkuperäisen kehittämistehtäväni kirjallisesta raportista (Tukkiniemi, 2006).
Motivaatiolla tarkoitetaan käyttäytymistä virittävien ja ohjaavien tekijöiden
järjestelmää. Motiivit viittaavat tarpeisiin, haluihin, vietteihin ja sisäisiin yllykkeisiin
sekä palkkioihin ja rangaistuksiin. Motiivit virittävät ja ylläpitävät yksilön yleistä
käyttäytymisen suuntaa, ja näin ne ovat päämääräsuuntautuneita, joko tiedostettuja tai
tiedostamattomia. (Ruohotie, 1998, 36; Steers & Porter, 1975, 5–6.) Motivaatiosta
riippuu se, miten halukas ihminen on käyttämään omia fyysisiä ja henkisiä voimavaroja
työtä tehdessään (Peltonen & Ruohotie, 1987, 22). Motivaatiossa on erotettavissa
sisäinen ja ulkoinen motivaatio. Sisäinen motivaatio on sisäisesti välittynyt, ja se on
yhteydessä ylemmän asteen tarpeiden, kuten itsensä toteuttamisen ja kehittämisen
tarpeiden tyydyttämiseen. Ulkoinen motivaatio on ulkoisesti välittynyt, ja se on
yhteydessä alemman asteen tarpeiden, kuten turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden
tarpeiden tyydytykseen. (Ruohotie, 1982, 9–12.) Mitchellin (1986, 179–181) mukaan
motivaatio ei ole käyttäytymistä tai suoritusta itsessään, vaan se on kognitiivinen,
yksilöllinen ja intentionaalinen ilmiö, joka poikkeaa motivaatioprosessista, johon
vaikuttavat myös ulkoiset tekijät.
2.2.1 Alderferin motivaatioteoria
Alderferin tarveteoria, jota kutsutaan kolmitasoteoriaksi (ERG-teoria; Existence,
Relatedness ja Growth) liittyy motivaation sisältöteorioihin. Sisältöteoriat kuvaavat sitä,
mikä motivoi ihmisen käyttäytymistä työssä. Tarveteoriat selittävät käyttäytymisen
sisäisiä syitä. Tarveteorioiden perusyksikkö on tarvekäsite, joka määritellään sisäisen
epätasapainon tilaksi, joka saa ihmisen toimimaan tasapainon saavuttamiseksi.
Inhimillisissä tarpeissa esiintyvä vaihtelu ja tarpeiden suhteellinen voimakkuus tietyllä
12
hetkellä ohjaavat yksilön yrityshalua ja suoriutumista työtehtävässään. Tarve muuttuu
motiiviksi, kun aktiivisuus on suunnattu päämäärään. (Ruohotie, 1983, 22, 35.)
Alderferin (1969, 1972) kehittämän teorian perustana on oletus ihmisen kolmesta
perustarpeesta: toimeentulotarpeesta, liittymistarpeesta ja kasvutarpeesta.
Toimeentulotarpeet ovat materiaalisia ja tyydyttyvät ulkoisilla tekijöillä kuten ruualla,
vedellä, palkalla, muilla palkanlisillä, työolosuhteilla ja työturvallisuudella.
Liittymistarpeet sisältävät ihmisten välisiä vuorovaikutuksia ja läheisiä ihmissuhteita
työssä ja työn ulkopuolella. Liittymistarpeille on tyypillistä, että niiden tyydyttyminen
riippuu yhteenkuuluvaisuuden kokemisesta, ja niiden näkyviä muotoja ovat
hyväksyminen, vahvistaminen, ymmärtäminen ja vaikuttaminen. Kasvutarpeet ovat
henkilökohtaisia kehittymisen ja edistymisen tarpeita. Kasvutarpeiden tyydyttyminen
riippuu siitä, onko ihmisellä mahdollisuus kehittää niitä kykyjä ja taipumuksia, jotka
hän kokee tärkeiksi. (Mt.)
Useat tarpeet voivat vaikuttaa yhtä aikaa käyttäytymiseen. Alderferin (1969, 1972)
mukaan mitä vähemmän liittymistarpeet on tyydytetty, sitä tärkeämpiä ovat
toimeentulotarpeet. Samoin jos kasvutarpeet eivät tyydyty, voidaan ne korvata
liittymistarpeilla. Liittymis- ja kasvutarpeet voivat vahvistua erittäin myönteisissä
olosuhteissa, ja siten hyvin haastava työ voi lisätä yksilön kasvutarpeita. (Mt.)
Wanousin ja Zwanyn (1977) tutkimus tukee ERG-teoriaa. Tutkijoiden mukaan teorian
kolme tarvetta ovat suhteellisen itsenäisiä ja ne voitiin mitata luotettavasti.
2.2.2 Chungin motivaatioon liittyvät tarvemäärittelyt
Chungin (1977) mukaan motivaatio on yksilön tarpeiden, kannusteiden sekä niitä
koskevien havaintojen ja tulkintojen vuorovaikutuksen tulos, joita hän kuvaa
motivaatioprosessikäsitteessään. Motivaatiota säätelevät näin ollen yksilön tarpeet,
niihin vetoavat kannusteet sekä tehdyt havainnot ja havaintojen tulkinta. Chung (mt.) on
sitä mieltä, että ihmisen käyttäytymisen ymmärtäminen ja ennakoiminen edellyttävät
yksilön tarverakenteen tuntemista. Tarpeissa esiintyvistä eroista johtuen toiset
työntekijät tekevät työtä sosiaalisen arvostuksen vuoksi, ja toiset tekevät samaa työtä
vain rahan vuoksi. Kyetäkseen vaikuttamaan alaisensa käyttäytymiseen, on esimiehen
ymmärrettävä, minkälaiset motiivit ja tarpeet ovat kulloinkin tärkeimpiä alaiselle.
13
Chung jakaa myös tarpeet toimeentulotarpeisiin, liittymistarpeisiin ja kasvutarpeisiin.
Toimeentulotarpeisiin liittyvät fysiologiset, taloudelliset ja turvallisuuteen liittyvät
tarpeet. Liittymistarpeet sisältävät liittymismotiivin, valtamotiivin ja kilpailumotiivin.
Nämä tarpeet liittyvät ihmisen haluun saada toisten ihmisten arvostusta, kokea
yhteenkuuluvuutta, kilpailla ja päästä vaikuttamaan. Kasvutarpeet liittyvät ihmisen
haluun toteuttaa itseään, olla pätevä, suoriutuva ja kyvykäs. (Mt.) Taulukko 1
havainnollistaa motivaatiota sääteleviä tekijöitä Chungin mukaan.
Taulukko 1. Motivaatiota säätelevät tekijät (Chung, 1977, 12).
Tarpeet Kannusteet Havainnot/odotuksetKasvutarpeet Tehtäväkannusteet OdotusarvoItsensä toteuttamisen tarve Kasvumahdollisuudet Odotukset työn asettamistaSuoritustarve Työn vaativuus vaatimuksistaPätemisen tarve Työn sisältöLiittymistarpeet Vuorovaikutuskannusteet VälinearvoArvostetuksi tulemisen tarve Sosiaaliset palkkiot Palkkion saavutettavuusYhteenkuuluvuuden tarve Ryhmätoiminta Todennäköisyys saada palkkioitaKilpailun tarve JohtamistyyliValta ja status Organisaation rakenneToimeentulotarpeet Taloudellisen ja fyysisen Yllykearvo
ympäristön kannusteetTurvallisuuden tarve Raha Palkkion tarveSuojan tarve Muut palkanlisät Todennäköisyys saada tarpeitaFysiologiset tarpeet Työturvallisuus vastaavia kannusteita
Työolosuhteet
3 TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastausta siihen, mitkä tekijät saavat
laboratoriohoitajat motivoitumaan opiskelijaohjaukseen?
Tutkimuksen pääongelma: Mitkä motivaatioon liittyvät tarpeet ohjaavat HUSLABin
kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta?
Tutkitut tarpeet ovat kasvutarve, liittymistarve ja toimeentulotarve.
Alaongelmat: Mikä yhteys tutkinnolla, opiskelijaohjauskursseille osallistumisella, iällä
ja työkokemuksella on kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvoihin? Millä
14
toimenpiteillä tai keinoilla työnantaja voisi parantaa laboratoriohoitajien
opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota?
4 AINEISTON JA MENETELMIEN KUVAUS
Tutkimuksellani oli opiskelijaohjauksen kehittämisprojektiin liittyvä HUSLABin
toimitusjohtajan myöntämä yhteinen tutkimuslupa.
4.1 Tutkimusasetelma
Tämä tutkimus on poikkileikkaustutkimus. Valitsin tutkimusaineiston
keruumenetelmäksi www-kyselyn, koska se oli käytännössä helpoin, halvin ja nopein
tapa saada tietoa laboratoriohoitajien motivaatiosta. Käytin kyselyssä strukturoitua
kyselylomaketta, huolimatta siihen liittyvistä rajoittavista tekijöistä. Ghisellin ja
Brownin (1969, 326–327) mukaan rajoittavia tekijöitä ovat muun muassa se, kuinka
halukas tutkittava on vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, ja missä määrin yksilö
kykenee raportoimaan motiiveistaan tai arvioimaan motiivejaan valmiiden kysymysten
pohjalta. Monet motiivit ovat tiedostamattomia, eikä yksilö ole siten aina tietoinen
kaikista niistä tekijöistä, jotka ohjaavat hänen käyttäytymistään. (Mt.)
4.2 Tutkimuksen kohderyhmä
Tutkimukseni kohderyhmän muodostivat HUSLABin seitsemästä lääketieteen
erikoisalasta kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajat.
Tutkimuksessa oli mukana laboratoriohoitajia Jorvin, Peijaksen, Vantaan
terveysaseman, Porvoon sairaalan, Meilahden sairaalan, Naistenklinikan, Lasten ja
Nuorten sairaalan, Töölön, Itä-Uudenmaan terveysasemien (Sipoo ja Loviisa),
Kirurgisen sairaalan, Malmin sairaalan, Marian sairaalan, Helsingin eteläisten, läntisten,
pohjoisten ja itäisten terveysasemien laboratorioista. HUSLABissa käytetään
vakanssinimitystä laboratoriohoitaja tutkinnosta riippumatta.
Laboratoriohoitajakoulutuksen omaavilla on opistotason koulutus,
erikoislaboratoriohoitajilla on lisäksi vuoden erikoistumiskoulutus
laboratoriohoitajakoulutuksen lisäksi tai suoraan erikoislaboratoriohoitaja koulutus ja
bioanalyytikoilla on ammattikorkeakoulutus. Suurin osa laboratoriohoitajista on naisia.
15
4.3 Otantamenetelmä ja otos
Käytin otantamenetelmänä todennäköisyyteen perustuvaa systemaattista
satunnaisotantaa, jossa perusjoukko on järjestetty jonoon, ja jonosta poimitaan tasaisin
välimatkoin otantayksiköt otokseen, kunnes lopullinen otos on kerätty (Heikkilä, 2002,
36; Holopainen & Pulkkinen, 2002, 31). Tutkimukseni perusjoukon (642) muodostivat
HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen kaikki laboratoriohoitajat,
jotka olivat Prima -palkkahallintajärjestelmän henkilöluettelon mukaan palveluksessa
ajalla 1.2.2006–28.2.2006. Sain henkilöluettelon HUSLABin henkilöstöhallinnosta
johtavan hoitajan sihteeriltä.
Henkilöluettelo sisälsi eri vastuuyksiköiden laboratoriohoitajien nimet peräkkäin
vastuuyksiköittäin yhteensä 46 sivua. Käytin henkilöluettelon järjestystä jonona, josta
poimin otosyksiköt. Määritin poimintavälin kaavasta k = N/n, jossa N = perusjoukon
otantayksiköiden määrä, n = otoskoko ja k = poimintaväli, joka saadaan jakolaskun
tuloksena (k = 642/160 = 4.01). Poimin ensimmäisen mukaan tulevan otantayksikön
arpomalla satunnaisluvun väliltä 1–4. Olin itse mukana henkilöluettelossa, ja
satunnaisotannassa tulin itse mukaan otokseen, mutta valitsin tilalleni seuraavan
satunnaisluvun mukaisen otantayksikön. Määritin otoskooksi 160 laboratoriohoitajaa,
mikä on noin neljännes perusjoukosta.
Lähetin tutkimuksesta kertovan esikirjeen (Liite 1) otokseen kuuluville
laboratoriohoitajille 21.3.2006 ja laadin siinä vaiheessa oman osoitteiston otokselle
työpaikkani sähköpostiin. Jouduin poistamaan otoksesta 5 tutkittavaa, koska heille ei
löytynyt sähköpostiosoitetta. Esikirjeen lähettämisen yhteydessä sain sähköpostiviesti-
ilmoitukset lomalla olosta kahdelta laboratoriohoitajalta. Lisäksi kahdelta tutkittavalta
tuli ilmoitus, etteivät he halua osallistua tutkimukseen. Poistin otoksesta nämä neljä
tutkittavaa. Lähetin 23.3.2006 www-kyselyn 151 laboratoriohoitajalle. Kyselyn
lähettämisen jälkeen tuli vielä yksi kieltäytyminen ja yksi ilmoitus, että linkki ei
auennut. Kyselyyn vastasi 31.3.2006 mennessä 49 laboratoriohoitajaa. Vastausaikaa
pidennettiin 30.4.2006 asti. Vastauksia tuli 84 laboratoriohoitajalta 151:stä, ja
kokonaisvastausprosentiksi tuli 55.6 %.
16
4.4 Kyselymittari
Aloitin mittarin laadinnan käyttämällä Nummenmaan, Konttisen, Kuusisen ja Leskisen
(1997, 211–214) esittämää mallia mittarin laadinnasta: Mittauskohteen spesifiointi
teoreettisesta konstruktiosta mittareihin. Aloitin teoreettisesta konstruktiosta eli
käsitteestä motivaatio, osa-alueeksi valitsin tarpeet ja osioaihioiksi kasvutarpeet,
liittymistarpeet ja toimeentulotarpeet. Sitten laadin osioaihioiden kysymykset, joiden
teoreettinen perusta on Alderferin tarveteoriassa ja Chungin esittämissä kasvu-,
liittymis- ja toimeentulotarpeiden määrittelyissä. Muotoilin kysymykset niin, että liitin
eri tarpeet opiskelijaohjaukseen. Tutkin myös Luopajärven (1995) tutkimusta, ja siinä
käytettyjä mittareita, ja käytin niitä mallina omien motivaatioon liittyvien kysymysten
laadinnassa. Operationalisoin motivaatioon liittyvät tarpeet väittämiksi. Kasvutarpeisiin
liittyviä väittämiä ovat esimerkiksi seuraavat: Voin toteuttaa itseäni osallistumalla
opiskelijaohjaukseen, haluan kehittää itseäni osallistumalla opiskelijaohjaukseen,
vastuun lisääntyminen kannustaa minua. Liittymistarpeisiin liittyviä väittämiä ovat
esimerkiksi seuraavat: Osallistun opiskelijaohjaukseen saadakseni sosiaalista arvostusta,
opiskelijaohjaukseen osallistuminen on sosiaalisesti palkitsevaa. Toimeentulotarpeisiin
liittyviä väittämiä ovat esimerkiksi seuraavat: Työyksikön myönteinen ilmapiiri on
tärkeää opiskelijaohjaukselle, opiskelijaohjaus on vain osa työtäni,
opiskelijaohjauskoulutuksiin osallistuminen on tärkeää.
Www-kyselymittarini (Liite 2) esitestaus suoritettiin 22.3.2006, ja kommenttien
perusteella tein mittariin pieniä muutoksia. Kysymykseen 9 lisättiin yksi
monivalintaväittämä, ja yhtä monivalintaväittämää muotoiltiin sopivampaan muotoon.
Korjausten jälkeen ohjaajani siirsi vastauslinkin Survey Design -tietokoneohjelmasta
sähköpostiini. Kysymyksillä 1–8 kysyttiin taustatietoja ja taustamuuttujia, joita ovat
sukupuoli, ikä vuosissa, suoritetut tutkinnot kolmesta vaihtoehdosta (laboratorio-,
erikoislaboratoriohoitaja ja bioanalyytikko (AMK)), työkokemus vuosissa, organisaatio,
jossa työskennellyt laboratoriotyöuran aikana, opiskelijaohjauskursseille osallistuminen
(peruskurssi, jatkokurssi, en ole osallistunut), opiskelijaohjaukseen osallistuminen
(kyllä, ei), opiskelijavastaavana toimiminen (kyllä, ei). Kysymyksellä 9 kysyttiin, miten
motivaatio ohjaa laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta ja siihen sisältyi 21
monivalintaväittämää. Monivalintaväittämät 9-1–9-8 liittyivät kasvutarpeisiin, 9-9–9-14
17
liittymistarpeisiin ja 9-15–9-21 toimeentulotarpeisiin. Väittämien vastausvaihtoehtoina
olivat: 1 = olen täysin eri mieltä, 2 = olen melko eri mieltä, 3 = olen melko samaa mieltä
ja 4 = olen täysin samaa mieltä. Vastaajille ei kerrottu, mitkä väittämät liittyvät
mihinkin tarpeeseen.
Viimeinen kysymys 10 oli avoin kysymys, johon vastaajat saivat kertoa lyhyesti, mitkä
ovat heidän mielestään ne toimenpiteet tai keinot, joilla työnantaja voisi parantaa
opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota. Kysymys oli seuraava: Kerro lyhyesti,
mitkä ovat mielestäsi ne toimenpiteet tai keinot, joilla työnantaja voisi parantaa
opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota? Lähetin www-kyselystäni kertovan
esikirjeen 21.3.2006 ja lopullisen www-kyselyn 23.3.2006. Vastaajilla oli aikaa vastata
kyselyyn perjantaihin 31.3.2006 klo 16:00 asti, mutta vastaajien vähäisyyden vuoksi
vastausaikaa pidennettiin 30.4.2006 asti, jolloin tietokanta sulkeutui.
4.5 Muuttujat
Www-kyselyn vastaukset tallentuivat Survey Design -tietokoneohjelman tietokantaan,
josta ohjaajani tallensi tulokset muistitikulle. Siirsin aineiston omalle
kotitietokoneelleni, ja käsittelin tutkimusaineiston SPSS 16.0.1 for Windows -
ohjelmalla. Jouduin ensin tekemään muuttujien uudelleenluokittelun motivaatiota
mittaaville monivalintaväittämille 9-1–9-21, koska Survey Design -ohjelma oli
luokitellut virheellisesti vastaukset luokkiin 0–3. Muutin vastausvaihtoehdot 0 = 1 (1 =
olen täysin eri mieltä), 1 = 2 (2 = olen melko eri mieltä), 2 = 3 (3 = olen melko samaa
mieltä) ja 3 = 4 (4 = olen täysin samaa mieltä).
Muodostin kyselymittarin monivalintaväittämistä 9-1–9-21 kolmidimensionaalisen
selitettävän muuttujan siten, että muodostin kolme summamuuttujaa: kasvutarpeet,
liittymistarpeet ja toimeentulotarpeet. Ennen summamuuttujien luomista tarkistin
korrelaatiokertoimilla muuttujien väliset yhteydet. Lisäksi tarkistin suunniteltujen
summamuuttujien Cronbachin alfat. Jouduin poistamaan suunnitellusta kasvutarpeet
summamuuttujasta väittämän 9-6, koska se korreloi suunnitellun summamuuttujan
muiden väittämien kanssa negatiivisesti. Lisäksi tämän muuttujan poistaminen paransi
Cronbachin alfan .73:sta .82:een. Yhdistin seitsemän väittämää: 9-1–9-5+9-7–9-8,
kasvutarpeet summamuuttujaan, jonka α = .82, (N = 73), mean.5 -toiminnolla. SPSS -
18
ohjelma laskee keskiarvon, jos ainakin viidessä kysymyksessä seitsemästä on vastaus, ja
jakaa niiden osioiden määrällä, joihin vastaaja on vastannut. Yhdistin kuusi väittämää:
9-9–9-14, suunniteltuun summamuuttujaan liittymistarpeet, jonka α = .79, (N = 69),
mean.4 -toiminnolla. Yhdistin seitsemän väittämää: 9-15–9-21, suunniteltuun
summamuuttujaan toimeentulotarpeet, jonka α = .70, (N = 69), mean.5 -toiminnolla.
Toimeentulotarpeet summamuuttujan Cronbachin alfa ei olisi parantunut minkään osion
poistamisella. Näiden kolmen summamuuttujan reliabiliteetteja voidaan pitää riittävän
hyvinä kuvastamaan mittareiden sisäistä yhdenmukaisuutta.
Selittävinä muuttujina käytin ikää, korkeinta tutkintoa, työkokemusta, ja
opiskelijaohjauskursseille osallistumista. Käytin ikää ja työkokemusta jatkuvina
muuttujina. Ryhmämuuttujina käytin korkeinta tutkintoa ja opiskelijaohjauskursseille
osallistumista. Luokittelin tutkinnot uudelleen korkeimman tutkinnon mukaan siten, että
luokittelin laboratoriohoitajatutkinnon suorittaneet ryhmään laboratoriohoitaja (= 1).
Laboratorio- sekä erikoislaboratoriohoitajan ja erikoislaboratoriohoitajatutkinnon
suorittaneet yhdistin luokkaan erikoislaboratoriohoitaja (= 2). Laboratorio- ja
erikoislaboratoriohoitajan sekä bioanalyytikon (AMK), laboratoriohoitajan sekä
bioanalyytikon (AMK) ja bioanalyytikon (AMK) tutkinnon suorittaneet luokittelin
ryhmään bioanalyytikko (AMK) (= 3). Luokittelin opiskelijaohjauskursseille
osallistumisen uudelleen siten, että yhdistin opiskelijaohjauksen peruskurssille ja
opiskelijaohjauksen peruskurssille sekä jatkokurssille osallistuneet ryhmään
osallistuminen opiskelijaohjauksen peruskurssille ja jatkokurssille (= 1), ja en ole
osallistunut opiskelijaohjauskurssille luokaan ei–osallistunut opiskelijaohjauskurssille
(= 2).
4.6 Tutkimusaineiston analyysimenetelmät
Aineiston kuvailussa käytin kuvailevia tilastollisia menetelmiä, joilla tarkoitetaan
sellaista menetelmäjoukkoa, jonka avulla aineistoa voidaan kuvailla numeerisessa
muodossa (Nummenmaa, 2004, 53). Havaintojen sijainnin kuvaamisessa käytin
keskiarvoa ja hajonnan kuvaamisessa vaihteluväliä sekä keskihajontaa. Kategorisia
muuttujia kuvailin frekvenssien ja prosenttien avulla. Aineiston analysoinnissa käytin
muuttujien välisen yhteyden voimakkuuden tutkimisessa menetelmänä
19
korrelaatiokertoimia, sekä muuttujien tilastollisen yhteyden tai riippumattomuuden
tarkastelussa varianssianalyysiä ja lisäksi kovarianssianalyysiä. Varianssianalyysin
avulla tarkastellaan, poikkeavatko kahden tai useamman muuttujan keskiarvot toisistaan
tilastollisesti merkitsevästi (Nummenmaa, 2004, 182). Menetelmässä tarkastellaan
kunkin ryhmän sisäistä ja ryhmien välistä varianssia. Ryhmän sisäinen varianssi kuvaa
yhden ryhmän vaihtelua mittaustuloksissa. Ryhmien välinen varianssi kuvaa sitä, millä
tavalla tutkittavat ryhmät poikkeavat toisistaan. (Mt., 183.) Yksisuuntaisessa
varianssianalyysissä tarkastellaan, miten yhden tekijän vaihtelu vaikuttaa riippuvaan
muuttujaan, kun taas useampisuuntaisessa varianssianalyysissä tarkastellaan, miten
kaksi tai useampi tekijä yhdessä vaikuttavat riippuvaan muuttujaan. (Nummenmaa,
2004, 200–201, 224.) Kovarianssianalyysissä tarkastellaan keskiarvojen eroja, kun
jatkuvan muuttujan vaikutus selitettävään muuttujaan on otettu huomioon
(Nummenmaa, 2004).
Kyselymittarin viimeinen kysymys on avoin kysymys, johon vastaajat saivat kirjoittaa
vapaasti ehdotuksiaan ja näkemyksiään keinoista, joilla työnantaja voisi parantaa
opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota. Siirsin vastaukset ATLAS.ti 5.0 -
ohjelmaan, jolla koodasin primääritekstin. Koodauksessa liitin tekstipätkiin
tutkimusongelman kannalta relevantteja avainsanoja eli koodeja. Muodostin yhden
yhteisen käsitteen, arvostaminen, joka muodostuu kuudesta yksittäisestä ehdotuksesta.
Ehdotukset ovat arvostus, palaute, luottamus, rohkaisu, ilmapiiri ja kannustus. Lopuksi
muodostin yhteisen hierarkkisen yläkoodin ”Motivointikeinot”, johon liitin
luokittelemani alakoodit, joita oli yhteensä viisi eniten mainittua (Liite 3).
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET
Seuraavaksi esitän ensin tutkimusaineistoni kuvailevat tunnusluvut, ja sitten
tutkimukseni keskeiset tulokset, tarkastelemalla muuttujien välisiä korrelaatioita sekä
varianssianalyysien tuloksia. Lopuksi esittelen avoimen kysymyksen koodauksen
lopputuloksen.
20
5.1 Kuvailevat tunnusluvut tutkimusaineistosta
Taulukko 2. HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitaja-aineiston tunnusluvut. Muuttujat Keskiarvo Vaihteluväli Frekvenssi
(Keskihajonta) (Prosentti)
Ikä (vuosi) (N = 80) 48.1 (8.6) 24–61
Työkokemus (vuosi) (N = 84) 22.1 (9.6) 1–39
Summamuuttuja kasvutarpeet 2.9 (0.6) 2–4
(Vastausvaihtoehdot 1–4) (N = 74)
Summamuuttuja liittymistarpeet 2.5 (0.5) 1–4
(Vastausvaihtoehdot 1–4) (N = 73)
Summamuuttuja toimeentulotarpeet 3.2 (0.5) 1–4
(Vastausvaihtoehdot 1–4) (N = 74)
Sukupuoli (N = 84) Mies 1 (1.2 %)
Nainen 83 (98.8 %)
Korkein suoritettu tutkinto (N = 84)
Laboratoriohoitaja 60 (71.4 %)
Erikoislaboratoriohoitaja 13 (15.5 %)
Bioanalyytikko (AMK) 11 (13.1 %)
Opiskelijaohjauskurssit (N = 84)
On osallistunut peruskurssille ja jatkokurssille 15 (17.9 %)
Ei ole osallistunut 69 (82.1 %)
Opiskelijoiden ohjaus Kyllä 64 (76.2 %)
(N = 84) Ei 20 (23.8 %)
Opiskelijavastaava Kyllä 6 (7.1 %)
(N =84) Ei 78 (92.9 %)
Laboratoriohoitajatutkinnon suorittaneiden keski-ikä on 50.0 vuotta (N = 57),
erikoislaboratoriohoitajatutkinnon suorittaneiden 47.9 vuotta (N = 13) ja
bioanalyytikkotutkinnon suorittaneiden keski-ikä on 37.8 vuotta (N = 10).
Laboratoriohoitajien työkokemuksen keskiarvo on 23.9 vuotta (N = 60),
erikoislaboratoriohoitajien 22.6 vuotta (N = 13) ja bioanalyytikoiden 11.6 vuotta (N =
11).
21
5.2 Motivaatioon liittyvien tarpeiden sekä iän ja työkokemuksen korrelaatiot
Tarkastelin motivaatioon liittyvien kasvutarpeiden, liittymistarpeiden ja
toimeentulotarpeiden sekä iän ja työkokemuksen yhteisvaihtelua.
Taulukko 3. Kasvutarpeiden, liittymistarpeiden, toimeentulotarpeiden, iän ja työkokemuksen korrelaatiot HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajien aineistossa. (N = 73–84)1.
Kasvutarve Liittymis- Toimeen- Ikä Työ-tarve tulotarve kokemus
Kasvutarve 1
(N = 74)
Liittymis- .74** 1
tarve (N = 73)
Toimeen- .21 .08 1
tulotarve (N = 74)
Ikä -.19 -.08 .05 1
(N = 80)
Työkokemus -.28* -.18 -.06 .87** 1
(N = 84)
*p<.05, **p<.01
1 Pairwise metodi
Taulukosta 3 voidaan nähdä, että opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvillä
liittymistarpeilla ja kasvutarpeilla on positiivinen lineaarinen korrelaatio, kun
liittymistarpeet lisääntyvät myös kasvutarpeet lisääntyvät. Työkokemuksella ja
kasvutarpeilla on negatiivinen lineaarinen korrelaatio, kun työkokemus lisääntyy, niin
opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvä kasvutarpeet vähenevät. Työkokemuksen ja
iän välillä on positiivinen lineaarinen korrelaatio, kun työkokemus kasvaa myös ikä
nousee. Muilla muuttujilla ei ollut merkitsevää yhteyttä.
22
5.3 Kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeiden keskiarvojen erot tutkintoryhmittäin
sekä opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmissä
Tarkastelin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) opiskelijaohjauksen
motivaatioon liittyvien kasvutarpeiden, liittymistarpeiden ja toimeentulotarpeiden
keskiarvojen eroja laboratoriohoitajien, erikoislaboratoriohoitajien ja bioanalyytikoiden
tutkintoryhmissä. Tarkastelin myös opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei –
osallistuneiden ryhmien keskiarvojen eroja kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeissa.
Taulukko 4. HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitaja-aineiston tutkintoryhmien vastaajien lukumäärät (N), keskiarvot ja keskihajonnat (SD) kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeissa.Muuttuja Tutkinto N Keskiarvo SD
Kasvutarpeet1 Laboratoriohoitaja 53 2.8 0.6
Erikoislaboratoriohoitaja 12 3.2 0.6
Bioanalyytikko (AMK) 9 2.9 0.5
Liittymistarpeet2 Laboratoriohoitaja 53 2.5 0.5
Erikoislaboratoriohoitaja 11 2.7 0.7
Bioanalyytikko (AMK) 9 2.5 0.4
Toimeentulotarpeet3 Laboratoriohoitaja 53 3.1 0.5
Erikoislaboratoriohoitaja 12 3.5 0.3
Bioanalyytikko (AMK) 9 3.2 0.41 F(2, 71) = 3.52, p = .0352 F(2, 70) = 0.87, p = .4243 F(2, 71) = 2.50, p = .089
Opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvien kasvutarpeiden keskiarvot poikkesivat
merkitsevästi eri tutkintoryhmissä. Taulukosta 4 voidaan nähdä, että
erikoislaboratoriohoitajien kasvutarpeiden keskiarvo on kaikkein korkein. Tukey
Bonferronin post hoc -testi osoitti, että erikoislaboratoriohoitajien kasvutarpeiden
keskiarvo poikkesi laboratoriohoitajien keskiarvosta (p<.05). Liittymistarpeiden ja
toimeentulotarpeiden keskiarvot eivät poikenneet merkitsevästi eri tutkintoryhmissä.
23
Taulukko 5. HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitaja-aineiston opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei – osallistuneiden lukumäärät (N), keskiarvot ja keskihajonnat (SD) kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeissa.Muuttuja Osallistuminen N Keskiarvo Keskihajonta
opiskelijaohjauskursseilleKasvutarpeet 1 Kyllä 15 3.4 0.3
Ei 59 2.7 0.5
Liittymistarpeet2 Kyllä 15 2.9 0.4
Ei 58 2.4 0.5
Toimeentulotarpeet3 Kyllä 15 3.2 0.3
Ei 59 3.2 0.51 F(1, 72) = 21.17, p = .0002 F(1, 71) = 9.80, p = .0033 F(1, 72) = 0.02, p = .888
Opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden keskiarvot poikkesivat
merkitsevästi sekä kasvutarpeissa että liittymistarpeissa. Opiskelijaohjauskursseille
osallistuneiden kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvot olivat korkeammat, kuin
ei–opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden. Varianssin homogeenisuustestissä
Levenin testin tuloksissa opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden
varianssit eivät olleet homogeenisia kasvutarpeissa (p<.05). Opiskelijaohjauskursseille
ei–osallistuneiden ryhmässä olivat isot hajonnat sekä kasvutarpeissa että
liittymistarpeissa. Opiskelijaohjauskoulutuksiin osallistuneiden ja ei–osallistuneiden
keskiarvot eivät poikenneet merkitsevästi toimeentulotarpeissa.
Seuraavaksi tarkastelin kaksisuuntaisen varianssianalyysin (ANOVA) avulla, onko
tutkinnon vaikutus kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvoihin samanlainen
opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden luokissa.
Opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmät erosivat
kasvutarpeiden keskiarvoissa merkitsevästi toisistaan (F(1, 68) = 11.95, p = .001, η2
= .149). Kasvutarpeiden keskiarvot olivat opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla
laboratoriohoitajilla (ka 3.3, N = 9), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 3.6, N = 5) ja
bioanalyytikoilla (ka 3.9, N = 1) korkeammat, kuin ei–opiskelijaohjauskursseille
osallistuneilla laboratoriohoitajilla (ka 2.7, N = 44), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 3.0,
N = 7) ja bioanalyytikoilla (ka 2.8, N = 8). Liittymistarpeiden keskiarvoissa
24
opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmät erosivat
merkitsevästi toisistaan (F(1, 67) = 6.26, p = .015, η2 = .085). Liittymistarpeiden
keskiarvot olivat opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla laboratoriohoitajilla (ka 2.8,
N = 9), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 3.0, N = 5) ja bioanalyytikoilla (ka 3.2, N = 1)
korkeammat, kuin ei–opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla laboratoriohoitajilla (ka
2.4, N = 44), erikoislaboratoriohoitajilla (ka 2.5, N = 6) ja bioanalyytikoilla (ka 2.4, N =
8). Interaktiotermit eivät tulleet merkitseviksi, ja siten tutkinnon vaikutus
kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvoihin oli samanlainen
opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden ryhmässä.
Seuraavaksi tarkastelin kovarianssianalyysin avulla, onko tutkinnon vaikutuksella eroja
kasvutarpeiden ja liittymistarpeiden keskiarvoissa opiskelijaohjauskurssit käyneiden ja
ei–käyneiden ryhmissä, kun iän ja työkokemuksen vaikutukset kasvu- ja
liittymistarpeiden keskiarvoihin oli otettu huomioon. Työkokemuksella ja kasvutarpeilla
oli negatiivinen korrelaatio r = -.28, p<.05, mutta iällä ja kasvutarpeilla ei ollut
merkitsevää yhteyttä. Työkokemuksella ja iällä ei ollut merkitsevää yhteyttä
liittymistarpeisiin. Iällä ei ollut merkitsevää yhteyttä kasvu- eikä liittymistarpeiden
keskiarvoihin. Työkokemuksen yhteys kasvutarpeiden keskiarvoihin oli merkitsevä
(F(1, 62) = 4.05, p = .049), mutta ei liittymistarpeisiin. Vaikka ikä ja työkokemus
otettiin huomioon, niin opiskelijaohjauskursseille osallistumisella oli merkitsevä
vaikutus kasvutarpeiden keskiarvoihin, (F=(1, 62) = 10.95, p = .002) ja
liittymistarpeiden keskiarvoihin (F(1, 61) = 5.59, p = .021). Iän ja työkokemuksen
mukaan ottaminen ei muuttanut kasvu- ja liittymistarpeiden keskiarvoja.
5.4 Opiskelijaohjauksen motivaation parannusehdotuksia työnantajalle
Tutkimuksen 84 vastaajasta 37 (44 %) kertoi ehdotuksia toimenpiteistä, joilla työnantaja
voisi parantaa opiskelijaohjauksen motivaatiota. Vastausaineistosta löytyi viisi tärkeintä
motivointikeinoa (liite 3), joita ovat aika (25 ehdotusta), palkitseminen (10 ehdotusta),
opiskelijaohjauskoulutus (9 ehdotusta), lisää työvoimaa (6 ehdotusta) sekä arvostaminen
(6 ehdotusta). Esitän seuraavaksi muutamia esimerkkejä vastauksista, jotka liittyvät
näihin viiteen ehdotettuun motivointikeinoon.
25
Aikaan liittyviä ehdotuksia oli eniten, ja siihen liittyi kommenteissa hyvin usein myös
maininta kiireestä, jonka koetaan haittaavan opiskelijaohjausta:
”21, Antaa aikaa enemmän, ettei vain oman työn ohella yritetä jotain ehtiä. Myös opiskelijat motivoituvat paremmin tulevaan työhönsä saadessaan ohjatusti (välillä kädestä pitäen opettaen toistuvasti) itse suoriutua tehtävistä. Oppimiselle pitää antaa aikaa.””34, Työntekijälle pitää antaa mahdollisuus eli aikaa ohjaukseen. Silloin pitää huomioida työntekijöiden määrä. Työn ohjessa ja yleensä vielä vajaalla henkilökuntamäärällä on erittäin vaikeaa suorittaa ohjausta niin kuin itse sitä haluisi tehdä ””40, Jos opiskelijoita otetaan , täytyy järjestää myös aikaa ohjukseen.Oman työn ohella kiireessä opiskelija koetaan usein välttämättömäksi pahaksi ja hidasteeksi. Meillä suhtaudutaan myönteisesti opiskelijoihin ja koemme itsekin oppivamme heiltä. Nykyisin työtilanteet ovat vain niin kiireisiä. että emme pysty opettamaan niinkuin haluaisimme.”
Palkitsemiseen liittyviä ehdotuksia:
”3, Palkkaus.””10, Rahallinen korvaus siitä.””50, Lisävastuusta maksetaan suoraan lisää palkaa joko henkilökohtiasena lisänä tai lisäävastuuna peruspalkkaan”
Opiskelijaohjauskoulutus motivointikeinona:
”30, mahdollisuus osallistua opiskelijanohjauskoulutuksiin.””42, Työnantajan tulisi mahdollistaa ohjaajan pääsy opiskelijaohjaukseen liittyvään koulutukseen. Esimiehen tulisi kannustaa opiskelijaohjaukseen kaikkia eikä vain ohjaukseen nimettyjä työntekijöitä.””45, - opiskelijaohjauskoulutus - mahdollisuus työajan puitteissa perehtyä rauhassa ”ohjattavaan” materiaalin - halukkuus/sopivuus, riittävä tietomäärä opiskelijaohjaukseen”
Vastaajat ehdottivat myös lisätyövoiman parantavan motivaatiota:
”18, Riittävästi henkilökuntaa antamaan opiskelijaohjausta. Liian pienellä henkilökunnalla, näillä työmäärillä, on vaikeaa antaa kunnon ohjausta tuleville laboratoriohoitajille.””49, Pahin este on ajan puute. Kun työssä on muutenkin kiire, ei ehdi rauhassa paneutua opiskelijan kanssa asioihin. Työnantajan parannuskeino: lisää työvoimaa! Olisi hyvä joskus myös käydä opikelijaohjauskoulutksessa - koulutksen tavoitteet ovat muuttuneet aika paljon siitä, kun itse oli opiskelija.””77, Tarpeeksi työntekijöitä, jotta opiskelijaohjaukseen on kunnolla aikaa ja resursseja. Ketään ei tule pakottaa tähän, vaan ohjaajien tulisi olla vapaaehtoisia.”
26
Arvostamista ehdotettiin myös yhtenä motivaation parannuskeinona:
”1, suullisesti kannustamalla, ohjaajaa tukemalla antamalla aikaa ohjaamiseen eli että normaalia työpanosta ei edellytettäisi ohjauksen aikana””15, Varaamalla riittävästi aikaa asialle. Luomalla työpaikalle yleisen mukavan ja ystävällisen ilmapiirin, kaikille, se poikii kaikkeen toimintaan, myös opiskelijoiden kanssa toimimiseen.””74, kannustaa puheilla ja teoilla. rohkaista ohjaukseen ja painottaa sen tärkeyttä, vaikka olisi kuinka kiirettä. Pieni bonusraha motivoisi tietysti paljon.”
6 DISKUSSIO
Tutkimuksen kysymyksen asetteluna oli, mitkä tekijät saavat laboratoriohoitajat
motivoitumaan bioanalyytikko-opiskelijoiden työelämäharjoittelun ohjaukseen?
Kaikkien laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta ohjasivat eniten motivaatioon liittyvillä
tarpeilla mitattuna toimeentulotarpeet myös tutkintoryhmittäin tarkasteltuna (kts.
taulukot 2 ja 4). Alderferin (1969, 1972) mukaan toimeentulotarpeet tyydyttyvät
ulkoisilla tekijöillä kuten palkanlisillä ja hyvillä työolosuhteilla. Chung (1977, 45–53)
on esittänyt, että työntekijät arvioivat hyvät työolosuhteen ja turvallisen työilmapiirin
tärkeimmiksi tekijöiksi työssään. Toimeentulotarpeita mittaavista yksittäisistä
kysymyksistä korkeimmat keskiarvopistemäärät liittyivät juuri turvalliseen ja
myönteiseen työilmapiiriin sekä työyhteisön ja esimiehen tukeen. Työyksikön
myönteinen ilmapiiri on tärkeää opiskelijaohjaukselle (ka 3.6, maksimi 4), Työyhteisön
tuki on tärkeää opiskelijaohjaukselle (ka 3.5). Esimiehen tuki on tärkeää
opiskelijaohjaukselle (ka 3.4). Työyhteisön tuella ja ilmapiirillä on todettu olevan tärkeä
merkitys laadukkaan opiskelijaohjauksen toteutumisen kannalta, mikä ilmenee
työyksiköissä vertaistukena ja opiskelijamyönteisenä ilmapiirinä (Koskinen & Silén-
Lipponen, 2001; Saarikoski, 2002; Papp ym., 2003; Hopia ym., 2007; Lehtola &
Vehkaperä, 2008). Tutkimuksissa on todettu, että koko työyhteisön sitoutuminen
opiskelijoiden ohjaukseen lisää ohjaajien sitoutumista ja motivoitumista
opiskelijaohjaukseen (Usher ym., 1999; Yonge ym., 2002). Esimiehen roolia on pidetty
tutkimusten mukaan merkittävänä opiskelijaohjauksen onnistumisen kannalta (Oinonen,
2000; Yonge ym., 2002; Saarikoski, 2002; Saarikoski ym., 2004, Hutchings ym., 2005;
Konttila, 2006; Lehtola & Vehkaperä, 2008). Esimiehen vastuulla on luoda
27
opiskelijaohjaukselle konkreettisia edellytyksiä ja järjestää riittävästi resursseja
ohjauksen toteuttamiselle (Usher ym., 1999; Yonge ym., 2002).
Tutkintoryhmittäin tarkasteltuna kasvutarpeet (kts. taulukko 4) ohjaavat
erikoislaboratoriohoitajatutkinnon suorittaneiden opiskelijaohjausta eniten verrattuna
laboratoriohoitaja- ja bioanalyytikkotutkinnon suorittaneisiin.
Opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla kasvutarpeet (kts. taulukko 5) ohjaavat eniten
opiskelijaohjausta verrattuna ei–opiskelijaohjauskursseille osallistuneisiin.
Mielenkiintoista on myös se, että opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden
liittymistarpeiden keskiarvot poikkesivat merkitsevästi ei–opiskelijaohjauskursseille
osallistuneiden keskiarvoista.
Sekä bioanalyytikkotutkinnon suorittaneilla että opiskelijaohjauskursseille
osallistuneilla kasvu- ja liittymistarpeet ohjaavat eniten opiskelijaohjausta. Vastaavasti
sekä erikoislaboratoriohoitajatutkinnon suorittaneilla että opiskelijaohjauskursseille
osallistuneilla kasvu- ja liittymistarpeet ohjaavat opiskelijaohjausta enemmän kuin
pelkän laboratoriohoitajatutkinnon suorittaneilla. Sekä opiskelijaohjauskursseille
osallistuneiden että bioanalyytikkotutkinnon suorittaneiden tulos perustuu yhteen
vastaukseen, ja siten tätä tulosta ei voi yleistää perusjoukkoon. Huomioitavaa on myös
se, että työkokemuksen lisääntyessä kasvutarpeiden merkitys opiskelijaohjauksen
motivaatiossa laskee. Vaikka ikä ja työkokemus otettiin huomioon, pysyi
opiskelijaohjauskursseille osallistumisen vaikutus kasvu- ja liittymistarpeiden
keskiarvoihin merkitsevänä.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan vaikuttaa siltä, että kaikkien vastaajien
opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota ohjaavat kasvu-, liittymis- ja
toimeentulotarpeet, mikä vastaa Alderferin (1969, 1972) näkemystä siitä, että useat
tarpeet vaikuttavat yhtä aikaa käyttäytymiseen. Kaikkien vastaajien motivaatiota
ohjasivat kaikkein eniten toimeentulotarpeet (ka 3.2), toiseksi eniten kasvutarpeet (ka
2.9) ja vähiten liittymistarpeet (ka 2.5). Chungin (1977) mukaan työntekijät arvioivat
toimeentulotarpeisiin liittyvän työn turvallisuuden yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi
työssään. Tässä suhteessa tämän tutkimuksen tulos vastaa tätä ennakkokäsitystä. Lisäksi
Alderferin teorian mukaan (1969, 1972), mitä vähemmän liittymistarpeet on tyydytetty,
28
sitä tärkeämpiä ovat toimeentulotarpeet. Toisaalta tämän tutkimuksen tulokset
poikkeavat Luopajärven (1995) tutkimuksesta opettajien motivaatioperustasta.
Opettajilla tärkeimmiksi työmotivaatiota kuvaaviksi muuttujiksi osoittautuivat kasvu- ja
arvostusmotivaatio, joiden taustalla voidaan nähdä kasvu- ja liittymistarpeet.
Opiskelijaohjauskurssit käyneillä keskiarvot ovat tämän tutkimuksen mukaan kaikkein
korkeimmat kasvutarpeissa ja liittymistarpeissa. On otettava huomioon se, että
vastaajista vain 17.9 % on osallistunut opiskelijaohjauskursseille, ja siitä johtuen edellä
mainittu tulos ei vaikuta kaikkien vastaajien motivaatioon liittyvien tarpeiden
kokonaiskeskiarvoihin. Vaikuttaa siltä, että vastaajat, jotka ovat käyneet
opiskelijaohjauskurssit, ovat sisäisesti motivoituneita ohjaamaan opiskelijoita. Heille on
tärkeää osallistuminen opiskelijaohjaukseen, he haluavat kehittää itseään osallistumalla
opiskelijaohjaukseen ja vastuun lisääntyminen kannustaa heitä. He kokevat tärkeänä
opiskelijoiden auttamisen saavuttamaan tavoitteet, opiskelijaohjauksen laatuun
vaikuttamisen, ja he kokevat opiskelijaohjaukseen osallistumisen sosiaalisesti
palkitsevana. Todennäköisesti juuri motivaatioon liittyvä kasvutarve, joka liittyy itsensä
toteuttamiseen ja suorittamiseen, vaikuttaa siihen, että he ovat osallistuneet
opiskelijaohjauskursseille. Korkeammin koulutetuilla opiskelijaohjauskurssit käyneillä
vastaajilla kasvu- ja liittymistarpeiden keskiarvot olivat korkeimmat, mikä voi olla
osoitus siitä, että kasvutarpeet ohjaavat heitä kouluttautumaan enemmän ja, että heillä
on itsensä kehittämisen ja toteuttamisen tarve, jota he voivat toteuttaa esimerkiksi
opiskelijaohjaukseen osallistumalla. Eskildsen ym. (2004) tutkimustulosten mukaan
työelämässä korkeasti koulutetut ovat motivoituneempia kuin vähemmän koulutusta
saaneet.
Tutkimukseen osallistujat toivat esille viisi tärkeintä tekijää, joilla työnantaja voi saada
heidät motivoitumaan paremmin opiskelijaohjaukseen. Tärkeimmäksi tekijäksi nousi
aika, kuten yksi vastaaja kirjoittaa: ” Antamalla aikaa ohjaukseen, jotta oppilaan voisi
perehdyttää rauhassa uusiin asioihin, eikä aina olisi pakko ohjata vielä oppilastakin
kaiken kiireen keskellä.” Tämä on yhdensuuntainen Lyytikäisen (2000)
tutkimustulosten kanssa. Pohjois-Karjalassa terveyskeskusten ja keskussairaalan
laboratorioiden opiskelijaohjaajille tehdyssä kyselytutkimuksessa ilmeni, että
aikaresurssien niukkuus on yksi ohjausta hankaloittava tekijä ja, että ohjaajilla ei ole
29
riittävästi aikaa valmistautua opiskelijaohjaukseen. Lehtolan & Vehkaperän (2008)
tutkimuksessa opiskelijaohjausta rajoittavina tekijöinä mainittiin ajan puute. Ajan
puutteesta johtuvat negatiiviset ohjauskokemukset aiheuttavat kielteistä suhtautumista
sekä opiskelijaa että opiskelijaohjausta kohtaan (Williamson & Webb, 2001; Yonge
ym., 2002; Helin, 2004).
Vastaajat ehdottivat motivaation parannuskeinoiksi myös palkitsemista. Raha ja
palkitseminen liittyvät toimeentulotarpeiden tyydyttämiseen (Chung, 1977).
Opiskelijaohjauskoulutukseen osallistumista ehdotettiin myös yhtenä motivaatiota
vaikuttavana tekijänä. Tutkimukseen osallistujista vain 17.9 % on käynyt
opiskelijaohjauskoulutuksissa ja tarvetta koulutukselle vaikuttaa olevan. Myös
Lyytikäisen (2000) tutkimuksessa nousi esille opiskelijaohjaajien tarve lisäkoulutukseen
sekä opetukseen ja ohjaukseen liittyvissä asioissa että laboratoriotyöhön liittyvistä
perusteita. Lehtolan & Vehkaperän (2008) tutkimuksessa todettiin myös
opiskelijaohjauskoulutus riittämättömäksi tai koulutusta ei ollut saatu lainkaan.
Kyetäkseen toimimaan ”opettajana” laboratoriohoitaja tarvitsee tietoa ja koulutusta
oppimisen ja oppimisprosessin taustalla olevista tekijöistä ja miten opettaa tavoitteiden
mukaisesti.
Vastaajat ehdottivat myös työvoiman lisäämisen auttavan motivoitumaan
opiskeluohjaukseen. Tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että nykyisellään työyhteisössä
on liian paljon töitä liian vähälle työntekijämäärälle, ja näin opiskelijaohjauksellekaan ei
jää riittävästi aikaa. Kuten yksi vastaajaa toteaa: ”--Nykyinen työtahti onkin niin
kiireinen ja stressaava, ettei lisätyötä enää kaivata, vaikka opiskelijoiden ohjaus onkin
hyvin tärkeää. Nykyisiäkään töitä ei meinaa ehtiä tekemään.” Tutkimuksissa on todettu,
että opiskelijaohjaukseen ei pystytä aina resursoimaan ylimääräistä henkilökuntaa, vaan
ohjaus tapahtuu omien töiden ohella (Konttila, 2006). Vastaajat näkivät tärkeänä myös
opiskelijaohjauksen arvostamisen. Kuten yksi vastaajaa osuvasti kirjoittaa: ”--
Arvostuksen lisääminen (ohjauksen) takaisi meille tulevaisuudessa uusia työntekijöitä
alalle. Nyt on vaarana opiskelijoiden jääminen taustakatsojiksi tässä kiireessä ja
opiskelija päättää ettei tahdo ainakaan sairaalatyöhön.”
30
Seuraavaksi arvioin tutkimukseni luotettavuutta. Mittauksen luotettavuus riippuu siitä,
kuinka oikeaa tutkittavan ilmiön kannalta on se tieto, jota tutkimuksessa käytetyn
mittarin avulla saadaan, ja kuinka hyvin tutkittavaa perusjoukkoa vastaa se otosjoukko,
josta aineisto on kerätty (Uusitalo, 1991, 86). Tämän tutkimuksen otosjoukko vastasi
hyvin perusjoukkoa muun muassa sukupuoli- ja ikäjakauman suhteen. Vastaajien keski-
ikä oli 48 vuotta, joka vastaa HUSLABin henkilöstön keski-ikää (45.7 vuotta) vuonna
2005 (HUSLAB, 2005). Vastaajista 98.8 % oli naisia, ja HUSLABissa kaikista
työntekijöistä naisia oli vuonna 2005 90 % (HUSLAB, 2005). Vastausprosentiksi tuli
55.6 %, mitä voidaan pitää ihan hyvänä tuloksena. Mittarin laadinnassa minulla ei ollut
käytössä suoraan laboratoriohoitajille laadittuja mittareita motivaation tutkimiseen, eikä
siten mitään aikaisempia arvoja. Mittareissa kontrollikysymyksillä pyritään
varmistamaan annettujen vastausten luotettavuus (Holopainen & Pulkkinen, 2002, 39).
Tämän tutkimuksen mittarissa kontrollikysymyksenä oli väittämä 9-6: Minulla on
kielteisiä kokemuksia opiskelijaohjauksesta. Myönteisenä kysymyksenä oli väittämä 9-
5: Minulla on myönteisiä kokemuksia opiskelijaohjauksesta. Väittämien vastaukset
olivat yhdensuuntaiset: myönteisten kokemusten keskiarvo oli 3.2 ja kielteisten 1.8.
Lisäksi väittämiin 9-19: Opiskelijaohjauksesta pitää saada kunnon korvaus ja 9-20:
Työnantajan tulee palkita osallistumisestani opiskelijaohjaukseen, oli vastattu
yhdensuuntaisesti. Molempien vastausten keskiarvo oli 2.7. Mittariani voidaan pitää
melko luotettavana, koska summamuuttujien kasvu-, liittymis- ja toimeentulotarpeet
Cronbachin alfat olivat .70–.82.
Tutkimusaineiston analyysissä ongelmia tuottivat muuttujien liian pienet ryhmäkoot.
Sekä yksisuuntainen että useampisuuntainen varianssianalyysi edellyttävät
normaalijakaumaoletuksen voimassaoloa, varianssien homogeenisuutta ja noin kahta–
kolmeakymmentä havaintoa jokaisesta tarkasteltavasta ryhmästä (Nummenmaa, 2004,
200, 224). Esimerkiksi taulukosta 4 on nähtävissä kahden tutkintoryhmän pienuus (9–12
vastaajaa). Samoin taulukosta 5 on nähtävissä, että osallistuminen opiskelijaohjauksen
kyllä–ryhmässä on vain 15 vastaajaa. Lisäksi varianssin homogeenisuustestissä Levenin
testin tuloksissa opiskelijaohjauskursseille osallistuneiden ja ei–osallistuneiden
varianssit eivät olleet homogeenisia kasvutarpeissa (p<.05). Kasvutarpeiden ja
liittymistarpeiden keskiarvo opiskelijaohjauskursseille osallistuneilla bioanalyytikoilla
31
oli vain yhden vastaajan tulos. Tutkimuksen tuloksia voidaan yleistää pienen otoskoon
vuoksi vain HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen
laboratoriohoitajiin.
Opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota voitaisiin tutkia kaikilta seitsemältä
HUSLABin vastuualueelta erikseen ja vertaamalla niitä, voitaisiin tutkia löytyykö eri
vastuualueiden työtekijöiden motivaatiossa eroja. Lisäksi olisi hyvä tutkia
opiskelijoiden kokemuksia ohjaajien motivaatiosta. Tutkimuksiin tulisi liittää myös
työtyytyväisyyden ja erilaisten johtamiskäytäntöjen merkitys ja yhteys työntekijöiden
motivoitumisessa opiskelijaohjaukseen. Laboratoriohoitajien näkemyksiä omista
pedagogisista tiedoista ja taidoista olisi myös aiheellista tutkia, jotta saataisiin tietoa,
miten kehittää opiskelijaohjauskoulutusta kaikkia hyödyttäväksi.
Motivaatio aiheena on erittäin mielenkiintoinen, mutta vaikea tutkittava ja vaikeasti
operationalisoitava eli mitattava. Laboratoriohoitajille tehtyjä motivaatiotutkimuksia ei
löytynyt yhtään. Siinä mielessä tämä tutkimus antoi uutta tietoa siitä, mitkä tarpeet
ohjaavat laboratoriohoitajien motivaatiota opiskelijaohjauksessa. Toimeentulotarpeet
ohjaavat tulosten mukaan eniten laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta, kun esimerkiksi
Luopajärven (1995) tutkimuksen mukaan opettajilla kasvutarpeet ohjaavat eniten.
Laboratoriohoitajia ei ole koulutettu opettajiksi, mikä voi selittää eroa. Toisaalta niillä,
jotka olivat käyneet opiskelijaohjauskurssit, kasvutarpeiden keskiarvo oli korkein, mikä
voi osoittaa sitä, että näille vastaajille on tärkeää toteuttaa itseään, olla pätevä,
suoriutuva ja kyvykäs.
Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että vain pienellä osalla
laboratoriohoitajista opiskelijaohjausta on motivoimassa kasvutarpeet. Ne, joiden
toimintaa sisäinen motivaatio ja kasvutarpeet ohjaavat, ovat hakeutuneet myös
opiskelijaohjauskursseille kehittyäkseen opiskelijaohjaajina. Jokaisella työntekijällä on
velvollisuus ohjata opiskelijoita työelämäharjoittelussa. Kuitenkin tämän tutkimuksen
tulosten mukaan vain noin 18 % on osallistunut opiskelijaohjauskursseille, vaikka
opiskelijoiden ohjaukseen osallistuu noin 76 % vastaajista. Vaikka laboratoriohoitajia ei
kouluteta pedagogeiksi ammatillisen koulutuksen aikana, tarvitsevat he pedagogista
ajattelua ja pedagogisia taitoja ohjatessaan opiskelijoita työelämässä. Laboratoriohoitaja
32
tarvitsee muun muassa tieto siitä, mitä työharjoittelussa tarkoitetaan kokemuksellisella
oppimisella (Kolb, 1984), ja mitä vaiheita siihen liittyy ja miten ohjaaja voi edesauttaa
oppijan kokemuksellista oppimista. Ohjaaja tarvitsee myös tietoa erilaisista
oppimistyyleistä, sillä oppijat ovat erilaisia ja heidän oppimistyylinsä ovat myös
erilaisia, sekä miten oppimistyylit liittyvät kokemuksellisen oppimisen malliin.
Työpaikkaohjaajan tehtävänä on pyrkiä auttamaan ja edistämään opiskelijan kriittisen
ajattelun kehittymistä reflektoinnin avulla. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, mistä
ohjaajan tule olla tietoinen.
Tämä tutkimus antaa viitteitä siitä, miten työnantaja voisi motivoida myös niitä
laboratoriohoitajia, jotka ohjaavat opiskelijoita velvollisuudesta. On luonnollista, että
kaikkien työntekijöiden toimintaa eivät kasvutarpeet ja sisäinen motivaatio ohjaa.
Työnantajan tulisikin luoda tämän ja aikaisempien tutkimuksen perusteella turvallinen
ja myönteinen opiskelijaohjausilmapiiri antamalla aikaa ja riittävästi henkilökuntaa
ohjaamaan opiskelijoita ja kannustamalla myös palkkioilla. Työnantajan tulisi nähdä
koulutuksen merkitys ja arvo opiskelijaohjauksen laadun parantamisessa.
Kannustamalla ja tukemalla saataisiin myös ne, joilla ei ole vahva sisäinen motivaatio,
osallistumaan opiskelijaohjauskoulutuksiin. Opettajat tarvitsevat koulutusta
pedagogisen ajattelun ja opetuksen käyttöteorian kehittämiseen, niin myös
laboratoriohoitajat tarvitsevat koulutusta kehittääkseen omaa ohjauspedagogiikkaa.
33
LÄHTEET
A 352/2003. Asetus ammattikorkeakouluista.
Ahonen, H. (2000). Työpaikkaohjaajan rooli ja tehtävät työssäoppimisessa. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteen laitos. Pro Gradu -tutkielma.
Alderfer, C. P. (1969). An empirical test of a new theory of human needs. Organizational behavior and human performance, 4, 142–175.
Alderfer, C. P. (1972). Existence, relatedness and growth: Human needs in organizational settings. New York: Free Press.
Burns, I. & Paterson, I. M. (2005). Clinical practice and placement support: supporting learning in practice. Nurse Education in Practice 5, 3–9.
Chow, F. L. W. & Suen, L. K. P. (2001). Clinical staff as mentors in pre-registration undergraduate nursing education: students’ perceptions of the mentors’ roles and responsibilities. Nurse Education Today 21, 350–358.
Chung, K. H. (1977). Motivational theories and practices. Ohio: Grid, Inc.
Eskildsen, J. K., Kristensen, K. & Westlund, A. H. (2004). Work motivation and job satisfaction in the Nordic countries. Employee relatins 26 (2), 122–136.
Heikkilä, T. (2002). Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita Prima.
Heinonen, n. (2004). Terveysalan koulutuksen työssä oppiminen ja ohjattu harjoittelu. Suositus sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:22.
Helin, R. (2004). Opiskelijaohjaus osana terveysalan ammattilaisen työtä. Ohjaajan näkökulma. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, hoitotieteen ja terveydenhallinnon laitos, Oulu.
Holopainen, M. & Pulkkinen, P. (2002). Tilastolliset menetelmät. Vantaa: Dark.
Hopia, H., Hynynen, P., Lundahl, R., Perttula, T. & Tiilikainen, P. (2007). Työympäristö oppimisympäristöksi – auditointimalli sosiaali- ja terveysalan harjoittelun kehittämisessä. Tutkiva hoitotyö 5 (4), 29–33.
HUS, (2003). LAURA – laboratoriohoitajien ammattiuramalli. Helsinki: Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.
HUSLAB, (2005). Vuosikertomus 2005. Helsinki. HUSLAB.
HUSLAB, (2006a). Harjoittelun ohjauksen käsikirja. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, sosiaali- ja terveysala, bioanalytiikan koulutusohjelma, HUSLAB. Helsinki: HUSLAB Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri; Stadia Helsingin ammattikorkeakoulu.
HUSLAB, (2006b). Henkilökuntakäsikirja. http://intra.hus.fi/content.aspx?path=9978,10058,10098,52004,87048. Luettu 6.2.2006.
34
Hutchings, A.; Williamson, G. R. & Humphreys, A. (2005). Supporting learners in clinical practice: capacity issues. Journal of Clinical Nursing 14, 945–955.
HYKS, (1991). Kliinisen laboratoriotyön standardit ja kriteerit. Helsinki: Helsingin yliopistollinen keskussairaala.
Keski–Pohjanmaan ammattikorkeakoulu (2005). Ohjaako harjoittelu asiantuntijuuteen? Selvitys ammattikorkeakouluopiskelijoille toteutetusta harjoitteluaiheisesta kyselystä. Kokkola: Keski–Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.
Kolb, D. A. (1984). Experiential learning: experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs N. J. : Practice Hall.
Konttila, S. (2006). Terveysalan opiskelijoiden arvioita ohjatusta harjoittelusta kliinisessä oppimisympäristössä. Pro gradu -tutkielma. Kuopion yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, hoitotieteen laitos, terveystieteiden opettajankoulutus, Kuopio.
Koskinen, L. & Silén-Lipponen, M. (2001). Ohjattu harjoittelu oppimiskontekstina sairaanhoidon opiskelijoiden kokemana. Hoitotiede 13 (3), 122–131.
L 351/2003. Ammattikorkeakoululaki.
Laiho, I. (2001). Työpaikkakouluttajat tulivat. Vuosien 1996–2000 Työpaikkakouluttajakoulutus-projektin laatuarviointia. Opetushallitus 2001. Helsinki: Hakapaino.
Lehtola, A. & Vehkaperä, A. (2008). Opiskelijaohjaus ennen ja jälkeen ohjaajakoulutuksen. Opiskelijavastaavien näkökulma. Pro gradu -tutkielma. Olulun yliopisto, LTK, Terveystieteiden laitos (hoitotiede), Oulu.
Luopajärvi, T. (1995). Ammattioppilaitosten opettajien ja opiskelijoiden motivaatioperusta. Opetusta ja oppimista kannustavat tekijät ammattioppilaitosten metalli- ja sähköosastoilla. Acta universitastis Tamperensis ser A vol. 452. Tampereen yliopisto. Saarijärvi: Saarijärven Offset.
Lyytikäinen, E. (2000). Bioanalyytikko-opiskelijan oppimisen ohjaus kliinisessä laboratoriossa - kyselytutkimus käytännön työntekijöille. Opinnäytetutkielma. Kuopion yliopisto hoitotieteen laitos.
Meretoja, R., Häggman-Laitila, A., Lankinen, I., Sillanpää, K., Rekola, L. & Eriksson, E. (2006). Lähiohjaaja sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjatussa harjoittelussa. Tutkiva hoitotyö 4 (2), 10–16.
Metropolia (2009). http://www.metropolia.fi/koulutustarjonta/sosiaali_ja_terveysala/bioanalytiikka/. Luettu 4.4.2009.
Mitchell, T. R. (1986). Motivation: New directions for theory, research and practice. Teoksessa A. Dale Timpe (toim.), Motivation of personnel. England. KEND, 178–194.
Määttä, T. (2000). Työelämäyhteydet oppimisen ja työelämän yhteisenä voimavarana. Teoksessa P. Ruohotie, J. Honka & L. Mustonen (toim.), Työssäoppimisen haasteet ammattikasvatukselle. Hämeen ammattikorkeakoulu julkaisu D:126. Saarijärvi: Saarijärvi Offset, s. 181–192.
35
Mykrä, T. (2002). Työpaikkaohjaaja oppimisen edistäjänä – työssäoppimisen ohjaaminen ja arviointi työyhteisön arjessa. Helsinki: Educa-Instituutti.
Nieminen, I. & Uusitalo, U. (2006). Opiskelijaohjaukseen liittyvä henkilöstökoulutus yliopistosairaaloissa vuonna 2005. Teoksessa L-K. Hyllinen, M. Koivula & M-T. Tarkka (toim.), Opettajaksi terveysalalle – Haasteita ja lupauksia. Tampereen yliopiston hoitotieteen laitos, perhekeskeisen hoidon tutkimus- ja opetuskeskus, julkaisuja 8. Tampereen Yliopistopaino, Tampere 2006, s. 89–101.
Nummenmaa, L. (2004). Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki: Tammi.
Nummenmaa, T., Konttinen, R., Kuusinen, J. & Leskinen, E. (1997). Tutkimusaineiston analyysi. Porvoo: WSOY.
Nyberg, R. (1988). Yrkeslärares arbetsmotivation. Orsaker och samband med elevers inställning till undervisningen. Åbo: Åbo akademis förlag. Saarijärvi: Saarijärvi offset.
Oinonen, I. (2000). Harjoittelun ohjaus hoitotyön koulutuksen eri vaiheissa. Lahden ammattikorkeakoulun julkaisusarja A 2000. Saarijärvi: Gummerus kirjapaino.
Opetusministeriö, (2001). Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisviikkomäärät. Opetusministeriö 7.9.2001.
Opetusministeriö, (2006). Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, keskeiset opinnot ja vähimmäisopintopisteet. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006:24.
Peltonen, M.. & Ruohotie, P. (1987). Motivaatio. Menetelmiä työhalun parantamiseksi. Helsinki: Otava.
Ruohotie, P. (1982). Aikuisten opiskelumotivaatio. Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos. Julkaisu no 6. Hämeenlinna.
Ruohotie, P. (1983). Motivaatio ja työkäyttäytyminen. Työmotivaatioprojektin yleisjulkaisu. Tampereen yliopiston Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos. Julkaisu no 9. Tampereen yliopiston jäljennepalvelu. (1. Painos: Teollisuuden kustannus Oy: Helsinki 1982.)
Ruohotie, P. (1998). Motivaatio, tahto ja oppiminen. Helsinki: Edita.
Saarikoski, M. (2002). Clinical learning environment and supervision. Development and validation of the CLES evaluation scale. Turun yliopiston julkaisuja sarja D, osa 525. Medica – odontologica. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Turku. Kirjapaino Pika.
Saarikoski, M. (2005). Innostava oppimisympäristö opettaa. Teoksessa L. Elomaa, H. Paltta, M. Saarikoski, V. Sulosaari & R-L. Ääri (toim.), Taitava harjoittelun ohjaaja. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 24, Turku.
Saarikoski, M.; Syrjälä, V. & Ylönen, M. (2004). Hoitotyön kliinisen opiskelun kehittämishanke vanhusten osastoilla. Tutkiva hoitotyö 2 (3), 4–9.
36
Sosiaali- ja terveysministeriö, (1998). Käytännön opiskelu hoitoalan ammattiin oppimisessa – kysely sosiaali- ja terveysalan koulutus- ja toimintayksiköille. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1998:12. Helsinki 1998.
Steers, R. M. & Porter, L. W. (1975). Motivation and work behavior. New York: McGraw–Hill.
Tukkiniemi, H. (2006). Ohjaavatko motivaatioon liittyvät tarpeet laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta? Www -kyselytutkimus HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen laboratoriohoitajille. Julkaisematon HUSLABin ja Stadian opiskelijaohjauksen kehittämisprojektin kehittämistehtävä. HUSLAB.
Usher, K., Nolan, C., Reser, P., Owens, J. & Toffelson, J. (1999). An exploration of the preceptor role: preceptors’ perceptions of benefits, rewards, supports and commitment to the preceptors role. Journal of Advanced Nursing 29 (2), 506–514.
Uusitalo, H. (1991). Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Juva: WSOY.
Vehviläinen, S. (2001). Ohjaus vuorovaikutuksena. Helsinki: Gaudeamus.
Wanous, J. P. & Zwany, A. (1977). A cross-sectional test of need hierarchy theory. Organizational Behavior and Human Performance, 18, 78–97.
Williamson, G. & Webb, C. (2001). Supporting students in practice. Journal of clinical Nursing 10(2), 284–292.
Yonge, O., Krahn, H., Trojan, L., Reid, D. & Haase, M. (2002). Being a preceptor is stressful! Journal for Nurses in Staff Development 18 (1), 22–27.
Öhrling, K. & Hallberg, I. R. (2000). Student nurse’s lived experience of preceptorship. Part 1 – in relation to learning. International Journal of Nursing Studies 2000 (37), 13–23.
37
LIITTEET
Liite 1 Saatekirje
Hei!
Kuulut niiden HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian vastuualueen 155 laboratoriohoitajan joukkoon, joille lähetän opiskelijaohjauksen motivaatioon liittyvän tarpeita kartoittavan www-kyselyn. Tutkimukseni liittyy Stadian ja HUSLABin vuosien 2004 – 2006 opiskelijaohjauksen kehittämisprojektin kehittämistehtävään. Ohjaajina ovat toimineet koulutussuunnittelija Jaana Helenius (HUSLAB), yliopettaja Riitta Lumme (Stadia) ja ylihoitaja Anne Kujala (HUSLAB).
Opiskelijaohjaajan omalla motivaatiolla yhdessä ohjausteknisten toimenpiteiden kanssa on yhteys opiskelijoiden motivaatioon ja sitä kautta heidän oppimistuloksiin ja jopa alalla pysymiseen. Motivaatio opiskelijaohjaukseen on osa työmotivaatiota. Työmotivaation ja opiskelijaohjauksen tietoinen kehittäminen on mahdollista vain, jos johdolla ja esimiehillä on riittävän laaja ja tosiasioihin perustuva tieto motivaatioprosessiin liittyvistä tarpeista.
Pyydänkin Sinua ystävällisesti vastaamaan kyselyyni, jotta opiskelijaohjaukseen liittyvää työmotivaatiota voitaisiin kehittää. Kun esimiehillä on tiedossa, mitkä opiskelijaohjuksen motivaatioon liittyvät tarpeet ohjaavat laboratoriohoitajia, niin he kykenevät valitsemaan oikeat keinot motivaation kehittämisessä ja ylläpidossa ja sitä kautta voidaan kehittää myös opiskelijaohjausta. Kiitän lämpimästi osallistumistasi tähän kyselyyni ja samalla edesautat kehittämistehtäväni onnistumista.
Tässä tutkimuksessa kukaan ei henkilöidy ja vastaukset käsitellään luottamuksellisesti. Voit ilmoittaa minulle jos et halua osallistua kyselyyni, niin poistan Sinut otoksesta.
Jos Sinulla tulee tarve kysyä jotakin kyselyyn liittyvää, niin voit ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla tai puhelimella: [email protected], [email protected], 040-7611739. Saat kyselyn 23.3.2006 ja Sinulla on aikaa vastata kyselyyn perjantaihin 31.3.2006 klo 16.00 asti, jolloin tietokanta sulkeutuu. Valmis työ on luettavissa HUSLABin intrassa.
KiittäenLaboratoriohoitajaHilkka TukkiniemiKirurgisen sairaalan laboratorio
38
Liite 2 www-kyselytutkimus
MOTIVAATION MERKITYS OPISKELIJAOHJAUKSESSA
Hyvä kyselyyn vastaaja! Olet yksi noin 160 laboratoriohoitajan joukosta kliinisen
kemian ja hematologian vastuualueella, jolle lähetän tämän kyselyn. Opiskelen taitavan
tason opiskelijaohjaajaksi ja teen kehittämistehtävää siitä, miten motivaatioprosessiin
liittyvät tarpeet ohjaavat laboratoriohoitajien opiskelijaohjausta. Toivon, että vaikutat
kehittämistehtävän valmistumiseen vastaamalla kyselyyn perjantaihin 31.3 klo 16
mennessä, jolloin tietokanta sulkeutuu. Punaisella tähdellä (*) merkityt kysymykset ovat
pakollisia vastauskenttiä. Ystävällisin terveisin laboratoriohoitaja Hilkka Tukkiniemi.
TAUSTATIEDOT
1. 1. Sukupuoli
1-1 mies 1.2% (1)
1-2 nainen 98.8% (83)
TOTAL 100.0% 84
2. 2. Ikäsi (vuotta).
# Response
1 24
1 25
1 28
1 32
1 33
2 34
3 36
2 37
3 39
4 40
1 41
1 42
1 43
2 45
39
4 46
1 47
2 48
4 49
6 50
6 51
2 52
6 53
3 54
5 55
7 56
5 57
1 58
1 59
1 60
2 61
3. 3. Mitkä seuraavista tutkinnoista olet suorittanut? Valitse kaikki suorittamasi
tutkinnot.
3-1 laboratoriohoitajan tutkinnon 86.9% (73)
3-2 erikoislaboratoriohoitajan tutkinnon 16.7% (14)
3-3 bioanalyytikon tutkinnon (AMK) 13.1% (11)
4. 4. Arvioi, kuinka monta vuotta sinulla on työkokemusta kliinisestä
laboratoriotyöstä?
# Response
1 1.5
2 10
1 12
7 15
1 16
40
3 18
2 2
8 20
1 22
2 23
1 24
11 25
3 26
7 27
5 28
1 29
1 3
5 30
2 32
6 33
3 35
1 36
2 39
1 4
1 5
4 6
1 7
1 8
5. 5. Valitse seuraavista kaikki ne organisaatiot, joissa olet työskennellyt kliinisen
laboratoriotyöurasi aikana.
5-1 Helsingin kaupunki 46.4% (39)
5-2 HYKS-laboratorio 48.8% (41)
5-3 HYKS-Diagnostiikka 2.4% (2)
5-4 HYKS-Laboratoriodiagnostiikka 46.4% (39)
5-5 HUS-sairaanhoitoalueen laboratorio 21.4% (18)
41
5-6 HUSLAB 97.6% (82)
5-7 Helsingin yliopiston laboratorio 8.3% (7)
5-8 Yksityinen laboratorio 41.7% (35)
5-9 Kolmannen sektorin laboratorio 21.4% (18)
6. 6. Mille seuraavista opiskelijaohjauskursseita olet osallistunut?
6-1 Opiskelijaohjauksen peruskurssille 17.9% (15)
6-2 Opiskelijaohjauksen jatkokurssille 6.0% (5)
6-3 En ole osallistunut opiskelijaohjauskurssille 82.1% (69)
7. 7. Osallistutko opiskelijoiden ohjaukseen?
7-1 Kyllä 76.2% (64)
7-2 Ei 23.8% (20)
TOTAL 100.0% 84
OPISKELIJAVASTAAVALLA tarkoitetaan tässä kyselytutkimuksessa henkilöä, joka
toimii läheisesti yhteistyössä laboratorion toisten opiskelijaohjaajien,
opiskelijavastaavien, koulutussuunnittelijan, osastonhoitajan ja opettajan kanssa.
8. 8. Toimitko opiskelijavastaavana?
8-1 Kyllä 7.1% (6)
8-2 Ei 92.9% (78)
TOTAL 100.0% 84
MITEN MOTIVAATIO OHJAA LABORATORIOHOITAJIEN
OPISKELIJAOHJAUSTA?
9. 9. Mikä ohjaa motivaatiotasi opiskelijaohjaukseen? Valitse seuraavista
vastausvaihtoehdoista 1-4 se, mikä parhaiten vastaa mielipidettä väitteestä (1 =
olen täysin eri mieltä; 2 = olen melko eri mieltä ; 3 = olen melko samaa mieltä; 4 =
olen täysin samaa mieltä).
Average rank
1 2 3 4
9-1 Voin toteuttaa itseäni osallistumalla
opiskelijaohjaukseen. (2.5)
9-2 Minulle on tärkeää osallistuminen
opiskelijaohjaukseen. (2.7)
42
9-3 Voin osoittaa pätevyyttäni
osallistumalla opiskelijaohjaukseen (2.6)
9-4 Haluan kehittää itseäni osallistumalla
opiskelijaohjaukseen. (2.8)
9-5 Minulla on myönteisiä kokemuksia
opiskelijaohjauksesta. (3.1)
9-6 Minulla on kielteisiä kokemuksia
opiskelijaohjauksesta. (1.8)
9-7 Vastuun lisääntyminen kannustaa
minua. (2.8)
9-8 Osallistun mielelläni
opiskelijaohjauksen kehittämiseen. (2.6)
9-9 Osallistun opiskelijaohjaukseen
saadakseni sosiaalista arvostusta. (1.6)
9-10 Tunnen yhteenkuuluvuutta toisten
laboratoriohoitajien kanssa osallistumalla
opiskelijaohjaukseen.
(2.2)
9-11 Autan opiskelijaa saavuttamaan
tavoitteensa osallistumalla
opiskelijaohjaukseen
(3.3)
9-12 Vaikutan opiskelijaohjauksen laatuun
osallistumalla opiskelijaohjaukseen (3.0)
9-13 Minulle on tärkeää osallistuminen
yhteisiin opiskelijaohjaajatapaamisiin (2.2)
9-14 Opiskelijaohjaukseen osallistuminen
on sosiaalisesti palkitsevaa. (2.7)
9-15 Työyksikön myönteinen ilmapiiri on
tärkeää opiskelijaohjaukselle. (3.6)
9-16 Esimiehen tuki on tärkeää
opiskelijaohjauksessa. (3.4)
9-17 Työyhteisön tuki on tärkeää
opiskelijaohjaustyölle. (3.5)
43
9-18 Opiskelijaohjaus on vain osa työtäni. (3.4)
9-19 Opiskelijaohjauksesta pitää saada
kunnon korvaus. (2.7)
9-20 Työnantajan tulee palkita
osallistumisestani opiskelijaohjaukseen (2.7)
9-21 Opiskelijaohjauskoulutuksiin
osallistuminen on tärkeää. (3.1)
10. 10. Kerro lyhyesti, mitkä ovat mielestäsi ne toimenpiteet tai keinot, joilla
työnantaja voisi parantaa opiskelijaohjaukseen liittyvää motivaatiota?
# Response
1 -palkitseminen -kiire,ei aikaa ohjata
1 - opiskelijaohjauskoulutus - mahdollisuus työajan puitteissa perehtyä
rauhassa "ohjattavaan " materiaalin - halukkuus/sopivuus, riittävä tietomäärä
opiskelijaohjaukseen
1 -antaa mahdollisuuden kouluttautua tehtävään -antaa riittävästi aikaa ja
järjestää " sijaisen" siksi aikaa , kun opiskelijaohjaus on ensisijainen tehtävä
-ehkä pieni kompensaatio tehtäväkohtaisena lisänä olisi myös paikallaan
1 Aikaa ainakin opiskelijan ensimmäisinä päivinä pelkästään
opiskelijalle=rauhoitettua aikaa! Ohjaajien koulutuksen saatavuutta
kehitettävä työpisteestäni ei ole voitu pitkään aikaan osallistua (työntekijöitä
liian vähän) nyt näyttää tosin paremmalta.
1 Antaa aikaa enemmän, ettei vain oman työn ohella yritetä jotain ehtiä. Myös
opiskelijat motivoituvat paremmin tulevaan työhönsä saadessaan ohjatusti
(välillä kädestä pitäen opettaen toistuvasti) itse suoriutua tehtävistä.
Oppimiselle pitää antaa aikaa.
1 Antamalla aikaa ohjaukseen, jotta oppilaan voisi perehdyttää rauhassa uusiin
asioihin, eikä aina olisi pakko ohjata vielä oppilastakin kaiken kiireen
keskellä. Oppilaanohjauksesta tulisi myös saada jokin erillinen rahakorvaus
henkilökohtaisesti!
1 Antamalla työpaikasta mahdollisimman hyvä kuva eli siis Hänet otetaan
hyvin vastaan. Eikä ohjata kaiken kiireen joukossa. Oltava mielellään sama
44
ohjaaja tai sitten eri pisteiden "parhaat" ammattilaiset, joiden tietotaito on
hallussa ja joilla on motivaatio ohjata.
1 En osaa sanoa mitään tiettyjä toimenpiteitä.
1 En usko, että opiskelijan ohjaukseen puuttuu motivaatiota ainakaan meidän
työyhteisössä. Mutta opiskelioiden puute vaivaa, olisi hyvä jos opiskelijoita
olisi enemmän. Meillä heitä ei ole näkynyt pitkiin aikoihin.
1 Jos opiskelijoita otetaan , täytyy järjestää myös aikaa ohjukseen.Oman työn
ohella kiireessä opiskelija koetaan usein välttämättömäksi pahaksi ja
hidasteeksi. Meillä suhtaudutaan myönteisesti opiskelijoihin ja koemme
itsekin oppivamme heiltä. Nykyisin työtilanteet ovat vain niin kiireisiä. että
emme pysty opettamaan niinkuin haluaisimme.
2 Järjestämällä työolot niin että ohjaaja pystyy 100%:sti ohjaustoimintaan.
Kun joutuu suorittamaan "toisella kädellä" muuta rutiinia, niin molemmat
jäävät vähän "paitsioon". Itselle tulee turhautunut olo.
1 kannustaa puheilla ja teoilla. rohkaista ohjaukseen ja painottaa sen tärkeyttä,
vaikka olisi kuinka kiirettä. Pieni bonusraha motivoisi tietysti paljon.
2 Korvaamalla "vaiva" palkanlisällä! Työnantajat voisivat nykyistä enemmän
luottaa laboratoriohoitajien ammattitaitoon. Mielestäni jatkuva laadun
korostaminen on jotensakin "loukkaavaa", kun meidät on kuitenkin jo
koulutettu nimenomaan laatuun!
1 koulutuksella, antamalla aikaa ohjaukseen, palaute ohjauksesta
1 Lisävastuusta maksetaan suoraan lisää palkaa joko henkilökohtiasenalisänä
tai lisäävastuuna peruspalkkaan
1 Lisää aikaa suunnitteluun ja yhteistyöhön. Nykyisellään kaikki
vastuutehtävät tehdään oman rutiinin päälle, usein kotona, siis jatkuvasti.
Arvostuksen lisääminen (ohjauksen) takaisi meille tulevaisuudessa uusia
työntekijöitä alalle. Nyt on vaarana opiskelijoiden jääminen taustakatsojiksi
tässä kiireessä ja opiskelija päättää ettei tahdo ainakaan sairaalatyöhön.
1 mahdollisuus osallistua opiskelijanohjauskoulutuksiin.
1 Meillä on ollut hyvin vähän opiskelijoita ja heidän ohjauksensa suorittaa
yleensä ryhmänvastaava. Näin vähäisellä kokemuksella opiskelijoista en
45
pysty ottamaan kantaa näihin väittämiin. Nykyinen työtahti onkin niin
kiireinen ja stressaava, ettei lisätyötä enää kaivata, vaikka opiskelijoiden
ohjaus onkin hyvin tärkeää. Nykyisiäkään töitä ei meinaa ehtiä tekemään.
1 Nykyinen työtahti on melko kiireinen. Sinällään opiskelijaohjaus kuormittaa
ohjaavaa henkilöä entistä enemmän. Opiskelijaohjaukseen paneutuisi
mielellään, jos työtahti sen paremmin sallisi tai työpaikan puolesta otettaisiin
huomioon aika, joka opiskelijaohjaukseen siirtyy, ohjaajan tavallista
työtaakkaa keventämällä. Uskon, että tällöin sekä opiskelija että ohjaaja
saisivat opintojaksosta enemmän irti. Tällä voisi olla myös merkitystä
opiskelijoiden rekrytoinnissa tulevaisuudessa töihin työpaikalle.
1 Ohjaukseen tulee antaa riittävästi resursseja, erityisesti aikaa. Koulutusta ja
korvaus tehdystä ohjaustyöstä joko koko työyhteisölle ( muut työntekijät
mahdollistavat edes nykyisen ohjauksen ) tai kohdennettuna pienemmälle
joukolle.
1 Opiskelijaohjaukseen tulisi varata riittävästi aikaa. Opiskelijaohjaus tulisi
olla oma erillinen työ, joka ei olisi muun työn ohessa tapahtuvaa työtä.
Opiskelija ei saisi myöskään olla "työntekijä" paikkaamassa sairastunutta
jne., vaan hänen tulisi saada omat opiskelutavoitteensa saavutettua
laaduukkaassa ohjauksessa.
1 Opiskelijaohjaukseen täytyy järjestää riittävästi aikaa,nyt opiskelijaa
ohjataan kaikkien rutiinitöiden ohella,kiireessä.
1 OSALLISTUN OPISKELIJAN OHJAAMISEEN TYÖUHTEISÖN
JÄSENENÄ, EN VARSINAISENA OHJAAJANA
1 Pahin este on ajan puute. Kun työssä on muutenkin kiire, ei ehdi rauhassa
paneutua opiskelijan kanssa asioihin. Työnantajan parannuskeino: lisää
työvoimaa! Olisi hyvä joskus myös käydä opikelijaohjauskoulutksessa -
koulutksen tavoitteet ovat muuttuneet aika paljon siitä, kun itse oli
opiskelija.
1 Palkkaus.
1 Rahakorvaus, joka oli aikoinaan ohjaajalle, nykyään se menee
organisaatioon, josta ei kukaan tiedä miten rahoja käytetään. Katsomme että
46
tämä käytäntö on vääristynyt
1 Rahallinen korvaus siitä.
1 Riittävästi henkilökuntaa antamaan opiskelijaohjausta. Liian pienellä
henkilökunnalla, näillä työmäärillä, on vaikeaa antaa kunnon ohjausta
tuleville laboratoriohoitajille.
1 RIITTÄVÄSTI HENKILÖKUNTAA, JOTTA
OPISKELIJAOHJAUKSEEN JÄÄ RIITTÄVÄSTI AIKAA
1 suullisesti kannustamalla, ohjaajaa tukemalla antamalla aikaa ohjaamiseen
eli että normaalia työpanosta ei edellytettäisi ohjauksen aikana
1 tarpeeksi aikaa (meillä on viime aikoina ollut vähän opiskelijoita)
1 Tarpeeksi työntekijöitä, jotta opiskelijaohjaukseen on kunnolla aikaa ja
resursseja. Ketään ei tule pakottaa tähän, vaan ohjaajien tulisi olla
vapaaehtoisia.
2 työnantaja voisi antaa mahdollisimman monelle mahdollisuuden osallistua
ohjaajakoulutukseen
1 Työnantajan tulisi mahdollistaa ohjaajan pääsy opiskelijaohjaukseen
liittyvään koulutukseen. Esimiehen tulisi kannustaa opiskelijaohjaukseen
kaikkia eikä vain ohjaukseen nimettyjä työntekijöitä.
1 Työntekijälle pitää antaa mahdollisuus eli aikaa ohjaukseen. Silloin pitää
huomioida työntekijöiden määrä. Työn ohjessa ja yleensä vielä vajaalla
henkilökuntamäärällä on erittäin vaikeaa suorittaa ohjausta niin kuin itse sitä
haluisi tehdä
1 TÄRKEINTÄ TIETENKIN OLISI TYÖPAIKAN TÄYSI
TYÖNTEKIJÄMIEHITYS,JOTTA OLISI KUNNOLLA AIKAA
PEREHTYÄ OPISKELIJAAN JA SITEN ANTAA POSITIIVINEN KUVA
TYÖSTÄ,VARSINKIN ASIAKASPALVELUSTA.
1 Varaamalla riittävästi aikaa asialle. Luomalla työpaikalle yleisen mukavan ja
ystävällisen ilmapiirin, kaikille, se poikii kaikkeen toimintaan, myös
opiskelijoiden kanssa toimimiseen.
KYSELYN LÄHETTÄMINEN: Lähetä kysely kerran valitsemalla Submit Survey!
47
Mikäli et saa kyselyä lähetettyä, olet todennäköisesti unohtanut vastata johonkin
pakolliseen punaisella tähdellä merkittyyn kysymykseen. Tarkista kyselyn ylälaidasta,
mistä vastaus puuttuu. Mikäli näyttö jää valkoiseksi lähetyksen jälkeen ja Internet
Explorerin osoiterivillä lukee "www.freewebs.com/....", on vastauksesi kuitenkin
tallentunut.
48
Liite 3. Avoimen kysymyksen koodaus
MOTIVOINTIKEINOT
T
Arvostaminen
6 )))))))))))((((66(6)Lisää työvoimaa (6)
Aika (25)
Palkitseminen (10)
Opiskelijaohjauskoulutus (9)Arvostus (1)
Palaute (1)
Luottamus (1)
Rohkaisu (1)
Kannustus (1)
Ilmapiiri (1)