Pääkaupunkiseudun Pro Sos-hankkeen Pelillisyys ja leikillisyys uudenlaisen vuorovaikutuksen mahdollistajana sosiaalityössä- seminaari 10.3.2017

Ingressi (vai mikä ton nostolaatikon nimi nyt oikein onkaan..):

Perjantaina 10.3. Bulevardin Metropoliassa järjestettiin pääkaupunkiseudun Pro Sos- ja Metropolian Kepeli-hankkeiden yhteinen seminaari ”Pelillisyys ja leikillisyys uudenlaisen vuorovaikutuksen mahdollistajana sosiaalityössä”. Seminaari keräsi paikalle yli 100 pelillisyyden ja leikillisyyden mahdollisuuksista aikuissosiaalityössä kiinnostunutta sosiaalialan ammattilaista ja opiskelijaa. Paikan päällä paitsi kuultiin mielenkiintoisia alustuksia aiheeseen liittyen, niin myös leikittiin ja pelattiin – tietysti!

Varsinainen teksti:

AIKUINEN PELLE HYPPÄÄ HOP - PELLE EI OO DORKA - SE ON POP!

Kun seminaaria alettiin suunnitella alkuvuodesta, oli ajatuksena saada mukaan sekä kovaa tutkimukseen ja käytännön kokemukseen pohjautuvaa dataa aiheesta, että yhtä lailla mahdollisuuksia elää leikkiä ja pelejä todeksi itse toiminnallisen ohjelman ja työpajojen kautta. Mielestämme onnistuimme tässä aika hyvin ja samaa mieltä oli myös moni seminaarin osallistuja. Keräsimme seminaarin jälkeen osallistujilta palautetta tapahtumasta ja kysyttäessä, mikä oli päivän parasta antia, vastattiin mm. seuraavasti:

”Tilaisuudessa oli hyvä teoriapitoinen aamupäivä ja iltapäivän työpajoissa sai tietoa konkreettisista välineistä pelillisyyden hyödyntämisestä työssä.”

”Seminaari oli mielekkäästi jaettu aamupäivän luento-osuuteen ja iltapäivä oli käytännönläheistä pelailua. Eli monipuolinen ja innostava tapahtuma.”

Aamu alkoi draamakasvattaja ja etnomusikologi Jouni Piekkarin vetämällä toiminnallisella Leikillisyys ja luovuus arjen kohtaamisissa-pläjäyksellä, jossa mm. koitettiin napata kaverin peukusta kiinni sekä tehtiin ja esitettiin yhdessä Aikuinen pelle hyppää hop –-räppi. Jouni myös kertoi leikin ja leikillisyyden erilaisista määritelmistä ja Metropolian Kepeli-hankkeesta, jossa työskentelee sekä haastoi osallistujia pariharjoitusten kautta miettimään leikillisyyttä sosiaalityön kontekstissa. Yleisöllä ja esiintyjällä oli hauskaa niin kuin seuraavasta sitaatista ja kuvistakin näkee:

”Hyvä päivänavaus ja herättely interaktiivisella tyylillä. Avasi heti alkuun pelien ja leikkien merkitystä aikuiselle ihmiselle.”

”Mahtava esiintyjä. Naurua ja asiaa!”

ASIAA PELILLISYYDESTÄ JA LEIKILLISYYDESTÄ ENNEN LOUNASTA

Jounin jälkeen puikkoihin hyppäsi sosiaalityöntekijä Ossi Laaksamo, joka puhui aiheesta ”Pelien ja pelaamisen näkeminen mahdollisuutena sosiaalityössä”. Ossi työskentelee sosiaalityöntekijänä Itä-Helsingin psykiatrian poliklinikalla ja on tehnyt muutama vuosi takaperin palkitun Pro gradu-tutkielman aiheesta ”Verkkoroolipelaaminen ja sosialisaatio – World of Warcraft -pelit osakulttuurisena toimintana sosialisaation näkökulmasta”. Laaksamo haastoi mm. yleisöä miettimään voisiko verkossa toimia nettisossuja samaan tyyliin kuin siellä on nettipoliisi. Nettisossut olisivat etsivän nuorisotyön ja lähityön ajatusta vaalivia digitaaliseen julkiseen tilaan jalkautuneita sosiaalityöntekijöitä.

Aamupäivän viimeisen puheenvuoron ennen lounasta piti Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen professori ja Suomen johtaviin pelitutkijoihin lukeutuva Frans Mäyrä. Mäyrä pohti omassa alustuksessaan leikillisyyden ja pelillisyyden mahdollisuuksia hyvinvoinnin lisääjänä työelämässä sekä vuorovaikutuksessa. Esityksessään Mäyrä avasi yleisölle käsitteitä pelillistäminen ja peliyhteiskunta eli miten monet monimutkaiset prosessit ilmastomuutoksesta verotuksen uudistamiseen voidaan havainnollistaa ja toiminnallistaa peleillä. Hän myös kertoi, miten rooli- ja verkkopeleissä kehitetyt ongelmanratkaisun tiimityöskentelyn ja johtamisen taidot on havaittu hyödyllisiksi myös nykyisessä työelämässä.

Ossi Laaksamon esitystä kiiteltiin osallistujien palautteessa mm. siitä, että ”oli kiinnostavaa kuulla myös käytännön työtä tekevän sosiaalityöntekijän näkökulma aiheeseen” sekä todettiin, että se ”herätti tajuamaan omat ennakkoluuloni pelaamista kohtaan”. Eräs osallistuja kirjoitti, että ”olisi myös ollut mielenkiintoista kuulla, miten Ossi esimerkiksi itse hyödyntää peliosaamistaan omien asiakkaiden kanssa”. Frans Mäyrän esityksestä sanottiin palautteessa mm. seuraavaa: ”erittäin mielenkiintoista, minulle uutta asiaa”, ”kaikin puolin informatiivinen ja hauskakin puheenvuoro”

sekä ”hyvä teoreettinen anti koko homman taustalle”. Eräs osallistuja kiteytti asian näin: ”todella kiinnostavaa, todella asiantuntevaa. Osasi puhua käytännönläheisesti ja ymmärrettävästi aiheesta.” Näillä fiiliksillä lähdettiin lounastaukoa ja iltapäivän työpajoja kohti.

Sosiaalityöntekijä Ossi Laaksamo puhumassa..

Professori Frans Mäyrä

PELEJÄ JA PELAAMISTA LOUNAAN JÄLKEEN

Kun lounas oli syöty, jakautui yleisö kahtia. Osa aloitti iltapäivän työpajatyöskentelyn mobiili- ja tietokonepelien parissa, osa taas perinteisempien lauta- ja seurapelien. Mobiili- ja tietokonepeleistä ja niiden hyödyntämisestä sosiaalialalla olivat kertomassa jyväskyläläiset Family Support Housen työntekijät Susanna Sillanpää ja Sarita Taipale sekä niin ikään jyväskyläläiset Pelaten Osalliseks-hankkeen (JAMK) Katja Raitio ja Hanna Hopia.

FasuHousen naiset esittelivät heidän firmansa kehittämän, jo käytössä olevan HowZitBro-mobiilipelin sekä paraikaa työn alla olevan BabyTrail-pelin. HowZitBro on ensimmäinen suomalainen sosiaalialalle suunniteltu ja tehty mobiilipeli, joka on luotu apuvälineeksi nuorten kanssa työskentelyyn, erityisesti uudenlaisen vuorovaikutuksen mahdollistajana. BabyTrail taas on pelillinen perhevalmennuksen työkalu, jota FasuHouse työstää yhdessä pelifirma Caffeine Overdosen sekä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen kanssa. BabyTrail linkittyy kansainväliseen Perheen perustamisen globaalit haasteet tieteen työpajaan (TRIAD). Yleisö pääsi työpajalla kokeilemaan padeilla HowZitBrota ja halukkaat saivat siihen myös ilmaiset kokeilulisenssit.

Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK:n Pelaten osalliseks -hankkeen tavoitteena on mielenterveyskuntoutujien palvelujen uudistaminen ottamalla käyttöön moderneja, innovatiivisia ja osallistavia menetelmiä. Arkipäivän pelaamista pyritään hankkeessa aktiivisesti hyödyntämään kuntoutumisessa. Työpajalaiset johdateltiin aiheen pariin Kahoot-oppimispelin avulla, jonka pelaamiseen saivat osallistua kaikki omilla puhelimillaan. Osallistujat saivat kuulla erilaisista hyötypeleistä, joita voidaan hyödyntää työssä nuorten mielenterveyskuntoutujien kanssa sekä studiosessio-konseptista, joka on kehitetty hankkeessa. Työpajassa käsiteltiin myös puhtaasti kaupallisten viihdepelien hyödyntämismahdollisuuksia mielenterveyskuntoutumisessa.

Pelaten osalliseks-hankkeen Katja ja Hanna vetämässä pajalaisille Kahootia

Iltapäivän toinen työpaja oli nimeltään Pelipaja ja niin kuin nimikin kertoi, ideana oli pelata pelejä. Eikä mitä tahansa pelejä vaan erityisesti sosiaalialalle käyttöön kehitettyjä analogisia lauta- ja seurapelejä. Pajalla oli neljä pelipistettä, joissa osallistujat saivat kiertää tutustumassa KRITS:in Asumisen monopoli-peliin, Vamoksen Taloustaitopeliin sekä Kepeli-hankkeen kahdella pisteellä maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön kehitettyihin erilaisiin seurapeleihin kuten Mieltymysmittariin ja pullonpyörityspeliin. Lisätietoa pelipajan peleistä ja niiden taustalta löytyvistä toimijoista:

http://www.porttivapauteen.fi/vapautuvat/ajankohtaista/3300/asumisen_monopolipeli_pelittaa_vangeilla

https://www.vamosnuoret.fi/hankkeet/nuorten-taloustaitohanke

http://kepeli.metropolia.fi/harjoitteita/

KRITS:n Mia Juselius esittelemässä Asumisen monopoli-peliä

Vamoksen Taloustaitopeli oli ”itsepalvelupiste”, josta löytyivät pelikortit sekä ohjeet, mutta jossa ryhmän piti itse opetella pelin säännöt

Pullonpyöritystä Kepelin pelipisteellä

Työpajoista sanottua:

”Oli mielenkiintoista kuulla yrittäjyydestä sosiaalialalla! Pelit vaikuttivat toimivilta ja mahtavaa, että uusia innovaatioita oli tulossa.”

”Kahoot oli uusi tuttavuus, voisin hyödyntää sitä omassa työssäni”

”Huippu! Pisteet metropolialle, opeille ja opiskelijoille, sekä KRITS:n työntekijälle loistavista demoista. Itse pelaamalla oppii parhaiten! Talouspelikin oli hauska ja herätti ymmärtämään eri tapoja suhtautua rahaan.”

”Oli kiva, kun pääsi kokeilemaan erilaisia pelejä. Hienoa työtä! sai myös ideoita omaan työhön, ehkä jotain pelejä voisi omaan työhönkin kehittää...”

SEMINAARI LÄHENEE LOPPUAAN, MUTTA ITSE PELI ON VASTA ALKAMASSA

Päivän päätteeksi seminaarin anti kerättiin vielä yhteen Espoon ja Helsingin Pro Sos ’yhteyshenkilöiden’, johtavien sosiaalityöntekijöiden Heidi Muurisen ja Marjo Oikarisen kommenttipuheenvuoroilla. Päivä oli pitkä ja viikonloppu jo kolkutteli ovella, mutta siitä huolimatta moni jaksoi olla loppuun asti ja syntyipä vielä kommenttipuheenvuorojenkin jälkeen yleisökeskustelua, joka toi erittäin tärkeällä tavalla pelaajien omaa näkökulmaa esiin. Tämän pelaajien oman äänen tärkeys ja toisaalta se, miten se oli jäänyt seminaarissa ehkä liian usein ammattilaisten puheen varjoon, nostettiin esiin myös osallistujapalautteessa: ”Enemmän pelaajien ääntä esiin. Tajusin sen ihan päivän viimeisten puheenvuorojen aikana, kun pari nuorta naista kertoi omasta pelaamisharrastuksesta. Tosi tärkeää näkökulmaa olisi juuri sellaisista lähteistä saatavilla.” Tähän me pyrimme tuomaan muutoksen hankkeen edetessä!

Toinen asia, mitä osallistujapalautteessa kaivattiin oli pelien ja leikillisyyden kytkeminen sosiaaliseen kuntoutukseen: ”Olisin toivonut, että seminaari olisi kytketty jollain tavalla myös sosiaaliseen kuntoutukseen ja sen kehittämiseen. Seminaarin aiheena oli tietysti pelillisyys ja leikillisyys, mutta ProSos-hankkeen tavoitteet huomioiden olisi ollut kiinnostavaa kuulla myös, miten sosiaalista kuntoutusta voidaan kehittää pelillisyyden/leikillisyyden avulla.” Ei hätää, tähänkin tulemme vastaamaan syksyllä järjestettävässä hankkeen seuraavassa seminaarissa, jossa keskiössä on juuri sosiaalinen kuntoutus. Loppuun vielä muutamia poimintoja palautteesta:

”Toivon ehkä kriittisempää näkökulmaa ja ymmärrystä sosiaalityöntekijän valta-asemasta, ja siitä, miten leikillisyys voi myös vaikeuttaa asiakkaan mahdollisuuksia tuoda esiin työntekijän virheitä. Kokonaisuudessaan oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen päivä, kiitos siitä!”

”Kiitos paljon! lähdin kotiin voimautuneena ja innostuneena! lisää tällaista!”

Kiitos myös meidän Pro Soslaisten puolesta kaikille osallistujille, yleisölle ja alustajille sekä työpajan vetäjille! Ja tietysti meidän mahtaville yhteistyökumppaneille Metropoliassa: Mai, Jouni ja Elisa – ISO KIITOS!

Seminaarin alustajien puheenvuorot löytyvät täältä Soccan sivuilta (Kehittäminen PRO SOS Tapahtuminen materiaalit) kuten myös Ossi Laaksamon ja Frans Mäyrän puheenvuorojen videotaltioinnit.