kantti 1/2010

Kansan Sivistystyön Liiton lehti 1/2010

2 Kantti 1/2010

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ryHämeentie 36, 00530 Helsinki(09) 229 [email protected]

Päätoimittaja: Pekka PättiniemiToimitussihteeri: Janne HernesniemiUlkoasu: Misa MyllyviitaPainopaikka: Picascript OyKansikuva: Asif Akbar (lähde Stock.xchng), kuvan käsittely toimitus

Kantti 1/2010Kansan Sivistystyön Liiton lehti

Kohti kriittistä dialogiaPekka Pättiniemi

Vertaistukea kouluttajille Kaveri-verkostostaAnna Kirstinä

Aikuisten oppimisvaikeuksista verkossaJanne Hernesniemi

Vertaiskouluttajat järjestöjen voimavaraSini Salmenjoki

Miksi yhteiskunnallista opistoa tarvitaan?Joel Kaitila, Antti Ronkainen & Tero Toivanen

Oppiminen pakenee instituutioista Tero Toivanen

Kriittisessä pisteessäJanne Hernesniemi

Vertaisopiskelua sosiaalisessa mediassaJanne Hernesniemi

Keskustelua perustulostaJiri Sironen

Työ ja elämäJanne Hernesniemi

Kino Union – Vapautuksen elokuviaJanne Hernesniemi

Sisällysluettelo

3

4

6

8

10

12

14

16

18

21

24

3 Kantti 1/2010

Kohti kriittistä dialogiaKansan Sivistystyön Liitossa on viime vuosina kehitetty vertaiskouluttajajärjestel-mää kahdella eri linjalla: liiton omassa kouluttajakoulutuksessa ja Uusi ote -hank-keen ohjaajakoulutuksessa. Näemme vertaiskoulutuksessa mahdollisuuden sekä yhteiskunnallisen ja järjestöllisen koulutuksen laajentamiseen että oppijoiden ja opettajien asettamiseen yhdenvertaiseen asemaan.

Uusi ote -koulutusohjaajat keskittyvät työssään järjestöjen kehittämishankkeisiin, joissa dialogisilla menetelmillä on keskeinen merkitys. Voidessaan vaikuttaa järjes-tönsä toimintaan ja tavoitteisiin ihmiset myös sitoutuvat toimimaan yhteisten pää-määrien puolesta. Vertaiskouluttaminen on osoitus dialogisen menetelmän mah-dollisuuksista järjestötoiminnan kehittämisessä. Tässä lehdessä esitelläänkin muun muassa vertaiskoulutuksen merkitystä Rakennusliiton Uusi ote -koulutuksissa.

KSL:n kouluttajakoulutuksessa on valittu sellainen pedagoginen lähestymistapa, joka soveltuu yhteiskunnallisen keskustelun ja oppimisen edistämiseen – tässä dia-logilla ja yhteisten kokemusten jakamisella on keskeinen sija. Kalifornian yliopiston professori Peter McLaren toteaa kirjassaan Che, Freire ja vallankumouksen pedagogiik-ka, että kriittinen dialogi korostuu tänä päivänä koska kapitalismin nykyvaiheelle on tyypillistä huomattava monimutkaisuus ja paljon nopeampi muutos ja vuorovai-kutteisuus kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Hän toteaa edelleen:

”Yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi on oppijoiden opittava ymmär-tämään tarkalleen, minkälaisia vallitsevan yhteiskunnallisen suuntauksen myytit ovat. Ne ovat myyttejä, jotka sortavat heitä ja marginalisoivat heidät. Mutta ne voidaan ylittää muutokseen tähtäävän toiminnan avulla.”

Pekka Pättiniemipääsihteeri

Kuva: Misa Myllyviita

4 Kantti 1/2010

Vertaistukea kouluttajille Kaveri-verkostostaAnna Kirstinä

KSL-opintokeskuksen toiminnan yksi tyypillinen piirre on se, että koulu-tuksia järjestetään yhdessä erilaisten yhteistyökumppanien kanssa. Kym-menet opettajat, ohjaajat ja koulut-tajat vetävät KSL:n koulutuksia eri puolilla Suomea. Vaikka opettajat te-kevät töitä ihmisten kanssa oppimis-ryhmissä, opettajan työ itsessään saat-taa olla melko yksinäistä puurtamista.

Opetustyöhön kuuluu myös opetus-suunnitelmien laadintaa, opetusmene-telmien ideoimista, hyvien arviointi-menetelmien pohdintaa sekä erilaisten oppijoiden ja ryhmien kohtaamiseen valmistautumista. KSL on halunnut helpottaa ja tukea kouluttajiensa työtä perustamalla Kaveri-verkoston, joka toimii opettajien keskinäisenä tiedon jakamisen, yhteisen ihmettelemisen ja oppimisen paikkana. Kaveri-verkosto hyödyntää internetin sosiaalista mediaa toimimalla NING-ympäristössä.

Kaveri on lyhenne sanoista ”Kansa-laisjärjestökouluttajien vertaistukiver-kosto internetissä”. Tällä nimellä kul-kee KSL:n hanke, jota Opetushallitus rahoittaa ja jonka puitteissa Kaverin NING-ympäristö rakennetaan loppuun tämän vuoden aikana.

Yhteisöllinen täydennyskoulu-tusmalli

Yhteisöllisyys on yksi KSL:n arvoista. Kaveri-verkoston tapauksessa yhteisöl-lisyys tarkoittaa kouluttajien verkos-toitumista ja ennen muuta yhteisöllistä tiedon tuottamista. Kouluttajat eivät ole keskenään kilpailijoita, jotka tekevät yk-

silösuorituksia, vaan toistensa auttajia, tsemppaajia ja ”yhdessätekijöitä”. Ku-kaan ei häviä tietoa jaettaessa – sen sijaan voi syntyä aivan uutta tietoa, jolloin 1+1 ajatusta on enemmän kuin 2 ajatusta.

Itse asiassa Kaveri-verkosto on yhden-lainen täydennyskoulutuksen malli; hyvin toisenlainen malli kuin luentojen kuunteleminen kurssikeskuksessa. Täy-dennyskoulutuksen, ohjaajana kehit-tymisen ja työssä jaksamisen apuna ja oman toiminnan peilinä toimii vertais-ryhmä. Kaverin avulla ohjaajat voivat pohtia itsekseen ja toisten kanssa erilai-sia opetusryhmiin ja opetukseen liittyviä asioita, joita on kouluttaessa kohdannut.

Toisilta kouluttajilta voi saada opetus-vinkkejä, vastauksia omiin kysymyk-siin ja ongelmiin sekä uusia ajatuksia ja näkökulmia ohjaamiseen. Jotta voi saada toisilta pitää olla valmis jaka-maan omia kokemuksia. Täydennys-koulutus ja itsensä kehittäminen oh-jaajana on Kaverissa jatkuva prosessi.

Solidaarinen, luottamuksellinen vertaistuki

Perinteisesti vertaistuen määritelmään on liitetty solidaarisuuden kokemus. Solidaarisuuden syntyminen edellyttää puolestaan vapaaehtoisuutta ja luotta-musta. Vertaistukea antavaan yhteisöön liittymisen tulee olla vapaaehtoista.

Kun vertaistuen ja -oppimisen yhtei-sö toimii verkossa, asettaa se erityisiä haasteita luottamuksen aikaansaamisel-le. Tarvitaan verkkopedagogiikan ym-märrystä sekä koordinoijaa, joka kantaa

5 Kantti 1/2010

vastuuta siitä, keitä ryhmässä on ja mi-hin ryhmän jäsenet ryhmää käyttävät.

Vertaistukea ja luottamusta syntyy sa-manlaisesta kokemustaustasta sekä yh-teisestä käsityksestä siitä, mitä ryhmäs-sä ollaan tekemässä. Kaveri-verkostossa toimivat voivat olla taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistävät koke-mukset kouluttamisesta. Mikäli Kave-rin jäsenillä ei ole varma olo siitä, millai-sia motiiveja muilla verkoston jäsenillä on, luottamusta ei synny, eikä jakamista tapahdu. Kaveri-verkko onkin suljettu yhteisö, johon jäsenet kutsutaan.

Miksi Kaveri-verkon jäsenille on sitten tärkeää tietää, kuka omia kirjoituksia lu-kee ja millä motiiveilla? Eihän Kaverissa kuitenkaan mitään salaista tietoa jaeta, kun kyse on nimenomaan tiedon jaka-misen paikasta? Luottamus ei liitykään tässä tapauksessa salaisuuksiin. Syy löy-tyy vertaistoiminnan ominaisluonteesta. Vertaisten jakamiseen liittyy ”asia-asioi-den” lisäksi tunneperäisiä ja moraalisia kysymyksiä. Opettajan työ on persoo-naan sidottua – työasioiden jakaminen vaatii myös itsensä likoon laittamista. Jakaminen vaatii paitsi luottamusta, myös olettamuksen, että muut ymmär-tävät, millaisia ovat alan erityispiirteet ja mistä näkökulmasta kysymyksiä tarkastellaan. On tärkeää myös ohjaa-juuden kehittymisen kannalta, että ver-koston jäsenillä on kokemusasiantun-tijuutta nimenomaan kouluttamisesta.

Kaverillinen vertaistuki

Tässä Kantin numerossa pohditaan vertaisoppimista ja vertaistukea eri nä-kökulmista. KSL:ssa vertaisoppiminen ja vertaistuki liittyvät oleellisesti tasa-arvon, avoimuuden ja yhteisöllisyyden edistämiseen koulutuksen keinoin. Ka-veri-verkostossa on kyse sekä vertaistu-esta että vertaisoppimisesta. Pedagogisesti ajatellen kokemuksellinen oppiminen, yhdessä oppiminen ja usko dialogisuu-

den voimaan ovat vertaisoppimisen taustalla. Freiren jalanjäljillä ollaan.

Vertaistoiminnan juuret ovat paikal-lisyhteisöjen solidaarisen toiminnan perinteissä, talkoissa ja keskinäisessä avunannossa. Vertaistoiminnasta syn-tyy tutkimusten mukaan sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä (ks. esimer-kiksi Susanna Hyvärin ja Marianne Nylundin tutkimukset). Oleellista ver-taisuuden synnyttämisessä on se, että verkostossa toimivat määrittävät itse omat kysymyksensä ja vastauksensa. Niitä ei anneta ulkopuolelta, ylhäältä tai ”asiantuntijatahoilta”.

Kaveri-verkoston toiminta muotoutuu hitaasti oman prosessinsa kautta. Ver-taistuen merkitys on sitä suurempi, mitä enemmän kouluttaja joutuu pohtimaan omaa ohjaajuuttaan käytännön työn kautta. Silloin verkoston jäsenten mie-lissä on todennäköisesti hyvin käytän-nönläheisiä kysymyksiä, joihin kaiva-taan kollegojen näkemyksiä: ”Kuinka te olette arvioineet kurssia?” tai ”Kuinka te muut olette saaneet ryhmän suupal-tin kuriin?”. On myös mukavaa jakaa toisille omia onnistumisen kokemuksia ja laittaa hyvä kiertämään: ”Tässäpä liitteenä teille vapaasti käyttöön hyvä harjoitus, joka onnistui meillä hienosti järjestökoulutuksessa!”. Kaverista voi myös löytyä kouluttajia omalle järjes-tölle tai itselle työpari johonkin koulu-tukseen. Osaamisen kirjo on laaja.

Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Lii-ton koulutustuottaja.

6 Kantti 1/2010

Aikuisten oppimisvaikeuksista verkossaJanne Hernesniemi

Aikuisten oppimisvaikeudet ovat haaste koulutuksen tasa-arvon toteutumiselle. Oppimisvaikeuksien ja erilaisten oppi-mistyylien tunnistaminen ja huomioimi-nen oppimistilanteessa vähentää opis-kelijoiden välistä eriarvoisuutta sekä edistää oppimista.

Keväällä avattu Erityisohjauksen paja -verkkosivusto on suunnattu kaikille aikuiskoulutuksen parissa työskente-leville opettajille, kouluttajille ja oh-jaajille. Sivusto tarjoaa tietoa aikuisten oppimisesta, oppimisvaikeuksista ja ai-kuisopiskelijoiden tukemisesta.

Verkkosivusto toimii aikuiskouluttajien vertaistuen verkostona ja tietopankki-

na. Avoin ja maksuton palvelu tarjoaa aikuiskouluttajille foorumin, jossa ja-kaa kokemuksia, ideoita ja tietoa. Kaik-ki palveluun rekisteröityneet käyttäjät voivat osallistua sivustolla julkaistavan aineiston tuottamiseen ja muokkaami-seen.

Kansan Sivistystyön Liiton puolella hanketta koordinoi kehityspäällikkö Tarja Muukkonen. Muukkosen mu-kaan hanke sai alkunsa kun ammatti-yhdistysliikkeen piirissä toimivat Mu-rikka-, Raseborg- ja Kiljavan opisto sekä Siikaranta-opisto tekivät opiskeli-joidensa luku- ja kirjoittamisvaikeuksia mittaavan kartoituksen.

Kuva: Janne Hernesniemi

7 Kantti 1/2010

- Toista vuotta kestäneen tutkimuk-sen aikana selvisi, että noin kolmas-osalla oppijoista oli opiskelua haittaavia vaikeuksia. Itse työskentelin tuolloin Siikaranta-opistossa ja olin hankkeessa mukana. Hankerahoitus riitti kartoi-tuksen tekemiseen, mutta siihen se sit-ten jäi, Muukkonen kertoo.

Muukkonen yritti hakea yhteistyö-kumppaneita projektille, jonka puitteis-sa olisi perustettu oppimisvaikeuksiin keskittyvä verkkoympäristö opettajille ja ohjaajille. Vasta siirryttyään Kansan Sivistystyön Liiton leipiin vuonna 2008 onnistui Muukkonen saamaan Kansan-valistusseuran hankehakijaksi. Hanke saikin lopulta rahoitusta opetusministe-riöltä vuonna 2009.

Oppimisvaikeuksiin keskittyvällä si-vustolla ohjaajat ja opettajat voivat kes-kustella oppimisvaikeuksista ja jakaa hyväksi koettuja käytäntöjä.

- Erityisopettajat ja -ohjaajat samoin kuin muutkin opetusalan henkilöt ovat monesti hyvin yksin niiden oppilaiden kanssa, joilla on oppimista haittaavia te-kijöitä, Muukkonen harmittelee.

- Aikuiskouluttajilla on valtavasti tie-toa ja kokemusta aikuisten oppimisvai-keuksista. Sivuston tavoitteena on saa-da tämä osaaminen yhteiseen käyttöön.

Oppimisvaikeudet saattavat estää osal-listumisen opetustilanteisiin ylipäänsä. Tällöin on kyse jo selkeästä koulutuk-sen tasa-arvon ongelmasta. Oppimis-vaikeuksien tunnistaminen mahdol-listaa erityistarpeiden huomioimisen koulutusta suunniteltaessa. Toisaalta oppimisvaikeuksistaan tietoinen oppi-ja kykenee myös itse auttamaan itse-ään. Oppimisvaikeuksien tunnistami-nen on myös erilaisten oppimistyylien tunnistamista ja julkiseksi tekemistä.

Muukkosen mukaan jokaisella on yk-silöllinen tapa oppia ja omaksua uutta. Siksi ei ole vain yhtä ainoaa ja oikeaa

opetusmenetelmää. Oppimisvaikeudet nousevat Muukkosen kokemuksen mu-kaan esille erityisesti vuorovaikutusti-lanteissa. Perinteisessä luento-opetuk-sessa ne jäävätkin yleensä näkymättö-miin.

Moninaiset opetusmenetelmät ovat yksi tapa puuttua oppimisvaikeuksiin. Muukkonen kannustaakin ohjaajia ja opettajia jakamaan tietoa suullisesti, kirjallisesti ja visuaalisin keinoin.

- Ennen kaikkea oppimisvaikeuksia voidaan vähentää, kun käytetään mah-dollisimman erilaisia yhteisöllisiä työta-poja.

Erityisopetuksen paja on Kansanva-listusseuran ja KSL-opintokeskuksen tuottama palvelu ja kehittämishanke, jota rahoittaa Opetusministeriö.

www.eripaja.fi

Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivis-tystyön Liiton kehityspäällikkönä.

8 Kantti 1/2010

Vertaiskouluttajat järjestöjen voimavaraSini Salmenjoki

Kansan Sivistystyön Liitto toteuttaa parhaillaan ammattiliitoille ja kansalais-järjestöille suunnattua Uusi ote -kou-lutusta, jonka avulla pyritään kehittä-mään järjestöjen toimintaa ja lisäämään jäsenten aktiivisuutta. Tällä hetkellä koulutuksessa ovat mukana Suomen Elintarviketyöläisten Liitto, Vasemmis-toliitto ja Rakennusliitto.

Ammattiliitoille räätälöidyn koulutuk-sen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan muutoksia ammattiosastojen toimintamalleissa niiden omien kehittä-mistarpeiden pohjalta. Uusi ote -koulu-tuksen opinnot koostuvat verkko-opin-noista, itseopiskelusta sekä lähitapaami-

sista. Vertaiskouluttajilla on keskeinen asema Uusi ote-koulutuksissa.

Humanistiselle ammattikorkeakoululle tekemässäni opinnäytetyössä tarkaste-len vertaiskouluttajien roolia Raken-nusliitossa 2009–2010 käynnissä ollees-sa Uusi ote -koulutuksessa. Opinnäy-tetyössäni olen tutkinut koulutusoh-jaajien roolia Uusi ote -koulutuksessa koulutusohjaajien kokemien ja heihin kohdistettujen rooliodotuksien pohjal-ta. Samalla olen tutkinut vertaiskoulut-tamisen mahdollisuuksia koulutuksesta saatujen kokemusten ja tulosten pohjal-ta.

Johanna Elonen ja Lauri Haikola arvioivat koulutuksen onnistuneisuutta.


9 Kantti 1/2010

Uusi ote -koulutusmallissa kouluttajina toimivat vertaiskouluttajat, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta kouluttamises-ta, eikä muodollista pedagogista päte-vyyttä. Koulutusohjaajilla ei myöskään aina ole kaikkea tietoa tai vastauksia valmiina koulutuksen aikana esille nousseisiin ongelmiin. Sen sijaan heillä on taito ohjata oppijoita oppimisproses-sissa ja tiedon etsimisessä. Lisäksi heillä on kokemusta järjestötoiminnasta.

Uusi ote -koulutus pohjautuu kon-struktivistiseen oppimiskäsitykseen, jossa kouluttajan rooli nähdään enem-män oppimisen ohjaajana kuin perin-teiseen tapaan miellettynä opettajana. Vertaiskouluttajien osaaminen rakentuu ihmissuhdetaidoista, ryhmäilmiöiden ymmärtämisestä, pedagogisten menetel-mien hallitsemisesta, oppimisprosessin ohjaamisesta ja toimintaympäristön tun-temisesta. Kouluttajan asiantuntijuudel-la ei siis enää tarkoiteta samaa kuin ehkä aikaisemmin on tarkoitettu, mikä tarjo-aa uudenlaisia mahdollisuuksia myös

järjestökoulutuksen toteuttamiselle.

Uusi ote -koulutuksesta saadut tulokset ja kokemukset kertovat vertaiskoulut-tajien käyttämisen mahdollisuuksista ja hyödyistä. Rakennusliiton koulutus-kierroksella 2009–2010 Uusi ote -kou-lutuksessa kouluttajien rooli nähtiin osallistujien taholta tärkeänä erityisesti kehittämiskohteiden nimeämisessä ja motivaation ylläpitämisessä.

Vertaiskouluttajat ovat voimavara, joi-den käyttöön ottaminen vaatii eten-kin aluksi (ammattiopettajilta) tiedon jakamista, perehdyttämistä, tukea ja ohjausta. Vauhtiin päästyään ovat ver-taiskouluttajat kuitenkin innostajina ja prosessinohjaajina vertaansa vailla. Vertaiskouluttajia tulisikin hyödyntää järjestöissä nykyistä enemmän.

Kirjoittaja on Kansan Sivistystyön Lii-ton kulttuurituottaja.

Reini Helassalo ja Kalle Hyötynen


10 Kantti 1/2010

Miksi yhteiskunnallista opistoa tarvitaan?Joel Kaitila, Antti Ronkainen & Tero Toivanen

Elinikäinen oppiminen, käyttäjälähtöi-syys, luovuus ja innovaatiot ovat nyky-päivän iskusanoja. Ne ylistävät koulu-tusta yhteiskunnan veturina ja heijasta-vat laajempaa siirtymää teollisuusyhteis-kunnasta tieto- ja osaamisyhteiskuntaan. Tiedosta on tulossa luonnonvarojen ja pääoman rinnalle yhä merkittävämpi tuotannontekijä, sillä valtioiden kilpai-lukyky riippuu kaiken aikaa enemmän niiden koulutus- ja osaamistasosta.

Samaan aikaan kun oppimista yliste-tään olemassa olevat viralliset koulu-tusjärjestelmät näyttävät vastaavan yhä huonommin yhteiskunnan tarpeisiin. Ratkaisuksi kaavaillaan koulutusjär-jestelmän läpikotaisempaa yritysmuo-toistamista. Yhtäältä tämä tarkoittaa painetta koulutuksen ja tutkintojen maksullistamiseen, toisaalta se johtaa koulutustarjonnan yksipuolistumiseen. Kokeilemisen ja yhdessä tekemisen si-jaan päätöksentekoa ja resurssien jakoa ohjaa oppimisen taloudellinen hyödyn-nettävyys. Kärjistäen koulutusuudis-tusta ajavien innovaatiovisionäärien missiona on etsiä lastentarhasta lähtien tapoja hyödyntää ihmisten spontaanisti syntyvää luovuutta siten, että yhteistyön hedelmät voidaan yksityistää ja tekijät kilpailuttaa keskenään "yrittäjinä".

Koulutusinstituutioiden itsestään selvä asema laadukkaimman tiedon tuottajina ja sen välittäjinä on kyseenalaistunut. Instituutioiden pysyvä pulma koulu-tusasteesta riippumatta on, kyetäänkö niiden puitteissa järjestämään vapaa-seen vuorovaikutukseen perustuvaa oppimista vai ei. Nykytilanteessa, jossa ihmiset asetetaan yhä useammin toisi-

aan vastaan ja kilpailemaan keskenään, tällaista vuorovaikutusta ei tapahdu. Pitkässä juoksussa tämä tarkoittaa kou-lutuksen ja tutkimustiedon laadulla uh-kapelaamista.

Oppimista tehostettaessa unohdetaan-kin yleensä se, että epämuodollisissa ti-lanteissa ja instituutioiden ulkopuolella tapahtuva oppiminen koetaan monesti kaikkein merkityksellisimpänä ja sy-vimpänä oppimisena.

Mikäli koulutuksen tulevaisuus on yri-tysmuotoinen, ei ole ihme, että oppimis-toiminta pakenee instituutioista yhteis-kuntaan. Se siirtyy tietoverkkoihin, so-siaalisiin medioihin, sosiaalikeskuksiin, kuppiloihin ja lukupiireihin. Tuoreim-pana esimerkkinä tästä on yliopistojen liepeillä virinnyt lukupiiri-innostus, joka on pelkkien opintopiirien lisäksi poikinut kriittisiä ja vasemmistolaisia

Kuva: Mikko Branders

11 Kantti 1/2010

seminaareja, artikkeleja ja yhteiskun-nallisia keskustelutilaisuuksia akatemi-an ulkopuolella.

Omaehtoista vertaisoppimista tarvitaan etenkin silloin, kun tarkastellaan yh-teiskuntaa kriittisesti. Työväenliikkeen historian lisäksi tästä todistavat monet uudemmat yhteiskunnalliset liikkeet – tähän perustuu myös nykyinen yhteis-kunnallinen opisto.

Yhteiskunnallisen opiston tehtävänä on luoda puitteita avoimelle ja kriittiselle oppimistoiminnalle saattamalla yhteen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita otta-maan selvää yhteiskunnallisista kysy-myksistä. Yhteiskunnallinen opisto läh-tee siitä, että kriittisyys on osa arkielä-mää eikä korkeakoulujen yksinoikeus.

Kansan Sivistystyön Liiton taloudelli-sesti tukema Yhteiskunnallinen opis-to on toiminut Helsingissä jo vuodesta 1962. Tampereelle se levisi uusvasem-mistolaisen liikehdinnän nousun vana-vedessä syksyllä 2009 ja heti keväällä 2010 vuorossa oli Jyväskylä. Opiston perustaminen kytkeytyy molemmissa kaupungeissa yliopistoja kaupunki-protestien pyrkimykseen avautua kohti yhteiskuntaa.

Jyväskylän yhteiskunnallinen opisto järjestää aluksi ajankohtaisiin lähiseu-tua koskeviin aiheisiin pureutuvia kes-kustelutilaisuuksia. Suosittu Kaupunki.Nyt. -tilaisuus järjestettiin 23. huhti-kuuta. Torstaina 20. huhtikuuta järjes-tetyssä yleisötilaisuudessa pohdittiin puolestaan ammattiyhdistysliikettä ja sen nykyistä asemaa ja haasteita. Tilai-suudet nauhoitetaan oppimateriaalik-si verkkoon.

1 Keskustelutilaisuuksien

järjestäminen jatkuu syksyllä. Jatkossa toimintaa pyritään laajentamaan myös kursseiksi, opintopiireiksi ja erilaisiksi työpajoiksi osallistujien mielenkiinnon ja toiveiden mukaisesti.

Tampereella yhteiskunnallisen opis-ton toiminta käynnistyi ajankohtaisia,

paikallisia ja yhteiskunnallisia aiheita käsittelevällä keskustelusarjalla. Kaik-kiaan kuudessa tilaisuudessa käsiteltiin esimerkiksi työn ja työelämän epävar-muutta, kuntatalouden tulevaisuuden-näkymiä, vihreää kapitalismia, yhteis-kuntaluokkia, populismia, uutta vasem-mistoa sekä maailman muuttamiseen liittyviä ongelmia.

2 Yhteiskunnallinen

opisto osallistui myös toukokuussa jär-jestettyyn Tampereen sosiaalifoorumiin keskustelutilaisuudella, jonka aiheena oli tietoyhteiskunnan utopiat.

Syksyllä opisto jatkaa keskustelutilai-suuksien sarjaa uusilla aiheilla, mutta tarkoituksena on Tampereellakin aloit-taa varsinainen opetuksellinen toiminta kurssien ja opintopiirien muodossa. Tä-hänastiset keskustelutilaisuudet on py-ritty pitämään mahdollisimman keskus-televina ja yleisön mielipiteet huomioon ottavina, minkä johdosta ne ovatkin on-nistuneet tavoitteessaan virittää yhteis-kunnallista keskustelua. Syksyn haas-teena on tämän kritiikin ylläpitäminen ja levittäminen syvemmälle yhteiskun-taan.

Molemmissa kaupungeissa on selväs-ti olemassa sekä kiinnostus että tarve ajankohtaiselle, kriittiselle ja vapaa-muotoiselle oppimiselle. Yhteiskunnal-lisen opisto pyrkii sekä luomaan uutta oppimistoimintaa että verkostoimaan jo olemassa olevia vertaisoppimisen muo-toja keskenään. Juuri moninaisen osal-listujakunnan tavoittaminen on ehtona sille, että yhteiskunnallisen opiston toi-mintamuodoksi vakiintuu kriittinen ja laajeneva dialogi.

1.Lisätietoa Jyväskylän yhteiskunnal-lisen opiston toiminnasta saatavilla: http://yhteiskunnallinenopisto.wor-dpress.com/

2. Tampereen yhteiskunnallisen opiston keskustelutilaisuuksien äänitteet ovat kuunneltavissa opiston nettisivuilta: http://www.opiperusasiat.fi

12 Kantti 1/2010

Oppiminen pakenee instituutioistaTero Toivanen

Opetusministerin, yliopistojohdon ja in-novaatiovisiönäärien puheiden mukaan maan koulutusjärjestelmällä menee ”fantastisesti”: yliopistot kiitävät tuota pikaa kansainvälisten ranking-listojen kärkeen ja PISA-peruskoulu on puo-livalmista kauppatavaraa suomalaisen talouskasvun hypermarketissa. Kas-vatusinstituutioiden sisällä opettajat, tutkijat, opiskelijat ja lapset voivat sen sijaan yhä huonommin.

Kaunistellun julkisivun ja ihmisten hy-vinvoinnin ristiriita saa jatkoa myös siinä yksinkertaisessa havainnossa, johon törmään yhä uudestaan opetus-työssäni: ihmisille tärkeimmät ja sy-vimmät oppimiskokemukset syntyvät kasvatusinstituutioiden ulkopuolella.

Informaalin oppimisen merkityksen hy-vinvoinnille on huomannut jopa kokoo-muslainen opetusministeri. Luovuutta pyritään palauttamaan kouluihin lisää-mällä hetki sitten karsittujen taideainei-den viikkotuntimäärää. Samaan aikaan kasvatusta yritysmuotoistetaan, ei vä-hiten vaatimalla yrittäjyyskasvatusta koulujen ohjenuoraksi opintaipaleen ensimmäisiltä portailta alkaen.

Kriittisen ajattelun kriisi

Nykymuotoisissa kasvatusinstituuti-oissa, joissa ihmiset asetetaan yhä use-ammin kilpailemaan toisiaan vastaan, vapaata vuorovaikutusta tapahtuu niu-kasti. Kriittisyydelle ei ole tilaa, kun

Kuva: Jani Väisänen

13 Kantti 1/2010

pitäisi olla niin sanottu ”hyvä tyyppi”. Eräs toverini totesikin osuvasti, että kriittinen ajattelu ja oppiminen olivat vain käymässä yliopistolla, nyt ne pake-nevat perävalot palaen muualle yhteis-kuntaan.

Nykyiset korkeakoulut toimivat yhä selvemmin tietokapitalismin laborato-rioina, joissa kollektiivinen äly pakote-taan tietopääomaksi ja tiedosta tehdään yksityisomaisuutta. Yliopistojen kollek-tiivinen äly on kuitenkin vain osa sitä yhteiskunnallista luovuutta, joka elää tietoverkoissa ja syntyy ihmisten sosi-aalisissa suhteissa.

En ole kääntämässä selkääni yliopistoil-le – yliopistoja tarvitaan. Se, millaisia yliopistoja tarvitaan, ja millaisin poliit-tisin projektein nämä yliopistot olisivat saavutettavissa, on sitten toisen keskus-telun paikka. Oppimisen, opettamisen ja tutkimisen näkökulmasta tilanne on kuitenkin se, että yliopistot ovat yhä epähoukuttelevampia.

Yhteisen rakentaminen

Yhteiskunnallinen oppiminen on mah-dollisuus rakentaa yhteistä. Yksilö ei tuota yhteistä, eikä yhtään ideaa synny ilman nojaamista aikaisempaan yhteis-ten ideoiden varantoon tai vuorovaiku-tukseen toisten kanssa – väittävät Bill Gates tai musiikkimaailman superstarat mitä tahansa.

Yhteinen voidaan tuottaa vain yhdes-sä, vertaisten kanssa, vertaisryhmissä, vertaisverkostoissa – vertaistuotanto-na. Yhä merkittävämpi osa yhteiskun-nallisesta varallisuudesta ja hyvinvoin-nista tuotetaan juuri näissä muodoissa. Tämän yhteisen hyödyntämiseksi, sen kaupallistamiseksi, on pakko rajoittaa paitsi luovuutta myös pääsyä yhteisiin resursseihin. Juuri nämä prosessit ovat käynnissä yritysmuotoistuvassa koulu-tusjärjestelmässä.

Vapaa oppiminen ja radikaali tasa-arvo

Kasvatusinstituutioiden olisi käännet-tävä katseensa yhteiskuntaan, ei toisin päin. Koulujen olisi avauduttava yh-teiskuntaan ja päivitettävä luovuuden ja oppimisen lähtökohdat ihmisten tar-peista ja osaamisesta käsin – ja toimit-tava resurssina vapaalle tiedolle ja op-pimiselle.

Kysymys on ihmisten hyvinvoinnista ja tasa-arvosta, joita kasvatusinstituu-tioiden on vaalittava. Tämän hetkiset kehityskulut eivät tätä tee. Vertaisoppi-misen muodot sen sijaan ovat alkusolu-ja vaihtoehtoisille elämänmuodoille ja poliittisille järjestyksille.

Oppimisen voi ajatella siten, että tasa-arvo ei ole sen päämäärä vaan lähtö-kohta. Yhteiskunnallisessa oppimisessa tällainen radikaali tasa-arvo on usein jollakin tavalla läsnä.

Filosofi Jacques Rancìerea mukaillen voi todeta, että oppiminen on syvintä silloin, kun ihminen opettaa toiselle sitä mitä ei osaa ja oppii mitä haluaa. Tästä muodostuu yhteisöllisen vertaisoppi-misen radikaali perusta. Se tarkoittaa institutionaaliseen oppimiseen liittyvi-en hierarkioiden purkamista - sitä, että opettajasta ja oppilaasta molemmista tulee tietämättömiä, motivoituneita uu-den etsijöitä.

Kirjoittaja on tutkija ja opettaja sekä Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston rehtori.

14 Kantti 1/2010

Kriittisessä pisteessäJanne Hernesniemi

Yhteiskunnallisten Opistojen keskuste-lutilaisuudet ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta kuluvan vuoden aikana. Tilaisuuksia on järjestetty niin Tampe-reella, Jyväskylässä kuin Helsingissä-kin.

Helsingin Yhteiskunnallisen Opiston, Kansan Sivistystyön Liiton ja Kulttuu-rivihkojen yhdessä järjestämä keskus-telutilaisuus Kriittinen piste on kevään aikana virittänyt keskustelua vasem-mistolaisen liikkeen kannalta ajankoh-taisista kysymyksistä. Kriittinen piste on kokoontunut Hakanimessä sijaitse-vassa ravintola Milenkassa.

Keskustelua ovat olleet alustamassa Tuomas Nevanlinna, Kalevi Suomela, Leena Eräsaari ja Raimo Blom. Mu-

siikista ovat puolestaan vastanneet Leevi Launis ja Mikko Perkoila, jot-ka kumpikin edustavat laulaja ja lau-luntekijä -perinnettä ja käsittelevät musiikissaan myös poliittisia aiheita.

Filosofi ja kirjailija Tuomas Nevanlin-naa oli maaliskuussa seuraamassa yli 70 kuulijaa. Nevanlinna pohti alustuk-sessaan yksilön ja vasemmiston välistä suhdetta. Illan aikana edettiinkin alku-kristityistä ja Paavalista aina kommu-nismiin tapahtumana.

Kalevi Suomela ja Leena Eräsaari kes-kustelivat puolestaan sosialismista ja kapitalismin kritiikistä. Yleisön piirissä kysymyksiä herättivät erityisesti Suo-melan analysoima kapitalismin ja mark-kinatalouden välinen eronteko sekä

Tuomas Nevanlinna pohti vasemmiston ja yksilön suhdetta.


15 Kantti 1/2010

marxilainen tuotantovoimien ja tuotan-tosuhteiden välinen dynamiikka.

Huhtikuun lopulla keskusteltiin luokis-ta ja luokkatutkimuksesta sosiologi Raimo Blomin johdolla. Blomin alustus keskittyi pitkälti erilaisten luokkateo-rioiden esittelyyn. Yleisökeskustelun aikana puitiin kuitenkin myös luokka-analyysin poliittista merkitystä varsin-kin nuoremman väen voimin. Luokka-puhe näyttääkin kokeneen uuden nou-sun. Uusien luokkaa käsittelevien kirjo-jen lisäksi aiheesta on keskusteltu myös Suomen sosiaalifoorumissa. Luokkapu-heen suosiota selittää myös yhteiskun-nallisen eriarvoisuuden syveneminen ja tuloerojen kasvu.

Kevään ohjelma huipentuu toukokuus-sa Jyrki Kasvin ja Teppo Eskelisen väli-seen debattiin. Kasvi on tietoyhteiskun-nan kysymyksiin perehtynyt Vihreiden kansanedustaja. Eskelinen taas on yksi Vasemmistofoorumin ja Gaudeamuk-sen julkaiseman Immateriaalitalous: Ka-

pitalismin uusin muoto -kirjan kirjoitta-jista. Verbaalista kädenvääntöä seuraa goottiyhtye Vanajan keikka.

Jatkossa Kriittistä pistettä on määrä järjestää laajemman porukan voimin. Mukaan on jo pyydetty erilaisia aktiivi-sia vasemmistolaisia toimijoita ja järjes-töjä. Tilaisuudesta on tarkoitus kehittää epämuodollinen vasemmistolaisen ja kriittisen keskustelun foorumi, johon kynnys osallistua on matala. Osallistu-misen kannalta olennaista ei ole puo-lueen jäsenkortti, vaan halu kehittää vasemmistolaista ajattelua ja keskuste-lukulttuuria.

Kaikki kevään aikana pidetyt alustuk-set ovat kuunneltavissa KSL-radion nettisivuilta. http://kslradio.fi.

http://kriittinenpiste.wordpress.com

Nevanlinnan yleisöä.


16 Kantti 1/2010

Janne Hernesniemi

Vertaisopiskelu on nimensä mukaisesti tiedon ja ajatusten vaihtoa vertaisten kesken. Sen ilmenemismuotoja ovat yhtä lailla lukupiirit ja keskusteluryh-mät kuin internetin välityksellä kohtaa-vat itseopiskeluryhmät.

Internetin sosiaalinen media tarjoaa luontevan areenan vertaisopiskelulle. Se ei tietenkään korvaa perinteisiä koh-taamisen ja opetuksen muotoja, mutta täydentää niitä ja luo uusia kohtaami-sen paikkoja. Yhteisöllisesti toimitetut blogit, wiki-sivustot ja verkkosivut ovat esimerkkejä internetissä tapahtuvan vertaisopiskelun mahdollisuuksista.

Yhteisöllistä kirjoittamista ver-kossa

Vaikka internet syntyikin alun pe-rin sotilaallisen kehitystyön tulokse-na, on internetin myöhempää popu-laaria kehitystä määrittänyt tiedon jakamisen ja sosiaalisen vuorovai-kutuksen eetos. Tiedon jakamisen ohella internetistä on tullut paikka, jossa tietoa myös tuotetaan yhdessä.

Wiki-kirjoittaminen on hyvä esimerk-ki verkkoon sijoittuvasta vertaisoppi-misesta. Wiki on verkkosivusto, jonka sisältöä käyttäjät voivat itse muokata. Vuorovaikutteisuus ja muutosten teke-misen yksinkertaisuus tekevät wikistä tehokkaan yhteisöllisen kirjoittamisen työkalun.

Wikipedia on tunnetuin wikipohjainen verkkosivusto. Wikipedia on kaikille avoin ja ilmainen internetissä julkaistava tietosanakirja, jonka sisällön muokkaa-

Vertaisopiskeluasosiaalisessa mediassa

miseen jokaisella käyttäjällä on oikeus. Wikipediassa tiedon oikeellisuudesta vastaavat kirjoittajat yhdessä. Kirjoit-tamisen rinnalla käydään keskustelua, jossa käyttäjät joutuvat perustelemaan argumenttejaan ja todistamaan lähde-viittein kirjoitustensa oikeellisuuden.

Mikään artikkeli ei ole koskaan val-mis. Muutokset ja korjaukset ovat aina mahdollisia. Virheellinen tieto pyritään poistamaan mahdollisimman nopeasti. Laaja käyttäjämäärä lisää tiedon luo-tettavuutta. Väittelyt ja riidat kuitenkin osoittavat, ettei Wikipedia ole ongelma-ton tiedonlähde. Toisaalta riidat myös todistavat, ettei objektiivista tietoa ole saavutettavissa, vaan merkityksistä käydään alituisesti kamppailua.

Wikipedian lisäksi on olemassa myös suljettuja ja keskitetysti moderoituja wikisivustoja. Järjestöt voivat käyttää wikialustaa esimerkiksi tärkeiden asia-kirjojen kirjoittamisessa. Tällöin kirjoit-tajat voivat koostua järjestön jäsenistä ja mukaan kutsutuista asiantuntijoista.

Wikikirjoittaminen soveltuu kuiten-kin lähinnä niille, jotka ovat jo sinut verkon ja kirjoitustyön kanssa. Muille ympäristö saattaa näyttäytyä vieraana, varsinkin jos kokemusta yhteisöllisestä kirjoittamisesta ei ole ennestään.

Sosiaalinen media koulutuksen työkaluna

Sosiaalisen median ympäristöistä Fa-cebook ja Twitter lienevät tunnetuim-pia. Niiden soveltaminen opinnolliseen toimintaan on kuitenkin rajoittunutta.

17 Kantti 1/2010

Yhteisöllisten verkkosivujen ja yhteisö-jen luomiseen tarkoitettu Ning on tässä suhteessa edistyneempi.

Ning on sosiaalisen median sivusto, jota muun muassa Kansan Sivistystyön Liitto käyttää koulutuksissaan. Ning-palvelussa on mahdollista perustaa suljettu tai kaikille avoin sivusto, jossa käyttäjät muodostavat vertaisryhmän keskustelua, verkostoitumista ja tiedon jakamista varten. KSL on käyttänyt Ning-palvelua Rakennusliiton Uusi ote -koulutuksessa ja liiton omassa koulut-tajakoulutuksessa.

On olemassa myös rajatulle käyttäjä-ryhmälle avoimia oppimisalustoja, jot-ka on varta vasten luotu opinnollista toimintaa silmällä pitäen. Yksi tällainen on Moodle, jota KSL käyttää varsinai-sena verkko-opistonaan. Moodle on ilmainen ja avoimeen lähdekoodiin pe-rustuva virtuaalinen oppimisympäristö, joka tarjoaa käyttäjilleen mahdollisuu-den aineiston jakamiseen, sisällön tuot-tamiseen ja vuorovaikutukseen. KSL:n koulutuksissa verkko-opistoa käyte-tään ensisijaisesti tehtävien tekemiseen, aineiston jakamiseen ja keskusteluun. Periaatteessa kokonaisen kurssin voi halutessaan rakentaa alusta loppuun Moodlen avulla.

Moodle mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja luo siten koulutusmahdollisuuksia myös niille, jotka työnsä, kodinhoidon tai asuin-paikkansa vuoksi eivät kykene osallis-tumaan koulutustilaisuuksiin. Toisaalta verkko-opiskelu edellyttää opiskelijoil-ta vahvaa motivaatiota ja jonkinasteisia tietoteknisiä valmiuksia. Verkko-opis-kelu edellyttää myös kouluttajilta verk-kopedagogiikan taitoja.

Tiedon jakaminen

Vertaisopiskelulle ja -oppimiselle on ominaista rihmastoluonteinen organi-soituminen ja keskustan puute. Jokai-

nen ryhmän jäsen tunnustetaan tasa-vertaiseksi jäseneksi muiden rinnalla. Vaikka opiskelijoiden välillä on eroja tietämyksen määrän ja laadun suhteen, ei kenelläkään ole tiedollisen auktori-teetin monopolia. Oppiminen tapahtuu keskustelun, tiedon jakamisen ja kriit-tisen arvioinnin välityksellä. Toisaalta mikään ei estä koordinointia tai tehtä-vien jakamista. Tärkeintä on, että luo-daan käytäntöjä, jotka estävät tehtävien ja päätäntävallan pysyvän kasautumi-sen harvoille.

Vertaisopiskelu on opiskelumuoto, jota työläiset, opiskelija-aktivistit ja femi-nistit ovat soveltaneet opinnollisessa toiminnassaan. Tässä mielessä ver-taisopiskelu pakenee instituutioita, ku-ten Joel Kaitila, Tero Toivanen ja Antti Ronkainen kirjoittavat tässä numeros-sa. Toivottavaa kuitenkin olisi, että ver-taisopiskelun verkostot voisivat toimia uusien kriittisen ajattelun instituutioi-den alkioina.

Kirjoittaja työskentelee Kansan Sivis-tystyön Liiton tiedottajana.

18 Kantti 1/2010

Keskustelua perustulostaJiri Sironen

Vasemmistolinkin, Kallion Vasemmis-toliiton ja Kansan Sivistystyön Liiton perustulotyöpaja keräsi kuutisenkym-mentä osanottajaa pohtimaan vasem-mistolaista perustulomallia lauantaina 27. maaliskuuta. Perustulotyöpajan ohjelma koostui luennosta, paneelikes-kustelusta ja työryhmistä. Keskustelua alustivat Jouko Kajanoja, Eekku Aro-maa, Katri Immonen, Jukka Peltokoski, Pertti Honkanen ja Erkki Laukkanen.

Keskustelua herättivät erityisesti konk-reettisten ja utopististen perustulomal-lien välinen suhde. Onko perustulo mahdollinen kapitalistisessa talouskas-vun yhteiskunnassa vai tarvitaanko ko-konaan uudenlainen yhteiskunnallinen viitekehys? Entä millainen olisi realisti-nen tie kohti perustuloa?

Kajanojan malli

Perustulotyöpajan aluksi kuultiin Jou-ko Kajanojan moniulotteinen alustus perustulon käsitteestä, erilaisista pe-rustulomalleista sekä perustulon suh-teesta kansalaispalkkaan, ansiotyöhön, koulutukseen ja sosiaalityöhön. Kajan-oja painotti perustulon olevan kaik-kea muuta kuin ongelmaton uudistus.Perustulon mahdollisiksi kipupisteiksi Kajanoja määritteli syrjäytymisen vaa-ran ja työmarkkinoiden mahdollisen jakautumisen kahden kerroksen vä-keen. Myös liian alhainen perustulo olisi ongelmallinen. Toisaalta Kajanoja näki perustulon kuitenkin erääksi viime vuosikymmenien tärkeimmäksi sosiaa-liseksi innovaatioksi, joka sisältää myös laajamittaisempia yhteiskunnallisia tu-levaisuudennäkymiä.

Perustulon Kajanoja hahmotti kaukai-sena mutta silti asteittain saavutetta-

vissa olevana uudistuksena. Kajanojan mukaan perustulon tulisi olla riittävän suuri, noin 1000-1200 euroa kuukaut-ta kohden. Lisäksi perustulouudistus tulisi toteuttaa todennäköisesti koko Euroopan unionin alueella. Perustulo tulisikin Kajanojan mukaan nähdä osa-na vaihtoehtoista tulevaisuudenvisiota, jossa pyritään kohtuulliseen elintasoon ja ekologiseen elämäntapaan.

Kajanojan mukaan tällä hetkellä suo-malaisessa sosiaalipolitiikassa kuljetaan kuitenkin poispäin perustulosta. Esi-merkiksi perusturvan taso on jäänyt jäl-keen ansiosidonnaisista tukimuodoista, tarveharkinta ja muut kontrollimuodot ovat lisääntyneet ja sosiaalinen työllis-täminen on vähäistä. Kehityksen suun-ta pitäisi saada käännettyä.

Kajanojan ratkaisuehdotus on edetä pie-nin mutta määrätietoisin askelin kohti perustuloa perusturvaa parantamalla ja kontrolleja vähentämällä. Myös ansiosi-donnaisesta turvasta tulisi pitää kiinni, vaikkakin perusturvaa tulisi tasokorot-taa suhteessa ansioturvaan. Ansiosidon-naista turvaa tulisi myös parantaa lyhyt-aikaisten työsuhteiden osalta sekä mah-dollisesti laajentaa se koskemaan kaikkia palkansaajia Norjan mallin mukaisesti.

Kajanojan laskelmien mukaan Tanskan ja Ruotsin veroasteella Suomella olisi käy-tettävissä noin kymmenen miljardia eu-roa enemmän rahaa sosiaalipolitiikkaan. Panostukset sosiaalipolitiikkaan ovat kuitenkin kiinni poliittisesta tahdosta.

Kajanojan mukaan perustulon kehit-tämisen rinnalla tulisi samanaikaisesti parantaa radikaalisti työllistymis- ja osallistumismahdollisuuksia. Lisäksi tarvittaisiin laajamittaista kansalaiskes-kustelua oikeanlaisesta ja kattavasta

19 Kantti 1/2010

perustulosta, siihen liittyvistä ongel-mista sekä tulevasta yhteiskunnasta.

Paneelikeskustelu

Kajanojan vetämään paneelikeskuste-luun ottivat osaa Kelan tutkija Pertti Honkanen, opiskelija ja HYY:n hal-lituksen sosiaalipoliittinen vastaava Katri Immonen, tutkija ja verkkolehti Megafonin toimittaja Jukka Peltokos-ki, Vihreiden perustulotyöryhmän jäsen Eekku Aromaa sekä SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen.

Eekku Aromaa kertoi Vihreiden par-haillaan hiovan perustulomallinsa reu-noja muun muassa indeksitarkastuksen ja maahanmuuttajien aseman suhteen. Vihreiden vuonna 2007 esittämässä pe-rustulomallissa maksettaisiin 440 euroa jokaiselle kansalaiselle. Eläkeläisille maksettaisiin perustulon lisäksi eläketu-loa, jolloin eläkeläiset saisivat pienimmil-lään noin 600 euroa kuukaudessa. Aro-maa kuitenkin painotti, ettei perustulo ratkaisi kaikkia yhteiskunnallisia on-

gelmia. Kyse on lähinnä tulonjaon väli-neestä, eikä perustuloa tulisi siksi nähdä toteutumattomien toiveiden tynnyrinä.

Katri Immonen lähestyi perustuloa su-kupuolen näkökulmasta. Immosen mu-kaan nykyinen universaali sosiaaliturva on rakennettu pitkälti kokopäiväistä työtä tekevän miehen normin ympäril-le, ja muu sosiaaliturva on tätä normia paikkaavaa. Työttömyys ja äitiys ovat esimerkiksi poikkeuksia normaalitilas-ta. Naisten vapautuminen on tapahtu-nut paljolti palkkatyön puitteissa. Pe-rustulo voisi kuitenkin lisätä kotityötä tekevien, lähinnä naisten, autonomiaa. Valtion tulisi kuitenkin taata kattava julkisten palvelujen verkosto lastenhoi-dosta alkaen, jotta perustulo voisi laa-jentaa vapauden piiriä.

Jukka Peltokoski lähestyi perustuloa köyhyyden ja rikkauden käsitteillä. Pe-rustulo vähentäisi köyhyyttä ja kyseen-alaistaisi kapitalismiin sisäänrakennet-tua pelolla hallitsemista. Peltokosken visioissa perustulo tukisi vertaistuotan-toa ja osuuskuntapohjaista työn organi-

Katri Immonen ja Eekku Aromaa paneelikeskustelussa.


20 Kantti 1/2010

sointia. Yksityisomistuksen suosimisen sijaan tulisi ylipäänsä luoda yhteisva-rallisuutta, jolloin suurin osa ihmisistä voisi omistaa yhdessä enemmän kuin yksinään.

Erkki Laukkanen pohti perustulon ja ammattiyhdistysliikkeen ongelmallista suhdetta. Perustulosta voisi olla ay-liik-keelle sekä hyötyä että haittaa. Ay-liike pelkää perustulon yhtäältä edesautta-van matalapalkkaisten alojen leviämistä sekä toisaalta vievän pohjaa kolmikan-taiselta sopimusyhteiskunnalta. Perus-tulon sinänsä ei silti yksioikoisesti pitäi-si olla ongelma ay-liikkeelle. Kysymys koskee näkökulmaa, mistä käsin perus-tuloa lähestytään. Laukkasen mukaan perustulon yhteydessä tulisi puhua myös minimipalkasta.

Laukkanen muistutti, ettei Suomi ole ratifioinut Euroopan unionin sosiaali-sen peruskirjan artiklaa, jossa työnteki-jälle määritetään kuuluvaksi ”kohtuul-linen palkka”, jona voidaan pitää noin kuuttakymmentä prosenttia maan kes-kipalkasta. Kohtuullinen palkka olisi näin Suomessa 1500 euroa kuukaudes-

sa, jonka alle jää Suomessa kymmenen prosenttia palkansaajista. Laukkanen piti tärkeänä myös koulutukseen ja ammattitutkintoihin panostamista, sillä ammatillisesti eriytymätön koulutus on yksi suurimmista syistä työttömyyteen.

Työryhmätyöskentelyn satoa

Paneelikeskustelua seuranneissa työ-ryhmissä pohdittiin perustuloverkoston perustamista sekä perustulon ja palk-katyön suhdetta. Perustulon ympärille päätettiin perustaa ainakin internetissä toimiva verkosto tutkimusta, keskuste-lua, tiedon jakamista ja kampanjointia varten. Myös infopankin kasaamista perustulosta pohdittiin.

Kaiken kaikkiaan perustulotyöpaja tar-josi hyvän alustan tuleville keskusteluil-le sekä loi edellytyksiä konkreettisille jatkoprojekteille.

Kirjoittaja on Vasemmistolinkin aktiivi ja yksi perustulotyöpajan järjestäjistä.

Aleksi Lilleberg ja Katri Immonen työpajassa.


21 Kantti 1/2010

Työ ja elämäJanne Hernesniemi

Viimeisen vuosikymmenen aikana on esitetty lukuisia puheenvuoroja työ-elämän huonontumisesta. Tunnetuin lienee Juha Siltalan Työelämän huonon-tumisen lyhyt historia (2004). Useissa tutkimuksissa ja julkaisuissa työelä-män huonontuminen on nähty osana tuotannon ja työn laajempaa muutosta, jota kehystää uusliberalistisen talous-opin nousu hegemoniseen asemaan. Uusliberalististen käytäntöjen levittäy-tyminen niin julkisen kuin yksityisen sektorin puolelle on asettanut työnte-kijöille uudenlaisia vaatimuksia. Työn-tekijältä edellytetään yhtäaikaisesti joustavuutta, muutosvalmiutta ja tu-losvastuullisuutta sekä yhä useammin myös erilaisten tietotaitojen ja kykyjen monipuolista hallintaa. Moni työntekijä kokee työnsä uuvuttavana ja vieraana.

Turo Bergmanin kirja Työelämän tavoit-teet ja todellisuus (2010) pyrkii tarjoa-maan vastauksia työelämän huonontu-misen syihin sekä esittämään rakenta-via reformeja, joilla työelämän laatua voitaisiin parantaa. Bergmanin teos on syntynyt Vasemmistoliiton ay-valtuus-kunnan piirissä käytyjen keskustelu-jen pohjalta. Opintoaineiston muotoon kirjoitettu kirja on Kansan Sivistystyön Liiton kustantama.

Työn ja toimeentulon epävarmuus

Bergman näkee työelämän huonon-tumisen liittyvän olennaisesti työn ja toimeentulon kasvaneeseen epävar-muuteen. Määräaikaisten työsuhteiden, itsensä työllistäjien ja vuokratyövoi-man käytön lisääntyminen kuvaavat Bergmanin mukaan epätyypillisten työsuhteiden yleistymistä. Bergmanin sanoin: ”epätyypillisten työsuhdemuo-

tojen kehittymisen taustalla ovat viime kädessä yritysten tarpeet ja kansain-välisen talouden uusliberalistinen kil-pailu”. Työelämän joustavuus onkin lisääntynyt elinkeinoelämän ehdoilla. Epävarmuus työstä ja toimeentulosta on kiihdyttänyt työntekijöiden välistä kilpailua keskinäisen solidaarisuuden kustannuksella. Kaikkein heikoim-massa asemassa ovat tässä suhteessa nuoret, naiset ja maahanmuuttajat.

Paskaduunista barrikadille -teoksen (Into 2009) kirjoittajien Anna-Reetta Kor-hosen, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen tavoin voidaan puhua myös työn prekarisaatiosta. Prekaari työ-läinen kokoaa elantonsa sisällöllisesti ja ajallisesti vaihtelevissa määräaikai-sissa työsuhteissa sekä sosiaaliturvan byrokraattisessa viidakossa. Bergma-nin kirjan esipuheen kirjoittajat Pekka Pättiniemi ja Teija Asara-Laaksonen kirjoittavat osuvasti ”tämän päivän mä-kitupalaisista”. Epävarmat työsuhteet eivät olekaan uusi historiallinen ilmiö, vaan pikemminkin paluuta tekevä työn teettämisen muoto. Aiemmasta poiketen toimeentuloa ei enää täydennetä omalla viljelmällä, vaan sosiaaliturvalla – sikäli kuin se on mahdollista.

Lisää valtaa työntekijöille

Bergmanin mukaan laman aiheuttama työttömyyden kasvu heikentää myös veropohjaa rapauttaen samalla julkisten palvelujen kattavuutta. Työhyvinvoin-nin parantaminen kytkeytyy Bergma-nilla työttömyyden ja toimeentulon en-sisijaiseen kysymykseen. Toimeentulon varmistaminen työn välityksellä kaikille kansalaisille on perusta, jonka varaan työhyvinvointi Bergmanin mukaan ra-kentuu. Toisaalta Bergmanin tarjoamat

22 Kantti 1/2010

ratkaisumallit eivät oleta täystyöllisyyt-tä toteutuakseen.

Bergman näkee suoran yhteyden työ-hyvinvoinnin ja työntekijän vaikutus-mahdollisuuksien välillä. Tilastolliseen lähdemateriaaliin viitaten Bergman osoittaa, kuinka työntekijöiden kasvava valta omaan työhön ja työpaikan pää-töksentekoon lisää suoraan verrannol-lisesti kokemusta työn mielekkyydestä. Vaikutusmahdollisuuksiin Bergman lukee työpaikkademokratian ja työnte-kijöiden tiedonsaannin sekä avoimen, vuorovaikutuksellisen suhteen työnjoh-toon.

Myös omistukseltaan ja päätöksente-korakenteeltaan työntekijöitä lähellä olevat yritysmuodot, kuten erilaiset työntekijäosuuskunnat, henkilöstön omistamat yritykset sekä asiakkaiden ja työntekijöiden yhdessä omistamat yri-tykset kasvattavat tekijän havaintojen mukaan motivaatiota. ”Työn organisoi-minen yhdessä parantaa työmotivaatio-ta ja ehkäisee henkilöstön uupumusta.”, Bergman tiivistää.

Työntekijöiden valtaa oman työaikan-sa suhteen tulisi myös lisätä. Euroopan työ- ja elinolojen tutkimussäätiön, eli Dublinin säätiön, tutkimustuloksiin vii-taten Bergman muistuttaa, kuinka työ-aikajärjestelyillä on merkittävä vaikutus elämän laatuun. Työaikaratkaisujen tu-lisi sopeutua pikemminkin työntekijöi-den elämäntilanteisiin eikä päinvastoin, Bergman vaatii. Työntekijälähtöiset työ-ajat mahdollistaisivat työn ja perhe-elä-män joustavamman yhteensovittamisen. Se edesauttaisi myös työssä jaksamista.

Tasa-arvoinen palkkaus

Myös palkkausjärjestelmiä tulisi tekijän mukaan kehittää oikeudenmukaisiksi ja läpinäkyviksi. Suomessa sukupuolten välinen palkkaero on tällä hetkellä 20 prosenttia miespuolisten työntekijöiden eduksi; itse sukupuolten välistä palk-kaeron historiallista muotoutumista ei kirjassa pyritä selittämään. Ongelman ratkaisuksi Bergman tarjoaa samapalk-kaisuusohjelmia, joiden puitteissa su-


23 Kantti 1/2010

kupuolten välisiä palkkaeroja voidaan kartoittaa ja tasoittaa sekä samapalk-kaisuuden lainsäädännöllistä edistämis-tä. Konkreettisin ehdotus koskee silti ammattiliittojen valtuuksien lisäämistä. Syrjinnän estämiseksi (myös palkkasyr-jinnän) ammattiliitoille olisi lainsäädän-nöllisin keinoin turvattava oikeus kan-teiden esittämiseen sellaisten työnteki-jöiden puolesta, jotka itse eivät voi tai uskalla puolustaa oikeuksiaan. Tämä puolestaan edellyttäisi luottamushenki-löiden tiedonsaannin parantamista.

Kollektiivinen irtisanomissuoja on Suomessa heikonlainen. Yt-laista on käytännössä tullut irtisanomislaki, Bergman kritisoi. Työntekijän asemaa voitaisiinkin parantaa työehtosopimus-lakia kehittämällä sekä velvoittamalla yritykset osallistumaan muutosturvan rahoittamiseen erityisillä puskurirahas-toilla, joita käytettäisiin työntekijöiden ammatilliseen uudelleen koulutukseen, uuden työpaikan hankkimiseen ja irti-sanomiskorvauksien maksuun.

Perusturva kuntoon

Työelämän paineiden ja epätyypillisten työsuhteiden yleistymisen ohella epä-varmuutta aiheuttaa myös huoli toi-meentulosta työjaksojen välillä. Työttö-myys-, eläke- ja sairasturvan Bergman näkee, paitsi työntekijöille tärkeänä tu-lonsiirron muotona, myös perusturvan ylläpitäjänä. Perusturvaa tulisi tekijän mukaan kehittää muun muassa sosiaali-turvan minimitasoa korottamalla ja eri-laisia sosiaaliturvan muotoja yhtenäistä-mällä. Työmarkkinatuki, peruspäivära-ha, vanhempainraha ja muut vastaavat vähimmäisetuudet tulisi nostaa samalle tasolle.

Perustulon tai kansalaispalkan puolesta tehdyt keskustelun avaukset Bergman toivottaa tervetulleiksi, mutta ei silti näe niitä realistisena keinona työhyvin-voinnin lisäämiseen. Toisaalta Bergman esittää, ettei uusliberalistisen talouden

rakenteellisia epäkohtia poisteta työelä-män laadun parantamisella – tarvitaan yhteiskunnallista elämää jäsentävän arkkitehtuurin kokonaisvaltaista muu-tosta.

Bergman, Turo. 2010. Työelämän tavoit-teet ja todellisuus – Opintoaineisto työelä-män kehittämistarpeista ja -mahdollisuuk-sista. KSL: Helsinki.

24 Kantti 1/2010

Janne Hernesniemi

Kotkassa järjestetään 12. - 13. mar-raskuuta yhteiskunnallisen elokuvan festivaali Kino Union, jonka organisoi-misessa Kansan Sivistystyön Liitolla on keskeinen sija. Vallan, vapauden ja työelämän kysymyksiä valkokankaal-le heijastavassa festivaalissa pohditaan yksilön suhdetta yhteiskuntaan useas-ta näkökulmasta. Globalisaation, pre-kariaatin, työttömyyden ja tasa-arvon ongelmia tutkitaan kahden päivän ajan suurella sydämellä ja vankalla kansain-välisellä otteella – ironiaa ja huumoria unohtamatta.

Kino Union tarjoaa yleisölleen laajan valikoiman ajatuksia herättäviä elo-kuvia. Ohjelmistossa on mukana niin uusia lyhytelokuvia kuin arkistoharvi-naisuuksiakin. Faktan ohella tarjolla on myös fiktiota.

Festivaalin ohjelmistossa tullaan näke-mään useita erilaisia esityssarjoja. Lu-vassa on ainakin ammattiyhdistysliiket-tä käsittelevä sarja, jonka puitteissa tul-laan näkemään muun muassa Kansain-välisen metallityöväenliiton Genevessä järjestämän elokuvafestivaalin antia. Meri- ja satamatyöstä on suunnitteilla oma sarjansa. Myös Ylen dokumentti-projekti tulee osallistumaan festivaaliin omalla ohjelmistollaan.

Festivaalin aikana järjestään käsikir-joituskilpailu, jonka teemoja ovat val-lan, vapautuksen ja työn kysymykset. Kilpailuun voivat osallistua kotimaiset dokumentti-, animaatio- tai fiktiolyhyt-elokuvaan tähtäävät käsikirjoitukset. Kilpailun viimeinen osallistumispäivä on 13. elokuuta. Käsikirjoituskilpailun voittajat julkistetaan festivaalin aikana.

Kilpailun tuomaristossa hääräävät Iik-ka Vehkalahti, Aleksi Bardy, Claes Ols-son ja Marjut Komulainen.

Kino Unionin kolme esityspaikkaa si-jaitsevat kaikki Kotkan saarella vain kävelymatkan päässä toisistaan. Elo-kuvia esitetään elokuvateatteri Triossa, Kotkan Konserttitalolla ja Merikeskus Vellamossa. Tarkoituksena on myös pystyttää festivaaliklubi, jonka paikka tarkentuu myöhemmin. Elokuvien li-säksi Kotkassa järjestetään konsertteja ja keskustelutilaisuuksia.

Kino Union järjestetään usean tahon yhteistyönä. KSL:n lisäsi mukana ovat Ylen dokumenttiprojekti, elokuva-osuuskunta Camera Cagliostro, Figh-ting Films Festival (Maritime Union of Australia), Geneve Labour Film Fes-tival (Kansainvälinen metallityöväen liitto IMF), Kaakkois-Suomen Taide-toimikunta, Kotkan kaupunki, Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, Me-rikeskus Vellamo, Rakennusliitto sekä Työväen Sivistysliitto.

KSL:n osalta hankkeen yhteyshenkilö-nä toimii kulttuurituottaja Sini Salmen-joki.

www.kinounion.fi

Kino Union – Vapautuksen elokuvia

25 Kantti 1/2010

Kino Union -festivaalin julisteen on suunnitellut Jari Ervasti.

26 Kantti 1/2010

Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

Kansan Sivistystyön Liitto on vapaan sivistystyön järjestö, jonka opinnollinen toiminta painottuu yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen sivistystyöhön. Kurs-sitoiminta, opintokerhot ja ammatillinen lisäkoulutus muodostavat KSL:n opinnollisen toiminnan selkärangan. KSL järjestää jäsenjärjestöilleen koulu-tuksia, harjoittaa julkaisutoimintaa ja järjestää seminaareja. Jäsenjärjestöi-himme kuuluu ammattiliittoja, kansalaisjärjestöjä ja vasemmistolaisia puo-luejärjestöjä.

KSL ylläpitää KSL-opintokeskusta, joka toimii vapaan sivistystyön valtakun-nallisena aikuisoppilaitoksena. Opintokeskuksen järjestämä koulutus ei joh-da tutkintoon, vaan perustuu vapaan sivistystyön arvoille. Opiskelu pohjautuu omaehtoisuuteen, osallistumiseen ja yhteisöllisyyteen. Liiton opinnollisen toi-minnan tavoitteena on vahvistaa ja tukea aktiivista ja kriittistä kansalaisuutta.

www.ksl.fi

KSL-radio

Liitolla on myös oma yhteisöradio, jonka ohjelmia voi kuunnella pääkaupun-kiseudulla taajuudella 100,3 MHz. Ohjelmat ovat kuunneltavissa myös radion nettisivuilta. Radio tarjoaa erilaisille yhteisöille matalan kynnyksen omien radio-ohjelmien tuottamiseen. Ohjelmistossa on paljon maahanmuuttajille, ikääntyneille ja naisille suunnattuja radio-ohjelmia. KSL-radio järjestää myös radiotyön koulutusta.

kslradio.fi

27 Kantti 1/2010

Helsingin KSLKeskustoimistoHämeentie 36 00530 Helsinki Keskuspuh. (09) 229 421

KSL-radioHämeentie 3600530 Helsinki Olli Sydänmaapuh. 050 5900 716

Opintokerhot Lahdenkuja 6 B91910 Tupos Tiina Huhtalapuh. 050 5900 709

Oulun KSLVeteraanikatu 9 C90100 OULU Eeva Kejonenpuh. (08) 378 645 gsm. 050 5900 711 faksi (08) 336 771

Tampereen KSL Näsilinnankatu 22 A 133210 TampereVeijo Laitinenpuh. 050 5900 715faksi (03) 222 3738

Lahden KSL Hämeenkatu 1515110 Lahti Leila Rapp puh.(03) 589 7521 gsm 040 5224 921faksi (03) 589 9505

Turun KSLHakakatu 1220540 TurkuPekka Heikkiläpuh. (02) 237 9170 gsm 0400 826 747faksi (02) 237 9190

Kemin KSL Nahkurintie 594100 KemiHannu Alakontiolapuh. (016) 255 642gsm 0400 695 905faksi (016) 221 903

sähköposti: [email protected]

www.ksl.fi

kantti 1/2010

Documents