hoitotyön strategian toteutuminen ja …potilashoito, 2) organisointi ja johtaminen, 3) yhtenevä...
TRANSCRIPT
Hoitotyön strategian toteutuminen ja kehittämiskohteiden tunnistaminen
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2004–2007
Riitta Danielsson-Ojala
Sarja Serie A nro 5, 2012
2
3
Hoitotyön strategian toteutuminen ja kehittämiskohteiden tunnistaminen
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2004–2007
Riitta Danielsson-Ojala
Kustantaja ja julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri
Turku, 2012
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin julkaisuja, sarja A, nro 5, 2012
4
© Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja tekijä PDF-julkaisu, www.vsshp.fi/julkaisut ISSN 1796-1319 ISBN 978-952-5142-24-2 (PDF)
5
KUVAILULOMAKE VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUJA, sarja A, nro 5 Teoksen nimi: Hoitotyön strategian toteutuminen ja kehittämiskohteiden tunnistaminen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2004–2007 Laajuus: 42 sivua ja 12 liitesivua Tekijä: Riitta Danielsson-Ojala Tiivistelmä: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) hoitotyön strategia vuosille 2004–2007 perustui VSSHP:n strategiaan. Se koostui viidestä keskeisestä VSSHP:n strategiasta nostetusta käsitteestä: eettinen kestävyys, yksilöllisyys, korkeatasoisuus, tuloksellisuus sekä yhteisvastuullisuus ja käsitteiden pohjalta laadituista hoitotyön tavoitteesta sekä esimerkeistä tavoitteiden toteuttamiseksi. Hoitotyön strategian oli tarkoitus linjata neljää hoitotyön osa-aluetta: johtaminen, opetus, käytäntö sekä tutkimus, ja se oli tarkoitettu jatkuvaan käyttöön sairaala-, klinikka- ja osastotasolla. Uuden hoitotyön strategian pohjaksi oli tarpeen selvittää hoitotyön nykytila sekä kehittämiskohteet. Tämä annettiin tehtäväksi kaikille tulosalueille VSSHP:ssa. Nykytila tuli jäsentää hoitotyön strategian 2004–2007 jaottelun mukaisesti siten, että kustakin hoitotyön osa-alueesta tuli kuvata keskeiset tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset. Tämän selvityksen tarkoituksena oli laatia tulosalueiden kuvauksista yhtenäinen kokonaisuus. Selvityksen materiaalina oli yksitoista laajuudeltaan hyvin erilaisen yksikön (kokonainen aluesairaala, yksi klinikka, tulosryhmä) kuvausta, joista vain yksi noudatti jaottelultaan annettua ohjeistusta. Kuvaukset analysoitiin tekstin teemoittelun ja erittelyn avulla. Tulokseksi saatiin neljä hoitotyön osa-alueiden mukaan jaoteltua hoitotyön nykytilaa kuvaavaa taulukkoa sekä kooste hoitotyön kehittämiskohteista. Kehittämistyötä oli tehty paljon, useilla hankkeilla ja projekteilla oli hoitotyötä viety eteenpäin. Palautekyselyillä oli selvitetty potilaiden ja viiteryhmien mielipiteitä, kehityskeskusteluilla oman työyksikön toiveita. Sekä hoitotyön strategiassa että yksiköiden kuvauksissa käsitteiden käyttö oli epäjohdonmukaista. Myös tavoitteiden ja mittareiden laadinta oli ongelmallista. Kehittämiskohteina oli nähty erityisen johtamisen kehittäminen, hoitohenkilökunnan työn kuormituksen mittaaminen ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Osaaminen korvasi terminä opettamisen, ja tärkeänä oli pidetty osaamisen kartoitusta, johtamista ja palkitsemista. Oleellista tulevaisuudessa yksiköiden kuvausten mukaan on hoitotyön vetovoimaisuuden lisääminen, kustannustietoisuus ja näyttöön perustuva hoitotyö. ISSN 1796-1319
ISBN 978-952-5142-24-2 (PDF)
Hinta: Teoksen saa tulostaa veloituksetta omaan käyttöön. Tilausosoite: www.vsshp.fi/julkaisut
6
PRESENTATIONSBLAD EGENTLIGA FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKTS PUBLIKATIONER, serie A nro 5 Publikation: Utfallet av strategin för vårdarbetet och identifiering av utvecklingsobjekten i Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt under åren 2004 - 2007. Omfattning: 42 sidor och 12 sidor bilagor Författare: Riitta Danielsson-Ojala Sammandrag: Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts strategi för vårdarbetet för åren 2004-2007 grundade sig på Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts strategi. Den bestådde av fem centrala begrepp som i sjukvårddistriktets strategi lyftes fram (etiskt hållbart, individuellt, högklassigt, framgångsrikt och solidariskt) och de mål man på basen av dem ställt up för vårdarbetet samt exempel på hur de ska förverkligas. Syftet med strategin för vårdarbetet var att dra upp linjerna för de fyra delområden av vården: ledningen, undervisningen, praxisen samt forskningen av vårdarbetet och avsikten var att den skulle utnyttjas regelbundet i sjukhus-, klinik- och avdelningsnivå. För grunden av den nya strategin för vårdarbetet var det nödvändigt att utreda vårdarbetets nu och dess utvecklingsbehov. Detta gavs som uppgift för alla resultatområden. Vårdarbetets nu skulle analyseras enligt uppdelningen av strategin för vårdarbetet 2004-2007 så att av de fyra delområden skulle de viktigaste målen, åtgärden och resultaten tas fram. Syftet med den här utredningen var att formulera en enhetlig rapport av de analyser som gjorts i distriktet. Analyser av elva enheter, vars storlek varierade från ett helt sjukhus till en klinik, formade materialet till denna utredning. Endast en analys var gjord enligt instruktionerna. Analyserna bearbetades både kvalitativt och kvantitativt. Som resultat fick man fyra tabeller som skildrar vårdarbetets nu och en sammansättning av de viktigaste utvecklingsbehoven. Mycket utvecklingsarbete hade gjorts och vårdarbetet hade utvecklats med flera projekt. Både patienters och referensgruppers opinioner hade forskats. Utvecklingsdiskussioner hade förts. Utnyttjandet av begreppen var inte logiskt i strategin för vården och inte heller i enheternas analyser. Det var också svårt att formulera mål och mätinstrument. Utvecklingen av ledarskap, dimensioneringen av vårdbelastning samt välbefinnandet av personalen ansågs vara de viktigaste utvecklingsbehoven. Begreppet kunnandet användes i stället för begreppet undervisningen. Kartläggning, ledning och belöning av kunnandet betraktades som viktigt. Väsentligt i framtiden är att öka attraktionen av vårdarbetet, kännedomen om kostnader samt på bevis baserat vårdarbete. ISSN 1796-1319
ISBN 978-952-5142-24-2 (PDF)
Pris: Publikationen kan utan avgift skrivas ut för eget bruk. Distribution: www.vsshp.fi/julkaisut
7
DOCUMENTATION PAGE PUBLICATIONS OF THE HOSPITAL DISTRICT OF SOUTH WEST FINLAND, series A, no 5 Title: Realization of the Nursing Care Strategy and identification of the objects to be developed in the Hospital District of Southwest Finland during the years 2004 - 2007. No. of pages: 42 Appendages: 12 pages Author: Riitta Danielsson-Ojala Abstract: The Nursing Strategy of Southwestern Finland’s hospital district for years 2004-2007 was based on the Strategy of Southwestern Finland’s hospital district. It consisted of five concepts: ethical permanence, individuality, high level care, profitability, and solidarity. According to the concepts nursing goals and examples to achieve the goals were formulated in the strategy. The aim of the Nursing strategy was to direct the four sectors of nursing: leadership/management, education, practise, and research and it was intended to be used in hospital-, clinical- and ward level. When establishing a new strategy for nursing all the departments of hospital district were asked to describe the present state and the developing needs of nursing. In the description the central goals, measures, and results of the present state should be delineated and devided according to the five concepts of the strategy 2004-2007. The aim of this clarification was to make a coherent report of those descriptions. The material of the clarification consisted of the descriptions of eleven different sized units. Only one of them was formulated according to the instructions. The descriptions were analyzed and classified with qualitative and quantitative methods. The clarification resulted in four tables which describe the present state of nursing and a summary of the developing needs of nursing. Nursing was developed with many plans and projects. Feedback was collected from patients and reference groups. Development discussions were carried out with personal. Know-how replaced the term education regularly but otherwise the utilization of concepts both in the Nursing Strategy and in the descriptions was inconsistent. The formulation of goals and measures was also problematic. The improvement of leadership/management, the measurement of work load and the well-being of personal were regarded as the most important development targets. Defining know-how in nursing practise, leading know-how and, reward know-how were also seen essential. Attraction of nursing, cost awareness and evidence based nursing were named as the biggest challenges for the future. ISSN 1796-1319
ISBN 978-952-5142-24-2 (PDF)
Price: The publication can be printed free of charge for personal use. Orders: www.vsshp.fi/julkaisut
8
SISÄLLYS sivu
1. Johdanto................................................................................................................................................. 9
2. Kehittämistyön taustaa .......................................................................................................................10
3. Kehittämistyön teoreettiset lähtökohdat ............................................................................................10
3.1. Strategia........................................................................................................................................11
3.2. Kansalliset terveydenhuollon ja hoitotyön toimintaohjelmat ..................................................12
3.3. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategia ..........................................................................13
3.4. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategia .........................................................13
3.4.1. Käsitteet ................................................................................................................................14
3.4.2. Hoitotyön osa-alueet ............................................................................................................15
3.4.3. Tavoitteet ja keinot...............................................................................................................17
3.5. Strategian toteutuminen...............................................................................................................17
4. Kehittämistyön aineisto ja tutkimusmenetelmät ...............................................................................19
4.1. Yksiköiden raportit ......................................................................................................................19
4.2. Sisällön analyysi ja erittely .........................................................................................................20
4.3. Asiantuntijahaastattelut ...............................................................................................................23
5. Hoitotyön nykytilan kuvaus raporteissa ............................................................................................23
5.1. Johtaminen ..................................................................................................................................24
5.2. Hoitotyön käytäntö ......................................................................................................................25
5.3. Opetus...........................................................................................................................................26
5.4. Tutkimus.......................................................................................................................................28
6. Hoitotyön kehittämiskohteiden kuvaus raporteissa ..........................................................................29
6. 1. Johtaminen ..................................................................................................................................29
6.2. Hoitotyön käytäntö ......................................................................................................................31
6.3. Opetus...........................................................................................................................................32
6.4. Tutkimus.......................................................................................................................................33
7. Tulosten luotettavuus.........................................................................................................................34
8. Johtopäätökset ja pohdinta .................................................................................................................35
Lähteet: ....................................................................................................................................................40
LIITTEET: Liite 1 Hoitotyön johtamisen nykytila Liite 2 Hoitotyön käytännön nykytila Liite 3 Hoitotyön opetuksen nykytila Liite 4 Hoitotyön tutkimuksen nykytila
9
1. Johdanto Strategia on organisaation suunnitelma, jossa kuvataan, mihin suuntaan organisaation toiminnassa
tulee edetä. Strategiaan kirjatut arvot kertovat, mitä asioita organisaatiossa pidetään
merkityksellisinä ja hyvinä. (Kauhanen 2003.) Osaavan organisaation strategiassa painottuu
toimeenpanokyky. Strategisen suunnan ja tahtotilan löytäminen sekä niistä viestiminen on oleellista,
mutta myös valmiuksien kehittämistä, uudistumista ja oppimista pidetään välttämättömänä.
(Hokkanen & Strömberg 2003.)
Strategian toteuttamisen vaikeutena pidetään usein sitä, että sen laatijat ja toteuttajat organisaation
eri tasoilla ymmärtävät strategiassa käytetyt käsitteet eri tavalla. Näiden kahden tahon ajattelutavat
poikkeavat toisistaan ja ne puhuvat eri kieltä. Organisaation strategia kertoo alemmille tahoille
tavoitteet, mutta niiden on itse pohdittava oma toimintansa, miten ne voisivat parhaiten toteuttaa
oman osuutensa koko organisaation strategian toteuttamisesta. (Kostamo 2001, Mäkinen 2004.)
Sosiaali- ja terveysministeriön laatima kehittämisohjelma ja siitä johdettu hoitotyön
toimintaohjelma (STM 2003) antavat puitteet Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön
strategialle (2004). Samalla hoitotyön strategia perustuu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin
yleiseen strategiaan (2002). Hoitotyön strategia vuosille 2004–2007 koostuu viidestä keskeisestä,
yleisestä strategiasta nostetusta käsitteestä ja niiden pohjalta laadituista hoitotyön tavoitteesta sekä
esimerkeistä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Hoitotyön strategiakauden umpeuduttua ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin organisaatiota
uudistettaessa tarvittiin tietoa hoitotyön strategian toteutumisesta ja hoitotyön nykytilasta koko
piirin alueelta. Jokaiselta tulosalueelta kerättiin arviointitietoa strategian mukaisten tavoitteiden ja
toimenpiteiden toteutumisesta sekä tulevaisuuden keskeisistä kehittämiskohteista. Tämän työn
tavoitteena oli eri tulosalueiden laatimien raporttien pohjalta laatia hoitotyön nykytilan kuvauksista
yhtenäinen kokonaisuus sekä raportoida hoitotyön kehittämiskohteet. Työ on tehty sisällön erittelyä
ja sisällön analyysiä käyttäen. Siihen sisältyy myös neljä asiantuntijahaastattelua.
Metodin haasteiksi muodostuivat sekä muodollisesti että sisällöllisesti hyvin erilaiset raportit, mutta
tuloksena pystyttiin laatimaan kuvaukset hoitotyön johtamisen, käytännön, opetuksen sekä
tutkimuksen nykytilasta sekä hoitotyön kehittämiskohteista.
10
2. Kehittämistyön taustaa
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin (VSSHP) strategian vuosille 2007–2015 mukaan koko
sairaanhoitopiirin organisaatiota uudistetaan siten, että organisaation toiminnan perustan muodostaa
kahdeksan toimialaa, joista yksi on alueellisen erikoissairaanhoidon toimiala. Alueellisen
erikoissairaanhoidon toimialaprojektille on kirjattu kuusi erillistä tavoitetta: 1) Korkeatasoinen
potilashoito, 2) Organisointi ja johtaminen, 3) Yhtenevä talouden ja toiminnan suunnittelu, 4)
Tukipalvelujen toimivuus, 5) Yhtenevä henkilöstöpolitiikka sekä 6) Hyvä viestintä ja tiedottaminen.
Keskeisin tavoitteista on korkeatasoinen potilashoito. (Nygren 2008.)
Jotta tavoitteisiin päästäisiin hoitotyön osalta, sovittiin VSSHP:n tulosalueylihoitajien kokouksessa
helmikuussa 2008, että koko sairaanhoitopiirissä laaditaan nykytilan kuvaus hoitotyöstä ja sen
kehittämisestä. Jokainen tulosalueylihoitaja sai tehtäväkseen koota kuvauksen vastuualueensa
ylihoitajilta. Selvityksen tavoitteeksi asetettiin arviointitiedon saaminen strategian mukaisten
tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisesta kaudella 2004–2007 sekä lähitulevaisuuden keskeisten
hoitotyön kehittämiskohteiden tunnistaminen. Hoitotyön nykytilan kuvaus ohjeistettiin jäsentämään
hoitotyön strategian viiden keskeisen käsitteen (eettisesti kestävää, yksilöllistä, korkeatasoista,
tuloksellista, yhteisvastuullista) ja hoitotyön neljän osa-alueen (johtaminen, opetus, tutkimus ja
käytäntö) mukaisesti raportoiden kutakin osa-aluetta kohti toteutuneet keskeiset tavoitteet,
toimenpiteet ja tulokset. Nykytilan kuvaukset tuli toimittaa hallintoylihoitajalle huhtikuuhun
mennessä. Kaikki vastuualueiden ylihoitajat eivät eri syistä pystyneet kuvausta toimittamaan.
(Nygren 2008.)
3. Kehittämistyön teoreettiset lähtökohdat
Valtioneuvosto laatii joka neljäs vuosi kansallisen terveydenhuolto-ohjelman, jonka mukaan
sosiaali- ja terveysministeriön asettama hoitotyön työryhmä laatii kansallisen hoitotyön tavoite- ja
toimintaohjelman. Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset ovat päävastuussa ohjelman
toimeenpanosta. Tarkoituksena on, että ohjelman tavoitteita ja toimenpidesuosituksia hyödynnetään
toimintayksiköiden strategioiden laadinnassa ja täytäntöön panossa. (STM 2003.)
11
3.1. Strategia
Organisaatiolle laadittu strategia kuvaa sitä, mikä on mahdollista tulevaisuudessa. Strategian avulla
pystytään päättelemään, miten päästään kohti organisaation toivomia tuloksia ja millainen toiminta
parhaiten hyödyntää olemassa olevia resursseja. (Drucker 2002.) Strategia voidaan laatia monella
eri tavalla. Se voidaan suunnitella kontrolloidusti, siten että analysoidaan systemaattisesti
palvelutarpeita, organisaation vahvuuksia ja heikkouksia. Näin tuotetaan selkeä ja ehyt strategia.
Tehokkaampi tapa on strategian luominen, jolloin se perustuu harmoniaan ja yhteisölliyyteen.
Strategia tuotetaan kokemuksen ja sitoutumisen kautta ja se johtaa oppimisprosessiin. (Päätalo
2005.) Strateginen ajattelu on uusiutuvaa ja siinä tulee huomioida ympäristön muutokset (Perttilä
1999). Strategia määrittelee organisaation ja sen tehtävät. Se on väline johtamiseen ja henkilöstön
käyttäytymisen muokkaamiseen. Strategia todentuu käytännön elämässä, se on toimintaa, suoritusta
ja muutosta. (Joyce 2000.) Strategian tulee näkyä ja elää organisaation arkisessa työssä ja
toiminnassa (Päätalo 2005).
Arvot antavat toiminnan suunnittelulle pitkäjänteistä ja kestävää pohjaa. Jos organisaatiolla on
vahva arvopohja, se säätelee valintoja ja muutoksen suuntaa tiettyjen peruskehysten sisällä. (Viitala
2007.) Yhteiset arvot ovat tarpeellisia päivittäisen toiminnan ja priorisoinnin tueksi. Strategian
laatimisen jälkeen asetetut arvot, visio ja tehdyt linjaukset siirretään organisaation toiminta- ja
taloussuunnitteluun. (Päätalo 2005). Yksilön arvojen ei tarvitse olla samoja organisaation arvojen
kanssa, mutta niiden ei tule olla ristiriidassa. Työskentely organisaatiossa, jonka arvojärjestelmää ei
hyväksy, johtaa heikkoihin työsuorituksiin. (Drucker 2002.)
Strategiatyössä voidaan luoda vaihtoehtoisia mahdollisia kehitysnäkymiä, joiden pohjalta valitaan
tavoiteltava tulevaisuus eli visio. Visio ohjaa toimintaa ja auttaa ihmisiä yhdessä pyrkimään siihen,
mitä tavoitellaan. Visio tuo toimintaan johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä ja vahvistaa
työyhteisön sisäistä yhteenkuuluvuutta. Vision saavuttamiseksi tarvitaan strategia. (Johanson 1998.)
Skenaariomenetelmää voidaan hyödyntää terveydenhuollon visionäärisyyden kehittämisessä.
Vision laatiminen edellyttää, että tunnetaan toimintaympäristö ja sen mahdolliset
kehitysvaihtoehdot. Näin voidaan valita tavoiteltava vaihtoehto ja varautua ei-toivottaviin
kehitysnäkymiin. Skenaariomenetelmä tuottaa tietoa tällaisista pitkän aikavälin kehitysnäkymistä ja
toimintaympäristön muutoksista. Skenaariot ovat keino käsitellä toimintaympäristön lisääntyvää
epävarmuutta ja varautua erilaisiin tulevaisuudennäkymiin. (Raunio 2007, Silmonen & Törmänen
2008.)
12
3.2. Kansalliset terveydenhuollon ja hoitotyön toimintaohjelmat
”Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman ’Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla
hoitotyöllä 2004–2007’ tarkoituksena on tukea terveyspoliittisten tavoitteiden ja valtakunnallisten
kehittämishankkeiden toimeenpanoa hoitotyössä.” Ohjelma toimii informaatio-ohjauksen välineenä
ja sen toimeenpanon edellytyksenä on kansallinen, alueellinen ja paikallinen tahtotila ohjelman
toteuttamiseksi. Alueelliset ja paikalliset toimijat osallistuvat ohjelman toimeenpanoon ja valitsevat
ohjelmasta itselleen sopivat tavoitteet ja keinot. Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjemaa tulee
hyödyntää hoitotyön strategia- ja kehittämistyössä. Sairaanhoitopiirit, hoitotyön johtajat, opettajat ja
tutkijat ovat päävastuussa ohjelman toimeenpanosta. (STM 2003.)
Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman toimintastrategiat perustuvat tutkimustietoon vaikuttavista
toimintatavoista sekä eettisiin periaatteisiin ja ohjelmiin. Hoitotyön keskeisiä toimintastrategioita on
viisi. 1. Potilaan itsemääräämisoikeuden sekä omaan terveyteen ja sen hoitoon liittyvän vastuunoton
edistäminen sekä tietojen antaminen. 2. Asiakaslähtöisten sekä hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden
turvaavien toimintatapojen käyttäminen. 3. Hoitotyön vaikuttavuuden parantaminen ja näyttöön
perustuvan hoitotyön edistäminen. 4. Hoitotyössä toimivien osaamisen ylläpitäminen ja
kehittäminen sekä hyvinvoinnista huolehtiminen. 5. Hoitotyössä toimivien ja moniammatillisen
yhteistyön tehostaminen. (STM 2003.)
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelman (KASTE 2008–2011) tavoitteena on
uudistaa terveydenhuollon toimintatapoja niin, että ne entistä paremmin edistävät kansalaisten
hyvinvointia ja terveyttä. Ohjelmakaudella edistetään työ- ja hoitomenetelmien perustumista yhä
enemmän tutkittuun tietoon, kehittämisen saamista osaksi perustyötä sekä hyvien käytäntöjen
leviämistä. Voimavaroja suunnataan sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien yhteiseen
uudistamiseen. Tavoitteena on tehdä enemmän yhteistyötä valtakunnallisesta kehittämistyöstä
vastaavien toimijoiden ja kuntien välille. Tulevat haasteet vaativat julkiselta sektorilta hyvää
tuottavuuskehitystä ja kykyä uudistua. Sosiaali- ja terveydenhuollon laatua ja kustannustehokkuutta
voidaan edistää parantamalla palvelujen vaikuttavuutta, ehkäisemällä ongelmia ennalta,
vahvistamalla peruspalveluja, parantamalla palvelurakenteita ja asiakasprosesseja, ottamalla
käyttöön uusia teknologiaratkaisuja ja palveluinnovaatioita sekä kehittämällä johtamista ja
henkilöstörakennetta. (STM 2008.) Kaste-ohjelmaan perustuva hoitotyön tavoite- ja
toimenpideohjelma on vielä työn alla.
13
3.3. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategia
”Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategialla tarkoitetaan kuntayhtymän ylimmällä tasolla
hyväksyttyä yhtymän lähivuosien kehittämisen tavoitetilaa ja toimintaohjelmaa tämän tilan
saavuttamiseksi. Strategia uudistetaan valtuustokausittain ja sen tavoitteet ulottuvat kahden
valtuustokauden (8 vuotta) päähän.” Sairaanhoitopiirin strategian mukaan terveydenhuollon
toimintaa ohjaavat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja
tehokkuus. (VSSHP:n strategia 2002.)
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tavoitetilana on, että vuoteen 2010 mennessä sairaanhoitopiiri
toimii kansainvälisesti ja kansallisesti arvostettuna erikoissairaanhoidon organisaationa, jossa
tieteellisen tutkimuksen ja yliopistollisen opetuksen avulla saavutetaan korkea tiedon ja osaamisen
taso. Vaikuttavat ja näyttöön perustuvat tutkimus- ja hoitopalvelut takaavat potilaille korkeatasoisen
hoidon luotettavissa sairaaloissa. Sairaanhoitopiiriä arvostetaan työnantajana ja se pystyy
vaikeutuneesta tilanteesta huolimatta rekrytoimaan riittävästi henkilökuntaa. Sairaanhoitopiiri on
tehokas, erikoisaloittain johdettava tuotanto-organisaatio, jonka maakunnan terveydenhuolto
muodostaa tehokkaan kokonaisuuden. Sairaanhoitopiiri nauttii omistajakuntiensa luottamusta.
Tavoitetilan saavuttaminen edellyttää ponnistelua, uudistuksia, rakennemuutoksia, lisäresursseja ja
määrätietoista kehittämistä. (VSSHP:n strategia 2002.)
3.4. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategia
Organisaation sisällä olevat eri tahot voivat laatia oman strategiansa. Koko organisaation
toiminnalle on olennaista, että nämä strategiat on integroitu toisiinsa ja toiminta on määritelty
organisaation yhteisistä tavoitteista ja päämääristä lähtien. Jokaisesta erillisestä strategiasta
heijastuu organisaation strategian mukainen kokonaisnäkemys. (Kaplan & Norton 2002.)
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hoitotyön strategia vuosille 2004–2007 perustuu
sairaanhoitopiirin yleiseen strategiaan. Se koostuu viidestä keskeisestä käsitteestä, jotka ovat
eettisyys, yksilöllisyys, korkeatasoisuus, tuloksellisuus, ja yhteisvastuullisuus sekä näille
käsitteille laadituista hoitotyön tavoitteista ja esimerkeistä tavoitteiden saavuttamiseksi. VSSHP:n
hoitotyön strategian tarkoituksena on linjata hoitotyön johtamista, opetusta, tutkimusta sekä
käytäntöä ja se on tarkoitettu jatkuvaan käyttöön sairaala-, klinikka- ja osastotasolla. Hoitotyön
14
strategiajulkaisu on laadittu työkirjan muotoon, mikä helpottaa julkaisun käyttöä
strategiasuunnitelmien laadinnassa ja kirjaamisessa. (Hoitotyön strategia 2004.)
3.4.1. Käsitteet
Hoitotyön strategiassa käsitteelle eettisesti kestävää on kirjattu neljä tavoitetta. Hoito on tasa-
arvoista ja oikeudenmukaista, hoitotyö on ihmisarvoa kunnioittavaa ja potilaan hoitotyö noudattaa
hoitotyön eettisiä periaatteita. Tavoitteiden saavuttamiseksi annetaan neljä esimerkkiä keinoista.
Jokaista potilasta hoidetaan hyvin, potilaan tietosuojasta huolehditaan, potilas saa tietoa
sairaudestaan ja oikeuksistaan ja potilasta tuetaan osallistumaan hoitoaan koskevaan
päätöksentekoon.
Käsitteelle korkeatasoista on kirjattu kuusi tavoitetta. Hoitotyö on näyttöön perustuvaa ja sitä
kehitetään yhdessä yliopiston, oppilaitosten ja kansainvälisten tahojen kanssa. Potilasta hoidetaan
hyvällä ammattitaidolla, ajanmukaisin laittein ja menetelmin sekä ajanmukaisissa tiloissa ja
jokainen hoitotyöntekijä tuntee vastuunsa. Hoidon laatua arvioidaan jatkuvasti ja hoitotyön
johtaminen on ennakoivaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi annetaan kuusi esimerkkiä keinoista.
Keinot ovat tieto-taidon ajan tasalla pitäminen, työvälineistä ja hoitoympäristöstä huolehtiminen,
saadun tiedon soveltaminen hoitotyön käytäntöön, sairaalainfektioiden ja potilasvahinkojen
ehkäiseminen ja vähentäminen, hyvä hoidon dokumentointi sekä systemaattinen potilaan ohjaus ja
neuvonta.
Hoitotyön strategiassa käsitteelle yksilöllistä on kirjattu kolme tavoitetta. Potilaan hoito lähtee
hänen terveystarpeistaan, potilaan uskonnollinen vakaumus ja kulttuuritausta otetaan huomioon
sekä hoidon suunnittelu, toteutus, seuranta ja arviointi tapahtuvat yhteistyössä potilaan kanssa.
Tavoitteiden saavuttamiseksi annetaan neljä esimerkkiä keinoista. Ohjauksessa ja neuvonnassa
otetaan huomioon potilaan henkilökohtainen tiedontarve ja elämäntilanne, viestinnässä taataan, että
potilas ymmärtää saamansa tiedon, ruotsinkieliset potilaat saavat hoidon omalla äidinkielellään sekä
potilaan omaiset ja läheiset otetaan mukaan hoitoon.
Käsitteelle tuloksellista on kirjattu viisi tavoitetta. Hoitotyö on terveyttä ja hyvinvointia edistävää
sekä kustannus- ja vaikuttavuustietoista. Hoitoprosessit ovat taloudellisia ja sujuvia sekä resurssit
15
oikein mitoitettuja ja niiden käyttö on tehokasta. Henkilökunta on osaavaa, motivoitunutta ja
hyvinvoivaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi annetaan seitsemän esimerkkiä keinoista. Tuotetaan
riittävästi hyviä palveluja asiakaskunnan tarpeisiin, kehitetään hoitotyön suosituksia ja otetaan
informaatioteknologia hyötykäyttöön. Opetetaan potilasta elämään sairauden kanssa ja tuetaan
hänen kuntoutumistaan omatoimiseksi. Seurataan hoidon laatua, kustannuksia ja vaikuttavuutta
sekä kehitetään seurantajärjestelmiä kuten DRG ja hoitotyön hoitoisuusluokitus.
Hoitotyön strategiassa käsitteelle yhteisvastuullista on kirjattu kuusi tavoitetta. Hoitotyö on
potilaan tarpeiden mukaisesti moniammatillista ja joustavaa sekä sitä toteutetaan yhteistyössä
potilaan ja omaisten kanssa. Joustavia hoitoprosesseja, hoitoketjuja ja palveluketjujen toimivuutta
kehitetään yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa. Hoitotyön johtajat toimivat yhteistyössä
päättäjien ja viranomaisten kanssa. Yhteisvastuu opetuksesta, koulutuksesta ja tutkimustoiminnasta
tiedostetaan sekä tiedonjaon ja konsultaatioiden lisääntyminen mahdollistetaan verkostoitumalla.
Tavoitteiden saavuttamiseksi annetaan neljä esimerkkiä keinoista. Huolehditaan hoidon
jatkuvuudesta turvaamalla tiedonkulku eri hoito-organisaatioiden, yksiköiden, ammattiryhmien ja
työvuorojen välillä. Hoitotyön lähete- ja palautejärjestelmä otetaan käyttöön. Tuotetaan aktiivisesti
tutkimussuunnitelmia ja osallistutaan piirin kehittämishankkeisiin sekä perustetaan
moniammatillisia tiimejä.
3.4.2. Hoitotyön osa-alueet
Hoitotyön strategian tarkoitus on linjata hoitotyön osa-alueita johtaminen, hoitotyön käytäntö,
opetus ja tutkimus. Sen on myös tarkoitus toimia välineenä, jonka avulla hoitotyön osa-alueet
kirjataan.
Johtaminen on taitoa ja kykyä hallita asioita, ihmisiä ja tietoa. Se edellyttää visionäärisyyttä,
tavoitteellisuutta, innostavuutta, itsenäisyyttä, kykyä tuen antamiseen ja arvostamiseen sekä
viestintä ja vuorovaikutustaitoja. Johtajalta vaaditaan kuuntelutaitoa ja kykyä kyseenalaistaa omat
näkemyksensä. (Suomen kuntaliitto 2002.)
Henkilöstökysymykset ovat johtamisen keskeisin haaste tietointensiivisten organisaatioiden, kuten
sairaala, johtamisessa. Seurauksena nopeista muutoksista, epävakaudesta ja vaikeasta
16
ennustettavuudesta kohdistuu henkilöstösuunnitteluun erityisesti joustavuuden vaatimus. (Viitala
2007.) Joustot liittyvät Leopoldin (2002) mukaan henkilöstömääriin, osaamiseen ja käytettävyyteen
sekä työaikaan. Työajan tulisi joustaa ja pitäisi ottaa käyttöön liukumia, työaikapankkeja ja osa-
aikatyötä. Joustavuus tulisi näkyä myös henkilöstösuunnittelussa siten, että palkkaus sidottaisiin
todelliseen osaamiseen, aikaansaannoksiin ja tuloksiin. Työnteon maantieteellinen joustavuus
tarkoittaa etätyön ja informaatioteknologian mahdollisuuksien lisäämistä.
Hoitotyön käytännön tavoitteena on tuottaa positiivisia terveysmuutoksia erilaisten hoitotyön
keinojen avulla. Näyttöön perustuvalla hoitotyöllä tarkoitetaan tutkimustiedon hankkimista ja sen
käyttöä järjestelmällisesti, kriittisesti ja harkiten. (Eriksson ym. 2006.) Terveydenhuollon uudessa
tavoite- ja toimintaohjelmassa (2008) pyritään hoitotyön vaikuttavuuden ja vetovoimaisuuden
parantamiseen kehittämällä hoitotyön johtamisen rakenteita ja käytäntöjä uudistuvassa
terveydenhuollon toimintaympäristössä. Siinä kuvataan henkilöstövoimavarojen käyttöä, näyttöön
perustuvien käytäntöjen lisäämistä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. (Julkaisematon
lähde.)
Hoitoyön opetuksen kohteena voivat olla potilaat ja omaiset, toiset työntekijät sekä opiskelijat.
Potilasopetus on osa hoitotyötä, jolla sekä sairastunutta että läheisiä voidaan auttaa ja tukea.
Potilasopetuksella on myönteisiä vaikutuksia hoitoon sitoutumiseen, potilaan tietotasoon, hoidon
tuloksiin ja potilaan tyytyväisyyteen. (Kuosmanen 2008.) Opiskelijoiden ohjatun harjoittelun
tarkoituksena on hoitotyön käytäntöön perehtyminen sekä käytännön ja teorian yhdistäminen
(Eriksson ym. 2006). KASTE – ohjelmassa (STM 2008) ei puhuta opetuksesta, vaan painotetaan
osaamisen vahvistamista. Ohjelman tavoitteena on koulutuksen kehittäminen työelämälähtöiseksi ja
tutkimusnäytön pohjalta, alueellinen yhteistyö sekä osaamisen varmistaminen kehittämällä uusia
keinoja sekä uusien työntekijöiden perehdytykseen että ammatillisen osaamisen jatkuvaan
kehittämiseen.
Tutkimustiedon käyttö ja soveltaminen edellyttävät, että tiedon käyttäjät arvostavat tutkittua tietoa
ja pitävät sitä käyttökelpoisena ja kehittävänä. Tutkimustiedon tutuksi tekemisessä auttavat
tutkimuskokousten pitäminen, tutkijoiden vierailut sekä tutkimuksiin osallistuminen. Myös
tutkimusaiheiden tunnistaminen omassa työssä kuuluu tutkimustiedon käyttöön ja hyödyntämiseen.
(Eriksson ym. 2006.) Turun yliopistollisen keskussairaalan tiede- ja tutkimusstrategiassa 2007-2012
yhdeksi keihäänkärkialueeksi todetaan terveydenhuollon palvelujärjestelmän tutkimus, johon
luetaan kuuluvaksi terveystieteellinen hoitotieteellinen tutkimus.
17
3.4.3. Tavoitteet ja keinot
Hyvän tavoitteen ominaisuuksiin kuuluu, että se konkretisoi organisaatiossa ilmenneen tarpeen.
Tavoitteen tulee myös olla realistinen ja organisaation omin toimenpitein toteutettavissa. Tavoite
tulee ilmaista konkreettisesti ja yksiselitteisesti, sen tulee olla mitattavissa tai arvioitavissa.
Haasteelliset, lukumääräisesti rajalliset mutta keskeisistä ongelmista työstetyt tavoitteet innostavat
sitoutumaan tavoitteiden toteuttamiseen. (Vuorinen 2002.)
Keinot eli toimenpiteet kertovat, miten tavoitteet pyritään saavuttamaan. Keinoilta vaaditaan samoja
ominaisuuksia kuin tavoitteilta. Tavoitteiden ja toimenpiteiden onnistumista kuvataan mittarilla.
Mittarin antamat tulokset arvioidaan ja tuloksille voidaan määrätä tavoitetasot. (Vuorinen 2002.)
3.5. Strategian toteutuminen
Hyvän strategian laatiminen voi olla helpompaa, kuin sen saattaminen käytäntöön osaksi
jokapäiväistä toimintaa. Strategian jääminen pelkäksi paperinipuksi ilman vaikutusta organisaation
toimintaan on yleinen huolenaihe erityisesti kunnissa. (Lanning ym. 1999.) Ongelmana voi olla
ajankäytön aliarvioiminen, jolloin erityisesti se osa henkilöstöstä, joka ei ole ollut mukana
strategian laadinnassa, ei ehdi omaksua ja ymmärtää strategiaa. Myös ympäristön nopeat muutokset
voivat viedä henkilöstön voimavarat, jolloin strategian toteuttaminen jää kriisitilanteiden hoitamisen
vuoksi tekemättä. Erityisen tärkeää on johdon sitoutuminen strategiaan, jolloin pitkäjänteinen
kehitystyö vision suuntaan mahdollistuu, eikä henkilöstö turhaannu jatkuviin suunnan vaihdoksiin
ja hajanaisiin kehittämisprojekteihin. Strategian muutos merkitsee usein muutosta organisaation
tavassa toimia, jolloin henkilöstön osaaminen ei riitä, vaan tarvitaan uusien asioiden oppimista ja
osaamistason nostoa henkilöstön keskuudessa. (Hakanen 2007.)
Strategian siirtyminen käytäntöön ja työyhteisön yhteiseksi toimintatavaksi edellyttää kaikkien sekä
toimivan strategian mukaisesti että olevan osa sitä. Strategisen ajattelun tulee pohjautua
organisaation kaikkien tahojen yhdessä jakamiin arvoihin, yhdessä laadittuun näkemykseen
tulevaisuudesta ja toiminnan painopisteistä. (Päätalo 2005.)
18
Vuonna 1997 julkaistun Hoitotyön suunta – strategian toimeenpanon toteutumista arvioitiin eri
intressitahoille suoritetulla kyselyllä. Vastaajista 75 % tunsi strategian ja noin puolet oli
hyödyntänyt sitä omassa organisaatiossaan. Ylihoitajista 60% mutta osastonhoitajista vain
kolmasosa hyödynsi sitä työssään. Toimeenpanoa vaikeuttivat puute ajasta, henkilöstöstä ja rahasta,
koulutuksen puute, henkilöstön heterogeenisuus sekä muiden ammattiryhmien ja johdon tuen puute.
Strategian hyödyntämistä edistivät tiedottaminen, koulutus ja julkaisun hyvä saatavuus.
Toimeenpanon tueksi toivottiin seminaareja sekä projekteja. Yhteistyötä eri tahojen välillä pidettiin
tärkeänä. (Perälä ym. 2003.)
Terveydenhuolto 2000-luvulle – kehittämishankkeen arviointiraportissa todettiin yleisesti, että
osana omaa toimintaa tapahtuvalle kehittämiselle on varattava riittävästi aikaa ja resursseja, joiden
varmistaminen tulee olla osa kehittämishankkeen suunnittelua. Kehittämistyössä tulee olla mukana
henkilöt, joilla on toimivaltaa organisaatiossa. Toteutusta tehostaa, mikäli edustettuna on myös
kehittämistyötä käytännössä tekeviä henkilöitä sekä näiden lähijohtoa. Kehittämisohjelmien
arviointiin tulee sisällyttää myös ohjelmien arvioinnin suunnitelma ja varata resursseja arviointia
varten. (Viisainen ym. 2002.)
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategian vuosille 2007–2015 tunnetuksi tekeminen
henkilöstön keskuudessa oli piirin keskeinen tavoite vuonna 2007. Strategiaa käsiteltiin
henkilöstölehdessä, yksikköjen koulutuksissa sekä koko henkilöstön tiedotustilaisuuksissa.
Strategiasta kertomaan koulutettiin kaksikymmentä strategiavalmentajaa, jotka olivat koko
organisaation käytettävissä. Keväällä 2008 toteutettiin kysely selvittämään strategian tuntemusta
henkilöstön keskuudessa. Kysely toteutettiin anonyyminä otantakyselynä (N = 362) ja muistutuksen
jälkeen vastausprosentiksi saatiin 54,7 %. Henkilöstöstä puolet kertoi tutustuneensa strategiaan,
parhaiten se tunnettiin aluesairaaloissa. Vastaajista kaksi kolmasosaa kertoi, etteivät strategia ja
päivittäinen työ kohtaa eikä strategiavalmentaja ollut osallistunut yksikön tilaisuuksiin.
Ammattiryhmittäin valtaosa vastaajista toivoi lisätietoa. Johtopäätöksinä artikkelissa todettiin, että
keskustelu strategian toiminta-ajatuksesta, arvoista, menestystekijöistä ja niiden tavoitteista tulee
olla osa jatkuvaa vuoropuhelua henkilöstön kanssa, sillä strategian toteuttaminen on vuosia kestävä
prosessi. Strategiakeskustelun ylläpitämisen keinoiksi ehdotettiin osastokokouksia ja
kehittämispäiviä sekä kehityskeskusteluja. (Suhonen S. 2008.)
19
4. Kehittämistyön aineisto ja tutkimusmenetelmät
Arjen työssä syntyvä tieto ja havainnot on oleellista kerätä strategiatyön pohjaksi ja kehittämiseksi
määrällisten ja tilastollisten tietojen lisäksi. Arjen tietoa voidaan kerätä eri muodoissa. Tärkeää on
yleensä tiedon kerääminen, analysoiminen sekä seuraaminen. Strategian toteutuminen paljastuu
organisaation päivittäisessä toiminnassa. (Päätalo 2005.)
4.1. Yksiköiden raportit
Kaikkiaan kolmetoista yksikköä oli lähettänyt raportin hallintoylihoitajalle keväällä 2008. Yksikkö
tarkoittaa tässä työssä sitä tahoa, joka on raportin koostanut. Joskus se on yksi klinikka, joskus
kaksi tai kolme klinikkaa yhdessä, joskus kokonainen sairaala.
Sisätautien klinikka
Kirurgian klinikka
Ortopedian ja traumatologian klinikka
Operatiivinen ja konservatiivinen tulosryhmä
Fysiatrian yksikkö
Loimaan aluesairaala
TYKS laboratoriot
Vakka-Suomen sairaala
Salon aluesairaala
Aikuispsykiatria
Lasten- ja nuorisopsykiatria
Varsinais-Suomen kuvantamiskeskus ja KNIP ((kliininen fysiologia, neurofysiologia, isotooppi ja pet-
yksikkö)
Keuhkosairauksien klinikka, kuntoutusklinikka ja reumahoitoyksikkö Yksiköiden laatimat raportit olivat muodoltaan hyvin erilaisia. Vain yksi raportti noudatti
muodoltaan tarkalleen annettua ohjeistusta muiden poiketessa ohjeistuksesta eri tavoin (taulukko 1).
20
Taulukko 1. Raporttien sisältö
Raportti Käsitteet Osa-alueet Tavoitteet Toimenpide Mittari Nykytila/Tulokset Kehittämiskohteet
1 X X X X X X
2 X X X X X X X
3 X X X X X Joskus
4 Usein X X X X
5 X X X X X
6 X X X X X
7 X X X X
8 Harvoin X X X X
9 X X Melkein aina X X
10 X X X X
11 X X X X
12 Joskus X X X
13 X X X X
4.2. Sisällön analyysi ja erittely
Kvalitatiivisen aineiston käsittelyn alkuvaiheessa joutuu usein sietämään epätietoisuutta, mitä
aineiston kanssa pitäisi tehdä, sillä aineiston analyysitapoja on useita. Toisaalta yksi aineiston
rikkaus lieneekin siinä, että jos yksi analyysitapa ei johda eteenpäin, voi soveltaa toista. Teemoittelu
on usein ensimmäinen tapa lähestyä aineistoa. Siinä aineistosta tuodaan esiin tutkimusongelmaa
kuvaavia teemoja, joiden esiintymistä voidaan vertailla. Tekstimassasta etsitään ja erotellaan
tutkimusongelman kannalta olennaiset aiheet. (Eskola & Suoranta 2005.)
Sisällön erittelyssä kuvataan kvantitatiivisesti tekstin sisältöä. Analysoidaan sitä, mitä tai miten
jostakin asiasta on kerrottu. Tutkimusongelmiin annetaan kvantitatiiviset vastaukset frekvenssi- tai
volyymimittauksina, jolloin lasketaan, kuinka monta kertaa asiasta on kirjoitettu tai kuinka monta
kertaa termi on mainittu. (Pietilä 1973.) Kvantifioinnin avulla on helppoa lähteä analyysissä
liikkeelle ja saada tuntumaa tekstiin. Sisällön erittelyä voidaan soveltaa myös valitsemalla
luokitteluyksiköksi ajatukselliset kokonaisuudet. Vaikka menetelmä tarjoaa selkeän rungon, asettaa
se luokittelijan monien subjektiivisten valintojen eteen. (Eskola & Suoranta 2005.)
21
Tässä työssä tein raporttien analysoinnin tekstin teemoittelun ja erittelyn avulla, sillä nämä
menetelmät sopivat saamani aineiston kaltaisen materiaalin jäsentämiseen (Eskola & Suoranta
2005). Päädyin menetelmään luettuani ensin raportit monta kertaa. Koska hoitotyön strategia
jakaantuu viiden käsitteen mukaan ja niiden sisällä hoitotyön osa-alueisiin, teemoitin raportit ensin
vastaavaan muotoon, mikäli muotoa ei raportissa ollut valmiina. Käytin hyväksi eri värejä ja
sivuhuomautuksia. Sen jälkeen etsin raporteista tavoitteita, toimenpiteitä ja mittareita, mikäli ne oli
tekstin joukossa mainittu, vaikkei tekstiä oltu niiden mukaan strukturoitu. Sitten laadin taulukon
jokaisesta käsitteestä koskien jokaista hoitotyön osa-aluetta kuten korkeatasoinen hoitotyö,
korkeatasoinen johtaminen, korkeatasoinen opetus ja korkeatasoinen tutkimus. Jaoin taulukon
neljään osaan: tavoitteet, toimenpiteet, mittarit ja tulos/nykytila. Taulukoita tuli yhteensä
kaksikymmentä kappaletta. Kvantifioin taulukot siten, että kirjasin määrät, kuinka monta kertaa
sama tavoite eri raporteissa esiintyi. Kirjasin myös, kuinka monta kertaa samalla keinolla oli
tavoitteeseen pyritty. Näiden taulukoiden perusteella muodostin yhteenvedon. Yhteenvedosta tuli
raskaslukuinen eikä se antanut selkeää kuvaa hoitotyön strategian jalkautumisesta.
Seuraavaksi tein jaottelun hoitotyön osa-alueiden mukaan. Vain yhdessä raportissa oli osa-
alueittainen jaottelu jätetty kokonaan tekemättä, kun taas käsitteiden mukainen jaottelu oli jätetty
kuudessa raportissa tekemättä. Keräsin edellisistä taulukoista kaikki johtamista, hoitotyön
käytäntöä, opetusta ja tutkimusta koskevat asiat omaan taulukkoonsa, joita muodostui neljä
kappaletta Näiden taulukoiden sisällä yhdistin samaa tarkoittavat tavoitteet ja toimenpiteet.
Muutamia tavoitteita yhdistin laajemmaksi kokonaisuudeksi. Teemoitin tavoitteet hoitotyön
strategian periaatteiden mukaan, mikäli se oli mahdollista (liitteet 1-4). Kirjasin taulukkoon, kuinka
monta kertaa kyseinen tavoite oli raporteissa esiintynyt. Luku on harhaanjohtava niissä tapauksissa,
joissa tavoitteita on yhdistetty laajemmaksi kokonaisuudeksi, jolloin viittausten lukumäärä
tarkoittaa molempiin osiin kohdistettujen viittausten summaa. (esimerkiksi Johtaminen:
Henkilökunta on osaavaa ja motivoitunutta 9, Henkilökunta on hyvinvoivaa 8, Henkilökunta on
osaavaa, motivoitunutta ja hyvinvoivaa 17).
Raporttien hyvin erilaisen muodon takia kohtasin monenlaisia haasteita. Jotkut raportit oli laadittu
narratiiviiseen muotoon, jolloin niissä ei oltu erikseen mainittu tavoitteita, toimenpiteitä ja
mittareita, mutta ajoittain ne olivat sieltä löydettävissä. Esimerkiksi raportissa n:o 11 oli kirjattu
otsikon alla Korkeatasoista, hoitotyön käytäntö (suluissa tekemäni jaottelu): toimitaan
laatukäsikirjan mukaisesti (toimenpide tavoitteelle osaava henkilökunta), järjestetään sisäisiä
auditointeja (edelliselle mittari), työnarviointiin voidaan käyttää vertaisarviointia (myös mittari),
22
dokumentoidaan (nykytila). Raportissa n:o 9 oli otsikon Johtaminen alle kirjoitettu tavoite:
Yhteistyö ja me hengen luominen (tuloksellisuus, hyvinvoiva henkilökunta) toimenpiteenä yhteiset
kehittämispäivät ja tyhy-ryhmä (ehkä myös tuloksia, niiksi ei kirjattu). Raportissa n:o 13 oli
käytetty eri käsitteitä kuin hoitotyön strategiassa. Siinä otsikon Asiakaslähtöistä korvasin otsikolla
Yksilöllistä, kun tavoitteen oli, että pystytään nopeasti vastaamaan potilaan muuttuviin tarpeisiin
lähellä potilasta. Kun tavoite oli potilaan oikeus saada korkeatasoista ja asiantuntevaa hoitoa,
kirjasin tavoitteen otsikon Korkeatasoista alle.
Joskus oli vaikea ymmärtää tekstin liittymistä otsikkoon. Esimerkki raportissa numero 11 otsikon
alla Tuloksellista, opetus: Pyritään viemään uutta tietoa käytäntöön (tavoitteena pyrkimys),
ottamaan käyttöön alan hoitoisuusluokitus käytännön johtamisen välineenä. Koska
hoitoisuusluokitus tuli esiin raportissa myös muissa yhteyksissä, jätin tämän tekstin huomiotta.
Joskus tavoitteeksi mainittiin strategian mukainen toiminta, mikä teki strukturoinnin käsitteiden
osalta mahdottomaksi. Lisäksi heräsi epäilys, että strategialla tarkoitettiin koko Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiirin strategiaa. Esimerkki raportissa n:o 12 tavoite: sairaanhoitopiirin strategian
jalkauttaminen käytännön työhön ja toimenpide: strategian konkretisointi ja jalkauttaminen
osastonhoitajille sekä nykytila: koulutussuunnitelma on laadittu strategian mukaisesti.
Joskus en löytänyt asiayhteyttä hoitotyön strategiaan. Raportissa n:o 4 otsikon alla Johtaminen,
tuloksellista tavoitteena oli, että hoitotyö on terveyttä ja hyvinvointia edistävää ja tuloksena lääkärin
resurssin lisäys. Raportissa n:o 5 otsikon Hoitotyön käytäntö alla oli kirjattu tavoite, että potilaiden
hoito on turvallista ja mittarina vartijoiden käyttö osastolla tarvittaessa.
Kolmeen raporttiin oli ensimmäiseksi kirjattu visio. Visiot liittyivät oleellisesti Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiirin (VSSHP) strategiaan vuosille 2002–2010. Hoitotyön strategiaan visiota ei ole
kirjattu. Kaikissa kolmessa visiossa puhutaan erikoissairaanhoidon asiantuntijuudesta ja osaamisen
korkeatasoisuudesta sekä yhteistyöstä eri tahojen kanssa. Kahdessa visiossa nähdään sairaanhoidon
kestävän kansallisen ja kansainvälisen vertailun sekä nähdään erikoissairaanhoidon olevan
tarkoituksenmukaista ja joko kysyntää vastaavaa tai väestön tarpeista lähtevää. Vetovoimainen
työpaikka mainitaan kahdessa visiossa. Hoitotyön osa-alueista visiot koskettavat enimmäkseen
hoitotyön käytäntöä mutta myös johtamista. VSSHP:n strategiaan (2002–2010) kirjattu tieteellisen
tutkimuksen ja yliopistollisen opetuksen alue ei raporttien visioissa näy.
23
4.3. Asiantuntijahaastattelut
Yksi yleisimmästä laadullisen aineiston keräystavoista on haastattelu. Haastattelun tavoitteena on
saada selville haastateltavan ajatukset tutkittavasta aiheesta. Teemahaastattelun suosio on viime
aikoina kasvanut. Teemahaastattelussa haastattelun aihepiiri on etukäteen määrätty, mutta siitä
puuttuu strukturoidulle haastattelulle tyypillinen kysymysten tarkka muoto ja järjestys. Haastattelija
varmistaa, että etukäteen sovitut teemat käydään haastateltavan kanssa läpi. Teemahaastattelu on
muodoltaan avoin, jolloin vastaaja pääsee puhumaan vapaamuotoisesti. Tällöin aineiston voidaan
ajatella edustavan vastaajan puhetta itsessään. Viime aikoina ovat yleistyneet puhelinhaastattelut ja
haastattelut, jotka tehdään tietokonetta apuna käyttäen. (Eskola & Suoranta 2005.)
Lisätietojen saamiseksi hoitotyön kehittämiskohteista valitsin teemahaastateltavaksi
harkinnanvaraisesti edustajan kultakin hoitotyön osa-alueelta. Haastateltavani olivat entinen
VSSHP:n hallintoylihoitaja Seija Paatero, kehittämisjohtaja Kaarina Tanttu, opetuskoordinaattori
Tiina Tarr ja kliinisen hoitotieteen professori Sanna Salanterä. Sovin heidän kanssaan etukäteen
haastatteluajoista ja – tavasta. Kaksi haastateltavaa tapasin henkilökohtaisesti ja kahden kanssa
keskustelimme puhelimessa Esitin jokaiselle hoitotyön osa-alueen asiantuntijalle samanmuotoisen
kysymyksen. Esimerkiksi koulutuksen asiantuntijalle esitin kysymyksen, mitkä katsot olevan
hoitotyön keskeisimmät kehittämiskohteet koulutuksen alueella sinun näkökulmastasi. Jokaiselle
esitin tarkentavia kysymyksiä haastattelun edetessä. Kirjoitin vastaukset haastattelun aikana, joka
kaikkien kohdalla kesti noin puoli tuntia.
5. Hoitotyön nykytilan kuvaus raporteissa
Hoitotyön nykytilan kuvaus ohjeistettiin jäsentämään hoitotyön osa-alueiden johtaminen, opetus,
tutkimus ja käytäntö mukaisesti raportoiden kutakin osa-aluetta kohti toteutuneet keskeiset
tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset. Siksi hoitotyön nykytila nähdään tässä työssä yhdistelmänä
yksiköiden laatimista tavoitteista, toimenpiteistä, mittareista sekä tuloksista ja kirjatusta nykytilasta.
24
Tässä osassa esitellään kaikki hoitotyön osa-alueille muodostuneet tavoitteet sekä joitakin
tavoitteeseen liittyviä toimenpiteitä, mittareita, tuloksia ja nykytilan kuvauksia. Loput raportteihin
kirjatut toimenpiteet, mittarit, tulokset ja nykytilan kuvaukset löytyvät tämän työn liitteistä 1-4.
5.1. Johtaminen
Hoitotyön johtamiselle laadituista tavoitteista päädyin yhteensä viiteentoista tavoitteeseen, joista
viisi koski tuloksellisuutta (liite 1). Useimmin mainittu oli tavoite, että henkilökunta on osaavaa,
motivoitunutta ja hyvinvoivaa. Se mainitaan myös hoitotyön strategiassa tuloksellisen hoidon
tavoitteena. Toimenpiteiksi oli laadittu muun muassa koulutus, työsuorituksen arviointi ja jossakin
yksikössä aloitettu osaamiskartoitus. Kerran oli kirjattu keinoksi työaika-autonomia ja kerran
tulokseksi osa-aikatyön mahdollisuus. Mittareista mainittakoon kehityskeskustelut,
koulutusportfoliot ja hoitoisuus. Resursointi ja rekrytointi, jota ei mainita hoitotyön strategiassa,
olivat myös usein huomioituja tuloksellisen hoitotyön tavoitteita. Oikeaa resursointia oli seurattu
hoitoisuusmittarilla ja kohdennettu henkilökunnan kierron ja varahenkilöiden lisäämisen avulla.
Rekrytoinnissa oli käytetty useita eri kanavia. Yhdessä raportissa oli tavoiteltu johtajien
rekrytoinnissa johtamistaitoja ja – ominaisuuksia. Yli puolessa raporteista oli koettu tärkeäksi
päästä tulostavoitteisiin ja toimia kustannustehokkaasti. Jossakin yksikössä oli osastonhoitajille
annettu talousvastuuseuranta.
Hoitotyön johtamisen neljä tavoitetta koski korkeatasoisuutta. Erityisesti oli tavoiteltu johtamisen
laadukkuutta., joka oli pyritty saavuttamaan johtamiskoulutuksella, josta oli mainittu sekä Varsa
että Jet koulutukset. Varsa-koulutus on Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirien
yhteistyönä organisoimaa keskijohdon esimiehille suunnattua hallinnon koulutusta. Jet-
johtamiskoulutus valmentaa johtamisen erikoisammattitutkintoon ja on tarkoitettu osastonhoitajille.
Laadukkaaseen johtamiseen oli myös pyritty henkilökunnan yksilöllisellä, tasa-arvoisella ja
johdonmukaisella kohtelulla. Sekä Käypä hoito- että kansallisien ja kansainvälisten suosituksien
tunnetuksi tekemisellä ja käytöllä oli pyritty edistämään hoitotyön perustumista tutkittuun tietoon.
Laadukas palvelu oli pyritty takaamaan seuraamalla toiminnan tunnuslukuja sekä näyttöön
perustuvaa tietoa.
25
Käsitteelle yhteisvastuullisuus päädyin kolmeen tavoitteeseen, joista yksi kohdistui yhteistyöhön
päättäjien, viranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa sekä yksi yhteisvastuullisuudelle
opetuksesta, koulutuksesta ja tutkimuksesta. Näistä esimerkkeinä oli kirjoitettu yhteistyö
Sydänyhdistyksen kanssa sekä ammattikorkeakoulun neuvottelukuntaan kuuluminen. Hyvä
tiedonkulku oli kolmas yhteisvastuullisuuden tavoite ja vain kolmasti mainittu tavoitteeksi
hoitotyön johtamiselle. Toimenpiteiksi oli lueteltu eri kanavien käyttäminen, erityisesti oli
huomioitu intranet- ja internet sivujen uusiminen.
Sekä käsitteille eettisesti kestävää että yksilöllistä päädyin yhteen tavoitteeseen. Eettisten ohjeiden
ja periaatteiden huomioiminen hoitotyössä oli muutamissa raporteissa ajateltu tavoittelemisen
arvoiseksi. Hoitotyön strategiaan kirjattu tavoite potilaan kulttuuritaustan huomioimisesta oli
seitsemän kertaa mainittu johtamisen alueella. Toimenpiteiksi oli laadittu koulutuksia, joihin oli
myös osallistuttu sekä opinnäytetyö ruotsinkielisten potilaiden kohtelusta.
Yhtä tavoitetta oli vaikea asettaa minkään käsitteen alle. ”Visio, arvot, missio ja tavoitteet tehdään
yhdessä, sitoudutaan niihin”, liittyy johtamiseen ja strategian työstämiseen. Toimenpiteeksi oli
kirjattu, että tavoitteet ovat tiedossa ja niihin pyritään sekä tulokseksi, että strategian
jalkautusprojekti jatkuu.
5.2. Hoitotyön käytäntö
Hoitotyön käytännölle laadituista tavoitteista päädyin yhteensä viiteentoista tavoitteeseen, joista
kolme koski tuloksellisuutta. Tavoitteeseen hoitotyö on itsenäistä, kustannustietoista ja tehokasta oli
pyritty esimerkiksi laadukkaita hoitoprosesseja kehittämällä. Näistä raporteissa oli esimerkkejä
kuten elektiivisten ja päivystyspotilaiden prosessit kirurgian klinikalla. Samaan tavoitteeseen oli
pyritty myös markkinoinnilla ja tiedottamisella sekä yhteistyökumppaneille että omalle
organisaatiolle. Potilaspalautetta oli kerätty ja yhteistyötahopalaute oli ollut suunnitteilla tavoitteen
saavuttamisen mittaamiseksi. Osaavan, motivoituneen ja hyvinvoivan henkilökunnan
aikaansaamiseksi oli laadittu useita toimenpiteitä, joista muutama poikkesi johtamisessa samalle
tavoitteelle asetetuista toimenpiteistä. Näistä mainittakoon, että edistetään ajantasaisen tiedon
soveltamista ja jokainen tunnistaa ammatillisen vastuunsa rajat, jolloin vastuualueet oli jaettu
26
osaamisen ja hallinnan mukaan. Myös resurssien tarkoituksenmukainen käyttö oli kirjattu
tavoitteeksi.
Potilaan oikeus saada korkeatasoista hoitoa oli eri tavoin mainittu useaan kertaan tavoittelemisen
arvoiseksi. Käypä hoito-suositus on jo jossakin yksikössä saatu osaksi toimintaa koulutuksen avulla.
Näyttöön perustuvaa hoitotyötä oli mainittu toteutetun hankkeiden avulla. Turvallisuusriskien
kartoitus oli suoritettu ja työ jatkui riskien hallinnalla. Sähköinen palaute oli mainittu kuten myös
haittatapahtumien rekisteröinti Haipro-ohjelman avulla. Hoidon korkeaa taso oli tavoiteltu myös
hyvien kirjaamiskäytäntöjen avulla. Kirjaamisryhmä oli kehittänyt ja arvioinut elektronista
kirjaamista, raportointitapojen kehittämiseen oli pyritty kirjaamisen avulla.
Kaksi tavoitetta koski käytännön hoitotyön yhteisvastuullisuutta. Tiedonkulun paranemiseen oli
pyritty hyödyntämällä tietokantoja ja ottamalla käyttöön sähköinen palaute ja elektroninen potilaan
siirtokaavake. Hiljaisen tiedon siirtäminen eteenpäin ja verkostoituminen oli myös koettu tärkeäksi
tiedonkulun paranemiselle. Yhteistyö perusterveydenhuollon ja sairaalan eri ammattiryhmien sekä
omaisten kanssa oli toteutunut hoitoreittihankkeissa, joiden tuloksena hoitoreittejä oli mallinnettu
esimerkkinä digitaalisen kuvantamisen käyttö koko alueella. Kummikätilötoiminta sekä työnkierron
laajentaminen perusterveydenhuoltoon oli mainittu yhteistyön muodoiksi.
Sekä käsitteille eettisesti kestävää että yksilöllistä olin päätynyt yhteen tavoitteeseen. Potilaiden ja
omaisten tyytyväisyyttä kohteluun oli mitattu potilas- ja omaispalautteilla ja heille oli aina annettu
mahdollisuus keskusteluun. Hoitotyö lähtee potilaan tarpeista ja potilaat ovat mukana
päätöksenteossa, oli usein kirjattu tavoite. Siihen liittyvät useat toimenpiteet korostivat potilaan
kulttuuritaustan ja erityisesti äidinkielen huomioimista hoidossa. Nämä oli kirjattu myös hoitotyön
strategiaan tavoitteeksi ja keinoksi.
5.3. Opetus
Hoitotyön opetukselle laadituista tavoitteista päädyin yhteensä kahdeksaan tavoitteeseen, joista viisi
koski opiskelijoiden opetusta. Käsitteelle korkeatasoista oli laadittu tavoite, että opiskelijoiden
ohjaus ja koulutus ovat korkeatasoisia. Tähän oli pyritty muun muassa perehdytyksellä,
opiskelijoiden suunnitelmallisella ohjauksella sekä opiskelijoiden ottamisella mukaan työyhteisöön.
27
Mittareina oli käytetty perehdytysohjelmaa ja opiskelijapalautetta, jota oli kerätty systemaattisesta
ja siitä oli myös raportoitu osastoille. Yhtenä toimenpiteenä oli mainittu, että opiskelijat ohjataan
soveltamaan näyttöön perustuvaa tietoa. Sitä ei kuitenkaan oltu onnistuttu mittaamaan
opiskelijapalautteen avulla. Korkeatasoisen koulutuksen takaamiseksi jossakin yksikössä oli
osallistuttu voimassaolevien opetussuunnitelmien arviointiin ja sitä kautta uusien
opetussuunnitelmien laadintaan. Taitava ohjaaja – koulutukseen oli myös osallistuttu.
Yhteisvastuun opetuksesta ja koulutuksesta saavuttamiseksi oli tehty yhteistyötä sekä oppilaitosten
että yliopiston kanssa, minkä tuloksena oli kirjattu monta meneillään olevaa projektia,
verkkokoulutus sekä yhteistyötapaamisiin osallistuminen. Klinikkaopettajan oli todettu toimineen
harjoittelun yhdyshenkilönä ja koordinoijana. Yhdessä raportissa oli kirjattu kansainvälisyyden
huomioiminen opetuksessa yhteisvastuullisuuden toimenpiteeksi.
Periaate eettisesti kestävää opetuksen näkökulmasta tarkoittaa yhden raportin mukaan, että
opiskelijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti. Kohtelua oli mitattu opiskelijapalautteella ja tavoite
oli todettu saavutetuksi. Neljä kertaa oli mainittu tavoite, että opiskelijat ja uudet työntekijät
noudattavat eettisiä periaatteita. Siihen oli pyritty sisällyttämällä eettiset periaatteet
perehdytysohjelmaan ja keskustelemalla opiskelijoiden kanssa aiheesta. Perehdytysohjelma oli
kirjattu toimenpiteeksi myös tuloksellisuuteen liittyvään tavoitteeseen, jossa pyritään saamaan
opiskelijat ja uudet työntekijät sisäistämään hoitoprosessit. Nykytilana oli mainittu hoitoprosessit
sisäistävän perehdytysohjelman olevan käytössä.
Osaava henkilökunta oli myös opetuksen näkökulmasta kirjattu tavoitteeksi käsitteelle tuloksellista.
Toimenpiteinä tästä näkökulmasta oli mainittu henkilökunnan tiedonhakutaitojen kehittäminen,
yksilöllinen koulutussuunnitelma, hyödynnetään verkkoa oppimisessa, kokemustiedon arvostus ja
kartoitus sekä kisälli- ja mentor – aktor - mallit. Kisälliopettajapankki oli perustettu ja
osastonhoitajat olivat toimineet mentoreina. Hoidon korkeatasoisuutta kuvasi tavoite toiminnan
parantamisesta. Keinoksi oli mainittu tehtäväkuvausten laadinta ja ne oli myös laadittu
osaamisvaatimusten mukaisesti. Yksi kirjattu keino oli imagon kohottaminen työnantajana
opiskelijoiden keskuudessa. Sitä oli mitattu opiskelijapalautteelle ja tuloksena oli hyvä perehdytys
ja informaatiotilaisuudet.
28
Yksi tavoite opetuksen näkökulmasta liittyi potilaisiin ja se oli yksilöllinen potilasohjaus. Siihen oli
pyritty potilaan äidinkieli huomioimalla sekä jakamalla potilasohjauksen toimivat käytännöt eri
tahojen kanssa.
5.4. Tutkimus
Hoitotyön tutkimukselle laadituista tavoitteista päädyin yhteensä yhdeksään tavoitteeseen, joista
kuusi liittyi hoitotyön korkeatasoisuuteen, kaksi tuloksellisuuteen ja yksi yhteisvastuullisuuteen.
Yleisimmin oli mainittu tavoite, että hoito perustuu näyttöön ja tutkittuun tietoon. Toimenpiteiksi
oli kirjattu tutkimusten hyödyntäminen ja tuloksen keskeisten hoitoprosessien päivittäminen
vuosittain. Muina kirjattuina toimenpiteinä mainittakoon, että opetellaan tiedonhakua,
vastuuhenkilö koordinoi, tutkimuksien määrän lisäys ja ammattikirjallisuuteen perehtyminen.
Hankkeita ja opinnäytetöitä oli pystytty hyödyntämään ja niistä oli kerrottu monta esimerkkiä kuten
hoitajapoliklinikat.
Muutamissa raporteissa oli tavoitteeksi laadittu sitoumus tutkimuksen tekemiseen. Toimenpiteiksi
oli kirjattu tutkimuksen mahdollistaminen toiminnallisesti ja taloudellisesti, osallistutaan
tutkimuksiin sekä ohjeistuksesta tiedottaminen. Mittarina oli käytetty tutkimuksen määrän ja laadun
seurantaa sekä ohjeistuksen saatavilla oloa tuloksena ohjeistuksen tarkka noudattaminen.
Toimenpiteiksi oli lisäksi mainittu potilas- ja tyytyväisyysmittaukset, palautelaatikon anti ja
jonoseuranta. Oman alan kehittämiseksi oli asiantuntijasairaanhoitaja järjestänyt koulutusta
esimerkiksi syömishäiriöistä, tehty omaa tutkimusta esimerkiksi potilasohjeista ja
hoitoisuusluokituksesta sekä tehty erikoissairaanhoidon tarpeen mukaisia opinnäytetöitä.
Toimenpiteenä oli lisäksi mainittu osallistuminen kansalliseen ja kansainväliseen koulutukseen.
Tutkimustulosten tunnetuksi tekemiseksi oli pidetty tiedotustilaisuuksia ja hoitotyön iltapäiviä.
Etiikan alueen tutkimustiedon näkymistä käytännössä oli mitattu potilaspalautteella ja keskusteltu
potilaan kohteluun liittyvistä seikoista. Keinoksi tutkimusmenetelmien perustietojen hallinnalle oli
kirjattu yhteistyö Turun yliopiston kanssa. Laadunarviointimenetelmiä oli kehitetty aloittamalla
laatutyöskentely, osallistumalla laatuprojekteihin, tekemällä ITE-itsearviointi ja toiminnan
seurantatutkimuksella, jossa esimerkiksi vertaisarvioinnin avulla kehitettiin sädesuojien käyttöä.
29
Sekä hoitotyön korkeatasoisuuteen että yhteisvastuullisuuteen kohdistui tavoite, jossa yhteistyössä
kehitetään hoitokäytäntöjä tutkimuksen avulla. Hoitotyön strategian mukaisesti oli laadittu
tutkimussuunnitelmia ja osallistuttu tutkimushankkeisiin ja opinnäytetöihin. Hoitoprosessien laatua
oli aloitettu mittaamaan ja yhteistyötä oli tehty alueellisesti ja muiden yliopistosairaaloiden kanssa.
Hoitotyön tuloksellisuuteen kohdistuneista tavoitteista ensimmäinen koski hoitotyön
taloudellisuutta ja tehokkuutta. Niitä oli pyritty parantamaan kehittämällä uusia ja muuttamalla
vanhoja hoitokäytäntöjä, seuraamalla tilastoja ja tutkimusjonoja sekä saavuttamalla tulospalkan
hyvinvointiosio. Toinen tavoite kohdistui henkilöstön hyvinvoinnin kehittämiseen. Sen
mittaamiseen oli käytetty valtakunnallista ja itse tehtyä hyvinvointitutkimusta, hoitoisuusluokitusta
ja potilaspalautetta.
6. Hoitotyön kehittämiskohteiden kuvaus raporteissa
Kuudessa raportissa oli eriteltynä hoitotyön keskeiset kehittämiskohteet tai tulevaisuuden haasteet.
Yhdessä raportissa ne oli jaoteltu hoitotyön osa-alueiden mukaan ja yhdessä raportissa hoitotyön
strategian käsitteiden mukaan. Muissa raporteissa ei jaottelua oltu suoritettu. Luettuani
kehittämiskohteet useaan kertaan päädyin osa-alueiden mukaiseen jaotteluun, vaikka monet
tavoitteet kohdistuvat kahteen osa-alueeseen. Ne on kuitenkin mainittu tässä työssä vain kerran.
Kehittämiskohteet on myös helpompi yhdistää hoitotyön nykytilan kuvaukseen jaottelun olleessa
sama.
6. 1. Johtaminen
Johtamisen alueelle oli löydetty eniten kehittämishaasteita. Kaikki ne heijastuvat osaltaan myös
hoitamisen käytäntöön. Kolmessa raportissa oli mainittu uudisrakennushankkeiden (T-sairaala,
Micro medicum) ja niiden mukanaan tuomien muutosten olevan suuri haaste hoitohenkilökunnan
johtamiselle. Toinen suuri muutos on sairaanhoidollisten palvelujen organisaation (SAPA)
muodostaminen v. 2008 ja sen toiminnan aloitus v. 2009. SAPA:aan kuuluvat laboratorio,
kuvantaminen, apteekki, patologia, kliininen neurofysiologia ja kliininen fysiologia ja
30
isotooppilääketiede, välinehuolto ja sairaalahygienia. Haasteena uudessa organisaatiossa on
hoitohenkilöstön asiantuntevan johtamisen turvaaminen ja henkilökunnan muutosvalmennus.
Hoitohenkilökunnan kuormituksen mittaaminen sekä resurssien tasaaminen kuormituksen mukaan
koko sairaanhoitopiirin alueella muodostuu tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi toimenpiteeksi.
Tässä auttavat kuvantamisen hoitoisuusprojektin loppuun saattaminen, Rafaela-luokituksen
aloittaminen v. 2009 sekä sisäisen auditoinnin tuoman tiedon hyödyntäminen. Rakenteisen
kirjaaminen aloittaminen vaatii ainakin aluksi lisäresursseja.
Osaamisen kartoitus, osaamisen johtaminen ja osaamisen palkitseminen muodostuvat yhä
tärkeämmäksi kuten myös henkilökunnan riittävyys, turvallisuus ja henkilökunnan hyvinvointiin
panostaminen. Rekrytoinnin vaikeutuessa täytyy miettiä keinoja erikoissairaanhoidon ja yleensä
hoitotyön vetovoimaisuuden lisäämiseksi esimerkiksi visioimalla suomalainen magneettisairaala.
Hoitoketjuja tulee kehittää moniammatillisen toiminnan ja erityisalojen välisen yhteistyön avulla.
Muutosjohtaminen ja ennakoiva johtaminen korostuvat.
Korkeatasoiseen, näyttöön perustuvaan hoitotyöhön tulee panostaa tulevaisuudessa enemmän.
Toimintaa tulee kehittää avohoito painotteisempaan ja hoitolinjalähtöisempään suuntaan. Potilaan ja
omaisen osallistumista potilaan hoitoon ja hoitoon liittyvään päätöksentekoon tulisi tukea ja
toimintakäytäntöjä tulisi selkeyttää ja yhtenäistää koko sairaanhoitopiirin alueella.
Kustannustietoisuutta tulisi lisätä ja pyrkiä tekemään hoitotyön suosituksia, joilla voisi mitata
hoitotyön vaikuttavuutta.
Asiantuntijahaastattelun mukaan johtamisen korkeimmalla tasolla tulisi perustua
kolmikantayhteistyöhön ja erityisesti tulisi kehittää yhteistyötä omistajakuntien kanssa. Hoitotyöstä
tulisi tiedottaa ja hoitotyötä tulisi markkinoida tiedotusvälineille ja suurelle yleisölle. Tänä päivänä
hoitotyöstä tiedottaminen perustuu suurelta osin väitöskirjojen tuloksiin. Tulisi myös kertoa monista
käynnissä olevista hankkeista.
Hoitotyön johtajalle toimivat verkostot ovat tärkeitä, myös oman jaksamisen kannalta. Yhteistyötä
tulisi tehdä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Johtamisjärjestelmään ja johtajuuden
kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota. Rekrytoinnissa tulee miettiä, mihin tehtävään henkilö
valitaan. Asiantuntijatehtäviin tai johtajaksi valittavalta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia. Myös
31
yliopistokoulutuksessa tulisi paremmin huomioida johtamistaidot kuten talouden hallinta,
henkilöstöhallinta ja työsuhdeasiat.
Klinikkatasolla kehittämiskohteita ovat erityisesti työkäytäntöjen tutkiminen ja kehittäminen. Koska
resursseja ei voi lisätä, pitäisi kehittää ammattien välistä työnjakoa. Myös elektronista kirjaamista
tulee tarkastella kriittisesti ja erityisesti päällekkäistä kirjaamista välttää. Yhteistyö kolmannen
sektorin kanssa ja vapaaehtoistyö on hyödyntämätön voimavara. Esimerkiksi vanhuksia ja
pitkäaikaissairaita hoidettaessa omaishoitajat ja vapaaehtoistyöntekijät voisivat olla avuksi
resurssipulasta kärsivälle terveyden- ja sairaanhoidolle.
6.2. Hoitotyön käytäntö
Hoitotyön käytännön haasteiksi tulevaisuudessa oli raporteissa mainittu joitakin yhteiskunnalliseen
kehitykseen liittyviä asioita kuten sekä henkilökunnan että potilaiden monikulttuurisuus, väestön
ikärakenteen muuttuminen ja psyykkisten ongelmien lisääntyminen. Toisaalta oli kirjattu käytännön
hankkeita, joita oli suunniteltu toteutettavaksi esimerkiksi haavakeskustoiminnan käynnistäminen ja
haavahoitajan vastaanottotoiminnan aloittaminen, vanhuspotilaiden erityishaasteiden kohtaaminen,
toimintaterapiapalvelujen kehittäminen kiputiloista kuntoutujille ja laatukäsikirjan laatiminen
keuhkosairauksien poliklinikalle.
Haasteiksi oli kirjattu myös toimintatapojen uudistaminen kuten näytteenoton kehittäminen
potilasohjauksen ja näytteenottopisteiden sijoittelun suhteen, laatujärjestelmän mukaisen
akkreditoinnin laajentaminen aluesairaaloiden laboratorioihin sekä vierianalytiikan kehittäminen ja
toimivan mallin luominen vierianalytiikan opettamiseen ja seurantaan hoitoyksiköissä.
Näyttöön perustuva hoitotyö, hoitotyön vetovoimaisuuden lisääminen, Rafaela- ja muiden
hoitoisuusluokitusten käyttöönotto sekä rakenteinen kirjaaminen, jotka jo mainittiin johtamisen
yhteydessä muodostuvat kehittämiskohteiksi myös hoitotyön käytännössä.
Asiantuntijahaastattelun mukaan hoitotyön käytännön kehittämishaasteiden tulee perustua Kaste-
ohjelmaan ja siitä johdettuun hoitotyön toimintaohjelmaan. Oleellista on hoitotyön tuloksellisuuden
edistäminen ja koko henkilöstön osaamisen mahdollisimman hyvä hyödyntäminen, mikä merkitsee
32
henkilöstön tehtävien ja työnjaon tarkistamista ja uudistamista. Tehtävien ja työnjakojen
uudistukset mahdollistavat henkilöstön entistä mielekkäämmät työkokonaisuudet ja urakehityksen.
Uudistuvien toimintojen edellyttämät osaamisvaatimukset tulee varmistaa henkilöstön jatkuvalla
koulutuksella ja uudistuksia tulee tukea myös palkallisesti.
Kustannusvaikuttavuutta voidaan edistää myös teknologian keksintöjä hyödyntämällä,
palveluprosesseja parantamalla sekä hoitokäytäntöjä, toimintakulttuuria, palveluprosesseja,
palveluinnovaatioita ja tuottavuusmittareita kehittämällä.
Palvelutuotantoa ja asiakasprosesseja tulee paremmin sovittaa yhteen. Uudella terveydenhuoltolailla
vahvistetaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumatonta yhteistyötä, joten
erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tulee muodostaa eheä kokonaisuus.
6.3. Opetus
Opetuksen alueella raporteissa mainittiin eniten haasteita potilas- ja opiskelijaohjauksessa.
Potilasohjaukseen liittyviä kehittämishankkeita kuvattiin useita, esimerkiksi avannepotilaan
polikliinisen hoitotyön ja voimavaraistavan ohjauksen kehittäminen, preoperatiivisen
sairaanhoitajan vastaanottotoiminnan kehittäminen, seksuaalineuvonnan mahdollistaminen,
uniapneaa sairastavan potilaan ohjauksen kehittäminen sekä reumapotilaan kuvauksellisen
materiaalin teko. Haasteeksi oli nähty myös potilaiden itseohjautuvuus ja verkko-opetus. Hoitajien
osaamisen kartoittamiseen tai kartuttamiseen ei annettu esimerkkejä erikoistumisopintojen ja
kivunhoitokoulutuksen lisäksi.
Opiskelijaohjauksessa korostettiin klinikkaopettajan merkitystä myös tulevaisuudessa sekä tiivistä
yhteistyötä ammattikorkeakoulun kanssa erilaisten projektien kuten hyvät radiologiset käytännöt
kautta. Opiskelija-arvioinnin kehittämiseksi ja henkilökunnan perehdytysohjeiston luomiseksi on
meneillään Ultrabra – projekti. Myös sähköinen opiskelijapalaute mainittiin. Taitava ohjaaja –
koulutusta ja erikoistumisopintoja ollaan suunnittelemassa myös KNIP:n (laboratorio,
kuvantaminen, apteekki, patologia, kliininen neurofysiologia ja kliininen fysiologia ja
isotooppilääketiede) tarpeisiin.
33
Asiantuntijahaastattelun mukaan Turun ammattikorkeakoulussa on reagoitu tulevaisuuden
haasteisiin. Tulevaisuuden vaatimukset henkilökunnalle ja miten esim. työnkuvat muuttuvat, on
aiheena opetusministeriöön lähetetylle hankehakemukselle. Hankkeen avulla tuotetaan
tulevaisuussuuntautunut menetelmä erityisosaamisen ja tulevaisuuden ydinosaamisen ennakointiin
ja kehittämiseen klusteripohjaisesti. Menetelmä sisältää systemaattisesti arvioidun laadullisen
tiedon terveysalan tulevaisuuden ydinosaamisalueista ja ammatillisesta osaamisesta koulutus- ja
henkilöstösuunnittelun ennakointiin sekä päätöksenteon perustaksi alueellisesti ja valtakunnallisesti.
VSSHP:ssa T-sairaalan toisen vaiheen eteneminen ja prosessilähtöinen hoitotyö asettaa haasteita
myös opetukselle. Visioissa on esitetty jopa kokonaan uusien ammattien syntymisen kuten
lakimiessairaanhoitajat, jolloin sairaanhoitaja toimisi erityisenä potilaan edunvalvojana.
Ohjatun harjoittelun arviointi- ja laatukriteerien yhtenäistäminen VSSHP:n alueella on
lähitulevaisuuden haaste. Ohjaukseen ja oppimisympäristöjen laatuun liittyvä sähköinen
opiskelijapalaute on jo suurelta osin käytössä VSSHP:ssä. Palautemittari on sairaanhoitopiireissä jo
melko yhtenäinen ja pystytään tekemään vertailuja eri yksiköiden kesken. Turun
ammattikorkeakoulun järjestämä taitava ohjaaja –koulutus on saanut hyvää palautetta ja sen
kehittämistä jatketaan edelleen.
6.4. Tutkimus
Tutkimuksen alueelta oli raporteissa mainittu vain yksi kehittämishaaste, joka oli
laboratorionhoitajan osaamisvaateet tulevaisuudessa. Mahdollisesti osan edellä mainituista
haasteista on voitu ajatella koskevan myös hoitotyön tutkimusta.
Asiantuntijahaastattelun mukaan hoitotieteellisen tutkimuksen haasteet voidaan jakaa kolmeen
pääkohtaan: potilaan näkökulman tutkiminen hoitoprosessissa, hoitotyön organisatorisen
näkökulman tutkiminen hoitotyön prosessissa sekä hoitotyön tuloksellisuuden tutkiminen hoitotyön
prosessissa. Lähtökohtana on potilaan näkökulman esiin tuominen, potilaan ymmärtäminen ja
tunteminen ihmisenä. Hoitotieteellisen tutkimuksen keinoin tulee luoda yleispätevää tietoa potilasta
koskevista asioista: tunnistaa terveysongelmia, kehittää hoitotyöspesifisiä mittareita ja
auttamismenetelmiä, mutta myös tunnistaa olemassa olevia hyviä käytänteitä.
34
Hoitotyön prosesseja on hyvä lähteä tarkastelemaan esimerkiksi VSSHP:ssa laadittujen
pääprosessien mukaan ja kartoittaa niissä hoitotyön osuus. Hoitotyön kirjaamista tutkimalla voidaan
perehtyä prosessin eri vaiheisiin ja päätöksentekotutkimuksessa voidaan tarkastella yksittäisen
hoitajan mutta myös koko hierarkkisen ketjun (hoitaja, lähiesimies, keskijohto, ylin johto)
toimintaa. Hoitotyön tuloksellisuus tutkimus organisatorisesta näkökulmasta tarkoittaa
arviointimittareiden ja laatukriteerien sekä toimenpideohjeiden laatimista. Tutkimuksen kohteena
on hoitajien osaaminen, hyvinvointi ja urakehitys.
7. Tulosten luotettavuus
Laadullisessa tutkimuksessa luotettavuuden arviointi tarkoittaa koko tutkimusprosessin
luotettavuutta ja tutkija itse on osa tätä prosessia. Tutkija joutuu koko ajan miettimään tekemiään
ratkaisuja sekä analyysin kattavuuden että työn luotettavuuden suhteen. Uskottavuus luotettavuuden
kriteerinä tarkoittaa sitä, että tutkijan on tarkistettava tutkittavilta käsitystensä oikeudellisuus.
Siirrettävyys kontekstista toiseen on mahdollista tietyin ehdoin. Tutkimuksen varmuus lisääntyy,
kun otetaan huomioon tutkijan ennakkokäsitykset. Yksittäisen tutkimuksen luotettavuutta
arvioidaan esitettyjen kuvausten, väitteiden ja selitysten perusteella. (Eskola & Suoranta 2005.)
Tämän työn uskottavuus riippuu siitä, kuinka hyvin olen onnistunut ymmärtämään raporttien
laatijoiden ajatuksia hoitotyön strategian toteutumisesta heidän yksiköissään. Raporttien
teemoittelussa hoitotyön strategian käsitteiden mukaan olen käyttänyt apuna käsitteiden yhteydessä
kuvattuja tavoitteita ja keinoja. Lähetin myös osan teemoittamistani materiaalista ohjaajani
tarkistettavaksi ja hän hyväksyi tuotoksen. Kerronnallisesta tekstistä strukturointia tehdessäni olen
pyrkinyt olemaan looginen ratkaisuissani ja kirjaamaan ratkaisut raportteihin. Työ toi monia
haasteita ja keskustelu raporttien laatijoiden kanssa olisi varmasti auttanut ja tehnyt kaikki työn
vaiheet helpommaksi. Haastattelujen uskottavuus oli helpompi toteuttaa. Lähetin tai annoin kaikille
haastatelluille kirjoittamani tekstin haastattelusta ja pyysin heidän hyväksyntänsä, ennen kuin liitin
tekstin tähän työhön.
Tähän työhön raportteja ei saatu kaikilta VSSHP:n yksiköiltä ja toisaalta osa raporteista oli laadittu
hyvin laajalta alueelta kuten konservatiivinen ja operatiivinen tulosryhmä. Selkeää saturoitumista
35
aineistossa kuitenkin tapahtui, samat asiat toistuivat eri yksiköiden raporteissa. Tämän työn tulosten
koskeminen koko VSSHP:n hoitotyön aluetta, on mahdollista.
Oma pitkäaikainen kokemukseni kirurgisesta erikoissairaanhoidosta on saattanut vaikuttaa
raporttien työstämiseen. Toisaalta käsitteiden ja asiayhteyksien tunnistaminen on auttanut
kerronnallisen tekstin strukturoinnissa ja hajanaisten tietojen yhdistämisessä. Esimerkiksi joissakin
raporteissa oli ensin kirjattu kaikki tavoitteet ja sitten kaikki toimenpiteet ilman annettuja viitteitä
siitä, mitkä toimenpiteet liittyivät mihinkin tavoitteeseen. Niiden yhdistäminen ilman käytännön
tietämystä hoitotyöstä olisi ollut vaikeaa.
8. Johtopäätökset ja pohdinta
Strategiatyö on mielenkiintoista, tärkeää ja mukavaa yhteistyötä. Luova prosessi innostaa! Sosiaali-
ja terveysministeriön laatimiin valtakunnallisiin kehittämisohjelmiin ja niistä johdettuihin hoitotyön
toimintaohjelmiin perehtyminen antaa raamit oman alueen hoitotyön strategian luomiseen.
Hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman 2004–2007 toimintastrategioiden toteutuminen näkyy hyvin
hoitotyön strategian tavoitteissa. VSSHP:n hoitotyön strategia noudattaa myös yleisen VSSHP:n
strategian suuntaviivoja.
Hoitotyön strategia vuosille 2004–2007 oli ensimmäinen VSSHP:ssa tehty hoitotyön strategia ja
siten arvokas sinänsä. Toisaalta sen rakenne poikkeaa normaalista strategian rakenteesta ja sen
käyttäminen hoitotyön kuvaamiseen on ongelmallista. Hoitotyön strategiasta puuttuu visio, joka
ehkä on ajateltu poimittavan VSSHP:n yleisestä strategiasta. Oma visio voisi kuitenkin paremmin
antaa suunnan hoitotyön kehittämiselle. Yhteisesti sovitut arvot tarvitaan ohjaamaan päivittäistä
työtä ja toiminnan ylimmiksi periaatteiksi. Hoitotyön strategiassa arvoja ei oltu erikseen mainittu.
Toisaalta hoitotyön viisi käsitettä olivat arvojen kaltaisia ja ongelmia aiheutti tällaisten käsitteiden
asettaminen toiminnan päämääräksi. Seuraavat esimerkit tavoitteista on poimittu eri raporteista
käsitteen ’Eettisesti kestävää’ alta: pyritään tekemään arvo- ja strategiaperustasta nousevaa
toimintaa kehittävää tutkimus- ja kehittämistyötä, osastolla toteutetaan opiskelijaohjausta, näyttöön
perustuva hoitotyö.
36
Käsitteiden epälooginen käyttö hoitotyön strategiassa heijastui myös raporttien sisältöön.
Ensimmäiselle periaatteelle ’Eettisesti kestävää’ oli asetettu tavoitteita hoidon, hoitotyön ja potilaan
hoitotyön avulla. Lisäksi strategiajulkaisun etukannessa puhutaan potilaan hoitotyöstä ja
takakannessa yleisesti hoitotuloksesta. Osaan käsitteistä voidaan ajatella kuuluvan myös muu kuin
hoitajien tekemä hoitotyö. Yhteisvastuullisen hoitotyön tavoite ’Joustavia hoitoprosesseja,
hoitoketjuja ja palveluketjujen toimivuutta kehitetään yhteistyössä pth:n kanssa’ olisi mahdollisesti
kaivannut selvennystä. Ainakin raporteissa esiintynyt hoitoprosessien, -ketjujen, -polkujen ja –
reittien sekamelska ei antanut viitteitä käsitteiden oikeasta käytöstä.
Hoitotyön strategian käsitteiden arvottaminen tuskin lienee ollut tarkoitus, mutta käsitteille
laadittujen tavoitteiden ja keinojen lukumäärän vaihtelu ihmetytti. Eettisesti kestävä ja yksilöllinen
hoito tarvitsi vain kolme esimerkkiä tavoitteista ja keinoista, kun taas korkeatasoiselle hoidolle oli
laadittu kuusi esimerkkiä tavoitteista ja keinoista. Usein käsitteelle laadittu tavoite ja keino
vastasivat toisiaan kuten: hoito on tasa-arvoista, jokaista potilasta hoidetaan hyvin. Toisinaan taas ei
vastannut: hoitotyön johtaminen on ennakoivaa, potilaan ohjaus ja neuvonta systematisoidaan.
Useat yksiköiden raportit olivat perusteellisia ja huolellisesti laadittuja. Vaikeuden muodosti
raporttien muodon kirjavuus. Käyttämäni keino raporttien strukturoinniksi puoltaa paikkaansa,
koska se perustuu hallintoylihoitajan ohjeistukseen raporttien laatimisesta. Toisaalta narratiivisen
tekstin pilkkominen yksityiskohtiin ja teemoittaminen määrättyjen käsitteiden alle hävitti ja
mahdollisesti vääristi osan informaatiosta. Oma käsitykseni ja ymmärrykseni raporttien sisällöstä
voi myös poiketa raporttien laatijoiden tarkoituksista. Haastattelut toivat lisäinformaatiota ja
laajemman näkökulman hoitotyön kehittämiskohteille. Haastateltavien valinnassa pyrin siihen, ettei
valittu olisi aktiivisesti mukana uuden strategian laadinnassa, mikä ei yhden haastateltavan kohdalla
toteutunut.
Tavoitteen laadinnan vaikeus näkyi niin hoitotyön strategiassa kuin yksiköiden raporteissakin. Toki
hyviä, konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia tavoitteita oli laadittu paljon. Sama näkyi toimenpiteiden
kohdalla. Mittarien laadinta näytti olleen ongelmallisinta. Ne oli usein nimetty epätarkasti,
määrittelemättä tai passiivimuodossa kuten perehdytys, järjestelmien käyttö, tutkimuksiin
tutustuminen, mikä on yleistä myös kirjallisuuden mukaan (Simonen 2004). Monesti mittaria ei oltu
mainittu lainkaan. Yleisin mittari oli palautekysely opiskelijoilta, potilailta, omaisilta tai
yhteistyötahoilta. Olisi hyvä saada kootuksi lista erilaisista palautekyselyistä, jotta sellaista omaan
37
yksikköönsä suunnitteleva henkilökunta tietäisi, mistä pyytää apua ja esimerkkejä. Osassa
raporteista oli myös kerrottu, mihin toimenpiteisiin palautekyselyjen pohjalta oli ryhdytty.
Toinen usein mainittu toimenpide tai mittari oli kehityskeskustelu. Se mainittiin kaikkien muiden
käsitteiden paisti ’Yhteisvastuullista’ ja kaikkien muiden osa-alueiden paitsi ’Tutkimus’ alla. Se
jätettiin kokonaan mainitsematta vain yhdessä raportissa. Kehityskeskusteluissa tulisi raporttien
mukaan käsitellä monia asioita, joten keskustelujen sisältöön ja laatuun tulisi jatkossa kiinnittää
huomiota. Kehittämistä puoltaa myös Työterveyslaitoksen suorittamassa sairaalahenkilöstön
työhyvinvointitutkimus (Halsinaho 2008), jossa todetaan, että henkilökunta on vuonna 2008
kokenut kehityskeskustelut vähemmän hyödyllisiksi kuin vuonna 2000. Keskisen (2008) mukaan
kehityskeskustelut tulisi aloittaa yksikön yhteisellä palaverilla, jossa sovitaan keskustelun sisällöstä
ja lopettaa yhteiseen arviointitilaisuuteen
Johtamisen tavoitteet oli laadittu sekä henkilö- että asiajohtamisen näkökulmista. Sujuvat
hoitoketjut ja – prosessit, tulostavoitteisiin pääseminen ja kulttuurin huomioiminen potilashoidossa
olivat jo Hoitotyön strategiassa mainittuja tavoitteita. Henkilöstöjohtamisessa oli tämän päivän
vaatimusta joustavuudesta huomioitu kehittämiskohteiden laadinnassa. Osaamisen kartoittaminen,
johtaminen ja palkitseminen voi olla keino myös parempaan rekrytointiin ja positiivisen imagon
kehittymiseen hoitotyölle.
Henkilökunnan ja opiskelijoiden kohtelusta oli vain muutamissa raporteissa maininta, vaikka voisi
olettaa, että se on tärkeää huomioida aina, mutta ainakin hoitajapulan vallitessa. Eettisesti kestävän
johtamisen tavoitteeksi oli useammin kirjattu eettisten ohjeiden tai periaatteiden noudattaminen
hoitotyössä kuin johtamisessa. Hyvinvoivaa henkilökuntaa tavoiteltaessa olisi luullut useamman
toimenpiteen koskevan kohtelua sekä työajan joustoja. Vain yhdessä raportissa oli mainittu työaika-
autonomia ja yhdessä osa-aikatyön mahdollisuus, vaikka esimerkiksi Helsingin alueen kolmen
sairaalan hankkeessa todettiin työaika-autonomian antaneen parempia mahdollisuuksia työn ja
vapaa-ajan yhteensovittamiseen ja edistäneen työssä jaksamista. (Koivumäki 2006).
Toisaalta Työterveyslaitoksen suorittaman sairaalahenkilöstön työhyvinvointitutkimuksen mukaan
(Halsinaho 2008) VSSHP:n henkilökunta tuntee työhyvinvointinsa parantuneen. Eniten ovat
lisääntyneet yleinen työtyytyväisyys, oikeudenmukainen kohtelu ja päätöksenteko sekä halu jatkaa
omassa työssä. Työpaineet ja työn kuormittavuus ovat vähentyneet ja työn palkitsevuus on
parantunut. Johtamisen ja työn kehittävyyden todetaan niin ikään kehittyneen myönteisesti.
38
Hoitotyön käytännön osa-alueelta oli raporteissa eniten kirjattuna tavoitteita ja toimenpiteitä. Hyvät
kirjaamiskäytännöt olivat tavoitteena vain harvoissa raporttien nykytilan kuvauksissa, mutta
kehittämiskohteissa ne oli usein mainittu rakenteisen kirjaamisen aiheuttamien muutosten takia.
Rakenteinen kirjaaminen tulee aiheuttamaan ison muutoksen sekä hoitotyön dokumentoinnissa että
hoitajan ajattelussa, sillä rakenteisuus tulee ohjaamaan myös hoitajan päätöksentekoa. Tiedonkulun
parantaminen oli joissakin raporteissa mainittu tavoitteeksi. Toimenpiteet ”Verkostoituminen” ja
’Hiljaisen tiedon siirtäminen eteenpäin’ ovat internetin vallatessa alaa, tutkimustiedon lisääntyessä
ja suurten ikäluokkien eläköityessä ajankohtaisia. Toimenpiteiden tarkempi kuvaus ja niille
mittareiden laadinta on tärkeä ja pikaisesti toteutettava tehtävä.
Osaaminen käsitteenä korvasi usein raporteissakin käsitteen opettaminen. Yksilöllinen potilasopetus
oli raporteissa mielletty osaksi korkeatasoista potilashoitoa hoitotyön käytännön eikä opetuksen alle
hoitotyön osa-alueissa. Uuden henkilökunnan perehdytys oli toimenpiteenä osaavalle
henkilökunnalle. Myös asiantuntijahaastattelussa puhuttiin koulutuksen sisällä opiskelijoiden
osaamishaasteista. Uutta strategiaa laadittaessa entiseen jakoon johtamisen, hoitotyön käytännön,
opetuksen ja tutkimuksen osa-alueista tulee miettiä uusia ratkaisuja.
Tutkimuksen tekemisestä, tutkimuksesta tiedottamisesta ja oman alan kehittämisestä oli kirjattuna
huomattava määrä toimenpiteitä. Terminologiaa kannattaa kuitenkin selventää, ettei palautelaatikon
antia ja ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä nimitetä tutkimuksiksi, vaikka ne oleellista tietoa
hoitotyön kehittämiseksi tuovatkin. Raporteissa mainituista kehittämiskohteista vain yksi koski
hoitotyön tutkimusta, vaikka näyttöön perustuva hoitotyö koetaankin nyt ja tulevaisuudessa
tärkeäksi. Raporttien mukaan näyttöön perustuva hoitotyö on enemmänkin tutkimuksiin
tutustumista ja menetelmien hallintaa. Se voisi olla myös omien hoitokäytänteiden miettimistä,
niille tutkimusnäytön etsimistä ja tarvittaessa uuden toimintatavan käyttöön ottamista. Tutkimuksen
asiantuntijan mainitsemat tutkimuskohteet ovat suoraan hoitotyön strategiaan lainattavissa.
Eri yksiköissä on toteutettu suuri määrä toiminnan kehittämishankkeita. Nämä hankkeet tulisi myös
kartoittaa palautekyselyjen tavoin. Näytti siltä, että kehittämishankkeet oli laadittu yksikön sisällä
havaituista kehittämiskohteista. Kuitenkin kokonaishyödyn kannalta olisi parempi, että ne
organisoitaisiin keskitetysti, jolloin olisi mahdollista saada synergiaetua ja muodostaa laajempia
kokonaisuuksia. Silloin myös työntekijöiden motivaatio ja ymmärrys oman työn merkityksestä
organisaation strategian toteuttamisessa paranisi.
39
Tämän työn laatiminen oli haastava, mutta hyvin mielenkiintoinen prosessi. Yksiköiden laatimat
raportit kertoivat, että paljon kehittämistyötä on tehty hoitotyön johtamisen, käytännön, opetuksen
ja tutkimuksen alueilla. Prosessin aikana kävi ilmeiseksi, että en tämän työn perusteella pysty
laatimaan ehdotusta, miten strategian toteutumista voidaan jatkossa raportoida yksiköissä, vaikka
ehdotuksen laatiminen yhtenä työn mahdollisena tavoitteena suunnitelmaan kirjattiin. Raportoinnin
helpottamiseksi toivon, että uuteen hoitotyön strategiaan kirjataan hoitohenkilökunnan työssään
tärkeimmäksi kokemat arvot, yhteinen visio hoitotyön kehityksen suuntaa viitoittamaan sekä selkeät
tavoitteet, joilla visioon pyritään. Hoitotyön jaottelua osa-alueisiin tulee myös pohtia. Onko
opettaminen oikea termi, vaan tulisiko painottaa osaamista? Pitääkö näyttöön perustuva hoitotyö
sisällään tutkimuksen vaateen? Tarkoittaako hoitotyön johtaminen sekä ihmisten että asioiden
johtamista vai tulisiko ne eritellä? Hoitotyö tarvitsee oman strategian, jonka arvot, visio ja tavoitteet
perustuvat hoitamisen todellisuuteen ja joka vie hoitotyön kehitystä eteenpäin.
40
Lähteet:
Drucker P. 2002. Druckerin parhaat. Peter Druckerin keskeiset ajatukset – 60 vuotta
johtamistutkimusta ja – tietoa. WSOY, Helsinki.
Eriksson K., Isola A., Kyngäs H., Leino-Kilpi H., Lindström U., Paavilainen E., Pietilä A-M.,
Salanterä S., Vehviläinen-Julkunen K. & Åstedt-Kurki P. 2007. Hoitotiede. WSOY,
Oppimateriaalit, oy.
Eskola & Suoranta. 2005. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Gummerus Kirjapaino Oy,
Jyväskylä.
Halsinaho E. 2008. Työhyvinvointi kohentunut koko piirissä. Hospitaali 7/2008.
Hakanen M. 2007. Pk-yrityksen strategiatyö. Multikustannus.
Hokkanen S.& Strömberg O. 2003. Ihmisten johtaminen. PainoPorras Oy, Jyväskylä.
Joyce P. 2000. Strategic Management for the Public Services. Series:Managing the Public Services.
Open University Press. Great Britain.
Johanson J-E. 1998. Strateginen johtaminen. Helsingin yliopisto. Valtio-opin laitos.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/aberg/vieyhtk4/tsld042.htm
Luettu 19.11.2008
Kaplan R. & Norton D. 2002. Strategialähtöinen organisaatio. Tehokkaan strategiaprosessin
toteutus. Kauppakaari. Jyväskylä.
Kauhanen J. 2003. Henkilöstövoimavarojen johtaminen. Dark Oy, Vantaa.
Keskinen S. 2008. Luentomuistiinpanot Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen opintojaksolla
Henkilöstöjohtamisen käytännöt.
41
Koivumäki M. 2006. Työaika-autonomia -projekti 10/2005–5/2006.
www.hus.fi/default.asp?path=1,28,820,2179,14961,15028
Luettu 23.11.2008
Kostamo E. 2001. Huippustrategiat. Miten voimme niistä oppia? Gummerus kirjapaino Oy, Helsinki.
Kuosmanen L. 2008. Potkua potilasopetukseen netistä.
http://www.linjanvetoa.fi/files/orig/22_Kuosmanen_Lauri_Mikkeli_03092008.pdf
Luettu 20.11.2008
Leopold J. 2002. Human Resources in Organisations. Prentice Hall.
Mäkinen H. 2004. Organisaation strategia sairaanhoitajan osaamisen suuntaajana. Pro gradu -
tutkielma. Terveydenhallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto.
Nygren P. 2008. Kirje vastuualueiden ylihoitajille.
Perälä M-L, Vallimies-Patomäki M. & Kuivalainen S. 2003. Hoitotyön suunta – strategia laatuun ja
tuloksellisuuteen. Arviointitutkimus strategian käytöstä ja toimivuudesta. Teoksessa Terveyttä ja
hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä.2003. Kansallinen tavoite ja toimintaohjelma 2004–
2007.STM, julkaisuja 2003:18.
Pietilä V. 1973. Sisällön erittely. Gaudeamus, Helsinki.
Päätalo M. 2005. Strategisista valinnoista kokonaishallintaan. Kunnan palvelurakenneprojektin
toteutus muutosprosessina. Suomen kuntaliitto. XGS, Kuntatalo, Helsinki.
Raunio K. 2007. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Katsaus peruskäsitteisiin,
palvelujen toteuttamiseen ja palvelujen käyttäjän asemaan. Tampereen yliopisto.
Simonen O. 2005. Tasapainotettu tuloskortti (BSC) hoitotyön johtamisessa – mittarit ja niiden
yhteys strategioihin. Julkaisuja sarja A/2004. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
HYKS, Jorvin sairaala.
42
Silmonen & Törmänen 2008. Skenaariomenetelmällä visionäärisyyttä terveyspalvelujärjestelmän
kehittämiseen. Proterveys . 5/2008.
STM. 2003. Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Kansallinen tavoite ja
toimintaohjelma 2004–2007.STM, julkaisuja 2003:18.
STM. 2008. KASTE. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma 2008–2011. Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 2008:6.
Suhonen S. 2008. Miten strategia on jalkautunut? Henkilöstökyselyn tulokset. Hospitaali 5/2008.
Suomen kuntaliitto. 2002. Kunnallisen henkilöstöjohtamisen käsikirja. Helsinki.
Terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma vuosille 2008–2011. Sosiaali- ja terveysministeriö.
Julkaisematon lähde.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2006. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategia vuosille
2007-2015
http://www.vsshp.fi/fi/536/11828/
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri 2004. Hoitotyön strategia vuosille 2004–2007.
http://www.vsshp.fi/fi/julkaisut/11828
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. 2002. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategia vuosille
2002–2010.
http://www.vsshp.fi/fi/julkaisut/11828
Viisainen K., Saalati-Koskinen U., Perälä M-L., Kinnunen J. & Teperi J. 2002. Terveydenhuolto
2000-luvulle – hankkeen alueellisen toimenpanon arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriön
selvityksiä 2002:8.
Viitala R. 2007. Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Edita Prima Oy.
Vuorinen E. 2002. Visiosta tavoitteeksi. Pori.
43
LIITE 1. Hoitotyön johtamisen nykytila Tavoite Kä Lkm Toimenpide Mittari Nykytila/Tulos Sujuvat hoitoketjut ja prosessit
T 6 Kehitetään toimivia hoitoprosesseja
Prosessit kuvattu Rintasyöpäpotilaan hoitoreitti laadittu, prosesseja kuvattu
Toimitaan yhteishankkeissa Osallistuttu hankkeeseen Alueellinen yhteistyö Yhteistyökokouksia pidetty
Yhteistyö sairaalan sisällä
Määritellään laatuvaatimukset hoitoketjuille
Yhteisiä hoitoketjuja suunniteltu
Alueelliset koulutukset Koulutuksia pidetty
Perehdytys Verkostoituminen Toteutunut
Yhteistyökokoukset osastonhoitajille
Pidetty
Seurataan toiminnan tunnuslukuja sekä näyttöön perustuvaa tietoa
Onnistunut rekrytointi T 6 Perustetaan rekrytointiprojekti
Perehdytys
Rekrytointitapahtumiin osallistuminen
Amk:n nettisivuille ammatin esittely, ammatinesittely koulussa
Lisätään klinikan vetovoimaisuutta Sijaistilanne, viranhakijoiden määrä
Internet-sivujen päivitys Toteutumatta Valitaan johtajia, joilla on hyvät
johtamistaidot ja koulutus Erityisesti
asiantuntijaorganisaation johtamisen haasteet
Oikea resurssointi T 8 Tilastojen seuranta esim. hoitoisuus
Toteutunut, käsitellään osastonhoitajakokouksissa
Palaute potilailta ja yhteistyötahoilta
Tekemättä
Hoito suunnitellaan ja arvioidaan systemaattisesti
Nimikemuutokset Toteutunut Henkilökunnan kierto Toteutunut
Koulutus Toteutunut
Mitoitus potilasturvalliseksi - toimitaan laatukäsikirjan mukaan
Varahenkilöstön lisääminen Järjestelmän toiminnan arviointi
Säännölliset tapaamiset
T 17 Kehitetään henkilökunnan osaamisen tunnetta
Kehityskeskustelut Käyty lähes 100%, työtehtävät kehityskeskustelujen perusteella
Täydennyskoulutus Koulutusportfoliot Käytössä 80%, arviointi
Osaamiskartoitus, työsuorituksen arviointi
Työsuorituksen arviointi (TSA)
Aloitettu tekemään, TSA kaikille
Vastuualueiden jako Henkilö vastuussa alueensa toiminnasta
Henkilökunta on osaava, motivoitunutta ja hyvinvoivaa
Lähiesimieskoulutus, osastonhoitajapäivät
Opintomatkat
Tyhy-toiminta Aktiivinen toteutus
Työtyytyväisyyskysely Tuloksia hyödynnetään
44
T 17 Tuetaan jaksamista Kehityskeskustelut Osa-aikatyön mahdollisuus
Hoitoisuus Hoitoisuusmittari Aktiivinen käyttö
Kehityskeskustelut Määrä Käyty osastoittain.
Yhteishengen lujittaminen Työhyvinvointikysely Työntekijöiden ja hoitotyön tuntemus
Henkilökunta on osaava,motivoitunutta ja hyvinvoivaa
Kannustus ja motivointi Vuosittainen osastojen kuulemispalaveri
Joustava tiedonkulku
Kokoukset ja palaverit
Yhteistyö työsuojeluorganisaation kanssa
Valitusten määrä
Työaika-autonomia Kaikkia mahdollisuuksia ei pystytty hyödyntämään
Työhyvinvointimallin luominen Tehty yhteen yksikköön
Yhteistyö työterveyshuollon kanssa: sairauspoissaolot, työkyvyttömyys
Sairastavuuteen vaikutettu (kuormitus, ylipaikat, ergonomia)
T 7 Suunnitellaan toiminta Arviointi säännöllisesti
Jatkuva kehittyminen ja toimintalukujen kasvu
Jonotilanteeseen reagointi Ajanvarauskoordinaattorin toimen perustaminen
Laadun säilyminen
Päästään tulostavoitteisiin ja toimitaan kustannustehokkaasti
Kehitetään drg-hinnoittelua Hinnoitteluryhmään kuuluminen
Talousseuranta Osastonhoitajilla talousvastuuseuranta
Hoitotakuun saavuttaminen
Minimitoiminnan kuvaaminen
Laadukas palvelu K 3 Seurataan toiminnan tunnuslukuja sekä näyttöön perustuvaa tietoa
Tilastoseuranta 2xv Toteutunut
Hoitotyö perustuu tutkittuun tietoon
K 6 Arvioidaan hoitotyön laatua Potilaspalaute Hoitotyöhön liittyvät epäkohdat pyritty korjaamaan
Sisäinen auditointi Auditointimittari, laatukäsikirja
Kolmannelle osa-alueelle tekeillä
Käypä hoito -suositusten käyttöönotto
Tunnettuus ja käyttö Käyty läpi osastokokouksissa
Kansainvälisten ja kansallisten suositusten käyttö
Suositusten tunnettuus ja käyttö
Käyty läpi osastokokouksissa
Keskustellaan tutkimuksista osastokokouksissa
K 7 Johtamiskoulutus Varsa- ja Jet-koulutus
Johtamiskulttuuri Lähiesimiesten vertaistukiryhmä Kehityskeskustelut
Johtaminen on laadukasta
Hyödynnetään määrällisiä ja laadullisia tunnuslukuja
Henkilökuntaa kohdellaan yksilöinä, tasa-arvoisena ja johdonmukaisesti
Ennakoiva ja johdonmukainen johtaminen.
Työpisteet ja -vuorot sekä lomat kiertävät tasapuolisesti.
K 2 Uudisrakennushanke Projektisuunnitelmat Toiminnan kehittäminen, opinnäytetyöt
Hoidetaan ajanmukaisin laittein,menetelmin ja tiloissa Huolehditaan korjaus- ja
muutostarpeista Potilaiden ja henkilöstön tyytyväisyys
Vähennetään ylipaikka- ja siirtoviivepotilaiden määrää
Näiden potilaiden määrän seuranta
45
Hyvä tiedonkulku YV 3 Käytetään eri kanavia Osastolla vastuuhenkilö Määrämuotoinen muistio ja
ryhmäsähköpostit
Osastokokoukset Osastojen nimet muutetaan
toimintaa kuvaaviksi Muutettu
Internet ja intranet sivustojen uusiminen
Yhteistyö päättäjien, viranomaisten ja kolmannen sektorin kanssa
YV 2 Säännölliset kokoukset Sydänyhdistyksen kanssa yhteistyö
Johdon yhteiset kehittämispäivät
YV 3 Yhteistyö oppilaitosten kanssa Amk:n neuvottelukunta
Osallistutaan sairaanhoitopiirin hankkeisiin
Esimerkkejä hankkeista
Yhteisvastuu opetuksesta, koulutuksesta ja tutkimustoiminnasta
Kokoukset ja palaverit Toteutunut Opinnäytetyöt, soveltuvat Amk
opinnot Esimerkkejä opinnäytetöistä
E 4 Eettisiä ohjeita käsitellään osastonhoitajien- ja osastokokouksissa
Kehityskeskustelu Osastolla käsitelty eettisiä ohjeita
Muistutusten käsittely, turvallinen potilashoito
Muistutukset käsitellään välittömästi, Haipro-haittatapahtumat
Käsitellään laaturyhmässä
Eettiset ohjeet ja periaatteet huomioidaan hoitotyössä .
Palautteet käsitellään asiallisesti Keskustellaan erilaisten potilaiden
kohtaamisen haasteista
Visio, arvot, missio, tavoitteet tehdään yhdessä, sitoudutaan niihin
3 Tavoitteet ovat tiedossa ja niihin pyritään
Strategian jalkautusprojekti jatkuu
YV 7 Osallistutaan kielikoulutukseen On osallistuttu Ruotsinkielisten potilaiden
huomioiminen Opinnäytetyö ruotsinkielisten
potilaiden saamasta kohtelusta
Huomioidaan eri kielen ja kulttuurin tuomat vaikutukset
Osallistutaan koulutukseen eri kulttuureista
On osallistuttu
Annetaan mahdollisuuksia yksilölliseen hoitoon
Kä = käsite
E = eettisesti kestävää
Y = yksilöllistä
K = korkeatasoista
T = tuloksellista
YV = yhteisvastuullista
46
Liite 2. Hoitotyön käytännön nykytila Tavoite Kä Lkm Toimenpide Mittari Nykytila
T 10 Laadukkaat hoitoprosessit, laaditaan yhteistyössä
Palaute potilailta ja yhteistyötahoilta
Osa prosessista laatimatta. Potilaspalaute kerätty, yt-tahoilta ei
Tutkimusmenetelmien hallinta
Vaatimukset tehty
Hyödynnetään nykyteknologiaa
Hoitotyö on itsenäistä, kustannustietoista ja tehokasta
Menetelmien tunnistaminen ja kirjaaminen
Kirjaamiskoulutus Jatkuva koulutus järjestetty
Laatujärjestelmän mukaan toimiminen ja seurantajärjestelmät
Järjestelmien käyttö Raportit poikkeavista tilanteista
Markkinointi ja tiedottaminen Omalle organisaatiolle ja yhteistyökumppaneille
Ostopalvelut
T 17 Perehdytys Perehdytyksen arviointi Päivitetään perehdytysohjelma, mentor-aktor-toiminta
Kehityskeskustelut Laatu Mitataan kyselyllä sisällöllisiä tavoitteita, osittain tehty
Edistetään ajantasaisen tiedon soveltamista
Osaava, hyvinvoiva ja motivoitunut henkilökunta
Koulutuksen systemaattisuus
Laaditaan potilasryhmille hoitoprosessit
Toimitaan laatukäsikirjan mukaan
Sisäinen auditointi, vertaisarviointi
Dokumentointi
Henkilökunnan tahto ja tieto toteuttaa korkeatasoista hoitotyötä
Jokainen tunnistaa ammatillisen vastuun rajat
Vastuualueet jaettu osaamisen ja hallinnan mukaan
Kohdennetaan resurssit oikein Päivittäinen suunnittelu Osaamisen poolien kehittäminen
Sairauspoissaolojen seuranta Pitkäaikaisterveet
Autetaan työtovereita Henkilökunnan joustava käyttö
Vaihdetaan työpistettä tarvittaessa
Annetaan palautetta
Arvokeskustelu, osastotunnit, kehittämispäivä
Potilas- ja omaispalaute Kyselyn tulosten käsittely henkilökunnan kanssa/tekemättä
47
Resurssien tarkoituksenmukainen käyttö
T 5 Työkuormituksen seuranta Hoitoisuusluokitus
Tarvittaessa henkilökunnan siirto
K 18 Käypä hoito -suositukset Tutustuminen, käyttöönotto, koulutus
Toteutunut, osaksi toimintaa koulutuksen avulla
Näyttöön perustuva hoitotyö koulutus, laatuasiakirjat, hankkeet
Toteutunut osittain, hankkeista esimerkkejä
Potilaan suostumus
Potilasasiamies nimetään
Potilaan oikeus saada korkeatasoista hoitoa
Noudatetaan oikeutus- ja optimointikriteereitä
Kiireellisyyden määräävät lääketieteelliset syyt
Tietosuojan noudattaminen
Potilaan yksilöllinen kohtelu
Laki potilaan asemasta ja oikeudesta ohjaa toimintaa
Salassapitosääntöjen kertaus
Turvallisuusriskien kartoituts Tehty, nyt riskien hallinta
Sähköinen palaute Läheltä piti- tilanteiden kartoitus Haipro käytössä
Hoitajapoliklinikkatoiminta Avannehoitajan vastaanottohanke toteutunut
Hyvät kirjaamiskäytännöt K 3 Kirjaamisen kehittäminen EPK:n käyttö Käytetään koko klinikassa, kirjaamisryhmä kehittää ja arvioi
Hoitotyön päätöksenteon korostaminen
Raportointitapojen kehittäminen
Tiedonkulun paraneminen YV 5 Potilastietokantojen hyödyntäminen
Hoito- ja potilapalaute Käytössä. Tekemättä/tehty
Sähköinen lähete, el.siirtokaavake
Käytössä/pilotoitu
Hiljaisen tiedon siirtäminen eteenpäin
Yhteistyö omaisten kanssa
Aktiivinen osallistuminen palavereihin ja kokouksiin
Atiivinen tiedon välittäminen eteenpäin
Verkostoituminen
Tietopaketit Toteutunut
48
3 Yhtenäiset potilasohjeet
VSSHP:ssa
YV Hoitoreittihankkeet Digitaalisen kuvantamisen käyttö koko alueella mallinnettu
Kummitoiminta Kummikätilötoiminta
Yhteistyö perusterveydenhuollon ja omaistenkanssa sekä moniammatillisesti sairaalassa
Säännölliset tapaamiset Alueelliset hoitoketjut, alueellinen työryhmä kehittänyt jatkohoitoa
Työnkierron laajennus perusterveydenhuoltoon
Yksi toimiala toteuttanut
Hoitotakuu Jonoseuranta
Potilaat ja omaiset ovat tyytyväisiä kohteluun
E 6 Potilaan ohjaus, opetus ja kannustus
Potilas- ja omaispalaute Potilaalle ja omaiselle mahdollisuus keskusteluun
Jokaista potilasta hoidetaan hyvin
Tervehtiminen, kättely, esittäyt., nimineulat, säteilysuoja
Y 25 Hoito suunnitellaan, arvioidaan ja toteutetaan yhdessä potilaan kanssa.
Potilaspalaute Poikkeamat kirjataan ja keskustellaan henkilökunnan kanssa
Potilas saa osallistua päätöksentekoon esim. hoitopaikan valintaan
Potilaan ikä ja valmiudet huomioidaan
Moduulityöskentely
Yksilöllinen potilasohjaus Uusien ohjeiden tuottaminen
Eri potilasryhmille tuotettu, yhtenäinen palveluketju alueella
Hoitoprosessien kehittäminen Lukumäärä Hoitoprosesseja kehitetty
Potilasohjeet saatavana monella kielellä
Suurin osa käännetty
Potilasohjeet yhtenäistetään ja päivitetään
Ohjepankin hyödyntäminen
Toteutunut, ohjepankkityöryhmään kuuluminen
Tulkkipalveluiden käyttö Käyttö tarvittaessa
Hoitotyössä huomioidaan monikulttuurisuus
Potilaat saavat palvelun omalla kielellään
Kielilisän saajilla Ruotsin lippu nimineulassa
Hoitotyö lähtee potilaan tarpeista, potilaat mukana päätöksenteossa
Osallistutaan Amk:n hankkeeseen mm. maahanmuuttajien näkökulma
Ruotsinkielen kurssit
Eettiset ohjeet sisäistetty, näkyy hoitotyössä
Muistutusten käsittely Potilas- ja omaispalaute Muistutusten käsittely ja välitön reagointi
Kä = käsite K = korkeatasoista E = eettisesti kestävää T = tuloksellista Y = yksilöllistä YV = yhteisvastuullista
49
Liite 3. Hoitotyön opetuksen nykytila Tavoite Kä Lkm Toimenpide Mittari Nykytila
K 10 Opiskelijoiden suunnitelmallinen ohjaus
Perehdytysohjelma Ohjauksen kehittäminen asiantuntijasairaanhoitajan kanssa
Korostetaan ohjauksessa hoidon vaikuttavuutta
Koulutukseen osallistutaan vuosittain
Opisk elijoiden ohjaus ja koulutus on laadukasta
Opiskelijat ohjataan soveltamaan näyttöön perustuvaa tietoa
Opiskelijapalaute Ei vielä mitattavissa
Perehdytys Opiskelijapalaute Kerätty systemaattisesti, raportoitu osastoille
Opiskelijoiden ottaminen mukaan työyhteisöön
Huomioidaan opiskelijoiden yksilöllisistä oppimistarpeista
Yksilöllinen perehdytysohjelma
Opetuksen vastuuhenkilö nimetty
Taitava ohjaaja koulutus Osallistuttu
Yhteistyö oppilaitosten ja yliopiston kanssa
Osallistutaan opetussuunnitelmien laadintaan
Voimassaolevien opetussuunnitelmien arviointi
Yhteisvastuu opetuksesta ja koulutuksesta
YV 5 Yhteistyö oppilaitosten kanssa
Projektit/ 6meneillään Osallistuttu yhteistyötapaamisiin ja koulutuksiin
Opiskelijaohjaus Perehdytysohjelma Ohjauksen kehittäminen asiantuntijasairaanhoitajan kanssa
Yhteistyö yliopiston kanssa Verkkokoulutus
Täydennyskoulutus Toteutunut
Yhteistyö yli ammattiryhmien ja vastuualueiden
Tutustumistilaisuudet ja yhteistyökokoukset
Toteutunut
Klinikkaopettaja Harjoittelun yhdyshenkilö ja koordinoija
Jaetaan tietoa, haetaan tietoa
Viedään tietoa vuodeosastoille
Kansainvälisyyden huomioiminen opetuksessa
Opiskelijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti
E 1 Opiskelijapalaute Opiskelijoiden kohtelu hyvää
50
E 4 Keskustelut opiskelijoiden
kanssa. Opiskelijapalaute Opiskelijapalaute käyty läpi. Opiskelijat ja uudet
työntekijät noudattavat eettisiä periaatteita
Sisällytetään perehdytysohjelmaan
Opiskelijat ja uudet työntekijät sisäistäväthoitoprosessit
T 3 Perehdytys Em. perehdytysohjelma laadittu jaon käytössä.
Osaava henkilökunta T 10 Täydennyskoulutus Osaamisen kehittymisen seuranta
Seurantaohjelma käytössä
Henkilökunnan tiedonhakutaitojen kehittäminen
Koulutustarvekartoitus, koulutussuunnitelma
Kehityskeskustelu Henkilökohtainen koulutussuunnitelma
Informoidaan ja resurssoidaan koulutusta
Osaamisen mittaaminen Mittari kehitteillä
Kannustetaan koulutukseen
Koulutusportfoliot Osallistumista monimuoto-opiskeluun tuettu
Kirjallisuuden hankkiminen osastoille
Käytetään sähköistä koulutusportfoliota
Kaikilla käytössä
Hyödynnetään verkkoa oppimisessa.
Opiskelijoiden osastotunnit
Kokemustiedon arvostus ja kartutus
Osaava henkilökunta T 10 Mentorointi ja kisälliopetus Osastonhoitaja ja asiantuntijasairaanhoitaja mentoreina, kisälliopettajapankki
Huomioidaan henkilökunnan yksilölliset oppimistarpeet
Henkilökunnan koulutus suunnataan strategian mukaisesti
Strategiaan perustuva kehittämis- ja koulutussuunnitelma laaditaan
Suunnitelmien arviointi
Yksilöllinen urakehitys Kehityskeskustelut
Laaturyhmä perustetaan
Uusien työntekijöiden perehdytys
Perehdytysohjelma Perehdytyskansio myös osastonhoitajille
Saadaan ja annetaan palautetta
51
Toiminnan parantaminen K 5 Tehtäväkuvausten laadinta Laadittu osaamisvaatimuksien
mukaisesti
Toimintasuunnitelma Osastonhoitajan toimintakalenteri laadittu
Hoitoisuuden mittaaminen Hoitoisuusluokitus
Terapian näkökulma potilaan hoidossa välittyy moniammatillisesti ja omaisille
Palautekysely yhteityökumppaneilta
Toteutunut
Imagon kohottaminen työnantajana opiskelijoiden keskuudessa
Opiskeljapalaute Hyvä perehdytys, informaatiotilaisuudet
Hoito perustuu tutkittuun tietoon
Yksilöllinen potilasohjaus Y 4 Potilasohjeet myös ruotsiksi
Käytetään tulkkipalveluja
Potilasohjauksen toimivat käytännöt eri tahojen kanssa
Henkilökunnan kieliopinnot -ja lisät
Kä = käsite E = eettisesti kestävää Y = yksilöllistä K = korkeatasoista T = tuloksellista YV = yhteisvastuullista
52
Liite 4. Hoitotyön tutkimuksen nykytila Tavoite Kä Lkm Toimenpide Mittari Nykytila
K 6 Tuotetaan tutkimussuunnitelmia Opinnäyte- ja kehittämistyöt, raportit
Tehty kehittämistyö
YV Osallistutaan sairaanhoitopiirin hankkeisiin
Hankkeitten/tutkimusten määrä
Aloitettu aktiivinen tutkimusyhteistyö
Kehitetään hoitokäytäntöjä tutkimuksen avulla yhteistyössä
Rahoitusmenetelmien hyödyntäminen tutkimustyössä
Alueellinen ja yliopistosairaaloiden yhteistyö
Kehitetään hoitoprosesseja Hoitoprosessien laadun seuranta
Laatutyöskentely alkuvaiheessa
Tutkimustulosten raportointi
K 2 Tiedotustilaisuudet Tutkimuksista, joissa oltu mukana, hoitotyön iltapäivät.
Etiikan alueen tutkimustieto käytäntöön
Potilaspalaute Potilaan kohteluun liittyvistä asioista keskusteltu
Kehittämis-hankkeet Tutkimustietoa hyödynnetty kehittämishankkeissa.
Kokousten määrä Yhdellä osastolla käsitelty teemaa
K 5 Potilas- ja työtyytyväisyyskyselyt
Palautelaatikon anti, jonoseuranta.
Mahdollistetaan toiminnallisesti ja taloudellisesti
Määrän ja laadun seuranta
Hankitaan sijaiset
Osallistutaan tutkimuksiin
Sitoudutaan tutkimuksen tekemiseen ja ohjeistuksen noudattamiseen
Ohjeistuksista tiedottaminen Ohjeistus saatavilla Ohjeistusta noudatettu aina, tarvittaessa haettu tietoa
Potilaisiin liittyvä tutkimus eettiselle toimikunnalle
Tutkimusmenetelmien perustietojen hallinta
K 1 Yhteistyö Turun yliopiston kanssa
Oman alan kehittäminen K 6 Asiantuntijasairaanhoitajan järjestämä koulutus
Syömishäiriöt.
Oma tutkimus Potilasohjeiden ja hoitoisuusluokituksen kehittäminen. Syömishäiriöiden hoito.
Opinnäytetyöt Erikoissairaanhoidon tarpeiden mukaan, yhteistyössä
Osallistuminen kansalliseen ja kansainväliseen koulutukseen
Annetaan valmiudet edesauttaa yksilöllistä tutkimusta
53
Kehitetään laadunarviointimenetelmiä
K 2 Laatuprojekteihin osallistuminen Osallistuvien määrä
Aloitetaan laatutyöskentely Tehty tai on tekeillä eri osastoilla
Tehdään ITE-itsearviointi Hoitoprosessien
laatuvaatimukset kuvataan, laadun hallinta
Prosessit kuvattu, laadun hallintaa kehitetään
Toiminnan seurantatutkimukset Vertaisarviointi Hukkaexponointi, sädesuojien käyttö, sädeannosten seuranta
K 14 Opetellaan tiedonhakua Perehtyneisyys tiedonhakumenetelmiin
Perehtyminen vaihtelee osastoittain
Vastuuhenkilö koordinoi Asiantuntijavakanssin perustaminen
Hoito perustuu näyttöönja tutkittuun tietoon
Hankkeiden ja opinnäytetöiden hyödyntäminen
Opinnäytetöiden määrä Avanne- ja keliakiaohjaus, hoitajapoliklinikat, verisuonioperoitu potilas
Tutkimuksien määrän lisäys
Ammattikirjallisuuden hyödyntäminen
Asiantuntija- ja mittariryhmän tapaamiset
Kokoonnuttu 7 kertaa
Erikoisasiantuntijan toimi perustetaan
Perustettu
Terapiakansioiden päivitykset Tarpeen mukaan Osastokokouksissa
keskustellaan tutkimuksista Opinnäytetöitä esitelty
Tutkimusten hyödyntäminen Potilastyytyväisyyskyselyt Keskeiset hoitoprosessit tarkistetaan vuosittain
Ohjepankin potilasohjeiden vuosittainen päivitys
Kiinnostus tutkimuksiin
Ohjauksessa huomioidaan yksilölliset tarpeet
Koulutukset
T 3 Kehitetään uusia hoitokäytäntöjä
Muutetaan vanhoja hoitokäytäntöjä
Tilastojen seuranta Tutkimusjonot
Toiminnan taloudellisuus ja tehokkuus
Henkilöstön hyvinvointi Hoitoisuusluokitus
Tulospalkan hyvinvointiosion saavuttaminen
T 2 Hyvinvointitutkimuksien hyödyntäminen
Valtakunnallinen hyvinvointitutkimus
Huomioitu
Potilaspalaute
Henkilöstön hyvinvoinnin kehittäminen
Hoitoisuusluokitus Käytössä
Itse kehitetty hyvinvointitutkimus
Kä = käsite E = eettisesti kestävää Y = yksilöllistä K = kokrkeatasoista T = tuloksellista YV = yhteisvastuullista