Ann-Marie Ahlsten

KAIKILLE AVOIMIA KERHOJA Monikulttuurisuus Hakunilan seurakunnan varhaisnuor-ten kerhotoiminnassa

Opinnäytetyö

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU

Kansalaistoiminta ja nuorisotyö

Maaliskuu 2009

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ

Asiasanat

kerhotoiminta; monikulttuurisuus; kirkon kasvatustoiminta; kulttuurikosketukset; maahanmuuttajat; seurakunnat.

Yksikkö

Ylivieskan yksikkö Aika

Maaliskuu 2009 Tekijä/tekijät

Ann-Marie Ahlsten

Koulutusohjelma Kansalaistoiminta ja nuorisotyö

Työn nimi KAIKILLE AVOIMIA KERHOJA Monikulttuurisuus Hakunilan seurakunnan varhaisnuorten kerhotoiminnassa Työn ohjaaja KT Reetta Leppälä

Sivumäärä 33 + 2 liitettä

Työelämäohjaaja Hakunilan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jouko Saari MONESA-projektin projektisihteeri Eeva Liesilinna

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tu tkia monikulttuurisuutta Hakunilan seurakunnan var-haisnuorten kerhoissa. Tutkimus toteutettiin kyselyllä. Tutkimus tuottaa tietoa MONESA-projektille. Kysely toteutettiin marras-joulukuussa 2008. Kyselyyn vastasivat Hakunilan seu-rakunnan kerhonohjaajat. Yhteensä vastaajia oli 24.

Tutkin opinnäytetyössäni sitä, minkä verran maahanmuuttajataustaisia kerhoihin osallistuu , miten monikulttuurisuus vaikuttaa kerhon ohjelmaan, miten kerhonohjaajat kokevat moni-kulttuurisen työn, tarvitsevatko kerhonohjaajat lisäkoulutusta ja mitkä ovat kerhonohjaajien asenteet maahanmuuttajia kohtaan. Vertailin tutkimuksessani eroaako monikulttuurinen kerho muista kerhoista.

Teoriaosuudessa toin esille monikulttuurisuutta nuorisotyön ja asenteiden kautta. Lisäksi tu tustuin seurakuntien maahanmuuttajatyön nykytilaan sekä haasteisiin. Käsittelen myös evankelis-luterilaisen kirkon varhaisnuorisotyötä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Hakunilan seurakunnan varhaisnuorten kerhoissa maahan-muuttajataustaisia kerholaisia on 27 prosenttia. Monikulttuuriset kerhot eivät eroa muista kerhoista. Monikulttuurisuus ei lisää kerhonohjaamisen haasteellisuutta. Kerhonohjaajien lisäkoulutustoiveet ovat lähinnä kerhonohjelmaan liittyviä. Kerhonohjaajat olivat todella su-vaitsevaisia maahanmuuttajia kohtaan.

ABSTRACT

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Humanities and Educa-tion, Ylivieska

Date March 2009

Author

Ann-Marie Ahlsten

Degree programme

Civic activities and Youth work

Name of thesis CLUBS FOR EVERYONE Multiculturalism in the club activity for preadolescents in Hakunila parish Instructor Ed.D Reetta Leppälä

Pages 33 + 2 appendices

Supervisor

A Youth Worker of Hakunila parish Jouko Saari A Project Secretary of MONESA-project Eeva Liesilinna

The purpose of this thesis was to study multiculturalism in Hakunila parish in clubs intended for preadolescents. The study was carried out as a questionnaire in November 2008. The acquired data of the study is to be used in MONESA-project, too. The subject of this study was the club leaders of Hakunila parish. There were 24 respondents in all.

In this thesis the focus was on how many preadolescents with immigrant background attended the clubs, and whether multiculturalism affects of program of the club. In add ition, the purpose was to find out how the club leaders feel about multicultural work, whether they need more education and what kinds of attitudes the club leaders have to immigrants. The purpose was also to compare multicultural clubs with other clubs and find out whether there are any differences between them.

The theoretical section of the study presents multiculturalism in youth work and Finnish

attitudes to immigrants. Furthermore the present state and challenges for parish immigrant work were examined. Also the preadolescent work of Finnish Evangelical Lutheran Churches was considered.

The thesis revealed that 27 percent of the preadolescents taking part in the clubs of Hakunila parish were immigrants. Multicultural clubs are similar to other clubs. Multicultural work is as challenging as lead ing other clubs. The club leaders´ needs for further education are mainly related to club programs. The club leaders in Hakunila parish were really tolerant of immigrants. Key words Club activity; multiculturalism; education of the church; culture contacts; immigrant; parises

TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS

1 JOHDANTO ............................................................................................................. 1

2 MONIKULTTUURINEN SUOMI ............................................................................... 3

2.1 Kulttuurikosketukset ....................................................................................... 3

2.2 Monikulttuurinen nuorisotyö .......................................................................... 5

2.3 Asenteet muiden kulttuurien edustajia kohtaan ........................................... 6

3 MAAHANMUUTTAJATYÖ JA EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO ................. 9

3.1 Kansan kirkosta kansojen kirkoksi ................................................................ 9

3.2 Monikulttuurisuus ja seurakunnat ............................................................... 11

4 SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON VARHAISNUORISOTYÖ ....... 13

4.1 Varhaisnuorisotyön työmuodot .................................................................... 13

4.2 Vapaaehtoistyö varhaisnuorisotyössä ........................................................ 14

5 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TOTEUTUS ........................................................... 16

5.1 Tutkimuksen tausta ja tavoite....................................................................... 16

5.2 Tutkimusmenetelmä ...................................................................................... 17

5.3 Kohderyhmän kuvaus ................................................................................... 18

5.4 Aineiston keruu .............................................................................................. 19

5.5 Tutkimusaineiston analyysi .......................................................................... 19

5.6 Tutkimuksen luotettavuus ............................................................................ 20

6 TULOKSET ............................................................................................................ 21

6.1 Maahanmuuttajien osallistuminen Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaan .................................................................................................... 22

6.2 Monikulttuurisuuden vaikutus kerhojen ohjelmaan ................................... 23

6.3 Kerhonohjaajien kokemukset monikulttuurisesta työstä .......................... 24

6.4 Kerhonohjaajien koulutus ja lisäkoulutuksen tarve ................................... 25

6.5 Kerhonohjaajien asenteet monikulttuurisuutta kohtaan ............................ 27

7 POHDINTA ............................................................................................................ 28

LÄHTEET ................................................................................................................... 31

LIITTEET

1 JOHDANTO

Tutkimukseni selvittää Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaan integroituneiden

maahanmuuttajien määrää ja kerhonohjaajien asenteita. Hakunilan seurakunnan

kerhotoimintaan luetaan myös Vantaan NMKY ry:n kanssa yhteistyössä järjestettävät

kerhot. Tutkimusaiheeni sain keväällä 2008 Hakunilan seurakunnalta. Seurakunnassa

tiedetään hyvin, että maahanmuuttajataustaisia osallistuu kerhotoimintaan. Kuiten-

kaan osallistujamääristä ei ole tietoa. Tutkimukseni pyrkii tuottamaan Hakunilan seu-

rakunnalle ja Vantaan NMKY ry:lle monikulttuurisessa kerhotyössä tarvittavaa tietoa.

Hakunilan seurakunta on yhdessä Vantaan NMKY:n kanssa yksi MONESA-projektin

paikallishankkeista. MONESA (Monenlaisia ja Samanarvoisia) on Suomen evankelis-

luterilaisen kirkon valtakunnallinen monikulttuurisuus- ja osallisuuskasvatuksen pro-

jekti, jonka omistaa Kirkkohallituksen Kirkon kasvatus ja nuorisotyö. Hakunilan seura-

kunnan ohella tutkimukseni tuottaa tietoa myös MONESA:lle. Syksyllä 2008 sovin

MONESA:n projektisihteerin kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja sain tutkimukseeni kir-

jallisuusvinkkejä.

Opinnäytetyöni teoriaosuus jakautuu kolmeen osaan: monikulttuurisuuteen, evanke-

lis-luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyöhön sekä varhaisnuorisotyöhön. Monikulttuu-

risuusosuudessa käsittelin kulttuurien välisiä kohtaamisia ja niihin liittyvää viestintää.

Lisäksi toin esille mitä monikulttuurinen nuorisotyö voisi olla ja miten sitä on toteutet-

tu. Toin esille yleisesti suomalaisten asenteita muiden kulttuureiden edustajia kohtaan

sekä asenteisiin vaikuttavia tekijöitä.

Evankelis-luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyöstä kerroin historiasta. Yleisesti ker-

roin myös monikulttuurisuudesta ja sen näkymisestä seurakuntien toiminnassa. Var-

haisnuorisotyötä kuvasin työmuotojen kautta. Keskityin kerhotyöhön sekä varhaisnuo-

risotyön vapaaehtoisiin kerhonohjaajiin.

2

Tutkimusmenetelmänä käytin kyselyä, joka tuotti sekä määrällistä että laadullista tie-

toa. Osoitin kyselyni kerhonohjaajille saadakseni kokonaiskuvan Hakunilan seura-

kunnan kerhotoiminnasta. Kerhonohjaajien koulutuksen ja ohjaamisen sekä kerho-

toiminnan suunnittelun kannalta olisi tärkeää tietää maahanmuuttajataustaisten ker-

holaisten määrä. Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret tuovat uudenlaisia haas-

teita kerhonohjaamiseen. Tästä syystä olisi hyvä saada kerhonohjaajilta tieto mahdol-

lisesta lisäkoulutuksen ja/tai -ohjauksen tarpeesta.

Monikulttuurisuus on monelle tuttu termi. Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja muissa

suurissa kaupungeissa se on arkipäivää. Seurakunnat ja evankelis-luterilainen kirkko

tekee maahanmuuttajatyötä, vaikka se ei otsikoissa juurikaan näy. Tutkimukseni pyr-

kii tuomaan esille, kuinka arvokasta työtä kerhonohjaajat tekevät maahanmuuttaja-

lapsia, -nuoria ja -perheitä kohdatessaan.

3

2 MONIKULTTUURINEN SUOMI

Kulttuuri käsitteenä voidaan jakaa kahteen tasoon pinta- ja syvätasoon. Kulttuurin

pintataso on aistein havaittavissa oleva jäävuoren huippu. Tavat ovat yksi osa pinta-

kulttuuria. Syvätasoon kuuluvat arvomaailma, tunteiden ilmaisu ja maailmankuva.

Syvätasossa oleva tieto on usein suojattua ja muilta piilossa olevaa. Kulttuurin oppi-

minen on pääosin tiedostamatonta sisään kasvamista. (Silvo 1999, 10-11.)

Monikulttuurisuudella tarkoitetaan väestöjen ja kulttuurien lisääntymistä yhteiskun-

nassa. Monikulttuurisuutta ei ole vain maahanmuuttajaväestön lisääntyminen, vaan

siihen sisältyy myös toisten kulttuurien kunnioittaminen sekä tasa-arvoinen rinnak-

kaiselo. (Silvo 1999, 14-15.) Vuoden 2007 lopussa Suomessa asui 132 708 muun

kuin Suomen kansalaista (Ulkomaiden kansalaiset 2008). Etnisyydestä puhuttaessa

tarkoitetaan ihmisten tai ihmisryhmien tapaa ryhmittää itseään suhteessa toisiin. Se

on aikojen saatossa muuttuvaa, joten yleistyksillä ajaudutaan helposti harhaan. (Ikä-

läinen, Martiskainen & Törrönen 2003, 17.)

2.1 Kulttuurikosketukset

Kulttuurien välisissä yhteyksissä tärkeitä asioita ovat kuunteleminen ja hyväksytyksi

tuleminen, aivan kuten missä tahansa vuorovaikutuksessa. Yhteisen kielen puute voi

tuoda epävarmuutta kohtaamiseen. Ihmisten omat kokemukset ja tietämykset heijas-

tuvat siihen. Kohtaamansa ihmisen arvottaminen poistaa siitä aitouden. Vuoropuhe-

lussa on lähdettävä liikkeelle siitä, ettei toista välttämättä pysty täysin ymmärtämään.

Ihmisten kulttuuritaustat voivat luoda rajoituksia viestinnälle. Kulttuurikosketuksista

puhuttaessa on tuotava esille kulttuurien väliset törmäykset. Kulttuurien kohdatessa

syntyy törmäyksiä, joissa voi syntyä uhrien ohella myös selviytyjiä. (Talib 2002, 69,

83-84.)

4

Kulttuurien välinen viestintä on häiriöherkempää kuin kulttuurin sisäinen viestintä.

Osasyitä tähän ovat erilaiset odotukset toiselta osapuolelta ja väärin tulkitseminen.

Kun vuorovaikutusongelmia syntyy osallistujien erilaisista viestintätavoista johtuen,

syytetään valitettavasti toisen osapuolen persoonaa. Yleisimmin ongelmat kuitenkin

syntyvät esimerkiksi kielellisestä väärinymmärryksestä. Kommunikoinnin lisäksi vies-

tintään vaikuttavat esimerkiksi osallistujien erilaiset aikakäsitykset. (Tiittula 2005,

133.)

Pahin kauhukuva kulttuurisen monimuotoisuuden maailmassa on se, että kukin kult-

tuuriryhmittymä eristäytyisi muista. Kulttuurikosketuksilla voidaan vähentää etnistä

eriarvoisuutta ja samalla ennaltaehkäistä kiistelyitä. Vuoropuhelu osapuolten kesken

mahdollistaa kompromisseihin pääsyä. Monikulttuurisuuden edellytys on toisen ihmi-

sen kulttuurin arvokkuuden näkeminen. Aitoon monikulttuurisuuteen kuuluu myös,

ettei ihmisiä määritellä kulttuurin perusteella. Vähemmistöillä tulisi olla riittävästi vai-

kutusmahdollisuuksia, jotta enemmistökulttuurit kuuntelisivat heitä. Tällaisissa tilan-

teissa tulee huomioida, että kyse on henkilöiden kulttuuripääoman arvostamisesta.

(Ekholm 2001, 186-187.)

Ihmisten kuvaukset omasta kulttuurista voivat kertoa kulttuurin riippumattomuudesta

suhteessa muihin kulttuureihin. Tämä riippumattomuus on yhteisön luomaa tai siihen

voi vaikuttaa paikallisuus. Kulttuurien välisissä yhteyksissä etenkin niiden mukautues-

sa ja jäljitellessä hyvä työkalu olisi dialogi. Kulttuurien vaikutukset toisiinsa ovat tie-

dostettuja tapahtumia. (Back 1996, 7, 50.) Kansainväliset yhteydet tuovat merkityksen

kulttuurin identiteetille (Hakulinen 2008, 72).

Eri kansallisuuksien ulkoiset symbolit kuten vaatetus, musiikki ja rituaalit ovat keskei-

siä yhteenkuuluvuudentunteen rakentajia. Uskonto voi olla yksi vaatetuksen määrittä-

jä etenkin etnisissä ryhmissä. Yhtenäinen vaatetus lisää ryhmän jäsenten välistä ta-

sa-arvoisuutta. (Hautaniemi 2001, 25.) Nuori musliminainen voi kantaa huntua ja silti

tuoda pukeutumisella esille omaa yksilöllistä identiteettiään.

5

2.2 Monikulttuurinen nuorisotyö

Monikulttuurisella nuorisotyöllä ei tarkoiteta ainoastaan maahanmuuttajataustaisten

nuorten kanssa tehtävää työtä. Monikulttuurisuus saavutetaan vasta, kun se on integ-

roitunut valtaväestön toimintaan. Monikulttuurisessa nuorisotyössä onkin tärkeää

kiinnittää huomiota etenkin suomalaisnuorten asenteisiin ulkomaalaisia kohtaan. Mo-

nikulttuurisen nuorisotyön edellytys on rasismin vastustaminen. Valtaväestön nuorten

ennakkoluuloiset asenteet saattavat olla syy, miksi maahanmuuttajanuoret eivät osal-

listu toimintaan. (Honkasalo & Souto 2007, 115, 126.)

Monikulttuurinen nuorisotyö on täynnä esimerkiksi nuorten keskinäisiä sekä työnteki-

jän ja nuoren välisiä kohtaamisia. Jokaisessa kohtaamisessa tulisi muistaa, että tilan-

teessa on molemminpuolinen mahdollisuus uusien asioiden omaksumiseen. Monikult-

tuurisessa nuorisotyössä ei ole kyse menetelmistä. Se on enemmänkin hyppäämistä

toistaiseksi tuntemattomaan ja pitkäkestoista oppimista. Siihen liittyy myös keskuste-

lua ja kompromisseja yhteisen arvopohjan luomiseksi. (Honkasalo & Souto, 2007,

130-132.)

Monikulttuurinen nuorisotyö perustuu vastavuoroisuuteen. Vastavuoroisuutta voi olla

esimerkiksi erilaisten ryhmien toiminta yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Erilaisia

kokemustaustoja tulisi hyödyntää. Tietämys kulttuurieroista lisää suvaitsevaisuutta.

Kokemuksien vaihto auttaa ennakkoluulojen murentamisessa. Monikulttuurisella nuo-

risotyöllä turvataan kaikille samanlaiset edellytykset sosiaaliseen kanssakäymiseen.

(Cantell 2000, 103.)

Nuorisotyössä monikulttuurisuuden ei tulisi olla osa-alue, vaan sen tulisi läpäisyperi-

aatteella kulkea kaikessa nuorisotyössä. Monikulttuurisen työn ihanteena saatetaan

pitää maahanmuuttaja- tai vähemmistötaustaista toiminnanohjaajaa. Jo maahanmuut-

tajataustainen ohjaaja tekee toiminnasta monikulttuurisen. Itsetarkoituksena ei kui-

tenkaan tule olla monikulttuurisuusleiman saavuttaminen. (Honkasalo & Souto, 2007,

130.)

6

Helsinkiläisten nuorisotilojen monikulttuurista nuorisotyötä tutkinut Veronika Honkasa-

lo etsittää toimenpide-ehdotuksia nuorisotoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

Vaikka tutkimus on tehty Helsingissä, siinä on hyödyllistä tietoa kaikille monikulttuuris-

ta nuorisotyötä pohtiville. Maahanmuuttajien rekrytointi on yksi asia, joka tulisi muis-

taa. Maahanmuuttajia ei välttämättä saada mukaan toimintaan vain toiminnan avoi-

muutta mainostamalla. Työntekijöiden kouluttaminen ja eväiden antaminen monikult-

tuuriseen työhön auttaa työntekijöitä monikulttuurisen työn kehittämisessä. (Honkasa-

lo 2007, 63.)

Maahanmuuttajanuoret ovat erilaisia ja tarvitsevat kukin erilaista tukea nuorisotoimin-

nalta. Perheiden, koulun ja muiden nuorten elämään kuuluvien tahojen välisellä yh-

teistyöllä autetaan nuoria parhaiten ja vältytään toiminnan päällekkäisyyksiltä. Erityi-

sesti maahanmuuttajatytöille tarjottavaa toimintaa ja sen rekrytointia tulisi kehittää.

Monikulttuurista nuorisotyötä tulisi pitää yllä myös paikoissa, jossa maahanmuuttaja-

väestön määrä ei ole merkittävä. (Honkasalo 2007, 63-64.)

2.3 Asenteet muiden kulttuurien edustajia kohtaan

Suomalaiset ovat tulleet suvaitsevaisemmiksi viime vuosien aikana. Siihen vaikuttavia

tekijöitä ovat olleet muun muassa suomalaisten lisääntynyt ulkomaan matkailu sekä

maahanmuuttajien määrän kasvaminen. Suomessa pitkään olleisiin kulttuurivähem-

mistöihin suhtaudutaan positiivisen uteliaasti. Näiden vanhojen vähemmistöjen ei tar-

vitse peitellä toimintaansa, koska ne ovat aiemminkin saaneet olla rauhassa. Uu-

demmat vähemmistöt kohtaavat enemmän ihmisten ennakkoluuloisuutta. (Hakulinen

2008, 51, 60-61.)

Kasvattajat voidaan monikulttuurisuuteen liittyvien asenteiden ja kasvatustavoitteiden

mukaan jakaa kolmeen ryhmään. Näitä kolmea kasvattajatyyppiä edustaa sulattaja,

7

suvaitsevainen sekä suvaitsematon. Sulauttaja näkee tavoitteena maahanmuuttajan

sulauttamisen suomalaiseen kulttuuriin. Hän korostaa suvaitsevaisuutta, mutta ei kui-

tenkaan ajattele toiminnan järjestämistä eri kulttuureista käsin. Sulattaja on arjen

ahertaja, joka pitää huolen kurista ja järjestyksestä. Hänellä on kuitenkin tiedostamat-

tomia ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Sulattaja muodostaa ihmiskäsitykset

stereotypioista, mikä aiheuttanee ongelmia monikulttuurisissa kohtaamisissa. Neut-

raalilla asenteellaan sulattaja viestittää etäistä suhtautumista lapsiin ja nuoriin. (Talib,

2002, 101-102, 104.)

Suvaitsevainen kasvattaja on monikulttuurisesti orientoitunut. Hän on hankkiutunut

omaan kasvattajan rooliinsa, mutta hänellä on pelkoja uutta kohtaan. Hän kokee tär-

keäksi suomalaisten lasten ja nuorten kasvattamisen vieraiden kulttuurien edustajien

kanssa toimeen tuleviksi. Suvaitsevainen suosii kokemusten ja elämysten kautta op-

pimista. Suvaitsemattomalle kasvattajalle maahanmuuttajat saavat aikaan vihantun-

teita. Hän kokee turhautumisen tunteita, kun ei voi hallita vallitsevaa tilannetta. Tur-

hautuneisuus saa aikaan suvaitsemattomuuden lisääntymistä. Ammatissaan epävar-

ma kasvattaja turvautuu usein yleistyksiin puhuessaan lapsista ja nuorista. (Talib

2002, 104-106.)

Suomalaisten suhtautuminen muun muassa pakolaisten vastaanottamiseen on laman

jälkeen tullut myönteisemmäksi. Kaikkein varauksellisimmin maahanmuuttajiin suh-

tautuu noin 13 prosenttia suomalaisista. Kaikkia maahanmuuttajaryhmiä kohtaan

asenteet ovat vaimenneet. Suomalaisten naisten suhtautuminen tutkimusaikana

(1987-2003) on ollut myönteisempää kuin miesten. Korkealla koulutuksella ja positii-

visella asennoitumisella maahanmuuttajiin on selvä yhteys. Melkein puolet korkea-

koulutuksen saaneista ja vain noin joka kuudes vähemmän koulutusta saaneista ot-

taisi Suomeen enemmän pakolaisia. (Jaakkola 2005 44, 49, 50; Paananen 2005.)

Pakolaisiin suhtaudutaan pääkaupunkiseudulla hyväksyvämmin kuin muualla Suo-

messa. Vantaalaisista joka kymmenes ja helsinkiläisistä joka kolmas on sitä mieltä,

että pakolaisia voitaisiin ottaa enemmän. Silti kaksi kolmasosaa vantaalaisista pitäisi

8

nykyisin Suomeen otettavien pakolaisten määrän samana kuin ennenkin. Maaseutu-

kunnissa suhtaudutaan maahanmuuttajiin kaikkein varovaisimmin. Kuitenkin suurin

osa sekä maalla että kaupungissa asuvista ottaisi Suomeen ainakin saman verran tai

enemmän pakolaisia kuin tällä hetkellä. (Jaakkola 2005, 55-56.)

Suomessa asuvien ulkomaalaisten omakohtaisen tuntemisen ja pakolaisten vastaan-

oton hyväksymisen välillä on suotuisa yhteys. Koska suurimmalla osalla suomalaisia

ei ole henkilökohtaisia kontakteja maahanmuuttajiin, on medialla merkittävä vaikutus.

Lehdistössä uskontoa ja kulttuuria koskevia kirjoituksia on harvoin. Kolmasosa artik-

keleista kertoo ulkomaalaisten tekemistä rikoksista. (Jaakkola 2005, 56, 98.)

Suomalaiset ajattelevat myönteisemmin etnisten ryhmien kanssa käytävästä keskus-

telusta kuin keskimäärin eurooppalaiset. Monikulttuurisuuteen suhtautumisessa ei

suomalaisissa ja muissa eurooppalaisissa ollut juurikaan eroja. Suomalaiset ja ruot-

salaiset puolustavat muita eurooppalaisia yleisemmin maahanmuuttajien oikeutta

jäädä maahan. Suomalaiset eivät ole sitä mieltä, että monikulttuurisuus olisi saavut-

tanut rajansa. (Jaakkola 2005, 123-124.)

9

3 MAAHANMUUTTAJATYÖ JA EVANKELIS-LUTERILAINEN KIRKKO

Monikulttuurisuus voi tarkoittaa uudenlaisia haasteita arkipäiväiseen elämäämme.

Tulee tarve osata toimia uudenlaisissa tilanteissa. Haaste kohtaa yksilöiden ohella

monien alojen toimijat, myös seurakunnat. (Huttunen, Löytty & Rastas 2005, 21.)

Suurin osa maahanmuuttajista on selkeästi jonkin uskonnon edustajia. Ne maahan-

muuttajat, jotka eivät ole kristittyjä kyselevät usein mihin me suomalaiset uskomme.

Seurakunnat usein joutuvat perustelemaan tekemäänsä maahanmuuttajatyötä. Sa-

malla ne testaavat omia valmiuksiaan oikeudenmukaisuuteen ja lähimmäisyyteen.

(Silvo 1999, 49.)

3.1 Kansan kirkosta kansojen kirkoksi

Maahanmuuttajista valtaosa on kristittyjä. Eniten maahanmuuttajataustaisia jäseniä

on evankelis-luterilaisella kirkolla. Uskontojen välinen vuoropuhelu edellyttää laaja-

alaista tietämystä monikulttuurisuudesta, koulutusta, erikielisten materiaalien valmis-

tamista sekä työn tukemista. (Monikasvoinen kirkko 2008, 202.)

Vuonna 2007 seurakunnilla oli 47 200 ulkomailla syntynyttä jäsentä. Suurimpia maa-

hanmuuttajaryhmiä ovat inkeriläiset, venäläiset ja virolaiset, mutta joukossa on myös

muualta tulleita maahanmuuttajia. Neljäsosalla seurakunnista on nimetty maahan-

muuttajien vastuuhenkilö tai ryhmä. 13 prosenttia seurakunnista on järjestänyt henki-

lökunnalleen monikulttuurisuuteen liittyvää koulutusta. Erillisiä maahanmuuttajille

suunnattuja rippikouluja järjestettiin 19 ryhmää vuonna 2007. Osallistujia niissä oli

yhteensä 113. Valtaosa ryhmistä oli suunnattu venäjänkielisille. (Monikasvoinen kirk-

ko 2008, 138, 191.)

10

Monikulttuurisista valmiuksista tai monikulttuurisista taidoista puhuttaessa tarkoite-

taan yksilön kykyä reagoida ja toimia oikein muuttuvissa tilanteissa. Joissain seura-

kunnissa henkilökunnan kouluttaminen on aloitettu, mutta lisäkoulutusta tarvitaan.

Monikulttuurista taidoista puhuttaessa ei kuitenkaan haluta puhua temppuina, joilla

uusista tilanteista selvittäisiin. Valmiiden vastausten ja toimintamallinen tarjoaminen ei

ole millään lailla mahdollista. Jokapäiväinen elämä monikulttuurisuuden kanssa haas-

taa vuoropuheluun elämästä ja sen todellisuudesta. (Huttunen ym. 2005, 23.)

Kirkon ja islamin välisen suhteen kohentumisen kannalta merkittävintä oli kohtaami-

nen. Voimakkaat ennakkoluulot muslimeita kohtaan hidastavat keskustelun aloitta-

mista. Kirkko ei ole islamin vihollinen. Islamin mukaan sitä ovat uskonnottomat, sillä

Koraanin uhkaukset kohdistuvat heihin. Uskontojen välisissä kohtaamisissa on tärke-

ää olla selvillä siitä, mitä toinen osapuoli edustaa. (Rissanen 2001, 34, 39, 42-43.)

Suomessa kansankirkolla on perinteisesti ollut ja on edelleenkin laajoja kansalais-

ryhmiä kokoava yhteiskunnallinen merkitys. Eri tavalla uskovien kohtaaminen samoin

kuin uskontodialogi toteutuu parhaiten seurakunta- sekä hiippakuntatasoilla. Seura-

kunnan työntekijöiden kyvykkyys uskontojen välisiin kohtaamisiin testataankin arki-

päiväisessä työssä. (Pörsti 2001, 20.)

Yksittäisten seurakuntien lisäksi uskontojen välisessä vuoropuhelussa avainasemas-

sa ovat eri yhteisöt. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja juutalaisilla tällainen

yhteys on ollut jo vuodesta 1977, ja muslimien kanssa yhteys on ollut vuodesta 1988

lähtien. Kirkkojen maalimanneuvostossa (KMN) on alusta asti käyty keskustelua

muista uskonnoista. KMN julkaisi 1979 Kohtaamisen taito

Opas kristityille muiden

uskontojen ja ideologioiden kanssa käytävään keskusteluun -kirjan. Siinä annetussa

kolmessatoista suosituksessa kirkkoa varten on edelleenkin ajankohtaisia uskonto-

dialogiin liittyviä ohjenuoria. (Raitis 2001a, 66-67, 70-71.)

Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) asialistalla on ollut kristinuskon ja muiden

uskontojen rinnakkaiselo. EKK:ssa on todettu muun muassa se, että asenteiden

11

muokkaamisen kannalta keskeistä on uskontoja koskevan tiedon ja kannattajien käsi-

tysten vastaavuus. Tämä on hyödyksi, sillä jokainen tuntee oman uskontonsa parhai-

ten ja ulkopuolisten kuvat saattavat olla vääristyneitä. Luterilaisessa maailmanliitossa

(LML) kiinnostus uskontoteologiaan on alkanut 1960-luvun alkupuolella neuvotteluilla

juutalaisten kanssa. LML:ssa on uskontodialogia pidetty merkittävänä lähetystyön ja

uskontoteologian edistämisen tähden. Uskontoteologian luonne riippuu keskinäisen

luottamuksen saavuttamisesta ja etenkin siitä kuinka syvä luottamus saadaan aikaan.

(Raitis 2001a, 72-73.)

3.2 Monikulttuurisuus ja seurakunnat

Yksi kirkolle asetetusta nykypäivän haasteista on vuorovaikutuksessa muiden uskon-

tojen kanssa eläminen. Se ei missään nimessä tarkoita uskontojen yhteen nivomista

tai sekoittamista. (Raitis 2001b, 11.) Lähtökohtana toisten uskontojen edustajia koh-

datessa on toisen kunnioittaminen. Kun keskusteluissa löydetään uskontojen väliltä

yhtäläisyyksiä, on tärkeää muistaa myös erot. Sopusoinnun saavuttamiseksi uskonto-

ja on pidettävä yhdenvertaisina käytävissä keskusteluissa. Uskontojen välinen vuoro-

puhelu ei ole millään lailla helppoa, kaikesta huolimatta se on arvokasta ja lopulta

rohkeus palkitaan. Oman vakaumuksen vähättelystä ei silti ole kyse. (Raitis 2001c, 6-

7.)

Kirkon sisällä on kahdenlaista suhtautumista muiden uskontojen edustajiin. Toisaalta

puhutaan suvaitsevaisuudesta ja maahanmuuttajien kotoutumisen tukemisesta. Toi-

saalta taas, että muille kuin kristityille maahanmuuttajille tulee julistaa evankeliumia.

Luterilaisen lähetystyön ja kansainvälisen diakonian piirissä on totuttu puhutun todis-

tuksen lisäksi tähdentämään palvelun kautta näkyvää todistusta. Seurakunnan alueel-

linen sijainti vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka esimerkiksi muslimeihin suhtaudutaan.

(Pörsti 2001, 26; Pyy 2002, 76.)

12

Seurakuntien ei tule vältellä muslimien kohtaamista. Kirkon tehtävä on olla vähentä-

mässä rasismia. Muslimien kanssa tehtävällä työllä on suuri vaikutus rasismin vähen-

tämisessä. Kirkon ja islamin välisiä kohtaamisia on järjestetty ja niistä on saatu posi-

tiivisia kokemuksia. Kuitenkaan niille ei ole vielä asetettu muita tavoitteita kuin toisten

tuntemisen lisääminen. Seppo Rissanen antaa toimenpide-ehdotuksia esimerkiksi

sen, että kirkkojen johtajien tulisi perehtyä islamin kohtaamiseen liittyviin teologisiin

kysymyksiin. Tulisi perustaa työryhmiä, jotka miettisivät islamiin liittyviä kysymyksiä.

Työryhmien pitäisi huolehtia, että kaikki muslimien kanssa tekemisissä olevat saisivat

tukea ja neuvoja tietouden lisäksi. (Rissanen 2001, 39-40, 43.)

Uskonnollinen eriytyminen tuo mukanaan uskonnon roolin individualisoitumisen enti-

sestään. Suhtautuminen kirkon oppiin on tullut väljemmäksi. Vallitsevaa on, että jo-

kainen räätälöi itselleen sopivimman uskonnon. Tämä yksilöllistyminen koskee

enemmistön uskonnollisuutta. Uskonnollista kirjavuutta tarkastellaan kirkossa us-

konopilliselta kannalta. (Sorri 2001, 81.)

Kulttuurisia taustoja tutkimalla saadaan uudenlaisia näkökulmia uskonnollisuuden

tutkimiseen. Taustat voivat vaikuttaa myös uskon kokemisen tiedolliseen elementtiin.

Uskonnollisuus on yleismaallinen ilmiö, joka yhdistää ihmisiä. Siihen liittyy myös kult-

tuuristen taustojen eroja. Uskonnollisuus sitoo monimuotoisuudella ihmiset sisäiseen

ja ulkoiseen todellisuuteen. (Sorri 2001, 86-87.)

13

4 SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON VARHAISNUORISOTYÖ

Kasvatus on kirkon lapsi- ja nuorisotyön perusta, johon sisältyy kasteopetus, ikäkau-

sikohtainen työ, ohjaus ja huolenpito ja yhteistyö perheiden kanssa. Kirkon lapsi- ja

nuorisotyöhön kuuluu lasten ja varhaisnuorten toiminta, rippikoulu ja nuorisotyö koko-

naisuutena. Kohderyhmän ikä- ja elämänvaiheet luovat toiminnalle viitekehyksen.

(Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. 2004, 5.) Varhaisnuorisotyö on 7-14-

vuotiaille tarkoitettua seurakuntien järjestämää toimintaa (Launonen 2007, 82; Pietilä

1997, 170).

Kirkon kasvatustyön vision 2010 tavoitteena on kirkko, jossa lapset ja nuoret kohtaa-

vat pyhän ja rakastavan Jumalan. Seurakuntien työntekijöille ja vapaaehtoisille asete-

taan tavoite olla välittäviä sekä tukea lasten ja nuorten ihmisenä sekä kristittynä kas-

vamista. Lapsella ja nuorella on oikeus kuulua seurakuntaan, jonka elämän ja toimin-

nan pohjana on usko Jumalaan. Lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus olla

oman ikäisensä ja oma itsensä. (Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. 2004,

11.)

4.1 Varhaisnuorisotyön työmuodot

Varhaisnuorisotyö voidaan pääpiirteittäin jakaa kolmeen osaan: kokoontuvaan toimin-

taan, projekteihin sekä retki- ja leiritoimintaan. Projekteja voivat olla esimerkiksi erilai-

set kymppitapahtumat ja valtakunnalliset varhaisnuorisopäivät. Yksittäisten seurakun-

tien lisäksi varhaisnuorille leiritoimintaa järjestävät hiippakunnat ja palvelujärjestöt.

(Pietilä 1997, 171-175.) Vuonna 2007 varhaisnuorten leireille osallistui 64 000 lasta ja

varhaisnuorten retkillä mukana oli 32 000 lasta (Monikasvoinen kirkko 2008, 135).

14

Varhaisnuorisotyö tekee yhteistyötä etenkin koulujen kanssa. Yksi kouluyhteistyön

muoto on seurakunnan päivänavaukset. Varhaisnuorisotyössä tehdään yhteistyötä

myös viranomaisverkostoissa esimerkiksi poliisin ja sosiaalitoimen kanssa. (Pietilä

1997, 175-176.) Alakoulussa seurakunnan työntekijät vierailevat keskimäärin kerran

tai kaksi kuukaudessa. Yli puolessa seurakunnista seurakunnan työntekijä tekee op-

pituntivierailuja joitakin kertoja vuodessa. Lähes kaikki seurakunnat tekevät yhteistyö-

tä peruskoulun alakoululaisten kanssa. Suosittu yhteistyön muoto on koululaisjuma-

lanpalvelukset, joita järjestää 99 prosenttia seurakunnista. (Monikasvoinen kirkko

2008, 151.)

Varhaisnuorisotyön keskeisin työmuoto on kerhotoiminta. Parhaiten kerhot tavoittavat

7-11 -vuotiaat. Seurakuntien haasteeksi on osoittautunut 12-14 -vuotiaiden toimintaan

osallistumattomuus. (Launonen 2007, 83.) Kerhotoiminta voidaan jaotella kahteen

osaan: ohjelmakerhoihin ja harrastuskerhoihin. Harrastuskerhot toimivat yhden eri-

tyisharrastuksen äärellä esimerkiksi sählyn, näytelmien tai lennokkien. (Pietilä 1997,

172.) Vuonna 2007 varhaisnuorten kerhoihin osallistui 13,2 prosenttia 7-14 -vuotiaista

lapsista. Kerhoihin osallistui noin 64 800 tyttöä ja poikaa. (Monikasvoinen kirkko

2008, 134.)

4.2 Vapaaehtoistyö varhaisnuorisotyössä

Kasvatustyössä toimii vapaaehtoisena runsaat 43 000 henkilöä. Esimerkiksi diakonia-

työssä vapaaehtoisena toimii noin 28 000 ihmistä. Säännöllisen viikkotoiminnan lisäk-

si kasvatustyön vapaaehtoiset toimivat leireillä sekä erilaisissa projekteissa. Nuoriso-

työnohjaajat ovat avainasemassa vapaaehtoisten ohjauksessa ja koulutuksessa.

(Porkka 2008, 215-216.)

Kerhonohjaajia koulutetaan kuten muitakin seurakuntien vapaaehtoisia. Näitä kursse-

ja ovat yleisesti ainakin perus- ja jatkokurssi. (Harju, Niemelä, Ripatti, Siivonen & Sär-

15

kelä 2001, 85.) Vantaalla seurakunnat järjestävät kerhonohjaajille koulutuksia sekä

yhdessä että seurakuntakohtaisesti koulutettavien määrästä riippuen. Joka vuosi jär-

jestetään sekä kerhonohjaajan perus- että jatkokurssi. Peruskurssin tavoitteena on

antaa pohja kerhon ohjaamiseen ja jatkokurssin syventää aiheiden käsittelyä (Silvo

1997, 275).

Vapaaehtoisten nuorten tekemisen motiiveja tutkittaessa on saatu selville, että hyvä

fiilis korostuu. Lisäksi nuoret pitävät esillä sitä, että vapaaehtoisuudesta saa jotain

itselle. Seurakuntien vapaaehtoisina toimineet ovat keskeisin kirkolliseen koulutuk-

seen hakeutuva ryhmä. Erityisesti seurakunnan varhaisnuoriso- ja nuorisotyö ovat

väyliä kirkolliseen ammattiin. (Lähteenmaa 1998, 150; Porkka 2008, 217.)

Kerhonohjaajakoulutuksen yleinen tavoite on auttaa toimimaan seurakunnassa ker-

honohjaajana sekä opettaa ottamaan vastuuta varhaisnuorten kristillisestä kasvusta.

Samalla kerhonohjaaja saa valmiuksia ryhmän ohjaamiseen. Varhaisnuorisotyön ar-

vokkuus huomioidaan kerhonohjaajien pitkäjännitteisellä koulutuksella. (Silvo 1997,

275, 277.) Hakunilan seurakunnan kerhonohjaajat kokoontuvat kuukausittain ker-

honohjaajakokouksiin, joissa käsitellään ajankohtaisia asioita sekä opitaan uutta ker-

honohjaajana toimimisesta.

Osa Hakunilan seurakunnan kerhonohjaajista on käynyt Vantaan NMKY:n järjestä-

män Namikalainen kasvattaja -koulutuksen. Koulutus on järjestetty viikonloppukurssi-

na. Koulutuksessa on käsitelty kasvattajan moninaiseen rooliin liittyviä asioita. Koulu-

tuksessa on otettu huomioon eri-ikäiset kerholaiset. (Lund 2004.) Lisäksi koulutuk-

sessa on käsitelty monikulttuurisuutta.

16

5 TUTKIMUKSEN TAVOITE JA TOTEUTUS

Hakunilan seurakunta on vuonna 1985 evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta. Se

on yksi Vantaan seurakuntayhtymän seitsemästä seurakunnasta ja Vantaan rovasti-

kunnan kuudesta seurakunnasta. Vantaalla paikallisseurakunnat vastaavat nuoriso-

ja erityisnuorisotyöstään itsenäisesti. Seurakuntayhtymän tasolla osa yhteisen seura-

kuntatyön toiminnoista koskettaa varhaisnuorisotyötä ja monikulttuurisuutta.

Hakunilan seurakunnan pääkirkko on Hakunilan kirkko. Muita seurakunnan kirkkoja

ovat Länsimäen kirkko, Vaaralan kirkko ja Pyhän Annan Lasten kirkko (entinen Itä-

Hakkilan kirkko). Vaaralan kirkko on nuorten kirkko. Kaikissa Hakunilan seurakunnan

kirkoissa toimii varhaisnuorten kerhoja. Kirkkojen lisäksi kerhoja kokoontuu Sotungin,

Hakunilanrinteen, Rajakylän ja Länsimäen koulujen liikuntasaleissa sekä Nissaksen

asukaspuistossa.

Suur-Hakunilan alueella (Länsimäki, Länsisalmi, Ojanko, Rajakylä, Vaarala, Hakunila,

Nissas, Sotunki, Itä-Hakkila, Kuninkaanmäki) on noin 29 000 asukasta, joista 2 034

ulkomaalaisia (Vantaa 2008 diasarja 2008, 14, 20). Hakunilan seurakunta on yksi

Suomen Lähetysseura ry:n MONESA-projektin paikallishankkeeseen osallistuva seu-

rakunnista. Tarkoituksenani on kartoittaa Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaan

integroituneet maahanmuuttajat.

5.1 Tutkimuksen tausta ja tavoite

Sain keväällä 2008 tutkimusaiheeni Hakunilan seurakunnalta. Silloin ajatuksena oli

osoittaa kysely syksyn 2008 kerhonohjaajille. Kerhonohjaajamäärän laskiessa tutki-

mukseen otettiin mukaan myös kevään kerhonohjaajat. Varhaisnuorten kerhoihin

osallistuu maahanmuuttajia ja maahanmuuttajataustaisia, mutta tarkasta määrästä ei

17

ole tietoa. Tutkimuksessani selvitän kerhonohjaajien asenteita maahanmuuttajataus-

taisten osallistumisesta kerhoihin. Pyrin myös selittämään, mistä kulttuureista lapsia

ja nuoria osallistuu kerhoihin. Kyselyn avulla selvitän, kuinka haastavaksi kerhonoh-

jaajat kokevat monikulttuurisen kerhotyön. Pyrin myös selvittämään tarvitsisivatko

kerhonohjaajat enemmän tukea tai ohjausta kerhonohjaamiseensa.

Tutkimusongelmat tiivistetysti.

1. Minkä verran maahanmuuttajia/ maahanmuuttajataustaisia osallistuu ker-

hotoimintaan?

2. Onko monikulttuurisien kerhojen ohjelmassa jotain mikä erottaa ne muista

kerhoista? Puuttuuko jotain?

3. Miten kerhonohjaajat kokevat monikulttuurisen kerhotyön?

4. Tarvitsevatko kerhonohjaajat lisäkoulutusta ja/tai opastusta maahanmuut-

tajakerhojen ohjaamiseen?

5. Mitkä ovat kerhonohjaajien asenteet monikulttuurisia kerhoja kohtaan?

5.2 Tutkimusmenetelmä

Tutkimukseni on luonteeltaan kvantitatiivinen eli määrällinen. Tutkimukseni tuotti

myös laadullista tietoa. Kyselyssä oli osuuksia, joihin kaikki vastasivat ja osuus, johon

vain monikulttuuristen kerhojen ohjaajat vastasivat.

Osoitin kyselyn Hakunilan seurakunnan ja Vantaan NMKY ry:n kerhonohjaajille, joita

oli noin 20. Koska kerhonohjaajien määrä (keväällä 2008 40 kerhonohjaajaa) oli syk-

syllä 2008 tippunut rajusti viime keväästä, osoitin kyselyni myös osalle keväällä ker-

hoja ohjanneilta. Kaiken kaikkiaan vastauksia sain 24 kolmestakymmenestä. Vasta-

usprosentti tutkimuksessani oli 80. Kyselyyn vastattiin kerhonohjaajakokouksessa

marraskuussa 2008, lisäksi muutamia vastauksia sain sähköpostitse marraskuun lop-

puun mennessä.

18

Ennen marraskuun kerhonohjaajakokousta lähetin kerhonohjaajille informatiivisen

kirjeen tutkimuksestani postitse. Ennakkoon lähetetty kirje sisälsi kaavakkeen (LIITE

1), jolla alaikäisten huoltajat antoivat nuorellensa luvan osallistua tutkimukseen. Ne

kerhonohjaajat, jotka eivät päässeet kerhonohjaajapalaveriin tai eivät enää tänä syk-

synä ohjanneet kerhoja saivat kyselykaavakkeen postitse kotiinsa tai sähköpostitse.

Kysely lähti postitse vain niille henkilöille, joiden kanssa siitä oli erikseen sovittu. Lä-

hetin kyselyn kolmelle kerhonohjaajalle ja kaavakkeista palautui kaksi.

Toteutin tutkimukseni kyselykaavakkeella (LIITE 2), jossa oli sekä monivalinta- että

avoimia kysymyksiä. Kysymyksiä oli yhteensä 19. Menetelmänä kysely toimi hyvin.

Sain kysymyksilläni vastauksia tutkimusongelmiini. Muutaman kaavakkeen kohdalla

ohjeistusta ei ollut noudatettu, vaan vastaajat olivat vastanneet heidän kohdallaan

myös ylimääräisiin kysymyksiin. Virheellinen vastaaminen ei kuitenkaan häirinnyt tai

muuttanut tuloksia.

5.3 Kohderyhmän kuvaus

Tutkimukseni kohderyhmään kuuluivat Hakunilan seurakunnan kerhonohjaajat sekä

Vantaan NMKY:n kanssa yhteistyössä järjestettävien kerhojen ohjaajat. Kerhonohjaa-

jat toimivat 7-14-vuotiaille suunnattujen kerhojen ohjaajina keväällä 2008 ja/tai syksyl-

lä 2008. Tutkimukseen osallistui yhteensä 24 kerhonohjaajaa. Kerhonohjaajatiimeistä

kukin jäsen täytti oman kyselykaavakkeensa. Kyselyyn vastanneista kehonohjaajana

keväällä 2008 toimi 20 ja syksyllä 18. Vastanneista miehiä oli yhdeksän ja naisia 15.

Puolet vastaajista (12) oli toiminut kerhonohjaajana kolme vuotta tai pidempään. Ai-

noastaan kolme kerhonohjaajaa oli ollut kerhonohjaajana alle vuoden. Vastaajia oli

kaikista kerhopisteistä. Kerholaisia kerhoissa oli keskimäärin yhdeksän. Kerholais-

määrän äärilaidat olivat kolme ja 18.

19

5.4 Aineiston keruu

Kirjallisuuden etsimisen aloitin keväällä 2008 sovittuani aiheesta Hakunilan seura-

kunnan kanssa. Kesän 2008 aikana tutustuin alustavasti opinnäytetyöaiheeseeni liit-

tyvään kirjallisuuteen. Aluksi etsin kirjoja laajasti. Syksyllä 2008 hain kirjoja

asiasanoilla. Usein kirjojen selaaminen ja auttoi löytämään tarpeellisen tiedon.

Pyrin etsimään mahdollisimman uusia, 2000-luvulla kirjoitettuja kirjoja. Joidenkin kirjo-

jen suhteen tyydyin noin kymmenen vuotta vanhoihin kirjoihin, jos uudempia kirjoja ei

löytynyt. Erityisesti seurakunnan varhaisnuorisotyöstä ja monikulttuurisuudesta kerto-

via kirjoja oli erityisen hankala löytää. Sen sijaan kaupungin nuorisotyön ja koulumaa-

ilman yhteyksistä monikulttuurisuuteen löytyi sovellettavissa olevaa kirjallisuutta.

5.5 Tutkimusaineiston analyysi

Analysoin kyselyt tammikuussa 2009 SPSS-ohjelmalla. Tutkimustulokset kirjoitin puh-

taaksi helmikuun 2009 aikana. Puhtaaksi kirjoittamisen jälkeen jaottelin tulokset tut-

kimusongelmien mukaan. Tulokset ilmoitan osittain prosentteina, osittain toisinaan

myös vastausmäärinä. Vastausmäärinä ilmoitan tulokset varsinkin silloin kuin vasta-

uksia on vain muutamia.

Kyselyyn vastanneet olivat täyttäneet kaavakkeet huolellisesti. Muutamassa kaavak-

keessa oli jätettyä yksittäinen kohta tyhjäksi. Tyhjiä kohta ei ole huomioitu tuloksissa,

koska ei ollut yksittäistä tyhjäksi jätettyä kysymystä. Aluksi vertailin monikulttuurisiin ja

muihin kerhoihin liittyviä vastauksia keskenään. Niissä ei kuitenkaan ollut selviä erot-

tavia tekijöitä.

20

5.6 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimukseni luotettavuudesta kertoo korkea vastausprosentti (80 %). Lähes kaikki

kerhonohjaajat vastasivat kyselyyni. Siten tutkimukseni on kattava kuvaus Hakunilan

seurakunnan kerhotoiminnasta ja sen monikulttuurisuudesta. Luotettavuutta lisää

myös vastausten saaminen kaikista kerhopisteistä, sillä kerhojen monikulttuurisuus

voi vaihdella alueittain.

Kyselyn vastaukset olivat keskenään hyvin samantyyppisiä. Se voi viestittää Ha-

kunilan seurakunnan kerhotoiminnan raameissa toimimisesta. Tutkimus on toistetta-

vissa muissa seurakunnissa, joiden kerhotoiminnassa esiintyy monikulttuurisuutta.

Ainoastaan kerhopaikat ja muutamat väitteet olisi muutettava kontekstiin sopiviksi.

21

6 TULOKSET

Tutkimukseni tulokset ilmoitan tutkimusongelmiin jaoteltuina. Sain vastauksia kaikkiin

tutkimusongelmiini. Siltä osin olin osannut asettaa kysymykset tutkimusongelmia vas-

taaviksi. Jotkut kysymyksistä eivät suoranaisesti kuulu minkään tutkimusongelman

alle. Nämä tulokset ovat yleisiä kerhotoimintaa kuuluvia teemoja kuten yhteydenpito

kerholaisten vanhempiin ja kerhon mainonta.

Kerhonohjaajista 18 on ollut yhteydessä kerholaisten vanhempiin. Yleisin yhteyden

pitotapa on tiedotteet. Tiedotteilla on ilmoitettu kerhon ohjelmasta sekä kerhon pe-

ruuntumisesta. Koteihin on kerholaisten kautta lähetetty kyselyitä allergia- ja yhteys-

tietojen saamiseksi kerhonohjaajille. Tiedotteilla vanhempia on kutsuttu esimerkiksi

kerhon järjestämään tilaisuuteen. Yhteyttä on pidetty myös puhelimitse tarvittaessa

esimerkiksi jos kerholainen on halunnut lähteä kesken kerhon kotiin.

Tiedotteiden ja puhelimen lisäksi vanhempia on kohdattu heidän saattaessaan lapsi-

aan kerhoon tai hakiessaan pois kerhosta. Viisi kerhonohjaajista mainitsee, ettei ole

pitänyt lainkaan yhteyttä kerholaisten vanhempiin. Yhteydenpitotavoissa kuitenkin

muutama mainitsee, ettei ole vielä ehtinyt pitää yhteyttä vanhempiin tai siihen ei ole

ollut tarvetta.

Hakunilan seurakunnan kerhonohjaajat käyttävät perinteikkäitä tapoja kerhojensa

mainostamiseen. Kerhoja on mainostettu pääosin kerhonohjaajien tekemillä mainok-

silla. Niitä on levitetty kauppojen ja kirjaston ilmoitustauluille sekä kouluille. Myös ai-

kaisemmin kerhoissa mukana olleille lähetetyt viestit ovat osoittautuneet tehokkaaksi

mainostavaksi.

22

6.1 Maahanmuuttajien osallistuminen Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaan

Kerhonohjaajat pitävät Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaa kaikille avoimena kan-

salaisuuteen katsomatta. 21 kerhonohjaajaa oli täysin samaa mieltä. Jokseenkin sa-

maa mieltä vastaajista oli 3. Eriäviä vastauksia ei ollut lainkaan.

Vantaan NMKY ry:n kerhotoiminnan kaikille avoimeksi mieltää 16 kerhonohjaajaa.

Jokseenkin samaa mieltä on yksi vastaajista. Viisi vastaajista ei ollut samaa eikä eri-

mieltä väitteen kansaa. Kaksi vastaajista ei tiennyt, mikä Vantaan NMKY ry on ja he

jättivät vastaamatta.

Vastanneista kerhonohjaajista 66,7 % eli 16 ilmoitti kerhossaan käyvän maahanmuut-

tajataustaisia. Maahanmuuttajamäärät vaihtelivat paljon. Keskimäärin kerhoissa oli

yhdeksän kerholaista. Kerholaisten määrät vaihtelivat kuitenkin kolmesta

18:saantoista. Monikulttuurisissa kerhoissa maahanmuuttajataustaisia oli keskimäärin

viisi. Monikulttuurisiksi kerhoiksi luetaan ne kerhot, joissa käy eri kulttuurien edustajia.

Vastauksista ilmeni, että kerhossa saattaa olla heitä jopa 16. Tutkimukseni mukaan

27 % Hakunilan seurakunnan kerholaisista on maahanmuuttajataustaisia.

Maahanmuuttajataustaisten kerholaisten koteihin ei ole oltu yhteydessä muulla kuin

suomen kielellä. Yksi vastaajista ilmoittaa kerholaisen kääntävän tiedotteen vanhem-

malleen. Maahanmuuttajaperheiden tavoittamisen kannalta yhteydenpito muulla kuin

suomen kielellä voisi lisätä kontakteja. Yhteisen kielen puute hankaloittaa viestintää

kuten luvussa 2.1 mainitsen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kerhonohjaajan

tulisi osata useita kieliä vain tavoittaakseen kerholaisten vanhemmat. Monikulttuuris-

tuvassa kerhotoiminnassa tulisi kuitenkin miettiä viestinnän kieltä.

23

0 1 2 3 4 5 6 7

Intialaisia

Englantilaisia

Kosovolaisia

Irakilaisia

Saksalaisia

Somaleja

Turkkilaisia

Muita

Vietnamilaisia

Kiinalaisia

Venäläisiä

Virolaisia

KUVIO 1. Kerhoissa käyvien kulttuuritaustat

Kuviosta 1 ilmenee kerhoihin osallistuvien maahanmuuttajataustaisten kulttuu-

rit/kulttuuritaustat. Kohtaan muita sisältyvät ne kulttuurit, joita kerhonohjaajat eivät

osanneet nimetä. Kuviota lukiessa on syytä muistaa, etteivät luvut kerro kerholais-

tenmäärää. Luvut ilmaisevat kerhonohjaajien mainintojen lukumäärän. Luvussa 3.2

mainitaan, että suurin osa maahanmuuttajista on kristittyjä. Kuvio 1 antaa siitä viittei-

tä, sillä venäläiset ja virolaiset ovat usein kristittyjä. Vieraammatkin kulttuurit voivat

kätkeä sisälleen kristittyjä.

6.2 Monikulttuurisuuden vaikutus kerhojen ohjelmaan

Kaikista kerhonohjaajista (N=24) ainoastaan kymmenen mainitsi kerhonsa rutiiniksi

hartauden. Lisäksi kaksi vastaajaa mainitsee rutiiniksi loppupiirin. Kerhojen toimin-

nassa toistuvia elementtejä löytyi kerhon aloituksesta ja lopetuksesta. Kielellisesti

24

kerhonohjaajat kokevat selviytyvänsä hyvin tai melko hyvin. Yli puolet vastanneista

kertoi selviytyvänsä kielellisesti hyvin.

Yhdeksän viidestätoista kerhonohjaajasta mainitsee, etteivät maahanmuuttajataustai-

set kerholaiset vaikuta lainkaan tai juurikaan kerhon toimintaan. Kerhoissa, joissa

tehdään ruokaa, maahanmuuttajataustaiset näkyvät kiellettyjen ruokien kohdalla.

Kolme kerhonohjaajaa mainitsee maahanmuuttajataustaisuuden näkyvän kerhossa

muun kuin suomen kielen puhumisena. Muun kuin suomen kielen puhumista kerhon

aikana on rajoitettu, ettei kenellekään tulisi ulkopuolinen olo. Kerhonohjaajat kuvaavat

muiden kerholaisten suhtautuvan maahanmuuttajataustaisiin suurimmaksi osaksi hy-

vin. Muutamissa vastauksissa kerrottiin muiden kerholaisten suhtautuvan melko hy-

vin. Vastauksia muiden kerholaisten negatiivisesta suhtautumisesta maahanmuuttaja-

taustaisiin ei ollut.

Kerhoissa esiintyvien ongelmien aiheuttajia ovat kerholaisten ylienergisyys, lasten

väliset riidat sekä malttamattomuus. Muutama kerhonohjaaja mietti levottomuuden

mukanaan tuomia tapaturmariskejä. Lisäksi ongelmia aiheuttavat salivuorojen pe-

ruuntumiset sekä kerho-ohjelman liika tiiviys tai väljyys. Kerhonohjaajat mainitsivat

keskenään samanlaisia ongelmia. Kukaan kerhonohjaajista ei maininnut, että ongel-

mia aiheuttaisi kerholaisten kansallisuus tai kulttuuritausta.

6.3 Kerhonohjaajien kokemukset monikulttuurisesta työstä

Kerhonohjaajat kertovat maahanmuuttajataustaisten kerholaisten tuovan kerhoon

monipuolisuutta ja iloa. Kaikki kerhonohjaajien maininnat olivat positiivissävytteisiä.

Erilaiset kulttuuritaustat tuovat kerhoihin lisää keskusteluja. Vastauksissa mainitaan

toisaalta myös se, etteivät maahanmuuttajataustaiset tuo kerhoon mitään erityistä.

Yhteiselo maahanmuuttajataustaisten kanssa tuntuu olevan arkea.

25

Suurin osa kerhonohjaajista kokee, että monikulttuurisissa kerhoissa toimivat samat

asiat kuin suomalaistenkin kanssa. Kerhonohjaajilla on positiivisia kokemuksia moni-

kulttuuristen kerhojen ohjaamisesta. Vain muutamat kerhonohjaajat vastasivat, että

monikulttuurisuus toisi mukanaan haasteita. Näiksi haasteiksi nimettiin, ettei tuoda

yhteystietoja tai kerholaiset eivät ymmärrä kaikkea.

6.4 Kerhonohjaajien koulutus ja lisäkoulutuksen tarve

Vastanneista 21 kokee saaneensa tarpeeksi koulutusta ohjatakseen kerhoa. Kolme

vastanneista on jokseenkin eri mieltä siitä, että olisi saanut tarpeeksi koulutusta ker-

honohjaamiseen. Kyselyyn vastanneista kerhonohjaajista kukaan ei koe tarvitsevansa

lisäohjausta kerhokerran suunnitteluun. Kolme vastaajista ei ole samaa eikä eri mieltä

lisäohjauksen tarpeesta.

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9

Hyvin

Melko hyvin

Melko huonosti

Huonosti / ei lainkaan Olen saanut riittävästitietoamaahanmuuttajataustaisten kohtaamiseen

Minut on perehdytettymonikulttuuriseentyöhön

KUVIO 2. Koulutus ja perehdytys monikulttuuriseen työhön (N=18)

Kuviosta 2 ilmenee, että valtaosa kokee saaneensa riittävästi tietoa maahanmuuttaja-

taustaisten kohtaamiseen. Kuitenkin kuusi kerhonohjaajista kokee saaneensa tietoa

kohtaamiseen melko huonosti tai huonosti. Kerhonohjaajat eivät kuitenkaan mainitse,

että kaipaisivat tähän liittyvää koulutusta itselleen. Toiveet koulutukselta liittyvät lä-

hinnä kerhon sisältöön leikkeihin ja askarteluihin. Lisäksi vastauksista nousi toive en-

26

siapukoulutuksesta. Ensiapukoulutuksen tarpeellisuus perusteltiin sillä, että monikaan

ei välttämättä tiedä miten esimerkiksi epilepsiakohtauksen saanutta autetaan.

Monikulttuuriseen työhön perehdyttämisen kokemisessa oli eroja. Aivan kuten kuvios-

ta 2 voidaan havaita, hieman yli puolet koki olevansa hyvin tai melko hyvin perehdy-

tettyjä. Kuitenkin vastaajista kahdeksan oli sitä mieltä, että on melko huonosti tai huo-

nosti perehdytetty. Vastauksien hajontaa vaikuttavat mahdollisesti erilaiset koulutuk-

set. Osa kerhonohjaajista on käynyt Vantaan NMKY ry:n järjestämän koulutuksen ja

osa Hakunilan seurakunnan tai Vantaan seurakuntien yhteisen koulutuksen. Perus-

koulutuksen lisäksi kuukausittaisissa kerhonohjaajien kokouksissa on ollut koulutusta.

Yksi kyselyyn vastaajista kuitenkin ilmoitti, ettei ole päässyt osallistumaan kuukausit-

taisiin kokouksiin kerhon ajankohdan vuoksi.

0 2 4 6 8 10 12

Ei lainkaan haastava

Hieman haastava

Sopivan haastava

Haastava

Todella haastava

KUVIO 3. Kerhonohjaajien kokemukset kerhonohjaamisen haastavuudesta

Kuviosta 3 ilmenee, että suurin osa kerhonohjaajista ei koe kerhonohjaamista liian

haastavaksi. Haastavuuden perustelut vaihtelivat. Kahdeksan vastaajaa perusteli

kerhonohjaamisen haastavuuden vaikeilla tilanteilla. Kerholaisten riidat, levottomuus

ja yksilöllinen ohjaaminen olivat perusteita kerhon haastavuuden tunteelle. Viisi vas-

taajista mainitsee kerhonohjaamisen olevan luontevaa, eikä se siksi ole liian haasta-

vaa. Neljä kertoi kerhonohjaamisen olevan haastavaa henkilökohtaisten syiden vuok-

si. Henkilökohtaisia syitä olivat esimerkiksi opiskelut, harrastukset tai väsymys.

27

6.5 Kerhonohjaajien asenteet monikulttuurisuutta kohtaan

Kyselyssä kerhonohjaajat vastasivat väitteeseen tulisiko maahanmuuttajataustaisilla

olla omat kerhot. Tämän väitteen kanssa kerhonohjaajista 12 oli täysin eri mieltä.

Jokseenkin eri mieltä vastaajista oli yhdeksän. Yksi henkilö ei ollut samaa tai eri miel-

tä väitteen kanssa. Lisäksi kaksi oli jättänyt vastaamatta.

Kolme kerhonohjaaja suhtautui hieman negatiivisesti maahanmuuttajataustaisiin ker-

holaisiin. Viisi kerhonohjaajaa mainitsee heidät samanarvoisiksi kuin suomalaisetkin.

Luvussa 2.3 kerroin suomalaisten asenteista ulkomaalaisia kohtaan. Kerhonohjaajat

ovat myönteisiä maahanmuuttajataustaisia kohtaan. Pääkaupunkiseutulaisia on

asennetutkimuksissa kuvattu maahanmuuttaja myönteisemmiksi kuin muualla asuvia.

Yksi vastaaja mainitsi maahanmuuttajakerholaisten rikastavan kerhon arkea kerto-

malla muiden kulttuureiden traditioista.

Kerhonohjaajista 21 on tai olisi täysin valmis ohjaamaan kerhoa, jossa kerholaiset

ovat useista eri kulttuureista. Kolme kerhonohjaajista on tai olisi jokseenkin valmis

ohjaamaan monikulttuurisia kerhoja. Kaikki kerhonohjaajat olisivat siis valmiita tai lä-

hes valmiita ohjaamaan kerhoja, joissa on kerholaisia eri kulttuureista. Kerhonohjaajat

ovat siis avoimia vieraita kulttuureita kohtaan. Kerhonohjaajia voi kuvata suvaitsevai-

siksi kyselyn vastausten perusteella. Jollakin kerhonohjaajalla on ollut huonoja koke-

muksia vieraista kulttuureista, mutta ne eivät vastauksissa korostu.

28

7 POHDINTA

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaa, johon

sisältyy myös Vantaan NMKY ry:n kanssa yhteistyössä järjestettävät kerhot. Kyselyyn

vastasivat kerhonohjaajat marras-joulukuussa 2008. Tarkoituksenani oli tutkia, minkä

verran maahanmuuttajia ja/tai maahanmuuttajataustaisia osallistuu kerhotoimintaan

sekä onko monikulttuuristen kerhojen ohjelmassa jotain mikä erottaa ne muista ker-

hoista tai puuttuuko niistä jotain. Kerhonohjaajiin liittyviä tutkimusongelmia olivat ko-

kemukset monikulttuurisesta työstä, lisäkoulutus ja/tai opastustarpeen kartoittaminen

sekä asenteet monikulttuurisuutta ja monikulttuurisia kerhoja kohtaan.

Tutkimusmenetelmänä kysely toimi mielestäni hyvin. Korkean vastausprosentin saa-

miseksi paikalla olo kyselyyn vastaamistilanteessa oli eduksi. Kerhonohjaajat pystyi-

vät kysymään tutkimuksessa mietityttäviä asioita. Kysymykset liittyivät lähinnä siihen,

mitä kyselyn tuloksilla tehdään tai mihin niitä käytetään. Avoimien kysymysten määrä

oli sopiva ja kerhonohjaajat pääosin jaksoivat vastata niihin. Mikäli laatisin kyselyn

uudestaan, muuttaisin kuitenkin osan avointen vastausten kysymyksistä vaihtoehdol-

lisiksi. Muokkaisin kerhon rutiineja ja kerhonohjaajien koulutustarpeita koskevia ky-

symyksiä.

Sain kaikkiin tutkimusongelmiini vastauksia. Tutkimuksessani ilmenee, että 27 % Ha-

kunilan seurakunnan varhaisnuorten kerhojen kävijöistä on maahanmuuttajia tai

maahanmuuttajataustaisia. Kerhoissa kävijöissä on edustajia yhdestätoista eri kult-

tuurista. Lisäksi muutamia kulttuureita kerhonohjaajat eivät osanneet nimetä. Tutki-

mustulokseksi sain, että monikulttuuristen ja muiden kerhojen välillä ei ole juuri eroja.

Monikulttuurisuus näkyi kaikentyyppisissä kerhoissa.

Mainonnassa ja kerhoviestinnässä monikulttuurisuuden voisi huomioida muunkin kuin

suomen kielen käytöllä. Alueen kouluilta voisi löytyä kielellistä osaamista. Mainontaa

voisi kehittää kouluille enemmänkin. Paperisen mainoksen lisäksi kerhoista kertomi-

29

nen luokissa tehostaisi paperista mainosta. Mainontaa varten ajan tasalla oleva ker-

holista on tarpeen. Tästä hyötyisivät myös kerhonohjaajat, jos niitä löytyisi kerhopis-

teistä.

Kerhonohjaajat kokevat monikulttuurisen työn monipuolisena. Kaiken kaikkiaan ker-

honohjaajat kuvasivat monikulttuurista työtä positiivisesti. Kerhonohjaajien lisäkoulu-

tuksen tarve ei kohdistu monikulttuurisuuteen liittyviin teemoihin. Kerhonohjaajat suh-

tautuvat maahanmuuttajiin positiivisesti. Vain muutamien kerhonohjaajien kyselyissä

ilmeni hieman negatiivisuutta maahanmuuttajia kohtaan. Kerhonohjaajien tukeminen

monikulttuurisessa työssä on ensiarvoisen tärkeää heidän jaksamisensa huomioita-

essa. Moni kerhonohjaaja vastasi, ettei tarvitse lisäkoulutusta monikulttuuriseen työ-

hön. Silti samat henkilöt saattoivat vastata, ettei heitä ole perehdytetty monikulttuuri-

seen kerhotyöhön.

Useat kerhonohjaajat toivoivat lisäkoulutusta kerhojen sisältöön liittyen. Askartelu- ja

leikki-ideoiden kokeilu yhdessä, vaikka kerhonohjauskokouksissa voisi olla avuksi

kerhonohjaajille. Jo yhden askartelun tai leikin kokeileminen kuukaudessa voisi tuoda

piristystä kerhotyöhön. Vastauksissa tuotiin esille myös ensiapukoulutuksen tarve.

Kerhojen mahdollisten ensiaputilanneriskien pohtiminen ja niihin liittyvän ensiavun

harjoitteleminen voisi olla tarpeen, mikäli sitä ei ole aiemmin kerhonohjaajien kanssa

mietitty.

Tutkimustuloksiani ei voi täysin yleistää, sillä se on vain yhden seurakunnan kerho-

toiminnan monikulttuurisuutta kuvaava. Tutkimustulokset olisivat erilaiset, jos kysees-

sä olisi pienempi seurakunta tai maaseudulla oleva seurakunta. Monet näistä ker-

honohjaajista on tottunut monikulttuurisuuteen koulumaailmassa tai asuinympäristös-

sään.

Tutkimusta voisi laajentaa tutkimalla muidenkin Vantaan seurakuntien varhaisnuorten

kerhotoiminnan monikulttuurisuutta. Tällöin voitaisiin nähdä keskittyykö monikulttuuri-

suus joihin seurakuntiin vai onko se koko Vantaan läpäisevä asia. Muitakin Vantaan

30

seurakuntia tutkiessa saataisiin laajempi kuva vantaalaisten kerhonohjaajien asen-

teista maahanmuuttajia kohtaan.

Toinen tutkimuksen laajentamismahdollisuus olisi maahanmuuttajaperheiden toivei-

den ja odotusten kartoittaminen seurakuntien toiminnalta. Tällöin vanhempien kanssa

voisi yhdessä miettiä toimintaa, jonka järjestämisessä seurakunta voisi olla mukana.

Koulu ja seurakunta voisivat yhteistyössä edistää lasten ja nuorten kotoutumista

asuinpaikkakunnalleen. Tähän voisi liittyä myös se, miten uskontodialogi näkyy pai-

kallisseurakunnan toiminnassa.

Koin opinnäytetyöni projektiksi, jolla sain lisää valmiuksia monikulttuuriseen työhön.

Missään nimessä on voi kuvata projektia helpoksi. Aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen

tutustuminen kuitenkin palkittiin. Kyselyn toteuttaminen ja sen onnistuminen työnsivät

eteenpäin. Itsensä eteenpäin potkiminen, läheisten tuki ja kannustus auttoivat eteen-

päin. Monikulttuurisuus oli aihe, joka kiinnosti ja kiinnostaa edelleenkin.

31

LÄHTEET

Back, L. 1996. New ethnicities and urban culture. Racism and multiculture in young lives. Race and representation 2. London: UCL Press.

Cantell, M. (toim.), 2000. Monikulttuurisen nuorisotyön käsikirja. Helsinki: LK-kirjat / Lasten Keskus.

Ekholm, E. 2001. Monietninen yhteiskunta. Teoksessa A. Forsander & E.Ekholm & P. Hautaniemi & A. Ali & A. Alitolppa-Niitamo & E. Kyntäjä & N. Q. Cuong Monietnisyys, yhteiskunta ja työ. Oppimateriaaleja 90. 2. uudistamaton painos. Helsinki: Palmenia-kustannus. 162-188.

Hakulinen, R. 2008. Kansankirkon varjossa uskonnollisen tasa-arvon toteutuminen Suomessa

vähemmistöjen näkökulma. Helsingin yliopiston humanistisen tiedekun-nan, uskontotieteen pro gradu tutkielma. Pdf-tiedosto. Saatavissa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/38809/kansanki.pdf?sequence=1

. Luettu: 02.01.2008.

Harju, U-M. & Niemelä, P. & Ripatti, J. & Siivonen, T. & Särkelä, R. 2001. Vapaaeh-toistoiminta seurakunnassa ja järjestöissä. Helsinki: Edita.

Hautaniemi, P. 2001. Etnisyys ja kulttuuri. Teoksessa A. Forsander & E. Ekholm & P. Hautaniemi & A. Ali & A. Alitolppa-Niitamo & E. Kyntäjä & N. Q. Cuong Monietnisyys, yhteiskunta ja työ. Oppimateriaaleja 90. 2. uudistamaton painos. Helsinki: Palmenia-kustannus. 11-30.

Honkasalo, V. 2007. Monikulttuurinen nuorisotyö helsinkiläisillä nuorisotaloilla. Hel-singin kaupungin tietokeskus tutkimuksia 2007:3. Helsinki: Helsingin kaupungin tieto-keskus.

Honkasalo, V. & Souto, A-M. 2007. Monikulttuurinen nuorisotyö. Teoksessa T. Hoik-kala & A. Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä menetelmien perustat, rajat ja mahdolli-suudet. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura Julkaisuja 76. Helsinki: Nuo-risotutkimusseura. 115-138.

Huttunen, L. & Löytty, O. & Rastas, A. 2005. Suomalainen monikulttuurisuus. Teok-sessa A. Rastas & L. Huttunen & O. Löytty (toim.) Suomalainen vieraskirja kuinka käsitellä monikulttuurisuutta. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. 16-40.

Ikäläinen, S. & Martiskainen, T. & Törrönen, M. 2003. Mangopuun juurelta kuusen katveeseen

asiakkaana maahanmuuttajaperhe. Vantaa: Lastensuojelun keskusliit-to.

32

Jaakkola, M. 2005. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 1987-2003. Työ-poliittinen tutkimus 286. Helsinki: Työministeriö.

Jumala on. Elämä on nyt. Rakkaus liikuttaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyön missio, visio ja strategia 2010, 2004. Suomen ev.lut kirkon kirk-kohallituksen julkaisuja 2004: 3. Helsinki: Kirkkohallitus/Kasvatus ja nuorisotyö.

Launonen, P. 2007. Kirkon nuorisotyö

hengellisen, pedagogisen ja sosiaalisen kol-miyhteys. Teoksessa T. Hoikkala & A. Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä menetel-mien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseu-ra Julkaisuja 76. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. 78-89.

Lund, P. 2004. Namikalainen kasvattaja kouluttajan käsikirja. Suomen NMKY:n Urhei-luliitto.

Lähteenmaa, J. 1998. Nuoret vapaaehtoistyöntekijät ja hedonistinen altruismi. Teok-sessa K. Ilmonen (toim.) Moderniteetti ja moraali. Saarijärvi: Gaudeamus. 146-164.

Monikasvoinen kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004-2007. Kir-kon tutkimuskeskuksen julkaisuja 103, 2008. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.

Paananen, R. 2005. Suomalaiset entistä suvaitsevampia: asenteet maahanmuuttajia kohtaan muuttuneet kaikissa väestöryhmissä. Monitori-lehti 4/2005. 46.

Pietilä, H. 1997. Varhaisnuorisotyön erityispiirteitä. Teoksessa L. Luukkonen (toim.) Nollasta neljääntoista Käsikirja seurakuntien lapsi- ja varhaisnuorisotyöhön. Helsinki: LK-kirjat / Lasten Keskus ry. 170-178.

Porkka, J. 2008. Kirkon kasvatustoiminta yhtenäiskulttuurista postmoderniin aikaan. Teoksessa J. Porkka (toim.) Johdatus kristilliseen kasvatukseen. Helsinki: Lasten Keskus / LK-kirjat. 153-220.

Pyy, M. 2002. Asennoituminen muslimeihin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyössä. Teoksessa T. Sakaranaho & H. Pesonen (toim.) Uskonto, julkisuus ja muuttuva yhteiskunta. Helsinki: Helsinki University Press. 75-98.

Pörsti, J. 2001. Kristinuskon ominaispiirteet. Näkökulmia luterilaiseen uskontoteologi-aan. Teoksessa L. M. Raitis & P. Y. Hiltunen (toim.) Suunnista uskontojen maailmas-sa Dialogiopas seurakunnille. Suomen ev.lut. kirkkohallituksen julkaisuja 2001:3. Kir-kon lähetystyön keskus. Kirkkohallitus. 12-29.

Raitis, L. M. 2001a. Miksi meidän on kuunneltava toisuskovia ja miksi meidän on ker-rottava heille omasta uskostamme. Teoksessa L. M. Raitis & P. Y. Hiltunen (toim.) Suunnista uskontojen maailmassa Dialogiopas seurakunnille. Suomen ev.lut. kirkko-hallituksen julkaisuja 2001:3. Kirkon lähetystyön keskus. Kirkkohallitus. 62-80.

33

Raitis, L. M. 2001b. Katsaus Suomen uskonnolliseen tilanteeseen. Teoksessa L. M. Raitis & P. Y. Hiltunen (toim.) Suunnista uskontojen maailmassa Dialogiopas seura-kunnille. Suomen ev.lut. kirkkohallituksen julkaisuja 2001:3. Kirkon lähetystyön kes-kus. Kirkkohallitus. 9-11.

Raitis, L. M. 2001c. Saatteeksi. Teoksessa L. M. Raitis & P. Y. Hiltunen (toim.) Suun-nista uskontojen maailmassa Dialogiopas seurakunnille. Suomen ev.lut. kirkkohalli-tuksen julkaisuja 2001:3. Kirkon lähetystyön keskus. Kirkkohallitus. 5-8.

Rissanen, S. 2001. Islam ja suomalainen todellisuus. Teoksessa L. M. Raitis & P. Y. Hiltunen (toim.) Suunnista uskontojen maailmassa Dialogiopas seurakunnille. Suo-men ev.lut. kirkkohallituksen julkaisuja 2001:3. Kirkon lähetystyön keskus. 30-43.

Silvo, T. 1997. Kerhonohjaajien koulutus varhaisnuorisotyössä. Teoksessa L. Luuk-konen (toim.) Nollasta neljääntoista Käsikirja seurakuntien lapsi- ja varhaisnuoriso-työhön. Helsinki: LK-kirjat / Lasten Keskus ry. 275-280.

Silvo, T. (toim.) 1999. Kansan kirkosta kansojen kirkoksi. Kirkkohallituksen asettaman monikulttuurisuustyöryhmän mietintö. Suomen ev.lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisu-ja 1999:2. Helsinki: Kirkkohallitus.

Sorri, H. 2001. Näkökulmia uskonnolliseen erilaisuuteen. Eriytyvä uskonnollisuus. Teoksessa L. M. Raitis & P. Y. Hiltunen (toim.) Suunnista uskontojen maailmassa Dialogiopas seurakunnille. Suomen ev.lut. kirkkohallituksen julkaisuja 2001:3. Kirkon lähetystyön keskus. Kirkkohallitus. 80-87.

Talib, M-T. 2002. Monikulttuurinen koulu Haaste ja mahdollisuus. Helsinki: Kirjapaja Oy.

Tiittula, L. 2005. Monikulttuurisuus ja viestintä. Teoksessa P. Pitkänen (toim.) Kulttuu-rien välinen työ. Helsinki: Edita. 123-135.

Ulkomaiden kansalaiset. 2008. Tilastokeskus; väestötilastot. Www-dokumentti Saata-vissa: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#ulkomaidenkansalaiset

. Luet-tu 29.12.2008.

Vantaa 2008 diasarja. 2008. Vantaan kaupunki. Tietoa Vantaasta. Pdf-tiedosto Saa-tavissa: http://www.vantaa.fi/i_perusdokumentti.asp?path=1;12743;57910

. Luettu 1.3.2009.

SAATEKIRJE LIITE 1/1

Hei kerhonohjaaja, Vantaalla 27.10.2008

Olen Hakunilasta lähtöisin oleva yhteisöpedagogiopiskelija Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta.

Opinnäytetyönäni tutkin Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaa sekä Vantaan NMKY:n kanssa tehtä-

vää kerhotyötä. Keskityn kerhotoiminnan monikulttuurisuuden tutkimiseen. Tutkimuksen tarkoituksena

on tuottaa tietoa, jonka avulla kerhonohjaajia voidaan kouluttaa ja tukea paremmin monikulttuurisessa

kerhotyössä.

Kerhonohjaajat vastaavat kerhotoimintaan liittyvään kyselyyn 4.11.2008 Vaaralan kirkolla kerhonohjaa-

jakokouksessa klo. 17.00. Jos et pääse osallistumaan edellä mainittuun kerhonohjaajakokoukseen, ota

yhteyttä minuun niin sovitaan miten muuten voit kyselyyn osallistua.

Kyselyyn vastataan nimettömästi, eikä tuloksista voi erottaa yksittäisen kerhonohjaajan vastausta.

Mikäli sinulla on kysyttävää tutkimukseen liittyen, ota rohkeasti yhteyttä.

Yhteistyöstä kiittäen,

Ann-Marie

Ann-Marie Ahlsten

ann-marie.ahlsten@cou.fi

050 378 9442

Jos olet alle 18-vuotias, näytäthän tämän myös vanhemmallesi/huoltajallesi, koska tarvitset vanhem-

man/huoltajan luvan osallistuaksesi tutkimukseen. Vaihtoehtoisesti vanhempi/huoltaja voi lähettää

sähköpostin, joka sisältää tiedot:

- nuoren nimi,

- saa/ ei saa osallistua tutkimukseen

- huoltajan nimi ja puhelinnumero

Leikkaa alaosa mukaan kerhonohjaajatapaamiseen 4.11.

Nuoreni:____________________________

Saa / ei saa osallistua tutkimuksen kyselyyn. (ympyröi vastaus)

Huoltajan/vanhemman allekirjoitus ja nimen selvennys:

____________________________________

SAATEKIRJE LIITE 1/2

Hei viime kevään kerhonohjaaja, Vantaalla 27.10.2008

Olen Hakunilasta lähtöisin oleva yhteisöpedagogiopiskelija Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta.

Opinnäytetyönäni tutkin Hakunilan seurakunnan kerhotoimintaa sekä Vantaan NMKY:n kanssa tehtä-

vää kerhotyötä. Keskityn kerhotoiminnan monikulttuurisuuden tutkimiseen. Tutkimuksen tarkoituksena

on tuottaa tietoa, jonka avulla kerhonohjaajia voidaan kouluttaa ja tukea paremmin monikulttuurisessa

kerhotyössä.

Olisiko sinulla mahdollisuus tulla 4.11.2008 kerhonohjaajakokoukseen Vaaralan kirkolle klo 17.00 vas-

taamaan kyselyyn? Jos et pääse 4.11. saapumaan paikalle, ota yhteys minuun niin sovitaan miten

toimitan kyselyn sinulle.

Kyselyyn vastataan nimettömästi, eikä tuloksista voi erottaa yksittäisen kerhonohjaajaan vastausta.

Mikäli sinulla on kysyttävää tutkimukseen liittyen, ota rohkeasti yhteyttä.

Yhteistyöstä kiittäen,

Ann-Marie

Ann-Marie Ahlsten

ann-marie.ahlsten@cou.fi

050 378 9442

Jos olet alle 18-vuotias, näytäthän tämän myös vanhemmallesi/huoltajallesi, koska tarvitset vanhem-

man/huoltajan luvan osallistuaksesi tutkimukseen. Vaihtoehtoisesti vanhempia/huoltaja voi lähettää

sähköpostin, joka sisältää tiedot:

- nuoren nimi,

- saa/ ei saa osallistua tutkimukseen

- huoltajan nimi ja puhelinnumero

Leikkaa alaosa mukaan kerhonohjaajatapaamiseen 4.11.

Nuoreni:____________________________

Saa / ei saa osallistua tutkimuksen kyselyyn. (ympyröi vastaus)

Huoltajan/vanhemman allekirjoitus ja nimen selvennys:

___________________________________

KYSELYKAAVAKE LIITE 2/1

Kysely kerhonohjaajille

Pääosin kyselyyn vastataan laittamalla rasti ruutuun, muuten vastaamisesta on erillinen ohje. Vastaa

viimeiseksi pitämäsi kerhon mukaan, jos ohjaat kahta kerhoa syksyllä 2008, täytä molemmista kerhois-

ta oma kyselykaavake.

Vastaaja:

1. Olen

Tyttö/ Nainen

Poika/ Mies

2. Toimin kerhonohjaajana

Keväällä 2008

Syksyllä 2008

3. Olen ollut kerhonohjaajana

alle vuoden

1-2 vuotta

3 tai enemmän vuotta

Kerho:

4. Pidän kerhoa

Pyhän Annan lasten kirkolla

Hakunilan kirkolla

Vaaralan kirkolla

Länsimäen kirkolla

Sotungin koululla

Länsimäen koululla

Hakunilanrinteen koululla

Rajakylän koululla

Nissaksen asukaspuistolla

Muualla, missä?__________________

5. Kerholaisten ikäjakauma(esim. 9-11 vuotta): ___________

6. Kerholaisten lukumäärä keskimäärin: ___________

7. Kerro lyhyesti kerhorutiineistanne (asiat, mitä teette toistuvasti/ joka kerta):

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

8. Miten kerhon toiminnasta on tiedotettu (voit valita useita vaihtoehtoja)?

lehdessä

koulussa jaettavilla mainoksilla

Internet-sivuilla

mainoksilla, missä?____________________________________

muuten, miten?________________________________________

KYSELYKAAVAKE LIITE 2/2

9. Kerro mielipiteesi väitteisiin asteikolla 1-5 (ympyröi numero)

täysin

samaa

mieltä

jok-

seen-

kin

samaa

mieltä

ei sa-

maa

eikä eri

mieltä

jok-

seen-

kin eri

mieltä

täysin eri

mieltä

Hakunilan seurakunnan kerhotoiminta on kaikille

avointa kansallisuuteen katsomatta. 5 4 3 2 1

Vantaan NMKY ry:n kerhotoiminta on kaikille

avointa kansallisuuteen katsomatta. 5 4 3 2 1

Kaipaan lisää ohjausta kerhokerran suunnitte-

luun. 5 4 3 2 1

Olen saanut riittävästi koulutusta kerhonohjauk-

seen. 5 4 3 2 1

Olen/ olisin valmis ohjaamaan kerhoa, jossa on

lapsia muista kulttuureista. 5 4 3 2 1

Maahanmuuttajataustaisilla tulisi olla omat ker-

hot. 5 4 3 2 1

Monikulttuurisuus/maahanmuuttajat:

10. Onko kerhossasi kulttuuritaustaltaan muitakin kuin suomalaisia kerholaisia?

Ei (Voit siirtyä suoraan kysymykseen 13)

Kyllä________(kuinka monta) kerholaista, kerhossani käy (voit valita useita):

virolaisia

somaleja

venäläisiä

serbejä

kiinalaisia

intialaisia

irakilaisia

turkkilaisia

vietnamilaisia

thaimaalaisia

ruotsalaisia

romaneja

muita, mitä? ____________

11. Miten maahanmuuttajataustaiset kerholaiset vaikuttavat kerhonohjelmaan?

________________________________________________________________________

________________________________________________________________________

________________________________________________________________________

KYSELYKAAVAKE LIITE 2/3

12. Onko maahanmuuttajataustaisten kerholaisten koteihin oltu yhteydessä esim. puhelimitse tai lähet-

ty tiedotteita muulla kuin suomen kielellä?

Kyllä, miten?______________________________

Ei

13. Jatka seuraavia lauseita

Kerhossa maahanmuuttajataustaiset ovat mielestäni______________________________

_______________________________________________________________________

Maahanmuuttajataustaiset tuovat kerhoon______________________________________

________________________________________________________________________

14. Ota kantaa lauseisiin asteikon avulla oman kokemuksesi mukaan (ympyröi numero)

hyvin melko

hyvin

melko

huonosti

huonosti /

ei lain-

kaan

Muut kerholaiset suhtautuvat monikulttuurisiin kerho-

laisiin. 4 3 2 1

Minut on perehdytetty monikulttuuriseen kerhotyöhön. 4 3 2 1

Olen saanut riittävästi tietoa maahanmuuttajataustais-

ten kohtaamiseen. 4 3 2 1

Kielellisesti pärjään maahanmuuttajataustaisten kans-

sa. 4 3 2 1

Kerhon ohjaaminen:

15. Näytä kerhonohjaamisen haastavuus asteikolla 1-5. (Ympyröi numero )

ei lainkaan haastava 1 2 3 4 5 todella haastavaa

Perustele vastauksesi. ___________________________________________

______________________________________________________________

______________________________________________________________

KYSELYKAAVAKE LIITE 2/4

16. Jatka seuraavia lauseita

Kerhossa ongelmia aiheuttaa__________________________________________________________

______________________________________________________________________________

Kerhonohjaajakoulutukseen kaipaisin________________________________________________

__________________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

17. Oletteko olleet yhteydessä kerholaisten vanhempiin?

kyllä

ei

18. Millä tavoin olette pitäneet yhteyttä (esim. lähettäneet tiedotteita, puhelimitse, kutsuneet vanhempia

kerhon järjestämään tilaisuuteen, juhlaan, tms.) _________________________________________

__________________________________________________________________________________

______________________________________________________________________________

19. Muuta sanottavaa/ terveisiä:

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

_______________________________________________________________________________

Vastauksistasi kiittää Ann-Marie

This document was created with Win2PDF available at http://www.win2pdf.com.The unregistered version of Win2PDF is for evaluation or non-commercial use only.This page will not be added after purchasing Win2PDF.