antiikin kreikasta helmiponttii listaprofiilien historiaa 2. painos
DESCRIPTION
Katsaus listojen muotoilun historiaan ISBN 952-91-9314-9TRANSCRIPT
Antiikin Kreikasta helmiponttiin– listaprofiilien historiaa
Kansikuva:Erekteion Akropolis, Ateena,joonialainen pylväsjärjestelmä,v. 410 e.Kr.
Antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista
Jokainen puutavaraa käyttänyt tai ostanut tietää mitä tarkoittaa helmipontti. Se on usein seinä- ja kattopaneeleissa käytettyälautaa, jonka ponttireunassa on halkaisijaltaan puoliympyrän- tai 3/4 ympyränmuotoinen pullea nauha. Mutta mistä muotoja sen nimi ovat peräisin? Sen selvittääkseen on mentävä ajassa taaksepäin yli 2000 vuotta antiikin Kreikkaan asti. Kreikanklassisen arkkitehtuurin kukoistusaikaa olivat vuosisadat 800 – 300 e.Kr., jonka jälkeen Rooman vallan vaikutus alkoi kasvaa.Roomalaiset käyttivät kuitenkin Välimeren alueella yhä kreikkalaista muotokieltä lisäten siihen uuden tärkeän elementin,holvaustekniikan. Rooman vallan kausi kesti vuodesta 300 e.Kr. vuoteen 300 j.Kr.
2
Sima eli räystäslista
Tympanon eli päätykolmio
Palkisto
Kapiteeli eli pylvään pääty
Pylvään varsi
Pylvään jalusta
Joonialainen temppelipääty ja sen osien nimet.
Julkaisija:Lauta OyTampereentie 166,PL 10, 37551 Lempääläwww.lauta.fi
Teksti, valokuvat, piirrokset:Arkkitehti Tuula Rauma
Kiitän yhteistyöstä:Professori Ove Hidemark, TukholmaMuseovirasto, Helsinki
Taitto ja paino:Minna JousmäkiDomus-Offset Oy, Tampere
ISBN 952-91-9313-0 (nid.)ISBN 952-91-9314-9 (PDF)
Piirrokset eivät ole mittakaavassa.
Klassisen kreikkalaisen tyyliopin määrittäjiä olivat eri jumalille pystytetyt temppelit, joista tunnetuin on Ateenan Akropoliinlaaja temppelialue. Temppelipäädyn eri osien muodon, mittasuhteiden ja koristeiden mukaan rakennukset jaettiin viiteen erityyliin aikajärjestyksessä: toskanalainen, doorilainen, joonialainen, korinttolainen ja komposita (Rooman vallan aikainen).Näistä kolme keskimmäistä ovat tunnetuimmat. Myöhemmät listaprofiilityylit ottivat eniten vaikutteita joonialaisesta jakorinttolaisesta tyylistä.
3
SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet
Karniisi
Friisi
Arkkitraavi
Kapiteeli
Pylvään varsi
Jalusta
P A
L K
I S
T O
N
O S
A T
PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet
Karniisi
Corona
Dentil l. hammaslistaOvolo l. munasauva
Friisi
OvoloFascia l. laattaAstragaali l. helminauha
Karniisi l. lehväsauva
Kapiteelin voluutti
Ovolo
Astragaali
Pylvään uurteetl. kanneluurit
Kaksi astragiaaliaTorusScotia
Torus
AstragaaliScotia
SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet
Pylvään varsi
PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet
Kanneluurit
Ekinus
Abacus
Torus
ScotiaKaksi astragaaliaScotia
Torus
Joonialaisen pylväsjärjestelmän jalustaosa.
Joonialainen pylväs ja palkisto.
4
Renessanssi, antiikin uusi tuleminen
Gotiikan kauden jälkeen Italiasta alkanut renessanssi (1420 – 1620) otti jälleen vaikutteita antiikin Kreikan ja Roomanarkkitehtuurista. Tunnetut renessanssiarkkitehdit kuten esim. Serlio, Vignola ja Andrea Palladio laativat laajoja tutkielmiaantiikin temppeliarkkitehtuurista ja niiden mittasuhteista luoden perustan sille muotokieliopille, jota klassinen arkkitehtuurieri variaatioina noudatti aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jugend, kansallisromantiikka ja funktionalismi astuivat kuvaan.Tosin 1900-luvun alussa oli vielä jugendin jälkeen lyhyt noin 20 vuoden tyyliperiodi, jota kutsutaan 1900-luvun klassismiksi.
Temppelipääty jakaantuu kahteen järjestykseen, suureen ja pieneen. Suuren järjestelmän osat ovat temppelin keskeisiärakennusosia, joilla kullakin on oma nimensä. Pienen järjestelmän osat ovat koristemuotoja, jotka täydentävät suurta järjestelmääja muodostavat siirtymän suuren järjestelmän osasta toiseen. Juuri pienen järjestelmän osat ovat profiilihistorian perusmuotoja,jotka siirtyivät myöhemmin varhaisista kivirakennuksista myös puurakentamiseen.
Profiilikielioppia
Kreikkalaista ornamentiikkaa on tutkittu eri maissa eri aikoina, ja muodoille on eri kielissä annettu erilaisia nimiä. Alkujaankäsitteet perustuvat kuitenkin antiikin kreikan ja italian kieleen. Uudempien tulkintojen mukaan (mm. George Hersey) eräätmuodot ovat saaneet alkunsa muinaisista uskonnollisista riiteistä. Niissä jumalille uhrattiin erityisesti härkiä, joiden sarvetoli koristeltu helminauhoin ja kukkaiskäädyin. Muinaiskreikan härän sarvea merkitsevästä sanasta ja kaarevasta muodostakehittyi karniisimuoto, helminauhoista astragaalimuoto ja kukkaiskäädyistä torus. Doorilaisen palkiston friisiosassa kuvataankinvielä nauhoin koristeltuja härän pääkalloja reliefeinä.
Klassiset ornamentit ovat ikään kuin aakkosia, joista tietyin säännöin yhdistelemällä on muodostunut kulloisellekinarkkitehtuurityylille ominainen muotokieli. Tässä käytetään lähinnä Ruotsissa käytössä olevaa sanastoa, joka puolestaanperustuu kreikan- ja italiankielen terminologiaan. Lukijalle ja tutkijallekin voi aiheuttaa sekaannusta se, että kreikkalaisentemppelin rakenteellisilla osilla on kullakin oma nimensä ja lisäksi ko. rakennusosan muodolla omansa. Tässäperehdytäänkin vain perusmuotoihin ja niihin nimiin, jotka ovat olennaisia suomalaisia listaprofiileja tutkittaessa.
5
Cyma recta
Cyma reversa
Astragaali,helmisauva
Ovolo
Astragaali
Upotus, kynte, falssi (ruots.)
Viiste, faasi (ruots.)
Fascia, laatta
Nouseva karniisi
Laskeva karniisi
Cavetto, kouru
1/4 sauva (ympyrän 1/4 osa)
Ovolo,munasauva
Scotia
Torus, lehväkimppu
Dentil, hammaslista
Listaprofiilien perusmuodot. Vasemmalla muodon leikkauspinta, oikealla muodon kuva kolmiuloitteisena.
6
Eri aikakausien profiilihistoriaa
Eurooppalaiset arkkitehtuurityylit voidaan ajoittaa pääpiirteissään seuraavasti: Gotiikka 1130 – 1500, renessanssi 1420 – 1620,barokki 1600 – 1720, rokokoo 1720 – 1750, uusklassismi 1750 – 1840. Uusklassismiin luetaan tällöin kuuluvaksi myösSuomessa tärkeät kustavilaisuus 1770 – 1800 ja empire 1800 – 1840, jota Suomessa edusti erityisesti Carl Ludvig Engel. 1840-luvun jälkeen alkoi ns. kertaustyylien kausi, joka sovelsi gotiikan, renessanssin ja barokin muotoja uudella tavalla.
Profiilimuotojen ajoitusta määritettäessä on huomattava, että eri tyylikausien rajat ovat liukuvat ja mitä kauempana tyylinalkulähteestä ajallisesti, maantieteellisesti ja kulttuurisesti ollaan, sitä myöhäisemmin tietyn kauden tyylimuotoja vielä esiintyy.Suomen historian kannalta ovat merkittäviä kustavilainen tyyli Ruotsin vallan ajalta sekä Saksasta ja Venäjältä vaikutteensasaanut empire. 1800-luvun loppupuolella Saksasta vaikutteita saanut uusrenessanssi saavutti Suomessa suuren suosion.
Tyylimuodot esiintyivät tietysti puhtaimmillaan ja edustavimmillaan kuninkaallisissa linnoissa ja palatseissa, joista niitäkopioitiin aatelisten linnoihin ja kartanoihin. Edustavimmista rakennuksista tyylit taas siirtyivät maaseudun varakkaimpiintalonpoikaistaloihin, joissa puusepät jo voivat soveltaa omaa näkemystään vapaammin. Profiilihistoriassa kiehtovinta onkinseurata alkuperäisen muodon siirtymistä ajassa ja paikassa sekä sen muuntumista provinsiaaliseksi rakennustraditioksi, jostaSuomen maaseudulla on monia hienoja esimerkkejä. Harmoniassaan ja kauneudessaan ne eivät häviä yhtään alkuperäisilleesikuvilleen, vaan todistavat puusepäntaidon vankasta, esteettisestä perinteestä ja käsityötaidosta.
Vasta 1800-luvun lopun teollistumisen myötä listaprofiilit standardoituivat ja valikoimat pienenivät edelleen tultaessa 1900-luvulle. Tässä lyhyessä historiikissa keskitytään lähinnä vuorilautojen (ovien ja ikkunoiden ympärillä) muotoihin, joissaklassiset osamuodot esiintyvät runsaimmillaan. Samoja perusmuotoja esiintyy myös lattia-, katto- ja rintapaneelilistoissa.Erilaisia suomalaisia listamuotoja on runsaasti esitetty teoksessa Talo Kautta aikojen, osa: Kiinteän sisustuksen historiaa.
Rapattuja empiretyylisiä räystäsprofiileja Eckerönposti- ja tullitalon julkisivusta, mm. hammaslista.Arkkitehti Carl Ludvig Engel 1828.
Käsin veistettyjä seinäpaneelien vuorilistoja Sturehovin linnasta, Ruotsi, 1770-luku.
Hämeshavuisen komea talonpoikaistalo Kauhajoelta vuodelta 1827. Valkoiseksimaalatut pystypilasterit ovat saaneet aiheensa antiikin temppelin pylväistä, jonkapäätynä on räystäskarniisi. Puoliympyrän muotoinen lunetti-ikkuna ullakolla onmyös tyypillinen empirekauden rakennuksissa.
7
Symmetrinen barokkilista1600-luku
Barokki1670-luku
Myöhäisbarokki1720-luku
Rokokoo1740-luku
Myöhäisrokokoo1760-luku
Kustavilainen klassismi1700-luvun loppu
Uusklassismi1810-luku
Empire1840-luku
Uusrenessanssi1800-luvun loppu
Uusrenessanssi1800-luvun loppu
Fascia Karniisi Torus
Ovolo Astragaali Fascia
Torus
Torus
Karniisi Fascia Fascia
Cavetto Fascia
Karniisi Fascia Karniisi
Listamuotoja tutkiessa voi huomata, että eri päämuodot liittyvät toisiinsa täsmällisesti teräväkärkisillä upotuksilla, yleensäterävällä tai suoralla kulmalla. Upotukset erottavat eri muodot toisistaan ja antavat listalle selkeän, ryhdikkään kokonaisvaikutelman.Usein moneen kertaan maalatuissa listoissa terävät upotukset täyttyvät maalista ja listan muoto pehmenee, "löystyy". Kunvanhasta listasta otetaan mallia korjauksen yhteydessä, tuleekin kaikki maalikerrokset poistaa mallipalasta, jotta oikea muotosaadaan esiin. Toisaalta monet maalikerrokset kertovat myös listan iästä, joten korjaustyössä ei ole tarpeen ryhtyä liianperusteelliseen maalinpoistoon, vaan poistaa vain irtoava maali varovaisesti siten, että listan pieniä profiilimuotoja ei hävitetä.
Myös Suomessa käytettyjä ovien listaprofiileja eri historiallisilta tyylikausilta.
8
Listaprofiilien merkitys arkkitehtuurissa
Sekä rapatuilla että puulistoilla on kolme tärkeätä funktiota: peittää rakennusosien välisiä saumoja (tekninen funktio), erottaaeri rakennusosia toisistaan ja korostaa rakennuksen arkkitehtonista muotoa. Erityisen runsaasti koristelluilla ikkunoillajulkisivussa saatettiin korostaa rakennuksen päätiloja (esim. keskellä sijaitsevaa salia) ja pääsisäänkäyntiä. Kivirakennuksissaei ikkunoita yleensä vuorattu sisäpuolelta listoituksella, sen sijaan kattolistojen (varjovaikutelma), ovien vuorilistojen, paneelienja lattialistojen avulla korostettiin huoneen muotoa ja sen harmonisia mittasuhteita. Lattialistojen ja rintapaneelien tarkoituksenaoli myös suojata seinän maalausta tai tapetointia.
Voluuttimuotoinensivukonsoli
Klassismia edustavan oviaukon päällyslistoitus, jossa palkiston arkkitraaviosakääntyy sivulle vuorilaudaksi.
PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet
SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet
Karniisi
KarniisiCorona
Ovolo
Fascia
Ovolo
Fascia
Astragaali
Fascia
Fascia
Friisi
Arkkitraavi
P A
L K
I S T
O N
O S
A T
Oviaukko
Sivukonsoli
Piirrokset eivät ole mittakaavassa.
9
Ikkunoiden ja ovien vuorilistat ovat uusklassismissa (kustavilaisuus ja empire)muodostuneet siten, että kreikkalaisen palkiston arkkitraaviosa on käännetty aukonsivulle. Juhlavammissa ovissa arkkitraavilistan yläpuolella on koristeena muutpalkiston osat: friisi ja karniisi, joita sivuilla voivat vielä tukea voluuttimuotoisetkonsolit. Sen sijaan barokin ja rokokoon runsaat torus- ja astragaalimuodot ovatsaneet lähtökohtansa pylvään jalustan ekinusosasta.
SUURI JÄRJESTELMÄRakennusosien nimet
PIENI JÄRJESTELMÄMuotojen nimet
Ovolo
Karniisi
Arkkitraavi
P A
L K
I S T
O N
O S
A T
Cavetto
Corona
Nouseva karniisi
Laskeva karniisi
Dentil
Ovolo
Astragaali
Fascia
Ovolo
Astragaali
Fascia
Astragaali
Friisi
Oven vuorilista, jossa kanneluurit
Täyspalkiston käsittävä oven ylälistoitus ja empirelle tyypillinen uritettu sivulista.Tervalammen kartano, Vihti, arkkitehti Anders Fredrik Granstedt, 1830.
Helsingin säätytalo, juhlasalin ovi, jota koristaa täyden palkiston lisäksi temppelin päätykolmioeli tympanon. Tässäkin arkkitraavi kääntyy sivuille vuorilistoiksi. Arkkitehti Gustaf Nyström1890. Kuva: Simo Rista.
Piirrokset eivät ole mittakaavassa.
10
1800-luvulla vielä vallitsevan keskeissalipohjakaavan (karoliininen pohjakaava) mukaisesti sisätilassa ovet rakennettiin lähelleulkoseinää samaan linjaan. Voimakkaasti profiloiduilla listoilla koristetut ovet muodostivat ikään kuin portin, jonka kauttaavautui polykromaattinen tilasarja, kun kaikki huoneet oli maalattu tai tapetoitu eri väreillä.
Palatkaamme takaisin helmiponttiin. Linnoissa ja kartanoissa oli varaa palkata taitavia koristepuuseppiä, jotka kaiversivathelmilistan helmi kerrallaan. Kun listoja ryhdyttiin tekemään höyläämällä, yhdistettiin astragaalin helmet yhdeksi nauhaksi,joka leikkausmuodostaan ja koostaan suhteessa listan muihin muotoihin on kuitenkin edelleen tunnistettavissa. 1800-luvunlopulla on kuitenkin valmistettu myös ovia, joissa peilin ja kehän liitoksessa on neljännesympyrän muotoinen helmilista. Setehtiin pyöreästä listasta sorvaamalla helminauhaksi, joka sitten sahattiin neljään osaan. Samat antiikista peräisin olevatklassiset muodot esiintyivät myös käsityönä tehdyissä vaatimattomammissa rakennuksissa, kuten kuvan leikkimökissä.
Cavetto
Astragaali
Scotia
Torus
Cavetto
Eckerön postitalo, Carl Ludvig Engel, 1828,sisänäkymä.
Uusrenessanssityyppistä nikkarityyliäedustava leikkimökki 1900-luvun alusta.
Leikkimökin räystäskonsolissa on erotettavissa keskeisethistorialliset profiilimuodot pienessä mittakaavassa.
Helmipontti.
11
Uutta luoden, perinteitä kunnioittaen
Puu kuuluu edelleen vahvasti suomalaiseen rakentamiseen. Eri lajeineen, käsittelyineen ja profiileineen seantaa mahdollisuudet moninaisiin ratkaisuihin. Perinteisen puutavaraliikkeen valikoimien lisäksi yli 50vuotta toimineen Lauta Oy:n valmistusohjelmaan kuuluu mm. laaja valikoima perinnelistoja, paneeleita jaulkoverhouslautoja. Mallistomme on muodostunut vuosien saatossa kymmenien erilaisten tehtyjen tilaustöidenpohjalta. Näyttelytilastamme löytyy runsaasti malleja lista- ja paneeliprofiileista, tervetuloa tutustumaan!Varastomallit löytyvät myös internetistä www.lauta.fi
Lauta Oy:n omassa höyläämössä valmistetaan tilaustyönä myös asiakkaan mallin mukaisia listoja ja paneeleita.Ammattitaitoinen henkilökuntamme antaa arvokasta tietoa ja käytännön vinkkejä niin pieniin kuin suuriinkinrakennusprojekteihin.
Lauta Oy on toimittanut listoja ja paneeleita mm. seuraaviin kohteisiin:
Hakkarin kartanoNiuvaniemen sairaalaLempäälän nuorisoseurantaloSuomen pankkiVesilahden kirkkoKesärannan huvila (Villa Bjälbo)Lempäälän työväentalo
Kattolista PETSAMO, 1900-lukuPeitelista PETSAMO, 1900-luku
Peitelista NURMI, 1920-luku Jalkalista NURMI, 1920-luku
Kulmalista HAKKARI, 1880-lukuPeitelista HAKKARI, 1880-luku
Peitelista RYYNIKKÄ, 1940-luku Jalkalista RYYNIKKÄ, 1940-luku
LEMPÄÄLÄ www.lauta.fi AVOINNA: ma-pe 7-18, la 8-14
Tampereentie 166,PL 10, 37551 LEMPÄÄLÄPuh (03) 3123 6000, Fax (03) 3123 6060,Sähköposti: [email protected]
Lähteet:
Ars Suomen taide osa 2, 1988
Castrén, Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, 2000
Glazier, Richard: A manual of historic ornament, 1914
Gympel, Jan: Arkkitehtuurin historia, antiikista nykyaikaan, 2000
Günther, Stefan: Listverkens grammatik, den klassiska interiördetaljens formoch innebörd, väitöskirja, Ruotsi 2004
Hauser, Alois: Stillehre der Architektonischen formen des Altertums, 1913
Heikkinen-Heinämies-Jaatinen-Kaila-Pietarila: Talo kautta aikojen,kiinteän sisustuksen historia, 1989
Hersey, George: The Lost Meaning of Classical Architecture, 1988
Hidemark, Ove, professori: Något om foder, Kulturmiljövård-lehti 1/94
Issel, Hans: Die Baustillehre, 1904
Niiranen, Timo: Miten ennen asuttiin, vanhat rakennukset ja sisustukset, 1981
Palladio, Andrea: The four books of architecture, 1965(I Quattro Libri dell´Architettura, Venezia 1570)
Sales Meyer, Franz: Ornamentik, 1918
Schneider, J. und Metze, O: Hauptmerkmale der Baustile, 1928
Svartsjö slott. Dokumentation, analys och restaureringsförslag, Konsthögskolansarkitekturskola, restaureringskonst 1988-89, restaurointikurssin lopputyö
Uhde, Constantin: Die Konstruktionen und die Kunstformen der Architektur,Band I, und Band III, Der Steinbau, 1902
www.lauta.fi