4 2010

2 super 4 • 2010

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenvuoro

6 Neuvottelut takkuavat

7 Apua Koukkuniemeen

8 Aktiivit koolla

8 Opiskeluoikeus puhuttaa

9 Vinkkejä vanhustyöhön

10 Huhtikuun lyhyet

11 Lehtikatsaus

11 Näin vastattiin

12 Lempiesine: Aku-muki

14 Ympäristöasiaa Forssan Pihakoivusta

19 Moniammatillisuus vaarassa päivähoitomuutoksessa

20 Tunneäly voittaa

24 Lisää väriä!

28 Mitä vossit tekevät?

31 Luontaistuotteet, osa 9

32 Avekki-toimintatapamalli

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Pieniä uutisia

37 Lasten sairaudet 6/10

39 Sydänvika

40 Apua muistisairaiden hoitoon

42 Lukijalta

44 Neljä kuukautta Tshadissa

48 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

50 Superristikko

51 Lähihoitaja Kähönen

51 Mitä mieltä – vastaa kyselyyn!

52 Markku Pirttimaa kuvaa ja kertoo luonnosta

56 Jäsenrekisteri tiedottaa

58 Työttömyyskassan ajankohtaiset

59 Siskon pakina

63 Kuulumisia

66 Luonnossa-palsta alkaa

67 P.S. Kotkasta

Sisältö 4 / 2010

August Hynninen on kokenut jo kaksi sydänleikkausta.

37

20

1452

Tunteiden aliarviointi on henkilöstöjohtamisen pahin puute.

Punainen on lämmin mutta rauhaton väri.

Päiväkoti Pihakoivussa opitaan lajittelemaan jätteet oikein.

Kuusamolainen Markku Pirttimaa on kuvannut luontoa päätoimisestikymmenisen vuotta.

24

super 4 • 2010 3

Tunneäly eiole pehmoilua

super57. vuosikerta.

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

vierailevat kirjoittajat

Anna-Liisa Enkovaara, Päivi Hujakka,

Iita Kettunen, Marita Pitkänen,

Antti Vanas

kannen kuva

Markku Pirttimaan ja Riitta Lehdon

kuvasi Jukka Järvelä

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

79 000 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Suomen Kuntaliitto on laskenut, että jo kahdenkymme-nen vuoden kuluttua työssä tulisi jaksaa 70-vuotiaaksi asti, mikäli kansalaisten huoltosuhde halutaan pitää nykyisel-lä tasolla. Tavoitteen toteutumiseen ei tosin uskota Kun-taliitossakaan, mutta shokkieläkeiän avulla herätellään va-kavaa keskustelua työurien pidentämisestä ja niin työssä

viihtymisen kuin jaksamisen tärkeydestä. Sillä samaan aikaan kun elä-keikäarviot nousevat, yhä useampi työssäkäyvä keski-ikäinen miettii, miten jaksaa nykyisiinkään tavoitevuosiin. Liikaa tekemistä ja liian vä-hän tekijöitä – tuttua niin kovin monelle superilaiselle.

Mutta on kyse muustakin. Vuodesta toiseen ihmisten johtaminen on todettu suomalaisen työelämän koetinkiveksi. Kuinka monella työ-paikalla esimiesten ja alaisten vuorovaikutus olisi viihtymisen perim-mäinen syy? Työyhteisön ilmapiiri on kuitenkin jaksamisen ja moti-voitumisen keskeinen tekijä. Puhutaan ikäjohtamisen tärkeydestä. Eli jokaisen työyhteisön jäsenen arvostamisesta, huomioimisesta ja kohte-lemisesta omana ja omanikäisenään yksilönä ja osaajana. Ikäjohtami-nen koskettaa koko työyhteisöä. Sen sen tavoitteet saavutetaan vain, jos kaikki työyhteisön jäsenet ymmärtävät ja hyväksyvät erilaisuuden mer-kityksen ja puhaltavat yhteiseltä arvopohjalta yhteiseen hiileen.

Artikkelissamme kerrotaan hyvän ikäjohtamisen vankimmasta tuki-pilarista, tunneälytaidosta. Termi tarkoittaa kykyä nähdä tunteita, saa-da niistä ote, ymmärtää niiden liikkeitä ja vaikuttaa niihin. Suomalai-set esimiehet eivät ole vahvoja tunteiden tunnistamisessa enempää kuin myönteisten tunteiden ilmaisussa, kuten alaistensa kannustamisessa. Naiset pärjäävät kuitenkin paremmin kuin miehet. On tärkeää muis-taa, että tunneälyllä ei tarkoiteta pehmoilua eikä se ole tunteiden aal-

lokossa vellomista. Tunteet kuuluvat työpaikan päivittäiseen arkeen. Hy-vä esimies havaitsee ne, mutta ei ryh-dy niitä tulkitsemaan. Havainnot voi-vat olla tarkkoja vain niin kauan kuin esimiehen oma pää pysyy kylmänä ja otteet puolueettomina.

Vielä mukava uutinen. Tästä nu-merosta alkaen Kuusamossa asuva luontokuvaaja Markku Pirttimaa ker-too luontokokemuksistaan ja liittää tarinoihin ottamiaan upeita valokuvia. Uusi palsta löytyy toiseksi viimeiseltä sivulta ainakin yhden vuodenkierron ajan. Toivottavasti viihdytte mukana..

PääkirjoitusLeena Lindroos

4 super 4 • 2010

Huhtikuu7.4. Maailman terveyspäivä

9.–10.4. PeSu kymppi, perustietoa SuPerista, Mikkeli, Sokos Hotel Vaakuna, SuPer ry

20.–21.4. Puheenjohtajien valmennus, 2. jakso, Helsinki, SuPer ry

21.4. Valtakunnallinen Ihopäivä, päätapahtuma Turussa, Iholiitto ry

22.–23.4. Pääluottamusmiesten neuvottelupäivät, Helsinki, SuPer

23.4. Perusterveydenhuollon täydennyskoulutuspäivä, Holiday Club Kuusamon Tropiikki, SuPer ry

23.–25.4. Lapsi-messut, Helsingin Messukeskus

26.4.–2.5. Hyvän mielen viikko, Mielenterveyden keskusliitto

27.4. Yksityissektorin yhdysjäsen- kurssi, Helsinki, SuPer ry

28.4. Viestinnän peruskurssi, Helsinki, SuPer ry

29.4. Sukupolvien välinen solidaarisuuspäivä

Toukokuu7.–8.5. PeSu kymppi, perustietoa SuPerista, Turku, Sokos Hotel Hamburger Börs, SuPer ry

9.5. Äitienpäivä

12.5. Kuolevan potilaan hoito, SuPerin toimisto, Helsinki

13.5. Helatorstai

17.–18.5. Kotihoidon päivät, Tampere, Scandic Tampere City, SuPer

• valmistuvien täytellä varsinaisen jäsenen liittymislomakkeita, jotta val-mistujaisjuhlassa voi rintaan kiinnittää lähihoitajamerkin.

• siivota kaapit ja kierrättää vaatteet ja tavarat, joita itse ei enää tarvitse.

• kutsua koolle ammattiosaston kevät-kokous ja pitää se huhtikuun loppuun mennessä.

• huolehtia vuoden 2009 toimintakerto-mus ja tilinpäätöstiedot heti kevätko-kouksen jälkeen liiton toimistoon.

Lähihoitajia myös vanhustyön esimiestehtäviin

AjankohtaistaUusimmat kannanotot ja huomion arvoiset tapahtumat

Nyt on aika:

SuPer haastaa työnantajat hyödyntä-mään entistä paremmin lähihoitaji-en vanhustyön osaamista. Lähihoitajat ovat jo nyt vanhustenhuollossa suurin ammattiryhmä. SuPer kannustaa työn-antajia ottamaan lähihoitajia myös van-hustyön esimiestehtäviin.

Vanhustyössä käytetään valitetta-van paljon kouluttamatonta työvoi-maa, liitto toteaa mediatiedotteessaan. On olennaista, että vanhuksia hoitavat koulutetut hoitajat. SuPerin tavoittee-na on, että yhteiskuntamme hyödyn-tää lähihoitajien vanhustyön osaami-sen kokonaisvaltaisesti. Lähihoitajissa on yksi vastaus tulevaisuuden vanhus-tenhoidon haasteisiin.

Lähihoitaja on sosiaali- ja terveyden-huollon ammattilainen, jolla on laaja-alaista osaamista vanhustyöhön. On erittäin tärkeää tukea vanhuksen jäljellä olevaa toimintakykyä sekä nähdä van-hus kokonaisvaltaisesti kaikkine tarpei-neen. Lähihoitaja toimii moniammatil-lisissa verkostoissa ja itsenäisesti esimer-kiksi kotihoidossa.

Lähihoitajakoulutuksessa on mah-dollisuus erikoistua vanhustenhoitoon. Myös muissa valinnaisissa opinnois-sa vanhusnäkökulma on vahvasti esil-lä. Koska sosiaali- ja terveysalan perus-tutkinto on laaja-alainen, opiskelijoille muodostuva kuva työstä ja asiakkaista on moniulotteinen. He saavat valmiu-det arvioida monesta eri näkökulmas-ta vanhusten hoidon ja avun tarvetta. Koulutuksessa korostetaan vanhusläh-töisyyttä, työn eettistä ja vuorovaiku-tuksellista ulottuvuutta.

Lähihoitajatutkinnon perusteet uu-distuvat ensi elokuussa. Nämä valta-kunnalliset tutkinnon perusteet ovat koulutuksen järjestäjiä sitova Opetus-hallituksen määräys. Koulutuksen jär-jestäjien tehtävä on varmistaa laaduk-kaan koulutuksen edellytykset. Myös työelämällä on tärkeä tehtävä opiske-lijoiden työhön opettamisessa. Ohjaus- ja arviointityön arvostusta tulee työpai-koilla parantaa varaamalla ohjaajille ja arvioijille riittävät resurssit ja koulu-tusta tehtävien hoitamiseen..

SuPerilta suositus kesätyön- tekijöiden palkkaukseenSuPer on laatinut suosituksen kesätyön-tekijöiden palkkaukseen.

Suosituksessa kehotetaan kesätyön-tekijää muun muassa varmistamaan työpaikan luottamusmieheltä ennen työsopimuksen allekirjoittamista että esimerkiksi palkkausehto on työehto-sopimuksen mukainen.

Työnantaja voi alentaa kesätyönte-

kijän palkkaa puuttuvan koulutuksen vuoksi. SuPer kuitenkin katsoo, että mikäli opiskelija sijaistaa oman ammat-tialansa työntekijää ja tekee pääsään-töisesti samoja töitä kuin tutkinnon suorittaneet hoitajat, kuuluu hänelle maksaa samaa tehtäväkohtaista palk-kaa kuin toimen vakituiselle haltijalle.

Asiasta lisää sivuilla 48–49..

ing

ra

m

super 4 • 2010 5

Uskomuksemme ohjaavat toimintaa – varo mihin uskot

skomukset ohjaavat monin tavoin jokapäiväistä elä-määmme. Ne vaikuttavat siihen, miten näemme, ko-emme ja suhtaudumme eri-laisiin asioihin, ihmisiin ja

tapahtumiin. Ne ohjaavat päätöksiäm-me ja toimintaamme. Joskus ne pitä-vät meidät oikealla tiellä, joskus toisi-naan ne estävät meitä näkemästä asioita sellaisina, kuin ne todellisessa elämäs-sä ovat. Uskomukset voivat estää mei-tä ryhtymästä asioihin, jotka tuntuvat houkuttelevilta ja ainakin kokeilemisen arvoisilta. Kannattaisiko aika ajoin tar-kistaa uskomuksia?

Uskomukset olemme saaneet elä-mänkokemustemme ja monesti ulkois-ten vaikutusten kautta. Erityisen hai-tallisia uskomuksia ovat avuttomuus, toivottomuus ja arvottomuus. Avutto-muuteen uskova ajattelee, ettei hän pys-ty tekemään jotakin, mihin joku toi-nen pystyy. Toivottomuuteen lankea-va ei usko onnistuvansa, vaikka siihen olisi kaikki edellytykset. Hän pitäytyy helposti tutussa ja turvalliseksi koetus-sa. Arvottomuuteen uskova ikään kuin alentaa itsensä suhteessa muihin ihmi-siin.

Moni muistaa kouluajoilta sellaisen asian, että jotakuta pidettiin kielipäänä ja jotakuta toista heikkona matematii-kassa. Jos uskoi tällaista itsestään, alkoi

U

Yleensä monissa asioissa on enemmän vaihtoehtoja kuin ensi tuntumalta pystymme havaitsemaan.

Puheenvuoro

helposti toimia uskomuksen mukaises-ti. Kun ei ole kielipäätä, eihän kieliä-kään pysty kunnolla oppimaan. Olin it-se tällaisen asian kynnyksellä oppikou-lun ensimmäisen luokan keväällä. Sain ruotsin viimeisestä kokeesta pyöreän nollan ja tietenkin ehdot. Se oli paras-ta, mitä minulle saattoi tapahtua, vaik-ka silloin se ei siltä tietenkään tuntu-nut. En kuitenkaan ajatellut, etten op-pisi ruotsia. Kahden viikon aikana mi-nulle jotenkin selvisi serkkuni opastuk-sella, mistä ruotsissa oli kysymys. Sen jälkeen ruotsi eivätkä muut kielet tuot-taneet ongelmia.

Elämämme aikana saatamme pi-tää eri asioita tosina tarkistamatta ai-ka ajoin, pitävätkö ne edelleen paik-kaansa, vaikka joskus niin olisikin ol-lut. Saatamme ajatella asioista kaksina-paisesti joko–tai-akselilla, vaikka aika harvoin jossakin asiassa on ainoastaan kaksi vaihtoehtoa. Yleensä monissa asi-oissa on enemmän vaihtoehtoja kuin ensi tuntumalta pystymme havaitse- maan.

Uskomuksiamme voimme ryh- tyä muuttamaan vaikkapa testaa-malla aika ajoin, pitävätkö usko-muksemme aidosti paikkaansa. Kokeilemalla opimme helpoiten.Muistakaamme, että kaupassa käydessämme tutkimme mo-nesti tarkasti eri tuotteiden

Pääsihteeri Markku Silvennoinen

viimeistä myyntipäivää. Emme usko automaattisesti siihen, että kaikissa tuotteissa on myyntiaikaa jäljellä. Miksi emme aika ajoin tekisi samalla tavalla uskomustemme kanssa? Tällä voi olla uskomaton vaikutus elämäämme: huo-maamme pysyvämme tekemään monia sellaisia asioita, jotka aikaisemmin tun-tuivat mahdottomilta tai hyvin vaikeilta saavuttaa. Jokainen meistä valitsee itse omat uskomuksensa..

6 super 4 • 2010

UutisetEsillä juuri nyt

Yksityissektorin sopimus-neuvottelut takkuilevatteksti marjo sajantola kuva anne meriläinen

Vaikka palkankorotusten euromää-rät ovat vaatimattomat, yksityis-sektorin neuvottelut ovat olleet varsin vaikeat.

SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomä-ki sanoo, että yksityissektorin neuvotte-lut ovat olleet tällä neuvottelukierrok-sella yhdet vaikeimmista, mitä pitkään aikaan on käyty. Tulopoliittisten koko-naisratkaisujen perään Palomäki ei kui-tenkaan haikaile, vaikka niiden puuttu-essa neuvottelut yksityissektorilla ovat olleet hankalat.

– Sinänsä ihmeellisen vaikeita neu-votteluja, koska euromäärät ovat varsin vaatimattomat. Ei tällaista show´ta tar-vitsisi käydä.

Puheenjohtaja näkee, että Elinkei-noelämän Keskusliitto EK on paimen-tanut voimakkaasti jäsenliittojensa neu-votteluja.

– Tästä osoituksena oli tämä terveys-palvelualan sopimuksen teon vaikeus. Ensin työlään prosessin jälkeen saatiin neuvottelutulos yhteisymmärryksessä työnantajan kanssa ja sitten se EK:n toimesta kumottiin.

Luottamus neuvottelu- prosessiin rapautumassa

Yleissitovasta Terveyspalvelualan työ-ehtosopimuksesta neuvoteltiin tiiviis-ti koko alkuvuosi ja neuvottelutulos-kin saatiin jo kerran aikaiseksi. Neu-vottelut kuitenkin mutkistuivat, kun Terveyspalvelualan työnantajaliiton hallitus hylkäsi jo allekirjoitetun neu-vottelutuloksen alan uudeksi työeh-tosopimukseksi. Työmarkkinakentäs-sä on hyvin poikkeuksellista, että neu-vottelijoiden saavuttama neuvottelutu-los kaatuu työnantajaliiton päättävissä elimissä.

Yksityissektorin palkansaajapuolta edustaa Terveys- ja sosiaalialan neuvot-

telujärjestö TSN. Tämän järjestön muo- dostavat Toimihenkilöliitto ERTO, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Su-Per ja Tehy yhdessä.

TSN:n edustajien mielestä Terveys-palvelualan työnantajaliiton hallitus tietoisesti rapauttaa luottamusta neu-votteluprosessiin ja heikentää ilmapii-riä jatkoa ajatellen.

Yksityinen terveyspalveluala on näh-ty kansallisella tasolla yhtenä potentiaa-lisimmista kasvualoista. Näin työvoima-valtaisen ja osaamiseen rakentuvan toi-mialan menestys ja tulevaisuuden inno-vaatiot ovat oleellisesti sidoksissa osaa-vaan ja motivoituneeseen henkilöstöön.

Yksi henkilöstön kannalta keskei-nen alan vetovoimatekijä on palkka-taso, jonka kilpailukykyisyyttä henki-löstön pysyvyyden ja rekrytoinnin kan-nalta on yksityisellä terveyspalvelualal-la tarkasteltava suhteessa nyt syntynee-seen kuntasopimukseen.

Jäsenilloissa keskusteltiin aktiivisesti

Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen

PTY:n työehtosopimusneuvotteluissa saavutettiin maaliskuun alussa neuvot-telutulos. Sopimuskaudeksi sovittiin 1.3.2010–31.1.2012, mutta se voidaan irtisanoa päättymään jo tammikuussa 2011.

– PTY:n lisäksi vain pääkaupunki-seudun henkilöstöpalveluyhtiö Seuren kanssa on päästy sopimukseen. Mui-den sopimusten osalta voin todeta, et-tä neuvottelut takkuilevat, yksityissek-torin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens kertoo.

Maaliskuussa järjestettiin myös yk-sityissektorin sopimusillat Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Tu-russa. Tilaisuuksissa käytiin läpi PTY:n neuvottelutulosta sekä terveyspalvelu-alan, sosaalipalvelualan ja YTHS:n neu-vottelutilanteita.

Jäsenilloissa käytiin vilkasta keskus-telua. Terveyspalvelualan työehtosopi-muksen piirissä olevat jäsenet ovat rai-voissaan työnantajapuolen temppuilus-ta ja yksityisen sosiaalialan työntekijät-kin haluavat omat korotuksensa. Neu-vottelijoille ollaan myös valmiita anta-maan täysi tuki..

TSN:n sopimusillassa Kuopiossa 18. maaliskuuta oli kolmisenkymmentä osallistujaa. Henki oli se, että tukitoimiin ja työpaikkakohtaisiin ulosmarsseihin oltiin valmiita. Etualalla supe-rilaiset Annikki Holopainen, Pirjo Heimonen ja Kirsi Asikainen.

super 4 • 2010 7

Terveyspalvelujen kunta- kohtaiset menoerot ovat edelleen suuria

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan Kainuun kunnat käyttävät terveyspalveluihin keskimää-rin neljänneksen vähemmän rahaa kuin Helsinki ja Länsi-Uudenmaan kunnat, kun huomioon otetaan kuntalaisten palveluiden tarve. Kainuussa terveyden- ja vanhustenhuollon palvelumenot oli-vat asukasta kohti 11 prosenttia vähem-män ja Länsi-Uudellamaalla 14 prosent-tia enemmän kuin Suomessa keskimää-rin vuonna 2008. Kuntien välisten niin sanottujen tarvevakioitujen menojen erot ovat supistuneet, koska maan kal-leimmat kunnat ovat karsineet meno-jaan ja edullisimmat ovat kallistuneet.

Sähköinen reseptivähentää virheitä

Sähköiset lääkemääräykset vähentävät lääkäreiden tekemiä virheitä ja siten parantavat potilaiden hoitoa ja turval-lisuutta, tuore tutkimus osoittaa. Tulos on merkittävä, sillä lääkärien työtä tuke-via sähköisiä järjestelmiä ei ole juuri tut-kittu, vaikka niitä käytetään runsaasti. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan säh-köiseen reseptiin siirtyneiden virheet vähenivät yli kuusinkertaisesti. Ennen järjestelmään siirtymistä 43 reseptissä sadasta oli virhe, kun vuoden kuluttua huomautettavaa oli enää seitsemässä reseptissä sadasta.

SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moilanen on Koukkuniemi-projektin vetäjä.

SuPer käynnisti omanKoukkuniemi-projektinteksti ja kuva jukka järvelä

Puheenjohtaja Juha-ni Palomäki on asetta- nut työryhmän selvit-tämään tamperelaisen Koukkuniemen van-hainkodin ongelmia. Koukkuniemessä työs- kentelee 387 superi-laista.

Miksi Suomen suu-rimmassa vanhain-kodissa kuohuu jäl-leen, SuPerin Kouk-kuniemi-työryhmän puheenjohtaja Raija Moilanen?

– Koukkuniemestä on vähennetty henki-lökuntaa Tampereen kaupungin sääs-tötoimenpiteiden vuoksi. Jäsenemme ovat kantaneet valtavaa huolta potilai-den hyvästä hoidosta ja omasta hyvin-voinnistaan. Näyttää, että edellytykset näiden ylläpitämiseen on viety.

– Osa superilaisista on ollut todella väsynyt tilanteeseen. He ovat halunneet, että liitto puuttuu asiaan, koska koke-vat itse olevansa voimattomia.

Mitä SuPer on tekemässä Koukku-niemen hyväksi?

– Liitto, SuPerin Tampereen kau-pungin ammattiosasto ja Koukkunie-men superilaiset vievät nyt yhteistyössä asiaa eteenpäin. Monista toimenpiteis-tä on tehty tarkka suunnitelma, esimer-kiksi maaliskuun lopussa pidimme asi-an tiimoilta ison jäsentilaisuuden Tam-pereella.

– Lisäksi liiton toimistossa on tekeil-lä kysely Koukkuniemen superilaisil-le. Olemme listanneet monia muita-kin toimia yhteistyössä jäsenten, van-husten, omaisten, päättäjien ja virka-miesten kanssa.

– Projektiin liittyy myös Tampereen kaupungin taloustilanteen selvittämistä. Nyt näyttää siltä, että tuo talous ei ole

huonossa tilassa, vaikka hoitohenkilökunnassa sen perusteella sääste- täänkin. Lisäksi aiom- me selvittää, paljonko Koukkuniemessä työs- kentelee ilman koulu- tusta olevia hoitajia. Päätavoitteenamme on tukea superilaisten työ-hyvinvointia.

Toimiiko yhteys SuPe-rin ja kaikkien Kouk-kuniemen toiminnas- ta vastaavien välillä?

– Tapaamme pro-jektin edetessä supe-rilaisten lisäksi Kouk-

kuniemen johtoa, työnantajien edusta-jia, päättäjiä ja virkamiehiä. Tapaamme myös hallintoviranomaisia eli alueelli-sen sosiaalihuollon tarkastajan ja tarvit-taessa edustajan Valvirastakin.

Onko Koukkuniemen tilanne mieles- täsi poikkeuksellinen vaikea?

– En tiedä, onko se poikkeukselli-nen. Valvontaviranomaiset kuitenkin ovat puuttuneet useamman kerran Koukkuniemen asioihin, joten luulisi, että asiat siellä ovat järjestyksessä. Mut-ta kun eivät ole.

– Koukkuniemeen piti lisätä enti-sen lääninhallituksen päätöksellä yli sa-ta hoitajaa. Tilanne ei parantunut. Vail-la alan koulutusta olleet otettiin yövuo-rosta pois, ja vuoroon lisättiin koulu-tetut yököt. Samalla vakinaistettiin määräaikaisia työsuhteita eli todelli-suudessa sinne ei tullut yli sataa uutta hoitajaa ovesta. Henkilökunnan lisäys oli osin silmänlumetta.

Uskotko, että asiat Koukkuniemessä saadaan kuntoon?

– Kun tätä työtä on 26 vuotta tehnyt ja tuloksiakin on tullut, niin pakko tä-hänkin projektiin on uskoa..

ing

ra

m

8 super 4 • 2010

Yksityissektorin aktiivitneuvottelupäivillä HelsingissäHelsingissä järjestettiin maaliskuun alussa neljättä kertaa SuPerin yksityis-sektorin neuvottelupäivä. Tilaisuuteen kokoontui joukko yksityissektorilla toi-mivia luottamusmiehiä ja ammattiosas-tojen puheenjohtajia kuulemaan yksi-tyissektorin ajankohtaisista asioista.

Päivän avasi puheenjohtaja Juhani Palomäki kertomalla yleisesti tämän-kertaisesta sopimuskierroksesta ja neu-

vottelutilanteesta. Aamupäivän aikana käytiin lisäksi läpi yksityissektorin neu-vottelutilannetta sopimusaloittain. Pai-kalla olivat yksityissektorin neuvottelu-päällikkö Pia Zaerens sekä lakimiehet Tuomas Hyytinen ja Karoliina Parta-nen kertomassa kukin oman sopimus-alansa tilanteesta.

Iltapäivällä suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti kertoi ammatillisen

edunvalvonnan ajankohtaisista haas-teista. Keskustelua käytiin lisäksi pai-kallisesta sopimisesta ja siihen liitty-västä problematiikasta. Päivän päät-ti Suomen Puheopiston toimitusjoh-tajan Marsa Bäckin esitys neuvottelu-taidon saloista..

pia zaerens

yksityissektorin neuvottelupäällikkö

Yksityissektorilla toimivia luottamusmiehiä ja ammattiosastojen puheenjohtajia saapui neuvottelupäiville Helsingin Seurahuoneelle maalis-kuussa.

Laki hoitoalan opiskeluoikeudesta eteneeteksti jukka järvelä

Keväällä 2008 asetettu työryhmä esittää lainmuutosta, jolla potilaille vaaralliset tai muuten soveltumattomat hoitoalan opiskelijat saataisiin ajoissa pois alalta. Pysyvää erottamista näillekään opiske-lijoille ei esitetä.

Kuinka usein sosiaali- ja terveysalan opiskelijan opiskeluoikeutta joudu-taan punnitsemaan alan ylimmässä valvontaelimessä Valvirassa vuosit-tain, lääkintöneuvos Pirjo Pennanen?

– Valviraan tällaista tilannetta kos-kevia kyselyjä tulee arviolta muutamia kymmeniä vuosittain.

Minkälaisia perusteita alalle huonosti soveltuvan ja sääntöjä rikkovan opis-kelijan erottamiseen on ennen tätä nykyistä työryhmän esitystä ollut?

– Perusteita tai mahdollisuuksia puuttua näihin tilanteisiin ei juuri ole ollut, muutamaa harvaa poikkeustilan-netta lukuun ottamatta.

Ovatko opiskeluoikeuden kieltämis-tapaukset olleet hankalia ja pitkäkes-toisia prosesseja?

– Tällaisia prosesseja ei ole juurikaan ollut, yllämainituista syistä, eikä Valvi-ralla ole niissä toimivaltaa.

Onko työryhmän tuore esitys mieles-tänne hyvä ja riittävä?

– Esitys antaa ainakin mahdollisuu-det puuttua niihin tilanteisiin, joissa opiskelija selkeästi vaarantaa esimerkik-si potilasturvallisuuden, tai kärsii toi-mintakykyä heikentävästä päihde- tai mielenterveysongelmasta.

Tuoko mahdollinen lainmuutos suu-ria muutoksia opiskelumaailmaan, jos laki tulee voimaan syksyllä 2011?

– Ei tuo, koska nämä tilanteet ovat onneksi harvinaisia suhteessa opiskeli-joiden kokonaismäärään..

UutisetEsillä juuri nyt

ma

rj

o s

aja

nt

ol

a

super 4 • 2010 9

Arkiset asiat palkitsevat vanhustyössäteksti marjo sajantola

Vanhustyön käytännössä palkitsevat asiat ovat pieniä arkisia asioita, joita on suhteellisen helppo kehittää. Palkitseva ja luova vanhustyö -verkkosivusto tarjoaa kehitysideoita ja käytännön vinkkejä.

Työterveyslaitos on julkaissut netissä sivuston, josta toivotaan olevan apua työyhteisöille vanhustyön kehittämiseen, myön-teisten voimavaratekijöiden vahvistamiseen ja osaamisen parantamiseen työntekijä- ja työyhteisötasolla. Sivujen sisältö perustuu tutkimuksiin ja vanhustyössä hyväksi havaittuihin käytäntöihin. Ne tarjoavat tiiviisti koottua käytännön tietoa eri ammattiryhmille ja hyviä käytännön ratkaisuja. Lisäksi sivuilta löytää käytännön vinkkejä työhön tai opiskeluun sekä monenlaisia aiheita, joita voidaan käyttää keskustelun run-kona esimerkiksi osastotunneilla.

Tietopakettia hyödyntämällä koko työyhteisön kehittämis-osaaminen lisääntyy. Tärkeää on voimavarojen vahvistaminen ja asioiden edistäminen yhdessä.

Työhyvinvointi syntyy työn arjessa

Kehittämistyön tavoitteena on edistää työyhteisön hyvin-vointia ja toimintaa sekä nähdä yhdessä asioita, joita halu-taan saada vielä paremmiksi. Työyhteisön kehittäminen on sovittujen asioiden tekemistä suunnitelmallisesti. Se voi olla pienten käytännön asioiden muuttamista, mutta joskus tarvitaan laajempia kehittämiskokonaisuuksia työ-yhteisön muuttamiseksi.

Uusien toimintatapojen ja pienten toiminnallisten muu-tosten kehittely yhdessä kan-nattaa nostaa arvoonsa. Se on aidosti innovatiivista toimin-taa, joka samalla auttaa koko työyhteisöä kehittymään. Pie-netkin toimenpiteet voivat käy-tännössä kääntää koko työyhteisön uusille urille. Kehittäminen aloittaa myönteisen kehän, joka laajenee ja myönteisiä tuloksia näkyy paljon enna-koitua enemmän.

Työyhteisön kehittämisen vaikutukset näkyvät työpaikan arjessa. Parhaimmillaan saadaan aikaan hyvä oppimisen tun-

nelma. Tällöin työ sujuu entistä paremmin ja aikaa vanhusten yksilölliselle huomioimiselle jää enemmän.

Työhyvinvointi myös toteutuu ja kehittyy suurelta osin työpaikoilla työn arjessa. Jokaisessa työssä on aineksia ja mah-dollisuuksia työn palkitsevuuteen ja arvostukseen, omien vah-vuuksien hyödyntämiseen ja itsensä kokemiseen hyvänä ja arvostettuna työntekijänä. Jossain työssä on erityisen tärkeää kokea kuuluvansa porukkaan, toisessa työssä työn itsenäi-syys on palkitsevaa. Joka tapauksessa työntekijän vahvuuksia tukeva mielekäs työ ja sen mukainen johtamiskulttuuri anta-vat voimavaroja työhön ja myös vapaa-aikaan.

Työyhteisön hyvä ilmapiiri, hyvin toimiva yhteistyö ja monipuolinen osaaminen koetaan palkitsevina ja työn iloa antavina. Luovuus löytyy yhdessä ideoimalla ja yhteisellä kehittämisellä.

www.ttl.fi/vanhustyo

Edellä kerrotun ja paljon muuta asiaa löydät osoitteesta www.ttl.fi/vanhustyo. Lisäksi sivuille kerätään lukijoiden työyh-

teisöistä hyviä käytäntöjä, vinkkejä, ide-oita ja kehittämiskokemuksia. Niitä

arkipäivän pieniä asioita, joilla on iso merkitys vanhustyön palkit-sevuuden, luovuuden ja ilon läh-

teenä. Jaa ne muiden kanssa. Kerro, miten omalla työpai-kallasi edistetään työn palkit-sevuutta ja luovuutta. Min-

kälaisia hyviä käytäntöjä työyh-teisössänne on? Minkälaisen vin-

kin voisitte antaa muille toimin-nan kehittämiseen?

Sivuston aineisto on koottu vuo-sina 2007–2009 toteutetussa Palkit-

seva ja luova vanhustyö -menetelmän kehityshankkeessa, jota on tukenut Työ-

elämän kehittämisohjelma Tykes. SuPer on ollut mukana hankkeen ohjausryhmässä..

10 super 4 • 2010

Huhtikuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

Koko perheen hammaspeikko

Hammaslääkäriä vieroksuvat eivät laimin-lyö vain omia hampaitansa, vaan mah-dollisesti myös lastensa hampaat, yhdys-valtalaistutkijat ovat havainneet. Lasten hammasterveyden edistäminen onnis-tuukin parhaiten koko perheeseen vai-kuttamalla. Sama on todettu Suomessa. Parhaiten hammasvalistus ja -huolto tavoittaa varakkaat ja koulutetut, mikä näkyy myös lasten hampaiden tervey-dessä.

duodecim

Suuvedestä on hyötyä

Antimikrobiset suuvedet ovat oikein käy-tettynä hyödyllisiä. Näkemys perustuu Anja Ainamon ja Aira Lahtisen toteut-tamaan laajaan antimikrobisia suuvesiä käsittelevään katsaukseen. Siitä käy ilmi, että säännöllisesti käytettyinä antimik-robiset suuvedet vaikuttavat myös ike-nen alaiseen plakkiin. Yleinen käsitys on ollut, että antimikrobiset suuvedet vai-kuttavat vain näkyvillä olevaan plakkiin ja syljen mikrobeihin. Lahtisen ja Ainamon mukaan on tärkeää tiedostaa, etteivät suuvedet ole pelkkää kosmetiikkaa. Myös myytit alkoholipitoisten suuvesien suuta kuivattavasta ominaisuudesta ja suu-syöpäriskistä ovat perusteettomia. Ihmi-sille, joille tulee vuosittain reikiä tai joilla on paikatut hampaat, asiantuntijat suo-sittelevat fluoripitoista suuvettä.

cision

Väkivaltaa vastaan!

Eduskunnan puhemiehistö vastaanotti naisjärjestöjen väkivallan vastaisen julis-tuksen kansainvälisen naistenpäivän alla 5. maaliskuuta. Julistuksessa vaaditaan muun muassa riittäviä resursseja naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen toimin-taohjelman toteuttamiseen. Eduskunnan enemmistö, 115 kansanedustajaa, seisoo julistuksen vaatimusten takana. Naisjär-jestöjen mukaan Suomeen tarvitaan lisää myös turvakoteja ja salaisia turvakoteja. Naisjärjestöt tavoittelevat sitä, että kaikki väkivaltarikokset muutettaisiin virallisen syytteen alaisiksi. Järjestöt eivät kannata perheväkivallan sovittelua.

www.edilex.fi

Oppaasta apua uupumiseen

Työeläkeyhtiö Varma ja Suomen Mie-lenterveysseura ovat uusineet Tunnista ajoissa stressi ja uupuminen -oppaan. Opas sisältää jokaiselle suomalaiselle neuvoja ja vinkkejä, miten selvitä arki-sista ongelmatilanteista, stressistä ja uupumistilanteista. Mielenterveyden ongelmat ovat suuri haaste suomalai-selle työelämälle ja yhteiskunnalle. Viime vuonna maksettiin mielenterveyshäiriöi-den perusteella työeläkkeitä noin 830 miljoonaa euroa. Mielenterveydenhäi-riöiden vuoksi eläkkeelle siirtyvät ovat muista sairauksista eläkkeelle siirtyviä nuorempia.

varma

Kela-Kerttu on netissä

Kela kokeilee kevään aikana asiakkai-den neuvontaa internetin keskustelu-palstalla. Kela-Kerttu vastaa äitien ja isien perhe-etuuksia koskeviin kysymyk-siin Suomi24:n keskustelupalstalla. Uusi Kysy lapsiperheen etuuksista -keskus-telupalsta sijaitsee Suomi24.fi:n Äidit ja isät -osiossa. Palstalle antaa kasvot lep-päkerttu, Kela-Kerttu, jonka taustalla on joukko Kelan perhe-etuuksien asian-tuntijoilta eri puolilta Suomea. Tou-kokuun loppuun asti toimivalla kokeilulla kartoitetaan, kannattai-siko samantyyppistä palvelua tar-jota myös tulevaisuudessa.

cision

Olemme onnellisia

Tutkimus ei tue väitettä suomalaisten synkkyydestä. Kansainvälisessä vertai-lussa suomalaiset samoin kuin muut pohjoismaalaiset ovat Euroopan onnel-lisimpia. ”Käsityksiä onnettomasta Suo-men kansasta on syytä tarkistaa. Vaikka masennuslääkkeitten käyttö Suomessa on lisääntynyt huomattavasti 2000-luvun alussa, kansalaisten tuntemusten tasolla ei keskimäärin ole kuitenkaan tapahtu-nut muutoksia huonompaan suuntaan”, toteaa Kelan tutkimusosaston päällikkö Olli Kangas.

cision

ne

ss

to

r4

u2

ing

ra

m

i ng

ra

m

super 4 • 2010 11

muut lehdet”Pitkäaikaishoidossa olevat muistipoti-laat ovat Suomessa kaikkein syrjäytynein ryhmä. Heitä voi hoitaa miten vain, heittää kuin paketteja paikasta toiseen, panna kuin huonekalun muuttokuormaan.”

Tutkija Ulla Eloniemi-Sulkava

sairaanhoitaja 3/2010

”Todellako tässä maassa pitää kuolla työ-paikkansa puolesta, jotta on oikeutettu löysäämään vähän?”

Kolumnisti Anne Kinnunen

vakuutusväki 1/2010

”Työpaikan luontevimmalta ja helpoimmin lähestyttävältä tuntuva ihminen saattaakin olla se kaikkein ujoin.”

Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen

työ terveys turvallisuus 1/2010

”Huono uutinen on, että lääketeollisuuden kiinnostus miehen e-pilleriä kohtaan on hiipunut.”

Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan ylilääkäri Dan Apter

tiede 3/2010

30 vuotta sitten

Kunnan, kirkon ja valtion puolella syntyi uusi neuvottelutulos. Tehdyt sopimukset myötäilivät yleisillä työmarkkinoilla hy-väksyttyä noin 9,5 prosentin palkanko-rotuslinjaa. Terveydenhuoltoalan tärkein tekstitavoite, periodityön työajan ly-hentäminen, toteu-tui vain osittain ja monin rajoituksin.

”TVK:n ja TVK-V:n voimakkaasti esille tuoma naispalkkarat-kaisu jäi tällä kertaa toteutumatta, koska keskitettyä työmark-kinaratkaisua ei saatu. Sekä tämä että myös-kin työajan lyhentäminen ja eräät muut tär-keät tekstitavoitteet, jotka nyt jäivät toteutu-matta, tulee saada esille järjestelyvaraneu-vottelujen yhteydessä.”

apuhoitajalehti 4 / 1980

Mitä mieltä?

Herättääkö kevät viherpeukalosi?

Maaliskuun kysymys oli:

Kyllä, koskavalo antaa voimaa ja kutsuu

kasvattamaan.

asun maalla ja olen ylpeä hienosta puutarhastani.

kevätauringon paisteessa haluan nähdä jotain uutta vihreää, vaikka

herneenversoja.

itse kasvatetut kesäkukat tulevat taimina ostettuja halvemmiksi.

det är så roligt med sol, vår och grönska!

peukalot ovat olleet pitkään pakkasta paossa lapasissa.

on mukava syödä itse kasvatettuja tomaatteja.

ostan uusia viherkasveja.

kasvien kanssa touhuilu tyhjentää päänupin työasioista.

kaksi multasäkkiä tuli taas kauppa-reissulta mukaan.

Kyllä Ei

17 %

Ei, koskaminulla on vain yksi ikkunalauta.

olen yliherkkä lähes kaikille kasveille.

olen epäonnistunut niin monta kertaa.

en ole mikään puutarhaihminen.

vaikka pidän kukista, niin tekevät myös kuusi kissaani.

annan kaikkien kukkien kukkia luonnossa ilman minun

peukalointiani.

olen syksyihminen, lyhytjänteinen.

ei kiinnosta liata käsiä mullassa.

olen mielestäni huono hortonomi.

opiskelu vie ajan.

en ole kiinnostunut kasvien hoidosta.

ei ole paikkaa, missä sitä toteuttaisi.

83 %

uusi kuukauden

kysymys löytyy sivulta 51.

12 super 4 • 2010

Aku-mukiteksti ja kuvat marjo sajantola

Aamukahvi iloisenkeltaisesta mukista antaa potkua koko päivään.

erushoitaja Johanna Parkkonen toteaa ole-vansa mukifriikki. Hänellä on kaikenlaisia mukeja kokoelmaksi asti. Monet ystävät ovat-kin vitsailleet, etteivät ainakaan he tule koko-elmaa kartuttamaan, sillä vaarana on, että Jo-hanna hukkuu mukeihin.

Johannan äiti ja sisar ovat kyllä jonkun mukin hänelle os-taneet, kun sopiva on osunut kohdalle, mutta suurin osa on Johannan omia hankintoja. Jo parikymmentä vuotta hän on kerännyt niitä milloin matkamuisto-ostona, milloin impuls-siostona, jos jokin mukissa on miellyttänyt. Voisi jopa sanoa, että Johannalla on muki joka lähtöön, valinnan varaa aina ti-lanteen ja mielialan mukaan.

– Eniten pidän näistä mukeista, joissa on jo-ku Walt Disneyn luomista hahmoista. Aku etenkin on lempihahmoni. Tämän mu-kin pirteä keltainen väri sopii mieles-täni hyvin aamukahville, Johanna kertoo.

Hän tuumaa, että Aku on enemmän suomalaisten mieleen kuin aina oikeassa oleva Mikki Hiiri, joka taas tuntuu olevan amerikkalaisten ja keskieuroop-palaisten suosiossa.

– Ehkä Akun negatiivinen pe-rusluonne ja huono-onnisuus vetoa- vat meihin suomalaisiin.

Aku-muki on matkamuisto Turusta ja ostettu Kauppahallin Disney-puodista. Johanna on kiinnostunut myös Disneyn koko tuotannosta. Hänellä on melkoisesti Disney-kirjoja ja Disneyn piirrettyjä elokuvia.

– Pidän eniten perinteisistä elokuvista, Disneyn vanhem-masta tuotannosta. Piirroselokuvien musiikki ja kauneus on hyvää vastapainoa työlle ja opiskelulle. Yksi suosikeistani on Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Toisaalta pidän myös esimer-kiksi elokuvasta Tie Eldoradoon.

Johanna katsoo näitä elokuvia niin alkuperäiskielellä kuin suomeksi dubattunakin, jos dubatussa versiossa on hyvät suo-malaisäänet. Notre Damen kellonsoittaja lumoaa pariisilai-

suudellaan.– Pariisi on ihana paikka, jonne jo pitkään olen halunnut

matkustaa. Viime syksynä annoin matkan itselleni 40-vuotis-lahjaksi ja sain seuraa ystävästäni, joka on hyvin samanhen-kinen kuin minä.

Nämä suomalaiset disneyfanit tekivätkin päiväreissun Pa-riisista Euro Disneyn teemapuistoon, ja nyt Johannalla on vielä haaveissa nähdä sen aito amerikkalainen versio.

Määrätietoinen motto

Johanna Parkkonen on tehnyt perushoitajan töitä jo 18 vuot-ta. Näistä viisi vuotta Naistentautien poliklinikalla, vii-

si Väestöliitossa lapsettomuusklinikalla ja viimei-set kahdeksan Peijaksen sairaalassa kirurgi-

silla osastoilla. – Peijaksessa olen varahenkilöstössä ja kierrän neljällä osastolla. Siellä on-

kin tullut nähtyä melkein kaikki ki-rurgian alueet. Työ on mielenkiin-toista, mutta haluan myös toteut-taa pitkäaikaisen haaveeni jatko-opinnoista sairaanhoitajaksi.

Johanna kertoo nuorena haa-veilleensa sairaanhoitajan työs-

tä lasten parissa, mutta nykyisin häntä kiinnostaa mielenterveys- ja

päihdetyö. Vaikka opiskelutyylin löy-täminen uudestaan aikuisena olikin al-

kuun vähän hankalaa, opinnot sujuvat jo hyvin ja uudet kokemukset ovat olleet Johan-

nan mielestä upeita.– Älä tee kompromissia itsesi kanssa. Olet kaikki, mitä si-

nulla on! Tämä on minun mottoni. On oltava määrätietoi-nen, ei pidä alistua vääryyteen, eikä taipua vastoin omaa tah-toa. Itse huolehdin itsestäni loppupeleissä.

Haastatteluhetkellä Johanna on opintovapaalla. Hän herää varhain ja käy aamu-uinnilla läheisessä uimahallissa. Tämän jälkeen hän nauttii aamukahvin keltaisesta Aku-mukistaan.

– Liikunnasta saa hurjasti energiaa myös opiskeluun, Jo-hanna vinkkaa..

LempiesinePalstalla tutustutaan superilaistentunteita herättäviin esineisiin

P

super 4 • 2010 13

Kannen alta kurkistavan liinan lisäksi Elvi on tallentanut pärekoriinsa monet muka-vat muistot.

Aku Ankka on Johanna Parkkosensuosikkihahmo.

14 super 4 • 2010

super 4 • 2010 15

okohaalarit suhisevat ja hämähäkkimies-pi-pot vilahtelevat forssalaisen päiväkodin etei-sessä maanantaiaamuna. Sananjalat, kuudes-ta seitsemään vuotta vanhat pojat, polkevat talvisaappaita jalkaansa. Hetki sitten syötiin aamupuuro ja nyt on kiire pihalle. Ennen

ulosmenoa tarkastetaan vielä, että housujen puntit ovat pai-koillaan kenkien päällä, ettei niihin pääse lunta.

– Voi, aina löytyy paljasta nilkkaa, lastentarhanopettaja Merja Viljanen vetää lahjetta alemmas ja oikaisee yhden nu-rinpäin puetun pipon.

Kahdeksalta työvuoronsa aloittanut lähihoitaja Lauri Lepänkoski on käynyt vaihtamassa lämpimämpää päälle ja

kiirehtii poikajoukon perään. Hän tarpoo pihalla seisovan va-jan ovelle. Kun lukko on avattu, varasto tyhjenee hetkessä lu-mea vasten kolisevista pulkista ja jättimäisestä kumirenkaasta.

– Mäenlasku on talvella suosittua. Suojasäällä on tehty myös lumiukkoja, mutta ne on melkein saman tien taklattu nurin, Lepänkoski kertoo.

Pihakoivussa ulkoillaan paljon. Laurin tuntuman mukaan enemmän kuin monissa muissa päiväkodeissa. Kylmyys ei juuri lapsia häiritse ja pahimmillakin paukkupakkasilla ulko-na yritetään olla edes kymmenen, parikymmentä minuuttia.

– Huomaan kyllä, että ilmapiiri on levottomampi silloin, jos olemme olleet koko päivän sisällä.

Tarkkasilmäinen lähihoitaja palaa varaston ovelle. Muuta-

Ympäristöpäiväkodissa pohditaan

Mistä meidän vesi tulee?

teksti sonja kähkönen kuvat jukka järvelä

Päiväkoti Pihakoivussa lapset ja aikuiset ottavat vastuuta omasta hiilijalanjäljestään.

Lauri Lepänkoski auttaa kouluikää lähestyviä poikia ymmärtämään, miten jätteitä lajitellaan

ja miksi. Ekotekoja ei tehdä kuitenkaan tiukkapipoisesti.

K

16 super 4 • 2010

ma poika on ollut sisällä pidempään kuin säännöt sallivat. Syy viipymiselle onkin ilmeinen. Yksi pojista on virittänyt katto-paaluun köyden, aikomuksenaan keikkua sen varassa auton-rengaskasan yli.

– Tällaisia juttuja nämä keksivät. Siksi olemme sopineet, et-tä täältä saa hakea haluamiaan leluja, mutta sisälle ei saa jää-dä leikkimään.

Lauri ohjaa lapset ulos ja purkaa solmun keltaisen muo-vilapion avulla.

– Jos jossain näkyy vaaratilanne, on asetettava rajat. Lin-jamme kuitenkin on, että me aikuiset emme kiellä pelkästä kieltämisen ilosta. Emme esimerkiksi kannusta sisällä juok-semiseen, mutta se ei ole kiellettyäkään. Juokseminenhan on lapsille täysin luontaista.

Ympäristöraati

Omakotitaloalueen ja muutaman kerrostalon ympäröimä Pi-hakoivu on matala, mutta laaja, punainen rakennus. Päivä-koti tarjoaa hoitoa sadalle lapselle, ryhmiä on viisi. Samassa yhteydessä toimii myös vuorohoitoryhmä, jossa Lauri Lepän-koski teki edellisellä viikolla muutaman yövuoron. Oman yk-sikön lapset viettivät silloin hiihtolomaa.

Paikkakunnalla ympäristökasvatuksen päiväkoti on ai-nut laatuaan. Pihakoivussa on tehty ekotekoja pitkään. Suo-men ympäristökasvatuksen seuran myöntämää Vihreää lip-pua päiväkoti lähti tavoittelemaan kolmisen vuotta sitten. Se tarkoitti käytännössä lapsista ja aikuisista koostuvan ym-päristöraadin perustamista, keskustelua lasten kanssa ympä-ristön eri aihealueista ja aktiivista raportointia tavoitteiden saavutuksista.

Lapset telmivät valkoisella pihalla, muutama lipoo lapa-sesta lunta suuhunsa. Lauri tekee työkaverinsa kanssa vahdin-vaihdon ja huikkaa Artun sisälle ympäristöraadin kokoukseen.

Viisitoista yli yhdeksän kahvihuoneen pöydän äärellä istuu Vihreän lipun arvoisa raati hiljaisena ja odottavana. Pilvises-tä päivästä huolimatta kevätvalo kajastaa huoneeseen voimak-kaana. Sosionomi Karoliina Kärkkäinen aloittaa:

– Mistä huomaatte kevään merkkejä?Lapset toteavat auringon paistavan nyt enemmän kuin ai-

kaisemmin. Mutta miksi? – Aurinko on ollut pilven takana, Ella tietää.Hetkittäin aiheet vaikuttavat monimutkaisilta. Voiko au-

ringossa olla mustia pisteitä? Ymmärtävätkö lapset? Aikui-set kuitenkin johdattelevat, täsmentävät ja kannustavat. On mentävä lapsen ajatuksen tasolle.

Päiväkodin uusin, syksyllä alkanut ympäristöteema on vuoden kiertokulku. Nyt kokouksessa äänestetään siitä, kum-paa maaliskuussa tarkastellaan, muuttolintuja vai aurinkoa. Muita kiinnostaa aurinko, mutta joukon nuorin, kolmevuo-tias Malla, on eri mieltä. Hän haluaisi tutkia lintuja.

Kaksikymmentä minuuttia riittää ympäristöraadille. Siinä ajassa ehditään vielä selvittää, miten aurinkoa voidaan tutkia ja mistä aiheeseen liittyvää tietoa löytyy. Kokous ei ehdi kui-tenkaan käydä liian raskaaksi.

Hiljainen hetki

Lauri Lepänkoski nappaa käteensä tiskirätin ja siistii pöydät ruokailun jäljiltä. Pojat ovat levittäytyneet Sananjalkojen kah-teen huoneeseen. Puheeksi tulevat Wiljamin syntymäpäivät, joita vietetään seuraavana päivänä. Ryhmässä on otettu tavak-

1. Lapset kierrättävät omissa osastoissaan bio-, seka- ja energiajätteen sekä paperin ja kartongin. Jos roska menee väärään paikkaan, se ei ole maailman loppu. 2. Ympäristöraati kokoontuu kerran kuussa. Osallistujat vaihtelevat, jotta kaikki pääsevät mukaan tekemään päätöksiä.

1 2

super 4 • 2010 17

si, että kukin päivänsankari pyöräyttää juhlapäivänään Laurin kanssa jotain makeaa muille tarjottavaksi.

– Mitä sä Wiljami haluaisit huomenna leipoa? Poika toivoo kauralastuja. Hän saa ottaa mukaan myös yh-

den kavereistaan ja valitsee Santun. Pihakoivu hiljenee. Lepänkoski on käy-

nyt avaamassa sängyt lasten lepohetkeä varten. Huone, jossa hetki sitten pompit-tiin hiukset hulmuten trampoliinilla ja käytiin äänekästä muovidinosaurusten vä-listä taistelua, on nyt rauhoitettu sadulle, jota kollega jää lukemaan.

Tämä on niitä hetkiä, kun Lauri ehtii työpäivän aikana täyttää kahvikupin ja istahtaa nojatuoliin. Usein lasten nukkuessa pidetään myös palaverit ja hoidetaan tarvittavat paperityöt.

Lepänkoski on työskennellyt Pihakoivussa kohta kahdek-san vuotta. Hän aloitti urheilupainotteiset lähihoitajan opin-not vuonna 1999. Rippikoulun ja isosvuoden jälkeen haavee-na oli nuorisotyöntekijän ammatti, mutta opintoja edeltävä työharjoittelu päiväkodissa muutti mielen. Pian valmistumi-sensa jälkeen Lauri sai Pihakoivusta vakituisen paikan.

– Niitä päiviä on vain kourallinen, kun olen työskennellyt jossain toisessa Forssan viidestä päiväkodista. Tämän paikan ajatusmaailma menee yksiin omani kanssa, sillä kierrätys ja ympäristöasiat ovat lähellä sydäntäni.

Sananjalkojen ryhmässä lähihoitaja aloitti syksyllä. Kysees-sä on pienryhmä, jossa osalla pojista on dysfasia, yhdellä dia-betes. Noin puolet heistä tarvitsee aikuisen erityishuomiota. Toisten kanssa toimeen tuleminen on joillekin vaikeaa, mut-ta siinä on kehitytty.

42 3

3. Käsipaperien sijaan Pihakoivussa käytetään vanhoista, pestyistä lakanoista revittyjä kangastilkkuja. Idea syntyi sikainfluenssaepidemian aikana, kun paperia kului valtava määrä. 4. Pojat askartelevat jätemateriaalista Lauri Lepänkosken opastuksella mysteerirasian. Vanhempi-en työpaikoilta saadaan silloin tällöin lasten askarteluun sopivaa materiaalia, joka menisi muuten roskiin.

Kun ryhmiä syksyllä muodostettiin, huomattiin, että sa-mana vuonna syntyneitä poikia oli yllättävän paljon. Mukaan olisi tullut vain yksi tyttö, joten päätettiin tehdä poikaryhmä.

– Välillä on vähän villimpää menoa, mutta pojat ovat kes-kenään melko välittömiä. Minun on help-po samaistua heihin, kun tiedän millaista tuossa iässä on, Lauri sanoo.

Joskus lasten keskuudessa syntyy ra-jumpia tilanteita, joissa lyödään tai raavi-taan. Kun sanat loppuvat, käytetään nyrk-kiä. Asiat puhutaan läpi juurta jaksaen.

– Olen oppinut aika hyvin ennakoi-maan, mutta silti tilanteet välillä yllättä-

vät. Toisaalta pojat unohtavat ristiriidat nopeasti. Sekaryh-missä olen huomannut, että tytöt saattavat kantaa pitkään-kin kaunaa.

Meillä kerätään roskia

Pihakoivun ympäristöteot ovat konkretisoituneet pienempinä jätemäärinä ja vähentyneenä vedenkulutuksena. Saavutuksis-ta ovat todisteina mittarilukemat ja jätteiden kuljettajan sana. Ideologia on iskostunut henkilökunnan tapoihin. Käytävällä kävellessään Lauri Lepänkoski sammuttaa tarpeettomina pa-lavat valot automaattisesti.

– Lapset ovat ympäristöasioissa hyvin vastaanottavaisia ei-kä kukaan ole ainakaan vielä protestoinut. Eri teemojen ym-pärille pyritään järjestämään mukavia tapahtumia, eikä mi-tään tehdä turhan vakavasti.

Päiväkodin me-henki ja opitut asiat näkyvät arjessa. Lap-set ovat ylpeitä siitä, että he ovat juuri siinä päiväkodissa, jos-

Lapset ovat ylpeitä siitä, että he ovat juuri

siinä päiväkodissa, jossa suojellaan luontoa ja

kerätään roskia.

18 super 4 • 2010

Kuka:Forssalainen Lauri Lepänkoski, 31, valmistui lähihoitajaksi vuonna 2002. Osan opinnoistaan hän suoritti Ee-rikkilän urheiluopistossa. On saanut myös lastenhoitajille tarkoitetun en-siopetuskoulutuksen.

Perhe:Vaimo sekä 1-, 4- ja 5-vuotiaat lapset.

Harrastukset:Salibandy, pyöräily ja kavereiden kanssa rentoutuminen. Suuri osa va-paa-ajasta kuluu omien lasten kanssa touhuillessa.

Työ:Lastenhoitajana Päiväkoti Pihakoi-vussa. Työaika vaihtelee puoli kuu-den ja viiden välillä. Joskus voi tehdä keikkaa myös vuorohoitoryhmässä.

Tänään töissä

Parasta ja pahinta työssä:Työssä saa toteuttaa itseään ja päivät ovat aina erilaisia. Parasta on, kun pitkäjänteisen työn jälkeen voittaa lapsen luottamuksen. Vaikka työ on vaativuudeltaan vähintään keskiver-toa, tipahtaa tilipussiin kuukaudes-sa noin tuhat euroa vähemmän kuin kansalaisille keskimäärin.

Ympäristökasvatuksesta: Pihakoivu on mukana kestävän ke-hityksen ohjelmassa, josta se on saa-nut tunnuksen, lippusalkoon vedet-tävän vihreän lipun. Päiväkodissa va-litaan vuosittain teema, jonka aikana opiskellaan siihen liittyviä asioita ja vähennetään ympäristökuormitusta. Suomessa Vihreän lipun on saanut yli 160 päiväkotia, koulua ja oppi-laitosta. Lisätietoa ohjelmasta osoit-teessa www.vihrealippu.fi.

sa suojellaan luontoa ja kerätään roskia. Vanhemmat ovat ker-toneet lastensa ojentaneen heitä kotona turhasta veden lotraa-misesta. Jos tarhakaverin nähdään tuhlaavan paperia, siitä tul-laan nopeasti kertomaan.

Ympäristöön ja ekologisuuteen liittyvi-en asioiden selittäminen on aikuiselle haaste. Usein lapsen kysymys kuuluu, miksi.

– Kun puhutaan sähkön säästämisestä, lapset miettivät, mistä sähkö tulee. Lasin kierrätyksessä puhuttaa se, mitä lasille ta-pahtuu lajittelun jälkeen.

Aikuisen on tuotava asiat esiin niin, et-tä pienimmätkin ymmärtävät. Jos ajatuksia ei osata pukea sa-noiksi, otetaan kynät esiin ja piirretään. Niin tehtiin silloin-kin, kun lapsia askarrutti, mistä talon kraanavesi tulee. Kar-talle hahmoteltiin yksinkertaistettu vesijohtoverkko aina poh-javesialueelta päiväkotiin saakka.

– Ympäristöasioita opetetaan ikätason mukaan. Esimer-kiksi kierrätyksen merkitys aukeaa varsinaisesti vasta esikou-luikäisille.

Unihiekkaa silmissä

Sananjaloissa on iltapäivällä rauhallista. Päivälevolta herän-neet Waltteri, Arttu, Samu ja Santtu ovat ottaneet dinosau-rukset esiin, mutta leikki on vaisua. Silmät ovat vielä uniset.

– Tähän aikaan päivästä meillä on hiljaisia leikkejä, etteivät naapurin pienemmät lapset herää, Lauri Lepänkoski kertoo.

Merja Viljanen täyttää läsnäolopäiväkirjaa, jonka mukaan kaupunki laskuttaa vanhempia lasten päivähoidosta. Lauri vaihtaa työkaverinsa kanssa muutaman sanan seuraavan päi-vän sisällöstä. Ohjelmassa on liikuntarata. Usein liikuntahetket

ovat Laurin vastuulla. Kokemuksesta hän tie-tää, mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä.

– Pojille on tärkeää, että asiat toistuvat sa-malla tavalla, joten meillä on yleensä sama alkulämmittely. Joskus käytämme jotain vä-lineitä, mutta emme järjestä kilpailuja. Täs-sä vaiheessa ei vielä kannata korostaa voittoa tai häviämistä.

Puoli kolmelta jaetaan välipala. Pojat keskittyvät mutusta-maan sämpylöitään samalla, kun Lauri lukee ääneen ympä-ristöraadin pöytäkirjan.

Lepänkoski voitelee itselleenkin muutaman leipäpalan. Työpäivä jatkuu neljään, hän on tänään viimeinen vuorossa.

– Kun lapset on haettu, hyppään pyörän selkään ja pol-jen pari kilometriä kotiovelle. Hyötyliikunta on minulle tär-keää, sillä perheen kanssa touhuaminen verottaa aikaa har-rastuksilta.

Lähihoitaja on tyytyväinen, koska voi hyödyntää liikun-nallisuuttaan myös työssään Pihakoivussa. Päiväkodissa teh-tävät jakautuvat pikemminkin henkilökohtaisten vahvuuksi-en kuin koulutustaustan mukaan.

– En ole koskaan innostunut perinteisistä miehisistä am-mateista. Autoja en osaa korjata, mutta tässä työssä koen ole-vani hyvä..

Aikuisen on tuotava asiat esiin niin,

että pienimmätkin ymmärtävät.

super 4 • 2010 19

Esitys päivähoidon siirtämisestä opetusministeriöön huolestuttaa

Moniammatillisuus vaarassa

Jos päivähoidon hallinto siirretään opetusministeriön alaisuuteen, tulee lähihoitajien määrä alan työpaikoissa vähenemään, pelkää suunnittelija Lena Öhman-Jokinen. Esimerkkejä löytyy muista Pohjoismaista.

teksti sonja kähkönen

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö julkistivat helmikuussa selvityksen, jonka perusteella esitettiin päivähoi-don hallinnon siirtoa opetusministeriöön.

Päivähoitojärjestelmä on kehittynyt nopeasti subjektiivi-sen päivähoito-oikeuden säätämisen jälkeen. Kehittämisen painopiste on ollut 1990- ja 2000-luvulla perheiden palve-lussa. Selvityksen tehneiden Tuulikki Petäjäniemen ja Simo Pokin mukaan jatkossa tulisi painottaa entistä enemmän lap-sen ja varhaiskasvatuksen näkökulmaa. He uskovat päivähoi-don soveltuvan hyvin kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuu-teen opetusministeriössä.

Opetusministeri Henna Virkkusen mukaan varhaiskasva-tuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen sujuvasta jatkumosta hyötyy eniten lapsi. Toimiva varhaiskasvatus on perusta lap-sen ja nuoren kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja terveydelle.

Suomen kunnista yli puolet on järjestänyt päivähoidon opetustoimessa. Ehdotettu uudistus ei vaikuttaisi jatkossa-kaan kuntien oikeuteen päättää päivähoidon ja varhaiskasva-tuksen hallinnon organisoinnista.

Eri ammattiryhmien yhteistyö tärkeää

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto on ehdotetusta uudistuk-sesta huolissaan. Liiton mukaan hallinnollisia muutoksia tär-keämpää olisi huolehtia toimivista yhteistyörakenteista, joita tarvitaan varhaiskasvatuksessa alle kouluikäisten lasten koko-naisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.

– Suurin uhka uudistuksen toteutuessa on se, että lähihoi-tajien määrä vähenee päivähoidon työpaikoissa merkittävästi, sanoo SuPerin suunnittelija Lena Öhman-Jokinen.

Esimerkkejä löytyy muista Pohjoismaista, joista Ruotsissa,

Norjassa ja Islannissa varhaiskasvatus ja päivähoito on siirret-ty opetustoimeen.

– Islannissa tilanne on se, että päivähoidossa työskentelee kouluttamattomia sekä lastentarhanopettajia ja sosionomeja vastaavan koulutuksen saaneita. Norjassa ja Ruotsissa lähihoi-tajan tutkintoa vastaavan koulutuksen saaneiden osuus päivä-hoidon työntekijöistä on laskenut jatkuvasti.

SuPerissa selvitetään parhaillaan, kuinka tilanne eroaa Suo-messa niiden kuntien välillä, joissa päivähoito on siirretty opetustoimeen ja joissa se on sosiaalitoimen alaisuudessa.

Öhman-Jokinen painottaa, että päivähoidossa tarvitaan eri ammattiryhmien yhteistyötä. Jos päivähoito siirtyy opetustoi-men alaisuuteen, vaarana on koulumaisuus ja opettajakeskei-syys, eikä nykyisellään hyvin toimiva moniammatillinen tii-mityö todennäköisesti toteutuisi.

Päivähoidon tehtävä on vastata lapsen hoidosta, kasvatuk-sesta sekä opetuksesta. Sen on myös tehtävä yhteistyötä per-heen kanssa. Henkilöstön ammatillisesta osaamisesta tulee huolehtia, jotta tähän voidaan vastata.

– Lähihoitajat saavat lasten ja nuorten koulutusohjelman myötä vankan varhaiskasvatuksen osaamisen sekä esimerkik-si lääkehoitokoulutuksen, jota ei ole sosionomeilla tai lasten-tarhanopettajilla.

Lena Öhman-Jokisen mukaan päivähoitoa kehitettäessä on syytä tarkastella kokonaisuuksia. Lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä tulisi saada mahdollisimman laaja kuva aina vau-vaikäisestä koulumaailmaan saakka.

– Lähihoitajien osaaminen on vahvaa hoidossa ja hoivas-sa. On muistettava, että noin puolet alle kolmevuotiaista on päivähoidossa. He vaativat aikuisilta täysin erilaista huomio-ta kuin yli kolmevuotiaat..

20 super 4 • 2010

super 4 • 2010 21

uonon henkilöstö-johtamisen on vuo-desta toiseen todet-tu olevan suomalai-sen työkulttuurin pahin puute. Hen-

kilöstöjohtamisen pahin puute taas näyttäisi olevan tunteiden aliarviointi.

Työhyvinvoinnin ja tuloksen suh-detta tutkineet Leenamaija Otala ja Guy Ahonen pitävät tunneälyä esimie-hen tärkeimpänä taitona. Ilman sitä työntekijöitä ei saada johtamaan itse itseään, innostumaan ja toimimaan te-hokkaasti tiukoilla aikatauluilla.

Tunneälytutkija Mikael Saarinen määrittelee tunneälyn napakasti: kyse on kyvystä nähdä tunteita, saada niis-

Pakottaminen on hyvän johtamisen haaksirikko

Tunneälyteksti antti vanas kuvitus salla pyykölä

Pelkkä äly riittäisi hyvin ihmisten johtamiseen, jos ihmiset olisivat kokopuuta kuten shakkinappulat.

Koska näin ei ole, tarvitaan tunneälyä. Ihmisiä ei voi vain käskeä ajattelemaan ja motivoitumaan, eikä pakko ole

hyvä keino eläkepolitiikassakaan.

H

ÄOon tärkeämpi kuin

tä ote, ymmärtää niiden liikkeitä ja vai-kuttaa niihin.

Tuloksissa ei ollut kehumista, kun Saarinen kolme vuotta sitten selvitti suo-malaisten esimiesten tunneälykkyyttä. Erityisen surkeasti suomalaispomoilta sujui elämyksellinen, tunteiden tunnis-tamiseen liittyvä puoli. Suuria vaikeuk-sia tuotti myös myönteisten tunteiden ilmaisu, esimerkiksi alaisten kannustus.

Johtajaksi hakeudutaan Saarisen mu-kaan usein aivan vääristä syistä, esimer-kiksi ihailun tarpeen vuoksi. Tunne-älykkäät tyypit hakeutuvat harvemmin tehtäviin, joissa valta on keskittynyttä.

Naiset saavat tunneälytesteissä pa-rempia pisteitä kuin miehet. Miesten ongelmana on tunteiden tukahdutta-

22 super 4 • 2010

minen: tunteet koetaan häiritseviksi ja niistä halutaan päästä eroon mahdollisimman pian. Naiset taas saattavat pyöritellä tunteita liikaakin. Miehet ovat usein naisia parempia havain-noimaan ja säätelemään tunteitaan.

Oletusarvona ilo

Mistä suomalaisten johtajien tunneälyttömyys johtuu? Olisi-ko kyseessä se sama piirre, joka saa työssään epäonnistuneet suomalaiset urheiluvalmentajat aina olympiakisojen jälkeen selittämään, että ”analyysin aika tulee vähän myöhemmin” – ja palaamaan sitten Saarijärven Paavon jääräpäisyydellä jatka-maan hommia entiseen tapaan?

Vierastetaanko tunteita siksi, että ne sopivat huonosti jä-mäkkyyttä korostavaan suomalaiseen johtajakuvaan? Monien tutkijoiden mielestä vika on juuri tässä: tunteiden näyttämi-nen ja noteeraaminen merkitsee perinteisessä suomalaisessa johtamiskulttuurissa heikkoutta ja tehottomuutta.

HUS:n nettisivuilla pari vuotta sitten haastatellun Mika-el Saarisen mielestä tunneäly ei ole millään tavalla ”pehmeä” johtamisen työkalu. Tunneälykäs johtaja ei tunteile eikä tuh-laa aikaansa alaistensa sielunmaisemien syväluotaukseen.

Tunteet ovat yksinkertaisesti työpaikan tosiasioita, jotka johtajan pitää tuntea jotta hän voisi johtaa. Esimies on Saa-risen määritelmän mukaan työpaikan tunneilmapiirin läm-pömittari. Hänen tehtävänään on havaita, ei tulkita tunteita.

Havainnot voivat olla tarkkoja vain niin kauan kuin joh-tajan pää pysyy kylmänä ja otteet puolueettomina. Tulkinnat voivat vetää johtajan mukaan työpaikan tunnemylläkkään, ja niin ei missään tapauksessa saisi käydä.

Toisekseen johtajan pitää ymmärtää tunteiden logiikka eli niiden tapa kehittyä, liikkua ja laantua. Kaikkia työpaikan tunteita ei pidä yrittääkään hallita. Esimerkiksi raivo ja suru tasaantuvat yleensä itsestään.

Tunteiden hallinnoinnin perusohje on myönteisten koke-musten maksimointi ja kielteisten minimointi; kyse ei siis ole

super 4 • 2010 23

niinkään tunteiden kuin olosuhteiden sääntelystä. Ihmisellä on Saarisen mu-kaan voimakas taipumus tunteeseen ni-meltä ilo. Ilo syttyy, jos olosuhteet vain sen sallivat, ja johtajan tehtävä on huo-lehtia siitä että ne sen sallivat.

Tunteet on tunnistettava, ja johtajan on kyettävä niitä myös hallinnoimaan. Jollei johtaja tähän kykene, tunteet saa-vat ylivallan ja alkavat viedä – eikä työyh-teisöä siinä vaiheessa johda enää kukaan.

Tunneälyllä tehot irti kaikenikäisistä

Hätä on suuri: ihmiset vanhenevat, huoltosuhde heikkenee, eläkekassat hu-penevat. Kaikille on selvää, että ihmiset on saatava pysymään töissä entistä pi-tempään, mutta miten? Ratkaisuehdo-tusten kärjessä keikkuu perinteisen suo-malaisen johtamiskulttuurin johtotäh-ti ja tunneälyyn perustuvan johtamisen konkurssipiste: pakko.

Ay-liike vastustaa eläkeikien mekaa-nisia korotuksia, koska työntekijöiden mielestä eläkkeet eivät vedä eläkkeel-le vaan työ työntää sinne. Pitäisi siis muuttaa työtä, ei eläkkeitä. Eläkeikä-rajojen pakkonostot vain lisäävät sairas-eläkkeiden ennestäänkin suurta määrää.

Hannu Simström selvitti viime syk-synä tarkastetussa väitöksessään, millai-nen rooli tunneälyllä on kunta-alan esi-miestyössä ja erityisesti ikäjohtamisessa. Tulokset noudattavat aiemmista Suo-messa tehdyistä tutkimuksista tuttua linjaa: esimiestyön heikoimmat kohdat löytyivät sieltä, missä tunneälyn merki-tys on suurin.

Hyvä ikäjohtaminen jos mikä edel-lyttää esimiehiltä tunneälyä. Ikäjohta-misella Simström tarkoittaa ikään liitty-vien tekijöiden huomioimista niin, että jokainen työntekijä – ikään katsomatta – voi kokea olevansa arvokas ja saavut-taa hänelle asetetut tavoitteet.

Hyvälle ikäjohtajalle ikä kuin ikä on etu, sillä hän osaa hyödyntää eri-ikäisten erilaisuuden voimaa. Johtajan ennakkoluuloton ikäasenne on tärkeä myös siksi, että koko työpaikan asen-neilmapiiri saa siitä suuntansa.

Tunneälyä voi opetella

Simströmin tutkimukseen osallistuneet työntekijät arvioivat tunneälyyn liitty-vät ryhmä- ja yhteistyötaidon, konflik-tinhallinnan ja kannustavuuden oman

esimiehensä selvästi heikoimmiksi tai-doiksi. Hoitoala poikkesi edukseen: parhaat arviot esimiesten tunneälytai-doista tulivat terveys- ja sivistystoimen työntekijöitä.

Vähiten painoa johtajien tunneälylle pani teknisen toimen henkilöstö. Tut-kija arvelee erojen johtuvan toimialo-

jen erilaisista sukupuolijakaumista: mi-tä miesvaltaisempi ala, sitä vähemmän tunneäly johtajien kykyjä arvioitaessa painottuu.

Simströmin väitöstutkimuksen ky-selyyn vastasi 1290 kuntien työnteki-jää Forssan seudulta. Vastanneista 500 työskenteli terveystoimessa.

Eri ikäryhmien näkemykset esimies-työssä tarvittavista tunneälytaidoista olivat hyvin lähellä toisiaan. Tärkeim-pinä pidettiin hyvää itsetuntemusta, it-sekontrollia, toiminnan läpinäkyvyyttä, empaattisuutta, kannustavuutta, kykyä kehittää toisia, taitoa hallita konflikteja sekä yhteistyötaitoa.

Juuri näillä alueilla esimiehillä kat-sottiin myös olevan eniten opittavaa.

Kunta-alalla tunneäly korostuu ikä-johtamisen lisäksi erityisesti kuntalii-toksissa, joissa esimiehiltä odotetaan ristiriitojen nopeaa ja avointa käsitte-lyä. Henkilöstön motivaation ylläpito ei ole näissä tilanteissa helppoa.

Johtaja voi kehittää tunneälyään, mutta edellytyksenä ovat Simströmin mukaan tarkka käsitys omasta todelli-sesta minästä ja vahva mielikuva ihan-neminästä eli siitä, miksi haluaa tulla. Yrittää ainakin kannattaa, sillä terävä tunneäly ennustaa hyvää johtajuutta te-hokkaammin kuin älykkyysosamäärällä mitattu kognitiivinen älykkyys..

Tunteiden hallinnoinnin perusohje on myönteisten kokemusten maksimointi ja kielteisten minimointi.

24 super 4 • 2010

i ole sattumaa, että eri puolilla maailmaa po-liisien asu on sininen. Sininen väri rauhoit-taa. Sen sijaan tiikerin ja ampiaisen keltamus-ta väriyhdistelmä on ihmiselle tuttu varoitus-merkki. Valon vaikutusta tutkineet psykolo-git ovat huomanneet värien vaikuttavan ihmi-

sen elimistöön, mielialaan ja tunteisiin. Muutkin tutkimuk-set antavat viitteitä siitä, että hoitoympäristön värimaailmaan ja suunnitteluun tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sopivilla värivalinnoilla ja suunnittelulla laitosympäristö voi tukea asiakkaan ja potilaan hoitoa sekä paranemisprosessia.

Ajatus ympäristön parantavasta vaikutuksesta ei ole uu-si. Värejä käytettiin hoitotarkoituksessa jo muinoin Egyptis-sä. Potilaita hoidettiin väritemppeleissä, joiden tiloihin au-ringonsäteet suunnattiin vaihtelevin spektrin värein. Krei-kassa harmoniaa ja terveyttä haettiin luonnon, musiikin ja taiteen kautta.

1800-luvulla brittiläinen sairaanhoidon uudistaja Floren-ce Nightingale kiinnitti huomiota potilaiden eloonjäämislu-kuihin eri hoitolaitoksissa. Hän uskoi, että potilaan parane-minen oli nopeampaa, mikäli hoitoympäristö oli puhdas, siel-lä oli toimiva ilmanvaihto, perussaniteetit kunnossa ja tilaan säteili luonnonvaloa.

Joidenkin tutkijoiden mukaan viimeistelty visuaalinen hoitoympäristö on nopeuttanut potilaiden toipumista jopa kymmenellä prosentilla. Tällaisia tuloksia on saatu, kun si-sustuksessa on kiinnitetty huomiota väreihin, luonnonvaloon, miellyttävään ikkunanäkymään ja tiloihin on tuotu taidetta.

Myös työympäristön visuaalisuuteen olisi syytä kiinnittää huomiota, sillä tutkijat ovat osoittaneet sen vaikuttavan jopa hoitohenkilökunnan moraaliin ja tuottavuuteen.

Vaaleanpunainen rauhoitti vankeja

Ihmiset näkevät värit yksilöllisesti ja jokaisella on omat miel-tymyksensä. Silti värit aiheuttavat ihmisille pääosin saman-kaltaisia psykologisia tuntemuksia ja mielleyhtymiä. Väritera-peutit ovat havainneet esimerkiksi värin ja persoonallisuuden välillä yhtäläisyyksiä. On huomattu, että kirkkaat ja voimak-kaat värit vetävät puoleensa ulospäin suuntautuneita, mutta sulkeutuneemmat ihmiset suosivat levollisempia värejä. Psy-kiatrisilla osastoilla puolestaan on huomattu, että moni ja-

Värit ja valo vaikuttavat ihmisen mieleen, olotilaan ja jopa suorituskykyyn. Sopivilla värivalinnoilla ja tilaratkaisuilla hoitoympä-ristö voi tukea potilaan toipumista ja asiakkaan arkea.

Lisää väriä ja valoaEroon laitosmaisuudesta

teksti sonja kähkönen

E

super 4 • 2010 25

kautunut persoona käyttää kuvaterapi-assa mielellään violettia. Toisaalta suu-ri osa ihmisistä voi pahoin nähdessään vihreään ja ruskeaan vivahtavan keltai-sen väripinnan.

Värien vaikutusta ihmiseen on tut-kittu paljon. Klassinen esimerkki on Yhdysvalloissa tehty tutkimus, jossa sel-vitettiin punaisen ja sinisen vaikutuk-sia. Yliopiston aulaan sijoitettu kame-ra todisti ihmisten hakeutuvan kesäl-lä mieluummin siniselle sohvalle ja tal-vella punaiselle.

Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että vaaleanpunaisessa huoneessa aikaa viettäneiden aikuisten lihasvoima ja kiihtyneisyys vähenivät, kun mittarei-na käytettiin sydämen sykettä ja muu-

toksia käyttäytymisessä. 1980-luvulla värin vaikutusta aggressiivisuuteen sel-vitettiin maalaamalla amerikkalaisselle-jä tietyllä vaaleanpunaisen sävyllä. Tut-kijat huomasivat, että näiden sellien asukkaat olivat selkeästi vähemmän ag-gressiivisia ja epäsosiaalisia kuin vangit kermanvalkoisissa selleissä. Värin muu-toksella oli vaikutusta kuitenkin vain ensimmäisen kuukauden aikana, jonka jälkeen väkivaltaisen käytöksen määrä alkoi nousta tasaisesti.

Väristä ja valosta työtehoa

Värit vaikuttavat ihmiseen, usein ihmi-sen sitä itse tiedostamatta. Esimerkik-si luokkahuoneen sisustuksella tiede-tään olevan vaikutusta lasten oppimis-kykyyn. Kirkkain värein maalatut luok-kahuoneet ovat parantaneet oppilaiden tarkkaavaisuutta ja oppimista, mutta ruskean ja mustan on huomattu vai-kuttavan haitallisesti.

Wienin yliopistossa tehty tutkimus

osoitti, että huoneen värillä on vaiku-tusta myös toimistotyöntekijöiden kes-kittymiskykyyn. Harmaissa huoneissa keskittyminen oli heikompaa kuin vä-rillisissä huoneissa. Toisessa tutkimuk-sessa huomattiin, että konekirjoittaji-en virheet olivat yleisempiä valkoisessa työympäristössä verrattuna värilliseen työskentelytilaan.

Ikkuna, ja sitä kautta avautuva maise-ma, on ihmiselle epäilemättä tärkeä ele-mentti. On väitetty, että työntekijöiden stressitaso on alhaisempi, mikäli heidän työtilassaan on ikkuna. Ikkunanäkymän on myös todettu parantavan opiskelijoi-den ja työntekijöiden suorituskykyä.

Tehohoitoyksiköissä ikkunoiden puute on lisännyt potilaiden ahdistu-neisuutta, masentuneisuutta ja seka-vuutta. Yhdysvalloissa tehtyjen tutki-musten mukaan ne tehohoidossa ole-vat potilaat, joilla ei ollut ikkunanäky-mää, viettivät vuoteessa pidemmän ajan kuin ikkunallisessa huoneessa toipu-neet. Joissakin maan osavaltioissa tut-

Värit vaikuttavat ihmiseen, usein ihmisen sitä itse tiedostamatta.

i ng

r am

26 super 4 • 201026 super 4 • 2010

Värit ja muoto luovat tunnelmanPalvelutaloissa värien tehtävänä on lisätä kodinomaista tunnelmaa, sanoo lääketie-teen tohtori, sisätautien ja geriatrian eri-koislääkäri Jukka Louhija.

kimustulokset otettiin niin vakavasti, että ikkunattomiin tiloihin sijoitettiin tietokoneella toteutettu tekoikkuna.

Suunnan näyttäjä, tilan rakentaja

Sairaaloissa ja palve- lutaloissa värit toi- mivat sisustuk-sen lisäksi visu-aalisina merkkei- nä, joiden avul-la asiakkaiden ja asukkaiden liikku-mista on mahdollista oh- jata. Väriä voidaan käyttää maamerkkinä, sillä voidaan korostaa eri tilojen hierarkiaa ja osoittaa niiden eri-laisuutta.

Asukkaiden ei-toivottua kuljeskelua

voidaan ehkäistä maalaamalla tiettyi-hin tiloihin johtavat ovet ympäröivi-en seinien värisiksi. Näin syntyy vai-kutelma jatkuvuudesta. Toisaalta asuk-kaita on mahdollista ohjata toisiin ti-

loihin maalaamalla nii-hin johtavat ovet

ympäristöstä hyvin erot-tuvalla vä-rillä.

Värien käyttö ja

valaistus on erityisen tär-

keää tiloissa, jois-sa liikkuu ikääntynei-

tä ja heikosti näkeviä. He prosessoi-vat visuaalista tietoa usein hitaammin kuin muut, jolloin riittävä valaistus ta-kaa sen, että mutkat ja kulmat erottu-

vat selkeästi. Hoitoympäristö, joka lisää potilaan

fyysistä aktiivisuutta, voi lieventää ma-sennusta. Virikkeellinen ympäristö on vähentänyt esimerkiksi Alzheimer-po-tilaiden masennusta ja sekavuutta.

Tutkijoiden mukaan värien käyttö on tärkeää, koska visuaalisten ärsykkei-den vähäisyys voi johtaa näköharhoi-hin etenkin ahtaissa tiloissa tai huoneis-sa, joissa asukkaiden liikkumatila on ra-jallinen.

Asiakkaille tarkoitettujen tilojen li-säksi myös henkilökunnan tiloihin olisi syytä kiinnittää huomiota. Työympäris-töstä mahdollisimman paljon poikkea-va taukohuone helpottaa rentoutumis-ta lyhyessäkin ajassa. Koska taukotilas-sa vietetään useimmiten lyhyitä aikoja, ne voivat olla huomattavasti työtiloja värikkäämpiä..

Pohjoismaista löytyy useita esimerkkejä siitä, millaisia etu-ja muotoilu ja värien käyttö parhaimmillaan tuovat. Norjas-sa työskennellessään Jukka Louhija tutustui pyöreänmalli-seen vanhusten palvelutaloon, jossa asukkaiden huoneet oli sijoitettu ympyrän muodostavan käytävän molemmin puolin. Käytännöllisen pohjaratkaisun ansiosta vaikeasti dementoitu-neet saivat huoletta kävellä käytävällä muihin tiloihin eksy-mättä. Omatoiminen liikkuminen oli sallittua ja oma huone tuli aina jossakin vaiheessa vastaan.

Toinen esimerkki löytyy Suomesta. 90-luvulla Louhija vie-

raili lahtelaisessa palvelutalossa, jonka pääkäytävä oli raken-nettu muistuttamaan pariisilaista kujaa. Lämpimänsävyistä käytävää reunustivat pariisilaistalot, joissa sijaitsi muun mu-assa lääkärin vastaanotto. Tunnelmaa tiloihin toivat vanhoja kaasulamppuja jäljittelevät valaisimet.

– Nämä esimerkit saivat minut pohtimaan sitä, miten yk-sinkertaisin ratkaisuin voidaan saada paljon aikaiseksi. Kus-tannukset tuskin nousevat kovin paljon, mutta ero perintei-seen valkoiseen käytävään voi olla valtava.

Värejä käytettävä harkiten

Monissa muissa maissa, esimerkiksi Tanskassa, värejä käyte-tään selvästi enemmän kuin hillityssä Suomessa. Jukka Lou-hija muistuttaa, että värejä on kuitenkin käytettävä varoen. Ei ole tiettyjä värejä, joita tulee käyttää, vaan pikemminkin väre-jä, joita ei pidä käyttää. Niiden oheen jää suuri valinnanvara,

sininen

Kuvastaa herkkyyttä. Rauhoittaa, viilentää

ja tyynnyttää. Voi alentaa verenpainetta. Tukee rentoutumista,

nukkumista ja ylipäätään rauhallisempaa

toimintaa.

vihreä

Kuvastaa hedelmällisyyttä ja kasvua. Terävöittää

huomiokykyä ja edistää puolueetonta arviointia,

mutta on myös tyynnyttävä ja levollinen väri.

i n g r a m

super 4 • 2010 27

punainen

Lämmin, mutta rauhaton väri. Voi kohottaa verenpainetta, lisätä hengitystiheyttä ja

kiihtymystä. Edistää fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta, joten sopii tehostevärinä

sosiaalisen kanssakäymisen tiloihin. musta

Kuvastaa voimaa, mestarillisuutta ja

dominointia. Väri yhdistetään usein kielteisiin asioihin ja kaikkeen turmeltuneeksi

koettuun.

jonka mukaan tiloja voi sisustaa.– Palvelutaloissa väri ei saa hyökätä

silmille. Sen tarkoituksena on lähinnä lisätä kodinomaisuutta.

Hoitoympäristöä suunnitellessa muo- dot ja pinnat ovat vähintään yhtä tär-keässä roolissa kuin värit. Laitosmaiseen tilaan on mahdollista luoda kodinomai-suutta esimerkiksi paloturvallisella lau-talattialla, sillä puu on monelle ikään-tyneelle omasta kodista tuttu elementti.

Kun ihminen liittää värin tiettyyn kokemukseen, se tuo jatkossa mieleen kyseisen tapahtuman. Myös kulttuu-rilla on vaikutusta siihen, millaisiksi ja kuinka turvallisiksi ihmiset värit koke-vat. Monelle suomalaiselle syntyy leh-don vihreästä positiivinen mielleyhty-mä, kun väristä muistuu mieleen kevät, nuoruus ja raikkaus. Toisaalta esimer-kiksi punaista käytettäessä on muistet-tava vasemmistoideologia.

– Jotkin värit ovat tietyissä tapauksis-sa toimivia, mutta niiden kanssa on ol-tava varovainen. Voi olla, että muutama veteraani kääntyy kannoillaan nähdes-sään täysin punaisen seinän. Kirkkaan punaisen alitajuinen mieltäminen ve-reksi saattaa myös olla ongelma erityi-sesti dementoituneilla ihmisillä.

Konservatiivisuus hallitsee

Värien vaikutuksista löytyy paljon tut-kittua tietoa, mutta miksi hoito- ja pal-velulaitokset ovat yleissävyltään yhä kalsean valkoisia?

– Hoitolaitokset ovat konservatiivi-sia. Valkoinen väri on steriili, puhdas ja kliininen. Se on toiminut hyvin aina ja on siksi ollut turvallinen värivalinta, Jukka Louhija sanoo.

Hän huomauttaa, että värejä olisi mahdollista käyttää Suomessa nykyis-

tä enemmän. Laitosten valkoiset sei-nät ja tummansiniset tai kivipäällystei-set lattiat ovat tuttuja, turvallisia ja va-littu niin, ettei niillä juurikaan olisi vai-kutusta ihmiseen.

Väripsykologia on vanha tiede, jo-ta on sovellettu esimerkiksi kasvatus-tieteissä, mutta jostain syystä sitä ei juuri ole hyödynnetty hoitoympäris-tön suunnittelussa. Louhijan mukaan se on aukko, mikä pitäisi täyttää laa-jemminkin. Tätä tehdään parhaillaan hänen nykyisessä työpaikassaan, jossa on kolme vuotta kehitetty aktiivisesti mummola-palvelutaloja.

– Tulos on huono, jos asiat tehdään kuten aikaisemmin, mutta yhä tiukem-malla budjetilla. Aina pitäisi olla mah-dollisuus kehittää uutta, muuten ihmi-siltä katoaa motivaatio. Tämä on erityi-sesti kuntapuolen ongelma nykyisessä, tiukassa taloustilanteessa.

– Se, että kaikki on valkoista ja har-maata, ei ole hyvä eikä paha asia, mut-

ta jatkossa nimenomaan sen hyvän löy-täminen on tärkeää..

lähteet:

altimier, leslie. healing environments: for patients and providers. newborn and

infant nursing reviews (2004) 2, 89-92.

biley, francis. hospitals: healing environments? complementary therapies

in nursing & midwifery (1996) 2, 110-115.

dalke, hilary ym. colour and lighting in hospital design. optics & laser

technology (2006) 4-6, 343-365.

louhija, jukka, lääketieteen tohtori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri.

reid, lory. terveyttä ja elinvoimaa väreistä. gummerus (2003).

rihlama, seppo. värioppi. rakennustieto oy (1997).

schweitzer, marc ym. healing spaces: elements of environmental design that

make an impact on health. the journal of alternative and complementary medicine

(2004) 1, 71-83.

valdez, patricia, mahrabian, albert. effects of colour on emotions. journal

of experimental psychology: general (1994) 4, 394-409.

keltainen

Virkeyttävä ja hilpeä väri. Voi helpottaa masentuneisuutta ja jännitystä, lisätä iloa ja onnellisuuden tunnetta. Punaisen kaltaisesti edistää fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta.

a Pat t e r s o n

28 super 4 • 2010

Vastaanotto-osastoavustaja- yhdistyksen jäsenet

Mitä he tekevät?

teksti ja kuvat marjo sajantola

Vastaanotto-osastoavustajayhdistyksen opintopäivät tarjoavat vuosittain

ammatillista täydennyskoulutusta muun muassa vastaanottotyötä tekeville superilaisille. Millaista tämä työ on

ja ketkä sitä tekevät?

Suomen Vastaanotto-osastoavustajayhdistys on valtakunnalli-nen ammatillinen järjestö. Sen jäsenet ovat vastaanotto-osas-toavustajia, osastonsihteereitä, asiakaspalvelun ja tietohallin-nan koulutusohjelman suorittaneita lähihoitajia tai perus- ja apuhoitajia. Nimineulassa heillä voi lukea esimerkiksi terveys-keskusavustaja, osastonsihteeri, vastaanottohoitaja tai tutkin-

non mukaan perus- tai lähihoitaja.Luki nimineulassa sitten mitä vain, varmaa on, että työ on

monipuolista, asiakasläheistä ja hektistä. Tätä mieltä ovat ai-nakin seuraavat neljä Tampereen opintopäivien osanottajaa.

Osastonsihteeri Kaisa-Leena Tilus

– Työskentelen Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän työ-terveyshuollon vastaanotossa. Valmistuin vuonna 1978 vas-taanotto-osastoavustajaksi. Työterveyshuollossa on säännölli-nen päivätyöaika, mutta työ-tahti on kiireinen. Joskus keski-kesällä voi olla rauhallisempaa.

Tilus kertoo, että hän avus-taa tarvittaessa lääkäriä esimer-kiksi luomen poistossa, vastaa ajanvarauskansliassa puheli-meen ja varaa asiakkaille ai-koja niin lääkärin kuin työ-terveyshoitajan vastaanotoille. Hän ohjaa asiakkaita labora-

Opintopäivillä 170 osanottajaa

Suomen Vastaanotto-osastoavustajien opintopäivät jär-jestettiin tänä vuonna Tampereella. Opintopäiville saapui eri puolilta maata noin 170 vastaanotto- tai osastonsih-teerityön ammattilaista. Ohjelmassa oli ajankohtaista tie-toa muun muassa asiakirjahallinnosta ja Kansallisen ter-veysarkiston sekä e-reseptin nykytilanteesta.

Osanottajien omaa hyvinvointia ei myöskään unoh-dettu. Luennoissa käsiteltiin ravitsemusta ja suojautumista niin infektioilta kuin väkivaltaisilta asiakkailtakin. Monipuo-linen ohjelma sai hyvää palautetta.

super 4 • 2010 29

torioon tai etsii heille jatkotutkimusaikoja.– Minulla on paljon myös sihteerin tehtäviä. Teen työvuo-

rolistoja, hoidan asiakaslaskutuksen, laadin työnantajille sai-rauslomatilastoja. Lisäksi olen yksikön atk-vastaava ja ylläpi-dän Effican hallintaa.

Lähihoitaja Sirpa Perkiö

– Työpaikkani on Kauhajoen terveyskeskus ja työni on kaksija-koista. Siihen kuuluu päivisin vastaanottotyötä terveyskeskuk-sen ajanvarauksessa tai lääkäri-en avustamista pienissä toimen-piteissä. Iltaisin ja viikonlop-puisin työskentelen ensiavussa.

Perkiö kertoo, että terveys-keskuksen vastaanottotyössä joutuu ottamaan paljon vas-tuuta. Työ on haastavaa, välillä rankkaakin, mutta kuitenkin hyvin monipuolista. Vastaan-otossa voi olla joskus aivan

hirveäkin paine selviytyä päivän töistä, kun asiakkaat soitte-levat ja saattavat myös purkaa työntekijöihin pahaa mieltään.

Ensiavussa työvuorojen sisältö on hyvin vaihtelevaa, illas-ta ja viikonlopusta riippuen.

– Vastaan sielläkin puhelimeen, otan sydänfilmejä ja avus-tan lääkäriä. Teen myös päivystyslähetteitä ja sanelunpurku-ja. Kiirettä on, mutta siellä ei tarvitse hoitaa ajanvarausta, ei-kä miettiä jonojen purkua. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mi-tä tai millainen asiakas työvuorossa eteen tulee.

Terveyskeskusavustaja ja lähihoitaja Marita Pesonen

Kuusamon kaupungin terveys-keskusavustaja Marita Pesonen opiskeli oppisopimuksella lä-hihoitajaksi, kun työnantaja tarjosi siihen mahdollisuuden. Pohjakoulutuksena hänellä oli merkonomin tutkinto.

Pitkän istumisen jälkeen osanottajat tarvitsivat reipasta rentoutusta ja jump-pasivat liikuntatieteiden maisteri Nina Hietasen johdolla. Hietanen myös luennoi ravitsemuksen merkityksestä työssäjaksamiseen.

30 super 4 • 2010

– Koska olin tehnyt vuosia terveyskeskusavustajan töitä, ha-lusin mieluummin suorittaa tutkinnon sairaanhoidon ja huo-lenpidon koulutusohjelmassa kuin asiakaspalvelun ja tieto-hallinnan. Olisin myös valmis siirtymään kokonaan lähihoi-tajan tehtäviin, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuutta.

Nyt Pesonen työskentelee terveyskeskusavustajana erikois-lääkäreiden vastaanotolla ja kerran kuussa hän tekee kiertä-vän viikonloppuvuoron terveyskeskuksessa. Lähihoitajan tai-toja hän pääsee käyttämään yövuoroissa päivystyksessä. Nä-mä vuorot lasketaan kokonaistyöaikaan.

Osastonsihteeri Päivi Niskanen

Merkonomin ja osastonsihteerin opinnot suorittanut Päi-vi Niskanen työskentelee Lapin keskussairaalan radiologian osastolla. Kaupallista alaa kokeiltuaan hän teki pari vuotta töitä osastonsihteerinä Muurolan sairaalan psykiatrisella osas-tolla. Vuodesta 1997 hän on viihtynyt mainiosti nykyisessä paikassaan.

Radiologian osastolla työ on päivätyötä, mutta työpäivän aloitus vaihtelee vuoron mukaan seitsemästä yhdeksään ja

kotiinlähtöaika iltapäivällä liu-kuu vastaavasti. Viikonloppu-töitä Niskasella ei ole. Nel-jä osastonsihteeriä järjestelee töitä kiireellisyyden mukaan, mutta vähintään yhden on ai-na oltava asiakaspalvelussa.

– Asiakkaat tulevat ensin meidän toimistollemme ja ohjaamme heidät sieltä eteen-päin. He kyselevät tutkimusai-

koja tai kaikkea maan ja taivaan välillä ja pyrimme sitten oh-jaamaan heidät kysymyksineen oikeaan paikkaan. Tämä on hyvin monipuolista työtä. Annamme palvelua niin talon si-sälle kuin ulkopuolelle, ja puhelinrumba on hirveä.

Lausuntojen purku ja muu tekstinkäsittely vie paljon työ-aikaa, ja alkuviikosta sillä puolella on ruuhkaisinta. Työlle on varattu rauhoitettu tila.

– Työ on hektistä ja asiakaspuolella ikään kuin aaltoilevaa. Tekstinkäsittelyssä pitäisi muistaa pitää säännöllisesti taukoja, mutta kiireessä ne unohtuvat..

Opintopäivien yleisöstä löytyi Jyväsky-län aikuisopiston sosiaali- ja terveysalan kouluttaja Leenamaria Ikonen. Opisto järjestää terveydenhuollon osastonsih-teerin koulutusta ammatillisena lisä-koulutuksena.

– Kyse ei ole siis tutkinnosta, vaan täydentävästä koulutuksesta. Koulu-tukseen on hakeutunut esimerkiksi keskussairaalan työntekijöitä, joilla on merkonomikoulutus tai lähi- ja perus-hoitajia, jotka haluavat osastonsihtee-rin työhön.

Ikonen kertoo, että koulutuksen si-sältö on noin puolet lähihoitajakoulu-tuksen asiakaspalvelu- ja tietohallinnan valinnaisesta tutkinnosta. Sihteerin työn ja terminologian lisäksi opintoi-hin kuuluu hoitotyön puolelta esimer-kiksi anatomian, lääkehoidon ja aseptii-kan koulutusta.

– Aseptiikkaa on opittava oman it-sensä suojaamiseksi ja hoitotyötä oman osaston toiminnan ymmärtämiseksi. Tarkoitus ei kuitenkaan ole, että esi-merkiksi merkonomi osallistuisi hoi-

Täydentävää koulutusta

totyöhön. Lisäksi koulutukseen kuulu-vat terveydenhuollon tietojärjestelmät, mutta niihin syvennytään parhaiten pitkillä työssäoppimisjaksoilla..

Leenamaria Ikonen kertoi Jyväskylän ai-kuisopiston koulutustarjonnasta.

Vastaanotto-työn uudethaasteet

SuPerin suunnittelija Sari Erkkilä puhui haasteista, joita vastaanot-totyöhön ovat tuoneet niin hoito-takuu, lääkäri-sairaanhoitajatyöpa-rimallit, callcenterit kuin terveys-keskusten väheneminenkin.

– Eri kunnissa ja terveyskeskuk-sissa on käytössä erilaisia työnja-komalleja.

– SuPer pitää kuitenkin tärkeänä, että jokaisen työntekijän koulutuk-sen ja kokemuksen tuoma osaami-nen otetaan käyttöön, eikä vähäi-siä resursseja terveyskeskuksissa tuhlata.

Opintopäivien osanottajat kävi-vät vilkasta keskustelua myös ter-veyskeskusavustajan nimikkeestä. Joissakin työpaikoissa käytössä olevan vastaanottohoitaja-nimik-keen nähdään kuvaavan paremmin työn sisältöä.

super 4 • 2010 31

Markkinarako kurkumalle

Nykyään sadat tuhannet suomalaiset kärsivät lyhytaikaisista tai jatkuvista kivuista. Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni ja naprokseeni, rauhoitta-vat yleensä kuukautiskivut, satunnaisen päänsäryn ja flunssan oireet. Nivelrikon aiheuttamissa kivuissa ja muissa pitkä-aikaisissa tiloissa lääkkeillä ei yleensä päästä täydelliseen kivuttomuuteen.

Pitkäaikaiset kiputilat ovat tyypilli-siä vaivoja, joihin tarjotaan ja etsitään apua vaihtoehtolääkinnän hoidoista ja luontaistuotekaupan tuotteista. Kivun yksilöllinen kokeminen ja hoitoon liit-tyvä voimakas lumevaikutus saattavat vaikuttaa siihen, että osa kipupotilaista kokee saavansa apua rohdosvalmisteis-ta ja ravintolisistä.

Vain laboratoriotutkimuksia

Kurkuma (Curcuma longa) on intia-lainen maustekasvi, jonka jauhettua

Kurkumaa kipuun?

juurta on käytetty perinnelääkinnässä edistämään ruoansulatusta. Suomalai-sille kurkuma on tuttu curry-mauste-seoksesta, jonka tunnusomainen väri johtuu voimakkaan keltaisesta kurku-majauheesta.

Kurkuman juuri sisältää pieniä mää-riä kurkumiinia. Koeputkessa on ha-vaittu, että kurkumiini vaikuttaa joi-hinkin tulehdusreaktioita sääteleviin entsyymeihin samalla tavalla kuin tu-lehduskipulääkkeet. Teoriassa kurku-miinilla voi olla tulehdusreaktioita tai kipua lievittävää vaikutusta. Kurkuman juuriuutteella tai kurkumiinilla ei kui-tenkaan ole tehty tutkimuksia, joista voitaisiin arvioida, lievittääkö kurku-ma mahdollisesti nivelrikon aiheutta-maa tai muuta kipua ihmisillä.

Turvallinen kokeiltavaksi

Suomessa myytävät, kurkumauutetta sisältävät ravintolisät ovat turvallisia, kun niitä käyttää pakkauksen annostus-ohjeen mukaan. Kurkuma saattaa vai-kuttaa verihiutaleiden toimintaan, joten se voi muuttaa verenohennuslääkkeiden tehoa. Myös yhteisvaikutuksia joiden-kin syöpälääkkeiden kanssa on epäilty. Raskauden ja imetyksen aikana ei pidä käyttää ravintolisiä, joiden turvalli-suutta näissä tilanteissa ei ole selvitetty.

Useita tulehduskipulääkkeitä ei saa käyttää yhtä aikaa, koska tämä lisää ma-hahaittoja. Kurkuman on epäilty vai-kuttavan samoihin entsyymeihin kuin tulehduskipulääkkeet, joten yhteiskäyt-töä pitää välttää. Haitallisia yhteisvai-kutuksia ei kuitenkaan ole tullut esille.

Kivun oikea hoito tärkeää

Jos kivut ovat pitkäaikaisia tai tiheästi toistuvia, niistä kannattaa keskustella lääkärin kanssa. Lääkäri pyrkii selvittä-mään kipujen syyt ja auttaa löytämään kullekin ihmiselle tehokkaimman ja sopivimman hoidon.

Joidenkin Suomessa myytävien kur-kumavalmisteiden esiteteksteissä ker-rotaan, että niitä on käytetty ”erilais-ten olotilojen hallintaan”, ja nykytut-kimus on todennut niiden tehon. Näin epämääräisesti mainostettujen tuottei-den vaikutus ja tutkimuksen taso epäi-lyttää. Vaikutusmekanismi, teho ja tur-vallisuus pitää olla tutkittu, etenkin jos valmisteita käytetään kivun hoitoon henkilöillä, joille tulehduskipulääkkeet sopivat huonosti, kuten mahahaavan sairastaneet ja astmapotilaat..

Perinteisesti kaikkialla maailmassa maustekasveja on käytetty myös lääkekasveina. Pari sataa vuotta sitten ei tiedetty, että keuhkokuume paranee bakteerilääkkeillä tai että diabetesta voidaan hoitaa insulii-nilla. Rohtokasveilla, jotka aiheut- tivat ripulia, oksentelua tai hikoi-lua, yritettiin ajaa taudinaiheuttajia pois elimistöstä. Useilla kasveilla pyrittiin myös lievittämään vatsa-vaivoja tai kiputiloja. Käsilaukuista ei silloin löytynyt H2-salpaajia eikä buranoita.

anna-liisa enkovaaralääkäri, tietokirjailija

Täydentävää koulutusta

32 super 4 • 2010

Ennakoiden, halliten ja hoitaen väkivaltatilanteessateksti ja henkilökuva marjo sajantola

Avekki on toimintatapamalli väkivaltatilanteiden ehkäisyyn ja hallintaan. Lähihoitaja Tuomo Ratinen opettaa menetelmää kollegoilleen vammaistyössä Helsingissä.

Sofianlehdossa annetaan kaikenikäisille kehitysvammaisil-le helsinkiläisille ympärivuorokautista hoivaa ja kuntoutusta, mikäli avohuollon palvelut ja tuki eivät riitä. Lähihoitajaksi vammaistyön koulutusohjelmasta kolme vuotta sitten valmis-tunut Tuomo Ratinen ohjaa siellä teini-ikäisiä asukkaita hei-dän jokapäiväisissä toimissaan. Nämä kehitysvammaiset au-tistiset nuoret tarvitsevat paljon tukea ja kuntouttavaa ohjaa-mista arjessa.

– Tämä on mukava duunipaikka ja olemme nuorekas yh-deksän hengen tiimi. Asukkaita yksikössä on viisi. Koska asiak- kaat ovat myös autistisia, työ täällä onkin ihan omanlaistaan, Tuomo kertoo.

Oman työnsä ohessa hän kouluttaa kaupungin kehitys-vammaistyössä olevia kollegoitaan Avekki-toimintatapamal-liin, väkivalta- ja aggressiotilanteiden ehkäisyyn ja hallintaan.

– Opiskelin esimiehen ehdotuksesta Avekki-kouluttajak-si vuonna 2008 tästä samasta talosta olevan kollegani kans-sa. Puolisen vuotta kestänyt koulutus teetti kyllä paljon työ-tä. Tietopuolen lisäksi opimme muun muassa esiintymistä ja puhetaitoja.

Tuomo laskeskelee, että hän on kouluttajaparinsa kanssa kouluttanut jo lähemmäs sata kehitysvammaistyötä tekevää kollegaansa kaksipäiväisillä, sekä teoriaa että käytännön har-joituksia sisältävillä Avekki1-kursseilla vuoden 2009 alusta al-kaen. Viime syksystä lähtien he ovat järjestäneet myös joka toinen tiistai parin tunnin kertausharjoitukset, joihin jo kou-lutetut osallistuvat tarpeen ja työtilanteen mukaan.

– Loimme tämän koulutusjärjestelmän yhdessä talon joh-don kanssa. Aluksi koulutus priorisoitiin niihin toimipistei-siin, joissa siihen oli eniten tarvetta.

Tuomon itsensäkin on ylläpidettävä kouluttajan taitojaan. Kouluttajalla on oltava voimassaoleva lisenssi, jotta koulu-tuksia saa pitää. Siksi Tuomokin käy uusimassa kouluttaja-lisenssinsä kahden vuoden välein. Näin varmistetaan koulu-tuksen taso.

Yhdessä vaaratilanteiden ennakointia

Tuomo Ratinen kertoo, että Avekki-toimintamallin filosofia on väkivaltatilanteen syntymisen ennaltaehkäisy, aktiivinen

– Kun asiakkaaseen käydään fyysisesti kiinni, se on jo äärimmäi-nen keino, vaikka otteet ovat hoidollisia ja kivuttomia, Tuomo Ratinen toteaa.

Avekki antaa ohjeita, miten selvitä

super 4 • 2010 33

Ennakoiden, halliten ja hoitaen väkivaltatilanteessa

läsnäolo ja puuttuminen. Tähän kuuluu niin ympäristön tur-vallisuus, asiakkaan tunteminen kuin aikaisemmista tapauk-sista opiksi ottaminen.

Työympäristön on oltava turvallinen, eikä ulottuvilla saa olla mitään sellaista, josta voi tulla väkivallan väline. Kaikis-ta aikaisemmista ongelmista on otettava opiksi, jotta työym-päristö täyttää vaatimukset. Tuomon mielestä olisikin paras-ta, että koko työyhteisö koulutettaisiin yhtäaikaisesti tai ai-nakin mahdollisimman nopeassa aikataulussa, jotta työnte-kijät pääsisivät yhdessä toteuttamaan toimintamallin filoso-fiaa. Kun koko tiimillä on samat tiedot, ymmärrys ja ajatte-lutapa menetelmistä, työyhteisöä ja sen toimintaa päästään yhdessä kehittämään.

– Avekki itsessään on jo sanaleikki, josta tulee mielleyhty-mä ranskan avec-sanaan. Mallissa painotetaan vahvaa yhtei-söllisyyttä ja yhdessä toimimista. Se on myös tekemällä op-pimisen malli.

Tuomo painottaa myös ohjaajien hyvää vireystilaa käytän-nön työssä. On aina oltava hyvin läsnä ja seurattava tilannetta, jotta tarvittaessa siihen voidaan puuttua aktiivisesti.

– Meidän tiimissämme on se etu, että toimintaympäristöm-

me on rajattu, jos verrataan esimerkiksi poliklinikoihin. Tun-nemme asiakkaamme hyvin. Osaamme havainnoida turhautu-misen merkkejä, kuten äänen kiristymistä, katseella mittailua tai levotonta liikehdintää. Onkin vaikeampi ennakoida sellaisia ihmisiä, jotka suuttuvat sekunnissa nollasta sataan.

Tuomo toteaa, että pohjimmiltaan aggression nousun ylei-simmät syyt ovat ihan samat kaikille ihmisille. Esimerkiksi turhautuminen tai pettymys, mutta myös kommunikaatio-keinojen vajaus tai rajallisuus, voivat aiheuttaa kiristyneitä ti-lanteita. Se, miten kukin kykenee raivoaan käsittelemään, on-kin toinen asia.

– Kun ei ole kykyä käsitellä omia tunteita, siitä voi seura-ta primitiivireaktioita. Usein jo ohjaajan rauhoittava läsnäolo tai sanallinen puuttuminen tilanteeseen auttaa, mutta ei aina.

Lievästä vahvempaan

Avekki-koulutuksessa opetellaan suojaamaan asiakkaiden li-säksi myös itseä. Opetellaan, mitä väkivaltainen asiakas ehtii miltäkin etäisyydeltä tehdä. Opetellaan rauhoittava puhetyy-li ja eleet, sillä on osattava hallita myös oma sanaton viestin-

i ng

ra

m

34 super 4 • 2010

Avekki

Avekki on ensimmäinen suomalainen sosiaali- ja terveys-alan toimintaympäristöön kehitetty koulutus- ja toimin-tatapamalli väkivaltatilanteiden ehkäisyyn ja hallintaan. Se on sovellettavissa myös palvelu-, opetus- ja turval-lisuusaloille.

Avekki kehitettiin Savonia ammattikorkeakoulun Kuopion yksikön hallinnoimassa hankkeessa vuosina 2005–2007 yhteistyönä alueen sairaaloiden ja oppilaitosten kanssa.

Toimintatapamallissa on neljä eri osa-aluetta: ennal-taehkäisy, väkivaltaisen asiakkaan kohtaaminen, tilanteen jälkihoito sekä taustatekijät, esimerkiksi lainsäädäntö ja

tä. Harjoittelemalla opetellaan hoidollisia kiinnipito-otteita. Kun koulutus on saatu, työyhteisö suunnittelee yhdessä, mi-ten erilaisissa tilanteissa toimitaan, mitä kukin tekee ja mihin asettuu ja mistä tarvittaessa saadaan lisävahvistusta.

– Jos läsnäolo tai puhe ei asiakasta rauhoita, lähdetään kui-tenkin aina minimirajoittamisen kautta. Esimerkiksi väki-valtatilanteessa lyöminen on yleistä. Siksi hyökkääjää lähes-tyttäessä pyritään pelaamaan hänen kätensä kiinni vartaloon, ikään kuin pois pelistä hetkeksi, jotta päästään turvallisesti kiinni häneen. Tämän jälkeen hyökkääjä pyritään saamaan esimerkiksi istumaan ja rauhoittumaan. Tarvittaessa tilanne jatkuu maahan vientiin ja kiinnipitoon.

Ratinen kuvailee menetelmää, jossa kaksi hoitajaa toimii yhtäaikaisesti. He ottavat kiinni asiakkaan ranteista, vievät toisen kätensä tämän kainalon alta ja asettuvat molemmilta puolilta aivan kiinni asiakkaan kehoon. Koko ajan käytetään

myös rauhoittavaa puhetta. Tuomo toteaakin, että kun asiak-kaaseen mennään fyysisesti kiinni, se on jo äärimmäisiä kei-

noja, vaikka otteet ovat hoidollisia ja kivuttomia.– Kipu jättää muistijäljen, vaikka asiakas ei

muuten muistaisi, satuttajansa hän muistaa aina. Teknisesti oikein toteutetut Avekki-ot-teet eivät tuota kipua. Ne on opittava niin hyvin, että ne tulevat hektisessä tilantees-sa selkäytimestä.

Tilanteista otetaan opiksi

Ammatillisuus on sitä, että ei provosoidu asiakkaan käytöksestä. Ammatillisuus on myös sitä, että suhde hoidettavaan jatkuu entisenlaisena haastavankin tilan-teen jälkeen. Avekki-menetelmän mukaisesti omaa työtä kehitetään jatkuvasti. Yksikön sisäisenä jälki-selvittelynä käydään tilanne läpi ja mietitään, olisi-

ko tilanne voitu estää, miten siinä toimittiin, olisiko voitu tehdä joitain toisin. Tärkeää on myös jakaa tuntemuksi-aan ja puhua siitä, miltä tuntuu. Asiat käydään läpi niin hyvin, ettei kenenkään tarvitse enää kotona yksin miettiä.

– Asiakkaan jälkihoitoakaan ei saa unohtaa. Hänen kans-saan käydään myös tilanne läpi, hänen oman kommunikaa-tiokykynsä mukaisesti. Mutta se tehdään vasta siinä vaihees-sa, kun itse on rauhoittunut ja pystyy kohtaamaan asiakkaan ammatillisella tasolla.

Ratinen kertoo, että Avekki-menetelmä on otettu kaik-keen toimintaan hänen yksikössään. Sisustus on harkittu, henkilökuntaa on aina tarvittava määrä vuorossa ja asiakkai-den käytökseen on perehdytty tiiminä.

– Olemme ottaneet myös tilanteiden väriluokittelun käyt-töön. Värit ovat kuten liikennevaloissa. Kun työvuoroon saa-puja kuulee, että tänään on ollut punainen päivä, hän tietää, että tiettyjä asioita on jo tapahtunut tai tapahtumassa.

Tuomo Ratinen on saanut hyvää palautetta kouluttamil-taan ryhmiltä siitä, että hänellä on oman ammattinsa ansiosta aitoa tilannetajua ja aitoja esimerkkejä annettavana.

– Jos itse en olisi alalla, kosketuspintani olisi varmasti pal-jon kapeampi. Minulla on vastuu siitä, mitä opetan ihmisille, jotka saattavat joutua tiukkoihin paikkoihin. Minun on seisot- tava opetukseni takana..

aggression syyt. Se korostaa ennakointia, itsemääräämis-oikeuden kunnioittamista ja hoidollisuutta. Avekki-nimi tulee sanoista aggressio, väkivalta, ennaltaehkäisy, kehit-täminen, koulutus ja integraatio. Se viittaa myös yhdessä tekemiseen ja yhteisöllisyyteen.

Savonia ammattikorkeakouluun on rakennettu mallin ympärille Avekki-osaamiskeskus, jossa menetelmää ope-tetaan. Avekki-koulutus on Savonian opiskelijoille kuuluva kokonaisuus. Myös Savon ammatti- ja aikuisopiston Iisal-men, Kuopion ja Varkauden yksiköissä kurssi on pakolli-nen kaikille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille.

super 4 • 2010 35

joonas väänänen

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

evät tekee iloiseksi ja siksi minäkin hellyn sanomaan teitä rakkaiksi. Tarkoitan myös sitä. Vaikka kevät on masennuksen ja itse-murhatilastojen synkintä aikaa, uskon, et-tä hyvällä sanomalla on parantava merkitys. Sanat ”olet ihana, olet kiva” tai ”hei miten

voit muruseni?” ovat pieni ele kiireisessä talouskriisien maail-massa. Ne sanat voivat olla harvinaista mannaa miehellesi tai vaimollesi. Usein ne saavat aikaan kemiallisen reaktion. Ne antavat syyn halaukselle ja jopa pusulle, jota kaipaat. Ystävil-lä on merkitys. Pieni nätti sana puhelimessa tai kadulla saa hy-myilemään. Milloin muuten ostit viimeeksi kukkia?

Työpaikallasi kevät on usein myös uudistumisen aikaa. Mo-nilla muilla aloilla ja eri tahoilla käydään palkkaneuvotteluja. Miten käy terveydenhoidon, joka laahaa palkkakuopassa? Oli-si kivaa todeta ja kuulla, että palkkanne nousi sen ja sen verran.

Henkilökuntaa läpikäydään tiheällä kammalla, vaikka et ehkä sitä huomaakaan. Kesälomatoiveet otetaan huomioon ja kesälomasijaisia aletaan rekrytoida. Kaikkien kohdalla loma-toiveet eivät osu nappiin. Moni työläinen tuskastuukin, jos loma ei osu heinäkuulle, menee mökkiloma mönkään. Loma on tärkeä, mutta miten on tämä päivä?

Siis oletko ajatellut, että jokainen päivä saattaa olla viimei-nen. Tai että arkipäivään pitäisi mahtua kivoja asioita. Niitä ovat mielestäni, ilman tärkeysjärjestystä, muun muassa terve-ys, elämänkumppani, asunto, lapset, ystävät, työ, harrastuk-set ja työkaverit sekä raha, joka rauhoittaa. Mutta ilman hen-kistä hyvinvointia ei pitkälle pötkitä. Juuri siksi on tärkeää ra-kastaa pieniä asioita ympärillään.

Olisi hienoa, jos päättäjätkin puhuisivat selkokieltä ja käyttäisivät sanaa ”ystäväni” tai ”rakkaat kuulijat”.

Haluaisin lukea lehdestä joskus politiikkojen oikeaa ihmisen puhetta, ilman kapulaslangia. Siinä voisi olla tunnelataus, joka saisi ehkä paatuneetkin sydämet väräjämään myötävaikutuk-sesta. Nyt puolueiden päämiehet ja ministerit ilmoittavat asi-ansa lähinnä painovalmiina, tarkistetuin tekstein, mutta kuitenkin niin, ettei väärinkäsityk-siin ole syytä antaa pienintäkään vink-kiä. Mutta juuri se vie asian esityksel-tä pohjan. On surkuhupaisaa seura-ta poliittista keskustelua televisios-ta, jossa toinen toistaan tylsempi poliittinen hahmo antaa vielä epä-inhimillisemmän kuvan itsestään. Onko se tarkoitus ja miksi?

Eikö kevät sulata politiikkaa teh-tailevaa ihmistä edes hetkeksi? Miksi kaunis ja värikäs pu-he on kielletty?

Toivoisin myös päät- täjiltä hyviä tekoja. Ja kaikilta ihmisiltä, sil-lä me olemme sa-man auringon alla. Se sulattaa kovan talven lumia ja lama-ajan aja-tusten kuor-ruttamia sydä-miä.

Valoa, rak-kaat ihmiset..

Hyvää kevättä, rakkaat lukijat.

K

36 super 4 • 2010

huhtikuun

Vertailu

lähde: tilastokeskus, jätetilasto 2008

”Vakinaisten ahtaajien kokonaisansiot olivat vuonna 2008 keskimää-rin 47 700 euroa vuodessa.

ilta-sanomat 16.3.2010

Vuonna 2008

yhdyskuntajätettä

syntyi Suomessa

2,8miljoonaa tonnia.

Asukasta kohden

jätettä kertyi

520 kiloa.

Vanhukset syrjäytyvätmielenterveyspalveluistaHyvistä tavoitteista huolimatta iäkkäät syrjäytyvät mielenterveyspalveluista, kertoo Vanhustyön keskusliitossa teh-ty tutkimus. Myös julkisuudessa iäk-käiden mielenterveysasiat pääsevät esil-le harvemmin kuin työikäisten tai las-ten mielenterveys.

Vaikka ongelmat tunnistettaisiinkin, palveluiden saanti on sattumanvaraista. Masennus on yleisin ikääntyvän väes-tön mielenterveysongelma. Masennus-oireista kärsii noin 10–15 prosenttia yli 65-vuotiaista suomalaisista.

Vanhusten masennusta selitetään monesti vain yksinäisyydellä tai kat-sotaan, että tietty alakulo kuuluukin ikäihmisen elämään.

Raportissa haastatellut sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ounastelivat, että lääkärit määräävät ikäihmisille hel-posti mielialalääkkeitä, mutta eivät seu-raa hoidon vaikuttavuutta. Lääkehoidon lisäksi muuta hoitoa, kuten keskustelu-apua, ei välttämättä järjesty. Ikäihmiset hyötyvät kuitenkin esimerkiksi terapi-asta samalla tavalla kuin nuoremmat..

Sairaalajonot pysyivät pitkinäYli puoli vuotta hoitoa odottaneiden hoitoonpääsy sairaanhoitopiirien sai-raaloihin ei parantunut samalla tavalla syksyn 2009 aikana kuin aikaisempina vuosina kesän jälkeen.

Myös hoidon alkaminen hidastui, mikä näkyi ensimmäisen käynnin odo-tusaikojen pitkittymisenä.

Hoitoonpääsyn ongelmat keskittyi-vät silmätautien ja kirurgian erikois-aloille, lähinnä kaihileikkauksiin ja or-topedisiin leikkauksiin.

Pääsy erikoissairaanhoitoon heiken-

tyi eniten Pohjois-Pohjanmaalla. Myös HUS:ssa yli puoli vuotta hoitoa odot-taneiden lukumäärä oli edelleen korkea.

Joulukuun 2009 lopussa oli hoi-toonpääsyä sairaanhoitopiirien sairaa-loihin odottanut yli puoli vuotta lähes 3 750 henkilöä, mikä on noin 350 vä-hemmän kuin elokuussa. Kymmenessä sairaanhoitopiirissä tilanne parani, nel-jässä pysyi lähes ennallaan ja kuudessa huonontui.

Hoitoonpääsytilanne kohentui eni-ten Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä..

Kolmivuorotyössä ahtaa-jan ansio voi nousta 60 000 euroon vuodessa.

Potilasturvallisuudelle yhdistysJoukko aktiiveja on perustanut Suo-meen Potilasturvallisuusyhdistyksen.

Sen tavoitteena on edistää potilas-turvallisuutta ja potilasturvallisuuden tutkimusta. Keinoina ovat seminaarit, koulutukset ja kongressit, julkaisu- ja tiedotustoiminta sekä tiivis yhteistyö muiden alan organisaatioiden kanssa.

Yhdistyksen ensimmäinen puheen-johtaja on professori Amos Pasternack Tampereelta ja varapuheenjohtajana toimii lääkintöneuvos Pirjo Pennanen Helsingistä.

Lisätietoa yhdistyksestä löytää verk-ko-osoitteessa www.potilasturvallisuus-yhdistys.fi..

Iäkkäillä hampaita yhä enemmänHampaattomuus on väistymässä Suo-messa ja vakavan hampaiden kiinnitys-kudossairauden, parodontiitin esiinty-vyys lisääntyy ikääntymisen myötä.

Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 70 prosenttia yli 65-vuotiaista sairasti

parodontiittia.Ikääntyneiden parodontaalisairauk-

sien taustalla on hampaallisten vanhus-ten määrän lisääntyminen, toimintaky-vyn heikkeneminen, ikääntymismuu-tokset ja tupakointi..

super 4 • 2010 37

teksti päivi hujakka kuvat jukka järvelä

Vantaalaisen Hynnisen perheen kuopuksen syntymän piti olla iloinen perhetapahtuma. Vapunpäivänä 2007 syntynyt August kiidätettiin kuitenkin heti syntymän jälkeen teho-osastolle. Vanhemmat jäivät odottamaan lääkärin kannanottoa.

August taisteleesydämellään

Reipas August Hynninen tuo hymyn Mari-äidin huulille.

Kolmevuotias August Hynninen syntyi keisarinleikkauksella napanuora kahdessa solmussa, kahdesti kaulan ympäri kie-toutuneena. Sinertävän värinen vauva kiidätettiin heti teho-hoitoon.

Augustin äiti Mari Hynninen, jäi odottamaan heräämöön miehensä paluuta osastolta. Hoitohenkilökunta ei osannut kertoa vanhemmille, mikä vastasyntyneessä oli vialla. Lopul-ta vanhemmat saivat nähdä pienokaisen, jota oltiin jo siirtä-

mässä lastenklinikalle vastasyntyneiden teho-osastolle. Kar-diologi teki diagnoosin. Augustilla oli TGA eli suurten suo-nien transpositio.

Tavallista elämää

Augustin palatessa sairaalasta sisarukset halailivat ja halusi-vat hoitaa vauvaa. He kuitenkin arastelivat alkuun Augustin

osa 6/10

38 super 4 • 2010

kanssa leikkimistä. August voisi säikähtää ja sydän pompot-telisi liikaa. Nykyään August leikkii vanhempien sisarustensa kanssa piilosilla oloa sekä painii heidän kanssaan.

Liikunnallinen poika on ketterä kiipeilemään, ja pumpum-leikit puukepeillä saavat vauhtia pikku mieheen.

– Olen ajatellut, että poika voi nyt leikkiä sotaleikkejään, koska armeijaan ei oteta Augustin sydänvian omaavia henki-löitä, Mari Hynninen toteaa.

Vaikka sydänlapsi voi elää lähes tavallista elämää, on ve-renkierrossa sekä jaksamisessa kuitenkin eroa. Kovat pakkaset saavat kädet sekä jalat helposti viileiksi, eikä ulkoilu palelun vuoksi ole kovin mukavaa. Perhepäivähoidossa oleva August myös väsähtää heti ruokailun jälkeen helposti. Hän menee mieluummin päiväunille kavereiden vielä jatkaessa leikkejään.

Avosydänleikkaus

Vuonna 2007 vanhempia ei hymyilyttänyt. Itku oli herkässä vanhempien lisäksi myös isovanhemmilla ja sisaruksilla. Syn-nytyksen jälkeen Hynnisen perheen maailma tuntui romahta-van, kun vauvalla oli sydämen rakenteessa vikaa.

Tilanteen vakavuudesta johtuen August sai hätäkasteen. Sen jälkeen tehtiin ensiaputoimenpiteenä sydämen katetroin-ti ja eteisväliseinäaukon pallolaajennus.

Augustin taistellessa hengestään vanhemmat yrittivät ym-märtää tapahtuneen. Kardiologi piti heidät tilanteen tasalla olemalla yhteydessä puhelimitse.

Alun shokkivaiheen jälkeen vanhemmat saivat kardiologil-ta ja sydänkirurgilta tietoa Augustia koskevasta hoidosta ja si-tä seuraavasta leikkauksesta. Suunniteltu avosydänleikkaus ei olisi riskitön.

– Kardiologi piti meille tunnin mittaisen esitelmän sydän-vikaisista lapsista. Sydänkirurgi taas kertoi mitä leikkaukses-sa tapahtuisi ja kuinka suuria riskit olisivat, Mari Hynninen muistaa.

Augustin ollessa kuuden vuorokauden ikäinen hänet lei-kattiin.

– Leikkauspäivä oli mitä ihanin. Kevät oli puhkeamaisil-laan kukkaan, puut silmuilla, aurinko paistoi.

Leikkaus meni hyvin. Teho-osastolla Augustin tilaa seurat-tiin kolme vuorokautta. Verenpaineiden asettuessa sekä veri-arvojen pysyessä stabiileina pienokainen siirrettiin sydänlas-ten osastolle. Kun viimeisetkin rytmihäiriöt normalisoituivat ja nenämahaletkusta ruokittu rintamaito vaihtui imetykseen, oli August valmis siirtymään kotiin. Hynnisen perheen vau-va-arki saattoi vihdoin alkaa.

Lisää leikkauksia

Tammikuun 2009 kontrollissa Augustin sydämen vasen kam-mio dilatoitui, myös aortan tyvi laajentui ja todettiin sydä-men vajaatoiminta. Kardiologi totesi uuden avosydänleik-kauksen olevan ajankohtainen. Leikkaukseen pääsy siirtyi teho-osastolla tapahtuneesta vesivahingosta johtuen niin, että August leikattiin vasta kesäkuussa.

– August toipui viikossa toisesta leikkauksesta. Uhmakas kaksivuotiaamme yritti ylös sängystään heti leikkauksen jäl-keen, kunnes kipu lamaannutti hänet vuoteeseen takaisin. Viidentenä päivänä hän kuitenkin jo viiletti pitkin sairaalan käytäviä, Mari Hynninen naurahtaa.

Läheisten tuki on ollut tarpeen. Hynninen peräänkuu-luttaa sairaalan vastuuta vanhempien ohjauksessa vertaistu-en piiriin. Vertaistuki on tärkeää, ja yhdistyksiin on kuiten-kin jokaisen itse osattava ottaa yhteyttä. Joskus vanhemmilla ei ole tietoa, mistä apua etsiä.

– Alun shokkivaiheen mentyä ohitse voisi sairaala ohjata sekä ohjeistaa sairaan lapsen vanhempia ottamaan yhteyttä yhdistyksiin. Vanhemmat saattavat näyttää hyväkuntoisilta, mutta ovat sisältä epävarmoja lapsensa tulevaisuuden suhteen.

Suomalaisessa yhteiskunnassa pelko uudesta ja erilaisesta koetaan vaikeana asiana lähestyä. Joskus pelko sairaasta lap-sesta lähentää, joskus vie kauemmaksi. Läheisten tukemi-nen saattaa kääntyä päälaelleen, ja sairaan lapsen vanhemmat tukevat läheisiään..

Myös sisarukset Emma ja Aleksi sekä Sami-isä pitävät Au-gustia silmäteränään.

super 4 • 2010 39

Suomessa syntyy vuosittain noin 500 lasta, joil-la on sydänvika. Lasten sydänsai-

raudet ovat pää-sääntöisesti sydämen

rakenteellisia vikoja – sellainen on noin yhdellä pro-

sentilla vastasyntyneistä lapsista. Ra-kenteelliset sydänviat ovat yleisimpiä ihmisen yksittäiseen elimeen liittyviä rakennepoikkeavuuksia. Sydänvika voi liittyä myös johonkin laajaan oireyhty-mään, kuten esimerkiksi Downin tai Catch 22 -oireyhtymään. Suurimmalla osalla sydänlapsista ei ole sydänvian li-säksi muita rakenteellisia vikoja.

Sikiön sydän kehittyy jo ensimmäi-sen seitsemän raskausviikon aikana. Sy-dämen muodostuminen on hyvin mo-nimutkainen tapahtumasarja. Jos tämä kehitys jostain syystä häiriintyy, sydä-men rakenne voi muodostua virheel-liseksi. Syitä tähän ei tunneta. Vikojen syntyyn vaikuttavat monet tekijät – sat-tuma mukaan lukien. Äidin raskausai-kana sairastama vihurirokko, lääkehoi-dot sekä perinnölliset tekijät voivat ai-heuttaa sydänvikoja.

Ei ole olemassa kahta täysin saman-laista sydänvikaa. Synnynnäinen sydän-vika on yhteisnimitys monelle sadalle erilaiselle sydämen ja suurten verisuon-ten rakennevialle.

Rakenteelliset sydänviat voivat olla aukkoja eteisten tai kammioiden välil-lä, niin sanottuja oikovirtausvikoja, läp-pävikoja tai monimutkaisia, niin sanot-tuja sinisiä eli syanottisia sydänvikoja. Oikovirtausviat ovat kaikkein yleisim-piä rakenteellisia sydänvikoja – niiden osuus on yli 40 prosenttia kaikista sy-dänvioista.

Esiintyvyydeltään yleisimpiä sy-dänvikoja ovat kammioväliseinäauk-ko (VSD), eteisväliseinäaukko (ASD), avoin valtimotiehyt (PDA), eteis-kam-mioväliseinäaukko (AVSD), aortan ko-arktaatio (CoA), aortan ja keuhkovalti-mon ahtaumat (AS, PS), suurten suon-ten transpositio (TGA), vajaakehitty-nyt sydämen vasenpuoli (HLHS) sekä Fallot’n tetralogia (TOF).

Karkeasti ottaen voidaan todeta, et-

tä nämä 10 yleisintä sydänvikaa vastaa-vat noin 90 prosenttia kaikista tode-tuista sydänvioista. Muiden, harvinai-sempien vikojen osuus on noin 10 pro-senttia esiintyvyydestä.

Rakenneviasta riippuu, alkavatko oireet heti synnyttyä vai myöhemmin, ovatko oireet lieviä vai vaikeita, onko lapsi normaalin värinen vai sinertävä ja liittyykö vikaan rytmihäiriöitä vai ei.

Vaikeat sydänviat aiheuttavat oirei-ta yleensä jo syntymän jälkeen ja lapsi ohjataan saman tien lasten sydänlääkä-rin arvioon. Useissa vioissa sydämen va-jaatoiminta kehittyy vähitellen, jolloin oireet voivat alussa olla epämääräisem-mät. Imeväisellä tavallisia oireita ovat tihentynyt hengitys, heikentynyt ime-minen ja väsyminen ruokailutilantees-sa sekä hikoilu ja joskus harmahtava tai sinertävä ihon ja huulten väri. Lapsen paino voi nousta hitaasti, mikä käy ilmi neuvolatarkastuksissa. Isommilla lapsil-la sydämen vajaatoiminnan merkkejä ovat hengenahdistus erityisesti rasituk-sessa, jatkuva yskiminen, ruokahalutto-muus, vatsakivut ja joskus turvotukset.

Jos lapsella todetaan epäilyttävä sy-dämen sivuääni tai oireet viittaavat sy-dänvaivaan, hänet passitetaan lasten sy-dänlääkärin arvioon. Sydämen kuunte-lun lisäksi tutkimuksiin kuuluvat sy-dänfilmi (EKG), röntgenkuva sekä ny-kyisin useimmiten sydämen ultraääni-tutkimus. Ne ovat lapselle kivuttomia. Sydänlääkärin suorittama ultraäänitut-kimus on erinomaisen luotettava sydä-men rakenteiden ja toiminnan tutki-musmenetelmä ja useimmiten muita tutkimuksia ei tarvita. Jos vikaa löytyy, voidaan tutkimuksia jatkaa sydänkatet-roinnilla, joka lapsille tehdään aina nu-kutuksessa..

lena öhman-jokinen, suunnittelija

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=skl&p_artikkeli=skl00034

http://www.sydanlapsetja-aikui-set.fi/fin/mika/sydanvika/yleisim-mat_sydanviat/?id=177

lisätietoa:

Sydänvika

Useissa vioissa sydämen vajaatoiminta kehittyy

vähitellen.

Ei ole olemassa kahta täysin samanlaista

sydänvikaa.

40 super 4 • 2010

Täydennyskoulutuksen teemat

Muisti ja mieli -kehittämishankkeen aikana järjestettyjen täydennyskoulutustilaisuuksien tärkeimmät teemat olivat:

• Vanhuksen masennus, sen tunnistaminen ja hoito • Muistisairauksien tunnistaminen • Vuorovaikutus muistisairaan kanssa • Lääkehoito ikääntyneiden muistisairauksissa ja masennuksessa • Viriketoiminta osana muistisairaan hoitoa • Muistisairaan sosiaaliset ja juridiset oikeudet • Kuntouttavan työotteen edistäminen • Ravitsemuskuntoutus • Omainen yhteistyökumppanina • Kirjaamisen kehittäminen

Muisti ja mieli -hankkeellakehitettiin hoitajien osaamistateksti marita pitkänen, toimittanut marjo sajantola

Yhä useammalla koti- ja laitoshoidon vanhusasiakkaalla on muisti-sairaus ja moni myös kärsii yksinäisyydestä, alakuloisuudesta tai masennuksesta. Hoitotyössä tarvitaan entistä enemmän muisti-sairauksiin ja masennukseen liittyvää osaamista.

Sastamalan perusturvakuntayhtymän asukkaista noin joka viides on yli 65-vuotias. Ikäihmisten ja erityisesti muistisai-raiden hoidon järjestäminen tulee alueella olemaan haasta-vaa. Muisti ja mieli -kehittämishankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli parantaa vanhustenhuollon henkilöstön osaa-mista muistisairauksien ja masennuksen varhaisessa tunnista-misessa ja hoidossa. Vanhustenhuollon työntekijöiden koulu-tustarpeita kartoitettiin esimiehille tehdyn kyselyn ja hoitaji-en kanssa käytyjen keskustelujen perusteella.

Esimiesten mukaan tärkeimmät osaamisen kehittämisalu-eet olivat vuorovaikutus asiakkaan kanssa, kirjallinen ja suulli-sen ilmaisutaito sekä vanhusten lääkehoito. Kotihoidon työn-tekijät pitivät tärkeänä saada tietoa muistisairauksiin, masen-nukseen ja normaaliin ikääntymiseen liittyvien muutosten tunnistamisesta ja varhaisista oireista sekä siitä, miten toimia käytöshäiriöisen vanhuksen kanssa. Masentuneen vanhuksen kannustaminen ja hoitokeinot nähtiin kotihoidossa erityise-nä haasteena.

Kartoituksen pohjalta järjestettiin täydennyskoulutusta se-kä isoina luentotilaisuuksina että pienemmille kohderyhmille suunnattuina koulutuksina ja kehittämispäivinä kahden vuo-den aikana yhteensä 58 kertaa. Koska sisällöt oli suunniteltu esimiesten ja henkilöstön esittämien tarpeiden pohjalta, osal-listuminen oli erittäin aktiivista.

Koulutuksesta lisää varmuutta työhön

Palautteessa hoitajat totesivat pitävänsä kaikkea saamaan-sa koulutusta työnsä kannalta tärkeänä, mutta vuorovaiku-tus muistisairaan kanssa samoin kuin muistisairauksien tun-

nistaminen korostuivat kuitenkin muita teemoja enemmän. Koulutus nähtiin usein myös hyvänä kertauksena, joka py-säytti jälleen miettimään vanhustenhoidon arkea ja kehittä-misen mahdollisuuksia omassa työssä:

”Kaikki tietävät miten pitää toimia vanhuksien kanssa, mutta jostakin syystä toimitaan toisin. Eli oli erittäin hyvää herätä todellisuuteen, taas kerran.”

Koulutus herätti myös huomioimaan omaa työtä tai van-husasiakkaiden tarpeita uudesta näkökulmasta. Palautteessa todettiin muun muassa, että koulutusta ja tietoa tarvitaan li-

super 4 • 2010 41

sää, koska monesti masentuneen vanhuksen hätähuuto saat-taa pelästyttää kokemattoman hoitajan, ja apua tarvitseva jää apua vaille.

Varsin yleinen kommentti koulutuspalautteissa oli totea-mus, että koulutus tuki ja vahvisti omia käsityksiä sekä an-toi voimaa ja varmuutta omaan ja työyhteisön työskente-lyyn. Kritiikkiäkin annettiin: ”Tervetuloa vanhainkodin kii-reiseen arkeen.”

Työntekijälle täydennyskoulutukseen pääseminen kertoo myös oman työn merkityksestä ja arvostuksesta. Vanhustyö-tä tekeville hoitajille tarkoitettu koulutus viestittää siitä, et-tä työnantaja arvostaa heitä ja heidän työtään muistisairaiden vanhusten parissa.

Uusia työvälineitä ja toimintatapoja

Hankkeen päätyttyä projektin työntekijät kävivät työyksiköis-sä henkilöstön kanssa arviointikeskustelut koulutusten vaiku-tuksista käytäntöön. Varsinkin kotihoidon hoitajat olivat si-tä mieltä, että muistisairauksien ja masennuksen tunnistami-nen on parantunut.

Muisti- ja depressiotestien koulutuksesta saatiin käytän-nölliset työvälineet asiakkaan tilanteen arvioimiseen. Hoita-jat tekevät muisti- ja depressiotestejä asiakkailleen ja ohjaavat heitä tarvittaessa muistitutkimuksiin tai mielenterveysohjaa-jan vastaanotolle. Jatkotoimenpiteisiin ohjaamiseen on tullut lisää varmuutta. Muistisairauksista puhuminen on lisännyt myös ikäihmisten tietoisuutta, joten he ovat alkaneet puhua muistin ongelmista aiempaa herkemmin.

Hankkeen aikana työyksiköissä keskusteltiin paljon kou-

lutusten sisällöistä ja pohdittiin enemmän vaihtoehtoisia käy-täntöjä. Koulutuksista sai vahvistusta olemassa oleviin käytän-töihin ja sitä kautta jälleen uutta innostusta työhön.

Hoitajat arvioivat, että kuntouttavan työotteen kehittämi-nen ja sen esillä pitäminen on lisännyt hoitajien valmiuksia tukea vanhusasukkaita monipuolisesti. Monissa yksiköissä to-dettiin, että kuntouttava työote on ollut aiemminkin käytös-sä, mutta hankkeen aikana siihen kiinnitettiin kuitenkin eri-tyisesti huomioita ja se tehtiin näkyväksi.

Muutokset ovat olleet osittain käytännön toimintatavoissa tehtyjä sopimuksia, kuten esimerkiksi ruokailun keskittämi-nen ruokasaliin tai säännöllisten viriketuokioiden järjestämi-nen. Osittain kuntouttavan työotteen toteuttaminen on ol-lut yhteisten pelisääntöjen ja yhteisen toimintakulttuurin luo-mista. Kuntouttavan työotteen ylläpitäminen edellyttää asian jatkuvaa vireillä pitämistä, arvioimista ja seurantaa.

Hankkeen jälkeen muistisairaan hoidon kokonaisuus ja muun muassa päivätoiminnan mahdollisuudet on tunnistet-tu aiempaa paremmin. Kun tieto muistisairauksista on lisään-tynyt, myös yhteistyön mahdollisuudet on nähty aiempaa tär-keämpänä. Kehitettävää on edelleen yhtenäisissä tavoitteissa asiakkaan liikkuessa kotihoidon, päivätoiminnan, kuntoutus-osaston ja vuodeosastohoidon välillä..

muisti ja mieli -kehittämishanke toteutettiin vuosina 2007–2009 sastamalan peruskuntayhtymässä, johon kuuluu neljä kuntaa: kiikoinen, lavia, sastamala ja punkalaidun. työntekijöitä kunta-yhtymässä on yhteensä yli 600. heistä lähihoitajia on noin 250.

artikkelin kirjoittaja on sastamalan perusturvakuntayhtymän palvelukoordinaattori.

ing

ra

m

42 super 4 • 2010

LukijaltaLähetä postia Lukijalta-palstalle: super-lehti@superliitto.fi tai SuPer-lehti, Lukijalta, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.Liitä nimimerkkikirjoituksiin mukaan oma nimesi ja yhteystietosi, jotka jäävät toimituksen tietoon. Nimettömiä tekstejä emme julkaise.

Vanhustenhoidosta jasen tulevaisuudesta

Olen huolissani vanhustenhoidosta ja sen tulevaisuudesta niin Mäntyharjulla kuin valtakunnallisesti.

Vt. johtava lääkäri esittää yhden hoitajan lisäystä tai yhden paikan vähennystä Palvelukeskus Ruskahovista. Kuka tahansa osaa laskea, että yhden hoitajan lisäpanos on enemmän kuin yhden paikan vähennys. Kun 53:sta vähennetään yksi asukas-paikka, ei tilanne käytännössä muutu, mutta hoitajia ei aiota lisätä. Kun ollaan minimin alarajalla, joillekin tuntuu riittä-vän se, että juuri noustaan minimiin. Asia on vielä perusturvalautakunnan käsitte-lyssä uudelleen ja toivon viisaita päätöksiä.

Miten pitkään kotona? Kotihoidon lisä-ystä laitospaikkojen sijaan jyrätään eteen-päin keinolla millä hyvänsä. Asia kuulos-taa hyvältä siinä, että ihminen saisi olla kotonaan mahdolli-simman pitkään. Mutta miten pitkään on kotona hyvä olla? Paikkoja ympärivuorokautiseen hoitoon vähennetään ja pal-velupaikkoihin on jonoa. Omaishoitajat väsyvät, ja kohta on hoidettavia yhden sijaan kaksi.

Kun kotihoitoon lisättiin terveyskeskuksesta henkilökun-taa, heidän työpanoksensa siirrettiin yöpartioon, joka tuli siis uudistuksena meille Mäntyhar-juun. Päivä- ja iltavuoroihin kohdistu-va paine kasvaa koko ajan.

Kyseessä on vanhusten hoita-minen, kyse on ihmisistä! Toi-mistotyötä voi siirtää tai jät-tää tekemättä ja tuskin ke-nenkään terveys vaaran-tuu. Väsynyt hoitaja on potilasturvallisuusriski. Juuri siksi on varmistet-tava hoitohenkilökun-nan riittävyys ja työn hoitamiseen tulee jät-tää myös pelivaraa. Kun vanhukset viihtyvät ja saavat aikaa enemmän, myös hoitajat jaksavat teh-dä työnsä paremmin ja sairas-lomat vähentyvät.

Ihmisten hoitamista on vaikea ajassa mitoittaa, ja asiakkaan hoitoi-suus on myös otettava huomioon. Lisäksi hoitajalta tarvitaan kuuntelemista ja läsnäoloa.

Ratkaisu on henkilökunnan lisääminen sekä hoitajien teh-tävien uudelleen miettiminen ja jakaminen. On hyödynnet-tävä myös lähihoitajien ammattitaitoa ja unohdettava hierar-kia. Jos työtehtäviä lisätään, tämän tulee myös näkyä mitoi-tuksissa. Ja miksei palkassakin?

Työssä jaksamisen edellytyksenä henkilökuntaa tulee olla riittävästi laitoksissa ja varsinkin kotihoidossa. Työn tekemi-nen vajaalla henkilöstömäärällä tulisi kieltää. Olisiko joku vi-ranhaltija velvoitettava tulemaan töihin aina, kun sijaista ei saa? Työntekijöitä ei voi velvoittaa tulemaan vapaalta töihin tai tekemään kahta vuoroa putkeen. Itse asiassa kenenkään ei pitäisi edes suostua.

Valtakunnallinen ongelma. Hoitajan henkilökohtainen elämä on rajoittunut-ta sekalaisten vuorojen takia. Mihinkään säännölliseen harrastustoimintaan ei hel-polla pääse. Esimiesten pitää ottaa huo-mioon myös se, että hoitajilla on vapaa-aika ja oma elämä, perhe ynnä muuta. Ja

myös työtovereitten täytyy puhaltaa yhteiseen hiileen, että työyhteisössä voidaan yhdessä tehdä ja että toisiin voidaan luottaa. Ja että me jaksamme, koska välillä tuntuu, että ei jaksa.

Sellaista sanaa ei saisi ollakaan kuin kiire, sitä sanaa ei saisi hoitoalalla edes tuntea. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää,

että ihan totta hoitajilla on kiire töissä ja vanhuk-sille ei ole aikaa? Yksi pieni poikkeama ru-

tiinissa sotkee koko aikataulun. Kaikki nämä ongelmat ovat ol-leet pitkään tiedossa. 1.10.2001

Mäntyharjun paikallislehdes-sä Pitäjänuutisissa oli ot-sikko: ”Minne mahtuvat Mäntyharjun vanhukset?” 22.2.2010 Helsingin Sa-nomat kirjoitti: ”Esimer-kiksi Mäntyharjun kun-taa AVI on huomaut-tanut siitä, että hoito-henkilöstön mitoitukset jäävät valtakunnallisten

suositusten alapuolelle. Tästä tietysti seuraa se, että

kunta päättää vähentää van-husten hoitopaikkoja. Valta-

kunnassa on kaikki taas hyvin.”Miksi rahaa löytyy kaikkeen

muuhun, mutta ei ihmisten hoitoon? Papereita on helppo pyörittää, kun ei tar-

vitse itse nähdä metsää puilta. Me hoitajat tie-dämme tämän asian. Tämä on valtakunnallinen ongelma. Kan-nattaa tutustua työhön, ei ylimääräisenä vaan ihan hypätä vah-vuuteen. Sitten näkee. Hyväkin hoitaja turtuu ajan myötä..

tanja hartonen-pulkka, lähihoitaja, mäntyharju

Olisiko joku viranhaltija velvoitettava tulemaan

töihin aina, kunsijaista ei saa?

j u k k a j ä

rv

e l ä

super 4 • 2010 43

ww

w.s

p3.d

k

Meleerattu stretch – helppohoitoinen tuotevalikoima!Uusi helppohoitoinen, meleerattu valikoima, jossa korostuvat mukavuus ja design. Valikoimassa yhdistyvät puuvillan hegittävyys ja stretch-ominaisuuden joustavuus polyesterin kanssa. Hylkivä antikloorikäsittely ja hyvä värinkestävyys. Materiaali: 48% puuvilla / 48% polyesteri / 4% EOL-Stretch.

48,68 sis. Alv 22%39,30 hinta ilman Alv

48,68 sis. Alv 22%39,30 hinta ilman Alv

48,68 sis. Alv 22%39,30 hinta ilman Alv

43,80 sis. Alv 22%35,90 hinta ilman Alv

32,80 sis. Alv 22%26,90 hinta ilman Alv

Malli 19213Naisten tunika.Vartalonmyötäinen malli.XS-4XL

Malli 19209Naisten paita, V-pääntie ja kaulus. Vartalonmyötäinen malli.XS-4XL

Malli 19212Unisex-paita.XS-4XL

Malli 23302Mikrokuituhousut XXS-4XL

Malli 25180 MonacoNaisten ja miesten malli, jossa tarrakiinnitys takana ja jalan päällä. Materiaali: Nupukkijäljitelmä, sisäpohja mikrokuitua.Väri: Musta – Valkoinen Koko: 36-46

Trendikästä mukavuuttatyöpäivään! Tilaa ennen

15.04.-10 ja saat

20%alennuksen.

Työnjohtajankatu 2 F 1, 20320 Turku, puh. 044-5508809

Tilaa ilmainen esite numerosta 02-284 2886 tai netistä osoitteessa: www.praxiswear.fi

...tekee päivästäsi mukavamman

...tekee päivästäsi mukavamman

MikrokuituhousutMukavat ja käytännölliset housut, joissa hauskoja yksityiskohtia.Kaksi taskua edessä ja takana sekä reisitaskut. Valkoisissa housuissa verkkovuori.Tarranauhasäätö vyötärössä. Silittämättä siistit.

210x297_Super_FIN.indd 1 08/03/10 14:39:47

44 super 4 • 201044 super 4 • 2010

Tshadin luonto on pääosin karua autio-maata. Juomavettä joutuu joskus hake-maan päivämatkankin päästä.

super 4 • 2010 45

uuri armeijan reppu seisoo purkamattomana etei-sessä. Repun läppää koristavat YK:n ja Suomen liput. Lähihoitaja, 25-vuotias alikersantti Paulii-na Meronen on juuri palannut neljän kuukau-den komennukselta YK:n rauhanturvatehtävistä Tshadista. Tummaksi paahtunut nainen vakuut-

taa olevansa ihan pirteä 12 tuntia kestäneestä paluumatkas-ta huolimatta.

– Kun tulin eilen illalla kotiin, tuntui kuin olisin vasta äs-ken lähtenyt.

Kirpeän pakkasen koristama maisema puistattaa kuiten-kin Pauliinaa, sillä lämpötila varjossa oli Tshadista lähtiessä lähes +50 astetta.

Ura aukeni armeijassa

Pirkkalassa asuva Pauliina Meronen opiskeli ensin parturi-kampaajaksi, mutta huomasi pian, ettei ammatinvalinta osu-nutkaan ihan nappiin. Nuori nainen päätti ottaa urasuun-nittelua varten aikalisän ja pestautui asepalveluun Riihimä-en viestirykmenttiin.

– Armeijan päätin lääkintäaliupseerina, ja siitä sain kim-mokkeen lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi.

Pauliina valmistui sairaankuljetukseen erikoistuneeksi lä-hihoitajaksi Tampereen ammattiopistosta vuonna 2008, min-

kä jälkeen hän työskenteli vuoden verran Tampereella ja Pirk-kalassa kotihoidossa ja perhetyöntekijänä. Pauliina oli jo pi-demmän aikaa haaveillut kansainvälisistä tehtävistä, ja koska oli suorittanut varusmiespalveluksen, hän lähetti hakemuk-sen puolustusvoimien kriisinhallintajoukkoihin. Pauliina ar-velee lähihoitajakoulutuksen olleen painava tekijä hänen hy-väksymiselleen.

– En tietenkään hakemusta laatiessani tiennyt, mihin minut lähetettäisiin. Kuvittelin pääseväni lähinnä Kosovoon, mut-ta yllätys oli suuri ja mieluisa, kun kuulin määränpään ole-van Tshad.

Avustusjärjestöjen työtä turvaamassa

Ennen matkaa rauhanturvaajat käyvät niin sanotun rotaatio-koulutuksen, jossa heille muun muassa annetaan peruskoulu-tus, selvitetään olosuhteet määränpäässä ja annetaan valmiu-det kohdata kaikki ennakoidut tilanteet.

– Lähtijät ovat todella hyvin koulutettuja ja ammattitaitoisia, mikä lisää omaa turvallisuuden tunnetta, Pauliina vakuuttaa.

Tshadissa suomalaisia rauhanturvaajia on kaikkiaan 83, joista suurin osa palvelee maan eteläosassa Goz Beidassa si-jaitsevassa irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa.

– Meitä lähti sinne viime vuoden marraskuussa 70, joista naisia viisi. Sama ryhmä palasi yhdessä kotimaahan.

Rauhanturvaajana Tshadissa

Lähihoitajiakin tarvitaan kriisinhallintajoukoissa eri puolilla maailmaa. Reissusta jää varmasti muutakin

taskuun kuin hyvä palkka.

teksti iita kettunenkuvat pauliina meronen ja iita kettunen

S

46 super 4 • 2010

Goz Beida sijaitsee levottoman Dar-furin alueen läheisyydessä, ja suoma-laisten rauhanturvaajien tehtävänä on muun muassa alueella toimivien avus-tustyöntekijöiden työskentelyn ja liik-kumisen turvaaminen eri kapinallisten ryhmittymien lähestymisyrityksiltä.

– Jos avustusjärjestöjen työntekijät ha-lusivat käydä tarkistamassa jonkin kylän ruokatilanteen, lähdimme heidän mu-kaansa varmistamaan turvallisen mat-kan. Lisäksi tehtäviimme kuului paljon partiointia ja ympäristön tarkkailemista.

Usein levottoman alueen rauhoitta-miseksi riittää jo pelkkä YK:n joukko-jen läsnäolo ja näkyminen. Pauliinan mukaan paikalliset suhtautuivat soti-laisiin yleensä hyvin ystävällisesti, koska tiesivät näiden olevan puolueettomia.

Ryhmän lääkintämiehenä

Pauliina Meronen sai hoitaakseen ryh-mänsä lääkintämiehen tehtäviä, jotka kattoivat kuitenkin vain osan hänen työpäivästään. Muuten hän oli taval-lisen jääkärin asemassa ja kantoi myös asetta.

Lääkintämiehen tehtävissä Pauliina kertoo oppineensa paljon terveyden-hoitoon liittyviä asioita.

– Onneksi meillä oli kuitenkin aika terve porukka, eikä sairastettu edes ri-pulia paljon.

Myös myrkyllisten käärmeiden tai skorpionien puremilta vältyttiin, mut-ta kerran lääkintämies Meronen joutui itse lääkärin tarkkailtavaksi. Kun Pau-liina oli pitkällä partioreissullaan pis-

täytynyt pusikossa, hän huomasi pala-tessaan kaksi kirvelevää hampaan jäl-keä jalassaan. Lääkäri totesi jäljet käär-meen puremaksi.

– En nähnyt käärmettä, joten se ei varmaankaan ollut iso. Koska emme kuitenkaan olleet varmoja, kuinka myr-kyllinen se oli, niin lääkäri istui vieressä-ni odottamassa, mitä tapahtuu. Purema ei onneksi osoittautunut vaaralliseksi.

Puolustusvoimat pitää hyvää huol-ta kriisinhallintatehtäviin lähtijöistä. Pauliina kertoo saaneensa ennen läh-töä kymmenkunta erilaista rokotetta, ja malarialääkkeitä täytyy syödä vielä viik-ko kotiinpaluun jälkeen.

Yksin liikkuminen kielletty

Rauhanturvaajilla ei ole varsinaista työ-aikaa, sillä heidän on oltava käytettävis-sä kaikkina vuorokauden aikoina seitse-mänä päivänä viikossa. Neljän kuukau-den aikana ei siis käydä Suomessa lo-mailemassa. Vapaata aikaa on lepo- tai

huoltopäivinä, mutta silloinkin tulee ol-la hälytyksen sattuessa valmiina lähtöön.

Kaikki työpäivät ovat Pauliinan mu-kaan erilaisia, eikä kohtuuttoman var-haisia aamuherätyksiä ole kuin kau-kopartioon lähtiessä. Kun partioreissu tehdään kauemmaksi, pystytetään mää-ränpäähän leiri yöpymistä varten.

Vapaa-aikoina ei voi lähteä kaupun-gille yksikseen shoppailemaan. Yksin ei saa liikkua, sillä se voi olla vaarallista. Myöskään maisema-ajelulle ei kanna-ta lähteä, koska suuri osa alueesta on hiekka-aavikkoa, jossa ei ole käytännös-sä lainkaan teitä, vain aasien tai kameli-en tekemiä kulku-uria. Myös aavikolta lentävä hiekkapöly haittaa matkantekoa, kun se tunkeutuu silmiin ja sieraimiin.

Palkkarahat säästyvät

Yksi Tshadissa palvelevien rauhantur-vaajien palkkaeduista on Pauliinan mu-kaan se, että rahat säästyvät, sillä Goz Beidassa ei ole juurikaan tavarataloja. Sen sijaan Pauliina osteli paikallisten asukkaiden tekemiä käsitöitä, puusta tehtyjä naamioita ja miekkoja.

– Tinkiminen kuuluu sikäläisiin kau-pantekotapoihin, mutta sitä en ehtinyt oppia kunnolla.

Tshadissa puhutaan ranskan lisäk-si lähes sataa eri heimokieltä. Pauliina puhuu sujuvaa englantia, jolla kansain-välisellä alueella pärjää hyvin.

Vapaa-aikoinaan alikersantti Me-ronen huolsi asettaan, kävi kuntosa-lilla, surffaili netissä tai katseli teltas-saan elokuvia tietokoneelta. Tukikoh-dassa oli myös sauna lämpimänä kaik-kina päivinä.

– Luulisi, ettei siinä kuumuudessa te-

YK:lla on muun muassa Tshadin operaa-tioissa käytössään suuri helikopteri ”the flying elephant”.

Pauliina Meronen on Tshadista tultuaan täynnä intoa. Nuoren naisen ura lienee tulevaisuudessakin rauhanturvatehtävissä.

super 4 • 2010 47

kisi mieli saunaan, mutta suomalainen on suomalainen Afrikassakin.

Näkökulma elämään muuttui

Pauliina Meronen on innoissaan ja kii-tollinen saatuaan työskennellä neljä kuukautta Afrikan sydämessä.

– Tämä oli minulle tosi iso juttu ja kokemuksena ainutlaatuinen. Ympä-ristö aavikkoineen ja savanneineen oli vaikuttava, ja työ oli mukavaa ja erilais-ta. Vaikka elämä oli rauhallista ja olim-me koko ajan turvassa, oli kaikessa vä-hän seikkailun makua.

Suurimman vaikutuksen Pauliinaan tekivät paikallisten ihmisten elämän-asenne ja arvot. Vaikka elämä karussa Tshadissa on hyvin köyhää, eivätkä ih-miset saa aina syödäkseen tai juodak-seen, ovat he iloisia ja ystävällisiä.

Ennen kaikkea Pauliina sanoo op-pineensa arvostamaan elämää Suomes-sa, joka on verrattain helppoa ja turval-lista. Juomavettäkään ei tarvitse lähteä jalkaisin hakemaan päivämatkan päästä.

– Miksi me vain mökötämme ja murjotamme, vaikka hanasta tulee vet-tä, eikä tarvitse nähdä nälkää? Ihmiset valittavat niin pienestä.

Syksyllä opinnot jatkuvat

Eteisessä odottava reppu pääsee jatka-maan matkaa. Pauliina heittää sen sel-käänsä lähteäkseen Ruovedelle tervehti-mään äitiä, joka odottaa malttamatto-mana maailmalta palannutta tytärtään.

Ruovedeltä palattuaan Pauliina al-kaa etsiä töitä sairaankuljetuksesta, ja syksyllä alkavat jatko-opinnot Tampe-reella. Pauliina ehti käydä pääsykokeis-

sa ennen Tshadiin lähtöä, ja veli ilmoit-ti siskolle hyväksytyksi tulemisesta.

Pauliina aikoo heti tilaisuuden tul-len hakea uudestaan rauhanturvatehtä-viin. Hänen viime marraskuussa teke-mänsä toimintavalmiussitoumus puo-lustusvoimille on voimassa vuoden, jo-ten periaatteessa hän voisi keskeyttää opintonsa komennuksen ajaksi.

– Kun on tehnyt sitoumuksen, täy-tyy periaatteessa olla valmis lähtemään käskettäessä.

Puolustusvoimat rekrytoi mielellään rauhanturvaajiksi myös naisia ja eri alo-jen ammattilaisia. Pauliina suosittelee lämpimästi kaikille lähihoitajakolle-goille rauhanturvatehtäviin lähtemistä, sillä se on kokemuksena ainutlaatuinen.

– Itse ainakin jäin koukkuun heti kerralla. Oli se niin iso juttu..

lisätietoja: www.mil.fi

Paikalliset asukkaat suhtautuvat rauhanturvaajiin ystävällisesti. Lapset ovat välillä liiankin innokkaita sotilaiden työkaluista. Kuvassa Pauliina kylän lasten kanssa.

48 super 4 • 2010

Edunvalvontayksikkö tiedottaa Hyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Palvelulaitosten työnantaja- yhdistyksen työehtosopimus (PTY)Sopimuskausi ja palkankorotuk-set. PTY:n neuvottelutulos saavutet-tiin 1.3.2010. Sopimuskaudeksi so-vittiin 1.3.2010–31.1.2012 kuiten-kin siten, että sopimus on irtisanot-tavissa 31.12.2010 mennessä päätty-mään 31.1.2011. Sopimuksella sovit-tiin vuoden 2010 palkankorotuksista sekä eräistä tekstimääräyksistä.

Työntekijöiden henkilökohtaisia ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.3.2010 0,6 prosentilla (yleiskorotus).

Työntekijöiden henkilökohtaisia ja taulukkopalkkoja korotetaan 1.10.2010 1,3 prosentilla seuraavis-sa ryhmissä: SOA, SOB, TOA, HOA, HOB, HOC, SOC, SOE, SOF, SOG, SOH, SOI, SOK, SOL, RUA ja RUB. Käytännössä siis superilaisten hoito-henkilöstön ja sosiaalialalla työskente-levien työntekijöiden henkilökohtaista ja taulukkopalkkaa korotetaan 1,3 pro-

sentilla. Palkat nousevat vuonna 2010 1,9 prosenttia.

Tekstimuutokset. Yleisen osan 5 pykälän 3 momenttia muutettiin siten, että lää-kärintodistuksen toimittamatta jättämi-nen ennen työsuhteen alkamista ei enää tarkoita sitä, että työsuhde raukeaa.

Työsuojeluvaltuutetun korvaus otet-tiin osaksi palkkauslukua ja korvauksia korotettiin 7,5 prosentilla. Sama korotus tuli myös luottamusmiesten korvauksiin.

Vuosilomaluvun 73 pykälän 2 mo-menttia muutettiin siten, että viranhal- tijan äitiysvapaalla oloaika rinnastetaan työssäoloon, jolloin äitiysvapaa aikavä-lillä 2.5.–30.9. ei pudota työntekijää vuosiloman kertymisen osalta B-tau-lukkoon.

Virka- ja perhevapaa luvun 85 pykä-län 2 momenttia muutettiin lääkärin-todistuksen toimittamisen osalta. Uu-

den säännöksen mukaan sairausloman ensimmäinen päivä on palkaton, mi-käli lääkärintodistusta ei ole toimitettu työnantajalle viikon kuluessa lääkärin-todistuksen allekirjoituspäivämäärästä. Työntekijä/viranhaltija ei menetä sai-rausajan palkkaa mikäli lääkärintodis-tuksen viipyminen aiheutuu hyväksyt-tävästä syystä.

Virka- ja perhevapaan 93 pykälän 2 momenttiin kirjattiin työntekijän oi-keus keskeyttää hoitovapaa uuden äi-tiysvapaan johdosta. Käytännössä tä-mä tarkoittaa sitä, että työntekijällä on oikeus saada PTY-sopimuksen mukai-nen äitiysvapaan palkka. Äitiysvapaata on haettava PTY:ssä säädetyllä tavalla.

Virka- ja perhevapaan 95 pykälän 1 momenttiin kirjattiin etävanhemmal-le oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen..

karoliina partanen, lakimies

SuPer ry:n suositus kesätyöntekijöiden palkkauksestaLähi- ja perushoitajien palkat määräy-tyvät alan työehtosopimusten mukaan. Työehtosopimuksissa on määritelty kunkin alan vähimmäispalkat. Niitä ei siis voi alittaa, mutta enemmän voi aina pyytää ja saada. Palkasta sovitaan työn-tekijän ja työnantajan kesken työsopi-muksessa. Kannattaa siis neuvotella it-selleen vähimmäispalkkaa parempi palk-ka! Ennen työsopimuksen allekirjoitta-mista kannattaa varmistaa työpaikan luottamusmieheltä, että muun muas- sa. palkkausehto on työehtosopimuksen mukainen.

Kunnallisen yleisen virka- ja työeh-tosopimuksen (KVTES) palkkaussään-nösten perusteella työnantaja voi alen-taa peruspalkkaa puuttuvan koulutuk-sen vuoksi (epäpätevyysvähennys). Ke-sätöissä kunnan palveluksessa olevan lähihoitajaopiskelijan palkasta voidaan siis vähentää enintään 10 prosenttia.

Peruspalkka, josta epäpätevyysvähen-nys voidaan tehdä, on 1.2.2010 alkaen lähihoitajien tehtävissä 1817,12 euroa.

Palvelulaitosten työnantajayhdistyk-sen työehtosopimuksen (PTY) mukaan työnantaja voi alentaa kyseisen palk-karyhmän palkkamääräyksen mukaista peruspalkkaa puuttuvan koulutuksen vuoksi enintään 15 prosenttia.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työeh-tosopimuksen (SOSTES) mukaan lähi- ja perushoitajan tehtävissä työskente-levälle on maksettava vähintään G17-palkkaluokan palkkaa. Jos työntekijäl-tä puuttuu työn edellyttämä kelpoisuus, mistä syystä hän ei pysty täysimääräi-sesti suorittamaan kaikkia työhön liitty-viä tehtäviä, voi vähimmäispalkka olla yhtä palkkaluokkaa alle kyseisen palk-karyhmän vähimmäispalkkaluokan (eli G16). Palkan alentaminen ei ole mah-dollista, jos opiskelija tekee samoja teh-

täviä kuin työn vakituinen tekijä.Yksityisellä terveyspalvelualalla voi-

daan tehdä enintään 10 prosentin pal-kanalennus kyseisen vaativuusryhmän vähimmäispalkasta puuttuvan koulu-tuksen perusteella.

SuPer katsoo, että tilanteissa, joissa opiskelija sijaistaa oman ammattialansa työntekijää ja tekee pääsääntöisesti sa-moja töitä kuin tutkinnon suorittaneet hoitajat, kuuluu hänelle maksaa samaa tehtäväkohtaista palkkaa, kuin toimen vakituiselle haltijalle maksetaan.

Jotta hoitoalalle saadaan kesätyön-tekijöitä sijaistamaan vuosilomilla oli-joita, ei epäpätevyysvähennyksen teke-minen samoja töitä tekevän kesätyön-tekijän palkasta ole kovinkaan järkevää henkilöstöpolitiikkaa.

Mikäli epäpätevyysvähennys kuiten-kin tehdään, SuPer ry suosittelee, et-tä peruspalkan alentaminen puuttuvan

super 4 • 2010 49

koulutuksen vuoksi tehdään porraste-tusti sen mukaan, kuinka pitkällä opis-kelija on opinnoissaan. Jos esimerkiksi kesätyöntekijä valmistuu joulukuussa, tulisi palkkaa alentaa vähemmän kuin

kesätyöntekijäksi otetulta ensimmäisen vuoden opiskelijalta, jonka toimenkuva on vähäisemmän osaamisen vuoksi ra-joitetumpi.

Jutun kirjoittamisen aikaan yksityi-

sen sektorin työehtosopimusneuvot-telut olivat vielä kesken, joten niiden osalta peruspalkkoja ei ole mainittu..

merja hyvärinen, lakimies

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

Voitto kotiin!julkaisemme tällä palstalla tuomioistuimissa voitettuja juttuja sekä työnantajan kanssa jäsentemme työsuhdeasioista tehtyjä sopimuksia.

Lähihoitajalle 75 000euron korvaus

Turun Yhdyskuntasuunnitteluyhdistys ry:n ylläpitämä Turun Kansallinen pal-velutalo tuomittiin maksamaan jätti-korvaukset lähihoitajalle – lähes 75 000 euroa korkoineen.

Mahtaviin korvaussummiin päädyt-tiin, sillä Turun Kansallinen palvelutalo oli maksanut superilaiselle lähihoitajal-le ajalla 5/2006–5/2009 kiinteäksi so-vitun kuukausipalkan ilman vuorotyö-lisiä, ylityökorvauksia ynnä muita la-kisääteisiä korvauksia. Superilainen te-ki pelkästään yötyötä päivystysluontei-sesti. Työnantajan mukaan kyseessä oli varallaolo, koska työntekijällä oli mah-dollisuus nukkua työpaikalla. Käräjäoi-keus totesi, että työntekijällä ei ollut oi-keutta poistua työpaikalta, vaan hän on ollut velvollinen olemaan siellä työn-antajan käytettävissä. Näin ollen kaik-ki tunnit ovat olleet työaikaa, joista tu-lee maksaa työehtosopimuksen mukai-set lisät.

Kiistaa oli myös sovellettavasta työ-ehtosopimuksesta. Työantaja piti varti-ointialan sopimusta oikeana työehto-sopimuksena. Oikeus kuitenkin totesi, että sovellettava sopimus on yleissitova yksityisen sosiaalipalvelualan työehto-sopimus. Oikeus katsoi lisäksi, että su-perilaisen työtehtävät sijoittuivat vaati-vuudeltaan palkkaryhmään B (perus-

tehtävät), joista maksetaan G14:n palk-kaluokan mukaisesti. Huomautetta-koon, että työntekijältä ei vaadittu ky-seisiin tehtäviin lähihoitajan koulutusta.

Superilainen sai myös korvausta työ-sopimuksen perusteettomasta päättä-misestä. Tähän liittyen oikeus tuomitsi työnantajan korvaamaan kolmen kuu-kauden palkkaa vastaavan summan. Li-säksi oikeus tuomitsi Turun Kansalli-sen palvelutalon korvaamaan oikeuden-käyntikulut.

Tiedossamme on, että Turun Kan-sallinen palvelutalo valittaa tuomiosta hovioikeuteen. Vastavalituksessaan Su-Per vaatii, että huomioiden työntekijän työtehtävät sovellettavan palkkaluokan tulisi olla G17. Mielenkiinnolla seu-raamme, miten juttu jatkuu.

Haluan vielä muistuttaa kaikkia jäse-niämme siitä, että palkkalaskelman oi-keellisuus tulee aina tarkistaa. Työnan-tajan on jokaisen palkanmaksun yhtey-dessä annettava työntekijälle laskelma, josta käyvät ilmi palkan suuruus, sen määräytymisperusteet ja palkanpidätys eri tarkoituksiin. Jos työntekijä ei ym-märrä palkkalaskelman sisältöä, niin on otettava yhteys esimieheen. Jos esimies ei pysty asiaa selvittämään, niin sitten yhteys luottamusmieheen. Tilanteessa, jossa palkkalaskelma jää saamatta ko-konaan, pitää tehdä huomautus työn-antajalle viipymättä. Palkkalaskelman

antamatta jättäminen pyynnöstä huo-limatta on työsopimuslain mukaan ran-gaistava teko (sakko).

Jos olet työntekijänä sitä mieltä, ettet ole saanut kaikkia sinulle kuuluvia palkkoja, ota yhteys työnantajaan ja pyydä palkan korjausta. Mikäli työn-antaja ei korjaa palkkaa, niin yhteys pääluottamusmieheen tai luottamus-mieheen. Jos sekään ei auta, niin Su-Perin edunvalvontayksikkö tulee avuk-si. Muistathan, että maksamattomat tai väärät palkat vaikuttavat myös tulevan eläkkeesi määrään!.

sari kaartoaho, edunvalvontasihteeri

50 super 4 • 2010

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 16. huhtikuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

KALUS- TAA

PAT-RICIA

NAIS-ÄÄNIÄ

KEMI- JOEN LATVA-HAARA

GOL- DA

Super KOO-MIKKO

ISO-ISÄT

VIR-TOJA

PORUT

TAIVAAN- SINI

VAIKKAKIELTEISESSÄILMAUKSESSA

AMMATTI- LIITOISSA

KIT-SAS

KOSMO-NAUTTI

LAINAL- LE

ÄSSÄ- KIN

KI-MARA

TEHDÄPAHAA

AINA

JOOGA-ASENTO

KIELI-SILTA

VIE LU-VATTA

KEVÄT-TUULET

KO-VIA

KELLOILLA

ROI- MA

EIVÄTLENNÄ

HAUKION KALA

VELI-POIKIA

“2.” SII-VOTA

MUSTA-JÄRVENNIMISIÄ JÄLLEEN

VAPPUNAPALLOON

WUORELA

LANNOITE KANAVA-KAUPUNKI

LUOT-TAMUS

MYL-LÄRI?

KOU-LUISSA

SAR-MASTO

HARUS

JYRKIN SUKUA

JUHLII 6.12.

�

RÄMÄ

��

KEVYT

TR

ww

w.sau

nalah

ti.fi/tuulirau

/tmi

super 4 • 2010 51

Miksi?

Nimi

Osoite

Puhelin

Olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

SUPER-LEHTI

VASTAUSLÄHETYS

Tunnus 5005172

Ratamestarinkatu 12

00003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun KYLLÄ EN

Lähetä mielipiteesi 16. huhtikuuta mennessä. Osallistut samalla arvontaan.Huom! Postimaksu on jo maksettu puolestasi.

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi.Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Mitä mieltä?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

Mitä mieltä? – vastaa kuukauden kysymykseen

Vastaa alla olevaan kysymykseemme ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan. Toivomme kuu-kausittain mielipiteitä erilaisista asioista – tärkeistä, kepeistä ja kipeistäkin. Kysymykset koskevat esimerkiksi arkielämää, työtä ja järjestötoimintaa. Perustele vastauksesi lyhyesti. Seuraavassa lehdessä kerromme, mitä mieltä vastaajat ovat.

Lähetä vastauksesi oheisella kupongilla 16. huhtikuuta mennessä. Postimaksu on maksettu puolestasi. Voit kertoa mielipiteesi myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi, kirjoita aihekenttään tunnus ”Mitä mieltä?”

Saatko kesäloman haluamaasi aikaan?

huomioiviimeinenvastauspäivä!

52 super 4 • 2010

super 4 • 2010 53

Hyvä luontokuva on sitkeän

odottelun tulosKuusamolaisen luontokuvaajan Markku Pirttimaan

ammatti tuntuu unelmalta: kuvata eläimiä ja maisemia luonnon helmassa päivästä toiseen. Työn toinen puoli

vaatii kovaa eräkuntoa ja sitkeyttä: villieläin tulee harvoin kuvausetäisyydelle ilman tuntikausien odottelua. Mutta

mikäs on kuvatessa, kun apuna tarvittaessa häärii elämänkumppani, lähihoitaja Riitta Lehto.

teksti ja kuvat jukka järvelä

ähän aikaan vuodesta lähestyvät hetket, jol-loin Markku Pirttimaa muut tuu yöeläjäksi, joka pitkällä linssillään nä kee korpimaisemien

pie nimmätkin yksityiskohdat. Puoliso on tottunut tällaiseen mieheen ja elä-mänrytmiin.

– Kun kevät tulee, Markku nukkuu päivät ja viettää yöt luonnossa, Riitta Lehto vahvistaa.

– Ei tuo huolestusta, puhelimet toimi-vat. Jos yhteyttä ei saa, tiedän, että hän pärjää, onhan luontokuvaus hänen am-mattinsa. Jälkikäteen on mukava kuul-

Tla kokemuksia ja katsella hienoja kuvia.

Illan kaiheessa Pirttimaa pakkaa jo-pa 40-kiloisen rinkkansa täyteen ku-vausvälineistöä, ruokaa ja erätarvikkeita. Suuntana on luonto, jota Kuusamossa ja muuallakin Suomessa riittää. Kun ku-vaaja esimerkiksi lähtee iltakahdeksalta seuraamaan metson kosintamenoja eli soidinta, kunnon kuvaushetkiä voi odo-tella vasta aamuauringon aikaan. Koko yö täytyy kuitenkin viettää sitä ennen metsässä, etteivät linnut häiriinny.

– Aamulla joskus seitsemältä tulen näiltä retkiltä kotiin, katson kuvat läpi ja menen nukkumaan. Iltapäivällä alan tehdä eväitä ja valmistella uutta lähtöä.

54 super 4 • 2010

Kantapään kautta

Pirttimaa on ollut päätoiminen luon-tokuvaaja kymmenisen vuotta. Sitä en-nen hän toimi muun muassa eräoppaa-na vieden ulkomaalaisia suomalaiseen luontoon. 1990-luvulla hän havahtui asiaan ollessaan YK-joukoissa.

– Siellä ei paljon passannut astua as-faltilta sivuun miinavaaran takia. Silloin huomasin, kuinka hienoa meillä Suo-messa on, kun luontoon voi mennä mil-loin vaan ja missä vaan. Siitä tämä lähti.

Ensimmäiset luontokuvansa Pirtti-maa otti 14-vuotiaana teeristä.

– Kamerana oli joku matolaatikko, ja jonkinlaisia mustia pisteitä niissä ku-vissa näkyi. Tuon jälkeen teerikuvia on kertynyt arkistoon tuhansia, mutta aina sinne soitimelle on lähdettävä uudes-taan, josko saisi sen miljoonalaukauksen.

Pirttimaa on oppinut alalleen kanta-pään kautta, ilman koulutusta.

– Olosuhteet vaihtelevat niin paljon, ettei kuvaamista opi koulun penkillä. Jokainen maamme noin 30 ammatti-luontokuvaajasta kuvaa omalla tyylil-lään ja erilaisilla välineillä. Oman ka-luston tuntemus lienee alalle aikovalle paras lähtökohta kuvaamiseen.

Sitkeyttä joko on tai sitten ei.– Jokaisen olisi kokeiltava olla luon-

asiantuntijana karhunkatselupaikal-la, jollainen löytyy myös Kuusamosta. Sinne pääsee kuka tahansa maksua vas-taan.

– Kerran asiakkaana oli raskaana ol-lut nainen. Naaraskarhu käveli parin-kymmenen metrin päähän kojusta ja iski meille silmää. Mukana ollut ulko-maalainen totesi, että lapsesta tulee tyt-tö. Myöhemmin sitten sain viestin täl-tä raskaana olleelta, että kun tyttö kas-vaa, karhuja tullaan katsomaan yhdessä.

Mikä eläin on vaikein kuvattava?– Valon puutteen vuoksi ainakin yö-

eläjät. Monet linnut ovat arkoja ja har-vinaisia.

Lintuja kuvatessa täytyy varoa, ettei häiritse pesintää. Muutenkin kuvaajan täytyy tuntea eläinten käyttäytyminen niin hyvin, että tietää poistua paikalta ajoissa häiritsemästä.

Pirttimaata on pyydetty häidenkin – siis ihmisten välisten – kuvaajaksi, mut-ta hän on kieltäytynyt.

– Kuten sanoin, en tiedä, mitä ih-minen tekee seuraavaksi. Se säntäilee syyttä. Eläimistä tietää ja osaa kääntää kameran ajoissa oikeaan suuntaan: Jos joutsenpari kastelee nopeasti päänsä ve-teen, kohta se on parittelemassa. Kotka kun ulostaa puun oksalla, niin pian se lähtee lentoon.

nossa, ihan paikallaan, muutaman päi-vän omien ajatusten kanssa. Kojussa joutuu joskus istumaan viikonkin. Mi-käpä siellä ollessa; on ruokaa, luetta-vaa ja unta. Hyvät kuvat eivät tule koti-sohvalle, mutta jokainen päivä maastos-sa antaa mahdollisuuden loistokuvaan.

Karhu ei pelota

Pirttimaalla ei ole yhtä suosikkieläintä tai maisemaa. Karhuja hän kuvaa mielel-lään, samoin pöllöjä. Maisemista puiden tykkylumi ja öinen tähtitaivas revontu-lineen löytyvät usein kameran etsimeen.

– Tykkään varpuspöllöstä. Se on vain vaaksan mittainen, mutta silmät ovat silti ne pöllön silmät ja sillä on älyttö-mästi voimaa.

Luontokuvaajien peruskohde, karhu, on metsiemme valtias ja monelle suo-malaiselle pelottava otus.

– Enemmän minä hirveä varon kuin karhua, koska tiedän, ettei karhua tar-vitse pelätä. Hirvi on arvaamaton, ku-ten ihminenkin.

Kameran pitkällä objektiivilla kar-hun kokoista eläintä voi kuvata sa-dan metrin päästä. Jos metsään on vie-ty ruokaa, ja kontio on oppinut syö-mäpaikan, kuvaaminen on suhteellisen helppoa kesäaikaan. Pirttimaa toimii

Ensimmäinen Markku Pirttimaan kuvallinen luontopakina julkaistaan tässä lehdessä sivulla 66. Luonnossa-palstallaan Pirttimaa lupaa tarjota osuvien kuvaotosten lisäksi tietoa ja tunnelmia eläinten käyttäytymisestä ja luonnosta yleensä.

Luonnnossa-palsta alkaa

super 4 • 2010 55

Aina mukana

Kameraa kannattaa pitää aina mukana, sen luontokuvaaja on huomannut.

– Kerran Lapissa ajattelin käväistä tunturin huipulla katsomassa pikaises-ti maisemia. Kameran jätin telttaan. Ei-kös iso kiirunapoikue kävellytkin edel-läni ja oikein keimaili siinä eikä lähte-nyt pakoon, kuten olisi pitänyt. Yritin kännykällä kuvata todisteen menettä-mästäni kohteesta, mutta puhelimessa oli liian vähän virtaa.

– Toisella kerralla ajelin ilman kame-raa metsäautotietä, kun havaitsin kar-hun ja pennut seisomassa loistavalla paikalla loistavassa valossa. Näytti sil-tä, että ne nauroivat minulle.

Nykyään Pirttimaa ottaa kameran kainaloon jo kauppareissullekin.

Luontokuvaajalta kysytään usein, ”Elääkö tuolla?”. Pirttimaa vastaa, että jonkunhan ne kirjoissa, lehdissä ja esit-teissä olevat eläinkuvat on täytynyt ot-taa. Luontokuvakilpailuihin hän ei ole erityisemmin osallistunut, vaikka niistä-kin on tullut mukavia sijoituksia.

– Monesti tästä työstä ajatellaan, että se on helppoa mennä vaan sinne met-sään ja alkaa painella digikameran lau-kaisunappulaa. Kun luontoon lähde-tään, kellon ja kalenterin saa unohtaa. Metsässä asutaan, syödään ja yövytään

sateessa, tuiskussa ja pakkasessa, vaikka yhtään kuvaa ei tulisi. Tämä työ ei siis ole sitä, että odotellaan nättiä ilmaa ja päätetään sitten lähteä nappaamaan se hyvä kuva.

– Pienet upeat hetket ovat kovan työn palkinto.

Tärkeä apulainen

Kaksivuorotyötä Seviset Oy:n yksityi-

Tämä kuva nukkuvasta oravastaon yksi Markku Pirttimaan suosituimmista otoksista.

sessä palvelutalossa tekevä Riitta Lehto viihtyy luonnossa, mutta itse hän ei ota valokuvia. Monenlaista apua hän kui-tenkin antaa kuvaajamiehelleen.

– Joskus soutelen järvellä ja varovasti ohjaan lintuja sopivaan kuvauspaikkaan.

– Joskus annan vinkkejä kuvakul-mista ja kuvien valintaankin osallistun. Tuntuu, että Markku on liian kriitti-nen itselleen ja heittää hyviä otoksia roskiin..

Kuvausvälineet on kunnostettava seuraavaa päivää varten. Menos-sa kameran kennon puhdistus.

ma

rk

ku

Pir

tt

ima

a

Muutosilmoitus jäsentietoihin – Ändringar i medlemsuppgifterna

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.___________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: __________________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ______________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning ___________________________________________ datum __________________________________

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

Jäsenmaksujen tarkistus käynnissä. Jäsenyksikkö seuraa jäsenmaksujen maksamis-ta ja huomauttaa puuttuvista jäsenmaksuista. Tarkistus on käynnissä, ja huomau-tukset puuttuvista jäsenmaksuista koskevat vuotta 2009. On jäsenyyden voimassa pysymisen kannalta tärkeää pitää jäsenmaksuasiat ajan tasalla. Tarkista jäsenmak-suja aika ajoin sähköisen jäsenpalvelun kautta, WebLyytistä.

Ruuhkaa puhelinpalvelussa. Jäsenmaksujen huomautuskirje on postitettu. Tämä aiheuttaa suuren määrän yhteydenottoja puhelimitse, joten toivomme kärsivälli-syyttä. Yhteydenoton tai selvityksen jäsenmaksuistaan voi tehdä sähköpostilla jasen-rekisteri@superliitto.fi, WebLyyti-palvelun kautta tai postitse. Ilmoitetut korjauk-set ja muutokset tehdään rekisteriin noin kuukauden kuluessa ilmoituksen saapu-misesta, joten voit seurata WebLyytistä jäsenmaksutietojen korjaantumistilannetta.

Eläkeläisjäsenmaksu vuodelle 2010. Tilisiirto jäsenmaksun maksamista varten lä-hetetään toukokuussa. Jäsenmaksu on 17€/vuosi ja se maksetaan yhdellä kertaa. Eläkkeen alkamisesta pitää itse ilmoittaa SuPerin jäsenyksikölle.

Tammi-maaliskuun aikana valmistuvat! Nyt on oikea aika lähettää liittymislo-make varsinaiseksi jäseneksi.

Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake.

Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapah-tuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päi-

väys. Palauta lomake maksutta osoit-teella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus

5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Ajankohtaista:JäsenyysasiatYhteystiedot:

s-posti: jasenrekisteri@superliitto.fi

puh: (09) 2727 9140

osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl 112 00521 Helsinki.

super 4 • 2010 57

WebLyyti on sähköinen asiointijärjestelmä, jota kaikki SuPe-rin jäsenet voivat käyttää. WebLyytissä voit tarkistaa omia tietojasi, esimerkiksi työsuhde- ja koulutustietosi sekä henkilö- ja yhteystietosi.

Lisäksi voit muun muassa tarkistaa mihin ammattiosastoon kuulut ja kuka on kyseisen osaston yhteyshenkilö.

Huolehdi tietosi ajan tasalle!WebLyytissä voit myös tehdä itse muutoksia omiin yhteystie-toihisi tai työpaikkatietoihisi sekä maksaa itse jäsenmaksusi. Jos siis vaihdoit työpaikkaa, osoitteesi tai puhelinnumerosi vaihtui, korjaa uudet tiedot ajan tasalle WebLyytissä. Huoleh-timalla tietojesi ajantasaisuudesta, varmistat että jäsenyytesi ja siihen kuuluvat edut ovat voimassa ja että liitosta tulevat sähköpostiviestit ja kirjeet tulevat sinulle oikeaan osoittee-seen. Kun teet muutokset netissä, olet riippumaton liiton aukiolo- tai puhelinpalveluajoista.

Ilmoittaudu koulutuksiinWebLyytissä ilmoittaudutaan myös koulutuksiin. Koko kou-lutustarjonta on esitelty liiton www-sivuilla kohdassa www.superliitto.fi > Koulutustarjonta. Tarjonta on jaettu vielä tarkemmin järjestökoulutukseen, edunvalvontakoulutukseen sekä ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksiin ilmoittaudu-taan WebLyytissä, Kurssit-toiminnossa. Sieltä näet tarkemmin kurssin sisällöt, voit ilmoittautua kurssille sekä voit myös tarkastella omaa kurssihistoriaasi.

Klikkaa sisään WebLyytiin!

Mistä löydän WebLyytin? WebLyyti on liiton jäsensivuilla. Mene osoitteeseen www.superliitto.fi. Oikealta reunalta löydät oranssin painikkeen

”Ilmoittaudu koulutuksiin ja tarkista jäsentietosi”. Kun klikkaat sitä, kysytään sinulta käyttäjätunnusta ja salasanaa. Täyttä-mällä ne ja klikkaamalla Sisään-painiketta pääset WebLyytiin.Jos olet jo kirjautuneena jäsensivuilla, löydät oikealta keltaisen painikkeen ”Sähköinen asiointi 24 h”. Tätä painiketta klikkaa-malla pääset myös WebLyytiin, ohjesivun kautta.

Miten kirjaudun?Käyttäjätunnus on jäsennumerosi. Jäsennumeron löydät jäsenkortista tai SuPer-lehden takakannessa olevasta osoite-kentästä.

Salasana on oma henkilötunnuksesi silloin kun kirjaudut ensimmäistä kertaa. Henkilötunnus kirjoitetaan kokonaisuu-dessaan viivan kanssa ja tunnuksen loppuosassa oleva kirjain tulee ISOLLA. Esimerkiksi 010110-110A. Järjestelmä pyytää tämän jälkeen muuttamaan salasanan. Uudessa salasanassa on oltava vähintään viisi merkkiä, jotka voivat olla kirjaimia tai numeroita. Huolehdi uudesta salasanasta ja kirjaa se itsel-lesi muistiin!

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä: atk-tuki@superliitto.fi tai jasenrekisteri@superliitto.fi

Asioi sähköisesti verkossa – silloin kun sinulle sopii!

Muuttuiko osoitteesi tai

vaihdoitko työpaikkaa?

Haluaisitko ilmoittautua SuPerin jär-

jestämään koulutukseen?

Muuttuneet tietosi sekä koulutusil-

moittautumisen voit hoitaa helposti

ja vaivattomasti verkossa sähköisessä

palvelussa WebLyytissä.

WebLyytissä voit asioida silloin kun

sinulle sopii – vaikka yöllä!

Tarvitset vain nettiyhteyden sekä

käyttäjätunnuksen ja salasanan.

Näkymä SuPerin kirjautumista vaativilta jäsensivuilta, jossa on ohjeita Web-Lyytistä ja WebLyyti-painike.

58 super 4 • 2010

Tavoitteena lyhyt käsittelyaikateksti sirkka rytinki kuva janne harju

Työttömyyskassoissa tehdään nyt pitkiä päiviä, jotta käsittelyajat voitaisiin pitää edes kohtuullisina. Var-sinkin teollisuusaloilla hakijoiden määrä on lähes kak-sinkertaistunut. Super työttömyyskassassa hakijoiden määrä ei ole suuressa määrin lisääntynyt, hienoista kasvua tosin on ollut.

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Super työttömyyskassan kassan kokous järjestetään 18.5.2010 klo 18 hotelli Presidentissä, Eteläinen Rauta-tiekatu 4, Helsinki. Kokoukseen voivat osallistua Super työttömyyskassan jäsenet. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Ennen kokousta on mahdolli-suus ruokailuun klo 17.00–18.00.Ilmoittautumiset 10.5.2010 mennessä sähköpostitse reima.poittinen@supertk.fi tai puhelimitse 09 2727 9311.

Työttömyyskassan kassan kokous

hakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassaPL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

palvelunumerot klo 9 −15(09) 2727 9377, (09) 2727 9399

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Suuri osa Super työttömyyskassan jäsenistä tekee keikkatyötä, ja päivärahat maksetaan soviteltuina. Käsittelyaika pitenee väkisinkin, jos palkkatiedot puuttuvat. Useat yhteydenotot sekä hakijoihin että työnantajaan pitkittävät käsittelyä. Työn-antaja on lain mukaan velvollinen antamaan hakijalle työttö-myyspäivärahan maksua varten tarvittavat tiedot, kuten esi-merkiksi palkkatodistuksen.

Yli viisitoista päivää kestävä työ

Jos otat vastaan yhdellä työnantajalla työn, jonka työaika on yli 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta ja joka katkea-matta kestää yli kaksi viikkoa, ilmoita työstä työ- ja elinkei-notoimistoon, joka antaa kassalle lausunnon päivärahaoike-uden päättymisestä. Työn päättymisen jälkeen, ota uudelleen yhteyttä työ- ja elinkeinotoimistoon, joka antaa kassalle lau-sunnon päivärahaoikeuden syntymisestä. Työ- ja elinkeino-toimisto antaa kassalle lausunnon, kun olet esittänyt työtodis-tuksen. Ilmoittaudu työnhakijaksi ensimmäisenä työttömyys-päivänä. Esitä työtodistus heti kun saat sen. Älä lähetä kas-salle hakemusta yli kaksi viikkoa kestävän kokoaikatyön ajalta.

Kun työ päättyy, pyydä palkanlaskennasta erillinen palk-katodistus koko työsuhteen ajalle. Jos yhdenjaksoinen kesto on ollut yli 34 kalenteriviikkoa, pyydä palkkatiedot viimei-sen, vähintään 34 kalenteriviikon ajalta. Viimeinen palkka-laskelma (tilinauha) ei sisällä kaikkia tarvittavia tietoja. Pyy-dä erillinen palkkatodistus, koska se nopeuttaa päivärahaha-kemuksesi käsittelyä. Palkkatodistuksesta tulee ilmetä työsuh-

teen yhdenjaksoinen kesto, veronalainen palkka, lomakorva-us ja lomaraha eriteltyinä sekä tieto mahdollisista palkatto-mista poissaoloista.

Kaksi osa-aikatyötä ei muodosta kokoaikaista työsuhdet-ta, vaikka yhteenlaskettu työaika vastaisi kokoaikatyötä. Ei myöskään kahdelle eri työnantajalle tehty työ, vaikka työsuh-teiden yhdenjaksoinen kesto olisi yli kaksi viikkoa. Tällaisessa tilanteessa pidä työnhaku voimassa ja lähetä kassalle päivära-hahakemukset ja palkkatiedot myös työsuhteen ajalta.

Hakemus ja työllistymistä edistävät palvelut

Jos osallistut työ- ja elinkeinotoimiston kanssa sovittuun työl-listymistä edistävään palveluun, kuten työvoimapoliittinen koulutus tai omaehtoinen opiskelu, merkitse hakemukseen

”opiskelu” ja loman ajalle ”opiskelu/loma”. Jos olet työkokei-lussa työpaikalla, merkitse hakemukseen ”työkokeilu” osal-listumispäivien kohtaan. Toimi samoin, jos olet esimerkiksi työelämävalmennuksessa. Sairauspäiville merkitse ”sairas”..

super 4 • 2010 59

Eilenkö se oli?inulla on tupla-juhlavuosi. Äskeisen vuo-denvaihteen molemmin puolin 30 vuotta sitten, koin kaksi elämälleni tosi tärke-ää tapahtumaa: valmistuin apuhoitajaksi ja minusta tuli äiti. Hauska yhteensattu-ma juhlistaa juhlavuottani entisestään: esi-

koispoikani – joka siis ihan äsken vielä oli se pieni suloinen ensimmäinen vauvani – valmistui omaan ammattiinsa. (On-han hän edelleenkin suloinen, muttei pieni eikä vauva vaan liki kaksimetrinen mies!) Ja vauva nume-ro kolme valmistui hoitajaksi lähes päi-välleen 30 vuotta äitinsä jälkeen. Ja pyö-räytti muutamaa päivää ennen valmistu-mistaan pienen tytön. Onhan tässä juh-laa kerrakseen, enemmänkin kuin tuplas-ti. Äitinä nostan maljan lapsilleni ja koko perheelleni. Hyvä me!

Klassinen kysymys: miten tämä kaik-ki tapahtui näin äkkiä? Miten aika voi mennä näin nopeasti, sentään kolme vuosikymmentä! Aika, jolloin pienestä poikavauvasta kasvaa aikuinen mies, on-kin vain yksi huraus. Kolme ensimmäistä vauvaani ovat jo aikuisia ja pahnan poh-jimmaisetkin aikuisuuden kynnyksellä. Jotain tässä hurauksessa on täytynyt ta-pahtua äidillekin. Enkä nyt tarkoita si-tä 30 ylimääräistä kiloa, venyviä, valuvia ja höllyviä ulkoisia muutoksia, vaan sitä, mitä on tapahtunut pääni ja mieleni si-sällä. Sitä, mitä olen oppinut, oivaltanut, hyväksynyt, valinnut ja saanut. Sitä, joka teki minusta tämän naisen.

Muistan kuin usvan läpi ajan, kun yri-tin sovittaa lapsiperheen arkea ja kolmivuorotyötäni toimi-vaksi kokonaisuudeksi. En onnistunut siinä koskaan. Kyllä-hän lapset tuli ruokittua, pestyä, vaatetettua ja raahattua päi-vähoitoon. Samoin mummot tuli syötettyä, pestyä ja hoi-dettua. Varmasti tein parhaani niin äitinä kuin hoitajanakin. Mutta silti se ei riittänyt, itselleni en osannut olla armollinen. En ole oppinut sitä kolmessa vuosikymmenessäkään. Liian usein ruoska heilahtaa vieläkin itselleni. Ja mikä pahinta, ki-

pinät sinkoilevat lähietäisyydelle. Ja lähietäisyydellähän ovat ne elämän tärkeimmät ihmiset: perhe, ystävät ja töissäkin olen lähimpänä heitä, jotka tarvitsevat eniten hoitoa ja hoivaa.

Mutta aion oppia. Jos Luoja suo minulle vielä toiset kol-me vuosikymmentä, itselleen ja läheisilleen armeliaampaa ih-mistä saa hakea, lupaan sen!

Ehkä siitä armeliaisuudesta on kuitenkin jo jotain oppinut: en muistele katkeruudella noita työntäyteisiä kiireisiä vuosia. En ruoski itseäni siitä, että tunsin riittämättömyyttä ja huo-

noa omaatuntoa asioista, joiden takia niitä ei olisi tarvinnut missään nimessä tuntea. Lapsistani on kasvanut virheistä-ni huolimatta fiksuja, vastuunsa ottavia, mukavia ihmisiä.

Eräänä päivänä töistä tullessani sil-mäni osuivat talon seinustalla olevaan kolmeen pieneen lumilapioon. Ne oli-vat saaneet uusiokäytön lapsenlapsen myötä, kaivettu varaston kätköistä uu-teen suureen ja innokkaaseen tarpeeseen. Katselin hellin sydämin ja kyynelsilmin noita muovisia lapioita. Sillä hetkellä ajattelin, että mikään ei ole niin tärkeää kuin muoviset pienet lapiot seinän vie-rustalla. Minä onnellinen: lähes kolme vuosikymmentä minun taloni seinustal-la ovat olleet pienet lumilapiot. Kolme vuosikymmentä pihani on täyttynyt pie-nistä jalanjäljistä, eikä loppua näy.

Alkuvuodesta tapasin opiskelutove-reitani kurssitapaamisen merkeissä. Oli todella mukava muistella yhteistä opis-keluaikaa ja kuulla kuulumisia. Oli jän-nä huomata, miten paljon sitä oli kui-

tenkin unohtanut 30 vuodessa. Tutkimme kurssikuvaa yh-dessä ja moni nimi oli jo unohtunut. Mutta kun yksi muisti yhden asian ja toinen muisti toisen asian, muistojen palasis-ta muodostui ehjä ja kokonainen muisto. Vastavalmistuneis-ta apuhoitajista oli kasvanut ammattinsa osaavia ihania nai-sia. Jokaisella oli oma tarinansa, omat polkunsa, omat kipun-sa ja ilonsa. Oli ihana kokemus jakaa ne yhdessä kuten silloin kauan, kauan sitten. Vai eilenkö se oli?.

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

Ms

on

j a k

äh

kö

ne

n

60 super 4 • 2010

tilaukset@ymparistojaterveys.fi puh. (02) 630 4900 fax (02) 630 4939www.ymparistojaterveys.fi/tuotteet

Tilaushinta: 33,00 euroa(sis. alv. 8%) +postikulut 5,00 euroa/lähetys

Helppokäyttöinen ja kätevä julkaisu auttaa löytämään tarvittavat yhteystiedot.

Hakemistossa julkaistaan mm. kuntien

sosiaalitoimen, kuntien, kuntayhtymien

ja kuntien muodostamien terveyskeskus-

liikelaitosten johtavien viranhaltioiden

ajantasaiset yhteystiedot.

Mukana myös: kunnalliset/yksityiset

sairaalat, lääkäriasemat, vanhainkodit

ja paljon muuta käypää tietoa eri

käyttötarkoituksiin.

Julkaisu ilmestyy vuosittain.

TILAA NYT!

Yhteystiedot hukassa?

Tilaa Sosiaali- ja terveydenhuollon hakemisto 2010 avuksesi

FCG Efeko on nyt osa FCG:tä

FCG Finnish Consulting Group • www.fcg.fi

Terveydenhuollon toimistohenkilöstön koulutuspäivät27. – 29.4. Laivaseminaari

Perus- ja lähihoitajien täydennyskoulutuspäivät4. - 5.5. Lappeenranta

Laitosrakennuksen korjaus- ja muutostyöt ja niidenaiheuttamat infektioriskit7.5. Helsinki

Yksilöt työyhteisönsä hyvinvoinnin kehittäjinä7.5. Helsinki

Ikääntyvien käytöshäiriöt ja niiden kohtaaminen10.5. Tampere

Hoitajana yötyössä11. - 12.5. Tampere

Iäkkäiden hyvä lääkehoito17.5. peruskurssi, Lappeenranta, 20. - 21.9. jatkokurssi,Lappeenranta

Haavahoito ja infektioiden torjunta pitkäaikais- laitoksissa18.5. Helsinki

Potilasasiakirjojen kielellä on väliä20.5. Lahti

www.fcg.fi -> koulutus -> sosiaali- ja terveystoimiTiedustelut: Sirpa Reponen, puh. 010 409 2224

super 4 • 2010 61

Tarvitsetko lisää osaamista?Suorita ammatillinen perustutkintoSosiaali- ja terveysalan perustutkinto, lähihoitaja

Päivä-, ilta-monimuoto-opintoina tai oppisopimuksella. Soveltuvuustesti, johon kutsutaan kaikki hakijat, järjestetään Harjavallassa 18.5.2010.Haku päättyy 30.4.2010. Opiskelu alkaa 9.8.2010.

Lähihoitajan koulutusohjelmat/osaamisalatTarkoitettu tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot, lähihoita-jatutkinnon tai muun sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorit-taneille. Päiväopintoina: Ilta-monimuoto-opintoina: mielenterveys- ja päihdetyö mielenterveys- ja päihdetyö kuntoutus asiakaspalvelu ja tietohallinta lasten ja nuorten hoito ja kasvatus vammaistyö sairaanhoito ja huolenpito vanhustyö vanhustyö

Haku päättyy 30.4.2010. Opiskelu alkaa 9.8.2010.

Hakulomake löytyy osoitteesta: http://sataedu.fi, kirjoita hakusanaksi hakulomakeLisätietoja:Johanna Rantalainen Aila Makkonenopinto-ohjaaja toimistovirkailijapuh. 040 199 4154 puh. 040 199 4156

sähköpostiosoite: etunimi.sukunimi@sataedu.fi

Satakunnan ammattiopisto Myllykatu 10, 29200 HARJAVALTA

KUNTA-ALAN TYÖMARKKINASEMINAARIRAUMALLA 9.6.–10.6.2010

Teemana ”Kuntien tuloksellisuus, palkat ja talous”

Hinta 210 e, sisältää kahvit ja iltaohjelman

Lisätiedot ja ilmoittautuminen pe 21.5.2010 mennessä puh. (02) 824 0647 tai asiakaspalvelu.rauma@lskesayliopisto.fi taiwww.lskesayliopisto.fi – valitse sähköinen lomake: ilmoittau-

tuminen työmarkkinaseminaariin

Yhteistyössä Kunnallinen työmarkkinalaitos, kunta-alan pääsopijajärjestöt, Rauman kaupunki ja

Länsi-Suomen kesäyliopisto

TERVETULOA!

HAETTAVANA VAKITUISET TEHTÄVÄTVanhustenhuollon vastuualueella1 lähihoitajan työsuhde, vakituinen vuosiloman tekijä, nykyinen sijoituspaikka Paimenportin vanhainkoti1 lähihoitajan työsuhde, vakituinen vuosiloman tekijä, nykyinen sijoituspaikka Eskolan vanhainkoti1 lähihoitajan työsuhde, vakituinen vuosiloman tekijä, nykyinen sijoituspaikka hoiva-asuminen2 lähihoitajan työsuhdetta, vakituiset vuosiloman tekijät, nykyiset sijoituspaikat Karhulan kotihoito1 lähihoitajan työsuhde, nykyinen sijoituspaikka Karhulan kotihoito2 lähihoitajan työsuhdetta, nykyinen sijoituspaikka Kotkansaaren kotihoito1 lähihoitajan työsuhde, nykyinen sijoituspaikka Länsi-Kotkan kotihoito

Terveydenhuollon vastuualueella1 lähihoitajan työsuhde, vakituinen vuosiloman tekijä, nykyinen sijoituspaikka Kotkan terveyskeskussairaala2 lähihoitajan työsuhdetta, nykyinen sijoituspaikka Kotkan terveyskeskussairaala

Lähihoitajan työsuhteeseen kelpoisuusehtona on sosiaali- ja ter-veysalan perustutkinto tai vastaava alan aikaisempi kouluasteinen tutkinto. Hakeminen internetin kautta osoitteesta www.kotka.fi kohdasta avoimet työpaikat, josta löytyy lisätietoja tehtävistä. Hakuaika päättyy 23.4.2010 klo 15.00.

Kotka 15.3.2010

Opiskele sairaanhoitajaksi

Forssassa syksyllä 2010 alkavaa koulutusta:

Tutkinto työn ohessa:Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK)Opintojen kesto n. 3 – 4 v. monimuoto-opiskelunaHakukelpoisuus: lähihoitaja tai vastaava aikaisempi terveysalan tutkintoHakuaika päivä- sekä työn ohessa opintoihin 1.3. – 16.4.2010

Lisätietoja:www.hamk.fi aikuiskoulutus@hamk.fi puh. (03) 646 4504Hae netissä: www.amkhaku.fi

Ihanasti ikääntyen-vanhustyön koulutus jäsenille

19.10.2010 Helsinki23.11.2010 Rovaniemi

klo 9–16, hinta 100 euroa

Seuraa syksyllä SuPer-lehteä ja liiton nettisivuja

www.superliitto.fi.

Lisätiedot: leena.kaasinen-parkatti@superliitto.fi

62 super 4 • 2010

SuPer on Suomen suurin sosiaali- ja terveydenhuollon lähihoitajien ja muiden sosiaali- ja terveysalan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden ja alalle opiskelevien ammattiliitto. Meitä superilaisia on jo yli 74 000. Mietipä, miten suuri liitto olisimme, jos jokainen hankkisi yhden uuden jäsenen.

Paras henkilö suosittelemaan SuPerin jäsenyyttä on aktiivinen ja tyytyväinen jäsen. Tule mukaan kasvattamaan SuPer-perhettä!

Suosittelija, toimi näin: 1. Tulosta liittymislomake SuPerin nettisivuilta, pyydä se superilaiselta yhdysjäse- neltä tai tilaa liiton jäsenyksiköstä, jasenrekisteri@superliitto.fi tai (09) 2727 9140.2. Merkitse oma nimesi ja henkilötunnuksesi liittymislomakkeeseen SUOSITTELIJA- kohtaan tai, jos käytät vanhempaa lomaketta, kirjoita lomakkeen yläreunaan ”SUOSITTELIJA: nimi ja henkilötunnus”. 3. Pyydä uutta jäsentä palauttamaan täytetty liittymislomake viivytyksettä SuPerin jäsenyksikköön.

Kampanja-aikaSuPer palkitsee kaikki varsinaisiksi jäseniksi ajalla 1.1.–30.6. liittyneet. Uusien jäsenten liittymislomakkeiden tulee olla liiton toimistossa viimeistään 19.7.2010. Lisätietoja verkkosivuilta www.superliitto.fi.

Suosittele SuPeria – pyydä kavereitasi

jäseniksi!

PalkinnotSuosittelija:Kun tuot yhden uuden, varsinaisen jäsenen, saat lahjaksi Siskon paki-nat -kirjan sekä riipuskorun. Mies-suosittelijat palkitsemme kirjan lisäksi nahkavyöllä.

Kaikkien suosittelijoiden kesken arvotaan 500 euron lahjakortti.

Uusi varsinainen jäsen:Jokainen uusi varsinainen jäsen saa kampanja-aikana liittyessään 50 euron lahjakortin.

Osallistu, sinut palkitaan!

super 4 • 2010 63

SuPer-mummot kelkkaretkellä Iloisesti eläkkeelle

Elämä tuo tullessaan joskus ikäviä yllätyksiä, mutta onneksi myös iloisia yllätyksiä. Jäin eläkkeelle 15. marraskuuta 2009 tyttäreni järjestämien yllätyseläkejuhlien myötä. Kiitos kaikille työkavereilleni vuosikymmenien ajalta.

Kiittäen ja halaten Tytti Nieminen

Eurasta valmistui ryhmä lähihoitajia 29. tam-mikuuta 2010.

Laitilasta valmistui ryhmä lähihoitajia 23. jou-lukuuta 2009. Kuvassa mukana myös opettajat Maritta Aerikkala ja Erja Salomaa.

Tuoreita lähihoitajiaSuPer-mummot Helmi (Jaana Lajunen), Alli (Ninja Isola) ja Valma (Tarja Huttunen) tem-paisivat kelkkarallin merkeissä Imatralla 20. helmikuuta 2010. Kelkkaralliin osallistuvien määrä jäi kolmeen ikävien yhteensattumien takia.

Pakkanen paukkui, mutta se ei haitannut tätä pirteää kolmikkoa. Naurua ja puhetta

soljui mummojen suusta karjalaiseen tapaan. Mummot kävivät ilahduttamassa Leppä-

rouskun ryhmäkodin asukkaita ja kiersivät Imatralla kelkkojen kanssa useamman kilomet-rin lenkin. Vastaantulijat saivat suut makeak- si mummojen jakamista kettukarkeista.

Tuula Kankkunen

Raahesta lähihoitajiksi valmistuivat 1. hel-mikuuta 2010 Pirjo Wikman, Jaana Viitanen, Satu Honka, Satu Järvelä, Harri Kinnunen, Satu Lonka, Marja-Liisa Lonka, Niina Launo-nen, Jaana Ukkola ja Tarja Qvist.

KuulumisiaLue, mitä superialisille sattuu ja tapahtuu

Kouvolan ammattiosasto 708 vieraili Kuusankosken koululla lähihoitajapäivänä 27. tammikuuta ja tapasi lähihoitajaopiskelijoita sekä opettajia. Päivän aikana opiskelijat kirjoittivat runoja, osallis-tuivat hupaisaan tietokilpailuun ja saivat tärkeää tietoa SuPerista. Kuvasa Anna-opo esittelemässä opiskelijoille SuPerin toimintaa.

On yksin niin raskastasurua kantaakuin sydän ois täynnäpainavaa santaaystävän ymmärrysilon voi tuodasydämeen levon ja rauhan suoda

Kaisa STP09/2c

Runoja ja SuPer-tietoa Kuusankoskella

Härmän kuntokeskuksessa vietettiin uusien lähihoitajien valmistujaisjuhlaa 18. joulukuuta 2009. Lähihoitajatutkinnon suoritti oppiso-

pimuskoulutuksena 21 opiske-lijaa Kauhavalta, Lappajärveltä ja Lapualta. Koulutuksen järjesti Tampereen ammattiopisto ja lähiopinnot toteutettiin Kauha-valla.

Vastuukouluttaja Satu Hautala kiitti puheessaan valmistuneita lähihoitajia innostuneisuudesta

ja sitkeydestä opinnoissa. Kuvassa valmistuneet Tampereen ammat-

tiopiston opettajien kanssa.

Härmässä juhlittiin valmistumista

64 super 4 • 2010

KuulumisiaLue, mitä superialisille sattuu ja tapahtuu

Kunto kohosi ja kivaa oli!

Kävimme Ikaalisissa kuntoremontin terveystreffeillä helmikuussa. Meitä viihdytti muun muassa artisti Ressu Redford. Marjo, Helena, Terttu, Anne ja Raija lähettävät terveiset kaikille remontti-laisille. Kivaa oli ja kunto oli parantunut!

Olenko vain hoitaja, jonka nimeä asiakkaani ei muista? Olenko hänen lapsensa,kaukana asuva,jonka valokuva on hyllyssä?Tai kenties olenkin se ystävä,jonka kanssa tehtiin evakkoretkija säilyttiin elossa.Kyllä.Minä olen se hoitaja,jonka nimellä ei ole väliä,sillä minä olen läsnä,kun nimet unohtuvat,valokuvat kellastuvat ja muistoista tulee tätä päivää.

Mutta minulle asiakkaani ei olenumero kolme, siivessä yksi.Hän on kokonainen ihminen,sielu ja sydän.Ei sairaskertomus, taakka tai terminaalivaihe.Asiakkaani on kuin simpukka,helmi,jonka elämä on muovannut,ainutkertaiseksijaminä, olen häntä varten.

Airi Mäntyharju

Hoitaja

Vietimme Liperin ammattiosasto 541:n 30-vuotisjuhlia 27. marras-kuuta 2009 upeissa tunnelmissa Hotelli Ravintola Kimmelissä, Joen-suussa.

Ilta alkoi maljalla, puheenjoh-taja Heikki Pakarinen toivotti kaikki vieraat tervetulleiksi ja luki pätkän SuPerin historiikkia. Liitosta paikalle saapui pääsihteeri Markku Silven-noinen. Hän piti puheen, kertoi viimeisimmät liiton uutiset ja ojensi hopeiset ansiomerkit Eeva Huikurille, Irja Karviselle ja Tuija Aimas-mäelle.

Katsoimme juhlissa kolme diaesitystä, jotka kertoivat ammattiosaston historiasta, virkistystapahtumista sekä SuPer-opojen ja ammattiosaston yhteistyöstä. Diaesitykset oli tehnyt perushoitaja Irja Karvinen.

Pikkujouluaika kun oli, myös joulupukki

saapui juhliin ja jakoi tuttuun tapaan pienet lahjat juhlaväelle.

Nautimme maukkaasta buffetista. Vatsat pullollaan osa juhlaväestä lähti töihin tai kotiin, osa jäi Kimmeliin viettämään iltaa, tanssimaan ja seurustelemaan. Ilta oli leppoisa ja juhlat onnistuivat täydellisesti. Kiitoksen sana kuu-luu ammattiosastolle sekä juhlien järjestäjille Helinälle ja Heikille.

Perushoitaja Irja Karvinen

Liperissä onnistuneet juhlat

ristikkoratkaisu 3 / 2010

SuPer-lehden maaliskuun Mitä mieltä? -kysy-mykseen vastanneiden kesken arvottiin kaksi SuPerin tuotepalkintoa. Palkinnot lähtevät Tuula Louhivuorelle Helsinkiin ja Jani Laakko-selle Sarjanahteelle.

Mitä mieltä?

Maaliskuun ristikkokisan voitti Tuula Sillanpää Kihniöstä. Lämpimät onnittelut!

O S A L L I S E TR A T A K A S AA L A S E K I TA A R I N O K IT A I T S E O

T I T K U T U R A K A TE T S I N U L O I N L A R IT I U K U M U U L I A L A NO P I H V I K O L I S E V AL A I T E O J A T A T AA I T A I S A T U R I S T A

N M E L A O S L O A JL U O M E T P N E U M O N I AA T T I L A E L U H A T AI T I M U R O I N T I AP A I S T E U H M A M I L AI L M E S A N I K I E S I T

O L E T U S A M M U N I A ST U T A U N T O T U O T T O

Kiitos osallistujilleHeinäveden ammattiosasto 501 järjesti 30-vuotisjuhlat 16. toukokuuta 2009 Ker-mankeitaalla Heinävedellä. Saamamme lahjoitustuoton annamme Heinäveden nuo- risotyön hyväksi. Kiitos kaikille juhliin osal-listuneille ja ammattiosastoamme muista-neille. Kiitos myös järjestöpäällikkö Raija Moilaselle osallistumisesta juhliimme.

Etelä-Kymenlaakson iloiset lähihoitajatEtelä-Kymenlaakson ammattiopistosta valmistui lähihoitajaryhmä 4. joulukuuta 2009. Kuvassa iloinen joukko: Aki Grei-jula, Johanna Helenius, Miia Hokkanen, Pirkko Lassi, Anna Lehtinen, Tiina Liukko-nen, Saija Mäkelä, Tiina Nevalainen, Kirsi Nygren, Anne Penttilä, Annukka Räsänen, Nea Sadenharju, Tuija Sunila, Ritva Tuomi-salo ja Minna Tuukkanen ja Sari Venäläinen.

super 4 • 2010 65

Kutsut Kirkkonummen-Siuntion ao 824. Sääntömääräi-

nen kevätkokous Varuboden Arenalla 13.4.2010 klo 17.30. Kokouksen lisäksi keilailua, naposteltavaa ja mukavaa seuraa. Tarjoilun vuoksi ilmoittautumiset tekstiviestillä Tiina Jääskeläiselle, puh. 040 7366 841

Etelä-Pohjanmaan yksityissektorin ao 321. Sään-tömäär. kevätkokous 14.4.2010 Kasperin toiminto-jentalossa, Seinäjoella.

Saarijärven-Karstulan ao 418. Kevätkokous pide-tään Kannonkoskella, Pizza-pirtillä 20.4.2010 klo 18. Hallitus kokoontuu jo klo 17.30. Sitovat ilmoittautumi-set sihteeri Marjoriitta Pasaselle 15.4. mennessä, puh. 0400 547 262 tai marjoriitta.pasanen@kotinet.com.

Kouvolan ao 708. Sääntömääräinen kevätkokous ti 20.4.2010 klo 18, Kastanjapuisto, Oikokatu 4, Kou-vola. Tarjoilun vuoksi ilm. 12.4.2010, pj Riitta Harju, super708@superliitto.fi tai tekstiviesti 040 7304 917.

Jyväskylän ao 413. Sääntömääräinen kevätkokous ti 20.4.2010 klo 18 Tietotalon Sodexho Ravintolassa, Kilpisenkatu 1. Tarjoilu, ilmoittaudu viim. 13.4. Sarille, puh. 050 576 8966 tai sari.puikkonen@jkl.fi.

Oulun kaupungin ao 208. Sääntömääräinen kevätkokous ke 21.4.2010 klo 18 ravintola Lasaretin Ståhlberg-salissa, Kasarmintie 13. Ilmoittautumiset ruokailun vuoksi 12.4.2010 mennessä super208@superliitto.fi tai maili.hernetkoski@ouka.fi, puh. 040 5427 470.

Espoon ja Kauniaisten ao 801. Sääntömääräinen kevätkokous ke 21.4.2010 klo 18, Sodexho Hotelli Kuninkaantie, saunaosasto, os. Lakelankatu 1, Espoo. Kokouksen jälkeen ruokailu ja arvonta. Tervetuloa!

Savonlinnan seudun yksityissektorin ao 516. Sääntömääräinen kevätkokous 22.4. klo 18, Saima kahvila, Linnankatu 11. Ao tarjoaa iltapalaa, sitovat ilmoittautumiset 14.4. mennessä Satu Kuokalle, puh. 040 7439 137 tai satu_kuokka@luukku.com.

Kokemäen-Kauvatsan ao 647:n sääntömääräinen

kevätkokous 22.4.2010 klo 17.30, Seuratalon Punai-nen kabinetti. Iltapalaa ja Evelace-alusvaate- ja Hot Stone -kuumakivihieronnan esittely. Ilmoittaudu 16.4. mennessä Anulle, puh. 040 5805 132 tai 6773 332. Osallistuneiden kesken arvotaan lahjakortti.

Kuopion kaupungin ao 521. Sääntömääräinen kevätkokous la 24.4.2010 alkaen klo 17. Lounasra-vintola Haapis, Kuninkaankatu 19. Ilmoittautuminen 16.4. mennessä, merja.ohvo@superliitto.fi.

Vaasan ao 312. Sääntömääräinen kevätkokous 26.4.2010 klo 18. Ravintola Amarillon kabinetissa, Rewell Center 3. krs. Sampopankin edustaja kertoo ajankohtaisista asioista. Kokouksen jälkeen ruokailu. Ilm. 20.4. mennessä Hilleville puh. 050 368 7510, mielellään tekstiviestillä.

Kanta-Hämeen yksityissektorin ao 651. Sääntö-määräinen kevätkokous ti 27.4.2010 klo 18. Paikkana Palvelukoti Huvikumpu Oy, Sajatie 430, 12630 Loppi. Ilmoittautumiset 23.4. mennessä kokoustarjoilua var-ten sähköpostilla super651@superliitto.fi.

Ammattiosasto 314. Kevättapaaminen sekä matka Tropiclandiaan Vaasaan 27.4.2010. Jos et halua uida, voit käydä ostoksilla. Ilm. Camilla Svenlin 19.4.2010 klo 12–16, puh. 044 356 8972

Suomussalmen ao 226. Sääntömääräinen kevät-kokous Suomussalmella Kultaisessa Kukossa ti 27.4.2010 klo 17.30. Iltapala, ilmoittautumiset viim. 20.4. vuodeosasto 2:lle puh. (08) 6156 6262.

Raision seudun ao 604 ry. Sääntömääräinen kevätkokous 28.4.2010 klo 17.30, Merikeidas, Vesa-lantie 107 Livonsaari. Mahdollisuus saunomiseen savusaunassa, sekä iltapala, josta 5 €:n omavastuu. Ilmoittautumiset 21.4. mennessä Marjalle, puh. 040 5354 556 tai myrtillus@dnainternet.net.

Järvenpään ao 804. Sääntömääräinen kevätko-kous 28.4.2010 klo 17 työ- ja toimintakeskuksessa, Myllytie 11. Ilmoittaudu viim. 12.4. leena.sipilainen@jarvenpaa.fi.

Oulun seudun yksityisten ao 229 ry. Sääntömäär.

kevätkokus 28.4.2010 klo 17 Sampopankin kokousti-loissa, Kirkkokatu 13, 90100 Oulu. Ilmoittaudu viim. 23.4.2010, puh. 050 4344 144. Kahvitarjoilu.

Oulun kaupungin ao 208. Kutsumme jäsenet viettämään ao:n 30-vuotisjuhlia ti 11.5.2010 klo 18 Oulun Tetran alakertaan, Mäkelininkatu 31. Sitovat ilmoittautumiset ruokailun vuoksi 30.4.2010 men-nessä paula.vartiainen@ouka.fi tai puh. 040 7414 773.

Huomio Turku AH-38. Valmistuimme toukokuussa 1980 ja mielestämme nyt on juhlan aika. Varautukaa tulemaan Turkuun 15.5. koko päiväksi yhdessäolon, muistelun, ruokailun ja saunomisen merkeissä. Tar-kemmat tiedot ja ilmoittautumiset 26.4. mennessä Marjalle ja Tarjalle, marja-leena.lehtonen@tyks.fi, tarja.kesalainen@superliitto.fi.

Huomio Lappeenranta ja AHK 21! Valmistuimme 20.12.1978, opettajana Hilkka Sveholm. Nyt muiste-lemme menneitä nyyttikestien merkeissä 15.5.2010 klo 14 alkaen Päivillä (os. Pesu) os. Telkkäläntie 1, 54920 Taipalsaari. Ilmoittaudu puh. 045 6507 428.

Kirkkonummen-Siuntion ao 824 jäsenristeily 22.5.2010 Tallinnaan Nordlandialla. Lähtö 6.30 tk:n parkkipaikalta bussilla, paluu illalla samaan paikkaan. Hintaan sis. aamiainen, päivällinen, bussimatka ja yhteinen hytti tavaroille. Omavastuu 25 e ilmottautu-misen yhteydessä. Ilmottaudu 15.4. mennessä Arjalle 040 8447633 ja maksa 25 e tilille 802407-10110797.

Pirkanmaan Sairaanhoito-oppilaitos, AH kurssi 46, valmistuimme toukokuussa 1970, siitä tulee 40 v. Kurssitapaaminen Tampereella 22.5.2010 klo 16, Ravintola Cumulus/Huviretki os. Koskikatu 5. Ilmoit-taudu 15.5.2010 mennessä Kaija Viranen puh. 050 5621 402 tai Anna-Maija Rantala puh. 050 5890 662.

Turun apuhoitajakurssit 18 ja 19. Valmistuimme Turusta 30.5.1970. Olisiko aika tavata 40-vuotiskurs-sikokouksen merkeissä? Nähdään lounaalla Turussa la 29.5. klo 14. Ilmoittautuminen 13.5. mennessä, Hilkka Lehtonen puh. 050 5278 626 tai hilkka.leh-tonen@tyks.fi

Vuosikymmenen vaihduttua sain tiedon, että pitkäaikainen työtoverini, Maija-Liisa Niskanen on siirtynyt tästä ajasta ikuisuuteen. Monet pit-käkestoiset sairaudet haurastuttivat hänet siinä määrin, että elämän lanka katkesi uudenvuoden-päivänä, pakkasen paukkuessa ulkona.

Maija-Liisa Niskanen syntyi Kiuruvedellä,

mistä löytyi aikoinaan puolisokin, Heimo Niskanen. Ajan saatossa pariskunta asui opintojen ja työn vuoksi useammalla paikkakunnalla. Heille syntyi neljä lasta, jotka aikuistuttuaan lähtivät maailmalle rakentamaan omaa elämäänsä.

Maija-Liisa Niskanen oli avainhenkilö, kun Pyhäjärvellä perustettiin 1970-luvulla perushoi-tajien ammattiosasto. Puheenjohtajuus lankesi hänelle itsestäänselvyytenä. Hän hoiti tehtävää pitkään, piti taitavasti langat käsissään ja innosti nuorempia jäseniä jatkamaan aktiivista toimintaa. Järjestömme pääluottamusmiehenä Niskanen oli pitkäjänteinen ja maltillinen neuvottelija, hän teki uupumatta työtä jäsenistön parhaaksi.

Myöhemmin alkoi kiinnostaa kunnallispolitii-kassa vaikuttaminen ja Niskanen valittiin ääniha-ravana Pyhäjärven silloiseen kunnanvaltuustoon. Lisäksi lautakuntatasolta tuli luottamustehtäviä, joista mainittakoon kihlakunnanoikeus, jossa Niskanen istui lautamiehenä 13 vuotta. Hän sai herastuomarin arvon.

Luottamustehtäviä hoitaessaan Niskanen otti innokkaasti kantaa, hän vei hoidettavakseen saamansa asian niin pitkälle päätökseen kuin mahdollista.

in memoriam

Jäädessään eläkkeelle ansiotyöstään Pyhä-järven Terveyskeskuksessa Maija-Liisa Niskanen ei jäänyt laakereille lepäämään, sillä innostusta riitti sijaisuuksien tekoon. Lisäksi vapaaehtois-työ seurakunnassa tuli kuvioihin monin muodoin, esimerkkinä verenpaineen mittaukset Lähimmäi-sen Kammarissa sekä käytettyjen postimerkkien keräily lähetystyön hyväksi. Harrastuksista ei suinkaan ollut vähäisin Pyhäjärven Sydänyhdistys, jonka toiminnassa Niskanen oli innolla mukana.

Kristilliset arvot ja hengellinen elämä kulkivat ”körttikodin” perintönä loppuun saakka. Tämän perinnön hän halusi jättää jälkeensä jääville, ollen vakuuttunut sielun kuolemattomuudesta. Hyvä parisuhde oli myös elämän kantava voima ja niinpä puoliso hoiti vaimoaan kotona niin pit-kään kuin mahdollista. Hän kulki rinnalla työtove-rini taistellessa sairauden syövereissä.

Maija-Liisa Niskasta huomioitiin elämän varrella useilla kunnia- ja ansiomerkeillä. Työtoverina tulen aina muistamaan Maija-Liisa Niskasen avarakatsei-sena, huumorintajuisena, hyväntuulisena ja jousta-vana persoonana, joka arvosti omaa ammattiaan.

Maija-Liisa Niskasen valoisaa muistoa kunnioittaen, Ritva Kainulainen

Maija-LiisaNISKANEN

Ammattiosaston perustajajäsenen ja työkaverin valoisaa muistoa kunnioittaen

Pyhäjärven-Kärsämäen ammattiosasto

Muistoistaaika rakentaa sillan.

s. 20.8.1930k. 1.1.2010

66 super 4 • 2010

ulin tähän lumihankeen kaivettuun pieneen telt-taan jo varhain illalla. Hel-minauhajäljet ja viivat ei-lisillä lumilla kertovat mi-

nun olevan oikeassa paikassa. Illan kääntyessä yöksi kuulen lupaavia ko-hahduksia ympäriltäni. On muuta-ma tunti aikaa torkahtaa makuupussis-sa kunnes alkaa Suomen luonnon yksi voimallisimmista näytöksistä.

Laulujoutsenten toitotukset ja puro-jen pulputus saavat minut aina iloiselle mielelle. Kevätaurinko hyväilee kasvo-ja. Lämpimät tuulet puhaltavat etelästä. Muuttolinnut palaavat suurina parvina. Pienet pälvet pelloilla ja sulapaikat ve-sistöissä täyttyvät nälkäisistä matkalai-sista. Monilla täällä talvehtivilla linnuil-la ovat poikaset jo kuoriutuneet, vaik-ka keväthanget vielä kimaltelevat. Kä-pylinnut, korppi ja kuukkeli noista var-haisimpia pesijöitä. Kevät on luonnos-sa kiivasta aikaa.

Valkenevassa aamussa näen liikettä ympärilläni. Erotan useita tummia hah-moja – kuin maahisia. Aivan eteeni yö-

puultaan laskeutunut lintu levittää ar-vokkaasti pyrstönsä viuhkaksi ja aloit-taa soinnin. Hiljalleen alkava näppäily kiihtyy päättyen lopulta hiontaääneen. Kuulostaa kuin valtavaa puukkoa teroi-tettaisiin jättiläisliipalla. Nuo muuta-mat sekunnit lintu on täysin sointinsa hurmoksessa. Ei näe eikä kuule mitään. Juuri tämän hetken käytän hyväkseni kääntäessäni kamerani otolliseen suun-taan. Sinne, missä luulen pian lumen pöllyävän. Pian alkaisi metsojen taistelu.

Lintu katselee hetken ympärilleen ja huomaa haastajan. Kaulahöyheniä pör-histellään, otetaan juoksunpyrähdyksiä ja hypähdellään. Välillä röhkitään kuin porsaat. Mittaillaan haastajaa aikansa, kunnes alkaa totinen taisto. Linnut ryn-täävät pelotta vastakkain ja käyttävät voimakkaita siipiään sekä terävää nok-kaansa vastapeluria moukaroidessaan.

Tasavertaisten vanhojen lintujen yh-teenotot saattavat kestää hyvinkin puoli tuntia ennen kuin päättyvät. Joskus hei-komman kuolemaankin. Yleensä alta-vastaaja luovuttaa ja juoksee soidinalu-een reunamille rehentelemään nuorille

Kevätkiireitämetsoille. Noille, joilla ei ole vuosiin asi-aa kuninkaan reviirille. Näin käy nytkin.

Naarasmetsot kerääntyvät voitta-jan ympärille. Ne painautuvat maahan merkiksi että ovat valmiita suvunjat-koon. Reviirin valtias on kuitenkin niin tohkeissaan, ettei malta lopettaa pörhis-telyään. Kukko reutoo kuin hurmok-sessa. Riehumisen tarkoitus unohtuu. Yksi kerrallaan naaraat väsyvät odotta-miseen. Aurinko nousee. Naaraat nap-sivat viimesyksyisiä puolukoita pälvi-mättäiltä. Huomenna sitten uudestaan.

Niin minäkin ajattelin saapua.

T

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

super 4 • 2010 67

Oletko tehnyt työtä yksityisellä puo-lella? s. 6En ole. Ei kiinnosta ainakaan toistai-seksi.

Mitä kierrätys ja ekologisuus sinulle merkitsevät? s. 14Erittäin paljon. Tavaroiden valmistus-maa mietityttää, samoin loppuun käy-tetyn tuotteen hävitys. Olen työyksik-kömme ympäristöyhdyshenkilö.

Onko asuin- tai työhuoneiden väri-tyksellä väliä? s. 24Paljonkin, sillä väritys vaikuttaa mieli-alaan. Omat suosikkini ovat luonnon-mukaisia pastellisävyjä. Silmäyksikös-sämme käytetään pastellivärejä, ja ne tuntuvat viihtyisämmältä kuin perin-teinen sairaalavalkoinen.

Oletko perehtynyt tunneälyyn? s. 20

En perehtynyt, mutta vuorovaikutuk-seenhan se liittyy. Tunneäly on hieno sana, ja tuo tunne on niistä se tärkeäm-pi puoli.

Oletko kohdannut työssäsi väkival-taa? s. 32Puhelinkontakteissa voi joskus olla hy-vinkin aggressiivinen asiakas, joka on pettynyt saamaansa hoitoon tai ajan-varaukseen. Tarvittaessa voimme sanoa, että puhe ei ole asiallista ja suljemme puhelimen. Näin käy todella harvoin.

Onko sinulla kotona tai töissä oma lempimuki? s. 12Kotona on mummimuki, koska olen kahden lapsen mummi. Töissä on ta-vallinen, valkoinen Arabia-muki, josta kahvi maistuu parhaimmalta.

Monestiko peset hampaat päivässä? s. 10

Kahdesti. Tytär valmistuu lähihoitajak-si suun ja hammashoidon koulutusoh-jelmasta ja on antanut lisäohjeita.

Mihin Afrikan maahan haluaisit matkustaa? s. 44Viisi vuotta sitten olin Egyptissä ja sin-

20 vuotta on pitkä aika ammattiosaston puheenjohtajana. Vuodesta 1991 osasto-aan yhtäjaksoisesti johtanut Riitta Juu-järvi on huomannut erityisesti yhdenasian muuttuneen sairaala- ja ay-maail-massa tuona aikana – myönteiseen suun- taan.

– Välimatka työntekijöiden ja työn-antajan välillä on lyhentynyt, kun samo-jen pöytien ääressä paljon istutaan. Hen-kilöstöryhmien välit ovat tasa-arvoistu-neet. Enää ei kuule sanottavan, että ”voi voi, olen vain perushoitaja”.

Jotain miinustakin on noussut esiin vuosien aikana:

– Johtamismalli on alkanut mennä enemmän tuonne teollisuuden suun-taan. Tämä tulosajattelu on ihan muu-taman viime vuoden satoa. Hoitoalan pehmeiden arvojen puolesta joutuu vä-lillä oikein kamppailemaan.

Juujärvi valmistui apuhoitajaksi 1979, toimi välillä kuusi vuotta perhepäivähoi-tajana ja hän on vuodesta 1989 työskennellyt Kymenlaakson keskussairaalassa. Juu-järvi on tällä hetkellä silmätautien yksikön ainoa perushoitaja. Hän on hankkinut työpaikkakoulutuksen kautta paljon alan erikoisosaamista. Juujärvi toimi SuPerin edustajistossa kauden 2004–2008.

Keskussairaalan ammattiosasto on toinen Kotkan superilaisista osastoista. Nyt jäseniä on 111. Jäsenmäärä kävi hetken alle sadassa, ja osaston hallitus toimi välillä vain kolmen aktiivin voimin, mutta lakkautusuhalta vältyttiin. Nyt on valoa ikku-nassa: jäsenmäärä kasvaa ja aktiivejakin on alkanut löytyä.

Kymenlaakson keskussairaalaan palkataan taas lähi- ja perushoitajia.– Olisiko hoitajapula osasyynä tähän? Ainakin lähihoitajakoulutuksen arvostus

on kasvanut, kun opiskelijatkin on otettu takaisin taloon 2000-luvun alun jälkeen.Alan työttömyyttä Kotkassa on vähän, mutta juuri nyt kaupungilla on lomautus-

uhka päällä eikä lyhyitä sijaisuuksia täytetä keskussairaalassakaan..jukka järvelä

ne haluan uudestaan.

Oletko luontoihmisiä? s. 52Erittäin paljon! Iän karttuessa enemmän eli käyn sienessä ja marjassa ja teen luon-toretkiä. Muuttolintujen kanssa kilpaa odottelemme mökkikauden alkua..

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

KYMENLAAKSONKESKUSSAIRAALANAMMATTIOSASTO

super 4 • 2010 67

Riitta Juujärvi, 20 vuotta putkeen puheenjohtajana. Onko joku ollut pitempään?

20 vuotta puheenjohtajana

toimisto

Kehittämisyksikkö• telefax (09) 2727 9120• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman-Jokinen p. 2727 9153• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 2727 9154• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Pirjo Lukkari p. 2727 9148• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 2727 9296• suunnittelija Mari Niemi-Saari p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. (09) 2727 9171• atk-asiantuntija Sakari Hulkkonen p. 2727 9145• atk-asiantuntija Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• palvelunumerot: (09) 2727 9377 ja 2727 9399 ma–pe klo 9–15• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax (09) 278 6531• johtaja Stefan Högnabba (09) 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Markku Silvennoinen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• tiedottaja Reita Waara p. 2727 9137• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 2727 9113• koulutussihteeri Aira Silvasto p. 2727 9124• sihteeri Milena Partanen p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala P. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Maria Hietala p. 2727 9129• laskentasihteeri Tuija Lindroos p. 2727 9128• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• kunta-asiantuntija Jussi Salo p. 2727 9292• vastaava edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Karoliina Partanen p. 2727 9131• lakimies Anna-Reetta Friipyöli p. 2727 9133• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• koulutussihteeri Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Tiina Pertilä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Pasi Heiskanen ja Rita Brand• telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

VVar försiktig med vad du tror på

åra föreställningar styr på många sätt vårt dag-liga liv. De påverkar hur vi ser, upplever och för-håller oss till olika fe-nomen, människor och

händelser. De styr också våra beslut och våra handlingar. Ibland håller de oss på den rätta vägen, ibland hindrar de oss att se sakerna som de verkligen är. Våra föreställningar kan hindra oss att ta itu med sådant som känns lockande och åt-minstone värt att pröva på. Kanske det skulle vara en idé att då och då justera våra föreställningar?

Föreställningarna har vi skapat oss genom vår egen livserfarenhet och of-ta genom yttre påverkan. Särskilt skad-liga är föreställningar om hjälplöshet, hopplöshet och värdelöshet. Den som tror på sin hjälplöshet upplever att han eller hon inte kan göra något som andra kan. Den som hänger sig åt hopplöshet tror inte att han eller hon kan lyckas, trots att alla förutsättningar finns. Då är det lättast att hålla sig till det invan-da och trygga. Den som tror på sin vär-delöshet förnedrar sig själv på sätt och vis i förhållande till andra.

Många minns från skoltiden att nå-gon ansågs ha språkhuvud och någon annan ansågs vara svag i matematik. Om man trodde sådant om sig själv började man lätt fungera enligt den fö-reställningen. När man inte har språk-huvud kan man ju inte heller lära sig

språk ordentligt. Jag stod själv på trös-keln till en sådan situation på våren i läroverkets första klass. Jag fick en slät nolla i sista provet i svenska och för-stås villkor. Det var det bästa som kun-de hända mig, trots att jag ju inte insåg det då. Jag tänkte ändå aldrig att jag in-te skulle lära mig svenska. Under de två veckor min kusin övade med mig gick det på något vis upp för mig vad svens-ka språket handlade om. Efter det hade jag aldrig problem med vare sig svensk-an eller något annat språk.

Under vår livstid kan det hända att vi tar ett och annat som givet utan att då och då kontrollera om det fortfaran-de håller streck. Vi tänker kanske pola-riserat i banor av antingen eller, trots att det ganska sällan är så att det en-dast finns två alternativ i en fråga. Vanligen finns det flera alternativ än vad vi i första hand kan upp-täcka.

Vi kan börja ändra på våra fö-reställningar till exempel genom att allt emellanåt testa om de faktiskt stämmer på riktigt. Genom att pröva oss fram lär vi oss bäst.

Tänk på hur vi i butiken ofta tittar noga efter sista försäljningsdagen för de oli-ka produkterna. Vi tror inte automatiskt att alla produkter ännu är säljbara. Varför skulle vi inte göra samma sak med vå-

generalsekreterare markku silvennoinen

ra föreställningar? Det kan ha en otro-lig effekt på våra liv: vi märker att vi kan göra många saker som tidigare kändes omöjliga eller mycket svåra. Var och en av oss väljer själv sina föreställningar..

supersvenska

leena lindroos

Finland Kommunförbund har räknat ut att vi borde orka jobba till 70 års ålder redan om tjugo år, ifall medborgarnas vårdförhållande ska kunna hållas på den nuvarande nivån. Visserligen tror man inte heller på Kommunförbundet att vi kan nå det må-let, men med det här chockbeskedet väcker man

en allvarlig diskussion om en förlängning av arbetskarriärer-na, om trivseln i arbetet och om motivationens betydelse. För samtidigt som bedömningarna av pensionsåldern stiger fun-derar allt fler medelålders arbetstagare hur de ska orka fram till den nuvarande pensionsåldern. För mycket arbete och allt-för få anställda – bekant för så många SuPer-medlemmar.

Men det gäller också något annat. Från år till år har för-mågan att leda människor konstaterats vara en stötesten i det finländska arbetslivet. På hur många arbetsplatser är dialogen mellan chefer och medarbetare en grundläggande orsak till att man trivs där? Atmosfären inom arbetsgemenskapen är dock en central faktor när det gäller trivseln och motivatio-nen. Man talar om betydelsen av åldersledning. Det innebär att man respekterar, tar hänsyn till och bemöter varje med-lem av arbetsgemenskapen som en egen individ med egen ål-der och kompetens. Åldersledningen gäller hela arbetsgemen-skapen. I en av våra artiklar berättar vi om den viktigaste stöt-tepelaren för ett gott åldersledarskap, förmågan till emotio-nell intelligens. Begreppet innebär en förmåga att se känslor, få ett grepp om dem, förstå deras rörelser och kunna påver-ka dem. Finländska chefer är inte bra på att identifiera käns-lor eller på att ge uttryck för positiva känslor, såsom att spor-ra och uppmuntra sina medarbetare. Kvinnor klarar sig ändå bättre än män. Det är viktigt att komma ihåg att emotionell intelligens inte är något trams, och inte heller detsamma som att vältra sig i något känsloträsk. Känslor hör till det dagliga livet på arbetsplatsen. En god chef lägger märke till dem, men börjar inte tolka dem. Iakttagelserna kan vara riktiga endast

så länge som chefen själv hål-ler huvudet kallt och handlar opartiskt.

Slutligen en trevlig nyhet. Från och med det här num-ret berättar naturfotografen Markku Pirttimaa från Kuu-samo om sina naturupplevel-ser och illustrerar berättelser-na med egna foton. Den nya kolumnen kommer att fin-nas på nästsista sidan åtmins-tone under ett år framåt. Jag hoppas att ni ska trivas med Markku..

Emotionell intelligens är inte trams

Inbjudan

Super 314. Vårträff och resa till Tropiclandia den 27.4.2010 Man kan också shoppa ifall man inte vill simma. Anm. Camilla Svenlin 19.4.2010 kl 12 –16 Tfn 044 356 8972

Närvårdare också som chefer inom seniorarbetetSuPer utmanar arbetsgivarna att bättre utnyttja närvårdarnas kompetens när det gäller arbetet med seniorer. Närvårdarna är redan nu den största yrkesgruppen inom åldringsvården. SuPer uppmuntrar arbetsgivarna att också anställa närvårda-re i chefsuppgifter inom seniorarbetet.

Inom seniorarbetet används alltför mycket outbildad ar-betskraft, konstaterar SuPer i ett pressinfo. Det är av största vikt att seniorerna vårdas av utbildade vårdare. SuPer har som mål att vårt samhälle genomgående ska utnyttja närvårdarnas kompetens i fråga om seniorarbete. Hos närvårdarna ligger ett svar på de utmaningar som åldringsvården i framtiden ställer.

En närvårdare är en yrkeskunnig person inom social- och hälsovården med en bred kompetens för seniorarbete. Det är synnerligen viktigt att stöda den funktionsförmåga som den gamla har kvar och ha en övergripande syn på den gam-la med alla hans eller hennes behov. Närvårdaren verkar i ett mångprofessionellt nätverk och självständigt till exempel in-om hemvården.

Inom närvårdarutbildningen finns det en möjlighet att spe-cialisera sig på åldringsvård. Också inom de övriga valfria stu-dierna poängteras senioraspekten kraftigt. Eftersom grundexa-men inom social- och hälsoområdet är bredbasig är den bild de studerande får av arbetet och klienterna flerdimensionell. De får beredskap att bedöma seniorernas behov av vård och hjälp ur olika synvinklar. I utbildningen betonas seniorernas behov och arbetets etiska och kommunikativa dimension.

Grunderna för närvårdarexamen förnyas i augusti. De här riksomfattande examensgrunderna är en föreskrift från Ut-bildningsstyrelsen som binder utbildningsanordnarna. Deras uppgift är att garantera förutsättningar för en högklassig ut-bildning. Arbetslivet har också en viktig uppgift i att instrue-ra de studerande i arbetet. Handlednings- och bedömnings-arbetets prestige måste förbättras på arbetsplatserna genom att man reserverar tillräckliga resurser för handledare och bedö-mare samt utbildning för dessa uppgifter..De äldre åsidosätts i mentalvårdenTrots goda avsikter diskrimineras äldre människor när det gäl-ler mentalvårdstjänster, berättar en undersökning som gjorts inom Centralförbundet för de gamlas väl. I offentligheten får också äldre människors psykiska hälsa mindre uppmärksam-het än de arbetsföras eller barnens psykiska hälsa.

Även om man identifierar problemen är tillgången till ser-vice slumpartad. Depression är det vanligaste problemet när det gäller den åldrande befolkningens psykiska hälsa. Om-kring 10–15 procent av finländarna över 65 år lider av de-pressionssymtom..

supersvenska

Under TSN:s förhandlingsafton i Kuopio 18 mars fanns ett trettiotal SuPer-anslutna på plats. Den allmänna inställningen var att man var beredd på stödåtgärder och arbetsplatsvisa utmarscher.

Avtalsförhandlingarna inom den privata sektorn går trögttext marjo sajantola foto anne meriläinen

Trots att löneförhöjningarna räknat i euro är anspråkslösa har förhand-lingarna inom den privata sektorn varit rätt svåra.

SuPers ordförande Juhani Palomäki sä-ger att förhandlingarna inom privatsek-torn under den här avtalsrundan har va-rit bland de svåraste som förts under en lång tid. Palomäki vill ändå inte gå till-baka till de inkomstpolitiska helhetslös-ningarna, trots att förhandlingarna inom privatsektorn varit besvärliga utan dem.

– Förvånansvärt svåra förhandlingar eftersom eurobeloppen är så anspråks-lösa. Det känns onödigt att ställa till en sådan show.

Ordförande anser att Näringslivets centralförbund EK har haft sin hand över medlemsförbundens förhandlingar.

– Ett tecken på det här var hur svårt det var att få i stånd ett avtal inom den här hälsoservicebranschen. Först fick vi efter en slitsam process ett förhand-lingsresultat i samförstånd med arbets-givaren och sedan upplöstes det av EK.

Förtroendet för förhandlings-processen vittrar sönder

Hela våren förhandlade man intensivt om ett allmänt bindande kollektivav-tal för den privata hälsoservicebran-

schen och man fick ett nytt avtal till stånd. Förhandlingarna komplicera-des emellertid när styrelsen för Arbets-givarförbundet för hälsoservice förkas-tade det redan undertecknade förhand-lingsresultatet som nytt kollektivavtal för branschen. På arbetsmarknadsfältet är det mycket exceptionellt att ett för-handlingsresultat som nåtts mellan för-handlarna stupar i arbetsgivarförbun-dets beslutande organ.

Privatsektorns löntagarpart represen-teras av Hälso- och socialvårdens för-handlingsorganisation TSN. Den här organisationen bildas av Tjänstemanna-förbundet för specialbranscher ERTO, Finlands närvårdar- och primärskötar-förbund SuPer och Tehy tillsammans.

TSN:s representanter anser att sty-relsen för Hälso- och socialvårdens för-handlingsorganisation medvetet smu-lar sönder förtroendet för förhand-lingsprocessen och försämrar atmosfä-ren med tanke på framtiden.

Den privata hälsoservicebranschen har på det nationella planet setts som en av de mest potentiella tillväxtbran-scherna. Framgången för en arbets-kraftsintensiv bransch som bygger på kunnande och eventuella innovationer i framtiden är intimt sammankoppla-de med en kompetent och motiverad personal.

Livliga diskussioner under medlemsaftnarna

I kollektivavtalsförhandlingarna med Serviceinrättningarnas arbetsgivarför-ening PTY uppnåddes ett förhand-lingsresultat i mars. Avtalsperioden blev 1.3.2010–31.1.2012, men den kan sägas upp och avslutas redan i ja-nuari 2011.

– Förutom med PTY har bara avtal med huvudstadsregionens personalser-vicebolag Seure ingåtts. I fråga om de övriga avtalen kan jag bara konstatera att förhandlingarna går trögt, säger för-handlingschefen för den privata sektorn Pia Zaerens.

I mars ordnades också avtalsaftnar för den privata sektorn i Helsingfors, Tam-merfors, Kuopio, Uleåborg och Åbo. Under träffarna gick man igenom PTY:s förhandlingsresultat samt förhandlings-läget inom hälsoservicebranschen, soci-alservicebranschen och SHVS.

Under medlemsaftnarna fördes liv-liga diskussioner. De medlemmar som omfattas av hälsoservicebranschens kol-lektivavtal är upprörda över arbetsgivar-sidans krumbukter och de anställda in-om den privata socialbranschen vill ha en egen löneförhöjning. Man är ock-så beredd att ge sitt fulla stöd till för-handlarna..

supersvenska

Kollektivavtalet för Service-inrättningarnas arbetsgivar-förening (SIAF, PTY)Avtalsperiod och löneförhöjningar. SIAF:s förhandlingsresultat uppnåddes 1.3.2010. Avtalsperioden blev 1.3.2010–31.1.2012 med förbehållet att avtalet kan sägas upp före 31.12.2010 så att det upphör 31.1.2011. Genom avtalet fastställdes löneförhöj-ningarna för år 2010 och vissa textbestämmelser.

Arbetstagarnas personliga och tabellöner höjs 1.3.2010 med 0,6 procent (allmän förhöjning).

Arbetstagarnas personliga och tabellöner höjs 1.10.2010 med 1,3 procent i följande grupper: SOA, SOB, TOA, HOA, HOB, HOC, SOC, SOE, SOF, SOG, SOH, SOI, SOK, SOL, RUA och RUB. I praktiken höjs alltså de personliga och tabellönerna för den SuPer-anslutna vårdpersonalen och de SuPer-anslutna inom socialbranschen med 1,3 procent. Lönerna stiger med 1,9 procent år 2010.

Textändringar. Den allmänna delens 5 paragraf 3 mom. änd-rades så att det inte längre betyder att anställningen löper ut om man underlåter att lämna in läkarintyg innan anställning-en inleds.

Ersättningen för en arbetarskyddsfullmäktig togs upp un-der lönekapitlet och ersättningarna höjdes med 7,5 procent. Samma höjning gäller också förtroendemännens ersättningar.

Semesterkapitlets 73 paragraf 2 mom. ändrades så att mo-derskapsledigheten för en tjänsteinnehavare räknas som arbe-te, vilket innebär att en moderskapsledighet under tiden 2.5–30.9 inte placerar den anställda i tabell B med avseende på se-mesterintjäningen.

I kapitlet om tjänst- och familjeledigheter ändrades 85 pa-ragrafens 2 mom. beträffande inlämnande av läkarintyg. En-ligt de nya bestämmelserna är första dagen av sjukledigheten utan lön ifall läkarintyg inte har lämnats in hos arbetsgivaren inom en vecka efter att läkarintyget undertecknats. Den an-ställda/tjänsteinnehavaren förlorar inte lön under sjukfrånva-ron om läkarintyget fördröjs av godtagbara orsaker.

I kapitlet om tjänst- och familjeledigheter skrevs den an-ställdas rätt att avbryta en vårdledighet på grund av en ny mo-derskapsledighet in i 93 paragrafens 2 mom. I praktiken be-tyder detta att den anställda har rätt att få moderskapslön en-ligt SIAF-avtalet. Moderskapsledigheten ska ansökas om på det sätt som bestäms i SIAF (PTY).

I kapitlet om tjänst- och familjeledigheter skrevs en dis-tansförälders rätt till tillfällig vårdledighet in i 95 paragra-fens 1 mom..

karoliina partanen, jurist

SuPer rf:s rekommendation om löner för sommararbetareNärvårdarnas och primärskötarnas mi-nimilöner bestäms enligt branschens kollektivavtal. De kan alltså inte un-derskridas, men man kan alltid be om och få mera. Det lönar sig att förhand-la till sig en lön som är bättre än mini-milönen! Innan man undertecknar ar-betsavtalet är det bra att höra sig för hos förtroendemannen på arbetsplatsen hu-ruvida bland annat lönevillkoren följer kollektivavtalet.

På basis av lönevillkoren i det allmän-na kommunala tjänste- och kollektiv-avtalet (AKTA) kan arbetsgivaren sän-ka grundlönen på grund av bristfällig utbildning (obehörighetsavdrag). Av en kommunalt sommararbetande närvår-darstuderandes lön kan högst 10 pro-

cent dras av. Grundlönen, från vilken avdraget kan göras, är 1817,12 euro för närvårdararbete från och med 1.2.2010.

Inom den privata sektorn varierar obehörighetsavdrag från 5 till 15 pro-cent (Serviceinrättningarnas arbetsgi-varförening SIAF 15 procent, SOSTES circa 5 procent, den privata hälsoservi-cebranschen 10 procent).

SuPer anser att när en studerande vi-karierar en arbetstagare inom sin egen bransch och huvudsakligen gör samma arbete som de utexaminerade vårdarna ska man betala samma uppgiftsrelatera-de lön som för den ordinarie anställda.

Om man vill få sommarvikarier för semestrarna är det inte förnuftig per-sonalpolitik att göra avdrag för obehö-

righet när sommarvikarien gör samma arbete som de ordinarie anställda. Ifall man ändå gör obehörighetsavdrag re-kommenderar SuPer att man sänker grundlönen stegvis beroende på hur långt den studerande har kommit i si-na studier. Om en sommarvikarie till exempel får sin examen i december bör man sänka lönen mindre än för en som-marvikarie som är första årets studeran-de och därför har en mera begränsad kompetens.

I skrivande stund är kollektivavtals-förhandlingarna för den privata sektorn ännu oavslutade, och därför nämns inte grundlönerna i deras fall..

merja hyvärinen, jurist