Digitaalisen median teorioita ja tutkimussuuntauksia

Luento 2, 10.9.2008

Frans Mäyrä, FTProfessori, hypermedia,

erit. digitaalinen kulttuuri ja pelitutkimusfrans.mayra@uta.fi | www.uta.fi/~frans.mayra/

Kertaus: harjoitukset

• Kurssisuoritus on kolmiosainen:• Tiedonhaku valitusta interaktiivisen median

tutkimusalueesta/teoriasta (ryhmätyö) nettiin kommentoitu bibliografia 4-6 mielenkiintoisesta lähteestä (dl. ma 22.9.)

• Esitys aihealueesta ryhmälle: joko ti 23.9. tai ke 1.10. (n. 20 minuuttia + keskustelu; miten teoria/tutkimus on tavoittanut kohteensa?)

• Loppuessee: kirjallisuuskatsaus (yhteenveto, kritiikki, vertailu, tulkinta tutkimuksen nykytilasta; laajuus n. 1500 sanaa; 2-rivivälillä n. 8 sivua)

Luentoa: teksteistä sosiaaliseen tilaan

• Hypermedian teoretisointia ovat informoineet toisaalta:– vakiintuneiden oppiaineiden/alueiden

mielenkiinnonkohteet– teknologiaan liittyvät mahdollisuudet

• 1980-luvulle saakka hypermedia näyttäytyy pääosin tekstuaalisena rakenteena ja siihen liittyvinä uusina käyttötapoina

• 1990-luvulla Internetin kautta esiin nousevat entistä enemmän verkkomedian rooli viestintä- ja toimintaympäristönä

• Kehityskulku on johtanut nykymuodossaan suuntaamaan huomion interaktiiviseen mediaan ”sosiaalisena mediana”

Tekstiteoriaa• Aluetta kartoitettu mm. Landow’n kirjassa Hypertext 3.0

(ja sitä edeltävissä editioissa)• Jälkistrukturalismi nosti esiin siirtymän ’teoksesta’

’tekstiin’/tekstuaalisuuden tutkimukseen• Teosten tutkimukseen liittyy ajatus työn eheydestä, sen

sanoman selkeydestä ja tekijästä merkitysten lähteenä• Tekstuaalisuuden tutkimus tarkastelee verkostomaista

tekstikatkelmien yhteenkietoutumista ja korostaa merkitysten epämääräisyyttä

• Tekijää tärkeämmäksi hahmoksi nostettiin lukija ja hänen roolinsa ’aukkojen’ täydentäjänä ja merkitysten aktiivisena tuottajana

Hyper/teksti/teoriaa• Hypertekstin ja jälkistrukturalistisen

tekstuaalisuuden teorian alueelta löytyy monia yhtymäkohtia (Landow):– tekstuaalinen avoimuus– hyperteksti ja intertekstuaalisuus– hyperteksti ja moniäänisyys– hyperteksti rihmastona– ei-lineaarisuuden ja verkostomallien suosio

• Keskeisenä virtauksena on ollut ”kirjasta” irtaantuneen ’kirjoituksen’ mahdollisuuksien analyysi -- kirjallisuusteoriassa ja hypermediassa

Interaktiivisuudesta ergodisuuteen

• Interaktiivisuus on hankalan epämääräinen käsite• Interaktiivisuutta täsmällisempänä Espen Aarseth

(1997) on esittänyt ergodisuuden käsitettä (ergos + hodos; Kr. työ + polku)

• Ergodinen teksti edellyttää lukijansa/käyttäjänsä näkevän vaivaa (… reguires ”non-trivial effort”)

• Hypertekstin sijaan Aarseth nostaa tutkimuksen kohteeksi erilaiset kybertekstit: tekstuaaliset koneet jotka käyttäjien operoimina tuottavat erilaisia ilmauksia ja (luku)kokemuksia

Kybertekstistä virtuaalitilaan

• Aarsethin pyrkimys oli kyberteksti-käsitteen avulla suunnata huomio sellaisiin tekstuaalisuuden muotoihin joita aiempi teoretisointi ei ollut tavoittanut

• Yksi keskeinen alue olivat MUD (Multi-User Dungeon) -verkkopelit

• MUDit ovat luonteeltaan sekä tekstuaalisia, sosiaalisia että spatiaalisia (niiden sisältöjä ja tapahtumia jäsentävät tilalliset metaforat/virtuaalipaikat)

• MUDeissa toimivat hahmot eivät myöskään kaikki ole ihmistoimijoita (botit, ohjelmoidut toimijat)

Verkkopelien / virtuaalimaailmojen

tutkimusta• Ensimmäiset tutkimukset olivat kehittäjien

pohdintaa alueen suunnitteluhaasteista• Esim. Morningstar & Farmer (1990), ”The

Lessons of Lucasfilm's Habitat”: http://www.fudco.com/chip/lessons.html

• Alleviivaavat ”kyberavaruuden” luonnetta sosiaalisen vuorovaikutuksen tilana

• Toteutusteknologia vähemmän olennaista kuin kyky ymmärtää käyttäjiä, sosiaalisesta ja psykologisesta perspektiivistä

Verkkopelien ja verkkojen tyypit

• Ensimmäisen MUDin kehittäjä R. Bartle julkaisi 1996 artikkelin ”Hearts, Clubs, Diamonds, Spades: Players Who Suit MUDs”: http://www.brandeis.edu/pubs/jove/HTML/v1/bartle.html

• Esittää neljän pelaaja-tyypin motivaatiot seuraavasti:

ACTING Killers | Achievers | | | | | PLAYERS -------------------+------------------- WORLD | | | | | Socialisers | Explorers INTERACTING

Nettivapaudesta kybertyyppeihin

• 1990-luvun alkupuolen teorisointi Internetistä keskittyi sen sosiaalisesti vapauttaviin ja voimaannuttaviin ulottuvuuksiin

• Esim. S. Turklen kirja Life on the Screen (1995) kuvaa aktiivisten nettikäyttäjien identiteettikokeiluja MUDeissa ja peilaa niihin postmoderneja teorioita moniäänisestä, hajakeskitetystä minuudesta

• H. Rheingoldin Virtual Community (1993) kuvasi The Well -yhteisön kautta sitoutunutta verkkoyhteisöllisyyttä

• Vrt. L. Nakamuran Cybertypes (2002), joka osoittaa että rodun, etnisen taustan ja sukupuolen kaltaiset muuttujat eivät katoa mihinkään netissä

• Uudemmat ”Internetin psykologiaa” tarkastelevat tutkimukset ottavat huomioon esim. verkkohäiriköinnin, flame-sotien ja verkkoriippuvuuden kaltaisia aihepiirejä; ks. P. Wallace 1999; A.N. Joinson 2003

Nettiviestinnän psykologisia teorioita

• CMC-tutkimus (Computer-Mediated Communication) käynnistyi 1970-luvun lopulla, juontaa juurensa aiempiin, esim. puhelinviestintää käsitelleisiin tutkimuksiin

• Social Presence -teoria (Short et al. 1976) esitti että visuaalinen informaatio on ihmiselle tärkeä sosiaalisten suhteiden määrittäjä, ja esim. pelkkä ääni koetaan asiasisältöihin keskittyväksi

• Reduced Social Cues -teoria (Sproull & Kiesler 1986) esitti välittyneen viestinnän johtavan vapaampaan (estottomampaan) viestintään; fyysinen etäisyys kytkeytyy sosiaalisen palautteen puutteeseen/heikkouteen

Sosiaalisen median teorioita

• Kaikki median teoriat ovat sosiaalisen median teorioita (voiko olla ”epäsosiaalista mediaa”?)

• Marshall McLuhan julisti (1964) että ”Medium is the message” - sisältöä olennaisempaa on se muoto jossa media sisältöjä esittää (-> mediaekologinen tutkimus)

• Uskoi sähköisen viestinnän vievän kulttuuria yksilökeskeisemmästä yhteisöpainotteisempaan suuntaan (maailmankylä)

• Uudempi tutkimus pyrkii välttämään ”teknologista determinismiä” ja hahmottamaan yhteiskunnan muutosprosesseja monisäikeisemmin

”Ei paikan tajua”• Esimerkkinä Joshua Meyrowitzin kirja No Sence of Place

(1985): pyrkii tarkastelemaan sähköisen viestinnän yleistymiseen kytkeytyviä sosiaalisia muutosprosesseja

• Synteesiä McLuhanin mediateoriasta ja Erwing Goffmanin sosiologiasta

• Media vaikuttaa viestintätilanteiden kautta sosiaalisiin rooleihin, puhetapoihin ja tätä kautta sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen

• Televisio ja muu ”uusi media” on muuttanut fyysisten ja sosiaalisten tilojen & tilanteiden välisiä suhteita

• Jatkuvat yhteydet ja informaatiovirrat mm. tuovat aiemmin erillisiä sosiaalisia tilanteita ja identiteettejä kosketuksiin toistensa kanssa

Jäsennystä mediavirtoihin• Meyrowitzin kaltaisissa analyyseissä korostuu kulttuurisen

muutoksen laaja-alaisuus ja kriittiset seuraukset

• Mediatutkimuksessa median käyttäjän kuva vaihtelee uhrista tai järjestelmän osasesta aktiiviseen toimijaan (subjektiin)

• Usein kulttuurintutkijat korostavat käyttäjien voimavaroja ja aktiivista toimintaa

• Henry Jenkins on esimerkiksi analysoinut fanikulttuureja ja esittää että ne käyttävät suuntaa koko mediakulttuurin laajemmalle kehitykselle

• Ks. Textual Poachers (1992), Convergence Culture (2006)

Kollektiivinen äly• Jenkins (2006) yhdistää kolme käsitettä: mediakonvergenssi

(media convergence), osallistuva kulttuuri (participatory culture) ja kollektiivinen äly (collective intelligence)

• ”Osallistuminen” on monimuotoistunut, siihen suorastaan yllytetään ja oman 'fanituottajuuden' työkaluja on runsaasti saatavilla

• Kollektiivinen äly kytkeytyy joukkotoiminnan uusiin mahdollisuuksiin tietoverkkojen tehostamissa konteksteissa

• 'Parviälyä' on tutkittu esim. hyönteisissä; nykyään suosittu käsite mm. tekoälytutkimuksen ja nettikäyttäjien tutkimuksessa

Kollektiivisuuden ulottuvuudet

• Modernia yhteiskuntaa on pidetty individualismin kulta-aikana, ja myöhäis/postmoderniin liitetään entistä voimakkaammin 'suurten kertomusten' romahdus (Lyotard)

• Kollektiivisen älyn käsite nostaa esiin yliyksilöllisen tietämyksen rakentamisen ja toiminnan koordinoinnista saatavan lisäarvon kaltaisia ilmiöitä (ks. MIT Handbook of Collective Intelligence)

• Toisaalta voi ylikorostaa ”älyn” keskeisyyttä verkossa ilmenevälle kanssakäymiselle ja yhteistoiminnallisuudelle

• Massiivisimpia verkkosovelluksia leimaa leikillisyys ja pelillisyys (Facebook, MySpace, Youtube, IRC-galleria, World of Warcraft)

Sosiaalisen median malleja• Nykyinen dynaaminen Internet (”Web 2.0”) hämärtää

sovelluksen ja verkkosivuston rajaa

• Verkkosovellusten laajetessa hyödyntämään sosiaalisen verkostoitumisen, jakamisen ja yhteistoiminnan voimaa on alettu puhua 'sosiaalisesta mediasta'

• Esim. Bruns (2008) puhuu siirtymästä ”from usage to produsage” ja listaa avainperiaatteiksi: ”Open participation, communal evaluation”, ”Fluid heterarchy, ad hoc meritocracy”, ”unfinished artefacts, continuing process” ja ”common property, individual rewards”

• Teoretisointi keskeneräistä, osin konsulttivetoista (ks. esim. Tapscott & Williams, Wikinomics, 2006)

Toimijuuden malleja• Internetin varhaisvaiheisiin liittyi aktiivisen ja altruistisen

'nettikansalaisen' idea (netizen; ks.Hauben & Hauben 1997)• ”Laajennetun ihmisyyden” malleja edustavat mm.

kyborgiteoriat (ks. Haraway 1991) ja McLuhanin ”extensions of man” -mediatulkinta (ks. McLuhan 1964)

• Uudet tutkimukset ovat usein tietyn ihmisryhmän toiminnan etnografioita tai heidän motivaationsa analyysejä (ks. esim. avoimen koodin kehittäjät, Mikkonen, Vadén & Vainio 2007)

• Yleiskatsauksen Internetistä sosiaalisen elämän konteksteissa tarjoaa: Wellman & Haythornthwaite, The Internet in Everyday Life (2002)

Jatkoa: harjoitusryhmien järjestäytymistä