4 2011

2 super 4 • 2011

3 Pääkirjoitus

4 Ajankohtaista

5 Puheenjohtajalta

6 Ikälakiesitys valmistui

8 Perusturva ei riitä

9 Mihin JulkiTerhikkiä tarvitaan?

10 Huhtikuun lyhyet

11 Näin vastattiin!

11 Lehtikatsaus

12 Lempiesine: puurasia

14 Anu Leskinen ohjaa kehitysvammaisia nuoria

20 Naisen sydän

22 Lähihoitaja-sihteeri on tuntematon yhdistelmä

25 Luontaistuotteet, osa 20

26 Filippiiniläishoitajat, tuontitavaraa?

30 Huomioidaanko seksuaalisuus koulutuksessa?

32 Uudet kirjat

34 Lukijalta

35 LH Tuomo ”Tumppi” Valokainen

36 Vakava masennus

39 Palasia sieltä täältä

40 Raakaa treeniä!

42 Opiskelijan ohjaaminen on tärkeä työtehtävä

46 Edunvalvontayksikkö tiedottaa

Sisältö 4 / 2011

42 Sanni Soukko valmiina näytön arviointiin.

14Itse tehdyt blinit maistuivat Savon ammatti- ja aikuis-opiston opiskelijoille.

40

50Sirpa Virtanen putsaa harjalla lupaavaa mineraalipaakkua.

Kahvakuula, 8 kiloa!

26 Kielen oppii kieltä puhumalla.

48 Superristikko

49 Lähihoitaja Kähönen

49 Paras juttu – vastaa kyselyyn!

50 Sirpa Virtanen etsii kultaa

54 Kolme parasta lähihoitaja-tekstiä

56 Jäsenrekisteri tiedottaa

57 Siskon pakina

58 Työttömyyskassan ajankohtaiset

64 Kuulumisia

66 Luonnossa

67 P.S. Ylöjärveltä

super 4 • 2011 3

Enemmänkuin tärkeää

super58. vuosikerta

Tilaushinta 48 €/vuosi

Aikakauslehtien Liiton jäsen

julkaisija

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

Ratamestarinkatu 12

00520 Helsinki

Fax (09) 2727 9120

päätoimittaja

Leena Lindroos (09) 2727 9174

taittava toimittaja

Jukka Järvelä (09) 2727 9176

toimittajat

Marjo Sajantola (09) 2727 9173

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

vierailevat kirjoittajat

Miia Auvinen ja Sari Eronen, Anna-

Liisa Enkovaara, Päivi Hujakka, Virpi

Saarinen, Liisa Uusiniitty, Antti Vanas

kannen kuva

Hermanni Paasin ja Joonas Miettisen

blinilautasineen kuvasi Sonja Kähkönen

ulkoasu

Timo Numminen

Joonas Väänänen

Jukka Järvelä

painos

81 700 kpl

ilmoitukset

Sonja Kähkönen (09) 2727 9175

osoitteenmuutokset

Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140

Tilatut: toimitus (09) 2727 9298

kirjapaino

ISSN 0784–6975

SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen

juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai

palauttamisesta.

Kansallisena lähihoitajapäivänä tammikuun lopussa avattu kirjoituskilpailu Lähihoitaja – ja ylpeä siitä tuotti kymmeniä hyviä tekstejä. Kun lukee julkais-taviksi valikoituneita kahden lähihoitajan ja yhden lähihoitajaopiskelijan ajatuksia sivuilta 54–55, ei voi kuin arvostaa heidän sitoutumistaan, optimismiaan,

laaja-alaista ymmärtämystään ja vahvuuttaan.On miltei mahdotonta uskoa samaan aikaan internetin keskustelu-

palstoilla käytävää keskustelua hoitotyössä esiintyvistä epäeettisistä toi-mintatavoista ja huonosta käytöksestä. Ja sitä, että negatiivista kohtelua saavat osakseen etenkin nämä asiakkaita kunnioittavat ja heidän hyvin-vointinsa eteen pyyteettömästi työskentelevät ammattilaiset.

Huonoa käytöstä ei tule sallia. Ei kotona, ei työssä eikä missään kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Hyvän ammattitaidon kul-makivi on kohdella jokaista asiakasta ja potilasta kunnioittavasti ja kohteliaasti. Ja jokaista kollegaa samalla tavalla.

Tämän lehden sivuilla tartutaan työssäoppimisen ja opiskelijan oh-jaamisen käytäntöihin. Lähihoitaja Anu Leskinen ohjaa kehitysvam-maisia ammattikoululaisia Kuopiossa ja lähihoitaja Anna Hanka arvioi Vaasassa pilottina järjestettävän asiakaspalvelun ja tietohallinnan kou-lutusohjelman sisältöä opiskelijan näkökulmasta. Edelleen pohditaan maahanmuuttajataustaisten hoitajien asemaa Suomessa.

Eduskuntavaalit järjestetään 17. huhtikuuta. On enemmän kuin tär-keää, että jokainen täysi-ikäinen suomalainen vaikuttaa siihen, miten asioitamme hoidetaan seuraavien neljän vuoden aikana. Vaikuttaminen vaatii äänen antamista sille ehdokkaalle, jonka parhaiten uskoo ajavan itselle merkityksellisiä asioita. Superilaisia ehdokkaita on eduskuntavaa-

leissa mukana 16. Mitä he toimin-nassaan painottavat, selviää vaalisi-vustolta www.alavalita.fi.

Sipoossa järjestettiin maalis-kuun alussa ajatuksia herättävä vanhustyöseminaari. Siellä kirjai-lija Merete Mazzarella pohti, mi-tä vikaa on siinä, että vanhana ot-taa rauhallisesti, istuu penkillä ja syöttää puluja. ”Täytyy olla sport-tinen ja reissata – täytyy olla aktii-vinen, että muut näkevät että vie-lä elää!”

Hyvää elämää ja pääsiäisen juhla-aikaa kaikille, iästä riippu-matta..

PääkirjoitusLeena Lindroos

4 super 4 • 2011

Huhtikuu2.4. Hammashoitajapäivä, Hämeenlinna, SuPer

4.–8.4. Luottamusmiestutkinto, 2. opintojakso, Oulu, SuPer

4.–10.4. Allergiaviikko, Allergia- ja astmaliitto

5.4. Verkkoviestintäpäivä, Helsinki, SuPer

5.4. Yksityisen sektorin neuvottelu- päivät, Helsinki, SuPer

6.4. Ihopäivä, Iholiitto

7.4. Maailman terveyspäivä

7.4. Kodin rakentamisen ja remontoinnin messut, Helsingin Messukeskus

8.–9.4. PeSu-koulutus 2011, perus- tietoa SuPerista, Kajaani

10.–17.4. Sydänviikko, Suomen Sydänliitto

14.–15.4. Pääluottamusmiesten neuvot- telupäivät, Helsinki, SuPer

16.4. PetExpo 2011, kansainvälinen lemmikkitapahtuma, Helsingin Messukeskus

26.4. Maailman henkisen omaisuuden päivä

28.4. Yhdysjäsenkurssi, Kuopio, SuPer

Toukokuu1.5. Vappu

4.5. Viestinnän peruskurssi, Helsinki, SuPer

liiton toimistoon.

• äänestää eduskuntavaaleissa.

• kertoa SuPer-lehdelle maailman  parhaimmasta lemmikkieläimestä.

• bongailla muuttolintuja.

• aloittaa kesäksi kuntoon -kuuri.

• kylvää rairuohoa ja syödä suklaamunia.

• osallistua SuPer-iltaan ja voittaa    arpajaisissa.

• osallistua oman ammattiosaston   kevätkokoukseen.

• tutustua SuPerin vaalisivustoon  www.alavalita.fi.

• toimittaa ammattiosaston tilin-  päätökset ja toimintakertomukset

Ajankohtaista

Nyt on aika:

Kuntiin tuloksellisuuskampanjaSuPer, muut kunta-alan pääsopijajärjes-töt ja KT Kuntatyönantajat käynnistä-vät tuloksellisuuskampanjan. Vuoteen 2014 asti ulottuvan kampanjan tavoit-teena on turvata kuntapalvelujen kil-pailukyky ja laatu.

Kansalaiset ovat antaneet tehdyis-sä selvityksissä kuntapalveluille hy-vän arvosanan, ja kunta-alan ammatit ovat hyvin arvostettuja. Vaikka kunta-ala tuottaakin palvelut kansainvälises-ti vertaillen kilpailukykyisesti ja tehok-kaasti, on järjestöjen mukaan välttämä-

töntä jatkaa ja tehostaa palveluiden tu-loksellisuuden parantamista.

Kunta-alan tehtävien, toiminnan ja kuntatyön erityisluonne on, että siinä kohdataan koko kansa, kaikki kansan-ryhmät ja kaikki yksilöt. Laadukkaat ja kustannustehokkaat kuntapalvelut ovat sekä palvelujen käyttäjille, henkilöstöl-le että myös palvelujen maksajille tur-vallisin vaihtoehto.

Hyvin toimivat laadukkaat palvelut edistävät ihmisten hyvinvointia, mikä on kuntien tärkein tehtävä..

Kerro työssäoppimisesta!SuPer etsii opiskelijoiden tai jo valmis-tuneiden nuorten ja aikuisten koke-muksia työssäoppimisesta. Tarinat jul-kaistaan nimettömänä liiton verkkosi-vulla.

Kokemuksia voi lähettää joko verk-kosivujen kautta tai suoraan sähköpos-tilla h.saarinen@superliitto.fi. Viestiin voi pakollisen nimen lisäksi liittää työs-säoppimispaikan.

Kertomuksessa voi vastata esimer-kiksi seuraaviin kysymyksiin: Mikä oli

hyvää ja huonoa? Minkälainen oli vas-taanotto? Mitä toivot ohjaajalta? Mi-ten näyttö toteutui? Yllättikö jokin asia? Miten työvuorot toteutuivat? Lisäksi voit kertoa vinkkejä ja käytännön nik-sejä, joita muut voivat hyödyntää työs-säoppimisjaksollaan tai työssään.

Muiden kokemuksia voit jo lukea verkosta www.superliitto.fi -> Opiske-lijat ja nuoret -> Meille opiskelijoille. Verkkosivulta löytyy myös vastausku-ponki..

ing

ra

m

Julkiset palvelut välttämättömiä SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomä-ki pitää julkisen sektorin alasajoa huo-lestuttavana ilmiönä.

Julkinen sektori tuottaa vielä pää-osan hyvinvointipalveluista, mutta elin-keinoelämän etujärjestöjen ohjastamat markkinavoimat yrittävät nyt voimak-kaasti kasvattaa yksityisesti tuotettujen palvelujen markkinaosuutta erityises-

ti sosiaali- ja terveydenhuoltosektorilla. SuPerin näkemyksen mukaan laa-

dukkaat julkiset palveluntuottajat ovat sekä palvelujen käyttäjille, henkilöstöl-le että myös palvelujen maksajille tur-vallisin vaihtoehto.

Kuntien talousahdinko ja näköpii-rissä oleva väestön vanheneminen eivät siis edellytä mitään paniikkiratkaisuja..

super 4 • 2011 5

Vanhuspalvelulakiinsaatava henkilöstömitoitus

osiaali- ja terveysministeri-ön valmistelema ikälaki eli niin sanottu vanhuspalve-lulaki on tarpeellinen, jopa välttämätön, jotta ikäih-misten palvelut saadaan

turvattua. Lakiluonnoksesta puuttuu kuitenkin eräs keskeisimmistä ongel-mista sosiaali- ja terveydenhuollossa, henkilöstömitoitus.

Tahot, jotka vastustavat henkilös-tömitoitusta lakiin, perustelevat kan-taansa usein sillä, että henkilöstömi-toituksen tulisi olla kohdallaan ilman lakiakin. Vastustajat puhuvat usein yh-teisöllisyyden puolesta. Näinhän asian tulisi SuPerinkin mukaan olla. Käy-täntö on kuitenkin osoittanut toista. Pelkät suositukset eivät ole riittäneet. Jotta mitoitus saadaan asianmukaisel-le tasolle, tarvitaan ehdottomasti la-ki ja sanktiot lain noudattamatta jät-tämisestä.

Suurin ongelma vanhustenhoidossa on riittämätön koulutetun hoitohen-kilökunnan määrä. Tähän perusongel-maan tullaan aina, kun lähdetään sel-vittelemään syitä epäkohtiin. Henki-löstömitoitukset on saatava lakisäätei-siksi niin laitoshoidossa kuin kotihoi-dossakin. Laitoshoidossa ovat käytössä suositukset, kotihoidossa suosituksia ei ole. Myös kotihoidon suurin ongelma on, ettei koulutettua hoitohenkilökun-taa ole riittävästi.

S

Monissa kunnissa työnantajat ovat kieltäneet työntekijöitä kertomasta epäkohdista esimerkiksi tiedotusvälineille.

Puheenvuoro

Lakiluonnoksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden tulee ilmoittaa palveluissa havaituista epä-kohdista välittömästi palvelun vastuu-henkilölle tai valvovalle viranomaisel-le. Näinhän monella työpaikoilla teh-dään koko ajan, mutta valitettavasti täs-tä on usein seurannut työntekijöille on-gelmia. Monissa kunnissa työnantajat ovat kieltäneet työntekijöitä kertomas-ta epäkohdista esimerkiksi tiedotusväli-neille. Olemme tulkinneet lakiin tule-vaa ilmoitusvelvollisuutta niin, että se on samalla paitsi velvollisuus myös lu-pa työntekijöille ilmoituksen tekemi-seen. On vain huolehdittava siitä, että työntekijöillä on todellinen mahdolli-suus kertoa epäkohdista.

Hoitajia on turha syyllistää van-hustenhoidon epäkohdista. Yksittäi-set työntekijät ovat yrittäneet puut-tua epäkohtiin toistuvasti, vaa-rantaen toisinaan jopa oman työ-paikkansa ja jaksamisensa. SuPer ammattiliittona puuttuu havait-tuihin ongelmiin jatkuvasti, eri puolilla Suomea. Vanhustenhoi-don ongelmat, pääasiassa henki-löstömitoitukseen liittyen, työl-listävät liittoa enenevässä mää-rin. Ongelma ei ole ollut tie-don puute päättäjien tahol-la vaan haluttomuus korja-ta epäkohtia. Tämän vuoksi tarvitaan laki..

Puheenjohtaja Juhani Palomäki

6 super 4 • 2011

UutisetEsillä juuri nyt

Ammattipätevyys-direktiivi uudistuuAmmattipätevyysdirektiivi säätelee monen alan ammattilaisten liikku-mista maasta toiseen Euroopassa ja vaikuttaa myös suomalaiseen lainsäädäntöön ja terveydenhuollon ammattilaisten tutkintojen tunnus-tamiseen.

Superilaisten osalta tämä lainsäädän-tö näkyy muun muassa ammattihen-

kilölaissa ja asetuksessa. Direktiivi nä-kyy myös siinä, miten saamme oman koulutuksemme tunnustetuksi toisessa maassa. Samoin direktiivi ja siitä johtu-va lainsäädäntö määrittää järjestelmän, jolla maahanmuuttajien koulutukset rinnastetaan täällä Suomessa.

Nyt tuota ammattipätevyyden tunnus-tamista säätelevää direktiiviä 2005/36/Ey ollaan uudistamassa. Jokainen yksilö tai

Iäkkäille vahvempi oikeus palveluihinteksti marjo sajantola

Ikälaki parantaisi toteutuessaan iäkkäiden ihmisten asemaa pal-veluviidakossa. Se antaisi uuden välineen myös palvelujen laadun valvontaan, kun henkilöstölle tulisi velvollisuus ilmoittaa epäkohdista. Henkilöstömitoitus jäisi kuitenkin edelleen suositusten varaan.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on saatu valmiiksi luonnos laiksi, joka antaisi iäk-käille subjektiivisen oikeuden tarpeen-mukaiseen hoivaan. Tämä vanhuspalve-lulaki tai ikälaki turvaisi toteutuessaan nykyistä paremmin iäkkäiden ihmisten muidenkin palvelutarpeiden huomioi-misen ja niihin vastaamisen.

Lakia sovellettaisiin kunnan järjes-tämään iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mutta osin myös yksityisten palveluntuottajien toimin-taan. Sekä yksityistä että julkista toi-mintaa sääntelisivät palvelujen toteut-tamista ohjaavat periaatteet, joilla tur-vataan iäkkään henkilön mahdollisuus arvokkaaseen elämään ja myös mahdol-lisuus vaikuttaa saamiinsa palveluihin. Lisäksi lailla määrättäisiin henkilökun-nalle velvollisuus ilmoittaa havaitsemis-taan epäkohdista tai niiden uhista se-kä ilmoituksen johdosta tehtävistä toi-menpiteistä.

Laki on osa sosiaali- ja terveyden-huollon lainsäädännön kokonaisuudis-

tusta, ja se kokoaisi myös yhteen eri la-eissa olevia iäkkäiden ihmisten palvelu-ja koskevia säännöksiä.

Palvelutarpeeseen vastattava määräajassa

Noin joka neljäs 75-vuotias henkilö tarvitsee toimintakyvyn heikkenemisen takia säännöllisiä palveluita. Laki takai-si iäkkäälle vahvemmat oikeudet saada tarvitsemaansa apua

Palvelujen saantia turvaavia sään-nöksiä voitaisiin soveltaa myös nuo-rempaan iäkkääseen henkilöön, mikäli hänen palvelutarpeensa aiheutuisi ensi-sijassa ikääntymiseen liittyvistä toimin-takyvyn rajoituksista kuten esimerkik-

taho on voinut antaa kommenttinsa ja korjausehdotuksensa direktiiviin. SuPer kommentoi direktiiviä tavoitteenaan se, että lähihoitajien ja perushoitajien liik-kuminen ja tutkintojen tunnustaminen olisi entistä sujuvampaa.

Direktiivin mukaan jo nyt edelly-tetään tehtävien kannalta riittävää kie-litaitoa. Tämä ei kuitenkaan toteudu käytännössä. Direktiivillä sitä ei kye-

si muistisairaudesta. Palvelujen paino-pistettä pyritään myös siirtämään kor-jaavista palveluista ennaltaehkäisevään hyvinvointia, terveyttä ja toimintaky-kyä edistävään toimintaan ja palvelui-hin. Toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämisen osalta lakia sovellettaisiin myös vanhuuseläkkeellä oleviin tai ta-kuueläkettä saaviin maahanmuuttajiin.

Iäkkään henkilön oikeus sosiaalipal-veluihin sidottaisiin aiempaa vahvem-min sosiaalipalvelujen tarpeen selvittä-miseen ja sen perusteella laadittavaan palvelusuunnitelmaan. Laissa määritel-täisiin niin enimmäisaika päätöksen te-koon kuin myös aikaraja palvelujen saa-miselle. Näin palvelupäätöksen saanut asiakas ei jäisi jonoon määrittelemät-

ing

ra

m

super 4 • 2011 7

Jäsenedut 2011:Tietoa, turvaaja virkistystä

Tämän SuPer-lehden mukana saat Jä-senedut 2011 -liitteen. Liite on tuhti tietopaketti eduista, joita SuPer yhteis-työkumppaneineen tarjoaa jäsenilleen. Tutustu edullisiin majoitus- ja matkus-tustarjouksiin, löydä juuri sinulle sopi-vat edulliset silmälasit, käytä hyväksesi kattavat vakuutusedut ja innostu kun-toremontista. Miltä kuulostaisi ihana hemmotteluhoito tai lehtitilaus lahjaksi itselle tai ystävälle? Jäsenedut 2011 kan-nattaa lukea kannesta kanteen.

Palvelusetelin käyttö yleistyy kunnissamyös terveyspalveluissa

Palvelusetelin käyttö yleistyy kunnis-sa. Perinteisesti seteli on ollut käytös-sä omaishoidossa, kotipalvelussa ja tu-kipalveluissa. Nyt palveluasuminen ja terveyspalvelut ovat tulossa setelin uu-siksi käyttökohteiksi. Sitra ja Suomen Kuntaliitto kysyivät setelin käytöstä 225 kunnalta ja kuntayhtymältä. Niistä 102:lla oli käytössä palveluseteli. Suun-nitelmia käyttöönotosta tai sen laajen-tamisesta oli 120 kunnalla tai kuntayh-tymällä.

tömäksi ajaksi odottamaan myönnet-tyä palvelua. Nimetty vastuutyönteki-jä koordinoisi asiakkaansa koko palve-lukokonaisuutta ja vastaisi yleisesti sii-tä, että tämä saa palvelu- ja hoitosuun-nitelmiin kirjatut palvelut.

Henkilöstölle ilmoitusvelvollisuus

Lisäksi laki säätäisi, että sosiaali- ja ter-veydenhuollon työntekijän on osaltaan varmistettava iäkkäälle henkilölle tar-jottavien palvelujen laatu. Mikäli työn-tekijä huomaisi tai saisi tietoonsa epä-kohdan tai sen uhan palveluissa, hänen olisi ilmoitettava siitä välittömästi toi-mintayksikön vastuuhenkilölle ja kun-nan sosiaali- ja terveydenhuollosta vas-taavalle. Epäkohdalla tarkoitettaisiin esimerkiksi asiakasturvallisuudessa il-meneviä puutteita, iäkkään henkilön fyysistä, psyykkistä tai kemiallista kal-toin kohtelua tai työpaikan toiminta-kulttuuriin sisältyviä ongelmia.

Ilmoitusvelvollisuuden tarkoitus on, että palvelujen epäkohdat korjataan ja tarvittaessa saatetaan valvontaviran-omaisen tutkittavaksi.

Lakiin tuleva työntekijän ilmoitus-velvollisuus parantaisi työntekijän ase-maa nykyisestä tilanteesta, sillä se on samalla paitsi velvollisuus, myös lupa työntekijöille ilmoituksen tekemiseen. Nykyisin henkilöstö saattaa vaieta epä-kohdista pelätessään oman asemansa puolesta. Myös työsopimuksiin on saa-tettu sisällyttää ehto, joka kieltää asian julkituomisen.

SuPerin tiedossa on, että monissa kunnissakin työnantajat ovat kieltäneet

työntekijöitä kertomasta epäkohdista esimerkiksi tiedotusvälineille. Liitto vaatii, että on myös huolehdittava siitä, että työntekijöillä on todellinen mah-dollisuus kertoa epäkohdista. Ilmoituk-sen tehneen työntekijän oikeusturva on varmistettava.

Vaan riittääkö henkilöstö?

Suositukset henkilöstömitoituksista ei-vät ole riittäneet turvaamaan vanhus-palvelujen laatua. SuPer on vaatinut pitkään henkilöstömitoituksia lakisää-teisiksi niin laitoshoidossa kuin koti-hoidossakin. Laki on suosituksia jä-reämpi keino tarttua vanhustenhoidon suurimpaan epäkohtaan, eli jatkuvasti riittämättömään koulutetun hoitohen-kilökunnan määrään.

Uudessa lakiehdotuksessakaan ei an-neta keinoja siihen, miten henkilöstö-mitoituksia noudatettaisiin laitoksis-sa aikaisempaa paremmin. Lisäksi on muistettava, että suosituksetkin on an-nettu vain ympärivuorokautiseen hoi-toon. Kotihoidossa niitä ei ole.

SuPerin vastajulkistetun selvityk-sen mukaan juuri kotihoidossa hoitajat näkevät, mitä vanhus kipeästi tarvitsi-si, mutta heillä ei ole mitään mahdolli-suutta antaa tarvittua palvelua.

– Puuttuu poliittista tahtoa, resursse-ja, aikaa ja hoitajia, SuPerin puheenjoh-taja Juhani Palomäki painottaa.

Hän muistuttaa, että yhteisenä ta-voitteena tulisi olla palvelujen turvaa-minen ja henkilöstön jaksamisesta huo-lehtiminen. Vanhuspalveluissa tärkein voimavara on jaksava ja hyvinvoiva henkilöstö..

tä muuttamaan vaan tarvitaan nykyis-tä enemmän Valviran ja muiden taho-jen selkeää ohjeistusta työnantajille sii-tä, miten riittävän kielitaidon varmis-tamisesta huolehditaan. Valvonnan ja potilasturvallisuuden näkökulmasta on tärkeää, että kaikki terveydenhuollon ammattilaiset ovat rekisterissä.

Kuulemisen jälkeen komissio kokoaa kommentit yhteen, ja vuonna 2012 on

odotettavissa muutettu ja uudistettu di- rektiivi. Direktiivin perusteella jäsen-maat tekevät tarvittavat muutokset omiin lakeihinsa ja soveltavat käytän-töön, kukin omassa tahdissaan, Suomi usein nopeimpana..

lisätietoja: http://ec.europa.eu/ internal_market/consultations/2011/ professional_qualifications_en.htm

leena kaasinen-parkatti, suunnittelija

8 super 4 • 2011

UutisetEsillä juuri nyt

Perusturva ei riitä edes minimiinteksti marjo sajantola

Perusturvan varassa elämään joutuvista ryhmistä vain eläkkeensaajat yltävät edes minimikulutukseen. Kotitalouksien köyhyysriski on kasvanut.

Ensimmäinen kokonaisarvio Suomen perusturvan riittä-vyydestä julkaistiin maaliskuussa. Terveyden ja hyvinvoin-nin laitoksen työryhmän laatima raportti on karua luetta-vaa. Työryhmä tutki eri elämäntilanteissa olevien kotitalouk-sien perusturvan tasoa ja riittävyyttä eli esimerkiksi eläkkeel-lä, työttömänä tai sairauden takia työkyvyttömänä olevien tai kotihoidontuen tai opintotuen varassa elämään joutuvien yksilöiden ja perheiden toimeentuloa. Koska kyseessä on en-simmäinen arvio, tarkastelu aloitettiin vuodesta 1990. Koti-talouksien tuloja tutkittiin suhteessa hintakehitykseen, keski-palkkoihin, minimikulutusta kuvaaviin viitebudjet-teihin, väestön näkemyksiin riittävästä vä-himmäisturvasta sekä vähimmäistur-van tasoon kansainvälisesti.

Vuonna 2009 oli 410 000 suomalaista, joiden kotita-louksien bruttotuloista yli puolet koostui perusturva-etuuksista. Heistä 150 000 eli kotitalouksissa, joiden bruttotuloista yli 90 prosent-tia koostui perusturvaetuuksis-ta. Määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1990. Perusturvan taso on Suomessa kuitenkin niin matala, että sen varassa elävät kotitaloudet eivät pysty edes koh-tuullisen minimin mukaiseen kulutukseen. Lisäksi köyhyys-riski on myös kasvanut tutkimusajankohdan alusta ja on nyt jo lähes 90 prosenttia.

Viime joulukuussa voimaan tulleen lakimuutoksen mu-kaan perusturvan taso on arvioitava kerran vaalikaudessa en-nen eduskuntavaaleja, jolloin se on käytettävissä esimerkiksi hallitusohjelmasta sovittaessa. Arvioinnissa tulee ottaa huo-mioon keskeisimmät Kelan etuudet sekä toimeentulotuki. Arvioinnin teettää sosiaali- ja terveysministeriö.

Kohtuullinen minimi?

Kohtuulliseksi katsotun elintason määrittämiseksi paljon käy-tetty menetelmä ovat viitebudjetit, joilla osoitetaan, millaisilla tuloilla voidaan elää edes kohtuullisesti jonain tiettynä ajan-kohtana. Budjetteja voidaan laatia erilaisille talouksille. Mu-kaan lasketaan esimerkiksi kuukauden ajan päivittäisiä meno-

ja ruuasta alkaen. Budjetit ovat kuitenkin suhteellisen niuk-koja verrattuna siihen, miten nykyajan ihmiset keskimäärin kuluttavat.

Viitebudjettien avulla Kuluttajatutkimuskeskus määritte-li viime vuonna kohtuullisen minimin mukaisen kulutusta-son Suomessa. Asumismenojen jälkeen yksin asuvalla se olisi 575–660 euroa ja kahden aikuisen ja kahden lapsen perheel-lä 1698 euroa kuukaudessa. Myös väestökyselyillä on pyydet-ty arvioimaan sosiaaliturvan riittävää tasoa ja vähimmäistoi-meentulon tasoa. Vastanneiden mielestä kohtuullinen mini-mitaso asumismenojen jälkeen olisi yksin asuvalla 670 euroa.

Suurin osa perusturvan varassa elävistä kotitalouksista ei kuitenkaan pääse tuloillaan lähellekään kohtuullisen mini-min mukaista kulutusta. Esimerkiksi perusturvan varassa elä-välle yksinasujalle jää asumismenojen jälkeen käytettäväk-si 419–578 euroa. Kaiken kaikkiaan viidentoista vuoden ai-kana perusturvan varassa elävien kotitalouksien tulot asumis-

menojen jälkeen ovat laskeneet lukuun ottamat-ta eläkkeensaajia.

Takuueläke on parantanut elä-keläisten perusturvaa. Se korot-

ti vähimmäiseläkkeen 687,74 euroon. Eläkkeensaajien asumistuen korvaustaso on myös parempi kuin ylei-sessä asumistuessa. Ta-kuueläkettä saavan yksin-

asuvan eläkeläisen tulot asu- mismenojen jälkeen ovat jo-

pa kasvaneet.Eläkeläisiä lukuun ottamatta pe-

rusturvan varassa elävien kotitalouksien tulot riittävät kattamaan vain noin kaksi kolmas-

osaa kohtuulliseksi katsotusta minimikulutuksesta. Lisäksi näille kotitalouksille syntyy tehdyn arvioinnin mukaan oikeus toimeentulotukeen.

Perusturvan varassa elävien tulotaso suhteessa keskipalk-kaisiin on laskenut vuodesta 1990 riippumatta siitä, tarkas-tellaanko tuloja ennen vai jälkeen asumismenojen, lukuun ottamatta eläkkeellä olevia pariskuntia. Vuonna 2011 koh-tuullisten asumismenojen jälkeen perusturvan varassa elävän yksin asuvan tulotaso on 23–32 prosenttia keskipalkkaisen työntekijän tasosta.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaisen vähimmäisturva ennen asumismenoja on keskimääräistä tasoa, mutta asumis-menojen jälkeen tarkasteltuna suomalaisen vähimmäisturva jää hieman alle länsieurooppalaisen keskitason..

perusturvan riittävyyden arviointiraportti löytyy verkosta terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ajankohtaista-

sivuilta osoitteessa www.thl.fi.

super 4 • 2011 9

Lääkäreiden määräSuomessa kasvaa

Suomessa laillistettuja lääkäreitä oli vuoden alussa 24 502. Heistä työikäisiä eli alle 65-vuotiaita ja Suomessa asuvia oli 19 353. Tästä määrästä 57 prosent-tia oli naisia. Alle 35-vuotiaista lääkä-reistä naisia oli 66 prosenttia. Suomessa asuvista lääkäreistä 64 prosenttia on eri-koistunut. Yhä useammat muiden EU-maiden lääkärit hankkivat laillistuksen Suomesta. Kaikki eivät kuitenkaan ha-keudu tänne töihin, joten Suomessa ole-va lääkärityövoima on pienempi kuin laillistettujen lääkärien määrä. Uusia lääkäreitä valmistuu Suomessa vuosit-tain noin 600.

Työterveyshuollollelisää tehtäviä työ-kyvyn edistämisessä

Työterveyshuollolla tulee olla nykyistä vahvempi rooli työntekijän terveyden ja työkyvyn edistämisessä. Näin sano-taan Työterveyshuoltoryhmän raportis-sa, joka on luovutettu peruspalvelumi-nisterille. Jotta työkyvyn tukeminen oi-kea-aikaisesti ja tarpeenmukaisesti on-nistuu, tulee työterveyshuollon koor-dinoida tarpeellisten toimenpiteiden toteutumista työpaikalla, perustervey-denhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Esimerkiksi keskeisimpien työkyvyt-tömyyttä aiheuttavien sairauksien hoi-dossa tarvitaan sujuvampia hoitopolku-ja. Lisäksi hoidon, kuntoutuksen ja työ-hön paluun tukitoimien viiveitä on saa-tava lyhenemään.

Mihin JulkiTerhikkiä tarvitaan?Terveydenhuollon ammattilaisten jul-kinen verkkorekisteri herättää yhä kysy-myksiä jäsenistössä. Sosiaali- ja terveys- alan lupa- ja valvontavirasto Valviran ylitarkastaja Helena Virtanen vastaa su-perilaisten kysymyksiin.

Miksi terveydenhuollon ammattilai-sista on tällainen JulkiTerhikin kal-tainen kaikille avoin verkkorekiste-ri? Esimerkiksi poliiseista, sosiaali-työntekijöistä ja opettajista ei vastaa-vaa ole.

– Terveydenhuollon ammattihenki-löiden keskusrekisteriä Terhikkiä pide-tään valvontaa varten. Valvonnan tar-koituksena on potilasturvallisuuden säilyttäminen ja edistäminen sekä ter-veyspalvelujen laadun varmistaminen. Ennakkovalvonnalla varmistetaan, et-tä ammattihenkilöillä on ammattitoi-minnan edellyttämä koulutus ja muu ammatillinen pätevyys.

Miksi rekisteri on nyt verkossa, vaik-ka samat tiedot ovat jo aiemmin ol-leet saatavilla puhelimitse, kirjeitse tai sähköpostilla?

– Valvira voi luovuttaa tietyt rekis-terin tiedot julkisen tietopalvelun eli JulkiTerhikin kautta. Tämän tarkoi-tuksena on ollut helpottaa kansalaisten, työnantajien ja muiden tahojen tiedon-saantia terveydenhuollon ammattihen-kilöiden ammattipätevyydestä. Hanke julkisen tietopalvelun aikaansaamiseksi alkoi jo ennen niin sanottua valelääkä-rikohua, mutta kohun myötä räjähdys-mäisesti kasvanut tiedustelujen mää-rä on osoittanut julkisen tietopalvelun tarpeellisuuden.

Miksi rekisterissä pitää olla koko ni-mi ja syntymävuosi?

– Terveydenhuollon ammattihenki-löiden keskusrekisterissä on yli 380 000 henkilöä ja rekisteröityjen määrä kasvaa yli 15 000 henkilöllä vuosittain. Pel-kästään etu- ja sukunimellä ei henki-löä pystytä riittävästi yksilöimään. Ko-ko nimi helpottaa siis yksilöinnissä, sa-moin kuin syntymävuosi kokonimikai-mojen kohdalla tai kun toinen nimi ei ole tiedossa.

Miksi kaikki lähihoitajat eivät ole re-kisterissä?

– Lähihoitajat ovat nimikesuojattuja ammattihenkilöitä, jotka saavat nimi-kesuojan ammattihenkilölain 5.2 pykä-län mukaan jo koulutuksensa perusteel-la. Näin ollen nimikesuojaus ei ole riip-puvainen keskusrekisteriin merkitsemi-sestä. Ehdottoman suositeltavaa rekiste-röityminen kuitenkin on.

Miksi henkilön kohdalla JulkiTerhi-kissä voi yhä lukea apuhoitaja, vaik-ka työelämässä ja palkkakuitissakin käytetään perushoitajaa?

– Terveydenhuollon ammattihenki-löiden ammattinimikkeet perustuvat lakiin ja nimike on sidottu sen anta-misajankohtana suoritettuun tutkin-toon tai koulutukseen. Nimikettä ei voi muuttaa, vaikka koulutusta olisi myö-hemmin muutettu ja uuden koulutuk-sen saaneilla henkilöillä on eri ammat-tinimike. Apuhoitaja on siis ammatti-nimikkeeltään apuhoitaja. Virka-, teh-tävä- tai toimen nimike on taas nimi-ke, jonka työnantaja määrittelee, esi-merkiksi sairaalalääkäri, osastonhoitaja, hammashoitaja, perushoitaja tai lähi-hoitaja.

– Koska nimikesuojattujen henki-löiden tehtävissä saa toimia myös muu henkilö, jolla on riittävä koulutus, ko-kemus ja ammattitaito, lähihoitajan tehtävissä ei tarvitse välttämättä olla nimikesuojattu lähihoitaja. Näin ollen tehtävänimike voi olla lähihoitaja, mut-ta sitä hoitava henkilö esimerkiksi apu- tai perushoitaja.

Onko JulkiTerhikki helpottanut val-vontaa ja onko potilasturvallisuus parantunut sen myötä?

– Kyllä.

Miksi yksittäisen hoitajan tiedot voi kuka tahansa tarkistaa, mutta kan-salaisilla ei ole mahdollisuutta saada tietoa terveydenhuollon yksiköistä ja niiden laadusta?

– Terveydenhuollon yksiköiden laa-dun seurantaa kehitetään juuri kansa-laisten tarpeita ja valinnanmahdolli-suuksia silmällä pitäen..

10 super 4 • 2011

Huhtikuun lyhyetKoonnut Jukka Järvelä

Seksuaalisairauksia katoaa

Moni seksuaalisuuteen liittyvä piirre on ensi keväänä katoamassa virallisesta sai-rausluokituksesta. Tautiluokituksesta on poistumassa  kaksoisroolinen  transves-tismi,  esinekohtainen  seksuaalihäiriö, transvestiittinen fetisismi, sadomasokismi ja monimuotoiset sukupuoliset kohdehäi-riöt. Näitä ei ole pitkään aikaan kirjattu sai-rauskertomuksiin. Poistamisasiaa on Suo-men Lääkärilehden mukaan esittänyt Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

edilex

Sosiaalimenoissa iso kasvu

Vuonna  2009  Suomen  sosiaaliturvan menot olivat 52,4 miljardia euroa. Tämä oli 7,9 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Asukasta kohden menot olivat 9 820 euroa. Prosentuaa-lisesti eniten kasvoivat työttö-myyteen  liittyvät menot, 24 prosenttia. Kasvu oli suurta myös vanhuuteen liittyvissä menoissa,  10  prosent-tia.  Yksittäisistä  meno-eristä kasvoivat merkit-tävästi  työttömyystur-vaetuudet, 35 prosent-tia,  ja  vanhuuseläkkei-den menot, 11 prosenttia. Palveluista eniten nousivat vanhusten ja vammaisten avopalveluiden, kotipalve-luiden ja asumistuen menot.

thl

Saasteista sydäri

Ilmansaasteet  sekä  katupöly  ja muut hengitettävät  hiukkaset  ovat mahdol-lisesti  merkittävimmät  sydänkohtauk-sia laukaisevat tekijät. Ne saattavat lau-kaista jopa viidestä seitsemään sydän-kohtausta sadasta.

duodecim

Vauvat ja röntgen

Röntgenkuvaukseen liittyy aina pienoi-nen syöpäriski, jonka vuoksi niitä välte-tään raskauden aikana. Yhdysvaltalais- ja brittitutkijat suosittavat, että samaa varo-vaisuutta noudatetaan myös vauvojen kohdalla, vaikka aukotonta näyttöä syö-päriskistä ei ole.

duodecim

Lapsiasiat verkossa

Lapsiperheet voivat nyt ilmoit-taa Kelan asioin-tipalvelussa lasten kotihoidon tuen tai yksityisen  hoidon tuen  muutoksista. Verkossa  voi  myös lakkauttaa kotihoidon tuen, yksityisen hoidon tuen ja osittaisen hoitorahan. Asiointipalvelussa voi tehdä osoitteenmuutoksen ja  ilmoittaa muut-tuneista olosuhteista. Palvelusta näkee myös  aiemmin  verkon  kautta  lähettä-mänsä  tiedot.  Palvelu  on  osoitteessa www.kela.fi/asiointi, ja sinne kirjaudutaan omilla verkkopankkitunnuksilla.

edilex

i n g r a m

Nuorten ongelmat ennallaan

Maaliskuussa 18 vuotta täyttänyt Helsin-kiMission Nuorten Kriisipiste auttaa tilas-tojensa mukaan nuoria vuonna 2011 aivan samojen ongelmien kanssa kuin aloitta-essaan vuonna 1993.  Jonoitta  ja diag-nooseitta keskusteluapua tarjoavan Krii-sipisteen ammattilaiset kohtaavat nuor-ten puheissa eniten yksinäisyyttä, ahdis-tuneisuutta ja masentuneisuutta. Vaikka sosiaalinen media on lisännyt yhteisöl-lisyyttä  ja  yhteisöjä  verkossa,  yksinäi-syys on edelleen nuorten yhteydenotto-jen tavallisin syy.

epressiKloorivesi auttaa lasta

Uimahallien klooriveden on pelätty ärsyt-tävän lasten hengitysteitä ja lisäävän ast-man riskiä. Tuoreen tutkimuksen mukaan pelko on turha, sillä säännöllinen uimi-nen  näyttäisi  päinvastoin  vähentävän oireita etenkin  lapsilla,  jotka  jo sairas-tavat astmaa. Tulosten perusteella pal-jon uivat brittilapset eivät pode astma-oireita, allergista nuhaa tai ihottumia sen useammin kuin muutkaan lapset. Seit-semän vuoden iässä heistä päinvastoin noin puolet vähemmän sairastaa astmaa.

duodecim

Lumelääkintää Saksassa

Saksan  lääkäriliitto kehottaa  jäseniään suhtautumaan lumelääkkeisiin avoimin mielin ja käyttämään niitä hoitotyössä. Lumevalmisteet voivat joissain tapauk-sissa olla oikeita  lääkkeitä  tehokkaam-pia,  turvallisempia  ja myös halvempia, liitto linjaa monivuotisen selvitystyönsä perusteella.

duodecim

-

muut lehdet

”Teinit siis kapinoivat vanhempiensa rajoi-tuksia vastaan ja käyttäytyvät epäsosiaa-lisesti, koska heidän ei odotetakaan käyt-täytyvän vastuullisesti.”

Tiedetoimittaja Marko Hamilo

suomen kuvalehti 8/2011

”Nuorten tekemissä rikoksissa kiinnitetään kauheasti huomiota juuri siihen, että tekijä on nuori. Kun keski-ikäinen tekee rikoksen, ikä on sivuseikka.”

Helsinkiläisnuori Hilla Koskela

improbatur 1/2011

”Lääkkeet valitettavasti tappavat luovuuden. Joskus pidänkin lääkkeettömiä päiviä ideoi-dakseni asioita.”

ADHD:ta sairastava Päivi Tasala

telma 1/2011

30 vuotta sitten

Puheenjohtaja Mirjam Timonen oli jät-tämässä tehtävänsä yhdeksän vuoden palvelun jälkeen samalla, kun liiton jä-senmäärä oli ylittänyt yhden rajapyykin, 20 000 hoitajan rajan. Jäsenille kirjoit-tamassaan jäähyväispääkirjoituksessa Timonen otti voimakkaasti kantaa itse-

näisen liiton puo- lesta, sillä apu-hoitajien suun-taan kohdistet- tiin monia ”sei-reenilauluja” lii-ton ulkopuolel- ta.

”Haluan sanoa suo-raan: Meitä pyri-

tään hajoittamaan. Siksi haluan nyt varoit-taa teitä. Älkää tuhotko omaa järjestöänne – omaa edunvalvontakanavaanne.”

apuhoitajalehti 4/1981

Mitä mieltä?

Tiedätkö jo ketä äänestät?

Maaliskuun kysymys oli:

Kyllä, koskaaion äänestää superilaista.

tarvitsemme muutoksen.

hän on koulutukseltaan hoitaja.

hänellä on nuoret ja uudet näkemykset.

hän puhuu asiaa ja on sanojensa takana.

mitä sitä hyvää vaihtamaan.

tulee todennäköisesti valituksi ja saa varmaan aikaiseksi asioita.

on tuttu vuosien takaa, luotettava ja jämäkkä, asioihin kantaa ottava.

hänellä on tietotaito terveydenhuollosta.

Kyllä En

38 %

En, koskakaikki lupaavat vaikka mitä, mutta

muistavat vaalien jälkeen vain nostaa itselleen lisää palkkaa.

pitää tutustua ehdokkaisiin. Viimekertaista en äänestä!

odottelen viime hetken vaalilupauksia.

tuntuu että ihan sama, sillä omia etujaan vain ajavat.

sekavaa koko ehdokaslauma. Se on varma, että julkkista en äänestä.

eduskuntavaalit eivät kiinnosta minua.

on paljon hyviä ehdokkaita, jotka täytyy vielä testata netissä.

62 %

Uusi  kuukauden  kysymys  löytyy  liiton  jä-sensivuilta, jonne pääset jäsentunnuksella verkkosivuilta www.superliitto.fi. Kaikkien 15.4. mennessä  vastanneiden  kesken  ar-votaan SuPer-lehden pyyhe-saippuasetti. Maaliskuun arvonnan voitti Jaana Pulakka Teuvalta. Onnittelut!

12 super 4 • 2011

Rasiateksti ja kuva marjo sajantola

Perushoitaja Kaisa Leinosen puinen rasia on täynnä rakkaita muistoja.

aisa Leinosen puurasia on hieman erikoi-sen muotoinen, se on kuin soikea tiinu. Se on kaunista käsityötä ja koverrettu yhdes-tä puusta, eikä siinä ole naulattuja tai lii-mattuja liitoksia lainkaan. Huolellisen hio-misen jälkeen on kumpikin kylki koristettu

kaiverretulla ja poltetulla ruusukuviolla. Kaisa harmittelee sitä, ettei hän tiedä rasian alkuperää, ku-

ka on ollut taitava puuseppä. Kuitenkin niin pitkälle kuin hän muistaa, rasiassa on säilytetty vain hyvin erityisiä tavaroi-ta. Hänen lapsuudenkodissaan puurasialla oli oma paikkan-sa kirjahyllyn päällä ja silloin siinä talletettiin pieniä vanhoja valokuvia. Nyt rasiassa on Kaisan edesmenneiden vanhempi-en ja pikkuveljen tavaroita.

Kaisa esittelee äitinsä kaulakellon, jota tämä oli käyt-tänyt koruna sekä isänsä arki- ja pyhäkellot. Rasiassa on myös isän kukkaro, josta aina riitti jäätelörahaa lap-sille. Viimeisenä rasiasta nousee lompakko täyn-nä pienelle pojalle tärkeitä asioita: jäljennös Aku Ankan tilauslomakkeesta, polkupyörä-liikkeen kuitti pedaaliostoksesta ja vanhoja markan setelirahoja. Nämä seitsemänvuo-tiaan Pekka-pojan aarteet ovat olleet lom-pakossa jo lähes 40 vuotta. Muisto nuo-ren veljen tapaturmaisesta kuolemasta on edelleen niin raskas, että Kaisan täytyy kes-keyttää kertomus hetkeksi, kuivata silmänsä ja koota itsensä.

– Ei siihen aikaan ollut mitään kriisiapua tar-jolla. Menetyksestä ja surusta piti vain selvitä. Olin itse Pekan kuollessa vasta kymmenvuotias. Muistan kuitenkin vanhempieni suuren tuskan, vaikka he yrittivät peitellä sitä minulta ja kahdelta minua vanhemmal-ta sisareltani.

Kaisa toteaa vaistonneensa aina herkästi tunnetiloja. Kou-lusta palatessaan hän näki heti, jos äidillä oli ollut taas erityi-sen raskasta ja tämä oli itkenyt, vaikka esitti tyttärelleen rei-pasta. Samoin Kaisan isä pyrki normalisoimaan perhe-elämän mahdollisimman pian hautajaisten jälkeen, mutta toki Pekka eli puheissa ja muistoissa.

– Elämän piti vain jatkua.

Perhe tukee aina

Vaikka Kaisa Leinonen oli suorittanut vaatetusteknisen om-pelulinjan, hän ei halunnut tehdastyöhön, joten muita töi-tä piti löytää. Hän tuumaa, että joku kohtalo häntä kuljetti, sillä mieluisimmat tilapäistyöt löytyivät hoitoalalta. Hän te-ki sijaisuuksia niin hoitoapulaisena kuin askarruttajana, niin lasten päiväkodissa kuin vanhainkodissa. Lopulta hän päät-ti aloittaa apuhoitajaopinnot, vaikka perhekin oli vasta pe-rustettu ja lapset aivan pieniä, tytär kolmen ja poika kahden vuoden ikäinen.

– Valmistuin Oulussa vuonna 1988 viimeiseltä apuhoitaja-kurssilta. Opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittaminen on-nistui hyvin, sillä puolisoni huolehti arjen sujumisesta. Lisäk-si saimme paljon lastenhoitoapua isovanhemmilta.

Valmistumisensa jälkeen Kaisa teki sijaisuuksia Kiimin-gin vanhainkodissa ja terveyskeskuksen vastaanotolla se-

kä neuvolassa, kunnes hän sai vakituisen viran Palve-lukeskus Jaarankartanosta. Samassa paikassa hän

työskentelee perushoitajana edelleen, sillä hän on kokenut vanhustyön mielekkääksi ja antoisak-

si. Monet asiakkaat ovat vanhoja kiiminkiläi-siä ja siten jo ennestään tuttuja.

Kaisa aprikoi, olisiko uran valintaan hoito-alalla ollut kimmokkeena kotoa peritty autta-misen halu.

– Isä ruukas sanoa, että lapset ovat olleet hä-nelle ja äidille siunaus. Hän kiitteli aina minua ja siskojani siitä, että huolehdimme heistä. Meil-

lä olikin perheessä hyvin läheiset välit. Kävin mel-kein päivittäin vanhempieni luona vielä avioiduttuani-

kin. Tunnen vahvasti, että he ovat edelleen jollain tasolla läs-nä elämässäni.

Nyt Kaisan omat lapset ovat jo aikuisia. Toisella paikka-kunnalla asuva Jarno-poika pitää tiiviisti yhteyttä kotiin. Kat-ja-tyttärellä on jo kolme omaakin poikaa, jotka mummilassa käydessään saavat tutkia myös puurasian sisältöä ja kurkistel-la varovasti myös Pekan lompakkoon.

– Pojat haluavat tulla usein mummilaan yökylään ja siitä olemme mieheni kanssa mielissämme. Välillä melkein unoh-tuu, etteivät pojat ole meidän omiamme, Kaisa nauraa..

LempiesinePalstalla tutustutaan superilaistentunteita herättäviin esineisiin

K

super 4 • 2011 13

Muru-koira on aina valmis lähtemään lenkille, joten talvisin lämmin villapaita on Mialle tarpeen.

Pikkuveljen lompakossa ovat aarteet tallella.

14 super 4 • 2011

super 4 • 2011 15

iistaiaamu avautuu Savon ammatti- ja aikuisopiston luok-kahuoneessa rauhal-lisena. Sälekaihti-mien raoista pujah-taa sisään kirkas ja

lämmin kevätaurinko. Opiskelijat saa-puvat luokkaan tipoitellen, ensimmäi-set ovat tulleet koululle jo puoli kah-deksan jälkeen. Sitä ennen ohjaaja, lä-hihoitaja Anu Leskinen on ehtinyt lu-kea työsähköpostinsa ja nauttinut ku-pillisen kahvia.

– Aamut ja iltapäivät ovat niitä ainoi-ta hetkiä työpäivänä aikana, kun ehdin viettää muutaman tovin omien ajatus-teni kanssa.

Erityisopettaja Tarja Tolonen haluaa kuulla, mitä paikalla olevat ovat tehneet edellisiltana. Joonas Miettinen aloittaa:

– Kävin lääkärissä. Sen jälkeen olin ruokaostoksilla, keitettiin kahvit ja kä-vin kävelyllä. Aika meni vapaan illan merkeissä.

Matias Mähönen kertoo katselleen-sa televisiota ja surffailleensa internetis-sä. Anu Leskinen napsauttaa tietoko-neruudun päälle, kun fysioterapeutti

tuo Johanna Vihervaaran luokkaan. Jo-hanna ei puhu, mutta kommunikoi sil-mänliikkeillä ja pyörätuolin eteen ase-tettavan tietokoneen avulla.

– Millä fiiliksellä tulit tänään kou-luun, Anu kysyy.

Johanna etsii tietokonenäytöltä tun-teita ilmaisevan kuvakkeen, vie nuolen sitä kohti ja näpäyttää huomaamatto-masti.

– Nukuttaa, kone kajauttaa oppilaan puolesta.

Arjen taidot tutuiksi

Aamun aikana luokassa ehditään pal-jon. Aleksi Kettunen käy tarkistamas-sa ulkolämpötilan. Hänen kertoman-sa miinusmerkkinen mittarilukema ei miellytä Johanna Vihervaaraa, mistä syntyy pienimuotoinen väittely. Johan-nan mielestä kylmä ei ole hyvä ja sille on syynsä.

– Kurkkukipu, hän lataa tietokoneen kaiuttimista.

Hiuksetkin puhuttavat tänään, sillä seuraavana päivänä luokan on tarkoi-tus vierailla parturi- ja kampaajaopis-kelijoiden luona. Pyörätuolissa istuva

Teetä ja blinejä

Työ kehitysvammaisten ammattikoululaisten ohjaajana on osoittanut kuopiolaiselle Anu Leskiselle sen, mikä palvelukotityössä jäi piiloon. Suuretkin kehitysaskeleet

ovat kaikille mahdollisia, kun oppimiselle annetaan tarpeeksi aikaa ja tukea.

teksti ja kuvat sonja kähkönen

Savon ammatti- ja aikuisopiston  opiskelijat kattoivat pöydän venäläisittäin

T

super 4 • 2011 15

16 super 4 • 2011

Veli-Matti Ryhänen kertoo suunnitelmistaan ottaa hiuksiin-sa vaaleita raitoja.

Sitten kalenterista tarkistetaan nimipäivätiedot. Joonas tietää, että tänään nimipäivää viettävät Ristot. Veli-Mat-ti väittää, että se on naisen nimi. Luokka täyttyy naurun-remakasta.

Kymmeneen mennessä myös Joni Kauhanen ja Kalle Karttunen ovat saapuneet paikalle. Kallella on ollut aikai-nen herätys. Hän käy työharjoittelussa kiinteistöalan yrityk-sessä ja on viettänyt aamun siistimäs-sä taloyhtiöiden rappukäytäviä.

– Roskia kerättiin, tupakantump-peja ja kaikkee. Ruttasin myös pahvi-laatikoita. Ens viikolla jatketaan, Kal-le kertoo muille.

Savon ammatti- ja aikuisopiston työhön ja itsenäiseen elämään valmen-tavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen yksikössä opi-taan arkielämän taitoja. Kolme vuotta kestävässä koulutuk-sessa kehitetään oppilaiden opiskelu- ja työelämävalmiuksia ja edistetään heidän toimintakykyään.

Opetusyksikkö toimii vanhan punatiilisen rakennuksen pohjakerroksessa. Luokkia on kolme, opiskelijoita yhdeksän-toista. Anu Leskisen luokalla seitsemää oppilasta ohjaa hänen lisäkseen kaksi ohjaajaa ja yksi opettaja.

– Opiskelijat ovat pääsääntöisesti 17-vuotiaita tänne tulles-saan, Leskinen kertoo.

Tavoitteena on saada yksikkö nykyisistä tiloista ammatti-opiston päärakennuksen yhteyteen.

– Jo nyt osa opetuksesta tapahtuu pääkoululla. Siinä on se etu, että oppilaamme pääsevät muiden nuorten joukkoon. Toisaalta muut nuoret oppivat ymmärtämään erilaisuutta.

Käsillä tekeminen palkitsee

– Tänään on kotitalouspäivä. Puhumme venäläisestä ruuasta ja sitten jokainen saa paistaa oman blinin. Iltapäivällä pide-tään kutsut, Tarja Tolonen kertoo päivän ohjelmasta luokan aamunavauksen jälkeen.

Ennen kuin oppilaat pääsevät keittiöön sekoittamaan tai-kinaa ja tekemään täytteitä, he siirtyvät kuuntelemaan venä-läissyntyisen erityisopettajan Natalia Leppäsen luentoa. Ko-

ko kolmen luokan opiskelijajoukko kuulee Suomen itänaapurin herkuis-ta vorschmackeista syrnikeihin. Mati-as Mähönen toimii opettajan apurina. Hän käy lukemassa aihepiiriä esittele-vät kalvot luokan edessä.

– Missään muussa maailman keitti-össä ei ole keittoja niin paljon kuin ve-

näläisessä. Sup tarjoillaan aina alkuruuan jälkeen, nuorimies kertoo sujuvasti.

Kahdeltatoista Anu Leskinen on istuutunut Veli-Matti Ry-häsen kanssa ruokalan puolelle. Tarjottimille on kasattu sa-laattia, perunaa ja kalapuikkoja. Veli-Matti pyytää Anua voi-telemaan näkkileivän, mutta lähihoitaja kannustaa miestä te-kemään työn itse. Lopulta voiteleminen tehdään yhteistyössä. Pöydälle kaatuneen veden Veli-Matti kuitenkin pyyhkii itse.

Blinitaikinaa ja täytteitä tekevät oppilaat ovat päässeet keit-tiössä vauhtiin. Tekemisen ilo kantautuu meluna ruokalan puolelle.

– Kotitalouspäivät ovat aina ihania. Pidän näistä päivis-tä, kun jotain tehdään konkreettisesti. Opiskelijat ovat sil-minnähden onnellisia siitä, että he voivat tehdä jotain käsil-lään, Anu kertoo.

1 2

1. Matias Mähönen aloittaa blinitaikinan valmistamisen ohjeen mukaan. Kananmunien rikkominen sujuu vanhasta tottumuksesta. 2. Joonas Miettinen järjestelee laminoituja kuvia. Niitä käytetään opiskelun tukena monessa tilanteessa. Ohjaaja Anu Leskinen seuraa sivusta, että kuville löytyvät oikeat paikat. 3. Anu Leskinen ja Veli-Matti Ryhänen ruokailevat puolilta päivin. Yhteisellä lounaalla kertaillaan pöytäeti-

Oppilaiden itsetuntoon vaikuttaa pitkälti se, kuinka tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi

he kokevat itsensä.

super 4 • 2011 17

Lähihoitajan mukaan jo pelkkä pyy-kinpesu innostaa oppilaita valtavasti. Myös keittiövuorot ovat suosittuja. Jo-ka päivä kaksi opiskelijaa tiskaa ja pyyh-kii pöydät keittiötyöntekijän kanssa.

– Uskon, että tekemällä oppii parhai-ten, Leskinen toteaa.

Oppimisen tulokset selviä

Keittiössä alkaa olla kuuma. Blinit ti-risevät kahdella liedellä ja ilman täyt-tää rasvaisen imelä tuoksu. Lounaan jälkeen Anu Leskinen siirtyy Veli-Mat-ti Ryhäsen kanssa tyhjään fysioterapia-huoneeseen rauhoittumaan. Anu kä-velee edellä, mies rullaa pyörätuolinsa toista rengasta päästäkseen eteenpäin.

– Veli-Matilla on herkkä kuulo, jo-ten joskus hänen kanssaan on parem-pi keskustella kahden kesken rauhalli-semmassa tilassa. Hälinässä hän ei pysty keskittymään, vaan vaipuu omiin aja-tuksiinsa, lähihoitaja kertoo.

Oppilaiden kanssa rauhoittuminen on muutenkin tärkeää. Vaikka työn-tekijöillä olisi kiire, sitä ei saa näyttää ulospäin. Kiire tarttuu helposti oppilai-siin ja voi johtaa häiriökäyttäytymiseen.

Anu kertaa Veli-Matin kanssa bli-nien paistamiseen liittyvät asiat. Sit-ten hän liittyy muiden seuraan keitti-

öön. Veli-Matti rullaa taas pyörätuo-liaan Anun perässä. Meno on hidasta.

– Olisi tietysti helpompaa työn-tää pyörätuolia toisen puolesta, mut-ta olemme sitoutuneet täällä siihen, et-tä niin ei tehdä. Annamme oppilaiden tehdä itse kaiken sen, mitä he voivat tehdä. Meillä on siihen riittävästi aikaa.

Juuri tässä on ero Anun entisen ja nykyisen työpaikan välillä. Palveluko-dissa yksilöllistä aikaa oli vähemmän, joten asukkaiden tukeminen oli haas-tavampaa.

– Täällä työ ei ole suorittamista, vaan pikemminkin rajojen etsimistä. Selvi-tämme, mitä kukin pystyy tekemään ja miten omia liikkeitä pystytään hallit-semaan. Ihmisellä voi olla todella pal-jon piileviä taitoja, vaikka hän ei juu-ri liikkuisi.

Johanna ja Veli-Matti ovat Anul-le tuttuja edellisestä työpaikasta, joten hän näkee oppimisen tulokset selväs-ti. Koulussa Veli-Matin arkielämän tai-dot ovat kehittyneet. Esimerkiksi ruo-kailu ja oman hygienian hoito sujuvat paremmin.

– Väitän, että olen oppinut tunte-maan Johannankin kunnolla vasta tääl-lä koulussa. Hänen kommunikaatiotai-tojensa kehittyessä on ollut helpompi tulkita hänen eleitään, ilmeitään ja fyy-

sisiä kykyjään. Anu pitää hurjana ajatusta siitä, että

ihminen ei pysty kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä ilmaisemaan ha-luamiansa asioita.

– Monet asiat ovat kuitenkin mah-dollisia. Esimerkiksi tietokone on tuo-nut vuorovaikutukseen ihan uuden ulottuvuuden.

Lettuja hillolla

Iltapäivällä ruokasalissa on aito, venä-läinen tunnelma. Pöydät on katettu ja teekupit täytetty. Kovaäänisistä kajah-taa teemanmukainen musiikki.

19-vuotias Aleksi Kemppainen syö blinejä hyvällä ruokahalulla. Lautanen tyhjenee nopeasti.

Aleksi on kolmannen vuoden oppi-las. Hän on hiljattain muuttanut omil-leen kehitysvammaisten asuntolaan, jo-ten myös urasuunnitelman tekeminen on tullut ajankohtaiseksi.

– Aleksi on ollut työharjoittelussa kaupassa. Toivon mukaan hän saa siel-tä myös kesätyön ja myöhemmin ehkä vakituisen työpaikan, ohjaaja Minna-Lotte Lundsten kertoo.

Nuorimies on osoittautunut työelä-mässä taitavaksi. Hän on hyvin tarkka järjestyksestä, joten kaupan hyllyt täyt-

53

kettejä. 4. Jokainen saa paistaa oman blininsä, niin myös Joni Kauhanen. Anu Leskinen auttaa lisäämään sopivan määrän rasvaa paistin-pannulle. 5. Kalle Karttunen ja erityisopettaja Tarja Tolonen keskustelevat blinien valmistuksesta. Maitoa kolmen kipollisen taikinaan kuluu useampi litra.

4

18 super 4 • 2011

tyvät hetkessä viivoitinsuorista tuote-riveistä.

Yhteiskuntaan sopeutuminen on tär-keää. Anu Leskinen huomauttaa, että oppilaiden itsetuntoon vaikuttaa pit-kälti se, kuinka tarpeellisiksi ja hyödyl-lisiksi he kokevat itsensä. Oppilaiden motivaatio tehdä asioita on valtava.

– Toivon, että yhteiskunta tukisi hei-tä ja he pääsisivät hyvin töihin, Leski-nen toteaa.

Osa oppilaista ei ymmärrä olevansa erilaisia, toisille se on päivänselvää. Anu uskoo, että asia on vaikeampi niille, jot-ka sen tiedostavat.

– Joidenkin on vaikea myöntää tar-vitsevansa tukea. Tilanteen tekee risti-riitaiseksi se, että ihminen kokee itsen-sä aikuiseksi, mutta samalla tietää ole-vansa toisten avun varassa.

Itsenäisiä päätöksiä

Oppitunnit päättyvät kahdelta. Osa oppilaista jää viettämään aikaa koulul-le siihen asti, kun heidän vanhempansa pääsevät töistä. Koulukaverukset Mati-as Mähönen ja Joonas Miettinen suun-nittelevat käyvänsä kaupassa, mutta

tiukka aikataulu mietityttää.– Miun pittää olla täällä takasin kol-

meen mennessä, Matias muistuttaa.– Eiköhän myö ehitä, kun pikasesti

käydään, Joonas toteaa.Anu Leskinen ja Tarja Tolonen ke-

hottavat poikia varmistamaan, että Ma-tias ehtii takaisin sovittuun aikaan. Po-jat saavat itse miettiä, lähtevätkö he vai eivät. Hetken empimisen jälkeen he su-jauttavat takit päälleen ja astelevat ulos luokasta.

– Oppilaat harjoittelevat itsenäis-tä päätöksentekoa. Siksi emme neuvo suoraan, miten tilanteissa pitää toimia, Anu kertoo.

Poikien kaveruus on hyvä asia. Nuo-ria kannustetaan muutenkin kommu-nikoimaan keskenään, sillä jotkut kel-puuttavat keskusteluseuraksi vain oh-jaajan tai opettajan. Tilanne menee hel-posti solmuun, jos opiskelijalla on seu-ranaan vain toinen oppilas.

– Pojat ovat hankkineet hiljattain kännykät, joilla he soittelevat toisilleen myös omalla vapaa-ajallaan, Leskinen kehuu.

Vähän ennen kolmea Anu siirtyy Jo-hannan ja Veli-Matin kanssa eteiseen

odottamaan taksia. Minuutit kuluvat, mutta autoa ei näy missään.

– Tullooko taksi, Veli-Matti huolehtii.Hän ei kuitenkaan halua, että Anu

soittaa taksinkuljettajalle ja lähihoita-ja kunnioittaa hänen mielipidettään. Odottelu jatkuu. Anu nousee hake-maan viereisestä henkilökunnan huo-neesta päivän toisen kahvikupillisen ja vaihtaa muutaman sanan työkaverei-densa ja Johannan kanssa. Intensiivi-sen päivän jälkeen nauru on herkässä.

Kun taksi lopulta kurvaa pihaan, Anu palaa takaisin luokkaan. Hän päättää vielä lukaista sähköpostit en-nen työvuoronsa päättymistä. Jos hän ehtii ajoissa kotiin, on aikaa tehdä pie-ni kävelylenkki ennen illan ohjelmaa.

– Olen menossa ystäväni kanssa ui-maan. Työnantajamme tukee liikku-mista, joten uimaan ja jumppiin pää-see alennettuun hintaan.

Kello lähestyy neljää, kun Anu sul-kee koulun oven takanaan ja hymyilee:

– Tämä on kasvatustyötä parhaim-millaan. Oppilaat ovat herkässä iässä nuoruuden ja aikuisuuden kynnyksel-lä. On hienoa nähdä, että heistä kasvaa aikuisia, jotka osaavat pitää puoliaan..

Kuka:

Kuopiolainen Anu Leskinen, 24. Val-mistui lähihoitajaksi vuonna 2005. Aikoo vielä syventää osaamistaan

suorittamalla kehitysvamma-alan ammattitutkinnon.

Työ:

Työskenteli valmistuttu-aan ensin toimintakes-kuksessa, sitten palve-lukodissa. Työskennel-lyt kehitysvammaisten ohjaajana Savon am-matti- ja aikuisopistos-sa vuodesta 2009.

Tänään töissä

Perhe: Asuu yksin.

Harrastukset:

Uiminen, jumpat. Näyttelee kuu-detta vuotta kansalaisopiston teatte-riryhmässä. Esittää kevään Risto-räp-pääjä -esityksessä Elvi-tätiä.

Parasta työssä:

Aidot ihmiset, hyvät työkaverit, päi-vätyö. Opiskelijoiden kehittymisen seuraaminen on antoisaa.

Ikävintä työssä:

Odottaminen ja samasta aiheesta pitkään keskusteleminen.

super 4 • 2011 19

20 super 4 • 2011

Väsyminen voi olla sydänoire

teksti ja kuvat marjo sajantola

Naiset eivät usein usko sydänoireittensa vakavuuteen. Kuitenkin joka neljäs nainen kuolee sepelvaltimotautiin.

ulun yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkäri Timo Lauri sanoo allekirjoittavansa väitteen, että naisen sydänoireiden diagnosointi on haasteellisempaa kuin miehen. Sepelvaltimotautia sairastavien nais-

potilaiden määrä on kuitenkin jatkuvassa nousussa, vaikka naiset sairastuvat keskimäärin kymmenen vuotta miehiä myö-hemmin, noin plus miinus 60-vuotiaina.

– Nuoremmat sairastuneet naiset ovat harvinaisempia poti-laita. Heillä on taustalla geneettistä altistusta, he tupakoivat ja monella on diabetes ja periytyvä rasva-aineen vaihduntahäiriö.

Sepelvaltimotauti on valtimokovettumatauti, joka koskee nimenomaan sydämen omia suonia. Sen tavallisimmat ilme-nemismuodot ovat rasitusrintakipu eli angina pectoris, sy-däninfarkti, rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta.

– On muistettava, että neljäsosa naisista kuolee sepel-valtimotautiin. Se on aika paljon. Muita asioita pelätään enemmän, homealtistusta tai Japanin säteilyä, mutta ei tätä. Omaan sepelvaltimotautikuolleisuuteensa voi kuitenkin itse jonkun verran vaikuttaa.

Timo Lauri toteaa, että ongelma on myös se, että naisten on jotenkin vaikea uskoa sairastuneensa sepelvaltimotautiin. Oma puoliso voi sairastaa, naapuri ja sukulaiset voivat sairas-taa, mutta nainen itse ei.

Oireiden tunnistaminen vaikeaa

Naisilla valtimotautiin ei välttämättä liity rintakipuja, vaan ensimmäiset oireet voivat ilmetä vain väsymisenä. Naisen oi-reilut saatetaan tulkita vaihdevuosiin, elämäntilanteeseen tai stressiin liittyviksi. Oireiden tunnistamista vaikeuttaa monta tekijää ja sukupuoli aiheuttaa lisäriskejä.

Synnytysikä on noussut, lapset tehdään keskimäärin kol-mekymppisinä ja lastenhoito sitoo naisen voimavaroja pit-kään. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen unohtuu hel-posti ja fyysinen kunto laskee sitä mukaa kun ikää karttuu.

Raskausmyrkytys nostaa riskiä sairastua sepelvaltimotau-

tiin ja päinvastoin, sillä sepelvaltimotautia sairastavalla on moninkertainen raskausmyrkytysvaaran riski. Periytyvä mo-nirakkulatauti munasarjoissa on itsenäinen sairastuvuutta li-säävä riskitekijä.

Vaikka sepelvaltimotaudissa voi ilmetä myös rytmihäiriöi-tä, yleisemmät muljahtelut ja tykyttelyt ovat normaaleja tun-temuksia, eivätkä taudin oireita. Rasitusrintakipukin on har-vinaista nuoremmilla naisilla, mutta vaihdevuosi-ikäisillä se

O

Apulaisylilääkäri Timo Lauri säikytteli naisia huolehtimaan parem-min sydänterveydestään. Moni kuulija alkoi harkita elämäntapare-monttia.

Vastaanotto-osastoavustajat OulussaYhdistyksen koulutuspäivät ja vuosikokous

super 4 • 2011 21

on jo tyyppioire.Kun estrogeenin suojaava vaikutus loppuu, naisten ris-

ki sairastua kasvaa. Jos vaihdevuodet alkavat nuorena alle 40-vuotiaana, naisella on vieläkin suurempi riski sairastua myöhemmällä iällä sepelvaltimotautiin. Vaihdevuosien lähe-tessä kuukautiset voivat muuttua runsaiksi ja aiheuttaa ane-miaa, joka voi provosoida sepelvaltimotaudin oireita.

– Verenpainetauti on yleisyytensä takia suuri riskitekijä. Kardiologisen osaston potilaista vähintään puolella on diabe-tes. Jos kakkostyypin diabetes keksittäisiin nyt, se nimettäisiin valtimotaudiksi, sillä se rasittaa kaikkia valtimoita. Sokerirasi-tuskoe on naisille yhtä tärkeä kuin ekg-rasituskoe.

Riskitekijät kuriin

Vaikka naisilla taudin kulku on miehiä vaikeampi ennakoi-da, riskitekijöihin voi puuttua ajoissa. Geeneistään ei pääse, mutta elämäntavoilla voi vaikuttaa pitkälti sairastumisriskiin-sä. Jos tupakoitsija lopettaa tupakoinnin, sillä on enemmän

vaikutusta kuin asperiinista, beetasalpaajista ja statiineista, sil-lä tupakointi kumoaa lääkkeistä saadut hyödyt. Tupakointi ai-kaistaa myös vaihdevuosia, joten se lisää riskitekijöitä myös tätä kautta.

Alkoholin liikakäyttö on yksi sydämen rappeuman taval-lisimmista aiheuttajista. Kohtuukäytön raja on viinikulttuu-rin myötä hämärtynyt. Viinipullo avataan joka päivä, sitä juo-daan ruuan kanssa ja loput illalla. Naisen sydämelle määrä on liikaa, vaikka puoliso joisi pullosta puolet.

Ylipainon pudotus, liikunnan lisääminen ja huolehtimi-nen ravinnon terveellisyydestä vaativat itsekuria, mutta niil-lä voi vaikuttaa paljon omaan sydänterveyteensä vielä sairas-tumisen jälkeenkin. Jos jo taudin alkuvaiheessa saa riskiteki-jät kuriin, taudin kehitys useimmiten pysähtyy ja ihminen voi elää normaalia elämää.

– Ei ole olemassa mitään kalkinpoistajaa, joilla suonet sai-si puhdistettua samalla lailla kuin kahvinkeittimen. Tosin täl-laista ainetta on ulkomailla kaupattu myös suomalaisille ke-hotuksella viedä aine omalle lääkärille suoneen pistettäväksi..

Anne Hurskainen, vasemmalla, toivot-taa menestystä ja hyvää jatkoa uudelle hallitukselle, johon kuuluvat Terttu Tol-vanen, Jaana Halsas, Maili Hernetkoski, Merja Parkkila ja Toini Koistinen sekä takarivissä Anja Tör-mä, Sirpa Blomqvist, Armi Seitamäki ja Seija Männistö.

Ammattitaitoa ja hyvinvointiaAjankohtaista asiaa niin ammat-titaidon kuin oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Suomen Vastaanotto-osastoavustajayh-distys järjesti ammatilliset koulutus-päivät tänä vuonna Oulussa. Koulu-tukseen osallistui 150 osastonsihtee-riä ja vastaanottotyön tekijää eri puo-lilta maata.

Täydennyskoulutuksen lisäksi oli tärkeää saada tavata saman alan ihmisiä ja päästä keskustelemaan omasta am-matista, muuttuvasta työstä ja tulevai-suuden haasteista.

Avauspuheenvuorossa yhdistyksen puheenjohtaja Toini Koistinen muis-tutti sosiaali- ja terveydenhuollon täy-

dennyskoulutusvelvoitteesta, joka kos-kee niin työnantajia kuin työntekijöitä, myös sijaisia. Vastaanotto-osastoavusta-jayhdistys tarjoaa vuosittain täsmäkou-lutusta ja kokoaa ohjelman edellisten koulutuspäivien toivomusten pohjalta.

Ohjelmaan sisältyi tänä vuonna kat-saukset Kanta-palveluihin ja tietotek-niikan uusimpiin sovelluksiin. Päivien aikana saatiin tärkeää tietoa muun mu-assa potilasasiakirjojen tietosuojasta ja osastonsihteerin työn vaikuttavuudes-ta kuntataloudessa. Luennot naisen sy-dänterveydestä ja japanilaisesta kehon-huollosta antoivat mietittävää oman hyvinvoinnin puolesta.

Koulutuspäivien yhteydessä järjes-tettiin Vastaanotto-osastoavustajayh-

distyksen vuosikokous, jossa valittiin myös uusi hallitus. Suuria muutoksia vanhaan ei tullut.

Toini Koistinen jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana, Maili Hernetkos-ki varapuheenjohtajana ja Jaana Hal-sas sihteerinä. Anne Hurskaisen tilalle hallitukseen tuli varajäsenenä toiminut Terttu Tolvanen ja hänen tilalleen vara-jäseneksi Sirpa Blomqvist.

Jo vuodesta 1991 yhdistyksen hal-lituksessa mukana ollut ja myös useita kausia puheenjohtajana toiminut An-ne Hurskainen jätti yhdistykselle hai-keat jäähyväiset vuosikokouksessa. Ko-konaan matkailualalle siirtynyt Anne juonsi kuitenkin vielä viimeisen kerran nämä koulutuspäivät..

22 super 4 • 2011

Lähihoitaja Anna Hanka toteaa, että vaikka sihteerin tehtävät ovat mielenkiintoi-sia, hän haluaa myös tehdä hoitotyötä.

super 4 • 2011 23

Asiakaspalvelun ja tietohallinnan koulutus-ohjelmasta valmistunut lähihoitaja osaa myös hoivata ja hoitaa. Opiskelija saattaa kuitenkin joutua selittelemään, miksi sih-teerin pitäisi osallistua hoitotyöhön.

ahdollisuus tehdä kiinnostavaa ja säännöl-listä päivätyötä innosti lähihoitaja Anna Hankaa suorittamaan lisäopinnot asiakas-palvelun ja tietohallinnan koulutusohjel-massa. Koulutus antaa monipuolisen am-mattitaidon työskennellä niin terveyden-

hoidon vastaanotto- ja poliklinikkatyössä kuin erilaisissa so-siaalihuollon työyksiköissä.

Anna aloitti opiskelun syksyllä Vaasan ammattiopistossa, jossa käynnistettiin asiakaspalvelun ja tietohallinnan koulu-tusohjelma eräänlaisena pilottina.

– Halusin päivätyötä pienten lasteni takia sekä työn, jossa ei tarvitse jatkuvasti käyttää hanskoja ja pestä käsiä, sillä saan herkästi hankalaa käsi-ihottumaa, hän kertoo.

Ensimmäinen lähihoitajan tutkinto hänellä on vammais-työn koulutusohjelmassa vuodelta 2003. Tämän jälkeen hän on hankkinut monenlaista hoitotyön kokemusta erilaisis-sa työpaikoissa. Siksi hän osaa myös vaatia koulutukselta-kin paljon.

– Näin aikuisena opiskelijana ja jo monen vuoden työkoke-muksella vain huomaa ne kaikki mahdollisuudet, mitä koulu-tuksessa voisi olla sekä kehittämiskohdat. Välillä ajattelen, et-tä olen hankala oppilas koulussa, kun kyseenalaistan opetet-tavia asioita silloin, kun ne mielestäni eivät kohtaa käytäntöä.

Työssäoppimisjaksoillaan Anna on ollut myös vastaanotto-

osastoavustajatutkinnon suorittaneiden sihteerien ohjattava-na. Hän näkeekin tässä vanhassa koulutuksessa olevan paljon sellaista, mitä voisi tuoda suoraan myös nykykoulutukseen.

Anna on muutenkin tarttunut ohjaksiin saadakseen mie-lensä mukaista opetusta. Lastenhoidon kannalta hänelle oli tärkeää saada työssäoppimispaikat Seinäjoen seudulta, eikä Vaasasta oppilaitoksen alueelta.

– Yllättävän helposti sain ne hankittua, vaikka koulutusoh-jelmaa ei oikein tunneta. Lähihoitaja-sihteeri yhdistelmää pi-detään jokseenkin outona. Minusta tuntuu, että joudun vä-hän itseäni ja koulutustani puolustelemaan, että saisin koko-naisvaltaista oppia työssäoppimisjaksoilla.

Ensimmäisen jakson Anna teki Seinäjoen keskussairaalassa, seuraavan terveyskeskuksessa ja myös viimeisestä osiosta hä-nellä on jo suunnitelmia. Hän haluaisi päästä työterveyshuol-toon tai yksityiselle lääkäriasemalle.

Mihin lokeroon kuulun?

Lähihoitaja Anna Hanka kertoo, että työssäoppimisjaksolla Seinäjoen keskussairaalassa hän sai kokonaisvaltaista opetus-ta niin toimistotyössä kuin toimenpiteissä avustamisessakin. Oman aktiivisuutensa ansiosta hän pääsi kirurgian ja orto-pedian poliklinikalla avustamaan lääkäriä ja sairaanhoitajaa.

– Sairaanhoitaja kyllä ihmetteli, miksi sihteeri haluaa tulla harjoittelemaan toimenpidehuoneeseen, mutta ymmärsi, kun kerroin koulutusohjelmasta ja oppimistavoitteistani.

Anna pääsikin harjoittelemaan monipuolisesti käytännön taitoja. Hän vastaanotti ja opasti potilaita toimenpiteeseen valmistautumisessa. Hän kattoi steriilin pöydän ja toimenpi-teiden jälkeen kunnosti tilat ja esipuhdisti käytetyt välineet. Hän ojensi liinoja, tikkilankaa ja tuppoja sekä seurasi potilaan vointia toimenpiteiden aikana.

Aspa-koulutus arveluttaa:

Onko koulutus  liian hyvää?

teksti ja kuvat marjo sajantola

M

super 4 • 2011 23

24 super 4 • 2011

– Arvostan kaikkea lähihoitajan työ-tä, mutta tämä oli todella uutta ja jän-nittävää.

Työyhteisöt ovat ottaneet opiskeli-jan erikoisine opiskelutavoitteineen hy-vin vastaan. Harjoittelupaikoissa An-nalla on ollut työpaikkaohjaajina mer-konomin tai vastaanotto-osastoavus-tajatutkinnon suorittaneita sihteereitä, mutta keväällä hän sai ohjaajaksi vih-doin aspa-tutkinnon suorittaneen lä-hihoitajan.

Seinäjoen terveyskeskuksessa Anna harjoitteli eri vuodeosastoilla sekä po-liklinikalla. Työ osastoilla sisälsi lääkä-rin määräämien tutkimusten tilaamis-ta, potilaiden sisään- ja uloskirjaamis-ta ja papereiden valmistelua, sanelujen purkua ja yleisiä toimistotöitä. Hän sai tutustua myös arkistonhoitoon.

Anna toteaa, ettei hän voinut hyö-dyntää osastotyössä lähihoitajakoulu-tusta käytännön tasolla, mutta työko-kemuksesta, ammattisanaston osaami-sesta sekä lääkkeiden tuntemuksesta sen sijaan oli verraton hyöty.

– Työn tekemistä helpottaa huomat-tavasti, kun tietää mistä asiasta on kyse tai mitkä asiat liittyvät yhteen. Latinan sanas-ton osaaminen ja lääk-keiden nimien tunte-mus ja oikeinkirjoitus ovat ratkaisevia asioi-ta myös sanelujen purkamisessa. Näi-hin asioihin lähihoitajakoulutus antaa valmiudet.

Poliklinikalla työnkuvaan kuului las-kutusta, ajanvarausta ja asiakkaan ajan-varaustarpeen kiireellisyyden arvioin-tia. Reseptien lukutaito tuli myös tar-peeseen tässä työpisteessä.

– Poliklinikan vastaanottoluukku on hektinen työpaikka, jossa tarvitaan to-dellista ammattitaitoa ja laajaa tietä-mystä sekä asiakaspalvelukykyä. Asiak-kaille tehtävät toimenpiteet toivat mu-kavan lisän toimistotyöhön.

Tulevaisuus huolestuttaa

Anna on varma siitä, että jotain sihtee-rin töitä hän kyllä tulee valmistuttuaan löytämään, mutta on kuitenkin hieman huolissaan siitä, voiko hän käyttää ko-ko ammattitaitoaan hyväksi. Sihteerin työ on siistiä päivätyötä, joten työaika-lisätkään eivät palkkapussia lihota. Työ voi kuitenkin olla myös vaativaa ja vas-tuullista.

– Tämä vaatii itsekuria, järkeä ja huolellisuutta. Työ on mielekästä ja asi-oille on omat paikkansa. Asiat ja työpis-te on pidettävä kiireessäkin järjestykses-sä. Haluaisin kuitenkin osallistua myös hoitotyöhön, ettei se puoli koulutuk-sestani mene hukkaan. En osannut ar-vata, että ne työpisteet ovat näin har-vassa. Aion aktiivisesti kuitenkin jat-kaa etsimistä.

Työpaikkaa etsiessään hän on koh-dannut myös yllättävää suhtautumista. Hänelle on sanottu suoraan, että jatkos-sa palkataan vain sairaanhoitajia joihin-kin toimipisteisiin, joissa olisi ollut An-naa kiinnostavaa työtä. Hänen toteaa, että on vaikea tietää, mikä on jonkun laitoksen virallinen kanta ja mikä jon-kun henkilön oma mielipide.

Anna kertoo, että hänen opiske-luryhmänsä aloitti syksyllä opiskelun, vaikka osallistujia oli vain seitsemän. Hänen kuulemansa mukaan asiaan vai-kutti vahvasti Vaasan keskussairaalasta tullut aloite koulutuksen järjestämisestä.

– Siellä oli ensimmäisellä työssäop-pimisjaksolla meidän ryhmästä neljä opiskelijaa. Jakson jälkeen opettajille

ilmoitettiin, ettei sin-ne enää oteta meiltä harjoittelijoita. Tytöt kertoivat, että heistä oli kyllä kovasti pi-detty, mutta olem-

me ikään kuin ylikoulutettuja sihtee-rin tehtäviin.

Annan opettajan, lehtori Anni Lep-pirannan mukaan Vaasan seudun työn-antajilla ei ole riittävästi tietoa koulu-tusohjelman antamasta ammattitaidos-ta, mutta oppilaitos pyrkii aktiivisesti siitä kertomaan.

SuPer-lehti selvitteli aspa-koulutuk-sen saaneiden työllistymisnäkymiä Vaa-san keskussairaalasta. Kysyimme, miten paljon ja millaisia työpaikkoja keskus-sairaalla on nyt ja tulevaisuudessa tar-jota tämän koulutusohjelman suoritta-neille lähihoitajille.

Hallintoylihoitaja Kristina Anttila vastasi, että sairaalassa on tällä hetkel-lä noin 140 osastonavustajaa ja jatkoi:

– Mitä tulevaisuus tuo tullessaan ei kukaan meistä pysty vastamaan. Sen me ainakin tiedämme, että sanelujen määrä vähenee. Mutta kun työvoima-pula iskee terveydenhuoltohenkilökun-taan, se johtaa siihen, että työnjakoa ammattiryhmien välillä tullaan tarkis-tamaan..

Työnkuva kehittyySuomen vastaanotto-osastoavustajayhdis-tyksen puheenjohtaja Toini Koistinen työs-kentelee  itse osastonsihteerinä Oulun yli-opistollisessa sairaalassa. Hän kertoo, et-tä yliopistosairaalassa etsitään jatkuvasti te-hokkainta työskentelytapaa. Tämä tarkoittaa tehtävien kartoittamista ja tehtävien siirtoa ammattiryhmältä toiselle tarvittaessa,  jot-ta jokaisen ammattitaito voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin.

Koistinen arvioi, että koko lähihoitajakou-lutuksen  antamaa  ammatillista  osaamis-ta pääsee aspa-koulutettu parhaiten hyö-dyntämään terveyskeskuksissa ja yksityisis-sä  lääkäriyksiköissä,  joissa  lähihoitaja val-mistelee potilaita tutkimuksiin ja auttaa toi-menpiteissä. Hänen työpaikallaan yliopisto- sairaalassa osastonsihteerin työ on sihteerin työtä. Yhtenä tehtävän kelpoisuusvaatimuk-sista on lähihoitajan tutkinto asiakaspalvelu- ja tietohallinnan koulutusohjelmasta.– Lähihoitajakoulutus antaa tähän työhön 

paremmat valmiudet kuin kaupallinen kou-lutus, mutta tutkinto on vasta ikään kuin ajo-kortti, lupa päästä harjoittelemaan. Jokaisen työpisteen työt opitaan vain tekemällä.

Digisanelulaitteiden kehittyminen on ehkä vähentänyt joissakin toimipisteissä sanelu-jen purkua, mutta kokonaan tämä työn osa-alue  tuskin poistuu. Koistinen  toteaa, et-tä puheentunnistin toimii sellaisissa toimi-pisteissä, joissa sanelut ovat lyhyitä ja sa-manmuotoisia, kuten esimerkiksi röntgen-lausunnot. Muissa paikoissa tarvitaan vielä digisanelullekin purkajaa.– Osastonsihteerin tehtäväalue tulee var-

masti muuttumaan. Sairaanhoitajilta siirtyy meille  tehtäviä, esimerkiksi sähköisten  lä-hetteiden vastaanotto. Potilaiden neuvonta ja ohjaus, kaikenlaiset järjestelyt ja tilaukset, ajanvaraukset ja laskutukset on edelleen teh-tävä. Monenlainen tilastointityö on lisäänty-nyt. Meitä tarvitaan tulevaisuudessakin.

Poliklinikan vastaanottoluukku on hektinen työpaikka.

Toini Koistinen.

super 4 • 2011 25

Miksi A:ta?

A-vitamiini on välttämätön ravintoaine, jolla on monia tärkeitä tehtäviä ihmi-sen elimistössä. Se säätelee solujen kas-vua, huolehtii ihon ja limakalvojen hy-vinvoinnista sekä osallistuu immuuni-vasteen ja lisääntymiskyvyn toimintaan.

Vitamiinia tarvitaan myös silmän toiminnassa. Se edistää hämäränäköä auttamalla silmää sopeutumaan valos-ta hämärään. Kehitysmaissa ravitse-muksellisista syistä johtuva A-vitamii-nin puute on tavallisin syy lasten so-keutumiseen.

Paljonko A:ta?

Elimistö ei pysty valmistamaan A-vitamii- nia, joten se on saatava ravinnosta. Useim- mat suomalaiset saavat sitä riittävästi. Länsimaissa sen puute on harvinaista.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa, että miesten pitää saada 900 mikrogrammaa ja naisten 700 mikro-grammaa vitamiinia päivässä. Mikro-gramma lyhennetään mikrog tai μg. A-vitamiinipitoisuus voidaan ilmoittaa myös retinoliekvivalenttina, joka lyhen-netään RE. Yksi mikrogramma A-vita-miinia vastaa yhtä retinoliekvivalenttia.

A-vitamiinia kohtuudella

Mistä A:ta?

Ruoka-aineista maksa sisältää runsaas-ti A-vitamiinia. Muita lähteitä ovat ras-vaiset maitovalmisteet, ravintorasvat ja kananmunat. Kasvikunnan tuotteista etenkin porkkana, paprika ja pinaat-ti sisältävät beetakaroteenia, joka on A-vitamiinin esiaste. Beetakaroteeni ja muut kasvikunnan karotenoidit muut-tuvat elimistössä A-vitamiiniksi, joten runsas kasvisten, marjojen ja hedelmi-en käyttö riittää turvaamaan vitamiinin saannin.

Osa monivitamiinivalmisteista ja useat kalanmaksaöljyt sisältävät A-vi-tamiinia tavallisesti 250–800 mik-rogrammaa pakkauksessa suositetus-sa päiväannoksessa. Vielä vuosituhan-nen vaihteessa kalanmaksaöljyvalmis-teet sisälsivät 3–5 kertaa enemmän A-vitamiinia.

Kalaöljyjä ja pääasiassa omega-3-

rasvahappoja sisältävissä tuotteissa ei yleensä ole A-vitamiinia.

Entä turvallisuus?

A-vitamiini on rasvaliukoinen aine, joka varastoituu maksaan. Pelkästään ruoasta sitä ei yleensä voi saada liikaa. A-vitamiinia sisältävien ravintolisien ja maksaruokien jatkuva liiallinen käyt-tö voi aiheuttaa myrkytysoireita, ku-ten päänsärkyä, oksentelua ja näköhäi-riöitä.

Jos aikuinen saa yli 15 000 mikro-grammaa tai lapsi yli 6 000 mikrogram-maa vitamiinia päivässä useita viikkoja tai kuukausia, hän voi saada myrkytyk-sen, joka pahimmillaan voi johtaa mak-savaurioon.

Kasvisten sisältämien A-vitamiinin esiasteiden ei ole havaittu aiheuttavan suurinakaan annoksina haittaa. Bee-takaroteenin pitkäaikainen runsas saanti voi näkyä ihon kellerty-misenä, mikä sinänsä on vaaratonta.

Suuret A-vita-miinimäärät voivat vauri-oittaa sikiötä. Raskauden ai- kana ja ime-väisiässä pitää-kin välttää kalan-maksaöljyä, A-vi-tamiinia sisältäviä monivitamiinival-misteita ja maksa-ruokia. Myös alle kouluikäisillä Elin-tarviketurvallisuus-virasto suosittaa käy-tön rajoittamista..

A-vitamiini on yhteisnimitys useil-le samankaltaisille aineille, joilla on samanlainen vaikutus eli biologi-nen aktiivisuus ihmisen elimistös-sä. Aineita kutsutaan retinoideik-si ja karotenoideiksi. Edellisiä on eläinkunnan tuotteissa, ja niistä tunnetuin on retinoli. Jälkimmäi-siä on kasvikunnan tuotteissa, ja tunnetuin on beetakaroteeni eli β-karoteeni.

anna-liisa enkovaaralääkäri, tietokirjailija

i ng r a m

26 super 4 • 2011

super 4 • 2011 27

Periaatekeskustelun päälinjat kärjistyivät parin vuoden ta-kaisessa presidenttifoorumissa kahden suomalaisvaikuttajan keskinäiseksi nokitteluksi. Ex-presidentti Martti Ahtisaari painotti työvoiman tuonnin taloudellista järkevyyttä; istuva presidentti Tarja Halonen halusi keskustella maahanmuutos-ta ensisijassa inhimillisenä, ja vasta sen jälkeen työvoimapo-liittisena kysymyksenä.

Setelit kotiin, hilut kulutukseen

Filippiiniläishoitajat poikkeavat useimmista muista maahan-muuttajaryhmistä sikäli, että heillä on alkeistason kielitaito jo Suomeen tullessaan. Tulijoiden suomenkieli pyritään kou-limaan alkeis- eli A1-tasolle jo lähtömaassa. Loput on määrä oppia perillä, samoin kuin Suomessa vaadittava ammattitai-tokin. Filippiiniläinen sairaanhoitajakoulutus ei tuo lailliste-tun sairaanhoitajan pätevyyttä Suomessa.

Valviran linjauksen mukaan työnantajan on varmistuttava siitä, että ”palkattavalla henkilöllä on riittävät kielelliset val-miudet selviytyä kyseisestä tehtävästä niin, että hoidon vuoro-vaikutuksellisuus toteutuu eikä potilasturvallisuus vaarannu”.

Suomenkielen jatkokoulutuksen järjestäminen kuuluu siis työnantajalle. Monien mielestä työnantajat käyttävät hyväk-seen epämääräisesti muotoillun kielitaitovaatimuksen suo-maa pelivaraa, eivätkä hoida koulutusvelvoitettaan kunnolla.

Hoitotyössä tarvittavasta tai riittävästä kielitaidosta on rii-delty niin kauan kun Suomeen on ulkomailta hoitajia ja lää-käreitä tullut, eikä keskustelu ole laantumaan päin. Filippii-niläishoitajien kielitaidon puutetta valitetaan ja siitä seuraa-via hoitovirheitä pelätään; toisaalta heidän työmoraaliaan ke-hutaan. Auttamishalun ja ystävällisyyden katsotaan usein kor-

Filippiiniläishoitajien kielikoulutus jää kesken

Maahanmuuttoa vai maahantuontia?

teksti antti vanas kuvitus salla pyykölä

iedetään, ettei Filippiineillä oman terveyden-huoltonsa tason puolesta olisi varaa lähettää hoi-toalan ammattilaisiaan merten taakse. Silti maa on maailman suurin hoitajien, ja toiseksi suurin lääkäreiden viejä.

Ehkä markkinaoptimistit uskovat, että hoita-jien ja muiden siirtotyöläisten pienistä valuuttapuroista keh-keytyy joskus niin iso rahajärvi, että Filippiineillä on varaa ra-kentaa muutakin kuin ihmisiä raaka-aineena käyttävää vien-titeollisuutta.

Terveydenhuollon ammattiväkeä vuotaa rikkaisiin maihin myös Kiinasta ja Intiasta, ja EU:n sisällä Puolasta – eivät var-sinaisia terveyspalvelujen mallimaita nekään. Kansainvälisil-lä markkinoilla asioivia työvoiman ostajia eivät tuottajamai-den sisäiset asiat kiinnosta. Sieltä otetaan, mistä halvimmal-la saadaan.

Rekrytoinnissa pitää kuitenkin olla tarkkana, muuten voi tulla lommoja maineeseen. Hoitajia Suomeen tuovan henki-löstöyritys Opteamin filippiiniläinen yhteistyökumppani kä-rähti kolmisen vuotta sitten tuhansien eurojen ylimääräisten palkkioiden perimisestä ulkomaille töihin pyrkiviltä hoitajil-ta. Asian tultua ilmi Opteam purki kiireesti yrityksen kanssa tekemänsä yhteistyösopimuksen.

Suomalaisten mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Jot-kut pitävät filippiiniläishoitajia malliesimerkkinä Suomelle välttämättömästä työperäisestä maahanmuutosta, toisille ky-se on riistosta ja halpatyövoiman hyväksikäytöstä, kertoo ai-heeseen liittyvää lehti- ja verkkokeskustelua penkonut Arja Virtanen pro gradu -tutkielmassaan. Niitäkin löytyy, joiden mielestä jokainen maahanmuuttaja on liikaa niin kauan kun yksikin syntyperäinen suomalainen on työtön.

Filippiiniläishoitajista kuulee puhuttavan kuin tuontivaatteista: köyhä maa tuottaa edullista työvoimatavaraa rikkaiden

maiden rajattomille markkinoille. Filippiinit saa kymmenen prosenttia bruttokansantuotteestaan ulkomailla asuvien

kansalaistensa kotiuttamista palkkarahoista. Kaikki voittavat. Vai voittavatko?

T

28 super 4 • 2011

vaavan huonon kielitaidon erityisesti vanhustenhuollossa.

Filippiiniläisten hyvässä työmotivaa-tiossa ei ole sinänsä mitään ihmeellis-tä. Omalta kannaltaan katsoen he ovat moninkertaisia voittaja, vaikka uusiin oloihin sopeutuminen onkin taatusti vaikeaa ja koti-ikävä vaivaa.

He ovat päässeet köyhässä kotimaas-saan monien seulojen läpi hoitaja- ja kielikoulutukseen ja työllistyneet sen jälkeen hyväpalkkaisiin töihin ulko-maille. Sukunsa piirissä he ovat arvo-henkilöitä, lähettäväthän he säännölli-sesti rahaa kotiin.

Helsingin Sanomat kertoi tammi-kuussa Husissa työskentelevästä neli-kymppisestä sairaanhoitaja Raquel Tor-resista, joka lähettää 1700 euron asi-oistaan joka kuukausi tuhat euroa ko-tiin Filippiineille. Omaan käyttöön jää vuokran ja matkakortin jälkeen parisa-taa euroa. Kotiin lähetetyt rahat kuluvat kahden lapsen koulutukseen ja isän mu-nuaissairauden hoitoon.

Köyhästä maasta tullut työntekijä katsoo alhaalta ylöspäin sitä, mitä rik-kaan maan oma kansalainen katsoo yl-häältä alaspäin. Tässä piilee tuontityö-voiman voima – ja samalla mahdolli-suus riistoon ja harmaiden työmarkki-noiden paisuttamiseen.

Pahimmat tapaukset ovat paljastu-neet rakennus- ja palvelualoilla, mut-ta hoitoalakaan ei ole turvassa. SuPe-rin tietoon on tullut tapaus, jossa työn-antaja on kieltänyt Kiinasta rekrytoi-

miaan työntekijöitä siirtymästä töihin toiselle paikkakunnalle. Lisäksi työso-pimukseen on saatettu liittää vuokra-sopimus.

– Käytännössä työntekijät ovat asu-neet työpaikalla tai sen välittömässä lä-heisyydessä ja olleet käytettävissä vuo-rokaudet ympäriinsä, kertoo SuPerin suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti.

Pari vuotta sitten suomalaisen rek-rytointifirman Puolasta Suomeen tuo-mat sairaanhoitajat jäivät vaille heille luvattuja säännöllisiä töitä ja tuloja. So-pimusta tutkittaessa selvisi, että rekry-tointifirma vaati hoitajilta 2000 euron korvausta, jos he vaihtavat työnantajaa.

Kielen oppii kieltä puhumalla

Toisin kuin äkkiä ajatellen luulisi, suo-menkielen taitovaatimukset eivät kove-ne työtehtävien teknisen vaativuuden myötä. Esimerkiksi leikkaussalityössä sanavarasto on pieni, lauseet lyhyitä ja ääntämys olosuhteiden pakosta selkeää.

Toimeen tullaan tarvittaessa ilman suomeakin. Hyksin tulosyksikköjohta-ja Reijo Haapiaisen mukaan huonosti puhuttu englanti alkaa olla leikkaussa-lien ykköskieli.

Osastotyössä kielitaitovaatimukset ovat aivan toisella tasolla. Hoitajalta vaaditaan teknisen ammattipuheen li-säksi sosiaalista kielitaitoa, kykyä kes-kustella potilaiden ja työkavereiden kanssa. Leikkaussalipuheen matemaat-tinen selkeys on tiessään; vuodepoti-

laan muminassa voi syntyperäisellä suo-malaisellakin olla tulkitsemista.

Valitukset on kuultu ja parannuksia on tulossa, lupasi Husin johtava ylihoi-taja Arja Tuokko Helsingin Sanomien haastattelussa tammikuussa. Kieliopin-toihin luvataan panostaa enemmän, jos Husiin otetaan lisää ulkomaalaisia hoi-tajia. Tällä hetkellä filippiiniläisiä on ta-lossa kaksikymmentä, kaksitoista leik-kaussalissa ja kahdeksan vuodeosastoil-la.

Milloin hoitajan kielitaito on riittä-vä? Asiaa gradutasolla tutkineen Arja Virtasen mielestä ulkomaalaisen hoita-jan työhönoton edellytyksenä ei voi ol-la valmis kielitaito, sillä kielitaidosta ei tule valmista koulun penkillä. Toimiva kielitaito hankitaan kieltä käyttämällä, tässä tapauksessa osastotyössä. Vähim-mäisvaatimukset täyttävä kielitaito on toki oltava jo töiden alkaessa.

Avainasemassa ovat työnantaja ja työyhteisö. Työnantajan kuuluu järjes-tää tulijoille kielikoulutus, mutta se ei riitä. Käytännön kielitaito ei kartu, jol-lei maahanmuuttaja pääse sisään yhtei-söön, jossa kieltä käytetään ja kierräte-tään ja jossa ilmaisut asettuvat oikeille paikoilleen.

Sisäänpääsyn hidasteena voivat olla arkuus ja ennakkoluulot puolin ja toi-sin. Suomalaiset käyttävät yleensäkin sanoja melko säästeliäästi, mikä hidas-taa tulijoiden kielen oppimista. Leena Kaasinen-Parkatin mielestä hoitoalan työpaikat kaipaisivat valmennusta en-nen ulkomaalaisten tuloa.

Paljon riippuu työnajajan ja työnte-kijöiden välisestä luottamuksesta. Maa-hanmuuttajan työyhteisöjäsenyydel-le syntyy ylittämätön este, jos muilla työntekijöillä on aihetta epäillä työnan-tajan käyttävän tuontityövoimaa työeh-tojen kiertämiseen.

super 4 • 2011 29

– SuPerilla ei ole mitään sitä vastaan, että terveydenhuollon todellista työ-voimapulaa paikataan ulkomailta tuo-duilla hoitajilla, sanoo liitossa suunnit-telijana työskentelevä Leena Kaasinen-Parkatti.

Ensin pitää kuitenkin selvittää tark-kaan kotimaan työvoimatarjonta ja sen kehittämismahdollisuudet. Eikä rekry-toinnin eettisestä toteutuksesta sovi tin-kiä milliäkään.

– Esimerkiksi Husin työvoimapula helpottuisi huomattavasti pelkästään lä-hi- ja perushoitajien toimenkuvia laa-jentamalla. Hoitajaryhmien kireät revii-rirajat ovat silkkaa resurssien tuhlausta.

Toinen pitkä miinus tulee kielikou-lutuksen toteutuksesta: työnantajat ei-vät hoida tällä hetkellä velvoitteitaan kunnolla. Filippiiniläishoitajille opete-taan suomenkielen alkeet jo kotimaas-saan; jatko-opintojen järjestäminen kuuluu täkäläiselle työnantajalle.

Tällä hetkellä huonosti kieltä osaava maahanmuuttaja jää usein oman on-nensa nojaan. Maahanmuuttajahoitaji-en puutteellinen kielitaito on Kaasinen-Parkatin mukaan omiaan lisäämään ul-komaalaisvastaisuutta.

– Huonosta kielitaidosta kärsivät niin maahanmuuttajat itse kuin työka-verit ja asiakkaatkin. Koulutusmenois- ta tinkiäkseen työnantaja sanoo, että kielitaito opitaan työssä eikä koulun penkillä.

Työnantajien kitsastelu ruokkii ennakkoluuloja

Työpaikkoja ei kuitenkaan valmen-neta millään tavalla maahanmuuttaji-en tuloon.

Työpaikkoja, joihin maahanmuut-tajia ollaan palkkaamassa, pitäisi Kaasi-nen-Parkatin mukaan valmentaa puhu-maan mahdollisimman paljon ja mah-dollisimman selvästi ja nimenomaan suomea. Työssä tapahtuvaa kielen op-pimista voitaisiin tehostaa määrittele-mällä kielitaidon edistymiselle selvät ta-voitteet ja sisällyttämällä työn lomaan kielen teoriajaksoja.

Kaasinen-Parkatti korostaa tavoit-teellisuutta. Hänen mielestään on olennaisen tärkeää, että maahanmuut-tajahoitajat edistyvät niin kieli- kuin ammattiopinnoissaankin kohti nii-tä tehtäviä, joita varten he ovat tän-ne tulleet, eivätkä jää ikuisiksi hoiva-assistenteiksi.

– Kielikoulutuksen järjestämisessä hiertää sekin, että rahoitus on epäsel-vä. Ammatilliseen täydennyskoulutuk-sen osoitettuja varoja ei tähän tarkoi-tukseen saa käyttää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitok-sen vetämässä Attraktiivinen Suomi -hankkeessa on selvitetty mahdollisuut-ta tuoda terveydenhuollon työvoimaa uusista EU-maista, erityisesti Puolasta. THL perustelee maan valintaa sillä, et-tä Puolassa on tarjolla runsain mitoin alan työvoimaa, joka liikkuu aktiivises-ti EU:n alueella.

Hankkeen päätoimijat THL, Hel-singin kaupunki ja Hus eivät pidä rek-rytointia Puolasta eettisesti arveluttava-na. SuPer ja muut julkisten alojen liitot ovat asiasta eri meiltä. Kielteinen kan-ta on myös tehty selväksi Attraktiivisen Suomen toimijoille.

– Liitot eivät pidä rekrytointia Puo-lasta eettisesti kestävänä, sillä maan oma terveydenhuolto on pahasti kural-la. Alan ammattilaisten maastamuut-to pahentaa tilannetta entisestään. Si-käli helsinkiläisten aktiivisuuden voi ymmärtää, että kaikki muutkin rikkaat EU-maat ovat samalla apajalla, Kaasi-nen-Parkatti tuumii.

Hoitajien tuominen Puolasta hou-kuttelee muun muassa siksi, että riittä-vän kielitaidon tarkistaminen jää työn-antajan asiaksi, jos työntekijä tulee EU:n alueelta. EU:n ulkopuolelta, esi-merkiksi Filippiineiltä tulevan hoitajan kielitaidon tarkistamisesta vastaa työn-antajan lisäksi terveysalan valvontavi-rasto Valvira.

– Parempi olisi, että Valvira tar-kistaisi kielitaidon minimitason ai-na, kun hoitoalan töihin tullaan ulko-mailta. Työnantajan taas pitäisi huo-lehtia siitä, että kielitaito riittää juu-ri niihin töihin, joita tänne tullaan te-kemään. Tasovaatimukset pitäisi mää-ritellä erikseen eri tehtäviin. Kielitaito vaatii myös ylläpitämistä ja kehittä-mistä. Ja se maksaa..

30 super 4 • 2011

lämme seksin kyllästämäs-sä maailmassa: iltapäivä- ja aikakauslehdet myyvät ot-sikoilla, joissa seksi esiintyy raflaavasti. Mainonnassa esitettävät kuvat kertovat todellakin enemmän kuin

tuhat sanaa ja saavat kuluttajassa aikaan mielikuvia puhtaasta seksistä. Televisi-ossa ohjelmat menevät suuntaan, missä rohkein ja pisimmälle itse asiaan mene-vin on paras ja myyvin. Ihmiset katsele-vat näitä ohjelmia ja pikkuhiljaa myös ajatukset kääntyvät pitämään tarjottua mallina oikeana: seksi on itseisarvo li-ki kaikissa toimissamme. Se ohjaa elä-määmme ja arvojamme.

Toimimme kouluttajina hoitoalal-la aiheenamme seksuaalisuus. Olemme yllättyneet siitä, miten vaivattomasti kuulijoiden mielikuvissa yhdistetään kaksi asiaa, seksuaalisuus ja seksi. Reak-tiot ovat myös sen mukaiset: jännitys-tä, hämmennystä ja torjuntaa. Koulu-tuksilta odotetaan aivan jotakin muuta kuin puhetta ihmiselle tärkeästä asiasta, hyvinvoinnista ja omaa persoonaa kos-kevasta asiasta, seksuaalisuudesta. Kun päivä on päätöksessään, yleensä myös tunnelma on muuttunut. Kenties jo-tain uutta on opittu, kenties asennetta on korjattu ja mahdoton yhtälö seksu-aalisuudesta ja hoitotyöstä on muuttu-nut mahdolliseksi.

Henkilökohtainen asia

Seksuaalisuus on aina henkilökohtai-nen asia. Se on tärkeä yksilön tervey-

Seksuaalisuus ja hoitotyö 

– mahdoton yhtälö?

Eden, mielenterveyden ja kokonaisvaltai-sen hyvinvoinnin tekijä. Seksuaalisuus on myös ihmisten välistä kommunikaa-tioita, sanatonta viestintää. Seksuaali-suus koostuu monista eri tekijöistä. Se on meidän oma tapamme nauttia, an-taa nautintoa, tuntea, kokea ja vastaan-ottaa mielihyvää. Seksuaalisuus sisältää myös tavan, jolla käsitämme ja käsitte-lemme kehoamme ja otamme vastuun sen kunnioittamisesta.

Seksuaalisuuteen tulisi sisältyä hy-väksyvä suhtautuminen omaan ruumii-seen. On tärkeä muistaa, että seksuaa-lisuus ja seksi ovat eri asioita. Seksi on toimintaa, jossa seksuaalisuus näyttelee tärkeää roolia. Seksi on tapa, jolla to-teutamme osaa seksuaalisuudestamme yksin tai yhdessä toisen ihmisen kanssa. Seksuaalisuuden määritelmiä on usei-ta niin kuin meitäkin on. Seksuaaliter-veyttä ja seksuaalioikeuksia tulisi mei-dän jokaisen tukea, vaalia, ylläpitää ja kunnioittaa. Myös hoitotyössä ja myös sairaan, vammaisen ja vanhuksen koh-dalla.

Olemmeko hoitotyössä tähän val-miita ja onko meille annettu koulutuk-sessa ja työhön perehdytyksessä näitä valmiuksia?

Jo pieni tieto auttaa

Seksuaalisuus jää hoitotyön koulutuk-sissa valitettavan usein käsittelemät-tä. Jo hyvin pienellä tiedolla olisi suu-ri merkitys hoitotyötä tehtäessä. Asiak- kaan seksuaalisuus ja sen ilmenty-mät on asia, joka hoitoyhteisössä he-

rättää reaktioita. Asiakkaan nälkä, ki-pu tai kuume harvemmin herättää sa-manlaisia tunteenilmauksia kuin sek-suaalisuuteen liittyvät: naurua, häm-mennystä, leikinlaskua tai asian vältte-lyä – vaikka kyseessä on samanlainen luonnollinen reaktio. Työyhteisössä saatetaan pohtia asiakkaan seksuaalis-ta suuntautumista, aktiivisuutta, taval-lisesta poikkeavaa pukeutumista tai it-selle outoja piirteitä tai käytöstä asiaan-kuulumattomalla tavalla. Kyseessä on kuitenkin ihmisen elämään ja ihmisyy-teen kuuluva tekijä.

Eläminen laitoksessa merkitsee aina syrjäytymistä tavallisesta elämästä, ol-koon kyseessä lyhyt jakso tai pidempi-aikainen sijoitus. Kenties kyseessä on ratkaisu, joka kestää asiakkaan loppu-elämän ajan. Seksuaalisuuden ja oman seksuaalisuuden ilmaisun kannalta se merkitsee uutta kulttuuria, sopeutu-mista ja toteuttamisen kannalta uu-sia järjestelyjä. Kullakin laitoksella on omat norminsa myös seksuaalisuudessa.

Esimerkiksi vankeinhoitolaitoksissa seksuaalisuus jätetään yksityisasiaksi ja mahdollistetaan asiakkaan yksityisyys intiimeille tapaamisille. Kuinka mo-nessa sairaanhoitolaitoksessa tämä on mahdollista tai hyväksyttävää? Asiak-kaalle kynnys puhua omasta seksuaali-suudestaan on korkea, onhan se tietyn-lainen tabu yhteiskunnassamme: kuu-luu elämään, mutta omasta seksuaali-suudesta puhuminen ei.

Miten suhtaudumme, jos asiakas osastolla ilmoittaa omista seksuaalisis-ta tarpeistaan? Joku saattaa kokea sen

Olemmeko hoitotyössä valmiita kohtaamaan seksuaalisuutta ja ymmärtämään sitä? Tekoja se ei meiltä vaadi, mutta ajattelua ja asennoitumista meidän tulee kenties muuttaa.

super 4 • 2011 31

seksuaalisena häirintänä, toinen taas ymmärtää, että puhu-taan elämän perusasiasta, eikä asiakkaalla välttämättä ole mui-ta kuin hoitaja, jolle tämän asian esittää. Seksuaalinen kans-sakäyminen asukkaiden kesken on asia, joka herättää mielipi-teitä ja asiaan on jokaisella laitoksella ja organisaatiolla omat norminsa. Onko vanhainkodissa asukkaiden keskinäinen sek-si sallittua? Kysymys ei ole yksinkertainen, vastaukseksi ei rii-tä se, mitä mieltä hoitaja on asiasta, vaan myös omaisilla on asiasta omat mielipiteensä. Voimme esittää kysymyksen, ketä haittaa kahden asukkaan keskeinen intiimiys, jos molemmat asukkaat ovat tilanteeseen tyytyväisiä ja se on asukkaiden ter-veydelle ja mielelle turvallista?

Valitettavasti usein hoitotyössä asiakas esineellistyy. Hä-nestä puhutaan hoitotyön objektina, hänen ruumistaan kä-sitellään hoidon kohteena, arvioidaan, riisutaan, katsel-laan ja pohditaan hoidollisesta näkökulmasta. Ja samalla unohdetaan, että kyseessä on seksuaalinen ihminen.

Kysy oikein

Kysymykset vaimosta, miehestä tai avioliitosta sisältävät olettamuk-sen siitä, että asiakas on hete roseksuaali. Entäpä jos asiak-kaamme onkin ho-mo- tai biseksuaa-li? Voisimmeko olla automaattisesti lo-keroimatta asiakas-tamme ja esittää ky-symyksen sanoilla seu-rusteletko, elätkö pari-suhteessa? Voisimmeko puhua kumppanista? Ky-symysten uudelleen pohtimi-sella voimme kertoa asiakkaalle, että hyväksymme hänet juuri sellai-sena kuin hän on.

Opettelemalla seksuaalisuuden peruster-mistöä tuemme asiakkaamme seksuaaliterveyttä. Tie-dämmekö mitä eroa on sillä, onko asiakkaamme transvestiitti tai transseksuaali? Miten reagoimme siihen, jos vanhainkodis-sa tai kehitysvammaisten laitoksessa mies haluaa pukeutua nai-seksi? Annammeko asiakkaalle mahdollisuuden vai suojelem-meko häntä muiden ihmisten taholta tapahtuvalta pilkkaami-selta tai kiusaamiselta? Vai suojelemmeko itseämme sen vuoksi, ettemme pysty käsittelemään tai hyväksymään asiaa?

Sairaudet vaikuttavat seksuaalisuuteen monella tavoin, sa-moin lääkkeet. Ymmärrämme, että dementoitunut ihminen jankkaa samoja asioita tai käyttäytyy aggressiivisesti, se liittyy sairauteen. Ymmärrämme myös, että lääke saa ihmisen vapi-semaan tai voimaan huonosti. Mutta ymmärrämmekö sen, et-tä lääke aiheuttaa lisääntynyttä seksuaalista halua? Hyväksym-mekö luonnollisena asiana sen, että joissain sairauksissa ihmi-sen seksuaalisuus on korostunutta?

Miten toimia?

Miten toimia, kun asiakas ottaa puheeksi oman seksuaalisuu-tensa?• Kuule – älä vain kuuntele.• Kysy – älä oleta.• Puhu – ottamalla asian puheeksi, tai tarttumalla asiakkaan

heittämään tärppiin päästään asian ytimeen.• Puhu termeillä, joita asiakas käyttää. Jos yritämme muut-

taa hänen nimityksiään, tuomme samalla keskusteluun ar-vostelevan sävyn.• Muista, että seksuaalisuus on osa ihmisyyttä – huumorin-

taju, kipuherkkyys, itsensä ilmaisukin on ihmisyyttä – ja vari-aatioita näissä kaikissa riittää.

• Sinun seksuaalisuudestasi EI keskustella – omat ra-jat on pidettävä.

• Oman epävarmuutensa voi ilmais-ta, myös hämmennyksen – näin

osoitat asiakkaallesi sen, että ky-seessä on tärkeä ja merkittä-

vä asia.• Jos asian käsittely on sinulle vaikeaa, voit ker- toa sen asiakkaallesi. Hän huomaa sen jo- ka tapauksessa.• Ohjaa asiakkaa-

si oikean avun luo, jos et pysty asiassa auttamaan – sinun ei tarvitse olla am-mattilainen seksuaa-

literveyden huollos-sa, mutta tällä osoitat

sen, että asia on tärkeä ja apua on saatavilla. • Asetu itse asiakkaan

rooliin – mieti miten toivoi-sit omaa seksuaalisuuttasi käsi-

teltävän ja sinua kohdeltavan.• Huumori on hyvä apuväline – mut-

ta ase se ei saa olla.• Kehonkieli on rehellistä – se voi myös olla raadol-

lista. Pyri siis mahdollisimman neutraaliin tapaan vastaanot-taa tietoa. • Älä pelästy mahdollisia omia seksuaalisia reaktioitasi hoi-

totyössä – käsittele ne kuitenkin aina.• Yksinkertaisilla keinoilla, olemalla läsnä, kuuntelemalla

ja kuulemalla, olemalla olettamatta ja kauhistelematta, ym-märtämällä ja hyväksymällä ihmisten erilaisuutta ja ainutker-taisuutta, olemme jo lähellä tapaa, millä seksuaaliterveyttä oi-kealla tavalla tuetaan..

miia auvinen seksuaalineuvoja, lähihoitaja

sari eronen seksuaalineuvoja, erityistason pari- ja

seksuaaliterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja

i ru

m S

h a h i d

32 super 4 • 2011

Prinsessan tarina levittää suvaitsevaisuutta

Anna Lappalaisen tarina lienee mo-nelle tuttu elokuvateattereissa pyö-rineen Kellokosken prinsessa -fil-min ja siihen liittyneen mainon-nan myötä. Hiukan ennen eloku-van ensiesitystä julkaistiin saman-niminen kirja, joka avaa Annan elämään elokuvaa todenperäisem-män näkökulman.

Anna sairastui kolmikymppise-nä skitsofreniaan, ja hän eli mieli-sairaalassa yli 55 vuotta. Turvatto-

man lapsuuden, toimeentulovaikeuksien ja epäonnistuneen avioliiton jälkeen Anna rakensi suojakseen harhamaailman, jota hän hallitsi kultakimalteisena prinsessana.

Psykiatriset hoitomenetelmät kehittyivät vuosikymmeni-en mittaan, ja Annaa hoidettiin lähes kaikilla 1900-luvun al-kupuolen hoitovaihtoehdoilla. Hän sai muun muassa säh-kösokkeja, häntä hoidettiin vaivuttamalla narkoosiin ja tar-tuttamalla häneen malaria. Raskaat hoidot taltuttivat levot-tomuutta, mutta eivät saaneet Annaa luopumaan kuninkaal-lisesta asemastaan.

Kirja tarjoaa koskettavan elämäntarinan ohella mielenkiin-toisen näkymän menneiden vuosikymmenien ajattelutapoi-hin ja mielisairaalan suljettuun maailmaan. Ilkka Raitasuo, toinen kirjan tekijöistä, oli yksi Annan hoitajista.

Vaikka hoitomenetelmät ovat muuttuneet, ennakkoluu-loilla on pitkä laahus. Annan tarinalla on tärkeä tehtävä asen-teiden muuttamisessa. Mielenterveyden keskusliitto onkin pannut alulle suvaitsevuutta lisäävän koulukampanjan prin-sessa-oheistuotteineen.

ilkka raitasuo – terhi siltala: kellokosken prinsessa. like 2010.

Uudet kirjatKoonnut filosofian maisteri,erikoissairaanhoitaja Virpi Saarinen

Mystinen mieliKun minän hallinta murtuu

Siri Hustvedt on amerikkalainen kirjailija ja kirjallisuustieteen toh-tori, jolla on vuosien rautainen esiintymiskokemus. Kun hän piti puheen isänsä muistotilaisuudessa, hän huomasi kauhukseen, että hä-nen koko ruumiinsa kaulasta alas-päin alkoi vapista holtittomasti he-ti ensimmäisten sanojen aikana.

Lääketieteen asiantuntijat eivät pystyneet selvittämään, mistä ruu-miin hallinnan menettäminen joh-tui. Yhä uudelleen toistuvat tuti-

nakohtaukset saivat Hustvedtin lähtemään kirjalliselle tutki-musmatkalle aivojen ja mielen maailmaan. Voisiko vapina ol-la migreeniä tai epilepsiaa, vai tiedostamatonta hätää ilmen-tävä konversiohäiriö?

Kirjailija etsii kuumeisesti vastausta hermotieteen ja hys-terian historiasta. Tutkimusmatkan aikana muistiin palautu-vat lapsuudenaikaiset oudot äänet ja näyt, joita eivät toiset ha-vainneet. Olivatko ne migreeniin kuuluvaa auraa vai psyyk-kistä oireilua? Vai onko kahtiajako fyysiseen ja psyykkiseen ylipäätään mahdollinen?

Vapiseva nainen on mielenkiintoinen essee ihmismielen arvoituksista. Iltalukemisiksi sitä ei tosin kannata varata, jos aikoo pysytellä kirjailijan filosofisten pohdintojen matkassa.

siri hustvedt: vapiseva nainen. hermojeni tarina. otava 2011.

Hoitotyön oppikirja mielenterveyden edistämisestä

Mielenterveyshoitotyö kokoaa kan-siensa väliin laajalti mielentervey-teen liittyvää uutta tietoa. Asian-tuntija-artikkelit käsittelevät muun muassa etiikkaa ja lainsäädäntöä, hoidollista yhteistyösuhdetta, ta-vallisimpia mielenterveyden häi-riöitä, monikulttuurisuutta, krii-sipotilaan hoitoa sekä lääkehoitoa.

Monitahoinen sisältö on jaotel-tu onneksi lyhyisiin lukuihin ja ot-

sikoitu ryhdikkäästi. Avainkohtia on koottu taulukoihin ja kehyksiin, mutta siitä huolimatta sivut ovat hengästyttävän täynnä tiheää tekstiä. Joka luvun lopusta löytyy kattava läh-deluettelo.

Tekijät ovat hoitotieteen, kasvatustieteen, lääketieteen ja psykologian asiantuntijoita, jotka ovat suunnanneet teoksen ensisijaisesti sairaanhoitajaksi opiskeleville. Kirja lähestyykin mielenterveyskysymyksiä hoitajan ja potilaan yhteistyösuh-

Ihmisen mieli on askarruttanut tutkijoita kautta aikojen. Ovatko ajatuksemme ja tun-teemme vain kemiaa, vai piileekö jossain mystinen tiedostamaton, josta pulpahtelee pintaan salaista materiaalia edesmennei-den sukupolvien ajaltakin? Miltä tuntuu, kun mieltä alkaa ahdistaa? Ja miten siitä voi toi-pua? Uudet kirjat avaavat näkymää ihmis-mieleen, kertovat mielenterveyden hoidosta ennen ja nyt sekä nostavat esiin kaksi eri-laista selviytymistarinaa siitä, kun ihminen joutuu kohtaamaan outouden itsessään.

super 4 • 2011 33

Terapeuttisia menetelmiä rinnalla kulkijoille

Nuoren normaaliin itsenäistymis-kehitykseen kuuluu surua ja luo-pumista, jotta lapsuus voisi jää-dä taakse ja siirtyminen kohti ai-kuisuutta alkaa. Joskus uupumuk-sen ja yksinäisyyden tunteet voivat kuitenkin vallata nuoren mielen siinä määrin, että puhutaan ma-sennuksesta. Masennus on nuor-ten yleisin mielenterveyshäiriö. Se voi naamioitua myös epäsosiaali-suuden, ylivilkkauden, päihdeon-

gelmien tai pelkojen taakse. Mieli maasta -kirja tarkastelee nuoruusiän masennuksen

erityispiirteitä, nuoren kohtaamista sekä hänen rinnallaan kul-kemista erilaisissa elämäntilanteissa. Kirjan käytännönlähei-sin osuus kokoaa yhteen toiminnallisia ja luovia menetelmiä, joiden avulla nuori voi löytää sanoja tai muita keinoja tuntei-densa ilmaisemiseksi. Erityisen kiinnostavaksi koin puutarha-terapiasta kertovan artikkelin. Puutarhatyön hyvää tekevä vai-kutus on näköjään löydetty uudelleen vuosikymmenien takaa.

Kirjan tekijät ovat psykiatrian ja erityisopetuksen ammat-tilaisia. Teos on suunnattu kaikille nuoren lähipiiriin kuulu-ville henkilöille, ei siis pelkästään terapiatyön tekijöille. Kir-jaa voi suositella myös nuorelle itselleen, sillä tekstistä välit-tyy ymmärrys ja toivo toipumisesta.

anna-liisa lämsä (toim.): mieli maasta. masentuneen nuoren kohtaaminen ja tukeminen. ps-kustannus 2011.

”Kenelle soittaa, jos ei jaksa elää?”

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, aikaisemmalta nimeltään maa-nis-depressiivisyys, on krooni-nen psyykkinen sairaus, jossa masennus- ja maniavaiheet se-kä oireettomat jaksot vuorottele-vat. Ruotsalainen teologi ja etii-kan tutkija Ann Heberlein ker-too kirjassaan omasta mieliala-häiriöstään, josta hän on kärsi-

teen kautta, vuorovaikutteista prosessia painottaen.Artikkelit tarjoavat panoraamamaisen katsauksen mielen-

terveystyöhön, mutta eivät pureudu kovinkaan syvälle mihin-kään kysymykseen. Joitakin alaan liittyviä termejä, kuten po-tilasta myötäilevä keskustelu tai psykoanalysoinnin välttäminen, olisi ollut hyvä avata esimerkein.

carita kuhanen – pirkko oittinen – anne kanerva – tarja seuri – carla schubert: mielenterveyshoitotyö. wsoypro 2010.

Fantasia voi olla selviytymiskeino

Kaija Juurikkala on monipuolinen taiteen ammattilainen, joka on tunnettu erityisesti lapsen maail-man kuvaajana. Varjojen taika nos-taa esiin kirjailijan omat lapsuuden kokemukset: unettomuuden, pelot ja oudot koputukset, joita kukaan muu ei kuullut.

Vuosia myöhemmin koputuk-set avaavat Juurikkalalle yhteyden henkien maailmaan. Hänestä tulee kuolleiden lapsien tulkki ja vies-

tinvälittäjä. ”Kuudes aisti” avaa kirjailijalle tien myös hänen omaan edelliseen elämäänsä. Hän kokee uudelleen japanilai-sen pikkutytön pelot, kohtaa mystisen luolakarhunsa ja sel-viytyy voittajana.

Tekstissä on satujen lumoa. Mieleen pujahtaa vanha tuttu Punahilkka, paha susi vain on pukeutunut karhun nahkoihin. Vanhat kertomukset auttavat meitä muotoilemaan omia tari-noitamme yhä uudelleen. Niiden läpi Juurikkalakin rakentaa juonta omaan elämäänsä.

Sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilön näkökulmasta tarkasteltuna kirja on vaikea pala sulateltavaksi. Miten oma-elämäkerrallista, todellisuuden tuolla puolen liikkuvaa teks-tiä oikein pitäisi lukea? On upeaa, että tekijä on kyennyt val-jastamaan taiteen ja fantasian avukseen, mutta puhe henki-oppaista ei välttämättä kohtaa ymmärrystä tässä kulttuurissa.

kaija juurikkala: varjojen taika. matka edelliseen elämään. like 2011.

nyt parikymmenvuotiaasta saakka. Heberlein kuvaa sisäistä maailmaansa, jossa pakkomiel-

teiset itsemurha-ajatukset ja näännyttävä kiihtymys myller-tävät menestyvän ulkokuoren alla. Maanisessa vaiheessa kir-jailija rakastuu suin päin, juhlii yli varojensa ja shoppailee asuntoja ja autoja. Velkojen takia hänen on suoriuduttava yhä suuremmasta työmäärästä. Hän kiiruhtaa suoraan psy-kiatrian päivystyksestä pitämään luentoja, antaa ajomatkal-la haastattelun radioon ja suunnittelee samanaikaisesti kir-joitustöitään.

Mutta sitten alkaa masennus, syömisvaikeudet ja jatkuva paleleminen. Silloin kaikki on vaikeaa, hiusten pesukin tun-tuu ylivoimaiselta. Aivot vain eivät suostu lepäämään.

Heberleinin pohtii elämän tarkoitusta ja ihmisen oikeut-ta ottaa henki itseltään. Hän ei usko jaksavansa elää sairau-tensa kanssa, mutta toisaalta lapset saavat hänet yrittämään. Kirjan lopussa Heberlein valmistautuu samanaikaisesti pitä-mään luentoa ja kuolemaan. Kirja ei päästä lukijaa helpolla, loppuratkaisussakaan.

ann heberlein: en tahdo kuolla, en vain jaksa elää. atena 2010. suom. ulla lempinen.

34 super 4 • 2011

Yksi totuushoitojonoista

SuPer-lehden numerossa 3/2011 on pieni uutisointi otsikolla "Sairaalat on-nistuneet lyhentämään hoitojonoja". Esimerkkinä mainitaan muun muassa silmätautien erikoisala ja kaihileikkaus-jonot Husissa. Tätä samaa Husari heh-kutti pääkirjoituksessaan.

Oma kokemukseni ei ole näin posi-tiivinen. Sain terveyskeskuksen lähet-teen Husin silmäklinikalle molempien silmien harmaakaihin tutkimusta var-ten alkuvuodesta 2010. Sairastan myös kakkostyypin diabetesta.

Kesällä 2010 sain poliklinikka-ajan Husin silmäklinikalle. Siellä todettiin, että harmaakaihi on, ja oikeassa silmäs-sä se on edennyt jo leikkaushoidon ta-solle. Mutta samaan hengenvetoon sa-nottiin, että Husin periaate on, että lei-kataan vasta, kun molempien silmien näkö on yhtä huono. En siis päässyt edes leikkausjonoon.

Oikean silmäni näkö huononi edel-leen. Yritin saada uusista laseista apua. Instrun silmälääkäri tutki ja sanoi, et-tei laseilla näköäni korjata, tarvitaan la-serhoito.

Sain lähetteen Sairaala Mehiläiseen. Siellä oikean silmäni harmaakaihi leikat-tiin tammikuun lopulla 2011. Leikkaus onnistui hienosti, nyt näen oikealla sil-mälläni ilman laseja. Nyt on vuoros-sa vasemman silmän hoito vielä tämän vuoden aikana. Sekin ilmeisesti Mehi-läisessä, koska muualle en hoitoon pääse.

Yhden silmän hoitokulut Kela-kor-vauksen jälkeen olivat 1 360 euroa. Se on iso raha eläkkeellä olevalle perushoi-tajalle. Joten tässä leikkausjonojen ly-henemisen yksi totuus. Varmaan mui-takin on.

aulis hämäläinen perushoitaja/eläkeläinen

LukijaltaKommentteja, kehuja, haukkuja

Lähihoitajaa eiarvosta kukaan

Olen lähihoitajana terveydenhuollon pohjasakkaa. Teinpä työni hyvin tai huonosti, sitä ei arvosta kukaan.

Omakin arvostukseni on välillä vä-hissä, sillä esimerkiksi kotihoidossa vanhusta hoitaessani voin tehdä vain murto-osan siitä, mitä pitäisi voida. Ai-na on huono omatunto, eikä työtä saa tehtyä määrätyssä ajassa. Mutta ylitöi-täkään ei saa tehdä.

Työn rajaaminen on inhimillises-ti katsoen mahdotonta, mutta kuiten-kin on minuutin tarkkuudella laadit-tuja aikatauluja ja sääntöjä siitä, mitä työhöni kuuluu ja mitä siihen ei kuu-lu. Esimerkiksi kaupassa käynti ja toi-meentulohakemuksen tekeminen eivät kuulu, mutta jätänkö vanhuksen näl-kään tai hakemuskaavakkeen viereen avuttomana istumaan? Jo lähihoitajan lupaukseen kuuluu inhimillisen hädän lievittäminen.

Haluaisin ehtiä kuulla vanhuksen oman äänen ja vuorovaikutuksessa hä-nen kanssaan kokisimme ehkä yhteisen kunnioituksen. Vanhushan on kaksin verroin haavoittuvainen sairauksineen, väsymyksineen, muistin ja aistien heik-kenemisineen.

Työhän on vanhusten lääkitykses-tä huolehtimista, voinnin seuraamista, lohduttamista, pesemistä, vaipan vaih-toa, pukemista, syöttämistä, siistimis-tä ja kaikkea mahdollista maan ja tai-vaan väliltä; jopa muurahaisten ja koi-den myrkytystä, hiirten pyydystämistä, kissan hoitoa, lumen luontia. Raskainta lienee kuitenkin, kun vanhuksen luota lähtiessäni en voi olla varma, pärjääkö hän kaikista nykyajan turvajärjestelyis-tä huolimatta.

Vanhuksia on monenlaisia, on vas-tahakoisia, on kärsimättömiä odotta-jia, on muistisairaita, on narraajia tahal-laan tai tahattomasti, mutta yhtäkaikki ihania ovat ja monet naurut kirvoitta-via. Ja työtä teen oli arki tai pyhä, satoi tai paistoi, viikonloppuisin usein auraa-mattomia teitä tarpoen talosta taloon.

Toimistolla sitten luokittelen jokai-sen vanhuksen luona tehtävät työt vii-den minuutin tarkkuudella hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Jokaisesta van-huksesta tehdään Hops, voimavarat, Rava, Rai, MMSE, BMI, MNA, Hil-mo ja niin edelleen. Nämä tehdään vä-hintään kaksi kertaa vuodessa sekä ai-

na, kun tilanne tai palvelut vanhuksella muuttuvat. Lisäksi ovat kirjaukset päi-vittäin vanhusten voinnista. Luetellut mittarit ovat osittain päällekkäisiä eikä niitä parhaalla tahdollakaan pysty pitä-mään aina oikein ja ajan tasalla. En tie-dä miten ja kuka hyötyy kaikista tilas-toinneista. Kun vanhus kuolee, aina-kin jotain, ja paljon, jää bittimaailmaan.

Teen harmaata työtä, kun esimerkik-si joudun jäämään työhön koulutuksen, vanhuksen kotiutuksen tai työkaverin poissaolon pidentäessä työpäivääni yli kahdeksaan tuntiin. Työnantajan mu-kaan ylityötä ei saa tehdä, se ylimennyt tunti on otettava pois saman jakson ai-kana tunti tunnista. Näin ylityö ei tule näkyväksi eikä kerrytä eläkettäni aika-naan. En haluaisi tehdä harmaata työ-tä, mutta luonteeni ei anna periksi jät-tää vanhusta tai työkaveria pulaan. Tä-mänkin koen paineena itsessäni, pitäisi jaksaa pitää kiinni oikeuksistaan.

Kotihoidon työtä tutkivat konsult-tifirmat, joiden tarkoituksena on lisätä työn tuottavuutta. Pelkään, että työstä-ni vähenee minuuttiaikataululla asia-kaslähtöisyys ja joustavuus. Käsittääk-seni se aika, minkä vanhus kulloinkin tarvitsee, ei muutu, vaikka miten sen tietokoneelle määrittelee, sillä ihmisen tarpeet ovat usein tänään erilaiset kuin eilen ja huomenna.

Nykyinen suuntaus, hoitaa van-hukset mahdollisimman pitkään koto-na keinolla millä hyvänsä, ei mielestä-ni sovi läheskään kaikkiin vanhuksiin. Joku kokee yksinäisyyden vankilana ja toinen voiman lähteenä. Minulla hoi-tajana pitäisi olla aikaa nähdä vanhus, pitäisi voida pysähtyä ja ymmärtää elä-män eri ilmenemismuotojen moninai-suus eikä vain nähdä joka vanhuksessa kimppu ongelmia, jotka on ratkaista-va mieluiten viidessä minuutissa. Mut-ta arvostusta en tunne; mummo ei ym-märrä arvostaa, työkaveri ei ehdi, joh-taja ei välitä, omainen ei huomaa, itse-kään en pysty, koska en voi tehdä työ-tä niin hyvin kuin toivoisin, vaikka työ on niin arvokasta, että virhe voi mak-saa vanhuksen hengen.

viiden minuutin tarkkuudella

super 4 • 2011 35

Tumpin kolumniTuomo ”Tumppi” Valokainen on lähihoitaja

ja monipuolinen musiikkimies

yt kun kaikkialla on tapana kilpailuttaa työ tai tehtävä, pyytää tarjous, voisi edus-kuntakin olla tällaisella listalla. Tai sitten eduskunnan tulisi olla työpaikka siinä mis-sä terveyskeskus, sairaala, rakennustyö-maa, kauppa, kuljetusliike, varastokeskus

ja kirjastokin ovat. Edustajille maksettaisiin sama palkka mi-kä edellä mainituissa ammateissa on muotia eli noin 2000–3000 euroa kuukaudessa.

Uskon että moni pätevä kansalainen tekisi eduskunnassa saman homman tuolla hinnalla ja paremmin kuin nykyedus-tajat, jotka eivät osaa avata korviaan eivätkä suutaan, vaik-ka heidät on valittu edustamaan meitä työläisiä ja työttömiä, nuoria ja vanhoja.

On väärin, että nykykansanedustaja voidaan valita pysty-metsästä tai missialttarilta ilman, että hänellä on mitään ha-jua yhteiskuntajärjestelmästämme. On aivan kohtuutonta, et-tä ammattitaidottomat, asiastaan tietämättömät ihmiset nos-tavat yli viisi tonnia pönöttämisestä ja tyhjäntoimittamises-ta. He linnoittautuvat puolueisiin, jotka tappelevat keske-nään voitoista.

Moni istuva edustaja ei ole koskaan käyttänyt kunnalli-sia terveyspalveluita. He eivät ole olleet töissä tehtaassa tai konttorissa. He eivät ole vieläkään oppineet taitoa kuunnel-la ihmistä.

Kansanedustajan työhön pitäisi antaa oppitunteja jo koulus-sa. Ihmisiä pitäisi opettaa lukemisen, laskemisen, historian, yh-teiskuntaoppien ja terveysoppien lisäksi kuuntelemaan ihmistä.

On outoa, miksei kansalaistaitoa ole enempää oppilistoil-la kouluissamme, kun kerran uskontoakin päntätään tun-neilla ja vieläpä monimuotoisina muunnoksina. Me ihmi-set opiskelemme kuitenkin kymmeniä vuosia kunnallisis-sa kouluissa. Me, jotka olemme valinneet terveydenhoidon koulutuksen, tiedämme että kuunteleminen ja sen oppimi-nen on tärkeää.

Se taito olisi tarpeen muillakin aloilla ja ai-na, kun olemme kanssakäymisissä lajito-veriemme kanssa. Esimerkiksi juuri terveydenhoitoalalla kuunteleminen on erityisen tärkeää.

Me emme riitele voitoista vaan teemme parhaamme potilaan hy-vinvoinnin saavuttamiseksi. Mut-ta jos puhutaan palkoista, meil-le lyödään eteen rätinki, jolla on selvittävä. Ja se rätinki määrätään eduskunnassa, jossa istuu näi-tä asiaan vihkiytymättömiä ikiterveitä kansanedus-tajia, jotka eivät tarvit-se kunnallista sairaan-hoitoa. Milloin heil-le valkenee elämän perusasia, esimer-kiksi kuuntelemi- nen?.

Pitäisikö eduskunnan tehtävät kilpailuttaa?

N

joonas väänänen

36 super 4 • 2011

super 4 • 2011 37

– Ihmisen elämään kuuluu yhtenä tunnetilana masennus. Vakava masennustila syntyy, kun masentuneeseen mielialaan liittyy muita oireita. Puhutaan masennusoireyhtymästä. Se on monen oireen muodostama oirekimppu, jossa ihmisen hermoverkko rasittuu, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Mar-ko Sorvaniemi.

Lievässä, keskivaikeassa tai vaikea-asteisessa masennustilas-sa henkilö kärsii mielialan laskusta sekä toimintakyvyn puut-teesta. Kyky nauttia asioista ja tuntea niihin mielenkiintoa, on heikentynyt. Pienikin ponnistus johtaa uupumukseen. Muita oireita ovat keskittymis- ja huomiokyvyn heikkenemi-nen, itsetunnon ja itseluottamuksen vaimeneminen. Myös

syyllisyyden ja arvottomuuden kokemukset, synkät ja pessi-mistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen, itsetuhoiset ajatuk-set tai teot, unihäiriöt sekä ruokahalun heikkeneminen vai-vaavat masentunutta henkilöä.

Salakavala sairaus

Masennustila tulee salakavalasti. Oma persoonallisuus se-kä henkilön hyvät ominaisuudet, kuten tarkkuus ja luotet-tavuus työelämässä, kääntyvät häntä itseään vastaan. Hoito-alalla työn vaativuus sekä kuormittuneisuus saattavat aiheut-taa stressiä.

– Työympäristön ilmapiiri ja tasapuolisuus työssä sekä ta-loudelliset paineet saattavat pitkittyessään laukaista masen-nuksen. Ihminen kyynistyy, itsetunto heikkenee. Tilanteita ei pysty enää lukemaan oikein, lomat eivät palauta voimia, ei-kä työ anna mitään. Vääristynyt ajatusmaailma, pessimistiset ajatukset, syyllistyminen sekä yleinen kyllästyminen saatta-vat laukaista myös itsetuhoisia ajatuksia. Itsemurhariski kas-vaa, Sorvaniemi jatkaa.

Biologisia oireita ovat erilaiset säryt ja toimintahäiriöt. Nä-mä muutokset ovat aivojen toimintaa säätelevien välittäjäai-neiden häiriötä.

Vakavan masennuksen

oireenmukainen hoito

Suomalaisista sairastuu vuosittain noin viisi prosenttia vaikea-asteiseen masennukseen eli depressioon. Terveys 2000 -tutkimuk-sen mukaan parhaassa työiässä olevilla eli 30-44-vuotiailla naisilla vakavaa masen-nusta esiintyy yli kaksi kertaa enemmän kuin miehillä.

teksti päivi hujakka kuvitus joonas väänänen

Mutkia matkassa 7 / 9Sarja tarttuu hoitajien pelkoihin, allergioihin ja ongelmiin

38 super 4 • 2011

Petteri ei osannut kommunikoida kavereidensa kanssa samalla tavoin kuin muut. Eräänä päivänä yläasteikäiseltä nuorukaiselta pääsi koulupäivän jälkeen itku.

Petterin äiti puuttui asiaan ja otti opettajaan yhteyttä. Opet-taja suositteli tuntemaansa mielenterveystoimiston terapeuttia. Yhteistyö alkoi keskustelulla ja kaksitoista vuotta kestänyt kiu-saamisen mukanaan tuoma tunteiden lukko alkoi aueta.– Koska minulle oltiin oltu aggressiivisia, olin nyt itsekin sellai-

nen. Täytyi opetella myös itsehillintää, Petteri kertoo.

Heijastumia

 – Minulla oli jo lapsuudessa tapana heijastella ympäristön sa-nat itseeni. Olin todella ahdistunut ja pelkäsin fyysisiä sairauk-sia. Esimerkiksi 80- ja 90-luvun taitteessa jyllänneet HIV-virus ja AIDS pelottivat. Kuullessani puhuttavan sairauksista ahdistuin entistä enemmän.

Petteriä vaivasivat myös pakkoajatukset, jotka nousivat mie-leen erilaisina sanoina. Kun oikein ahdisti, nousi ajatuksiin esi-merkiksi joku yhtyeen nimi. Sitä Petteri jäi toistamaan ajatuksis-saan kuin mantraa. Muita oireita olivat käsien hikoileminen, sor-mien hermostunut napsuttelu sekä lattiaa vatkaavat jalat.

Koulu kesken

Päästyään ylioppilaaksi Petteri hakeutui ammattikorkeakoulun elokuvalinjalle. Terapiajakso kotikaupungissa päättyi opiskelupai-kan vaihdoksen myötä. Ensimmäinen vuosi opiskelujen parissa sujuikin aika hyvin. Nuoren miehen oli kuitenkin vaikea sopeu-tua ryhmään. Hän ei uskaltanut edes tervehtiä, saatikka osallis-tua yhteisiin illanistujaisiin luokkatovereidensa kanssa.

Ahdistus oli ottamassa jälleen yliotetta nuoresta, joka ei vielä tuolloin ollut halunnut aloittaa lääkitystä masennukseensa.

Ensimmäisen lukukauden päättyessä tuli itku. Petteri suostui nyt myös lääkitykseen ja aloitti uuden kotikaupunkinsa mielen-

terveystoimistolla terapiakäynnit. Seuraavan lukukauden alka-essa hän jaksoi käydä koulua vain kuukauden ja hakeutui sitten terveyskeskuslääkärin lähetteellä sairaalajaksolle. 

Ensimmäinen sairaalajakso päätyi kuitenkin lyhyeen. Pette-rin oli vaikea sopeutua myös sairaalassa olemaan toisten kans-sa. Hän kapinoi ja provosoi henkilökuntaa. 

Paraneminen

Kouluun palaaminen ei enää onnistunut, kolmas sairaalajakso alkoi. Kahden lyhyen sairaalajakson jälkeen Petteri sai saman-henkisiä ystäviä. He antoivat tukea ja myötätuntoa ja kuntou-tus saattoi alkaa.

Kolmannen sairaalajakson aikana Petteri peilasi itseensä te-rapiakäyntien kysymyksen, oliko hänellä koskaan ollut itsetu-hoisia ajatuksia.– En ollut koskaan edes ajatellut tekeväni itselleni mitään. Nyt 

kun asiaa kuitenkin kysyttiin, mieleni alkoi luoda kuvia ja heijas-tin terapeutin sanojen sisällön itseeni. Niinpä sain kerran erään harjoittelijan päästämään minut ulos. Menin läheisen järven ran-taan. Istuin laiturille ja ajatelin, että lopettaisin kaiken. En kuiten-kaan tehnyt sitä, Petteri sanoo.

Vuonna 2003 Petteri vihdoin sai kuntoutuspaikan kaupungista, jossa hän nykyisin asuu. Vuoden ajan Petterillä kävi tukihenkilö keskustelemassa hänen kanssaan, yhteisillä kävelylenkeillä sekä elokuva- ja kahviseurana. Petteri sai näin vertaistukea ja toimii nykyisin itsekin vertaistukijana vertaistukiryhmässä.– Lapsena koin olevani erilainen. Minusta tuntui, ettei maa-

ilmassa saa olla oma itsensä. Tänään olen tasapainossa, tosin tällä hetkellä työtön, eikä minulla vielä ole edes ammattia. Näen kuitenkin tulevaisuuden positiivisena ja kurssitan itseäni. Tiedän elämässä olevan paljon uusia mahdollisuuksia.Tänään pakkoajatukset ovat muuttaneet muotoaan. Nyt ne 

ovat selviytymiskeinoja tiukassa tilanteessa, jolloin jännitys uh-kaa ottaa vallan.– Mielestäni mikään tilanne ei kestä määräänsä enempää. 

Vaikka tiedän masentuneessa, ahdistuneessa tilanteessa tuntu-van siltä, että kaikki on lopullista. Elämä kuitenkin etenee, tilan-teet elävät. Aina on mahdollisuus mennä elämässä eteenpäin..

Kiusaaminen johti masennukseenPirkanmaalaisen Petterin, 27, vaikea masennus alkoi jo lapsuudessa. Häntä kiusattiin niin päiväkodissa kuin koulussa.

Lääkehoito nopeampi

Masennustilaa voidaan hoitaa sekä psykoterapian että lääkityk-sen avulla. Usein käytetään molempia yhdessä. Masennuslääk-keet tehoavat masennuksen oirei-siin psykoterapiaa nopeammin, mutta psykoterapian vaikutukset voivat puolestaan olla pitkäaikai-sempia. Tärkeintä on hakeutua riittävän ajoissa asiantuntevaan hoidon tarpeen arvioon. 70 – 80 prosenttia masentuneista hyötyy selvästi riittävän ajoissa ja asi-anmukaisesti aloitetusta hoidosta. Depressio voi myös kroo-nistua, ilmetä eri vuodenaikoina ja toistua tiettyinä jaksoina.

– Kaikki potilaat eivät halua psykoterapiaa, vaan nopean avun masennustilan helpottamiseksi, silloin lääkehoito on paikallaan, Sorvaniemi sanoo.

Kaikille ei psykoterapia edes sovi hoitomuodoksi. Myös re-surssipula on todellista, laillistet-tuja psykoterapeutteja suomessa on noin 4500.

– Mielestäni tärkeintä masen-nuksen tunnistamisessa on asial-linen tutkimus, jossa selvitetään potilaalle sairauden kulku. Poti-

lasta itseään voi myös vastuuttaa masennuksen hoidossa. Elämä on valintoja, potilaalla on mahdollisuus vaikuttaa omaan oloon-sa miettimällä kuormittavia tilanteita esimerkiksi työssään..

Kaikki potilaat eivät halua psykoterapiaa, vaan nopean avun

masennustilan helpottamiseksi.

super 4 • 2011 39

”He arvostavat pelaajia, jotka tekevät tätä mitä minä teen.

nhl-jääkiekkoliigan ahkerin tappelija george parros faneistaan ja joukkue- tovereistaan

urheilulehti 11/2011

Lue myös nämäPalasia sieltä täältä

huhtikuu

Vertailu

Miehille maksettiin 

eläkettä viime vuoden 

lopussa keskimäärin

1 561 euroa 

kuukaudessa. 

Naisten vastaava 

eläke oli

1 217 euroa.

eläketurvakeskus

Sote-palveluja voi vertailla netissäSosiaali-  ja  terveydenhuollon palvelu-jen vertailuun kehitetty verkkopalvelu on 

avattu osoitteessa www.palveluvaaka.fi. Palvelua ylläpitää Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos THL.

Kokeiluna avattu palvelu sisältää ver-tailukelpoista tietoa esimerkiksi hoitoon pääsystä. Asiakas- ja potilastyytyväisyyt-tä koskevaa tietoa on saatavissa neljästä sairaanhoitopiiristä ja 13 kaupungin ter-veysasemalta. Ikäihmisten palveluja kos-kevaa tietoa on noin 150 toimipaikasta. 

Sivuja täydennetään sitä mukaa kun vertailukelpoista tietoa on saatavilla..

Vanhempainvapaa pitemmäksiVanhempainvapaatyöryhmä on valmis-tellut kolme mallia vanhempainvapaajär-jestelmän kehittämiseksi. Kaikille malleille on yhteistä, että päivärahakausi pitenisi.

Äidille varattua jaksoa ei lyhennettäi-si, ja isälle varattu vapaa pitenisi. Mal-lit eroavat toisistaan isän ja äidin kesken 

jaettavan vapaan sekä  isän vapaan pi-tuuden osalta.

Mallista riippuen koko vanhempainva-paakauden pidennys olisi noin kuukau-desta lähes kuuteen kuukauteen. Nyky-ään vanhempainvapaa on enimmillään 12,2 kuukautta..

Vammaispalveluista verkkosivustoVammaispalvelujen  ammattilaisille  on avattu verkkosivu www.vammaispalve-lujenkasikirja.fi. Sivusto käy asiakastyön ja päätöksenteon tueksi. Erityisesti se selventää vammaispalvelulakiin vuonna 2009 tulleita muutoksia. Sivun ylläpidos-ta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Käsikirja antaa digitaalisena mediana 

mahdollisuuden välittää vammaispalve-lun asiantuntijoiden käyttöön tuoreeltaan keskeiset  korkeimman  hallinto-oikeu- den, hallinto-oikeuksien ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset. Sivustolta saa ohjeita palvelusuunnitelman tekemi-seen. Keskustelut, uutiset ja tapahtumat ovat omana osionaan..

Vaalitiedot myös näkövammaisilleTulevien eduskuntavaalien ehdokastiedot valmistellaan ensimmäistä kertaa myös näkövammaisille. Ehdokastiedot tuote-taan Daisy-äänijulkaisuna, pistekirjoituk-sella ja esteettömänä elektronisena ver-siona. Oikeusministeriö on tilannut palve-lun toteuttamisen Näkövammaisten Kes-kusliitolta. 

Näkövammaisten Keskusliitto toimit-taa ehdokastiedot ennen ennakkoäänes-tyksen alkamista kaikille jäsenpalvelure-

kisterissään oleville henkilöille, joita on yhteensä noin 14 000. Koko maan ehdo-kastiedot kattavalta äänijulkaisulta tietoja voi selata vaalipiireittäin ja puolueittain. Oman vaalipiirinsä ehdokastiedot voi lisäksi tilata pistekirjoituksella Näkö-vammaisten Keskusliitosta.

Erityisryhmien äänestämistä on hel-potettu monin muinkin tavoin. Vaalipai-kalla on oikeus käyttää vaaliavustajaa ja kotiäänestyskin on mahdollista..

40 super 4 • 2011

Harrastus haussa? 4/11SuPer-lehden toimittajat ottavat selvää tutuista ja vieraista liikuntalajeista

Raakaa treeniäteksti ja kuvat marjo sajantola ja sonja kähkönen

marjo: Minulle tulivat kahvakuulis-ta mieleen sirkuksen voimamiehet sar-jakuvista sadan kilon punnuksineen. Mistä keksit lähteä kokeilemaan juu-ri tätä?

sonja: Kahvakuula näyttää muodos-tuneen jonkinlaiseksi muoti-ilmiöksi. Monet tutut ovat lajia kehuneet, joten pitihän sitä käydä kokeilemassa. Kuu-lan keinuttelu näyttää sivusta katsottu-na ihan mukavalta. Miltä kahdeksan ki-lon pallo tuntui käsissäsi?J

en

ni

au

tio

marjo: Kyllä se oli sellainen mötikkä, että pelotti nostaa se pään yläpuolelle. Kävi mielessä, mitä tapahtuisi, jos käsi-voimat pettäisivätkin. Miten se keinut-telu sinulta onnistui, nousiko kuula ke-vyesti rinnalle?

sonja: Syke nousi vauhdilla heti en-simmäisten minuuttien aikana, kun ko-ko kroppa oli liikkeessä. Kuulan nosta-minen ja heiluttaminen yhdellä kädellä tuntui todella raskaalta. Välillä oli pakko huilailla. Menikö 50 minuuttia nopeasti?

super 4 • 2011 41

Voima lähtee  vartalosta

ahvakuula on ollut alun perin venäläisten voi-mamiesten harjoittelu- ja kilpailuväline. Tänä päivänä kahvakuulaharjoittelusta on tullut erit-täin suosittua myös vähemmän väkivahvojen keskuudessa. Kahvakuula on tehokas kuntoilu-väline niin painonnostajille kuin muillekin lihas-

kestävyyttä haluaville. Monen liikuntakeskuksen ohjelmassa on tarjolla ohjattua

kahvakuulaharjoittelua. Helsingissä harjoittelemaan pää-see esimerkiksi FIX Liikuntakeskuksessa Töölön Urheilu-talossa. Vastaava liikunnanohjaaja Jenni Autio kertoo, että viime syksynä asiakkaille teematunneilla esitelty laji hou-kuttelee nyt salin täyteen harrastajia kaksi kertaa viikossa.– Uusia lajejahan kehitellään jatkuvasti, mutta uskon, et-

tä tämä on tullut jäädäkseen. Kuntokuulaharjoittelu on oi-keasti hyvä juttu. Ei mitään perusjumppaa tai bodytuntia, vaan raakaa treeniä. Kuulan kanssa on mietittävä oikeaa tekniikkaa, joten tunnilla ei voi vain matkia ohjaajan liikkei-tä. Lisäksi tämä on jännittävä laji, Autio kuvailee.

Naiset aloittavat harjoittelun kahdeksan kilon ja mie-het kahdentoista kilon kahvakuulalla. Harjoittelun edetes-sä monet naiset ottavat myös miesten kuulan kahden kä-den liikkeisiin. Aution mielestä kahvakuulan on oltava riit-tävän painava, jotta liikkeet saa suoritettua oikein. – Jos kuula on liian pieni, siitä ei saa potkua heilautus-

liikkeisiin ja liike hajoaa. Neljän ja kuuden kilon höyhenpai-noilla voi toki jumpata hauiksia.

Monet ensikertalaiset naiset kauhistelevat kahvakuulan painoa muistamatta ollenkaan, että he kantavat usein vä-hintään yhtä painavia kauppakasseja. Tosin kasseja har-vemmin heilautetaan kädet suorana pään päälle. Lisäk-si kahvakuulan heilautukseen käytettävä voima lähtee ko-ko kehosta.

Harjoituksissa on muistettava pitää selkä suorana, harti-at alhaalla, kädet rentona ja vatsa tiukkana. Kaikki liikkeet on pyrittävä tekemään pehmeästi ja liikkeeseen on men-tävä mukaan koko keholla.

Tunnin aluksi verrytellään lihakset lämpimiksi ja nivelet notkeiksi ja pyöritellään niin olkapäät kuin ranteetkin. Sit-ten tartutaan kaksin käsin kuulaan. Harjoitellaan kuulan hei-lautusta ja nostoa kahdella kädellä ja yhdellä kädellä. Hal-littu kuulan lasku lattialle pitää oppia myös heti alkuun. Al-kulämmittelyn jälkeen aloitetaan pitkät liikesarjat, välillä treenataan jalkalihaksia, tasapainoa ja vatsalihaksia. Lo-puksi vielä venytellään hyvin.

Autio kiertelee ryhmän joukossa, korjaa käden asentoa tuolla, selän linjaa täällä. Väärällä tekniikalla lihakset kipey-tyvät, eikä kahvaa tarvitse puristaa kynnet valkoisina. Kuu-la pysyy sormienkin varassa mukana menossa. – Kuulaharjoittelulla saadaan lihaskestävyyttä. Toistoja

tehdään tässä kymmeniä ja taas kymmeniä, kun esimer-kiksi voimaharjoittelussa tehdään suurilla painoilla muuta-mia toistoja kerrallaan..

marjo: Olisi saanut mennä nopeam-minkin. Aloin nimittäin yhdessä vai-heessa epäillä, jaksanko loppuun asti. Se oli yllättävän hikistä ja sykettä nosta-vaa heti alusta lähtien. Olisitpa nähnyt oman naamasi, kun ohjaaja sanoi, että nyt alkaa varsinainen treeni!

sonja: Totta, kahdenkymmenen mi-nuutin kohdalla tähyilin jo epätoivoise-na kellon suuntaan. Liikkuiko se lain-kaan eteenpäin? Tunti ei ollut missään nimessä tylsä, mutta voimaa se vaa-ti. Toisaalta olen sitä mieltä, että tree-nin täytyy tuntua. Ja tämä todella tuntui.

marjo: Kyllä. Todella. Tuntui. Kun sain hiet pyyhkäistyä silmiltä ja pystyin katso-maan ympärilleni, näin, että punoittivat ne naamat muillakin kuin vain meillä. Oliko rääkätty olo treenin jälkeen?

sonja: Tunnin jälkeen kädet eivät tah-toneet totella enää mitään. Välipalaa syödessä sain nippanappa nostettua lu-sikan suuhun. Mutta seuraavana päivä-nä olo vasta kankea olikin. Mitkä kehon osat sinä sait kipeiksi?

marjo: Taisin saada kaikki. Ainakin sormet ja kyynärnivelet olivat jäykkinä tunnin jälkeen. Seuraavana päivänä tun-tui hartioissa, vatsalihaksissa ja reisissä, joten kyllä se koko kehon harjoitusta oli. Uskallatko lähteä toistekin?

sonja: Kahvakuula oli virkistävää vaih-telua satunnaiseen kuntosaliharjoitteluun. Aivan varmasti menen toistekin, kunhan ensin toivun tästä rääkistä. Entä itse?

marjo: Saatan mennä, sillä kun kuu-laan sai vauhtia, tuli aika mahtava, vah-van naisen fiilis!.

Kahvakuulaharjoittelu puristaa nopeasti hien pintaan, joten ve-sipullo ja hikipyyhe ovat tarpeen. Harrastuksen kulut jäävät sali-maksuihin, sillä vaatetukseksi käy tavallinen kuntosalivarustus.

Kotiharjoittelua suunnitte-levan kannattaa ensin käydä opet telemassa oikea tekniikka ohjatuilla tunneilla. Oman kah-vakuulan voi hankkia monista marketeista tai alan harrastaji-en nettisivujen kautta.

K

super 4 • 2011 41

42 super 4 • 2011

Luottamustehtävä vai taakka?

Opiskelijan ohjaaminen

teksti sonja kähkönen kuvat jukka järvelä

Opiskelijan ohjaaminen ja ammattitaidon arviointi ovat tehtäviä, joihin pitäisi suhtautua yhtä vakavasti kuin muihin työtehtäviin. Ajan, keskus-telun ja tiedon puute voivat johtaa työssäoppimisjaksoilla ongelmiin.

Pahimmillaan ne vaikuttavat opiskelijan ammatti-identiteettiin.

uodeosastolla ihmetellään, kun työssäop-pimisjaksolle tullut opiskelija ei tee työteh-täviään. Lähihoitajaopiskelija tuntee olon-sa epävarmaksi ja kokee, etteivät tehtävät vastaa lainkaan hänen oppimistavoitteitaan. Toisella työpaikalla ohjaajaksi valittu hoita-

ja suhtautuu tehtävään vastentahtoisesti. Työaikaa on muu-tenkin niukasti. Opiskelija tuntee olevansa ohjaajalle taakka, pahoittaa mielensä ja epäilee, valitsiko hän sit-tenkään oikean alan.

Työssäoppimisjaksot ja näyttöti-lanteet eivät aina suju toivotulla ta-valla. SuPerin suunnittelija Soili Ne-vala huomauttaa, että monet ongel-matilanteet olisi vältettävissä, jos tie-to kulkisi ajoissa eri osapuolten välillä ja ohjaamistyölle an-nettaisiin riittävästi aikaa.

Otetaan asioista selvää

Ihannetilanteessa opiskelijan työssäoppimista valmistellaan, suunnitellaan ja siitä tiedotetaan työpaikalla. Käytännössä tämä ei kuitenkaan aina toteudu.

– On ikävä kuulla niistä tilanteista, joissa opiskelija työpai-kalle mennessään hädin tuskin tietää, kuka on hänen ohjaa-jansa. Oppilaitoksissa ja työpaikoilla pitäisi kiinnittää enem-män huomiota työssäoppimisjakson alkuvaiheeseen, Soili Ne-vala sanoo.

Huonosti alkaneen työssäoppimisjakson seurauksena ko-ko yhteistyöprosessi voi jatkua takkuisesti. Esimiehen vas-tuulla on se, että työpaikkaohjaajalla on aikaa ottaa opiskelija vastaan ja huolehtia hyvästä alkuperehdytyksestä. Käytännön

ohjaustyö on ohjaajan vastuulla. Hänen on hoidettava tehtä-vänsä hyvin, tiedotettava työssäoppimiseen liittyvistä asiois-ta ja otettava opiskelijan oppimistavoitteista selvää. Oppilai-tos on viime kädessä vastuussa siitä, että työpaikalla on asiat kunnossa opiskelijan sinne saapuessa.

– Opettajia kaivataan työelämään nykyistä enemmän, mut-ta opiskelijoita on paljon. Tämä on ikuinen resurssikysymys.

Opettajan tulee vierailla työpai-kalla ainakin kerran jakson alus-sa ja kerran loppuvaiheessa, jotta hän pysyy ajan tasalla työpaikan tilanteesta, Nevala sanoo.

Lähihoitaja, työpaikkaohjaaja ja sivutoimisesti lähihoitajaopis-kelijoita kouluttava Mervi Pulk-kinen kertoo, että joskus opiskeli-

joille on täysin epäselvää, millaiseen työympäristöön he ovat tulossa. Opettajan oppilaalle valitsema työssäoppimispaikka voikin olla täysin väärä kyseisen jakson tavoitteisiin nähden.

– Tämä voi selvitä työpaikkaohjaajalle vasta jakson kol-mannella viikolla, kun opiskelija toteaa oppimispäiväkirjas-saan, ettei hän ole päässyt tekemään työpaikalla juuri mitään. Silloin on pohdittava opettajan ja oppilaan kanssa tarkkaan, miten jatketaan eteenpäin, Pulkkinen toteaa.

Hänen omalla työpaikallaan, kehitysvammaisten autetun asumisen yksikössä Pappilakodissa, Lappeenrannan Jout-senossa, on väärinkäsitysten välttämiseksi sovittu yhteiset pe-

VOpettajan tulee vierailla

työpaikalla ainakin kerran jakson alussa ja kerran loppu-vaiheessa, jotta hän pysyy ajan tasalla työpaikan tilanteesta.

Sanni Soukko oli työssäoppimisjaksollaan Espoon Viherkodissa ja viihtyi siellä todella hyvin. Hän oppi paljon uusia asioita ja oli tyytyväinen saamaansa monipuoliseen ohjaukseen ja opettajansa tukeen. Yhtenä viimeisistä toimistaan Soukko irrotti Pekka Väisä-sen päivittäin käyttämät jalan ja käden tukilastat.

super 4 • 2011 43

44 super 4 • 2011

lisäännöt. Opiskelija pääsee työssäoppimisjaksolle vain, jos hän käy tutustumassa paikkaan etukäteen. Samalla hänel-le selviää, kuinka hyvin hän voi toteuttaa siellä omia tavoit-teitaan.

– Vääränlaisessa ympäristössä nuorilta katoaa motivaatio. Nuoret uskaltavat myös aikuisia harvemmin sanoa suoraan, jos he huomaavat olevansa väärässä paikassa suorittamassa jaksoa, Pulkkinen toteaa.

Koulutus tukee ohjaajaa

Mervi Pulkkisen mukaan työpaikoilla on suuri kysyntä ohjaa-jan ja näytön vastaanottajan koulutuksille.

– Lähihoitajakoulutuksen sisältö kehittyy ja muuttuu. Tie-dot muutoksista pitäisi päivittää säännöllisesti niillä työpai-koilla, joihin opiskelijoita otetaan, Pulkkinen huomauttaa.

Kapulakielellä kirjoitetun koulutusohjelman sisäistäminen vaatii ohjaajalta aikaa, jota työpaikoilla on muutenkin niukas-ti. Jos ohjaaja on perehtynyt tutkinnon perusteisiin viimeksi viisitoista vuotta sitten, on hänellä heikot valmiudet arvioida nykyopiskelijan osaamista.

– Ongelmana on, että ei ymmärretä, mitä ohjataan ja mik-si ohjataan, Pulkkinen kärjistää.

Soili Nevala pitää hyvänä käytäntönä sitä, että työpaikal-la keskitytään tiettyyn tutkinnon osaan. Sillä varmistetaan se, että ohjaaja on oman alueensa vahva osaaja.

– Ohjaajalla pitää olla kokemusta alasta ja omasta tehtäväs-tä, jotta hän voi sitä opettaa ja arvioida.

Nevalan mukaan jokaisella opiskelijaa ohjaavalla pitäisi olla tehtävään pätevöittävä koulutus. Opiskelijoita on kui-tenkin paljon ja työntekijöitä suhteessa vähän. Esimerkiksi vaihtuvuustilanteissa ja äkillisissä sairastapauksissa ohjaajak-si voi päätyä henkilö, jolla ei ole siihen tarvittavaa koulutus-ta tai motivaatiota.

– Silloin esimiehen on huolehdittava siitä, että työntekijä saa riittävästi tukea, Nevala toteaa.

Työpaikkaohjaajien ja näytön vastaanottajien kouluttami-nen on paikallisten oppilaitosten vastuulla. Esimiesten pitäi-si tukea henkilökuntaa ja järjestää aikaa ohjaajien ja arvioi-

jien koulutuksille sekä opiskelijoiden ohjaamiseen liittyviin paperitöihin.

– Ohjaaja jaksaa tehtävässään paremmin, kun hänellä on tieto ja taito hallita oma vastuualueensa, Soili Nevala sanoo.

Opiskelijan yksilöllisyys huomioitava

Opiskelijan ohjaamista pidetään työpaikoilla liian usein ylimää-räisenä tehtävänä, joskus jopa taakkana. Soili Nevala huomaut-taa, että työelämään on annettu suuri vastuu tulevien ammatti-laisten opettamisessa. Ohjaaminen on luottamustehtävä, johon tulisi asennoitua yhtä vakavasti kuin muihinkin työtehtäviin.

– Vaikka työpaikoilla ollaan pääasiassa asiakkaita varten, on ohjaajan tehtävä tärkeä ja keskeinen osa työtä. Se pitäisi näh-dä myös oman työn jatkumona. Kukaan meistä ei yksin riitä hoitamaan kaikkia asiakkaita. Tulevaisuudessa hoitajia tarvi-taan enemmän, Nevala toteaa.

Hän suosittelee, että vastuu opiskelijoiden ohjaamises-ta annetaan niille, jotka ovat siihen motivoituneita. Jokaisen työpaikkaohjaajaksi nimetyn pitäisi ymmärtää, että hänel-lä on keskeinen rooli opiskelijan ammattitaidon ja ammatti-identiteetin muodostumisessa. Positiivinen kokemus työpaik-kaohjaajasta vahvistaa alalle sitoutumista. Sen sijaan ohjaa-jan välinpitämättömyys voi jättää opiskelijaan omat jälkensä.

– Opiskelijoita ei saisi koskaan mitätöidä tai masentaa. Se miten sanot, on yhtä tärkeää kuin se, mitä sanot, Nevala huo-mauttaa.

Mervi Pulkkinen pahoittelee sitä, että opiskelijoita otetaan joillekin työpaikoille vain ylimääräisiksi käsipareiksi.

– Auttaako se opiskelijaa, jos hän ainoastaan pesee vessoja tai täyttää kaappeja? Työpaikoilla pitäisi miettiä tarkkaan, mi-tä opiskelija saa irti tekemästään työstä.

Yksilöllisyyden huomioiminen on tärkeä osa ohjaustyö-tä. Jokaisen kohdalla on selvitettävä mitä opiskelija on oppi-nut siihen asti ja mitä hänen pitäisi oppia jatkossa vaadittui-hin tavoitteisiin nähden.

Opiskelijat tuovat työpaikoille mukanaan uutta tietoa ja ideoita. Mervi Pulkkisen työyhteisössä opiskelijat ovat kerto-

Oulun seudun ammattiopiston opetta-ja, sosiaali- ja terveysalan tutkintotoi-mikunnan jäsen Rauno Laitila kertoo, että työssäoppimispaikoista on suuri pula. Se on yksi syistä, jotka johtavat työssäoppimisjaksoilla ongelmiin.

– Kun opiskelijoille ei tahdo löytyä sopivaa paikkaa, lähetetään heidät sinne, missä on tilaa. Silloin vaarana on, ettei- vät työssäoppimisympäristön tarjonta ja opiskelijan tavoitteet kohtaa. Koulun vastuulla on kuitenkin se, että opiskelija voi suorittaa jaksonsa ongelmitta.

Laitila uskoo, että työssäoppimiseen liittyvistä ongelmista päästäisiin eroon, jos resursseja suunnattaisiin uudella ta-

Opettajien antamaa tukea on mahdollista lisätävalla. Opettajia voisi irrottaa opetus-työstä ohjaajiksi työpaikoille opiskeli-joiden tueksi. Vaihtoehtoisesti koulut voisivat palkata kokeneita lähihoitajia seuraamaan työssäoppimisen toteutu-mista opettajien puolesta.

– Tiedän, että joissakin kouluissa on toimittu näin. Etenkin nuoret opiske-lijat kaipaavat kentällä enemmän tukea ja tällaisen tuen antamisen pitäisi olla mahdollista.

Laitila uskoo, että pirstaleista ope-tussuunnitelmaa pitää vielä kehittää. Oppiaineita pitäisi voida suorittaa työ-elämässä nykyistä enemmän, mikä oli-si luokkaopetuksesta pois. Näin opetta-

jille jäisi enemmän aikaa tukea ja ohjata oppilaita työssäoppimisjaksoilla.

– Työelämässä suoritetuilla opinnoil-la saavutettaisiin myös se etu, että opis-kelijoiden käytännön osaaminen vah-vistuisi. Osalla se jää tänä päivänä aika heikoksi. Lähihoitajat tekevät kuiten-kin käytännön työtä, joten käytännön osaamisen on oltava vahva.

Rauno Laitilan mielestä opetusta voisi tehostaa myös sillä, että opiskeli-jat ottaisivat itse enemmän vastuuta op-pimisestaan. Perinteistä luokkaopetusta tehokkaampana hän pitää työpajatyyp-pistä opetusta, jossa opiskelijat hakevat itse tietoa asioista.

super 4 • 2011 45

neet esimerkiksi kelakorvauksista, ergonomisista ratkaisuista ja asiakkaiden harrastusmahdollisuuksista.

– Työpaikoilla on syytä muistaa, että opiskelija on mahdol-lisesti myös tuleva kollega. Olemme saaneet opiskelijoista hy-viä työntekijöitä työpaikallemme, kun olemme heidät aidos-ti henkilökohtaistaneet.

Samat tutkinnon perusteet ja vaatimukset kaikille

Lähihoitajatutkinto on mahdollista suorittaa usean eri väy-län kautta. Myös syyt ja motivaatio hakeutua lähihoitajakou-lutukseen vaihtelevat. Soili Nevala muistuttaa, että kaikki-en opiskelijoiden kohdalla pätevät samat tutkinnon perusteet ja ammattitaitovaatimukset heidän taustoistaan riippumatta.

Nevalan mukaan työpaikkaohjaajan on ajoissa keskustel-tava opiskelijan kanssa, jos näyttää siltä, ettei jakso mene läpi. Opiskelijalla tulisi olla aina mahdollisuus korjata asia.

– Pahin mahdollinen tilanne on se, että opiskelija kuvitte-lee kaiken olevan hyvin, mutta jakso lopuksi hylätään. Se ei ole ammattitaitoista ohjausta.

Soili Nevala muistuttaa, ettei ohjaajan myöskään pidä kat-soa tapauksia läpi sormien. Se ei ole kenenkään etu.

– Peli pitää laittaa poikki, jos potilasturvallisuus vaarantuu eikä opiskelija ojennuksesta huolimatta saa asioita haltuunsa. Hylkääminen on perusteltua myös silloin, jos eettisyys ei to-teudu niin kuin sen kuuluu.

Nevalalla on ohjaajille hyvä nyrkkisääntö: ohjaajan kannat-taa ajatella, että hän voi työskennellä opiskelijan kanssa myö-hemmin samalla työpaikalla, ehkä myös tämän työparina..

Työssäoppimiseen etsitään uusia malleja

Työssäoppimiseen on etsitty uusia toimintamalleja eri puolilla Suomea. Etelä-Karjalan aikuisopisto Ak-tivan koordinoimassa Sotefo-projektissa tavoitteena on luoda sosiaali- ja terveysalan virtuaalinen oppi-misfoorumi. Sen avulla pyritään lisäämään työelä-män ja oppilaitoksen välistä vuorovaikutusta. Op-pimisfoorumia on tarkoitus hyödyntää esimerkiksi työpaikkaohjaajien ja näytön arvioijien koulutuk-sissa. Lisäksi virtuaalinen oppimisympäristö tukee opettajien ja työpaikkaohjaajien työtä opiskelijoi-den työelämäjaksojen aikana.

Lahdessa toteutetusta Taitajana työelämään -hankkeesta on haettu apua pulaan työssäoppimis-paikoista. Hankkeessa lanseeratun työskentelytavan ideana on, että lähihoitajaopiskelijat työskentelevät pareittain. Opiskelijat ottavat itse asioista selvää ja opettaja on tiiviisti mukana jaksolla. Kokemukset työskentelytavasta ovat olleet hyviä. Opiskelijat ovat kokeneet, että parityöskentely on tuonut työhön varmuutta. Työpaikkaohjaajille on jäänyt enemmän aikaa hoiva- ja hoitotyöhön, kun opiskelijat ovat työskennelleet itsenäisesti. Työskentelytapa mahdol-listaa myös sen, että työpaikalla on useampia opiske-lijoita samanaikaisesti.

Sanni Soukko aloittamassa näytön arviointitilaisuuttaan Espoon Viherkodissa. Pöydän takana ohjaajat, lähihoitaja Pentti Särkiniemi ja sairaanhoitaja Anja Äyrämöinen. Selin Omnian hoitoalan opettaja Anki Friberg. Osapuolet olivat tyytyväisiä toistensa toimiin. Ainoisiin murheisiin koko jaksolla kuului se, että opettajien etsimiä työssäoppimispaikkoja oli vaikea löytää, ja tämän vuoksi opiskelijoiden työssä-oppimisajankohtaa jouduttiin aluksi siirtämään.

46 super 4 • 2011

Edunvalvontayksikkö tiedottaaHyvä tietää sopimusedunvalvonnasta

Perhevapaisiin onmonia vaihtoehtojaPerhevapaat ovat molempien vanhem-pien, isien ja äitien, yhteinen asia. Lain-säädäntömme tarjoaa perhevapaista monia mahdollisuuksia. Perhevapaat mahdollistavat pienten lasten vanhem-pien jäämisen joksikin aikaa pois työ-elämästä hoitamaan lasta sekä kasva-maan yhdessä lapsen kanssa. Perheva-paat helpottavat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista silloin, kun perhees-sä on pieniä lapsia, jos isä ja äiti jakavat hoitovastuuta joustavasti. Isän ja lap-sen vuorovaikutukselle on tärkeää, et-tä isä osallistuu lapsensa arkeen jo vau-vavaiheessa.

Perhevapaita ovat muun muassa äi-tiys- ja isyysvapaa, vanhempainvapaa, osittainen vanhempainvapaa sekä hoi-tovapaa, osittainen hoitovapaa ja tila-päinen hoitovapaa.

Perhevapaiden päättyessä työnteki-jällä on oikeus palata ensisijaisesti ai-kaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjotta-va aikaisempaa työtä vastaavaa työso-pimuksen mukaista työtä ja jos tämä-kään ei ole mahdollista, muuta työso-pimuksen mukaista työtä. Työntekijää ei saa irtisanoa raskauden johdosta ei-kä sillä perusteella, että hän on ilmoit-tanut käyttävänsä perhevapaita tai on perhevapaalla.

Äitiys- ja isyysvapaa. Äitiysvapaalle jäämisestä on ilmoitettava työnantajal-le viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan alkamista. Raskaana olevalla työntekijällä on oikeus käydä synny-tystä edeltävissä lääketieteellisissä tutki-muksissa työaikana ilman palkanmene-tystä, mikäli tutkimuksia ei voida suo-rittaa työajan ulkopuolella. Työturvalli-suuslain mukaan työnantajalla on työ-turvallisuuteen ja työterveyteen liittyviä velvoitteita. Työolosuhteet on järjestet-tävä sellaisiksi, ettei niistä aiheudu vaa-raa äidin ja sikiön terveydelle.

Äitiysvapaan kesto on noin neljä

kuukautta, 105 arkipäivää. Äitiysva-paan voi aloittaa 30–50 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Työ- ja virka-ehtosopimuksissa on määräyksiä työn-antajan velvollisuudesta maksaa palk-kaa äitiys- ja isyysvapaan aikana. So-siaali- ja terveydenhuollon työehtoso-pimuksissa varsinainen palkka makse-taan äitiysvapaan 72 ensimmäiseltä ar-kipäivältä.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahasta saa tietoa Kelan internetsivuilta www.kela.fi, joilta löytyy esimerkiksi päivä-rahalaskuri.

Määräaikaisuus ei ole peruste aset-taa työntekijää eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin nähden. Mää-räaikaista työsuhdetta ei saa solmia ras-kauden vuoksi lyhyemmäksi kuin mitä työnantajalla olisi ollut tarve työnteki-

jän ilmoitettua raskaudesta.Kertyneiden vuosilomien pitämi-

sestä tulee sopia työnantajan kans-sa. Työnantaja ei saa ilman työnteki-jän suostumusta määrätä vuosilomaa työntekijän äitiys- tai isyysvapaan ajak-si. Jos vuosilomaa ei voida antaa loma-kaudella 2.5.–30.9, loma saadaan an-taa kuuden kuukauden kuluessa vapaan päättymisestä.

Isyysvapaan kesto on enintään kol-me viikkoa, 1–18 arkipäivää, ja se voi-daan pitää milloin tahansa lapsen syn-tymän jälkeen äitiys- tai vanhempain-rahakaudella enintään neljässä jaksossa.

Isälle on lisäksi olemassa niin sa-nottu isäkuukausi, eli kahden viikon, 12 arkipäivää, bonusvapaa. Siihen isä on oikeutettu, jos hän käyttää van-hempainvapaan kaksi viimeistä viik-

super 4 • 2011 47

Edunvalvontayksikkö huolehtii SuPerin jäsenten sosiaalistaloudellisesta edunvalvonnasta valtakunnallisesti ja paikallisesti. Yksikön vastuualueeseen kuuluvat virka- ja työehtosopimusneuvottelutoiminta, lainsäädäntö sekä eläkeasiat ja muu sosiaaliturva. Myös yhteistoiminta- ja työturvallisuusasiat ovat edunvalvontayksikön vastuulla. Huolehdimme jäsenten oikeusturvasta työhön liitty-vissä erimielisyyksissä. Järjestämme edunvalvontakoulutuksen ja -tiedotuksen sekä annamme neuvontaa edunvalvonta-asioissa.

edunvalvontayksikön yhteystiedot

Päivystys ma–pe kello 9.00–15.00 numerossa (09) 2727 9160.

Sähköposti edu@superliitto.fi. Henkilökohtaiset sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Postiosoite: Suomen lähi- ja perushoitajaliitto, Edunvalvontayksikkö, Ratamestarinkatu 12, 00250 Helsinki

Fax: (09) 2727 9120

koa. Bonusvapaalla on tarkoitus kan-nustaa isiä lisäämään perhevapaiden käyttöä. Isäkuukausi on pidettävä yh-denjaksoisena.

Vanhempainvapaa. Vanhempainvapaa alkaa äitiysvapaan jälkeen. Vanhem-pain rahakausi päätyy yleensä kun lapsi on noin yhdeksän kuukauden ikäinen. Vanhemmat voivat käyttää vanhempain- vapaata vuorotellen, jolloin kumpikin voi pitää sitä enintään kaksi jaksoa, joi-den pituus on vähintään 12 arkipäivää.

Vanhempainvapaa voidaan pitää myös osa-aikaisesti siten, että kumpi-kin vanhemmista tekee työnantajan-sa kanssa sopimuksen työajan lyhentä-misestä ja palkan vastaavasta alentumi-sesta vähintään kahdeksi kuukaudeksi. Osittaisella vanhempainvapaalla van-hemmat voivat hoitaa lasta joko vuoro-päivin tai -viikoin tai siten, että toinen hoitaa lasta aamu- ja toinen iltapäivät.

Vanhempainvapaa on yleensä palka-ton, mutta sen ajalta kertyy vuosilomaa.

Hoitovapaa ja osittainen hoitovapaa. Vanhempainvapaan jälkeen vanhem-milla on oikeus jäädä työsuhteen kat-keamatta hoitovapaalle. Työntekijäl-lä on oikeus saada hoitovapaata oman tai hänen taloudessaan vakituisesti asu-van lapsen hoitamiseksi siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Ot-tolapsen vanhemman oikeus hoitova-paaseen jatkuu vähintään kaksi vuot-ta adoptoinnista lähtien, mutta ei enää sen jälkeen kun lapsi aloittaa koulun.

Hoitovapaata voi olla yhteensä enin-tään kaksi jaksoa, joiden tulee kestol-taan olla vähintään yhden kuukauden mittaisia. Työntekijä ja työnantaja voi-vat sopia myös toisin. Molemmat van-hemmat/huoltajat eivät voi yhtä aikaa pitää hoitovapaata. Kuitenkin jos toi-nen vanhemmista/huoltajista on äitiys- tai vanhempainvapaalla, voi toinen vanhemmista olla yhden jakson hoito-vapaalla yhtä aikaa.

Hoitovapaan ajalta ei makseta palk-kaa, mutta vanhemmalla on oikeus las-

ten kotihoidon tukeen. Hoitovapaalta ei kerry vuosilomaa. Hoitovapaan voi keskeyttää perustellusta syystä. Tällai-nen syy on esimerkiksi uusi raskaus.

Hoitovapaan voi pitää myös osittai-sena siihen saakka, kunnes lapsen toi-nen lukuvuosi peruskoulussa päättyy. Oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on, mikäli työntekijä on ollut saman työn-antajan palveluksessa yhteensä vähin-tään puoli vuotta viimeisen vuoden ai-kana. Osittaisesta hoitovapaasta ja sen yksityiskohtaisista järjestelyistä sovitaan työnantajan kanssa. Työnantaja voi kieltäytyä työntekijän vuorokautisen tai viikoittaisen työajan lyhentämisestä vain, jos järjestelystä aiheutuu työnan-tajan toiminnalle vakavaa haittaa.

Osittaisen hoitovapaan ajalta Kela maksaa osittaista hoitorahaa. Tätä tu-kea saavat alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmat sekä ensi- ja toisluokkalai-sen vanhemmat.

Työsopimuslain mukaan alle kym-menvuotiaan lapsen äkillisesti sairastu-essa äiti tai isä voi saada enintään neljä päivää tilapäistä hoitovapaata. Hoitova-paasta on ilmoitettava viipymättä työn-antajalle. Työ- ja virkaehtosopimuksis-sa on voitu sopia, että tilapäisen hoito-vapaan ajalta maksetaan palkkaa kolme peräkkäistä kalenteripäivää.

Lisäksi työntekijällä on oikeus olla lyhytaikaisesti poissa työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairau-desta tai onnettomuudesta johtuvan ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi eli poissaolo pakottavasta perhesyystä. Työsopimuslain perheva-paita koskevaan 4. lukuun lisättiin uu-si 7 a -pykälä, jossa säädetään työnte-kijän oikeudesta poissaoloon työnteki-jän perheenjäsenen tai muun hänelle läheisen henkilön erityistä hoitamista varten. Laki tulee voimaan huhtikuun alussa. Uusi 7 a -pykälä soveltuu ti-lanteisiin, joissa hoidettava on työnte-kijän perheenjäsen tai muu hänelle lä-heinen henkilö. Tästä pitää sopia kir-jallisesti työnantajan kanssa.

Perhevapaiden ilmoittaminen. Niin äitiys-, isyys- kuin vanhempainvapaas-ta sekä hoitovapaasta on ilmoitettava työnantajalle pääsääntöisesti viimeis-tään kaksi kuukautta ennen vapaan aiot- tua alkamisaikaa. Äitiys- ja isyysvapaan alkamisajankohtaa voidaan muuttaa perustellusta syystä, esimerkiksi äidin, isän tai lapsen terveydentilan tai lapsen syntymän vuoksi.

Näistä on ilmoitettava työnantajal-le mahdollisimman pian. Myös muis-ta perustelluista syistä voidaan alkamis-ajankohtaa muuttaa, mutta siitä on il-moitettava kuukautta aiemmin.

Vanhempainvapaan alkamisajankoh- taa voidaan muuttaa perustellusta syys-tä ilmoittamalla siitä työnantajalle vii-meistään kuukautta ennen vapaan aiot- tua alkamista. Ottolapsen vanhempi voi muuttaa vapaan ajankohtaa perus-tellusta syystä ilmoittamalla siitä työn-antajalle niin pian kuin se on ennak-koon mahdollista.

Muistathan tehdä muutosilmoituksen jäsentietoihisi, kun sinulla on oikeus jä-senmaksuvapautukseen. Esimerkiksi tä-män SuPer-lehden sivulta 56 löydät oh-jeet ilmoituksen tekemiseen.

eila koponen edunvalvonta-asiamies

48 super 4 • 2011

Lähetä ratkomasi ristikko toimitukseen 15. huhtikuuta mennessä

ja osallistu SuPer-tuotteiden arvontaan! Palautusosoite: SuPer-lehti,

Ristikkokisa, Ratamestarinkatu 12, 00520 Helsinki.

Ratkaisijan nimi

Katuosoite

Postiosoite

SuperristikkoTuuli Rauvola

Superi-lainen?

“MOR- SET- TAA”

MAA-TON

PUH-DISTUS-AINEET

KIS-SOILTA

“PÖL- JÄT”

YÖK

YÖK

PETO

VUO-RISTO

VAH- VA

SISU

VAARIT

PIL-LILLÄ

KOHOKOHTA

LIIT-TO

KOKO- AVA

KIELI- MI-NEN

KEVÄT-TUULI

PER- SO

TOIMIT- TAJA INARI

PIN-NOITE

PITÄVÄTVILLASTA?

PAKO-PAIKKA

TUTUT ERKIT

JAC-QUES

n.

NY-MANRUN- NE

ÄKIN

EIVÄTKUIHDU

VERTAI- LUSSA

MAKEI- LEVAT

MIE-H I Ä

KAME-ROISSA

SYÖTÄ- V I Ä

CHRIS

TAA-JETA

SATUT- TAA

IVAL-LINEN

Nam..

RAN-NOILLA?

KORIS-TEOSA

KIR-JOIT- TAA

SYÖVYT- TÄVÄT

MEN-NEITÄ

UTAH

PAN-KISTA

TEA

MEINAA- MISIA

EK-BLAD

KAINA-LOSTA?

”

”

VIEJOU-LUNPOIS

�

�

�

�

AU-TOSSA

SUOL- LA

OLLAVAPAALLA

�

TR

ww

w.sau

nalah

ti.fi/tuulirau

/tmi

Onnistumisista on kiva lukeaMaaliskuun SuPer-lehden Paras juttu -äänestyksessä eniten ääniä keräsi Liisa Uusiniityn artikkeli Hämeenkyrön terveyskeskuksen pit-käaikaishoidon onnistuneesta uudistuksesta. Työviihtyvyys parani ja potilaiden kunto koheni kannusti lukijoiden mielestä kehitystyöhön ja onnistumaan siinä yhteisvoimin. Jukka Järvelän opintopäiväartikkeli Kuoleman kynnyksellä voi vielä tehdä paljon, nappasi äänestyksessä kakkossijan. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin SuPer-lehden ret-kikassi. Arpaonni suosi Aulikki Alaniemeä Oulusta. Onnea voittajalle!

Paras juttu?Kerro meille, mikä mielestäsi on paras juttu tässä SuPer-lehdessä. Lähetä vastauksesi 18. 4. mennessä. Kaikkien määräaikaan mennessä vastanneiden kesken arvotaan SuPer-lehden retkikassi.

miksi?

nimi

osoite

puhelin

olen iältäni alle 20 20–30 31–45 46–60 yli 60

lehden 4 / 2011 paras juttu oli:

SUPER-LEHTI

VASTAUSLÄHETYS

Tunnus 5005172

Ratamestarinkatu 12

00003 HELSINKI

Vastaanottajamaksaa

postimaksun

Voit osallistua myös sähköpostitse: super-lehti@superliitto.fi. Kirjoita sähköpostin aihekenttään ”Paras juttu?” ja tekstikenttään mielipiteesi perusteluineen.

sivulla:

20 super 3• 2011

super 3• 2011 21

ähihoitaja Jonna Raisio auttaa Hannu Aholaa ruo-

kailussa. – Otaksä pullaa? Sitten mä annan kohta kah-

viakin. Ahola haukkaa pullaa ja Raisio ojentaa hänelle

kahvimukia. Huoneessa on neljä muuta potilasta,

mutta omahoitajalla ei tunnu olevan kiirettä.

– Siihen me pyritäänkin, ettei olisi kiirettä, Raisio sanoo

ja Ahola säestää:– Ei ole hoppua, ja lisää hymyssä suin: mukavaa, kun on

oma hoitaja.Raisio ei ole ajatellut, kuinka paljon hänellä on aikaa käyt-

tää ruokailuun. Hän ehtii auttaa keskimäärin kolmea potilas-

ta. Joskus työ sujuu sukkelammin.

– Ruokaillessa pystyn jutteleman potilaan kanssa, koska

hetki on rauhallinen. Kyllähän hoitotilanteessakin puhutaan,

mutta se on silti toisenlaista, Raisio kertoo.

Jonna Raision työpaikka on 30 potilaan osasto, jossa työs-

kentelee arkisin kuusi lähi- ja perushoitajaa sekä aamu- että il-

tavuorossa. Viikonloppuisin iltavuorossa on viisi hoitajaa. Po-

tilaista 28 on autettavia.

Hämeenkyrön terveyskeskuksessa elettiin ankaraa säästö-

kuuria, kun vuonna 2009 kaksi suurehkoa sekaosastoa eriy-

tettiin pitkäaikais- ja akuuttiosastoiksi. Lomautukset koskivat

vuonna 2010 myös hoitohenkilökuntaa. Työntekijöitä ei ole

palkattu lisää eikä lähiaikoina aiota ottaakaan.

Jonna Raisio sanoo viihtyvänsä työssään, jossa vastuuta on

lisätty, mutta töitä on suunnilleen saman verran kuin ennen-

kin. Miten myönteiseksi koettu iso uudistus oikein onnistui

ilman euronkaan kustannuksia?

Työnjaosta vääntöä

Johtava hoitaja Tarja Soukko muistelee, miten osastouudis-

tusta oli alettu harkita jo 2000-luvun alkupuolella. Sekaosas-

to oli koettu hankalaksi ja haasteelliseksi:

– Osaston iso koko ja töiden selkiintymättömyys aiheutti

jatkuvaa keskustelua siitä, mikä työ kuuluu sairaanhoitajalle,

mikä lähihoitajalle. Nyt osasto toimii lähes kokonaan lähi- ja

perushoitajien voimin.

Pitkäaikaishoitotyön vastaava apulaisosastonhoitaja Elisa

Kling muistaa, miten uutta osastojakoa vastustettiin, koska

työntekijät eivät tienneet, mitä tuleman piti. Iltavuoroja oli

tulossa lisää ja ne mietityttivät. Vastuukin hirvitti.

– Uudistuksella haluttiin ottaa koko henkilöstön ammatti-

taito ja osaaminen käyttöön vastuuta lisäämällä. Lähi- ja pe-

rushoitajat voivat ammattitaitonsa perusteella jakaa lääkkeitä

ja osallistua lääkärin mukana kierrolle oman potilaansa luo-

na, Elisa Kling kertoo.

Aikaisemmin osaston työ oli rytmitetty sen mukaan, mil-

loin lääkäri oli paikalla. Nyt hoito on rakennettu päinvastoin,

potilaan ehdoilla. Lääkäri käy osastolla kaksi kertaa viikossa.

Omahoitaja tarkkailee potilaassa tapahtuneet muutokset ja

raportoi niistä lääkärille.

– Lääkärillekin oli uutta hoitajien vastuu. Nyt järjestely

tuntuu itsestään selvältä, Kling toteaa.

Jokainen hoitaja tekee lisäksi omat työlistansa mahdolli-

simman valmiiksi. Osastonhoitaja tarkistaa, että listat toimi-

vat käytännössä. – Osaston toimintaa kehitetään entistä potilaslähtöisem-

pään ja kuntouttavampaan suuntaan lähes viikoittain pidet-

tävillä osastokokouksilla. On mukava huomata työskente-

lyinnon, työmotivaation ja hyvinvoinnin lisääntyneen osasto-

uudistuksen myötä, osastonhoitaja Sirkka Yli-Kyyny iloitsee.

Pitkäaikaishoitoa uudistettiin Hämeenkyrössä:

Työviihtyvyys parani ja

potilaiden kunto koheniteksti liisa uusiniitty kuvat laura vesa

Hämeenkyrön terveyskeskuksessa eriytettiin

kaksi vuodeosastoa pitkäaikais- ja akuutti-

osastoiksi. Tulokset alkoivat näkyä nope-

asti: potilaiden kunto koheni ja työnteki-

jät jaksavat paremmin. Osasto toimii lähes

kokonaan superilaisten voimin.

Piia Lauhamo ja Peetu Louhimo auttavat

Armas Toukosen takaisin huoneeseen.

Tullessaan muutamia viikkoja sitten

vuodeosastolle Toukonen ei kävellyt lainkaan.

L

50 super 4 • 2011

super 4 • 2011 51

ultakuume iski toden teolla vuonna 1996 kankaanpääläisen sai- raalan vuodeosastol-la työskentelevään pe- rushoitajaan eikä kuu-

meen laskemisesta näy merkkejä. – Jokainen kullanetsijä toivoo löytä-

vänsä emäkallion, mutta minulle Lap-pi tarjoaa paljon muutakin. Se opettaa nöyryyttä, ja Lapin kaunis luonto pu-huttelee hiljaisuudellaan, Sirpa sanoo ja antaa keinutuolille vauhtia.

Hän asuu Honkajoen Lauhalan ky-lässä Etelä-Pohjanmaan maakuntarajan tuntumassa. Samassa pihapiirissä asuu koneyrittäjänä työskentelevä poika per-heineen. Käsistään kätevä Sirpa on si-sustanut kotinsa kutomillaan matoilla ja ikkunaverhoilla.

– Haaveilin kultasepän ammatista, mutta siihen tarvitaan hyvää laskutai-toa. Kun Honkajoella järjestettiin kivi-työkurssi, opettelin siellä valmistamaan koruja keräämistäni luonnonkivistä.

Kulta alkoi materiaalina kiinnostaa, ja Sirpa päätti etsiä omat korukultan-sa. Häntä onnisti: mustaa puseroa vas-ten komeilee riipus, jonka koruna on 2,14 grammaa puhdasta Lapin kultaa. Sen on suurin hippu, minkä Sirpa on löytänyt.

– Huomasin Elsanojalla maan pin-nalla keltaisen kivensirun ja pistin tas-kuuni. En ollut varma, oliko se kul-taa ja näytin sitä eräälle vanhalle kaiva-jalle. Hän katsoi hippusta ja sanoi, et-tei se mitään kultaa ole, heitä pois. Sa-man tien hän perui puheensa. Olinkin löytänyt tavallista isomman kultahipun.

Sen hän löysi uurastettuaan Lapissa yhdeksänä kesänä.

– Monet tulevat kaivamaan hienojen pelien ja vehkeitten kanssa, ja kun kul-taa heti ei löydy, lähtevät takaisin.

Saivaresta kaikki alkoi

Sirpa Virtasen kullankaivajan ura al-koi takkuisesti, sillä maasto oli kivistä ja kullanhuuhdonnassa välttämätön ve-si kaukana.

– Olin lukemalla selvittänyt kaiva-misen alkeet ja rakensin raakalaudasta lullan, joka on kuin yhdeltä sivulta au-ki jäänyt kehto. Aloitin tämä lulla, äm-päri, lapio, eväät ja tiskiharja varustei-na, Sirpa muistelee.

Hän alkoi heitellä lullaan hiekkaa ja kantoi veden läheisestä Laaniojas-ta. Lullaa hän keinutteli kuin kehtoa, jotta vesi huuhtoisi hiekan pois. Pai-navana aineena kullan olisi pitänyt jää-dä pohjalle.

Lapin kullan kimallus

vie Sirpa Virtasen taas Palsiojalle

teksti liisa uusiniitty kuvat jukka salminen ja sirpa virtasen albumi

Pari viikkoa ennen juhannusta Sirpa Virtanen starttaa autonsa ja aloittaa 15. kerran lähes 900 kilometrin

taipaleensa Lapin kultamaille.

K

Sirpa Virtasen Lapin-tuliaiset mahtuvat pieniin putkiloihin, mutta sisältö onkin puhdasta kultaa.

52 super 4 • 2011

– Tein töitä päivän jos toisenkin enkä löytänyt mitään. Sit-ten eräänä päivänä mustalla pohjakankaalla kimalsi pienen pieni keltainen hippu, oikea saivare. Siitä alkoi minun kul-lankaivajan urani.

Kullankaivajilla on tapana ilmoittaa löytämänsä hippu menneiden aikojen kaivajien ehkä hyvinkin tuntemin syöpä-läisten mukaan. Hiput ovat kokonsa mukaan nimeltään hen-getön, saivare eli täin muna, penikkatäi, täi, lutikka, russak-ka ja isomus.

– Tietyn kokoiset kultahiput muistuttavat kummasti ulko-näöltään pieneliöitä, Sirpa on huomannut.

Hyvä kaverihenki

Pari viikkoa ennen juhannusta Sirpa Virtanen pakkaa työka-lunsa ja retkimuonansa ja lähtee vetämään asuntovaunuaan kohti Ivalojokeen laskevaa Palsiojaa, jossa hän on kaivanut viimeiset seitsemän vuotta.

– Matka kestää noin 14 tuntia ja ajan sen yksin ja yhtä kyy-tiä. Asuntovaunun jätän kesäksi Lappiin. Lähden aina mat-kaan kesäkuun alussa tai silloin kun kelit pohjoisessa antavat myöden. Ennen juhannusta on hiljaista eikä vielä ole hyttys-iäkään. Sitä paitsi aika on kaivulle otol-lista, kun sulamisvedet saattavat kulje-tella maata.

Sirpa kaivaa jäsenetuna Lapin Kul-lankaivajain Liiton valtauksilla. Maat omistaa valtio, eikä kullan kaivamiseen päde jokamiehen oikeus. Sitä säätele-vät monet lait, asetukset ja viranomais-valvonta.

– Tulevaisuudessa voin ehkä tehdä oman valtausanomuk-sen työ- ja elinkeinoministeriölle, mikäli uudistuksessa oleva kaivoslaki toteutuu, Sirpa arvelee.

Toisen osan lomastaan hän pitää elokuun loppupuolel-la. Silloin kaivauspaikoilla on vilskettä. Kaivaja puhuu läm-pimästi kavereistaan, jotka ovat yksi syy, miksi hän palaa sel-kosilleen.

– Lähistöllä saattaa olla 20–30 leiriä, ja huuhtojat ovat nä-köyhteydessä toisiinsa turvallisuutensa takia. Kivet saattavat vyöryä tai maa sortua jalkojen alla. Naapurille mainitaan, jos poistutaan alueelta. Joskus lähden hillasoille tai maalikylille eli teen kauppareissun 70 kilometrin päähän Ivaloon. Yleen-sä oleskelen kaivauspaikassani koko lomani ajan.

Iltaisin kullankaivajat turisevat nuotion äärellä, kesäyön auringossa. He ovat sosiaalista joukkoa eivätkä panttaa tie-tojaan.

– Kehittelemme uusia kaivamistapoja, ja mietimme mistä olisi paras kaivaa. Pohdimme, onko kulta mahdollisesti pin-nassa, turpeessa vai savikerroksissa tai kalliokivien koloissa? Menetelmiä on yhtä paljon kuin kaivajia.

Sisukkaan hommaa

Sirpa aloittaa urakkansa aamukahvilla kahdeksan maissa. Puolentoista tunnin lapiohommien jälkeen hän pistäytyy

evästauolle. Sateisina päivinä hän lu-eskelee geologiaa käsitteleviä kirjoja ja tutkii karttoja.

– En jaksa pitkiä aikoja yhteen me-noon, koska rautakangella vääntäminen on kovaa hommaa. Rautakankea tarvi-taan, sillä kulta yleensä löytyy louhos-ten välistä. Jos tulee isompi hippu, me-nen näyttämään toisille.

Joskus voi kulua päiviä, viikkokin, ettei kaivaja löydä sai-varen saivaretta. Kun jotain kiinnostavan näköistä löytyy, Sir-pa erottelee hiput pinsetillä, tarkistettuaan ensin luupin avul-

Toivon tietysti löytäväni kultahippuja, mutta haluan myös nähdä

keskiyön auringon ja tavata onnenlintuni kuukkelin.

1. Rännit ja vesijohdot ovat edistystä, mutta harrastajakullankaivaja Sirpa Virtasen tärkeimmät työkalut ovat edelleen lapio ja vaskooli. 2. Osan kaivamastaan kullasta Sirpa on varastoinut verikokeistakin tuttuihin putkiloihin. 3. Kullankaivajan suuri hetki on löytää oikea lutik-ka. Kultaseppä muokkasi kaulakoruksi Sirpan löytämän, yli kahden gramman hipun.

1 2 3

super 4 • 2011 53

la, että kyseessä on kultaa.– Kullankaivajan perustyö on 15 vuoden aikana pysynyt sa-

manlaisena. Mätän edelleen lapiolla soraa nelimetriseen pel-tiränniin, jonka pohjalla on syväkuvioitu auton musta kumi-matto. Kultahiput erottuvat hyvin mustalta alustalta.

Kehitystä edustaa moottoripumppu, joka nostaa letkua pitkin vettä ränniin. Vaskooli on edelleen paras työkalu, kun kulta erotetaan hiekasta.

– Vaskoolin pohja onkin joskus kuin kimaltava tähtitaivas kultahippujen loistaessa rautahiekan seassa. Raudan saa hel-posti pois magneetilla.

Joskus maaperästä saattaa löytyä kultaakin arvokkaampaa platinaa tai muita korukiviä kuten korundia.

– Lähetin oudonnäköisen hippusen Helsinkiin Geologisen tutkimuskeskukseen. Neljän vuoden päästä tuli vastaus: hip-pusessa oli 91 prosenttia platinaa.

Lapin lumoa

On melkoinen matka ajaa kaksi kertaa kesässä lähes 900 kilo-metriä tekemään raskasta lapiohommaa tietämättä edes var-masti, saako mitään. Mikä saa lähtemään?

– Toivon tietysti löytäväni kultahippuja, mutta haluan myös nähdä keskiyön aurin-gon ja tavata onnenlintuni kuukkelin, joka tulee syömään kädestä. Siellä on tuttu po-ro, joka ei suostu katsomaan silmiin vaan kääntää aina peräpäänsä. Haluan katsel-la kukkivia kulleroniittyjä. Kelopuut ovat kuin maahisia. Ne luovat aivan oman hiljaisen tunnelmansa. Musiikkina korvissani soi purojen hiljainen solina.

Eräs juhannusta edeltävä matka on jäänyt erityisesti mie-leen. Sodankylän Tankavaaran korkeudella maa oli kokonaan lumen peitossa. Kesä oli tehnyt tuloaan, sillä hohtavan lumen alla kukki kullero ja hiirenkorvalla oleva koivu oli kietoutu-nut lumivaippaan.

Kuka kullankaivaja? SirPa Virtanen, 54

– apuhoitaja, valmistui 1981 Porin sairaanhoito- oppilaitoksesta

– työelämä perushoitajana Kankaanpään seudulla, nykyinen työpaikka Pohjois-Satakunnan peruspalvelu- ja liikelaitoskuntayhtymän sairaalan osasto kakkosella.

– Superin Pohjois-Satakunnan ammattiosaston puheen-johtaja

– työsuojeluvaltuutettu vuodesta 2009, suorittaa Aktiivi-instituutissa kaksivuotista työsuojelukonsultin tutkintoa

– harrastus kullankaivun ohella käsityö– yhden pojan äiti ja kolmen pojan mummi

Kullanhuuhdonnasta kiinnostuneet voivat ottaa Sirpaan yhteyttä osoitteella aika5@luukku.com

Hiljaisuus on toisinaan täydellinen, koska puhelimella ei ole kuuluvuusaluetta.

– Hiljaisuus on toisinaan täydellinen, koska puhelimella ei ole kuuluvuusaluetta. Jossain korkealla paikalla saattaa pu-helimen kenttään tulla yksi pykälä, jonka varassa voin lähet-tää viestejä.

– En osaa pitää harrastustani kalliina. Matkat tietysti mak-savat, mutta eivätkö matkat maksa golfaajillekin? Kerran han-kitut työkalut kestävät pitkään.

Hyvää selkävoimistelua

Aslak-kuntoutuksessa Sirpa Virtasen selän todettiin vuosi sit-ten olevan kunnossa, vaikka hän on tehnyt kolmivuorotyötä vuodeosastolla yli 20 vuotta. Hän kiittää hyvästä kunnostaan myös kullankaivuaan.

– Kaivaminen on hyvä vastaliike hoitotyölle, puhumatta-kaan kuinka hyvää se tekee mielenterveydelle. Olen maalais-talosta kotoisin eikä lapio ole minulle vieras esine. Työni ohes-sa hoidin karjaa vielä kymmenen vuotta sitten, syntymäkoti-aan asuva Sirpa kertoo.

Niin Lapin lumoissa hän ei ole, ettei töihin olisi mukava palata. Lapin reissulta hän sanoo palaavansa aina voimaan-

tuneena.– Kulta ei karkaa mihinkään. Jos joku

muu sitä löytää, se on hänen onnensa. Mi-nulla voi olla seuraavalla kerralla parempi tuuri, Sirpa lohduttautuu.

Ahkera kaivaja saattaa kaivaa kultaa la-piolla kaivauskauden aikana muutamasta grammasta kymmeniin. Yhdestä grammas-

ta maksetaan noin 30 euroa. Kullan hinta on korkealla. Se on myös hyvä sijoituskohde. Sirpa on päättänyt jättää kaivaman-sa kullan lapsenlapsilleen.

– Kaikkein suurimmat kultahippuni ovat pojanpoikani Jo-ni, Joona ja Jonne, jotka odottavat minua Lapista kotiin. An-nan pojille vaskoolit, joista he saavat itse etsiä kultahippuja. Ehkä jonakin päivänä joku heistä lähtee mukaani..

3

54 super 4 • 2011

Tahdolla ja sydämellä

Lähihoitaja – ja ylpeä siitä!

Kansallisen lähihoitajapäivän kirjoituskilpailu on ratkennut. Määräaikaan, helmikuun loppuun mennessä tekstejä tuli

useita kymmeniä. Tässä julkaistaan niistä kolme.

lämänmakuisissa teksteissä korostuu lähihoi-tajien luja tahto tehdä työtä toisen hyväksi. Työyhteisön tuki, yhdessä tekeminen, sydä-mestä annettu kiitos ja arkisista asioista löy-tyvä ilo vahvistavat ja motivoivat lähihoitajia. Työn tekemisen taustalla on voimakas tunne

siitä, että potilas ja asiakas ansaitsevat aina hyvää hoivaa ja hoitoa. Jokainen on tärkeä, ketään ei jätetä.

Nuoret kirjoittajat katsovat edessään aukeavaa työuraa rea-listisesti ja sitoutuneina. Tärkeäksi koettuun tehtävään pereh-dytään, sitä harjoitellaan tunnollisesti eikä työhalua puutu. Superilaisissa nuorissa on voimaa.

Työurallaan pidemmälle päässeet ovat jo ehtineet kokea erilaisia yksiköitä, erilaisia tehtäviä, yh-teiskunnan muutosta – ja aina saman-laisena pysyvän työn ytimen. Ihmiselle kuuluu ihmisen arvo, niin hoidettaval-le kuin hoitajalle. Hyvää työtä tehdään tahdolla ja sydämellä.

Lämmin kiitos kaikille osallistujille.Kaikkien tekstinsä jättäneiden kes-

ken arvottiin SuPerin tuotepalkintoja. Niiden voittajat ovat Merja Tahvanainen Hammaslahti, Pirkko Härkönen Jout-seno, Marjut Ruottinen Kuvansi, Katja Manninen Ruovesi ja Päivi Huovinen Joensuu. Palkinnot postitetaan voittajille.

Tarja Aatonen, Hollola:

Olen valmistunut lähihoitajaksi keväällä 1998, eli ollut am-matissani kohta 13 vuotta. Kolmetoista antoisaa vuotta, joi-den aikana olen saanut katsella hoitotyötä monelta kantilta. Kun lähdin opiskelemaan ammattiini, minulle oli selvää jo

opiskelun alkaessa, että minä haluan töihin sairaalaan tai ter-veyskeskukseen.

Työuraani ovat kuitenkin värittäneet muun muassa ajat kotipalvelun iltapäivystäjänä. Yksin tukka putkella ympä-ri kuntaa kesät ja talvet, joten ymmärrän oikein hyvin koti-palvelun ihmisten huolen siitä, että kotona asuvat vanhukset eivät enää saa lähihoitajan ammattietiikan mukaista hoitoa.

Lisäksi sain tehdä työtä palvelutaloissa, joissa monen ihmi-sen terveys ja hyvinvointi olivat yöaikaan vain minun harteil-lani. Yksin monesta kymmenestä asukkaasta vastaaminen on raskas taakka, mutta pelastuslaitoksen henkilökunnan avus-tuksella selvisin monesti yöllä, ja kiitos siitä kuuluu näille reippaille virkaveljille ja -siskoille.

Terveyskeskuksen vuodeosastolla näin ihmisen elämänkaaren loppupään, mi-ten potilaat pitkäaikaispaikalla vaipois-saan pikkuhiljaa kuihtuivat pois, hoitaji-en hellässä ja myötätuntoisessa huomassa.

Työuraani kuuluu monen vuoden pesti sairaalamme näkyvimmällä paikal-la, potilaskuljettajana. Työ, jota ei suu-

remmin arvosteta, mutta jota ilman sairaalassa ei – hieman karrikoidusti – toimi mikään. Jos ei potilas ole oikeassa pai-kassa oikeaan aikaan, eivät myöskään tutkimukset etene, ei-kä potilas saa tarvitsemaansa hoitoa.

Työ on raskasta, viidentoista kilometrin päiväkävely ras-kaan vuoteen tai huonon pyörätuolin kanssa vaatii hoitajal-ta myös fyysistä jaksamista psyykkisen lisäksi. Mutta, antoi-saa työtä silti. Potilaan ensimmäinen kosketus hoitajaan saat-taa olla matka tutkimukseen, joka pelottaa ja ahdistaa, joten ammatillisuutta sekä tietoa tulevasta tutkimuksesta on myös potilaskuljettajalla oltava.

Nyt työskentelen sairaalamme sisätautiosastolla kolmi-vuorotyössä, ja tunnen olevani taas kotona. Osaston luontee-seen kuuluva hektisyys sopii minulle, ja pitkät väsyttävät päi-

EPäivääkään kolmentoista

vuoden työurallani en kadu, olen valinnut ammatin, jota

rakastan ja joka on juuri minua itseäni.

super 4 • 2011 55

vät tuottavat sen täyttymyksen, mitä työn kuuluukin tuottaa.Päivääkään kolmentoista vuoden työurallani en kadu, olen

valinnut ammatin, jota rakastan ja joka on juuri minua itseä-ni. Ja parhaiten oman työnsä ja oman osaamisensa tuottaman kiitoksen kuulee potilailta ja näiden omaisilta, jotka kiittävät ja sanovat, että työnilo näkyy minusta.

Työ, kaikki hoitajien tekemä työ, on raskasta ja vaatii meil-tä paljon. Mutta, jos ihminen kokee tekevänsä työtä, jos-ta hän pitää ja jonka hän haluaa tehdä kaikkien taitojensa ja oppiensa mukaan, hän varmasti saa sii-tä enemmän iloa kuin pelkän rahallisen korvauksen.

Lähihoitajana minulle on suotu mah-dollisuus tehdä työtä laajalla kentällä, asiakkaina ja potilaina ihmiset vauvas-ta vaariin, ja olen ammatistani erittäin ylpeä. Nautin jokai-sesta päivästä, jonka saan työtäni tehdä ja toivon sen näkyvän työssäni myös ulospäin. Siksi toivotan joka aamu pukukopil-la kaikille työtovereilleni työniloa, sillä ilolla ja positiivisuu-della tätä työtä jaksaa paljon paremmin tehdä!

Tanja Helenius, Helsinki:

Olen tuleva lähihoitaja ja opiskelen ensimmäistä vuotta so-siaali- ja terveysalan oppilaitoksessa. Ryhdyin täydestä sydä-mestäni opiskelemaan tätä alaa, koska sitä kautta saavutan unelmani. Mutta en yritä saavuttaa unelmaani ainoastaan itseäni ajatellen, sillä unelmani saavut-taminen vaikuttaa muihinkin. Voin aut-taa, tukea ja helpottaa ihmisten oloa kai-kin tavoin vankoin ja ammatillisin ot-tein.

Haluan auttaa ja tukea ketä tahansa, mutta lähimpänä sy-däntäni ovat lapset. Lapset, nämä elämän ja tulevaisuuden lah-jat, tarvitsevat kantavia käsiä elämänsä tiellä. On lapsia, joil-la ei ole vanhempia. On lapsia, joilla on vanhemmat, mutta he eivät syystä tai toisesta pysty lapsiaan kasvattamaan tarvit-tavalla lämmöllä ja vastuullisuudella. Kun lapset kulkevat tie-tään, heidän tielleen saattaa tulla soraa, johon he kaatuvat pie-net polvet edellä. Polvet vuotavat ja lapset jäävät istumaan hai-keana teidensä varsille.

Juuri tämän vuoksi yhteiskuntamme on kasvattanut maan-sa kamaralle myös lähihoitajia. Kasvamme hitaasti, mutta päät-täväisesti pienistä siemenistä suuriksi puiksi, joiden vahvoil-la oksilla lapset saavat keinua, ja joiden latvustoissa he voivat kiipeillä luottaen siihen, etteivät oksat katkea heidän hentois-ten jalkojensa alla. Silloin kun he eivät ole oksiemme suojissa, odotamme heitä, ja otamme heidät vastaan, vaikka he olisivat muuttuneet. Vaikka polvet olisivat ruvella. Vaikka he tuntisivat olonsa yksinäiseksi. Vaikka heillä olisi kädet mustelmilla. Au-tamme heitä siihen asti, kunnes he pystyvät jatkamaan omin voimin elämänsä tietä pitkin, ja senkin jälkeen.

Siksi opiskelen. Siksi haluan auttaa. Siksi kurkotan täh-tiin. Haluan ottaa kaikki vastaan. Tulen olemaan lähihoita-ja, ja ylpeä siitä!

Sari Korg, Lievestuore:

Vertaan työtäni lähihoitajana, jota teen mielenterveyskuntou-tujien parissa, elokuvan tekemiseen.

Kaikki alkaa käsikirjoitusprojektista, joka tässäkin tapauk-sessa on hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Yhdessä kuntoutu-jan kanssa tehty, huomioiden olemassa olevat voimavarat ja niiden uudelleen käyttöönotto. Edetään pikku hiljaa, varovas-ti harjoitellen, askel kerrallaan kohti elokuvan ensi-iltaa, itse-

näistä selviytymistä arjessa.Olen ohjaaja ja lavastaja. Käytän-

nössä neuvon ja tuen toimimaan, usein lavastan itseni tarpeettomaksi, antaen näin kuntoutujalle mahdollisuuden suo-riutua omatoimisesti aloittamastaan as-

kareesta. Olen kuitenkin taustalla turvana, ikään kuin kuis-kaajana.

Toisinaan joudun toimimaan myös sijaisnäyttelijänä. Esi-tän, kuinka jossain tietyssä tilanteessa ollaan vuorovaikutuk-sessa toisen kanssa, taikka näytän miksi on järkevämpää kä-vellä tien piennarta pitkin eikä keskiviivaa myöten. Piennar vie samalla lailla perille, mutta turvallisemmin.

Ennen elokuvan valmistumista joudumme ottamaan mo-nen monta uusintaottoa ja harjoittelemaan kohtauksia uudel-leen ja uudelleen. Tässä tehtäväni on haastaa kuntoutuja otta-maan vastuuta itsestään ja jaksamaan nämäkin otot.

Elokuvan tuottaa kuitenkin itse kuntoutuja Suomi-Filmi Oy:n tapaan. Nämä kaikki elävät kuvat ovat mielenkiintoi-

sempia kuin mitkään fiktiotarinat.Olen siis lähihoitaja ja ylpeä siitä!

Olen ylpeä siitä, että saan olla monen ihmisen elokuvan tekemisessä mukana, käytännössä ohjaamassa näitä tarinoi-ta, joissa monessa näkyy eletyn elämän nukka. Olen ollut mukana ensi-illassa-kin, kuntoutujan siirtyessä luottavaisin

mielin elämään omaa elämäänsä, tehden sitä ennen Jussi-patsaan arvoisen roolityön!.

Edetään pikku hiljaa, varovasti harjoitellen, askel kerrallaan kohti elokuvan

ensi-iltaa, itsenäistä selviytymistä arjessa.

Haluan auttaa ja tukea ketä tahansa, mutta lähimpänä

sydäntäni ovat lapset.

Muutosilmoitus jäsentietoihin – Ändringar i medlemsuppgifterna

Nimi HenkilötunnusNamn ______________________________________________ Personbeteckning ____________________________________

Osoitteenmuutos/addressförändring. Uusi: ________________________________________alk.___________________

Työpaikan muutos/byte av arbetsplats. Uusi työnantaja: __________________________________________________ Uusi työpaikka: _______________________________________________ Voimassa ajalla: ______________________

Tilaan jäsenmaksuviitteet * Beställer medlemsavgiftsreferenser alk.________

Tilaan valtakirjalomakkeen * Beställer fullmakt

jäsenmaksuvapautusanomus / befrielse från medlemsavgiftHaen jäsenmaksuvapautusta ajalle/för tiden_____/_____20_____ – _____/_____20_____

rastita SYY * anteckna orsaken

muu ilmoitus / annan anmälan Ajalla / för tiden _____/_____20____ – _____/______20____

rastita SYY * anteckna orsaken

allekirjoitus päiväysunderteckning ___________________________________________ datum __________________________________

palkaton sairausvapaa * lönefri sjukledighet

kuntoutustuki * rehabiliteringsstöd

hoitovapaa / kotihoidontuki * vårdledighet/hemvårdstöd

palkaton äitiys- isyys- tai vanhempainvapaa * moderskaps-,faderskaps- eller föräldraledighet

työtön, Kelan etuus (ilmoita takautuvasti) * arbetslös, Fpa förmåner (anmälan retroaktivt)

jatko-opiskelu/täydennyskoulutus (6 €/kk) * fortbildning

virkavapaa/oma loma (6 €/kk) * tjänstledighet

kotona oleva (6 €/kk) * hemmavarande

ulkomailla (6 €/kk) * utomlands

yrittäjänä (10 €/kk) * företagsverksamhet

pysyvästi eläkkeellä * pensionerad (17 €/vuosi, ei sis. kassan jäsenmaksua)

haluan eläkeläisenä säilyttää työttömyyskassan jäsenyyden* jag vill vara medlem i a-kassan

eroan Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta sekä lähi- ja perushoitajien työttömyyskassasta * jag avgår ur förbundet samt arbetslöshetskassan alk.*fr.o.m.____/____20____

n Jäsenmaksujen tarkastukset käynnissä. Tarkasta jäsenmaksutietosi sähköisessä jäsenpalvelussa ja maksa puuttuvat, erääntyneet maksut pikaisesti. Näin vältyt jäsen-maksujen huomautuskirjeeltä, joita ollaan postittamassa lähipäivinä. Kun jäsenmak-sut on maksettu oikein ja ajallaan, pysyvät kaikki jäsenedut voimassa.

n Sama jäsenkortti kaikilla jäsenillä. SuPerin jäsenkorttiin ja sen tuomiin etuihin on oikeus kaikilla SuPerin jäsenillä. Ei ole siis väliä oletko esimerkiksi opiskelijajä-sen tai varsinainen jäsen, sama kortti on aina voimassa kun jäsenyys SuPerissa on kunnossa. Jos tarvitset uuden kortin, ota yhteyttä jäsenyksikköön. Jäsenkortti, jonka alareunasta löytyy merkintä ”2009–”, on edelleen voimassa.

n Sähköpostiin jokin tunnistetieto. Jäsenyksikkö vastaanottaa runsaasti sähköposte-ja lähettäjiltä, joiden yhteys- tai tunnistetiedot puuttuvat. Tunnistamista helpottavia ja asian käsittelyä nopeuttavia tunnistetietoja ovat esimerkiksi jäsennumero tai pos-tiosoitetiedot. Henkilötunnus kannattaa kuitenkin jättää viestistä pois.

n Kalenteri – napakka tietopaketti. Kalenteri toimii ajanhallintavälineen lisäk-si merkittävänä tietopakettina liiton, ammattiosaston ja työttömyyskassan asioista. Kalenterista löytyvät muun muassa ohjeet jäsensivuille kirjautumiseen, joita paljon tiedustellaan. Tutustu ja hyödynnä kalenteria monipuolisesti, se on sinun etusi.

Muutosilmoitus jäsentietoihin -lomake.

Täytä lomake, kun jäsentiedoissasi tapah-tuu muutoksia. Muista allekirjoitus ja päi-

väys. Palauta lomake maksutta osoit-teella: SuPer jäsenyksikkö, tunnus

5005173, 00003 VASTAUSLÄHETYS.

Ajankohtaista:JäsenyysasiatYhteystiedot:

s-posti: jasenrekisteri@superliitto.fi

puh: (09) 2727 9140

osoite: SuPer jäsenyksikkö, pl 112 00521 Helsinki.

super 4 • 2011 57

Yrtitain mieheltäni alkukeväällä tekstiviestin: Sieme-niä on jo kaupassa!

Että tuli hyvä mieli, kahdesta syystä: siitä, että siemeniä on jo kaupoissa ja siitä, että mies ilmoit-ti sen minulle. Se oli ikään kuin rakkausviesti.

Voin kuvitella, miten hän kiireisenä takki auki liipottaen työntää ostoskärryjä isossa marketissa ja yrittää kai-vella samalla taskuistaan kauppalappua. Olin kirjoittanut sen aamulla ennen töihin lähtöäni ja vannottanut, että muistaisi ottaa sen mukaan. Missä ihmeessä se nyt on? Tuskan hiki ko-hoaa jo otsalleen, sillä ilman pilkuntark-kaa lappua hän on täysin hukassa. Hän on niitä miehiä, jotka ovat aika hukassa sen pilkuntarkan lapunkin kanssa. Hän on niitä miehiä, jotka eivät erota luomu-maitopurkkia kevytmaitojuomapurkis-ta eivätkä kinkkusuikaleita kylkiviipa-leista. Ja hän on niitä miehiä, joita per-heensä naiset eivät sääli eivätkä armah-da, vaan ilkkuen moittivat vääristä tuo-tevalinnoista.

Siinä lappua kaivellessaan hän huomaa siemenpussit ja pysähtyy kuin seinään. Ottaa taskustaan kännykän ja tekstaa mi-nulle, vaimolleen, riemuviestin: Siemeniä on jo kaupassa! Unohtaa oman ahdistuk-sensa hukatusta kauppalapusta eikä edes muista kysyä, mitä sitä kaupasta pitikään tuoda, ilmoittaa vain tuon ilosanoman minulle. Muistaa minut.

Tässä tapauksessa Minä rakastan sinua -viesti kalpenisi. Se olisi tuntunut liian pinnalliselta, se ei olisi kertonut olennai-sinta. Se ei olisi kertonut toisen tuntemisesta, välittämises-tä, läsnä olemisesta, hyväksymisestä eikä jakamisesta. Mutta tuosta siemenviestistä luin nuo kaikki. Mies, joka on vuosi-en saatossa jo oppinut tuntemaan tämän keväthurahdukseni, joka ei ole taloudellisen ja terveen järjen kanssa missään teke-

misessä, ilmoittaa silti iloissaan kauppaan tulleista siemenistä! Ja tuosta viestistä se taas pulpahti. Nyt tiedän miksi syksy

ja talvi ovat pitkät ja pimeät. Siksi, että tulee kevät, ja pimeän kylmän jälkeen uusi kevät on kuin uusi elämä. Tulee siemenet ja yrtit, taimet ja sipulit, kukkaruukut, multapussit ja idätys-laatikot. Tulee vimmattu halu kylvää ja istuttaa. Se tulee var-memmin kuin kevään influenssa. Sitä ei pysäytä mikään, se pistää rapistelemaan siemenpusseja, hypistelemään sipuleita ja taimia. Siinä on jotain alkukantaista – ilman tuota vimmaa elämä olisi pysähtynyt aika päiviä sitten.

Viime keväänä pyysin miestäni asen-tamaan keittiön ikkunalle kukkalaudan yrttipurkkejani varten. Selitin innoissani mitä missäkin ruukussa on – sitten muu-taman viikon päästä… rucolaa, kiinansi-pulia, basilikaa, timjamia, minttua, mei-ramia, oreganoa, ruohosipulia, persiljaa, herneenversoja, sitruunamelissaa...

– Siitä sitten vaan napsitaan suoraan leivälle tai pataan tuoreita luomuyrttejä!

Keittiön ikkunalauta oli kaunis. Val-koiset kukka- ja yrttipurkit odottivat sie-västi rivissään itämistä ja sittemmin sa-toa. Keväthurmoksessani olin ostanut myös kolme kukkivaa saintpauliaa, jot-ka toisivat elävyyttä ikkunalaudalleni en-nen yrttien itämistä.

Mies, joka ei erota timoteita ruoho-sipulista, seisoi ikkunan edessä kaunis-ta ruukkurivistöäni katsellen. Yrtit oli-

vat vielä uinumassa mullan alla purkeissaan, mutta saintpau-liat kukkivat terhakkaan iloisesti. Miehellä oli kädessään voi-deltu ruisleipä johon oli leikannut siivuja lenkkimakkarasta. Olin sanonut että ikkunalaudalta napsitaan yrttejä suoraan leivälle ja sitähän mies oli juuri tekemässä.

– Kumpaa noista kuuluukaan syödä, nuo kukat vai lehdet, hän kysyi osoittaen saintpaulioitani..

Siskon pakinaPakinoitsija Sisko on yli 30 vuotta

perushoitajan työtä tehnyt superilainen

SS

on

J a k

äh

kö

ne

n

58 super 4 • 2011

Kassan toiminta vilkasta 2010teksti sirkka rytinki kuva janne harju

SuPerTkSuper työttömyyskassa

Kassa tutkii työssäoloehdon täyttymisen pääsääntöi-sesti vasta, kun hakemus on saapunut kassalle. Jos et vielä ole hakenut kassalta päivärahaa ja olet jäämässä työttömäksi, joudut laskemaan itse täyttyykö työssä-oloehto. Laskemista helpottaa, jos työpäivät on mer-kitty kalenteriin. Poikkeuksellisesti kassa voi joskus selvittää työssäoloehdon jo ennen hakemuksen lähet-tämistä. Soviteltua päivärahaa saavien työssäoloehtoa kassa seuraa automaattisesti.

Täyttyykö työssäoloehto?

hakemusten postitusosoite:

Super työttömyyskassaPL 117, 00521 helsinki

Käyntiosoite Kellosilta 3 Fax (09) 278 6531, www.supertk.fi

Toimisto avoinna arkisin klo 8.30 −16.00

Palvelunumerot arkisin klo 9−13(09) 2727 9377

tkpalvelu@supertk.fi

super ty öttömyyskassa

Kassan toimintakertomus vuodelle 2010 osoittaa toiminnan olleen vilkas-ta. Sekä jäsenten että hakijoiden mää-rä lisääntyi muun muassa SVTL:n (ny-kyisin Kirkon alat ry) työttömyyskas-san fuusioiduttua Super työttömyyskas-saan. Päivärahaa kassa maksoi vuonna 2010 seitsemän miljoonaa euroa edel-lisvuotta enemmän. Myös henkilökun-nan määrää on lisätty palvelujen takaa-miseksi.

Kelasta kassan asiakkaaksi

Työttömyyskassa maksaa päivärahaa sa-doille työkyvyttömiksi todetuille päivä-rahan hakijoille. Kun Kelan maksaman sairausvakuutuslain mukaisen päivära-han enimmäismäärä täyttyy, siirtyy mo-ni edelleen työkyvyttömäksi todettu kassan päivärahalle. Tämä kuvio on vä-hintäänkin hämmentävä, etenkin kun sairaaksi todetun henkilön on päivära-haa saadakseen ilmoittauduttava työn-hakijaksi työ- ja elinkeinotoimistoon. Alun perin menettely lienee tarkoitet-tu tilanteisiin, joissa myönteinen eläke-päätös on odotettavissa ja näin mene-tellen turvataan henkilön toimeentulo eläkepäätöstä odotellessa.

Yhä useampi kuitenkin saa hylkää-vän eläkepäätöksen, tai eläke myön-netään osittaisena, joka merkitsee si-tä, että henkilö jää kassan päivärahalle ja jatkaa työnhakijana olemista. Viime

vuonna lääkärin työkyvyttömiksi totea-mista päivärahansaajista noin kahdel-lasadalla oli lisäksi voimassa oleva työ-suhde. Työnantajalla ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta tarjota heille hei-dän terveydentilaansa vastaavaa työtä, jolloin henkilö on tullut työttömyys-turvan piiriin.

Sähköinen palvelu yhä tutummaksi

Jäsenet ovat oivaltaneet sähköisen asi-oinnin hyödyt. Jo yli puolet täyttä päi-värahaa saavista lähettää hakemuksen-sa sähköisesti webTytti-palvelun kautta.

Myös tiedusteluja työttömyyteen liit-tyvissä asioissa tehdään yhä enemmän sähköisesti. Viestejä webTytti-palvelun kautta tuli kassalle vuonna 2010 run-saat 2700, joka oli noin tuhat enem-män kuin edellisenä vuonna.

Sähköpostin kautta viestejä tuli kuu-kausittain runsaat 300. Myös puheli-messa oli vilkasta. Kassa vastasi viime vuonna lähes 22 000 puheluun.

Oulussa eniten päivärahan saajia

Kassa seuraa ansiosidonnaista päivä-rahaa saavien jäsentensä lukumäärää paikkakunnittain. Eniten päivärahan-saajia vuonna 2010 oli Oulussa, jos-sa päivärahaa maksettiin kuukausit-tain noin sadalle hakijalle. Kokonaan työttömiä heistä oli noin 80 prosent-tia. Oulu on ollut tilaston kärjessä jo vuosien ajan.

Seuraavina olivat Tampere, Jyväs-kylä, Helsinki ja Joensuu. Näissä kau-pungeissa päivärahanhakijoita oli kuu-kausittain noin 60–85. Espoolaiset ovat työllistyneet vantaalaisia paremmin. Porin työllisyystilanne näyttää hieman heikentyneen loppuvuotta kohti. Jou-lukuussa kassa maksoi päivärahaa 41 porilaiselle ja näistä vajaa 70 prosent-tia oli kokonaan työttömiä.

Päivärahaa saavien kolmenkymme-nen paikkakunnan joukossa olivat vii-me vuonna edellä mainittujen lisäksi myös Seinäjoki, Rovaniemi, Lappeen-ranta, Kokkola, Lahti, Rauma ja Savon-linna, joissa hakijoita oli yli 30. Mikke-lissä, Kajaanissa, Kuopiossa ja Kemissä hakijoita oli alle 30..

Osoita arvosieduskuntavaaleissa.

ÄLÄ VALITA. ALA VALITA.www.alavalita.fi

Meitä superilaisia on nyt kaikkiaan 77 000. Jos jokainen meistä käyttää äänensä eduskuntavaaleissa ja osoittaa, kuinka tärkeää sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tulevaisuus on, saamme äänemme kuuluviin.

Hyvinvointipalvelujen turvaaminen on keskeinen teema kaikilla puolueilla. Myös julkisen sektorin rooli halutaan pitää vahvana. Valitettavasti päättäjien teot eivät ole täysin vastanneet näitä puheita. Julkisen sektorin osittainen alasajo on käynnistynyt ja nyt tarvitaan selkeitä tekoja tämän suunnan muuttamiseksi. Vaarallisin tilanne on, jos ajaudutaan suunnittelemattomaan tilanteeseen. Julkisen sektorin palvelujen säilyttäminen kattavina ja laadukkaina vaatii myös, että asioita ryhdytään tekemään toisella tavalla. Ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että pidetään huolta asiakkaista ja niistä ihmisistä, jotka palveluja tuottavat. Muistetaan siis ihminen, jota varten yhteiskuntaa rakennetaan. Yhdessä.

Kylmät ja kovat arvot näkyvät ennen kaikkea työelämässä. Tuottavuuden ja tehokkuuden nimissä tehdään ratkaisuja, joiden seurauksia ei mietitä loppuun asti. Liian usein törmätään tilanteeseen, jossa ihminen ja jaksamisen rajat unohtuvat. Motivoitunut, arvostettu ja osaamistaan hyödyntävä ihminen on samalla tuottava. Hän tuottaa

yhteiskuntaan uusia ideoita, visioita, joista koko kansantalous hyötyy. Puhumattakaan siitä, että hänen innostuksensa innostaa myös muita.

Työelämään kaivataan myös yhteiskunnallista vastuuta, sitä mitä työntekijöiltä usein yksipuolisesti vaaditaan palkkaneuvottelujen ja työaikajoustojen yhteydessä. Eri-ikäisten osaamisen hyödyntäminen ja työelämän joustot eri elämäntilanteissa auttavat rakentamaan terveempää yhteiskuntaa ja työelämää. Myös vajaakuntoisten ja muiden vaikeasti työllistyvien auttaminen, kouluttaminen ja työllistäminen kuuluvat yhteiskunnallisen vastuun piiriin.

Välittäminen, huolenpito, yhteinen vastuu, visiointi, muutos ja pysähtyminen eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita. Niitä kaikkia voidaan tehdä samaan aikaan. Toisinaan on viisasta pysähtyä hetkeksi ja kuunnella muita, keskustella, suunnitella yhdessä ja valita ajatuksella haluttu suunta.

Pysähdytään hetkeksi eduskuntavaalien kynnyksellä ja valitaan rohkeasti suunta, joka vastaa omia arvoja.

Sari TirronenTiedotuspäällikkö

Eduskuntavaaleissa on superilaisia ehdokkaita kaikkiaan 16.Tietoa heistä ja heidän ajatuksistaan löydät SuPerin vaalisivustolta www.alavalita.fi. Käy tutustumassa.

Varsinainen vaalipäivä 17.4.2011.Ennakkoäänestys kotimaassa 6.-12.4. ja ulkomailla 6.-9.4.

60 super 4 • 2011

Hei hoitajat ja hoidettavat!

Arja Juvonen 050 5311108

www.arjajuvonen.fiUudenmaan

eduskuntavaaliehdokas

Jarrua väärille säästöille!

Mikä meitä yhdistää? Meistä kaikista halutaan säästää!

Tuula KorhonenSuperilainen yli 30 vuotta

Ay-aktiivi, pääluottamusmies

Kunnanvaltuutettu ja Kirkkovaltuuston jäsen

Uusimaa, Vas.

Arjen ammattilainen Tuula Korhonen eduskuntaan!

Juho EerolaLähihoitaja Kymi, PS

Kotkan kaupunginvaltuutettu ja kaupun-kisuunnittelulautakunnan jäsen.

Kotkan maahanmuuttajapalvelut, tulkkikoordinaattori.

Omaishoidon kustannukset kuuluvat Kelalle. Kotihoidon vaatimukset huomioitava nykyistä tarkemmin.

Johanna KosloffLähihoitaja Pohjois-Savo, SDP

Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja niiden rahoitus turvattava.

Lähihoidossa oleville ihmisarvoinen elämä.

Omaishoitajille apua ja tukea.

Sosiaali- ja terveysalan työpaikat vetovoimaisiksi.

Aila-Anneli Mattinen 48-vuotias perushoitaja,geronomi AMKpäivätoiminnan vastaava hoitaja

Vaasan vaalipiiri, SDP

Sydämet sykkimään työn ja hyvinvoinnin puolesta!

www.aila-annelimattinen.kansanedustaja2011.fi

135

73 40

92

300

233

super 4 • 2011 61

Arjen ammattilainen

JOHANNAJURVA

Perusäiti.fi

Mari Niemi-SaariSuPerin suunnittelija, lähihoitaja

Uusimaa, SDPwww.mariniemisaari.net

Rahat vai henki?

Prabhakaran RanjithkumarUutta väriä eduskuntaan

Vanhustyötä sydämellä

Työhyvinvointi ihmistä lä-hellä

Hämeen vaalipiiri, SDP

www.ranji.fi

Seija Piipponen-Pekkola50-vuotias lähihoitajaKotkan Vastaanottokeskuksen alaikäisyksikön ohjaaja

Kymen vaalipiiri, Vas.

Suomalaista hyvinvointivaltiota tarvitaan tänäänkin. Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta työelämään ja yhteiskuntaan!

Alustava ohjelma

Ihanasti ikääntyen -koulutuspäivä22.9.2011 Joensuu, oppilaitoksen auditorio6.10.2011 Kotka, kirjaston auditorio

8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvit9.00–9.20 Avaus ja ajankohtaiset asiat Soili Nevala/Leena Kaasinen-Parkatti, SuPer ry9.20–10.00 Vanhustyön laatu ja valvonta, Valvira/AVI10.00–10.30 Omavalvonta, ohjaus ja neuvonta, miten laatu näkyy työpaikoilla, Valvira/AVI10.30–10.45 Keskustelu10.45–12.15 Uusinta tietoa muistisairauksista12.15–13.15 Lounas 13.15.–14.00 Kinestetiikka – Työkaluja hoitajan ja asiakkaan hyvinvointiin, Suomen Kinestetiikkayhdistys14.00–14.30 Vanhuksen voimavarojen ja liikkumisen tukeminen Suomen Kinestetiikkayhdistys14.30–15.00 Kahvit15.00–15.30 Kinestetiikka-harjoituksia supervartaloilla Suomen Kinestetiikkayhdistys15.30–16.00 Päivän yhteenveto; työhyvinvointiviesti työpaikoille Soili Nevala/Leena Kaasinen-Parkatti

Ilmoittautuminen Joensuun koulutuspäivään 14.8. mennessä, Kotkaan 4.9. mennessä. Osallistumismaksu 100 e sis. opetuksen, materiaalin sekä ohjelmassa mainitut tarjoilut. Ilmoittautuminen SuPerin jäsensivujen kautta.

34

391

30

232

-uudessa onnellisemmassa Suomessa

Mielekästä työtä riittävillä resursseilla

Lue lisää:

Mak

saja

: Kirs

i Kan

erva

-Por

anen

15

Paremman elämän aika

www.kanerva-poranen.fi

Kirsi Kanerva-PoranenSairaanhoitaja ja terveydenhoitajaUusimaa

62 super 4 • 2011

TYÖN ALKAMISAJANKOHTA: 17.4.2011

TYÖN TAVOITTEIKSI SOVITAAN:

• Satatuhatta uutta työpaikkaa

• Suomalaisesta työelämästä maailman paras

• Oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen Suomi

• Valtiontalouden tasapainotus ja velkaantumisen pysäyttäminen

TYÖTEHTÄVIKSI SOVITAAN: Työn puolesta• Vaikuttavia toimia työttömyyttä vastaan – jokaiselle nuorelle työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka

• Työn ja perhe-elämän yhdistäminen helpommaksi – joustavat tukijärjestel mät ja päivähoitomaksut

• Vapautta oman työn tekemiseen – työaikapankit joustoa luomaan

• Turvaa pätkätyöntekijöille – parempi työsuhdeturva, takuupalkat vuokratyöntekijöille

• Kaikille työntekijöille yhtäläiset oikeudet – ammattiliitoille kanneoikeus

Oikeudenmukaisuuden puolesta• Verotus maksukyvyn mukaan – pääomatuloveroa korotettava, ei arvonlisäveron ja energiaverojen nostolle

• Lapsiperheiden toimeentuloa parannetaan verotuksen lapsivähennyksellä sekä etuoikeuttamalla lapsilisät toimeentulotuessa

• Perusturvaa korotetaan sadalla eurolla kuussa

• Säädetään vanhuspalvelulaki ja taataan ihmisarvoisen vanhuuden turvaavat hoivapalvelut

• Eläkkeitä ei leikata eikä eläkeiän alaikärajaa nosteta

sekä muut ajankohtaiset tehtävät osoitteessa www.sdp.fi

Sopijaosapuolet:

SDP:n puolesta Sinun nimesi tähän Jutta Urpilainen

Voimassa koko maassa 17.4.2011 alkaen.

Ennakkoäänestys 6.–12.4.

Vaalipäivä 17.4.

TYÖSOPIMUS

Mak

saja

SD

P

super 4 • 2011 63

Käytännönläheistä korkeakoulu opetusta

Geronomi (AMK)Vanhustyön koulutusohjelma | 3,5 vuotta, 210 op

Seniori- ja vanhustyön asiantuntijoita tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

Yhteishaussa 7.3.–12.4.2011 Kemiin myös

• Sairaanhoitaja (AMK)• Terveydenhoitaja (AMK)• Sosionomi (AMK)

Hakulomake www.amkhaku.fi Lisätietoja www.tokem.fi, hakutoimisto@tokem.fi tai puh. 050 310 9418.

www.tokem.fi

Finnair tarjoaa nopeita yhteyksiä 50 Euroopan kaupungin ja 10 Aasian kohteen välillä. Kehitämme jatkuvasti palvelujamme ja panostamme uuden-aikaiseen, ympäristöystävälliseen laivastoon sekä kansainvälistyvään, työssään menestyvään henkilöstöön.

Finnair Terveyspalvelut, Ilmailulääketieteen keskus, vastaa Finnair-konsernin ja erityisesti Helsinki-Vantaan lentokenttäalueella työsken-televien, yhteensä noin 5.400 henkilön työter-veyshuollosta. 12 hengen asiantuntijatiimimme tarjoaa asiakkailleen lentoturvallisuutta edistäviä ilmailualan työterveyshuollon ja ilmailulääke-tieteen palveluita.

HAEMME NYT TIIMIIMME

Työterveysassistenttia

Lisätietoja ja haku-lomake osoitteessa www.fi nnair.fi /rekry Hakuaika päättyy 14.4.2011.

Sairaanhoitajakello etunimi-kaiverruksella45 e

Lähihoitajamerkki on nyt tilattavissaPorvoolaisopiskelijoiden suunnittelema ja teettämä valtakunnallinen lähihoitajamerkki lyyrana, pinssinä, sormuksena ja riipuksena.LähihoitajamerkkiLyyra lakkiin (kullattua hopeaa) 8,5 ePinssi työasuun (hopeaa) 8,5 eSormus (14 k. kultaa) 150 eSormus (hopeaa) 28 eRiipus (14 k. kultaa) 95 eRiipus hopeaketjulla 15 e

Koruliike/smyckeaffär Olle AnderssonLundinkatu 22, 06100 Porvoo

Puh./fax (019) 5246 975

Hintoihinlisätään postikulut

Leijona

64 super 4 • 2011

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuuKoonnut Sonja Kähkönen

Helena Vatjus valmistui apuhoitajaksi Mikkelin Sairaanhoitokoulun kurssilta 50 toukokuun 31. päivä vuonna 1975. Hän aloitti työt heti valmistuttuaan 5.6.1975 kaupunginsairaalassa. Eläk-keelle hän jää tänä vuonna huhtikuun ensimmäisenä päivänä: Sydänlämpöiset kiitokset kaikille työkavereilleni vuosien varrelta! Voi-mia ja iloa elämään meille kaikille.

Helena VatjusVarkauden ao 528

Hakemistossa julkaistaan mm. kuntien sosiaalitoimen, kuntien, kuntayhtymien ja kuntien muodostamien terveyskeskus-liikelaitosten johtavien viranhaltioiden ajantasaiset yhteystiedot.Mukana myös: kunnalliset/yksityiset sairaalat, lääkäriasemat, vanhainkodit ja paljon muuta käypää tietoa eri käyttötarkoituksiin.Julkaisu ilmestyy vuosittain.

Tilaushinta: 33,00 euroa + toim.kulut (sis. alv. 9 %)

Sosiaali- ja terveydenhuollon hakemisto 2011 on ilmestynyt!

TILAA NYT!

tilaukset@ymparistojaterveys.fiPuh. (02) 630 4900 Fax (02) 630 4939www.ymparistojaterveys.fi

Holiday Club -loma-asunnoissa vapaita viikkoja!Käy katsomassa ja varaamassa viikkoja nettisivuilta: superliitto.fi -> Jäsenyys -> Holiday Club - lomaviikot.

Lisätietoja Kaarina Laintila (09) 2727 9118.

Helsingin sosiaalitoimen ammattiosasto Hesoto teki opintomatkan Tuk-holmaan 6.–8. helmikuuta 2011. Mukana meitä oli kaksikymmentäviisi innokasta ammattiosaston jäsentä sekä Lena Öhman liiton toimistolta. Laivalla kävimme läpi ammattiosaston toimintaa ja luottamusmiestoimin-taa. Lena kertoi ammatillisen perustutkinnon uusista perusteista. Maa-nantaina osa meistä vieraili vanhustenkeskuksessa Fristad sjukhemissä. Osa kävi Förskolan Trollskogen -nimisessä päiväkodissa. Kummassakin paikassa oli lämmin vastaanotto. Saimme myös monta hyvää vinkkiä omaan työhömme. Paluumatkalla sitten opiskelimme Vatua ja Patua ja keskustelimme työssäoppimisen ohjaamisesta. Lämmin kiitos kaikille matkalle osallistuneille!

Uusia vinkkejä työhön Tukholmasta

Lämpimät kiitokset työkavereille!

Vuoden palkansaajaksi valittiin Var-kaudessa superilainen perushoitaja Riitta-Liisa Luostarinen. Hän on töissä Varkauden terveyskeskuksen vuodeosastolla. Aikaisemmin hän on työskennellyt kotihoidossa ja vanhusten päiväsairaalassa. Riitta-Liisa tekee laadukasta kuntouttavaa hoitotyötä positiivisella otteella. Hän on myös luottamusmies ja aktiivinen ammattiosaston toimija.

Varkauden ao 528

Vuoden palkansaaja Varkaudessa

super 4 • 2011 65

KuulumisiaLue, mitä superilaisille sattuu ja tapahtuu

Koonnut Sonja Kähkönen

ristikkoratkaisu 3/2011

Maaliskuun ristikkokisan voitti Karoliina Ran-tanen Hämeenlinnasta. Lämpimät onnittelut!

Kutsut Vihdin ao 825 SuPer-nuorten (alle 35-vuoti-

aiden) keilaus, Vihti Bowling. Yksi rata varattu to 7.4., 21.4., 5.5. ja 19.5. klo 18-20. Jäs.kortti mukaan, lisätiedot Johanna T. puh. 040 5052 544.

Oulun kaupungin ao 208:n sääntömääräinen kevätkokous ke 13.4.2011 klo 18 Hotelli Scandic, Saaristonkatu 4. Tiedustelut, puh. 040 5427 470.

Harjavallan seudun ao 617:n sääntömääräinen kevätkokous 14.4.2011 klo 17.30 alkaen, Nordea Harjavalta, Harjavallankatu 17. Tule kuuntelemaan ajankohtaisia asioita! Kahvitarjoilu ja arpamyynti.

Raision seudun ao 604. Sääntömääräinen kevätkokous 14.4.2011 klo 18 ravintola Viinille, Humalistonk. 6, Turku. Kokouksen jälkeen vie-tämme viini-iltaa, ohjattu pruuvi. Ilmoittautumiset heti, viim. 4.4. Marjalle puh. 040 5354 556.

Savonlinnan seudun ao 516 sääntömääräinen kevätkokous pe 15.4.2011 klo 17, Savonlinnan Seurahuone, Ravintola Piatta (viinikellari). Sitovat ilmoitt. 8.4. mennessä, Satu Kuokka, puh. 040 7439 137 tai satu_kuokka@luukku.com. Koko-ukseen osallistuvien kesken arvotaan lahjakortti.

Parikkalan ao 503:n sääntömääräinen kevät-kokous Tarnalan koulutalolla, Kielon Tuvassa, pe 15.4.2011 klo 18. Ruokaisa iltapala. Ilmoittautu-miset to 7.4. mennessä Marjolle puh. 044 3191 616 (tekstari tai soitto) tai super503@superliitto.fi. Ilmoita samalla ruokarajoitteista.

Oulaisten seudun ao 207 järjestää jäsenilleen hyvinvointilauantain 16.4.2011 alk. klo 12 osoit-teessa Kartanohotelli Törmänhovi, Saukontie 12, 86300 Oulainen. Ohjelmassa opastusta rintojen omatarkkailuun, lounas ja vinkkejä pukeutumi-

Alueellinen ammattiosastojen tapaaminen

Varsinais-Suomen ja Satakunnan ammattiosas-tojen aktiivit tapasivat 3. helmikuuta piknik-ris-teilyn merkeissä, välillä Turku-Maarianhamina. Mukana oli ammattiosastojen puheenjohtajia, sihteereitä ja muita toimihenkilöitä sekä luot-tamusmiehiä. Kokeneiden konkareiden lisäksi oli ilahduttavasti mukana myös nuoria, toimin-nassa lyhyemmän aikaa mukana olleita.

Tapaamisen tarkoitus oli vaihtaa kuulumisia, tutustua ja verkostoitua. Keskustelussa käsit-telimme esimerkiksi yksityissektorin ongelmia, nuorten aktivoimista mukaan toimintaan, sopi-

musedunvalvontaa ja yksityistämistä.Liiton varapuheenjohtaja Henna Tuomi-

koski sekä liittohallituksen jäsenet Helena Heljakka ja Jaana Dalèn kuuntelivat herkällä korvalla ammattiosastojen terveiset sekä kertoivat ajankohtaisista asioista. Kotimat-kalla nautimme buffetpöydän antimista ja ihailimme talvista merimaisemaa.

Suurkiitos kaikille mukana olleille aktiivi-sesta keskustelusta ja ennen kaikkea hyvästä seurasta. Tapaamisiin!

”Matkanjohtaja” Jaana

A S P I K A L L OU P A S U P E U SR O R O M A K U UA R I T O S A K AT A T A R J A K I T S KA O O P A S M O T I T U SR A N E T L I H A V A U E

T T U K K A I I S A L M IS A V U A A T O S A L I A SA K A T O N M U R U T KU K R I A P U A I S T U I NN I V E L A K T I T I L T AI A A U K I V A L I O UO K S A S E T N A O T S O T

E M I T T O T O T IE R Ä S K I S S S O L I N AR Ä Ä T A S A T I T A R A TH R I K A S T E E T V I A TE V Ä T S A A R E R I S T E

seen ja juhlameikin tekoon. Jäsenille maksuton. Ruokailun vuoksi sitovat ilmoittautumiset 8.4. mennessä puh. 040 5874 609 tai eija.laulumaa@suomi24.fi. Ilmoitathan mahd. erityisruokavaliosta.

Lohjan ao 806:n sääntömääräinen kevätko-kous Monkolan saunalla 18.4.2011 klo 18. Ilmoit-taudu tarjoilun vuoksi Anrille 10.4. mennessä anri.salmi1@luukku.com tai 0400 534 440.

Ammattiosasto 314. Oulun matka ja kevät-treffit 19.4.2011. Lähtö klo 7 Munsala. Shoppaile Zeppelinissä tai nauti Eedenissä. Lisätiedot ja ilmoittautuminen, Miisu 12.4. klo 14–16. puh. 050 4689 180. Tervetuloa mukaan!

Vihdin ao 825:n sääntömääräinen kevätkokous 20.4.2011 klo 18 Vihdin Kellarissa, Niuhalanraitti 25, Vihti kk. Ilmoittautumiset tarjoilun vuoksi 12.4. mennessä ao:n puh. 044 0993 355. Tervetuloa!

Turun kaupungin ao 606:n kevätkokous 20.4.2011 klo 18 alkaen Osuuspankissa, Marian-katu 4. Esillä sääntömääräiset asiat. Ilmoittaudu 8.4. mennessä jaana.ronnholm@turku.fi. Ilmoi-tathan erityisruokavaliosi. Tervetuloa!

Kirkkonummen-Siuntion ao 824 sääntömää-räinen kevätkokous 26.4.2011 klo 17.30 terveys-keskuksen ruokasalissa. Tervetuloa!

Espoon ja Kauniaisten ao 801:n sääntömää-räinen kevätkokous ke 27.4.2011 klo 18, Sodexho Hotelli Kuninkaantie saunaosasto. Os. Lakelan-katu 1, 02770 Espoo (Espoon keskus). Kokouksen jälkeen ruokailu ja lahjakorttien arvonta.

Kouvolan ao 708:n sääntömääräinen kevätkokous 28.4.2011 klo 18 Ravintola Kas-tanjapuistossa, Oikokatu 4, Kouvola. Sitovat

ilmoittautumiset 15.4. mennessä tekstiviestillä ammattiosaston puhelimeen 040 7304 917 tai sähköpostilla super708@superliitto.fi.

Vaasan ao 312. Sääntömääräinen kevätkokous to 28.4.2011 klo 18 Ravintola Kahdessa Kupolissa, Kauppapuistikko 12. Ruokailu kokouksen jälkeen. Ilm. 25.4. mennessä Marjalle 050 4053 658, mie-lellään tekstiviestillä.

Keminmaan ao 101. Kevätkokous ma 2.5.2011 klo 18 kunnantoimiston takkahuoneessa. Mah-dollisuus saunoa, tarjolla purtavaa ja mukavaa yhdessäoloa. Ei ennakkoilmoittautumista.

Lahden ao 403:n sääntömääräinen kevätko-kous 3.5.2011 klo 17.30 ravintola Huviretkessä Hotelli Cumuluksessa, os. Vapaudenkatu 24, Lahti. Sitovat ilmoitt. 27.4. mennessä marjut.hakala@lahti.fi tai puh. 050 3987 562.

Kanta-Hämeen yksityissektorin ao 651.

Kevätkokous 10.5.2011 klo 18 Validia-kodissa,

Härkämäenkuja 2, 13500 Hämeenlinna. Tarjoilu. Jyväskylän ao 413 järjestää savusaunaillan

tuote-esittelyineen Vuorilammilla 12.5. klo 15.30 alkaen. Ilmoittaudu 2.5. mennessä numeroon 050 575 8311. Maksu 5 euroa.

Kirkkonummen-Siuntion ao 824 Tallinnan matka 14.–15.5.2011. Omavastuu 40 e. Hintaan sis. yhteiskuljetus, laivamatka ja hotelli. Ruokailut maksetaan itse. Maksa tilille 802407-10110797 ja ilmoita nimesi ja synt.aikasi puh. 040 7366 841. Maksettuasi saat vahvistuksen. Ilmottaudu 10.4. mennessä. Lisätiedot ao:n sivuilta, työpaikkojen ilmoitustauluilta tai puh. 040 7366 841.

Lähetä kuulumiset ja kutsut super-lehti@superliitto.fi

esä, syksy ja talvi tulevat kuin hiipien hiljaa, varkain. Ne vaihtuvat seuraavaan vuodenai-kaan aivan huomaamatta. Kevät on toista maata. Se tulee ryminällä ja rytkeellä.

Hanget humahtavat hetkessä ja paljas-tavat pälviä, jot-

ka ovat pian täynnä kaunista kuk-kaloistoa ja huumaavia tuoksuja. Muuttolintujen jatkuva virta suun-taa pohjoiseen tutuille pesimäpai-koilleen. Järvien jäät sulavat kilis-ten tuhansien pienten tiukujen ta-voin. Purot lorisevat vuolaasti yhty-en yhä suurempiin virtoihin. Nope-asti laajenevat jokien suistot ja me-rien lahdet täyttyvät elämästä.

Varmasti äänekkäimmän ja voi-mallisimman esityksen näissä sulapaikoissa näyttelevät kan-sallislintumme, laulujoutsenet. Noita kauniinvalkeita, elin-iäkseen pariutuvia lintuja on ilo katsella. Uupumatta ne puo-lustavat puolisoaan ja ajavat tunkeilijat tiehensä. Koiraiden palattua lyhyeltäkin kilpakosijan häätöreissulta ne toitottele-vat puolisolleen iloisia tervehdyksiä ja vahvistavat parisidet-tään pontevin siivenheilutuksin – aivan kuin ne näkisivät toi-sensa pitkästä aikaa.

Kevään voimaa

LuonnossaMarkku Pirttimaan kuvia ja kertomuksia

Kaunis lintu on myös mustanpuhuva kanalintumme teeri. Samaan aikaan kun vesilinnut melskaavat sulapaikoissa, teu-taroivat teeret soilla ja peltoaavoilla. Noilla tantereilla otetaan-kin yhteen tosissaan ja pitkään. Keväisen aamun täyttää jat-kuva pulputus ja suhauttelu. Hetkittäin teeret yltyvät taiste-

luun, jossa sulat pöllyävät. Naaraat ovat alkukeväästä vielä omina parvi-naan muualla ruokailemassa, mutta se ei poikaporukkaa hidasta. Välit on selvitettävä ennen naaraiden saapu-mista. Joka-aamuinen kukkoteerten temmeltäminen jatkuu parikin kuu-kautta, vaikka naaraat käyvät paritte-lemassa vain muutaman päivän ajan.

Loppukeväästä teerikanat jo hautovat kukkojen jatkaessa vielä reutomistaan. Vanha sanonta soiti-

men loppumisesta silloin, kun pihlajan lehti on kanalinnun varpaan kokoinen, pitää paikkansa.

Toisin kuin laulujoutsen, teerikukko ei poikasistaan huo-lehdi. Tuskin niitä näkeekään. Hautominen ja pienten piipit-täjien alkutaipaleelle saattaminen on yksin naaraan vastuulla.

Istahdan kuivalle pälvelle nauttimaan lämpimästä aurin-gonpaisteesta. Karikkeen seasta nousee pieni, keltainen les-kenlehti. On taas iloinen kevät. .www.pirttimaa.fi

K

super 4 • 2011 67

Oletko käynyt katsomassa hoitajien Terhikki-rekisteriä netissä? s. 9

Omat tiedot olen käynyt tarkasta-massa, ja kyllä ne sieltä löytyivätkin.

Onko Suomessa riittävästi lääkärei-tä? s. 9

Ylöjärven näkökulmasta ei ole. Si-jaisista on kova pula, lääkärit vaihtuvat koko ajan ja menevät yksityiselle.

Osataanko nuorten taitoja hyödyn-tää työnteossa? s. 14

Ei välttämättä. Heillä on usein tuo-retta tietotaitoa, mutta silti me tehdään niin kuin aina ennekin.

Minkä kirjan luit viimeksi? s. 32Luin puolitoistavuotiaalle lapsen-

lapselleni Lukutoukka-kirjan. Muuta ei kerkeä lukemaan!

Käytkö kuntosalilla? s. 40Olin kuntoremontissa ja siitä sain

kipinää. Nyt salikäynnit ovat vähän jää-neet.

Oletko ohjannut opiskelijoita työs-säsi? s. 42

Olen, ja se on palkitsevaa – opiskeli-jasta riippuen. Olen myös ottanut näyt-töjä vastaan, ja silloin työtä riittää koti-hommiksikin asti.

Tietävätkö hoitajat riittävästi lailli-sista oikeuksistaan ja eduistaan työ-asioissa? s. 46

Välttämättä kaikki eivät tiedä, mut-ta ehkä uudet hoitajat osaavat nämä asi-at paremmin.

Oletko Lappi-ihmisiä? s. 52Kyllä. Syksyisin ja kesäisin kävin

toistakymmentä vuotta Lapissa entisen työporukan kanssa. Nyt se on vähän

Ylöjärven kunta kasvaa, mutta hoitoalal-la siellä on tuttu ongelma: minimimitoi-tukset. Ylöjärven ammattiosaston puheen-johtaja Sirpa Moisio-Suikka toivoo asiaan muutosta.

– Kaikki on täällä mitoitettu minimiin. Asukkaita on jo yli 30 000, mutta kasvua ei huomioida hoitoresursseissa. Mitoitus on murheenkryyni jokaisessa hoitopaikas-sa.

Ylöjärvellä säästetään muutenkin, sil-lä kunnassa suositellaan palkattomien lo-mien pitämistä. Tätä lomaa voi ottaa kak-si viikkoa. Toissa vuonna osa superilaisis-ta oli kahden viikon pakkolomalla, mutta viime ja tänä vuonna palkaton loma on ol-lut enää suositus.

Hoitajat kuitenkin työllistyvät Ylöjär-vellä, Moisio-Suikan mukaan työttömyyt-tä ei ole ja sijaishoitajista on jopa pula.

Ylöjärven ammattiosastossa on 230 jäsentä. Jäsenmäärä oli muutama vuosi sit-ten suurempi, mutta sitten kehitysvammapuolen superilaiset siirtyivät TAYS:n am-mattiosastoon.

Ammattiosasto ylläpitää jäsentensä vapaa-ajan harrastustoimintaa, koulutustilai-suuksilla ei ole yhtä kovaa kysyntää. Kerran vuodessa Ylöjärveltä lähdetään ostos-matkalle Tallinnaan. Seuraava luontoretki puolestaan suuntautuu 20. toukokuuta Seitsemisen kansallispuistoon lenkkeilyn ja makkaranpaiston merkeissä. Retkille on yleensä osallistunut 20–30 paikallista superilaista.

Sirpa Moisio-Suikka on johtanut osastoa syksystä 2008. Aluksi hän oli Ylöjär-vellä myös pääluottamusmies. Ammattiyhdistystoimintansa hän aloitti vuonna 1998 Hämeenkyrössä, jonka osastoa hän johti pääluottamusmiestoiminnan ohessa.

Valmistuttuaan apuhoitajaksi vuonna 1984 Moisio-Suikka työskenteli ensin Hä-meenkyrössä parikymmentä vuotta ja muutti vuonna 2005 Ylöjärvelle terveyskes-kuksen poliklinikalle. Muutama vuosi sitten hän siirtyi laboratoriolähihoitajaksi sairaanhoitopiirin laboratoriokeskukseen, joka sijaitsee samassa terveyskeskuksessa. Moisio-Suikka toimii SuPerin liittohallituksen varajäsenenä. Hän on aiemmin ol-lut myös edustajiston varajäsen..

jäänyt. Luonto on kyllä siellä hienoa, ja saa patikoida..

P.S.superin ammattiosastojen edustajat eri puolilta maata kommentoivat lehden aiheita.

YLÖJÄRVEN AMMATTIOSASTO

Minimimitoitukset murheena

jukka järvelä

Sirpa Moisio-Suikka on saanut am-mattiperehdytyksen mielenkiintoi-seen laboratoriotyöhön.

toimisto

Kehittämisyksikkö• telefax (09) 2727 9120• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• suunnittelija Leena Kaasinen-Parkatti p. 2727 9151• suunnittelija Sari Erkkilä p. 2727 9152• suunnittelija Soili Nevala p. 2727 9157• suunnittelija Lena Öhman p. 2727 9153• suunnittelija Maria Erkheikki-Kurtti p. 2727 9154• suunnittelija Paula Soivio p. 2727 9156• suunnittelija Pirjo Lukkari p. 2727 9148• suunnittelija Johanna Rosenberg p. 2727 9296• suunnittelija Heli Saarinen p. 2727 9150• sihteeri Raili Nurmi p. 2727 9172• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

SuPer-lehti• telefax (09) 2727 9120, super-lehti@superliitto.fi• johtaja Arja Niittynen p. 2727 9171• päätoimittaja Leena Lindroos p. 2727 9174• taittava toimittaja Jukka Järvelä p. 2727 9176• toimittaja Marjo Sajantola p. 2727 9173• toimittaja Sonja Kähkönen p. 2727 9175• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298

Jäsenyksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9140 ma–pe klo 9–15• jäsenyksikön päällikkö Sari Kainulainen p. 2727 9149• jäsensihteerit Piia Partanen, Päivi Askolin, Katja Sirkiä, Irma Dahlbacka, Miia Heikkonen, Pasi Heiskanen, Rita Brand ja Paula Wirén • telefax (09) 2727 9155• palveleva sähköposti: jasenrekisteri@superliitto.fi

Työttömyyskassa • postiosoite: PL 117, 00521 Helsinki• käyntiosoite: Kellosilta 3• internet: www.supertk.fi (24h)• puhelinpalvelu: (09) 2727 9377 ma–pe klo 9–13• sähköpostit: tkpalvelu@supertk.fi• telefax (09) 278 6531• johtaja Stefan Högnabba (09) 2727 9310

SuPer myös internetissä: www.superliitto.fi

Sähköpostit: etunimi.sukunimi@superliitto.fi

Ratamestarinkatu 1200520 HelsinkiPuhelinvaihde (09) 2727 910

• puheenjohtaja Juhani Palomäki p. 2727 9121• puheenjohtajan sihteeri Sari Äikäs p. 2727 9122• telefax (09) 2727 9220

Yleishallinto• telefax (09) 2727 9120• pääsihteeri Markku Silvennoinen p. 2727 9123• tiedotuspäällikkö Sari Tirronen p. 2727 9162• tiedottaja Henriikka Hakkala p. 2727 9137• tiedottaja Sari Järvinen p. 2727 9138• järjestöpäällikkö Raija Moilanen p. 2727 9136• järjestöasiantuntija Tiina Eteläaho p. 2727 9134• järjestöasiantuntija Anne Meriläinen p. 2727 9113• järjestöasiantuntija Tiina Pendolin p. 2727 9297• koulutussihteeri Marianne Ronkainen p. 2727 9124• sihteeri Aira Silvasto p. 2727 9135

Talous- ja henkilöstöyksikkö• telefax (09) 2727 9120• talous- ja henkilöstöjohtaja Anne Panttila p. 2727 9127• asiakaspalvelusihteeri Merja Poikselkä-Takala p. 2727 9294• henkilöstösihteeri Kirsi Kauppinen p. 2727 9126• kirjanpitäjä Leena Luostarinen p. 2727 9128• laskentasihteeri Maria Hietala p. 2727 9129• laskentasihteeri Mervi Härkönen p. 2727 9125• laskentasihteeri Kristiina Partola p. 2727 9130• toimistopalvelusihteeri Kaarina Laintila p. 2727 9118

Edunvalvontayksikkö• puhelinpalvelu (09) 2727 9160 ma–pe klo 9–15• telefax (09) 2727 9120• johtaja Anne Sainila-Vaarno p. 2727 9167• yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens p. 2727 9163• kunta-asiantuntija Jussi Salo p. 2727 9292• vastaava edunvalvonta-asiamies Riitta Lehtovirta p. 2727 9165• edunvalvonta-asiamies Eija Kemppainen p. 2727 9131• edunvalvonta-asiamies Eila Koponen p. 2727 9132• edunvalvonta-asiamies Riina Kurkinen p. 2727 9168• edunvalvonta-asiamies Jukka Parkkola p. 2727 9117• edunvalvonta-asiamies Marketta Vuorinen p. 2727 9116• edunvalvontasihteeri Sari Kaartoaho p. 2727 9179• lakimies Niina Kiviluoto p. 2727 9161• lakimies Merja Hyvärinen p. 2727 9166• lakimies Tuomas Hyytinen p. 2727 9119• lakimies Riitta Saarikoski p. 2727 9114• koulutussihteeri Tarja Sundqvist p. 2727 9164

Tietohallintayksikkö• johtaja Arja Niittynen p. (09) 2727 9171• atk-asiantuntija Sakari Hulkkonen p. 2727 9145• atk-asiantuntija Irja Nevala p. 2727 9158• sihteeri Mira Kajander p. 2727 9298• atk-tuki: atk-tuki@superliitto.fi

supersvenska

supersvenskaöversättningar eva wahlström

Å

Personaldimensionering i ålderslagen

lderslagen som bereds av social- och hälsovårds-ministeriet är viktig, om inte nödvändig, för att vi ska kunna garantera ser-vicen för de äldre. Lag-utkastet saknar dock en

skrivelse om ett av de allra viktigaste problemen inom social- och hälsovår-den, personaldimensioneringen.

De instanser som är emot att ta in personaldimensioneringen i ålderslagen motiverar ofta sin ståndpunkt med att personaldimensioneringen borde fung-era också utan lag. Motståndarna ta-lar ofta för den sociala gemenskapen. Så borde det ju vara också enligt Su-Per. Praktiken har emellertid visat nå-got helt annat. Det räcker inte med re-kommendationer. För att dimensione-ringen ska fås på en ändamålsenlig nivå behövs det absolut en lag och sanktio-ner mot försummelser att iaktta lagen.

Det största problemet i åldringsvår-den är bristen på utbildad personal. Man återkommer ständigt till det här grundproblemet när man ska börja ut-reda orsakerna till missförhållanden. Personaldimensioneringarna måste fastställas i lag både inom institutions-vården och inom hemvården. Inom in-stitutionsvården används rekommen-dationer, men inte inom hemvården. Också inom hemvården är det största

problemet att det inte finns tillräckligt med utbildad vårdpersonal.

Enligt lagutkastet ska de anställda inom social- och hälsovården omedel-bart anmäla om missförhållanden som de upptäcker inom servicen till ansvars-personen för servicen eller till den över-vakande myndigheten. Så här gör man på de flesta arbetsplatser, men tyvärr har det ofta lett till problem för de anställ-da. I många kommuner har arbetsgivar-na förbjudit de anställda att berätta om missförhållanden, till exempel för me-dierna. Vi har tolkat anmälningsplikten i den kommande lagen så att den sam-tidigt innebär ett tillstånd för de an-ställda att berätta om missförhållan-den. Man måste bara se till att de anställda faktiskt har en verklig möjlighet att anmäla missför-hållanden.

Man ska inte beskylla vår-darna för missförhållanden in-om äldrevården. Enskilda an-ställda har upprepade gång-er försökt ingripa i missför-hållanden, och därmed ib-land riskerat sin arbetsplats och sin motivation. SuPer ingriper ständigt i problem som observeras på olika håll i Finland. Problemen inom äldrevården, främst i sam-band med personaldimen-

sioneringen, ger förbundet allt mera ar-bete. Problemet är inte brist på infor-mation bland beslutsfattarna utan en ovilja att korrigera missförhållandena. Därför behöver vi en lag..

ordförande juhani palomäki

supersvenska

leena lindroos

Skrivartävlingen Lähihoitaja – ja ylpeä siitä un-der den nationella närvårdardagen i slutet av januari skördade tiotals fina texter. Texterna av två närvårdare och en närvårdarstuderande val-des ut för publicering, och när man läser deras tankar på sidorna 54–55 kan man inte annat

än uppskatta deras engagemang, optimism, vidsträckta för-ståelse och styrka.

Det är nästan omöjligt att tro diskussionerna på vissa fo-rum på webben om oetiska handlingssätt och dåliga beteen-den som förekommer inom vårdarbetet. Och att just de pro-fessionella vårdare som respekterar och utan egen nytta arbe-tar för sina klienters välfärd blir föremål för den negativa be-handlingen.

Vi ska inte godkänna dåligt uppförande. Inte hemma, in-te på jobbet eller i något annat umgänge människor emellan. Hörnstenen i en god yrkeskompetens är att man behandlar varje klient och patient med respekt och artighet. Och varje kollega på samma sätt.

På sidorna i det här numret tar vi en titt på lärande i arbe-tet och på hur de studerande handleds.

Närvårdaren Anu Leskinen handleder utvecklingsstörda yrkesskolelever i Kuopio och närvårdaren Anna Hanka be-dömer innehållet ur studerandeperspektiv i utbildningspro-grammet i kundservice och informationshantering som ord-nas som en pilot i Vasa. Vidare diskuterar vi ställningen för vårdare med invandrarbakgrund i Finland.

Den 17 april blir det riksdagsval. Det är mer än viktigt att varje finländare som har åldern inne går och röstar för hur vi ska sköta våra angelägenheter under de närmaste fyra åren. För att kunna påverka måste man ge sin röst till den kan-didat som man bäst tror arbeta för de saker man anser vara av betydelse. Antalet SuPer-kandidater som ställer upp i va-let är 16. Vad de betonar i sin verksamhet kan du ta reda på på valwebbplatsen www.alavalita.fi (På svenska: Sluta gnäl-la – börja välja).

I början av mars ordnades ett seniorseminarium i Sibbo som väckte tankar. Författaren Merete Mazzarella reflekterade över vad det är för fel i att man som gammal tar det lugnt, sit-ter på en bänk och matar du-vor. ”Man ska vara sportig och resa – man ska vara aktiv, så att andra människor ser att man fortfarande är vid liv!”

Ett gott liv och en festlig påsk till alla, oberoende av ål-der..

Mer än viktigt

Medlemskväll

13.4 kl. 18–21 Hotell Kalkstrand i Pargas, Strandvägen 1. Anmälningar senast 5.4 till Solveig Ehnström, solveig.ehnstrom@superliitto.fi, tfn 040 573 1712. Uppge namn samt eventuell diet.

Inbjudan

Super 314, Uleåborgsresa och vårträff 19.4.2011. Start kl 7.00 i Munsala. Du kan shoppa på Zeppelin eller simma i Eden. Mera info och anmälan till Miisu 12.4.2011 kl. 14–16, tfn 050 4689180. Välkommen med!

Resultatkampanj för kommunsektornSuPer, de övriga kommunala huvudavtalsparterna och KT Kommunarbetsgivarna inleder en resultatkampanj.

Kampanjen, som pågår till år 2014, har som syfte att slå vakt om den kommunala servicens konkurrenskraft och kva-litet. Den kommunala servicen har fått goda betyg i olika undersökningar, och yrkena inom kommunsektorn värde-sätts högt.

Även om kommunsektorn i en internationell jämförel-se producerar tjänster konkurrenskraftigt och effektivt, mås-te den enligt organisationerna fortsätta förbättra resultaten.

Kommunernas verksamhet och arbetsuppgifter känneteck-nas av att målgruppen är hela folket, det vill säga alla folk-grupper och individer. Kostnadseffektiva kommunala tjänster av hög klass är det tryggaste alternativet inte bara för service-tagarna och personalen, utan även för dem som betalar tjäns-terna. En välfungerande och god service främjar invånarnas välbefinnande, vilket är kommunernas viktigaste uppgift..

Berätta om lärande i arbetet!SuPer efterlyser erfarenheter av lärande i arbetet, LiA, bland studerande eller redan utexaminerade unga och vuxna. Berät-telserna publiceras anonymt på förbundets webbplats.

Du kan skicka dina erfarenheter antingen via webbsidor-na eller direkt per e-post till h.saarinen@superliitto.fi. I med-delandet ska du uppge ditt namn och gärna också LiA-ar-betsplatsen.

Du kan i din berättelse svara på följande frågor: vad var bra och vad var dåligt? Hurdant mottagande fick du? Vad önskar du av handledaren? Hur gick yrkesprovet till? Råkade du ut för någon överraskning? Hur sköttes arbetspassen? Dessutom kan du ge tips och praktiska råd som andra kan ha hjälp av under sin LiA-period eller i sitt arbete.

Du kan läsa om andras erfarenheter på finska på webben www.superliitto.fi -> Opiskelijat ja nuoret -> Meille opiske-lijoille. På webbplatsen hittar du också ett svarsformulär..

supersvenska

Starkare rätt till service för äldre

text marjo sajantola

Om ålderslagen träder i kraft kommer den att förbättra de äldres ställning i service-djungeln. Den kan ge ett nytt redskap också för övervakningen av kvaliteten i servi-cen, när personalen påförs skyldighet att anmäla om missförhållanden. Personaldi-

mensioneringen bygger dock fortfarande på rekommendationer.

id social- och hälsovårdsmi-nisteriet finns det nu ett lag-utkast som ger äldre perso-ner subjektiv rätt till vård en-

ligt behov. Den här äldrevårdslagen el-ler ålderslagen kommer också att på ett bättre sätt garantera att de åldersstigna personernas övriga behov av service be-aktas och åtgärdas.

Lagen ska tillämpas på den kom-munalt ordnade social- och hälsovår-den för äldre, men delvis också på pri-vat skött service. Både den privata och den kommunala verksamheten ska reg-leras av de serviceprinciper med vilka man kan garantera ett värdigt liv för en äldre person och möjlighet att påver-ka den service han eller hon får. Dess-utom kommer man med lagen att fast-ställa skyldighet för personalen att an-mäla om missförhållanden eller hot om sådana och om de åtgärder som anmä-lan föranleder.

Lagen ingår i en totalreform av lag-stiftningen om social- och hälsovår-den, och den samlar också bestämmel-ser från olika lagar om service för äld-re personer.

Ett servicebehov ska åtgärdas inom utsatt tid

Omkring var fjärde 75-åring är i be-hov av regelbunden service på grund av nedsatt funktionsförmåga. Lagen ger de äldre starkare rätt att få den hjälp de be-höver.

De bestämmelser som garanterar service ska också kunna tillämpas på yngre åldersstigna, ifall deras service-behov i första hand beror på begräns-

ningar i funktionsförmågan, såsom till exempel minnessjukdom. Servicen ska också fokusera mera på förebyggande verksamhet och service som främjar hälsan och funktionsförmågan. I fråga om främjandet av funktionsförmågan och välfärden ska lagen också tillämpas på invandrare som får ålderspension el-ler garantipension.

Äldre personers rätt till social ser-vice kommer att starkare kopplas till en utredning av behovet av service och på en serviceplan som ska skrivas utgå-ende från detta. Lagen föreskriver bå-de en maximal tid för beslutsfattandet och en tidsgräns för insättandet av ser-vice. På så vis hindrar man att en klient som har fått ett servicebesked får köa på obestämd tid i väntan på beviljad servi-ce. En utsedd ansvarsperson ska koor-dinera hela servicepaketet för sin klient och allmänt svara för att klienten får den service som finns inskriven i servi-ce- och vårdplanen.

Anmälningsplikt för personalen

I lagen bestäms vidare att en anställd inom social- och hälsovården ska se till att kvaliteten på den service som er-bjuds en äldre person är god. Ifall en anställd märker eller får veta om ett ak-tuellt eller ett hotande missförhållande i servicen ska han eller hon omedelbart anmäla om det för ansvariga inom verk-samhetsenheten eller inom kommu-nens social- och hälsovård. Med miss-förhållande avses till exempel brister i klientsäkerheten, fysisk, psykisk eller kemisk misshandel av en äldre person

eller problem inom verksamhetskultu-ren på arbetsplatsen.

Syftet med anmälningsplikten är att missförhållandena rättas till och att de vid behov kan undersökas av en kon-trollmyndighet.

Anmälningsplikten som skrivs in i lagen kommer att förbättra den anställ-das ställning, för den är samtidigt för-utom en skyldighet också ett tillstånd att göra anmälan. För närvarande kan personalen tiga om missförhållanden i rädsla att förlora sin egen ställning. Det kan finnas arbetsavtal som innehåller förbud mot att föra fram saken.

SuPer känner till att arbetsgivarna i många kommuner har förbjudit de an-ställda att tala om missförhållanden till exempel för medierna. Förbundet krä-ver att man ska se till att de anställda har en verklig möjlighet att berätta om missförhållanden. Man måste garante-ra rättsskyddet för en anställd som har gjort en anmälan.

Rekommendationerna om personal-dimensioneringar har inte varit tillräck-liga för att garantera kvaliteten i åld-ringsservicen. I hemvården finns det in-te ens några. Enligt en utredning av Su-Per är det just inom hemvården som vårdarna ser vad klienten så nödvän-digt behöver, men de har ingen möjlig-het att ge den servicen.

– Det saknas politisk vilja, resurser, tid och vårdare, understryker SuPers ordförande Juhani Palomäki.

Han påpekar att det gemensamma syftet borde vara att garantera service och se till att personalen orkar. Den vik-tigaste resursen i äldreservicen är en per-sonal som orkar och trivs och mår bra..

V

supersvenska

Handledning av studerande – ett förtroendeuppdrag eller en börda?text sonja kähkönen

Handledningen av studerande och bedömning av yrkeskompetensen är uppgifter som man borde ta med lika stort allvar som andra arbetsuppgifter.

Perioderna med lärande i arbetet (LiA) går inte alltid som de borde. Många problemsituationer kan undvikas om informationen löper mellan de olika parterna och om man reserverar till-räckligt med tid för handledningen.

I en idealsituation en studerandes LiA-period väl förberedd och man in-formerar om den på arbetsplatsen. Chefen har ansvaret för att arbetsplats-handledaren ska hinna ta emot den studerande och sköta om introduktio-nen. Handledaren ansvarar i sin tur för handledningen i praktiken. Läroinrätt-ningen ansvarar i sista hand för att ar-betsplatsen är färdig att ta emot den studerande.

– Det skulle behövas allt flera lärare i arbetslivet, men det finns många stu-derande. Det här är en ständig resurs-fråga. Läraren ska besöka arbetsplatsen åtminstone en gång i början av perio-den och en gång i slutet för att hålla sig à jour med situationen på arbetsplatsen, säger planeraren Soili Nevala på SuPer.

Närvårdaren och arbetsplatshandle-daren Mervi Pulkkinen, som också ut-bildar närvårdarstuderande som bisyss-la, berättar att det ibland är helt oklart för de studerande vad det är för en ar-betsmiljö de kommer till. Den LiA-plats som läraren har valt för den stu-derande kan vara alldeles felaktig med

tanke på målen för den aktuella peri-oden.

– Det här kan gå upp för arbets-platshandledaren först under den tred-je veckan av perioden, när den stude-rande i sin inlärningsbok konstaterar att han eller hon inte har fått göra just någonting på arbetsplatsen. Då måste man gå igenom situationen med läraren och eleven och planera hur man ska gå vidare, konstaterar Pulkkinen.

Beakta individen

Enligt Mervi Pulkkinen finns det en stor efterfrågan på utbildningar för handledare och mottagare av yrkesprov på arbetsplatserna. Innehållet i närvår-darutbildningen utvecklas och därför borde informationen om förändringar-na regelbundet uppdateras på de arbets-platser där studerande tas emot.

Soili Nevala påpekar att var och en som handleder studerande ska ha en be-hörig utbildning. Det finns emellertid en mängd studerande och förhållande-vis få arbetstagare.

Handledningen av studerande anses alltför ofta vara en överflödig uppgift, ibland till och med en börda. Nevala påpekar att handledningen är ett för-troendeuppdrag som man ska ta med lika stort allvar som andra arbetsupp-gifter. En positiv erfarenhet av arbets-platshandledaren stärker den studeran-des engagemang i branschen.

Det är också viktigt att beakta in-dividuella behov och kunskaper. Man bör följa med vad den studerande har

lärt sig och vad han eller hon borde lä-ra sig i fortsättningen för att kravmå-len ska nås.

Resurserna måste fördelas på ett nytt sätt

Rauno Laitila, som är lärare vid Uleå-borgsregionens yrkesinstitut och med-lem av examensnämnden för social- och hälsovården, berättar att det rå-der stor brist på LiA-platser. Det är en av orsakerna till problemen i samband med lärande i arbetet.

– När det inte går att hitta en lämp-lig plats för de studerande skickas de någonstans där det finns plats. Då är risken att utbudet på lärandemiljö-er och den studerandes mål inte möts. Det ligger ändå på skolans ansvar att se till att en studerande kan genomföra sin period utan problem.

Laitila tror att man slipper proble-men i samband med LiA om resurserna fördelas på ett nytt sätt. Lärare kan fri-göras från undervisningen för att fung-era som handledare och stöd för de stu-derande på arbetsplatserna. Alternativt kan skolorna avlöna erfarna närvårdare för att följa med lärandet i arbetet för lärarnas del.

Enligt Laitila bör man kunna avläg-ga läroämnen i arbetslivet i allt högre grad. Det här skulle ersätta klassunder-visningen. Då skulle läraren få mera tid för att stöda och handleda elever un-der LiA-perioderna. Dessutom skulle de studerande få mera praktiska kun-skaper..