aloittavan yrittäjän käsikirja - wordpress.com · sinulla on erillinen liiketoimintatila esim....
TRANSCRIPT
Yritystalouden luennot
Aloittavan yrittäjän käsikirja
Mika Mujunen
15.12.2017
Sivu 1 / 75
Sisällys
1 Aluksi ........................................................................................................................................... 3
2 Yhtiömuodot ................................................................................................................................ 6
2.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja/Toiminimi ...................................................................................................... 6
2.2 Avoin yhtiö......................................................................................................................................................... 7
2.3 Kommandiittiyhtiö ............................................................................................................................................. 9
2.4 Osakeyhtiö ....................................................................................................................................................... 10
2.5 Osuuskunta ...................................................................................................................................................... 12
3 VEROJEN MAKSU eri yhtiömuodoissa ......................................................................................... 13
3.1 Ammatinharjoittaminen toiminimellä............................................................................................................. 13
3.2 Avoin yhtiön verotus ........................................................................................................................................ 13
3.3 Kommandiittiyhtiön verotus ............................................................................................................................ 13
3.4 Osakeyhtiön verotus ........................................................................................................................................ 14
4 Yrittäjän työttömyysturva .......................................................................................................... 14
5 Yrittäjän vakuutukset ................................................................................................................. 15
5.1 YEL ................................................................................................................................................................... 15
5.2 Muut vakuutukset ........................................................................................................................................... 15
6 Huomioitavia asioita, jotka myös muistettava aloittaessa liiketoimintaa ................................... 16
6.1 Laskutuksen järjestäminen .............................................................................................................................. 16
6.2 Kirjanpidon järjestäminen ............................................................................................................................... 17
6.3 Veroennakot .................................................................................................................................................... 18
6.4 Avustukset yritystoiminnan aloittamisen avuksi ............................................................................................. 19
6.5 Matkailualalla huomioitavaa .......................................................................................................................... 20
7 Kirjanpidon perusperiaatteita .................................................................................................... 21
7.1 Kirjanpidon tarkoitus ....................................................................................................................................... 21
7.2 Yhdenkertainen kirjanpito ............................................................................................................................... 22
7.3 Kahdenkertainen kirjanpito ............................................................................................................................. 23
7.4 Työjärjestys kirjanpidon tekemiseksi ............................................................................................................... 23
7.5 Tuloslaskelma .................................................................................................................................................. 25
7.6 Arvonlisäverotuksesta hyvä tietää .................................................................................................................. 25
8 TYÖNTEKIJÄN PALKKAAMINEN ................................................................................................... 28
8.1 Työntekijän työaika, lisätyö, ylityö .................................................................................................................. 30
8.2 Lepoajat, lomat ............................................................................................................................................... 32
8.3 Ylityökorvauksen laskeminen .......................................................................................................................... 32
8.4 Loma-ajan palkka, Lomaraha, Lomaltapaluuraha, Lomakorvaus ................................................................... 33
8.5 Palkan sivukulut .............................................................................................................................................. 33
8.6 Työnantajan tekemä ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta ................................................. 35
Sivu 2 / 75
8.7 Työntekijältä palkasta perittävät maksut ....................................................................................................... 36
8.8 Työnantajan tilitys- ja ilmoitusmenettely ........................................................................................................ 37
8.9 Työntekijälle mahdollisesti annettavista luontoiseduista ja niiden laskemisesta (liittyy palkkaan) ............... 41
9 Johdon laskentatoimi ................................................................................................................. 42
10 Sisäinen eli operatiivinen laskentatoimi - kustannuslaskennan perusteet ja hinnoittelu ........... 48
10.1 Kustannusperusteinen hinnoittelu................................................................................................................... 50
10.2 Markkinalähtöinen hinnoittelu........................................................................................................................ 53
10.3 Arvoperusteinen hinnoittelu ............................................................................................................................ 53
10.4 Sopimusperusteinen hinnoittelu ...................................................................................................................... 53
11 Markkinointi ............................................................................................................................... 55
11.1 Markkinointiajattelun kehityskaaret ............................................................................................................... 56
11.2 Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä ................................................................................ 58
11.3 Mikä tuote on? ................................................................................................................................................ 59
11.4 Tuotteen kerrokset .......................................................................................................................................... 60
11.5 Merkki ............................................................................................................................................................. 63
11.6 Tuotteen pakkaus ............................................................................................................................................ 63
11.7 Markkinoiden segmentointi ............................................................................................................................ 64
11.8 Segmentointiprosessi ...................................................................................................................................... 65
11.9 Markkinoinnin kilpailukeinot 5P (people, product, price, place promotion) ................................................... 67
11.10 Myytävien tuotteiden/palveluiden tuotekehitys ......................................................................................... 67
11.11 Markkinointiviestintä .................................................................................................................................. 69
12 Yritystoiminnan lopettaminen .................................................................................................... 69
13 Liiketoimintasuunnitelman laatiminen ....................................................................................... 69
14 Lisäaineistoa: Strategia ............................................................................................................... 70
14.1 Strategian perusteita....................................................................................................................................... 70
14.2 Yrityksen elämäntehtävä, toiminta-ajatus ...................................................................................................... 72
14.3 Yrityksen arvot................................................................................................................................................. 72
14.4 Yrityksen visio .................................................................................................................................................. 73
14.5 Strategiset tavoitteet ...................................................................................................................................... 74
15 Lähdekirjallisuutta ...................................................................................................................... 75
Sivu 3 / 75
1 Aluksi
Tervetuloa yritystalouden opintojen pariin. Tämän oppaan tavoitteena on kertoa yrityksen
perustamiseen liittyviä asioita ja kuinka yritystoiminta saatetaan liikkeelle ja mitä asioita yrittäjä
joutuu huomioimaan aloittaessaan pienimuotoista yritystoimintaa. Oppaan tarkoitus on jäsentää
kokonaisuus ja auttaa ammattikouluopiskelijoita (perus- ja ammattitutkinnot) suoriutumaan oman
alansa näytöissä, johon liittyy joko kokonaan tai osittain yritystalouden asioita. Oppaan tarkoitus on
myös tukea esim. etäopiskelijaa yritystalouteen liittyvissä opinnoissa. Tutustu oman alasi tutkinnon
perusteisiin ja näyttövaatimuksiin ja suunnittele näyttösi. Pyydä tarvittaessa minulta apua.
Työjärjestys opinnoissa:
1. Lue Mika Mujusen Aloittavan yrittäjän opas. Opas on tehty ammattikoulun yritystalouden
opintoja varten. Opas valmistaa sinua yritystalouden näyttöön. Opas löytyy osoitteesta
https://mikamujunen.wordpress.com/yritystalouden-luentoaineistot
2. Aloita tekemään Liiketoimintasuunnitelmaa. Voit tehdä liiketoimintasuunnitelman
osoitteessa https://liiketoimintasuunnitelma.com/ palvelussa.
3. Tee yrityksen perustamislaskelma esim. yritystulkin YT4 laskelma. Laskelma löytyy
osoitteesta YT4 Aloittavan yrityksen taloussuunnitelma (Excel pohja)
http://www.yritystulkki.fi/fi/alue/kuopio/toimiva-yrittaja/tiedostot
Tälle ohjeita: http://www.yritystulkki.fi/fi/alue/cursor/ohjeita/YT4/
4. Tarvittaessa tee lisäksi erillisen hinnoittelulaskelma, jolla voit hinnoitella yksittäiset tuotteet
tai palvelun/palvelut. Ohjelman löydät täältä:
https://mikamujunen.wordpress.com/hinnoittelija
Tämän ohjelman käyttöperiaatteet opiskellaan lähipäivillä.
5. Tee yrityksen perustamisilmoitus esim. ammatinharjoittajalla lomake Y3.
Lomakkeen löydät verkosta hakemalla Y3-lomaketta.
Lomakkeessa joudut päättämään yrityksesi toimialaluokituksen. Sen löydät osoitteesta
http://www.stat.fi/tup/seutunet/download/hame/TOL2008.pdf
6. Tee esimerkkilasku mukaan näyttöön. Laskun voit tehdä esim.
http://ilmainenlaskutusohjelma.fi
7. Ota näyttöön mukaan markkinointimateriaalia esim. tee käyntikortti (esim. osoitteessa
www.vistaprint.fi). Halutessasi voit leventää näyttöä lisämateriaaleilla esim.
veroilmoituksella, tuote-esitteillä jne.
8. Kertaile näyttöä varten Mika Mujusen Aloittavan yrittäjän oppaassa olevia asioita.
Valmistaudu kertomaan opiskelussa käyttämästäsi yritysesimerkistä (joko todellinen tai
kuvitteellinen omaan elämään tehty yrityscase).
Ja sitten asiaan.
Sivu 4 / 75
Yritysidea on lähtölaukaus, joka voi parhaimmillaan johtaa uuden liiketoiminnan käynnistämiseen.
Sen kehittelyn ja suunnittelun tuloksena syntyvät liikeidea ja liiketoimintasuunnitelma.
Ammattikoulussa pääset yritystalouden opinnoissasi tekemään liiketoimintasuunnitelman, josta on
oma erillinen ohjeensa.
Yritysidea tarkentuu toiminta-ajatukseksi ja liikeideaksi. Seuraavaksi mukaillen ja lainaten Viitala
& Jylhä (Liiketoimintaosaaminen: 2013,39-):
Toiminta-ajatus vastaa kysymykseen, miksi yrityksen aiotaan perustaa. Toiminta-ajatuksen ja
perustehtävän määrittelyllä haetaan vastausta kysymyksiin, miksi yritys on olemassa, mitä varten
töitä tehdään, mikä on koko homman tarkoitus ja tehtävä.
Liikeidea on kuvaus yrityksen tavasta menestyä valitulla toiminta-alalla: Mitä, kenelle, miten.
Lisäksi se kuvaa yrityksen menestystekijöitä. Liikeidea on tärkeä kirjata mahdollisimman tarkkaan,
sillä siten muut voivat arvioida sitä.
Liikeideassa määritellään yrityksen asiakkaat, tuotteet ja kilpailuedut. Liikeidea perustuu asiakkaan
tarpeisiin, ja siinä selvitetään, miten nämä tarpeet aiotaan tyydyttää. Yrityksen kaiken toiminnan,
tuotteiden, henkilöstön, toimintatavan ja tavoitellun ulkoisen kuvan tulisi olla sopusoinnussa ja
viestiä samaa.
Uudelle yritykselle on valittava yritysmuoto. Valintaa tehdessään uuden yrittäjän tulee pohtia
oikeudellista asemaansa, tulevaa verotuskohtelua, toiminnan laajuutta, hallinnollista joustavuutta
sekä voitonjako- ja vastuunkantokysymyksiä.
Sivu 5 / 75
Yrityksen perustamisen vaiheet
Yrityksen perustamisvaiheet (kirjasta liiketoimintaosaaaminen 2015 sivu 59)
Sivu 6 / 75
2 Yhtiömuodot
Yhtiömuoto voi olla yksin toimittaessa toiminimi tai osakeyhtiö; jos yrittäjiä on useampia, on
yhtiömuodoksi valittava avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai osakeyhtiö tai sitten kukin toimii
yhdessä oman yrityksensä esim. toiminimensä kautta. Yhtiömuodot voi jakaa kahteen pääryhmään:
henkilöyrityksiin ja pääomayrityksiin. Henkilöyrityksiin kuuluvat toiminimi, avoin yhtiö ja
kommandiittiyhtiö. Pääomayrityksiin kuuluvat osakeyhtiö ja osuuskunta. Keskeisin ero näiden
ryhmien välillä on, että henkilöyrityksissä yrittäjät vastaavat henkilökohtaisella omaisuudellaan
yrityksen veloista, kun taas pääomayrityksissä vastuu rajoittuu sijoitettuun pääomapanokseen.
2.1 Yksityinen elinkeinonharjoittaja/Toiminimi
Yksityinen elinkeinonharjoittaja on yksin tai puolisonsa kanssa toimiva yrittäjä/yrittäjäpariskunta.
Yrityksen omistajana on kuitenkin vain varsinainen yrittäjä, puoliso voi työskennellä yrityksessä ja
hänelle voidaan verotustilinpäätöksessä osoittaa yrityksestä työtuloa.
Verottaja käyttää yksityisistä elinkeinonharjoittajista nimitystä liikkeen- tai ammatinharjoittaja:
Ammatinharjoittajan toiminta perustuu pääsääntöisesti yrittäjän henkilökohtaiseen ammattitaitoon,
eikä toimintaan sitoudu merkittäviä pääomia. Esimerkkinä hieroja tai metsuriyrittäjä tai taksi.
Ammatinharjoittaja tekee yhdenkertaista kirjanpitoa.
Liikkeenharjoittaja sen sijaan on yrittäjä, jolla yleensä on käytössään pysyvä liiketila. Hänellä
saattaa myös olla palkattuna vierasta työvoimaa Tällainen on esimerkiksi pieni kyläkauppa.
Liikkeenharjoittajan kannattaa pitää kahdenkertaista kirjanpitoa.
Yksityisen elinkeinonharjoittajan perustaminen tapahtuu Y3-perustamisilmoituksella. Jos et harjoita
luvanvaraista elinkeinotoimintaa (luvanvaraista esim. sähköasentaja), ja sinulla ei ole erillistä
toimipaikkaa kodin ulkopuolella eikä ole muita työntekijöitä (pois lukien aviopuolison ja
perheenjäsenet), ei yritystä ole pakko rekisteröidä kaupparekisteriin vaan riittää, että ilmoittautuu
elinkeinonharjoittajaksi verottajalle. Kaupparekisteriin voi liittyä aina niin halutessaan, mutta se voi
olla tarpeetonta ja aiheuttaa rekisteröintikulut. Pelkästään verottajan rekistereihin ilmoittautuminen
on maksutonta. Huomaa, että kaupparekisteriin ilmoittautuminen on ns. julkinen ilmoitus, että olet
aloittanut yritystoiminnan. Helpoimmin perustaminen tapahtuu sähköisesti Patentti- ja
rekisterihallituksen verkkopalvelussa tai jättämällä perinteinen y3-lomake esimerkiksi
verotoimistoon.
Tiivistettynä: Kaupparekisteriin on pakko ilmoittautua, jos harjoitat luvanvaraista ammattia, tai
sinulla on erillinen liiketoimintatila esim. toimisto kotisi ulkopuolella tai sinulla on töissä muita
kuin perheenjäseniä. Muussa tapauksessa kaupparekisteriin ilmoittautuminen on vapaaehtoista.
Mitä etuja saat kaupparekisteriin ilmoittautumisesta? Saat toiminimen suojan, kukaan ei voi viedä
yritysnimeäsi. Tieto yrityksestä leviää helpommin, kun se kuulutetaan automaattisesti
kauppalehdessä.
Mutta muutoin pienen ammatinharjoittajan ei siis ole välttämätöntä liittyä kaupparekisteriin, voit
perustaa yrityksen toiminimelle y3 lomakkeella muutamassa minuutissa. Yritystoimintaa ei pidä
aloittaa, ennen kuin yritystoiminta on rekisteröity.
Sivu 7 / 75
Yksityinen elinkeinonharjoittaja (arkikielessä toiminimi) toimii itsenäisesti ja vastaa
henkilökohtaisella omaisuudellaan yrityksen toiminnasta. Yrityksen tulot ja menot ovat siis yrittäjän
henkilökohtaisia tuloja ja menoja, jolloin yrittäjä on vastuussa yritystoiminnan veloista. Yksityistä
elinkeinonharjoittajaa verotetaan samalla tavalla kuin henkilöä, eli verotuksessa huomioidaan
yrittäjän kaikki henkilökohtaiset tulot ja vero maksetaan ennakonkantona. Osa yrityksen tulosta
voidaan myös huomioida pääomatulona, jolloin siitä osasta maksetaan veroa kyseisen vuoden
pääomatuloveroprosentin mukaan.
Jos yrittäjiä on enemmän kuin yksi, ei yrittäminen onnistu toiminimellä.
PÄÄOMAN TARVE: Ei lakiin perustuvia vaatimuksia.
HYVIÄ PUOLIA:
Yritystoiminnan pyörittäminen on yksinkertaista ja päätöksenteko helppoa, koska päättäjiä ei ole
kuin yksi ja hallinnon muotovaatimuksia ei ole.
Yrityksen varoja voidaan käyttää yrittäjän henkilökohtaisien lainojen vakuutena.
HUONOJA PUOLIA:
Koska yrittäjä ei nosta yrityksestä palkkaa, voivat "omat" ja firman rahat mennä sekaisin.
Tätä ongelmaa voidaan pienentää avaamalla yrittäjälle henkilökohtainen pankkitili, jonne siirretään
rahaa palkanmaksun tavoin säännöllisesti.
2.2 Avoin yhtiö
Jos yrittäjiä on enemmän kuin yksi, ei yrittäminen onnistu toiminimellä.
Avoin yhtiö soveltuu yritysmuodoksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa on vähän osakkaita ja
joiden toimintaan ei liity mainittavaa tappionvaaraa. Avoin yhtiö on melko yleinen
perheyritysmuoto.
Avoin yhtiö perustetaan yhtiömiesten välisellä sopimuksella. Yhtiöllä on oltava toiminimi, jossa
tulee olla sanat avoin yhtiö tai yhtiömuoto muutoin ilmaistuna. Avoin yhtiö on aina ilmoitettava
kaupparekisteriin.
Avoin yhtiö rakentuu yhtiömiesten välille. Kaikki yhtiömiehet, väh. 2 henkilöä, ovat oikeutettuja
osallistumaan yhtiön hallintoon ja toimimaan yksin yhtiön puolesta, mutta työnjaosta voidaan sopia
keskinäisellä sopimuksella.
Yhtiösopimukseen kirjoitetaan panokset, jotka voivat olla erisuuruisia (rahaa tai koneita ja
kalustoa). Jokaisen yhtiömiehen panosta seurataan omalla kirjanpidon tilillään esim. ”Mika
Mujusen yhtiöpanos/sijoitus”. Työpanos on myös mahdollinen, mutta sitä ei kirjata kirjanpitoon.
Yhtiön kirjanpitoon kirjataan vain maksettu yhtiöpanos.
Sivu 8 / 75
Viranomaisille on tehtävä perustamislomake Y2 ja toimitettava kirjallinen yhtiösopimus. Yhtiö
pitää rekisteröidä kaupparekisteriin. Yhtiösopimukselle ei ole määrämuotoa, mutta mainittava
esimerkiksi: yhtiön toiminimi, kunta, toimiala, tilikausi, yhtiömiehet ja kommandiittiyhtiössä lisäksi
yhtiömiesten erittelyjä äänettömän sijoittama panos. Sopimukseen on hyvä kirjata myös voitonjako,
yhtiön edustaminen, yhtiösopimuksen irtisanominen ja toiminta mahdollisessa
kuolemantapauksessa.
Yhtiösopimusmalli
Kaupparekisteriin merkittävällä henkilöyhtiöllä on oltava toiminimi. Toiminimilain (128/1979)
mukaan avoimen yhtiön toiminimessä tulee olla sanat ”avoin yhtiö”. Lyhennettä ”Ay” tai ”ay” ei
kaupparekisterikäytännössä ole hyväksytty osoittamaan yhtiömuotoa (Koski – Immonen 1990, s.
42 – 43). Avoimen yhtiön toiminimessä ei saa olla muun henkilön nimeä kuin yhtiömiehen.
Sivu 9 / 75
Avoimessa yhtiössä yhtiömiehet voivat nostaa varoja, jos he sopivat siitä keskenään. Yksi
henkilöyhtiön tärkeä perusedellytys onkin luottamus kumppaniin. On välttämätöntä tuntea toistensa
toiminta ja kyetä pitämään kiinni keskinäisistä sopimuksista liiketoiminnan erilaisissa käänteissä.
Yhtiömiehet ovat henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön sitoumuksista ja muista velvoitteista. Yhtiön
velvoitteista on siten vastuussa, paitsi yhtiö itse omalla varallisuudellaan, kukin yhtiömies koko
henkilökohtaisella varallisuudellaan. Yhtiömiesten vastuu on solidaarista ja omavelkaista. Kukin
yhtiömies on täyteen määrään asti vastuussa kaikista velvoitteista, ja velkoja voi kohdistaa
maksuvaatimuksensa suoraan keneen tahansa yhtiömiehistä eikä hänen tarvitse ensin vaatia
suoritusta yhtiöltä.
Ellei yhtiömiesten nimenkirjoitusoikeutta yhtiön asioissa ole rajoitettu, on yhtiömiesten luotettava
toisiinsa täysin.
Jokainen yhtiömies vastaa yhtiön nimissä tehdyistä sitoumuksista yhteisvastuullisesti, ts.
esimerkiksi yhtiön velka voidaan periä kokonaisuudessaan yhdeltä yhtiömiehenä.
Yhtiömiehenä on oikeus hoitaa yhtiön asioita ilman toisen yhtiömiehen myötävaikutusta.
Jokaisella yhtiömiehenä on oikeus edustaa yhtiötä ja kirjoittaa sen toiminimi yhtiön toimialaan
liittyvissä asioissa.
Em. oikeuksia voidaan yhtiömiesten sopimuksella rajoittaa esimerkiksi siten, että jollakin
yhtiömiehistä ei ole lainkaan tätä oikeutta tai että tällainen oikeus on kahdella tai useammalla
yhtiömiehenä yhdessä. Rajoitus merkitään yhtiösopimuksen tai ilmoitetaan erikseen
kaupparekisteriin, jotta siihen voidaan vedota.
Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö perustetaan Y5-lomakkeella.
https://www.ytj.fi/stc/ytjliitteet/avoin_tai_kommandiittiyhtio_yksityisliikkeeksi.pdf
2.3 Kommandiittiyhtiö
Kommandiittiyhtiössä on oltava mukana vähintään kaksi yhtiöntiestä, joista toinen toimii
vastuunalaisena yhtiömiehenä ja toinen äänettömänä yhtiömiehenä. Äänetön yhtiömies on
yrityksessä mukana vain antamallaan rahapanoksellaan eikä hänellä ole päätäntävaltaa yrityksen
toimintaan liittyen. Henkilöyhtiöissä on mahdollista maksaa yhtiömiehille myös palkkaa tehtyä
työtä vastaan. Kommandiittiyhtiön toiminimessä on oltava sana ”kommandiittiyhtiö” tai sen
yleisesti tunnettu lyhenne (yleensä ”Ky” tai ”ky”). Kommandiittiyhtiössä ei saa olla muun henkilön
nimeä kuin henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen.
Ky on henkilöyhtiö, jossa on kahdenlaisia yhtiömiehiä:
väh. 1 vastuunalainen yhtiömies: sama kuin avoimessa yhtiössä. Lisäksi väh. 1 äänetön yhtiömies,
jolla omaisuuspanos, ei oikeutta päätöksentekoon. Äänetön yhtiömies vastaa veloista ja tappioista
vain sijoittamallaan panoksella. Saa nostaa yhtiösopimuksen mukaisen voitto-osuuden.
Kommandiittiyhtiö soveltuu yritysmuodoksi pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joissa on vähän
osakkaita ja tappionvaara on pieni. Kommandiittiyhtiö on sovelias perheyritysmuoto. Se on sopiva
tilanteessa, jossa osa yrittäjistä haluaa ja voi henkilökohtaisesti osallistua yhtiön toimintaan ja osa
puolestaan haluaa ja voi olla mukana vain pääomansijoittajana.
Sivu 10 / 75
Édellyttää vastuunalaisten yhtiömiesten välistä hyvää luottamusta. Soveltuu pienen ja keskisuuren
yrityksen yhtiömuodoksi, kun ei ole suurta tappionriskiä. Vastuunalaisilla yhtiömiehillä
solidaarinen vastuu veloista
2.4 Osakeyhtiö
Osakeyhtiössä omistajien vastuuta on rajoitettu samoin kuin kommandiittiyhtiössä äänettömien
yhtiömiesten vastuuta. Osakeyhtiössä vastuu rajoittuu vain sijoitettuun pääomaan, kun taas
kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet sekä avoimen yhtiön yhtiömiehet ja yksityiset
elinkeinonharjoittajat vastaavat yrityksensä sitoumuksista koko omaisuudellaan. Omistusosuus
määrittelee myös äänivallan yhtiökokouksessa tehtävissä päätöksissä.
Osakeyhtiön ylin päättävä elin, yhtiökokous, valitsee hallituksen tekemään yhtiön toimintaa
koskevia päätöksiä. Yhtiössä on lisäksi lähes aina hallituksen valitsema toimitusjohtaja, joka
huolehdi päivittäisestä johtamisesta. Toimitusjohtaja ei ole pakollinen. Yhden henkilön yhtiössä
sama henkilö on ainoa osakas, ainoa hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja.
Yksityisen osakeyhtiön (Oy) osakepääoman vähimmäissuuruus on 2 500 euroa.
Osakeyhtiölaki 2. luku 1§: Yhtiön perustamiseksi on laadittava kirjallinen perustamissopimus,
jonka kaikki osakkeenomistajat allekirjoittavat. Perustamissopimuksessa on aina mainittava:1)
sopimuksen päivämäärä, 2) kaikki osakkeenomistajat ja kunkin merkitsemät osakkeet, 3)
osakkeesta yhtiölle maksettava määrä (merkintähinta), 4) osakkeen maksuaika ja 5) yhtiön
hallituksen jäsenet. Perustamissopimuksen allekirjoituksella osakkeenomistaja merkitsee
perustamissopimuksesta ilmenevän määrän osakkeita.
Lisäksi mukaan liitetään yhtiöjärjestys, joka sisältää minimimuodossaan kolme kohtaa: toiminimi,
kotipaikka ja toimiala. Toimialaksi tässä yrityksessä voidaan merkitä yleistoimiala, joka tarkoittaa
kaikkea laillista liiketoimintaa (eli ei ole pakko merkitä jotakin erityistä toimialaa). Jos taas
kyseessä olisi esim. kukkakauppa, voisi toimialaksi merkitä Kukkien vähittäiskauppa (47761) tai
jos maatalous ja maidontuotanto, niin toimiala olisi esim. Lypsykarjan kasvatus (01410).
Osakeyhtiö on pakko rekisteröidä kaupparekisteriin ennen kuin se saa lainvoiman. Ilmoitus tehdään
Y1 – lomakkeella ja sen liitelomakkeella. Sitten täytetään henkilötietolomake. On huomattava, että
ilmoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa perustamissopimuksen allekirjoittamisesta, muussa
tapauksessa perustaminen raukeaa. Osakeyhtiön voi helpoiten verkossa ositteessa www.ytj.fi.
Osakeyhtiön pitää perustaa pankkiin oma pankkitili rahaliikennettä varten, jonne osakepääoma tulee
olla maksettu yhtiötä perustettaessa.
Sähköisellä osakeyhtiön perustamispalvelulla saa synnytettyä käytännössä tarvittavan
perustamisasiankirjan sekä yhtiöjärjestyksen:
Sivu 11 / 75
Kuvakaappaus Ytj:n tietopalvelusta osakeyhtiön perustamisdemosta
Lisäksi pitää päättää tilikausi, joka tyypillisimmillään on 12 kk esim. kalenterivuosi, mutta se voi
pitempi, kuitenkin maksimissaan 18 kk. Lisäksi yrityksen pitää antaa itselleen nimi, joka ei ole vielä
varattu. Yhtiön nimeä kannattaa miettiä tarkasti, sillä se on julkinen ja luo mielikuvan yrityksestä.
Aputoiminimellä voidaan harjoittaa osaa yrityksen toiminnasta. Kustakin aputoiminimestä on
maksettava oma, erillinen käsittelymaksu.
Perustamisilmoituksella (Y1-lomake) voi tehdä ilmoituksen sekä Patentti-ja rekisterihallitukselle
(PRH) että Verohallinnolle. Yritys saa toimintaansa varten Y-tunnuksen, joka osoittaa yhtiön
olevan laillinen ja on merkitty tarvittaviin rekistereihin Patentti- ja rekisterihallitukseen sekä
verottajan rekistereihin (alv-velvollisuus, mahdollinen työantajarekisteri, vakuutusmaksurekisteri,
ennakonpidätysrekisteri).
Y1-lomakkeen lisäksi osakeyhtiö liittää mukaan liitelomake nro 1. Perussääntö on, että
perustamisilmoitus on lain mukaan tehtävä ennen toiminnan aloittamista. Toiminnan voi
halutessaan aloittaa rekisteröidyttyään yhtiön YIT-palvelussa, mutta on muistettava, että
viranomainen voi vaatia lisäselvityksiä yms. jotka on varmistettava ennen toiminnan aloittamista.
Sivu 12 / 75
Lisäksi muutamia yleisiä asioita: Tilikaudesta on määrättävä joko perustamissopimuksessa tai
yhtiöjärjestyksessä. Perustamissopimuksessa on lisäksi tarvittaessa mainittava yhtiön
toimitusjohtaja, hallintoneuvoston jäsenet ja tilintarkastaja. Perustamissopimuksessa voidaan nimetä
hallituksen ja hallintoneuvoston puheenjohtaja. Pienessä yhtiössä ei tarvita erillistä
hallintoneuvostoa, riittää että on hallitus, johon kaikki perustajat kuuluvat. Jos hallituksen
varsinaisia jäseniä on enemmän kuin yksi, on valittava puheenjohtaja. Varajäsen on valittava, jos
hallitukseen valitaan vähemmän kuin kolme varsinaista jäsentä. Toimitusjohtaja on osakeyhtiölain
mukaan vapaaehtoinen toimielin, mutta olisi järkevää keskittää operatiivinen johto jollekin
perustajista. Yhtiötä voivat edustaa: 1. Hallitus kokonaisuudessaan suoraan lain nojalla tai 2.
yhtiöjärjestysmääräyksen perusteella hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.
(Soveltaen Osakeyhtiölaki, Patentti- ja rekisterihallitus 2014, Yrityksen perustamisopas 2014, Y1-
lomakkeen täyttöopas 2014.)
HYVIÄ PUOLIA:
Kaikki osakkaat ovat tasavertaisessa asemassa.
Rahojen nostaminen osakkaan yksityiskäyttöön ei ole mahdollista.
Jos osakkaalle maksetaan palkkaa, on osakkailla mahdollisuus luontaisetuihin (puhelin-, lounas-,
autoetu jne.).
Kukin osakas on oikeutettu osinkoon osakemääränsä mukaisesti, jos osinkoa maksetaan.
HUONOJA PUOLIA:
Yrityksen pyörittäminen vaatii aina jonkin verran byrokratiaa (min. yksi yhtiön hallituksen ja yksi
yhtiökokous tilikauden aikana). Yhtiön varoja ei voi käyttää osakkaiden lainan vakuutena.
2.5 Osuuskunta
Osuuskunta eroaa osakeyhtiöstä yrittäjän aseman ja roolin suhteen. Osuuskunnassa jokaisella
toiminnassa mukana olevalla on yksi ääni. Jäsenet maksavat jäsen- tai osuusmaksua, minkä lisäksi
osuuskunta voi kerätä ulkopuolisilta sijoittajilta pääomarahoitusta. Yrittäjät ovat myös jossain
muussa vaihdantasuhteessa osuuskunnan kanssa, esimerkiksi työntekijänä (työosuuskunta),
kuluttajana (osuuskaupat) tai raaka-aineen tuottajana (maatalouden tuottajaosuuskunta).
Osuuskunnan voi perustaa pienemmällä alkupääomalla kuin osakeyhtiön. Siihen liittyminen ja siitä
eroaminen on myös helpompaa kuin osakeyhtiössä.
Jotta henkilö- ja pääomayhtiöt saisivat niin sanotun oikeustoimikelpoisuuden, yritys on
rekisteröitävä Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin. Kaupparekisteri-
ilmoituksen tekevät myös yksityiset elinkeinonharjoittajat, jotka harjoittavat luvanvaraista
elinkeinoa ja joilla on pysyvä toimipaikka ja vierasta työvoimaa. Kaupparekisteri sisältää
perustiedot yrityksistä, muun muassa yrityksen nimen, yritysmuodon, yrityksen toimialan, yrittäjän
tai yrittäjien henkilötiedot, yhtiösopimuksen sekä merkintälistan.
Sivu 13 / 75
3 VEROJEN MAKSU eri yhtiömuodoissa
3.1 Ammatinharjoittaminen toiminimellä
Yrittäjähenkilöä verotetaan yhtiön tuloksesta siten, että yritystulo jaetaan pääomatulo-osuuteen
siihen määrään saakka, joka vastaa nettovarallisuudelle laskettua 20 %:n (tai 10 %) vuotuista
tuottoa, ja johon on lisätty 30 prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana
maksetuista palkoista.
Nettovarallisuus = varat- velat.
Pääomatulo-osuus verotetaan pääomatulona, pääomatulon vero on 30 000 euroon saakka 30 %, ja
ylittävältä osalta 34 % ja loppuosa tulosta verotetaan ansiotulona (progressiivinen verotus).
Puoliso voi työskennellä yrityksessä ja hänelle voidaan verotustilinpäätöksessä osoittaa yrityksestä
työtuloa. Käytännössä yrittäjäpuolisoita verotetaan työpanosten suhteessa yleensä jakaen tulo tasan.
Tilikausi 12 kk kalenterivuosi. Verolomake nro 5.
3.2 Avoin yhtiön verotus Avoimen yhtiön yhtiömiesten tulo-osuudet jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi. Pääomatuloa on määrä,
joka vastaa 20 prosentin tuottoa osakkaan osuudelle nettovarallisuudesta, johon on lisätty 30
prosenttia verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksetuista palkoista.
Pääomatulon vero on 30 000 euroon saakka 30 %, ja ylittävältä osalta 34 %.
Nettovarallisuus = varat - velat.
Laskennallisen pääomatulon ylittävä tulo- osuus verotetaan ansiotulona progressiivisesti.
Veron maksavat yhtiömiehet siinä suhteessa kuin yhtiösopimukseen on kirjoitettu eli yleensä tasan.
3.3 Kommandiittiyhtiön verotus
Samankaltainen kuin avoimen yhtiön yhtiömiesten verotus. Kommandiittiyhtiötä verotetaan
jokaisen yhtiömiehen henkilökohtaisena tulona yritykseen sijoittamansa osuuden suhteessa.
Varallisuus verotetaan osittain yhtiömiesten ansio- ja osittain pääomatulona.
Sivu 14 / 75
3.4 Osakeyhtiön verotus Osakeyhtiö on itsenäinen verovelvollinen, jota verotetaan 20 %:n verokannan mukaan. Yhtiön
voitto tai osa siitä voidaan jakaa osinkoina osakkaille. Saadusta osingosta 25 % on verotettavaa
tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta kuitenkin
enintään 150 000 euroon saakka.
150 000 euron ylimenevältä osalta osinko on 85 prosenttisesti veronalaista pääomatuloa. Osakkeen
matemaattiselle arvolle lasketun 8 prosentin vuotuisen tuoton ylimenevältä osalta osinko on
puolestaan 75 prosenttisesti veronalaista ansiotuloa. Pääomatulon vero on 30 000 euroon saakka 30
%, ja ylittävältä osalta 34 %. Osakkeiden matemaattinen arvo saadaan jakamalla yhtiön
nettovarallisuus (varat - velat) osakkeiden lukumäärällä. Osakepääoma on vähintään 2 500 €, ja se
voidaan maksaa rahana yhtiön tilille tai sijoittamalla yhtiöön rahanarvoista tavaraa, ns.
apporttiomaisuutta. Pelkkää työsuoritusta ei hyväksytä osakepääomaksi. Jos osakepääomaa
maksetaan apporttina (jo olemassa olevana omaisuutena), on siitä ja sen arvostusperiaatteista oltava
maininta perustamissopimuksessa. Apporttiomaisuuden arvosta hankitaan HTM - tilintarkastajan
lausunto. Rahat voidaan käyttää yhtiön menoihin, esim. yhtiömiesten palkan tai matkakulujen
maksuun.
4 Yrittäjän työttömyysturva
Jos on työllistynyt päätoimisesti yrittäjänä, voi saada Kelan päivärahaa yritystoiminnan päätyttyä.
Ammatinharjoittaja voi parantaa lakisääteistä työttömyysturvaansa liittymällä yrittäjien
työttömyyskassaan. Näitä ovat Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa AYT ja Suomen
yrittäjien työttömyyskassa SYT.
Huomaa, että jos olet satunnainen osa-aikainen yrittäjä ja käyt yrittäjyyden ohessa töissä, ei
yrittäjyys vie sinulta työttömyysturvaa. Jos teet esim. 1-2 krt/kk yrityksen työtä ja muuten käyt
palkkatyössä muualla, olet pääsääntöisesti palkansaaja ja sinun kannattaa olla siksi olla jäsenenä
jossakin palkkatyöhön liittyvässä työttömyyskassassa työttömyyden uhatessa, että olet oikeutettu
ansiosidonnaiseen päivärahaan.
Sivu 15 / 75
Omaan yritystoimintaan liittymättömässä palkkatyössä olemisen katsotaan osoittavan, ettei
yritystoiminta työllistä sinua niin merkittävästi, että se olisi esteenä muun työn vastaanottamiselle.
Tällöin sinut voitaisiin katsoa ainakin yritystoiminnan sivutoimisuuden perusteella oikeutetuksi
työttömyyspäivärahaan, mikäli palkkatyösi päättyisi.
5 Yrittäjän vakuutukset
5.1 YEL Yrittäjän on yritystoimintaa aloittaessaan hankittava itselleen yrittäjän eläkevakuutus (YEL). YEL-
eläkevakuutus on pakollinen, jos vuositasolla sinulle jää tulosta kulujen jälkeen noin 8000 €.
Huomaa, että jos teet pienimuotoista yritystoimintaa esim. osa-aikaisesti, mistä sinulle jäisi tuloa
esim. 5000 €, ei sinun ole pakollista ottaa YEL-vakuutusta, Vakuutusmaksusi perustuu ns. YEL-
työtuloon. Se on summa, jonka saisit bruttopalkkana yhden vuoden aikana, jos tekisit samaa työtä
toisen palveluksessa. Päätoimiselle yrittäjälle suositellaan työtulosi vähintään 20 000–30 000 euroa.
Sillä varmistat itsellesi kohtuullisen eläke- ja sosiaaliturvan.
Yrittäjä maksaa itse oman eläke- ja sosiaaliturvansa, jonka pohjana on tuo työtulo. Jos työtulo on
esim. 20 000 €, kertyy vuositasolla eläkettä eläkerahastoon 1,5 % eli 20 000 x1,5% / 100= 300 €.
Jos olet yrittäjänä esim. 45 vuotta ja pidät työtulon samana 20 000 €, kertyy eläkerahastoon 1,5 %
eli 20 000 x1,5% / 100= 300 x 45 v= 13500 €. Jäädessäsi eläkkeelle on YEL:in kautta tuleva eläke
13 500 € v/12 kk=1125 €/kk (karkea arvio).
Mitä suurempi on vuosityötuloarviosi, sitä korkeampi on eläke- ja sosiaaliturvasi.
Vakuutusyhtiö Ilmarinen: YEL-maksu perustuu YEL-työtuloon, josta se on tietty prosentti. Koska
YEL-vakuutus on lakisääteinen, prosentti on sama kaikille yrittäjille. Sen vahvistaa sosiaali- ja
terveysministeriö vuosittain. Maksu vaihtelee silti jonkin verran. Siihen vaikuttaa neljä asiaa:
1. Ikä: Alle 53- ja yli 62-vuotiaana maksat vähemmän kuin 53-62-vuotiaana
siirtymäaikana vuosina 2017-2025. Yli 53-vuotiaana puolestaan maksat korotettua
maksuprosenttia 53-vuotispäivää seuraavan vuoden alusta aina sen kalenterivuoden
loppuun, jona täytät 63 vuotta.
2. Ensikertalaisuutesi. Kun ryhdyt yrittäjäksi ensimmäistä kertaa, saat alkavan yrittäjän
alennuksen.
3. Maksuerien määrä ja maksujen ajankohta. Vähiten maksaa se, joka maksaa YEL-
maksunsa yhdessä erässä tammikuussa.
Työtulon tärkein ominaisuus on se, että se perustuu työpanoksesi arvoon. Työtulo ei voi kuitenkaan
olla ihan mitä tahansa, vaan sillä on alaraja ja yläraja. Kumpikin muuttuu vuosittain. Kun työtulosi
on vähintään YEL-alarajan suuruinen, sinulla on oikeus ja velvollisuus ottaa YEL-vakuutus.
5.2 Muut vakuutukset Vastuuvakuutus. Jos toimit yrittäjänä ja aiheutat työssäsi jonkun vahingon, on yrittäjä vahingosta
todennäköisesti vastuussa. Siksi on syytä harkita vastuuvakuutusta, jolla turvaat selustasi, jos joudut
korvaamaan vahinkoja. Esim. metsurilla, joka tekee pihapuiden kaatoja, on melkoiset riskit puun
kaatumisesta. Varaa 400-500 € vastuuvakuutukseen.
Sivu 16 / 75
Mutta on kuitenkin muistettava, että pienyrittäjän turvana on myös laki. Onko esim.
maatalouslomittajayrittäjällä, joka toimii ”työn alihankkijana” maatilalla tilan koneilla ja laitteilla
myyden työpanostaan, oltava kallis vastuuvakuutus, koska ajaa ja käyttää maatilayrityksessä tämän
yrityksen satojen tuhansien laitteita ja rakennuksia? Lähtökohtana on pohdittava seuraavia asioita:
Vahingonkorvauslain perusperiaate on, että lain 1§:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta
aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Vahingonkorvauslain 3. luku 1§:n
mukaan Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai
laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle
itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut
olosuhteet on rinnastettava työntekijään. Tämä tarkoittaa ns. isännän vastuuta, joka mahdollistaa
sen, että pienyrittäjä voi ottaa työtä vastaan ilman erittäin kallista vastuuvakuutusta, mutta ennen
sopimuksen tekoa kannattaa sopia, että työntekevä alihankintayritys ei ole vastuuvelvollinen vaan
vastuun kantaa työntarjoava yritys. Isännän vastuussa alihankintaa tekevän pienyrittäjän pitää tehdä
ostavassa yrityksessä merkittävä määrä työtä; yksittäinen keikka ei oikeuta käyttämään isännän
vastuu lausetta vahinkotilanteissa.
Jos yrityksessä toimii yrittäjän lisäksi muita työntekijöitä, heidät on vakuutettava
työeläkevakuutuksella (TyeLvakuutus). Tyel-vakuutusta maksetaan tietyn prosenttimäärän mukaan
palkasta. Tapaturmavakuutus, työttömyysvakuutus, sosiaaliturvamaksu ja ryhmähenkivakuutukset
ovat pakollisia.
6 Huomioitavia asioita, jotka myös muistettava aloittaessa
liiketoimintaa
6.1 Laskutuksen järjestäminen
Laskutuksen perusohjeet
Yrittäjänä laskutat myymistäsi tuotteista tai palveluista. Vaikka ostaja maksaisi saman tien ”rahat
käteen”-periaatteella, on sinun yrittäjänä todistettava myynnin oikeellisuus laskutositteella, jonka
voit siirtää kirjanpidon tulotositteeksi. Tämä tarvitaan, koska Suomessa kaikki myynti on
veronalaista tuloa + tuotteisiin ja palveluihin on sisällyteltävä arvonlisävero.
Jos toiminta on pienimuotoista tai satunnaista, voit kirjoittaa laskun käsin paperille tai tehdä sen
internetissä esim. täällä: http://ilmainenlaskutusohjelma.fi . Muutoin yrittäjän kannattaa hankkia
kunnollinen laskutusohjelma, jossa on tuote- ja asiakasrekisteri.
Arvonlisäverolaki 209 b § määrittää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, joita ovat:
• laskun antamispäivä
• laskun juokseva tunniste (laskun nro)
• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä
• ALV-veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja
alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
• suoritettavan veron määrä muutoslaskussa sekä viittaus aikaisempaan laskuun.
Sivu 17 / 75
Kevennetyt laskumerkintävaatimukset satunnaislaskuttajalle
Arvonlisäverolaki joustaa satunnaisia tavaranmyyjiä ns. kevennetyillä laskumerkintävaatimuksilla,
jolloin kaikkia edellä mainittuja laskumerkintöjä ei tarvitse tehdä laskuun. Tämä mahdollisuus
koskee määrältään vähäisiä laskuja. Tällaisia tilanteita voisivat olla esim. kun laskujen teko on
vähäistä ja sen loppusumma on enintään 1000 euroa.
Seuraavat tiedot on oltava laskuissa, jos niihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä
• laskun antamispäivä
• myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne
• suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain.
6.2 Kirjanpidon järjestäminen
Kirjanpidon tekeminen on yritystoiminnassa pakollista. Kirjanpito tehdään tilikaudelta, joka on
yleensä kalenterivuosi. Ammatinharjoittajalla tilikausi on aina kalenterivuosi. Jos aloitat
toiminimen esim. 1.5., on 1. tilikautesi 1.5.-31.12. ja sitten seuraava alkaa 1.1.-31.12.
Kirjanpidon voi tehdä itse tai antaa sen esim. tilitoimistolle. Pienimuotoisessa yritystoiminnassa,
esim. itsensä työllistävä ammatinharjoittaja, kirjanpito on helppo tehdä itse. Siihen käy tällä
kurssilla saatava Excel-taulukkolaskentapohja, johon kirjaamalla tulo- ja menokuitit syntyy
kirjanpito, jonka pohjalta voit tehdä verolomakkeen verottajalle kerran vuodessa.
Muissa yhtiömuodoissa pitää tehdä kirjanpito kahdenkertaisena ja jos sitä ei osaa, on kirjanpito
hyvä teetättää tilitoimistolla. Kun kirjanpidon ulkoistaa tilitoimistolle, tilitoimiston kanssa tehdään
toimeksiantosopimus, jossa käydään läpi kaikki osa-alueet, joita yritys tarvitsee toiminnassaan. On
tärkeää sopia, mitkä tehtävät taloushallinnon hoitamisesta kuuluu tilitoimistolle, ja mitkä osa-alueet
yrittäjä haluaa/voi tehdä itse. Esim. laskutus on helppo hoitaa itse.
Toimeksiantosopimuksessa tilitoimiston kanssa sovitaan mm:
• kirjanpidon hoitaminen
• myyntilaskujen tekeminen (kuka ja kuinka usein)
• ostolaskujen hyväksyntä ja maksatus (kuka ja mitkä ovat maksupäivät)
Yleensä yrittäjä tekee itse myyntilaskut sekä hyväksyy ostolaskut. Yrittäjä ja kirjanpitäjä sopivat
yhdessä kirjanpidon käytännöistä. Tärkeimpänä on kuitenkin kaikkien tositteiden säilyttäminen ja
tuonti tilitoimistolle oikeaan aikaan. Paras tapa säilyttää kaikki yritystoimintaan liittyvät tositteet on
hankkia tositteille erillinen mappi, johon ne laittaa heti saatuaan. Kun kuukausi on päättynyt,
tuodaan mappi kirjanpitäjälle, josta hän voi kirjata kuukausittaisen kirjanpidon tositteiden pohjalta.
Yritystoiminnan kannalta on tärkeää, että jokaisesta tehdystä tapahtumasta löytyy tosite (kuitti,
lasku yms.), jossa näkyy selkeästi arvonlisävero.
Sivu 18 / 75
6.3 Veroennakot Aloittaessasi yritystoimintaa joudut yrityksen perustamisilmoituksessa pohtimaan veroennakkoa. Se
tarkoittaa, että joudut päättämään ilmoituksessa ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta.
Ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen tarkoitus on osoittaa, ettei suorituksen maksajan tarvitse
tehdä maksusta ennakonpidätystä vaan rekisteriin merkitty toimija huolehtii ennakkoverojen
maksamisesta itse.
Joudut pohtimaan, paljonko sinulle jää toiminnastasi voitollista tulosta. Jos teet tappiota tai
nollatuloksen, et maksa veroja. Vero menee vain voitollisesta tuloksesta. Sinun on siksi arvioitava,
paljonko on yrityksesi liikevaihto ja paljonko jää tulosta kulujen jälkeen. tämän pohjalta verottaja
arvioi kerättävän veron tarpeen.
Veroennakkoa varten tarvitaan tietää voitto ennen tilinpäätössiirtoja ja veroja. Tämä selviää, kun
teet YT4-laskelman.
Tuloslaskelmassa:
LIIKEVAIHTO
+ Liiketoiminnan muut tuotot
-Materiaalit ja palvelut
= Myyntikate
-Henkilöstökulut
= Käyttökate
-Poistot ja arvonalentumiset
-Liiketoiminnan muut kulut
LIIKEVOITTO (-TAPPIO)
-Rahoitustuotot ja –kulut
VOITTO (TAPPIO) ENNEN TILINPÄÄTÖSSIIRTOJA JA VEROJA
-Tuloverot (Veroennakko tähtää mahd. lähelle tätä arvoa!)
TILIKAUDEN VOITTO (TAPPIO)
Sivu 19 / 75
6.4 Avustukset yritystoiminnan aloittamisen avuksi
Starttiraha – aloittavan yrittäjän tuki
Ely-keskuksen sivuilla http://www.te-
palvelut.fi/te/fi/tyonantajalle/yrittajalle/aloittavan_yrittajan_palvelut/starttiraha/index.html
kerrotaan seuraavaa:
Starttiraha turvaa yrittäjän toimeentulon siltä ajalta, jonka yritystoiminnan käynnistys ja
vakiinnuttaminen arviolta kestää – kuitenkin enintään 12 kuukauden ajan.
Starttirahaa voit saada, jos olet:
• työtön työnhakija
• et ole työtön, mutta siirryt kokoaikaiseksi yrittäjäksi esimerkiksi palkkatyöstä,
opiskelusta tai kotityöstä
• olet sivutoiminen yrittäjä ja laajennat yritystoimintaa päätoimiseksi.
TE-toimisto myöntää starttirahan vasta, kun on selvittänyt, että yrittäjyys on hakijalle sopiva
vaihtoehto työllistyä.
Kun suunnittelet yritystoimintaa ja starttirahan hakemista, ota ensin yhteyttä Yritys-Suomi-
puhelinpalveluun, jonka yritysneuvojat neuvovat ja ohjeistavat sinua yritystoiminnan
perustamisessa ja starttirahan hakemisessa.
Ole myös yhteydessä TE-toimistoon jo suunnitellessasi yritystoiminnan aloittamista. Starttirahaa ei
pääsääntöisesti myönnetä, jos päätoiminen yritystoiminta on käynnistynyt ennen kuin starttirahan
myöntämisestä on tehty päätös.
Muita mahdollisia ovat investointiavustukset, joita voidaan mahdollisesti myöntää maaseudulla
toimivien yritysten toiminnan kehittämiseen. Hae ajankohtaisin tieto internetistä.
Sivu 20 / 75
6.5 Matkailualalla huomioitavaa Yrittäjän, joka järjestää liiketoiminnassaan merkittävässä määrin (arviolta vähintään 3 kpl/vuosi) yli
24 h kestäviä matkoja, joihin mm. erävaellukset kuuluvat, on pohdittava liittymistä
Matkanjärjestäjärekisteriin.
Valmismatkalain (28.11.1994/1079) mukaan matkan tulee kestää vähintään vuorokauden ja siihen
tulee kuulua majoitus, jotta matkasta voidaan puhua valmismatkana.
Valmismatkaehtoja kuitenkin sovelletaan vasta yli kaksi vuorokautta kestäviin valmismatkoihin.
Lisäksi on määritetty, että valmismatkan hinnan tulee olla yhdistelmä, joka koostuu kuljetuksen ja
majoituksen yhdistetystä hinnasta. Valmismatkaan voi sisältyä myös muita palveluita, joiden
järjestämisestä on sovittu etukäteen. Palveluiksi lasketaan tai voidaan laskea esimerkiksi
ruokailuun, ajanviettoon tai muihin vastaaviin luettavia palveluita.
Mikäli matkustaja suunnittelee itse matkansa: varaa majoituksen, kuljetukset sekä muut tarvittavat
järjestelyt eri tahoilta, ei matkaan voi soveltaa valmismatkalakia. Valmismatkoja myyvät Suomessa
matkanjärjestäjät sekä matkanvälittäjät. Näiden välillä on merkittävä ero:
Matkanvälittäjä välittää matkanjärjestäjän puolelta sopimuksen valmismatkasta (sopimuksella
tarkoitetaan matkan tarjoamista ja sen ostamista sovitulla hinnalla).
Matkanjärjestäjä tekee matkan toteutumisesta mahdollista: matkanjärjestäjä suunnittelee ja toteuttaa
käytännön järjestelyt joko itsenäisesti tai esimerkiksi alihankkijan avulla.
Valmismatkasopimuksen syntyessä on sekä matkanjärjestäjällä että matkustajalla tiettyjä
velvollisuuksia. Matkanjärjestäjän tulee esimerkiksi ilmoittaa kuljetusaikataulu sekä
kuljetusyhteyksien tiedot matkustajalle. Matkanjärjestäjän tulee huomauttaa matkustajalle, että on
matkustajan vastuulla tarkastaa vielä paluukuljetusta koskevat tiedot matkakohteessa. Matkustajan
taas tulee ilmoittaa matkanjärjestäjälle asianmukainen puhelinnumero, josta matkanjärjestäjä voi
matkustajan tavoittaa matkan aikana.
Rekisteröi yhtiösi matkanjärjestärekisteriin: https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Matkustaminen-ja-
matkan-jarjestaminen/ohjeet-matkatoimistoille/rekisteroi-matkatoimisto/
Kilpailu- ja kuluttajavirasto ylläpitää rekisteriä, josta voi tarkastaa, onko matkanjärjestäjä
rekisteröity matkatoimistorekisteriin. Rekisteri löytyy osoitteesta
https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Matkustaminen-ja-matkan-
jarjestaminen/matkatoimistorekisteri
Sivu 21 / 75
7 KIRJANPIDON PERUSPERIAATTEITA
Kirjanpitovelvollisia ovat:
Kaikki liike- tai ammattitoiminnan harjoittajat ovat kirjanpitovelvollisia.
Kirjanpito tulee tehdä joko yhdenkertaisen tai kahdenkertaisen kirjauksen periaatteilla.
Kirjanpitolaki sanoo, että lähtökohtana on kahdenkertainen kirjanpito, mutta pieni yrittäjä saa tehdä
kirjanpitonsa yhdenkertaisena.
Tulot ja menot kirjataan joko suoriteperusteisesti tai maksuperusteisesti. Pääsääntö laissa on, että
kirjanpito tehdään suoriteperusteisena (menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän
vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen). Maksuperusteisessa
kirjanpidossa meno ja tulo kirjataan maksuun perustuen. Pienyrittäjä saa tehdä kirjaukset
maksuperusteisena.
7.1 Kirjanpidon tarkoitus
• Antaa oikeat ja riittävät tiedot yrityksen tai muun yhteisön toiminnan tuloksesta ja
taloudellisesta asemasta.
• selvittää toiminnan tulos (omistajia, rahoittajia ja verottajaa varten).
• selvittää taloudellinen asema (varat ja velat).
• pitää kirjanpitovelvollisen talous erillään yksityistaloudesta.
Kirjanpidossa kerätään ja järjestetään tositteet eli kuitit, rekisteröidään niiden tiedot tietyn
menetelmän mukaan ja saadaan tulokseksi laskelmat yrityksen taloudesta. Kirjanpidon kokonaisuus
muodostuu yrityksen tuotoista, kuluista, omaisuudesta, omista varoista ja veloista. Kirjanpito
tuottaa tietoa yrityksen johtamista varten.
Tositteessa on tärkeää siinä oleva tieto.
• Tositteen merkinnät on oltava selkeitä
• Tositteiden pitää olla alkuperäisiä, kirjanpitovelvolliselle osoitettuja, luettavia ja tositteen
antajan nimellä ja osoitteella varustettuja.
• Tosite voidaan muuttaa toiseen muotoon kirjanpidon laatimista varten, esimerkiksi
paperilasku pdf-kuvaksi.
• Tosite voi olla sähköinen tai paperinen.
Tositteen sisältö
• päiväys (luovutus-, lasku- tai maksupäivä)
• mitä ja keneltä on ostettu, kun on kyse ostosta
• mitä ja kenelle on myyty, kun on kyse myynnistä
• maksutositteesta pitää näkyä maksaja, maksun saaja ja maksun syy
• Kaupan kohteena olevan tavaran tai palvelun luovutusajankohta on myös voitava osoittaa
tositteen tai sen liitteen avulla tai muutoin.
Lähde soveltaen: Kirjanpidon abc
http://www.taloushallintoliitto.fi/tilitoimistot/kirjanpidon_abc/
Sivu 22 / 75
Kirjanpidossa tehtävän arvonlisäverotuksen ostovähennyksen edellytyksenä on, että ostosta on
kirjanpitotositteena lain vaatimukset täyttävä lasku.
Arvonlisäverolaki 209 b § määrittää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, joita ovat:
• laskun antamispäivä
• juokseva tunniste
• myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
• myyjän ja ostajan nimi ja osoite
• tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
• tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä
• ALV-veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja
alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
• suoritettavan veron määrä muutoslaskussa sekä viittaus aikaisempaan laskuun.
Tositemerkintöjä voi, kannattaa ja joskus pitääkin täydentää. Esimerkiksi edustuskulutositteeseen
merkitään ketkä ja miksi olivat kestittävinä.
Kirjanpidon perusperiaate on, että kirjataan yrityksen tulot ja vähennyskelpoiset ostot. Lisätään
menoihin pitkäaikaisten investointien vuosipoistot. Tehdään mahdolliset varaukset tulevaisuudessa
tapahtuvia investointeja varten. Lasketaan erotus. Mikäli tulos on positiivinen eli tulot ovat menoja
suuremmat, syntyy voittoa. Vastaavasti jos menot ovat tuloja suuremmat, syntyy tappiota.
7.2 Yhdenkertainen kirjanpito
Kirjanpidon saa tehdä yhdenkertaisena, mikäli päättyneenä sekä sitä edeltäneellä tilikaudella ei ole
täyttynyt vähintään kaksi seuraavista edellytyksistä:
1) taseen loppusumma ylittää 100 000 euroa;
2) liikevaihto tai sitä vastaava tuotto ylittää 200 000 euroa; tai
3) palveluksessa on keskimäärin yli kolme henkilöä.
Eli pieni yrittäjä voi tehdä huoletta kirjanpitonsa yhdenkertaisena.
Yhdenkertaisessa kirjanpidossa puhutaan ns. käteis- eli kassaperiaatteesta, mitä kutsutaan myös
maksuperusteiseksi kirjaamiseksi. Tämä tarkoittaa, että tulo luetaan yleensä sen verovuoden
veronalaiseksi tuloksi, jona maksu on saatu. Meno taas katsotaan maksuvuotensa
vähennyskelpoiseksi menoksi.
Varastokirjanpito ei ole pakollinen peruskirjanpidossa, jolloin esim. tuotteiden varaston lisäystä ei
lueta tuloksi. Myöskään verovuoden päättyessä olevia tilisaatavia ei lueta tuloiksi eikä tilivelkoja
menoiksi. Maksuperusteisessa kirjanpidossa meno ja tulo kirjataan maksuun perustuen. Kuten
suoriteperusteisessa, myös maksuperusteisessa kirjanpidossa ostovelat ja myyntisaamiset on
pystyttävä aina selvittämään.
Yhdenkertaisessa kirjanpidossa kirjattava tapahtuma merkitään tuloksi, menoksi, koroksi, veroksi
tai omaksi käytöksi. Kirjaus tehdään vain yhdelle tilille, vastatiliä ei käytetä kuten
kahdenkertaisessa kirjanpidossa. Kirjaukset yhdenkertaiseen kirjanpitoon tehdään silloin, kun rahaa
on luovutettu tai saatu. Kun rahaa on luovutettu, kirjanpitoon merkitään, mihin se on käytetty. Kun
rahaa on saatu, kirjanpitoon merkitään, mistä syystä sitä on saatu. Sitä, onko menoon käytetty raha
otettu kassasta vai nostettu pankkitililtä tai onko tullut kassaan vai pankkitilille, ei merkitä
kirjanpitoon.
Sivu 23 / 75
Yhdenkertaisessakin kirjanpidossa kirjaukset tehdään eri tileille, josta selviävät menot ja tulot
eriteltyinä. Yhdenkertaisesta kirjanpidosta selviävät vain menot ja tulot, mutta ei esimerkiksi se,
kuinka paljon ammattitoimintaan liittyviä varoja tai velkoja on kertynyt; siksi tilinpäätöstä varten
yhdenkertaisen kirjanpidon tekijän on luetteloitava varansa ja velkansa.
7.3 Kahdenkertainen kirjanpito
Tomperia (2013, 14) sekä Leppiniemi & Kykkästä (2013, 21) mukaillen kahdenkertaisessa
kirjanpidossa jokainen taloudellinen tapahtuma kirjataan tositteen perusteella jonkun tilin debet-
puolelle ja vastaavasti jonkun toisen tilin kredit puolelle. Tämä tarkoittaa käytännössä, että tili on
kaksipuolinen asetelma. Tilin vasenta puolta kutsutaan debetiksi (veloitukseksi) ja oikeata puolta
kreditiksi (hyvitykseksi). Debet merkinnän tekeminen tilille voidaan ilmaista "PER Tili”; kun tilille
tehdään kredit-merkintä, ilmaus on "AN Tili”.
Eli tilillä on kaksi puolta: debet ja kredit.
Tilillä on debet ja kredit puolet. Yksittäisen tilin debet- ja kredit-puolelle tehtyjen kirjausten
yhteissummien erotusta kutsutaan tilin jäännökseksi eli saldoksi.
Tomperin (2013, 14) mukaan kaikki liiketapahtumat kirjataan tiettyjen periaatteiden mukaisesti.
Tilit jaotellaan liiketapahtumatyyppien mukaan tiliryhmiin. Tilinpäätöstä varten on oltava myös
tilinpäätöstilit. Tilit ryhmitellään tiliryhmiin, joita ovat menotilit (esim. ostot), tulotilit (esim.
myynnit) ja rahoitustilit (esim. kassatili). Rahoitustilit voidaan jakaa edelleen raha- ja
saatavatileihin sekä pääomatileihin.
Tyypillisesti kirjanpito tehdään kirjanpito-ohjelmalla, jossa kirjanpitotilien symboleina on numero.
Numeroita sanotaan tilinumeroiksi. Tällöin kirjaus tapahtuu tilinumeroille seuraavasti: PER
VeloitusTilinro AN HyvitysTilinro.
7.4 Työjärjestys kirjanpidon tekemiseksi
• Tositteet ja tiliotteet mappiin aikajärjestykseen
• Alimmaisena on Tosite 1, sitten tosite 2 tositteen 1 päällä jne. Viimeisin tosite on
päällimmäisenä. Eli tilivuoden ensimmäinen tosite (tosite 1) on alimmaisena
kansiossa ja sen päällä ovat seuraavat tositteet juoksevassa numerojärjestyksessä.
• Pienikokoiset tositteet kannattaa niitata isommalle paperille kiinni.
• Kaupan kassakonekuiteista kopio, koska niiden teksti ei säily kuutta vuotta.
Sivu 24 / 75
• Pankin tiliote kannattaa tulostaa mappiin mukaan. Tiliote ja tosite ovat
kirjanpidon perusta. Myös sähköinen – tallessa säilyvä – tiliote käy.
Kirjaus perustuu aina tositteeseen. Tosite on liiketapahtumasta syntynyt tosite.
Huomaa, että pelkkä tiliote ei riitä menon tai tulon tositteeksi, vaan siihen täytyy
liittää kululasku, myyntilasku tai muu selvitys. Tiliotteella ei ole riittävästi
yksilöiviä tietoja, että se sellaisenaan kävisi tositteesta.
• Kun kuitit on kirjattu, tehdään tilinpäätös
• Tilinpäätöksessä tilikauden (12 kk)
o tulot lasketaan yhteen
o menot lasketaan yhteen
o menoihin lisätään poistot koneista ja rakennuksista
o menot vähennetään tuloista
o ennen verojen laskemista vähennetään velkojen korot
o tulostetaan tuloslaskelma
o tehdään veroilmoitus
o veroilmoitukselle menoihin lisätään mahdollinen varaus
o lasketaan nettovarallisuus
o tulos jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi.
o veroilmoituksen tulostaminen
o päiväkirjan (tositekirjaukset numerojärjestyksessä) tulostaminen
o mappiin
o pääkirjan (tositekirjaukset tileittäin) tulostaminen mappiin
o veroilmoituksen jättäminen.
Pienyrittäjä voi tehdä 1. kirjanpitonsa kurssin mukaan kuuluvalla Excel-taulukkolaskentaohjelmalla
tehdyllä laskentataulukolla. Ohjelman löydät osoitteesta mikamujunen.wordpress.com. Valitse
kirjanpitolaskureista Ammatinharjoittajalle sopiva versio.
Mutta liikkeenharjoittajalle, jolla on muuttuva tavaravarasto, suosittelen pitämään kahdenkertaista
kirjanpitoa. Ammatinharjoittajalle, jolla ei ole tavaravarastoja, riittää minimissään yhdenkertainen
kirjanpito.
Ohjelma mahdollistaa mm. seuraavat asiat:
• Yhdenkertaisen kirjanpidon tekemisen KPL 1§a:n vaatimusten mukaisesti
• Alvin laskenta tilikaudelle tai halutulle ajanjaksolle
• Yksityistalouden kirjaus mahdollista.
Laskurin avulla saat tehtyä ammatinharjoittajan kirjanpidon. Siirrä kirjanpidon arvot ohjelmasta
manuaalisti verolomakkeelle nro 5. Ohjelma laskee tulot ja menot sekä alvin. Ohjelmalla voi laskea
poistot pienkoneista.
Ohjelma ei ota kantaa verolomakkeen 5 nettovarallisuuden laskentaan.
Ohjelma soveltuu hyvin esim. ammatinharjoittajan kirjanpidon perusteiden opiskeluun ja
harjoitteluun. Se soveltuu erinomaisesti aloittavalle pienyrittäjälle, ammatinharjoittajalle.
Sivu 25 / 75
7.5 Tuloslaskelma
Tuloslaskelma muodostuu tilikaudelle kuuluvista tuotoista ja kuluista. Tuloslaskelma ilmaisee
tilikauden aikana syntyneen tuloksen, joka voi olla voittoa tai tappiota, sekä sen kuinka kyseinen
tulos on muodostunut eli tuloslaskelman ajatellaan olevan rakenteeltaan vähennyslaskelma, jossa
ylimpänä ovat liiketoiminnan tuotot, joista vähennetään liiketoimintaan kuuluvia kuluja tietyssä
järjestyksessä. (Salmi 2010, 31.)
Tuloslaskelman perusidea:
LIIKEVAIHTO
+ Liiketoiminnan muut tuotot
-Materiaalit ja palvelut
= Myyntikate
-Henkilöstökulut
= Käyttökate
-Poistot ja arvonalentumiset
-Liiketoiminnan muut kulut
LIIKEVOITTO (-TAPPIO)
-Rahoitustuotot ja –kulut
VOITTO (TAPPIO) ENNEN TILINPÄÄTÖSSIIRTOJA JA VEROJA
-Tuloverot (Veroennakko tähtää mahd. lähelle tätä arvoa!)
TILIKAUDEN VOITTO (TAPPIO)
7.6 Arvonlisäverotuksesta hyvä tietää
Suomessa on käytössä kolmea eri arvonlisäveroa; yleinen ja kaksi alennettua arvonlisäveroa.
Yleinen verokanta Suomessa on 24% ja sitä noudatetaan, ellei hyödykettä ole erikseen määritelty
kuuluvaksi alempaan verokantaan.
Arvonlisäveron maksaa kuluttaja ostamissaan tuotteissa ja yritys tilittää sen kuluttajan puolesta
valtiolle. Arvonlisäveroa maksetaan tuotteista ja palveluista, joita suoritetaan liiketoiminnan
muodossa Suomessa. Lisäksi maahantuonnista maksetaan arvonlisäveroa. Arvonlisäverokannat ovat
24 %, 14 % ja 10 %,
Yleinen arvonlisäverokanta on 24 %, jota käytetään pääasiallisesti myytävissä tuotteissa ja
palveluissa ellei toisin ole määrätty.
Arvonlisäverokanta on 14 %, kun myydään:
Sivu 26 / 75
• elintarvikkeita
• rehuja sekä
• ravintola- ja ateriapalveluita (ei alkoholi- ja tupakkatuotteet).
10 %:n verokantaa käytetään muun muassa:
• lääkkeissä
• kirjoissa
• kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien pääsymaksuissa sekä
• henkilökuljetuksissa.
Joissakin tilanteissa arvonlisäveroa ei ole ollenkaan, esimerkiksi myytäessä terveyden- ja
sairaanhoitopalveluja.
Arvonlisäveron laskeminen
Arvolisäveron laskentaan on monia tapoja, mutta helpoin tapa on mielestäni seuraava:
Brutto=hinta € veroineen. Eli tuotteen veroton hinta + alv. Eli voidaan laskea esim. netto+-alv.
Netto=hinta ilman veroa €. Eli voidaan laskea esim. brutto-alv.
Tuotteen hinta itsessään on 100 % ja kun siihen lisätään alv:n määrä esim.24 %, on näiden
yhteissumma bruttomäärä 100 % + 24 % =124 %. Kerroin saadaan 124 %: 100 = 1,24.
Vastaavasti 14 % mukainen kerroin olisi 1,14 ja 10 % mukainen kerroin 1,10.
Kun halutaan laskea nettosumma brutosta, voidaan bruttosumma jakaa tällä saadulla kertoimella.
Alv saadaan bruton ja neton erotuksesta. Vastaavasti jos halutaan nettosummasta laskea
bruttosumma, kerrotaan netto kertoimella.
Esimerkki 1: Bruttosumma (verollinen) on 75 €, alv % 24. Laske alv ja laskun summa nettona.
Netto 75 € : 1,24= Brutto
ALV:n osuus 75 – brutto = alv.
Esimerkki 2: Nettosumma (veroton) on 76 €, alv % 24. Laske alv ja laskun summa bruttona.
Bruttona 76 € X 1,24 = brutto
ALV:n osuus brutto -netto = alv.
Rakennusalan käännetty verovelvollisuus
Joissakin tilanteissa ostaja tilittää arvonlisäveron verottajalle, eli verovelvollisuus on käänteinen.
Rakennuspalveluiden kohdalla on käännetty verovelvollisuus, kun palvelua myydään
rakentamispalvelua varten ja ostaja yritystoiminnassaan myy rakentamispalvelua. Jos teet yrittäjänä
töitä rakennusalalla esim. alihankintana vaikkapa piharakentajana, koskee käänteinen alv sinua.
Katso lisää netistä.
Sivu 27 / 75
Arvonlisäverotuksen määräajat
Arvonlisävero on ilmoitettava ja maksettava viimeistään kuukauden ja kahdentoista päivän päästä
kyseisen kuun päättymisestä. Esimerkiksi tammikuun arvonlisäverot ilmoitetaan ja maksetaan
viimeisiään maaliskuun 12. päivä. Työnantajasuoritukset (ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu) on
maksettava seuraavan kuun 12. päivään mennessä.
Yhteisöjen (osakeyhtiöt, osuuskunnat) kohdalla maksettavat ennakkoverot on maksettava
kuukauden 23. päivät.
Yhteisön on lisäksi annettava veroilmoitus neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.
Työnantajan on annettava verottajalle maksettavista palkoista kuukausi-ilmoitus, joka on oltava
perillä verohallinnossa palkan maksukuukautta seuraavan kauden 12. päivänä (palkan määrä ja
ennakonpidätys). Pienet yritykset voivat hakeutua kuukausi-ilmoittamisen sijaan
neljänneskalenterivuoden verokauteen. Lisäksi on tehtävä vuosi-ilmoitus kerran vuodessa. Vuosi-
ilmoituksen lähettäminen tapahtuu joka vuoden alussa huolimatta yrityksen tilikauden
ajoittumisesta. Vuosi-ilmoituksista verottaja saa selville henkilöiden verotukseen vaikuttavista
tuloista sekä vähennyksistä. Tällä ilmoituksella verottaja voi varmistaa henkilöiden ilmoittamien
tulojensa ja vähennyksien paikkansapitävyyden.
Katso lisää työntekijän palkkaus.
Vähennyskelpoisuus
Pääasiassa yrityksen liiketoimintaan liittyen tehdyt hankinnat voidaan vähentää verotuksessa, mikä
pienentää yrityksen verotettavan tulon määrää. Poikkeuksena ovat mm. edustuskulut, joista voidaan
yrityksen elinkeinoverotuksessa vähentää 50 % edustuskulujen määrästä. Lisäksi on kuluja, joita ei
saa vähentää ollenkaan elinkeinoverotuksessa. Näihin lukeutuivat esimerkiksi sakot yms.
rangaistukset.
Verovapaat matkakustannusten korvaukset
Kilometrikorvaus
Työntekijä saa kilometrikorvausta niistä kilometreistä, joita hän on työmatkan aikana ajanut
omistamallaan ajoneuvolla. Työmatkaksi ei kuitenkaan nähdä kodin ja varsinaisen työpaikan välisiä
matkoja eikä kodin ja erityisen työpaikan välisiä matkoja, jos ne tapahtuvat viikonloppuna tai
muuna vastaavana aikana. Kilometrikorvaus on verovapaata 15 000 km:iin asti. 15 000 kilometriä
ylittäviin ajokilometreihin käytetään verovapaana summana 55 % valtion työmarkkinalaitoksen
laskemasta kilometrikorvauksen enimmäismäärästä.
Ateriakorvaus
Ateriakorvausta työntekijä saa sillä ehdolla, ettei hänelle ole maksettu päivärahaa tekemästään
matkasta eikä hän pysty aterioimaan tavanomaisella ruokailupaikallaan.
Päiväraha
Päivärahalla korvataan ruokailu- ja muita elinkustannuksia, joita tapahtuu työmatkan aikana.
Päiväraha määräytyy työmatkan keston mukaan sekä sen, tapahtuuko matka Suonien sisällä vai
ulkomailla. Taulukko löytyy verottajan sivuilta,
Yrityksen ja yrittäjän rahatalous
Sivu 28 / 75
Yksityisen elinkeinonharjoittajan kohdalla yrityksen rahat ovat yrittäjän henkilökohtaista tuloa,
jolloin yritystoiminnasta saatua rahaa saa käyttää omiin henkilökohtaisiin menoihin. Yhteisöjen
kohdalla tilanne on kuitenkin eri. sillä yrityksen rahat ja yrittäjän omat rahat on pidettävä täysin
erillään toisistaan. Tällöin yrityksen railoja ei saa käyttää omiin henkilökohtaisiin menoihinsa. Jos
yrittäjä käyttää yrityksen rahoja muuhun kuin yrityksen liiketoimintaan, on hänen maksettava ne
yritykselle takaisin.
8 TYÖNTEKIJÄN PALKKAAMINEN Palkatessa työntekijää on pohdittava, millä työehdoilla työntekijä on yrittäjällä töissä.
Työehtosopimus on työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen sopimus
alakohtaisista työehdoista kuten palkoista, työajoista, lomista ja muista eduista, joita sopimuksen
soveltamisalalla noudatetaan. Työehtosopimukset voivat olla joko normaalisitovia tai yleissitovia.
Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että työsopimuslain mukaan myös
järjestäytymättömän työnantajan (eli ei kuulu työantajaliittoon) on noudatettava vähintään
valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova
työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän
tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Yleissitovaa työehtosopimusta on noudatettava
kaikissa toimialalla toimivissa yrityksissä, siis myös sellaisessa yrityksessä, joka ei ole
työehtosopimuksen tehneen työnantajaliiton jäsen. Työsopimuksen ehto, joka on ristiriidassa
yleissitovan työehtosopimuksen vastaavan määräyksen kanssa, on mitätön ja sen sijasta on
noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen määräystä. Normaalisitovat työehtosopimukset
velvoittavat niitä osapuolia, jotka ovat sopimuksen allekirjoittaneet, tai jotka kuuluvat järjestöön,
joka on solminut työehtosopimuksen. (Yrittäjät.fi.)
Yleensä työsopimukset ovat yleissitovia.
Sivu 29 / 75
Malli työehtosopimuksesta
Sivu 30 / 75
8.1 Työntekijän työaika, lisätyö, ylityö
Työaikalaki 4§: työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen
olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. 6§:n mukaan säännöllinen työaika on enintään
kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksissa on kuitenkin yleensä
sovittu lyhemmästä työajasta (katso oma työehtosopimus). Lyhyempi työaika voi perustua myös
työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Työehtosopimuksessa työnantaja ja työntekijäjärjestöt voivat
sopia säännöllisestä työajasta työaikalain 6–8 §:n säännöksistä poiketen. Työehtosopimukseen
perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon
ajanjakson aikana.
Työaikalain 13 §:n mukaan ellei työehtosopimuksessa muuta sanota, työnantaja ja työntekijä voivat
sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla. Säännöllisen
työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään neljän viikon ajanjakson
aikana. Viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tuntia. Maataloustyössä säännöllisen työajan tulee
tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään kolmen kuukauden ajanjakson aikana.
(Finlex.fi)
Lisätyö = työtä, jota työntekijä tekee säännöllisen työaikansa ja pisimmän lainmukaisen
säännöllisen työajan välisenä aikana. Pisin lainmukainen normaali työaika on yleensä 8 tuntia
vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Työehtosopimuksissa on yleensä sovittu lakia lyhemmistä
työajoista. Eli laki sanoo 40 tuntia, mutta työehtosopimus monesti antaa työntekijälle tätä
lyhemmän työajan. Lisätyötä on siis lain maksimi-TES:n maksimi.
Eli lisätyö, joka on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työaika, joka ei kuitenkaan
ylitä säännöllistä työaikaa, ei ole ylityötä ellei siitä ole erikseen työehtosopimuksessa sovittu.
Vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan yleensä säännöllisen vuorokautisen eli 8 tunnin työajan
aikana tehtyä työtä. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla
ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
Kun viikkoylityökorotus on maksettu 8 tunnilta (50 %) korvataan sen jälkeiset työviikon muut
ylityökorotukseen oikeuttavat tunnit aina 100 %:n ylityökorotuksella riippumatta siitä, onko
kyseessä viikoittainen tai vuorokautinen ylityö. Työaikalain mukaan lisätyöstä maksetaan vähintään
sovitulta työajalta maksettavaa palkkaa vastaava korvaus. Miksi ei korotusta? Pohdi ensin, mitä on
lisätyö. Esim. maatalous- ja puutarha-alojen TES ei puhu lainkaan lisätyöstä. Kaupan alan TES:ssa
sanotaan seuraavaa ” Lisätyö on sovitun työajan lisäksi tehty työ enintään 40 tuntiin saakka
viikossa”.
Työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa on yleensä sovittu lakia paremmista ehdoista.
Lisätyön voi sopia vapaaksi 1:1 periaatteella, ellei TES:issä toisin ole sovittu.
Vuorokautinen ylityö = työtä, jota työntekijä tekee säännöllisen lain mukaisen enimmäistyöajan
lisäksi vuorokaudessa. Eli vuorokautisella ylityöllä tarkoitetaan niitä tunteja, jotka tehdään
vuorokautisen säännöllisen työajan, 8 tunnin, lisäksi.
Viikoittainen ylityö = työtä, jota työntekijä tekee viikoittaisen lainmukaisen enimmäistuntimäärän
lisäksi viikossa. Eli tarkoitetaan niitä tunteja, jotka tehdään viikoittaisen säännöllisen työajan lisäksi
(40 tuntia) ja joista on vähennetty vuorokautiset ylityötunnit.
Sivu 31 / 75
Viikoittaisen ja vuorokautisen ylityön erottaminen on tärkeää, koska niistä maksettava korvaus on
erisuuruinen. Päivittäisessä 2 ensimmäistä ylityötuntia 50 % korotus, mutta viikkotasolla
laskettaessa 50 % korotukseen lasketaan 8 ylityötuntia.
Ensisijaisesti ylityökorvaus maksetaan lain mukaan päivittäisestä ylityöstä, vasta toissijaisesti
viikoittaisesta ylityöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lauantaina tehtävä työ on viikoittaista
ylityötä, jos se tehdään normaalin 40 tunnin työviikon lisäksi.
(Soveltaen työaikalaki 22§.)
Työntekijä voi pitää ylityökorvauksen halutessaan palkallisena vapaana. Mikäli työnantaja ei suostu
antamaan työntekijän esittämää ajanjaksoa vapaaksi, työntekijä voi vaatia korvauksen rahana.
Lisä- ja ylityön laskeminen: työaikalainsäädännössä ajatellaan, että "normi" viikkotyöaika on 40
tuntia ja sen yli meneviä tunteja käsitellään ylitöinä. Eli lisätyötunteja kertyy vain jos tekee alle 40
tunnin työviikkoa. Jos todellinen työtuntimäärä viikon ajanjaksolla jää 40 tuntia pienemmäksi,
lasketaan todellisten viikkotuntien ja 40 tunnin erotus lisätyöksi. Esimerkki: Jos työntekijän
säännöllinen työtuntimäärä on 37,5 tuntia viikossa ja hän työskentelee joku viikko 42 tuntia, niin
hänelle maksetaan lisätyökorvausta 2,5 tunnilta (40–37,5) ja ylityökorvausta 2 tunnilta.
Lisätyökorvaus on useimmiten yksinkertainen tuntipalkka, mutta joissakin työehtosopimuksissa
(esim. Erto) on sovittu paremmin ja korvausta maksetaan 50 %:lla korotettuna palkkana. Yli 40
viikkotunnin tehty työ on ylityötä ja lasketaan ylityökorvaussääntöjen mukaisesti.
Tai että työntekijä voisi tehdä viikon (5 päivää) työt sisään 4 päivässä esim. tekemällä 8 tunnin
sijasta 10 tunnin päiviä. Tällöin ei tulisi päivittäistä ylityötä, koska viikottainen työaika täyttyy.
Esim. rakennusalan TES:ssa ei puhuta päivittäisestä ylityöstä, mutta viikkoylityöstä sanotaan
sopimuksessa 13§:ssä, että viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 8 ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja
seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
Työaikalain 19§:n mukaan ylityötä saadaan teettää enintään 138 tuntia neljän kuukauden ajanjakson
aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenterivuodessa.
Säännöllisen työajan määräytyessä 6, 9, 10, 12 tai 13 §:ssä säädetyllä tavalla on vuorokautisen
säännöllisen työajan ylittävältä kahdelta ensimmäiseltä työtunnilta maksettava 50 prosentilla ja
seuraavilta 100 prosentilla korotettu palkka. Viikoittaisen säännöllisen työajan ylittäviltä
työtunneilta on maksettava 50 prosentilla korotettu palkka.
Työaikalain 25§:n mukaan jos työntekijän palkka määräytyy tuntia pidemmältä ajalta, lasketaan
tunnilta suoritettava palkka jakamalla sopimuksen mukainen palkka säännöllisen työajan mukaisella
tuntimäärällä. Suorituspalkalla tehtävässä työssä tuntipalkka lasketaan jakamalla suorituspalkka
työn suorittamiseen käytetyllä tuntimäärällä.
Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, ne on otettava huomioon tässä pykälässä tarkoitettua
palkkaa laskettaessa. Säännöllisen työajan ansioon ei lueta työntekijän työsuorituksesta
riippumatonta enintään kaksi kertaa vuodessa suoritettavaa voitto- tai muuta vastaavaa palkkiota.
Sivu 32 / 75
8.2 Lepoajat, lomat
Työaikalain 28§ säätää päivittäisestä lepoajasta seuraavasti: Jos vuorokautinen työaika on kuutta
tuntia pidempi eikä työntekijän työpaikalla olo ole työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on
hänelle annettava työvuoron aikana säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika, jonka aikana
työntekijä saa esteettömästi poistua työpaikaltaan. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia
lyhyemmästä, kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta. Lepoaikaa ei saa sijoittaa
välittömästi työpäivän alkuun eikä loppuun. Jos työaika ylittää vuorokaudessa 10 tuntia,
työntekijällä on halutessaan oikeus pitää enintään puoli tuntia kestävä lepoaika kahdeksan tunnin
työskentelyn jälkeen.
Moottoriajoneuvon kuljettajalle on annettava jokaista 5 tunnin 30 minuutin pituista työjaksoa kohti
vähintään 30 minuutin pituinen tauko yhdessä tai kahdessa erässä.
29§ säätää vuorokausilevosta, jos mainitaan mm. että lepoa on oltava vähintään 11 tuntia. Jos työn
tarkoituksenmukainen järjestely edellyttää, työnantaja ja 10 §:ssä tarkoitettu työntekijöiden edustaja
voivat sopia tilapäisestä vuorokausilevon lyhentämisestä työntekijän suostumuksella.
Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran viikossa vähintään 35 tuntia kestävän
keskeytymättömän vapaa-ajan, joka on mikäli mahdollista sijoitettava sunnuntain yhteyteen.
Viikoittainen vapaa-aika voidaan järjestää keskimäärin 35 tunniksi 14 vuorokauden ajanjakson
aikana. Vapaa-ajan tulee olla kuitenkin vähintään 24 tuntia viikossa.
Viikonlopputyö? Maatalousalan TES sanoo: Lauantai on yleensä viikon toinen vapaapäivä. Töissä,
joita laatunsa vuoksi on tehtävä kaikkina arkipäivinä, voidaan lauantain sijasta antaa vapaapäiväksi
jokin muu saman viikon arkipäivä. Tällainen vapaapäivä on pyrittävä sijoittamaan viikkolepopäivän
yhteyteen.
Vuosilomaa kertyy 2,5 pv tehtyä 14 työpäivää/kk, kun työsuhde on jatkunut yli vuoden, muutoin
lomaa kertyy 2 pv/kk. Vuosilomaa ei voi vaihtaa rahaksi. Poikkeuksena tässä ovat esim.
harjoittelijat, joiden työsuhde on lyhyt. Harjoittelijoiden ja muiden lyhyiden työsuhteiden (esim.
marjanpoimijat) kertynyt loma voidaan maksaa lomakorvauksena.
Lomapäivä=Arkipäivä.
Käy läpi kohtaa Maatalous- ja Puutarha-alojen työehtosopimuksissa.
8.3 Ylityökorvauksen laskeminen Ylityötunneista maksetaan aina korotettua palkkaa. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittävältä
kahdelta tunnilta tulee työaikalain mukaan maksaa 50 %:lla korotettu palkka ja seuraavilta tunneilta
100 %:lla korotettu palkka.
Säännöllisenä työaikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka.
Sivu 33 / 75
Lisä- ja ylityökorvausten määrittelyssä laskentaperusteena on työntekijän tuntipalkka. Tuntipalkka
lasketaan siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaan säännölliseen työhön käytetyllä
tuntimäärällä. Palkkaukseen mahdollisesti sisältyvät luontaisedut (esim. auto-, puhelin- ja
asuntoetu) on myös otettava huomioon, ellei työehtosopimuksessa ole toisin sovittu. Jos työntekijän
työaika on 37,5 tuntia viikossa, voi tuntipalkan jakaja olla enintään 160. Työehtosopimuksissa on
yleensä kuitenkin sovittu paremmasta jakajasta, jolloin se em. tapauksessa on yleensä enintään 158.
Katso oman alasi työehtosopimus.
Jos työnantaja ilmoittaa, ettei ylityökorvauksia makseta, ylitöitä ei tarvitse tehdä.
8.4 Loma-ajan palkka, Lomaraha, Lomaltapaluuraha, Lomakorvaus
Työntekijä saa vuosilomansa ajalta säännönmukainen palkkansa. Palkkaan kuuluvat luontoisedut on
annettava vähentämättöminä. Palkan lisäksi työntekijälle maksetaan vuosilomarahaa, joka on
yleensä 50 % loma-ajan palkasta.
Jos työntekijä ei ole ansainnut vuosilomaa (työntekijä, jolla on oikeus vapaaseen esim. harjoittelija),
hänelle maksetaan vuosilomakorvauksena työehtosopimuksessa sovitun %:n mukaan
maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta ylityökorvausten korotusosia. Huom!
Prosenttikorvausta käytetään pääsääntöisesti osa-aikaisten lomapalkkaa ja ns. vapaata ansaitsevien
lomakorvausta laskettaessa. Vuosilomapalkka on 9 % taikka työsuhteen jatkuttua lomakautta
edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden 11,5 %
lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajaltamaksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä
palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa
korotusta. Vuosilomapalkan perusteena olevaan palkkaan lisätään laskennallisesti työssäolon
veroiselta poissaoloajalta saamatta jäänyt palkka. Työehtosopimuksissa prosentista on voitu sopia
toisin (esim. maaseutuelinkeinojen alalla 15,8 % työsuhde kestänyt yli vuoden tai 12,5 %
työansiosta sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut alle vuoden).
Lomaraha ei ole lakisääteinen asia, joten siitä pitää sopia erikseen. Katso loman kertyminen
työehtosopimuksesta. Maatalousalan TES:ssa on sovittu seuraavaa: Työntekijälle, joka aloittaa
vuosilomansa ilmoitettuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä, suoritetaan
lomaltapaluurahana (lomaraha) 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Lomaltapaluuraha maksetaan
kunkin lomajakson päätyttyä.
Lomakorvaus puolestaan on korvaus lomasta, jota ei voi pitää jostain syystä.
8.5 Palkan sivukulut
Sairausvakuutusmaksu (Sotu-maksu)
Jokainen, joka maksaa ennakkoperintälain mukaista palkkaa, on työnantajana velvollinen
maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutetuista
työntekijöistä. Ei alle 16 -vuotiaasta, eikä 68 vuotta täyttäneestä.
Sotumaksua suoritetaan kuukauden aikana maksetuista eläkevakuutuksen alaisista palkoista. Maksu
lasketaan paitsi rahapalkasta myös palkkana pidettävistä luontoiseduista. Sotu-maksua maksetaan
myös pelkän luontoisedun arvosta, jos rahapalkkaa ei makseta lainkaan. Sotumaksu on maksettava
riippumatta siitä, onko palkasta toimitettu ennakonpidätys. Kustannusten korvaukset jäävät sotu-
maksun ulkopuolelle siltä osin kuin ne ovat Verohallinnon päätöksen mukaan verottomia.
Sivu 34 / 75
Tilitetään ennakonpidätysten yhteydessä veroviraston tilille viimeistään palkanmaksua seuraavan
kuukauden 12. päivänä.
Tarkista määrä vuosittain.
Työeläkevakuutusmaksu eli TyEl
TyEl kerryttää työntekijän eläketurvaa. Vakuutus on otettava viimeistään ensimmäistä
palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden aikana. Yksityinen työnantaja vakuuttaa kaikki
työntekijänsä työntekijäin eläkelain eli TyEL:n mukaan. Työnantajan on järjestettävä
työntekijöidensä työeläketurva kuukauden kuluessa ensimmäisestä palkanmaksusta.
TyEL:in mukaan vakuutetaan, kun työ tehdään työsuhteessa. Yrittäjän työ vakuutetaan YEL:n ja
maatalousyrittäjän MyEL:n mukaan. Vakuuttaminen alkaa työntekijän 18:tta syntymäpäivää
seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kuukauden loppuun, jolloin työntekijä täyttää
68 vuotta. Työntekijän tai työnantajan kansalaisuudella ei ole merkitystä. Suomessa tehty työ
vakuutetaan pääsääntöisesti Suomessa.
TyEL vakuutussopimus on tehtävä työnantajan valitseman eläkevakuutusyhtiön kanssa, kun
palveluksessa on vakituisia työntekijöitä tai kun maksetut palkat ylittävät vuosittain vahvistettavan
euromäärän kuuden kuukauden aikana. Työnantajan on ilmoitettava työntekijöilleen, missä
eläkeyhtiössä työeläketurva on järjestetty.
Sekä eläkkeet että vakuutusmaksut perustuvat työnantajan ilmoittamiin työntekijöiden
ansiotietoihin. Työntekijöiden tiedot voi ilmoittaa eläkevakuutusyhtiöön kahdella tavalla joko
vuosi-ilmoituksella tai kuukausittain. TyEl-maksut voi yrittäjä suorittaa kuukausittain (jos palkat
hyvin vähäisiä) tai vuosi-ilmoituksella.
Tapaturmavakuutus
Tapaturmavakuutuslain (608/48) 8 §:n mukaan työnantajan on otettava työntekijöilleen
tapaturmavakuutus. Lakisääteinen tapaturmavakuutus korvaa työntekijän työssä aiheutuneet
tapaturmat sekä eräät erikseen määritellyt vammat ja ammattitaudit. Työnantaja maksaa
tapaturmavakuutusmaksut. Tapaturmavakuutusyhtiö perii ryhmähenkivakuutuksen maksun
lakisääteisen tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Vakuutus otetaan vakuutuskaudeksi, joka on
yleensä kalenterivuosi. Vakuutussopimus voidaan tehdä myös määrättyä, kestoltaan rajallisesti
rajoitettua työtä tai työkohdetta varten.
Jos työnantaja on teettänyt vuoden aikana yhteensä vain alle 12 työpäivää, hän on
tapaturmavakuutusvelvollisuudesta vapautettu.
Tapaturmavakuutusmaksun suuruus vaihtelee työn vaarallisuuden ja toimialan mukaan 0,3 - 8 %
välillä.
Vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkia työsuhteessa olevia työntekijöitä työntekijän palkasta tai
iästä riippumatta. Myöskään työsuhteen kestolla ei ole merkitystä. Pääasiallisen toimeentulonsa
yrittäjätyöstä saavat yrittäjät eivät ole velvollisia ottamaan itselleen lakisääteistä
tapaturmavakuutusta, mutta voivat ottaa itselleen vapaaehtoisena samansisältöisen vakuutuksen.
Lisäksi yhtiömuotoisissa yrityksissä saattavat myös yrityksen omistajaosakkaat olla pakollisesti
vakuutettavia.
Sivu 35 / 75
Työttömyysvakuutusmaksu ja Ryhmähenkivakuutusmaksu
Työttömyysvakuutusrahasto perii työttömyysvakuutusmaksun Tapaturmavakuutusmaksun
yhteydessä. Työnantaja pidättää työntekijän työttömyysvakuutusmaksun palkanmaksun yhteydessä.
Maksua ei peritä alle 17-vuotiaista eikä yli 64-vuotiaista työntekijöistä.
Työttömyysvakuutusmaksujen maksaminen on työnantajan lakisääteinen velvollisuus. Työnantaja
pidättää palkansaajan osuuden työttömyysvakuutusmaksusta jokaisen palkanmaksun yhteydessä.
Työnantajana vastaat sekä palkansaajan että työnantajan maksun suorittamisesta
Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle.
Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu työnantajan palkkasumman mukaan. Jos
työnantajan kalenterivuonna maksamat palkat ylittävät vuosittain muuttuvan palkkasummarajan,
työnantaja maksaa rajan ylittävältä osalta korkeampaa työnantajamaksua. Palkkasummarajaan ei
lasketa mukaan osaomistajien palkkaa.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suuruus riippuu siitä, onko henkilö työntekijä vai
yrityksen osaomistaja.
Työttömyysvakuutusmaksut määräytyvät palkansaajille maksettujen palkkojen mukaan.
Maksuvelvollisuus jakautuu sekä työnantajalle että työntekijälle. Työnantaja suorittaa kummankin
osuuden Työttömyysvakuutusrahastolle eli TVR:lle maksuprosenttien mukaan. TVR lähettää
työnantajalle maksulomakkeet maksujen suorittamista varten.
Ilmoita toteutuneet palkat Työttömyysvakuutusrahastoon vakuutusvuoden päättymisen jälkeen.
Ilmoittaminen
8.6 Työnantajan tekemä ennakonpidätys työntekijälle maksettavasta palkasta Tuloverolain (TVL) mukaan veronalaista tuloa on verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena
etuutena saamat tulot, ellei niitä ole TVL:ssä erikseen säädetty verovapaaksi. Tulot jaetaan lisäksi
veronalaisiin ansio- ja pääomatuloihin. Tuloista määräytyvät verot kerätään verovelvollisilta
ennakkoperinnällä. Ennakkoperinnän tarkoituksena on kerätä verovelvollisilta verot ja maksut jo
verovuoden aikana. Tavoitteena on, että ennakkoon verovuoden aikana veronsaajille suoritettu
määrä vastaisi mahdollisimman hyvin verovelvollisten lopullista verotusta. Ennakkoperinnän
muodot ovat ennakonpidätys (työntekijälle) ja ennakonkanto (yrittäjälle). Yrittäjä maksaa yrityksen
tuloveron ennakonkannon kautta.
Sivu 36 / 75
Ennakonpidätysjärjestelmän piiriin kuuluvat palkka, eläketulot, erilaiset sosiaaliset tuet ja
avustukset sekä vakuutuslaitosten maksamat veronalaiset suoritukset. Ennakonpidätys on
toimitettava myös muulle kuin palkansaajalle maksetusta työkorvauksesta, jos korvauksen saaja ei
ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Ennakonpidätyksen toimittaa verovelvollisen puolesta
suorituksen maksaja. Ennakonpidätys on ensisijainen ennakkoperinnän muoto. Kotitalouksille on
säädetty eräitä erivapauksia pidätysvelvollisuudesta ja työnantajan sosiaaliturvamaksun
suorittamisesta.
Ennakonkannossa verovelvollinen maksaa verovuoden aikana veronsa ennalta määrättyjen
eräpäivien mukaan. Ennakonkannon alaisia tuloja ovat mm. vuokratulo, maatalouden tulo ja
elinkeinotulo.
Ennakkoperintälaissa käsitteet työnantaja ja palkansaaja on korvattu käsitteillä suorituksen maksaja
ja saaja.
Ennakonpidätyksen on velvollinen toimittamaan jokainen, joka maksaa toiselle suoritusta, ellei tulo
ole verovapaa. Todetakseen ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuuden suorituksen maksajan on
selvitettävä: 1) onko maksettava tulo veronalaista, 2)onko tulo ennakonkannon alaista, 3)onko
suorituksen saaja ennakkoperintärekisterissä. Jos tuloa ei ole rajattu ennakonpidätysvelvollisuuden
ulkopuolelle ja saaja ei ole ennakkoperintärekisterissä, maksajan on toimitettava ennakonpidätys.
Ennakonpidätysvelvollisuus koskee yleensä kaikkia Suomessa olevan työnantajan lukuun tehdystä
työstä maksettuja palkkoja. Kotitalous, joka toimii työnantajana, ei tarvitse toimittaa
ennakonpidätystä eikä maksaa työnantajan sotu-maksua silloin, kun sen maksama palkka samalle
työntekijälle on enintään 1500 € kalenterivuodessa.
8.7 Työntekijältä palkasta perittävät maksut Työnantaja perii työntekijältään tämän palkasta seuraavat maksut: Veron ennakonpidätys,
Työntekijän osuuden eläkemaksusta eli TyEl:in, sekä työttömyysvakuutusmaksun.
Työntekijän maksuprosentin suuruus riippuu hänen iästään. Työntekijän osuus TYEL-maksusta on
matalampi alle 53-vuotiailta ja korotettua maksua ryhdytään perimään 53 vuotta täyttäneeltä,
syntymäpäivää seuraavan kuukauden alusta. Työnantaja pidättää työntekijän osuuden palkasta ja
tilittää sen vakuutusyhtiölle työntekijän puolesta.
Työntekijälle palkasta pidätetty ja maksettu eläkevakuutusmaksu on työntekijälle tuloverotuksessa
vähennyskelpoinen meno. Saadakseen verovähennyksen työnantajan on eriteltävä maksu
palkansaajakohtaisesti palkkakirjanpidossa ja ilmoitettava maksun määrä vuosi-ilmoituksella ja
palkansaajalle annettavalla maksutositteella.
Työttömyysvakuutusmaksu pidätetään työ- ja virkasuhteessa tai muussa palvelussuhteessa olevilta
henkilöiltä, joita koskee työnantajan järjestämä pakollinen tapaturmasuoja. Ky:n ja ay:n
vastuunalaisen yhtiömiehen palkasta maksua ei peritä. Maksun periminen perustuu lakiin, jonka
mukaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on pysyvä. Työnantaja ei tilitä erikseen
työntekijöiden osuutta, vaan se peritään heiltä samassa yhteydessä kuin työnantajan
työttömyysvakuutusmaksu.
Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on palkansaajan tuloverotuksessa vähennyskelpoinen.
Vähennystä varten työnantaja merkitsee perimänsä maksun vuosi-ilmoitukseen ja palkansaajalle
antamaansa tositteeseen samalla tavalla kuin työeläkevakuutusmaksun.
Sivu 37 / 75
8.8 Työnantajan tilitys- ja ilmoitusmenettely Yritys on säännöllisesti palkkoja maksava työnantaja, jos se maksaa vakituisesti palkkaa kahdelle
tai useammalle palkansaajalle. Yrityksen on ilmoittauduttava säännöllisesti palkkaa maksavaksi
työnantajaksi myös silloin, kun se maksaa palkkaa samanaikaisesti vähintään 6 palkansaajalle,
vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhytaikaisiksi. Säännöllisesti palkkoja
maksava työnantaja ilmoittautuu verohallinnon rekisteriin ytj-tietojärjestelmän kautta.
Jos yrityksellä on palveluksessaan vain 1 vakituinen tai 1-5 työntekijää, joiden työsuhde ei kestä
koko kalenterivuotta, yritys on ns. satunnaisesti palkkoja maksava työnantaja.
Säännöllisesti tai satunnaisesti palkkoja maksavien työnantajien ilmoitusmenettelyt poikkeavat
hieman toisistaan.
Yrittäjä, palkatessaan työntekijän, joutuu tekemään seuraavat ilmoitukset:
Kausiveroilmoitus kuukausittain, jossa selvitetään työnantajasuoritukset verottajalle.
Työnantajasuorituksia verottajalle ovat työntekijöiden palkan ennakonpidätykset sekä työnantajan
sairausvakuutusmaksu. Kausiveroilmoitus tehdään kohdassa Veroilmoitus oma-aloitteisista veroista
Tämän voit tehdä verkossa Omavero-palvelussa (vero.fi)
Kausiveroilmoitus annetaan kohdekausittain. Kohdekausi on pääsääntöisesti kuukausi.
Sähköisessä muodossa annetun kausiveroilmoituksen määräpäivä työnantajasuorituksista on
palkkojen maksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivä.
Sivu 38 / 75
Vuosi-ilmoitus verottajalle
Työnantajan on annettava Verohallinnolle kuukausi-ilmoituksen lisäksi vuosittain ilmoitus
maksamistaan palkoista ja muista suorituksista. Nämä tiedot annetaan vuosi-ilmoituksella.
Verohallinto saa vuosi-ilmoituksista laajasti tietoja henkilöasiakkaiden verotukseen vaikuttavista
tuloista, vähennyksistä ja varallisuudesta. Esimerkiksi esitäytetyn veroilmoituksen palkkatiedot
perustuvat työnantajien antamiin vuosi-ilmoitustietoihin.
Vuosi-ilmoitus on annettava kerran vuodessa, yleensä suorituksen maksuvuotta seuraavan
tammikuun loppuun mennessä. Sillä ei ole merkitystä, miltä ajalta palkkaa tai muuta suoritusta on
maksettu. Esimerkiksi 3.1.2017 maksettu palkka merkitään vuoden 2017 vuosi-ilmoitukseen,
vaikka työ olisikin tehty vuonna 2016.
Tämä lomake on helpointa täyttää verkossa.
Huomaa, että pientyönantaja ei useinkaan tarjoa luontaisetuja, joten lomake on helppo täyttää.
TyEl-ilmoitus eläkevakuutusyhtiölle
Kannattaa tehdä kuukausittain. Näin toimit kuukausi-ilmoittajana:
Teet palkkatiedoista ilmoituksen joko palkanlaskentaohjelmiston TyEL-kuukausi-
ilmoitustiedostona tai verkkolomakkeella. Lähetät tiedot työsuhde- ja palkkatiedoista heti
palkanlaskennan jälkeen tai viimeistään seuraavan kuukauden 20. päivä mennessä. TyEL-maksun
eräpäivä on palkanmaksua seuraavan kuukauden 20. päivä mennessä. Esim.ilmarinen.fi tai etera.fi.
Tapaturmavakuutusmaksu
Sivu 39 / 75
Työnantajan otettava tapaturmavakuutus työntekijöilleen ennen vakuutettavan työn alkamista.
Vakuutusta ei voi ottaa taannehtivasti. Työnantajan otettava vakuutus, jos työantajan maksamaksi
sovitut palkat ylittävät kalenterivuodessa 1 200 euroa. Raja on työantajakohtainen, joten kaikki
työnantajan saman kalenterivuoden aikana maksamat palkat lasketaan yhteen.
Työtapaturmavakuutukseen liitetään työehtosopimusten edellyttämä työntekijäin
ryhmähenkivakuutus. Vakuutusmaksun perusteena on työantajan ilmoittamat palkkatiedot.
Työantaja ilmoittaa vakuutuskauden aikana maksetut palkat eriteltyinä työnlaaduittain tammikuun
loppuun mennessä.
Palkkasummailmoitus Työttömyysvakuutuksesta
Kun vakuutusvuosi eli kalenterivuosi on päättynyt, tee palkkasummailmoitus TVR:lle. Tee ilmoitus
viimeistään seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä. Ilmoita palkkasummailmoituksella
vuoden aikana maksetut palkat. Ilmoita vain maksuvelvollisuuden piirissä olevat palkat. Jos olet
arvioinut ennakkopalkkasumman pienemmäksi kuin toteutuneet palkat, TVR lähettää lopullisen
päätöksen mukana tasausmaksun. Jos arvioimasi ennakkopalkkasumma on suurempi, kuin
toteutuneet palkat, palautaa TVR ylimääräiset maksut.
Sivu 40 / 75
Ryhmähenkivakuutusmaksu
Työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen ovat velvolliset ottamaan ne työnantajat, joiden toimialaa
koskevassa yleissitovassa työehtosopimuksessa on tästä määräys. Tapaturmavakuutusyhtiö perii
ryhmähenkivakuutusmaksun tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Vakuutusmaksu vaihtelee
vakuutusyhtiöittäin.
Oletko tilapäinen vai sopimustyönantaja?
Olet tilapäinen työnantaja, jos palveluksessa on vain satunnaisissa tai määräaikaisissa työsuhteissa
olevia työntekijöitä ja työntekijöille yhteensä maksettavien palkkojen määrä on puolessa vuodessa
alle 8 334 €. Jos taas työllistät säännöllisesti tai maksat palkkoja vähintään 8 334 € (vuonna 2017)
puolen vuoden aikana, sinun tulee tehdä TyEL-hakemus. Täytettyäsi TyEL-hakemuksen sinulle
syntyy vakuutussopimus ja saat vakuutusyhtiöltä vakuutuskirjan, jossa näkyy vakuutusnumero.
Sopimustyönantajana voit valita, ilmoitatko palkkatiedot vakuutusmaksuineen kuukausittain vai
vuosi-ilmoituksella. Vakuutussopimuksen voi tehdä, vaikka ehdot eivät täyttyisikään.
Sivu 41 / 75
8.9 Työntekijälle mahdollisesti annettavista luontoiseduista ja niiden laskemisesta
(liittyy palkkaan)
Asuntoetu
Työntekijä käyttää työsuhteensa ajan yrityksen omistamaa tai vuokraamaa asuntoa. Asuntoetu
lasketaan perusarvosta ja laskettavasta arvosta neliömetriä kohti. Jos asunto on rakennettu ennen
vuotta 1961, 150 m2:ä ylittävästä osasta huomioidaan vain puolet (näin laskelmissa on huomioitu
hukkaneliöt). Asuntoetu sisältää yleensä myös vesi-ja lammitysmaksut. Jos työnantaja perii vuokraa
työntekijältään käyttämästään asunnosta, huomioidaan se asuntoedun arvoon vähentävästi.
Autoetu
Autoeduksi nähdään työntekijän käyttäessä työnantajan henkilö- tai pakettiautoa yksityisajoihinsa.
Vapaassa autoedussa työnantaja kustantaa kaikki auton kulut kun taas auton käyttöedussa työntekijä
maksaa muun muassa käytöstä aiheutuneet polttoainekulut.
Autoetu koostuu perusarvosta (prosenttiosuus) ja käyttökustannuksista (euromäärä). Perusarvo
lasketaan uushankintahinnasta, joka perustuu käyttöönottokuukauden automallin yleiseen
suositushintaan jonka automallin maahantuoja tai tukkukaupan ilmoittaa. Auton hinnasta
vähennetään kuitenkin 3 400 € ennen perusarvon laskemista.
Auton käyttökustannukset voidaan nähdä joko kuukausittaisena tai yksityisajojen määrään
kohdistuvana kilometrikohtaisena arvona. Kuukausikohtainen arvo on laskettu 1 500 km:n
kuukausikohtaisella ajomäärällä, eli 18 000 km/'vuosi. Kilometrikohtaisessa arvossa edun arvo
perustuu siihen kilometrimäärään, joka on kerääntynyt yksityisajoista. Tässä tapauksessa on hyvä
pitää ajopäiväkirjaa ajetuista kilometreistä.
Sivu 42 / 75
9 Johdon laskentatoimi
Lähde: Talousohjaus ja kustannuslaskenta. Sanoma Pro 2013 sivut 51–59.
Yrityksen tulos ei ole yksiselitteinen asia tai käsite, sillä tuloksella voidaan tarkoittaa useita
erilaisia asioita. Voidaan puhua esimerkiksi liikevaihdosta, myyntituotoista,
myyntikatteesta, käyttökatteesta, liiketuloksesta, rahoitustuloksesta tai kokonaistuloksesta.
Koska tuloskäsitteitä on monia, on syytä varmistaa, mitä tulosta itse asiassa tarkoitetaan.
Eri tuloskäsitteitä käytettäessä johtopäätökset yrityksen tulokseen liittyvistä asioista voivat
olla hyvin erilaisia.
LIIKEVAIHTO
+ Liiketoiminnan muut tuotot
-Materiaalit ja palvelut
= Myyntikate
-Henkilöstökulut
= Käyttökate
-Poistot ja arvonalentumiset
-Liiketoiminnan muut kulut
LIIKEVOITTO (-TAPPIO)
-Rahoitustuotot ja –kulut
VOITTO (TAPPIO) ENNEN TILINPÄÄTÖSSIIRTOJA JA VEROJA
-Tuloverot (Veroennakko tähtää mahd. lähelle tätä arvoa!)
TILIKAUDEN VOITTO (TAPPIO)=NETTOTULOS
Liikevaihdolla tarkoitetaan yhteenlaskettua eri tuotteiden ja palvelujen myyntimäärien ja
yksikköhintojen tuloa. Liikevaihto tarkoittaa rahamäärää, jonka yritys saa varsinaisesta
liiketoiminnastaan palveluja, tuotteita ja tavaroita myymällä. Liikevaihto saadaan
bruttomyynnistä, kun siitä vähennetään myönnetyt avustukset, arvonlisävero ja muut
välittömästi myynnin määrään perustuvat verot.
Myyntikate = liikevaihto - muuttuvat kustannukset.
Myyntikatteen tulisi siten kattaa kaikki muut kuin muuttuvat kustannukset.
Käyttökate = myyntikatteesta vähennetään kiinteät kustannukset. Käyttökatetta laskettaessa
ei kuitenkaan huomioida poistoja eikä korkoja.
Sivu 43 / 75
Liiketulos lasketaan siten, että myyntituotoista vähennetään liiketoiminnan varsinaiset
kustannukset, kuten muuttuvat ja kiinteät kustannukset sekä suunnitelman mukaiset
poistot.
Rahoitustulos saadaan liiketuloksesta, kun siitä vähennetään rahoitukseen liittyvät kustan-
nukset, kuten korkokustannukset.
Nettotuloksella tarkoitetaan tuloskäsitettä, jossa rahoitustuloksesta on vähennetty verot.
Nettotuloksen tarvitsee kattaa vain satunnaiset kustannukset ja omistajien voittotavoite.
Satunnaisia kustannuksia voi syntyä esimerkiksi tuotantokoneiden tai muun
käyttöomaisuuden myynnin seurauksena.
Kokonaistuloksella tarkoitetaan yleensä "viivan alle jäävää tulosta”. Se saadaan, kun
myyntituotoista vähennetään kaikki kustannukset.
Toiminnan kustannukset voidaan luokitella eri kustannuskäsitteisiin. Sisäisessä eli johdon
laskentatoimessa (vapaaehtoisessa) puhutaan kustannuksista, kun taas kirjanpidossa
(pakollisessa) käsitellään menoja ja kuluja. Menolla tarkoitetaan tuotannontekijän
hankkimisesta suoritettua vastiketta. Menoja ovat siten esimerkiksi useamman tilikauden
ajan käytössä olevien pitkävaikutteisten tuotannontekijöiden, kuten kiinteistöjen tai
koneiden hankintakustannukset. Kulu puolestaan tarkoittaa sitä osaa menosta, joka on
jaksotettu tuotannontekijän käyttöajalle. Tyypillinen esimerkki kulusta on koneista tai
kiinteistöistä tehtävät poistot. Poistot näkyvät tuloslaskelmassa, kun taas poistolla
vähennetty hankintameno kirjataan taseeseen. Rahoituslaskelmassa esitetään hankinnoista
syntyneet menot.
Jos tuotannontekijän, esimerkiksi koneen, hankintahinta on 1 000 € ja tuotannontekijän
käyttöaika viisi vuotta. Tällöin meno on 1 000 € ja kulu 200 € vuodessa (1 000 €/5 v.)
viiden vuoden ajan. Alle viiden vuoden käyttöajalla kulu on yli 200 € vuodessa ja yli
viiden vuoden käyttöajalla alle 200 € vuodessa.
Kustannukset mittaavat tuotannontekijän käyttöä tai kulutusta rahamääräisesti. Johdon
laskentatoimessa kustannukset jaotellaan muuttuviin ja kiinteisiin, välittömiin ja välillisiin,
yhteis- ja yleiskustannuksiin sekä erillis- ja kokonaiskustannuksiin.
Kun kustannuksia luokitellaan sen mukaan, miten ne vaihtelevat tuotantomäärän mukaan,
puhutaan muuttuvista ja kiinteistä kustannuksista. Muuttuvat kokonaiskustannukset
kasvavat tuotantomäärän kasvaessa ja vastaavasti pienenevät tuotantomäärän supistuessa.
Muuttuvia kustannuksia ovat tavallisesti materiaali- ja suorittavan työn
palkkakustannukset. Kun esimerkiksi huonekalutehtaassa valmistetaan yksi pöytä, siihen
kuluu yhden pöydän vaatima materiaali- ja työmäärä. Vastaavasti kahden pöydän
valmistamiseen kuluu kaikkiaan kahden pöydän vaatima materiaali- ja työmäärä.
Kiinteät kokonaiskustannukset taas eivät muutu tuotantomäärän muutosten mukana.
Esimerkiksi huonekaluliikkeen myymälän pääomakustannukset eivät muutu sen mukaan,
myydäänkö yksi vai kymmenen pöytää. Pääomakustannuksilla tarkoitetaan esimerkiksi
käyttöomaisuudesta tehtäviä poistokustannuksia ja rahoituksen hankinnasta aiheutuvia
rahoituskustannuksia eli korkoja.
Sivu 44 / 75
On olemassa myös puolimuuttuvia kustannuksia. Niissä osa kustannuksista muuttuu
tuotantomäärän muuttuessa ja toinen osa kustannuksista pysyy kiinteinä tuotantomäärän
vaihteluista huolimatta. Puolimuuttuvia kustannuksia ovat esimerkiksi sähkö- ja
vesikustannukset. Osa sähkön ja veden kustannuksistahan on kiinteitä, kuten
kuukausimaksu. Osa sähkölaskun kustannuksista taas määräytyy sähkön kulutuksen
mukaan. Sähkölaskuun voi siten vaikuttaa pienen-tämällä kulutusta, jolloin muuttuvat
kokonaiskustannukset pienenevät.
Eli laskentatoimessa puhutaan kustannuksista, mutta kirjanpidossa käsitellään menoja ja
kuluja. Menolla tarkoitetaan tuotannontekijän hankkimisesta suoritettua vastiketta.
Menoja ovat useamman vuoden ajan käytössä olevien pitkävaikuteisten
tuotannontekijöiden esim. kiinteistön tai koneen euromääräiset hankintakustannukset.
Kulu puolestaan tarkoittaa sitä osaa menosta, joka on jaksotettu tuotannontekijän
käyttöajalle. Esimerkki kulusta on koneista tai kiinteistöstä tehtävä poisto.
Kustannukset mittaavat tuotannontekijän käyttöä tai kulutusta rahamääräisesti.
Tyypillisesti laskentatoimessa kustannukset jaetaan muuttuviin ja kiinteisiin, välittömiin ja
välillisiin ja välittömiin, yhteis- ja yleiskustannuksiin sekä erillis- ja
kokonaiskustannuksiin.
Kokonaiskustannukset, yksikkökustannus
Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin kokonaiskustannuksiin
(57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)
Sivu 45 / 75
Valmistusmäärän vaikutus muuttuviin ja kiinteisiin yksikkökustannuksiin
(57,Talousohjaus- ja kustannuslaskenta 2013)
Muuttuvien ja kiinteiden kustannusten lisäksi kustannukset voivat olla tai välillisiä
kustannuksia. Välittömillä kustannuksilla tarkoitetaan sellaisia kustannuksia, jotka ovat
helposti kohdistettavissa suoraan laskentakohteille, esimerkiksi tuotteille tai palveluille.
Välittöminä kustannuksina käsitellään yleensä esimerkiksi raaka-ainekustannuksia tai
tuotantohenkilöstön palkkakustannuksia.
Välillisillä kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joita on vaikea tai mahdotonta
kohdistaa välittömästi tuotteisiin tai palveluihin. Kustannusten kohdistaminen on
haastavaa, jos yrityksessä valmistetaan useita erilaisia tuotteita samoilla tuotantovälineillä.
Esimerkiksi huonekaluja valmistavassa yrityksessä voidaan valmistaa useita erilaisia
pöytiin, tuoleihin ja hyllyihin liittyviä tuoteryhmiä. Huonekaluvalmistaja voi kuitenkin
käyttää samoja tiloja, koneita ja myyntihenkilöstöä tuotteiden valmistamisessa ja
toimittamisessa asiakkaille. Tällaisessa tilanteessa haasteena on se, millä tavalla tiloista,
koneista ja myyntihenkilöstöstä aiheutuvat kustannukset kohdistetaan eri tuoteryhmille.
Koska eri tuoteryhmien valmistaminen vaatii todennäköisesti erilailla tilojen tai koneiden
käyttöä, se tulisi saada näkyviin eri tuoteryhmien ja tuotteiden kustannusten laskennassa.
Sivu 46 / 75
Välittömät ja muuttuvat kustannukset eivät tarkoita samaa asiaa, vaikka esimerkiksi
materiaalikustannukset yleensä ovat sekä muuttuvia että välittömiä. Samoin välilliset ja
kiinteät kustannukset ovat eri käsitteitä. Kustannukset voi kohdistaa tuotteisiin (välittömät
kustannukset), mutta vastaavasti ne voivat olla valmistusmäärästä riippumattomia (kiinteät
kustannukset). Toisaalta kustannukset voi olla haasteellista kohdistaa laskentakohteisiin
(välilliset kustannukset), mutta ne kuitenkin voivat muuttua valmistusmäärän mukaan
(muuttuvat kustannukset). Tällaisessa tapauksessa puhutaan välillisistä ja muuttuvista
kustannuksista. Jako muuttuviin ja kiinteisiin johtuu siis kustannusten
volyymiriippuvuudesta ja jako välittömiin ja välillisiin niiden kohdistettavuudesta
aiheuttamisperiaatteen mukaan laskentakohteisiin.
Muuttuvien ja välittömien sekä kiinteiden ja välillisten kustannusten eroja
Muuttuvat kustannukset Kiinteät kustannukset
Välittömät Yhden tuotteen sisäänosto- Kuukausipalkkaisen kustannukset kustannukset myymäläpäällikön palkka
Provisiopalkkaisen myyjän
palkkakustannukset:
Välilliset kustannukset
Myymälän
energiakustannukset
Ketjun markkinointikustannukset
Tietojärjestelmäkustannukset
Edellä mainittujen kustannuskäsitteiden lisäksi on muitakin kustannuskäsitteitä. Niitä ovat
esimerkiksi yksikkö- ja kokonaiskustannukset, erillis- ja yhteiskustannukset seka uponneet
ja vaihtoehtoiskustannukset.
Yksikkökustannukset saadaan, kun kokonaiskustannukset jaetaan valmistusmäärällä.
Yksikkökustannukset huomioivat siten muuttuvat ja kiinteät välilliset ja välittömät
kustannukset. Yksikkökohtaiset kustannukset on tärkeää tietää, jotta kyetään laskemaan
esimerkiksi tuotekohtaisia kannattavuuslaskelmia. Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan
kaikkia toiminnassa aiheutuneita kustannuksia. Ulkoisessa laskentatoimessa
kokonaiskustannukset voidaan selvittää tuloslaskelmasta. Kokonaiskustannukset on
tärkeää tietää, jotta tiedetään koko yritystoiminnan kannattavuus ja yrityksen kyky
selviytyä kysyntävaihteluista.
Kannattavuus
Kannattavuus on yksi tärkeimpiä asioita yrityksen menestymisen kannalta.
Kannattavuudella tarkoitetaan tuottojen ja kustannusten erotusta.
Kannattavuutta voidaan mitata absoluuttisesti ja suhteellisesti. Kun kannattavuutta
mitataan absoluuttisilla mittareilla, käytetään rahamääräisiä mittareita, kuten myyntikatetta,
liikevoittoa tai nettotulosta. Absoluuttiset mittarit ovat kuitenkin siinä mielessä haastavia,
että niiden perusteella on vaikeaa vertailla erikokoisten yritysten menestymistä.
Sivu 47 / 75
Vertailtavuuden helpottamiseksi käytetäänkin usein suhteellisia kannattavuuden mittareita.
Usein kannattavuutta tarkastellaan suhteessa myyntiin tai sijoitettuun pääomaan.
Suhteellisen kannattavuuden mittareita ovat esimerkiksi myyntikateprosentti,
liikevoittoprosentti ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti. Absoluuttisen kannattavuuden ja
suhteellisen kannattavuuden eroja voidaan havainnollistaa seuraavan esimerkkilaskelman
avulla:
Absoluuttinen ja suhteellinen kannattavuus
€ (absoluuttinen) % (suhteellinen)
Myyntituotot 1 200 100 %
- Muuttuvat kustannukset 720 60% Myyntikate 480 40 % = (480/1 200) • 100 %
Esimerkkilaskelmasta havaitaan, että absoluuttinen myyntikate on 480 € ja suhteellinen
myyntikate 40 %. Myyntikateprosentti kertoo, että jokaista myytyä euroa kohden jää 0,40
€ myyntikatetta kattamaan kiinteitä kustannuksia. Vaikka myyntikateprosentti on
esimerkkilaskelmassa korkea, sen perusteella ei voi päätellä yrityksen taloudellista
menestystä. Kaikkihan riippuu viime kädessä siitä, kuinka paljon myyntikatteen tulisi vielä
kattaa esimerkiksi kiinteitä tai rahoituskustannuksia.
Maksuvalmius ja vakavaraisuus
Kannattavuuden lisäksi maksuvalmius ja vakavaraisuus ovat talouden tilanteen arvioinnin
keskeisiä näkökulmia. Kannattavuutta voidaan pitää myös yritystoiminnan päätavoitteena
ja perustana. Yrityksen pitää myyntituotoillaan kyetä kattamaan kaikki kulunsa ja niiden
jälkeen tuottaa voittoa omistajilleen. Kannattavuuden hallinta onkin yritysjohdon
keskeisimpiä tehtäviä. Kannattavuus on ennen kaikkea pitkän aikavälin tavoite, ja toiminta
voi olla lyhyen aikaa jopa kannattamatonta, jos yrityksellä riittää omaa pääomaa tappioiden
kattamiseen ja maksuvalmiutta laskujen maksuun.
Maksuvalmiutta sen sijaan voidaan pitää lyhyen aikavälin tavoitteena, koska yrityksen on
aina kyettävä suoriutumaan maksuistaan. Juuri tätä maksukykyä kuvaa termi
maksuvalmius. Maksuvalmiutta voidaan mitata erilaisilla tunnusluvuilla, kuten current tai
quick ratiolla. Keskeinen idea molemmissa tunnusluvuissa on vertailla helposti rahaksi
muutettavan omaisuuden (esim. rahoitusomaisuus) riittävyyttä suhteessa lyhytaikaiseen
vieraaseen pääomaan (esim. ostovelat).
Vakavaraisuudessa on puolestaan kysymys yrityksen rahoitusrakenteesta eli oman ja
vieraan pääoman suhteesta yrityksen rahoituksessa. Vieras pääoma on ulkopuolisten
rahoittajien yritykseen velaksi antamaa rahaa, jolla on yleensä tuottovaatimus eli korko.
Omaa pääomaa yritykseen taas voi kertyä joko omistajien sijoituksista tai
tulorahoituksesta. Vakavaraisuutta voidaan mitata esimerkiksi omavaraisuusasteella tai
nettovelkaantumisasteella.
Sivu 48 / 75
10 Sisäinen eli operatiivinen laskentatoimi -
kustannuslaskennan perusteet ja hinnoittelu
Yrityksen laskentatoimi jakaantuu yleensä sisäiseen ja ulkoiseen laskentatoimeen. Ulkoista
laskentatoimea on kirjanpito. Ulkoinen kirjanpito on pakollista mm. verotuksen takia.
Sisäiseen laskentatoimen alueeseen kuuluvat esim. tuote-, hinta-, ja kannattavuuslaskelmat.
Sisäinen laskenta on yrittäjälle vapaaehtoista, mutta se on erittäin tärkeää. Sen avulla
muodostuu esim. käsitys omien tuotteiden ja palveluiden tuottamisen kustannuksista.
Yrityksellä on tarve laskea tuote- ja palvelukohtaisia yksikkökustannuksia. Tätä tarvitaan
hinnoittelussa, toiminnan tehostamisessa, valmistettavien tuotteiden valinnassa, toiminnan
ohjauksessa sekä päätöksissä.
Yksikkökustannuksia voidaan arvioida usean vaihtoehtoisen laskentamenetelmän avulla.
Jakolaskenta on käyttökelpoinen yritykselle, jossa valmistetaan keskenään samanlaisia
tuotteita massatuotantona jatkuvan prosessin avulla.
Jakolaskenta
On yksi suoritekohtaisen kustannuslaskennan menetelmä. Jakolaskennalla tarkoitetaan
yksinkertaisimmillaan kustannusten jakamista tuotetulla suoritemäärällä.
Esim. jos metsuri, joka tuottaa työtunteja asiakkailleen:
Kustannukset kirjanpidosta + poistot + korot / tehdyt työtunnit=kustannus €/h.
Jakolaskenta on hyvin yksinkertainen ja helppo toteuttaa käytännössä. Siinä oletetaan, että
kustannukset riippuvat suoraan tuotantovolyymista. Jakolaskenta sopii siten verrattain
hyvin jatkuvan prosessin mukaisesti valmistettavien matalan jalostusasteen tuotteiden
kustannuslaskentamenetelmäksi. Jakolaskennan käyttö muuttuu sen sijaan haasteelliseksi,
jos yritys valmistaa useita samantyyppisiä tuotteita tai tuoteryhmiä, jolloin tuotannon
kokonaisvolyymi ei kuvaa enää luotettavasti aiheuttamisperiaatetta.
(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 123.)
Lisäyslaskenta on käyttökelpoinen, kun valmistetaan useaa hyvin erilaisen
valmistusprosessin vaativaa tuotetta tai palvelua. Sitä voidaan käyttää tilanteissa, joissa
jakolaskenta ei toimi. Lisäyslaskennassa kustannukset luokitellaan välittömiin ja välillisiin
kustannuksiin. (Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 126.)
Sivu 49 / 75
Työvaiheet lisäyslaskenassa (Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 127.)
Toimintolaskenta
Toimintolaskennassa kustannukset kohdistetaan todellisen käytön mukaan. Laskenta lähtee
liikkeelle resursseihin sitoutuneista kustannuksista, jotka kohdistetaan toiminnoille niiden
käytön mukaan. Toiminnoilta kustannukset kohdistetaan edelleen laskentakohteille.
Toimintolaskenta soveltuu organisaatioihin, joiden toiminta on monimutkaista kuten että
esim. yrityksessä on toisistaan eroavia erilaisia tuotteita ja tuoteperheitä on runsaasti, ja
tuotantoprosessit ovat vaativia, monivaiheisia ja keskenään erilaisia. Runsaudesta seuraa
monesti se, että kustannusten kohdentaminen luotettavasti ja oikein on haasteellista eikä se
aiheuttamisperiaatteen tarkoittamalla tavalla onnistu riittävän tarkasti perinteisillä
menetelmillä. Toimintolaskennasta hyötyvät siten usein eniten organisaatiot, joissa
yleiskustannusten osuus kustannusrakenteesta on suuri ja joissa niiden kohdentamista
tuotteille, projekteille, palveluille ja asiakkaille pidetään tärkeänä.
Tyypillisesti toimintolaskennan soveltajia on metalli- ja elintarviketeollisuudessa.
(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 155–156.)
Sivu 50 / 75
Katetuottolaskenta
Katetuottolaskennassa yrityksen toiminnan kannattavuutta arvioidaan ja hallitaan
keskittymällä muuttuvien kustannusten ja toiminnan volyymin suhteen analysointiin.
Katetuottolaskentaa käytetään tuotteen, palvelun ja yrityksen kannattavuuden
analysoinnissa. Katetuottolaskentaa voi hyödyntää myös kustannusrakennemuutosten
tarkastelussa, kun verrataan esimerkiksi eri vaihtoehtoja toisiinsa. Tuotteiden ja palvelujen
hinnoittelussa katetuottolaskennan avulla voidaan analysoida tuotteiden volyymin ja
myyntihinnan muutosten vaikutusta kannattavuuteen. Budjetoinnin tukena
katetuottolaskenta toimii myös, sillä kannattavaan toimintaan vaadittavaa tuote- ja
palvelukohtaista myyntimäärää voidaan analysoida kattavasti kustannustasoon
suhteuttamalla katetuottoajattelun perusteella.
Katetuottoajattelu perustuu seuraaviin olettamuksiin: 1. Toiminnan kustannukset on
mahdollista jakaa kiinteisiin ja muuttuviin kustannuksiin. 2. Muuttuvat kustannukset
muuttuvat tasasuhteisesti (lineaarisesti) toiminnan tai myynnin määrään nähden. 3. Kiinteät
kustannukset ovat kiinteitä toiminnan tai myynnin volyymin suhteen. 4.
Kokonaiskustannukset ja -tuotot muuttuvat lineaarisesti. 5. Tuotannontekijöiden
hankintakustannukset ja tuotteiden myyntihinnat ovat riippumattomia toiminta-asteesta ja
pysyvät ennallaan tarkastelukauden aikana.
(Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013, 123.)
Hinnoittelumenetelmiä ovat esim. Kustannusperusteinen hinnoittelu, Markkinaperusteinen
hinnoittelu, Arvoperusteinen hinnoittelu ja Sopimusperusteinen hinnoittelu.
10.1 Kustannusperusteinen hinnoittelu
Kustannusperusteisessa hinnoittelussa menetelmänä käytetään usein
Katetuottohinnoittelua, jonka perusperiaatteena on jakaa kustannukset muuttuviin ja
kiinteisiin kustannuksiin, johon lisätään voitto.
Sivu 51 / 75
+Muuttuvat kustannukset
+Kiinteät kustannukset
+Voittotavoite
Tavoitehinta saadaan, kun summa jaetaan tuotetulla määrällä.
Kriittinen myynti (KRM) eli kriittinen piste (KRP) myynti tarkoittaa myynnin määrää,
jolla saadaan kaikki kustannukset katetuiksi, muttei voittoa synny.
Katetuotto on yhtä suuri kuin kiinteät kustannukset, joten tulos on nolla (0).
Kriittinen myynti saadaan selville, kun selvitetään myyntimäärä, josta saadaan katetuottoa
kiinteiden kustannusten verran.
Laskentakaava:
100 x kiinteät kustannukset
KRM = -----------------------------
katetuottoprosentti
Kriittinen piste=
Kaikki kustannukset saadaan katetuksi, mutta ei tule voittoa eikä tappiota.
Jos kiinteät kustannukset ovat €/v 12 000,00 €
Jos katetuottoprosenttisi on keskimäärin 50 %
Kriittinen myynti on oltava 24 000,00 € saadaksesi katettua kulut
Tarkistuslaskenta
Myyntituotot 24 000,00 € Muuttuvat kustannukset 12 000,00 € Katetuotto € ja % myynnistä 12 000,00 € 50 %
Kiinteät kustannukset 12 000,00 € Tulos - €
100 x kiinteät kustannukset Kriittinen myynti = -----------------------------------
katetuottoprosentti
100 x kiinteät kustannukset Kriittinen myynti = -----------------------------------
katetuottoprosentti
Sivu 52 / 75
Hinnoittelukerroin
Kustannusperusteisen hinnoittelun apuna voidaan käyttää hinnoittelukerrointa. Kauppias
käyttää apunaan usein hinnoittelukerrointa.
Hinnoittelukertoimen ideana on määrittää kerroin, jonka avulla tuotteen hinta lasketaan.
Hinnoittelukertoimen käyttö on helppoa, mutta sen määrittelyssä pitää huomioida tarkasti,
mitä hinnoittelukertoimen tulee kattaa. Hinnoittelukerroin lasketaan kaavalla:
100/(100 − 𝑚𝑦𝑦𝑛𝑡𝑖𝑘𝑎𝑡𝑒 %)
Esim. jos kauppiaan myyntikate on 50 %, on hinnoittelukerroin sisään ostetulle tuotteelle:
100/100-50)100/50= 2. Eli jos sisään ostettava tuote maksaa kauppiaalle ilman alvia
esim. 1 €, on ulosmyyntihinta oltava 2 € (koska 1 € x 2=2 €) + alv.
Pohdittava, että hinta kattaa muuttuvia ja kiinteitä kustannuksia sekä voittotavoitteen.
Hinnoittelukertoimen avulla myyjä pystyy esimerkiksi itsenäisesti määrittelemään tuotteen
myyntihinnan, kun hän tietää sen sisäänostohinnan.
Esimerkiksi kukkakauppias tai maatalouskonekorjaaja varaosamyynnissä voi käyttää tätä.
Esimerkki: Hinnoittelukertoimen laadinta ja käyttö esimerkkiyrityksessä kukkakaupassa:
Hinnoittelukertoimen perustaksi on päätetty raaka-ainekustannukset. Tällöin
hinnoittelukerroin on:
(Kokonaiskustannukset + Voittotavoite) / Raaka-ainekustannukset = (28500 +1700+33474
+5000) / 28500 = 2,41
Tällöin hinnoittelukaavaksi saadaan: tuotteen hinta = 2,41 • raaka-ainekustannus
Hinnoittelukertoimen etuja? Hinnoittelukerroin määräytyy katetuottoprosentin mukaan.
Katetuottoprosentti tarkoittaa sitä prosenttiosuutta tuotteen hinnasta, joka jää yritykselle.
Sivu 53 / 75
Hinnoittelukertoimella varmistat ALENNUSTA laskiessa, ettet tule myyneeksi alle oman
hinnan. Hinnoittelukerroin on siis hyvä ja turvallinen laskentamenetelmä.
10.2 Markkinalähtöinen hinnoittelu
Markkinalähtöisessä hinnoittelussa (market-based pricing) hinta saadaan suoraan
markkinoilta. Tällöin on tarjolla useita vaihtoehtoisia substituutteja eli korvaavia tuotteita.
Markkinalähtöisessä hinnoittelussa maatalousyritysten on tärkeää pyrkiä sopeuttamaan
kustannuksensa markkinahinnan alapuolelle toimiakseen kannattavasti.
Kustannuslaskennassa opit laskelmaan oman tuotantokustannuksen, jota nyt voit verrata
markkinahintaan. Markkinalähtöisiä hintoja on esimerkiksi raaka-ainepörsseissä, joissa
raaka-aineet, kuten vilja, hinnoitellaan markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Myytävällä suoritteella on markkinoilla varsin usein aitoja substituutteja, jotka luovat sille
markkinahinnan tai ainakin hintatason, jota on hinnoittelussa varsin vaikeata menestyksellä
ylittää, ellei suoritetta kyetä jollakin tavoin erilaistamaan eli differoimaan kilpailijoistaan.
(223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
10.3 Arvoperusteinen hinnoittelu
Arvoperusteisessa hinnoittelussa (value-based pricing) hinnoittelu tapahtuu sen perusteella,
miten arvokkaaksi tuotettu tuote tai palvelu koetaan. Tällaista voisi olla esimerkiksi
koneurakointi. Hinnoittelu on tehtävä kustannusperusteisesti, mutta hintaa on verrattava
markkinatarjontaan. Esim. hyvällä laadulla voi perustella korkeamman hinnan. Asiakas
päättää. Arvoperusteisessa hinnoittelussa olennaista on miettiä asiakkaan silmin tuotteen
tai palvelun lisäarvoa. Asiakashan voi arvostaa kohtuullisen hinnan lisäksi luotettavuutta ja
toimintavarmuutta. (223, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
10.4 Sopimusperusteinen hinnoittelu
Sopimusperusteisessa hinnoittelussa (agreed price) hinta sovitaan myyjän ja asiakkaan
välisissä neuvotteluissa.
Hinnoittelumenetelmien soveltuvuutta ja kilpailun kovuuden välistä suhdetta
havainnollistaa seuraava kuva:
Sivu 54 / 75
Kilpailutilanteen vaikutus käytettävään hinnoittelumenetelmään
Jos yritys on monopoliasemassa eli se hallitsee markkinoita, on sillä suuri vapaus päättää
hintatasosta. Kustannusperusteisen hinnoittelun käyttö on tällöin yleistä. Kilpailun
kiristyminen taas lisää arvo- ja sopimusperusteisen hinnoittelun käyttöä. Kovassa
kilpailutilanteessa on tyypillisesti käytettävä markkinaperusteista hinnoittelua.
Kustannuslaskentaperusteista hinnoittelua käytettäessä on muistettava myös asiakkaiden
tarpeet ja markkinatilanne. Jos joko kustannukset tai markkinanäkökulma jätetään
huomioimatta, kannattavuusongelmiin ajautumisen vaara on suuri. Ei pidä hinnoitella
itseään ulos markkinoilta eikä tehdä myöskään liian halvalla. (224, Talousohjaus ja
kustannuslaskenta 2013.)
Kysyntään vaikuttavat tekijät - joustot
Hinnoittelussa joudut miettimään eri tekijöiden vaikutusta kysyntään, tällä tarkoitetaan
kysynnän joustoa. Usein arvioidaan hinnan, tulojen tai toisen tuotteen hinnan muutosten
vaikutusta tuotteen kysyntään. Käytännössä näiden tekijöiden täsmällinen arviointi on
haastavaa, varsinkin jos kyse on uusista tuotteista. Vanhojen olemassa olevien tuotteiden
tapauksessa voidaan helpommin arvioida, kuinka esimerkiksi hinnan muutokset
vaikuttavat kysyntään.
Hintajoustoa laskettaessa tutkitaan hinnan vaikutusta kysynnän määrään. Jos pienetkin
hinnanmuutokset vaikuttavat merkittävästi tuotteen kysyntään, puhutaan joustavasta
kysynnästä. Joustamattomasta kysynnästä taas puhutaan, jos hinnan muutoksilla ei ole
merkittävää vaikutusta tuotteen kysyntään.
Kysyntä voi olla joustavaa tai joustamatonta.
Kpl
euroa
Joustava ja joustamaton kysyntä. 225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.
(225, Talousohjaus ja kustannuslaskenta 2013.)
Sivu 55 / 75
Kysynnän tulojoustossa on kyse siitä, kuinka tulojen muutos vaikuttaa hyödykkeen
kysyntään. Ylellisyyshyödykkeissä pienikin tulojen muutos voi vaikuttaa merkittävästi
tuotteen kysyntään esim. kallis laukku. Tulojesi noustessa ostat helpommin
ylellisyystarvikkeita. Vastaavasti välttämättömyyshyödykkeissä (ruoka) tulojen muutos ei
juuri lainkaan vaikuta tuotteen kysyntään.
11 Markkinointi
Lue ensisijaisesti Pienyrittäjän markkinointiopas
https://yritysvantaa.fi/sites/default/files/markkinointiopas.pdf
Seuraava teksti täydentää kyseistä opasta.
Markkinoinnilla tarkoitetaan
arkkinoinnilla tarkoitetaan vastuullista, suhdeajatteluun pohjautuvaa ajattelu- ja
toimintatapaa, jonka avulla pystytään luomaan myyvä, kilpailukykyinen ja eri osapuolille
arvoa tuottava tarjooma vuorovaikutteisesti viestien. (Yrityksen asiakasmarkkinointi:
Bergström & Leppänen 2013,23.)
Markkinointi on ajattelumalli ja tapa tehdä liiketoimintaa. Markkinointi ei ole erillinen
toiminto, vaan se näkyy kaikessa yrityksen toiminnassa. Markkinointi yhdistää kaiken
toiminnan asiakkaan ympärille. Markkinoinnin keskeisiä tehtäviä ovat kannattavien
asiakassuhteiden luominen ja kehittäminen sekä jatkuva kilpailuedun ylläpitäminen.
Markkinointi on asiakkaan löytämisen ja säilyttämisen taitoa. Markkinoinnin tavoitteina
ovat asiakastyytyväisyys, asiakkaan ilahduttaminen ja sitoutuminen. Markkinoinnissa on
tärkeää asiakkaan ymmärtäminen ja asiakaspsykologian osaaminen.
(Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä 2013,98.)
Perinteisesti markkinointia on ajateltu tuotteiden tai palvelujen myyntinä. Markkinointi
tulisi kuitenkin nähdä ajattelu- ja toimintatapana. Markkinointiajattelu on orientoitumista
markkinoiden ja asiakkaiden tarpeisiin. Markkinointiajattelu on jatkuvaa asiakkaiden
tarpeiden havainnointia ja asiakastiedon käsittelyä. Perimmäisenä tarkoituksena on aidosti
ymmärtää asiakasta ja asiakastarpeita, osata tarjota asiakkaalle toimivia ratkaisuja ja luoda
parasta mahdollista arvoa asiakkaalle.
Markkinoinnilla on erilaisia tehtäviä:
1. Kysynnän ennakointi ja selvittäminen
Markkinoita on tutkittava jatkuvasti toimintaa kehitettäessä, esimerkiksi kun aiotaan tuoda
uusi tuote markkinoille. On tunnettava nykyisten ja potentiaalisten ostajien tarpeita, heidän
arvostuksiaan ja ostokäyttäytymistään: mitä, miten ja mistä asiakkaat ostavat, ja miksi
heidän ostokäyttäytymisensä on sellaista. Kyse on ns. kysynnän ennakoinnista, mikä on
pohja tuotekehitykselle, markkinointiviestinnälle ja muille markkinointiratkaisuille.
2. Kysynnän luominen ja ylläpito
Sivu 56 / 75
Kysyntää voidaan luoda myös tekemällä tuote kilpailijoista erottuvaksi. Voidaan myös
viestiä asiakkaita puhuttelevalla tavalla. Ostohalukkuutta ja kysyntää voidaan luoda esim.
omalle kohderyhmälle suunnatun mainonnan ja myynninedistämisen avulla. Mainonta,
myyntityö ja asiakas-palvelu sekä suhdetoiminta ovat keinoja ylläpitää asiakassuhteita,
jotta asiakkaat ostaisivat uudelleen ja suosittelisivat yrityksen tuotteita muillekin.
3. Kysynnän tyydyttäminen
Yrityksen tarvitsee kehittää jatkuvasti asiakkaiden tarpeista lähtien uusia tuotteita ja
toimintatapoja. Asiakaspalautetta on syytä hankkia ja markkinatutkimuksia kannattaa
hyödyntää kehittämistyössä.
Myytävien tuotteiden on oltava helposti saatavilla. Ostamista voi helpottaa erilaisilla
maksujärjestelyillä. Sujuva asiakaspalvelu ja henkilöstön osaaminen vaikuttavat
asiakastyytyväisyyteen ja asiakassuhteen kestoon.
11.1 Markkinointiajattelun kehityskaaret
Markkinointiajattelun kehityskaaret
Bergström ym. (2013,12–19) mukaan on yrityksiä, jotka toimivat edelleen tuotanto- tai
myyntisuuntaisella tavalla. Uuden ajattelutavan omaksuminen esimerkiksi valtion ja
kuntien ylläpitämissä organisaatioissa on vasta kehitteillä.
Tuotantosuuntainen ajattelu
Tuotanto- eli valmistussuuntainen markkinointiajattelu perustuu siihen, että yrityksen
tuotteet ovat kysyttyjä ja käyvät kaupaksi yli kapasiteetin. 1900-luvun alkupuolelta aina
1950-luvun lopulle asti useilla toimialoilla oli pulaa tuotteista, ja kaikki, mitä saatiin
tuotettua, myös myytiin. Yritysten ei tarvinnut pohtia markkinointia, tuotteiden
ominaisuuksia tai asiakkaan tarpeita, vaan niiden piti vain huolehtia olemassa olevien
tuotteiden saatavuudesta. Ajateltiin, että kun tuote käy hyvin kaupaksi, sitä ei tarvitse
mitenkään muuttaa. Tuotanto-ongelmia pyrittiin ratkomaan parantamalla ostotoimintaa
sekä kehittämällä tuotantomenetelmiä ja jakelua.
Pohdittavaksi: Internet-yhteyksien kaupassa maaseudulla on samankaltainen tilanne.
Palvelu pätkii, myydään niukkuutta. Palvelun tuottajan mukaan enempää ei ole tarjolla…
Sivu 57 / 75
Osa pienyrittäjistä ajattelee vielä nykyäänkin tuotannon näkökulmasta. Maanviljelijä
varsinkin. Myös monien julkisten laitosten tapa toimia on edelleen tuotantosuuntainen:
Esimerkiksi verotoimiston, terveyskeskuksen tai päivähoidon palvelujen kysyntä on usein
tarjontaa suurempi. Kun asiakkaita on kapasiteettia enemmän, tuotantosuuntaisen
organisaation ei tarvitse suuresti miettiä asiakkaan tarpeita tai tuotteen kehittämistä, vaan
kehittämisnäkökulma kohdistuu enemmänkin kustannusten karsintaan ja toiminnan
tehostamiseen.
Kun tuotteet eivät sitten enää käyneetkään kaupaksi, oli pakko miettiä keinoja myynnin
lisäämiseksi. Yrityksiin palkattiin myyntihenkilöstöä ja mainonnan asiantuntijoita. Tämä
vaihe vallitsi monissa yrityksissä 1950-luvun lopulta pitkälle 1960-luvulle. Uusia
asiakkaita etsittiin aggressiivisesti, ja mainontaan käytettiin entistä enemmän varoja.
Tavoitteena oli taivutella asiakkaat keinolla millä hyvänsä ostamaan olemassa olevia
tuotteita. Myyntivolyymi oli tärkeämpi kuin asiakkaiden tyytyväisyys. Eikös kuulosta
hurjalta nykyään, kun tuolloin tyytymättömistä asiakkaista ei välitetty, koska ajateltiin, että
menetettyjen tilalle on löydettävissä uusia asiakkaita. Tuotteita kehuttiin usein ylisanoin ja
luvattiin liikaa. Markkinoilla toimii edelleen myyntisuuntaisesti orientoituneita yrityksiä.
Esimerkkinä mainitaan joskus puhelinmyynti ja kotimyynti, vaikka useimmiten kyseiset
yritykset pyrkivätkin toimimaan asiakaslähtöisesti.
Suhdeajattelussa yrityksen tärkein suhde on asiakassuhde. Nykyaikaisessa markkinoinnissa
on keskeisintä löytää oma asiakaskunta, jonka tarpeet, arvostukset ja ostokäyttäytyminen
tunnetaan mahdollisimman tarkasti. Tuotekehittely on asiakaslähtöistä, tuotteet
hinnoitellaan houkuttelevasti ja saatavuudesta huolehditaan mahdollisimman hyvin.
Vastuullisen ajattelun mallissa nykyisellään vastuullinen yritystoiminta tarkoittaa yrityksen
toimintaa, jossa yritys yhdistää vapaaehtoisesti sosiaaliset ja ekologiset näkökulmat
liiketoimintaansa sidosryhmiensä kanssa. Yrityksen yhteiskuntavastuu kattaa siis
yritystoiminnan taloudellisen vastuun, ympäristövastuun ja myös sosiaalisen vastuun eli
vastuun työolosuhteista, työntekijöistä ja lähiympäristön asukkaista. Myös maanviljelijä
sitoutuessaan esim. ympäristötukeen voisi hyödyntää tätä teemaa markkinoinnissaan, jos
markkinoinnille on tarvetta. (Bergström ym. 2013,12–19.)
Tutkimusten mukaan vain 20 prosenttia yrityksistä on asiakaslähtöisiä, vaikka 80
prosenttia väittää olevansa. Yritykset osaavat kertoa siitä, mitä ne tekevät ja mitä niiden
tuotteet ja palvelut ovat, mutta eivät siitä, mitä hyötyä asiakas saa. ”Ihmiset eivät halua
ostaa neljäsosatuuman poraa vaan neljäsosatuuman reiän. Monet yritykset puhuvat
kuitenkin edelleen porakoneesta, eivätkä sen avulla saatavasta reiästä tai siitä, että
asiakkaan tavoitteena on esimerkiksi porata seinään reikä voidakseen ripustaa taulun ja
tehdäkseen kodistaan viihtyisämmän”. (Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä 2013,75.)
Sivu 58 / 75
11.2 Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä
Ulla Kärnän luento 2013 Ostokäyttäytymisen vaikuttavista tekijöistä
Ostokäyttäytyminen: Demografiset tekijät
Yksilöiden ominaisuuksia, jotka helposti selvitettävissä, mitattavissa ja analysoitavissa
Ns. kovia tietoja: markkinoiden kartoituksen peruslähtökohta
Tärkeimpiä demografisia muuttujia ovat mm. ikä ja ikärakenne, sukupuoli, siviilisääty,
asuinpaikka ja asuinmuoto, perheen elinvaihe ja koko, liikkuvuus maan sisällä ja maahan-
ja maastamuutto, tulot, käytettävissä olevat varat, kulutus, tuotteiden omistus, ammatti,
koulutus, kieli, uskonto, rotu. Selittävät erilaisia tarpeita ja motiiveja, mutta ei selitä
tuotteen lopullista valintaa.
Kuluttajan ostokäyttäytymiseen vaikuttavista psykologisisia tekijöitä:
Kuluttajan psykologiset tekijät (Bergström ym. 2013,105)
Psykologisilla tekijät ovat yksilön henkilökohtaisia piirteitä eli persoonallisia tarpeita,
tapoja, kykyjä ja toimintamuotoja, jotka heijastuvat ostokäyttäytymiseen.
Sivu 59 / 75
Bergström ja Leppänen (2013,109) toteavat, että tarpeet virittävät ihmisen aktiiviseksi,
mutta vasta motiivit eli syyt, saavat liikkeelle ja suuntaamaan käyttäytymisen tiettyyn
toimintaan. Ostomotiivi selittää, miksi kuluttaja hankkii hyödykkeitä. Markkinoijan
kannalta oleellisin on jako järki- (rational) ja tunneperäisiin (emotional) ostomotiiveihin.
Järkiperäisiä syitä tuotteen ostoon ovat mm. hinta ja tuotteen helppokäyttöisyys sekä
tehokkuus. Tunneperäisiä motiiveja ovat mm. muodikkuus, yksilöllisyys tai ympäristön
hyväksyntä. On sanonta, että myy tunteella, mutta tärkeää on ostaja kykenee perustelemaan
valintansa itselleen ja muille järkisyillä.
Sosiaaliset tekijät:
Perheellä on voimakas vaikutus ostokäyttäytymiseen ja miehellä, vaimolla ja lapsilla on
omat roolinsa ostotilanteessa. Perheen elinvaihe vaikuttaa kulutuksen määrään ja
rakenteeseen. Niinpä elinvaihetarkastelu on yrityksille hyödyllistä esim. segmentointia ja
erilaisia kampanjoita suunniteltaessa.
Sosiaaliluokka = yhteiskunnan rakenne, jonka mukaan yksilön tai perheen asema
yhteiskunnassa määräytyy = perustuu demografisiin tekijöihin, kuten tuloihin,
koulutukseen, ammattiin ja asumiseen. Luokkatietoisuus vaikuttaa ostajan sosiaaliseen
liikkuvuuteen, kulutusvalintoihin ja viiteryhmien merkitykseen ostopäätöksissä. Lainaus
Ulla Kärnän luento 2014 Ostokäyttäytymisen vaikuttavista sosiaalisista tekijöistä
Seuraavat osiot perustuvat Ulla Kärnän luennoilla tehtyihin muistiinpanoihin:
11.3 Mikä tuote on? Tuote on markkinoitava hyödyke, jota tarjotaan markkinoille arvioitavaksi, ostettavaksi
ja/tai kulutettavaksi niin, että asiakkaalle tuotetaan arvoa asiakkaan tarpeet, odotukset ja
mielihalut tyydyttäen.
Tuote
On markkinoinnillinen kokonaisuus, joka tuo arvoa asiakkaalle
Asiakas ostaa tuotteen tuomaa hyötyä ja mielihyvää
Fyysinen tuote, palvelu, elämys, henkilö, paikkakunta, organisaatio, yleishyödyllinen
toiminta, aate, idea, tapahtuma, tutkimustulos tai näiden yhdistelmä (tarjooma)
Tuotteita voidaan ryhmitellä usealla tavalla esim. tuotteiden käyttö, ostotapa, tuotteiden
ikä, tuotteiden ostaja.
Tuotepolitiikka
Sivu 60 / 75
Tuotepolitiikka käsittää kaikki ne yrityksen toimintaperiaatteet, joita tarjooman
suunnittelussa noudatetaan ja toimet, joita tarjoomaan kohdistetaan
Tuotepäätökset koskevat esim. pakkausta, laatua,
tuotekehitystä, brändiä
Tuotepäätökset liittyvät tuotelajitelmaan ja tuotevalikoimaan
LAJITELMA = eri tuoteryhmiä (tuotemixin leveys)
VALIKOIMA = eri tuotteet tuoteryhmän sisällä (tuotemixin
syvyys)
TUOTEMIX = joukko tuotteita, joita yritys tarjoaa ostettavaksi
Lajitelma- ja valikoimapäätökset ovat tuotteiden valinta- ja
lukumääräpäätöksiä
Samalla tehdään päätökset tuotteiden hinnasta, jakelusta ja
markkinointiviestinnästä
11.4 Tuotteen kerrokset YDIN TUOTE käsittää ydinhyödyn tai ongelman ratkaisevan palvelun, jota asiakas
tuotetta ostaessaan ensisijaisesti hakee (esim. porakonetta ostettaessa hankitaan itse asiassa
reikiä).
AVUSTAVAT OSAT sisältävät tuotteen ominaisuudet, laadun, brändin, muotoilun ja
pakkauksen eli kaikki ne osat, jotka yhdessä antavat kuluttajalle ydintuotteen hyödyt.
MIELIKUVATUOTE käsittää lisäpalvelut ja hyödyt, joita on rakennettu ydintuotteen ja
sen avustavien osien ympärille (esim. takuu, myynnin jälkeinen palvelu).
Mielikuvat muodostuvat tiedosta, asenteista, tunteista, kokemuksista, uskomuksista ja
ennakkoluuloista. Mielikuva rakentuu yritys-, maan-, palvelu- ja hintakuvan varaan. Muita
tekijöitä ovat mm. erikoinen muotoilu, ylimääräinen suorituskyky tai tekniikka, sosiaalinen
status.
Tuote ja palvelu koostuvat kolmesta eri kerroksesta. Tuotteen kerrokset ovat ydintuote,
avustavat osat sekä mielikuva tuotteesta. Palvelun vastaavat kolme kerrosta taas ovat
ydinpalvelu, lisäpalvelu sekä tukipalvelu.
Sivu 61 / 75
(Bergström & Leppänen 2013, 204).
Bergströmin & ym. mukaan lisäpalvelu on usein välttämätön osa palvelua, kuten
lähtöselvitys lentoasemalla ennen lentomatkaa. Tukipalvelulla tuotetaan kilpailuetuja
muihin nähden - sellainen voi olla esimerkiksi ilmainen kotiinkuljetus.
Palvelukokonaisuutta nimitetään palvelupaketiksi: laivamatka voi sisältää paitsi
varsinaisen matkan myös hyttipalvelut, ateriat, ostoetusetelit ja ohjelman.
Tuote kaikkine kerroksineen vaikuttaa tuotekuvaan (image) eli potentiaalisten ostajien
mielikuvaan tuotteesta. Ydintuote, avustavat osat ja mieli- kuvatuote muodostavat
kokonaisuuden, jota ostajat arvioivat.
Hinta on useimmille ostajille tärkeä ostamiseen vaikuttava tekijä, mutta ei yrityksen ainoa
kilpailukeino. Aina ei tarvitse myydä edullisemmin kuin kilpailija, mutta hinnalla on
osattava operoida eri tilanteissa. Hinta on vaarallinen kilpailukeino, sillä hintojen
alentaminen laskee tuottoja ja voi johtaa kannattavuusvaikeuksiin. Tästä syystä monet
markkinoijat pyrkivätkin kilpailemaan muilla keinoilla kuin vain hinnalla. Jos tarjooma
saadaan erilaistettua ja asiakkaat kokevat sen arvokkaaksi, he ovat valmiita maksamaan
enemmän, eikä yritys joudu hintakilpailuun. (Bergström & Leppänen 2013, 169.)
Sivu 62 / 75
Saatavuus kilpailukeinona sisältää ostamisen tekemisen mahdollisimman helpoksi.
Saatavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrityksen tuotteita pitäisi olla myynnissä
kaikkialla. Käytännössä yritys joutuu usein kilpailemaan pääsystä jakelukanaviin tukku- ja
vähittäiskaupassa. Ostaminen ei saisi olla vaikeaa vaan se pitäisi tehdä helpoksi, eli tuote
on tarjolla siellä, missä asiakas haluaa ostaa, ja silloin kun asiakas aikoo ostaa. Saatavuutta
on myös helppo tietojen saaminen tuotteista: esimerkiksi pakkauksissa on oltava riittävästi
informaatiota tai tuotetietoja voi katsella kotona internetistä. (Bergström & Leppänen
2013, 170.)
Markkinointiviestintä on yrityksen eniten ulospäin näkyvä kilpailukeino.
Markkinointiviestinnällä yritys luo mielikuvia tuotteistaan ja asemastaan markkinoilla sekä
herättää kiinnostusta ja ostohalua. Markkinointiviestinnän muodot ovat mainonta,
henkilökohtainen myyntityö, myynninedistäminen eli SP (sales promotion) sekä tiedotus-
ja suhdetoiminta eli PR (public relations). Kohdemarkkinat ja yrityksen resurssit
vaikuttavat siihen, kuinka markkinointiviestinnän eri muotoja käytetään. Eri
asiakasryhmille viestitään eri tavalla ja eri viestimiä käyttäen. Myyntityössä on toimittava
asiakaslähtöisesti: ensin kartoitetaan asiakkaan tarpeet ja vasta sitten esitellään tuotteita.
(Bergström & Leppänen 2013, 170.)
Markkinointiviestinnän tarkoituksena on siis luoda mielenkiintoa, myönteisiä asenteita
sekä herättää ostohalua asiakkaissa. Markkinointiviestintä voidaan jakaa kahteen osaan,
vuorovaikutusmarkkinointiin ja myyntitukeen. Vuorovaikutusmarkkinointiin kuuluvat
asiakaspalvelu ja henkilökohtainen myyntityö, kun taas myyntitukeen kuuluvat mainonta,
myynninedistäminen sekä suhdetoiminta.
Tuotekehityksestä
Tuotekehityksen vaiheet:
1.Ideointi ja arviointi: paljon ideoita, joiden menestymismahdollisuutta arvioidaan,
kannattavuuslaskelmat.
2.Kehittely ja testaus: mallikappaleet, ominaisuuksien testaus, tutkimuksia,
koemarkkinointi.
3.Tuotteistaminen ja lanseerauksen valmistelu: nimi, pakkaus, hinta, patentit,
markkinointiviestintä, tuotannon investoinnit.
4.Lanseeraus: kaupallistaminen = tuodaan markkinoille, tunnetuksi tekeminen, seuranta ja
jatkokehittely.
Vaiheita toteutetaan limittäin ja rinnakkain.
Sivu 63 / 75
11.5 Merkki Tuotteeseen kuuluu olennaisena osana merkki, tuotemerkki.
Tuotemerkillä tarkoitetaan tuotteen nimeä, käsitettä, symbolia, kuvaa tai niiden
yhdistelmää. Sen tarkoituksena on yksilöidä yrityksen tuotteet ja erottaa ne kilpailijoiden
tarjonnasta > tuotteelle luodaan arvoa ja houkuttelevuutta.
Tuotemerkkiin liittyvät esim. tuotenimi (lausuttava osa), esim. Heteka
Logo (visuaalinen esitys), esim. Niken Swoosh-kaari
Tuotehahmo (persoona, esim. Serla-paperin orava),
Tavaramerkki (oikeudellinen suoja)
skulause, slogan, jolla kuvaa brändin olemusta (Connectin People)
Tunnusmusiikki (Silja Line).
11.6 Tuotteen pakkaus
• Pakkauksella voidaan tuotteistaa tuote
olennainen osa tuotetta
Pakkauksen tehtävänä voi olla
• Tuotteen suojaaminen: ilma, valo, lämpö, lika, isku
• Tuotteen käytön helpottaminen: avattavuus, annostelu, jälkikäyttö
• Viestien välittäminen: väri, muoto, erottuvuus, etiketti
• Segmentointi: esim. pakkauskoot, pakkausten ulkonäöt
• Erottautuminen: yksinkertaisuus, mieleenpainuvuus
• Kuljetuksen, varastoinnin ja käsittelyn helpottaminen: kestävä, helposti esille
pantava, järkevästi hyllytilaa vievä
• Tuotesuunnittelun ja -kehityksen osoittaminen
Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen: kierrätettävyys,
poltettavuus esim. Valio voi
Sivu 64 / 75
Ulla Kärnä: Markkinavaiheet
11.7 Markkinoiden segmentointi Segmentointia tehdään, koska yritys ei pysty tyydyttämään kaikkia tarpeita. Siksi yritys
pyrkii löytämään sopivimmat asiakasryhmät. (Bergström ym. 2013,150.)
Asiakkaiden ryhmittely yhtenäisiin joukkoihin, segmentteihin, on asiakassuhteiden
hallinnan ja markkinoinnin kannalta keskeisin työkalu. Segmentoinnin perusperiaate on,
että asiakkaat ovat erilaisia ja että yrityksen tulisi lähestyä ensimmäiseksi niitä asiakkaita,
jotka hyötyvät sen liiketoiminnasta eniten. Segmentointipäätökset ovat perustana
markkinoinnin suunnittelulle ja toteutukselle. (Liiketoimintaosaaminen: Viitala & Jylhä
2013, 100.)
”Segmentointi on erilaisten asiakasryhmien etsimistä ja valintaa markkinoinnin kohteeksi
niin, että valitun kohderyhmän arvostukset ja tarpeet tuntien pystytään tyydyttämään ne
kilpailijoita paremmin ja kannattavasti. Segmentti on asiakasryhmä, johon kuuluvilla
ostajilla on vähintään yksi ostamiseen liittyvä yhteinen piirre.” (Bergström ym. 2013,150.)
Sivu 65 / 75
Kuva 1 Segmentointi
11.8 Segmentointiprosessi
1. vaihe: Kysynnän ja ostokäyttäytymisen tutkiminen, jossa:
1 Analysoidaan kysyntä ja potentiaalisten ostajien ostokäyttäytyminen
2 Selvitetään ostokäyttäytymisen taustalla olevat tekijät, ja valitaan
segmentointikriteerit
3 Pilkotaan markkinat kriteerien perusteella segmentteihin:
A perussegmentointi
B asiakassuhdesegmentointi
Tämän jälkeen
Markkinointiohjelman luominen:
1 Asemoidaan yritys tai tuote markkinoille suhteessa kilpailijoihin
2 Suunnitellaan kullekin segmentille oma markkinointiohjelmansa
3 Toteutetaan markkinointiohjelma, ja seurataan sen onnistumista
Sivu 66 / 75
Markkinoiden segmentointi tarkoittaa siis kokonaismarkkinoiden jakamista ja ryhmittelyä
toisistaan erottuviin pienempiin keskenään samanlaisiin osiin. Kullekin segmentille
markkinoidaan eri tuotetta tai samasta tuotteesta on rakennettu eri versio erilaisella
markkinoinnilla, ovelaa eikö? Segmentoinnin tarkoitus on parantaa kannattavuutta, koska
on kannattavampaa myydä pienemmille homogeenisille ryhmille kuin myydä
epäyhtenäisille kokonaismarkkinoille.
Segmentointi ei kuitenkaan ole yrityksen kannalta helppoa. Segmentoinnin pulmia voivat
olla väärän segmentin valinta eli valitun segmentin kannattamattomuus. Segmentti voi
myös olla liian pieni tai se tehdään väärillä perusteilla. Segmentin tavoittaminen voi olla
liian kallista tai yritys voi keskittyä liikaa yhteen segmenttiin, jolloin muut segmentit
voivat kärsiä siitä. Segmenttien välillä voi esiintyä tietovuotoja” tai yritys ei kykene
muodostamaan segmenttiä järkevällä tavalla.
Jotta segmentointi onnistuisi, on kokonaismarkkinoiden oltava riittävän suuria, että yritys
voisi erotella siitä pienempiä asiakasryhmiä. Myös valittujen segmenttien tulee olla riittä-
vän suuria, kannattavia ja helposti saavutettavissa. Segmenttien erottaminen toisistaan tu-
lisi tehdä selvästi. (Lahtinen & Isoviita 2001, 96).
Segmentointitapoja on monia. Segmentointi voidaan toteuttaa esimerkiksi
segmentoimattomalla markkinoinnilla, joka tarkoittaa sitä, että yritys käsittelee
markkinoita yhtenä kokonaisuutena. Yritys siis kehittää sellaisen tarjonnan, joka vastaa
enemmistön tarpeita. Tätä sanotaan massamarkkinoinniksi, jonka tavoitteena on suuren
myyntivolyymin saavuttaminen.
Yritys voisi myös toimia siten, että segmentoi markkinansa ja toimii kaikilla segmenteillä.
Tällaisessa segmentointitavassa jokaiselle segmentille kehitetään oma tarjonta ja
markkinointiohjelma. Tällöin markkinoinnin markkinointikustannukset ovat melko suuria
ja tavoitteena on mahdollisimman suuri markkinaosuus jokaisessa segmentissä.
Keskitetyllä markkinoinnilla tarkoitetaan taas sitä, että yritys suuntaa markkinointiponnis-
tuksensa yhteen tai muutamaan segmenttiin. Näin voimavarat voidaan suunnata ja käyttää
tehokkaasti. Keskitetyn markkinoinnin tavoitteena on vahva markkina-asema ja hyvä
kannattavuus. Segmentointitapana voidaan käyttää myös asiakaskohtaista räätälöityä
markkinointia, jolloin yksittäinen asiakas on yksi segmentti. Asiakaskohtaisella rää-
tälöidyllä markkinoinnilla on mahdollisuus saavuttaa kannattavia kanta-asiakassuhteita.
Tällainen markkinointi kuitenkin vaatii yritykseltä paljon voimavaroja. (Lampikoski Kari,
Suvanto Pirkko ja Vahvaselkä Irma: Markkinoinnin menestystekijät, Porvoo, 85.)
Sivu 67 / 75
11.9 Markkinoinnin kilpailukeinot 5P (people, product, price, place
promotion) Ns. markkinointimix on kokonaisuus, jolla yritys lähestyy asiakkaitaan ja muita ulkoisia
sidosryhmiä. Markkinointimix muodostuu peruskilpailukeinoista, joita ovat tuotetarjooma,
hinta, saatavuus ja markkinointiviestintä. Menestyäkseen kilpailussa yritykset käyttävät
erilaisia markkinointikeinoja. Markkinoinnin kilpailukeinoilla tarkoitetaan sitä, miten
yritys lähestyy asiakkaitaan ja muita sidosryhmiään markkinoinnin kilpailukeinojen kautta.
Kilpailukeinoista yritys suunnittelee markkinointikokonaisuuden eli ns. markkinointimixin
eli kilpailukeinojen yhdistelmän 4P tai 5P-mallin mukaisesti, mikä sisältää seuraavat
kilpailussa menestymisen kannalta keskeiset keinot: -henkilöstö ja asiakaspalvelu,
tuotetarjooma, hinta, saatavuus sekä markkinointiviestintä. (Bergström & Leppänen 2013,
166).
Markkinoinnissa tulisi jokaisella yrityksellä olla omanlaisensa kilpailukeinojen yhdistelmä,
jotta erottuisi kilpailijasta. Kilpailukeinot suunnitellaan yleensä valitun segmentin eli
kohderyhmän mukaan ja niitä käytetään eri tavoin eri asiakassuhteiden vaiheissa.
Markkinointimixin sisällön avaaminen Bergström & Leppästä (2013, 168–170) mukaillen:
Henkilö(stö) ja palvelu ovat tärkeä kilpailutekijä sekä tavaroita että palveluja
markkinoivassa yrityksessä. Jokainen yrityksen työntekijä osallistuu omalla tavallaan
markkinointiin, eikä markkinointi ole vain markkinointiosaston tehtävä. Siksi on
panostettava sisäiseen markkinointiin. Jos kyseessä on palveluja markkinoiva yritys,
korostuu henkilöstön merkitys, koska henkilöstö tuottaa palvelukokemuksia asiakkaille.
Myös miellyttävä palveluympäristö vaikuttaa erityisesti markkinoitaessa kuluttajille; on
tärkeää, että myymälässä viihdytään tai että verkkokaupassa on kiinnostavaa ja helppoa
asioida.
Tuotetarjooma on menestyksen lähtökohta. Tuote kilpailukeinona ei tarkoita vain
yksittäisiä markkinoitavia tuotteita, vaan asiakasryhmittäin suunniteltua kokonaisuutta,
joten tuotteen rinnalla pitää puhua myös tarjoomasta. Tuotteen ei aina tarvitse olla
markkinoiden hienoin tai paras, jos se ominaisuuksiltaan ja hinta-laatusuhteeltaan vastaa
odotuksia ja tyydyttää asiakaskuntaa.
Tarjooma tarkoittaa eri asiakkuuksille markkinoitavaa tavaroiden ja palvelujen
kokonaisuutta, jonka tulisi houkutella asiakasta. Tarjooma voi esim. sisältää tavarat ja
palvelut, niistä perityn hinnan, jakelukanavan ja viestinnän, jolloin kaikki nämä
erilaistetaan eri asiakasryhmille. Monilla aloilla kilpailevat tuotteet ovat hyvin
samankaltaisia, ja silloin kilpailuetua saadaan erilaistamalla tarjooma eli koostamalla
tuotteiden ja palvelujen yhdistelmä, joka on erilainen kuin pahimmilla kilpailijoilla.
11.10 Myytävien tuotteiden/palveluiden tuotekehitys
Sivu 68 / 75
Tuotekehitys tarkoittaa sekä täysin uusien tuotteiden eli innovaatioiden tuottamista että
entisten parantamistyötä eli muunnosten aikaansaamista. Tuotekehityksellä saadaan aikaan
kokonaisuuksia, jotka vastaavat ostajien tarpeita. Yrityksen on seurattava markkinoita ja
trendejä, tulkittava ostajien käyttäytymistä ja panostettava systemaattiseen kehitystyöhön.
Väestön ikääntyminen, taloudellinen kehitys ja ilmastonmuutos on otettava huomioon
myös tuotekehityksessä. Terveellisyys, luonnollisuus, kestävä kehitys ja turvallisuus ovat
trendejä, joihin tuotekehityksenkin on vastattava. Pelkästään ydintuotteeseen panostaminen
ei useinkaan riitä. Tyydyttääkseen ostajien tarpeita ja saavuttaakseen kilpailuetua yrityksen
on omaksuttava laajempi markkinoinnillinen näkemys. Ydintuotteen laajentaminen
tuotepoliittisin keinoin aikaansaa sellaisen tarjooman, jonka ostaja on valmis hankkimaan
ja jota ostaja arvostaa. Tuotekehityksellä raakatuotteesta tehdään markkinoitava tuote eli
tuotteistetaan se, jolloin se on asiakkaiden mielestä muita parempi ja haluttavampi.
(Bergström & Leppänen 2013,205.)
Tuotekehityksen vaiheet: ideointi ja arviointi, kehittely ja testaus, tuotteistaminen ja
lanseerauksen valmistelu, lanseeraus.
Tuotekehityksen vaiheet
Ideointi ja arviointi
• mahdollisimman paljon ideoita
• erilaiset ideointitekniikat
• ideoiden menestymismahdollisuuksien arviointi
• asiantuntijahaastattelut ja pisteytysmenetelmät
• kannattavuuslaskelmat: kustannukset, tuotot
Kehittely ja testaus
• mallikappale
• ominaisuuksien testaus
• tuoteasemointi
• ostaja- ja jälleenmyyjätutkimukset
• koemarkkinointi
Tuotteistaminen ja lanseerauksen valmistelu
• nimen ja pakkauksen suunnittelu
• jälleenmyyjien valinta
• hinnoittelu
• patenttisuoja, tavaramerkin rekisteröinti
• markkinointiviestinnän suunnittelu
• tuotannon investoinnit
Lanseeraus
• kaupallistaminen
• tuotteen tunnetuksi tekeminen
• jatkokehittely
Sivu 69 / 75
Käytännössä tuotekehityksen eri vaiheita toteutetaan limittäin ja rinnakkain riippuen
yrityksestä, toimialasta ja tuotteista. Tuotekehitys on useissa yrityksissä jatkuvaa toimintaa.
(Bergström & Leppänen 2013,211–212.)
11.11 Markkinointiviestintä
Katso lisää esim. Markkinointiopas
http://www.yrityshelsinki.fi/sites/www.yrityshelsinki.fi/files/article-
attachments/201209/Markkinointiopas_2012_2304.pdf
12 YRITYSTOIMINNAN LOPETTAMINEN
Yritystoiminnan lopettaminen tapahtuu seuraavasti:
1. Maksa laskut. Pura sopimukset. Tee kirjanpito välittömästi, kirjaa kaikki ostot ja
myynnit. Anna arvonlisäveroilmoitus ajalta 1.1.- päättymispäivä. Tee se mahd. pian
toiminnan päättymisen jälkeen.
2. Tee veroilmoitus heti kun se on mahdollista. Tilivuoden veroilmoitus on yleensä
mahdollista antaa vasta seuraavan vuoden tammikuun 1. viikolla. Esim. jos lopetat
yritystoiminnan 1.4. tänä vuonna, pystyt antamaan tämän vuoden päättyneestä
tilikaudesta veroilmoituksen yleensä vasta tammikuun 1. päivä 2018.
3. Säilytä kuitit ja kirjanpito huolella.
4. Tee lopettamisilmoitus kaupparekisteriin (jos on rekisteröity kaupparekisteriin),
muutoin tee lopettamisilmoitus verottajalle. Ammatinharjoittaja tekee
lopettamisilmoituksen lomakkeella Y6.
5. Nyt olet vapaa.
6. Voit aloittaa yritystoiminnan uudelleen, kun sen aika on.
13 LIIKETOIMINTASUUNNITELMAN LAATIMINEN
Kirjallisesti laaditusta liiketoimintasuunnitelmasta käy ilmi yrityksen toiminta
kokonaisuudessaan. Liiketoimintasuunnitelmassa on hyvä käydä läpi esim. seuraavia
asioita: perustiedot sekä kuvaus yrityksestä ja yrittäjästä, tulevan liiketoiminnan esittely,
rahoitus ja pääoman tarve, kannattavuuslaskelmat ja tavoitteet tulevaisuudessa,
riskienhallinta, strategiat ja yhteenveto.
Sivu 70 / 75
Liiketoimintasuunnitelma toimii apuvälineenä pohdittaessa yrityksen rahoitusta,
investointeja ja markkinointia. Rahoitusta hakiessa hyvin tehty suunnitelma antaa kattavat
tiedot ja kokonaiskuvan perustettavasta yrityksestä.
Voit tehdä liiketoimintasuunnitelman osoitteessa https://liiketoimintasuunnitelma.com/
palvelussa.
14 LISÄAINEISTOA: STRATEGIA
14.1 Strategian perusteita
Tilanteissa, joissa yritys miettii tulevaisuutta ja rakentaa tahtotilaansa, on tarpeellista
suunnitella tulevaa toimintaa. Suunnitelmissa pohditaan nykyistä tilannetta, verrataan
vaihtoehtoisia tuotantomuotoja, laajentaako tuotantoa vai supistaa, investoidako, millainen
konekanta tarvitaan, osa-aikaistaa, tarvitaanko työvoimaa jne. Tällöin joutuu miettimään
keinoja, miten toteuttaa haluttu vaihtoehto. On tehtävä strategia.
Strategia on keinot vision (ajatus tulevaisuudesta) saavuttamiseksi.
• Se on suunnitelma päämäärän saavuttamiseksi.
• Se on tavoitejohtamista. Asetetaan tavoite, johon pyrkiä Mietitään keinot, joilla
tavoitteisiin päästään.
• Strategialla yritys kiinnittyy tulevaisuuteen.
• Strategia on jäsennelty tavoitteellinen tulevaisuuspolun valinta, yrittäjän paras
arvaus omien tavoitteiden ja voimavarojen sekä tulevan toimintaympäristön
kohtaamisesta tulevaisuudessa.
Visio muodostaa strategian perustan. Päämäärä eli visio asetetaan tiloilla yleensä 5-10
vuoden päähän. Se kertoo mitä tavoitellaan ja millaisia silloin halutaan olla. Sitä tehdessä
pitää huomioida, jos tilan kehittämisestä vastaavilla henkilöillä on erilaisia näkemyksiä ja
sovittaa ne yhteen. Myös muiden perheenjäsenten toiveet ja tarpeet kannattaa huomioida
visiossa
Strategiasta tarvitaan vähintään pari vaihtoehtoa vision saavuttamiseksi. Vaihtoehdot
perustuvat analyyseihin, joita yritys on tehnyt toimintaympäristöstään. Strategiaa
pohdittaessa on tehtävä valintoja asiakkaista, tuotteista ja palveluista. Strategiassa on myös
pohdittava kysymystä: mitä yrityksemme ei tee, jolla suljetaan pois tuotteet/palvelut, joihin
emme kohdista huomiota. (Soveltaen Hakanen 2004, 89.)
Visio on siis yrityksen tulevaisuuden tahtotila. Visio määrittää, millainen yritys haluaa
tulevaisuudessa olla.
Strategisia tavoitteita tarvitaan matkalla kohti visiota. Kun yritys saavuttaa strategiset
tavoitteensa, suunta kohti määränpäätä on oikea. Strategiset tavoitteet ulottuvat yleensä 1 -
3 vuoden päähän, kun taas visio on kauaskantoisempi. Kun yritys ryhtyy asettamaan
tavoitteitaan, on sen päätettävä, mihin sitoutua ja keskittyä lähivuosina. Tavoitteet
pohjautuvat yrityksen visioon ja tehtyihin strategiavalintoihin. Huolella suunnitellusta
visiosta käy ilmi, mille osa-alueille huomiota tulisi kiinnittää. (Soveltaen Hakanen 2004,
121.)
Sivu 71 / 75
Kamensky pelkistää strategisen johtamisen kymmenen keskeistä menestystekijää:
• Yhteinen strategia- ja bisneskieli ->yhtiökumppaneilla/perheyrittäjillä oltava
yhteinen näkemys
• Kyky, halu ja rohkeus uusiutua
• Yleensä vain pakon/kriisin edessämietittävä yrityksen olemassaolon tarkoitusta
olemassaolon pakko muutokset vapaaehtoisesti riittävän ajoissa.
• Luovuus ja innovatiivisuus. Voisiko tämän tehdä toisin? Onko olemassa jokin
toinen, parempi tapa?
• Jos yritys ei ”pärjää”, ei yritys ole pystynyt muuttumaan ympäristössä tapahtuvien
muutosvaatimusten tahdissa.
• Strategiatyö tähtää tulevaisuuteen, josta ei kokemusta->Syntyy näkemysvaje yhtiön
eri henkilöiden välille.
Kamensky: Näkemysvaje yhtiössä on luonnonlaki
Kamensky: ”Kun eri ihmisillä on erilainen määrä sekä näkemystä että
näkemysvajetta, organisaation yhteisen näkemyksen muodostaminen on suuri
haaste. Tuo yhteinen näkemys kuitenkin hyvin pitkälle ratkaisee sen, kuinka
hyviä strategioita organisaatiossa pystytään luomaan, toteuttamaan ja
uudistamaan.
Menestyksekkäälle strategiatyöskentelylle on erittäin olennaista, että
yritysjohto tunnistaa ja tunnustaa näkemysvajeen. Yritysjohdon on
sisäistettävä, mitä näkemysvaje merkitsee johtamistavalle sekä organisaatiosta
ulospäin että organisaatioon sisäänpäin.”
• Joukkuepelin sisäistäminen Yrityksessä koko henkilöstö yrityksen kehityksessä
mukana.
Sivu 72 / 75
• Kyky keskittyä olennaiseen.
• Tärkeää tiedostaa, mitä yritys ei tee.
• Pitkäjänteisyys
o Vain pitkäjänteisesti toimiva yritys pystyy tuottamaan tulosta joka päivä.
14.2 Yrityksen elämäntehtävä, toiminta-ajatus
Kamenskyn mukaan jokaisen yrityksen tulisi paneutua miettimään omaa
elämäntehtäväänsä. Miksi olemme olemassa? Mitä haluamme saavuttaa pitkällä
aikavälillä? Mikä on arvopohjamme? Mitkä ovat sellaisia toimintaperiaatteita, joista emme
missään olosuhteissa tingi?
Näihin kysymyksiin vastaaminen johtaa oivaltamaan, että yrityksen elämäntehtävä
muodostuu kolmesta pääelementistä: Toiminta-ajatus ilmaisee yrityksen perustarkoituksen.
Se vastaa kysymykseen "Miksi yritys on olemassa?" Visio on yrityksen tulevaisuuden
tahtotila. Arvot ovat niitä periaatteita, joiden mukaan organisaatio toimii.
Elämäntehtävä on toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen muodostama kokonaisuus. Se
voidaan ilmaista kahdella vaihtoehtoisella tavalla: Ilmaisemalla toiminta-ajatus, visio ja
arvot erillisinä määritelminä, jolloin niiden muodostama kokonaisuus on elämäntehtävä, tai
kirjoittamalla yhdellä tai useammalla virkkeellä auki toiminta-ajatuksen, vision ja arvojen
sisältö yhdeksi kokonaiseksi elämäntehtäväksi. (Kamensky 2010, 65–67.)
14.3 Yrityksen arvot Kamensky (2010,73) määrittää yrityskulttuurin seuraavasti: ”Yrityskulttuuri on tiettyjen
perusolettamuksien malli, tuon mallin on keksinyt tai kehittänyt tietty ryhmä oppiessaan
selviytymään ulkoisesti vaativissakin olosuhteissa. Samalla on opittu ryhmän sisäistä
yhteistoimintaa. Tuo ulkoisen ja sisäisen sopeutumisen malli on sitten osoittautunut niin
hyväksi ja päteväksi, että se opetetaan edelleen uusille jäsenille oikeana tapana nähdä,
ajatella ja tuntea yritykseen liittyviä kysymyksiä.”
Sivu 73 / 75
Kulttuurin tasot (Kamensky 2010. 72)
Kamenskyn (2010,74) mukaan arvoja on paljon, joten ne on asetettava
tärkeysjärjestykseen. Ilmaistuja arvoja on yleensä kahdesta kymmeneen, yleisimmin niitä
on neljä. Niitä nimitetään usein perusarvoiksi tai ydinarvoiksi - tai vain arvoiksi.
Perusarvot ovat toimintaa ohjaavia periaatteita, joille on ominaista voimakkuus ja
pysyvyys sekä riippumattomuus ajasta ja paikasta.
Suomalaisten yritysten viisi suosituinta arvoa ovat asiakaslähtöisyys, kehittyminen, yksilön
kunnioittaminen, tuloksellisuus ja yhteistyö.
14.4 Yrityksen visio Visio on näkemys siitä tulevaisuuden kuvasta, jonka halutaan toteutuvan pitkällä
aikavälillä. Kuten muutkin elämäntehtävän elementit, visio on arvoperusteinen ja ulottuu
pitkälle tulevaisuuteen.
Yritysmaailmassa strateginen tahtotila on asetettava niin korkealle, että saadaan aikaiseksi
ristiriita nykytilan kanssa. Tällaisen "epärealistisen" tavoitteen asettaminen ei ole helppoa;
vastustusta tulee usealta taholta. Koneen Pekka Herlin asetti vision omana aikanaan
mahdottomaksi. Nykyisellään Kone on maailman suurimpia hissiyhtiöitä. (Kamensky
2010,79-80.)
Sivu 74 / 75
Visio antaa pääsuunnan yrityksen toiminnalle pitkäksi aikaa eteenpäin.
Toinen tarkastelutaso on yrityksen elämäntehtävä: ohjata toiminta-ajatuksen ja arvojen
pohjalta toimintaa kohti visiota, joka konkretisoi sen, millaista menestystä yritys haluaa
saavuttaa pitkällä, yleensä 10–20 vuoden aikavälillä. Vision tehtävänä on antaa yritykselle
kunnianhimoinen pääsuunta ja suunnata toiminta kulkemaan kohti tätä päämäärää.
(Kamensky 2010,82.)
14.5 Strategiset tavoitteet
Suoraa lainausta Hakanen (2007,121–122):
Vision ja strategian muuntaminen toiminnaksi lähtee strategisten tavoitteiden
asettamisesta. Strategiset tavoitteet ovat välietappeja matkalla kohti visiota. Kun yritys
saavuttaa strategiset tavoitteensa, se tietää olevansa oikealla reitillä kohti visiota.
Strategiset tavoitteet ovat konkreettisempia tavoitteita kuin visio, ne ovat yleensä
aikajänteeltään 1-3 vuotta eteenpäin ja niiden saavuttaminen johtaa omalta osaltaan vision
saavuttamiseen.
Strategisten tavoitteiden asettaminen on yrityksen tavoitetilan määrittämistä muutaman
vuoden aikavälillä. Siinä päätetään siitä, mihin sitoudutaan ja mihin kohdennetaan huomio
lähivuosina. Yleensä arvioidaan, että strategisten vaikutusten aikaansaaminen kestää 2-3
vuotta. On kuitenkin muistettava, että ympäristön tilanteet voivat merkittävästi muuttua
siinäkin ajassa.
Visio muodostaa strategisten tavoitteiden lähtökohdan. Strategisten tavoitteiden
määrittäminen perustuu yrityksen visioon ja tehtyihin strategiavalintoihin. Hyvin
rakennettu ja kuvattu visio kertoo jo varsin pitkälle, minkä tyyppisiä ja mille osa-alueille
strategiset tavoitteet painottuvat.
Sivu 75 / 75
15 LÄHDEKIRJALLISUUTTA
Järvenpää.M., Länsiluoto.A. Partanen,V. Pellinen,J. 2013. Talousohjaus ja
kustannuslaskenta. Helsinki: Sanomapro.
Kirjanpitoasetus 1339/1997.
Kirjanpitolaki 1336/1997.
Leppiniemi.J, Leppiniemi.R. Kaisanlahti,T. 2013. Hyvä tilinpäätöskäytäntö Online Focus.
Helsinki: Talentum Media Oy.
Salmi, I. 2010. Mitä tilinpäätös kertoo? Helsinki: Edita Publishing.
Strategiasta:
Hakanen, Matti 2007. Pk-yrityksen strategiatyö – menestystekijöinä tieto, luovuus ja
oppiminen. Helsinki: Multiprint Oy.
Kamensky, Mika. Strateginen johtaminen, menestyksen timantti. Talentum 2010.