E. V. AH T 1 A

KARJALAN KIELIOPPI

SUOJÅRVI

KARJALAN KANSALAISSEURA

Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi)Karjalan Kielen Seura on julkaissut vuonna 2009 E. V. Ahtian vuonna 1938 julkaistun teoksen Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi) näköispainoksena ja antanut sen pdf-version julkaistavaksi Kotuksen aineistopalvelu Kainossa (http://kaino.kotus.fi) vuonna 2014.

\

' \

)V.'-·

KARJALAN KIELIOPPI

ÄÄNNE- JA SANAOPPI

LAATINUT

E. V. AH T 1 A

.iKu.opiett

~~i» r"tti~

SUOJÄRVI

KARJALAN KANSALAISSEURA

KUOPION KAUPUNGINKIRJASTO-MAAKUNTAKIRJASTO 88.25 PK W

AHTIA, E.V.

KARJALAN KIELIOPPI

• ll l l l l l l ll l l lll UI 11 11 11 11 1.111 11 11 11 11 111 >>20271093 001 1 PKVV

{ f~ ) I

ALKULAUSE

Ainekset tähän kielioppiin ovat vähitellen kertyneet allekir­

joillaneen kerätessä parin kolmen vuosikymmenen kuluessa kar­

jalan ldel~IJ. sanastoja. Tämä sanainkeruu on koskenut Suojär­

ven, Riipuskalan ja Säämijärven kieliä ja siten on luonnollisia,

cllä siitä saadut kieliopilliset ainekset kuuluvat aunuksen murteen

alaan, tosin (mitä Suo järveen tulee) myös siihen välimurleeseen,

mikä esiintyy aunuksen ja vienan murteen välillä. A. Genelzin

tunnetut lulkimuksel »Venäjän Karjalan kielestä» ja »Aunuksen

kielestä» ovat myöskin olleti apuna, ensinmainillu varsinaisesti

vienan murteen lähdekirjana.

Tässä kirjassa on kielen äänteellisiä ja laivuluksellisla raken­

nella käsitelty yksinomaan deskripliivisesli, kuvailevasli, puullu­

malf a kielihislorialliseen puoleen. - Yleiset kieliopilliset käsilleel

on olelellu tunnetuiksi ja siten jääneet selvillelemällä, mikä su­

pistus on tilan säästämiseksi ollut välilämälöntä. ·

Eräs muistutus: mikä on odolellavissa kieliopin suunnitelmaa

vastaan, on se, eltii sen suhteellinen laajuus ja seikkaperäisyys

tulee haittaamaan kirjan levikkiä ja käylf öä. Alulta runsaiden

1.ineslen houkutus, halu ilsenäisesli ja laajen1min käsitellä tähän

asti kovin lain1inlyölyä kiellä ynnä luollamus lukijain asianhar­

raslukseen ovat saallaneet iässä nähtävään tulokseen. Sitäpaitsi

.helpompaa on laajemmasta esityksestä saada supistelma (jos

sellainen osoillautuisi tarpeelliseksi).. kuin päinvastoin » lyhu­

käisestä» nousta perusteelliseen.

IV

Toinen arvattava muistutus koskenee verbiopissa tapalztu­

nutta poikkeamista lauseopin alalle (ks. Liittotempukset, II ja II l

aktiivi ja passiivi). On kumminkin vaikea piirtää selvä raja

sar.aopin ja lauseopin välille (vrt. tätä kohtaa E . . N. Setålän

l\.ieliopissa). Kun lisäksi nämä liittomuodot kuuluvat karjalrm

kielen huomattaviin omituisuuksiin, niin ei ole hennottu lykätä

niiden esittämistä tulevan Lauseopin epävarmaan ilmestymiseen.

Tekijällä on aikomus, mikäli. ikää ja voimia riittää, jatkaa

tätä karjalaista kielioppia julkaisemalla myöhemmin Johto-opin

St>kä sen jälkeen Lauseopin.

Helsingissä, elokuussa 19S6.

Tekijä.

Merkkien ja lyhennysten selityksiä.

< > 1ner kit osoittavat, että lkäiijenpuolein.en sana on toi­seen ver·rat.en uudempaa muo­toa.

!"V kahden sanan väliillä osoittaa, että 1n1olem,mat sanait ovat käytännössä.

* nlerkitsee, ettå sen osoit­tama sana on päätelmien avulla oletettu löytyneen.

0 (eli 1kato) lmerkitsee, että äännettä tässä pai,kassa ei. enää ole. - Sulkeihin pantu sanan osa voi puuttuåkin mer­kityksen 1nuuttumatta, es1n1. sano(j)es.

aik t. == aktiivi. Am. == aunu1ks-en murre. de1m. == välhennysmuoto. 1mon. == ·m,onikko. nJOm. == nomina tii.vi. rpairt. == pairt:itii vi. partis. == pa.rtisiippi. 1pa.ss. == passiivi. tpim. == taipumaton. Vm. vienan mur.re. 'Yks. == y•ksiklkö. jnk. == Jou~dn, jtik. =--= jota­kin, jss.lc == jossaikin, jsbk. == jostakin j'hk. == jnhon­kin, ijllak. == jollaikin, jit:k. --1jnltakin, jllek. jolle~dn,

jks~. == joksi:kin.

SISÄLLYS.

Alkulause.

Johdatus ...... '.'' .. ' ........ ' .. ' ........ ' .. ' ...... ' ........ ' ..... '

ÄÄNNEOPPI.

Siv. 1

1. Kielen äänteet ja niiden merkintä § 1-14. . . . . . . . . . . . . . . 7 V 10 k a a .l i t § 5-10.. .. ................................................. . K ·O n s on a1 n t i t § 11-14. .. , ............... , .. , , , ... , , ..... ,

II. Tavut § 15, ....... , , ........................................................ .

111. Paino § 16. .. ............ , ................................................. ..

IV. Äännevaihteluja § 1 7-43. . .......................... . Vokaali vaihteluja § 17-26. . .................. . A. Monik1on i:n edel1lä § 17 .............. , , .... , ....... , .. , , ....... , B. I.mperfektin i:n edellä § 18. . ...................... . Kaava vokaalivaihteluista monikon ja imperfektin i n

ede.llä § 19-20 ... , , , .. , .. , ........ , , ... , .............. , .. , , , ....... , C. Muita voka.a:livaihteluja § 21. . · ...................... . Kaava muista vokaalivaihte1uista § 22. . ................ . v.oikaalis11lauiinia § 23. ' ..... ' .. ' ... 11 .... ' ...... 11 ... 11 ' ' ......... ' '

Vokaalien loppu- ja sisä!heitto § 24-2'5 .................. . Ta.v11n1heitto § 26, ....... , ......................................... · · · · · K o n s o n a n t t i v a i h t e 1 u j a § 2 7-4 3. . ............ . ~i\. i\.stevai1h,te1l11 § 27-.34.. .. ........................................................ .. Astevai1htelukaava § 35. . .............................. . Huomautuksia astevaihteluun § 36-37 .................. . B. :Muita k·onsonanttivai1hteluja § 38-41. . .............. . C. Konsonanttien rmuka.utumisia § 42. . ................ . Kaava kons·onantitien vaihteluista § 43. . ................ .

V. Oikeinkirjoitus § 44-4 7 ............................... . Sanojen ly1hennyks1et kirjoituksessa § 48. . .............. .

8 9

10

10

11 11 11 13

14 17 20 21 22 23 23 23 27 28 29 31 32 33 35

SANA OPPI.

Johdatus § 49. .......................... " ..... 37

Sanojen taivutus § 50-195.

1. Nominit § 51-106. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37

Taivutus§ 51-77. ·················••o············ 37 Sijojen muodot § 53-69. . ...................... -. . . . . . . 39 Nominien vokaali- ja konsonanttivartalot § 70-73. . . . . . . . . 45 Nominien me,rkkimuodoit § 74. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Sij.oiHeiluka.ava § 75. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 Harjoitusesimerkkejä § 76-77. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 K o m p a r a a t i o § 78-84 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56

Liite nominien taivutusop 1piin. 1. L u k u s a n a t § 85-93. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 7 2. P r on omin i t § 94-10,6. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62

II. Verbit. § 107--19'5. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 Y 1 ei s t ä § 107 ...................... : . . . . . . . . . . . . . . . 73 Taivutus§ 108-195 ............................... 74 Pe:rsoonapäätteet § 108-109. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 Tem,pusten ja 1pääluokkain tunnuks€t § 112'-132. . . . . . . . . 76 I ak1tiivi § 112-123. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76 I :passiivi § 124-135. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80 Kieltomuotova:rtailot § 136. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82 Verbien vokaali- ja konsonanttiva.rtalot § 137---142. . . . . . . . . 8~ Verbien merkkiimuodot § 143. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 Taivutuskaava § 144. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85 Kieltosana ja kieltotaivutus § 145. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88 Hrurjoitusesimerkkejå § 1416. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91 Verbi ,en 1 i i t tomu o d o t § 14 7-151. . . . . . . . . . . . . . . . . 96 LiiUote1m~pusten taivutuskaava § 152-153. . . . . . . . . . . . . . . . . 100 II aktiivi § 154-16,6. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105 Ill aktiivi § 167-173. . ................................. 109 II passiivi § 174-180. . ................................. 113 Ill 1pa.ssiivi § 181. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116 R e f l e k s i i v i n e n t a i v u t u s § 18 2-19 5. . . , . . . . . . . 116

lll. Partikkelit. § 196-20 7. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126 Adve1rbit § 198. . ................................. , . . . 132 P1nepositiot ja 1postpositiot § 199. . ....................... 132 Konjunktiot § 200. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137 Interjekitiot § 201. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . li~8

[( r1r_ialai s-suomalainen sanaluettel o.

JOHDATUS

Karjalan kieli on se kieli, jota karjalaiset 1puhuvat.

1. Karjalaisten asuma-alue käsittää osan Neuvosto-Karjalasta, osan Suomen n.s. Raja-Karjalasta sekä osia ent. Tve1rin ja Novgo­rodin lääneiis.tä. KahdeHa ensinmai~1itulla alue,el•la he ovat asu­neet ikimuistoi1s,ista aJoisita alkaen, onpa heidän maansa aikoi­naan u:lottumut Suomenlahdesta Vienanjoen suun seuduille asti. Sitävastoin Novgorodin ja Tverin !krurjalaiset ovat siirto~aisia.,

jotka vaista 1600-luvulla ovat asettuneet nykyi1s.i'11e a:suin:paikoi'l­leen.

Neuvosto-Karjalassa asuu karja1lan'kielistä kansaa alueella, ,milkä Hiihe1'tä Syvärinjokea ulottuu pohjoisessa mel~ein Kannan­lahteen aisti (onpa Kuo'llanniemellek,in siirtyneitä). Alueen itä­raja kosikettelee paikoin Vienanmeren län1si·rantaa, etelämpänä käy raja See1s- ja Uikujärven välima:.ta ·myöten Äänisjärven poh­J'Oliseen kollkkaan aisti, josta lähtien .se rajoittuu 1lyydiläisten (iuucl'iJkkoj1en) kie.liikaistaleeseen, joilla eir·ottaa sen idässä alka­vasta venäläi1sestä kielialueesta. »Lyydin kieltä» (joka on lä­hellä karjalaa) puhutaan Kontupohjan, Mundjärven, Suojun, Py­häjärven ja Vaasenin ·pitäjissä. Venäläinen kansalHsuustilasto on aina yhdi1s.tänyt lyydiläiset karjalaisiin.

Suomessa käyttää karjalaa SaJl1min ki1hfalkunnan kre:kanuskoi­nen väestö. Se !käsittää rpHäjät Salmi, Suojärvi Suirstamo sekä osia hnpilahden, Korpiselän ja Ilomantsin pitäjistä.

Ent. Tverin läänissä asuu karjalaisia -p.Erikunnis1sa (pohjoi­sesta lukien): Vesjegonsk, Vysnij Volotsok, Bezetsk, Kasin, Os­taskov, Novotorzok ja Zubtsov. - Ent. Novgorodin läänissä on

2

hajanaisia karjalaisryh1niä Tihvinin, Krestsyn, Borovitsin, Val­dain ja Demjanskin piirikunnis1sa.

2. Karjalaisten lukumäärä on nykyään n. 315.000 henkeä, nim. Neuvosto-Karjalassa n. 111.000 (v. 1932). Suom·essa (Raja-Karjala + n. 5.000 1pakolaisita) n. 45.000

(v. 1936). Ent. Tverin lääni1sisä n. 155.000 (v. 193:1:). Ent. Novgorodin ilåäniJs,sä n. 3.000 (v. 1926). Paitsi näitä löytynee jokunen .määrä vietä KuoHanniemellä,

Leningradissa ynnä ·muualla. - V1errattalkoon edeillämainiHuihin lukuihin Venäjän 1tilaston

numeroita aikaise1nmilta vuosilta: karjalaisia oli Venäjä[lä V. 1897 208.000, V. 1926 240,000.

3. Karjalaisten kielisukulaise.t. Lähimpiä 1hei•molaisia kielen puolesta ovat suomalaiset (yli

3 1mil,joonaa, joista Neuvosto-Karjalassa n. 7.000) sekä vep­säläiset (n. 34.000), joi1sta n. 9.000 asuu Soutjärvien pitäjässä Aä­nisjä•rven lounai1sranna.Ua; muualla 1hei'tä on ent. Novgorodin lää­nissä ·Ojatinjoen rannoiHa). Kaue1npana, Suomen lahden etelä­puolella, sijaitisee virolaisten :maa (toista :mi1ljoonaa henk1eä). Leningradin alueella asuvat vatjalaiset (tai aiinaJkin heidän ·muu­kalaistuneet jälkeläisensä: v. 1897 väenlasku iJ1moiHaa heidän

· lukunsa n. 1.000:ksi; v:n 1926 väenlasku on ih·eidät unohtanut). Riian1lahden etelärannalla elää ent.isten liiviläisten jäännö1s, n. 1:500 ihenkeä.

Ede'llä1mainittuja · kieliä luetaan !kuuluviksi n.s. · itämerensuo-malaiseen kieHryhmää1n. .

1Kaukaisem·pia~ vieraampia srukukieliä 1puhuvat lappalaiset (v. 1910 n. 30.000, joista n. 1. 700 Kuollanniem·ellä), mordvalaiset (Etelä-VoJgan ,mailla, n. 1.300.000 v. 1926), marilaiset (ceremissit, n. 430.000 v. 1926, Keski-Volgan 1pohjo1spuo'le1la), votjakit (n. 510,000 v. 1926, 11nairilaisista itään), komilaiset (syrjäänit, n. 370,000 v. 1926, votjakeista pohjoiseen). Luoteiis-Siperiassa ele­levät vogulit (n. 5.000) ja ostjakit (n. 18.000).

Tonavan .keskijuoksun 1maiUa elää Unkarin kansa (nyk. n. 12 miljoonaa).

4. Karjalan kielen tutkimus on myö'hään tuHut tiede1miesten huomion kohteeksi.

Vasta v. 1870 julkaisi A.rvid Genetz tutkiei1man Suojärven pi­täjän kie:1estä, jota oli 1käyny'i v. 1867 tutkimassa. Sitä seurasivat

3

san1an te1kijä~1 arv.okkaat tutkimu"kset »Venäjän Karjalan kie­lestä» (v. 1880) ja »Aunuksen k1ielestä (v. 1884).

Pi1tikän tauon jälkeen ilmestyi sitten Heikki Ojansuun Karja­lan ki,elen äänneoppi (v. 1905) ja Karjala-Aunuksen ä~nnehi,sto­ria (v. 1918). Xänneoppia ,oli jo ennen häntä Gel1etz erityises:sä julkaisussa tkäsitellyt ja sitä ovait sitte1nmin eri miehet pa~k'.ka­kunniUain tutkine1~t (ni1m. Salmin, Tunkuan, Sui:staimon ja Tu­lemajärv1en 1murtei1ta).

Kielennäyiteitä sisäl1sivät 1myös mainitut Ge::.1etzin teokset, sa­moin Ojanstiun »Karja:lan !kielen opas» (v. 1907) ja edellämaini­tut ääinneopipitutki1mukset. Erittäin runsaita ja valaisevia näyt­teitä kansankielestä tarjoavat Eino Lreski1sen toimittaimart »Karja­lan kielen näytteitä»: I. Tverin ja ,Novgorodin Krurjalaa (v. 19132) U. Aunuksen ja Raja-Karjalan mur,teita (v. 1934) ja III. Ent. Poventsan ja Kemiu ki1hlakuntien lkarjalais-,murteita ( v. 1936).

Karjalan 'kielen sanastoja 1löytyy Genetzin tieolksissa ja niitä un sen jälkeen keräJtty eri pitäjien k~nsankielestä, kansanrunous­kokoelmista ja pairnetusta 1kirjalilisuudesta. Nykyään on täten saatu k,okoon n. 400.000 ,sanatietoa ja on suunniteltuun »Karja­lan kieilen sanrukirjaan» arveltu tulevan n. 100.000 hakusanaa. --­Pienen 1karjalai1s-venäläisen sanalkirjan on jul1kaissut V. Korolev (v. 1913. Rurssk,o-KaN~l'skij Slovar', 74 siv.).

5. Kal'jalainen kirjallisuus on vi~lä vähäiinen. Tosin 1siihen tavallaan 1kuuluu maailmankuulu· Kaleval,a, sillä sen runoista valtaosa on saatu karjalan kielen ailueeil'ta. Kielen karja!laisuutta painetussa Kal1evailassa on kumm1inkin palj.on slljpi1steltu kirja­suomen hyväksi. Allkuperäisenä on kairjalai1sten laulaji1en 'kieli säilynyt laajoissa Kalevalan aineksissa: »Suomen kansan van­hoissa runoissa», nim. sen osi!ssa: »Vienan !läänin runot» ( 1.-4.; v. 1908-1921), »Aunuksen, Tverin ja Novgorodin-Karjalan ru­not» (v. 1927) ja »Raja- ja Pohjois-Karjalan runot» (1.-3.; v. 1927-1931) 1 ).

Pai1tsi kanisanrunou tta on kar jailainen kirjallisuus tähän asti sisältänyt pääasiallisesti uskonnolHsia teoktsia, vasta viime vuo­sina 1muita. V. 1804 Hmestyi eräs ru1kouskirja (vienan ja aunuk­sen murteilla), v. 1820 »Svätoi Jovangeli Matvei1sta» (Tverin kar-

1) Omituisuutena mainitit.akoon, että kaikkein nisintä kalevalai.s,ta runoa on laulettu - idempänä Karjalan kielirajaa eräässä kylässä Pyhäjärven (Slvjatozeron) pitäjää, mistä N. Leskov otti taliteen 484 säettä käsittävän lyydinkielisen runon «1Se19uoi nmalline pajas rua­da1v ... « (julkaistu Zhivaja 1starinassa« v. 18913).

4

jalaksi), v. 1870 E. Tihonov'in »Karel'sko-russkij .molitvennil{ »

(rukouskirja; aunukseksi), v. 1882 »KristiUisen ortodoksisen opin alkeet» (aunukseksi ja venäjäksi). - Vuosina 1895-1900 Hmes­tyi vienan murteella raamatunhistoria ja neljä evankeliumia.

Aapisikirjoja 1kansanopetusta varten on julkaistu Tvc~_rin kar­jala.ksi v. 1887 (A. Tolmaoevs.kaja: Rodnoc Karel'.skoe) ja 1894 toinen Kemin karjalan eli vienan ·murteella.

Aunuksen murt·eella ilimestyi »Karjalan Ortodciksi1sen Veljes­kunnan» toimesta vv. 1908-1914 joukko hengellisiä kirjasia (m.m. 1raaimatunhistoria ja pari evainkelirnmia). - Samailla 1mur­teella julkaistiin Suomessa vv. 1914-1921 kol·me evankeliun1ia ja neljä apostolien kirje1Uä.

Kansanrunoutta edustaa Suomessa julrkaiistu »Rahvaharn 1kan­de1leh » ( 141 siv., v. 1922). - Taiderunojen käännöksiä s:sältävät » Vieronvirzie » ( v. 1924), »Lauh1loi aunu'krselazih ( v. 1921) ja »K.ibunoi» (1.-2.; vv. 1925-1927).

Vii1me vuosina on Tverin (Kalinin'in) Karjalassa Hmestyrnyt koko joukko 1kansanopetursta ja muHa aloja edustavia teolksia (n. 35 teosta ennen v. 1934). ·Niiden toirmittajista mainiHakoon A. Miloradova, P. Srmirnoff, F. Stepanov, A. Sokoloff.

6. Karjalan kielen luonteenpiirteitä. Karjalan kieli voittaa äärnnerikkaudessa sekä läntisen eHä

itäisen kielinaapurinsa. s.2n s.anat (nrim. aunuksen 1mur·teessa) ovat yleernsä lyhempiä kuin suomessa, samal1la ku:n niiden :lyhyi­den tavujen osuus on suhteellisesti vä1hempi. Teonsanojen taivu­tukses1sa taas on paljon rikkaampi vaihtelu. - Johtopäätteiden runsaus on ihmeteltävä. - Lauseopin alalla ansaitsee huomiota persoonallinen pass1:v1 ja agentti. Kieli on voinut vapautua omistusliitteiden pakollisesta käytöstä ja on siten ·voittanut täs­n1ällisyydesrsä. Suhdesanoilla ja erittäin prepositioilla on run­saampi käytäntö kuin suomessa, mikä antaa kielelle nykyaikai­semman leiman.

Kielen sanasto on rikas synonyy.meistä ja (niinkuin ylermpänä huomautettih:) sanojen johdannaisista. Sivistyssanojen puute tietenkin joMuu kielen viljelemättömyydestä ja on helposti kor­jattavissa uutis1muodostuksiUa, joihin runsaat ainekset tarjoavat mahdol'liisuuden.

7. Karjalan kielen murteet.

Ki~leis.sä on 1kaksi pää.murretta: aunuksen ja vienan. Edellistä puhutaan eteläosassa ent. Aunuksen lääniä, Suomen puolella

l J\

5

Salmissa, lmpilahdella, Suojärven eite.läosassa sekä Suistamon salokylissä. - Aunuks,en ,murteesta pohjoiseen alkaa väfrmurre, mikä vähite1len muuHuu vienan ,murteeksi, milkä va:Uitsee muussa osassa kiielialuetta. - Vienan murteesta erottautuu Luoteis-Vie­nan kovakonsananttinen ·murre, jo'ka Miinoan ,kylästä (pohjoiseen Repolasta) ,muutamien peninku1,mien 1leveydeltä seuraa Suomen rajaa Ka,rjalan pohjoisieen rajaan asti. - Tvedn ja Novgorodin karjalaiset käyttävät vienanvoittoi,sta !kieltä.

Näiden 1kahden .päämurteen eroavaisuudet 'Selviävät seuraa­vasta kaavasta (jonka jokainen sanapari edustaa eräistä äänne­tai muot·oseiklkaa; harvenlllel'lu kirjoitus osoittaa 1kieliopiissa etu­sijan saanutta puoHa).

Aunus. Viena. p a 1e t a > 1 ) poatQ n ä'e n > neän s a n o(j)e s > sanuossa v a 1goi 11 o v > valguolov kondi < 1k o n d i .e Oleksi < 01 e k s i e t u .r k i < turkkie v a 1 g e i - valgie h a r m a i - harmaa r o d u < roduo k y 1 y < kylyö k u koi > kukko k a n d o i > kand o 1 a v v a t < lauvat my v v ä < myvä p o j j a t > pojat Li j j ä n < tijän kätkyizien < 1k ä t lk y z i en k a u n e h u ,i z i en < kaunehu::ien pcstca < p a i s t o a l a s k a t < laisai m u r g i n < murgina h a t t a r < hattara r i e h t i 1 < riehtilä

l < { lapsdsa apses V

lapsesta

Ks. mcrkki.~n selityksiä.

{ lapsella 1 a P s e 1 < lapselda nuottu < n u o t t a meccy < m e c c ä syömisty < s y ö m i s t ä S a V U S t 0 a > savustaa v i r z u > virzu k on z a > konza r a h k i s > rahis ta h t on > tahon 1 a s k e t a IIl > lasetan l astuit > lassut v ä ,r i .s t ä > värissä m a t k a t a > matata purta < p u 1r r a.

v e 11 a t - velat kurre t - kuret i z ä n d ä t > izännät ukonnu < u k k ,o n a. minä > mie sinä > sie h ä i - heän mä r g i mä t > märimmät s o a1m,m o < soamma ko avo i:m·m o < koadoma 1k o a1 d a n u h < kocdan(ut)

6

Niinkuin kaavas·ta nåkyy, on vienan murre (e'li V1m.) s11savo­kaaleihin nä1hden osittain uudemmalila kannalla (huom! oa, eä, uo·, yö, .missä aunuksen murteessa (eli Aim:ssa) on ae, (ai), äe, (äi), oe (oi), mutta loppuvclkaaleihirn nä·hden vanh1e,m1ma11la (loppuvokaaii säilyy, missä se on Am.ssa 1kadonnut, lopussa on ie, uo, yö, vrt. \m n i, u, y; - muNa kuitenkilll loppu-o, missä Am.ssa oi). -Konsonantis:missa Vn1. ene1nmän suosii suhuäänteitä (S, =) ja y1leensä konsonanttien heikkoasteisuutta. An1. on 5iten parem­min säilyttänyt konsonantteja ja osittain sisävokaaleja; Vm. taas on lop?uvokaalei~sa pysyny,( kiinn:.

7

Äänne oppi.

1. KIELEN ÄÄNTEET JA NIIDEN MERKINTÄ.

§ 1. Karjalan ·kielessä on seuraavat 33 äännettä:

a, esim. ab u. o, esim. 0 l g i. b) )) b a uhoa. p, )) parzi. d, )) a d r a. r. )) r a v e 1.

d' ( dj)' )) d' e ä d' ö. t (rj) )) g ota. e, )) . e g l ä i. s, )) s u 11 a . f, )) f o r m a. s ( sj)' )) Vasa. g, )) g a r b a l o. s (sh), )) s a 1 g u. h, )) h a V U. z, )) z ei i a. 1, )) i g ä. z (zh), )) z i k k 0.

J, )) J u no. t '

)) tuli. k, )) ko n d i e. f (tj) )) f u d i n. 'l, )) l ä ylen. u, )) u ks i. i, (lj), )) i ui i n. Y. )) vana. m, )) ln e l a. y, )) y l b ei. n, » n a g r i s. ä, )) ä b r ä s. i1 (nj), )) ii ero. o, )) öblöi. JJ. )) l ä JJ g et.

1 huom. d, i, il, t, s, f ovat n.s. 1liudennettuja konsonantteja. Niiden ääntämistä ei oikein vastaa merkintä dj, lj y.m., sillä j­äännettä nii,ssä ei selvästi kuulu. s :tä vastaa ruotsin sk (sanassa skön), saksan sah; z:tä saksan s sanan alussa (esim. sieben): z:·tä rans.kan j. (san. objet).

2 huoin. Paitsi yllämainiHuja 33 äännettä. tavataan eri murtei1ssa vielä eräs h:n tapainen ääinne (== ven. x), u:n ja i:n välinen (== ven. bl), JJ:n tapainen (ranskan sanassa un), u:n ja y:n välinen ( == ruotsin u). E:sim. or' hoi, viigonka, kania, lulluine. - Päinvastoin puuttuvat Vm:n luoteisosassa (Miinoasta pohjoi­seen prnkin Suomen rajaa) eräät ääntee1t: b, d, g, z, z, joiden sijalla tavataan p, ·t, k, s.

3 huom. Karjalan kielen äänteistä 1.;-:ivät suomen kirjakielen ait0\peräisi1ssä sanoissa esiinny b, f, g, s, z, z eiväitkä 1liudennetui1: konsoriarntit. - Ruotsin kielestä 1puuttuvat z ja z sekä 1lindenne­tut konsonantit; - venäjän kielestä samoin JJ, y. ö: - saksan kielestä z ja liudennetut konsonanti1t.

8

§ 2. Kielen äänteitä merkitään paitsi yllämainittuja 33 ään­nettä vastaavilla kirjaimilla myös merikeillä:

c, mikä vastaa yhdysäännettä ts:ää;

a, e, [, 6, u, y, d, 5, 11nitkä ·osoittavat pitkiä vokaaleja (joita en­nen on merkitty kahde[ila vokaalilla, siis: aa, ee, ii, oo, uu, yy, ää, öö).

Esim. kacon ( == ka-tSon), Germanie.

§ 3. Äänteet ovat kahta päälajia:

1. Vokaaleja (ääntiöitä) ovat a, e, i, o, u, y, ä, ö;

2. Konsonantte.ia (kerakkeita) ovat b, d, d', f, g, h, J, k, !, , , 'V Vtt' m, n, n, IJ, 1p, r, r; s, s. s, z, z, , , v.

§ 4. Sointinsa puolesta äänteet ovat:

1. Sninnillisia, joita. äännettäessä kurkun äänijän teet vara­jävät, ovat vokaalit ja konsonanb·2ista b, d, d', g, j, r, m, n, n, 1J, r, f, z, z, V.

2. Soinnittomia ovat muut .konsonantit, siis f, h, k, 1p, s, s, s, t, f.

Vokaalit.

§ 5. Ääntämispaikan mukaan vokaalit jakautuvat kahteen ryhmään.

1. Takavoka~Ieja, jolloin kielen taikaosa lko,hoaa, ovat a. o, u.

2. Etuvokaaleja, jolloin :kielen etuosa kohoaa, ovat i, e, y, a, o.

§ 6. k itä n, k y dy.

Pitkinä esiintyvät yleenisä vain vokaa1lit i, u, Y. Esi1m. v i r i, ~m i e h i, k u, a 1 g u, j u t t u o, IP y, r y d e ä,

Pitkät a, e, 6, å, ö tavataan lainasanoissa sekä Tu1le,majär­ven, Vitelen ja Paadenen .murteissa. Esim. a g e n t a, s e m e n t ä, n6me 1r, -1mamo, otta, verrc, sano, åres, menö.

§ 7. Diftongi (kaksoisääntiö) on 1kaihden e.rilaisen vokaalin yhtymä samassa tavussa.

Diftongeja ovat oa, eä, ie, uo, yö, ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, ey, iy, äy, öy.

Esim. n1 o a, p e ä, vie, suo y ö, a i n os, h e i 11 t o i, h ui­m a, k e r ä v y i, j ä i, s ö i, a u D a, r e u n a, n i u h a, o u d o, k e y 1h ä, 1 i y h te h, käy g e ä, 1m ö y k k y.

9

§ 8. Difitongien o a:n, e ä:n sijalla on niurteittain pitkät a, å tai ua, iä. Esin1. 1n1 a, m u a, ·O t t u a, ,p a, .p i ä, ,p i d i ä.

Huom. o a:n, e ä:n käyttämistä ennen niuita vastaavia dif­tongeja pu()(ltaa se seikka, että siten välttyy eri sana1muoto­jen sekaannus. Esim. o IP a s t o a, opettaa ,...,, ·01past u o, oppia, vagav o a hiljaista ,...,, vagav u o, 1hiljetä. Vrt. ·Qpast u a ,...,, opast u ·O, vagav u a ,...,, vagav u o, joliloin sekaannus olisi lähellä.

~Iyös Kalevalan kielen oa:n, eä:n käyHö on huomioon otettava.

§ 9. Jos sanan ensi tavussa on y, ä tai ö, niin seuraav:ssa ·ta­vuissa 1ei voi olla a:·ta, .o:ta ei1kä u:ta. J 1os taas ensi tavussa on a, o tai u, niin 1seuraavissa eivät esiinny y, ä eikä ö. Tän1ä sääntö en n.s. vnkaalisointu; se !koskee vain yhdiståmäHömiä sa­no]a. Esim. y 1ähäin1e·, IP ä i v ä i ne, 1 ö v v ä n1 rm ö; a i g a i­n e. o v v o s t ani ni o, u n n u t t i h. - KuHenkin tuntuu vokaali­sointua muutan1issa yhdistetyissä,kin sanoissa. EsiITT1. pyhä i i ä (< ;pyhä-Iiia.) uklkonen, ikäzäsfe (< käziasfe), j·OJJ­g o i ( < j o n y g ö i) , L i n d a 1r v i ( < L i n d u j ä r v i). Huom! vie r i ·s t ä ( < v ien r i s t a) loppiainen.

Huom.! Jälkiliitte.et -h o ja -,g o 1pysyvät aina takavo\kaalisina; esin1. m i d ä b o, s i d ä g o.

§. 10. Vokaalisointu vaikuttaa sanojen ·taivutuksessa ja joh­dossa 1siten, el'tä alkuaan takavokaalinen sana (jossa on a, o tai u) ja etuvokaalinen sana (jossa y, ä, ö) pysyvåt edelleenkin sel­laisina. - Ainoastaan jos sanan ensi tavussa on e tai i ja to:sen tavun a:n sijalle nm.estyy e tai i, niin seuraavissa tavuissa ei enää esiinny takavokaalia. Es1m. r o a d a j ,...,, -j a t, 1 ä ·h t i j ,...,, j ä t, ni atk a ,...,, -.1 aine, t ä y z i ,...,, t ä y d e 1 ä i ne. - V i 1r k a n ,...,, v i r .k e t ä h, n i u h a ,...,, n i y rh e n1 b ä t, T e u n a .- r e y n i­n1 ä i ne.

Konsonantit.

§. 11. Xänteitä d, 11, n, r, 1s, t ei y'eensä esiinny i:n edellä, vaan niitä vastaavat 1liudennetut d, r, n, f, s, r (jotka ollessaan i n edellä kun1n1inkin kirjoitetaan kuin edelEset). Ainoastaan miHoin i ei kuUJlu 1sanan vartaloon, vaan yks·inmnaan pääHeeseen, silloin äänteet d ja 'l tavataan i:n edellä. EsiITT1. ko d i (mon. part. sanasta koda) keändi, sordi. ostin, n1utin, p u i n d i (vrt. p u i n d a), k ä y n d i (vrt. k ä y n d ä).. - V,rt. k o d i (y.ks. 1part. sanasta k o d i), 1 o a s t i (in1perf.), s 1m i e t t i,

10

v o d i, v i 1e s t i, (äänn. k o d' i, 1 o a s f i, s m i e f f i, v o d' i,

vies f i, ko.s:ka näissä i kuuluu vartaloon, vrt. nom. 1k o d i, infin. 1-oastie, smi·etti·e, vodie; vi·esti.)

§ 12. j-äänteen sija1:la on useissa murteis.sa d'; esim. d' o g i, d' y g e i, v i d' d' ä h, h a ir d' a.

§. 13. Sana saattaa alkaa yhdellä tai useammaUa erilaisella konsonantiUa. Yleisin sanan alussa olevista konsonanttiryhmis·:ä on tS (== c). Muut sellaiset taipaukset kuuluvat enin1mäkse:.:: .. 1

luonnonäänisiin, kuvaileviin tai uudempiin lainasanoihin. Esim. co:ma, cidzoi; b.riluo, g1ramista, kliIJ­

k e h, k .r e 1J k a 1.1 e h, 'P 1 a i g n a, .p r i 1J k a h t i h, s r n IJ g uo. s t i c k u, s kai a, s 1ö1p ö i, s i ä i \fil y, s 1m a i 1 a ta, s nau­g o a, s 1p u i IL u, s f ·O 1J 1k a ta, s v i 1 a k e h, z d u n i e, t r i h­k e h; b r i h a, g r i u n a, d v o r c a, k r o a s s i e, 'P 1 e t t i, .s k r i p k a s m i e t t i e, s k o 1 a, z v i e r i.

§. 14. Sanan 101pussa tavataan vain konsonantit ,h, l, n, r, s, t tai d. Esim. 1k a l1J d e l .e :h, 1 a v o h, .ä· j j ä 1, "P a gin, s i­z ä r, tunnus, 11 y h y t, n ä i d.

II. TAVUT.

§ 15. Jokainen sana sisältää Tavu saattaa loppua vokaaliin

notaan avonaiseksi (avotavuksi), taivu 1on umpinainen (umpitavu). - t o i n, ·O s t a n, k e T r a s s a h.

yhden tai usearnJman rt·ayun. tai diftongiin, jolloin tavua ·sa­- 1t1ai ',konsonanttiin, jolloin Esim. k a i, o t a, k ·e 1r ä v y i;

III. PAINO.

§. 16. Sanan pääpaino ·on yleensä sanan 1ensimäiseUä ta­vulla; esim. a n d o a, ottama s. Joskus harvoin pääpabo on toisella tai kolmannella .tavulla; esi1m. y 1 en, y ·h te 11 e h, h u­r i V 0 m, U r a a.

Paitsi pääpainoa on neli- ja useaimpitavuisilla sanoilla hei­kompi sivupaino kolmannella (tai neljännellä) ja viidennellä tavrnlla; esim· a n d 0 a ks e 1h. 0 t ta massa.~., k a c c e 1 e ·m­m ·0 k s e 1h, 0 1p a st u m a t '° i, 0 1 e m a t t 0 iffi u t e n.

Painottomia .ovat yleensä sanan toinen _ia viim1einen tavu (ylempänä ja alempana mainituin .poikkeufosin).

Liitännäisparti1kike'lit i ja e ovat aina 1painollisia; esim. on i, S 0 a V e, V 0 i e (vakuuttava vastaus kysy:mykseen: 0 n g O, S 0 a Y­

g o, voibigo); mie? kuie? (ky.syn1ys mi? lkui? uudis­tettuna).

11

IV. ÄÄNNEVAIHTELUJA.

VOKAALIVAIHTELUJA.

§. 17. A. Monikon i:n edellä.

a:n vaihtelut.

1. Va1rtalon l~p:pu- a :n sija1~a 1on o.

a. Kaksitavuisissa nomineissa, joiden ensimäisessä tavussa on a, o a, e tai i; esim. s a d/a ,_ s a d o i, s o a r/a ,_ s o aro i, v e 11 g/ a ,_ v e 1 g o i, 1 e u g/ a ,_ 1 e u g/ o i, v i r d/ a ,_ v i T d o i.

b. Useaimpitavuis\ssa nomineissa, joissa loppu-a:n edellä on b, d, g, !k, n, t, sv tai i:tä seuraava konsonantti; esim. 'ko r ob/a ,_ ko r o b o i, ko 1 o d/a ,_ -o i, d o r o g/a ,_ o i. hara k k/a ,_ -o i, 1 o p u s k/ a ,_ -o i, i k k u n ,_ - o i, m i 11 j o n ,_ -o i, pogost/a ,_ -oi, bo.hatt/a ,_ -oi, protsent/a ,_ -oi, nis­t o s v / a ,_ -o i, s u 1r i 1m ,_ -o i, p a g i n ,_ -o i) 1p a g e n i j ,_ -·o i.

2. Varta,1 on 'loppu- a :n sijalla on kato:

a. Kaksitavuisissa nomineissa, joiden ensi1mäisessä tavussa on o tai u (ei kU1mminkaan o a); esim. s o b/a ,_ -i, b u o l/a ,_ -i, s u l/a ,_ -i, puin dia ,_ -i.

b. Niissä useampitavuisissa JOISsa loppu-a:n edellä on m, m b tai 1pass, .pmrtis. preesenssin v; esim.-lk u d a m/a t ,_ -i, o z a t­t o m/a t ,_ -i, vanh i ·1m/a t ,_ -i, p a:r e 1m b/a t ,_ -i, s o a­d a v / a t ,_ -i, a n n e t t a v ,_ -i.

3. Va1rtalon loppu-a:n !Sijalla on o tai kato niissä useampita­vuisissa nomiineiissa, jotka eivät kuulu 1. b:ssä ja 2. b ssä mainit­tuihin; esim. 1 a u 1 a j ,_ -o i, -i, o p a s t u j ,_ -o i, -i, a t k a 1 ,_ -oi, -i, !kaconda ,_ ·oi -i, rubiend/a ,_ oi, -i, ki;hur ,_ -o i -i, hui n1 a z a ,_ -o i, -i. - Mutta: h a m a r ,_ -o i, j u m a-1 o i, k o n t o r o i, t a v a r o i.

ä:n vaihte'Iut.

1. Varrta1lon lo;ppu- ä :n sijalila on ö useaffi\pitavuisissa n01mi­neissa, joissa 10ippu-ä:n 1edellä on g, ·k, n, t tai i:tä seuraava ,kon­sonant'li; esim. d' e 1 e g/ä ,_ -ö i, ne v e s k/ä ,_ -ö i, b ö 1 ö s k/ä ,_ -ö i, s f ä g ä n ,_ -ö i, p e ä 1 y s t/ä ,_ -ö i s i b 1 i e t t/ä ,_ -ö i, l' i e h t i 11 /'V -öi, r ä c c i n /'V -ö i !k i r ,p i c c/ä /'V -ö i.

12

2 Vartal,on ll1op1pu ä :n sijara on kato kaikissa kaksitavui-sissa nomineissa sekä 1pass. pariis. preesenssi11 muodoissa; esim. h ä d/ä ""' -i, n ä 1 g/ä ""' -i, me c c/ä ""' -i, s i il 1m/ä ""' -i, 'm yö n­d1 ä ""' -i, piet t ä v ""' -i, syödä v ""' -i. - Huom. n1yös: e 1 ä v ""' -i, v ä g e v i, i z ä n d i, e IIIl ä n d i.

3. Vartal,on 1lo1p)pu ä :n sijaHla ·On ö tai kato muissa useampi­tavui1slssa noimineissa kuin 1 :ssa mainituissa; esim. e 1 ä n d/ä ""' -o i, -i, k y z y j ""' -ö i, -i, v e d ä j ""' -ö i, -i, ime 1 ""' -ö i, -i, k ä b ä 1 ""' -ö i, -i, 1 e i b ä z/ä ""' -ö i, -i, :m i e 1 e v ""' -ö i, i.

Vartalon e n d i z/ e 1 ""' rel ""'il.

e:n vaihtelu.

l:01ppu e :n sija/lila on kato; esi:m. k i v /e 1 ""' -i 11, -il, pereh/el ""'-i1L ahv.en/el ""'-il, ipeJJge-

ie:n vaihtelut.

Vartalon 1lqpipu i e:n sijalla ·on e tai ej (Am.); esim. m u r/i e h (nom.-e i), ""' ei h, e j i h, p u r h/i e ,h (norm. -ei) ""' -ei h, -e j i h, v i l/i e 'h ""' -ei h, -e j i h.

u:n vaihtelu.

Vartalon lo:p:pu o :n sijallaa on rk1olimitavuisis,sa sanoissa kato; esim. laboh/ot (nom. lavoh) ""'-i, talgoh/ot (nom. tal-1 0 h) ""' -i.

ua:n, eä:n vaihtelut.

1. Vartalon o a:n, e ä:n sijalla on y1ksitavuisissa sanoissa a, a.; esim. n o a 1l ""' n a i s, p e ä t ""' 1p ä i h.

2. Vartalon loppu-o a:n, e ä:n sijalla on kaksitavuisissa sa­noissa a tai (Am.) aj, ä 1tai ,äj (A:m.); esi1m. lh a r 1m/o a s (no1m.-a i) ""' -a. i s, -a j i s, :k a m/o a s (nom.-a i) ""' -a i s, a j i s, 1p e d/e ä s (ncm.-ä i) ""' -ä i s, -ä j i s, v e r/1f~ ä s (nom.-ä i) ""' -ä i s, -ä j i s·

uo:n ja u:n vaihtelut.

Vartal·on u o:n sijaNa ·on o, u:n sija1Ua ,on u; esim. nuo t ""' n o i s, n e il u o t ""' n e n o i s, m u s ""' m u i s, s u s ""' s u i s (. ==s u 1 o i s) .

13

§. 18. B. Imperfektin i:n edellä.

a:n vaihtelut.

1. VeirbivaTtal·on lop1pun a:n sijalla nn o ka:ksitavuisissa sa­noissa, joiden ensi itavussa on a tai o a ja jot1ka eivät ole 1luon­nonäänisiä; esi1m. a n d/a v /'-..; -o i, a u t/t a v /'-..; -o i, s o a t/t a v /'-..; -o i, k o a d/ a v /'-..; -o i.

2. Vartalon loppu-a:n sijalla on kato 1muitSsa 1kaksitavrn­sissa ja ka:kissa useampitavuisissa sanoissa; esim. os t/a v /'-..; -i, p u r g/ a v /'-..; i, •m u t t/ a v /'-..; L b r o a k k/ a v /'-..; -i, p e r g/a v /'-..; -:, v i r k/a v /'-..; -i, o p a s t/a v /'-..; -i. sure n d/a v ,,.-.; -i.

ä:n vai1htelu.

Vartalon loppu ä :n 1sijalla on kato; ·esim. \k e ä n d/ ä v /'-..; -i, s ä 1 m/ä v /'-..; -i, t i e d/ä v /'-..; t i e z i, s e 111 i t t/ä v /'-..; -i, ,, ~i h e 1:­

d/ä V ,,.-.;-i.

e:n va11htelu.

V airtalon loip1pun .e :n .sijalla on kato; esim. m en( e n /'-..; -i n, p a g i z/e !1 /'-..; -i n, voi t te l/e n /'-..; -i n.

i:n vaihti.2'lu.

Vartalon loppuu i :n sijalla on kato; esim. o p p/i v /'-..; -i, k U ·r j e h t/i V ,,.-.; -i.

ai:n, oi:n, ui:n vai\htelut.

Va,rtailon diftongien a i, o i, u i sijalla on a, o, u; esi1m. n a i n (prees.) /'-..; nai n (i:mperf.), voi n /'-..; voi n, ui n /'-..; ui n.

äy:n vaihtelu.

Vartalon a y:n sijalla on ä; esim. k ä y n (prees.) /'-..; k ä i n (imperf.)

ie:n vaihtelut.

Va1rtalon loppu i e:n .sijailla on y:ksitavuitSessa .sanassa ei, kaik­sitavuisissa ·sanoi,ssa ei, milloin I infinitiivi {):n et a-lop1p1uinen, mutta i, millnin: I infinitiivin 10\pussa on -i t a; esim. v i .en /'-..; v e i n, 1 a lJ g/i e n (in.f. -et a) ,,.-.; e i n, s u o· r/i en (-i ta) /'-..; -i n, häv/ien (-itä)/'-..; in.

oa:n, eä:n va.ihtelut.

Varrta1lon ·lo1ppu-o a:n, e ä:n sijalla on a, ä; esim. s/o a v /'-..; tl i, v a .I d/o a v /'-..; a i, j/e ä v /'-..; ä i, h y1p1p/e ä v ,,.-.; ä i.

14

uo:n, yö:n vaihtelut.

Vartalon 101p1pu u o:n, yö :n si;alla on y1ksitavuisissa sanoissa u, ö; kakiSitavuisis6a, sanoissa myös o, ö, 1milloin I infinitiivi o-n ota-, ö t ä-loppuinen, mutta u, y, rrnilloin I infinitiivin lrnpussa on u ta, y t ä; esi1n1. t u o v "' toi, syö v "' söi, ui n/u o v (inf. -ota) "' o i, t ö 11 l/y ö v (inf. ö t ä) "' öi; t u k k/u o v (inf. tukuta) "'ui~ jyr/yöv (-ytä) "'yi.

KAAVA VOKAALIV AIHTELUIST A.

§. 19. A. Monikon i:n edellä.

1. a"'o

a) l'.{aksitavui-sissa .

.k a 1 a h "' -o i ,h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . a- l m o a l a ih "' -o i ,h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . oa -J l v ,e 1 g a h "' -o i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . e-

v i r d ah"' -roih .......................... 1-

b) useampi ta vuisi1ssa.

k o r o b a h "' -,o i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . b 1 k o l o d a h "' -o i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . d d o r o g a h "' -o i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . g

harakkah "'oih ........................ nkt' l i k k u n a h "' -o i h ......................... . p 0 g 0 S 't a h "' -'O i !h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . n f s t ,o s 'V a h "' -o i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s.~ ) p a g i n a 1h "' -10 i ,h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1-

2. a "' 0 (== lkat10).

a) kaksitavuisissa.

tk o d a h "' -i :h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . o-

a "' o(i)

a "' o(i)

h U T a h "' -i 'h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . b u o l a h "' -i h ........................... .

l U- J. a "' (i)

uo-

b) useampi'ta vuisis1sa.

k u d a m a :h "' -i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . m p a r e m b a h "' -i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . mb 'i o a d a v ah "' -i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v

} a ~ (i)

15

3. :.i ,...; 0 tai o.

a n ct a j a h ,...; --O i h, -i .h · . . . . · . · . · . · . · · · · · } k a c o n d a h ,...; -o i :h, -i h a ,...; o ( i) ( i) v i 1 1 a z a .h ,...; -o i ,h, -i 1h .................... .

4. ä ,...; ö use.ampita vuisissa.

d' e 1 e g ä h ,...; -ö i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .... . ii e v e s k ä .h· ,...; -ö i .h ...................... . s f ä g ä n ä ·h ,...; -ö i h ....................... . p e ä 1 y s t ä 1h ,...; -ö i .h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . r i e :h t i 1 ä h ,...; -ö i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

5. ä ,...; 0. a) ikaksita vuisis1sia.

m y ö n d ä ,h ,...; -i h

d) pass. pairtiis. preies:ssä.

g 1k n ä ,...; ö (i) t

1-

} ä ,...; (i)

S y Ö d ä V ä h ,...; i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ä ,...; (i)

6. ä ,...; ö tai 0 useam1pitavuisissa.

V e d ä j ä h ,...; -Ö i h, -i h .................... . e 1 ä n d ä h ,...; -ö i ,h, -i h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

1l ä ,...; ö (i), (i)

m i ·e 1 e v ä ,h ,...; -Ö i h, -i h .................. .

7. e ,...; 0. lk i V e h ,...; -i ,h ............................... . p e r .e h e 1h ,...; -i ,h ............................. .

l e ~ (i)

8. i e ,...; ·e, e j.

m u •r i e h (-·e i) ,...; .e i .h, e j i .h ......... . v i 1 i e h (-1e i) ,...; e i .h, e j i h ........... . } i " ~ e (i), e j (i)

9. o ,...; 0 useaimpitaivuisissa.

1 a b o h o h (nom. la.voh) ,...; i ,h .... · · · · · · · · · · · · · · } 0 ,...; (i) t a 1 g o :h o h (nom. t a 11 o h) ,...; i .h ............. .

10. -0 a ,...; a, e ä ,...; ä yksitavuisi1ssa.

noat,...; naih ............................... . eäh,...; "'h p i=·a1 ............................... .

o a ,...; a(i) ·e ä ,...; ä(i)

16

11. ·O a ~ a, a J, e ä ,_ ä, ä j kaksHavuisissa.

pir·oah (nom. -ai) ,_ aih, ajih .......... oa ,_ a(i) aj(i) pedeäh (nom.-äi) ,_ äih äjih .......... eä ,_ ä(i), äj(i)

12. u 0 ,_ o.

n u o t ,_ n ·o i .h } u 0 - [} (i) n ·e n u o t ,_ n e n o i h

13. u ,_ u.

·m U .h ,_ 1ID U i .h ............................ .

suh ,_ suih ······························· } u - u (i)

§ 20. B. Imperfektin i:n edellä.

1. a ,_ o 1k:aiksHavui1sissa, ei-luonnonäänisissä.

a n d a v ,_ o i .................. · · · · · · · · · · · · 3 - \J a ,_ 0 (i) ik o a d a v ,_ o i . . . : . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ·o a -

2. a ,_ 0 1mui1ssa veiribeissä.

p a c k a v ,_ -i ............ · . · · · · · · · · · · · · · · · · · · l b r o a 1k k a v ,_ -i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

~ ~;:V: : : . :: .. : : : . : . : . : : . : . : .. : . : : : : : : : : : : : : : : i o p a s t a v ,_ -i ............................. · · · 1

a ,_ (i)

3. ä ,_ 0. ... t t .. ,_ . J a a v -I ................................. .

Se 11 i t t ä V ,_ -I ...................•.. · . · . · · · ·

4. .e ,_ 0. mene n ,_ -i n p a g i z e n ,_ -i n

5. i ,_ 0. 0 p 'P i V ,_ -i pahelks.iv ,_ -i

6. ia i ,_ a, o i ,_ o, u i ,_ u, ä y ,_ ä. n a . b. .

I I--naI ............................... . . b. ,_ .

VOI l VO•I ................................. . .. b. . ·UI I,_UI ................................... .

1k ä y b i ,_ ä i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

} ä - (i)

} e - (i)

,_ (i)

ai ,_ a (,i)

0 i ,_ 0 (i) u i ,_ u (i) ä y ,_ ä (i)

17

7. i e _, e, i e _, (i)

v i e n _, -·e i n ... · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · \ · _, e (i) 1 a 1J g i e .n (inf. -·et a) _, -e i n .................. J 1 e

s u ori e n (inf. -i t ,a) _, i n h ä vie n (inf. -i ta) _, in

· · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · } i e _, (i) ..... ' ............... .

8. o a _, a, e ä _, ä

s ·O a v _, -a i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v a 1 d ·O a v _, -a i ......................... .

} o a ~ a (i)

j e ä ·v _, -ä i ....... · . · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · } e ä _, ä (i) h y p p e ä V _, -ä i .......................... .

9. u 0 _, o, u 0 _, u

t U ·O V _, -·O i .. · . · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · } U O _, O (i) u i n u o v (inf. -ota) _, o i .................. . t u :k k u ·O v (inf. -u t a) _, u i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . u o _, u (i)

10. y Ö _, Ö, y Ö _, V

st ~ lölv .~ -(~ if' .. . : .t ·.:) .... : ... · . . . . . . . . . . . . . . . . . . } y ö _, ö (i) o y o v in . -O a _, o i ............... .

j y T y Ö V (inf. -Y t ä) _, y i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . y Ö _, y (i)

§ 21. C. Muita vokaalivaihteluja.

1. Va1rtalon 101ppu a:n, ä:n sijalla on: a. e komparatiivin ja passiivin päätteen .ed·ellä; ·esim. v a n­

h/a _, -e1nbi, mär/gä _, -rembi; andav _, annetah, j ä t t ä V _, j ä t et ä h.

b. i 1ko1n:paTatiivin yks. nominatiivissa; esi1m. vanh em b/a t _, -1m b i, mä 1r r em blä t _, -,m b i.

c. o, ö. Am:ssa e1räiden ,sanojen yks. no1minatiivissa: b o a b/ o _, gen. -a n, 1m o a 1m/o _, -a n, t o a t/t o _, -a n, d' e ä d/ö _, -ä n.

d. kato 6Upe1rlatiivin .päätteen edellä selkä pass. pa1rtis. per­fe.ktissa u :n, y :n ·edellä; esim. v a n 1h/a. _, -i n, mä .r / g ä _, -ir.in; annet/a.h _, -tu, nä11htäh _, nä.hty.

2. Vartalon loppu e:n 'sijalla on: a. i .kaLksita:vuisten nominien yks. nominatiivissa, j0thdannai­

siis·sa j:n edellä, verbien 1konditsionaalin päätteen edellä ja usein verbien II infinitiivissä e :n edellä.

18

Esim. t u 1 e h ,_ t u 11 i, v e r e h ,_ veri, vuode h ,_ vuo· z i. - Poiklkeus ice, ko 1 me ja eräät muut. - o l/e n ,_ o 1 i j, ombel/en ,_-ij; - ollen,_ izin, ombel/.en ,_ -1z1n; -­i t k / en ,_ -ien, 1 u/v en ,_ -g ies.

b. o, ö verrhi·en p.re.e1Senssin ja potentsiaalin y.ks. 3 .. persoo­nassa esim. · 1m en/en ,_ -ö v, 1m en n ö v; 1t u 1 en ,_ t u 1 o v. t u 1 1 o v; 1 u v e n ,_ 1 u g o v, 1 u g e n o ·v; m e n e t t e 1 e n ,_ -tte!löv, -tellöv; vien,_ viöv, vie;.1öv) rubien ,_ r u bio v, r u v en no v.

c. kato supe>rlatiivin 1päätteen edellä; esi1m. ik e z e l ,_ ,k ~~­z i n, t å v v e t ,_ t ä y z i n.

3. i:n tavuisilla -e h e t.

sijalla on e 'vartalon h:n 1edellä: i s-lop:puisilla kaksi­noimi:neilla. Esim. k a u n/i s ,_ -e h et, n a g r/i s ,_

4. Vartaluu ~oppu ie:n sijalla1 ·on yiks. nOlminatiivissa ei kak­.s:tavuisilila adjek1tiiveilla Am:ssa. Esim. r a vie t ,_ rr a v ei, v a 1-g i e t ,_ ·v a 1 g e i, n ä b i e t ,_ ii ä b e i.

Huom. Vartalon loppu i e:n sijal:la on substantiiveilla Am:ssa i; esim. ko n d/i ,_ -i et, 'P ä g/i ,_ -i et jal1ka1rinta, G e r-1n a n/ i -i e .s rSa·ksa.

5. Vartalon lop1pu oa:n, eä:n sijalla ·On yks. nominatiivissa ai, a1 ikaiksita'Vuisilla nomineilla A·m:ssa. Esi1m. h a lf m o a t l"<J

h a r m a i v e r e ä t ,_ v e r ä i, p e d e ä 'l ,_ p e d ä i.

6. Sen diftongin 1Sijalla, mikä on n :n edellä kohnitavuis­tenr i ne-loppuisten nominien )1ks. nomina.tiiivi.ssa, on muissa sijoissai lyhy1t vokaali. Esi1m. k u 1 d/ a. i ne ,_ -a z e n, -a r.s t a, -a z 1e t, i g/ä i n e ,_ ä z en, ::.1 e lJ g/o i n e ,_ -o z en. a mm/ui n e ,_ -u z en, 1 y h/y i ne ,__ y z en. - .Mutta nelitavulsilla esi1m. j ä 1 g i m ä i n e ,_ -ä i z e n y .m .

. Lisäys. Am:.ssa on tämän kohdan äännca•su v·aihtel.eva; esim . .Sal1mi: 'k u 1 d a Ii e, -a z en, -a s t u, -a z et; Sää1mi.järvi: k u 1 d aine ,_ -a i z en, -astu, -a i z e t; Etelä-Aunus: k u 1-d a i n e ,_ -a Z e n, -a S t U, -a Z e t. - V.m ssa 011 esim. V ä 1h ä Il e (-ä n i), -ä z en, -ä i .s t ä, ä z et; j ä 1 g i mä ii e ,_ -ä z en tai j ä 1-k i m 1111 ä i n i ,_ -ä i s e n y .m.

7. $-en diftongin sijaUe, 1milkä on n:n edellä i n-lo,p1puisilla, i in e-vartaloisilla sanoilla, on lyhyt vokaali vrnrtalon 1m:n edellä. Esim. k a z v a i n ,_ - a m e t, s y v ä i n ,_ -d ä m e t, k y t-

•

19

k öin ~ -ö 111 et kytkyt. - Poikkeus: a v a 1 n ~ -a ime t, s a­d a i n1 e 1 siipisatona.

8. toi-, t ö i-lo1p1puisten kariliivi6anoj.en jalla on lyhyt vo:kaali vartalon 1m:n edellä. -t t o m a n, tie d ä 111 ä/t ö i ~ -t t ö 111 ä n.

ioppudiftongin s1 -Esi1m. 1 u/t o i ~

9. Loppu-o i:n, -ö i:n .sijalla ei-kairitiivisiHa no1n1ineilla on An1:ssa lyhyt vokaali n1onikon 1 o i-, 1 ö i-päätteen -edellä. Esi1m. 111 en /o i .~ -olo i, n1 u/co i ~ -c c o 1 o i, j ä !1/ö i ~ -ö 1 ö i.

10. i-loppuisen diftongin rSijailla 011. A1n:ssa. lyhyt vokaali -+- j sekä ie:n ja i:n sijalla ij hei1:{on asteen j:n sekä n1on. genetiivin. j e n-·päätteen edellä. Esiin. a i/d a ~ a j/j a n, 1p e i/d e ä ~ p e j/jän ·voi/dih ~ voj/jalh, kui/du ~ kuj/jut, ti/edo ~ tij/j.ot, sli g a ~ s/i j j a t, n1 a i d/a ~ n1 a j/j en, n a i/d a ~ n a j/j en, n/idä ~ n/i j j ,e n.

11. u-, y-loppuiseu diftongin sijalla on A.1111:.ssa lyhyt vokaali + V sekä t.:!O:n, yö:n, u:n, y:n sija1l1~a on C1V9 yv ,heikon asteen v.n edellä. Esin1. hau/gi ~ hav/vi·l:, .pouda ~ ·povvat, 1 e u g a ~ 1 e v v a t, t ä y d y ö ~ t ä v v y n, rl ö y d ö ~ J ö v­v Ö n, 1 U 0 d 0 ~ 1 U V V 0 it, 1S y Ö d y ~ S y V V y t S U d 0 ~ S U V­

V O t, 1p )r d Ö ~ p y V V Ö t. - 1M1utta: \h y Ö d y Ö ~ \h y Ö V y n.

12. Lyhyen loppuvokaalin sijalla s- ja t-lo1ppuisilla difton­giva:rtaloisilla nomineilla on A111 :.ssa i-loppuinen dUtongi inoni­ikon varta1lon z :n edellä, samoin akt. partis. perfektissä.

Esim. kev/ä·t (kev/eät) ~ -äizi.2n loun/at ~-·aizien, k ä t k/y t ~ -y i z ien, v i r d/y t ~ -y i z i ·2 n, h ö y 'h e nyt ~ -y i z i en, h y v /y s ~ -y i z i e n, k a u n e h/u s ~ -u i z ien,. 1 y­h e v / y .s ~ -y i z i e n, o p a ·s t u n n/ u h ( -u o t) ~ -u i z i e n. -Vrt. V1n:n n1uotoja: 1 o u n a t ~ -a z ien, k ä t k y z i 1e n, v i r­d y z ien, h y v y z ien, k a u n e.h u z ien 1 y b e v y z ei en, opas 1t u n u z ien.

Hucm, Lienee sopivinta käytännössä yhdistää näitä Am:n ja Vm:n 'muotoja siten, e'Mä ·painoitto1nassa tavussa olisi lyhyt vo­kaali, sivupainollises1sa diftongi. Siten: 11 o uin a z ien, v i r d y­z i e n, h y v y z ien, o p a s t u n n u z i .::~ i1, - n1utta: h ö y h e­n Y i z ien, k a u ne h ui z ien, 1 y he v y i z ien, te ,r v e hyi­z ien. - Virt. sivupainollitSuuden vairkutusta yleensä: alk.t. ,_partis. perfoktissä, potentsiaalissa, kondHsionaalin perfektissä ja i111pera­t:ivissa.

20

§ 22. KAAVA MUISTA. VOKAALIVAIHTELUISTA.

r I"' e ..................... .

a, ä. ~ "' 1 v a n h a "' -e m b i mä r g ä "' -r r em b i 3.ndav "'annetah

vanhe,mbat "'-mbi "' 0 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v a n h a "' -i n 1

l ....................... .

"' o, ö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . b o a b a t "' b o a b o

veret"' veri

~ o, o . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . { ~ ~:: Il~ "'., ;J:; 0 V

l"' 0 .......................... tävvet "' täyzin

i "' e . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .k 3 u n i s "' -e h e t

ie "'ei ................................ raviet "'ravei

oa "'ai ................................ har1moat "'a1 eä "'äi vereät "'äi

{ ~ u .. '1. d a i n e .~ -a z e n

v o k. + i "' v o k. . . . . . . . . . . . . . . i g a i n e "' -a z e n n e 1J g o i n e "' -o z e n

0 l "' o, ö i "' ö . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . J ~ n o i "' -o o i 1 n~.~ c .~ _i "' -~ ~ ~ ! o i

1 u 'l o i "' -t 1t o ·m a t

V 0 k. + i "' V 0 k. + j. { v e r e t ö i "' -t t ö m ä l

aida "'ajjat p e i d e ä "' pe j j ä n kuidu "'kujjut

. . . l e "' i J . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . t l e d o "' t i j jo t

i "'ij .................................... siga,..,, sijjat

V 0 k. + U '""' V 0 1k. + V ••••••••• { haugi '""'-vvit 1 e u g a '""' -v v a t löydeä '""'lövvän

21

uo ~ uv .............................. luoda~ luvvot ll ~ uv .... ······ ...................... sudo ~ suvvof

y Ö ~y V • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • S y Ö d y ~ S y V V y t 'd .. .. t

)'~yv ................................ py o~pyvvo

U ~UI .............. ·. . . . . . . . . . . . k a u n e h u 1S ~ u i z i e n y ~ yi ............................ 1tervehys ~ yizien

§ 23. D. Vokaalisulaumia.

Sanojen taivutuksessa ja johdannaisissa esiintyvät seuraavat vrnkaali6ulaumat:

1. Monikon ja ill1!pierf :in i:n edellä oleva vokaali m 1u.odostaa tämän i:n kanssa diftongin, san1aten 1muutkin yhteensattuvat eri­laiset lyhyt vokaalit. Esi1m. k i r j o i, a n d o i, 1 a en, näe n, p a i s t a, n ä y t t e ä., 1 ä h 1t i e h, k o i s, p i e t t e ä.

2. a-a, ä.-ä oivat sulautuneet diftongei;ksi oa, eä. Esi1m. s a d a ~ s o a n, .h ä d ä ~ h e ä s.

3. a-e > ae, ai; ä-e > äe, äi. Esiim. ta b a e 1 e n == t a­b a i 1 e ~1, 1 e b ä ele n == 1ebäi1 en, mä e s == 1m ä i s. - Sel­vyyden vuorosi sopisi kirjoituksessa käyttää ensi 1m ä i se s s ä tavussa ylleensä a e, ä e; esim. näe n näen (vrt. näin näin), -mutta partik.~eleissa, ä. i, siis: lk ä i 1, k ä i s kautta, v ä i 1 avulla, n ä i d sillä (,vert. k ä e 1 !kädellä, lk ä e s !kädessä', v ä e l vnin1alla, näet näet).

Huom. Vm:ssa on toiset :sulawmat: a - e > o a, ä - e > .e ä; esim. p o a n n e n pae:m1en, t a b o a 1l e n, n e ä n näen, k e ä t 5 kfietä.

4. e-a, e-ä > ie (:paitsi sanan ensi tavussa). Esi1m. (e i) l a S k i e lasketa, V e r r i e V1e:ljeä, 1r e g i e 1rek.eä1 i C e ~ i C C i e.

5. e-e > ie, ei. EtSi1m. e d e h ~ i e 1, i e s == e i s, v e d e h ~ v I e n == v e i n, r e g e h ~ r i e t == r e i t, p ä r e ~ p ä r i e n.

- Huom! v e l l ä == v e d e 11 ä ( V1r1t. v e d e J en).

6. i - a, i - ä > i nomineissa ~paitsi 1sanan ensi ta\·UstSa), 1mutta > ie V11'.:'1rbien I infinitHvissä. 1Esim. 1 a m b i ~ I fl m b i ( )liks. pairt.), f ä, d i ~ f ä d i, m i e .h i e n ~ · m i e h i, v e n e h i e n ~ venie;hi. - ~1utta: (ei) \pie pidä. - I inf.: 01ppie, 1pe­r i e.

22

Huom. V:m:ssa on täUöin nomineissa 1 e f ä d. i e == f ä d i ä, m i e h i e == -i ä.

tai i a i ä· esi1m. ' '

7. i-i, ie-i > ei eräissä Am:n refleksiivitaivutwksen muo­doissa selkä frekventHtiiviverbeissä. Esiin. 1m i 1r i e ks e k ~ m i­r ei (i1mpe1r.), (en)· 1m i 1r ei en tee sovintoa, (ei) v i r i e tSyty ~ v i r ei 1 ö v; (e n) 1 ä. m b i e ~ 1 ä m b e i 1 c n.

8. u-i, uo-i > oi Am:n edellämainituissa tmpauksissa. Esim. i s tuo ks e h ~ i s t o i (imper.) istuudu, v i 1r u v ~ \' i­r o i 1 e h 1matkailee; fi e· i i u i0 1v ~ fi e i i o i l ·o v juoksentt~.lee.

9. u-o > n, y-ä > y LA1m::n .n01ninie11 ja verbien ipass .. pa1rtis . . perf~ktin 1partitiivissa; - mutta > no verbien I infin:·ssä. Esi1m. minun ~ nl i n u (yks. 1part.), r o d u ~ r o d u, k y d y ~ k y d y, t u 1 d u ~ t u 1 d u, m en d y ~ m en d ~', o t t a v ~ o t t a .h u. - 1 infin.: lk u c c u v ~ lk u c c u o, v e n y v ~ v e­n yö.

10. u-e > no, y-e > yö. Esim. a .r m a hius ~ -u ·n n, 1 u j/u s ~ -u on, k ä t k/y t ~ -y ö n v ä 1h/y s ~ -:v ö n. -A1m:.ssa on kuit-enkin V·erbiern II infini:s.sa ne, ye tai uje, yje; esim. :put·t/uv ~ -u(j).en, -u(j).es, ven{yv ~ -J(j)en, -y(j)es (w·t. Vm:n 1p u t t u •on! -u os s a).

11.. oa-a > oa, eä-ä > ä. 1Es~m. r o a d a v ~ r o a n, ko a­d a v ~ rk o a n, he ä d ä v ~ he ä n. - Huom! s o a == s o ah d

(I inf.; v1rt. soadas), j·eå == jeähä (I inf.; vrt. jeådä1 s).

12. oa-i > ai A1m:n sanassa l o a d i .e ~ 1 a i n == 1 o a­j i n, 1 a i t a 1h == .1 o a j i t a h.

VOKAALIEN LOPPU- JA SISÄHEITTO

24. §. LappUlheitto. Useallljpitavuisten no1miniva.rtaloiiden J.oppu-a:n, ä:n sija1la on ylks. nominatiivissa kato konsonant­tien, j, 1, m, n, r ja us~in v:n jäljessä; aiinoastaa.n jOiS näiden konsonanttien ·edellä käy diftongi, niin ,lo/ppu v01kaa1li säil.yy. Esi1m. a n d a j (gen., -ja' n, pairt. -jo a), 1p a g i z i j, se g a 1, k u­d a ·m, 1s u .r i •m, 1m u r gin, 1p i1 z a r, 1h a t ta. r, t u t ta v, s o a­d a v; - .m u t:ta: c a, 1s o u n a, U fh 1m o i 11. a.

Huom. Vrm:ssa 101p1pu-a, -ä aina .säilyvät. Am:ssa on näiden vokaalien sijalla u. y kaksitavuisissa sanoissa, joiden ensi tavu on pitkä sekä useampitavuisissakin sanoissa muiden kuin

23

edeHämainittujen konsonanttien jäljessä ja miilloin lopipukonso­nantin edellä käy diftongi. Esin1. v i i i u, p i t, ·k y, vuo t i u; i z ä n d y, syö nl i s t y, d o r o g u, z a v o d u; c a s o u n u, u h 1ffi 0i1 u.

§ 215. Vokaalien sisäheitto tavataan ka.ksi1- ja useairnpi­tavuisten nominien ja verbien konsonantitivartaloiden yhteydessä sekä yfosityisissä sanoissa. Esim. t u 1 e ,h l'<J t u 1 -d a, v e d e h l'<J

v e t-1t ä, toi z et l'<J toi s-t a, r a u d a i z et l'<J -a s-t a; - me­n e n l'<J 'fil e n -d i 1h, t u 1 e n l'<J t u 1-d i h, k a n d e 1 e n l'<J k a n -n e 1 -d i h, 1 o ·m i z e in l'<J 1 o m i s-t i h; - s a n o n l'<J s a n n u h ( == s a n o n u h) , it e r v ä 1h ( == Vm. t e r ä v ä h) , e z m ä i l'<J

e n z i 1m ä i ; ( e i) o t t a == o t e t a, s y t t ä 1 d e ä == s y t y t ä 1-d e ä, (ei) a n t a == a n n et a.

TAVUN HEITTO.

2'6 §. Tavunlheitto tavataan ·A1m:ssa ·k a s- (1k ä s-)lnppuisten adjektiivien kompa.ratiivissa ja johdannaisissa, h ik o- (h .k ö-) ja s k e i1päättei1sissä johdannaisissa, lkaritiivisissa. ·substantiiveissa, d a- ( d ä-), t t a- (t t ä-) ja i c c e-lo1ppuisis1sa verbeissä ja eräissä yksiityisissä sanoissa. Esim. ii ero k em b i (== -k k ah em b i), m a v u k i n ( ==-k k a h i n), k u 1m m a k a s t i ( == -k k a h a s t i), koa1ma,h1ko (== -ka.hiko), aisrk.Pi (l'<J aigai) jo.k.se.enlkin ai­kainen, ·h n i s ,k ei ( l'<J hoi lk k a) hoikahko, 1ai1s ·k e i ( l'<J

laiha), rauiskei (l'<J ravei), kulematus (== -tto1mus), tiedämä·tys (== -ttömys), löytäh (== -övvetäh), kieltäh == -lletäh), tutah (== -ndietah), keätäh ( == -n n e 1t ä h) , IP ä t ä h ( == -d i e t ä h) , v o i t t a h ( == -t e t a h) , k e i t t i 1h ( == -rt e ·t t i h) , s e i 1k u i m a s ( == -i c c e ·m a 1s) , ( e n) , suvai (== suvaice), zeäleimätöi (== -iccemätöi). lähe1mine (== -ne 1mine), neci./Jnbä (== -nn.embä), m i 11 e == m i n u :1, 1p e ä1 n == p ä i v ä n, (äHi) 1 ä h =-= 1 ä h t e.

I<.ONSONANTTIV AIHTELUJ'A.

A. Astevaihtelu.

27 §. Sanansisäisiii konsonantteja b, d, g, t, joVka e.siintyvät s.eUaisinaan avonais,en tavun ailusisa e.li »vahvassa asteessa», vas­taavat .erää1t 1muut konsonantit tai lkato rnmpinaiisen tavun a.lussa »heikossa .asteessa». - Vahvnn a~teen \kalhdennettuja konsonant-

24

te1ja f f, h h, k k, .p p, s s, s s, f f, c c vastaaivat samat konsonan­tit ytksinke:rtaiisina »'hei'kossa asteessa».

§ 28. Vahvan a.st1een b:tä va:Staa heikossa asleessa v, 1mutta m:n j.älj.e:ssä m.

Esi1m. s o b a· l"'<J s o 1V a n, v a11r b a1 l"'<J v a 1r v a n, s a 1 b o a n l"'<J ~va ta; ra!m'ba l"'<J 1ra·m.n1an, h.em/benen l"'<J -1metä.

Huom. Am:1ssa toista tavua ede,mpänä sanassa b :pysyy, .sa-11noin useis,sa yk·sHyi1si,s1sä sanoissa. Esi1m. en ä m b ä n, lk. a u­n e ,h -e m1 b a1 t; - c u b i t, b 1r i e g u t, v i b a t, 1k .r a1 b i .s t a, ,k :­b a n, lk o r b u t, 1 a IIIl b u t, s a b a n, s ·v o a d b o t.

§ 29. Vahvan asteen d:tä 1vastaa heiko~sa a.st1e.c1ssa:

1. Kato yleensä lyhyen vokaalin Jä,ljessä, mutta v, ikun d.n edellä tai jä~jessä käy o, u tai y. Eisim. sada l"'<J s o a n, v e­d e ä l"'<J v e ä in, k ä d e ,h l"'<J käen, k i d a l"'<J k i a n; - mad o l"'<J IIIl a von, t o d e h l"'<J t o v e n, v e d o l"'<J -v o .n, r e d u l"'<J

-v u n, s y d ä 1m en l"'<J s ·y v ä i n. - 1Poikkeu.s: 1:.{ o d i l"'<J .koi ·3,

•ro d i h l"'<J r o i IIIl n1 o .s.

2. j, kun. d:n eleHä 1käy i1-lop1puinien difäongi, i e: lai pitlkä L Tällöin diftongien jälk:osaa vastaa j, ·pitkää f :1tä vas~aa ij.

Es1m. a. i d ai l"'<J a j j a n, IP e: i d e ä· l"'<J 1p e j j ä n, :v o i d o a l"'<J

v o j j a n, u i d o a l"'<J u j j a1 n, t i e d ä· v l"'<J t i j j ä n, v f d e .h l"'<J

v i j j e n. Huom. Vm:ssa ed·ellrrämainitu~ diftongit ja i eivät ole j:n

edellä 1muuttuneet; esim. a i j a n, ·haravoi j a, n f j en.

3. j, lkun d:n edellä, käy o a, e ä ja sitä sieu.raa i; - 1mutta v, .kun d:t·ä1 1seuraa o, u tai y.

Esim. h e ä d ä v l"'<J h e ä j i n ( v1rt. prees. 1. 1pers. h e ä n), loadiv l"'<J loajin (=='lain); - roadav l"'<J roavoin. (vrt. pree1s. 1. pers. r o a n), 1 o a d u l"'<J -v u n, p e ä d y v l"'<J -v y n. - Huom! s o a d i h l"'<J inf. s o a == s o a h a; s o a h e n, -e s; 1pass. soahalh; jeädilh l"'<J jeä == jeähä; j·eähen, -es; j e ähä h.

4. v, kun d:n edellä [käy u-, y-l·o1ppuiinen diftongi, u o, yö, pit:kä u tai y. Tällöin diftongien jälkiosaa vastaa V, u:ta, y:tä vastaa u v, y v.

Esim. 1 a u/ d a l"'<J 1 a v / v a n, p o u d a l"'<J 1p o v v a n, t ä y d y ' l"'<J t ä v v y n, 1 ö y d ö l"'<J l ö v v ö n; 1 u o d e lh 1e n l"'<J ,IJ. u v v e h, t U 0 d i h l"'<J t U V V a .h, ly Ö d i ·h l"'<J } y V V å! h; S U d 0 l"'<J IS U V-

V on, 1p }' d ö l"'<J 1p y v v ö n. - :Muttai: .hyödy ö l"'<J .h yö v y n.

25

Huom. Vim:.ssa ede\llämainitut diftongit ja u, y eivät v:n edellä ole muuttuneet; esim. 1 a u v a n, k ä y v ä, k u v e n.

5. I, n, r, kun d:n ede.J..lä käy1 1, n tai :r.

Esim. s i 1' d a ,...., s i 11 a n, ~k o 11 d u ,...., ,k ·o n n u 11, v i r d a ,...., v i r r a 11.

Huom. Am:s1sai d yleensä pysyy toista tavua edeimpänä sa­nassa (paitsi 1 ja II i11finitiivissä ja \passiivissa); samoin d .pysyy u t-, y t-pääitteisissä vähennys•sanoissa, n d a-, n d ä-päätteisissä johdannaisissa sekä useissa yksityisissä sanoissa.

Esi·m. v i h e 11 d ä n, i z ä n d ä ·ti k u m a r d u n; - k u u n­n e 1 1 a, k ä v e 1 1 ä, a b e j j a, .s' a n. o m o J J a; - lk y n d y it, k ä d y t, v a r d u t, v e d y t, v i r d y t; - 1s yö n d ä n, voi n­d a n, v i e n d ä n; - i d i n, n u d a n, u d i n, 1p e ä d e, 1 y d i s­t ä, k u d ·e 111 a, IP ä d e .11 y s, v e d e 11 ä (== v e 1111 ä); - o g r ·O a­d a t, m o u d a n, 1p u d a n, s a d u 1n, s u d i n, i i d a t.

§ 30. Vahvan asteen g:ta vastaa heikossa asteessa:

1. Kato, j, tai v-samaten !kuin d:tä, ,kun g:n eidellä käy lyhyt vokaali, diftongi tf:ai 1pitkä vokaali.

Esi,m. j a g a v ,...., j o a n, rp a g e n e n ,...., p a e t a, r e g i ,...., r i e n == r 1e i n, 1 i g a ,...., 1 i a n, .r a g e h e t ,...., 1r a i s; a i g a ,...., a j j a n., ,p o i ig a ,...., p i0 j j a n, o i ig u o v ,...., o j j o t a, 1m u i g u o v m u j j ·ota, 1 i g a ,...., 1 i j j a n; - j a g ·O a ,...., j avoin, n ä g ö ,...., n ä v ö n, 11 u g u ,...., -v u u, 1r y g i .e ,...., -v i n; 1h a u g i ,...., h a v­v i n, r o u g a ,...., r o 1v v a n, 1 e u ,g a ,...., 1 e v v a n, ·p ö ~- g e ~1 n ,...., p ö v v ä t ä, 1 u o g o, ,...., 1 u v von. - Mut1ta o a.:n, e ä:n jäl­jessä g 1py.syy; esim. 1r o a g a ,...., 1r o a1 g a t, k e ä g ä t, .r e· ä g yö ,...., -g y n.

Huom, Vm:ssa j:n ,edeHä ei'Vät ui ja i ·eivät1kä v:n edel'lä mitkään dif1tongit ja u, y ole :muutituneet. Mutta j:n ed~ltä 011 muiden i-lo1ppuisten diftongien jälkiosa kadonnut; o a:n jäljessä g n 1sijalla on kato. ~sim. m u i j o t a, 1 i j a n; - h a u v i n, 1 e u v a n; - a i g a· ,...., a j a n, 1p o i g a ,...., ·p o ,j a n, o j e n d a n; - roaga,...., roat.

2. I, r, 1kun g:n edeltlä käy .1 tai ir.

Esiin. V e 1/ g a ,...., V e 1/1 a n, n ä 1 g ä ,...., n ä 1 [ ä n, n i 1 g u 0 ,...., -11 on; k u r/g i ,...., k u r/r et, n u r g u o ,...., r r u n, v i 1r g u on ""-r r ota. - V1n:ssa g:n .sijalla on l:n, r:n jäljessä kato; esi1m. v e 11 g a ,...., v e 1 a n, k u r g i ,...., k u r e t.

26

HuGm. A1m:ssa g .pysyy u t-, 'Y' t-'pääUeisissä vähennyssa­noissa sekä useis1sa yksityisissä sa:!1oissa.

E~im. j o g u t, m äJ g y t, r e .g y 1l; .h a 11 g e l m u s, s ä g a n, h ä k Ö1 l ig ä n, l o i g e 1h, l ö g ä, n, n i g a rt, s o g o n, t a g a c i, ä g ä n, 'h e l g .e rh, .h i rr .g e t ä h, ,h ä g ä t ä, 1111 u r g a t a, m ö g i s­t ä, r i g u t a h, r ä ig i s t .ä, t o a g e n d a n, v i l g a t a; i.1 n i g a t, k r u g a n, d o r o g a t, d' e l c g ä n.

§ 31. Vahvan a1s·N~en t:trä vaistaa; h:n jäljesisä kato a1inoas­taan - u t t a-1päätt·2isissä verbeissä ynnä eräi1ssä mui·ssa sanoissa.

E1si•m. he i l ah u t t o a (1v1rt. ,hei l a lh t i ,h), s ä b j ä h y t­t e ä (vrt. s ä b j ä1 h t i .h); .k ah i c i (vrt. lk aksi, \k a .h te nL k a­h e k s u., y h e k s a; e h ä t t e ii, j u o h a t t o a, k o 1h e n d o a.

Huom. Vm:ssa. h t:tä vastaa aina h, s t:tä-s s, s t:tä-s s; esim. n ä h ä: s o l a h a n, v ä r : s s ä, l a s s u rt, k a b r a s s a n.

§ 32. Vaihvan aist.een kahdennettuja, lkonsonantteja kk, 1111, tt, ff 1vastaavat (heikossa a:stees..sa k, p, t, f v0t:rn1alin jäljessä S·ekä diftongi~n o i, ö i, ui, y i edellä (imperf :ssä ja johdannaisissa)

E·sim. u/k ko ~ u/k on, k i r i k k ö ~ -k ö ~1, m u o k k u o ~ m u o k ui, k u koi, u 1n b i koi. - s e/p p ä ~ -p ä n, 1 o p .p i e ~ -:p en, h y p p e ä n ~ -p ä t ä, tappo a ~ ta p o i, r i .p p u o ~ r i p ui, l i p o i, l ö p ö i; - a i / t ·l a ~ -it a n, o t t o a ~ -t i n, s o a t t a o "' s o a t o i, .h e i t t y ö ~ h ·~ i t y i, t y t ö i; - K a1 f f i ~ -t i n, .!( o ko f f i ~ -f i n, :M a f o i. - V1m :ssa1 ta-pahtuu edelläanainiHu astevai,htelu vai he:kossa asteessa, ei muu­ten; esim. tappoa ~ta.pipo (imperf.), soattoa ~ soat­t o; k u k k o, u m m i k k o, t y t t ö.

Huom. 1K on s .on anti n j ä l j e s s ä eivät edd:lämainit:it konsona1I1tit esiinny A:n eteläisissä eikä i1täisissä mrnrt.:.~:ssa eikä Tverin Ka.rjalassa; esim. 1p a l k a ~ p a l k a n, v i r k o a ~ v i r­k et ä 1h, k a n v e r t a · ~ -r t a n. - Muualla ne tavataan, mutta niiden astevaihtelu ei ole säännöl1linen (paitsi Vm·ssa), esim. p e r t t i ~ p e r t i s, p e r t •t i n. t a r t 1t u o ~ (ei) ta r t t u, tartu i y.m.

§ 33. Vahvan asteen :kornsonanttiy1htymää cc (== ffS) vas­taa c ( ·. ts) heikossa ast.ee·ssa. ynnä· diftongien o i, o i, n i, y i seuratessa.

Esim. m e/c c ä (== me 1t ts ä) ~ m ele ä n (== 1m et s ä n), p a h a c c u ~ 'P a h a c u t, i c c ·e h ~ i c e n, •k n c c n o ~

27

k u c ui, hava i c c u o l'>J hava i c ui, m u c o i. Vm:s1sa c c. ta vastaa c ainoastaan heikossa asteessa; esim. e c c i e l'>J

e c i n; mutta: k u c c u o l'>J k u c c u (iITT1\pierf .) § 34. (Kahdennettuja lkoru;onantteja ff, hh, ss, ss vastaa­

vat A1m:ssa yksinlk1ertai1set f, h, s, s heikns.sa as·teessa ynnä. o i:n seuratessa.

Esim. g r o af f a l'>J g r o af a n, 1 i f f a l'>J 1 i fan; m i e h h a l'>J -h a n, d u h h u l'>J -h u n, s o h o i; v o a s s a l'>J -s a n, vies­

·:S o a n l'>J v 1 e s a t a, lk .o s o i; g r o s s a l'>J g .r O· s a n, b o s s i l'>J

b o s i t; 1 a i h u s s i l'>J -s i t, d u s o i. Huom. V1m:ssa valhvan asteen :k:ta .vastaa ;heilko~sa asteessa

kato s:n, s.n, t:n ja joskus h:n jäljessä; esim. r a i s/k a l'>J

-.s / a n, 1 a i s lk a l'>J 1 a i s i l5 t -e 1 e n ; 1 a s 1k i e l'>J 1 a. s e t a n ; m a t ik a l'>J m a t a s s a, 1P o t· ik o a n l'>J p o t a t a, 1k ä t !k y ö t l'>J

k ä 1t y t, p i t k ä l'>J p i t i t t e ä; r e ä h k li l'>J r e ä h ä t. r i e h -k i e l'>J ~ i e h i n, r ah k e h e 1t l'>J r ah i s (1mutta: t ä h k ä t, n a h k a t, r u h k a t y .m.)

§ 35. Astevaihtelukaava.

1. b l'>J v .............................. .s o b a l'>J s o v a n

m b l'>J mm ........................ .r a1mb a l'>J 1r a·m.m a n

2. ·d l'>J 0 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .s a d a l'>J s o a n.

d l'>J J

d. l'>J V

.............................. r loadie l'>J laajin J aida l'>J ajjan \ tiedo l'>J tijjon 1 rfda l'>J rijjan

(mado l'>J mavon ltodeh l'>J toven

............................ { ~::~:.: ~:vvvv:: 1 sudo l'>J suvvon ( 1r o a d a v l'>J r .o a v o i n

ld l'>J 11 .............................. silda l'>J sillan

n d l'>J n n . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . r i •n d a l'>J r i n 11 a n

rd l'>J rr .............................. virda l'>J y1rrai1

3. g l'>J 0 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . j a g a v l'>J J o a n

28

g ,_ J { poiga ,_ pojjan liga ,_ 'lijjan

1 taguo ,_ta von jogi ,_ joven

g ,_ v .............................. { lugu ,_luvun ll 'h a u g i ,_ ,h ai v v i1 n

luogo ,_ luvvon

1 g ,_ 1 1 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v €. l g a ,_ v € 11 a n rg ,_ rr ............................ kurgi ,_ kurren

4. t ,_ 0 ...................... 1h ei 1 a ,h t i ,h ,_ -h u t t o a

5. ,k k ,_ k . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . u .k ko ,_ ukon P P ,_ P · · · · · · · · · . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . s e p 'P ä ,_ s e p ä n tt ,_ t .................................. aitta,_ aitan ff ,_ f ................................ kokoffi ,_-fin

cc ,_ c ·········· ·········· .......... meccä ,_ 4ffiecän

6. f f ,_ h h ,_ h

f ........................ groaffa ,_ .groafan ............................ dlihhu ,_ duhun

ss ,_ s ............................ voassa ,_ voasan ss -- s ................................ bossi -- bosin

Huomautuksia astevaihteluun.

§ 316. Poi!keten yleise,stä säännöstä (1kt. § 27) vahva aste tava~aan.

1. Sellaisen umpina1is-en taivun alussa, jon1ka isulkee h iUa­tiivissa, 1poss-essiivi,suffiksissa, refleksiivitaivutuksen yks. 3. per­soonassa ja paslS. im,perf :ssa ta,i s 1possessiivisuffrk5issa.

:Esim. a b u h, v i r d ah, s e :p p ä ·h, k u k k o i h, 1 ö p p ö i .h, M a f f o i h, ·ID e c c o i h, n -e c c i 1h ; p o i g a ,h, a k k a h ; o t t i !h, k a c c o i h, a z e t t i ,h; o 1 d i h, 1m €n id i h, a z e t e t t i h; u k k o s, a k k a s.

2. i e-vartaloisten y1leensä ni1misanojen edessä.

ni1misanojen :monikkomuodoissa sekä mon. genetiivissä 1lopiputavun diftongin

Esi,m. j u 1 g i e t ,_ j u l g e i n, -e i s, -e i h, -'e i 1, ,k a r g e i s, m a g ei 11, k u d e is, s i d ei s, t u r b e i 1; a i t ,t o i n, a k -k o i n, r i n d o i n, v i r g o i n, k a r h a k k o i n, n o d r a k k o in.

29

3. i n ·e-Joppuisten nimisanojen taivutuksessa.

Esi1m. k u 1 d a i !1 e ,....; -1 d a s ·l a, 1 i g a i n e ,....; -g a s t a, m e c c ä i n e ,....; -c c ä s t ä.

4. Konditsionaalin s:n sulkeman jokaisen itavun Ja imper:n k k:n sulkeman t.o i se n tavun alussa.

Esi1m. a n d · a s, a n n e t t a s, o t t a s, o t e t t a s, k e r d y s, •k e -r .ry t t ä s;- a n :d o a ,....; a n d a ik ,k a .h, -tk lk a 1n1 m o, -k :k (} a, o t ta 1k k a .h, vedä ,k k ä h. - Mutta avut taa ,....; avut a k­k a h, a z e t t a a· ,....; a z e t a k k a h.

§. 37. Heikko aste tavataan myös a:vonaisen tavun alussa:

1. Jos tavu esiintyy t,aivutuksessa va1hdellen avoimena ja suljet:tuna.

Esim. avut o i ,....; avut 1t oma n. rannat o i ,....; rannat­t o .m a n; a n ne t ah ,....; a n ne t t i ·h\ k a 111 a ta h ,....; .k a 1-1 a t t i h.

2. e-l·oppuisten nimisanojen yks. nominatiivissa, im1per. 2. persoonassa sekä I infinitiivissä.

Es~m. 1 a1 f e ,....; 1 ::i f f i ·en! s i e ,....; s i d i e n, lh a v v e ,....; .h :l u­d ien; - a n d o a ,....; a n n a, otto a ,....; o t a, lk u duo ,....; k u v o; - .m e n n ä ,....; m e n d i h, s o v v e 11 a ,....; s o v v e 1 d i h.

B. Muita konsonanttivaihteluja.

§. 38. D:n, 1:n vaihtelu z:n, s:n kanssa i:n edellä.

1. d:tä vastaa ;i.

a. Kaksitavuisten e-loppuisten nominivartmloiden yks. nomi­natiivissa. Esim. on d e h ,....; on z i, v u o d e h ,....; vuo z i, v a r­d e h,....; varzi.

b. Nimisanojen ja jä1rjestyslukujen monikossa. Esim. on­d e h ,....; on z ien, on z i y.1m., v a ;r d e ,h ,....; v a r z ien; ko 1-m a n d et ,....; ko .1 m a n z ien; ·myös: t uhan d ·et ,....; -n z ien.

c. tiede ä-verbin iimperf :ssä on tie· z i n, -i t y.m. Huom! V1m:1ss9 t i j i n y.1m.

2. t:tä vastaa s sanoissa: y h t en ,....; y k s i,, y k s i e n, -i, -i s y .·m.; k a h t e n ,....; k a k s i: k a ·k s i e n y .1m.

30

.3. t:tä vastaa z sellaisten nimisanoj.en 1monikossa i:n edellä, joiden konsonanttivartalo on t-'loppuinen.

Esim. kevä/1t,..,., kevä/7~11, louna/t,..,., a/zrien, kätky/t ,..,., -y/zien, lyhy/1t,..,., -y/zien, (hyvys ,..,.,) hyvyt/tä (yks. paPt.) -y/zien, (kaunehus ,..,.,) kaunehut/ta,..,., -ui/zien, (01pastunnuh ,..,.,) -ut/ta,..,., -u/zien. (Ks.§ 21. 12. Huom!)

§ 39. Sanan sisässä tavun lopussa d:n, t:n edellä yks. parti­

tiivissa.

1. ht:tä vastaa h sanoiissa: y 1h t/e n ,..,., y h t ä, '1k ah t 1e n ......,_ kahta.

2. m:ää vastaa n.

Esim. 1 u m/i ,..,., 1 u n/ d a, s o i ·m i ,..,., s o i n d a.

3. nd:tä vastaa t jäirjiestysluvuissa. Esim. ,ko 1 m a n d/e t ,..,., ko 1 m a t/t a, v i j j en d et ,..,., v i j j että.

4. nd:tä, rd:tä vastaa n, r kaksitavuisi6sa nimisanoissa. Am:ssa (ks. § 32. HuO'm!) Esi1m. k y n d/e h ,..,., k y n/t ä, p a ·r­d/e h ,..,., p a r/t a. - Vrt. Vm:issa k y n .t t ä, IP a r t·t a.

5. ps:ää vastaa s. Esim. 1 a.1p s/i ,..,., 1 a :s/ ta, 1k y 1p s i ,..,., kystä.

§ 40. Sanansisäisern tavun lopussa d:n, t:n edellä yks. pai·ti­

tiivissa sekä sanan lopussa.

1. h:ta vastaa s nimi.sanoissa, joiden va1rtalo on h a­tai h e-ioppuinen.

Esim. ah ta 1h/a t ,..,., ah ta s/t a, a 1h 1t a s; k i r v e h et ,..,., kirvestä, kirve·s; kaun·ehet,..,., kaunista, kaunis.

2. ks:ää vastaa s n~m1isa.noissa, joiden va,rtalo on 'K s e-lop­i:-·u1nen.

Esim. tunnuks/et,..,., tunnus/1ta, tunnus; eroitek­s et ,..,., ero i te s 1t a, e r o i te s. - Huom! 1myös verbi j u o k­s/e n ,..,., j u o s t a.

3. m:ää va.staa n sup.e:rlatiivissa ja Vm:n 1kairitiivisanoissa.

Esim. nuori m a t ,..,., nuo ·r i n d a (harv.), nuori n; 1h u o­] e t t o ,m a t ,..,., h u o 11 e t o i !.1 d a, h u o 1 e t o i n.

4. nd:tä vastaa t sanas,sa t u h a n df.e t ,..,., t u h a t/t a, tuhat.

31

41. Ainoastaan sanan lopussa.

1. g:ta., kk-ta. vastaa kato imperatiivin yktS. 2. 1persoonassa. Esiin. vie g/e å /'V vie, s o a g ah /'V s o a; o t ta k k/a h /'V

o t a, ,k a c e l g a h /'V k a c c e l e.

2. m:ää1 1vaistaa kato kairitiivisanojen yks. 1101minatiivis3a An1 ssa.

Esim. h u o l e t t o 1m/a t /'V h u o l e t o i e 11 en d ä nl ä t t ö-. )

111 ä t /'V -'fil ä t ö i.

3. nd:tä vastaa s jä1rjiesty1sluku}en yks. noimin.atiivissa. Esim. k o l m a n d e t /'V k o l m a s, v i j j e n d e t /'V v i j j e s.

4. t:tä vastaia b akt. •pa.rtis. perfOktin y1ks. nominatiivissa. Esim. o 1p a s t u n n u t/t a /'V o p a s t u n n u h, n ä h n y t/t fi

/'V n-ä h n y h. - Vrt. Vm :n o p a s t u n u it.1 n ä h n y t.

5. t:tä vastaa s u o-, y ö-vair1taJloisissa ·ominaisuudennimissä:

Esi1m. th IY. v y ö t /'V) .h y v y t/ t ä /'V h y v y s, (1p a h u o t /'V)

p a h u t t a /'V p a h u s.

6. t:tä vastaa kato e-loppuisissa nfanisanoi,ssa., joiden va·r­talo loppuu diftongiin.

Esim. (:haudiet /'V) ihavvet/ta /'V havve, (laffiet ·/'V)

l a f e t t a /'V l a f e.

§ 42. C. Konsonanttien mukautumisia.

1. n on ll:n, 1r:n, s:n jäljes,sä mulkautunut näiden kaltaiseksi. Esim. tul/len (< tul/nen), tu1lluh (< lu1lnuh), pur­r e n, · p u r 'f u h, p e s s e n, ·p e s s y h.

2. z on lk:n ja t:n edeillä nä.ennäi,se.sti .mulkautunut s:ksi.

Esim. k u l d a z/e t /'V k u 11 d a s/t a, •P e z/e n /'V p e s/k ä h, p e s/t ä.

3. t on k:n ja. n:.n edeLlä1 rmuikautunut näiden ikaHai.seiksi.

Esim. (kerätä /'V) keTät/tih /'V keräklkäh, kerän/­n y ·h; ( s u 11 a it a /'V) , s u l a t t i h /'V s u l a k k a h /'V s u l a n n u h.

· 4. c on k:n, n:n ja t:n edelaä mukautunut näiden kaltaiseksi.

Esi1m. kaic/en /'V kaik/kah 1 kain/nuh, kait/tih; h a r a v o i c e n /'V k k a h /'V n n u h /'V t t i h.

32

§ 43. Kaava m;uista konsonanttivaihteluista.

1. Vaihtelu i:n edelllä. ·

d """"z ••...•.....•...• 1 vu-0deh ~ vuozi, -is {l ko 1lmandet ~ kolmanzis

tiedeä ~ tiezi

{ y h t e n ~ y k s i, -i s .t ~ s ············ ·········· ·· kahten ~kaksi) -is

r k 'e V ä t ~ -ä Z i 1 t ~ z . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . } k ä t k y t ~ -y z i 1

1 h y V y •t t ä ~ -y Z i 1

h t ~h

2. Vaihtelu d:n, 1t:n edellä.

Jyhten ~yhtä lkahten ~kahta

m """"n .................................. lu1mi,,,.,.,,, lunda

n d ~ t . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . k o 1 :m a n d e t ~ k o 1 m a t t a

p s ~ s . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 a p s i ~ 1 a s t a

3. Vaihte1lu d:n, t:n edellä ja sanan lopussa.

J v i e/g ä h ~ v i e g, 'k ~k ~ 0 · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · l o t t a/k k a h ~ ·o t a

h ~ s . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . a h t a/h a t ~ -s t a, -s

ik s ~ s . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . t u n n u/k s e t ~ -s t a, -s

{ n u o r i/1m a t ~ -n d a, -n m ~ n · · · · · · · · · · · · · · · · h u o [ ,e t/t omat ~ -o i n d a, -o i n

m ~ 0 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . h u o 11 e t/t o m a t ~ -o i

n d ~ s . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . k o l ,m a/n d e t ~ k o :1 m a s n d ~ t . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . t u :h a/n d e t ~ t u h a t

t ~ h . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . o p a ,s t u ,rn n u/ t t a ~ -n n u h t ~ S • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • h y V y /t t ä ~ h y V ys t ~ 0 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . [ a f e/t t a ~ 1 a f e

4. Mukautumiset.

n ,_ 1, r, s ..................................

33

r tullen {·purren f pessen

z ,_ s . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . p e z e n ,_ p e s k ä h, rp e s t ä

t ,_ k, n . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . k e r ä :t t i h ,_ k .k ä .h ,_ n n y h

c ,_ k, n, t . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . k a i c e n ,_ k a i k k a h ,_ kainnu'h ,_ kai1ttih

OIKEINKIRJOITUS.

§ 44. Krurjalan kielen 33 äänneHä ·merkitään yhtä monella merkirl'lä eli kirjaimella sekä Hsälksi mer\keillä.:

c~ joka vastaa )1hdysään~iettä ts; a, e, i, 6, u,., å, ö, jo~ka

osoittavat pitkiä vokaaleja (joilta ennen .merkiittiin kahdellla kir­jaimellla aa, eie, ii, oo, uu, yy, ää, öö). Ks. § 2. - Kuitenkin: i g ä ,_ i i s (·mon. iness.), i i 1 (1mm1. ekist.); p i d e ä: pien (•p :r e e s.), 1p i i n (irnperf.)

§ 45. Vieras.peräisissä sanoissa ·esiintyy paitsi ylilämai­nittuja ki1rjaimia vi.elä c (äännetään kuin ,k konsonantin ja a:n, o:n, u.n edel[ä, muuten kuin s), q (äänn. k) .. x (==ks), å (==o).

E.sim. C.ronistedt, Cato, Ceylon, Don Quijote, Xerx·es, Angier­ma1nland.

§ 416. Ki1rjainten 1aalk:k0isjä1r.jestys on seuraava:

a (a), b, (c), d d, e (e), f, g, ,h, i (i), j, ,k, 1 i,, m, n n, IJ, o (6), p, .!(q), r t, .s s~ s~ z, z, t f, c, u (u), ·.v, (x),. y (y), (å), ä (å), ö (ö).

Vrusitaavat suuret Cdrjai·me·t ovat A A,, B, (C), D D, 'E (E), F, G, lH, I (1), J, K, iL L, .M, N, .N', l\f,. 0 (6), .P, :(Q), R R, S S S, Z, 2, TT, C, U (U), V, (X), Y Y, Ä (.A), ö (Ö).

§ 4 7. J,<Jkaista !kielen äännet·tä 1vastaa ki1tjofäulk,s·essa yleensä vain 1sitä memkits:evä kirjain. Tästä säännöstä on seuraavat poik-1!{euks,et:

34

1. Yhdysäänteen t s:n mer:k1kinä on c; t t s:n mie1rkkinä == c c.

Esim. lk a-c on (== k a-t s on), k a c-c u o (== k a t ts u o), m ie c c ä ( == m ·e t ·t s ä), m ie c ä ·t ( == m ·e i s ä t) .

2. >>'Liudennetnt» äänteet (d', 1, il., f, s, f) l.ki1rjoitetaiain j:n edeUä kuin tavalliset d, 1, n, r, s, t, .koska niiden liudennettu ääntäminen jo tämän aseman nojaHa on selvä. Ainoastaan mil­loin jossakin sanan sijassa esiintyy liudennetuksi merkitty !konso­nantti (vokaalin edelilä, mikä ei ole i), niin sanan ·muissa sijoissa kirjoitetaan sama konsonantti i:nkin edellä; .ks. § 11, - f f i­päätteisissä nimi1sanoissa käytetään sekaannuksen välUämiseksi aina f.

Esim. k o d i, ·m i e 1 i, n i ·m i, k a J" i, s i g ä 1 i, t i 1 a ( äännet. k o d' i,, m i e t i, n i m i,, k a f i, s i g ä t i, f i 1 a) ; - ·v ä t t i .e n (vrt. V ä f f ä väljä) ll •e f f i (vrt. ll e f f ä t), :1 af f i et (vrt. 1 af e); - k o 1k o f f i .koukku (•wt. lk o '.k o t t o a, i:mperf. k -0 .k otti), m ö 1r IIIl ö f f i1 marisi,j.a (vrt. m ö r m ö t t e ä, -t t i.)

3. Kirjoitus ei noudata ääntämistä, mikäli tämä yhdyssanois­sa ja dauseen toisiaan seuraavissa sanoissa on muuttunut soin­nillisten (b, d, d', g,. 1, 1,. lll, n~ n, r, f' z, v) ja soinnittomien (h, k, p, s, t) sekä n:n ja g:n, k:n tai 1p:n yhteensattwnisesta. Täl­löin :soinnillinen konsonantti ääntyy soinnittoman edellä 'kuin soinn~ton, soinniton taas soinnillisien iediellä kuin s.oin.nillinen. Esirm. m i e s 11 ie s k i (äämn. m i e z 1 e s k i), m e n n y t n e d ä.-1 i 1 (- m e n n~· d n e d.), p o 1h j a z p u o 1 i (- p o h j ai s p.); jallat(d) on järiet(d) vielia:l; niet~d) oldih ra.hva~(z) y 1 ie n 1 e ,p ;p i e t; s a n o m a 1si ( z) e n ( 1J) k l.'i l 1 u h; h ai m b a­h a t (.d) lopeh; ·ku1koit(d) yö1pul, :las\'\.at(d) roado.h; ennenpäihine (- ienniemp.), mielen2-:ieline (miie-1 e 1J k.)

4. Liitännäispartikkelien b o, .g i, g o edellä· konsonantin merkintä myös yllämainitulla tavalla poikkeaa ääntämisestä.

Esim. me nie n b -0 (äänni. mene m b o), lk u s b o (lk u z b o), n •e t b o (ne d b o), s ·en g i (s e 1J 1g i), 1m ·en e t .g o (m -e n e <l­g o), tuli.sgo (t.ulizgo).

5. Imperatiivissa IJ-ää1nnie ki,rjoi.tetaan g:n edie.llä n.

Esim. 1m en g ä . .h (äänn. me JJ g ä h), p a n.g·o a (p a11J g o a).

35

6. Indikatiivin preesi·.::nssin ja .potentsiaaHn yks. 3. persoo­nan 1pää1te kirj·oitetaan aina v (noudat·taen sen ääntämistä vo1kaa­lin ja v:n edellä.)

Esim a n d a v, a n d a n o v k a i 1k e n ( äänn. a n d a u, a n d a­no u k.) Vrt. a n d a v, a n d a n ·o v avun, v e 11 a n (ää:·1n. a n d a v, a n d ano v a., v.)

7. Tekijännimen johtopääte j lki:rjoitetaan näin yks. nomi­natiivissakin erotukseksi muista sanoista, jo:den loipussn on i­loppuinen diftongi.

Esim. a n d a j, -ja n, me n i1 j, -j ä n, k i e 1 a s ta j, viet t c-1 i j. - Vrt. ik a d a1 i ~ k a d o a n, IP i r a i, s a r a i; rm u· i .g e i ~ .m u i g i e n, ä r e i ~ ä r i e t.

8. Puhekielessä sanan ·loppuvokaali usein katoaa, kun lau­seen seuraava sana alkaa vokaalilla.

Esim. häi ni ked(ä) ei ylend(ä) eig(o) alenda; minä sid(ä) en usko; ·pajat(a) ielleh; vil(u) on; ei n(i) yhtä; äjjäg(o) on; 1muista 'k(u) en ga; jeä kan­n(a) ei, hoikk(a) ·on.

§. 48. SANOJEN LYHENNYKSET KIRJOITUKSESSA.

& r V.

dk 1.

arvospiettäv (arvoisa) dekalitra

d ·m. == d e ·s i ,m e t r i d. m. == d a i m u d a

(ynnä .muuta) dri == dohturi <l.s.t. == d a se n toi z en

(ynnä :1nuuta semmoista) e ip p. == en n en 1p u o 1 d a­

p ä i Y e ä f i 1. 1k a n d. ~-= f i 1 o B 6 f i e n

kandidatta f i. l. 1 i s. == f i 1 o s 6 f ii e n

lisensiatta g. == gramma ha == hehtoara h 1. ==. h e h t o il i t r a

h p. == h u on des IP ä i v ä l ( aamUJpäivälilä)

hra ==herra h r ä == h e r 1r i .h ä (rouva) i. == i 11 a 1 iel. == ielembäine

(·edellinen) i. K r. == i e 1 K tr i s t o a

i.•p. == i 1 d a p ä i V ä 1

i. s. t. == i s e t o i n e (ja niin 1ed,espäin)

J. K. == j ä 1 k iki r j u te s

j. K r. == j ä 11 e .s K T i s t o a

j :p p. == j ä 111 e s p u o 1 d a-p ä i v e ä

j u o h. == j u o h a t u s (muistutus)

36

k a m b. == k a m b o i (kumppani)

kg. == k i 11 o gramma

kk. == kuloil (kuukausina)

kl. == kloassa (luokka)

k m. == k i 1 o m e t r i

k i0 a v. == 1k o a v a .ks e (esimerkiksi)

k 0 a V V. == k 0 a V 0 i

k c. == k a c o

1. ==liho

1. ==litra

1. s. t. == 1 i b o s e n t o i z e n (tai muuta semmoista)

l ä h. == 1 ä h i 1 (noin)

m a g. == !lll a g i s t r a (maisteri)

m a i n. == m a i n i t e n (nimittäin)

m i n. == m i n u t t a

mk.== ma.r.ka

m. 1k. == IIIl e n n y t k u 1 (viime kuussa)

m m. == m i 1l 1l i m e t .r i

m Y ö d. == m y ö d ä h i n e (1seuraa va)

m y ö d d. == m y ö d ä h i z et

ii ei d. == ii ei d o i (nti)

n.r==n6mer

n y g. == n y g ö i n e

o.h. == o n1 o a hei m u o (omaa sukua)

o 1 g. == o i g i c s s a h ( oikieastaan)

p. == päivä(n)

p.a. == iP a gin a n a 1 aine (kysymyksessä oleva)

pl. ==paloa (kappale(tta)

p.o. == p i d ä v o 11 a

iri. == 1rubra

sek. == s·ekunda

S m k. == S u o m e n mar~:\.oa

s. s. == s i k s e s a n o t t u (niin sanottu)

t a 1r Jk. == t a ·r k o a ! (.huomaa!)

tel. == telefon (puhelin)

t.k. == t ä 1 k u 1 (tässä kuussa)

t o i z. == toi z e J 11 e h ( toi!Sin sanoen)

c. == c o a s iS u (tunti)

c .. s. == c i n u n s i a h i n e (virkaa tekevä)

CUT == cura(l) (sivu(lla)

curr· = cura(t), CUTil (sivut, ,sivuilla)

v. == v u v v e 1 (vuonna)

v r d. == v e r d o a

V V. == V U 0 Z i 1

yl. == ylehine (yleinen).

37

Sana oppi. Johdatus.

§ 49. Kielen sanat ja1kautuvat taiprnvaisiin Ja taipumatto-1miin.

Taipuvaisia ovat nominit (nimi1sanat), joilla ei o.l.e pe,rsoo­namuotoja, ja verbit (teonsanat), joilila -per.soonamuotoja on.

Tai1pumattomia ovat partikkeUt (apu.sanat). Nomineja ovat substantiivit (olio sanat), adjektiivit (laatusa­

nat), lukusanat ja pronominit (aisemosanait). :Pa1rti.kfoeleita ovat adverbit (s1eikf{asanat),postpositiot ja pre­

pu~sitiot (.suhdesanat), konjunktiot (sidesanat) Jfl interjektiot (huudahdus.sanat). .

SANOJEN TAIVUTUS.

§ 50. Sanojen tai1vutuk,sessa ·er·otetaan tai1vutuspäätteet ja sanojen vartalo.

J.os sanana on vain v·~ka1ailiva1rtalo, sanotaan se yksivartaloi­seksi; jos tSiHä on 1myös konsonainttivartailo, niin .se on kaksivar­taloinen.

Paitsi sanavartaloa on taivutettavilla sanoiiila myö1s itunnus­vartalo, jieika syntyy ,kun sanavartaloon on liittänyt n.s. tunnus (esim. monikon i, 1 o i, ko[npair:ratiivin m b i, indi:katiivin imper­fektin i y.m.).

1 NOl\IINIT.

Nominien. taivutus

(de1klinaa tio, sLj-oittel u).

§ 51. Nrnninit tai·puvat kahdessa. luvussa: yksikössä ja m&­nikos~a .s.ekä 15 sijassa.

Sijoija ovat:

nc1minatiivi (ni1men tö), akkusatiivi (lkohdant,o), g~netiivi (omarnto), essiivi (olento),

eksessiivi (eronto), partitiivi (osanto), translatiivi ·( tulento), inessiivi (sisädlento),

38

elatiivi (sisäeron to), illatiivi (sisä tulent·o), eksternatiivi (;uilon.to), ablatiivi ( ulkoeronto),

abessiivi (vajan t,o), komitatiivi (.seuranto), instruktiivi (keinonto).

§ 52. Monikon tunnuksella muodostuu monikon vartalo, j ~ihin monikon sidain 'päätteet ovat liittyneet. Tämä tunnus ·on nominatiivissa ja, a\k!k1usatiivi1ssa aina t, muissa sijoissa i, j i, tai Io:i, löi.

1. Y1ksinomaan i-tunnu.s on 1konsona1ntti-lappuisilla sa­n~)illa, a -, ä -vartaloi,siHa, e -vartaloisiHa usea1mpitav;uii·silla Ja .e,räillä kaksitavuisiNa.

Esirm. a r ,m a,s ,...., -1h ien (:mon. gen.), v e n11m .e 1 ,...., -;m h ~-1 i ·e n, tS y v ä i n ,...., -d ä m i e n, t u n n u ,s ,...., -tk s i c n, v a n .h i n ,...., -1m ien, 11 ar,p s u t ,...., -z ien, ,me Ili n y 1h ,...., -z ien, k 'O l 1m a s

- n z i e n; - .r a n d a ,...., o i n, t u t t a v a t ,...., - v i e n, p a r c m -b a t ,...., - i e n; - v ä lh ä z e t ,...., - z i ·e n, j u o m i z e t ,...., - z i ·e n; - sanat: ;k a i k 1k i, p u 10 1 i, ik y p s i, 1 a p s i, m i e s, t o z i, t ä y z i, y k s i, k a ik s i; m,on.: lk a i k 1k i 'e n, p u o 1l i e n, k y p­s i e n, 1 a 1p s i e n, 1m i e 1h i e n, t o z i en, t ä y z i e n y.m. :\1yös 1m u ,...., m u .i j e n.

2. Yfrsinomaan Iui-, löi-tunnus on o-, o-, u-, y-, 1-,

a i -, ä i -, o i -, ö i -va1rta,loi1silla sanoilla; täUöin ,on ,o i -, o 1 -

diftongin sijailla ,ka:ksi- ja us·eam1pitavuisilla sanoilla o, ö (~AS. ' § 21. 9.).

Esi:m. v e 1r '.k 10 ,...., - 1 o i, n ä g ö ,...., - :1 ö i, a n n e t t u 1 o i, m y ö d y ii ö i, 1 a ·.m b i 1 o i, h 'a u g i 1 o i,, s a r a i ,...., -11 o i, v E­

\f ä i. ,...., -1 ö i, t a 1 o i ,...., -·n 1 o i, lk ä g ö i ,...., -ö 1 ö i, ·M a f o i. "'1

-f f 0 1 ·O i' m e c 0 i ,...., -c c 0 1 0 i,, 1 i V V i1 k ö i ,...., -1k .k ö 1 ö i' V 0 j -

1 o i, t ä i 1 ö il. - :Myäis p i ,...., 1p i 1 ö i. Huom. AinoatStaan ·e1räissäi adv·.21rbintapa,isis.-.a muodoissa on

o -, u -lop:puisilla sanoil'la monikon tunnrn~\.1Sena i ; esim. rp e i-1t ·O i 1 piilosHla, tie t o i s tunnettuna, c o u koi 1 .s1okikosiUa.

3. Selkä i, ji eUä loi, löi tunnus. 1on 1 e-, .o a-, e ä,-va1r­tailoisilla; i ja loi, föi tunnus ·On e-ivartailoisilla :ka.ksita1vui­.siUa sanoilla. (Poiklk.eu'ksiai ks. e:rä1ärt lkaksita1vuiset rsanat § 52. 1.), sekä yksitavui1sillai sanoilla (Poilktkeus: äi, oi, öi-loppuiset yksi­ta1vuitSet seikä sana1t :m u, 1p i, \k,s. § 52. 1. 2.). e-va1rtaloi.silla·, kah­sitavui1siUa ,on 'loi, 1 ö i 'liittynyt yks. noimi111atiiviin, ei vartrr­loon

39

Esim. o i g/i et ,...., -1e i n, -e J 1 en, -i e 1 o i n, p i r o a t ,...., -ain -aJ·ien -oa.Ioin v.e1reät "'-äin -äJ.ien -eä-, ' ' ' ' löini; (lo.hi ,....,) lohet,...., -ien, -iloin:, U·nien. ==uni-1 o i n, k i, VI i e n == i 1 ö i1 n, v ä· g i e n == i 11 ö i n, m· o a "' m a j _, j .en == m o ai 1 o i. n, 1 u ,...., 1 u j i e n == 1 u 1 o i1 n, no a. t ,...., n a1 j­j e n == no a 1 o i, n., n e t ,...., ni i ,j j -e n :== n i 1 ö i n.

Hucm, Aim:1s.sa ·puu'ttuu usein i-tunnus i e -, o a - ja e ä -vairtaloisilta. V1m:ssa on i .e -vartaloisiHa yk1silllomaan i; esim. :kebiet,...., -eiuen, ikastiet,...., -eijen; ji-tunrnms puuf-

·tuu.

SIJOJEN MUODOT.

§ 53. Yksikön nominatiivi on päätteetön; 1samoin mon. no­minatiivi: 1sen 1pääte t (mikä on Iii1ttynyt sanava.rtaloon) on vain nloniik.on tunnus.

Esim. m o a "' iln ·O a t, a, r m a s "' a . .r m a h a t, p i e n i "' pienet.

§ 54. Yksikön akkusatiivi 1ön joiko n·1päätteinen (siis g.~ne­tiivin 1kalta.illlen) rt:ai päätteetön (nominatiivin 1kaltainen).

MGnikon akkusatiivi on t-päältteinen, siis nio1minatiivin ;kal­tainen.

Esi1m. m o ai n, .m o a - m o ai t; a .r ·m a. h a n, a r m a s a r m a1 h ru t; p i e n e n, IP i. ·e n i - 1p i e n e t.

§ 155. Yksikön genetiivin )pääte on n, mi1kä. on .liittynyt sa­nan v.olkaaliva:rtaloon.

Esim. ·m o a. n., a 1r m a1 :h ai n, v ä 1h ä z en, p i e ne n.

Monikon genetiivin 1pääte on liittynyt 0moni1kon vartnJ:oon ji on:

1. jen y1ksitaivuis.eI11 ja V.m:ss1a .. a. i-,1 a 1-, ·e i-Jop1puisen kllik.1sitavui.sen 1vartalon jä'lJessä; ;päätte-en ed.elilä Am:ssa a i -, ä i, u i1-lo:ppui.scn diftongin1 sijalla ly,hyt ·Vo~aaili -t-- j se;kä i:n ·si,jalla. ii j (ks. § 2·1. 10).

·Esim. ·m o a1 ,...., 1m a j j e n., s e ä ,...., s ä j j e n, k u "' k u j j e n, ne t "' n i j/ j c .n, - ·O i g/i1 et "' -e i j ·en, h a u d/i e t "' e i j ~ n, ·p i r / o a t ,...., -a. i j e n.

2. en kaksi- tai use.aimpitaivui1sEn va.rtalon lyhyen i:n jäl­jessä.

40

Esim. a :r m a .h/ a t l"'oJ - i e n, lk a n d ·e 1 e 1h/.e t l"'oJ - i e n, v a n-h i m/ a t l"'oJ - i e n, 11 a p s u/o t l"'oJ - z i e n, 1k u 1 d a z i e n, k ym­m en ien, .kai lk .k ien, ·p u o 'lie n; o i g i e t l"'oJ - e j ien, h a u­d ·e j i .e n, ·p i r a j i e n, j ä 1 g i en, 'k i v i e n, v •e z i 1e n.

3. n kaksi- ja useampitavuisen oi-, öi-, i-lop:puisen var­talon jälje•ssä.

Esim. m o a 1 o i n, k u 'loi n, n i 1 öin, v e .r 1k 0 11 o i n, 1 a. m­b i 1 o i n, v o i 1 o i n, o i g i e 11 o i .n,. (h a u d i e 1 o i n, p i tr o a -1 o i n, j ä 1 g i 11 ö i n, k i v i 1 ö i n, v e z i 'l ö i n; r a n d o i n, ·p a­g i n o i n, p e ä 1 y s t ö- i n.

Huame Vm:ssa on nom. genetiivin ,pääte ao i - n, 1 ö i - n jäil­jcssä .en, minkä edellä i :in sijalla on j; esim. s a a p p a a l o­j e n, t ä h t i 'l ö j e n.

§ 56. Essiivin ·pääte on na, nä, Joskus vain n (milkä on yksikössä liittynyt vokaalivrurtaloon).

Eisim. m o a n a l"'oJ main a == m o a .1 o i n a, a T m a h/a n a l"'oJ -i n a, .l a p s/e n a l"'oJ i n a, 1 y .h/y ö n ä l"'oJ -y z i n ä, :k ·n l-1m a/n d en a. l"'oJ -n z i n a; - kesken ä h, tukku n ·a 1h; -a Ja, .h a n, y 1 ä .hän, t u 1 i1 en v U· on, .P y 1h ä n p .e ä n sunrnun­taina, IP e ä t i n c c ä n, 1perjantaina, rS u 0 'V a t t a n, lauantaina, J{ 01man1p e ä n 'ke.skivii~kona., ne r r ä n 1p e ä n torstaina, t .ä­n ä ip ä1 i t·änäån, - t 0 i rS S a ip e ä IlJ toissa.päivänä t 0 i S S a r g e n

~ tiistaina, e z 1m ä s 1s a r g e n 1maanan taina.

Hucm. Am:ssa on. vain 1po.ssessiivisuffhksin. edellä pääte n a, n ä, muut1en n n u, n n y tai n. - Vm:ssa 1on aina n a, n ä.

§ 57. Eksessiivin pä1äte on sama kuin essiivin, johon ·toisi­naan lisätään. sana päi.

Esim. ai 1 a .. h a n p äii, ·t a1 g a n lP ä i, (,p o i· g a h e i te t t i h t a 1 o i ·TI<) v a n h imi n a. {ip ä i) .. e.rotettiin talon i~ännyy.tlestä1, (kodih tu.li) saldattaina {ipäi), {ota jalgoin) ta~-1 a t tavan a {ko ms a). - Vrt. § 516. Huom.

§ 58. Partitiivin 1pääte on yksikössä:

1. ta, tä, mikä on liititynyt h-, s-, z-, t-l<Yppuiseen .konso­nantti vairtaloo n.

Esim. v e n ·e h l"'oJ -t ä, 1 o h/i l"'oJ -t a, k a 1 :1 i s l"'oJ -ta, u/k s i l"'oJ -s t a, k u/z i l"'oJ -s ta, 1k ä/z i l"'oJ -t t ä, k y n z i l"'oJ (!k. y n t t ä>) kyn/tä, virzi > {ivirttä >) vi.r./tä, •havve l"'oJ -et/ta, a s f e l"'oJ ··e t t a.

41

2. da, dä yksitavuisilla sanoilla, /kaksi- ta,i us€ampitavuisen vartalon diftongin jäljessä 1se<kä kaksitavuisen ,1-, n-, r-loipipuisen konsonanttiva.rtaJon jäljessä.

Esim. ;p u ,..... ·P u/ d a, "P i ,..... p i/d ä, 1k e n ,..... k e d ä, 1m i ,..... 'm i d ä s e ,..... s i d ä, t a i ,..... t o a d a; - v a J g i 1e t ,..... -i e d a, leviet,..... -iedä vereät,..... -eädä taloi,..... oida kä-, ' ' göi,..... öidä; - vemmel/dä, lumi,..... -n/da, nu 1orinda, ta n ne r/d a.

Lisäys. Yksikön 1partitiivi voi Am:ssä myös olla päätteetön, nim. i e-, o a-, e ä-lqppui1sitlla varta.loilla sekä o i-, ö i-10ippuisi1'1a kaksi- tai useampitavuisi1lla sanoilla, joissa lQ!ppukonsonantti on k, p, s, s, t, · f, tai c (tämä konsonanitti :partitiiviss,a lkahdennet­tuna).

Esi:m. v a 1 g i e (== v a 1 g i e d a), 1 e v i e, s a r o a, v e r eä, (kukoi ,.....) ku1klkoi, (livviköi ,.....) -k 1köi, (na1poi ,.....) -p1poi, (ko-soi,.....) -s1soi, (Isoi ,.....) -ssoi, (Natoi ,.....) -ttoi, (M ai f o i ,..... ) -f f ·O i, (m u c o i ,..... ) -c c o i.

3. a, ä tai siitä tSyntyn€et e, i, o, ö, u, y ka1ksi- tai useampi­tavuisen vartalon 1yhy1en vokaalin jäljessä, jolloin tfämän vokaa­lin yhteensulautumisesta. 1päätteen a :n, ä :n ,kanssa ovat muo­dostuneet diftongit ja pitkät vokaalit: o a (< a-a), e ä (< ä-ä), i e (< ea, e-ä), i (< i-a, i-ä)), u o (< o-a), yö (<ö-ä), u (< u-a), y (< y-ä).

Esim. a i d/ a ,..... -o a, me c c ä ,..... -€ ä, 1 c € ,..... -c c 1 e, u m b i (,..... u m b e h) ,..... -i e, vei c c i (,..... -1e h) ,..... i e, 1 a m b i (,..... -i h) ,..... i, ,r e 1J g i ( ,..... -i h) ,..... i, lk e g o ,..... - u o, n ä g ö ,..... -y ö, 1 u k k u ,..... u, k y 1 y ,..... -y.

Huom. Vm: ssa ei yJks. 1partitiivi1ssa ,esiinny i, u, y, vaan i e, u o, yö; esim. 1 a m b i e, 1ulk1k u o, k y lyö.

§ 59. Monikon partitiivin tunnus on:

1. da, dä ylksitavuisilla sanoi1lla sekä niillä 1muilla, joiden :monikon vairtalon 1lopussa on diftongi a i, ,e i, ä i.

Es:m. m a i/d a, soi d a, tp uida; - ·O i g e i/d a, 1 e vei dä, a s f e i d a, h a u d e i d a, ip i 1r a i d a, s a a p IP a i d a.

2. i niillä sainoilla1, joiden m,nn~1:.\.on va1rtalon lopusisa on ly­hyt i. Tämä i-pääte on syntynyt pääUeen a :n, ä :n yhteen su­h:.utumisesta edelläkäyvän i :n ,kanssa.

42

Esim. a :r m a: 1h i, 1v e ·m b e 1 i, .s y d ä m i, t u n n u k s i, v a n­h i m i, 1 a ip s u z i, m e n n y z i, k o 1 m .ai n z i, t u t t a v i, ·P a­r e m b i; v ä h ä z i; .k ai i k \k i, p u o l i, 1 a ,p s i, m i e h i; o i­g e j i, (J)' Lr a, j i, v e .r ä' j i; 1 o .h i,1 u n i, 'k i v .i, v å g i.

Huom. Vm:s1sa esiintyy tällöin va.in i ,e (i ä), jota ei kum­minkaan tavata i ·e-, o a-, -e ä-lopipuisilla vartaloiUa. Esim. a r­m a h i e, s y d ä :m i e, 1 a 1p s u z i e, k o 1 m a n z i e, v ä h ä z i e, ,p u o 1 i e, k t'i z i e, k ä z i e.

3. Tunnus, on kadonnut sanoilta, joi.den mon~kon vartalon lo1pussa. on o i, ö i 1ta,i 1 io i, 1 ö i.

Esim. r a rn d o i, h a r ai ~koi, v ä: .r t i n ö i; 1n1 o a. loi, k t'i-1 o i, o i g i -e ~ o i, 1h a u d i e 1 o i, p i ,r o a 1 o i, t t'i .1 i 1 o i, 1 a m b i-1 o i, v e r k o :l o i, k ä g ö 'l ö i, m e c c ·O 1 o i.

Huom. Vm:·ssa on näiUä sanoilla 1pääte -a, -ä, Jonlka ede1l[ä diftongin i:n sijalla on j; ·esim. r a n d oja, hara k ko ja; m o a 1 o j a., t ä h t i 11 ö j ä.

Lisäys. Kun sanan loipussa 1partitiivissa on diftongi ta.i pitkä vokaali, niin 1posse.sisiivisuffilksin edeUe on lisättynä d a, d ä Am:ssa.

E.si1m. 1n1oa1 o i d a .h, a i d/o a, d ah "' -o i d a·h, me c c/e ä­d ä lh "' -idä h, s ano a d a h "' - o i d a h, v 1e i c c i e d ä h "' -idä !h, -i 1 ö idä h, .r e 1J g idä h "' -i 1 ö i d a h, n ä g yö d ä h "' -ö 1 ö i d ·ä1 .h, a :r m a ·h i d a 1h, 1 a ,p s u z i d a1 .h, 1 a .p s i d a h. k i b e j idä ·h, -i e 11 ö idä h, p i 1r a j i d ah, -D a loi d ah, k ä­z idä 1h.

§ 60. Translatiivin pääte on kse, joka on ylksikös1sä liit­tynyt sanan vokaalivartaloon.

Esim. m o a./k s e "' m a ifik .s 'e, m o a ~ ·o i/k s e. r a n n a k­s e "' -o i lk se, v e r k of.k s e "' -J °' i k se, v o i/.k cs. e "' -1 o i. ;k s e, o i g i ·e k s -e "' -ei k s e, -e j i k s e, 1 a 1m m i k s e "' -m b i -loilk•se, a.rmah/akse "'-i'kiS·e, lla1p·su/.okse "'-zikse, h y v y/ö ik se "' -z i ks e, v ä h ä z/.e ks e "' -i ks e.

Huom. Vim:s1sa on pääte k s i sufrilksin edellä 1k s e; .esim. m io a1 lk s i "' m a i ik s i,. :m o a· 1 o i lk s i, m o a k s ·e n i "' m a i .k­·S e n i, ·m o ai 1 o i k s e n i.

§ 61. Inessiivin :pääit·~ on s (suffilksin edellä ssa, ssä), j.oka on yksikössä liittynyt sanan vokaalivartaloon.

43

Esi1m. m o a ,s l"J -m a i s m o a l o i ·s ir a n n a s l"J - o i s ' ' )

v o i s l"J v o i I o i s, v e r k os l"J -olo i ·s, ·m e c o i sl"J-c c o l o i s, 1oig/ie·s l"J -·eis, -re·jis, -ielois, ~pir/oas l"J -ais, -ajis, -o a:Iini 1s, a r nl ah/a s l"J -i s, ~ a p s u/o- s l"J z i s, h y v y/ö ,s l"J

-z i s, 1v ä h ä z/.e s l"J -i s, 1m o a s .s a n i l"J .m a i s s a n i, 1m o a-1 o i s s ani.

Huom. Vm:ssa on inessnv1n 1påäte s s a, s s ä ( s s a, s s ä); es·im. m o a s s a l"J 1m a i s .s a, m o a l o i s s a.

§. 612. ·Elatiivin påäte ·On s tai s päi (suffiksin. edellä ssa, ssä ta,i. ssa päi, ssä päi), joka on yiks1köiSsä, liittynyt sanan vokaali vartaloon.

E1sim. 1m o a/s, -,s IP ä i l"J 1m a i/•s, -s !P ä i, m o a ilo i/s, -s ,p ä i, r a n n a/s, -s ·p ä i l"J -o i/s, -s 1p ä i, v e r k o/,s, -s p ä i l"J 10 'I o i/s, -s p ä i y.:m. (ks. § 61.); - m o a/s s ah, -.s s a h IP ä i l"J 1m a i/s­s a h, -.s s. a ,h 'P' ä1 i, m o a l o i/ s s a ~h, -s s a h 'P• ä i.

Huum, Vm:ssa on elatiivin 1pääte s t a 1 s t ä, (s ta, s t ä); esim. im o a s t a l"J .m a i s t a, 1m o a l o i. s t a.

§. 63. Illatiivin pääte on h (suffiksin edellä he), jot.a vn yksikö,ssä liittynyt sanan vahvaan vokaalivartaloon.

Eisi·m. m o a .h l"J 1m a i '1h, 1m 10 a .I ·o i lh, .r a n d a 1h l"J -io i h, v e r k o 1h l"J -11 o 1 lh, (k u .k o i) l"J k u lk lk o i h l"J k k o l o i rh, l ö !p \P ö i h l"J -'.p p ö l ö i h, m u c c o i h l"J -c c o l o i h; ne c c i h l"J ne n i h, ·o i g/i e1h l"J -ei h, -e j i1h, -i e I.o i h, s a.r/o ah l"J

-aih~ -aji.h, -oaloih; a1 r:maha1h l"J -ih, Ia·psu/o,h l"J

-z i h, 1h y v y/ö h -z i h, vähä z ·e h l"J -i h, u ne h l"J -i h, -ilo i h; - m o a 1h en i, h y ·vyö he s.

Huom. Vm:.ssa on 1päätc 1h, mutta myö1s z e, z e userum:pi­tavuisissa sanoissa, joiden loppukonsonantti on rh. Suffiksin ede'.llä kuu1uu h :n jä.l'.essä saima vokaali kuin h :n 1·2de.lä, ·mutta e, jos •edellä. 1käy i-lop1puiDJen diftorngi. !Esim. k ·O d i h, .k a 11 t­h e h l"J -lh e z :e, lh ·e· 1r rn ·e :h i h l"J -h i z e ; - k o d Lh i n i, ·p ä, i h e.

·64 §. El{sternatiivin ·påäte on 1 {suffilksin edellä Ue), Joka on yksi1k'1könä liittynyt sanan vokaalitvartaloon.

· E,siJm. m o a ll ,....,, m a i 1, m o a 1 ·o i 11, ir a n n a rr l"J - ·O i l, v e r 1k o 1 l"J - o I o i l, 1m ·e c o i l l"J - c c o l o i 1, o i .g i c l l"J - e i l, - e j .i I, - i e 1oi1, tp i i:r o a l l"J a i 11, - a j i 11, -o a .1oi11; a r m a-

44

hal ""-il, la:,psu/ol ""-zil, h 1yvy/öl ....... -zil, vä'Jä­z e l "" - i l, u n e l "" - i 1, - i loi 1. - ,m/o a 11 e ,h ,...,,, a i 11 e ,h, - o a l o i l l e ,h, a r 1m a 'h / a1 l l e ,h ,...,,, i :l l e h.

Lisäys. Ekisteirna,tiivissa ovat adessiivin (ullkoolennon) ja alla­tiivin (ulkotulennon) merikityiksiet yhtyneet. Mutta Ao:n:n etelä­osa~sa on såi:lynyt e1ril:Enen l e-1päätteinen allatiivi. - V:m:ssa on eksternatiivin1 ipäåt,e 11 a1, 11 ä; esim. m o a 11 a "" m a i 11 a, 1m o a l o i 111 a.

§ 65. Ablatiivin 1pääte on 1 tai 1 päi (suffiksin ,edellä He, lie päi), joka, on )7iksbkössä liittynyt sana1n vokaali vartaloon.

Esim. m o a 1, - l p ä i "" m a i 1, - l :p ä i, m o a l o i/il,. - l p ä i, r anna 1, - l ,p ä i "" - o i/l, -1 1p ä i y.1m. - m o a 11 e h, - 11 e h p ä i "" m a i, 11 e 'h, - 11 l e .h p ä1 i, m o a l o i 11 e .h, - 11 e h .p ä i.

Hucm. Vm:ssa on ablatiivin ipääte l d a, l d ä; esim. m o a 1-d a "" m a, i l d a" 1m o a l o i l d a.

§ 66. Abessiivin 1,pääite oni rta, tä tai· -ttah, -ttäh, milkä on yksikö.ssä liittynyt sa·nan volkaaHva1rtaloon.

Esim. moai/ta, -tta 1h ""mai/tai, -ttah, .moaloi/ta, -ttah; ranna/ta, -ttah ""oi/ta, -ttah; v1e1r1k·o/ta -t t a h "" o l o i/t a -t t a ·h · 1m e c o i/t a -t t a h "" -c c o l o i/' t a

' ' ' ' -t t a h; o i g i e t a, - t t a h "" e i/t a, -t t ah, -e j i/t a, -t t a 'h. -i e 1 o i t å, -t t a h ; IP i r o a / t a, -t t a h "" -a 'j / t a, -t t a .h , -,j i / t a, -t t a h, -o a l o i / t a, -t t a 1h ; a r 1m a h af t a, -t t a h "" -i/t a, -t t a h; 'l a 1p s u o/t a, - t t a h "" -u z i/t a, -t t a ih; h y-v y ö/t ä, -t t ä .h "" y z i/t ä, -t t ä,\h; v äilh ä z ,e/t ä, -t t ä h "" -i/t ä, -t t ä h; u n e t a, -t t a h, "" i/t a, -t t a h.

Huom. V,m:,ssa on abes.siivi,n 1pää1te 1t ta, t t Ii; esi1m. nl o a1 t ta "" m a1 i t t a, 1m o a l o i t 1t a,.

§ 67. Komitatiivin 1päät,e on neh (sivu1pa.in0Hisein tavun -ly­hyen i:n jä1ljessä nneh), mirkä 1pääte on aina liittynyt moni~ kkon varrta'loon (huolimatta luvun mer.kityiksestä).

Esim. j u r i n e 1h, k a i :k '·k i ne h, l u i rn e h, p ä i n e h, 'P o h­j i ne ih, ,poi.rgine,h,, pere'hinn.e,h, (jyvät) og1 m1hin­n e h.

Lisäys. Ko.mitatiivissa olevan sanan attribuutti (lisämääräys~ ei, esiinny !k.01mitatii'Vi.ssa,, vaani ins't1ruktiivi1f:tS.a; esim. o m i n v a­r o i n e h, n ä1 rm i n b r u j i n e h.

45

§ 68. :Instruktiivin 1päät,e on n tai i, jioista jälkimäinen ta.­vat3an 1vain adv{~rhin ta1pai·sissa ,sanoissa. Pääte on y'ksi,kössä liittynyt sanan vo'.kaalivairta'loon.

Esim. t ä v v e rn k y iil ne n kai1kin voimin (juoiksenj, c ura n t o i z € n mo·lem,min puolin, m i n - s e n mitä en€mmän -,sitä enem.män; e 1 ä v i n s i 11 m i n, k o 1 m i n k e 1r 1r o i n (1maik­san), pariahin ;pcälöin, täyzin u~sin (tulli kansaa), y lk s i n, ta g a z i n ta:kaperin, v a 1r a 1m u i z i n varova1sti; kahtei, 'kahden, ikuvvei, ky1m .. menei, ez1mäi €nsin, j a.111 a i ja1lan, j ä 11 ei pe1räikkäin, i 1S t .o i istualla,ain, 1k e s k ei se:kaisin, m y ö d ä i .samaa111ne.

Huon1. V,m:s.sa on inst,ruktiiivin pää1te, n; 1esi,m. o ;m i n, ,m a i n.

§ 69. Latiivin ja prolatiivin sijoista ks Partilkikclit.

NOMINIEN VOKAALI- JA KONSONANTTIVARTALOT.

§ 70. PaHsi vokaaHva.rtaloa, mikä on kaikiHa sanoiUa, on osalla niistä myös konsonanttivartalo, nim. niil'lä, joirlla on yks. partitiivin päätteen edellä on konsonantti.

§ 7'1. Vokaalivartalo 1esiintyy selvimmin yks. genetiivissä ja illatiivissa: edellis.essä n :n edellä, jolloin vartalon lo,p.pukonso­nantti, mil.loin se on astevaiihtelun a'lainen, ta~ataa.n heikossa as­tessa; - jälki:mäisessä h :n edellä, jo1loin vartalon k1P1pukonso­nantti esiintyy vahvassa asteessa.

Esim. ( t ·o z i "') t ,o v e /n "' t o d ,e /ih, ( j ä l g i "') j ä 1 1 e /n "' j ä 1 g e/h, (s y v ä i n "') -d ä 01 e/n "' -d ä .m e/1h. (k a u n i s "',) -e 1h e/n "' e h e/1h, (1 y h y t "') -yö/n "' y ö/h, (1 u t 0 i ,..:.., ) -t t o m a/n ;...., -t t o •m a/h, k u 1 d a i n e "') -a z e/n "' -a z e/th. (v a 11 h i n "') -i 1m a/n "' -i m a/.h.

§ 72. Konsonanttivartalo esiintyy yks. partitiivissa 1päätteen ede11ä, kun tämä pääte on ta, t ä tai d a, d ä kornsonantin jäl­jessä. Tämä vartalo tavataan:

1. Konsonanttiloppuisilla sanoilla. Näiden nominatiivikin on konsonanttivartalon kaHainen (1paitsi akt. ;partis. pe1rfektiHä u s-, y s-päätteisiUä 01minaisuudennimi1l'lä ja j ärr jestyslukusanoilla).

Esim. 'Vene h "' -h t ä, v em ;me .I/d ä, ah v e n/d a, v a n­h i n d a (Vm.), syväin/dä, tanner/da, kallisfl:.l, ihas-

•

46

t u s/t a, l a p s u t/t a. - V1rt. 1~n ·O a n n u h ~ -u t/t a, a r :m a­·.h u s ~ -u t/t a, ko ·I m a s ~ -a t/t a.

2. e-lop1puisiila nomineilla, joiden vokaalivartalon 'lopussa on 1 e.

Esilm. k a s t e ( ~-i e t) ~ -e t/t a, j ä n n e ( ~ -n d i e t) ~ -e t / t ä. - Vrt. i c ·e ~ -c c i e, k o 11 m e ,.._, -1 e.

3. i-lc·ppuisilla kaksitavuisilla sanciila joiden vahvan vokaa­livartalon lnp1pu-e:n edellä on 1konisonantti d, :h, l. 1m, n, 1r, z vo­kaalin jäl~jes"'ä tai n d, .r d, lk s, 'P .s, sekä sanoilla y k ~ i ja kaksi.

Esim. t o d e h ~ t o t/t a m e h e n ~ -ö t ä t u l ·2 n ~ -1 d a,

l u ·m e t ~ -n d a, u n e t ~ -n d a, v e r e t ~ -- r d ä, ,k u z i ~ -s t a; - (K y n z i ~) -n d e h ~ k y n t ä, ( v i r z i ~) -·r d e h ~ -r t ä u ks et ~ -s ta l a 1p se t ~ -s ta· - y k s 1· ~ v 'h t ä

' ' ' LI l J '

k a k s i ~ k a ·h t a. - Poikkeus: n i 1m ·2 t ~ n i :m i e, k ·e z e t ~ k e z i e.

4. ine-Inppuisilla adjektiiveilla.

Esim, m o i ne ~ -o i s t a, ik u l d a i n e ~ a s t a, j ä l g i­m ä i n e ~ -ä i s t ä.

§ 73. Paitsi yks. ;partitiivissa ja .monesti E.Jminatiivissa tavataan konsonanttivairta:Io joskus essiivissä; esim. v u o n/n a (==vuon), täyn/nä (==täydenä), tois/sa, ez1mäs/s­a r g en maanantaina.

NOMINIEN MERKKIMUODOT.

§. 74. Sanan n.s. merkkimuodoista selviävät he'po<Sti 1muut sanan si,joi:tu~set. Nämä ;mer1k1kimuodot· ovat: yks. nominatiivi, genetiivi, partitiivi, illatiivi ja mon. partitiivi.

Esim. m o a, ,m o a n, ·m ·O a d a, m o aih, n1 a i d a, 1m o a l n i; ,r a n d a1, -n n a n, -n d o a1, -n d a 1h, -n d o i; v e ,r 'ko, - on, -u o, -o h~ olo i; me c ni, -c o i n, -c c o i, -c c o i1h, -c c olo i; o i­g ei, -i.en,. -ie(da), -ieh, -eida, -ej i, -ieloi; cpi1rai, -oan, oa(da1), -oa,h, -aida, -aiji,, -oaloi; a.rmas, -.han, -sta, -hah, -hi; la1psut, -1uoni, -utta, -unh, -zf; 1hyvys, -yön, -y t t ä, y ö h, 'Y' z i; v ä ·h ä i n e, -ä z e n, -ä s t ä, -ä z € ih1

äzi; tozi, -vern, -tta, -deh, -zi; uni, -·n.en, -nda, -neh, -n i, -n i l o i; l a 1m 'b i, l a ,m m i n, -1m b i, -1n b i .h, -m b ilo i.

§. 75.

Yks.

Nominatiivi 0

Akkusatiivi { ~

Genetiivi n

Essiivi

Sijoittelukaava.

Mon.

t

t

p/j en J i/e n ) . \ (~oif n

{ . \ ~oilna i/n

Yks.

moa

:no a n 1:.n o a

m o a n l l

{ moana f pyhänpeän(

:'.\Ien.

.m o a t

moat

·maJJen ar:mahien randoin 1moa.loin

main a moaloina

47

p y h i n ·p ä i v i n

Eksessiivi f i } .. . . 1 ••• { :m a i n a (p ä i) n a (p ä i) ~ 1 0 1. n a (p a 1) m o a 11 a \p a 1 1 . ( ... ) , 1m o a o 1 n a. 1p a 1

Partitiivi

Translatiivi

Inessiivi

Elatiivi

Illatiivi

1 ta 1 d a

(o) a ( (i) e ly.m.

• t 0

kse

s

1 i ~

1 ' i } { l.\loi O

venehtä r moada 1 aidoa J veiccie )

valgie kukkoi

moa·kse

m oas

1 l {

v €n elh i m ai d a a i d o i veicci valgieloi moaloi

n1 a i .ks e moaloiks.~

m a 1 s moa.lois

s (p ä i) { ~ 0 i }s (p äi) m o a s (1p ä i)

{ { m a i s (1p ä i)

1 . ( ... ) :m o a. o I s p a 1,

h { :m a i 1h 1moaloih

Eksternatiivi 1

{~oi }h

{~oi } 1 :mo a1 { m a i l moaloil

Ablatiivi 1 ( p ä i) { ~ 0 i } 1 (p ä i) m o a l (n ä i) { m a i 1 (p ä i) :m o a .1 o i l (1p ä i)

Abe~.~iivi { ta tt ah

{ i } ta { moata loi ttah moattah

{ !illw i ta, t ta rh m o a l o i t a, -t t a h

•

..

48

\lks.

Komitatiivi { i ne h loineh

Instruktiivi { n

i

Mon.

{ :oi } n

Yks. Mon.

{maineh moaloineh

f curan toizen { kaksin

l k a ·h te i peälöin

\

1. yks.

mon.

2. yks. mon.

3. yks.

mon.

4. yks.

:mon.

nom.

tP e ä

p e ä t

V 0 1

V 0 i t

§. 76.

p f r a i

pfroat

selgei

selgiet

HARJOITUSESIMERKKEJÄ.

I. Yksivar'faloisia nomineja. (joilaa ei ole kornsonantti'Varta~oa).

gen.

p e äin.

{ p ä j j en peälöin

,p-airt.

peädä f päidä lpeälöi

iness.

peäs

{ p ä i s peä'löis

Esi1mm. m o a, j e ä, \P u, 11 u, s u o, y ö.

voin voida vois voiloin V·oiloi voilois

pfroan

{pf,rain pfrajien pf,roa·Ioin

Es. ih ö i, t ä i, IP f. p f !f o a(da)

fpfraida pfrajf pfroaloi

pfiroas f p f ·r a i s ipfrajis lpfroalois

Es. h a r m a i, k a d a i, ip e d ä i, v e r ä i.

s e 11gi1e n se I g i e (dä) se l g i e s

{selgein {se1geidä {selgeis selgejien selgejf se.Jgejis selgielöin selgielöi selgieJöis

Es. a b ei, iki b ei, o i g 1e i, p e h m ei, v a l g ei.

illat.

·P e ä l1

{ p ä i h peälöih

V 0 i h voi.Ioih

pfroah

{pfraih pfrajih pfroaloih

selgieh

{selgeih selgejih selgie.Jöih

~

'°

5. yks. :rnon.

6. yks. mon.

7. yks. m.on.

8. y.ks. anon.

9. yks. mon.

10. yks. mon.

11. yks. mon.

ta loi taloit

k.ukoi kukoit

kai d a kajjat

su1rim suri.mat

riehtil riehtilät

koda k 0 V a t

se l g ä se1lät.

taloin taloloin

taloida talo·loi

talois tailolois

Es. j ä n ö i., ko r ·voi, ·m a n d z o i, 1P o r d i m o i . . kukoin kukko,loin

kukkoi k u k ·k 0 l 0 i

kukois 1~{uk'.kolois

Es. 1f1p o i, .me c o i, Nato i, vei koi, Ii v v i k ö i.

kajjan kaidoin

kaidoa kaidoi

kajjas kajjois

E s. a i g a., l a s k a, ~m e l a, t i l a. v e l g a.

suri.main surimoin

surimoa surimoi

suri.mas suri :moi s

Es. b o h a t t a d ·O r o g a, i k k u n, o ·l i j.

riehtilän riehtilöin

r i e 'h t i 1 e ä ric'htilöi

1riehtiläs r i e 1h l i .l ö i s

Es. del e g ä, ne v c s k ä, p e älystä, n ä g i j.

k o v a n kodien

kodoa k 0 d f

kovas k 0 V i S

Es. b u o l a, s u o l a, s o b a, 1P u i n d a.

sellän sie•lgien

selgeä selgf

selläs s e ·~ l i .s

Es. 1h ä d ä, k 'Y l ä., m e c c ä, m y ö n d ä.

taloih ta1oloih

kukkoih kukkoloih

kaidah kaidoih

surima\h suriimoih

riehti'läh riehti1löih

kodah k·O d i h

selgäh selgih

VI 0

12. yk·s. mon.

13. yiks.

mon.

tuttav tuttavat

a n d a j

andajat

tuttavan tuttavien

tuttavoa tuttavi

tuttavas tuttavis

E s. e l ä v, k 11 d a .m, v ä g e v, s y ö d ä v.

andajan and~joa andajas

{ andajien {andaji {andajis andajoin andajoi andajois

Es. l a u 1 a j, a t k a 11, v i il 1 a z a. m i e l e v, k a c o n d a.

14. vks. n u o r em b i n u o r e .m b a n n u o r e :m b o a n u o r e 1m b a s mon. nuor e .m b a rt nuor em b i e n nuor ·e :m b i nuor em b i s

15. yks.

mon.

16. yks.

inon.

17. yks.

1mon.

Es. k a j j e 1m b i, 'k a 11 e ,h e :m b i, mad a l em b i.

nuorin

n u o ir i :m1 a, t

ozatoi

nuorin1an

n u o ,r i 1m i e n

{ nuori n d a nuo,rimoa nuori1mi

nuorimas

nuor1m1s

Es. ·m a· d a l i n, k y l l ä1 z i n, h a r m a j i n (- ai ni).

ozatto:man ozattomas

o z a t t o m a t o z a t t 10 m i e n

{ ozatoinda ozatto:moa ozattomi o z a1 t t o m i s

korbi

korvet

Es. e 11 o t o i, m i e 1 e t ö i, s a n o m a t o i.

korven

{ ko r b ien k ·O ,r b i ,1 o i n

ko:rbie

{ ko r b i ko.rbiloi

korves /korvis \ko.rbiJois

Es. a p 'P i, j o g i, lk i v i,. s a J m i, l -e h t i.

tuttava:h t ll t t a V i 1h

andajah

{ a n d a j i h andajoih

nuore.mbah nuo:rembih

nuo>rimah

nuori.mih

o z a t t o n1 a 'h

oz a t t o :m i h

korbeh

{ korbih korbiloih

t.11 ~

18. y,ks. mon.

19. y,k1s. .mon.

20. ylks. mon.

21. yiks. mon.

1. ylks.

.mon.

2. yks.

.mon.

ko d i k 0 i t

ardo a r r ·O t

muru muirut

boabo boabat

V e Z i

viet

tuli

tu!let

§. 77.

Es. k u z i (,k u z .e n,

koin kodi kois k 0 d i 1 0 i n k 'O d i 1 •O i k IQ d i 1 0 i S

Es. 1 a. m b i, h a1 u g i, . 0 u t t i1, p a pp i, .p .e .r t i, IV ·e i \k .k i, s e V 0 lk 1k i, 1r i b u s s i, .h 0 h 0 f f i. a .r r o n a r d u o a r r o s ardoloin ardoloi ardo1ois

Es. k a J l i v o, k a z v o, 1 ö y d ö, t i e t t 01, v a 1 g o, k aja k ko, s a v a k ko, u .s k a l ,m o, k e :r ä v ö.

murun muruloin

Es. isku,

boaban

muru .muru 1l oi

k u c c u, 1 u g u,

b o a b ·O a

m u r us muru I .o i s

s o a d u.

boabas b o a b 10 i n b o a b ·o i b o ·a b o i s

1Es. m o a m o, t o a t t o, d e ä d ö.

II. Kaksivartaloisia nomineja (joilla on myös konsonanttiva~talo).

vie n

{ v e z ien vezilöin

EtS. 1k u z i t u 1 en

{ tulien tuliloin

1p a r t. kusta),

V1että

{vezi vezilöi

(k u 1v v e n), \k ä s i, tulda

{ tuli tu1liloi

Vie IS

{V e Z i S

V e Z i, 1 Ö i S

vuozi. tules

{ tu1lis tuli?lois

t ti 1 i, p i e n i, v e r i, 1r i h i (ir i 1h 1e n,

k 0 d i h kodiloih

a ·r do h ardo·Ioih

muru.h lffi U r U 11 0 i 1h

bo a b·ath b 0 •a b •O i rh

vedeh

{V e Z i h vezilöih

t u 1 e h

{ t u 1 i h tuliloih

1p a .r t. r i .h t ä) .

VI t-.,}

3. yks. 1 u1mi 1 u m en l u n d a 1 u me s lum e.h

mon. 1 u me t {lumien lu.miloin

{lumi lu1miloi

{lumis lumilois

{lu.mih lu1miloih

Es. 1 i e :m i, 11 o i .m i, n i e m i, t o i 1m i.

4. yks. uk s i u ks en U S1t a u ks e s ukseh

mon. uk,set {uksien u'k1siloin

{uk·si uik.si1oi

{uksis ulk.silois

{uksih uksiloih

Es. suksi.

5. yiks. lap,si 1 a\p se n lasta 1a1p1s e ·s 1a1p se h :mon. laipset 1a,psi1e n l 1a1psi la1psis la1p.sih

Es. k y \P s i. 6. yiks yksi yihiten y•h t ä y1hte·S yih.teh

mon. yht et ykisien yksi yksi s yk1sih

Es. kaksi.

7. yks. k a n z i kannen kan t·a kanne1s kandeh

mon. kannet {kanzi.en k a n z i l ·o i n

{kai n z i kanziloi

{kanzis kanzilois

{kanzih k 1a n z i 1 o i h

Es. k y n z i, on z i, !P a 1r z i, v i 1r z i.

8. yks. moi ne moizen moista .moize 1s 'moizeh IIllOn. moize 1t moizien :m ·o i z i :moizis moizih

Es. toi ne.

9. yks. ildaine ildazen ildaista ildazes ildazeh ,mon. ildazet ildazien iiJ.dazi ildazis ildaizih

Es. a m m u i n e, 1m y ö d ä i n e, n e 1J g 10 i n e. Ul w

10 yks. mon.

11. yks. mon.

12. yks. mon.

13. yksi. mon.

1-1. yks. mon.

15. ylks. '.IDOn.

16. yks. .mon.

17. yk.s. nion.

l i ,p .p a h a i n e l i IP 1p a h a i z e n Ii ,p p a h a i s t a l i ·p IP a h a i z e 1s l i IP 1p a h a i z e h I 1i IP 10 a ih a i z 'e t I i p rp a h a i z i e n l i ip ,p a h a i z i l i p 1p ~ h a i z i .s l i IP u a h a i z i h

Es. j ä I l e m b ä i n e, l i n n a 1l a i n e, ·t i e t t ä v ä i n e.

veneh venehen venehtä venehes veneheh venehet vene hien venehi venehis V·enehilh

vemmel ve:mbelet

syväin sydä.met

a r!ma s armr.ha.t

Es. l a v 01h (- b o 'h on), l i y .h te 1h, he l g e h.

v em b 1e ,} en ve:mbelien

v e ·mm e l d ä vembe•li

v e 1n b e ·I e .s ve.mbeJi.s

Es. k y n ä l, a·lh v en, ta n ne r, t y t ä ir.

sydämen syväindä sydämes .s y d ä 1n1 ien s y d ä m :i sy d ä m i s

Es .. py.hlkin, sär 1vin (-rb-), ta,rvoin (-irb-).

a r:m.a'.h a n armasta ar1mahas a r m a h i 1e n a ·r m a ih i a r .m ia h i 1s

Es. a h t a s, k i e ·I a s, r a k a s, v i e r a s.

h u o v i s h u o g ·e h e n lh u o v i 1s t :a h u o g e he •S

huog.ehi1s (-.g-), v a l m i s.

huogehet hu·ogehien huogehi Es. kaunis, lannis (-nid-), ruis

tunnus tunnuksen t u n n u ·s .t a t u n n u ik 1s e 1s t u n n u k ·s e t t u n n u k s i e n t u n n u .k s i t u n n u !k 1S i s

Es. tk y n ll y S., s a V u s, ,} a 1J g en tI s, ·O m b e 11 u s, v i .r i t y s. kol:ma·s kol.manden ko'lmatita kolmandes k o l nl a n d e t k o l m a n z i e n k o l m a n z i k o rr m a n z i s

Es. ne i i ä s, V i j j e s y.1m. järjestysluvut.

vembeleh v em b e l i1h

sydämeh sydä.mih

armahah a.r1ma h,i h

•h u o g e he h huogehih

tunnu'kseh tunnuiksilh

kolmandeh k·olmanzih

(./1 ,..j::o.

18. yks. m·on.

19. ylks. mon.

20. yks. lffi·Oil.

21. y.ks. mon.

22. ylks. mon.

23. ytks. mon.

24. yks.

1mon.

.mennyh mennyön me n n y t1t ä .mennyös 1mennyö1t mennyzien mennyzf me n n y z i 1s

Es. n ä h n y h, s o a n u h, t u 1 1 u 1h, o 1p a s t u n n u 'h.

pa1lanuh palanuot

h y V ys hyvyöt

a1r m ah u.s a r m a 1h u o t

kä 1tkyt kätlkyöt

ailahu1t ailahuot

kate

katti et

palanuon paltanutta p a 1 a nuo ·s palanuizi pa 1lanuizis palanuiziih

Es. a n d a n u 1h, k a z v a n u 1h, o 1p IP i n u h

hyvyön hyvyzien

Es. he .r r u s,

ar:mahuon

hyvy 1ttä hyvyzf

k y 1 1 y s, IP a h u s,

a r m a 1h u ·t ·t a a r rm a h u i1 z j, e n a •r m a ih u i z i

h y V y Ö 1S

hyvyzis

m i t u s

armahuos armahuizis

Es. b o h a t u s, t i e d o h u s, o i g e v u s.

k ä t lk y Ö Il k ä •t k y 1t t ä k ä t ik y Ö 1S

k ä t k y z i e n k ä t k y z i . k ä t ik y z i :S

Es. k i· v y t .me d y t, 1p e h 1m y t, 1p e ä h y t.

a i 1 a .h u on ailahutta a i 1 ah u o ·s a i 11 a ·h u i z i e n a i 1 a h u i z i a i 1 a h u. i z i s

Es. h e b io z u t, k a s t i e h u t.

ka 1ttien katetta katties f k a 1 t e i n f k a t t ·e i d a : k a t 1t e i ·s

k a 't t e j i e n k a t t e j i k a 1t 1 e j i s lkattieloin {kattieloi kattieJoi.s

Es. k a s t e, 1 i c e~ 1p e t e, t y 1p e, p a i z e.

·mennyöh mennyz.ih

paJanuoh p a 1 a n u i z i 1e n

h y V y Ö1h hyvyzih

ar.mahuoh armahuizih

kätikyölh kätkyzih

aill a.h u·o h ailahuizih

kattieh

f k a 1t te i h katit e j i h

f k 1a 1t t i e 1 o i 1h VI VI

56

KOMPARAATIO (vertailu).

§ 78. On kolme v.ertailuaistetta: positiivi (.elH ;perusaste), kom­paratiivi (voittoaste) ja superlatiivi (yliaiste). E!sim. nuori, nuo­:rem1pi, nuorin.

§ 79. Komparatiivin tunnus on: nom. mbi, muissa sijoissa mba, mbä. Tunnuksen edellä vaistaai 1positiivin varta:lon lo1p-1pu-a:t·a, -ä:tä aina •e.

Esim. 1t o b j a ,..., 1t o b j em b .i, -m b a t, mä r g ä ,..., mä r­r e 1m b i, -m b äi t, o i g e i ,..., ·o i g i e 1m b i, a r m a s ,..., a r 1n a­ih e m b i, m a d a l' ,..., m a d a J e m b i, ii e 1r o t o i ,..., ii e .r o t­t o m ·e m b i, k aJ 'l 1 i s ,..., lk ai 'l 1 e ,h e m b i, t o z i ,..., t o v e m b i. - Huom! ik a s1pääJtteiset adj.ekitiiviJt. esim. o z a k a s ,..., o z a­lk em b i, o z a k k alh em b i:, lk i v e k ä s ,..., lk em b i, -lk k ä­h e 'm b i (:ks. § 26) .

§ 80. Moderatiivisen Qlievennetyn) kompa~atiivin tunnus on -mbaine, -mbäine. Esi·m. h a 1r v 1e m b aine, ·P a r em­b aine, k u 1 u m b aine, v ä h ·e .m b ä i ne. - Huom! Milloin m b i-loppuista muotoa käytetään yksi·nomaan adverbina, .sihloin saman .sainain m 1b a i n e-loppuisiessai muodossa ei tunnu lieven­nys1tä. Esim. j ä 11 em ·b äJ/k s e, -rn ä ,..., j ä 11 em b ä i ne, t ä n­n e m b ä ,..., t ä n n ·e m b ä i n e.

§ 81. Superlatiivin tunnus on: nom. in, muiissa .sijoissa -ima-, jonka edellä 1positiivin vartalon 1lo:pipu-a:n, ä:n, e:n si­JaiUa on kato, loppu-i e :n sijana e tai ·e j, 1lqppu~o a:n sijalla a tai a j, l·qppu-u:n sijalla jos!kus u j.

Esi:m. t o b j i:n ,..., -i 1m a t, mä ,r 1r i n ,..., -r g i mä t, a1 r .m a­h i n, m a d a l i n, ii e r o t t o m i n, .r a v a k i n ,..., -k :.k i 1m a t, v a 1 ig ei n, -e J i n ,..., -e 1i m a t, -e j i 1m a l; h armain, -...t j i n ,..., -aimat, -ajimat; ~a·.ruin, ka1rujin. - Huom! oza­k a s ,..., -k i n, -lk k a :h i n ,..., -ik lk. i m a t, -k :k a -h i :m a t y .m. (ks. ~ 216).

Huom. Vm:.ssa on srnperlatiivin 1päät1e· mon. i n, vartai1o -ii m b a, -i m ib ä; ·eisim. lk ovi n ,..., -i m b o a, -i m b ai·.h, i mm a t, -i m b i en y.m., k a 1J g ei n ,..., -ei m b o a, -ei m b ah, -ei ·m-m a t, -e· i m b i e n.

57

§ 82. Supetlatiivin vahviikkeena tavataan sana k a. iki s tai kai :k i s 1s ah; SU\perlatiivin m·erki,tys on myös koll1jpar.atiivi~lla,

kun edellä käy sana .k a, i k k i. 1Esim. k a i h i s(s ah) suri n, kaikki su,reimbi.

§ 83. Sanalla hyvä on komparratiivit p a r em b i ja h y­v e iIIl b i, supe1rlatiivit \P a r a s, :p a r ah i n, hyvin; sanalla ä j j ä on e n ä 1m b i, ä j j e m b i, e n i n, ä j j i n; :1 y !h y t sanaa vastaa .1 y he .m b i ja '1 y h i n.

§ 8'4. UiseilHa substantiiveiUaikin on 1ko11Illpairatiivi, joskus su\peirlatiivi'kin. Eisi1m. 1 a d v a ~ 1advemb 1a(n a), 1 a i d a ~ 11 a j j 1e ni b a, p e r e ,m b ä (lk s e), c u !P u :m b a (vrt. c u ,p 1p u nurlkik:a), k 1e s lk i 1 a it t i e m b a enemmän lkeslkelle lattia1a, ne­c i :n rn e 1m b ä ik s. e == rn 1e c i m b ä1 enemmän 1s.inneipäin, n e­t ä m b ä, 'P ä i v e !m b ä, i l 11 e m b ä 1, h ä t lk e m b i, j ä .1 g i e m­b ä .h myälhem·min, 1h 'e r 11' em b i, lk u d o j em b i, v a 1r g a­h e ·m b i, n ä il 1 in.

L 11 TE N 0M1N1 EN TA 1VUTU.S0PP11 N.

1. LUKUSANAT.

§ 85. Lukusana ovat joiko peruslukuj.a eli kardina.alisia, jot!ka vast·aavat ikysymyks·een: !kuinJka monta?, 1tai järjestysluku­ja elli ordinaalisia, jatka vastaavat 1kysyimy1kseen: kuinJka mones?

PERUSLUVUT. ·

§ 86. Yhdistämättömät perusluvut ovat:

1. y 'k s i ( y 'h 1t e n (gen., aik1t.), y h 1t ä, y lh t e h, y k s i), 2. k a k 1s i (k a ih t e n, lk a h t a, ik a h t e h, 'k a k s i), 3. 1k o 11 me (ko l 1m .e, n, -i e, -e ,h, -i), 4. n e r r i (n e r r ä n, -e ä, -ä 1h, -i)' 5. v i z i (v i j j en, v i t t ä, v i d e h, v i z i), 6. k u z i (k u v v 1e n, k u 1t ·t a, lk u d e lh, ik u z i), 7. ·s e i c c ·e (s e i c c 1e m .e n, -c e n d ä, -c c e m e h, -c c e m i), 8. k a h e k s a (k a h e k s a n, -io a, -a h - i),

58

9. y h e !k s ä (y he ik 1s ä n, - e ä, ä h, - i), 10. 1k y:mm en {1k y mtm en en, -n d ä, -n e1h, -n i),

100. s a d a (s ·O a n (gen., aiklk.), s a d o a, .sada .h, s a d o i), 1000. tuhat { t uhan d ·en {gen., aiklk.), tuhatta, -a n d e 1h,

-an z i). == t u (h a t t a (t u lh a/t a n, -t t o a, -t rt a h, -t toi)

1.000.000 m i ·l j ·on (m i l j io n a n, -o a, -a 1h, -o i).

Huom. V1m:·ssa: n.ei i ä, ·se i c c ·em en, k a 'h ·e ks a n. y ,h e ck s ä n, lk y 1m m e n e n, .m i1 1 j o n a1; muoto t u 'h a, t t a puuttuu. - Pwheikielessä Am:ssa lausutaan lulku:sanoj1a lyhe·m-1min, esim. y \ks, lk a k s, v i z) !k u z, s e i c t o s t a, k a h e 'k s­t o s t a, y h e :k s t o s t a.

§ 87. LuJkusanojen akkusatiivi on nominatiivin 'kaltain·:>n pa.itsi sanoissa y k s i, s a d a, t u 1h a lt, joiden akkusatiivi on genetiivin kaltainen.

§ 88. Yhdistetyt perusluvut ovat:

1) 11. yksito·sta (ylht•entosta, ylhtä-, y.hteh-, 12. kalksitosta {'kaht·entosta y.m.)., 13 . .kolllllleto.sta (ikolmentosta y .. m.), 14. n e i i i t o s t a ( ii e i i ä n t o 1s t a y. m.) , 15. v i z i t o s ta (v i j j en t o s t a y.1m.), 16. \k u z i t osta {!k u v v en t osta y.tm.), 1 7. ·s .e i c c e t o s t a {os e i c c e m e n t o s t a y .m.) , 18. k ah e ks a t '° s ta ('k ah e ks anto s ta y.m.), 19. yheksätosta {yh·eiksäntosta y.m.).

•

yksi-)

Luvuissa 11-19 täten yksLk,kölwk11 ta~puu, jälki·osa t o cS l a (== t o i ne sanan 1pa.rtitiivi) ·ei 1muutu.

Huom. Vm:ssa on' yksi to i•st a k y m.m·e nd ä, g·en. y h­t e n t o i .s t a ·k y m m e n e n y ;m.

2) Täydet lkym1menluvut:

20. 'k a ik 1s i k y m IIIl e n {lk a h t e n 1k y m 1m .e n e n, rk a h t a -k y :m m •e n, :k a h 1t e h lk ym 1m en e h, !k a lk s i lk y 1m· :meni),

30. 1kol1m•e k y:m me n y .. m., 40. i1 ei i i '.k ym ·me n, 50. v i z i ik y .m III1 e n, 60. k u z i k y m m e n,

70. s e i c c e k ym m en, 80. k ah e ks a :k y 1m :me n, 90. y h e k s ä :k y m m e n.

59

!Luvuissa 20f---190' eli täysis,sä kymm1enluvui.ssa on, niinkuin näkyy, ylks. nomina1tiivicSs,a, alkkus~tiiivissa jai pa,rtitiivissa toisena osana :k y 'fil 1m en; ,muuten molem1mat osat taipuvat samassa s1Jassa.

3) Täiysi.en 1kym1menien väiliset luvut:

21. k a ik s i k ym m e n y lk 1s i (k a k s i k y •mm e n y h 1t e n, -y h t ä, -y :h t e ,h, -y k s i), 22. k a ik s i k y 1m me n kaksi y .. m., 99. y h e k s ä k y m m e n y h ,e k s ä y.m. talhi 21. yksikol1matta 22. kaksi- »

99. y h e 1k s ä 1k y m •m e n e t t ä.

Luvuissa 2J-99 käly täiten yksiklköluku tavaUi6,esti ky1mmen­[uvun jäljessä ja tai,puu ylksinäån. Jos y\ksik1köluku 1kä1y 'kym­•men\luvun edel'lä, niin lrnkua käytetään vain nominatiivissa (las-1kiessa,).

Huome Vm:rssa on täysissä kyimmenluvuissa ja täysi<~n kyrm­.meni•en väliisissä sana 1k y •m 1m en d ä vastaamassa. Am:n sanaa ik ym me n; muuten taipuvat ika1i1kki näiden lukujen 01sait.

4) Täydet sata-, tuhat- ja mi.ljoona11uvut:

200.1 lk ar k .s i s a1 d o a (k a \h t e n t;;, o a, n~, fk a ·h t a s a d o a, k a th t ,e 'h s a, d a .h, k a k s i s a1 d o i).

5000. v i z i t u 1h a t ta (v i j j en t uhan d en, v i t t ä 1t u-1h a t t a y.m.).

Täysissä sata-, tu~hat- ja miljoonaluvuissa 1pienemmän 1luvun nominaitiivia ja rukkusaitiivia sernraa surnremman luvun par'titiivi; 1muuten •molemmat tai:puva•t samassa :sijassa.

5) Tä,ysien sata-, tuhat-· ja miljoonaluikuJeni väliset luvut:

101. s a d a y k s i (s o a n y :h t en (a'k1k., gen), s a d a y ,h t ä, s a d a y h t e h, s a d a y k 1S i) .

102. s a. d akaksi (sada 'k a lk s i (ailCk.), s o a n k a ih te n (gen.), s a d 1a k ah •t a, - k a th rt e h, -:k a lk s i).

120. ,sada k a lk s i k y .mm en (sada 1k a ik s i k y 1m .me n (aklk.), s o a n k ah t e n k ym m 1e n e n (gen.), s a d a k a h t a­k ym me n (.par1t) y.m.).

60

12,t. ,s, a, d a lk a k s i lk y m m ·e n y 1k .s i ( == 3iklk., s a d a1 ik a1 k­s i lk ym ,m ,en yht e:n (1geni.), -y ,h t ä1 ~part.) y.m.).

2.34. 1k a k s i s a d o a tk o 1 m ,e k y m 1m e n ii e i I i (gen. -- - ne r i ä 'Ill, ·par1t. - - - n ·e: r r e ä y.m.).

Näissä fuvuissa rta1puu s a d a, tl: u h a t ja m i J j .o n genetii­vissä, kun on 1kysymys 1 :stä sada:Sta yJm., ja yksinke1rtais1emmis­ta luvuista; muuten tavaMisesti va.in 'Vii1meinen luku taipuu.

JÄRJESTYSLUVUT.

§ 89 Järjestyslu:kujen .pää,te on -s, va.rtalo -nde-,päåttei­nen. Pää1te ,on Jiittynyt .peruslukujen voka,aliva~taloon 0paitsi sana1Ssa, lk o l ·m a1 s,, jossa. ·e:n 1sijalla on ·pä,ätte,en edellä a). Jär­jestyislu1kuj.a ovat myörs e z mä i n e ja 1t io i n 1e, Joita :käy1tetään yksinään tai yihdiste•tyn jä:rje:sitysluvun viimeisenä ,osana.

§ 90. Yhdistämättömät luvut:

1. ezmäine (== enzimäi/ne, -zen, -.stä, -zeh y.m.), 2. toi ne (t o i/z en, -s ta y.m.), 3. 1k o lma s (-and en, -ait 1t a, -and e·h, -anz i), 4. n e i i ä :S,

5. V i j j e S,

6. k U V V 1e S,

7. s e i c c e m e s, 8. k a h e lk s a s, 9. y h e ik s ä s,

10. k ym m e n e s.

Huom. Lukuja s a d a s, t u h a n d e s, 1m i 1 j o n a s ei ta­v:ata ikans.ankielessä.

§ 91. Y,hdistetyt järjestysluvut:

1) Luvuissa 11-19 a~kuosa 1ta·i·puu, jä~ki1osa ei muultu.

11. y:htestosta (y1ht 1eniden-, y'hdeittä-, yhten-d·efö-, yhtenzi-)

12. 1k a ,h t e s t o 1s t a (ik a h t ,e n d e n- v. m.) 13. ik o 1ma1S t ·o i s ta. 14. n·eiiästo,sta, 15. v i j j e s rt o s t a, 16. k u V V e s t ·Osta,

1 7. s e i c c e m e s 1 o s t a, 18. k ah e ks a s t osta, 119. y he \ks ä s t o ·s ta.

61

Huom! Vm:.ssa on yksi 1 o i s t a\k y irn menes, kaksi­t o i s t a k y m :m e n e s y .m.

2) Täydet kyimmen:lrnvut: 20. ik a h t e s lk y m .m e n (k ah t e n d e n !k ym m e n e n,

-e n d e h k y •m m e n e rh,, -e n z i lk y .m :m e n i) == !k. .a ik s i k y m -illl •en e/s (-n d en -t t a -n d e h- -n z i)

' ' ' ' 30. lk o 1 m a s k ym m e n == k a 1 m e 1k y m 1m e n e s, 40. ne i i ä s lk y ,mm en == ii ei i i !k ym me n.e s, 50. v i j j .e s k y ,m m ·e n == •v i z i 1k y ·m m e n e s, 60. k u v v e s !k y m m e n == k u z i tk. y m m e n e s, 70. s e i c c .e m e ,s 1k y mm e n == s e i c c e ik y 1m .m e n e s, 80. k a h e k s a s k y m .m e n == k a \h e :k s a k y m rrn e n e s, 90. y 1h e 'k s ä s ik y .m m e n == y h e lk. s ä ik y m m e n e s.

Luvuissa 20-90 on täten allkuosana jä1rjestysluku, toisena pe-ruslUJku ~ym •me n; molemmat tai,puvat (A1m:ssa). Taikka on allkuosana tai;pumaton 1peruslluku, toisena ta~puvainen k ym -me n e s (näin myös Vm:ssä).

3) Luvut 21-99:

21. k a ik s i k y 1m mene z mä i/n e (-z en, -s t ä y.m.) 2. kaksi k y .mm en tl o i/n e (-z en, -:s ta, -z e h ... ) 23. !k·a!ksi'kymmeniko,Jma/s (-nden, -•t1ta y .. m.) 34. k 0l1m e k y •mm 1e H Il ei i ä S.

45. ii e i i i k y m m e n v i j j e s, 5·6. v i z i k y m m e n ik u v v ·e s, 99. y h e k s ä k y m (m e n y h e lk s ä s.

iLuvuis.sai 2:1-99 on täten tavallisesti ainoaistaan viim·einen sana jäirje.stysh11..'l\.u (j.o~a taipuu); ·muut )petruslulkuja, joitika, eiv~H taiivu. Mutta sanotaan myös: y 1h te s ko I .m a. t ta, k ah te s­k 0 :l 1m a t t a, k 0 rl ·m a s k 0 1 m a t t a, n e i i ä s n e i i ä 1t t ä y.m.; näitä !käytetään v.ain nomina1ttivi:ssa.

4) Täys1·2n sata-, tuhat- ja miljoona-lukujen väilise:t järjestys­luvut:

1()11,

y.1m.), 110. 1215.

s a d a .e z m ä i rn e (s a dl a .e z m ä i/ z .e n~ -.s t ä,, -z e h

sadakymmene/s (-nden, -ttä y.,m.), sada kaksi\kym.menvijje/s (-nden y.m.),

62

1003. tuhatkolma/s (-nden, -t 1ta y.n1.).

V. 1'936. t u 1h .a t y he ks ä s a d ·o a k ·o 1 me \k ym me n­k u V V en d ·e .1 V u V V e 1.

MURTOLUVUT.

§ 9'2. ~Iurtorluvuill'a on 1pääte -ndes (varta!lo -ndekse-), jo1ka on liiit1tynyt y!hdistämäittömien (peruslu!ku.'.en vo!kaialivarrta.­loon.

1/3. kollmande/s (-ksen, -sta, -kseh y.m.), 1/4. ne 11 ä n des, 1/5. v i j j en d e rs, 1/a. lk u v v en des, 1/7. ·s ·ei c c e n1 en des, 1 /s. 1k aihe ks a n des, 1/9. y h e k s ä n d ·e s, 1 /10. k y1m1m en en des.

§ 93. Murtolulkuja iil1maistaan 1myö·s pe1rus1uvul:Ia ynnä jär­jestysluvun ja v u i t t i,-sanain yihrdisty.kseillä.

E:sim. 1 /a yksi k ·O 1masvui1t t i (y h te n 1k o 1 m a n d en­v u i t i n, y h 1t ä k o 11 m a t t a v u i t t i, y h 1t e h k ·O 11 m a n d e h -v u i t t i h y. m.) == y lk s i v u i t 1t i k o I.m e s ; 2 / 4 k a 'k s i n e 1-1 ä, 1t t äi •v· u i ,t !t i (tk a .h t e Ili n 1e 11 ä Il! d e n v u i t i n y .m.) k a k S l V U i t t l Il € 11 ä .S; 90 / 100 y .h e 1k S ä 1k y m 1m e n V U i t t l S 0 a 1S.

2. PRONOMINIT.

§ 94. Pronomin.ej a on seitsemän ry1h!mää:

1) persoona- (henkilö-) 1p1r•onO'minit,

2) refleksiivi- (itse'kohtainen) 1pr·onomini,

3) resiprookki- (keskinäis-) prono,minH,

4) demonstratiivi- (osoitta,va1t) pr·onominit,

5) interrogatiivi- (!kysyvät) \pronominit,

6) relatiivi- (:ta1kakoh:tai1set) ,pron0:minit,

7) indefiniitti- (e;pän1ääräiset) lpronO!minit.

63

PERSOONAPRONOMINIT.

§ 915. Pe,rsoon3Jpron0tminit ovat minä, sinä, häi, unon. myö,

työ, hyö. Yksikikö.

Nom. ~~kk.

Gen.

Part.

Iness. Illat.

E:kst.

Abess.

No·m.

A~klk.

Gen.

Part. Iness. Illat. Ekst.

Abess.

minä minun minun

{ m in u mi lm a

sinä sinun sinun

{ .s i n u s ilma

m i n u 1s s i n u s :m i n u 1h s i n u h

{ minuJ {sinul m i l l e s i J 11 ·e

{ m i n u ta {·s i n u t a minu•ttah sinurttah

myö

{ lm e J. j ä t me a t

{ metjän m1e an me idä·

Moni1k'ko. työ

{te j j ä t te ä t

{ t ·e j j ä n te ä n te idä

h ä i . hän-en hän-en händä

hän e s häneh

{ hän e l h ä l l e

{ hänetä hänettä,h

hyö

{ h ·e j j ä t \ll e ä ,t

{he j j ä n h·e ä n hei d ä

.mei.s teis lheis uneih teih heih meil teil h·eil

{un e i t ä {t e i t ä { h e i t ä .mei 1ttäh teittäh lh·eitrtäh

1 lisäys. Ylks. aiklkusatiivi1n nominatiivirukaltaisen muodon ase-mesta käytetään 1partiitiivia. - Parttitiivit 1m i l :m a, s i l 1m a ja akkusaitiiviit ·me ä t, t 1e ä t, th e ä t 1kuuluvat enemmän V,m :seen. - Yks. partitiivi, inessiivi ja etkste:rnatiivi1 .saavat usei!1 jäil­k·eensä· 1posses.sii1visuffiksin, ·e,si·m. m i niu d ani, \sini u s iS1 a s, h ä n ·e l .l e 'h. - EssiiviHä, eksessiiviJ, ä, translatiiviHa, elatiivilla ja aiblatiivilla on tavalLiset päätteet. - Komitatiivi ja imstruk-tiivi :puuttuvat. .

2 lisäys. V:m:ssa pronominit -0vat: m i e, s i e (,s i e), he ä n, .m yö, {yö, I~ yö; joi1sta ·m i1e- (ja s i e) tai1puu: m i u n, m i u n, m i 1 m a == lill i u d a, m i u s s a, - s t a, - lh, - 1 a, - fi d ä, - ·t t a; heän: ihän,e.n, hänen, 1händä, 1hän·essäi, -stä, -h, -lläf - !} d ä, - t t ä; m y ö (ja t y ö, h y ö), m e ä t, m e ä n, m e i d å, -·IO: s ä -s t ä -h -·l ä -1 d a.. -t t ä

.. ' ' ' ' ' .

64

Omistusliitteinen taivutus.

§ 96. No1minien omistusmuotojen liitteet e11:i 1posses,siivi­suffi1ksit ova:t:

Y1ks. .Mon. 1. 1pe,r1soona ni .m·m·O (m .m ö) 2. )) s t t 0 (,t 1t ö) 3. )) h (s) .h (s)

Kolmannen 1per1soonan suffi!ksi .on h-allkuisen 1tavun jätljessä s, muuten h; esim .. ko d i h ·e s, v ä g e he s välkisin. - Mon. 1. ja 2. tp·e1rsi0onan )päätteet tavataan harvoin ja substantiiveissa vain eksternatiiviin liittyneinä; ·esim. ice l l em m ö, :1apsi1'-1 e t t o.

Hueni. V1m:ssa. on 1. ja 2. 1piersoonan suffiksi n a, n ä, esim. icellänä ,01mana.

§ 97. Suffiksi tavataan liittyne,enä volkaallivartaloon, joika tällöin aina 1pysyy v1alhivania, tai sijaipäätteihin. Suffiksin edeltä on genetii·vin rpääite n :kiadonnurt, joten yks, genetiivi on yks. ucmi:natiivin ka.Itainen. Suffitksin edei11lä saa 1pa.rtitiivi entisen /lisäksi 1päätteen d a, d ä, milllJ.oin se muuN:n 1päättyi1si voikaalliin; inessiivin ja elatiivin pääte on s 1s a, s s ä, illatiivin pääte on h e ja eksternatiivin 1pääte 11 e. Esim. p ,o i g a s (yks. no.m. ja gen ), u k k o h, t y t t ä 1r e n L t a 1 10 i d a .h, 'h e b ·O 1 o i d a s, k y 11 ä s­s ä h, tP e .r t i h e n i, v e i i e 1 1 e lh.

§ 98. Suffti1ksia 1e1i tava,ta mon. nominatiivissa, yks. ja mf1n. akkusatiivissa, abessiivissa ja1 instruktiivissa; ikomitatiivissa on päätteen h oilkea1s1taan 3. 1pe.rsnonan suff~ksi.

§ 99. Taivutuskaava.

Yks. Mon. Y1ks. Nrnm. ip o i g a n ,i (.o m a n i p o j j a t) p o i g a ih Aklk. (o m 1a n i 1p '0 j j a n) (.oma. n i p o j j a t) (o 1m ah :p ·O j j a n) Gen. 1p o i g ani p •o i g ien i p o i g a .h Ess. 1p o i g a n a n i IP ·o i gin a n i p o i g a n ah Part. IP :o i g o a d 1a n i p o i g i d 1a n i p o i g •o a d a h Fransl. 1p o j j a k s e n i tp o j j i k s e n i p .o j j a :k s e h Ines.s. :P o j j a 1s s a n i IP o j j i s s a n i p o j j a s s a h Illa1t. 1p ·o i g ·a ih ·e n i p o i g i h e n i :p o i g a h e s, -·h E'.kst. p ·o j j a 11 l e n i p o j j i 11 e n i 1p o j j a 11 e h

65

Yks. Mon. Mon.

Nom. p o i g a .s (oma s p o j j a t) (.o m a 1h p {) j j a, t) Ak.k. (o 1m a .s pojjan) (oma s p o j j a t) (o m a·h p 0 j j a, t) Gen. poigas poigies p 10 i g i e h Ess. poiganas poiginas ipoiginah Part. poigoadas poigidas poigida.h Transl. pojjaks.es 1p o j j i k s ·e s p ·O j j i k Se h InE6S. poJJassas

. .. pojjis1sah pOJJISSa1s Illat poigahes poigihes 1p ·o i gin e h

Ekst. .p o j j a 11 e s pojjillers p o j j i 11e1h.

REFLEiKSIIVIPRONOMINI

§ 100 . .Refleksiivipronomini on ice possessiivisuffi1ksin kera tai i1n1an. Sen monikko on sama kuin ~ksi'kkö; nominatiivi, ko­mitatiivi ja inst1ruktiivi 1puuttuva1t.

Yksiikkö. Akkus. ice n G •v •vv / • h en,. 1 c en == 1 c c e, n L -s, - . Iness. i c e s == i c e s s ä/n i, - s, - 1h Illat. i c c e ih == i c c e (h e/n i, - s, - h Ekst. i c e l == i c e l l e/n i, - s, - lh Ahess. i c e t t ä h

Mon~kko.

Aklkus. ice n Gen. i c en == i c c e/m m ö, - ·t t 6, -h Part. i c c i e == i c c i re d ä/n11m ö, - t t ö, - h Iness. i c e s == i c e s s ä/1m m ö, - t t ö, - ih Ulat. i c c e h == i c c ·e h e/1m m 6, - t t ö, -h Eks t. i c e 1 == i c e 11 11 e /1m m ö, - t t 6, -h Abess. i c et t ä lh.

RESIPROOKKIPRONOMINI.

§ 101. Resi1ptrookki1pironomini on toine, käY'tettynä kaksi­naisena yksikössä, jolloin jälki'mäinen t o i ne tai1puu joko 3. peirs.oonaan suffiksin kera tai il1man sitä. Nominatii'vi, ko.mita.­tiivi ja instru:ktiivi puuttuvat.

Alk!kus. t o i n ~ t o i z en Gen. t o i n e toi z e/n, -.h

66

Part. toi ne .t. o i s ,ta, - lh Iness. t ,o i n e t ,o i z e/s, - :s s a 1h Illat. t 10 i n e t o i z e/h, - lh e s Ekst. t o i ne t o i z e/l, - 11 e lh Abess. toi n ·e toi z et ta h

DEMONSTRATIIVIPRONOMIINIT

§ 102. DemonstTa:tiivipr,onc-1miinit ovat: se se, tämä tämä, tai (toa) tuo, toi (tuo) tuo (kauem1pana kuin t a i); n e~prefiiksillä muodostuneet nece, netäi, netai, netoi, jotka mäårätymmin :kuin vastaavat ede'Uiset osoittavat ,paikkaa. Ne ta-i1puvat kai­kissa sijoissa 1paitsi komHatiivissa.

Norm. Gen. Esis. Pa1rt. Ine-s.s. I.Icrat. E1kst.

Abeiss.

l'nstr.

Noim.

Gen.

Eiss.

1Paiit.

Ine1sis.

lllait.

.s e sen 1S i n å s idä ·S i t s i .h s i 1

{sitä s i 1t t ä ·h s ,e n

net fn,ijjen tni.löin (n i n ä \nilöinä fnfidä ln i löi I n Ls )nilöi1s

'n i 1h \nilöih

ne C·e ne c·e n necinä necidä ne cis n,eccih n·eci.I

n ie c i ,t ä

n,ecen

nen,et

n,enien

neninä

n'e n i

uenis

ne n i h

Yksikkö.

tämä tämä n l ä n ä t äd ä 1 ä 1S

t ä h t ä 1

tätä

lälillän

Monikko.

nälillät

nämien

näminä

n äm i

n ä m i ,g

n ä 1n1i1h

t .a i (t o a) t o a n toana t o ad a t 0a1S t o ah t o a 1

toata

to a n

no a t (najjen \no aloin lnaina \noal-oina

{ naida noraloi

{ nais n 10a11 o i s

f n a i.h ln o a 11 o i ·h

toi (tuo) tuon tuona tuo d ,a

tuo.s t u O' h t u 0 1

tuota

t IU1·0 .n

n u o:t fnojjen \nuoloin 1noina \nuoloina 'noida \nuoloi Jn o i s \nuolois

{ no i h nuoloih °' ""-J

Ekst.

Abess

Instr.

{ n i 1 nilöiJ n,enil

{ n i t ä, - t t ä h { n e n i 1t ä n i l ö i t ä, -t t ä .h n e n i t t ä h

{ n i n ,.1 ... n·en1n

Ill Olll

n ä 1m i 1

{ nän1itä nämi ttärh

nä1min

{ n a i ·l { n o i 1 n o a 1 o i 11 n u o 1 o i 1

{nai t a, -t ta h {no i ta, -t ta h n o a 11 o i t a, -t t a h n u o 1 o i t a, -t t a h

{ na1n noa1loin

{ noin nuoloin

°' 00

69

N e t ä i, n e t a i, n e t o i ta~puvat j ällkiosalltaan !kuin t ä .m ä, tai, t o i.

Lisäys. V1m:ssä on !filOn. ni01minatiivit ne, n ä, m ä1, nio a, nuo; n ä 1m ä-sanan 1monikion vairtalo on n ä i-, sii:s: n ä, i j en, n ä i/ni ä, -s s ä, -.s t ä, -h y.m. Ei 1minkään moni!kossa esiinny l ·o i, 11 ö i. - N ,e c e, n et ä i, n 1e 1t a i, ne toi \puuttuvat.

INTERROGATIIVIPRON OMINIT.

§ 103. ln1tef1rogatiiiv~pronomiinit ovat: mi (migo) milkä, ken ken, 1milkä, ku- 1mi1kä,, kudai, kudamaine, ku1nbaine ,kumpi, mi1kä.

Nom. mi

Gen. mi n

Ess. {m ~n ä .. m i n n a

Part. m idä

Transl. m i ik s e

Inesis.

Illat. m i h

Ekst. :m i 1

{1m itä A1bess .

. mittäh

lnstr. 1m i n

Ylksi.klkö.

ken

kenen

kenä

kedä

keikse

k e s

keh

k e 1

ketä

( 1puuttuu)

(1puuttuu)

(puuttuu)

kuna

kuda

kukse

kus

k u h

k u:J

k u d a i

{1k u d a m a n kudoan

f k u d a nl a n a lk u d o a n a

{ kuda.moa kudoada

{ k u d a m a ks e k u d o a:k_ se

{ kudamas kudoas

fk u d a m ah \kud·oati J k u d a ·m a I lkudoal

{ k u d a (fil a 1t a1, - t t a h (.puuttuu) k u d o a t a, -· t ta h

(:puuttuu) fk u d a m a n \kudoan

Sanonta .m i, k e n, k u- puuttuu ko1mitatii vi. Monikossa on n1 i t, ik et; muuten taivutus kuin yksikössfi. Sana11a k u d a i on monikon vartalo k u d a m i- tai k u d o a l o i-, siis: k u d a-

70

1m a t, -o a t, -a m i e n, -o a l o i n, -a m i ks e. -o a 1 o i ks e ym. K u d a main ·e ja k u m b aine tai1puvat säännöllisesti.

Huom.! V1m:ssa 1puuttuu k u d a i.

RELA TIIVIPRONOMINIT.

§ 104. Relatiiivipironomineina· !käytetään in~errogatiivisia.

INDEFINIITTIPRONO MINIT

§ 105. lndefiniitti1prono1minit ovat:

1) inte1rri0gatii1vit, ji0i,hin on liittynyt suffiksi gi tai ·sanat tahto (taih), kacot, liene, ollov, puttuv. \Siis:

kengi (1k en e n g i, k e d ä g i, 1k e s g i y.m.) kukin, kudaigi (~ u d a m a n g i, k u d o a n g i y.m.) kumipilkin, }rnkainen;

kunagi (lk u s g i, lk u ,h g i y.m.) tkunatkin y.m.; midägi jotakin; kentahto (k e ne n t a h t o, 1k e d ä-, 1k e s- y.m.) joku, jokin,

~{uka tahansa; kuclaltahto y.m. (== ,k en t ah t o); kuuataihto y.m. jonialkin, n1inä talbansa; mitahto y.1m. j{)tkin, :mikä taharnsa; kenliene (k e ni en lie n -e, .k e d ä- y.111.), kenollov, kenput­

tuv, kenkacot (== 1k e n ta h t o); kudailiene, kudaiollov, kudaiputtuv, kuclaikacot (== lk u d a i­

t ah t ·o); kunaliene, kunaollov, kunaplittuv, kunakacot l== 1k u n a­

la h t o); miliene, miollov, miputtuv, mikacot (== m i t ah t o).

2) interrogatiivit, joiden edeUä ikäy sana hos, ni tai toko: hos ken (.h os 1k ·e ne n, h. k e d ä y.m.) ku'·ka ta1hansa,

vaikka :mikä; hos kudai (== edell.), hos kuna 1minä tahansa, bos mi initk.ä

tr:1hansa; (ei) ni ken (ei) n i kenen y.m.) ei kukaan; (ei) ni kudai

(ei) kumpi1kaan, (ei) n1ikään, (ei) ni kuna (ei) minäkään,, (ei) ni nti (ei) 1m.ikään.

toko kudai (t. k u d a m a. n y.m.) kukin, lkum·pi1kin.

71

Huom. Vm:ssa ikäytefaän indefiniitteja 1muodostietta·e:s.sa h o t d a (g a, n i) ,tai !~\. a c o, 1k a j o, t a 1h o, n1 i v a l d a h; e1sin1.

h ·O t lk en == lk ·en n i v 1a l d a 1h lku1ka taihansa, !h o t k u d a­m ane g a (d a, n i, !k a c o ·kajo, taho) ku:n1ipi tahansa, ·mikä hyvänsä. Ei kukaan, ei ?mikään on: ·e i n i ,k e n, n i m i, e i n i k 11 d a .m a n e == e i k u d a m a. n e g i.

3) inte.rirogatiiviset, käytettyinä lau·seessa, jossa on toinen irnterrogatiivi:pronomini tai sana :ko n z a (lk os) kun, lk u i jos, tai t c i v o d niinkuin, sekä suo.rassa ja epäsuorassa kysymyk­sessä (1ks. La:useoppia).

Esi1m. 1k ·en ::k u .s p ä i lkulka mi'Stäkin, 'k e n lk ui g i kuka mitenkin, ik o 1s ik .en g i (t u 11 o v) 1milloin 1mikin, (k u i m i n \ l i e n e o t t a n u h) jos johtkin, t o i v o d m i o n k a d o n u ih niinlkuin j01kin olisi ikadonnu1t; (voi n g o s a nuo) m idä jo­talkin.

4) joga (tai1pumaton), jogahine, joganiies (-hen) juka, Jalkainen.

5) adj.ektiivit, joil:la on indefiniittinen merikitys:

ainavo, ainavoine, aino (tp1m.) ainoa; eiyksi (ei yht en y.·m.) moni; enämbi (-m b ä n) usea; ed (tipm.); e1·äs eräs, 1nnmdan; joku, 1jokin; .mo.koima; h~uva; hyvä1paha (hyvä! n iP a­h a n y.m.) jon1kurnlain·en, ice itts.e; ilhmine.n. (esim. l a s 'k u :s i c ·en t y h j ä .k se s ·O a t ta Y :lais1kuus saa.ttaa ihmi.sen ... (ks. Lauseo1ppia); kai (akk., gen. ik a i ken; mon. nom., a.kk. kaiket koiko; instT. kaikin kaikki); kcgo (itm1p.); liga moni; moUen == mollembat (m o 111e!IDbi12 n y.1m.), molletit, (m o 11 et t i .loi· n y.m.) molemma.t; moni; monies (-hen) muu­dan i,V1:n.); mti; samaine, sese (s e n se n y.1m.), sebo.se (se n b ·O­

s en y.m.), seze (se n z e y.m.) smna1; setämä (se n tämä n s i d ä t ä d ä. ne t n ä :m ät y.m.) n1uutama, ylksi ja toinen, sefämä te:itai (se n t ä :mä n tuo n t o a n y.m.) ·'kai:kenlainen, foine toinen; eräs. muutama; 1moni; vä.hä harva; yksi sama; yksi -- toine == foine - 1toine toinen -- toinen: ijjjä .moni, paljo, äjjävähä (ä j j ä, n 1v ä1h ä n y.m.) muuta1ma, 1Jonlk,unverran; (ei) ä j j e ä n i v ä he ä (ei) minkäänlaista.

§ 106. Indenfiniittipronrnmineihin .kuuluvat tavallaan myös pronominaalit, j.otlka ovat 1p1ronnmin.ei"!ta (tai pronomini.syntyi-

72

sistt:ä pairt,ilk1k1elei.sta) muodostuneet. Ne ovat johdannai1sia tai yhdyssanoja.

1. Jolhdannaisten j-olhtimia ovat:

a1• -galaine, -gäläine. Esim. m e i .g ä l ä i ne, t e i g ä l ä i-n e, h ei g ä il ä i n e, s i g ä ll ä i n c, n ·2 c i gä l ä i n e, n e t ä-g ä l ä ne, t ä g ä l ä i ne, :m u g a l a i n e.

b. -hine. Esi:m. 1m i n u h i ne minun oma, 1minulta saatu, minulle sopiva, s i n u ,h i ne, ,h ä ne \h i n ·e, n1 c i lh i ne, te i­h i1 n -e, mi1hine 1miiStä teihty, mu:hine mrn~slrr tehty, min­n 1e IP ä i .h i n e minlkäsuun1tainen, 1s i n n e 1p ä i h i n e, t ä n n e­p ä i h i n 1C.

c. -Hine. Esim. m i n u 11 i ne 1minulla ollut, s i n u l l i-n e, n ·e c e l !l i 1n e, t u o 11 i n ;e tuoma oleva; m o n ·e l l i n e mo­nenila1inen, 1m u j j a 11 i ne n (== m u g a, l a i n -e).

d. -lloine, -llöine: 1S i l l o i n e silloin~n, t u o 11 o i n e tuonnoin.en, t ä 11 öin ·e tä1mänaikainen .

. e. -mb~~ine, -mhäine. Esi·m. n c t o a m b a i n e (n -e t o­a ne 1n b a i n c) tuonne1mpana oleva, n c c i n1 b ä i n e (n e c i n­n em b ä i n e) ,siinnrnnpänä oleva1,: ne t ä m h ä i n.:;, ,s i m b ä i­n e (sinne :m b ä i ne), t o a m b aine, tuo 1~11 b a i n e.

f. -imaine, -mäine. Esi1m. s i n n i 1m ä i n ~ eni1mmin sinne-1päin olleva, t ·o a n i m a i n ·e, t n on i 1m a i n e t ä n n i m ä i n e.

g. -ssahine, -ssähine. E.sin1. n e c i iS s ä h i ne sinne asti llnenevä (ta:i '.kestävä), t u o ,s s a1 :h i n e, t ä s s ä h i n e.

1h. -toi, -töi. Esim. m i n u t o i ilman minua tai 1ninun poissa­ollessani ta1paihtuva, minua 1koske1maton, s i n u toi, m e i1 t ö i, t e i t ö i, .h e i t ö i, 1m u i t o i1, :m i t ö i mitätön.

i. (n i) m i n minoine ei minkäänlainen == (n i) \k u n knnui­ue, (n i) k 1e ne n kettumoa (ei) yhtään tketä1ä11, (n i) 111 i n init­koida (ei) y1htään mitään.

2. iPronominaalisilla y,hdyssanoil'la on jfö1kiosana:

a. -jytys, -jyttymä-, -jyttyine, jyttymäine kaHainen, -·lainen. Esirm. s -en j yty s S·e1la1inen, t o a n j y t t y i ne, .kai lk en j y t­t y .mä t; 11nftus, n1ilys, mfttuine, miltu1mat .millai­nen, 111illaiset.

b. -loaduine -kaUainen. Esim. se n 1 o a d ui ne, k u d o a n-1 o a d u i n e;

73

c. -moine -1moine. Esim. s c 1m moi ne, m i m u1 o i ne, k u m 11n o i ne, ne c en :m 10 i ne y h ,te n n1 o i ne.

d. -n(J;alaine -moine. Esim. se n no a 1 a1 i ne, m i n no a-1 aine.

e. -soabaine -1moine. Esim. s i n u n s o a b a i ne, h ä n e n­s o a b ai i ne.

f. -soaraine -laatuinen. 1Esi·m. kai 1k en s o a 1r a i ne, se n­s o a r aine, sinun s o a 1r aine.

II. VERBIT.

V E R B 1 1\1 U 0 D 0 T.

YLEISTÄ.

§ 107. Verbien taivutuksessa 1huom.ataan:

1. ;K·olnre lukua: yksikJkö, ikaksiklko ja moni1k!ko" Kaksi1kko ta•va,taan vain i1mpera,tiivissa. Esim. o 1 e, o 1 g a, o 1 g o a.

2. K·olmie persoonaa (tekijää): I:nen, 2:nen ja 3:s. Esini. m i n ä s i n ä. ·h 3 i (s e y.:m).

3. Yhde1ksän tempusta (ailka1uok.Lkaa), joi~ta 1kol1me yhdistä­mätöntä, kuusi yhdistettyä eli liittotempusta.

Teffi/pukset am.oitta.vat sitä nykyisen, menneen tai tulevan ajan tekemi,stä1, }oka aikasuihteessaan sano1misieen tai toiseen ta­pahtumaan on

a) samanaikainen tai 1määrää:mätön; tä1hän kuulluvat pree­senssi, imperfekti ja yleisfutuuri. Esim. anna n, a n n ·o i n, :1 i e n e n a n d a m a h.

b) edellinen; tätä ilmaisevat perfekti, pluskvamperfekti ja päliUymis:utuuri. Es:1m. ·o 1 en a n d a n u h, o l i n a n d a n u 1h, r o i m m o s a n d a n u h.

c) seuraava; tähän viittaavat kestämisfutuuri, edellisfutuuri ja vastaisfutuuri. .E:si1m. '° '1 en a n d a j, o 1 i n a n d a j, 1 i e­n en a n d a j.

4. Neljä mcdusta (t31pailuokikaa): indikatiivi (tositapa), po­tentsiaarli (mahtotapa1), konditsionaali (ehtota1pa), imperatiivi \'käskytmpa). Esim.. a n n a n, a n d a n e n, a n d a z i n, a n n a.

74

::>. Kaksi päälu01kkaa: aktiivi ja passnv1. Aktiiviin kuuluu koLme alaluokkaa: I, II ja .. III aiktiivi; 1pa1s:siiviin sam,oin I, II j·1 III ,passiivi. Esim. I akt. anna n, s o a n a n d a m a Jh; II aJd. o 1 e n a n d a 1m ai s, o 1 e n 'l ä, 1h t ·e v ä 1 1 e h; UI aik t. ;m i n m 1 on a n d o a, ·m i n u 1 r o i, h käy d y; I patS'S. anneta h, o 1 i s 1m en d y; II ·pass. o 1 en vuot et tavan a, r o i t t os nähty; UI pass. (1 i n d u) a m b u v ui, (se n1 a t 1k a) k ä­v e l d y i.

6. Kahdelksan nominaalimuotoa, joista on viiisi infinitiiyiä (nimita1paa): I, II, III, IV ja V, seikä 1kuu:si partisiippia (l~atu­ta1paa): akt. 1pa1rtisii1pin I, II ja III 1pirees·enssi ja perfekti s.::Jdi pass. 1partisii,pin 1preesenssi ja perfekti. Esim. a n d o a, a n d a.­j e n a n d a m a s, a n d a m i z i 1 l e .h, a n n a n d ai 1 1 e h; a n­d a v a (n), anda.j. annandahine, andanuh; annet­f a v, a n n e t t u.

§ 108.

VERBIEN TAIVUTUS •

. PERSOONAPÄÄTTEET.

Y1ks.

1 pcrs. -n 2. 3.

)) -t » 1 V

{ b i 1 päätteetön

Mon.

-m 1mo, -mm ö -t t o, -t ·t ö

== yks. tai pass.

Yks. 3. persoonalla on indilkatiivin ja 1potentsiaali.n preeseTuS­&i1s1sä pääte v, Jonka edellä v·artalon loppu-e:n 1s.ijallla on o, ö. Yksitavui-siHa sanoina -on v:n ohella hi,, .mikä on ·yiksinomaan .käytännössä sanoilla n a i-, p ui-, ui-, voi-, käy-. 3. per­soona on )pääbteetön imp.e1rfektis,sä ja 'kondittSionaalissa. - Mon. 3. 'persoona on jo.ko y1ks. 1. •perisoonan ·ka1ltainen tai käyte1tään sinli passiivia E1sim.

Y1ks.

Lannan 1. annat

(andav 3. { s o a v == s o a b i l puibi

a n d o i, s a i, p u i a n d a s, s o a s, 1p u i s

Mon.

annam1mo annatto

fandav == annetah soav == soahah

l p u i b i == p u j j a ·h

{ andoi == annettih andas==annettas

75

Huom. V1m:.s.sa on yks. 3. persoonan pääte t sanoilla n a, i­p ui-, ui-, voi-, 1k ä y-; u:non. 1. persoonan pääte -nuna, mmä, 2. persoonan -tta, -ttä, mutta ind. impeirfe,ktissä ja kondit­sionaailissa ovat :päätteet monikossa -ma, mä, a, -ä. Esi:m. a n­n a 'lll m a, a n n a t t a, a n d a .n ·e m 1m a, -ne t ta, 1mutta a n d o i ·m a, a n d o j a, a n d a z i rm a, -z i a. Yrksitavuisilla on !kuitenkin i1m pe.rfo!k tirs.sa s.a1moin kuin pre1es-enssi:ssä, siis: sai m 1m a, sait ta (vert. 1konditrs. s o a. z i 1m a, s o a z i a).

§ 109. IMPERATIIVIN PERSOONAPÄÄTTEET.

1.

2.

3.

1.

2.

3.

Ylkrs.

·pers.

))

))

Esim.

peris.

))

»

(·puuttuu)

0

·h

(puuttuu)

f s o a )ota

1sa8 g a ,h }ottakkah l(o t t o a h)

I\:a\ksikko.

(ipuuttuu)

0

(puuttuu)

{s o a g a ota·klka

(puuttuu)

Mon.

-m1mol m.m ö

{--at,' -a -t t o, -t t ö yks. tai .pass.

l·soag a1rn m o { o t t a k 1k a m 1m o ( (.o t t o a m m o)

(s o a g o a i o t rt 1a lk 1k ·O a

l (o t t o a/t, -t t o)

Js o a g a1h == soad~.has

lo t ta 1k k ah otetta h a s.

Hunm. Vm:ssa on mon. 1. pm·s:n pääte m a, ill ä tai 0, 2. pers :ssa on vain a, ii, esi.m. s a. a g a (m a), o t t a ik k o a.

§ 110. Passiivissa on 1pe1rsoonapääte h indi~atiivin pirc-e.s-cns­sirs·s·ä ja im:peirfekti:ssä selkä potentsiaailis1sia; pääte puuttuu kon­ditsionaalis,sa. Esim. s ·o a h a :h, .s o a d i h, s o a d a n e 1h; 6 o a.­d a s, ;s o a d a n u s (s o a d u .s).

§ 111. Refleksiivitaivutuksen persoonaipföitteistä 1ks. tätä tai­vutusta.

76

TEMPUSTEN JA PÄÄLUOKKAIN TUNNUKSET.

1 AKTIIVI.

§ 112. Indikatiivin preesenssillä ei ole tunnusta.

§ 113. Indikatiivin imperfektiU.ä on tunnus i, Joka on liitty­nyt sanan vokaalivartaloon (;ks. § 135). Tunnuksen edellä tava­taan vokaaHvai1hteluita (ks. § 18, 20). Kun i:stä ja vartalon 101p­·puvotkaali.sta syrntyy diftongit oi, ui, yi, niin edelläJkäyvät kk, pp~ tt, cc esiintyvät A1m:ssa aina heikossa asteessa.

Esi1m. ka/nnan ro../ -nnoin, -ndoi; vo/jjan ro../ v·oj-J 1 n -i d i · v e ä n ro../ " e i n v e d i · m e n/e n ro../ i n · ·o p i n ro../

t ' ' l' ' ' ' ' '

opin, o:ppi; vien ro../ vein; laIJg/ien (inf. -1e-ta) ro../ ein, -ei; suor/ien (inf. -ita) ro../ in, -i; s/oan ro../ sain; hyp· P.'eän ro../ -äin; tuon ro../t·oin, uinu on (inf. -o;ta) ro../ -oin; tukkuon (inf. -uta) ro../ -uin; syön ro../ söin, töllyön ( i n f. -ö t ä) ro../ ö i n ; j y r y ö n ( i n f. -y t ä) ro../ y i n ; - n1 u 10 k / u n ro../ -uin -ui· tap/an ro../ oin -oi· soat/an ro../ 01·n -oi· ka-

, ' 1 ' ' 'I '

c/o n ro../ -0 i n, -o i.

§ 114. Potentsiaalin tunnus on ne tai nn~ (jälkimäinen sivu­:painol1lisen tavun jäljessä). Tunnus on 1Httyny1t sanan 'kionso­nantitivartaloon (jos sellainen on) (ks. § 137-8); tämän varlalon loipipu-l:n, r:n, s:n jäljte·ssä on tunnus le, re se; ?äin vastoin on konsonanttivartallon il101ppu-t:n sijal'la >tunnuksen edellä n.

Esim. s o a n en, o t t a n en, p a n n en, o ,11 en, p u r r e n, .p e s s e n; 11 ä lh e/t ä ro../ l ä h e n n e n, s u v a i/t a ro../ ~n n e n. 1m o a/it a ro../ -n n e n· k a b r a s t/o a ro../ -a n ne n h ä v i t/t e ä ro../ . ' ' -ä n ne n.

Huom. A1m:ssa on yksitavuisillakin sanoilla tunnus nne; esim. soannen. voinnen.

§ 115. Konditsionaalin preesenssin tunnus on zi tai izi, 3. pe1rsoionassa s tai is, joka .on liittynyt ;sanan vokaalivairtakwn. Tunnus izi ja is tavataan vain· e-·1upipuisten vartal.oid·2n j1äHjessä. joiden e täUöin on kadonnut.

Esim. s o a z i n, s o a s; o 1t ta z i n, o t ta s, h ä v i t t ä/z i n, -,s, opipi/zin, -s, läihen/izin, -s; suvaicc/izin, -s, laJJ­g i e / z i n, -s; u i n u 10 / z i n, -s; 1m a g ·O a / z i n, -s. -- V:m: ssa on 3. versoonassa aina tunnus i s. esi1m. s a i s, l ö i s, k i s k o i s, ko a d a i s.

77

§ 11·6. Konditsionaalin perfeiktin tunnus on nuzi, nyzl tai nnuzi, nnyzi, 3. persoonassa nus, nys 1tai nnus, nnys, mikä tunnus on iliittynyt sanan .konsCJnanittivartaloon. Ne muo­do·t, ·jnissa on kahdenneMu nn, tavataan sivupaino1'.lisen tavun jäljessä. Tunnuks·en n on muuttunut sa:;noin kuin 1pntentsiaalin tunnU1ksen n ja konsonanttivalfrtalon 101p1pu-t samoin.

Esim. s o a n u z i n, s o a n u s olisin y .1m. saanut, v i e n y­z I n, '° t t a n u z i n; 1t u 11 u z i n; v i e 1r 11' y z i n, p e s s y z i n, m o a n n u z i n, s u vai n n u z i n; 1 u n n a s ta n n u z i n, h ä­v i t ä n n y z i n.

Huom. Am:ssa on yksitavuisiJiakin verbeillä nnuzi, nnus, esim. soannuzin, tuonnuzin. - Vm:ssa puuttuu tä1mä konditsio­naa.li.

§ 117. Imperatiivin tunnus on yks. 2. persuonassa nykyään näkym·ätön ja vain sanan /heikko vo:kaailiva1r1talo ·on siitä merk­kinä.

Esim. s o a, vie, o rt a, anna, t u i1 e, mene 1p e z e; m a.­g o a, 1 e i k k o a.; k a b r a s t a, h ä v itä. - Muissa persoonissa on tunnus

a. ka, kä seillaisen konsonanttivartalon jäljessä, jonka lo­ipussa on h, k, s, t; täimä t on tä1.löin illlUuttunut k:ksi.

Esim. n ä h k ä h, 1 ä k k e ä Uäihte1kää, p c s k ä 1m m ö, :1 ä­h ·e/t ä ~ -:k 'k e ä, s u vai/ta ~ -k ko a, 1m o a/t a ~ -k ,k ah, s u o .r 1i /t a ~ -k ;k a h;

b. ga, gä yksitavuisissa sanoissa ja 1-, n-, r-loppuisen kon­sonanttiva,r1tal1on. jä1Jijessä. Esim. t u o g a.1h, s y ö g e ä, o J g a m­m o, ,p a n g o a (lue IJ>a1Jgoa), 1p u 1r g a ih.

c. kka, kkä lyihyeen vokaaliin 101p;puvan vokaalivartalon jäljessä, minkä J.opipukonsonantit säilyvät valhvana paitsi tt sivu­paino[lisen tavun alussa.

Esim. ·o t t a ,k :k a h, v e d ä k ik e ä, r o a d a k k a 1m m o, h -e i t t y k k ä h, 1r i p .p u k k a h; (,p a i s t a/ t t o a ~) -t a k k a h, (r e v i/ t t e ä ~) -t ä k k ä 1h.

d. Edellisen päätteen sijalla tavataan usein mon. 2. persoo­nassa {ja joskus yks. 3.-ssa ja mon. 1.-ssa) tunnus a, ä, joka edeUäolevan vairta1lon lo1pjpuvoikaa[in kanssa on sulautunut dif­tongiksi oa, eä, ie~ uo, yö. Esillll. r rO a d 0 a t, h e i t t e ä t, e'.cciet (eccie·ttö), kaccuot, lheittyöttö {joskus: kaccu/oh, -ommo, heitty/öh, -ö·mmö).

78

Lisäys. Kaksikon tunnus on ka (kä), ga (gä), kka (kkä); viim·eiksimainittu on aina liititynyt 1heik,koon volkaa:liva1rtaroon.

Esim. ·l ä k k ä lähteikääm.me (me kruksi tai sinä meidän kans­samme), soaga, panga, o.lga, luvekka, otakka, l 1e i kakka.

§ 118. I infinitiivin sija on (1päätte.etön) latiivi, ·mikä tuntuu vain sen lo1pputavun 1heikos1ta asteesta. Sen tunnus on

a. -ta, -tä kaksivarta1loisissa sanoissa h-9 s-, t-loppuisen kon­sona.ntti'va.rta1lon jäljessä.

Esim. n ä h t ä, p e s t ä, (t)ä), ta1rita, sa1lvata; ( < l ö y t-(t) ä).

s ä r i s t ä; l ä ,h e t ä ( < l ä 1h e t­,k o a t a ( < k o a t-· ( t) a) , l ö y t ä

b. d:n ihei1kko aste + a, ä yksitavuisissa sanoissa, kalksiva•r­taloisissa sanoissa 1-, n-, r-UO!pipuisen konsonanttivartalon jä11jessä se:kä icoe-1pä.ätteisten verbien difti0ngilo1IJ1puisen var1talon jäljessä: tulLos ·on ,pääte ja, Ja, na, ra, va.

Esim. vijjä, VOJJa, ujja; tuvva, syvvä; kulla. a n ne 11 a; p anna; p u ,r r a; ·h a .r avo j ja, s u v a j ja. Huo1m! s o a (h a), j e ä (h ä).

Huom. Am:ssa on usein ta, tä tunnus 1- tai r-lo•Plpuisen vaLrta·lon jäljessä; esim. kulta, k ä v e l t ä, p u rr ta, vie 1r t ä.

c. a, ä yiksivartaloisissa sanoissa lyihyen vokaalin jäljessä, milkä tunnus on l·o,pipuvokaa1lin kanssa sulautunut diftongiksi oa, eä, ie, uoi yö (ks. § 23.)

Esim. a n d ·o a, l ö y d e ä, k a. n n a t t o a, l u g i e, h y v e k­s i .e, .o p ,p i .e, s a n u o, k u c c u o, y ö J<: s yö.

§ 119. II infinitiivin pääsijat ovat inessiivi ja instruktiivi. Sen tunnus on te-. d:n 1heikko aste + e (siis: je-, Je-, ne-, re-, ve-) tai e- {je-). Nämä ovat 1liittyneet samanlaisiin va1r1taloi1hin kuin 1 infinHiivin vastaava1t 1tunnuks.et.

Esi1m. n ä 1h t e n, 1p e 1s t e s, s ä 1r i s t e n, l ä 1h e t e s1, t a· r i­t .e n, s a l v a t .e n, 'k o a t e n, l ö y t e n, t i .e t e n; v i j j e s, v o j j e s, lk u l l 1e n, a n n .e 11 ·en, :p ai n ne n, 1P u r 1r en, 11 u ·v­v e s, s y ·v v e s; hara v o j J e s, s u v a. i j j e s; -- huom! s o a­h e s, j e ä 1h e s -; a n d a 1e n == a n d a j .e n; l ö y d ä j e n, k a b­r a s ta j e s (-aes), hävittäjes, lugies, oppien, sa­n o .e n, 'k u c c u j 1e n, y ö 'k s y e n.

79

Huom. Am:ssa: k ii 1 te n, k ä v e 1 t en, vie r te s y.·m. Vm:ssa: a n d oas s a, -o a n, 1 ö y d e ässä, -e ä n, s a nuo s s a, -uo n, k u c c U·O s s a, uo n. (Ks. § 23, 10).

§ 120. 111 infinitiivin sijat ovat inessiivi, .elatiivi, illa­tiivi ja abessilvi, 'harvemmin partitiivi ja eksternatiivi. [en tunnus on ma, mä vokaaliva1rtalon jäljessä. Esim. t u 1 em a s, -m a ,s (p ä i), -llil ah, -m a ta (-t t a·1h); t u 1 e .m o a, t u 1ema1.

§ 121. IV infinitiiviä käyt·etään verbinluontoisena noimina­tiivissa, pa1rtitiivissa, illatiivissa 1ja 1eksternatiivissa (3. 1persoonan suffiksin kanssa). Sen tunnus on mine vokaali vartalon jäljessä.

Esim. (S i n u 11 on ko d i lb.) 1 ä h te m i ne; (ei o 1 e hän d ä) vuotta m i s ta; (a i no s o 1 et) h o p 1p u o m i z e .h . . tahdot riidellä; (o 1 en j o) h a 1r 1m a n 1e m i z e l l e h alan jo har1maan­tua.

§ 122. V infinitiiviä tavataan verbinluontoisena no:minatii­vissa, inessiivissa, e'ksternatiivissa ja instru1ktiivissa. Sen tun­nus on nd.a, ndä vokaalivartalon jäljessä.

Esim. (r o a d o h m i n u 1 on) mene n d ä; o 1 en d a s (on) !kyllä on; (tS .e 1p i d ä v o 1 !l a1) m a 1k s a n d a 1 pi1tää ma1ksaai; ih i i­i en en d ä 11 e h (on v ilh m a) sade on hi1jene1mään päin; ne v­v on d o i n (ii e v v o i) 1paljon neuvoi.

§ 123. Akt. partisiipin 1 preesenssin tunnus on va) vä, (joskus nominatiivissa -vaine, -väine) vdkaalivrur:talon jä.Ij.essä.

Tätä ipartisii1p.pia käyt1e1tään akkusatiivissa, essiivissä, transla­tiivissa, inessiivissä, elatiivissa, illatiivissa ja eksternatiivissa.

Esim. it u .1 e v a i n e, t u 1 e v a n, 1 ä h te v ä n ä. tie d ä v i­n ä ih, n ä g e v i k se nähtävästi 1 u g e v i s luetitavissa, 'k ii 1 u­v i 1 kuultavana, e ,11 e n d ä v ä l l 1e· .h ymmär.rettävästi. - Mer­kitys on transitiivisilla verbeillä usein passiivinen (ks. edell. esim.)

§ 124. Akt. partisiipin II preesenssin tunnus on j (vart. -ja, jä) ·tai Ja, jä, nominatiivissa joskus -jaine, -~äine) vokaalivar­ta1J:on jälj.eissä. j-tunnus tavaitaain nominatiivissa vain kalk.si- ja usea11npitavuisilla sanoilla ly.hyen vokaailin 1jälj.essä.

Esi,m. s o a j a saava saaja. vie i ä. tuo j a; 1 a :u g i e j a, .häviejä, mag·oaja.; menij (-i:jät), :1ä,J1enij, taric­c i j, lk a n n a t 't a j; 'k u o 1 i j a i ne: 1 ä '11 t i j ä i n e.

80

§ 125. Akt. partisiipin 111 preesenssin tunnus on ndahine, ndähine.

Esi1m . .s o a n d a h i n 1e saa~tava, 1 a. i n d a .h i n e tekemänä syntynyt, k a z v a n d a 'h i. ne (p·ernldn jatka) kasvanu111la m1uo­dostunut, (m i ·e h e n) n o s t a n d a 1h i n e (kivi) jonka mies voi nostaa, 1p e r i n d ä h i ne perittävä, 1p e ä v y n d ä 1.h i n e sa­tunnainen, (,minun) p i en d ä h i n 1'2' :minun käyttämäni (vaa­tekaippale).

§ 126. Akt. partisiipin perfektin tunnus on nuh, nyh (va,rt. uuo-, nyö-) tai nnuh, nnyh (va.rt. nnun-, nnyö-), jälki1mäinen sivupainoNiBen ta·vun jä~ljessä. Tunnus on. 1kaksivrnrtaloisiUai sa­noilla. 1iiittynyt 'konsonanttiva1rta1l()(}n samoin 1kuin pot1er11t.siaailin tunnus ne, une.

Esi1m. s o a1 n u ,h, ot ta, n u !h, o 11 u h, pannu h, p u 1r r u h, p e s s y h; 1 ä h e n n y h, s u v a i n n u 1h, m o a n n u h; k a b­T a s t a n n u h, '.h ä ·v i t ä n n y h.

1 PASSIIVI.

§ 127. Passiivissa on ta, tä vartalon tunnuksena h-, s-, t-loppui­sen konsonanUivarta.Ion jäljessä; da, dä yksitavuisilla ja icce­lo.pipuisilla sanoilla sekä 1-, n-, r-lop1puisen konso.nantti·vartalon jäljessä. Yksivartaloisilla sanoilla on lylhyen vokaalin jäljessä tta, tHi, donka. 1eidel1läkäyvän a:n, ä:n sijalla on e. Mutta e-lop­puisilla varitaloilla tavataan ,tunnus e indikatiivin 1preesenssissä ja i1m1perf ektissä, yleise.m1min kuitenkin etta, että kaikissa 1nassii­vin 1m1uodoissa (vii:me.mainittujen lka.hden •tunnuksen edellä on aJ1ku1perä,i.sen e:n sijaHai i).

Esi,m. n1ä:h'tä/h, säristä/h, läihettäis, .sa.lvatta/s; vie d ä/s, tuoda/ne ,h, ·o r d a/n e h, p a n d a/s, 1p u r d a/s, s u­v a i d a/n ne h; a n ne t t a/s; k u c u t t a/s; käski 1e/h, 1 ä h­t e i/h; 1 u g i e .t t a/s, i s k i e t it ä/s.

Huom. Am:ssa on tunnus -tta, -ttä- myös 1-, r-loppuiSten vartalon jäljessä. Esim. k u l t a~h, ip u r t a/s.

§ 128. Passiivin indikatiivin pl'eesenssi on iLman tem1puk­sen tunnusta; 1persoon1aipääte -0n h; lo.pputaiv·u on .heitk:koastei­nen.

81

Esi1m. n ä ,h t ä lh, p e s t ä h, h a r m a t ah, m o a t a h; v 1 J­j ä ,h, tuvvarh, 1pannah, ,tulla1h, 1purrah; soa.h(ah), j -e ä1 h (å h); /h ,a"r a v o j j a11h; a n n 1e lt a :h, p i .e t äl h, k i s 1k o­t a h ; lk o s k i e lh ; k ä s k i, e t ä ,h, 1 ä, h t i -e t ä, h, 1 u g i e t a h.

§ 129. Passiivin indikatiivin imperfektin tunnus on i, jonka edeltä passiivin tunnuksen 101ppu-a, -ä on kadonnut; p1e1rsoona­pääte on h; lop:puta.vu on va1hva-asteinen.

Esim. n ä lh t i h, p e s t i h, s a 1 v a t t i lh, m o a t t i 1h; v i e­d i h, t u o d i ;h, 1p a n d i 1h, t u 1 d i 'h, v i e r d i 'h; s o a d i 1h, j e ä­d i ih ; 1h a r a v o i d i h, s u v a. i d i lh ; a n n e t t i h, rp i e t t i h, k u c u t t i h; :ko s k e i h, 1 ä h te i 1h; 1 u g i et t i h, k ä s k i e t­t i h. - Aim: s s a: k u '1 t i \h, 1p u r t i 1h, h a r a v o i t t i , h, s u v a i t ~ t i h.

§ 130. Passiivin potentsiaalin tunnus on ne, sivupainolli­sen tavun jäljessä nne, (jonka edellä U:n sijalla t); 1peirsoona­pääte on h.

Esi1m. n ä h t ä n e h, ip estä n 1e h, lh ä v i te t t ä ne h; m o a t t a n e 1h ; rr ä lh e t ä n n e h; s a. [ v a t a n n e lh, v i e d ä..: n e h, t u o d a n e h, s ·o a d a n e ih. j e ä d ä n e h, lh a r a ·v o i d a -ne 1h; anneta n ne 'h, :piet t ä ne h; koski et a n ne h, l ä h­t i et ä n ne rh. - Am:ssa h a 1r avo i t ta ne h, s u vai t ta ne h.

§ 131. Passiivin konditsionaalin preesenssin tunnus on s vahva-asteisen tavun jä,ljessä. Persioonarpäätettä ei ole.

Esim. n ä 1h t ä s, no s t a s noustaisiin, s a l v a t t a. s, m o a t­t a s, t a .r i t t a .s tarjotrtaisiin; v o i d a. s, t u o d a s, 1p a n d a s, t u 1 d a s, 1p u r d a s, s o a d a s, 1h a 1r a v ·n i d a s, s u v a i d a s; annettas, k·estettäs, o,pittas; itkie·ttäs, polgiet­ta.s. - Am:ssa: kurrtas, vieirtä.s; ha,rav 1oittas, su­v a i t t a S· - Vm:,ssa n ä m t ä i s, s a 1 V a t t a i s y.m.

§ 132. Passiivin kCI:nditsianaalin perfektin tunnus on nus, uys, sivupainollisen tavun jäljessä nnus, nnys (jonka edellä U:n sijalla on t). Tunnus voi 1myö1s ona ipe1kkä s :passiivin par­tisiilp1in perfektin jäljessä (jorrloin l101p1putavun vahva aste 1pysyy). Persoonrupäätettä ei oi1e.

Esim. n ä h t ä n y s o:lisi nfrhty, n o s ta n u s, m o a t ta. n u s, s a 1 v a ta n n u s, h ä v i te t t ä n y s; voida n u s, j 12 ä d ä­n y s, 10 U d a n u .s, a n ne 11 d a n n u s me n rl ä n y s 1p u r d a­n u s; ha-ravoidanus, suvaidannus; lä1htietän-

82

n y s; - n ä h t y s1 n o s t u s, m o a t t u s, vie d y s, s a 11 v a t­t u s, suvaidus; annettus, koskiettus. Am:ssa h a 1r a v o i t t a n u s, s u v a i t t u s.

§ 133. Passiivin hnperatiivin tunnus on ha, hä; persoona­päät·e s (tai ze).

Esim. n ä 1h t ä h ä s nälhtä1köön; nähkööt; m o a t ta h a s h ä v i 'i ·e t t ä h ä s, j e ä d ä h ä .s, o 1 d a lh a s, IP a n d a h a s. vie ·r d ä ·h ä s; 'h a .r avo i d a lh a s, s u v a i d a ,h a s, a n ne t­t ah a s, 01pitta1ha.s; itkie·ttä1häs. -- A!m:ssa 1haravoit­t a h a s, s u v a i t t a h a s·

Huom. Edellämainittu tunnus voi esiintyä .myös muodossa he, esim. n ä h t ä h e s y.m.

§ 134. Pass. partisiipin preesenssin tunnus on v (vart. va-, -vij-).

Esi1m. nälhtäv, nos·tav, saUvattav, hävitettäv, v i e d ä v, s o a d a v, o 1 d a v, m e n d ä v, 1p u :r d a v; .h a r a­v o i d a v, s u ·v a i d a v ; a n n e t t a v, p i e t 1t ä v, ·o 1p i t t a v, käski että v. - Am:s.sa k ä v e •l t ä v, p u .r ta v, h a Ta voit­t a v, suvaittav.

§ 1315. Pass. partisiipin perfektin tunnus on u, y, jonka edeltä 1passiivin va.r1talon lorppu-a, -ä on kadonnut·

Esim. n· ä lh t y, no s t u, m o a t t u, h ä v i 'i et t y; v o i d u, j 1e ä d y; o 1 d u, 1m e n d y, v i e .r d y; 1h a r a v o i d u, s u v a i d u; annettu, .pietty, 1loajit·tu == laittu tehty, itlkie'ity, p o l .g i et ·t u. -- Am:ssa a n ne 1 t u, k u 1 t u, vie r t y, hara­v 0 i t t U, S U V a i t t U.

Lisäys. Tällä partisiipilla on te1m·poraalira.kenteessa ·pääte hu, hy niillä yksivartaloisilla verbeillä, joiden vartalon lopussa on lyhyt vokaali; tässä päätteessä h edustaa passiivin vartaloa; esim. o t t a ih u otettua, i s k e h y isikettyä.

KIELTOMUOTOVARTALOT.

§ 136. Kieltosanan yhteydessä käytetään yleensä be1mpus- ja modusvrurtaJloita illman ipersoonapäätteHä (indik. i1m1perfekti on poikkeus). Aktiivin indik. 1preesens.sin ja ilmperatiivin yiks· 2. ipersioianan kieltomuO'tona on sanan heikko varta~o (i.m,peratiivin

83

muut muodot taipuvat säännöUiisesti). Passiivin indi!k. 1pree­senssin varta'lo ·esiintyy 1myös heikkona kie1tosanan yhteydessä.

Es:itm. e n) o ·t a., (ei) a n d a n e, (e t) o l l e, (e n) o t t. a s, (et) vie n y s; älä k a c o - ä l g ä h s o a g ah, ä l g ä 1m m ö

1m o a k k a m .m o, ä 1 g e ä s a n u o t -; ( e i) o t e t a, ( e i) k a. n -n e t a n n •e, (ei) s u v a i d a s, (ei) tie t t ä n y s == t i e t t y s. - Huom! en l älh (== J älh 1t e), en tie (== t ij j ä). - Mutta indik. im.perf.: (en) o t ta n u 1h, •e 1m m o t i ·e d ä n y h y.m.

VERBIEN VOKAALI JA KONSONANTTIVARTALOT·

§ 137. Paitsi vokaalivar1ta~oa, joka on kaikilla. ve.rbeillä, on usema myös kcnscnanttivartalc~ nimittäin niiUä, joiden a:ktiivin 1 infinitiivin ao1pussa on la, na, ra, ta; e1siim. ·O 111 a, 1p a n n a, 1p u r r a, p e s t ä, rm ·O a t a.

§ 138. Vnkaaliv.ar·talo esiintyy .esim. aktiivin indik. ipree­senssissä ja, UI infiiniiitiivissä. Edellisessä se tavataan 1. persoo.­naipäiät!t.een n:n edellä ja on vairtalon loppmkonsonanitti silloin mahdcl1'isessa 1heikossa asteessa, jälkin1äisessä ma-, mä-tunnuk­s·en edellä, jo Hoin varitalon loip1pukionsonan tti on vaih vassa asteess::.

Esitm. näe/n ,_ näge/mäs, ta,rice/n ,_ icce/mas, 1k e ä n n ä/n ,_ -n d ä/.m ä1 .s, j ä, 1t ä, n ,_ -t t ä m ä s, t i j j ä, n ,_ t i .e d ä m ä s, '.ko a n ,_ rk o a d a. m a .s, p o 11 e n ,_ -l g .e m ai s, 1m a g -o a /n ,_ -g o a/,m a s, l ä :h en e/n ,_ -n e/m ä s.

Lisäys. icce-(päättei&et verbit, Joilla päätteen .edellä käy vo­kaali, käyttävät kahta •ell'i vokaalivartaloa; esi1m. v a r d ·Ö i/c c i­z i n == -o i/z i n, -o i/c c em a s == o i/m a. s, -o i/c c e v a n == o i­/v a n, 'ks. Harjoitusesim. Am:ssa on näillä myös kansa­n ainHiv art ail o.

§ 139. vc..kaalivartala tavataan seuraavissa aktiivin 1muo­dok:sa1: indik. pir.ees.enssi ja, imperfe'kti, •koniditsionaailin pree­renssi, imperatiivin 2. 1persoona, Hil, l'V ja V infinitiivi, akt. ;parti­siipin 1, II ja 111 pireesenssi.

Esim. näe/n, n ä/i1 n, n ä g/i z i n, n ä .e, n ä. g e/m ä s, n ä­g .e/m i n e, n å e/n d ä, n äJ g .e/v ä n, n ä ,g i/ j, näe/n d ä. ·h i n ie; v a l l i c e/n valitsen, -c i n, -c c i/z i n, -c c e/1m a s

84

-cce/1mine, -ce/nda, -cce/van, -cci/j, -ce/ndahine;sal­b o a/ni, -a/i n, -r0 a/z i n, -o a, -o a/;m 31,s, -o a/m i ne, -o a/n d a, -o a/v a n, -n a/j a, -10 a/n d ah i n 1e.

§ 140. Konsonanttivar,talo esiintyy esi1m. I infinitiivissä, kun eirota11nme sen lrc>lpputavun la, na, ra, ta, mutta vaiin a:n, ~kun edd:lä1 käy volkaali tai diftongi + t.

Esim. t u 1/1 a, o mm e1l/l a, ,me n/n ä, 1p a n/n a, 1p u r/r a, v i e r/r ä} n ä h t/ä, k i e l/t ä, no s/t a nousta, j u os/ta, -ta,rit/a, lähet/ä, 1moat/a, salvat/a, tut/a (== tundie), keät/ä (== keändeä), ,roat/a (== roadoa).

§ 141. Konsonanttivartalo on seuraavilla V·erbeillä (jotka siten ovat »kaksivartaloisia»; muut ovat »yksivar'taloisia»).

1) kaks~tavuiset, Joilla vokaalivairta.lon loppu-e:n erde[lä on 1, n, r, s, z, c;

2) us1erum1pitarvuis·et, joiden volkaalivartalo on e-loppuinen;

3) kaksitavuiset, joiden vnkaalivarta.lon loipussa on diftongi;

4) 1muutrumait muu,tkin, ks. ale1mpana § 142. 1 lisäys.

Esim: t u .1 e/n "' t u l/la, rp a n e/n "' p a n/n a, p u r e/n "' p u r/r a, j u o 1k se/n "' j u o s/'t a, ip e z e/n "' p e .s/t ä,, tk a ice/n "' k a i/t a; - o :m b e l e/n "' ·o m m 1ei 1/1 a, t ä r i z e/n "' -s/t ä, v a rl g en e/n "' -11 e t/a, ta r ice n "' ta r i t/a; - v a l g o a/n, "' 11 a t/a, 11 e v i1 .e/n "' -i 1t/ä, o i g u o/n "' -j j o t/a. -- Huo1m! näe/n "' n ä h/t ä.

§ 142. Konsonanttivartaloa käyttävät potentsiaaH, konditsio­naalin ~pe:rfolkti, i1mpera1tiivi {1paitsi yks. 2. persoonaa), I ja II infinitiivi, akt. 1partisiipin 1pe,rfekti S€kä passiivin, ,muodot. Täl­löin on vartalon t:n sija.lla k:n edeUä k, n:n edellä n.

Esim. (näe/n "') n ä 1h/n €n, -n y z i n, -k ä ih y.m., -t ä, -1t e s, -ny,h, -täh y.1m.; (ombelen) "'omn1el/len, -1/luzin, -1/.g ah y.1m., -1/l a, -1/l u .h, -1/l a ih, -[/d i .h, -1/d a n ne h, -1/d a s, -1/dannus, -1/dahas, -1/dav, -1/du; (salboan) "' sal-v a n/n€ n, -n/n u z i n, -lk/ik ah y.·m., -ta, -·te s, -n/n u h, -t a 1h y.n1.

1 lisifiys. Ne ve1rbit, joilla vo:karulivartal1on loippu-da:n, -dä:n edellä on pitkä vokaali, diftongi tai diftongi + 1, n? r. ne käyttävät us€jn 1rinnan volkaalivairtalon kanssa I ja II inrfinitiivissä Sreikä passiivin muodoissa t-lop1puis1ta 1konsonanittivartaloa.

85

_Esi1m. p ~' d e ä ,..._, 1p ): t/ä, -t/e n, -t/ä h, -·t/t i h, -t/t ä ne lh, -t/täs, -t/tänys, -t/tä1häs, -t/täv, -t/ty; 1koadoa ,..._, koa/ta; roadoa ,..._, roa/ta, joudoa ,..._, rjou 1t/a, noudoa ,..._, n o u t / a, v o i d o a ,..._, v o i t / a voide 11 a, ·l ö y d e ä ,..._, l ö y t / ä, t i e d e ä ,..._, t i ·e t/ ä, lk i e l d e ä ,..._, k i € l t ä, k ·e ä n d e ä ,..._, k .e ä­t ~i., e ä n d e ä ,..._, e ä t ä, t y ö n d e ä ,..._, t y ö t ä, 'k i e r d e ii ,..._, k i e r t ä. - Huom! t u n d i e ,..._, tuta, -ta h, -t t i h, -t ta ne h y:m.

2 lisäys. -iendu-lo1PJpuisilla usea1upitavuisilla verbeillä on passiivissa t-lopipuinen lkonsonanttivairtalo; esim. kumien­d u o alkaa kumista, ipass. k u .m i e t a 1h, -t t i lh y.,m. - l ä h t i e sana1lla on i1niperatiivissa: I .ä h t e, .l ä k k ä b.; kaks. l ä k k ä; 1mon. l ä k k ä m m ö, l ä k k e ä.

3 lisäys. Monet -tta, -ttä-l·o1ppuiset verbit voivat sisäheilon johdosta ,passiivissa saada tavallista ly,he11nmät muodot. Esim. o t e t a "h == o t t a h, o t e t t i 1h == o t t i lh, k f t e t ä n n e !h ~~

k f t t ä n 1e 1h s o i t e t a h == s o i t t a h, ( e i) a n n e t a == a n l a. - Huom. s a 11 o t a h == s a n t a 1h.

VERBIEN MERKKl~fUODOT.

§ 143. Verbien n.s. muutkin taivutus1nuodot.

1nerkkimuodoista selviävät 1hel1posli Nämä 1ne·rkkimuodot ovat: akt. ind.

preesenssin yk,s. 1. ,persoona, fanpe.rf e'ktin yks. 3. perrsoona·, iiln­peratiivin yks. 3. ·piersoona, 1 ja 111 infinitiivi sekä !passiivin im­peratiivi. Esim. o t a n, o t t i, o t t akka h, o t t o a, o t t a 1m a s, o t e t t a ih a s.

§ 144. Taivutuskaava.

1. Yksivartaloinen ver­bi (joilla on vain vokaa­livartalo}.

yks. 1. p. o t a n 2. »otat 3. » 0 t t a V

II. Kaksivartaloinen verbi, jonlka konsonanttivartaloa

A. suppeammin B. la2',iemniin käyt.etä,ä1n. käyt.etää,n.

1 aktiivi. Indikatiivi.

Preeisenssi.

.k e ä n n ä n 1keännä•t J(eändäv

lei 1k lk o a n l e i 1k 1k o a t

lei lk ko a v

86

1mon. 1. » o rt a mm o 2. » o t a t t ·o

3. » yks. tai pass. 1 )

yks. 1. p. o t i n 2. )) 0 t i t 3. )) 0 t t i

m on. 1. » o t i m m o 2 . » ·O t i t t 0

1k e ä n n ä m m ö k •e ä n n ä t t ö

{;m,pe1rf e k ti.

keännin lkeännit 1keändi 'k·e ä n nimim ö

:keännittö

Potenlsiaali. P.reesenssi.

y ks. 1. 1p. o t t a n e n k e ä n d ä n e n 2. » ·o t t a n e t 1k e ä, n d ä n e t 3. » o t t a n o v 1k e ä, n d ä n ö v

mon.l. » ottanem- keändänemmö lll 0

2. » o t t a n e t t .o k e ä n d ä n e t t ö

yks 1. p. o t ta z i 11 2. > ottazit 3. » o t t a s

Kondilsionaali

P.·rees·enssi.

k P ä, n d ä z i n k ·e ä n d ä z i t k·eä.ndäs

mo n. 1. » o t t a z i m - 1k e ä n d ä z i 1m 1m ö

mo 2. » o t t a z i t t o 1k e n ä n d ä z i t t ö

y ks. 1. p. o t t a n u z i n 2. » o t t a n u z i t 3. ·» o it t a n u s

mon. 1. » o t t a n u-zimn10

Perfekti.

keändänyzin lk ·e ä n d ä n y z i t lk e ä n d ä 11 y s k e ä n d ä n y z i n1 n1 ö1

2. » o t t a n u z i t- k e ä n d ä n ry z i t t ö t 0

1 e i k k 0 a rrn m 0

Jeilkikoatto

1 e i· 1k lk a i n 1 ei '.k k a i 1t leikkai l e i k ;k a i m m o 1 e i lk :k a i t t o

lei1kannen lei ·k a n n e t l e i 1k a n n a. v leikann.em1mo

leikannetto

l e i lk 1k o a z i n .leikkoazit lei 1k 1k oas l ·e i lk k o a z i m •m o

leikkoazitto

l e i 1k a n n u .z i n le i· k a n n u z i t l e i lk a n ·n u s l e i 1k a n n u z i m 1m o

leikan11uzitto

1 ) Alempana ei erilktSeen 1mainita 1mon. 3. persoonaa.

ltuperatiivi. Pr.eesenssi

y1ks. 2 p. ota tk e ä n n ä

3. » {'k e ä n d ä k 1k ä ih o t t a k k a h ( o t t o a h) (1k e ä n d 1e ä1 h) kaks. 2. p. o t a 1k k a k e ä n d ä k k ä mon. 1. »

lei kokoa

leikak1kah 1 ·e i lk a' k k a

87

{ otta.kkikam1no lottoammo)

{ keändäkkäm1nö (1k e ä 11 id e ä n1 m ö) l ·e i lk a 1k k a 'ffi m o

2. »

{ ottaikkoa ottoat

1. o t t o a

n. iness. 0 t t a(j)e s

inst1r. o t t a(j)e n

111. .part. o t t a m o a iness. o l ta m a s .elat. o t ta m a s-

(p ä i) illait. o t t a n1 ah ekst. o t t a, m a 1 abess. o t t a m a t a,

-t ta h

IV. ottamin e y.1m.

V. o t a n d a y.m.

1. o t t a v a.(n) II. o t ta j 111. o t a n d a h i n e

ottanuh

{ ik e ä n d ä k k e ä lk e ä n d e ä t

Infinitiivi.

{ 1k e ä t ä keändeä

fkeätes \lk e ä n d ä{j)e s J 1k e ä te n l k e ä n d ä (j)e n •keändämeä

leiilkalkkoa

lei.kaita

leikates

lei.katen

1 e i ,k k o a m o a tk .e ä n d ä m ä s l •e i rk 1k o a m a s k e ä n d ä mä s(p ä i) 1ei1k ko a n1 a s{p ä i)

keåndä1mäh keändä1m~il

I'.~ e ä n d ä 111 ä t ä, -t t ä h

keändämine keännändä

Partisiippi.

P1reesenssi

k e ä n d ä v ä,(n)

keändäj lk e ä n n å n d ä .h i n e

'Perfelkti.

k e ä n d ä n y :h

l ·e i 1k k o a. in a h 1 e i .k k o a. in a 1 1 e i tk ·k o a. ·m a t a,

-t ta .h

l e i k k o a 1m i n e lei;kkoanda

1 ei k ko a v a(n) leilkkoaja 1 e i ik tk o a n d a ·h i n e

leik.a11nuh

88

<Prees. o t e t a h

Im1perf. o te t t i h

Prees o t e t a n ne h

1P1rees. o t e t t a s

P e,rf. { o t e t a 11 n u s otettus

Prees o t e t t a ,h a s

Prees. o l e t t a ·v

P.erf. o t e t 1t u

ottahu

1. passiivi.

Indikatiivi.

{ keättih _ k e ä n n e t ä 1h

{ k e ä t t i h keänl1ietti1h

Potentsiaali.

{ k e ä t t ä ne h k 'e ä n n e L ä n n e 1h

Konditsionaali.

{1k e ä t t ä s keännettäs

{ keättänys k e ä n n ,e t ä n n y ,s

In1peratiivi.

f (k .e ä t t ä -.h ä s \keännettähäs

Partisiippi.

{ ik e ä t t ä V

\k e ä n n e t t ä v fkeätty \ lk e ä, n n e t t y lkeä.ndäh)

leiikatah

leilkattih

leikatanneh

leilkattas

{ :l e i k a, t a 11 n u s leiikattus

l 1e i 'k a t t a h a s

l -e i 1k a t t a v

leiknttu

§ 145. Kielto sana ja kieltotaivutus.

KIELTOSANA.

Yleiset .muodot. lm•peratiivi. yktS. 1. p. en

2. )} e t ä 1 ä 3. )} e 1 ä 1 g ärh

1mon. 1. » emmo ii 1gä 1m m ö 2. )} e l l o ä 1 g e ä 3. » 2 1 ä 1 d ä.h ä ,löj

Kiel.totaivutus.

1. aktiivi.

Indikatiivi. P1rees. en, e t, ei, e 1m 1m o, e 1l t o o t a, k c ä n n ä, 1 ei 1k ko a 1mon. 3. p. == yks. tai pass.

hniperf. e n, et y.·m. o t 'l a n u h, lk e ä. n d ä n y h, 1ei1k a n. n u th

Potentsiaali.

Prees. en, et y.1m. ottane, tk e ä n d ä ne, 1 ei kanne

Konditsionaali. Prees. e 'Il, .e t y.111. o t 1t a s, k •e ä~ n d ä s, 1 e i11k ko a s Perf. » » » o t t a n u s, ik -e ä n d ä n 1y s, 1 e i k a n n u .s

yks. 2.

3. » ä 1 g ä h

m on. 1. » ä 1 g ä n1 111 ö

2. » ä l g e ä

3. » ä l d ä h ä s

Imperatiivi. ,p. ä.-1 å o t a, k e ä n n ä, 1 -e i lk \k o a,

{ 0 t 1t 2l k k a 1h, { k 1e ä n cl ä k k ä h, ( o t t o a h) (1k e ä, n d e ä .h)

1 o l t a k k a .m !!11 o . { k e fi n d ä 1'k k ä in m ;; \ (o t t o a n1 m o) (.k e ä n d e ä m m ö) fr-:' l t a k k 0 a' { k l' n_ 11 d fi k k 10 fi. \ o t t o a t .!< e ä n d e ä t o t e t t a h a. s { k e ä t t å 1}i ä .s

1k e ä n n e t 1t ä h ä s

l e i 1k a k k a h .

1 e i ~ a ik 1k a 1m m o

leika1kkoa

1 'C i k a t l a ,h a s ao

'°

90

Imperf. ei ote t t u

Prees. ei oteta n ne,

P1r.ees. e I otettas

{o t e t a n n u s 1Per. .

otettus e I

ä 1 d ä h ä s o t e t-t ah a s

1. passiivi.

Indikatiivi.

{ tk e äd ä keä,nnetä

{ k e ä t t y •l{eännetty

Poteutsionaali.

{ 1k e ä t t ä n ·e lkeänn·etänne

Konditsionaali.

{keättäs keännettäs

{'keä ttänys >k e ~ t t y s y.m.

lmpera.tiivi.

leilkata

1€iikattu

lei.katanne

l·ei.kattas

{1eika•tannus Ierkattu.s

{ k e ä n n e t t ä h ä s 1 e i lk a t t a h a s keättähä·s

lnd. •prees 1 . ak t. lk a c o n

pass. k a c o ta h

: 2. a1kt. t ä v v y n pa,ss. t ä v v y t ä. h

§ 146. HARJOITUSESIMERKKEJÄ.

1. Yksivartaloisia verbejä.

lnd. im1pe.rf. k a co i «k a c o t t i ·h

l1m p e:r a t. 1k a c c o 1k Ui a h kacotta.has

P a.rt. perf. kacconuh 1k a c n t t u

1 infin. 1kaccuo

E(l;i1m. k a d u o, k e r d u o, k 1 s k u o, p u h •k u o, t a g u o.

täydyi täydykrkäh täydynyh tä1ydyö tävvyttih tävvyttähäs tävvytty

111 infin. kaccomas

täydymäs

Esim. ko a duo, l i b u o, 1 ö y d yö, p a k .k u o, e 1 e v y ö, m u i s ta h u n.

'.3 , h . • . IDXt. y p l n hyp1pi h y p .p i 1k ·k ä .h ih 'Y' p p i n y h hy•ppie pass. h y p i t ä h h y ,p i t t i h h y IP i t t ä h ä s hypitty

Esim. e c c i e, oppi e, se b i e, s y d i e.

{loajin 1 o a d i l o a d i 1k 1k a, h Ioadinu.h Ioadie 4. akt. 1 a i n

{1oajitah {1oajittih tloajittahas {Ioajittu pass. 1 a. i t a h l a i t t i h l a i t t a h a s l a. i t t u

5. a'kt. annan pass. a n n e t a h

6. ak t. v i 1r k a n 1pa.ss. v i r k e t ä 'h

a n d o i a n d a 1k 1k alh andanu:h .and o.a annettih annettahas annettu

Esim. a u t t o a, 1n a 1 t o a, 1p a i n o a, c.S o a t t o a.

vicrki vi.rkakka,h vi1r1kanuh vi-rkoa v i r 1k e t t i h v i 1r lk e t t ä. h ä s v i r •k e t t y

hyppi1mäs

ldadimas

andamas

v i •r kama s

. Esin1. h e i t t e ä, ·k 1 o k k o a, o t t o a, p e T g o a, t i -r p o a, k a· b r a s t o a. '° 1-1>

7. a,kt. p o 1 1 e n

{polgietah pass. p o 1 g i e h

p 01 g i

{ polgiettih p·olgeih

polle pol.genuh polgiettahas polgiettu

polgie polge1mas

Esin1. is1kic. it,ki.e, 1kos,kie, ·kytkie, lugie, lähtie (imper. läk1kä1h y.n1.).

8. ak t. 1n y o n pass. 1m y v v ä h

9. ak t. tS o a n pass. s o ah (a h)

10. mkt. V(} i 'll

pa.ss. v o j j a h

{käy n 11. aikt. k ..

~avyv

.pass. k ä v v ä h

1. akt. lietäh tijjän

Ill 0 1

myödih 1rnyögäh myödä,häs

in yö n y h n1yödy

111yvva

Esi1111. 1 u v v a, t u v v a, 1 y v v ä, s y v v ä, v i j j ä.

sai soadih

V 0 i voidih

J ik ä i \kävyi käydih

soagah soadahas

soanuh .soadu

Esini. j e ä (h ä)

voigaih V 0 i d a, 1h a ,5

EtSini. u J J a.

voinuh V 0 i d U

s -o a (h a)

V 0 J Ja

1k ä y g ä h Jkäynyh kilvvfi lkävynyh

käydähäs kfiydy

II. Osittain kaksivarta!oisia verbejä (ks. § 142. 1 lisäys).

t i e z i t i e t l i ;h

tiedäkkäh tiettähäs

t i e d ä n y 1h { t i c d e ä tietty tietä

[nyö.n1äs

soamas

voin1as

{ 1k ä y .lll ä s kävyn1äs

tiedä1mäs

'° ~

2. mkt . .1ovvan pass. j ·O u ta h

3. ak t. k i e 1 1 ä n

{ k i ·e 1 t ä h .pass. k i e 1 1 ·e t ä h

j o u d i j o u d a 1k ik a h j o u d a n u h I j o u d o a j o u t t i 'h j o u t t a h a s j o u t t u \ j o u t a

Esim. 1 ö y d e ä, v o i d o a, p y d e ä, .p ä d i e.

k i e· 1 d i k i e 1 d ä k k ä h k i e 1 d ä n y ~h { k i e 1 d e ä

{ 1k i .e 1 t i .h f k i .e 1 t ä h ä s { k i e J t y ik i e 1 t ä ik i e 1 1 e rf: t i h t ,k i ·e 1 1 e t t ä h ä s k i e 1 1 e t t y

Eim. k i e r d e ä, v i e r d .e ä, s i r d e ä, t u 1 d o a.

4. akt. k e ~i n n ä n k e ä n d i k e ä n d ä k 1k äih k e ä n d ä n y 1h{ k .e ä n d e ä

{k e ä t ä h { 1k e ä t t i h { k e ä t t ä h ä s { k ·e ä t t y 1k e ä t ä pass. k e ä n n f' t ii h k e ä n n e t t i h k e ä n n e t t ä h ä s k ·e ä n n -e t t y

5. akt. r o a n pass. !f o a t a h

Esim . .e ä n d e ä, t y ö n d e ä, t u n d i e.

roadoi roattih

roada~kah

roattahas

Esim. ik o a d o a '

roada11uh roattu

h .e ä d e ä.

roadoa r o a ta

jouda ,m a s

.k i e 1 d ä mä s

.k e ä n d ä ·m ä s

;f o a d a n1 a s

6. aJkt. • .., • .., • { tS u v a i g a h { s u v a i n u 1h . . { s u v a i c c e 1m a s

s u v a I c e 11 s u v a I c c I s u v a i :k ·k a lh s u v a i n n u h s u v a .J .1 a s u v a i m a s

pass. { s u v a i d i h { s u v a i ·d a h a s { s u v a i· d u 8 u v a. j j a h s u v a i t t i h s u v a i t t a lh a s s u v a i t t u

Esim. h a r a v o j j a, k i d u j j a, v a r d o j j a.

111. Kaksivartalcisia verbejä (ks. § 141).

1. ak t. 1 u 1 ·e n t u 1 i t u 1 g a ,h t u 1 1 u h t n 1 1 a t u 1 e .m a s pass t u 11 a h t u 1 d i h t u l 1d a h a s t u 1 d u

Esim. k u o 11 a, k ä v e 11 ä, 1 y k .e 1 1 ä, m e n n ä, pani 11 a, p u ,r r a, v i .e .r r ä. '° w

2. a1k t. ·p e z e n pruss. p e s t ä h

p e z i pestirh

.p e s fk ä .h ·P ·e s t ä. h ä s

pessyh pestä peze1mäs .. pesty

Esim. n o s t a (n o u z e n), ~ ä r i s t ä (-z e n), pa.(j)ista (-gizen), juosta (-ksen).

3. a!k t. lk a i c e n .pa.ss. lk a i t a J1

4. aikt. v a I g e ne n ,pass. v a I I e t a '1

kaicci 1k a i t 1t i.h

kaikkah 1k a j, t t a h a s

1k a i n n u h kaittu

kai ta kaicce1nas

E~im. k e r i t ä, t a r i t a, t u s k i t a. v a I I i t a.

valgeni vallettih

va:llelkkah valletta.has

vallennuh valleta valgenemas val1e1tu

Esi1m. ojjeta (oigenen), paeta (-.genen), rauheta. tävvetä (-äydenen).

5. akt. m a g o a n pass. n1 o a t a h

m a g a i ·m o a t t i h

imoa~{kah

1moattahas moannuh moattu

m o a ta 1magoamas

Esi•m. hypätä (-ppeän), 1ke1rätä, paiiata, .salvata (-Iboan), val'Iata (-1lg).

6. akt. k ä g ien 1pass. k ä e t ä h

k ä g ei käetti:h

1k ä e 1k ik ä lh käettähäs

käennyh 1k ä et t y

käetä

,Esim. 1k a t k e t a, l a lJ g c t a·, 1m u 1r e ta, p a ·e t a (-g i e n).

kägiemäs

7. a'k1t. I ä m b i e n I ä m b i I ä m 1m i 1k 1k ä h I ä •m m i n n y h I ä im n1 i t ä I ä 1m b i e m ä s pa.s s. I ä m 1m i t ä h I ä m m i t t i .h I ä m 1m i t t ä h ä ~ I ä m m i t t •y

Esim .. h ä V i t ä, k e r i t ä, I e V i t ä, s u 0 r i t a. 8. a1k t. k i r b u o n k i 1r b o i k i r v o 1k 1k a h k i 1r v o n n u .h 1k i r v o t a k i r b u o m a "'

pass. k i r v o t a h ,k i 1r v o t t i 1h k i r v o t t a h a s k i r v o t t u

Esim. ojjota, (-iguon), ollota (-Ig-), tahkota, töllötä, virrota (-rg-)

'° ~

9. aikt. jy1ryön pass. j y r y t ä .h

10. aikt. näen pass. n ä h t ä

jyryi jy1ryktkäh jyrytty jyrytä jy1r1yttih jyryttähäs jyrynnyh

Esi.m. m e 1 u t a, 1p u r r u t a ( -r g-) , s a v u t a tukut a.

n ä g i n ä .h k ä ·h nä.hnyh n ä h t ä n ä 1h t i h n ä,,h t ä<h äs n älh t y

jyryömäs

nägemäs

'° t/1

96

VERBIEN LIITTOMUODOT.

§ 147. Liitto·muodoissa käytetään n.s. apuverbejä. Näistä oni yl1eisin olla; lllluita on ·rodi·eks.eh ja soaha. limpera­tiivi·ssa esiintyvät myös in1.peratiivit a n n a (vrt. a n d o a) v ota ( < v u ota odota) ja .partiikkeli n. u.

§ 14<8. 0 11 a taipuu säännöUisesti, paitsi ·että ind. pireesens­sin y.k.s. 3. persoona on o n ja futuuri on 1 i e ni en -t y.1m.; 1 i e­n en tavataan myös potentsiaalin perfektissä apuve,rbinä. Siis:

Prees.

yks. o 1 en olet on

mon. ole m1m o oletto == y1ks. tai pass.

I aktiivi.

Indikatiivi.

Im1perf.

o 11 i n 0 1 i t 0 1 i 1olim1mo 0 ·l i t t 0

yk·si. tai pass.

Futuuri.

1 ien ·en lienet lienov lienemmo lienetto" == )liks. tai pas.s.

Potentsiaali. Kon ditsionaali.

Pr1ees.

yks. o 11 en o 11 et oll·OV

.mon. o 11 e ·m m o olletto

Imperatiivi.

y.ks. o 1 e o 1 g ah

,kaks. o 1 g a mon. o 1 g a m m o

ol.goa oldahas

Prees. o 11 ah

P r e e \S.

o'lizin olizit olis 0 rr i z i 1m .m 0

01lizit·to

Infinitiivi.

I. olla II. o 11 e s

UI. o 1e1m a s y.m. o 11 en

IV. o 1 e m i n e y. m. V. o 1 en d a y.m.

1 passiivi. Indikatiivi. Imperf.

oldih

Perf.

olluzin olluzit 0 l '1 us olluzim:mo o1luzitto

Partisiippi.

P1rees. I. oleva(n)

II. o 1 i j UI. o 1 e n d a h i n e

Pe1rf. 0 l 11 u '.h·

Futuuri. lietä:h

-

Potentsiaali.

Prees.

oldanelh

P,rees.

en ole y .. m.

Potentsiaali.

Prees.

e n o l l e y .:m.

Prees.

ei olla

Potentsiaali.

ei 0 1ldan-e

Kcnditsionaali.

o l d a s

Prees.

0 1ldav

Partisiippi.

KIELTOMUODOT.

I aktiivi.

Indikatiivi.

Perf.

O'} d U

Pe,rf.

{01ldanus 0 l d u s

97

I1m,peirf.

en o\lluh

Futuuri.

en 'liene

Konditsionaali.

Pr•ees·

en olis

Perf.

en ol 1lus

yks. kaks. mon.

Imperatiivi.

älä ole y.:m. älgäolga äl g ä.m m ö o l g a,m.m o älgeä olgoa äldähås oldaha1 s

I. passiivi.

Indikatiivi.

Im•perf.

ei oldu

Futuuri.

ei 1lietä

P,rees.

ei oldas

Kcnditsionaali·

Perf.

fo l d ~n u s ei \ 0 l d u s

98

§ 149. Verbillä r o d i e k se1h on osittain refleksiivinen tai­vutus. Liittotem,puksissa eisiintyvät seuraavat muodot:

Indikatiivi. Pn tentsiaali.

p,rees. lmperf.

ylks. r o i mm os .r o d i 1n 1m os r o i n ne/n, -illl m os r ,o i t t o s r '° d i t ,t os tai r o d i n e m iIIl o s Y .m. ,r o i h 1r ·O d i h (e s) r o i n n et (t o s)

mon. r io i tm m o(ik se 1h) r o d i ,m •m o(>k se h) r o i n n /o v, e 1h(e s) r o i tit o (lk s e h) r o d i t t o (1k 8 ·e :h) r o i n n e il1l m o (k s e h) r o i t a h (,~ s) :r o i t t i 1h (,e, s) 1r o i n n e t t 0i(lk s e h}

r o i •t t a n e lh (e s)

Konditsfonaali.

Prees.

r o d i z i/n, -m ·m os r o d i z i t (t o s) r o i t t a/s -z i ih r o d i z i m 1m o (k s e h) r o d i z i t t o (k s e ,h) r o i t t a/s -z i •h

Indikatiivi.

Kieltomuodot.

Potentsiaali·

en ;r o d ei y .. m. en r o i n n 1e h(e .s)

Imperatiivi.

r,O d ei r o d i k k a h(a s) r o d i k k a mm o(k se h) ·r o d i k ko a(k se 'h) rioittahas

Konditsionaali.

P1rees.

en r o d i/s, -z i 1h 3. p. ei r o i ta h(e s) e ~ 1r o i t ta ne h(e ~) e i r o i t t a/ s, -z i h

Imperatiivi.

ylks. ä 'l ä r o d e i älgäh rodikkah(as)

1mon. ä 11 g ä m :m ö r o d i k k a mm o (ks e h) ä l g e ä r o d i k k o a (k s e ·h) ä l d ä h äs T o i t ta 1h a/s, -z i h.

§ 150. Nu esiintyy joko sellaisenaan tai tai1puen: yks. 3. ·p. nukka 1h: kaks. nukka; rmon. 1. 1pers. nukkammo, 2. p. n ukkoa.

99

§ 151. Liittote1mpuksia ovat:

1 Yleisfutuuri, jossa esiintyy l i e n e n (r o i m n1 o s, .s o a n) y.m. yhdetssä III infinitiivin. illaJtiivin ~'"an1ssa.

Esim. 11 ien ·en (r o i .mm os, s o a n), a 11dama1h·

2. Perfekti - olle n y.m. ~pot. 1011 en, 1 i .en en; kond. oli z i n) + akt. .partis. perfekti.

Esilm. o 1 e n m .e n n :y h, o l e .m 1m o 1m e n n y ;h, o 11 e n (1 i e n e n) m 1e n n y h, o l i z i n lffi e n n y h.

3. Pluskvamperfekti - oli n y.m. + akt. partis. perfekti.

Esim. o ~ i n m e n n y h, o l i t t o .m e n n y lh.

4. Päättymisfutuuri 1r o i 1n m os y.m.. + alkt. 1partis. pe1rfe~H.

Esim. r o i mm os ni en n y h, r o i m nl o(k se h) me n-n y h.

5-. :Kestämisfurturnri - ole n + aikt. .partis. II preesenssi. E.sim. o l e n 1m e n i j, o l e 1m m o 1m e n i j ä t.

6.. Edelliisfutuuri - io l i n + .ak't. pa:rtis. II 1pre·es·~"nssi. -Esi1m. o 1 i n 1m e 1n i j, o 1 i mm o nl e n i j äi t.

7. Vastaisfutuuri - 'liene n (r o i n1 m os) y.m. + akt. par:tis. II ·p1re.esenS'si.

Esi:m. ij i e ne n (r o i m 1m {j1 .s) ·m en i d, lie ne m ·m ö 1m e­n i j ä t.

·8. Imperatiivin e·,ri ~iittote1II11puksia edustaia' sana, anna (v o­ta, n u) lisättynä indikatiivin muotoihin. Myös Ili u k k ah y.m. + III infinitiivin illatiivi esiintyy im1per. preesenssin yks. 3· ja :mo11. 1. ja 2. ,persoonana.

Esim. 1prees. anna (v ota, n u) mene n; ilmperf. anna y.1m. 1m enin; yleisfut. a n n a 11iene11 menemä h; peirf. a n n a o l e n m e n n y h y .m.; n u k .k a h (n u k 1k o a,,, n u k-1k a m m o) m e ni e m ä .h.

§ 152. LIITT'OTEMPUSTEN TAIVUTUSKAAVA.

Yl,eisfut.

1. p. l i : n e n l .ro1mmos}

me 11 e mäh

1. p. 1 . .p, 3. ·p.

soan 1 y.m.

Päätty1misfut.

roimmos ,m.ennyh r o i m 1m o (k s e h) m e n n y h r o i t ail1 {m e n n y h r o i .h me n d y

I. aktiivi.

Indikatiivi.

Perfekti.

1. (p. io l e n m e 11 n y h 1. 1P. o l re .m :m :0 m e 11 n y h

y.1m. 3. p. o H ah

on { mennyh mendy

Kestämi.sf ut.

olen :menij o 1 e .m .m o 1m e n i j H t

o l l a 1h } . · · ·· t 1men1Ja. on

V a.staisfut.

1 f lien,en .. . ·p. . 1m en i J l r o i.m llil o s

1. 1p. I i e n e m m o m e n i j ä t

lietäh l l i e n o v in e n i j ä t

3. » 1r o i, t a 1h roih

Pluskvan~pe.rf ek r i.

1. •P. o l i n ·m e n n y h 1. p. o 11 i 1m m o m e n n y h

y.m. o Idi !h

R 1p. o Ii

EdeJilisfur.

{ m·ennyh men d y

olin menij o I i n1 m o ·m c n i j ä t

oldi~i} menijät o Ii

,_;. 0 0

Yiei~fut.

I. p. :roinne11 l t

1111 en emä J1 soane11 .y.IJ11.

Kestämisfut

1. ,p. o I I e· n 1m e n i j 1. » 0II-eln1no 11nenijät

y.m.

Yieisfut,

I soa,zin l · p. r o d i z i n }

y.m. J

1menemäh

Kestäinisfut.

I. p. o Ii z i n tm e 11 i j I . » a. I i z i· n1 ·m o m e n i j ä t

y.1m.

Potentsiaali.

Pe:rfokti.

1. 'P· o I I e n 1111 e n n y h 1. » 0II·e1mrno »

o I I o 'V J m e n d y 3. » o Ida 11 e ih }

I i e· t t ä n e h l 111 e n n y h lienov

Vasta-i1sfut.

rni11nen 11nenij 1r o i n 11 e in ·m o m ·e· n i j ä t

y.m.

Konditsionaali.

Pe1rfdkti.

1. p. o I i z i n ·m e n n y h 1. » oiizimmo »

3. » o l d a s} {111 e n n y h oiis mendy

Edellisfut.

oIIuzin 1menij oIIuzimmo menijät

y.'m.

Pä1ätty1misfut.

r o i 11 n e n in e n n y 1h r c> i 11 n e tn1 m o »

r o i t t a 11 ·e h } f 1111 e 11 d y roinnov l1nen·11yh

Pääittymisfut.

r o d i z i n 1m ·e n n y h 11· o d i z i ·m m o »

roittas~ {mennyh r o d i1 s ' 1m e n d y

Vastai1sfut.

rodizin 1menij rodizi 1mrmo tnenijät

y.'ffi. ...... 0 H

L p.

Pir,eesernssi.

anna ) 'V 0 ta } nu J

1111 en-en

2. » a n nai y.m. n1 en-et

)) 3 { a n n a » 1n c n ö v · n u k 1k a h m .c· n e 1m fi h

1 Janna menemmö . p. t k 11. •• h \n u ~ a m 1m o m -e n e m a

3. » a n n a m ·e n n ä h

:P e1rf.eJi ti.

1. 1p. anna o l e n m -e n n y ,h 2. )) 0 l -e } ~~. »

1. ;p.

2. »

anna olet o l g ah 1 anna Or 11 } y.m. J

Kes•tä1misfut.

))

))

a n n a o l e n m ,e n i j anna olet}

))

ole

IInperatiivi.

Im perf e·k ti.

a11na menin y.m.

anna menit anna·m-eni

anna menimmö

anna 111endih

P l us'k1v aJin pe.rrf ek ti.

annar olin m-ennyh anna olit »

anna oli1 »

y.m.

EdelHsfut.

anna olin 1menij anna olit »

YleisfuL.

anna lie n.en ( s o a 11, 1r o i m ·m o s) menemäh

y.m.

Päättymisif ut.

anna roimmos me11nyh

{ rocfei a n n a ,r o i t 1t o s

frodikkah { a n n a 1r o i ·h

'v.m v •

V atStaisfu t.

a n n a r o i 1m m o s rod'ei } anna roittos

»

»

.. 1m-e n 1 J

»

..... 0 ~

3. » olgah } anna on

olgammo anna olem1no

meni j

1. »

y.m. menijät}

li·etäh r o i ta 1h soah(ah)

Yleisfut.

' } menemä .h ,

anna oli .menij rodikkah \ .. . f IllClllJ anna ro1h anna oli1mmo m.euijät rodikkamn10} .... t meni Ja

a' n n a :r o i m m o } y.m. y.m. J

1 passiivi.

Indikatiivi.

1Perfe'kti. Pluslkvamp.

o 11 a h ~ 1

n1 en d y on

oldih }

J n1cn<ly

0 l i

Päättymisfut. Kes tän1isfu t. Edellisfut. Vastaisfut.

roita.h} 1 on 1n1endäv oli Inendäv .r o i .h m e 11 <l ä Y

roih in en<• y

Yleisfut.

1i.ettäne1h} roittaneh { ~ o a <l a. n 1e h 1

menemäh

Kestän1i1sfu,t,

ollov mPndäv

Potentsiaali.

Perfekti.

o l d a1 ne ,h } 0}} 0 V

·men<ly

iPä.äUyimisf u t.

ir.oittaneh }men<ly r o i n n . .f' ,h

V astafo,f u t.

roiune.h m.endäv >--lo s

Yleisfut.

liettäs roittas tSoadas

! mene1mäh 1

Kestämisfut.

o l i s in e n d H v

P1rees.

a n n a ( v o t a:, n n) n1 .e n n ä h

Perfekti.

oldahas l o 1 g a ,11

a u 11 a o l l a ·hJ » on

mendy

Kes tärmi1sf u t.

olgah \ mendfiv C1nnaon J

Konditsionaali.

Per:fekti.

olis } ·me-ndy o l d a s

Edellisf ut.

ollus mendäv

Imperatiivi.

Im·perf.

anna 1mendih

Pluskvamp.

anna () l d i1\h} 0 l i

mendy ))

Edellisfu t. anna oli mendäv

Päätty1misfut.

1rodis roittas } ime n d y

Va1staisfut.

1r o d i :s ·m e n d ä v

Yleisfut.

r o i t t a lt a s } 111 e n e n1 fi h anna roitah

PääHy1nhsfu t.

r o d i k k a .h ) r o i t t a lr a s { 1nr ·e u d y

a 11 n a 1r o i h J

V a:s t.aisf u t.

rodikkah } anna roih

mendäv

~ 0 ~

105

§ 153. 1 passiivi voi syntyä myös apuverbien olla, 1•odiekseb,, panna :passiivista tSekä pääve1rbin II ruktiiivirn muodoista.

Esin1. ·O 11 ah a n d a n1 a s, a n d a n1 i z e 1h; 0 1 d i h 1h i r r e­n emi z e h; oldas lähtevä'llelh; roittahas nägy­v i 1; ;p a n d a s a s t u j e n.

II. AKTIIVI.

§ 154. II aktiivi iln1aisee 1paitsi aikaa ja 1modusta myös tekemisen muuta laatua. S.en n1uodot ovat liittomuotoja, joiden osina ovat apuveirbit olla, rodiekseh, panna, adve1rhit all(na, veta, nu ynnä a.kt. I, l!I,1 1HI, IV tai V infiuiti!ivi 'tai a1kt. paTtis. I 1p1re.etsenrssi.

§ 155. Olla verbin in1peirfe1kti yhdes,sä ak!t. 1 infinitiivin rkans1sa iln1oi:ttaa teke1n1iistä, n1ilkä oli tapahtumaisillaau.

Esin1. o 1 i n h e i t t e ä a z i e n s i 11 e h; j 10 o 1 i n 1 ä h t i e tei'l.

§ 156. Apuverbit olla, rudiekseh yhdes<Sä UI infinitiivin ines­siivin kanssa osoittavat teken1istä, in1ikä on kestävämpi kuin vastaavat I mktiiv1in in1uodot.

Esi1m. o 1 en, o 1 i n, 1 ien en (1r o i n1 n1 o .s), o 1 en o 11 u h a n d a n1 a s1 ), o 1l 1 e n a n d a n1 a s; r o d i z i n a n d a n1 a s; o 1 e (a n n a o l ·e t) a rn d a m a :s; o 11 a, o 11 e s a n d a m a s.

§ 157. abessiivin kielletään,

Ede1län1aini1tut aipuverbit yihdessä 111 Infinitiivin kanssa iln1aisevat tekemistä, n1inkä tapahtuminen

Esin1. olen, lienen anidan1ata (-ttah)t, roinnen, a n d a m a ta; o 11 u z i n a n d a n1 a ta: ole a, n d a n1 a ta; o 1 1 a a n. d a n1 a t a.

§ 158. Mainitut apuverbit ythdessä IV infinitiivin illatiivin kanssa {)Soittavat lievää, jatkuvaa tekemistä.

Esin1. h.i11en.en1izeh on (Toado); (n1inu) oli p o 1 g e n1 i z e h . . tahtoi sortaa; (,p a 1 k a t) o l d a s y 11 e n e­n1ize1h.

§ 159. Mainitut a1puverbit yhdessä IV infinitiivin suffiksilli­sen yks. tai mon eksternatiivin tkanrssa otSoittavat juuri tapahtu­vaa tai lievää tekemistä.

1 ) V1rt. englannin: I an1 giving.

106

E<si1m. o l e n ai n d a, m i z i l l e ,h; !k i v i s t ä m i z e 11 e h o n (ip e ä d ä) ; r o a d a .m i z e l l e h o n (r a h v a. s) ; e n o l e v o i­mi z i 11,e h.

§ 160. 1MainHut a1puv·e.rbit yhdessä intransitiiviverbien V infinitiivin suffiksi:llisen eksternatiivin 'karu;sa ilmaise:va1t jat­kuvaa ifilaa.

:Esi1m. lko·huondalle\h on (taloi); 1magoan<lallch oli (iz ä n d ä); (kai) r o i h k a z v a n d a 11 e h ( v i h m u h u).

§ 1'61, "Mainitut apuveribit yhdessä intransitiivi.verbien akt. partis. I preesenssin inessiivin tai eksternatiivin kanssa osoittavat teke1mistä mahdolliseksi.

,Esi:m. ( s e p a g i rn) o n 'tk u l u v a l; h ·e b o o n i ö y d y 'V i s (1 ö y d y ·v i l) ; o n n ä g y v i iS (n ä g y v ä 1, n ä g y v i l).

§ 162. Mainitut apuverbit yhdessä intransitiiviverbien akt. partis. 1 preesenssin suffiksillis·en eksternatiivin kans1sa, il­maiisevat pian ·tapahtuvaksi katsottua teiketmistä.

1Esim_, (1h ä i) o n l ä 'h t e v ä 11 e h; v i h •m u v a 11 e 'h (1v i !h­m u v i 11 e h) o l i (h u o n d e s); (p u c c i) on t ä y d y v i 11 e h .

. § 1·63. Mainitut apuve.rbit yhdessä ald. partis. I p1•eesenssin suffiksillisen es,siivin tai eksternaUivin kanssa kielteis1i.ssä lau­seiscSa osoittavat te1kemistä, jota tor·jutaan tai tahdotaan näyttää torjuvansa.

EtSin1. (ei) ole tiedävä·nä\h, (-vinäh, -välleh, -vil-1 e h) , ( ·: i) o 11 u ·h n i k u l e v a 11 e h ( -v i l l e h) ., ( e i) o l e n i oleva' 11 ·e h (-v i 11 e lh) ei ole välittävinään.

§ 164. A1puverbi panna yhdes'Sä II infinitiivin inshuktiivin ta1i Ill j1a V infinitiivin eksternatiivin .kanssa ilmaisee tekemistä, jonlka laatua korostetaan.

Esim. a s t u j e n p a n i (,m a t 1k a n); (e 1 o)) o n s o a. h e n p a n d a v omaisuus on ansaitse1malla hanikittava; (b r u j 0 k a n d a j en p a n n a ,h kapineita kantaimalla siirretään; vuot­t a m al (v u ota n d a 1) p a n n ah.

§ 165. Panna yhdc,ssä IV infinitiivin illatihrin kanssa tar­rkoittaa lievää tekemistä.

E-si1m. 1p ane 1p u oli' s t a 1m i z e h •puolusta vähän; c a 1k­k o a 1m i z ·e lh 'P a n i.

P1rees.

Pl en a n d a m a is

» anda 11nata » hil'I'ene·mizeh »

»

»

»

•r o a d a 1n i z e l l e 1h magoandalleh nägyvis lähtevål]eh

e n o l e t i e d ä 1v ä n ä 1h panen astujen

» vuo'ttamal »

»

vuotandal p u o l i s t a m iz e h y.1m.

Pre·es.

ollen andamas y.m.

Prees.

o l i z i1 n a n d a m a s y.m.

§ 166. II AKTIIVIN TAIVUTUSKAAVA.

Indikatiivi.

lilnperf.

olin andoa olin andamas

J.n.e.

.Perfekti.

olen olluh andamas y.·m.

Päättymisfnt.

r o i ·m 1m o ·s o l l u lt a n d a m a e:;

y.m.

Potentsiaali.

Pe1rfok ti.

o l l .e n o l l u ·h a n cl a m a s y:m.

Konditsionaali.

Perfekti..

nlluzin anda1nas y.m.

Yeis.fut.

lienen l andama~ ro1mm.os y .. n1. J

Plus:lkvainp.

o 1 i n •O 1 1 u h a n d a. 1m a s y.m.

Yleisfut.

roinnen andamas .y.m.

Yleisfut..

rodizin andamas y.m.

..... 0 ...;i

Prees.

a n 11 a o 1 e n a n d a 1m a s y.im.

Perf.

Imperatiivi.

l1mperf.

a 11 11 a o l i n a n d a 111 a s y.m.

Plus;kvan1p.

Yleisfut.

a 11 n a r o i m 1m o s a n d a 111 a s y.m.

Päältymisf ur.

a n1 n a o 1 -e n o 1 l u h a 11 d a 111 ~ s a n n a o 1 i n o l l u h a n d a m a s a n n a Toi m n1 o s o 11 u h a n­d a !ffi a s. y.m. y.m. y.m.

1. Infinitihri

o l l a a, n d a ,m a s.

II. infinitiivi

olles andamas oli.en »

t--1 0 OJ

109

III AKTIIVI.

§ 1'67. Dl aktiivi osoittaa niinkuin II aktiivi myö.s teke1mi­«Sen laadun, mutta sen subjektina ei ole nomini tai 'pironomini, vaan I, IV, V infinitiivi, tai pass. partis. preesenssi tai perfekti. Persoona ilmoitetaan eksternatiivilla.

§ 168. ApuverhH olla, rodiekseh, tulla y.hd·e·s.sä I infinitiivin kanssa osoittavat aiottua, haluttua, tarpeellista tai mahdollista telk0errnisitä.

Esim. e i o 11 u1lh ·h ä n ,e l t ä1 h t u 11 a; r ä k e l v a i oli s liekit te ä p u n a 1, .helteellä 1kun saisi va1in huohottaa .. ; :m i b o m i n u l o n r o a t a ?1); k u i -o .l l u s k y l y h m e n n ä d.a 'hiestyö; sen 1eilendä 1v, 'kui ollo·v .Kel 0ellen­d e ä..

§ 169. Mailliitut a1puv~1rbit yhdessä a.kt. IV tai V infinitiivin nominatiivin tai partitiivin lkanissa1 i.lmai•sevat tarpeellista te:ke­mistä; ikielteisisså lauseissa on aina 1pa1rtiitiivi ja tekemin1en on tarpeeton tai torjuttava.

Esim. ä j ·j ä o Il.J m i Il.J u 1 ,k äi v 1e l emi n e; on. s i n u l p e 1-d o (,p e l l o n) 1k y n d ä m i ne; o l i 1h ä n e s l i e c c i m i s t ä; iS i d r o i h s ·e 11 i t t ä m i .s t ä; j e ä l e i o l e m e n e in i s t ä; m i b -o m e i l o n 1r o a n d a; m i n u l o n t u o n d a 1h e b o (he von) k ·o d i 1h; ei o l ·e vie n d e ä sinne.

§ 170. Mainitut a·puverbit yhde.ssä V infinitiivin suffiksilli­sen eksternatiivin kanssa osoittava1t sopivaksi 'katsottua teke­mi6tä.

1E1si1m. o l i 1s k ä, y n d ä 11 e h n y g ö i m i n u l k o d i 1h; rk u o-1 en d alle .h olis u'kkoru'kal.

§ 171. :Mainitut apuvertbit yhdessä pass. partis. p1·eesenssin 'kanssa i~maise'Va1t aiottua, kielteisissä laus·ei6!S·a tarpeetonta tai torjuttavaa tekemistä.

Esim. m i n u .l on m e Il.J d ä v LS i· n n e; 1m e i l o l i s l a p .s i r i s t i t t ä v; 1h ä n d ä e i o l e m e i .l u s k o t t a 'V o a; ·e i 1r o­d e i e l •e t t ä v e ä t ä n ä v u o Il.J 1r a 1h v a h a1 l elämä tulee :sie­tämäittömäJksi ... - 'Täitelli III aik1t. 'keistä1mi6-, edellis ... ja vastais­futuurin !pif1edilkaa1tH vastamvat III \passiivin vastaavia muotoja.

1 ) V1rt. englannin: W.bat have I to do?

110

§ 172. Mainitut apuve.rbit yhdessä pass. par'lis. perfektin kanssa osoi:titavat 1 aiktii'vin vastaaviin 1muotoihin V·e1rra:ten ko­rostettua tekemistä.

Esi1m. Jo on ·lll i 11u1 'P ui d u r i h t ä (v,rt. jo o 1 en ·p u i n u h r i i ·h t ä) ; p u o 1 i :m a t k o a o n m e i 1 it u 1 d u j o; y .h t e n v a1 .s t a ,h n n r o a t t u m ·o 11 e m b i l y'htä .paljon ovat molemimat tehnie·et työtä; h .e i 1 o 11 m u r g i 11 syö d y. 1 ) -

Täten 111 alkt. perfe1ktin, pluskyam.p.erfE1ktin ja päätlymisfutuu­rin predi:kaatit vastaavat II passiivin vastaavia te1m.prnksia.

1 ) Vrt. ruotsin: De ha äitit f.rukost.

§ 173.

P!rees.

n1 i n u I o n lk ä v v ä » » käy n1 i ne » » ikä y n d ä » » lkäyndäIIeh

tP·e·rf e'kti.

rrn-I o n 1k ä y d y y.m.

Kestä1mi sf u t.

m-1 o n k ä y d ä0 v y.m.

Pirees.

m-I O II 10 1V rk åi V V ä y .m.

Päättymisfut.

m-I r o i n ne h .käy d y y.m.

III AKTIIVIN T AIVUTUSKAA V A.

Indikatiivi.

fanpeirf.

.m-I 0 Ii lk ä V V ä y.ni.

.Pluskvaimperf.

lll - I 0 1 i1 lk ä y d y y.m.

Edellisf u t.

m-I 0 Ii k ä y d ä V

y.m.

Potentsiaali.

Yiei1s.f ut.

1n -I ir .o i n n e h .k ä v v ä y.m.

Kes täimi1sf u t.

m-I o II o v käydä v y.m.

Ylei1sfut.

111-I r o i ~h 1 .. » t UI o 'V }k a 'V V ä

y.m. J

IPäättymisfutuuri .

m-I :r 0 i 1h t lr ••

» I i e n o v } '"" a Y d Y

y.m. J

VastaitS.fut.

m-I T 0 i 'h » Ii eno ·v !käycliiv

J y.m.

/Perfekti.

m-I 0 II O V ,käy d y y.m.

Va.stai.sfut.

1n-I ·r o i n n e h k ä y d ä v

y.m. ~ -~

P1rees.

m-I 0 Ii S k ä V V ä y.m.

Piuslkvamp.

m-I o II u s rk ä y d y y.m.

Kestn:misfut.

m-I 0 I i S k ä y d ä V

y.m.

1Pir1ees.

111-l o I g ah ) .. a n n a 0 n }lk a v v ä

nl-I

y.1m. 1 IP.erf ekti.

o I g a :h 1 k .. anna on} aydy

y.m. J

Kestämisfut

m-I o I g ah käydä v

y.m.

Konditsionaali. Y'leis.fut.

111-.l r 0 d i S k ä V V ä

y.m.

Päättymisfu t.

1m-l r o d i s k ä y d y

y.m.

EdeIU.tSfut.

m-I 0 I l U S1 1k å y d ä V

y.1m.

Imperatiivi. Imperf.

m-I anna o I i k ä v v ä y .lffi.

Piuskvam!p.

.m-I a n n a o I i k ä y d y y .lffi.

Ede'llis.fut.

111 -I a n n a o I i lk ä y d ä v y.m.

Perf.e1k ti.

m -I o I i s k ~i y d y y.1m.

Vastaisfut.

im -I r o d i s 1k ä y d fi v

V.lm v o

Yleisfut.

m -I ,r o d i ,k k a h 1 1kävvä » anna roih ' y.m. 1

Päättymisfut.

lll - I :r o d i ,k k a h } .L.. •• d lll\. ay. y

anna iroi.h }

y .lffi. J Va1staisfut.

nl -I 1r 0 d i ~k k a h l k ä y d ä V

anna roih J y.m.

.... .... N

113

II. Passiivi.

§ 174. II passiivin 6Ubje1kti on 1mä1ärätty (pe1rs1oonai,nen); predi1kaaittin-a on a1~uverbi u:Jla, puttuo, rGdiekseh, soaha, tulla yhdessä transitiivivierbien pass. partis .. pr-eesem.ssin ta1i ,perfek­

tin kanssa.

§ 175. Mainitut apuveThit yhdessä pääv·eirbin pass. partis. preesenssin essiivin kanssa il1moittavat kestävää teonalaisuutta.

Esim. i z ä n d ä on (o 1 i, 1 i e·n o v y.m. vuot et tavan a.

§ 176. Mainitut aipuverbi1t yhdessä pääverbin pass. partis. preesenssin eksfernatiivin :kanssa o~oittavat sopivaisuutta tai mahdollisuutta.

Esim. 'P a gin on e 11 e n d e t t ä/v ä 11.e h, -v i l; 1 e i b ä on s y ö d ä v ä 1 l .e h.

§ 177. Apuverbien puttuo, rodieikseh, suaba, tulla imper­fekti y.hd.essä pass. partis. perfekUn nGminatiivin tai transl1atii­vin ~anssa vastaa I passiivin imp.erfektiä.

Esim. rug.e.het sai myv·vy/t, -ktSe; kyhlä.hät ro­dih lu.gietut.

§ 178. Apuverbit olla, rodiekseh, soaba yhdessä: pass. partis. perfek.tiu 1kans1s.a. vastaav.a1t I p3:ss,iivin 1perfetktiä1, plu.skvam'P'e1r­feiktia ja pä.ättymisfutuu:ria.

Esim. k u n p a l 1k a o 111 p a i s t u . . iso vi 1 t u; h y v i n o 1 i s e .s a n o t t u ; e 1 o t 1 i .e a o v ('r ·O i 'h, s o a v) j o .a. t u t . . oma i -suu s

§ 179. Mainitut apuverbit yhdessä pääverbin pass. partis. preesenssin nominatiivin, partitiivin (futuurissa myö1s 1fransia­tiivin) !kanssa il1moiitta1vat aiGttua, tarpeellista tie(koa ja vastaavat I 1pastsiivin k.estä1mis1-,1 edefäis- ja va:staiisfuluuria.

1Ecsi1m. i z ä n d ä o n (o 1 i y.m.) vuot et ta v; r u g ·e h et .r ·O i h (s o a v) m y ö d ä v ä1/ t, -ik s e.

114

§ 180. II PASSIIVIN TAIVUTUSKAA V A.

Indikatiivi.

Prees.

h ä i o n v u 0 te t t a·v a n a (p a gin) o n e 11 en d e t t ä v ä I­

I e :h, -v i 11 e h

Im1pe:rf.

h ä i o l i v u o t e t t a v a n a, ( 1p e l d o) s a i k y n n e t/ t y,

-y ks e y:m.

y.m. Yl-eisfut.

h ä i Iienov l "h\vuotettavana. r o i ,

y.m. J Perfekti.

(p a. l k a) o n p a i s t u ,y.m.

Pääittymisfut.

( e l o t) l i c n o v (,r o i 1h, s o a v)

joatu/t, -kse

Edellisifut.

häi oli vuotettav .y.m.

Pl m~lk v a1nper f.

(s e) oli s a n o t t u

·y.:m.

Kes tämi'sfu t.

häi on vuotiettav y1.1m.

Vastaisfut.

lh ä i :r o i 'h (1 ien o v, 1s o a v) vuotettav y.m.

Potentsiaali.

P1rees.

häi ollov vuotettav2.na y.m.

Pe:rf.eikti.

häi ollov vuotettu y.1m.

Keståmisfut.

h ä i o l l o v v u n t ·e t t a 'V- y. 111.

Yleisfut.

h ä i ,r o i n n e h v u o t 1e t t a­v a n a y.m.

Päätitymfo;fut.

häi roinne'h vuotettu y.1n.

Vastaisfut.

häi roinneh vuotettav y.m.

115

Konditsionaali.

iPreetS.

häi .olis vuotettavana y.m.

'.Perfekti.

(se) o 1 i s v u o t et t u y.n1.

Päätty1nisfut.

(se) s oas } (s e) .r 0 d i s v u o t et t u y.m.

Edrellisfut.

(se) o 11 u s v u o t e t t a v

Yleisfut.

häi rodis vuotettavana y.m.

Plusrkvamp.

(se) o '11 u s vuo te t t u y.m.

K·eståmisfut.

(se) o 1 i s v u o t et t a v y.m.

Vastaisfut.

(s e) :r o d i s } vuotettav

so a s

Imperatiivi.

Prees. Impe1r1f.

o 1 g a .h } a n n a ·h ä i o 1 i v u o t e t l u v a1 n a häi anna on vuo.tettavana

y.m.

1Perf1etkti. Yleisfut.

h ä i a, n n a .r o i i.h} ir 0 d i ,k ik a h v u -o t e t t a ·V a n a

(s e) o 1 g a h v u o t et t u y.m.

Pluskvamp.

(s e) a n n a o 1 i v u o t e t t u y.m.

Kestämisfut.

(se) o l g a h v u o t et t a v y.m.

Vastai1sfut. ( s ·e) r o d i k k a 1h v u o t ·e t t a v.

y.m.

Päättymisfut.

(se) r o d i k k a ,h vuot et t u y.m.

,Edellisfut.

(s e) a n n a o 1 i v u o t et ta v y.m.

116

1 infinitiivi. o 1 1 a v u o t e t t a v a n a.

II infinitiivi.

o 11 e s v u o t e t t a v a n a. ollen. »

III. Passiivi.

§ 181. IU passiivin ,subjekti on määrätty (persoonainen); pr.edi:kaattina on jo.ko refleksiivisesti taipuva verbi tai vu-, u-, du-·, zu-päätteinen johdettu verbi.

Esim. S .e k a 1J g a s s a no h e tS 1k o l 1n e 1 a 1J g a i n e .. nimi­tetään .. L i n d u, t .e r v ä h a 1m b u i h e s .. tuli ammutuksi. S e o 1m b .e l i h m i n u 1 minä ompelin sen. E i ,p ä i v ä s k a n d a i k a i h ,e i n ä t . . tule kannctuiksi. - V i e g o h ä n e 1 s e r o a­d a v u v .. tulee hän·2lUi tehdyksi? Jo g o 1 u g e v ui 1a1J g a t. M ui s j ä t t ä v y i n ;muut jätti'Vält minut. K o i 1r a 1t a 1p p a­v u s, v a i r e b o i n s y ö ,m i s t ä s y ö s. P e 1 v a h a 1 p i d ä v ii. y h t i v y ö d a 1r f b i v y ö. S i n u 1 m i k o s .e i 1 ö y d ä v y sinä et koskaan 1mitään löydä. E i k u c c u v u n n u h g o s t j a t

1 a p s e 1. - M y ö d y i k a 1 a t d a 1p ,r o j j i . . t1uilivM myy­dyirk,si .. S e m atk a n y g ö i k ä v e 1 d y i. - 0 v v o s t 1e 1 z u v h ä n e 1 m .e ä n p a g i n a t .. ,hän huomaa .. K a c o o m m e 1-z ui s o b a. Minun k ä i s ei kuu n ne 1 z u 'h ä i minä en tot­tele häntä. - Sinun k ä i 1 p u o 1 istui n sinä puolustit ·mi­nua Y 1 1 ä t y i k o d i ,h i z ä n d ä.

REFLEKSIIVINEN TAIVUTUS.

§ 182. Refleksiivis-esti taipuvat verbit ovat me11kitykseltään vaihtelevia: paitsi 1r.eflelktSiivistä on myös usiein 1resi1prookkinen, passiivinen, irnt.ensiivinen tai int1ransitUvinen merkitys.

§ 18~. Refleksiiviset persoonapäätteet An1:ssa ovat (paitsi i1mpeiratiivia):

Y'ks. Mon. 1. pers -1m m os -mm ö s -'m m o lk s e 1h, m 1m ö ,k s ·e .h 2. )) -t t 0 6, -t t ö s -t t o k se ,h, -t t ö ks e th 3, )) -h(e s\ (== yks. tai 1pas1s.)

117

Imperatiivin persoonapäätteet·

Yks.

1. (p. (1puuttuu)

( -i 2. » { -j ,e

-.e, -.1 e, -'V e

3. » -lh a s, -lh ä s

Kaiks.

(.puuttuu) Mon.

-·m m o ;k s e h; -m m ö k s e .h

-h a s, -h ä cS -'1 k cS e ·h; -ä ks e h

(1puuttuu)

-t t o ik s e ;h, -t t ö :k s .e h

(= y!ks. tai -1h a1s, -h ä s .pasis. vahvan vartalon jäljessä).

§ 184. Indikatiivin ja potentsiaalin preesenssin 3. per·soonan ,pääte on h tai hes, milkä on indi\katii1vis1sa liiittynyt •sana.n :heik-1koon vaJritaloon.

Esi1m. la:ske/h, -neh(ecS), lop•e,h, -1ppeneh(.es), luveh, p a 1h e lk s i lh, h .e i t ä( :h, -t t ä n e ,h{e s), k a c o ih,. a n n a h, h ei t t .e 1e1h, z i 1r 1k a. 1 o i c e 1h •peilai'l.ee, (v e d •e ä """) v e­ä :h(e .s), lyöhes, (roadoa """) ,roa·hes, liicc·~a.hes, -c a n n .e h ( e 1s1) , n o j o a h e s.

§ 185. Imperfektin y1~{S. 3. per.soonan pääte on h tai hes, Jonka edellä verbin VaJrtalo säilyy vahvana. Lyhyen i:n sijaHa on hes-.pää.tte··en edellä pi~ä i. Diftongin jäljessä on bes-·pääte yksinomaan 1käytänn.ös,sä.

,Esi1rn. 1 a s 1k/i h, -i ,h .e s, 1 o IP p i h loppui, ·h ei t t/i .h, -i h e s, k .e ä n d i h, v e .d i h, h e i t t e 1 i h, z i r k a 1 o i c c i ,h; - k a c­c o i 'h e s, a n d o i lh e .s.; 1 ö i 1h ·e ·S,, s ö i h e s; l i c c a i lh e s, n o j a i .h .e s.

§ 186. Konditsionaalissa on, y.ksi. 3. p:n pääte b,. harvoin, hes; edelläkäyvän s:n sijalla on zi; samoin 1passiivin konditsionaalissa.

Esi1m. l a iS k/i z i 1h, -.e n u z i ·h, -i et 1t a z i 1h,. -i e t a n n u z i h; hei/ttie.lizih, -t·ellyzilh, -teldäzih, -teldyzi 1h; ka/c­c o z i ·h -c c o n u z i h -c o t t a z i 'h ' ' .

§ 187. Imperatiivin yks. 2 .. pe1rsoonas1Sa on 1. i kaikilla ·muiHa verbeir ä kuin .o-9 u-9 cri-lopi()uisilla

ja yksitavuisilla. Pääti.2· on liittynyt va1hvaan vartaloon, mutta Mi- ja icce-loppuisilla verbeillä heiikkoon. Vartalon loppu-i:n sijalla on e, (]:a:n .sijalla on a.

118

Esim. l a s 1k e i lasrkeudu, t u 1J g e i, h ei t t ·ele i, ,k e ä n­d ä i, vedä i, k a b r a s tai; (s u g i e ks e ,h "') s u g ei kam­paa itseäsi, m o l ei rukoile, s y d ei (inf. s y d i e k ,s e h) tun­keudu; r u t ei (inf. .r u t tie k s ·e h) ,pukeudu, z i r k a l o i c .e i, l i c c a i (inf-. l i. c aita ks e h) tunkeudu, no j a i (inf. no j a­t a ·k ,s e h) le·pää.

2. jje niillä verbeiUä, joilla on i-~päät~ sekä o-, u-, oi-loppui­silla.

Bsi·m. lkeändä,jje (== \keändäi), vedä1jje; - toi­vojje (inf. toivuo:kse,h) toivo; 'luobujj1e trnr1vaudu; z i r k a l o j j e (== z i T 1k a loi c ei).

3. e useampi.tavuisilla verbeillä, Joiden 1konsonanttivartalo on 1- tai t-lnp1puinen sekä yksitavuisilla uo- ja yö-loppuisilla ver­beillä; täimä imperatiivi en 1 akt. 1 infinitiivin kaHaincn, paitsi että sen loppu- a:n sijalla on e.

Esim. (heit.ell/ä "') e (== h.eittelei), (nojell/a ........ ) ·e ('== n o j e l e i); (1 i c a t/ a ,...,, ) e (== l i c c a i) .'(no j a t/ a ,...,, ) e, v a s ·ta t/a "') e; -! (j u v v/a "') e j,uo ta.rp.eeksi, (1 u v v/a ,...,,)

·C ala:, (syvv/ä "') e syö tar,pe.eksi.

§ 188. 1 lnfinitiivissä on pää·te kseh, :mikä on liittynyt a1kt. I infinitHvin loppuun.

1Esim. 'l a 1s k i e k s 1e h, l o p 1p i e· k s e 1h, k a c c u o k s e ih va,roa, k e ä n d e ä k se h == k e ä t ä k s e h, rh e i t ·: 11 ä ks ·2 h, z i. r k a l o j j a ik ·S .e h, v e d e är ~k s e h, l u v v a :k rS e ;h, v a s t ~ -t a ik s e h, l i c a t a ·k s e ,h,

§ 189. 1II ja 111 infinitiivin inessiivissä on pääte h, jonka .~d.ellä s:n sijalla on vanhe1mpi pääte ssa, ssä •

.Esirm. 1 aski e s s a h ~a.skeutuessaan, k e ä t .e s s ä .11 käån­tyes.sääin, j u v v e s s a 1h, 1 i c a t e s 1s a th; - l a s k ·e m a s s a h las,keutmma·ssai, k e ä: n d ä ·mä s s ä h, d u o 1111 a ,5 s a ,11, l i. c c o a­m a is s ah.

§ 190. 111 infinitiivin illatiivissa, ak t. partis. pe1•fekifissä, passiivin preesenssissä, imperfektissä 'ja potentsiaalissa on pääte s (ze), jonika edellä. h:n sijalla on he.

E1sim. l a s 1k/e 1m ah e s, -·en u he s, -i et a ,he s, -i et t i he s, -i e t a ni n e .h e s; lk e ä~/in. d äi ·m ä h e s, '-n .d ä1 n. y .h e ·S, ,_ t är lh .e s, -t t i ih e s, -t t ä n ·e he s; j u o/m a 1h ·e s -n u he s, j u v v ah e s, j u o d/i h .e s, -d ane he s; l i/c c o a 1m ah e s, -c a n n u .he s, -c a t a .h e s, -c a t t i h € s, -t a n n e h e s.

119

§ 191. Passiivin partisiipin perfektissä on pääte hes.

iEsim. l a s k i .e t t u h e s, k e ä t t y h e s, j u o d 11 ·h e s, l i­c a t t u he s.

§ 192. 1Passiivin imperatiivilla ·on päät.e has, häs liittyneenä passiivin vahvaan ·va1r1taloon; tätä muotoa /käytetään 1myös akt iilnperatiivin 11non. 3. persoonassa.

Esim. l a 1s k i et ta ·h a, s, k 1e ä, t t ä 'h ä •S lkä:änt1ykööt, kään­nettaköön tai kääntä1kööt.

§ 193. II infinitiivista käy!·etään vain inessnvia, UI infinitii­vistä vain ine.ssii,viä ja illatiivia. Puuttuvat IV ja V infinitiivi, alkt. partis. ,J, II, III 1preesenr.Ssi ja :pass. pairtis. 1p1reesens1si ja si­ten myös niilhin ,perustuvat liittoteim1pukset. - ,Muut liiUotem­puksiet muodostuvat niinkuin tavallisesti.

§ 194. HefleksHvisen taivutrnksen kielteiset muotlct eroavat

myönteisistä vain ind. 1preesenssissä, jossa .kieltior.Sanan ohella er.Siintyy i1mperatiivin 2. 'P"21rsoonan 1muotoja; 3. 1p·ersoonas.sa on tällöin myös myönteiset muodot .käytännössä. Muuten tavataan kieltosanan yhiteydessä vai:n 3. 1pe;r,soona. (1paitsi imperatiiviss::t).

·Esim. en (et, ei y.m.) l a. s 1k ei, <; i l a s k/e i ==- -e h(e s), mon. 3. 1p. e i l a s k i e t a ,h ·e s, en t u 1J g en e h, e n .h e i t t c-1 i z i h, en .k e ä n d ä n y z i h, en olisi kföintynyt, ä l ä vedä i, ä l g ä h v e d ä !k k ä h ä ·S, e i suvi t a .he s ei:vät 1ka;mpaa it­seään, e i z i .r ,k a l o i t t u ih c rS,, e i 1 i c a 1t l a1 z i h, ä l d ä h ä s v a s ta t t a. h a s älköön torjuttaiko, ällkööt to1rju:ko.

§ 195. REFLE·KSIIVISE.N TAIVUTUKSEN KAAVA.

1 aktiivi~

1. 1p .. h e 1 t ä 1n m ö 6

2. » h e 1 t ä1 t t ö s 3. » ~h·e1täh(es) 1. » :h e 1 t ä 1m ·1n ö ;k s e 1h 2. » h ·e 1 t ä t t ö ks e h

3 { h ·e 1 t e t ä 'h e s . )) ( ) he1täh e·s

1. p. ,h e 1 ·t 1 m 111 ö s 2. » h e 1t1ttö6 3. » .h e 11t t/1 ·h, -i .h e s 1. » he1t11nmökseh 2. » h e 1 t 1 t t ö lk se h

1. .p .. h e 1 t t ä n e 1m ·m ö s 2. » h c 1 t t ä ne t t ö tS

3. » .heittäneh(es) 1 . » h ·2 1 t t ä n e m m ö 'k ~e h 2. » .h c 1 t t ä n e t t ö k " 2. h

Indikatiivi.

IJ>irees.

luo1nmos luottos l u o .h (e s) lu.omn10.kseh l u o 't t o :k s e h (== pass. tai .y1~\.1s.)

.I1mperf.

} Oliill'ill 0.S

}oltt0 1S

lo1hes lo1mmio;kseh l o 1 t t o ik s e .h

Potentsiaali. ·Pirees.

Iuone·mmos luo ne 1l t o 6

1 u on e h(e s) l u o 11 e m 1m o 'k s e h luone ttokseh

nojoam1mos nojoattos n o j o a .h ( e s) no j o a m m o lk s e h no jo a t t o 1k s elh (== pass. t.a1 ,ylk,s.)

noja1mmo1s noja1ttos noja1hes noja11mmokseh noja1ttok~eh

noJannem·mos noj annettos no j a n ne .h (e s) 11 o j a,nneim·m o ks e h nojannetto(kseh

...,i. l-.J 0

1 ·p. h e i t t ä z i lll n1 ö ·s 2. » h e i t t å z i t t ö s 3. » .he i t it ä z i lh (e s) 1. » h e i t t ä1 z i 1m 1m ö k r.s e1h 2. » ·h e i t t ä z i t t ö ik s e h

1. p. h e i t t ä n y z i m m ö s 2. » heittänyzittös 3. » lh e i t t ä n y z i .h(e s) 1. » 1h e i t t ä, n y z i m-

m ö ks e :h 2. » he i 1t t ä n y z i t t ö lk­

s e h

2. j. .h e i it t ä/ i -J J e 3. » ·h e i t t ä k 1k ä1 h ä s kaks. 2. p. hei t t ä !k k ä :h ä s mon. 1. p. hei t t ä k rk ä m-

m ö k .se h 2 l .h e i t t ä ik .~{ c ä k s e ·h

. » heitteättölkse.h

3. » he i t et t ä h ä s

Konditsionaali. [PJrees.

luozimmos luozittos luo z i h (e s) l u o z i m n1 o k s e .h luozitto.kseh

tP erf elkti.

l u o n u z i m 1n1 o s luonuzittos l u o n 'll1 z Lh ( e s)

luo n u z i. n1 m o.k se h

1uonuzitto'k.seh

Imperatiivi. lPlrees.

luvve luogahas luogahas

luo.gallll·moikse h

luogoatkseh

luodahatS

nojoazimmos n o j o. a z i t t o s no j o a z i. h(e s) n o j o a z i ·m m o :k s e h no jo a z i t t olk se h

noj annuzim1nos nojannuzittos nojan n u z i h(e s)

n o j a n n u z i ·m 11n o ik s e h

nojan n u z i t t oik se h

n .o j a/i, -te noj a1.k.k ah a.s nojaiklkahas

noj aklkammo'kseh

nojaklkoakseh

nojattaha.s ....... tv ~

1 infinitiivi. ~ N N

h e i t t e ä \k tS e h Iuvvakseh nojatakseh

II infinitiivi.

h-eittäjessäh l u V V e •S s a 'h noja.tessah

111 . f" ••••• · Jll IDI IIVI.

heittä1mässäh luoJi1atSsah nojoamassah h e i t t ä 1m ä h e s luomahes. n o j ·o a m a h e s

Paritis. perfekti.

hei 1ttänyhes l uonuh e11S nojannuhes

1 PASSIIVI.

Indikatiivi.

IP1rees.

heitetähes luvvahes nojatahes

Im pe1rf.e1kti.

heitettih.es luodihe 0s nojattihes

Potentsiaali.

heitetännehes luodaneihes nojata.nnehes

h e i t e t :t ä z i h (e s)

{ h e i t e t ä n n y z i h h 02it·ettyzih

heitetitähäs

heitettyhes

1. p. en heittäi y.n1 3. » (mon.) e i hei t e t ä h es

1 .. p. en h c i t t ä n y .h *' s y.m.

K onditsionaali.

P1ree:s

l u o d a z i h (e s)

Perif-e\kti.

{luo d a n u z ilh luoduzih

lntperatiivi.

luodahas

Partis. perfekti.

luoduhes

KIELTEISET MUODOT.

1 AKTIIVI.

Indikatiivi.

IP1ree:s. e n l u v v e y.m. .ei luvvahes

Im·pe1rf elkti.

e n l u on u h e ,s y.m.

nojattazih(e~~

{n o j a t a n n u z i h noja 1ttuzih

nojattahas

nojattuhes

en {no ja i nojat e y.m.

ei nojatahes

e n n o j a n n ·U h e s y. m. ,_;. N w

1. p. e n h ·e i t l ä n e h ( e s) y .1m.

1. p. e n h c i l t ä z i h ( e s) y. ni.

1. p. ·e n h € i t t ä n y z i ·h y. m.

2. p. ä l ä he i l l ä i 3. p. ä l g ä.h heillä. k k ä-

1h ä 1S 2. 1p.

1. p.

2. p.

(ika'ks.) ä l g ä h e i l­l ä'lk ähä, s

(1non.) ä l g ä ·mm ö h e i t t ä k k ä m-m ö ks e h

f ä l g e ä h e i l 1L ä k­lk e ä ks e h

lä l g e ä 1h e i l t e ä l­l ö rk se h

Potentsiaali.

Pirees.

e n l u on e h y.m.

Kcnditsionaali.

Pirees.

e n l u o z i h (e s) y.m.

Perfekti.

e n l u o n u z i h y .. m.

Imperatiivi.

Pirees.

älä luvve

ä l g älh luo ,g ah a s

ä l g ä l u. o g a ,h a iS

ä l g ä mm Ö· luo g a 1n-1m o:k·s e h

iilgeä luogoaikseh

en 110ja11 neth y.1n.

e n n o j o a z i .h ( e s) y. n1.

e n n o j a n n u z i h y.n1.

ä l ä no j a/i, -t e

älgäh 11ojaktkahas

älgä noja~ka.has

ä l g ä 1m 1n ö no j a .. k k a in-1m o 1k 1s e h

ä l ·g e ä n o j a 1k k o a k s e h

~ 1,\,) ..i;:..

3. p. ä l d ä h ä s h c i t e t­t ä li ä s

ei heitetähes

ei 1b.citettyhes

e1. heitetä1 nnehes

e i 1h e i t e ·t t ä z i ,h ( e -s)

e 1 { h ~ i t e t ä, n n y z i h heite·ttyzih

äldähäs heitet1tähäs

ä l d äih ä s 'luoda 1h a s

1 PASSIIVI.

Indikatiivi .

• Prees.

ei Iuv·vahe·s

Im.iper f.

eiluoduhes

Potentsiaali. e1 luodanehes

Konditsionaali.

Piree·senssi.

e i l u o d a z i h (e s)

e 1

.Perfekti.

{l u o d a n u z i h Iuoduzih

Imperatiivi. ä l d å 'h ä fs 'l u o d a .h a s

lildähäs nojattaha~

e1 nojatahes

e1 nojattuhes

e 1 _n o j a t a n n e .h e s

e 1 n o j a t t a z i ,h ( e s)

e 1 { n o j a. t a n n u z i h nojattuzih

fildähäs nojattaha6 """" t..) Vt

126

Lisäys. Vm:ssa on joukko erilaisia refle1ksiivitaivutuksia.

Esim. Rebola: prees. p e z e/t e n, -t e t, -ks, -m ,mä c c e h, -t t ä c c e h; i1mperf. p e z i/1m 1m e h, -t t e h, -1h, -m m ä c c e ,h, -t t ä c c e h; kondits. .p e z i z i mm e h y.m.; i1mper. p e z e t ·e, p e s k ä lh ä s, IP e s k ·e ä c c e rh; 1pass. 1p e s s ä :h ä s, p e s t i h i s, p e s t ä i z i ·h. -

Petaen~ 1prees. :p e z i e/t e n, -te t, 1p e z i ä 1k 1s i, p e z i e/t e .m­m ä, -te t t ä; imperf. p e z i e/t i n, -t i t, IP e z i !h, p e z i e/t i mä, -t i ä; 1pot1ents. 1p e s s e/m 1m ä z ·e, -t t ä z e, -ks e; kondi'l1s. 1p e­z i e t i z i n y .. m.; i1mper. 1p e z i e t e, 1p e s :k ä h ä z e; ·p 1e s -k e ä z e; inf. p e s s ä ks eih, 1partis. 1perf. IP e s s y 1h y z e; pas·s. p e s s ä lh ä z e, :p e s t i 'h i z e, ,p e s t ä n e 1h e z e, ,p e s t e ä z i h, pesty h y z e.

111. PARTIKKELIT.

§ 19'6. A. Muotonsa puolesta partikkelit ja1kautuvat seuraa­viin ·ryhmiin.

1. Sanoja, joissa ei näy olevan erityisiä päätteitä. Esi1m. a i no s aina, a n ikk·o juuri, b ui te muka, d a ja,

e h k i edes. ainakin, e 1r i erittäin, sangen. lopen, g a niin, mutta, h os vai·kka, i ja, i g i sangen, i 1 m i, j o, j u r i, .k a mitä siihen tulee, .k a u t i kautta y.m., ~k e r 1kanssa, k i n i, k o g o ensirnkään, ko h t i ikohti, tasan, k on z a == ko s milloin, k u kun, että, 1 a muka, 1 i b o tai, 11 u o, m e l g i kyl!lä, 1m u g a niin, m u r i nurrin, n a .r e ko suotta, ne JJ g a näin, n i: ei n i eilkä, n i ken ei kukaan y.m.; nyt, o d v a tuskin, o j et e s (V1m.) suo­raan, o ni no a ko 1kai1keti, o p a d taa,s, peri sangen, p o i ik k i poikittain y.1m., p u ,h k i, r o u n juuri, s a 1h == sai saakka, s i d sitten, niin, v a i k u == v a i s e n ainoastaan, v a i k k i == vai k k a i n e vaiti,, v a 1m b o en-(et- .. ).hän, v a s t a == v a s te <Tasta, v a s(t e) vasten, v e c ·e (Vm.) luultavasti, v i d -han, -hän, v i e(l) vielä, v i ks e luultavasti, y 1 i sangen, ym b ä r i, ä .s rk i sitten vasta, niin.

2. Sanoja, joissa on yleensä vain adve1·beis.sa esiintyviä päät­teitä:

a) latiivin kadonnut k.

127

Eisim. k a h t a ka!htia, t o ·s s a toisaanne, k o s k 1e· m b a kos­kcm/pana, -maks.i, -mpaa., 11adV 1e m b a, 1 0 i t •O m b a, srnperl. 1 o i t t o(j)i m a, 1 ä he m b ä, ·1 ä h i mä, ne t o a m b a tuonnem­pana y.m., n e c i m b ä, n et ä m b ä, ip e ä 11 em b ä, IP o 1h j em­b a, t a e m b a, t u 10 n i m a, t ä n n i im ä.

b) -iet Esim. :h y vie 11 (1p ä i) 'hyvään rpäin, IP ah i e l (p ä i), IP a r a­

h i e 1 (p ä i); n. ·2 c i e 1 .sillä (siltä, . .sille) ta,holla y.m.; e r ä h i e 1, y k s i e 1, k a k ·S i e !1, k o 1l 1ID i e 1, J ä h i e 11, IID o n i e l, t o i z i e 1~ ä j j i 1e 1 m·onella ta!ho]la y.m.

c) -·kkah, -kkäh (kkai, -kkäi). ,Esi1m. j u rekka ,h juuret yhdessä, k e IS k e ik .k ä ·h sekaisin.,

k ä e k k ä h ,k ä z i k k ä lh, 1 o m a k k a h, m y v v ä k k ä h sovussa, o c a k k a :h kuitti, IP a gin a k k ah puheissa. (jonkun kanssa), ,p o a .r akka 1h 1parittain, 1s e ·l ·1 ä k :k ä lh; - 'Vasta k­k a i, v u o 1r 10 k k a i.

d) -gali, gäli; :kkali, kkäli. Esi1m. k u g a •1 i == m i g ä 11 i mi'tä tietä, mikäH, mihin asti,

.missä määrin, s i g ä 1 i, t ä g ä 1 i~ ne c i g ä 1 i, k e b i e z e ik­k ä 1 i keveäisesti, l ·e v i e :k k ä l i, l ·o i t ·o g a ·1 i kaukaa, 1 ·o i .. t o IID b a ·k k a 1 i kauempaa, m ui g a 11 i m u j j a k :k a 1 i muuta tietä, ;P ei t o g ali sa!la.a, t o a g i e k 1k a 11 i tiheästi, t o a­g i e m b a k k a '1 i, t ·O a g i 1e z 1e· m b a k k a l i, ,y 11 ä h ä !k 'k ä 1 i, y 1 e m b ä k k ä '1 i.

e) -Ien, -lei, -Ieiten (harv. pääte).

Esim. m u g a 1 en == m u g a 1 ei (== 1m u g a), ne :u g a 11 en. -1 ei (== n e :u g a), m u g a 11 ·ei t ·en, n e :u g a rr ei te n.

f) -Ii (1harv.1pääte).

Esim. \p a. !r a lh a 1 i 1pair1haiten, p a ,r e .m b a a i 1pareID1IDin.

g) -Iloi, -IJos (lha1rv. 1pääte). Eisim. m u l l 10 i viime vuonna, t ~ 10 I 11 o i, -11 o s, s i :l ,1 o i,

-1110 s.

1h) -miten (lha1rv. 1päätie).

Esim. 1k ä z i 1m i t e n persoonallisesti, y l i m i t e n ilman vahinkoa.

i) .-ne, -nne. Esi1tn. n e t o a ne tuonne, n e c i n1 e sinne, n e t u o n e,

n e t ä n e, s i n n e, t ä n n e. j) -ni (1harv. pääte) .

•

123

Esi,m. lk u .n i - .sini· niin kauan .kui.n, 1m i n i sillaikaa ikuiin.

k) -s (ha1rv. ipääte).

.s i n i

Esi1m. e ä 1r e cS(e ä r)·, poi,s, 'loit os kauas, 1111 yö s taas, 'Pois (V1m.), t o a n:d os taannoin.

1) -sti, -sti.

Esim. 1I .u· j a s t i == I u j a s t i, I y h y k ä s t i, ne r o s t i 'lai­ta vasti, o i g i e s t i oi1k.ein:, o I ·e v a s t i .runsaasti, p a h a s t i, p a 1h a z esti, p a 1h em b a s t i, ,p af' a- h a s t i, 1s u 1 asti ;su-IoiseBti, Ien11peästi.

:fil) -tellen. 1EcSim. h e ,r r o i te II e n lheirroi1ksi, ik a k s i t e l I e n kak­

sittain, n 1e II i t 1e II en nie1jäl ker1ralla, ·p ·O iki te l Ien poi:ki.t­tain, s a v o i t e I I e ni .sadotta:in, ·v u o :r o t e I I e n, v u o z i t .e I­I e n vuoirovuosin, v ä lh i t e I I ie n .

. n) -te(n). Eisim. n u o r et e1(n)1 nuorena, n u o 1r e rn b(a)i .t 1e nu01rem­

painia, v a n ,h a 1t e ni, v a .n h 1e m .b i t 'en; :m u i, te (n) muuten, m yö s te n -== t oas te n taaiS, n i.m et en n1imeltä1, .p a 1r a, h i­t e n, ·P e .r i t •e n .kokonaan, p o lh j i t e n pe1rin1p0thjin, IP o I v i.­t en ;kautta ,rantain, .siten siten:, v e na t en venäjäksi mur­taien:; ~ h i i r u te n hitauden trukia, k e y h y te n tköyhyyden tä1hden,, I 1a p s u te ru IapselliiSurnd1e.ssaian, o I e tm a. t 1t o 1m u t e ru koska ei (itselläni. -si .. ) ·ollut, p ah u t e n pahuuksissaan, p a­r e .m b u te n kos1ka on parempi, p ime v y te n koska ·oli pimeä.

o) -ti (harv. pääte). Esim. :y· h ä t i myöty.ri1nään.

p) ttaen, trtäen; ttajen, ttäjen. Esim. he ·r T o i t t a en henroiksi, ik u v o t ·tae n1 .kupomåä.­

rin, ik u z i t t a e n kuusi :ke,rrallai, ·P a 1r a h i t t a j ·e n ker1ras­saan hyviin, p a I o i t t a1 j ·en (== p a I o i te n), s a voi t t a e n sata1mää1rin, v ä h imi t t ä en vähintään.

r) tusti, tysti. Esim. k ä z i. t y s t i tkäiSikkäin, I ä .h e t y s t i. Iähelkkäin, 1p e ä­

t y s t i ipää,t vastakkain.

s) ei, cci (proiatiivin pää.te).

Esi1m. aiiaci aHtse, eirähici jos.kus, ez1c1 eicci editse, j a II o i c i jaloista, j o v i c i, jok·ea myöten, j ä i c c i, k 31\h i c i kahdesti, I o i, t o c i kaulkaa, I o i t .,o m b 3! c i, 1 ä .h i-

•

129

m ä c i, m u d a i c i rmuinroin, p ei t o c i salaa, 1p i .h o i c t pth3a myöten, s i r i c i olhi, toi c c i toiste, t o a c i .puolesta, t i e d ä­m ä c i !Salaa, v i z i c i viirsi 'kertaa., ä. j j ä c i usei1n.

3 . .Sanoja, joissa on nominien tavallisia sijoapäätteitä, II infini­tiivi ta.i verbin pe·rso.ona.

a.) Nominatiivi. Esirm. ·e n ä m b i enää, >h y v ä (esim. p a ,h a y 1m.) aika,

&. a i fko1konraan, ihan, 1m i (co m a, tuhma y.11n.) kuinka, mies (vihmuv y.m.) ko'VJ'5tii1 lä,bi, vägi ai1ka; aJ­j o m b i ailkais,em111in, 1 ä 1h 1e m b i lähemmin, t ·e r .e ä1 m b i no­pt2ammin (sa!moin muut kom,pa.ratiivit).

·b) Akkusatiivi. Esim. h ä t k e n kauan, l i j j a n usein, v i k o n kauan, v a­

h ä n, ä j j ä n ·palJon.

c) Essiivi. Esim. a l a h a n alrhaalla, y 1 ä1 ,h ä1 n, y 1 ä1 h är h k ö n == 'Y 1 ä­

h ä t t ä v ä n == y 1 äJ .h ä c c ä z e n jokseenkin yl1hääJlä, y 1 e .1n­b ä n, 1 ;o i t t -0 n, 1 o i t o h 1k o n, 1 o i t o t tv a 1n (a), il 10 i t o: m­b a n (a), loittoiman(a), sinne1mbän(ä), tagan, taem­b a n(a); a Lg·a. n ah, ko n z a n ah ikään p e ä n ä ·h (vaih­toa) ilman välira.haa, l u k k.u n ah 1ko1konaan, yksi n ä h; y n­n äi h kolkonaan; ~ .k u h e n a .h (o nr 1r a 1h v a s t a), 1 o d z ie·

n a h (t u 1 o v v e t t ä), r u s :k e nr a ·h (on .s .e 1 g ä) punaisena .. , v a, l rg o n a. .h ( o n s i 1e n d ä) .

d) Partiiivi. Esim. n1 i, d ä mirksi, t o t ta vair1maan, y ·h t ä yhtään, oHen­

ikaian; - j ä r g i ie .h 1heti, (en d i z .e nr). j yty t t re ,h entis·en la.a­tuinen, e n i m y t t ä h enimmä1kseen, taivallis.esti, .p a r a .h i­rn u t ta 1h pairhaimmillaan.

ie) Translatiivi.

E~sin1. a 1 a th a, ks e (== a 1 a..h), y 1 ähä ks e, 1 o i l oik se, toakse, 1ezmä.iz.e;kse relllsin, kaiht·e\kse ika1htia, li,j­j ~ k .s e, ,m i •k s ·e miksi, .ko sika, .p a :r a h i k s e, t o i c a k s e toiiStaisel:{si; V e ll a 1k tS e V•enäj äksi; - ilil i € .h i 1k S e h 'kovasti, v ä h i m i k s e .h vä,hi.ntään.

f) Inessiivi ( t. eilatiivi).

Esim. n ·e c i. s siinä, nr e t o a s tuossa; t ä .s, s i d .siinä, i 1-m i s, j a 11 ai s valveilla, ;~{ ·e 1r 1r a s, 'koi tS kotona, u mm e s,

130

v a n ,h a s ennen vanlhaan, yht ·e s; - i ä s s ä·h ~oskaain, m i e-1essä1h (ole)vi.naan, .h i n no i s .s a .h kallii1na1, o i g ies s a 1h kohtalaisesti, s ovi s s .a h pukeutuneena, u v v e s s a h, v a k-1k ·e i 1s s a 1h oudokseHa, v a :r u 'k s i s varuillaan; -- a r ~m a h u­z i s s a ·h :ra:kikaudiessaan, - ,h y ö v y k .s i s ri:kastune-ena·, lk ·O­

h ·en d u ks i s korjattavana,1 :P u ·h a l ld u !k .s i 1s .pöhöttyne1e11ä, s e ä .n d y ik s i s suutuksis,saan; s i1 v ·O 1k .s i s sidottuna, s u o ;r e­v U k S i S (== S 0 V i S S a h).

1g) Illatiivi.

EtSim. e ä tr e ,h pois, lh a .r v ai .h hair.voin, h i i i a k 1k a· i z e h, k .e s k i h toisinaan, .Ii f s t a\h rkilvan, m a t 1k a ,h 1mukaan, 0 i­g i1 ·e h oikein, ·p o a ,k .s u ,h usein, r u t t o h nopeaisti, t e 1r v ä111 pian., t o a g i e h Hheästi., t u ·k lk u h k·okoon; - e n n i t t ä m i­z -e h ki:lvan, th ·e 1r 1r a s ta ·m i z e, .h (elää); - l y ,he m b ä 'h e s lyhemmin, .p i t lk ä h e s kauan, v ä g e ,h ·e tS väkisin, y l e .h e s yleernsä ..

1h) Eksteruatiivi ja ablatiivi.

Esim. netoa(l), netuo(l), sie(l), teä(l); kfrehel, k y 11 ä l ta11p1eeksi, l u j a l varmasti, v e 1r c k s ·e l hiljan, v ä­h ä l väihän, v ä i i ä l i1rti, ä j j ä l .kovasti.; - h y v ä z i 1 ystä­välli1sesti, c o u k k <> z i l so,kkosilla; - a j j a ·11 .e h aikanaan, a z u m i 11 e :h valmiina, e l ä ·V ä 11 e .h eläJväl tä, e n d i z e 11 e h, h ~ l v a l ·l e lh kukalla, h a v v a 11 e h uurteena, i 11a11 e .h ilta:puolrella, i 1S toi 11 e .h istuallaan, -Ueen, -ltaan, j ä .r i 11 e h taikaisin, kai k e 11 e ih !kaikella taivoin, lk o .h t a 11 e h suoraan, k ·O l me 11 e h :kolmisin, ik u 11 e h 1kuimka, m i 11 e h (== e:d.), s i 11 ·e .h 1si.ten, ilman, t ä 11 e ,h täten, k ä i 11 e h sopiva, l e i­v i 11 e ,h .ruokapal,kalla,, l o ;p u 11 ·e h loppumassa, m u 11 e h muulla ta:voin, ne c i 11 ·e h siten, n i m e 11 e h nhneltä, o i­g i e 11 e 1h kohtalaitSesti, p e ä 11 ·e ·h .paikan 1päällä y.tin., .p u o-1i11 e :h puole(k.si, S 1e i Z a 11 ·e ;h, t a l v 1e 11 ·e h talvisena:, V t'­

Il y 11 e h :makaa,vana, y h te 11 e h ~kuitenkin; --' .h e 1r ne h y­z i 11 e h (on .hiessä), ,h ä d ä z .i lr d e h tairpeie~sa;, s e i z •n a z i il-1 ·e h s·eisallaan, \V a 1r ai 1m u (i) z i 11 ·e ·h va:ruillaa;n, ·P a i i a h u­z i 11 e h alasti, m a g a v o 11 e .h ( o n) makuulla, o l g o v o 11 .e h poistumassa; - e 11endY.kse1 11 e h (sanoi) niin: että yimmär­rettiin; en i m yö 11 e h tavallisesti, 1p a r a 1h imu o 11 e h .par-1haim.m.illaan, c o 1m imu o 11 e ih kauneimmillaan.

131

i) Abessiivi (ha,rvoin). Es~m. h u m a 1 a t ta ,h pää selvänä, e ä ne t t ä h vaiti.

j) Komitatiivi (haTvoin).

Esim. ,k a i 1k k i n e h .kokonaan.

1k) Instruktiivi (-n, -i, -in, -izini) .

Et11im. y 1 e n; e z m ä i ensin, i 1 ·m a i ilmais·eksi, .suotta, j a I­I a i jalan, j ä 11 ei, pe1rä,klkäin, i s t o i istuallaan, -lleen, -Haan,, se i z a i, sei.soalla1an,, y.1m. lk ah te i kahden, ;k u v vei kuuden miehen, ·k 1e s k ei >Setkaisi.n, n1 yö d ä i samaanne, p ·e ä 1 ei päällekkäin, .r i n nai rinna:klkain; - y ,ks i ni, t o i z i n, :h e i­m o z i n su~kuisin, ip i d u z i ni 1pitlkin, t a g a z i n taka perin, - d e 1J g a hui z i n rahassa, ,p ai g 01h ui z i n 1pakenemalla, v a r a 1m u i z i n varovasti, v ä g i m y i z i n väkisin.

1) II infinitiivi (hmrv. ;pääite).

Esi1m. e, t e n p e t e n 1huonosti (kasvaa), (·ei) p ä te n (ei) oikein, v o j j 1e n 1meI1kein, j o u t e n.

1m) Verbin perscona: n ä i d näet, sillä, toi, v o d niinikui1n"

4. Reduplikaatioparifi~keleita, jotka ovat nominien ja adv·2r­bien va,hvistuksena ja ·muodostuneet siten, että ~pääsanan ensi ääntei1hin lisätty liite b i (ne)',, b o(i ne), b ö(i n ·e), g o (i ne), .k a s, 1k lk ö,. '.p ö i·, 1p p o(i ne) p p ö(i n °2), c o i. Adve,rbien ede!llä on liitteen lopussa z e n (n e:n sijalla).

Esi1m. r ·O b i r o h k ·e i, s u b i s u 1r i, c i b i c i 1J g a .s kä1si­varneista, t ·o b i ne t o z i, a b o a 1 a s t i, j ä b ö i n e j ä 1 g i­·m a 1 ne, k a b o ·k ah e ks a, y b ö(z en) yksi n, k u b o k u z i. s e b o z e 1 s e i c c e 1m e 1 1m a r k a 1, s u b o (z e n) s u d­r a h (== s u d r e) aivan hukkaan, t a b o t a h t o 11 e h aivan ta­hallaan, tibo(zen) ti.ehe1h, ubo(ine) uzi, sebo(in.c~) sel­g e i, t o b o i n e t o z i, s e 1 g o i s e l 1 ä 11 e h, h o s m i g o i n e 1m i o 1 g a h olkoon vaikka 1mikä, h i 1 a v (kuuma.) on k u i t u 1-g o i ne ·t u 1 i, kukas k. u m m a, y k k ö y 1 i m ä i ne, t ä 'P ö i t ä y d 1e· 11 ä i n e, s e ,p p o ·s e 1 g ä z e 1 1 e h, t o IP p o i n e t o z i, h i c o i h i ·e n o i n 1e, h o c o i h o i k k a i n e, k a c o i k a i -d aine, k e c o i lk e y 1h i •k 1k ä i, 1n: e, 'Paco i p a i i a s, t ä c ö i t ä y z i k k ä i n e. ~ P u h i z e n ,p u h t a s, k o n a k o n z a i n c ikivanha h yö d ä h y v y t t ä lh iliman aihetta .

•

132

5. Luonnonääntä kuvaavia 1partikki·2'leita. Esim. b r ä ( vairiksen ääni), f j u (kovaa a}oa), 'h a c (,hara­

kan), k i l k a 11 (vasaran), ,p i t :p i t (linnun1poilkasen), (p l a c k u (vede 1h) 'loiskis, p,Iu,kku (sa[bah) kiinni, p-rac1ku (tu­fo,S1ta), r i u 1r a u (rki~emnh s t u c k u ..s t a c 1k m. (kova!Sla 'leivästä), t a n ta n (kovarn esineen pudotessa portai1ta alas), v i c v i c ( var­pusen), v i u h (luodista).

6. Huudahduksia. Esim. a h, a v o i v o i, a c o, lh ei y.1m. (lks. int:erJektiot). 7. Sanaliitto ja, Esim. ä [ ä virka rsaati, d a vie jorpa, en (et, ei .. ) y 'h t ä

- v i e en ainoastaan - vaan myös, s i d ä j ä 1 g i ·e 1sentä1hden, s i d ä m yö siis y.m. (ks . .k,onjunktiot).

8. Liitepartikkeleita ovat -·b o, -e (paindllinenr), -ig i, -.g o, - 1h a i (-h ä i), -i (painollinen), -n i (\Painollinen), -s, -z e.

Esim. lk e nr b o, 1k 10 s b o .koska (tutitaiva.lilisesti)1; - m i e mitä (sanoit), ko se missä (sanoit), s o a v e kyllä saa; - kun­n e g i joka :paikkaan, t e ä(l) g i täälläkin, -kään, k e l g i-k e l g i k<e'1lä-k 02llä; -m idä g p (== m i d ä), k u i g o kuinka, k o s g o-1k os ig o milloin-milloin, 1S i l .g o--s i l g o sillä sekä--että; ~ m i­h ä i m1kähä,n:, s ·e h ä i sehärn, n1ii.nr; - on i onr lkyillä; - ä j .j ä c ·O a s sun i monta tuntia (sanoin); - ,1 u v e s lueppas, o t­t a k ko a s ottakaapas; - e ,r i, z e e1rik.s.een, m u g a z e samoin..

§ 197. B. Merkityksen ja käytännön puolesta tpartikkelit ovat adverbeja, post- ja prepositioita, konjunktioita ja inter­jektioita.

§ 198. ADVERBIT (seikkasanat) ilmaisevat ,paikkaa, aikaa, ta­paa, määrää, tilaa, suuntaa, kysymystä, vahvistusta tai muita seikkoja.

Esim. a 11 a h alars, t ä n n e, -n y g ö i nyt, t ·e 1r v ä ,h pian, -s i 11 e lh siten, v ä g e h e s väkisin, - ky 111 ä 11 taripee'ksi, v ä­:h ä 1, - a z u m i l a e h vallimiina, a v o i, - p e ä l i c i kautta, poikki toisella puol1e.Ua, - s e(g o) sekä - (e i)b o eipä.

§ 199. PREPOSITIOT ja POSTPOSITIOT {srnhdesa111at) ilmai­sevat paikkaa, aikaa, tapaa, syytä tai muuta seilkkaa.. PrrepocSitio (etusarna) on pääsarnan ·edel'lä, pos1t1p0rsitio {järlkirsana) on .sen jäl'­jess.ä. Pääsanan. sija on lliOIIllinrafii.vi, genetiivi, aik'kusatii1vi, paT­titiivi,. lyhemipi elatiivi, i1Uatiivi, ekst,N·1n:atiivi, abJa.tii.vi tai abes­siivi. .S.e1mraravart esime1nki1t ovat Am:sta:

A. Sanat, Joita käytetään

(e z i-, j ä 1 g i-) a g j a s, -h etunenässä, -stå, -än; j äl­ki1päässä y.1m. - ipartit:n kera.

a 1 J u 11 alussa, -sta - part. ·e n n e n ennen - 1part. e n n et t ä v ä h vähää ennen

- pairt. 1h ai 1 g i halki, .poikki - ge-

net., elat. i e 11 e h yli (ajasta) - elat. i l m a i il:man -· ahess. i l 1m i tieten - elat. k e s k e n kesken (aikaa,

työtä) - part. ip e ä 1 et t ä v ä s, -h väihän

ylälpuo11·ella, -lta, -lle -gen., part.

p i d u z i n pitkinpäin - illat. p i t k i n 1pitkin, 1myöten

part., illat.; pi't1ki1mpäin - i11at.; kuluessa - illat.

yksinomaan ·prepositioina.

p ·O i k e 11 e h poikittain Hlat.

133

p o i k i n = lP o i k ·e 1 1 e h. ip o i k k i poikki, yli - elat;

poikittain - illat. p o ilk ,k i ,h ui z i n == p o i­

k e 11 e h. p o i k k i z i n p o i .k e I-

I e h. (a 1 a- y:m.) .p u o 1 en (ala-.. )

puolella - 1pa.rt., elat. t o ko -lta (mittaa, jonka mu­

kaan koko hinta laske­taan) - no1min.

c ura sJ -h ulko.puolella, -lta, -lle - part.

c u r a n t o i z e n ku1nmalla­kin 1puolen - elat.

u 1 g o n, (-p ä i), u 11 o s ul­kopuolella, -lta, -lle gen., 1pa.rt.

v a s t a k a v a 1h vastoin ekst.

y l ä h ylös - akkus., part.

B. Sana.t, joita käytetään sekä preposirtioina että postpositioina.

1. c i (c ei-) päätteiset suhde- perä c i peritse. sanat, jolloin pääsana on (a 1 a- y.m.) p u oli c i {ala.-.. ) .e 1 a t i i v i s s a. puolitse.

a 1 a c i alitse, alta .. a z e m e c i asemesta. e i c c i editse; asemesta. ezici == eicci. k e s k i c i välitse. k y 11 i c i ohitse; :paitsi. 1 ä h i c i lähitse. 1p a i c c e paitsi. p e ä l(i)c i yHt~e; päältä;

poikki; vastoin .

•

r a n n o i c i vieritse. ir i n n o i c i vieritse. s e ä m i c i (Vm.) sisä1puolit-

~e, -1puolelta. s i r i c i ohitse; paitsi. sydä·mici == seämici. t o a c i taitse, takaa; a.se1mes-

ta; 'PuoJesta. t y v i c i vieritse. c u r a c i ohitse. u 11 o m b a c i uloim;pana, -aa.

134

u 11 o c i ulkopuolitse, -·puo­lelta.

v ä 1 i c i välitse.

y 1 i c i 1poikki, yli - elat.; kautta. ym.pan (,maan y.m.) - gen.; läpi, kaiket - alkkus.

2. Muut 1pääsanan edellä ja jäljessä käytettävät suhd·~sanat.

a 1 (.murt. o a 1, a 111 e) alla, -lta) -lle; 1hoidossa, -sta, hoitoon - ,gen.

a.l p ä i (-e ä r(e1h) alta -gen, elat.

e d e h ehe·en - 1gen., ekst. e i s ·edessä, -stä; 1puol€sta;

ver:raten -- ek.st.; postpos.: gen.

eri e1rillään, -lleen - elat. eä r e h (e ä r) -sta, -Ha -

elat., ekst. i e 1 edellä, -ltä, -lle - 1part.,

elat., ekst.; verraten - post,pos.: gen.

j ä 11 e s jäljessä, -stä; jäl­keen, 1perästä - gen.~

,part., ekst. j ä 1 g e h jälkeen (:paikasta,

ajasta) - •p,repos.: part.; - postpos .. : gen.

j ä 1ie1 jäljessä, jälkeen (:pai­kasta) - part.; jälkeen (ajasta) - p.re­pos.~ .pairt.; jäl'kiseurauksena - post-1po.s..: gen.

k e r a 1 kanssa - nom., gen. k e s k 1e s joukossa, -sta, kes­

kuudessa, -sta - gen., 1part., ekst.; - postpos.: gen.

k e s k e h :oukkoon, keskuu­teen) väliin, sekaan -gen., ekst.

k e s k e 1 keskellä, -ltä, -lle; välillä -ltä -Ue - 1pre-, ' pos.: part.; - 1postpos.: gen.

kesk·enäh (henkilöiden) kesken - 1ekst.

k o h t i kohden (paikasta) -il.lat.; vastapäätä - elat., illat.; (miestä) kohden - post­pos.: .gen.; -sta (koskien) - 1part.

k ä i s -lla, -lta - ekst. 1 ä b i lä1pi; ·poikki; .kautta -

elat. 1 ä h i 1 lähellä, -ltä, -1'.e) seu-

1ra.ssa, -sta,, -an - gen., 1part., elat.; lähes, noin - prepos.: gien.

1 ä s lähellä -ltä. -11e. seuras-, ,

sa, -sta, -an - gen., part.; lähes, noin, melkein -1prepos.: 1part.

m u g a h ·mukaan ('mukaises­ti) - gen.

p eri .l iperillä, -lle -· prep·os.: elat.; - postpos.: g·en.

p e r ä s \perässä, -stä, jäljessä, -stä prepos.: ,pairt., ekst.; - 1postpos.: gen.; jälkeen, 1perästä - g·en.; - pre1pos.: 1part., ekst.; takia - postpos.: gen.

p e .r ä ·h per aan, jälke-en pr-epos.: pairt., ekst.; pos•tpo.s.: gen., -efköt.

per ä 1 ,perällä, -Itä, -lle posupos.: gen.; -lla (omistusta) 1pre-,pos.: ekst.

p e ä 1, (-p ä i) päällä, -Itä, -He, yläpuolella, -lta, -lle - 1prepos.: .gen., part., elat., ekst.; - 1postpos.: gen., ekst.; yli {mitan, luvun) - gen.; lisäksi, ,paitsi - ,gen.; voitoHa, -Ne - gen., elat.; tnimessa, -sita, -en; hallussa, -sta, haltuun; varten - postipos.: g1en.; tuomaan 1postpos.: gen.; iki1mppuun, .va.staanr gen.; (vihan kOihdetta) - pre­ipos.: part., ·ekst.; -- 1post­pos.: ,gen..; }olhdosta, nojalla - post­pos.: gen.; vais1ti0in. -- postpns.: 1gen.; -sta (koskien) - gen.

p a 1 (eksessiivin, elatiivin, abla.tii1vin Uisätunrnms); (näköisyyttä) - pos~pos: illat.; puolelta; (agenttia) ,postpos.: elat.; -sta (koskien) - illat.

r i n n a 1 rinnalla, -lta, -lle -,prepos.: ekst.; - 1post­.pos.: gen.

seämes{sä), -s(tä) (Vm.) == sydä:mes

•

135

se ä ,·ne 1h (V1n.) == s y d ä-1n e h.

s y d ä nl e s, -h, i:Sisä•ssä, -stä, -·än - gen.

s y d ä 1m e 1 kesk·~llä y.m. gen.

ta 1g a n (t o a n) takana, ta­kaa p1repos.: pairt., ekst.; - po.stpos.: gen.; -Ua (01nistusta) - pre­pos.: akst.; postpos.: gen.

t o a k s e taaksi - 1pr-epos.: gen., .part.; - postpos.: gen. -He (oimistusta) -· gen.

t y v e s, -h luona, -·ta, -1kse, vieressä, -stä, -en - gen.

v & s (vaste) vasten -· :part.; (juuri) ennen - post­pos.: 1part.; vairten, -Ue - par:t. ; kohtaan - po.stpns.: ipart.

v a s ta s vastapäätä; vastassa ( vastaa.nottaimaissa) - e1kst.

v a s t ah vastapäätä; vastaan (vastaanottamaan) rpart., ekst.; vastaan ( vastustai~n) ekst.; vastoin - ,part.., ekst.; verran, niinkuin - gen.; mukaan {mukaisesti) -­postpos.: gen.

v a s ta 1 vastapäätä; tiellä ·. vastaan, tieltä; vasten (suojaksi, peitteeksi) g.en., ekst.

v ä 1 i 1 välillä, -Itä, -ne 1gen.

y m b ä :r i yn1°päir·i; -sta (ikoskien) - elat.

136

C. Sanat, joita 1käytetään yksinomaan 11ostpositsioina.

Niistä yhdistyvät

1. Pääsanan genetiivin kans-sa:

a l -0 h kuluessa. j ä 1 g i e johdosta, takia. k a u t i (k a v a t i) kautta;

tmkia; (jhk.} nähden; (jnk.) su1hteen, puolesta.

k e r kanssa; avulla; (vas,ta­ten LI infinitiiviä); joh­dosta, takia; .suhteen, ·puol1esta.

k e s k i (henkilöiden) kesken. k o h t a s1 vastapäätä; puo­

lecSta. k o h ta h vastapäätä; (jtk)

1kohden; ~kohtaan, -He (osallisuutta); puolesta, sulhteen, koskien.

lk on i e s, -h, ·puolesta, suh­teen.

1k o r v a s, -h lähistö,s"!ä, -stä, -ön.

1k ä i s, k ä i 1 kautta, avulla, (agentin kanssa.).

1 u o luona, -!a, -,kcSe. m y v v ä s mukana. 1m yö d ä h mukaan,. kanssa;

mukaan (1m1ukais1·2sti); .hy­väksi.

n e n ä s) -h alusS2.· alkuun; takia, tähden.

p e r e ä johdosta, takia; 1kautta.

p e ä s päässä, -stä; perästä, jälkeen.

p e ä h ta1kia, tähden; p a n­n a 1p. heittää syy (jnk.) päälle.

p i e 1 e s, -h vie.ressä, -stä, -·en. p u o 1 e s puolesta suht·een;

hyvä1ksi. p u o 1 e h ,hyväksi. r e u n a s, -•h, -1 vieressä, -cSlä,

-en. ta z ah tasalla, -He; mukaan

(mu1~<.aisesti); y1htä 1palj.on kuin.

t a z a 1 tasalla, .. Jta, -lle; m1u-,kaan (mukaisesti).

t i e s (V1m.) asen1csta. 1t i 1 a s, -l sijalla, -llie. t i 1 a h asemesta. t o k k a ,h avulla, turvin. t ii h tähden; varten; 1huoH­

malta; Uiman; puolesta, (jstk.) nähden.

v a 1 d o a takia, vuoksi. v a 11 a 1 voimilla, avulla. v a r a s vairass.a,. -sta, niojas­

sa, -sta~ . vara h varaan, noJaan; va­

raksi, -lle. v a r a 1 va.roilla, kustannuk­

sella, avulla. vuo (vuo h) nojassa; avul­

la, 1kautta. v ä i s -cSsa (vallassa). v ä i 1 voimalla: (agentin

·Ohella). v ä g e h voi1nalla, avulla.

2. Pääsanan partitiivin kans­sa.

,m y ö (u1 y ö t e) myöten, mrnkaan; ohits.e; asti; m 1u­ikarn1; mu1kaan (mukai-

sesti); mielen 1mukaan; mi1elcstä; J{autta, avulla; (jstk.) päättäen.

v a j a i vailla.

3. Pääsanan illatiivin kanssa.

n i s 1k o i va1rten; suhteen; V·erraten.

137

n ä h (n ä h t -e) varten; puo­leBta,. suhteen; -sta (kos­kien).

s a h (s a i) asti. v a .r o i n varten.

§ 200. KONJUNKTIOT

(sidesanat) välittävät sanojen ja lauseiden ylhteyttä. Ne· ovat joko rinnastavia tai alistavia•.

A. Rinnastuskonjunktiot:

1. Kopulatiiviset (yhdistävät): d a, d a i, i ja; -g o - -g o, 1 c e - i c e, s e - s e, s e g o - s e g o sekä - että; a m m u i (g i), p a i c c e g i, ä l ä .m i s t o, ä l ä v i r k a saati; i b o i, v i .e b o i, d a v i e jopa; (en, et .. ) g o -kä; n i, d a n i (en-, et- .. ) kä.

2. Disjunktiiviset (erottavat): ei g a, l i b o, t a i g o, vai eli, tai; l i b ·O - l i b o, t a i g o - t a i g o joko -- tai; v a i vai; ei g a muutoin.

3. Adverisatiiviset (vastako1htaiset tai rajoittavat): a, a b o, g a, p a i c c e, vai mutta; g' en (-et .. ), t o ko en (et .. L mutta en; en (et ... ), yhtä - vie en (et .. ), ainoastaan - vaan; toizelleh taas; a toizelleh sitä vastoin; ie 1lle1h, ice, s 1e n t ä rh, t ä v v e 11 e h, y 1h t e 11 e 'h, y ks kai kuitenkin.

4. Konklusiiviset (jo1htopäätöstä ilmoittavat): i l 1m a. i g o, s e n­d ä h, s i d ä j ä l g i e, s i d ä IP e ,r e ä, s e n p e r ä s, s i k s e, ä s­k i h äi, äski -- -gi sentähden; äski niin sitten; sidämyö .siis, nii,nmuodoin; .g a, s 1i, d niin, ig' en ,(-et .. ) 1ni.in e:n.

5. Eksplanatiiviset (selittävä1t): 1k ui sillä; n ä i d, t i j j ä d näet, ni:mittäin.

B. Alistuskonjunktiorh

6. Eksplikatiiviset (ylei1seen alistavat): jo t t a1, tk u, ,se :k u että; k' en (-et .. ) ettern 1(-1e t .. ).

7. Konseikutiiviset (seurausta ilmoittavat): g a, kai (niin), että) g' en (-et .. ) etten (-et .. ).

8. Finaaliset (tarkoitusta ilmoittavat): anna, e 1h k i, en-

138

(et- .) go, ku, äski j-otta, että; ann'en (-et .. ), ehk'en (-et .), k'1en ·(-et . .), äsk'en (--et .. ); jotten {-.et .. ), etten (-et .. ).

9. Kausaaliset (syytä Hmoittavåt): k e r r a n, k u, k ui - g a, m i k s e, i 1 m a i g o - k u, s e n d ä h - k u, s i d ä - k u, s i ks e - k u, kun, koska; k' en (-et .. ), m i k s'e n koska en (et .. ).

10. Temporaaliset (aikaa ilmoittavat): .ko n z a, ko s, k u, k ui, -hai (-h ä i) kun; ko n z a - ko n z a, ko s - ko s, s i d s i d milloin - milloin; k u i t e r v ä h, k u i 1r u t t o h, v a i, v o­ta vai niinpiankuin, ja!hka; s i ks e .kun i, s i s s ah kun i kunllies; lk uni,, .k u. n i - g a, k u 1rn i - en :ne n, k u 11. en (-et .. ) ennenkuin; kun i - sini niinkauankuin; ko s -s i d, k os - s i d ä s k i sititenikun.

11. Konditsionaaliset (e1htoa ilmoittavat): k ui, vai jos; k',e Ili (-.et ., .), vai e rn (et ., .) joll.len (-et .. ).

12. Konsessiiviset (myönnytystä ilmoittavat): h os, ice, i (i:miperatiivin kanssa) vaikka; a z no g a, o 1 g a ·h vaikka on.

13. Komparatiiviset (vertausta ilmoitta·vat): k ui, on hai­k u i, t o i v o d niinkuin, ikäänkuin; m i k u i ( veirtauksissa) kuin; m i g ä 1 i sen mukaan kuin, mikäli.

14. Interrogatiiviset (kysymystä ilmojttavat): -g o, j o g o. v a i g o, 'V i k s·~ -'ko (-:kö1), toklko; .h ,o 1S (poterntsiaalin 'kanssa), v i e g o, t ,o t t a g o tolkk10.

§ 201. INTE,RJEKTIOT

(huudahdussanat) merkitsevät: 1) halveikisimi.sta: h o, .h 6, lh ö h, ö lh. 2) .huomauttamista: h a, :h ei, lh o i, 3) 1huomii0ta: a, .h e i; ·k a c o, 1b 1r i h a. 4) ihmetrtelyä~ 1kummasbu1sita: a 1h, ai i c e, a c o, a v o i., o h o,

t·oko. 5) Hkkumista: k i c c i, k i c c i k 10 c c i. 6) iloa: lh ,e ~ 1a1r e j j a. 7) inhoa: f y j, h y h. 8) ikarikoittami.sta: h u s (,sioillle, kanoill1e), k i s ('1aI111paiUe,

1innui1Je), ·P 'f i s (kissalle). 9) kehoitusta: n 6, n u, n ukkoa (1m·on.).

10) .kiihoittamista: u s s u. 11) kipua, tyytymättömyyttä: h y 1h, ä h.

139

12) k-nrostusta: mies, m i e s u :k .k o. 13) korsrkeilua: i .h n u. 14) kutsua: e s t i (lampaiUe), s f u h (1k-niralle). 15) kysymystä: 1h ä? 16), •pi.kaista muutosta: iki u ik a u. 17) myön.nytystä: n u. 18) pelästyB.tä1: ui ih. 19) ,pysähdyttä.mis:tä: s toi. 20) 1ta1rjoaimista: n a, ,n a 1h a i, n a g o a n a 1k ko a (mon.). 21) 1to.rjrnmis.ta.: h n h 6. 22)i 1ty.ytyväisyyttä: 1h e 1h, ·O ·h 6. 2.3) vaihingoniloa: a .h a. 24) vaientaimista: ,s y t (koi:raU.e). 25) vaM.tusta: v .n i v ·O i, ai voi s. t ani, o h, 6. 2.6) va.uhtia1: f j u, h i h, 1h i u, ;h u h, ~h u ·i'h, ih u .r i v o m. 27)· vilua: f u h. 2.8) välinpi1tä,mältc1myyttä: hui :h a i.

Karjalais-suomalainen sanaluettelo (tekstissä olleista, siinä selitH1mättä jääneistä sanoista.)

A.

a b ei ·wi~il~paiha. a b 'e j j a loukata. a i 1 a h u t (dem.) 1kilpu. a i n ·O s aina. a n d .o a k s -e h sopia. atk a 1 suru. a u n a auma. a v u t t ·O a autta::i.

B.

b o a b .o isoäiti. •

b ,o 1h a t t a 1rilkas b o s s i oinats. b r i e g u 'huvi. b r i h a nuori:mies. h r i 1 u D ki·rku:i. b r o a k ik '° a raakkua. b 'r u j a kapine. b ö 1 ö s k ä 1palikka.

D. d' e 11 e g ä kä1rryt. d e ä d ö setä. d o 1r ·o g a t·i P-.

d u h h u haju. d u s ·O i lem1mitty. d v o r c a linna.

E.

e g 1 ä i eHen. e h ä t t e ä ·0hdättää. e 11 ,e v y ö e11pyä. e 11 e n d e ä ytmmärtää . e ·I 1 ·O t •o i järjetön. e IJ .o (t) omaisuus. en n 1e n \Päihin e ennen ollut. e z m ä i ernsi'ksi. e ä :r ( e .h) !pois.

F.

f o .r m a muoto.

140

G.

G e ,r m ä n i e Saksa. g o f a vaiva. g os t j a vi,eras. g r i u n a 10 ko1pekan raha. g r o a f f a :sarieke. g rr 0 s s a % 'ko\pekan raha.

H.

h a r j a v u o tottua. hava i c c u o herätä. h e b 0 z u t (dem.) rhevonen. h 1e i te [ l ä :ks e h kesk,ey-

tel1~ä työtänsä. h e 'm m e t ä lhennota. h 1e ä d e ä tehdä vääryyttä. h i r g o a 1pirskua. h n i g a k~r ja. h o h o f f i hohottaja. h u i m a hupsu. huima z a hrnpsuhko. h u ·o v i s 'hal'pa. h u 1r a vasien. h y ·v e k s i e 1suosia. h y ö d y ö ,rikastua. h ä g ä t ä .estää. h ä t .k i ;pitkä ai1ka. h ö i lheis~puu. h ö 'k ö l ,g ä ~Öir,p)pÖ.

1.

idin ydin. i h a s t u s i:J.o. j u 11 ,g ,e i rohkea·. j u no viiva. j u o 1h a t t o a muistuttaa. j u v v a k s e h juoda tar-

peeek,si. j ä a l e IIIl b ä i n e myölhempi. j ä no i jänis. j ä r e i 1paksu.

K.

k a b r a s t o a korjata. pois. k a d u o kadota. k a h i c i 'kahdesti. k a i 'kaikki. kait a torjua. k a l l a t a 'katJ.li,staa. k a n n o i n naipinrihma. k a n v ·e r ta kirjekuori. k a ce ,T J a ks re h katsoa sin-

ne tänne. k a c c u o (k s ·e 1h varoa. k e r d u o ker1rata. k ·e r i t ä i:rtaantua (solmusta) k re ,r ä V Ö keruu. k i b a 'ki~pa. k i d u j j a kärsiä. k i e 11 a s ip·etolHnen; epäva·r-

ma. k i e l a s ta j vafoht·eHja. k i h u ,r 1kihaira. k i r i k k ö kir kk.o. k i r 1p i c c ä tiili. k i lf V rO t a /pudota. k i S 'k U 0 TyÖ:stää. 1k l o k •k o a !kolkkaa. ko a m a kik o ka[1pea. ko he n do a koirjata. k ·o k o f f i koukrk u. k 0 l 0 d a :kOTHi patkka. k o r b u t (dem.) korpi. k o r o b a kär1rynkori. k o s o i erään~ainen pii-

1rakka. k ,r e :g k a l l e h vinossa. k r u g a y.mpyrä. k u d a1m kuu. k u •l 1e m a t u ·S tottelematto­

muus. k u n d ,e l re m a t o i tottel-e­

maton.

kun n ,e [z u o tulla tot,eJ.-1uJksi.

k u r j e lh tie elää krnrjuu-dessa.

k y h 1 ä s kuJh~las. k y 11 y s 1runsaus. k y 1 y sauna. ik y t tt\: i e kitkeä. k ä e t ä luvata.

L.

1 a i h u s s i ,laiha iihiminen. 1 a n n i ,s Janne. 1 a 1J g e n u s ;putous. 1 a f e lattia. 1 a v .o h [aipo. 1 i b u o ruveta. [ 1 e fk i t t e ä huohottaa.. 1 i e c c i e 1lääkitä. l i f f a liivi. linna 1 aine ka111purrki1ai-

nen. l i 1p o i per houen. 1 i \P p a ,h a i n e (dem.) Gi/pas. l i c at a k ·Se h tunk,eutua. 11 i c ·e 1paino. 1 i v v i k ö i aunukselainen. 1 o a s t i e i.!mar["eilla .. 1 o i g e h J,ois'ke. l ·o 1P 1p i ·e .lo1pettaa. 1 o IP p i e ,k s e 1h loppua. l O\P u s k a jäännös. ~ ·o u n a t rpäi vällinen. 1 u ik k u 'lukko. i u 1i1e hyssyttää. l u l l u i n e savilkuklko. 1 u n n a ,s t o a ansaita. 1 u o b u o ks e h turvautua. l u v v a ks e h 1ryhtyä. l u v v e .h länsi. l y d i s t ä 1hytist§.

1 y lk e 11 ä heitellä. 1 ä y ~en tukalla; fkuume. ~ ö g ä 1J.oika. 1 ö 'P ö i vitrsu.

M.

m a d o käärme. m a 1 t o a osata. 1m a n d z ·O i 1mansiik.lka. m ,e ;h i merhu. m eno i rahanmeno. m e c o i 1metso. m ·e ä r ä t ä mitata.

141

m i e J ,e n ik i e l i n e nlielis-televä.

m i ·e h h a turiklkinafrka. m i t u s 1millainen. 1m o a 1 a maa-ala. m o a m ,o äiti. m o 1 i e k s e h ruk:oilla. 1m o u d a muoti, taipa. m u i s t a h u o muistaa yhä. lm u j j o t a haipata. m ui g a t a 1muljottaa. m u ok k u o vaivautua. m u r e t a sä:rkyä. m u r g i n aamiainen. m u c o i 'Vai1m-0.

N.

n a p 0 i k1evyt isku. ne d ä l i viikko. n ,e n u o t nuo. n ,e 1J g o i n e tä•Llainen ne 1r 0 kas taitava. n e r 0 t 10 i taitamaton. n e t å .m b ä enemmän tän­

neipäin. n e c i 1m b ä ene.mmän s1n·

nepäin.

142

Il e V e S k ä m1nia. n i g a vähän kuivanut 1puu. n i s t o s v a 1rujous. no a t nuo. n 0 d lf a lk k 0 nJOtr ja. n o j a t a lk s e h }eväitä. n o u d o a sellirata. n u d a tauti. n ä b e i hieno (vaatteista).

0.

o g r o a d a 1pystyaita. o j j o ta oieta. o 11 ota poistua. o m m e l z u o tulla ommel-

luksi. '<' ·p a s t u j oppilas. o ip a tS t u o oppia. o rP p i e koettaa, kokea. o t h o i m-esimar ja. o z a ik a s onnellinen. o .z a t o i onneton. o t t o a k s e h O}lpia. o v v os te l z u o tulla ,huoma­

tulksi. o v v o s t o a huomata.

P.

p ah a c c u = m a d o. p a Ji e k s i e hailv€ksia. 'P a i s ta t t o a loistaa. p a j a t t o a laulaa. p ai(j)i s. t a puhua. p a k k u o pudota. p a 1r z i ,hi1rsi. p a c lk o a ·mei.s.kata. p e i d e ä, vatvoa. p e l v a s p·ellava. p e r g o a lyödä. r e r t i tupa.

p e 1 e eirehdy.s. p e ä d .e suunta. p o g o tS ta kirkolllkylä. p o ·r d i m o i kärppä. p 11" i 1J tk a h t o a ponn:ah taa. p r o j j i e mennä ohi; kulua

.loppuun. p1r o tse n ta lkorlko. p u h k u o .puhkoa. p u h u a prnhaltaa. p u o l i s t o a punlustaa. p u 1r h e i kotppava. p u r 1r u t a pyiry.tä. p u c c i tynnyri. p y h lk i e lakaista. p y h k i n pöytäliina. p y d e ä pyydystää.. päde 11 y s olisi pitänyt. p ä d i e ,kelvata.

R. rakas hamras, halukas. r a u· h e t a rrauhoittua. r a v ei kova (tuuli); suuri. 1r e d u lika. rf e IJ g i sanko. r e .v i t t e ä rrepiä. r i b u s s i ryysyläinen. r i g u o iki.Jrlk ua. .r o a g a }1elhdetö.n y.m. 1r o d i e ks e h syntyä;

tulla jksk. .r o u g a lepäinikuori. r u t t i e k s e 1h pmkeutua. r y d e ä ryö1niä. r ä lk k i helle. r ä c c i n naisernpaita.

s. B a d u puutarh3.. s a l d a t t a sotamies.

s a ·r ai i tan.huan ylisiet. s a v a k !k o ·kep1pi. se b i e selvittää. se g a 1 sekava,. s c 1m e n t ä. sremenUi. s e v o k )k i s€&oitns .. s iva' 1 d o a sitaista. s k r i p ik a 'Viulu. s 1m i e t t i e arvella. 1S o b a vaate.ka1pp·ale. s oi r d o a kaataa. s r o 1J g u o heilua. s t i c .k u isku. s u d i e tuomita; arrwostelia. s u d o tuomio; turnmioistuin. ~ u g i 1e k .s e h 1kammaita itseään. s u v a j j a. ·ralka,staa. S V 0 a d b 0 :häät. s y d i e tyirikkiä. s y d i e .k s e .h t1ung1etella. s y 'V v ä k tS e h -syödä lkylHkseen. s ä b j ä 1h te äi(k se h) säipsähtää s ä r i s t ä vapista.

s.

s a' b a työ,stäpääsö; lupa (kou-lusta.).

s e i k u j j a toi1mittaa. s i b 1 i e t t ä patiini. s •k a1 r a soikea ihminen. s .k o 1 a 1koulu. s i ä i m y ~hont,elo. s 1ö1p ö i sa·mma.kko. s m a i 1 a t a luiskauttaa. V , ' h s n a u g o a villi ua. s o a r a ·haaira. s o g o kivenkolo. s o .h o i == 1n a d o. s p u i 1 u .pitkä i1himinen.

143

s f ·n JJ ik a t a ly·ödä raskaalla asieella.

s f ä g ä n saniajalka. s u o .r i t a == r u t tie 1k se h. s 'V i 1 a k e rh ,pi~ä ih1minen. s ä l .m e ä elämöidä.

z.

z a v o d a t-eihidas. z d u ni i e kumista. z eri a rohto. z i ir k a 1 o j j a 1k s e h peilailla. z .v i·e r i peto.

z.

z i d a juutalainen. z i k k o joukko, varasto.

T.

t a rr i t a tmrjota. t e 1r v ä h pian. tie d o .hus taikuus. t i •e t t o le·mmitty. tie t t ä v ä i ne tunnettu. t o a .g e n d o a tihentää. t o a t t o i,sä. t o b j a suuri. toi 1m i tolkku: t o i v u o k s e .h toivoa. t r i h k e h aivastus. f u d i e tuudittaa. t u k lk 'U n a· 1h kOlk·onaan. t u lk u t a, panna kokoon. t u s k i t a tuskai'11a. t y p e tul1ppa. t 'Y' ö ni :d e ä lähettä:ä t ä V V et ä täyttyfi. t ö 11 ö t ä kuolla (elfiimistä).

144

C.

c a k a t a to1rua. c a iS o u n a rukoutShuorn~.

c i d z o i .sislko. c o m a .kaunis. c u b i, t pieksut.

u.

ui d o a uida. u i n o t a mennä uneien. u ks i ovi. u 1m b i k o i uimmikko. u n d u o = u i n o t a. u r ä hlllrraa. u s ik a l m o lupaus.

V.

v a l l a t a valkaista y.m. vallita valita. v a n a ,railo. v a 1r b a vair;pu. v a 1r d o j j a varjella, va.rtioida. v a s t a t a lk s e h torjua. v 1e T ä i 1portti. · v i b a vino (lkoh ta).

v i ,e r d e ä vierittäå (kaskea). v i e s a t a 1punni~a.

v i e t te l i j johdattaja. v i l e i kyl1mä. v i 11g a t a \katsoa v~haisesti.

v i l l a z a, villaikas. v i n o iS 'V a irilkos. v i g on k a tukinuitto. v o a .s s a kalja. v o d i e johtaa. voi d o a voidella. v o i t 1e l l a voittaa.

Y.

y h t e l l e h lkuiteooin. y l l ä t t y ö tulla tavatuksi. y ö k s y ö eksyä.

Ä.

ä j j ä suUJri; paljon. å 1r e s == eäre.h.

ö.

ö b l ö i tollo.

3 SIV.

8 )) 8 ))

10 )) 10 )) 21 )) 22 )) 24 ))

28 )) 40 )}

41 )} 52 )} 54 )}

57 )} 57 )) 64 )} 71 )) 72 )} 81 )}

85 )}

88 )} 92 )} 92 )} 96 )} 96 )}

103 »

106 )) 110 )} 126 )} 129 » 138 »

OIKAISTA V AA.

4 riv. alh. on Karjalan - lue karjalan. 10 » ylh. on k. i - lue k, 1, i. 14 » ylh. on j, i -lue j, 1, i. 16 » ylh. on 1, n - lue .1, m, n. 17 » ylh. on ä j j ä .I - lue ä j j ä 1, k u d a m

2 » allh. on v e rr e h i - !lue ·vene ih j 10 » y1h. on u-o - lue u-a.

1 » yl:h. on ss - lue ss, tt. 12 » alh. on yks. 3 - lue in1perf :n yks. 3. 12 » ylh. on s a a .p :p a a 1 o j en - lue s o a p-

p o alojen. 4 » alh. on saa p p a i d a - lue s o a p p a i d a. 5 » alh. on k ä s i - lue k ä z i. 2 » ylh. on 1 i p a ah a i z i h - lue

lippahaizih. 3 » ylh. on kaihis(sah) - lue kaikis(sah).

13 » alh. on Lukusana - lue Lukusanat. 4 ))

18 )} 1 7 »

18 )'>

alh. on Fransl. - lue Transl. ylh. on e 1 y h t e n - lue e i y h t e n. alh. ·on -mäine - lue -imäine. alh. on s u v a i t t a n e h - lue s u v a 1-

ta n ne h. 17 » y.Ih. on (ei) anneta -- lue Myös:

( e i) a n n e t a. 3 ja 4 r.ivin välissä alh. - lue 1Kaks. 2. p. ä l g ~i. 2 riv. alh. on t i et ä h - lue t i j j ä n. 1 » alh. on t i j j ä n - lue t i e t ä h. 8 » alh. on III o 1 e ·m a s y.m. - lue o 11 c n. 7 » alh. on o 11 en - lue III o 1 em a s y .. m. 4 » ylh. on a n n a o 1 em m o m c n i j ä t} -- lue

anna olemmo} menijät. 6 » alh. on kantamalla siirretään - lue kannetaan. 6 » alh. on r i i h t ä - lue r i h t å.

17 » alh. on edes - lue edes, 19 » alh. on ikään - lue ikään, 15 » ~rlh. on j o s - lue jos.

KUOPION KAUPUNGINKIRJASTO-MAAKUNTAKIRJASTO 88.25 PK W.

AHTIA, E.V.

KARJALAN KIELIOPPI

~1111 1111111 ~1111"~111. 11111~1111111111~1 >>20271093 001 1 PKVV

Hinta sid. :25; -,, ·_ nid. 18: ~

\

POHJOIS-KARJALAN· J(JRJAPAINO OY. JOENSUU c , -

1938·

1,

- - ' : ;:..).. __ _:.• ..... ·,. .... . ,• ~ ..