Ignatios Antiokialainen ja hänen kirjeensä

Lauri Vartiainen

Varhaisimpia kirkkoisiä

• Varhaiskirkon arvostetuimpia opettajia ja paimenia nimitetään perinteisesti kirkkoisiksi

• Kyseessä on myöhempien aikojen kunnianimitys jakamattoman kristikunnan tärkeimmille opettajille 100-luvulta aina 700-luvulle asti. Rajaus vaihtelee määrittelijän mukaan.

• Koskee käytännössä niitä ensimmäisten vuosisatojen kristittyjä, jotka kirjoittivat kirjoja ja joiden kirjat ovat syystä tai toisesta säilyneet.

• Apostoliset isät on nimitys ensimmäisen krist. vs. lopun ja toisen vs. alun kristityille opettajille ja kirjoittajille

• Yksi varhaisimpia näiden kirkon opettajien joukossa oli Antiokian piispa Ignatios

Syyrian Antiokia

• Ensimmäisillä vuosisadoilla Rooman valtakunnan ja kristinuskon kohtalot kietoutuivat yhteen

• Ignatioksen kaitsema Antiokian seurakunta oli ensimmäisten vuosisatojen tärkeimpiä kristittyjen keskuspaikkoja

• Noin 300 eKr. perustettu Syyrian Antiokia oli koko suunnattoman Rooman imperiumin kolmanneksi mahtavin ja väkirikkain kaupunki heti Rooman ja Aleksandrian jälkeen

• Antiokia oli tärkeä idän suuren karavaanitien läntisenä päätepisteenä Persian rajalla, mikä teki kaupungista taloudellisesti, sotilaallisesti ja poliittisesti tärkeän

• Antiokiassa on arvioitu Ignatioksen aikana asuneen noin neljännesmiljoona henkeä

Antiokian seurakunta• Kristinuskon historian kannalta Antiokia oli hyvin tärkeä kaupunki:

Antiokiaan syntyi historian ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta. (Apt. 11:19-30)

• Antiokiassa kristityistä myös ensimmäistä kertaa alettiin käyttää nimeä kristitty (Apt. 11:26)

• Rooman imperiumin valtaväestön keskuuteen kohdistuvan lähetystyön näkökulmasta Antiokia oli avainasemassa

• Apostoli Paavali oli aluksi Antiokian seurakunnan johtomiehiä (Apt. 11:25; 13:1) ja myöhemmin seurakunnan nimikkolähetti (Apt. 13:1-3)

• Ensimmäisessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa Nikeassa v. 325 Antiokia tunnustettiin yhdeksi kristinuskon neljästä patriarkaatista, superpääkaupungista

Mitä tiedämme Ignatioksesta?

• Kohtaamme Ignatioksen hänen ollessaan Antiokian seurakunnan piispana toisen vuosisadan alussa

• Emme tiedä hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan tai koulutuksestaan juuri mitään, kuten on asia useimpien muidenkin varhaisimpien kirkkoisien kohdalla toisella vuosisadalla

• Luotettavimmat tiedonjyvät hänestä tarjoavat hänen seitsemän säilynyttä kirjettään, sekä muutamat aikalaisviittaukset

Mitä tiedämme Ignatioksesta?

• Ignatioksen kirjeistä käy ilmi hänen luonteensa: Kirjeet paljastavat hänet älykkääksi, voimakastahtoiseksi ja palavaksi kristityksi

• Ilmeisesti hän on sitä sukupolvea, jolla on edelleen ollut elävä yhteys apostoleihin

• Hänen ikänsä ja auktoriteettinsa näkyy myös hänen kirjeistään: hänellä on selvä ison veljen asenne Vähän Aasian arvovaltaisia piispoja kohtaan

• Eusebioksen Kirkkohistoriassa hänen sanotaan olleen virkajärjestyksessä toinen Antiokian piispa heti Euodiuksen jälkeen (H. E. III, 22; III 36, 2)

Marttyyripiispa

• Ignatioksen kirjeet kertovat hänen myös olleen kuolemantuomittu mies

• Monesti vainot kohdistuivat erityisesti seurakunnan johtohenkilöihin

• Näin tapahtui myös Syyrian Antiokiassa. Seurakunnan kunnioitettu piispa Ignatios vangittiin ja tuomittiin.

• Hänet tuomittiin kuolemaan ja vielä tavalla, joka todistaa että hän ei ollut Rooman kansalainen. Hänet lähetettiin Roomaan, pääkaupunkiin syötettäväksi nälkäisille pedoille julkisessa näytännössä.

Marttyyripiispa

• Rooman kaupunkilaisten oikeuksiin kuului oikeus ilmaisiin, julkisiin huvinäytöksiin. Nämä aikansa vastineet elokuville ja tosi-TV:lle olivat raakoja ja todellisia.

• Ignatioksen kirjeestä Roomalaisille näkyy, että hän itse tiesi joutuvansa petojen syömäksi (Ign. Room. 4)

• Eusebioksen kirkkohistoria vahvistaa, että näin myös tapahtui: ”Kerrotaan, että Ignatios lähetettiin Syyriasta Roomaan ja siellä annettiin ruuaksi eläimille Kristukseen tunnustautumisensa tähden” (H. E. III, 36, 3)

• Eusebios puhuu näistä tapahtumista juuri keisari Trajanuksen (vallassa 98-117) yhteydessä

Ignatioksen ajoitus

• Ignatioksesta ei voida saada muita ajoitettavia kiinnekohtia kuin hänen kuolemansa, ja sekin vain arviolta

• Varhaisimmat lähteet ajoittavat Ignatioksen kuoleman yksimielisesti ensimmäisen varsinaisen vainoojakeisarin Trajanuksen vallassaoloaikaan, siis vuosien 98-117 välille jKr.

• Tästä vallitsee nykyäänkin laajahko yksimielisyys, tarkemmasta vuodesta ei ole tietoa

• Eusebios Kesarealaisen Chronicon (n. vuodelta 325) Hieronymuksen latinalaisena versiona tarjoaa Ignatioksen kuolinvuodeksi joko Trajanuksen kahdeksatta tai kymmenettä hallintovuotta, eli vuosia 106 tai 108 jKr.

Trajanuksen vainot

• Ignatioksen marttyyrikuolema oli oikeastaan alkusoittoa merkittävämmässä asennemuutoksessa kristittyjä kohtaan.

• Vaikka kristityt pyrkivät olemaan lojaaleja Rooman kansalaisia, ei kristinusko saavuttanut sallitun uskonnon (religio licita) statusta (jollainen esim. juutalaisuudella oli)

• Syynä kristittyjen ankara monoteismi: he kieltäytyivät uhraamasta keisarille ja valtion virallisille jumalille

• Seurauksena ateistin ja maanpetoksellisen leima ja vainot • Alussa vainot olivat satunnaisia ja paikallisia, eivät

järjestelmällisiä

Trajanus ja Plinius

• Vuoden 100 paikkeilla keisari Trajanuksen hallitessa muodostuivat Roomassa yleispätevät periaatteet kristittyjen kohteluun

• Näitä noudatettiin Rooman Imperiumissa noin sadan viidenkymmenen vuoden ajan

• Meidän aikaamme asti on säilynyt keisari Trajanuksen ja maaherra Pliniuksen välinen kristittyjä koskeva kirjeenvaihto

• Kirjeistä käy ilmi valtiovallan asenne kristittyjä kohtaan sekä kristittyjen kohtelua määrittelevät periaatteet

Kristittyjen kohtelun periaatteet n. v. 100 eteenpäin:

• Usko Kristukseen riitti kuolemantuomion perusteeksi• Kristuksen kieltäminen toi välittömän ja täydellisen

armahduksen• Kristittyjä ei pitänyt varta vasten etsiä, mutta kiinni

jääneet piti tuomita kuolemaan, elleivät he suostuneet kiroamaan Kristusta ja uhraamaan valtion virallisille jumaluuksille

• Nimettömiä ilmiantoja ei tullut ylipäänsä tutkia• Näillä periaatteilla kristittyjen vainot riippuivat pitkälti

hallitsijan, paikallisvirkamiesten ja alueen ihmisten intresseistä, eivätkä uhanneet kristinuskon olemassaoloa

Maaherra Pliniuksen kirjeestä keisari Trajanukselle n. v. 100:

• ”Olen kysynyt heiltä, ovatko he kristittyjä. Jos he ovat tunnustaneet, olen kysynyt toisen ja kolmannen kerran uhaten heitä kuolemanrangaistuksella. Ne, jotka ovat pysyneet itsepintaisina, olen käskenyt teloittaa. Olipa heidän uskonsa millainen tahansa, ainakin heidän itsepäisyytensä ja uppiniskainen taipumattomuutensa oli mielestäni rangaistavaa. Heidän joukossaan oli muitakin yhtä mielettömiä, mutta koska nämä olivat Rooman kansalaisia, määräsin heidät lähetettäväksi Roomaan.”

(suom. Marja Itkonen-Kaila, teoksessa Kirjeitä keisariajan Roomasta)

Maaherra Pliniuksen kirjeestä keisari Trajanukselle n. v. 100:

• ”Katsoin oikeaksi vapauttaa ne, jotka kielsivät olevansa tai olleensa kristittyjä ja minun saneluni mukaan kutsuivat avuksi jumalia ja uhrasivat suitsuketta ja viiniä kuvallesi, jonka olin käskenyt yhdessä jumalien kuvien kanssa tuoda tätä varten paikalle, ja tämän lisäksi herjasivat Kristusta – kaikki sellaista, johon todellista kristittyä sanotaan olevan mahdoton pakottaa.”

(suom. Marja Itkonen-Kaila, teoksessa Kirjeitä keisariajan Roomasta)

Ekstaattinen marttyyri

• Varhaisina vuosisatoina kristittyjen suhtautuminen marttyyriuteen vaihteli

• Kristusta ei saanut kieltää, eikä itseään antaa ilmi, mutta esim. pako vainojen alta oli aivan hyväksytty ratkaisu, jota monet piispatkin käyttivät

• Ignatioksen kirjeet todistavat hänet jopa fanaattiseksi Kristuksen seuraajaksi, jolle marttyyrius oli mahdollisuus, ei uhka

• Hänen uskonsa ja toimintatarmonsa ei horjunut lähestyvän kauhean kuoleman edessä. Oikeastaan päinvastoin.

• Hänen pahin pelkonsa näyttää olleen, että Rooman vaikutusvaltaiset kristityt saisivat hänen tuomionsa kumottua

Ignatios roomalaisille• ”Pyydän teitä: älkää osoittako minulle suopeutta sopimattomalla

hetkellä. Sallikaa minun olla petojen ruoka, sillä niiden avulla minun on mahdollista päästä osalliseksi Jumalasta. Minä olen Jumalan vilja, ja petojen hampaissa tahdon tulla jauhetuksi, jotta minut havaittaisiin Kristuksen puhtaaksi leiväksi. Suostutelkaa pikemminkin petoja, jotta niistä tulisi minun hautani eivätkä ne jättäisi mitään tähteeksi ruumiistani; näin ei minusta pois nukuttuani olisi kenellekään vaivaa. Silloin olen oleva todella Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, kun maailma ei minusta edes ruumistakaan näe. Rukoilkaa Kristusta hartaasti minun puolestani, jotta minut voitaisiin havaita mainitsemieni välineiden avulla Jumalalle uhratuksi.”

• (Ignatioksen kirje roomalaisille, 4:1; ignatioslainausten käännökset yleensä Heikki Koskenniemen teoksesta Apostoliset isät)

Ignatios aikalaismaininnoissa

• Ignatioksen ystävän ja virkatoverin Smyrnan piispan Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille käy ilmi, että Ignatios todella kärsi marttyyrikuoleman (Pol. Fil. 9:1-2)

• Kirjeessä myös viitataan Ignatioksen kirjeisiin ja luvataan lähettää ne filippiläisille (Pol. Fil. 13:2).

• Myös Irenaeus, Origenes ja Eusebios Kesarealainen viittaavat Ignatioksen kirjeisiin, mikä kertoo, että ne ovat olleet tunnettuja ja arvostettuja varhaisten vuosisatojen aikana.

Ignatioksen kirjeet

• Ignatiokselta on säilynyt seitsemän yleisesti aitona pidettyä kirjettä

• Kirjeistä on olemassa eri laajuisia versioita, ja kaikkiaan 13 eri kirjettä kulkee Ignatioksen nimissä. Nykyisin vallitsee varsin laaja yksimielisyys siitä, että juuri kyseiset seitsemän kirjettä ovat aitoja ja laajennukset kirjeisiin myöhempää lisää noin v. 380

• Joistakin kirjeistä tunnetaan vielä lyhyemmät syyriankieliset versiot, mutta niiden pohjalta monet Ignatioksen ajatuskulut jäävät fragmentaarisiksi, kun taas keskimittaiset avaavat Ignatioksen ajatuskulut ymmärrettävänä kokonaisuutena

Ignatioksen kirjeet

• Ignatioksen kirjeet ovat: – Kirje efesolaisille– Kirje magnesialaisille – Kirje trallislaisille– Kirje roomalaisille– Kirje filadelfialaisille – Kirje smyrnalaisille – Kirje Polykarpokselle

Ignatioksen kirjeet

• Kuusi kirjeistä on lähetetty tunnetuille kristillisille seurakunnille ja yksi yksityishenkilölle, nimittäin Smyrnan seurakunnan piispalle Polykarpokselle

• Kirjeet on kirjoitettu kahdessa erässä:• Kirjeet Efesoon, Magnesiaan, Trallikseen ja Roomaan

on kirjoitettu Smyrnasta• Kirjeet Filadelfiaan, Smyrnaan ja piispa Polykarpokselle

on puolestaan lähetetty Troaasta• Paikkakunnat ovat Vähän Aasian keskeisiä seurakuntia,

joista useimmat tunnetaan jo UT:sta

Kuolevan kirjeet

• Ignatioksen kaikki seitsemän säilynyttä kirjettä on kirjoitettu kuolemantuomitun viimeisellä matkalla Roomaan

• Kyseessä on tavallaan Ignatioksen testamentti kanssakristityille

• Kirjeet ovat sisällöllisesti painavaa tavaraa muutenkin, mutta niiden syntytilanne on varmasti lisännyt niiden arvoa lukijoiden silmissä

• Muodoltaan ne muistuttavat Uuden testamentin kirjeitä

Ignatioksen keskeiset teemat: piispuus

• Ignatioksen kirjeissä paistaa huoli nuorista seurakunnista ja niiden hyvinvoinnista

• Valtiovallan suhtautuminen kristittyjä kohtaan oli nurja ja lisäksi nousevat harhaopit olivat uhkaamassa seurakuntien yhtenäisyyttä

• Ignatioksen vastaus tähän tilanteeseen oli vahva piispuus• Hän ajatteli, että vahvojen johtajien luotsaamana

seurakunnat säästyisivät kiertelevien harhaopettajien vaikutuksilta ja sisäisiltä ristiriidoilta

• Siksi hän kehottaa kaikkia seurakuntia olemaan kuuliaisia piispoilleen

Ignatioksen keskeiset teemat: piispuus

• Vastaavasti lahkomielisyys ja nurkkakuntaisuus joutuvat hänen tulilinjalleen

• Ajatus kirkon ”kolmisäikeisestä virasta” löytyy häneltä jo valmiina:

• Seurakunnan johdossa on piispa apunaan papit (”vanhimmat”) sekä käytännön palvelutyötä tekevät diakonit

Ignatioksen keskeiset teemat: kirkko

• Ignatioksella oli vahva taju siitä, että seurakunnat yhdessä muodostivat maailmanlaajan kokoaniskirkon

• Hän on ensimmäinen, jonka kirjoituksista löydämme kokonaiskirkkoa merkitsevän sanaparin katolinen kirkko (kr. katholikee ekkleesia, Ign. Smyrn. 8:2)

• Hän on myös ensimmäinen, joka kirjeissään käyttää sanaa kristillisyys (kr. khristianismos; Ign. Magn. 10:1, 3; Ign. Rom. 3,3; Ign. Fil. 6,1)

Ignatios kirkosta

• ”Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma, samoin kuin katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on. Ilman piispaa ei ole lupa toimittaa kastetta eikä rakkaudenateriaa.”

• (Ignatioksen kirje smyrnalaisille, 8:2; käännös Heikki Koskenniemi)

Ignatioksen keskeiset teemat: antidoketismi

• Ignatios taisteli myös kirkon sisällä tai ainakin liepeille vaikuttavia heterodoksisia virtauksia vastaan

• Erityisesti hän kamppailee nykyisin doketismin nimellä tunnettua harhaa vastaan. Doketistit taipuivat hellenistiseen ajatteluun ja opettivat Jeesuksen olleen vain näennäisesti ihminen (kr. to dokein = näyttää joltakin)

• Doketismin tavoitteena oli välttää filosofiselta kannalta sopimaton ajatus Kristuksen lihaksitulosta

• Ignatios on kuitenkin vahvasti sitoutunut ilmoitukseen. Hän korostaa kerta toisensa jälkeen Jeesuksen elämän ja pelastusteon todellisuutta doketismia vastaan

Ignatios doketismia vastaan

• "Olkaa siis kuuroja, milloin joku puhuu teille eikä tiedä mitään Jeesuksesta Kristuksesta, joka on Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, joka todella söi ja joi, todella sai vainon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli, taivaassa, maassa ja maan alla olevien nähden, joka myös todella herätettiin kuolleista, kun hänen Isänsä hänet herätti; aivan vastaavalla tavalla on Isä Kristuksessa Jeesuksessa herättävä myös meidät, jotka uskomme häneen, ja ilman häntä ei meillä todellista elämää olekaan.”

• (Ignatioksen kirje trallislaisille, 9:1-2; käännös Heikki Koskenniemi)

Ignatioksen keskeiset teemat: ehtoollinen

• Ehtoollisesta Ignatios puhuu (kuten muutkin varhaiset kristityt) Kristuksen tosi ruumiina: ”Ehtoollinen on meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen liha, joka on kärsinyt meidän syntiemme tähden.” (Ign. Smyrn. 7,1)

• Hän käyttää Efesolaiskirjeessään ehtoollisesta myös hienoja ilmaisuja: ”…murtakaa yhtä ainoaa leipää, joka on kuolemattomuuden lääke, vastamyrkky, jonka vaikutuksesta emme kuole, vaan elämme ikuisesti Jeesuksessa Kristuksessa.” (Ign. Ef. 20,2)

Ignatioksen keskeiset teemat: Kristuksen ihmisyys ja Jumaluus

• Ignatios käsittelee rinnakkain ja rinnastaen Kristuksen molempia luontoja, inhimillistä ja jumalallista ja samalla korostaa hänen ykseyttään

• Tässä hän jo kurottaa kohti jakamattoman kristikunnan kaksiluonto-oppia

• Hän käyttää Kristuksesta nimitystä ”meidän Jumalamme” (Ign. Ef. Praef. Ign. Rom. Praef.) ja pyytää: ”Sallikaa minun olla Jumalani kärsimyksen seuraaja.” (Ign. Rom. 6:3)

Ignatioksen keskeiset teemat: Kristuksen ihmisyys ja Jumaluus

• “Yksi on lääkäri, • lihallinen ja hengellinen, • syntynyt ja syntymätön, • lihaan tullut Jumala, • kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä • Mariasta että Pyhästä Hengestä syntynyt, ensin • kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, • Jeesus Kristus, meidän Herramme.” • (Ignatios Efesolaisille, 7,2, käännös Heikki Koskenniemi)

Ignatioksen keskeiset teemat: Usko ja rakkaus

• Hengellisesti Ignatios kulkee syvillä vesillä. Usko läpäisee hänen koko elämänsä ja olemuksensa.

• Hän lähettää kirjeensä nimellä Theoforos, jonka voi kääntää sekä ”Jumalan kantama” että ”jumalankantaja”

• Hänen kirjeidensä keskeisimpiä teemoja ovat usko ja rakkaus, samat asiat joista Luther ei väsynyt puhumasta

• Ignatioksen kirjeistä näkyy, että hänen sydämensä oli jo taivaassa.

Hengellinen opettaja

• ”Minua eivät vähääkään hyödytä maan ääret eivätkä tämän maailman valtakunnat. Mieluummin minä kuolen ja pääsen näin Jeesuksen Kristuksen yhteyteen kuin hallitsen maan ääriä. Häntä minä etsin, häntä joka on puolestani kuollut. Häneen kohdistuu haluni, meidän tähtemme ylösnousseeseen.”

• (Ignatioksen kirje roomalaisille, 6:1; käännös Heikki Koskenniemi)