hesy 1/2012

JÄSENLEHTI 1/2012 MEDLEMSBLAD

Ristiriitoja pykäläviidakossa

DJ KATERINA tempaisi kodittomien eläinten hyväksi

LIITO-ORAVAKANTAsyöksykierteessä

KISSA-AGILITY aktivoi sohvaperunankin

- eläinten asemasta ja kohtelusta säädellään monissa eri laeissa

HESY-jäsenlehti 1/2012 HESY-jäsenlehti 1/2012

Jäsenlehti 1/2012MedlemsbladPäätoimittaja • ChefredaktörHannele Luukkainen

Toimitussihteeri • RedaktionssekreterareErja Veivo

Taitto • Art DirectorSari Toivola

Kansikuva • PärmbildCarl Collanus

Ilmoitusmyynti • AnnonsförsäljningKirsti Rautasola, puh tel (09) 5420 0102

Ilmoitushinnat • Annonspriser1/1 400 € • 1/2 225 € • 1/4 120 €

Toimituksen osoiteHelsingin eläinsuojeluyhdistys, JäsenlehtiYhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki

Redaktionens adressHelsingfors djurskyddsförening, Medlems-blad, Samhällsvägen 11, 00680 Helsinki

Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. • Tidningen utkom-mer två gänger om året på våren och på hösten.

Painos 3100 kpl • Upplaga 3100 st.

Painopaikka • Tryckeri Miktor Oy

Seuraavat yritykset ja yhteisöt ovat tukeneet HESY:n toimintaa. Sponsorien ansiosta vähäiset rahamme ovat riittäneet paremmin!

Suuret kiitokset myös kaikille uusille ja vanhoille eläinkummeillemme!

Tässä lehdessä

Kiitos yhteistyökumppaneillemme

Puheenjohtaja ÖrdförandeHannele Luukkainen

Hallituksen varsinaiset jäsenet Styrelsens egentliga medlemmar Jukka Marttila (varapuheenjohtaja viceord-förande)

Kristiina HonkavaaraHarry LinnarinneLena LundellKirsi Ruuskanen

Hallituksen varajäsenet Styrelsens suppleantPaula LundellMerja Vilska (sihteeri sekreterare)

Jäsenmaksu Medlemsavgift

Jäsenmaksulomakkeita saa toimistosta Anmälningsblanketter fås fråm kontoret

Aikuisjäsen Vuxenmedlem 25 €

Nuorisojäsen (alle 18 v.) Juniormedlem (under 18 år)15€

NORDEA 174530-130031

Avustustilit • Donationskonto

Kodittomien eläinten avustustili • För djurens väl:

NORDEA 200118-113063 IBAN:FI09 2001 1800 113063

Koiratalon avustustili • Hundhusets donationskontoNORDEA 157230-410019IBAN: FI86 1572 3000 410019

Eläinsuojelukeskuksen peruskorjaustili • Konto för grundrenovering

NORDEA 200118-133194 IBAN: FI60 2001 1800 133194

Rahankeräysluvan numero: 2020/2011/3426

Pääkirjoitus 3 Ledaren 4Lemmikkiteltta tuotti hyvin 5Kulttuuria kissojen hyväksi 6Terapiahevosen arkea 8Kissa-agility 10Tunteva olento esineen asemassa 12Kuulumisia eläinsuojelukeskuksesta 14Eläinsuojelun Topelius-palkinto 15

HESYn tuotekuvasto 16 Nostetaan kissa pöydälle 19 Liito-oravat 20Lemmikkilinnun hoito 22Kirja-arviot 25Pentupäiväkirja osa 1. 26Helena Kosunen 1928-2010 27 EU asettaa raamit eläinten hyvinvoinnille 28Sarjakuva: Kanit 31

www.hesy.fi

BernerFaunatar MyyrmanniGenrewearHill`sKeskoK-kauppaMusti & MirriShowlineTuko Logistics

EläinsuojelukeskusYhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki Toimisto avoinna ma-pe klo 10-18Puh. (09) 54200 100 (ma-pe 10-17)Faksi (09) 54200 142

Talousasiat ja hautausmaa-asiatPuh. (09) 5420 0102 (ma-pe 10-17)Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18Kirpputori: ma-pe klo 15-18, la klo 12-15 su klo 12-18Perintöpuoti, Mäkelänkatu 34: ma-pe klo 11-18

DjurskyddscentralenSamhällsvägen 11, 00680 Helsingfors Öppet må-fr kl. 10-18Tel. (09) 54200 100 (må-fr kl. 10-17)Fax (09) 54200 142Djuens förvaringslokalitet:må-fr och sö kl. 15-18Lopptorget: må-fr kl. 15-18, lö kl. 12-15 sö klo 12-18Arvboden, Backasgatan 34: må-fr kl. 11-18 lö stängt

HESY-jäsenlehti 1/2012 HESY-jäsenlehti 1/2012 3

Pääkirjoitus

Kun yhdistyksemme virallinen suojelija Tasavallan President-ti Tarja Halonen muutti 12 vuotta sitten Mäntyniemeen, virka-asunnon valtasivat myös

kissat Miska ja Rontti sekä kaksi puna-korvakilpikonnaa. Nyt kissan ja konnien tilalle muuttaa koira, bostoninterrieri Lennu Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön ja puolisonsa Jenni Haukion kanssa. Eläimet ovat selvästikin valloitta-neet paikkansa Suomen huipulla.

Jenni Haukiohan on avoimesti kertonut olevansa yhdistyksemme jäsen. Muutama vuosi sitten hän toimi myös HESYn hallituksen jäsenenä, jolloin hän järjesti suuren hyväntekeväisyysrunoil-lan Villa Kivessä eläinsuojelun hyväksi. Uskon, että eläinten ääni tulee jatkossa-kin kuulumaan maamme korkeimmassa johdossa.

Eläinten ääni pitää saada kuuluviin paitsi kaikilla poliittisen päätöksente-on tasoilla myös valmisteilla olevassa eläinsuojelulain kokonaisuudistuksessa. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015. Vastikään ministeriö pyysi lausuntoja eri tahoilta ja HESYkin antoi

omansa. Se löytyy yhdistyksemme sivuil-ta www.hesy.fi/uutiset

Ilahduttavaa asiassa oli se, että tällä kertaa myös kansalaiset saivat kertoa näkemyksensä asiasta. Kun itse pyysin facebookissa kamujani kertomaan, mitkä ovat nykyisen lain pahimmat epäkohdat ja mitkä seikat uudessa laissa pitää ottaa huomioon, sain muutamassa tunnissa yli 60 varteenotettavaa kommenttia. Tämä on osoitus siitä, että ihmiset ovat tietoi-sia eläinten kärsimyksistä ja huonoista oloista ja haluavat aidosti parannuksia nykyiseen tilanteeseen.

Eläinsuojelulain uudistaminen ei ole mikään pikkujuttu, jos siitä oikeasti halutaan tehdä hyvä. Ei riitä, että paika-taan kohtia sieltä ja täältä. Kun lakia ei tulla muuttamaan ainakaan kymmeneen vuoteen, niin nyt on osattava ennakoi-da tuleva kehitys niin, että laki ei ole vanhentunut jo voimaan astuessaan ja että se takaa eläinten hyvinvoinnin myös muuttuvissa oloissa. Lakiin on koottava parhaat käytännöt eri maista ja mallia voi ottaa erityisesti Sveitsistä, jossa on maailman paras eläinsuojelulainsäädäntö tällä haavaa.

Uuden eläinsuojelulain lähtökohtana tulee olla eläinten tarpeet. Perusperi-aatteena on oltava, että eläimille ei saa aiheuttaa kärsimystä eikä tuskaa. Eläin-ten olosuhteiden on täytettävä kunkin eläinlajin lajityypilliset tarpeet. Jokaisen eläimen on saatava olla vapaana, pääs-tävä liikkumaan, nähtävä päivänvaloa ja päästävä ulos. Nämä eivät ole mitään luksusvaatimuksia, vaan normaalin elä-män perusedellytyksiä.

Vaikka Suomessa eläinten kohte-lussa on runsaasti epäkohtia ja paljon parannettavaa kuten mm. turkistarhaus, pentutehtailu, tehokasvatustuotanto, aika ajoin tulee esille kuitenkin joitain valopilkkuja siitä, että eläimet otetaan huomioon: esimerkiksi rakenteilla olevan Kehäradan linjausta muutettiin Vantaalla Petaksen kohdalla liito-oravapopulaation vuoksi. Kiitokset päättäjille!

Hannele Luukkainenpuheenjohtaja

Eläinten ääni

HESY-jäsenlehti 1/2012HESY-jäsenlehti 1/20124

Ledaren

När vår förenings officiella beskyddare republikens pre-sident Tarja Halonen för 12 år sedan flyttade till Ekud-den, erövrade även katterna

Miska och Rontti samt två rödörade vattensköldpaddor tjänstelägenheten. Nu flyttar bostonterriern Lennu in istället för katten och sköldpaddorna tillsam-mans med republikens president Sauli Niinistö och hans hustru Jenni Haukio Djuren har helt klart erövrat sin plats på toppen i Finland.

Jenni Haukio har ju öppet berättat att hon är medlem i vår förening. För några år sedan var hon också styrelse-medlem i HESY, och då arrangerade hon en stor välgörenhetsdiktkväll på Villa Kivi till förmån för djurskyddet. Jag tror att djurens röst även i fortsättningen kommer att vara hörd i vårt lands högsta ledning.

Djurens röst måste fås hörd förutom på alla nivåer av politiskt beslutsfattande även i helhetsreformen av djurskyddsla-gen som förbereds som bäst. Det är meningen att den nya lagen skall träda i kraft år 2015. Ministeriet bad nyligen

om utlåtanden av olika intressegrupper och även HESY gav sitt utlåtande. Ut-låtandet finns på vår förenings hemsidor www.hesy.fi/uutiset

Det var glädjande att denna gång fick även medborgarna säga sin åsikt om saken. När jag själv bad mina vänner på facebook berätta vilka de värsta miss-förhållandena i den nuvarande lagen var och vad man borde ta i beaktande i den nya lagen, fick jag inom ett par timmar över 60 beaktansvärda kommentarer. Detta är ett tecken på att människor är medvetna om djurens lidande och dåliga förhållanden och att de verkligen vill ha förbättringar på det nuvarande läget.

Förnyandet av djurskyddslagen är ingen liten sak, om man verkligen vill att lagen skall bli bra. Det räcker inte att man lappar ställen här och där. Eftersom lagen inte kommer att ändras på åt-minstone tio år, så måste man nu kunna förutse den kommande utvecklingen så att lagen inte är föråldrad redan då den träder i kraft samt att den garanterar djurens välfärd även i förändrade för-hållanden. I lagen bör man sammanföra bästa praxis från olika länder och man

kan speciellt ta modell från Schweiz, som för tillfället har den bästa djurs-kyddslagstiftningen i världen.

Djurens behov bör vara utgångs-punkten i den nya djurskyddslagen. Grundprincipen måste vara att man inte får orsaka djuren lidande eller smärta. Djurens levnadsförhållanden måste uppfylla varje enskild djurarts arttypiska behov. Varje djur måste få röra sig fritt, se dagsljus och få komma ut. Detta är inte några lyxkrav, utan grundförutsätt-ningar för ett normalt liv.

Fastän det i Finland finns många missförhållanden i behandlingen av djur och mycket att förbättra, som t.ex. inom pälsfarmningen, den fabriks-mässiga hundvalpsuppfödningen och intensivuppfödningen av produktionsd-jur, kommer det alltid nu och då fram några ljuspunkter om att djuren tas i beaktande: till exempel linjedragningen för Ringbanan ändrades på avsnittet Petas i Vanda på grund av en populati-on flygekorrar. Tack till beslutsfattarna! Hannele Luukkainenordförande

Djurens röst

HESY-jäsenlehti 1/2012HESY-jäsenlehti 1/2012 5

HESY pystytti joulun alla 12.–23.12. lemmikkiteltan Lasipalatsin kulmalle. Teltassa jaettiin tietoa eläinsuojelusta ja myytiin yhdistyksen kannatustuotteita, kuten T-paitoja ja kangaskasseja, sekä jouluisia tuotteita kotia koristamaan ja pukinkonttiin. Paikalla partioitiin va-paaehtoisten voimin hienoin tuloksin. Myyntituotto oli lähes 10 000 euroa. Summa on taannut monelle koditto-malle eläimelle aterian ja hoidon usean päivän ajaksi.

Auttamishaluiset kansalaiset kantoi-vat teltalle runsain mitoin eläinten leluja, ruokakippoja, ruokaa, koirien puruluita ja muita herkkuja hiukopalaksi. Koi-ranruokaa kertyi kaikkiaan 52 kiloa ja kissanruokaa 72 kiloa. Tavaralahjoituk-siakin saatiin yllin kyllin. Liinavaatteet ja muut sopivat tekstiilit käytetään eläinten alusina ja lämmikkeinä. Sellaiset tavarat, joita ei eläinten hoidossa tarvita, on laitettu myyntiin Kulkukollin kirpputo-rille ja Perintöpuotiin ja niiden tuotoilla kustannetaan eläinten eläinlääkäri- ja lääkekuluja. Hesy haluaa kiittää kaikkia vapaaehtoisia myyjiä ja lahjoittajia, joilla riitti joulumieltä hylättyjen eläinten auttamiseen.

Lemmikkiteltta tuotti hyvin

PL 150, 02101 Espoo, Finland • www.genrewear.fi

Paita on laadukas B&C tai Fruit of the Loom. Painatus on hyvälaatuinen ja erittäin kestävä. Genrewear on suomalainen yritys ja paidat painetaan Suomessa.Tassun alla -paita on hauska kannanotto karvais-ten ystäviemme arvostamisesta ja välittämisestä.

Erittäin laadukas musta t-paita, painovärit tyylikäs hopea ja vaalea oranssi.

Webshopimme löydät osoitteesta

Tassun allamikäs sen ihanampaa!

Teetä meillä porukkapaita!

T-paitojen lisäksi merkkaamme

mm. hihattomia, pitkähihaisia, pikeitä,

fleecejä, liivejä ja huppareita.

Tsekkaa porukkapaita.fi

Jokaisesta myydystä paidasta lahjoitetaan 3 euroa HESY - Helsingin eläinsuojelu-yhdistykselle arvokkaaseen työhön; mm. kodittomien eläinten auttamiseen.


– Tunnetut taiteilijat pistivät paras-taan, ja saimme kasaan hienoja teoksia, hän jatkaa.

Hyväntekeväisyyskampanjan loppuhuipentuma, vierailevien tähtien tekemien taideteosten huutokauppa, oli kiitos monen kuukauden työstä. Vaikka itse tilaisuuden tuotto jäikin tavoitteesta, tuli siitä järjestäjälle hyvä mieli. Ja jatko-akin on luvassa, vaikka suunnitelmat ovat vielä auki.

– Viime kesän kaltainen klubi oli palkitseva, mutta myös vaativa ja aikaa vievä projekti. Ensi kerralla osaan olla viisaampi ja pyytää enemmän apua tem-pauksen järjestämiseen. Tavoitteena on tietenkin mahdollisimman suuri hyöty eläinten hyväksi, Katerina pohtii.

Viime kesän kaltaista klubia ei välttämättä nähdä enää uudestaan, mutta Katerina vilauttaa, että jotain uutta ja erilaista saattaa olla luvassa. Musiikki ja taide tulevat silti todennäköisesti ole-maan osa tuleviakin kampanjoita.

Kipinä kissojen auttamiseen syttyi Bulgariassa, jossa Katerina oli tapaa-massa isäänsä. Asuessaan Bulgariassa

Tempaukseen ottivat osaa muun mu-assa muusikko-graafikko-radiojuontaja Vilunki (Mikko Viljakainen), konemu-siikin tuottaja legenda Jori Hulkkonen ja media-alan monitoimimies Alex Nieminen. Taideteoksista järjestäjälle jäi päällimmäisenä mieleen muotisuun-nittelija Kirsi Nisosen valtava origami-muffini. Teoksia kertyi yhteensä jopa 25 kappaletta ja voittoa niistä tuli yli 250 euroa. Yksinään Vilunki taituroi huuto-kauppaan seitsemän maalausta.

Bulgarian tilanne pysäytti Jatkossa Katerina suunnittelee valmis-tautuvansa entistä paremmin vastaa-vanlaisen tapahtuman markkinointiin ja toivoo saavansa kasaan entistä isomman potin.

– Olisin toivonut saavani kasaan isommankin summan, mutta ensim-mäisen kokeilun voi laittaa harjoituksen piikkiin.

Hänestä oli hienoa huomata, miten innoissaan ja tosissaan osallistumiskutsut otettiin vastaan.

Katerina Andonov, 32, on eläinrakas DJ ja taiteenystävä Helsingistä. Katerinan palava halu auttaa kodittomia eläi-miä huipentui viime kesänä,

kun hän ideoi ja järjesti viikoittaisen Kallio Arts Club -hyväntekeväisyysillan Ravintola Siltasessa. Kallio Arts Club oli osana Art Goes Kapakka -festivaalia ja sai samalla paljon mainosnäkyvyyttä.

Muun muassa DJ:nä, tuottajana, sekä promoottorina toimiva Katerina kutsui tempaukseen mukaan tuttujaan musiik-ki- ja taiteilijapiireistä. Vierailevat DJ:t piristivät musiikkivalintojensa lisäksi iltaa luomalla omanlaisensa taideteoksen. – Mietin pitkään itselleni luontevinta tapaa auttaa kodittomia eläimiä, ja tällai-nen tempaus sopi hyvin omaan osaami-seeni, Katerina iloitsee.

Siltasen hyväntekeväisyysilta pidettiin touko-elokuussa jokaisena sunnuntai-iltana neljän kuukauden ajan. Hyväntekeväisyyskampanja huipentui elokuun lopussa pidettyyn huutokaup-paan, jonka juonsi hyvästä huumoristaan tunnettu näyttelijä Reino Nordin.

Musiikkialalla työskentelevä Katerina Ando-nov todisti viime kesän kampanjallaan, että hyväntekeväisyystyössä vain mielikuvitus on rajana. Hän pisti likoon niin itsensä kuin koko suhdeverkostonsa järjestäessään rahakeräyksen HESY:lle.

TEKSTI Elisa Arvinen KUVAT Katerina Andonov ja Elisa Arvinen

Kulttuuria kissojen hyväksi

Vitivalkoinen Nöpö rakastaa sylissä olemista ja leikkimistä. Uusi koti Punavuoressa on täynnä mielenkiintoisia virik-keitä.


Katerina vietti paljon aikaa kodittomia kissoja ja koiria auttaen.

– Olot siellä pakotti-vat miettimään eläinten oikeuksia. Ei ollut oikein nähdä kaduilla sairaita ja kituvia koiria, joista kukaan ei välittänyt.

Palattuaan Suomeen Katerina halusi jatkaa työtään eläinten hyväksi, mutta näin laajamittaisen kampanjan järjestäminen yllätti hänet itsensäkin.

Nöpö löysi Katerinan Katerinalla on myös omakohtaista ko-kemusta kodittomista kissoista, sillä nyt puolitoistavuotias Nöpö-kissa tuli hänelle puolivahingossa. Silloisen Espoo-kodin naapurustosta karkuun lähtenyt kissan-pentu oli heti kuin kotonaan eksyessään ensimmäisen kerran sisään Katerinan etuovesta. Katerinan levittämät löytöil-moitukset tuottivat pian tulosta, ja oikea

omistaja löytyi viikon kuluttua.

– Oli vaikea luo-vuttaa Nöpö takaisin, sillä olin jo ehtinyt kiintyä kissaan, Kate-rina muistelee.

Jonkin ajan kulut-tua Nöpö kuitenkin ilmaantui uudestaan Katerinan ovelle, ikään kuin sillä olisi ollut ikävä hoita-jaansa. Ikäväkseen Katerina huomasi alle vuoden ikäisen

Nöpön saaneen pentuja, vaikka Katerina oli varoittanut omistajaa kiima-ajasta ja kehottanut häntä leikkauttamaan kissan. Katerinalle kävikin selväksi, ettei Nöpön oikealla omistajalla, suurperheen äidillä, ollut kissalle riittävästi aikaa.

Muutaman mutkan kautta entinen omistaja kysyi, haluaisiko Katerina pitää Nöpön, ja niin kävikin. Nöpö sai tarvit-tavat rokotukset ja leikattiin. Kuukauden kuluttua laihasta ja huonokuntoisesta

Nöpöstä oli tullut reipas ja terhakka tyttö, joka nautti täysin siemauksin uudesta elämästään. Kissan päivät olivat kuitenkin saada onnettoman lopun, kun entinen omistaja alkoi kysellä kissaansa takaisin. Katerinan onneksi omistaja tuli toisiin aatoksiin huomattuaan, miten hyvän kodin Nöpö oli Katerinan luota saanut.

Nöpö on luonteeltaan sosiaalinen ja leikkisä.

– Nöpö ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Siitä on vain hyvää sanottavaa, Katerina kehuu.

Nöpön lempipaikka löytyy kylpyhuo-neesta, jossa on lattialämmitys. Suihku-hanasta tippuva vesi on Nöpön mielestä hauska ja jännittävä asia, eikä lainkaan pelottava. Päinvastoin, sillä aina pelkkä veden katselukaan ei riitä, vaan on pääs-tävä veden alle.

– Kissat ovat totisesti vieneet men-nessään, Katerina hehkuu.

Erkko ja Karri Lehti-sen luomus ’The Boys Of Summer’.


Tammikuinen maanantai on kaunis mutta kylmä. Talvi-karvaisia terapiahevosia se ei haittaa, ne ovat tässäkin asiassa meitä ihmisiä kestä-

vämpiä. Hevosten kouluttaja, psykologi ja ratsastusterapeutti Jyrki Nikanne vie työkavereilleen vettä, ja sitten pakenem-me miinusasteita tallin lämpöön.

Nikanne on ratsastusterapian pio-neereja Suomessa. Vuosina 1995–96 hän asui perheineen Yhdysvalloissa ja päätyi tekemään vapaaehtoistyötä terapiatallilla. Siellä häneen teki vaikutuksen se, miten tärkeää ja hyödyllistä ratsastusterapia oli hyvin erilaisille potilaille sekä fyysisesti että psyykkisesti.

– Myös terapiahevosten ammattimai-nen toiminta oli vaikuttavaa. Siitä aukeni aivan uusia näkökulmia ja tasoja hevosen ja ihmisen vuorovaikutuksen mahdolli-suuksiin. Päätin, että hakeudun ratsas-tusterapeuttikoulutukseen, kun tulemme takaisin Suomeen.

Vuoden 1997 alusta Nikanne aloitti Paloniemessä vakituisena psykologina, ja

jo seuraavana kesänä ensimmäiset hevo-set muuttivat sairaalan viereen aidatulle laitumelle. Loppukesästä vanhaan vihan-neskellariin valmistui kunnostettu talli. Alusta asti tiimiin kuului myös sittem-min ratsastusterapeutiksi kouluttautunut toimintaterapeutti Terhi Purola.

Ratsastusterapiassa käy kaikenikäisiä potilaita lapsista aikuisiin, viikoittain potilaita on noin 20–25. Lapsipotilaiden yleisimmät tulosyyt ovat ADHD-tyyppi-set ongelmat ja käytöshäiriöt. Aikuisissa on melko paljon masennus- ja ahdistus-potilaita, mutta lähetteissä on ollut myös muunkinlaisia diagnooseja. Monesti terapian perusteena on se, että potilaan on syystä tai toisesta vaikea tunnistaa tai käsitellä pelkästään puhumalla ongelmi-aan, jotka liittyvät psyykkiseen oireiluun. Tällöin ratsastusterapian toiminnallisuus ja hevosen läsnäolon vierittämät tun-nekokemukset ”tässä ja nyt -tilanteessa” voivat olla suureksi hyödyksi.

Yleensä ratsastusterapiaa on kerran viikossa tunti kerrallaan. Aikuisilla yh-destä terapiatunnista koostuvaa viikoit-

taista hoitoa jatketaan yleensä viisitoista viikkoa. Lapsipotilailla hoitojaksot ovat yleensä pidempiä, ja suunnitelmaa tarkas-tetaan ajoittain yhteispalaverissa muiden hoitavien tahojen ja kouluhenkilökunnan kanssa. Hoitojakson pituus räätälöi-dään potilaskohtaisesti: alussa edetään tarvittaessa hitaasti ennen ratsaille nousua. Useimmilla terapian aloittavilla ei ole aiempaa kokemusta hevosista, ja joistakuista isot eläimet saattavat tuntua jopa hieman pelottavilta. Yhdestä asiasta potilaat ovat samaa mieltä: ratsastustera-piaan ei jouduta, sinne päästään.

Terapiahevonen näkee teeskentelyn läpi

Ratsastusterapiatunnit pidetään yleensä säästä riippumatta. Tämä tuo kokemuk-seen tunteen oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta varsinkin, jos potilaan elämänpiiri on huomattavasti kaventunut. Terapia voi koostua kuiten-kin myös tallissa tehtävistä rentoutu-misharjoituksista, jotka ovat enemmän

TEKSTI JA KUVAT Kati Kiviniemi

Jyrki Nikanne ”kollegoidensa” Paheen (vas.) ja Svartsin kanssa.

Hevonen auttaa löytämään ohjat

Terapiahevosen arkea

Paloniemen sairaalassa lähellä Lohjaa käytetään ratsastusterapiaa jo viidettätoista vuotta yhtenä psyykkisten ongelmien hoitokeinona. Terapiahevoset hoitavat menestyksekkäästi monenlaisia mielen-terveyspotilaita ahdistuneista aikuisista ylivilkkaisiin lapsiin.


Jyrki Nikanne ”kollegoidensa” Paheen (vas.) ja Svartsin kanssa.

meditatiivisia kuin fyysisiä, esimerkiksi hevosen selässä makaamista.

Hevosessa on jo kokonsa puolesta luontaista auktoriteettia, joka herättää lasten kunnioituksen. Huonosta kes-kittymiskyvystä koulussa kärsivät lapset ”kuuntelevat” hosumiseen ja hälinään turhautunutta hevosta aivan eri tavalla kuin opettajaa. Se, että iso eläin totte-lee hyvin käyttäytyvää ja keskittynyttä ratsastajaansa, on ohjaksissa olevalle lapselle opinpaikka ja suuri onnistumisen kokemus.

Joskus potilas voi onnistua hämää-mään kokenuttakin terapeuttia, mutta ei terapiahevosta. Hevonen vaistoaa ihmisen teeskentelyn: se ei ymmärrä esimerkiksi sellaista ristiriitaa, että ihmi-nen esittää iloista vaikka onkin oikeasti surullinen. Silloin hevonen saattaa alkaa väistellä potilasta, polkea jalkaa ja näyttää happamalta. Nikanne kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa tällaisen käytöksen seu-rauksena hänen terapiahevosensa Paheen potilas lopulta avautui ja huusi kurkku suorana kiukkuaan hevosen selästä. Pahe ei ollut siitä moksiskaan, vaan rentoutui ja näytti suorastaan nauttivan tilanteesta. Terapiahevonen haluaa, että ihminen on oma itsensä, oli potilas sitten hyvällä tai huonolla tuulella, ja että tämä lopulta olisi myös oman elämänsä ohjaksissa.

Harvojen hevosten kutsumustyö

Tällä hetkellä Paloniemessä on alusta asti mukana ollut 21-vuotias suomenhevos-ruuna Pahe, kahdeksantoistavuotias islan-ninhevostamma Bra ja Latviasta kotoisin oleva kahdeksanvuotias risteytyshevonen nimeltään Svarts. Hevosten kouluttami-nen on osa ratsastusterapeuttien työtä: opetus aloitetaan kouluttajan ja hevosen hyvän ja luottamuksellisen suhteen ke-hittämisellä.

Oma kouluttaja/terapeutti on hevo-selle tärkeä johtohahmo, jolta työ vaatii hevosiin ja paikkaan sitoutumista. He-vonen on terapeutille työpari, ei pelkkä työkalu. Koulutusta ei tarvitse aloittaa aivan alkeista. Terapiatyöhön koulutetta-vien hevosten on oltava jo täysikasvuisia, joten ne ovat olleet yleensä ratsu- tai ravihevosia.

Koulutuksessa hevoselle esitellään asioita ja tilanteita, joita sen on terapia-työssä mahdollisesti kohdattava. Har-

joitteissa hevosta totutetaan seisomaan rampilla potilaan noustessa selkään, suh-tautumaan tyynesti ratsastajan mahdolli-sesti heikkoon tasapainoon ja siihen, että potilas rentoutuu makuullaan hevosen selässä. Suomessa useimmat terapiahevo-set ovat kylmäverisiä, kuten suomenhe-vosia, islanninhevosia tai vuonohevosia, mutta hevosen yksilölliset ominaisuudet ratkaisevat rotua enemmän sen, miten hyvin se soveltuu terapiatyöhön.

Kriteerit ovat kovat ja vain harva hevonen sopii tehtävään. Kuten kenen tahansa hyvän psykiatrisen alan työnte-kijän, terapiahevosenkin pitää olla aidosti kiinnostunut ihmisistä. Pelkkä rauhalli-nen luonne ei riitä, hevosen täytyy haluta ottaa kontaktia ihmisiin eikä vain sietää heitä. Hevosen pitää olla myös sopivan itsekäs, ”vähän junttura”, ettei se pyri miellyttämään ihmisiä liikaa eikä stres-saannu oudostakaan käytöksestä.

– Työssä täytyy huomioida se, että terapiatyö on hevoselle psyykkisesti kuormittavaa, vaikka fyysisesti se onkin enim-mäkseen melko leppoisaa. Meidän terapeuttien tulee laatia hevosten ai-kataulut sellaisiksi, että ne eivät joudu tekemään liian monta terapiaa päivässä. Hevo-set kyllä pitävät työstään, kunhan tahti on sopiva. Tästä on hyvä-nä esimerkkinä Pahe, joka terapoi innokkaasti jo viidettätoista vuottaan. Samoin kuin ihmisillä, ko-kemuksen tuoma rutiini vähentää kuormittavuutta.

Työpäivien päätteeksi iltahoi-tajat ratsastavat terapiahevosilla lähimaastossa tai kentällä. Näin ne saavat liikuntaa ja pysyvät hyvässä kunnossa. Kesällä

hevosilla on noin viikon verran lomaa. Työn ulkopuoliset sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä myös terapiahevosille: lajitoverin seura on hevoselle ehdottoman tärkeää. Hevonen on laumaeläin, eikä kaksijalkai-sista ole toisen nelijalkaisen korvikkeeksi. Rapsutellessaan toisiaan tarhassa Pahe, Bra ja Svarts tuskin puhuvat työasioista.

Monesti entiset potilaat haluavat käy-dä vielä terapian loppumisen jälkeenkin tervehtimässä hevosia.

– Kyllä hevonen oman ratsastajan-sa selvästi tunnistaa ja on vierailusta mielissään. Tietysti täytyy muistaa, että hevosen maailmassa toinen hevonen on ihmistä tärkeämpi. Muutokset hevos-lauman elämässä ovat liinaharjalle aina suurempi merkkitapaus kuin ihmisten tulemiset ja menemiset.

Pahe, Bra ja Svarts nauttivat vielä hetken aurinkoisesta talvipäivästä, kun-nes tallin pihaan kaartaa auto. Seuraava potilas.

Terapiahevosen arkea


Nemo Pongo -niminen kissa osallistui yhdessä omista-jansa Virve Lindqvistin, 22, kanssa ensimmäisen kerran kissa-agilitykilpailuihin

vuonna 2006. Lisäaktiviteettia kaivannut Nemo pääsikin finaaliin asti, tosin ei vielä palkintopallille.

– Tietämättäni olin jo harrastanut kissa-agilityä kotosalla, kun olin hyp-pyyttänyt kissoja kaadetun pyykkilaudan yli herkkujen perässä. Olin perehtynyt kissojen koulutukseen lähemmin vuo-desta 2004 ja tietenkin halusin kokeilla lajia omien kotikissojeni kanssa.

Hauskinta Lindqvistin mukaan kis-sa-agissa on se, että kissalla on hauskaa. Kun kissa pääsee juonesta kiinni, se alkaa nauttia lajista, joka on sille sekä liikuntaa että aivojumppaa. Oikean houkuttimen löytäminen on agilityssä ratkaisevaa: joillekin se on herkku, toisille lelu tai silitys. Kissa-agi toimii kiitoksella aivan kuten koirankin kouluttaminen. Siitä-kään huolimatta kaikki ei mene aina niin kuin Strömsössä.

– Voisin väittää, että kyllä jokaisen kissan saa kotona suorittamaan agilityä, mutta toisin on laita vieraassa paikassa. Jos kissa yksinkertaisesti päättää, että sitä ei laji tänään huvita, niin sitten sitä ei

Kissojen aktivointitarve synnytti yhdistyksen

Suomen Agility Kissat SAGIK ry

Suomen Agility Kissat SAGIK ry on perustettu vuonna 2001. Samana vuonna yhdistyksen hallitus järjesti Turussa maamme ensimmäiset viralliset kisso-jen agilitykisat. Yhdistyksen päämääränä on lisätä kissojen arvostusta ja kissamyönteisyyttä ja osoittaa, että kissa on arvokas olento, joka tarvitsee paljon hoitoa, huomiota ja seuraa. Erityisesti sisäkissat kaipaavat paljon ak-tiviteetteja. Kun kissan energia suunnataan positiiviseen tekemiseen, kuten agilityyn, sohvan repimiset jäävät pois päivärutiineista.

Kissa-agility sopii kaikille kissoille ikään, rotuun, sukupuoleen tai kokoon katsomatta. SAGIK ry järjestää agilitykilpailuja ja -tapahtumia säännöllises-ti ja valitsee vuosittain kilpailumenestyksen perusteella vuoden Agikissan. Agilitykisat käydään neljällä pöytäesteellä. Pöytäesteinä käytetään A-, pujottelu-, tikas-, yliali-, rengas-, putki-, hyppy-, keinu- ja alitusestettä.

Kissojen agilityharrastus on kasvattanut suosiotaan. Tällä hetkellä SAGIK ry:llä on arviolta 70 jäsentä, jotka saavat jäsenetunaan muun muassa yh-distyksen Agikissa-lehden kahdesti vuodessa. Lisätietoja SAGIK ry:n jäsenyy-destä, lajista ja kilpailujen säännöistä: www.agilitykissat.com

Virve Lindqvist/ SAGIK ry

Liikuntaa ja aivojumppaa temppuradalla

TEKSTI Kati Kiviniemi KUVAT Virve Lindqvist


huvita. Jos mitkään palkinnot eivät moti-voi kissaa, on vain todettava, että tänään ei mennä esteiden yli eikä ali. Lajissa on siis edettävä täysin kissan ehdoilla. Kissaa ei saa pakottaa millään muotoa, Lindqvist muistuttaa.

Agility vaatii ihmiseltä huumoria ja hyviä hermoja, kilpailijat kun tapaavat olla omapäisiä koulutuksesta huolimatta. Liian kilpailuhenkinenkään ei saa olla, sillä kissa saattaa pyyhältää alkuerissä radan alle kolmessa sekunnissa ja sitten finaalissa jäädä keikistelemään yleisölle kahdeksi minuutiksi. Vanhakin nuortuu ja arkajalka rohkaistuuAgilityharrastuksella on ollut monia positiivisia vaikutuksia Lindqvistin kis-soihin. Hänen nuoremmat kissansa ovat jättäneet pahanteon vähemmälle ja van-hemmat kissat ovat liikuntaharrastuksen myötä nuortuneet niin mieleltään kuin kropaltaan. Lindqvistin aremmat kissat ovat rohkaistuneet, mikä on parantanut huomattavasti hänen ja kissojen välisiä suhteita.

Myönteisen kehityksen vimmassa Lindqvistin kissat ovat itsekin alkaneet vaatia agilityä. Hänen tuorein esimerk-kinsä on Kouvolan seudun eläinsuoje-luyhdistykseltä otettu löytökissa Lucky Jesse.

– Lucky Jessen lihasmassa oli aluksi huonossa kunnossa, ja kissa väsyi jo kahden minuutin leikittämisen jälkeen. Opetin sille pikkuhiljaa naksutinkoulu-tuksella temppuja ja esteitä. Nyt kissan lihasmassa on kasvanut ja koordinaatio on parantunut. Lucky ei aluksi mielel-lään hyppinyt sohvalle tai oikein mihin-kään, mutta hidastahtinen agilitytreeni vahvisti kissan lihaksia. Nyt se loikkii mainiosti ja ottaa enemmän kontaktia ihmiseen.

Agility sopii kaikenlaisille kissoille. Tärkeintä on kissan oma kiinnostus lajiin. Lindqvist teki Nemo Pongon kanssa historiaa, kun se vuonna 2007 voitti Suomen ensimmäisenä kotikissana agilitykisat. Nemo ottikin sen jälkeen useita voittoja ja muita palkintopallisi-joituksia. Siitä tuli jopa Vuoden agikissa 2007 – jälleen Suomen ensimmäisenä kotikissana.

– Voitot osoittavat, että kotikissat osaavat muutakin kuin löhötä kotisoh-valla.

www.agilitykissat.com

Pienin tassutuksin eteenpäin

Kissa-agilityssä kissa ylittää erilaisia esteitä rakennetulla radalla. Lajin suurimpana haasteena on selvit-tää palkinto, joka on kissasta niin houkutteleva, että se motivoituu liikkumaan esteradalla. Toisia kisso-ja on helppo maanitella herkuilla, toisia rapsutuksilla. Suurin osa lajin harrastajista treenaa kotioloissa, sillä paikkasidonnaisena eläimenä kissa toimii kotona paremmin kuin vieraassa ympäristössä.

Agilityssä kissa kannattaa hou-kutella hyppäämään ensimmäiseksi vaikkapa tuolille. Harjoittelussa edetään aluksi hitaasti ja kissaa palkitaan kehuilla ja namuilla jo pelkästä tuolin katselemisesta. Vähitellen vaatimustasoa nostetaan ja samalla kissaa houkutellaan liikkumaan tuolia kohti. Lajissa on hyvä edetä pienin tassutuksin. Tuoliharjoituksen loppuvaihees-sa rimaa aletaan nostaa ja kissa palkitaan vasta, kun se on tullut tuolin viereen. Seuraavaksi kissan on aseteltava etutassunsa tuolille. Tämän jälkeen vaatimuksena on tuolille hyppääminen.

Jos kissa on erittäin aktiivinen, temppujen pilkkominen pieniksi osa-alueiksi voi tuntua turhalta. Yleensä aktiivisenkin kissan saa kuitenkin toimimaan parhaiten etenemällä koulutuksessa pienistä osista kohti kokonaisuutta. Kissa oppii parhaiten silloin, kun se saa edetä omaan tahtiin ja oivaltaa itse harjoitusten ytimen. Toiset kissat myös oppivat temppuja nopeammin kuin toiset.

Kissan voi houkutella agilityn ja muiden temppulajien saloihin naksutinkoulutuksella. Koulutus-hetket on pidettävä lyhyinä ja kissa motivoituneena. Treenit onkin parempi lopettaa siinä vaiheessa, kun kissalla on vielä into päällä. Näin kissalle jää koulutushetkestä hyvä mielikuva. Jos kissa ei joinain päivinä halua jostain syystä ”opis-kella”, se on hyväksyttävä ja kissan on annettava levätä. Kissaa ei saa koskaan kouluttaa pakottamalla.

Virve Lindqvist ja SAGIK ry

Kissa-agility aktivoi sohvatyynynkin ja vaatii omistajalta pitkää pinnaa

Aslan-kissa agiesteen äärellä.


ten soveltamisessa laajaakin harkinta-valtaa ja tulkintakäytännöt vaihtelevat oikeusistuimittain ja tuomareittain, ei ole ongelmatonta. Tämä nousee esille etenkin eläinsuojelu- ja rikoslain sovelta-miskäytännöissä. Usein on niin, että laki tarjoaisi mahdollisuuden puuttua esimer-kiksi epäasialliseen koiranpitoon, mutta säännöksiä ei joko osata tai uskalleta käyttää.

Kun eläinsuojelulaki jättää sijaa tulkinnalle, on eläinsuojeluvalvojan rooli korostunut oikeuden langettami-en tuomioiden laadussa. Tuomioiden eteneminen oikeuteen ja niiden asian-tunteva käsittelytapa on usein aktiivisen ja osaavan eläinsuojeluvalvojan ja poliisin ansiota.

– Tämä johtunee siitä, että eläinsuo-jeluvalvojalla on usein riittävästi kuva-aineistoa ja taustatietoja, joista oikeuden-käynnin osapuolet näkevät, mitä todella on tapahtunut. Tarpeeksi ammattitaitoa ja rohkeutta omaavat eläinsuojeluvalvojat osaavat myös kertoa, mitä esimerkiksi koiran pitopaikalta edellytetään ja mitä eläinsuojelusäännökset asiasta sanovat.

Koiran etu unohtuu omistusriidoissa Oikeudessa ratkotaan paljon koiriin liit-tyviä kauppa- ja sijoitussopimusriitoja. Samojen kysymysten parissa puurtaa myös kuluttajariitalautakunta, jonka rat-kaisut ovat suositusluontoisia. Monesti tapauksissa on kyse koiralla ilmenevistä perinnöllisistä sairauksista, joiden perus-teella myyjältä vaaditaan hinnanalennus-ta ja kulukorvauksia sairauden hoidosta. Vaikka koirakaupassa on lainsäädännön näkökulmasta kyse normaalista irtaimen esineen kaupasta, tuo ”tavaran” elollisuus ja koiraan muodostunut tunneside asiaan paljon lisäelementtejä.

Laki ei koiralle liikoja oikeuksia suo. Laissa koira on irtaimen esineen asemassa: koira voi-daan ostaa, myydä, lahjoittaa, vaihtaa ja koiran vahingoitta-

minenkin on korvattava sen omistajalle. Koiralla itsellään on ”oikeuksia” vain eläinsuojelulainsäädännössä. Sama pätee kaikkiin lemmikkieläimiin.

Suomessa ei ole olemassa mitään ”koiralakia”, vaan koiranomistajan ja -haltijan oikeuksista ja velvollisuuksista säädetään useissa eri laeissa. Eläinsuo-jelulaki velvoittaa ihmisiä kohtelemaan heidän vaikutuspiirissään olevia eläimiä hyvin ja puuttumaan väärinkäytöksiin. Koirakauppaa säädellään kauppa- ja kuluttajansuojalailla ja vahinkotapahtu-mia vahingonkorvauslailla. Järjestyslaissa ja metsästyslaissa on yleisiä koiran pitoa koskevia määräyksiä, joissa säädetään esimerkiksi irtipidosta.

Rikoslakia sovelletaan muun muassa silloin, kun epäillään eläinsuojelurikosta. Rikos- ja eläinsuojelulaeissa määritetään ne teot, joista täytyy tai joista voidaan tuomita muun rangaistuksen lisäksi eläintenpitokielto, jolloin eläin tuomi-taan menetetyksi valtiolle. Rangaistus voi olla sakkoa tai vankeutta. Eläintenpito-kielto on turvaamistoimenpide, eli se on mahdollista asettaa myös syyntakeetto-malle eli sellaiselle henkilölle, jolle varsi-naista rangaistusta ei voitaisi langettaa.

Pitkän linjan koiraharrastajalle Tuija Jaakonsaarella koiria koskeva lakipykä-läviidakko ja lain tulkinnan pulmallisuus on tuttua. Hän on ammatiltaan hallinto-juristi, joka on kirjoittanut yhdessä kol-legansa, IPR-juristi Anu Ojalan kanssa Koiranomistajan oikeusoppaan.

– Koiria koskevat säännökset ovat usein hyvin yleisluonteisia ja vaativat tapauskohtaista soveltamista. Se, että tuomioistuimet voivat käyttää säännös-

Koiran omistusriidat leimahtavat usein avio- ja avoerotilanteissa, jolloin muun omaisuuden ohessa myös koira pitäisi jakaa. Arvokkaiden jalostus-, näyttely- ja kilpailukoirien menestymi-nen saattaa sekin tuoda lisäväriä omis-tussuhteisiin.

– Riitoja aiheuttavat usein myös sijoituskoirien omistussuhteet. Näin käy etenkin silloin, jos kasvattaja on lisäeh-doin muuttanut Suomen Kennelliiton mallisopimusta esimerkiksi siten, että kasvattaja pidättää itselleen omistus- ja jalostusoikeuden kohtuuttoman pitkäksi ajaksi. Asioiden kirjo on monenmoinen, ja turhan usein koiran etu unohtuu riite-lyn tuoksinassa, Anu Ojala pahoittelee.

Hänen mielestään koirien ja koira-alan erityistuntemus olisi riitojen ratkaisijoille todella tarpeen. Tuomiois-tuimilla on sen verran harvoin käsiteltä-vänä koiria koskevia tapauksia, että eri osapuolten tietämys esimerkiksi kaup-pa- ja sijoitussopimuksista voi olla melko pintapuolista ja johtaa joskus erikoisiin ratkaisuihin, jotka voivat vaarantaa jopa osapuolten oikeusturvan.

– Koiria koskevien riitojen ratkai-suissa pitäisi varsinaisen sovellettavan lain ohella muistaa myös eläinsuojelulain vaatimukset, joiden ylitse ei saisi kävellä edes kauppa- tai sijoitusriidoissa. Toivoi-sin, että oikeuden ratkaisuissa otettaisiin huomioon muukin kuin koiran taloudel-linen arvo, joka tällä hetkellä on esinettä koskevassa lainsäädännössä lähtökohta-na.

Aggressiiviset koirat aisoihin järjestyslailla

Koiriin liittyvät vahingonkorvausvaati-mukset työllistävät kohtuullisen paljon oikeusistuimia. Tapauksissa käsitellään koiran aiheuttamia henkilö- ja omai-

Koiran asema omaisuutena ja kauppatavarana on ristiriitoja täynnä

Tunteva olento esineen asemassa

Laki on Suomessa sama koiralle, pesukoneelle, autolle ja muille käyttö-tavaroille. Vähimmäisoikeudet koirille tunnustetaan vain eläinsuoje-lulaissa. Jotta eläinten oikeudellinen asema paranisi, eläinsuojelulakia on tulevan uudistuksen myötä tiukennettava perusteellisesti.

TEKSTI Erja Veivo KUVA SXC


Koiran asema omaisuutena ja kauppatavarana on ristiriitoja täynnä

13

suusvahinkoja tai koiralle aiheutettua vahinkoa. Viimeisen vuoden aikana etenkin toisten koirien ja ihmisten kimppuun hyökkäilevät koirat ovat olleet tiuhaan nettikeskustelujen puheenaihei-na ja iltapäivälehtien otsikoissa.

Taajama-alueella koirat on pidettävä kytkettyinä, mutta vahinkoa aiheutta-neen koiran kiinnipitokaan ei vapauta omistajaa vahingonkorvaus- tai rikosvas-tuusta. Omistajan on kyettävä hallitse-maan koira kaikissa olosuhteissa, myös sen ollessa hihnassa.

– Omistajan tulee varmistaa, että koira ei pääse syöksymään vastaantulijan kimppuun. Jos koiran annetaan tahallaan hyökätä toisen koiran kimppuun, voi-daan koiran haltijaa syyttää vahingonte-osta. Mikäli uhrina on ihminen, rikosni-mike muuttuu vammantuottamukseksi tai pahoinpitelyksi. Rikoslaki antaa mahdollisuuden puuttua myös sellaiseen tilanteeseen, jossa ihmiselle vaaralliseksi tiedetty koira on jätetty vartioimatta, vaikka vahinkoa ei olisi vielä tapahtunut-kaan, Jaakonsaari selventää.

Monet uhkaavasti käyttäytyvät koirat ja heidän omistajansa voitaisiin saada kuriin järjestyslakiin vedoten. Järjestys-lain mukaan alueen asukkailla on oikeus turvalliseen ympäristöön ja liikkumiseen. Asialla on myös eläinsuojelullinen puoli. Usein aggressiivisesti käyttäytyvä koira on itsekin uhri, jonka taustalta löytyy tai-tamaton ja kovia koulutusotteita käyttävä omistaja.

– Ongelmia syntyy, kun väärällä ihmisellä on väärä koira. Koiraa ei pidä hankkia pelkkien mielikuvien mukaan omaa egoa pönkittämään. Tiiviis-ti asutussa ympäristössä pidetty iso, vartioiva ja terävä koira, jolle ei tarjota rodunmukaista työtä ja jota kohdellaan epäjohdonmukaisesti, on aikamoinen aikapommi.

Väärin kohdellut koirat joutuvat maksamaan omistajiensa laiminlyönneis-tä raskaasti: joskus omalla hengellään. Uhkaavasti käyttäytyvä koira voidaan lopettaa ilman omistajan suostumus-ta tuomioistuimen päätöksellä. Koira voidaan lopettaa myös ilman tuomiois-tuimen päätöstä, mikäli eläinsuojelulliset syyt sitä edellyttävät. Eläinlääkärit ja poliisit ovat usein tällaisten tilanteiden edessä. Poliisilaki mahdollistaa koiran lopetuksen myös akuutissa hyökkäysti-lanteessa.

Koiran tarpeet huomioon lakiuudistuksessa

Koirien pentutehtailu on julmaa bis-nestä, jota on vaikea saada lailla kuriin. Käytännössä pentutehtaiden koirien olosuhteet ovat sellaiset, että ne rikkovat eläinsuojelulaissa määriteltyjä vaatimuk-sia koirien liikunnan, virikkeiden, hoidon ja hyvinvoinnin tarpeista. Yhdelläkään pentutehtaalla ei siis pitäisi olla lain suo-mia mahdollisuuksia toimia Suomessa

Pentutehtailijoita on kuitenkin vaikea saada kiinni, koska he ovat nopeita liikkeissään ja usein askelen edellä viranomaisia. Valvovien viranomaisten työtä hankaloittaa sekin, että nykyiseen eläinsuojelulakiin ei ole kirjattu yksityis-kohtaisia vaatimuksia koiran päivittäisel-le hoidolle. Tulkinnanvaraisten normien takia pentutehtaat saadaan ajettua alas vasta kuukausien tai jopa vuosien ihmet-telyn jälkeen.

Jaakonsaari ja Ojala toivovat valveu-tuneisuutta myös pennun ostajilta.

– Pentutehtailu ei lopu, jos koiria ostetaan hämäriltä koirakauppiailta ja jos pennunostajat eivät perää virallista tietä oikeuksiaan. Pentutehtailusta on aina tehtävä myös eläinsuojeluilmoitus viranomaisille, sillä se on pitkäkestoista ja törkeää eläinrääkkäystä, vaikka koiraa ei suoranaisesti pahoinpideltäisikään.

Suomessa valmistellaan parhaillaan eläinsuojelulain kokonaisuudistusta. Molemmat juristit toivovat, että koiran hoitovaatimukset kirjataan uuteen lakiin esille niin selkeästi, että viranomaisten on helpompi puuttua pentutehtaiden toimintaan. He toivovat, että lakiuudis-tuksessa painotetaan myös aktiviteettien ja seuran merkitystä koiralle. Koira on liikkumaan ja työtä tekemään luotu lau-maeläin. Tämän pitäisi olla lähtökohtana kaikessa koiraa koskevassa toiminnassa.

– Näkisimme uudessa eläinsuoje-lulaissa mielellään myös juoksulangat ja sähköpannat kieltävän säädöksen. Nythän sähköpannan käyttöä joudutaan periaatteessa arvioimaan aina tapauskoh-taisesti. Ulkokoirien olosuhteet kaipaavat nekin parannuksia: koirilla pitäisi olla riittävän tilavat tarhat, lämmitetyt kopit ja mahdollisuus päästä lenkille päivittäin. Samalla säästyttäisiin monelta naapu-ririidalta, kun koiralla olisi muutakin tekemistä kuin haukkua häkissään vuo-rokaudet ympäri kylmyyttään ja yksinäi-syyttään.

Kinkkisiä koirakysymyksiä Hallintojuristi Tuija Jaakonsaari ja IPR-juristi Anu Ojala vastaavat usein kysyttyihin koirakysymyksiin

Kerrostalossa haukkuva koira koette-lee naapureiden hermoja. Mitä ham-paitaan kiristelevä asukas voi tehdä?

Taloyhtiöissä asiaa säätelevät järjestys-säännöt, jotka koskevat sekä omistus- että vuokra-asukkaita. Koiranomistajal-la on velvollisuus noudattaa taloyhtiön sääntöjä ja huolehtia siitä, ettei koiranpito aiheuta naapureille haittaa. Toisaalta asukkaiden on siedettävä taloyhtiössäkin normaaleja elämisen ääniä. Koiran haukahdus silloin tällöin häiritsee tuskin kohtuuttoman paljon naapuria. Sen sijaan jatkuva ja etenkin yöllinen haukkuminen on kiellettyä.

Jos asukas ei saa häiritsevää haukuntaa hiljennettyä, saattaa häntä uhata häätö. Rikoslaissa on säädös myös kotirauhan häirinnästä, joka luokitel-laan rangaistavaksi teoksi. Rikoksena se edellyttää tahallista tekoa, joten kynnys tuomitsemiseen on varsin kor-kea. Haukkumiseen on tärkeää puuttua jo eläinsuojelullisestakin näkökulmasta. Jatkuvasti tai erityisen paljon haukkuva koira voi olla hädissään ja kärsiä hoidon puutteesta. Joskus omistajat hylkäävät koiriaan asuntoihin muuton yhteydessä ja jotkut koirat ovat pelastaneet hen-kensä haukunnallaan, joka on herättä-nyt asukkaiden huolen.

Taajamassa koirat on pidettävä kyt-kettyinä, mutta miten on asian laita taajaman ulkopuolella/ haja-asutus-alueella? Koiran irtipitäminen taajaman ulkopuo-lella edellyttää aina maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. Lisäksi koiraa on pidettävä 1.3.–19.8. välisenä aikana taajaman ulkopuolella kytkettynä tai siten, että se on välittö-mästi kytkettävissä. Irtipitoa koskevat säännökset ovat nykymaailmassa jälki-jättöisiä ja kaipaisivat täsmennystä. Ny-kyisellään niistä seuraa paljon ongelmia ja epäselvyyksiä. Maailma on muuttunut muutaman vuosikymmenen aikana paljon: muun muassa koiramäärät, liikenne ja asutus ovat kasvaneet taaja-man ulkopuolellakin. Joulukuussa 2011 korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen metsästämässä olleen koiranomistajan vahingonkorvausvastuusta. Jotain sää-döksen tulkinnan vaikeudesta kertoo, että sekä käräjä- että hovioikeus olivat päätyneet eri kannalle kuin korkein oikeus, joka sekin joutui äänestämään ratkaisusta.


Kun eläinsuojeluyhdistyksel-le tuodaan yhtenä päivänä 20–30 eläintä, on selvää, että työntekijöiden kuormitus on kova. Tilanteesta selviää en-

nakoimalla, tietää HESY:n eläintenhoita-jien esimies Anette Kare.

– Jos taloon on tulossa 30 kissaa, on varmistettava, että jokaiselle on tilat ka-ranteeniosastolla. Osa eläimistä sijoite-taan kotihoitoon, jos talon paikat alkavat käydä ahtaiksi.

Eläinlaumoja HESY:lle tulee yleensä maakuntien eläinsuojeluyhdistyksiltä ja ihmisiltä, joilla eläimet ovat päässeet lisääntymään hallitsemattomasti. Vuoden alussa yhdistykselle tuli kertaheitolla 19 kania: 1,5-vuotias kanipariskunta 17 jälkeläisensä kanssa. Poikaset olivat kolmesta eri pentueesta. Vanhemmat pennut olivat viiden kuukauden ikäisiä, keskimmäiset viisiviikkoisia ja nuorim-mat kolmiviikkoisia.

– Tapaus on valaiseva esimerkki siitä, miten nopeasti kanit lisääntyvät ja miten tärkeää kanin leikkaaminen on. Kaninaa-ras voi tulla synnytyksen jälkeen hyvin pian uudelleen tiineeksi, Anette jatkaa.

Kaninpoikasten päivittäinen hoito on vaativaa: nälkäiset vatsat on pidet-tävä täynnä ja pyllyt puhtaina. Vaikka

HESY:lle tuodut kanit ovat kilttejä ja helppoja käsiteltäviä, on niiden sijoitta-mien silti työlästä, sillä yhdistys ei luo-vuta kaneja häkkieläimiksi. Uuden kodin pitää varata kanille riittävästi turvallista jaloittelutilaa.

Ruuhkaa HESY:n eläinsuojelukes-kuksessa ovat aiheuttaneet myös useat kymmenet kerralla tuodut kissat, joita on otettu vastaan maakunnissa sijaitsevilta jäsenjärjestöiltä. Viime vuonna yhdistyk-selle tuotiin yhteensä 111 kissaa ja yksi koira ääriään myöten täynnä olevalta Kouvolan eläinsuojeluyhdistykseltä KSEY:ltä. Yhdistys on Kouvolan ja Iitin seudun virallinen löytöeläinten talteen-ottopaikka.

KSEY:n tilanne ruuhkautuu eten-kin keväisin ja talvisin, kun yhdistyksen hoitoon tulee paljon pentuja.

– Keväisin meille tuodaan pentuja, jotka on löydetty navettojen vinteiltä, koirankopeista ja vajoista. Samanlainen suma koetaan talvella, kun yhdistykselle tuodaan kesällä ulkona syntyneitä kis-sanpentuja, joita ihmiset ovat syksyn ajan ruokkineet, mutta jotka halutaan korjata pakkasten alta turvaan. Nämä kissat ovat puolivillejä ja vaikeasti sijoitettavia. Pahinta on se, että löytökissakierteestä ei tällä tavalla päästä eroon, koska usein

pentujen emot jäävät maastoon jatka-maan lisääntymistään, KSEY:n eläinten-hoitaja Nina Ledentsa kuvailee.

Hän harmittelee maaseudun asen-neilmapiiriä, joka ruokkii löytökissa-ongelmaa. Kissoja ei leikata ja niiden annetaan liikkua ulkona vapaana.

– Käsitys siitä, että leikattu kissa ei pyydystä hiiriä, on syvällä maaseudun asukkaissa. Joidenkin mielestä kissan leikkaaminen on myös kallista. Eikä se ole tarpeellistakaan, kun paljon ulkona liikkuva kissa ei ole sisätiloissa haise-massa. Kun olemme kehottaneet meiltä kadonneen kissansa löytäneitä omistajia rakentamaan pihatontille tarhan, he ovat sanoneet, ettei kissa siihen opi. Sen kuu-luu saada ulkoilla vapaana. Valistustyötä on jatkettava sitkeästi.

Kissansa kadottaneet maalaiset eivät aina edes yritä jäljittää lemmikkejään. KSEY:lle tehdään eniten katoamisil-moituksia kissoista, jotka on leikattu ja hoidettu muutenkin hyvin. Samaan aikaan yhdistyksen tilat täyttyvät leikkaamattomista kissoista. HESY on saanut sijoitettua kaikki KSEY:ltä otetut kissat uusiin hyviin koteihin ja auttaa jäsenyhdistystään parhaansa mukaan jatkossakin.

Kuulumisia eläinsuojelukeskuksestaTEKSTI JA KUVA Erja Veivo

Ruuhkat koettelevat eläinsuojeluyhdistyksiä

HESY:lle ja sen jäsenjärjestöille on tuotu kuluneen vuoden aikana suuria määriä eläimiä kerralla. Ruuhka muuttaa kertaheitolla eläintenhoitajien työrutiineja.

HESY:lle tuli vuoden alussa kertaheitolla 19 kania.


HESY:n palkintoraadin mie-lestä Otson teko on esimer-killinen osoitus nuorison myötätuntoisesta suhtautu-misesta eläimiin ja pienten

tekojen suuresta merkityksestä.– Otso on uuden sukupolven

eläinsuojelija, jonka kekseliäisyys ja yritteliäisyys osoittavat, että jokainen voi auttaa eläimiä, jos haluaa. Aivan erityisen maininnan ansaitsee teon pyyteettömyys. Otso valmisti puolukkajuoman omin käsin, marjastuksesta pullotukseen asti. Hän olisi voinut pitää mehun koko myyntituoton itse, mutta päättikin antaa osan eläinten hyväksi, HESY:n puheen-johtaja Hannele Luukkainen listaa raadin perusteluja.

Otsolle itselleen palkinto tuli täytenä yllätyksenä.

– Palkinnon saaminen tuntui hui-kealta. Kun iskäni ja äitini kertoivat, ketkä palkinnon olivat aiempina vuosina saaneet, olin todella hämmästynyt, että minut valittiin.

Palkinnon ovat aikaisemmin saa-neet muun muassa elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki, tuottaja-käsikirjoittaja Marko Rauhala ja kirjailijat Eeva Kilpi

Mesikämmenten suojelija palkittiin

HESY ojensi tämänkertaisen eläinsuojelun Topelius-palkinnon 12-vuotiaalle Otso Riialille, joka on kerännyt rahaa Korkeasaaren karhujen virikkeellistämiseen myymällä itse valmistamaansa puolukka-mehua. Hänen Korkeasaarelle lahjoittamallaan 200 euron keräystuotolla ostetaan karhuille leikkipui-ta.

ja Leena Krohn. HESY perusti palkin-non vuonna 1998 yhdistyksen perustajan Zacharias (Sakari) Topeliuksen juhla-vuoden kunniaksi. Se jaetaan vuosittain eläinsuojelun saralla ansioituneelle yksityishenkilölle tai yhteisölle.

Otsolle pääsy kunnianarvoisaan seuraan on suuri tunnustus, joka kannus-taa häntä jatkamaan varhain alkanutta työtä eläinten hyväksi. Mehun valmistus jatkuu. Seuraavaksi avustuskohteekseen nuori eläinsuojelija on kaavaillut Kiinan pandakarhuja. Vaikka Otson sydäntä lähinnä ovatkin hänen kaimansa karhut, lämpenee pojan sydän myös maan pie-nimmille.

– Meillä on kotona paljon lemmikki-eläimiä ja toisinaan myös kutsumattomia vieraita, mutta pidän huolen siitä, että isä ei laita vintille hiirenloukkuja.

Kuvateksti:Otso Riiali tutustuu eläinsuojelun To-pelius -palkintoon HESY:n puheen-johtajan Hannele Luukkaisen opastuk-sella.

Eläinsuojelun Topelius-palkin-non saajat: 2011 Otso Riiali 2010 ei jaettu 2009 Etsijäkoiraliitto 2008 tuottaja-käsikirjoittaja Marko Rauhala ja Myrsky-koira 2007 ei jaettu 2006 Helsingin kaupunki 2005 dosentti Leena Vilkka 2004 toimittaja Mirja Pyykkö 2003 ei jaettu 2002 kirjailija Eeva Kilpi 2001 ohjaaja Aki Kaurismäki 2000 pääkaupunkiseudun pelastus-laitokset 1999 eläinlääkäri Pertti Hartikka 1998 kirjailija Leena Krohn

Seuraava eläinsuojelun Topelius -palkinto jaetaan marraskuussa 2012. Voit ehdottaa palkinnonsaajaa perusteluineen Hesylle osoitteella: [email protected]

HESY:n Topelius-palkinto nuorelle eläinsuojelijalle Otso Riialille


HESYN tuotekuvasto

Tue HESYn toimintaa rahalahjalla – saat kummilahjan! Lahjoittamalla Hesylle 100 euroa saat valitsemasi kummilahjan veloituksetta kotiisi.

Kummilautanen “koira” Kummijuliste ”oranssi kissa” Kummijuliste ”musta kissa”

1. Kangaskassit, 5,50 € ”Dog Power” (musta/luonnonvalk.) til.no. 263 ”Tassu” (musta/luonnonvalk.) til.no. 265”Cat Power” (luonnonvalk.) til.no.262

2. Pinssit 5 €Pinssi kaikille eläinten ystäville, erinomainen yllätyslahja ystävälle. ”Koira” til.no. 231”Kissa” til.no. 230”Kani” til.no. 232

3. Jääkaappimagneetti 6–7 €Valikoimassa erilaisia eläinhahmoja. Til.no. 602

4. Muistoadressi 5 €”On maa, johonka kaikki polut katoaa, on rauhan maa (Saima Harmaja)”. til.no. 500

5. Kewätkirja 5 €Kirjailija Sakari Topelius oli perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä pikkulintujen suojelemiseksi. Tästä Maj Föreningen -nimisestä (Kevätyhdistys) yhdistyksestä tuli myöhemmin Hesy. Kewätkirja on vuonna 1894 päivänvalon nähnyt, Topeliuksen tekstiin ja R. Hertzbergin ihastuttaviin kuviin perustuva pikku kirjanen "Ensimmäinen kewätkirja Suomen kewätyhtiöille". 30 s. til.no. 900. 6. Uudet eläinkortit0,50 €/kpl til.no. 301Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

7. Eläinkorttinippu4 €/10 kpl erilaisia korttejatil no. 302 Kuvaajat: Henna Viinamäki ja Juha Välimäki

4.

1.

2.

6 & 7.

Tilaa nettilomakkeella: www.hesy.fi/tuotteet sähköpostilla: [email protected]

5.3.


8. Aikuisten T-paidat 13 € ”Kissarivi” (kaksipuolinen painatus) til.no. 110. Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

”Cat Power” til.no. 113Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

”Kissanaama” til.no. 118Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

”Tassut” til.no. 119Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

Muista merkitä koko (S-XXL) ja väritoivomus tilaukseen!

Tassut, Kissanaama, Cat Power ja Kaksi koiraa -painatuksissa saatavilla myös lasten kokoja (128 ja 140 cm)

9. Ladyfit-malliset T-paidat 13 €

”Cat Power” til.no. 140 Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä.

”Dog Power” til.no. 141 (kaksipuolinen painatus)Valikoimassa hajanaisia kokoja ja värejä. Muista merkitä koko (XS-XL) ja väritoivomus tilaukseen!

10. Cat Power -collegepaita 25 €Yksipuolinen painatus. Väri: musta. Koot: S-XL. til.no. 805.

11. Dog Power -paita 15 €Pitkähihainen, tyköistuva, ladyfit-mallinen Dog Power -paita. Kaksipuolinen painatus: selkäpuolella Kaksi koiraa -kuvio. Värivaihtoehdot: sinien ja mustatil.no. 807

12. Tassut-paita 15 €Pitkähihainen, tyköistuva, ladyfit-mallinen Tassut-paita. Kaksipuolinen painatus. Värivaihtoehdot: sinien ja musta til.no. 808.

13. Kännykkäkoru 5 €Valikoimassa enkeli-, etana- ja possuhahmot. Til.no. 700.

HESY:n tuotevalikoimaan tulee keväällä uusia paitoja. Voit tutustua mallistoon ja painatuksiin internetsivujen kautta: www.hesy.fi/tuotteet

Tilaukset toimitetaan noin kahdessa viikossa. Toimitukseen lisätään postikulut. Minimitilaus 8 €. Yli 15 euron tilaukset toimitetaan postiennakolla, jolloin hintaan lisätään postiennakkomaksu 3,80 €.

Tervetuloa tutustumaan myös eläinsuojelukeskuksen myymälään. Sieltä voit ostaa mm. eläinten kuljetuslaatikoita ja kiipeilypuita.

MALLI Pinja Honkanen

KUVAT Marko Hietala

Cat Power -paita Dog Power -paita

Tassut-paita Kissarivi-paita

8.

9. 9.

8.

HESYN tuotekuvasto puhelimitse: (09) 54200 100 Tai tule vierailemaan myymäläämme!

17

10.

11. 11.

12. 13.


Nostetaan kissa pöydälle

takaisin. Koirat olivat ennättäneet jo Tuuliharjan liittymälle ja siitä eteenpäin. Yritin saada kaksikkoa kiinni: avasin auton takaluukun ja houkuttelin niitä sisälle – tuloksetta.

Tilanne turhautti. Miksi kukaan muu autoilija ei yrittänyt pysäyttää koiria? Ei yksikään. Autot jatkoivat huristamistaan normaaliin tapaan liittymää alaspäin moottoritielle. Kahdesta tielle eksyneestä irtokoirasta viis! Samassa paikalle saapui Tuuliharjalla näkemäni kuorma-auto. Sen kuljettaja katseli ihmetellen puuhiani. Luuli varmaan minua koirien omistajaksi.

Hyppäsin jälleen autooni ja ajoin koirien vierelle hätävilkut päällä. Tulin moottoritielle. Pysyttelin koko ajan koiri-en rinnalla hätävilkut välkkyen. Kuorma-auton kuljettaja osoittautui fiksuksi kaveriksi. Hän ajoi perässäni ja laittoi hätävilkut päälle suojaten näin minua mahdolliselta kolarilta.

Päätimme yrittää saartaa koirat yhteisvoimin. Kuormurin valot välähtivät, ja ajoneuvo liukui ohitseni ja eteeni aivan kiinni lumipenkkaan. Se pysähtyi. Sitten stoppasin minä. Tarkoituksemme oli näin estää autoni vierellä liikkuvien koirien

eteneminen, mutta karvaturrit epäröivät ja lähtivät lumipenkan päältä ohittamaan muodostamaamme sulkua

Läksimme taas koirien perään. Sitten poliisit saapuivat taaksemme ja sulkivat liikenteen. Nousimme autoistamme tien viereen. Koirat yrittivät taas ohittaa meidät. Onneksi nuoremmalla poliisilla oli pelisilmää: hän vetäisi esille suklaa-patukan ja onnistui houkuttelemaan sen avulla koirat luokseen. Johan moisen kissa ja hiiri -leikin jälkeen haukuillekin kelpasi välipala. Saimme koirat kiinni ja poliisin huomaan.

Irtokoirat maantiellä pysyy elämässä-ni tapahtumana, johon en toivo muiden ihmisten tai koirien joutuvan. Sekä poliisi että kuormurin kuljettaja toimivat ansiokkaasti. Episodin saamasta onnel-lisesta käänteestä jäi hyvä mieli, mutta samalla mieltäni ovat jääneet kiusaamaan tilannetta sivusta katsoneiden autoilijoi-den asenteet. Toivon, että jatkossa tien päältä löytyy enemmän ihmisiä, jotka asettavat omat kiireensä hetkeksi sivuun törmätessään tilanteisiin, joihin he voivat ja joihin heidän täytyy vaikuttaa.

Ajelin talvisena päivänä palave-rin jälkeen Lahdesta Helsin-kiä kohti. Orimattilan koh-dalla huomasin, että keskelle liikenteenjakajaa oli ajettu

pakettiauto. Sen ulkopuolella joku yritti ottaa kiinni koiraa. Ihmettelin hieman asiaa.

Tilanne kävi yhä oudommaksi, kun huomasin vähän ennen Tuuliharjan bensa-asemaa vastakkaisella kaistalla kuorma-auton, joka puski mäkeä ylös hätävilkut päällä. Ajattelin ensin väl-kyttelyn johtuvan liukkaudesta. Sitten näin kahden ison koiran kävelevän rekan ja lumipenkan väliin jäävällä kapealla asfalttisiivulla.

Ajoin eteenpäin, mutta jokin tilan-teessa jäi vaivaamaan. Kaksi vapaana kävelevää koiraa vailla omistajaa. Keskellä vilkasta maantietä! Käänsin seuraavassa liittymässä auton ympäri. Ajoin takaisin-päin. Koirat olivat muuttaneet suuntaa ja kävelivät nyt minua vastaan. Sitten ne livahtivat kaistojen välisestä aukosta toiselle puolelle maantietä.

Soitin hätäkeskukseen ja kaahasin seuraavaan liittymään. Taas ympäri ja

TEKSTI Matti From KUVITUS Sari Toivola

Kauhun hetkiä maantiellä


Liito-oravan runsaudesta on eri kartoituksissa saatu varsin vaihtelevia tuloksia. Tuoreim-man ja kattavimman selvi-tyksen mukaan metsissämme

elelee 143 000 liito-oravanaarasta. Luku vaikuttaa suurelta, mutta lajin uhanalais-luokitus onkin määritetty vaarantuneeksi siksi, että jo 1940-luvulta lähtien teh-dyissä lukuisissa tutkimuksissa kannan vähenemisen on todettu olevan 20–30 prosenttia kymmenessä vuodessa. Suo-men liittymisneuvotteluiden yhteydessä vuonna 1994 liito-orava lisättiin EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) tiukasti suojeltujen lajien listalle.

Suomen piti pitää huolta liito-oravasta, jota ei muissa EU-maissa esiintynyt. Suomen luonnonsuojelulakiin lisättiin kielto liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisestä. Vaatimus ei ole kuitenkaan pitänyt, sillä liito-oravan elinympäristöt ovat kärsi-neet vuosikymmeniä avohakkuista ja yksipuolisia havumetsiä suosivasta met-sätaloudesta, jotka pirstaloivat metsiä ja hävittävät niistä liito-oravalle elintärkeitä koloja lahopuita.

Liito-oravanaaraan elinympäristö koostuu useista ydinalueista, joita ovat varttuneet ja rehevät kuusivaltaiset sekametsät ja joissa on järeitä haapoja kolopuina ja leppää tai koivua ravin-topuina. Yleensä yhdellä naaraalla on käytössään useita pesäkoloja ja muiden eläinten tekemiä risupesiä. Lehtipuiden lehdet ovat liito-oravan kesäistä ravin-toa. Loppukesällä ja syksyllä liito-oravat syövät lepän ja koivun norkkoja, joita ne myös varastoivat talviravinnoksi suur-ten kuusten oksille, koloihin ja puiden halkeamiin. Juuri näistä norkoista niiden papanat saavat tyypillisen kellanruskean värinsä.

Suomen metsistä häviää vuodessa arviolta 3000 liito-oravan elinpiiriä ja moninkertainen määrä kolopuita. Hävik-ki on huomattava, sillä kolot eivät synny itsestään. Merkittävin uusien kolojen tekijä on käpytikka, jonka parimäärä on runsaat 200 000. Koska käpytikan pesä-koloista vain noin viisi prosenttia sijait-see liito-oravalle sopivissa metsissä, tälle hämärän metsän asukille syntyy vuodessa vain noin tuhat uutta koloa. Tikoilla on siis edessään yli satavuotinen urakka

ennen kuin jokaiselle liito-oravanaaraalle on syntynyt yksi uusi pesäkolo.

Naaraan elinpiiri on kooltaan vain muutamia hehtaareja, kun taas koiraiden reviiri on jopa sata hehtaaria. Liito-oravat ovat hyvin paikkauskollisia, mutta syksyllä poikaset alkavat etsiä uusia asuinsijoja itselleen ja liikkuvat useita ki-lometrejä. Tällöin niitä voi havaita myös epätyypillisissä paikoissa, kuten kerrosta-lojen seinustoilla ja pientalojen pihapii-reissä, joihin ne voivat jäädä asumaankin. Vanhoissa pihapiireissä on usein sopivia pesäpuita liito-oravalle. Onpa liito-orava hyväksynyt pesäpaikakseen pientalon vintillä olevan pahvilaatikonkin. Liito-oravan elinikä on vain noin 3–5 vuotta, mutta uusi sukupolvi on sukukypsä jo seuraavana vuonna. Naaras saa keväällä keskimäärin neljä poikasta, joko yhtenä tai kahtena poikueena.

Metsänhoito nakertaa liito-oravametsiä

Nykyisessä luonnonsuojelulaissa ja met-sälaissa on kuvattu liito-oravametsien hakkuisiin liittyvä menettely. Sen mu-

Liito-oravatTEKSTI Liito-oravayhdistys Norkko ry:n puheenjohtaja Pekka Heinonen KUVA Liito-oravayhdistys Norkko ry PIIRROS Sari Toivola

Liito-oravan elinmahdollisuudet kapenevat

muuttuvassa ympäristössä

Liito-oravakanta on ollut jyrkässä laskussa vuosikymmeniä. Lajin syöksykierteen syynä on kuusival-taisten sekametsien katoaminen talousmetsän tieltä.

Liito-orava kuuluu EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalle. Kuvassa liito-oravia Ilmajoella.


kaan ely-keskukset kirjaavat liito-oravien esiintymispaikoista saamansa tiedot luonnonsuojelun tietojärjestelmään ja toimittavat tiedot metsäkeskuksiin. Metsäkeskukset puolestaan merkitsevät tiedot omiin paikkatietojärjestelmiinsä. Kun metsäkeskus saa maanomistajalta metsänkäyttöilmoituksen (=hakkuuil-moitus) alueelta, jolla on ilmoitettuja liito-oravahavaintoja, se lähettää tiedon suunnitellusta hakkuusta ely-keskukselle. Ely-keskus joutuu selvittämään viipy-mättä, vieläkö liito-orava pesii tai elää alueella, ja tekemään tarvittaessa rajaus-päätöksen liito-oravametsän suojelemi-seksi.

Järjestelmällä on ongelmansa. Mer-kittävin puute on se, että ely-keskukset tekevät rajauspäätöksiä ympäri vuoden, vaikka liito-oravan ainoa luotettava kar-toitusaika on keväällä. Jos rajauskartoitus tehdään sateisena ja pimeänä marras-kuun päivänä, liito-oravaesiintymä jää hyvin todennäköisesti havaitsematta. Ely-keskukset ovat usein jättäneet rajaukset liian pieniksi, ja lisäksi met-sänhakkaajat nakertavat rajattua aluetta vielä pienemmäksi. Paikkauskollinen liito-oravanaaras sinnittelee kyllä liian pieneksikin rajatulla alueella, mutta uu-sille tulijoille metsikkö ei enää kelpaa.

Rajausmenettelyn puutteista huoli-matta havainnot liito-oravan pesimäalu-eista kannattaa aina ilmoittaa alueellisiin ely-keskuksiin. Se on ainoa tapa, joka suojelee liito-oravametsiä sekä hakkuissa että kaavoituksissa. Rakennushankkeissa ja kaavoituksessa liito-oravan edut huo-mioidaan paremmin, koska niitä varten tehdään kattavat liito-oravaselvitykset, mikäli luontokartoituksissa on havaittu merkkejä liito-oravasta. Metsänhoidossa näitä selvityksiä ei vaadita.

Liito-oravan uhanalaisstatus voidaan poistaa vasta sitten, kun lajin suojelu on saatettu suotuisalle tasolle. Kestää vielä kymmeniä vuosia ennen kuin liito-oravan kannan koko kääntyy kasvuun. Toivoa herättävää on, että viime aikoina lehtipuiden suosio metsänhoidossa on lisääntynyt ja avohakkuun ohella poi-mintahakkuu näyttää lähitulevaisuudessa tulevan lailliseksi.

Liito-oravat

Toimia liito-oravan hyväksi

• Suuntaa retkesi alueille, jotka ovat kartan mukaan liito-oravalle suotuisia elinympäristöjä. Näitä ovat kallionaluslehdot, kallioiden välissä olevat rin-nemäiset ja metsäiset painanteet, pienvesistöjen varret, peltojen ja soiden reunustat sekä haapaa kasvavat sekametsät. Korkeilta kallioilta näkee hyvin lähiseudun haavikoihin, joissa niissäkin liito-oravat oleilevat mielellään.

• Tarkkaile järeiden haapojen ja niitä lähellä olevien suurten kuusten juurilla mahdollisesti olevia papanoita. Papanat erottuvat maastosta parhaiten kevättalvella ja keväällä.

• Ilmoita havainnoistasi alueelliseen ely-keskukseen (ent. ympäristökeskus) ja mielellään myös oman kunnan ympäristökeskukseen: mainitse alueen sijainti kartalla, mitä olet havainnut, havaintopäivä ja yhteystietosi.

• Jos omistat tai sukulaisesi omistavat metsää, pyri suojelemaan liito-oraval-le sopivat elinympäristöt siitäkin huolimatta, että siellä ei olisikaan juuri nyt liito-oravia. Erityisesti kolopuut, järeät haavat ja niitä lähinnä olevat kuuset pitäisi voida pitää pystyssä.

• Rakenna liito-oravalle pönttöjä ja asenna ne metsään. Pöntön sisähalkaisija on 150 milliä ja lentoaukon etäisyys sisäpohjasta on 300 milliä. Pöntössä pitää olla paksu etuseinä ja sen aukon on oltava halkaisijaltaan 35–45 milliä eikä piiruakaan suurempi, jotta näätä ei pääse siitä sisään. Ripusta pönttö järeään kuuseen parin metrin korkeudelle oksien suojaan.

• Pidä erityistä huolta kissoista ja koirista liito-orava-alueilla. Usein liito-oravan läsnäolo pihapiirin läheisyydessä huomataan vasta, kun kissa tuo liito-oravan kotiin, milloin elävänä milloin kuolleena.

• Peitä pihapiirin vesisaavit kannella tai suojaverkolla, sillä janoaan sam-muttavat liito-oravat voivat hukkua niihin. Yhtä huonosti käy myös harakan poikasille.

• Jos löydät kuolleen liito-oravan, toimita se eläinmuseoon tutkittavaksi. Pa-kasta liito-orava muovipussiin käärittynä. Pakkaa lähetyslaatikkoon ja pane pussin ympärille talouspaperia tai sanomalehteä. Paketti pitää lähettää viikon alussa, jotta se ei jää postiin seisomaan. Postiosoite: Eläinmuseo, PL 17 (Pohjoinen Rautatiekatu 13), 00014 Helsingin yliopisto.

Tarkemmat tiedot kirjoittajalta,Liito-oravayhdistys Norkko ry:n

puheenjohtaja Pekka Heinonen, [email protected]


Lemmikkilinnun hoito

Lemmikkilinnut eivät ole do-mestikoituneita eläimiä, kuten esimerkiksi koirat ja kissat, ei-vätkä ne ole tottuneet elämään ihmisten parissa. Tämän takia

ne ovat monessa mielessä kesyyntyneitä lajeja herkempiä lemmikkejä.

Tässä artikkelissa tarkastellaan lintujen hoitoa siitä näkökulmasta, miten ihminen voi vaikuttaa lemmikkilintunsa hyvinvointiin sen ympäristön ja vuoro-vaikutuksen kautta. Eläinten hyvinvointi on tietenkin haastava alue, jota ei ole helppo mitata. Aihepiiriä on kuitenkin tutkittu pitkään jopa akateemisella tasol-la, joten hyvinvointiin vaikuttavat asiat ovat tiedossa.

Perushoito hyvinvoinnin pohjana

Lintujen perushoitoon kuuluvat ruokien ja veden päivittäinen vaihtaminen, tilojen siivoaminen ja tarvittaessa muu tervey-denhoito. Linnun omistajan on kuiten-kin syytä varautua siihen, että Suomessa

ei ole montaa lintuja hoitavaa eläinlää-käriä. Hätätilanteiden varalta lähimmän lintuja hoitavan eläinlääkärin yhteystie-dot olisikin syytä selvittää ennakkoon.

Laadukas lemmikkilinnun ruokavalio pyrkii jäljittelemään lajin luonnollista ruokavaliota; yksistään pelleteistä tai siemenistä koostuva ruokavalio ei riitä. Eri lajit ovat lähtöisin erilaisista ympä-ristöistä, joten painotukset vaihtelevat. Esimerkiksi luonnossa paljon maassa ruokailevalle neitokakadulle tulisi tar-jota siemeniä suhteessa enemmän kuin latvustoissa ruokaileville amatsoneille. Monipuolista tuoreruokaa ja siemeniä sisältävää ruokavaliota voidaan halutessa täydentää pelleteillä. Lisäksi esimerkiksi idut ja versot ovat erinomaisia ravintei-den lähteitä.

Lajille sopiva ympäristö

Lemmikkilintuharrastus herättää ihmi-sissä usein mielikuvia pienistä, pyöreistä lintuhäkeistä, joita näkee elokuvissa ja televisiossa. Pieni lintuhäkki ei ole kui-

tenkaan hyväksyttävä vaihtoehto pitopai-kaksi, sillä lintu tarvitsee tilaa. Entisissä maa- ja metsätalousministeriön häkkiko-kosuosituksissa esimerkiksi undulaatille tarkoitetun häkin minimikoko oli 0,31 neliömetriä ja neitokakadulle 0,75 neliö-metriä. Jos lintu joutuu olemaan häkissä täyden työpäivän ajan, kannattaa kuiten-kin suosia tätä suurempia häkkejä.

Lemmikkilinnuilla on tarve pääs-tä päivittäin myös häkin ulkopuolelle lentelemään. Huoneistostakin tulisi siis löytyä linnulle sopivia kiipeily- ja ajan-viettopaikkoja, ei vain ovien karmeja tai verhotankoja.

Lintulajia valitessa tulisikin miettiä, miten riittävät tilat eläimelle on mahdol-lista tarjota. Joku voi suhtautua esimer-kiksi isoon araan sen koon takia kuin koiraan: aran kuvitellaan olevan tyytyväi-nen, kun se voi liikkua perheen jäsenten perässä ja istua yhdellä orrella.

Todellisuudessa lähes metrin pitui-nen lintu lentää luonnossa kilometrejä päivässä. On vaikea kuvitella, miten kerrostaloasunnossa olisi mahdollista an-

TEKSTI JA KUVAT Jarmo Tuutti / Lemmikkilinnut Kaijuli ry PIIRROS Sari Toivola

Linnut ovat mielenkiintoisia, mutta samalla haastavia lemmikkejä. Erityisesti isot papukaijat vaativat omistajil-ta perehtymistä ja vaivaa, mutta eivät pienetkään linnut

ole helppoja hoitaa.

Lemmikkilintu tarvitsee oikeaoppista hoitoa voidakseen hyvin

Harmaapapukaijaa, eli jakoa, pidetään erityi-sen älykkäänä lintuna. Älykkyys tuo omistajalle myös paljon haasteita, mm. virikkeellistämisen vaativuuden kanssa.



taa aralle tilaa edes pyrähtää, saati lentää kohtuullisia matkoja.

Maa- ja metsätalousministeriön suosituksissa isoille aroille tulisi tarjota vähintään kolmen neliömetrin häkki, mutta oma huone olisi parempi vaihto-ehto. Arat vaativat monipuolisesti myös virikkeitä voidakseen toteuttaa luonnolli-sia käyttäytymistarpeitaan.

Riittävästi virikkeitä päivän ratoksi

Papukaijat ovat älykkäimpiä lemmikki-lintuja. Vaikka nokkeluus voi vaikuttaa omistajan kannalta hauskalta ominai-suudelta, tekee tämä piirre niistä myös haastavia lemmikkejä: omistaja joutuu näkemään vaivaa virikkeellistämisen eteen. Virikkeellistämistä kaipaavat myös pienemmät suoranokkaiset linnut. Akti-voinniksi ei riitä se, että häkkiin laitetaan muutama lelu: uusia virikkeitä tulisi miettiä säännöllisesti.

Virikkeellistämisen voi aloittaa mielenkiintoisen ympäristön luomisella. Häkkiympäristöstä saa kiinnostavan, kun se sisustetaan erilaisilla orsilla, joissa lin-tu voi kiipeillä. Orsien määrää ja laatua valikoitaessa on huomioitava lintulajin tyypillinen liikkumiskäyttäytyminen.

Ruokaakin kannattaa käyttää virik-keellistämisessä. Näin linnulle pystytään luomaan samanlaisia haasteita, joita se luonnossakin kohtaa ravintoa etsiessään. Suoranokkaiset lemmikkilinnut kiin-nostuvat harvemmin erilaisista lintujen ”leluista”, mutta varsinkin papukaijoille erilaiset jyrsittävät ja muut vastaavat lelut ovat mielekkäitä. Näitä tosin tulee vaihdella usein, sillä linnut voivat kylläs-tyä samoihin leluihin nopeasti. Peiliä ei

suositella lintujen virikkeeksi. Yksinäi-selle linnulle tulisi hankkia ennemmin lajitoveri seuraksi.

Linnulle lajitoverin seura on tärkeää: lintukaveri mahdollistaa lajityypillis-ten sosiaalisten käyttäytymismallien toteuttamisen. Esimerkiksi Suomessa lemmikkeinä pidettävistä papukaijala-jeista yksikään ei elä luonnossa erakkona. Lemmikkilintua hankittaessa olisikin hyvä lähteä liikkeelle siitä, että linnulle hankkii lajitoverin myöhemmin.

Poikkeuksena ovat vanhat, jo vuo-sikausia yksin eläneet papukaijat, jotka eivät välttämättä hyväksy oman lajinsa edustajia ja voivat pärjätä paremmin yk-sin. On hyvä pitää mielessä, että ihminen ei voi koskaan korvata täysin lajitoveria.

Elämä ilman tarpeetonta pelkoa

Suomessa lemmikkeinä elävät linnut ovat luonnossa saaliseläimiä. Vaikka ihminen loisi niille vaarattoman ympä-ristön, ne eivät tiedä olevansa turvassa. Seuralemmikiksi otettu, emon ruokkima ja kesyttämätön papukaija saattaa pelätä ihmistä alkuun.

Ihmisen ja linnun vuorovaikutuksessa tulisi aina välttää tarpeettoman pelon ja stressin aiheuttamista. Jatkuva stressi johtaa vääjäämättä linnun hyvinvoinnin heikkenemiseen ja kroonisena se voi ai-heuttaa myös ulospäin näkyviä ongelmia, kuten aggressiivisuutta, apaattisuutta tai höyhenten nyppimistä.

Linnuilla on paljon muitakin po-tentiaalisia pelonlähteitä kuin ihminen. Mikä tahansa uusi esine, kuten vaikkapa uusi ruokakippo, voi olla linnun mie-lestä pelottava. Tällaisen uuden esineen

laittaminen häkkiin olisi julmaa, sillä se saattaisi saada linnun syöksymään pe-lokkaana häkin kauimmaiseen nurkkaan. Vaikka lintu ajan mittaan tottuisikin uu-teen esineeseen, tuntisi se ympäristönsä tällaisen toiminnan takia turvattomaksi. Lintu on parempi totuttaa hiljalleen uusiin esineisiin asettamalla ne häkin ulkopuolelle.

Monet perinteiset papukaijojen koulutusmenetelmät ovat pohjautuneet väärinkäsityksiin ja aiheuttaneet linnuille lähinnä tarpeetonta stressiä. Aikaisem-min on neuvottu, että ihmisen tulisi pyrkiä parven johtajaksi. Todellisuu-dessa papukaijaparvissa ei ole havaittu valtahierarkioita, eikä voida olettaa, että kotona oleva papukaijakaan pyrkisi ”pomottamaan” omistajaansa.

Pelokasta lintua on toisinaan neu-vottu kesyttämään pitämällä se väkisin

Undulaatti on luultavasti yleisin Suomessa lemmik-kinä elävä papukai-jalaji.

(vas.) Sopiva lintuhäkki on kaikkea muuta kuin pieni pyöreä häkki. Vasemmalla amatsoneja varten ostettu tehdasvalmisteinen kahden neliömetrin kokoinen häkki. Oikealla vastaavan kokoinen neitokakaduille tehty aviaario eli lentohäkki.

(oik.) Lemmikkilinnut vaativat kiipeilypaikkoja myös häkin ulkopuolelle. Kuvassa erilaisia kiipeilytelineitä.


John Vaillant: Tiikeri. Tosi-tarina kostosta, elämästä ja kuolemasta. 2011, WSOY. 400 s.

kiinni. Lienee selvää, että tällainen on eläimen kannalta erittäin stressaavaa ja johtaa säännöllisesti käytettynä kesyyn-tymismenetelmänä lähinnä lannistettuun ja apaattiseen eläimeen. Näin kohdeltu papukaija istuu paikoillaan ihmisen kädellä siksi, että kokee, ettei sillä ole muuta mahdollisuutta. Ei siksi, että pitäisi ihmisen seurasta.

Osaava, lintunsa käyttäytymistä ja oppimista ymmärtävä omistaja pystyy tulkitsemaan lintuaan ja ohjaamaan tämän käyttäytymistä toivomaansa suuntaan ilman pakotteita tai voimakei-noja. Linnun kesyttäminen on sitä paitsi mahdollista aiheuttamatta tarpeetonta stressiä. Tavoitteena tulisikin olla se, että lemmikkilintu tekisi siltä toivotut asiat vapaaehtoisesti, koska kokee ne tekemi-sen arvoisiksi.

Kokonaisuudesta ei tule tinkiä

Tässä artikkelissa on luotu nopea ja pintapuolinen katsaus lemmikkilintujen hyvinvoinnin edistämiseen. On tärkeää muistaa, että lemmikkilinnun hyvinvoin-ti muodostuu kaikista edellä esitetyistä osa-alueista, joista mitään ei tulisi si-vuuttaa. Jos jotain osaa kokonaisuudesta ei hoideta, linnun kunto voi heiketä. Pitkällä aikavälillä tämä voi näkyä myös linnun käyttäytymisessä, ja sitä voi olla vaikeampi huomata.

i


Lisätietoa lemmikkilinnuista:

Lemmikkilinnut Kaijuli ry: www.kaijuli.fi

Papukaija lemmikkinä: www.papukaija.fi

Lajiesittely

Neidokakadu – mainettaan vaativampi lemmikki

Australiasta lähtöisin olevaa neito-kakadua on pidetty yleisesti ”help-pona” aloittelijan lintuna. Tämä on valitettavasti johtanut siihen, että monet neitokakadut elävät liian pienissä häkeissä vailla virikkeitä tai seuraa. Neidokakadussa on toki helppoja piirteitä: se on esimerkiksi luonteeltaan suhteellisen tasainen. Tämä ei kuitenkaan tee siitä erityi-sen ”helppoa” lemmikkiä.

Pitkäpyrstöinen ja taitavasti len-tävä neitokakadu ei ole taitava kii-peilijä. Vaikka se vaatiikin sopivasti sijoiteltuja orsia kiipeilyä varten, se ei kiipeile häkin katossa tai pysty-suoraa puuta ylös, kuten esimerkiksi amatsoni. Kokonsa puolesta neitoka-kadu soveltuu hieman pienempäänkin asuntoon, sillä häkin ulkopuolella se mahtuu lentämään hyvin. Neitokaka-du tarvitsee kuitenkin häkin, jossa se mahtuu pyrähtelemään edes hieman. Tämän takia neitokakadujen ohella usein myydyt alle puolen neliömetrin häkit eivät riitä.

Neitokakadut ovat myös älykkäi-tä. Esimerkiksi allekirjoittanut on

opettanut neitokakadulleen erilaisia temppuja, joista mainittakoon koripallon pelaaminen. Ne vaativat virikkeitä siinä missä muutkin papukaijat. Yksi hyvä virikkeellistämistapa on vaihtaa häkin pohjalta lehdet johonkin muuhun pohja-materiaaliin ja heittää sekaan siemeniä, joita neitokakadut voivat etsiä.

Jarmo Tuutti / Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Lisätietoa neitokakaduista:

Neitokakadut – Variaatioiden Aikakausi: www.neitokakadut.com

Neitokakadu on undulaatin ohella yleisimpiä lemmikkeinä pidettäviä papukaijalajeja. Vaik-ka kyseessä on suhteellisen helppo laji, vaatii hyvien olosuhteiden tarjoaminen omistajalta perehtyneisyyttä.


Sokean kissan matkassa

Pieni musta kissan-pentu menettää näkönsä silmätuleh-duksen takia ennen kuin ehtii silmiään kunnolla aukais-takaan. Sokealle reppanalle ei tahdo löytyä kotia. Eläin-lääkärit miettivät jo kissan nukuttamista, kunnes parikymp-pinen floridalainen

Gwen Cooper tapaa pennun ja päättää adoptoida sen. Nimekseen kissa saa Homer, ja se kasvaa Gwenin kotona Miamissa kahden kissaystävänsä kanssa oppien korvaamaan puuttuvan näkönsä muilla aisteillaan ja puhe-liaisuudellaan.

Kaikki Homeriin tutustuvat ihastuvat lopulta sen sinnikkyyteen, rohkeuteen ja rakastavaan luonteeseen. Sitten Homer joutuu puolustamaan kotiaan murtovarkaal-ta. Pelottavan kokemuksen jälkeen Gwen miettii elämäänsä, ja hänen mielessään alkaa itää ajatus New Yorkiin muuttamisesta. Kun työtilanne Miamissa huononee, hän päättää kokeilla onneaan Isossa Omenassa. Kaikki muu käykin helposti, paitsi melkein kahden-tuhannen kilometrin matkustaminen kissojen kanssa. Vaikka Homer ei sisäkissana harharet-kille joudukaan (kirjan alkuperäinen nimi on Homer’s Odyssey eli Homeroksen Odysseia), niin se joutuu keskelle koko maailmaa jär-kyttäneitä tapahtumia. Gwen ja kissat asuvat lähellä World Trade Centeriä, johon eräänä syyskuisena aamuna tehdään kuin salama kirkkaalta taivaalta tuleva terrori-isku. Kirja antaa uuden näkökulman kaoottiseen päivään: mitä se merkitsi alueella asuville lemmikeille, joiden omistajat olivat iskujen tapahtuma-aikaan jo lähteneet kotoa töihin?

Kirjan teksti on sujuvaa ja helppolukuis-ta, ja Cooper onnistuu saamaan kirjoitus-tyylillään tarinaan mukaan aitoa jännitystä Liikuttavasta aiheesta huolimatta asioita ei sokerikuorruteta, ja mukana on rutkasti huu-moria. Homerin tarinan rinnalla Gwen kertoo myös oman versionsa sinkkuelämästä ja itsensä etsimisestä kahdessa hyvin erilaisessa

Matka erityyppisten koirien kotiseuduille

Jorma Keskitalo (suomennos): Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina. Tammi, 2011. 185 s.

John Vaillant: Tiikeri. Tosi-tarina kostosta, elämästä ja kuolemasta. 2011, WSOY. 400 s.

Kirja-arviot

suurkaupungissa. Tietysti kirjasta oppii myös paljon siitä, millaista on elää sokean kissan kanssa. Homer-kissan uskomaton elämä on hyvänmielenkirja muillekin kuin kissaihmi-sille.

Nykyään Homer-kissa on kolmetoistavuo-tias ja asuu edelleen New Yorkissa Gwenin, hänen aviomiehensä ja toisten kissojen kans-sa. Homer on myös Facebookissa: voit käydä lähettämässä terveisiä Homer Blind Wonder Catille ja seurata sen kuulumisia.

Kissojen nahoissa

Espanjassa asuva kirjailija Anneli Gilan on hypännyt heitteille jätettyjen kissojen nahkoihin ja kirjoit-tanut kissakatraan elämäntarinat. Minä-muodossa kirjoitetut kehrääjien mietteet ovat täynnä kissamai-suuksia: elämä on le-päämistä, leikkimistä, ruokaa sekä kissakave-

rien ja emännän kiusoittelua. Elämä emännän hoivissa on auvoisaa

katukokemusten jälkeen. Tassuttelijoiden erilaiset persoonallisuuden piirteet tulevat myös esiin. Jokaisen kissan ominaisuudet esitellään ensin ranskalaisin viivoin, ja sitten pääsee itse kissa ääneen. Kirjassa on mukana myös valokuvia.

Nopeasti luettava tarinakokoelma tuo hymyn jokaisen kissafanin huulille ja kenties innoittaa pohtimaan, millaisia tarinoita omat kissat kertoisivat, jos niille antaisi äänen. Kissojen elämä on aika samanlaista ympäri maailman, ja tässä kirjassa ei ole kovinkaan paljon leimallisesti espanjalaista makua. Tarkkasilmäistä lukijaa ärsyttävät sieltä sun täältä puuttumaan jääneet pilkut.

Anneli Gilan: KissanpäivätBasanoskirjat, 72 s.

Gwen Cooper: Homer-kissan uskomaton elämä. WSOY, 2011. 300 s.

Maailman koirat ihmisen ystävinä ja apureina on ihanan erilainen ja piristävä kirja ihmisen ja koiran kumppanuudesta. Vastaavanlaisissa teoksissa esitel-lään usein erilaisia sankarikoiria: poliisikoiria, tul-likoiria, opaskoi-

ria ja avustajia. Tässä kirjassa tutustutaan koiran erilaisiin tehtäviin laaja-alaisemmin koirien alkuperäisen käyttötarkoituksen näkökulmasta. Kirjan tarinat vievät hyvin erityyppisten koirien kotiseuduille eri puolille maapalloa aina Lapista ja Lofooteilta Aasiaan ja Afrikkaan.

Koska kirjassa kuvataan koiria niiden perinteisissä työtehtävissä, monet kirjan koirista ovat jonkunlaisia paimenia, vartijoita tai metsästäjiä. Yksi alkuperäisimmistä koira-roduista on tiibetinmastiffi, jonka tehtävänä Tiibetissä on suojella omaa laumaansa: sekä ihmisiä, karjaa että rakennuksia tai telttoja. Maremmano-abruzzese taas on pohjim-miltaan karjan vartija Italian vuoristosta. Kirja kertoo, miten niitä on 2000-luvulla kokeiltu menestyksellisesti myös Australiassa harvinaisen pingviinilajikkeen suojelemisessa kettujen hyökkäyksiltä.

Pohjois-Afrikan sloughit ovat jaloja met-sästyskoiria, beduiinin arvokkainta omaisuut-ta. Aavikolla ei pysty metsästämään muuten kuin koiran avulla, joten sloughia pidetään jumalan lahjana, vaikka muutoin koiria ei arvostetakaan. Meidän lappalaiset poropai-menetkin ovat päässeet mukaan opukseen. Kirjan tekijä on vieraillut Pellossa poropai-mennuskokeessa ja avaa sitä kautta koirien käyttöä poron paimentajina ennen vanhaan ja niiden nykyistä roolia moottorikelkkojen rinnalla.

Kirja on käännös saksankielisestä alku-teoksesta Hunde Der Welt - Die schönsten Reportagen von Lappland bis Südafrika. Suo-mennoksesta vastaa Jorma Keskitalo.

TEKSTI Lena Lundell TEKSTI Kati Kiviniemi

TEKSTI Veera Saloheimo


Ylpeät vanhemmat

Oikea parivalinta on kasvatustyön A ja O. Claudian ensimmäisen pentueen vanhemmat, Kaneli (s. 2008) ja Tim (s. 2009), ovat pysyneet aikuisikään asti terveinä. Molemmat koirat ovat saaneet virallisista terveystutkimuksista erin-omaiset tulokset. Se on tärkeä tieto, sillä tollerit kärsivät kapeasta geenipohjasta, mikä altistaa joillekin perinnöllisille sai-rauksille.

Luonnekin on molemmilla erittäin passeli: Kaneli ja Tim ovat mukavia, avoimia ja iloisia huiskuhäntiä. Ne tule-vat toimeen kaikenikäisten ihmisten ja kaikenlaisten koirien kanssa. Koirat ovat myös mainioita harrastuskoiria; Tim on kunnostautunut kadonneiden eläinten etsijäkoirana. Koirapariskunta täydentää hyvin toisiaan, ja Claudia uskoo, että pennuistakin kehittyy mukavia ja mo-nenlaisiin harrastuksiin sopivia veijareita.

Astutuksesta synnytykseen

Kaneli on Claudian sijoituskoira, joka asuu hänen ystävänsä perheessä. Kun Kanelin kiima alkaa elokuussa, se on aika tuoda vierailulle Claudian kotona asuvan Timin luo. Astutus sujuu luonnollisesti ja mutkattomasti. Nartun tiineys kestää keskimäärin 63 päivää, joten Kanelin pentujen odotettu syntymäaika ajoittuu lokakuun lopulle.

Sijoituskodissa seurataan aktiivisesti Kanelin vointia: merkkejä tiineydestä

alkaa näkyä syyskuussa, arviolta kolme viikkoa astutuksen jälkeen. Ultraäänitut-kimus vahvistaa pentuja olevan tulossa. Kuvaruudulla näkyy neljä tollerin alkua, mutta sataprosenttisen tarkkaa tietoa pentujen lukumäärästä ei osata tässä vaiheessa sanoa. Claudia alkaa valmistaa Kanelia äitiyteen normaalia tuhdimmalla penturuoalla. Tiineys etenee normaalisti ja ongelmitta. Muutama päivä ennen synnytystä Kaneli viedään vielä röntgen-tutkimukseen, jossa selviää, että pentuja on tuloillaan kuusi.

Pennunostajat käyvät Claudian luona tutustumassa koiravanhempiin ja kasvattajaan jo ennen pentujen syntymää elo–syyskuussa. Claudia pitää käytän-töä hyvänä, sillä tapaamisen perusteella kasvattaja osaa valita kullekin kotieh-dokkaalle sopivimman pennun. Claudia haluaa olla osa kasvattiensa elämää myös luovutuksen jälkeen, mikä sujuu luonnollisesti paremmin, jos kasvattaja tulee hyvin toimeen pentujen perheiden kanssa.

Pennut saapuvat maailmaan

Synnytyksen aika koittaa. Kanelin ja Ti-min koko lähipiiri jännittää kuumeisena sen käynnistymistä. Loka- ja marraskuun vaihteeseen osuneena yönä alkaa tapah-tua. Pentulaatikkoon tupsahtaa neljän tunnin aikana kaksi tyttöä ja neljä poi-kaa. Kaneli hoitaa synnytyksen kaikkien oppikirjojen mukaisesti. Ihmisen apua

tarvitaan vain punnitukseen ja sukupuo-len tarkistukseen.

Pentujen elämän alku

Kaneli osoittautuu loistavaksi emäksi. Se hoitaa vauvansa tunteella ja huolellisesti. Modernin isän tapaan Timikin osallistuu jälkikasvunsa kasvatukseen: aluksi vahti-malla pentulaatikon äärellä, myöhemmin pitämällä pennut puhtaana, sitten leikit-tämällä ja lopussa kouluttamalla ja opas-tamalla pesueen kunnon koirien tavoille.

Pentujen sosiaalistaminen ja totut-taminen uusiin tilanteisiin ja asioihin on koiran kehitykselle tärkeää. Claudia totuttaa omat kasvattinsa ihmisen käsit-telyyn pennusta pitäen. Kolmeviikkoisi-na pennut alkavat syödä kiinteä ruokaa ja laajentaa reviiriään. Pian pentuhuone käy ahtaaksi, ja pienokaiset saavat liikkua vapaasti koko talossa. Samalla Claudia alkaa totuttaa niitä erilaisiin ääniin muun muassa cd-soittimen avulla. Pennut näkevät lähes päivittäin kaikenikäisiä ihmisiä ja toisia koiria. Ne tekevät tutta-vuutta kodinkoneiden kanssa ja kiipeile-vät iloisesti jopa hurisevan imurin päällä, kun Claudia yrittää siivota asuntoaan.

Pentujen saavutettua neljän viikon iän Claudia alkaa viedä niitä säännölli-sesti autoajeluille ja erilaisiin ympäris-töihin, joita pennut pääsevät tutkimaan sekä yksin että ryhmässä, ulkona ja sisällä. Pennuille näytetään myös riista-eläimiä, sillä tolleri on noutajakoira, jota

TEKSTI Claudia Erälahti ja Lena Lundell KUVAT Claudia Erälahti

HESYn jäsenlehdessä alkaa juttusarja, jossa seurataan koiran kehitystä astutusvaiheesta alkaen. Jutun keskiössä ovat HE-SYn jäsenen, Claudia Erälahden Kennel Ogaleesha´sin ensimmäisen pentueen vaiheet. Claudia kasvattaa novascotiannouta-jia, joita kutsutaan lempinimellä tolleri. HESYn monivuotisille jäsenille Claudia on tuttu jo numerosta 1/10. Siinä tollereis-ta innostunut nainen kertoo haaveestaan ryhtyä kasvattajaksi. Unelmasta tuli totta, kun hänen ensimmäinen pentueensa syntyi lokakuussa 2011.

Kanelin ja Timin pentujen matka pentulaatikosta maailmalle

Pentupäiväkirja


käytetään apuna metsästyksessä, vaikka nykyään se on myös monipuolinen harrastekoira.

Kuuden viikon ikäisinä pennut aloit-tavat sisäsiisteyskoulutuksen. Aivan aluk-si tarpeiden tekeminen ulos ei luonnolli-sestikaan onnistu, mutta pennut oppivat tavanomaista nopeammin sisäsiisteiksi, koska ne ovat tottuneet käymään pihalla aina hädän tullen.

Turvallisesti tukien maailmalle

Pennut ja niiden uudet omistajat on aika valmistaa yhteiselle tielle. Claudia sisäl-lyttää pentujen hintaan pentukurssin, joka koostuu teoriaosuudesta ja käytän-nön harjoituksista. Teoriaosuuden luento pidetään kaksi viikkoa ennen luovutusta, mutta harjoitukset vasta luovutuksen jälkeen, kun pennut ovat kotiutuneet uusiin perheisiin.

Luennon on tarkoitus tarjota omis-tajille hyödyllisiä vinkkejä juuri ennen uusien perheenjäsenten saapumista ko-tiin. Pari päivää ennen muuttoa pennut pääsevät tutustumaan tuleviin koteihinsa muutaman tunnin ajaksi. Ne suhtautuvat uusin perheisiinsä avoimesti ja rauhalli-sesti.

Pentujen varsinainen luovutus ajoit-tuu joulun alle, kun ne ovat vähän vajaan kahdeksan viikon ikäisiä. Muutto sujuu kaikilta mutkattomasti. Eläinlääkäri on todennut pennut terveiksi, ja ne on sirutettu sekä rekisteröity Suomen Ken-nelliittoon. Matokuurejakin pennuilla on takana useampia.

Claudia jakaa uusille omistajille pen-tupaketit. Pakkaus sisältää lelun, pentu-ruokaa, ruoka- ja rokotusohjeet ja muita pieniä yllätyksiä sekä kaupanpäällisenä tietenkin kasvattajan lupauksen olla pennun ja sen uuden kodin tukena koi-ran koko elämän ajan. Perehdyttääkseen uudet omistajat tollerin ominaisuuksiin Claudia liittää kaikki pennunostajat myös rotua harrastavaan yhdistykseen. Pennut on saatettu turvallisesti maail-malle.

TEKSTI Erja Veivo

27

Helena Kosunen menehtyi äkillisesti Helsingissä 16. joulukuuta 2010. Hän oli syntynyt Heinävedellä 26. kesäkuuta 1928 vaatimatto-

miin oloihin. Yhdeksänlapsisen perheen tytär kävi koulussa perusopintojen verran ja siirtyi pian työelämään. Kosunen oli uuttera työmyyrä, joka teki pitkän uran tekstiili- ja ravintola-aloilla.

Nuoren naisen tie vei jo varhain Hel-sinkiin, jossa hän toimi Ehon kahvilassa ajan tapaan ”tiskiltä annostelijana” ja keittiöapulaisena. Vuonna 1957 Kosunen haki kannuksia työelämään käymällä ompeluopissa ja päätyi vuosina 1958–60 leninkitehtaan käsityöntekijäksi ja silittä-jäksi ja myöhemmin tekstiililiikkeen myyjättäreksi. Viimeisimpinä vuosina ennen eläkkeelle siirtymistä hän työs-kenteli rahastajana ja mittarinlukijana.

Urbaani elämä kiehtoi Kosusta nuo-resta lähtien, ja hän asui aikuiselämänsä Kallion ja Vallilan kaupunginosissa. Ko-din lähettyvillä sijaitsevan Kulttuuritalon tanssit toivat työteliään naisen arkeen vaihtelua ja vastapainoa. Ensimmäisinä Helsingin vuosinaan hän asui siskonsa kanssa. Sisarusten kimppakämppä jäi, kun Kosunen kohtasi miehen, josta tuli hänen elämänkumppaninsa useiksi vuosikymmeniksi. Pariskunnalla ei ollut lapsia, ja pitkä yhteinen matka päättyi lopulta eroon, kun mies halusi palata juurilleen Juukaan.

Kosunen oli hyvin sukurakas, mutta välimatka eri puolilla Suomea asuviin si-

saruksiin muodostui yhteisten tapaamis-ten esteeksi. Matkustaminen oli polvi- ja lonkkavaivoista kärsivälle ja moneen ker-taan leikatulle naiselle etenkin myöhem-mällä iällä liian hankalaa. Perheellisten sisarusten oli puolestaan vaikea irtautua arjen kiireistään lähteäkseen lomalle Helsinkiin. Etäisyys sukuun asetti saman taloyhtiön asukkaat Kosusen elämässä tärkeälle sijalle, mutta heitäkin tärkeämpi rooli hänen elämässään oli Uudellamaal-la asuvalla kummitytöllä, joka kyyditsi tätiään ostosreissuille.

Kosunen oli luonteeltaan tarkka ja säntillinen. Huolellisuus ilmeni monella tavalla. Kahvi- ja ruokapöydän antimet hän asetteli pienintäkin piirtoa myöten omille paikoilleen, kattaus oli tiptop ja huonekalut lehtipino mukaan lukien py-syivät visusti asemissaan. Jos lehti siirtyi vieraan kädessä pöydälle, emäntä palautti sen pian lehtipinkan päällimmäiseksi. Yhtä täsmällisesti Kosunen onnitteli sukulaisiaan näiden merkkipäivinä. Tus-kin yksikään syntymä- tai nimipäivä on jäänyt häneltä muistamatta.

Kosusella oli suuri sydän, josta riitti rakkautta etenkin eläimille. Hänen sy-däntään lähinnä olivat kodittomat kissat, koirat ja muut seuraeläimet. Kosusella oli itsellään elämänsä aikana kaksi koiraa, joita hän piti kuin kukkaa kämmenel-lä. Molemmat tiibetinspanielit olivat hänelle kuin lapsia, joita oli suojeltava elämän kärsimyksiltä ja joille oli tarjotta-va kaikki maallisen elon onnen hetket ja ilonaiheet.

Vaikka Kosunen kuoli yhtäkkisesti, oli hän varautunut poismenoonsa jo etukäteen testamenttaamalla asuntonsa irtaimistoineen HESY:lle, järjestölle, jon-ka tekemää käytännön eläinsuojelutyötä hän arvosti kovasti. Kosusen testament-tilahjoitus käytetään lyhentämättömä-nä kodittomien eläinten auttamiseen. HESY ry esittää lämpimät kiitokset eläinten puolesta.

Helena Kosunen 1928–2010

Seuraavassa lehdessä kerromme, miten pennut ovat kotiutuneet uu-siin koteihinsa. Vierailemme myös pentukoulussa, jonka Claudia on järjestänyt yhdessä eläin- ja ongel-makoirakouluttaja Karita Häkkisen / Eläinpalvelu Niin kivaa!:n kanssa.


Lemmikkieläinten hyvinvoin-tia säätelevät lait vaihtelevat EU:ssa jäsenmaittain. Kaikki EU-maat ovat kuitenkin hy-väksyneet Euroopan neuvoston

päätelmät kissojen ja koirien hyvinvoin-nista (Council Conclusions on the Welfare of Cats and Dogs). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että komission on sisäl-lytettävä lemmikkieläinten hyvinvointi valmisteilla olevaan EU:n eläinten hy-vinvointistrategiaan. Myös EU-maiden lainsäädäntöjä lemmikkieläinten pidosta on yhtenäistettävä ja alueelle on luotava yhtenäinen lemmikkien rekisteröintime-netelmä.

EU:ssa on tällä hetkellä käytössä kymmeniä yksittäisiä rekisteröinti- ja tunnistusjärjestelmiä, joista laajin on 20 maata kattava Europetnet. EU-alueelle tarvitaan kuitenkin yhteensopiva ja koko unionin laajuinen rekisteri, jotta pentu-tehtailu saadaan kuriin ja eläinten lail-linen liikkuvuus EU-alueella helpottuu.

Tällä hetkellä lemmikkieläinten liikku-mista säädellään EU-alueen ulkopuolelta tulevilta lemmikkieläimiltä edellytetyllä terveyssertifikaatilla ja unionin sisällä EU-lemmikkipassilla.

Europarlamentaarikko ja eläinten hyvinvointityöryhmän Animal Welfare Intergroupin varapuheenjohtaja Sirpa Pietikäinen esitti EU:n komissiolle syyskuussa 2011 kysymyksen lemmik-kieläinten rekisteröinti- ja tunnistusme-netelmän toteuttamisesta ja aikataulusta. Vastausta ei ole vielä tullut.

Selvää on, että EU:n kattavan tunnis-tetietorekisterin käyttöönotto edellyt-täisi kaikkien koiran- ja kissanpentujen siruttamista tiettyyn ikään mennessä ja sirunumeron tallentamista rekisteriin. Rekisterin ylimpänä viranomaisena voisi toimia komissio, eikä sen käytöstä saisi koitua eläinten omistajille kovia kustannuksia. Eläinsuojelullisista syistä on tärkeää, että rekisteriin hyväksytään vain sellaiset eläimet, joiden sukutausta

on riittävän risteytynyt, ja että rikkeistä langetetut sanktiot ovat kaikille tekijöille samanlaiset.

Myös Euroopan kulkukoirakanta on puhuttanut eläinsuojeluyhdistyksiä, kansalaisia ja poliitikkoja. Viime syksynä Euroopan parlamentti yhtyi kirjalliseen kannanottoon EU:n koirapopulaatioiden hallitsemiseksi. Kannanotossa vaadi-taan, että koirapopulaatiota on pyrittävä kontrolloimaan paremmin ja vesikauhu-rokotuksia ja sterilisaatiota on tuettava ei-toivottujen koirien lukumäärän vähentämiseksi.

EU:n ulkopuolistenkin maiden tapahtumat vaikuttavat unionin eläin-politiikkaan. Vuonna 2009 EU:ssa astui voimaan koira- ja kissaturkisten tuonti- ja vientikielto. Kielto oli jäsen-maiden yhteinen vastalause niille Aasian valtioille, joissa kasvatetaan ja tapetaan koiria ja kissoja vaatteiden, somisteiden ja rihkaman valmistamiseksi.

Eläinten elinolosuhteet, kohtelu ja oikeudellinen asema määritellään EU-säädöksissäTEKSTIN KOONNUT Erja Veivo KUVAT SXC ja Animalia PIIRROS Sari Toivola

EU asettaa raamit eläinten hyvinvoinnille

Lemmikit rekisteriin, munijakanat virikehäkkiin, teuraseläinrallia läpi Euroopan, vääntöä klooni-lihasta. EU-lainsäädäntö luo raamit eläinten kohtelulle ja olosuhteille. Samalla se mahdollistaa myös monet epäkohdat.


Edistystä ja takapakkia eläinkokeissa

Koe-eläinten käytölle ja hoidolle on EU-alueella asetettu minimivaatimukset, jotka määritellään vuonna 2010 uudis-tetussa koe-eläindirektiivissä. Vuonna 2013 voimaan astuva direktiivi tuo koe-eläinten asemaan ja olosuhteisiin joitain parannuksia, mutta lopputulos ei ole pa-ras mahdollinen. Direktiivin merkittävin puute on kielto, joka estää jäsenvaltioita säätämästä direktiiviä tiukempia kansal-lisia koe-eläinlakeja. Direktiivi ei korjaa myöskään kädellisten asemaa eläinko-keissa. Apinoita voidaan edelleenkin käyttää eläinkokeissa ja pyydystää luon-nosta EU:n koe-eläinkasvattamoihin.

Viime vuosina EU:ssa on pyritty pääsemään ainakin puheiden tasolla kolmen R:n tavoitteeseen: Reduction, Refinement, Replacement -periaatteen päämääränä on kehittää vaihtoehtome-netelmiä eläinkokeille, vähentää eläinko-keiden määrää ja kehittää eläinkokeista mahdollisimman kivuttomia. Tavoittei-siin on vielä matkaa.

Eniten EU:ssa on edistytty pyrki-myksessä kieltää kosmetiikan eläinko-keet. Vuonna 2004 unionin alueella astui voimaan kosmetiikkadirektiivi, jonka tavoitteena on kieltää vähitellen kos-metiikan eläinkokeet EU:ssa ja lopulta myös unionialueen ulkopuolella eläimillä testattujen kosmetiikkatuotteiden myyn-ti EU-maissa.

Vuonna 2009 tavoitteessa päästiin eteenpäin, kun EU-alueella kiellettiin muut kosmetiikan eläinkokeet paitsi kolme testiä, jotka on tarkoitus kieltää vuonna 2013. Kosmetiikkateollisuus vaatii kieltoon lykkäystä, mutta komissio ei näillä näkymin aio suostua tähän. Sen sijaan kieltoon tuodaan poikkeuksia, joiden nimissä eläinkokeita saa edelleen tehdä esimerkiksi silloin, jos tuotteella katsotaan olevan terveydellisiä vaikutuk-sia.

Kansalaiset kaipaavat eettisempää eläintuotantoa

EU:ssa luodaan parhaillaan suuntavii-voja tulevaisuuden maatalouspolitiikalle, jolla on vaikutuksia tuotantoeläinten olosuhteisiin. EU:n maatalouspolitiikan uudistamisohjelma, niin sanottu CAP-

reformi, on kuitenkin ollut pettymys eläinsuojelijoille: vaikka uudistuksessa on maininta eläinten hyvinvoinnista, siinä ei esitetä mitään konkreettisia säännöksiä eläinten olojen parantamiseksi. Tällaisenaan uudistus ei täytä EU-kansalaisten toiveita saada ulottuvilleen eläinperäisiä tuotteita, joiden valmista-miseen ei liity kärsimystä. CAP-reformi toteutetaan vuonna 2013.

Kansalaisten yleistä mielipidettä ei ole kuultu myöskään klooniliha-kysy-myksessä. Euroopan parlamentti kielsi 2010 kloonattujen eläinten käytön elin-tarviketuotannossa. Kielto on tilapäinen. Kannoista neuvotellaan uudestaan, kun nykyisen määräyksen voimassaoloaika on päättymässä. Euroopan parlamentti ja Euroopan ministerineuvosto ovat asiassa eri kannoilla, sillä neuvosto ei halua laajentaa parlamentin toivomaa kieltoa kloonieläinten jälkeläisistä saataviin elintarvikkeisiin.

Klooniliha on herättänyt EU:n kansalaisissa vastustusta, sillä kloonaus aiheuttaa eläimille kärsimystä Komis-siokin on tunnustanut asian. Kloonijäl-keläiset kuolevat usein synnytyksessä tai ensimmäisten elinkuukausien aikana, ja ne ovat usein epämuodostuneita. Kloonausta on tutkittu lähinnä naudoilla ja sioilla.

Eläinsuojelusäädöstenkeskeisimpiä muutostarpeita

EU-lainsäädännössä on määritelty jokaista unionimaata velvoittavat vaati-mukset tuotantoeläinten teurastukselle, eläinkuljetusten tauotuksille ja kuljetus-tiloille sekä kanojen, sikojen ja lehmien pitopaikalle. Kanojen pitopaikkamäärä-yksiin tuli tänä vuonna muutoksia, kun EU kielsi perinteiset häkkikanalat, jotka on korvattava ns. varustelluilla virikehä-keillä. EU-komission tietojen mukaan kaikki jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan ryhtyneet tarvit-taviin toimenpiteisiin, eikä kiel-to toteudu täysimääräisenä kai-kissa maissa. Suomi on täyttänyt vaatimukset, joten häkkikanaloi-den aika on maassamme ohi.

Monet Euroopan kansa-laiset, eläinsuojeluyhdistykset ja poliitikot ovat vaatineet jo pitkään eläinkuljetuksille

tarkempaa sääntelyä ja uudistuksia.Euroopan parlamentin jäseniltä on tullut muun muassa aloite 8hours-kampanjalle, jossa komissiota vaaditaan asettamaan eläinkuljetuksia koskevan direktiivin uudistuksessa kuljetuksille kahdeksan tunnin yläraja.

Komissiolta on tivattu myös toimia, joilla varmistetaan, että EU-alueella sattuneista eläinkuljetusrikkomuksista langetetaan tekijöille rangaistukset. Tällä hetkellä valvovilla viranomaisilla ei ole tähän toimivaltaa tai resursseja. Etenkin kuljetustilojen korkeuksissa on ilmennyt viime aikoina puutteita. Myös lukuisat matkan aikana kuolleet eläimet todista-vat kuljetusten mielettömyydestä.

Toimia lajikirjon säilyttämiseksi

Luonnonvaraisten eläinten suojelu liittyy EU:ssa usein lajien monimuotoisuuden säilyttämiseen. EU:n uhanalaisia lintuja suojelee lintudirektiivi, ja romahtaneet kalakannat pyritään elvyttämään yhtei-sellä kalastuspolitiikan uudistuksella.

Hainevien irrottaminen merellä kiellettiin EU:ssa jo vuonna 2003, mutta kieltoon jäi poikkeuksia, jotka mahdol-listavat laittoman ja julman eväpyynnin. (Eväpyynnissä elävältä hailta irrotetaan pelkkä evä, sitten hai heitetään takaisin mereen.) Nyt EU-komissio haluaa tilkitä porsaanreiän säännöksellä, jonka mukaan alusten on purettava hait aluksesta ainoastaan siten, että evät ovat edelleen paikoillaan. Vähenevän haikalapopulaa-tion takia EU on vaatinut myös uhan-alaisimpien silli-, kettu- ja vasarahaiden pyynnin täyskieltoa.

Vuonna 1991 EU-alueella kiellet-tiin käpälälautojen käyttäminen tur-kiseläinten pyydystämisessä ja vuonna 2009 unionin alueella otettiin käyttöön

Eläinten elinolosuhteet, kohtelu ja oikeudellinen asema määritellään EU-säädöksissä

HESY-jäsenlehti 1/201230

hyljetuotteiden myyntikielto, joka koh-distuu pääasiassa laajamittaista kuuttien pyyntiä harjoittavaan Kanadaan. Myös myyntikieltoon jätetty poikkeus pois-tetaan lähiaikoina. Poikkeus on sallinut tuonnin sellaisille hyljetuotteille, joiden on katsottu olevan alkuperäisväestölle tärkeä elinkeino (esim. Tanskan itsehal-lintoalueen Grönlannin inuiitit).

Suomen lepsu suurpeto- ja norp-papolitiikka on ollut EU-komission hampaissa pariin otteeseen. Suojeltujen lajien puolestapuhujana on toiminut muiden mukana Sirpa Pietikäinen, joka on toimittanut komissiolle tietoa Suomen susikannoista ja tehottomasta suurpetojen suojelusta ja kysynyt, aikoo-ko se tehdä jotain asialle. EU-komissio on vaatinut Suomea kitkemään susien laittoman tappamisen.

Vuonna 2009 Pietikäinen esitti komissiolle kysymyksen saimaannorpan suojelusta sillä seurauksella, että komissio antoi Suomelle huomautuksen saimaan-norppien suojelun laiminlyönneistä kesällä 2010.

EU kontrolloi myös alueensa eläintarhoja direktiivillä, joka määrittää minimivaatimukset eläintarhatoiminnal-le. Tarhaeläimille pyritään esimerkiksi takaamaan mahdollisimman lajityypil-liset olosuhteet lisenssi- ja valvontame-kanismeilla. Eläintarhat ovat nimenneet yhdeksi tehtäväkseen lajien monimuotoi-suuden säilyttämisen. Tarhaolosuhteissa elävien luonnoneläinten hyvinvoinnin lisäämiseksi komissiota aiotaan vaatia tarjoamaan lisäkoulutusta eläintarha-lainsäädäntöä tulkitseville kansallisille viranomaisille.

Kirjoitus pohjautuu europarlamentaa-rikkojen eläinten hyvinvointityöryhmän (Animal Welfare Intergroup) varapu-heenjohtajan Sirpa Pietikäisen muistiin-panoihin.

Eläinten elinolosuhteet, kohtelu ja oikeudellinen asema määritellään EU-säädöksissä

Eläimet huomioon politiikanteossa Eläinten hyvinvointia on pyritty parantamaan EU:ssa perussopimuksilla. Vuo-den 1997 Amsterdamin sopimuksen julistuksellisessa lisäosassa mainitaan, että eläimet ovat tuntevia eliöitä. Vasta Lissabonin sopimuksessa vuodelta 2009 eläinten hyvinvointi otettiin osaksi perussopimusta, mikä velvoittaa EU-instituutioita ottamaan eläinten hyvinvoinnin huomioon ja arvioimaan sen toteutumista politiikanteossaan.

Eläinten hyvinvoinnin näkökulma tulee siis ottaa huomioon paitsi maa-taloudessa ja eläinkuljetuksissa, myös teknologisessa kehityksessä (kuten geeniteknologiassa ja kloonauksessa) sekä kalataloudessa. Sopimuksessa painotetaan kuitenkin uskonnollisten ja kansallisten perinteiden merkitystä, minkä takia esimerkiksi uskonnollisista syistä tehdyt rituaaliteurastukset ilman tainnutusta ovat sallittuja EU-alueella.

Muita lähteitä ja lisätietoja: Animal Welfare Intergroup: www.animalwelfareintergroup.eu Eurogroup for Animals: www.eurogroupforanimals.org

Eläimet tuntevat EU:n maatalouspolitiikan uudistukset suoraan nahoissaan.

HESY-jäsenlehti 1/2012 31HESY-jäsenlehti 1/2012

Sarjakuva

Tulevia tapahtumia: 15.4. klo 12–15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä Myynnissä Marimekon tuotteita, pitsilakanoita ja -liinoja, pöytäliinoja, retrokankaita yms. Pitsilä, Mäkitorpanpolku 4 (käynti talon takaa).

28. –29.4. klo 9–18 PetExpo-lemmikkimessut Hesy esittelee toimintaansa, myy lemmikkieläintarvikkeita ja yhdistyksen kannatustuotteita. Helsingin Messukeskus. 29.4. klo 12–15 Wanhojen tekstiilien myyntipäivä Myynnissä Marimekon tuotteita, pitsilakanoita ja -liinoja, pöytäliinoja, retrokankaita yms. Pitsilä, Mäkitorpanpolku 4 (käynti talon takaa).

20.5. klo 14–17 Lemmikkieläinten siunaustilaisuus Tuo lemmikkisi siunattavaksi Hesylle. Siunauksen toimittaa poliisipastori Carita Pohjolan-Pirhonen. Os. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. 17.6. klo 14–17 Hesyn kesäkekkerit Tule viettämään tapahtumarikas päivä Hesyn eläinsuojelukeskukseen. Tapahtuman teemoina ovat kissan hyvinvointi ja terveydenhoito. Voit tutustua samalla yhdistyksen toimintaan ja talon asukkeihin. Os. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila.

7.9. ja 14.9. klo 16–24 Kissojen yö Hesy myy kannatustuotteitaan ja esittelee toimintaansa Korkeasaaressa järjestettävässä Kissojen yö -tapahtumassa.

23.9. klo 14–17 Hesyn ruskariennot Tule tutustumaan toimintaamme syyskauden avajaisissa. Tapahtumassa on oheisohjelmaa mm. koiran hoidosta ja koirien jäljestystoiminnasta. Os. Eläinsuojelukeskus, Yhdyskunnantie 11, Itä-Pakila. 4.–5.10. klo 11–17 Maailman eläinten päivä Tule tutustumaan Hesyn telttaan Lasipalatsin kulmalla. Esittelemme eläinsuojelutoimintaa ja myymme yhdistyksen tuotteita. HUOM! Säävaraus. 25.–28.10 Helsingin kirjamessut Hesy esittelee toimintaansa ja myy kirjoja, joulukortteja ja kalentereita. to, la-su klo 10–18, pe klo 10–20. Helsingin Messukeskus. Seuraa tapahtumia myös Hesyn nettisivuilta: www.hesy.fiHUOM! Muutokset tapahtumiin mahdollisia.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry, Yhdyskunnantie 11, 00680 Helsinki.

TEE HESYLLE LAHJOITUS:

JOUKKOKIRJESOPIMUS100587.BB04

TÄMÄ OSOITELAPPU ON MYÖS HESY RY:N JÄSENKORTTI

NORDEA 200118-113063IBAN:FI09 2001 1800 113063

HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYSYHDYSKUNNANTIE 1100680 HELSINKI

100586

L A H J O I T U S

E L Ä I N T E N

A U T T A M I S E E N

hesy 1/2012

Documents