www.gaiaeducation.net

Neljäviikkoinen kattava opastus kestäväänyhteisöllisyyteen maaseudulla ja kaupungeissa

Virallinen osa YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä

Koulutusohjelman on laatinut Global Ecovillage Educators for Sustainable Earth (GEESE)

KEKOkestävän elämäntavan

koulutusohjelma

SISÄLLYSLUETTELO Johdanto

Tarkoitus

Maailmankuvallinen ulottuvuus

Yleiskatsaus

Moduuli 1: Holistinen maailmankuva

Moduuli 2: Luonnon kuunteleminen ja luontoyhteyden palauttaminen

Moduuli 3: Havahtuminen tietoisuuden muutokseen

Moduuli 4: Luovuus ja taide elämän rikastuttajina

Moduuli 5: Sosiaalisesti suuntautunut henkisyys

Sosiaalinen ulottuvuus

Yleiskatsaus

Moduuli 1: Yhteisön rakentaminen ja erilaisuuden arvostaminen

Moduuli 2: Vuorovaikutustaidot: ristiriidat, sujuvoittaminen ja päätöksenteko

Moduuli 3: Voimautuminen, voimauttaminen ja johtajuus

Moduuli 4: Terveys ja parantaminen

Moduuli 5: Paikallinen, bioalueellinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus

Taloudellinen ulottuvuus

Yleiskatsaus

Moduuli 1: Siirtyminen kestävään maailmantalouteen

Moduuli 2: Kestävä toimeentulo

Moduuli 3: Sosiaaliset yritykset

Moduuli 4: Paikallisraha ja yhteisöpankki

Moduuli 5: Oikeudelliset ja rahoituskysymykset

2

Ekologinen ulottuvuus

Yleiskatsaus

Moduuli 1: Luonnonmukainen rakentaminen ja korjausrakentaminen

Moduuli 2: Lähiruoka

Moduuli 3: Sopiva teknologia

Moduuli 4: Luonnon palauttaminen ja jälleenrakennus tuhon jälkeen

Moduuli 5: Yhdistävä ekokyläsuunnittelu

Elämällä oppimisen pedagogiikka

Loppusanat

Täydennysosat: Eri tilanteisiin sovellettu EDE

Johdanto ”Mikä tekee yhteisön? Mikä sitoo meitä yhteen? Joillekin se on usko. Joillekin se on jonkin

aatteen, kuten demokratian, puolustaminen tai taistelu köyhyyttä vastaan. Jotkin

yhteisöt ovat yhdenmukaisia, toiset monikulttuurisia. Toiset ovat pieniä kuten koulut tai

kylät, toiset suuria kuten maanosat. Mikä sitoo meitä kansainväliseen yhteisöön?

Syvimmältään se on yhteinen näkemys paremmasta maailmasta kaikille. Yhdessä

olemme vahvempia.”

Kofi Annan, YK:n pääsihteeri

Elämme nopeasti kehittyvässä maailmassa, joka muuttaa muotoaan silmiemme edessä. Ihmiskunta on haastettu, vakavammin kuin koskaan aiemmin, kasvamaan viisaudessa, kypsyydessä ja ymmärryksessä. Syvien ja painostavien huolenaiheiden suunnaton määrä vaatii välitöntä huomiotamme. Näitä huolenaiheita ovat esimerkiksi:

• Ympäristön alennustila, mm. arvokkaan pintamaan ja metsänpeiton häviäminen, aavikoituminen, riistokalastus ja vesivarojen liikakäyttö, lajien sukupuutto ja elinympäristöjen häviäminen jne.

• Rikkaiden ja köyhien välinen räikeä ja lisääntyvä eriarvoisuus, joka johtaa riiston, köyhyyden, aliravitsemuksen ja liikakansoituksen kierteeseen.

• Perheiden, yhteisöjen ja kokonaisten kulttuurien hajoaminen.

• Hallitsematon kaupungistuminen, josta seuraa sosiaalista vieraantumista, juurettomuutta ja luontoyhteyden katkeamista.

• Henkisen tietoisuuden sekä merkityksellisyyden tunteen häviäminen.

• Ilmastonmuutos ja otsonikato jne.

Lisäksi tulevaisuudessa siintävät uhkakuvat öljykriisistä, joka johtaa suuriin yhteiskuntarakenteiden muutoksiin ja todennäköisesti myös jatkuvaan taisteluun viimeisten energiavarojen hallinnasta.

4

Kaikki yllämainitut ongelmat ovat hyvin todellisia ja tätä nykyä perusteellisesti dokumentoituja, mutta tietoisuuden lisääminen näiden ongelmien laajuudesta on vain puolet tämän ajan koulutustavoitteista.

Näistä haasteista huolimatta tai kenties juuri niiden ansiosta ihmiskunnalla on huima mahdollisuus kehittyä ja avartaa tietoisuuttaan. Ihmiset ja yhteisöt ympäri maailmaa ovat yhdistämässä voimansa ja vaatimassa itselleen uudelleen vastuuta oman elämänsä puitteiden luomisesta — sekä paikallisella että alueellisella tasolla.. Tässä prosessissa he murtavat rajojaan ja kehittävät uusia tietoja, taitoja ja lähestymistapoja. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, monet kaikkein tuoreimmat ja kekseliäimmät ratkaisut kumpuavat ajattomasta, iättömästä viisaudesta, joka viime aikoina on jäänyt pimentoon. Ihmiskunnan voimavarojen elpyminen ja uudistuminen kulkee rinta rinnan aikamme haasteisiin vastaamisen kanssa.

Maailman ekokyläverkosto GEN (Global Ecovillage Network) on vakuuttunut, että lupaavin ja tehokkain väline näiden ongelmien kohtaamiseen on koulutus — ei tavanomainen koulutus, vaan uudenlainen, maailmanlaajuinen koulutus, joka on erityisesti suunniteltu vastaamaan vuosisatamme haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

Tämä koulutus

• perustuu läpikotaiseen ja puolueettomaan maapallon tilan arviointiin ja kullekin alueelle ja kuhunkin yhteisöön ja paikkaan sopivien ratkaisujen etsimiseen

• voimauttaa yksilöitä ja yhteisöjä tarjoamalla tietoa, jonka avulla he voivat muovata maailmaansa ja toimia omaehtoisemmin

• on puitteiltaan yleismaailmallista mutta sovelluksiltaan paikallista ja pyrkii säilyttämään arvokasta kulttuurista monimuotoisuutta

• tarjoaa tutkimustiedon lisäksi käytännön ratkaisuja

• sisältää hyödyllisiä elämäntaitoja

• on elintärkeää sekä kehittyneiden että kehittyvien maiden kansoille, niin maaseudulla kuin kaupungeissa

• keskittyy niihin monisyisiin, tiedekuntien rajat ylittäviin kysymyksiin, joilla pyritään rakentamaan kestävää elämäntapaa

• edistää ja tukee maapallon tervettä kehitystä

• tarkastelee ja avartaa ihmisen mahdollisuuksien rajoja

• nostaa esiin ja kokoaa yhteen asiat, jotka on otettava huomioon, kun halutaan rakentaa mielekästä, arvokasta, laadukasta elämää kaikille maailman ihmisille.

5

• Tämä ekokyläsuunnittelun koulutusohjelma eli EDE (Ecovillage Design Education) näyttää tietä kestävään tulevaisuuteen.

• EDE:n on tarkoitus täydentää ja tukea YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen 2005–2014 ohjelmaa ja osallistua sen koulutusmallien luomiseen.

6

Tarkoitus Ekokyläsuunnittelun koulutusohjelman (EDE) tarkoituksena on edistää siirtymistä laajamittaiseen kestävään elämäntapaan, joka on yleistavoitteiltaan maailmanlaajuista, mutta sovelluksiltaan määrätietoisen paikallista. Tämä koulutus eroaa lukuisista muista nykyisistä ”kestävän kehityksen” koulutuksista siinä, että sen toteutuspaikkoina ovat ekokylät — kestävän elämäntavan malliyhteisöt maailmalla. Kun olemassa olevissa ekokylissä jo toteutetaan erilaisia koulutusohjelmia yhteisöjen luonteen ja erityisosaamisen mukaan, EDE-koulutus on suunniteltu vakiomalliksi, joka soveltuu kaikille. EDE keskittyy niihin perusperiaatteisiin, aihealueisiin ja näkökohtiin, jotka tulee ottaa huomioon kaikissa kestävien yhteisöjen kehittämismalleissa. Juuri tähän EDE tähtää: se on neljän viikon johdantokurssi kaikkiin niihin suunnittelun edellytyksiin, joita aidosti kestävien yhteisöjen — todellisten ekologisten kylien — perustaminen vaatii.

EDE on Gaia Educationin hankkeena osa Maailman ekokyläverkostoa GEN:iä (Global Ecovillage Network). Gaia Education -työryhmä perustettiin virallisesti heinäkuussa 2005, ja siinä kokeneet ekokyläkouluttajat eri puolilta maailmaa ovat yhdistäneet voimansa saattaakseen laajan yleisön ulottuville ne arvokkaat opit, joita menneinä vuosina on saatu ekokylien suunnittelemisesta ja kehittämisestä.

EDE on hahmoteltu kehäksi (mandalaksi), johon sisältyy ihmisen kokemusmaailman neljä perimmäistä ulottuvuutta: ekologinen (luonnonmukainen), sosiaalinen (ihmisten keskinäinen), taloudellinen ja maailmankatsomuksellinen. Kukin näistä neljästä ulottuvuudesta puolestaan sisältää viisi moduulia, joten aihepiirejä on kaikkiaan kaksikymmentä. Neliosainen ulottuvuuksien kehä edustaa pysyvää perusrakennetta, mutta yksittäisten moduulien aiheet ja sisällöt voivat kehittyä ja muuttua ajan mukana. Koulutusohjelma on muotoiltu joustavaksi, jotta se soveltuisi erilaisiin hankkeisiin ja olosuhteisiin. Vastaavasti neljän viikon opetusjakso on vain suositus, ja tarvittaessa aineisto voidaan tiivistää lyhyempiin työpajoihin, se voidaan käydä läpi pidemmän ajan kuluessa, tai se voidaan jakaa eri aikoina ja eri paikoissa toteutettaviin osioihin. Joustavuutensa ansiosta EDE soveltuu käytettäväksi myös perinteisemmissä ympäristöissä, joita ei vielä voi kutsua ekoyhteisöiksi, samoin kuin oppilaitoksissa, työyhteisöissä, kaupunkiolosuhteissa jne.

EDE-koulutusohjelma on luonteeltaan holistinen eli kokonaisvaltainen, sillä se pyrkii esittämään ekokylien suunnitteluun liittyvät moninaiset näkökohdat laajana, keskenään riippuvuussuhteessa olevana kokonaisuutena. EDE:tä voidaan myös luonnehtia

7

integroivaksi eli yhdistäväksi, sillä kaikki olennaiset ekokylän suunnittelussa huomioitavat näkökohdat saavat yhtäläisen painoarvon. Niiden merkitys perustuu siihen, että ne ovat suhteessa toisiinsa ja kokonaisuuteen. Lisäksi koulutusohjelmaa voidaan luonnehtia holografiseksi, koska koulutusohjelman ydin käy ilmi kaikista sen osista. Näin ollen opiskelija saa käsityksen kokonaisuudesta, vaikka osallistuisi vain joihinkin EDE:n osioihin.

Kansainvälinen Gaia Education -työryhmä on sitoutunut luomaan pätevien, koulutettujen ja harjaantuneiden ekokyläsuunnittelijoiden varannon. Ekokyläsuunnittelijat oppivat kestävien yhteisöjen kehittämiseen ja oman ekokylän perustamiseen tarvittavat menetelmät, tiedot ja taidot. Koulutusohjelma tähtää sekä visioiden luomiseen että käytännön toimintaan — sovellusten ja ratkaisumallien kehittämiseen — ja se pyrkii vastaamaan tosielämän tarpeisiin ja tarjoamaan opastusta tässä muuttuvassa maailmassa. Koulutukseen osallistuneet ovat kuin ilmaan siroteltuja siemeniä. Jotkut heistä löytävät hedelmällisen maaperän ja käynnistävät vuorostaan sellaisen orgaanisen, kokonaisvaltaisen, yhdistävän, holografisen prosessin, jota ekokylän suunnittelu edellyttää.

Koska EDE on johdantokurssi todella monimutkaiseen aiheeseen, koulutusohjelman muotoa testataan tulevina vuosina ja sen eri toteutustapoja kehitellään ja viimeistellään, jotta se olisi kaikkien kiinnostuneiden saatavilla ja kaikille ymmärrettävä ja käyttökelpoinen. EDE voidaan toteuttaa itsenäisenä koulutuksena, tai sitä voidaan käyttää täydentävänä tai korvaavana osana jotain muuta kestävän kehityksen koulutusohjelmaa. Itse asiassa EDE-koulutuksen järjestäjiä kannustetaan yhteistyöhön oppilaitosten ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa.

Tavoitteena on, että EDE-hanke laajentuisi täydelliseksi, poikkitieteelliseksi, viralliseksi ekokyläsuunnittelijoiden koulutukseksi, johon kuuluisi nelivuotinen tutkinto ja tutkintotodistus. Tämäntyyppisen muodollisen koulutuksen merkitys kasvaa uuden vuosituhannen edetessä. Maailmanlaajuisena ohjelmana EDE:llä on ainutlaatuinen mahdollisuus luoda malleja tällaiselle tutkinnolle.

Lopuksi todettakoon, että EDE noudattaa ja edustaa ekoyhteisöjen keskeisimpiä arvoja. Niihin kuuluvat eläminen yhdessä erilaisina toisiamme kunnioittaen, erilaisten kulttuurien ja maailmankatsomusten arvostaminen, rotujen, kulttuurien ja sukupuolten tasa-arvo, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristötietoisuuden edistäminen, pyrkimys rauhaan ja paikalliseen itsemääräämisoikeuteen, tietoisuuden ja ihmisten voimavarojen lisääminen ja yleisesti elävän Maan kunnioitus kotinamme maailmankaikkeudessa.

Toivon mukaan tämä koulutus auttaa kunnostamaan rikkoutuneita yhteisöjä, luomaan uusia yhteisöjä kestävän elämäntavan toimintamalleiksi, elvyttämään tuhoutuneita ekosysteemejä, uudistamaan uskoa kaiken tarkoitukseen ja kaiken kaikkiaan elvyttämään Maapallon elämää — meille ja tuleville sukupolville.

Maailmankuvallinen ulottuvuus YLEISKATSAUS Kestävään kehitykseen sisällytetään yleensä kolme teemaa; taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen (tai ympäristö). EDE-koulutus lisää tähän kokonaisuuteen uuden ulottuvuuden, jota on päätetty kutsua "maailmankuvaksi". Tarkoituksena on huomioida kulttuuri-ilmiöiden taustalla vaikuttavat piilevät asetelmat, jotka vahvasti vaikuttavat taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin tapahtumiin - ja voivat itse asiassa myös ennakoida niitä.

Jokaista kulttuuria ja historiallista ajanjaksoa leimaavat tietyt vakiintuneet tulkinnat todellisuudesta. Tätä kaikenkattavaa uskomusten, filosofioiden ja myyttien kokoelmaa voidaan kutsua nimellä "paradigma". Paradigmaan kuuluvat syvät uskomukset muodostavat laajasti hyväksytyn "kulttuurilinssin", jonka läpi maailma nähdään. Paradigmat voivat tietenkin muuttua sitä mukaa kun uutta tietoa löydetään tai luodaan, tai kun ihmiset kasvavat ja avautuvat syvemmille oivalluksille.

Monien kirjoitusten ja ajatusten perusteella merkit viittaavat siihen, että me länsimaalaiset olemme tänä päivänä paradigman muutoksen keskellä: Uusi maailmankuva on nousemassa esiin, maailmankuva joka yhtyy eri maista tuleviin perinteisiin vanhoihin viisauksiin. Nykyinen "tietoisuuden evoluutio" tulee kulttuuriglobalisaation yhdistävän vaikutuksen ansiosta osoittautumaan mittasuhteiltaan ennennäkemättömäksi ja ainutlaatuiseksi. Voimme nyt kokea ihmiskunnan yhtenä suurena perheenä, yhtenä kansana, Maan ykseytenä. Samalla voimme kokea astronauttien valokuvaaman kotiplaneettamme elävänä, hengittävänä suurorganismina - Gaiana. Tällä kehitykselle luonteenomaista on siirtyminen mekanistisesta holistiseen ja maallisesta henkiseen ajattelutapaan. EDE:n Maailmankuva-ulottuvuuden tarkoitus on luonnehtia kestävien yhteisömallien suunnittelua ja toteutusta tämän kehityksen puitteissa.

Useimmat ihmiset uskovat Henkeen, Suureen mysteeriin, Kosmiseen tietoisuuteen tai johonkin sellaiseen voimaan, joka on ääretön, sanoinkuvaamaton ja kuitenkin läsnä kaikkialla. On olemassa mitä moninaisimpia henkisiä harjoituksia, joilla yhteyttä tähän voimaan pyritään syventämään. Tarkoituksemme ekoyhteisöjen suunnittelijoina ei ole määritellä sen enempää henkilökohtaista kuin yhteisöllistäkään henkisyyttä. Mutta meillä on etuoikeus olla tukemassa jatkuvaa henkisten maailmojen tutkimusta. Lähdemme nöyrinä henkiselle tutkimusmatkalle, pyrkien hyödyntämään oivalluksiamme kukoistavien yhteisöjen kehittämisessä. Pyrimme löytämään tarkoituksenmukaisen yhteyden

9

näkymättömän ja näkyvän maailman välille. Etsimme aikaan sidottuun elämänkokemukseemme inspiraatiota ja ohjausta "ajattomuudesta", asettuen luonnolliseen kehityksen virtaan.

Henkisyys voidaan nähdä elämää ylläpitävänä voimana, joka tuo kulttuurin eri järjestelmille suunnan ja tarkoituksen. Yhdistäessään arvot ja etiikan kulttuurin henkisyys muodostaa perustan yhteisölliselle ja taloudelliselle lainsäädännölle. Lisäksi se luonnehtii ihmisen suhdetta suurempaan kokonaisuuteen; tätä voidaan kutsua kosmiseksi ekologiaksi. On olemassa kaikissa henkisissä perinteissä yleisesti hyväksyttyjä arvoja, kuten rakkaus, myötätuntuo, anteeksianto ja kunnioitus elämää kohtaan. Kuitenkin kukin ainutlaatuinen kulttuuri harjoittaa henkisyyttä omia paikallisia perinteitään seuraten. Ennen kuin taloudellisen globalisaation monokulttuuri löi itsensä läpi, erilaiset henkiset kulttuuriperinteet kukoistivat ja tarjosivat monipuolisia ratkaisumalleja erilaisissa olosuhteissa selviytymiseen. Ne eivät siis ainoastaan tarjonneet vastauksia syvällisiin metafyysisiin kysymyksiin, vaan kannattelivat kansoja aikakausien ylitse.

Henkisyyteen sisältyvät sen moninaiset kulttuuri-ilmentymät taiteen, musiikin, rituaalien, seremonioiden ja keho-mieli-harjoitusten muodossa. Siihen kuuluvat kaikki toimet, jotka tähtäävät tietoisuuden laajentamiseen ja virittävät ihmistä ymmärtämään suurta kokonaisuutta. Tällaisena henkisyys on sulautunut kaikkialle EDE-koulutusohjelmaan. Ekokylä nähdään paikkana, jossa alusta asti sallitaan elämän henkisten ulottuvuuksien avautuminen kaikessa ihmeellisyydessään ja loistossaan. Kukin ekokylä voi omasta sijainnistaan ja ekologisesta ympäristöstään riippuen painottaa tiettyä henkistä käytäntöä enemmän kuin jotain muuta. Mutta yleisesti ottaen ekokylien visio vaalii, sietää ja rohkaisee monimuotoisia ekumeenisia henkisiä näkemyksiä. Jaetun kunnioituksen, luottamuksen, yhteistyön, harmonian, kauneuden, yhteenkuuluvuuden ja eheyden ihanteet ovat luontaisia elämälle ekokylässä. Näiden ihanteiden materialisoiminen jokapäiväisessä elämässä kurinalaisina, mutta kuitenkin juhlavina henkisinä harjoituksina tuottaa ekokyläläisille syvän arvostuksen elämää kohtaan. Näin he oppivat myös näkemään itsensä aktiivisina näyttelijöinä "suuressa mysteerissä".

Koska kyseessä on maailmanlaajuinen koulutusohjelma, tarkoitus on luoda kattava mutta joustava opetussuunnitelma, jonka ihmiset kaikista kulttuuritaustoista voivat helposti omaksua. Tämä suunnitelma pyrkii siis määrittelemään ja kokoamaan yhteen teemoja ja arvoja, jotka ovat yhteisiä kaikille henkisille perinteille. Samaan aikaan huomioidaan erityisesti henkilökohtainen henkinen kasvu: Juuri tällä tasolla yritämme vaikuttaa ekokylien suunnittelijoihin ja valmistella heitä. Ihminen - tarkemmin sanottuna Homo sapiens -laji - on saanut aikaan melkoisen sotkun tällä planeetalla, mutta todellinen muutos lähtee jokaisen yksilön sydämestä ja sielusta. Siirtyminen kestävään tulevaisuuteen on hyvin monen yksilöllisen tietoisuuden laajentumista. Uskomme, että jokainen voi hyötyä valtavasti avosydämisestä, ennakkoluulottamasta elämän henkisten ulottuvuuksien arvioimisesta. Mutta korostamme tämän merkitystä erityisesti siltä osin kun se liittyy ekokylien ja kestävien yhteisömallien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Niinpä oleellisena osana tätä koulutusta jokaista opiskelijaa rohkaistaan aloittamaan jokin henkilökohtainen henkinen harjoitus, jos he eivät sitä vielä ole tehneet.

EDE:n maailmankuva-ulottuvuus paneutuu näihin teemoihin seuraavissa viidessä osiossa:

1. Holistinen maailmankuva: Selventää parhaillaan käynnissä olevan siirtymävaiheen luonnetta, palauttaen yhteyden tieteen ja henkisyyden välillä.

10

2. Luontoyhteyden palauttaminen: Opastaa ihmisiä palauttamaan yhteytensä luonnolliseen maailmaan, henkisenä harjoituksena.

3. Tietoisuuden muutos: Selvitys henkiselle matkalle omistautumisen seurauksista.

4. Luovuus ja taide elämän rikastuttajina: Muistuttaa siitä, että juhliminen ja luova taiteellinen ilmaisu kuuluvat oleellisella tavalla yhteisöjen elämään.

5. Sosiaalisesti suuntautunut henkisyys: Selvittää näkemystä, jonka mukaan hyvin eletty henkinen elämä on varsinkin näinä aikoina myös aktiivisen sosiaalisen palvelun elämää.

Maailmankuvallinen ulottuvuus Moduuli 1: Holistinen maailmankuva

Tavoitteet

• Hahmottaa maailmankuvaa, joka huomioi tieteellisen ja henkisen ulottuvuuden keskinäisen riippuvuuden - niin henkilökohtaisella kuin planetaarisella tasolla

• Ymmärtää, kuinka uudet tieteelliset löydöt osoittavat todellisuuden taustalla vaikuttavan henkisen perustan

• Holistista maailmankuvaa kuvaavaan uuteen sanastoon tutustuminen

• Helpottaa henkisen ja tieteellisen sekä samalla itäisen ja läntisen kulttuuriparadigman välisten haavojen parantumista

• Oppia tuntemaan, kuinka kaiken yhteenkuuluvuus on konkreettinen totuus,josta meidän kaikkien on otettava vastuu

Sisältö

Perinteisesti meitä on opetettu uskomaan, että maailmankaikkeus muodostuu selkeistä erillisistä fyysisistä kappaleista, jotka kaikki ovat irrallaan toisistaan ja toimivat rationaalisten, determinististen ja mekanististen lakien alaisuudessa. Huomattavat tieteelliset löydöt ovat nyt kuitenkin repimässä tätä maailmankuvaa juuriltaan. Thomas Berry kiteyttää tämän muutoksen: "Maailmankaikkeus ei ole objektien kokoelma, vaan pikemmin subjektien yhteenliittyminen". Esiin on nousemassa uusi paradigma: Maailmankaikkeus koetaan kuviona, jossa elävät järjestelmät ovat perusteellisesti kytkeytyneet toisiinsa keskinäisten suhteiden verkostossa. Tämä näyttää tietä uudelle 'holistiselle' tai kokonaisvaltaiselle maailmankuvalle.

Todisteita tämän eheän maailmankuvan puolesta kertyy monilta tieteellisiltä tutkimusalueilta samanaikaisesti. Fysiikassa, biologiassa, psykologiassa, systeemiteoriassa,

12

fysiologiassa ja vaativuusteoriassa on noussut esiin yhteinen teema: Havaittavan fyysisen maailman taustalla on näkymättömiä kuvioita tai periaatteita, jotka jotenkin järjestelevät maailmaa, jonka havaitsemme ja koemme. Tiede oppii, että jotakin tapahtuu näkyvän maailman takana.

Nämä löydöt ovat nopeasti muuttamassa käsitystämme todellisuudesta. Fyysisen todellisuuden ymmäretään nyt perustuvan dynaamisten vaikutussuhteiden verkostoon - ei atomeihin. Nykytiede havainnollistaa, että se mikä näyttää aisteillemme konkreettiselta, vakaalta ja liikkumattomalta, onkin todellisuudessa muodostunut vuorovaikutuksesta, jossa on mukana lukemattomia liikkuvia elementtejä - energiaa, hiukkasia ja sähköisiä varauksia. Opetus on ilmeinen: Menestyäkseen luonnollisessa ympäristössään, ihmisen on opittava toimimaan näiden elämän vuorovaikutussuhteiden ehdoilla.

Jännittävät uudet löydöt ovat myös paljastamassa, että tietoisuus selkeästi vaikuttaa aineeseen. Fyysinen maailma ja ihmisten mentaalinen maailma ovat toisiinsa sidoksissa perustavanlaatuisilla tavoilla, joita emme vielä täysin ymmärrä. Uusi tieteellinen ymmärrys on yhdistymässä eri aikakausien henkisiin opetuksiin. Nonlineaarinen dynamiikka ja vaativuusteoria ovat osoittamassa, että maailmankaikkeus on rakentunut kuin valtava hologrammi. Tämä rakenne, jota joskus kutsutaan fraktaaliksi tai holarkiaksi, on kaiken läpäisevä materian ja tietoisuuden verkko, jonka jokainen perusosa (tai "holoni") sisältää kokonaisuuden ainekset: "Niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla."

Huolimatta holistisen maailmankuvan hienostuneisuudesta ja vetovoimasta se voi helposti jäädä tyhjäksi älylliseksi ajatusleikiksi, jos siitä ei luoda kouriintuntuvia todellisen elämän sovellutuksia. Tässä ekokylät tulevat mukaan, innoittavina tulevaisuuden prototyyppeinä: Aivan kuten yksittäinen "holoni" toistaa valtaisan "holarkian" sisällön, ekokylä edustaa tiivistynyttä ihmisenkokoista ilmentymää niistä lupaavista mahdollisuuksista, joita kaikilta osiltaan yhdistynyt maailmanyhteisö tarjoaa. Ekokylät eivät ainoastaan hoida kestämättömän sivilisaation lukemattomia oireita, vaan myös tekevät järjestelmällistä parantamistyötä.

Tämän päivän ekokylät tarjoavat parhaat elävät, kokeelliset laboratoriot uusien kestävien inhimillisten kulttuurimallien hautomoiksi. Ekokylämalli painottaa toiminnan, prosessien ja rakenteiden välisiä yhteyksiä ja kehittää kattavampaa ymmärrystä 'kestävästä yhteisöstä'. Ekokyläelämässä ja ekokylien suunnittelussa asioiden välisiä yhteyksiä ja vuorovaikutussuhteita korostetaan, jolloin ne tulevat kaikille näkyvämmiksi. Voidaan esimerkiksi havaita, kuinka luomuruuan tuotanto liittyy vaihtoehtoisiin valuuttajärjestelmiin, jotka taas liittyvät kestävän talouden toimintatapoihin, jotka taas liittyvät sisäisiin päätöksentekomenetelmiin, jotka taas liittyvät ihmisten välisen vuorovaikutuksen arvokkuuteen... joka liittyy rakkauteen, joka liittyy luontoon, joka liittyy ekologiseen rakentamiseen jne.

Muistakaamme lopuksi Albert Einsteinin varsin yksiselitteiset sanat:

"Ihmiset ovat osa kokonaisuutta... Koemme itsemme, ajatuksemme ja tunteemme,

jonakin mikä on erotettu kaikesta muusta... jonkinlaisena tietoisuutemme optisena

harhana. Tämä harha on meille eräänlainen vankila, joka rajoittaa meidät

henkilökohtaisiin toivomuksiimme ja kiintymykseen vain muutamaa meitä lähimpänä

olevaa henkilöä kohtaan. Meidän tehtävämme täytyy olla vapauttaa itsemme tästä

13

vankilasta, laajentamalla myötätuntomme kattamaan kaikki elävät olennot ja koko

luomakunta kauneudessaan."

Lähteet

DVD-elokuvia • What the Bleep Do We Know!? – 2005, Fox

Kirjoja

• A New Science of Life – Rupert Sheldrake, 1995, Park Street Press

• Chaos: Making a New Science – James Gleick, 1988, Penguin

• Complexity: Life at the Edge of Chaos – Robert Lewin, 2000, U. of Chicago

• Global Healing: Essays and Interviews on Structural Violence, Social Development and Spiritual Healing – Sulak Sivaraksa, 1999, Thai Inter-Religious Commission for Development

• Spiral Dynamics: Mastering Values, Leadership and Change – Don Edward Beck and Christopher Cowan, 1996, Blackwell Business

• The Web of Life: A New Understanding of Living Systems – Fritjof Capra, 1996, Anchor

• Zoence – The Science of Life: Discovering the Sacred Spaces of your Life – Peter Dawkins, 1998, Weiser Books

• Evolution: The Grand Synthesis – Erwin Lazslo, 1987, New Science Library

• Revelation: The Birth of a New Age – David Spangler, 1976, The Rainbow Bridge

• Gaia: A New Look at Life on Earth – J.E. Lovelock, 1979, Oxford University Press

• The Revenge of Gaia – James Lovelock, 2006, Allen Lane

• Gaia: The Human Journey from Chaos to Cosmos – Elisabet Sahtouris, 1989, Pocket

• The Universe Story – Brian Swimme and Thomas Berry, 1992, HarperSanFrancisco

• The Great Work: Our Way into the Future – Thomas Berry, 1999, Bell Tower

• A Brief History of Everything – Ken Wilber, 1996, Shambhala

• A Theory of Everything: An Integral Vision for Business, Politics, Science and Spirituality – Ken Wilber, 2001, Shambhala

• At Home in the Universe: The Search for the Laws of Self-organization and Complexity – Stuart Kaufmann, 1995, Oxford University Press

14

• Chaos, Gaia, Eros: The Three Great Streams of History – Ralph Abraham, 1994, HarperSan Francisco

• Synchronicity: The Bridge between Matter and Mind – F. David Peat, 1987, Bantam

Harjoituksia

• Visualisoi ekokylä hologrammina. Mitkä ovat ne laajemman yhteiskunnan elementit, joiden haluat ruumiillistuvan ekokylässäsi? Keskustelua pienryhmissä.

• Visualisoi keho hologrammina. Korva, käsi, jalka, silmän iiris, kaikki sisältävät koko kehon oleelliset osat. Yritä jalkahierontaa vastaanottaessasi tuntea, miten sen eri osat yhdistyvät koko kehoon.

• Etsi vettä pajunoksilla tai paikallista energiapisteitä metallipuikoilla.

• Mielikuvaharjoitus: Viritä kehosi yhdistyneeksi maapallon keskukseen. Oman kehosi keskus tulee yhdeksi maapallon keskuksen kanssa intuitiivisen Gaia-tietoisuuden välähdyksessä.

• Mielikuvaharjoitus: Viritä kehosi yhdistyneeksi galaktiseen keskukseen. Oman kehosi keskus tulee yhdeksi Galaksin keskuksen kanssa moniulotteisesti yhdistyneessä kosmisessa tietoisuudessa.

• Laajentuvien atomien visualisaatiot: Koe kehosi värähtelevien atomien joukkona. Nämä atomit energisoituvat ja alkavat laajeta, kunnes ne ympäröivät koko maailmankaikkeuden.

• Pohdiskelkaa pienryhmissä, millaista tieteellistä tutkimusta seuraa tästä maailmankuvasta.

Maailmankuvallinen ulottuvuus Moduuli 2: Luontoyhteyden palauttaminen

Tavoitteet

• Kehittää luonnon kokemiseen liittyvää herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta, mikä on välttämätöntä inspiroivassa ja asiantuntevassa ekokyläsuunnittelussa.

• Ymmärtää, että luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen on kaiken kestävästä kehityksestä käytävän keskustelun ydin.

• Oppia näkemään luonto opettajana ja ohjaajana.

• Sitoutua toimimaan aktiivisesti luonnon kunnioituksen ja sen eheyden palauttamiseksi, omasta kehosta alkaen.

• Kehon, mielen ja hengen luontoyhteyden palauttaminen.

Sisältö

Ihmiskunnan tämän hetken vakavimmat ongelmat juontavat juurensa siitä, että olemme unohtaneet yhteytemme luontoon. Sivilisaation eräs tavoite näyttää olleen luonnon korvaaminen yksinomaan ihmisen luomalla ympäristöllä. Nykyään kylmät ja kolkot neliönmuotoisista betonilaatikoista kyhätyt suurkaupungit peittävät alleen alueella aiemmin eläneen rikkaan ekosysteemin. Useiden ”kaupunkisukupolvien” myötä uskonnot ja filosofiat ovat alkaneet uskotella, että ihminen on erityisasemassa, irrallaan muusta luomakunnasta. Ajatus on viety jopa niin pitkälle, että ihminen on nostettu kokonaan luonnon yläpuolelle. Miten tämä on mahdollista? Ihmisethän ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan osa luontoa, siitä huolimatta että olemme hyvin tuore ilmiö maapallon 3,5 miljardia vuotta kestäneessä biologisessa evoluutioprosessissa. Ihmisen ylimielisyys, jonka seurauksena luontoon on suhtauduttu vain hyötynäkökulmasta, on sysännyt liikkeelle voimia, jotka saattavat lopulta pyyhkäistä koko ihmiskunnan maan pinnalta.

16

Tämä uhka on vaikutuksiltaan niin laaja ja vakava, että luontoyhteyden palauttamista voisi pitää ihmisen tärkeimpänä tehtävänä. Mikä siis olisi tehokkain tapa opettaa luontoyhteyttä?

Maasta elävillä alkuperäiskansoilla ajatellaan yleisesti olevan vahva luontoyhteys. Pitkien ajanjaksojen kuluessa he ovat kehittyneet yhdessä ympäristönsä kanssa tavalla, josta molemmat ovat hyötyneet ja jota molemmat ovat ohjanneet. Kestävän kehityksen avain onkin läheinen ja pitkäkestoinen sitoutuminen omaan elinympäristöön, ymmärtäen että siitä huolehtiminen on alueella asuvan väestön luonnollinen etu. Vaikka oma selviytyminen olisi vaakalaudalla, ihminen pysyy vireänä ja yhteys ympäristöön säilyy.

Ekokylät ovat erityisasemassa luontoyhteyden opettamisessa. Ekokylän on asuinalue, jossa ihmisen toimet on integroitu luonnolliseen ympäristöön vahinkoa tuottamatta. Vaikka tämä saattaakin kuulostaa idealistiselta, siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Luontoyhteyden palauttaminen on juuri se mitä tarvitsemme. Tässä muutamia periaatteita ja käytäntöjä, joita ekokylät ovat soveltaneet:

• Vuodenaikojen, kuunkierron ja ilmansuuntien kunnioittaminen rituaaleilla ja seremonioilla

• Feng Shuin, vedalaisen Vastun ja Pyhän Geometrian käyttö rakennusten sijoittelussa ley-linjojen ja voimapaikkojen mukaisesti

• Merkittävän osan maasta jättäminen luonnonvaraiseksi

• Tärkeiden paikkojen, kuten lehtojen, kallioiden ja lähteiden tunnistaminen ja suojelu pyhinä paikkoina

• Hiljentymisalueiden luominen

• Maapyhättöjen, -temppelien ja -alttarien rakentaminen

• Paikalliseen luontoon mukautuva arkkitehtuuri

• Vahingoittuneiden alueiden elvyttäminen

• Luonnon esille tuominen konkreettisena osana ekokylän jokapäiväistä toimintaa

Käyttäen mm. edellä mainittuja keinoja, ekokylät korjaavat luonnon ja ihmisen välille syntynyttä epätasapainoa ja luovat olosuhteita ihmisen ja luonnon väliselle toimivalle yhteiselolle. Näiden olosuhteiden kautta luonnon kuunteleminen ja luontoyhteyden kokeminen arjessa voi jälleen kerran olla mahdollista.

Tässä osiossa yhdistyvät opetussuunnitelman henkinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Henkisten harjoitusten synnyttämän tietoisuuden ja identiteetin laajentumisen myötä vastuun ottaminen planeettamme hyvinvoinnista muuttuu helpommaksi. Luontoyhteyden palautuessa elämä nähdään erottamattomana ykseytenä, jonka eheys riippuu sen jokaisen osan terveydentilasta. Koskematon luonto voi toimia henkisen uusiutumisen lähteenä ja hiljentymisen keitaana, josta voi löytyä vastauksia elämän syviin kysymyksiin. Rehevien puutarhojen istutus ja hoito, asuinalueen elämänvoiman kunnioittaminen ja elvyttäminen,

17

erillisyyden haavojen parantaminen itsessämme ja muissa – kaikki nämä teot ovat luonteeltaan henkisiä. Ne vahvistavat planetaarista evoluutiota ja samalla kaikkien siinä mukana olevien ihmisten ja muiden olentojen elinvoimaa. Näin ihminen toimii tietoisena biosfääriä uudistavana voimana.

Kolme ja puoli miljardia vuotta on erittäin pitkä aika; kestävän kehityksen periaatteen täytyy olla ohjelmoituna luonnon kiertokulkuun. Kun ihminen päästää irti ylimielisyydestään ja oppii suhtautumaan luontoon opettajana ja ohjaajana, hän oivaltaa monia asioita. Ihmisen keho on ihmeellinen soluista rakentuva kokonaisuus, koko evoluutioprosessin lopputuote. Niinpä kehomme ovat syvällisin osa luontoyhteyden palauttamista. Mene ja etsi suhteellisen rauhallinen ympäristö – se voi olla puisto tai oma takapiha. Istu hetki hiljaa ja liikkumatta, avaa kaikki aistisi. Onko luonnolla sinulle jotain sanottavaa?

Permakulttuurin erään perustajan David Holmgrenin ajatukset kuvaavat näkemystämme:

"Osa tämän päivän länsimaisen psykologian ongelmakenttää on, että sen mukaan

olemme erillisiä luonnosta, emmekä luonnon rajojen sisäpuolella. Mutta

energiantuotannon huippu ja sitä seuraava lasku tulevat hajottamaan tämän

vinoutuneen käsityksen. On myös oleellista oivaltaa, ettei ihminen ole jokin luonnon

tuottama ristiriita tai sen tuhoaja, vaan että meillä on paikkamme luonnossa ja voimme

lunastaa sen paikan itsellemme takaisin".

Lähteet

Kirjoja

• Coming Back to Life: Practices to Reconnect Our Lives, Our World – Joanna Macy, 1998, New Society Publishers

• The Hidden Connections: A Science for Sustainable Living – Fritjof Capra, 2004, Anchor

• Deep Ecology for the 21st Century – George Sessions, 1995, Shambhala

• Ecology, Community, and Lifestyle – Arne Naess, 1989, Cambridge

• In the Absence of the Sacred – Jerry Mander, 1991, Sierra Club Books

• Indigenous Traditions and Ecology – John A. Grim, ed., 2001, Harvard

• Reweaving the World: The Emergence of Ecofeminism – Irene Diamond and Gloria Feman Orenstein, 1990, Sierra Club Books

• The Way: An Ecological Worldview – Edward Goldsmith, 1998, U. of Georgia

18

• The Sacred Balance: Rediscovering Our Place in Nature – David Suzuki, 1998, Prometheus Books

• The Chalice and the Blade – Riane Eisler, 1987, HarperSanFrancisco

• The Dream of the Earth – Thomas Berry, 1988, Sierra Club Books

• The Fifth Sacred Thing – Starhawk, 1994, Bantam

• The Practice of the Wild – Gary Snyder, 2004, Shoemaker and Hoard

• Thinking Like a Mountain: Toward a Council of All Beings – John Seed, et al., 1988, New Society Publishers

• Sacred Land, Sacred Sex: Rapture of the Deep – Dolores LaChapelle, 1988, Kivaki

• The Taoist I Ching – Thomas Cleary, trans., 1986, Shambhala

• Dharma Gaia – Allan Hunt Badiner, 2005, Parallax Press

• Feng Shui: The Ancient Wisdom of Harmonious Living for Modern Times – Eva Wong, 1996, Shambhala

• Sacred Geometry: Philosophy and Practice – Robert Lawlor, 1982, Thames & Hudson

Harjoituksia

Tässä osiossa on paljon tilaa luovuudelle ja joustavuudelle. Oppiminen voi olla niinkin yksikertaista ja mukavaa kuin kävelyretki luonnossa. Se voi olla runon, tarinan tai omista kokemuksista kirjoittamista. Siihen voi liittyä läheinen kohtaaminen puun kanssa, niin että näet puun runkoa ja oksia pidemmälle, ymmärtäen sen tehtävän ja merkityksen lähiympäristölle. Voimme järjestää itseämme tai luontoa kunnioittavan seremonian tai rituaalin, yksin tai ryhmässä. Voimme terävöittää tarkkailu- ja havainnointikykyämme istumalla hiljaa metsänlaidalla. Voimme samaistua johonkin elolliseen olentoon, esimerkiksi sammakkoon tai jokeen, ja jakaa tämän olennon näkökulman/kokemuksen muiden kanssa. Voimme laatia Feng Shui tai Vastu –analyysin tai rakentaa maa-alttarin neljälle (tai seitsämälle) ilmansuunnalle. Menetelmästä riippumatta on tärkeää sulatella kokemukset ilon ja juhlan kautta, ruuan ja tulen ääressä.

Maailmankuvallinen ulottuvuus Moduuli 3: Havahtuminen tietoisuuden muutokseen

Tavoitteet

• Rohkaista osallistujia tutkimaan näkökulmaa, jossa planeettamme elämä nähdään suhteessa kosmokseen.

• Tutkiskella syvempää tehtäväämme ja tarkoitustamme elämässä.

• Aloittaa tai vahvistaa harjoituksia, jotka voivat johtaa tietoisuuden muutokseen.

• Pohtia henkisen matkan päämääriä.

Sisältö

Monet ihmiset kokevat jossakin elämänsä vaiheessa 'huippukokemuksen', joka tuo heille epätavalliselle kokemuksen todellisuudesta; sellaisen jonka intensiivisyys ravistelee heidän elämänsä perustuksia. Tähän kokemukseen usein liittyvät tunteita ovat ennenkokematon hurmostila, tunne ykseydestä koko universumin kanssa, lähtemättömän rauhan ja tyytyväisyyden tunne, todellisuuden intuitiivinen ymmärtäminen ja luonnollinen rakkaus kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Näistä tunteista haluaisi pitää kiinni, pysyä tuossa tilassa ikuisesti. Mutta kuinka ollakaan, tuntemukset häipyvät nopeasti. Ja kun olotila taas palautuu ennalleen, ihmiselle jää vain kokemus visiosta, joka on valtavasti laajempi ja mahtavampi kuin mitä hän on aikaisemmin tuntenut. Joillekin tämä huippukokemus voi olla herätys, joka johtaa heidät pysyvästi henkiselle polulle.

On olemassa tarina Lieh-Tzusta, joka halusi kokea valaistumisen. Hän halusi sitä niin paljon, että hän matkusti pitkälle ja laajalti, etsien suurimpien opettajien suurimpia opetuksia. Lieh-Tzu oli vilpitön ja omistautunut oppilas, joten hän harjoitteli tunnollisesti

20

kaikkea oppimaansa. Eräänä päivänä, matkustettuaan pari vuosikymmentä, Lieh-Tzu koki tuon välähdyksenomaisen vision, spontaanin yhtymisen sanoinkuvaamattomaan äärettömyyteen, äkillisen uppoamisen valaistuneen alitajunnan mereen. Ja mitä hän teki tietoisuuden muutoksellaan? Hän nousi heti ylös istuintyynyltään, hyvästeli mestarinsa ja meni välittömästi takaisin kotiinsa perhetilalleen, auttamaan vaimoaan kotitöissä — sikojen ruokinnassa, puun hakkaamisessa, rikkaruohojen kitkemisessä. Ja siellä hän pysyi koko jalon elämänsä loppuun.

Näyttääkin siltä, että matka ei ole jatkuvaa kasvua, vaan pikemmin spiraali joka näyttää välillä nousevan ylös ja välillä laskeutuvan alas. Matka itse on päämäärä. Ei ole mitään, minkä eteen ponnistella — vain elämä elettävänä. Yritys pitää kiinni autuudesta johtaa todennäköisesti pettymykseen; on paljon hedelmällisempää luoda olosuhteet autuuden ilmenemiselle jatkuvasti, spontaanisti, omalla painollaan — kaikkien eduksi. Tämä on myös yksi ekokylän funktioista.

Mutta jokin on todellakin muuttunut. Painopiste on toinen. Ajatus palaamisesta vanhaan, rajoittuneeseen, ego-keskeiseen elämäntapaan vaikuttaa läpeensä takapajuiselta. Tietoisuuden muutos on tietoisuuden laajentumista: Identiteettisi alkaa sisältää enemmän ja enemmän maailmasta ympärilläsi. Et ole enää erillinen yksikkö, vaan oleellinen osa yhteisöä. Ja tämä ihmisyhteisö kehittyy samaan tahtiin luonnon yhteisön kanssa yhdessä ekologisessa lokerossa. Ja tämä ekologinen lokero on vain yksi ekosysteemi lukuisten muiden joukossa suuremman kannattajamme Gaian sylissä. Ja Gaia on aurinkokuntamme jäsen — joka on vain yksi aurinkokunta lukuisten muiden joukossa paikallisessa galaksissamme. Tällä galaksilla on tarkoin määrätty galaktinen keskuksensa, josta uudet maailmat näyttävät kumpuavan, spontaanisti, omasta tahdostaan. Samalla kun kasvat laajemmin tiedostavaksi, myös vastuusi kasvaa. Ajatuksillasi ja teoillasi on seurauksia; ne voivat vaikuttaa uusien maailmojen syntymiseen.

Yhteinen ominaisuus tällä polulla jo jonkin aikaa kulkeneille on syvä ja aito nöyryys, vilpitön kunnioittava ihailu suurta ja mystistä kaikkeutta kohtaan. Kaikki henkiset ja uskonnolliset perinteet vaikuttavat johtavan palvelemiseen, onpa se sitten suuremman kokonaisuuden palvelemista, vähäosaisempien kärsimyksien lievittämistä, puhtaasta rakkaudesta ja myötätunnosta lähtevää palvelemista, palvelemista sovittamisen ja anteeksiannon puolesta... Tämä palvelu lähtee perimmiltään tunteesta, joka syntyy kun katsot rakastamasi ihmisen silmiin — kuinka silloin voisit tehdä muuta kuin yrittää auttaa?

Lähteet

DVD-aineistoa

• The Four Noble Truths – H.H. The XIV Dalai Lama, 1999, Mystic Fire Productions

Kirjoja

• Sayagyi U Ba Khin Journal – Vipassana Research Institute, 1994, Carto Prints

• The Life Divine – Sri Aurobindo, 1985, Lotus Press

21

• The Phenomenon of Man – Tielhard de Chardin, 1959, Wm. Collins Sons & Co.

• The Planetarization of Consciousness – Dane Rudhyar, 1970, Aurora Press

• The Kali Yuga Odyssey – J. T. Ross Jackson, 2000, Robert D. Reed

• Essence & Purpose of Yoga – Raphael, 1990, Element

• The Book of Lieh-Tzu – A. C. Graham, 1990, Columbia University Press

• A Path with Heart: A Guide through the Perils and Promises of Spiritual Life – Jack Kornfield, 1993, Bantam

• After the Ecstasy, the Laundry: How the Heart Grows Wise on the Spiritual Path - Jack Kornfield, 2001, Bantam

• Shambhala: The Sacred Path of the Warrior – Chogyam Trungpa, 1988, Shambhala

• The Prophet – Kahil Gibran, 1962, Alfred A. Knopf

• The Way of the Shaman – Michael Harner, 1990, HarperSanFrancisco

• Living in the Heart: How to Enter into the Sacred – Drunvalo Melchizedek, 2003, Light Technology Publications

• The Power of Now: A Guide to Spiritual Enlightenment – Ekhart Tolle, 1999, New World Library

• The New Earth: Awakening to Your Life’s Purpose – Eckhart Tolle, 2006, Dutton

Harjoituksia

• Varataan joka aamu aika vapaaehtoiselle hiljaiselle meditaatiolle, käyttäen sellaisia tekniikoita, jotka paikalle tulijat kokevat parhaaksi. Tämä tapahtuu sopivassa tarkoitukseen varatussa paikassa. Tehdään myös ohjattuja meditaatioita, joihin kaikki opiskelijat osallistuvat säännöllisesti määrättyinä hetkinä kurssin aikana.

• Harjoitellaan positiivisen visualisoinnin tekniikoita.

• Hathajoogan, taijin, qigongin ja muiden kehon hallintamenetelmien harjoittamista suositellaan vahvasti ja näiden opetteluun tarjotaan mahdollisuuksia ohjaajien taitojen niin salliessa. Myös opiskelijat itse voivat ohjata näitä harjoituksia.

• Päivän varrella tehdään monenlaisia pieniä harjoituksia, jotka auttavat huomiokyvyn ylläpitämistä.

• Unien ja unelmien jakaminen on mukava tapa osallistua henkilökohtaisiin ja koko ryhmään liittyviin prosesseihin.

Maailmankuvallinen ulottuvuus Moduuli 4: Luovuus ja taide elämän rikastuttajina

Tavoitteet

• Käsittää taide hienona henkilökohtaisen kasvun, parantumisen ja muuntumisen välineenä, taitotasosta riippumatta

• Tunnistaa ja palauttaa luovuus osaksi luonnollista olemustamme, korkeammasta lähteestä virtaavana inspiraationa

• Luoda kauniita ja innostavia ympäristöjä, joissa inspiraatiota ja intuitiota vahvistetaan ja joissa elämää rikastuttava luovuus voi virrata esteettömästi

• Suunnitella ja toteuttaa yhteisöllisiä juhlia taiteellisen ilmaisun kautta, nähdä kuinka se vahvistaa ihmisten välisiä siteitä; Saada kokemusta juhlakulttuurin kehittämisestä yhteisöllisessä ympäristössä

• Opettaa että korkein luovuuden muoto, niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla, on tehdä omasta elämästämme taideteos

Sisältö

Taide ei ole pelkästään taiteilijoita varten; se on tapa lisätä kauneutta ja juhlallisuutta kaikkeen mitä teemme. Taidetta harjoittamalla ihmiset voivat saada yhteyteen kaikkiallisen luovuuden lähteeseen, ikuisesti uusiutuvaan elämänvoimaan. Unelmien, toiveiden ja visioiden ilmaiseminen taiteellisen toiminnan kautta tekee elämästä värikkäämpää ja juhlavampaa. Aktiivinen taiteellinen yhteys elämän luovuuden lähteeseen on voimallinen tie henkilökohtaiseen kasvuun, eheytymiseen ja muuntumiseen.

Yhteisössä luova toiminta asettuu yksilön omien motiivien yläpuolelle yhteisen vision ja tarkoituksen palvelukseen. Tämä tarjoaa mahdollisuuden ylittää omat henkilökohtaiset rajoitukset. Taiteilijan on opittava osallistumaan muiden tekemään taiteeseen ja nauttimaan siitä. Näin hänestä tulee vastaanottavainen kollektiivisesta alitajunnasta nouseville viesteille, informaatiolle ja symboleille, jotka ovat merkittäviä koko ryhmälle. "Kollektiivinen luovuus" on vastakohta luovan lahjakkuuden ylevälle yksinäiselle harjoittamiselle. Se rakentuu jokaisen osallistuvan ihmisen yhteisestä panoksesta. Oikeissa olosuhteissa tällainen synergia voi heijastua koko yhteisöön ja kohottavalla virtauksellaan inspiroida kaikkia sen jäseniä luovan ilmaisun purkauksiin.

Osa-aikaisesta harrastuksesta jatkuvaksi elämänasenteeksi kasvava taide voi luoda niin materiaalista kuin henkistäkin toimeentuloa ammattitaitojen, ammattikuntien, työpajojen, studioiden ja monien erilaisten taiteellisen ilmaisun kurssien lisääntyessä. Ekokylässä taide pyrkii tuomaan esille kehittyneitä kauneuden ja harmonian käsitteitä. Nämä kytkeytyvät ekologisin ja henkisiin arvoihin sekä kulttuuriseen monimuotoisuuteen, jossa kunnioitetaan eri alueiden ainutlaatuisia itsensä ilmaisemisen tapoja.

Juhlat ovat tärkeä yhteisöjä koossapitävä sosiaalinen voima. Ne ovat ryhmäidentiteettiä vahvistavia tapahtumia, joita meidän täytyy opetella ja muotoilla uudelleen uuden maailmankuvan hengessä. Tiedostavassa yhteisössä kausiluontoisten, kosmisten ja kansainvälisten tapahtumien sekä muutos- ja siirtymävaiheiden juhliminen on kollektiivisen taiteen muoto. Elämänilon ilmaiseminen musiikin ja tanssin kautta ei vaadi erityistä tilaisuutta - jokainen ekokylä tarvitsee siis esiintymislavan! Jo vuosien ajan ekokylät ovat kehittäneet sellaista globaalia kulttuuria, jossa muinaiset ajattomat ideat tuodaan arvokkaalla tavalla osaksi nykyajan elämää.

Menetpä mihin tahansa ekokylään maailmassa, tulee vastaasi luovan taiteellisen ilmaisun koko kirjo; laulua, äänellä työskentelyä, tanssia, teatteria, musiikkiesityksiä sekä kaikenlaisia rituaaleja, seremonioita ja juhlia. Taidetta käytetään terapiassa, henkilökohtaisessa transformaatiossa, yhteisöllisessä symboliikassa, ympäristön kaunistamisessa, arkkitehtuurissa. Taide toimii työnantajana tai sisältä virtaavan luovan elämänvoiman esiintuojana.

Kaikki variaatiot luovan taiteen ja juhlinnan monista muodoista liitetään valikoidusti osaksi jokaista Ekokyläsuunnittelukurssia. Taiteessa keskitytään sekä henkilökohtaiseen että kollektiiviseen ilmaisuun. Haluamme painottaa, että kaikki ihmiset ovat luontaisesti luovia, mutta toisille sopivin ilmaisukeino on vain elää vaihtelevaa ja värikästä elämää. Uudistavana, edistyksellisenä ja omavaraisena kestävä elämäntapa kulkee luontevasti käsi kädessä luovuuden kanssa.

Elämä on jatkuvaa muutosta; vuodesta toiseen toistuvat syklit, vuodenajat, kehityksen eri vaiheet. Perinteisissä kulttuureissa elämän tärkeimmät muutosvaiheet kuljettiin riittien kautta. Syntymään, kuolemaan ja kypsymiseen liittyvät rituaalit voimistivat yksilöitä ja välittivät heille yhteisöön aikojen saatossa kertynyttä viisautta. Vaikuttaa siltä, että kultuurit joissa kunnioitetaan näitä syvällisesti merkittäviä ajankohtia, ovat useimmiten myös rauhan ja kestävyyden kulttuureita. Monet sanovat, että näiden riittien puuttuminen nykymaailmasta on yksi keskeisimmistä syistä siihen kaaokseen, missä olemme. Ei ole jäljellä paljon ihmisiä välittämässä tätä tietoa eteenpäin, niinpä ei ole enää jatkuvuutta. Kuluttamisen steriili monokulttuuri haluaa meidän kaipaavan ja sijoittavan "ikuiseen kesään", loputtomaan nuoruuteen. Ottamalla oppia ajattomista perinteistä ja suunnittelemalla uusia, yhteisöissä voidaan keksiä uudelleen riittejä juhlahetkiin,

suruaikoihin, elämän tärkeisiin vaiheisiin. Kun seuraamme toistemme elämässä vaihtelevia kivun ja ilon jaksoja ja tuemme toisiamme niiden yli, löydämme itsestämme ennennäkemättömän kyvyn rakastaa ja antaa.

Lähteet

Videoita ja CD-levyjä • Sacred Dances – Findhorn Foundation

• May East, Songs

Kirjoja

Damanhur: The Real Dream: The Story of the Extraordinary Italian Artistic and Spiritual Community - Jeff Merrifield, 1998, HarperCollins

Timeless Beauty: In the Arts and Everyday Life – John Lane, 2004, Green Books

The Beauty of Craft: A Resurgence Anthology – Maya Kumar Mitchell, ed., 2005, Green Books

Creativity: Flow and the Psychology of Discovery and Invention - Mihalyi Csikszenmihalyi, 1997, Harper Perennial

Creativity: Unleashing the Forces Within – Osho, 1999, St. Martin’s Press

Freeing the Creative Spirit – Adriana Diaz, 1992, HarperSanFrancisco

The Artist’s Way: A Spiritual Path to Higher Creativity – Julia Cameron, 1992, Tarcher/Putnam

Higher Creativity: Liberating the Unconscious for Breakthrough Insights – Willis Harman, 1984, Jeremy P. Tarcher

Taize – a booklet from Findhorn with wonderful circle songs

Harjoituksia:

Tansseja: Piiritansseja, vapaamuotoisia tansseja, afrikkalaisia tansseja ja muita menetelmiä kehon rentouttamiseen ja täyden kehotietoisuuden saavuttamiseen

Rituaaleja ja seremonioita: Rituaalien luominen liittyen kun ja auringon vaiheisiin, tiettyyn paikkaan tai mihin hyvänsä mitä tuodaan kurssille; näin opitaan suunnittelemaan ja toteuttamaan rituaaleja ja seremonioita juhlimisen, paranemisen ja ryhmäännyttämisen työkaluiksi.

Lauluja: Taize-lauluja, amerikan alkuperäiskansojen lauluja, afro-amerikkalaisia lauluja, nykyaikaisia lauluja, kaanoneita, sydämen lauluja, Maan lauluja, sateenkaari-lauluja...

Työpajoja tulevaisuuden visiointiin - luova tapa tuoda esiin henkilökohtaiset ja ryhmän yhteiset visiot

Valikoituja pelejä ja leikkejä, jotka vahvistavat ja täydentävät oppimiskokemusta sekä mahdollistavat kokonaisvaltaisen läsnäolon

Improvisoiva teatteri ja esiintyminen

Maalaaminen, kuvanveisto, vapaamuotoinen piirtäminen

Elämänpeli (Katso Damanhur: Todellinen uni)

Maailmankuvallinen ulottuvuus Moduuli 5: Sosiaalisesti suuntautunut henkisyys

Tavoitteet

Yhdistää sisäisen henkinen transformaatio ja ulkoinen sosiaalinen, yhteiskunnallinen muutos

Sisällyttää henkinen ulottuvuus yhteiskunnallista muutosta ajavaan liikkeeseen

Tukea yhteistyötä henkisiä ja yhteiskunnallisia asioita ajavien ryhmien välillä, edistäen tasapuolisesti molempien tavoitteita

Käyttää pioneerien kokemusta inspiroimaan ja vahvistamaan uusia toimijoita sosiaalisesti suuntautuneen henkisyyden alueella

Sisältö

Tuhansia vuosia vanhan perinteen mukaan henkiset etsijät ja askeetikot ovat joutuneet pakenemaan vuorille, aavikolle tai metsiin yhteiskunnan hälinää. Koskemattoman luonnon syleilystä etsijät ovat löytäneet tarvittavan hiljaisuuden uppoutuakseen henkiseen mietiskelyyn. Viime vuosikymmeninä melu- ja ilmansaasteet ovat kuitenkin seuranneet etsijöitä ylös vuorenrinnettä. Vuoristoluostareita hivellyt kirkkaansininen taivas on tahrattu happosateilla ja uhkaavasti lähestyvällä ilmastonmuutoksella, samalla kun vehreät metsät kaatuvat metsureiden toimesta. Ihmiskunnan aiheuttamat ongelmat ovat levinneet maapallon joka kolkkaan.

Henkisen etsijän on siis laskeuduttava vuorenhuipulta ja otettava maailmassa mukana eläminen osaksi henkistä harjoitustaan. Modernin sivilisaatiomme kriisi on niin laaja ja vakava, että perusteellinen muutos on välttämätön jos ihmiset haluavat selviytyä, kukoistamisesta puhumattakaan.

Johdettaessa yhteiskunnallista muutosta elämän henkiset ja filosofiset ulottuvuudet on pitkään työnnetty syrjään sosiaalisten ja taloudellisten uudistusten tieltä. Johtajat ovat nähneet paljon vaivaa säilyttääkseen selkeän etäisyyden henkisiin ja uskonnollisiin tahoihin. Yhteiskunnallisen kehityksen on pitänyt sosiaalisten tarpeiden sanelemana keskittyä käytännölliseen kulttuurin uudistamiseen, perustuen lainopilliseen, yhtiökeskeiseen ja tieteelliseen viitekehykseen. Henkisyys ja tietoisuuden muutos on sivuutettu epäolennaisina, koska niiden yksityisluonteisilla arvoilla ja harjoituksilla ei ole nähty käytännöllistä merkitystä "todellisessa maailmassa".

Nyt kuitenkin yhteiskunnallisen muutoksen johtajat ovat huomanneet tehtävänsä mahdottomaksi ilman laajaa muutosta ihmisten tietoisuudessa ja asenteissa. Otetaan esimerkki: Aurinkoenergialle omistautuneet tahot taistelivat pitkään saadakseen kehitysmaat ympäri maailmaa käyttämään puhdasta, hajautettua aurinkoenergiaa vaarallisen ydinvoiman ja saastuttavien fossiilisten polttoaineiden sijaan. Kun maailmanpankki ja KVR (IMF) vihdoin hyväksyivät aurinkoenergiaa koskevat suunnitelmat, niitä käytettiin aurinkoenergialla toimivien televisioiden asentamiseen syrjäisten alkuperäisheimojen yhteisöihin - tarkoituksena toimittaa heille kaupallisia TV-sarjoja ja niiden mukana länsimaisten suuryritysten mainontaa.

Muutamassa lyhyessä vuodessa tämän teknologisen invaasion aiheuttama shokki ja sen herättämä hämmästys on tuhonnut näiden viimeisten luonnon kanssa tasapainossa elävien kulttuurien sosiaalisen rakenteen. Erityisen ironista on se, että juuri ekologisesti edistyksellinen aurinkoenergia johdatti Ronald MacDonaldin afrikkalaisen Bushmanin tietoisuuteen ja MTV:n hitti-kappaleet korvaamaan Australian aboriginaalien lauluperinteen!

Oppitunti on yksinkertainen: Henkisyys ilman yhteiskunnallista muutosta on ponnetonta ja yhteiskunnallinen muutos ilman henkisyyttä on sokea. Henkinen transformaatio perinpohjaisen sosiaalisen ja ekologisen muutoksen puuttuessa on viime kädessä turhanpäiväistä. ”Niin kuin sielu muka voisi pelastua samalla kuin biosfääri murenee”(Theodore Roszak). Toisaalta sosiaalinen ja ekologinen muutos ilman henkisyyttä on osoittautunut kohtalokkaaksi; biosfääriä ei voi suojella samalla kun ihmiskunnan sielu kulkee kohti kadotusta.

Pohjimmiltaan henkinen herääminen tarkoittaa rakkauden ja viisauden synnyttämistä ihmisten mieliin. Ilman tätä kehityskulkua lupaavimmatkin sosiaaliset ja ekologiset innovaatiot jäävät kasvavan kulutuksen ja väestönkasvun jalkoihin. Tietoisuuden ja arvojen transformaatio ei koske enää vain harvoja valittuja, vaan meitä kaikkia.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on onneksi noussut esiin uusia aloitteita yhteiskunnan ja henkisyyden välisen kuilun kaventamiseksi. Innovatiivisia ”sosiaalisesti suuntautuneen henkisyyden” muotoja syntyy samanaikaisesti eri puolilla maailmaa. Aiemmin mietiskelylle omistautuneet buddhalaiset ja hindulaiset ryhmät ovat suuntaamassa kaduille, samalla kun yhteiskunnalliset johtajat istuvat mietiskelytyynylle. Sosiaalisesti suuntautuneessa henkisyydessä ei ole sinänsä mitään uutta, mutta se on löydetty uudestaan. Muinainen hinduteksti nimeltä Isha Vpanishad huomauttaa pelkälle mietiskelylle tai pelkälle toiminnalle omistetun elämän vaaroista, korostaen sen sijaan molemmille omistetun elämän hyveitä.

Puhtain esimerkki sosiaalisesti suuntautuneesta henkisyydestä on Sri Lankalainen Sarvodaya–liike. Tohtori Ariyatran perustama ja hänen poikansa nykyään johtama

Sarvoyada–filosofia on käytännönläheinen yhdistelmä buddhalaisia ja gandhilaisia periaatteita. Sarvoyada pyrki viemään ”työn lahjan” köyhiin kyliin perustaen leirejä helpottamaan talojen, teiden, kaivojen ja muun infrastruktuurin rakentamista. Tästä huolimatta Sarvoydan tärkein päämäärä ei ollut talouden kehitys vaan ”herääminen”. Sardavoya opettaa miten olla ja toimia maailmassa ja miten irrottautua siitä – täydellinen esimerkki sosiaalisesti suuntautuneesta henkisyydestä.

Sosiaalisesti suuntautuneen henkisyyden juuret ovat yhtä vahvat myös länsimaisissa traditioissa. Juutalaiset profetiat ovat kenties kaikista kirjoituksista äänekkäin kannanotto oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolesta. Kristinuskolla on pitkä traditio epäitsekkäästä palveluksesta, Äiti Teresan pyrkimykset ovat olleet kirkkaasti esillä. Yhtä inspiroiva on Dorothy Day, joka perusti katolilaisen työväenliikkeen, joka puolestaan sai aikaan 185 ”Vieraanvaraisuuden Taloa” köyhille. Thomas Merton ja Berriganin veljeskunta olivat Vietnamin sotaa vastustavia pioneereja.

Sikhi-mestari Tara Singh lausui kerran: ”Ihmiskunta on selvinnyt kurjuudesta, mutta mahtaakohan se selviytyä vauraudesta.” Sosiaalisesti suuntautunut henkisyys pitää toivoa yllä, ei vain ihmiskunnan selviytymisestä vaan myös sen kukoistuksesta. Kun opimme vaihtamaan materian tavoittelun henkisiin aarteisiin, voimme siirtyä rajallisten ulkoisten raaka-aineiden kaivamisesta sydämen rajattoman lähteen äärelle!

Lähteet ja lisätietoa

Videoita

Entertaining Angels: The Dorothy Day Story - 1996

Kirjoja

Culture, Conflict, Change: Engaged Buddhism in a Globalizing World – Sulak Sivaraksa, 2005, Wisdom Publications

Buddhism at Work: Community Development, Social Empowerment, and the Sarvodaya Movement – George Bond, 2004, Kumarian Press

How to Change the World: Social Entrepreneurs and the Power of New Ideas – David Bornstein, 2004, Oxford University Press

Shaping Globalization: Civil Society, Cultural Power and Three-folding – Nicanor Perlas, 2003, New Society Publishers

Freedom from Fear and Other Writings – Aung Sun Suu Kyi, 1995, Penguin

Principles of Socially Engaged Spirituality – Satyana Institute, www.satyana.org

Socially Engaged Spirituality: Essays in Honor of Sulak Sivaraksa – David W. Chappell, ed., 2003, Kumarian Press

Staying Alive: Women, Ecology, and Development – Vandana Shiva, 1994, Zed Books

The Power of Nonviolence: Writings by Advocates of Peace – Howard Zinn, 2002, Beacon Press

Creating True Peace: Ending Violence in Yourself, Your Family, Your Community, and the W

The Path of Compassion: Writings on Socially Engaged Buddhism – Fred Eppsteiner, ed., 1988, Parallax Press

Alternative Conceptions of Civil Society – Simone Chambers, 2001, Princeton University Press

A Quaker Book of Wisdom: Life Lessons in Simplicity, Service, and Common Sense – Robert L. Smith, 1999, HarperCollins

Contemplation in a World of Action – Thomas Merton, 1999, Notre Dame

Nonviolent Soldier of Islam: Badshah Kahn, A Man to Match his Mountains – Eknath Easwaran, 1999, Nilgiri Press

Quaker Spirituality: Selected Writings – Douglas V. Steere, ed., 1984, Paulist Press

A Penny a Copy: Writings from the Catholic Worker – Tom Cornell, Robert Ellsberg and Jim Forest, eds., 1995, Orbis

Internet

Catholic workers home page – www.catholicworker.com

Harjoituksia

Johdettu mietiskely, jonka tarkoituksena on auttaa meitä hahmottamaan miten riippuvaisia olemme aineellisesta omaisuudesta ja maineen tavoittelusta. ”Kokeiluja totuuden kanssa” –harjoituksia vapautuaksemme näistä riippuvuuksista.

Satyana-instituutin ja muihin ”Toiminnallisen henkisyyden periaatteisiin” tutustuminen, esim. Findhornin ”Statement of Common Ground”. Miten nämä periaatteet vaikuttavat omassa elämässämme?

Kokemuksellisia harjoituksia eri asteisen vaurauden vaikutuksista sosiaaliseen identiteettiin ja ehdollistumiin (Jenny Laddin ja Arnie Mendelin työtä seuraten).

Ryhmätyöprojekteja, joiden aikana sitoudumme johonkin sosiaaliseen tai ekologiseen aiheeseen käyttäen sosiaalisesti suuntautuvan henkisyyden periaatteita

Keskittymisharjoitusten käyttö (mietiskely tai rukous) transformatiivisen energian ja oivallusten herättämiseksi valituissa sosiaalisissa ristiriita- ja ongelmatilanteissa.

Sosiaalisen tai ympäristöön liittyvän epäoikeudenmukaisuuden havainnoiminen ja arvioiminen

SOSIAALINEN ULOTTUVUUS YLEISKATSAUS ”Tuleva Buddha ei tule ottamaan yksilöllistä hahmoa. Tuleva Buddha saattaa ottaa

yhteisön hahmon — yhteisön, joka harjoittaa ymmärtävää ja rakastavaa lempeyttä,

yhteisön, joka pyrkii elämään tietoisesti. Yhteisön luominen on ehkä tärkein asia, minkä

voimme tehdä Maan pelastamiseksi.” Thich Nhat Hanh

Arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset ovat kautta aikojen järjestäytyneet suhteellisen tiiviiksi, klaaninkokoisiksi yhteisöiksi, joilla oli läheinen luontosuhde. Nykyisin meidän pitää tietoisesti keksiä uudelleen yhteisöllisiä ja harmonisia tapoja elää. Merkityksellisten yhteisöjen ja yhteisöverkostojen synnyttäminen, kasvattaminen ja elvyttäminen ovat elintärkeitä askelia kohti elinvoimaisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta. Ekokylät toimivat elämällä oppimisen keskuksina, joissa eri kulttuureja, henkisiä teitä ja taloudellisia taustoja edustavat ihmiset yhdistävät voimansa, yhdessä erilaisina, ja siten ekokylät innoittavat uutta maailmanlaajuista rauhan ja hyvinvoinnin kulttuuria. Avautumalla yhteisymmärrykselle, kunnioitukselle ja rakastavalle lempeydelle vapautamme inhimillisen potentiaalimme ja luovuutemme edistämään yhteistä hyvää. Rauhaisa yhteiselo pienessä ryhmässä on alku, joka antaa toisten huomioonottamiselle, luottamukselle ja hyvälle tahdolle mahdollisuuden levitä ja moninkertaistua.

Teollistuminen ja maailmantalouden globalisaatio ovat paitsi lisänneet kulutusmahdollisuuksia ja uskoa omaan riippumattomuuteen, myös johtaneet epämiellyttäviin seurausvaikutuksiin, kuten häikäilemättömään yksilökeskeisyyteen, sosiaaliseen vieraantumiseen, hallitsemattomiin riippuvuuksiin ja perheiden hajoamisiin. Pohjoisen pallonpuoliskon ihmisillä on paljon opittavaa eteläisten maiden eheämpinä säilyneistä sosiaalisista rakenteista. Perinteisen kylän sosiaalinen järjestelmä, joka monissa maailmankolkissa on edelleen elinvoimainen, saattaa osoittautua kaikkein kestävimmäksi malliksi. Ehkä suuri osa vähemmän kuluttavista väestöryhmistä jättää kokonaan väliin teollistuneen, yltiöyksilöllistyneen kehitysvaiheen ja siirtyy suoraan jälkiteolliseen ekokylätulevaisuuteen, joka perustuu tietoon, yhteistyöhön ja jakamiseen. Tämä on hyvä syy korostaa koulutusta ja maailmanlaajuista tiedon vaihtoa kestävän kehityksen strategiana.

Ekokyläelämän tekee houkuttelevaksi sosiaalisten mahdollisuuksien lisääntyminen. Se saattaa olla ekokylien suurin voimavara. Yhteisöissä asukkaat nauttivat useista yltiöindividualisteille saavuttamattomista eduista:

Lapsille on turvallinen kasvupaikka, jossa on paljon erilaisia aikuisen malleja.

Kun stressaava työ ja töihin matkustaminen eivät vie niin paljon aikaa, sitä jää enemmän perheelle ja ystäville.

On paremmat mahdollisuudet tehdä etätyötä tai harjoittaa kotiteollisuutta, usein yhteistyössä yhteisötoverien kanssa.

Vanhemmat voivat yhdistää ansiotyön lasten kotihoitoon.

Naapureiden kanssa voi tuottaa musiikkia, teatteria tai muita luovia hankkeita.

Yhteisruokailusta voi tulla vakituinen tapa.

Yhteiset toimisto-, tuotanto- ja virkistystilat vähentävät tarvetta ansiotyöhön.

Poliittista toimintaa keskittyy usein ekokyliin.

Merkitykselliset ihmissuhteet vähentävät kulutusvimmaa, riippuvuuksia ja rikollisuutta ratkaisevasti.

Myös vanhuksilla, vajaakuntoisilla ja muilla erityisryhmillä on mahdollisuus elää täyttä elämää.

Ei ihme, että esi-isämme järjestäytyivät vaistomaisesti pieniksi, joustaviksi ja vastuullisiksi ryhmiksi. Sellaisissa perustarpeet pystytään tyydyttämään helpommin ja vapaa-ajalle jää enemmän aikaa. Tämä ei tarkoita, etteikö yhteisöelämässä olisi työtä. Yhteisöelämä vaatii jatkuvaa valppautta — kehittynyttä toisten tarpeiden ja ominaispiirteiden tiedostamista. Erityisesti yltiöindividualistisen paradigman mukaisesti kasvatetuilta ihmisiltä saattaa vaatia valtavia ponnistuksia opetella yhteisössä tarvittavaa rakentavaa, kunnioittavaa ja tasapuolisesti hyödyttävää viestintää. Tätä hienosäätöä tulee tietoisesti opiskella, ainakin aluksi, kunnes siitä tulee toinen luonto ja se oivalletaan osaksi inhimillistä perintöä, ihmisenä olemista.

Vanhojen kaavojen hylkääminen ja sopusointuisen, terveen, yhteistyöhön perustuvan yhteisön rakentaminen on hanke, jonka haasteita pidä aliarvioida. On pyrittävä selkeästi, tyynesti ja vakaasti luomaan yhteys ihmisten välille väärinymmärryksistä ja vajavaisesta vuorovaikutuksesta huolimatta. Yksi tavallisimmista syistä ekokylän tai muun tavoitteellisen yhteisön hajoamiseen on ristiriitatilanne. Menestyvien yhteisöjen luominen vaatii eheytymisprosessia, jossa jätämme taaksemme aikojen takaa juontuvat kivun ja väkivallan kierteet ja ryhdymme luomaan uudenlaisia malleja. Tämä eheytymisprosessi on välttämätön. Terveitä ja rakentavia sosiaalisia taitoja voi opettaa ja oppia. On mahdollista tietoisesti valita rauhanomaiset ja luovat ihmissuhteet, eikä niitä pidä jättää sattuman varaan.

EDE:n sosiaalinen ulottuvuus esittelee nämä tärkeät asiat ja tarjoaa tehokkaita työkaluja niiden hallintaan. Ekokylät ovat kestävien yhteisöjen malleja. Ne tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia kehittää sanastoa ja menetelmiä, joilla ihmisten välisen vuorovaikutuksen eri puolia voidaan tuoda esiin, tutkia, työstää ja kohottaa uudelle tasolle. Tässä koulutusohjelman osassa pyritään jakamaan mahdollisimman paljon vuorovaikutukseen liittyvää tietoa, jota ekokylissä on opittu ja opitaan edelleen kantapään kautta. Tarkoituksena on helpottaa uusien yhteisöjen rakentamista ja olemassa olevien uudistamista.

Yhteisöt kukoistavat, kun niissä asuvat ihmiset kukoistavat!

Sosiaalisen ulottuvuuden ensimmäisessä moduulissa Yhteisön rakentaminen ja erilaisuuden arvostaminen selvitetään yhteisön rakentamisen perusasioita ja opetetaan arvoja ja taitoja, jotka auttavat vaalimaan luottamuksen ilmapiiriä. Toinen moduuli Vuorovaikutustaidot: ristiriidat, sujuvoittaminen ja päätöksenteko on matka kohti päätöksenteon taidetta ja ryhmän toiminnan sujuvoittamista. Siinä käsitellään ristiriidoista syntyvän energian kanavoimista kasvuun, innoittumiseen ja syvempään keskinäiseen ymmärrykseen. Kolmas moduuli Voimautuminen, voimauttaminen ja johtajuus opettaa keinoja tehdä ero tukahduttavan, alistavan vallan ja yhteisöä palvelevan luovan vallan välille. Neljäs moduuli Terveys ja parantaminen kuvaa, miten yhteisöelämässä yhdistetään terveydenhuolto ja muista ihmisistä huolehtiminen. Viimeinen, viides moduuli Paikallinen, bioalueellinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus auttaa laajentamaan näkökulmaamme ja ymmärtämään rihmastoitumisen ja verkostoitumisen arvon. Ajan ja tilan ulottuvuuksien pohtiminen vahvistaa tietoisuutta niistä siteistä, jotka yhdistävät meitä niin menneisiin ja tuleviin sukupolviin kuin yhteisöihin kaikkialla maailmassa.

SOSIAALINEN ULOTTUVUUS Moduuli 1: Yhteisön rakentaminen ja erilaisuuden arvostaminen

Tavoitteet

• Osoittaa yhteisön rakentamisessa piilevän sosiaalisen muutoksen voima.

• Opettaa, mitä yhteisön perustaminen edellyttää, mm. miten muodostetaan ydinryhmä, luodaan yhteinen visio, rakennetaan yhteisöä koossapitävää henkeä ja luottamuksen ja hyvän tahdon ilmapiiriä.

• Opettaa punnitsemaan kaikkia tekoja sydämellä.

• Opettaa anteeksiantoa, myötäelämisen kykyä ja sovinnollisuutta muita kohtaan.

• Opettaa näkemään erilaisuus arvokkaana elämän rikastuttajana.

Sisältö

Yhteisön rakentamisen voima

"Älkää milloinkaan epäilkö, etteikö pieni ryhmä asiaansa uskovia ihmisiä voisi muuttaa

maailmaa. Millään muulla tavalla ei muutosta ole koskaan saavutettu."

Margaret Mead

Yhteisön muodostaminen voi muuttaa maailmaa! Ryhmä on yksilöitään viisaampi ja joukon voima yksinäisiä ponnisteluja suurempi. Elämän verkon osina me kuulumme joka

tapauksessa yhteisöön. Voimme valita, tunnustammeko tämän tosiasian ja otammeko tehtäväksemme luoda hyvän, toimivan yhteisön.

Tietoinen huolehtiminen yhteisöstä sen joka tasolla on elämän kunnioittamista. Vaikka koulutusohjelman tässä osassa keskitytään ihmisistä koostuvien yhteisöjen rakentamiseen, samat valmiudet ovat tarpeen myös vuorovaikutuksessamme muun luonnon kanssa. Yhdistävää ajattelutapaa ja tekoja tarvitaan kaikilla elämän alueilla. On kehitettävä entistä hienovireisempi kyky havainnoida ja kommunikoida. Pystymme tarkastelemaan asioita tuoreesti, kun vapaudumme omahyväisistä ennakkoluuloista. Tällöin itse kunkin ainutkertaiset kyvyt pääsevät esiin, ja yhteistyö ja jakaminen tulevat mahdollisiksi. Uusi maailmanlaajuinen kulttuuri rakentuu yksilöiden ja ryhmien yhteistyönä.

Yhteisön perustaminen — visio ja vuorovaikutus

Vahvat yhteisöt kasvavat vahvoista yksilöistä. Usein on helpointa aloittaa uusi hanke pienen, mutta omistautuneen ydinryhmän voimin. Yhteisöä koossapitävä liima on yksinkertainen, selvä ja aito yhteinen visio. Yhteisön rakentamisen ensimmäisiä tavoitteita on pukea tämä visio sanoiksi ja tallentaa se. Kun yhteisön tarkoitus ja sen syvimmät arvot on määritelty ja sisäistetty, on yhteisöllä terve kasvualusta. Kuten Diane Leafe Christian on sanonut, vision tulee ilmaista kaikille yhteisön jäsenille jotain sellaista, mihin samastua ja sitoutua ja mistä ammentaa innoitusta. Jokaisen osallistuminen vision luomiseen voidaan varmistaa käyttämällä eri menetelmiä, esimerkiksi tulevaisuustyöpajoja.

Ystävyys, välittäminen ja keskinäinen tuki ovat yhteisön koossa pysymisen edellytyksiä. Luottamuksen ilmapiirissä yhteistyö sujuu leikiten ja naurussa suin. Luottamusta on kuitenkin vaalittava. Se kasvaa syvästä ja vilpittömästä vuorovaikutuksesta. Kun annamme muiden nähdä itsemme vahvuuksinemme ja heikkouksinemme ja puhumme rehellisesti ajatuksistamme ja tunteistamme, luottamus viriää luonnostaan. Ryhmään rakentuu hyvä henki, ja yhteisestä matkasta tulee lumoava löytöretki. Yhteisö on kuin puutarha: jos sen vuorovaikutuksesta huolehditaan hyvin, sato on yltäkylläinen.

Sydämellä punnitseminen

Yhteisön sosiaalisen rakenteen tulee ilmentää ihmisluonteen eri puolia. Löytääksemme elämää ylläpitäviä ratkaisuja meidän on yhdistettävä sydän, tunne, sielu, henki ja mieli. Tarvitsemme aikaa ja tilaa niin visioiden luomiseen kuin myös käytännön ratkaisujen ja päätösten pohtimiseen, julkiseen ja yksityiseen tunteiden ja ideoiden ilmaisemiseen, riemuun ja hiljaisuuteen sekä — ennen kaikkea — yhdessä tehtävään työhön.

Monet ryhmät keskittyvät hoitamaan käytännön asioita ja jättävät kokonaan käsittelemättä asioista neuvoteltaessa syntyvät tunteet (joiden laatu riippuu siitä, ovatko keskustelijoiden syvemmät tarpeet tulleet kohdatuiksi). Tämä on seurausta pelosta juuttua tuloksettoman tunneilmaisun suohon. Patoutuneet tunteet voivat kuitenkin estää ryhmän tehokkaan toiminnan, kun taas kauniisti, arvokkaasti ja ytimekkäästi esitetyt tunteenilmaisut voivat siivittää sitä.

Tunteiden käsittelyyn on kehitetty monia menetelmiä, joista on tärkeää löytää ryhmän sosiaaliseen ja kulttuuriympäristöön sopivat. Tarinoiden kertominen ja päivittäiset keskusteluhetket auttavat sydämiä kohtaamaan. Unista kertominen tai niiden esittäminen voivat nostaa esiin yhteisön piileviä solmukohtia. Väkivallaton, myötäelävä vuorovaikutus (NVC, non-violent communication), uudelleenarvottava parikeskustelu (co-counselling) ja forum-piirityöskentely lisäävät itsetutkiskeluun pohjautuvaa vuorovaikutusta. Musiikki, pelit ja nauru ovat korvaamattomia apuvälineitä prosessissa, jossa ihmiset vähitellen avaavat sydämensä uudestaan leikille ja kumppanuudelle.

Sovinnonteko ja anteeksianto "Mitä suurempi ihminen, sitä helpompi hänen on myöntää virheensä."

Desmond Tutu

Yhteen kasvaminen yhteisöä rakennettaessa ottaa joskus koville. Anteeksiantaminen ja -pyytäminen on suurta taidetta. Sitä voisi kuvata jatkuvana, arjessa tapahtuvana puhdistautumisena katkeruudesta. On olemassa pientä loukkaavien sanojen, kärsimättömyyden tai vihastumisen tuottamaa kipua. Sillä on yhteys suurempaan, historialliseen väkivallan, kidutuksen, raiskauksien ja murhien aiheuttamaan tuskaan. Monissa maissa rauhaa puolustavat ihmiset ja yhteisöt ovat vakavasti uhattuina. Ihmisen pahuuden syvyyteen katsominen voi olla kauhistuttavaa. Säikähdettyämme saatamme pyrkiä ratkaisemaan ongelman lakaisemalla sen maton alle ja kiistämällä sen. Yhteisöt voivat luoda tilan, jossa syvän tuskan ilmaiseminen tulee mahdolliseksi. Pelkkä uhrien ja syyllisten tarinoiden kuuleminen vapauttaa kyyneleet virtaamaan ja käynnistää paranemisen. Etelä-Afrikan apartheidin trauman jälkeen läpikäymä totuuden ja sovinnonteon prosessi viitoittaa tietä rauhanomaiseen muutokseen.

"Anteeksiannon myötä voimme muistaa menneisyyden jäämättä sen vangeiksi. Ilman

anteeksiantoa emme voi kulkea eteenpäin ja luoda uutta historiaa, vaan palaamme

konfliktien kierteeseen. Tämä on hyvin vanha opetus."

(Teoksen Forgiveness and Reconciliation johdannosta)

Erilaisuuden arvostaminen Ekokylien keskeisiä ajatuksia on tukea ihmisten kasvua "yhdessä erilaisina" vahvoiksi yksilöiksi, jotka yhdistävät omat, ainutkertaiset voimansa toteuttaakseen yhdessä unelmansa. Jotta päästään tällaiseen synergiaan, jossa tulos on enemmän kuin osiensa summa, meidän on rohkaistava toisistamme esiin parhaat puolet. Meidän on oltava toistemme tarpeista, visioista ja kyvyistä yhtä kiinnostuneita kuin itsestämme. Meidän on opeteltava iloitsemaan muiden kauneudesta. Yhteisön jokaisella jäsenellä on oma ainutlaatuinen paikkansa ja tehtävänsä. Elävän, luonnollisen organismin jokainen osa on yhteydessä ja vuorovaikutuksessa kaikkien muiden sen osien kanssa.

Läpi historian olemme käyttäneet etnistä, uskonnollista ja kulttuurista identiteettiämme erottuaksemme muista. Nyt kun maailmanlaajuinen yhtenäiskulttuuri puristaa päivä

päivältä alkuperäistä monimuotoisuutta kapeammaksi, on aika nähdä eriävyydet aarteina, joista ammentaa kokemusta ja viisautta. Piirikeskusteluissa ihmisten erilaiset näkemykset ja mielipiteet ovat kuin säteitä samasta valonlähteestä, yhteisestä päämäärästä, eikä niistä tarvitse luopua. Jokaisella on hallussaan pala suuremmasta totuudesta.

Yhteisön perustaminen Kun ydinryhmä on perustettu, ryhmän laajentumista voidaan edistää seuraavilla toimilla:

Otetaan oppia vanhempien yhteisöjen esimerkistä. Tutustumiskäynnit olemassa oleviin yhteisöihin, yhteydenpito ja toimintamalleihin perehtyminen auttavat muodostamaan selvän, konkreettisen vision ja hyödyntämään jo käytännössä koeteltuja ja hyväksi todettuja toimintatapoja.

Maa-alueen hankkimisen jälkeen tuotetaan luovia rakennussuunnitelmia järjestämällä ekokylän tai permakulttuurin suunnittelukurssi. Nämä suunnittelukurssit auttavat myös siirtämään maahan positiivista energiaa ja juhlan henkeä. Jotkut osallistujat saattavat jäädä rakentamaan kylää.

Kurssit, joilla opetellaan sovittelemista ja konfliktinratkaisua, auttavat luomaan tehokkaita päätöksentekorakenteita.

Seuraava luonteva askel on perustaa työryhmiä ja jakaa tehtävät.

Tämän jälkeen valitaan sihteerit ja aletaan järjestää säännöllisiä kokoontumisia.

Jo varhaisessa vaiheessa tehtäville on hyvä määrätä kuukausittain takarajat, joilla varmistetaan osallistujien sitoutuminen.

Koska yhteisön kehittyminen voi kestää vuosia, on tärkeää huolehtia ryhmän jäsenten motivaatiosta pitämällä yllä iloista juhlamieltä.

Lähteet ja lisätietoa

Videoita

• Learning from the NAAM Movement in Burkino Fasso – Dola Bonfils, Denmark

• Visions of Utopia – Community Catalyst Project, 2002

• The Future of Paradise – David Kanaley

• Straight from the Heart – Findhorn Foundation, 1995

Kirjoja

• Buddhism at Work: Community Development, Social Empowerment and the Sarvodaya Movement – George Bond, 2003, Kumarian Press

• No Future without Forgiveness – Desmond Tutu, 2000, Image

• Builders of the Dawn – Corinne Mc Laughlin and Gordon Davidson, 1986, Sirius Publishing

• Cohousing: A Contemporary Approach to Housing Ourselves – Kathryn McCamant and Charles Durett, 1994, Ten Speed Press

• Creating a Life Together – Diana Leafe Christian, 2003, New Society Publishers

• Creating Community Anywhere – Carolyn R. Shaffer and Kristin Anundsen, 1993, Jeremy P. Tarcher

• Ecovillage Living: Restoring the Earth and Her People – Hildur Jackson, ed., 2002, Green Books

• Eurotopia: Directory of Intentional Communities and Ecovillages in Europe – Volker Peters, 2005, Verlag

• Forgiveness and Reconciliation – Raymond G. Helmick, S.J. and R. Petersen, eds., 2002, Templeton Foundation Press

• From Utopian Dreaming to Communal Reality: Co-operative Lifestyles in Australia – Bill Metcalf, 1995, UNSW Press

• Tomorrow’s Children: A Blueprint for Partnership Education in the 21st Century – Riane Eisler, 2000, Center for Partnership Studies

• Relational Learning for a Sustainable Future: An Eco-spiritual Model – Mary Westfall

• Sitting in the Fire: Large Group Transformation Using Conflict and Diversity – Arnold Mindell, 1995, Lao Tse Press

• Towards a New Culture – Dieter Duhm, 1993, Verlag Meiga

• Wisdom of the Communal Elders: Ecospirituality and Social Experimentation – Bill Metcalf

• Ecovillage at Ithaca: Pioneering a Sustainable Culture – Liz Walker, 2005, New Society

• Communities Directory – Fellowship of Intentional Community, updated regularly

Harjoituksia

Monet näistä on esitelty muissa Gaia Education -julkaisuissa. Lisätietoa sivulla www.ecovillage.org.

• Puhekehrä puhekeppiä apuna käyttäen

• Unien ja tarinoiden kertominen

• Elämäntarinoiden kertominen

• Forum-piirityöskentely (saksalaisen ZEGG:n kehittämä)

• Uudelleenarvottava parikeskustelu (co-counselling)

• Ryhmän tilanteen havainnointi ja havainnoista keskusteleminen

• Muiden yhteisöjen visioihin tutustuminen: esimerkkitapaukset

• Yhteisen vision luominen

• Tulevaisuustyöpajan (future workshop) järjestäminen Robert Jungkin kehittämän mallin mukaan (ks. Jackson, Hildur: Ecovillage living)

• Ryhmän järjestäminen toimivaksi organismiksi: kuka tekee mitäkin?

• Uudet pelit (ks. verkkosivu)

SOSIAALINEN ULOTTUVUUS Moduuli 2: Vuorovaikutustaidot: ristiriidat, sujuvoittaminen ja päätöksenteko

Tavoitteet

• Määritellä "konsensus" ja pohtia, miksi tätä päätöksentekotapaa suositaan ekokylissä.

• Selittää sujuvoittajan (fasilitaattorin) rooli osallistavassa päätöksenteossa ja roolin erot verrattuna perinteiseen autoritääriseen johtamiseen.

• Tutkia myötätuntoisen vuorovaikutuksen perusteita ja ristiriitojen käsittelytapoja.

• Pohtia suunnittelun, palautteen, pohdinnan ja arvioinnin suhteita yhteisöelämässä.

• Tarjota osallistujille tilaisuus kokea sujuvoitettu konsensuspäätöksenteko.

Sisältö

Kaikkien ihmisyhteisöjen — myös ekokylien — on löydettävä itselleen sopiva päätöksentekotapa. Ekokylissä pyritään nimenomaan elämään yhdessä tavalla, joka rohkaisee luovuuteen ja kannustaa esiin luontaisia johtajankykyjä (ks. Moduuli 3). Siksi myös päätöksentekotapojen on tuettava tätä suuntausta. Tässä moduulissa keskitytään ekokylien sisäisen organisaation haasteisiin sekä taitoihin, jotka helpottavat asioiden käsittelyä. Osallistavat menetelmät antavat ihmisille mahdollisuuden vaikuttaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Ollakseen rakentava ekokylän tai minkä hyvänsä ryhmän jäsen on hallittava hyvä vuorovaikutus.

Konsensuspäätös

Toisin kuin enemmistöpäätös, konsensuspäätös eli yksimielinen päätös on kaikkien ryhmän jäsenten kannattama. Se perustuu ajatukseen, että jokaisella on pala totuudesta. Siksi jokaiselle ryhmän jäsenelle on annettava tilaa ja aikaa tulla kuulluksi eikä kukaan saa yksin hallita ryhmää. Kuten ekosysteemeissä, myös konsensuspäätöksenteossa jokainen hallitsee ja on hallittavana vastavuoroisten suhteiden verkostossa.

Konsensuksen voiman ja taian toteutumiseksi ryhmän jäsenten tulee perehtyä konsensusmenetelmiin ja sitoutua niihin. Heidän on haluttava vallan tasaista jakautumista. Myös yhteinen päämäärä ja tehokas sujuvoittaminen aikatauluineen ja perussääntöineen ovat keskeisiä. Seuraavassa tarkastellaan näitä osatekijöitä ja niiden toimivuutta. Ryhmät tarvitsevat tilaisuuksia suunnittelun lisäksi myös palautteen antamiseen, pohdintaan ja arviointiin. Mikä meni hyvin? Mitä voitaisiin parantaa? Kuinka toimimme yksilöinä ja ryhmänä?

Koska suurin osa ihmisistä ei ole tottunut kuuntelemaan edes oman sisäisen äänensä ristiriitoja saati muiden eriäviä mielipiteitä, konsensuksen saavuttaminen voi olla vaikeaa. Ryhmän on omaksuttava muutama sen omiin tarpeisiin ja arvoihin sopiva perussääntö välttääkseen tarpeetonta kitkaa kokouksissa. Yleisiä perussääntöjä voisivat olla: sujuvoittajan käyttö, asianosaisten läsnäolovelvoite, puhuminen vain omasta puolesta, kuuntelu ilman keskeytyksiä sekä ratkaisukeskeisyys.

Konsensusprosessissa ei äänestetä. Ideat tai ehdotukset esitellään, niistä keskustellaan, ja viimeisessä eli päätöksenteon vaiheessa ryhmän jäsenellä on kolme vaihtoehtoa:

• Kannattaa: Konsensus on saavutettu, kun kaikki (paitsi päätöksenteosta vetäytyneet) kannattavat ehdotusta. Ehdotuksen kaikki yksityiskohdat eivät ehkä miellytä, mutta kannattaja tukee päätöstä ja on valmis toimimaan solidaarisesti.

• Vetäytyä: Henkilö vetäytyy päätöksenteosta, kun ei voi itse tukea ehdotusta mutta uskoo sen olevan hyväksyttävä muun ryhmän kannalta. Jos useat vetäytyvät päätöksenteosta, ei konsensusta ole vielä saavutettu.

• Estää: Yksikin jäsen voi estää päätöksenteon ainakin siltä erää. Estäminen on oikeutettua vain, jos henkilö todella uskoo, että ehdotus on ryhmän moraalin tai arvojen vastainen tai uhkaa sen turvallisuutta.

• Konsensuksen vaihtoehtoja ovat konsensus miinus yksi, 75 %:n enemmistö tai jokin muu tilanteeseen sopiva ratkaisu.

Sujuvoittaminen (fasilitaatio)

Sujuvoittaminen tarkoittaa helpoksi tekemistä. Sujuvoittaja (fasilitaattori) tekee parhaansa helpottaakseen ryhmän tehtävää. Tämä palvelija-johtaja palvelee ryhmää johtamalla ryhmän päätöksentekoa. Sujuvoittajan vastuulla on:

• olla tietoinen koko ryhmän tarpeista ja tavoitteista

• valmistella kokoontumispaikka, tuoda tarvittavat välineet (kynät yms.)

• luoda luottamuksen ja turvallisuuden ilmapiiri

• huolehtia, että jokainen tulee tasapuolisesti kuulluksi

• huolehtia, että esityslistaa noudatetaan

• pitää ryhmän energia keskitettynä ja suunnattuna tehtävään

• tuoda ristiriidat esiin ja ehdottaa tapoja niiden ratkaisuun

• muotoilla puhutun perusteella sopimusehdotus ja testata sen hyväksyminen

• ilmoittaa kokous päättyneeksi

• järjestää tarvittavat jatkotoimet.

Harjoittelemalla suurin osa ihmisistä oppii sujuvoittamaan taitavasti. Tekee hyvää vaihtaa ryhmän sisäisiä rooleja leikkimielellä. Pätevän sujuvoittajan ominaisuuksiin kuuluvat kärsivällisyys, tasapainoisuus ja hyvä fyysinen kunto, kyky kuunnella hyvin sekä taito muotoilla ja tiivistää ajatuksia ytimekkäästi. Tarvitaan joustavuutta ja halukkuutta tehtävään, kuten myös kykyä säilyttää positiivinen suhtautuminen ongelmanratkaisuun ja ihmisiin. Myös oikeudenmukaisuus, huumorintaju ja lämminhenkisyys sekä kyky ottaa vastaan palautetta ovat tärkeitä ominaisuuksia, jos haluaa kehittyä palvelemaan ryhmää hyvänä sujuvoittajana.

Vuorovaikutustaidot

Tässä kuvaillut taidot liittyvät kiinteästi M. Rosenbergin kehittämään myötäelävään vuorovaikutukseen (NVC). Niihin on saatu innoitusta myös buddhalaisten opettajien kuten Thich Nhat Hanhin opetuksista. Sydänten välisen yhteyden luominen on olennaista yhteisöjen rakentamisessa. Tarkoituksena on voimistaa kykyä suhtautua itseensä ja muihin myötätuntoisesti myös, ja ennen kaikkea, ristiriitatilanteissa. Jokaisen vastuuta omasta toiminnastaan ja tavastaan suhtautua muihin korostetaan. Aktiivinen kuunteleminen kasvattaa kunnioitusta, tarkkaavaisuutta ja myötäelämisen kykyä. Harkitut ja ystävälliset sanat ovat lahja, joka luo luottamusta ihmisten välille.

Ristiriitoja ratkaistaessa on hyvä aloittaa tekemällä ja ilmaisemalla tarkkoja huomioita, joihin ei sisälly arvostelua. Seuraavaksi on opittava ymmärtämään omia tunteitaan ja lukemaan niitä merkkeinä siitä, ovatko tarpeemme tulleet tyydytetyiksi. Tunteita voi ilmaista syyttämättä tai hyökkäämättä. Tämä vähentää muiden puolustautumisen tarvetta.

Harjaantumalla tunnistamaan sekä omia että muiden syvempiä tarpeita opimme ilmaisemaan toiveemme täsmällisemmin. Tämä tarkoittaa selkeiden pyyntöjen esittämistä ilman, että vaaditaan niiden toteutumista. Kaikilla ihmisillä on samat perustarpeet, ja juuri se tekee mahdolliseksi yhteyden syntymisen ja syvän molemminpuolisen ymmärtämisen. Jos luokittelemisen ja arvostelemisen sijaan keskitymme ymmärtämään selvemmin, mitä näemme, tunnemme ja tarvitsemme, opimme käyttämään ja arvostamaan kykyämme myötätuntoon. Myötätunnon avulla luomme sydämistä antamisen virran itsemme ja muiden välille.

Olemme oikealla polulla, kun kykenemme vastaanottamaan kriittisiä ja vihamielisiä viestejä ottamatta niistä itseemme, luovuttamatta ja menettämättä itsearvostusta.

Ristiriitojen käsittely

Ristiriitoja tulee väistämättä. Ne kuuluvat elämään niin kuin myrskyt sään vaihteluun. Itse asiassa aidosti monimuotoisissa ryhmissä erimielisyydet ovat sekä terveyden merkki että kutsu luovuuteen. Tärkein oppimistehtävä on muuttaa asennoituminen konfliktien välttelystä niiden tutkimiseen kiinnostuneesti ja avoimesti. Tämä tarkoittaa voittaja–häviäjä-näkökulman vaihtamista voittaja–voittaja-näkökulmaan. Kaikki ristiriidan osapuolet voivat kokea voittaneensa, kun kaikki ovat tulleet kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Usein kun koemme tilanteen ristiriitana, olemme kadottaneet kokemuksen yhteydestä, yhteenkuuluvuudesta ja ymmärretyksi tulemisesta. Ennen kuin olet jonkun mielipiteistä mitään mieltä, yritä virittyä henkilön tunteisiin ja tarpeisiin. Sen sijaan, että sanoisit "ei", kerro mikä tarpeesi estää sinua sanomasta "kyllä". Jos olet ärtynyt tai vihainen, tunnista ärtymyksen pohjalla oleva syvempi tarve ja selvitä itsellesi, miten voit täyttää tuon tarpeen syyttelemättä muita tai itseäsi.

Tunneperäiset vastenmielisyydet, arvojärjestykset ja etuoikeudet, ristiriitojen kulttuuriset ja rakenteelliset taustat, juoruilu, henkilökohtaiset hyökkäykset ja kyynisyys ovat harmonisen vuorovaikutuksen esteitä.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

* Facilitation and Consensus Manual – Beatrice Briggs www.iifac.org

* Creating Harmony: Conflict Resolution in Community – Hildur Jackson, 2000, Gaia Trust

* A Manual for Group Facilitators – Brian Auvine, et al, 1977, Center for Conflict Resolution

* Building United Judgment: A Handbook for Consensus Decision-Making – Michel Avery, et al., 1981, Center for Conflict Resolution

* Facilitator's Guide to Participatory Decision-Making – Sam Kaner, et al., 1996, New Society Publishers

* Great Meetings! Great Results – Dee Kelsey, 2004, Hanson Park Press

* How to Make Meetings Work: The New Interaction Method – Michael Doyle and David Straus, 1993, Jove Books

* Nonviolent Communication: A Language of Compassion – Marshall Rosenberg, 1999, PuddleDancer Press

* On Conflict and Consensus: A Handbook on Formal Consensus Decision-Making – C.T. Lawrence Butler and Amy Rothstein, 1998, Foods Not Bombs Publishing

* The Skilled Facilitator: Practical Wisdom for Developing Effective Groups – Roger Schwarz, 2002, Jossey-Bass

* The Deep Democracy of Open Forums – Arnold Mindell, 2002, Hampton Roads

* The Art of Mindful Living: How to Bring Love, Compassion and Inner Peace into Your Daily Life – Thich Nhat Hanh, 2000, Sounds True

* Communicating in the Small Group: Theory and Practice – Beatrice G. Schultz, 1989, Harper & Row

* Damanhur – The Real Dream: The Story of the Extraordinary Italian Artistic and Spiritual Community – Jeff Merrifield, 1998, HarperCollins

* How to Mind Map – Tony Buzan, 2002, HarperCollins

* Six Thinking Hats – Edward Debono, 1999, Back Bay Books,

* Handbook of Group Facilitation – Sandy Schuman, ed., 2005, International Association of Facilitators

* The Fifth Discipline – Peter Senge, 1994, Currency

* Warriors of the Heart – Danaan Perry, 1995, Findhorn Press

Internet

* Center for Nonviolent Communication – www.cnvc.org – Kirjoja, äänitallenteita, kursseja jne.

* Community at Work – www.communityatwork.com – Työpajoja sujuvoittamisesta, organisaation kehittämisestä ja paljon muuta

* Institute for Cultural Affairs – www.icaworld.org – Sujuvoittamis- ja ryhmäprosessikoulutuksia

* International Association of Facilitators – www.iaf-world.org – Sponsoroi vuosittaisia konferensseja, ylläpitää tietoja sujuvoittajista, julkaisuja

* International Association for Public Participation – www.iap2.org – Tehokkaaseen kansalaistoimintaan liittyviä koulutuksia ja julkaisuja

* International Institute for Facilitation and Consensus – www.iifac.org – Beatrice Briggs, johtaja. Nettisivut, sähköinen kuukausittainen julkaisu, kursseja

* Process Work Center – www.processwork.org – Arnold Mindellin työhön perustuvia harjoituksia

Harjoituksia

Koulutuksen aikana voidaan opettaa, mallintaa ja harjoitella sujuvoittamista. Tarpeen mukaan harjoituksiin sisältyvät: esityslistan suunnittelu, kokoontumispaikan valmistelu, prosessin perussäännöt, kokoontumisen arviointi, yhteistoiminnallisen ympäristön luominen, sujuvoittajan eri taidot, itseymmärryksen työkalujen kokoaminen, "ajattelevan" ilmapiirin luominen, ryhmädynamiikka ja sujuvoittamistaitojen hyödyntäminen yhteisön arjessa. Jokainen kurssi käyttää sujuvoittajaa, joka ohjaa ryhmää päivittäisissä tapaamisissa sekä tunteiden, kokemusten ja ajatusten jakamisessa. Opettajien päivittäisissä tapaamisissa pohditaan, miten kurssin aikana luonnostaan syntyviä tilanteita voitaisiin käyttää yhteisöllisten taitojen oppimiseen.

SOSIAALINEN ULOTTUVUUS Moduuli 3:Voimautuminen, voimauttaminen ja johtajuus

Tavoitteet

• Tutkia luovan ja alistavan vallan välisiä eroja.

• Auttaa osallistujia omaksumaan voimautumisen ja toisten voimauttamisen käsitteet.

• Opettaa, miten vahvat yksilöt voivat muodostaa yhdessä toimivan kokonaisuuden, jossa tehtävät jaetaan yhteisvastuullisesti.

• Herättää osallistujissa tietoisuus asemaan, valtaan ja etuoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä.

• Harjoitella johtamista ja edistää johtamistaitojen omaksumista ryhmissä.

Sisältö

Nykyinen vallanjako ei ole tuonut rauhaa, oikeudenmukaisuutta eikä yhtäläistä hyvinvointia maailmaan. Vallankäyttö liitetään julmuuteen ja vieraantumiseen. Valta ei kuitenkaan itsessään ole hyvää eikä pahaa. Olemme ihmisinä tietoisia olentoja, ja meillä on vapaa tahto ja kyky tehdä valintoja. Siksi vallasta luopuminen merkitsee vastuun kieltämistä. Valta on kykyä luoda, säilyttää ja muuttaa. Se on voimaa vaikuttaa yksittäisiin ihmisiin, ihmisryhmiin, järjestelmiin ja koko elämäämme. Se on voimaa ohjata kehityksen suuntaa. Voidaksemme voimautua vallan käyttäjiksi meidän on erotettava toisistaan kaksi vallankäytön eri tyyppiä: alistava, elämää kahlitseva valta ja toisaalta luova valta, joka on olennainen osa elämän luomisvoimaa.

Alistava valta tukahduttaa ihmisten, yhteisöjen ja luonnon elinvoiman. Tällainen vallankäyttö juontaa juurensa maailmakuvasta, joka perustuu pelkoon ja epäluottamukseen. Seuraavat nykymaailmassa vallitsevat oletukset saavat alistavan vallan vaikuttamaan järkevältä:

• Maapallon resurssit eivät riitä kaikille.

• Maailma koostuu erillisistä kappaleista (eli olen pohjimmiltani aina yksin).

• Darwinistisessa eloonjäämiskamppailussa vain vahvimmat selviytyvät, ja siksi ihmiset ajavat vain omaa etuaan.

• Järkevyys on sellaisten asioiden tekemistä, joita emme tahtoisi tehdä.

• Meidän on herkeämättä puolustauduttava selviytyäksemme vihamielisessä ympäristössä. Toiset käyttävät hyväkseen paljastamaamme heikkoutta.

Tosiasiassa me menetämme tärkeää tietoa, jos yritämme jatkuvasti suojautua ympäristön ei-toivotuilta viesteiltä. Meidän on avauduttava tullaksemme terveen ympäristön terveiksi osiksi.

Luova valta on sitä, että annamme oman panoksemme, sen mikä meissä on viisasta ja kaunista, elämän hyväksi. Luova johtamiskyky ei ole ominaisuus vaan tapahtumasarja, johon mennään mukaan. Luovaa vallankäyttöä edistäviä oletuksia ovat:

• Maapallomme on viisaasti hoidettuna runsauden puutarha.

• Elämä tarjoaa meille jatkuvasti parhaita kasvun mahdollisuuksia.

• Käyttökelpoiset ratkaisut ovat niitä, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia ja joissa kaikki kokevat voittaneensa. Aina on olemassa ratkaisu, jossa kaikki voittavat.

• Käyttökelpoisissa ratkaisuissa otetaan aina huomioon kaikkien Maapallolla elävien olentojen tarpeet.

• Kaikki maailman ihmiset tarvitsevat pohjimmiltaan samaa (ravintoa, suojaa, mielekästä työtä, rakkautta ja arvostusta).

Voimautuminen

Vallitseva maailmanjärjestys synnyttää monissa ahdistusta ja toivottomuutta. Monet ovat lähes huomaamattaan menettäneet uskonsa ihmisiin ja lajimme selviämiseen tällä planeetalla. Joukkotiedotusvälineet syöttävät meille harhaanjohtavaa tietoa ja todellisen elämän halpaa jäljittelyä, ja me sallimme sen. On korkea aika havahtua ja voimautua ottamaan uudestaan haltuumme valta ja toivo.

Tarkastelemalla todellisuutta mieli avoimena ja silmät tarkkoina saamme korvaamatonta tietoa siitä, mitä on tehtävä. Luova valta syntyy, kun päästämme esiin luontaiset kykymme. Yhteisöllä voi olla avaintehtävä tässä kehityksessä. Lähipiirimme palaute on ratkaisevaa. Mitkä ovat toisten mielestä vahvuuksiamme ja heikkouksiamme? Ekokylät tarjoavat lisäksi runsaasti mahdollisuuksia omaperäiseen itseilmaisuun uusilla ja tutkimattomilla elämän

alueilla. Motivaatio kasvaa, kun koemme, että panoksemme huomataan, sitä arvostetaan ja se luo hyvinvointia ympäristöömme.

Ruohonjuurien voima

Kaikille riittää vastuuta kannettavaksi. Minkä tahansa tehtävän johtaminen on tärkeää työtä. Ja kun on itse johtanut jotain ryhmää, osaa arvostaa muita johtajina. Villihanhet antavat hyvän esimerkin: auran kärjessä lentää aina yksi hanhi suojaamassa muita tuulelta ja näyttämässä suuntaa. Sen väsyessä toinen hanhi ottaa johdon. Opetus on, että yhdessä olemme vahvempia. Yhteisöissä jokaisen toivotaan ottavan johdon omalla osaamisalueellaan.

Yhteisöä rakennettaessa ero alistavan ja luovan vallan välillä on usein hiuksenhieno, ja tämä aiheuttaakin usein kiistoja. Johtajien ja johtamistapojen pitäisi vaihtua sitä mukaa kuin ryhmän tarpeet ja tilanne muuttuvat ja sen jäsenten johtamiskyvyt kehittyvät. On hyvin tärkeää, että asemaan ja etuoikeuksiin liittyviä asioita käsitellään avoimesti. Erityisesti johtoasemassa olevien on kyettävä kestämään arvostelua ja ottamaan siitä vaarin.

Monissa yhteiskuntajärjestelmissä johtajat eivät valikoidu luonnollisesti ja joustavasti kykyjen ja elämänviisauden perusteella, vaan määrääviä tekijöitä ovat kieli, sukupuoli, kulttuuritausta, tutkinnot, ihonväri jne. Meidän on tiedostettava ja ylitettävä nämä rajat, jotta ihmiskunnan mahdollisuudet pääsevät täyteen kukoistukseensa. Myötätunto ja ystävyys ovat avain ruohonjuuritason valtaan.

Luovan johtajan ominaisuuksia

• Tekee töitä oman elämänsä ja yhteisön päämäärän hyväksi. Jakaa omat kykynsä ja vahvuutensa.

• Käsittää ja osoittaa selkeästi, mihin on ryhmää johtamassa ja miksi.

• Ymmärtää, että johtaminen on palvelemista. Tehtävään on antauduttava palkintoa odottamatta.

• Tuntee itsensä. Ei epäröi näyttää heikkouksiaan eikä vahvuuksiaan.

• Osaa nähdä häirikön mahdollisena opettajana.

• Näkee laajat asiayhteydet ja tajuaa tilanteet hetkessä.

• Pyrkii esittämään asiat joka kannalta.

• Rohkaisee muitakin johtajiksi.

• Ymmärtää, että vain muutos on jatkuvaa, että voi keskittyä hetkeen ja seurata elämän luonnollista virtausta.

• Kannustaa kaikkia näkemään tilanteet selkeästi. Ennemmin hyväksyy kuin tuomitsee.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

Power and Sex – Scilla Ellworthy

Mit Sanfter Macht – Scilla Ellworthy

Das Weibliche Prinzip – Scilla Ellworthy

The Tao of Leadership (Johtamisen Tao) – John Heider, 1985, Humanics New Age

Change the World without Taking Power: The Meaning of Revolution Today – John Holloway, 2002, Pluto Press

Despair and Personal Power in the Nuclear Age – Joanna Macy, 1983, New Society

Return to Creation – Manitonquat

War Prevention Works, 50 Stories of People Resolving Conflict – Dylan Mathews, 2001, Oxford Research Group

Sitting in the Fire: Large Group Transformation Using Conflict and Diversity – Arnold Mindell, 1995, Lao Tse Press

The Parable of the Tribes: The Problem of Power in Social Evolution – Andrew B. Schmookler, 1984, University of California

Ritual: Power, Healing and Community – Malidoma Patrice Some, 1995, Gill & MacMillan

Welcoming Spirit Home: Ancient African Teachings to Celebrate Children and Community – Sobonfu Some, 1999, New World Library

Leadership and the New Science. Discovering Order in a Chaotic World – Margaret Wheatley, 1999, Berrett-Koehler Publishers

* Sex, Ecology and Spirituality: The Spirit of Evolution – Ken Wilber, 2001, Shambhala

Harjoituksia

• Ryhmän tilanteen arvioiminen ryhmässä: Miten yhteiskunta arvostaisi tätä ryhmää? Miten ryhmä itse arvostaa itseään?

• Ryhmän järjestäminen terveeksi organismiksi: kuka ottaisi johtovastuun missäkin tilanteessa.

• Vision etsintä / puuseremonia: hakemalla yhteyttä luontoon saamme lisää tietoa siitä, keitä olemme ja miksi olemme täällä.

• Eri ihmisten ilmentämien perusominaisuuksien peilaaminen ryhmässä kiireettömästi ja ajatuksella.

• Voimatarinoiden kertominen: sellaisten tapahtumien muistelu, joissa tunsimme itsemme voimakkaiksi ja selviydyimme poikkeuksellisista haasteista.

• Omaa voimaa kuvaavan taiteen tekeminen. Miltä voima tuntuu ja miltä se näyttää?

• Johtoroolien harjoittelu ryhmässä.

Moduuli 4:Terveys ja parantaminen

Tavoitteet

• Auttaa osallistujia näkemään ihminen kokonaisuutena — mielen, kehon, sielun ja hengen liittona.

• Opettaa, miten parannamme itseämme parantamalla suhdettamme Maahan. • Suunnata parantamisessa huomio sairauden sijaan ihmisen kaikkiin tarpeisiin, myös

henkisiin. • Tunnustaa perinteisten parannusmenetelmien viisaus ja korostaa, että on luotava

tasapaino niiden ja modernin lääketieteellisen osaamisen välille. • Tunnustaa jokaisen ihmisolennon ainutlaatuisuus ja se, että jokaisella on omanlaisensa

tie hyvinvointiin. • Vahvistaa näkemystä, että ennaltaehkäisy on paras hoitokeino.

Sisältö

Terveys on eheyttä

Terveys ei ole pelkästään sairauden välttämistä; terveys on tapa elää. Parhaimmillaan terveys ei koske vain kehoa vaan myös mieltä, tunteita, sosiaalista vuorovaikutusta ja henkeä. Nyky-yhteiskunnassa on tapana lokeroida eri elämänalueet. Esimerkiksi työelämässä sopii rehkiä, stressata ja palaa loppuun, koska lomalla voi sitten ostaa aikaa ”hyvinvointiin”. Ja on hyväksyttävää olla viileä, etäinen ja muodollinen kodin ulkopuolella, koska ihmissuhteet ja läheisyys kuuluvat yksityiselämään. Ekokylissä näitä lokeroita yhdistetään kokonaisvaltaiseksi elämäksi, jossa eheys on tietoisena tavoitteena. Elämä mielekkäiden suhteiden verkostossa on terveyden ja parantumisen ehto. Itsensä tunteminen hyväksytyksi, rakastetuksi ja tarpeelliseksi ruokkii elämäniloa ja innostaa suhtautumaan avoimesti uusiin haasteisiin.

Sairaus voidaan nähdä myös kehon viestinä ympäristön — yhteisön, yhteiskunnan ja luonnon — tilasta. Voimme oppia ymmärtämään, korjaamaan ja parantamaan sairautta sen sijaan, että pyrimme vain kiireesti pääsemään eroon sen oireista. Tässä maailmanjärjestelmässä ihmiset menettävät arvonsa, kun he ovat liian sairaita tai vanhoja tekemään työtä ja huolehtimaan itsestään. Yhteisöissä meillä on tilaisuus luoda uusia yhteisvastuuseen ja toisista huolehtimiseen perustuvia toimintamalleja.

Luonnonkatastrofien yleistyessä yhteisöllisyys ja huolenpito ovat ensisijaisia keinoja selviytyä henkisestä ja aineellisesta tuhosta. Terveys on paitsi yksilön myös yhteisön asia.

Kehon parantaminen

Jos kehoni on yhteisön kehon osa, niin parantamalla sen parannan koko yhteisöä. Kestävän terveyden edellytys on, että kuromme umpeen kuilun, joka teollisessa yhteiskunnassa on erottanut mielen ruumiista. Me emme vain elä kehossa, me myös

olemme keho; mieli ei ole erillinen ”olio”, vaan pikemminkin myötäsyntyinen välittäjä kehon ja ympäristön välillä. Mahdollisimman hyvän terveyden ylläpitämiseksi on ensiarvoisen tärkeää huolehtia kehon tarpeista, kuten raikkaan ilman, puhtaan veden, ravinnon, liikunnan, kosketuksen ja hellyyden saamisesta. Kuinka arvioit kehosuhdettasi? Voisiko sitä parantaa? On olemassa lukuisia kehotietoisuuden harjoituksia, joilla vahvistetaan oman kehon tuntemusta, ja tässä moduulissa kokeillaan joitakin niistä. On myös mietiskelyharjoituksia, joiden tarkoituksena on tutkia kehoa ja sen aistimuksia. Säännöllisellä harjoittelulla voi oppia hahmottamaan kehon energiakenttänä ja havaitsemaan mahdolliset patoutumat ja jännitykset.

Energiatasolla meidät on kaikki luotu henkisiksi, jumalaista valoa loistaviksi olennoiksi. Eteerinen henkinen keho limittyy aineellisen kehomme kanssa ja on sen perustana. Tunne-elämän esteet, kuten tuomitseminen, kauna tai tyydyttämätön kaipaus, himmentävät sisäistä valoamme, ja ne tulee ylittää ja raivata pois tieltä. Pohjimmiltaan kaikessa on kyse esteiden ja patoutumien purkamisesta, jotta energia pääsee kiertämään vapaasti. Chakra-näkökulmasta meidän on palautettava pranan vapaa liike kaikkien energiakehon tasojen läpi. Vain siten voimme liikkua luontaisen vapaasti ja tavoitamme sädehtivän perimmäisen olemuksemme.

Seksuaalinen voima on terveen kehon luonnollinen ilmaus. Luova elämänvoima herää, hyökyy ja hakee purkautumistietä. Herännyt halu on intohimoa itse elämää kohtaan. Lämmin, rakastava ja hellä yhtyminen on tapa saavuttaa täyttymys ja yhdistää vastaparit, yin ja yang. Tässä Shaktin ja Shivan pyhässä tanssissa ihminen sulautuu niihin luoviin voimiin, jotka synnyttivät maailmankaikkeuden. Yhteisöelämä tarjoaa tilaisuuksia seksuaalisen voiman heräämiseen. Kypsät, vastuulliset ihmiset voivat tietoisesti suitsia ja kanavoida tätä elämänvoimaa hyvillä ja parantavilla tavoilla, jotka valavat yhteisöön lämpöä, rakkautta ja valoa. Jos taas intohimojen annetaan ryöstäytyä valloilleen ja seksuaalisia kuvitelmia toteutetaan seurauksia ajattelematta, yhteisö on vaarassa joutua hajottavien voimien repimäksi. Valinta on meidän. Tukahdutettu seksuaalienergia on suuri ongelma nykymaailmassa.

Maa-suhteen parantaminen

Parantamalla suhdettamme Maahan me parannamme itseämme. Vanhoilla heimoilla oli tapana osoittaa kunnioitusta kaiken elämän alati kehittyvälle vuorovaikutukselle. Länsimaat ovat jo aivan liian pitkään kohdelleet Maata ryöstettävänä luonnonvarojen varastona ja teollisuusjätteiden kaatopaikkana. Ilman, veden, maan ja ruoan saastuminen sairastuttaa meidät. Rikkaat valtiot ovat kuluttaneet ja kuluttavat edelleen paljon enemmän kuin oman kestävän osuutensa, ja tiedämme, että tällainen ahne elämäntapa vähentää kaikkien maailman lasten mahdollisuuksia kukoistavaan ja terveeseen tulevaisuuteen.

Tiedämme paljon enemmän toimiemme seurauksista ja velvollisuuksistamme kuin haluaisimme myöntää. Muiden kärsimys heijastuu väistämättä meihinkin. Ellemme toimi tämän tiedon pohjalta emmekä tee mitään haavojen parantamiseksi, kannamme itsessämme syyllisyyttä, pelkoa ja vihaa — ja se sairastuttaa meidät. Sen sijaan, että sortuisimme vastuun kiistämiseen, voimme tehdä elämästämme rakkaustarinan luonnon ja elämän itsensä kanssa. Tässä on tie täyteen hyvinvointiin. Kun luomme uudelleen kestäviä elämäntapoja, löydämme uudestaan rakkauden, ja eheytyminen alkaa. Me tunnemme itsemme ehjiksi, kun tiedämme etsivämme täydestä sydämestämme ratkaisuja, jotka ovat hyväksi kaikille. Me tunnemme itsemme ehjiksi, kun astumme varoen ja kunnioittavasti Maan päällä. Me tunnemme itsemme ehjiksi, kun tiedämme huolehtivamme koko ihmiskunnan hyvinvoinnista ja jättävämme lapsillemme perinnöksi terveen Maapallon.

Perinteisen parantamisen viisaus

Kunnioittavan Maa-suhteen palauttaminen johdattaa meidät tutustumaan uudestaan myös perinteisten parannusmenetelmien viisauteen. Terveyden lähtökohtana on ammentaa elinvoimaa kotiympäristöstämme syömällä terveellistä lähiruokaa ja keräämällä lähitienoon yrttejä. Nykyaikainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka pohjautuu synteettisten lääkkeiden käyttöön, kiistää elävän luontoyhteyden merkityksen. Vaikka modernin lääketieteen keinot voivat auttaa tiukoissa tilanteissa, terveyden perustana on kuitenkin kokonaisvaltainen ennaltaehkäisy, niin sanottu pehmeä lääketiede. Ekokylissä eri hoitomuodot täydentävät toisiaan. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, ja jokaisen tie terveyteen ja hyvinvointiin on omanlaisensa, joten kaikkiin vaihtoehtoihin on syytä perehtyä.

Yhteisölliset vaihtoehdot sairausvakuutuksille

Uuden yhteisölliseen huolenpitoon perustuvan toimintamallin luomisella on selviä taloudellisia vaikutuksia. Hädän ja mullistusten aikana tulee ilmeiseksi, miten riippuvaisia olemme toistemme avusta. Perinteisen keskinäisen huolenpidon korvaajiksi useimmissa nyky-yhteiskunnissa on kehitetty eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmät. Nämä myötäsyntyisesti kasvottomat ja välinpitämättömät instituutiot eivät kuitenkaan pysty vastaamaan edes kiireellisimpiin tarpeisiin saati tarjoamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka ajan mittaan on kaikille välttämätön.

Lisäksi yksilön hoidon kytkeminen maailmanlaajuiseen talousjärjestelmään kasvattaa riippuvuutta ahneista ylikansallisista yrityksistä paikallisten palvelujen järjestämisessä, mikä jo itsessään sisältää ristiriidan. Kapitalismi on järjestelmä, joka perustuu luonnonvarojen ja kulttuuripääoman mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen hyväksikäyttöön — hoitoalalle sillä ei ole asiaa. Useimmissa maissa ihmisten keskinäinen sosiaalinen yhteisvastuu on järjestelmällisesti purettu, ja samanaikaisesti köyhät köyhtyvät köyhtymistään. Ekokylissä on mahdollista palauttaa vastuu huolenpidosta paikalliselle tasolle. Tulevina vuosina ekokyläsuunnittelun periaatteita saatetaan soveltaa ikäihmisten

yhteisöissä, kun vanhenevat suuret ikäluokat huomaavat, ettei hallitukselta ja viranomaisilta kannata odottaa apua.

Eräs esimerkki vaihtoehtoisesta ruohonjuuritason solidaarisuusrahastosta löytyy Artabana-verkostosta. Artabana-solidaarisuusyhteisöt ovat pieniä, keskimäärin 20–30 jäsenen ryhmiä. Ensimmäiset ryhmät perustettiin 1987. Nykyisin Saksassa ja Sveitsissä toimii yli sata ryhmää. Ne pyrkivät luomaan parhaat mahdolliset henkilökohtaisen terveydenhoidon puitteet tarjoamalla taloudellista ja muuta tukea niin, että jäsenet voivat valita oman tiensä terveyteen ja käyttää haluamiaan hoitomuotoja. Jäsenet huolehtivat itse terveydenhoito- ja sairauskuluistaan. Samalla he maksavat jäsenmaksuja paikalliselle Artabana-solidaarisuusrahastolle, jolta saa apua, jos omat rahat eivät riitä äkillisiin hoitokuluihin. Mikäli paikallisen rahaston varat ovat huvenneet, ovat alueelliset tai valtakunnalliset Artabana-rahastot käytettävissä. Koska varat tulevat tukiverkostosta, jossa ihmiset tuntevat toisensa, on tarvittava rahoitus aina järjestynyt.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

* Gesundheit: Bringing Good Health to You, the Medical System, and Society through Physician Service, Complementary Therapies, Humor, and Joy – Patch Adams, 1998, Healing Arts Press

* Medical Marriage: Partnerships between Orthodox and Complementary Medicine – Cornelia Featherstone and Lori Forsythe, 1997, Findhorn Press

* Perfect Health: The Complete Mind/Body Guide – Deepak Chopra, 1991, Harmony Books

* Wellness Workbook – John Travis and Regina Sara Ryan, 1988, Ten Speed Press

* Integrative Medicine – Benjamin Kligler, 2004, McGraw* Hill Professional

* The Complete Book of Chinese Medicine: A Holistic Approach to Physical, Emotional and Mental Health – Wong Kiew Kit, 2002, Cosmos Publishers

* Textbook of Ayurveda – Vasant Lad, 2001, Ayurvedic Press

* Holism and Beyond: The Essence of Holistic Medicine – John Diamond, 2001, Enhancement Books

* Manifesto for a New Medicine: Your Guide to Healing Partnerships and the Use of Alternative Therapies – James Gordon, 1997, Addison-Wesley

* The Healing Power of Humor – Allen Klein, 1989, Tarcher

* Body: Recovering Our Sensual Wisdom – Don Hanlon Johnson, 1992, North Atlantic Books

* Body, Spirit and Democracy – Don Hanlon Johnson, 1994, North Atlantic Books

* Body Awareness as Healing Therapy – Moshe Feldenkrais, 1994, North Atlantic Books

* The Spell of the Sensuous – David Abram, 1996, Vintage Books

* The Mind of the Cells – Satprem, 1982, Institute for Evolutionary Research

* Beyond Tantra: Healing through Taoist Sacred Sex – Mieke and Stephan Wik, 2005, Findhorn Press

Harjoituksia

• Opiskelijat laativat mallin ekokylään sopivasta ennaltaehkäisevän terveydenhuollon järjestelmästä.

• Opiskelijat perustavat verkkoklinikan osallistujille ja vierailijoille. He antavat neuvoja ja tarjoavat hoitosuunnitelmia toistensa terveyspulmiin.

• Opiskelijat suunnittelevat ja rakentavat lääkekasvipuutarhan selvitystyön jälkeen. Yrttiteen valmistus ja tarjoileminen.

• Yrttiuutteiden ja voiteiden valmistus • Erilaiset terveyttä ylläpitävät harjoitukset, kuten qigong, polaariterapia, akupainanta,

rebirthing (tietoinen hengittäminen), muut hengitysharjoitukset, stressin helpottaminen prana-harjoituksilla jne.

• Hierontapiirit • Kehotietoisuuden kehittäminen mietiskelyllä ja peleillä • Aerobic • Frisbee tai lentopallo • Opiskelijat puhuvat seksuaalisuudesta avoimesti ryhmissä, joissa on sekä miehiä että

naisia. Käytännön soveltamiseen ei tarvitse mennä!

• Moduuli 5: Paikallinen, bioalueellinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus

Tavoitteet

• Opettaa osallistujia kunnioittamaan ennen meitä eläneitten, aikalaistemme sekä jälkeemme tulevien yhteisöjä.

• Kannustaa luomaan ystävälliset suhteet naapureihin ja vierailijoihin: tulee luopua tavasta jakaa ihmiset ”meihin” ja ”niihin”.

• Korostaa, miten tärkeää on kehittää sosiaalista ekologiaa eli ihmisten vuorovaikutussuhteita ja löytää tasapaino julkisen ja yksityisen tilan välillä.

• Etsiä tapoja edistää kestävää kehitystä alueellisesti. • Laajentaa näkökulmaa: verkostoituminen ja rihmastoituminen, liikkuvuus yhteisöjen

välillä, koulutus, tuki ja yhteisvastuu maailmanlaajuisella tasolla.

Sisältö

Yhteisöt kautta aikojen

Menneisyys elää nykyajassa. Kun aloittaa yhteisön rakentamisen, auttaa paikan menneisyyteen perehtyminen ymmärtämään paremmin sen nykyisyyttä. Ihmiskädet ovat moneen kertaan muokanneet maisemia. Ikivanha paikallinen tietämys voi ilmetä esimerkiksi tien reitissä tai katon muodossa. Syyt tehtyihin ratkaisuihin saattavat paljastua vasta huolellisen tarkkailun avulla. Viljelysmaiseman viivoja ja linjoja voi lukea kuin kirjaa: tieto on siellä, jos vain oppii paikallisen murteen.

Mihin tahansa menemme, löydämme itsemme aina omanlaisestaan kulttuurista ja sille ominaisesta tavasta nähdä asiat ja ilmaista itseään. Tämä olemisen tapa voi poiketa paljonkin siitä, mihin olemme tottuneet. Koko paikan historia — sodat ja muut vaikeudet yhtä lailla kuin rauhan ja onnen ajat — muokkaavat vallitsevaa mielialaa ja mentaliteettia. Paikkaan sopeutuminen vaatii aikaa, katselemista, kuuntelemista ja uppoutumista paikalliseen elämään.

Elämme myös aikaa, jolloin kulttuurit käyvät läpi suuria ja nopeita muutoksia. Uusliberalistinen globalisaatio tekee tuhojaan, sulauttaen monimuotoisuuden latteaksi, kaikkialla samanlaiseksi kulutuskulttuuriksi. Monissa maissa, joissa alkuperäiset tavat ja perinteet ovat hävinneet, on tarve löytää ja luoda uudelleen alueille sopivat elämäntavat. Toisissa maissa vähemmistönä olevat alkuperäiskulttuurit kaipaavat kipeästi tukea selviytyäkseen.

Kun kulttuureita pyyhitään pois, menetetään valtavasti paikallisiin olosuhteisiin mukautunutta tietoa. Tätä arvokasta tietoa voi elvyttää ja säilyttää tutustumalla vanhojen asukkaiden kertomuksiin, paikallisiin myytteihin ja kansanuskomuksiin, tutkimalla arkeologisia lähteitä, oppimalla alueen kieltä ja noudattamalla perinteisiä juhlamenoja.

Yhteisöissä, joissa elää kaikenikäisiä ihmisiä, aika on läsnä. Nuoret tekevät vanhusten elämän mielekkääksi ja toisinpäin. Vanhusten viisaus ja kokemukset voivat auttaa meitä suunnattomasti. Lasten kasvua seuraamalla tajuamme, keitä olemme ja keitä varten me tätä työtä teemme. Yhteisöömme kuuluvat ennen meitä eläneet, nyt elävät sekä vastakin tulevat. Yhteisö elää ajan ja tilan jatkumossa.

Ystävälliset naapurisuhteet

Elämän verkko levittäytyy ajan jatkumossa, mutta myös nykyhetkessä, tässä ja nyt. Jotta ekoyhteisöt voisivat olla kestäviä, niillä tulee olla yhteys myös nykyisyyteen ja paikkaan. Kuten luonnon, jonka toiminta perustuu läpäiseviin solukalvoihin ja avoimiin järjestelmiin, meidän ihmisten tulee hakea avointa vuorovaikutusta koko ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Tuntuu usein helpommalta pitää yhteyttä maailmanlaajuisiin samanmielisten verkostoihin kuin lähinaapureihinsa. Yhteisöjen perustajat ovat perinteisesti halunneet muuttaa maailmaa kokeilemalla uusia yhteiskunnallisia malleja. Monet näistä idealisteista ovat olleet jollain tavoin juurettomia tai ulkopuolisia, mikä on lisännyt heidän intoaan ajaa muutosta. Tässä tyypillisessä asetelmassa paikkakunnan muulla väestöllä on vahvat juuret paikkaan ja pinttyneet käsitykset siitä, miten tulee toimia. Kaikesta huolimatta hekin elävät kestämättömässä nykyhetkessä. Haasteena on tasapainottaa tulevaisuuteen suuntautuva, edistyksellinen idealismi vakiintuneempien, konservatiivisten näkökulmien kanssa. Yhteisöasujat voivat innostaa myönteiseen muutokseen, mutta vain jos he kykenevät itse luopumaan halustaan olla aina oikeassa. Nöyryyttä, vastavuoroisuutta ja ennen muuta huumoria tarvitaan sellaisen kielen luomiseksi, jonka kaikki voivat ymmärtää ja hyväksyä. Saamme tukea tavoitteillemme, kun aikaan saadut parannukset ovat selviä ja hyödyttävät muitakin. Tämä voi olla hidas prosessi, mutta sen myötä voimme tuoda alueelle toivoa ja rakentaa samalla varman perustan omalle elämällemme.

Vieraanvaraisuus

Vieraanvaraisuus on rauhanomaisten kulttuurien keskeinen piirre. Mikäli ekoyhteisö haluaa rakentaa ystävälliset suhteet naapureihinsa ja olla innostava esimerkki maailmalle, sen on kyettävä kertomaan tarkoitusperistään ymmärrettävästi ja toivottamaan vierailijat tervetulleiksi. Syrjään vetäytymistä ja eristäytymistä tulee välttää. Mutta miten voisi jatkuvasti olla vieraanvarainen, jos ihmisiä virtaa viikosta toiseen innokkaina ottamaan osaa yhteisölliseen elämäntapaan? Osa vastauksesta piilee tilojen käytön suunnittelussa ja

arkkitehtonisissa ratkaisuissa. Vierastulvan vastaanottaminen niin, että asukkaiden elämänlaatu ja yksityisyys eivät kärsi, vaatii huolellista suunnittelua.

Asuinyhteisöt

Yhteisasuminen on verraten maltillinen tapa tuoda annos sosiaalista idealismia olemassa oleviin yhdyskuntarakenteisiin. Yhteisasuminen edustaa tiivistä asumista ja maan tehokasta käyttöä ja vähentää kotitalouksien kulutusta. Se rohkaisee vuorovaikutukseen ja tukee yhteiskunnan heikompiosaisia. Asukkailla on omat yksityistilansa, mutta talous- ja virkistystilat, kuten keittiöt, ruokasalit, verstaat, työhuoneet ja lasten leikkitilat, ovat yhteiskäytössä. Asukkaat muodostavat tavoitteellisen yhteisön. He valitsevat yhdessä elämisen ja jakavat omaisuutensa ja voimavaransa. Yhteisön jäsenten vuorovaikutus on monipuolista, ja siihen kuuluvat mm. säännölliset yhteisruokailut. Asukkaat pyrkivät mielekkäisiin keskinäisiin suhteisiin ja vahvaan yhteisöllisyyteen. Monille tiukan linjan kannattajille yhteisasuminen on vain yksi askel oikeaan suuntaan, mutta jotta ekokyläperiaatteet ja -käytännöt välittyisivät ymmärrettävästi ja hyväksyttävästi myös valtavirran edustajille, on tällä mallilla arvokas asema kestävien yhdyskuntarakenteiden kehittymisessä. Isojen, monimuotoisten ekokylien asutukseen voi kuulua myös asuinyhteisöjen ryppäitä.

Paikallisuus

Saattaa tuntua ylivoimaiselta paneutua koko elonkehää koskeviin ratkaisuihin, mutta voimme ainakin selvittää, mitä omalla kotiseudullamme tulisi tehdä. Voimme pyrkiä elämään sopusoinnussa kotiseutumme elinympäristön, niin ihmisten kuin muun ekosysteemin, kanssa. Jokainen yksilö elää jollain tietyllä bioalueella, elinpaikassa, joka on merkityksellinen osa Maapallon elämän verkkoa. Pienistäkin yrityksistä parantaa paikallisia olosuhteita saattaa olla suuri hyöty kokonaisuuden kannalta. Tällaiset ponnistelut tuottavat arjessa vaikuttavia ja seurattavissa olevia käytännön tuloksia, joiden vaikutukset yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön kasvavat ajan mittaan. Nämä ovat sekä ymmärrettäviä että realistisia tavoitteita.

Tarvitsemme tietoa elinpiiristämme ja erityisesti sen sosiaalisista ja kulttuurisista piirteistä. Seuraavat näkökulmat auttavat tunnistamaan, mitkä ovat peruslähtökohdat elämän ylläpitämiseksi ja elvyttämiseksi lähiympäristössämme:

• Panosta ensisijassa aktiivisiin hankkeisiin, joissa opit itse lisää tekemällä perustyötä kotiseutusi terveyden hyväksi.

• Elvytä ja ylläpidä luonnonmukaisuutta siinä määrin kuin mahdollista. Tämä parantaa myös yhteiskuntarakenteiden terveyttä.

• Kehitä kestäviä keinoja huolehtia ihmiselämän perusedellytyksistä, joista keskeisiä ovat ravinnon, veden, energian ja lämmön saanti, asuinrakennukset, muut tarvikkeet ja tiedonkulku.

• Tue paikallista elämää mahdollisimman monipuolisesti käyttämällä niin talouden, kulttuurin, politiikan kuin maailmankatsomuksen keinoja. Pyri sekä luomaan

myönteisiä vaihtoehtoja että vastustamaan ympäristötuhoja ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta.

• Välitä tietoa kotiseutuusi vaikuttavista asioista tiedotusvälineiden, paikallispolitiikan ja paikallisen ja kansainvälisen koulutuksen avulla.

Aikaa myöten vuorovaikutus lisääntyy, kun ekoyhteisön ja sen naapureiden välille kehittyy yhteistyötä ja osa yhteisön asukkaista hajaantuu seudulle. Ekoyhteisön läsnäolosta voi parhaassa tapauksessa seurata, että paikallisiin kouluihin omaksutaan uudenlaisia opetusmenetelmiä, paikallistalouden verkostot vahvistuvat ja niille avautuu uusia markkinoita, seudulla käynnistetään ympäristövalistuksen ja ympäristönsuojelun hankkeita ja kestävän teknologian ratkaisut yleistyvät. Ekokylä toimii kansainvälisenä linkkinä, jonka kautta paikallinen kulttuuri pääsee vuorovaikutukseen eri puolilta maailmaa rantautuvien ajatusten, tapojen ja ihmisten kanssa. Monet ekokylät saavat laajaa huomiota paikallisissa, valtakunnallisissa ja ulkomaisissakin lehdissä. Terveen ja toimivan ekokylän perustaminen vaikuttaa koko alueella kestävää elämää edistävästi. Osallistuminen paikallispolitiikkaan on erityisen tärkeä tekijä kestävyyden edistämisessä.

Kansainvälinen verkostoituminen

Globalisaatioon liittyy myös myönteinen puolensa. Kun ensimmäiset kosmonautit kävivät avaruudessa, he kertoivat järkyttyneensä siitä, miten haavoittuvaiselta kaunis sininen planeettamme näytti laajassa maailmankaikkeudessa. Me kaikki Maan asukkaat hengitämme samaa ilmaa, katsomme samaa tähtitaivasta ja jaamme ihmisinä samat perustarpeet. Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua sen sijaan, että olisimme osa ongelmaa. Ja voimme tukea toisiamme keskittymällä yksinkertaisiin asioihin ja elämällä niin kuin saarnaamme. Työskennellessämme kestävän tulevaisuuden eteen kansainvälinen vuorovaikutus ja tuki antaa meille paljon. Maailman ekokyläverkoston GEN:in kaltaisten verkostojen avulla voimme piirtää mieliimme kartan Maasta, joka hitaasti mutta varmasti täyttyy valon ja toivon solmukohdista, ihmisistä, jotka ponnistelevat yhdessä elinkelpoisen ja rauhanomaisen tulevaisuuden hyväksi.

Tämän moduulin päätteeksi esitelkää ja tarkastelkaa useiden sellaisten kansainvälisten verkostojen ja järjestöjen työtä ja saavutuksia, jotka tekevät työtä oikeudenmukaisuuden, yhteisvastuun ja kestävyyden puolesta.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

* In the Tiger’s Mouth: An Empowerment Guide for Social Action – Katrina Shields, 1994, New Society Publishers

* Promise Ahead: A Vision of Hope and Action for Humanity’s Future – Duane Elgin, 2000, Quill

* Images of Organization – Gareth Morgan, 1986, SAGE Publications

* Ecovillages: A Practical Guide to Sustainable Communities – Jan Martin Bang, 2005, New Society Publishers

* Subcoma – P.M., Paranoia City, 2000, Verlag

* Sustainable Community: Learning from the Cohousing Model – Graham Meltzer, 2005, Trafford

* Senior Cohousing: A Community Approach to Independent Living – Charles Durrett, 2005, Ten Speed Press

* Discovering your Life-Place: A First Bioregional Workbook – Peter Berg, 1995, Planet Drum Foundation

* Home! A Bioregional Reader – Van Andruss, Christopher Plant, Judith Plant and Eleanor Wright, 1990, New Society Publishers

* Boundaries of Home: Mapping for Local Empowerment – Doug Aberley, ed., 1993, New Society Publishers

* Sustainable Communities: A New Design Synthesis for Cities, Suburbs and Towns – Sym Van der Ryn and Peter Calthorpe, 1986, Sierra Club Books

Internet

www.gen-europe.org

www.ecovillage.org

Harjoituksia

• Opiskelijat voivat luoda pienryhmissä paikallismarkkinat kaupaten oman kotiseutunsa tuotteita.

• Opiskelijat voivat järjestää kulttuurifestivaalit lähikylän tai -kaupungin kanssa. • Opiskelijat voivat käydä haastattelemassa vanhempaa väkeä ja kuuntelemassa

paikallisia tarinoita. • Ekokylissä, asuinyhteisöissä ja muissa yhteisöissä vieraileminen on hyvä tapa kehittää

paikallista yhteistyötä. • Luettelon kokoaminen johonkin teemaan liittyvistä kansainvälisistä järjestöistä antaa

opiskelijoille lähtöpotkun oman maailmanverkostonsa luomiseen. • Keskustelkaa ryhmässä maailmankatsomustenne eroista. • Tehkää tarkkailuretkiä lähiseudulle lukemaan maiseman kieltä. • Tehkää opastettu mietiskely- tai visualisaatioharjoitus, jossa kuvitellaan sama maisema

100, 200 ja 500 vuotta sitten ja 20, 50 ja 100 vuoden päästä. Nähkää, kuinka maisema ja ihmisten elämän muuttuu.

TALOUDELLINEN ULOTTUVUUS — YLEISKATSAUS

Talous on nykymaailmassa yksinvaltainen isäntä, jolle kaikki muut alat ja arvot ovat alisteisia. Ekologiaa pidetään talouden osa-alueena pikemminkin kuin päinvastoin. Sen seurauksena ympäristö nähdään ensisijassa resurssipankkina ihmisen toiminnalle. Kulkiessamme kohti kestävää elämäntapaa tehtävämme on kääntää tämä ajattelumalli ja palauttaa talous oikealle paikalleen ekologian osa-alueeksi. Uuden paradigman (perusolettamuksen) perusteella taloudellisen toiminnan laajuudessa ja luonteessa tulee huomioida Maan ekosysteemien ja kestokyvyn rajat.

Siirtyessämme kohti uutta paradigmaa meidän on ensin ymmärrettävä, kuinka olemme päätyneet tähän pinteeseen. Vain siten voimme kumota väitteet siitä, ettei uusliberalistiselle globalisaatiolle olisi vaihtoehtoa. Meidän tulee nähdä, miten poliittiset valinnat ovat luoneet nykyisen kestämättömän järjestelmän. Näin löydämme vaihtoehtoja, joiden avulla voimme luoda oikeudenmukaisemman ja kestävämmän yhteiskunnan. Talousosio alkaa vallitsevaa maailmantaloutta ohjaavien voimien ja intressien analyysilla. Lisäksi ensimmäisessä moduulissa Siirtyminen kestävään maailmantalouteen tutkitaan poliittisia toimia, joiden avulla voimme kehittää maailmantaloutta kestävämmäksi.

Globaalit muutokset ovat välttämättömiä, mutta samalla tarvitaan elinvoimaista, paikallisuuteen tukeutuvaa uutta vaihtoehtotaloutta. Kun vanha järjestelmä murenee, uuden paikallistalouden on puhjettava eloon. Tässä ekokylät ovat avainasemassa tutkien ja opettaen uusia vaihtoehtoisia talousmalleja.

Vallitsevat talousrakenteet ja kannustimet tekevät paikallisiin tarpeisiin ja raaka-aineisiin perustuvan pientuotannon yleensä kannattamattomaksi. Juuri paikallistaloutta kuitenkin tarvitaan pystyäksemme elämään Maan kestokyvyn rajoissa. Ennen kuin maailmantalouden rakenteet alkavat muuttua, meidän pitää perustaa oma toimintamme harkittuihin arvovalintoihin: Paljonko on tarpeeksi? Mikä on materiaalisen kulutuksen ja ihmisen hyvinvoinnin välinen suhde? Onko oma hyvinvointimme riippuvaista toisten köyhyydestä? Onko hyvinvointimme riippuvaista luonnon riistämisestä? Missä tilanteissa olemme valmiita kuluttamaan vähemmän tai maksamaan enemmän kuin on välttämätöntä? Näitä asioita pohdimme toisessa moduulissa Kestävä toimeentulo.

Ekokylät ja muut yhteisöt, jotka pyrkivät kasvavaan omavaraisuuteen, ovat löytäneet joukon tapoja kehittää omaa talouttaan — jopa suurtuotantoa suosivan ja pientuotantoa heikentävän maailmantalouden puitteissa. Tutkimme tätä kolmannessa ja neljännessä

moduulissa Sosiaaliset yritykset ja Paikallisraha ja yhteisöpankki, joissa punaisena lankana on paikallistalouksien tukeminen.

Kolmas moduuli keskittyy sosiaaliseen yrittäjyyteen, joka on noussut hyvin merkittäväksi viime vuosina ja lisääntynyt myös ekokylissä. Se on yrittäjyyttä, jossa taloudellinen voitto on vain yksi (eikä niinkään tärkeä) toiminnan peruste muiden joukossa. Sen puitteissa on mahdollista tarjota työmahdollisuuksia syrjäytyneille ja vajaakuntoisille. Toimintaideana voi olla esim. heikentyneiden ekosysteemien korjaaminen, lasten- tai vanhusten hoito tai terveellisen luomuruoan tuottaminen. Moduulissa tarkastellaan sosiaalisen yrittäjyyden teoriaa ja käytäntöä ja osoitetaan opiskelijoille käytännön keinoja edistää sosiaalista yrittämistä omissa yhteisöissään. Moduulissa on tarkoitus tutustua myös tuotteisiin ja palveluihin, jotka soveltuvat ekokylien yritystoimintaan.

Neljännessä moduulissa käsitellään muita paikallistaloutta tukevia toimintatapoja: yhteisöpankkien ja paikallisrahan luomista. Yhteisöpankkien avulla on mahdollista kanavoida jäsenten ja tukijoiden säästöjä paikallisiin yrityksiin ja aloitteisiin. Paikallisrahan avulla rahavarat säilyvät paikallistalouden sisällä eivätkä vuoda laajempaan keinottelujärjestelmään.

Viimeisessä moduulissa Oikeudelliset ja rahoituskysymykset tarkastellaan ekokylien ja sosiaalisten yritysten oikeudellisia ja taloudellisia vaihtoehtoja. Siinä selvitetään, kuinka luoda yltäkylläisyyden ilmapiiriä, ja esitellään erilaisia rahoitusmuotoja. Erityishuomiota kiinnitetään ekokyliin ja sosiaalisiin yrityksiin soveltuviin oikeus- ja omistusmuotoihin, jotka tukevat joustavasti yritystoiminnan rahoitusta, käynnistämistä ja kasvua. Osallistujia rohkaistaan visualisoimaan, kuinka he voivat käyttää kaikkia taloudellisen osion työkaluja käynnistäessään hankkeita omissa yhteisöissään.

Moduuli 1: Siirtyminen kestävään maailmantalouteen

Tavoitteet

Auttaa osallistujia ymmärtämään

• millä tavoin maailmantalous tällä hetkellä toimii • mitä seurauksia maailmantalouden toiminnalla on ihmisille, yhteiskunnalle ja

ekosysteemeille • miksi maailmantalous on kehittynyt tällaiseksi • millä tavoin maailmantalous voisi olla oikeudenmukaisempi, joustavampi ja

kestävämpi • millaisia muutoksia tähän vaadittaisiin

Sisältö

Talouselämä, kulutus, luonnonvarojen ehtyminen, väestön määrä ja hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet ennen näkemättömällä tavalla 250 vuodessa. Kuluneiden 50 vuoden aikana kasvu on kiihtynyt eksponentiaalisesti: on siirrytty paikallisesta tuotannosta ja kulutuksesta (joka ennen oli vallitsevana myös pohjoisissa teollisuusmaissa) tilanteeseen, jossa entistä suurempi osa tavarasta lennätetään tai rahdataan laivoilla tuhansien kilometrien päästä. Jopa ruoan kaltainen helposti pilaantuva ja kulttuureittain ja alueittain vaihteleva päivittäistavara on muuttunut tuontitavaraksi; monet maat tuovat ja vievät lähes yhtä paljon samoja ruokia, kuten lihaa ja maitotuotteita.

Tämän seurauksena ihmiskunnan ekologinen jalanjälki on kasvanut valtavasti sadan vuoden aikana. Toisin sanoen sitä mukaa, kun kulutus on lisääntynyt ja paljon luonnonvaroja ja energiaa kuluttavat tuotanto- ja jakelutavat ovat yleistyneet, taloudellisen toimintamme vaikutus ympäristöön on kasvanut jyrkästi. On arvioitu, että suunnilleen 1970-luvun puolivälistä lähtien ihmiskunta on kuluttanut enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan vahinkoa kärsimättä. Lisäksi jos kaikki ihmiset kuluttaisivat yhtä paljon kuin tavallinen pohjoisamerikkalainen (mikä näyttää olevan kehitysuskoon perustuvan paradigman looginen, joskin ääneen lausumaton päämäärä), me tarvitsisimme käyttöömme viiden maapallon luonnonvarat.

Herää kolme kysymystä:

1. Miksi näin on käynyt? Mitkä taloudelliset, poliittiset, kulttuuriset ja henkiset tekijät ohjaavat talouden globalisaatiota? Mitkä ovat olleet ne päätökset, jotka ovat luoneet tällaisen talousjärjestelmän?

2. Mitä seurauksia tällaisesta taloudellisesta toiminnasta on?

3. Mitä me voimme tehdä asialle?

Pohtikaa syitä, seurauksia ja ratkaisuja pienryhmissä ja koko joukolla. (Opintosuunnitelman koko talousosion ajan opiskelijat jaetaan kotipaikkansa / kulttuuritaustansa mukaisiin pienryhmiin. Seuraavat jaottelut ovat usein tehokkaita: Pohjoinen/kaupunki, Pohjoinen/maaseutu, Etelä/kaupunki, Etelä/maaseutu.) Tavoitteena on kannustaa opiskelijoita kriittiseen, kokonaisvaltaiseen ajatteluun tyrkyttämättä heille yhtä tiettyä näkemystä tai tulkintaa.

Pääaiheet ovat:

Mitä globalisaatio on?

Keskustelkaa globalisaation eri ulottuvuuksista. Usein nämä keskustelut auttavat opiskelijoita näkemään eron kulttuurin globalisaation (jota usein pidetään valtaosin myönteisenä kehityksenä) ja talouden globalisaation (johon liittyy pulmallisempia sosiaalisia, taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia) välillä.

Miksi maailma globalisoituu?

Miten ja miksi maailmantalouden globalisaatio on saanut alkunsa? Opastakaa osallistujia näkemään, että globalisaatio ei ole vääjäämätön kehityskulku, vaan seurausta määrätynlaisista (ja peruttavissa olevista) poliittisista valinnoista. Avainaiheita ovat:

• kasvun rajat rajallisella planeetalla • newtonilaisen reduktionistisen paradigman seuraukset • tavara-, palvelu- ja rahamarkkinoiden säätelyn purkaminen ja vapauttaminen • suuryrityksille tarjottavat isot tukiaiset • verojärjestelmä, joka tukee pääomavaltaisuutta työvoimavaltaisuuden kustannuksella • sosiaalisten ja ympäristökustannusten ulkoistaminen • tärkeimpien kansainvälisten talousjärjestöjen eli Maailman kauppajärjestön (WTO),

Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toiminta

Mitä seurauksia globalisaatiolla on?

Tarkasteltaessa talouden globalisaation seurauksia kehottakaa osallistujia kokoamaan ideansa ja näkemyksensä miellekartoiksi (mind-maps) ja miettimään kokonaisvaltaisesti, mitä monenlaisia vaikutuksia globalisaatiolla on esim.

• poliittisen ja taloudellisen vallan keskittymiseen • maailmanlaajuiseen tasa-arvoon ja työläisten oikeuksiin • muiden lajien elinympäristöjen tilaan • biodiversiteettiin • luonnonvarojen ehtymiseen

• maaperän ja ilmakehän tilaan • jätteiden syntyyn ja käsittelyyn • yhteiskunnan / yhteisöjen yhteenkuuluvuuteen ja eheyteen • elämänlaatuun, mielenterveyteen jne.

On tärkeää, että ryhmät oppivat toisiltaan kertomalla vuorollaan näihin aiheisiin liittyvistä olosuhteista ja vaikutuksista omassa kulttuurissaan / omalla kotiseudullaan.

Mitä me voimme tehdä?

Miltä näyttäisi oikeudenmukaisempi, tasa-arvoisempi, joustavampi ja kestävämpi maailmantalous? Millaisia poliittisia suunnanmuutoksia meidän pitäisi saada aikaan luodaksemme tällaisen maailmantalouden? Viime vuosina on esitetty mm. seuraavia kiinnostavia ehdotuksia:

• holistisen, kaiken yhteenkuuluvuutta korostavan maailmankuvan omaksuminen uudeksi paradigmaksi

• Global Commons -instituutin kehittämä vähennä ja lähennä -malli (Contraction & Convergence), jossa maailman jokaista aikuista kohti myönnetään samankokoinen, kestävällä tasolla pysyvä kasvihuonekaasujen päästökiintiö

• verotuksen uudistaminen siten, että henkilöverotuksesta (tulojen, työllisyyden, tuottojen, lisäarvon ja pääoman verotuksesta) siirrytään kohti luonnonvarojen kulutuksen ja saastutuksen verotusta (energiaverot, vesimaksut, ruuhkamaksut, jätteen tuottamisen verotus jne.)

• ympäristölle haitallisen ja kestämättömän toiminnan saaman valtiontuen lakkauttaminen (laajamittaisen energiantuotannon, tehomaatalouden, fossiilisen energian käytön ja suuryrityksiä hyödyttävän tutkimus- ja kehitystyön tuet, suuryritysten saamat verohelpotukset jne.)

• uusien tukien käyttöönotto ympäristöystävällisen ja kestävän toiminnan edistämiseksi (pien- ja luomuviljely, pienimuotoinen energiantuotanto, energiansäästö, julkinen ja vähän energiaa kuluttava liikenne jne.)

• maaveron käyttöönotto • kansalaispalkan luominen • kestävien yhteisöjen verkostot • kansainvälisten velkojen mitätöinti • reilun kaupan edistäminen • keskeisten kansainvälisten talousjärjestöjen eli Maailmanpankin, Kansainvälisen

valuuttarahaston (IMF) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) uudistaminen, lakkauttaminen tai korvaaminen

• sellaisen maailmanlaajuisen veron käyttöönotto, joka maksetaan vuokramaksuina kaikille maille ja joka peritään:

- saastuttavasta toiminnasta - "ei-kenenkään alueita" hyödyntävästä toiminnasta, esim. lentoreiteistä,

laivareiteistä, valtamerten kalastusalueista, merenalaisesta louhinnasta) - asevarustelumenoista ja asekaupasta - maailmankaupasta - kansainvälisestä valuuttakaupasta

Lähteet ja lisätietoa

Videoita/DVD-aineistoa

* Ancient Futures: Learning From Ladakh – International Society for Ecology and Culture

* Peak Oil: Imposed by Nature – Tropos Dokumentar, troposdoc@hotmail.com

* The End of Suburbia: Oil Depletion and the End of the American Dream – The Electric Wallpaper Co., www.endofsuburbia.com

* The Battle for Seattle – Independent Media, seattle.indymedia.org

Kirjoja

* The Case Against the Global Economy – Jerry Mander and Edward Goldsmith, 1996, Sierra Club

* The Limits to Growth; The 30-Year Update — Donella Meadows, Jurgen Randers and Dennis Meadows, 2004, Chelsea Green

* Beyond Globalisation: Shaping a Sustainable Global Economy – Hazel Henderson, 1999, Kumarian Press

* Ancient Futures: learning from Ladakh – Helena Norberg-Hodge, 1992, Sierra Club

* Globalisation and it Discontents – Joseph Stiglitz, 2002, Penguin

* Steady State Economics: The Economics of Biophysical Equilibrium and Moral Growth – Herman Daly, 1977, W. H. Freeman and Co.

* Transforming Economic Life: A Millennial Challenge – James Robertson, 1998, Green Books

* The Growth Illusion – Richard Douthwaite, 1990, Green Books

* Our Ecological Footprint – Mathis Wackernagel and Bill Rees, 1996, New Society Publishers

* Sharing Nature’s Interest: Ecological Footprints as an Indicator of Sustainability – N. Chamber, et al., 2000, Earthscan

* Eco-economy – Lester Brown, 2001, Earthscan

* Contraction and Convergence – Aubrey Meyer, 2000, Green Books

* Natural Capitalism – Paul Hawken, Amory Lovins and L Hunter Lovins, 1999, Little, Brown & Company

* The Post-Corporate World: Life after Capitalism – David Korten, 1999, Kumarian

* The Party’s Over: Oil, War and the Fate of Industrial Societies – Richard Heinberg, 2003, New Society Publishers

* Resource Wars: The New Landscape of Global Conflict – Michael T. Klare, 2002, Metropolitan/Owl

* Confessions of an Economic Hitman – John Perkins, 2004, Berrett-Koehler

* The Final Empire: The Collapse of Civilization: The Seed of the Future – Wm. H. Kotke, 1993, Arrow Point Press

Internet

* World Development Movement – www.wdm.org.uk

* Third World Network – www.twnside.org.sg

* Global Ecovillage Network – www.ecovillage.org – Maailman ekokyläverkosto

Harjoituksia

Ekologinen jalanjälki (Ecological Footprint Analysis, EFA)

Mittaa, miten suuren alan tuottavaa maata tietyn ihmisjoukon luonnonvarojen kulutus ja jätteen tuotanto vaatii. Käyttäkää Best Foot Forwardin (www.bestfootforward.com) kehittämiä Global Steps -kortteja yksittäisten ihmisten ekologisen jalanjäljen määrittämiseen.

• Kehottakaa osallistujia asettumaan ulos (esim. nurmikolle) piireiksi, jotka osallistujien kotipaikan mukaisesti edustavat eri maiden ekologista jalanjälkeä. (Pohjoisamerikkalaisilla olisi iso piiri, eurooppalaisilla mukavan väljä, keskivaurailla mailla piiri olisi hieman ahdas, ja köyhimmistä maista kotoisin olevat seisoisivat tiiviissä sumpussa.) Harjoituksen aikana voidaan lyödä hidasta tahtia rummulla. Ryhmien pitäisi katsella toisiaan jonkin aikaa. Harjoituksen tarkoituksena EI ole herättää syyllisyyttä vaan tarkastella tilannetta keskittyneesti — katsella omaa ja muiden piirejä avoimin mielin. Tämän jälkeen palataan isoihin tai pieniin ryhmiin ja keskustellaan tunteista, joita harjoitus synnytti. Ratkaisuista keskustelemisen aika on myöhemmin. Sujuvoittajan tehtävänä on varmistaa, että keskustelu ja reaktiot pysyvät tässä vaiheessa tunnetasolla.

• Piirtäkää ruohikolle tai hiekkaan etukäteen iso ympyrä, joka kuvaa Maata. Heti edellisen harjoituksen jälkeen (ennen ryhmäkeskusteluja) köyhimmistä maista kotoisin olevat osallistujat astuvat ympyrään ja saavat kuljeskella sen sisällä nautiskellen sen avaruudesta. Lopuksi muut osallistujat liittyvät heidän joukkoonsa, jolloin tila käy ahtaammaksi. Rummunlyönnit jatkuvat keskeytyksettä edellisestä harjoituksesta.

Osallistujien kävellessä ympyrän sisällä lukekaa heille useita kertoja seuraava katkelma Oren Lyonsin, Onondaga-heimon hengellisen päällikön puheesta (vuoden 1993 Earth Day -päivän puhe):

"Meidän elämäntavassamme... kaikissa päätöksissämme, me pidämme mielessä tulevien seitsemän sukupolven lapset... Kun me kävelemme Äiti Maan kamaralla, me haemme jalansijamme varoen, sillä me tiedämme, että tulevat sukupolvet katsovat maan alta meitä kohti. Me emme milloinkaan unohda heitä."

Tuotteen elämäntarina

Opettajan/sujuvoittajan tulisi hankkia esimerkkimateriaalia siitä, miten pitkien matkojen takaa ja miten monista lähteistä valtaosa kuluttamastamme ruoasta ja muista tuotteista tulee. Sanoma- ja aikakauslehdissä ja opetusmateriaaleissa on paljon sopivia esimerkkejä. Pyytäkää opiskelijoita miettimään, millaisia ovat heitä ympäröivien tavaroiden elämäntarinat. Tuote-elämäkertojen selvittäminen ja esitteleminen voidaan antaa kotitehtäväksi.

Muutoksen visualisointi

Kehottakaa oppilaita kuvittelemaan ohjatussa meditaatiossa kotipaikkansa sellaisena kuin se nykyisellään on. Pyytäkää heitä kiinnittämään huomiota siihen, millä eri tavoilla ihmisten elämäntapa on riippuvainen halvoista ja helposti saatavilla olevista fossiilisista polttoaineista. Pyytäkää heitä sitten kuvittelemaan, miten erilaista elämä olisi, jos kaikkien olisi elettävä kestävän ekologisen jalanjälkensä puitteissa — miten ruoka tuotettaisiin, minne ja miten ihmiset matkustaisivat, miltä rakennukset ja asutuskeskukset näyttäisivät, miten tuotettaisiin energiaa, millaista viihdettä olisi tarjolla jne. Lopuksi pyytäkää heitä miettimään, mitkä olisivat ne keskeiset muutokset, joilla suunnanmuutos voitaisiin saattaa alkuun.

Moduuli 2: Kestävä toimeentulo

Tavoitteet

• Edesauttaa sitä, että taloudellisia ja elämäntapavalintoja punnittaisiin myös sydämellä ja sielulla.

• Auttaa osallistujia löytämään paremman yhteyden elämänsä tarkoitukseen. • Kannustaa toimeentulovalintoihin, jotka pikemminkin edistävät kuin tuhoavat

planeettamme terveyttä ja hyvinvointia.

Sisältö

"Tämän päivän ylellisyyksistä tulee huomisen välttämättömyyksiä". Tämä ikivanha mietelause ei ole ehkä koskaan ollut todempi kuin nykyään. Vain 50 vuotta sitten teollistuneessa maailmassa perheen tuloista noin 20 prosenttia kului ruokaan; nykyään se on puolet tuosta. Useimpien on vaikea kuvitella, että he käyttäisivät enemmän rahaa laadukkaasti tuotettuun lähiruokaan edistääkseen omaa ja ekologista hyvinvointiaan, sillä muut kulut tuntuvat yhtä välttämättömiltä: ulkomaanlomat, viihde, televisiot, ympäri vuoden saatavat tuontihedelmät ja -vihannekset sekä muut materiaaliset "asiat".

Useat tutkimustulokset osoittavat, että tietyn aineellisen vauraustason ylityttyä (tason, joka teollisuusmaissa on kauan sitten jo saavutettu) omaisuuden kasvu ei lisääkään onnellisuutta vaan jopa päinvastoin. Tämä näyttää olevan vaikea oppiläksy. Kulutuksen määrä länsimaissa jatkaa kasvuaan vuosi vuodelta.

Tämä moduuli esittelee "kestävän yltäkylläisyyden" käsitteen. On paljon vaurautta, joka ei ole luonteeltaan aineellista (mutta joka markkinataloudessa yleensä on aliarvostettua). Tällaista on sosiaalinen pääoma (joka rakentuu syvästä yhteydestä omaan yhteisöön ja sen hyväksi tehtävästä työstä) sekä ekologinen pääoma (se, että saa elää osana tervettä ja omavaraista ekosysteemiä). Viime aikoina onkin kehitetty vaihtoehtoisia hyvinvoinnin mittareita (vaihtoehtoisia siinä merkityksessä, että ne eivät mittaa vain rahan määrää, kuten esim. bruttokansantuote).

Arvoilla on tärkeä merkitys siirtyessämme kohti oikeudenmukaisempaa, kestävämpää ja onnellisempaa maailmaa. Näin siksi, että:

1. Rakenteelliset muutokset eivät ole koskaan tuoneet mukanaan todellista muutosta. Vaaditaan myös sisäistä, arvoperustan muutosta.

2. Mikään määrä teknologisia keksintöjä ei voi palauttaa Maapallolle kestävää tasapainoa, joka olisi sopusoinnussa sen kantokyvyn kanssa. Teollistuneessa maailmassa elämänlaatu on määriteltävä uudelleen materiaalisesta kulutuksesta irrallisena.

Tämän moduulin ydinajatuksena on kuvata yhteisöjä, toimintaryhmiä ja yksilöitä, jotka ovat ekokyläliikkeen piirissä onnistuneet muuttamaan omaa elämäänsä tähän suuntaan:

• ihmisiä, jotka ovat elämäänsä yksinkertaistamalla ja kulutustaan vähentämällä saaneet enemmän aikaa luovuudelle tai perheelleen

• yhteisömaanviljelijöitä, jotka tekevät enemmän töitä pienemmällä korvauksella kuin monet pitäisivät hyväksyttävänä

• auttajia ja hoitajia, jotka tekevät vapaaehtoistyötä yhteisönsä hyväksi • yhteisön taiteilijoita, jotka luovat omaehtoista ja elähdyttävää taidetta • kuluttajia, jotka maksavat enemmän paikallisesti tuotetuista tai reilun kaupan

tuotteista, koska ne tuovat sosiaalista ja ekologista hyötyä hänen yhteisölleen ja/tai yhteisöille maapallon toisella puolella

• kehitysmaiden kyläverkostoja, kuten Sri Lankan Sarvodaya-liikettä.

Tämä moduuli on väistämättä voimakkaasti omaan kokemiseen perustuva ja sitä on vaikea opettaa ekokylän ulkopuolella. Siinä vedotaan ennemmin sydämeen ja mielikuvitukseen kuin järkeen. Tavoitteena on vaikuttaa osallistujien tunteisiin ja ajatuksiin ja kehottaa kyseenalaistamaan perusteellisesti oletus, että raha ja tavara toisivat onnea.

Rohkaiskaa osallistujia paneutumaan koko sydämellään, sielullaan, ajatuksillaan ja kehollaan siihen, mitä tekevät: kasvattamaan ja valmistamaan ruokaa, luomaan esityksiä ja taidetta, huolehtimaan muista. Kannustakaa heitä ymmärtämään, mitä juuri he voivat antaa maailmalle, ja löytämään elämälleen tarkoituksen, joka tekee heidät täysin onnellisiksi.

Käsitteellisemmällä tasolla esitelkää osallistujille uusimpia ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin mittareita, jotka perinteisen rahavirtojen ja kasvun mittaamisen sijasta keskittyvät mittaamaan monipuolisesti palveluiden saatavuutta, elämänlaatua, onnellisuutta ja ympäristön tilaa.

Ruoan kasvattaminen ja lapsista ja vanhuksista huolehtiminen ovat yhteiskunnan kunnioitettavimpia ja välttämättömimpiä töitä, vaikka vääristyneessä kapitalistisessa talousmallissa ne on marginalisoitu. Erityisesti paikallinen pienmaatalous on aina ollut yhteisön talouden perustana. On luultavaa, että fossiilisen energian huvetessa tämä oikean toimeentulon malli palaa jälleen kunniaansa.

Lähteet ja lisätietoa

Videoita

* Ancient Futures: Learning From Ladakh – International Society for Ecology and Culture

Kirjoja

* Small is Beautiful: A Study of Economics as if People Mattered – E.F. Schumacher, 1973, Harper & Row

* The Post-Development Reader – Majid Rahnema, 1997, Zed Books

* Living Lightly: Travels in Post-consumer Society – Walter and Dorothy Schwartz, 1988, Jon Carpenter

* Standing on Earth – Wendell Berry, 1991, Golgonooza

* The Power in Our Hands – Tony Gibson, 1996, Jon Carpenter

* The Reinvention of Work: A New Vision of Livelihood for Our Time – Mathew Fox, 1994, Harper

* Voluntary Simplicity: Toward a Way of Life that is Outwardly Simple, Inwardly Rich – Duane Elgin, 1993, William Morrow

* On Right Livelihood – J. Krishnamurti, 1992, HarperCollins

* Mindfulness and Meaningful Work: Explorations in Right Livelihood – Claude Whitmeyer and Ernest J. Callenbach, 1994, Parallax Press

Internet

* E.F. Schumacher Society – www.schumachersociety.org

* International Society for Ecology and Culture – www.isec.org

Harjoituksia

Mitä on vauraus?

Pyytäkää oppilaita kokoamaan luettelo, jossa on kymmenen heille tärkeintä asiaa (aineellisia asioita/esineitä tai aineettomia kuten rakkaus), jotka edistävät heidän elämänlaatuaan ja hyvinvointiaan. Valmiit luettelot voidaan lukea ääneen, minkä jälkeen ryhmä keskustelee siitä, kuinka moni ja mitkä luettelon asioista perustuvat materiaan ja mitkä muihin vaurauden muotoihin.

Mittaripeli

Viime vuosina yhteisöt ympäri maailmaa ovat etsineet ja kehittäneet bruttokansantuotteen rinnalle vaihtoehtoisia, luonnonläheisempiä ja leikkimielisiäkin mittareita kuvaamaan yhteisöjen ja ekosysteemien hyvinvointia. Niissä on tarkasteltu mm. synnyttävien lohien ja haukkojen määrää, astman esiintyvyyttä lapsilla, jalkaisin tai pyörällä kuljettujen koulumatkojen määrää jne. Pyytäkää opiskelijoita pohtimaan ja keskustelemaan sellaisista vaurauden mittareista, joita he haluaisivat ottaa käyttöön omissa yhteisöissään.

Kestävän toimeentulon inventaario

Pyytäkää osallistujia tekemään inventaario taidoistaan ja resursseistaan, joita voitaisiin kehittää tai muuntaa toimeentulon lähteiksi. (Inventaario voidaan tehdään yksittäisten osallistujien, omien yhteisöjen tai koko ryhmän resursseista riippuen siitä, mikä tuntuu käyttökelpoisimmalta vaihtoehdolta).

Kestävän toimeentulon visualisointi

Johdattakaa osallistujat rentoutuneeseen, meditatiiviseen tilaan. Pyytäkää heitä sitten kuvittelemaan seuraavat kolme näkymää ja antakaa jokaiselle kohdalle runsaasti aikaa:

1. Kuvittele mielessäsi yhteisösi/opiskelupaikkasi/perheesi/kaupunkisi jne. (mikä vain tuntuu olennaisimmalta). Katso yksityiskohtaisesti, näkyykö maisemassa ihmisiä. Ovatko he onnellisia? Millaista ruokaa he syövät? Mistä ruoka on peräisin? Millaisia rakennuksia näet? Millaisia kulkuvälineitä, huvituksia tai viihdykkeitä heillä on?

2. Kuvittele nyt tämä näkymä sellaisena kuin haluaisit sen olevan (ryhmänvetäjä tarjoaa vielä tilaisuuden tutkia kutakin osa-aluetta tarkemmin).

3. Mikä on sinun roolisi (suuri tai pieni, yksittäinen tai moninainen) auttaessasi ensimmäistä näkymää muuntumaan jälkimmäiseksi?

Sitoutuminen

Jatkona edelliseen jokainen osallistuja kertoo vuorollaan ryhmälle, mitä aikoo tehdä tai muuttaa, lupaa sitoutua suunnitelmaansa ja pyytää sille ryhmän tukea.

Moduuli 3: Sosiaaliset yritykset

Tavoitteet

• Pohtia, millainen liiketoiminta soveltuu parhaiten ekokylien ja paikallisyhteisöjen mittakaavaan ja luonteeseen.

• Tutkia sosiaalisen yrityksen käsitettä ja käytännön kokemuksia. • Tarkastella sellaisia sosiaalisia yrityksiä, jotka yleensä kukoistavat ekokylissä. • Auttaa osallistujia ideoimaan sosiaalisen yrittämisen muotoja, joiden käynnistämisessä

tai tukemisessa he voisivat olla mukana.

Sisältö

Tällä hetkellä talouselämässä suositaan massatuotantoa ja -jakelua, sen sijaan että nähtäisiin paikallisen tuotannon ja kulutuksen edut. Vallitsevista olosuhteista huolimatta ekokylät ja muut yhteisöt voivat tehdä paljon vaaliakseen ja kehittääkseen omia paikallisia talouksiaan.

Ensimmäinen askel kohti oman paikallistalouden hallintaa on tutkia rahan ja voimavarojen ulos- ja sisäänvirtausta. Tämä paljastaa tuotteet ja palvelut, joita yhteisöön tuodaan ulkopuolelta (jolloin rahaa vuotaa ulos). Sen jälkeen yhteisö selvittää, mitkä näistä tuotteista ja palveluista se kykenisi tarjoamaan itse. Tätä harjoitusta kutsutaan ”vuotojen tukkimiseksi” (ks. myös Harjoituksia).

Sosiaalisen yrityksen malli hyödyttää erityisesti paikallisyhteisöjä, jotka pyrkivät kehittämään talouksiaan sekä ekologisesti että sosiaalisesti. Sosiaaliset yritykset ovat avaintekijöitä voimakkaasti kasvavalla kolmannella sektorilla. Ne ovat yksityisen liikeyrityksen ja julkisen laitoksen välimuotoja ja pyrkivät yhdistämään molempien parhaat puolet. Sosiaaliset yritykset edustavat monenlaisia omistusrakenteita ja toimintamuotoja, ja ne voidaan osuvimmin määritellä yrityksiksi, joiden ensisijaisena päämääränä on tuottaa sosiaalista hyötyä tai lisätä ympäristön hyvinvointia. Toissijaisena päämääränä on tuottaa voittoa tai kohtuullista tuottoa sijoittajille.

Sosiaalisen yrityksen malli soveltuu ihanteellisesti vahvistuvaan kokonaisvaltaiseen maailmankuvaan ja ekokyliin, sillä se yhdistää päämääriä, jotka on usein nähty keskenään kilpailevina:

• Sosiaaliset (työllisyys, lapsista ja vanhuksista huolehtiminen jne.) ja ympäristönsuojelulliset edut (mm. metsittäminen, luonnonsuojelu) yhdistyvät tuottavuuteen.

• Sekä paikallinen yhteisö että sijoittajat hyötyvät (ekokylässä merkitsee usein samoja

henkilöitä). • Voidaan käyttää sekä palkattua että vapaaehtoista työvoimaa. • Tuotetaan hyödykkeitä ja palveluita ja näytetään samalla muille esimerkkiä. Vaihdon

välineenä voidaan käyttää sekä tavanomaista että vaihtoehtoista valuuttaa.

Koska sosiaalisten yritysten toiminta-ajatus perustuu sosiaalisiin ja ympäristöarvoihin ja niiden omistusrakenne yleensä on yhteisöllinen, niillä on mahdollisuus saada sellaista ulkopuolista rahoitusta, joka ei myönnetä tavallisille yksityisyrityksille.

Esitelkää osallistujille esimerkkejä sosiaalisesta yritystoiminnasta sekä omasta ekokylästä että muualta. Findhornissa yhteisö lunasti itselleen paikallisen Phoenix Shopin osakkeet. Tanskassa Folk Centre for Renewable Energy oli tärkeässä asemassa, kun paikalliset asukasryhmät ja maanviljelijät rahoittivat tuulimyllyjen rakentamista. Italian Damanhurissa yli 30 paikallista yritystä rahoitettiin paikallisrahalla. Unkarissa Galgafarm-ekokylän kehittämistä rahoitettiin oman luomutilan ja hotellihankkeen tuotolla.

Mielikuvaharjoitus auttaa osallistujia löytämään keinoja käynnistää tai tukea sosiaalisia hankkeita omissa yhteisöissään (ekokylässä tai tavallisessa kylässä/kaupungissa tms.). Pyytäkää heitä miettimään, millaisista tuotteista ja palveluista voi olla apua yhteisölle ja millä panoksella he voisivat itse myötävaikuttaa näiden tuotteiden tai palveluiden tarjontaan.

Tarkastelkaa lopuksi yhteisövaikutusanalyysiä (social auditing), jolla varmistetaan, että sosiaaliset yritykset todella palvelevat paikallisyhteisöä. Analyysissä yrityksen tulos mitataan kolmella mittarilla. Perinteisen mittarin, eli rahallisen tuoton, lisäksi tarkastellaan toiminnan sosiaalisia vaikutuksia (sitä, millaisena asiakkaat, henkilökunta ja vapaaehtoistyöntekijät, alihankkijat, naapurit jne. näkevät yritystoiminnan) ja ympäristövaikutuksia.

Lähteet ja lisätietoa

Videoita

* Creating Prosperous Communities: Small-Scale Cooperative Enterprise in Maleny – Alister Multimedia, 2002

Kirjoja

* Building a Life Together: Growing Ecovillages and Intentional Communities – Diana Leafe Christian, 2003, New Society Publishers

* Bringing the Food Economy Home: Local Alternatives to Global Agribusiness – Helena Norberg-Hodge, Todd Merrifield and Steven Gorelick, 2003, ISEC

* Living in the Cracks: A Look at Rural Social Enterprise in Britain and the Czech Republic – Nadia, Johanisova, 2005, FEASTA

* The Ecology of Commerce – Paul Hawken, 1994, Harper Collins

* The Natural Advantage – Alan Heeks, www.thenaturaladvantage.com

* After the Crash – Guy Dauncey, 1996, Green Print

* The Emergence of Social Enterprise – Carlo Borzoga and Jacques Defourny, 2004, Routledge

* For the Common Good – Herman Daly and John Cobb, Jr., 1994, Beacon Press

* The Social Enterprise Sourcebook – Jerr Boschee, 2001, Northland Institute

* Enterprising Nonprofits: A Toolkit for Social Entrepreneurs – J. Gregory Dees, et al., 2001, John Wiley & Sons

Internet

* FEASTA, Foundation for the Economics of Sustainability – www.feasta.org

* International Society for Ecology and Culture – www.isec.org.uk

* Redefining progress – www.redefiningprogress.org

Harjoituksia

Vuotojen tukkiminen

Jakakaa opiskelijat sidosryhmiin (osallistujista riippuen pienryhmät voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen alaryhmään: maaseudulla, lähiöissä ja kaupungeissa asuviin). Opiskelijoiden tulee kartoittaa paikallistaloutensa rahavirrat. Mitä hyödykkeitä ja palveluita heidän yhteisönsä ostaa ulkopuolelta ja mitä he tarjoavat itse? Pystyvätkö he suurempaan omavaraisuuteen? Mitkä ulkopuolelta ostetut hyödykkeet tai palvelut olisi helpointa korvata itse?

Sosiaalisen yritystoiminnan diaesitys (Jonathan Dawson, Alan Heeks)

Diaesitys ekokylistä ja muista paikallistalouksista ympäri maailmaa tarjoaa ideoita hyödykkeistä ja palveluista, joita sosiaaliset yritykset voivat tuottaa pienimittaisesti.

Paikallisten ekokyläyrittäjien keskustelutilaisuus

Paneelikeskustelu paikallisten sosiaalisten yrittäjien kanssa.

Yhteisöllisen yritystoiminnan hahmottaminen

Pyytäkää osallistujia visualisoimaan oma yhteisönsä (tavoitteellinen yhteisö tai tavallinen taajama/kaupunki tms.). Kehottakaa heitä miettimään, mitä erilaisia hyödykkeitä ja palveluita yhteisö tarjoaa — tai mitä he haluaisivat sen tarjoavan. Onko jotain (ruoan vähittäismyynti, ruoanvalmistus, lastenhoito, viihde, ympäristökysymykset jne.), mihin he tuntevat erityistä vetoa? Pyytäkää heitä pohtimaan (aluksi yksin, sitten pienryhmissä), minkälaista yritystoimintaa he voisivat kuvitella yhteisössään toteutettavan ja kuinka he voisivat itse käynnistää tai tukea tällaisia hankkeita.

Moduuli 4: Paikallisraha ja yhteisöpankki

Tavoitteet

• Auttaa ymmärtämään, mitä on raha ja kuinka se toimii. • Tarjota tietoa, kuinka eri ekokylät ja muut yhteisöt (tavoitteelliset ja tavanomaiset)

ympäri maailmaa ovat onnistuneet kehittämään menestyviä paikallistalouksia. • Tarjota yksityiskohtaista tietoa, kuinka yhteisöpankkeja ja paikallisrahajärjestelmiä

perustetaan ja ylläpidetään.

Sisältö

Tapa, jolla rahaa luodaan ja jolla se kiertää, on nykyisen kestämättömän maailmantalouden perusta. Suurin osa rahavirroista perustuu pankkilainoihin ja niiden korkoihin. Tämä tietenkin ylläpitää pakollista talouskasvua, koska lainanottajien on kasvatettava tulojaan maksaakseen takaisin pääomaa ja korkoa. Korkomekanismi siirtää myös varallisuutta köyhiltä (lainanottajilta) rikkaille (lainanantajille) lisäten tuloeroja.

1980-luvulla alkanut rahamarkkinoiden säätelyn purkaminen on tehnyt mahdolliseksi pääoman siirtämisen mihin tahansa maailmankolkkaan yhdellä napin painalluksella. Maailmantalouden, paikallisyhteisöjen ja hauraiden ekosysteemien haavoittuvuutta on lisännyt ratkaisevasti, että yritykset voivat siirtää liiketoimintansa nopeasti maihin, joissa on pienemmät palkkakulut tai löyhemmät ympäristösäännökset.

Yksi tekijä, joka pitää yllä maailman rahatalouden sosiaalista, ekologista ja geopoliittista epätasapainoa, on Yhdysvaltain dollarin käyttäminen maailman valuuttavarantojen päävaluuttana. Näin on tehty, jotta maat voivat käydä keskenään kauppaa yhdellä valuutalla ja niiden omat valuutat ovat suojassa aggressiiviselta keinottelulta. Yhdysvaltojen taloudelle järjestely tarjoaa valtavan vuotuisen tuen, jonka avulla Yhdysvallat voi mm. pitää yllä ylivoimaista sotakoneistoaan ja varmistaa, että maailmantalouden rakenteet pysyvät nykyisellään.

Suurempaa joustavuutta, tasa-arvoa ja ekologista kestävyyttä edistäviä talousmalleja on kehitelty jo pitkään. Niihin sisältyy tiettyjä ominaisuuksia:

• luodaan uudestaan rajoituksia pääoman liikkuvuudelle • vastuuta rahan määrän lisäämisestä siirretään pankeilta hallituksille • rahaa voidaan lainata matalalla tai nollakorolla • luodaan eri tasoilla käytettäviä valuuttoja: yhteisöjen, kaupunkien ja valtioiden sisäisiä,

alueellisia ja maailmanlaajuisia valuuttoja • luodaan kansainvälinen valuuttavaranto, joka on kansallisista valuutoista riippumaton.

Raha merkitsee paikallistaloudelle samaa kuin veri ihmiskeholle. Nykyään paikallistaloudet ympäri maailmaa vuotavat hälyttävästi. Tästä seuraa noidankehä: mitä vähemmän on paikallisesti tuotettuja hyödykkeitä ja palveluita, sitä enemmän rahaa siirtyy pois paikallistaloudesta. Tästä seuraa, että raha ei kierrä paikallisyrityksiin, niille ei riitä asiakkaita eikä sijoittajia, ja niiden on yhä vaikeampaa luoda tarjontaa, joka tyydyttäisi paikallisen kysynnän.

Ekonomisti Richard Douthwaite on selittänyt osuvasti paikallisten rahavirtojen sääntelyn tärkeyttä: "Jos tietyllä alueella asuvat ihmiset joutuvat käyttämään keskinäiseen kaupankäyntiinsä valuuttaa, joka on luotu alueen ulkopuolella, heidän taloutensa on aina altis ulkoa tuleville häiriöille. Ensimmäinen askel yhteisöjen omavaraisuuteen on luoda oma paikallisraha.”

Ekokylissä paikallistalouden vuotamiseen on löydetty kaksi ratkaisua: ensimmäinen vaihtoehto oman paikallisen vaihtopiirin (LETS) tai paikallisrahan perustaminen. Tarkastelkaa erilaisten järjestelmien historiaa, vahvuuksia ja heikkouksia. Esitelkää opiskelijoille, miten paikallisrahajärjestelmä toimii käytännössä, ja auttakaa heitä luomaan omaan kotiyhteisöönsä soveltuva vaihtoväline.

Toinen työkalu, jolla tuetaan rahan kiertoa paikallistaloudessa, on luoda yhteisöpankkeja tai muita laillisia rakenteita, joiden avulla yhteisön jäsenet, heidän ystävänsä ja tukijansa voivat sijoittaa yhteisön yritystoimintaan ja hankkeisiin. Kertokaa opiskelijoille luottoyhdistysten, mikroluottotoiminnan ja muunlaisten yhteisöpankkien historiasta. Esitelkää heille, kuinka yhteisöpankki toimii käytännössä, ja opastakaa heitä samantyyppisen toimintamuodon luomisessa.

Tehkää lopuksi yhteenveto kolmannen ja neljännen moduulin ydinosista ja esitelkää parhaat sovellukset onnistuneista paikallistalouksista. Tämä sisältää materiaalia Sri Lankan Sarvodaya- liikkeestä, Mondragon osuustoimintaliikkeestä Espanjassa, australialaisesta Maleny-yhteisöstä ja italialaisesta Damanhurin ekokylästä.

Lähteet ja lisätietoa

Videoita

* Brave New Economy – New Economics Foundation, London

Kirjoja

* Short Circuit: Strengthening Local Economies for Security in an Unstable World – Richard Douthwaite, 1996, Green Books

* New Money for Healthy Communities – Thomas H. Greco, Jr., 1994, omakustanne

* Money: Understanding and Creating Alternatives to Legal Tender – Thomas H. Greco, Jr., 2001, Chelsea Green

* The Future of Money – Bernard Lietaer, 2001, Century

* Funny Money: In Search of Alternative Cash – David Boyle, 2000, Flamingo

* Going Local: Creating Self-reliant Communities in a Global Age – Michael Schuman, 2000, Routledge

* Interest and Inflation Free Money: Creating an Exchange Medium that Works for Everybody and Protects the Earth – Margit Kennedy, 1995, Seva

* Localisation: A Global Manifesto – Colin Hines, 2000, Earthscan

* Bioregional Solutions for Living on One Planet – Pooran Desai and Sue Riddlesdale, 2002, Green Books

* Shifting Direction: From Global Dependence to Local Interdependence – Helena Norberg-Hodge, 1998, ISEC

* The LETSystem Design Manual – Michael Linton and Angus Soutar, www.gmlets.u-net.com

Internet

* New Economics Foundation – www.neweconomics.org

* Zero Emissions Research Institute – www.zeri.org – vuotavan ämpärin malli

Harjoituksia

• LETS-peli: kuvaa kuinka vaihtopiiri toimii. Pyytäkää opiskelijoita tekemään luettelo hyödykkeistä ja palveluista, joita he pystyvät tarjoamaan. Tämän jälkeen he käyvät niillä kauppaa ilman rahaa tai muuta paperivaluuttaa.

• Käytännön harjoittelua: yhteisöpankkeja ja -rahajärjestelmiä luoneet henkilöt neuvovat opiskelijoita tällaisten järjestelmien suunnitteluun, käynnistämiseen ja hallintaan liittyvissä yksityiskohdissa.

Moduuli 5: Oikeudelliset ja rahoituskysymykset

Tavoitteet

• Antaa kokonaiskuva erilaisista oikeudellisista ja taloudellista toimintamalleista, joita ekokylillä ja sosiaalisella yritystoiminnalla on käytettävissään. Auttaa määrittelemään olosuhteisiin parhaiten sopiva vaihtoehto.

• Perehdyttää osallistujat toteutettavuustutkimuksiin ja liiketoimintasuunnitelmiin. • Lisätä osallistujien varmuutta käyttää tässä ja aiemmissa moduuleissa esiteltyjä

työkaluja omien hankkeidensa ja sosiaalisen yritystoiminnan käynnistämiseen. Sisältö

Sekä ekokylien että sosiaalisen yritystoiminnan oikeudellisissa ja omistusmuodoissa on lukemattomia eri vaihtoehtoja, joista valita. Vaihtoehdot vaihtelevat alueittain ja maittain. (Kurssin ohjaajan täytyy olla kohtuullisen hyvin perillä osallistujien kotialueiden / -maiden erityislainsäädännöistä.)

Sopivaa oikeudellista rakennetta ja omistusrakennetta määriteltäessä on huomioitava kaksi avainasiaa:

1. Rakenteiden tulee heijastaa ryhmän sosiaalisten ja taloudellisten arvojen ydintä: • Jakautuuko tulos tasaisesti kaikkien yritystoiminnassa mukana olevien/ekokylän

jäsenten välillä vai maksetaanko toisille enemmän? • Laitetaanko ekokylän ulkopuolella työskentelevien tulot yhteiseen kassaan vai voivatko

he pitää itsellään kaiken tai osan näistä tuloistaan? • Omistetaanko yritykset yksityisesti, yhteisesti vai osakkeiden perusteella? • Siinä tapauksessa, että omistus on ositettu, onko äänivalta sidottu sijoituksen määrään

vai onko kaikilla sijoittajilla vain yksi 'kultainen' ääni käytettävissään? • Jos kysymyksessä on ekokylä, onko maa yksityis- vai yhteisomistuksessa? Kartuttaako

maan arvon nousu yksityisiä henkilöitä vai yhteisöä? Avustetaanko niitä yhteisön jäseniä, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa tai rakentaa? Miten?

2. Rakenteiden tulee sopia yhteen mahdollisten rahoituslähteiden kanssa: • Useimmiten ekokyliltä ja yrityksiltä vaaditaan tietynlaisia oikeudellisia ja

omistusrakenteita, jotta ne voivat ottaa vastaan valtiontukea ja lahjoituksia, lisätä osakepääomaansa jne.

• useissa maissa on erilaiset oikeudelliset muodot voittoa tavoitteleville yrityksille, yleishyödyllisille ja sosiaalisille yrityksille

Kaikki nämä tekijät vaikuttavat oikeus- ja omistusmuodon valintaan.

On harkittava ja selvitettävä tarkkaan, mitä lyhyen ja pitkän aikavälin rahoituslähteitä on käytettävissä hankkeen käynnistämiseen ja jatkamiseen. Ekokylät ja niiden yhteydessä toimivat yritykset voivat hyödyntää neljää erilaista pääomamallia.

1) Alkupääoma: tarvitaan toteutettavuustutkimuksiin ja suunnitteluun, kaavoitukseen, muihin lupiin ja lisensseihin

2) Osakepääoma: rahaa sijoittajilta, jotka tavallisesti jakavat omistuksen ja hallinnan yhtä lailla kuin hankkeen riskitkin

3) Lainat/velat: näistä on yleensä maksettava korkoa 4) Lahjoitukset, avustukset ja kannatusmaksut

Mahdollisia pääoman lähteitä on seitsemän:

1) Ekokylän tai yrityksen jäsenet/työntekijät 2) Toimintaa tukevat henkilöt, jotka voivat olla joko hankkeen paikallisia jäseniä tai muita

hankkeesta kiinnostuneita 3) Bisnesenkelit: liike-elämässä toimivat varakkaat ystävät, jotka jakavat hankkeen arvot 4) Yleishyödylliset järjestöt kuten hyväntekeväisyysrahastot, säätiöt ja erilaiset

palveluntarjoajat (esimerkiksi sveitsiläinen Epidaure-ekokylä saa Sveitsin nuorisoasiainministeriöltä tukea työhön syrjäytyneiden nuorten ja pakolaisten auttamiseksi.)

5) Suuremmat järjestöt, jotka jakavat kiinnostuksen hanketta kohtaan. Näitä ovat sosiaalista asuntotuotantoa harjoittavat järjestöt, luomuruoan tuottajat jne.

6) Hallinto: paikallinen, valtion tai laajemman alueen 7) Ulkomaiset tukiohjelmat

Esitelkää taulukko, josta näkyy, minkä tyyppistä pääomaa eri rahoituslähteet todennäköisimmin tarjoavat ja antakaa jokaisesta hyödyllisiä esimerkkejä. Määritelkää sen jälkeen, millainen oikeus- ja omistusmuoto toisi hankkeelle kaivatunlaista rahoitusta.

Esittäkää kaikki tämä tieto yltäkylläisyyden luomisen näkökulmasta. Korostakaa osallistujille, ettei pelkkä rahoituskeinojen löytäminen ja rahoituksen saaminen yleensä riitä. Menestys riippuu selkeästä visiosta ja niin syvästä sitoutumisesta siihen, että hankkeen osallistujista itsestään kasvaa visiota toteuttava voima.

Seuraavaksi osallistujat perehtyvät muutamiin rahoituksen perusteisiin. Näitä ovat riskin tuottosuhde: (riskihankkeisiin liittyvät rahoitusstrategiat), turvallisuus (takuut, jotka lainanottajalta yleisesti vaaditaan hankkeeseen liittyvien riskien varalle), velkaantumisaste (oman ja velkapääoman suhde) ja pääoman kohtuullinen tuotto (kohtuullisen korkotason neuvottelu lainanantajan kanssa).

Jakakaa osallistujat pienryhmiin keskustelemaan omiin tarkoituksiinsa sopivista oikeudellisista rakenteista ja rahoitusvaihtoehdoista.

Selvittäkää osallistujille toteutettavuustutkimusten ja liiketoimintasuunnitelmien teoriaa ja opastakaa heitä laatimaan näitä käytännössä. Esittäkää kummastakin käyttökelpoiset, selvät mallit ja antakaa osallistujille tilaisuus tuottaa omat asiakirjat yksin tai ryhmissä.

Pitäkää lopuksi osallistujille ohjattu mietiskelyharjoitus, joka palauttaa heidän mieleensä koko taloudellisen koulutusohjelman sisällön ja auttaa muistamaan kestävän talouden työkalupakkiin kuuluvat välineet: ekologinen jalanjälki, sitoutuminen kestävään toimeentuloon, vuotojen tukkiminen, yhteisöpankit ja paikallisraha, sosiaalisten yritysten liikeideat, oikeus- ja omistusrakenteiden ja rahoituksen vaihtoehdot jne. Pyytäkää osallistujia keskittämään ajatuksensa johonkin hankkeeseen — ekokylän perustamiseen, yhteisöllisen yritystoiminnan aloittamiseen, ko. toiminnan tukemiseen — ja miettimään, kuinka he voisivat parhaiten hyödyntää työkalupakkia unelmiensa toteuttamiseksi.

Osallistujat voivat sen jälkeen:

1. jakaantua kotipaikkansa mukaisiin pienryhmiin, joissa jokainen kuvaa vuorollaan omaa visiotaan ja pyytää ryhmältä tukea sen toteuttamiseksi

2. luoda työryhmiä, jotka perustuvat joidenkin osallistujien kuningasajatuksiin eli selviin hankeideoihin, joita he haluavat viedä eteenpäin.

Talousosio voi päättyä yhteen tai useampaan seuraavista tehtävistä, riippuen siitä, kuinka paljon aikaa on jäljellä ja mikä tuntuu sopivimmalta:

• ryhmät esittelevät hankkeitaan muille • osallistujat kertovat vuorollaan, millaiseen toimintaan aikovat sitoutua • lyhyt arviointi: Mikä tässä osiossa oli hyvää? Mikä olisi voinut sujua paremmin? • positiivinen palaute-arvostuskierros

Lähteet ja lisätietoa

CD-ROM

* Brave New Economy – New Economics Foundation, London

Kirjoja

* Building a Life Together: Growing Ecovillages and Intentional Communities – Diana Leafe Christian, 2003, New Society Publishers

* The Seven Rules of Spiritual Success – Deepak Chopra, 1995, New World Library

* Environmental Economics – R. Kerry Turner, et al., 1993, Johns Hopkins Press

* Designing the Green Economy: The Post-industrial Alternative to Corporate Globalization – Brian Milani, 2000, Rowman & Littlefield

Harjoituksia

• Toteutettavuustutkimusten ja liiketoimintasuunnitelmien laatiminen

EKOLOGINEN ULOTTUVUUS — YLEISKATSAUS

Ekologiset kysymykset ovat oleellisia ekokylien ja kestävään kehitykseen perustuvien yhteisöjen suunnittelussa ja kehittämisessä. Etuliite 'eko' merkitsi alun perin 'kotia' — ei 'talon' rajoittuneessa näkökulmassa vaan ennemminkin viitaten elannon tarjoavaan paikalliseen lähiympäristöön. Ekologinen kylä, eli ekokylä, taas on sulautettu maastoon, niin että se hyödyttää sekä ihmistä että hänen elinympäristöään. Suunnittelijoiden tulee pitää hyvää huolta siitä, että elämää tukevia luonnonjärjestelmiä ei vain säilytetä, vaan myös vahvistetaan aina kun mahdollista. Strategiana on työskennellä luonnon kanssa, ei luontoa vastaan. Kestävän yhteisön suunnittelun päätavoitteena on luoda riippumaton, omavarainen, itseään huoltava "elävä järjestelmä", joka sellaisenaan kykenee ylläpitämään elämää.

Valitettavasti vakiintuneet suunnittelu- ja kehityskäytännöt sivuuttavat asutuksen ja sitä tukevan ympäristön molemminpuolisesti hyödyllisen vuorovaikutussuhteen. Jäänteenä jo aikansa eläneeltä teollisuuskaudelta on mekaaninen, reduktionistinen käytäntö, jossa yksinkertaistettuja vyöhykejakoja, koodeja ja rakennusmääräyksiä sovelletaan ikään kuin sama suunnitelma sopisi joka tilanteeseen. Monissa tapauksissa, etenkin uudisasutuilla alueilla maailmassa, abstrakti ruutukaava on mielivaltaisesti asetettu paikallisen ekologian päälle, jolloin se hautaa alleen rikkaat vuorovaikutussuhteet luonnon kanssa. Asutukset, jotka on luotu tällä mekanistisella, reduktionistisella ajattelutavalla, ovat konemaisia, ja se tekee niistä kestämättömiä. Ekokyliä rakentavat ihmiset, jotka elävät niissä. He eivät ole suunnittelijoiden armoilla, joten heillä on mahdollisuus kasvaa kiinni elinympäristöönsä. Kestävät järjestelmät — sellaiset, jotka saattavat säilyä määräämättömään tulevaisuuteen — on suunniteltu luonnonjärjestelmien pohjalta. Nimensä mukaisesti ekokylä on sulautettu ympäristöönsä ja sitä tukevaan paikalliseen ekologiaan, niin että se hyödyttää kaikkia.

Kun jokainen ekokylä tai kestävän yhteisön projekti nähdään ainutlaatuisena mahdollisuutena, tuoreena luovana haasteena mukauttaa ihmisasutus tietynlaiseen ekologiseen ympäristöön, on ekokylän suunnittelu jännittävää ja vaativaa luonnontaidetta ja -tiedettä. Riittävä tieto suunnittelualoista, kuten permakulttuurista, ekologisesta suunnittelusta ja kokonaisjärjestelmien suunnittelusta, on perusedellytys. Nämä alat täydentävät toinen toisiaan, ja ne voidaan koota yhdistäväksi ekokyläsuunnitteluksi, joka pitää sisällään niin sosiaaliset, taloudelliset, henkiset kuin myös ekologiset näkökohdat. Vaaditaan myös hyvää ymmärrystä luonnonlaeista ja -ilmiöistä ja siitä, miten niitä voidaan hyödyntää asutuksen suunnittelussa.

Taitavasta ekokyläsuunnittelijasta kehittyy todellinen poikkitieteellinen mestari, joka kykenee työstämään, toimittamaan ja välittämään tietoa laajoilta aihealueilta

insinööritaidosta kasvitieteeseen, maisema-arkkitehtuurista fengshuihin, uusiutuvasta energiantuotannosta kulttuuriantropologiaan jne. Silti tärkeimmiksi tiedoiksi ja taidoiksi saattavat osoittautua tehokas vuorovaikutus, ihmissuhdetaidot ja ihmisten syvimpien tarpeiden ymmärtäminen.

Tehokas ekologinen suunnittelija on myös valpas huomioitsija: ajan mittaan suunnittelijalle kehittyy läheinen suhde suunnittelukohteeseen ja syvä ymmärrys sen ominaispiirteistä, kierroista, virroista ja kausittaisuuksista. Näiden energiavirtojen tavoittaminen, kanavointi ja varastointi ovat tärkeitä suunnittelun näkökohtia. Tavallisesti rakennuttajat kiirehtivät hankkeita saadakseen mahdollisimman suuren voiton eivätkä kiinnitä huomiota toimiensa pitkäaikaisvaikutuksiin. Ekokyliä rakentavat ihmiset, jotka elävät niissä sukupolvesta toiseen, joten pitkän aikavälin vaikutukset punnitaan tarkkaan.

Ekologia tieteenalana on oppi elämän verkon vuorovaikutusten keskinäisestä dynamiikasta. Mikään elävä systeemi ei voi elää erillään muista; jokainen osanen on kytkeytynyt kaikkiin muihin osasiin monimutkaisena energian, ravinteiden ja tiedonvaihdon vyyhtinä. Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna elämän luontainen liike on entropian laille päinvastainen: evoluutio kulkee kohti kasvavaa järjestystä, monitahoisuutta, diversiteettiä, toisiinsa kytkeytymistä, ja kauneutta. Kestävän ihmisasutuksen suunnittelijat hyödyntävät tällaista ekologian ymmärrystä kaikessa työssään. Seuraavien moduulien tarkoituksena on iskostaa osallistujiin ekologinen lukutaito: toimiva tietopohja, joka ei vaikuta pelkästään ajatteluumme ja suunnittelun kriittiseen arviointiin, vaan myös opettaa näkemään elämän suurenmoisena, jatkuvasti täydellisemmäksi ja moninaisemmaksi kehittyvänä järjestelmänä.

Ensimmäisessä moduulissa Luonnonmukainen rakentaminen ja korjausrakentaminen opetetaan, kuinka rakennetaan ja muokataan terveellisempiä, ekologisempia ja energiatehokkaampia ympäristöjä paikalliset ominaispiirteet huomioiden. Toinen moduuli Lähiruoka saa osallistujat tietoisiksi siitä, että ihmisten terveyden ja koko planeetan hyvinvoinnin tähden on tarpeen tuottaa ruoka paikallisesti. Kolmas moduuli Sopiva teknologia tarjoaa yleiskuvan tämän hetken parhaista teknologioista sekä realistisen arvion niiden tehokkuudesta. Neljäs moduuli Luonnon palauttaminen ja jälleenrakennus tuhon jälkeen kuvailee niitä monia tapoja, joilla ekokylä voi palauttaa ja elvyttää paikallisen ympäristön terveyttä. Tämä on yksi ekokylän tehtävistä. Yhdistävä ekokyläsuunnittelu on kaikkein tehokkain jälleenrakennustapa ihmisen tai luonnon aiheuttaman tuhon jälkeen. Viimeinen eli viides moduuli Yhdistävä ekokyläsuunnittelu onkin koko koulutusohjelman huipentuma. Se on lyhennetty ja tiivistetty johdanto siihen kokonaisvaltaiseen ja järjestelmälliseen prosessiin, jolla suunnittelijat sulauttavat ekokylän paikalliseen ekologiaan. Ekokylä on ihmisenkokoinen mikrokosmos makrokosmoksessa, kaikkeuden holografinen pienoiskuva. Tämä moduuli kiteyttää kaikissa EDE:n aiemmissa osioissa esitellyt käsitteet ja käytännöt.

Moduuli 1: Luonnonmukainen rakentaminen ja korjausrakentaminen

Tavoitteet

• Arvioida puolueettomasti nykyiseen rakentamiseen ja rakennustekniikoihin liittyviä ongelmia.

• Tutustuttaa osallistujat useisiin luonnonmukaisiin — joskus vaihtoehtoisiksi kutsuttuihin — rakennustekniikoihin, jotka mahdollistavat terveellisemmät, energiatehokkaammat ja vähemmän ympäristöä rasittavat ratkaisut.

• Osoittaa, että on tarpeen valikoida huolellisesti alueen luonteeseen sopivat materiaalit ja arkkitehtoniset tyylit.

• Tarkastella keinoja huonosti suunniteltujen rakenteiden muokkaamiseksi jälkikäteen, mm. huonosti suunniteltujen kaupunki- ja lähiökaavojen parantamista.

• Suositella osittain tai kokonaan hylättyjen rakennuskokonaisuuksien kunnostamista ja uudelleenasuttamista, samalla palauttaen kadotettua kulttuuri-identiteettiä.

Sisältö

Moduulissa käsitellään terveellistä rakentamista suhteellisen yksityiskohtaisesti ja tarjotaan useita ratkaisuja rakentamisen tason kohentamiseksi. Tarkastelkaa ja arvioikaa eri rakennusmateriaaleja niiden valmistuksen, terveysriskien, ympäristövaikutusten, kustannusten ja käyttömukavuuden kannalta. Selittäkää perusteellisesti tuotantoon käytetyn kokonaisenergian käsite. Osallistujien tulisi saada riittävät taidot oman ekologisen asunnon suunnittelemiseksi, rakentamiseksi tai kunnostamiseksi.

Moduulissa tulee painottaa eristyksen tärkeyttä ja energian säästämistä ilman lisäteknologiaa. On huomattavasti tehokkaampaa — ja pidemmän päälle myös halvempaa — panostaa energiatehokkuuteen suunnitteluprosessin alusta lähtien kuin sovittaa se jälkikäteen. Kannustakaa osallistujia myös omaksumaan paikallisia käytäntöjä ja alueen biologiaan sopivia lähestymistapoja ja hyödyntämään paikallista perinnetietoa ja -menetelmiä.

Tarkemmat aihealueet ovat:

Asunnon sijainti

• Ilmansuunta, ilmansuunta, ilmansuunta! • Ilmaston vaikutus maanrajassa • Tulipalo! Tulva! Varautuminen katastrofiin

• Rakennuspaikan valinta: suhde tuki-infrastruktuureihin ja maastoon

Asumismukavuuden suunnittelu

• Passiivisen aurinkosuunnittelun perusteet • Passiivinen ja aktiivinen lämmöneristys • Hengittävä rakenne • Läpi-/ristivedon merkitys

Budjetin suunnittelu

• Koon vaikutus kustannuksiin • Jaetut tilat/jaetut kustannukset • Materiaalien vaikutus kustannuksiin

Muotoja ja materiaaleja joka lähtöön

• Puurakentaminen • Tiili/Tiilipäällyste • Betonitiili • Savirakentaminen / liukusavivalos • Savitiili • Saviolkimassa • Kupolitalo / geodeettiset kupolit • Olkipaalirakentaminen • A-runkotalo • Paalurunkotalo • Kivirakentaminen • Maanalaiset talot ja maasuojat

Rakentaminen terveyden kannalta

• Onko meidän syytä olla huolissamme? • Varoitusmerkit • Allergiat • Biologinen sodankäynti • Onko raaka-aineissa voimakkaita ominaishajuja? • Haisevatko huonekalusi? • Sähkö ja magneettikentät • Lämmitys ja ruoanlaitto • Lyijymyrkytys • Kemikaaleille altistuminen • Torjunta-aineet • Säteily

Mitä asialle voi tehdä (saasteiden torjuminen)

• Lämmitys • Sähkö • Rakennusaineet • Puu ja puutuotteet • Kankaat ja kuidut • Maalit, lakat, petsit • Liimat / liuottimet • Metallituotteet • Muovit • Siivous • Tuholaisten ja sienten torjunta-aineet • Sisäilman saasteet ja myrkyt

Maapallolla on monia alueita, joita on asuttu ja viljelty intensiivisesti tuhansia vuosia mutta jotka muutaman vuosikymmenen kuluessa ovat autioituneet, pääasiassa kaupungistumisen seurauksena. Tyyppiesimerkki tästä ilmiöstä ovat Välimeren alueen ylängöt kuten myös useat Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan alueet. Luonnonmukaisen rakentamisen ja korjausrakentamisen periaatteet soveltuvat niin kokonaisiin asuinalueisiin kuin yksittäisiin rakennuksiinkin. Hylättyjen alueiden kunnostus ja uudelleenasutus vaatii tarkkaa paikallisten lakien, tapojen, talouden, kasviston ja eläimistön, historian ja perinteiden tuntemusta, jotta paikallista kulttuuria voidaan mukailla ja elvyttää. Iäkkäät alueelle jääneet asukkaat, joilla on syvällinen kotiseutunsa tuntemus, ovat korvaamaton tiedon lähde.

Muuta huomattavaa

• Huomioi olemassa oleva asutus: tutustu sen historiaan, kulttuuriin ja yhteisöelämään jo rakennetun arkkitehtuurin kautta, niin päärakenteiden kuin yksityiskohtien.

• Tutki saatavilla olevia suullisia ja kirjallisia lähteitä, myös ilmakuvia. • Havaitse alkuperäisten asuttamissuunnitelmien kaoottiset ja järjestelmälliset kohdat,

joissa yksityinen ja julkinen vaikutusalue ovat aikojen kuluessa lomittuneet, maksimoiden siten reunaefektin.

• Valitse jotkin paikallisen tyylin leimalliset piirteet (värien käyttö, ovi- ja ikkunatyylit, koristelu, jakosuhteet, lisärakennukset jne.) ja lisää ne saumattomaksi osaksi omaa suunnitelmaasi.

Ekokylän suunnittelun perusteet, sellaisina kuin ne tässä ja muissa moduuleissa on kuvattu, sopivat myös ohjeiksi olemassa olevien (ja usein huonosti toimivien) kaupunki- ja laitakaupunkiasutusten parantamiseen. On odotettavissa, että tämänkaltainen korjausrakentaminen lisääntyy tuntuvasti öljyn hinnan noustessa.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

* Building with Straw Bales – Barbara Jones, 2002, Chelsea Green

* Discovering the Vernacular Landscape – John B. Jackson, 1984, Yale

* Ecological Building Factpack – Bob Pocock and Beth Gaylard, 1992, Tangent Design

* Eco-Renovation: The Ecological Home Improvement Guide – Edward Harland, 1999, Chelsea Green

* Green Building Handbook – Tom Wolley, et al., 2000, Brunner-Routledge

* Natural House Book – David Pearson, 1998, Fireside

* Sacred Architecture – Caroline Humphrey and Piers Vitebsky, 1997, Duncan Baird

* Village Planning in the Primitive World – Douglas Fraser, 1968, George Braziller

* Simply Build Green – John Talbott, 1993, Findhorn Foundation

* Genius Loci: Towards a Phenomenology of Architecture – Christian Norberg-Schulz, 1979, Rizzoli

* The Hand-sculpted House – Ianto Evans, Michael G. Smith and Linda Smiley, 2002, Chelsea Green

* The New Independent House – Michael Potts, 1999, Chelsea Green

* Whole House Book – Pat Borer and Cindy Harris, 1998, C.A.T.

* Your Home, Your Future, Your Lifestyle – Australian Commonwealth Gov’t

* Architecture for the Poor – Hassan Fathy, 1973, University of Chicago

Harjoituksia

Paikasta ja vuodenajasta riippuen näihin voidaan sisällyttää:

• Paikallisia rakennusaineita ja tyylejä yhdistävän pientalon suunnittelu • Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden arviointi • Saviolkimassan sekoittaminen ja tiilien tai saviuunin valmistus • Olkipaalitalon rakentaminen • Osallistuminen vanhojen rakennusten kunnostamiseen tai uudistamiseen • Kirjallisen suunnitelman laatiminen olemassa olevien julkisten ja yksityisten tilojen

uudiskäytölle • Osallistuminen maatalousinfrastruktuurin elvyttämiseen

Moduuli 2:Lähiruoka

Tavoitteet

• Osoittaa osallistujille lähiruoan edut. • Tehdä selväksi yksittäisen ihmisen ja koko planeetan terveyden välinen yhteys. • Tähdentää, että nykyisenlaiset maailmanlaajuiset tuotanto- ja kulutustavat on

rakennettu kestämättömälle pohjalle. • Esitellä erilaisia luomuruoan tuotantomenetelmiä ja -tekniikoita. • Tarjota osallistujille mahdollisuus harjoitella itse lähiruoan kasvattamista.

Sisältö

Kyseessä on valtava kokonaisuus, joten aivan kuten muissakin EDE-moduuleissa tämä on ainoastaan johdanto.

Tähän moduuliin sisältyvät yhtäältä vakavat poliittiset ja makroekonomiset huolenaiheet, kuten:

• paikalliset vs. maahantuodut tuotteet • keskitetty vs. hajautettu valta • ruoan kokonaismatka tuottajalta lautaselle • koneistetun, fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan maanviljelyn vahingollinen vaikutus

ympäristöön • perhetilojen ja kokonaisten viljelijäyhteisöjen häviäminen • maatalousbisnes • valtiontuet ja valtioidenväliset kauppablokit • paikallistalouksien riippumattomuuden väheneminen • perinteisen tietotaidon ja geenivarantojen häviäminen jne.

Toisaalta tähän kuuluu tuottava, vuorovaikutteinen ja hauska käytännön osuus:

• vihannesten ja hedelmien kasvatus kotikäyttöön tai kokonaiselle yhteisölle • eläinten tehtävät erilaista tuotantoa yhdistävässä ja suljetun kierron periaatetta

noudattavassa maataloudessa • ruokakasvien käyttö maisemoinnissa ja puutarhasuunnittelussa • tuotteiden jatkojalostus

Ja kaiken tämän lisäksi tulee tietenkin sadonkorjuu, varastointi ja itse kasvatetun ruoan valmistus ja syöminen. Tässä moduulissa pyritään käsittelemään tasapuolisesti sekä ruoantuotannon tärkeimpiä ongelmia että ratkaisuja.

Johdanto ruokapolitiikkaan

• Mikä on ruoan todellinen hinta? • Ruoka voi maksaa meille Maapallon • Ruoan politiikka: kehittyneet ja kehitysmaat • Mitä tilanteelle voidaan tehdä? • Millainen on kestävä ruokavalio?

Oman ruoan kasvatus

• Johdatus maaperän tuntemukseen • Orgaaninen maanparannus • Mitä NPK tarkoittaa? • Rikkakasvien torjunta • Biointensiivisen viljelmän / kohopenkin perustaminen • Palkokasvien osuus luomupuutarhanhoidossa / -viljelyssä • Puutarhaelementit ja suunnittelu: permakulttuurivyöhykkeet 1 ja 2 • Pienpuutarhat / laatikkoviljely / ruukuissa ja parvekkeilla kasvatettavat sadot • Johdatus kasvioppiin • Integroitu tuholaistorjunta • Kastelu • Marjat • Ruokametsät: hedelmät, pähkinät, lääkekasvit • Hedelmätarhan suunnittelu: perustaminen ja hoito • Siementen talteenotto • Eläimet ja vesitalous • Yhteisömittakaavan ruokasuunnitelmat, kuten tietyn tuottajan tukemiseen sitoutuneet

ruokapiirit (community supported agriculture), vuokramaan yhteisviljelysopimukset (share cropping), osuuskunnat ja lähiruokatorit

• Vuoroviljely • Erityyppisten kasvien (esim. hedelmäpuut ja niiden alla puolivarjossa menestyvät

ruokakasvit) tuotantoa yhdistävä, kerroksellinen puutarhaviljely • Biodynaaminen viljely

Lähiruoan tuottaminen on asukkaitaan ja ympäristöään tukevan, ravitsevan ja omavaraisen yhteisön sydän.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

* Designing and Maintaining Your Edible Landscape Naturally – Robert Kourick, 1986, Metamorphic Press

* Eat More Raw: A Guide to Health and Sustainability – Steve Charter, 2004, Gardners Books

* How to Grow More Vegetables than You Could Ever Imagine – John Jeavons, 1979, Ten Speed Press

* How to Make a Forest Garden – Patrick Whitefield, 1996, Rodale Institute

* Natural Garden Book – Peter Harper, 1994, Gaia Books

* Tools for Organic Farming – George McRobie, ed., 1989, Bootstrap Press

* Urban Permaculture: A Practical Handbook for Sustainable Living – David Watkins, 1993, Hyden House

* You Can Have Your Permaculture and Eat It Too – Robin Clayfield, 1996, Earthcare Education

* Forest Gardening – Robert A. de J. Hart, 1996, Chelsea Green

* Stolen Harvest: The Hijacking of the Global Food Supply – Vandana Shiva, 1999, South End Press

* Bringing the Food Economy Home: Local Alternatives to Global Agribusiness – Helena Norberg-Hodge, Todd Merrifield and Steven Gorelick, 2003, ISEC

* Gaia’s Garden: A Guide to Home-scale Permaculture – Toby Hemenway, 2001, Chelsea Green

Internet

* International Society for Ecology and Agriculture – www.isec.org – lähiruoan työkalupakki

Harjoituksia

Vuodenajasta, paikasta, osallistujien harjaantuneisuudesta ja käytettävissä olevasta ajasta ja resursseista riippuen voidaan tehdä mm. seuraavia harjoituksia:

• Kompostiuutteen valmistus • Sadon säilöntä ja varastointi • Juurinystyräbakteerin istutus palkokasvien siemeniin • Katteen kerääminen ja levittäminen • Hedelmäpuiden leikkaaminen • Yrttitarhan suunnittelu ja perustaminen • Suljettuun kiertoon perustuvan, erilaista tuotantoa yhdistävän

ruoantuotantojärjestelmän suunnittelu • Siipikarjasuojan tai kanatraktorin suunnittelu ja rakentaminen

• Laidunkierto- ja rehujärjestelmän suunnittelu ekokylään, jossa on isoja laiduneläimiä eli lehmiä, lampaita ja / tai hevosia

• Biodynaamisen viljelymaan syväkuohkeutus

Ihannetilanteessa opiskelijat saavat perustaa heti kurssin alussa pienen kasvimaan esikasvatetuista taimista, jolloin he pääsevät syömään niistä valmistettua salaattia kurssin valmistujaispäivänä neljä viikkoa myöhemmin!

Moduuli 3: Sopiva teknologia Tavoitteet

• Kannustaa uusimman teknologian parempaan tuntemiseen. • Arvioida realistisesti, mikä on mahdollista nyt, samalla kun etsitään vielä parempia

ratkaisuja. • Punnita energiakysymyksiä globaalilla, alueellisella ja paikallisella tasolla. • Tarkastella ekokylien suunnitteluun soveltuvan teknologian laajaa kirjoa, ei pelkästään

energiateknologiaa.

Sisältö

Tämä moduuli tarkastelee seuraaviin käyttöalueisiin soveltuvia tekniikoita ja teknologiaa: tiet ja muu liikenneinfrastruktuuri, viestintä, energia, vesi, jätevesi ja jätteiden kierrätys.

Millaista on oikeanlainen teknologia?

• Edullista, pitkäkestoista • Rakennusvaiheessa vähän energiaa kuluttavaa (rakennusosien tuottamiseen,

kuljetukseen ja laitteen / rakenteen kokoamiseen kulunut energia) • Ylläpitokustannuksiltaan edullista • Laillista • Turvallista • Paikallisesti tuotettua • Ratkaisuiltaan ja käyttötavoiltaan mahdollisimman vähän energiaa kuluttavaa.

Suunnitellun infrastruktuurin tulee sisältää alueen kulttuuriin ja ilmastoon sopivia ratkaisuja. On tärkeää, että tekniikat ja sovellukset istuvat paikallisiin oloihin ja että asukkaat pystyvät itse käyttämään ja huoltamaan niitä.

Tiet ja muu liikenneinfrastruktuuri

Koulutuksen tulisi sisältää niin paljon tietoa, että suunnitteluharjoittelija voi osallistua itse päätöksentekoon. Välittäkää osallistujille perustiedot insinöörialan termeistä:

• Suunnittelukriteerit (mm. poikkileikkaukset / profiilit, poisto- ja täyttömaa, "tavallinen" tiesuunnittelu)

• Materiaalivaihtoehdot • Pientareet • Ylläpito • Valumien laskenta

• Hulevesirakenteiden suunnittelu • Sillat ja muut ylikulkurakenteet

Viestintä

Tässä osiossa käsitellään pääosin viestinnän teknistä puolta. Viestinnän vuorovaikutusnäkökohtia tarkastellaan erikseen sosiaalisen ulottuvuuden ko. moduulissa.

• Millaista tieto- ja viestintätekniikkaa on jo tarjolla? • Kokemuksia ekokylistä ympäri maailmaa • Intranet • CENTEL (keskuspuhelin) • Muita keskimatalan ja matalan teknologiatason ratkaisuja • Suunnittelu- ja rakennusvaiheen viestintä

Energia

Tässä osiossa tarkastellaan, mikä on mahdollista jo nyt ja kuinka voidaan suunnitella ennalta uusien innovaatioiden käyttöönottoa ekokylien kasvaessa.

• Mitä on energia? Mitä on käyttövoima? • Millaista energiateknologiaa on jo tarjolla? Vertaillaan sähköverkkoja, aurinko-, tuuli-,

biopolttoaine-, kaasu- ja vesivoimaa • Voiko energiaa varastoida? Patterit, polttokennot, vauhtipyörät, vesivoima, painovoima • Vähennä, suojele — suunnittele! Miten muissa ekokylissä on tehty? • Energia ja kuljetus: useita vaihtoehtoja • Kylämittakaavan energiapotentiaalit ja -ratkaisut

Vesi

Puhtaan veden saatavuudessa on vakavia, maailmanlaajuisia ongelmia, ja tulevina vuosina ongelmat todennäköisesti kärjistyvät: veden tarvekäyttö / liikakäyttö / reilu käyttö. On tehtävä selviksi juomakelpoisen ja juomakelvottoman veden erilaiset käyttömahdollisuudet — kuinka vettä kerätään, varastoidaan ja jaetaan luotettavasti ja turvallisesti ympäri vuoden.

• Juomavesi-infrastruktuurit • Sadevesivarastot: mm. säiliömateriaalit, säiliöiden koon laskeminen ja laitteet

turvallisuuden varmistamiseksi ja säiliön ylitäyttymisen estämiseksi • Vesiverkot • Patojen rakennus ja niihin liittyvä infrastruktuuri • Altaiden suunnittelu • Kairaukset • Kaivot • Mikä on "hyvää" vettä ja mikä "pahaa"? Veden testaus

Jätevesi

Nimitys "jätevesi" on harhaanjohtava. Kuvaavampi termi olisi runsasravinteinen vesi.

• Harmaavesi ja mustavesi: mitä on ulosteissa ja mitä virtsassa? • Septijärjestelmät • Suora pudotus -menetelmät • Ämpärimenetelmät • Kuivakäymälät • Märkäkompostointi • Biologinen ravinteiden poisto • Erottelujärjestelmä (Mats Wohlgast) • Elävä kone • Eri menetelmien vertailu • Arviointiprosessin luominen

Kiinteä jäte / roskat

• Haasteen esittely: tosiasiat • Kerskakulutuksesta luopuminen: käytä vähemmän, käytä uudelleen, kierrätä!

Kuluneen vuosisadan aikana ihmiskunta on nauttinut ainutkertaiseksi jäävästä energiahuumasta, jonka helposti saatavilla olevat fossiiliset polttoaineet ovat mahdollistaneet. Niiden varaan on rakennettu kokonainen maailmanlaajuinen sosioekonominen infrastruktuuri, joka vaatii jatkuvasti lisää halpaa polttoainetta. Nyt luotettavat analyytikot ennustavat, että öljyn ja kaasun tuotanto saavuttaa pian huippunsa — vaikka kysyntä kasvaa, varat alkavat ehtyä. Tämä merkitsee ennennäkemättömän suurta yhteiskunnallista mullistusta: liikenne, maatalous, kaupunkikeskukset, valtioiden suhteet ja koko maailmantalous ovat merkittävien muutosten edessä. Mahdolliset vaikutukset paikallisiin oloihin täytyy arvioida tarkasti jokaisen ekokylän suunnittelussa. Saatamme vielä nähdä, että tässä koulutusohjelmassa esitellyt ekokyläsuunnittelun periaatteet tulevat maailmanlaajuiseen käyttöön.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja

* A Chinese Biogas Manual – Ariane van Buren, 1981, ITDG Publishing

* Energy without End – Michael Flood, 1991, Friends of the Earth

* Ferrocement Water Tanks and their Construction – S.B. Watt, 1978, ITDG

* Fertile Waste – Peter Harper, 1998, Center for Alternative Technology

* Groundwater Dams for Small Scale Water Supply – Ake Nilsson, 1988, ITDG

* It’s a Breeze: A Guide to Using Windpower – Hugh Piggot, 2000, C.A.T.

* Living Energies – Callum Coats, 1996, Gateway Books

* Practical Photovoltaics – Richard J. Komp, 1995, Aatec Publications

* Solar Water Heating – Paul Trimby, 2000, Center for Alternative Technology

* Water for Every Farm – Ken Yeomans, 2002, Eco-Logic Books

* The Hydrogen Economy – Jeremy Rifkin, 2002, Tarcher/Penguin

* Powerdown: Options and Actions for a Post-Carbon World – Richard Heinberg, 2004, New Society Publishers

* Environmental Accounting: Emergy and Environmental Decision Making – H.T. Odum, 1996, John Wiley & Sons

Harjoituksia

• Aurinkosähköjärjestelmän arviointi ja rakentaminen • Sadeveden keräysjärjestelmän suunnittelu ja rakentaminen katolle • Hybridijärjestelmän arviointi suunnitteilla olevan ekokylän energiataloutta varten • Harmaavesijärjestelmän suunnittelu • Keinotekoisen kosteikon suunnittelu

Moduuli 4: Luonnon palauttaminen ja jälleenrakennus tuhon jälkeen

Tavoitteet

Kartuttaa osallistujien tietoutta ekologian perusperiaatteista. Opettaa käytännön menetelmiä luonnon palauttamiseksi ja maan luonnollisen parantumisprosessin nopeuttamiseksi. Antaa kokonaiskäsitys korjattavien vaurioiden laajuudesta mm. sellaisissa ihmisten aiheuttamissa tuhoissa kuin suolaantuminen, metsien häviäminen, aavikoituminen, vesivarantojen ehtyminen, ilmastonmuutos ja kaikki saastumisen muodot. Opettaa ekokyläsuunnittelun periaatteet, joita voidaan käyttää sekä luonnollisen että ihmisen aiheuttaman tuhon jälkeiseen jälleenrakennukseen. Ryhtyä toimimaan heti sekä luonnonympäristöjen että ihmisyhteisöjen korjaamisen ja uudistamisen hyväksi.

Sisältö

Maapallo on rajallinen järjestelmä, aineellisesti suljettu mutta energeettisesti avoin. Pari vuosisataa kestäneen vastuuttoman riiston ja myrkyllisen teollistumisen jälkeen biosfäärin elämää ylläpitävät toiminnot ovat rappeutuneet ja heikentyneet. Niin ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta kuin henkisestä näkökulmasta tilanne on vakava, ja siihen on puututtava heti. Parhaita tekoja, joita voimme tehdä Maan, ihmisyhteisöjen ja itsemme parantamiseksi, on ryhtyä palauttamaan luontoa vähän kerrallaan, yksinkertaisin käytännön toimin, esimerkiksi istuttamalla puita, levittämällä katetta jo olemassa oleviin puutarhoihin, lisäämällä pintamaata tai kunnostamalla vaurioituneita ekosysteemejä kuten rantavyöhykkeitä.

Ekokylät ovat ainutlaatuisessa asemassa luonnon palauttamisessa. Kun ekologiset vaikutukset ja permakulttuuri suunnitellaan harkiten, ekokylähankkeita voidaan jopa käyttää luomaan uudestaan vahingoittuneita ekosysteemejä. Esimerkiksi kaupunkikylän (urban village) käsitettä sovelletaan jo nykyään teollisuus- tai liikekäytössä olleiden, mahdollisesti saastuneiden ympäristöjen uudiskäytön strategioissa. Kun ekokylien elämäntavalle ominaiset sosiaaliset, kulttuuriset, henkiset ja taloudelliset rakenteet vakiintuvat, oman elinympäristön vaalimista aletaan katsoa uudesta näkökulmasta. Se ei ole enää vain viisasta toimintaa ja hengissä selviytymisen edellytys, vaan ihmisen luova tehtävä biosfäärin osana. Ihmiset voivat omaksua tietoisesti roolin Maapallon uudistumisen elvyttäjinä. Ekokylien elämäntapaan luonnon kunnioittaminen ja palauttaminen kuuluvat luonnostaan.

Ja joskus luontoa kunnioitetaan parhaiten lopettamalla turha puhuminen, tarttumalla lapioon ja jalkautumalla käytännön töihin, joilla todella autetaan luontoa elpymään.

Seuraavassa on luettelo keskeisistä periaatteista niille, jotka ovat valmiita tarttumaan toimeen. Periaatteet perustuvat oletukseen, että luonto tietää parhaiten:

• Matki luontoa missä vain mahdollista. • Lähde etenemään vahvimmilta, lähes luonnontilaisilta alueilta niitä laajentamalla. • Kiinnitä erityistä huomiota avainlajeihin, joilla on tärkeä tehtävä omissa

ekosysteemeissään ja joista monet muut lajit ovat riippuvaisia. • Hyödynnä pioneerilajeja ja luonnollista sukkessiota elpymisprosessin edistämiseksi. • Luo uudelleen menetettyjä ekologisia lokeroita. • Yhdistä uudestaan elämän verkon katkenneet langat palauttamalla ekologisia sidoksia. • Poista kokonaan ihmisen levittämiä lajeja tai rajoita populaatioiden kokoa. • Vähennä tai poista kokonaan tekijät, jotka estävät luontaista elpymistä. • Anna luonnon tehdä suurin osa työstä. • Rakkaus ravitsee kaikkien elävien olentojen henkeä ja elinvoimaa, ja se on tärkeä tekijä

Maapallon kuntouttamisessa.

Näyttää siltä, että luonnonkatastrofit ovat yleistymässä ja muuttumassa entistä tuhoisammiksi. Maanjäristykset, hyökyaallot, pyörremyrskyt, tulvat ja tulipalot aiheuttavat valtavaa hävitystä ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Näiden lisäksi Maapalloa koettelevat ihmisten itsensä aiheuttamat tuhot, kuten suolaantuminen, metsien häviäminen, aavikoituminen ja teollisuussaasteet, puhumattakaan ihmiskunnan iänikuisesta murhenäytelmästä, sodasta. Tarvittaisiinkin järjestelmällisiä käytäntöjä, joilla varmistettaisiin riittävän laaja ja tehokas jälleenrakentaminen. Tässä koulutusohjelmassa esitetyt yhdistävän ekokyläsuunnittelun periaatteet ja käytännöt tarjoavat selvän ratkaisun.

Hyvä esimerkki ovat Intian Tamil Nadussa sijaitsevan Aurovillen yhteisön ponnistukset kasvillisuuden ja luonnon palauttamiseksi. Kolmenkymmenen vuoden kuluessa auringon paahtama rutikuiva maisema on muutettu kukoistavaksi metsäksi, joka tarjoaa suotuisan elinympäristön lukemattomille lajeille, myös ihmisille. Toisena esimerkkinä voidaan mainita mm. Sri Lankan rannikkoa vuonna 2004 tuhonnut tsunami ja sitä seurannut jälleenrakennustyö. Heti tuhon jälkeen Sarvodaya-järjestö ryhtyi tukemaan jälleenrakentamista kokeneen ekokyläsuunnittelijan Max Lindeggerin opastuksella. Sarvodayan Vinya Ariyaratne sai kansainvälistä tunnustusta työstään.

Yksi yhdistävän ekokyläsuunnittelun eduista jälleenrakennuksessa on, että kestäviä, luontoa mukailevia kehitysmalleja voidaan juurruttaa ja toteuttaa alusta pitäen. Näin kaikki myöhempi kehitystyö rakentuu kestävälle perustalle. Niin kuin taolaisuudessa kysytään: Miten sellainen, joka alkaa huonosti, voisi päättyä hyvin? On kohtalon ivaa, että tuho tuo tullessaan mahdollisuuden uudistumiseen ympäristöön entistä paremmin mukautuvalla tavalla. Elämä jatkuu. Kokemus on osoittanut, että hallitukset eivät kykene vastaamaan ihmisten tarpeisiin tuhon kohdatessa. Säilyttääkseen eheytensä ja itsemääräämisoikeutensa paikallisyhteisöjen on otettava jälleenrakennus omiin käsiinsä. Tulevaisuudessa tuhoalueille toivon mukaan lennätetään ekokyläsuunnittelijoiden ryhmiä ohjaamaan perusrakenteiden luomista jälleenrakennuksen käynnistyessä.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja (Saatavilla on useita paikallisoloihin soveltuvia ohjekirjoja. Seuraavat kirjat tarjoavat yleisempää tietoa ja filosofista taustaa.)

* Ecology: A Bridge Between Science and Society – Eugene Odum, 1997, Sinauer Associates, Inc.

* Permaculture: A Designer’s Manual – Bill Mollison, 1988, Tagari

* The Permaculture Way: Practical Steps to Creating a Self-Sustaining World – Bill Mollison, 2005, Permanent Publications

* A Pattern Language – Christopher Alexander, et al, 1977, Oxford University Press

* The Timeless Way of Building – Christopher Alexander, 1979, Oxford

* Coming Back to Life: Practices to Reconnect Our Lives, Our World – Joanna Macy, 1998, New Society

* Ecology, Community, and Lifestyle: An Outline of Ecosophy – Arne Naess, 1989, Cambridge University Press

* Natural Pattern Forms – Richard L. Dube, 1996, Wiley

* By Nature’s Design – Pat Murphy and William Neill, 1993, Chronicle

* Metapatterns: Across Space, Time, and Mind – Tyler Volk, 1995, Columbia

* Field, Form, and Fate: Patterns in Mind, Nature, and Psyche – Michael Conforti, 1999, Spring Publications

* Dwelling, Seeing, Designing: Toward a Phenomenological Ecology – David Seamon, ed., 1993, SUNY

* Design for Evolution: Self-organization and Planning in the Life of Living Systems – Erich Jantsch, 1975, Braziller

* The Green Imperative: Natural Design for the Real World – Victor Papanek, 1995, Thames and Hudson

* Restoration Forestry: An International Guide to Sustainable Forestry Practices – Michael Pilarski, ed., 1994, Kivaki

* Earth’s Insights: A Multicultural Survey of Ecological Ethics from the Mediterranean Basin to the Australian Outback – J. Baird Callicott, 1994, University of California

Harjoituksia

Luovuudelle ja joustavuudelle on paljon tilaa, kun suunnittelee harjoituksia tähän moduuliin. Mahdollisuuksia on lähes loputtomasti. Kuvatunlaiset käytännön kunnostustyöt aktivoivat lihasmuistin. Harjoitusten tekeminen ryhmässä vahvistaa yhteishenkeä. Osallistujat voivat myös tehdä työtä lähiseudulla paikallisten asukkaiden hyväksi, jolloin oppimiseen yhdistyy auttamisen ilo.

Vaikka todellisia hätätilanteita ei toivottavasti tarvitse kohdata, hätäsuunnitelman laatiminen aluetta varten on arvokas teoreettinen harjoitus. Näistä asioista kannattaa myös keskustella paikallisten viranomaisten kanssa, sillä se kasvattaa molemminpuolista luottamusta ja yhteisymmärrystä.

Moduuli 5: Yhdistävä ekokyläsuunnittelu

Tavoitteet

• Esitellä laajasti yhdistävää ekokyläsuunnittelua ja niitä henkisiä, sosiaalisia, ekonomisia ja ekologisia osa-alueita, joiden yhteisvoimaan suunnittelu perustuu.

• Tarjota osallistujille käytännön tuntuma ekokylien suunnittelun ja toteutuksen teknisiin kysymyksiin ja ekologisiin periaatteisiin.

• Osoittaa, että vaikka ekokylien suunnittelu on vaikea ja vaativa prosessi, sitä voidaan lähestyä selkeiden ja toistettavissa olevien vaiheiden kautta, jolloin osallistujissa viriää luottamus siihen, että he hallitsevat asian.

• Harjoitella suunnittelutyökalujen käyttöä vuorovaikutuksen muotoina. • Harjoitella työskentelyä suunnitteluryhmissä, jotka tarjoavat onnistumisen tunteita ja

vahvistavat yhteishenkeä.

Sisältö

Termi 'ekokylä' on melko uusi tulokas sanavarastossamme, mutta itse käsite on peräisin vuosisatojen takaa. Ekokylälle on olemassa useita hyviä määritelmiä, ja suuren yleisön keskuudessa termiä tulkitaan vielä laveammin. Tämä moduuli painottaa ekokylän tavallista teknisempää määritelmää, jossa ekokyliä verrataan eri puolilla maailmaa esiintyviin ihmisasutuksen muotoihin. Tästä näkökulmasta sellaiset yhteisöasumisen muodot kuin esimerkiksi ekokylät, muutaman perheen ekoyhteisöt (eco-hamlet), ekoasumiseen varatut erillisalueet (eco-enclave) ja kestävän elämäntavan oppimiskeskukset eroavat toisistaan selvästi kokonsa, tehtäviensä ja suunnittelukriteeriensä puolesta. Kuluneen vuosikymmenen aikana Maailman ekokyläverkosto GEN on panoksellaan edistänyt merkittävästi ekokyläkonseptin uskottavuutta ja tuntemusta päättäjien keskuudessa.

Mikä tekee ekokylästä kylän? Hakekaa vastausta tähän kysymykseen perehtymällä tavallisten kylien historiaan — niin eteläisten kuin pohjoistenkin — ja tarkastelemalla, millaisia erilaisia kylätyyppejä maailmassa esiintyy.

Aiempi kokemus permakulttuurin suunnittelusta on hyvä ekokyläsuunnittelun koulutuksen pääsyvaatimus. Tässä moduulissa käsitellään seuraavia permakulttuurin osa-alueita: etiikka, periaatteet, luonnolliset järjestelmät, luonnonlait, ilmansuuntien ja sijainnin suhde ja näiden kaikkien merkitys kestävän ihmisasutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Kertokaa ekologisen suunnittelun periaatteista, suunnittelun työkaluista, tiivistetysti ja käyttäkää apuna kuva-aineistoa maailmalta kootuista malliesimerkeistä. Esitelkää kokonaisjärjestelmien suunnittelua näkökulmista, jotka tuovat esiin hyödyllisiä käsitteitä.

Tämän jälkeen käsitelkää ekokylien suunnitteluprosessin seuraavat näkökohdat yksityiskohtaisesti:

Suunnittelun lähestymistapa ja menetelmät

Suunnittelun alussa analysoidaan maata, sen olemassa olevia bioottisia ja topologisia rakenteita, ja pyritään löytämään mahdolliset resurssit, energiavirrat, lähteet, nielut jne. Työskentelytapa on hyvin täsmällinen ja systemaattinen, ja se perustuu mahdollisimman laajaan, koko vesi- ja bioalueen huomioon ottavaan kenttätutkimukseen.

Havainnot, tutkimus ja tiedon tallentaminen

Tämä on suunnitteluprosessin elintärkeä vaihe, jota liian usein laiminlyödään tai oiotaan. Parhaassa tapauksessa tätä vaihetta jatketaan koko vuosikierron läpi, keräten niin paljon tietoa kuin mahdollista (tiedolla tarkoitetaan tässä yhteydessä "muutosta, joka saa aikaan muutoksen"). Kerätyn, tallennetun ja tulkitun tiedon määrä ja laatu vaikuttavat suoraan suunnittelun tehokkuuteen.

• Päällekkäis- l. leikkausanalyysit, poissulkevat menetelmät • Pohjasuunnitelman laatiminen • Sijainti maastossa ja mikroilmasto • Hydrologia: kanavat, varastot, virrat, sadanta • Maaperä: viljelyskelpoinen vai ei, soveltuuko rakentamiseen • Kasvillisuus: alkuperäistä, eksoottista, muualta levinnyttä, hyötykasveja • Villieläimet: onko vielä jäljellä, onko hyödyllisiä lajeja • Rinne: suurempi kallistus kuin 1:5 on liian jyrkkä rakentamiseen

Yhdistävän suunnittelun näkökohtia

Mikä on suunnitteluprosessin lähtökohta ja mitä kriteerejä käytetään päätöksentekoon?

• Suunnitteluvisio • Suunnittelun rajat • Arvot ja etiikka • Välttämättömyydet ja ylellisyydet

Suunnitelman julkaiseminen

Miten suunnitteluideat esitetään tiedotusvälineissä?

• Koko (luvut) • Kantokyky • Vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja haasteiden analyysi

Infrastruktuurin suunnittelun tavoitteet

Suunnitelman yhdyskuntatekniset näkökohdat

• Tiet ja muu liikenneinfrastruktuuri (sillat, ojitus) • Viestintä (uudet ja uudistetut puhelin- ja sähköpostipalvelut) • Energia (kuljetusasiat, sähkö, lämmitys / jäähdytys, etiikka) • Vesi (patojen sijoittaminen, säiliöt, kaivot, altaat) • Jätevesi (vesivessan historia, jätevesisuunnittelun perusteet) • Jätteet ja kierrätys • Samojen kaivantojen käyttö eri verkostojen rakentamiseen • Suojakasvillisuuden ja muiden luonnonmenetelmien käyttö eroosion estämiseksi

Suunnittelun sosiaaliset näkökohdat

• Jouhevan reittiverkoston suunnittelu : kiertävät kävelytiet, polut, ajoväylät ja pysäköinti kävelijöitä, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita, hevosia tms. — ja myös autoja — varten

• Spontaaniin kanssakäymiseen kannustavan ympäristön luominen: sosiaaliset kohtaamispaikat

• Yhteisten tilojen sijoittaminen : kerhotalo, lastenhoitotilat, sauna- / kylpytilat, vierasmajoitus, juhlasali, kahvila, opetustilat, lääkintä- / terveydenhoitokeskus, meditaatiotilat, virkistystilat jne.

• Tasapainon ja rajojen löytäminen yleisten, yhteisten ja yksityisten tilojen välille: yksityisyystasot

• Vanhusten, vajaakuntoisten ja muiden erityisryhmien huomioiminen suunnittelussa

Suunnittelun taloudelliset näkökohdat

• Liiketoimintakeskus: toimisto, teknologia, viestintävälineet • Tuotantotilat: kotiteollisuutta, kevyttä teollisuutta, laitoskeittiö • Maatalousinfrastruktuuri: tuotteiden jalostus ja varastointi, eläinsuojat, kastelu

Suunnittelun henkiset näkökohdat

• Maapyhäköt • Fengshui, vastu-arkkitehtuuri, pyhä geometria • Kaivonkatsonta ja ley-linjojen ja energiakeskusten etsintä • Tutustuminen paikan sosiokulttuuriseen historiaan

Suunnittelun ekologiset näkökohdat

• Suojavyöhykkeet, aurinkokeräimet ja tuulenmurtajat • Notkelmat, pientareet ja pensasaidat • Vyöhyke- ja sektorianalyysi • Tilaa villeille alueille ja ekologiset käytävät • Ranta-alueiden kunnostus ja suojelu

• Maanparannus ja kasvillisuuden elvyttäminen • Metsänhoito, vesakot, kestävä harvennus • Ruokakasvien käyttö maisemoinnissa

Projektinhallinta

Toteutusvaiheessa tarvittavat erityistaidot

• Mikä on järjestelmä? • Kartoittamattomilla vesillä — ideasta todellisuuteen • Rakennusvaihe • Ihmisten väliset suhteet • Hankkeen muuttujat (joku siirsi maaliviivaa) • Hankkeen loppuun saattaminen

Suunnitelman valmistelu

Tähän kuuluvat myös lakiasiat, jotka vaihtelevat hankekohtaisesti.

• Yhteishengen luominen • Virastoasiat • Hanketta "myyvän" asiakirjan laatiminen • Ehdotuksen esittely • Ympäristövaikutusten selvittäminen • Kaavamuutoshakemukset • Kehittämishakemukset

Tässä moduulissa käsitellään myös maa-alueen valitsemista yhteisön perustamista varten. Esitelkää rakennuspaikan arviointilista, joka auttaa suunnittelijoita arvioimaan niin vihreiden alueiden kuin aiemmin liike- tai teollisuuskäytössä olleiden alueiden vahvuuksia ja heikkouksia. Arviointilistasta voi olla hyötyä myös kartoitettaessa jo olemassa olevien yhteisöjen heikkoja kohtia.

Tutustuttakaa osallistujat lopuksi rakennuspaikan tutkimuksen tarkistuslistaan. Tutkimus tehdään, kun paikka on jo valittu. Se on sekä sosiokulttuurinen että ympäristöekologinen työkalu.

Lähteet ja lisätietoa

Videoita

* Crystal Waters Permaculture Village – GENOA

* Futures of Paradise: The European Ecovillage Experience – Light Source Films

* Ecological Design: Inventing the Future – The Ecological Design Project

Kirjoja

* A Pattern Language – Christopher Alexander, et al., 1977, Oxford University Press

* A Permaculture Designer’s Manual – Bill Mollison, 1988, Tagari

* Design Outlaws on the Ecological Frontier – Chris Zelov and Phil Cousineau, eds., 1997, Knossus Publishing

* Design with Nature – Ian McHarg, 1992, John Wiley & Sons

* Designing Ecological Settlements: Ecological Planning and Building – Profs. Declan and Margrit Kennedy, 1997, Reimer

* Designing Sustainable Communities: Learning from Village Homes – Judy and Michael Corbett, 2000, Island Press

* Ecological Design – Sim van der Ryn and Stuart Cowan, 1995, Island Press

* Ecological Design and Planning – George Thompson and Frederick Steiner, eds., 1997, John Wiley & Sons

* Eco-Villages and Sustainable Communities – Context Institute, 1991

* Ecovillage Living: Restoring the Earth and Her People – Hildur Jackson, ed., 2002, Green Books

* From Eco-cities to Living Machines: Principles of Ecological Design – John and Nancy Jack Todd, 1994, North Atlantic Books

* Permaculture: Principles and Pathways beyond Sustainability – David Holmgren, 2002, Holmgren Design Services

* Site Planning – Kevin Lynch and Gary Hack, 1996, The MIT Press

* The Earth Care Manual: A Permaculture Handbook for Britain and Other Temperate Climates – Patrick Whitefield, 2004, Chelsea Green Publishing

* Ecological Literacy: Education and the Transition to a Postmodern World – David Orr, 1992, SUNY

* The Nature of Design: Ecology, Culture and Human Intention – David Orr, 2002, Oxford University Press

Internet

* Ecological Solutions – www.ecologicalsolutions.com.au – konsultointia ja koulutusta

* Village Design Institute – www.villagedesign.org – kerää, jäsentää, tutkii ja erittelee tietoa kestävän, kyläyhteisöihin perustuvan tulevaisuuden rakentamiseksi

Harjoituksia

• Rakennuspaikan analyysi: Ohjatkaa osallistujat kattavan rakennuspaikan tutkimuksen läpi. Tämän jälkeen he tekevät rakennuspaikka-analyysin omissa suunnitteluryhmissään. Tähän kuuluu olemassa olevien piirteiden ja energiavirtojen merkitseminen maastokarttaan.

• Päällekkäisanalyysi (leikkaus- l. overlay-analyysi): Osallistujat kokeilevat Ian McHargin alun perin luomaa päällekkäisanalyysiä, jossa piirretään päällekkäisille skissipapereille aiheenmukaisia karttapiirroksia, jotka syventävät paikkatietoanalyysejä.

• Luonnokset ja luova ilmaisu: Summittaisten luonnosten piirtäminen paikkasuunnitelmasta on oiva tapa oppia. Rohkaiskaa osallistujia muuntamaan suunnitteluideoita vapaasti kuviksi. Tähän voi sisältyä myös mallinnusta.

• Yhdistävä ekokyläsuunnittelu: Käyttäen kaikkea ekokylien suunnittelusta oppimaansa osallistujat ryhtyvät hahmottelemaan ekokylän suunnitelmaa, jossa henkiset, sosiaaliset, taloudelliset ja ekologiset osa-alueet yhdistyvät toimivaksi järjestelmäksi. Kehottakaa lopuksi heitä toistamaan omissa kotiyhteisöissään tämä kokonaisvaltainen, orgaaninen, maailmaa pienoiskoossa kuvaava prosessi.

ELÄMÄLLÄ OPPIMISEN PEDAGOGIIKKA

Tapa, jolla opimme, on yhtä tärkeä kuin se, mitä opimme; prosessi on aivan yhtä tärkeä kuin sisältö. Teoria on tarkoituksetonta, jos sitä ei voi soveltaa ihmisten todelliseen elämään. Oppimisyhteisöissä on käymässä vallankumous, jolla on monta nimeä: vapautuksen pedagogiikka (liberational pedagogy), ihmissuhteita ja vuorovaikutusta korostava oppiminen (relational learning), kumppanuuskasvatus (partnership education), eheyttävä oppiminen (transformative learning), kokemuksellinen oppiminen (experiential learning), toimintapedagogiikka (action learning), maakasvatus (Earth pedagogy) jne. Ja lisäksi on perustettu Maailman ekokyläverkoston GEN:in elämällä oppimisen keskukset. Kaikkia näitä pedagogiikkoja — siis opetuksen periaatteita ja menetelmiä — yhdistää se, että ne pyrkivät kytkemään kasvatusprosessin suoraan ihmisten elämään, keskittämään oppimisen ihmisten kohtaamien todellisten ongelmien ratkaisemiseen.

Ekokylissä piilee ainutlaatuinen mahdollisuus sisäistää itse elämällä ja kokemalla se, mitä on oppimassa. Tätä me kutsumme elämällä oppimisen pedagogiikaksi.

Konferenssissa, joka pidettiin Tanskan Thyssä 1998, viisikymmentäviisi innostunutta kasvattajaa eri ekokylistä ympäri maailmaa muotoili seuraavan tärkeän julkilausuman:

”Oppimista ei enää pidä eristää omiin laitoksiinsa vaan sen tulee palata juurilleen ihmisten yhteisöihin. Näin opitun tiedon käyttö, opetusmenetelmät ja henkilökohtainen kehitys nivoutuvat yhteen kaikissa ikäluokissa. Tämä on elävä, kehittyvä oppimisjärjestelmä, joka ottaa huomioon niin maailmanlaajuiset kuin paikalliset näkökohdat. Tämä järjestelmä kylvää siemeniä seuraavalle seitsemälle sukupolvelle."

Jatkona tähän julistukseen GEN on kehittänyt elämällä oppimisen keskusten mallia eteläisen pallonpuoliskon kehittyvissä maissa. Sittemmin myös monet GEN:in koulutuskeskukset ja ekokylät kehittyneessä Pohjoisessa ovat alkaneet kutsua itseään elämällä oppimisen keskuksiksi.

GEN:in esitteessä todetaan:

"Elämällä oppimisen keskukset ovat vahvoja muutoksen käynnistäjiä. Ne ovat paikkoja, joihin ihmiset tulevat oppimaan kestävää elämäntapaa harjoittelemalla käytännön taitoja, joita voi hyödyntää kaikkialla maailmassa. Ne ovat paikallisia malleja koko planeettaa varten. Periaatteena on, että opiskelijat näkevät, tekevät itse, vievät oppinsa

kotiin jaettavaksi muille ja luovat samalla jotakin uutta. Keskuksissa koulutetaan uusia kouluttajia innoittavilla maanläheisillä kurssiohjelmilla. Se, mikä toimii jossain päin maailmaa, toimii usein muuallakin. Kyse ei ole pyörän keksimisestä uudelleen vaan uusien tehokkaiden yhteistyömuotojen luomisesta. Ja niitä tarvitaan, sillä edessämme olevat haasteet vaativat todellista yhteistyötä, nopeaa toimintaa ja syvällistä näkemystä." – GEN-Europe

Elämällä oppimisen pedagogiikka sisältää seuraavia tärkeitä elementtejä:

1. Elämällä oppiminen tarkoittaa, että opiskelija asuu jossakin ekokylässä osana koulutusta. Se on heittäytymistä yhteisöelämän uuteen maailmaan. Koska jokainen ekokylä on ainutlaatuinen, opiskelija saa erilaisia kokemuksia sen mukaan, minkä ekokylän on valinnut. Hän syö, tekee työtä, juhlii ja oppii ekokylässä työskenteleviltä edelläkävijöiltä.

2. Tämän pedagogiikan tarkoitus on kasvattaa koko ihmistä. Ihmiset eivät opi vain aivoillaan, vaan koko keho ja kaikki aistit osallistuvat oppimiseen. Tätä tarkoittaa holistinen eli kokonaisvaltainen oppiminen. Sen kuvaamisessa on käytetty myös käsitteitä "seitsemän älykkyyden lajia" ja "moniälykkyys". Erilaiset ihmiset oppivat eri tavoilla. Me käytämme:

•tekemällä oppimista, kehomuistia •teoriaa, lukemista, keskusteluja, järkeilevää dialogia •tanssia, laulua, luovuutta, leikkiä, pelejä, esityksiä •hiljaisuutta, pohdintaa, mietiskelyä, luontoyhteyttä •työpajoja, symposiumeja, seminaareja •vuorovaikutteista ryhmäprosessia, päätöksentekoon osallistumista •kahviloita, baareja, vapaata yhdessäoloa

3. Jaettu työ, jonka tarkoituksena on omaksua vastuuta yhteisön ylläpidosta, on osa elämällä oppimisen pedagogiikkaa:

• puutarha • työpaja • keittiö • siivous • hoivaaminen

4. Tietoinen yhteisyyden ja luottamuksen tunteen luominen oppimisryhmään on osa elämällä oppimisen pedagogiikkaa:

• virittäytyminen • aikaa kokemusten jakamiseen • avoin vuorovaikutus • sujuvoittajien tavoitteiden läpinäkyvyys • turvallisen, tukea antavan ympäristön luominen

5. Oppimisyhteisöt rakennetaan sellaisiksi, että ne heijastavat ekokylän arvoja:

• nokkimisjärjestystä ei ole • vastuuta kierrätetään • jokaisella on jotakin annettavaa • jokainen on suunnittelija • on arvokasta, että mukana on eri-ikäisiä, eri kulttuureista tulevia ihmisiä, joilla on

erilaiset taidot • erilaisia, toisilleen vastakkaisiakin, näkökantoja kunnioitetaan • painotetaan kokonaisuuden tarpeita ja terveyttä

Tyypillinen päivä elämällä oppimisen keskuksessa voitaisiin järjestää seuraavasti:

8 tuntia unta ja lepoa ja 16 tuntia toimintaa

Aktiivinen 16 tuntia käytetään yleensä seuraavasti:

5 tuntia teoriaa (dia- ja videoesityksiä, kokouksia, keskusteluja)

3 tuntia käytännön työtä (teorian soveltamista, yhteisön ylläpitoa)

4 tuntia valinnaista ohjelmaa (meditaatiota, tanssia, laulua, joogaa, omaa aikaa jne.)

3 tuntia ruokailuihin ja yleiseen jutusteluun

Kunakin päivänä elämällä oppimisen koulutus yhdistää nämä eri osa-alueet kokonaisvaltaiseksi, moniulotteiseksi oppimiskokemukseksi. Oppiminen tapahtuu monella tasolla samanaikaisesti ja vaikuttaa koko ihmiseen — mieleen, ruumiiseen, henkeen ja tunteisiin. Koska opiskelija sukeltaa suoraan sisään ekokylän elämään, oppiminen jatkuu vuorokauden ympäri, ja siten se voi olla syvästi muuttavaa. Palattuaan kotiyhteisöihinsä sisäisen muutoksen kokeneet, koulutuksen juuri suorittaneet osallistujat luovat siellä uudestaan elämällä oppimansa prosessin. Tämä on elämällä oppimisen ydin.

Lähteet ja lisätietoa

Kirjoja ja artikkeleita:

* Sustainable Education: Re-Visioning Learning and Change – Stephen Sterling, 2001, Green Books (Schumacher Briefing, No. 6)

* Tomorrow’s Children: A Blueprint for Partnership Education in the 21st Century – Riane Eisler, 2000, Center for Partnership Studies

* Nizhoni: The Higher Self in Education – Chris Griscom, 1989, Light Institute

* Sri Aurobindo and the Mother on Education – Aurobindo Ghose, 1960, Auroville

* Pedagogy of the Earth: Education for a Sustainable Future – Carlos Hernandez and Rashmi Mayur, eds., 2000, Kumarian Press

* Earth in Mind: On Education, Environment and the Human Prospect, 2nd Edition – David W. Orr, 2004, Island Press

* Ecological Literacy: Education and the Transition to a Postmodern World – David W. Orr, 1992, SUNY

* Relational Learning for a Sustainable Future: An Ecospiritual Model – Mary Westfall, 2001, University of New Hampshire

* Ecological Literacy: Educating Our Children for a Sustainable World – Michael Stone and Zenobia Barlow, eds., 2005, Sierra Club Books

* Transformative Learning in Action: Insights from Practice – Patricia Cranton, ed., 1997, Jossey-Bass (New Directions for Adult and Continuing Education)

* It’s Time to Change Our Minds: An Introduction to Transformative Learning – D. Elias, 1997, ReVision, Vol. 20, No. 1, pp.2–6

* Pedagogy of the Oppressed – Paulo Freire, 1970, The Continuum Publishing Corporation

* Education for Critical Consciousness – Paulo Freire, 1973, Seabury Press

* Experiential Learning: Experience as the Source of Learning and Development – David A. Kolb, 1984, Prentice-Hall, Inc.

* Experiential and Simulation Techniques for Teaching Adults – Linda H. Lewis, ed., 1986, Jossey-Bass

* The Action Learning Handbook – Ian McGill and Anne Brockbank, 2004, RoutledgeFalmer

* An Update on Adult Learning Theory – Sharan B. Merriam, 1993, Jossey-Bass

* Transformative Dimensions of Adult Learning – Jack Mezirow, 1991, Jossey-Bass

* Action Learning: A Holographic Metaphor for Guiding Social Change – G. Morgan and R. Ramirez, 1983, Human Relations, Vol. 37, No. 1, pp. 1–28

* Action Research: Second Edition – Edward T. Stringer, 1999, SAGE Publications, Inc.

* In Defense of the Lifeworld: Critical Perspectives on Adult Learning – Mark Welton, ed., 1995, State University of New York Press

* Democracy and Education – John Dewey, 1938, Free Press

* Ecological Education in Action: On Weaving Education, Culture, and the Environment – Gregory Smith and Dilafruz Williams, eds., 1998, SUNY

* Educating for an Ecologically Sustainable Culture – C. A. Bowers, 1995, SUNY

* Beyond Ecophobia: Reclaiming the Heart in Nature Education – David Sobel, 2005, The Orion Society

* Participatory Action Research: International Contexts and Consequences – Robin McTaggart, ed., 1997, SUNY

* The Learning Wheel: Ideas and Activities for Multicultural and Holistic Lesson Planning – Annabelle Nelson, 1998, The WHEEL Council

* Theoretical Framework for the EDE – E.C. Mare, 2004, Village Design Institute

LOPPUSANAT

Valmistauduttaessa uuden maailmankuvan esiintuloon alkaa ilmaantua "kylväjiä", jotka juurruttavat kollektiiviseen tietoisuuteen uusia ideoita ja käsitteitä — kehittyneitä tulkintoja todellisuuden luonteesta. Aluksi nämä ihmiset nähdään kulttuurisena ääriryhmänä, omituisena vähemmistönä, jonka näkemykset ohitetaan ja mitätöidään helposti, koska ne eivät sovi yhteen virallisesti hyväksyttyjen todellisuuden tulkintojen kanssa. Kun vanhan paradigman määritteet osoittautuvat riittämättömiksi ohjaamaan esiin pyrkivää kehityssuuntaa ja tarjoamaan sille merkityksellistä viitekehystä, nämä kylväjät saavuttavat uskottavuutta. Jossakin huomaamattomassa käännekohdassa suurin osa ihmisistä ottaa avosylin vastaan alun perin vallitsevasta kulttuurista poikkeavat ideat, käsitteet ja mallit ja niistä tuleekin elinkelpoisin todellisuudentulkinta. Tässä vaiheessa uusi paradigma omaksutaan, ja se vakiintuu vallitsevaksi yhteiskunnalliseksi totuudeksi. Seuraava kylväjäpioneerien sukupolvi katsookin jo muualle.

Ekokylät ovat lähitulevaisuuden kylväjäyhteisöjä. Ne ovat sen uuden maailmankuvan ja kulttuurin edelläkävijöitä, joka on nyt nousemassa esiin. Monien vuosien ajan ekokylät ovat kokeilleet kestävän suunnittelun ja elämisen malleja. Tätä on kuvailtu "asumismuotojen vallankumoukseksi". EDE:ssä pyritään määrittelemään, korostamaan ja selkiinnyttämään meidän aikanamme käynnissä olevan mullistavan paradigman muutoksen piirteitä. Näiden muutosten lopullinen luonne ja vaikutus on niin syvällinen, että sitä voidaan oikeutetusti kutsua henkiseksi. Niinpä EDE on maailman ensimmäinen kattava, tieteiden rajat ylittävä ja moniulotteinen koulutusohjelma, joka kokoaa yhteen ratkaisumalleja yleismaailmallisten henkisten arvojen pohjalta. Näin se toimii suunnannäyttäjänä tuleville koulutuksille.

Toivomme, että tämän koulutusohjelman käyttäjät löytävät ilon elää nykyhetkessä sellaisena kuin se on ja jatkavat ekologisesti elinkelpoisten, taloudellisesti tuottavien, sosiaalisesti oikeudenmukaisten ja henkisesti uudistavien toimintamallien kylvämistä omiin yhteisöihinsä. Ohjatkoon rauha, rakkaus ja myötätunto kaikkea toimintaamme!

TÄYDENNYSOSAT: ERI TILANTEISIIN SOVELLETTU EDE

EDE on tarkoitettu maailmanlaajuiseen käyttöön kaikissa ryhmissä tai hankkeissa, joiden päämääränä on edistää kestävien yhteisöjen suunnittelua ja kehittämistä — siis ratkaisuja kestävään ihmisasutukseen. Jotta opintosuunnitelma soveltuisi näin laajaan käyttöön, se on tarkoituksellisesti muotoiltu tiiviiksi käsikirjaksi, jonka sisältämät perusperiaatteet ja käytännöt sopivat kaikkiin yhteyksiin. Sitä mukaa kun EDE:tä tulevien vuosien kuluessa testataan käytännössä, kehitetään erityistilanteita koskevaa täydentävää oppimateriaalia. Tämä täydennystyö aloitetaan tässä 4:nnessä versiossa alla esitetyillä EDE:n tärkeillä tarkennuksilla, joita sovelletaan seuraavissa yhteyksissä: Kaupunkiympäristö, Etelä, Tiedeyhteisö, Virtuaaliympäristö.

Kaupunkiympäristö

Onko "kestävä kaupunki" mahdoton yhtälö? Kenties, mutta tästä huolimatta kaupunkiympäristöä voi vaihtelevassa määrin muokata kestävämpään, omavaraisempaan muotoon. Keskeistä on kaupungin tiiviisti pakkautuneen ytimen mahdollisimman laaja-alainen desentralisaatio eli hajauttaminen — niin poliittisesti, taloudellisesti, sosiaalis-kulttuurisesti kuin alueellisestikin. Hajauttamisprosessi yhdistyy relokalisaatioon eli kaupunkirakenteessa piilevien paikalliskeskusten tunnistamiseen. Nämä paikalliskeskukset jakavat ja järjestävät kaupunkitilaa uudelleen kylän mittakaavassa. Kun tällaiset kylänkokoiset alueet on paikannettu, voidaan pyrkiä eri keinoin ohjaamaan niitä omaehtoisiksi, omavaraisiksi, itseään huoltaviksi, eläviksi järjestelmiksi, joiden kestävyys kasvaa suhteessa niiden riippumattomuuteen.

On hyödytöntä yrittää kehittää "kestäviä" ratkaisuja kokonaiselle kaupungille, koska 'kaupunki' on lähtökohtaisesti paisunut yli ihmisen hallittavissa olevan mittakaavan, ja siitä on tullut, hyvin kouriintuntuvasti, kasvoton abstraktio tai laskennallinen likiarvo. 'Kaupunki' on mekaaninen järjestelmä, jolla on taipumus kasvaa holtittomasti ja joka on irtautunut elämän verkon evoluutiota ja säilymistä ohjaavista periaatteista ja laeista. Juuri tämä irtautuminen tekee 'kaupungista' myötäsyntyisesti kestämättömän. EDE ei toimi, jos sitä yritetään soveltaa kokonaiseen kaupunkiin; toimintaperiaatteet eivät ole yhteensopivia.

Kun kestäviä ratkaisuja lähestytään kylän kokoisten, yhteen sulautuneiden paikalliskeskusten tasolla (näitä voidaan kutsua vaikkapa kaupunkikyliksi), saadaan aikaan näkyviä, pienin resurssein toteutettavissa ja toistettavissa olevia tuloksia nopeasti. Ja mikä parasta, kun suuret muutokset on tehty, asukkaat voivat toteuttaa kestäviä

ratkaisuja omin voimin! Tällä tasolla EDE toimii hyvin tehokkaasti, ja kaikista kahdestakymmenestä moduulista on hyötyä. Oppiessaan aloitteellisuutta asukkaat ottavat vastuulleen kaupunkiympäristönsä paikallisen uudistamisen, mikä kasvattaa heidän itseluottamustaan ja valmiuttaan itsenäiseen toimintaan. Tämä strategia vähentää kiinteiden, keskitettyjen valtarakenteiden merkitystä.

Useimmat kaupungit jakautuvat jo ennestään toisistaan erottuviksi alueiksi, kaupunginosiksi tai naapurustoiksi. Kun nämä olemassa olevat alueet, niiden keskukset ja rajat, on määritelty entistä tarkemmin, kaupunkikylien verkosto alkaa muotoutua. On täsmennettävä, että kaupunkisuunnittelijat ovat jo jonkin aikaa leikitelleet kaupunkikylän käsitteellä. Heidän sovelluksistaan kuitenkin puuttuu se eri tieteenaloista ammentava syvyys ja monipuolisuus, joka synnyttää merkittäviä, pitkäaikaisia ratkaisuja.

Mitä hyötyä olisi kestävän kehityksen koulutuksesta, joka ei pystyisi ottamaan kantaa kaupunkien vakaviin ongelmiin? Samalla kun tunnemme syvää myötätuntoa selviytymisen rajoilla sinnitteleviä kodittomia, slummien asukkaita ja katulapsia kohtaan, on pidettävä mielessä, että kaupunkien paisuminen on suorassa yhteydessä öljyn hintaan. Kun öljyn hinta saavuttaa huippunsa, kaupunkien väkiluku kääntyy laskuun. Edessä saattaa olla valtavia joukkomuuttoja väestön alkaessa virrata kaupungeista takaisin maaseudun kyliin. Väestömäärä asettuu todennäköisesti tasolle, jonka vaikutus ympäristöön on paljon nykyistä vähäisempi.

Etelä

Pohjoisen pallonpuoliskon vauraat, kulutusjuhlan keskellä elävät eliittiryhmät hallitsevat suurinta osaa eteläisen pallonpuoliskon maista, joiden asukkaista valtaosa elää köyhyydessä. Näiden maiden köyhät kamppailevat selviytyäkseen entistä pilaantuneemmassa ympäristössä, jota globaalit markkinavoimat riepottelevat. Monet maaseutukylien asukkaat ovat hylkäämässä alkuperäiset elinkeinonsa, arvonsa, ekologiset ja yhteisölliset perimätapansa ja korvaamattoman monimuotoiset kulttuurinsa. Nuorista monet haaveilevat muuttavansa pohjoisiin maihin eivätkä edes pyri parantamaan paikallisia oloja, koska pitävät niitä toivottomina ja itselleen väliaikaisina.

Näiden kielteisten voimien vastapainoksi on nousemassa sellaisten ihmisten laajeneva joukko, jotka haluavat säilyttää menneisyyden parhaan perinnön. Heidän mielikuvansa menneestä ihannemaailmasta muistuttaa suuresti ekokylää: ihmisillä on elävä luontosuhde ja pyrkimys ympäristön suojeluun, yhteisöt ovat tiiviitä, ja niissä harjoitetaan yhteisvastuuta, joka perustuu myönteisiin arvoihin, henkisyyden jakamiseen jne. Siksi ekokyläliike näyttäytyy monille etelässä kuin vastauksena heidän rukouksiinsa. Eteläisen pallonpuoliskon maat ovatkin otollista maaperää dynaamisten ekokylien perustamiselle.

Näiden seikkojen perusteella ehdotamme, että EDE:n koulutusohjelmaan kehitetään seuraavat aihealueet sovellettaviksi niissä eteläisissä maissa, joita usein kutsutaan kehitysmaiksi tai kolmanneksi tai neljänneksi maailmaksi.

Etelän ekokylätyyppejä

• Pohjoisista ekokylämalleista valitun mallin mukainen, nykyaikainen ekokylä, jota kehitetään yhteistyössä eteläisen eliitin kanssa (esim. Intian Auroville)

• Paikalliseen tarpeeseen vastaava perinteinen ekokylä, jossa olemassa olevaa kylää ja sen arvoja ja elämäntapaa säilytetään, korostetaan ja kunnostetaan, samalla kun joitakin sen osia nykyaikaistetaan

• Nykyaikaisen ja perinteisen ekokylän yhdistelmä, jossa kaupunkieliitti yhdistää voimansa perinteisen kyläyhteisön kanssa

• Ekokylämallin mukaan uudistettujen perinteisten kylien verkostot

EDE:n osia, jotka sopivat paremmin eteläisiin kuin pohjoisiin maihin

• Henkisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja taloudellisten rakenteiden ja ympäristön varjeleminen, perinteisten elintapojen soveltaminen sekä katoamassa olevien perimätapojen parhaan aineksen elvyttäminen

• Tekniikat, joiden avulla tehdään yhteistyötä kehitysapua ohjaavien tahojen kuten hallitusten, kahden- ja monenvälisten hankkeiden, kansalaisjärjestöjen ja muiden lahjoittajien kanssa ja hankitaan rahoitusta niiden kautta

• Ekokyläpedagogiikan menetelmät, jotka perustuvat freireläisiin vuorovaikutusperiaatteisiin ja tekemällä oppimiseen, eli joissa ekokylä rakennetaan samalla, kun käydään läpi koulutusohjelmaa

• Perustaitojen, kuten lukutaidon, kirjanpidon, hallinnoinnin ja muiden valmiuksien harjoittelu ekokylässä

• Vastavuoroinen talkoo- ja kehittämisyhteistyö etelän ekokylien kesken. Kylien edustajat muodostavat ryhmiä, jotka tekevät yhdessä ruohonjuurityötä

• Käytännöt, joiden mukaan ekokyläverkoston toimintaan voidaan ekokylien lisäksi ottaa mukaan kansalaisjärjestöjä ja muita toiminnasta kiinnostuneita yhteistyökumppaneita

• Keinot syvien ristiriitojen ratkaisemiseen sellaisten ihmisten kesken, joilla ei köyhyyden vuoksi ole muuta vaihtoehtoa kuin elää läpi elämänsä samassa yhteisössä, samojen naapureiden kanssa

Syyt, joiden vuoksi pohjoisen ja etelän ekokylien välinen tietovaihto on tärkeää

• Ne pohjoisen asukkaat, jotka päättävät oppia elämällä etelän ekokylissä, pääsevät omaksumaan valtavan määrän tietoa elämäntavoista ja yhteisörakenteista, jotka ovat pohjoisesta jo kadonneet

• Pohjoiset vierailijat, opiskelijatkin, voivat opettaa etelän ekokylissä teknisiä perustaitoja ja lukutaitoa

• Ekokylät, joihin tulee väkeä sekä pohjoista että etelästä, voivat synnyttää uudenlaisia toimintamuotoja ja yltää merkittävämpiin saavutuksiin kuin kumpikaan ekokylätyyppi yksinään

Oppilaitokset

Tilanteessa, jossa eri oppilaitoksissa annettavan tiedon merkitystä todellisen maailman kannalta enenevästi kyseenalaistetaan, ekokylät tarjoavat ihanteellisia "kampuksia", joissa opiskelijat voivat oppia kestävää elämäntapaa kokeilemalla sitä itse. Ekokylät ovat kestävän tulevaisuuden eläviä laboratorioita, ja niissä kehitettävien koulutusmallien avulla voidaan kasvattaa johtajia, jotka pystyvät vastaamaan nykypäivän ympäristö- ja yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Kuten Elämällä oppimisen pedagogiikassa kuvattiin, EDE:ssä opiskelijat ja opettajat luovat oppimisyhteisöjä elävien yhteisöjen sisälle ja soveltavat tietojaan ja taitojaan todellisten ongelmien ratkaisuun. Ekokylät ja oppilaitokset täydentävät toisiaan luonnostaan, sillä teoreettisia ajatusrakennelmia voidaan testata ja hyödyntää käytännössä ekokylien oppimisyhteisöissä. Opiskelijat saavat ilon kokea, miten käsitteet muuttuvat todeksi, osana oppimisprosessia. EDE:ssä ei vedetä keinotekoisesti rajaa tiedon hankkimisen ja sen käyttämisen välille. Ne kuuluvat samaan virtaukseen. Se, että tietää jotain mutta ei tee mitään, on sama kuin ei tietäisi ollenkaan. Oppiminen on tiedon onnistunutta soveltamista ja uusien elämäntapojen omaksumista.

EDE:n rakenne tarjoaa monipuolisen, poikkitieteellisen lähestymistavan tiedon hankkimiseen ja omaksumiseen. Tietoa ei jaotella eikä eristetä pikku murusiksi eikä kutisteta atomistisiksi yksiköiksi, vaan se on heti merkityksellistä koko ihmisen kokemuskentän kannalta. Tietoa ei myöskään kartuteta sen itsensä vuoksi, vaan se keskittyy aina yhteen kaikenylittävään teemaan: todella kestävän ihmisasutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kaikkea tietoa, niin fysiikan lakeja kuin putkimiehen tietotaitoa, voidaan lähestyä tästä näkökulmasta. Eri oppilaitosten opiskelijat arvostavat mahdollisuutta keskittää koko luovuutensa sellaisen kaikenkattavan ongelman ratkaisuun, joka vaikuttaa suoraan heidän elämäänsä ja tulevaisuuteensa. Ekokylän oppimisyhteisössä heillä on tilaisuus yhdistää kaikki, mitä he ovat oppineet niin koulussa kuin muussa elämässään, tavalla, joka tuo ilmi heidän erityiset lahjansa ja kykynsä.

Seuraavassa on muutamia ohjeita, miten suhteita oppilaitoksiin voidaan kehittää

• Valmistautukaa hyvin: Pitäkää kokouksia kaikkien kiinnostuneiden kesken, valmistelkaa ehdotus yhteisöllenne ja lopulta oppilaitokselle, jonka kanssa haluaisitte käynnistää yhteistyön.

• Valitkaa mahdolliset yhteistyökumppanit harkitusti: Kerätkää tarkkaa perehtymistä varten tuoretta materiaalia, kuten tavoiteohjelmat, opinto-oppaat, selonteot laitoksen yleisestä tilanteesta, kehityssuunnitelmat ja hallinto- ja päätöksentekorakenteiden kuvaukset. Ovatko nämä yhteensopivia teidän kanssanne?

• Tutustukaa talon väkeen: Jututtakaa ihmisiä, jotka toimivat laitoksen eri osastoilla, kuten opiskelijavaihdossa, sisäänotossa, kirjanpidossa, julkaisuosastolla, rekisterissä ja viestintäosastolla.

• Punnitkaa eri vaihtoehtoja. On monta tapaa rakentaa siltoja ekokylän ja akateemisen laitoksen välille. Tässä muutamia ideoita:

- Ekokylään järjestettävät teemakäynnit - Yhteiset tutkimushankkeet - Ekokylässä pidettävät kurssit - Mahdolliset harjoittelijaohjelmat - Yhteiset koulutus- ja palveluohjelmat - Sarja ekokylässä järjestettäviä koulutusohjelmia

Virtuaaliympäristö

Internetin ja muun informaatioteknologian käyttö avaa kiinnostavia mahdollisuuksia EDE:n ja Gaia Education -hankkeen edistämiseen.

Yksi pian käsillä oleva mahdollisuus on tarjota verkossa opetusvideoita aiheesta kiinnostuneille yksityishenkilöille ja ryhmille. Opetusta täydennettäisiin kirjallisella materiaalilla ja viitekirjallisuudella, esimerkiksi Neljällä avaimella, joka olisi ladattavissa omalle koneelle. Yksittäisille opiskelijoille kokonaisuus toimisi kirjekurssia muistuttavana itseopiskelupakettina. Ryhmien osalta videoluentoihin kannattaisi yhdistää keskustelutunnit ja paikalla tapahtuvat esittelyt ja harjoitukset, jotka paikallinen kouluttaja ohjaisi.

Tämän lähestymistavan etuna on mahdollisuus hyödyntää kestävän elämäntavan eri osa-alueita opettavien, maailman johtavien kouluttajien panos, jolloin varmistetaan koulutuksen teho ja laatu. Tämä menetelmä lyö itsensä läpi viimeistään, kun laajakaistateknologia mahdollistaa käyttäjäystävällisemmät verkkotoimitukset, mutta se toteutettavissa jo nyt. Toinen seikka, joka vähentää tämän opetustavan kustannuksia, on, että videoiden tuottaminen kehittyy entistä edullisemmaksi. Meidän tulee kannustaa ekokylien johtavia opettajia tuottamaan omat opetusvideonsa ja ryhtyä julkaisemaan niitä verkkosivuillamme. Videoissa kannattaa käyttää mahdollisimman paljon kaavioita, kuvia ja havaintoesityksiä, sillä pelkät puhuvat päät sammuttavat katsojien mielenkiinnon.

Samaa materiaalia voidaan tuottaa ja julkaista myös DVD:nä. Tämä saattaa sopia paremmin osalle opiskelijoista ja opettajista.

Kaiken kaikkiaan informaatioteknologia tarjoaa ekokyläsuunnittelun opetukseen virtuaaliulottuvuuden, jonka kaikkia mahdollisuuksia ei vielä ole kartoitettu. Tämä ulottuvuus auttaa osaltaan tuomaan EDE:tä maailmanlaajuisesti kaikkien niiden ryhmien ja liikkeiden ulottuville, jotka työskentelevät kestävien yhteisöjen suunnittelun ja kehittämisen parissa.

EDE — ekokyläsuunnittelun koulutus

Neljän viikon perusteellinen opastus kaupunki- ja maaseutuasutukseen soveltuvan ekokyläsuunnittelun perusteisiin

YK:n koulutus- ja tutkimuslaitoksen (UNITAR) hyväksymä

Koulutusohjelman koordinaattori Christopher Mare

Gaia Educationin projektijohtaja May East

Koulutusohjelman on laatinut Global Ecovillage Educators for Sustainable Earth (GEESE)

Massimo Candela on asunut Italiassa Ventimiglian lähellä sijaitsevassa Torri Superioren ekokylässä vuodesta 1993. Hänellä on tutkinto ympäristöhygieniasta (1993), permakulttuurisuunnittelusta ja permakulttuuriopetuksesta. Hän on yksi Italian permakulttuuriopiston perustajista. Muu kokemus alalta: Max Lindeggerin ohjaama EDE-koulutus- ja harjoittelujakso (Chrystal Waters 2001), SEED Internationalin Evan Raymondin ja Morag Gamblen kanssa ohjattu EDE-koulutusjakso (Torri Superiore).

Giovanni Carlo on yksi Keski-Meksikon taiteen ja ekologian tutkimiseen keskittyvän Huehuecoyotl-ekokylän perustajista (www. huehuecoyotl.net). Hän oli mukana muodostamassa Amerikoiden ekokyläverkostoa (http://ena.acovillage.org) ja kuuluu Maailman ekokyläverkoston GEN:in (http//:gen.ecovillage.org) johtokuntaan. Hän on myös ammattimainen taidekasvatuksen konsultti ja koulutettu sujuvoittaja (fasilitaattori). Giovanni on International Institute for Facilitation and Consensus -instituutin (http://www.iifac.org) ulkojäsen ja on vetänyt sujuvoittamisen koulutustyöpajoja Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Vuodesta 2003 hän on ollut mukana johtamassa kestävän elämäntavan koulutusohjelmia Meksikossa yhteistyössä Vermontin Goddard Collegen ja

Massachusettsin Living Routes Ecovillage Studies -opetusohjelman kanssa. Nykyään Giovanni työskentelee puolet ajastaan Yhdysvalloissa ja puolet Meksikossa ja luo yhteyksiä näissä maissa järjestettävien kestävien yhteisöhankkeiden välille.

Jonathan Dawson on kestävän elämäntavan kouluttaja ja aktivisti. Hän on 20 vuoden ajan tehnyt kehitystyötä Afrikassa ja Etelä-Aasiassa tutkijana, kirjailijana, projektinjohtajana ja konsultanttina. Hänen työnsä on keskittynyt erityisesti pienyrityksiin ja yhteisöjen talouden kehittämiseen. Jonathan asuu Findhornin ekokylässä (www.findhorn.org) ja opettaa siellä ihmisen ekologiaa ja kestävän elämäntavan soveltamista. Jonathan on Maailman ekokyläverkoston Euroopan osaston järjestösihteeri, ja tähän tehtävään kuuluu paljon kirjoittamista, edustamista ja verkostojen luomista.

May East on brasilialainen yhteiskunnallista muutosta ajava aktivisti, joka on tehnyt 30 vuotta kansainvälistä työtä musiikin, alkuperäiskansojen, naisliikkeen, ydinvoiman vastustamisen, ympäristönsuojelun ja kestäviä yhteisöjä edistävän liikkeen parissa. Vuodesta 1992 hän on asunut Findhorn Foundation -säätiön ekokylässä Skotlannissa (www.ecovillagefindhorn.org). Hän toimii ekokyläkoulutuksen hankekoordinaattorina, hoitaa kansainvälisiä suhteita Findhorn Foundationin, Maailman ekokyläverkoston GEN:in ja YK:n välillä ja kuuluu lisäksi säätiön johtokuntaan. May on International Holistic University -yliopiston opettaja ja työskentelee kansainvälisenä ekokyläkonsulttina ja -kouluttajana. Parhaillaan hän koordinoi Maailman ekokyläverkoston ja Gaia Education -ryhmän hankkeita, jotka liittyvät YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmeneen 2005–2014.

Daniel Greenberg (Ph.D.) on tutkinut ja johtanut yhteisöpohjaisia koulutusohjelmia yli 15 vuoden ajan. Hän tutustui ja piti yhteyttä yli 200:aan Yhdysvalloissa sijaitsevaan tavoitteelliseen yhteisöön osana väitöskirjaansa, joka käsitteli lapsia ja koulutusta yhteisössä, ja myöhemmin hän vietti vuoden Findhorn Foundationin ekokylässä Skotlannissa työskennellen siellä asuvien lasten ja perheiden parissa. Daniel on Living Routes -järjestön (www.livingroutes.org) perustaja ja pääsihteeri. Järjestö kehittää virallistettuja, ekokylissä järjestettäviä koulutusohjelmia, joiden tavoitteena on edistää kestävää kehitystä. Daniel asuu vaimonsa Moniquen ja tytärtensä Simonen ja Peman kanssa Sirius Community -yhteisössä, joka sijaitsee Shutesburyssa Yhdysvaltain Massachusettsissa.

Maddy Harland on kestävän elämäntavan ratkaisuja esittelevän Permaculture Magazine -lehden toimittaja (www.permaculture.co.uk) ja on perustanut yhdessä miehensä Timin kanssa Permanent Publications -kustantamon, joka julkaisee ratkaisukeskeisiä käytännön oppaita. Maddy oli mukana perustamassa Sustainability Centre -keskusta (http://www.earthworks-trust.com) Ison-Britannian Hampshireen. Keskus on vanha armeijan tukikohta, jossa nykyään järjestetään konferensseja ja koulutusta sekä aikuisille että lapsille, ja jonka tiloissa toimii palkittu ekohostelli. Keskuksen alueella sijaitsevat myös Permanent Publicationsin toimitilat, Steiner-koulu ja metsähautausmaa. Maddy

toimii opettajana International Network of Esoteric Healers -verkostossa (http://www.ineh.org) ja sujuvoittajana energiaparannuksen, meditaation ja syväekologian työpajoissa.

Hildur Jackson syntyi Tanskassa 1942 ja on ollut naimisissa Ross Jacksonin kanssa jo 40 vuotta. Hänellä on kolme poikaa ja viisi lastenlasta. Hän on asianajaja, kulttuurisosiologi, permakulttuuri- ja ekokyläsuunnittelija ja kirjailija. Hän käynnisti yhden kolmesta ensimmäisestä yhteisasumishankkeesta Tanskassa vuonna 1970. Hildur on yksi Gaia Trust -säätiön, Tanskan ekokyläverkoston LOS:in ja Maailman ekokyläverkoston GEN:in perustajista. Ross ja Hildur ovat juuri aloittaneet uuden hankkeen: Lavegaard-projektin jossa he opettavat EDE:tä. Hildur on kirjoittanut useita kirjoja, mm. Ecovillage Living: Restoring the Earth and her People (2002) yhdessä Karen Svenssonin kanssa, Creating Harmony: Comflict Resolution in Community (1998) ja videon Rashmi Mayur: A Man of the New Global Renaissance.

Ross Jackson (Ph.D.) syntyi vuonna 1938 Kanadassa. Hän on tanskalaisen Gaia Trust -säätiön puheenjohtaja / perustajajäsen. Ross on opiskellut fysiikkaa, johtamista ja taloustiedettä pääaineenaan operaatioanalyysi. Ross toimi vuosien ajan johtamistaidon konsulttina ja tietojärjestelmäsuunnittelijana liikemaailman eri aloilla. Lopulta hän erikoistui kansainväliseen rahoitukseen, ja hänen valuuttakeinotteluun liittyvän tietotaitonsa avulla luotiin rahoitus Gaia Trustin hankkeille, joilla tuetaan kestävämpää ja henkisempää tulevaisuutta. Tätä nykyä Ross keskittyy enemmän kirjoittamiseen. Tähän mennessä hän on kirjoittanut teokset And We ARE Doing It: Building an Ecovillage Future, Kali Yuga Odyssey: A Spiritual Journey ja tuoreimpana Shaker of the Speare: The Francis Bacon Story. Ross on GEN:in asiantuntijaneuvoston jäsen ja Gaia Education -hankkeen johtokunnan jäsen (http://ecovillage.wikicities.com/wiki/Gaia_Education).

Anja Kosha Joubert on saksalainen ja eteläafrikkalainen yhteisöjen perustaja ja kahden lapsen äiti. Tällä haavaa Anja asuu Sieben Lindenin ekokylässä entisen Itä-Saksan alueella (www.oekodorf7linden) ja järjestää siellä voimautumisen ja yhteisön perustamisen kursseja. Hän on erikoistunut vuorovaikutukseen, jolla luodaan syvää ymmärrystä ihmisten ja ihmisen ja luonnon välille. Anja kuuluu konsulttiryhmään, joka käyttää yhteisöelämästä opittua tietoa muiden yhteiskunnallisten hankkeiden tukemiseen (www.gemeinschaftsberatung.de). Hän kuuluu myös Euroopan tavoitteellisten yhteisöjen ja ekokylien luettelon (www.eurotopia.de) toimitukseen. Lisäksi hän on kultaseppä, joka on 15 vuoden ajan luonut yhdessä lastensa isän kanssa koruja reilun kaupan kullasta, hopeasta ja jalokivistä (www.schmuck-und-stein.de).

Will Keepin (Ph.D.) on Satyana-instituutin puheenjohtaja. Satyana on vuonna 1996 perustettu voittoa tavoittelematon järjestö, joka pyrkii yhdistämään henkistä viisautta yhteiskunnallista muutosta tukevaan johtajuuteen (www.satyana.org). Willin intohimona on rakentaa siltaa sisäisen mystisen matkan ja ulkoisen, palvelemiselle omistetun elämän välille. Hän on ollut Maailman ekokyläverkoston GEN:in yhteistyökumppani ja ystävä

vuonna 1994 pidetystä suunnittelukokouksesta lähtien. Willillä on fyysikon koulutus, ja hänen työnsä kestävän energiantuotannon hyväksi on vaikuttanut useiden maiden ympäristöpolitiikkaan. Will on myös koulutettu holotrooppisen hengityksen (holotropic breathwork) ohjaaja, ja hän on perustanut yhteiskunnallisille aktivisteille koulutusohjelmia, joiden aiheita ovat olleet mm. hengellä johtaminen (Leading with Spirit) ja sukupuolirauha (Gender Reconciliation). Will on kirjoittanut paljon, ja hän toimii California Institute of Integral Studies -instituutin tuntiopettajana. Hän ohjaa uskontojenvälisen mystiikan retriittejä Intiassa ja tukee siellä uskontojenvälisiä hankkeita, joilla autetaan pahoinpideltyjä naisia.

Max O. Lindegger on kansainvälistä tunnustusta saanut ekoyhteisöjen ja kestävien järjestelmien suunnittelija (www.ecologicalsolutions.com.au) ja kestäviä järjestelmiä tutkivien tieteenalojen arvostettu ja suosittu opettaja. Hänen maineensa perustuu 20 vuoden ajalta kertyneeseen käytännön työ- ja johtamiskokemukseen kestävää kehitystä tukevien käytännön ratkaisujen rakentamisessa. Maailman ekokyläverkoston Oseanian / Aasian osaston perustajana ja johtajana Max osallistuu kestävien järjestelmien suunnittelun ja opettamisen kansainväliseen kehittämiseen ja parhaiden ratkaisujen toteuttamiseen. Max oli nykyisen kotiyhteisönsä, Habitat Award -palkitun Chrystal Waters -permakulttuurikylän pääsuunnittelija ja -kehittäjä. Chrystal Waters on Australiassa Queenslandin kaakkoisosassa sijaitseva elinvoimainen ekokylä, jossa toimii palkittu EcoCentre-oppimiskeskus. Monet Maxin kursseista on pidetty tässä keskuksessa. Max on toiminut suunnittelijana ja neuvonantajana mm. seuraavissa yhteisöhankkeissa: Spiers ja Gqnubie Green (Etelä-Afrikka), Living and Learning Centre (Sri Lanka), Vatukarasa-kylä (Fidzi), Garopaba-hanke (Brasilia) ja China Walls (Australia). Vuonna 2003 Max sai Australian pääministerin satavuotisjuhlamitalin "ansiokkaasta työstään kestävien yhteisöjen kehittämiseksi".

Christopher Mare (M.A.) on ollut perusteellisen, monitieteisen, moniulotteisen ja virallisesti tunnustetun koulutuksen pioneeri voimistuvalla ekokyläsuunnittelun alalla vuodesta 1994. Koska tämän alan opetusta ei ole ennen ollut, hänen järjestämänsä koulutukset ovat olleet pohjaa luovia ja niiden avulla on tuotettu opetusohjelmien prototyyppejä. Mare on perustanut voittoa tavoittelemattoman Village Design Institute -koulutusinstituutin (www.villagedesign.org), jonka nykyinen johtaja hän on. Instituutin päämääränä on kerätä, jäsentää, tutkia ja levittää tietoa, joka edistää kylämittakaavan kestävää elämäntapaa. Mare asuu Pohjois-Amerikassa Cascadian bioalueella, ja hän pitää ekokylä- ja kaupunkikyläsuunnittelun työpajoja ja kursseja.

Ina Meyer-Stoll on toinen Maailman ekokyläverkoston Euroopan osaston (www.gen-europe.org) kahdesta järjestösihteeristä. Hän on asunut tavoitteellisissa yhteisöissä vuodesta 1984 ja on saksalaisen ZEGG-ekokylän (www.zegg.de) perustajajäsen. Hän on vuorovaikutuskouluttaja ja -ohjaaja, joka on erikoistunut yhteisön rakennusprosessiin. Hän on myös verkostoituja ja rauhanaktivisti ja on vieraillut monissa Euroopan ekokylissä.

Marti Mueller asuu Etelä-Intiassa sijaitsevassa Aurovillen ekokylässä (www.auroville.org). Hän on Maailman ekokyläverkoston GEN:in ja Gaia Trust -säätiön visionääri ja entinen Pariisin Sorbonnen yliopiston professori, jolla on 20 vuoden kokemus yhteisöelämästä. Hän on ollut perustamassa Children and Trees Research -tutkimusohjelmaa yhteistyössä UNESCO:n ja Intian hallituksen kanssa. Marti on kirjoittanut teoksen Indigo Spirit for a Child Friendly Planet. Hän on myöskin ollut mukana laatimassa Earth Restoration Corps -koulutusohjelmaa ja työskennellyt The University of Streets and Alleys -hankkeessa. Parhaillaan hän tekee töitä sen eteen, että Keski-Intiaan perustettaisiin luonnonsuojelualue UNESCO:n maailmanperintökohteen suojelemiseksi. Lisäksi hän toimittaa henkisten tekstien antologiaa uutta yhteisöjen koulutusohjelmaa varten ja tekee taustatutkimusta kirjaan, joka käsittelee Himalajan heimokansoja ja heidän perimätapojensa suojelemista.

Géza Vargalla on tutkinto maataloudesta ja johtamisesta, ja hän on erikoistunut luomumaatalouteen ja vaihtoehtoisiin teknologioihin. Hän on vuonna 1988 käynnistyneen Unkarin ensimmäisen ekokylähankkeen Galgafarmin perustajajäsen (www.gaiaalapitvany.org). Géza on myös toiminut maaseutuekologian kehittämiseen pyrkivän säätiön johtajana vuodesta 1990. Vuodesta 1996 säätiö on pyörittänyt maaseudun väestölle suunnattua tutkimus- ja aikuiskoulutuskeskusta, jossa on 36 huonepaikkaa opiskelijoille ja ravintola.

Liz Walker on Ecovillage at Ithaca -nimisen voittoa tavoittelemattoman koulutusjärjestön (www.ecovillage.ithaca.ny.us) perustajajäsen ja hallinnollinen johtaja. Järjestö on rakentanut Ithacaan New Yorkin osavaltioon perinteisen ekokylän, jonka toimintaan kuuluu useita asuinyhteisöjä, luomumaatiloja, avoimen tilan suojelua ja käytännön koulutustyötä. Perustamisvuodesta 1991 lähtien järjestölle on myönnetty useita valtiollisia ja kansainvälisiä palkintoja, ja se on saanut paljon huomiota tiedotusvälineissä. Liz on kirjoittanut kirjan EcoVillage at Ithaca: Pioneering a Sustainable Culture (New Society Publishers, 2005). Jo 30 vuoden ajan hän on tehnyt kokopäiväisesti työtä yhteisöllisen elämäntavan, ympäristövastuun ja ihmisten henkilökohtaisen kasvun edistämiseksi. Hän on taitava kirjoittaja, sujuvoittaja, sovittelija, kouluttaja, puhuja ja hankekoordinaattori. Liz on Gaia Education -hankkeen johtokunnan jäsen.

Marian Zeitlin (Ph.D.) on asunut vuodesta 1996 Senegalissa EcoYoff-ekokylässä ja toimii EcoYoffin elämällä oppimisen keskuksen johtajana. Marianilla on maisteritason tutkinto matematiikasta Oberlin Collegesta ja tohtorintutkinto ravitsemuksen biokemiasta ja ravitsemussuunnittelusta MIT:stä. Hän on opettanut ja tutkinut yhteiskuntatieteitä ja kansainvälisten kehityshankkeiden suunnittelua Bostonin Tufts Universityssä ja opettanut ihmisen ekologiaa Findhornissa vuonna 1995. Vuodesta 1996 hän on koordinoinut ekokylän harjoittelujaksoja ja järjestänyt ja ohjannut kestävän kehityksen koulutusta Senegalissa.