Oulun Insinöörit ry 70 vuotta

Oulun Insinöörit ry1945 - 2015

70-vuotisjuhlajulkaisu:

Julkaisija Oulun Insinöörit ry

Levikki yhteensä n. 4000 kpl (sähköisenä ja painettuna)

Oulun Insinöörit ry on vuonna 1945 perustettu Insinööriliitto IL ry:n Oulun,

Pohjois-Pohjanmaan ja Koillismaan alueen alueyhdistys. Yhdistyksessä on yli

3000 jäsentä, ja Oulun Insinöörit ry on siten yksi Insinööriliitto IL ry:n suurim-

mista alueyhdistyksistä ja suurin Pohjois-Suomessa.

Oulun Insinöörit ry perustettiin vuonna 1945 omaksi yhdistyksekseen Tampereen teknilli-

set -yhdistyksen alakerhosta. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin yhdistys on elin-

voimainen ja neljänneksi suurin Insinööriliiton alueyhdistys.

Yhdistyksen 70-vuotista taivalta juhlitaan koko vuosi teemalla ”Oulun Insinöörit 70-vuotta

- hyvän mielen vuosi”. Teemavuoden aikana Oulun Insinöörit haluaa tuottaa iloa ympä-

rilleen ja haluamme ravistella mielikuvaa tyypillisestä, ehkä hieman tylsästä insinööris-

tä. Toivomme, että positiivisuus lisää positiivisuutta ja annamme hyvän kiertää. Jokaiselle

kuulle on valittu oma hyväntekeväisyystempaus. Alkuvuoden aikana mm. luovutimme

verta, viihdytimme vanhuksia, suojelimme luontoa ja järjestimme iloa Oulun Poikien ja

Tyttöjen talolle. Loppuvuonna keräämme roskia, istumme vähemmän, tuemme Oulun

Ensi- ja Turvakotia ja osallistumme Joulupuukeräykseen.

Kymmenen vuotta sitten yhdistys teetti 60-vuotishistorian pro gradu tutkielmana. Tämä

juhlajulkaisu täydentää tuota historiaa ja sisältää ”Minun Insinööritarinani” -kirjoituskilpai-

lun satoa. Kirjoituskilpailu järjestettiin syksyllä 2014 ja se keräsi tosipohjaisia kaunokirjalli-

sia kertomuksia, tarinoita ja muistelmia insinööriydestä. Kirjoituksissa on erilaisia kasvuta-

rinoita ja polkuja, joihin on helppo insinöörinä samaistua.

ILOINEN JA ELINVOIMAINEN SEIT-SENKYMPPINEN!

Toivon miellyttäviä kokemuksia tarinoi-

den parissa! Ja ennenkaikkea, iloista ja

positiivista juhlavuotta kaikille!

Riitta RusilaPuheenjohtaja

Oulun Insinöörit ry

Oulun Insinöörien 70-vuotisjuhlavuonna ympäröivässä maailmassa tapahtuu paljon. Al-

kukesästä sovittiin työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkovuodesta maltillisine palkankoro-

tuksineen. Keväästä lähtien on puhuttu myös yhteiskuntasopimuksen tarpeellisuudesta.

Yhteinen tavoitetila on saada Suomen kilpailukyky ja talouskasvu nousuun, mutta samalla

on pidettävä huolta palkansaajien asemasta. Työtä on jaksettava tehdä myös tulevaisuu-

dessa. Uuteen kasvuun tarvittavat innovaatiot eivät synny uupuneen työntekijän päässä.

Oulu on tunnettu osaavien ja innovatiivisten insinöörien kaupunkina. Vaikka talouden

taantuma on jättänyt jälkensä seutukuntaan irtisanomisten ja toimipisteiden lakkautusten

myötä, moni insinööri on löytänyt paikkansa uudesta työyhteisöstä tai perustanut oman

yrityksen. Oululaiset insinöörit eivät ole luovuttaneet vaikeinakaan hetkinä, vaan menneet

rohkeasti eteenpäin.

Oulun Insinöörien toimintaa kuvastaa asioihin ja töihin tarttuva asenne. Kun yhdistyksellä

on sanottavaa tai tehtävää, silloin laitetaan hihat heilumaan. Yhdistyksen aktiivisesta pai-

kallisesta toiminnasta kertovat muun muassa jäsenistölle järjestettävät tapahtumat sekä

yhteiskunnallinen vaikuttaminen.

Yhdistys vaikuttaa myös näkyvästi Insinööriliiton hallinnollisissa elimissä. Oulun Insinööri-

en toiminnan erityispiirteitä kuvastaa lisäksi naisten vahva ja aktiivinen rooli yhdistyksessä.

Eteenpäin suuntautuva yhdistys kiinnostaa

ja houkuttelee mukaan myös uusia jäseniä.

Toivotan lämpimästi onnea 70 vuotta täyttä-

välle Oulun Insinööreille sekä aktiivisia tule-

via vuosia.

OULUSSA KATSOTAAN ETEENPÄIN

Pertti PorokariPuheenjohtajaInsinööriliitto

Nyt seiskakymppisiä juhlitaan Oulussa, kun Oulun Insinöörit ry täyttää 70 vuotta. Toivotan

Teille paljon Onnea ja Menestystä seuraaville vuosikymmenille.

Monenlaista on tietysti mahtunut näihin vuosiin. Itse muistan lämpimästi vuodet

1985 - 2012 toimiessani Oulussa Insinööriliiton Pohjois- Suomen piirin asiamiehenä.

Tullessani Ouluun vuonna 1985 Oulun Insinöörit oli noin 600 insinöörin yhdistys. Tänään

jäsenmäärä on runsaat 3000. Yhdistyksen toiminta on monipuolistunut samassa suhtees-

sa vuosien aikana. Yhdistys on mukana vahvasti opiskelijoista senioreihin.

Yhdistys tukee jäsenten kehittymistä, työllistymistä ja työssäjaksamista monin tavoin. Pal-

jon tapahtumia pidetään Villa Kaljaasilla. Itse Villa Kaljaasista on muodostunut oma käsite

jäsenkunnan keskuudessa.

Minulle varsinais-suomalaisena insinöörinä jäi hyvät muistot täällä vietetyistä vuosista ja

pohjoisen insinöörikunnasta ja kaikesta siitä missä sain olla mukana.

Oulun ja Pohjois- Suomen insinööri on avoin, reilu, yritteliäs ja hyvätuulinen. Minun oli

helppo tulla toimeen Teidän kanssanne.

Vielä lopuksi lämpimät onnittelut Oulun Insinöörit ry:lle.

VUODET VIERII JA IKÄÄ KARTTUU

Harri HaapasaloInsinööriliiton Pohjois-Suomen

asiamies 1985-2012

Kiitän Oulun Insinöörejä aktiivisesta yhteis-

työstä ja rakentavasta uudistushenkisestä

toiminnasta Insinööriliiton Pohjois-Suomen

piirissä. Piirin puolesta esitän parhaimmat

onnittelut 70 vuosipäivänä ja toivon yhdis-

tykselle ja sen toimijoille onnea ja menes-

tystä vaativaan työhön.

POHJOIS-SUOMEN PIIRIN TERVEH-DYSInsinööriliitto IL ry on jaettu kuuteen alueelliseen piiriin. Piiritoiminta on alueella toimivien

Insinööriliiton jäsenjärjestöjen alue-, paikallis- ja valtakunnallisten yhdistysten yhteistoi-

mintaa. Yksi piireistä on Pohjois-Suomen piiri. Se on vuodesta 1976 lähtien toiminut Poh-

jois-Suomen insinöörikunnan yhdistämiseksi ja yhteisen etujen ajamiseksi. Piiritoiminta on

saanut alkunsa Oulun Insinöörien aloitteesta ja Pohjois-Suomen piiri on vanhin Insinööri-

liiton piireistä.

Piirin jäsenmäärä oli tämän vuoden alussa noin 5500. Piiri koostuu kuudesta paikallisyh-

distyksestä; Oulun, Lapin, Länsi-Pohjan, Raahen, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun Insinöö-

reistä. Toiminnassa on mukana myös kaksi valtakunnallisesta yhdistyksestä; Tietoalan Toi-

mihenkilöt ja Valtion Insinöörit. Oulun Insinöörit on yksistään suurempi kuin muut piirin viisi

jäsenyhdistystä yhteensä.

Vaikka Oulun Insinöörien juhlavuotena on ollut suuria paikallisia ja yhteiskunnallisia muu-

toksia, on Oulun Insinööreillä ollut kyky uudistua ja toimia suunnitelmallisesti jäsenten ja

Insinööriliiton etujen ajajana. Oulun Insinöörit on panostanut paljon opiskelijatoimintaan

myös valtakunnan tasolla mitattuna. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa on ollut mallikasta.

Opiskelijoista löytyy alueellinen ja koko Insinööriliiton jäsenkehityksen paras potentiaali.

Toiminnan jatkuvuuden ja jäsenkehityksen takia alueelliseen toimintaan pitää saada nuo-

ria. Sieltä tulee uusia innovatiivisia aloitteita toiminnan kehityksen takaamiseksi.

Ali Heiskanen Puheenjohtaja

IL Pohjois-Suomen Piiri

Toivotan teille, hyvät Oulun Insinöörit, mitä

parhainta juhlavuotta. Te olette olleet mu-

kana kehittämässä Oulua siksi huippuosaa-

jien kaupungiksi, mikä Oulu tänä päivänä

on. Jatkukoon työnne menestyksekkäästi

myös tulevina vuosina!

HYVÄÄ JUHLAVUOTTA OULUN IN-SINÖÖRIT!Minulla on ilo onnitella Oulun kaupungin puolesta 70-vuotisjuhlaansa viettävää Oulun In-

sinöörit ry:tä. Yhdistys on tehnyt arvokasta edunvalvontatyötä jäsentensä hyväksi ja vai-

kuttanut yhteiskunnassamme aktiivisesti monin eri tavoin Oulussa, Pohjois-Pohjanmaalla

ja Koillismaalla jo seitsemän vuosikymmentä. On koittanut ansaittu juhlavuosi.

Oulun Insinöörit ry on kantanut vastuuta jäsenistään jo usean sukupolven ajan. Yhdistyk-

sen aloittaessa toimintansa maaliskuussa vuonna 1945 kaupunkimme asukasluku oli noin

30 000. Tänä päivänä Oulussa, Pohjois-Skandinavian pääkaupungissa, on lähes 200 000

asukasta. Myös teknologian saralla on nähty valtaisaa kehitystä, mistä kertoo mm. se, että

Merikosken vesivoimalaitoksen sähköntuotanto aloitettiin vuonna 1948, kolme vuotta yh-

distyksenne perustamisen jälkeen.

Kokemus on osoittanut, että alueellisuudella on tärkeä paikkansa yhteiskunnallisessa toi-

minnassa. Jotta alueemme kehittyminen jatkuisi, on oleellista tietää omat vahvuutem-

me. Toki me ne tiedämme. Insinöörien, rakennusarkkitehtien ja muiden tekniikan alojen

aikaansaannokset ovat yksi tärkeimmistä alueemme vahvuuksista. Oululaisten huippu-

osaajien tuomien ja perustamien menestyvien yritysten vanavedessä on hyvinvointia ja

vaurautta virrannut koko pohjoiseen Suomeen. Vaikka Oulu on viime aikoina joutunut

pyristelemään vastavirtaan, on se edelleen pohjoisen sydän, joka sykkii elinvoimaa koko

Pohjois-Suomeen.

Matti PennanenKaupunginjohtaja

Oulun insinööreillä on 70-vuotisjuhlan kunniaksi

hyvän mielen teemavuosi. Minä uskon akavalai-

seen insinööriyteen jatkossakin ja minä uskon sii-

hen, että yhdessä me teemme tästä hyvän mie-

len vuosisadan.

Paljon onnea ja menestystä Oulun insinööreille

myös seuraavalle 70 vuodelle!

INSINÖÖRI ON AINA MUODISSAInsinööriyden on todettu olevan nyt muodikasta, kun pääministerinä on insinööri ensim-

mäistä kertaa sitten toisen maailmansodan. Ja höpö höpö, sanon minä. Insinöörithän ovat

olleet muodin valtavirtaa jo vuosikymmeniä. Suomi ei olisi noussut yhtä nopeasti kehitys-

maasta menestyväksi hyvinvointiyhteiskunnaksi ilman insinöörejä.

Nyt insinöörejä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Suomi on taantumassa. Maamme tar-

vitsee uusia ja rohkeita innovaatioita, uusia tekniikoita ja tuotteita aina sosiaali- ja tervey-

denhuollon palveluista yritysten vientituotteisiin. Me tarvitsemme suomalaista insinööriä

ja hänen asiantuntemustaan.

Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että me pidämme insinööreistämme ja heidän työllisyy-

destään hyvää huolta. Insinööri ei naksauta aivojaan pois päältä, kun kello lyö viisi. Tämän

vuoksi Akava on vaatinut muun muassa työaikalain uudistamista, rotia harmaisiin ylitöihin,

työmatka-aikojen tunnustamista työajaksi sekä työttömien työmarkkina-aseman paran-

tamista.

Ay-liikettä haastetaan nyt monelta suunnalta ja ymmärrämme itsekin, että meidän on uu-

distuttava. Tähän me tarvitsemme teitä kaikkia. Muutosvoiman oikea suunta on alhaalta

ylöspäin, joten kysykää, kyseenalaistakaa, vaatikaa ja tulkaa entistä aktiivisemmin mu-

kaan vaikuttamaan Akavan ja työelämän päivittämiseen 2020-luvulle. Insinööriys on ollut

osa akavalaisuuden peruskivijalkaa ensi vuonna jo 40 vuotta, edustaahan Akava korkea-

koulutettuja asiantuntijoita, esimiehiä ja johtajia. Hyvä näin.

Sture Fjäder Puheenjohtaja

Akava ry

INSINÖÖRI MUUTTAA MAAILMAA

Insinöörit ovat olleet tärkeinä tekijöinä maamme kehittymisessä ja suomalaisen elämän

suuressa muutoksessa sotien jälkeisestä ajasta tähän päivään. Tänä päivänä muutos on

edelleen voimakas. Oulun seudulla koetusta rakennemuutoksesta huolimatta insinööri-

en monipuoliselle osaamiselle on jatkossakin tarvetta. Oulu on edelleen vahvasti ICT-tek-

nologiakaupunki, energiakysymykset ovat elintärkeitä maailmanlaajuisesti, asumiseen

kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja tekniikka kehittyy huimaa vauhtia.

Kuten työelämässä, niin myös insinöörien koulutuksessa on pysyttävä mukana muutok-

sessa. Oamk on vastannut muutokseen aktiivisella kehittämistoiminnalla ja yrittäjyyttä ja

uutta liiketoimintaa edistävällä koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnalla, jossa vahva-

na taustatekijänä on yhteiskunnan digitalisoituminen. Insinöörialoilla haluamme olla maa-

ilman kärjessä esimerkiksi painettavan elektroniikan ja energiatehokkaan rakentamisen

kehittämisessä.

Vuorovaikutus eri toimijoiden, yritysten, yhteisöjen ja oppilaitosten kesken on olennaista

koko yhteiskunnan kehittymiselle ja kilpailukyvylle. Siksi Oulun ammattikorkeakoulu pitää

tärkeänä yhteistyötä työelämään siirtyneiden insinöörien kanssa.

Oamk onnittelee 70-vuotiasta Oulun Insi-

nöörit ry:tä ja toivottaa menestyksekästä

tulevaisuutta!

Jouko Paasotoimitusjohtaja, rehtori,

Oulun ammattikorkeakoulu

Minun insinööritarinani - kirjoittanut nim. annejohanna

Miksi ratakisko taipuu insinöörin alla?

Fiksumpi antaa aina periksi. Vai miten se

meni?

On aika miettiä mitä haluan tulevaisuu-

delta. Olen väsynyt, en nauti työstä, viikoit-

tainen matkustaminen käy voimille ja olen

paljon pois kotoa. Kysyn itseltäni: Onko

tämä sitä mitä haluan loppuelämältä vai

onko aika hengähtää ja miettiä, mitä oi-

keasti haluan tehdä.

Palataan ajassa taaksepäin. Valmistuin

insinööriksi viime vuosituhannen loppu-

puolella, täynnä intoa ja tulevaisuuden

suunnitelmia. Oli hyvä tilanne, opiskeluai-

kana kesätyöpaikoista ei ollut pulaa ja töi-

hin pääsi suoraan valmistumisen jälkeen.

Eletään elektroniikkateollisuuden valta-

kautta, olen töissä teollisuuden kunnossa-

pidon parissa. Olen työssä, missä viihdyn.

Elämä tuntuu kiireiseltä, töissä on pärjät-

tävä, on näytettävä kykenevänsä aina vain

vaativampiin tilanteisiin ja tehtäviin. Ohi-

menevät epätoivonhetket saattavat näkyä

kasvoiltani, mutta vauhti ei hiljene. Työil-

mapiiri on erinomainen ja työkaverit muka-

via, elämä tuntuu hyvältä.

Vuodet vierivät, elektroniikkateollisuus

hiipuu, työt vähenevät, yt-kierre alkaa ja

minun on laajennettava reviiriä. Muutama

vuosi vierähtää matkustellen työn peräs-

sä ja olen siinä pisteessä, etten löydä elä-

mälleni suuntaa. Minulla on yli kymmenen

vuotta työhistoriaa takana. Näen mahdol-

lisuuden pienelle tauolle ja jään vuorotte-

luvapaalle.

Olen pois töistä puoli vuotta. Nautin elä-

mästä ja vapaudesta. Teen asioita, mitkä

ovat jääneet unholaan kiireisten työvuo-

sien aikana. Matkustelen, valokuvaan, ke-

rään kokemuksia ja nautintoja. Pidän huol-

ta itsestäni ja terveydestäni.

MINUN INSINÖÖRITARINANI -KIRJOITUSKILPAILUN VOITTAJAT

MINUN INSINÖÖRITARINANI oli Oulun Insinöörit ry:n jäsenille avoin kirjoituskilpailu, jonka

aihepiirinä oli mm. insinööriys, insinööriperinteet, insinöörin elämän tapahtumat ja urakään-

teet. Kilpailu järjestettiin juhlavuoden kunniaksi.

Puoli vuotta kuluu nopeasti. Neljän kuu-

kauden vapaan jälkeen tuntuu ensimmäis-

tä kertaa siltä, että olen saanut lomailla

tarpeeksi ja työasiat palaa mieleen. Kaksi

viimeistä kuukautta menee työhön paluuta

odottaessa. Olen taas valmis työelämään.

Hyvin pian huomaan kaiken olevan en-

nallaan. Jatkan siitä, mille asteelle asiat

puolivuotta aikaisemmin olivat jääneet.

En voi ymmärtää miten seesteistä elämä

työpaikalla on ollut viime kuukaudet. Tu-

leva tilanne ei näytä millään tapaa hyvältä.

Näköpiirissä on organisaatiomuutoksia ja

työnantaja haalii takaisin riveihinsä johta-

jia, joiden aikaan tilanne oli parempi. Onko

tämä uudistamista vai tekohengittämistä,

veikkaan jälkimmäistä.

Kevät tekee tuloaan eikä tilanne näytä

kohenevan. Kesälomiaan odottava henki-

löstö saa jälleen kuulla ilouutisen, yt-neu-

vottelut alkavat. En ole pysynyt mukana

laskuissa, kuinka monet neuvottelut olen-

kaan käynyt läpi reilun kymmenen vuoden

työhistoriani aikana, kerran tai pari vuodes-

sa pitää henkilöstön valppaana. Pari vuotta

aikaisemmin jouduin irtisanomaan omat

alaiseni, onko nyt minun vuoroni lähteä,

toivon sitä salaa, sillä en näe tulevaisuutta

itselleni tässä työpaikassa. Ja ei näe työn-

antajakaan.

Juhannus lähestyy, kerään tavarani ja

sanon lopullisesti hyvästit menneelle elä-

mälle. Nyt olen vapaa tekemään mitä ha-

luan, elämän avaimet ovat käsissäni, täytyy

vain löytää se oikea ovi mihin niitä käyttää.

Tästä alkaa se aika, että voin hengähtää ja

miettiä, mitä oikeasti haluan tulevaisuu-

delta.

On kesä, saan nauttia auringon valosta ja

lämmöstä samalla valmistautuen tulevaan

synkkään syksyyn ja pakkastalveen. Pitää

pysyä aktiivisena, paikalleen jääminen ei

näytä hyvältä, ansioluetteloon ei saa tulla

aukkoja, mitkä näyttäisi joutenololta.

Syksyn ja talven aikana suoritan verk-

ko-opintoja ja opiskelen valokuvausta,

mikä on rakas harrastukseni. Haluan ha-

kea luovuudella vastapainoa menneeseen

elämään ja uusia ideoita tulevaisuuteen.

Haen samalla töitä ja rekisteröidyn rekry-

tointipalveluita tuottavien yritysten listoille.

Teen hakemuksia ja viilaan ansioluette-

loa kuntoon. Olen onnellinen, kun pääsen

haastatteluihin ja saan huomata, että työ-

historiaani arvostetaan työmarkkinoilla.

On kulunut vuosi siitä, kun pakkasin ta-

varani edellisestä työpaikastani. Taidekou-

lun valokuvausopinnot ovat takanapäin,

kymmeniä hakemuksia on lähtenyt uuden

työpaikan toivossa ja muutama haastattelu

on tuonut lisää kokemusta tämän hetken

työmarkkinoista Juhannus tekee tuloaan,

valmistaudun keskikesän juhlan viettoon,

puhelimeni soi ja vastaan. Tätä soittoa en

osannut odottaa, sillä olin jo unohtanut,

että tänään on luvattu ilmoittaa. “Onneksi

olkoon, sinut on valittu hakemaanne tehtä-

vään ja työt alkaa elokuussa.”

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen

päivä, elämäni avaimet ovat löytäneet oi-

kean oven ja työ jatkuu kunnossapidon pa-

rissa tulevaisuudessakin. Olen saanut elä-

mänilon takaisin ja väsymys on takanapäin.

Ja hei, ei se ratakisko taivu insinöörin

alla. Olen nyt reilun vuoden aikana saanut

tutustua uudessa työpaikassani ratakiskon

sielunelämään, kyllä se vaatii vähän isom-

mat voimat.

annejohanna

Uusikatu 26 2 krs, puh: 3113191

Herkullinen kotiruokalounas noutopöydästä arkisin klo: 10.30- 15.00

Kun tietotekniikka tuli rakennustyömaalle - Kirjoittaja: Janne Ka-linainen

Rämpytä rämpytä sitä konetta sanoo

vastaava mestari vieressäni. Ja minä poika

rämpytän. Tällä hetkellä vuorossa on sel-

vittää onko työmaalle toimitettu tarvittavia

rakenteita ja jos on, mistähän ne nyt löytyi-

sivät. Hetken naputtelun jälkeen on helppo

todeta, että ne tulivat 22.10. kuormassa ja

purettiin alueen 350 taakse. Kun samal-

la vilkaisen sähköpostista suunnittelijalta

tulleen viestin, voin vielä huikata: ”Sen A22

pilariin tulevan tukipalkin saa hitsata kiin-

ni”. Ovi kalahtaa kiinni ennen kuin viimei-

sen tavun kaiku on kadonnut vastaavan

mestarin harppoessa työmaalle. Melkein

kuulen konttorille asti mestarin äänen kun

hän noituu miksei osia ole vielä löydetty ja

miten leväperäistä toiminta ylipäätään on…

Katson seinällä olevaa motivaatiotaulua

jossa sanotaan englanniksi ”Life is hard –

it’s even harder if you’re stupid”, eli elämä

on kovaa ja vielä kovempaa jos olet tyhmä.

Tällä työmaalla tyhmyydestä sakotetaan ja

kunnolla.

Jos vastaavalla mestarilla onkin monia

hyveitä joista suurimpana rautainen, tai

pikemminkin titaaninen ammattitaito, niin

kärsivällisyys ja ymmärrys tahallista tai ta-

hatonta tyhmyyttä tai laiskuutta kohtaan

ei taatusti niihin kuulu. Yleensä minulla

punoittavat korvat jo hieman normaalia

paremmankin suorituksen jälkeen, saati

sitten jos jokin ei oikein meinaa sujua. No

ainakin on motivaatiota pyrkiä aina par-

haimpaan suoritukseen. Eikä toisaalta jää

epäselväksi tuliko tehtyä hyvää työtä vai ei.

Olen ensimmäisellä isommalla työ-

maalla projekti-insinöörinä. Vastaavana

mestarina on eläkkeeltä tähän firman his-

torian isoimpaan ja kiireisimpään projektiin

houkuteltu teknikko. Hän on johtanut töitä

jo yli 40 vuotta eikä enää kenties muista

miten lasketaan kaikki kuormitukset ja tar-

vittavat pienan paksuudet, mutta voi koke-

muksellaan ravistaa hihasta täysin oikean

vastauksen ja siteerata perään joko tek-

niikan taulukkokirjaa tai rakentamismää-

räyskokoelman liitettä B7. Yksi suuri puute

hänestä löytyy: hän ei ole yhteensopiva

tietokoneen kanssa. Ja kun nykyisin vaati-

muksena on laadun ylläpitämiseksi ja ra-

portoinniksi dokumentointi, nimenomaan

tietokoneella, koitui minulle onneksi saada

tämä työ ja ”hoitaa se pakollinen tietoko-

neen rämpyttäminen”.

Minulle tämä on lottovoitto. Seuraamal-

la kokenutta työnjohtajaa ja muistamal-

la puoletkaan ohjeista saa kirittyä monta

vuotta kokemusta. Ja kun vastaava mesta-

rikin huomaa, etten ole niitä ”tietokoneen

taakse hautautuvia ja toimistoon unohtu-

via insinöörinplanttuja” niin juttu alkaa jo

jossain määrin luistamaan. Vielä kun osaa

käyttää tietokonetta ja pitää asiat järjestyk-

sessä tällä reilun sadan hengen työmaalla,

sekä tarvittaessa vaikka kaivettua tiedot

milloin tarvittava materiaali on saapunut tai

saapumassa, leimauduin hänen silmissään

jo melkein hyödylliseksi. Kun vielä näytin

3D-mallista miksi tiettyjä rakenteita piti

muuttaa asennuksen onnistumiseksi sain

jopa kuulla että ”ehkä noista rakkineista

voi joskus olla jopa hyötyäkin eikä pelkkää

haittaa ja ajankulua”. Olin itsekin aika otettu

noista sanoista.

Ilmeisesti tietokoneesta ja osaavasta

käyttäjästä kuitenkin oli hyötyä. Siinä vai-

heessa kun toimitusjohtaja tyrmäsi vaatee-

ni paremmasta tietokoneesta tai elämää,

korjaan työtä, helpottavasta älyluurista,

otti tämä vastaava mestari vuorostaan pu-

helun toimitusjohtajalle. En valitettavasti

(tai onnekseni) kuullut mitä sanottiin, mutta

jonkin ajan päästä yleensä sain tämän tar-

peellisen laitteen. Uusi ja vanha aikakausi

alkoivat elää sulassa sovussa yhdessä.

Vielä myöhemminkin mestari edelleen

päivitteli, miten helppoa nykyisin on vain

napata kännykällä kuva ongelmapaikasta,

lähettää se suunnittelijalle ja odottaa kom-

mentteja muutaman tunnin päästä sähkö-

postilla. Vain muutama vuosi aikaisemmin

otettiin kuva kameralla, ajettiin lähimpään

kaupunkiin kehittämään filmi ja faksattiin

tai lähetettiin se pikapostissa suunnitteli-

jalle. Hyvällä tuurilla jo seuraavana päivä-

nä, sovitun puhelinpäivystystunnin aikana

saattaisi joku soittaa konttorille. Silloin pi-

täisi ehdottomasti olla päivystämässä pai-

kalla.

Tuon reilun vuoden aikana minusta tuli

insinöörin sijaan oikea insinööri. Olen epä-

röimättä käyttänyt hyväksi kaikkia niksejä

joita tuolloin opin. Onneksi osaan ja mal-

tan edelleen käyttää tietokonetta, vaikka

minulla onkin alaisena nuoria insinöörejä

jotka hoitavat sen ”perusrämpyttämisen”.

Yritän ohjata heitä oikealle polulle hieman

hienovaraisemmin kuin minua aikanaan

ohjattiin. Siitä huolimatta he kiittelevät, et-

tei jää epäselväksi milloin onnistuu ja mil-

loin ei. Ja kaikesta palautteesta huolimatta

hekin haluavat oikeiksi insinööreiksi. Kuka-

pa ei.

Janne Kalinainen

70-luvun alussa syntyi pieni keskospoika

Kuusamolaiselle maatilalle. Pienen elämän

alku ja synty tarvitsi merkittävää insinööri- ja

lääkäritaitoa, sillä verivasta-aineiden vuoksi

häntä oli jouduttu hoitamaan verensiirroin

jo kohtuun ja sen jälkeen. Kohdunsisäinen

verensiirto oli huipputekniikkaa OYKS:ssä

tuolloin ja on toimenpiteenä harvinainen

nykyisinkin. Poika kehittyi puuhastellen

maatilan töissä ja kiintyi koneisiin ja laittei-

siin. Isän mopedi sai tuntea nuoren asen-

tajan iskut 8-vuotiaalta pojalta, kun hän

purki moottorin käyttäen vasaraa ja leikko-

tamppia. Sedän auton akku tarvitsi hänen

mielestään kraanavesi täydennystä ja niin-

pä häntä nimitettiinkin kauan sen jälkeen

akunkorjaajaksi. Peruskoulun 8. luokalla

hänelle tuli selväksi, että hänestä tulee ko-

neautomaatioinsinööri. Kuusamossa ei ol-

lut ammattikoulussa konealan opintolinjaa,

niinpä yhdessä opinto-ohjaajan kanssa va-

littiin ponnistusalustaksi autonasentajalinja.

Ainahan asentajan taitoa tarvittaisiin. Perus-

jakson jälkeen olisi ollut mahdollista pyrkiä

Oulun teknilliseen oppilaitokseen, mutta

autojen tekniikka kiinnosti ja ne opiskelut

veivät 3 vuotta ja hän valmistui raskaanka-

lustonasentajaksi.

Kesäloman jälkeen oli edessä muutto

Ouluun ja insinööriopintojen aloittaminen.

Opinnot sujuivat hyvän muistin avulla hel-

posti. Fysiikka, matematiikka ja kaikki tek-

niset aineet olivat hyvin kiehtovia ja niiden

soveltaminen laboraatioina oli hyvin miele-

kästä. 4 vuoden aherruksen jälkeen hän val-

mistui toivomaansa ammattiin, koneauto-

maatioinsinööriksi. Valmistumisen jälkeen,

Suomen ollessa lamassa, ei työpaikkaa heti

löytynyt. Tilapäisesti hän työskenteli kesän

Kuusamolaisessa autokorjaamossa peltiä

oikoen ja autoja kitaten. Syksyllä hän työllis-

tyi Ouluun, prosessiteollisuuteen koneiden

kehitysinsinööriksi. Työpaikan saamisen eh-

tona oli, että hän ottaa lykkäystä armeijaan

menosta 2 vuotta ja tulee töihin heti. Näin

tehtiin. Työ vei 3 vuotta ja sitten hän suoritti

armeijan Oulun keskustan kasarmilla, auto-

hallilla. Armeijassa, autohallin luutnantti sai

kuulla insinööri-asentajataustan ja oman

halun auttaa raskaankaluston huolloissa.

Viivästyneiden huoltojen vuoksi armeijan

kalustoa jouduttiin seisottamaan. Yhteises-

ti esikunnan kanssa sopien päätettiin, että

päivisin 7 ja 16 välillä hän teki määräaikais-

huoltoja armeijan kalustoon ja vastapainok-

si hänet vapautettiin palveluksesta ilta- ja

yölomalle aina klo 17 jatkuen seuraavaan

aamuun klo 7:ään saakka. Näin tapahtui

alokaskauden päättymisestä aina siviiliin

siirtämiseen saakka. Vapaiden aikana sekä

arki-iltoina hän kävi työpaikallaan töissä.

Kyseinen järjestely hämmensi komppa-

niassa etenkin suurten hälytysharjoitusten

aikana, sillä koko henkilökunta oli myös

poistumiskiellossa, mutta insinööri lähti

Insinööritarinani - Kirjoittaja: Mika Manninen

ulos töihin. Kukaan ei uskaltanut uhmata

esikunnan päätöksen voimaa. Isänmaan

eduksi toimiminen palkittiin ylennyksellä ja

sotilaskotilahjalla ennen kotiutusta.

Armeijasta päästyään hänen työpaikalla

oli jälleen uuden tuotantolinjan käyttöönot-

toprojekti tulossa. Hän oli jo aiemmin käyt-

töönottanut uuden tuotantolinjan ennen

armeijaan menoa. Linja asennettiin ja käyt-

töönotettiin, mutta sitten tuli tieto että nyt

tuotanto täytyy käynnistää Kiinassa ja pikai-

sesti. Koska koneiden valmistusaika oli pit-

kä, päätettiin juuri asennettu laitteisto irroit-

taa lattiasta ja pakata kontteihin ja Kiinaan.

Merirahdin aikana linjadokumentaatio kun-

toon englannin kielellä ja eteen tuli kysy-

mys, kuka lähtee käyttöönottamaan linjan?

No, ehdotus oli selvä. Sinä tiedät jo linjan,

pakkasit sen, lähdetkö 1,5kk ajaksi sinne?

Huh, pienestä 15 henkilön kylästä kotoisin

oleva mies miljoonakaupunkiin? Englantia

hän ei ollut oppinut kouluaikana kovin hy-

vin. Puheesta juuri ja juuri ymmärsi YES ja

NO. Vastaus oli kuitenkin YES, hän lähtisi

käymään siellä ja puhuisi vaikka käsillä.

Kiinassa käyttöönotto sujui ripeästi ja

tarvittiin osaamista operaattorihenkilöstön

valintaan. Teknisen henkilöstön valintaan

piti kehtittää ”palikkatesti” ja yrityksen hen-

kilöstö lähti kasvamaan. Tuotannon läh-

dettyä käyntiin, tuli ryhtyä apufunktioita ra-

kentamaan ja ohjaamaan. Niinpä hän joutui

toimimaan rekrytoijana, tuotannon suun-

nittelijana, henkilöstön koulutustehtävissä,

tuotantopäällikkönä, tavarantoimittajien va-

litsijana yms. Alunperin ajateltu 1,5kk keikka

venähti 1001 päivän sopimukseen. Tuossa

ajassa rakennettiin uusi tehdas, lisättiin tuo-

tantolinjoja ja hankittiin ympäristö- ja laa-

tusertifikaatit. ”Vaalean viikingin” oleskelu

tummien kiinalaisten keskuudessa herätti

paikallisissa suurta ihmetystä ja tuijotusta.

Siihen hän tottui jopa niin hyvin, että Suo-

messa lomaillessa itse etsi, että mikä vikana

kun ihmiset ei tuijota. Elämä ulkomailla sujui

hyvin ja hänen englannin kieli karttui ja kii-

nan kieli alkoi arkielämässä sujua.

Komennus päättyi ja hän palasi takaisin

Oulun tehtaalle. Tehtaalla oli edelleen laa-

jenemistarpeita ja niinpä hän oli jälleen lin-

ja-asennusten kimpussa. 2 vuoden perästä

tuli jälleen laajennustarvetta Kiinan tehtaal-

le ja kysyttiin, että lähdetkö vielä? Yes ja li-

säksi laitettiin kiinalaisen myyntitoimiston

toimitusjohtajan tehtävät ja vastuu. Vanha

ympäristö ja jo aiemmin luotu verkosto ja

kokemus auttoi hänet jälleen hyvään suori-

tukseen. Toinen kausi Kiinassa kesti 2 vuot-

ta.

Ouluun palattuaan hän työskenteli asia-

kashallinnassa, koneiden kehitystehtävissä

ja tuotekehityksessä. Elämä oli ulkomailla

opittuun nähden puuduttavaa. Nyt heräsi

ajatus uudestaan kouluttautumisesta. Oli-

han korkeakoulu-uudistuksessa käynyt niin,

että opistoinsinööri ei olisi julkisiin virkoihin

hakukelpoinen ennen tutkinnon päivittä-

mistä amk-tasoiseksi. Kajaanissa aloitet-

taisiin kaivosinsinööriksi muunto-opetus,

johon hän haki, mutta hakijoiden puutteen

vuoksi koulutuksen alku lykkääntyi vuodel-

la. AMK-insinööritutkinnon hän suoritti siellä

sitten 2 vuodessa. Koulutuskipinän sytyttyä

hän päätti hakea vielä Kemi-Tornion AMK:-

hon ylempään amk-insinöörin koulutuk-

seen ja pääsi sinnekin. Koulutus siellä kesti

2 vuotta ja samalla heräsi ajatus, entäpä jos

sitten joskus tohtoriksi?

Useat läheiset ovat tuumanneet, että on

se ihme, että niin pienestä rääpäleestä tuli

tuommonen mies. Tällä he ovat tarkoitta-

neet hänen sinnikkyyttä ja uusien asioiden

omaksumiskykyä. Vastaus on ollut, että mitä

lie piikittäneet silloin pienenä ja keskeneräi-

nenhän tässä taitaa olla kokoikänsä. Takana

on asentajakoulutus, 3 insinööritutkintoa ja

silti hänestä tuntuu, että vielä pitäisi jotain

opiskella ja tehdä. Tähän keskeneräisyyden

tyydyttämistarpeeseen hän aloitti mehiläs-

tarhauksen ja kiinnostus mehiläisen bio-

logiasta ja hoitotekniikasta on herättänyt

tutkivan insinöörisielun huimaan lentoon.

Elämä on hunajaista kun uskaltaa heittäytyä

mukaan ja luottaa itseensä. Suuri kiitos kuu-

luu perhelleni ja kaikille läheisilleni heidän

tuestaan elämäni eri käänteissä ja ymmär-

ryksestä antaa luovuuteni kukoistaa.

Mika Manninen

Holiday Club Kuusamon Tropiikissa saa koko perhe lomastaan ilon irti! Majoittua voi mukavasti hotellissa tai tilavassa ja hyvin varustellussa loma-asunnossa.

Luvassa on pulikointia kylpylän virkistävissä poreissa, bostonilaisia herkkuja sekä rentoa tunnelmaa O’Learyssa sekä tietysti hauska päivä koko perheen suosikkipuisto Angry Birds Activity Parkissa!

Tähän eivät aktiviteetit toki lopu – tarjolla on nimittäin myös monipuolisia sisäaktiviteetteja sekä gol� enttä aivan hotellin vieressä.

Katso lisää ja varaa paras loma holidayclub.�

Pidätämme oikeuden muutoksiin. Puheluiden hinnat 030-numeroihin: lankapuh. 0,0828 €/puh. + 0,07 €/min. Matkapuh. 0,0828 €/puh. + 0,17 €/min.

Vietä riemukas koko perheen kylpylälomaKuusamon Tropiikissa

Holiday Club Kuusamon TropiikkiKylpyläntie 5, 93600 Kuusamo030 686 4400

Oululaisten lasten ajatuksia INSINÖÖREISTÄ

Insinööri on jonkulainen semmonen tietä-jä. En tiiä mitä se tietää. Se on töissä jossa-kin salissa.POIKA 6v

No ehkä se on joku lääkäri. Se työskentelee uimavalvojana.Meijän iskä kaivaa työkseen kuoppia, niin varmaan se on insinööri.POIKA 7v

Insinööri vois tehä jotaki semmosta, että se johtaa jotakin paikkaa.

Mutta ei se ainakaan koko maapalloa joh-

da.POIKA 6v

No en kyllä tiiä. Insinöörit tekee varmaan kaikkia temppuja.POIKA 4v

Insinööri on pelastaja. Se on Batmanilla töissä.POIKA 5v

Insinööri kuulostaa toimistohommalta.TYTTÖ 7v

Se on isin työpaikka.TYTTÖ 3v

Insinööri vois olla semmonen joka keksi jottain. Tai tietää jottain.POIKA 7v

Mä oon ennen ollu semmonen, mutta nyt mää en muista yhtään mitä ne tekee.TYTTÖ 4v

Juoksee, kävelee ja taputtaa käsillä kun kävelee. Ja mököttää.TYTTÖ 4v

Se pelaa Uunoa ja tekee makkaraa.POIKA 5v

Insinööri ehkä pelastaa vaikka kaloja jois-tain hain ansoista. Se on töissä jossakin pelastuspaikassa.POIKA 4v

Insinööri tekee puhelimia.POIKA 7v

Se lentää lentokoneella.TYTTÖ 6v

Riku Leminen toimi puheenjohtajana 2006 - 2007 ja 2009. Rikun tarinoimaa;

Olen valmistunut insinööriksi 1987. En

päässyt yliopistoon lukemaan matema-

tiikkaa, kemiaa, fysiikkaa tai äidinkieltä,

mutta hain varmuudeksi opiskelemaan

tietoliikennetekniikkaa Oulun teknilliseen

opistoon. Insinööriys merkitsee minulle hy-

vää koulutusta, työtä ja palkkaa.

Lähdin Oulun Insinöörien toimintaan,

kun Palovaaran Matti soitti 1990-luvun al-

kupuolella ja pyysi mukaan. Olen toiminut

työsuojeluvaltuutettuna ja useissa eri teh-

tävissä Nokian Oulun Seudun Ylemmät

Toimihenkilöt NOSYT ry:ssä, jonka perus-

tajajäsen olen, YTN:n tietotekniikan pal-

velualan taustaryhmässa ja Insinööriliiton

TES-valtuuskunnassa. Olen ollut myös YT-

N:n hallituksen varajäsenenä, Akavan Poh-

jois-Pohjanmaan aluetoimikunnan jäsene-

nä ja Akavan liittokokousedustajana. Olen

toiminut Oulun Insinööreissä erilaisissa

tehtävissä neljännesvuosisadan. Olen yh-

distyksen pitkäaikaisin

sihteeri; menossa on 8.

kausi.

Asetuin ehdolle pu-

heenjohtajaksi, kun pyydettiin. Puheenjoh-

tajakautenani ymmärsin, miksi edelliset pu-

heenjohtajat kehittivät kokouskäytäntöjä.

Kokouksen kulku näyttää varsin erilaiselta

puheenjohtajan tehtävästä käsin. Edelliset

puheenjohtajat kehittivät yhdistystä ja sen

toimintaa voimakkaasti. Erityisesti ICT-alan

työpaikkojen määrä oli Oulussa kasvussa.

Yhdistyksen jäsenmäärä oli kasvanut voi-

makkaasti; yksin vuonna 2001 jäsenmäärä

kasvoi 15 prosentilla. Minun aikanani yh-

distys veti henkeä ja keskittyi vakiinnutta-

maan toiminnan tason. Suuria uusia kehi-

tysaskeleita ei otettu. Jäsenmäärän kasvu

tasaantui, mutta jatkui vielä hyvänä. Uusia

jäseniä saatiin erityisesti valmistuneista

insinööreistä. Yhdistys kehitti yhteistyötä

TEK:in kanssa järjestämällä työmarkkinail-

toja. Lisäksi OI loi suhteita muiden keskus-

järjestöjen paikallisiin toimijoihin.

Toivoisin, että liiton sisäisistä kiistoista

luovuttaisiin ja pikku hiljaa keskityttäisiin

Oulun Insinööreissä pidän eniten hyvästä yhteishengestä.

Pidän Insinööriliiton vahvoista perinteistä ja vanhoista hyvis-

tä ajoista. Liitolla on osaava henkilökunta.

PUHEENJOHTAJIEN MIETTEITÄ MENNEELTÄ VUOSIKYMMENELTÄ

taas jäsenten etujen ajamiseen. Insinööri-

liiton pitäisi ottaa sille kuuluva keskeinen

rooli YTN:n ja Akavan kehittämisessä. Toi-

von, että IL pysyisi edelleen Akavassa. Insi-

nöörit muodostavat yhdessä YTN:n muiden

jäsenliittojen jäsenten kanssa ylempien toi-

mihenkilöiden henkilöstöryhmän, jolle YTN

neuvottelee pääosin työehtosopimukset.

Kaikki YTN:n liitot ovat myös Akavan jäsen-

liittoja. Toiseen keskusjärjestöön siirtyminen

ainoana YTN:n jäsenliittona voisi hankaloit-

taa yhteistyötä YTN:ssä ja näin heikentää

insinöörien edunvalvontaa.

Ennustan, että vuonna 2025 Oulun seu-

dun tilanne näyttää murheelliselta. Olen tul-

lut siihen ikään, että toivon vanhojen hyvien

aikojen palaavan. Toivon myös pääseväni vii-

meistään tuolloin eläkkeelle.

Valmistuin 2004 ja suoritin ylemmän

ammattikorkeakoulututkinnon 2013. Läh-

din opiskelemaan tietokonetekniikkaa Raa-

heen, koska olin suunnitellut sitä jo perus-

koulusta asti ja ala kiinnosti. Siinä vaiheessa

insinööriys ei ollut ensisijainen tavoite. Tänä

päivänä insinööriys merkitsee tapaa nähdä

asioita ja maailmaa jossa elämme, ja kehit-

tää välineitä elämisen helpottamiseksi.

Olin puheenjohtajana, kun OI:n vahvasti

ajamasta KTK-yhdistymisestä oli kulunut

muutama vuosi. Yhdistymisen mukana tuli

kasvukipuja; liitto oli riitaisa ja yhdistys oli yksi

kärsijöistä. Oululla meni hyvin ja se saattoi

tuntua pienoisena kateutena. KTK nosti kyt-

kintä puheenjohtajakauteni lopussa. Tuolloin

o p i n

p y y -

t ä -

mään

kysy-

mykset ennalta, jos haastattelu lähetetään

radiossa. Kansainvälinen talouskriisi alkoi

2008, mutta vaikutukset näkyivät Oulussa

vasta lievästi. Nokia irtisanoi parisataa työn-

tekijää.

Oulun Insinööreis-

sä arvostan erityi-

sesti vahvaa yhtei-

söllisyyttä - Oulun

henkeä. Toivoisin yhdistykseltä voimak-

kaampia päänavauksia jäsenistön etujen ja

Oulun talousalueen puolesta.

Insinööriliitossa on osaava ja asialleen

omistautunut henkilökunta. Liitto on ollut

riitaisa Viljasen lähdöstä asti. Riitaisuuksista

Antti Huopana toimi puheenjohtajana 2008 ja muistelee uraansa seuraavin sanoin:

Opiskeluajoilta jäi lämpimät muistot järjestötoiminnasta, erityi-

sesti insinöörijärjestöistä. Tarkoitus oli pitää muutama välivuosi

ja keskittyä työuraan, mutta naiset saivat ylipuhuttua Oulun In-

sinöörien toimintaan mukaan..

on päästävä rakentavampaan tapaan viedä

liittoa eteenpäin.

Ennustan, että kymmenen vuoden päästä

Oulu on toiminut jo kaksi vuotta erityistalo-

usalueena, joka on tuonut alueelle runsaasti

insinöörejä työllistäviä kansainvälisiä tuote-

kehitysyrityksiä. Vuonna 2025 Rajakylän lähi-

juna-asema valitaan vuoden rakennusteoksi,

Hietasaari on muuttunut vilkkaammaksi ja

OI:n johtokunta pohtii, voidaanko Villa Kaljaa-

sia vuokrata ravintolayrittäjälle. OI on saanut

riveistään ensimmäisen naispuheenjohtajan

Insinööriliittoon.

Valmistuin insinööriksi 2001. Olin päät-

tänyt hakeutua tekniselle alalle jo lapse-

na, mutta tarkka ala ei ollut selvillä. Sain

positiivisen käsityksen insinööritehtävistä

ja tietokonetekniikasta sukulaisperheestä,

jossa oli alan ihmisiä. Tutkinto on talouden

kivijalka, jota ei voi ottaa pois. Sen varaan

on hyvä rakentaa, mutta tietysti osaami-

sesta on huolehdittava. Insinööriys on

myös yhteisö, johon kuulua; oma salaseu-

ramme. Insinööriä ymmärtää vain toinen

insinööri.

Ryhdyin puheenjohtajaksi, koska näin

OI:n toiminnan vetämisessä mielenkiin-

toisen haasteen. Miten voi yhdistää haas-

tavan työn, perheen ja järjestötoiminnan?

Olin juuri saanut lapsen ja vaihtanut työ-

tehtäviä, mutta pidin tärkeänä, että In-

sinööriliitossa tulisi nimenomaan kuulua

meidän työikäisten ääni. Ajattelin, että jos

pystyn tuunaamaan yhdistyksen toimintaa

niin, että sen johdossa ja johtokunnassa voi

olla ihan tavallinen työssä käyvä, perheel-

linen insinööri, olisi jäsenten etujen ajami-

nen uskottavampaa, kuin että sen tekisi

joulupukkipataljoona, jollaisiksi näin osan

isoista yhdistyksistä

muuttuneen. Siellä

ei kuulunut enää ri-

vi-insinöörien ääni,

vaan jo menneiden

vuosien rahina.

Opin puheenjohtajakautenani, että yh-

distystoiminnan lainalaisuudet ovat erilai-

set kuin työpaikan. Toiminta on fiilispohjais-

ta, mihinkään ei oikeastaan voi velvoittaa

- voi vain toivoa, pyytää ja innostaa. Yhdes-

sä tekeminen on kaiken pohja ja sitoutumi-

Tiina-Maria Siipola toimi puheen-johtajana vuonna 2010-2013. Tii-na-Maria kertoo;

Lähdin Oulun Insinöörien toimintaan mukaan vahingossa, kun

nykyinen puheenjohtaja Riitta Rusila haki osallistujia tulevai-

suustyöryhmään samaan aikaan, jolloin olin vaihtanut matkus-

tusta vaatineen työn rauhallisempaan. Näin palasin opiskeluai-

kaiseen harrastukseen.

nen tapahtuu henkilöiden ja tavoitteiden

tasolla.

Yhdistys oli puheenjohtajakauteni alus-

sa elävä ja virkeä yhdistys. Jäsenkehitys

oli tasaantunut ja haasteina oli nuorten in-

sinöörien saaminen jäseniksi ja heidän py-

symisensä jäseninä.

Oulussa oli vuodesta

2008 alkaen epävar-

muutta esimerkiksi

Nokian tulevaisuu-

desta, mutta vielä

2009 toivoa oli ilmassa ja tuotekehitys jatkui

useiden yt-neuvotteluiden jälkeen. Sain olla

puheenjohtaja toistaiseksi pahimmat ICT-ir-

tisanomisvuodet 2010-2013. Lisäksi OI:n pit-

kään jatkunut myötätuuli liittotasolla oli ohi.

Kokeneilla aktiiveilla oli taisteluväsymystä,

eikä ehdokkaitamme otettu vastaan liiton

tehtäviin. Jäädessäni pois puheenjohtajuu-

desta oli esimerkiksi pelkästään johtokun-

nan jäsenistä suurin osa työttömänä. ICT-in-

sinööreille suositeltiin työvoimatoimistossa

alan vaihtoa. Maailma oli päälaellaan - in-

sinöörejä hakeutui mm. terveydenhuollon

opintoihin. Muutto Oulusta oli yksi parhaista

keinoista työllistyä. Yrittäjyyteen kannustet-

tiin kaikkia, joilla siihen vain oli halua ja sitä

kautta toivottiin Ouluun uutta kasvua.

Oulun Insinööreissä pidän eniten aktii-

viporukasta, joka koostuu jo 1970-luvulla

mukaan tulleista aina tämän päivän opis-

kelijoihin. Meillä on hyvin heterogeeninen

porukka, jossa on erilaisia elämäntilanteita,

mutta kaikkia yhdistää insinööriys. Jokaisel-

le löytyy siivu tekemisestä ja mahdollisuuk-

sia vaikuttaa. OI on aina uskonut ja luottanut

nuoriin insinööreihin, mikä kantaa hedelmää.

Meillä ei sama puheenjohtaja ole hallinnut

vuosikymmeniä, vaan taakkaa on jaettu.

Insinööriliitossa arvostan asiantuntevaa

henkilökuntaa, jolta saa apua aina tarvit-

taessa. Se on kuitenkin se tärkein asia, mik-

si liittoihin kuulutaan.

Insinööriliiton haasteena näen organisaa-

tion, jossa jäsenyhdistykset ja edunvalvonta

ovat kaukana toisistaan. Yhdistykset edus-

tavat liiton luottamuselimissä ja tekevät

paikallistoimintaa, mutta osassa yhdistyk-

sistä ei ole kontaktia työpaikkoihin ja luot-

tamushenkilöihin. Luottamushenkilöt taas

eivät ole halukkaita toimimaan myös yhdis-

tyksissä, koska luottamushenkilön kuorma

työpaikalla on aika kova. Tämä eriytyminen

aiheuttaa ongelmia sen käsittämisessä,

mikä jäsenistölle on merkittävää. Onneksi

liiton henkilökunta kiertää kenttää ja on pe-

rillä luottamushenkilöiden arjesta.

Ennustan, että kymmenen vuoden

päästä Oulussa eletään pienten ja keski-

suurten suunnittelu- ja tuotekehitystoimis-

tojen aikaa. Peli- ja terveysteknologiasta

puhuttaessa katseet kääntyvät Ouluun

rajojen ulkopuolellakin. Oulun Insinööreil-

lä on yli 4000 jäsentä, joista suurin osa on

ohjelmistoinsinöörejä. Nuorisotyöttömyys

on edelleen korkea, mutta tekniset alat ve-

tävät hyvin.

Oulun Insinööreissä haasteena on jäsenhankinta ja -pito, jotka

pitää saada vaikeista vuosista huolimatta toimimaan. Opiske-

lijoiden tukeminen jäsenhankinnassa ja järjestäytyminen jo

kouluissa pitää saada kuntoon.

1945 Niilo Nieminen1946 Niilo Nieminen1947 Niilo Nieminen 1948 Niilo Nieminen1949 Niilo Nieminen1950 Niilo Nieminen1951 Niilo Nieminen1952 Juho Juntunen1953 Juho Juntunen1954 Mauno Kiiskinen1955 Veikko Ukkola1956 Väinö Saarikko1957 Väinö Saarikko1958 Urpo Teirikko1959 Urpo Teirikko1960 Urpo Teirikko1961 Urpo Teirikko1962 Matti Ojala1963 Veikko Pohjoismäki1964 Veikko Pohjoismäki1965 Matti Ojala1966 Eino Jokinen1967 Eino Jokinen1968 Kosti Kyhälä1969 Onni Rautava1970 Onni Rautava1971 Onni Rautava1972 Pentti Lahtinen1973 Antti Anttinen1974 Veikko Pohjoismäki1975 Esa Konola1976 Esa Konola1977 Unto Mäkeläinen1978 Erik Nurminen1979 Erik Nurminen1980 Erik Nurminen

1981 Pentti Tammelin1982 Pentti Tammelin1983 Pentti Tammelin1984 Aaro Myllyneva1985 Lasse Jylhä1986 Martti Heikkinen1987 Martti Heikkinen1988 Martti Heikkinen1989 Matti Palovaara1990 Matti Palovaara1991 Matti Palovaara1992 Kari Rinne1993 Kari Rinne1994 Kari Rinne1995 Kari Rinne1996 Pekka Ahola1997 Pekka Ahola1998 Pekka Ahola1999 Jukka Kangas2000 Matti Palovaara2001 Matti Palovaara2002 Anu-Leena Arola (Ent. Annala)2003 Anu-Leena Arola 2004 Anu-Leena Arola 2005 Anu-Leena Arola 2006 Riku Leminen2007 Riku Leminen2008 Antti Huopana2009 Riku Leminen2010 Tiina-Maria Siipola2011 Tiina-Maria Siipola2012 Tiina-Maria Siipola2013 Tiina-Maria Siipola2014 Riitta Rusila2015 Riitta Rusila

Oulun Insinöörit ry:n kunniajäsenet

Oulun Insinöörit ry:n puheenjohtajat 1945 - 2015

2005 Martti Heikkinen 2015 Erik Nurminen

Insinööriliiton palkitsemat Oulun Insinöörit ry:n jäsenet

KULTAINEN PLAKETTI 1985 Matti Ojala

KULTAINEN ANSIOMITALI

1959 Väinö Saarikko 1990 Martti Heikkinen

1973 Onni Rautava 1995 Harri Haapasalo

1975 Antti Anttinen 1995 Ali Heiskanen

1981 Unto Mäkeläinen 1995 Esa Kuokkanen

1985 Erik Nurminen 2002 Matti Palovaara

1989 Pentti Tammelin 2005 Kari Rinne

2008 Riku Leminen

HOPEINEN ANSIOMITALI

1969 Arvo Lehtonen 1985 Kauko Simonen

1969 Veikko Pohjoismäki 1989 Ali Heiskanen

1969 Sulo Siltari 1989 Harri Haapasalo

1969 Martti Uitto 1989 Esa Kuokkanen

1969 Veikko Ukkola 1990 Paavo Paaso

1972 Matti Ojala 1991 Matti Palovaara

1974 Pentti Lahtinen 1995 Aatos Ek

1975 Juhani Koskela 1995 Hanna-Kaisa Giers

1975 Eino Jokinen 1995 Jorma Pirilä

1976 Unto Mäkeläinen 1995 Matti Mäntymäki

1977 Esa Konola 1999 Pekka Ahola

1979 Erik Nurminen 1999 Kari Rinne

1981 Ahti Heikka 1999 Jari Valtonen

1983 Aaro Myllyneva 2001 Riku Leminen

1984 Pentti Tammelin 2006 Anu-Leena Arola

1985 Lauri Kinnunen 2008 Satu Huczkowski

1985 Martti Heikkinen 2008 Antti Huopana

PRONSSINEN ANSIOMITALI PRONSSINEN PLAKETTI

1995 Maria Palomäki 2005 Markku Nissinen

INSINÖÖRILIITON KUNNIAJÄSENET 1994 Unto Mäkeläinen

1999 Erik Nurminen

Onnittelut 70-vuotiaalle Oulun Insinöörit ry:lle!

Tekniikan akateemiset TEK

Onnittelut 70-vuotiaalle Oulun Insinöörit ry:lle!

Tekniikan akateemiset TEK

Insinööriliitto vaikuttaa edunvalvonnan kärkijoukossa ja on tiukasti kiinni työ-elämän arjessa. Jäsenenä käytössäsi ovat liiton palvelut sekä tuki urasi kai-kissa vaiheissa. Tekniikan alan ammat-tilaisten joukossa vahvistat verkostojasi työssä ja vapaa-ajalla.

Paremman työpäivän puolesta: www.ilry.fi

Insinööriliittoonnittelee 70-vuotiastaOulun Insinöörit ry:tä

Copyright

Oulun Insinöörit ry

2015