henkilÖkuvassa olli hautala - oulu

29

Olli Hautala on 25-vuotias vuonna 2010 valmistunut tuo-tantotalouden diplomi-insinööri, joka työskentelee projek-ti-insinöörinä ISS Prokolla Oulussa. Tämä kolmetoistavuo-tiaana uransa huipulla lopettanut entinen kar ting-ajaja harrastaa nykyään metsästystä, kalastusta, sählyä, golfia sekä kaikennäköistä puuhastelua ja rakentamista. Raken-taminen on aina ollut lähellä Ollin sydäntä, ja ostettuaan Toppilansaaresta asunnon yhdessä tyttöystävänsä Niinan kanssa, he remontoivat sen pinnoiltaan uuteen uskoon.

RAKSALLE, RAKSALLEOlli syntyi vuonna 1986 rovaniemeläiseen yrittäjäperhee-seen. Hän vietti Rovaniemellä lapsuutensa ja nuoruutensa, harrasti ja kirjoitti Ounasvaaran lukiosta ylioppilaaksi kes-kitasoa hieman paremmilla arvosanoilla. Olli on ymmärtä-nyt vanhempiensa vaikutuksen häneen itseensä vasta myö-hemmin pienten asioiden kautta. Hänen isänsä opiskeli Oulun yliopistossa rakennustekniikkaa ja -suunnittelua ja on toiminut yksityisyrittäjänä niin kauan, kuin Olli itse muistaa.

Kesät Olli vietti töissä rakennustyömailla ja rakennusliik-keissä. Lukion jälkeen hän halusi Ouluun, ja hänen haavee-naan oli opiskella rakennustekniikkaa. Sitä ei kuitenkaan Oulussa ollut yliopistossa tarjolla, mutta koska tuotanto-talouden diplomi-insinöörin koulutus vaikutti monipuoli-selta, hän haki siihen. Lisäksi Ollin veli opiskeli Oulussa tuotantotaloutta, minkä johdosta hakeminen Tutalle oli helppoa.

HENKILÖKUVASSA OLLI HAUTALA

KIRJOITTANUT: KRISTIINA JUUSO

Kuva: Kati Leinonen

30

O U L U N Y L I O P I S TO - T U OTA N TOTA L O U S 3 0 V U OT TA

TÖISTÄ APUA OPISKELUUNOpiskeluaika tuo Ollin mieleen hyviä muistoja. Yhtenä suurimpana piir teenä ja hyvänolon tuojana toimi Ollin mielestä silloin vallinnut rento yhteishenki. Opiskeluajoilta jäi myös muutakin konkreettista käteen kuin diplomityö: ystävät. Näistä Olli mainitsee Antin, Eemelin ja Joonan, joiden kanssa hän on lähes päivittäin tekemisissä. Heidän kanssaan Olli keksii vieläkin kaikenlaista puuhaa. Esimerkik-si viime kesänä he Joonan kanssa ostivat pumpattavan ku-miveneen ja kävivät laskemassa sillä koskea Kiiminkijoessa.

Ensimmäisen kesän Olli oli töissä oululaisessa rakennusliik-keessä, mutta toisen opiskeluvuoden jälkeiseksi kesäksi hän pääsi ISS Prokolle. Vuonna 2008 syksyllä hän alkoi tehdä siellä töitä myös opiskeluiden yhteydessä opinto-jen ollessa loppusuoralla. Hän toimi silloin käytännössä avustavana henkilönä samanlaisissa projekteissa, joista hän itse tällä hetkellä on vastuussa. Olli kertoo, että työnteon vaikutus opiskeluihin oli se, että kursseista alkoi hyötyä eri tavalla. Vaikka aiheet eivät liittyneetkään täysin toisiinsa, syntyi työtehtävissä pintaa, johon kursseilla käytyjä asioita pystyi vertaamaan.

Vuoden 2009 kesän jälkeen Olli oli saanut kaikki kurssit suoritettua ja aloitti diplomityönsä tekemisen ISS Prokolle. Diplomityön otsikoksi tuli Rakennuksen elinkaarisuunnit-telun ohjauksen kehittäminen. Se tarkoittaa sitä, että rakentamisessa mietitään kokonaisvaikutuksia, eli ei pelkästään kokonaiskustannuksia, vaan myös laatua, käyt-täjäkustannuksia ja -tyytyväisyyttä kohteesta riippuen. Esimerkiksi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa keskitytään osastojen sijoittamiseen siten, että kulkureitit ovat mahdollisimman lyhyet ja optimoidut, jolloin selvitään vähemmällä henkilökunnalla. Ollin diplomityön tekemiseenliittyi käytännössä erikoinen seikka: hän ei tehnyt sitä Suomessa, vaan maailmalla. Kun Proko tarjosi tällaisen tutkimusmatkan, oli Ollin vaikea sanoa ”ei”. Hän kiersi maailmaa benchmarkkailemassa; hän selvitti, miten eri

maissa harjoitetaan elinkaariohjausta vai mietitäänkö sitä rakentamisessa ollenkaan. Vuoden 2010 toukokuussa Olli valmistui virallisesti.

VASTUUTA JA HAASTEITAValmistumisen jälkeen Olli jatkoi uraansa ISS Prokolla. Hän toimii siellä projekti-insinöörinä ja elinkaariasiantun-tijana. Suurimman osan työajastaan hän vetää normaaleja rakennusprojekteja, mutta elinkaarisuunnittelua vaativia hankkeita on myös muutamia vuodessa. Elinkaarisuunnit-telupalvelu kehitettiin Ollin diplomityön myötä, ja se on käytännössä Ollin vastuulla. Tällä hetkellä se on kuitenkin vielä alullaan, koska kaikki muut projektit vievät paljon ai-kaa. Ollin tarkoituksena on kehittää sitä enemmän, kunhan tilanteet sallivat.

Olli on ajautunut rakennusalalle muun muassa isänsä jalan-jäljissä. Ollin mielestä rakennusalalle ei päästä, vaan sinne joudutaan. Kuten sanottu, Olli on pienestä asti ”joutunut” kuulemaan rakennusjuttuja ja olemaan rakennustyömailla töissä. Alalle päätyminen ei kuitenkaan ole ollut pelkkää joutumista, vaan kyse on ollut myös harrastuneisuudesta. Ollia kiehtoo rakentamisessa se, että näkee konkreettises-ti, mitä saa aikaan. Esimerkiksi IT-maailma on Ollin mielestä liian abstraktia ja epäselvää.

Olli uskoo, että tuotantotalouden opinnot ovat osaksi mahdollistaneet sen, että hänelle on annettu vastuuta ja hänen osaamiseensa on luotettu. Olli on ainoa diplomi-

insinööri työyhteisössään ja yleensä, kun esille tulee jokin uusi, oudompi haaste, se annetaan Ollille tehtäväksi. Yleinen näkemys on, että kyllä tuotantotalouden diplomi-insinöörille voi antaa vaativammankin homman harteille. Lisäksi Ollille itselleen opinnot ovat antaneet jollakintasolla kokonaiskuvan, vaikka hänestä välillä tuntuu, ettei hänellä ole koulutuksensa myötä mitään spesifiä osaamista. Lisäksi koulutuksen kautta saadulla oppimaan oppimisella ja maailman tiedostamisella mennään Ollin mielestä pit-källe.

Suurin haaste, minkä Olli on työurallaan kokenut, tapahtui muutama vuosi sitten, kun hän piti ensimmäisen työmaa-kokouksensa rakennuttajan, eli projektijohtajan, edusta-jana. Paikalla kaikki muut olivat hyvin kokeneita: eräskin

arkkitehti oli noin 60-vuotias ja koko ikänsä suunnitellut taloja. Lisäksi paikalla oli urakoitsijan ja tilaajan edustajat, jotka odottivat, että projektin johtaja johtaa ja tekee päätöksiä sen pohjalta, mitä esitetään. Ollin mielestä oli suuri haaste mennä sinne nuorena miehenä vanhojen kokeneiden sekaan, varsinkaan kun hän ei koulutuksen myötä tiennyt, eikä vieläkään aina tiedä rakennusteknisesti, mikä olisi milloinkin järkevin ratkaisu. Johtajan ei kuiten-kaan tarvitse tietää kaikkea, vaan hallita se, miten koota yhteen ne ihmiset, jotka tietävät. Välillä Olli pohtii, onko kenties vähän liian suurissa saappaissa, kun on kuitenkin niin nuori vielä. Hän kuitenkin kertoo saaneensa sen ver-ran itseluottamusta, ettei enää turhia hermoile. Lisäksi aina auttaa ajatella, ettei tässä mitenkään mahdottomia töitä ole.

”Olli uskoo, että tuotantotalouden opinnot ovat osaksi mahdollistaneet sen, että hänelle on annettu vastuuta ja hänen osaamiseensa on luotettu.”

31


Työntekijänä Olli on tunnollinen, vastuullinen ja luotettava. Vaikka työaika loppuisikin, hän jää tekemään tärkeitä töitä, jos ne ovat kesken. Jos hän lupaa jotakin asiakkaalle, hän haluaa myös pitää sen, ja jos projekteja on monia päällek-käin, ei voi välttyä siltä, etteivätkö työpäivät joskus venyisi 12-tuntisiksi. Vaikka Olli onkin vastuullinen ja tunnollinen, on joskus kuitenkin pakko hutiloida, jotta saa pidettyä kiireen ja tarkkuuden tasapainossa. Tulevaisuudessa Olli toivoo, että olisi enemmän vapaa-aikaa. Hän uskookin, että kun saa talon maksettua, ei tarvitse takoa enää niin paljon, vaan ehtii nauttia myös elämästä.

Yhtenä henkilökohtaisesti tärkeimpänä osaamisenaan Olli pitää neuvottelutaitojaan. Se, kun saa tuotettua asiakkaalle lisäar voa neuvottelemalla urakoitsijan tarjoamaa hin-taa alas saman verran, kuin siitä oma yritys saa provisiota, tuo Ollille suuren onnistumisen tunteen. Se, ettei anna asioiden mennä niin vain läpi, vaan näkee vähän vaivaa, on yhdessä hyvien neuvottelutaitojen kanssa Ollin mielestä valtti.

MENESTYKSEN SALAISUUS Olli myöntää, että tähän asti hänellä on ollut vähän liiankin paljon onnistumisia. Sen hänen kaverinsakin ovat huomanneet ja monesti nauraneet, että onko hän koskaan ollut saavuttamatta sitä, mihin on pyrkinyt. Olli kuitenkin muistaa epäonnistuneensa ainakin kahdesti. Ensimmäisen kerran, kun hän ei vuoden 2009 vappuna saanut erään fuksitytön teekkarilakkiin kokardia, vaan rikkoi sen ja toisen kerran syksyllä 2010, kun häntä ei valittu Finnairin Quality Hunteriksi.

Ominaisuutensa, joiden Olli näkee olevan menestyste-kijöitään, ovat sosiaalisuus, sanansa mittaisuus sekä pelkää-mättömyys mennä soutamaan kovempaankin koskeen. Hän tulee helposti kaveriksi, ja esimerkiksi diplomityötä tehdessä siitä oli paljon hyötyä, koska Olli joutui juttele-maan kaikenlaisille ihmisille. Hän myös huomasi kolmen

kuukauden reissun aikana, kuinka kehittävää oli, kun kulki yksin ja keskusteli erilaisten ihmisten kanssa ja oppi tun-temaan heidät. Se avarsi paljon.

Ollia inspiroivat iloiset, reippaat, nauravaiset, ennakkoluu-lottomat ja elämästä nauttivat ihmiset. Näiden ominai-suuksien lisäksi häntä kiehtovat myös fiksut ja itseään sivis-tävät ihmiset. Ollin mielestä yksi fiksuin hänen tuntemis-taan ihmisistä on hänen tyttöystävänsä, ja hän on siitä luon-nollisesti iloinen. Kodin lisäksi myös töissä Ollia ympäröi muutama häntä inspiroiva henkilö. Yksi heistä on Heikki, joka tietää paljon kaikesta. Esimerkiksi eräänä aamuna he olivat porukalla jutelleet kahvipöydässä tuulivoimaloista. Kun niiden toiminnasta oli tullut porukan kesken hieman epäselvyyttä, oli Heikki huudettu paikalle ker tomaan, miten asia todellisuudessa on. Ja hän oli kertonut. Oli aihe mikä tahansa, Heikki ottaa asiasta selvää ja sillä tavalla sivistää itseään. Nuorempana Olli olisi saattanut kokea Heikin kaltaiset ihmiset näsäviisaiksi, mutta nykyään hän kyllä huomaa, miten jotkut osaavat miettiä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Toinen vaikuttava tapaus oli jutella ensimmäistä kertaa kunnolla erään hieman vanhemman ja hiljaisemman työ-kaverin kanssa. He olivat keskustelleet kaikista maailman ihmeistä, kuten siitä, mitä tapahtuu, kun kuolee, mihin maailmankaikkeus loppuu ja niin edelleen. Juttelutuokionjälkeen Olli oli tajunnut, kuinka fiksujen ihmisten ympäröi-mänä hän onkaan ja kuinka tässä maailmassa moni ihminen ajattelee isoja asioita. Lisäksi Ollia kiehtoi se, miten järki-peräisen selityksen hän oli saanut kaikelle ja kuinka kiva olo keskustelusta oli tullut, vaikka yleensä sellaisia asioitamiettiessä saattaa alkaa pelottaa.

TULEVAISUUSOllin lähitulevaisuuteen kuuluvat lomamatkat Pietariin, Thaimaahan ja Malediiveille, kunhan työt antavat myöten. Matkailu on yksi niistä asioista, joita Olli haluaa tehdä

paljon, ennen kuin alkaa perustaa perhettä. Urakehityksen-sä suhteen Ollin suunnitelma on perustaa isänsä lailla jossakin vaiheessa oma yritys. Hän pohtii sen voivan olla jonkinlaista kauppakonsulttitoimintaa, neuvottelua, eli sitä, mistä hän pitää ja missä hän on hyvä. Sitä ennen hän haluaa kuitenkin hankkia itselleen tarpeeksi oppia sekä taloudellisesti stabiilin tilanteen.

OLLIN TERVEISET URAKEHITYKSENSÄ ALUSSA OLEVILLEOlli haluaa antaa muille heidän urakehitykseensä neuvoksi sen, ettei saa missään nimessä hävetä itseään tai pelätä tulevaisuutta. Hän haluaa muistuttaa, että kaikki ovat ihmi-siä, ja jokainen tulee nopeasti huomaamaan sen, etteivät muutkaan tiedä kaikesta kaikkea. Pitää kuitenkin muistaa olla aina riittävän nöyrä eikä huutaa suuna ja päänä, vaan ottaa oppia toisilta. Tärkeimpänä hän kuitenkin pitää sitä, että uskoo itseensä ja menee, minne haluaa. Ollin mielestä ei pidä jäädä sellaiseen työhön, mistä ei tykkää, vaan luot-taa siihen, että uusia paikkoja löytyy, vaikka lähtisikin enti-sestä pois. Jos vain on kova tahto ja vähänkään rahkeita, niin on Olli varma siitä, että tulee samaan juuri sen paikan, minkä haluaa. Hän kuitenkin mainitsee, ettei se ole help-poa – esimerkiksi, jos presidentiksi haluaa, niin voi olla hieman haasteita.

Lisäksi Olli korostaa, ettei työtä ole pakko tehdä, niin kuin aina ennen on tehty, vaan työtään voi kyllä räätälöidä sel-laiseksi, että se tuntuu enemmän omalta. Pitää vain muis-taa keskustella esimiehen kanssa, jos jokin ei miellytä, ja siihen on itsellä parempi menetelmä tai keino. Vanhaan ei pidä parkkiintua, vaan olla kehittävä oman työnsä suhteen.

”Olli uskoo, että tuotantotalouden opinnot ovat osaksi mahdollistaneet sen, että hänelle on annettu vastuuta ja hänen osaamiseensa on luotettu.”

32


KUNNIANHIMOA JA KANNUSTUSTA Juha-Matti syntyi vuonna 1984 Kemijärvellä ja vietti siellä suurimman osan lapsuudestaan. Juha-Matin ollessa ala-asteella, muutti hän perheensä kanssa Tornioon. He kui-tenkin palasivat kolmen vuoden jälkeen takaisin Kemijär-velle. Koulussa Juha-Matti oli erittäin kunnianhimoinen ja lahjakas. Häntä kiinnostivat paljon matemaattis-luonnon-tieteelliset aineet, ja hän menestyi niissä hyvin. Peruskou-lun jälkeen Juha-Matin oli aika valita, mitä tekee tulevaisuu-delleen. Hän päätti mennä lukioon, jotta saisi kolme vuotta lisäaikaa miettiä. Hän ei kokenut kotikaupunkinsa tarjoavan mitään kiinnostavaa, joten hän itsevarmana päätti, että pyrkii opinnoissaan menemään niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Kotona häntä kannustettiin teke-mään paljon töitä sen eteen, mitä haluaa.

Juha-Matti Helisten, tuttavallisemmin Juhis, on Kemijärveltä kotoisin oleva leppoisa ja miehinen mies. Hän valmistui vuonna 2010 tuotantotalouden diplomi-insinööriksi ja on nykyään myyntikonsulttina 3M:llä Espoossa. Hän kertoo olevansa sekoitus hidasta hämäläistä ja yksinkertaista lap-palaista. Hän heiluttaa vapaa-aikanaan siimojaan puntti-salilla ja juoksee korkeintaan sulkapallon perässä.

HENKILÖKUVASSA JUHA-MATTI HELISTEN

KIRJOITTANUT: KRISTIINA JUUSO

33


Lukion aikana ajatus urasta teknisessä työssä alkoi kehittyä Juha-Matin mielessä. Filosofiset aineet eivät kiinnostaneet häntä, mikä helpotti päätöstä. Lukion loppuvaiheessa Juha-Matti ajatteli jatkaa vielä joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Opiskelupaikkaa valitessaan Juha-Matti toimi eliminointiperiaatteella: hän rajasi kylmästi pois ne linjat ja koulutusohjelmat, jotka häntä eivät ainakaan kiin-nostaneet. Lopulta jäljelle jäivät Oulun yliopiston Teknil-lisestä tiedekunnasta tuotantotalouden ja prosessiteknii-kan koulutusohjelmat. Opiskelupaikan lopullisessa valin-nassa auttoi paljon Juha-Matin lapsuudenkaverin isä, joka oli hyvin kiinnostunut selvittämään sitä, mihin hänen oma poikansa ja Juha-Matti voisivat lähteä opiskelemaan. Juha-Matin kyseinen kaveri oli myös lähdössä yliopistoon, ja pyrki ensimmäisenä vaihtoehtonaan opiskelemaan proses-sitekniikkaa. Kaverin isä kannusti aktiivisesti Juha-Mattia hakemaan tuotantotalouteen, koska hänellä oli niin hyvät arvosanat. Niinpä Juha-Matti haki ensisijaisesti tuotanto-taloudelle ja pääsi sisään keväällä 2003, jolloin hän kirjoitti myös ylioppilaaksi.

APINAN RAIVOLLA ETEENPÄIN Lukion jälkeen Juha-Matti lykkäsi tuotantotalouden opin-tojensa aloittamista kahdella vuodella. Hän teki ensin vuo-den töitä, jotta hänellä olisi tarpeeksi rahaa aloittaa uusi elämä Oulussa, poissa kotoa. Toisen vuoden hän vietti armeijassa, ja aloitti yliopiston vuonna 2005. Vuonna 2005 aloittaneista ihmisistä Juha-Matti löysi nopeasti monta samanhenkistä kaveria. Monet heistä ovat pysyneet Juha-Matin ystävinä, vaikka opiskelut ovatkin takana. Suurin osa ydinporukasta työskentelee Juha-Matin tavoin pääkaupunkiseudulla. He pyrkivät tapaamaan porukalla aina silloin, kun se on mahdollista.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä Juha-Matti ajautui kaverinsa avustuksella rakennustyömaille töihin. Työ oli reissuhommaa, ja Juha-Matilla oli mahdollisuus tehdä pitkää päivää, joten hän sai säästettyä rahaa hyvin

seuraavalle vuodelle. Juha-Matti pääsi seuraavina kesinä samaan paikkaan. Vaikka hän haki muuallekin töihin, jäi hän peruslaiskana kaverina sinne, koska tavoitteenaan hänellä oli kuitenkin rahankeruu ja se, ettei tarvitse ottaa opintolainaa. Lisäksi työ oli ihan mukavaa, vaikkei täysin vastannutkaan omaa alaa. Juha-Matti teki kyseiseen yrityk-seen myös kandintyönsä, joka käsitteli työtehtäviin liittyvää työturvallisuutta.

Diplomityönsä Juha-Matti teki Rautaruukille. Juha-Matin opiskelukaveri Heikki Pietola teki oman diplomityönsä myös Rautaruukille hieman Juha-Matin aihetta sivuavasta aiheesta, joten tutkimuksissaan he huomioivat toistensa löydökset. Juha-Matin diplomityön otsikko oli ”Aloite-toiminnan harmonisointi kansainvälisessä teollisuusyrityk-sessä”. Se käsitteli sitä, mitä henkilöstön tekemien organi-saation kehittämiseen tähtäävien parannusehdotusten käsittely käytännössä vaatii. Aihe oli Juha-Matin mielestä käytännönläheinen, ja tutkimus tuotti hyviä löydöksiä. Kun he olivat käyneet Helsingissä Herttoniemen pääkonttorilla esittelemässä omat diplomityönsä, oli yhtiön johdosta kuulunut, että he palkkaisivat ratkaisujen implementointiin projektipäälliköksi joko Juha-Matin tai Heikin. Tarkoitukse-na oli aluksi toteuttaa ratkaisujen implementoinnit parissa pilottikohteessa Suomessa, jonka jälkeen ne laajennettai-siin kaikkiin Suomen yksiköihin, ja lopulta maailmanlaajui-sesti. Molempien miesten harmiksi johto kuitenkin päätti, etteivät he palkkaa työhön tällä hetkellä ketään, vaan antavat tehtävän organisaation sisältä jollekin. Juha-Matin diplomityön ohjaaja oli ollut skeptinen, koska ei uskonut implementoinnin onnistumiseen samalla tavalla, kuin jos sitä hoitamaan olisi palkattu täysiaikainen henkilö. Vaikka diplomityö ei aukaissutkaan Juha-Matille uraa, oli hän kuitenkin tyytyväinen siitä, että sai kiitettävän arvosanan lisäksi myös hyvää referenssiä.

AHKERUUS PALKITAANSyksyllä 2010 Juha-Matti haki aktiivisesti töitä ja suoritti

samaan aikaan viimeiset kurssinsa. Hän sai diplomi-insi-nöörin paperit virallisesti käteensä joulukuussa 2010. Eräänä joulukuisena iltana valmistumisen jälkeen Juha-Matin naputellessa työhakemuksia, hänen silmiinsä osui 3M:n työpaikkailmoitus. Juha-Matti ei ollut missään vai-heessa opiskelu-uraa tai elämää ajatellut, että hakisi joskus myyntialalle. Paikka kuitenkin vaikutti Juha-Matin mielestä mielenkiintoiselta, koska hän saisi olla siinä todennäköisesti enemmän ihmisten kuin tietokoneiden kanssa tekemisis-sä. Niinpä hän haki paikkaa, ja jo seuraavana aamuna soi puhelin.

Puhelimen toisessa päässä oli Juha-Matin tuleva pomo, joka oli kiinnostunut hänen lähettämästään työhakemuk-sesta. Tuleva pomo kertoi työn olevan hieman erilainen kuin normaali toimistotyö. Hän ehdotti, että voisi kertoa työstä vielä lisää, kun tulee työreissulle Ouluun, jos Juha-Matilla riittää vielä kiinnostusta. Niinpä he tapasivat Oulussa. Tämä tapaaminen oli yksi tiukimmista työhaastat-teluista, joissa Juha-Matti on koskaan ollut. Häneltä testat-tiin muun muassa englannin kielen taitoa, reagointikykyä ja yleistä tietämystä. Juha-Matin tuleva pomo oli kertonut haastattelevansa itse ensimmäisellä kierroksella hakemus-ten perusteella parhaat, joista muutama valittaisiin toiselle kierrokselle haastatteluun pääkonttorille. Juha-Matti pääsi läpi, ja hänet kutsuttiin tammikuun puolella Espooseen. Haastattelussa oli paikalla tulevan pomon lisäksi myynti- ja markkinointipäällikkö, myyntijohtaja ja henkilöstöjohtaja. Haastattelu oli vielä tiukempi kuin ensimmäinen. Juha-Matti kuitenkin vakuutti haastattelijat, ja viikko haastat-telun jälkeen hänelle soitettiin ja kerrottiin, että hän voisi aloittaa kolmen viikon kuluttua, helmikuun alussa. Niinpä Juha-Matti koki vauhdikkaan siir tymisen opiskeluelämästä ja tutuista piireistä uusiin ympyröihin ja työelämän oravan-pyörään.

Juha-Matti ker too pitävänsä työstään paljon, vaikka se on todella rankkaa. Yrityksen tavoitteena on tehdä

34


tehdä ja miksi. Opinnot ovat auttaneet Juha-Mattia hah-mottamaan myös omien, eri aloilla toimivien, asiakkaiden tarpeita ja heidän sidosryhmistänsä muodostuvaa verkos-toa. Lisäksi hän on huomannut, etteivät reaalimaailmassa kaikki asiat mene niin täydellisesti kuin kirjoissa.

PUNAISTA JA SINISTÄ Ennen kuin Juha-Matti tuli 3M:lle, oli siellä teetetty työn-tekijöille kysely, jonka kautta oli haluttu selvittää, minkälai-sia ihmistyyppejä yrityksessä työskentelee. Ihmistyypit oli jaettu väreihin. Sininen työntekijä on tyypillinen insinööri-tyyppi, tutkija, joka haluaa ottaa kaikki faktat selville, ennen kuin tekee mitään päätöksiä. Punainen työntekijä taas pistää porukan liikkeelle ja vauhtiin, koska haluaa tulosta. Punaista eivät kiinnosta kaikki faktat, vaan hän tekee pää-tökset sekunnissa sen tiedon avulla, mitä hänellä sillä ky-seisellä hetkellä on. Punainen on todella päämäärätietoi-nen ja tuloshakuinen tyyppi. Juha-Matti kertoo alkaneensa peilata itseään näihin väreihin ja olevansa jotakin punai-sen ja sinisen väliltä. Sininen hän on sen vuoksi, koska tässä vaiheessa tuntee tietävänsä niin vähän verrattuna muihin. Hän ottaa vielä mielellään varman päälle ja haluaa varmistua siitä, että on ymmärtänyt asian ja vastannut esimerkiksi asiakkaan kysymykseen oikein. Punaisuus taas tulee Juha-Matissa esille ahneutena ja päämäärätietoisuu-tena. Hänen mielestään on mukavaa nähdä hyviä myyntilu-kuja, eikä häntä haittaa alan nopea vauhti.

Juha-Matti on luonteeltaan sosiaalinen ja pyrkii tulemaan kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen. Se, että hän ha-luaa miellyttää kaikkia, voi olla nykyisessä nopeatahtises-sa bisnesmaailmassa hänen mielestään jopa huono asia. Hän sanoo haasteen olevan siinä, ettei lupaa asiakkaille selvittävänsä sellaisia asioita, joista oma firma ei hyödy. Juha-Matin pitäisi omien sanojensa mukaan olla enem-män matemaattinen ja kylmästi laskelmoiva ihminen, joka miettisi enemmän sitä, onko asiakassuhde niin tärkeä ja rahanarvoinen, että siihen kannattaa käyttää aikaansa X

satoja asiakaskäyntejä vuodessa, mikä merkitsee muutamaa käyntiä joka päivä, neljänä päivänä viikossa. Muistamista on siis paljon: pitää muistaa missä on käynyt, ketä on nähnyt ja mikä oli tilanne missäkin. Koska asiakaskäyntejä on niin paljon, tulee uusia kasvoja tutuiksi koko ajan. Tampereella alihankintamessuilla jonkun yrityksen toimitusjohtaja oli tuttavallisesti ständiltään tervehtinyt Juha-Mattia. Onneksi toimitusjohtaja ei itsekään muistanut, missä he olivat näh-neet. Uusien kontaktien tulva ei kuitenkaan yksistään tee työstä Juha-Matin mielestä rankkaa, vaan se , että asioiden opetteluun menee tässä vaiheessa todella paljon aikaa. Koko ajan tulee jotakin uutta, tai asiakkaat kysyvät neuvoa, ja se, mitä ei tiedä, pitää ottaa selville joko itse tai välikäsien kautta. Aina, kun asia menee yhden rajapin-nan yli, ja joku muu alkaa selvittää sitä, täytyy Juha-Matin muistaa muistuttaa myös tätä, jos vastausta ei ala kuulua. Asiakkaalle annetut lupaukset tulee voida pitää. Työpäivät venyvät yleensä iltaan asti, ja yli viiden tunnin yöuniin ei ole aikaa. Henkisesti työ on Juha-Matin mukaan rankkaa, koska kymmenen sormen ympärillä on miljoona lankaa ja aivot surraavat 100 prosentin teholla koko ajan.

Kaikesta rankkuudesta huolimatta Juha-Matti pitää työs-tään paljon, koska oppii siinä koko ajan uusia asioita. Se taas tarkoittaa sitä, että hän on joka päivä lähempänä uu-sia haasteita. Hän kertoo, että pitää mieluummin tällaisesta nopeasta bisneksestä kuin esimerkiksi tuotekehitystyöstä, joka on hyvin seesteistä ja jossa ehtii juomaan kahvia koko ajan. Koska Juha-Matin työssä työnnetään koko ajan selästä eteenpäin, mutta selvitettävät asiat vetävät taaksepäin, on hänen sanojensa mukaan koko ajan päällä hallittu kaaos. Paine tekee ajasta tehokasta ja päivistä erilaisia, ja siitä hän pitää. Paine ja kiire tuovat myös haasteita siinä mielessä, että asioiden omaksumiseen ei ole aikaa.

Tämä työ valmistaa Juha-Mattia siihen johonkin muuhun, joka on loppujen lopuksi hänen juttunsa. Juha-Matti ei osaa vielä tarkasti sanoa, mitä se tulee olemaan, eikä hän

välttämättä tähtää minnekään todella ylös. Hänen mielestä urakehityksen ideaalitilanne on se, että kiikkuu yhdessä firmassa portaita ylöspäin, eikä niin, että vaihtaa firmasta toiseen tehtävissä ylöspäin. Tällä hetkellä Juha-Matista tuntuu siltä, että ei haluaisi vaihtaa muualle. Urakehityk-seen 3M:llä Juha-Matilla on kuitenkin mahdollisuus, jos ala häntä vielä tulevaisuudessakin kiinnostaa ja jos yritys haluaa hänet pitää.

Tulevaisuuttaan Juha-Matti ei ole muutenkaan koskaan suunnitellut sen kummemmin, vaan on panostanut siihen, mikä on jaksanut kiinnostaa. Hänen mielestään tulevaisuut-ta suunnittelemalla ja koko ajan suunnitelmien mukaan etenemällä huomaa ajan kuluessa vain sen, ettei ole elänyt elämäänsä, vaan on saanut vain ryppyjä kaikesta stressaa-misesta. Juha-Matti on itse antanut elämänsä mennä aina aikalailla hetkessä ja turhia stressaamatta. Työn puolesta hänen tarkoituksenaan on opetella asioita ja katsoa, mitä työssä kehittyminen tuo aikanaan tullessaan.

Juha-Matti kertoo, että on kysellyt esimiehiltään kriteerei-tä, joiden perusteella hänet valittiin työhön. Hänelle on selvinnyt, että työhön haluttiin hyvän koulutuksen saanut henkilö, jolla olisi mahdollisuus edetä tehtävästä ylemmäs. Juha-Matin nykyinen pomokin on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja aloittanut samassa tehtävässä, jossa Juha-Matti itse on nyt. Aika näyttää, mihin Juha-Matin rahkeet riittävät, ja onko eteneminen 3M:llä horisontaalista, vertikaalista vai molempia. Yritys on joka tapauksessa maailmanlaajuinen konglomeraatti, 80 000 henkilön firma, josta löytyy ura-mahdollisuuksia sekä Suomesta että ulkomailta. Mahdol-lisuudet ovat motivoivia, mutta toistaiseksi Juha-Matti kes-kittyy nykyiseen työhönsä ja siihen, että oppii bisneksen.

Sen lisäksi, että tuotantotalouden diplomi-insinöörin kou-lutus auttoi Juha-Mattia saamaan nykyisen työpaikkansa, ovat opinnot hänen mielestään auttaneet ymmärtämään asioita isommassa mittakaavassa: miten asioita kannattaisi

35


tuntia viikossa. Siihen, että asiakkaille tutkitaan ja haetaan tietoa jostakin, menee Juha-Matin mukaan yllättävän pal-jon aikaa, ja koska aika on rahaa, tulisi se käyttää raa’asti eurojen mukaan.

MENESTYMISEN TAKANA Vaikka elämä ei Juha-Matin mukaan aina ole pelkkää ruu-suilla tanssimista, ei hän oikein osaa sanoa, missä olisi epä-onnistunut. Siitä, mihin hän on ryhtynyt ja mihin hänellä on mielenkiinto riittänyt, on menestystä aina tullut. Esi-merkiksi Juha-Matin koulumenestys on aina ollut hyvä. Hän pääsi opiskelemaan sitä, mitä on halunnut, valmistui hyvillä papereilla ja selvisi työhaastattelun iterointikier-roksista sekä pääsi mahtavaan työhön ja työyhteisöön. Siviilielämän puolella Juha-Matti sitä vastoin on mielestään saanut suututettua ihan liian monta ihmistä.

Juha-Matti on alusta asti lähtenyt koluamaan omia polku-jaan, eikä ole katsonut kenestäkään mallia. Esimerkiksi kumpikaan hänen vanhemmistaan ei ole opiskellut yli-opistossa. Työmoraalinsa, joka on osa Juha-Matin menes-tymisen avaimia, hän sanoo kuitenkin saaneensa suvul-taan. Hän kertoo, että työnteko, rahan arvostus ja nöyrä suhtautuminen elämään on varmasti opittu aikoinaan jossakin kaukana Lapissa maalaispojilta ja -tytöiltä. Juha-Matin suvusta löytyy todella voimakkaita miehiä ja naisia, jotka eivät valita, vaan tekevät sen, mitä milloinkin pitää tehdä. Tyhjästä ei pidä Juha-Matin mielestä valittaa, vaan pitää puskea vain eteenpäin, ja jos jotakin pitää tehdä, se tehdään, eikä siinä auta itku ja parku. Hän sanoo, että siinä vaiheessa, kun loppuu järki ja äly, mennään lihaksilla loppuun. Koska mikään ei ole tullut Juha-Matille suoraan tarjottimella valmiiksi, on hänellä hyvä mieli siitä, että on jo nyt näin pitkällä, että on jaksanut opiskella ja tehdä töitä sekä ollut aina omillaan.

Työmoraalin lisäksi Juha-Matti uskoo menestyvänsä sosi-aalisen luonteensa vuoksi. Hän on ihmisläheinen tyyppi,

ei mikään ”data-Antton”, ja tulee sekä asiakkaidensa että työyhteisönsä ihmisten kanssa hyvin toimeen. Työyhtei-sö on yhteisö, jossa tehdään enemmän tai vähemmän yhdessä töitä. Jos on miellyttävä muille, on itselläkin mu-kavaa, kun muut ovat mukavia itseä kohtaan. Kolmantena menestystekijänään Juha-Matti pitää joustavuutta. Jos jokin muuttuu, hänellä ei mene heti sormi suuhun. Varsinkin nykyisessä työssään Juha-Matti tarvitsee joustavuutta, kos-ka tilanteet muuttuvat koko ajan. Pitää pystyä muutta-maan omia suunnitelmia, jos esimerkiksi asiakaskäynteihin tulee aikamuutoksia tai peruutuksia lyhyellä varoitusajalla. Joustavuus tarkoittaa Juha-Matin mielestä myös sitä, että jos kaikkea tarvittavaa tietoa tai tarvikkeita ei saa käsiinsä, pitää pystyä etenemään sillä, mitä on.

JUHA-MATIN TERVEISET URAKEHITYKSENSÄ ALUSSA OLEVILLE Juha-Matti uskoo, että rekrytoijat arvostavat kovaa työ-moraalia enemmän kuin hienoja englanninkielisiä titteleitä ja työnkuvia. Se, että tekee joka kesä jotakin, eikä vain norkoile, on Juha-Matin mielestä tärkeää, koska se kertoo ahkeruudesta. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen rekrytoija on erilainen ja joku voi arvostaa muuta kuin joku toinen. Työnsä kannattaa myös tehdä mahdollisimman hyvin. Juha-Matin työkokemus ja CV eivät hänen mukaan-sa olleet kovin kummoisia, mutta hänellä oli pitkä lista suo-sittelijoita. Suosittelijoiden joukossa oli muun muassa pari professoria Tuotantotalouden osastolta, diplomityön oh-jaaja ja esimiehiä kesätöistä. Juha-Matin nykyinen pomo oli kertonut soittaneensa kaikille suosittelijoille ja Juha-Matti uskoo, että he auttoivat häntä saamaan nykyisen työpaik-kansa.

Työmaailmaan mennään Juha-Matin mielestä vain oppi-maan lisää, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, ahkeruutta ja oma-aloitteisuutta. Jos menee työelämään sillä asenteella, että osaa jo kaiken, seinä tulee vastaan melko nopeasti. Pitää kuitenkin olla varma siitä, mitä on oppinut ja luottaa

omaan ajattelutapaansa ja näkemyksiinsä sekä tuoda niitä esille, vaikka ei aina olisikaan oikeassa. Juha-Matti uskoo, että vaikka keksisi hölmöjäkin ideoita, yrityksessä arvos-tetaan sitä, että tuo sinne jotakin erilaista ja tuoretta. Nöyryys tulee Juha-Matin mielestä pitää aina mielessä, joten asioiden ja kehitysehdotusten ulosanti on hänen mielestään tärkeää. Ei Juha-Matillakaan ollut aluksi mitään ideoita tai sanomista mihinkään, koska ei tiennyt vielä mistään mitään. Nyt kuitenkin, kun hän on pikkuhiljaa alkanut päästä asioista perille, on hän saanut omaakin ääntään kuuluviin. Hän uskoo, että aktiivisuus ja halu ottaa vastuuta saavat jossakin vaiheessa johtoportaan ihmiset huomaamaan, että työntekijä on kehittynyt ja pätevä ja että hänelle voi kehitellä lisää tehtäviä oppimisen ja persoonan mukaan.

Opiskeluvaiheessa olevia Juha-Matti haluaa neuvoa hank-kimaan hyvät paperit ja suorittamaan tuotantotalouden kurssit kunnialla. Lisäksi hän korostaa hankkimaan työko-kemusta, joka auttaa peilaamaan koulussa opittuja asioita todellisuuteen. Myöskään kontaktit eivät haittaa hänen mielestään ollenkaan, koska ne helpottavat pääsyä ura-putkeen, jossa tulee pitää ääntä, jotta huomataan ja notee-rataan.

36


Jari Jäväjä syntyi Kemissä ja vietti siellä varhaisen lapsuu-tensa aina toiselle luokalle saakka. Kemistä Jari muutti perheensä mukana Keminmaahan, jossa hän asui lukio-ikään asti. Jari pelasi jalkapalloa pikkupojasta lähtien, ja tämä rakas laji onkin kuljettanut häntä ympäri Suomea. Jarin sanojen mukaan jalkapallo on ollut vahvasti mukana siinä kehityksessä, joka on tehnyt hänet sellaiseksi, kuin hän nykyään on. Jari muutti lukioikäisenä Ouluun käydäk-seen lukion Kastellin urheilulukiossa. Jarin lukioelämään uudenlaisia kokemuksia toi vaihto-opiskelujakso Yhdysval-loissa. Jari valmistui ylioppilaaksi Kastellin urheilulukiosta vuonna 1993.

Jarin isä on koulutukseltaan rakennusinsinööri, ja Jari suunnitteli pitkään seuraavansa isänsä jalanjälkiä ja koulut-tautuvansa rakennusalalle. Jossain vaiheessa hän kuitenkin sai päähänsä kulkea omia polkujaan ja haki ja pääsi heti kirjoitusten jälkeen Oulun yliopistoon opiskelemaan tuo-tantotaloutta. Tuotantotalouden koulutusohjelmassa Jaria viehätti sen uutuus. Tuotantotalouden osasto oli siihen aikaan juuri perustettu, ja opetusohjelmaan kuului vain muutama vanhempi kurssi yliopiston sisältä. Jari pitää haasteista, ja yksi syy valita tuotantotalous oli sen korkein sisäänpääsyraja.

Jo 16-vuotiaana SM-sarjadebyyttinsä Kemin Palloseurassa tehnyt Jari herätti kiinnostusta Etelä-Suomen jalkapallo-seuroissa. Lukion jälkeen Jari siir tyikin Vaasan Palloseuraan, missä vierähti kolme vuotta ja mistä saaliiksi jäi SM-hopea. Vaasasta Jari vaihtoi Helsingin Jalkapalloklubiin, missä tilille tuli toinen SM-hopea ja yksi Suomen Cupin voitto. Euroo-pan kentillä Jarin huippuhetki osui Champions Leaguen, eli Euroopan seurajoukkueiden mestaruusliigan, otteluun Armeniaan: hän teki voitokkaassa ottelussa 0–2 maalin.Urheilun ja opiskelun yhteensovittaminen oli Jarille suuri haaste. Jari aloitti opintonsa Oulun yliopiston tuotanto-talouden osastolla vuonna 1994. Samana syksynä Jari muutti

jalkapallon perässä Vaasaan. Kun jalkapallokausi loka-marraskuussa loppui, pystyi Jari opiskelemaan muutaman kuukauden yliopistolla, ennen kuin hänen tuli siir tyä takai-sin leipätyönsä pariin. Helsingissä pelatessaan hän yritti hakea opinto-oikeuden siir toa Otaniemeen, mutta se ei onnistunut, joten Jarin kirjat jäivät Ouluun, ja hän suoritti opintojaan Otaniemessä erillisopinto-oikeudella. Opintoja ker tyi tuon kahden vuoden aikana noin 20 opintoviik-koa pelaamisen ohella. Kokonaisuudessaan, aktiiviuransa aikana vuosien 1994 ja 1999 välillä, Jari suoritti kirjekurssi-tyyppisesti noin 80–90 opintoviikkoa. Vuonna 1999 Jari jätti pelaamisen vähemmälle ja alkoi opiskella päätoimi-sesti. Hän valmistui Oulun yliopiston Tuotantotalouden osastolta vuonna 2002.

Jari vietti suurimman osan opiskeluajastaan muilla paikka-kunnilla, eikä hänelle kertynyt opiskelijaelämästä juurikaan muistoja. Hän ei myöskään päässyt tutustumaan muihin opiskelijoihin. Kun Jari ehti Ouluun opiskelutarkoituksessa, hän keskittyi opintoihin sataprosenttisesti. Jarin kesät me-nivät jalkapallon parissa, eikä hänelle kertynyt muuta työ-kokemusta ennen vuotta 2001, jolloin hän teki harjoittelun Nokialla. Silloiselta Nokialta, nykyiseltä Nokia Siemens Networksilta, löytyi Jarille myös diplomityöpaikka. Jari tuli Nokialle koetuotantoon tuotantoinsinöörin kesälomitta-jaksi ja jatkoi luontevasti diplomityöntekijänä. Hänen silloi-sella esimiehellään oli muutamia ajatuksia diplomityön ai-heesta, mutta loppupeleissä Jari keksi aiheen itse. Aihe oli aikanaan varsin ajankohtainen ja liittyi uuden tuotteen saattamiseen nopeasti markkinoille. Työn nimi on “The role of pre-production in shortening time-to-volume of new products”.

Diplomityö avasi Jarille työpaikan Nokialta, ennen kuin hän ehti saattaa sen loppuun. Jari aloitti uransa Nokialla Limin-gantullin tehtaalla tehdaslogistiikkainsinöörinä. Hän vietti siellä vuoden ja siir tyi sen jälkeen materiaalitiimin vetäjäksi koetuotantoon. Koetuotanto laajeni samaan aikaan, ja Jarin vastuulle Oulun koetuotannon lisäksi tuli myös Espoon koetuotannon materiaalien hallinta. Vähän myöhemmin Jarin työnantaja muuttui Nokiasta Nokia Siemens Networksiksi, ja hänen työtehtäväänsä tuli mukaan globaalin koetuotantoverkoston kapasiteetin hallinta tuotekehityspuolen antamien tietojen perusteella. Vuonna 2008 Jari Jäväjä nimitettiin Oulun volyymituotan-toon tuotantopäälliköksi.

Jarin mielestä tuotantotalouden opinnoista on ollut hyötyä monella eri tavalla. Hän kuvaa ensimmäistä työpaikkaansa tehdaslogistiikkainsinöörinä siten, että jos jokin koulutus yliopistolta siihen pitäisi saada, niin se olisi tuotantotalouden diplomi-insinööri. Jarin mielestä myös ”tutalaisuudesta” on hyötyä. Muut tuotantotalouden diplomi-insinöörit ovat olleet mukana auttamassa Jaria sisään Nokialle. Hakiessaan ensimmäistä työpaikkaansa Nokialta Jari kysyi Tiina Tissarilta vapaita paikkoja. Tiinalla ei ollut avoimia paikkoja, mutta Tiina laittoi viestin eteenpäin kysyen Riku Hynniseltä työpaikkaa Jarille. Rikullakaan ei työpaikkaa ollut tarjolla, mutta hän suositteli Jaria eteenpäin, ja Jari pääsi työhaastatteluun. Kun Jaria haastateltiin viimeisim-pään työtehtäväänsä vuonna 2008, Oulun tehtaanjohtaja mainitsi, että tuotantopäällikön tehtävään parhaiten sopi-va koulutus on tuotantotalouden diplomi-insinööri. Jari kokee, että koulutuksen sisällöllä ei ole ollut niin suuri merkitys kuin koulutuksen nimellä.

HENKILÖKUVASSA JARI JÄVÄJÄ

”Jarin mielestä myös ”tutalaisuudesta” on hyötyä. Muut tuotantotalouden diplomi-insinöörit ovat olleet mukana auttamassa Jaria sisään Nokialle.”

KIR

JOIT

TAN

UT:

MIK

KO S

AR

KKIN

EN

37


Omassa työssään tuotantopäällikkönä Jari hyötyy eniten maalaisjärjestä, sosiaalisuudesta ja loogisesta päättelyky-vystä. Tärkeää hänestä on myös asioiden yhdistäminen. Merkittävänä osaamisenaan Jari pitää sosiaalisuuttaan, jonka avulla hän tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja pystyy johtamaan erilaisia ryhmiä. Jokainen ihminen on kuitenkin erilainen, ja jokaisen kanssa tulee käyttäytyä sen mukaan. Joukkueurheilutaustasta Jari uskoo saaneensa hyvät työkalut ryhmässä toimimiseen. Mikään erityinen syy ei saanut Jaria lähtemään huipputeknologia-alalle. Kun Jari muutti Ouluun 2000-luvun vaihteessa, Nokia oli selkeä valinta hänelle. Nokia oli siihen aikaan kovassa nosteessa ja rekrytoi paljon. Nokia oli jakaantunut matkapuhelinpuo-leen ja verkkopuoleen, ja alun perin Jari suunnitteli itseään matkapuhelinpuolelle, mutta päätyikin aiemmin mainitun reitin kautta verkkopuolelle.

Työ merkitsee Jarille paljon ollen kuitenkin vain vastapaino muulle elämälle. Hän ei elä työtään varten, mutta hänen mielestään on tärkeää, että ihmisellä on jotain, mitä päivi-sin tehdä. Työ on motivoivaa, jos siitä pitää, ja on tärkeää, että työpaikalle tulee joka aamu hyvillä mielin. Jarin mu-kaan työ voi antaa elämälle sisältöä vain, jos se antaa joka päivä kehittävää tekemistä. Työntekijänä Jari on erittäin tarkka. Periaatteena hänellä on, että asia tehdään viimeisen päälle hyvin ja vielä paremminkin. Mielestään hän oli uran-sa alkuvaiheessa jopa liian tarkka: vähempikin olisi riittänyt. Tässä vaiheessa uraa Jari on joutunut opettelemaan, ettei tee liian pikkutarkkoja asioita itse, vaan muistaa delegoida ne eteenpäin. Haasteena hänellä on ollut myös se, ettei delegoinnin lopputulos ole aina ihan sitä, mitä itse oli aja-tellut. Tällöin on pystyttävä arvioimaan, onko se kuitenkin tarpeeksi hyvä kulloiseenkin tarkoitukseen. Jari yrittääkin valmentaa alaisiaan tekemään asioita lähemmäksi omia vaatimuksiaan. Jari pitää itseään hieman perfektionistina, mutta pyrkii vähentämään tätä piirrettä työssään, jotta saisi enemmän aikaan.

Jari ei pidä itseään äärettömän kovana johtajana. Hän on ennemminkin porukan kanssa yhdessä töitä tekevä ja

vain asemallisesti esimies. Hän ei halua tulla nostetuksi jalustalle, vaan toivoo, että omat alaiset saisivat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin saaden siitä kunnian, joka heille kuuluu. Työura on tuonut Jarille erilaisia haasteita. Ensimmäinen suuri haaste hänelle tuli eteen uutena esimie-henä YT-neuvottelujen muodossa. Jari joutui valitsemaan omasta porukastaan yhden ir tisanottavan. Tämän lisäksi hänellä on ollut joitain haasteita itsensä kanssa. Jari pitää siitä, että Nokia Siemens Networks on suuri yritys ja ta-lon sisään mahtuu useita mahdollisuuksia siir tyä erilaisiin työtehtäviin. Jari on mielestään ollut välillä hieman liian arka vaihtamaan tehtäviä. Hän olisi työuransa ja motivaa-tionsa vuoksi toivonut siir tyneensä aikaisemmin edellisestä työtehtävästä eteenpäin.

Onnistumisena elämässään Jari pitää kahden lapsen kas-vattamista kouluikään. Lisäksi urheilumenestys ja nykyisen työuran eteneminen kuuluvat hänen elämänsä saavutuk-siin. Jari ei jättänyt jalkapalloilua pois elämästään aktiivi-uransa jälkeen, vaan jatkoi valmentajana. Suurimmaksi epäonnistumisekseen hän listaa valmentamansa Oulun Luistinseuran putoamisen miesten kakkosdivisioonasta kolmosdivisioonaan. Hänen mielestään työssä tapahtuvat epäonnistumiset eivät ole niin konkreettisia kuin urheilus-sa. Työ herättää sekä onnistumisen että epäonnistumisen tunteita, mutta ei kuitenkaan niin vahvasti kuin urheilu.

Inspiroivista ihmisistä Jari yrittää omaksua itselleen joitain piir teitä. Hän ei halua matkia yhtä ihmistä kokonaan, vaan vain pieniä osia tästä. Hän onkin oppinut erilaisia asioita entisiltä esimiehiltään ja muilta kollegoiltaan. On myös joitain ominaisuuksia, joita Jari myöntää kadehtivansa, kun ei itse niihin ainakaan vielä pysty. Esimerkiksi tuotantota-louden diplomi-insinööri Sami Viherkarin suoruus on Jarin mielestä varsin ihailtavaa. Mentorisuhteita Jari pitää arvossa. Salon Nokian tehtaan kehitysjohtaja mentoroi häntä lyhytaikaisesti ennen siir tymistään muihin tehtäviin ulkomaille. Suhteen ei Jarin mielestä tarvitse välttämättä olla virallinen, vaan riittää, että keskustelee, kuuntelee ja seuraa vanhempien tekemistä. Tästä oppii paljon ja pystyy

kehittämään itseään. Myös erilaiset sisäiset henkilöstökou-lutusohjelmat ovat olleet Jarin mielestä kehittäviä. Omista menestystekijöistään korkeimmalle Jari listaa ryhmässä toimimisen taidon. Toisena menestystekijänään hän pitää ylpeyttä siitä, mitä tekee. Kun hän tekee jotain, hän pyrkii tekemään sen kunnolla. Kolmanneksi menestystekijäkseen hän näkee riittävän älykkyytensä ja maalaisjärjen käytön, joita hän pyrkii työssä hyödyntämään.

Jari muistaa työuransa alkuvaiheen ongelmat, jotka johtui-vat työkokemuksen puutteesta. Tämän takia hän haluaakin ohjeistaa toisia pyrkimään opiskelun aikana harjoitteluihin ja kesätöihin. Opinnot voivat muodostua liian teoreettisik-si ilman työelämässä ansaittua kokemusta. Toisen neuvon Jari antaa opintoihin liittyen. Työssä menestymisen kannalta kurssien arvosanoilla ei ole kovin suurta merkitystä, mutta ne kertovat jotain ihmisen luonteesta. Rekrytoidessaan hän onkin katsonut, ettei pääosaa kursseista ole suoritettu alimmilla arvosanoilla. Hänen mielestään jonkinlaista tasoa kannattaa ylläpitää opintojen aikana. Jari kuitenkin muis-tuttaa, että arvosanat vaikuttavat lähinnä ensimmäisen työ-paikan saantiin. Tämän jälkeen arvosanojen sijasta katso-taan tekemisiä työuralla. Näiden neuvojen lisäksi Jarin mie-lestä on tärkeää tehdä opintojen yhteydessä erilaisia ryh-mätöitä ja siten kehittää tarpeellisia ryhmätyötaitoja. Ryh-mätöissä on jo opiskeluaikana hyvä olla joukkuepelaaja ja tehdä tulosta joukkueen eteen. Näiden taitojen tuominen työelämään on tärkeää, sillä työelämässä yksin ahertaminen vaikuttaa negatiivisesti urakehitykseen.

Tulevaisuudensuunnitelmia Jari on päässyt pohtimaan työ-paikan sisäisessä koulutusohjelmassa. Hänelle ei kuiten-kaan ole vielä muotoutunut selkeää jatkosuunnitelmaa. Hän pitää Nokia Siemens Networksista työnantajana sen monipuolisen tarjonnan takia ja uskoo löytävänsä myös seuraavan tehtävänsä saman katon alta. Mahdollisuutena on myös oman yritystoiminnan perustaminen. Haaveena Jarilla on jonakin päivänä tehdä töitä itselleen, mutta tar-peeksi vakuuttava idea on vielä haussa. Ainakin varmaa on se, että Jari jatkaa valmentajana jalkapallon parissa.

38


Tuomas Lappi syntyi Oulussa, mutta vietti nuoruutensa poikavuodet ja parhaat kasvunpyrähdykset Kempeleessä, kymmenen kilometriä Oulusta etelään. Tuomas sai koto-naan vahvaa tukea luonnontieteisiin, itsensä kehittämiseen ja uusien asioiden oppimiseen. Tämä oli hänelle hyvä kas-vuympäristö, joka ohjasi häntä asioiden laaja-alaiseen tut-kimiseen, uuden oppimiseen, kouluttautumiseen ja itsensä kehittämiseen. Tuomas kokee, että tämä vaikutti häneen positiivisesti ja kasvatti hänestä sellaisen, jollainen hän ny-kyään on.

Tuomas kävi peruskoulun jälkeen Kempeleen lukion ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1995. Lukion jälkeen Tuomas meni armeijaan, jonka jälkeen aloitti opiskelun Oulun yli-opistossa Tuotantotalouden osastolla syksyllä 1996. Ura-pohdinnat lähtivät lukiossa liikkeelle lääketieteestä, mutta ABI-oppaaseen perehtymisen jälkeen tuotantotalous alkoi tuntua kiinnostavammalta ja enemmän omalta vaih-toehdolta. Tuomas koki, että tekniikan ja talouden kombi-naatio tarjoaisi varmasti mielenkiintoisia haasteita teolli-suudessa. Ylioppilaskirjoitusten ja preppauksen jälkeen Tuomas osallistui teknillisen tiedekunnan pääsykokeisiin ja pääsi opiskelemaan tuotantotaloutta Ouluun.

Opiskeluajoilta parhaita muistoja Tuomakselle kertyi kilta-toiminnasta ja siihen liittyvästä yhteisöllisyydestä. Hän toi-mi Oulun tuotantotalousteekkareiden, eli Optiem ry:n, puheenjohtajana vuonna 1998. 1990-luvun loppuvuosina killan jäsenillä oli hyvin tiivis ryhmähenki, ja opiskelijat teki-vät yhdessä paljon asioita – liittyen toisinaan jopa opintoi-hin. Urheilun ystävänä Tuomakselle jäi mieleen useat yli-opistoyhteisön tarjoamat aktiviteetit urheilurintamalla aina kirkkovenesouduista kyykkään. Eräänä hyvänä muistona näistä tulisista taistoista oli kaukalopallosarjan finaali, jossa voitonvarmat kauppatieteilijät joutuivat antautumaan tuotantotalouden opiskelijoille ja luovuttamaan kuohu-juomansa voittajille. Työharjoitteluaika Rautaruukilla oli Tuomakselle erinomainen mahdollisuus soveltaa opittua tietoa käytäntöön. Hän työskenteli kaksi kesää tuotannon-suunnittelussa. Pitkätkin päivät ja yöt taittuivat mukavasti hyvien kavereiden kanssa. Samalla hän sai paikattua seu-raavan talven rahoitusvajetta.

Tuomas teki diplomityönsä Nokialle kapeikkoajattelun so-veltamisesta ohjelmistokehityksen hallintaan. Työn nimi on “Applying the Theory of Constraints to the Management of Software Development”. Työ oli Tuomaksesta mielenkiin-toinen, ja siinä pääsi tutustumaan Nokian ohjelmisto-teknologian kehitykseen 2000-luvun alkupuolella. Diplomi-työhön kuului haastatteluja sekä tiedon analyysityötä, joi-

“On tärkeää osata kommunikoida eri alan ihmisille heidän omalla kielellään ja täten toimia eräänlaisena tulkkina organisaatioiden rajapinnoissa. Liike-toimintaan erikoistuneille ihmisille on syytä käyttää erilaisia argumentteja kuin tuotekehityshenkilöille.”

HENKILÖKUVASSATUOMAS LAPPI

KIRJOITTANUT: MIKKO SARKKINEN

39


den perusteella määritettiin ohjelmistokehityksen pullon-kaula ja optimoitiin prosesseja pullonkaulasta pääsemiseksi. Tuomas valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi vuonna 2000. Valmistuttuaan Tuomas jatkoi Nokialla ohjel-mistokehitysorganisaatiossa prosessin kehitystehtävissä.Sen jälkeen hän on toiminut päällikkötehtävissä strategi-sessa suunnittelussa sekä tuotekehityksen sisäisessä vies-tinnässä. Näiden jälkeen Tuomas työskenteli tuotanto- ja logistiikkaorganisaatiossa, ja viimeksi hän on toiminut useamman vuoden ajan ohjelmistokehityksen teknologia-markkinointi- ja teleoperaattoriyhteistyössä.

Tuotantotalouden opinnot Oulun yliopistossa ovat anta-neet Tuomakselle hyvät valmiudet käsitellä monimutkaisia asioita, toimia erilaisten organisaatioiden rajapinnoissa ja tarttua laaja-alaisiin haasteisiin. Ne ovat mahdollistaneet Tuomakselle mielenkiintoisen matkan suuren yrityksen sisällä. Koulutus antaa hänen mielestään eväitä toimimi-seen monipuolisissa tehtävissä erityisesti kriittisillä raja-pinta-alueilla. Tuomas painottaakin, että tuotantotalou-den opinnoista saa osaamista monipuoliseen työskente-lyyn tekniikan ja liiketoiminnan parissa. Ne auttavat myös uuden oppimisessa, uusiin ihmisiin tutustumisessa sekä erilaisten tehtäväkenttien kartoittamisessa.

Työssään Tuomas kokee vahvuudekseen liiketoiminnan kehittämisen ja markkinoinnin näkökulman tuomisen tuo-tekehitysympäristöön. On tärkeää osata kommunikoida eri alan ihmisille heidän omalla kielellään ja täten toimia eräänlaisena tulkkina organisaatioiden rajapinnoissa. Liike-toimintaan erikoistuneille ihmisille on syytä käyttää erilaisia argumentteja kuin tuotekehityshenkilöille. Tavoitteena on toimia yhteisen hyvän eteen ja näin saada yhteistyö vas-taamaan koko yrityksen tarpeita. Nokia organisaationa on tarjonnut Tuomakselle mahdollisuuksia toimia erilaisissa tehtävissä ja näin laajentaa näkökulmia ja osaamisprofiilia. Tuomaksen mukaan tuotantotaloutta opiskelevien vah-

vuus on ollut pieni sisäänotto ja tiivis yhteishenki. Kavereis-ta pidetään huolta ja yhdessä opiskellaan ja harjoitetaan opittuja asioita. Opiskeluaikojen verkostoituminen kantaa myös työelämän puolelle. Tämän Tuomas on kokenut hen-kilökohtaisesti: hänen diplomityönsä ohjasi Oulun yliopis-ton tuotantotalouden diplomi-insinööri, jonka kautta Tuo-mas pääsi työuransa alkuun Nokiassa.

Työ on suuri osa Tuomaksen elämää, mutta hän antaa aikaa myös muulle. Työn kautta tapaa mielenkiintoisia ih-misiä ja saa uusia kokemuksia. Toisaalta vapaa-aika on Tuo-makselle tärkeää, sillä se tasapainottaa työelämää. Hän nauttii elämästään ja viettää mielellään aikaa perheen ja harrastuksien parissa. Työssä on tärkeää Tuomakselle se, että töitä tehdään oikean asian eteen, selkeiden tavoittei-den mukaisesti ja hyvässä hengessä. Kun kaikki tekevät töi-tä oikealla asenteella, palkitsee se kaikkia ja mahdollistaatulemisen töihin energisellä asenteella. Tällä tavalla sekä ihmiset että kokonaiset tiimit pääsevät parempiin suorituksiin.

Työntekijänä Tuomas Lappi on aktiivinen. Hän pitää työs-kentelystä ihmisten kanssa ja ennemmin soittaa kuin lä-hettää sähköpostia. Hän tulee myös mielellään käymään ta-paamassa henkilökohtaisesti. Hän ei pidä itseään yksityis-kohtiin pureutuvana työntekijänä, vaan hän ennemminkin tasa-painottaa ryhmän toimintaa ja pyrkii hallitsemaan suuria kokonaisuuksia. Esimiestehtävissä Tuomas haluaa antaa alaisilleen tilaa, mikä tarkoittaa samalla vastuun jakamista. Hän haluaa, että hänen ryhmässään on läpinäkyvyyttä ja tietoa jaetaan kaikkien kesken aktiivisesti erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa tiimi toimii useilla eri paikka-kunnilla. Ryhmän sisällä yksilöille täytyy olla selkeästi määri-tettynä omat vastuualueet, joiden puitteissa toimia. Esi-miehen tehtävänä on tukea alaisiaan, jotta heillä on riit-tävästi mahdollisuuksia hoitaa oma kenttänsä parhaalla mahdollisella tavalla.

Haasteita huipputeknologian parissa työskentelevillä ihmi-sillä riittää aina. Tuomaksen mielestä suurimmat haasteet tulevat muutoksista. Muutokset syntyvät strategisista pää-töksistä ja tuovat yksilötasolla epävarmuutta oman työn jatkuvuuteen. Yhdentoista vuoden aikana Tuomas on ko-kenut näitä haasteita useamman kerran. Epävarmuus vie henkilön pois omalta mukavuusalueeltaan. Tällöin ei voi tietää, jatkuuko oma työtehtävä Oulussa vai onko muutok-sessa kyse omasta tekemisestä tai mitä muutoksen kans-sa lopulta tehdään. Muutoksen hyväksyminen ja sen kään-täminen mahdollisuuksiksi on opettanut Tuomasta Nokia-uran aikana. Epämukavuusalueelle kannattaa jopa pyrkiä, sillä se kehittää.

Diplomi-insinöörin tutkinnon suorittamista Tuomas pitääelämässään eräänä tärkeänä onnistumisen kokemuksena. Projekti oli haastava, mutta huolellisen suunnittelun ja työnan-tajan mahdollistaman täysipäiväisen keskittymisen ansiosta työ saatiin valmiiksi jopa hieman etuajassa. Diplomityö no-teerattiin ja todettiin hyvin tehdyksi, ja sillä oli merkitystä työyhteisön kannalta. Tuomaksesta oli hienoa havaita, että diplomityö ei jäänyt vain hänen valmistumisensa välikappa-leeksi, vaan sitä hyödynnettiin myös konkreettisesti.Tuomas pitää mentoreita tärkeinä menestyksen kannalta, koska mentorointisuhteissa uuden työntekijän taidot ja jo organisaatioon karttunut kokemus kohtaavat konkreetti-sesti. Diplomityönsä ohjaajan Tuomas mainitsee eräänä mentorinaan. Myös dynaamiset, asioista innostuneet ja toisille tilaa antavat johtajat ovat inspiroineet häntä työ-elämässä. Tämän tyyppiset johtajat pystyvät tuomaan esille omaa näkemystään ja saattamaan tiimin hyvään tuloksen-tekokykyyn. Tuomas pitää aktiivisuutta ja vastuunkantamis-ta omina menestystekijöinään. Hänestä on tärkeää, että työntekijä ymmärtää työtehtävänsä ja on vastuussa niistä. Työntekijän itse tulee vastata siitä, kuinka aktiivinen hän on asioiden hoitamisessa ja kuinka hän ottaa niistä vastuuta. Lisäksi on tärkeää osata kysyä, jos ei tiedä jotakin. Nöyryys

40

uuden oppimiseen ja toisten kunnioittaminen ovat tärkei-tä, sillä aina kaikki ei tapahdu, niin kuin on sovittu.

Tuomas muistuttaa, että työelämä on pitkä. Hän suositte-lee jo opiskeluaikana verkostoitumaan muiden opiskeli-joiden kanssa. Se on mahdollisuus rakentaa luontevasti opiskeluajan puitteissa tulevaa mentoriverkostoa, mutta ennen kaikkea sitä kautta on mahdollista saada oikeita ystäviä. Työuraa voi itse viedä eteenpäin, mutta pelkällä pyrkyriasenteella ei pärjää. Täytyy muistaa luottaa omaan osaamiseensa, tehdä työnsä huolellisesti ja markkinoida osaamistaan sopivissa paikoissa. Ura ja koko elämä on matka, josta pitää muistaa myös nauttia. Kannattaa välillä huolehtia siitä, että työssä on mukavaa.

Tuomas on liikunnallinen ihminen. Hän harrastaa useita lajeja, kuten juoksua, hiihtoa, rullaluistelua ja sulkapalloa. Mahdollisuuksien mukaan hän kulkee syksyisin lintumetsäl-lä. Liikuntaharrastuksen pohjalta Tuomas aloitti syksyllä 2011 täydennyskoulutuksen Jyväskylän yliopiston liikunta-teknologian maisteriohjelmassa. Ohjelma on räätälöity työssä käyville ihmisille, joten vapaa-aikaa kuluu sekä koti-opiskelujen että Vuokatissa pidettävien lähiopetusjaksojen parissa. Tulevaisuuden suunnitelmissa Tuomaksella on suo-rittaa liikuntatieteiden maisteriopinnot valmiiksi. Tuomas ei ole varma siitä, miten uusi koulutus tulee vaikuttamaan hänen työuraansa, mutta hänen mukaansa on tärkeää huolehtia jatkuvasta oppimisesta maailman muuttuessa kiihtyvää tahtia. Tuomas näkee opiskelussa mahdollisuuden kasvattaa omaa osaamisprofiilia vastaamaan muuttuvan maailman tarpeita.

Kuva: Juha Sarkkinen

41


Noora Siira on syntynyt ja viettänyt suurimman osan elä-mästään Oulussa. Ensimmäisen ja toisen vuoden perus-koulustaan Noora kuitenkin kävi Englannissa. Nooran vanhempien työt olivat tuolloin Camberleyssä, noin viisi-kymmentä kilometriä Lontoosta lounaaseen. Tuona aikana Nooralle kehittyi erittäin hyvä englanninkielen taito, jota hän on päässyt ylläpitämään elämänsä aikana. Nooran mie-lestä Englannissa vietetyt kaksi vuotta ovat vaikuttaneet vahvasti siihen, kuka hän nyt on. Toisena asiana hän haluaa mainita perheensä. Hän on saanut nuoruutensa ajan elää turvallista perhe-elämää. Pumpulisen perhe-elämän lisäksi Nooralla on ollut tukenaan vankka ystäväpiiri.

Englannissa asumisen jälkeen Noora jatkoi peruskouluaan Suomessa. Noora haki yläasteen jälkeen Oulun Lyseon lukioon ja pääsi sisään. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 2008. Melkein kaikki Nooran lukioaikaiset opiskelukaverit olivat pyrkimässä Suomen eri yliopistoihin lääketieteelli-selle puolelle. Lääketiede ei Nooraa kuitenkaan kiinnostu-nut, vaan hän haki heti lukion jälkeen opiskelemaan Oulun yliopistoon Teknilliseen tiedekuntaan tuotantotaloutta. Noora joutui valitsemaan tuotantotalouden ja taloustie-teiden välillä. Hän kuitenkin päätyi tuotantotalouteen pääs-tyään sisään erinomaisilla ylioppilaskirjoitusten arvosanoil-la. Päätöksentekoa vahvisti Nooran äiti, joka on koulutuk-seltaan kauppatieteen maisteri. Nooran isä on valmistunut Oulun yliopistosta teknillisestä tiedekunnasta sähkötek-niikan osastolta.

Tuotantotalouden opinnot eivät kestäneet Nooralla kauaa. Hän valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi rei-lussa kolmessa vuodessa. Noora ehti opintojensa ohella tutustua myös opiskelijaelämään ja toimia tuotantotalou-den osaston vaihtokoordinaattorina hyvän kielitaustansa turvin. Opiskeluaikojen parhaat muistot liittyvät ystävien

HENKILÖKUVASSA NOORA SIIRA

kanssa vietettyyn aikaan. Pitkästyttäviltä tuntuneet oppi-tunnit kuluivatkin hyvässä seurassa huomattavasti nopeam-min. Opiskeluajan kesät Noora työskenteli Nokia Siemens Networksilla. Hän oli kaksi ensimmäistä kesää tuotannos-sa, ja on erityisen tyytyväinen saamastaan kokemuksesta. Hän oppi siellä paljon siitä, mitä tuotanto on käytännössä, ja tästä oli hyötyä, kun hän otti seuraavan askeleensa orga-nisaation sisällä. Viimeisenä kesänään Noora teki töitä Nokia Siemens Networksin ostotehtävissä. Tuotantotalou-den opinnoista ei ollut suoranaisesti hyötyä näissä työteh-tävissä, vaan toisinpäin: kesätyöt antoivat Nooralle sisältöä opintoihin. Teoriapohjaisia opintoja oli kesätyökokemusten avulla helpompi soveltaa.

Diplomityön Noora teki ISS Prokolle ympäristöluokitusten integroimisesta rakennuttamisprosessiin. Diplomityöllä on ollut suuri merkitys Nooran tähänastiselle uralle, koskasen myötä Noora sai tärkeän ensimmäisen työpaikkansa. Hänen ensimmäinen ja nykyinen tehtävänsä ISS Prokolla on projekti- ja kehitysinsinööri. Työssään hän pääsee käyttä-mään luovuuttaan ja miettimään erilaisia tapoja kaupata ympäristöluokituksia rakennuttamisyrityksille. Diplomityönsä jälkeen Noora hakeutui myös Oulun Taloustieteellisen tiedekunnan maisteriohjelmaan. Tällä hetkellä työt vie-vät kuitenkin suuren osan Nooran ajasta, joten hän ei vielä ole aloittanut opintojaan taloustieteellisessä. Suun-nitelmissa hänellä on kuitenkin opiskella taloustieteitä.

Koko tutkinnon suorittamisesta Noora ei ole varma, mutta se on yksi mahdollisuus.

Tuotantotalouden opinnot ovat antaneet Nooralle eri-laisen työtehtävän kuin muilla diplomi-insinööreillä ISS Prokolla. Noora keskittyy enimmäkseen ympäristösertifi-kaatteihin ja kehittämistyöhön, kun muut insinöörit tekevät töitä rakennuttamisprojektien parissa. Noora käyttää työssään ominaisuuksistaan eniten kokonaisuuksien ymmär-tämistä ja nopeaa oppimiskykyä. ISS Prokolla ei Oulun toimipisteessä ole juurikaan ympäristöasioiden osaamista, ja suurin osa niistä on Nooran vastuulla. Hän ei itsekään tiedä kaikkea ympäristöasioista, mutta on valmis ottamaan selvää. Tätä hän pitää yhtenä omana vahvuutenaan. Noora tutustui ympäristöasioihin tarkemmin opiskelun myötä, kun hän valitsi suuntautumisekseen ympäristötekniikan. Noora ei varsinaisesti hakeutunut rakentamisalalle, mutta ympäristöluokitukset vetivät hänet sinne. Nooraa kiinnos-taa kestävä kehitys ja sen myyntiin liittyvät osa-alueet. ISS Prokolle Noora päätyi vanhemman tuotantotalouden dip-lomi-insinöörin Olli Hautalan avulla. Olli oli kehottanut Nooraa soittamaan kehitysjohtajalle, jolla oli diplomityö Nooraa kiinnostavasta aiheesta.

Työ merkitsee Nooralle paljon. Joka päivä kello kahdek-sasta neljään on tuoreelle diplomi-insinöörille suuri harp-paus opiskelijaelämästä, vaikka olisikin tehnyt tutkintonsa

”Nooralla on suuri tarve tietää asioiden perimmäiset syyt, ja usein hän saattaa olla esimiehen näkökulmasta hieman haastava, sillä hänellä on tapana kyseenalaistaa asioita ja saada niiden tarkoitus tietoonsa.”

KIRJOITTANUT: MIKKO SARKKINEN

Kuva: Juha Sarkkinen

42


eteen kovasti töitä. Noora toivoo, että tämänhetkiset ru-tiininomaiset työt kehittyvät haastavimmiksi. Juuri haasta-vuutta Noora pitää tärkeimpänä työssä, samoin kuin itsen-sä kehittämistä ja uusiin asioihin tutustumista. Noora on työntekijänä ahkera ja tekee työtehtävät mieluiten välittö-mästi alta pois. Nooralla on suuri tarve tietää asioiden pe-rimmäiset syyt, ja usein hän saattaa olla esimiehen näkö-kulmasta hieman haastava, sillä hänellä on tapana kyseen-alaistaa asioita ja saada niiden tarkoitus tietoonsa. Suurim-pana haasteena tähänastisella urallaan Noora pitää nuo-rena naisena työskentelemistä rakennusalalla. Todistaakseen omaa osaamistaan muille rakennusalalla työskenteleville hänen tulee puristaa itsestään hieman enemmän. Hän onkin näyttänyt kollegoilleen, ettei ole heiveröinen pikku-tyttö, joka yrittää miellyttää kaikkia.

Nuoren naisen suurin onnistuminen elämässä on ollut diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaminen reilussa kol-messa vuodessa. Tämän lisäksi onnistumiksi Noora listaa hyvät lukion arvosanat ylioppilaskirjoituksista sekä henki-lökohtaisesta elämästään asunnon oston ja hyvin pyöreänä elävän Väpä-koiran. Noora ei ole vielä kohdannut elämäs-sään mitään suurta epäonnistumista, mutta päivittäin tule-vat pienet epäonnistumiset pitävät jalat maassa ja ehkäi-sevät suurempia. Nooralla ei ole urallaan ollut mentoreita eikä yhtä tiettyä esikuvaa. Hän on kuitenkin tarkkaillut ja omaksunut erilaisista ihmisistä piir teitä, joita hän kunnioit-taa ja joihin hän myös itse pyrkii. Häntä inspiroivat ihmiset ovat ulospäin suuntautuneita, asiaa puhuvia sekä viisaita. Noora pitää omina vahvuuksinaan sosiaalisuutta, ulospäin suuntautuneisuutta ja kansainvälistä taustaansa. Näiden lisäksi hän uskoo oman kunnianhimonsa vievän häntä eteenpäin urallaan.

Muille Noora haluaa antaa neuvoksi rohkeuden edetä. Hänen mielestään on tärkeää, ettei työpaikkaan mene nöyristelemään, vaan tuo esille omat vahvuutensa ja us-koo niihin. Tämän lisäksi on tärkeää tunnistaa omat heik-

koutensa, joita voisi parantaa. Noora haluaa tulevaisuu-dessakin työskennellä kestävän kehityksen parissa. Hän toivoo pääsevänsä enemmän myös kestävän konsultoinnin myyntityöhön. Tällä hetkellä Oulusta ei löydy tämän kaltaista työtehtävää. Juuri nyt Nooralle on tärkeää olla Oulussa, joten hän kar tuttaa työkokemustaan omassa työtehtävässään ja odottaa mahdollista uutta avautuvaa ovea yrityksen sisällä. Hän on tyytyväinen omaan ase-maansa ja työtehtäväänsä, jota hän pystyy muovaamaan kehittävämmäksi keskustelemalla esimiestensä kanssa. Noora uskoo, että nykyiset esimiehet ymmärtävät hänen olevan yritykselle parasta antia silloin, kun hän saa kehit-tävän työtehtävän itselleen. Tulevaisuuden haaveena Nooralla on perustaa oma konsultoivan myynnin yritys. Oman yrityksen perustamiseen Nooralla ei kuitenkaan ole kiirettä, koska hän haluaa oman tietotaitonsa ja koke-muksensa kehittyvän konsultointiin vaadittavalle tasolle.

43


NUORUUSMikko Vahtiala, vuoden kiltalainen 2009, syntyi Oulussa 1984 ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Muhoksella isänsä, äitinsä ja veljensä kanssa. Mikko kävi peruskoulun Muhoksella ja lukion Oulussa Kastellin lukiossa. Kultaisella lyyralla varustetun ylioppilaslakin Mikko sai painaa päähänsä vuonna 2003. Koko nuoruuden ajan Mikon intohimona on ollut urheilu ja eritoten pesäpallo, joka myös toi hänelle kerrytystä pankkitilille 16-vuotiaasta lähtien viiden kauden ajan. Mikko ei itse ole ollut ammattipelaajana, vaan toimi kesäisin miesten ja naisten super-pesiksen tuomarina ja talvisin harjoituspelien tuomarina. Mikko kuitenkin pelasi junnusarjassa ja muistelee kaiholla pelivuosien saavutettuja mestaruuksia, jotka tosin vain kruunasivat moti-voituneen ja kovakuntoisen joukkueen kaudet. Myös Mikon muut intohimon kohteet liittyvät urheiluun, kuten golf, lentopallo ja muut palloilulajit.

Lukion jälkeen Mikko lähti armeijaan, missä ollessaan hän lähetti hakupaperit Oulun yliopis-ton tuotantotalouden opintosuuntaan. Mikko on aina ollut tekniikan kanssa tekemisissä, sillä hänen isänsä työskentelee tekniikan alalla. Lisäksi Mikko oli hyvä teknillisissä aineissa, kuten matematiikassa. Hänellä oli myös tuttavia tuotantotalouden opiskelijoissa, ja he herättivät hänen mielenkiintoaan entistä enemmän tuotantotalouden opintoja kohtaan. Näin ollen Mikko tuli opiskelemaan Oulun yliopistoon tuotantotaloutta vuonna 2004.

OPISKELUTOpiskeluaika oli Mikolle hyvin antoisaa. Parhaimpia muistoja hänelle on jäänyt opiskeluajan alku-pään tapahtumista, kuten fuksisuunnistuksesta ja ensimmäisestä vapusta. Lisäksi excursiot, eli yritysvierailut, ovat hänellä kultaisissa muistoissa. Mikko oli kilta-aktiivi ja toimi niin hallituk-sessa kuin toimihenkilönäkin opiskeluaikanaan. Mikko sai vuonna 2009 Vuoden kiltalainen -palkinnon, mikä oli kunnianosoitus Mikon antamalle panokselle Optiemin kiltaa kohtaan. Mikko on saanut yliopistolta monia ystäviä, joiden kanssa hän pitää edelleen yhteyttä, vaikkaystäväporukka on levittäytynyt eripuolille maata.

Mikko oli Pittsburghissa, Yhdysvalloissa, vaihdossa vuoden 2007 syksyllä. Hän pitää vaihtoa kokonaisuutenaan huikeana kokemuksena ja suosittelee vaihtoon lähtemistä kaikille. Erityisesti hänen silmänsä avasi se seikka, että suomalainen ilmainen koulutus on harvinainen asia. Hänen vaihdonaikaiset opiskelukaverinsa olivat epäuskoisen kateellisia kuulleessaan, että Suomessa saa jopa valtiolta rahaa opiskeluun. Tämän ymmärtäminen lisäsi Mikon opiskelumotivaatiota huomattavasti.

Mikko työskenteli opiskeluaikana kesäharjoittelijana monessa eri yrityksessä: Nokialla, Nokia Siemens Networksilla, Oulun Energialla sekä Oulun yliopistolla. Mikko on sitä mieltä, että

HENKILÖKUVASSA MIKKO VAHTIALA KIRJOITTANUT: MIRA HUTTUNEN

44


tuotantotalouden opinnot ovat edesauttaneet työpaikko-jen saamisessa. Lisäksi Mikko teki yhtenä kesänä vapaa-ehtoistyötä Hollannissa Euroopan yliopistojen välisissä urheilukisoissa kolmen viikon ajan.

OPISKELUIDEN JÄLKEENMikko valmistui tuotantotalouden diplomi-insinööriksi vuonna 2009. Diplomityönsä hän teki Tuotantotalouden osastolle Oulun yliopistoon tuotetiedon hallinnasta. Mikko itse piti aihetta hyvin mielenkiintoisena ja ajankohtaisena. Hän toteaa, että aiheessa olisi riittänyt enemmänkin tut-kimista. Mikko sai diplomityönsä myötä myös hyvän käsi-tyksen yritysten tuotetiedon hallinnasta ja ymmärtää näin ollen nykyisessä tehtävässään, miksi tuotetiedon hallinta on olemassa ja miksi sitä pitää kehittää.

Diplomityön jälkeen Mikko jäi työskentelemään Tuotanto-talouden osastolle projektitutkijaksi, jonka päätarkoituk-sena oli tutkia LEANia. Hän sai työtehtävissään kattavan kokonaiskuvan LEAN-menetelmästä, minkä vuoksi hän uskoo ymmär tävänsä sen paremmin kuin keskiver to diplomi-insinööri. Opintojen jälkeen Mikko on ollut vah-vasti sitä mieltä, että kaikista tuotantotalouden kursseista on ollut hyötyä opiskelujen jälkeen. Opiskeluaikana Mikko muistelee olleensa hieman skeptinen kurssien hyödyn-nettävyyttä kohtaan, mutta jo pari vuotta työelämässä ovat todistaneet kurssien oppien käyttökelpoisuuden. Mikon mielestä tuotantotalouden opinnot kehittävät opis-kelijaa niin, että maailmaa pystyy katsomaan ja tutkiskele-maan vähän laaja-alaisemmin monesta eri näkökulmasta. Lisäksi opinnot ovat antaneet pohjan hyvään sopeutumis-kykyyn, jota tarvitaan alati muuttuvassa ”high tech”-ympä-ristössä.

NYKYINEN TYÖPAIKKAMikko ei ehtinyt tehdä kauaa projektitutkijan töitä Oulun yliopistossa, kun hänelle avautui mahdollisuus hakea Nokia Siemens Networksille specialistin työtehtäviin. Hakutulok-sena Mikko sai paikan. NSN työnantajana houkutteli, koska

sillä on hyvä maine yhtenä alueen suurimmista työnantajis-ta. Työpaikkojen saaminen on monesti sattuman kauppaa, ja useimpiin työtehtäviin hakeminen ja pääseminen ovat omista korvista ja silmistä kiinni. Mikon nykyisen tittelin koko nimi on NPI specialist, eli hänen vastuualueeseensa kuuluu koordinoida prototuotantoa ja toimia linkkinä tuo-tannon ja tuotekehityksen välillä.

Mikon mielestä hänen yksi parhaimmista ominaisuuk-sistaan työntekijänä on aikaansaavuus. Häneltä löytyy tekemisen meininkiä, mikä tar ttuu helposti muihin työntekijöihin ja näin ollen vahvistaa positiivista ilmapiiriä. Hän mieluiten hoitaa työtehtävät saman tien, eikä jätä niitä roikkumaan. Mikolle on syntynyt can do -asenne, jonka vuoksi Mikko pystyy tarttumaan todella haastaviin ja jopa outoihin vaatimuksiin. Joka kerta hän yrittää selvittää ongelmat jotenkin, mutta vaikeissa tilanteissa on järkevää käyttää hyväkseen kollegojen asiantuntijuutta, ja pyrkiä

näin ratkaisemaan vastoinkäymiset tehokkaasti. Mikon positiivinen asenne heijastuu muihin ihmisiin työpaikalla, minkä vuoksi hänet mielellään halutaan erilaisiin sisäisiinkehityshankkeisiin ja projekteihin mukaan. Lisäksi Mikko pystyy hyödyntämään tuotantotalouden oppeja tehok-kaasti työssään, sillä hän osaa asettua eri perspektiiveihin, kun tarkastellaan ongelmia, asioita ja tilanteita. Mikon sa-noin hän ei tuijota putken läpi ongelmaa, vaan yrittää aina etsiä ratkaisua laatikon ulkopuolelta. Hänen mielestään asioiden laaja-näköinen tarkastelu on välttämätöntäalalla, jossa muutosnopeus on valtava.

Tällä hetkellä työ merkitsee Mikolle erittäin paljon, koska tosissaan urheileminen on jäänyt hänellä taka-alalle. Mikko näkee työssään omaa kädenjälkeään, mikä pitää hänen motivaatiotaan yllä. Tämän vuoksi oman panoksen näkyminen työpaikalla on tärkeää. Mikko on tyytyväinen saamaansa asemaan yrityksessä. Urallaan NSN:llä Mikko on kohdannut monia haasteita. Yksi suurimmista haasteista on ollut esimerkiksi aikataulukriittisen tuotteen ylösajo. Työtehtävä poikkesi entisistä malleista, joten siihen piti valmistautua aivan eri tavalla: oli tehtävä uusia ratkaisuja ja etsittävä uusia toimintamalleja, joita ei ollut aikaisemmintestattu. Loppujen lopuksi projekti onnistui, vaikka äärira-joja oli haettu koko tiimistä. Tämän haasteen onnistumi-nen vahvisti niin Mikon kuin muidenkin työntekijöiden uskoa tähän can do -asenteeseen: myös epävarmassa ympäristössä voidaan toimia tehokkaasti, jos asioihin pa-neudutaan ja valmistaudutaan hyvin.

MENESTYMISEN SALAISUUSMikko on menestynyt hyvin sekä yksityis- että työelämässä. Mikko kuivailee olevansa hyvin päättäväinen ihminen, minkä vuoksi hänellä on paljon tavoitteita niin pidemmällä kuin lyhyemmälläkin aikavälillä. Päämäärät ohjaavat Mikon toimintaa tehokkaaksi, ja tällä tavoin hän pystyy keskitty-mään asioihin. Päättäväisyyden avulla Mikko vie kaikki asiat loppuun asti. Lupausten pitäminen työelämässä on hänen mielestään erittäin tärkeää: sovitut tehtävät hoidetaan aina ajallaan. Lisäksi tavoitteellisuus antaa koko ajan suuntaa Mikon toiminnalle, eikä hänen tarvitse ajelehtia ”kuin kuol-lut kala virrassa”. Jo aikaisemmin mainittu tekemisen mei-

”Tekemisen meininki on Mikon tämänhetkisten saavutusten takana, sillä se on helposti sellainen ominaisuus, joka tarttuu muihin ja sitä kautta vaikuttaa koko tiimin toimintaan ja työilmapiiriin.”

45


ninki on Mikon tämänhetkisten saavutusten takana, sillä se on helposti sellainen ominaisuus, joka tarttuu muihin ja sitä kautta vaikuttaa koko tiimin toimintaan ja työilmapii-riin. Lisäksi se nostattaa kaikkien osapuolten motivaatiota yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä asenne on to-dellinen voimavara, eikä sitä voida mitata rahallisesti. Kun tekemisen meininkiin on päästy, tekemisen keskeyttämiselle pitää Mikon mielestä olla erittäin hyvä syy.

Perinpohjainen asioiden valmistelu on Mikosta kaikin puo-lin avainasemassa, ettei toiminta hidastu turhaan suunni-telman puutteellisuuden vuoksi. Mikolla on erittäin hyvä harkintakyky erilaisten resurssien käytön suhteen. Hän ker-too olevansa hyvä arvioimaan, kuinka paljon resursseja mikäkin toiminta tarvitsee. Näin ollen Mikko ehkäisee tur-han työn tekemisen ja omien voimavarojensa kulumisen. Esimerkiksi jonkin asian tekemiseen kannattaa käytää juuri niin paljon aikaa ja voimia kuin on tarve, että lopputulok-sesta saadaan hyvä tai loistava. Mutta tämän enempää resursseja ei pitäisi tuhlata, koska tavoite on jo saavutettu. Mikko painottaakin, että täydellisyys on taiteissa hyvä asia, mutta rehellisessä bisneksessä liian hyvä laatu on liian kallista.

Mikko pitää mentoreita tärkeinä oman menestymisensä kannalta. Hänen mielestään esimiehet eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia mentoreita. Ihmiset vaihtavat työ-tehtäviään nykyään todella tiuhaan tahtiin, joten yhden men-torin pitäminen olisi hyvin haasteellista, ellei mentoriin ole muunlaista suhdetta kuin työsuhde. Mentoreilla on erito-ten tärkeä tehtävä silloin, kun ihminen haluaa kehittää it-selleen menestyvän ja vaihderikkaan työuran. Mikon sa-noin, jos uraputken kyydissä haluaa pärjätä, pitäisi aina olla joku ihminen, jolta pystyy kysymään neuvoa. Hänen mielestään hyvän mentorin ominaisuuksiin kuuluu tuen, rohkaisun ja neuvojen antaminen kysymättäkin. Vaikka Mikolla on selvät mielikuvat hyvistä mentoreista, hänellä ei itsellään ole tiettyä mentoria. Esimerkkinä hän silti mainitsee, että vahvat ihmiset, eritoten vahvat esimiehet,

inspiroivat omalla esimerkillään. Mikko korostaa, että mitä kovempaan kaveriin hän itseänsä ver taa, sitä enemmän hän saa itseään piiskattua. Lisäksi Mikkoa inspiroivat vahvat asiantuntijapersoonat, sillä he ovat hänen mielestään vakuuttavia tekijöitä.

Mikon positiivinen asenne heijastuu myös hänen elämään-sä, jossa hän kertoo kokevansa onnistumisia ja epäonnistu-misia aivan päivittäin. Epäonnistumisetkin ovat jollain ta-valla onnistumisia Mikolle, koska niistä voi ottaa opiksi. Hienoimpia onnistumisen tunteita hän on saavuttanut urheilussa, vaikka hänestä ei ammattiurheilijaa tullutkaan. Lisäksi Mikko iloitsee toisten ihmisten onnistumisista.Esimerkiksi kerran hän oli vihjannut tutulleen vapaana olevasta työpaikasta, jonka lopulta hänen tuttunsa sai. Suu-rempia epäonnistumisia Mikolla ei ole elämässään ollut, ja pienimmistäkin on jo otettu opiksi.

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMATMikon ensisijainen, henkilökohtainen tulevaisuuden suunni-telma on pysyä terveenä ja säilyttää kunnianhimoinen kil-pailuvietti. Mikon mielestä kilpailuviettiä on hyvin helppo ylläpitää esimerkiksi urheillessa, pallopeleissä tai vaikka len-killä juostessa aikaa vastaan. Urasuunnitelmissa Mikolla on päästä sellaisiin työtehtäviin, jotka miellyttävät häntä. Realis-tina Mikko kuitenkin ymmärtää sen, ettei kaikki aina voi mennä, niin kuin itse haluaa. Hän tarkentaakin, että tule-vaisuudessa hänen tavoitteensa on olla jämähtämättä paikoilleen yhteen työtehtävään. Mikon mielestä jopa työ-tehtävien vaihtuminen tiimin sisällä on riittävää, kunhan muutos näkyy omissa hommissa. Hän tietää, että työteh-tävien tiuha vaihtuvuus on nykypäivää. Mikko pitää tätä hyvänä asiana, sillä erilaiset työtehtävät uran varrella kas-vattavat omaa osaamista ja näin ollen avaavat enemmän ovia työmarkkinoilla.

Mikko ei ole poislukenut yrittäjän uraakaan. Hänen mie-lestään yrittäminen on varteenotettava vaihtoehto, ja se voi tulla vastaan jossain vaiheessa. Aikaisemmin opiskeluai-

kana Mikolla on ollut yritystoimintaa ainoastaan ajatus-tasolla, jolloin hän kävi jopa keskusteluja yritystoiminnasta start up -yrittäjien sekä Estiemin yrittäjähenkisten ihmisten kanssa.

MIKON TERVEISETMikko korostaa muille uraputkeen suuntaaville ihmisille, että kaikki mahdollisuudet kannattaa pitää auki työelämässä. Kaikki alan työtarjoukset on hyvä ottaa tosissaan, on kyse pienestä tai isommasta yrityksestä. Ennakkoluulottomuus on yksi avain siihen, että pystyy keräämään itselleen korvaa-matonta työkokemusta eri tehtävistä. Pienessä yrityksessä voi joutua tekemään paljon hommia myös oman tehtävän ulkopuolelta, mutta se ei ole huono asia vaan ennemmin-kin rikkaus. Lisäksi on hyvä ajatella työtehtävien vaihtuvuut-ta voimavarana ja tilaisuutena kehittää omia kykyjään. Erilaiset työtehtävät ehkäisevät helposti putkinäköisyyttä ja asettavat omaa perspektiiviä minä -näkökulmasta enem-män meidän tiimi- tai meidän osasto -näkökulmaan.

Kokonaisvaltainen ajattelutapa on todellinen lahja, jonka avulla voidaan löytää kaikkien kannalta parhaat vaihtoeh-dot. Mikko haluaa tuoda esille myös moniosaamisen tuo-mia etuja. Hänen mielestään jonkin pienen alan asiantun-tijan on vaikeampi löytää työtehtäviä kuin moniosaajan, koska asiantuntija on vain pienen kokonaisuuden hallitsija. Hän ei silti halua väheksyä asiantuntijoita, sillä hän kunni-oittaa heidän intohimoaan johonkin tiettyyn asiaan ja ha-luun tehdä siitä itselleen työtä. Lisäksi alavalinnan on osut-tava hyvin kohdalleen, jotta asiantuntijan työtehtävissä voi menestyä ja niitä jaksaa painaa vuodesta toiseen. Monitai-toisuus voi siis helpottaa tutalaisen uraputken avaamista.

46


Laura Havela on urheilullinen nuori nainen, joka valmistui tuotantotalouden osastolta vuonna 2011. Lauran intohi-moihin kuuluu monia harrastuksia, kuten lumilautailu, hiihto, juoksu ja viimeisimpänä metsästys. Kestävyyttä Lauralta ei puutu, sillä hän on juossut maratonin useam-paan otteeseen ja osallistunut Pogostan hiihtoon ensim-mäisen kerran jo 14-vuotiaana. Laura on avoin kaikille uusille ideoille ja kokeiluille, mistä osoituksena on vasti-kään aloitettu metsästysharrastus. Lauran mielestä sisu löytyy luonnosta.

NUORUUSLaura syntyi perheen ainoaksi lapseksi vuonna 1987. Laura on kotoisin Kaustiselta Keski-Pohjanmaalta, jossa asuu nykyäänkin. Pohjanmaalla on Lauran mielestä help-po hengittää – ilma ei ahdista. Myös ihmiset ovat reip-paita ja suoraselkäisiä.

Laura vietti lapsuudessaan paljon aikaa isoäitinsä kanssa, koska Lauran vanhemmat ovat yrittäjiä. Lauran vanhem-mat aloittivat vuonna 1976 työnsä Motelli Marjaanassa, ja vielä Lauran syntymän aikaan motellissa oli disko- jabaaritoimintaa. Vanhempien työ oli hyvin viikonloppu-painotteista, jolloin Laura oli hoidossa mummolassa. Lapsuudessa Laura sai elinikäisen ystävän isoäidistään jaker too, että he edelleen pitävät paljon yhteyttä toisiin-sa esimerkiksi facebookin kautta. Lauran isoäiti on to-della terävä tyyppi 85 ikävuoden jälkeenkin. Lauranvanhempien liiketoiminta on kehittynyt ajan mukana: motelli on muuttunut liikenneasemaksi, jonka yhteistyö-kumppaneita ovat Neste Oil, Kotipizza ja Rolls. Hotelli-toiminta on myös säilynyt, ja asukkaat ovat kansainväli-

HENKILÖKUVASSA LAURA HAVELA

siä. Laura kävi ala- ja yläasteen Kaustisilla ja lukion Vete-lissä. Valkolakin Laura sai painaa päähänsä vuonna 2006.

OPISKELULaura haki opiskelemaan tuotantotaloutta Oulun yliopis-toon heti lukiosta valmistuttuaan ja sai hyväksynnän opinto-ohjelmaan syksyllä 2006. Ajatus tuotantotalou-den opinnoista tuli lukion viimeisellä luokalla. Päätöstä vahvisti kaverin isoveli, jolla oli alan tutkinto. Lauran vanhemmilla ei koskaan ollut mahdollisuutta opiskeluun, vaan he aloittivat työt heti lukion jälkeen. Tämän takiaLauran mummolle on tärkeää, että lapsenlapsi on aka-teemisesti sivistynyt.

Merkittävimmät muistot ovat jääneet Lauralle mieleen tuotantotalouden opiskelijoiden hyvästä r yhmähen-gestä. Laura muistelee kaiholla opiskeluaikaansa ja vuo-sikurssia 2006. Hän piti vuosikurssia aivan mahtavana, eikä malta odottaa jälleennäkemisiä. Laura ymmärsi nopeasti hyvän ryhmähengen tuomat edut, sillä yhdessä opiskelukavereiden kanssa kaikki oli mahdollista, mutta jokainen sai olla oma persoonansa. Hän jopa toteaa, ettei olisi valmistunut ilman opiskelukavereidensa tukea – ohjelmoinnin kurssi ensimmäisenä olisi jäänyt suorit-tamatta.

Vuosina 2010–2011 Laura oli puolitoista vuotta vaih-dossa Italialaisessa yliopistossa, Politecnico di Milanossa. Vaihtoaika oli Lauralle yksi parhaimmista kokemuksista, oikea elämänkoulu. Laura ei ollut aikaisemmin opiskel-lut yhtään italiaa, mutta oppi kielen vaihdon aikana. Hän tapasi Italiassa paljon kivoja uusia ihmisiä, joiden kanssa

syntyi ihania tarinoita. Yhteydet Italiaan ovat pysyneethyvinä ja kuulumisia vaihdetaan päivittäin. Kielitaito onkin oikeastaan vain parantunut vaihdon jälkeen.

Laura teki diplomityönsä Large Project Governance -projektiin yhteistyössä Politecnico di Milanon ja Aalto-yliopiston kanssa. Diplomityön aihe käsitteli ydinjätteen loppusijoittamista. Diplomityön taustalla oli Italian kas-vanut kiinnostus ydinvoimaan. Italiassa ydinvoimaa ei ollut, mikä näkyi sähkönhinnassa: tuontisähkö Ranskasta on kallista. Tutkimalla loppusijoittamisratkaisuja jo etu-käteen Politecnico di Milano halusi tukea Berlusconin hallituksen mahdollista ydinvoiman uudelleen lansee-rausta. Diplomityö toteutettiin dual case studyna, jossa tarkasteltiin kahden edelläkävijän, Suomen ja Yhdysval-tojen, loppusijoitusratkaisuja ja arvioitiin niiden toteu-tusta sidosryhmäjohtamisen näkökulmasta. Tiivistetysti voisi todeta, että Suomi on hyvä esimerkki ja Yhdysval-lat huono esimerkki ydinjätteen loppusijoittamisesta. Loppusijoittamisessa on ennen kaikkea kyse poliittisesta päätöksenteosta, joka on Suomessa tehokasta ja toimi-vaa.

Japanin Tsunami keväällä 2011 muutti kuitenkin ydin-voiman tulevaisuudennäkymät. Monet maat mukaan lukien Italia päättivät sen jälkeen luopua ydinenergiasta. Aiheena ydinjäte on kuitenkin vielä ajankohtainen.Suomessa ydinvoiman kulutus kasvaa, ja Pyhäjoelle aletaan rakentaa uutta voimalaitosta. Toisaalta nyt kun Saksa ja Kiina eivät panosta ydinvoimaan, öljyn, kivihii-len ja kaasun kysyntä tulee kasvamaan. Tässä mielessä Neste Oil:lla on myös mielenkiintoiset ajat edessä. Öljy-

KIRJOITTANUT: MIRA HUTTUNEN

”Vuosina 2010–2011 Laura oli puolitoista vuotta vaihdossa Italialaisessa yliopistossa, Politecnico di Milanossa. Vaihtoaika oli Lauralle yksi parhaimmista kokemuksista, oikea elämänkoulu.”

47


ala ei Lauran mielestä missään nimessä ole mennei-syyttä.

VALMISTUMISEN JÄLKEENLauran diplomityö mahdollisti hänelle töitä kesäksi 2011 Aalto-yliopistossa. Aalto-yliopistolla Laura kirjoitti ar tik-kelin samasta aiheesta, josta hän oli tehnyt diplomi-työnsä. Kesän jälkeen Laura näki luonnoll isimpana vaihtoehtona siir tyä työskentelemään heidän perheyri-tykseensä Neste Kaustiselle. Hän on työskennellyt opis-keluaikanaan perheyrityksessä kaikki harjoittelunsa, sillä töitä on riittänyt.

Laura mainitsee, ettei palveluala onneksi ole kärsinyt taantumista. Yrityksessä vallitsee oikeastaan työvoima-pula. Ammattitaitoisesta henkilökunnasta on keittiöalalla puutetta, eikä tilannetta helpota hallituksen aikomus karsia ammattikoulupaikkoja. Vaikka Laura työskentelee perheyrityksessä, pitää hän silti tulevaisuuttaan avoinna. Tällä hetkellä työ perheyrityksessä kuitenkin tuntuu todella hyvältä: joka päivä on mukava mennä töihin ja haasteita riittää.

Laura mainitsee parhaimmiksi ominaisuuksikseen kieli-taidon, sosiaalisuuden sekä myyntihenkisyyden. Lisäksi hän ker too omaavansa hyvän tuotetietouden. Laura tietää, mitä hän myy. Perheyrityksessä Laura on asetettu sellaisiin tehtäviin, missä hän pääsee esille . Hän tyk-kää olla tekemisissä asiakkaiden kanssa ja hyödyntää näin ollen taitojaan. Lauran mielestä työ antaa sisältöä elämälle, mikä on työn tärkein tarkoitus. Työ myös mah-dollistaa harrastukset ja antaa ihmisten tehdä ja toimia.Laura pohtii asiaa myös siitä näkökulmasta, kuinka työn-tekijä antaa työnantajalleen aikaa ja osaamistaan, jota vastaan työntekijä saa korvauksen eli palkkaa. Palkallavoidaan taas mahdollistaa työn ulkopuolinen elämä. Laura hyväksyy myös sen, että työ voi olla harrastus. Hän painottaa, että yrittämisessä on aika pitkälle juuri

siitä kyse. Yrittäminen on enemmänkin elämäntapa. Lauran mielestä kaikki työ on ar vokasta. Aktiivinen pitää olla. Pahinta on joutua pois työelämän piir istä. Laura kuvailee, kuinka hankala työelämään ja siihen sosiaaliseen ympäristöön on päästä takaisin, jos siitä on pudonnut. Tästä seurauksena voi olla syrjäytyminen.Hän antaa esimerkkinä suomalaiset entiset huippu-ur-heilijat Mika Myllylän ja Matti Nykäsen.

Laura ei vielä tiedä, mikä vaikutus tuotantotalouden opinnoilla on hänen urakehitykseensä. Hän ei osaa edes arvailla, joten katsoo suosiolla asiaa kymmenen vuoden päästä uudestaan.

LAURA TYÖNTEKIJÄNÄTällä hetkellä Laura työskentelee Neste Kaustisella ja sivutoimisesti Tuotantotalouden osastolla. Laura on sitoutunut työntekijä ja elää tällä hetkellä työn ehdoilla. Lauran mielestä hyvän työntekijän pitäisi olla rehellinen itselleen ja sille liiketoimelle, mitä hän tekee. Myös reilu pitää olla. Lauran mielestä hänen kolme menestysteki-jäänsä ovat päättäväisyys, sitoutuminen ja päämäärätie-toisuus. Hän on valmis uhraamaan aikaa ja vaivaa, jos on päättänyt tehdä jotain. Lauran tyypillinen työpäivä Neste Kaustisella vaihtelee viikonpäivittäin. Viikolla teh-dään tilauksia sekä puretaan ja tarkistetaan tulleet kuor-mat. Silloin myös varaudutaan tulevaan kysyntään ja tarkistetaan kampanjat sekä näiden pohjalta optimoi-daan tilauskoot. Työpäiviin kuuluu myös aseman yleisil-meen parantamista ja liiketoiminnan kehitystä. Luon-nollisesti viikolla hoidetaan myös pankki- ja postiasiat sekä laskut. Viikonloppuisin yrityksessä käy suurin vilinä, jolloin Laura kuvaileekin tekevänsä raakaa duunia. Työn jälki näkyy heti, eikä tarvitse mennä työpäivän jälkeen enää puntille.

Tuotantotalouden osastolla Laura ylläpitää omaa kos-ketustaan yliopistomaailmaan, koska on aikonut palata

vielä opiskeluidensa pariin. Työnkuvaan osastolla kuu-luu erilaisten töiden arvioimista ja tarkastamista, lasku-harjoitusten pitämistä sekä jossain määrin luentojen suunnittelua. Laura sai myös vastikään osastolta mielen-kiintoisen tehtävän valvoa Vimpelin Lakeaharjun erikois-työtä, jossa tarkoituksena on kar toittaa harjun kehitys-hankkeen sidosryhmiä.

Lauralla ei ole uransa aikana ollut vielä haasteita työelä-mässä johtuen siitä, että hän on vastavalmistunut ja iältään nuori. Hän jää kuitenkin pohtimaan todellista merkitystä haaste-sanalle, joka on nykypäivän ilmaisu ongelmalle. Laura pohtii, että työelämässä haasteita kohdataan harvoin yksittäisinä henkilöinä. Yleensä neratkaistaan yhdessä tai talon ulkopuolisen konsultin avulla. Kunnian ottaa monesti joku aivan muu, mutta hyvän johtajan ominaisuuksiin kuuluu osata pyytääapua, kun sitä tarvitaan. Kaikesta huolimatta Lauralla on riittänyt haasteita työelämän ulkopuolella. Hän kuvailee, kuinka opiskeluaikana jokaisen kurssin läpäiseminen oli haaste, jonka eteen piti tehdä työtä.

MENTORITLauralle yksi tärkeä mentori on hänen oma isänsä. Laura kuvailee isäänsä karismaattiseksi johtajaksi, joka antaa hänelle inspiraatiota. Laura käsittelee paljon asioita yh-dessä isänsä kanssa, varsinkin silloin, kun asiat koskevat Lauran omaa elämää. Isän neuvot ovat arvokkaita. Isä on aina kannustanut Lauraa hänen harrastuksissaan, varsinkin urheilussa. Vastikään isä otti Lauran mukaan hirvimetsälle, josta syntyi hänelle uusi harrastus. Kaikin puolin Laura kuvailee isäänsä hyvänä tyyppinä, jolla on hyvät jutut ja huumorintaju.

Erilaisia inspiraationlähteitä Laura on saanut historian kirjoista, joita hänen kotonaan on pitkä kirjahylly. Hän pitää suomalaisuuden perikuvana Tuntemattoman so-tilaan Antti Rokkaa, joka omalla esimerkillään johtaa

”Vuosina 2010–2011 Laura oli puolitoista vuotta vaihdossa Italialaisessa yliopistossa, Politecnico di Milanossa. Vaihtoaika oli Lauralle yksi parhaimmista kokemuksista, oikea elämänkoulu.”

48

edestä. Rokka on lupsakka hahmo, joka on vaikeasti joh-dettava, mutta loistava johtaja. Rokka ei välittä hierar-kiasta. Lisäksi Laura mainitsee muinaisen Rooman hal-litsijan Julius Caesarin, joka oli miesten johtaja, naisten hurmaaja ja lisäksi maailman rikkain mies. Laura halu-aa lisätä, että monet johtajahahmot ovat hyvin ristirii-taisia ja kieroutuneita hahmoja, mutta äärimmäisen fiksuja ja viisaita. Nämä puolet tekevät Lauran mielestä johtajista kiehtovia. Loppujen lopuksi Laura luottaa sii-hen, että hänen ja muiden pitäisi löytää oma sisäinen johtajansa, Tauno Jokisen sanoin ”voimaantua omassa johtajuudessaan”.

TULEVAISUUSTulevaisuudessa Laura haluaa jatkaa opiskelua ja näin ollen laajentaa osaamistaan. Hän kokee, että hänellä on vielä paljon opittavaa. Lisäksi Lauran mielestä opiskelu on hauskaa, ja hänen haaveenaan on lähteä vielä kerran opiskelijavaihtoon. Laura on jo kirjoilla Taloustieteiden tiedekunnassa Oulun yliopistossa, ja hänen oppiaineen-sa on laskentatoimi. Laura ei osaa vielä sanoa, mitä hän haluaisi tehdä opiskeluiden jälkeen. Hän korostaa, ettei hän ole löytänyt vielä sitä omaa juttuaan, muttei hänellä ole kiire. Lauran mielestä tärkeintä on, että nauttii työs-tään ja tekee juuri sitä, mitä itse haluaa. Hänellä on ta-voite, että vuoteen 2017 mennessä hänellä on ura, asunto ja perhe. Lisäksi Laura haluaa tulevaisuudessa suorittaa triathlonin, mutta kenties vasta vanhemmalla iällä, sillä kestävyys parantuu iän myötä. Lähitulevaisuu-dessa Laura aikoo ostaa menolipun Alpeille , minne hän lähtee harrastamaan yhtä rakkaimmista harrastuk-sistaan, lumilautailua.

LAURAN TERVEISETLaura ei mielellään antaisi mitään neuvoja tuleville opiskelijoille heidän uriinsa liittyen. Vaihto-opiskeluun hän kuitenkin kannustaa. Sen kokemuksen arvon ym-mär tää vasta, kun matkan on tehnyt. Lauran mielestä ei

myöskään kannata huolestua, jos ei heti valmistumi-sen jälkeen saa alan töitä. Nykyajan trendi on, ettätyöpaikkaa vaihdetaan uran aikana useamman kerran. Kaikki kokemus on plussaa, eikä mitään tarvitse hävetä. Oma paikka löytyy, kun uskoo itseensä ja tekee työt niin hyvin kuin pystyy. Lopuksi Laura haluaa palata vielä työn käsitteeseen ja rooliin muistuttaen, että tärkeintä elämässä on kuitenkin elää hetkessä ja olla onnellinen.

Kuva: Ilpo Okkonen

49


Mikko Merihaara kuvailee itseään hyvin urheilulliseksi ja aktiiviseksi persoonak-si.Tämänhetkisistä harrastuksista tärkein on triathlon, johon hän kuluttaa suu-rimman osan vapaa-ajastaan. Triathlon-harrastus on hänelle niin rakas, että hän on lähtenyt seuran toimintaan mukaan sihteerin roolissa. Triathlonin lisäksi Mikko on ottanut osaa moniin eri luottamustehtäviin eri järjestöissä, ja tällä hetkellä hän toimii erilaisissa uranoste-projekteissa, Tekniikan Akateemis-ten valtuuston jäsenenä, Nokian hallituksen edustuselimessä ja yhteistoiminta-elimessä sekä Euroforumissa. Mikolla on taipumus kerätä luottamustehtäviä enemmän kuin hän pystyy kerralla kunnolla hoitamaan, minkä vuoksi hänestä tuntuu, ettei työlle tai vapaa-ajalle löydy enää aikaa luottamustoimien jälkeen. Mutta vaikka ajatus kymmenissä luottamustoimista yhtä aikaa tuntuu mah-dottomalta, jotenkin Mikko on pystynyt siihen.

Mikko asuu yhdessä vaimonsa kanssa Oulussa. Heillä ei ole vielä lapsia eikä lemmikkieläimiä, mikä mahdollistaa heille yhden heidän yhteisistä rakkaim-mista harrastuksistaan, matkustamisen. Heillä on kerrallaan ainakin kaksi matkaa varattuna ulkomaille, joten he matkustavat useammin kuin kerran vuodessa. Mikko on matkustanut paljon ulkomailla myös työnsä puolesta, mutta nykyään työreissut ovat jääneet vähemmälle ja vapaa-ajan matkuste-lua on enemmän. Mikko on nähnyt koko maailman, mutta ei osaa kuvailla eksoottisinta paikkaa, missä on käynyt. Eksotiikka riippuu todella paljon myös tapahtumista, joita ulkomaankohteissa matkustushetkellä on. Hänen mielestään jokaisessa maassa ja paikassa on aina tiettyä eksotiikkaa, jota ei voi täällä Suomessa kokea. Esimerkeiksi hän antaa helikopterilentelyn Grand Canyoneilla sekä kiinalaisten pikkukylien näkemisen.

NUORUUSMikko Merihaara syntyi Raahessa vuonna 1976 ja vietti siellä lapsuutensa. Mikon lapsuuden perheeseen kuului hänen lisäkseen vanhemmat sekä neljä sisarusta. Jo lapsuudessa Mikko oppi taistelemaan omien asioidensa viemisestä eteenpäin, sillä kilpailijoina oli alituisesti neljä muuta. Aikuisikään mennessä hän on tottunut tekemään työtä ajaessaan omia tai muiden etuja. Mikko kävi ala- ja yläasteen aivan kotitalonsa lähettyvillä ja lukion aivan kotinsa vieressä. Hän kirjoitti Raahen lukiosta ylioppilaaksi vuonna 1995. Mikko on ollut nuoresta asti kovin yrittäjähenkinen, ja hänellä on sisarustensa ja isänsä kanssa ollut kiinteistönkunnostusfirma 90-luvulla.

HENKILÖKUVASSA MIKKO MERIHAARA

KIRJOITTANUT: MIRA HUTTUNEN

50


oli vara valita, mihin työpaikkaan tai mille alalle hän haluaisi uransa suunnata. Kaikesta huolimatta Mikko halusi jatkaaNokialla samoissa tehtävissä kuin diplomityön aikana, koska hän koki oman työnsä kiinnostavaksi. Mikko työskenteli sa-moissa tehtävissä useampia vuosia. Tämän jälkeen Mikolla on ollut monenlaisia eri työtehtäviä Nokialla. Hän on toimi-nut esimerkiksi laatumanagerina sekä vastannut ulkomaan tehtailla tehdyistä koesarjoista. Vaikka hänen työtehtävänsä ovat vaihtuneet tiuhaan, yritys on pysynyt koko uran ajan samana. Tällä hetkellä Mikko toimii tiimin johtajana, ja hän on ollut roolissaan jo nelisen vuotta.

Mikko kiinnostui matkapuhelinteollisuudesta samoihin ai-koihin, kun hän aloitti opiskelut. Innoittajana toimi hänen ensimmäinen matkapuhelimensa, jonka hän sai vuonna 1995. Opiskeluaikana into oli suurimmillaan, koska ensim-mäisiä kännyköitä oli vasta tullut markkinoille. Nykyään Mikko ei ole enää niin kiinnostunut matkapuhelimista. Hän on nähnyt uransa aikana paljon uusia teknologioita ja puhe-limia, joten alkuperäinen viehätys on laantunut. Esimerkkinähän kertoo videopuheluiden tulon, joka ei sytyttänyt häntä sillä hetkellä läheskään niin paljon kuin aikoinaan vanhan ajan nokialaisen tekstiviesti-ominaisuus. Kaikesta huolimatta Mikko pitää työtään mielenkiintoisena, vaikka näinä aikoina hänen työnsä on ollut YT-painotteista.

Mikon mielestä tuotantotalouden opinnoilla on ollut vai-kutusta hänen urakehitykseensä lähinnä paperilla. Hän pai-nottaa, että yliopistotason koulutus toki mahdollistaa hake-misen eri työtehtäviin ja on siinä mielessä tärkeä. Silti Mikko ei näe itse tuotantotalouden koulutusohjelmasta jääneen käteen mitään todella erityistä, mitä hän olisi tarvinnut työ-tehtävissään. Työ itsessään on opettanut enemmän, kuin opin-not yliopistossa. Parhaimpana oppina hän silti pitää sitä, että asioita on oppinut näkemään kokonaisvaltaisesti. Mikko korostaa, että usein itse työpaikka ja työntekijät opettavat paljon.

Mikolle työ merkitsee keinoa rahoittaa vapaa-aikaa. Hänen motivaationsa töiden tekemiseen katoaisi, jos hänellä olisi tarpeeksi paljon rahaa, esimerkiksi lottovoiton verran. Silti Mikko korostaa, että jatkaisi luultavasti työntekoa itselleen. Hän on jo mukana yhdessä sijoitusyhtiössä palkkatöiden lisäksi. Mikko ei silti halua antaa kuvaa, etteikö pitäisi työs-tään. Hänen mielestään hän on töissä yhdessä parhaim-mista paikoista Oulussa tällä hetkellä. Hän tykkää työstään, koska tietää pystyvänsä antamaan omalle tiimilleen paljon, esimerkiksi avaamaan ovia tulevalle urakehitykselle. Lisäksi työ mahdollistaa hänen harrastuksensa. Mikko toteaa sen tosiasian, että ihmisen täytyy tehdä työtä puolet elämästään, joten tätä ajatellen hänen työpaikkansa on todella hyvä. Mikko kertoo, että hänellä on ollut jo useampi tilaisuus lähteä Nokialta pois ja vaihtaa yritystä, mutta tällä hetkellä hän ei osaa edes kuvitella, että jotain mielenkiintoisempaa työtehtävää tulisi vastaan, jos urheiluvalmentajan tointa ei lasketa.

Mikko on kohdannut uransa aikana erilaisia haasteita, joista ikävimpiä ovat olleet erilaiset ir tisanomiset. Mikko toteaa, että suurimmat haasteet ovat olleet oman tiimin työnteki-jöiden laittaminen prioriteettijärjestykseen. On vaikea löytää oikeita priorisointiperusteita, joiden perusteella irtisanomis-päätös tehdään.

MIKKO TYÖNTEKIJÄNÄMikon nykyinen työnimike on Head of HW delivery & reliability. Mikko pitää työnteossa joustavista työajoista sekä it-sekseen työskentelystä. Esimerkkinä hän kertoo työskente-levänsä mieluummin silloin, kuin mieli tekee, oli se sitten vaikka lauantai-iltana. Muutenkin Mikko tykkää työskennellä kotona itsekseen ja usein myös iltaisin. Hän silti korostaa, ettei hänellä ole ongelma tehdä ihmisten kanssa työtä. Hän työskenteleekin ihmisten kanssa päivittäin. Mikon mielestä yksin tekemällä voi olla hyvin tehokas. Hän on muun muassa sitä mieltä, että palaverit ovat monesti hidastavia tekijöitä yrityksessä, koska niitä pidetään ihan liikaa, ne ovat tuplasti

OPISKELUAIKAHeti lukion jälkeen Mikko kävi töissä Saksassa, jonka jälkeen hän haki opiskelemaan Oulun yliopistoon Teknilliseen tiede-kuntaan rakennustekniikan puolelle. Juuri siihen aikaan Oulun yliopisto teki päätöksen lopettaa rakennustekniikan opetta-misen Oulussa. Mikolle annettiin mahdollisuus vaihtaa opis-kelupaikkakuntaa muualle Suomeen, missä opetettiin raken-nus-tekniikkaa tai valita uusi opiskelupaikka Oulun yliopiston tekniikan aloista. Mikko halusi jäädä Ouluun ja totesi kovan vertailun tuloksena kaikista kiinnostavimmaksi tekniikan alaksi tuotantotalouden. Mikko aloitti tuotantotalouden opinnot vuonna1997, mitä ennen hän kävi vielä vuoden armeijassa. Mikko oli perheensä ensimmäinen, joka opiskeli Oulun yli-opistossa Teknillisessä tiedekunnassa. Tosin hänen sisaruk-sensa ovat opiskelleet Oulun yliopistossa muilla aloilla.

Mikolle parhaimmat muistot opiskeluajoilta ovat jääneet ka-vereista. Hän kertoo heidän vuosikurssillaan olleen noin vii-tisentoista poikaa ja viitisen tyttöä, joista hän edelleen pitää yhteyttä noin kahteentoista. Yhteydenpito ei ole satunnaista, vaan Mikko painottaa sähköpostiviestien lentelevän päivit-täin suuntaan ja toiseen. Päivittäisellä tasolla viestit eivät jää edes muutamiin, vaan voidaan puhua kymmenistä. Heidän ystävyytensä ei ole laantunut yhtään sitten opiskeluaikojen.Mikko valmistui kolmen vuoden opiskeluiden jälkeen vuonna 2000, mikä oli siihen mennessä Tuotantotalouden osaston ennätys valmistumisajoissa. Diplomityön Mikko teki Nokialle aiheesta ”Koetuotannon testausdatan hyödyntämisestä tuo-tekehityksessä”, joka toisin sanoen tarkoittaa koetuotannon datan keräystä tuotteista ja datan hyödyntämistä jatkossa. Mikon diplomityössään laatima työkalu otettiin käyttöön myös hänen nykyisessä työpaikassaan Nokialla. Valmistuttu-aan diplomityö mahdollisti Mikolle vakituisen työpaikan Nokialta samaisissa tehtävissä kuin diplomityön aikana.

VALMISTUMISEN JÄLKEENVuonna 2000 oli vielä todella hyvä työtilanne, ja Mikolle tuli soittoja monista eri yrityksistä. Tässä vaiheessa Mikolla

51


liian pitkiä ja ihmiset eivät monesti valmistaudu niihin etu-käteen.

Mikko pitää yhtenä tärkeimpänä taitonaan työssä henki-löjohtamisen osaamista. Hän on saanut oppeja henkilö-johtamiseen enemmän joukkueurheilulajeista ja reservi-upseerikoulusta kuin tuotantotalouden opinnoista. Mikko tähdentää, että nimenomaan henkilöjohtamisen taitoja pitäisi opettaa tuotantotalouden opinnoissa enemmän, koska opinnoissa painotetaan lähinnä vain eri tilanteiden johtamista. Mikon mielestä opinnot eivät kouluta niinkään tilanteisiin, joissa esimerkiksi jonkun työntekijän pitää yllät-tävästä syystä olla poissa muutama päivä ja hänen resurssin-sa pitää paikata. Tämänkaltaiset tilanteet ovat hyvin yleisiä työpaikoilla, ja niihin tarvitaan henkilöjohtamisen taitoja.

Mikko antaa omalle työpaikalleen paljon osaamista. Hän on tarkoituksenmukaisesti hakeutunut työtehtäviin, joissa käsitellään isompia kokonaisuuksia eikä juututa pieniin yksi-tyiskohtiin. Lisäksi hän on todella hyvä puhumaan ihmisille, ja häntä usein pyydetään esittelemään esimerkiksi uusia prosesseja eri tahoille. Lisäksi Mikolla on taito vastata no-peasti asioihin ja tehdä päätöksiä, vaikka hän ei ihan varma tiedosta olisikaan. Mikko ennemmin tekee väärän päätöksen nopeasti kuin oikean päätöksen hitaasti. Hän pohtii, että tämä voi olla hänessä jopa huono puoli, koska ihmiset voivat luulla hänen olevan hätiköijä. Mikolla on myös taito käsi-tellä kymmeniä asioita yhtä aikaa myöhästymättä annetuis-ta aikarajoista, vaikka hän myöntääkin viikkosiivouksen teke-misen joskus venyvän.

Mikolle mentorit eivät ole kovin tärkeitä, sillä hän arvostaa yleisesti ihmisten positiivisuutta, oli ihminen kollega tai alai-nen. Mikon mielestä ei välttämättä tarvitse edes uskoa omiin tekemisiin, kunhan vain on positiivinen. Lisäksi Mikko arvos-taa tekemisen meininkiä ja sitä ymmärrystä, että epämiellyt-tävistäkin tehtävistä päästään eroon ne tekemällä, ei valitta-

malla. Negatiivinen ajattelu ja valittaminen ovat Mikon mielestä todella huonoja puolia ihmisessä. Mikko on koke-nut onnistumisia ja epäonnistumisia niin työssään kuin työnulkopuolellakin. Mikolla on monia onnistumisia elämässään, kuten tuotantotalouden diplomi-insinööriksi valmistuminen, nopean valmistumisen tuomat uramahdollisuudet sekä urheilussa saavutetut onnistumiset. Työntekijänä Mikko

on onnistunut ylenemään työpaikalla säännöllisin väliajoin sekä saanut pelastettua Oulun YT-neuvotteluissa monien ihmisten työpaikkoja. Pahoja epäonnistumisia Mikolla ei ole ollut, vaikka YT-neuvotteluiden lopputulokset eivät aina ole juuri sellaisia, kuin hän on ajatellut. Joskus menetetään työpaikkoja enemmän, mutta Mikon mielestä tätä ei kuiten-kaan voi laskea suureksi epäonnistumiseksi, koska heillä on ollut vain voitettavaa työpaikkojen suhteen. Muuten Mikolla on mennyt kaikki mallikkaasti työelämässä, esimerkiksi pro-jektit ja mahdolliset aloitteet ovat sujuneet halutulla tavalla.

TULEVAISUUSTulevaisuudessa Mikko näkee itsensä edelleen työskentele-vän Nokialla, jos Nokia vain säilyttää paikkansa Oulussa. Mikko uskoo jatkavansa samassa tehtävässä kuin nykyäänkin. Hän toivoo, että Nokialla asiat pysyvät entisellään, jotta hän pystyisi työskentelemään yrityksessä pitkälle tulevaisuuteen. Leikkimielisenä tulevaisuuden haaveena Mikolla olisi koittaa ammattiurheilijan roolia, mutta hän toteaa, etteivät hänen urheilutaitonsa riittäisi tuottamaan hänelle rahaa ammatista.

”Lisäksi Mikolla on taito vastata nopeasti asioihin ja tehdä

päätöksiä, vaikka hän ei ihan varma tiedosta olisikaan.

Mikko ennemmin tekee väärän päätöksen nopeasti kuin

oikean päätöksen hitaasti.”

TERVEISET OPISKELIJOILLEMikon terveiset opiskelijoille ovat, että juhlikaa tarpeeksi. Hän itse muistelee, kuinka hänellä oli 150 saunailtaa kolmes-sa vuodessa ja toteaa, että niitä olisi kaikilla hyvä olla vähin-tään 30 vuodessa. Opiskelun raadannasta tulee välillä päästä eroon. Mikko itse ei opiskeluaikana tähdännyt parhaisiin arvosanoihin vaan halusi mieluummin ymmärtää kurssien

pääpointit kuin pikku nippelitiedot. Hänen mielestään sellai-sen ihmisen pitää olla todella ihmeellinen kaveri, joka muistaa kurssien nippelitiedot monien vuosien päähän. Asioiden kokonaisvaltainen muistaminen ja ymmärtäminensen sijaan pysyvät muistissa vuodesta toiseen.

52


Lauri Antila syntyi 1. syyskuuta 1976 Oulussa, mutta hänen syntymäpaikakseen tuon ajan lainsäädännön mukaisesti merkittiin vanhempien asuinkunta Posio. Lauri vietti koko nuoruutensa Oulussa tai Oulun seudulla. Hänen isänsä oli opettaja, ja kun Laurilta itseltään lapsena kysyttiin, tuleeko hänestäkin opettaja, Lauri vastasi, että hän aikoo hankkia kyllä ihan oikean ammatin. Lauri harrasti nuoruudessaan hillanpoimintaa, mikä toimi eräänlaisena sivuelantona kesäi-sin. Hän oli kuitenkin päättänyt, että hillanpoiminta loppuu, kun hän pääsee kokopäivätöihin. Lauri kävi peruskoulunsa Oulunsalossa ja kirjoitti ylioppilaaksi Oulunsalon lukiosta vuonna 1995.

Laurilla oli jo toisena lukiovuotenaan selkeä kuva siitä, että hän haluaa joko insinööriksi tai ekonomiksi. Kun opintojen ohjauksessa esiteltiin tuotantotalouden koulutusohjelma, jota markkinoitiin ikään kuin insinööritieteiden ja ekono-mian välimuotona, se iski Lauriin välittömästi. Siitä eteenpäin oli selvää, mitä hän haluaisi opiskella. Lauri haki ja pääsi opiskelemaan tuotantotaloutta Ouluun syksyllä 1995, mutta aloitti varsinaiset opintonsa vasta armeijan jälkeen alkuvuonna 1996. Tuotantotalouden osastolle oli tuohon aikaan hyvin vaikea päästä opiskelemaan, sillä vuonna 1996 Oulun yliopiston tuotantotalouden koulutusohjelman pääsy-vaatimukset olivat koko Suomessa kolmanneksi korkeim-mat heti Teknillisen korkeakoulun teknillisen fysiikan ja tuo-tantotalouden ohjelmien jälkeen.

Lauri aloitti siis opintonsa Oulussa alkuvuonna 1996, ja kaksi ensimmäistä vuotta menivät aika normaalia opintotah-tia. Kuitenkin kesällä 1998 silloinen avovaimo, nykyinen vaimo, muutti Helsinkiin, ja Lauri päätti seuraavan talven aikana suo-rittaa enemmän kursseja valmistumisen nopeuttamiseksi. Lauri valmistui vuonna 1999, joten varsinainen opiskeluaika ei kestänyt hänellä juuri kolmea vuotta kauempaa. Laurilla on kaksi nuorempaa siskoa, jotka molemmat ovat opiskel-leet taloustieteitä: toinen Oulun yliopistossa ja toinen am-mattikorkeakoulussa Helsingissä.

Laurin mieleen on jäänyt paljon mukavia muistoja opiskelu-ajalta. Konkreettisimpana esimerkkinä on ehkä noin kym-menen hengen tiivis entisten tuotantotalouden opiskelijoi-den ryhmä, jonka jäsenet pitävät yhteyttä vielä kymmen-kunta vuotta valmistumisen jälkeenkin. Perinteeksi on synty-nyt jokatalvinen yhden viikonlopun laskettelureissu Rukalle,johon ei tosin paljoa laskettelua ole aina sisältynyt! Viimeis-ten kahden vuoden aikana yhteydenpito on ollut hieman harvempaa, mutta parhaat muistot liittyvät kuitenkin kaveri-porukkaan ja yhteisiin menoihin. Laurin parhaisiin opiskelu-kavereihin lukeutui melkein koko hänen vuosikurssinsa,mutta erityisesti Mikko Nurmela, Jani Kiljala, Petteri Annu-

nen, Tero Holappa, Tuomas Lappi, Jouni Karjalainen ja lisäksi vuosikurssin neljä tyttöä, joihin kuului kaksi Johannaa sekä Meri ja Marke.

Lauri harjoitteli opiskeluaikanaan JOT Automationilla, joka oli hänen appiukkonsa omistuksessa. Lauri harjoitteli JOT:lla ensimmäisen kerran kesällä 1995 ennen armeijaa ja opiske-lun aloitusta ja viimeisen kerran kesällä 1998 hieman ennen valmistumistaan. Lauri vietti kesät JOT:n palveluksessa, ja lisäksi työskenteli JOT:lle jonkin verran talvella, jolloin opiskelu-aikaista työskentelyä kertyi kyseisessä yrityksessä yhteensä ainakin vuoden verran.

Kun valmistuminen ja diplomityön tekeminen alkoivat lähestyä, Lauri muutti vaimonsa perässä Helsinkiin, jossa järjestyi diplomityöpaikka silloiselta Nokia Networksilta. Diplomityöpaikka, ja sitä kautta ensimmäinen varsinainen työpaikka, löytyivät vanhemman tuotantotalouden opiskeli-jan, Teuvo Karppisen kautta, joka sattui olemaan myös Laurin pikkuserkku. Diplomityöpaikka löytyi samasta tuote-markkinointitiimistä, jossa Teuvo oli, ja diplomityön aihe oli suomennettuna ”Myynnin konfiguraattorin kehittäminen kil-pailukyvyn lisäämiseksi”. Nokialla oli tuona aikana menossa hyvin monenlaisia kehitysprojekteja, ja Laurin diplomityö liittyi vahvasti silloisiin tietojärjestelmäprojekteihin.

Lauri oli yliopistossa valinnut suuntautumisekseen konetek-niikan ja sivuaineekseen elektroniikan tuotantotekniikan. Yrityksen tarpeista syntynyt diplomityön aihe ei siis täysin vastannut hänen siihenastisten opintojensa sisältöä. Diplo-mityötä tehdessään Lauri pääsi kuitenkin yhdistämään myyn-tiä, markkinointia ja tekniikkaa yhdessä projektissa, joten kokonaiskuvana diplomityö istui hyvin hänen urake-hitykseensä. Diplomityön jälkeen Lauri jatkoi Nokialla vielä kuusi vuotta, joista kolme ensimmäistä samassa yksikössä Nokia Networksilla ja kolme viimeistä Mobile Phonesilla. Vaikka diplomityö jäi aihepiiriltään hieman irralliseksi, sen avulla hän pääsi heti uransa alussa töihin hyvämaineiseen

HENKILÖKUVASSA LAURI ANTILA

KIR

JOIT

TAN

UT:

PEK

KA Y

LITA

LO

53


ja arvostettuun yritykseen ja oppi samalla, mitä asiat ovat käytännössä. Lauri myös huomasi, että tietojärjestelmäkehi-tyshankkeet eivät ehkä aivan vastanneet hänen omia mielty-myksiään ja että niiden parissa hän ei haluaisi työskennellä suurta osaa työurastaan. Näistä syistä Laurin mielestä diplo-mityöllä oli suurta ja enimmäkseen positiivista vaikutusta hänen urakehitykseensä.

Laurin työtehtävät vaihtelivat hänen työskennellessään Nokialla, sillä Networksin tehtävissä työprojektit liittyivät enemmän tai vähemmän tietojärjestelmäkehityshankkeisiin, kun taas matkapuhelinpuolella työnkuva oli enemmän tuote-päällikkönä olemista. Kahdesta kolmen vuoden ajanjaksosta Nokian palveluksessa muodostui siis aika lailla erilaiset.Vuoden 2005 keväällä Lauri siirtyi Nokialta tavallaan perhe-yrityksen palvelukseen, kun hän alkoi työskennellä appiuk-konsa omistamassa Head Invest -konsernissa, johon myös aikanaan JOT Automation kuului. Head Investin yritysryh-män palveluksessa Lauri on ollut mukana monenlaisissa hankkeissa, ja hänen työtehtävänsäkin ovat vaihtuneet pariin otteeseen. Keväällä 2011 Lauri oli mukana ostamassa JOT Automationia Saksasta takaisin Head Investin omistukseen, ja lokakuussa 2011 hän siirtyi JOT:n palvelukseen. Voi sanoa ympyrän sulkeutuneen, kun Lauri 13 vuoden tauon jälkeen palasi JOT:lle, jossa oli ensimmäisen kerran töissä jo vuonna 1995.

Tuotantotalouden opinnoilla on ollut Laurin mielestä merkittävä vaikutus hänen urakehitykseensä. Hänen työskennellessään Nokialla tuotantotalouden opiskelijoita pidettiin todella arvossa, ja tuotantotalouden tutkinto oli ikään kuin työntekijän henkilökohtainen laaduntae. Tuo-tantotalouden opinnot ovat hyvin monipuoliset ja antavat hyvän itseluottamuksen työskennellä erilaisissa tehtävissä ja asemissa, koska niiden kautta ymmärtää laajemmin eri toi-mintoja ja yrityskenttää. Vaikka asiasta ei usein puhutakaan, varmasti myös yrityksen muut työntekijät huomaavat, että tuotantotaloutta opiskellut kykenee laaja-alaiseen ajatte-

luun, paljon laaja-alaisempaan kuin esimerkiksi jonkin muun tekniikan alan opiskelija tai ekonomi. Muilla insinööreillä ja taloustieteilijöillä on Laurin mielestä tahtomattaan hieman rajoittunut näkökulma, koska ekonomi ei välttämättä uskalla lähteä ajattelemaan ilmiöitä tekniikan kannalta, ja vastaavasti moni insinööri tuskin osaa tai uskaltaa lähteä pohtimaan taloudellisia näkökohtia. Tuotantotaloutta opiskellut hallitsee nämä molemmat osa-alueet.

Laurin mielestä hänen työssään hyödyntämät tärkeimmät ominaisuutensa liittyvät juuri tuotantotalouden opintojen vahvuuteen, eli monipuolisuuteen ja vahvaan perusym-märrykseen. Laurilla ei välttämättä ole pohjatietoa kaikista yritysmaailman tekijöistä, mutta hän pystyy silti tuotanto-talouden koulutuksensa pohjalta mielekkäästi tarkastele-maan yrityksen erilaisia funktioita ja elementtejä, kuten

markkinointia, myyntiä, tuotekehitystä, tuotantoa ja rahoitusta. Lauri ei omasta mielestään ole erityisen hyvä missään yk-sittäisessä asiassa, mutta kokonaisuuksien hahmottaminen ja vaihtoehtojen puntarointi lukeutuvat hänen vahvuuksiinsa. Yrityksessä voi olla esimerkiksi käynnissä jokin tilanne, johon liittyen on hahmotettava, mikä se oikeasti on, mitä sille voi tehdä ja mistä mikäkin asia johtuu. Näiden ongelmien rat-kaisemisesta ja tilanteiden selvittämisestä löytyy Laurin kes-keisin osaaminen. Kyseinen ongelmallinen tilanne voi liittyä käytännössä esimerkiksi yrityksen strategian luontiin, jossa täytyy haarukoida eri vaihtoehtoja.

Tuotantotalouden diplomi-insinöörien kompetenssi on Laurin mielestä siinä, että he voivat toimia onnistuneesti niin sanottuina joka paikan höylinä erilaisissa tehtävissä.

Esimerkiksi hänen oman työuransa aikana esimiehet ovat asettaneet Laurille hyvin monenlaisia tehtäviä, mutta niistä kaikista on selvitty joko omin avuin, tai on tiedostettu omien taitojen riittämättömyys ja osattu hakea sopivaa apua. Laurin mielestä hänen omat henkilökohtaiset vah-vuutensa työntekijänä liittyvät juuri monipuolisuuteen, oma-aloitteisuuteen sekä kokonaisuuksien ja omien taitojen hahmottamiseen.

Vielä viisi vuotta sitten Lauri oli ehdottomasti sitä mieltä, että haluaisi joskus perustaa yrityksen, mutta että ei tulisi koskaan keksimään mitään toteuttamisen arvoista ideaa. Hänestä tuntui aina siltä, että muut ihmiset olivat ne, jotkakeksivät enemmän ja parempia ideoita. Kuitenkin lähivuosi-en aikana Lauri uskoo keksineensä jopa muutamia järkeviä liiketoimintaideoita, joita hän haluaisi lähteä toteuttamaan

jonain päivänä. Laurin perustama yritys tulisi luultavasti sijoit-tumaan palvelu- tai tuotealalle, sillä mahdolliset liiketoimin-taideat liittyvät enemmän tai vähemmän kuluttajabisnek-seen. Näillä toistaiseksi vielä salaisilla liiketoimintaideoilla ei varsinaisesti ole yhtymäkohtia Laurin nykyisiin työtehtäviin tai ammattiin, vaan ne ovat syntyneet puhtaasti kaupungilla kävelyn, matkustelun tai muun vastaavan toiminnan ohessa huomatuista epäkohdista tai palveluista, jotka voisi toteuttaa paljon paremmin.

Laurin työuran aikaiset työtehtävät ovat vastanneet hänen koulutustaan riittävällä tasolla. Lauri on enimmäkseen ollut valmistumisensa jälkeen tavalla tai toisella kehittämässä kansainvälistä liiketoimintaa, vaikkakin toimiala on pariin otteeseen vaihtunut. Toistaiseksi Laurille ei kuitenkaan

”Laurilla ei välttämättä ole pohjatietoa kaikista yritysmaailman tekijöistä, mutta hän pystyy silti tuotantotalouden koulutuksensa pohjalta mielekkäästi tarkastelemaan yrityksen erilaisia funktioita ja elementtejä, kuten markkinointia, myyntiä, tuotekehitystä, tuotantoa ja rahoitusta.”

54


ole tullut sellaista tunnetta, että olisi löytynyt ala, jolla hän haluaisi työskennellä loppu-uransa. Lauri haaveilee, että hän voisi jonakin päivänä sanoa olevansa rehellinen yrittäjä, joka on vain ja ainoastaan oman itsensä pomo. Tällöin Lauri olisi mielestään todella tyytyväinen ammattiinsa. Hänen mieles-tään olisi erittäin hienoa, jos ei olisi esimiestä, joka soittelisi aamuisin ja iltaisin, vaan voisi itse tehdä omat ratkaisunsa ja elää niiden kanssa.

Työpaikan vaihtoja ovat Laurin tapauksessa vauhdittaneet erinäiset henkilösuhteet ja -verkostot. Esimerkiksi diplomi-työpaikka löytyi Laurin pikkuserkun antaman vinkin perus-teella, minkä lisäksi suositukset edistivät asiaa. Viimeisin varsi-nainen työpaikan vaihto appiukon omistaman Head Inves-tin palvelukseen tapahtui osaksi vaimon kautta ja jopa painos-tuksesta. Toki myös appiukolla oli oma vaikutuksensa asiaan, sillä hän oli todennut, että eiköhän olisi aika jo Laurin siirtyä tosimiesten töihin. Laurin mielestä suhteet auttavat työpai-kan vaihdoissa, mutta ne eivät kuitenkaan ole välttämättö-miä, sillä osaava työntekijä löytää aina hyvän paikan. Joskus voi jopa löytää parempia työpaikkoja, kun uskaltaa katsoa

suhdeverkoston ulkopuolelle.

Laurille työ on aina ollut jonkin sortin itsestäänselvyys, eikä hän ole juuri miettinyt työnteon syvällisempiä vaikutuksia. Lauri nauttii työstään siksi, että siinä pääsee miettimään uusia asioita ja kohtaamaan haasteita, joita voi ratkaista tai ainakin yrittää ratkaista. Olisi aika tylsää, jos päivisin ei olisi ollenkaan pähkinöitä purtavana. Lauri kuvailee itseään vähän haastavaksi työntekijäksi, sillä hän on hieman hankalasti johdettava ja samalla altis mielialavaihteluille. Näillä seikoilla voi olla jokin yhteys harrastusten kanssa, sillä Lauri hakeutui nuoruudessaan yksilölajien, kuten tenniksen pariin. Yksin hän oli vastuussa ainoastaan omasta suorituksestaan tai korkein-taan jonkun toisen ihmisen kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Lauri ei omasta mielestään ole huono joukkuepelaaja, mutta saattaa joskus pitkästyä, kun asioita tehdään isolla porukalla.

Ikä on Laurin mukaan eräs suuri haaste työelämässä, sillä teollisuusyrityksissä työskentelee tavallisesti eri-ikäisiä työn-tekijöitä erilaisine kokemuksineen ja taitoineen. Esimerkiksi tuotantotalouden opiskelijat opiskelevat teollisuusyritysten johtamista, mutta kun noin parikymppinen vastavalmistu-nut aloittaa työnsä, hänen käsityksensä asioista on vielä parhaimmillaankin pinnallinen. Vastaavasti yrityksessä saattaa olla töissä noin 50–60-vuotias ekonomi tai diplomi-insinöö-ri, joka on vuosikymmenten aikana kerännyt runsaasti koke-musta ja osaamista sekä mahdollisesti käynyt MBA- tai EMBA-koulutuksen, mutta on kohta jäämässä eläkkeelle. Tuotantotalouden opiskelijan tutkinto antaa valmiudet samaan tehtävään, jossa toimii tämä kokenut ja kaikki mah-dolliset muutokset läpikäynyt ekonomi tai diplomi-insinööri, jolloin voi syntyä eräänlaisia konflikteja. Myös Lauri on kuul-lut monta kertaa pomoltaan, ettei hänessä muuten mitään vikaa ole, mutta hän on niin hirveän nuori.

Laurin kokee suurimmaksi onnistumiseksi elämässään sen, että hän on onnellisesti naimisissa ja että hänellä on kaksi lasta. Elämän merkittävin epäonnistuminen liittyy Laurin nuoruuteen, jolloin hänestä ei suurista ponnisteluista huo-limatta kehittynyt kuin keskinkertainen tennispelaaja. Se ei ehkä ole sellainen epäonnistuminen, joka vaivaisi häntä yötä päivää, mutta se tuli Laurille päällimmäisenä mieleen.Monet eri ihmiset ovat inspiroineet Lauria hänen työural-laan, mutta erityismaininnan saa hänen appiukkonsa. Kyseessä on nimittäin todellinen yrittäjäpersoona ja samalla niin sanottu self-made man, jonka tiedot ja taidot perustu-vat vain omiin kokemuksiin ja kantapään kautta opittuihin asioihin. Tästä syystä Laurin ja hänen appiukkonsa välillä on mielenkiintoinen kontrasti, sillä appiukon käytännön viisautta vastaan Laurilla on esittää enemmän pelkästään akateemista, kirjapohjaista tietoa. He kuitenkin ajattelevat suurimmasta osasta asioita samalla tavalla. Laurin mukaan on lohduttavaa tuntea, että ei voi olla ihan hakoteillä, jos näin erilaisista lähtökohdista päädytään samoihin tuloksiin. Laurin mielestä myös mentorointi on hyvä järjestely, ja häneen

mukaansa sitä kannattaisi toteuttaa paljon enemmän kuin nykyisin. Esimerkiksi Jari Sarasvuon Trainer’s House, joka kouluttaa ja järjestää mentoreja nuorille liikkeenjohtajille, on saanut hyvää palautetta. Se vaikuttaa toimivalta järjestel-mältä, vaikka yleisen mielipiteen mukaan sitä tulisi pelkäs-tään haukkua.

Laurin mielestä hänen kaksi tärkeintä henkilökohtaista menestystekijäänsä ovat uteliaisuus ja rehellisyys. Näiden lisäksi olisi hyvä olla myös jonkin verran uskalias, jotta ideat ja ajatukset saataisiin vietyä käytännön tasolle. Eräällä Laurin kaverilla oli tapana sanoa: ”Fiksut pärjää aina, eikä meilläkään niin huonosti ole mennyt!” Urakehitystään pohtivia Lauri neuvoo siten, että kannat taa pyrkiä rohkeasti ja hullulla itseluottamuksella eteenpäin, sillä työ on se, joka lopulta varsinaisesti opettaa. Pitää etsiä mielenkiintoisia paikkoja ja siten myös päästä mieluisiin töihin, joista voi aidosti innostua ja joista pitää. Tämä yhdistettynä tuotantotalouden diplomi-insinöörin vahvaan koulutuspohjaan on jotain sellaista, joka kantaa työelämässä.

Lauri näkee tulevaisuutensa siten, että hän tulee työskente-lemään JOT:lla ainakin Oulun yliopiston Tuotantotalouden opintosuunnan 35-vuotisjuhlaan asti. Kyseessä on kuitenkin työpaikka, johon hän on vastikään vaihtanut, joten on han-kala ennustaa seuraavien vuosien tapahtumia. Ehkäpä Lauri intoutuu kehittämään yritysideoitaan niin pitkälle, että niiden pohjalta syntyy jonain päivänä omaa liiketoimintaa. Tällöin hänen ei tarvitsisi enää pelätä esimiehen soittoja aamuisin ja iltaisin!

henkilÖkuvassa olli hautala - oulu

Documents