aalto university magazine 16

Sellu syntyy uudestaan Atomit kerroksiin Digitally enhanced sustainability

Mahdollisuuksien materiaalit s. 12Koodauksen maraton s. 34

16ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571

ISSN-L 1799-9324

TOUKOKUU 2016

SISÄKANNET

Graafinen suunnittelija Emilia Ahosen teos Skill Shapes kuvittaa Aalto-yliopiston metroaseman julkisivua. Sisäkansissa on kuvia luonnoksista. Valmis teos esitellään In-house-palstalla s. 42.INSIDE COVERS

Graphic designer Emilia Ahonen’s work Skill Shapes enlivens the façade of Aalto University metro station. The inside covers are illustrated with her sketches and the finished work is showcased in our In-house section, p. 42.

Rohkeasti kokeillenNever shy to experimentRisto Siilasmaa says he has always had an entrepreneurial streak. He established the publicly listed data security company now known as F-Secure while still at university and is today the chairman of its board of directors alongside chairing the boards of Nokia and the Federation of Finnish Technology Industries. For Siilasmaa, entrepreneurship is an attitude and a way of life of which hard work and an ability to make bold choices are integral aspects.

Siilasmaa sees opportunities for Finnish success in an atmosphere that encourages experimentation. This requires the freedom and capability to act. It is important to try new things and give up ideas that no longer work. “How quickly we manage to transfer our competence and resources to doing new things can be of crucial significance to our future,” he notes.

The theme of this issue, materials research, is at the heart of the new. There is a constant need for intelligent, biodegradable, self-healing or electricity-generating materials, for example. Various materials have been studied from a variety of perspectives at Aalto University for quite some time, and a host of researchers and a hundred or so professors are concentrating on this topic. There is also enormous business potential in this field and several companies, such as silicon wafer manufacturer Okmetic and bone-lengthening treatment developer Synoste, have emerged from our research.

Our entire University, an educator of game changers, is also at the threshold of a new era. Times Higher Education recently ranked Aalto University as the world’s 28th best university under 50 years old. In the category for universities less than a decade old, Aalto placed second. This incredible result is indicative of our University’s strong mission and, first and foremost, of how the work of our researchers has been noticed around the world.

Eveliina OlssonEditor-in-chief

KANNET JA PÄÄARTIKKELIN KUVITUSValokuvaaja Jaakko Kahilaniemi ikuisti tavallisia materiaaleja epätavallisesta kulmasta. Kannen lisäksi makrotason materiaalikuvia on lehden Teema-jutussa s. 12.COVERS AND ILLUSTRATION OF MAIN ARTICLEPhotographer Jaakko Kahilaniemi captured ordinary materials from an unusual angle. In addition to the cover, his macro-level materials pictures are included in this issue’s Theme section, p. 12

Risto Siilasmaa sanoo aina olleensa yrittäjähenkinen. Hän perusti jo opiskeluaikanaan nykyisin F-Securena tunnetun pörssiyrityksen ja johtaa sen, Nokian ja Teknologiateollisuuden hallituksia. Yrittäjyys on Siilasmaalle elämäntapa ja -asenne. Siihen liittyy oleel-lisesti kova työnteko ja kyky tehdä rohkeita ratkaisuja.

Suomen menestymisen mahdollisuutena Siilasmaa näkee kokeiluun kannustavan ilmapiirin, jossa tarvi-taan edellytyksiä ja vapautta toimia. Uuden yrittäminen ja toimimattomasta luopuminen on tärkeää. ”Se, miten nopeasti saamme siirrettyä osaamisemme ja resurs-simme uuden tekemiseen, voi olla tulevaisuutemme kannalta ratkaiseva asia”, hän toteaa.

Tämän lehden teema, materiaalitutkimus, on uuden ytimessä. Esimerkiksi älykkäille, biohajoaville, itse-korjautuville tai sähköä tuottaville materiaaleille on kasvava tarve. Aalto-yliopistossa materiaaleja on tut-kittu eri näkökulmista jo pitkään, ja aiheen parissa työskentelee suuri joukko tutkijoita ja satakunta pro-fessoria. Myös alan liike toimintamahdollisuudet ovat suuret. Tutkimuksesta onkin saanut alkunsa useita yrityksiä, esimerkiksi pii kiekkoja valmistava pörssi-

yhtiö Okmetic ja luunpidennyshoitoa kehittävä Synoste.

Uuden äärellä on myös koko yliopis-tomme, joka kouluttaa muutoksen-tekijöitä tulevaisuuden työelämän

tarpeisiin. Tuoreessa Times Higher Education -lehden vertailussa sijoituimme alle 50-vuotiaiden yliopistojen joukossa sijalle 28 maailmassa, alle kymmenvuotiai-

den keskuudessa olimme kakkosena. Huikea sijoitus kertoo yliopiston vahvasta missiosta ja erityisesti siitä, että tutkijoidemme työn tulok-set on huomattu myös maailmalla.

Eveliina Olssonpäätoimittaja

Roop

e Per

man

to

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 3

Kert

tu H

akka

rain

en

KOOSI TURULA teki lehteen kuvituksia ja Poimintoja saavutuksista -aukeaman grafiikat. Hän opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Koosi haaveilee ajanvietosta vesi- ja puuvärien parissa, mutta ymmärtää liian hyvin turhautumisen vaaran.KOOSI TURULA is responsible for some of this issue’s illustrations and the graphic art in the centrefold. Koosi is a student of graphic design at the School of Arts, Design and Architecture and dreams about spending more time with watercolours and colouring pencils, while being wary of the risk of frustration.

KERTTU HAKKARAINEN kävi kuvaamassa kulttuurihackathon-tapahtumaa ja vastaa Siellä-artikkelin valokuvista. Hän opiskelee elokuvausta Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Kertun lempimateriaaleja ajan kuluttamiseksi on murhamysteerien ja paranormaalien ilmiöiden tutkiminen kirjallisuuden ja internetin uumenista.KERTTU HAKKARAINEN photographed a cultural hackathon and is responsible for the photos of the In there section. Kerttu studies cinematography at the School of Arts, Design and Architecture. She enjoys passing time by scouring the literature and remote corners of the Internet investigating murder mysteries and paranormal phenomena.

Tekemässä / On the job

JULKAISIJA/PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut/Aalto University, Communications Services PÄÄTOIMITTAJA/EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Maria LevinaOHJAAVA/TUTORING AD & KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Otavamedia OMA Oy TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Emilia Ahonen, Maija Astikainen, Kerttu Hakkarainen, Anni Hanén, Timo Hämäläinen, Minna Hölttä, Jaakko Kahilaniemi, Tea Kalska, Saara Koskinen, Janne Lehtinen, Kira Leskinen, Pekka Niittyvirta, Roope Permanto, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Marja Saarikko, Aki-Pekka Sinikoski, Eeva Suorlahti, Maija Tammi, Koosi Turula KANNEN KUVA/COVER PHOTO: Jaakko Kahilaniemi KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Kelly Coogan OSOITE/ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: [email protected] OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: [email protected] PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS/PRINTING: Libris Oy, 2016 PAPERI/PAPER: Edixion 250 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 34 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA/PUBLISHED THREE TIMES A YEAR

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16

03 Pääkirjoitus – Editorial

04 Tekemässä – On the job

06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

08 Now Quotes.

09 Avauksia Rehtori Tuula Teeri tähyää kohti innovatiivista yhteiskuntaa.

10 Oho! Professori Risto Nieminen ja tutkimustyön pitkä polku.

11 Vau! Muotijätti H&M kutsui tekstiilisuunnittelun opiskelijat työharjoitteluun.

12 Teema Materiaalitutkimus tuottaa ratkaisuja suuriin ongelmiin ja luo liiketoimintaa.

18 Teema Professori Esko Kauppinen kaupallisti nanonuput.

20 Kuka – Who Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on ikuinen yrittäjä.

24 Kohokohtia, palkintoja ja innovaatioita – poimintoja saavutuksistamme.

26 Aiheesta CHEMARTS-projektissa sellu syntyy uudelleen.

29 Aiheesta Professori Maarit Karppinen räätälöi atomitason yhdisteitä.

30 On science From greener innovations to greener business ecosystems. 10 MIN: Assistant Professor Risto Rajala studies service transformation.

34 Siellä Koodarit urakoivat kulttuuriaineistojen kimpussa hackathonissa.

41 Kolumni Lastenkirjailija Linda Liukas antaa sattumalle sijaa urallaan.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

45 Moi! Varainhankintajohtaja Teppo Heiskanen esittäytyy.

46 Väitöksiä Diplomi-insinööri Hanne Antila mallinsi väitöstyössään polyelektrolyyttien vuorovaikutusta.

48 Arjen valintoja Professori Kary Främlingin talossa äly on piilossa.

Teema / ThemeTÄMÄN LEHDEN TEEMA on materiaalitutkimus.THE THEME of this issue is material research.


TUTKIJAT SELVITTIVÄT kolmenkymme-nen eri-ikäisen ja taidoiltaan eritasoisen henkilön kirjoituskäyttäytymistä. Tulok-set haastavat yleisen uskomuksen, jonka mukaan nopea kirjoittaminen edellyt-tää kymmensormijärjestelmän hallit-semista.

”Kirjoittamiskurssin käyneiden hen-kilöiden keskimääräinen nopeus ja tark-kuus vastasivat itseoppineiden, keski-määrin vain kuutta sormea käyttävien kirjoittajien saamia tuloksia”, tohtori-koulutettava Anna Feit kertoo.

Tiedot kerättiin optisella liikkeentun-nistusjärjestelmällä, joka tallensi sor-mien tarkat liikkeet.

Tiedot osoittavat, että sormien mää-rän sijaan kirjoitusnopeuteen vaikutta-

Nopeaan kirjoittamiseen ei tarvita kymmentä sormea

vat muut tekijät. Nopeat kirjoittajat ovat esimerkiksi oppineet pitämään kätensä paikoillaan sen sijaan, että liikuttaisivat niitä näppäimistöllä. Lisäksi he käyttävät johdonmukaisesti samaa sormea tietyn kirjaimen kirjoittamiseen.

Tutkijat uskovat, että kirjoitustek-niikat syntyvät tietokoneen eri käyttö-tarpeista.

”Kymmensormijärjestelmä on kehi-tetty kirjoituskoneella kirjoittamiseen. Siitä ei ole hyötyä kuvankäsittelyohjel-man pikanäppäimissä tai pelaamisessa,

energiaratkaisut, ihmislähtöinen rakennettu ympäristö sekä terveys ja hyvinvointi. Rahoitus vahvistaa yliopis-ton perusrahoitusta, ja sitä käytetään platform-yhteistyöalustojen kehittä-miseen monialaisten teemojen alueilla. Samoin rahalla varmistetaan osaamisen jatkuvuus uusissa professorirekrytoin-neissa.

SUOMEN AKATEMIA myönsi 12 miljoo -nan euron rahoituksen Aalto-yliopistolle profiloitumisen vahvistamiseksi seuraa-valle neljälle vuodelle. Rahoitusmuodolla tuetaan yliopistojen valitsemien tutki-musalojen vahvistamista.

Aalto-yliopisto haki rahoitusta kol-melle monialaiselle teemalle, jotka yhdis-tävät sen osaamisalueita: edelläkäyvät

jossa käytetään usein pelkkää hiirtä. Itse-oppineet kirjoittajat muokkaavat mene-telmäänsä toimintojen erityispiirteiden mukaan”, professori Antti Oulasvirta arvioi.

Kunnolla opitusta kymmensormi-järjestelmästä voi silti olla etua, sanovat tutkijat.

”Kirjoittajat, jotka eivät olleet käyneet kursseja, käyttivät kaksi kertaa enemmän aikaa sormien katsomiseen. Tämä voi vaikuttaa kirjoitusnopeuteen monimut-kaisissa editointitehtävissä.”

Profiloitumiseen 12 miljoonaa euroa

AALTO-YLIOPISTON hallitus on päättänyt sijoittaa kaikki yliopiston ydintoiminnot Otaniemen kampukselle, jonka keskusta valmistuu vuoteen 2021 mennessä.

Kauppakorkeakoulun kandidaatti-opetus siirtyi Otaniemeen syksyllä 2015, ja Taiteiden ja suunnittelun korkea-koulu siirtyy yliopiston pääkampukselle vuonna 2018. Uuden päätöksen myötä Kauppakorkeakoulun Töölössä sijaitse-vat toiminnot sekä opettajat, tutkijat ja opiskelijat muuttavat Otaniemen pää-kampukselle uuteen, tätä tarkoitusta varten suunniteltavaan rakennukseen. Kauppakorkeakoulun yhteisöllä on kes-keinen rooli uudisrakennuksen suunnit-teluprosessissa.

Uusi rakennus rahoitetaan myymällä ja vuokraamalla sellaisia kiinteistöjä, joita ei käytetä yliopiston ydintoimin-taan. Pitkällä tähtäimellä uusien, moder-

Yliopiston ydintoiminnot Otaniemeen

nien tilojen käyttötehokkuus ja mahdol-lisuus yhdistää palvelut samalle kampuk-selle tuovat kustannussäästöjä.

Kansainvälinen kandidaattiohjelma jatkaa toimintaansa Mikkelissä. Kaup-pakorkeakoulun historiallisen, Töölössä sijaitsevan päärakennuksen tulevaisuu-den käyttöä suunnitellaan osana kampus-ohjelmaa koko yliopiston hyväksi.

Vers

tas-

arkk

itehd

it

Koosi Turula

_

Suomen Akatemia jakoi profiloitumis-rahaa kaikkiaan 50 miljoonaa euroa. Akatemia teki rahoituspäätökset kan-sainvälisen paneelin arviointien pohjalta. Profiloitumiseen suunnattua rahoitusta myönnettiin nyt toista kertaa. Ensim-mäisessä haussa toukokuussa 2015 Aalto-yliopisto sai profiloitumisen vahvistamiseen 13,6 miljoonaa euroa.

Havainnekuva yhdestä asemakaavan mukaisesta mahdollisuudesta

uudisrakennukseksi. Samassa Väre-korttelissa ovat Taiteiden ja suunnittelun

korkeakoulun rakenteilla olevat tilat.


Nyt

Aalto-1 on valmis avaruuteen

HISTORIAN ENSIMMÄINEN suomalainen satelliitti odottaa laukaisuaan Yhdys-valtojen länsirannikolla. Satelliitin vie avaruuteen SpaceX-yhtiön raketti loppu-keväästä. Aalto-1:n lisäksi 600 kilometrin korkeudessa olevalle kiertoradalle nou-see raketin mukana ennätysmäärä nano-satelliitteja.

Aalto-1 on moderni nanosatelliitti, joka sisältää suomalaista huipputekniik-kaa. Sen kyydissä on kolme tutkimuslai-tetta: VTT:n rakentama spektrikamera, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen säteilyilmaisin sekä Ilmatie-teen laitoksen kehittämä plasmajarru, joka perustuu sähköisen aurinkopurjeen ideaan ja tähtää avaruusromun vähentä-miseen.

”Satelliitteja on rakennettu kaksi kap-paletta. Lentomalli matkaa avaruuteen

KASVIHUONEILMIÖN NOSTAMA meren-pinta, lisääntyvät tulvat ja aiempaa voi-makkaammat myrskyt uhkaavat eri-tyisesti merten lähellä asuvia ihmisiä. Aalto-yliopiston tutkijat arvioivat, että 1,9 miljardia ihmistä eli 28 prosenttia maailman väestöstä asuu enintään 100

ja insinöörimalli jää Otaniemeen. Näin voimme testata eteen tulevia yllättäviä tilanteita ensin maan päällä”, kertoo pro-jektin vetäjä, professori Jaan Praks.

Projektissa on ollut mukana yli 80 opiskelijaa, ja sen parissa on tehty kym-meniä diplomi- ja kanditöitä, useita konferenssijulkaisuja sekä tiedejulkai-suja. Opiskelijat ovat itse suunnitelleet

Merenpinnan nousu uhkaa lähes puolta suomalaisista

kilometrin etäisyydellä merenrannasta alueilla, jotka ovat korkeintaan 100 met-riä nykyisen merenpinnan yläpuolella. Pelkästään Suomessa lähes 2,4 miljoonaa ihmistä eli 43 prosenttia väestöstä asuu alavilla alueilla.

”Vuoteen 2050 mennessä näillä alueilla asuvien ihmisten määrä nous-see maailmassa 2,4 miljardiin. 500 mil-joonaa ihmistä tulee asumaan alueilla, jotka ovat korkeintaan 5 metriä nykyi-sen merenpinnan yläpuolella. Monet joutuvat muuttamaan asuinpaikkaansa,

koko satelliitin ja sen järjestelmiä, kuten radiot, rungon, antennit sekä aurinkopa-neelit, jotka tuottavat satelliitin tarvit-seman sähkön. Satelliitin päätietokone välittää tietoa avaruudesta Otaniemen maa-asemalle.

”Työ ei pääty laukaisuun, sillä satel-liittia seurataan arviolta kahden vuoden ajan”, Praks toteaa.

työtään tai elämäntapojaan sopeutuak-seen muuttuvaan ilmastoon”, sanoo apulaisprofessori Matti Kummu.

Samalla kun väestö ja vauraus ovat keskittyneet meren ääreen, ruokaa pitää kasvattaa yhä kauempana sieltä, missä ihmiset asuvat. Ylängöt ja vuoristot ovat yhä tärkeämpiä ruoantuotannolle, mutta myös hyvin alttiita ilmastonmuutokselle.

Vaikka väestö ja vauraus lisääntyvät erityisesti rannikkoalueilla, ne lisäänty-vät vielä nopeammin sisämaassa ja vuo-ristoisilla alueilla, tutkimus paljastaa. Tämä löydös kumoaa aiemmat tutkimus-tulokset, joiden mukaan alueiden keski-näinen erilaisuus kasvaa tulevaisuu-dessa. Kaupungistumisen ja taloudellisen tuotannon odotetaan jakautuvan maail-massa aiempaa tasaisemmin maatieteel-lisesti tarkasteltuna.

Tutkimuksessa hyödynnettiin uusia, aiempaa tarkempia tietokantoja ja se tehtiin yhteistyössä alankomaalaisen Vrije Universiteit Amsterdamin, Italian kansallisen tilastoinstituutin ja sveitsi-läisen Zürichin yliopiston kanssa.

Aalto-yliopisto tuotti noin80 % taideteollisen alan,

41 % teknistieteellisen alan ja20 % kauppatieteellisen alan

yliopistotutkinnoista Suomessa.

Shanghai on yksi suurkaupungeista, jotka kärsivät ennustetusta merenpinnan noususta.

Vuonna 2015

Olli

Var

is


With the standards of Internet of Things, different devices and other systems can publish, discover, and exchange data with other connected systems.

The Open Messaging Interface project is funded by the Academy of Finland and Professor Kary Främling at the Computer Science Department is the project leader. The goal is to enable systems that have been closed and separate to inter-operate with other systems as and when needed. The resulting new services can be expected to improve people’s lives in many ways.

These “systems of systems” will help citizens predict, plan and optimise small and big choices of their lives. Open and standardised interfaces enable the collection of data from different

Creating standards for the Internet of Things_

systems and thereby faster reactions to various and changing situations.

“For instance in the temperature regulation of a house it will be possible to consider the inside and outdoor temperatures, weather forecasts, energy prices in the near future, as well as other useful information sources,” states Främling.

This project aims at providing a general reference implementation of standards, which would help in the deployment of the new standards. Utilisation of standards is a prerequisite to the creation of a scalable Internet of Things.

“In the Internet of Things, devices and systems are nodes that provide data either for free or against payments. A node can

be for example a server, a mobile phone, a car, a temperature sensor or some other information system.”

The vision of this project highlights a distributed way of seeing the Internet of Things. For instance the car owner manages the car her/himself, and the road service chooses which data and to whom it publishes and delivers from its own system.

“Faults or data transfer problems can hit the systems, for instance a sensor can break or calibration errors may occur. This is one of the reasons why it is not good to trust in a single system”, concludes Främling.

The project relies on the Open Messaging (O-MI) and the Open Data Format (O-DF) official standards.

“What age do we hit ‘peak friendship’? Scientists believe they may have found the answer.

Our social networks shrink from the age of 25, the data reveals, with the pool of friends a person has getting smaller and smaller as the years go by.

The phone records of more than 3.2 million mobile users in Europe were analysed for the study by researchers at Aalto and Oxford universities.

They found that those aged 25 and under talked more to friends than any

other age group, looking at who how often they called a person and the length of each call, with our social circles decreasing with age.

‘Our results indicate that these aspects of human behaviour are strongly related to age and gender such that younger individuals have more contacts and, among them, males more than females.’

So bad news if you are already past the age of 25, but good news if you are already over that age and don’t like socialising very much.”

Quotes

Revealed: The ‘peak’ age you will have the most friends

By Mark Molloy, 6 April 2016 telegraph.co.uk


Now

MAAILMA ON muuttunut radikaalisti siitä, kun Aalto-yliopiston toiminta käynnistyi vuonna 2010, eikä muutokselle näy loppua. Taloudel-

linen epävarmuus lisääntyy, Euroopan yhtenäisyys horjuu, turvallisuutemme on uhattuna ja globaalit haasteet odottavat ratkaisujaan. Myös yliopiston tulee mukautua muutokseen, ja olemmekin päivittäneet strategiamme vuosille 2016–2020.

Suomi etsii uutta suuntaa nopeasti kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Elinkeinoelämämme on hallittava globaaleja arvoketjuja, osattava suunnitella ja johtaa maailmanlaajuisia toimittajien, kumppanei-den ja asiakkaiden verkostoja. Näin on myös yliopis-toissa. Jos haluamme menestyä kansakuntana, meillä on oltava erinomaisia yliopistoja, jotka kykenevät liit-tymään kansainvälisen tiedeyhteisön terävimpään kärkeen tasavertaisina, tunnustettuina kumppaneina.

Kansainvälisesti verkottunut yliopisto houkuttelee maahan uusia lahjakkuuksia, ideoita ja investointeja, ja tarjoaa elinkeinoelämälle elävän yhteyden tieteen eturintamaan. Ensiluokkainen tutkimus tuottaa uusia havaintoja ja keksintöjä, jotka poikivat innovaatioita, yrittäjyyttä ja talouskasvua. Talouskasvu tuo tullessaan uutta työtä ja hyvinvointia.

Aalto-yliopisto on sitoutunut työskentelemään inno-vatiivisen yhteiskunnan puolesta, sillä uskomme tie-don, osaamisen ja yhteistyön auttavan ratkomaan visai-siakin haasteita. Kuljemme kohti tätä visiota nivomalla ensiluokkaisen tieteen ja taiteen tekniikan ja talouden kehitykseen.

Koulutamme uuden sukupolven visionäärejä, asian-tuntijoita, yrittäjiä ja johtajia tulevaisuuden työelä-mään. Kutsumme sekä kansainväliset että kotimaiset akateemiset ja yrityskumppanimme mukaan talkoisiin,

sillä yhdessä tekemällä molemmat osapuolet oppivat toisiltaan. Tämä strategia tuottaa tulosta: yliopisto-rankingit ja saavutuksemme kaikkein kilpailluimman rahoituksen hakemisessa kertovat kansainvälisen asemamme nopeasta vahvistumisesta.

Olemme onnistuneet kehittämään ratkaisuja muut- tuvan osaamistalouden haasteisiin. Aallon ympärille rakentunut ekosysteemi tuottaa tutkitusti puolet Suomen uusista yliopistolähtöisistä yrityksistä. Tässä numerossa tutkijamme esittelevät ainutlaatuisia materiaalitutkimuksen saavutuksia, joista on myös konkreettista hyötyä yhteiskunnalle.

Suomi on koko itsenäisyytensä ajan rakentanut menestyksensä koulutuksen ja tutkimuksen varaan. Maan hallitus on asettanut tavoitteekseen, että Suomen kilpailukyky jatkossakin rakentuisi korkealle osaamiselle. Sama hallitus leikkaa kuitenkin rajusti yliopistojen perusrahoitusta. Vaikeassa taloustilan-teessa sekin voi olla perusteltua, kunhan ei leikata osaamisen terävintä kärkeä. Valitettavasti raskaimmat leikkaukset kohdentuvat nyt maan parhaisiin yliopis-toihin sekä Tekesin myöntämiin tukiin yliopistojen ja yritysten väliselle innovaatioyhteistyölle. Näin kohdennettuna leikkaukset uhkaavat heikentää yli-opistosektorimme ja pitkällä tähtäimellä koko yhteis-kuntamme menestyksen mahdollisuuksia globaalissa kilpailussa.

Tuula Teerirehtori

Kohti innovatiivista yhteiskuntaa


Jann

e Leh

tinen

Yliopiston johdon puheenvuoro. Avauksia

Oho! Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

”OMALLE YLI neljän vuosikymmenen tutkijanuralleni mahtuu monen-laisia sattumuksia ja möhläyksiäkin. Osa niistä liittyy opetustehtäviin – on selvää, että 38 professorivuoden aikana on tullut sekoiltua joko omaa tietämättömyyttään tai sitä peitellessä. Tutkimustyö on kuiten-kin intohimoni, ja sallittakoon muutama kommentti siitä.

Tutkimustyö etenee vain harvoin lineaarisesti ja loogisesti ideasta tekemisen kautta toteuttamiseen ja raportointiin, vaikka monesti tut-kimuksen rahoittajat tuntuvat niin ajattelevan. Prosessi ottaa välillä takapakkia, saattaa jumiutua paikoilleen ja nytkähtää sitten taas rajusti liikkeelle ahaa-elämyksen myötä.

Idea on tietysti kaiken lähtökohta, ja siihen liittyy usein intuitio siitä, miten asiat kehittyvät ja miltä lopputulos voisi näyttää. Mutta idea ei ole staattinen: työn aikana siihen palataan ja se voi kokonaan muuttaa muotoaan. Lähtöhypoteesi tarvitaan, mutta siitä on kyettävä irtautumaan, vaikka se olisi tuskallista. Näin on käynyt kohdallani usein.

Teen laskennallista tutkimusta, pääasiallisena kohteena materiaa-lien atomitason ilmiöt ja ominaisuudet. ’Laskennallinen’ tarkoittaa sitä, että idealle rakennetaan matemaattinen kuvaus, malli, josta tieto-koneen avulla puristetaan esiin mahdollisimman tarkkoja, numeerisia ennusteita. Materiaali-ilmiöt ovat usein hyvin monimutkaisia, mikä merkitsee sitä, että malli voi olla puutteellinen, ja sitä, että numeeris-ten tulosten saaminen edellyttää pitkiä ja hankalia tietokonelaskuja.

Tästä päästään myös möhläyksien syntysijoille. Idea ja intuitio voi-vat olla niin vahvoja, että aina ei maltti riitä tulosten kriittiseen ana-lyysiin ja varmistamiseen. Onko käytetty malli kelvollinen? Laskut voivat esimerkiksi olla niin raskaita, että tietokoneen kapasiteetti ei riitä. Kohdallani on käynyt niin, että tulokset ja niiden kvalitatiivinen tulkinta ovat muuttuneet, kun aiheeseen on palattu muutaman vuoden jälkeen paremmin välinein.

Tieteen kansainvälinen kilpailu on kovaa, ja halu tulosten julkai-semiseen on vahva. Mutta kun julkaistaan, on välttämätöntä kuvata tarkkaan myös käytetty malli, sen olettamukset sekä käytetyt lasken-nalliset menetelmät. Toistettavuus on kaiken tieteellisen tekemisen ydinajatus, myös laskennallisessa tutkimuksessa.

Tiede etenee kumulatiivisesti, ja sen menetelmät kehittyvät kai-ken aikaa. Kun laskennallisten ennusteiden pätevyysalue ja tarkkuus paranevat, joutuu toisinaan tunnustamaan aiemmin julkaisemansa tulokset puutteellisiksi tai jopa vääriksi. Mallissa on voinut olla puut-teita tai käytetyt laskentamenetelmät ovat olleet epätarkkoja. Vanhoja julkaisuja selaillessa ei voikaan aina välttyä lievältä häpeän tunteelta. Tilanteen synnyttämää harmia lievittää kuitenkin tietoisuus siitä, että on ollut mukana yhteisessä rintamassa totuutta etsimässä.

Laskennallinen tiede ja tutkimus ovat edistyneet huikeasti oman työurani aikana. Nyt voimme ottaa ratkaistavaksi sellaisia ongelmia, joista aiemmin emme voineet edes haaveilla. Tuloksia, erilaista dataa, syntyy materiaalikysymyksistä valtaisia määriä. Seuraava askel on ottaa käyttöön uusia tilastollisia ja koneoppimisen menetelmiä tämän nopeasti kasvavan tietovarannon hyödyntämiseksi.”

Totuutta etsimässäTieteen akateemikko, professori Risto Nieminen valottaa tutkimustyön sudenkuoppia.

Teksti Risto Nieminen Henkilökuva Maija AstikainenKuvitus Koosi Turula


kapakktakjusti lirajIdea on

itä, mitsiiea ei olideuuttaamutautumirtsein.us

Teen len atomlietä, ettäsit

oneen akonnusteien

erkitsemen tulostenTästä p

vat olla nlyysiin javoivat esriitä. Kohtulkintajälkeen p

Tieteesemiseentarkkaannalliset mydinajatu

Tiede ken aikaparanevatuloksetteita tai kjulkaisujTilanteeon ollut m

Laskentyöuranijoista aiesyntyy mottaa käynopeasti

/ AALTO UNIIIIVVVVVVVVVVVVIVIVVIVVVVVVVVVIIIVVVVVVVVVVVIIVVVVVVVVVVVVVVIIIVVVVVVVVIVVVVVVVIIVVVVVVVIIVVVVVIIVVVVVIIVVVVVVVVVIIVVVVVVVIIIVVVVVVVVIIIVVVVVVVVVIIIVVVVVVIIIIVVIIVVIIIVVVVVIIVVVVVIIIVVVVVVIIVIIVVVVVIIIVVVIIIVVIIIIVVVERSERSERSERSERSERSERSERSRSERSRSSERSEERSERSERSERSERSERSRSERSERSRSERSERSERSRERSERERSRSERSRERSERSERSERSRSEERSERSERSERSERSERSRSERSRSRERSRSERSERSERSERSEERSERSERSEEERSERSRRSERSRSSERSSERSRSERSEEEERSEEERSRSRSRRRSERSERSERSEEERSERSERERSERRSEERSERERSRRSRRRSRSSSERSERSRRSSSEERSEEERRRSSSEEERSRRRRSSERSERERSERSSERSEEERERSEERREERSERSRSEEE SSERRSSSSRE SERSEE SSSEERSSITYITYITYITYTYTYTYTYTYITYYITYTYYYTYTYTYYIITYITITYITITYITYTYTYITYITYITITYITYTYTTYYYYYTYITYITYITYITYITITITTYTYITYITYITYITTYITYYYYITTITTYYYYTYITYYITTYYII YYYYI YYIITYTITYITYYIIIII YYIIITYITIITITI MAMAGAZINEEEEEEEENEEEEEEEENNNENEEEEEEEENNNNEEEEEENNNEEEEEEENNNEEEENNNNEEENNNEEENNNEENNNENENNEEENNNEENNNNEENNNNENNEENENEEEENEENNNE 111616116161616116116161616161161161616161616116111616161616161661116161661161166616616661666116166116616166116616166161661666616166666616616

KUOSIN TYÖSTÄMISEN ei tarvitse läh-teä liikkeelle suunnittelupöydän ääreltä. Idea löytyy usein arvaamattomista pai-koista ja asioista.

”Lastenvaatekuosin suunnittelu alkoi metsäretkellä kolmen pienen ystäväni kanssa. Metsässä meillä oli mukana askartelemamme villisika, ja retkellä nimen saanut Ville-sika pääsi myös kuo-seihini. Mallistossa seikkailevat metsän otukset. Se on sekoitus metsäretken jän-nitystä ja hauskoja iloisia hetkiä”, kertoo opiskelija Terhi Laine.

Hän osallistui viime syksynä Aalto-yli-opiston ja H&M:n projektiin, jossa opis-kelijat haastettiin suunnittelemaan kuusi erilaista ehdotusta sisältävä kuosi- ja tekstiilimallisto valitsemalleen H&M:n asiakasryhmälle vuoden 2016 syksyn/ talven mallistoon. Projektin lopuksi H&M valitsi kolme voittajaa ja yhdeksän muuta opiskelijaa palkalliselle kolmen kuukauden harjoittelujaksolle Tukhol-maan.

Nyt ensimmäisenä Tukholmaan mat-kanneen Terhi Laineen harjoittelu alkaa olla loppusuoralla. Laine hurmasi yhteis-työkumppanin edustajat lastenmallis-tollaan, jonka kuoseissa näkyy ”Into the Wild” -teema. Hän valitsi mallistoonsa sellaisia materiaaleja, joissa lasten on

Ruotsalainen muotijätti H&M valitsi kaksitoista lahjakasta

aaltolaista työharjoitteluun Tukholman designosastolleen.

Metsäretkeltä valmisvaatteeksi

Teksti Saara KoskinenKuva Eeva Suorlahti

helppo leikkiä, unohtamatta kuitenkaan turvallisuutta syksyn keleissä. Mallis-toon kuuluu muun muassa toppatakki, jossa osa kuvioista on toteutettu heijas-tavasta materiaalista.

Harjoittelussa Terhi Laine on päässyt käsiksi printtisuunnittelijan arkeen.

”Olen suunnitellut printtejä pienten poikien vaatteisiin. Ohjeistan myös tavarantoimittajia muun muassa siitä, mitä painotekniikoita ja värejä halu-taan käyttää. Olen päässyt tekemisen mei ninkiin hyvin mukaan, ja yhteistyö H&M:n kanssa on ollut mukavaa ja antoisaa.”

Tähtäimessä lahjakkaat printtidesigneritH&M tarjosi opiskelijoille syksyn aikana ohjausta auttaakseen heitä luomaan yhtenäisen ja kaupallisen malliston. Pro-jektiin osallistui yhteensä 18 opiskelijaa.

”Tavoitteena on rakentaa entistä tii-viimmät suhteet Aalto-yliopiston kanssa. H&M haluaa yhteistyöllä tukea nuoria tekstiilisuunnittelun opiskelijoita ja samalla varmistaa printtien laadukkuu-den tulevaisuudessakin”, sanoo H&M:n edustaja Maria Olofsgård.

”Yritykselle on tärkeää löytää lahjak-kaat printtidesignerit, koska H&M:llä

mallistojen kuosit luodaan itse oman suunnitteluprosessin kautta”, jatkaa Olofsgård.

”Projekti tarjosi opiskelijoille ainutlaa-tuisen mahdollisuuden oppia kaupallisen kuosi- ja mallistosuunnittelun perusteita alan johtavilta ammattilaisilta”, sanoo projektia luotsannut tekstiilisuunnitte-lun professori Maarit Salolainen Aalto-yliopistosta.

Salolainen on kehittänyt kuosisuun-nittelun opetusta Pattern Lab -konsep-tin avulla, ja vastaavanlaisia käytännön yhteistyöprojekteja on ollut esimerkiksi paperibrändi Serlan kanssa.

”Tunnetut brändit ovat huomanneet opiskelijoidemme korkean tason, tuhan-sien portfolioiden joukosta myös H&M nappasi meidät. Olen ylpeä siitä, että opiskelijoidemme osaaminen on tällä tasolla”, iloitsee Salolainen.

Työharjoitteluun H&M:lle valittiin opiskelijat Miisa Lehto, Terhi Laine, Sandra Wirtanen, Laura Kunnas, Mirva Malmgren, Eini Knuutinen, Saana Pitkänen, Heli Mattinen, Julia Trofimova, Taija Lammi, Sarianna Niskala ja Kaisa Karawatski.

Katse kiinnostavaan opintoprojektiin. Vau!


Uusista kehittyneistä materiaaleista on kova kysyntä. Niiden ansiosta esimerkiksi luunpidennyshoitoa

voitaisiin tehdä kivuttomasti.

Maailma tarvitsee uusia materiaaleja

Teksti Marja SaarikkoKuvat Jaakko Kahilaniemi

THE WORLD NEEDS NEW MATERIALS

Article in English on the web: aalto.fi/magazine

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 16 \ 13

Teema

”MAAILMASSA ON miljoonittain materiaaleja. Kaikki ympärillämme oleva koostuu jostain materiaalista”,

kiteyttää mikroteknologian professori Sami Franssila.

Hän työskentelee Kemian tekniikan korkeakoulussa, jossa lähes puolet pro-fessoreista on tavalla tai toisella mate-riaalitutkijoita. Uusille, paremmille materiaaleille on jatkuva tarve, ja kehit-teillä on hyvinkin eksoottisia ratkaisuja.

”Uudet materiaalit voivat olla älyk-käitä, biohajoavia, itsekorjautuvia tai esimerkiksi sähköä tuottavia”, Franssila kuvailee.

Franssila tutkii muun muassa piitä, lasia, polymeerejä ja niiden yhdistelmiä. Hänen tutkimuksensa yhdistää eri mate-riaaleja tavoitteena luoda uusia toimin-

nallisuuksia mikro- ja nanokomponent-teihin. Tärkeitä ilmiöitä ovat muun muassa sähkön- ja lämmönjohtavuus, mutta myös erilaiset yhteensopivuus-ilmiöt, kuten pinnan kastuminen tai kui-vana pysyminen, tai kyky sitoa tai hylkiä biomolekyylejä.

Kaiken hylkivä pinta ja keinotimanttejaSuperhydrofobiset materiaalit ovat yksi Franssilan tutkimuskohteista.

”Hylkivyys saavutetaan nykyään usein pinnoitteella, joka on kallista ja kuluu herkästi pois. Tavoitteenamme on luoda materiaaleja, joissa pinnan mikro- ja nanorakenne itsessään aiheuttaa veden hylkimisen, ilman erillistä pinnoitetta. Tällöin ongelmaksi nousee nanoraken-teiden mekaaninen kestävyys.”

”Sovelluksia on paitsi urheiluteks-tiileissä, myös erilaisissa putkistoissa joissa käsitellään viskooseja nesteitä: superhylkivä pinta auttaa saamaan jokaisen pisaran ulos. Amerikkalaiset kollegat ovatkin jo demonstroineet ket-suppipullon, joka tyhjenee loppuun asti.”

Hiili, joka muutama vuosikymmen sitten oli vanhanaikainen polttoaine, on kokenut renessanssin, kun uusia hii-

len olomuotoja on keksitty 1980-luvulta lähtien. Hiilinanoputket, grafeeni, nano-timantit ja muut uutuudet ovat saaneet valtavan huomion tutkimusmaailmassa.

Timantinkaltaista hiiltä tutkii esimer-kiksi professori Jari Koskinen. Koru-timantit eivät kuitenkaan ole tutkimuk-sen tavoite Aallossa, vaikka maailmalla sellaisiakin tehdään. Ero luonnonkivien ja synteettisten välillä on kaventunut niin, että vain asiantuntija pystyy erot-tamaan ne. Timantinkaltaisella hiilellä voidaan pinnoittaa mitä moninaisimpia kappaleita. Se toimii esimerkiksi kitkaa vähentävänä pinnoitteena koneenosissa tai muovipullon sisäpinnalla kaasutiiviy-den takaajana.

Franssilan omassa tutkimuksessa yhteistyössä professori Harri Lipsasen kanssa on parannettu keraamisten mate-riaalien kestävyyttä grafeenin avulla. Keraamien erinomaisten ominaisuuk-sien, kuten kovuuden ja lämmönkestä-vyyden, kääntöpuolena on hauraus: pienikin isku saattaa murtaa koko keraa-misen kappaleen, kuten arkikokemus keittiöstä kertoo. Kerrostamalla alu-miini oksidia ja grafeenia on saatu aikai-seksi materiaali, joka taipuu muttei murru.


Luu pitenee muistimetallin avullaYliopiston pitkäjänteisestä materiaali-tutkimuksesta on saanut alkunsa useita yrityksiä. Niistä tunnetuin on profes-sori Veikko Lindroosin piikiteiden tutkimuksesta alkunsa saanut pörssi-yhtiö Okmetic, jonka liikevaihto on kovassa kasvussa.

Hiljattain perustettujen yritysten jou-kossa on kivutonta luunpidennyshoitoa kehittävä Synoste. Se sai alkunsa elekt-roniikan valmistustekniikan laborato-riosta, kun kolme opiskelijaa teki tutki-musta älymateriaalien käytöstä lääketie-teessä.

Yksi silloisista opiskelijoista on Harri Hallila, josta tuli uuden yhtiön toimitus-johtaja vuonna 2012.

Perinteiset luunpidennyshoidot ovat Hallilan mukaan hyvin kivuliaita ja epä-mukavia. Lisäksi hoito voi kestää jopa vuoden ja siihen liittyy paljon infektio-riskejä.

”Monet potilaat ovat kieltäytyneet pidennyshoidoista niiden kivuliaisuuden takia, ja myös kirurgit ovat kieltäytyneet antamasta niitä”, hän kertoo.

”Meidän menetelmässämme ainoa kivulias vaihe on normaali leikkauksesta toipuminen, sillä itse pidennyshoito, joka tapahtuu jalkaan koskematta, tulee ole-maan kivutonta.”

Menetelmässä potilaan reisiluuhun tehdään nukutuksessa keinotekoinen murtuma, hänen luuydinkanavaansa laa-jennetaan ja sinne asennetaan implantti, jonka sisällä on nikkelititaanista valmis-tettu älykäs mekanismi.

Leikkauksen jälkeen potilas pääsee kotihoitoon, ja hän saa mukaansa rin-kulan muotoisen hoitolaitteen. Sen hän asettaa jalkansa ympärille kaksi kertaa päivässä. Laite luovuttaa energiaa lan-gattomasti raajan sisälle asennettuun implanttiin, joka laajenee lämmön vai-kutuksesta.

Kun laitetta pidetään jalan ympärillä seitsemän sekuntia, se pidentää implant-tia jalan sisällä noin puoli millimetriä. Kun hoitoa jatketaan viikkoja, sääriluu saa

lisää pituutta jopa seitsemän senttimetriä, sillä pidennyskohtaan kasvaa uutta luuta.

Seuraavaksi potilaskokeitaOtaniemessä perustettu yritys on sit-temmin muuttanut omiin toimitiloihin kivenheiton päähän kampukselta, ja se työllistää tätä nykyä yhdeksän henkeä.

”Olemme vihdoin saamassa valmiiksi luun sisään asennettavan implantin, sen asentamiseen tarvittavat kirurgiset välineet sekä kotihoitolaitteen. Kohta olemme valmiita aloittamaan ensimmäi-set potilaskokeet”, Hallilla iloitsee.

Potilaat ovat henkilöiltä, joilla toinen raaja on lyhyempi joko synnynnäisesti tai se on lyhentynyt onnettomuuden tai syö-vän seurauksena. Venytys–luudutus-hoi-toa olisi mahdollista antaa myös lyhyt-kasvuisille ja käsivarsien pidentämiseen.

Hallila kertoo, että yhtiö aikoo jatkos-sakin pysytellä Otaniemen kupeessa ja jatkaa tiivistä yhteistyötä yliopiston kanssa. Mukaan on nyt tullut myös sak-salainen kemianjätti Evonik Industries, joka teki juuri suursijoituksen yhtiöön.

”Haluamme hyödyntää saksalaisyh-tiön hyvin kehittyneitä polymeerimate-riaaleja implanttien jatkokehityksessä. Ilman erittäin kehittyneitä materiaaleja tämä hoitomuoto ei olisi mahdollinen.”


Teema

tiin. Se mahdollistaa myös kolmiulotteis-ten kappaleiden laadukkaan ja materiaa-lia säästävän pinnoituksen, ja voi siten luoda kokonaan uusia tuotteita”, ker-too Picosunin toimitusjohtaja Juhana Kostamo.

Yhtiön Masalassa sijaitsevia tuotanto-tiloja laajennettiin hiljattain jo toistami-seen, sillä laitteiden koko ja kysyntä ovat kovassa kasvussa. Laitteet suunnitellaan asiakaslähtöisesti ja testataan yhteis-työssä asiakkaan kanssa.

”Asiakkaan pinnoitettava materiaali voi olla lähes mitä tahansa: lasia, metal-lia, piitä tai muovia. ALD:llä tuotteisiin muodostetaan tiivis, tasainen, aukoton ja laadukas pinnoite. Uusin kiinnostava materiaali on grafeeni, ja tilaajina suu-ret kansainväliset yritykset”, Kostamo jatkaa.

Materiaalien valmistusta atomikerros kerrallaanAalto-lähtöinen, Kirkkonummen Masalassa ja Otaniemen Micronova- tutkimuskeskuksessa toimiva Picosun Oy on jo pitkään menestynyt kansain-välisillä markkinoilla. Yhtiö valmistaa laitteita ALD-ohutkalvopinnoitukseen.

Lyhenne ALD tarkoittaa atomikerros-kasvatusmenetelmää, jonka avulla voi-daan pinnoittaa melkein mitä tahansa atomikerros kerrallaan.

Picosunin ALD-menetelmällä valmis-tetaan erityisesti mikroelektroniikan komponentteja piikiekoille, mutta sillä pinnoitetaan myös jauhemaisia mate-riaaleja ja esimerkiksi lääketieteellisiä implantteja. Lisäksi menetelmällä voi-daan estää korujen ja kolikoiden tum-muminen.

ALD-menetelmän kehitti tekniikan tohtori ja nykyisin Picosunin hallituksen jäsen Tuomo Suntola jo 1970-luvulla. Sittemmin menetelmä teki läpimurron näyttöjen valmistuksessa, ja nyt sitä hyödyntäviä yrityksiä on useita.

Valmistusmenetelmälle on luvassa uusia sovelluksia aivan uusilla aloilla ja etenkin nanomateriaalien valmistuk-sessa.

”Menetelmä tekee vauhdilla tuloaan esimerkiksi akkuteknologiaan ja lääke-teollisuuteen lääkeaineiden kapseloin-

Parhaillaan yhtiöllä on käynnissä useita EU- ja Tekes -rahoitteisia hank-keita yhteistyössä yritysten ja yliopisto-jen kanssa sekä Suomessa että kansain-välisesti. Yrityksessä työskentelee useita Aalto-lähtöisiä tohtoreita ja maistereita.

”Yliopistolla on vahvaa osaamista ja hyvä tutkimusympäristö. Tavoitteena on hyödyntää niitä esimerkiksi uusien ALD-materiaalien kehittämiseksi ja pinnoi-tusten ominaisuuksien analysoimiseksi”, sanoo Kostamo.

Hänen mielestään alan osaaminen on maassamme huippuluokkaa.

”ALD on merkittävimpiä nanoteknolo-gian keksintöjä Suomessa ja maailmalla ylipäätään. Toivottavasti Tuomo Sunto-lalle myönnetään vielä joskus Nobelin palkinto.”

KUVITUS Valokuvaaja Jaakko Kahilaniemi ikuisti tavallisia materiaaleja epätavallisesta kulmasta.


Materiaalitiede on hyvin poikkitieteellinen ala, jota sovelletaan kaikkialla teollisuu-dessa. Otaniemessä materiaalien tutki-musta on tehty pitkään, mutta nimen ”materiaali tiede” alla vasta viime vuosi-kymmenet. Sitä ennen puhuttiin esimerkiksi metallurgiasta, polymeeritekniikasta tai materiaalifysiikasta.

Nykyään materiaalit ja luonnonvarojen kestävä käyttö on yksi Aalto-yliopiston tutkimuksen avainalueista, ja sen parissa ahertaa lähes sata professoria.

Tutkimus kattaa materiaaleja aina keraa-meista komposiitteihin ja keinotimanteista nanoselluloosaan. Alan asiantuntemus on laajaa muun muassa tiiviin aineen fysiikas-sa ja materiaalifysiikassa, nanotieteessä ja -teknologiassa, mekaniikassa ja materiaali-tieteessä sekä luonnonvarojen kestävässä käytössä ja käsittelyssä.

Kaksi tärkeää tutkittavaa materiaalia ovat grafeeni ja nanoselluloosa. Grafeenin avainsovelluksia ovat muun muassa optiset ja joustavat elektroniikkalaitteet, funktio-naaliset kevytkomponentit ja edistykselliset akut.

Puusta saatava nanoselluloosa on luon-non oma lujitemateriaali, jonka sovellus-kenttä ulottuu kosmetiikkateollisuudesta autoteollisuuteen ja lääketeollisuuteen.

Tutkimuksesta kumpuaa myös uusia tieteenaloja, joista esimerkkinä on luonnon

materiaalien huippuominaisuuksia jäljitte-levä biomimetiikka. Esimerkiksi simpukan helmiäinen on rakenteensa ansiosta lujaa ja sitkeää, laboratoriossa vastaavaa rakenne on saatu valmistettua nanoselluloosasta ja grafeenihiutaleista.

Polymeeriteknologian laboratoriossa tutkimus tukeutuu vahvaan kemian ja kemian tekniikan osaamiseen ja toisaalta materiaalitieteisiin.

Myös viruksia on valjastettu työhön nano-materiaalien tuottajiksi. Viruksilla tuotettuja materiaaleja voidaan soveltaa anturitekno-logiassa, optiikassa, elektroniikassa ja lääkeaineiden kuljetuksessa suoraan kudokseen.

Laskennallisen nanotieteen huippuyksik-kö keskittyy nanomateriaalien, -rakenteiden ja -komponenttien teoreettiseen ja lasken-nalliseen tutkimukseen.

Yksi tärkeä tutkimuskenttä ovat ener-giamateriaalit. Niihin kuuluvat esimerkiksi termosähköiset materiaalit, uudet elektrodit akkuihin ja polttokennoihin tai nanoteknolo-giaa hyödyntävät katalyytit.

Otaniemeen on perustettu myös EU:n mineraalitutkimuksen innovaatiokeskittymä, EIT Raw Materials, joka tuo yhteen yrityk-set, yliopistot ja tutkimuslaitokset.

Picosun Oy on ALD- eli atomi-kerroskasvatusmenetelmään erikoistunut laitevalmistaja, jonka tuotantotilat sijaitsevat Kirkkonummella. Yrityksen tuotannosta yli 95 prosenttia menee vientiin.

Materiaalitieteen monet lajit


Teema

Pico

sun

VUONNA 2006 lähti Otaniemestä maa-ilmalle viesti, jonka mukaan professori Esko Kauppisen vetämä tutkijaryhmä oli keksinyt uuden hiilen yhdistelmä-nanomateriaalin. Keksintö sai nimek-seen nanonuppu.

Nanonuppu muodostuu yksiseinäi - sistä hiilen nanoputkista, joiden ulko-pinnoille kiinnittyy hiilen pallomaisia molekyylejä, fullereenejä. Vuonna 2007 Nature Nanotechnology -lehdessä esitellylle nanonupulle on myönnetty uuden materiaalin patentti. Nyky-maailmassa se on hyvin harvinaista.

”Totesimme nanonupun olevan eri materiaali kuin aiemmin patentin saaneet hiilinanoputki ja fullereeni. Patentoinnille ei siten ollut esteitä”, Kauppinen kertoo.

Tutkijaryhmä valmisti nanonuppuja synteesikaasureaktorin prosessissa,

Uuden äärellä

Teksti Timo Hämäläinen Kuva Kira Leskinen

Matka perustutkimuksen tuloksista kaupalliseksi tuotteeksi on pitkä. Sen kulkeminen vaatii hyvää tiimiä, innostusta, määrätietoisuutta ja hurjan paljon työtä, tietää fysiikan professori Esko I. Kauppinen.

jonka tutkimisen ja kehittämisen Kaup-pinen oli aloittanut jo 1990-luvun alussa.

Nanonupuista voidaan valmistaa säh-köä johtavia, taipuisia ja venyviä ohut-kalvoja. Ohuelle muovikalvolle painet-tuina niitä voidaan käyttää esimerkiksi matkapuhelinten, tablettitietokoneiden, kameroiden ja päälle puettavien laittei-den kosketusnäytöissä.

”Nanonupuista valmistetun kalvon yksi merkittävä etu taipuisuuden lisäksi on, että se ei heijasta valoa. Johtavuus on samaa luokkaa kuin nykyisillä metalli-oksidikalvoilla.”

Kaupalliselle tielleKaupallisten innovaatioiden kehittä-mistä ja hyödyntämistä varten Kauppi-nen perusti tutkijakollegoidensa kanssa spin-off-yrityksen, Canatu Oy:n. Yhtiötä lähti vetämään yksi tutkijaryhmän ydin-

henkilöistä. Kauppinen työskentelee edelleen yhtiön hallituksessa.

Yhtiöllä on nykyään tuotantotilat Helsingin Konalassa ja palkkalistalla kol-misenkymmentä henkeä. Tuotetta mark-kinoidaan ahkerasti ympäri maailmaa.

Canatu valmistaa taipuisaa ja muo-vailtavaa hiilimateriaalikalvoa kosketus-näyttöihin ja sensoreihin. Sovellusmah-dollisuuksia olisi monia muitakin, mutta yhtiössä katsottiin parhaaksi keskittyä rajattuun liiketoiminta-alueeseen.

”Canatun kosketusanturin ominai-suuksia ja valmistusmenetelmää on pystytty jatkuvasti kehittämään. Tuote on nyt parempi kuin perinteinen metalli-oksideista valmistettu kalvo, ja kehitys-työ jatkuu edelleen.”

Perustutkimuksessakin riittää vielä tehtävää. Tutkijat eivät esimerkiksi vieläkään ymmärrä, millä tavalla


Teema

nanohiiliputki ja nanonuppu kasvavat atomitasolla.

”Nanoputkia ja nuppuja oli aluksi hyvin vaikea tuottaa. Niistä ajoista on päästy paljon eteenpäin, mutta yhä tut-kimme synteesiprosessia, jotta sitä olisi helpompi ohjata ja hallita. Aika ajoin palaamme vanhoihin asioihin, tarkas-telemme ja kehitämme niitä edelleen uuden tiedon valossa.”

Haasteita riittääKauppinen on kehittänyt Canatun toi-mintaa akateemisen tutkijantyön ohessa. Yhdistelmä on vaatinut pitkiä työpäiviä ja paljon matkustamista.

Rahoituksen järjestäminen on ollut alusta asti suuri haaste. Siinä Canatua ovat auttaneet materiaalille myönnetty patentti, näytöt osaamisesta ja taajaan julkaistut tieteelliset artikkelit.

”Suomen Akatemian projektirahoituk-set ovat mahdollistaneet pitkäjänteisen perustutkimuksen. Yritystä puolestaan ovat tukeneet Sitra, Tekes, EU:n rahoi-tusorganisaatiot ja yksityiset sijoittajat. Ilman yksityistä rahaa yritystoimintaa ei olisi pystytty käynnistämään.”

Toinen iso haaste on asiakkaiden löy-täminen. Suuria maailmanluokan yrityk-siä on vaikea saada vaihtamaan käytössä olevaa materiaalia kokonaan uuteen, vaikka uusi olisikin vanhaa parempi.

Keksinnön saattaminen laboratoriosta kaupan hyllylle vie paljon aikaa. Esimer-kiksi perinteisten puolijohteiden istut-taminen tietoteknisiin sovelluksiin kesti kolmisenkymmentä vuotta.

”Perustutkimuksessa riittää, että tut-kijat osoittavat saaneensa esimerkiksi tietyt materiaalin ominaisuudet aikaan kokeellisesti. Kaupallisella puolella kuvaan astuvat muut asiat, kuten asiak-kaat, teollinen valmistettavuus, materi-aalin vakaus, laadun hallinta ja hinta.”

Rajatonta yhteistyötä Nanonupun synnyttäminen vaati Kaup-piselta kollegoineen kymmenen vuotta intensiivistä tutkimustyötä. Mukana oli ripaus hyvää onnea, sillä aluksi kiinnos-tuksen pääkohteena olivat nanohiiliput-ket ja niiden valmistus synteesikaasure-aktorissa. Ensimmäiset havainnot nano-nupuista saatiin, kun olosuhteita reak-

torissa vaihdeltiin tutkittaessa hiilen nanoputkien kasvumekanismeja.

Nykyiseen tilanteeseen on päästy pit-käjänteisen ja määrätietoisen työn tulok-sena. Tutkimuksen suunnan Kauppinen valitsi paljon ennen nanonupun löyty-mistä, kun hän tutki nanomateriaalien valmistusta kaasufaasissa. Tähtäimeksi hän otti elektroniikan sovellukset, joiden kehitystyössä materiaalitekniikalla on iso rooli ja materiaalit usein kalliita.

Kauppinen painottaa hyvän tutkija-tiimin ja kansainvälisen yhteistyön tär-keyttä. Nanonupun keksineessä ydin-ryhmässä työskenteli Kauppisen kanssa muiden muassa yhdysvaltalainen, venä-läinen ja kiinalainen kollega. Ajan kulu-essa tutkimuksiin on osallistunut kol-misenkymmentä henkilöä, joista monet ovat ulkomaalaisia.

”Yksi tutkijaryhmä ei voi tehdä kaikkea. Tällä hetkellä meillä on kump-paneina japanilainen, kiinalainen, tans-kalainen ja ranskalainen ryhmä. Myös yhteistyö yliopiston omien tutkijaryh-mien kanssa on tärkeää. Opimme toi-siltamme ja saamme yhteistyön kautta huomattavasti parempia tuloksia kuin yksin.”

Ohjeita innovaattoreille

1.

2.

3.

4.

5.

Innovaatioita syntyy ryhmässä, jossa on hyvä

ilmapiiri ja innostusta uusiin asioihin. Pohdi

perustutkimuksen lisäksi myös sovelluksia, ne

kulkevat käsi kädessä.

Osaaminen on ihmisissä. Kaupallistaessasi

innovaatiota houkuttele kollegasi mukaan yritykseen, ainakin

joku heistä.

Kun perustat yritystä, ole valmis tekemään

ylimääräistä. Tämä vaihe voi kestää pitkään.

Valmistaudu kohtaamaan erilaisia vaikeuksia kuin

tutkimusmaailmassa. Ole avoin uusille asioille.

Ole utelias äläkä pelkää epäonnistumista. Asiat menevät harvoin suunnitelmien mukaan.


Esko I. Kauppinen valmistui filosofian tohtoriksi Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta vuonna 1992.

Hän johti VTT:llä aerosolitekniikan ryhmää vuosina 1992–2001. Ryhmä siirtyi Teknilliseen korkeakouluun (nykyisin Aalto-yliopisto) vuonna 2002. Fysiikan professoriksi Kauppinen nimitettiin 2005. Hän johtaa teknillisen fysiikan laitoksen nanomateriaaliryhmää, joka on yksi maailman johtavista hiilen nanonuppujen, -putkien ja nanomateriaalien kaasufaasisynteesin laboratorioista.

Kauppinen on julkaissut noin 340 tieteellistä artikkelia, joista lähes puolet käsittelee hiilinanomateriaaleja. Hänen nimissään on 20 patenttia.

Kauppinen koordinoi eurooppalaisten ja japanilaisten tutkimuslaitosten yhteistä IRENA-hanketta, jonka tavoitteena on kehit-tää hiilinanoputkista ohutkalvoja korvaa-maan kriittisiä metalleja, kuten indium ja gallium, näyttöjen elektroniikassa.


Kuka

F-SECUREN AULASSA risteilee ihmisiä älypuhelimet korvilla. Yhtiön perustaja ja suurin osak-

keenomistaja hörppää kahvia ja kertoo hymyillen yhdestä uransa kohokohdasta, aivan erityisestä faksista.

”1990-luvun alussa virukset olivat vielä aika tuntematon asia, joten monet yritykset uskoivat meidän kauppaavan hyödytöntä plaseboa. Tietoturvatuote-kauppa oli siksi kovaa hommaa, jokainen asiakas piti tavata ja vakuuttaa tarpeesta sekä ratkaisusta. Kun sitten saimme fak-silla tilauksen yritykseltä, josta emme olleet koskaan kuulleetkaan, tajusin, että tästä saattaisi tulla jotain – meidän ei tarvinnut myydä, vaan asiakkaat halusi-vat ostaa”, Risto Siilasmaa muistelee F-Securen alkuvuosia.

Siilasmaa innostui tietokoneista jo koululaisena, ja yrittäjähenkeä hänestä on löytynyt aina. Koulupäivien päätyt-tyä hän paiskoi töitä ruokakaupassa, koo-dasi pelejä Commodore 64:lla ja kirjoitti juttuja ensimmäisiin suomalaisiin tieto-konealan lehtiin. Vuonna 1985 Siilasmaa aloitti tuotantotalouden opinnot ja teki samalla konsulttitöitä yrityksille, jotka olivat siirtymässä pc-koneiden ihmeelli-seen maailmaan.

”Yhden harjoitustyön aihe oli yrityk-sen perustaminen ja perustamislomak-keiden täyttäminen. Me vain palautimme opiskelukaverini kanssa paperit opetta-jan lisäksi Patentti- ja rekisterihallituk-selle”, hän nauraa.

Asiakkaat olivat tyytyväisiä, eikä yrit-täjän aika pian riittänyt kaikkeen, joten Siilasmaa pääsi palkkaamaan lisää

ihmisiä; ensin konsulteiksi ja pian myös tuotekehitykseen tekemään maailman markkinat valloittavia pakettiohjel-mistoja.

”Moni ei varmaan muista, että siihen aikaan Suomi oli aikamoinen takapajula, jossa ei ollut ainuttakaan kansainvälistä ohjelmistoyritystä, ja ulkomaisia ome-noitakin sai myydä vain tiettynä aikana vuodesta. Siksi oli mieletöntä päästä koodaamaan jotain sellaista, jota käytet-tiin kaikkialla maailmassa. Enkä ikinä unohda, miltä tuntui käydä ensimmäi-sen kerran toimistollamme Piilaaksossa ja nähdä siellä F-Securen kyltti Applen ja Oraclen kaltaisten jättiläisten rinnalla.”

Pois poteroistaSiilasmaa jätti toimitusjohtajan tehtävät vuonna 2006, mutta sanoo olevansa ikui-nen yrittäjä.

”Yrittäjyys on minulle elämäntapa ja -asenne”, hän painottaa.

”Se ei ole poteroista toiseen huutelua ja taktikointia, vaan yhteisten vahvuuksien varaan rakentamista ja kauas katsomista. Ennen kaikkea yrittäjyys on minusta vas-tuunkantoa; sitä, ettei sivuuteta ongelmia ja jätetä niitä muiden ratkottaviksi.”

Hyvä esimerkki on Nokia. Kun Siilas-maa ryhtyi yhtiön hallituksen puheen-johtajaksi, Nokia keikkui konkurssi-huhujen pyörteissä ja teki merkittävää liiketappiota. Reilussa kolmessa vuo-dessa se on 20-kertaistanut liiketoimin-tansa arvon ja noussut jälleen takaisin Suomen arvokkaimmaksi yritykseksi. Miten se on mahdollista?

”Ensimmäinen askel oli myöntää tosi-

asiat ja toinen analysoida tarkkaan mah-dolliset uudet polut ilman, että joitain suljettiin pois vain siksi, etteivät ne miel-lyttäneet kaikkia. Ja sitten teimme aivan julmetusti töitä. Nyt samaan pitäisi pys-tyä Suomessa. Se ei ole helppoa eikä kivutonta, mutta meidän pitää miettiä, mikä on pitkässä juoksussa paras vaihto-ehto kokonaisuuden kannalta sen sijaan, että jämähdetään kysymykseen siitä, voiko työpäivää pidentää viidellä minuu-tilla”, hän puuskahtaa.

Rohkeita päätöksiä tarvittaisiin muun muassa korkeakoulutuksen laadun takaamiseksi. Siilasmaasta viiden mil-joonan asukkaan maassa ei ole järkevää antaa kaikkien tehdä kaikkea ja yrittää jakaa yhä pienenevää kakkua kristilli-sesti tasan.

”Ilman selkeää työnjakoa, profiloitu-mista ja parhaisiin panostamista kaikki menettävät.”

Suomi = Sibelius ja SlushSiilasmaa on aktiivisesti mukana aine-järjestönsä alumnitoiminnassa ja puheenjohtajana Aallon varainhankin-takampanjan hallituksessa, koska kokee sen velvollisuudekseen – ja haluaa muut-taa asioita. TKK:ssa hän turhautui sii-hen, ettei opiskelijoiden vahvuuksien löytämiseen ja tukemiseen kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

”Siitä on otettu iso harppaus eteen-päin”, hän kiittää.

”Minä haluan olla mukana tekemässä tästä niin hienoa yhteisöä, että jokainen aaltolainen haluaa olla sen toiminnassa mukana läpi elämänsä.”

Teksti Minna HölttäKuvat Jaakko Kahilaniemi

Kun Risto Siilasmaa perusti parikymppisenä teekkarina tietoturvayhtiön, startup-buumista ei osattu edes haaveilla. Nyt hän toivoo yrittäjyyden renessanssin auttavan Suomea pulassa.

Ikuinen yrittäjä


Hyvää työtä on tehty Siilasmaan mie-lestä esimerkiksi yritysyhteistyön lisää-misessä. Saavutuksista yksi on silti hänelle ylitse muiden.

”Yliopisto loi vauhdilla puitteet yrittä-jyystoiminnalle ja jätti sitten fiksusti opiskelijansa rauhaan viemään sitä omalla draivillaan eteenpäin. Tulokset ovat huikeat: puolet suomalaisten yli-opistojen piirissä syntyneistä yrityksistä tulee Aallosta, ja Slushista on kasvanut Sibeliuksen kaltainen symboli, joka on tehnyt Suomi-kuvalle enemmän kuin yksikään valtion hanke ikinä”, hän kiitte-lee ja sanoo, että Aallon ekosysteemissä olisi potentiaalia paljon enempäänkin.

”Pääkaupunkiseudusta olisi mahdol-lista rakentaa ei vain Suomen, tai Baltian ja Pohjoismaiden, vaan koko Pohjois- ja Keski-Euroopan yrittäjyyskeskus, jos asiat saadaan loksahtamaan hyvin paikal-leen. Tähän tarvitaan ennakkoluulotto-muutta kaupungeilta, valtiolta ja Aallolta.”

Yrittäjyyden renessanssista syntyy Suomelle uusia bisnesmahdollisuuksia – jos sen vain annetaan tapahtua. Tark-kaa visiota ei Siilasmaasta tarvita; edel-lytyksiä ja vapautta toimia kylläkin. Näin voidaan yhdessä kokeilla erilaisia asioita, hylätä nopeasti toimimattomat ja keskit-tyä tekemään hyviksi havaittuja.

”Tekohengitys ei kannata: mitä nopeam- maksi saamme epäonnistumisista luo-pumisen syklin, sitä nopeammin jou-kosta löytyy asioita, jotka menestyvät isosti ainakin hetken aikaa tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.”

Triljoonien kakkuSiilasmaa on ahkera sijoittaja ja seuraa tiiviisti suomalaisia startuppeja. Lupaa-vimpien joukkoon hän listaa esimerkiksi ruoan tilaus- ja kotiinkuljetuspalvelu Woltin, finanssitiedon hakukone Alpha-sensen, jätteidenkuljetuksen digitali-soineen Enevon ja Alibaballe logistiikan tieto järjestelmäratkaisuja tarjoavan You-redin. Kaikkia yhdistää se, että ne ovat tehneet digitalisaatiosta bisnestä, joka ei tunne rajoja.

Jaettava kakku on muhkea. Maailman talousfoorumi on laskenut, että digitali-saatio voi seuraavien vuosikymmenien aikana tuoda maailman bruttokansan-tuotteeseen 100 triljoonaa dollaria lisää. Käytännössä se tarkoittaa, että lähes kai-kesta low tech -liiketoiminnasta tulee high tech -bisnestä.

”Sellaista alaa ei kohta olekaan, jossa digitalisaatiolla ei olisi merkittävää roo-

lia kilpailukyvyn luojana. Ajatellaan nyt vaikka roskapöntöt digitalisoinutta Enevoa. Sen ansiosta jäteautot voivat optimoida reittinsä, jolloin vältytään ilman kuljettamiselta. Kunnallisessa jätehuollossa on saavutettu jopa 60 pro-sentin säästöjä ja samalla asukkaat ovat tyytyväisiä, kun heidän ei tarvitse kat-sella pursuilevia biojäteastioita. Samaa ilmiö tä hyödyntävät Airbnb:n ja Uberin kaltaiset jättiläiset: otetaan tyhjä kapa-siteetti sinne, jossa sille on tarvetta, Siilasmaa sanoo ja toivoo joustavuuden ulottuvan koko yhteiskuntaan. Kaiken kukkuraksi ympäristömme säästyy, kun resursseja ei hukata nykyiseen tapaan.

”Se, miten nopeasti saamme siirret-tyä osaamisemme ja resurssimme uuden tekemiseen, voi olla tulevaisuutemme kannalta ratkaiseva asia.”

Risto Siilasmaa perusti Data Fellowsin vielä opiskellessaan vuonna 1988. Vuonna 1999 yritys listautui pörssiin ja vaihtoi nimensä F-Secureksi. Siilasmaa luopui toimitusjohtajan tehtävästä 2006, mutta on yhä hallituksen puheenjohtaja. Nokian hallituksen puheenjohtajana hän on toiminut keväästä 2012 ja Teknologiateollisuuden hallituksen puheenjohtajana tämän vuoden alusta.

Risto Siilasmaa valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 2009. Korkeimman arvosanan saanut tuotantotalouden diplomityö käsitteli disruptioiden roolia strategiatyössä.

”YRITTÄJYYS ON MINULLE ELÄMÄNTAPA JA -ASENNE”

_


Poimintoja saavutuksista

Rakennamme innovatii vista yhteiskuntaa korkeatasoisen tutkimuksen, opetuksen ja taiteellisen toiminnan keinoin. Edistämme yrittäjyyttä sekä pyrimme tinkimättömästi laatuun, monialaisuuteen ja yhteiskunnallisen lisäarvon tuottamiseen.

Toimitus ja kuvat Aalto-yliopiston viestintäInfografiikka Koosi Turula

Siilasmaa got into computers as a schoolboy and he’s always had plenty of entrepreneurial spirit as well. Once the school day was over, he’d work a few hours at a grocery shop, code games for the Commodore 64 and write for some of the first Finnish computer magazines. He enrolled at the Department of Industrial Engineering and Management in 1985 while also working as a consultant to firms that were transitioning into the era of desktop computers.

“One of our assignments dealt with establishing a company. Our task was to fill out the necessary official forms. My course buddy and I just decided to submit these papers to the Patent and Registration Office in addition to our teacher,” he says and laughs.

His company has since grown quite a bit, going public under the new name F-Secure in 1999. Siilasmaa resigned as CEO in 2006, but says he’ll always be an entrepreneur. “Entrepreneurship is an attitude and a way of life for me,” he stresses.

Siilasmaa is an active alumnus and chairs the board of Aalto University’s fundraising campaign. He feels duty-bound to do so – and wants to change things. When he studied, he was frustrated by the lack of sufficient attention on identifying and supporting the individual strengths of students. He says things have thankfully now taken a big leap forward and wants to be a part of shaping Aalto University into a community so fine that each and every alumni will want to remain involved for the rest of their lives.

Entrepreneur forever

He thinks a lot of good work has already been done, especially in the promotion of corporate cooperation, with one achievement towering above all the rest: the University wasted no time in setting up a framework for start-up activity and then, wisely, gave the students a wide berth to carry the work forward. He says the Slush happening has evolved into a symbol rivalling Sibelius and has done more to promote the image of Finland than any government project ever could.

When twentysomething tech student Risto Siilasmaa established a data security company, no-one even dreamed about today’s start-up bonanza. He hopes that the ongoing renaissance of entrepreneurship can help Finland get out of its present stagnation.

Who



Opetus jaoppiminen

Tutkimus ja innovaatiotMustasta piistä tehdyillä aurinkokennoilla saavutettiin hyötysuhteen maailmanennätysEnnätys tehtiin professori Hele Savinin ryhmän valmistamilla mustilla piikennoilla yhdessä Universitat Politècnica de Catalunyan kanssa.

Puuvillan kierrätyksen mullistava Ioncell-F-menetelmä voitti H&M:n Global Change Award -kilpailun. Ympäristöystävällinen menetelmä on kemian, puunjalostuksen ja tekstiili-alan osaajien yhteistyön tulos.

Suomen ensimmäinen satelliitti kehitettiin opiskelijavoimin. Uuden sukupolven ratkaisuun liittyy tekno-logiakehitystä, jonka tuloksia voidaan hyödyntää myös muilla aloilla.

Monialaisen opiskelijaryhmän suodatin voitti innovaatiokilpailun. Filtteri puhdistaa käyttöveden niin, että sitä ei tarvitse keittää. Tämä vähentää hiilen polttamista ja päästöjä erityisesti kehitysmaissa.

tuotekehityksen tutkimus- ja oppimis-ympäristö, on noussut koulutusvienti-tuotteeksi. Maailmalle perustetut 10factorya toteuttavat Aallon monialaista konseptia.

Aalto-yliopisto nousi

Euroopan tutkimusneuvoston myöntämässä rahoituksessa. Tulos osoittaa, että Aallossa tehdään korkealaatuista ja kansainvälisesti kilpailu-kykyistä tutkimusta.

Monialainen yhteistyö tuottaa innovaatioita

Laatu näkyy tutkimusrahoituksen kasvussa

Suomenykköseksi

Philadelphia,Yhdysvallat

(2015)

Santiago,Chile

(2012)

Leeuwarden,Alankomaat

(2015)

Geneve,Sveitsi(2014)

Porto,Portugali

(2015)

Espoo,Suomi(2008)

Riika,Latvia(2015)

Soul,Etelä-Korea

(2015)

Shanghai,Kiina

(2010)

Melbourne,Australia

(2011)

Eurooppalaisten yliopistojenvertailu

Vedenpuhdistussuodatin

Aalto-1-satelliitti Kierrätyskuitu

Design Factory,


Taide jaluovat käytännöt

Professori Tapani Vuorisen tutkijaryhmän lupaava keksintö säästää ajan lisäksi energiaa ja kemikaaleja. Teollisuudelle menetelmä tuo säästöjä.

Hyères Fashion Festival on yksi maailman tärkeimmistä muotisuunnittelukilpailuista. Aaltolaiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa sen kärkikymmenikössä.

Aalto-yliopiston katalysoimassa yrittäjyysekosysteemissä on

vuosina 2010–2015 syntynyt yli

Tekesin ja Aallon selvityksen mukaan Suomen yliopisto- lähtöisistästartupeista

suomalaisten pörssiyritysten toimitusjohtajista on Aalto-yliopiston tai sen perustaja-

korkeakoulujen alumneja.

Aalto-yliopisto sijoittuu maailman kärkeen yhteisjulkaisuissa yritysten

kanssa. Leidenin yliopiston rankingissä sijoituksemme on

Tulos kertoo tiiviistä ja toimivasta yritysyhteistyöstä.

Vuonna 2015 yritysten

Dosentti Mikko Möttösen tutkijaryhmä onnistui siirtämään lämpöä 10 000 kertaa pidemmälle kuin aiemmin. Löydöksen avulla kvanttitietokoneiden kehitys voi ottaa jättiharppauksen.

Siiri Raasakka, Tiia Sirén ja Elina Laitinen voittivat mallistollaan pääpalkinnon.

Satu Maaranen voitti mallistollaan pääpalkinnon.

Kolme aaltolaisten mallistoa finaalissa: Elina Äärelä ja Heini-Maria Hynynen, Sophie Sälekari sekä kaksi kunniamainintaa saanut Elina Määttänen.

Finaalissa kolme mallistoa: Rolf Ekroth, Akino Kurosawa sekä Chloé-palkinnon ja kunniamaininnan saanut työpari Hanne Jurmu ja Anton Vartiainen.

Sellu valkeaksi sekunnissa entisen tunnin sijaan

Lämmönsiirron mullistavakeksintö mahdollistaa super- tehokkaat kvanttitietokoneet

Yhteiskunnallinen lisäarvo syntyy yhteistyössä

Yrittäjyys luo hyvinvointiaQS World Ranking 2016 -vertailussa Aallon taide ja muotoilu on maailmassa sijalla

2012

2013

2015

2016

liikevoitto

liikevaihto

aalto.fi/avaintietoa

Pirjo Kääriäinen ja Tapani Vuorinen (keskellä) johtavat monitieteistä CHEMARTS-projektia. Laboratoriossa työskentelevät myös maisteriopiskelija Laura Niemelä ja tohtoriopiskelija Andreas Lindberg Kemian tekniikan korkeakoulusta.


Aiheesta

MUSTASSA lampunvarjostimessa on jännittävä rosoinen pinta. Se näyttää keveältä, muttei hajoa napakastakaan iskusta.

Varjostin syntyi, kun muotoilun opiskelija Natalie Mussi-Weidlich ihastui viime kesänä laboratoriossa näkemäänsä koemaljaan ja keksi muotittaa sen päälle nanoselluloosaa ohuen ohuina kerroksina.

Nanoselluloosa on hyvin pieniksi palasiksi pilkot-tua tavallista sellukuitua. Nanomittakaavassa kuidun puumaisuus katoaa ja tuloksena on keveät ja kestävät rakenteet mahdollistava luonnon oma lujitemate riaali ja muovailuvaha. Ihmeainetta on tutkittu jo vuosia, mutta Natalien käsiin se tuskin olisi päätynyt, jollei puukemian professori Tapani Vuorinen olisi neljä vuotta sitten rohkaistunut ja harpannut pois muka-vuusalueeltaan.

Tyhjästä liikkeelleJoulukuussa 2011 Vuorista nimittäin jännitti aika tavalla. Silloinen Aalto-yliopiston taiteiden ja suun-nittelun korkeakoulun dekaani Helena Hyvönen oli pyytänyt häntä puhumaan tutusta aiheesta – totutusta poikkeavalle yleisölle.

”Helena halusi minut kertomaan selluloosasta Fashion able technology -seminaariin. Ajatus oli pelot-tava. Mietin, miksi minun puheeni muotialan ihmisiä kiinnostaisivat, mutta vastaanotto olikin todella innos-tunut”, hän muistelee hymyillen.

Seminaarissa Tapani Vuorinen tapasi myös silloisen tekstiilisuunnittelun professorin Pirjo Kääriäisen, ja kaksikko sai pian idean: koota kahden koulun opiskeli-jat miettimään uusia yhteistyön muotoja.

Myös Kemian tekniikan korkeakoulun silloinen dekaani Outi Krause innostui ehdotuksesta, ja ensim-mäinen CHEMARTS-kesäkoulu järjestettiin jo seuraa-vana kesänä.

”Se alku oli ihan huikea. Tekstiiliteollisuus ja paperi- ja selluteollisuus olivat perinteisesti olleet tiukasti omissa siiloissaan, ja yhtäkkiä me Helenan kanssa taju-simme, että Otaniemessähän oli meille melkein oma kuitulinja”, Pirjo Kääriäinen nauraa ja korostaa, että

CHEMARTSin voima on alusta asti ollut opiskelijoissa. Heille ei tarjoilla valmiita ongelmia ratkaistavaksi vaan liikkeelle lähdetään tyhjästä miettimällä, mikä on kiin-nostavaa ja tärkeää.

”Kemiantekniikassa tutkimushankkeet ovat usein hyvin kapeita, ja niiden tavoite on määritelty tarkkaan etukäteen. Nyt kukaan ei alussa tiedä, mitä pitää tehdä, vaan uudet jutut syntyvät työskentelyn kautta”, Tapani Vuorinen täydentää.

Syötäviä astioita ja maatuvia kenkiäLuentojen ja työpajojen pohjustamissa kesäkouluissa on tehty vuosien aikana kekseliäitä tuotteita ja oival-luksia. Viime kesänä Senja Smirnova ja Zhen Zeng esimerkiksi hahmottelivat uuden lähestymistavan kierrätyskuitujen vaatimaan värinpoistoon.

”Sen sijaan, että kuidun liuotuksessa pysyvä väri yritetään poistaa kemikaaleilla, säilynyt väri otetaankin uuden tuotteen lähtökohdaksi. Tällöin värinpoisto ja uusi värjäys voidaan kokonaan unohtaa ja tarvitaan vähemmän kemikaaleja”, Kääriäinen kertoo ja listaa innoissaan muita opiskelijoiden luomuksia: Maija Järviniemen ja Outi Mustosen bakteerisellusta ja petusta valmistetut syötävät astiat sekä Laura Niemelän neulasista uutetun antibakteerisen ja hienhajua torjuvan nesteen, jolla on myös vettä - hylkiviä ominaisuuksia.

”Opiskelijoiden ajattelu on niin monitasoista, ettei sitä voi kuin ihailla”, Tapani Vuorinen sanoo.

”Toissa kesänä he tekivät kengät, joissa oli käytetty sellua monella eri tavalla. Pohjiin he upottivat koivun siemeniä, ja kun kengät sitten elinkaarensa lopussa maatuvat, siemenet päätyvät maaperään ja niistä kasvaa uusia puita.”

Tieteen vahvuus on yksityiskohtien syvällisessä tun-temisessa, muotoilussa puolestaan ihmisten tarpeiden tunnistamisessa ja ratkaisujen toteuttamisessa. Siksi Vuorinen ja Kääriäinen korostavat, miten tärkeää on, että eri alojen osaajat työskentelevät oikeasti yhdessä jo opiskeluvaiheessa ja jakavat osaamistaan.

Sellu syntyyuudestaanBiomateriaalien ja muotoilun opiskelijat yhdistävästä CHEMARTSista versoo ideoita, jotka parantavat arkea ja maailmaa.

Teksti Minna HölttäKuvat Aki-Pekka Sinikoski


”Ajatellaan nyt vaikka selluloosaa”, Pirjo Kääriäinen toteaa.

”Se on haastava materiaali, koska kuivuessaan se menee kippuralle. Sen sijaan että se yritetään suoris-taa, muotoilijat voivat tuotteen suunnittelussa käyttää hyväksi tietoa sen luonnollisesta taipumuksesta muo-dostaa kaksoiskaarevia muotoja.”

Hyvä ihmiselle, hyvä maapallolleCHEMARTSille on annettu alusta asti vapaus kasvaa ja kehittyä ilman ulkopuolisia paineita. Yhteistyön toimivuus huomattiin nopeasti, ja jo vuonna 2013 se sai ison tutkimusrahoituksen Tekesiltä osana Design Driven Value Chains in the World of Cellulose -hanketta. Viime vuonna se pääsi mukaan Euroopan unionin rahoittamaan Trash to Cash -konsortioon, joka etsii tapoja jalostaa tekstiilijätteestä korkealaatuisia tuotteita. Kaikella tekemisellä on yhteinen tavoite: kestävän kehityksen edistäminen.

”Meistä jokaisen on pian huomioitava se arjes-samme”, Kääriäinen korostaa.

”Maailma ei ole muuttumassa digitaaliseksi, vaan tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa vaatteita, koteja ja rakennettua ympäristöä. Se, mistä ja miten ne valmiste-taan ja miten kierrätys hoidetaan, tulee yhä kriittisem-mäksi. Kiertotalous täytyy oikeasti saada toimimaan.”

Selluloosa istuu kestävään kehitykseen ja kierto-talouteen mainiosti. Se on maapallon runsain uusiutuva luonnonvara ja myös kierrätettävä ja biohajoava, jollei siihen jalostuksessa lisätä liikaa kemikaaleja.

”Haluamme korvata muovin sekä runsaasti viljely-maata ja kasteluvettä vaativan puuvillan selluloosalla, se on CHEMARTSille aika hyvä lähtökohta”, Pirjo Kääriäinen kiteyttää.

Aallossa on jo kehitetty yhteistyössä VTT:n ja Helsin-gin yliopiston kanssa Ioncell-F-prosessi, jonka avulla selluloosasta, kierrätyspahvista ja puuvillajätteestä voi-daan kehrätä laadukasta tekstiilikuitua ympäristöystä-vällisesti. Muovin haastaminen vaatii kuitenkin vielä paljon tutkimusta, sillä selluloosan ominaisuudet pitää saadaan taipumaan erilaisiin käyttötarkoituksiin.

”Meidän pitää selvittää, miten selluloosatuotteista saadaan sellaisia, etteivät ne hajoa vedessä tai läpäise kaasuja”, Tapani Vuorinen kertoo.

”Tämä on erittäin tärkeää, sillä muovi on todellinen ympäristöongelma. Se hajoaa niin pieniksi partikke-leiksi, että se pystyy esimerkiksi merissä tunkeutumaan kaikkein pienimpiinkin eliöihin ja läpäisemään jopa solukalvot.”

Kääriäinen huomauttaa, että maapallolle harmiton materiaali on hyvä myös ihmiselle.

”Selluloosapohjaiset kuidut tuntuvat hyvältä”, hän sanoo ja silittää neulettaan.

”Tekstiiliteollisuus on yksi maailman suurimmista toimialoista. Se käyttää valtavia määriä materiaalia, jota Suomessa kasvaa joka puolella. Mahdollisuudet ovat suuret, kunhan ymmärrämme, ettei vuosikymme-niä sitten kuihtunut teollisuus sellaisenaan palaa vaan sen on synnyttävä kokonaan uudestaan.”

• Ensi lukuvuonna CHEMARTS laajenee omaksi, pysyväksi sivuainekokonaisuudekseen, joka on avoin kaikille Aallon opiskelijoille.

• chemarts.aalto.fi

Kuvassa käsitellään valkoista Ioncell-F-kuitua värikkään selluloosa-akvarellin yllä.

Värilliset ”jauheet” ovat kierrätettyä puuvillakuitua, josta voidaan valmistaa materiaalia uusiin tekstiileihin.

Puuvillakankaat voidaan kierrättää Ioncell-F-menetelmän avulla uusiksi korkealaatuisiksi tekstiilikuiduiksi.

Professori Maarit Karppisen johdolla tutkitaan muun muassa uusia termosähköisiä materiaaleja. Niillä voitaisiin korvata nykyisiä puolijohdemateriaaleja, jotka ovat kalliita ja koostuvat harvinaisista alkuaineista.


Aiheesta


KUN YHDISTEITÄ PÄÄSTÄÄN räätälöi-mään atomitasolle asti, saadaan aikaan mittakaavoiltaan huikean pieniä ja juuri halutunlaisia materiaaleja. Tästä on kyse atomikerroskasvatuksessa eli ALD:ssa (Atomic Layer Deposition).

Suomessa 1970-luvulla kehitetyllä ALD-menetelmällä valmistetaan ohut-kalvoja, joilla on lukuisia sovelluksia niin mikroelektroniikassa, optiikassa kuin vaikkapa aurinkokennoissakin. ALD on mahdollistanut esimerkiksi transistorien koon jatkuvan pienentymisen ja tehon parantumisen.

”ALD-reaktorissa kaasumaiset lähtö-aineet tarttuvat kasvatusalustan pintaan yksi atomikerros kerrallaan. Kun oikean-laiset yhdisteet saadaan reagoimaan kes-kenään, voidaan ohutkalvoille kehittää juuri haluttuja ominaisuuksia”, kertoo epäorgaanisen kemian professori Maarit Karppinen.

Kalevala Korun hopeakoruissa kym-menen nanometrin alumiinioksidikerros estää korun tummumista. Transistorissa taas ohut hafniumoksidipinnoite toimii hyvänä sähköneristeenä.

Atomit kerroksiinOtaniemen Kemistintiellä kehitetään maailman

kärkiluokan materiaaleja niin termosähkölaitteisiin kuin puettavaan elektroniikkaankin.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Mikko Raskinen, Anne Hanén

Pioneeri hybridimateriaaleissaTällä hetkellä perinteisen ALD-tekniikan sovelluksissa käytetään vain epäorgaani-sia materiaaleja. Seuraavan sukupolven sovelluksiin tarvitaan uutta näkökulmaa.

”Me yhdistämme ohuita epäorgaani-sia ja orgaanisia materiaalikerroksia toi-siinsa. Tuloksena on atomi/molekyy-likerroskasvatus (ALD/MLD) ja sillä aikaansaadut hybridimateriaalit.”

Näiden hybridimateriaalien kehittämi-sessä Karppisen tutkimusryhmä on yksi pioneereista ja aivan maailman kärjessä.

”Se paletti, jolla teemme asioita, on ryhmämme vahvuus. Kaikilla tutkimuk-semme osa-alueilla on muitakin tekijöitä, mutta kellään ei ole samanlaista yhdis-telmää, mitä tulee materiaalikirjoon ja uusien materiaalien etsintään käytettyi-hin työkaluihin.”

Hukkalämpöä sähköksi muuttavilla termosähköisillä materiaaleilla on sovel-luksia niin tulevaisuuden energiateknii-kassa kuin puettavassa elektroniikas-sakin. Hyvä termosähköinen materiaali johtaa hyvin sähköä mutta huonosti läm-pöä. Nämä toisensa tyypillisesti pois-sulkevat ominaisuudet voidaan saada aikaan Karppisen käyttämillä menetel-millä.

”Muotoilun laitoksen kanssa kehi-tämme tekstiilejä, joita päällystetään

taipuisilla ja kestävillä termosähköisillä materiaaleilla.”

Yksi tai kaksi seuloutuu sadastaMaarit Karppisen johdolla on löydetty lukuisia uusia yhdisteitä ja kehitetty materiaaleja, joita tarvitaan muun muassa kestävän kehityksen energia-teknologioissa.

”Pitää löytää sata uutta yhdistettä, jotta yhdestä tai kahdesta voi tulla aika-naan sovelluksia. Aikajänne materiaalien perustutkimuksesta sovelluksen käyt-töönottoon on tyypillisesti viidestä vii-teentoista vuotta.”

Tulevaisuuden kannettavissa laitteissa ja puettavassa elektroniikassa tavoitel-laan kykyä pakkautua yhä pienempään kokoon. Materiaaleista halutaan jousta-via ja läpinäkyviä. Hybridimateriaaleista tehty litium-ioniakku voisi olla paitsi äärimmäisen turvallinen, myös läpinä-kyvä. Ihmiskehon sisällä termosähköi-nen materiaali taas voisi tuottaa pienestä kehon ja ympäristön välisestä lämpötila-erosta sähköä sydämentahdistimeen.

Materiaaliyhdisteiden etsintä jatkuu kiivaana. Karppisen tutkimusryhmässä työskentelee reilut 15 nuorta väitöskirja- ja postdoc-tutkijaa. Työtä tehdään muun muassa arvostetun eurooppalaisen ERC Advanced Grant -rahoituksen turvin.

Tohtoriopiskelija Mikko Nisula testaa orgaanisella litiumelektrodikalvolla pinnoitettua mikroakkua.


On science

THE GLOBAL challenges associated with operations management are multifaceted and involve

economic, social, and environmental concerns. A growing body of research has drawn attention to environmentally sustainable ways of conducting industrial operations because environmental concerns are pressuring organisations across industries to rethink environmental issues.

Our research group, the Service Engineering and Management Group at the Aalto University School of Science, suggests that the increasing intelligence of goods and service processes has the potential to significantly improve the sustainability of industrial activity. It can pave the way for business models that utilise digital platforms in service operations. Also, we believe that the rise of a circular economy enabled by digital platforms can transform goods-focused businesses into service businesses, as digital multi-actor platforms change the ways in which information sharing

Industrial firms should develop new practices for sharing and making use of information to circulate materials and products,

writes Assistant Professor Risto Rajala.

and transactions take place in industrial operations.

While these phenomena have attracted lots of research attention, little empirical work has been done on the collaborative corporate practices that are based on utilising information resources in closed-loop industrial ecosystems. We conduct basic research and investigate the premises on which the circular economy is to work in order to bridge this critical gap in current knowledge. Our findings indicate that it is important for industrial firms to develop new practices for sharing and making use of information to circulate materials and products; in fact, the significance of this matches the importance of how raw materials and manufacturing inputs are utilised in production,

An active research team is working on these topics at the Department of Industrial Engineering and Management. My research group currently includes two post-doctoral researchers, six doctoral researchers and several

graduate students working on their Master’s theses. We collaborate with partners in other universities, such as Professor Mika Westerlund of Carleton University, Canada, in addition to which we also engage actors from within Aalto University. Our work with Professor Minna Halme’s Sustainability in Business research group is an example of this intra-University collaboration. Our current research projects seek to explain how the intelligence of goods influences the sustainability of industrial operations at large and enables closed-loop ecosystems in particular. In addition, my colleagues and I want to research how information sharing influences corporate business models in closed-loop ecosystems. We have already published several research articles on these issues and more are in the pipeline.

Innovation for greener business Our team’s latest research focuses on the social and environmental sustainability of industrial operations.

From green innovations to greener business ecosystems

Koos

i Tur

ula


In one of our recent papers, published in the California Management Review in 2014, my colleagues and I show that the leaders of sustainability programmes in established businesses have adopted progressive environmental, ethical and social policies. Based on 50 interviews with managers in the United States, we examined competitive strategies and managerial roles that support green innovation. We found that several entrepreneurial leaders in established businesses have experimented with green innovation in pursuit of revolutionary business practices for their industries. The resulting innovations are often systemic and demand novel combinations of partner resources, capabilities and intellectual capital.

Revolutionary, system-changing innovation can create significant customer value and open up new market opportunities. Examples of this include the invention of chlorination (tablets) by the US Army in 1910, enabling the use of otherwise unsafe water. Another example is the development of chlorine-free bleaching, which made it possible to produce chlorine-free paper, radically reducing the environmental impact of the paper industry. In the study, we identify four value-creation strategies for green innovation. Each of these strategies is characterised by a unique underlying logic, distinct cognitive and organisational barriers, and an emphasis on corporate development and goals. Our paper depicts four types of green innovation and illustrates them using a game metaphor.

The Rationality game is practised by the majority of companies taking their first steps in corporate sustainability. The emphasis is on improving cost efficiencies and productivity through eco-efficiency strategies. The Collaboration game pursues value creation by scaling

up greener operations with external partners. It emphasises evolutionary innovation within the value system of known business partners. The Radical game strives for system-wide changes in value creation by experimenting with revolutionary green innovations. The goal in such a game is to create revolutionary innovation with new technologies and experiment with emerging and new business models. The Clarity game reflects the demanding contingencies of systemic green innovation and aims to gradually rewrite the rules of an industry by institutionalising corporate sustainability within a field through collective sensemaking focusing on the benefits of sustainability.

From corporate sustainability to greener ecosystemsAnother research paper, published recently by our team in the Journal of Cleaner Production, investigated corporate sustainability from an entrepreneurial point of view. The entrepreneurship perspective was used to investigate the activities of actors that are particularly interested in transforming businesses into environmentally sustainable operations.

In the paper, we point out that mounting public environmental and societal concerns are driving firms to incorporate sustainability into their business models. We studied the greening of the business model of a US-based carpet manufacturer, Interface Inc. The firm aimed to take better account of environmental sustainability at the organisational level of their business ecosystem. The findings delineate the changes in the company’s business model, stressing the role of managerial action in the formation of circumstances that are favourable for desirable change in the ecosystem.

The study examined links between managerial agency, organisational identity and business ecosystems with regard to business model greening, and it discussed how managers can enable the company to build the capabilities needed for change.

The study points out that the discussion on corporate sustainability is incomplete without an understanding of senior management’s role and a company’s relationship with other stakeholders in confronting sustain-ability challenges and opportunities. We endorse the notion that managers should be the instigators and guardians of this change. They should see corporate sustainability as a journey as they engage and empower stakeholders to more effectively contribute to sustainable societies and when seeking to continuously adjust and improve their companies’ activities, structure and management.

Information sharing enables the circular economy Our ongoing study focuses on the sustainability of digitally enhanced industrial ecosystems. The emergence of the Internet of Things (IoT) gives rise to increasingly complex and wide-ranging business ecosystems. One of the underpinnings of the IoT-driven transformation of business ecosystems is the ability to trace objects and items throughout their entire life cycle. Hence, the IoT can fundamentally transform the way organisations create value, not only in material and equipment supply networks, but also in the through-life services and closed-loop ecosystems of the circular economy.

Our findings indicate that digital technologies have the potential to drive the circular economy through business models that build on intelligent goods and materials, platformisation,


On science

dematerialisation and service-based value creation.

The circular economy is more than just corporate sustainability or green strategies, it also entails the creation of trust among business partners as well as developing new practices of sharing information and utilising resources. The preliminary findings underscore that, for closed-loop systems to be sustainable, firms must step away from focusing solely on material flow and instead reconsider their roles, responsibilities and complementarities by using goods-related intelligence in new industrial systems. This involves rethinking the firms’ markets, assets and value propositions as well as the ways of benefiting from the information gathered and shared throughout the life cycles of goods and services on digital platforms that are used by multiple actors in the industry.

In addition to writing articles that report the results of our research, we have disseminated our findings on the sustainability of industrial operations at numerous events with industry partners and by teaching courses on industrial management at Aalto University.

Risto Rajala

FURTHER READINGAragon-Correa, J. & Sharma, S. 2003. A contingent resource-based view of proactive corporate environmental strategy. Academy of Management Review, 28 (1): 71–88.

Boons, F. & Lüdeke-Freund, F. 2013. Business models for sustainable innovation: state-of-the-art and steps towards a research agenda. Journal of Cleaner Production, 45: 9–19.

Gawer, A., & Cusumano, M. A. 2014. Industry platforms and ecosystem innovation. Journal of Product Innovation Management, 31(3), 417-433.

Hart, S.L. & Milstein, M.B. 2003. Creating sustainable value. Academy of Management Executive, 17(2): 56–69.

Lampikoski, T., Westerlund, M., Rajala, R., Möller, K. 2014. Green Innovation Games: The Value Creation Strategies and Managerial Roles That Can Advance Corporate Sustainability. California Management Review, Vol. 57(Fall): 88-116.

Peloza, J., Loock, M., Cerruti, J. & Muyot, M. 2012. Sustainability: How stakeholder perceptions differ from corporate reality. California Management Review, 55(1): 74–97.

Rajala, R., Westerlund, M. and Lampikoski, T. 2016. Environmental sustainability in industrial manufacturing: Re-examining the greening of Interface’s business model. Journal of Cleaner Production, 115: 52-61.

Yang, X., Moore, P. and Chong, S.K. 2009. Intelligent products: From lifecycle data acquisition to enabling product-related services. Computers in Industry, 60(3): 184–194.

Video: ‘Green Innovation Games: Value-Creation Strategies for Corporate Sustainability’ youtube.com/watch?v=CBgQgXZ4B5Y

433.

4. and bility.

corporate reality.

: el.


10 min

Who are you? My name is Risto Rajala. I am an Assistant Professor and head the Service Engineering and Management research group in the area of Industrial Management at the School of Science. In addition, I chair our department’s Research Board.

In my private life, I am an avid sports enthusiast, a collector of mechanical wrist watches and a father to two lovely kids.

What do you research? The grand theme of my research is service transformation, which refers to how industrial operations are changing by adopting more and more service-based strategies. One of the drivers of this transformation is digitalisation. My current research projects focus on the digitalisation of services in the ICT sector, the construction industry and in professional services. In addition, I am interested in studying the transformation from the perspective of institutional change in analysing the values, beliefs and schemes of reasoning related to service-based strategies in industrial management.

How did you end up in this job?I’ve always wanted to do research. During my graduate studies, I had the opportunity to work at Nokia Research Centre’s software technology

laboratory and in the R&D department of Fujitsu Services. I now hold a PhD in information systems science and joined the Department of Industrial Engineering and Management at the beginning of 2013. Prior to joining the faculty, I completed my post-doctoral phase, during which I visited the Copenhagen Business School in Denmark and coordinated research projects at the Aalto Service Factory in Finland.

During my doctoral studies and post-doctoral research, I became fascinated with the opportunities and challenges digital services bring to industrial operations. My interest in this topic intensified during my stints as a Visiting Professor at Carleton University, Canada and Linköping University, Sweden.

What makes your research group special? My research group has great connections with industrial firms, which allows us to study phenomena in real-life contexts. We mainly collect empirical data from large industrial organisations. One of our goals is to conduct high-quality research papers. Also, we do our utmost to support the careers of the people who work or have worked for the research group. I therefore place a lot of effort in recruiting good team members and in ensuring their future

Playing with ideasText Paula HaikarainenPhoto Pekka Niittyvirta

success. I do my best to encourage members of my research group as they take the next steps of their academic or industry careers after graduation. This has resulted in great collaboration with our alumni, both in the academic community and in business.

What is most rewarding about your work? At its best, this work allows me to play with ideas. Of course, it always feels great to publish a research paper in a highly ranked journal. It shows that we made the right choices and systematic work during our research process. Presently, I have several intriguing articles in the pipeline for the leading journals of my research field. Working with a diverse body of co-authors is enjoyable, as is the ideation for new research, the discovery of novel findings and experiencing how the outcomes of a research project take shape.

What drives you forward? Sufficient freedom of thought and having objectives to achieve are both important to me. I truly believe my most exciting research outcomes are yet to come. Beyond that, I consistently apply one of the Nobel Prize’s selection criteria to my own work – I strive to make observations that prove to be meaningful and significant not only to me, but to many others, too.

10 min

Koos

i Tur

ula

Viikonloppumatka kulttuuriperintöönKun luovat tekijät sulloutuvat kolmeksi päiväksi samaan tilaan, avoimista kulttuuriaineistoista syntyy jotain ihan uutta.

Teksti Tea KalskaKuvat Kerttu Hakkarainen


Siellä

Hackathonin lopuksi tiimit esittelivät muille, mitä olivat saaneet aikaan. Tapahtumassa syntyi bisnesideoita, tiedon visualisointia, taidetta sekä prototyyppejä peleistä ja nettisovelluksista.


HELMIKUISENA SUNNUNTAI-ILTA-päivänä Aalto-yliopiston Media Factoryn tilat ovat täynnä nuoria

ihmisiä. Heidän silmissään on jo väsy-mystä, mutta ilmapiiri on rento ja innos-tunut.

Käynnissä on viikonlopun mittainen Hack4FI-kulttuurihackathon. Tapahtu-man tarkoituksena on työstää avoimesta kulttuuridatasta ja -sisällöistä uusia tuotteita, konsepteja, sovelluksia ja taideteoksia.

Avoimilla kulttuuriaineistoilla tarkoi-tetaan museoiden, kirjastojen ja arkisto-jen digitalisoituja aineistoja, jotka teki-jänoikeuksien rauettua on avattu kaik-kien saataville. Aineistot voivat olla esi-merkiksi valokuvia, videoita, lehtijuttuja, ääntä, tilastoja ja tietoja teoksista.

”Hack4FI – Hack your heritage -tapahtuman taustalla on ajatus siitä, että kulttuuriperintöaineistot kuuluvat kaikille, ja ihmisillä pitää olla mahdolli-suus hyödyntää ja käyttää niitä uudel-leen”, kertoo tapahtuman projektipääl-likkö Sanna Marttila.

Mukana monesta syystäMedia Factoryssa vilisee monenkirjavaa väkeä – opiskelijoita, suunnittelijoita, muotoilijoita, taiteilijoita, käsikirjoitta-jia, ohjelmistokehittäjiä sekä tutkimus- ja opetusalan ihmisiä. Mikä saa heidät sulloutumaan tänne koko viikonlopuksi?

”Osallistuin ihan vaan huvin vuoksi”, toteaa mediataiteilija Suvi Parrilla.

”Kiinnostuin, koska olen kehittele-mässä kulttuuriperintöihin liittyvää ohjelmaideaa”, sanoo Ylen kulttuuri-toimittaja Minna Joenniemi.

Opiskelija Juulia Juutilainen kertoo osallistuvansa hackathoniin, koska se yhdistää hänen kaksi opin-alaansa: kulttuuriperinnöt ja uuden median.

Projekteissa tarvittiin paitsi läppäreitä ja keskittymiskykyä, myös saksia, viivoittimia ja kädentaitoja.


HACK

4FI –

HA

CK Y

OUR

HERI

TAGE

Juutilainen opiskelee Aalto-yliopis-ton New Media Design and Production -maisteriohjelmassa, mutta on valmistu-nut myös Helsingin yliopistosta kulttuu-rintutkimusaineesta, uskontotieteestä.

Hackathonin alussa osallistujat muodostivat tiimejä ja päättivät, minkä teeman mukaan haluavat työskennellä. Teemoja ovat esimerkiksi datan visuali-sointi, taide ja design, digitaalinen tari-nankerronta, koulutus ja digitaaliset ihmistieteet.

Juutilaisen tiimin teema on datan visualisointi. Hän pyörittelee käsissään läpinäkyvää, hassunmuotoista muovin-kappaletta.

”Teemme kolmiulotteista visualisoin-tia Tanskan valtion taidehankinnoista vuosilta 1918–2015.”

Jokaista vuotta kuvaa yksi laserleik-kurilla leikattu muovinpalanen. Palojen muodosta näkee esimerkiksi tekijöiden sukupuoli- ja ikäjakauman ja sen, kuinka paljon taidetta on kunakin vuonna han-kittu.

”Kaikki tämä data on Tanskan valtion ylläpitämässä tietokannassa, mutta näin siitä tulee ihmisaivoille helpommin käsi-teltävää tietoa.”

Kulttuuri kuuluu kaikilleTapahtumassa on mukana myös aineis-tojaan avanneita muisti- ja kulttuuri-organisaatioita, kuten Yle Arkistot, Finna, Museovirasto, Kansallisgalleria ja Suomen valokuvataiteen museo. Vaikka organisaatiot ovat tehneet hiljattain aineistoavauksia, monet avasivat aineis-toja nimenomaan Hack4FI-tapahtumaa varten.

Gallen-Kallelan Museon kokoelma-päällikkö Minna Turtiainen uskoo, että hackathon on hyvä foorumi välittää kult-tuuriperintöä.


Siellä


”Täällä ihmiset ovat aikaansa seuraa-via ja perillä uusimmista viestintäkei-noista, ilmiöistä ja tapahtumista. He voivat nykypäiväistää aineistojamme tavoilla, joita emme museossa keksisi.”

Nykytaiteen museo Kiasman erikois-suunnittelija Sanna Hirvonen edustaa tapahtumassa Kansallisgalleriaa, johon kuuluvat Kiasman lisäksi Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseot. Kansallis-galleria on tehnyt viimeisen parin vuo-den aikana aineistoja data-avauksia. Ne sisältävät esimerkiksi kuvataiteilija Hugo Simbergin ottamia historiallisia valokuvia ja kuvia Kiasman museoraken-nuksesta.

”Mielestäni aineistojen avaaminen kaikkien saataville kuuluu julkisin varoin rahoitettujen taideinstituutioiden tehtä-viin”, Hirvonen toteaa.

Avoimuus antaa bisnesideoitaSanna Marttilan mukaan kulttuuri- ja muistiorganisaatioiden aineistoavaukset

ovat maailmanlaajuinen trendi, joka on rantautumassa myös Suomeen.

Helmikuun alussa arkistojen, museoi-den ja kirjastojen aineistoja yhteen kokoava Finna.fi-palvelu teki kaikkien aikojen suurimman suomalaisen kult-tuuridatan avauksen. Palvelun avoimen rajapinnan kautta kuka tahansa saa käyt-töönsä liki 9 miljoonan aineiston kuvai-lutiedot. Palvelusta voi nyt myös hakea yli 200 000 avoimesti lisensoitua kuvaa.

Finnan aineistoavaus inspiroi myös hackathoniin osallistujia. 3D-tulostus-palveluita tarjoavat yrittäjät, Timo Yletyinen ja Petja Kärki esittelevät jalkalampun prototyyppiä. Sen varjos-timessa on mustavalkoinen kuva, jonka Kärki kertoo ottaneensa kännykkä-kameralla kotinsa tapetista ja liittä-neensä kokeilumielessä lamppuun.

Yletyinen ja Kärki suunnittelevat verkkokauppaa, jossa asiakas voisi valita Finnan aineistoista itselleen mieluisan kuvan lampunvarjostimeen. Sitten HA

CK4F

I –

HACK

YOU

R HE

RITA

GE

Töitä tehtiin intensiivisesti kolmen päivän ajan, ja projekteja polkaistiin käyntiin kaikkiaan kaksikymmentä.

Hackathonin alussa esiteltiin tapahtuman teemat ja käytössä olevat kulttuuriaineistot.


Siellä


lamppu 3D-tulostettaisiin ja postitet-taisiin asiakkaalle.

”Finnan aineistoissa on paljon suo-malaisia maalauksia ja historiallisia valokuvia esimerkiksi sodista. Pyrimme tekemään lampusta vientituotteen. Tällöin vaikka Japanista voitaisiin tilata suomalaiseen kulttuuriin liitty - vää tuotetta.”

Yletyisen ja Kärjen mielestä hacka-thon on etenkin pienyrittäjälle hyvä paikka luoda kontakteja ja tehdä omaa tuotetta tutuksi. Miehet kertovat saa-neensa paljon ideoita ja tehneensä tut-tavuutta suunnittelijoiden kanssa – jot-kut heistä ovat jo kiinnostuneet teke-mään verkkokaupalle lamppumalleja.

Yhteistyö jatkuuSunnuntai-iltapäivä kääntyy illaksi, läppärin naputus kiihtyy. Kyniä, viivoit-timia ja puoliksi syötyjä sämpylöitä lojuu pöydillä. Sanna Marttila rientää ympäri Media Factorya ja availee ikkunoita. Tarvitaan happea, sillä on jo kiire. Pian tiimit esittelevät muille, mitä ovat saa-neet aikaan.

Taputusten ja kannustavien huudah-dusten saattelemana lavalla esitellään monenlaisia prototyyppejä – pelejä, taideteoksia, bisnesideoita, hauskoja netti- ja mobiilisovelluksia ja käsin kos-keteltavaa tiedon visualisointia. Kolmi-päiväisessä hackathonissa on polkaistu käyntiin 20 projektia.

Tapahtuman jälkeen tiimit jatkoivat ideoiden työstämistä huhtikuun loppugaalaa varten.

Tiukasta aikatulusta huolimatta tunnelma oli rento.


Mikä ihmeen hackathon?Termi hackathon on yhdistelmä sanoista hack ja marathon, kertoo Kauppakorkea-koulun professori Katariina Kemppainen.

”Hack viittaa kokeilevaan ohjelmointiin ja marathon puolestaan tapahtuman inten-siteettiin.”

Kemppainen luonnehtii tyypillistä hacka-thonia kilpailulliseksi tilanteeksi, jossa osal-listujille annetaan dataa ja jokin ongelma ratkaistavaksi. Osallistujat ovat useimmi-ten ohjelmoijia tai muita ohjelmistokehityk-sessä tarvittavia osaajia, kuten palvelumuo-toilijoita. Tavoitteena on luoda käyttökel-poista softaa.

Hackathoneja on järjestetty 2000-luvulta lähtien. Viime vuosina maailmalla ovat yleis-tyneet myös julkisen sektorin kehittämi-seen keskittyvät hackathonit. Kemppainen on itse toiminut pääorganisoijana hacka-thonissa, jossa Aalto-yliopiston opiskelijat kehittivät uusia ideoita HUSin, Verohallin-non ja Väestörekisterikeskuksen digitalisaa-tion vauhdittamiseen.

”Hackathoneissa ideoita syntyy nopeasti, kun poikkitieteelliset ryhmät työskentelevät yhdessä ilman hierarkiaa ja muita rajoituk-sia, tiukan aikapaineen alla. Silloin keski-tytään enemmän tekemiseen ja vähemmän visiointiin, roolien määrittelyyn tai esteiden tunnistamiseen.”

Kulttuuri- ja julkisen sektorin hackatho-nien lisäksi Aalto-yliopiston opiskelijoita on osallistunut tänä keväänä hackathoneihin, joiden teemoja ovat olleet muun muassa asunnon vaihto, ravintolapalvelut sekä tietojenkäsittelytiede ja big data.

Juulia Juutilainen kuvailee kulunutta viikonloppua intensiiviseksi. Lauantaina monet ovat istuneet baarissakin myö-hään, mutta töitä on silti tehty keskitty-neesti. Ihmiset ovat olleet innostuneita ja reippaalla mielellä.

Juutilainen nostaa ilmaan punaisella narulla yhteen solmitut muovinkappa-leet. Yleisö taputtaa – visualisoitu tieto Tanskan taidehankinnoista näyttää taideteokselta.

Tämä oli kuitenkin vasta alkua. Luovien tekijöiden ja kulttuuriorgani-saatioiden yhteistyö jatkuu, sillä Hack4FI:ssä muodostetut tiimit jalosta-vat ideoitaan vielä monen viikon ajan.

Huhtikuun loppugaalassa selviää, millaisia uusia elämyksiä avoimista aineistoista syntyneet kulttuurituotteet voivat tarjota.

Hack4FI-kulttuurihackathonin järjesti avointa kulttuuria edistävä Avoin GLAM -verkosto yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Tapahtuman rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.


Siellä

ISÄNI HALUSI minusta Eilan, mutta äiti nimesi minut Linda Kaisa Liuk-kaaksi. Kun olin seitsemän, parhaan kaverini kummitäti kysyi, onko Linda Liukas taiteilijanimi. Joskus mietin, onko minulla nimi vai ammatti. Tänä vuonna olen ainakin lastenkirjailija, kuvittaja, koodari ja toimitusjohtaja. Muutoksentekijä minusta tuli vahin-gossa.

Miten minusta sitten tuli minä? Opiskelin vähän Turun kauppakorkea-koulussa, pikkuisen Stanfordissa ja Aal-lossa, mistään en ole valmistunut. Olen kova innostumaan ja kevyt kokeilemaan. En ole edes kauhean tekninen, ainoas-taan loputtoman utelias ja kiinnostunut maailmasta, joka meitä ympäröi.

Törmäilin Suomessa jatkuvasti seiniin sen kanssa, miten useaa asiaa voi uskot-tavasti tehdä ja miten montaa identiteet-tiä kokeilla. Meillä on mahduttava laatik-koon – ainakin siihen, jonka päällä lukee ammatti. Ollessani töissä Yhdysvalloissa, tilanne oli toinen. Monilahjakkuuksien maassa kaikkien identiteetit ovat vähin-tään parilla väliviivalla varustettuja: barista-taiteilija-opiskelija, runoilija-koodaaja-aktivisti. Ja valtava kotimark-kina mahdollistaa erikoistumisen kum-mallisiinkin kombinaatioihin.

Vasta vanhemmiten olen ymmär - tänyt, että uusien asioiden kokeilemi-

nen ei tarkoita sitä, että kaikkea pitäisi osata täysillä. Maalaamalla taulun, koo-daamalla webbipalvelun tai tasaamalla tilit oppii arvostamaan toisen ammatti-taitoa. Oppii kykyä yhdistellä asioita. Ja oppii, että hyväksi tulee vain tekemällä tuhansia kertoja. Ennakkoon ei voi tietää, mistä asioista oma identiteetti raken-tuu. Siksi sattumalle kannattaa antaa mahdollisuus.

Isoin harppaus omalla urallani tapah-tui, kun muutama vuosi sitten aloin luot-taa riskiin.

Ja minä olin se tyttö, joka aina ennen teki kaiken niin kuin käskettiin – ehdot-tomasti enemmän Annika kuin Peppi. Minussa ei ole tippaakaan pokeria, peli-teoriaa tai riskiadrenaliinia. Pelotti, varsinkin kun en oikein istunut mihin-kään olemassa olevaan työpaikkailmoi-tukseen.

Mutta vain muutos on pysyvää. Maail-massa on vain harvalle valmiiksi tehtyjä polkuja, käännöksiä ja uukkareita pitää-kin oppia tekemään nopeasti. Ja Esa Saarisen sanoin: tallatuilta poluilta on aarteet jo kerätty.

Vielä muutama vuosi sitten minun olisi ollut mahdotonta olla lastenkirjai-lija-kuvittaja, joka miettii miltä teknolo-gistuva maailma näyttää pikkutytön sil-min. Suomi olisi ollut auttamattoman pieni. Mutta nyt minun markkinani on

Muutoksentekijä ei mahdu laatikkoon

Kirjoittaja on lastenkirjailija ja ohjelmoija, joka on opiskellut Aalto-yliopistossa ja ollut mukana Aalto Entrepreneurship Societyn alkuvuosien toiminnassa.

Kirjoittajan lempilainaus rohkeudesta: “My mother gave me a bumblebee pin when I started to work. She said: ‘Aerodynamically, bees shouldn’t be able to fly’. Remember that.”– Jill E. Barad

koko maailma, enkä itsekään tiedä, olenko ensi vuonna sovelluskehittäjä, lastentarhan johtaja vai taidenäyttelyn rakentaja.

Ennen ajattelin, että eikö riskinotto harmita, kun homma menee pieleen ja työ valuu hukkaan. Nyt ajattelen, että sehän juuri harmittaisi, jos kaikki olisi keskisävyä, kunnollista ja varmaa eikä liikkuisi oikein mihinkään. Isoin riski on, että mitään ei tapahdu, jää nurkkaan, ei kehity.

Tiiviisti. Parhaiten oppii tekemällä. Eniten pääsee tekemään, kun ei määritä itseään liian tiukasti. Siksi ei pelota.

Mai

ja T

amm

i

_Linda Liukas


Kolumni

An artwork called Skill Shapes decorates the facade of Aalto University metro station. A new section of the metro connecting Espoo – and the main campus of Aalto University – to Helsinki will open in August 2016.

The colourful figures look like they are dancing above the station’s main entrance. Skill Shapes showcases how diverse student abilities come together on the Otaniemi campus. The forms on the background symbolise technology, business and art, Aalto’s fields of learning, while the composition reflects our multidisciplinary approach.

The mural was designed by Aalto graduate Emilia Ahonen, MA, who is an illustrator and graphic designer.

Station facade showcases our communal campus

In-house

Text Paula HaikarainenPhoto Mikko Raskinen

This section gives you a picture ofwhat’s happening at Aalto University.


avoin.aalto.fi

Opetus vastaa Aalto-yliopiston korkeakouluissa annettavaa tutkinto-opetusta. Kurssit ovat avoimia kaikille. Valintaperusteena on ilmoittautumisjärjestys. Kursseilla voi olla esitietovaatimuksia. Osallistumis-maksu (enintään 15 € / opintopiste) maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä.

Kesäkauden kursseille voi ilmoittautua porrastetusti 12.4.2016 klo 12.00 alkaen. Syksyn opintoihin ilmoittautuminen alkaa elokuussa ja kevään opintoihin marraskuussa.

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: avoin.aalto.fi. s-posti: [email protected] PL 21210, 00076 AALTO

Tervetuloa Avoimen yliopiston kursseille!

avoin.aalto.fi

Tulevaisuus tehdään nyt.Suomi tarvitsee uusia ideoita, ratkaisuja, yrittäjyyttä, työtä ja uudenlaista johtajuutta. Tarvitaan uskallusta hypätä tuntematto-maan, tutkia, oppia ja yrittää.

Lahjoita Aalto-yliopistolle, tuet työtä vahvemman Suomen puolesta.

Lahjoitukset verovähennyskelpoisiaVuoden 2016 alusta verovähennysoikeus on laajennettu koskemaan myös yksityishenkilöitä. Vähennyskelpoinen lahjoitus on vähintään 850 euroa ja korkeintaan 500 000 euroa vuodessa. Lahjoituksen voi maksaa useassa erässä vuoden aikana.

Lisätietoja:lahjoittaminen.aalto.fi

ASUN HÄMEENLINNASSA ja pendelöin Espooseen junalla ja bussilla. Maisemat ovat tuttuja, sillä olen syntynyt Helsingissä ja kasvanut Espoossa. Opiskelin Helsingin yliopistossa, josta valmistuin teologian mais teriksi.

Perheeseeni kuuluvat vaimo sekä 10-vuotias tytär ja 13-vuotias poika. Lasten ollessa pieniä asuimme Liettuassa ja sitten Tanskassa. Vuonna 2011 palasimme Suomeen ja asetuimme Hämeenlinnaan.

Olen jo tottunut pitkään työmatkaan, vaikka onkin raskasta herätä kello 5.30. Nykyinen päivärytmi on mahdollista vaimon ja anopin suosiollisella avulla. Toisaalta, olin tätä ennen viisi vuotta yrittäjä ja tein töitä kotoa käsin. Olin kotona, kun lapset tulivat koulusta. Se on arvokas asia.

Olen Teppo Heiskanen, Aalto-yliopiston varainhankintajohtaja.

VUONNA 2003 minut valittiin Poh-joismaiden ministerineuvoston

(PMN) Vilnan-edustuston päälliköksi. PMN on valtioiden yhteistyöelin, jolla on päämaja Kööpenhaminassa ja diplomaat-tiset edustustot Baltiassa.

Poliittisten käänteiden vuoksi päädyin tekemään Vilnassa myös varainhankin-taa. Vuonna 2004 Valko-Venäjällä sul-jettiin yliopisto, European Humanities University. Valtio oli kiristänyt korkea-koulujen ideologista valvontaa, ja yksi yliopisto harasi vastaan. Niinpä se suljet-tiin, mutta Liettua kutsui yliopiston jat-kamaan toimintaansa Vilnaan.

Vajaassa vuodessa koko yliopisto ja 2 000 opiskelijaa siirtyivät maasta toi-seen. Olin mukana koordinoimassa yli-opiston rahoitusta. Syntyi rahasto, joka toimi Kööpenhaminasta käsin, ja siirryin sinne töihin kolmeksi vuodeksi.

Yliopisto on yhä maanpaossa Vilnassa, mutta sen identiteetti on säilynyt valko-venäläisenä.

OPISKELUAIKANA OLIN töissä yli-oppilaskunnassa, sitten kahdeksan

vuotta Helsingin yliopiston kansainvälis-ten asioiden parissa.

Kansainvälistyminen oli 1990-luvulla valtava buumi ja yliopisto kovin erinä-köinen kuin nykyisin. Murros oli alkanut, mutta vanha virkamieskulttuuri oli yhä voimissaan. Siitä on edetty nyt pitkälle – ja oikeaan suuntaan.

ALOITIN TYÖT Aallossa tämän vuoden tammikuussa. Kun

90-luvulla elettiin yliopistojen kan-sainvälistymisen buumia, nyt on meneillään murros varainhankin-nassa.

Kysymys on toki rahasta, mutta ennen kaikkea suhdetoimin-nasta: pitkäaikaisista kump-panuuksista ympäröivän yhteiskunnan, yritysten, säätiöiden ja kansalais-ten kanssa. Kampanja-tavoitteemme on 20 mil-joonaa euroa kesään 2017 mennessä. Tällä hetkellä koossa on runsaat 7,6 miljoonaa. Valtio myön-tää lahjoituksille vastin-rahaa, mikä on ainutlaa-tuista koko Euroopassa. Verrokkiyliopistomme Ruotsissa ovat tästä kateel-lisia.

Yksityishenkilön kannat-taa tehdä lahjoitus juuri nyt, koska siitä saa verovähen-nyksen. Vähintään 850 euron ja suurimmillaan puolen mil-joonan lahjoituksen voi vähen-tää verotuksessa.

Lahjoituksella voi tukea korkea-tasoisen koulutuksen säilymistä maassamme. Varainhankinta on vastavoimaa koulutus poliittisille leik kauksille.

Uusi aaltolainen esittäytyy ja kertoo uransa käännekohdista. Moi!

Teksti Paula HaikarainenKuva Maija Astikainen

1.

2.

3.



Organisaation muutto – suunniteltua vai sattumaa?TkL Peggie Rothe tutki kiinteistötalou-den alan väitöstyössään organisaatioi-den lyhyen matkan toimitilamuuttojen johtamista ja työntekijöiden kokemuksia näistä prosesseista.

Toimitilojen siirtäminen uuteen paik-kaan voi olla sekä riski että mahdollisuus uuteen. Tästä johtuen uudelleensijoit-tumista tulisi lähestyä strategisena pro-sessina. Muuttoihin liittyvät tapahtu-mat ovat organisaatioissa hyvin yksilöl-lisiä. Rothe löysi tutkimuksessaan useita haasteita, jotka liittyvät prosessin johta-miseen, substanssiosaamisen puuttee-seen sekä organisaatiomuutoksen johta-miseen.

Asiantuntijapalveluille olisikin kysyn-tää, jotta uudelleensijoittuminen sujuisi kokonaisuutena onnistuneesti. Proses-sin haasteellisuus, hankaluus ja strate-ginen merkitys jäävät kuitenkin monesti tunnistamatta, eikä avun tarvetta havaita riittävän ajoissa. Työntekijälle toimi-tilojen vaihtuminen voi olla merkittävä muutos, joka koetaan hyvinkin yksilölli-sesti. Työntekijöitä tulisikin tarkastella prosessissa yhtenäisen ryhmän sijaan yksilöinä.Peggie Rothe 27.11.2015:Is there Method in the Madness? Exploring short-distance relocation processes.Insinööritieteiden korkeakoulu.

Naisinsinöörien pienempi palkkaDI Aura Paloheimo selvitti väitöskir-jassaan naisten asemaa korkea-asteen insinööriopetuksessa Suomessa. Otanie-men insinööriopintoihin (entinen TKK, nykyinen Aalto-yliopisto) hakeutuessaan tytöt jättävät päätöksen opiskelupaikan valinnasta myöhäisempään kuin pojat. Nuoret naiset eivät myöskään arvota tek-niikkaa tekniikan vuoksi, vaan sen perus-teella, miten sitä voi hyödyntää tulevai-suuden työelämässä.

Naisteekkarien opintoja Paloheimo tutki tarinan kirjoittamisen, tietoteknii-kan harjoitusryhmien sekä kirjallisuutta opettavan kurssin avulla. Monitieteinen opetus lisää motivaatiota perinteisempää insinööriopetusta kohtaan.

Paloheimo yllättyi työssään sukupuol-ten välisten erojen runsaudesta. Työuran alussa naiset kohtaavat mieskollegoitaan enemmän haasteita. He ovat myös halut-tomampia ottamaan riskejä ja miehiin verrattuna vähemmän kilpailuhenkisiä. Naisilla on enemmän haasteita työn ja perheen yhdistämisessä. Naisten täytyy

jatkuvasti vakuuttaa osaamistaan työ-paikalla. Suomessa sukupuolten välinen palkkaero viisi vuotta valmistumisen jälkeen on noin 500 euroa kuukaudessa miesten hyväksi.Aura Paloheimo 9.12.2015: Women and higher engineering education – Supporting strategies.Perustieteiden korkeakoulu.

Puulämmitys osana elämäntapaaKTM Jenny Rinkinen tarkasteli väitös-tutkimuksessaan energiateknologiaa ja resurssien kulutusta arjen käytäntöjen näkökulmasta. Tavoitteena oli ymmärtää energiankulutusta – erityisesti suoma-laisten pientalojen puulämmittämistä ja lämpimänä pysymistä – uudella tavalla. Rinkinen keräsi materiaalia päiväkirja-arkistoista sekä sähkökatkojen ja asunto-muuttojen yhteydessä tehtyjen haastat-telujen avulla.

Vastoin yleistä teknologista näke-mystä energiankäyttö arjessa ei ole vain mukavuuden ja helppouden lisäämistä. Moni on valmis näkemään vaivaa ja ryt-mittämään arkeaan työläämmän läm-mitysmuodon ympärille. Pientalojen puulämmitys voi kytkeytyä laajemmin merkitykselliseen elämäntapaan, kuten paikallisuuteen, luontosuhteeseen ja omavaraisuuteen.

Nykyiset energiateknologiat muodos-tavat tärkeän alustan, jolle uusia tekno-logisia ratkaisuja rakennetaan. Olemassa olevien energiateknologioiden ja niiden arkikäytön ymmärtäminen auttaa moni-muotoisen energiajärjestelmän rakenta-misessa.Jenny Rinkinen 11.12.2015:Demanding energy in everyday life: Insights from wood heating into theories of social practice.Kauppakorkeakoulu.

Sähköverkon big data tuulivoiman käytössäSähkövoimajärjestelmistä kerätään yhä enemmän suuria määriä dataa. Näihin kuuluvat tunneittain mitattu kotitalouk-sien ja pienyritysten sähkönkulutus, tuotanto-, paikkatieto- ja säädata sekä vikatilastot. DI Matti Koivisto etsi väitöstyössään keinoja tämän datan hyödyntämiseen erityisesti tuulivoima-tuotannossa.

Koivisto loi tilastollisen mallin, jolla voidaan ennustaa tuulivoimatuotannon todennäköisyyksiä. Hän kehitti myös tilastollisen sähkönkulutusmallin, joka auttaa tarkastelemaan tuulituotannon ja sähkönkulutuksen yhteisvaikutuk-sia sähköverkon eri osissa. Tämä aut-

taa ennakoimaan suunniteltujen tuuli-voimaloiden vaikutuksia verkkoon. Työ esittelee myös useita muita sovelluksia ja korostaa tilastollisen mallintamisen laajaa sovellettavuutta sähkövoimajär-jestelmäalalla.

Työ osoittaa tuulivoimatuotannon maantieteellisen hajautuksen suuren vaikutuksen: hajautettu tuulivoima tuot-taa kokonaisuutena tasaisemmin kuin keskitetty tuulituotanto. Kehitettyjä mal-leja voidaan käyttää laajamittaisen tuu-livoimatuotannon suunnittelun ohjauk- sessa niin, että kokonaistuotanto on mahdollisimman tasaista.Matti Koivisto 18.1.2016: Finding value in big data: Statistical analysis of large data sets with applications in electric power systems.Sähkötekniikan korkeakoulu.

Alvar Aallon Paimio uudessa valossaArkkitehti, KuM Marianna Heikin-heimon arkkitehtuurin ja teknologian suhdetta valottava tutkimus tarkastelee Alvar Aallon suunnittelemaa Paimion parantolaa (1928–1933).

Työ selvitti, mitä arkkitehtuurille tapahtui rakentamisen aikana, kun mukana oli toimijoita eri aloilta ja maan taloustilanne oli tiukka. Teoreettisena viitekehyksenä työssä oli sosiologi Bruno Latourin toimijaverkkoteoria, joka antoi mahdollisuuden tutkia merkit-tävää teosta uudesta näkökulmasta.

Hankkeen innovaattorina Alvar Aalto pyrki luomaan haluamiaan yhteistyöver-kostoja. Heikinheimo osoitti, että paran-tolan arkkitehtonisiin ratkaisuihin vai-kuttivat ratkaisevalla tavalla eri toimijat kuten insinöörit, urakoitsijat ja tuoteosa-valmistajat. Vahvojen toimijaverkkojen luominen oli tärkeää onnistuneiden ratkaisujen syntymiselle.

Aalto onnistui arkkitehtuurin ja tek-nologian yhteensovittamisessa vaihte-levasti. Erinomaisen hyvin hän onnistui yksittäisten tilojen ja esineiden mitta-kaavassa. Toisaalta suuret talotekniset järjestelmät, kuten sähkö, LVI ja viemä-röinti, kehittyivät 1900-luvun alkukym-meninä nopeasti, ja niiden soveltaminen hallitusti suureen laitoshankkeeseen oli haastavaa. Marianna Heikinheimo 29.1.2016:Architecture and Technology: Alvar Aalto’s Paimio SanatoriumTaiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Väitöksiä Koonnut Marjukka Puolakka

—Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa:aaltodoc.aalto.fi, shop.aalto.fi


DIPLOMI-INSINÖÖRI Hanne Antila mallinsi työssään sähköisesti varattujen polymeerien eli polyelektrolyyttien vuorovaikutuksia suolaliuoksessa.

”Suolaionit saivat aikaan vastakkais-varauksisten polyelektrolyyttien muo-dostaman paketin eli kompleksin veto-ketjumaisen purkautumisen. Osoitin, kuinka kompleksin stabiilisuuteen voidaan vaikuttaa kantajan varausta ja suolakonsentraatiota säätämällä”, kertoo Antila.

Geeniterapiassa dna kuljetetaan soluun paketoimalla se positiivisesti varattuun kantajapolymeeriin. Hyvä kantaja antaa negatiivisesti varatulle dna:lle riittävän suojan matkan aikana, mutta vapauttaa sen solun sisällä. Tasa-paino kahden tehtävän välillä on äärim-mäisen herkkä, ja tutkimuksen tulok-sista onkin hyötyä optimaalisen kantaja-molekyylien suunnittelussa.

Haastavinta työssä oli se, ettei matkan varrella tiennyt, kuinka lähellä oli lopul-lista ratkaisua.

”Ei voinut tietää, tuleeko asia ikinä selviämään. Ratkaisu voi jäädä löyty-mättä tai sen voi saavuttaa seuraavana päivänä tai puolen vuoden kuluttua.

”Tein havainnon ja rupesin ihmettelemään.” Näin alkoi Hanne Antilan väitöstyö jonka tulokset auttavat geeniterapian kantajamolekyylien suunnittelussa.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Pekka Niittyvirta

Ensimmäiset kaksi vuotta hapuilin pimeydessä, sitten asiat alkoivat lok-sahtaa kohdalleen.”

Mieluisa osa väitöstyötä oli yhteis-työ yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston kanssa. Sen myötä Antila vietti kaksi kolmen kuukauden vierailujaksoa New Havenissa Connecticutissa.

Riittävästi vääntöäTutkimuksen mallinnuksiin tarvittiin CSC:n eli Tieteen tietotekniikan keskuk-sen tietokoneita.

”Tietokoneiden laskennallinen kapa-siteetti on vasta viime vuosina kasvanut riittävän suureksi, jotta tämän tyyppisiä mallinnuksia voidaan tehdä järkevässä mittakaavassa. Sidosten purkautumi-sen vetoketjumekanismia on kokeelli-sesti hyvin vaikea osoittaa. Näytin ilmiön ensimmäistä kertaa simulaation avulla.”

”Käytin mallinnuksessa myös yksin-kertaisempia malleja ja löysin kaksi yleistä mekanismia, joilla vastakkaisesti varatut polymeerit saadaan suolan avulla hylkimään toisiaan.”

Tuloksista on hyötyä myös polyelek-trolyyttien muodostamien monikerros-rakenteiden suunnittelussa. Komplek-

saation avulla voidaan rakentaa sadoista vastakkaisvarauksisista polymeeriker-roksista koostuvia ohutkalvoja.

Kroppa kasassa liikunnallaLuonnontieteet olivat nuorelle naiselle luontainen valinta jo kouluaikana.

”Olen aina ihmetellyt asioita. Opis-keltuani vuoden Helsingin yliopiston kemian laitoksella siirryin fysiikan puo-lelle silloiseen Teknilliseen korkeakou-luun. Diplomityön tein laskennallisen pehmeän aineen fysiikan ryhmässä. Raja fysikaalisen kemian ja kemiallisen fysii-kan välillä on häilyvä.”

Antila on ensimmäinen jatko-opiske-lija, joka on väitellyt professori Maria Sammalkorven Novel Materials Via Self Assembly -tutkimusryhmästä.

Väitöstyön aikana liikunta oli tärkeä osa vapaa-aikaa.

”Olen laskennallinen mallintaja ja istun tietokoneen ääressä koko päivän. Liikunnalla pidän kropan kasassa ja aja-tukset vireinä. Ulkona liikun sään ja vuo-denajan mukaan, talvella lajini on lasket-telu ja kesällä pyörä- ja kävely lenkit.”

Simulaatioilla kohti tehokkaampaa geeniterapiaa

Hanne Antila 18.2.2016:Simulations of polyelectrolyte interactions in salt.Kemian tekniikan korkeakoulu.

Asutko älytalossa?Omasta mielestäni kyllä, koska se toteut-taa älytalolle asettamani kriteerit. Ensimmäinen on asumismukavuus: sisä-lämpötila, ilman kosteus ja vaihtuvuus ovat mukavalla ja terveellisellä tasolla. Toiseksi talon rakenteet ja eri järjestel-mät huolehtivat siitä, että talo pysyy ter-veenä. Kolmanneksi talon kokonaisener-gian kustannus on alle 2 000 euroa vuo-sitasolla. Kaiken lisäksi talo hoitaa itse itsensä, eli minun ei tarvitse huolehtia näistä.

Miten talon äly näkyy ulospäin?Ei oikeastaan mitenkään. Meillä on pie-niä antureita sijoitettuna huoneisiin. Esimerkiksi kosteusanturi seuraa kylpy-huoneen kosteutta, ja makuuhuoneessa

Kary Främling,

Tietotekniikan laitoksen professorin kotona älyä on paljon, vaikka se ei näy.

Teksti Paula HaikarainenKuva Mikko Raskinen

hiilidioksidianturi tehostaa ilmanvaihtoa sen mukaan, kuinka monta henkeä huo-neessa nukkuu.

Kuinka paljon älyä yhteen taloon mahtuu?Tähän pätee sanonta ”älä korjaa sellaista, mikä toimii”. Jos edellä mainitut kolme kriteeriä täyttyvät, älyn lisääminen ei ole itseisarvo. Paitsi tietysti, jos haluaa tehdä vaikutuksen naapureihin tai muihin tut-tuihin.

Tekeekö sähkökatko talosta älyvapaan?Älyn tulee näkyä myös talon suunnitte-lussa niin, että asukkaiden ja talon oma terveys ovat turvattuja sähkökatkoksen-kin aikana. Minua huolestuttaa se, että

paljonko älyä yhteen taloon mahtuu?

Arjen valintojaAsiantuntija kertoo tutkimusalaansaliittyvistä henkilökohtaisista valinnoista.

moni luottaa talonsa ohjaamisessa pilvi-palveluihin. Tällöin pelkkä netti yhteyden katkos voi tehdä talosta ”älyt tömän”. Lisäksi pilvessä oleva äly voi aiheuttaa riskin, jos joku onnistuu murtautumaan järjestelmään sitä kautta.

Tutkimusalojesi englanninkieliset lyhenteet kuulostavat hauskoilta: BIM ja IoT. Suomennettuina termit eivät ole yhtä kepeitä: tietoyhden-netty rakentaminen ja esineiden internet. Irtoaako aiheista yhtään hupia?Eivät tosiaan ole kepeitä termejä! Sovellukset ovat kuitenkin hyvin käytän-nönläheisiä ja konkreettisia. Lisäksi nii-den, varsinkin IoT:n, avulla voidaan hel-pottaa ihmisten arkea, parantaa elämän laatua – jopa pelastaa planeetta esimer-kiksi vähentämällä energian kulutusta ja päästöjä.

Koska käytän omaa taloani ja autoani testikohteina, ja olen muutenkin aina rakennellut ja korjaillut kaikenlaista, saan välillä hupiakin aikaiseksi.

Meillä on jo älypuhelimet ja äly-kellot, mihin arkiseen kapineeseen äly seuraavaksi yhdentyy?Älyä on jo nyt uskomattoman paljon esimerkiksi autoissa, ja sen määrä vain lisääntyy. Parhaiten tämän voi mieles-täni huomata nimenomaan liikkumi-sessa, ei pelkästään autoissa. Vaikka äly lisääntyy rakennuksissakin, se tapahtuu hitaammin eikä välttämättä näy ihmi-sille – eikä välttämättä pidäkään näkyä niin kauan kun kaikki on kunnossa.


www.forumwoodnordic.com

PROGRESS THROUGH COLLABORATIONJune 15–17, 2016 Aalto University, Finland

Aalto University

ForumBuilding NordicEspoo 16

|

ESPOO

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE materiaalitutkimuksesta

atomikerroskasvatuksesta kulttuurihackathonista

digital platforms enable circular economy

aalto.fi

aalto university magazine 16

Documents