hoitohenkilöstön mitoittaminen ortopedian- ja ... · nro 8, 2012 . hoitohenkilöstön...

Hoitohenkilöstön mitoittaminen ortopedian- ja traumatologian

klinikassa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa

Sari Tanninen

Sarja Serie A nro 8, 2012

Hoitohenkilöstön mitoittaminen ortopedian- ja traumatologian

klinikassa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa

Sari Tanninen

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin julkaisuja, sarja A nro 8, 2012

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri

Turku 2012

KUVAILULOMAKE VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUJA, sarja A, nro 8 Teoksen nimi: Hoitohenkilöstön mitoittaminen ortopedian- ja traumatologian klinikassa Turun yli-opistollisessa keskussairaalassa Laajuus: 69 sivua 14 liitesivua Tekijä(t): Sari Tanninen Tiivistelmä Kehittämishankkeen tausta ja tarkoitus: Osaava, oikein mitoitettu ja rakenteeltaan oikean-lainen henkilöstö ovat keskeisiä tekijöitä, kun terveydenhuollon palveluita suunnitellaan. Henkilöstömitoituksen suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin tarvitaan tunnuslukuja. Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, mitä henkilöstömitoitukseen sovel-tuvia tunnuslukuja löytyy Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) sähköisistä tietojärjes-telmistä. Tavoitteena oli kuvata henkilöstömitoitukseen soveltuvien tunnuslukujen avulla or-topedian- ja traumatologian klinikan hoitohenkilöstön mitoitusta. Lisäksi tavoitteena oli kar-toittaa yhden vuodeosaston sairaanhoitajien välilliseen hoitotyöhön kuluvan työajan määrää. Aineisto ja menetelmät: Henkilöstömitoitustutkimuksen aineiston muodosti TYKSin ortope-dian- ja traumatologian klinikan neljän vuodeosaston ja yhden poliklinikan sähköisten tieto-järjestelmien henkilöstö- ja potilastiedot 1.1.2008–30.9.2008 ajanjaksolta. Tutkimusasetelma-na oli retrospektiivinen aikasarja. Sairaanhoitajan välilliseen hoitotyöhön kuluvan työajan aineiston muodosti yhden vuodeosaston sairaanhoitajat (n=22). Molempien aineistojen tilas-tolliseen sekä graafiseen kuvailuun käytettiin MS Excel -taulukkolaskentaohjelmaa. Tulokset ja johtopäätökset: Tämän kehittämishankkeen tuloksena TYKSin organisaation perustietojärjestelmistä oli mahdollista saada runsaasti henkilöstömitoitukseen soveltuvaa tilastotietoa, primaari tunnuslukuja ja niiden pohjalta laskettuja suhdelukuja. Mutta tietojärjes-telmistä saatavat tunnusluvut olivat sekaisin eri tietojärjestelmissä ja niiden hakeminen vei paljon aikaa. Lisäksi osa tunnusluvuista oli saatavana vain sairaala- ja klinikkatasolla, vaikka tarvetta olisi myös yksikkötasolla saatavasta tiedosta. Yksikkötasolla saatavat tunnusluvut mahdollistavat henkilöstömitoituksen seurannan, arvioinnin ja suunnittelun myös lyhyellä aikavälillä. Tämä kehittämishanke ei anna suoraa vastausta siihen, olivatko tähän tutkimukseen valitut tunnusluvut niitä, jotka parhaiten kuvaavat optimaalista henkilöstömitoitusta. Kuitenkin orto-pedian- ja traumatologian klinikassa tehty pilottitutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että valitut tunnusluvut kuvasivat ja erottelivat osastojen ja poliklinikan profiileita monipuoli-sesti. Henkilöstömitoitustunnuslukujen piirtämien profiilien mukaan osastot 234 ja 235 olivat trendiltään tasaisimmat ja osasto 232 oli trendiltään vaihtelevin. Osastoa 214 kuvaavien käyri-en profiilit osoittivat, että osasto oli intensiteetiltään korkea. Välilliseen hoitotyöhön sairaan-hoitajalta kului työaikaa 27 %. Eniten työaikaa kului sähköiseen kirjaamiseen, hoitotyön suul-liseen raportoimiseen sekä omien vastuualueiden hoitoon. Jatkotutkimusaiheet: Jatkossa olisi tarpeen tehdä samantyyppinen hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvä kartoitus useammalla eri klinikalla, jotta voidaan määritellä, mitkä henkilöstömitoituksen tunnusluvuis-ta soveltuisivat parhaiten VSSHP:n organisaatioon. Jatkossa tulisi myös määrittää hoitohenki-löstömitoituksen optimi- ja tavoitetasot suhteessa hoitotyön tulokseen ja laatuun. Tulevaisuu-dessa tulisi kehittää sähköinen henkilöstömitoitusohjelma, josta saisi mahdollisimman helpos-ti, samasta tietojärjestelmästä henkilöstömitoitukseen soveltuvat tunnusluvut lyhyellä ja pit-källä aikavälillä hoitotyön johtamisen tueksi. ISSN: 1797-1772 ISBN: 978-952-5142-27-3 (pdf) Hinta: Teoksen saa tulostaa veloituksetta omaan käyttöön. Tilausosoite: www.vsshp.fi/julkaisut

RESENTATIONSBLAD EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKTS PUBLIKATIONER, serie A, nr 8

Publikation: Vårdpersonalberäkningen på kliniken för ortopedi och traumatologi i Åbo universi-tetscentralsjukhuset Omfattning: 69 sidor 14 sidor bilagor Författare: Sari Tanninen Sammandrag Utvecklingsprojektets bakgrund och syfte: Vid planering av hälsovårdsservice är en kunnig och rätt beräknad och till sin struktur rätt slags personal en central faktor. Personalberäkning kräver parametrar för planering, uppföljning och utvärdering. Syftet med detta utvecklings-projekt var att klargöra och beskriva hurdana parametrar, lämpliga för personalberäkning det finns i Åbo universitets centralsjukhus (ÅUCS) elektroniska datasystem. Målsättningen var att med lämpliga personalberäkningsparametrar beskriva ortopedi- och traumatologiklinikens beräkning av vårdpersonal. Vidare som målsättning var att på en bäddavdelning kartlägga sjukskötarnas arbetstid som går åt till indirekt vårdarbete. Material och metod: Materialet för personalberäkningsstudien bestod av det elektroniska datasystemets personal- och patientdata under tidsperioden 1.1.2008- 30.9.2008 på ÅUCS ortopedi- och traumatologiklinikens fyra bäddavdelningar och en poliklinik. Forskningsansat-sen var retrospektiv. En bäddavdelnings sjukskötare (n=22) utgjorde materialet för kartlägg-ning av tiden som går åt till indirekt vårdarbete för sjukskötarna. För stastistisk och grafisk beskrivning av de båda materialen användes MS Excel -kalkylprogram. Resultat och slutsatser: Som resultat kan ses att det ur ÅUCS organisationens grunddatasy-stem är möjligt att få rikligt med statistisk information lämplig för personalberäkning, primära parametrar och på basen av dem uträknade relationstal. Parametrarna man kunde hitta i data-systemet förekom dock oredigt i olika datasystem och uppsökning av dem var mycket tids-krävande. Ytterligare var en del av parametrarna endast tillgängliga på sjukhus- och klinikni-vå, då behovet av data föreligger även på enhetsnivå. Parametrar för personalberäkning på enhetsnivå möjliggör uppföljning, utvärdering och planering även på kort sikt. Detta utvecklingsprojekt svarar inte direkt på ifall de utvalda parametrar är de som bäst be-skriver den optimala personalberäkningen. Dock tyder resultaten av en pilotstudie gjord på ortopedi- och traumatologikliniken att de valda parametrarna beskrev och urskiljde avdelning-arnas och poliklinikens profiler mångsidigt. Profilerna ritade enligt personalberäkningspara-metrarna visar att på avdelningarna 234 och 235 var trenden mer jämnare medan trenden på avdelning 232 var mest varierande. Profilerna av diagrammen för avdelning 214 påvisade att avdelningen till sin intensitet var hög. Till det indirekta vårdarbetet åtgår 27 % av sjuksköta-rens arbetstid. Mest arbetstid går åt till elektronisk dokumentering, vårdarbetets muntliga rap-port samt handhavande av egna ansvarsområden. Fortsatta studier: I fortsättningen skulle det vara nödvändigt att utföra likartad kartläggning av personalberäkning på flera olika kliniker för att kunna definiera vilka av personalberäk-ningens parametrar lämpar sig bäst för VSSHP organisation. I fortsättningen borde även optimala och målsättningsnivån för personalberäkningen definie-ras i relation till vårdarbetets resultat och kvalitet. I framtiden borde man utveckla ett elektro-niskt personalberäkningssystem varifrån man så enkelt som möjligt kunde få parametrar lämpliga för personalberäkning, till stöd för vårdarbetets ledarskap såväl för kort som för långt tidsperspektiv. ISSN: 1797-1772 ISBN: 978-952-5142-27-3 (pdf) Pris: Publikationen får skrivas ut avgiftsfritt för eget bruk. Distribution: www.vsshp.fi/julkaisut

DOCUMENTATION PAGE PUBLICATIONS OF THE HOSPITAL DISTRICT OF SOUTHWESR FINLAND, series A, no 8

Titles: Nurse staffing planning in Department of the Orthopaedics and traumatology in Turku University Hospital Size: 69 pages 14 appendix pages Author: Sari Tanninen Abstract The projects background and purpose: Competent, correctly measuring and structure nurs-ing staff are essential factors, when healthcare services are planned. Parameters of measuring nurse staff are needed to planning, following and evaluating support. The purpose of this de-velopment project was to find out and to describe parameters that are suitable for measuring nurse staff and that are found the data processing system of Turku University Hospital (TYKS). The aim was to describe with parameters measuring nurse staff in the Orthopaedics and Traumatology clinic. In addition the aim was to survey nurses indirect the quantity of nursing to one in-patient ward. Data and method: The data were consisted the Orthopaedics and Traumatology clinic of Turku University Hospital, four in-patient wards and one outpatient department, personnel and patient data. The data were collected from the database, during a period 1.1.2008–30.9.2008. The research frame was retrospective time series. Nurses (n=22) of one ward were consisted indirect nursing care time data. For statistical and graphical description by both data was utilized MS Excel spreadsheet. Results and conclusion: According to the result of this development project, the data proc-essing system of Turku University Hospital was potential to get plenty of different measuring nurse staff parameters. For example statics both primary parameters and calculate by them of ratios. However the parameters were mixed in different the data processing systems, it entails a lot of work. In addition some of parameters were available only from hospital and clinical level although it was needed also unit level parameters. Parameters of unit level enable plan-ning, following and evaluating of measuring nurse staff also to short the period. This development project don't give direct answer that, did selected parameters describe the best optimal measuring nurse staff. However according to the result the selected parameters described and separated the profile of wards and outpatient department versatility in the Or-thopaedics and Traumatology clinic. Measuring nurse staff parameters illustrated that wards 234 and 235 profiles were the most regular and ward 232 profile was the most variable. There was the highest intensity to the ward 214. Indirect nursing was used for 27 % work time by nurses. Electric writing, reporting and personal the sphere of responsibility spent the most work time. Futher study subjects: In future it must be done similar survey of measuring nurse staff in more and different clinics. It could assist to define which parameters of measuring nurse staff are suitable for the best VSSHP organization. In future it must be defined optimum and target level for measuring nurse staff in relation to outcome and quality of nursing. In addition it must be developed the electronic measuring nurse staff programme which bring out easily and in the same the data processing system. Short- and long-range parameters will be found to the same the data proc-essing system whom may use to support nursing management. ISSN: 1797-1772 ISBN: 978-952-5142-27-3 (pdf) Price: The publication can be printed free of charge for personal use. Orders: www.vsshp.fi/julkaisut

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 8 2 KEHITTÄMISHANKKEEN TAVOITTEET 9 3 VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI, TYKS JA 9 ORTOPEDIAN- JA TRAUMATOLOGIAN KLINIKKA – organisaation kuvaus 3.1 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) 9 3.2 Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS) 10 3.3 Ortopedian- ja traumatologian klinikka 10 3.4 Vuoden 2008 aikana ortopedian- ja traumatologian klinikan toimintaan vaikuttavia 12 tapahtumia 4 KEHITTÄMISHANKEEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 13 4.1 Kehittämishankkeen lähtökohdat 13 4.2 Henkilöstömitoituksen määrittelyä 16 4.3 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät hankkeet ja opinnäytetyöt suomessa 19 4.3.1 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvien hankkeiden ja opinnäytetöiden haun kuvaus 19 4.3.2 Terveydenhuollon toimintaa linjaavat ohjelmat Suomessa hoitohenkilöstön 20 mitoituksen näkökulmasta 4.3.3 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät hankkeet yliopistollisissa sairaaloissa 22 4.3.4 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät väitöskirjat 25 4.3.5 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät hankkeet – Stakes, Stm ja kuntaliitto 27 5 KEHITTÄMISTYÖN EMPIIRINEN TOTEUTUS 29 5.1 Henkilöstömitoitukseen liittyvien tunnuslukujen haku 29 5.2 Kehittämistyössä käytettyjen tunnuslukujen määritelmät ja sijainti TYKS:n tietojärjestelmissä 30 5.2.1 Potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön määrää kuvaavat tunnusluvut 30 5.2.2 Yksikön toiminnan intensiteettiä kuvaavat tunnusluvut 33 5.2.3 Hoitotyön voimavaroja kuvaavat tunnusluvut – määrä ja laatu 34 5.2.4 Hoitotyön laatua ja tulosta kuvaavat tunnusluvut 36 5.3 Aineisto ja sen keruu 37 5.3.1 Henkilöstömitoituksen pilottitutkimuksen aineisto ja sen keruu 37 5.3.2 Sairaanhoitajan välillisen hoitotyön kartoittamisen aineisto ja sen keruu 39 5.4 Aineiston analyysi 39 6 TULOKSET 40 6.1 Osastojen kuvaus 40 6.2 Vuodeosastojen graafinen kuvaus tunnuslukujen avulla 40 6.2.1 Vuodeosastojen potilaan hoidon tarve ja hoitotyön työmäärä 40 6.2.2 Vuodeosastojen toiminnan intensiteetti 43 6.2.3 Vuodeosastojen hoitotyön voimavarat 45 6.2.4 Vuodeosastojen laatu- ja tulosindikaattorit 47 6.3 Poliklinikan graafinen kuvaus tunnuslukujen avulla 50 6.3.1 Potilaan hoidon tarve ja hoitotyön työmäärä sekä intensiteetti poliklinikalla 50 6.3.2 Poliklinikan hoitotyön voimavarat 52 6.4 Henkilöstömitoitus tunnuslukujen vertaaminen yhteismatriisin avulla 53 6.5 Välillisen hoitotyön kartoituksen tulokset 57 7 POHDINTA 59 7.1 Henkilöstömitoituksen tunnuslukujen saatavuus TYKSn sähköisistä tietojärjestelmistä 60 7.2 Tutkimustulosten tarkastelua 61 7.3 Johtopäätökset 63 7.3 Ehdotukset jatkohankkeita varten 65

LÄHTEET 66 LIITTEET Liite 1. Raporttiin valitut projektit, hankkeet ja väitöskirjat, jotka liittyvät hoitohenkilöstön 70 resursointiin. Liite 2. Henkilöstömitoitukseen liittyvät pro gradu -opinnäytteet vuosilta 2000–2008 77 Liite 3. Kirurgisen sairaalan leikkaussali saneerauksen aikataulutus 78 Liite 4. TYKSin sähköisistä tietojärjestelmistä löytyneet tunnusluvut, niiden määritelmät ja sijainti 79 KUVIOT Kuvio 1. Henkilömitoitustutkimuksen lähtökohdat Donabedian (1985) ja Partasen (2002) mukaan 16 Kuvio 2. Tiedonhaun kohteet, käytetyt rajaukset, hakusanat ja haun tulos 20 Kuvio 3. Osastoille tulleiden potilas määrien profiilit 41 Kuvio 4. Osastojen bruttohoitopäivien profiilit 42 Kuvio 5. Osastojen hoitoisuus/hoitaja profiilit 42 Kuvio 6. Osaston 232 hoitoisuus/hoitaja ja hoitaja lukumäärä maanantaina ja perjantaina 43 Kuvio 7. Osastojen bruttokuormitusprosenttien profiilit 44 Kuvio 8. Päivystyspotilaiden prosenttiosuus osastolle tulleista potilaista muuttujan profiili 44 Kuvio 9. Osastojen potilasvaihtuvuus sairaansijaa kohden päivässä muuttujan profiili 45 Kuvio 10. Potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohden vuorokaudessa muuttujan profiili 46 Kuvio 11. Potilaita yhtä hoitajaa kohden muuttujan profiili 46 Kuvio 12. Sairaanhoitajien työtuntien prosenttiosuus työtunnista profiili 47 Kuvio 13. Osastoilla hoidetut potilaat muuttujan profiili 48 Kuvio 14. Potilaiden keskimääräinen hoitoaika osastolla muuttujan profiili 48 Kuvio 15. Potilastyytyväisyys hoidon laatuun 49 Kuvio 16. Osastojen työtyytyväisyys 50 Kuvio 17. Hoitotyön määrä poliklinikalla profiili 51 Kuvio 18. Kirjatut käynnit, lähetteet ja lisätyöt eriteltynä työpäivää kohden poliklinikalla profiilit 51 Kuvio 19. Poliklinikan toiminnan intensiteettiä kuvaava profiili 52 Kuvio 20. Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla suhteessa käynteihin 53 Kuvio 21. Vuodeosastojen ja poliklinikan tunnuslukujen yhteenveto- ja vertailumatriisi ja 56 tunnuslukujen raja-arvot Kuvio 22. Välillinen hoitotyö tunteina kahdessa viikossa ja päivässä työvuorottain 57 Kuvio 23. Yli 15 tuntia välillisen hoitotyön työaikaa kuvaavien muuttujien profiilit 58 Kuvio 24. Seitsemästä tunnista 15 tuntiin välillisen hoitotyön työaikaa kuvaavien muuttujien profiilit 58 Kuvio 25. Alle seitsemän tuntia välillisen hoitotyön työaikaa kuvaavien muuttujien profiilit 59 TAULUKOT Taulukko 1. Hoitotyön henkilöstömitoituksen arviointi- ja suunnittelumalli (Partanen 2002) 27 Taulukko 2. Tutkimukseen valitut tunnusluvut ja niistä lasketut suhdeluvut 31 Taulukko 3. Vuodeosastojen ja poliklinikan vakanssien lukumäärä ammattiryhmittäin 40

8

1 JOHDANTO

Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve lisääntyy väestön ikääntymisen myötä. Samaan aikaan työ-

markkinoilla tapahtuu muutoksia. Sosiaali- ja terveydenhuollosta siirtyy eläkkeelle huomattava

määrä henkilökuntaa. Vaikuttavatko nämä suuret muutokset palveluiden tarpeeseen ja sitä kautta

sosiaali- ja terveydenhuollon eri organisaatioiden, klinikoiden, yksiköiden tai osastojen henkilökun-

nan määrään, osaamiseen ja rakenteeseen. Nämä asettavat vaatimuksia hoitohenkilökunnan opti-

maaliselle mitoitukselle, sen suunnittelulle, seurannalle ja arvioinnille. Hoitotyön sisältöä, kustan-

nuksia, tuloksia ja laatua tarvitsee pystyä kuvailemaan ja mittaamaan, joka onnistuu henkilöstömi-

toitukseen soveltuvien tunnuslukujen avulla.

Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) käytössä on useita erilaisia sähköisiä tietojärjestel-

miä, jotka sisältävät henkilöstömitoituksen käyttöön soveltuvia tunnuslukuja. Tällä hetkellä sähköi-

sissä tietojärjestelmissä olevat henkilöstömitoituksen tunnusluvut ovat hajallaan eri tietojärjestel-

missä ja niitä on osittain myös vaikea löytää. Lisäksi osa tunnusluvuista on vaikeasti tulkittavia tai

niistä saatava informaatio on vaikea siirtää suoraan johtamisen tueksi.

Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena on selvittää ja kuvata TYKSin sähköisistä tietojärjestel-

mistä saatavat ja soveltuvat hoitohenkilöstömitoituksen tunnusluvut. Tavoitteena on kuvata henki-

löstömitoitukseen soveltuvien tunnuslukujen avulla ortopedian- ja traumatologian klinikan hoito-

henkilöstön mitoitusta. Lisäksi tavoitteena on kartoittaa yhden vuodeosaston sairaanhoitajien välilli-

seen hoitotyöhön kuluvan työajan määrää.

Tässä kehittämishankkeessa käytetään projekteista, hankkeista, ohjelmista ja kehittämistöistä yh-

teisnimitystä hanke sekä diplomi- ja väitöskirjatöistä väitöskirja nimikkeitä.

Kehittämishanke toteutettiin TYKSin ortopedian- ja traumatologian klinikassa. Kehittämishanke

kuului osana Turun yliopistossa hoitotieteen laitoksella suoritettavaan terveystieteiden maisteriopin-

tojen kliinisen hoitotieteen asiantuntijaharjoittelua ja seminaareja.

9

2 KEHITTÄMISHANKKEEN TAVOITTEET

Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, mitä henkilöstömitoitukseen sovel-

tuvia tunnuslukuja löytyy TYKSin sähköisistä tietojärjestelmistä. Tavoitteena oli kuvata henkilös-

tömitoitukseen soveltuvien tunnuslukujen avulla ortopedian- ja traumatologian klinikan hoitohenki-

löstön mitoitusta. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa yhden vuodeosaston sairaanhoitajien välilliseen

hoitotyöhön kuluvan työajan määrää.

Osatavoitteina ovat:

1) Tehdä kirjallisuuskatsaus aihepiiriin liittyvistä Suomessa toteutetuista projekteista, ohjelmista,

kehittämistöistä ja hankkeista sekä väitöskirjoista.

2) Kerätä yhteen TYKSin sähköisistä tietojärjestelmistä tunnistetut hoitohenkilöstömitoituk-

seen soveltuvat tunnusluvut, niiden sijainti ja sisältö.

3) Tehdä pilottitutkimus ortopedian- ja traumatologian klinikassa.

Pilottitutkimuksen tavoitteena on

a) tunnuslukujen avulla kuvata osastoja ja poliklinikkaa

b) alustavasti selvittää ja arvioida, mitkä henkilöstömitoituksen tunnusluvuista voi toimia orto-

pedian- ja traumatologian klinikassa hoitotyön johtamisen tukena, kun seurataan, arvioidaan

ja suunnitellaan päivittäistä sekä pidemmän aikavälin perusmiehityksen optimaalista henki-

löstömitoitusta vuodeosastoilla ja poliklinikalla

c) esittää pilottitutkimuksen tunnusluvuista saatu tieto yhteenvetona taulukkomuodossa.

4) Saada tietoa, kuinka paljon sairaanhoitajalta kuluu aikaa välilliseen hoitotyöhön yhdellä

akuutilla vuodeosastolla kahden viikon aikana.

3 VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI, TYKS JA ORTOPEDIAN- JA

TRAUMATOLOGIAN KLINIKKA

3.1 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin esittelyä

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP) on kuntayhtymä, johon kuuluu 55 kuntaa ja kaupun-

kia sekä Turun yliopisto. VSSHP:llä on useita sairaaloita. Erikoissairaanhoidon palveluita sairaan-

hoitopiiri tarjoaa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS), johon kuuluvat kantasairaalan

lisäksi kirurginen sairaala, Paimion sairaala, Raision sairaala ja Vakka-Suomen sairaala. Lisäksi

erikoissairaanhoidon palveluita piiri tarjoaa kolmessa aluesairaalassa, jotka ovat Salon aluesairaala,

10

Loimaan aluesairaala ja Turunmaan aluesairaala. Sairaanhoitopiirillä on kaksi psykiatrista sairaalaa

Halikossa ja Uudessakaupungissa sekä kolme piirin laajuista palveluyksikköä – laboratorioliikelai-

tos, Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus ja VSSHP:n psykiatrian tulosalue. Erikoissairaanhoidossa

on yhteensä 1600 sairaansijaa. Lisäksi piirin alueella toimii 24 terveyskeskusta. Piirin alueella asuu

lähes 460 000 asukasta. (Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 2007.) VSSHP:n toimintatuotot vuon-

na 2007 olivat 485 100 000 euroa ja toimintakulut 453 800 000 euroa. Henkilöstömenojen osuus oli

48.9 %. Piirin sairaaloissa toteutettiin noin 690 000 avohoitokäyntiä, 420 000 hoitopäivää ja 42 000

leikkaustoimenpidettä vuodessa. VSSHP:ssä työskentelee yhteensä 6 268 työntekijää, joista hoito-

henkilökuntaan kuuluu 3911 (62.4 %) työntekijää (VSSHP 2008a).

3.2 Turun yliopistollinen keskussairaala (TYKS)

TYKS on yksi maamme viidestä yliopistollisesta sairaalasta ja yksi Varsinais-Suomen sairaanhoi-

topiirin viidestä sairaalasta – kanta-, kirurginen-, Paimion-, Raision- ja Vakka-Suomen sairaala.

Lisäksi VSSHPn kuuluu Loimaan ja Salon aluesairaalat sekä Halikon ja Turunmaan sairaalat.

TYKS toimii Varsinais-Suomessa erikoissairaanhoidon kehittämis- ja osaamiskeskuksena yhteis-

työssä alueen muiden terveydenhuollon yksiköiden kanssa. Tarkoituksena on tarjota korkealaatuisia

terveydenhuollon palveluita potilaskeskeisesti, tuloksellisesti ja taloudellisesti sovittujen työnjako-

jen mukaan. (VSSHP 2008a.)

TYKSin toimintakulut ovat vuoden 2008 talousarvion mukaan 347,7 miljoonaa euroa. Vuonna

2007 kirjattiin avohoitokäyntejä 405 642, hoitopäiviä 256 838 ja hoitojaksoja 57

813. Keskimääräinen hoitoaika oli 4,4 vuorokautta. TYKSissä on 910 sairaansijaa. Henkilökunnan

määrä on 3 875. Heistä lääkäreitä on 493, amanuensseja 48, akateemista tutkimus- ja hoitohenkilös-

töä 58, hoitohenkilöstöä 2 404 sekä hallinto-, talous- ja huoltohenkilöstöä 872. (VSSHP 2008a.)

3.3 Ortopedian- ja traumatologian klinikka

TYKSin ortopedian- ja traumatologian klinikalla hoidetaan tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia sekä

tapaturmaisia vammoja. Klinikan toimintaan sisältyy myös käsikirurgian erikoisala. Potilaat tulevat

hoitoon pääsääntöisesti lääkärin lähetteellä. Tapaturma- ja välitöntä hoitoa tarvitsevat potilaat tule-

vat päivystyksenä ilman hoidonvarausta. Ortopedian ja traumatologian klinikassa toteutettiin 27 654

avohoitokäyntiä, 6150 hoitojaksoa ja 23 450 hoitopäivää. Klinikassa työskentelee 158 hoitohenki-

löstöön kuuluvaa työntekijää, joista sairaanhoitajia on 103 ja perushoitajia tai vastaavia on 27. Or-

11

topedian- ja traumatologian klinikassa on neljä vuodeosastoa (214, 232, 234, 235) ja yksi ortopedi-

an poliklinikka (225). Ortopedian- ja traumatologian klinikan toiminta jakautuu kahteen eri sairaa-

laan. Osastot 232, 234, 235 ja ajanvarauspoliklinikka 225 sijaitsevat kirurgisessa sairaalassa ja

traumatologinen osasto 214 kantasairaalassa. Osaston 214 potilaiden jälkihoito ja seuranta tapahtuu

ortopedian- ja traumatologian poliklinikalla (228), joka sijaitsee T-sairaalassa. Poliklinikka kuuluu

hallinnollisesti kirurgian klinikkaan, mutta toimii yhteistyössä ortopedian- ja traumatologian klini-

kan kanssa. (Valmiit seurantaraportit TYKSin toiminnasta vuonna 2007, VSSHP 2007.)

Osasto 232 on ortopedinen viikko-osasto, jossa tehdään nilkka-, polvi- ja olkapää- sekä jalkaterä-

alueen leikkauksia. Osastolla hoidetaan myös kivun hoitoon tulevia potilaita. Osasto toimii myös

päiväkirurgisen osaston tukiosastona. Potilaat saapuvat osastolle yleensä leikkauspäivän aamuna.

Osa potilaista käy viikkoa ennen suunniteltua toimenpidettä sairaanhoitajan vastaanotolla. Potilai-

den keskimääräinen hoitoaika osastolla on yhdestä kolmeen vuorokautta. Osastolla on 24 potilas-

paikkaa. (VSSHP 2007a.)

Osasto 234 on ortopedinen vuodeosasto, jossa hoidetaan potilaita, joilla on tuki- ja liikuntaelinsai-

rauksia. Suurin osa potilaista tulee polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen. Osastolla hoidetaan

myös potilaita, joille tehdään polven tai olkapään tähystysleikkauksia. Potilaat saapuvat osastolle

leikkausta edeltävänä päivänä tai leikkauspäivän aamuna. Osastolle tulee myös päivystyspotilaita.

Potilaiden hoitoaika osastolla vaihtelee yhdestä päivästä yhteen viikkoon. Osastolla on 29 potilas-

paikkaa. (VSSHP 2004.)

Osasto 235 on ortopedinen vuodeosasto, jossa hoidetaan potilaita, joilla on tuki- ja liikuntaelinsai-

rauksia. Osastolla hoidossa oleville potilaille tehdään lonkan ja polven tekonivelleikkauksia, polven

ja olkapään tähystysleikkauksia sekä jalkaterä ja selkäleikkauksia. Potilaat saapuvat osastolle leik-

kausta edeltävänä päivänä tai leikkauspäivän aamuna. Osastolle tulee myös päivystyspotilaita. Poti-

laiden hoitoaika osastolla vaihtelee yhdestä päivästä kahteen viikkoon. Osastolla on 26 potilaspaik-

kaa. (VSSHP 2008a.)

Osasto 214 on traumatologinen vuodeosasto. Osastolla hoidetaan erilaisista tapaturmista aiheutuvia

vartalon ja raajojen vammoja. Lisäksi osastolla hoidetaan luukasvainpotilaita ja kirurgisia infektioi-

ta. Suurin osa potilaista tulee päivystyksenä, kaikkina vuorokauden aikoina, ilman hoidonvarausta.

Potilaiden hoitoaika vaihtelee yhdestä päivästä useisiin viikkoihin potilaan vammoista ja toimenpi-

teistä riippuen. Osastolla on 36 potilaspaikkaa. (VSSHP 2006.)

12

Ortopedian poliklinikka 225 on ajanvarauspoliklinikka, jonne potilaat tulevat kutsuttuna lähetteen

perusteella. Poliklinikalla hoidettavilla potilailla on tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Ortopedit

luokittelevat saapuneet lähetteet kiireellisyyden mukaan ja määräävät tarvittavat tutkimukset, joissa

potilaat käyvät ennen varsinaista poliklinikalla käyntiä. (VSSHP 2007b.)

3.4 Vuoden 2008 aikana ortopedian- ja traumatologian klinikan toimintaan vaikuttavia

tapahtumia

Sairaalan toimintaan voivat vaikuttaan ennalta tiedetyt sekä ennalta arvaamattomat tapahtumat. Te-

hyn työtaistelu vuoden 2007 marraskuussa sai ennalta arvaamattoman käänteen, jossa uhkana oli

toteutua hoitohenkilökunnan joukkoirtisanoutuminen. VSSHP varautui tilanteeseen supistamalla tai

sulkemalla osastoja ja poliklinikoita, joista vapautuvaa henkilökuntaa siirrettiin palvelemaan välit-

tömän ja kiireellisen hoidon tarpeessa olevia potilaita. Ortopedian- ja traumatologian klinikan osalta

tämä vaikutti siihen, että pääosa kirurgisen sairaalan toiminnasta keskeytettiin ja henkilökuntaa siir-

rettiin kantasairaalaan huolehtimaan kiireellisten potilaiden hoidosta. Ajanvarauspotilaiden polikli-

nikka- ja toimenpideaikojen peruttamisiin varauduttiin. Työtaistelutilanteen purkauduttua, klinikan

toiminta palasi nopeasti normaaliin päiväjärjestykseen. (VSSHP 2007c.)

Maaliskuussa 2008 sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Tunturi antoi uudet ohjeet potilaista, joiden

hoito ei vaadi erikoissairaanhoitoa. Päivystyspotilaiden kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että jos poti-

laan sairaus ei vaadi erikoissairaanhoidon hoitoa, mutta potilas ei selviydy kotona, potilas lähetetään

oman kunnan terveyskeskukseen jatkohoidon järjestämistä varten. Osastolla jo hoidossa olevien

potilaiden kohdalla uusi ohjeistus tarkoittaa sitä, että jos potilaan sairaus ei enää vaadi erikoissai-

raanhoitotasoista hoitoa ja potilaan oma kunta ei ole järjestänyt potilaalle jatkohoitopaikkaa, lähete-

tään potilas omaan terveyskeskukseen jatkohoitopaikan järjestämistä varten. Ohjeistus otetaan käyt-

töön sellaisissa tilanteissa, kun erikoissairaanhoidon omat osastot ovat kuormittuneita. Ohjeistuksen

avulla potilaan hoitoon osallistuvalla henkilökunnalle jää enemmän aikaa hoitaa erikoissairaanhoi-

toon kuuluvia potilaita. Ohjeistuksen käytöstä vastaa jokaisen lääketieteellisen erikoisalan erikois-

lääkäri. Tunturin ohjeistus otettiin käyttöön vuodeosastoilla huhtikuussa ja päivystyspoliklinikalla

kesäkuussa. (VSSHP 2008c.)

Kokonaisuudessa kesällä 2008 oli erilaisia ongelmia sähköistenohjelmien kanssa. Erityisesti kesä-

kuussa 10.6.2008 – 16.6.2008 välisenä aikana oli Musti-palvelimien vakava käyttöhäiriö. Mustilla

tarkoitetaan tietyllä ohjelmointikielellä tehtyjä potilasjärjestelmiä, joita VSSHP:ssa ovat laboratori-

on käyttämät Multilab ja Weblab, kuvantamisen lähete-lausuntosovellus Radu sekä potilaskerto-

13

muskeskuksen paperikertomusten hallinta - ja tilaussovellus. Käyttöhäiriön aikana VSSHPn kaikki

sähköiset laboratorio- ja kuvantamisen palvelut olivat poissa käytöstä. (VSSHP 2008b.)

Kirurgisen sairaalan leikkaussalin (233) saneeraus alkoi 12.3.2008 ja sen on määrä valmistua

20.2.2009. Saneeraus toteutetaan vaiheittain, jonka aikana leikkaussalin toimintaresurssit vähenevät

sekä vaihtelevat saneerauksen eri vaiheissa. Osa kirurgisen sairaalan osaston potilaista leikataan T-

sairaalan leikkaussalissa, josta potilaat siirtyvät takaisin kirurgisen sairaalan osastoille tarkkailuun

ja jatkohoitoon. Katso liite 3.

4 KEHITTÄMISHANKEEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT

4.1 Kehittämishankkeen lähtökohdat

Lähivuosina kilpailu koulutetusta työvoimasta ja erityisosaajista tulee kiihtymään entisestään sosi-

aali- ja terveydenhuollossa koko valtakunnan tasolla. Suomessa koko työvoiman tarjonta alkaa su-

pistua voimakkaasti vuodesta 2010 alkaen, joka tarkoittaa sitä, että vuosittain työmarkkinoilta pois-

tuu noin 17 000 henkilöä. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on keskimääräistä

varttuneempaa ja heistä eläkkeelle siirtyy suuri määrä, arviolta 70 000 henkilöä vuoteen 2012 men-

nessä. (Stm 2003a, Tossavainen 2007.) Kuitenkin samaan aikaan väestön ikääntyminen lisää sosiaa-

li- ja terveydenhuollon palveluiden käyttöä sekä palveluiden käyttäjät vaativat yhä korkeatasoisem-

paa ja laadukkaampaa hoitoa (Räty 2006, Tossavainen 2007.) Yleisesti ottaen työvoimaan ja sen

tarjontaan vaikuttavat voimakkaasta kulloinkin vallitseva, niin globaali kuin myös kansallinen, yh-

teiskunnallinen tilanne. Esimerkiksi tällä hetkellä eletään maailmanlaajuisesti epävakaata taloudel-

lista tilannetta, jolla voi olla edellä esitettyyn ennusteeseen suuriakin vaikutuksia.

Hoitotyön henkilöstö on suurin ammattiryhmä terveydenhuollossa, noin 60 %. Hoitotyön johtajilla

on vastuu tarvitsemansa henkilöstön määrästä, ammatti- ja osaamisrakenteesta sekä hoitotyön laa-

dusta ja lopputuloksista. Toisaalta heillä on vastuu myös palveluiden toimivuudesta ja erilaisten

hoitotyön toimintojen turvaamisesta. (Linna & Häkkinen 2004, Seago ym. 2006.) Pystyäkseen pe-

rustelemaan tarvitsemaansa henkilöstön määrää ja laatua, hoitotyön johtajat tarvitsevat tuekseen

tietoa työn kuormittavuudesta, eri osastojen intensiteetistä, potilaiden hoidon tarpeesta, henkilöstön

työajankäytöstä sekä niiden yhteyksistä hoidon laatuun ja tuloksiin. (Hader & Claudio 2002, Cros-

san & Ferguson 2005, Seago ym. 2006, Welton ym. 2006).

14

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö tulee kohtaamaan erilaisia muutoksia (Stakes

2006). Yksi vahva muutostrendi näyttää olevan terveydenhuollon palveluiden yhdistäminen ja kes-

kittäminen suurempiin terveydenhuollon palveluyksiköihin, jolloin samassa yksikössä hoidetaan

yhä enemmän potilaita (Teperi 2005). Hoitotyön näkökulmasta muutoksia hoitotyössä ovat aiheut-

taneet tehtäväsiirrot lääkäreiltä sairaanhoitajille, jotka ovat lisääntyneet viime vuosina terveyden-

huollossa ja jotka lisäävät sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien työmäärää (Rimpelä 2004). Lääke-

tieteen, terveydenhuollon teknologian sekä lääkehoidon jatkuva kehitys antavat uusia ja parempia

mahdollisuuksia hoitaa sairauksia, mutta ne asettavat myös omat vaatimuksensa terveydenhuollon

toimintaympäristölle sekä henkilöstörakenteelle ja osaamiselle.

Potilaiden hoitoajat sairaalassa ovat lyhentyneet vuosien varrella, joka on vaikuttanut hoidon inten-

siteetin kasvuun lisääntyneen potilasvaihtuvuuden myötä. Hoitoaikojen lyhentymiseen ovat vaikut-

taneet hoidon ja hoitomenetelmien kehitys. Erityisesti kirurgiassa päivä- ja lyhytjälkihoitotoimenpi-

teet ovat lisääntyneet nopeasti. Vuosien 1994–2002 päiväkirurgisten leikkausten ja toimenpiteiden

määrä nelinkertaistui (Teperi 2005). Tämä päiväkirurgisten toimenpiteiden nouseva trendi näyttää

jatkuvan ja arviolta noin puolet yleiskirurgiasta muuttuu päiväkirurgiseksi. Lisäksi näyttää siltä, että

päiväkirurgia laajenee käsittämään yhä vaativampia leikkauksia kirurgisten tekniikoiden ja anes-

tesiamenetelmien kehittymisen myötä. (Holmia ym. 2006.) Hoidon intensiteettiä kasvattaa myös

väestön ikääntyminen ja potilaiden sairausasteen lisääntyminen sekä tiettyjen sairauksien ja tautien

esiintyvyyden kasvu (verenkiertoelinsairaudet, syöpätaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, diabe-

tes, elintapasairaudet). Sairaalassa hoidettavat potilaat ovat yhä sairaampia (monisairaita), koska

vähemmän sairaat hoidetaan avohoidossa. (Heliövaara & Riihimäki 2005, Mäkelä 2003, Reunanen

2005, Pukkala ym. 2006.)

Edellä kuvatut muutokset ja kehityssuunnat terveydenhuollon toimintaympäristössä vaikuttavat

käytännön hoitotyöhön, sen suunnitteluun ja johtamiseen. Osaava, oikein mitoitettu ja rakenteeltaan

oikeanlainen henkilöstö on yksi keskeinen tekijä, kun terveydenhuollon palveluita suunnitellaan.

Henkilöstömitoituksessa tulee tähdätä siihen, että henkilöstön riittävyys ja rakenne on suhteessa

potilaiden tarvitsemaan hoidon tarpeeseen, työmäärään (Partanen 2002, Rauhala ym. 2007) sekä

toimintayksikön intensiteettiin (Rimar & Diers 2006). Lisäksi henkilöstömitoituksessa tulee huomi-

oida se, että henkilöstö kokee ammattirakenteen sekä henkilöstön määrän mahdollisimman tarkoi-

tuksenmukaiseksi ja riittäväksi (Aalto ym. 2005). Haasteelliseksi henkilöstömitoituksen terveyden-

huollossa tekee se että, eri osastojen ja yksiköiden toiminta, toiminnan intensiteetti ja potilaiden

hoitoisuus vaihtelevat runsaasti.

15

Terveydenhuollon palveluiden, niiden laadun, vaikuttavuuden, tuloksellisuuden sekä henkilöstön

jaksamisen kannalta on oleellista oikea henkilöstömitoitus (Partanen 2002, Aalto ym. 2005, Welton

ym. 2006, Rauhala ym. 2007). Henkilöstömitoituksen suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin tarvi-

taan erilaisia tunnuslukuja henkilöstön ammatti- ja osaamisrakenteesta (Partanen 2002, Vahey

2004, Crossan & Ferguson 2005, Seago ym. 2006, Gerdtz 2007), henkilöstön määrästä (Partanen

2002, Gerdzt & Nelson 2007), potilaiden hoidon tarpeesta ja kompleksisuudesta (Rauhala ym.

2007), hoitotyön ympäristön toiminnan intensiteetistä (Welton ym. 2006) sekä hoitotyön laadusta ja

tuloksista (Gerdtz 2007). Ongelmana tällä hetkellä on se, että terveydenhuollon organisaatioiden

sähköisissä tietojärjestelmissä olevat henkilöstömitoitukseen sopivat tunnusluvut ovat hajallaan

tietojärjestelmissä, vaikeasti tulkittavissa, tunnuslukujen sisältämä tieto on vaikea siirtää suoraan

johtamisen avuksi ja kaikkia tunnuslukuja ei kerätä systemaattisesti (Korpela ym. 2002, Seago ym.

2006, Aalto 2007, Pitkäaho ym. 2008). Lisäksi organisaation sisällä tulee testata, mitkä tunnuslu-

vuista palvelevat parhaiten henkilöstömitoitusta lyhyellä aikavälillä ja mitkä pitkällä aikavälillä.

Tulevaisuudessa hoitohenkilöstön suunnitteluun, seurantaan ja arviointiin tulisi olla oma sähköinen

palvelujärjestelmä, joka palvelisi hoitotyönjohtamista (Aalto 2005, Ghosh & Cruz 2005.)

Tämä kehittämishanke sai aloitteen TYKSin hallintoylihoitaja Päivi Nygreniltä. TYKSissä ei ole

aikaisemmin tehty vastaavanlaista kartoitusta henkilöstömitoituksen sähköisistä tunnusluvuista.

VSSHP:n käytössä on useita sähköisiä tietokantoja, joihin tallentuu henkilöstömitoitukseen sovel-

tuvia tunnuslukuja. Tunnusluvut sijaitsevat usein irrallisina toisistaan eri tietojärjestelmissä ja osa

tunnusluvuista on myös vaikeasti tulkittavia. Tunnuslukujen saatavuuteen voi vaikuttaa myös eri

ohjelmistojen toimivuus. Lisäksi tarvitaan erikseen määritetyt oikeudet, jotta eri tietokantoihin tal-

lentunutta tietoa pääsee hyödyntämään. Tunnusluvuista pitäisi pystyä löytämään ja hyödyntämään

ne, jotka antavat parhaan mahdollisen tiedon osaston tai poliklinikan henkilöstömitoituksesta sekä

lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Tässä kehittämishankkeessa hyödynnettiin

– Aallon (2007) MBA kehittämistyötä – Erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön

perusmiehityksen seurantaan, arviointiin ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja

mittarit.

– Pitkäaho ym. (2008) tutkimusta – Hoitohenkilöstön mitoituksen tunnusluvut.

– Partasen (2002) väitöskirjaa – Hoitotyön henkilöstön mitoittaminen erikoissairaanhoidossa.

Tämän kehittämishankkeen henkilöstömitoituksen pilottitutkimuksen taustateoriana käytettiin Par-

tasen kehittämää henkilöstömitoitusmallia, joka on mukailtu Donabedianin structu-

16

re/process/outcomes -model eli SPO-mallista (Donabedian 1985). Malli on kuvattu kuviossa 1. Ku-

vioon on merkitty violetilla värillä ne tunnusluvut, joita käytetään tämän kehittämishankkeen pilot-

titutkimuksen tunnuslukuina. Osa tunnusluvuista valittiin Aallon (2007) kehittämishankkeen loppu-

tuloksen perusteella.

Kuvio 1. Henkilömitoitustutkimuksen lähtökohdat Donabedian (1985) ja Partasen (2002) mukaan. 4.2 Henkilöstömitoituksen määrittelyä Henkilöstömitoituksella hoitotyössä tarkoitetaan määrällisesti ja laadullisesti asianmukaisten hoito-

työn palvelujen tuottamista riittävät tiedot ja taidot omaavien henkilöiden toimesta. Hoitotyöhön

kuuluvat palvelut tuotetaan suurimalle mahdolliselle potilasmäärälle kustannustehokkaimmalla ja

inhimillisesti vaikuttavimmalla tavalla, niin että saavutetaan halutut potilastulokset sekä hoitohenki-

löstön tyytyväisyystarpeet toteutuvat. (Partanen 2002, Morris ym. 2007.)

Henkilöstömitoituksella hoitotyössä voidaan tarkoittaa myös henkilöstön ja hoidettavien potilaiden

välistä laskennallista suhdelukua. Esimerkiksi, jos hoitoyksikössä työskentelee 20 hoitotyöntekijää

RAKENNETEKIJÄT

(structure)

Potilaanhoidon tarve ja hoitotyön työmäärä Case mix Potilasmäärä Bruttohoitopäivät Potilaiden hoitoisuus

Yksikön toiminnan intensiteetti Sairaansijat DRG- ryhmien määrä Potilasvaihto sairaansijaa kohden Bruttokuormitusprosentti Nettokuormitusprosentti Tukipalvelut

Hoitotyön voimavarat Potilaita hoitajaa kohden Potilaita sairaanhoitajaa kohden Vakinaiset hoitotyöntekijät Sijaisten prosenttiosuus Sairaanhoitajien prosenttiosuus Osa-aika työtä tekevien hoitajien

määrä Hoitohenkilöstön työkokemus alle/yli

5 vuotta

TULOS

(outcome)

Laatu- ja tulosindikaattorit

Hoidetut potilaat Keskimääräinen

hoitoajan pituus Henkilökunnan

vaihtuvuus % Hoitohenkilöstön

sairauspoissaolot Henkilöstötyytyväisyys Tyytyväisyys

työmäärään Potilastyytyväisyys

PROSESSI

(process)

17

ja yksikössä on yhteensä 40 potilasta hoitohenkilöstön ja potilaiden välinen laskennallinen suhdelu-

ku on 20/40 eli 0,5. Saatu luku 0,5 tarkoittaa sitä, että yksikössä on yksi hoitaja kahta potilasta koh-

den. (Partanen 2002, Stm 2008.)

Laajemmassa tarkastelussa henkilöstömitoitus on osa henkilöstösuunnittelua, joka käsittää useim-

mat henkilöstöstrategian ja henkilöstötoimen johto- ja esimiestehtävät kuten henkilöstön osaamises-

ta, hyvinvoinnista ja työnteon edellytyksistä huolehtimisen sekä esimerkiksi henkilöstön jatkuvan

sijoittamisen eri tehtäviin ja työvuoroihin. Henkilöstösuunnittelun yksi keskeinen tehtävä on var-

mistaa, että henkilöstöön liittyvät voimavarat ovat oikein mitoitetut ja kohdennetut. (Kauhanen

2006.)

Henkilöstömitoituksen tavoitteena on se, että henkilöstön määrä, osaaminen ja työhyvinvointi ovat

palveluiden laadun ja vaikuttavuuden varmistamisen perusta (Stm 2008). Henkilöstömitoitus on

onnistunut silloin, kun potilaiden hoidon- ja avuntarpeet on otettu huomioon ja riittävä määrä am-

mattitaitoista henkilöstöä tuottaa määrältään, laadultaan sekä vaikuttavuudeltaan tarkoituksenmu-

kaista hoitoa mahdollisimman suurelle määrälle potilaita inhimillisesti ja kustannustehokkaasti.

(Partanen 2002, Morris ym. 2007, Stm 2008.)

Henkilöstömitoituksen menetelmillä tarkoitetaan systemaattisia menettelytapoja, joita voidaan käyt-

tää määrittämään hoitotyössä tarvittavan henkilöstön lukumäärä ja rakenne, niin että saavutetaan

asetetut laatuvaatimukset tietylle potilasryhmälle (Partanen 2002). Henkilöstömitoituksen menetel-

mät voidaan jakaa konsensukseen perustuviin sekä ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin lähestymis-

tapaa käyttäviin menetelmiin. Konsensukseen perustuva menetelmä voi perustua intuitiiviseen arvi-

oon, jossa esimerkiksi osastonhoitaja määrittelee osastonsa tarvitseman henkilöstön lukumäärän.

Toinen konsensukseen perustuva menetelmä on konsultointi menetelmä. Siinä henkilöstömitoituk-

sen apuna käytetään osaston toiminnasta, henkilöstöstä ja hoidon tuloksista kerättyä tietoa, joita

yhdistämällä saadaan tukea henkilöstömitoitukseen liittyvään päätöksentekoon. (Arthur & James

1994.) Ylhäältä-alaspäin -lähestymistapa (top-down) menetelmään kuuluu tiettyjen, ylhäältä annet-

tujen, hoitaja-potilas -suhdelukunormien (staffing norms) tai henkilöstömitoitusmallien (staffing

formulae) käyttö. Tällöin mitoitusta määritellään esimerkiksi toiminnasta tilastoitujen lukujen avul-

la, kuten hoitojakson pituus, potilaiden määrä hoitajaa kohden ja potilasvaihtuvuus (Arthur & James

1994, Ghosh & Gruz 2005). Alhaalta-ylöspäin -lähestymistapa (bottom-up) menetelmään käytettä-

essä, määritetään mitoitusta mittaamalla työmäärää eri hoitoisuusluokissa ja hoitotyön interventiois-

sa. Hoitoisuuspohjaiset menetelmät perustuvat siihen, että mitataan hoitotyön tuntien määrää hoitoi-

suusluokkaa kohden. Menetelmä mittaa vain työmäärän, joka ehditään tehdä, ei todellista tarvetta.

18

(Arthur & James 1994, Partanen 2002.) Henkilöstömitoitus menetelmiä voidaan käyttää myös yh-

distämällä niitä toisiinsa. Ylhäältä-alaspäin ja alhaalta-ylöspäin menetelmien yhdistäminen (Parta-

nen 2002, Aalto 2007, Kane ym. 2007, Pitkäaho ym. 2008) mahdollistaa laaja-alaisemman kuvan,

kun suunnitellaan, toteutetaan tai arvioidaan henkilöstömitoitusta (Arthur & James 1994).

Henkilöstömitoituksen apuna voidaan käyttää työmäärän - tai työajan käytön mittaamisen menetel-

mää. Työajan käyttöä voidaan mitata arviointiin perustuvana tai tiedonkeruuseen perustuvana me-

netelmänä (Partanen 2002). Arviointiin perustuva menetelmä perustuu työntekijän subjektiiviseen

arvioon omaan työhön kuluvasta ajasta. Tiedonkeruumenetelmä perustuu toimintolaskelma eli työ-

otosten menetelmään, jota voidaan suorittaa ulkopuolista havainnoijaa, itseraportointia tai -

havainnointia apuna käyttäen. (Onnela & Svenström 1998, Partanen 2002.)

Henkilöstömitoituksen määrittämiseen tarvitaan laaja-alaista näkökulmaa sekä tietoa organisaatios-

ta, yksikön toiminnasta, henkilöstöstä, potilaista sekä hoitotyön tuloksen määrästä ja laadusta (Par-

tanen 2002, Kane ym. 2007, ANA 2007). Henkilöstömitoituksen keskeisiä ulottuvuuksia ovat hoito-

työn määrä (potilaiden hoidon tarve ja hoidon kompleksisuus), hoitotyön intensiteetti (eri potilaiden

ja ympäristön vaihtelevuus), toimintaympäristöt (klinikat, sairaala, työllisyys), hoitohenkilöstön

määrä ja rakenne sekä hoitotyöntulokset potilaan, henkilökunnan ja organisaation kannalta. (Parta-

nen 2002, Aalto 2007, Kane ym. 2007, Pitkäaho ym. 2008).

Henkilöstömitoituksen yhteydessä otetaan kantaa organisaation hoitotyön palveluiden tuottamista-

paan. Niiden katsotaan koostuvan organisointiin liittyvistä periaatteista, kuten päätöksenteosta, hoi-

totyön toimintamallista, kommunikaatiosta ja johtamisesta. Ne määrittävät ne tavat, joilla päivittäis-

tä kliinistä hoitotyötä suunnitellaan ja toteutetaan. Hoitotyössä esiintyy neljä perinteistä toiminta-

mallia tiimityömalli, tehtäväkeskeinen, kokonaispotilashoito ja yksilövastuinen hoitotyö. Toimin-

tamallit eivät ole suoraan yhteydessä henkilöstörakenteeseen tai työmäärään, mutta ne kuvastavat

hoitohenkilöstön toiminnan suuntautumista. (Partanen 2002, Manthey 2001, ANA 2007.)

Sairaalaympäristöön liittyy paljon yhteiskunnallisia sekä sairaanalaorganisaatioon ja sen sisällä ole-

vaan yksikköön liittyviä tekijöitä. Yhteiskunnallisia tekijöitä ovat esimerkiksi yhteiskunnan talou-

teen liittyvät asiat, työvoima ja sen saatavuus ja teknologinen kehitys. Organisaation sisäisiä tekijöi-

tä ovat esimerkiksi organisaation visio ja strategia, sairaalan erikoistuminen, henkilöstön organi-

sointi ja käytettävät tukipalvelut. Yksikön sisäisiä eli operatiivisia tekijöitä palveluiden tarve, lääke-

tieteelliset ja hoitotyön menetelmät, henkilöstösuunnittelu ja siihen liittyvät perinteet sekä yksikön

rakenne, tilat ja henkilöstön ammattitaito. (Partanen 2002, Kane ym. 2007.)

19

4.3 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät hankkeet ja väitöskirjat Suomessa

4.3.1 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvien hankkeiden ja väitöskirjojen haun kuvaus

Tämän kehittämishankkeen kirjallisuuskatsaus muodostettiin hoitohenkilökunnan mitoituksiin liit-

tyvistä tavoite- ja toimintaohjelmista, projekteista, hankkeista, kehittämistöistä ja väitöskirjoista

Suomessa. Haku tehtiin loka-marraskuussa 2008. Projekteja ja hankkeita haettiin Stakesin, sosiaali-

ja terveysministeriön (Stm), kuntaliiton, teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskuksen (Tekes)

ja sairaanhoitajaliiton internet sivuilta käyttäen kuinkin organisaation omaa hakukonetta. Lisäksi

projekteja ja hankkeita haettiin Suomen kaikkien yliopistollistenkeskus- ja keskussairaaloiden in-

ternetsivuilta. Väitöskirjoja haettiin eri yliopistojen kirjastotietokantojen kautta. Hakusanoina käy-

tettiin henkilöstöresurssit, henkilöstöresursointi, hoitoisuus, henkilöstömitoitus, henkilöstösuunnitte-

lu, henkilöstöhallinto, hoitohenkilökunnan mitoitus, hoitohenkilökunta, tunnusluvut, hoitotyön joh-

taminen, terveydenhuollon johtaminen, benchmarking.

Rajauksena käytettiin vuotta 2000. Keskussairaaloiden ja yliopistollisten keskussairaaloiden hank-

keista ja projekteista otettiin mukaan vain sairaaloiden julkisilta internet sivuilta saatavat raportit.

Stakesilta, Stm:ltä ja kuntaliitolta otettiin katsaukseen mukaan selkeästi hoitohenkilöstön mitoituk-

seen liittyvät hankkeet. Lopputuloksena saatiin yhteensä 17 ohjelmaa, projektia ja hanketta, 4 väi-

töskirjaa sekä 13 pro gradu opinnäytettä. Pro gradu opinnäytteet on koottu liitetaulukkoon 2, jossa

on ilmoitettu pro gradun tekijä, vuosiluku, nimi, tiedekunta ja yliopisto. Niitä ei ole kuvattu kehit-

tämishankkeen teoreettisessa osiossa. Kuviossa 2 on kuvattu tiedonhaun kohteet, käytetyt rajaukset,

hakusanat ja haun tulos sekä katsaukseen mukaan valitut hankkeet ja väitöskirjat.

20

Kuvio 2. Tiedonhaun kohteet, käytetyt rajaukset, hakusanat ja haun tulos. 4.3.2 Terveydenhuollon toimintaa linjaavat ohjelmat Suomessa hoitohenkilöstön mitoituksen

näkökulmasta

Valtioneuvoston periaatepäätös Terveys 2015 -kansanterveysohjelma linjaa kansallista terveyspoli-

tiikkaamme 15 vuoden tähtäimellä. Kansanterveyden myönteinen kehitys vaatii terveydenhuollon

eri toimijoilta yhtäläiset, korkeatasoiset ja saavutettavissa olevat palvelut sairauksien ja vammojen

ehkäisyyn ja hoitoon sekä huolenpitoon ja hoivaan. (Stm 2001.)

1

1

5

3

4 (((+13)

0

8

YLIOPISTOT väitöskirjat pro gradu opinnäytteet 13

KESKUSSAIRAALAT Etelä-Pohjanmaan Keski-Suomi Itä-Savo Etelä-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Kymenlaakso Lappi Kainuu ja Kanta-Häme Satakunta

YLIOPISTOLLISET KESKUSSAIRAALAT TYKS HUS OYS KYS TAYS

STAKES Sosiaali- ja terveysalan tut-kimus- ja kehittämiskeskus

STM Sosiaali- ja terveysministeriö

KUNTALIITTO

TEKES Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus

HAKUSANAT henkilöstöresurssit, henkilöstöresursointi, hoitoisuus, henkilöstömitoitus, henkilöstösuunnittelu, henkilöstöhallinto, hoitohenkilökunnan- mitoitus, hoitohenkilökunta, tunnusluvut, hoitotyön johtaminen, terveydenhuollon johtaminen, benchmarking RAJAUS vuosiväli 2000–2008

4 (13) 0 8 3 5 1 0 Yhteensä

21

21

Kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004–2007 (TATO) on oh-

jelma, jossa valtioneuvosto määrittelee kunnille lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon keskei-

simmät yhteiset painopistealueet ja kehittämistavoitteet sekä niihin liittyvät tarkemmat toimenpi-

desuositukset. Ohjelman yhtenä painopistealueena ovat voimavarat. Voimavaroilla tarkoitetaan

osaavaa, riittävää ja hyvinvoivaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä. Toimenpidesuosituksina

voimavaroihin liittyen, TATO:ssa linjataan henkilöstön riittävä määrä ja hyvinvoinnista huolehti-

minen sekä niiden säännöllinen seuraaminen ja arviointi. Lisäksi henkilöstön täydennyskoulutus-

velvoitteen toteutumisesta tulee huolehtia. (Stm 2003a.)

TATO 2004–2007 ohjelmaan liittyy lisäksi muita Stm:n hankkeita ja ohjelmia, joista yksi on hoito-

työn tavoite- ja toimintaohjelma - Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Oh-

jelmassa määritellään hoitotyön toimintaa ja kehittämistä koskevat tavoitteet ja toimenpiteet vuosil-

le 2004–2007. Ohjelman tarkoituksena on, että tavoitteita ja toimenpidesuosituksia hyödynnetään

terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintasuunnitelmissa ja kehittämishankkeissa sekä oppima-

teriaalina. Toimintaohjelman yhtenä osa-alueena on henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen johta-

minen sekä rekrytointistrategioiden kehittäminen. Siinä on määritelty tavoitteet hoitotyön henkilös-

tömitoitukseen ja rakenteeseen, jotta ne olisivat potilaiden ja hoitajien kannalta optimaalisella tasol-

la. Tavoitteiden mukaan hoitotyön johtajien tehtävänä on kehittää sellaisia henkilöstöstrategioita,

joilla edistetään hoitotyössä toimivien osaamista ja hyvinvointia sekä uudistetaan rekrytointia. Hen-

kilöstön hyvinvointiin vaikuttaa oleellisesti se, että hoitotyön henkilöstömitoitus ja rakenne ovat

potilaiden, toiminnan ja hoitotyössä toimivien kannalta optimaalisella tasolla. Hoitotyön johtajille

laaditut toimenpiteet sisältävät sen, että turvataan hoitotyön toimintaedellytykset organisoimalla

työn ja henkilöstörakenteen palveluiden saatavuuden ja toimivuuden edellyttämällä tavalla sekä

vakinaistamalla määräaikaisia työntekijöitä. Tietojärjestelmiä tulee kehittää niin, että potilaita ja

henkilöstöä koskevia tietoja sekä henkilöstön käyttöä koskevia erillisiä tunnuslukuja voidaan yhdis-

tää niin, että henkilöstömitoituksen vaikuttavuus voidaan osoittaa. Hoitotyön johtajat seuraavat hoi-

totyössä toimivien työntekijöiden käyttöä yhtenäisin ja ajanmukaisin tunnusluvuin sekä käyttävät

kriteerejä ja tasokuvauksia työnhakijoiden kompetenssin määrittämiseksi. (Stm 2003a, Stm 2003b.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE on laadittu vuosille 2008–

2011. Päätavoitteena on, että kuntalaisten osallisuus, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät ja syrjäyty-

minen vähentyy, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat sekä palvelujen laatu, vaikuttavuus ja saata-

vuus paranevat sekä alueelliset erot vähentyvät. Ohjelmassa nostetaan esiin myös konkreettisia,

mitattavissa olevia osatavoitteita. Vuosina 2008–2011 toteutetaan kunta- ja palvelurakenneuudistus,

jonka keskeinen tavoite on väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen tulevaisuudessa. Uu-

22

distus muuttaa koko sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöä ja edellyttää uusien työmene-

telmien ja tietopohjan kehittämistä, hyvää johtamista ja toimenpiteitä, joilla turvataan tarkoituksen-

mukainen henkilöstörakenne ja henkilöstön jaksaminen muutoksessa. Henkilöstöresursointiin liitty-

en toimintaohjelmassa on määritelty toimenpiteitä. Henkilöstövoimavarojen käyttöä on kehitettävä

ja varmistettava henkilöstön riittävyys, laatimalla valtakunnallinen suositus optimaalisesta henkilös-

törakenteesta ja - mitoituksesta sosiaali- ja terveydenhuollon uusia toimintaympäristöjä varten tuot-

tavuuden parantamiseksi. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon johdon käytössä olevia kansallisiin

määrityksiin perustuvia toiminnanohjaus- ja seurantajärjestelmiä sekä vertaiskehittämisen mahdol-

listavia benchmarking -järjestelmiä kehitetään yhteistyössä. (Stm 2008b.)

Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu ikäihmisien palvelujen laatusuositus, jossa on määritel-

ty henkilöstön mitoittamisessa vaattavat toimenpiteet. Henkilöstön mitoittamisessa on asiakkaiden

fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ja hoitoisuuden oltava suunnittelun

keskiössä. Henkilöstömitoituksen haasteena on turvata saumaton hoito- ja palvelukokonaisuus ja

palvelujen jatkuvuus asiakkaille ja minimoida henkilöstön vaihtuvuus. Henkilöstömitoitukseen eri

palveluissa lasketaan asiakkaan välittömään hoitoon osallistuvat työntekijät. Kotihoidon henkilös-

tön mitoitukseen on kehitetty laskennallinen malli, joka on parhaillaan pilotoitavana kunnissa. Ym-

pärivuorokautisen hoidon kehittämisen tavoitteena on turvata hyvä hoito, jonka laatua ja vaikutta-

vuutta arvioidaan. Valtakunnallinen suositus ympärivuorokautisen hoidon henkilöstön vähimmäis-

määräksi on 0,5–0,6 hoitotyöntekijää asiakasta kohden vuorokaudessa. Hyvä miehitys on 0,7–0,8.

Suositeltu henkilöstömitoitus tarkoittaa todellista mitoitusta, jossa poissaolevien työntekijöiden

osuus korvataan sijaisilla. Mitoituksen toteutuminen on tärkeää asiakkaiden turvallisuuden ja työn-

tekijöiden hyvinvoinnin näkökulmasta. (Stm 2008a)

4.3.3 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät hankkeet yliopistollisissa sairaaloissa

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa (KYS) tehtiin pilottitutkimus, jonka tavoitteena oli tuottaa

tietoa KYSin tietojärjestelmiin tallentuneista hoitotyön henkilöstömitoituksen tunnusluvuista. Li-

säksi tavoitteena oli kuvata osastoja ja löytää optimaalista toimintaa kuvaavat osastokohtaiset tavoi-

tetasot tunnusluvuille. Tulosten perusteella tunnuslukujen avulla voitiin kuvata osastojen yksilölli-

siä profiileja hyvin. Tietojärjestelmiä tulisi kehittää hoitojohtajille tarkoituksenmukaisimmiksi hen-

kilöstömitoituksen seurantaan ja arviointiin. Lisäksi hoitotyön johtajat tarvitsevat koulutusta tieto-

järjestelmien hyödyntämisessä omassa työssään. (Pitkäaho ym. 2008.)

23

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin (PSHP) projektissa, eHelmi -hanke, tarkoituksena oli selvittää voi-

daanko sähköisiä tietokantoja hyödyntämällä arvioida henkilöstöresurssien tarvetta potilastyytymät-

tömyyden ja henkilöstön kokeman työn kuormittavuuden perusteella. Tutkimuksessa etsittiin henki-

löstömitoituksen tunnuslukuja, joiden avulla voidaan arvioida henkilöstöresursseja vuodeosastoilla

ja poliklinikoilla. Lisäksi tavoitteena oli löytää henkilöstöresursoinnin arviointiin soveltuvat tunnus-

luvut ja niille alustavat hälytysrajat. Tutkimustulokset osoittivat, että potilaiden tyytymättömyys oli

vähäisempää niillä osastoilla, joilla sairaanhoitajia ja heidän työtuntejaan oli enemmän verrattuna

muuhun hoitohenkilöstöön ja potilaiden määrään. Potilaiden tyytymättömyyteen vaikutti osaston

kuormitusprosentin kasvu sekä potilaiden ikä (18–44) ja osastolle tulotapa (päivystys). Hoitohenki-

löstö koki työn kuormittavuuden sitä suuremmaksi, mitä korkeampi oli osaston hoitoisuus hoitajaa

kohti ja hoitopäivien lukumäärä. Hoitohenkilöstö koki omahoitajuusmallin vähentävän kuormitusta.

Poliklinikoilla potilaiden tyytymättömyys oli yhteydessä hoitajan ajankäyttöön. Poliklinikalla työn

kuormittavuuteen vaikutti potilaiden määrä sekä hoitohenkilöstön työtuntien määrä. Tutkimustulos-

ten analyysissä käytetyn regressioanalyysin avulla muodostettiin henkilöstöresursoinnin tunnuslu-

vuille raja-arvot. (Aalto ym. 2005.)

PSHPssä tehdyn kehittämistyön tarkoituksena oli löytää erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön pe-

rusmiehityksen seurantaan, arviointiin ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja mittarit. Ke-

hittämistyön tavoitteena oli löytää, millä tunnusluvuilla tai mittareilla voidaan seurata, arvioida ja

suunnitella toimivan hoitohenkilöstön perusmiehityksen optimaalista mitoitusta vuodeosastoilla ja

poliklinikoilla. Lisäksi tavoitteena oli kehittämistyön avulla tuottaa tunnuslukuryhmä, jota on tar-

koitus käyttää toistuvasti hoitotyön johtamisessa. Tiedon avulla voidaan lisätä henkilöstön sisäistä

liikkuvuutta päivittäin tai harvemmin. Tuloksia arvioitiin aiemmin eHelmi -hankkeessa testatuilla

mittareilla. Kehittämishankkeen mukaan henkilöstömitoituksen arviointiin tunnusluvuiksi soveltui-

vat vuodeosastolla hoitoisuusindeksin mediaani, sairaanhoitajien työtunnit per hoitopäivä, sairaan-

hoitajien prosentuaalinen osuus hoitohenkilöstöstä, vuodeosaston brutto- ja nettokuormitusprosentti.

Poliklinikoiden henkilöstömitoituksen arviointiin soveltuivat poliklinikkakäynnit per hoitohenkilö-

kunnan työpanos sekä potilaskäyntien lukumäärä per hoitohenkilökunnan tehdyt työtunnit. Polikli-

nikoiden arviointia heikensi puuttuvien tietojen suuri määrä. Kehittämishanke tukee ajatusta, että

muutamalla tunnusluvulla voidaan tehdä yksiköiden välistä vertailua henkilöstömitoituksen onnis-

tuneisuudesta. (Aalto 2007.)

Jorvin sairaalassa toteuttamassa projektissa otettiin käyttöön Patient Care Manager (PCM) tietojär-

jestelmä. PCM- tietojärjestelmä on kliinisen toiminnan johtamisen analysointi- ja raportointitietojär-

jestelmä. Se koostaa tiedon sairaalan perustietojärjestelmistä (MUSTI, TITANIA). Tietosisältö

24

muodostuu osastohoitojaksoista ja käynneistä, potilaan hoitopäivistä, osaston hoitopäivistä, suunni-

tellusta ja toteutuneesta työajasta sekä osaston toimintatunneista. Projektin tarkoituksena oli johta-

miskäytännön tuloskorttistrategiaa tukevien raportointivastuiden systematisointi PCM- tietojärjes-

telmän tuottamaa tietoa hyödyntäen. Projektin tuotoksena vuodeosastotoimintaa pystyttiin kuvaa-

maan potilas-, osasto-, päivä- ja tuntikohtaisesti, kuukausittain päivittyvien, intranetissä julkaistujen

PCM- vakioraporttien sekä PCM- aineiston avulla. Vakioraporttien ja aineiston analysointia hidas-

tivat perusaineiston laadun puutteellisuudet ja virheet. Projektin lisätuotoksena olikin perusaineiston

ja MUSTI- ja TITANIA -järjestelmiin tallennetun tiedon laadun parantuminen ja systemaattinen

seuranta. (Konttinen ym. 2005.)

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2001 toteutetussa hoitoisuusluokituksen tietojärjes-

telmät -kehittämisprojektissa tarkoituksena oli saavuttaa TAYSiin valitun OPC- hoitoisuusluokituk-

sen yhtenäinen ja kattava käyttö, jotta luokituksesta saatavaa tietoa voitaisiin hyödyntää hoitotyön

alueella. Tavoitteena oli saada apuväline hoitotyön hallinnointiin, johtamiseen, suunnitteluun sekä

kustannusten määrittämiseen. Tietojärjestelmäprojektissa täsmennettiin ja yhtenäistettiin hoitoisuus-

luokituksessa tallennettavat tiedot, niiden päivittäisraportointi osastoille, ylihoitajille ja hallintoyli-

hoitajalle sekä kehitettiin seurantajärjestelmä osasto-, klinikka- ja tulosaluetasolle. Tämä hoitoisuus-

luokituksen tietojärjestelmän kehittämisprojekti mahdollistaa hoitoisuusluokituksen paremman

hyödynnettävyyden hoitoisuuden muutoksen arvioinnissa, hoitotyön johtamisessa ja suunnittelussa

sekä kustannusten laskennan apuna. (Laitinen ym. 2001.)

Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiapu- ja tarkkailuosastolla toteutettiin hoitoisuusluokitus

projekti vuosina 2000–2002. Projektin tarkoituksena oli kehittää tarkkailuosastolle luotettava mittari

ja kouluttaa henkilökunta sen käyttöön. Mittaria alettiin kehittää TAYSissa jo käytössä olleesta

OPC- mittarista, jota oli muokattava sisällöltään sopivaksi mittaamaan tarkkailuosaston potilaiden

hoitoisuutta. Projektiin liitettiin palvelututkimus, jossa vuodeosastojen potilaspalvelumittarilla tut-

kittiin tarkkailuosaston potilaiden tyytyväisyyttä hoitoonsa. Hoitoisuusluokitusprojektin tuloksena

saatiin tarkkailuosastolle mittari, joka tuottaa arvokasta tietoa hoitotyön sisällöstä ja saattaa sitä

näkyväksi. Optimaalinen hoidontaso yritettiin määrittää PAONCIL- mittarilla, siinä täysin kuiten-

kaan onnistumatta. Aamu- ja yövuorojen hajonta oli liian suuri. Mittari ei ollut tarpeeksi tarkka mit-

taamaan kolmen täysin toisistaan poikkeavan työvuoron sisältöä. Ainoastaan iltavuoroista oli kat-

sottavissa optimaalisuus. Potilaat edustivat liiaksi erilaisia hoitoisuusluokkia ja luokitus perustui

subjektiiviseen arviointiin. (Korhonen 2003.)

25

HYKSissa, Jorvin sairaalassa toteutettiin projekti, jonka tarkoituksena oli saada tietoa sairaalassa

tehtävän hoitoisuusluokituksen luotettavuudesta. Projektityössä verrattiin sairaalassa käytössä ole-

vaa mittarin perusversiota alkuperäiseen OPC- mittariin. Perusversiosta oli käytössä erilaisia eri-

koisalakohtaisia sovelluksia. Kaikkia mittareita verrattiin keskenään. Mittareista etsittiin yhtäläi-

syyksiä ja eroja. Jorvissa käytössä olevan mittarin perusversio poikkeaa alkuperäisestä OPC- mitta-

rista kaikissa mittarin osissa ja kaikilla hoitotyön osa-alueilla. Sovellusten ja perusversion välillä oli

eroavaisuuksia. Eroavaisuuksia Jorvin sairaalan mittarin ja alkuperäisen OPC- mittarin ja mittariso-

vellusten välillä oli niin paljon, että ne saattavat vaikuttaa Jorvissa tehtävän hoitoisuusluokituksen

tuloksiin ja niiden vertailtavuuteen. Suosituksena projektissa olikin, että Jorvissa tulisi siirtyä hoi-

toisuusluokitusen luotettavuuden ja vertailtavuuden parantamiseksi valtakunnallisen OPC- mittarin

käyttöön. (Kanerva 2003.)

Hoitoisuusluokitus otettiin käyttöön Jorvin sairaalassa kolmevuotisen projektin puitteissa. Tavoit-

teena oli ottaa käyttöön mittarit, jotka kuvaavat potilaiden hoidon tarvetta vuodeosastoilla. Hoitoi-

suutta somaattisilla osastoilla mitattiin RAFAELA- hoitoisuusluokitus järjestelmällä ja psykiatrian

osastoilla PPC (Pitkäniemi Patient Clasification)- mittarilla. Mittareilta vaadittiin sitä, että niiden

avulla voidaan seurata kuormitustasojen vaihteluita eri osastojen, tulosyksiköiden ja sairaaloiden

välillä sekä suunnitella päivittäistä ja pitkän aikavälin henkilökuntasuunnittelua. Mittariin voidaan

kytkeä myös Nord-DRG- hinnoittelujärjestelmä. Hoitoisuusluokituksen haluttiin toimivan hoitotyön

kehittämisen ja laadun parantamisen välineenä. Projektin aikana optimaalinen hoitoisuus määritel-

tiin neljälle somatiikan osastolle. Hoitoisuusluokituksen havaittiin lisäävän ammatillista keskustelua

ja hoitotyön konsultaatiota sekä potilaiden yksilöllisen hoidon tarpeen huomioimista. Systemaatti-

nen hoitoisuustunnuslukujen raportointijärjestelmä aloitettiin projektin myötä. Tunnuslukujen luo-

tettavuutta analysoitiin ja raporttien antamaa tietoa käytettiin resursointipäätöksissä. Tulevaisuuden

haasteena ovat optimaalisen hoitoisuuden vaihteluvälin määrittäminen ja hoitotyön johtajien toi-

menpiteistä sopiminen hälytysrajojen rikkoutuessa. (Konttinen ym. 2004.)

4.3.4 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät väitöskirjat

Väitöskirjan - Hoitoisuuden arviointi erikoissairaanhoidossa, tarkoituksena oli kuvata, luokitella ja

mitata sairaanhoitajan suorittamaa hoitotyötä ja siinä olevia hoitotoimintoja erikoissairaanhoidossa.

Tavoitteena oli kehittää saatavan tiedon avulla erikoissairaanhoidon mittaamiseen soveltuva hoitoi-

suusluokitusmalli, jonka avulla hoitoisuutta voidaan arvioida hoitotyön omista lähtökohdista käsin.

Lähtökohtana oli laadittu aikaisempaan tietoon ja tutkimukseen pohjautuva hypoteettinen malli,

joka käsittää kolme hoidon tarvealuetta (elintoimintojen turvaaminen, päivittäisten toimintojen suo-

26

rittaminen ja psykososiaalisten voimavarojen turvaaminen) Toiminta mallissa jaettu hoidon tarpeen

määrittelyyn ja arviointiin, suunnitteluun sekä toteutukseen. Työpanos ja erityisosaaminen määritti-

vät hoitotoimintojen vaativuutta. Mittari kehitettiin lähtökohtana olevasta hypoteettisesta mallista

toimivaksi hoitoisuusluokitusmittariksi. Kehitetty hoitoisuusluokitusmittari vastaa hypoteettista

mallia. Se on asiantuntija-arvioinnin mukaan toimiva ja luotettava, kun erikoissairaanhoidossa mita-

taan potilaan hoitoisuutta. (Pulkkinen 2000.)

Väitöskirjan – Hoitotyön henkilöstön mitoittaminen erikoissairaanhoidossa, tarkoituksena oli kehit-

tää erikoissairaanhoidon hoitotyön henkilöstön mitoituksessa tarvittavaa tietoa. Tutkimuksessa ku-

vataan hoitajien työajankäytön jakautumista hoitoisuudeltaan erilaisten potilaiden hoitamisessa.

Tavoitteena oli tuottaa alustava malli hoitotyössä tarvittavan henkilöstön määrän ja laadun arvioin-

tia ja suunnittelua varten. Tutkimustulosten mukaan hoitotyön henkilöstömitoitus oli arvioitu riittä-

mättömäksi lähes joka toisessa työvuorossa. Riittämätön henkilöstömitoitus heikensi hoitotyön laa-

tua keskimäärin 17 %. Potilaat arvioivat hoitotyön laadun kiitettäväksi. Tutkimusosastojen välillä

oli merkitseviä eroja henkilöstömitoituksissa ja henkilöstön arvioimassa hoitotyön laadussa. Hoito-

työn henkilöstömitoituksen arviointia ja suunnittelua varten tuotettiin malli, joka koostuu useista

kliinisistä, potilaiden hoitoa, henkilöstön käyttöä ja toimintaympäristöä kuvaavista tunnusluvuista

(taulukko 1). (Partanen 2002.)

Kuopion yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa selvitettiin tieteellisesti luotettavan, toistettavan ja

käyttökelpoisen mittarin löytymistä kuvaamaan hoitajien työmäärän mittaamista. Tutkimuksen taus-

talla korostuu ihmisvoimavarojen johtamisen (HRM) keskeisten päämäärien tärkeys, joita ovat

erinomainen työsuoritus ja työtyytyväisyys. Hoitajien lisääntyvä työmäärä, heidän tyytymättömyy-

tensä työhön ja hoitajapula ovat korostaneet tätä. Hoitajien työmäärän arvioimiseksi on kehitetty

lukuisia hoitoisuusluokitusjärjestelmiä, mutta harvat niistä ovat validoitu tieteellisesti. Tutkimuksen

päämääränä oli arvioida RAFAELA -hoitoisuusluokitusjärjestelmän käyttökelpoisuutta ja validiutta,

jotta sitä voitaisiin käyttää Suomen erikoissairaanhoidon osastoilla hoitajien henkilöstövoimavaro-

jen mittausvälineenä. RAFAELA -hoitoisuusluokitusmittari mittaa riittävän luotettavasti potilashoi-

toon liittyvää työmäärää erikoissairaanhoidon vuodeosastoilla. Optimaalisen hoitoisuuden määritys

onnistuu useimmilla osastoilla. RAFAELA -järjestelmän rajat ja reunaehdot on perusteellisesti sel-

vitetty. Hoitajien lisääntynyt työmäärä oli yhteydessä sairaslomien merkittävään lisääntymiseen ja

työterveydellisiin ongelmiin. RAFAELA -järjestelmä sisältää monia piirteitä, jotka tukevat HRM-

perusteista hoitajien johtamista. (Rauhala 2008.)

27

Taulukko 1. Hoitotyön henkilöstömitoituksen arviointi- ja suunnittelumalli (Partanen 2002).

4.3.5 Hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvät hankkeet – Sairaanhoitajaliitto, Stakes, Stm ja

kuntaliitto

Sairaanhoitajaliitto

Suomen sairaanhoitajaliiton jäsentutkimuksessa kuvataan kliinistä hoitotyötä tekevien sairaanhoita-

jien työolosuhteita Suomessa sairaanhoitajien itsensä arvioimina. Hoitotyön olosuhteita tarkastel-

laan tutkimuksessa monitahoisesti sairaanhoitajien tehtävänkuvan ja työmäärän kannalta sekä niihin

liittyvien asioiden kuten yksikön henkilöstömitoituksen, henkilöstön hyvinvoinnin, työtyytyväisyy-

den ja tietyiltä osin myös hoidon laadun näkökulmasta. Tutkimuksessa tuotettua tietoa voidaan

hyödyntää sairaanhoitajien työolojen kehittämisessä monin tavoin. Hoitotyön henkilöstömitoitukset

osoittavat korkeaa kuormitusta. Yhdellä sairaanhoitajalla on keskimäärin 14 potilasta vastuullaan ja

hoidossa työvuoroissa vuodeosastoilla, poliklinikoilla 12 potilasta, teho-, tarkkailu- ja valvontaosas-

MUUTTUJA SISÄLTÖ

Potilaiden demografi-set piirteet

– hoidettavien potilaiden lukumäärä, piirteet – potilaiden lääke- ja hoitotieteelliset diagnoosit ja toiminnot (hoidon tarve/kompleksisuus)

Potilaiden hoitoisuus

– yksittäisten potilaiden hoitoisuus - kaikkien potilaiden hoitoisuuden keskiarvon (indeksi) tason seuranta; matala – keskimääräinen – korkea – hoitoisuus hoitajaa kohti -tunnusluku – keskimääräiset hoitopäiväkohtaiset (hoitoisuusluokittaiset) ajat

Yksikön toiminnan intensiteetti

– päivystys/elektiivisten potilaiden suhde – potilasvaihto, kuormitustilanne – koko työn määrä yksikössä, terveydenhuollon opiskelijat

Hoitotyön voimavarat – henkilöstön käyttö: hoitotyön tunnit hoitopäivää kohti, sairaanhoitajien tuntien osuus, potilaat sairaanhoitajaa kohti – hoitotyön henkilöstön koulutustaso ja kokemus (noviisi - asiantuntija) – täydennyskoulutus – osallistuminen kehittämishankkeisiin – työelämän laatu: vaihtuvuus, sairauspoissaolot, työtyytyväisyys

Toimintaympäristö – yksikön arkkitehtuuri, välineistö, teknologia (tietokoneet, potilaskutsujärjestelmä, puhelimet) – tukipalvelut: sihteeri-, laitoshuolto-, kuljetus-, farmasia- ja laboratorio- palvelut ym.

Laatu-/tulosindikaattorit

Seuranta: hoitotyösensitiiviset ja muut laatuindikaattorit, kuten esimerkiksi: – potilastyytyväisyys - tiedonsaantiin/ohjaukseen – potilastyytyväisyys kivun hoitoon potilastyytyväisyyshoidon/hoitotyön laatuun – painehaavaumat, sairaalainfektiot muut komplikaatiot ja niiden seuraukset – hoitojakson pituus ja potilaiden kuolleisuusluvut

28

toilla 3 ja kotihoidossa 11 potilasta. Työvuorojen henkilöstömitoitus arvioitiin yleisesti riittämättö-

mäksi. Johtamisen kehittämiselle tutkimus antaa haastetta, samoin terveyspoliittiselle päätöksente-

olle. (Partanen ym. 2005.)

Stm ja Stakes

Sosiaali- ja terveysministeriö ja Stakes laativat vuosina 2006–2007 suunnitelman, jossa sähköisiä

potilasasiakirjajärjestelmiä hyödynnetään benchmarking -järjestelmän kehittämiseksi hoitotyöhön.

Tarkoituksena oli selvittää, minkälaista benchmarking -toimintaa hoitotyössä tarvitaan ja suunnitel-

la miten benchmarking -järjestelmä hoitotyöhön rakennetaan sekä miten järjestelmää ylläpidetään.

Projektin tavoitteena on hoitotyön laadun ja vaikuttavuuden parantaminen sekä toimintakäytäntöjen

yhtenäistäminen. Benchmarking -järjestelmän kehittämisen tavoitteena on määritellä keskeiset val-

takunnalliset hoitotyötä laajasti palvelevat tunnusluvut sekä tuottaa edellytykset tietojen tuottami-

selle, hyödyntämiselle ja tietojen perusteella käynnistettävien kehittämisprosessien tukemiselle.

Projektissa kehitettiin alustavat määritelmät kansallisessa vertailussa käytettävistä tunnusluvuista.

Tunnuslukujen avulla voidaan tuottaa erilaisia toimintaa kuvaavia lukumäärä-, suorite ja aikatietoja

liittyen asiakkaaseen, prosessiin, henkilöstöön ja talouteen. Henkilöstöresursointiin liittyen tervey-

denhuollon tilastoaineistona ja benchmarking - järjestelmänä mukana on sairaaloiden hoitotyön

arviointijärjestelmä- RAFAELA. Hoitotyön benchmarking -järjestelmän tunnuslukuina ovat RA-

FAELAsta saatavat tiedot, joita ovat keskimääräinen kuukausittainen hoitoisuus, hoitoisuusluokka-

jakauma/vuosi/DRG-ryhmä, hoitoisuus, hoitajatyötunnit per hoitopäivä ja toteutunut hoitoisuus

suhteessa optimihoitoisuuteen. (Perälä ym. 2007.)

Kuntaliitto

Valtakunnallinen hoitoisuusluokitus -projekti toteutettiin Suomen kuntaliitossa vuonna 2000–2002.

Sen tavoitteena oli selvittää käytettyjen hoitoisuusluokitusmittareiden toimivuutta sekä kehittää ja

standardisoida mittaristoa ja sen käyttöä. Tavoitteisiin kuului myös vertailla hoitotyön tuottavuutta,

laatua ja kustannuksia sekä edistää hoitohenkilökunnan optimaalista resursointia. Tarkoituksena oli

myös käynnistää hoitoisuuden benchmarking -toiminta Suomessa. Projektissa käytettiin hoitoi-

suusmittarina Oulu Patient Classification (OPC) -mittaria. Optimaalinen hoitoisuus määriteltiin

käyttäen RAFAELA -järjestelmää, joka sisältää OPC:n lisäksi PAONCIL -mittarin (professionaali-

nen arviointi optimaalisesta hoitoisuustasosta) ja hoitajaresurssitiedoston. Tietoa kerättiin päivittäi-

sestä ja DRG -hoitojaksokohtaisesta hoitoisuudesta, optimaalisesta hoitoisuudesta, osastojen hoito-

henkilöresursseista ja - kustannuksista sekä tietoa osastojen toiminnan luonteesta. Projektin perus-

teella OPC ja RAFAELA -järjestelmää voidaan pitää riittävän toimivina ja käyttökelpoisina suoma-

laiseen erikoissairaanhoitoon. Järjestelmä mahdollistaa hoitotyön ammatillisen arvioinnin resurssien

29

riittävyydestä suhteessa hyvään hoitoon ja potilaiden hoitoisuuteen. Tulosten avulla on mahdollista

edistää hoitohenkilöstön optimaalista resursointia koskevaa henkilöstöhallinnollista päätöksentekoa.

RAFAELA -järjestelmä tarjoaa hoitotyön johtajille erinomaisen välineen toiminnan suunnitteluun

ja arviointiin. OPC -mittarin avulla voidaan mm. verrata hoitotyön tuottavuutta ja kustannuksia eri

yksiköissä sekä eri potilasryhmiä keskenään. Optimaalisen hoitoisuuden ylläpito ylläpitää hoitotyön

laatua ja hoitohenkilökunnan optimaalista resursointia. Projekti edesauttoi hoitotyön benchmarking

-toimintaa. (Fagerström & Rauhala 2003.)

5 KEHITTÄMISTYÖN EMPIIRINEN TOTEUTUS

5.1 Henkilöstömitoitukseen liittyvien tunnuslukujen haku

Sairaalaorganisaatiossa tunnusluvut ovat sähköisen informaatiojärjestelmän tietosisältöjä, jolloin

niitä voi suoraan kerätä sähköisistä tietojärjestelmistä, esimerkiksi potilaiden lukumäärä ja sairaan-

hoitaja tehdyt tunnit yhteensä. Tunnuslukuja voidaan myös muodostaa, jolloin käytetään eri tunnus-

lukuja ja lasketaan niistä suhdelukuja, joita käytetään tunnuslukuina. Muodostettuja tunnuslukuja

ovat esimerkiksi potilaiden lukumäärä/sairaanhoitajan tehdyt tunnit ja päivystyspotilaiden prosent-

tiosuus kaikista potilaista. (Partanen 2002.)

Tämän kehittämistyön empiirinen toteutus aloitettiin henkilöstömitoitukseen soveltuvien tunnuslu-

kujen hakuprosessilla TYKS:n sähköisistä tietojärjestelmistä. Tavoitteena oli kerätä yhteen kaikki

tunnusluvut, joita voidaan käyttää hoitohenkilöstönmitoituksen seurantaan, arviointiin ja suunnitte-

luun vuodeosastoilla ja poliklinikoilla. Liitetaulukkoon 4 on koottu henkilöstömitoitukseen soveltu-

via tunnuslukuja TYKS:n sähköisistä tietojärjestelmistä. Taulukossa on esitetty myös niiden sijain-

nit eri tietojärjestelmissä.

Tässä pilottitutkimuksessa käytettäviin tunnuslukuihin ja niiden valintaan vaikutti osaltaan Aallon

(2007) tekemä kehittämishanke, jonka lopputuloksena henkilöstömitoituksen tunnusluvuiksi sovel-

tuivat parhaiten vuodeosastolla hoitoisuusindeksin mediaani, nettokuormitusprosentti, bruttokuor-

mitusprosentti, potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohden vuorokaudessa, sairaanhoitajien työtun-

nit/bruttohoitopäivät, sairaanhoitajien työtuntien prosentuaalinen osuus hoitohenkilöstön tehdyistä

työtunneista ja poliklinikalla poliklinikkakäynnit/hoitohenkilökunnan työpanos sekä potilaskäyntien

lukumäärä/hoitohenkilöstön tehdyt tunnit. Poliklinikan tunnusluvuiksi Aallon (2007) mukaan sovel-

tuivat poliklinikkakäynnit/hoitohenkilökunnan työpanos ja potilaskäyntien lukumää-

rä/hoitohenkilöstön tehdyt tunnit. Tässä tutkimuksessa hoitoisuusindeksin mediaanin tilalla käytet-

30

tiin hoitoisuus/hoitaja tunnuslukua, jossa yhdistyy tieto potilaiden hoitoisuudesta ja käytetyistä hen-

kilöstöresursseista.

Tähän tutkimukseen valittiin mukaan myös muita henkilöstömitoituksen kuvaamiseen käytettyjä

tunnuslukuja (Partanen 2002, Pitkäaho ym. 2008). Lisäksi kerätyistä tunnusluvuista muodostettiin

tähän tutkimukseen muodostettuja suhdelukuja. Kyseessä oli pilottitutkimus ja tutkimuksessa oli

mukana yhden klinikan neljä vuodeosastoa ja yksi poliklinikka, joiden henkilöstömitoitukseen vai-

kuttavista tekijöistä haluttiin saada mahdollisimman laaja kuva. Muiden tunnuslukujen valintaan

vaikutti henkilömitoitustutkimuksen lähtökohdat Donabedian (1985) ja Partasen (2002) laatimien

mallien mukaan (katso kuvio1). Taulukossa 2 on esitetty tutkimukseen valitut tunnusluvut.

5.2 Kehittämistyössä käytettyjen tunnuslukujen määritelmät ja sijainti TYKS:n

tietojärjestelmissä

5.2.1 Potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön määrää kuvaavat tunnusluvut

Seuraavista tunnusluvuista 1–5 kuvaavat hoitotyön määrää poliklinikalla sekä tunnusluvut 1 ja 6–7

kuvaavat hoidon tarvetta ja hoitotyön määrää vuodeosastolla.

1) Potilasmäärä ja potilaskäyntien määrä

Potilasmäärällä tarkoitetaan osastolla tai poliklinikoilla hoidettavia potilaita. He ovat joko hoitojak-

solla tai avohoidon käynnillä (VSSHP suoritekäsikirja 2008). Osastohoidossa olevien potilaiden

potilasmäärät saa Musti-tietokannasta osasto-, päivä- ja kuukausitasolla. Avohoidon potilasmää-

rät/käynnit saa TYKSin intranetin kautta UPO -poliklinikkailmoitukset tilastosta tai Oberon rapor-

teista kuukausi- ja yksikkötasolla. Avohoidossa potilaskäynteihin lasketaan myös puhelinsoitot,

joiden määrän saa eroteltuna varsinaisista käynneistä.

2) Lisätyön määrä kuukaudessa

Lisätyön määrällä tässä hankkeessa tarkoitetaan EVES -jononpurkuun liittyvää lisätyötä. Lisätyön

määrä kuukausitasolla saatiin ortopedian- ja traumatologian klinikan suunnittelija Aholta.

3) Tulleiden lähetteiden määrä

Lähete voi olla joko hoitolähete tai ns. tutkimuslähete. Hoitolähetteeseen pyritään vastaamaan 7

arkipäivän kuluessa lähetteen saapumisesta, lähettämällä siitä tieto lähettäjälle ja potilaalle. Tutki-

muslähete on asiakaskohtainen palvelupyyntö, jonka perusteella lähetteen vastaanottaja arvioi asi-

31

akkaan palvelutarpeen. Tutkimuslähete ei siirrä hoitovastuuta palveluyksikölle. (VSSHP suoritekä-

sikirja 2008.) Tulleiden lähetteiden määrät saa TYKSin intranetin toimintatilastoista yksikkö- ja

kuukausitasolla sekä Oberon raporteista resursseittain, käyntityypeittäin, vastaanotoittain sekä yk-

sikkö-, päivä- ja kuukausitasolla.

Taulukko 2. Tutkimukseen valitut tunnusluvut ja niistä lasketut suhdeluvut.

VUODEOSASTO

POLIKLINIKKA

Potilaanhoidon tarve ja hoitotyön työmäärä

Potilasmäärä Bruttohoitopäivät Potilaiden hoitoisuus/hoitaja

Potilaskäyntien määrä Potilaskäyntejä keskimäärin työpäivää kohti Potilaskäyntien määrä kuukaudessa Potilaskäyntien + soittojen lukumäärä

kuukaudessa Tulleiden lähetteiden määrä Lisätyön määrä kuukaudessa

Yksikön toiminnan intensiteetti

Sairaansijat Potilasvaihto sairaansijaa kohden Bruttokuormitusprosentti Nettokuormitusprosentti Päivystyspotilaiden prosentuaalinen osuus

kaikista potilaista Osastolta poistuneet potilaat

Päivystyspotilaiden prosentuaalinen osuus

Hoitotyön voimavarat

Hoitohenkilöstön nettokäyttö vakansseina kuukaudessa

Hoitotyön tunnit potilasta kohden Potilaita hoitajaa kohden Potilaita sairaanhoitajaa kohden Sairaanhoitajien prosenttiosuus Sairaanhoitajien työtunnit/bruttohoitopäivät Sairaanhoitajien työtuntien prosentuaalinen osuus hoitohenkilöstön tehdyistä tunneista

Hoitohenkilökunnan työtunnit

poliklinikalla/poliklinikkakäynnit Poliklinikkakäynnit/henkilökunnan

työpanos Potilaskäyntien lukumäärä/hoitohenkilöstön

tehdyt tunnit

Laatu- ja tulosindikaattorit

Hoidetut potilaat Keskimääräinen hoitoajan pituus Työtyytyväisyys Potilastyytyväisyys

Hoidetut potilaat kuukaudessa Työtyytyväisyys

4) Potilaskäyntien määrä poliklinikalla keskimäärin työpäivässä

Tunnusluku kuvaa keskimääräisesti, kuinka monta potilaskäyntiä poliklinikalla on työpäivää koh-

den. Tässä tunnusluvussa potilaskäynteihin on laskettu vain ne käynnit, kun potilas tulee poliklini-

32

kalle. Tunnuslukuun ei ole laskettu kuitenkaan lisätyöstä aiheutuvia potilaskäyntejä. Tunnusluku

saadaan laskemalla: poliklinikkakäyntien lukumäärä kuukaudessa ÷ työpäivien lukumäärällä kuu-

kaudessa.

5) Potilaskäyntien + soittojen lukumäärä keskimäärin kuukaudessa

Tunnusluku kuvaa keskimääräisesti, kuinka monta kirjattua käyntiä poliklinikalla on työpäivää

kohden. Tunnuslukuun ei ole laskettu lisätyöstä aiheutuvia potilaskäyntejä. Tunnusluku saadaan

laskemalla: kirjattujen poliklinikkakäyntien lukumäärä kuukaudessa ÷ työpäivien lukumäärällä

kuukaudessa.

6) Netto- ja bruttohoitopäivät

Nettohoitopäivä on potilaan hoitopäivät, josta on vähennetty lähtöpäivä. Lomalle lähtöpäivä ja pa-

luupäivä lasketaan hoitopäiväksi. Bruttohoitopäivään lasketaan myös potilaan lähtöpäivä. Brutto-

hoitopäivien summa on aina suurempi kuin nettohoitopäivien. (VSSHP suoritekäsikirja 2008.) Net-

tohoitopäivät tunnusluku on luettavissa Musti -tietokannasta vuodeosastojen kuormitusprosentit -

tilastosta sarakkeesta hoitopäiviä. Potilaiden lähtöpäivät tunnusluku yksikkökohtaisesti on lasketta-

vissa Oberon -raportista potilaiden lukumäärät, saapuneet ja poistuneet päivittäin. Tässä tutkimuk-

sessa käytetään tunnuslukuna bruttohoitopäivät. Tunnusluku bruttohoitopäivät saadaan laskemalla:

nettohoitopäivä+lähtöpäivät.

7) Hoitoisuus/hoitaja tunnusluku

Potilaan hoitoisuudella tarkoitetaan yhden potilaan tai eri potilasryhmien tarvitseman hoidon mää-

rän ja vaativuuden arviointia (Giovannetti 1979, Pulkkinen 2000, Fagerström & Rauhala 2001).

Potilaiden hoitoisuuden arviointi tapahtuu hoitoisuusluokituksen/mittarin avulla. Sen avulla voidaan

arvioida hoidon laatua, optimaalista henkilöstömäärää sekä selvittää hoitotyön kustannuksia. (Fa-

gerström & Rauhala 2003.)

TYKSn ortopedian- ja traumatologian klinikan vuodeosastolla on käytössä RAFAELA™ -

hoitoisuusjärjestelmä. Osastoilla hoitaja luokittelee potilaan toteutuneen hoidon kerran vuorokau-

dessa hoitoisuusluokitusmittarin ohjeiden mukaan. Potilaat luokitellaan viiteen luokkaan:

Hoitoisuusluokka I (6–8 pistettä), kuvaa vähimmäishoidon tarvetta, luokka II (9–12 pistettä) kuvaa

keskimääräistä, luokka III (13–15) keskimääräistä suurempaa, luokka IV (16–20 pistettä) vaativaa

ja luokka V (21–24) maksimaalista hoidontarvetta. Yhdellä vuodeosastolla (214) on määritelty op-

timaalinen hoitoisuus, joka on 19,52. Yläraja on >22,51 ja alaraja <16,59. Ortopedian- ja traumato-

logian poliklinikalla ei ole käytössä hoitoisuusluokitusta.

33

TYKSssä hoitoisuus/hoitaja tunnusluku saadaan suoraan sähköisistä tietokannoista – intranetin toi-

mintatilastoista tai Musti -tietokannasta.

Hoitoisuuden arviointiin on Suomessa yleisimmin käytössä erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidossa OPC

-mittari tai RAFAELA™ -hoitoisuusjärjestelmä. (Pulkkinen 2000, Fagerström & Rauhala 2001.) RAFA-

ELA™ -hoitoisuusluokitusjärjestelmä koostuu OPC -mittarista sekä PAONCIL -mittarista. RAFAELA™ -

hoitoisuusluokitusjärjestelmä perustuu kolmenlaiseen tiedonkeruuseen. Päivittäin luokitellaan kaikki osas-

tolle sisäänkirjatut potilaat hoitoisuusluokitusmittarilla (somaattisella osastolla POCq -mittari). Toinen

tiedonkeruun alue hoitotyöhön käytettyjen henkilöstöresurssien kirjaus, jossa huomioidaan hoitotyöhön osal-

listuneiden hoitajien työaika. Kolmas tiedonkeruunalue on vuosittain kerättävä vertailutieto, joka sisältää

henkilöstökulut, -rakenteen ja hoitotyön järjestämistavan. Vertailutieto yhdistetään hoitoisuustietoihin, joka

kootaan benchmarking -raportiksi. (Fagerström & Rauhala 2001, Rauhala ym. 2007.) PAONCIL -

menetelmällä voidaan määritellä jokaiselle osastolle optimaalinen hoitoisuuden taso. Sillä tarkoitetaan pro-

fessionaalista arviointia osaston optimaalisesta hoitoisuudesta. (Fagerström & Rauhala 2001, Kanerva ym.

2003.)

5.2.2 Yksikön toiminnan intensiteettiä kuvaavat tunnusluvut

Hoitotyön toiminta tapahtuu erilaisilla osastoilla ja poliklinikoilla. Toiminnan intensiteetti vaihtelee

ajan ja tilanteiden mukaan. Joillakin osastoilla toiminnan intensiteetin vaihtelut ovat päivittäisiä,

johon vaikuttavat esimerkiksi osastolle tulevien potilaiden tulotapa sekä potilaiden vaihtuvuus.

(Pulkkinen 2002.)

1) Sairaansija

Sairaansija on hoitopaikka, joka on varustettu (tila ja välineet) sairaanhoitoa varten yhdelle henki-

lölle. Jokaiselle osastolle on määritelty viralliset sairaansijat. (Pitkäaho ym. 2008.) Osastojen viral-

listen sairaansijojen määrät löytyvät Musti -tietokannasta vuodeosastojen kuormitusprosentit -

tilastosta sarakkeesta sairaansijat käytössä.

2) Bruttokuormitusprosentti

Bruttokuormitusprosentilla tarkoitetaan sairaansijojen käyttöprosenttia kuukaudessa. Bruttokuormi-

tuksessa on huomioitu saman päivän aikana sisäänkirjatut, uloskirjatut ja osaston sisällä olevat poti-

laat. Jos bruttokuormitusprosentti on yli 100, kertoo se, että joko osastolla on ollut ylipaikoilla poti-

laita tai saman päivän aikana samalla potilaspaikalla on ollut kaksi eri potilasta. (Aalto 2007.) Brut-

tokuormitusprosentti on suoraan luettavissa Musti -tietokannasta vuodeosastojen kuormitusprosentit

-tilastosta sarakkeesta kuormitus % (brutto).

34

3) Nettokuormitusprosentti

Nettokuormitus kertoo potilaiden lukumäärän sairaansijoja kohti. Nettokuormitus on 100, jos kai-

kissa vuodeosaston vuoteissa on joka päivä potilas. Luku ei huomio osastolta kotiutuvia potilaita ja

siksi voi antaa virheellisen kuvan. Nettokuormitusprosentti on suoraan luettavissa Musti -

tietokannasta vuodeosastojen kuormitusprosentit -tilastosta sarakkeesta kuormitus % (netto). (Aalto

2007.)

4) Potilasvaihto sairaansijaa kohden vuorokaudessa

Tunnusluku kuvaa potilaiden vaihtuvuutta osastolla. Tunnusluku saadaan laskemalla:

potilasmäärä (hoitojaksot + avohoidon käynnit) ÷ kuukaudenpäivät x viralliset sairaansijat. (Parta-

nen 2002, Pitkäaho ym.2008.)

5) Päivystyspotilaiden prosentuaalinen osuus osastolle tulleista potilaista kuukaudessa

Tunnusluku kuvaa osaston toiminnan nopeaa luonnetta ja intensiteettiä (Aalto 2007). Osastolle saa-

puneet potilaat tulotavan mukaan saadaan Oberon raportista yksikkö- ja päivätasolla. Tunnusluku

saadaan laskemalla: osastolle tulleiden päivystyspotilaiden lukumäärä ÷ osastolle tulleiden potilai-

den (kaikki) määrä x 100.

6) Osastolta poistuneet potilaat keskiarvo kuukaudessa

Tunnusluku kuvaa osaston intensiteettiä ja toiminnan luonnetta. Potilaiden lukumäärät, saapuneet ja

poistuneet saadaan Oberon raportista yksikkö- ja päivätasolla. Tunnusluku saadaan laskemalla:

kuukaudessa osastolta kotiutuneiden potilaiden summa ÷ kuukauden päivillä.

5.2.3 Hoitotyön voimavaroja kuvaavat tunnusluvut – määrä ja laatu

Hoitotyön voimavaroja voidaan kuvata henkilöstön käytön määrällä ja laadulla. Henkilöstön käytön

määrää kuvaavia tunnuslukuja vuodeosastolla ja poliklinikalla ovat seuraavat kymmenen ensim-

mäistä tunnuslukua ja henkilöstön laatua (skill mix) kuvaa yksi tunnusluku – numero 11.

1) Hoitohenkilöstön nettokäyttö vakansseina kuukaudessa

Hoitohenkilöstöllä tarkoitetaan apulaisosastonhoitajaa, sairaanhoitajia sekä perus- ja lähihoitajia.

Hoitohenkilökunnan nettovakanssien määrä vakinaisten ja sijaisten palvelujaksojen summa, josta on

vähennetty poissaolot. Hoitohenkilöstön nettokäyttö vakansseina kuukaudessa yksikkötasolla tun-

35

nusluku on luettavissa eRMH-infon työpanosraportista. Tunnusluvut on luettavissa erikseen ammat-

tinimikkeittäin sekä vakinaiset ja sijaiset erikseen.

2) Hoitotyön tehdyt nettotunnit kuukaudessa

Hoitotyön tunnit kuvaavat hoitohenkilöstön tekemää nettotyötä tunneissa kuukaudessa. Tunnusluku

on luettavissa eRMH -info ajankäyttöraportista. Tunnusluvun voi myös laskea laskennallisina tun-

teina seuraavasti: jaksojen lukumäärä x 114,75 = työaika tunteina. Tämän jälkeen saatu työaika tun-

teina x vakanssien määrä = bruttotunnit ilman vähennyksiä. Sitten lasketaan vähennykset arkipyhät

(a` 7.39h) + keskimääräinen loma (4 viikkoa on 153h) = vähennykset bruttotunnista. Lopuksi laske-

taan bruttotunnit – lasketut vähennykset = hoitotyön tehdyt nettotunnit (laskennallisesti).

3) Hoitotyön tunnit potilasta kohden kuukaudessa

Hoitotyön tunneilla potilasta kohden kuukaudessa tarkoitetaan hoitohenkilöstön käytettävissä ole-

vaa tuntimäärää potilasta kohden. Tunnusluku saadaan laskemalla: hoitotyön nettotunnit ÷ poti-

lasmäärä (hoitojakso + avohoidon käynnit). (Pitkäaho ym. 2008.)

4) Potilaita yhtä hoitajaa kohti vuorokaudessa

Tunnusluku ilmaisee hoidettavien potilaiden lukumäärän yhtä hoitajaa kohti keskimääräisesti vuo-

rokaudessa (Aalto 2007). Tunnusluku saadaan laskemalla: potilaiden määrä kuukaudessa ÷ työpäi-

vien määrä = potilaita keskimäärin osastolla tiettynä kuukautena, jonka jälkeen (potilaita keskimää-

rin osastolla ÷ hoitajamäärällä vrk:ssa) x 3.

5) Potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohti vuorokaudessa

Tunnusluku ilmaisee hoidettavien potilaiden keskimääräisen lukumäärän yhtä hoitajaa kohti vuoden

jokaisena päivänä (Aalto 2007). eHelmi -hankkeessa tunnusluvun raja-arvoksi on testattu > 7,32.

Tunnusluku saadaan laskemalla: potilaiden määrä ÷ sairaanhoitajien vakanssien määrällä.

6) Potilaita yhtä hoitajaa kohti kuukaudessa

Tunnusluku kuvaa potilaiden määrää hoitajaa kohden kuukaudessa. Tunnusluku saadaan laskemal-

la: potilaiden määrä ÷ hoitajien vakanssien määrällä.

7) Potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohti kuukaudessa

Tunnusluku kuvaa potilaiden määrää sairaanhoitajaa kohden kuukaudessa. Tunnusluku saadaan

laskemalla: potilaiden määrä ÷ sairaanhoitajien vakanssien määrällä.

36

8) Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla/poliklinikkakäynnit

Tunnusluku kuvaa työtuntien määrää yhtä poliklinikkakäyntiä kohden vuositasolla (Aalto 2007).

eHelmi -hankkeessa tunnusluvun raja-arvoksi on testattu < 1,9, jonka alittaminen merkitsee työn

kuormituksen kohtuutonta määrää ja potilaiden hoidon laadun heikkenemistä (Aalto ym. 2005).

Tunnusluku saadaan laskemalla: hoitohenkilökunnan kokonaistyötuntien määrää jaettuna polikli-

nikkakäyntien lukumäärällä.

9) Poliklinikkakäynnit/henkilökunnan työpanos

Tunnusluku ilmaisee poliklinikkakäyntien lukumäärän yhtä hoitajaa kohti vuodessa. eHelmi -

hankkeessa tunnusluvun raja-arvoksi on testattu >994. Raja-arvon ylittyminen merkitsee koetun

työn kuormittumisen määrää ja potilaiden hoidon laadun heikkenemistä. (Aalto ym. 2005.) Tunnus-

luku saadaan laskemalla: poliklinikkakäynnit ÷ työpanoksella saatu luku kerrotaan työpäivillä.

Tässä työssä ajanjakso oli kahdeksan kuukautta (tammi-elo). Raja-arvo 994 suhteutettiin kahdek-

saan kuukauteen eli > 629.3.

10) Potilaskäyntien lukumäärä/hoitohenkilöstön tehdyt tunnit

Tunnusluku ilmaisee potilaiden lukumäärän yhtä hoitajan työtuntia kohti. eHelmi -hankkeessa tun-

nusluvun raja-arvoksi on testattu >0.49. Tunnusluku saadaan laskemalla: poliklinikkapotilaiden lkm

÷ hoitohenkilöstön vuosityöpanos tunteina.

11) Sairaanhoitajien työtuntien prosenttiosuus työtunneista

Tunnusluvulla on vaikutusta tehdyn työn laatuun (loppumuuttuja), jos sairaanhoitajia on henkilö-

kunnasta 65 % tai enemmän. eHelmi -hankkeessa tunnusluvun raja-arvoksi on testattu < 65 %.

Tunnusluku saadaan laskemalla: sairaanhoitajien tehdyt tunnit ÷ hoitohenkilöstön tehdyt tunnit x

100.

5.2.4 Hoitotyön laatua ja tulosta kuvaavat tunnusluvut

Hoitotyön tulosta voidaan tarkastella tehdyn hoitotyön määrän ja tehokkuuden tunnusluvuilla. Hoi-

totyön laatua voidaan tarkastella eri näkökulmista, esimerkiksi hoitajanäkökulmasta ja potilasnäkö-

kulmasta, kuvaavien tunnuslukujen avulla.

1) Hoidetut potilaat kuukaudessa

Hoidetuilla potilailla tarkoitetaan kuukaudessa hoidettujen potilaiden lukumäärää vuodeosastolla ja

poliklinikalla kirjattujen käyntien lukumäärää (Pitkäaho ym. 2008). Vuodeosaston hoidetut potilaat

37

tunnusluku on luettavissa kuukausi- ja yksikkötasolla. Poliklinikalle kirjattujen potilaiden lukumää-

rä tunnusluku on luettavissa yksikkö ja päivä/kuukausitasolla Oberon raportista käynnit käyntityy-

peittäin/resursseittain.

Keskimääräinen hoitoajan pituus

Keskimääräinen hoitoaika on potilaan hoitojakso päivissä. Tunnusluku on luettavissa yksikkö- ja

kuukausitasolla Musti -raportista vuodeosastojen kuormitusprosentit tilastosta sarakkeesta keski-

määräinen hoitoaika.

2) Työtyytyväisyys

Työtyytyväisyys on hoitohenkilöstön näkökulma omaan työhönsä. VSSHP osallistuu kahden vuo-

den välein työterveyslaitoksen johtamaan seurantatutkimukseen, jossa kerätään tietoa sairaalahenki-

löstön työstä ja hyvinvoinnista sekä niissä tapahtuneista muutoksista. Työtyytyväisyys on tutkimuk-

sen yksi osa-alue. Viimeiset tutkimustulokset on julkaistu syksyllä 2008. Työtyytyväisyyttä kysyt-

tiin 13 väittämällä asteikolla 1-7, jossa yksi oli erittäin tyytyväinen ja seitsemän erittäin tyytymätön.

Vastauksissa asteikko käännettiin niin, että mitä suurempi keskiarvo sitä suurempi työtyytyväisyys.

Hyvinvointitutkimuksen vastaukset on luettavissa TYKSin intranetin kautta kohdasta arkisto. Vas-

taukset on luettavissa yksikkötasolla, jos yksikön vastausprosentti on yli 50. (Työterveyslaitos

2008.)

3) Potilastyytyväisyys

Potilastyytyväisyys on potilaan näkökulma hoidon laadusta. VSSHPssä on kartoitettu Stakesin hal-

linnoimalla kyselylomakkeella potilaiden käsityksiä ja kokemuksia saamastaan hoidosta. Tutkimus-

tulosten avulla arvioidaan potilaan saaman hoidon laatua. VSSHPssä viimeisin potilastyytyväisyys

kartoitus on tehty syksyllä 2007. Potilastyytyväisyystutkimuksen vastaukset on luettavissa TYKSin

intranetin kautta kohdasta arkisto. Vastaukset on luettavissa yksikkötasolla, jos vastaajia on vähin-

tään 50. (Leinonen ym. 2007.)

5.3 Aineisto ja sen keruu

5.3.1 Henkilöstömitoituksen pilottitutkimuksen aineisto ja sen keruu

Tämän pilottitutkimuksen aineiston muodosti TYKSin ortopedian- ja traumatologian klinikan nel-

jän vuodeosaston ja yhden poliklinikan sähköisiin tietojärjestelmiin tallentuneista henkilöstö- ja

38

potilastiedoista ajanjaksolta 1.1.2008–30.9.2008. Hoitohenkilöstötunnusluvut ovat lähtöisin klini-

kan 120 henkilöstöhallinnon tiedoista ja potilastunnusluvut 15 152 hoitojaksosta ja avohoidon

käynnistä. Tutkimusasetelmana oli retrospektiivinen aikasarja, joka kerättiin TYKSin sähköisistä

Musti-, Oberon-, Prima- ja eRMH -info tietojärjestelmien tilastoista ja rekistereistä. Kehittämis-

hankkeen aineiston keruu aikana eRMH -info tietojärjestelmäohjelma toimi puutteellisesti. Tästä

syystä henkilöstöä kuvaavat kerätyt tunnusluvut ovat osittain puutteelliset. Aineistoa täydennettiin

vuonna 2007 tehdyllä potilastyytyväisyyskyselyllä sekä vuonna 2008 henkilöstölle suunnatulla hy-

vinvointitutkimukseen kuuluvalla työtyytyväisyyskyselyllä.

Aineiston keruu rajattiin niin, että tunnuslukuja ei kerätty ortopedian- ja traumatologian klinikan

hoitohenkilökunnan vaihtuvuudesta tai sairauspoissaoloista. Myöskään talouteen ja kustannukseen

liittyviä tunnuslukuja ei kerätty. Tutkimuksessa ei huomioitu palveluiden ostajan näkökulmaa (kun-

nat) hoidon laadun ja tulosten arvioinnissa. Rajausten perusteena oli hankkeeseen käytettävä aika -

yksi kuukausi.

Tunnuslukujen kerääminen aloitettiin lokakuussa, tutustumalla eri tietokantoihin ja tilastoihin. Tie-

tojärjestelmiin tallentunut henkilöstömitoitusaineisto oli saatavana yksilö-, osastoja sairaalatasolla.

Lisäksi VSSHP:ssä tehdään valmiita tilastoajoja, joista on mahdollista saada valmiiksi laskettuja

tunnuslukuja. Esimerkiksi netto- ja bruttokuormitusprosentit sekä hoitoisuus/hoitaja luvut. Osassa

valmiissa tilastoissa oli ongelmana se, että ne olivat klinikka kohtaisia, eivätkä siksi soveltuneet

tämän tutkimuksen käyttöön, koska tässä tutkimuksessa tarvittiin yksikkö kohtaisia tunnuslukuja.

Esimerkiksi työpanostilastot. Tässä tutkimuksessa sähköisistä tietojärjestelmistä kerätyt tunnusluvut

olivat yksikkökohtaisia ja osa niistä kerättiin päivä- ja osa kuukausitasolla. Aineisto kerättiin TYK-

Sin tietojärjestelmistä 24.10.2008–15.11.2008 välisenä aikana.

Tunnuslukujen keräämistä varten rakennettiin MS excel -ohjelman avulla 9 eri matriisia. Matriisien

suureen määrään vaikutti se, että osa tunnusluvuista saatiin kuukausitasolla ja osa päivätasolla. Ai-

neiston lopulliseen kuvailun tekoon jäi kolme matriisia. Vuodeosastoille muodostettiin oma ja poli-

klinikalle oma kuukausitason matriisi. Kolmas matriisi oli kehittämishankkeen lopputuotos tauluk-

ko/kuvio vuodeosastojen henkilöstömitoituksen tunnusluvuista. Poliklinikan osalta, kuukausitason

matriisi toimi myös poliklinikan osalta lopputuotoksena.

39

5.3.2 Sairaanhoitajan välillisen hoitotyön kartoittamisen aineisto ja sen keruu

Sairaanhoitajan välilliseen hoitotyöhön kuluvan työajan kartoittamisen aineisto kerättiin yhdeltä

akuutilta vuodeosastolta. Kohdejoukkona olivat osaston kaikki vakituiset sairaanhoitajat sekä noin

kaksi vuotta sijaisena työskennelleen sairaanhoitajat (N=32). Osastonhoitaja ei osallistunut tutki-

mukseen. Aineistonkeruuta varten rakennettiin MS excel -ohjelman avulla matriisi. Matriisin muut-

tujat muodostettiin aikaisemmin kerätyn listan perusteella, johon kyseisen vuodeosaston sairaanhoi-

tajat olivat keränneet välilliseen hoitotyöhön kuuluvia työtehtäviään. Hoitotyön kirjaaminen otettiin

mukaan yhdeksi muuttujaksi, vaikka se määritelläänkin välittömään hoitotyöhön. Välilliseen hoito-

työhön kulunut aika merkittiin matriisiin minuutteina. Matriisi oli rakennettu niin, että siitä saatiin

tietoa työvuorokohtaisesti eli aamu-, ilta- ja yövuoro sekä hoitajakohtaisesti eli hoitaja valitsi mat-

riisista rivinumeron, jota käytti koko kartoituksen ajan. Aineistoa kerättiin kaksi viikkoa, 20.10.–

2.11.2008 välisenä aikana.

5.4 Aineiston analyysit

Pilottitutkimuksen aineistossa oli viisi (N=5) havaintoyksikköä, neljä vuodeosastoa ja yks polikli-

nikka. Tutkimusaineiston muuttujien tilastolliseen sekä graafiseen kuvailuun käytettiin MS Excel -

taulukkolaskentaohjelmaa. Muuttujien tilastolliseen kuvailuun käytettiin summia ja keskiarvoja.

Tulosten graafisen kuvailun lisäksi, tuloksista tehdään tunnusluvuista yhteenvetomatriisi, jonka

avulla aineistoon kuuluvia yksikköjä vertaillaan keskenään. Vertailussa hyödynnetään eHelmi -

hankkeessa testattuja henkilöstömitoituksen tunnuslukujen raja-arvoja siltä osin kuin se on mahdol-

lista.

Sairaanhoitajan välilliseen hoitotyöhön kuluvan työajan kartoittamisen aineistoa kuvailtiin myös

MS excel -taulukkolaskentaohjelmalla. Aineistosta laskettiin välilliseen hoitotyöhön kulunut aika

minuutteina, joka muutettiin tunneiksi. Summat, minuutteina ja tunteina, laskettiin erikseen kaikille

muuttujille sekä työvuoroittain aamu-, ilta- ja yövuoroille.

40

6 TULOKSET

6.1 Osastojen kuvaus

Pilottitutkimuksessa oli mukana neljä vuodeosastoa ja yksi ajanvarauspoliklinikka. Vuodeosastosta

(214, 234, 235) kolme toimi viikon jokaisena päivänä vuorokauden ympäri. Näistä yhden osaston

(214) toiminta oli painottunut traumatologisten päivystyspotilaiden hoitoon. Yksi osastoista (232)

oli viikko-osasto, joka oli suljettuna viikonloppuisin. Vaikka kyse oli vuodeosastosta (232), siellä

otettiin vastaan myös avohoitopotilaita sekä toteutettiin preoperatiivisia haastatteluja. Osastojen

sairaansijojen määrä vaihteli 24–36. Kaksi osastoista (232, 235) oli suljettuna heinäkuun ajan.

Tutkimuksessa mukana ollut poliklinikka oli normaali ajanvarauspoliklinikka. Poliklinikalle poti-

laat kutsuttiin sinne tulleiden lähetteiden perusteella hoidon arviointia varten tai he tulivat leikkauk-

sen jälkeiseen sovittuun/kutsuttuun jatkokontrolliin. Lisäksi ajanvarauspoliklinikalla pidettiin ns.

EVES vastaanottoa, jonka tarkoituksena oli lisätyönä nopeuttaa ortopedisten potilaiden hoitoon-

pääsyä. Henkilöstön määrää ja rakennetta vuodeosastoilla ja poliklinikalla kuvataan taulukossa 3

vakanssien lukumäärien mukaan.

Taulukko 3. Vuodeosastojen ja poliklinikan vakanssien lukumäärä ammattiryhmittäin.

Vakanssien lukumäärät ammattiryhmittäin

OSASTO Sairaan- sijat

Vakanssit yhteensä

Sairaanhoitajat (sis. oh ja aoh)

Perus- hoitajat

Lääkintä vahtimestari

Osaston sihteeri

214 36 40 33 5 - 2 232 24 16 12 2 - 2 234 29 25 15 8 - 2 235 26 24 14 8 - 2 225 (pkl) 15 9 1 1 4

6.2 Vuodeosastojen graafinen kuvaus tunnuslukujen avulla

6.2.1 Vuodeosastojen potilaan hoidon tarve ja hoitotyön työmäärä

Potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön työmäärää kuvaavina muuttujina olivat osastolle tulleiden poti-

laiden määrä, bruttohoitopäivät sekä hoitoisuus/hoitaja. Osastoa 232 kuvattiin kahdessa graafisessa

kuviossa kahdella eri käyrällä, joista toinen kuvasi normaalia vuodeosaston potilas määrää ja toi-

seen oli lisätty avohoitokäyntien määrä. Lisäksi osaston 232 hoitoisuus/hoitaja ja hoitaja määrää

tunnuslukuja kuvattiin graafisesti vertaamalla maanantaita ja perjantaita toisiinsa.

41

Osastoille 214 tulleiden potilaiden määrässä oli tasainen trendi koko aikasarjan ajan. Osastolla 234,

232 ja 235 oli laskevat trendit maalis- ja kesäkuussa ja osastolla 235 myös elokuussa. Osastoa 232

kuvattiin lisäksi toisella käyrällä, jossa mukana oli osastolla hoidettavien avohoitopotilaiden käyn-

nit. Käyrän avulla oli havaittavissa, että avohoitopotilaiden käynnit lisäävät huomattavasti osaston

työmäärää. Erityisesti tammi-, huhti- ja toukokuussa oli erityisen nousevat trendit. (Kuvio 3).

Osastolle tulleet potilaat

0

50

100

150

200

250

300

214 246 203 213 212 222 192 220 190 238

234 144 129 102 136 139 133 109 138 132

235 138 131 94 117 99 65 0 75 108

232 151 145 84 153 130 117 0 97 117

232 (+avokäynnit) 261 205 147 252 254 196 0 210 196

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys

Kuvio 3. Osastoille tulleiden potilasmäärien profiilit.

Osastoilla 232 ja 235 oli bruttohoitopäivien suhteen laskeva trendi maaliskuussa. Osasto 234 oli

bruttohoitopäivien osalta kaikkein tasaisin. Eniten hoitopäiviä oli suurimmalla osastolla (214), jossa

suurin osa hoidettavista potilaista oli myös päivystyspotilaita. Osaston 232 avohoitopotilaiden

käynnit laskettiin hoitopäiviksi (kolme käyntiä vastaa yhtä hoitopäivää) ja yhdistettiin bruttohoito-

päiviin. Kesiarvona kuukautta kohden se lisää osaston bruttohoitopäiviä 40. Avohoitokäyntien vai-

kutusta kuvataan erikseen omalla käyrällä. (Kuvio 4).

42

Bruttohoitopäivät

0

200

400

600

800

1000

1200

1400

214 1197 1146 1258 1214 1081 1044 1233 1020 1173

234 623 631 601 622 641 577 659 639 597

235 559 538 430 432 535 349 0 321 458232 309 304 173 326 284 254 0 212 244

232 (brutto+avo) 346 344 194 359 325 280 0 250 270


Kuvio 4. Osastojen bruttohoitopäivien profiilit.

Hoidon määrää ja vaativuutta kuvattiin hoitoisuus/hoitaja tunnusluvulla. Osastojen 235 ja 234 käy-

rät vaihtelivat aikasarjan aikana vain vähän, lievä laskeva trendi molempien graafisessa käyrässä oli

maaliskuussa. Osaston 214 käyrässä oli laskeva trendi touko-kesäkuussa ja osastolla 232 maalis-

kuussa. Osastolla 232 oli keskimääräisesti suurimmat hoitoisuuspisteet aikasarjan aikana. Huomi-

oitavaa on myös se, että osaston 232 hoitoisuus/hoitaja tunnusluvussa ei huomioida osastolla hoi-

dettavia avohoidon potilaita. Lisäksi osaston 214 hoitoisuus/hoitaja tunnusluku ei ollut luettavissa

kolmelta päivältä kesäkuussa. (Kuvio 5).

Hoitoisuus/hoitaja

0

5

10

15

20

25

30

214 22,9 24 25,5 25,3 21,13 20,5 23,4 19,8 22,3

234 20,9 22,6 19,1 20,9 20 17,7 17,6 19,7 16,7

235 15,6 17,3 13,9 15,1 17,8 13,2 0 12,9 16,5

232 24,7 24,6 17,9 21 25,1 24,1 0 23,7 24,2


Kuvio 5. Osastojen hoitoisuus/hoitaja profiilit.

Tunnuslukumatriisiin kerätyn datan perusteella ja myös osaston 232 toiminnan erilaisuuden vuoksi

kuvattiin graafisesti osaston hoitoisuus/hoitaja ja hoitaja lukumäärää maanantaisin ja perjantaisin.

43

Käyrien trendit osoittavat selkeästi, että kesäkuuhun asti perjantaisin hoitoisuus/hoitajan on maa-

nantaihin verrattuna huomattavasti korkeampi ja samaan aikaan myös perjantaisin hoitaja määrä on

vähäisempi. Kesäkuussa käyrien trendit kääntyvät taas toisin päin. (Kuvio 6).

Os 232 hoitoisuus/hoitaja ja hoitaja lkm ma ja pe

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

Hoitoisuus ma 16,4 15 15,2 13,8 16,6 29,3 0 35,4 27,7

Hoitoisuus pe 33,2 38,5 23,5 26,3 33,7 19,8 0 18,6 26,1

Hoitaja lkm ma 8,6 9 8,7 8,8 8,5 4,4 0 4 4,2

Hoitaja lkm pe 6,3 5,7 5,1 6,5 6 8,9 0 8,6 7,5


Kuvio 6. Osaston 232 hoitoisuus/hoitaja ja hoitaja lukumäärä maanantaina ja perjantaina.

6.2.2 Vuodeosaston toiminnan intensiteetti

Vuodeosastojen toiminnan intensiteetin kuvaamiseen käytettiin muuttujina bruttokuormitusprosent-

tia, päivystyspotilaiden prosenttiosuus osastolle tulleista potilaista sekä potilasvaihtuvuutta sairaan-

sijaa kohden.

Bruttokuormitusprosenttia kuvaavissa käyrissä osastolla 234 oli tasainen trendi koko ajanjakson.

Alkuvuodesta, tammi- ja helmikuussa, osastoilla 232 ja 235 oli lievä nouseva trendi, jonka jälkeen

maaliskuussa molemmilla osastoilla tuli selkeä lasku. Osaston 232 bruttokuormitusta kuvattiin graa-

fisesti myös toisella käyrällä, jossa oli huomioitu osastolla hoidettavat avohoitokäynnin potilaat.

Osasto 214 oli ainoa osasto, jonka bruttokuormitusprosentti oli lähes koko ajanjakson yli 100. Brut-

tokuormitusprosentti ylitti arvon sata tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, heinä- ja syyskuussa. Siellä

bruttokuormitusprosentin keskiarvo ajanjakson aikana oli 104, kun muilla osastoilla keskiarvo oli

välillä 69–40. (Kuvio 7).

44

Bruttokuormitus prosentit

0

20

40

60

80

100

120

214 brutto 106,5 107,5 111,4 111,5 95,3 95,8 110,1 90,1 107,7

234 brutto 70,1 74,1 66 70 69,2 65,5 72,4 69,9 67,4

235 brutto 66,1 68,8 50,7 52,7 63,2 44 0 42,7 60,3

232 brutto 40 40,1 21,5 41,5 34 33,6 0 29,2 29,9

232 brutto+avo 46,5 49,4 26,1 45,3 43,6 38,9 0 33,6 37,5


Kuvio 7. Osastojen bruttokuormitusprosenttien profiilit.

Päivystyspotilaiden prosenttiosuutta osastolle tulleista potilaista osastojen 214 ja 232 käyrien trendit

olivat tasaiset koko ajanjakson. Osaston 234 käyrän profiili oli muuten tasainen, paitsi helmi- ja

heinäkuussa käyrässä oli ajoittaiset laskevat trendit. Osaston 235 käyrän profiili oli laskeva maalis-

kuusta kesäkuuhun, mutta elokuussa käyrä muuttui nousevaksi alkuvuoteen verrattuna. Osastolle

214 tulleista potilaista suurin osa oli päivystyspotilaita. Osastolle 214 päivystyksenä tulleiden poti-

laista keskiarvo oli 88 %, kun muilla osastoilla se oli 41-3 %. Päivystyspotilaaksi laskettiin myös

potilaat, jotka olivat tulleet osastolle poliklinikan kautta tai siirtona toiselta osastolta. (Kuvio 8).

Päivystyspotilaiden %-osuus os:lle tulleista potilaista

0

20

40

60

80

100

120

214 86,2 84,7 91,1 85,8 83,8 89,6 95,5 88,4 82,8

234 41,7 30,2 43,1 41,9 40,3 44,4 27,5 52,1 44,7235 24,6 27,5 33 19,7 10,1 9,2 0 30,7 38,9

232 4 4,1 0 3,3 3,1 0 0 1 6,8


Kuvio 8. Päivystyspotilaiden prosenttiosuus osastolle tulleista potilaista muuttujan profiili.

Potilasvaihtuvuutta kuvaavat käyrät olivat jokaisella osastolla trendiltään ajoittain laskevia, nouse-

via ja tasaisia. Osastoilla 232, 234 ja 235 käyrien profiilit olivat maaliskuussa laskevat. Nopeimmin

potilaat vaihtuivat osastolla 214, jossa potilasvaihtuvuus sairaansijaa kohden keskimäärin oli 0.9.

Muilla osastoilla se oli keskimäärin 0.6–0.4. (Kuvio 9).

45

Potilasvaihtuvuus sairaansijaa kohden päivässä

0

0,2

0,4

0,6

0,8

1

1,2

214 0,9 0,9 1 0,9 0,8 0,8 0,9 0,8 0,9

234 0,6 0,7 0,6 0,7 0,6 0,6 0,6 0,7 0,6

235 0,5 0,6 0,4 0,4 0,5 0,6 0 0,3 0,5

232 0,4 0,4 0,2 0,4 0,4 0,3 0 0,3 0,4


Kuvio 9. Osastojen potilasvaihtuvuus sairaansijaa kohden päivässä muuttujan profiili.

6.2.3 Vuodeosastojen hoitotyön voimavarat

Hoitotyön voimavaroja voidaan kuvata henkilöstön määrällä ja laadulla. Vuodeosastojen hoitotyön

voimavarojen käytön määrää kuvattiin muuttujilla potilaita yhtä sairaanhoitajaa ja hoitajaa kohti

vuorokaudessa sekä sairaanhoitajien työtuntien prosenttiosuus kaikista hoitotyön tunneista. Lisäksi

laskettiin aikasarjalta tunnusluku jokaiselle vuodeosastolle sairaanhoitajien työtunnit suhteessa brut-

tohoitopäiviin, joka esitetään tunnuslukujen yhteenveto- ja vertailumatriisissa kuviossa 21. Hoito-

työn voimavarojen käytön laatua (skill mix) kuvattiin sairaanhoitajien työtuntien prosenttiosuudella

työtunneista. Hoitotyön voimavarojen kuvaamisessa huomioitiin myös osastolla 232 hoidettavien

avohoitopotilaiden osuus. Osastoa kuvataan osassa taulukoista kahdella eri käyrällä.

Henkilöstöä kuvaavien tunnuslukujen keräämisessä oli ongelmia eRMH -info tietojärjestelmäoh-

jelman kanssa. Henkilöstön nettotunnit laskettiin laskennallisina tunteina, laskukaava on esitetty

tunnuslukujen määritelmä osiossa 5.2. Ne ovat TYKSissä saatavissa suoraan eRMH -info ohjelmas-

ta yksikkö ja kuukausitasolla. Myös syyskuun henkilöstöön liittyvät tiedot jäivät saamatta suunni-

tellusta aikasarjasta. Henkilöstön käytön laatua kuvaavia tunnuslukuja ei saatu kerättyä kuin yksi.

Eniten potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohden oli osastolla 234, jonka muuttujaa kuvaava käyrä oli

trendiltään myös tasaisin. Keskiarvo osastolla 234 potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohti vuorokaudes-

sa oli 4.4. Muiden osastojen käyrien profiilit vaihtelivat tasaisesti. Osaston 232 käyrä oli trendiltään

vaihtelevin. Osastolla 232 oli vähiten potilaita, keskiarvo 2.7, sairaanhoitajaa kohden vuorokaudes-

46

sa, mutta jos huomioidaan osastolla hoidettavat avohoitopotilaiden käynnit, muuttujan profiilia ku-

vaava käyrä osoitti erityisesti huhti-toukokuulle ajoittuvan nousevan trendin. (Kuvio 10).

Potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohden vrk:ssa

0

1

2

3

4

5

os 214 3,7 3,7 3,8 3,8 3,7 3,3 3,7 3,1

os 234 4,3 4,7 4,2 4,4 4,4 4,1 4,6 4,4

os 235 4,1 4,3 3,2 3,3 4 2,7 0 2,4

os 232 3,3 3,5 1,7 3,3 2,7 2,3 0 1,9

os 232 + avopot 3,7 4 1,9 3,6 3,1 2,5 0 2,2

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo

Kuvio 10. Potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohden vuorokaudessa muuttujan profiili.

Potilaita yhtä hoitajaa kohden vuorokaudessa muuttujan profiilia kuvaavat käyrät olivat muodoltaan

samantyyppiset kuin edellä. Eniten potilaita yhtä hoitajaa kohden oli osastolla 214. Osastolla 214

oli nousevat trendit maalis- ja heinäkuussa. Vähiten potilaita oli osastolla 232, mutta jos siellä hoi-

dettavien avohoitopotilaiden käynnit huomioitiin, se lisäsi potilaiden määrää hoitajaa kohden huo-

mattavasti. Lisäksi osaston 232 käyrä oli muutoksiltaan jyrkin, erityisesti helmi-, huhti- ja kesä-

kuussa. Osaston 235 profiili oli tasaisin koko ajanjakson. (Kuvio 11.)

Potilaita yhtä hoitaa kohden vrk:ssa

00,5

11,5

22,5

33,5

44,5

os 214 3,2 3,3 3,5 2,9 2,9 3,3 2,7 3,3

os 234 2,7 3 2,6 2,8 2,8 2,6 2,9 2,8

os 235 2,6 2,7 2 2,1 2,5 1,7 0 1,5

os 232 3,3 3,5 1,8 3,3 2,5 3,8 0 2,8

os 232 + avopot 3,7 4 1,9 3,6 3,1 2,5 0 2,2


Kuvio 11. Potilaita yhtä hoitajaa kohden muuttujan profiili.

47

Sairaanhoitajien työtuntien %-osuus työtunneista

0102030405060708090

100

os 214 85,5 85 86,6 86,5 79,6 81,6 78,8 80,6

os 234 62,4 67,3 67,9 65,7 67,7 64,6 68,2 63,4

os 235 65,3 63,3 64,1 69,8 64,5 71,4 0 71,5

os 232 81,5 81,8 84 82,4 84,3 82,4 0 92,6


Kuvio 12. Sairaanhoitajien työtuntien prosenttiosuus työtunnista profiili.

Kaikilla osastoilla sairaanhoitajan työtuntien prosenttiosuus työtunneista muuttujaa kuvaavan käy-

rän profiili oli tasainen koko ajanjakson. Osastolla 214 oli pieni laskeva trendi huhtikuusta elokuul-

le. Eniten sairaanhoitajan työtunteja oli käytössä osastoilla 214 ja 232, joiden käyrät kulkivat hyvin

lähekkäin. Osastot 234 ja 235 ryhmittyivät myös lähekkäin toisiinsa verraten, mutta niillä osastoilla

vähemmän käytössä sairaanhoitajan työtunteja. (Kuvio 12).

6.2.4 Vuodeosastojen laatu- ja tulosindikaattorit

Hoitotyön tuloksen määrää kuvaavia tunnuslukuja olivat hoidetut potilaat ja keskimääräinen hoito-

ajan pituus. Hoitotyön laadun tunnuslukuna potilaan näkökulmasta käytettiin aikaisemmin vuonna

2007 tehtyä potilaskyselyä – Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin sairaanhoidon ja polikliinisen

hoidon laatu potilaiden arvioimana. Hoitotyön laadun tunnuslukuna hoitajanäkökulmasta käytettiin

henkilöstölle vuonna 2008 suunnattua työhyvinvointikyselyn osa-aluetta – työtyytyväisyys.

Hoidettujen potilaiden muuttujan tasot olivat suhteellisen vakaat koko ajanjakson. Suurimmat vaih-

telut olivat osastolla 214, jossa hoidettuja potilaita oli eniten. Muiden osastojen muuttujaa kuvaavat

käyrät olivat suhteellisen tasaiset. Viikko osastoa 232 kuvattiin kahdella eri käyrällä, jossa on mu-

kana avokäyntipotilaiden määrät. (Kuvio 13).

48

Hoidetut potilaat osastolla

0

200

400

600

800

1000

1200

214 988 958 1093 1019 903 843 1038 843 971

234 576 577 549 572 576 510 583 586 529

235 441 420 336 333 434 273 0 275 408

232 199 190 120 213 168 155 0 141 182

232 +avo 209 250 183 312 292 234 0 254 261


Kuvio 13. Osastoilla hoidetut potilaat muuttujan profiili.

Viikko-osastona toimivan osasto 232 potilaiden keskimääräisen hoitoajan pituus ajanjakson aikana

oli lähes viivamaisen vakaa. Myös osastolla 235 muuttujan profiili oli ajanjakson aikana suhteelli-

seen vakaa. Osaston 234 käyrässä oli pieni nousu maaliskuussa ja voimakas nousu heinäkuussa.

Osaston 214 muuttujan profiilia kuvaava käyrä oli tasainen, lukuun ottamatta maaliskuulle sijoittu-

vaa nousua. Osastolla 214 oli korkein hoitojakson pituuden keskiarvo 4.4. (Kuvio 14).

Keskimääräinen hoitoaika

0

1

2

3

4

5

6

214 4,1 4,4 5,1 4,6 4,1 4,5 4,3 4,6 4

234 3,6 4 4,4 3,6 3,6 3,5 5 3,6 3,4

235 3,1 3,2 3,3 2,8 3,1 2,8 0 3,4 3,7

232 1,1 1,1 1,2 1,2 1,1 1,2 0 1,2 1,2


Kuvio 14. Potilaiden keskimääräinen hoitoaika osastolla muuttujan profiili.

Hoitotyön laatua potilaan näkökulmasta kuvattiin vuonna 2007 tehdyn potilastyytyväisyyskyselyn

tulosten perusteella. Kyselyssä käytettiin Stakesin hallinnoimaa kyselylomaketta. Kyselyssä potilaat

arvioivat saamaansa hoitoa kyselylomakkeen 24 väittämällä 5-portaisen Likert -asteikon avulla.

VSSHP:ssä strategian tavoitetaso palveluiden laadussa on 80 %, joka tarkoittaa sitä, että vastanneis-

49

ta potilaista 80 % antaa arvosanan 4-5. (Leinonen ym. 2007.) Tässä esitetään tulokset ortopedian- ja

traumatologian erikoisalalta. Hoitotyön laatua potilaan näkökulmasta muuttujaa kuvaava käyrä oli

trendiltään hyvin vaihteleva, mutta pääsääntöisesti käyrän profiili oli yli 80 %:a. VSSHP:n strategi-

an tavoitetaso palveluiden laadussa jäi saavuttamatta ainoastaan lääkärin voinnin tarkkailussa, lää-

kärin antamassa informaatiossa, ilmapiirin levollisuudessa ja osaston tiloissa. (Kuvio 15).

60

70

80

90

100

1. vast

aanoto

n toim

inta

2. yk

silöll.

tarpe

iden hu

om.

3. ong

elmien

huomioi

minen

4. ho

itotoi

menpit.

yhtee

nsovit

t.

5a. tie

donsa

annin help

pous

5b. ä

idinkieli

6. tied

on sa

anti:

ohjee

t

7. hoit

aj ien

ammatt

itaito

8. vo

intinne t

arkkail

u

9. hoit

aj ien

vasta

am. k

u tsuihi

n

10. h

oitaji

en kä

ytös

11. lääk

ärit: v

oinnin

tarkk

ailu

12. lääk

ärien

käytö

s

13. lää

kärien

amm.ta

ito

14. lä

äk. a

n tama i

nform

aatio

15. lai

toshu

oltaja

t

16. lab

ra

17. rt

g

18. fy

sioter

apia

19. il

mapiir

in lev

ollisuu

s

20. o

sasto

n tilat

21. sai

raalarake

nnus

22. k

otiutt

amist

oimint

a

23. k

otiutt

amisohje

et

24. sa

iraala

hoidon

vaikut

us

Top box (4+5) Ortopedian erik.ala (N=65) Top box (4+5) Ortopedian vertailu (N=777)

%

VSSHP TYKS 2007: Ortopedian erikoisala - potilastyytyväisyys

Top box (4+5) -arvosanojen % -osuudet

Kuvio 15. Potilastyytyväisyys hoidon laatuun.

Henkilöstön työtyytyväisyyttä kuvattiin vuonna 2008 tehdyllä työterveyslaitoksen hyvinvointitut-

kimuksella, jonka yhtenä osa-alueena oli henkilöstön työtyytyväisyys. Työtyytyväisyyttä kartoitet-

tiin 13:lla, Likert 1-7 asteikollisilla väittämillä, jossa 1 oli erittäin tyytyväinen ja 7 erittäin tyytymä-

tön. Analyysivaiheessa asteikko käännettiin niin, että mitä suurempi keskiarvo sitä suurempi työtyy-

tyväisyys. (Työterveyslaitos 2008.) Jokaisella osastolla työtyytyväisyys oli keskiarvon yläpuolella.

Tyytyväisimpiä oltiin toiseksi suurimmalla osastolla ja pienimmällä osastolla oltiin tyytymättö-

mimpiä. (Kuvio 16).

50

5,21

5,395,32

4,75

4,4

4,5

4,6

4,7

4,8

4,9

5

5,1

5,2

5,3

5,4

osasto 214 osasto 234 osasto 235 osasto 232

Osastojen työtyytyväisyys

Kuvio 16. Osastojen työtyytyväisyys.

6.3 Poliklinikan graafinen kuvaus tunnuslukujen avulla

6.3.1 Potilaan hoidon tarve ja hoitotyön työmäärä sekä intensiteetti poliklinikalla

Potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön työmäärää kuvaavina muuttujina olivat poliklinikalla potilai-

den avohoitokäyntien lukumäärät, tulleet lähetteet sekä jonojen purkamisesta aiheutuneet lisätyöt.

Potilaiden avohoitokäyntien määrää kuvattiin erittelemällä kirjatuista käynneistä varsinaiset käyn-

nit, soitot ja lisätyö erikseen sekä yhdistämällä kaikki käynnit yhteensä. Poliklinikalla ei ollut käy-

tössä hoitoisuusluokitusta. Joissakin kuvioissa on mukana viikko-osastolla 232 hoidettavien avohoi-

topotilaiden käyntimääriä.

Potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön työmäärää kuvaavien muuttujien käyrät olivat kaikki nousu-

johteisia tammikuusta toukokuuhun ja kesän jälkeen sama nousujohteisuus jatkui. Lisätöiden mää-

rän profiili käyrä mukaili samaa trendiä muiden käyrien kanssa. Tulleiden lähetteiden ja kirjattujen

soittojen profiilit olivat koko ajanjakson tasaiset. Samaan kuvioon otettiin vertailun vuoksi mukaan

osasto 232 avopotilaiden käyntienmäärää kuvaava profiili, jonka trendi pysyy tasaisen koko ajan-

jakson. (Kuvio 17).

51

Hoitotyön määrä poliklinikalla

0

500

1000

1500

2000

2500

3000

Pkl käyntien lkm 989 1072 1152 1251 1317 1006 392 1029 1342

Soitot 163 176 193 222 200 201 70 191 222

Kaikki käynnit (käynnit ja soitot) 1152 1248 1345 1473 1517 1204 462 1220 1564

Tulleet lähetteet 646 610 568 614 623 630 479 624 739Lisätyön määrä 0 272 284 340 376 121 0 112 346

Kaikki yhteensä 1798 2130 2197 2427 2516 1955 941 1956 2649

Viikko osaston 232 avokäyntien määrä 110 60 63 99 124 79 0 113 79


Kuvio 17. Hoitotyön määrä poliklinikalla profiili.

Potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön määrä eriteltynä työpäivää kohden muuttujaa kuvaavassa pro-

fiilissa oli nouseva trendi helmikuusta toukokuuhun asti, joka jatkui myös kesän jälkeen. Myös lisä-

työtä kuvaava käyrä myötäili samaa trendiä. Tulleiden lähetteiden määrää kuvaavan käyrän profiili

oli koko ajanjakson tasainen. (Kuvio 18).

Kirjatut käynnit, lähetteet ja lisä työt eriteltynä työpäivää kohden

0

20

40

60

80

100

Varsinaiset käynnit 45 51 64 57 63 48 17 49 61

Käynnit ja soitot 52 59 71 64 72 57 20 58 71

Tulleet lähetteet 29 29 32 28 30 30 21 30 34

Lisätyön määrä 0 13 16 15 18 6 0 5 16

Käynnit, soitot ja lisätyöt yhteensä 52 69 91 82 93 63 57 63 87


Kuvio 18. Kirjatut käynnit, lähetteet ja lisätyöt eriteltynä työpäivää kohden poliklinikalla profiilit.

Poliklinikan intensiteettiä kuvattiin päivystyskäyntien lukumäärällä ja osastolla 232 hoidettujen

avohoitokäyntien lukumäärällä. Ajanvarauspoliklinikalla hoidettiin päivystyskäyntejä vain harvoin

ja sitä kuvaavan muuttuja profiili oli tasainen koko ajanjakson. Osastolla 232 hoidettujen avohoito-

potilaiden määrän lisääminen ajanvarauspoliklinikalla 225 hoidettujen potilaskäyntien määrään tar-

52

koittaisi keskimäärin noin 91 potilaskäyntiä lisää kuukaudessa. Lisäystä kuvaavan käyrän profiili

oli tasainen koko ajanjakson. (Kuvio 19).

Poliklinikan intensiteetti

-2000

200400600800

10001200140016001800

Päivystyskäynnit 2,2 0,8 1,1 2,2 0,7 2 3 1,7 0,9

Avokäynnit 225 1152 1248 1345 1473 1517 1204 462 1220 1564

Os 232 avokäynnit 110 60 63 99 124 79 0 113 79

Yhteensä 225+232 avo 1262 1308 1408 1572 1641 1283 462 1333 1643


Kuvio 19. Poliklinikan toiminnan intensiteettiä kuvaava profiili.

6.3.2 Poliklinikan hoitotyön voimavarat

Poliklinikan hoitotyön voimavaroja kuvattiin poliklinikkakäynneillä suhteessa hoitohenkilökunnan

työpanokseen sekä potilaskäyntien lukumäärä suhteessa hoitohenkilöstön tehdyt tunnit. Näistä

muuttujista laskettiin kahdeksan kuukauden osalta tunnusluvut, jotka esitetään yhteenveto- ja vertai-

lumatriisikuviossa.

Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla suhteessa poliklinikkakäynteihin muuttujan käyrä oli

trendiltään tammikuusta toukokuuhun aleneva, joka tarkoittaa sitä, että hoitohenkilökunnalla oli

vähemmän aikaa potilasta kohden potilaan poliklinikkakäynnillä. Kesäkuukausien kohdalla käyrän

profiilissa on korkea huippu, joka johtuu siitä, että tässä ei ole huomioitu henkilökunnan kesälomia

työtunnissa. Kuviossa on huomioitu erikseen osastolla 232 avokäyntien määrän vaikutus. (Kuvio

20).

53

Hoitohenkilökunnan työtunnit suhteessa käynteihin

0

0,5

1

1,5

2

2,5

3

3,5

Käynnit ja soitot 1,3 1,2 1,1 1 1 1,3 3,3 1,3 1

Kaikki työ 0,9 0,8 0,8 0,7 0,7 0,9 1,8 0,9 1,2

Lisätty os 232 avokäynnit 0,9 0,8 0,7 0,7 0,6 0,8 1,8 0,8 0,6


Kuvio 20. Hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla suhteessa käynteihin.

6.4 Henkilöstömitoitus tunnuslukujen vertaaminen yhteismatriisin avulla

Kerätystä aineistosta muodostettiin yhteenveto- ja vertailumatriisi. Yhteenveto- ja vertailumatriisi

kuvioon (kuvio 21) laskettiin ja kerättiin neljälle vuodeosastoille seitsemän eri muuttujan tunnuslu-

vut. Poliklinikalle laskettiin kolmen muuttujan tunnusluvut. Matriisiin kerättyjen tunnuslukujen

valintaan vaikutti Aallon (2007) tekemä kehittämistyö, jonka tuloksena valitut tunnusluvut sovel-

tuivat parhaiten henkilöstömitoituksen seurantaan, arviointiin ja suunnitteluun. Tunnuslukujen mää-

ritelmät ja laskukaavat on esitetty tämän työn osiossa 5.2. Matriisiin kerättyjen tunnuslukujen avulla

vertailtiin ortopedian- ja traumatologian klinikan vuodeosastoja toisiinsa. Lisäksi matriisiin lasket-

tuja vuodeosastojen ja poliklinikan tunnuslukuja verrattiin eHelmi -hankkeessa (Aalto ym. 2005)

määriteltyihin raja-arvoihin. Tässä työssä hoitoisuuden tunnusluku oli hoitoisuus/hoitaja, joten sen

osalta käytettiin omaa raja-arvoa, joka oli määritelty vain osastolle 214.

Henkilöstömitoituksen tunnuslukujen vertaamisessa käytettiin samaa kuvausmenetelmää, kuin Aal-

to (2007) käytti omassa kehittämistyössään. Kuvausmenetelmä perustui liikennevalo väreihin. Väri-

en avulla osastot saivat joko vihreän, keltaisen tai punaisen värin. Väri muodostui siitä, kuinka

monta muuttujaa ylitti tai alitti määritetyn raja-arvon. Tässä hankkeessa muuttujien raja-arvojen

ylityksiin haluttiin kiinnittää huomio jo silloin, jos yksikin muuttuja ylitti tai alitti määritetyn raja-

arvon.

54

Vuodeosastot

Vihreä 0 muuttujaa ylitti/alitti raja-arvon Keltainen 1-3 muuttujaa ylitti/alitti raja-arvon Punainen 4-8 muuttujaa ylitti/alitti raja-arvon

Poliklinikka

Vihreä 0 muuttujaa ylitti/alitti raja-arvon Keltainen 1-2 muuttujaa ylitti/alitti raja-arvon Punainen 3 muuttujaa ylitti/alitti raja-arvon

Rafaela -hoitoisuusluokitus oli käytössä kaikilla vuodeosastoilla, mutta ainoastaan osastolla 214 oli

määritelty optimaalisen hoitoisuuden raja-arvo. Tämän takia vertailu vuodeosastojen kesken ei on-

nistunut. Vertailumatriisista näkee, että osaston 214 optimaalisen hoitoisuuden raja-arvo sekä ylära-

ja ylittyvät. Osastolla 232 hoitoisuuden/hoitaja tunnusluku oli kaikista korkein. Jokaisella osastolla

oli luokittelemattomia potilaita, jolla on vaikutusta laskettuihin tunnuslukuihin.

Netto- ja bruttokuormitusprosentit ovat henkilöstömitoituksessa tavallisimpia tunnuslukuja. Netto-

ja bruttokuormitusprosentit ylittyivät vain osastolla 214. Osaston 232 kuormitusprosenteissa ei näy

siellä hoidettavien avohoitopotilaiden aiheuttamaa kuormitusta.

Potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohti vuorokaudessa raja-arvo ei ylittynyt yhdelläkään vuodeosastolla.

Myöskään sairaanhoitajien työtuntien prosenttiosuus kaikista työtunneista raja-arvo ei alittunut yh-

delläkään osastoista. Sairaanhoitajien työtunnit bruttohoitopäivää kohden raja-arvo alittui vain osas-

tolla 232.

Päivystyspotilaiden prosenttiosuus osastolla olleista potilaista raja arvo ylittyi osastolla 214. Näissä

lasketuissa tunnusluvuissa päivystyspotilaaksi oli määritelty myös ne potilaat, jotka tulivat ajanva-

rauspoliklinikoilta jatkohoitoon tai siirtona joltakin toiselta osastolta. Tämä selittää osaston 234

päivystyspotilaiden prosenttiosuutta.

Hoitotyön tulosta kuvaavana tunnuslukuna käytettiin tyytyväisten potilaiden prosenttiosuutta.

VSSPS:ssä strategian tavoitetaso palveluiden laadussa on 80 %, joka tarkoittaa sitä, että vastanneis-

ta potilaista 80 % antaa arvosanan 4-5. eHelmi -hankkeessa tunnuslukuna oli tyytymättömien poti-

laiden prosenttiosuus (raja-arvo 29.7 %). Tässä hankkeessa tunnuslukuna käytettiin vuonna 2008

tehdyn potilastyytyväisyyskyselyn tuloksia. Tulosten mukaan ortopedian- ja traumatologian klini-

kan potilaista 84 % oli tyytyväisiä saamaansa hoitoon, joka ylittää sekä eHelmi -hankkeen että

VSSHPn strategian tavoitetason.

55

Aineistossa oli mukana vain yksi poliklinikka, joten keskinäinen vertailu ei ollut mahdollista. Vuo-

deosastojen ja poliklinikoiden henkilöstömitoitukseen käytetään, ainakin vielä, eri tunnuslukuja,

joten niiden vertailu ei ollut mahdollista. Tässä hankkeessa poliklinikkaa verrattiin eHelmi -

hankkeen raja-arvoihin. Poliklinikkakäynnit suhteessa hoitohenkilökunnan työpanokseen ja potilas-

käyntien lukumäärä suhteessa hoitohenkilökunnan tehtyihin työtunteihin raja-arvot ylittyivät sekä

hoitohenkilökunnan työtunnit poliklinikalla suhteessa poliklinikkakäynteihin raja-arvo alittui. Päi-

vystyspotilaiden prosenttiosuus ajanvarauskäynneistä oli vain 1.6 %. Potilastyytyväisyys tunnuslu-

kua ei voitu käyttää poliklinikan tunnuslukuna, koska vastausprosentti oli niin alhainen, ettei yksik-

kökohtaista tulosta saatu.

Yhteenvetona vertailumatriisista voitiin todeta, että siinä käytetyt tunnusluvut erottelivat vuodeosas-

tojen henkilöstömitoitusta hyvin. eHelmi -hankkeen raja-arvojen ylityksiä/alituksia tuli vuodeosas-

tojen kohdalla vain kahdelle. Osastolla 214 kahdeksasta henkilöstömitoitusta kuvaavasta tunnuslu-

vusta ylittyi tai alittui neljä, jonka perusteella osaston 214 henkilöstömitoitusta tulisi arvioida uudel-

leen.

Poliklinikan 225 osalta vertailua tehtiin myös eHelmi -hankkeessa määritettyihin raja-arvoihin. Nel-

jästä henkilöstömitoituksen tunnusluvusta raja-arvot ylittyivät tai alittuivat kolmessa tunnusluvussa.

Poliklinikkaa kuvaavien henkilöstömitoituksen tunnuslukujen perusteella, poliklinikan henkilöstö-

mitoitusta tulisi jatkossa arvioida uudelleen.

Tässä vertailumatriisissa oli käytetty vertailun vuoksi samoja henkilöstömitoituksen tunnuslukuja

kuin Aallon (2007) tekemässä kehittämishankkeessa. Tunnusluvuista kaksi, nettokuormitusprosentti

ja potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohti vuorokaudessa, eivät välttämättä anna henkilöstömitoituksesta

oikeanlaista kuvaa. Nettokuormitusprosentti ei huomioi osastolta kotiutuvien potilaiden aiheuttamaa

kuormitusta, jonka taas bruttokuormitusprosentti tekee. Tunnusluku potilaita yhtä sairaanhoitajaa

kohti vuorokaudessa ei myöskään anna oikeaa kuvaa. Erityisesti erikoissairaanhoidossa osastoilla

suurin osa hoitohenkilökunnasta on sairaanhoitajia. Lisäksi suuressa osassa sairaaloiden osastoista

työskennellään kolmessa vuorossa ja henkilökuntamäärä voi vaihdella suuresti aamu-, ilta- ja yö-

vuoroissa. Tunnusluku ei anna oikeaa kuvaa tasapuolisesti eri työvuoroista.

56

Kuvio 21. Vuodeosastojen ja poliklinikan tunnuslukujen yhteenveto- ja vertailumatriisi ja tunnuslukujen raja-arvot.

Osasto

Hoitoisuus/ hoitaja

Netto- kuormitus %

Brutto- kuormitus %

Potilaita yhtä sai-raanhoitajaa kohti vrk:ssa

Sairaan- hoitajien työtunnit/ brutto- hoitopäivät

Sairaan- hoitajien työtuntien %-osuus työtunneista

Päivystys- potilaiden %-osuus

Poliklinikka- käynnit/ hoitohenkilö- kunnan työpanos

Potilas- käyntien lukumäärä/ hoitohenkilö- kunnan tehdyt työtunnit

Hoito- henkilö- kunnan työtunnit pkl:lla/ pkl-käynnit

Tyyty- väisten potilaiden %-osuus

eHelmi rajat

Käytettiin eri tunnuslukua

Raja> 84 %

Raja> 102 %

Raja> 7.32 %

Raja <3.3

Raja<65

Raja<50

Raja>944

Raja>0.49

Raja<1,9

Raja>70.3 %

Omat raja-arvot

Ylä > 22.45 Ala < 16.59 Optim. 19.52 (os 214 rajat)

Raja >629,3 Laskettu 8 kk:lle

Raja>80 %

214

22.51

85.6

104

3,6

3,9

83

87.5

232

23.20

19.8

33.7

2,7

5,5

84,1

2.8

234

19.50

56

69.4

4,4

3,2

65,9

40.7

235

15.3

45.1

65.1

3,4

4,7

67,1

24.2

84

225

1.6

861.9 (727)

0.5

1

57

6.5 Välillisen hoitotyön kartoittamisen tulokset

Sairaanhoitajan välilliseen hoitotyöhön kuluvan työajan kartoittaminen tapahtui traumatologisella

vuodeosastolla 214. Osastolla on 32 sairaanhoitajan vakanssia. Ajanjaksolla 20.10–2.11.2008 osas-

tolla työskenteli kaksi tai yli kaksi vuotta työskennelleitä sairaanhoitajia 25. Heistä 22 (88 %) sai-

raanhoitajaa osallistui välillisen työajan kartoitukseen. Kartoituksen aikana osastolla oli suhteellisen

paljon sairaslomia, joka on vaikuttanut matriisiin tapahtuviin työaika merkintöihin. Osastolla tehtiin

kolmivuorotyötä. Hoitohenkilökunta miehitys oli aamuvuorossa 11–12 hoitajaa, iltavuorossa seit-

semän hoitajaa ja yövuorossa neljä hoitajaa. Osastolla oli viisi perushoitajaa.

Välillistä hoitotyötä kartoitettiin 34 eri muuttujalla, jotka oli valittu mukaan osastolla työskentelevi-

en sairaanhoitajien kirjaaman listan perusteella. Lisäksi yhtenä muuttujana oli mukana sähköinen

kirjaaminen. Seurannan, kahden viikon, aikana 22 sairaanhoitajalta kului välilliseen hoitotyöhön

aikaa 27 172 minuuttia eli 453 tuntia, joka päivää kohden laskettuna oli 32. 3 tuntia. Kahden viikon

22 sairaanhoitajan kokonaistyötuntimäärästä (1679 tuntia) kului 27 % välilliseen hoitotyöhön.

Työvuoro, aamu-, ilta- ja yövuoro, mukaisessa tarkastelussa välilliseen hoitotyöhön kului aikaa seu-

ranta-aikana aamuvuorossa 13 288 minuuttia eli 221.5 tuntia, iltavuorossa 8594 minuuttia eli 143.2

tuntia ja yövuorossa 534 minuuttia eli 89 tuntia. (Kuvio 22).

Välillinen hoitotyö tunteina_2 viikossa_päivässä_vuorottain

0

50

100

150

200

250

aamuvuoro iltavuoro yövuoro

Tunteina kahdessa viikossaTunteinapäivää kohden

Kuvio 22. Välillinen hoitotyö tunteina kahdessa viikossa ja päivässä työvuorottain.

Kartoituksessa mukana olleista muuttujista eniten työaikaa kului sähköiseen kirjaamiseen, 159.40

tuntia kahdessa viikossa 22 sairaanhoitajalla. Välillistä työaikaa mittaavista muuttujista eniten työ-

58

aikaa kului suulliseen raportointiin, 35.45 tuntia. Kuviossa 23 on esitetty ne muuttujat, joiden hoi-

tamiseen sairaanhoitajat käyttivät yli 15 tuntia kahden viikon ajanjaksolla.

0

20

40

60

80

100

120

140

160

180

1

Yli 15 tuntia välillistä työaikaa

tunt

ia/2

viik

ossa

Sähköinen kirjaaminenSuullinen raportointiRuuan jakelu pot:lleKokouksetKoulutuksetOmaisten ohjausPot:n asioiden selvittelyOmien vastuualueiden hoito

Kuvio 23. Yli 15 tuntia välillisen hoitotyön työaikaa kuvaavien muuttujien profiilit.

Seitsemästä tunnista viiteentoista tuntiin välilliseen hoitotyöhön työaikaa kului yhdeksässä muuttu-

jassa. Kuviossa 24 on kuvattu ne muuttujat, joiden hoitamiseen sairaanhoitajat käyttivät seitsemän

tai yli tuntia kahden viikon ajanjaksolla. Huomioi kuvion asteikko verrattuna edellisen kuvion as-

teikkoon.

0

2

4

6

8

10

12

14

16

1

Yli 7 tuntia välillistä työaikaa

tunt

ia/2

viik

ossa

Lääkkeiden jako tarjottimelleHoitajan tekemät huoltotyötTaukohuoneen järjestysKirjalliset työtPuhelin neuvontaOpiskelijoiden ohjausPerehdytysPot kotiutusSiirtolähetteiden laatiminen

Kuvio 24. Seitsemästä tunnista 15 tuntiin välillisen hoitotyön työaikaa kuvaavien muuttujien profiilit.

Alle seitsemän tuntia välilliseen hoitotyöhön työaikaa kului 15 muuttujassa. Kahteen välillistä hoi-

totyötä mittaavaan muuttujaan, potilaiden siirtokuljetusten järjestämiseen ja osaston ulkopuolisiin

kokouksiin, ei tullut merkintöjä ollenkaan.

59

0

1

2

3

4

5

6

1

Alle 7 tuntia välliseen hoitotyöhön

tunt

ia/2

viik

ossa

Lääketilauksen tekoLääketilauksen purkaminenVarastotilauksen tekoVarastotilauksen purkaminenHuolto- ja korjaus pyynnötTyövuoro järjestelytAteriatilauksetTiedon etsiminenHoitoisuusluok. kirj.Fialen käyttöHuonejärjestelytOpera-ohjelman käyttöVerinäytteiden ottoPot. kuljettaminen rtg:iinSuostumuksenhallinta

Kuvio 25. Alle seitsemän tuntia välillisen hoitotyön työaikaa kuvaavien muuttujien profiilit.

Välillistä hoitotyön työaikaa kuvaavien profiilien tarkastelussa tulee huomioida, että ne kuvaavat

ainoastaan kahden viikon (14 vuorokauden) aikana kerättyä hoitotyöhön kulunutta välillistä työ-

aikaa. Vuositasolle suhteutettuna karkeasti laskettuna luvut voidaan kertoa luvulla 342, jolloin ne

jollakin tasolla voisivat antaa kuvan vuositasolla välilliseen hoitotyöstä kuvasta työajasta.

7 POHDINTA

Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata, mitä henkilöstömitoitukseen sovel-

tuvia tunnuslukuja löytyi TYKSin sähköisistä tietojärjestelmistä. Tavoitteena oli kuvata henkilös-

tömitoitukseen soveltuvien tunnuslukujen avulla ortopedian- ja traumatologian klinikan hoitohenki-

löstön mitoitusta. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa yhden vuodeosaston sairaanhoitajien välilliseen

hoitotyöhön kuluvan työajan määrää.

Kehittämistyön tuloksena saatiin yleisesti tietoa, mistä eri TYKSn sähköisistä tietojärjestelmistä

henkilöstömitoitukseen soveltuvia tunnuslukuja löytyi. Tärkeä tieto oli myös se, että osa tunnuslu-

vuista oli saatavana klinikkatasolla, osa yksikkötasolla, osa kuukausi tasolla ja osa päivätasolla.

Tällä tiedolla on erityisesti merkitystä silloin, kun mietitään hoitohenkilöstömitoituksen seurantaa

lyhyellä aikavälillä. Lisäksi kehittämistyön tuloksena ortopedian- ja traumatologian klinikka sai

henkilöstömitoitustunnuslukujen kuvaamaa tietoa klinikan osastoista ja poliklinikasta. Sairaanhoita-

jan välillisen hoitotyön työajan kartoittaminen antoi kuvan yhdeltä osastolta siitä, kuinka paljon

sairaanhoitajalta kuluu työaikaa välittömän hoitotyön lisäksi. Tämä tieto on merkityksellinen, koska

60

henkilöstömitoituksen tunnusluvut kuvaavat yleensä välittömään hoitotyöhön tarvittavaa henkilös-

tötarvetta, eikä huomioi niinkään välillisen hoitotyön tarvetta.

7.1 Henkilöstömitoituksen tunnuslukujen saatavuus TYKSn sähköisistä tietojärjestelmistä

Tämä kehittämishanke aloitettiin tutustumalla hoitohenkilöstömitoitukseen liittyviin tutkimuksiin

sekä kartoittamalla, mitä ja millaisia hankkeita Suomessa oli henkilöstömitoituksesta tehty. Lisäksi

kehittämistyön taustalla hyödynnettiin Aallon (2007) tekemää henkilöstömitoitukseen liittyvää ke-

hittämistyötä PSHP:ssä. Tunnuslukujen tunnistamisessa käytettiin apuna Donabedianin SPO (1985)

- ja Partasen (2002) henkilöstömitoituksen mallia.

TYKSssä oli käytössä useita eri sähköisiä tietojärjestelmiä, johon osaan tallentui henkilöstöön,

osaan toimintaan ja osaan potilaisiin liittyvät henkilöstömitoitukseen soveltuvat tunnusluvut. Lisäk-

si intranetin ja Musti -palvelimen kautta oli mahdollista saada tiettyjä tilastoja valmiina tilastoajoi-

na. Tässä hankkeessa tunnuslukuja kerättiin valmiiden tilastojen lisäksi neljästä TYKSin tietojärjes-

telmästä, jotka olivat Musti-, Prima-, Oberon- ja eRMH -info.

TYKSin tietojärjestelmistä oli mahdollista saada paljon kirjallisuuteen pohjautuvia, henkilöstömi-

toitukseen soveltuvia primaareja tunnuslukuja, valmiiksi laskettuja suhdelukuja sekä suhdelukujen

laskemiseen tarvittavia tunnuslukuja. Osa tunnusluvuista oli helposti löydettävissä ja saatavissa.

Kuitenkin ennen kuin ryhtyy tekemään vastaavanlaista kartoitusta, tulee varmistaa, että on riittävät

käyttöoikeudet eri tietojärjestelmiin. Tunnuslukujen saatavuuden runsaus aiheutti sen, että tunnus-

luvut oli vaikea pitää hallussa ja ne tuntuivat olevan sekaisin eri tietojärjestelmissä. Tämän vuoksi

aineiston kokoaminen eri tietojärjestelmistä oli todella haastavaa ja aikaa vievää. Huomioitavaa oli

myös se, että osa henkilöstömitoituksessa käytettävistä tietojärjestelmiin tallentuneista tunnuslu-

vuista oli kerätty muuhun tai useampaan tarkoitukseen. Esimerkiksi hoidettavien potilaiden määrän

tunnusluku vaihteli sen mukaan, mistä tietojärjestelmästä ja raportista sen poimi.

Yhdeksi ongelmaksi lyhyellä aikataululla suoritetulle hankkeelle voi koitua se, että sähköiset tieto-

järjestelmät eivät toimi. Tämän hankkeen kohdalla kävi, niin että eRMH -info ohjelma toimi puut-

teellisesti. Tästä johtuen henkilöstöön liittyvien tunnuslukujen kerääminen jäi suppeaksi. Esimer-

kiksi henkilöstön laadullisia voimavaroja kuvaavia tunnuslukuja ei saatu ollenkaan. Lisäksi netto-

työtunnit laskettiin laskennallisesti keskiarvolukuina.

61

7.2 Tutkimus tulosten tarkastelua

Tämän kehittämishankkeet pilottitutkimuksen tavoitteena oli valittujen henkilöstömitoituksen tun-

nuslukujen avulla kuvata osaston profiileita käyttäen apuna graafisia kuvioita. Tunnuslukujen ke-

räämistä varten luotiin excel -ohjelmalla useita matriiseja, joiden avulla muodostettiin kuukausita-

son matriisi. Jo matriisiin kerätyn aineiston perusteella pystyi tekemään huomioita eri osastojen

henkilöstömitoituksesta ja siihen liittyvistä toiminnasta. Matriisista tehtyjä huomioita kuvattiin

myös osastoja ja poliklinikkaa kuvaavissa graafisissa kuvioissa.

Tässä aineistossa oli mukana neljä vuodeosastoa, jotka poikkesivat toiminnoiltaan toisistaan, vaikka

kaikilla osastoilla hoidettiin tuki- ja liikuntaelinten vammoja, sairauksia ja kiputiloja. Osastolle 214

lähes kaikki potilaat tulivat päivystyksenä, jolla oli suuri vaikutus osaston intensiteettiin. Osasto

232 oli toiminnaltaan viikko-osasto, jonka toiminnassa korostui potilaiden suuri vaihtuvuus. Osastot

234 ja 235 olivat toiminnoiltaan samansuuntaisia toisiinsa verrattuna. Osastojen erilaisuus vaikuttaa

henkilöstömitoituksen tunnuslukujen valintaan, jotta tunnusluvut antaisivat kaikista osastoista oike-

anlaisen kuvan.

Henkilöstömitoitustunnusluvut osoittivat, että suurimalla vuodeosastolla 214 hoidettiin koko ajan-

jakson ajan eniten potilaita, mutta trendiltään tasaisesti. Bruttokuormitusprosentti oli yli sata joka

kuukausi, paitsi touko-, kesä- ja elokuussa. Osastolle 214 oli ainoana osastona määritetty hoitoisuu-

den optimitaso, joka oli yli optimitason koko yhdeksän kuukauden ajanjakson. Osaston profiilia

kuvat käyrät osoittivat, että osaston intensiteetti oli korkea, jota osoittaa korkea päivystyspotilaiden

osuus hoidettavista potilaista ja potilasvaihtuvuus.

Osasto 234 oli henkilöstömitoitustunnuslukujen piirtämien profiileiden mukaan trendiltään tasaisin.

Osastolla 234 potilaita yhtä sairaanhoitajaa kohden vuorokaudessa muuttujan profiili oli trendiar-

voiltaan korkeampi kuin muilla osastoilla. Osasto 235 profiloitui hyvin lähelle osastoa 234. Mo-

lemmilla osastoilla oli profiilikäyrien mukaan laskevat trendit maaliskuussa hoitoisuudessa, brutto-

kuormitusprosentissa ja potilasvaihtuvuudessa. Tämä ajanjakso sijoittuu kirurgisessa sairaalassa

toimivan leikkaussalin saneerauksen alkamiseen.

Vuodeosasto 232 oli henkilöstömitoitustunnuslukujen piirtämien profiilien mukaan trendiltään

vaihtelevin. Aineiston keräämisvaiheessa tuli lisäksi ilmi, että osastolla hoidettiin arkipäivittäin

avohoitopotilaita. Avohoitopotilaat kävivät osastolla preoperatiivisissä haastatteluissa sekä toimen-

piteen jälkeisessä kontrollissa. Tästä syystä osastoa kuvattiin kahdella eri graafisella käyrällä, jossa

62

toisessa huomioitiin avohoitopotilaiden käynnit. Avohoitopotilaiden käyntien määrän vaikutus tuli

erityisen hyvin esiin kuviossa 3, joka kuvasi osastolle tulleita potilaita.

Lisäksi osaston 232 hoitoisuus/hoitaja muuttujan profiili oli trendiarvoiltaa korkea verrattuna mui-

hin vuodeosastoihin. Osastolla ei ole määritetty hoitoisuuden optimirajaa. Hoitoisuus/hoitaja perjan-

taina ja maanantaina muuttujaa verrattiin hoitaja lukumäärään perjantaina ja maanantaina matriisiin

kerättyjen tunnuslukujen perusteella. Muuttujia kuvaavien käyrien profiilit osittivat, että perjantai-

sin tammikuusta toukokuuhun osaston hoitoisuus/hoitaja tunnusluku oli korkea ja samaan aikaan

hoitajien lukumäärä oli pienempi kuin maanantaisin. Kesän jälkeen tilanne kääntyi taas toisin päin.

Poliklinikalle henkilöstömitoituksen tunnuslukuja oli käytössä vähemmän kuin vuodeosastolla. Tä-

män hankkeen pilottitutkimuksessa poliklinikan hoitotyön määrän kuvaaminen pyrittiin tekemään

monipuolisesti, ottamalla huomioon poliklinikalle tulleet lähetteet ja lisätöiden määrä. Lisäksi poli-

klinikan hoitotyön määrään haluttiin ottaa mukaan osastolla 232 hoidettavien avohoitopotilaiden

määrä, joka kuvattiin graafisissa kuvioissa omana käyränä. Aineistossa oli mukana vain yksi poli-

klinikka 225, joten vertailu ei ole mahdollista.

Poliklinikan hoitotyön määrää kuvaavan muuttujan trendi oli nouseva koko ajanjakson, paitsi kesäl-

lä oli laskeva trendi. Tulleita lähetteitä kuvaavan muuttujan trendi oli tasainen koko ajanjakson.

Hoitohenkilökunnan työtunnit suhteessa avohoitokäynteihin oli yhden ja jos siihen lisätään lisätyöt

ja osaston 232 avohoitokäynnit trendinarvo laskee lähelle 0.7. Tämä tunnusluku kuvaa työtuntien

määrää yhtä poliklinikka käyntiä kohden. eHelmi -hankkeessa raja-arvoksi oli laskettu < 1.9, jonka

alittaminen merkitsee koetun työn kuormittumisen määrää ja potilaiden hoidon laadun heikkenemis-

tä (Aalto ym. 2005).

Välittömän hoitotyö lisäksi hoitotyöhön kuuluu niin sanottua välillistä hoitamisista sekä sen lisäksi

hoitajan omaa aikaa. Osastolla 214 toteutettiin sairaanhoitajien välilliseen hoitotyön kuluvan työ-

ajan kartoitus, jonka tuloksena sairaanhoitajalta kului välilliseen hoitotyöhön aikaa 27 %. Yhtenä

muuttujana kartoituksena oli sähköinen kirjaaminen, joka yleensä määritellään kuuluvaksi välittö-

mään hoitotyöhön. Sähköiseen kirjaamiseen tässä kartoituksessa sairaanhoitaja käytti työaikaa eni-

ten kahdessa viikossa 159.40 tuntia. Seuraavaksi eniten sairaanhoitaja käytti välilliseen hoitotyöhön

suullisessa raportoinnissa 35.45 tuntia, omien vastuualueiden hoitoon 29.30 tuntia ja koulutukseen

20.45 tuntia. Jos sähköisen kirjaamisen osuus vähennetään pois, jää sairaanhoitajan välillisen hoito-

työhön kuluvan työajanosuudeksi 17.5 %. Tulos on matala verrattuna muihin tutkimuksiin. (Vrt.

Partanen 2002). Tulosten osalta on huomioitava, että tulokset kuvaavat vain kahden viikon aineis-

63

toa. Lisäksi aineiston keruun aikana osastolla oli runsaasti sairauslomia. Kuitenkin henkilöstömitoi-

tuksessa olisi tärkeää huomioida välillisen hoitotyön osuus osastoilla ja poliklinikoilla, koska siihen

kuuluu osaston toiminnan, kehittymisen ja informaation kannalta oleellisia työtehtäviä. Toisaalta

kartoittamisen avulla voidaan karsia sairaanhoitajilta sellaisia työtehtäviä, jotka eivät kuulu välttä-

mättä sairaanhoitajille.

7.3 Johtopäätökset

Henkilöstömitoitus on osa henkilöstösuunnittelua. Henkilöstösuunnittelu kuuluu yhtenä tärkeänä

osana hoitotyön johtajien toimenkuvaan. Optimaalinen hoitohenkilöstömitoitus on toimivan ja laa-

dukkaan hoitotyön organisaation ”kulmakivi”. Se voi olla myös yksi hyvä organisaation ominais-

piirre saada osaavaa ja työssään viihtyvää henkilökuntaa.

Suomessa Stm on linjannut erilaisilla ohjelmilla, miten kansalaisten terveyttä tulee edistää ja miten

sairauksia ja vammoja tulisi hoitaa (Stm 2001). Stm:n TATO -ohjelman (2003a) yhtenä painopiste-

alueena on osaava, riittävä ja hyvinvoiva sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö. Lisäksi Stm:n

hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelmassa – Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoito-

työllä, tavoitteiden mukaan hoitotyön johtajien tehtävänä on huolehtia hoitotyön henkilöstömitoi-

tuksesta ja rakenteesta, jotta se on potilaiden, toiminnan ja hoitotyössä toimivien kannalta optimaa-

lisella tasolla. (Stm 2003b.)

Suomessa ei ole määritelty optimaalista henkilöstömitoitusta erikoissairaanhoitoon. Stm on laatinut

ikäihmisten palveluiden laatusuosituksen, joka sisältää valtakunnallisen suosituksen ympärivuoro-

kautisen hoidon henkilöstön vähimmäismääräksi sekä hyväksi miehitykseksi. (Stm 2008a.)

Optimaalisella tai hyväksi todetulla henkilöstömitoituksella on positiivisia vaikutuksia niin hoito-

henkilöstön työtyytyväisyyteen kuin myös potilaiden tyytyväisyyteen saamastaan hoidosta. (Aalto

ym. 2005). Hoitotyön johtajat tarvitsevat henkilöstömitoitukseen liittyvää tietoa johtamastaan yksi-

köstä. Henkilöstömitoitusta voidaan suunnitella, arvioida ja seurata henkilöstön määrää ja laatua,

työn kuormittavuutta, eri osastojen intensiteettiä, potilaiden hoidon tarvetta sekä henkilöstön työ-

ajankäyttöä kuvaavien tunnuslukujen avulla. Lisäksi tarvitaan tunnuslukuja shoidon laadusta ja tu-

loksista. (Hader & Claudio 2002, Crossan & Ferguson 2005, Seago ym. 2006, Welton ym. 2006).

64

Tämän hankkeen tuloksena TYKSn organisaation perustietojärjestelmistä oli mahdollista saada

runsaasti erilaista henkilöstömitoitukseen soveltuvaa tilastotietoa, primaari tunnuslukuja ja niiden

pohjalta laskettuja suhdelukuja. Lisäksi henkilöstöhallinnolla oli oma tietojärjestelmä. Eri tietojär-

jestelmien runsaus johti siihen, että tunnusluvuista saatava tieto oli hyvin pirstoitunutta. Erityisesti,

kun puhutaan henkilöstömitoituksesta ja hoitotyön johtamisen tueksi soveltuvista tietojärjestelmistä.

Lisäksi osa tunnusluvuista oli saatavana vain sairaala- ja klinikkatasolla, vaikka tarvetta olisi myös

yksikkötasolla saatavasta tiedosta.

Kaikkia tietojärjestelmistä löytyneitä henkilöstömitoitukseen soveltuvia tunnuslukuja ei voi aina

hyödyntää, koska tilastointiin tarvittava informaatio oli puutteellista. Yhtenä esimerkkinä tunnuslu-

ku, joka kuvaa potilaan hoitoaikaa poliklinikalla. Potilaan tuloaika kirjautuu tietojärjestelmään si-

sään kirjaamisen yhteydessä automaattisesti, mutta potilaan poistumisaika poliklinikalta puuttui

systemaattisesti.

Tämä hanke osoitti myös, että tietojärjestelmien toimivuuteen, käytön helppouteen ja ymmärrettä-

vyyteen ja käytön opetukseen tulisi kiinnittää huomiota. Sähköisten ohjelmien ja tietojärjestelmien

tulisi palvella käyttäjiään mahdollisimman monipuolisesti. Tämän hankkeen pilottitutkimus ei anna

kattavaa kuvaa, koska henkilöstöön liittyvät tunnusluvut jäivät puutteellisiksi eRMH -info ohjelman

toimimattomuuden vuoksi.

Tämä pilottitutkimus ei anna suoraa vastausta siihen, olivatko tähän tutkimukseen valitut tunnuslu-

vut niitä, jotka parhaiten kuvaavat optimaalista henkilöstömitoitusta. Kuitenkin ortopedian- ja trau-

matologian klinikassa tehty pilottitutkimuksen tulokset antavat viitteitä siitä, että valitut tunnusluvut

kuvasivat ja erottelivat osastojen ja poliklinikan profiileita monipuolisesti.

Tämän hankkeen yhteenvetona voidaan todeta, että hoitohenkilöstömitoituksen seurantaan, arvioin-

tiin ja suunnitteluun tarvitaan tarkoituksenmukaiset tunnusluvut. Henkilöstömitoituksen seurantaa ja

arviointia tulee voida tehdä myös lyhyellä aikavälillä, ei ainoastaan vuositasolla. Henkilöstömitoi-

tuksen tunnusluvuista tulisi valita herkimmät tunnusluvut, joista voidaan muodostaa hoitotyön joh-

tajille pitkän- ja lyhyenaikavälin tunnuslukuryhmät. Valituista tunnusluvuista tulisi muodostaa joh-

tamisen tueksi oma tietojärjestelmä.

65

7.4 Ehdotukset jatkohankkeita varten

Tässä hankkeessa ortopedian- ja traumatologian klinikan henkilöstön määrään ja laatuun liittyvät

henkilöstömitoituksen tunnusluvut jäivät osittain puutteellisiksi tai jouduttiin laskemaan laskennal-

lisina keskiarvoina, koska eRMH -info ohjelma toimi puutteellisesti. Myöhemmin niiden osalta

ortopedian- ja traumatologian klinikan henkilöstömitoituksen kartoitusta tulisi tarkentaa.

Jatkossa olisi tarpeen tehdä samantyyppinen hoitohenkilöstön mitoitukseen liittyvä kartoitus use-

ammalla eri klinikalla, jotta voitaisiin määritellä, mitkä henkilöstömitoituksen tunnusluvuista sovel-

tuisivat parhaiten VSSHP:n organisaatioon.

Jatkossa tulisi myös määrittää hoitohenkilöstömitoituksen optimi- ja tavoitetasot suhteessa hoito-

työn tulokseen ja laatuun.

Tulevaisuudessa tulisi kehittää sähköinen henkilöstömitoitusohjelma, josta saisi mahdollisimman

helposti, samasta tietojärjestelmästä henkilöstömitoitukseen soveltuvat tunnusluvut lyhyellä ja pit-

källä aikavälillä hoitotyön johtamisen tueksi.

66

LÄHTEET

Aalto P, Karhe L, Koivisto A, Välimäki M. 2005. Henkilöstöresurssien tarpeen arviointi tietokanto-jen avulla. eHelmi -hanke. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja. www.pshp.fi (17.10.2008).

Aalto P. 2007. Erikoissairaanhoidon hoitohenkilöstön perusmiehityksen seurantaan, arviointiin ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja mittarit. Sosiaali- ja terveysjohtamisen MBA -kehittämistyö. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere.

ANA. 2007. ANA principles on safe nurse staffing. http://198.65.134.120/WhatisSafeStaffing/SafeStaffingPrinciples.aspx. (13.11.2008).

Crossan F, Ferguson D. 2005. Exploring nursing skill mix: a review. Journal of Nursing Manage-ment 13, 356–362.

Donabedian A. 1985. Some thoughts on cost containment and the quality of health care. Admini-stration and Policy in Mental Health Services Research 13, 5–14.

Fagerström L, Rauhala A. 2001. Finnhoitoisuus- hoitotyön benchmarking. Pilottiprojektin raportti vuodelta 2000. Suomen kuntaliitto. Helsinki.

Fagerström L, Rauhala A. 2003. Finnhoitoisuus- hoitotyön benchmarking. Projektin loppuraportti 2000–2002. Suomen kuntaliitto. Helsinki.

Gerdzt MF, Nelson S. 2007. 5-20: A model of minimum nurse-topatient ratios in Victoria. Journal of Nursing Management 15, 64–71.

Ghosh B, Cruz G. 2005. Nurse requirement planning: a computer-based model. Journal of Nursing Management 13, 363–371.

Giovannetti P. 1979. Understanding patient classification systems. Journal of Nursing Administra-tion 9, 4–9.

Hader R, Claudio T. 2002. Seven methods to effectively manage patient care labor resources . The Journal of Nursing Admministration 15, 9–14.

Heliövaara M, Riihimäki H. 2005. Tuki- ja liikuntaelintensairaudet. Teoksessa Aromaa A, Huttunen J, Koskinen S, Teperi J. (toim.). Suomalaisten terveys. Kansanterveyslaitoksen ja Stakesin julkaisu-ja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 164–170.

Kane RL, Shamliyan T, Mueller C, Duval S, Wilt TJ. 2007. Nurse staffing and quality of patient care. Agency for Healthcare Research and Quality U.S. Department of Health and Human Services. Minnesota: AHRQ Publication.

Kanerva A, Alin T, Aschan H, Harinen M, Konttinen R, Lindqvist P. 2003. Jorvin sairaalan hoitoi-suusluokitusprojekti – Väliraportti II. Hyks, Jorvin sairaala. Julkaisuja, sarja B 01/2003. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

Kanerva A. 2003. Hoitoisuusluokituksen reliabiliteetin varmistaminen HYKS, Jorvin sairaalassa. Jorvin sairaalan julkaisuja, Sarja A, 01/2003. Yliopistopaino, Helsinki.

Kauhanen J. 2006. Henkilöstövoimavarojen johtaminen. WSOY, Helsinki.

Konttinen R, Aschan H, Harjusaari K, Junttila K, Kiviniemi- Santonen S, Simonen J. 2005. Patient Care Manager -tietojärjestelmän referenssikäyttöönottoprojekti HYKS, Jorvin sairaalassa. HYKS, Jorvin sairaala, julkaisuja, sarja B 01/2005.

Korpela M, Eerola A, Korhonen M, Mykkänen J & Turunen P. 2002. Terveydenhuollon tietojärjes-telmien yhteensopivuutta kehitetään kolmikantayhteistyöllä. Sairaala 5, 22–26.

Korhonen E. 2003. Hoitoisuusluokitusprojekti Tampereen yliopistollisen sairaalan ensiapupolikli-nikan tarkkailuosastolla vuosina 2000–2002. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 16/2003. Tampereen yliopistopaino Oy, Tampere.

http://www.pshp.fi/

http://198.65.134.120/WhatisSafeStaffing/SafeStaffingPrinciples.aspx

67

Laitinen H, Aalto P, Auvinen S, Herrala J, Lamminsivu H, Nojonen K, Viitamäki R. 2001. Hoitoi-suusluokituksen tietojärjestelmät - kehittämisprojektin loppuraportti. Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 9/2001. Tampereen yliopistopaino Oy, Tampere.

Leinonen T, Kauppila M, Nygren P, Tunturi T. 2007. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin sairaan-hoidon ja polikliinisen hoidon laatu potilaiden arvioimana (17.10–26.10.2007). VSSHPn intranetis-tä. (5.11.2008).

Linna M, Häkkinen U. 2004. Erikoissairaanhoidon tuottavuuden kehitys 1998–2002. Teoksessa Junnila M. (toim.). Sairaaloiden tuottavuus. Benchmarking -tietojen käyttö erikoissairaanhoidon toiminnan suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa. Stakes raportteja 280. Helsinki.

Manthey M. 2001. A core inecremental staffing plan. Journal of Nursing Administration 31, 424–425.

Morris R, Macneela P, Treacy P, Hyde A. 2007. Reconsidering the conceptualization of nursing workload: literature review. Journal of Advanced Nursing 57, 463–471.

Mäkelä P. 2003. Alkoholin käyttö ja haitat lisääntyvät. Duodecim 119, 2481–2487.

Nykänen P. 2003. Terveydenhuollon tietojärjestelmät. Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Tampereen yliopisto, B-2003–7. Tampere.

Onnela E, Svenström R. 1998. Oulu-hoitoisuusluokituksen kehittäminen Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1995–1997: loppuraportti. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja. Nro 4. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä. Hallintokeskus. Oulun yliopistopaino, Oulu.

Parkkinen P. 2007. Väestön ikääntymisen vaikutukset kuntatalouteen. VATT -tutkimuksia 136. www.vatt.fi. (17.10.2007).

Partanen P. 2002. Hoitotyön henkilöstön mitoittaminen erikoissairaanhoidossa. Väitöskirja. Kuopi-on yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 99. Kuopion yliopiston painatuskeskus, Kuopio.

Partanen P, Heikkinen T, Vehviläinen-Julkunen K. 2005. Sairaanhoitajien työbarometri 2004. Suo-men sairaanhoitajaliitto ry:n jäsenkysely. Raportti. Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Helsinki.

Perälä M-L, Junttila K, Toljamo M. 2007. Benchmarking-järjestelmän kehittäminen hoitotyöhön. Stakes. Stakesin työpapereita 19/2007. Valopaino Oy, Helsinki.

Pitkäaho T, Partanen P, Vehviläinen-Julkunen K, Miettinen M. 2008. Hoitohenkilöstön miehityksen tunnusluvut. Tunnuslukujen saatavuus tietojärjestelmistä ja niiden käytettävyys. Pilottitutkimus Kuopion yliopistollisen sairaalan sisätautien klinikassa. Kuopion yliopistollinen sairaala. Opetus- ja tutkimusyksikkö.

Pukkila E, Dyna T, Hakulinen T, Sankila R. 2006. Syövän ilmaantuvuus, syöpäpotilaiden ennuste ja syöpäkuolleisuus. Teoksessa Hakama, Hakulinen M, Johansson R, Rautalahti R, Vertio H. (toim.). Syöpä 2015 -raportti. Suomen Syöpäyhdistyksen julkaisuja nro 68, 10.

Pulkkinen M-L. 2000. Hoitoisuuden arviointi erikoissairaanhoidossa. Väitöskirja. Turun yliopisto Hoitotieteen laitos.

Rauhala A, Kivimäki M, Fagerström L, Elovainio M, Virtanen M, Vahtera J, Rainio A-K, Ojaniemi K, Kinnunen J. 2007. What degree of work overload is likely to cose in creased sickness absentee-ism among nurses? Evidence from the RAFAELA patient classification system. Journal of Ad-vanced Nursing 57, 286–295.

Rauhala A. 2008. The Validity and Feasibility of Measurement Tools for Human Resources Man-agement in Nursing. Case of the RAFAELA System. Doctoral dissertation. Department of Health Policy and Management, Univercity of Kuopio. Kopijyvä, Kuopio.

Retki, rekisteritutkimuksen tukikeskus. 2008. Rekisteritutkimus. Stakes. www.retki.stakes.fi (22.10.2008).

http://www.vatt.fi/

http://www.retki.stakes.fi/

68

Reunanen A. 2005. Verenkiertoelinsairaudet & diabetes. Teoksessa Aromaa A, Huttunen J, Koski-nen S, Teperi J. (toim.). Suomalaisten terveys. Kansanterveyslaitoksen ja STAKESIN julkaisuja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 153, 223–225.

Rimar JM, Diers D. 2006. Inpatient nursing unit volume, leigth of stay, cost, and mortality. Nursing Economic$ 24, 298–307.

Rimpelä M. 2004. Lääkäreiltä on siirtynyt hoitajille runsaasti tehtäviä. Dialogi 3, 16–18.

Räty T. 2006. Mitä lääkkeeksi väestötekijöiden kustannuspaineelle peruspalveluissa? Kuntapuntari 3/2006. www.stat.fi (16.10.2008).

Seago JA, Williamson A, Atwood C. 2006. Longitudinal analyses of nurse staffing and patient out-comes. The Journal of Nursing Admistration 36, 13–21.

Stakes, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. 2006. Toimintaympäristön muutos. www.stakes.fi (11.11.2008).

Stakes, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. 2008. Sairaaloiden tuottavuuden ke-hitys 2002–2006. Stakes – Stakestieto Tilastotiedote 3/2008. www.stakes.fi (20.10.2008).

Stm, Sosiaali- ja terveysministeriö. 2001. Valtioneuvoston periaatepäätös – Terveys 2015 –kansanterveysohjelmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2001:4. Helsinki.

Stm, Sosiaali- ja terveysministeriö. 2003a. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004–2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:20. Helsinki.

Stm, Sosiaali- ja terveysministeriö. 2003b. Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoito-työllä. Kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma 2004–2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu-ja 2003:18. Helsinki.

Stm, Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008a. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus. Sosiaali- ja terve-ysministeriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Yliopistopaino.

Stm, Sosiaali- ja terveysministeriö. 2008b. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisoh-jelma KASTE 2008–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:6. Yliopistopaino, Hel-sinki.

Tossavainen P. 2007. Työvoima ikääntyy. Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 3/2007. www.stat.fi (16.10.2008).

Työterveyslaitos. 2008. Sairaalahenkilöstön hyvinvointi. Saatavana VSSHPn intranetistä. (18.11.2008).

Vahey DC, Aiken LH, Sloane DM, Clarke SP, Vargas D. 2004. Nurse burnout and patient satisfac-tion. Medical Care 42, 57–66.

Valmiit seurantaraportit TYKSin toiminnasta vuonna 2007. Tulosyksiköiden avohoitokäynnit, hoi-tojaksot ja hoitopäivät 2006–2007. Saatavana VSSHPn intranetistä (20.7.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2004. Sairaanhoitopalvelut – Ortopedian vuodeosasto 234. www.tyks.fi (1.11.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2006. Sairaanhoitopalvelut – Traumatologian vuode-osasto 214. www.tyks.fi (1.11.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2007a. Sairaanhoitopalvelut – Ortopedian vuodeosas-to 232. www.tyks.fi (1.11.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2007b. Sairaanhoitopalvelut – Ortopedian poliklinik-ka 225. www.tyks.fi (7.11.2008).

http://www.stat.fi/

http://www.stakes.fi/

http://www.stakes.fi/

http://www.stat.fi/

http://www.tyks.fi/

http://www.tyks.fi/

http://www.tyks.fi/

http://www.tyks.fi/

69

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2007c. Tiedotus - Sairaanhoitopiirin varautuminen joukkoirtisanoutumisiin. www.tyks.fi (7.11.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2007d. Yleisesittely. www.vsshp.fi/fi/esittely (15.7.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2008a. Sairaanhoitopalvelut – Ortopedian vuodeosas-to 235. www.tyks.fi (1.11.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2008b. ATK-tiedotteet. Tiedote Musti ongelmista 10.6.2008-16.6.2008. www.tyks.fi (21.11.2008).

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2008c. Johtajaylilääkärin ohjeet. Muun kuin erikois-sairaanhoitoa tarvitsevan potilaan ottaminen vuodeosastolle ja poistaminen vuodeosastolta Varsi-nais-Suomen sairaanhoitopiirin sairaaloissa. www.tyks.fi (21.11.2008.)

VSSHP, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2008. Suoritekäsikirja. Varsinais-Suomen sairaanhoi-topiirin palvelujen, tuotteiden ja toiminnan käsitteet 2008_1.

Welton JH, Unryh L, Halloran EJ. 2006. Nurse staffing, nursing intensity, staff mix, direct nursing care cost across Massachussetts hospital. The Journal of Nursing Adminstration 36, 416–425

http://www.tyks.fi/

http://www.vsshp.fi/fi/esittely

http://www.tyks.fi/

http://www.tyks.fi/

http://www.tyks.fi/

LIITE 1.

70

Liite 1. Raporttiin valitut projektit, hankkeet ja väitöskirjat, jotka liittyvät hoitohenkilöstön resursointiin. Tekijä(t) ja vuosi

Hanke, pro-jekti tai väi-töskirja

Tarkoitus ja tavoitteet

Aineisto ja otoskoko

Metodi

Keskeiset tulokset

Aalto P, Karhe L, Koivisto A-M & Välimäki M. (2005)

eHelmi-hanke Tarkoitus: selvittää voidaanko sähköisiä tietokantoja hyödyn-tämällä arvioida henkilöstö-resurssien tarvetta. Tavoite: selvittää tunnusluvut, mitkä ovat yhteydessä potilaiden tyytymättömyyteen ja henkilös-tön kokemaan työn kuormitta-vuuteen ja näiden avulla löytää henkilöstöresurssien arviointiin soveltuvat tunnusluvut ja alusta-vat hälytysrajat.

Tampereen yliopistollisen sairaalan vuodeosastojen (n=39) ja poliklinikoiden (n=16) potilaita, henkilös-töä, toimintaa ja taloutta kuvaavat tietokannoista poimitut tunnusluvut vuodelta 2003.

Retrospektiivinen rekisteri-tutkimus.

Osastot: Potilaiden tyytymättö-myys parani, kun sairaanhoitajia ja työtunteja enemmän. Tyytymättö-myys lisääntyy kuormitusprosentin kasvaessa. Työn kuormittavuus kasvaa hoitoisuusindeksin noustessa ja hoitopäivien määrän lisääntyessä. Kuormitus pienempi silloin kun omahoitajuus. Poliklinikat: Tyytymättömyys oli yhteydessä hoitajan ajankäyttöön, työpanosta kohti oleviin palkkakus-tannuksiin ja koulutuspäivien mää-rään. Työn kuormittavuus oli sitä suurempaa, mitä enemmän potilaita ja poliklinikkakäyntejä ja mitä vä-hemmän hoitohenkilöstön työtunte-ja.

Aalto P. (2007) Sosiaali- ja ter-veysjohtamisen MBA -kehittämistyö

Tarkoitus: löytää erikoissai-raanhoidon hoitohenkilöstön perusmiehityksen seurantaan, arviointiin ja vuosisuunnitteluun tarvittavat tunnusluvut ja mittarit Tavoite: löytää vastaus siihen, millä tunnusluvuilla tai mittareil-la voidaan seurata, arvioida ja suunnitella Pirkanmaan sairaan-hoitopiirin erikoissairaanhoidos-sa toimivan hoitohenkilöstön perusmiehityksen optimaalista mitoitusta vuodeosastoilla ja poliklinikoilla.

Pirkanmaan sairaanhoito-piirin sairaaloiden 89 vuodeosastoa ja 42 poli-klinikkaa

Retrospektiivinen rekisteri-tutkimus, tilastollinen analy-ysi.

Osastojen välisessä vertailussa todettiin, että kymmenen vuode-osaston henkilöstömitoitusta tulisi korjata nopeasti, 26 vuodeosaston mitoitusta on perusteltua seurata. 54 osastolla mitoitus oli hyvä. Neljällä poliklinikalla mitoitusta tulisi korjata nopeasti ja yhdellä varautua korjaamaan lähiaikoina.

LIITE 1.

71

Fagerström L. & Rauhala A. (2003)

Projekti Tavoite: selvittää käytettyjen mittareiden toimivuutta, kehittää ja standardisoida mittaristoa ja sen käyttöä, vertailla hoitotyön tuottavuutta, laatua ja kustan-nuksia eri sairaaloissa, edistää hoitohenkilökunnan optimaalista resursointia ja käynnistää hoitoi-suuden benchmarking- toiminta suomessa.

Aineisto kerättiin Suomen eri sairaaloiden 86 osas-tolta, käyttäen OPC- hoi-toisuusmittaria. Optimaa-linen hoitoisuus määritel-tiin RAFAELA- järjes-telmällä. Tieto kerättiin päivittäisestä DRG- hoito-jaksokohtaisesta ja opti-maalisesta hoitoisuudesta sekä osastojen hoitohen-kilöresursseista ja kustan-nuksista.

Vertaileva tutkimus. Tilastol-linen analysointi, SPSS- oh-jelma.

Useimmilla erikoisaloilla hoitoisuus oli n. puolet optimaalialueen ylä-puolella. Optimaalinen hoitoisuus olisi edellyttänyt keskimäärin 1,5 hoitajatyövuoron päivittäistä lisäys-tä. Hoitoisuudessa oli päivittäisiä vaihteluita kohtalaisen suuresti. Eri DRG- ryhmien välillä oli eroja kokonaishoitoisuudessa, että sen kuuden osa-alueen välillä samoin hoitoisuuden päivittäisessä hinnassa ja hoitojakson kestossa samoissakin DRG- ryhmissä.

Kanerva A. (2003) Projekti Tarkoitus: kuvata ja verrata Jorvin sairaalassa eri osastolla käytössä olevia OPC- mittariso-velluksia ja arvioida niiden yh-teneväisyyttä alkuperäiseen OPC- mittariin. Tavoite: verrata sisällöllisesti Jorvin sairaalassa käytössä ole-vaa mittarin perusversiota alku-peräiseen OPC- mittariin ja verrata käytössä olevia mittari-sovelluksia sekä Jorvin sairaa-lassa käytössä olevaan mittarin perusversioon että keskenään.

Hoitoisuusluokitus mitta-risovellukset hankittiin Jorvin sairaalan osastoilta. Analysoitavia mittareita oli yhteensä yhdeksän.

Mittareiden sisällön yhtäläi-syyksien ja erojen vertaami-nen ja luokittelu.

Jorvissa käytössä olevan mittarin perusversio poikkeaa alkuperäisestä OPC- mittarista kaikissa mittarin osissa ja kaikilla hoitotyön osa-alueilla. Sovellusten ja perusversion välillä oli eroavaisuuksia. Eroavai-suuksia Jorvin sairaalan mittarin ja alkuperäisen OPC- mittarin ja mit-tarisovellusten välillä oli niin pal-jon, että ne saattavat vaikuttaa Jor-vissa tehtävän hoitoisuusluokituk-sen tuloksiin ja niiden vertailtavuu-teen

Konttinen R, Alin T, Aschan H, Harinen M, Ka-nerva A, Lindberg T & Lindqvist P. (2004)

Projekti Tavoitteet: v. 2003 loppuun mennessä käytössä mittarit, jotka kuvaavat potilaiden hoidon tar-vetta sekä somaattisilla ja psyki-atrisilla vuodeosastoilla.

RAFAELA- hoitoisuus-luokitusmittari ja PPC- mittari otettiin vaiheittain käyttöön sairaalan eri osastoilla v. 2001- 2003. Mukana olevat osastot olivat Jorvin sairaalan somaattiset- ja psykiatri-set vuodeosastot.

Kirjallinen tuotos- ja arviointi Hoitoisuusluokituksen havaittiin lisäävän ammatillista keskustelua ja hoitotyön konsultaatiota sekä poti-laiden yksilöllisen hoidontarpeen huomioimista. Systemaattinen hoi-toisuustunnuslukujen raportointijär-jestelmä aloitettiin projektin myötä. Tunnuslukujen luotettavuutta analy-soitiin ja raporttien antamaa tietoa käytettiin resursointipäätöksissä.

Konttinen R, As-chan H, Harjusaari K, Junttila K,

Projekti Tavoite: johtamiskäytännön ja siihen liittyvän, tuloskorttistrate-giaa tukevien raportointivastui-

Operatiivisen ja medisii-nisen tulosyksikön perus-aineisto MUSTI ja TI-

Tilastolliset analyysimene-telmät

PCM- Tietojärjestelmän käyttöönot-to ja sen tuottaman tiedon analy-sointi moniammatillisessa ryhmäs-

LIITE 1.

72

Kiviniemi- Santo-nen S & Simonen J. (2005)

den systematisointi käyttäen PCM- tietojärjestelmän tuotta-maa tietoa apuvälineenä

TANIA- järjestelmien tallennettu tieto.

sä. Moniammatillinen yhteistyä lisääntyi. Tulosyksiköiden, vastuu-alueiden ja vastuuyksiköiden rapor-tointivastuut täsmennettiin.

Korhonen E. (2003)

Projekti Tarkoitus: oli löytää keino tarkkailuosaston hoitoisuuden kasvun kuvaamiseen.

perehtyminen kirjalli-suuteen koskien hoitoi-suusluokitusta mittarin laadinta työryhmässä. Henkilökunnan koulutus

mittarin käyttöön ja käyt-töönotto. palvelumittaus

Kirjallinen tuotos ja rinnak-kaisarviointi.

Tuloksena saatiin tarkkailuosastolle hoitotyötä kuvaava ja toimiva mitta-ri. Projekti paransi kirjaamista ja tuotti ohjeistusta kirjaamiskäytäntöön. Myönteinen vaikutus opetus- ja ohjaustyöhön sekä uuden työnteki-jän perehdytykseen.

Laitinen H, Aalto P, Auvinen S, Herrala J, Lam-minsivu H, Nojo-nen K & Viitamä-ki R. (2001)

Kehittämispro-jekti

Tarkoitus: selvittää luokituksen käytön kokonaistilanne TAYSis-sa sekä täsmentää ja ohjeistaa hoitoisuusluokituksen käyttöä yhteisesti sovittujen periaattei-den mukaisesti. Tavoite: Täsmentää ja yhtenäis-tää tarvittavat tallennettavat tiedot ja niiden päivittäis- rapor-tointi, kehittää seurantajärjestel-mä osasto-, klinikka- ja tu-losaluetasolle ja selvittää DRG:n merkitys hoitoisuusluokituksen kannalta.

Kysely tulosalueiden vuodeosastoille.

Kirjallinen tuotos Uusi kirjaamismenettely ja ohjeistus saatettiin kaikkien vuodeosastojen käyttöön. Raportointi- ja seuranta-malli on käytössä v. 2001 alusta.

Partanen P. (2002) Väitöskirja Tarkoitus: kehittää erikoissai-raanhoidon hoitotyön henkilös-tön mitoituksessa tarvittavaa tietoa. Tavoite: Tuottaa alustava mallihoitotyös-sä tarvittavan henkilöstön mää-rän ja laadun arviointia ja suun-nittelua varten.

Kuopion yliopistollisen sairaalan kaksi kirurgista vuodeosastoa, yksi sisä-tautien- ja syöpätautien vuodeosasto. Sairaanhoitajat ja pe-rushoitajat (N=92)

Kvantitatiiviset menetelmät Sairaan- ja perushoitajien työ pää-osin välillistä ja välitöntä hoitotyötä (76 %). Osastokohtaisen työn osuus oli keskimäärin 16 % ja henkilökoh-tainen ajankäyttö 8 %. Potilaat arvioivat hoitotyön laadun kiitettä-väksi. Hoitotyön henkilöstömitoituksen arviointia ja suunnittelua varten tuotettiin malli.

Partanen P, Heik-kinen T & Vehvi-läinen-Julkunen K. (2004)

Raportti. Suomen sairaan-hoitajaliito ry:n jäsenkysely

Tarkoitus: Kuvata kliinistä hoitotyötä tekevien sairaanhoita-jien työolosuhteita maassamme.

Postikysely v. 2004 suo-men sairaanhoitajaliiton kliinistä hoitotyötä teke-ville työikäisille satun-naisotoksena alueittain

Tilastollinen analysointi, pääasiassa ristiintaulukointi. Muuttujien väliset riippuvuu-det testattiin X2- testillä ja kontingenssikertoimilla.

Sairaanhoitajan vastuulla olevien potilaiden lukumäärä oli vuodeosos-tohoidossa keskimäärin 14 potilasta. Hoitohenkilökuntaa arvioitiin ylei-sesti olevan työmäärään nähden

LIITE 1.

73

(n=3000). Hyväksyttyjä lomakkeen täyttäjiä oli 1192. Vastausprosentti oli 40.

liian vähän. Sairaanhoitajan tehtä-väkuva on laaja. Aikaa arvioitiin jäävän liian vähän sairaanhoitajan asiantuntemusta vaativiin tehtävä-alueisiin. Sairaanhoitajille oli ylei-sesti siirretty tehtäviä aiemmin lääkäreille kuuluneista tehtäväalu-eista. Hoidettavat potilaat olivat kuormittavia. Hoitotyö arvioitiin omassa yksikössä korkealaatuiseksi. Potilasvahinkoja ilmoitettiin sitä enemmän, mitä sairaanhoitajalla oli vastuullaan potilaita. Sairaanhoitajat olivat tyytyväisiä työnsä haasteelli-suuteen, työskentelyyn kollegojen kanssa ja yhteistyöhön lääkäreiden kanssa. johdon tuki arvioitiin useimmiten riittämättömäksi.

Perälä M-L, Junt-tila K & Toljamo M. (2007)

Projekti Tarkoitus: Benchmarking hoito-työssä on hoitotyön johtajien työväline, joka mauttaa tunnis-tamaan toimintayksikön kehit-tämistarpeita sekä käynnistä-mään toiminnan kehittäminen. Tavoite: hoitotyön toiminnan laadun ja kustannusvaikuttavuu-den parantaminen sekä toiminta-käytäntöjen yhtenäistäminen

Projekti käynnistetään vaiheittain: 6/2006–5/2007 suunnitelman laadinta benchmarking järjestel-män kehittämiseksi, toi-minnan edellytysten tun-nistaminen. 6/2007–2008, pilotointi osana ”kansallisesti yhtei-set hoitotyön tiedot”- hanketta. 2008 - Toiminnan käyn-nistäminensuunnitelman mukaisesti.

Kirjallinen tuotos Benchmarking johtamisen välinee-nä tukee terveydenhuollon laadun, vaikuttavuuden ja kustannusten seurantaa. Se mahdollistaa toimin-tayksiköiden välisen poikkileik-kausvertailun, yhden toimintayksi-kön toiminnan pitkittäisvertailun ja toiminnan kehittämisen muilta op-pimalla. Vertailu lisää läpinäky-vyyttä, yhtenäistää hoitokäytäntöjä, mahdollistaa hyvien käytäntöjen leviämisen ja antaa tietoja toimin-nan vaikuttavuudesta sitten, kun vaikuttavuutta osoittavat mittarit on kehitetty.

Pitkäaho T, Parta-nen P, Vehviläi-nen-Julkunen K & Miettinen M. (2008)

Pilottitutkimus, osa magneettisai-raala kehittämis-hanketta.

Tarkoitus: Tunnistaa, kuvata ja arvioida KYSin tietojärjestelmis-tä saatavia hoitotyön henkilös-tömitoituksen tunnuslukuja. Tavoite: Tuottaa tietoa henkilös-tömitoituksen vaikutuksista hoitotyön tulokseen, hyödyntäen

Retrospektiivinen aikasar-ja, joka on keratty val-miista tilastoista ja rekis-tereistä KYSin eri tieto-järjestelmistä (Sigma, eRMHinfo ja Prima). Tunnusluvut on poimittu

Tilastolliset analyysimene-telmät. Aineistoa kuvattiin graafisesti ja tilastollisesti. Tunnuslukujen stabiliutta testattiin Friedmanin testillä. Tulosmuuttujista määriteltiin mittausjakson kolmen par-

Aikasrjana poimittavia henkilöstö-mitoituksen rakennetekijöitä (struc-ture) oli 16, joita olivat potilaan hoidon tarvetta ja hoitotyön työ-määrää, yksikön toiminnan intesi-teettiä ja hoitotyön voimavaroja kuvaavat tunnusluvut. Tulosmuuttu-

LIITE 1.

74

osastokohtaisia toimintaa ja tulosta kuvaavia tietojärjestel-miin tallentuneita tunnuslukuja.

v. 2006 talous- ja toimin-taluvuista kuukausitasol-la. Henkilöstön tyytyväi-syyskysely. KYSin kah-deksan sisätautien klini-kan osaston potilas- ja henkilöstödata.

haan kuukauden keskiarvo, optimitaso. Rakennemuuttu-jista laskettiin vastaaavan ajan keskiarvot, tavoitetaso.

jia oli 6. Aikasarjana käytettävissä oli 4 ja poikkileikkaustietona 2 tulosmuuttujaa. Tulosta indikoivat tunnusluvut muodostuivat potilas-toiminnan määrällisestä tulosta kuvaavista luvuista. Tuloksen laatua indikoivat henkilöstön vaihtuvuus ja sairauspoissaolot. Saatavilla ei ollut tunnuslukua kuvaamaan hoidon laatua potilasnäkökulmasta.

Pulkkinen M-L (2000)

Väitöskirja Tarkoitus: Kuvata hoitotoimin-toja ja niiden vaativuutta hoito-työssä erikoissairaanhoidon vuodeosastojen hoitotodellisuu-dessa sekä kehittää hoitoisuuden mittaamiseen soveltuva hoitoi-suusluokitusmittari. Tavoite: Kehittää empiirisen aineiston avulla hoitotyön toi-minnan alaa kokonaisuutena jäsentävä ja mittaava hoitoisuus-luokitusmittari, jonka avulla voidaan arvioida hoidon tarpee-seen perustuvia hoitotyön kes-keisiä sisältöalueita hypoteetti-sen mallin pohjalta.

Turun yliopistollisen keskussairaalan 41 vuo-deosastoa. Aineiston muodostivat 41 sairaan-hoitajan nauhoitetut 205 potilaan hoitotiedot. Nau-hoittaneet sairaanhoitajat haastateltiin, näin var-mennettiin 1237 hoito-toimintoa. Samat hoitajat vastasivat myös kyselyyn, jossa selvitettiin hoitoi-suutta.

Kvalitatiiviset menetelmät Perusaineiston sisällön ana-lyysi. Kvantitatiiviset menetelmät ristiintaulukointi, khiin neliö-testi, Cronbachin alfakerroin, parittainen t-testi, bonferroni-korjaus, Friedmanin testi, Wilcoxonin merkittyjen jär-jestyslukujen testi ja yk-sisuuntainen varianssianalyy-si.

Tulosten mukaan potilasraporteissa oli 59 % elintoimintoja turvaavia, 29 % psykososiaalisia voimavaroja turvaavia ja 12 % päivittäisten toi-mintojen suorittamiseen liittyviä hoitotoimintoja. Vaativin hoidon tarvealue oli elintoimintojen tur-vaaminen. Hoitamisen vaiheista vaativin oli hoidon toteutus ja siinä psykososiaalisten voimavarojen turvaaminen. Työpanosta tarvittiin eniten hoidon tarpeen määrittelyyn ja arviointiin sekä suunnitteluun. Vaativuuden lisääntyessä erityis-osaamisen merkitys korostui.

Pyykkö A. (2004) Väitöskirja Tarkoitus: tuottaa tehohoidossa olevan potilaan ja hänen läheis-tensä hoitotyötä kuvaava teho-hoitotyön malli, joka on käytet-tävissä tehotietojärjestelmissä. Tavoite: Tuottaa käytännön toimintaa ohjaava tehohoitotyön malli, joka tuottaa potilaan ja hänen läheistensä hoitotyöstä kuvailevaa tietoa käytännön, hallinnon, koulutuksen ja tutki-muksen tarpeisiin.

Oulun yliopistollisen sairaalan päivystysalueen postoperatiivinen ja sisä-tautien teho-osastot. I-vaihe: kysely hoitajil-le(N=14), ryhmien kirjal-linen tuotos (N=33). ra-portti äänitteet (N=57), muistiinpanot. Esites-tausaineisto: dokumentit (N=17), kysely hoitajat (N=11) III-vaihe: poti-lasaineisto (N=1464), potilasasiakirjat (N=30), tehojen potilasaineistot (N=253) ja (N=579)

Toimintatutkimus, kvalitatii-viset ja kvantitatiiviset mene-telmät

Tehohoitotyön malli kuvaa tehopo-tilaaseen liittyviä hoitotyön diag-nooseja, terveysongelmien vaikeus-asteita vastaavaa hoitotyötä, hoito-työn toimintoja, hoitotyön tuloksia sekä hoitoisuutta. Malli erotteli tulotyypiltään ja sairauden vaikeus-asteiltaan erilaisten potilaiden hoito-työtä. Mallin avulla voitiin kuvata potilaiden kuoleman riskiä.

LIITE 1.

75

Rauhala A. 2008 Väitöskirja Tavoitteena oli arvioida onko

RAFAELA- hoitoisuusluokitus- järjestelmä riittävän validi ja käyttökelpoinen, jotta sitä voitai-siin käyttää Suomen erikoissai-raanhoidon osastoilla henkilös-tövoimavarojen mittausvälinee-nä.

Aineistossa oli viisi osa-työtä. Kahdessa ensim-mäisessä työssä aineisto (päivittäiset OPC- ja PAONCIL- tulokset) koostui yhden sairaalan 8 osastosta. Kolmannessa työssä kerättiin optimaali-sen hoitoisuuden määrit-tämisen tiedot 61 osastol-ta kahdeksasta sairaalasta. Neljännessä työssä kerät-tiin 4870 kyselykaavak-keesta PAONCIL- arvot ja vastaukset kysymyk-siin, jotka koskivat työ-määrää (muu kuin potilas-työ) ja vastaavat OPC- arvot yhden sairaalan 22 osastolta. Viidennessä työssä kerättiin 5 sairaa-lasta aineisto työmäärästä 31 osastolta ja 877 hoita-jalta.

Analyysit olivat pääasiassa lineaarisia regressioanalyyse-jä, viidennessä osatyössä oli binomijakauman regressio-malli.

Optimaalinen hoitoisuus kyettiin osoittamaan onnistuneesti ja luotet-tavasti osittain. Lisääntyvän työ-määrän ja ja lisääntyvien sairaslo-mien määrän välilläoli yhteys. Hoi-tajilla, joilla työmäärä ylitti optimin >30 % itse ilmoitettujen ja lääkä-rintodistuksella tulleiden sairaslo-mien määrä ja oli korkeampi kuin optimaalisen työmäärän omaavilla hoitajilla. OPC:tä voidaan pitää monipuolises-ti validoituna hoitoisuusmittarina.

Sosiaali- ja terve-ysministeriö (2003)

Kansallinen tavoite- ja toi-mintaohjelma 2004-2007. Ter-veyttä- ja hyvin-vointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä.

Tavoite: tukea hoitotyössä toi-mivia yksilöiden, perheiden, yhteisöjen ja väestön terveyden edistämisessä sekä muussa ter-veyden- ja sairaanhoidossa. Ohjelmalla tuetaan myös sitou-tumista terveyspoliittisten tavoit-teiden toimeenpanoon, hoitotyön kehittämisen yhteensovittamista muuhun terveydenhuollon kehit-tämistyöhön sekä terveysnäkö-kulman ottamista huomioon kuntien päätöksenteossa.

Ohjelma on tarkoitettu käytännön hoitotyössä toimiville hoitotyön johta-jille, opettajille, alan tut-kijoille sekä muille sosi-aali- ja terveydenhuollos-sa toimiville henkilöille.

Ohjelmassa määritellään hoitotyön toimintaa ja kehittämistä koskevat tavoitteet ja toimenpiteet vuosille 2004–2007. Ohjelmaan on koottu esimerkkejä uusista toimintatavoista ja rakenteista antamaan toimintayk-siköille ideoita oman toiminnan kehittämiseen.

LIITE 1.

76

Sosiaali- ja terve-ysministeriö (2003)

Sosiaali- ja ter-veydenhuollon tavoite- ja toi-mintaohjelma 2004–2007.

Keskeisimmät kehittämistavoit-teet kohdentuvat toimintaympä-ristöön ja sen muutoksiin, sosi-aali- ja terveydenhuollon integ-roituun kehittämiseen, sosiaali- ja terveydenhuollon ohjaukseen, voimavaroihin sekä seurantaan ja arviointiin.

. Ohjelma tarkentaa hallituksen sosi-aali- ja terveyspoliittisia tavoitteita. Valtioneuvosto määrittelee ohjel-massa lähivuosien sosiaali- ja ter-veydenhuollon keskeisimmät kehit-tämistavoitteet ja niihin liittyvät tarkemmat toimenpidesuositukset

Sosiaali- ja terve-ysministeriö, (2008)

Sosiaali- ja ter-veydenhuollon kansallinen ke-hittämisohjelma KASTE 2008–2011

Tavoitteena on, että kuntalaisten osallisuus lisääntyy ja syrjäyty-minen vähenee, hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat sekä palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja alueel-liset erot vähentyvät.

Ohjelman liiteosassa kuvataan kunnalliseen sosiaali- ja terveyden-huoltoon kohdistuvat lainsäädäntöuudistukset vuosina 2008–2011, halli-tuksen politiikkaohjelmat, muut ohjelmat ja laajat hankkeet sekä lista niistä suosituksista ja oppaista, jotka vuosina 2008–2011 kunnille annetaan.

Valtioneuvoston joka neljäs vuosi vahvistama sosiaali- ja terveyden-huollon kehittämisohjelma määritte-lee lähivuosien sosiaali- ja tervey-denhuollon kehittämistavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa.

Sosiaali- ja terve-ysministeriö, kuntaliitto ja Sta-kes (2008)

Ikäihmisten palvelujen laa-tusuositus

Tavoitteena on edistää ikäih-misten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Kuntia ohja-taan laatimaan ikääntymispoliit-tinen strategia. Laatusuositus on tarkoitettu ikääntyneiden palve-lujen kehittämisen ja arvioinnin välineeksi.

Suositus koskee ikäänty-neiden säännöllisesti käyttämiä sosiaali- ja terveyspalveluja sekä laajemmin ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimia. Laa-tusuosituksessa on ikään-tymispolitiikan valtakun-nalliset linjaukset, laa-tusuositusten arviointien tulokset, uusin tutkimus-tieto sekä toimintaympä-ristön muutokset

Laatusuosituksessa määritellään ikääntyneiden palvelujen järjestämis-tä ohjaavat arvot ja eettiset periaat-teet. Se sisältää strategisia linjauksia laadun ja vaikuttavuuden parantami-seksi kolmella osa-alueella; hyvin-voinnin ja terveyden edistämisessä ja palvelurakenteen kehittämisessä, henkilöstön määrän, osaamisen ja johtamisen sekä asumis- ja hoitoym-päristön alueella.

77

Liite 2. Henkilöstömitoitukseen liittyvät pro gradu -opinnäytteet ja diplomityöt vuosilta 2000–2008. Tekijä

Vuosi Opinnäytteen nimi Tieteenala/yliopisto

Aapasaari H

2008 Toimintolaskennan käyttöönotto ja hyödyntäminen suo-malaisessa sairaalaympäristössä

Kauppatieteet Vaasan yliopisto

Hautala T 2002 Henkilöstötietojärjestelmät: johdon itsepalvelu julkisella sektorilla

Tietojenkäsittelytiede Jyväskylän yliopisto

Lundgren-Laine H

2005 Tehohoitopotilaan hoitoisuus ja hoitoisuusluokka yliopis-tollisen keskussairaalan aikuisten teho-osastolla

Hoitotiede Turun yliopisto

Karhe L 2003 Teho-osaston hoitoisuusluokitus Humantically opimised patient evaluation

Hoitotiede Tampereen yliopisto

Karvali M 2007 Hoitoisuusluokitusmittarin kehittäminen sädehoito-osastolla

Hoitotiede Oulun yliopisto

Lonkila P 2006 Hoitoisuusluokituksen käyttö osana hoitotyön laadun arviointia: hoitohenkilökunnan näkökulma

Hoitotiede ja terve-yshallinto Oulun yliopisto

Mäkelä L 2006 Hoitoisuustietojen käyttö hoitotyön johtamisessa ylihoita-jien hoitoisuustietojen hyödyntäminen hoitoisuusluokitus-järjestelmän käyttöönottovaiheessa

Hoitotiede Kuopion yliopisto

Mäki J 2008 Diagnosis Related Groups (DRG) -potilasluokitusjärjestelmä Suomen terveydenhuollossa

Taloustiede Turun yliopisto

Nivalainen J 2000 Hoitoisuusluokitukset perioperatiivisessa hoitotyössä Hoitotiede Tampereen yliopisto

Ojaniemi K 2005 Hoitoisuusluokituksen hallinnollinen hyödyntäminen Hallintotiede Vaasan yliopisto

Peltokorpi P 2007 Hoitohenkilöstön työajankäyttö ja henkilöstömitoitus vanhusten pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Hoitotiede Kuopion yliopisto

Paavola T 2007 POLIHOI -mittarin toimivuus ja merkitys päivystyspoli-klinikan hoitotyölle

Hoitotiede Turun yliopisto

Salonen S 2006 Ortopedisen poliklinikan prosessit, resursointi ja aikatau-luttaminen.

Teollisuustalous Tampereen teknilli-nen yliopisto

78

Liite 3. Kirurgisen sairaalan leikkaussalisaneerauksen aikataulutus. Päivitetty 19.8.2008. Taulukossa näkyy laskennallisesti käytettävissä oleva salimäärä ja heräämöpaikat remontin aikana: Toimintaresurssit

2.1–11.3.08 (vastaa nykytilaa)

12.3–7.9.08

8.9–30.10.08 Huom. 8.9 alk. EI päikiä

31.10.08–20.2.09

Remontti valmis 20.2.09

Salit Isolla puolella Päikissä Yht.

7 2 9

5 2 7

5 0 5

10 / 9 0 10 / 9

8 3 11

Heräämöpaikat Isolla puolella Päikissä Yht.

13 7 20

4 os 233 3-4 Sali 4 2 valv.os 7 17

4 os 233 3-4 Sali 4 2 valv.os 0 10

14 0 14

14 11 25

Marraskuun alusta lähtien ison puolen salit (10) ja uusi heräämötila ovat valmiit ja käytettävissä. Henkilökuntamitoitus riittää tällä hetkellä 9:ään saliin. Marraskuun alusta tarvitaan yksi tiimi lisää, mikäli 10. sali avataan käyttöön. Päiväkirurgian remontti alkaa 16.9, jolloin isolla puolella alkaa samaan aikaan uusien salien lai-teasennukset (16.9–27.10). Aikaa on varattu asennuksiin 6 vk. Saleja on käytössä sinä aikana yh-teensä vain 5 ja heräämö toimii salissa 4 ja vos 233 :lla. Isolla puolen laiteasennusten loppumisen (valmis 27.10) ja salin käyttöön oton väliin on varattu kaksi päivää lääkärien ja hoitohenkilökunnan teknisiin koulutuksiin (1pv/henkilö) ja aikaa salien käyttökuntoon (muutto) saattamiseksi.

LIITE 4.

79

Liitetaulukko 4. TYKS:n sähköisistä tietojärjestelmistä löytyneet tunnusluvut, niiden määritelmät ja sijainti (mukailtu Aalto 2007, Pitkäaho ym. 2008).

SÄHKÖISTEN TIETOJÄRJESTELMIEN TUNNUSLUVUT

Tunnusluku ja sen määritelmä Sijainti TYKS:n sähköisessä tietokannassa

Tunnusluvusta saatavat tiedot+ muita huomioita

Hoitojaksot VSSHP intranet _ raportit ja seuranta

erikoisaloittain osastoittain kuukausitasolla

Hoitojaksot saapumistapa yksiköittäin lukumäärinä hoitopäivinä – keskimääräinen

hoitoaika

Avohoidonkäynnit/pkl-käynnit/päivystyskäynnit

VSSHP intranet _ raportit ja seuranta Oberon -tilastot

poliklinikoittain_vastaanotoittain/_diagnooseittain_ ikäryhmittäin_käyntityypeittäin _laskutusryhmittäin_kunnittain_käynnit yhteen-sä_tiedekäynnit

Hoitopäivät 1)VSSHP intranet _ raportit ja seuranta 2) Oberon raportit

1)hoitopäivät 2)Vuodeosastopotilaiden hoitopäivät, potilaat

Hoitoisuus/hoitaja

VSSHP intranet _ raportit ja seuranta MUSTI -tilastot

Päivämääräraportit Kuukausiraportit

luokitusten määrä hoitajamäärä hoitoisuus/hoitaja kokonaishoitoisuus (raakapisteet) ei luokiteltu

POTILAS-LÄHTÖISET

TUNNUSLUVUT

potilaan hoidon tarve hoitotyön

työmäärä

Hoitopäivät

1)VSSHP intranet _ raportit ja seuranta 2) Oberon raportit

1)hoitopäivät 2)Vuodeosastopotilaiden hoitopäivät, potilaat

LIITE 4.

80

Hoitoisuus/hoitaja

VSSHP intranet _ raportit ja seuranta MUSTI -tilastot

Päivämääräraportit Kuukausiraportit

luokitusten määrä hoitajamäärä hoitoisuus/hoitaja kokonaishoitoisuus (raakapisteet) ei luokiteltu

Sairaansijat VSSHP intranet _ raportit ja seuranta

Käytössä olevat sairaansijat ja tehohoito-osastojen hoitopaikat 2007–2009

Drg

VSSHP intranet _ raportit ja seuranta

Klinikkatasolla

Perusraportit Kustannusraportit Kustannukset lajeittain yhteensä Kustannukset lajeittain keskimäärin Laskutus tuotteittain Jonotus- ja odotusajat Hoitopäivät kunnittain Käynnit kunnittain

Bruttokuormitusprosentti MUSTI -tilastot

Sairaansijat Päättyneet hoitojaksot Hoitopäivät Keskimääräinen hoitopaikka Bruttokuormitusprosentti

Nettokuormitusprosentti MUSTI -tilastot

Sairaansijat Päättyneet hoitojaksot Hoitopäivät Keskimääräinen hoitopaikka Nettokuormitusprosentti

YKSIKÖN TOI-MINNAN INTEN-

SITEETTI

Lähetteet VSSHP intranet _ raportit ja seuranta MUSTI -tilastot

Saapuneet lähetteet: ulkopuoliset/sisäiset (sairaalatasolla) päivystys (sairaalatasolla) ilman lähetettä (sairaalatasolla) kaikki lähetteet – erik.ala, tila, tilan tarkennin

(yksikkötasolla) lähetteet kunnittain (kuntatasolla)

LIITE 4.

81

Jonot VSSHP intranet _ raportit ja seuranta Oberon -tilastot sairaalatasolla operatiivinen klinikkatasolla kuukausittain

TYKSin toimintaluvut 2007–2008 Jonoluettelot asettamispäivän/päiväkirurgian/

asettajan mukaan

Toimenpidekäynnit VSSHP intranet _ raportit ja seu-ranta

TOTI / Operaan kirjatut toimenpiteet Pää- ja sivutoimenpiteet

Tehdyt toimenpiteet osastolla VSSHP intranet _ raportit ja seu-ranta

Päätoimenpiteet erikoisaloittain ja osastoittain

Tehdyt toimenpiteet poliklinikoilla (ei sisällä anestesiatoimenpiteitä)

Oberon raportit Osaton itse tekemät päätoimenpiteet, pkl

Käynnin kokonaisaika poliklinikalla

Oberon raportit Ajanvarauspoliklinikoilta tiedot olivat puutteelliset. Ensiapupoliklinikalta raportti oli saatavissa

Poliklinikalle saapuneet Oberon raportit Saapuneet tunneittain Saapuneet kolmen tunnin välein

Elektiiviset – muuten kutsutut päivystys-potilaat

Oberon raportit Saapuneet potilaat tulotavan mukaan /yksiköittäin/kellonaika

Päivystyspotilaat Oberon raportit Saapuneet potilaat tulotavan mukaan _päivystys Saapuneet päivystyspotilaat Kellonaika

Osastolle klo 22-07 saapuneiden lukumäärät Oberon raportit

Tukipalvelut

eRMHinfo (käytössä ylihoitajilla ja henkilöstöhallinnossa)

suosikit eRMHinfo sisäänkirjaus

Osastonsihteerien työtuntien määrä Laitoshuoltajien työtuntien määrä laitoshuollon

hallinnosta

LIITE 4.

82

1) HENKILÖSTÖN KÄYTTÖ

Henkilöstö määrä eRMHinfo

Henkilöstönmäärä osasto tasolla kk-tasolla

Hoitotyön tunnit eRMHinfo Hoitotyön tunnit osasto tasolla kk-tasolla

2) HENKILÖSTÖN LAATU

Vakinaiset hoitotyöntekijät eRMHinfo

Vakinaiset hoitotyöntekijät osasto tasolla kk-tasolla

Sijaishoitotyöntekijät eRMHinfo

Sijaishoitotyöntekijät osasto tasolla kk-tasolla

Sairaanhoitajien määrä ja työtunnit eRMHinfo

Sairaanhoitajien määrä ja työtunnit osasto tasolla kk-tasolla

Hoitohenkilökunnan kokemustaso eRMHinfo

Henkilökunnan kokemustaso Alle tai yli 5 vuotta työkokemusta osasto tasolla kk-tasolla

Hoitohenkilökunnan täydennyskoulutus

Prima (käytössä ylihoitajilla, heidän sihteereillä)

Hoitohenkilökunnan täydennyskoulutus osasto tasolla kk-tasolla

Osa-aikatyötä tekevät Prima (ja Titania) Osa-aikatyötä tekevät

HOITOTYÖN

VOIMAVARAT

1) Henkilöstön käyttö 2) Henkilöstön laatu

Varahenkilöstön käyttö eRMHinfo

LIITE 4.

83

1) TULOS = TEHDYN TYÖN MÄÄRÄ JA TEHOKKUUS

Hoidetut potilaat

Oberon raportit Osastojaksojen lukumäärät Osastolla hoidetut potilaat Poliklinikkakäyntien määrät

Hoitojakson pituus Musti tilastot

2) HOITOTYÖN LAATU HOITAJAN NÄKÖKULMASTA

Työtyytyväisyys

VSSHP intranet_arkisto Työterveyslaitoksen työhyvinvointi seurantatutkimus joka toinen vuosi.

Sairauspoissaolot eRMHinfo

Hoitohenkilökunnan vaihtuvuus eRMHinfo

Henkilökunnan vaihtuvuus

osasto tasolla kk-tasolla

Työtapaturmat Työterveyshuolto pitää tilastoa

3) HOITOTYÖN LAATU POTILAAN NÄKÖKULMASTA Potilastyytyväisyys VSSHPn intranet

arkisto Stakesin mittari Kysely joka toinen vuosi Tulokset raportoidaan organisaation eri tasoille.

Potilasvahingot Potilas asiamies

HOITOTYÖN TU-LOS

1)Tulos = tehdyn työn määrä ja tehokkuus 2) Hoitotyön laatu hoitajan näkökulmasta 3) Hoitotyön laatu potilaan näkökulmasta

Sairaalainfektiot VSSHP verkko-ohjelmat SAI infektiot

Raportit saatavana osasto/yksikkötasolla

hoitohenkilöstön mitoittaminen ortopedian- ja ... · nro 8, 2012 . hoitohenkilöstön...

Documents