hesy 2/2011

JÄSENLEHTI 2/2011 MEDLEMSBLAD

Eläimet luonnonkatastrofien keskellä

Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa

Jalostusta ohjattava oikeisiin uomiin

HESY-jäsenlehti 2/2011 HESY-jäsenlehti 2/2011

Jäsenlehti 2/2011MedlemsbladPäätoimittaja • ChefredaktörHannele Luukkainen

Toimitussihteeri • RedaktionssekreterareErja Veivo

Taitto • Art DirectorSari Toivola

Kansikuva • PärmbildSarri Kukkonen

Ilmoitusmyynti • AnnonsförsäljningKirsti Rautasola, puh tel (09) 54200 101

Ilmoitushinnat • Annonspriser1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 €

Toimituksen osoiteHelsingin eläinsuojeluyhdistys, JäsenlehtiYhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

Redaktionens adressHelsingfors djurskyddsförening, Medlems-blad, Samhällsvägen 11, 00680 Helsinki

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkom-mer två gänger om året på våren och på hösten.

Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st.

Painopaikka • Tryckeri: Miktor Oy

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESY:n toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin!

Berner Genrewear Kesko K-kauppa Tuko Logistics Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

Presidentti Tarja Halonen on yhdistyksemme suojelija

Tässä lehdessä

Kiitos yhteistyökumppaneillemme

Puheenjohtaja ÖrdförandeHannele Luukkainen

Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmarJukka Marttila (varapuheenjohtaja viceord-förande)

Kristiina HonkavaaraHarry LinnarinneLena LundellKristiina OvaskainenKirsi Ruuskanen

Hallituksen varajäsenet Styrelsens suppleantPaula LundellMerja Vilska (sihteeri sekreterare)

Jäsenmaksu Medlemsavgift Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta Anmälningsblanketter fås fråm kontoret

Aikuisjäsen Vuxenmedlem 25 €

Nuorisojäsen (alle 18 v.) Juniormedlem (under 18 år)15€

EläinsuojelukeskusYhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17)Faksi (09) 54200 142

Talousasiat ja hautausmaa-asiatPuh. (09) 54200 101 (ma-pe 10-17)Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15 su klo 12-18Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18

DjurskyddscentralenSamhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17)Fax (09) 54200 142Djuens förvaringslokalitet:må-fr och sö kl. 15-18Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lö kl. 12-15 sö klo 12-18Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18 lö stängt

Perintöpuoti Perintöpuoti on kirjojen, korujen, taulujen, astioiden, vaatteiden ja retroesineiden aarreaitta. Valikoima vaihtuu jatkuvasti, tervetuloa tekemään löytöjä!

Mäkelänkatu 34, Helsinki.

Avoinna arkisin klo 11-18

Pääkirjoitus 3 Ledaren 4In memoriam Luca 5Valttina originaalisuus 6Siivekkäiden toinen mahdollisuus 8Mesyn uusi löytöeläintalo 10PAFi Romaniassa 12Eroon jalostuksen kompastuskivistä 14HESYn tuotekuvasto 16

Nostetaan kissa pöydälle: Susi 18 Karkulaiskysely 2010 20Ihmisen lemmikkieläinsuhde puntarissa 22Kirja-arvio: Tiikeri 25Japanin eläinten painajainen jatkuu 26Eläimille apua katastrofissa 28Koko perheen Väiski 29Villa Fuchs kymmenen vuotta 30

www.hesy.fi

HESY-jäsenlehti 2/2011 HESY-jäsenlehti 2/2011 3

Pääkirjoitus

Ensimmäistä kertaa Suomen poliittisessa historiassa halli-tusohjelmaan on nyt kirjattu lukuisia eläinten hyvinvointia parantavia kohtia. Eläinsuo-

jeluväellä onkin syytä lausua kiitokset kaikille niille tahoille, jotka ohjelma-neuvotteluissa jaksoivat puurtaa eläinten puolesta.

Hallitusohjelmasta löytyy muun muassa seuraavat eläimiä koskevat tavoitteet:

Eläinsuojelulain kokonaisuudistus tavoitteena eläinten hyvinvoinnin paran-taminen. – Laki kaipaakin päivittämistä nykyai-kaan, sillä edellisestä muutoksesta on kulunut yli 10 vuotta. Luomutuotantoa kehitetään tavoit-teena luomu- ja lähiruuan osuuden kas-vattaminen. Lisäksi kuluttajille luvataan oikeus saada tietoa ruuan alkuperästä, tuotantotavasta ja koostumuksesta. – Hyvä tavoite. Jatkossa kuluttajan on helpompi omilla ostovalinnoillaan suosia eläinten hyvää kohtelua. Maa- ja metsätalousministeriöön perustetaan eläinsuojeluasiamiehen virka. – Hesy on ajanut tätä jo vuosikausia. Vaikka yksi virkamies ei voi tehdä eläin-ten vallankumousta, sen viran kautta

eläinten rooli yhteiskunnallisessa päätök-senteossa kasvaa. Selvitetään kannustimia siirtyä turkistuotannosta muihin elinkeinoihin. – Syytä onkin, sillä viranomaistarkas-tuksissa on paljastunut, että peräti 60 % tarhoista rikkoi eläinsuojelulakia. Lupaus vahvistaa eläinsuojelu-valvontaa ja sen rahoitusta. – Viimeai-kaiset uutiset tuotantoeläintiloilta ovat osoittaneet, että valvonta on Suomessa tehotonta. Puututaan tehokkaasti salamet-sästykseen. – Toivottavasti jatkossa ei enää edetä ex-ministeri Anttilan linjalla, jolloin salametsästystä kitkettiin myön-tämällä hövelisti lisää kaatolupia. Maatalouden ympäristötuki uu-distetaan siten, että se edistää vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä paremmin. – Itämeren kannalta tämä on äärettömän tärkeä muutos, sillä Itämeri on maailman saastunein meri ja maatalous pääsyntipukki. Maatalouden ympäristötukena tiloille on jaettu ve-ronmaksajien rahaa noin 300 miljoonaa euroa joka vuosi vuodesta 1994 lähtien, vaikka sillä ei ole ollut mitään vaikutta-vuutta vesistöjen tilaan.

Eläinten ja luonnon kannalta hallitusohjelman tavoitteet ovat toki riittämättömiä, mutta ne ovat askeleita

oikeaan suuntaa. Mikään ei kuitenkaan muutu, ellei ohjelmaan kirjattuja tavoit-teita myös toteuteta. Meidän eläinsuoje-lujärjestöjen edustajien onkin syytä ottaa vahva vahtikoiran rooli.

Ministeriössä on valmisteilla myös vieraseläinlajistrategia, josta Hesykin on antanut lausuntonsa. Se, kuten muutkin yhdistyksemme kannanotot, löytyy He-syn sivuilta www.hesy.fi osiosta ”uutiset”. Järkyttävintä strategialuonnoksessa on se, että villiintynyt kissa haluttaisiin luokitella vieraseläimeksi, vaikka kissaa löytyy Suomen luonnosta vain heitteil-lejätettynä, eikä se selviä talvesta ilman ihmisen apua.

On täysin käsittämätöntä, että lemmikkieläimet nimettäisiin Suomes-sa vahingollisiksi vieraseläinlajeiksi, koska missään muussa EU–maassa ei vieraslajiksi ole määritelty kotieläintä tai sen sukulaista. Tuskin kukaan pystyy vetämään rajaa villiintyneiden kissojen ja maaseudun navettakissojen välille. Kun eläinsuojelulaissa kotikissalla on lain suoja ja metsästyslaissa kissan heitteil-lejättö on kielletty, ei kissan statusta ole syytä muuttaa.

Hannele Luukkainen

Hallitusohjelman lupaukset toteutettava

HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/20114

Ledaren

För första gången i Finlands politiska historia har man inkluderat flera punkter i rege-ringsprogrammet om att för-bättra djurens välbefinnande.

Djurskyddsfolket har skäl att tacka alla parter som under programförhandlin-garna orkade slita och sträva för djuren. Regeringsprogrammet innehåller bl.a. följande mål som berör djur: En helhetsreform av djurskyddsla-gen med målet att förbättra djurens välbefinnande. – Lagen måste uppdateras till nutida förhållanden, för det har gått över 10 år sedan den förra reformen gjordes. Ekologisk produktion skall utveck-las med målet att öka den ekologiska och närproducerade matens andel. Därtill lovas konsumenterna rätt att få informa-tion om födans ursprung, produktions-sätt samt konsistens. – En bra målsättning. I fortsättningen kommer det att vara lättare för konsu-menten att genom sina egna konsum-tionsval påverka att djuren behandlas bra. Tjänsten för en djurskyddsombuds-man grundas i Jord- och skogsbruksmi-nisteriet– Hesy har under flera års tid arbetat för den här saken. Fastän en tjänsteman inte kan förverkliga en djurens revolution in-

nebär tjänsten att djurens roll inom den samhälleliga beslutsfattningen växer. En utredning över stimulerande åt-gärder för att övergå från pälsdjursupp-födning till andra näringar genomförs.– Det finns all orsak, för under myn-digheternas inspektioner har det fram-kommit att t.o.m. 60 % av pälsfarmarna bröt mot djurskyddslagen. Ett löfte om att förstärka djurs-kyddsövervakningen och dess finansie-ring. – Den senaste tidens nyheter från pro-duktionsdjursfarmarna har visat att över-vakningen i Finland är ineffektiv. Tjuvjakt bekämpas effektivt.– Man får hoppas att ex-minister Ant-tilas linje inte fortsätter, under vilken tjuvjakten bekämpades med att artigt ge fler tillstånd till att fälla djur. Miljöstödet för jordbruken förnyas så att det bättre än det nuvarande bef-rämjar skyddandet av vattendragens och naturens mångfald. – Med tanke på Östersjön är det här en oerhört viktig förändring, för Östersjön är världens mest förorenade hav och jordbruket är huvudsyndabocken. Enda sedan år 1994 har det årligen delats ut ca 300 miljoner euro i miljöstöd till jord-bruken, fastän det inte haft någon inver-kan på vattendragens tillstånd.

Ur djurens och naturens synpunkt är regeringsprogrammets mål klart otillräckliga, men de är ett steg i rätt

riktning. Ingen förändring sker ifall inte regeringsprogrammets mål föreverkligas. Vi som representerar djurskyddsorgani-sationer har därför all orsak att ta rollen som vakthund.

I ministeriet förbereds också en stra-tegi för främmande djurarter, som Hesy också har gett sitt utlåtande om. Ut-låtandet, liksom Hesys andra ställnings-taganden, hittar man på Hesys hemsida www.hesy.fi under avdelningen ”uutiset” (nyheter). Det mest chockerande i utkas-tet är att nu skulle man vilja klassificera förvildade katter som en främmande djurart, fastän katten förekommer i Finlands natur enbart som övergivna och lämnade vind för våg, och de klarar sig inte över vintern utan människans hjälp.

Det är helt ofattbart att sällskapsd-jur i Finland skulle definieras som en skadlig främmande djurart, för i inget annat EU-land har man definierat ett husdjur eller därmed besläktad dju-rart som en främmande art. Man kan knappast särskilja förvildade katter från landsbygdens ladugårdskatter. Det finns ingen orsak till att ändra kattens status eftersom huskatten är skyddad enligt lagen och enligt jaktlagen är det förbju-det att överge katter.

Hannele Luukkainen

Regeringsprogrammets löften måste förverkligas


Luca tuli minulle Hesyltä 5. helmikuuta 2010 saattohoitoon. Luca oli kym-menvuotias ja tiesin koiran poismenon koittavan, mutta en osannut odottaa sitä näin pian. Luca nukkui pois 25. tammi-kuuta 2011.

Muistan Lucan eloisana, pirteänä ja energisenä koiravanhuksena. Kävimme yhdessä juoksupyrähdyksillä ja pitkillä kävelylenkeillä, joiden jälkeen virkeä seniori haki korista lempilelunsa ja pyysi minua leikkimään kanssaan. Vasta tämän tiimellyksen jälkeen pikkuinen oli valmis levolle

Viimeisinä viikkoinaan Luca alkoi väsyä. Samalla ilmaantuivat kivut. Pojan selkää ja lonkkaa tuntui särkevän kovasti. Luca muuttui kipujensa takia äkäiseksi ja yritti muutamia kertoja purra minua.

Eläinlääkärin määräämät särkylääkkeet helpottivat koiravanhuksen oloa vain muutaman tunnin ajan. Luca kärsi myös astmasta, jota oli hoidettu kortisonilla, mutta jota ei voitu hoitaa yhtä aikaa sär-kylääkkeiden kanssa. Lisäksi viimeisim-mässä eläinlääkärin tarkistuksessa Lucan sydämestä löytyi sivuääniä. Vanhuus ei tule yksin, niin sanotaan.

Eutanasia oli vaikea päätös, mutta tein sen Lucan takia. Ystäväni sanoja mukaillen:” Irtipäästäminen on suurin rakkauden osoitus, jonka voit Lucalle antaa”.

Luca sai kaverikseen Max-koiran kaksi kuukautta ennen menehtymistään. Poikien yhteiselo sujui rauhallisesti, vaikkakin ilman leikkejä. Max jäi kovasti ikävöimään veikkaansa.

”We are like two peas as we walk side by side.

With your brown little eyes looking at my eyes, and I see how you smile, you’re like

an angel.

You were the one who comforted me, when I was feeling down.

You showed that you cared.

You always got me to smile whit your joyness.

Others envied you, you were always so kind and always faithful.

You will spend eternity in my memories.”

Lucaa kaivaten Laura ja Max

In memoriam Luca

5

HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/20116

– Kokonaisuus syntyy sattumien varassa. Jos kirpputorilla jokin esineessä miellyttää silmää, se on hieno! Kotona sitten yhtäkkiä hiffaan sen kuuluvan kokonaisuuteen. Ei sitä aina heti tajua. Alitajunta kun potkii, sieltä tulee kaikki.

Kuin lapsuuden kirpputori Kulkukollin kirpputorissa Remua miel-lyttää originaalisuus. Paikka on atmosfää-riltään ja puitteiltaan samanlainen kuin kirpputorit olivat hänen lapsuudessaan. Hän ei lämpene ostoskeskusten laidoilla, neonvalojen loisteessa kylpeville nykyajan kirpputoreille eikä liioin second hand -liikkeille, joissa puitteet ovat viimeisen päälle hiottuja. Niistä on kadonnut Re-mun mielestä kirpputorin alkuperäinen merkitys ja henki.

– En tiedä stadissa kuin ihan muuta-man mestan, joita voi sanoa vanhan liiton kirpputoreiksi. Tämä on hyvä. Hinnat

– Muistan, kuinka olimme pakkas-aamuna mutsin kanssa rälläkän jonossa eväät mukana ja kuinka makeeta oli päästä vain penkomaan kaikkia tavaroita. Kirpputorilla tulee sama tunne. En mä hae sieltä oikeastaan itselleni mitään. Jos jonkun jutun perässä lähtee juoksemaan, saa juosta aika pitkään. Jos mä näen esimerkiksi hienon daamijutun, joka miellyttää silmää, ajattelen, että se on kiva antaa jollekin.

Kirpputoriretkillä Remun salaisena aseena on ”kumman häiriintynyt silmä”. Tavarat tulevat hänen nenänsä eteen ikään kuin itsestään. Kotona hän saa ahaa-elämyksen ja huomaa heti paikan, johon kirpputoriostos kuuluu. Samalla tavalla hän löytää lahjat ja omat juhla-tamineensa eli spriginsä: nappaa vain pykäläänsä silmiensä eteen osuneet kapi-neet, jotka ovat poikkeuksetta kuin ”just naputettuja” haltijoilleen.

Suomalaisen rockin suuri legenda Remu Aaltonen on tuttu näky Hesyn Kulkukollin kirpputo-rilla. Ostoksille hän poikkeaa usein ohikulkumatkallaan. Ke-

sällä eri puolilla Suomea, Ruotsia ja Vi-roa järjestetyt keikat ovat pitäneet muu-sikon kiireisenä, mutta konserttien väliin osuvana heinäkuisena luppopäivänä mies ehtii lepuuttaa Itä-Pakilassa hetken mieltään käytettyjen tavaroiden parissa. Sitä kirpputorien koluaminen nimittäin Remulle on: päähänpinttymä, joka tekee psyykelle hyvää.

Remun keräilyinnostus sai alkunsa jo lapsena. Pikkupoikana hän kierteli löytöretkillään kaatopaikoilla ja hakeu-tui muutenkin mestoihin, joista saattoi löytyä mielenkiintoisia asioita. Tuoreessa muistissa ovat vähävaraisen lapsuu-denperheen vierailut Pelastusarmeijan avustuspakettien äärelle.

Kulkukollin kirpputori on enemmän kuin käytetyn tavaran myyntipaikka. Se on pieni pala hyvänte-keväisyysmyynnin historiaa, jossa aistii menneiden vuosikymmenten läsnäolon. Paikan nostalginen tunnelma vetää puoleensa niin rockin grand old man Remua, kulmakunnan asukkaita kuin pohjois-pohjanmaalaista perheenäitiäkin.

Valttikorttina originaalisuus

TEKSTI JA KUVAT Erja Veivo

”Mieltä lämmittää kun tuotto menee kodittomille eläimille”

Kulkukollin kirpputorin vakioasiakas Remu on löytänyt kirpputoreilta paljon hyviä sprigejä.

HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/2011 7

ovat hyvät, samoin tavara hintaansa näh-den. Yhden kerran löysin täältä hienon pussilakanasetin, ihan kuin pakasta vede-tyn tyynyliinoineen kaikkineen. Viritin sitten himassa ruuhen kondikseen, niin kyllä kehtasi mennä loikoilemaan.

Remu matkustelee paljon eikä hänellä ole aikaa omille lemmikkieläimille. Hä-nen mielestään eläimet ovat kuitenkin olennainen osa suomalaista pientaloelä-mää, vaikkakin hienoista kritiikkiä saavat osakseen koiravoudit, jotka paapovat lemmikkejään sen sijaan, että antaisivat niiden olla eläimiä.

– Jos on omakotitalo, niin ehdotto-masti siellä pitää olla dogi ja kissat ja muut. Koirat on hienoja otuksia, kun niillä on omat, määrätyt tehtävät, kuten esimerkiksi lammaskoirilla paimentami-nen. Ei dogeja ole varsinaisesti suunni-teltu nukkumaan röyhelöissä, syömään

hanhenmaksapalleroita ja menemään trimmaamoihin viritettäviksi. Toisilla juttu menee överiksi, kun niiden dogit ei enää tiedä onks ne edes koiria.

Hyvän mielen ajanvietettäRita käy Kulkukollin kirpputorilla epä-säännöllisen säännöllisesti. Hän asuu 200 metrin päässä kirpputorilta, joten lähellä on helppo pistäytyä, vaikka erityisiä ostosaikeita ei olisikaan. Hankintojen sijaan hänet houkuttelee paikalle leppoisa ilmapiiri ja ainutlaatuinen miljöö.

– Tämä on ihana paikka. Minusta on mukava tulla tänne, vaikken olisi löytänyt kuukauteenkaan mitään. Silti tulen, koska vierailuista tulee minulle hyvä mieli. Olen tutustunut täällä lähiseudun asukkaisiin, joiden kanssa on mukava vaihtaa kuulumisia tavaroiden koluami-sen ohessa.

Kirpputorilla asioidessaan Rita on huomannut, miten suuri arvo toisen turhana kiertoon laittamalla esineellä on. Hän muutti Itä-Pakilaan toiselta paik-kakunnalta neljä vuotta sitten ja kokosi ensimmäisen vuoden aikana Kulkukollin kokoelmista lähes kaiken, mitä uudessa asunnossaan tarvitsi.

– Valikoima on ilahduttavan runsas ja monipuolinen. Täältä löytyy välillä vanhoja ja erikoisia esineitä, joita ei ole tullut nähtyä aikaisemmin missään. Hintatasokin on kohdallaan. Jos hinnat olisivat korkeammat, en välttämättä kävisi täällä niin usein kuin nyt, vaikka asunkin lähellä.

Erityisen tärkeää Ritasta on se, että kirpputorin tuotto käytetään hylättyjen kissojen hyväksi.

– Käyn usein ostosten lomassa katso-massa eläimiä. Täällä näkee konkreetti-sesti sen, mihin rahat menevät.

Muistoja verestämässäPohjois-Suomen Iissä asuva Anne-Mari Parviainen käy Kulkukollin kirpputorilla pari kertaa vuodessa, aina Helsingissä piipahtaessaan. Tänä vuonna hänellä on mukanaan perheen uusin tulokas: 2-vuo-tias Jonatan-poika. Anne-Marille käyn-nit ovat nostalgisia.

– Asuin ennen Itä-Pakilassa ja kävin pikkutyttönä hoitamassa Hesyn eläimiä. Pyörähdin aina samalla kirpputorilla. Tulin nyt poikani kanssa verestämään muistoja eli katsomaan eläimiä ja teke-mään pikkuostoksia.

Anne-Mari etsii kirpputorilta vaattei-ta ja leluja lapselleen ja kirjoja itselleen. Hän kiittelee paikan edullisuutta ja on eläinrakkaana hyvillään siitä, että tuotto menee kodittomille eläimille.

– Jonatankin viihtyy ja jaksaa os-toskäynnit kärsivällisesti, kun käsillä on leluosasto lukuisine aarteineen.

Kulkukollin kirpputori, Yhdyskunnantie 11

Aukioloajat: ma-pe 15-18, la 12-15 ja su 12-18 Eläintilojen aukioloajat: ma-pe ja su klo 15-18

”Mieltä lämmittää kun tuotto menee kodittomille eläimille”

Anne-Mari Parviainen käy Kulkukollin kirp-putorilla aina vanhoilla kotiseuduillaan piipah-taessa.


Heinolan lintutarhan toi-minta sai alkunsa vuonna 1963, kun puistotyönjohtaja Anthony Bosley ja hänen vaimonsa Mirja lahjoitti-

vat omat trooppiset lintunsa Heinolan kaupungille. Vuosien myötä toiminta on laajentunut. Nykyään lintutarhan toimin-ta-ajatuksena on hoitaa luonnonvaraisia loukkaantuneita lintuja ja palauttaa ne kuntoutumisen jälkeen takaisin luon-toon. Tarhalle tulee vuosittain noin 250 hoidokkia, joista noin 30 – 40 % saadaan kuntoutettua ja voidaan päästää takaisin luontoon.

Suurimmat syyt lintujen loukkaan-tumisiin ovat liikenne, voimajohdot ja erilaiset suuret lasiset pinnat. Tulevaisuu-dessa ihmistoiminnasta aiheutuvat lintu-jen loukkaantumiset uhkaavat lisääntyä entisestään. Jatkuvasti kasvava liikenne ja asutus kaventavat lintujen elintilaa.

Uudenlainen vaaratekijä lähivuosina ovat myös tuulivoimapuistot, joiden si-joittamisessa tulisikin kuunnella lintuyh-distyksiä ja muita asiantuntijoita.

Heinolan lintutarhalla on kotimaisten lajien lisäksi kattava valikoima trooppi-sia lintuja, jotka ovat päätyneet tarhan hoidettaviksi erilaisten pitovaikeuksien vuoksi. Yleisin pitovaikeuksien syy on eläimen omistajien mukaan jonkun perheenjäsenen allergia, mutta useissa tapauksissa todellinen syy eläimestä luopumiseen on aivan toinen: isojen ara-papukaijojen pitkä ikä ja äänekkyys kotioloissa ovat monelle liikaa.

Lemmikkilintuja tarjotaan Heinolan lintuhoitolaan usein ehkä siksikin, että yleisölle avoimella tarhalla niiden entiset omistajat voivat käydä katsomassa aikai-sempia lemmikkejään milloin haluavat. Mikäli eläimet luovutettaisiin yksityis-koteihin, niitä ei enää välttämättä pääsisi näkemään. Lintutarhalle luovutetusta linnusta tehdään kirjallinen sopimus, että lintu jää pysyvästi tarhalle. Lintua ei enää anneta entiselle omistajalleen, vaikka tämä sitä haluaisi. Tämä on linnun kannalta parempi ratkaisu, koska se on jo kotiutunut lintutarhalle ja sopeutunut muiden joukkoon.

Kehitteillä uusi matkailukonseptiSivistysvaltion kuuluu auttaa hätään jou-tuneita lintuja ja muita eläimiä ja antaa niille mahdollisuus selvitä hoidon avulla takaisin luontoon. Tähän velvoittaa jo se, että luonnoneläimet vahingoittuvat usein ihmisen toimien takia. Luonnonvaraisten eläinten hoito on Suomessa ollut kui-tenkin pitkään pienimuotoista ja usein vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Vuoden 2010 alussa myös Heinolan lintutarhan jatko oli vaakalaudalla, kun kaupungin-hallitus esitti sen lopettamista säästösyi-hin vedoten.

Lopettamisuhka sai kansalaiset liikkeelle. Kun lintutarhan säilyttämistä puoltavaan adressiin saatiin kerättyä yli 15 000 nimeä, kaupunginhallitus veti pois lintutarhan lopettamisesityksensä. Toiminnan jatkumisen takaava rahoitus-kin on järjestynyt, sillä ympäristöministe-riö myönsi Heinolan lintutarhalle 50 000 euroa tälle vuodelle. Viime vuonna tarha sai saman summan, mikä on merkittävä osoitus siitä, että Heinolan lintutarhan tekemää työtä arvostetaan.

Heinolan lintutarhalla on pitkät perinteet loukkaantuneiden lintujen auttamisessa. Vuosien varrelle mahtuu monenlaisia lintujen ja itse tarhankin selviytymistarinoita.

Siivekkäiden toinen mahdollisuusHeinolan lintutarhan henkilökunta puurtaa palauttaakseen

loukkaantuneet linnut luontoon

TEKSTI JA KUVAT Olli Vuori / Heinolan lintutarha

Kovia kokenut huuhka-ja sai seuraavana päi-vänä vapauden. Anita heittää ison linnun siivilleen.


Heinolan kaupungille lintutarha on tärkeä ja positiivinen imagotekijä. Lin-tutarha on Heinolan suosituin matkai-lukohde, jossa vierailee vuosittain noin 100 000 kävijää. Tällä hetkellä tarhalle kehitetään uutta matkailukonseptia. Lintujen hoito jatkuu entisellään, mutta hoitolan yhteyteen etsitään yrittäjää, joka olisi valmis kehittämään matkai-lullista puolta. Tarhasta on tarkoitus kehittää elämyskeskus, jossa kouluille, päiväkotiryhmille ja muille luonnosta kiinnostuneille voitaisiin tarjota oppimis-mahdollisuuksia ja virikkeitä nykypäivän tekniikkaa hyväksikäyttäen.

Yhteistyötä tarvitaan Heinolan lintutarhalla työskentelee viisi vakinaista työntekijää. Se on minimimää-rä, sillä lintujen hyväksi tehdään työtä vuoden jokaisena päivänä. Paikatakseen ajoittaista työvoimavajetta lintutarha tekee yhteistyötä monien toimijoiden kanssa. Erityisen suurena apuna ovat olleet asikkalalaisen Koulutuskeskus Sal-pauksen pieneläinhoitajaopiskelijat, jotka

ovat suorittaneet harjoittelujaksonsa Hei-nolan tarhalla. Harjoittelujaksot kestävät usein 6 – 8 viikkoa, joten opiskelijoiden työpanos on pienellä henkilöstömäärällä toimivalle hoitolalle merkittävä.

Heinolan lintutarhan työntekijöitä työllistävät konkreettisen hoitotyön lisäksi monet muutkin projektit. Tar-ha on järjestänyt esimerkiksi jo viiden vuoden ajan yhdessä WWF Suomen kanssa vapaaehtoisille koulutusta öljyyn-tyneiden lintujen pesuun. Koulutukset ovat kahdesti vuodessa, ja niillä pyritään varautumaan Suomen aluevesillä sattu-vaan mahdolliseen öljyonnettomuuteen. Pelastusorganisaatio on kunnossa, mutta täytyy toivoa, että tositoimiin ei koskaan jouduta.

Heinolan lintutarha toimii yhteis-työssä BirdLife Suomen, rengastustoi-miston, muiden eläintarhojen ja useiden eläinsuojeluyhdistysten kanssa. Lintu-tarha haluaa kiittää myös Hesyä kaikesta vuosien varrella saamastaan tuesta ja muistuttaa, että yhteistyötä tarvitaan jatkossakin.

Keväällä 2006 perustettiin Heinolan Lintutarhan Ystävät -niminen yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea ja kehit-tää lintutarhan toimintaa. Yhdistyksen tuotot käytetään kokonaisuudessaan lintutarhan hyväksi. Yhdistyksen hallitus on ottanut eläinlääkärikäyntien kustan-nuksista vastaamisen pääkohteekseen, sillä se edesauttaa lintujen hoidon tason parantumista, kun linnun terveydentila ja tarvittava hoito selviävät nopeasti.

Lisätietoa Heinolan lintutarhantoiminnasta:

TEKSTI JA KUVAT Olli Vuori / Heinolan lintutarha

www.heinolanlintutarha.fi

2. Heinolan lintutarhalla järjestetään erilaisia tapahtumia. Paikan suosituim-pia vetonauloja on pönttöpaja, jossa lapset nikkaroivat itselleen linnunpönt-töjä.

3. Anni ja Jonna pesevät ja huuhtelevat lietekaivoon joutuneen huuhkajan moneen kertaan.

1.

2.

3.

1. Palkitsevin hetki! Valtteri ja Anni vapauttavat talven yli hoidossa olleet mehiläishaukat, joista toinen on erikoinen vaalea yksilö.


Siinä se nyt komeilee. Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksen (Mesy) upouusi löytöeläintalo. Talo saatiin pystyyn vuodessa, koval-la työllä. Rakennusprojektissa

oli haastetta alusta loppuun. – Urakka alkoi taloudellisen taan-

tuman aikaan, ja ajattelin, ettemme saa rakentamiseen tarvittavia lahjoituksia mistään. Yllätykseksemme yritykset ja Mikkelin kaupunki olivatkin lahjoitus-tuulella, ja talo valmistui nopeammin kuin uskalsimme edes haaveilla, Mesyn varapuheenjohtaja Jenni Strömberg iloitsee.

Mesyn uusi löytöeläintalo ostettiin talopakettina kattoon asti, mutta sen sisätilojen materiaaleista 70 % saatiin lahjoituksina ja 30 % ostettiin uutena. Avokätisten lahjoitusten takia kus-tannusarviot pienenivät 500 000:sta 200 000 euroon, eikä varainhankintaan kulunut odotusten mukaista aikaa. Työ-lästä avustusten ja rakenteiden kerjäämi-nen sieltä täältä silti oli.

– Melkein kaikki listoja ja kaakeleita myöten on saatu ilmaiseksi eri firmoilta.

WC:n seinätkin ovat kuin upein mosa-iikkityö, kun pari kaakelia on saatu yh-deltä yritykseltä ja tusina toiselta. Takana on monta puhelinsoittoa, kerjuukirjettä ja lukuisia varainkeruutapahtumia. Ta-lohankkeen ohella oli vielä pyöritettävä vanhan talon arkirutiinit. Vapaa-aikaa ei juuri ollut.

Sisämateriaalit, lvi-laitteet ja sähköt asennettiin taloon talkoohengessä. Suu-rin osa talkoolaisista oli Mesyn vapaa-ehtoisia työntekijöitä, mutta mukana uurasti myös eläkkeelle jääneitä raken-nusmiehiä ja sähkö- ja maalarilinjoilla opiskelevia ammattikoululaisia. Vaikka talo kaipaa vielä viimeistä silaustaan, on niin Jennin kuin muidenkin talkoolaisten olo nyt helpottunut. – Kissa- ja koiratarhat pitäisi rakentaa ja piha saada valmiiksi. Lisäksi tavarat et-sivät vielä omaa paikkaansa. Pääasia kui-tenkin on, että eläimet asuvat mukavasti ja toimintamme jatkuu normaalisti. En olisi koskaan uskonut, että näin monet ihmiset ja tahot ovat valmiita auttamaan eläimiä. Olen kiitollinen kaikille yhteis-työkumppaneillemme ja tukijoille, jotka

mahdollistivat unelmamme toteutumi-sen.

Uudisrakennus ainoa vaihtoehtoMesyn uuden löytöeläintalon rakenta-mishanke käynnistyi vuonna 2004, ja se kulki nimellä Käpälämäki 2 -projekti. Uusia toimitiloja alettiin etsiä, koska Mesyn silloisen Pursialassa sijainneen löytöeläintalon kunto oli niin huono, että se olisi vaatinut täydellisen perus-korjauksen putkiremontista alkaen. – Taloa ei oltu suunniteltu alun perin eläinten majoittamiseen, minkä takia rakenteet aiheuttivat välillä jopa vaarati-lanteita. Tilat olivat myös ahtaat. Lisäksi talon tontti oli kaavoitettu Mikkeli-puiston kehittämishankkeen puitteissa liikerakentamiselle. Tämä pakotti meidät etsimään uusia toimitiloja.

Vaikka kaupungilla oli tyhjiä kiin-teistöjä, ei niistä yksikään ollut Mesyn käyttöön sopiva tai riittävän lähellä keskustaa. Yhdistyksen ainoaksi mah-dollisuudeksi jäi uudisrakennushankkeen valmistelu. Tällä hetkellä Suomessa on tiettävästi kaksi löytöeläimille tarkoitet-

Mesyläisten haaveista tuli totta, kun yhdistyksen uusi löytöeläintalo valmistui tänä kesänä. Takki on urakan jälkeen tyhjä, mutta katse tähyää jo eteenpäin.

TEKSTI Erja Veivo KUVAT Vesa Harinen

Me teimme sen!

Talkoohengessä rakennettu löytöeläintalo käänsi uuden sivun Mikkelin eläintalon historiassa

HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/2011 11

tua uudisrakennusta: Mesyn Käpälämäki 2 ja Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdis-tyksen eläinsuoja.

Mesyn vuoden mittaista rakennus-projektia päästiin juhlimaan kesäkuun puolivälissä järjestetyissä avajaisissa. Käpälämäki 2 avasi ovensa yleisölle, jota sateinen ilmakaan ei karkottanut tiehensä.

– Uteliaisuus houkutteli paikal-le vierailijoiden loputtoman virran. Kaikki kävijät eivät edes mahtuneet yhtä aikaa talon sisäpuolelle. Tarjolla oli puheenvuoroja, elävää musiikkia ja tietysti kakkukahvit, Strömberg kuvailee merkkipäivää.

Parasta on pysyvyys

Käpälämäki 2:ssa on edeltäjäänsä verrat-tuna huomattavasti paremmat tilat eläi-mille ja ihmisille. Talossa on ilmastointi, pyykinpesutilat, kissakeittiö ja useita huoneita eläimille. Myös eläinlääkäriä on muistettu omalla huoneella. Koirille, kissoille ja luonnonvaraisille eläimille on omat, tilavat karanteeniosastonsa.

Tapahtumien järjestämistä helpottaa Käpälämäki 2:n iso vastaanottoaula, jossa on hyvä pitää kokouksia ja luentoja ja ottaa vastaan vierailijoita. Kokoon-tumiskelpoinen tila tulee tarpeeseen, sillä Mesyn on tarkoitus lisätä jatkossa tiedotus- ja valistustoimintaa.

Parasta tässä kaikessa on pysyvyys. Käpälämäki 2 on Mesyn säästöillä ja lainalla ostama oma talo. Velkataakka ei hirvitä, sillä eläimille on saatu pysyvä koti vuosikymmeniksi eteenpäin. Tällä hetkellä tiloissa majailee 20 kissaa, kolme koiraa, kuusi pupua ja kilpikonna.

– Eläintilanne näyttää ajankohtaan nähden hyvältä, ja toivon, että kissamää-rä ei kasvaisi kesän mittaan. Onneksi asenteet eläimiä kohtaan ovat viime

vuosina Mikkelin seudulla parantuneet. Maatiloilla syntyy edelleen ei-toivottuja kissanpentuja, joita annetaan lähes min-kälaisiin olosuhteisiin tahansa, mutta kesäkissojen määrä on silti vähentynyt.

Mikkelin eläinsuojeluyhdistys huo-lehtii kaikista Mikkelin alueen löytö-eläimistä. Yhdistyksen kautta kulkee vuodessa noin 300–500 eläintä, joista valtaosa on kissoja. Mesy on Hesyn jäsenjärjestö.

”Takana on monta puhelinsoittoa, kerjuukirjettä ja lukuisia varainkeruutapahtumia.”

www.mesy.fi

TEKSTI Erja Veivo KUVAT Vesa Harinen


Ei ole helppoa olla romanialai-nen kulkukoira. Suomalaisen eläinsuojelujärjestön Pro Animals Finland (PAFi) ry:n puheenjohtaja Kiia Vasko

on todennut sen monesti omin silmin. Hänen luotsaamansa yhdistys on tehnyt jo lähes kuuden vuoden ajan yhteistyötä Romanian Tg-Jiussa toimivan paikal-lisyhdistyksen Pro Animals Romanian kanssa.

Carmena Serbanoiun ja hänen tyt-tärensä Patricia Paraschivin perustama Pro Animals Romania huolehtii yksin koko puolen miljoonan asukkaan läänin eläinsuojeluasioista ja ylläpitää kulkukoi-ratarhaa. Yhteistyössä yhdistykset ovat kehittäneet alueen alkeellista eläinsuo-jelukulttuuria ja levittäneet sanaa apua tarvitsevista kodittomista koirista niin Romaniassa, Suomessa kuin muuallakin maailmassa.

PAFi auttaa yhteistyökumppani-aan monimuotoisesti, sillä yhdistysten tavoitteena ei ole ainoastaan eläinten auttaminen, vaan koko yhteisön hyvin-

vointi. Suomalaisten eläinten ystävien tuella Pro Animals Romania on tehnyt paikallisessa peruskoulussa ympäristö-kasvatuksellista valistustyötä ja käynyt hoitokodissa ilahduttamassa vanhuksia ja kehitysvammaisia yhdessä kaverikoirien kanssa.

Hyväsydämiset suomalaiset ovat py-syneet Pro Animals Romanian rinnalla jo monta vuotta. Kummikoira- ja tar-hakummitoiminnan avulla on mahdol-listettu Pro Animals Romanian tarhan koirille riittävä ruoan ja hoidon saanti jo vuosien ajan. Yhdistysten yksi tärkeim-mistä toiminnoista on myös vetoomus-ten, avunpyyntöjen ja kannanottojen lähettäminen apua tarvitsevien eläinten, erityisesti kulkukoirien, puolesta.

Varainkeruuta uutta tarhaa varten Pro Animals Romania -järjestön Carmena ja Patricia tekevät alueensa eläinten hyväksi kaiken, minkä rajal-listen resurssiensa puitteissa pystyvät. He muun muassa kannustavat paikallisia

viranomaisia ja asukkaita steriloimaan koiria ja hoitavat tarhallaan yli 500 kodi-tonta koiraa. Kaikki tarhan asukit saavat mahansa täyteen ja myös useat surkeassa kunnossa tarhalle pelastetut koirat ovat tervehtyneet, sillä koirista pidetään hyvää huolta. Töitä on paljon, sillä avuntarvitsi-joita riittäisi loputtomiin.

Pro Animals Romanian nykyinen, olosuhteiltaan varsin alkeellinen tarha sijaitsee kaupungin omistamalla maalla. Kaupunki ja tarhan lähistöllä asuvat naapurit ovat jo pitkään yrittäneet häätää tarhan pois alueelta. Tätä taustaa vasten yhdistys sai keväällä kädenojennuksen yllättävältä taholta: Tg-Jiun kaupunki tarjosi Pro Animals Romanian käyttöön vanhaa hallikompleksia, johon yhdistys voisi rakentaa uuden koiratarhan.

Yhdistys tarttui ainutlaatuisen tilai-suuteen. Koskaan aikaisemmin se ei ole saanut kaupungilta tunnustusta vuosia tekemästään uurastuksesta saatikka apua uuden tarhan etsimisessä. Ei Pro Ani-mals Romanialla tosin ollut varaa kiel-täytyäkään tarjouksesta, sillä yhdistyksen

Tekstit sisältävät osia, jotka saattavat järkyttää herkkiä lukijoita!

PAFi on ponnistellut peräänantamattomasti parantaakseen Romanian surkeaa kulkukoiratilannetta. Tällä hetkellä yhdistyksen suurin haaste on saada kasaan rahoitus uuden koiratarhan rakentamiseksi.

”Sydämessä sellaiset, joita ei kukaan kaipaa”

TEKSTI Annina Koskelainen KUVA PAFi KUVITUS Sari Toivola


pidättäytyessä yhteistyöstä kaupungin kanssa viranomaiset tekisivät eläinsuoje-lutyöstä alueella entistä vaikeampaa, jopa mahdotonta.

Nyt Pro Animals Romania uurastaa saadakseen rakennettua uuden koi-ratarhan hallikompleksiin. Hankkeen ongelmana on rahoitus: kaupungin edel-lyttämästä 50 000 euron investoinnista on kerätty vasta vajaa puolet. Aikakin on kortilla, sillä tarhaprojektin pesämuna olisi saatava kokoon vuoden loppuun mennessä. Projektista uupuu vielä 27 000 euroa.

Periksi ei anneta Romanian koiratarhan tilanne on huo-lestuttava, mutta PAFi on päättänyt teh-dä kaikkensa projektin toteuttamiseksi. Jos PAFi ja Pro Animals Romania tuki-joineen nyt luovuttaisivat, tarhan yli 500 terveeksi ja elinvoimaiseksi hoidettua koiraa jäisi suurella todennäköisyydellä kodittomaksi – tällä kertaa kirjaimelli-sesti. Vanhalle tarhalle koirat eivät voi jäädä, eikä niille ole muuta paikkaa, jos uutta tarhaa ei saada määräajassa raken-nettua. Koirien menehtyminen tai jou-tuminen heitteille olisi valtava menetys Pro Animals Romanian pitkäjänteiselle työlle ja henkilökohtainen romahdus Carmenalle ja Patricialle, jotka ovat vuo-sia vuodattaneet verta, hikeä ja kyynelei-tä koirien takia.

PAFi ja Pro Animals Romania tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen avun, jotta Romanian koiratarhan asukkaat välttyvät kurjalta kohtalolta ja Pro Ani-mals Romanian alueellisesti merkittävä eläinsuojelutyö voi jatkua. Ainoastaan Carmena ja Patricia pitävät alueen hä-dänalaisten eläinten puolta. Lue lisää PAFin toiminnasta: www.pafiry.net

PAFin sivujen kautta voi ottaa oman kummikoiran (15e/kk), ryhtyä tarha-kummiksi (5 tai 10 e/kk) tai ostaa kan-natustuotteita, joiden tuotot menevät lyhentämättöminä eläinten hyväksi. PAFi ottaa kiitollisin mielin vastaan uuden tarhan rakentamiseksi tarkoitettu-ja lahjoituksia ja toivoo, että yhä useampi kiinnostuisi Tg-Jiun koirien auttamises-ta. Ollaan yhdessä niitä, joiden sydämissä on paikka sellaisille, joita kukaan muu ei kaipaa.

Romania on surullisenkuuluisa kulkukoi-ristaan, joita maassa arvellaan olevan jo toista miljoonaa. Koiria on vainottu, kidutettu ja tapettu epäinhimillisin ta-voin vuosikymmenien ajan, eikä vakavaa ongelmaa ole pystytty vieläkään ratkai-semaan. Miksi Romaniassa sitten on niin paljon kodittomia koiria?

Romanian kulkukoiraongelman syntyyn ja pitkittymiseen on monta syytä. Kodittomien koirien määrä lähti aikoinaan paisumaan hirmuhallitsija Nicolae Ceausescun aikakaudella, jolloin kansalaiset joutuivat muuttamaan tiuhaan ahdettuihin kerrostaloihin, joihin ei saanut ottaa eläimiä. Heidän oli hylättävä niin aikaisemmat talonsa kuin lemmikkinsäkin. Hylätyt eläimet alkoivat lisääntyä valtoimenaan.

Koirapopulaatio jatkaa kasvuaan yhä, sillä köyhyydessä elävistä romania-laisista monikaan ei kykene huolehti-maan lemmikeistään kunnolla: heillä ei ole varaa sterilointeihin, jotka säästäi-sivät monet koirat kovalta kohtalolta. Myös Romanian viranomaisten vihamieli-nen suhtautuminen kulkukoiriin on osal-taan vaikuttanut siihen, ettei ongelmaa ole vieläkään saatu hallintaan tehokkain keinoin: koiria on vain tapettu mielival-taisesti.

Moni eläinten ystävä toivoi EU:hun liittymisen pakottavan Romanian huolehtimaan vihdoin kulkukoiristaan. Näin ei ole käynyt, mutta koiraongel-ma on tullut parempaan tietoisuuteen. Muiden eläinsuojeluorganisaatioiden tavoin myös PAFi on yrittänyt vaikuttaa Romanian kulkukoirien oloihin EU-tasol-la vaatimalla Romanialta eettisempää lähestymistä ongelmaan.

Tällä hetkellä kulkukoirien asema on vaakalaudalla, sillä Romanian hallitus on käsitellyt jo pitkään lakimuutosehdo-tusta, joka tekisi kulkukoirien lopetta-misesta sallittua. Koirien tappaminen ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa. Sen sijaan, että koiria kerättäisiin kitumaan kunnallisiin tarhoihin ja niitä lopetet-taisiin julmin keinoin, maassa tulisi toteuttaa laajamittaisia sterilointikam-panjoita, joiden avulla koiramäärää pystyttäisiin pysyvästi vähentämään.

Romanian kulkukoirien kohtalo on nyt lainsäätäjien käsissä. Koirille lain läpimeno voi merkitä verilöylyä. Par-haassa tapauksessa lakimuutos hylätään, mikä voisi olla osoitus suopeammasta asenteesta kulkukoiria kohtaan. Se ken-ties tarkoittaisi, että kulkukoiratilantee-seen kaivataan jo muita ratkaisuja kuin massalopettamisia.

(AK)

Pro Animals Finland (PAFi) uurastaa Romanian kulkukoirien puolesta

Romanian kulkukoiraongelmansynkkä syntyhistoria

13


Rotukoirien systemaattinen jalostus on jatkunut jo toista sataa vuotta. Joidenkin rotu-jen kohdalla historia ulottuu pidemmällekin, mutta vasta

ensimmäiset rotumääritelmät ja rotu-yhdistysten perustaminen Britanniassa 1800-luvulla olivat alkuna kehitykselle, jonka hedelmistä saamme nauttia tänä päivänä.

Kaikki rotukoirat on kehitetty lähes poikkeuksetta alun perin erilaisiin käyt-tötarkoituksiin. Rodunjalostuksessa on pyritty korostamaan tiettyjä käyttöomi-naisuuksia, oli sitten kyseessä metsästys-koira, karjakoira, vartijakoira tai seura-koira. Käyttöominaisuus on muokannut rotujen ulkonäköä, sillä tietynlainen rakenne palvelee usein hyvin käyttötar-koitusta. Esimerkiksi luolametsästyk-seen soveltuva koira on rakenteeltaan sellainen, että se mahtuu ahtaimpaankin luolaan.

Koiran luonnetta on muokattu yhtä lailla käyttötarkoituksen mukaiseksi. Täytyyhän esimerkiksi luolatyöskente-lyyn tarkoitetun koiran olla peräänan-tamaton, itsepäinen ja itsenäinen. Koira ei saa väistää tai paeta vastaan tulevaa mäyrää, ja sen on pystyttävä työskentele-mään yksin luolastossa.

Vähitellen koiran ulkonäköä ja luon-teenpiirteitä alettiin pitää niin tärkeinä, että tyypillisen rodun kuvauksia alettiin kirjoittaa ylös. Näin syntyivät ensim-mäiset rotumääritelmät. 1800-luvun puolen välin jälkeen rotukoiraharrastus otti askeleen eteenpäin, kun Englannissa alettiin järjestää ensimmäisiä näyttelyitä. Koiranäyttelyiden ja samalla rotukoirien suosio kasvoivat 1900-luvulla.

Rotukoiraharrastus koki dramaat-tisen käänteen ensimmäisen ja toisen maailmansodan vyöryessä Eurooppaan. Suuret kennelit sekä Keski-Euroopassa

että Britanniassa jouduttiin lopetta-maan. Samalla hävisi uskomaton määrä jalostusmateriaalia. Rodunjalostuksen alamäki alkoi. Joiden-kin rotujen jalostus oli aloitettava toisen maailmansodan jälkeen tyhjästä.

Sukutaulujen tutkiminen paljastaa, että monien koirarotujen kasvattajat päätyivät 1940–1950-lukujen aikoihin käyttämään täsmälleen samoja koiria ja linjoja kuin toisetkin saman rodun kasvattajat. Rotujen geneettinen moni-muotoisuus romahti. Samalla harvojen jalostuskäyttöön jääneiden koirien jälke-läisiin alkoi kertyä sairauksia ja vikoja.

Muoti-ilmiöt jalostuksen jarruinaKapean geenivarannon lisäksi jalostusta jarruttavat erilaiset muoti-ilmiöt. Mutta kuka on muoti-ilmiöiden takana? Moni sanoo, että koiranäyttelyt ja ulkomuoto-arvostelu. Se pitääkin pitkälti paikkansa.

Välillä on vaikea ymmärtää, miksi koira, joka esimerkiksi muistuttaa kovin vähän alkuperäistä kuvausta rodusta, voi voittaa näyttelykehässä ja olla monien ”päiväunien” kohde. Jos kyseessä on uros, niin nartunomistajat ryntäävät joukolla keulakuvaksi piirtyneen yksilön luokse siinä uskossa, että tästä yhdistelmästä syntyy yhtä menestynyt ja voitokas kuin isästään. Monissa roduissa tänä päivä-nä nähtävät ongelmat juontuvat juuri johonkin paljon käytettyyn urokseen, siitosmatadoriin, joka on jättänyt jonkin perinnöllisen ongelman lähes koko populaatioon.

Ulkomuototuomareitten vaikutusta ei voida väheksyä koirien ulkomuotoon ja näyttelyihin liittyviä ongelmia arvi-oitaessa. Ei vain ulkomuotopuolella ole ongelmia, monissa käyttökoiraroduissa on haksahdettu samaan lankaan. Jänistä hyvin ajava uroskoira voi osua sellaiseen

markkinarakoon, että sen jälkeläistuotol-le ei näy loppua.

Vaikka jäniskoira olisikin ns. hyvä periyttäjä, sen siemenellä ei ole järkevää täyttää koko maata. Tämä kaventaisi geneettistä monimuotoisuutta. Pahim-massa tapauksessa kaikki kasvatuksessa käytetyt saman rodun yksilöt olisivat pian vähintään serkuksia keskenään. Sekään ei haittaisi, jos koirat pysyisivät terveinä, mutta sellainenkin vaara on, että joidenkin terveys saattaisi pettää ja serkukset alkaisivat kellahtaa suorilta jaloilta samaan vaivaan.

Yksittäiset kasvattajat samaten kuin huippu-uroksen omistajat voivat halutessaan tervehdyttää merkittävästi jalostuksen pohjaa. Viime vuosina myös rotuyhdistysten, erilaisten kennelorga-nisaatioiden ja ”poliittisten päätöksente-kijöiden” vaikutusvalta on kasvanut: he päättävät yhä enemmän kasvatustyötä ja koiria koskevista ratkaisuista. Koiriin perehtyneitä asiantuntijoita tarvitaan, koska etenkään uusilla kasvattajilla sen enempää kuin päättävässä asemassakaan olevilla ei ole aina perinnöllisyydestä ja populaatiojalostuksesta edes pohjatietoja.

Jalostuspopulaatioksi kaikki koiratSana jalostus on monille vieras. Jalos-tus on yksinkertaisesti systemaattisilla parituksilla aikaan saatua eläinkannan laadun parantumista. Jalostusta ei voida toteuttaa yhdessä eikä edes kahdessa sukupolvessa. Näennäinen laadun paran-tuminen ei useinkaan pohjaa geeneihin tai pysyviin perinnöllisiin muutoksiin, eikä se siten ole jalostumista sanan varsi-naisessa merkityksessä.

Pysyviä perinnöllisiä muutoksia syntyy vain, kun yksilö saa joitain uusia ominaisuuksia sekä isältään että emäl-

Vaikka kaikki rotukoirat eivät suinkaan ole sairaita ja elä kivuliasta elämää, on joidenkin rotujen elä-mänkaari lyhentynyt hälyttävästi. Toisilla roduilla on sairauksia ja vaivoja, joihin ei ole hoitokeinoa. Miten tähän on päädytty?

Jalostuspäätöksissä huomioitava koko rodun tulevaisuus

Eroon jalostuksenkompastuskivistä


tään kummankin geenien yhdistelmien yhteisvaikutuksesta. Mitkä ominaisuudet, geenit tai niiden yhdistelmät sitten pe-riytyvät? Vain ne, jotka ovat vanhempien sukusoluissa. Miten saamme sukusoluun juuri ne ominaisuudet, joita haluamme koirissamme jalostaa eli toisin sanoen parantaa? Siinäpä miljoonan euron ky-symys. Sukusolujen erilaisia yhdistelmiä voi koiralla syntyä nimittäin miljoonia!

Halu periyttää juuri tiettyjä omi-naisuuksia onkin johtanut varmuuden maksimointiin. Tässä on onnistuttu lähi-sukuisten koirien linja- tai jopa sukusii-toksella. Päämäärät on saavutettu, mutta sillä on ollut hintansa. Paitsi hyvät ja toivotut, myös ei-toivotut ominaisuudet ja jopa sairaudet ovat päässeet samalla lisääntymään. Ihmiselle tästä on koitu-nut usein vain mieliharmia ja rahanme-noa, mutta koirille aitoa kärsimystä ja lyhentynyt elämänkaari.

Onko siis ainoastaan ulkosiitos ja nollaa hipova sukusiitosprosentti, eli mahdollisimman pieni määrä yhteisiä geenivariaatioita, terveyden ja hyvinvoin-nin tae? Ei ole. Jalostukseen käytettyjen yksilöitten on itse myös täytettävä tietyt kriteerit, etenkin terveyden ja luonteen-piirteiden suhteen.

Jalostus saadaan terveelle pohjalle vasta sitten, kun kasvattajat lopetta-vat yksittäisten yksilöitten ja tiettyjen yhdistelmien ”teettämisen” ja alkavat tarkastella jalostusta globaalimmasta näkökulmasta.

Rotua ei voida jalostaa tuntematta koko jalostuskäytössä olevan populaation tilaa sekä terveyden, luonteen, ulkonäön että käyttöominaisuuksien suhteen. Ja nykyisinhän jalostuspopulaationa ovat kaikkien maiden koirat. Siksi avoin tie-tojen siirto ja saaminen eri populaatioista olisi jalostamiselle ensiarvoisen tärkeää. Avoimuuden ilmapiiri ei ole kuitenkaan koiramaailmalle tyypillistä. Yleensä koi-ran viat pyritään salaamaan, ettei maine mene ja kunnia kärsi.

Ainoksi vaihtoehdoksi joissakin tapauksissa jäänee, että koko jalostukseen käytettävä koirapopulaatio tutkitaan tai esimerkiksi testataan geneettisesti, jotta riskiyhdistelmiltä vältytään. Jos rodussa on vaikea väistyvästi periytyvä sairaus, jolle on geenitesti, on edesvastuuton-ta kasvatusta jättää testaus tekemättä. Samalla kuitenkin on muistettava, että suorat geenitestit paljastavat vain yhden mutaation eikä niihin siis pidä luottaa

sokeasti eikä kaikilla muillakaan tutki-muksilla saada aukottomia vastauksia.

Asenteiden on muututtavaVaikka mediassa riepotellaankin rotukoi-rien kasvatusta, tapahtuu jalostuksessa koko ajan kehitystä.

Yksittäiset kasvattajat, rotuyhdistyk-set ja Suomen Kennelliitto tekevät pal-jon työtä, jotta rotukoirien kasvatustyö ja jalostaminen ohjautuisi oikeisiin uomiin-sa: eläinkannan laadun parantamiseen. Myös tiede on tullut talkoisiin mukaan. Tutkimuslaboratoriosta saadaan koko ajan tietoja uusista geenilöydöksistä, koi-rien sairausgeeneistä ja rotuominaisuuk-sia määräävistä geeneistä. Koirayhteisön tulee hyödyntää tämä ja tarttua nopeasti uuteen geenitietoon.

Varmaa on, että asenteiden on muututtava. Yhden yhdistelmän ajat-telemisesta on siirryttävä populaation jalostamiseen ja yhden sukupolven sijaan on mietittävä asioita ja jalostuspäätöksiä pitkälle tulevaisuuteen koko rodun kan-nalta. Sukutaulut ovat edelleen tärkeitä, mutta sen sijaan, että tuijotetaan yhtä yksilöä, jota halutaan monistaa sukutau-lussa, sukutaulua olisi käytettävä mah-dollisimman erilaisten geeniyhdistelmien ja myös toivottujen ominaisuuksien ”luomiseen”.

On myös syytä kyseenalaistaa val-litsevia jalostuskäytäntöjä. Ehkä kaikki rodut eivät ole niin erinäköisiä, että ansaitsivat olla omia pieniä ja ahtaita po-pulaatioitaan. Olisiko joidenkin rotujen kohdalla järkevää puhua rotumuunnok-sista, joita voitaisiin tarvittaessa risteyt-tää? Voitaisiinko joitain rotuja pelastaa rotujen välisin risteytyksin? Tarvitseeko kaikkia rotuja pelastaa? Miksi ei tehtäisi hyvin samankaltaisista eri roduista yhtä rotua, joiden eri versioille annettaisiin toisista hiukan poikkeavat nimet ja joiden variaatioiden sallittaisiin risteytyä keskenään?

Jos rotukoirayhteisö ei pysty vastaa-maan sitä kohdanneisiin haasteisiin, niin koko touhu kääntyy lopulta kaikkien tappioksi. Pennun ostajat kaikkoavat, kun rotukoirien huono maine kasvaa. Onneksi monet rotuyhdistykset ovat heränneet ja yrittävät viedä harrastusta ja rotujaan eteenpäin.

Samalla suurta yleisöä yritetään valistaa lemmikkien jalostuksen ongel-mista ja siitä, miten ongelmia yritetään ratkaista.

Älä osta rekisteröimätöntä pentua

Pentutehtailu on Suomessa yhä yleisem-pää. Kansalaisia on valistettu pimeistä pennuista jo vuosia, mutta kauppa käy villinä yhäkin. Pimeitä pentuja tuodaan laittomasti rajan yli ja tehtaillaan ko-timaassa surkeissa oloissa. Kirsi Sainion mielestä taistelussa pentutehtailua vastaan on ensisijaisen tärkeää ostaa rotukoira hyvältä kasvattajalta, joka huolehtii siitos- ja emokoiran terveys-tutkimuksista ja rekisteröi pennut.

– Rotukoiran hinnassa ei kannata säästää muutamaa satasta, jos pennun alkuperä on hämärä. Oikealla rotukoi-ralla on rekisteritodistus, joka sisältyy kauppahintaan, sekä eläinlääkäriltä saadut paperit koiran terveystaustoista, hän muistuttaa.

Jos pentutehtaillut koirat ovat sisäsiittoisia, niillä voi olla perinnöllisiä sairauksia. Pentutehtaiden koiria ei yleensä rokoteta. Myös koirien hygie-niasta huolehtiminen on heikkoa ja ruokakin on usein huonolaatuista. Hoi-don laiminlyöminen heikentää pentujen kuntoa ja altistaa monille sairauksille, kuten silmä- ja korvatulehduksille.

– Ostohetkellä edulliselta tuntuva pentu saattaa näin muuttua kalliiksi hankinnaksi, jonka eläinlääkärikulut hipovat taivaita. Jos pennut vielä vieroi-tetaan liian aikaisin tai niitä ei sosiaa-listeta, joutuu tuleva omistaja selviyty-mään myös käytösongelmien kanssa.

(EV)

Suomen Kennelliiton hyväksymien rotujärjestöjen www-sivut:

TEKSTI Kirsi Sainio Kirjoittaja on kehitysbiologian dosentti, Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja ja FCI:n tieteellisen toimikunnan jäsenKUVITUS Sari Toivola

www.kennelliitto.fi/FI/Lin-kit/Rotujarjestot

15


HESYN tuotekuvasto

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan! Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen “koira” Kummijuliste ”oranssi kissa” Kummijuliste ”musta kissa”

1. Kangaskassit, 5,50 € ”Dog Power” (musta/luonnonvalk.) til.no. 263”Cat Power” (musta/luonnonvalk.) til.no. 262”Pallokassi” (luonnonvalk.) til.no. 264”Tassu” (musta/luonnonvalk.) til.no. 265

2. Pinssit 5 €Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231”Kissa” til.no. 230”Kani” til.no. 232

3. Avaimenperä 6-7 €Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja. Hinnat vaihtelevat hahmojen koon mukaan. til.no. 601

4. Muistoadressi 5 €”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja)”. til.no. 500

5. Uudet eläinkortit0,50 €/kpl til.no. 301Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

6. Eläinkorttinippu4 €/10 kpl erilaisia korttejatil no. 302Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki Joulukortit ja vuoden 2012 seinäkalenteri tulevat myyntiin loka-marraskuussa.

HESY-jäsenlehti 2/2011

3.

3. 4.

1.

2.

5 & 6.

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet sähköpostilla: [email protected]


7. Aikuisten T-paidat 13 € ”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) til.no. 110Värivaihtoehdot: keltainen, vihreä, beige ja oranssi ”Cat Power” til.no. 113Värivaihtoehdot: vaaleansininen, vihreä ja tummansininen ”Kissanaama” til.no. 118Värivaihtoehdot: punainen, keltainen ja harmaa

”Tassut” til.no. 119Värivaihtoehdot: harmaa, vaaleansininen, keltainen, vihreä, beige ja oranssi Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen!

Tassut, Kissanaama, Cat Power ja Kaksi koiraa -painatuksissa saatavilla myös lasten kokoja (128 ja 140 cm)

8. Ladyfit-malliset T-paidat 13 €

”Cat Power” til.no. 140 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus)Värivaihtoehdot: beige, keltainen, vaaleansininen ja vaaleanpunainen

Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen!

9. Cat Power -sukat 2 €

Sukan varressa hopeinen Cat Power -painatus. Yksi koko: 40-45. Värivaihtoehdot: vihreä, sininen ja harmaa. til.no. 801

10. Jääkaappimagneetti 6–7 €

Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja, mm lammas, siili, leijona, kissa, koira, nalle, kettu jne. Til.no. 602

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Tuotteet lähetetään joko postiennakolla tai ennakkomaksua vastaan. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8 €. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,65 €.

Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

MALLI Pinja Honkanen

KUVAT Marko Hietala


Cat Power -paita Dog Power -paita

Tassut-paita Kissarivi-paita

7.

8. 8.

7.

9.

10.

HESYN tuotekuvasto puhelimitse: (09) 54200 100 Tai tule vierailemaan myymäläämme!

17


Nostetaan kissa pöydälle

18

Susi

TEKSTI Marija Wallden KUVITUS Sari Toivola


Nostetaan kissa pöydälle

Tappaminen. Ihminen on kyllä san-gen kekseliäs, varsinkin suden kohdalla myös sadistinen ja brutaali. Mahoille ampuminen. Ammutaan haavoittaen ja kipua tuottaen, mutta hitaasti kuolevaksi. Tapposyötit. Hitaasti nälkään ja joskus myös sisäiseen verenhukkaan kuolemaan. ”Kettujen” jalkanarut. Siinäpä vammau-tuneena kituu nälkään. Moottorikelkoil-la näännyttäminen ja yliajot. Pitkään kestävä kauhukuolema. Kapin tartutta-minen. Hidas kuolema, minkä voi joutua kokemaan moni muukin kuin susi. Juuri tällaisesta puolikuolleesta henkipatosta saattaa tulla se pihoista helppoa ruokaa hakeva ”häirikkö”. Siihenhän toiminnassa tietysti pyritäänkin.

Miten raaka ja ahne ihminen voikaan olla!

Onnen ja tuskan kyyneleitäSusi on oikeasti moneen sopeutuja, per-hekeskeinen sekasyöjä. Hyvinvoivassa laumassa on alfa-pari, näiden nuorimmat pennut ja mahdollisesti yksi tai kaksikin edellisvuotista jälkeläistä lapsenvahtiteh-tävissä.

Nuori susi saattaa retkeillä syntyre-viirinsä ympärillä kuin harjoitellen omaa elämää ja lähteä sitten hyvinkin kauas omaa reviiriä perustamaan ja elämän-kumppania etsimään. Nuori susi voi perustaa oman reviirin myös syntysijansa naapuriin.

Susi voi elää vuosia kihlaparina ja tehdä ensimmäiset pennut heti siipan löydyttyä. Sudet elävät parisuhteessa, kunnes kuolema jommankumman korjaa. Susi ei etsi alvariinsa ruokaa, vaan saalis-tilanteen ollessa hyvä. Aikaa kulutetaan ennemmin nukkuen ja peuhaten.

Kyllä, leikki on oiva tapa opetella elä-mää, eikä susi ole lajina mikään poikkeus, päinvastoin. Hirvenkaadon jälkeen susilla voi olla viikkokin luppoaikaa huilata, leikkiä ja kulkea reviirin rajoja tarkistamassa.

Ei käy kieltäminen, liha on suden pääruokaa. Mutta niin se on saalistajilla yleensäkin. Se yrittää vain elää susimaista, perhekeskeistä elämäänsä ja voisi lajina vallan loistavasti ilman ihmisen aiheut-

tamaa tuskaa. Sutta ei tarvitse suojella muulta kuin ihmiseltä. Ja siihen sitä tarvetta sitten onkin vaikka kosmisille sfääreille jakaa.

Luonto-Liiton susiryhmä tekee ar-vokasta työtä. Salakaadot Seis -kampanja on valitettavan tarpeellinen. Ensisijaisesti kuitenkin jokaisen meistä pitäisi etsiä oikeaa tietoa ja huoahtaen heittää turhat pelkomme syystuulien vietäväksi.

Minulle susi on aina ollut tärkeä. Nyt olen seurannut jo kahdeksatta vuotta tiiviisti yhden reviirin elämää ja vähän muidenkin. Olen osallistunut pannoi-tuksiin ja ollut mukana tehoseurannassa, ajellut kymmeniä tuhansia kilometrejä, nukkunut satoja öitä susimailla retki-meiningillä. Olen nähnyt ja kuullut. Ne ovat upeita kokemuksia, joita mikään ei saa minulta pois. Usein on kyynel ollut silmässä ja sydän vähällä pakahtua tus-kaan ihmisen raakuuden vuoksi. Joskus olen katsonut sutta silmiin onnenkyynel poskea kastaen ja toivonut sille onnea elämään.

Susi ei ole ihqu-pehmolelu, vaan tehokas huippusaalistaja ja uljas Suomen luontoon ehdottomasti kuuluva laji. Oikeaa tietoa omaksumalla, kotieläimis-tämme huolta pitämällä ja laittomuudet lopettaen me ihmiset tulisimme vallan mainiosti toimeen susien kanssa.

Olen käytettävissä. Olen valmis vastaamaan susikysymyksiin, kertomaan tositapahtumista tai lähtemään vaikka-pa oppaaksi maastoretkille. Kyllä olen sitkeä vanha korppu, mutta se ei liene syy siihen, että susi ei ole yrittänytkään minua ahdistella. Me ihmiset voisimme etsiä oikeaa tietoa ja asennetta ja jotkut voisivat vaikka kokonaan unohtaa suden olemassaolon. Susi kyllä pärjäisi lois-tavasti ilman ihmistä. Mutta tilanteen ollessa mikä on, susi tarvitsee salatappo-jen paljastajia ja oikean tiedon välittäjiä. Rauhaa, ymmärrystä ja vastuunkantoa.

Pystymmekö me ihmiset siihen?

Tuossa ne ovat, ihan lähellä. Sudet. Uros kai tulossa len-kiltään ruokaa mukanaan vai muutenko pennut innostuivat räkyttämään? Vai narttuko se

on käynyt jo retkillään ja pienet pennut hetken olleet lapsenlikan vahdittavina?

Susi on lajina erittäin uhanalainen. Miten se on mahdollista? Onhan susi huippusopeutuva laji ympäristöön jos toiseenkin. Kestää pakkasta ja hellettä, elää perheittäin erittäin sosiaalisena ja kommunikaatiokykyisenä. Varovainen, väistävä - viisaskin voisin väittää.

Toki sutta yksilönä uhkaavat monet vaarat. Pentukuolleisuus, taudit ja hirvel-tä saadut potkut. Elämää ja luonnollista. Mutta sitten: ihminen. Tietämättömyys, pelko ja viha ovat suden surma. Riista-eläimen status ei tilannetta paranna.

Susi on voimakkaasti poliittinen eläin. Pelinappula. Ehkä Suomen väärin-ymmärretyin ja hyväksikäytetyin laji.

Kenenkään pelkoa ei koskaan saa kyseenalaistaa tai halveksia, mutta eikö väärin perustein väkisin loitsuttu pelko ole henkistä väkivaltaa? Tietämättömyy-teen tukeutuva pelottelu jopa inhimilli-syyttä vastaan?

Raha on merkittävä tekijä. Jos vaikkapa lampaan syöttäminen sudelle on taloudellisesti huomattavasti kan-nattavampaa kuin sen teurastaminen tai ruokkiminen talven yli, niin houkutus on suuri. Petokorvaukset ovat monissa tapa-uksissa oikeutettuja, mutta niitä käyte-tään viljalti myös väärin eri kotieläimiin liittyen.

Tai metsästyskoiran menetys. Ei ihmistä saa silti ottaa hengiltä, jos koira kuolee auton alle, harvoin sattuvaan hoitovirheeseen tai se pitää lopettaa ”toi-mimattomana”. Heikkoja jäitäkin lienee turhaa kovilla pateilla kostoksi räiskiä. Eikä seuran kaverin koiraakaan.

Siis tapetaan susi.Perustellaan susi syylliseksi sellaisiinkin tapauksiin, joihin se ei millään tavalla ole osallinen. Tavalla tai toisella. Siis tapetaan susi. Puretaan siihen kaikki viha, suru ja pelko, vaikkei harmaaturkkia olisi mailla halmein ollut saati vahinkoa aiheuttanut.


Etsijäkoiraliitto ry teki tutki-muksen vuosina 2005–2010 karanneista kissoista ja koirista. Kyselyyn saivat vastata myös ne, joiden eläin oli edelleen karku-teillä. Kyselyyn saatiin tiedot 161 koiran ja 196 kissan karkureis-suista. Karanneista kissoista ja koirista 56 % oli uroksia. Kysely osoitti, että eläimet karkaavat useimmiten aivan tavallisissa arkipäivän tilanteissa. Lue, mi-ten kissat ja koirat karkasivat ja millä keinoilla ne saatiin kiinni.

Omatoimisesti ulkoilevat kissat jäävät reissuilleen Ylivoimaisesti suurin syy kissojen kar-kaamiseen oli se, että kissan annettiin ulkoilla yksikseen eikä se palannut kotiin kuten normaalisti (38 %). Seuraavaksi yleisimmät syyt olivat tuuletusikkunasta (20 %) tai ovenraosta (16 %) livahta-minen. Karkaamisia olisikin helpointa ehkäistä verkottamalla tai lasittamalla tuuletusikkunat ja parvekkeet ja ulkoilut-tamalla kissaa vain valjaissa. ”Panostakaa ennaltaehkäisyyn, älkää vahingossakaan jättäkö ovia tai ikkunoita auki ilman val-vontaa”, neuvoo eräs kyselyyn vastannut kissansa karkureissun jälkeen.

Karkulaiskissoista ilmoittelu Karanneista kissoista tehtiin ilmoituk-sia eniten löytöeläintalolle ja internetin palstoille. Yhtä suosittuja olivat paperiset ilmoitukset, joita laitettiin lyhtypylväi-siin, kauppojen seinille yms. julkisiin paikkoihin. Näistä ilmoituskeinoista paperisia ilmoituksia pidettiin hyödylli-simpinä. Vastaavasti esimerkiksi teksti-viestein ja sähköpostin avulla levitettyjä ketjukirjeitä ei juurikaan käytetty, ja niitä kokeilleet kokivat ne suhteellisen hyö-dyttömiksi.

Kissatkin osaavat seurata hajujälkiä kotiin Myös toinen karkulaiskyselyyn osallistu-nut, kissansa takaisin saanut haluaa jakaa parhaat vinkkinsä. ”Olkaa kärsivällisä, laittakaa paljon ilmoituksia, yrittäkää saada loukku ja viekää se alueelle, jolla kissa on nähty. Jos kissa on ujo tai arka, älkää huudelko sitä nimeltä, vaan kä-velkää hiljaa vain ja katselkaa, jos kissaa näkyisi. Ei auta muu kuin odottaa.”

Suurin osa kissoista oli edelleen kateissa omistajien vastatessa karku-laiskyselyyn. Kotiutuneista kissoista kolmannes saatiin kiinni vuorokauden sisällä ja 40 prosentilla etsinnät venyivät viiteen päivään.

Suurin osa (39 %) kotiutuneista kissoista saatiin houkuteltua kotiin grillaamalla tai tekemällä niin sanottuja hajujälkiä. Hajujälkiä tehdään maastoon niin, että omistaja kulkee kauempaa kotiin ja samalla raahaa perässään esim. tonnikalaa sukkahousuissa tai ripottelee matkan varrelle kissanpissaista kissan-hiekkaa.

Näin maastoon jää kissalle tutulla ja houkuttelevalla hajulla merkitty reitti, jota pitkin se voi suunnistaa kotiin.

Seuraavaksi eniten kissoja saatiin kiinni loukuttamalla (17 %), löytöeläintalon kautta (17 %) tai niin, että joku ulkopuo-linen ihminen sai kissan kiinni (22 %).

Koirat karkaavat omalta pihaltaKarkurikoirista 37 % livahti omalta kotipihalta tai mökkipihalta karkureis-sulle. Ovenraosta livahtaneita oli 13 %. Kolmanneksi yleisin katoamistapa oli karkaaminen vapaana ollessa: osa koirista karkasi muuten vain lenkin aikana, osa riistan jäljille. Tutkimuksen koirista 13 % karkasi säikähtäessään mm. ilotulitteita tai ukkosta. Yleisesti kuvitellaan, että koirat karkaavat useimmiten hoitopai-koista. Tutkimus kumoaa tämän usko-muksen, sillä vain 6 % kyselyn koirista oli karannut hoitopaikasta. Toki hoito-paikassa pitää olla varovainen tai vahinko voi helposti tapahtua.

Koirakarkulaisista tiedottaminenSuurin osa koiransa kadottaneista il-moitti karkulaisesta löytöeläintaloon. Seuraavaksi suosituimpia ilmoitustapoja tai -paikkoja olivat internet, hätänumero ja paperiset katoamisilmoitukset lyh-typylväissä ja muilla julkisilla paikoilla.

Lemmikkien yleisin karkaamispaikka on oma koti

Karkulaiskysely 2010

Etsijäkoira voi auttaa kadonneen eläimen paikantamisessa.

TEKSTI Lena Lundell KUVA Claudia Erälahti

20


Hyödyllisimpinä ilmoitustapoina pidet-tiin löytöeläintalolle jätettyä ilmoitusta ja julkisille paikoille jätettyjä paperisia il-moituksia. Koiransa kadottaneen neuvo: ”Ilmoita asiasta HETI lähipiirissä: tee kuvallinen ilmoitus, jaa sitä postilaatikoi-hin ja kiinnitä lyhtypylväisiin. Etsi koiraa itse ja puhu asiasta koiranulkoiluttajien yms. kanssa.”

Hätänumeron hyödyllisyys jakoi vastaajien mielipiteet tasaisesti: osa piti hätänumeroon soittamista täysin hyödyt-tömänä, osa erittäin hyödyllisenä.

Etsijäkoiraliitonkin kokemusten mukaan hätänumerosta saa apua hyvin vaihtelevasti riippuen tapauksesta: jos koira on karannut vaikka moottoritien vierestä ja saattaa olla vaaraksi liiken-teelle, suhtaudutaan tapaukseen vaka-vammin. Ketjuviestejä sähköpostilla tai tekstiviestillä ei pidetty hyödyllisinä.

Koirien kiinnisaaminenKaranneista koirista 61 % löytyi vuo-rokauden sisällä. Vain 3 % koirista oli karkuteillä yli viisi vuorokautta. Kyselyyn vastanneiden mielestä on tärkeää, että lemmikkinsä kadottaneet toimivat alusta asti oikein, jotta etsinnät käynnistyvät hyvin ja virheiltä vältytään.

”On alettava heti toimia [karkulai-set.fi-palvelun] ohjeiden mukaan, kun huomaa koiran kadonneen; on toimit-tava rauhallisesti – useimmat tarinat päättyvät aina hyvin.” Kissojen tapaan koiriakin houkutellaan paljon hajujäl-jillä ja ruoalla: ”Paljon ilmoituksia joka puolelle! Hajujälkien tekeminen oman kodin ympäristöön ja ruuan jättäminen omalle pihalle suojaisaan paikkaan auttoi ainakin meidän tapauksessamme.” Koi-rakarkulaisista 16 % saatiin houkuteltua kotiin ja 15 % loukkuun. Ohikulkijat nappasivat kiinni 40 % karanneista koi-rista ja osasivat palauttaa ne omistajilleen katoamisilmoitusten perusteella. Koirista 21 % saatiin kiinni ulkopuolisen avulla, mutta vietiin ensin löytöeläintaloon.

YhteenvetoYhteenvetona voidaan todeta, että suurin osa lemmikkieläinten karkaamisista olisi ehkäistävissä, jos koti- ja mökkipihat olisivat aidattuja tai eläimet ulkoilisivat niillä kytkettyinä ja jos tuuletusikkunat

ja parvekkeet oli-sivat verkotettuja tai lasitettuja. Yleisesti usko-taan, että oma eläin ei karkaa, mutta tästä ei koskaan voi olla täysin varma. Riski kasvaa, mikäli eläimen ympärillä ta-pahtuu jotain erityistä, kuten uutena vuotena ilotulitteiden paukkuessa tai ukkosilman yl-lättäessä.

Tiedotuksen osalta voidaan todeta, että oleellisinta on keskittyä lähi-alueen tiedot-tamiseen. Moni karkulaisen omistaja kuvitte-lee, että sanaa on tärkeää levittää mahdollisim-man paljon tekstiviesteillä, sähköpostilla ja internetin keskustelupalstoilla sekä yhteisöpalveluissa, kuten Facebookissa ja IRC-galleriassa.

Tosiasiassa näillä tiedotuskanavilla ei ole juurikaan merkitystä, koska niitä lukevat ihmiset, jotka asuvat ympäri Suomea ja maailmaa. Kenelläkään ei ole tietoa siitä, kuinka moni nimenomaan karkulaisen alueella asustavista ihmisistä lukee niitä. Jos tieto karkulaisesta keskit-tyy yksityisten ihmisten näkyvyydeltään rajoitettuihin Facebook-sivuihin tai lem-mikkieläinharrastajien keskustelupals-toihin, viesti tuskin tavoittaa kovinkaan monta katoamisalueella asuvaa.

Tiedotuksen voimavarat pitäisikin keskittää niihin kanaviin, jotka tavoitta-vat karkulaisen liikkumisalueella olevat asukkaat. Näitä ovat julkisille paikoille, kuten lyhtypylväisiin ja ilmoitustauluille, tai postilaatikoihin jaetut katoamisil-moitukset. Mitä enemmän karkulaisen omistaja jaksaa näitä ilmoituksia jakaa,

sitä enemmän hän saa näköhavaintosoit-toja ja niiden myötä tietoa siitä, missä karkulainen liikkuu. Jos omistaja pääsee nopeasti havaintopaikalle, voi hän saada karkulaisen kiinni itsekin.

Moni karkulaisen omistaja suosit-telee tunnistusmerkintää lemmikeille: ”Hommatkaa mikrosiru. Erittäin hyvä”. Mikrosirun laittaminen on yhtä yksin-kertainen operaatio kuin rokotus. Siru-numeron voi rekisteröidä Kissaliittoon, Kennelliittoon tai turvasiru.fi-palveluun.

Löytöeläintaloissa sirun numeron saa tarkastettua hetkessä sirunlukijal-la. Sen jälkeen omistajan yhteystiedot löytyvätkin mainituista rekistereistä, ja karkulainen pääsee takaisin kotiin. Elokuussa 2011 avattiin myös uusi siru-haku.fi-palvelu, joka hakee sirunumeron perusteella omistajan yhteystietoja pal-veluun liittyneiden eläinlääkäriasemien asiakasrekistereistä ja lähettää omistajalle tekstiviestin lemmikin löytymisestä.

Karkulaiskysely 2010


Seppo Turunen hyökkää uudes-sa Lemmikkielämää-kirjassaan rajusti lemmikkiharrastusta vastaan. Eräs lemmikkieläina-lan suurimmista ongelmista

on hänen mielestään kasvatus, joka on puhdasta liiketoimintaa. Tuottavuus ajaa alalla eläinten hyvinvoinnin edelle.

– Eräitä eläinlajeja tuotetaan tehdasmaisissa oloissa. Kennel- ja rotuyhdistysten ulkonäköön perustuvat muotovaatimukset johtavat toisia lajeja lähisukuisten yksilöiden parittamiseen ja sairaisiin jälkeläisiin. Monet jalostetut koira- ja kissarodut ovat niin huonokun-toisia, että niitä ei mielestäni pitäisi ottaa tai tuottaa lemmikeiksi ollenkaan, hän perustelee kantaansa.

Toinen lemmikkieläinalan vakava ongelma on luonnonvaraisten ja myös uhanalaisten eläinten kauppaaminen lemmikeiksi. Sukupuuton vaarantamien lajien kauppaa rajoitetaan CITES-sopi-muksella, mutta sen piiriin kuuluu yli 30 000 lajia. On selvää, että minkään maan tullilaitoksilla ei ole riittävästi valmiuksia tunnistaa tällaista määrää lemmikeiksi tullattavia eksoottisia lajeja. Tilannetta hankaloittaa eläinkaupan valtava volyy-mi: esimerkiksi Yhdysvaltoihin vietiin

vuosina 2000–06 yli 1,5 miljardia eläintä, joista 92 % päätyi lemmikkieläinmark-kinoille. Näistä vain 14 % oli tunnistettu lajiinsa kuuluviksi.

Kun tullattavien eläinten asiakirjoja on vielä helppo väärentää ja tuontiketjut saattavat olla niin pitkiä, että lähtömaa on helppo naamioida toiseksi, lem-mikeiksi voi päätyä lajeja, jotka ovat luonnossa uhanalaisia.

– Harvinaisten ja uhanalaisten lajien suosio seura- ja lemmikkieläiminä yllä-pitää laitonta kauppaa. Näiden eläinten pyydystäminen luonnosta pienentää paikallisia populaatioita. Esimerkiksi kil-pikonnia on pyydetty runsaasti luonnos-ta. Surullinen esimerkki on indonesialai-nen käärmeenkaulakilpikonna, joka on jo kuollut sukupuuttoon, koska sitä on kerätty luonnosta lemmikiksi. Luonnosta pyynnin haittoihin kuuluu myös se, että kuljetusten aikana eläimiä kuolee paljon ja monesti loputkin eläimet kuolevat terraarioihinsa muutamassa kuukaudessa.

Lemmikki ihmisen jatkeenaTurusen mielestä kaupallinen lemmikki-ala välittää meille nurinkurista eläinku-vaa. Hänen mukaansa lemmikkieläinten hankinta perustuu osalla ihmisistä hoivaamisvietin tyydyttämiseen, mikä saattaa olla keskeinen syy mopsien ja muiden selvästi avun tarpeessa olevien koirarotujen kehittämiseen.

– Asia lienee ihmisen kannalta kunnossa, mutta kun kaupallista hyötyä tavoitellen tuotetaan syntymästään asti lääkärin apua tarvitsevia koiria, eläinten kannalta asia ei ole kunnossa. Lytty-kuonoiset mopsit eivät ehkä kykene

TEKSTI Erja Veivo KUVAT SXC

Eläinfysiologi ja Korkeasaaren eläintar-han entinen johtaja Seppo Turunen lataa tuoreessa kirjassaan täyslaidallisen päin lemmikkieläinkauppaa ja -harrastusta. Epäeettisen alan takia kärsivät hänen mukaansa niin eläimet, ihmiset kuin luontokin.

Sairaita leikkikaluja, ihmisen jatkeita vai parhaita ystäviä?


Monet lyttykuonoiset koirarodut kärsivät mm. hengitysvaikeuk-sista. Voiko tällaisten rotujen

kasvattaminen olla oikein?

Kissalla on ihmisen elämässä monta roolia: maalla se on tuholaisia pyydystävä hyötyeläin, kaupun-gissa rakastettu seuraeläin ja näyttelyissä rotunsa valioyksilö, jolla helliä tuomariston makunysty-röitä.


hengittämään vaivattomasti eivätkä jaksa liikkua pitkälle. Eläimet kuitenkin viih-dyttävät meitä, ja niihin voi purkaa tun-teita. Ne ovat siis välikappaleita jonkin meille tärkeän tavoitteen toteuttamiseksi. Lemmikki on ikään kuin ihmisen jatke.

Pahimmillaan eläimistä tulee keräilykohteita. Internetissä myydään tavallisten kesytettyjen lajien lisäksi ek-soottisia villieläimiä, joiden joukossa on harvinaisia matelija- ja lintulajeja ja jopa apinoita, gibboneja ja isoja kissapetoja, kuten ilveksiä, tiikereitä ja leijonia. Yh-dysvalloissa on noin 5000 yksityisomis-tuksessa olevaa tiikeriä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että USA:n eläintarhoissa tiikereitä on 400, ja tiikereiden koko maapallon luonnonpopulaatio on alle 3000 yksilöä.

Apinoiden ja suurten kissaeläinten pito lemmikkeinä on kielletty monissa maissa, esimerkiksi Suomessa. Näitä laje-ja kuitenkin salakuljetetaan ja kaupataan laittomasti ostajille, mikäli lemmikkikau-pan valvonta ei toimi.

Miksi ihminen sitten valitsee lemmi-kiksi villieläimen, jonka tarpeita on vai-kea tyydyttää ja joka sopeutuu huonosti ihmisen kaveriksi? Omia tarkoitusperi-ään varten, kuuluu Turusen vastaus.

– Erikoisuudet kiinnostavat monia ihmisiä. Niillä voi erottautua muista ja niistä voi kertoa jännittäviä tarinoi-ta muille. Jos jokin eläin on erittäin harvinainen, monelle saattaa olla tärkeää saada juuri se omaan kokoelmaan.

Tämän on sukua postimerkkien ja taide-esineiden keräilylle.

Toiveena itsenäistyminen lemmikeistäTurusen mielestä lemmikkien pidosta tulisi luopua, koska kotien olot ovat useimmiten epätyydyttäviä lemmik-kieläimille. Eläimet saattavat joutua olemaan pitkiä aikoja yksin ja ilman lajitovereiden seuraa. Omistajat eivät aina tunne lemmikkiensä todellisia tar-peita eivätkä osaa hoitaa niitä oikein. Pahimmillaan väärä laji- tai rotuvalinta voi johtaa pitovaikeuksiin ja kasvattaa hylkäämisriskiä.

Lemmikkiharrastus porskuttaa kui-tenkin eteenpäin. Ala kasvaa ja kehittyy. Turunenkaan ei usko lemmikkiharras-tuksen hiipumisen olevan lähiaikoina todennäköistä.

– Nykyisille polville lemmikeistä luopuminen tuskin onnistuu, mutta seuraavat sukupolvet voitaisiin kasvattaa itsenäistymään lemmikeistä. Voisimme opettaa lapsemme ja lapsenlapsemme nauttimaan lemmikkien sijasta luonnosta sekä sen eläin- ja kasvilajeista.

Ennen lemmikittömään aikaan siirtymistä lemmikkialaa on syytä ohjata oikeaan suuntaan.

– Terveiden, hyväluonteisten, kes-kikokoisten ja mieluusti sekarotuisten koirien valitseminen lemmikeiksi edis-täisi eläinsuojelua. Koiran pitäisi myös muistuttaa eläintä selvine kuonoineen, pystykorvineen ja jäntevine pitkine jal-koineen. Jotta eläimistä tulisi terveempiä, pitäisi kaikkien koirien ja kissojen tarkat rotumääritelmät purkaa ja geenipohjaa laajentaa uudella perimäaineksella.

Suuret eläimet, kuten isokokoiset koirat, soveltuvat Turusen mielestä eri-tyisen huonosti kaupunkioloihin. Koirien jalostuksessa tulisikin hänen mielestään keskittyä jatkossa ulkonäköä enemmän eläimen kykyyn sopeutua ahtaisiin, kes-kuslämmitteisiin sisätiloihin.

Tätäkin enemmän lemmikkibisnek-sen eettisyyttä kohentaisi hänen mie-lestään keskittyminen vain muutamiin pienikokoisiin ja kotien ahtaissa oloissa viihtyviin eläinlajeihin, kuten esimerkiksi joihinkin helposti lisääntyviin jyrsijöihin tai hyönteisiin.

Lemmikki vs. luonnoneläinTurunen uskoo, että ihminen on luon-taisesti kiinnostunut eläimistä. Hän harmittelee sitä, että tätä kiinnostusta tyydytetään nykyään lemmikeillä luon-nonvaraisten eläinten jäädessä paitsioon. Luonnonvaraiset eläimet eivät jaksa enää kiinnostaa suomalaisia sen vertaa, että lajeihin tutustuttaisiin ja niiden menes-tymistä edistettäisiin.

– Lajien suojelu on Suomessa melko huonolla mallilla. Tästä käy esimerkiksi saimaannorpan suojelun ja kalastuksen välinen kädenvääntö. Minusta tuntuu, että lemmikkieläinten suojelu on hoi-dettu meillä paremmin kuin luonnon-varaisten lajien. Kuvaavaa on, että suden tappaessa koiran susi joutuu helposti tappolistalle, vaikka koiria on Suomessa noin 4000 kertaa enemmän kuin susia, Turunen sanoo.

Susien hampaisiin joutuvat kuitenkin yleensä pihoilla pidettävät tai metsäs-

tyksessä apuna käytettävät koirat. Häirikkösusia ovat lynkkaamassa paikalliset ihmiset, joiden petovihaa pelko ja taloudelliset menetykset ruokkivat. Eikö ole epäoikeuden-mukaista syyttää suden kehnosta suojelusta tavallisia koira- ja lem-mikkiharrastajia?

– Ei ole kyse lemmikkiharrasta-jien syyttämisestä vaan sen toteami-sesta, että ihmisen omistama koira ylipäätään arvotetaan luonnonva-raisen eläimen, tässä suden, edelle, Turunen vastaa.

Luonnoneläinten sinnikäs puolustaja Turunen ei väitä, että lemmikki-eläinten ja luonnoneläinten suojelu sulkisivat toisensa pois. Ajavathan monet eläinsuojeluyhdistykset



kaikkien eläinten etuja, kuuluivat eläi-met sitten tuotanto-, lemmikki- tai luonnoneläinten ryhmään. Esimerkiksi juuri uhanalainen susi on sekä monien luonnon- että eläinsuojeluyhdistysten asialistalla.

Hän kuitenkin haluaa kiinnittää ihmisten huomion siihen, että perintei-sen eläinsuojelun periaatteet ja lemmik-kieläinten suojelu voivat olla ristiriidassa luonnonvaraisten eläinten menestyksen kanssa.

– En tietenkään voi sanoa, että näin olisi aina. Lemmikkiharrastaja voi edistää myös luonnonvaraisten lajien menestymistä, mikä edellyttää usein muun muassa lemmikkien ”vapauksien” rajoittamista. Esimerkiksi lemmikkikis-sojen ja -koirien liikkuminen vapaana on mukavaa kissan ja koiran kannalta, mutta tuottaa ongelmia luonnonvaraisille eläimille.

Ongelmia syntyy, kun lemmikkejä karkaa luontoon tai niitä jätetään heit-teille.

– Karanneiden ja luonnossa lisäänty-neiden entisten lemmikkieläinten määrä on niin suuri, että ne voivat joskus olla paikallisten ekosysteemien yleisimpiä petoeläimiä. Kannattaa muistaa, että pelkästään lemmikkikoiria ja -kissoja on maapallolla ainakin reilusti toista miljar-dia, enemmän kuin kaikkia luonnonva-raisia koira- ja kissaeläimiä yhteensä.


Turun yliopiston ympäristö- ja eläinetii-kan dosentti Elisa Aaltola on Seppo Turusen kanssa samaa mieltä eläinteolli-suuden ongelmista ja eksoottisten sekä häkissä pidettävien eläinten huonosta soveltuvuudesta lemmikeiksi. Hänen mielestään eläimiä, jotka eivät kykene toteuttamaan lajille tyypillisiä käyttäy-tymismalleja ihmisasumuksissa, ei tulisi tulevaisuudessa tuottaa lemmikeiksi.

Aaltola kuitenkin huomauttaa, että tarjolla on myös sellaisia eläinlajeja, joiden hyvinvoinnin ihminen voi par-haassa tapauksessa taata, mikäli kiin-nittää niiden hoitamiseen todella paljon huomiota.

– Erityisesti koirat ja kissat voivat ihmiskodeissa hyvin, kunhan niiden lajiominaiset taipumukset, käyttäyty-mismallit ja aistit huomioidaan. Tämä vaatii usein selkeästi suurempia panos-tuksia kuin mihin monet nykypäivänä ovat tottuneet. Koiria ja kissoja tulee oppia ”kuuntelemaan”. Tämä unohtuu usein ihmisiltä. Halumme nähdä asioita eläinten näkökulmasta voi olla erittäin rajoittunut ja aiheuttaa hankaluuksia. Jos koiran koulutuksessa ei huomioida koiran ihmisestä poikkeavia tapoja toi-mia, aistia ja ajatella, syntyy ”ongelma-koiria”, Aaltola selventää.

Hänen mielestään ihmisen eläin-suhteeseen tarvitaan muutosta. Kotiin tuleva eläin ei saa rinnastua tavaraan tai hauskaan harrastusvälineeseen, sillä kyseessä on todella kokeva yksilö, jonka hyvinvointi tulee ottaa kaikissa päätök-sissä vakavasti huomioon. Tämän takia hän toivoo, että tulevaisuudessa koiria ja kissoja olisi nykyistä huomattavasti vähemmän ja että niitä pitäisivät aino-astaan ihmiset, jotka todella jaksavat paneutua niiden hyvinvoinnin edesaut-tamiseen.

Aaltola uskoo Turusen tapaan, että eläimet tyydyttävät ihmisen elämässä

erilaisia tarpeita, mutta painottaa, että osa ihmisistä lähestyy eläintä nimeno-maan eläimen omien tarpeiden kautta esimerkiksi tarjoamalla vaikkapa katu-koiralle kodin. Eläinten pidon moraalia voidaankin arvioida sen pohjalta, ovatko eläimen hankinnan motiivit eläin-keskeisiä vai itsekeskeisiä.

– On hyvä huomata, että omien halujen täyttyminen ei tee teosta aina itsekästä. Tärkeintä on pohtia, mikä on teon ensisijainen vaikutin. Henkilö voi nauttia kissojen tai koirien seurasta, mutta pitää näitä eläimiä hoidossaan ensisijaisesti siksi, että haluaa tarjo-ta niille hyvän elämän. Tällöin oma hyvä mieli on ikään kuin oheisilmiö, ei varsinainen päämäärä. Jos taas ihminen pitää eläimiä ensisijaisesti siksi, että haluaa hyysätä tai harrastaa, tulisi hä-nen miettiä eläinsuhdettaan uudestaan. Keskeinen kysymys on, onko eläinten hyvinvointi minulle ensisijaista?

Ulkomailla käytävässä keskustelussa lemmikkieläinten pitoon on vaadittu radikaaleja muutoksia. Osa eläinoike-usajattelijoista pitää eläinten pitoa kokonaisuudessaan asiana, joka on vailla oikeutusta, kun taas osa katsoo, että kotona pidettävien eläinten yhteiskun-nallista, moraalista ja laillista asemaa tulee rajusti muuttaa.

– Jälkimmäisten mukaan eläimistä tulee tehdä lasten kaltaisia oikeus-subjekteja, joilla on lain edessä niiden hyvinvointia puoltava ihmisedustaja. Eläimen ei myöskään tulisi enää olla ”omaisuutta”, vaan itsessään arvokas yksilö. Eläinten ensisijaisuuden hah-mottamiseksi jo koko termiä ”lemmik-kieläin” olisi arvioita kriittisesti. Siihen liittyy lapsenomaisuuden ja toissijaisu-uden leima: eläin on ”lemmikki”, ei oma yksilönsä, jolla on omat tarpeensa ja intressinsä. Parempi termi olisi vaik-kapa ”seuraeläin”. (EV)

Elisa Aaltolan mukaan eläimen hankinnan motiivit voivat olla eläinkeskeisiä tai itsekeskeisiä

”Eläimistä tehtävä oikeussubjekteja”


Tiikeri tappaa miehen, pääsee ihmislihan makuun, tappaa toisen miehen ja tulee sitten itse tapetuksi. Siinä lyhyesti John Vaillantin kirjan koko

juoni. Kyse on amurintiikeristä, suurim-masta elävästä kissaeläimestä. Kirjan ta-pahtumat sijoittuvat Siperian perukoille, Tyynenmeren rannalla sijaitsevalle alu-eelle aivan Japanin saarten läheisyyteen. Luonto on sekoitus taigaa ja viidakkoa, talvet ovat hyytäviä ja kesät sateisia. Ih-misten elämä alueella on rankkaa: luon-nonolojen lisäksi heitä koettelee Venäjän hallinnon mielivaltaisuus. Monilla ei ole muuta vaihtoehtoa tulonlähteeksi kuin salametsästys. Tiikeri on jättipotti sala-metsästäjälle, sillä vieressä on Kiina, jossa on loppumaton kysyntä eksoottisista eläimistä valmistetuille tuotteille.

Vaillantin kirja perustuu todelli-suuteen vuodelta 1997, jolloin tiikerit tappoivat paikallisväestöä Venäjällä. Kir-jailija on haastatellut useita tapahtumissa mukana olleita metsästäjiä ja muita paikallisia ja kutonut näiden faktojen päälle tarinan tapahtumista. Tiikeri-kirja on toisaalta jännityskertomus ja toisaalta kunnianosoitus karun Siperian luonnolle, sitkeille ihmisille ja mahtaville petoeläi-mille. Kirja kuvailee amurintiikerin suo-

jelemiseksi tehtyjä ponnisteluja, mutta silti teoksesta jää ristiriitainen olo.

Pitääkseen jännitystä yllä kertoja ku-vailee tiikerin tappokoneeksi. Kuvaavaa on tiikerin fysiikan luonnehdinta: “tällai-nen lopputulos syntyy, kun yhdistetään kissan notkeus ja ruokahalu teollisen jääkaapin massaan” ja “[amurintiikerit] on rakennettu tappavan vaarallisiksi”. Vaillant siis viestii, että amurintiikerit ovat suojelun tarpeessa, mutta toisaalta pelottelee niiden tappavalla fysiikalla.

Lukija ei hämmästele ainoastaan kirjan kaksijakoista suhtautumista tiike-riin, vaan myös juonen kantavaa ajatusta, tiikerien kostonhimoisuutta. Vaillant nimittäin rakentaa kertomuksensa myytille, jonka mukaan amurintiikeri tappaa ihmisen vain silloin, jos ihminen on suututtanut sen jollakin tapaa. Niinpä kirja tarjoaa useita otaksumia siitä, miksi tiikeri hyökkää ensimmäisen uhrinsa, salametsästäjä Markovin kimppuun.

Markov on saattanut asettaa loukun pyydystääkseen tiikerin elävänä tai tap-paa tiikerinpentuja myydäkseen niiden taljat tai yrittää nitistää metsästysporu-kalla tiikeriperheen. Yhtä lailla hän on saattanut yrittää ampua tiikeriä, joka hänet tappoi, tai viedä lihaa sen kaata-masta villisian raadosta.

Kirjan mukaan Markov on joka tapauksessa “suututtanut” urostiikerin, joka on sitten tehnyt kostosuunnitelman hänelle henkilökohtaisesti, “lähtenyt sotapolulle” ja tappanut hänet. Myyttiä suututettujen tiikerien kostonhimosta perustellaan myös alueen alkuperäiskan-sojen uskomuksilla, joiden periaatteena on ollut kunnioittaa tiikeriä ja antaa

niiden elää rauhassa, muuten tiikerit saattaisivat kostaa.

Lukukokemuksena Tiikeri-kirja on monipuolinen tietopaketti. Siitä saa taustatietoa niin alueen historiasta ja politiikasta kuin luonnosta. Kirjailija on tehnyt laajan taustatyön, ja mukana on useita tosikertomuksia tiikerien ja ihmisten kohtaamisista. Etenkin ihmis-ten esi-isien ja kissaeläinten ja muiden petojen suhteita muinaisina aikoina kuvaavia kohtia on kiinnostavaa lukea. Tosin amurintiikeristä olisi voinut kertoa muutakin kuin sen tappamiseen soveltu-vasta ruumiista.

Kirjasta on tulossa ensi vuonna elo-kuva, jota tähdittää Brad Pitt. Etukäteen pitää toivoa, ettei leffaan ole poimittu kirjasta vain jännitys- ja pelotteluele-menttejä, vaan myös viestiä uhanalaisen pedon suojelun tärkeydestä.

Lajin suojelun tärkeys kulkee sivujuonteena ih-

missyöjätiikeristä kertovassa kirjassa

Uhanalaisella amurintiikerillä pelotellaan

John Vaillant: Tiikeri. Tosi-tarina kostosta, elämästä ja kuolemasta. 2011, WSOY. 400 s.

Teksti: Veera Saloheimo

Kirja-arvio

SARI TOIVOLA

HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/201126 HESY-jäsenlehti 2/2011

Maanjäristyksen, tsunamin ja Fukushiman ydinvoimalan on-nettomuuden jälkiseuraukset ovat piinanneet Japanin eläimiä koko kevään ja kesän. ARK ja lukuisat muut eläinsuojelujärjestöt ovat rientäneet eläinten apuun, mut-ta työ on vielä kesken. Eläimiä nääntyy nälkään ja janoon joka päivä.

Japanin Pohjois-Osakan suurimmassa eläinsuojassa ARK:ssa (Animal Refuge Kan-sai) muistetaan vielä vuoden 1995 Koben maanjäristyksen

katastrofaaliset seuraukset. Vuoden sisällä ARK otti vastaan 600 kissaa ja koiraa sekä joitain kodittomia pienlem-mikkejä, kuten kaneja ja lintuja. Kukaan ei osannut valmistautua vielä pahem-paan tuhoon, joka saapui saarivaltioon 11. maaliskuuta 2011 maanjäristyksen iskiessä Tohokun alueelle. Maanjäristys-tä seurannut tsunami pyyhkäisi alleen kaupunkeja ja kyliä ja lisäsi hävityksen määrää.

Katastrofin mittasuhteet paisuivat entisestään, kun maanjäristys vaurioitti Fukushiman ydinvoimalaa ja radioaktii-viset saasteet levisivät luontoon. Alueella asuvat ihmiset evakuoitiin kodeistaan.

He saivat ottaa mukaansa vain pie-nen kassin. Koska evakuoitavat luulivat pääsevänsä koteihinsa parin päivän sisällä, he eivät ottaneet lemmikki- ja

kotieläimiä mukaansa. Osa eläinten omistajista päästi lemmikkinsä vapaik-si osoitetiedoilla varustellut pannat kauloissaan, osa jätti eläimet kotiin tai pihalle häkissä tai kettinkiin sidottuina. Karjalle jätettiin ruokaa ja vettä, mutta vain muutamien päivien tarpeisiin. Kärsimystä suljetulla alueella Alue Fukushiman ydinvoimalan ympä-riltä päätettiin evakuoida 20 kilometrin säteeltä, jotta väestö ei altistuisi säteilylle. Suljetulle alueelle jääneet eläimet jäivät oman onnensa nojaan sillä seurauksella, että osa kuoli janoon ja ruoan puuttee-seen. Tämä on järkyttänyt japanilaisia.

Maanjäristyksen ja tsunamin kaltai-siin luonnonkatastrofeihin ei ehkä voitu varautua, mutta suljetulla alueella olevien eläinten menehtymiset olivat täysin tur-ha, ihmisen aikaansaama katastrofi.

Asiasta huolestuneina ARK ja useat muut eläinsuojelujärjestöt Hesy mu-kaan lukien lähettivät keväällä Japanin hallitukselle vetoomuksen, jossa Fukus-himan ydinvoimalan lähistöllä olevaa ”suljettua aluetta” vaaditaan avattavaksi, jotta sinne ansaan jääneet lemmikki- ja tuotantoeläimet voitaisiin hakea pois. Vetoomuksessa vaaditaan Japanin halli-tusta päästämään hätämajoituksiin myös lemmikkieläimiä ja rakentamaan lisää lemmikkieläimille avoimia evakuointi-keskuksia.

Tällä hetkellä kaikkiin hätämajoituk-siin ei maan lakien takia pääse lem-mikkieläimen kanssa, ja monet japani-laiset eläimen omistajat ovat joutuneet luopumaan lemmikeistään tai he asuvat

koiransa tai kissansa kanssa autossa. Ih-misten pelastamiskeskuksiin ei monissa muissakaan maissa saa viedä eläimiä, joten ongelma on yleismaailmallinen.

Kesällä myös monet automajoituk-seen turvautuneet japanilaiset joutuivat vaikean valinnan eteen: eläimiä oli an-nettava pois, sillä ne eivät olisi selvinneet kuumaa hellekautta autoissa. Pelastusoperaatio tuhoutuneelle alueelleARK lähti kahden avustustarvikkeita sisältävän pakettiauton voimin tuhoutu-neelle Sendain alueelle viikko katastrofin jälkeen, ennen alueen sulkemista. Ta-voitteena oli viedä paikalle hätäapua ja siirtää hylättyjä eläimiä turvaan Osakan eläinsuojaan. Polttoaineen puute, kat-kenneet tiet ja vaihtoehtoisten reittien vaikea löytäminen hankaloittivat matkaa.

Paikan päällä pelastustyöntekijöitä odotti lohduton näky. Koiria ja kissoja oleili teillä sekä talojen sisätiloissa ja edustoilla kotejaan vahtimassa. Eräästä kodista pelastettiin kolme suurikokoista koiraa, jotka olivat veden puutteen takia heikossa kunnossa. ARK jätti tiedot-teen lemmikkien uudesta olinpaikasta kaikkiin niihin asuntoihin, joista eläimiä otettiin hoitoon.

Koska Osakasta on Sendaihin noin 630 kilometrin matka, ARK pyrki siirtä-mään mahdollisimman monta pelastet-tua eläintä seitsemän tunnin ajomatkan päässä olevaan Tokion sivutoimistoonsa. Tokiosta eläimet kuljetettiin edelleen Osakan eläinsuojaan, jossa ne pestiin, ro-kotettiin ja tarkastettiin säteilyn varalta.

Jutussa on surullisia osioita jotka saattavat järkyttää herkkiä lukijoita.

Japanin eläinten painajainen jatkuu

HESY-jäsenlehti 2/2011HESY-jäsenlehti 2/2011 HESY-jäsenlehti 2/2011

Myös Tokion yksikkö osallistui pelastus-operaatioon.

Vuorossa ennakoiva valistustyöAluksi ARK sitoutui odottamaan pelastettujen eläinten omistajien yh-teydenottoja kolme kuukautta. Vasta tämän jälkeen eläinten tiedot laitettiin yhdistyksen adoptiosivuille. Nyt säily-tysaikaa on pidennetty puoleen vuoteen, sillä eläinten omistajien tiedetään etsivän koiriaan ja kissojaan monien eri eläin-suojelujärjestöjen sivuilta.

ARK on ottanut hoitoon lemmikkejä sellaisilta perheiltä, jotka ovat sijaisma-joituksessa tai sukulaisten kotona. Myös maasta evakuoitujen ulkomaalaisten perheiden eläimet ovat työllistäneet ARK:ta. Äkkilähdön edessä eläin on täytynyt jättää maahan, mutta valtaosa lähteneistä toivoo pääsevänsä takaisin Ja-paniin ja saavansa lemmikkinsä takaisin. ARK:n tämän hetken suurimpia haastei-ta ovat maanjäristysalueella olevat koi-ratarhat, joissa ei ole vettä eikä sähköä. Hiljattain yhdistys otti vastaan Ibaragin alueella toimineelta rotukoirien kasvat-tajalta sata koiraa. Nyt ARK on kehot-tanut alueen kasvattajia lopettamaan toimintansa, jotta ongelmaan saataisiin jonkinlainen ratkaisu.

Katastrofin jälkimainingeissa ARK panostaa yhä enemmän tiedottamiseen. Ihmisiä on valistettavaa keinoista, joilla luonnononnettomuuksiin voidaan varau-tua. Pienetkin teot voivat olla ratkaisevia: esimerkiksi eläimen mikrosiruttaminen ja koiran varustaminen pannalla, jossa on omistajan nimi ja puhelinnumero, auttavat usein jäljittämään omistajan. Yhdistyksen vaatimuslistalla on saada Japanin jokaiseen maakuntaan myös hätäkeskuksia, joissa on tilat eläimille ja eläinten ruokaa.

Työ Japanin hädänalaisten eläinten hyväksi jatkuu.

Lisätietoa ja avustustilitiedot löydät ARK:n kotisivuilta:

www.arkbark.net

Banin ihmepelastuminen Maaliskuussa Japanin rannikkovi-ranomaiset haravoivat Kesennuman kaupungin rannikkomerta löytääk-seen ruumiita ja mahdollisia eloon-jääneitä.

Tsunamista oli kulunut kolme viikkoa. Vedessä kellui rojua ja talo-ja, joista yhden katolla vapisi koira. Heikossa kunnossa ja peloissaan oleva eläin saatiin monen yrityksen jälkeen pelastettua ja tieto kellu-valla talon katolla ilman ruokaa ja puhdasta vettä viikkokausia selvin-neestä sitkeästä sissistä levisi Japanin ja maailman uutislähetyk-sissä.

Koiran omistaja oli kuulolla, tun-nisti lemmikkinsä ja otti seuraavana päivänä yhteyttä rannikkoviranomai-siin. Kaksivuotias, ystävällinen Ban-koira pelastui ja pääsi omistajansa hoiviin.

Koira selvisi koettelemuksistaan todennäköisesti kelluvan talon katon

Keskellä karmeimpiakin katastrofeja sattuu ihmepelastu-misia, jotka lohduttavat onnettomuuden keskellä painivia eloonjääneitä.

alle kerääntyneen veden turvin. Ban on luultavasti päässyt juomaan katon alusrakenteisiin tipahtamatta vello-vaan mereen, muuten se olisi kuollut nestehukkaan.

Shih tzu pelasti emäntänsäReipas 12-vuotias Babu-niminen shih tzu halusi ulos heti ensimmäisen maanjäristystä seuranneen sähkö-katkon jälkeen. Koiran 83-vuotias emäntä ihmetteli koiran oikkua, sillä tavanomaiseen ulkoiluhetkeen oli vielä aikaa.

Babu ei antanut periksi, ja omis-tajan oli taivuttava. Ulkona Babu vei omistajansa päivittäisen reitin ulkopuolelle ylös mäelle, josta rouva näki, kuinka tsunami vyöryi rantaan ja hänen kotitalonsa katosi aallon alle. Babu pelasti sinnikkyydellään iäkkään omistajansa. Tällä hetkellä kaksikko asuu yhdessä evakuointikeskuksen tiloissa.

TEKSTI Päivi Linnarinne KUVA ARK KUVITUS Sari Toivola

Lukuisia eläimiä nääntyy Fukushiman suljetulla alueella ja evakuointikeskusten ulkopuolella

Toivonkipinöitä tuhon keskellä

27


– Käännyin ympäri ja näin pienen pojan kantamassa vuohtaan tiimin luo. Vuohi oli yli puolet pojan koosta ja silti hän oli pystynyt tuomaan eläimen koko matkan hoitoalueelle itse. Hän ei selvästikään halunnut vuohen karkaavan ennen ro-kotusta.

Näin kirjoittaa Lindsay Fyffe, Maail-man eläinsuojeluliitto WSPA:n kata-strofiavun johtaja blogimerkinnässään Haitista. Kun maanjäristys iski Haitiin viime vuonna, yli 20 eläinsuojelujärjestöä ympäri maailman liittyi yhteen. Ope-raation aikana autettiin lähes 68 000 eläintä: koiria, kissoja, hevosia, karjaa, sikoja, vuohia ja lampaita.

Operaatio kesti noin puolitoista vuotta. Sitä johtivat WSPA ja Kansain-välinen eläinsuojelurahasto IFAW. Myös Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY lahjoitti 3 000 euroa Haitiin. Tuki käytettiin autoon rakennettuun liikku-vaan eläinklinikkaan.

Ihmiset riippuvaisia eläimistäKatastrofissa eläimet voivat jäädä louk-kuun romahtaneisiin tai hylättyihin ra-kennuksiin ja jopa eläintarhoihin.

– Eläimillä on samat perustarpeet kuin ihmisillä: ne tarvitsevat ruokaa, puhdasta vettä, terveydenhoitoa ja suo-jaa, Lindsay Fyffe kertoo.

Eläinten auttaminen auttaa koko yhteisöä. Monissa kehitysmaissa ihmiset ovat riippuvaisia eläimistä ruokana, elin-keinona ja kulkemisvälineenä. Kun eläin kuolee tai loukkaantuu, ihmiset saattavat menettää tulonlähteensä.

– Yhteisöjen toimeentulo, ruoka ja köyhyys voivat riippua eläinten suojelus-ta katastrofin aikana, Fyffe sanoo.

WSPA:lla on katastrofitiimi, joka toimii yhteistyössä paikallisten järjes-töjen kanssa. Tiimi ruokkii ja hoitaa eläimiä sekä tuo niitä yhteen omistajien-sa kanssa. Viime aikoina suuria operaa-tioita on järjestetty Haitissa ja Japanissa. Heinäkuussa WSPA toimi Intian ja Vietnamin tulvissa sekä Argentiinassa ja Chilessä, jossa tulivuoresta purkautunut tuhka peitti maata ja vaikeutti eläinten laiduntamista. Muihin eläinten kata-strofiapua antaviin järjestöihin lukeutuu muun muassa Humane Society, joka auttoi eläimiä esimerkiksi viime keväänä Egyptin levottomuuksissa.

Raskasta fyysisesti ja henkisestiFyffen mukaan työ kentällä voi olla vaikeaa, sillä pitkät päivät ovat fyysisesti raskaita. Auttajat kohtaavat valtavasti kärsimystä, joten heidän tulee olla vah-voja myös henkisesti. Lisäksi tietoa tulee kerätä paljon ja nopeasti. Työhön liittyy aina riskejä, kuten uusi maanjäristys tai tulva. Työntekijöiden terveys ja turval-lisuus ovat tärkeitä työn onnistumisen kannalta.

Alueilla, jotka ovat alttiita katastro-feille, eläinsuojelujärjestöt tekevät ennaltaehkäisevää työtä. Ne voivat muun muassa perustaa varoitusjärjestelmiä, opastaa ihmisiä valmistautumaan ka-tastrofeihin tai rokottaa eläimiä.

- Huomaamme usein, että katastrofin kokemat yhteisöt etsivät epätoivoisesti eläimiään, mutta heillä ei ole keinoja tai koulutusta siihen. WSPA voi tukea yhteisöjä, muita toimijoita ja hallituksia eläinten auttamiseksi, Lindsay Fyffe sanoo.

Hesy on WSPAn jäsen.

Eläimille apua katastrofissa

Kun luonnonkatastrofi iskee, eläimilläkin on hätä. Eläinsuojelujärjestöt auttavat loukkaantuneita eläimiä ja samalla myös ihmisiä.

TEKSTI Katariina Harju KUVA The HSUS

Humane Society auttoi Haitin maanjäristykses-

tä kärsineitä eläimiä toimittamalla alueelle ruokaa, lääkinnällistä

apua ja rokotteita.

Koko perheen Väiski

TEKSTI JA KUVAT Riitta Rinta-Tassi


inkälaisen lemmikin voi ottaa perhe, jossa äiti jou-tuu välillä työnsä puolesta matkustamaan ja perhe reissaa urheiluharrastuksiin

ja kaukaisten sukulaisten luokse? Mietin tätä pitkään ennen kuin päädyin otta-maan talouteeni Väiski-kissan.

Perheeseemme kuuluu minun lisäk-seni 12-vuotias poika Markus. Kaipa-simme molemmat lemmikkiä seuraksi ja helliteltäväksi. Oma eläinrakkauteni syntyi jo lapsena: olen kotoisin maa-talosta, ja lapsuudenperheeseen kuului kissoja, koiria ja muita eläimiä.

Markus olisi halunnut ehdottomas-ti koiran, mutta olin itse miettinyt jo jonkin aikaa kissaa. Keskustelimme usein lemmikin ottamisesta, siihen liittyvistä velvollisuuksista ja kissan hoitojärjeste-lyistä matkojen aikana. Olimme mietti-neet asiaa siis joka kantilta.

Lopullinen sysäys päätökseen tuli viime marraskuussa, kun Markuksen kaverin perheeseen otettiin kissanpentu. Suloinen karvakerä sai myös poikani innostumaan kissoista. Olin kuullut He-systä ystävältäni, joka oli ottanut sieltä ihanan Aulis-kissan, ja niin päätimme lähteä yhtenä sunnuntaina pojan treeni-en jälkeen Pakilan Eläinsuojelukeskuk-seen kissoja katsomaan.

Huolenpito opettaa vastuutaHesyn eläintiloissa jalkojamme tuli heti puskemaan Väiski-kissa, joka oli pääs-tetty vapaaksi käytävälle. Samalla tavalla kiehnäten Väiski kiersi jokaisen paikalla olleen ihmisen: kissa halusi näyttää kai-kille kuinka valloittava persoona se on!

Keskustelimme eläintenhoitajan kanssa avoimesti perheemme tilanteesta, ja hän päätyi suosittelemaan meille juuri

seurallista Väiskiä. Meillä käy iltapäivisin paljon Markuksen kavereita, joten kis-samme on pidettävä ihmisistä ja oltava luonteeltaan avoin. Arka kissa saattaisi kärsiä tilanteesta.

Voi sitä riemua, kun vihdoin koitti se päivä, jolloin Väiski saapui kotiin! Näytimme Väiskille ensin kylpyhuoneen kissavessoineen. Sitten kissa kiersi tut-kimassa kovalla kiireellä uuden kodin ja heittäytyi viiden minuutin nuuhkuttelun jälkeen lattialle siliteltäväksi. Väiski ko-tiutui helposti. Sylissä kissapoika ei aluk-si viihtynyt, mutta tuli jo ensimmäisinä päivinä kylkeen likeisyyttä hakemaan.

Olemme sopineet Markuksen kanssa kissanhoitoon liittyvistä järjestelyistä. Väiskin vessan siivoaminen iltapäivisin on pojan kontolla. Ruokkiminen on minun vastuullani, mutta myös Markus kantaa huolta Väiskin aterioinneista ja tivaa minulta joka ilta, olenko muista-nut antaa Väiskille ruoan. Kauppalistaa tehdessäni saan häneltä ohjeita, joissa mainitaan ne ruoat, joista Väiski ei pidä.

Väiskikin on vaistonnut pojan huolenpidon ja seuraa tätä herkeämät-tä kotona. Kissa on opettanut pojalle vastuuntuntoa. Kissan seurannälkä on myös syy jäädä kotiin ja sivuuttaa omat riennot. Näin kissa opettaa poikaa laitta-maan asioita tärkeysjärjestykseen. ”Voin olla pari tuntia kotona itseksenikin, koska onhan minulla Väiski kaverina”, on Markus usein sanonut. Koska Väiski on myös Markuksen kavereiden suosikki, houkuttelee se kotiin lisäksi kyläilijöitä.

Hoitoperheen suosikkivierasVäiski kävi viime jouluna Pohjanmaalla. Jännitimme Markuksen kanssa kovas-ti kissan selviytymistä automatkasta ja vieraasta perheestä. Suoriuduimme

reissusta muuten hyvin, mutta autoilusta Väiski ei selvästikään innostunut. Olem-mekin päättäneet viedä Väiskin jatkossa kaikkien autoilua edellyttävien matkojen ajaksi kodin lähellä asuvan ystäväperheen hoitoon.

Hoitoperheessä Väiski saa huomiota kahdelta poikalapselta ja heidän van-hemmiltaan. Väiski on heillä odotettu vieras. Keskustelin kerran perheen van-hempien kanssa. He sanoivat auttavansa meitä mielellään, mutta samalla kävi ilmi, että heidän suurin motivaationsa kissanhoitoon on Väiskin seura. Tuntui kuin kivi olisi tipahtanut sydämeltäni. Väiskille oli löytynyt vakituinen hoito-paikka, jonne se on enemmän kuin terve-tullut. Tällä hetkellä meillä on melkeinpä paineita järjestää joku matka, jotta ystävieni pojat saisivat kissahoidokin.

Keväällä päivien pitkittyessä takapi-hallamme alkoi juosta kissoja. Aamuyös-tä heräsimme toisinaan kissatappeluihin, joita Väiski kävi ulkona olevien kissojen kanssa ikkuna välissään, lasiruutuun tassuaan läpsien. Väiskin vietit heräsivät, ja se yritti karkailla oven raosta ja alkoi merkkailla sisällä. Nyt teemme työtä merkkailun lopettamiseksi ja toivomme, että tilanne niin pihalla kuin kotonakin rauhoittuisi.

Väiski on seurallinen kissa. Se on tuonut perheeseemme ja läheisillemme paljon iloa. Meillä on tapana jutella Väiskille, ja Väiski miukuu meille omia kuulumisiaan. Väiski tuntuu suhtau-tuvan rauhallisesti myös koiriin, mikä on helpotus, sillä ystävämme voivat poiketa meille kylään koirien kanssa tehtyjen kävelylenkkien lomassa. Väiski elää luonamme kaikin puolin rauhallisia kissanpäiviä.

Väiski-kissa on opettanut murros-ikäiselle Markukselle vastuuntun-toa ja huolehtimista. Perheen äi-dille kissa on keino opettaa poikaa kunnioittamaan eläimiä ja asettu-maan toisen asemaan.

Koko perheen Väiski

TEKSTI JA KUVAT Riitta Rinta-Tassi

Väiski on kaikkien suosikki. Väiski on opettanut Markuksen ottamaan vastuuta.


moni messukävijä löysi tiensä myös Villa Fuchsiin. Paikalliset riistanhoitoyhdis-tykset ovatkin olleet KSEY:lle merkit-tävä apu irtokoirien ja luonnonvaraisten eläinten hoidossa.

Juhlissa oli mahdollista tutustua eläintalon eläimiin ja tiloihin. Tapah-tumassa oli tarjolla kahvia ja herkullisia leivonnaisia moneen makuun. Ohjelmas-ta pitivät huolen kirpputori, arpajaiset ja tuotemyynti. Juhlien nuorin vieras oli

Villa Fuchs on saanut nimensä testamenttilahjoittajiensa Ebba Dorrit ja August Fuchsin mukaan. Alkuvuo-sina Villa Fuchs tarjosi tilat

parillekymmenelle kissalle. Lisäksi pihan saunarakennuksessa oli eristystilat kuu-delle sairaanhoitoa tarvitsevalle eläimelle. Toiminnan laajennuttua eläintaloon rakennutettiin uudet eristystilat.

Uuden puolen nimeksi tuli Pyötsiä-laajennus testamenttilahjoittaja Helvi Pyötsiän mukaan. Pyötsiä-laajennus käsittää eristystilat parillekymmenelle kissalle, erillisen hoitohuoneen sekä toi-mistotilat. Vuonna 2007 Villa Fuchsiin valmistui koiratilat ulkoaitauksineen. Tilat rakennutettiin keräystilille tullei-den lahjoitusten avulla.

Villa Fuchsin 10-vuotisjuhliin saapui kiitettävä määrä vieraita paikkakunnal-ta ja kauempaa. Eläintalon naapurissa pidettiin samaan aikaan erämessut, ja

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen (KSEY) löytöeläintalon Villa Fuchsin 10-vuotisjuhlia vie-tettiin aurinkoisessa säässä 12.6.2011. Yhdistys on toiminut Kouvolan alueella vuodesta 1954. Aluksi löytöeläimet majoitettiin kotihoitopaikkoihin, myöhemmin yhdistyksen aktiivin saunamökkiin ja vuo-desta 2001 alkaen tuttuun punaiseen omakotitaloon Korian sillan kupeessa.

Villa Fuchsin kymmenvuotista

taivalta juhlittiin koreasti

eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin löydök-kinä saapunut parin päivän ikäinen orpo kissavauva, joka hurmasi kaikki paikalle saapuneet. Vauva pääsi lähes saman tien kotihoitoon, jossa se voi varttua rauhassa isoksi, pyöreäksi ja energiseksi kissanei-doksi.

Villa Fuchsin eläimistä enemmistö on kissoja koirien seuratessa hyvänä kakkosena. Vuoden 2010 aikana yhdistys otti talteen 321 kissaa, joista 62 löysi takaisin omaan kotiinsa. Koiria otettiin talteen 118, joista 111 haettiin omaan kotiinsa. Kissojen ja koirien lisäksi yhdis-tyksen hoitoon päätyi seitsemän lintua. KSEY:n löytöeläintoimintaa pyöritetään pääasiassa lahjoitusvaroin sekä aktiivien järjestämien tapahtumien avulla.

KSEY on Hesyn jäsenyhdistys.

KSEY aloitti toimin-tansa Villa Fuchsissa

vuonna 2001

TEKSTI Riikka Hjerppe ja Seija Jokela KUVAT Päivi Savinen

Tuotemyynti takaa KSEY:n toiminnan jatkumisen.

www.ksey.net

HESY-jäsenlehti 2/2011 31HESY-jäsenlehti 2/2011

Tulevia tapahtumia: 4.10. klo 16–19 Eläinsuojelutietoa ja arpoja Hesy esittelee maailman eläinten päivänä toimintaansa ja järjestää pienimuotoista arpajaismyyntiä Myyrmannin Faunattaressa. Osoite: Kauppakeskus Myyrmanni, Iskoskuja 3 A 40. 4.–5.10. klo 11–17 Kirjojen ja paperitavaran myyntiäHesy myy maailman eläinten päivän kunniaksi kirjoja ja paperitarvikkeita Lasipalatsin kulmalla. Eurolla saa kolme kirjaa. HUOM! Säävaraus.

8.10. klo 11–14 LemmikkipäivätHesy esittelee toimintaansa ja jakaa tietoa eläinsuojelusta yms. Oulunkylän kirjastossa. Osoite: Kylänvanhimmantie 27.

16.10. klo 14–17 Hesyn ruskariennotOsoite: Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11.

16.10. klo 12–15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä Myynnissä Marimekkoa, pitsilakanoita ja -liinoja, pöytäliinoja, retrokankaita yms. Tapahtumapaikka: Pitsilä, Mäkitorpanpolku 4 (käynti talon takaa).

27.–30.10. Helsingin Kirjamessut Myynnissä roppakaupalla kirja-aarteita sekä joulukortteja, joulukalentereita ja vuoden 2012 vuosikalentereita. Hesyn löydät osastolta 7d2. Helsingin messukeskus, Messuaukio 1.


12.–13.11. LemmikkimessutHesy esittelee toimintaansa ja myy lemmikkieläintarvikkeita sekä yhdistyksen kannatustuotteita. Hesyn löydät osastolta 5g23. Helsingin messukeskus, Messuaukio 1.


25.11. Hesy 137 vuotta

27.11. klo 12-15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä Myynnissä Marimekkoa, pitsilakanoita ja -liinoja, pöytäliinoja, retrokankaita yms. Tapahtumapaikka: Pitsilä, Mäkitorpanpolku 4 (käynti talon takaa).


3.–4.12 .klo 14–17 Joulupuodin avajaisetJoulupuodissa myydään kierrätettyjä joulukoristeita ja lahjoja, Hesyn joulukalentereita sekä vuoden 2011 seinäkalentereita. Joulumieltä itselle ja eläimille. Seuraa tapahtumia myös Hesyn nettisivuilta: www.hesy.fi HUOM! Muutokset tapahtumiin mahdollisiaHelsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki.

JOUKKOKIRJESOPIMUS100587.BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

hesy 2/2011

Documents