3/2007 teema: altistuminen,...ilmansuojelu 3/2007 3/2007 ilmansuojeluyhdistys ry:n jäsenlehti...

�Ilmansuojelu 3/2007

3/2007

Ilmansuojeluyhdistys ry:n jäsenlehtiMagazine of the Finnish Air Pollution Prevention Society

Teema: Altistuminen, terveys, liikenneKatupöly ja melu liikenteen ympäristöongelminaIlmansaasteille altistumisen mallia parannettiinAsuinpaikan ilmanlaatu ja sairastavuusVähäpäästöiset ajoneuvot ja polttoaineetDetection and forecasting of air pollution episodesIlmansuojelupäivät 2007

2 Ilmansuojelu 3/2007

Ilmansuojelu-lehtiIlmansuojelu on Ilmansuo-jeluyhdistys ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.Medlemstidning av Luft-vårdsföreningen rf.

Vastaava toimittaja / Anvsvarig redaktörAira Saloniemi

Toimituskunta / RedaktionsrådAnna Häyrinen, Helsingin EnergiaAnu Kousa, YTVHelena Mussalo-Rauha-maa, HUSTuula Pellikka, VTTJanne Rinne, HYJatta Salmi, ILAntti Tohka, SYKE

YhteystiedotAira Saloniemi Adolf Lindforsin tie 5 A 7, 00400 HelsinkiPuh. 040 - 7509225 [email protected]

Ilmoitushinnat / Annonspris:1/1 sivu 250 e1/2 sivu 170 e1/3 sivu 120 eKestoilmoittajille 20 % alennus. Fortgoende annons ger 20 % rabatt.

Ilmansuojelu

Taitto / OmbrytningArtemar Oy

Kannen kuva / OmslagsbildGorilla / Olofsson

Paino / TryckeriVammalan Kirjapaino Oy

ISSN 0786-5899

Lehden osoitteenmuutok-set ja yksittäisnumeroiden tilaukset:

Adressförändningar och bäställning av enskilda nummer:

Eevastiina Veneranta, Ympäristö ja Terveys –lehti, Gallen-Kallelankatu 8, 28100 Pori. Puh. (02) 630 4900, faksi (02) 630 4939 [email protected]

Lehti on nähtävillä yliopis-tojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen kirjastoissa sekä suurim-missa kaupunginkirjastoissa (maakuntakirjastot).Tidningen finns till på-seende i universitetens, högskolornas och yrkes-högskolornas bibliotek samt i de största stadsbibliotek (landskapsbiblioteken).

Hallitus / StyrelsePuheenjohtaja / Ordförande Marja Jallinoja

Varapuheenjohtaja / ViceordförandeJari Viinanen

Jäsenet / MedlemmarSuvi HaaparantaSari Lappi Mika SulkinojaKari Wellman

Varajäsenet / SuppleanterAnna HäyrinenUlrika Backman Johanna Mikkola-Pusa Juha Ruokonen

Jäsenrekisterin ylläpito ja talousasiat/ Upprätthållande av med-lemsregister och ekonomis-ka ärenden

Eevastiina Veneranta, Ympäristö ja Terveys –lehti, Gallen-Kallelankatu 8, 28100 Pori. Puh. (02) 630 4900, faksi (02) 630 4939 [email protected]

Pankkitili / Bankkonto Nordea 126930-615326

Osoite / AdressIlmansuojeluyhdistys ry. Sihteeri Mari Pajala PL 136, 00251 Helsinki Puh. 045 - 1335989 [email protected] www.isy.fi

llmansuojeluyhdistys ry.Luftvårdsföreningen rf

3Ilmansuojelu 3/2007

Sisältö3/2007

3 Pääkirjoitus35 Ilmassa38 Summaries40 Ilmoitukset44 Kirjoittajien yhteystiedot

Katupöly ja melu liikenteen ympäristöongelmina Heikki Tervahattu ............. 4

Ilmansaasteille altistumisen mallia parannettiinAnu Kousa Päivi AarnioTarja KoskentaloJaakko KukkonenAri KarppinenKari Riikonen ................. 10

Asuinpaikan ilmanlaatu ja sairastavuusIiris Salonen Hilkka DufvaJuhani DufvaEeva LinkolaEija Värri ........................ 14

Vähäpäästöiset ajoneuvot ja polttoaineetNils-Olof Nylund ............. 22

On detection and forecas-ting of air pollution episo-des in Europe and FinlandMikhail Sofiev ................ 29

lmansuojelupäivät puivat ilmanlaatua ja ilmastoky-symystäAira Saloniemi ............... 33

”Merkittävä edistys katupölyongelman vähentämisessä edellyttää tuntuvia voimavarojen lisäyksiä katujen rakentamiseen ja kunnos-sapitoon. Jatkuva liikenteen lisääntyminen ja autojen koon kasvu uhkaavat kuitenkin pahentaa ongelmia. Siksi tarvitaan myös toi-senlaisia toimenpiteitä, kuten liikenteen rajoittamista Tukholman tietullin kaltaisilla ratkaisuilla, nopeuksien alentamista sekä julki-sen liikenteen suosimista.”

Näin toteaa dosentti Heikki Tervahattu lehtemme jutussa, joka käsittelee katupölyä ja liikenteen melua. Kaupunkien ilmanlaa-dun ja melun yhteen kietoutuminen käy jutussa havainnollisesti ilmi. Liikenne pöllyttää hiekoitushiekkaa tai jauhaa sitä pienem-miksi hiukkasiksi ja irrottaa asvaltin pinnasta pölyä. Nastarengas kuluttaa asvalttia ja tuottaa pölyä ja melua puhtaallakin kadulla. Hiljainenkaan pinnoite ei hillitse nastarenkaan ulinaa. Nastaren-gasta hiljaisempi kitkarengas puolestaan sopii huonosti likaisille kaduille: se nostattaa ilmaan jopa kolme kertaa niin paljon pölyä kuin nastarengas.

Kyseessä ei ole helppo yhtälö niille, jotka vastaavat kaduista. Lu-men poisto, hiekoitus ja keväiset pesut saavat lähiaikoina suosi-tuksia valmistumassa olevien tutkimustulosten myötä. Mutta nämä toimet eivät riitä. Liikenteen määrät kasvavat ja yhä useampi haluaa yhä isomman auton. Pöly, melu ja kolmas riesa, päästöt, kasvavat.

Liikenteen melusta kärsii Helsingissä lähes joka toinen asukas ja melu on tuttu häirikkö muissakin isoissa kaupungeissamme. Melulla on terveysvaikutuksensa ja niin on myös liikenteen päästöillä ja katupö-lyllä. Altistumista tutkitaan ja epäpuhtauksien pitoisuuksien yhteyttä sairastumisiin selvitetään, kuten lehtemme artikkelit kertovat.

Vaikka puhtaampia autoja pyritään kehittämään, vaikuttaa siltä, että varmimmin liikenteen erilaisiin ’päästöihin’ voidaan puuttua viranomaisten käskyillä. Vapaaehtoisuuden kautta eteneminen voi olla hidasta.

Kesällä julkisuudessa keskusteltiin, saako vai pitääkö ihmisiä syyl-listää ympäristöongelmista. Esille tuli kaksi vastakkaista kantaa. On helppo ymmärtää, että arjen pyörittämisen ohella voimia ei rii-tä muuhun. Sitä paitsi yhdyskuntarakenne ja välimatkat eivät ole yksittäisen kansalaisen käsissä. Toisaalta vain ’omantunnonherän-neet’ painostavat päättäjiä järkevään yhdyskuntapolitiikkaan. He myös omilla valinnoillaan kantavat kortensa kekoon ilmanlaadun ja ilmaston hyväksi.

Aira Saloniemi

Liikenne, liikenne, liikenne


KAPU-projektissa on mitattu suo-raan kadun pinnalta ilmaan nouse-vaa hengitettävää pölyä normaalissa liikenteessä kuudessa kaupungissa. Mittauksia on tehty vakioreiteil-lä ennen pölykauden alkua ja sen aikana puhdistuksen eri vaiheissa niin kauan kuin pöly vähentyy.

Työssä on kertynyt runsaasti ai-neistoa erilaisten katujen pölypi-toisuuksista kevään eri vaiheissa. Reittien pölypitoisuudet voidaan ilmaista kuvan 1 esittämällä tavalla kartoilla. Niistä näkyvät pahimmat ’pölypesäkkeet’ ja tulosten avulla voidaan arvioida eri toimenpiteiden vaikutusta katupölyn määrään.

Mittaukset suorittanut Nuuskija-auto on huipputeknologialla varus-tettu liikkuva liikenneympäristön ilmansaasteiden tutkimuslaborato-rio. Sen omistaa Helsingin AMK Stadia ja sen tutkimuksista vastaa dosentti Liisa Pirjola.

Katupöly ja melu liikenteen ympäristöongelmina

Heikki TervahattuFT, dosenttiNordic Envicon Oy

Toistamalla mittauksia ja vaihtele-malla pölyn vähentämistoimia on pyritty selvittämään, mitkä toimet ovat tehokkaimpia. Uutta tietoa odotetaan etenkin erilaisten puh-distuslaitteistojen ja –menetelmien kehittämiseltä. Helsingin Suutari-lassa tulokset viittasivat siihen, että PM10-katupölyn päästötasoja saa-tiin alennettua parhaiten sellaisella harjaus-imulakaisu-vesipainepesu yhdistelmällä (kuva 2), johon oli asennettu erikoisrakenteinen pesu-laite. Sen teho perustui voimakkaa-seen pesupaineeseen ja vesisuih-kuihin, jotka osuivat hyvin asfaltin epätasaisuuksiin.

Kadut pölyävät puhdistuksen jälkeenkin

KAPU-projektin keskeisiä tavoit-teita oli selvittää, miksi keväiset ilman katupölypitoisuudet ovat yleensä korkeimmillaan puhdistuk-

Liikenteestä on paisunut monien suurten ympäristöongelmien keskei-nen aiheuttaja. Ilmansuojelun alalla se pilaa ympäristöämme pako-kaasuilla, katupölyllä ja melulla sekä hiilidioksidipäästöillä. Tutki-muksen ja teknologisen kehitystyön avulla ongelmiin yritetään löytää helpotusta. Tässä artikkelissa selostetaan Suomessa liikenteen ympä-ristöongelmia tutkivia KAPU - ja VIEME -projekteja. Molemmat pro-jektit ovat kaksivuotisia ja päättyvät tämän vuoden lopussa. Niiden keskeiset tulokset ovat jo hahmottumassa.


sen jälkeen. Tällöin huono tilanne saattaa jatkua pari viikkoakin. Pro-jektin käynnistyessä oletettiin, ettei puhdistuksella saada hienojakoista pölyä kunnolla pois kadun pinnan pienistä koloista, vaan vasta run-saat kevätsateet lopulta puhdistavat kadut.

Tutkimustuloksissa tämä ’jälki-likaisuus’ on havaittu jokseenkin säännöllisesti. On ilmeistä, ettei se johdu vain heikosta puhdistustehos-ta, vaan kadut likaantuvat uudel-

leen. Hienojakoista ainesta kulkeu-tuu ajoradoille puhdistamattomilta jalkakäytäviltä, autojen renkaissa ja alustoissa sekä päällystämättömiltä pinnoilta kuten sivukatuliittymiltä, pysäköintialueilta, pihoilta tai tie-töistä. Tällaiset lähteet ylläpitävät likaisuutta myös kesäaikaan. Suur-ten rakennustöiden likaava vaiku-tus tuli esille etenkin keväällä 2007. Sitä pidettiin niin merkittävänä, että on tarpeen saada säädökset katujen puhtaanapidosta rakennustöiden ai-kana.

Kuva 1: Nuuskijan mittaamat katupölyn pitoisuudet Tampereella 26.3.2007. Pitoisuusasteikon (vas. alhaalla) yksikkönä µg/m3. Keskustan kadut ovat suhteellisen puhtaita (vaaleat ympyrät), likaisimmat katuosuudet erottuvat tummina.

Kuva 2: Voimakas ja hyvin suunnattu painepesu osoittautui tehokkaaksi vertailtaessa erilaisia katupölyn puhdistuksessa käytettyjä laitteistoja.

� Ilmansuojelu 3/2007

Lisäksi ilmeni, että kevään lopul-la kadut puhdistuivat ’lopullises-ti’ myös ilman sateita. Näin kävi 2006, jolloin vallitsi pitkä sateeton jakso 22.4.-13.5., minä aikana ka-dut puhdistuivat hyvin esimerkiksi Vantaalla, jossa ei huhtikuun 21. päivän jälkeen tehty pölyntorjuntaa ja jossa ei satanut lainkaan. Tästä pääteltiin, että vaikka hiekan poisto ei välittömästi alenna hienojakoi-sen katupölyn määrää, sen vaikutus tuntuu myöhemmin, koska kaduilla ei enää ole hiekkaa jauhautumassa pienemmäksi ja kuluttamassa as-faltin pintaa; myöskään nastat eivät enää tuota lisää pölyä. Kun liikenne nostaa kadun pinnalta hienojakois-ta pölyä ilmaan ja pölyä poistuu liikenteen ilmavirran ja tuulen vai-kutuksesta, on uuden pölyn muo-dostuminen tällaisessa tilanteessa vähäisempää kuin vanhan poistu-minen. Tietyissä olosuhteissa (mm. Espoossa) kadut puhdistuivat mel-koisesti jopa ilman hiekan poistoa.

Tällainen ’itsepuhdistuminen’ ta-pahtuu hitaasti eikä se auta pahim-milla katupölyalueilla.

Huomiota talvikunnossapitoon

Helmikuussa 2007 pääkaupunki-seudulla sattui varhainen katupö-lyjakso pakkaskaudella, kun kadut olivat lumettomia ja jäättömiä ja kuiva hiekkapöly nousi liikenteen vaikutuksesta ilmaan. Tuolloin ka-tuja ei vielä voitu puhdistaa. Täl-laiset pölyepisodit tuovat esiin tal-visen kunnossapidon merkityksen. Siitä riippuu, minkä verran pölyä kaduilla on keväällä. Olennaista talvikunnossapidossa on hiekoitus ja siinä on vallalla hyvin erilaisia käytäntöjä. KAPU-projektissa laa-ditaan ohjeisto, jossa käsitellään hiekoituksen määrää, laatua (kiviai-nes, raekoko) ja levityskäytäntöjä.

Toinen esimerkki talvikunnossa-pidon toimista on lumen auraus ja poiskuljetus. Nykyisin sekä ajora-doille että jalkakäytäville lumi ehtii usein pakkautua tiiviisti ennen au-rauksen alkamista. Pakkautuneen lumen päälle levitetään runsaasti hiekkaa etenkin jalkakäytävillä. Talven mittaan hiekkaa kertyy pal-jon ja se on jäljellä keväällä lumien sulettua. Aurausta ja lumen poistoa tehostamalla voidaan hiekoitusta ja suolausta vähentää, kun liukkautta aiheuttava lumi ja jää poistetaan. Näin vähennetään katupölyn muo-dostusta. Hiekoituksen ja suola-uksen kustannussäästöillä voidaan rahoittaa tehostettua aurausta ja lu-men poistoa.

Tutkimustulosten perusteella laadi-taan 2007 loppuun mennessä suosi-tukset toimista ja laitteistoista, jotka osoittautuvat parhaiksi katupölyn vähentämisessä. KAPU-projektin

KAPU-projekti Tavoitteena on vähentää kevätkauden korkeita PM10-pitoisuuksia Suomen kaupungeissa. Siinä tutkitaan, miten erilaiset talvikunnossapidon toimenpiteet ja katujen kevätpuhdistus vaikuttavat katupölyn määrään ja koostumukseen. Nykyisten käytäntöjen lisäksi selvitetään, voidaanko uusilla menetelmillä ja laitteilla vähentää pölyn määrää. Hanke vahvistaa eri tahojen yhteistyötä ja verkostoitumista kevätpölyongelman vähentämiseksi: Kuntien ympäristötoimet, Kuntien katuyksiköt, Urakoitsijat, ministeriöt, Tutkijat

Koordinointi: Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Jari ViinanenTutkijat: Heikki Tervahattu Nordic Envicon Oy (vas-tuullinen tutkija), Kaarle Kupiainen Nordic Envicon Oy, Liisa Pirjola Helsingin ammattikorkeakoulu StadiaRahoittajat ja yhteistyökumppanit: Helsingin, Van-taan, Espoon, Tampereen, Riihimäen ja Keravan kaupun-git, YTV, Ympäristöministeriö, Destia


aineistoa voidaan käyttää katujen puhtausasteen ja puhdistuskriteeri-en määrittelyyn. On tarpeen mää-ritellä sellainen raja-arvo, johon puhdistuksella on tarpeen päästä. Kaliforniassa ovat eräillä alueilla jo monen vuoden ajan olleet voi-massa säännökset, jotka edellyttä-vät katujen puhdistuslaitteilta ns. PM10-tehokkuutta eli kykyä poistaa myös hengitettävä pöly. Laitteet pitää testata tämän osoittamiseksi. Luultavaa on, että myös EU:ssa tämäntapaiset vaatimukset tulevat aikanaan voimaan. Suomella on mahdollisuus kehittyä teknologian kärkijoukkoon alan laitteiden ja menetelmien kehittäjänä sekä puh-distus- ja mittauspalveluiden tuot-tajana.

Projektissa valmistellaan suositusta, että kaupungit teettäisivät selvityk-sen katupölyongelmaan liittyvien asioiden koko ketjusta. Selvityksen tärkeimmät aihepiirit ovat katujen talvikunnossapito, katujen kevät-puhdistus ja ilman laadun valvonta ja tutkimus. Selvityksessä käytäisiin läpi kussakin kaupungissa käytössä olevat toimenpiteet, materiaalit ja laitteet sekä ehdotettaisiin toimen-piteitä ja tarvittaessa tehtäisiin pai-kallisia tutkimuksia ja testattaisiin ehdotuksia.

Hiljaiset päällysteet mainettaan parempia

VIEME-projektissa on saatu monia tärkeitä tuloksia, joilla on merki-tystä meluntorjunnassa. Niistä osa on uusia ja osa tukee aikaisem-pia tutkimuksia. Hiljaisilla pääl-lysteillä on mahdollista vähentää tuntuvasti liikennemelua tietyissä olosuhteissa. Projektissa on osoitet-tu, että - toisin kuin vielä yleisesti luullaan - hiljaiset päällysteet voi-

daan nykyisin valmistaa kulutusta kestäviksi. Hiljaisiin päällysteisiin on kohdistunut epäilyjä myös sen vuoksi, että ne pinnaltaan tasai-sempina olisivat muita päällysteitä liukkaampia. Tähänastiset vertailu-mittaukset osoittavat, että asia on pikemminkin päinvastoin: hiljais-ten päällysteiden kitkaominaisuu-det ovat paremmat, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että renkaan kosketus tien pintaan on parempi.

On myös oletettu, että hiljaiset päällysteet kuluessaan nopeam-min tuottavat enemmän katupö-lyä. Nuuskijan mittausten mukaan näin ei kuitenkaan ole: hiljaisten päällysteiden kadun pinnan pöly-pitoisuudet ovat alhaisemmat kuin muiden päällysteiden. Tämä joh-tunee toisaalta siitä, että ne eivät kulu enempää kuin muutkaan pääl-lysteet. Toisaalta niiden tasaisempi pinta saa aikaan sen, että pölyä ei pääse kertymään pinnan epätasai-suuksiin yhtä paljon kuin tavallisilla päällysteillä Liikenteen aiheuttamat ilmavirtaukset, tuuli ja sateet pitä-vät niiden pinnan pölyttömämpänä. Ne ovat luultavasti myös paremmin puhdistettavissa kuin karkeapintai-semmat päällysteet.

Nastarenkaat ovat melu- ja pölyhaaste

VIEME-projekti on tuottanut erit-täin mielenkiintoisia tuloksia eri rengastyyppien vaikutuksesta sekä meluun että katupölyyn. Suomen liikennemelun kannalta nastaren-kaat ovat keskeiset, sillä talvisai-kaan ne ovat kaikkein yleisimmät renkaat. Mittauksemme osoittavat, että nastarenkailla melutaso on 8-9 desibeliä korkeampi kuin kitkaren-kailla, mikä ihmiskorvan aistimuk-sena on yli kaksinkertainen äänen


voimakkuus. Rengasteollisuus on tiedostamassa haasteen ja kehit-tää hiljaisempia rengastyyppejä ja myös EU-säädökset ovat asetta-massa tiukempia vaatimuksia ren-gasmelulle. Suurin meluvaikutus saataisiin korvaamalla nastarenkaat kitkarenkailla.

Nastarenkaiden meluongelmaa pa-hentaa se, että hiljaisilla päällysteil-lä niiden melutaso on yhtä suuri kuin tavallisillakin päällysteillä. Melu aiheutuu nastoista eikä hiljai-nen päällyste pysty vaimentamaan niiden ääntä. Sen sijaan kitka- ja kesärenkailla hiljaisella päällysteel-lä saavutetaan selvä melutason ale-nema. Nastarenkaiden yleisyyden vuoksi Suomessa on puolet vuodes-ta sellaista aikaa, jolloin hiljaisilla

päällysteillä ei saavuteta merkittä-vää vierintämelun alenemista.

Nastarengas kuluttaa, kitkarengas pöllyttää

Katupölytutkimuksiin VIEME-pro-jekti on tuonut uutta ja yllättävää tietoa eri rengastyyppien vaikutuk-sesta pölyemissioon. Kevätpöly-kaudella renkaiden välillä on suu-ria eroja siten, että kitkarenkaalla ilmaan nousee pölyä paljon enem-män kuin nastarenkaalla (kuva 3) ja kesärenkaalla emissiot ovat selvästi pienimmät. Kitkarenkaan tulokset on arvioitu johtuvaksi ns. imukup-piefektistä. Se liittyy kitkarenkai-den pito-ominaisuuksiin, jotka perustuvat runsaaseen lamelloin-tiin ja pehmeämpään materiaaliin. Renkaan koskettaessa tien pintaan se puristuu hieman kasaan, jolloin lamellien välitilasta ilma pusertuu pois. Renkaan irrotessa tiestä ilma ”syöksähtää” takaisin lamellien vä-liin. Tällöin syntyy pieni imuvaiku-tus, jonka vuoksi tien pinnasta nou-see hienojakoista pölyä ilmaan.

Kitkarenkaan pöllyttävä vaikutus suhteessa nastarenkaisiin kasvaa samalla kun kadun pinnan pöly-pitoisuus lisääntyy. Verraten puh-taalla pinnalla ero on pieni ja hyvin puhtaalla pinnalla nastarengas tuot-taa ilmaan enemmän pölyä. Tällöin kitkarenkaan tien pinnasta nostatta-man pölyn määrä on vähäinen ver-rattuna nastojen aiheuttamaan tien pinnan kulumiseen ja siitä seuraa-vaan pölyemissioon.

VIEME-projektiTavoitteena on vierintämelun ja melulle altistumisen vä-hentäminen niin, ettei lisätä pölyongelmia ja heikennetä liikenneturvallisuutta. Siinä tutkitaan tiepäällysteiden ja renkaiden vaikutusta melun muodostukseen ja leviä-miseen sekä melun ja pölyn muodostusta ja leviämistä ja päällysteen kitkaominaisuuksia samanaikaisesti ja sa-moissa kohteissa. Koordinointi: Nordic Envicon Oy, Heikki TervahattuTutkijat: Heikki Tervahattu ja Kaarle Kupiainen Nordic Envicon Oy, Panu Sainio TKK Auto- ja työkonetekniikan laboratorio, Tapio Lahti Akukon Oy, Liisa Pirjola Stadia Tekniikka- ja liikenneosasto, Helena Kangas Ilmatieteen laitos, Mika Räisänen Geologian tutkimuskeskusRahoittajat ja yhteistyökumppanit: Liikenne- ja vies-tintäministeriö, Tiehallinto, Destia, Nokian Renkaat Oyj, Skanska Oy, Lohja Rudus Oy, Tikka Group Oy, Hel-singin kaupunki, Espoon kaupunki, Vantaan kaupunki, YTV, Ekopine Oy

�Ilmansuojelu 3/2007

Nuuskijan mittaustuloksia esitetään kuvassa 3. Niiden mukaan:• hyvin likaisella kadulla kitka-

rengas aiheuttaa jopa kolmin-kertaisen emission nastaren-kaaseen verrattuna

• nastarenkaan ja kitkarenkaan emissiot ovat jokseenkin yhtä suuret emissiotasolla 2000 µg/m3 (Nuuskijalla mitattuna)

• nastojen aiheuttama emissio on ≤ 400 µg/m3 (Nuuskijalla mi-tattuna)

Merkittävä edistys katupölyon-gelman vähentämisessä edellyttää tuntuvia voimavarojen lisäyksiä ka-tujen rakentamiseen ja kunnossapi-toon. Jatkuva liikenteen lisääntymi-nen ja autojen koon kasvu uhkaavat kuitenkin pahentaa ongelmia. Siksi tarvitaan myös toisenlaisia toimen-piteitä, kuten liikenteen rajoittamis-ta Tukholman tietullin kaltaisilla ratkaisuilla, nopeuksien alentamista sekä julkisen liikenteen suosimista.

Kuva 3: Tutkittaessa Nuuskijalla kadun pinnalta ilmaan nousevaa pölyn määrää (kuvassa y-akselilla) kadun pölymäärän (x-akselilla, keinotekoinen yksikkö) havaittiin, että kitkarengas aiheuttaa likaisella kadulla paljon suuremman pölypäästön kuin nastarengas. Kesärenkaalla pölyäminen on vähäisintä. Puhtaalla katupinnalla kitkarenkaan pöllyttävä vaikutus on vähäinen, jolloin nastojen aiheuttama tien kulutus nostaa nastarenkaiden pölyarvot korkeammiksi.

�0 Ilmansuojelu 3/2007

Altistumista voidaan arvioida eri-laisilla malleilla, joilla kullakin on omat etunsa ja puutteensa. Ter-veysvaikutusten arvioinnin kannal-ta monikäyttöisin altistumismalli olisi sellainen, jolla pystyttäisiin arvioimaan koko seudun asukkai-den henkilökohtainen altistuminen sekä altistumisen ajalliset ja paikal-liset jakaumat. Lähtötietojen puut-teellisuuden sekä laskenta-aikojen rajallisuuden vuoksi tällaista mallia ei ole valitettavasti olemassa, vaan joistakin mallin ominaisuuksista täytyy tinkiä.

Tässä esitellään YTV:n ja Ilmatie-teen laitoksen yhteistyönä kehit-tämää altistumismallijärjestelmää (EXPAND). Se on väestötason al-tistumismalli ja se koostuu useasta osamallista. Mallissa yhdistetään ilmansaasteiden pitoisuuksia kos-kevat tiedot väestön ajankäyttöä ja sijaintia koskeviin tietoihin. Siten voidaan täydentää mittausten ja le-viämismallien tuottamaa tietämystä

ilmanlaadusta ja sen vaikutuksista. Tulokset esitetään karttakuvina, joiden avulla voidaan esim. ha-vainnollistaa ilmanlaadun ja altis-tumisen kannalta ongelmallisimpia alueita ja ajanjaksoja.

Aiemmasta usealla tavalla paran-nettu malliversio on julkaistu ku-luvana vuonna (Kousa ym., 2007). Mallijärjestelmään kehitettiin pien-hiukkasten (PM2,5) leviämismalli. Lisäksi malliin sisällytettiin ko-keelliset kertoimet (nk. I/O-suhde), joiden avulla ulkopitoisuuksien perusteella laskettiin pitoisuudet si-sällä kodeissa ja työpaikoilla. Ajan-käyttötietoja parannettiin Tilasto-keskuksen ajankäyttötutkimuksen tiedoilla YTV-alueen väestöstä. Altistumisen arvioinnissa otettiin huomioon väestön käyttämä aika henkilö- ja linja-autojen lisäksi ju-nissa, raitiovaunuissa, metrossa ja kevyessä liikenteessä. Lisäksi kehi-tettiin menetelmiä, joilla arvioidaan muualla kuin kotona, työpaikoilla

Ilmansaasteille altistumisen mallia parannettiin pääkaupunkiseudulla

Anu Kousa Ilmansuojelu-asiantuntijaYTV

Päivi AarnioIlmansuojelu-asiantuntijaYTV

Tarja KoskentaloIlmansuojelu-ryhmän päällikköYTV

Jaakko KukkonenTutkimusprofessoriIlmatieteen laitos

Ari KarppinenRyhmäpäällikköIlmatieteen laitos

Kari RiikonenTutkijaIlmatieteen laitos

Ilman epäpuhtauksien terveysvaikutusten arvioimiseksi tarvitaan tietoja altistumisesta. Altistumisella tarkoitetaan ihmisen ja epäpuh-tauden kohtaamista. Altistumisen määrään vaikuttavat epäpuhtauden pitoisuus ja kyseisessä pitoisuudessa vietetty aika. Siten altistumiseen vaikuttavat kodin ja työpaikan sijainti, harrastukset ja esimerkiksi ostoksilla käymiseen ja eri paikkojen välillä liikkumiseen liittyvät tot-tumukset. YTV ja Ilmatieteen laitos ovat parantaneet yhdessä kehittä-määnsä EXPAND- altistumismalliaan.

��Ilmansuojelu 3/2007

tai liikenteessä tapahtuvaa altistu-mista.

Työ painottui altistumismallin ke-hittämiseen sekä lähtötietojen ar-viointiin ja parantamiseen. Työs-sä mallitettiin työikäisen väestön altistumista liikenteen päästöjen aiheuttamille typpidioksidin ja pienhiukkasten pitoisuuksille pää-kaupunkiseudulla vuonna 2002 sekä PLJ2002-skenaariossa vuo-delle 2025. Altistumismallissa yh-distettiin tiedot työikäisten (25-59 -vuotiaat) ihmisten sijainnista ja ajankäytöstä sekä pienhiukkasten ja typpidioksidin pitoisuuksista. Tarkastelun kohteina olivat kodit, työpaikat, liikennevälineet ja muut ympäristöt.

Altistumisen vaihtelu ajallisesti ja paikallisesti

Yleisesti voidaan sanoa, että kor-keimmat pitoisuudet aiheutuivat liikenteen päästöistä ja niille altis-tuminen oli suurinta Helsingin kes-kustassa, vilkkaasti liikennöityjen väylien varrella sekä liikenneväli-neissä erityisesti ruuhka-aikoina. Alhaisemmille pitoisuuksille vuo-rostaan altistuttiin kodeissa yöai-kaan tai työpaikoilla.

Mallilla voidaan arvioida muun muassa pääkaupunkiseudun työ-ikäisen väestön altistumista typpi-dioksidille normaalina talvipäivänä sekä inversiotilanteessa aamuruuh-katunnin aikana. Inversiotilantees-sa ilmansaasteiden sekoittuminen ja laimeneminen on heikkoa ja pi-toisuudet ovat siten tavanomaista korkeampia. Oheisista esimerkki-kuvista nähdään, että luonnollisesti inversiopäivänä myös altistuminen

oli suurempaa kuin talvipäivänä. Esimerkiksi yli 30 µg/m3:n typpi-dioksidipitoisuuksille altistui in-versiopäivänä yli kaksinkertainen määrä työikäisiä talvipäivään ver-rattuna.

Altistumisen arvioinnin haasteita

Altistumisen mallinnus vaatii mo-nien hyvin erilaisten lähtötietojen yhteensovittamista: ilmansaastei-den pitoisuudet eri ympäristöissä, väestön ajankäyttö ja sijainti kuna-kin hetkenä. Tulevaisuuden skenaa-rioissa monet lähtötiedot perustuvat arvioihin siitä, miten pääkaupunki-seutu ja ihmisten ajankäyttö kehit-tyvät ja muuttuvat. Siksi ennuste-mallinnuksen tuloksetkin ovat vain suuntaa-antavia.

Pitoisuuksien mallintamisen suu-rimmat ongelmat liittyvät päästö-arvioihin sekä taustapitoisuuksien mallintamiseen tulevaisuuden ske-naarioissa. Liikenteen päästökertoi-met uudistettiin työtä varten, mutta uusia tietoja päästökertoimista ker-tyy jatkuvasti, ja tässä työssä käyte-tyt ovat jo osin vanhentuneita. Mm. typpidioksidin osuudesta suorissa päästöissä oli tätä työtä tehtäessä käytettävissä melko vähän tietoja. Mittauksissa on todettu, että typpi-dioksidipitoisuudet ovat laskeneet hitaammin kuin on oletettu, joten on tärkeätä saada lisätietoja tulevai-suuden ajoneuvokaluston suorista typpidioksidipäästöistä.

Pienhiukkasten osalta mallissa otettiin huomioon liikenteen suo-rat päästöt, kokeellisen kertoimen avulla arvioidut epäsuorat pääs-töt sekä kaukokulkeuma. Suorat päästöt kyettiin arvioimaan myös vuodelle 2025 päästöfunktioiden


kehitystä ennakoimalla. Epäsuorien päästöjen sekä kaukokulkeuman ar-viot vuodelle 2025 ovat toistaiseksi hyvin epävarmoja.

Päästökertoimet vuodelle 2025 ovat todennäköisesti liian optimistisia. Päästökertoimista ja ajoneuvoja-kaumista kertyy jatkuvasti uutta tietoa ja mallilaskelmat on tarkoitus uusia vuoden 2007 aikana.

Pitoisuusmallitus on tehty koko seudun kattavalla mallilla, jossa ra-kennukset ja maastonmuodot käsi-tellään yleisenä rosoisuutena. Mal-lin tuloksena saatavat pitoisuudet vastaavat siten lähinnä kaupungin yleistä pitoisuustasoa. Malli aliar-vioi siten esimerkiksi pitoisuuksia

katukuiluissa, joissa pitoisuuksien laimentuminen on heikentynyt ra-kennusten vuoksi. Katukuilut onkin aiheellista mallintaa erikseen.

Ihmiset oleskelevat valtaosan ajas-taan sisätiloissa, joten altistumisen arvioimiseksi tarvitaan tietoja il-mansaasteiden pitoisuuksista ko-deissa, työpaikoilla, liikenneväli-neissä ym. Tässä työssä kotien ja työpaikkojen pitoisuudet arvioitiin ulkoilmapitoisuuksista vakiokertoi-mella. Lisäksi oletettiin, että liiken-nevälineissä on samat pitoisuudet kuin liikenneväylällä, koska mitta-ustuloksia ei ole ollut käytettävissä. Liikennevälineissä altistumisesta on erittäin vähän tietoa niin maa-ilmalla kuin Suomessakin. Pää-

Talviaamu Inversioaamu

Kuva 1. Pääkaupunkiseudun työikäisen väestön altistuminen oli yli kaksinkertainen inversiotilanteessa typpidioksidin pitoisuustasolle yli 30 µg/m3 aamuruuhkatunnin aikana kuin normaalina talvipäivänä vuonna 2002.

�3Ilmansuojelu 3/2007

kaupunkiseudulla on tämän työn jälkeen tehty joitain pitoisuus- ja altistumismittauksia busseissa, rai-tiovaunuissa ja metrossa (Hämeri ym. 2006, Aarnio ym. 2006). Al-tistumisen mallinnusta ja arviointia voidaan parantaa nykyisestä, kun-han eri epäpuhtauksien ulko-sisä-siirtymistä sekä pitoisuuksista lii-kenneväylillä ja liikennevälineissä saadaan lisää tietoja.

Ajankäyttötutkimukset tuottavat tietoja erilaisista toiminnoista (ku-ten syöminen, aerobic) ja niihin käytetystä ajasta eivät suoraan paikoista (koti, työ), joissa ihmiset oleskelevat, mikä vaikeuttaa al-tistumisen arviointia. Lapset ovat tärkeä väestöryhmä ilmansaastei-den terveysvaikutusten arvioinnin kannalta, ja lasten altistumisen ar-viointi olisi tarpeen liittää malliin. Lasten ajankäytöstä on kuitenkin vain vähän tietoja saatavissa niin Suomesta kuin muistakin maista. Mallia voitaisiin kehittää myös vä-estön vapaa-ajanvieton ja liikenteen ajankäytön osalta, sillä ihmisten liikkuminen ja ajankäyttö vapaa-ajan harrastuksissa muuttunevat suuresti tulevaisuudessa.

Altistumismallin käyttökohteet

Työssä kehitettyä altistumismallia voidaan hyödyntää leviämismallien rinnalla hahmottamaan ilmanlaa-dun kannalta ongelmallisia alueita.

Mallilla on monenlaisia käyttömah-dollisuuksia: sitä voidaan soveltaa esim. eri-ikäisiin väestöryhmiin tai rajatuille alueille. Suunnittelun apu-välineenä sitä voidaan käyttää mm. arvioitaessa päästövähennysten tai muiden toimenpiteiden vaikutuksia ilmansaasteiden pitoisuuksiin ja al-tistumiseen.

Lähteet

Aarnio, P., Yli-Tuomi, T., Jantu-nen, M., Kousa, A., Koskentalo,T., Mäkelä, T., Hillamo, R., Hirsikko, A., Hämeri, K., Räisänen, M., Ter-vahattu, H., 2006. Pienhiukkaset Helsingin metrossa. Pääkaupun-kiseudun julkaisusarja B 2006:1, Helsinki.

Hämeri, K., Vartiainen, E., Yli-Tuomi, T., Jantunen, M., Aarnio, P., Koskentalo, T., Kousa, A., Mä-kelä, T., Hillamo, R., 2006. Expos-ure to Aerosols in Buses and Trams in Helsinki –Seasonal Dependence. 7th In-ternational Aerosol Confe-rence, St. Paul, Minnesota, USA, September 10-15, 2006.

Kousa, A., Aarnio, P., Koskentalo, T., Elolähde, T., Alaviippola, B., Kukkonen, J., Karppinen, A., Kau-ha-niemi, M., Riikonen, K., Härkö-nen, J., 2007. Väestön altistuminen ilmansaasteille pääkaupunkiseudul-la. Pääkaupunkiseudun julkaisusar-ja 4/2007.


Pienhiukkasia (PM2,5) esiintyy kaikkialla ilmassa, ja ne kulkeutu-vat helposti tuulen mukana yli rajo-jen. Hiukkaset päätyvät ilmakehään luonnosta ja ihmisten toiminnasta. Teollisuudesta, energiantuotan-nosta ja liikenteestä syntyvät polt-toperäiset hiukkaset ovat pieniä ja ne kulkeutuvat helposti ihmisten hengitysteihin, keuhkoihin ja ve-renkiertoon.

Hiukkasten aiheuttama terveyshait-ta tunnetaan jo varsin monipuoli-sesti. Hengitettävien hiukkasten (PM10) päivittäisen keskiarvopitoi-suuden noustessa 10 μg/m3 koko-naiskuolleisuus lisääntyy 0,2-0,8 prosenttia. Vastaava pitoisuuden nousu vuosikeskiarvossa (pitkäai-kaisaltistus) lisää kuolleisuutta 1-4 prosenttia (Pope ja Dockery, 2006). Kohonneiden hiukkaspitoisuuksien yhteydessä sydän- ja keuhkotauti-kuolleisuus lisääntyvät enemmän kuin kokonaisuuskuolleisuus (An-derson ym., 2004). Myös sairaala-käyntien määrän on todettu lisään-tyvän hiukkasten pitoisuuksien noustessa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna varsinkin sydän- ja keuhkosairauksien vuok-si (Anderson ym., 2004; Schwartz, 1997; von Klot ym., 2005; Miller ym., 2007).

HIPPU-hankkeen sairastavuus-tutkimus -osiossa tarkasteltiin kansainvälisen asiantuntijafooru-min jatkoselvitettäviksi (WHO, 2004) ehdottamia seikkoja, kuten eri ikäryhmien naisten ja miesten

Asuinpaikan ilmanlaatu ja sairastavuus

Iiris Salonen YlilääkäriKymenlaakson sairaalapalvelut

Hilkka DufvaTutkimusjohtajaKymenlaakson ammattikorkeakoulu

Juhani Dufva LehtoriKymenlaakson ammattikorkeakoulu

Eeva LinkolaYmpäristöjohtajaKotkan Ympäristökeskus

Eija Värri Ympäristönsuojelu-tarkastajaKotkan Ympäristökeskus

terveyden ja hiukkaspitoisuuk-sien yhteyksiä. Lisäksi etsittiin menetelmällisesti uutta käyttämäl-lä eri väestöryhmien vertailussa summakeräystä (kuukausiarvot) ja mallintamalla eri vertailut mah-dollisimman yksinkertaisesti. Tut-kimuksessa verrattiin hengitettävi-en hiukkasten altistushuippuaikojen ja keskiarvotasojen yhteyttä tut-kittujen väestöryhmien terveyteen. Olennaista oli, että tutkitut potilaat asuivat lähellä ilman hiukkasten mittauspistettä.

Paikallisesti kiinnostavaa oli tutkia Kotkan seudulla 2000-luvulla val-linneiden hengitettävien hiukkasten pitoisuustasojen terveysvaikutuk-sia. Samalla selvitettiin, miten Kot-kan Ympäristökeskuksen ilman-laadun tarkkailun tuloksia voidaan hyödyntää paikallisessa ympäristö-terveyden tutkimuksessa. Potilaat ja menetelmät

Kyseessä on retrospektiivinen ai-kasarja-analyysi, jossa käytettiin kuukausittaisia hiukkasten (PM10, halkaisija < 10 µm) massapitoi-suuden ja sairastavuuden arvoja. Tutkimusalueina olivat Kotkan (54 600 asukasta) kaupunginosista Kotkansaaren (10 200 asukasta) ja Rauhalan (7200 asukasta) postinu-meroalueet. Kotkansaaressa suurin etäisyys Kotkan Ympäristökes-kuksen mittausasemaan (Kotkan pääkirjaston katto) on 1300 metriä ja Rauhalassa (Rauhalan koulun piha) 2700 metriä. Rauhalan mitta-


usasema on suunniteltu kuvaamaan esikaupunkiseudun ilman laatua, kun taas Kotkansaaren asema ku-vastaa keskustataajaman ilman saastepitoisuuksia. Tutkimusalu-eena oli myös Haminan kaupunki (koko kaupunki, sisältäen taajaman ja reuna-alueet), jonka väestömää-rä tutkimusajankohtana oli 21 400 asukasta (27 kilometrin etäisyydel-lä mittausasemasta)

Mitatuista PM10-tuntiarvoista las-kettiin joka kuukaudelle kolme tun-nuslukua. Kuukausittainen 99 pro-sentin tuntiarvo (99% (h)) tarkoittaa arvoa, jonka alle jää 99 prosenttia tuntikeskiarvoista ja siten kuvaa kuukauden lyhytaikaisia pitoi-suushuippuja. Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo (2. suurin 24 h) on ilmanlaadun ohjearvoissa määritelty parametri, ja sitä käy-tetään myös Ympäristökeskuksen raporteissa. Kolmantena tunnuslu-kuna on tuntikeskiarvoista laskettu koko kuukauden keskiarvo, jota käytettiin pääasiallisesti tilastolli-sesti merkitsevien löydösten tarkis-tamiseen. Jotta saataisiin erotetuksi tiettyyn vuodenaikaan tai kauteen liittyvät vaikutukset, keskiarvot li-säksi vakioitiin jakamalla ko. kuu-

kauden pitoisuus (tuntikeskiarvojen keskiarvo) saman kuukauden mitta-uskauden aikaisella keskiarvolla.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kaikki-en sairaalalähetteiden määrää sekä sepelvaltimosairauksien ja pitkäai-kaisten keuhkosairauksien määrää. Sairaalakäynnit poimittiin kansain-välisen ICD-luokituksen mukai-sesti (International Classification of Diseases 10, 2. painos) kaikista diagnooseista, sepelvaltimotaudeis-ta ja akuuteista tulehduksellisista keuhkosairauksista (taulukko 1.).

Sairaalahoitoja koskevat käynti-määrätiedot ja kuolleisuustiedot kerättiin sairaanhoitopiirin Musti-tietojärjestelmästä, keräämisestä vastasivat L-Force Inc. ja Medi-IT Oy. Alueiden väestötiedot saatiin Tilastokeskuksesta. Tilasto-ohjelmana oli SURVO MM ja päämenetelmänä lineaarinen reg-ressioanalyysi. Sen lyhenteet ovat: R = regressiokerroin, b = regressio-suoran vakio, c = korrelaatioker-roin, P = korrelaatiokertoimen ti-lastollinen merkitsevyys (P < 0,05: tilastollisesti merkitsevä).

Taulukko 1. Poiminnassa käytetyt diagnoosit (ICD-10).

Iskemiset sydänsairaudet Pitkäaikaiset alahengitysteiden sairaudetI 20 Angina Pectoris J 40 Keuhkoputkitulehdus, ei määritetty akuutiksi

eikä pitkäaikaiseksiI 21 Akuutti sydäninfarkti J 41 Pitkäaikainen keuhkoputkitulehdusI 22 Uusiva sydäninfarkti J 42 KeuhkolaajentumaI 23 Eräät muut sydäninfarktin tuoreet komplikaatiot

J 43 Muu pitkäaikainen ahtauttava keuhkosairaus

I 24 Muut akuutit iskemiset sydänsairaudet J 44 AstmaI 25 Pitkäaikainen iskeminen sydänsairaus J 45 Akuutti vaikea astma

�� Ilmansuojelu 3/2007

Hiukkaspitoisuudet

Hiukkaspitoisuudet vuosina 2000-2006 on esitetty kuvassa 1. Ku-vasta ilmenevät keväiset katupölyn aiheuttamat hiukkasten massapi-toisuuksien nousut. Vuoden 2006 kaukokulkeumajaksot (huhti-tou-kokuussa ja elokuussa) eivät ole tutkimuksen piirissä. Kuukausittai-set maksimit olivat tutkimusaikana Kotkansaarella 143 μg/m3 ja Rau-halassa 116 μg/m3.

Kuolleisuus

Kuolleiden määrällä ei voitu osoit-taa olevan yhteyttä ilman kuukau-sittaisten hiukkaspitoisuuksien lyhytaikaisiin huippuarvoihin (99 % (h)) tai kuukauden toiseksi suu-rimman vuorokausiarvon (2. suu-rin 24 h) keskiarvoon. Kuitenkin hiukkasille herkkiä väestöryhmiä oli todettavissa (Salonen ym., käsi-kirjoitus).

Taulukko 2. Tiedonkeruut sairaanhoitopiirin tietojärjestelmistä. Diagnoosi, potilaiden asuinalue tai muu rajaus ja potilasmäärät. (CRP = C-reaktiivinen proteiini).

Kotkansaari Rauhala Kotka HaminaKuolleisuusKaikki diagnoosit

836 425

Poliklinikkakäynnit:Sepelvaltimotauti tai tulehduksellinen keuhkosairaus

984 497

Lähetteet:SepelvaltimotautiTulehduksellinen keuhkosairausKaikki lähetteet

30696

2491TerveyskeskuskäynnitSepelvaltimotauti tai tulehduksellinen keuhkosairaus

274

OsastohoitojaksotSepelvaltimotauti tai tulehduksellinen keuhkosairaus

Kaikki diagnoosit

502

5817Ensimmäinen CRP-määritys (1. vrk) (1.5.2003-31.12.2005)

Osastohoitopotilailla (arvot 10-29)Poliklinikan potilailla, (arvot 1-10)kaikki diagnoositsepelvaltimotauti

290

212

2422506


Poliklinikkakäynnit

Sepelvaltimotaudin ja tulehduk-sellisten keuhkosairauksien vuoksi poliklinikalle hakeutuneiden yhtei-nen määrä näytti seuranta-aikana liittyvän ilman PM10-pitoisuuteen, varsinkin verrattaessa 99 prosentin tuntiarvon ja kuukauden toiseksi suurimpaan vuorokausiarvoon sekä kuukausikeskiarvoon. Kuitenkaan kuukausivakioinnin jälkeen poli-klinikkakäyntien määrän ja PM10:n välinen yhteys ei ole tilastolli-sesti merkitsevä. (kuva 2). Herkkiä ikäryhmiä, korkeisiin hiukkaspitoi-suuksien erityisesti liittyviä sepel-valtimotaudin eri diagnooseja, sekä 99 prosentin tuntiarvon ja kuukau-den toiseksi suurimman vuorokau-siarvon merkitystä sairastuvuudelle on tutkimuksessa pohdittu erikseen (Salonen ym., käsikirjoitus).

Sairaalalähetteet

Koko Kotkan iskeemisten sydän-verisuonisairauksien vuoksi sairaa-

Kuva 1. Hengitettävien hiukkasten (PM10, μg/m3) kuukauden tuntikeskiarvot Kotkansaaren

ja Rauhalan mittausasemilla (Kotkan Ympäristökeskus).

laan lähettyjen potilaiden määrällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä Kotkansaarella mitattuihin PM10-arvoihin. Tällainen yhteys näytti kuitenkin olevan nuorim-malla (alle 45-vuotiaiden) naisten ryhmällä. Käytettäessä vertailussa Kotkansaaren ja Rauhalan keskiar-voa (kuvastaa koko Kotkan alueen altistustasoa) saatiin lisäksi esiin hiukkaspitoisuuksille muita her-kempiä ryhmiä.

Koko Kotkan alueen potilaiden tulehduksellisten keuhkosairauk-sien (ICD J 40-46) vuoksi tehty-jen sairaalalähetteiden määrä oli 84. Lukumäärä näytti lisääntyvän PM10-pitoisuuden noustessa, mutta tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ilman hiukkaspitoisuuteen ei todet-tu.

Tulehduksellisten keuhkosairauk-sien vuoksi tehtyjen lähetteiden määrällä oli yhteys Kotkansaarella ja Rauhalassa tehtyjen PM10-mitta-usten keskiarvoon sekä kuukauden

Kotkansaari Rauhala Kotka HaminaKuolleisuusKaikki diagnoosit

836 425

Poliklinikkakäynnit:Sepelvaltimotauti tai tulehduksellinen keuhkosairaus

984 497

Lähetteet:SepelvaltimotautiTulehduksellinen keuhkosairausKaikki lähetteet

30696

2491TerveyskeskuskäynnitSepelvaltimotauti tai tulehduksellinen keuhkosairaus

274

OsastohoitojaksotSepelvaltimotauti tai tulehduksellinen keuhkosairaus

Kaikki diagnoosit

502

5817Ensimmäinen CRP-määritys (1. vrk) (1.5.2003-31.12.2005)

Osastohoitopotilailla (arvot 10-29)Poliklinikan potilailla, (arvot 1-10)kaikki diagnoositsepelvaltimotauti

290

212

2422506


toiseksi suurimpaan vuorokausi-arvoon; yhteys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.

Haminan terveyskeskuksen Ky-menlaakson keskussairaalaan lä-hettämien sairaalalähetteiden ko-konaismäärä (kaikki diagnoosit) näytti myös olevan lineaarisessa yhteydessä Rauhalan mittausase-man hiukkaspitoisuuksiin, mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkit-sevä. Hiukkasille erityisen herkkiä alaryhmiä oli Haminan potilaiden joukosta todettavissa.

Terveyskeskuskäyntien määrä

ICD I 20-25- tai J 40-46 –diagnoo-sin vuoksi Kotkansaaren terveys-keskuksessa käyneiden potilaiden kokonaismäärä ei ollut tilastollises-

Kotkansaari

Rauhala

Kuva 2. Sepelvaltimotaudin ja tulehduksellisten keuhkosairauksien vuoksi tehtyjen poliklinikkakäyntien määrä Kotkansaarella (ylempi) ja Rauhalassa (alempi) kuukausivakioidun ja PM10 –pitoisuuden keskiarvon (ts. saman kuukauden keskiarvoihin suhteutetun kuukausikeskiarvon) suhteen.

sa yhteydessä hiukkasten pitoisuu-teen (ei keskiarvoon, kuukausiva-kioituun keskiarvoon, kuukauden toiseksi suurimpaan vuorokausi-arvoon eikä 99 prosentin tuntiar-voon).

Osastohoitojaksot

Tutkimuksessa oli mukana myös osastoilla hoidettuja Kotkansaarella asuvia potilaita, joilla oli sepelvalti-motaudin tai tulehduksellisen keuh-kosairauden diagnoosi (ICD I 20-25 tai J 40-46). Kaikkia ikäryhmiä ja molempia sukupuolia yhdessä tar-kasteltaessa todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys hiukkaspitoisuu-teen (kuukauden perusteella vakioi-tuun tuntikeskiarvoon, P = 0,035, N = 502)

��Ilmansuojelu 3/2007

Erityisen selkeä yhteys hoitojakso-jen määrän ja ilman hengitettävi-en hiukkasten pitoisuuden välillä näytti olevan iäkkäillä naisilla (reg-ressiokerroin suurin ja tilastollinen merkitsevyys selkein).

Sairaalapotilaiden tulehdus-merkkiainepitoisuudet

Osastopotilaiden (kaikki diag-noosit) ensimmäisen mittauksen C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuden (10-29 mg/l) ei todet-tu olevan yhteydessä ilman hengi-tettävien hiukkasten pitoisuuteen. Poliklinikan potilailta (sepelvalti-motautidiagnoosit tai kaikki diag-noosit) tutkituilla CRP arvoilla 1-10 mg/l ei todettu olevan yhteyttä ilman hiukkaspitoisuuksiin, mutta sukupuolten välillä näytti olevan tässä suhteessa eroa. Hankkeessa selvitettiin poliklinikkapotilailta (sepelvaltimotautipotilaat ja kaikki diagnoosit) myös CRP keskiarvo ja hajonta eri kuukausina.

Kohonneisiin hiukkaspitoi-suuksiin liittyvät käyntimäärät

Käytettävissä olevasta aineistosta voidaan laskea, minkä verran sai-rastavuus (esimerkiksi poliklinik-kakäynnit, lähetteet jne.) lisääntyy hiukkaspitoisuuden noustessa. Ti-lastomenetelmistä tähän voidaan käyttää kuvatunlaisia regressiosuo-ria etenkin silloin, kun yhteys hiuk-kasiin on tilastollisesti merkitsevä. On kuitenkin huomattava, että nämä laskelmat, samoin kuin regressio-suorakin, kuvaavat ajallista yhteyt-tä, eivät välttämättä syy-yhteyttä. Näin laskettuna voidaan todeta Kotkansaarella ja Rauhalassa asuvi-en potilaiden poliklinikkakäyntien määrän sepelvaltimotaudin vuoksi

lisääntyneen kuukaudessa 0,7 - 0,8 potilaalla molemmilla alueilla, mi-käli PM10-hiukkasten pitoisuus li-sääntyi 10 μg/m3:lla. Kotkan alueen väestömäärään suhteutettuna se tar-koittaa noin neljän sepelvaltimopo-tilaan poliklinikkakäynnin lisäystä koko Kotkan alueella.

Lähes samassa määrin lisääntyivät sepelvaltimotautipotilaiden osas-tohoitojaksot. Kaikkien osastohoi-tojaksojen määrä kolminkertaistui eli 2,3 potilasta Kotkansaarelta jo-kaista 10 μg/m3 pitoisuuden nousua kohti. Osastohoitojaksojen suhteen löydöstä on syytä tarkastella kriit-tisesti, koska osastojen toiminta ei riipu pelkästään sairastavuudesta, vaan se saatetaan suunnitella ak-tiiviseksi keväällä juuri samoina aikoina, jolloin PM10 -pitoisuudet ovat suurimmillaan.

Menetelmän pohdintaa

Summakeräyksistä huolimatta me-netelmän virhelähteeksi jää kysy-mys potilasmäärien ja diagnoosien määrän riittävyydestä. Tämä kos-kee erityisesti Kotkan terveyskes-kuksen potilaista tehtyä keräystä. Myös tulehduksellisten keuhkosai-rauksien (ICD J 40-46) diagnooseja oli niukasti.

Tutkimuksen kohteena oli ajallinen yhteys, joka ei välttämättä osoita syy-yhteyttä. Kuitenkin tällä tavoin voidaan vertailla keskenään esimer-kiksi hiukkaspitoisuuksien vaihte-lun yhteyttä eri ikäryhmissä, koska ei ole oletettavaa, että tutkimuksem-me kohteena olevilla eri ikäryhmillä olisi muista syistä johtuvia eroja eri vuodenaikoina. Lisäksi vertasimme terveysmerkitykseltään kuukau-sittaista 99 prosentin tuntiarvoa ja toiseksi suurinta vuorokausiarvoa,


jotka korreloivat ajallisesti. Ajal-lisena epätarkkuustekijänä on sen sijaan se, että hiukkasmittauksissa mukana myös arvoja, jotka on saatu mitatun sairastavuusindikaattorin (esimerkiksi poliklinikkakäynnit) jälkeen. Sen vuoksi tilastollises-ti merkitsevä tulokset tarkistettiin käyttäen koko kuukauden keskiar-voa, joka huomioi koko kauden ja kausivaikutus erotettiin kuukausi-vakiointia käyttämällä.

Koska PM10–hiukkasmittaukset mittaavat yhdessä karkeita (PM10-2,5) ja pienempiä (PM2,5) hiukkasia, yksinomaan näiden tulosten perus-teella ei voida päätellä hiukkasko-koluokkien osuutta havaituissa vai-kutuksissa.

Hankkeessa käytettiin Kotkan Ympäristökeskuksen ilmanlaadun tarkkailumittauksia ja ongelman-asettelujen kannalta riittävää ana-lysointimenettelyä, lineaarista reg-ressioanalyysiä. Terveysvasteiden tutkimuksessa hyödynnettiin sum-makeräyksiä (kuukausimittaukset), jolloin potilasmäärät alaryhmissä saadaan riittävän suuriksi. Mene-telmää oli tarkentamassa potilaiden suhteellisen lyhyt välimatka hiuk-kasten mittauspisteeseen sekä yhte-näinen muu elinympäristö, mikä ei aina päde laajoihin monikeskustut-kimuksiin.

Alueellisen pienhiukkasten terveyshaittojen ja muun ympäristöterveyden seurannan kehityskohteet

On toivottavaa, että alueellisesti aletaan mitata myös pienhiukkasia, jolloin päästään arvioimaan niiden merkitystä asukkaille. EU-komis-sio onkin ehdottanut PM2,5-hiukka-sille raja-arvon (vuosikeskiarvo 25

μg/m3) ja Yhdysvaltain Ympäris-tövirasto ehdottaa karkeiden hen-gitettävien hiukkasten sääntelyä. Myös Kotkassa PM2,5–mittalaite on hankintalistalla vuodelle 2009. Tätä kautta päästään myös tarkem-min arvioimaan eri päästölähteiden merkitystä asukkaiden terveydelle. Tulehduksen merkkiaineiden käyt-tö sydänpotilaiden diagnostiikassa ei ole vielä vakiintunut. Esimer-kiksi tunnetuimman sydäntaudin tulehdusmerkkiaineen, plasman herkän C-reaktiivisen proteiinin (P-CRPsens), määritystä käytetään Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä suhteellisen niukasti. Esimerkiksi vuonna 2006 pyydettiin 560 P–CRPsens –määritystä, mikä vastaa suuruudeltaan Kotkansaaren (1/5 Kotkan asukasluvusta) sepelvalti-mopotilaiden osastohoitojaksojen lukumäärää.

P–CRP –määritysten määrä vas-taavana aikana oli 77 000. Tuleh-dusmerkkiaineiden, muun muassa herkän CRP:n ja homokysteiinin määritysten, laajempi käyttö se-pelvaltimotautipotilailla helpottaisi myös ilman pienhiukkasten väes-tölle aiheuttaman tulehdusvaiku-tuksen arviointia. Koska herkän CRP-määrityksen tutkimuspyyntö-jä oli niukasti, tässä tutkimuksessa jouduttiin käyttämään sen asemasta plasman C-reaktiivisen proteiinin arvoa. Viime mainittu ei kuiten-kaan parhaalla mahdollisella taval-la sovellu kuvastamaan sepelvalti-motaudin tulehdustilaa, vaan se on suunniteltu muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi bakteerin aiheuttaman voimakkaan tulehduksen toteami-seen.

Sairaanhoitopiirien rutiinimaisissa tiedonkeräyksissä ja raporteissa ei huomioida hiukkasten määriä eikä muita ympäristöterveydellisiä te-

2�Ilmansuojelu 3/2007

kijöitä. Alueellinen terveystiedon seuranta saataisiin tarkemmaksi, jos potilaiden asuinpaikkatieto (postinumerotieto tai muu) olisi ajantasainen. Sairaanhoitopiirien terveystiedon keräykset ovat myös pirstaloituneet eri alaorganisaatioi-hin, eikä eri tyyppinen terveystieto ole vaivatta yhdistettävissä. Esi-merkiksi hiukkasten tulehdusvai-kutusten tutkimuksessa tarvittaisiin joustavaa eri tyyppisen tiedon, esi-merkiksi diagnooseja koskevan ja tulehdukseen vaikuttavan lääkitys- ja laboratoriotiedon, yhdistämistä. Vastaisuudessa on odotettavissa, että tulehdusmerkkiaineiden käyt-tö sydänpotilailla lisääntyy, jolloin hiukkasvaikutusta päästään hel-pommin arvioimaan. Tulevaisuu-den haasteina ovat myös teknologiat ja menettelyt, joilla yhdistetään ny-kyistä systemaattisemmin ja jous-tavammin eri organisaatioiden eri tyyppistä tietoa ympäristötekijöistä ja asukkaiden terveydestä. Paikalli-set, tyypillisesti pienet, terveys- ja altistusaineistot voidaan yhdistää esimerkiksi kuukausitasolla kuten tässä työssä on tehty. Näin ollen tässä hankkeessa tehdyt tiedonke-ruut ja pienhiukkas- ja terveysar-vioinnin menettelyt voisivat tulla normaaliksi rutiinikäytännöksi.

Kirjallisuusviitteet

Salonen RO, Pennanen A. Pien-hiukkasten vaikutus terveyteen. Te-kes. 2006.

Salonen I, Dufva H, Dufva J. Open ward visits for cardiac ischemia and the concentration of ambient parti-

culate matter in different age and diagnosis groups (käsikirjoitus)

Salonen, I Dufva H, Dufva J. The association of monthly mortality in different age groups with the con-centration of ambient particulate matter (käsikirjoitus)

Anderson HR, Atkinson RW, Pea-cock JL Marston L, Konstantinou K. Meta-analysis of time-series studies and panel studies of parti-culate matter (PM) and ozone (O3). Report of a WHO task group. 2004; Copenhagen.

WHO. Health aspects of air pollu-tion. Results from the WHO pro-ject ’Systematic review of health aspects of air pollution in Europe’. 2004; Copenhagen

Schwartz J. Air pollution and hos-pital admissions for cardiovascular disease in Tucson. Epidemiology 1997; 8(4):371-7.

von Klot S, Peters A, Aalto P, Bel-lander T, Berglind N, D’Ippoliti D, Elosua R, Hörmann A, Kulmala M, Lanki T, Löwel H, Pekkanen J, Picciotto S, Sunyer J, Forastiere F. HEAPSS. Ambient air pollution is associated with increased risk of hospital cardiac readmissions of myocardial infarction survivors in five European cities. Circulation 2005;112 : 3073-3079.

Miller KA, Siscovick DS, Shep-pard L, Shepherd K, Sullivan JH, Anderson GL, Kaufman JD. Long-term exposure to air pollution an d incidence of cardiovascular events in women. N Engl J Med 2007;356:447-458.


Liikenteen energia- ja ympäristöhaasteet

Liikenteen osuus energiankäytös-tä liikkuu tavallisimmin 20 - 30 prosentin välillä. Osuus paikalli-sista päästöistä voi kuitenkin olla huomattavasti suurempi. Niinpä liikenne on merkittävä tekijä, tar-kasteltiinpa asioita sitten energian tai päästöjen näkökulmasta.

Liikennesektorin energia- ja ym-päristöhaasteet on esitetty kuvassa 1. Haasteissa tarkastellaan kolmea seikkaa: autojen tuottamien il-mansaasteiden määrää, vaikutusta ilmaston lämpenemiseen ja poltto-aineiden raaka-ainevarojen riittä-vyyttä.

Haitalliset päästöt hiilimonoksidi (CO), hiilivedyt (HC), typenoksi-dit (NOx) ja hiukkaset ovat perin-teisesti olleet suurin huolen aihe. Teollisuusmaissa ollaan kuitenkin pääsemässä tilanteeseen, jossa hy-

välaatuiset polttoaineet, kehittynyt moottoritekniikka ja edistykselli-set pakokaasujen puhdistuslaitteet hoitavat perinteisten päästöjen on-gelman

Seuraava haaste on liikenteen hii-lidioksidipäästöjen (CO2) vähen-täminen. Liikenteen hiilidioksidi-päästöt jatkavat kasvuaan. Niiden leikkaaminen on kova haaste, koska vähennyksiä voidaan saada aikaan vain energiankulutusta vähentä-mällä tai polttoaineiden hiiliosuut-ta vähentämällä. Mitkään autoihin asennettavat puhdistimet eivät tuo helpotusta tähän asiaan. Autonval-mistajille tulee lisähaastetta siitä, että tekniikat, jotka vähentävät hai-tallisia päästöjä, yleensä lisäävät polttoaineen kulutusta.

Kolmas haaste on energian riittä-vyys. Tieliikenne on 99 prosentti-sesti riippuvainen öljystä. Öljytuot-teista tulee ennen pitkää pulaa, ja lyhyemmällä aikavälillä tämä tietää öljytuotteiden hinnan kohoamista.

Vähäpäästöiset ajoneuvot ja polttoaineet, onko niitä olemassa?

Nils-Olof Nylund TkTTEC TransEnergy Consulting Oy

Energian säästö on yksi tehokkaimmista keinoista vähentää liikenteen ympäristövaikutuksia. Tarjolla on jo vähän polttoainetta kuluttavia ja vähäpäästöisiä bensiini- ja dieselautoja. Kuluttajat tosin eivät vielä ole näihin oikein lämmenneet. Myös biopolttoaineet tekevät tuloaan markkinoille. Biopolttoaineiden kohdalla kannattaa olla tarkkana, koska kaikki vaihtoehdot eivät olekaan niin vihreitä kuin miltä ensisil-mäyksellä näyttävät.


Kulutus on kovassa kasvussa eri-tyisesti Aasian maissa, ja samaan aikaan lähestytään pistettä, jossa perinteinen öljyntuotanto saavuttaa huippunsa (peak of oil). Parhaat vaihtoehtoiset polttoaineet voisivat tuoda lievitystä kaikkiin mainittuihin haasteisiin. Esimer-kiksi biokaasu ja puujätteestä val-mistettu synteettinen biodiesel alentavat niin haitallisia päästöjä kuin hiilidioksidipäästöjä, laajen-taen samalla liikennepolttoaineiden raaka-ainepohjaa.

Ajoneuvotekniikan kehityssuuntia

Energiatehokas dieselmoottori on saavuttamassa valta-aseman myös henkilöautoissa. EU:ssa dieseleiden osuus uusissa henkilöautoissa on jo keskimäärin 50 prosenttia ja Bel-giassa, Luxemburgissa ja Ranskas-sa dieseleiden osuus on luokkaa 80 prosenttia. Syy tähän kehitykseen on dieseleiden huimasti parantunut suorituskyky ja tietenkin hyvä polt-toainetalous. Hyvä polttoainetalous alentaa myös hiilidioksidipäästöjä,

ja hiukkaspäästötkin saadaan ku-riin hiukkassuodattimien avulla. Suomessa dieselhenkilöautojen hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin nousussa ja tämä johtuu siitä että Suomessa kuluttajat suosivat iso-kokoisia dieselautoja.

Euroopan komissio ja autoteolli-suus ovat sopineet vapaaehtoisesta keskimääräisestä päästörajasta 140 grammaa CO2 kilometriä kohden vuodelle 2008. Autoteollisuus ei kuitenkaan saavuta tätä tavoitetta ja siksi Komissio harkitsee sito-vaa rajaa 120 grammaa CO2 ki-lometriä kohden vuodelle 2012. Autoteollisuus haluaisi jakaa osan toteuttamisvastuusta (tästä taakas-ta) polttoaineteollisuudelle. Niinpä keskustellaan siitä pitäisikö myös polttoaineiden ominaishiilidiok-sidipäästöä alentaa. Polttoaineen kulutuksena 120 g CO2 kilometriä kohden vastaa noin 5 litraa ben-siiniä 100 kilometriä kohden tai 4,5 litraa dieseliä 100 kilometriä kohden. Tällaisiin kulutuslukemiin päästään kaikkein pienimmillä ben-siiniautoilla, pienten perheautojen kokoisilla dieselautoilla ja kohtuu-kokoisilla hybridiautoilla.

Kuva 1. Liikennesektorin energia- ja ympäristöhaasteet. (Lähde: Y. Tabata: Choice of Automotive Fuel Type in a Long Term, 2005)


Polttoainetta säästävä hybridi-tekniikka, jossa osa muuten huk-kaan menevästä jarrutusenergiasta saadaan talteen, on yleistymässä. Suomessakin myydään jo nyt hy-bridihenkilöautoja. Toistaiseksi ’hybridilisä’ auton hinnassa on var-sin suuri ja tukien puuttuessa hybri-diauton hankinta ei ole yksityishen-kilölle kovinkaan houkuttelevaa. Yhdysvalloissa hybriditekniikka sovelletaan ensisijaisesti talon ko-koisiin katumaastureihin, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua ympäristöystävällisiksi.

Autotekniikan kehittyminen esite-tään usein kehityskulkuna, johon aikajärjestyksessä sisältyvät polt-tomoottoritekniikan parantaminen, tavanomaisten polttoaineiden laa-dun parantaminen, vaihtoehtoiset polttoaineet, hybriditekniikka ja pitkän aikavälin tavoitteena vety-käyttöiset polttokennoautot (kuva 2). Polttokennoautojen laajamit-taista läpimurtoa saadaan kuiten-

kin odottaa pitkään. Yhdysvaltain energiaministeriö (US Department of Energy) arvioi, että USA:ssa saavutetaan 1000 polttokennoauton vuosimyynti vuonna 2015. USA:n autokanta on noin 250 miljoonaa.

Mitä tarkoittaa vähäpäästöisyys?

Eri yhteyksissä ja eri markkinoilla on tehty määrittelyjä vähäpäästöi-sille ajoneuvoille. Määrittelyt pe-rustuvat yleensä joko käytettävään polttoaineeseen, haitallisiin pääs-töihin tai polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen suhtee-seen. Objektiivisessa järjestelmäs-sä pitäisi asettaa vaatimuksia niin terveydelle haitallisille päästöille, kasvihuonekaasupäästöille kuin energiatehokkuudelle (kuva 3). Jos kriteerinä ovat pelkästään kasvi-huonekaasupäästöt, tämä tarkoittasi sitä, ettei biopolttoaineita käyttävi-en ajoneuvojen energiatehokkuu-

Kuva 2. Ajoneuvotekniikan kehityssuuntia. (Lähde: Simon Godwin: Bluetech - Heading for 50 state diesel, 2006)


delle aseteta vaatimuksia. Energia on kuitenkin arvokasta, oli se sitten fossiilista tai uusiutuvaa energiaa.

Ruotsissa tilanne on monimutkai-nen siinä mielessä, että sieltä on käytössä useita määritelmiä ympä-ristöystävällisille autoille (miljöbil, miljöfordon). Määrittelyjä on eri kaupunkien säännöstöissä (mm. Tukholma, Göteborg, Malmö), val-tion hankintasäännöissä kuin vero-lainsäädännössäkin.

Aikaisemmin Tukholman luokitte-lu perustui pelkästään käytettävään polttoaineeseen. Etanolia ja bio- tai maakaasua käyttävät autot (ja säh-köautot) luokiteltiin automaattisesti vähäpäästöisiksi. Mitään vaatimuk-sia polttoaineen kulutukselle ei ollut ja niinpä miljöfordon-listalta löytyi esim. etanolikäyttöisiä ras-kaita FFV-katumaastureita (FFV= fuel flexible vehicle). FFV-autoilta ei myöskään vaadittu pakokaasu-hyväksyntää etanolipolttoaineella, pelkkä hyväksyntä bensiinille riitti. Keväällä 2007 Tukholma tarkensi määritelmiään.

Nyt sekä Tukholman että hankin-tasääntöjen määritelmiin on sisäl-lytetty myös pienen kulutuksen omaavat bensiini- ja dieselautot (www.miljofordon.se). Näissä hiili-dioksidipäästö saa olla enintään 120 grammaa kilometriä kohden, ja die-selautoissa tulee olla hiukkassuo-datin. Vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien autojen polttoaineen kulutus saa bensiiniksi muutettuna olla enintään 9,2 litraa 100 kilomet-rillä, ja autojen tulee täyttää vuoden 2005 pakokaasumääräykset (Euro 4). Sertifiointivaatimus ei vieläkään koske E85-polttoainetta. USA:n Environmental Protection Agency EPA ylläpitää luetteloa vähäpäästöisistä henkilöautoista. Luettelon nimi on SmartWay, ja arvioinnissa huomioidaan niin hai-talliset päästöt, polttoaineen kulu-tus kuin hiilidioksidipäästöt (http://www.epa.gov/autoemissions/). Eri-tyisen hyvät autot saavat SmartWay Elite –luokituksen. Vuoden 2007 SmartWay Elite –listalta löytyy viisi amerikkalaisittain pientä tai keskikokoista henkilöautoa, neljä hybridiautoa ja yksi maakaasuauto.

Vaihtoehtoisten polttoaineiden osuus kasvussa

Vuoden 2000 energian vihreässä kirjassa Euroopan komissio asetti alustavaksi tavoitteeksi, että vuon-na 2020 vaihtoehtoiset polttoaineet (maakaasu, biopolttoaineet, vety) kattaisivat 20 prosenttia liikenteen polttoainetarpeesta. Vuonna 2003 tuli ns. biopolttoainedirektiivi, joka asetti 2005 biotavoitteeksi 2 pro-senttia ja vuoden 2010 biotavoit-teeksi 5,75 prosenttia energiana laskettuna.

Kuva 3. Vähäpäästöisyyden kriteerit. (Lähde: Nylund et al: Vähäpäästöiset ajoneuvot Helsingissä, 2006)

2� Ilmansuojelu 3/2007

Viime maaliskuussa EU julkaisi uuden uusiutuvaa energiaa koske-van strategiansa. Siinä esitetään pakollista uusiutuvan energian 10 prosentin minimitavoitetta vuodel-le 2020. Biopolttoaineiden tuotan-to on noussut kohisten Euroopassa (kuva 4), mutta silti tuotantomäärä on alle 2 prosenttia liikennepoltto-aineiden kokonaiskulutuksesta (5 Mtoe vs. 300 Mtoe).

Ovatko sitten kaikki vaihtoehtoiset polttoaineet ympäristöystävällisiä ja vähäpäästöisiä? Eivät välttämät-tä. Kuten ajoneuvojenkin kohdalla, tarkastelussa on huomioitava niin energiatehokkuus, kasvihuonekaa-sut kuin haitalliset päästötkin. Polt-toaineiden osalta on tarkasteltava koko ketjua polttoaineiden tuotan-nosta loppukäyttöön. Suurimmat epävarmuudet liittyvät biopolttoai-neiden elinkaaren aikaisiin kasvi-huonekaasupäästöihin. Energiate-hokkuuden kannalta tulee muistaa, että biopolttoaineiden tuotanto vaatii lähes aina enemmän energi-aa kuin perinteisten öljypohjaisten polttoaineiden tuotanto.

Kuva 4. Biopolttoainetuotannon kehittyminen Euroopassa. (Lähde: Systemes Solaires 2006, EBB 2007, ebio 2007)

Maakaasu asettaa vaateita laitteille

Maakaasu (metaani) vähentää hai-tallisia päästöjä varsinkin dieseliä korvattaessa. Siirtyminen maakaa-suun eliminoi hiukkaset käytännös-sä täysin. Kaasumoottorit toimivat bensiinimoottoreiden tavoin kipinä-sytytyksellä, ja tästä syystä niiden hyötysuhde on dieselmoottoreita huonompi. Vaikkakin metaanin CO2-ominaistuotto on poltossa 25 prosenttia pienempi nestemäisiin hiilivetyihin verrattuna, moottorin huonompi hyötysuhde syö tämän eron siirryttäessä dieselistä maakaa-suun raskaassa kalustossa. Bensiiniä korvattaessa moottorin hyötysuhde säilyy muuttumattomana, jolloin maakaasuun siirtyminen alentaa CO2-päästöjä noin neljänneksen. Biokaasu on lähes CO2-neutraalia, ja niinpä biokaasu, ts. biopohjainen metaani, on erinomainen vaihtoeh-to sekä haitallisten päästöjen että kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Kaasun suurin ongelma on siinä, että kaasulle tarvitaan sekä oma tankkausjärjestelmä että erikoisva-rustellut ajoneuvot.


Nestemäisten biopolttoaineiden käyttö on aloitettu ns. ensimmäisen sukupolven biopolttoaineilla, eta-nolilla ja perinteisellä biodieselillä (RME, esteröity kasviöljy). Ny-kyisten polttoainenormien puitteis-sa etanolia ja RME:tä voidaan lisätä polttoaineisin enintään 5 prosenttia, tosin rajaa ollaan nostamassa 10 prosenttiin. Raja on asetettu, jotta autokaluston häiriötön toiminta voi-taisiin taata. FFV-tekniikka (FFV = fuel flexible vehicle) mahdollistaa ajamisen bensiinillä ja erilaisilla etanoliseoksilla aina 85 prosentin etanolipitoisuuteen (E85) asti. Ai-kaisemmin eräät autonvalistajat hyväksyivät myös 100-prosenttisen biodieselin (RME) käytön tietyissä automalleissa. Muun muassa kiris-tyneiden pakokaasuvaatimuksien vuoksi 100-prosenttista biodieseliä ei enää hyväksytä uusissa automal-leissa. Neste Oil on ryhtynyt tuotta-maan uudentyyppistä biopohjaista NExBTL-dieseliä kasviöljyistä ja eläinrasvoista. Prosessi perustuu vetykäsittelyyn, ja lopputuotteena on puhdas parafiininen dieselpolt-toaine, jonka käyttö- ja päästö-ominaisuudet ovat sekä perinteistä dieselpolttoainetta että biodieseliä paremmat.

Etanoli saattaa jopa lisätä päästöjä

Etanolin ja biodieselin vaikutukset pakokaasuihin eivät ole yksiselit-teisesti positiivisia. Etanolin käyttö korkeina pitoisuuksina lisää hai-tallisten aldehydien päästöjä var-sinkin kylmässä. 100-prosenttinen biodiesel (RME) puolestaan lisää dieselmoottorin typenoksidipäästö-jä. Varsinkin viljapohjaisen etano-lin kasvihuonekaasutase on asetettu kyseenalaiseksi. Eräiden selvitys-ten mukaan viljapohjainen etanoli Suomessa tuotettuna saattaisi jopa

lisätä kasvihuonekaasupäästö-jä. Brasiliassa sen sijaan etanolia pystytään tuottamaan tehokkaasti sokeriruo’osta. Brasilia puolestaan on ollut otsikoissa mm. maaorjien ja pienviljelijöiden syrjimisen ta-kia.

Tutkimuksessa panostetaan voi-makkaasti ns. toisen sukupolven biopolttoaineiden kehitystyöhön. Toisen sukupolven tuotteiden mää-rittely on hieman häilyvää, mutta yksinkertaistaen vaatimukset voisi-vat koskea sekä tuoteominaisuuk-sia että kasvihuonekaasutasetta; molempien tulee olla kunnossa. Li-säksi raaka-aine ei saa kilpailla ruo-an tuotannon kanssa. Äskettäin on nähty uutisia viljan hinnan kohoa-misesta, ja yhtenä syynä nousuun on mainittu lisääntynyt biopolttoai-netuotanto.

Tärkein tekninen kehityslinja on selluloosapohjaisen raaka-aineen kaasutus synteesikaasuksi, ja tätä seuraava Fischer-Tropsch -synteesi nestemäisten tuotteiden valmista-miseksi. Raaka-aineena voivat olla erilaiset metsätähteet, energiakas-vit ja mahdollisesti myös jätteet. Lopputuotteena syntyy pääasiassa korkealaatuista, tuoteominaisuuk-siltaan NExBTL:ää vastaavaa syn-teettistä dieselpolttoainetta. Myös selluloosapohjainen etanoli on tut-kimuksen alla, mutta olipa etanolin tekotapa mikä tahansa, nykykalus-ton ominaisuudet rajoittavat sen käyttöä.

Synteettisten dieselkomponenttien kohdalla kaikki voimassa olevat polttoainespesifikaatiot voidaan täyttää vielä 30 prosentin bio-osuu-della ja mikään ei periaatteessa estä 100 prosentin biopolttoaineen käyt-töä. NExBTL:llä tehdyt alustavat pakokaasutestit osoittavat, että 100


prosentin pitoisuudella raskaiden dieselautojen hiukkaspäästöt ale-nevat noin 30 prosenttia ja typen-oksidipäästöt noin 15 prosenttia ta-vanomaiseen dieselpolttoaineeseen verrattuna.

Onko polttoaineen tuotanto kestävää?

Jos 10 prosentin bio-osuuden vaa-timus EU:ssa vuonna 2020 pysyy voimassa, biopolttoaineiden tuo-tanto ja käyttö tulee lisääntymään merkittävästi. Todennäköisesti osa raaka-aineista ja valmiista polttoai-neista joudutaan tuomaan eteläisel-tä pallonpuoliskolta. Biopolttoaine-sektorin kasvaessa tarvitaan selviä pelisääntöjä, miten nostaa biopolt-toaineiden tuotantolukuja kestävän kehityksen kriteerien mukaisesti. Hollannissa ns. sustainability-kri-teerejä on jo määritelty. Näissä huomioidaan mm. kasvihuonekaa-sutase, kilpailu ruuan, paikallisen energiatuotannon ja rakennusma-teriaalien kanssa, sekä vaikutukset paikalliseen talouteen, hyvinvoin-tiin, ympäristöön ja biodiversiteet-tiin. Se, että Euroopassa halutaan edistää biopolttoaineiden käyttöä, ei saa johtaa ekokatastrofeihin kol-mansissa maissa. Lähiaikoina on odotettavissa myös EU-tasoisia kri-teerejä. OECD julkaisi syyskuussa 2007 biopolttoaineraportin otsikol-la ”Onko lääke pahempi kuin itse tauti”. Raportissa OECD varoittaa biopolttoaineisiin liittyvistä ympä-ristöriskeistä.

Yhteenveto

Perinteiselläkin tekniikalla voidaan saada sekä liikenteen kulutus että päästöt alas. Jo nyt on tarjolla vä-hän polttoainetta kuluttavia ja pääs-töiltään alhaisia bensiini- ja diese-lautoja. Aika ei ole ollut vielä kypsä näille pienille autoille, koska sekä autonvalmistajat että kuluttajat ovat painottaneet suorituskykyä ja mu-kavuutta. Mutta ennen pitkää asen-teissa tapahtuu varmaankin muutos. Tästä nähtiin merkkejä Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 2007. Ensimmäistä kertaa autonvalmista-jat toivat näyttävästi esille energia-tehokkaita automalleja.

Dieselhenkilöautot ovat vallanneet alaa Euroopassa, koska dieseleiden suorituskyky on parantunut merkit-tävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Hiukkassuodatin hoitaa dieselin hiukkasongelmat. Lisäksi on tarjol-la vähän kuluttavia hybridiautoja, mutta toistaiseksi hybriditekniikan hinta on melko kallis.

Myös vaihtoehtoiset polttoaineet tekevät tuloaan. Kaasun käy-tön nopeaa yleistymistä hidastaa tankkausverkoston ja erikoisva-rusteltujen autojen tarve. Biopolt-toaineita otetaan ensin käyttöön tavanomaisten polttoaineiden seos-komponentteina. Ns. ensimmäi-sen sukupolven biopolttoaineista saatava ympäristöhyöty saattaa kuitenkin olla varsin rajallinen. Ke-hityspanokset suunnataan ns. toi-sen sukupolven biopolttoaineisiin, jotka ovat huomattavasti parempia sekä kasvihuonekaasutaseen että käyttöominaisuuksien kannalta.


On detection and forecasting of air pollution episodes in Europe and FinlandMikhail SofievAdj.ProfFinnish Meteorological Institute

Abstract

The current note discusses the air pollution episodes in Europe and means of their detection, analysis and forecasting. An example of the recent multi-pollutant episode (spring 2006) that affected most of Central and Northern Europe is presented.

What is the air pollution episode?

The air pollution episode (APE) is a largely intuitive term, which meaning varies depending on the region, app-lication and context of discus-sion. For the purposes of the current note, the APE will be considered as a temporary (up to a week) regional increase of the atmospheric concentrations of airborne pollutants, such as nitrogen oxides, aerosols (both chemically- and biologically- active), tropospheric ozone, etc.

The episode can be caused by a wide variety of sources and by

different species – or by their combination. In the latter case, the absolute concentrations of each particular substance can be moderate and it is their combined effect that drives the episode and results in negative health impact.

Detecting, analyzing and forecasting the APE

Modern technologies and tools provide a wide variety of mechanisms for detecting the APE, while its forecasting is possible only through the nu-merical modelling.

Ground-based measurements is the oldest and still the most-used method of monitoring the air quality. Automatic stations can provide almost real-time data on concentrations of many species. Their main weakness, however, is a limited represen-tativeness of the measurements made at the site for the surroun-ding region. This problem gets worse with growing temporal resolution of the monitors. If at monthly level a well-positio-ned site can describe the area

of 100 km x 100 km with the standard deviation of ~20-30 %, at daily level the same site would have an uncertainty of a few times if extrapolated to the same regi-on. For hourly data the situation will be even worse. With high costs of each of the site (and, consequently, limited number of such sites), the limited rep-resentativeness becomes the main drawback of such type of observations.

Comparatively new and fast-growing area is the remote-sensing air quality observa-tions with satellites. In most cases, such observations are sets of instant photos of limited regions at certain spectral ran-ges. Combining these images, one can extract the information about the vertically-integrated concentration of pollutants. A few so-called limb-looking satellites (looking horizontally through the atmosphere at the sun or stars) provide the de-tailed vertical profiles of the concentrations. With evident advantages, the satellite obser-vations are also prone to several key limitations. Firstly, most of


satellites involved in air quality observations have few (1 - 4) overpasses per day over each region (sometimes – one per several days), thus loosing the time dimension from the obser-vations. Secondly, the existing remote-sensing techniques are not sensitive to many impor-tant pollutants or can recognise only their extreme concentra-tions. Thirdly, the images and retrieval algorithms are sub-jects for numerous uncertain-ties due to obscured visibility (clouds), problematic surfaces (highly reflective surfaces, such as snow and ice), etc. Fi-nally, the column-integrated values are not always useful for evaluating the near-surface concentrations due to comp-licated vertical profiles of the corresponding species.

Ground-based radars represent the specific type of remote-sensing tools. They can provi-de a very detailed space- and time- evolution of the situation over the region around the ra-dar (usually, as large as a few tens or hundreds of km). The main limitation of such tools is a very limited list of species that can be observed using this technique.

The final tool – and the only one capable of forecasting the APEs – is numerical modelling of atmospheric composition (chemical transport models - CTM). The CTMs provide an unbeatable the level of details, temporal and spatial coverage of the APEs. They can high-light the main sources of the episodes, and can also help in developing the abatement

or adaptation strategies via playing various scenarios of e.g. traffic limitations or other emission restrictions.

However, the model limitations follow from their strengths. Firstly, the model has to be initialised (obtain the informa-tion on the atmospheric state and composition at some time moment in the past) and has to have input information about the release of the pollutants and atmospheric developments for the whole duration of the simulations. This information has to come from observations and thus is subjected to all above uncertainties and limita-tions. Secondly, the model can simulate only those processes that are included into its algo-rithms. If some processes are not in the model code, they will never be reproduced by the system. This seemingly tri-vial statement is often forgot-ten while considering the air quality analyses and forecasts generated by models.

Examples of air pollution episodes

As an illustration of a complex APE, we consider the episode happened at the end of April – beginning of May 2006.

The development of the epi-sode started in April when the daytime ambient air tempe-ratures were quite high – clo-se to or above +20 °C – over most of Eastern Europe and the European part of Russia. Together with small amount of precipitation, they promoted an intensive birch flowering and

contributed to the drying of remnants of the last-year grass and leaves increasing risk of wild-land fires. The prevailing anti-cyclonic conditions were also associated with fairly low wind speeds limiting the diluti-on of anthropogenic pollutants over Central and Eastern Eu-rope. At the beginning of May the resulting pollution cloud was blown towards the west leading to strong deterioration of air quality in most of Cent-ral and Northern Europe – up to Iceland. The daily-mean concentration over 400 birch pollen grains m-3 was reported by Icelandic aerobiological network on 9 May, and over 15000 grains m-3 was registered in Eastern Finland on 6 and 7 May. The-se numbers should be compa-red with characteristic level of ~100 grains m-3 at which most of sensitive individuals suffer from allergic symptoms. Ho-wever, in other regions (e.g., Southern Finland and Central Europe) the concentrations were not record-high, and the episode might not have caused severe health effects, unless the birch pollen cloud was accom-panied by other pollutants.

The intensive wild-land fires that happened in late spring in western Russia are known to take place nearly every year when the remnants of the last-year grass get sufficiently dry and ready to be burnt. Howe-ver, in 2006 the fumes of the fires were transported in unu-sual direction – towards the north-west – and the time and areas of fires coincided with the intensive birch flowering.


As shown by Saarikoski et al (2007) and Stohl et al. (2006), during the first part of the epi-sode (up to the end of April), the emitted species heavily af-fected the air quality in Finland and further reached Spitsber-gen. The second hit, even more powerful, was in westward di-rection when the plumes reach-ed Atlantic Ocean and Iceland (e.g., EUMETSAT, 2006).

All components of the episode were forecasted by the air qua-lity modelling system SILAM (Sofiev et al., 2006a, 2006b), which is the only model in Eu-rope that provides the forecasts

of birch pollen and fine par-ticles (PM2,5) originated from wild-land fires at a continental scale – in addition to the stan-dard anthropogenic pollution (available at http://silam.fmi.fi).

An example of predicted con-centrations of pollen grains and fine particles (originated from both anthropogenic sources and wild-land fires), during 9 May are presented in Figure 1. It is seen that by that day the pol-lution from eastern Europe and Russian was distributed across most of Central and Northern Europe and large areas over Atlantic Ocean. The reported

patterns are qualitatively very similar to total aerosol column presented in the EUMETSAT (2006) images. The results co-vering the whole duration of the episode are presented as an animation at http://silam.fmi.fi.

The spatial distributions of the concentrations of pollen grains and fine particles PM2,5 are very similar because they originate from largely overlapping sour-ce areas and controlled by the same large-scale atmospheric flows. Distribution of anthro-pogenic aerosols is also quite similar.

EUMETSAT image, visible spectrum. Yellow haze is the aerosol plumes, white shows clouds

Concentrations of birch pollen Primary PM2,5 from forest fires

Anthropogenic fine particles PM2,5


The predicted timing of the episode and absolute levels of both pollen and PM2,5 are con-firmed by the data measured at the sites of European Aero-allergen Network and PM mo-nitoring stations. The absolute level of pollen concentrations is generally somewhat under-predicted, which is probably caused by uncertainties in the flowering duration and the total amount of pollen grains released in 2006. However, timing is forecasted almost exactly.Summarising the above consi-derations and the example, the detection, analysis and forecas-ting of the air quality episodes require complex approach with consideration of different types of pollution sources and mean of analysis, including various types of observations and at-mospheric composition model-ling.

References

EUMETSAT, 2006. Euro-pean Organisation for the Exploitation of Meteorologi-cal Satellites, press release, h t tp : / /www.eumetsa t . in t /idcplg?IdcService=SS_GET_PAGE&nodeId=442&l=en

Sofiev, M., Siljamo, P., Ran-ta, H., Rantio-Lehtimäki, A. (2006a) Towards numerical forecasting of long-range air transport of birch pollen: the-oretical considerations and a feasibility study Int.J. on Bio-meteorology, DOI 10 1007/s00484-006-0027-x.

Sofiev M., Siljamo, P., Val-

kama, I., Ilvonen, M., Kuk-konen, J. (2006b) A dis-persion modelling system SILAM and its evaluation against ETEX data, Atmosph.Environ., DOI: 10.1016/j.atmosenv.2005.09.069.

Saarikoski, S., Sillanpää, M., Sofiev, M., Timonen, H., Saar-nio, K., Teinilä, K., Karppinen, A., Kukkonen, J., Hillamo, R. (2007) Chemical composi-tion of aerosols during a ma-jor biomass burning episode over northern Europe in spring 2006: experimental and mo-delling assessments. Atmosph. Environ., in print.

Stohl, A., T. Berg, J. F. Burk-hart, A. M. Fjæraa, C. Forster, A. Herber, Ø. Hov, C. Lunder, W. W. McMillan, S. Oltmans, M. Shiobara, D. Simpson, S. Solberg, K. Stebel, J. Ström, K. Tørseth, R. Treffeisen, K. Virkkunen and K. E. Yttri, 2006. Arctic smoke – record high air pollution levels in the European Arctic due to agricul-tural fires in Eastern Europe. Atmos. Chem. Phys. Discuss., 6, 9655–9722.

Acknowledgements

The pollen model has been developed within the scope of POLLEN project of Academy of Finland. The fire assimi-lation system was developed within the scope of EU-GEMS project. The elements of the SI-LAM operational forecasting system was established within the scope of TEKES KOPRA, EU-GEMS and ESA-PROMO-TE projects.

Tiivistelmä

Ilmansaaste-episodien havaitseminen ja ennustaminen Euroopassa ja Suomessa

Ilmanlaadun episodit sekä nii-den havaitseminen, analysointi ja ennustaminen ovat herättä-neet vilkasta keskustelua Eu-roopassa. Nykyinen teknologia ja erilaiset välineet tuottavat monenlaisia keinoja (mm. il-manlaadun mittaukset, satel-liittikuvat, tutkakuvat) havaita ilmanlaadun episodeja. Tosin ilmanlaatua voidaan ennustaa ainoastaan mallinnuksen avul-la.

Artikkelissa esitellään esi-merkkinä kevään 2006 useam-man saasteen yhtäaikainen il-manlaadun jakso, joka vaikutti suurimpaan osaan Keski- ja Pohjois-Eurooppaa. Tällöin sa-manaikaisesti kulkeutui suuret määrät koivun siitepölyä sekä maastopalojen aiheuttamia pienhiukkasia Länsi-Venäjän alueelta Keski- ja Pohjois-Eu-rooppaan.

Episodia tarkasteltiin ilmanlaa-dun ennustemallilla nimeltään SILAM. SILAM on ainut koko Euroopan mantereen käsittä-vä ilmanlaadun ennustemalli, joka sisältää sekä koivun sii-tepölyn, maastopalojen aiheut-tamat pienhiukkaspäästöt että tavanomaisen ihmistoiminnan aiheuttamat pienhiukkaspääs-töt. SILAM-mallin antamat ennusteet osuivat hyvin yksiin mittausten kanssa.


Ilmansuojelupäivät puivat ilmanlaatua ja ilmastokysymystä

Aira SaloniemiIlmansuojelu-lehti

”Useimmat luennoitsijamme saivat palautteessa kiittäviä mainintoja, joten aihevalikoimamme lienee löytänyt kuulijansa. Luentojen ko-ettiin olevan hyödyllisiä oman työn kannalta”. Näin kertoo Ilmasuoje-lupäivien saamasta palautteesta Il-mansuojeluyhdistyksen puheenjoh-taja Marja Jallinoja.

Perinteiset päivät toteutettiin nyt 32. kerran. Uutta ohjelmassa oli selvästi teollisuuden edustajille suunnattu oma osuutensa. Sen pu-heenvuoroissa käsiteltiin päästöjen mittauksen ja laadunvarmistuksen ajankohtaisia asioita, mm. uutta LCP-asetusta tiukentuneine vaati-muksineen. Sen herättämiin kysy-myksiin etsittiin vastauksia VTT:n, yritysten edustajien ja viranomais-ten puheenvuorojen avulla.

Samaan aikaan rinnakkaissessiossa käsiteltiin Itämeren alueen ilman-suojeluyhteistyötä ja ilmanlaatua lähialueiden näkökulmasta. Vierai-na ja esiintyjinä oli asiantuntijoita Pietarista, Virosta ja Liettuasta.

Molempiin sessioihin riitti kuuli-joita runsaan 150 hengen osanot-tajajoukosta. Erityinen kimmoke lähialueyhteistyön esille ottami-seen tuli vuosi sitten, kun Venäjän metsäpalojen savut ulottuivat ete-läiseen Suomeen juuri Ilmansuoje-lupäivien aikaan.

Myös kaupunkien ilmansuojeluky-symykset saivat oman sessionsa,

jossa käsiteltiin myös kaukokul-keumien aiheuttamia huonon il-manlaadun episodeja.

Energia tapetilla

Energiavalinnat ja niihin liittyvät päästövaikutukset olivat esillä sekä omassa sessiossaan että poliitik-kojen paneelikeskustelussa, joka selvitti energiavalintoihin liittyvää poliittista tahtoa.

”Molemmissa aihetta käsiteltiin ilmanlaadun ja ilmaston kannalta. Esillä olivat niin hiukkaspäästöt kuin kasvihuonekaasutkin, asiat-han liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi autojen päästöjen kohdalla on epä-puhtauksien vähentymisen ohella voitava leikata myös kasvihuone-kaasuja. Jätehuollon yhteydessä haju on ongelma, mutta jätteen poltto mahdollisine epäpuhtaus-päästöineen herättää huolta. Kysy-mys kuuluu, saadaanko savukaasut puhdistettua riittävän hyvin, ettei myrkyllisiä päästöjä synny.”

Esillä oli myös uusiutuva energia. Sen tiimoilta ollaan edistämässä biomassan pienpolttoa ja sen hiuk-kapäästöissä on tutkittavaa. Pien-kattiloissahan tehokkaat puhdis-tuslaitteistot tulevat kohtuuttoman kalliiksi.

Marja Jallinojan mukaan poliitik-kojen paneelin aihe - energiavalin-nat ja poliittinen tahto - oli varsin laaja.


”Keskustelun olisi voinut myös ra-jata esim. pelkästään liikenteeseen tai sähkönkulutukseen. Tarkastelun aikajänteen ulottaminen lähivuosiin kuitenkin vähän hillitsi keskustelun rönsyjä. Keskustelu oli vilkasta ja varsin asiantuntevaa. Toki poliit-tista asetelmaa oppositio vastaan hallitus syntyi. Hallitusohjelmaan vedottiin puolin ja toisin.”

Mikä mielikuva syntyi, onko poliit-tista tahtoa ja otetaanko ilmaston-muutos vakavasti?

”Hallituksen ja opposition, puolu-eiden ja yksilöiden välillä on eroja, kaikkien osalta ei voi sanoa, että ol-

taisiin riittävän tosissaan”, Marja Jallinoja luonnehtii.

”Ilmastonmuutos ei vielä ole kai-ken ylitse menevä asia, jossa oltai-siin valmiita radikaaleihin ratkai-suihin. Kompromisseja tehdään kaikkien asioiden kanssa. Silloin poliittista tahtoa ei mielestäni ole riittävästi. Koko yhteiskunnan kehityssuunta - se, että energian kulutus ja liikenne kasvavat koko ajan - sille ei vielä olla valmiita te-kemään mitään merkittävää. Täs-sä hallitusohjelmaa voi kritisoida. Asiat on kyllä tunnustettu, mutta ryhdytäänkö toimiin, joka vaikut-taisi energian kulutukseen? Tätä vielä odotetaan.”

Puheenjohtaja Marja Jallinoja odottaa puolueilta vahvempaa tahtoa torjua ilmastonmuutosta.

Aira

Sal

onie

mi


Marja Jallinoja tulevaisuusselonteon asiantuntijaryhmään

Ilmansuojeluyhdistyksen pu-heenjohtaja Marja Jallinoja on kutsuttu jäseneksi hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon asiantun-tijaryhmään.

Selonteon valmistelusta vas-taa valtioneuvoston kanslia. Tulevaisuusselonteon lisäksi hallitus laatii myös pitkän ai-kavälin ilmasto- ja energiastra-tegian, josta vastaa kauppa- ja teollisuusministeriö. Strategia annetaan eduskunnalle kevääl-lä 2008, tulevaisuusselonteko vuotta myöhemmin.

Tulevaisuusselonteko tähtää strategiaa pidemmälle. Stra-tegian tarkastelun painopiste ulottuu vuoteen 2020, mutta selonteko katsoo siitä eteen-päin. Maantieteellisesti tule-vaisuusselonteko on globaali. Selonteko tarkastelee torjunnan ohella ilmastonmuutokseen so-peutumista ja se kattaa energi-an ohella myös muut sektorit. Strategia puolestaan painottuu Suomeen, keskittyy energiaan ja ilmastonmuutoksen torjun-taan.

Tulevaisuusselonteon asi-antuntijaryhmään on koottu monipuolista ilmasto- ja ener-giaosaamista. Ryhmän puheen-johtajana toimii hallituksen ilmastopoliittinen asiantuntija Oras Tynkkynen. Jallinojan lisäksi ryhmään kuuluvat: neu-votteleva virkamies Outi Berg-häll ympäristöministeriöstä, ylitarkastaja Nina Broadstreet kauppa- ja teollisuusministeri-östä, tutkija Santtu von Bruun Kuntaliitosta; hän on myös Tu-levaisuuden tutkimuksen seu-ran varapuheenjohtaja, kans-liapäällikkö Sirkka Hautojärvi ympäristöministeriöstä, ilmas-toasiantuntija Tuuli Kaskinen Suomen luonnonsuojeluliitos-ta, professori Matti Liski Hel-singin kauppakorkeakoulusta, professori Peter Lund Teknil-linen korkeakoulusta, toimitus-johtaja Sirpa Smolsky Metal-linjalostajat ry:stä, pääjohtaja Petteri Taalas Ilmatieteen lai-tokselta, kehityspäällikkö Sami Tuhkanen Sitrasta.

Mittalaitteiden standardista EN �4�8� seminaari VTT:llä

VTT järjestää maanantaina 26.11.2007 kello 13 seminaa-rin otsikolla Kiinteästi asen-nettujen mittalaitteiden laadun-varmistusstandardi EN 14181

ja sen kansallinen tulkinta. Se-minaarissa esitellään Suomen kansallisia tulkintoja ja toi-mintatapoja kyseisen standar-din soveltamisessa. Seminaari pohjautuu Ympäristöministeri-ön, Energiateollisuus- ja Met-säteollisuus-yhdistysten sekä VTT:n rahoittamaan projektiin. Siinä on keskitytty standardin tulkinnanvaraisiin kohtiin, jot-ka vaativat kansallisesti sovitut toimintatavat.

Tilaisuus on maksuton kaikille osallistujille. Seminaari pide-tään VTT:n tiloissa osoitteessa Vuorimiehentie 5, auditorio. Ilmoittautuminen viimeistään 16.11.2007 mennessä sähkö-postitse [email protected].

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia sai myönteisen vastaanoton

YTV:n ja

3/2007 teema: altistuminen,...ilmansuojelu 3/2007 3/2007 ilmansuojeluyhdistys ry:n jäsenlehti...

Documents