henna laininenhennalaininen.net/wp-content/uploads/2013/06/portfolio...tulevaisuuskylän...
TRANSCRIPT
Yhteisötaiteilija on nykypäivän samaani – kutsuttu pelastamaan, rakentamaan yh-teisön identiteettiä, kertomaan sen tarinaa. Kamppailu ympäristön säilyttämisestä elinkelpoisena saattaa olla viimeinen suuri kertomus, johon osallistumme. Silti on uskallettava katsoa eteenpäin.
Toiveikkaita tulevaisuuskuvia esitetään globaalilla iltanuotiollamme vain vähän. Jos ihminen ajattelee onnistuvansa, onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Suun-nistajan tyttärenä tiedän, että ilman karttaa ja kompassia on hankalaa löytää suun-taa.
Haluan teoksillani ymmärtää syvemmin ihmisen ja ympäristön suhdetta. Mistä meidän tulisi luopua, mitä pyhittää, jotta elämän jatkuminen maapallolla olisi mahdollista? Haastattelen asiantuntijoita ja oman tiensä kulkijoita, piirrän karttaa mahdollisista maailmoista ja observoin uusia elämänmuotoja. Taide ehdottaa kri-tiikin ohella rakentavia reitinvalintoja.
Teen videoteoksia, yhteisötaidetta ja ympäristötaidetta. Taiteen tekeminen on riip-puvaista rajallisista luonnonvaroista. Etsin ympäristöystävällisempiä tapoja työs-kennellä, sillä olen kiitollisuudenvelassa metsälle. Metsä hengittää eläväksi, opet-taa mittakaavan.
Kuva: J.A.Juvani
HENNA LAININEN
STATEMENT
UHRI2013Videoteos HD, 16:900:11:49
Uhri on runoelma ihmisen ja ympäristön suhteesta. Esihistoriallinen ihminen otti metsästä vain tar-vitsemansa ja antoi vastalahjaksi uhrin. Kulkija ymmärsi olevansa osa luonnon kiertoa, pieni kallioi-den mittakaavassa. Meidän aikamme näkee yksilön suurena ja erillisenä. Minäkeskeisen ajattelun uhri on ihminen itse, kun seutu muuttuu elinkelvottomaksi. Olisiko minän palvomisesta luopuminen se teko, jolla ihmisen ja ympäristön tasapaino palautuu?
Uhri osallistuu Vihreän tuotantomallin kehittämiseen Tampereen Ammattikorkeakoulussa. Tuotan-nossa vähennettiin jätteen määrää, kierrätettiin materiaalit, minimoitiin ajomatkat ja laitteiden ener-giankulutus.
Tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja: Henna Laininen
Metsästäjä: Jukka SaikkonenTyttö juhlamekossa: Wilma SeppäläPikkutyttö: Wenla ToivoMies kasvihuoneessa: Osku LeinonenNainen kasvihuoneessa: Maria Salangina
Kuvaaja: Turkka TervonenÄänisuunnittelijat: Niilo Paukkunen, Joni HuttunenValaisija: Marko IjäsPuvustaja, rekvisitööri, maskeeraaja: Kaisa PohjolaLeikkaaja: Emmi MyllärinenVärimäärittelijä: Turkka Tervonen
Tuotantoassistentit: Maiju Jokipolvi, Maria VilkkiApulaisohjaaja: Maiju Jokipolvi2.kamera: Joonas Kirjavainen, Tomi SepänmaaBest boy: Akira SeppänenValomies: Henri JaaksolaKuvaussihteerit: Eleonoora Rinnekangas, Kaisa PohjolaYmpäristövastaava: Outi HartikainenCatering, still-kuvaaja: Maria Vilkki
IHME2012VideoinstallaatioHD, 16:900:05:15
Kuvaus, leikkaus, äänityö:Henna LaininenMiksaus: Ras Kontti
“Miten valtiot ja koko ihmiselämä pysyvät kasassa, on aika ihmeellistä. Ja onko se edes se tiedostettu, joka niitä pitää kasassa?”
Ihme leikkaa yhteen YouTube-videoita, veden alle upotettuja uutiskuvia ja eri ikäisten unennäkijöiden haastatteluja. 8 tuntia unta – The Myth of Eight-Hour Sleep -näyttelyssä heijastin teoksen kankaasta muotoillun maapallon pinnalle.
LEHTOPALSAMI2011TuliveistosPaju, oksat, olki, kangas2,5 x 4 m
Pyynikin alueella uhanalaisia lajeja: kevätlinnunsilmä, pensaikkotatar, lehtopähkä-mö, mukulaleinikki, kesämaitiainen, mustakonnanmarja, lehtopalsami.
Tuliveistokseni muoto jäljittelee uhanalaisen lehtopalsamin kukkaa. Veistos poltet-tiin Tahmelan rannassa Pispalan Rakkausfestivaaleilla.
Kuva: Jaana Mäkelä
Kuva: Ras KonttiKuva: Ras Kontti
Kuva: Jaana Mäkelä Kuva: Ras Kontti Lehtopalsami (Impatiens noli-tangere)
TULEVAISUUSKYLÄYhteisötaideprojekti2009-2011
Tuottaja ja taiteellinen johtaja: Henna LaininenKoordinaattori: Heidi KuusistoArkkitehtuuripiirustukset: Saana Karala ja Tuomo Joensuu, Tilanne m3 -osuuskuntaKris Le May, Kustom KreationJanne Inkeroinen, Juurielo ry.
Somistus: Anne Savitie, Laura Laukkanen ja työryhmäValosuunnittelu: Jussi AutioÄänitekniikka: Jaakko PimperiTuotantoassistentit: Emma Kaari, Jenni Kuosmanen, Veera Rouvinen, Marika Aimonen, Aino Yrjänä, Ninni Kilponen, Anne Alalantela, Minna Korhonen, Riikka Gröndahl
Kuva: Saana Karala ja Tuomo Joensuu
Miltä onnellinen ekokylä Tampere
näyttää vuonna 2050?
Kuva: J.A.Juvani Tulevaisuuskylän pystytystä.
Tulevaisuuskylä-tapahtuma Tampereen Keskustorilla 2.-3.9.2011 kutsui eri arvomaailmoja edusta-vat yhteisöt rakentamaan kestävää tulevaisuutta. Kylänäkymä toteutettiin yhteistyössä tutkijoiden, arkkitehtien, puuseppien, aktivistien ja taiteilijoiden kanssa. Tavoitteena oli tehdä tietopainotteisesta ympäristökasvatuksesta elämyksellistä taiteen keinoin.
Kylän visuaalinen ilme oli maanläheinen. Varvikko versoi katukiveyksestä, ja sepän pajan kalke sekoittui linja-autojen jyrinään. Kylässä esiteltiin alkuperäiskansojen asumisratkaisuja sekä rakenta-mista kierrätysmateriaaleista. Ripauksen futurismia toivat tuuligeneraattori ja aurinkopaneelit.
Tampereen yhteiskoulun lukion tanssinopiskelijat esittävät Tulevaisuuden tamperelaisia. Kuva: J.A.Juvani. Tulevaisuuskylän kasvihuone, Kustom Kreation. Kuva: Minna Korhonen.
Tulevaisuuskylä tarjosi ilmaista ohjelmaa kaikenikäisille. Yleisö pääsi kokeilemaan kaupunkiviljelyä ja sähköpolkupyörillä ajoa. Kylässä oli taidetyöpajoja, keskusteluja, näyttelyitä, elokuvaesityksiä, työnäytöksiä, ympäristötietoa jakava paviljonki ja ekoyritysten markkinat.
Hankin tapahtuman rahoituksen, koordinoin sisältöjen suunnittelun ja ohjasin kylän pystytyksen ja purun. Yhteistyössä kanssani tapahtumaa tuottivat Sanataideyhdistys Yöstäjä, TAMK, Tampereen kaupungin ECO2-ohjelma ja Tampereen Maan ystävät. Tulevaisuudentutkimuksen seura nimesi Tu-levaisuukylän Vuoden tulevaisuusteoksi 2011.
Runoilija J.K.Ihalainen esiintyy Tulevaisuuskylässä Luonnon monimuotoisuus -teemaillassa. Tuliryhmä Flamman tulevaisuusvisioita Vanhan Kirjastotalon portailla.
Tulevaisuuskylän paviljonki, Tilanne m3 -osuuskunta. Huominen on täällä jossain -videoprojisointiesitys Vanhan Kirjastotalon seinään. Jukka Toivonen, Jussi Löf ja Antti Kervinen. Kuvat: J.A.Juvani.
CVHenna Laininens. 3.9.1980 Espoossaasuu ja työskentelee [email protected]
KOULUTUS
2013 Kuvataiteilija (AMK), Tampereen ammattikorkeakoulu,Kuvataiteen koulutusohjelma2000-2008 FM, Tampereen yliopisto, Yleinen kirjallisuustiede2003-2005 Taidekasvatuksen perus- ja aineopinnot sekä syventäviä opintoja, Jyväskylän yliopisto2006 Aikuiskouluttajan pedagoginen pätevyys, Jyväskylän yliopisto2005 Erasmus-vaihto, Praha, Charles University1999-2000 Vapaan kirjoittajalinjan opinnot, Oriveden opisto1997-1999 Ylioppilas, Helsingin kuvataidelukio YKSITYISNÄYTTELYT
2012 8 tuntia unta – The Myth of Eight-Hour Sleep, yhteistyössä Laura Laukkasen kanssa,Pop-Up Space Rasti, Tampere2011 Lehtopalsami, ympäristötaideteos: tuliveistos, Tahmelan ranta, Tampere2003 Maalauksia, Kahvila Valo, Tampere
RYHMÄNÄYTTELYT
2011 Muun muassa ynnä muuta sellaista ja niin edelleen,Galleria Emil, Tampere2010 Tulevaisuuskuvia, Tampereen keskusta2010 Pää edellä, Pyynikin uimahalli, Tampere2010 Luokkakuva, Ikuinen galleria, Tampere
SCREENINGIT
2012 Tampereen taidemessut, Ihme, TAMK:in osasto, Tampere2012 Stockforsin kesänäyttely, Ihme, TAMK:in osasto, Pyhtää2012 8 tuntia unta -näyttelyn yöscreening, Ihme, Pop-Up Space Rasti, Tampere
YHTEISÖTAIDEPROJEKTIT JA TAPAHTUMAT
2009-2011 Tulevaisuuskylä-yhteisötaideprojekti ja tapahtuma, tuottaja ja taiteellinen johtaja2010 Tulevaisuuskuvia-näyttely, tuottaja ja kuraattori yhteistyössä Ismo Torvisen kanssa2008-2009 Pispalan Runotulet -festivaali, tuottaja
PALKINNOT
2011 Vuoden tulevaisuusteko -tunnustus, Tulevaisuuden tutkimuksen seura, Tulevaisuuskylälle2005 1.palkinto J.H.Erkon kirjoituskilpailussa runosarjalla Yksinäisyyden teoria2004 1.palkinto Lassi Nummen runokilpailussa runosarjalla Pysähdyksiä2004 1.palkinto Nuori runo -kirjoituskilpailussa runosarjalla Keräilykirja2004 11.palkinto Pirkanmaan kirjoituskilpailussa runosarjalla Pieni ikonikaappi
APURAHAT
(Sanataideyhdistys Yöstäjä ry:n kautta)2011 Keski-Suomen ELY-keskus, Tulevaisuuskylä-hankkeeseen2011 Taiteen keskustoimikunta, Tulevaisuuskylä-hankkeeseen2010 Opetusministeriö, Tulevaisuuskylä-hankkeeseen2010 Tampereen kaupungin ECO2-ohjelma, Tulevaisuuskylä-hankkeeseen
MUU TAITEELLINEN TOIMINTA
2008 Suomen edustaja Berliinin International Slam Revue -lavarunokilpailussa2002-2009 Runoryhmä Ihoteollisuuden runoperformanssit
JÄSENYYDET
2010- Juurielo ry.2003- Sanataideyhdistys Yöstäjä ry., hallituksen jäsen2002- Runoryhmä Ihoteollisuus
ARTIKKELIT
Aamulehti, 3.9.2011, Juha Kairesalo, Opettele rakentamaan ikioma luomukota!Tamperelainen, 31.8.2011, Tulevaisuuskylä viheriöiUutispäivä demari, 26.8.2011, Tua Onnela, Pessimismi ei purePirkanmaan Sanomat, 34/2011, Taru Oksanen, Tulevaisuuskylä visioi vuoden 2050 Tamperetta!"#$%&'()*+,$,()-&.&/0--()1%2#%)3%2454"2#()6%$78288++%)94+85%#:44:)%+;%%)<=9Valo, 27.8.2010, Mene&KoeAikalainen, 13/2010, Runko roskalavalta, propelli viemäriputkesta
ESIINTYMISET RADIOSSA
Yle Tampere, 29.8.2011Radio Moreeni 24.8.2011, Elo-VerstasRadio 957, Paikallisuutiset 31.8.2011, Kimmo HoivassiltaRadio Moreeni, Valvomo, 17.6.2011
JULKAISUT
Runot: Hellyyden kiertotie (Runoryhmä Ihoteollisuuden antologia, Sanasato 2007), MotMot-antologia (WSOY 2004), Kirjo 2008, Lumooja 1/2004, Kulttuurivihkot 6/2004, Parnasso 6/2004Artikkelit: Punajuuripaini, TAMK:in kuvataiteen koulutusohjelman Himona-lopputyönäyttelyjulkai-su 2013, Runon politiikkaa, Tuli&Savu 1/2007Opetusmateriaalit: Sanan siivellä -opettajien sanataidekasvatuksen oheismateriaali Taidekaari-kulttuurikasvatusohjelmaan 2009, Mediaselviytyjän käsikirja -opetusmateriaali 3-6- ja 7-9 -luokkalaisille Mediamuseo Rupriikkiin 2008
TYÖKOKEMUS
2003- Sanataideopettaja ja kulttuurituottaja, Sanataideyhdistys Yöstäjä ry., Tampere2009- Museokierrosten käsikirjoittaja ja ohjaaja, Mediamuseo Rupriikki, Tampere2008- Museokierrosten ohjaaja, Tampereen kaupungin Taidekaari-kulttuurikasvatushanke2004- Sanataidetyöpajojen käsikirjoittaja ja ohjaaja, Tampereen kaupungin Taidekaari-kulttuurikasvatushanke
PUNAJUURIPAINITeksti: Henna LaininenKuvat: Maria Vilkki
Henna Laininen työryhmineen päätti tehdä ympäristöystävällisen elokuvan. Syntyi Uhri, teos ihmisen ja ympäristön suhteesta. Kamppailu vaati kekseliäisyyttä ja kylmähermoisuutta. Voittiko ympäristö vai estetiikka?
Kiiruhdan pimeällä Eerolansuorantiellä kuvausryh-mää vastaan. Valomies Marko Ijäksen ääni on voi-tonriemuinen: ”Teho näyttää riittävän – koko kohtaus voidaan valaista ledein ja peilein!” Huokaisen hel-potuksesta. Vastoinkäymisten jälkeen vihdoinkin täy-sosuma. Bensiiniä huutavaa generaattoria ei tarvita.
Kun TAMK:in tuotannon lehtori Carolina Pajula eh-dotti, että lopputyöelokuvani Uhri osallistuisi Av-alan vihreä tuotantomalli -kehittämishankkeeseen, innos-tuin. Jälleen yksi tilaisuus pelastaa maailma. Caro-linan valmisteleman hankkeen tavoitteena on luoda Suomen oloihin sopiva ympäristöystävällisten elo-kuvien ja televisio-ohjelmien tuotantomalli. "Yle on ollut vahvasti mukana ideoimassa kehittämistyötä", iloitsee Carolina. ”Ulkomailla ekotuotantoihin kannustetaan oppaiden, palkintojen, kilpailujen ja standardien avulla”, toteaa työryhmämme ympäristöasiantuntija Outi Hartikainen. Outi teki yhdessä Anne Puolan-teen kanssa TAMK:iin opinnäytetyön siitä, miten av-alan ekologisuutta edistetään eri maissa. ”Suomesta emme vielä löytäneet esimerkkejä ekologisista eloku-vatuotannoista.” Outin ja Carolinan salaisena toiveena on, että Vihreä tuotantomalli leviäisi suomalaisiin av-alan tuotantoihin. Että koko Suomen elokuvabisnes alkai-si vihertää – mahtava unelma! Vaan kuinka helppoa ympäristöystävällisen elokuvan tekeminen on käy-tännössä?
Lämmittelyliikkeitä
Syksyn aluksi muotoilemme 16-henkisen työryh-mämme kanssa tuotannon yhteiset ympäristötavoit-teet. Lupaamme vähentää jätteen määrää, kierrättää materiaalit, minimoida ajomatkat ja laitteiden energi-ankulutuksen. Täydellisyyteen ei heti tarvitse päästä. Tärkeintä on löytää ekotuotannon kipupisteet. ”Usein ajatellaan, että ekologiset valin-nat tulevat kalliiksi. Tämä ei pidä paikkaansa. Kun homman suunnittelee huolella, vihreät tuotannot
homman suunnittelee huolella, vihreät tuotannot sääs-tävät energiassa, materiaaleissa ja työtunneissa”, Outi rohkaisee. ”Toinen ennakkoluulo on, että ekoilu tuot-taa huonolaatuista elokuvaa. Tuottajan täytyy muistaa, että ensisijaisesti tehdään taidetta. Valintatilanteissa ei kannata tinkiä estetiikasta.” Loistavaa. Luvassa on siis estetiikan ja ympäris-tön välinen kädenvääntö, jossa estetiikka on valmiiksi vahvoilla. Voin pitää kiinni taiteellisista visioistani. Outi esittelee elokuva- ja mediatoimisto Film Londonin kehittämän av-tuotantojen hiililaskurin. Putoan hetkessä takaisin maanpinnalle. Elokuvan ekologisuutta mitataan tarkasti. Kuvauspäivien lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, miten työryhmä toimii elokuvan esi- ja jälkituotannossa. Onko rekvisiitta raa-hattu kirpputorilta jalkaisin vai omalla autolla? Mitä käyttöä materiaaleille on kuvausten jälkeen? Kuinka monta tuntia leikkaaja ahertaa koneen ääressä? Onneksi työryhmäni lähtee sisukkaalla asen-teella mukaan kamppailuun. Puvustaja Kaisa Pohjolan mielestä ekotuotannon ohjeet tulevat koulussa tarpee-seen. Kaisa muistelee, miten hän eräässä elokuvapro-jektissa ehdotti kertakäyttöastioiden korvaamista kes-toastioilla. Ehdotusta pidettiin hyvänä vitsinä.
Ensimmäinen erä: Kuvauspaikat
Syyskuussa aloitan kuvauspaikkojen metsästyksen. Haluan kuvata kohtauksen, jossa nuori tyttö joutuu kolariin ja harhailee tunneliverkostossa. Ympäristöta-voitteeni on etsiä lähialueilla sijaitsevia, monikäyttöi-siä kuvauspaikkoja. Ensimmäinen tunneli löytyy onneksi naapu-rista. Hurautan Pispalan uittotunnelille polkupyörällä. Kaupungin virkailija esittelee aavemaisen luolan ja tarjoaa kyydin keskustaan. Varmistan pedantisti, ettei virkailija joudu ajamaan ylimääräistä lenkkiä minun takiani. Mistä löytyy lisää tunneleita? Poikaystävä serk-kuineen rientää hätiin. Urbaania löytöretkeilyä har-rastavat serkukset opastavat minut Nokian Laajanojan puroalueelle. Matka rämistellään vanhalla Fordilla.
Puvustaja Kaisa Pohjola (oik.) maskeeraa esiintyjä Wilma Seppälää Pispalan uittotunnelissa.
Artikkeli julkaistaan huhtikuussa 2013 TAMK:in kuvataiteen
koulutusohjelman lopputyönäyttelyn Himona-lehdessä.
Liitän samaan työpäivään opetuskeikan Nokialla ja onnistun juuri ja juuri noudattamaan ekotuotannon ohjenuoria. On yhdistettävä samalla suunnalla sijait-sevat reissut. Tällä kertaa kaasuttelu kannattaa. Laajanojan varrelta löytyy niin monta putkea, että kaikki loput kuvat voidaan purkittaa samalla ojalla. Käymme kuvaaja Turkka Tervosen kanssa ot-tamassa koekuvia tunneleista. Turkan jalassa on rasi-tusvamma, joten hylkään nopeasti ajatuksen Laajano-jan oikopolkujen kompuroimisesta. Suunnittelemme ajoreitin huolella. Autoa startatessamme kertaamme ekologisen ajotavan: pidä tasainen vauhti, vältä äkki-liikkeitä ja tyhjäkäyntiä. Omatuntoani jää silti kaihertamaan, olisiko yksi tunneli riittänyt idean välittämiseen.
Ympäristö – estetiikka 1-2
Toinen erä: Käsikirjoitus
Löydän päärooliin 17-vuotiaan Wilma Seppälän Tampereen ilmaisutaidon erityislukiosta. Päättäväi-nen tanssijatar on heti innoissaan roolista. Silloinkin kun kerron, että tehtävänä on kahlata juhlamekossa hyisessä vedessä. Esiintyjän ei onneksi tarvitse huo-
Kuvaaja Turkka Tervonen (vas.) virittää kameraa Pispalan uittotunnelissa. Puvustaja Kaisa Pohjola lämmittää esiintyjä Wilma Seppälää.
lehtia ekologisuudesta. Riittää, kun muistaa lajitella roskat kuvauspaikalla. Kun kuvauspaikat ja esiintyjät ovat löytyneet, aloitan varsinaisen käsikirjoittamisen. Kynttilänva-lossa ideat pulppuavat vuolaina. Sitten muistan, että ekotuotannossa käsikirjoitetaan taloudellisesti. Kill your darlings – ei turhaa kuvaa. Karsin pois pitkän, pateettisen balettikohtauk-sen ja kuvan, jossa tyttö ryömii tulvivassa putkessa. Ekologisuus tiivistää elokuvan taiteellista ilmaisua. Tai ainakin pelastaa esiintyjän hukkumiselta.
Ympäristö – estetiikka 1-1
Kolmas erä: Puvustus ja rekvisiitta
Luomukahvilassa puvustaja Kaisa esittelee kunnian-himoisen suunnitelmansa. Wilman vaaleanpunainen juhlamekko ommellaan kirpputorin verhokankaista ja värjätään punajuurella. Pari viikkoa ennen kuvauksia Kaisa soittaa uupuneena. Punajuuri ei suostu tarttumaan ver-hokankaiden keinokuituun. Juhlamekon alaosa muis-tuttaa valkoista mummonkammarin verhoa, vaikka vaaleanpunainen olisi kohtauksen teemaväri. Pakotan Kaisan ostamaan kaupasta synteettistä väriainetta.
Kämppis avaa Kaisan puolesta pesukoneen luukun. Puvustajan uurastus palkitaan: väri on tarttu-nut, ja mekko näyttää upealta. Kohtauksen rekvisiitaksi tarvitaan auton alle jäänyt minkki ja eläviä toukkia. Kuulen tuttavasta, joka säilyttää pakastimessa tien varrelta löytyneitä raatoja. Sulatettu minkkiparka on kankea esiintyjä, mutta pääsee kuvausten jälkeen takaisin säilöön tut-tavan taiteellisia projekteja varten. Moninkertaista kierrätystä siis! Samaan aikaan Kaisa ja tuotantoassistentti Maria Vilkki jäljittävät toukkia. Huoltoasemalta voi ostaa pilkkitoukkia, mutta niiden valinnassa pitää olla tarkkana. Pirkanmaalaisen kärpäsfarmin lähitoukkien lisäksi myynnissä on Italiasta lennätettyjä kaukomaan serkkuja. Kaiken kukkuraksi lieroja värjätään trendi-väreihin. Kaisa ja Maria päätyvät ostamaan eläinkau-pasta matelijoiden ruokapurkin. Myyjä hieman ih-mettelee kun Maria kysyy, voiko toukat vapauttaa marraskuiseen metsään. Päätämme, että ekologisin ratkaisu on palauttaa toukat kuvausten jälkeen lisko-jen ravinnoksi.
Ympäristö – estetiikka 2-1
Neljäs erä: Kuljetukset
Suunnittelemme kuvauspäivien ajoreitit huolella. ”Kuvausten energiankulutuksesta suuri osa syntyy su-hailusta pakettiautolla ja minibussilla ison kaluston kanssa”, Outi valaisee. Tuotantoassistentti Maiju Joki-polvi lupaa etsiä työryhmän käyttöön sähköauton. Pari päivää ennen kuvauksia Maiju soittaa. Pakettiautoa ei ole löytynyt, mutta kolarikohtaus voi-daan kuvata Tampereen kaupungin sähköisessä hen-kilöautossa. Ehdin jo riemuita kunnes kuulen, että sähkö-auto on kauttaaltaan mainosteippien peitossa. Teipit näkyisivät ikävästi kuvassa. Raskain sydämin valitsen estetiikan ja Maijun perheeltä lainatun Berlingon.
Ympäristö-estetiikka 0-1
Viides erä: Maskeeraus
H-hetki lähestyy. Saavumme illan hämärtäessä Pis-palan uittotunneliin, ensimmäiselle kuvauspaikalle. Näsijärvi hohtaa pakkasillan maagista valoa. Wilma näyttää kierrätysmekossaan kruununprinsessalta. Luomumeikit olisivat kalliita, joten Wilma on maskeerattu koulun meikeillä. Meikkilaukkua täydentämään löytyy sentään yksi puhdas luonnon-tuote. Poikaystävän isä on tuonut pari ämpärillistä savea pihansa poraustyömaalta. Roiskimme Kaisan kanssa savivelliä Wilman helmaan ja saamme aikaan
ekologisen zombie-lookin.
Ympäristö – estetiikka 1-1
Kuudes erä: Kuvaukset
Kamera käy. Uittotunnelin kylmyys yllättää meidät. Wilma alkaa hihattomassa mekossaan hytistä jo en-simmäisten ottojen jälkeen. Assistenttitytöt syöksyvät lämmittämään avaruushuovalla illan tähteä. Hyinen ilma pakottaa ainakin taloudelliseen kuvaamiseen. Puolet suunnitellusta putoaa pois, ja kohtaus saadaan purkkiin ennätysajassa. Ruokatauolla silmäilen kasvispastaa mutusta-vaa työryhmää. Osa porukasta on muistanut tuoda kestoastiat. Ylimääräisiä astioita on onneksi varattu mukaan ja jätteet lajitellaan mallikelpoisesti. Cateringvastaava Maria Vilkki harmittelee, ettei ylijäämäleipien hakeminen leipomosta mennyt aivan tyylipuhtaasti. ”Avulias henkilökunta oli yksit-täispakannut jokaisen leivän muoviin. Ensi kerralla tämän muistaa kieltää jo puhelimessa”, Maria huo-kaa. Ruokatauon jälkeen jatkamme vielä öiselle Eerolansuorantielle kuvaamaan kolarikohtauksen. Valoryhmää on jännittänyt, riittääkö energiatehokkai-den led-lamppujen valovoima yökuvauksissa. Olen luvannut, että generaattoria ja tavallisia lamppuja saa käyttää, jos kuvassa on liikaa kohinaa. Kaikkien iloksi valoteho saadaan riittämään. Wilma istuu takapenkillä, ja pysäytettyä autoa keikut-tamalla luodaan vaikutelma liikkeestä. Yllätyn, miten aidon näköisiä autojen valokiiloja ledien ja peilien avulla voi heijastaa.
Ympäristö – estetiikka 2-1
Tällä kertaa ympäristön ja estetiikan kamppailu päät-tyi tasapelilukemin 7-7. Nälkä kasvaa punajuuren kanssa painiessa. Nuokun minibussin takapenkillä ja teen päätöksen. Seuraava elokuvani on vielä vih-reämpi. Valloittaako Vihreä tuotantomalli pian Suo-men? ”Ekologinen ajattelu toimii pienissä tuotannois-sa. Pitkien elokuvien valokalusto vaatii enemmän virtaa ja generaattoriautot”, ammattikentällä työsken-nellyt valomies Marko naurahtaa. ”Voihan olla, että vanhat toimintatavat muuttuvat vähitellen. Syntyy uusi ammattiryhmä: ledimies.” Marko muistuttaa, että elokuvan ympäristöys-tävällisyys on tuottajasta kiinni. ”Jos tuotantoporras hoitaa järjestelyt, niin kyllä vanhat jäärätkin oppivat syömään kestoastioista.”
Henna Laininen ja Laura Laukkanen Lehdistötiedote 7.5.20128 tuntia unta – The Myth of Eight Hour Sleep Vapaa julkaistavaksiRastin talo Tammelankatu 2, Tampere22.5.-2.6.2012
avoinna ma-pe 16-18 la-su 12-16 yöprojisoinnit ikkunassa pe-su 22-24avajaiset ma 21.5. klo 18-21
UUDEN UNEN TUTKIMUSASEMA TYHJÄSSÄ LIIKETILASSA
Rastin talon tyhjillään oleva liikehuoneisto muuttuu kollektiivisen unennäön tutkimusasemaksi. Henna Laininen ja Laura Laukkanen ottavat näytteitä unista kokeellisen animaation ja videoinstallaation keinoin. Parhaillaan unitutkimuksessa keskustellaan siitä, onko suositus kahdeksan tunnin yöunesta myytti. Näyttely 8 tuntia unta – The Myth of Eight Hour Sleep ehdottaa, ettei unennäkö sitoudu aikaan tai paikkaan. Voimakkaimmat unikuvat jaamme hereillä, ja päätökset syntyvät yön aikana. Henna Lainisen videokollaasi Ihme tarkastelee alitajuntaa ihmiselämän koossapitävänä voimana. Teos rin-nastaa yhteen YouTube- ja uutiskuvamateriaalia sekä eri ikäisten unennäkijöiden haastatteluja. Laura Laukkasen Judith and Salome on jatkuvasti muuttuva animaatiomosaiikki taidehistorian kuuluisimmista päänleikkaajista. Teos tutkii pysähtyneen ja liikkuvan kuvan vaikutusta painajaismaisten näkyjen esittämiseen. Tutkimusasemalla myös kävijät pääsevät otattamaan näytteen omasta unestaan. Yöaikaan unikuvia projisoidaan Rastin talon näyteikkunaan. Näyttely toteutetaan yhteistyössä Herman Warjuksen kanssa, joka vuokraa huoneistoa kokeelli-seen käyttöön kulttuuritoimijoille. Henna Laininen ja Laura Laukkanen valmistuvat keväällä 2013 kuvataiteilijoiksi Tampereen ammattikorkea-koulusta. Taiteellisessa työskentelyssään he ovat oivaltavasti uudistaneet julkista tilaa. Henna Laininen tuotti vuonna 2011 taiteiden ja tieteiden välisen Tulevaisuuskylä-tapahtuman Tampereen Keskustorille. Tapahtuma sai Vuoden tulevaisuusteko 2011 -arvonimen. Laura Laukkanen voitti yhdessä Fanni Maliniemen kanssa Tampereen nykytaiteen museon järjestämän teoskilpailun Tampereen kävelykadulle 2010. Teos Pienet oli muovieläimistä koostuva, kiehtovan runsas ja kosketeltava hartsiveistos. 8 tuntia unta – The Myth of Eight Hour Sleep on heidän ensimmäinen yksityisnäyt-telynsä.
Lisätietoja: Henna Laininen, [email protected], puh.040-8293059>%42%)>%4;;%<8<()+%42%&+%4;;%<8<?@4+9&9%$;&')74A&)0B0CD0--EF-