KANSAINVÄLISET SUHTEET HI3

KANSAINVÄLINEN Kansallisvaltio on ollut globaalin kanssakäymisen perusyksikkö 1800-luvulta saakka. ’Kansallisvaltio’ on perustunut ajatukseen yhtenäisestä kansasta, joka on muodostanut rajat alueensa ympärille. Valtio on voinut luoda omat lakinsa, perustaa oman armeijansa, päättää kaupankäynnistä toisten valtioiden kanssa… Kansainvälisten suhteiden perustana on ollut valtioiden ehdoton suvereniteetti eli itsemääräämisoikeus. Valtiot kunnioittavat toisten itsenäisyyttä eivätkä puutu toisen valtion sisäisiin asioihin.

GLOBAALI 2000-luvulla termi ’kansainvälinen’ on saanut kritiikkiä osakseen. Yksi valtio ei useinkaan koostu vain yhdestä kansasta (esim. Iso-Britannia, Sveitsi).

Valtiot pystyvät nykyisin harvoin toimimaan vain oman kansansa tahdon perusteella (EU, yleissopimukset, rahaliitot…)

Valtiot eivät ole ainoita toimijoita maailmanpolitiikassa Järjestöt Sotilasliitot Taloudelliset liitot Suuryritykset

KANSAINVÄLINEN POLITIIKKA ULKOPOLITIIKKA: valtion tyyli asioida ja hoitaa suhteita toisiin valtioihin TURVALLISUUSPOLITIIKKA: valtion ulko- ja puolustuspolitiikan kokonaisuus, jonka tavoitteena on taata valtion itsenäisyys ja kansalaisten turvallisuus. DIPLOMATIA: kansainvälisten suhteiden hoitaminen. Virallinen edustaminen Neuvottelut Sopimusten solmiminen http://areena.yle.fi/1-2830721

Bilateraalinen tai multilateraalinen yhteistyö.

KUN KAIKKI EI MENE PUTKEEN Kriisi tarkoittaa vaaraa, uhkaa tai poliittista jännitystilaa kahden tai useamman valtion välillä.

Konflikti on rajallisempi ongelma. Sota on legitimoitua väkivallan käyttöä toista osapuolta kohtaan. Kansainvälinen oikeus tuomitsee hyökkäyssodan, mutta puolustautuminen on sallittua.

Sotilaallinen kriisinhallinta voi olla valtioidenvälistä tai ei-valtiollista.• Suomi on osallistunut kansainväliseen rauhanturvaamiseen jo 1950-luvulta lähtien. Tällä hetkellä Suomi osallistuu 12 sotilaalliseen kriisinhallinta- tai sotilastarkkailijaoperaatioon.•Maantieteellisinä painopisteinä ovat Lähi-itä, Afganistan, Länsi-Balkan ja Afrikka.• Suomi osallistuu YK:n, EU:n ja Naton johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tämän lisäksi Suomi osallistuu harkinnan mukaan erilaisten maaryhmien toteuttamiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

KÄSITTEET Mikä seuraavista käsitteistä on sinulle vielä vieras? Suvereniteetti - sovereign Totaalinen sota Hegemonia Pasifismi

1800-LUVUN POLIITTINEN

JÄRJESTELMÄs. 18-25

TAUSTAA: VALLANKUMOUKSESTA NAPOLEONIIN Ranskan suuri vallankumous 1789 oli iskostanut ihmisiin ajatuksen kolmesta arvosta: vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Vallankumouksen seurauksena Ranskasta tehtiin tasavalta. Kuningas tuomittiin kuolemaan. Maaorjuus kiellettiin. Säätyoikeudet lakkautettiin.

Vuonna 1799 Napoleon Bonaparte kaappasi vallan. Hän julisti vallankumouksen päättyneeksi. 1804 julisti itsensä Ranskan keisariksi.

Napoleon piti toisinajattelijat kurissa poliisin ja sensuurin avulla. Hän teki paavin kanssa sopimuksen, joka normalisoi vallankumouksen aikana katkenneet suhteet katoliseen kirkkoon.

TARVE YHTEISTYÖLLE Keisarikaudellaan Napoleon laajensi valtakuntaansa jatkuvilla sodilla kymmenen vuoden ajan. Hän valloitti laajimman alueen sitten Rooman valtakunnan.  Napoleonin sotatoimet pakottivat muut maat joko yhteistyöhön keskenään tai liittoon Napoleonin kanssa. Erilaisten sopimusten teko hiersi maiden suhteita. Habsburgin keisarikunnan ulkoministeri esitti 1814 pidettäväksi Euroopan maiden yhteistä kongressia, jossa sovittaisiin rauhasta ja maiden rajoista.

WIENIN KONGRESSI Wienin kongressi syksyllä 1814. Läsnä aristokraatit kaikkialta Euroopasta. Maaliskuussa 1915 Napoleon joukkoineen saapui Pariisiin ja julisti keisarikunnan – kongressi keskeytyi.

Napoleon hävisi Waterloon taistelun 1815, karkotettiin St Helenalle. Napoleonin kukistumisen jälkeen Iso-Britannia, Itävallan, Preussin ja Venäjän hallitsijat laativat päätösasiakirjan.

Kolme johtavaa periaatetta: Restauraatio: olojen palauttaminen ennalleen vallankumousta edeltäneeseen aikaan.

Legitimiteetti: vanhojen hallitsijoiden oikeus valtaistuimiinsa. Solidaarisuus: lupaus antaa apua, jos toisessa monarkiassa yritetään vallankumousta.

WIENIN KONGRESSIN PÄÄTÖKSIÄ Ranskaa kohdeltiin jalomielisesti; se sai pitää vuoden 1790 rajansa. Rajalle muodostettiin kolme puskurivaltiota estämään laajenemista itään. Piemontin kuningaskuntaa vahvistettiin. Belgia ja Hollanti yhdistettiin Alankomaiden kuningaskunnaksi. Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ei luotu uudelleen, mutta sen tilalle luotiin Saksan liitto, johon kuului 35 itsenäistä ruhtinaskuntaa ja neljä vapaakaupunkia.

TASAPAINOPOLITIIKKA Wienin kongressissa pohdittiin, kuinka Euroopan turvallisuuspolitiikka toimisi.

Ratkaisuksi hahmoteltiin tasapainopolitiikka: kaikkien valtojen tulee olla suunnilleen yhtä vahvoja, jolloin yksi niistä ei voi vallata muita.

Jos yksi yrittää, muut liittoutuvat yhteen ja nujertavat sen.

Venäjän keisari Aleksanteri I:n ehdottamassa Pyhässä Allianssissa 26.9.1815 Venäjä, Itävalta ja Preussi sopivat toimivansa kristillisten periaatteiden, hyväntekeväisyyden, rauhan ja rakkauden mukaan. Pyhään allianssiin liittyi muitakin valtioita. Iso-Britannia jäi allianssin ulkopuolelle, koska piti sitä liian vanhoillisena.

WIENIN KONGRESSIN JÄLKEENTasapainopolitiikka toimi • Euroopassa ei sodittu kongressin jälkeisinä vuosina.

Yhteiskunta kuohui silti:• Porvaristo ajoi uudistuksia liberalismiin vedoten.• Tiedemaailma irtautui kirkon holhouksesta.• Taiteilijat kapinoivat vanhoja arvoja kohtaan.

Kansallisvaltioperiaate vahvistui.• Yksi kansa, yksi maa.

SUURVALLAT Suurvaltojen tunnusmerkit täytti 1800-luvun jälkipuolella viisi valtiota Iso-Britannia, Saksa, Ranska, Itävalta-Unkari ja Venäjä.

Suurvallaksi noustakseen maalla piti olla ainakin nämä neljä resurssia:1. Sotilaallinen voima 2. Vahva teollinen perusta 3. Siirtomaat4. Kansallinen yhtenäisyys ja/tai vahva hallinto.