kertomuksen keskiÖssÄ on elÄin - uef...

Lotta Luhtala

KERTOMUKSEN KESKIÖSSÄ ON ELÄIN

Veganismi, eläinfilosofia ja sukupuoli Anja Snellmanin Safari Club -romaanissa

Pro gradu -tutkielma

Kirjallisuus

Itä-Suomen yliopisto

Huhtikuu 2017

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Tiedekunta Filosofinen tiedekunta

Osasto Humanistinen osasto

Tekijät Lotta Luhtala Työn nimi Kertomuksen keskiössä on eläin. Veganismi, eläinfilosofia ja sukupuoli Anja Snellmanin Safari Club -romaanissa

Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Kirjallisuus

Pro gradu -tutkielma x 4.4.2017

145 s. Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmassani tarkastellaan vegaanilukijuuden positiosta Anja Snellmanin Safari Club -romaanista (2001) hahmottuvaa vega-nismin, eläinfilosofisten kysymysten sekä sukupuolen dynaamista ja intersektionaalista yhteenkietoutuneisuutta. Tutkielma edustaa poliit-tista, feministis-vegaanisen ja kriittisen eläintutkimuksen piiriin sijoittuvaa kirjallisuudentutkimusta. Teoreettis-metodologisena kehyksenä käytän eläinfilosofiaa ja kertomuksen teoriaa. Erityisesti hyödynnän retoris-eettistä ja feminististä kertomusteoria sekä Judith Fetterleyn (1978) vastustavaa lukemistapaa – sekä hieman zoonarratologiaa. Aineistoani luen intertekstuaalisesti (eko)feministisen Carol J. Adamsin The Sexual Politics of Meat -teoksen (1990/2010) kanssa. Snellmanin Safari Clubin ohella olen hyödyntänyt runsaasti vertailuaineistoa, joka koostuu pääasiassa muusta vegaanitematiikkaa sisältä-västä kaunokirjallisuudesta. Käytännössä olen rajannut teokset siten, että niissä on ainakin yksi vegaanihahmo tai vegaanisuuden edusta-mia arvoja. Vertailuaineistoa etsiessäni huomasin – sen lisäksi että vegaaniteemainen kirjallisuus on marginalisoitua moninaisin keinoin – niistä suurimman osan osuvan hyvin kapeaan julkaisuajankohtaan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Olen tulkinnut tämän juontavan juurensa 1990-luvulla tapahtuneeseen lokaalin ja globaalin vastakulttuurisen heräämisen tihentymään, jolloin muun muassa radikaali eläinoikeusliike rantautui Suomeen. Ajatustani tukee aikakauden eläinoikeusaihepiirin sanomalehtiuutisoin-teja tutkineen Pirita Jupin (2003, 2004) löytämät diskurssikategoriat. Huomasin että näitä lehtiuutisten eläinaktivismia käsitteleviä diskurs-seja voi lähes suoraan soveltaa kaunokirjallisuuden ja veganismin konteksteihin. Olen tarkastellut myös vegaaneihin itseensä kohdistuvia diskursseja, joita ovat tutkineen Matthew Cole ja Karen Morgan (2011) sekä Laura Wright (2015). Kaiken kaikkiaan sekä mediadiskursseista että aineistoni romaaneista maalautuu sangen negatiivinen ja synkkä kuva veganismista. Fiktii-visille vegaaneille näyttäisi muodostuneen toistuvia, kaavamaisia esittämistapoja vuosituhannen vaihteen kaunokirjallisuudessa, joita myös Safari Club sekä heijastaa että uusintaa. Vaikka representaatiot, diskurssit ja artikulaatiot voitaisiin yhden teoksen kohdalla ohittaa, kuiten-kin toistuessaan kyseenalaistamattomana teoksesta toiseen ne muodostavat mielenkiintoisen ilmiön, joka kertonee enemmän yhteiskun-nastamme ja (valta)kulttuuristamme kuin vegaaneista itsestään. Ei-ihmiseläimet kytkeytyvät tutkimukseeni niin veganismin, ekofeminismin, eläinfilosofisten kysymysten kuin mukautetun retoris-eettisen kertomuksen teorian kautta – ja todellakin, piiloiset eläimet voidaan nostaa ”kertomuksen keskiöön”. Eläinten elämät ja kuole-mat ovat monimutkaisesti kietoutuneet ihmisten elämiin, niin todellisuudessa kuin fiktiossakin. Retoris-eettisessä kertomuksen teoriassa kertomuksen katsotaan saavan merkityksensä, ei vain todellisen tekijän kynästä, vaan lukijan, tekstin ja tekijän synergisen vuorovaikutus-suhteen seurauksena (Phelan 1996). Lukijan osuus kerronnallisessa kommunikaatioprosessissa korostuu eettis-poliittisesti latautuneiden aihepiirien kontekstissa ja vegaaniteemaista fiktiota lukiessa syntyykin tulkintani mukaan ihmisten ja muiden eläinten tekstuaalisia koh-taamisia. Vegaanisuudella on tässä tärkeä funktio, sillä vegaanisuus ja vegaanihahmot tuovat hegemonisten arvojen ja käytänteiden ker-tomuksiin piilottamat eläimet valtakulttuurin näkyville.

Avainsanat Veganismi, eläinfilosofia, etiikka, kirjallisuus, eläintarhat, eläinten oikeudet, kriittinen eläintutkimus, vastakulttuuri, diskurssi, feminismi, kertomuksen teoria, vastustava lukeminen

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty Philosophical Faculty

School School of Humanities

Author Lotta Luhtala Title Kertomuksen keskiössä on eläin. Veganismi, eläinfilosofia ja sukupuoli Anja Snellmanin Safari Club -romaanissa Main subject Level Date Number of pages Literature

Pro gradu -tutkielma x May 4th, 2017

145 p. Sivuainetutkielma

Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma

Abstract Through the position of vegan readership, the aim for this Master’s thesis is to analyze the intertwined and dynamic intersectional rela-tions between veganism, animal philosophy and gender, which can be found from the novel Safari Club by Anja Snellman (2001). The thesis situates itself within political, feminist-vegan and Critical Animal Studies related fields of Literature Studies. The theoretical-methodological frameworks for the thesis are animal philosophy and narrative theories. I am especially employing rhetorical-ethical and feminist narrative theories, as well as touching some zoonarratological notes. Along them, I am using Judith Fetterley’s (1978) method of resisting reading. Finally, I am reading the research novel intertextually with (eco)feminist Carol J. Adams’ The Sexual Politics of Meat (1990/2010). Along with Safari Club, the thesis utilizes several comparison novels, which for the most part include vegan related thematics. I have chosen the novels based on each containing at least a vegan character or vegan values. While searching for the comparison novels I no-ticed – in addition of vegan themes in literature being marginalized in many ways – that most of them were published during a very short time frame around the year 2000. I have interpreted the phenomena to have its roots within the condensation of counter-cultural awakening, which happened locally and globally during the 1990s. It was then, for example, when the radical animal rights movement took hold in Finland. My interpretation is backed up by research by Pirita Juppi (2003, 2004), who has analyzed newspaper articles about animal right activism from the era, and abstracting animal rights activism related discourse categories from them. I noticed that these categories could be, almost without changes, applied to the context of novels and of veganism. In addition, I have also studied discourses about vegans themselves noticed by Matthew Cole and Karen Morgan (2011), along with Laura Wright (2015). Altogether, both in media discourses and in my research novels the images being painted of vegans and veganism are rather negative and gloomy. Within the vegan themed literature published around the millennium, there seems to have formed certain repetitive, formulaic representations of fictive vegans, of which Safari Club both reflects and renews. While the discourses, representations and articulations could be overlooked in a case of a single novel, the unquestioned repetition of the same images and discourses from novel to novel is an interesting phenomenon. I believe it tells more about our culture and society than of vegans themselves. Non-human animals connect to my research through veganism, ecofeminism, animal philosophical questions and accommodated rhe-torical-ethical narrative theory – and indeed, the hidden and muted animals can be positioned into the centre of the narrative. The lives and deaths of non-human animals are interconnected with human lives in complex ways – both in real world and in fiction. A narrative is seen to gain its meaning, according to the rhetorical-ethical narrative theory, not only from a pen of an actual author, but from the synergic interactions of the reader, the text and the author (Phelan 1996). The role of the reader within the narrative communication process is highlighted in the context of ethically and politically loaded subjects. According to my interpretation, textual encounters be-tween human and non-human animals are formed within vegan themed literature. Veganism has a very important function in this con-text, as veganism and vegan characters will make visible the hidden and muted non-human animals from among the normative values and practices of the narrative, for the hegemonic culture to see.

Keywords Veganism, animal philosophy, ethics, literature, zoo, animal rights, Critical Animal Studies, counter-culture, discourse, feminism, narra-tive theory, resisting reading

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ................................................................................................................. 1 1.1 Tutkimusongelma ja -asetelmat ......................................................................... 3

1.1.1 Tutkimusaiheen perustelu, merkitys ja relevanssi ....................................... 3

1.1.2 Tutkimusaineiston rajaukset, teoreettinen viitekehys ja aiempi tutkimus .... 7

1.1.3 Työn eteneminen ....................................................................................... 9

1.2 Anja Snellman ja Safari Club ............................................................................ 9

1.3 Veganismi ...................................................................................................... 13

2 TEOREETTIS-METODOLOGISET MENETELMÄT JA KÄSITTEET .................... 17 2.1 Eläinfilosofian ja sukupuolen intersektionaalisia suhteita ................................ 17

2.1.1 Länsimaisten eläinkäsitysten filosofis-historiallista rakentumista ............. 18

2.1.2 Eläinfilosofian synty ja juuret .................................................................. 19

2.1.3 Feministinen eläinfilosofia ....................................................................... 23

2.2 Kertomuksen teoriaa ....................................................................................... 26

2.2.1 Terminologiaa ja erontekoja..................................................................... 26

2.2.2 Tekstuaalisesta kontekstuaaliseen, rakenteista eettisyyteen ...................... 28

2.2.3 Feministisestä kertomusteoriasta kohti synteesiä ...................................... 30

2.2.4 Mies, nainen ja… eläin? .......................................................................... 32

2.3 Keskeisiä käsitteitä ......................................................................................... 34

3 SAFARI CLUB VEGAANISTEN SILMÄLASIEN LÄVITSE .................................... 39 3.1 Vegaanilukijuus .............................................................................................. 39

3.2 Veganismiin mukautetut eläinoikeusjulkisuuden diskurssit ............................. 44

3.2.1 Demonisoiva diskurssi ............................................................................. 49

3.2.2 Mitätöivä diskurssi .................................................................................. 50

3.2.3 Kriminalisoiva diskurssi .......................................................................... 52

3.2.4 Holhoava diskurssi .................................................................................. 53

3.2.5 Legitimoiva diskurssi ............................................................................... 54

3.2.6 Eksotisoiva diskurssi ............................................................................... 56

3.2.7 Poliittinen eli eläinoikeusdiskurssi ........................................................... 58

3.3 Veganismin merkitykset, representaatiot ja funktiot ........................................ 61

3.3.1 Äärimmäisen asketismin diskurssit .......................................................... 62

3.3.2 Vegaanisuuden representaatioita, stereotypioita ja ”konventioita” ............ 64

3.3.3 Vegaanihahmojen funktiot: mustia hevosia ja muutoksen tuulia ............... 67

4 EETTISYYS, ELÄINFILOSOFISET ARVOT JA ELÄIMET .................................... 71 4.1 Safari Clubin eettinen luenta ........................................................................... 71

4.1.1 (Fiktiivinen) eläin, kirjallisuus ja kieli ...................................................... 72

4.1.2 Tekijä aktivistina – tekstuaalisia kohtaamisia ........................................... 76

4.1.3 Suhde ruokaan, syömiseen ja eläimiin ...................................................... 79

4.2 Piiloiset mutta läsnäolevat eläimet .................................................................. 85

4.2.1 Ääni ......................................................................................................... 85

4.3.2 Eläinten kerronnalliset funktiot ................................................................ 89

4.2.3 Katse ....................................................................................................... 90

4.2.4 Spektakelisointi, etäisyys ja esineellistäminen .......................................... 92

4.2.5 Eläinten kategorisointi ja arvottaminen .................................................... 96

5 SUKUPUOLEN JA VEGANISMIN DYNAMIIKKAA SAFARI CLUBISSA .......... 100 5.1 Sukupuolten rakentuminen ............................................................................ 100

5.2 Eläinten käytön seksuaalipolitiikkaa ............................................................. 107

5.3 Intersektionaaliset toiseudet .......................................................................... 113

5.4 Valta, väkivalta ja trauma ............................................................................. 119

5.4.1 Erilaisia vallankäytön muotoja ............................................................... 119

5.4.2 Eläimiin kohdistuva (väki)valta ............................................................. 123

5.4.3 Raiskaus ja oman kehon omistusoikeus .................................................. 126

5.4.4 Traumakerronta ..................................................................................... 129

6 YHTEENVETO ........................................................................................................ 133 LÄHDELUETTELO .......................................................................................................... 137

1 JOHDANTO

On elokuu 1997 ja miljöönä Ankkarock Vantaan Korsossa. Olin hiljattain julistautunut kas-

vissyöjäksi, mutta festivaalitunnelmissa ostin kuitenkin grillimakkaran ja aloin tyytyväisenä

syömään. Olin nälkäisenä unohtanut – todellakin unohtanut – olevani kasvissyöjä. Ystäväni

tyrmistynyt ääni palautti minut todellisuuteen: ”Lotta! Sinähän olet kasvissyöjä!” Tapaus oli

tietenkin kiusallinen ja nolo – mutta myös hauska. Armelias ajan hammas ei ole kalunnut

kömmähdystäni ystävieni muistoista, vaan hyväntahtoinen piikittely jatkuu edelleen.

Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin on takanani saman verran kasvissyöntivuosia

(joista 8 vegaanisia), jotka ovat olleet menestyksekkäämpiä kuin makkara-tapauksesta voisi

päätellä. Oma elämäntapa, kokemukset ja ideologia ovatkin olleet innoittamassa sukupuolen,

veganismin ja eläinfilosofian moninaisen yhteenkietoutumisen tarkastelua Anja Snellmanin

Safari Club -romaanissa (2001). Työ on kriittisen eläin- ja vegaanitutkimuksen piiriin sijoit-

tuvaa feministispainotteista kirjallisuudentutkimusta, jonka kontekstina on vegaanisuuden ar-

vomaailma ja jossa eläimet otetaan vakavasti. Huomio kiinnitetään muun muassa siihen,

kuinka häivyttämällä eläimet näkymättömiin, ihmiset – minä – voivat unohtaa grillimakkaran

olleen joskus tuntoinen eläin. Ruoka on yllättävän henkilökohtaista ja yllättävän tiukasti sidot-

tu kulttuurisiin sukupuolikonstruktioihin. Kuinka ironista, että pitelin tuolloin käsissäni juuri

tirisevää makkaraa – tuota suomalaisten tosimiesten suosituinta vihannesta, jonka sukupuolit-

tuneisuudesta ei tarvinne alkaa veistelemään akateemista(kaan) huumoria.

Samoihin aikoihin kun allekirjoittanut vietti nuoruusvuosiaan hilpeässä seurassa, sekä

kansainvälisesti että kotimaassa kiehui. 1990-luku kokonaisuudessaan oli kriittisen vastakult-

tuurisen heräämisen sekä ympäristö- ja eläinoikeustietoisuuden syvenemisen vuosikymmen.

Tutkimuksen aihepiiriin liittyen eläinoikeusaktivistien raamatuksi mainittu Peter Singerin teos

Animal Liberation (1975) suomennettiin 1990 nimellä Oikeutta eläimille. Samana vuonna Ca-

rol J. Adams julkaisi ekofeministisen The Sexual Politics of Meat -teoksen, jossa hahmoteltiin

yhteyksiä eläinten ja naisten alistamisen välillä. Suomalainen Vegaaniliitto perustettiin 1993

ja radikaali Oikeutta Eläimille -järjestö 1995. Samana vuonna tehtiin Suomessa ensimmäiset,

suurta mediakohua herättäneet turkistarha-iskut, jotka jatkuivat aina 2000-luvulle. Myös aka-

2

teeminen maailma reagoi 1990-luvulla ja esimerkiksi ympäristön ja kirjallisuuden monenlai-

sia suhteita ja yhteyksiä tutkiva ekokritiikki sai jalansijaa kirjallisuustieteissä (Ks. Lahtinen &

Lehtimäki: 11; Heise 2006: 289–290).1990-luvulle osui siis voimakas ympäristön sekä eläin-

ten hyvinvointiin ja oikeuksiin liittyvä monitahoinen vastakulttuurinen tihentymä (Konttinen

2003: 128; Peltokoski 2003: 94, 102, ks. myös Konttinen & Peltokoski 2004).

Vastakulttuurinen tihentymä heijastui myös mediaan, populaarikulttuuriin ja kirjallisuu-

teen jossa viimeksi mainitun kentällä julkaistiin huomattava vegaani- ja eläinoikeusteemaisten

romaaneiden aalto vuoden 2000 molemmin puolin. Päivänpolttavia turkistarha-, eläinoikeus-

ja vegaaniaiheita popularisoitiin ja hyödynnettiin kaupallisesti niin aikuisten- kuin nuortenkir-

jallisuuden raaka-aineina. Nuortenromaaneista voi mainita Kirsti Ellilän Emman ja sisäisen

sankarin (2002), Tapani Baggen Suden hetken (1999) sekä Mika Wickströmin Vastakarvaan-

romaanin (2002). Kaksi viimeistä käsittelevät eksplisiittisesti turkistarhausta: Olimme matkalla kettutarhalle tekemään ekostaasia. – – Ketunhaju vei melkein tajun. – – Riikoselle [tarhaa-ja] siinä haisi raha, meidän porukalle eläinten kärsimykset. – – Omasta mielestään he varmasti kohtelivat eläimiä hyvin, vaikka pitivätkin niitä piskuisissa häkeissä, joissa ei ollut edes kunnon lattiaa, ja tappoivat ne lopulta sähköiskulla vartalon läpi. (SH 11, 15–16.)

Kaikissa näissä teoksissa esiintyy veganismia ja vegaanihahmoja; erityisesti Vastakarvaan-

romaanissa veganismi on keskeisellä tavalla esillä. Kansainvälisesti arvostetuimpia vegaani-

teemaisia romaaneja lienee Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2003 voittaneen J. M. Coetzeen Eli-

zabeth Costello samalta vuodelta. Muita kansainvälisesti tunnettuja vegaanisuutta sivuavia te-

oksia ovat Helene Turstenin Yökierto (Nattrond, 1999), Philip Rothin Amerikkalainen pasto-

raali (American Pastoral, 1997), Yann Martelin Piin elämä (Life of Pi, 2001) sekä Nick

Hornbyn Hyvät ihmiset (How to be Good, 2001). Kuten grillimakkaran alkuperälle, tyypillistä

vegaaniteemaiselle kirjallisuudelle on, että vegaaniset arvot sekä eläimet ovat ikään kuin piilo-

tettu ja häivytetty tarinaan ja kertomuksen rakenteisiin. Ne tulee usein lukea esille vastustavaa –

vastakarvaan – lukemismetodia käyttäen. Tämä tutkimus onkin tehty ja aineisto luettu vegaa-

nisten silmälasien lävitse.

Vegaani-, eläinoikeus-, ympäristö- ja ekoterrorismiaiheet ovat yhteiskunnallisesti ja popu-

laarikulttuurissa ajankohtaisia myös tänään. Laura Gustafssonilta ilmestyi vuonna 2011 feminis-

tis-vegaaninen esikoisteos Huorasatu ja inhimillisyyttä ja eläimyyttä käsittelevä Anomalia

2013. Vuoden 2012 Tieto-Finlandia ja Kanava-palkinnot sai Elina Lappalainen teoksellaan Syö-

täväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä. Eduskunnalle luovutettiin yli 60.000 allekirjoi-

tuksen kansalaisaloite turkistarhauksen lopettamiseksi vuonna 2013 – joka ei kuitenkaan men-

3

nyt läpi. Television puolella YLE TV1 esitti kotimaisen, ekoterroristiryhmän ympärille raken-

tuneen Tellus-draamasarjan vuonna 2014.

1.1 Tutkimusongelma ja -asetelmat

Tutkimusongelmana kysyn, kuinka, veganismi, eläinfilosofia ja sukupuoli ovat kietoutuneet

toisiinsa Anja Snellmanin Safari Club -romaanissa? Jaan tutkimusongelman kolmeen osaon-

gelmaan, joiden avulla lähden purkamaan tätä intersektionaalista1 vyyhteä. Luvussa kolme

selvitän (1) vegaanilukijuuden positiota, veganismille annettuja merkityksiä sekä valtakulttuu-

rin ja vegaani-ideologisten arvojen ja diskurssien välisiä vastakkainasetteluja. Luvussa neljä

tarkastelen (2) millaisia eettisiä kysymyksiä, representaatioita ja merkityksiä eläimiin Safari

Clubissa liitetään? Luvussa viisi keskityn (3) feministis-vegaanista tutkimusotteita käyttäen

avaamaan sukupuolen ja vallan tematiikkaa Safari Clubissa.

Tutkimuksen keskeisiä teemoja ovat siis itse vegaaniteemainen kirjallisuus; sukupuoli ja

sukupuolittuneisuus; veganismi eettis-poliittisine arvomaailmoineen suhteessa valtakulttuu-

riin; vegaaneihin, heidän arvoihinsa ja ei-ihmiseläimiin liittyvät diskurssit, representaatiot ja

merkitykset; lihan seksuaalipolitiikka sekä eläinfilosofiset ja eettiset kysymykset. Näitä kaik-

kia yhdistää niiden intersektionaalinen suhde toisiinsa nähden, lajirajat ylittävä toiseus, taka-

alaistaminen ja tarve esiinlukea tematiikkaa vastustavalla lukutavalla.

1.1.1 Tutkimusaiheen perustelu, merkitys ja relevanssi

Kulttuurintutkija Mikko Lehtosen haastaa tutkijoiden mielenkiintoa ja uteliaisuutta heräile-

mään silloin, kun jokin asia vaikuttaa itsestään selvältä ja luonnolliselta (Lehtonen 1996: 13).

Aiheeni alkuidean kirvoitti kandidaatintutkielmastani herännyt kysymys, miksi kirjallisuudes-

sa esiintyvä veganismi arvoineen on marginalisoitu ja esitetty pääosin kielteisessä valossa?

Lihansyönti lieveilmiöineen ja arvoineen on kulttuurissamme, kirjallisuus mukaan lukien, he-

gemonista ja normatiivista. Normatiiviset asiat puolestaan muuttuvat yleisyytensä vuoksi

usein itsestään selviksi ja kyseenalaistamattomiksi, tietyllä tapaa näkymättömiksi (mp.). Esi-

1 Intersektionaalisuus tarkoittaa erilaisten syrjinnän ja sorron muotojen keskinäistä lomittumista ja toisiaan leikkaavuutta. Kaikki sorron muodot ja mekanismit vaikuttavat toisiinsa ja monimutkaistavat syrjinnän tut-kimista ja tulkintaa. (Warhol 2012a: 9; ks. alaluku 2.3.)

4

merkiksi eläinten kohtelu ja kohtalo ovat usein häivytetty ja vastaavasti kasvissyönti sekä ve-

ganismi marginalisoitu – myös fiktiossa. (Singer 2013: 69; Wright 2015.)

Vaikka 2000-luvun vaihteeseen sijoittuu vegaaniteemaisen kirjallisuuden aalloiksi ni-

meämäni ilmiö niin Suomessa kuin länsimaissa, aihe on kuitenkin melko harvinainen. Aihe-

piirin vähäinen käsittely tai valtakulttuurinen taka-alaistaminen eivät kuitenkaan vähennä sen

kirjallisuustieteellistä tutkimusarvoa, päinvastoin. Mitä enemmän vegaanikirjallisuutta olen

lukenut, sen monisyisemmiksi ja toisiaan leikkaaviksi kysymykseni ovat muuttuneet. Aloin

hahmottaa yhteenkietoutuneiden huomioiden ja kysymysten verkostoa; omasta näkökulmasta

katsottuna tiettyjä eettisiä, kulttuuris-yhteiskunnallisia kipupisteitä, jotka heijastuvat myös

kaunokirjallisuudessa, ja joita työni tutkimusongelmat pyrkivät paljastamaan ja purkamaan.

Kirjallisuudentutkimuksen yhdistäminen sukupuoleen, veganismiin ja sen arvoihin, sekä

eläinfilosofiaan muodostaa erityisen ja tuoreen lähtökohdan. Samalla tapahtuu uudenlaisen

vegaanilukijuuden position hahmottelua.

Huomioideni mukaan vegaaniromaanit jakavat keskenään useita piirteitä, vaikka jokais-

ta ei välttämättä kaikista teoksesta löydy. Veganismi tai vegaanihahmot ovat usein taka-

alaistettu sivuhenkilöihin, -osiin ja -juoniin. Heidät on esitetty tavalla tai toisella poikkeavina,

omituisina, naurettavina, yhteiskunnasta vieraantuneina tai rikollisina. Esimerkiksi Safari

Clubissa vegaanihahmo Viirua on kuvailtu varsin epäedulliseen ja toiseuttavaan sävyyn: Viiru asteli lasten perässä olohuoneeseen märät lahkeet lerpsottaen – –. Helena kumartui nostamaan [Vii-run] lintalleen astutut kangastossut naulakon alle ja punaiset villalapaset patterille. Saumat olivat ratkenneet ja liimaus pettänyt kärjestä. – – Helena [oli kysynyt] eikö Viiru omista muita talvikenkiä kuin kulahtaneet tennarit. Nikekään ei voinut aivan täydellisesti taata, etteikö sen tuotteissa olisi käytetty eläinperäisiä ainek-sia, Viiru [oli vastannut]. Viiru ei suostunut laittamaan jalkaansakaan mitään missä oli käytetty eläintä mate-riaalina. (SC 323, kursiivi LL.)

Viirun kuvailuun on valittu rähjäisyyttä korostavia sanoja. Hänellä ei ole talvikenkiä joulu-

kuussa, eikä hän itse asiassa omista kuin yhden kenkäparin. Hän on märkä, kulahtanut, reikäi-

nen ja repsottava – suorastaan surullinen ilmestys tällä tavalla maalattuna. Kertoja joka fokali-

soi päähenkilön, Helenan, kautta, tuntuu tekevän pilaa Viirun vakaumuksesta ostaa vain ve-

gaanisia kenkiä. Viiru on paitsi vegaani, myös eläinoikeusaktivisti. Tyypillisesti vegaanitee-

maisessa kirjallisuudessa veganismi artikuloidaankin yhteen eläinoikeusaktivismin kanssa,

joka taas artikuloidaan rikolliseen toimintaan. (Vertailu)aineistoni kymmenestä romaanista

kuudessa vegaanihahmot rikkovat lakia. Huomioni on kiinnittynyt myös toisenlaiseen toistu-

vaan piirteeseen. Veganismi tai vegaani toimii usein tarinassa jonkinlaisena muutosten tuulen

airueina, johon kertomuksen käännekohta tavalla tai toisella liittyy.

5

Sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat yllättävän tiukasti kietoutuneet niin veganismiin

(ja sen vastakohdaksi nimittämääni hegemonisen lihansyönnin kulttuuriin), ruokaan ja syömi-

seen, eläinfilosofisiin kysymyksiin kuin eläinten arvoon ja kohteluunkin. Katson niiden ole-

van intersektionaalisessa suhteessa toistensa kanssa, jokaisen vaikuttaessa kaikkiin muihin ja

samalla monimutkaistaen vallan ja sorron tutkimista. Näin tapahtuu myös Safari Clubissa,

jossa mainitut teemat ovat yhteenkietoutuneet kertomukseen. Esimerkiksi antagonisti on li-

hansyöjämies, joka raiskaa, häiriköi ja halveksii naisia, sekä tappaa eläimiä.2

Ei-ihmiseläimet kytkeytyvät tutkimukseeni niin veganismin, ekofeminismin, eläinfilo-

sofisten kysymysten kuin mukautetun retoris-eettisen kertomuksen teorian kautta – ja todella-

kin, eläimet ovat ”kertomuksen keskiössä”. Heidän elämänsä ja kuolemansa ovat monimut-

kaisesti kietoutuneet ihmisten kulttuuriin, niin todellisuudessa kuin fiktiossakin (Vint 2010:

8). Omassa maailmassamme eläinten merkitys ihmisiä hyödyttävien teollisuuden raaka-

aineina, tai esimerkiksi koe-eläiminä on lisääntynyt, vaikka samaan aikaan nyky-ihmiset län-

simaissa ovat vieraantuneempia eläimistä kuin koskaan (Aaltola 2013a: 23; Eläinkoe…: 1;

Komission… 2013: 3; Lappalainen 2012: 20). Eläimiä, erityisesti niitä lajeja, jotka ihminen

on kategorisoinut itselleen hyötyä tuottaviksi, kohdellaan René Descartesin luomaan, satoja

vuosia vanhaan ajattelumalliin nojaten, ikään kuin mekaanisina esineinä, jotka eivät ole tun-

toisia tai tietoisia eläviä olentoja.

Veganismin näkökulmasta kartesiolainen dystopia on toteutunut ja konkretisoituu pelot-

tavalla tavalla joka päivä laboratorioissa, maatiloilla, turkistarhoilla, kalastusaluksilla, teuras-

kuljetusmatkoilla ja teurastamoissa. (Ks. luku 2.1; Aaltola 2013a: 12, 22; Donovan 2013: 194;

Francione 2013: 114; Singer 2013: 77.) Ihmisen hyödynnettäväksi alistettujen eläinten olot

ovat monella tapaa epäinhimillisempiä kuin koskaan ennen. Heidän elämänsä on lyhyt ja vail-

la arvokkuutta ja heidän kuolemansa on usein pelontäyteinen ja kivulias. (Lappalainen 2012:

esim. 91–95, 119–124, 224–228; Singer 2013: 77.) Kuten Elizabeth Costellon nimihenkilökin

huomauttaa, eläinten elämä on teollistettu ja heidän lihansa kaupallistettu (EC: 138). Nämä

eettiset epäkohdat johtuvat osittain siitä tähtitieteellisestä eläinyksilöiden määrästä, joiden hy-

väksikäytön varaan rakentunut hyvinvointiyhteiskunta vuosittain hampaissaan kuluttaa.3 Voisi

kysyä, kenen hyvinvointi onkaan kyseessä ja onko tämä kaikki tarpeellista.

2 Tarkoitus ei ole esittää essentialisoivaa yleistystä kaikista lihansyöjistä tai miehistä (tai kasvissyöjistä, ve-

gaaneista ja naisista), esimerkiksi päähenkilö Helenakin on lihansyöjä joka tappaa eläimiä. 3 Aaltola arvioi ihmisten tappavan 56 miljardia eläintä vuosittain (2013a: 21). Lappalaisen mukaan pelkäs-

tään Suomessa teurastetaan vuosittain 55 miljoonaa broileria ja 2,3 miljoonaa sikaa (2012: 101, 148). Luvut ovat käsittämättömän valtavia. Lappalainen antaa myös konkreettisemman esimerkin: suomalainen syö vuosittain noin 78 kiloa lihaa (2012: 19).

6

Erityisesti niin sanotut tuotantoeläimet ovat piilotettu tehokkaasti yhteiskunnan katseilta

ja nykyihmisen kohtaaminen eläimen kanssa tapahtuukin yhä useammin lautasella. (Aaltola

2013f: 231; Singer 2013: 77; Vint 2010: 1, 9–10.) Myös tutkimus- ja vertailuaineistossani

pääasiassa eläineettisiä kysymyksiä käsitellään eksoottisempien eläinten, tai muihin kuin tuo-

tantoeläinten ryhmään luokiteltavien lajien kautta. Hyvänä esimerkkinä on itse Safari Club

eläintarhamiljöineen, leijonineen ja paviaaneineen. Tavallinen, normatiivista sekaruokavaliota

noudattava kuluttaja ei yleensä ole tietoinen tehdasmaisista oloista, joissa vakuumipakkauk-

seen ja lautaselle päätynyt eläin on joutunut elämään ja kuolemaan. Itse asiassa kuluttaja ei

usein ole lainkaan halukas aktiivisesti ajattelemaan ruokansa olevan kuolleen eläinyksilön

ruumi(i)sta. (Adams 2010: 13, 15; Lappalainen 2012: 15–17.) Suden hetken Tomppa, joka

kylläkin on keskivertokuluttajaa tutumpi eläinoikeusaatteen kanssa, kiteyttää tunteen: Minähän elin kaksoiselämää – –: Tanjan seurassa olin kasvissyöjä ja ekoterroristi, joka pelasti maailmaa, mutta muuten tykkäsin pihvistä ja kinkusta ja maidosta ja kananmunista enkä välittänyt ajatella, miten ne päätyivät lautaselleni. (SH: 52.)

Tompan monologi kuvaa Carol J. Adamsin (2010: 13) poissaolevan viittauskohteen toiminta-

periaatetta: ruoasta on tarve poistaa sen alkuperä, jos siihen liittyy eettisesti epämieluisia asso-

siaatioita. Markkinakoneisto ja mainonta entisestään tukevat tätä ihmismielen taipumusta

(Lappalainen 2012: 17–18). Tomppa vertaakin kaksoiselämäänsä Tohtori Jekylliin ja Mr. Hy-

deen. Kumpaan intertekstuaaliseen hahmoon hän implikoi kasvissyöjän ja ekoterroristin itses-

sään liittyvän jää – ehkä tarkoituksella – epäselväksi.

Relevanssia ja ajankohtaisuutta aihevalinnalleni antaa myös maapallon nykytilanteen

kestämättömyys. Kyse ei ole fiktiivisistä eläin- tai ympäristödystopioista, vaan todellisesta,

aikamme suurimpiin kuuluvasta ongelmasta, johon myös akateeminen maailma voi ja saa ot-

taa kantaa. Ihmisiä on liikaa, luontoa tuhoutuu huimaavaa vauhtia, eläin-, kasvi- ja eliölajeja

kuolee sukupuuttoon, eivätkä maapallon resurssit riitä kannattelemaan nykyisenkaltaista kulu-

tusta. Ruoaksi kasvatettavien eläinten pito on eräs merkittävä rasite ympäristölle. Kasvissyön-

ti taas on yksi välittömästi tehokas ja helppo keino vaikuttaa maapallon ja eläinten hyvinvoin-

tiin, sekä lihansyönnin ja eläintenpidon aiheuttamiin ympäristöongelmiin. Veganismi ja kas-

vissyönti ovatkin yhä useamman henkilön elämäntapavalinta. (Aaltola 2013a: 21; Inness,

2006: 157; ks. Kemmerer 2014; Vinnari & Kupsala 2010: 34.)

7

1.1.2 Tutkimusaineiston rajaukset, teoreettinen viitekehys ja aiempi tutkimus

Vegaaniteemainen kirjallisuus ja vegaanien representaatiot ovat vähäntutkittu aihepiiri, joista

kiinnostuin jo kandidaatintutkielmassani. Vegaaniteemaisia romaaneita on kuitenkin vaikea

löytää veganismin marginalisoinnin vuoksi. Ensinnäkin aihepiiriin sopivia romaaneita on

olemassa vain niukasti. Marginalisointi ja häivyttäminen näkyvät kirjastojen asiasanajärjes-

telmissä, joissa veganismi-asiasanaa ei yleensä kaunokirjallisuuteen liitetä. Kertomusten tasol-

la taas veganismi on monesti vähennetty sivurooleihin, -kertomuksiin sekä -hahmoiksi.

Pääosa tutkielmassa käyttämästäni romaaneista löytyi aineistopyyntöni avulla Helsingin

Yliopiston Vegaaneiden (HYVE) ylläpitämältä sähköpostilistalta vuonna 2011. Toinen arvo-

kas apu aineiston löytymisessä on ollut Oikeutta Eläimille -järjestön internet-foorumilta löy-

tyvä ”Vegaanit ja vegetaristit kirjallisuudessa” -viestiketju.4 Tämän lisäksi olen löytänyt ro-

maaneita myös itse lukemalla ja etsimällä. Parhaaksi vegaaniteemaisen fiktion löytökeinoksi

olen kuitenkin huomannut todellisten vegaanien ”haavit” ja ”suodattimet” – kysyminen ja

kuunteleminen on tehokkain tapa löytää veganismia käsitteleviä romaaneita.

Snellmanin Safari Club -romaanin valitsin pääaineistokseni useasta syystä. Ensinnä se

on erinomainen tutkimuskohde niin feministisessä, eläinfilosofisessa kuin vegaanikontekstis-

sakin. Siinä esiintyy sukupuolten välisiä konflikteja ja valta-asetelmia, veganismia sekä eläi-

miin liittyviä eettisiä ongelmia, vaikka kahta jälkimmäistä onkin häivytetty. Safari Club on

monipuolinen kertomus, josta on nähtävissä vegaanilukijuuden positiosta tarkasteltuna vegaa-

nisuuden, eläinfilosofian ja sukupuolen intersektionaalisia suhteita ja yhteenkietoutunutta dy-

namiikkaa. Tärkeä tutkimuksellinen valinta onkin ollut asettuminen vegaaniseen lukijapositi-

oon. Tähän liittyen, myös tutkijapositioni on merkityksellinen: olen feministi sekä entinen ve-

gaani (nykyisin kasvissyöjä), joten tunnen henkilökohtaisesti vegaanisen elämäntavan kon-

tekstin ja arvomaailman, sekä feministisen ajattelutavan ja agendan. Safari Club on auttanut

hahmottelemaan ja toisaalta noudattelee vertailuaineistostanikin löytämiäni, tyypillisiksi katso-

miani vegaaniteemaisessa kirjallisuudessa toistuvia piirteitä tai kaavoja, joista kerron enemmän

luvuissa 3.3.2 ja 3.3.3. Romaanissa on nähtävissä vegaaneihin sovellettavissa olevia, Pirita Ju-

pin (2003, 2004) eläinoikeusliikettä käsittelevistä lehtiuutisista abstrahoituja diskurssikategori-

oita, jotka antavat lisäsyvyyttä vegaaniromaaneiden analyysiin.

Safari Club avautuu myös kertomuksentutkimukselle. Pääasiallisesti käytän retoris-

eettistä kertomusteoriaa jonka on kehittänyt James Phelan. Sen lisäksi olen omaksunut käsitteis-

4 www.oikeuttaelaimille.net/foorumi/index.php?showtopic=12019&st=0

8

töä ja metodeita sekä zoonarratologiasta että feministisestä kertomusteoriasta. Erityisesti Judith

Fetterleyn (1978) kehittämä vastustava lukemistapa on tässä työssä keskeinen metodi.

Olen huomannut Carol J. Adamsin The Sexual Politics of Meat -teoksessa jäsentelemän

feministis-vegetaristisen kriittisen teorian soveltuvan luettavaksi intertekstuaalisesti Safari Clu-

bin kanssa. Kiinnostava havainto on antanut uudenlaisia näkökulmia niin vegaanikirjallisuuteen

yleensä, kuin Safari Clubiin. Se auttaa yhdistämään työni gender-tutkimuksellisia ja eläinfiloso-

fisia aspekteja. Olen alkanut kehittämään ajatusta feministis-vegaanisesta kriittisestä teoriasta,

joka ei olisi adamsilaisen lihakeskeinen, vaan kattaisi kaikenlaisen eläinten hyväksikäytön.

Vaikka eläinfilosofia on tutkimuksessani nostettu otsikko- ja tutkimuskysymystasoille as-

ti, kyseessä ei kuitenkaan ole analyyttista eläinetiikkaa edustava filosofinen työ, enkä itse katso

olevani filosofi. Käytän eläinfilosofiaa kirjallisuudentutkimukselle alisteisena teoreettisena työ-

kaluna, jonka avulla voin tulkita vegaanisia eettis-poliittisia arvoja, ideologiaa ja eläinten prob-

lematiikkaa tieteen kielelle. Erinomainen eläinfilosofiaa availeva kokoelma on Elisa Aaltolan

toimittama ja osittain kirjoittama Johdatus eläinfilosofiaan (2013).

Vegaaniteemaisen kaunokirjallisuuden tavoin, humanististen alojen vegaaniaiheista tut-

kimuskirjallisuuttakin on saatavilla niukasti. Poikkeuksena tähän on Laura Wrightin 2015 il-

mestynyt The Vegan Studies Project. Food, Animals and Gender in the Age of Terror. Keväällä

2016 Oxfordin yliopistossa Englannissa pidettiin myös Towards Vegan Theory -konferenssi.

Esimerkeistä voi huomata, kuinka vegaani-tutkimus on parhaillaan astumassa marginaalista ja

katson tekeväni tässäkin tutkielmassa vegaanitutkimusta.

Kirjallisuuden ja feminismin, sekä kirjallisuuden ja eläintutkimuksen yhdistäviä tutki-

muksia toki löytyy. Esimerkiksi Sherryl Vint tarkastelee eläinten toiseutta ja eläinkysymystä

sci-fi -kirjallisuudessa teoksessaan Animal Alterity: Science Fiction And The Question Of The

Animal (2010). Taija Kaarlenkasken väitöstutkimus (2012) taas tutkii nauta-aiheisen kirjoitus-

kilpailuaineiston pohjalta ihmisen ja lehmän kulttuurisesti rakentunutta suhdetta ja merkityksiä.

Toni Lahtinen ja Markku Lehtimäki (2008) ovat tehneet Suomessa tunnetuksi ekokriit-

tistä kirjallisuudentutkimusta, sekä Lehtimäki myös retoris-eettistä kertomusteoriaa. Artikke-

lissaan ”Kertomus ja luonto: Romaani ekologisten ongelmien aikakaudella” Lehtimäki (2013)

näyttää, kuinka nämä suuntaukset taipuvat yhteistyöhön. Kertomusteoriaan liittyen, David

Herman (2012) puolestaan on kehittänyt kriittistä eläintutkimusta kertomuksentutkimukseen

yhdistävää zoonarratologiaa. Markus Vinnari on tehnyt suomessa uraauurtavaa vegetarismi-

tutkimusta. Hanna Mikkolan (2012) syömishäiriötutkimus on myös antanut aiheeseeni uuden-

laista näkökulmaa, jota käsittelen paremmin luvussa 3.3.1. Mainitsemisen arvoinen opinnäyte

9

on Hanna Mari Oksasen (2011) eläintä, sukupuolta ja kerronnan etiikkaa John Steinbeckin

varhaisnovelleissa retoris-eettisen kertomusteorian avulla käsittelevä kirjallisuuden pro gradu.

1.1.3 Työn eteneminen

Tutkielma etenee seuraavasti. Johdanto-luku (1) muodostaa pohjan, asettaa tutkimusongelman

ja asemoi sen suhteessa muuhun tutkimukseen sekä historiallis-yhteiskunnalliseen konteks-

tiin. Kirjailija Anja Snellmanin sekä Safari Club -romaanin esittelyn jälkeen valotan vegaanis-

ta elämäntapaa, ideologiaa ja eettis-poliittista arvomaailmaa, joiden ymmärtäminen on ensiar-

voista työni konseptualisoinnille ja kontekstualisoinnille. Toinen luku (2) sisältää tieteenfilo-

sofiset avaimet joiden avulla työ aukeaa. Luku selventää käyttämiäni teoreettis-metodologisia

paradigmoja, erityisesti feministiseen lähestymistapaan, eläinfilosofiaan ja kertomusteoriaan

liittyen. Lisäksi selvitän keskeisiä käsitteitä, kuten representaatio, artikulaatio sekä merkitys.

Luvut kolmesta viiteen (3–5) ovat analyysilukuja. Ne on jaettu tutkimuskysymykseni pohjalta

teemoittain, kussakin pyritään vastaamaan tutkimusongelman osakysymykseen. Luvussa

kolme (3) käsitellään vegaanilukijuutta sekä veganismin esittämistapoja, luvussa neljä (4) tar-

kastellaan eläinfilosofisia arvoja ja eettisiä kysymyksiä sekä luvussa viisi (5) sukupuolten ra-

kentumista ja problematiikkaa. Luvussa kuusi (6) kerään saadut vastaukset yhteen, varmistan

että tutkimusongelmaan on vastattu ja pohdin tulosten merkityksiä.

1.2 Anja Snellman ja Safari Club

Kirjailija, toimittaja ja tuore psykoterapeutti Anja Snellman (ent. Kauranen) on syntynyt Hel-

singissä 1954.5 Kauranen/Snellman on tuottelias kirjailija kahdellakymmenelläkolmella ro-

maanillaan, kolmella runokirjallaan, elokuva- ja näytelmädramatisoinneillaan ja käsikirjoituk-

sillaan. Snellman on tehnyt myös journalistin työtä niin kirjoittajana kuin televisiokameroiden

edessäkin. Hän aloitti kirjailijanuransa esikoisromaanillaan Sonja O. kävi täällä vuonna 1981.

Tämän tutkimuksen kiinnostuksenkohde Safari Club (2001) on Snellmanin neljästoista ro-

maani, ja se on käännetty kolmelle kielelle. Kaikkiaan Snellmanin teoksia on käännetty yli

5 Kauranen/Snellman on julkaissut tuotantoa molemmilla nimillään. Käytän tässä tutkielmassa hänestä pää-

asiassa nimeä Snellman, tai tarpeen mukaan Kauranen/Snellman.

10

kahdellekymmenelle kielelle. Tunnustuksena Snellmanille on myönnetty muun muassa J.H.

Erkon palkinto esikoisteoksestaan vuonna 1981, Kiitos kirjasta -mitali vuonna 1994, Naisasia-

liitto Unionin Lyyti-palkinto tasa-arvoa edistävästä työstä vuonna 2000, Pro Finlandia -

palkinto kirjallisesta urasta vuonna 2007 sekä Helsinki-mitali pääkaupungin ansioituneesta

kuvaamisesta vuonna 2008. (Otava; Snellman.)

Snellman on yhteiskunnallisesti aktiivinen kirjailija, julkisuudenhenkilö ja mediaper-

soona. Jo 1980-luvun alussa hän oli perustamassa radikaalia Kiima-ryhmää, jossa oli mukana

useita sittemmin pitkän uran tehneitä kotimaisia kirjailijoita. Ryhmän tavoite oli ravistella

suomalaista kirjallisuuskulttuuria. Vuoden 1979 tv-haastattelussa silloinen Kauranen sanoi: Valehtelisin jos mä sanoisin että mä en kirjoita muuttaakseni joitakin asioita täs maailmassa. – – Mä lähden 80-lukua kohti pää auki ja nyrkit pystyssä. Mä odotan ainakin itse tän oman, passiiviseksi parjatun ikäpolve-ni jonkunlaista esiinmarssia, – – ja jos ei ens vuosikymmenellä niin sit ei koskaan, mut kyl mä luulen että tämmönen uus ääni tulee… sen on pakko tulla esim kirjallisuudessa esille ens vuosikymmenellä. (YLE 2006, litterointi LL.)

38 vuotta myöhemmin Snellman haluaa yhä herättää keskustelua. Ehtymätön kiinnostus het-

kessä sykkiviin kysymyksiin heijastuu myös hänen fiktiossaan, sillä kirjailijanakin Snellma-

nille tyypillistä on tarttua päivänpolttaviin aiheisiin ja ongelmiin. Safari Club vaikuttaisi ole-

van, aina ajankohtaisen sukupuolten valtataistelu-diskurssin ohella, reaktio vuosituhannen

vaihteen eettisten sekä eläinoikeuskysymysten nostattamaan mediajulkisuusaaltoon.

Safari Club

Safari Club -romaanin keskeistä tematiikkaa ovat sukupuolten välinen valtakamppailu, mies-

ten ja naisten maailmat, seksuaalinen väkivalta ja trauma – eläin- ja vegaaniteemojen sijoittu-

essa taustalle. Safari Club on painostava trilleri, joka alkaa päähenkilön, Helena Valveen, yli-

opisto-opiskeluajoilta. Helenalla on yhden yön suhde miehen kanssa, joka paljastuu hänen

uudeksi opettajakseen, evoluutiobiologi Ukri Koskelaksi. Tämä on käänteentekevä kohtaami-

nen Helenan elämässä. Ukri on sosiopaattinen misogynisti, jolla on häiriintynyt suhde naisiin.

Ukri alkaa kiristää ja ahdistella Helenaa, raiskaten lopulta tämän raa’asti.

Kertomus hyppää eteenpäin 15–20 vuotta, vuosituhannen vaihteeseen. Helena on nimi-

tetty Korkeasaaren eläintarhan ensimmäiseksi naiseläinlääkäriksi ja Ukri on kivunnut Luon-

nontieteellisen museon johtajaksi. He jälleenkohtaavat sattumalta eräissä juhlissa. Ukri ei voi

hyväksyä Helenan – naisen ja omasta mielestään huoran – menestystä ja päättää tuhota tämän

11

elämän ja uran. Ukri ryhtyy toimeen hätkähdyttävän yksityiskohtaisten juonien avulla, valjas-

taen avukseen miesverkostojaan, ja tappaen samalla useita eläimiä.

Romaanin vegaanihahmo on noin 20-vuotias eläinoikeusaktivisti Vilhelmiina ”Viiru”

Kivi, joka työskentelee Helenan apulaisena. Viiru saa tietää Helenan ja Ukrin menneisyydestä

ja päättää auttaa Helenaa. Viiru houkuttelee Ukrin ansaan, murhaa hänet ja pakenee maasta.

Epäselväksi jää, missä määrin Helena on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa murhaa, ja

vegaanihahmon annetaan ottaa vastuu teosta. Muutoinkin vegaaneista maalautuu melko nega-

tiivinen kuva. Eri fokalisoijat – myös Viirun omaääninen kerronta – esittävät hänet rumana,

sosiaalisesti taitamattomana ja omituisena ja rikollisena. Toisaalta Viiru on myös tarinan san-

kari joka pelastaa Helenan Ukrin henkiseltä ja fyysiseltä väkivallalta.

Vegetaaristen arvojen ja eläinten läsnäolo teoksessa

Vaikka en ole tekemässä kirjailijalähtöistä tutkimusta, työni aihepiiriin ja Anja Snellmanin

kirjailijakuvaan liittyen hänen pitkän linjan vegetarisminsa on mainitsemisen arvoista.

(Snellman; Aromaa 2002: 17). Ei ehkä ole sattumaa, että Safari Clubin keskeinen hahmo on

vegaani. Tähän aavisteluun voi saada tukea Päivi Koivistolta (2003), joka tarkastelee Snell-

manin tuotantoa autofiktiivisestä näkökulmasta. Autofiktio on kirjallisuuden laji jossa kirjaili-

ja on itse mukana kertomuksessa, esimerkiksi kertojana tai hahmona. Kertomus rakentuu kui-

tenkin niin, että lukija ymmärtää kyseessä olevan (ainakin osittainen) fiktio eikä tosipohjainen

elämäkerta. Safari Club ei kuulunut Koiviston aineistoon, mutta tästä kontekstista voisi ajatel-

la Snellmanin mahdollisesti ujuttaneen omia arvojaan myös tähän kertomukseen.

Paitsi mahdollisesti vegetaarisia arvojaan, Snellman on ujuttanut Safari Clubiin myös

huomattavan määrän historiallista, fakta-pohjaista tietoa ja intertekstuaalisia viittauksia. Hän

on tehnyt kattavan taustatyön aina Korkeasaaren historiasta evoluutiobiologiaan. Romaanin

loppuun on liitetty lähdeluettelon lisäksi Snellmanin omaääninen selvitys vuoden kestäneestä

kenttätutkimusjaksosta Safari Clubin päämiljöissä, eli Korkeasaaren eläintarhassa ja Eläinmu-

seolla, sekä kirjailijan kiitokset eläintarhan todellisille eläimille.

Erityisen mielenkiintoisen Safari Clubista tekee havaintoni, kuinka sitä voi lukea inter-

tekstuaalisesti Carol J. Adamsin (2010) feministis-vegetaristisen teorian kanssa. Safari Clu-

bissa naisiin ja eläimiin kohdistuva väkivalta linkittyy ja niiden taustalla piilee monoliittiseksi

esitetty patriarkaatti, joka kulminoituu Ukrin hahmoon. Romaanissa erottuu sukupuolen, ve-

12

gaanisuuden ja eläinfilosofian intersektionaalinen yhteenkietoutuminen, siinä nousee esille

eläinfilosofisia ja eettisiä kysymyksiä sekä veganismin representaatioita ja diskursseja. Teos

on hyvä esimerkki vegaaniteemaisesta kirjallisuudesta, ja julkaisuajankohdallaan se ankkuroi-

tuu vuosituhannen vaihteessa tapahtuneeseen vastakulttuuriseen ja eettiseen tihentymään, joka

katson synnyttäneen vegaaniteemaisen kirjallisuuden aallon. Romaanissa on runsaasti piiloi-

sia eläimiä, jotka voidaan vastakarvaanluvulla nostaa kertomuksen keskiöön.

Seuraavan kuvio avaa tämän tutkielman nimeä ja samalla selvittää, kuinka eläimet ovat

kytkeytyneet Safari Clubin kertomukseen ja tarinaan. Eläimet ovat Safari Clubissa kaikkialla,

mutta romaani ei kuitenkaan kerro eläimistä vaan heidät on niin elämässään kuin kuolemassaan

häivytetty miljööksi. Kuvasta kuitenkin näkee eläinten liittyvän kaikkiin keskeisiin hahmoihin

sekä paikkoihin hyvin monisyisesti - tätä ei voi olla näkemättä, eikä eläintutkimuksen konteks-

tissa heitä voi jättää huomiotta. Tutkielmani nimi heijastelee tätä, eläinten yhtäaikaista piiloi-

suutta ja keskeisyyttä Safari Clubin kertomuksessa. Nimi implikoi myös tavoitteeseeni nostaa

eläimet esille sekä vegaanihahmoon liittyvää ominaisuutta tuoda eläimet esille.

KUVA I – SAFARI CLUB – KERTOMUKSEN KESKIÖSSÄ ON ELÄIN

13

1.3 Veganismi

Veganismi on periaatteellinen kasvissyönnin muoto. Veganismi on enemmän kuin pelkkä

ruokavalio – se on elämäntapa, ideologia, aate- ja arvomaailma, jossa pyritään välttämään

kaikenlaista eläinten hyväksikäyttöä. Vegetarismia sekä vegaanisuuteen rinnastettavaa elä-

mäntapaa ja arvomaailmaa on ollut olemassa kautta aikojen, mutta moderni veganismi määri-

teltiin ja nimettiin vuonna 1944 Iso-Britanniassa. Maailman ensimmäisen vegaaniyhdistyksen,

The Vegan Societyn, perustivat tuolloin Elsie Shrigley ja Donald Watson sellaisille kasvis-

syöjille, jotka eivät käyttäneet maitoa eivätkä kananmunia. Watsonin kehittämä, väliaikaiseksi

tarkoitettu vegan-termi6 vakiintui nopeasti uuden yhdistyksen nimeksi. Termi levisi nopeasti

yli kielirajojen, jääden siten merkitsemään tätä eläinten oikeuksia, eettisiä arvoja ja ympäris-

töä kunnioittavaa elämäntapaa. (Watson 1944: 1-2; Wright 2015: 2-5.)

Ruokavaliossaan vegaanit käyttävät vain kasvipohjaisia raaka-aineita. Toisin sanoen

eläinperäisiä ainesosia ei käytetä. Vegaanit eivät syö tai juo nisäkkäiden, kalojen, lintujen,

hyönteisten tai muiden eläinten ruumiinosia, eritteitä tai niistä valmistettuja tuotteita; hunajaa,

eläinperäisiä tai mahdollisesti eläinperäisiä lisäaineita. Vaatetuksessaan vegaanit niin ikään

käyttävät vain kasviperäisiä tai synteettisiä valmistusaineita. Ei-vegaanisia materiaaleja ovat

silkki, eläinten villat, höyhenet ja untuvat, nahkatuotteet ja turkikset, sekä korumateriaaleista

esimerkiksi helmet, kilpikonnan kuori, luu tai sarvet. Kosmetiikassa sekä ihmisten ja kodin

hygienia- ja puhdistustuotteissa vegaanit valitsevat täysin kasviperäisiä tai synteettisiä tuottei-

ta, tai ostavat vähintäänkin eläinkokeilla testaamattomia tuotteita.7 (Peltokoski 2003: 92.)

Veganismi vaikuttaa jokapäiväiseen elämään monella tavoin. Esimerkiksi vegaanit

yleensä boikotoivat harrastuksia ja vapaa-ajanviettotapoja jotka perustuvat eläinten hyväksi-

käytölle. Muun muassa ratsastaminen, eläintarhoissa, delfinaarioissa tai vastaavissa käynti,

eläinperäisillä langoilla neulominen tai jopa valokuvaaminen perinteisillä filmikameroilla ei-

vät sovi veganismiin, sillä filmien valmistuksessa on käytetty liivatetta (Peltokoski 2003: 92).

Kahviloissa ja ravintoloissa käyminen voi olla haasteellista, sillä vegaanisia vaihtoehtoja ei

usein ole tarjolla, joskin tilanne on parantunut viime vuosina. Joissakin juomissa, kuten olues-

sa ja viinissä, voi olla käytetty eläinperäisiä aineita.

6 Vegan-termi muodostuu vegetarian sanan alku- ja loppuosasta. 7 Veganismin määritelmästä esim. https://www.vegansociety.com/go-vegan/definition-veganism.

14

Kaikkiaan veganismi on kokonaisvaltainen ja monipuolinen elämäntapa ja identiteetti

(Wright 2015: 2). Ulkopuolisen silmin se saattaa vaikuttaa kieltäymystentäyteiseltä, rajoittu-

neelta ja hankalalta mutta useimmat vegaanit eivät itse koe näin (ks. luku 3.3.1; Niemi 2008:

12). Laura Wright (2015: 91) kritisoikin veganismin asettamista kasvissyönnin tiukaksi, ra-

joittuneeksi alakategoriaksi, mikä antaa väärän kuvan veganismista ja toisaalta kieltäymyksen

korostaminen saa aikaan veganismin eettisten ja antispesistisen arvomaailman häivyttymistä.

Vegaanitkaan eivät mahdu yhteen muottiin. Vegaaniksi ryhtymisen motiivina voi olla

ympäristöystävällisempi ja terveellisempi elämäntapa tai hengellis-uskonnolliset syyt. Suurin

osa lienee vegaaneja kuitenkin eettisistä ja eläinoikeudellisista syistä. (Kemmerer 2014; Nie-

mi 2008: 17; Puuronen 2008: 200; Wright 2015: 2, 9.) Erityisesti eettisen vegaanisuuden ar-

vot poikkeavat radikaalilla tavalla hegemonisesta kristillis-kartersiolaisesta arvomaailmasta ja

näkemyksistä ihmisen roolista luonnossa. Länsimaissa luonnon ja eläinten on perinteisesti

katsottu olevan ihmisen alapuolella ja vähempiarvoisia. Luonto antimineen on nähty kuuluvan

ihmiselle ja sitä on ajateltu voitavan vapaasti käyttää ihmisen hyväksi. (Ks. luku 2.1.1; Aalto-

la 2013a: 9–27; Willetts 1997: 125.)

Veganismi on poliittista. Se pyrkii muuttamaan eläinten hyväksikäytölle rakentunutta

kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme, ja tämän muutoksen katsotaan voivan lähteä omista päi-

vittäisistä valinnoistamme. Kuten eläinfilosofiassa, eläimet nähdään yhtä arvokkaina ja oikeu-

tettuina hyvään elämään kuin ihmisetkin. Arvokas ei tässä yhteydessä viittaa rahalliseen ar-

voon, vaan olioiden itseisarvoon. Tiettyjen eläinlajien suosimista toisen kustannuksella kutsu-

taan spesismiksi, eli lajiin perustuvaksi sorroksi. Spesismiä ei ole ainoastaan se, kuinka ihmi-

nen sortaa eläinkuntaa ylipäätänsä asettuen muiden eliöiden yläpuolelle, vaan myös se, kuinka

eri eläinlajit luokitellaan ja kategorisoidaan sen mukaan, millaista hyötyä (tai haittaa) niistä on

ihmisille. Eläimet jaetaan rutiininomaisesti tuotanto-, villi-, koti-, koe- ja tuholaiseläimiin.

Kana, rotta, minkki tai vaikkapa hauki ovat yhtä arvokkaita kuin leijona, rotukoiranpentu tai

jalosukuinen hevonen, ja he ovat kaikki oikeutettuja hyvään, lajityypilliseen elämään. Vegaa-

niutopiassa ei ole esimerkiksi tuotantoeläimiä. (Ks. luku 2.1.)

Kasvissyönti- ja vegaaniterminologiaa

Kasvissyönti eli vegetarismi voidaan määritellä suomenkielessä ainakin kolmella tavalla. En-

sinnä se on sateenvarjokäsite. Toiseksi sillä voidaan viitata kasviperäiseen ruokavalioon jossa

15

ei kuitenkaan noudateta vegaanisen elämäntavan periaatteita tai ei identifioiduta vegaaneiksi.

Kolmanneksi puhekielessä sillä tarkoitetaan usein yleisimpiä kasvissyöntisuuntauksia, joissa

käytetään kananmunia ja/tai maitotuotteita. Terminologisen sekavuuden vuoksi on hyvä aina

tarkentaa, mitä tarkoitetaan. Korrekti termi kasvisten lisäksi maitotuotteita käyttävälle kasvis-

syöjälle on lakto-vegetaristi, kun taas munia kasvisten lisäksi käyttävää kutsutaan ovo-

vegetaristiksi. Kananmunia ja maitotuotteita syövä kasvissyöjä on siis lakto-ovo-vegetaristi.

(Lahti-Koski 1997: 38–39; Vinnari et al. 2009: 481.)

Normatiivista ruokavaliota noudattavia kutsutaan sekaravinnon- ja lihansyöjäksi. Toisi-

naan kasvispainotteista ruokavaliota, jossa lihaa pyritään välttämään, kutsutaan kasvissyön-

niksi. Korrektimpi termi on fleksitaristi tai semi-vegetaristi, kyseessä on toisin sanoen kasvi-

painotteisesti syövä lihansyöjä. Kasvisravinnon lisäksi kalaa ja/tai vesieläimiä käyttävä on

pesco-vegetaristi. (Lahti-Koski 1997: 38–39; Vinnari et al. 2009: 481; Willetts 1997: 117.)

Vegaanin silmin nämä ruokavaliot eivät ole lainkaan kasvissyöntiä.

Kuten kasvissyönnillä, myös veganismilla on alalajeja. Esimerkiksi henkilöt jotka suo-

sivat suomalaisia, mielellään lähialueella tuotettuja vegaanisia ruoka- ja muita tuotteita, kutsu-

taan fenno-vegaaneiksi. He pyrkivät valinnoillaan mahdollisimman ystävällisiin ratkaisuihin

ja ajattelevat maapallon toiselta puolelta rahdattujen tuotteiden olevan lähes yhtä suuri paha

kuin eläinperäiset tuotteet. Fenno-veganismi mainitaan myös Vastakarvaan-romaanissa ym-

päristöfilosofian luennolla. Freegani (engl. freegan) muodostuu sanoista free ja vegan. Free-

ganeiksi kutsutaan sellaisia vegaaneita, jotka vegaaniravinnon ja -tuotteiden lisäksi saattavat

käyttää eläinperäisiä tuotteita, joiden hankinta ei hyödytä taloudellisesti tai muuten eläimiä

riistäviä tahoja. Esimerkkinä freeganismista on kaupan roska-astiasta kerätty eläinperäinen

ruoka tai lahjaksi saadut, käytetyt nahkakengät. (Peltokoski 2003: 92.) Vertailuaineistossani

muun muassa Vastakarvaan-romaanissa esiintyy freeganismia. Se esitetään pitkälti valtakult-

tuurisen katseen lävitse omituisena, eksoottisena ja hieman naurettavana. Fenno-veganismilla

ja freeganismilla on molemmilla yhteiskunnalliset motivaattorinsa.

Fruitarianismin ideologiaan kuuluu kaiken elävän kunnioittaminen. Vertailuaineistoni

Amerikkalaisessa pastoraalissa esiintyy uskonnollisista sysitä fruitariaaniksi ryhtynyt Merry.

Fruitariaanit pyrkivät välttämään niin eläin- kuin kasvikunnan hyväksikäyttöä ja riistoa. He

käyttävät ainoastaan sellaisten kasvien osia, jotka eivät kuole tuotantoprosessissa, vaan saavat

elää elämänkaarensa loppuun. Esimerkiksi juurekset tapetaan sadonkorjuun yhteydessä, joten

fruitariaanit eivät syö juureskasveja. Hedelmien poimiminen puolestaan ei tapa hedelmäpuuta,

joten ne ovat hyväksyttäviä syötäviä – tästä suuntauksen nimikin tulee.

16

Lisäksi elävän ravinnon syöjät syövät (hunajaa lukuun ottamatta) vegaanista, kuumen-

tamatonta tuoreravintoa. Ruokaa ei koskaan kypsennetä 40 Celsiusastetta korkeammassa läm-

pötilassa, koska ravintoaineiden ajatellaan siten pysyvän elinvoimaisina. Tämän elinvoiman

ajatellaan olevan ihmisille hyödyllistä ja terveellistä. Tästä suuntauksen nimityskin juontuu.

Vegaanisuuden ja kasvissyönnin määrittely-, identifiointi- ja tilasto-ongelmat

Tarkkojen tilastojen saaminen vegetaristien ja vielä suuremmassa määrin vegaanien lukumää-

rästä niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti on hankalaa tai jopa mahdotonta. Markus Vin-

nari (et al. 2009) on selventänyt veganismin kvantitatiiviseen tutkimiseen liittyviä ongelmia.

Tutkimustulokset implikoivat etteivät ruokavaliot aina ole lokeroitavissa. Tämän vuoksi ruo-

kailutottumuksia selvittäviin tilastoihin täytyy suhtautua kriittisesti, koska monenlaiset tutki-

musmetodeihin ja tutkimuskohteena oleviin henkilöihin liittyvät tekijät voivat niitä vääristää.

Tutkimusten otokset ovat aina rajattuja, mikä parhaimmillaankin johtaa vain arvioihin. Henki-

löt jotka tulevat tilastossa luokitelluksi esimerkiksi pesco-vegetaristiksi eivät välttämättä iden-

tifioidu kasvissyöjiksi. Toisaalta lihansyöjänä itseään pitävä henkilö jonka ruokavalio on kas-

vispainotteinen, saattaa tulla lasketuksi vegetaristien ryhmään. Erityisesti kasvisyönnin raja-

maille sijoittuvat ruokavaliot tuovat tilastoihin epämääräisyyttä, joka voi osittain johtua ky-

symyksenasettelusta. (Vinnari et al. 2009: 481.)

On mielenkiintoista millaisin perustein henkilöt määrittelevät ja nimeävät itsensä kas-

vissyöjiksi ja vegaaneiksi. Koska kukin voi itse rajata, määritellä ja nimetä ruokavalionsa ja

elämäntapansa, termejä käytetään toisinaan väärin. Henkilö saattaa identifioitua kasvissyöjäk-

si tai vegaaniksi vaikka kuluttaisikin eläintuotteita. Itse asiassa Vinnarin analyysissä huikeat

80 % kasvissyöjäksi itsensä luokitelleista henkilöistä kulutti eläintuotteita. (Vinnari et al.

2009: 481, 484; Willetts 1997: 115–117.) Kaikki vegaanista elämäntapaa noudattavat eivät

kutsu itseään vegaaniksi, eivätkä kaikki vegaanit kuulu vegaanien järjestöihin joten yhdistys-

ten jäsenmäärätkään eivät anna tarkkaa tietoa. Tämän kaiken sanottuani, Iso-Britanniassa ja

Yhdysvalloissa on vegaaneita arviolta noin 1 prosentti väestöstä. Suomalaisia tilastotietoja ei

ole saatavilla. Jonkinlaista suuntaa antaa tutkimus (n=24.393) jonka mukaan 3,3 % suomalai-

sista identifioituu jonkinlaiseksi kasvissyöjäksi ja 0,18 % suomalaisista oli tutkimuksen perus-

teella vegaaneja tai lakto-vegetaristeja. Pelkkien vegaaneiden määrää ei kyseisessä tutkimuk-

sessa käynyt ilmi. (BBC; CBS; Vinnari et al. 2009: 481, 483.)

17

2 TEOREETTIS-METODOLOGISET MENETELMÄT JA KÄSITTEET

Käsillä oleva tutkimus on pohjavireeltään monitieteistä gendertutkimusta – sukupuoli on kie-

toutunut työhön sen koko syvyydeltä ja laajuudelta. Sukupuolinäkökulma on erottamattomalla

tavalla, jatkuvasti liikkeessä olevassa ja toisiaan leikkaavassa intersektionaalisessa vuorovai-

kutussuhteessa työn muihin painopisteisiin – vegaanisuuteen, eläinfilosofiaan ja kirjallisuu-

dentutkimukseen – nähden. Työ edustaa myös vegaanitutkimusta ja kriittistä eläintutkimusta

(Vegan Studies, Critical Animal Studies). Kriittisyys eläintutkimuksessa tarkoittaa vallitsevan

tilanteen kyseenalaistamista, eläinkysymyksen vakavana pitämistä ja muutoksen mahdollista-

vaa käännekohtaa (McCance 2013: 4; Wright 2015: 11). Vegaanitutkijana joudun asettumaan

toisinaan häilyvään tieteenfilosofis-paradigmaattiseen tilaan ihmisten ja eläinten tutkimuksen

välissä ja etsimään omaa paikkaani tieteen kentällä. Tästä(kin) vegaanitutkimuksessa on kyse.

2.1 Eläinfilosofian ja sukupuolen intersektionaalisia suhteita

Filosofian juuret ulottuvat syvälle länsimaisen kulttuurin sydämeen. Käsitteen alle mahtuu

laaja kirjo eri aikakausien ajattelijoita ja koulukuntia, jotka muodostavat monimutkaisen, risti-

riitaisenkin, verkostomaisen ja haaroittuvan rakennelman. Filosofian syvimmän olemuksen ja

kaanonin sijaan luvun fokus on eläinfilosofiaksi kutsutussa nykyfilosofiahaarassa ja sen suh-

teissa sukupuoleen. Niitä ymmärtääkseen on tunnettava sitä vuosituhansien painolastia jota

(eläin)filosofia mukanaan kantaa. Nostan tässä luvussa esille muutamia länsimaisen ihmis-

eläin-suhteen ja eläinten aseman sekä kohtelun kannalta merkittäviä filosofisia käännekohtia.

Kuten jo Johdanto-luvussa painotin, en pidä itseäni filosofina, eikä tämä tutkielma ole

filosofian-, vaan kirjallisuudentutkimusta. Eläinfilosofia toimii työkaluna, jonka avulla voin

tieteen kielellä osallistua eläinoikeusdiskurssiin ja nostaa esille kirjallisuuden kontekstissa ve-

ganismin arvoja ja ideologiaa validina eettis-poliittisena arvojärjestelmänä. Sen asettaman vii-

tekehyksen ja vastustavan lukemistavan avulla voin nostaa eläimet kertomuksen keskiöön.

18

2.1.1 Länsimaisten eläinkäsitysten filosofis-historiallista rakentumista

Filosofi ja eläineetikko Elisa Aaltola mainitsee eläinkäsitystemme olevan osittain jäljitettävis-

sä Aristoteleen (384–322 eaa.) oppeihin. Aristoteles katsoi epätäydellisempien olioiden tar-

koitukseksi tukea täydellisempien olentojen kukoistamista. Ihminen oli täydellisempi kuin

eläimet, joten eläimiä sai oikeutetusti käyttää hyväksi. Aristoteles korosti ihmisten järkeä.

Eläimet elivät aristoteelisen metafysiikan mukaan aistimaailmassa ilman ihmisenkaltaista jär-

keä, eikä heillä ollut pääsyä olemisen ylemmille tasoille. Erityisesti Tuomas Akvinolainen

(1225–1274) liitti Aristoteleen oppeja kristinuskon teologiaan, muodostaen seuraavassa ku-

vaamani kristillisen eetoksen mukaisen ihmis- ja maailmankuvan. (Aaltola 2013a: 11.)

Kristinuskossa on perinteisesti vallinnut ajatus ihmisen korkeammasta arvosta muuhun

luontoon nähden. Jumalallinen olento antoi ”luomakunnan” ihmisten hyödynnettäväksi ja hal-

littavaksi. Mikä vaikuttavampaa, ihminen oli ”luotu” tämän (miespuolisen) jumalolennon ku-

vaksi. Nämä lähtökohdat mahdollistivat hierarkkisen, kategorisen ja moraalisen eronteon

eläimiin ja luontoon. Ihmiset ovat kristillisessä kaanonissa fyysisen maailman herroja – sana-

valinta on tarkoituksellinen, sillä mieskeskeisyys on ollut kristinuskossa ja kulttuurissamme

normatiivista. Maailma oli annettu ihmisille, mutta ihmisellä siihen liittyvien laajimpien etu-

oikeuksien kontekstissa tarkoitettiin paradoksaalisesti vain suppeaa kristittyjen, eurooppalais-

ten miesten joukkoa (Donovan 2013: 185).

Kristillinen arvoilmasto ja maailmankuva ovat dualistisia, mikä tarkoittaa jyrkän mus-

tavalkoista joko–tai -ajattelua, esimerkiksi jakoa hengelliseen ja fyysiseen. (Aaltola 2013a: 9;

Francione 2013: 114.) Vain ihmisillä ajateltiin olevan kuolematon, iänkaikkisen elämän juma-

lallisessa autuudessa mahdollistava sielu. Aihe on päässyt myös Safari Clubiin. Helena oli ot-

tanut kysymyksen eläinten sielusta esille teologi-miehensä kanssa jo ennen avioliittoa: Pitkään väiteltyään kirkkoisät päättivät ettei eläimillä ole kuolematonta sielua. Niiden sielu on sidoksissa ruumiiseen, ja se kuolee ruumiin mukana. Eelis oli tässä asiassa hiukan kerettiläinen, onneksi. Se oli Eelik-sen avioliittolupauksen kohta numero yksi: eläimillä on kuolematon sielu. (SC 254–255.)

Jaettu näkökulma ja yhteinen usko eläinten sieluun ovat Helenalle tärkeitä, vaikka hänen

omalla tieteenalallaan sielun problematiikka ei ole merkityksellinen: ”Sinulla on joku Jumala

ja minulla biologinen ihmiskäsitys”, Helena ajattelee tutustuessaan Eelikseen (SC 175). Esi-

merkki kielii ikiaikaisen sielukysymyksen paitsi olevan kulttuurissamme yhä läsnä, myös ih-

19

misen tekemä kulttuurinen konstruktio. Romaanissa jännite muodostuu erityisesti biologisen

maailmankuvan, eläinoikeuskysymysten ja kristillisen etiikan välille.

Kristinuskon ohella, modernin filosofian ja rationalismin perustaja René Descartes

(1596–1650) on ollut yksi vaikutusvaltaisimpia länsimaisia ajattelijoita myös eläinkontekstis-

sa. Hänen kehittämänsä epäilyn metodi tarkoittaa kaiken – myös ihmisen havaitseman todelli-

suuden – kyseenalaistamista kunnes asiasta syntyy ehdoton varmuus. Descartes korosti ratio-

naalisuuden, mielen sekä kielen tärkeyttä olion arvoa määriteltäessä. Eläinten kohdalla näistä

ominaisuuksista ei, epäilyn metodiin ja antroposentrismiin nojaten, ollut näyttöä. Tämä johti

ajattelemaan, ettei eläimillä ei ole sielua, rationaalista mieltä, kieltä, intressejä tai tuntoisuutta,

eikä ihmisillä siten katsottu olevan moraalisia velvollisuuksia eläimiä kohtaan. Hätkähdyttä-

vintä on ajattelumalli jossa Descartes katsoi eläinten olevan mekaanisia esineitä, koneita, jot-

ka eivät kyenneet tuntemaan edes kipua. Descartes tulkitsi elävänä leikeltävän eläimen tus-

kanhuudot reflekseiksi, verrattavissa jousien kitinään. (Aaltola 2013a: 17; 2013b: 29; Dono-

van 2013: 194; Francione 2013: 114.) Epäilyn metodi vaikuttaisi eläinten tapauksessa toimi-

van vain yhteen suuntaan – mikä on todistanut ettei elämillä ole mieltä ja tuntoisuutta?

Lyhyesti tiivistäen, antiikista vaikutteita saanut kristillinen ajatteluperinne sekä muun

muassa kartesiolaisuus ovat lyöneet kiilojaan syvälle länsimaiseen ajattelu- ja arvomaailmaan.

Ne ovat antaneet pohjaa tiettyjä etuoikeutettujen ryhmiä suosiville, epätasa-arvoisille, hyväk-

sikäyttöön ja syrjintään perustuville vallankäytön muodoille. Samalla ne ovat myöntäneet mo-

raalisen oikeutuksentunteen tällaisille ajattelu- ja toimintatavoille. ”Mitä ihmeen filosofiaa

tämä on? Heitetään se hiiteen, sanon minä.” (EC 143.) Näin sanoo Elizabeth Costello eläinoi-

keusdebattiin osallistuessaan, kohdentaen kritiikkinsä antroposentriseen filosofiaan. Elizabethin

turhautumiseen on vastannut eläinfilosofia, joka katsoo eläimiä vähättelevän asenteen, institu-

tionalisoidun hyväksikäytön – ja niiden kulttuurisen hyväksynnän – nojaavan kristillis-

kartesiolaiseen perinteeseen (Aaltola 2013a: 12; Donovan 2013: 183, 194; Singer 2013: 78–79).

2.1.2 Eläinfilosofian synty ja juuret

Eläinfilosofia astuu antroposentrisen perinteen ulkopuolelle ja haastaa länsimaisen kulttuurin

luonnollisina pidettyjä ja kyseenalaistamattomia konventioita. Ihmisen tuntemaa hierarkkista

ylemmyyttä muihin olioihin nähden tarkastellaan kriittisesti ja eläinten kulttuuriselle asemoi-

miselle etsitään vaihtoehtoisia ajattelu- ja toimintamalleja. Aaltolaa myötäillen, eläinfilosofi-

20

nen eetos ottaa lähtökohdakseen radikaalilla tavalla erilaisen asenteen, jonka mukaan eläin on

filosofisten kysymysten ja tutkimuksen ensisijainen kohde. Eläin ei siis toimi ihmisyyden

hahmottajana, negaationa tai korostajana. (Aaltola 2013a: 16, 21; Singer 2013: 81.)

Nykyaikaisen eläinfilosofian perustaja, australialainen Peter Singer räjäytti auki keskus-

telun ja saavutti kulttimaineen 1975 julkaistulla teoksellaan Animal Liberation. A New Ethics

for Our Treatment of Animals (Aaltola 2013a: 20; 2013c: 65). Se suomennettiin huomattavan

myöhään, vasta 1990 nimellä Oikeutta eläimille. Eläinten vapautuksen filosofiaa. Singer

edustaa analyyttista eläinetiikkaa ja sen alahaaraa, utilitaristista perinnettä.8 Eläinkontekstissa

syntyi siis ensin analyyttinen eläinetiikka, joka laajeni muiden koulukuntien ja perinteiden

myötä eläinfilosofiaksi. Selvitän seuraavaksi näitä filosofisia doktriineja.

Etiikka tarkoittaa moraalifilosofiaa ja on yksi filosofian päähaaroista. Sen kiinnostuksen

kohteina ovat erityisesti eettiset ja moraaliset kysymykset. Singerin edustama analyyttinen

eläinetiikka pohtii ihmisten moraalisia velvollisuuksia eläimiä kohtaan sekä tekojen ja eettis-

ten arvojen vaikutuksia ei-ihmiseläimiin. Antroposentrisen sisaruksensa tapaan, analyyttiseen

eläinetiikkaan kuuluu rationaalinen ja johdonmukainen argumentointi ja tunteellisuuden vält-

täminen. Nämä ovat utilitarismin ohella värittäneet Singerin tapaa esittää ja kontekstualisoida

eläinfilosofisia ajatuksia ja ongelmienratkaisuehdotuksia. Voisi ajatella eronteon sentimentaa-

lisuuteen olleen pioneerina toimineelle Singerille keino manata taakseen akateemisia perintei-

tä tukemaan radikaalin ja normeista poikkeavan filosofiamuodon ensiaskeleita? Uudemmat

eläinfilosofit ja mannermaiset suuntaukset pyrkivät usein pois argumentoivasta ilmaisusta ja

rationaalisuuden korostamisesta. Jopa tunne saatetaan hyväksyä siitä huolimatta, tai siksi, että

sitä on kulttuurisesti pidetty feminiinisenä ja siksi maskuliiniseksi miellettyyn rationaalisuutta

”huonompana” ominaisuutena. (Aaltola 2013a: 20, 21; 2013c: 65; 2013d: 129–130.)

Eläinetiikan ja koko eläinfilosofian juuret johtavat Singerin kautta utilitarismiin, jonka

kehittäjänä pidetään brittiläistä Jeremy Benthamia (1748–1832). Hän kirjoitti jo vuonna 1780

eläimiin liittyen, asettuen samalla radikaalisti kristillis-kartesiolaista perinnettä vastaan: The day may come when the non-human part of the animal creation will acquire the rights that never could have been withheld from them except by the hand of tyranny. – – Perhaps it will some day be recognised that the number of legs, the hairiness of the skin, or the possession of a tail, are equally insufficient reasons for abandoning – – a creature that can feel? What else could be used to draw the line? Is it the faculty of rea-son or the possession of language? But a full-grown horse or dog is incomparably more rational and con-versable than an infant of a day, or a week, or even a month old. Even if that were not so, what difference would that make? The question is not Can they reason? or Can they talk? but Can they suffer? (Bentham 1823: 143–144; kursiivi LL.)

8 Myös utilitarismilla on useita alahaaroja. Singerin mainitaan useimmiten kuuluvan preferenssiutilitaristei-

hin (Aaltola 2013c: 65). Selvyyden vuoksi käytän vain utilitarismi-termiä, syventymättä alahaaroihin.

21

”Kysymys ei kuulu, voivatko eläimet järkeillä? Tai voivatko eläimet puhua? Vaan voivatko

eläimet kärsiä?” Tämä virke, eläinten kärsimyksen tiedostaminen ja etualaistaminen kiteyttää

utilitaristisen (eläin)filosofian lähtökohdan ja motivaation. Utility tarkoittaa hyötyä ja utilita-

ristisen koulukunnan lähtökohta onkin maksimaaliseen hyötyyn tähtäävä ajattelu. Utilitarismin

teoriassa teon oikeus tai vääryys riippuu sen seurauksista. Teko joka tuottaa eniten mielihyvää

kaikille teon vaikutuspiiriin kuuluville on moraalisesti oikeutettu. Teoriaa leimaa tasavertai-

suuden periaatteeksi kutsuttu, näennäinen, lajirajat ylittävän puolueettomuus, sillä kaikkien

onnellisuudelle annetaan sama painoarvo. (Francione 2013: 115; Singer 2013: 70.)

Singerin teoria rakentuu myös lajiin perustuvan sorron eli spesismin (speciesism) ympä-

rille.9 Spesismi liittää ei-ihmiseläimiin kohdistuvan sorron osaksi sorrettujen ihmisryhmien

teoriaa – sisaruskäsitteitä ovat seksismi ja rasismi. Sorron muotoja yhdistää yhden ryhmän

edun asettaminen toisten edelle ja ryhmien jaottelu epärelevanttien biologisten ominaisuuk-

sien perusteella. (Aaltola 2013c: 68.) Hyväksikäytön, sorron ja alistamisen muodot linkittyvät

intersektionaalisesti – yhtä on vaikea tarkastella tai korjata ottamatta huomioon muitakin.

Utilitarismissa jokaisella elävällä oliolla katsotaan olevan intressejä jotka usein pelkis-

tetään mielihyväksi ja kärsimykseksi. Hyvän ja kivuttoman elämän intressi edellyttää olion

kykyä kokea kärsimystä, onnellisuutta ja mielihyvää - olion tulee siis olla tuntoinen (sentient).

Nämä tuntoisuuden edellytykset eivät ole satunnaisia biologisia ominaisuuksia – kuten laji,

sukupuoli, seksuaalinen suuntaus, ihonväri, jalkojen lukumäärä, peukalon omaaminen, älyk-

kyystaso tai jokin antroposentrinen lahjakkuuden muoto. Tuntoisuus ei ole satunnaista, vaan

filosofisesti perusteltavissa oleva ominaisuus jonka vuoksi niin Bentham kuin Singerkin pitä-

vät tuntoisuutta rajapaaluna sille, tuleeko olion intressit ottaa huomioon eettis-moraalisissa

pohdinnoissa ja päätöksissä. (Aaltola 2013c: 68; Singer 2013: 76.)

Oikeutta eläimille mainitaan myös Vastakarvaan-romaanissa. Alla olevassa katkelmas-

sa vegaaninen Rosa pitää teoksen tuntemista ensiarvoisen tärkeänä jotta ei-vegaaninen Kirsi

ymmärtäisi vegaanien elämäntapaa arvomaailmoineen. Teos toimii ikään kuin initiaatioriittinä

jonka läpäisemällä voi päästä sisälle mystiseen vegaaniuden sisäpiiriin. Kohtaus kuvaa Oi-

keutta eläimille -teoksen merkityksellisyyttä – tällä kertaa fiktiivisille – vegaaneille: – Oletko kuullut Peter Singerin kirjasta Oikeutta eläimille? En tiennyt – – kirjasta mitään, mutta miehen nimen olin kuullut [ympäristöfilosofian] luennolla.

9 Usein termi yhdistetään Singeriin, vaikka alun perin sen kehitti eläinoikeusaktivisti ja psykologi Richard D.

Rider vuonna 1970. (Aaltola 2013c: 68; Ryder.)

22

– Voin lainata sen sinulle jos tahdot, Rosa sanoi. – Meidän on sen jälkeen paljon helpompi jatkaa. – – Ava-sin seuraavan sivun ja aloin lukea Peter Singerin esipuhetta. Esipuheen ensi riveillä julistettiin, että kirja ker-toi tyranniasta eläimiä kohtaan – kuin olisi avannut George Orwellin Eläinten vallankumouksen – mutta Singerin teoksesta puuttuivat ironia ja fiktio. Se oli täyttä tunteisiin vetoavaa realismia rivi toisensa jälkeen. (VK 35–36.)

Utilitarismilla on vegaani-näkökulmasta myös pimeä puolensa, jota Vastakarvaan-romaanin

eläinfilosofiaan perehtyneet vegaanihahmotkin tuovat esille (VK 236–238). Opin mukaan

kaikkien teon vaikutuksen piirissä olevien intressit tulee ottaa huomioon ja vastaaville intres-

seille annetaan sama painoarvo. Hyvä teko utilitarismissa tarkoittaa mahdollisimman monen

asianomaisen intressien tyydyttämistä. Tämä tapahtuu laskemalla kaikkien teon vaikutuspii-

riin kuuluvien intressit yhteen. Puhutaan kokonaissummaamisesta. Parhaat kokonaisseuraa-

mukset joukkotasolla eivät välttämättä ole parhaat yksilöille – kuitenkin utilitarismi pitäisi

niitä eettisesti perusteltuina. Käytännössä tämä voi johtaa veganismin arvojen kannalta kon-

fliktiin. Suuren joukon mielihyvällä voitaisiin kompensoida pienen joukon, vaikkapa yksit-

täisten koe-eläinten, kärsimys.10 Safari Clubissa eläintarhaeläinten vangitsemisessa, esineel-

listämisessä ja spektaakkelisoinnissa ei olisi mitään epäeettistä, jos suuri ihmisjoukko saa siitä

mielihyvää. Tämä utilitaristisen teorian heikkous onkin yksi myöhempien eläinfilosofien eni-

ten kritisoima ongelma.11 (Aaltola 2013c: 65; Nussbaum 2013: 104; Regan 2013: 93–94.)

Singer ei siis ole arvoiltaan varsinaisesti vegaani, vaan utilitarismi antaa hänelle huo-

mattavaa liikkumavaraa verrattuna veganismin ideologiaan. Singerin vaikutus eläinoikeus-

liikkeelle ja veganismille on kuitenkin merkittävä. Hänen teoksensa saattaa olla eräs suurim-

mista yksittäisistä tekijöistä joka on saanut ihmisiä muuttamaan elämäntyyliään eläinystäväl-

lisemmäksi ja jopa vegaaniseksi (Aaltola 2013a: 20). Singerin utilitarismista huolimatta mo-

net vegaanit ja eläinaktivistit pitävät Oikeutta eläimille -teosta ”pyhänä”, kuten Vastakarvaan

-romaanikin implikoi. Ristiriita on mielenkiintoinen: eläinfilosofien kritisoidessa Singeriä,

ruohonjuuritasolla hänen teoksensa on löytänyt kohdeyleisönsä.

Singerin työ on toiminut peruskivenä, jonka päälle muut eläinfilosofit ovat rakentaneet.

Lähes jokaisella on sanottavaa Singeristä – puolesta tai vastaan. Onkin huomioitava ettei

eläinfilosofia suinkaan ole harmoninen, yhtenäinen kenttä. Vaikka kiinnostuksenkohteet ja ta-

voitteet ovat samankaltaisia, erilaisia koulukuntia, perinteitä, painotuksia ja ratkaisuehdotuk-

sia ongelmiin on runsaasti. Kaikki eläinfilosofit eivät ole Singerin kanssa samaa mieltä, ja

suorastaan kiistojakin on syntynyt. Kuuluisa, vuosia kestänyt filosofisten miekkojen kalistelu

10 Vuonna 2013 Suomessa käytettiin eläinkokeissa 172.968 eläintä. EU:ssa käytettiin vuonna 2011 noin 11,5

miljoona koe-eläintä, joten kyse ei ole pienistä eläinmääristä. (Eläinkoe…: 1; Komission… 2013: 3.) 11 Utilitarismin laskelmoivia moraalikaavoja voidaan kritisoida myös esimerkiksi joukkoraiskaustilanteessa.

23

on ollut käynnissä Singerin sekä deontologisen, abolitionismia edustavan eläinfilosofi Tom

Reganin välillä.12 Heidän erimielisyytensä perustuvat sovittamattomille koulukuntainvälisille

ristiriidoille. Siinä missä Singer voisi sallia eläinten käytön tietyissä tilanteissa, Regan tuomit-

see aina ehdottomasti eläinten käytön, mikä tekee siis Reganista niin sanotusti ”vegaanisem-

man” kuin Singerin. (Aaltola 2013c: 66, 67.)

Otan vapauden suodattaa käyttööni kollektiivista, koulukuntarajat ylittävää eläinfiloso-

fista näkemystä, joka kattaa eläinfilosofian pääteemoja. Pyrin ratkaisulla objektiivisuuteen –

välttämään koulukuntaista rajoittuneisuutta. Vegaani-ideologian lävitse abstrahoin eläinfiloso-

fian kenttää yhdistävän: kriittinen suhtautuminen eläinten kaltoinkohteluun, esineellistämi-

seen ja omaisuudeksi luokitteluun. Toiseksi ihmisten ja muiden eläinten suhteiden problema-

tisointi ja eläinten keinotekoisten, spesismille pohjaavien kategorisointien tarkastelu. Kol-

manneksi eläinten (itseis)arvon ja ainutlaatuisuuden, tuntoisuuden ja tarpeiden myöntäminen.

Ylipäätänsä punaisena lankana on luonnon ja sen olioiden moninaisuuden hyväksyminen rik-

kaudeksi, ilman antroposentrisiin mittapuihin tai hyötymisajatteluun nojautumista. Näistä ai-

neksista on eläinfilosofia tässä työssä koottu.

2.1.3 Feministinen eläinfilosofia

Poikkeus edellä mainittuun sitoutumattomuuteeni on Carol J. Adamsin teos The Sexual Poli-

tics of Meat. A Feminist-Vegetarian Critical Theory (1990/2010). Adams edustaa ekofemi-

nismiä, joka on eläinfilosofian radikaali ja poliittinen muoto. Ekofeminismi löytää yhteneväi-

syyksiä vallankäytön kohteena olevien ryhmien, esimerkiksi naisten, ympäristön ja eläinten

alistamisen välillä. Paradigman mukaisten ongelmallisuuksien katsotaan olevan kytköksissä

toisiinsa vallan logiikan ja kulttuurisesti konstruoitujen binaaristen funktioiden13 kautta. Näi-

den kytkösten vuoksi, joita kutsun intersektioiksi (osassa tapauksia artikulaatioiksi), ekofemi-

nismi katsoo ettei sorron eri osa-alueita voida erottaa toisistaan. Niitä tulee tarkastella, ja niitä

vastaan tulee toimia kokonaisvaltaisesti. (Aaltola 2013e: 179–180.) Ekofeminismin ja kriitti-

sen feministis-vegetaristisen teorian hengessä Adams kirjoittaa eläimiin ja naisiin kohdistuvan

väkivallan, hyväksikäytön ja sorron välisistä yhteyksistä.

12 Deontologia on kantilaiselle moraaliteorialle perustuva etiikan laji. Abolitionismi puolestaan ajaa ehdotonta eläinten hyväksikäytön lopettamista. Myös abolitionistinen deontologia on analyyttistä eläinetiikkaa.

13 Binaariset funktiot tarkoittavat vastakohtapareihin perustuvia sukupuolittuneita ja arvottavia – mutta myös spesistisiä – todellisuuden jäsentämisen malleja, jotka ovat hierarkkisessa suhteessa toistensa kanssa. Esi-merkiksi mies–nainen, ihminen–eläin, liha–kasvis, ja niin edelleen.

24

Yllä olevasta ekofeminismin määritelmästä piirtyy esiin tämänkin tutkimuksen kiinnos-

tuksen kohteita: erityisesti Safari Club -romaanin, mutta myös muun vegaanikirjallisuuden

dynaamiset intersektionaaliset yhteydet sukupuoleen ja eläinfilosofiaan, ei-ihmiseläimiin,

ruokaan, eettisiin kysymyksiin, sekä näiden kaikkien poliittisiin kytköksiin. Olen huomannut

Adamsin The Sexual Politics of Meat -teosta voitavan lukea intertekstuaalisessa suhteessa Sa-

fari Clubin kanssa, muun muassa koska romaanin kertomuksessa on etualaistettuna sukupuo-

littuneisuus ja naisiin kohdistuva väkivalta, sekä taka-alaistettuna teemana myös veganismi ja

eläinfilosofiset kysymykset. Nämä kaksi varsin erilaista teosta – tutkimus ja romaani – jaka-

vat temaattisesti paljon keskenään. Adamsin teoria toimii yhdistävänä tekijänä työni eri osa-

alueiden, eli feminismin, veganismin ja eläinfilosofian välillä.

Adams peräänkuuluttaa solidaarisuutta paitsi kaikkia eläimiä kohtaan, myös naisten

(ihmislajin naaraiden) solidaarisuutta muiden lajien naaraita kohtaan. Hän muistuttaa ihmisen

olevan yksi eläinlaji muiden joukossa. Meillä on paljon yhteistä, vaikka tahdommekin sen

usein unohtaa. Käytämme sanoja kuten eläin, elukka ja peto – tai yllä käyttämäni naaras –

sulkien samalla oman lajimme heidän ulkopuolelleen. Jos tällaisia ”eläimellisiä” sanoja käyte-

tään ihmisistä, se tehdään usein pejoratiivisessa, loukkaavassa tai seksuaalisessa tarkoitukses-

sa. Lisäksi viittaamme esineellistävästi eläimiin usein sanalla se. (Adams 2010: 93.) Toimies-

samme näin rakennamme kielellisiä erontekoja itsemme ja eläinten välille; teemme eläimistä

Simone de Beauvoirin klassista feminististä käsitettä mukaillen paitsi toisia (1949/2000: 12–

13), harjoitamme samalla myös spesismiä. Sanoissa on voimaa joten retorisista sekä eettisistä

syistä tässä työssä eläimiin viitataan hän-pronominilla.

Lihan seksuaalispoliittinen luonne kuvaa Adamsilla asenteita ja toimintaa jotka animali-

soivat naisia sekä seksualisoivat ja feminisoivat eläimiä. Se tarkoittaa kyseenalaistamattomia

oletuksia, joiden mukaan miehet tarvitsevat ja ovat oikeutettuja lihaan. Se tarkoittaa myös

myyttejä, joiden mukaan lihan syöminen lisää miehistä viriliteettiä. (Adams 2010: 4.) Kirjalli-

suudentutkija Tero Tähtinen määrittelee (ympäristön) politisoitumisen muutokseksi, jossa tie-

tyt asiat, esimerkiksi luonto tai erilaiset luonnonoliot, joutuvat arvolatautuneen kiistan koh-

teeksi. Tämä puolestaan asettaa ne jyrkkään vastakkaisasetelmaan ihmiskulttuurin kanssa.

Tällaiset kiistat paljastavat samalla yhteiskunnallisia valta-asetelmia, sillä ne syntyvät aina

valtaintressien törmäyksessä. (Tähtinen 2012: 34–35.) Tähtisen määritelmä on selkeä ja auttaa

ymmärtämään Adamsin teoriaa. Adamsin voisi siis sanoa huomanneen eläinten ja naisten in-

tersektionaalisten oikeuksien joutuneen ongelmallisesti arvolatautuneen kiistan kohteeksi, jo-

ka asettaa ne jyrkkään vastakkaisasetelmaan patriarkaalisen, eläinten käyttöön nojaavan kult-

25

tuurin kanssa. Samalla paljastuu yhteiskunnan sukupuoleen ja lajiin liittyviä valta-asetelmia,

ja toisiinsa törmääviä valtaintressejä.

Adamsin semiotiikasta lainaama ja politisoima poissaoleva viittauskohde (absent refe-

rent) on keskeisellä sijalla kriittisessä feministis-vegetaristisessa teoriassa. Se muodostaa lin-

kin eläinten ja naisten kokemalle väkivallalle, sorrolle ja hyväksikäytölle. Semiotiikassa viit-

tauskohde eli referentti on objekti tai olio, johon sen nimellä – semiotiikan termein merkillä –

viittaamme. Esimerkiksi sana lehmä on merkki, jolla yleensä tarkoitamme, ja jonka viittaus-

kohde on Bos taurus; suuri, domestikoitunut, naaraspuolinen, märehtivä sorkkaeläin. Tässä

esimerkissä viittauskohde on läsnäoleva, sillä merkki viittaa johonkin tiettyyn kohteeseen.

Seuraava lainaus kertoo, mitä poissaoleva viittauskohde pohjimmiltaan tarkoittaa: Behind every meal of meat is an absence: the death of the animal whose place the meat takes. The “absent referent” is that which separates the meat eater from the animal and the animal from the end product. The function of the absent referent is to keep our “meat” separated from any idea that she or he was once an animal, to keep the “moo” or “cluck” or “baa” away from the meat, to keep something from being seen as having been someone. Once the existence of meat is disconnected from the exist-ence of an animal who was killed to become that “meat”, meat becomes unanchored by its original referent (the animal), becoming instead a free-floating image, used often to reflect women’s status as well as animals’. Animals are the absent referent in the act of meat eating; they also become the ab-sent referent in images of women butchered, fragmented or consumable. (Adams 2010: 13.)

Eläimen teurastuksen jälkeen jotakin tapahtuu. Hänestä tehdään pihvejä, maksakastiketta,

jauhelihaa, makkaraa, liimaa, kenkiä, puruluita, liivatetta ja toisinaan jopa rehua, jota syöte-

tään hänen – luontaisesti vegetaristisille – lajikumppaneillensa. Pihvi ei enää viittaa elävään

lehmään, vaan lautasella olevaan lihakappaleeseen, ruokaan. Eläimen viittauskohde voi muut-

tua poissaolevaksi kolmella tavalla. Ensinnä kirjaimellisesti kun eläin teurastetaan: kuollut

eläin tai lihansa ei viittaa elävään eläimeen koska sen referentti on konkreettisesti poissaoleva.

Toiseksi määrittelyn tai konseptualisoinnin keinoin. Kuten jo edellä kävi ilmi, ihmiset usein

naamioivat eläinperäiset ruokatuotteet gastronomisella sanastolla. Kolmanneksi metaforisesti.

Naisten kokeman väkivallan kuvailussa käytetään usein eläimen kuolemaan liittyviä ilmaisu-

ja, kuten naisen vertaamista lihapalaan tai raiskauksen vertaamista teurastukseen.

Esimerkkejä eläimiä koskevista poissaolevista viittauskohteista löytyy Safari Clubista.

Tarinassa on ”yhden asian paikkana” tunnettu samanniminen yökerho, josta löytyy seksuaalis-

ta seuraa helposti. Paikkaan viitataan usein lihaan ja metsästykseen liittyvin sanoin. Safari

Club on sisustettu metsästyshenkisesti afrikkalaisten eläinten kehonosilla. Siellä on myynnis-

sä eksoottisten eläinten lihaa, jota asiakkaat voivat itse grillata. Eläinten ruumis ja kuolema

ovat läsnä sisustuksessa, miljöössä, ruoassa, nimeämiskäytännöissä ja ihmisten seksuaalisuu-

26

dessa. Eläimet voidaan etualaistaa vastakarvaanlukemisella, nostaa esille seksuaalisten meta-

forien takaa. Safari Clubilla eläimet ovat poissaolevia viittauskohteita kirjaimellisesti, määrit-

telyn keinoin sekä metaforisesti – he ovat läsnä, mutta samalla poissa. (SC 27–29.)

Mikä tekee poissaolevan viittauskohteen käsitteenä erityisen merkitykselliseksi omassa

tutkimuksessani, on sen luoma tyhjä tila, joka ikään kuin muodostuu elävän eläimen ja lauta-

sella olevan lihan välille. Tuota tyhjää tilaa ei haluta täyttää, eikä sitä haluta nähdä. Tuo tyhjä

tila saa aikaan sen, että eläinperäistä ravintoa pystyy syömään ajattelematta ruokaa varsinai-

sesti eläimenä tai kuinka eläin on lautaselle päätynyt. (Adams 2010: 13, 66–67.) Tämän ilmi-

ön vuoksi poissaoleva viittauskohde myös tekee vaikeaksi tuntea yhteyttä ja samastua toisiin

alistettuihin ryhmiin (mts. 70). Tässä tutkimuksessa väitän, että vegaanihahmon läsnäolo

kaunokirjallisuudessa toimii ikään kuin tämän tyhjän tilan täyttäjänä ja tekee siten eläimiin

liittyviä poissaolevia viittauskohteita näkyväksi.

2.2 Kertomuksen teoriaa

Edellisessä luvussa esitellyn eläinfilosofisen teoriapohjan lisäksi tutkielmani keskeinen lähtö-

kohta on kertomusten tieteellinen tutkimus. Selvennän ensin klassisen narratologian sekä ker-

tomuksen teorian eroja, jonka jälkeen jäsentelen käyttämiäni kertomusteoreettisia muotoja.

Tarkoitus on luoda konseptualisoiva, metanarratologinen pohjaymmärrys siitä, miksi juuri

nämä kertomusteorian suuntaukset on valittu työn teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi.

2.2.1 Terminologiaa ja erontekoja

Narratologia eli kertomuksen tieteellinen tutkimus voi viitata klassiseen eli strukturalistiseen

narratologiaan, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös yleiskäsitettä. Tällöin se viittaa narratolo-

gisen kirjallisuudentutkimuksen kenttään, johon kuulu erilaisia suuntauksia (Warhol & Lanser

2015: 4). Narratologian sijasta voidaankin siis puhua narratologioista. Terminologisesta am-

bivalenttiudesta ja koulukuntaisuudesta johtuen on hyvä aina täsmentää mitä käsitteillä tarkoi-

tetaan, erityisesti koska eri suuntaukset eivät aina ole harmonisessa yhteisymmärryksessä tois-

tensa kanssa. (Lehtimäki 2009: 32; Warhol & Lanser 2015: 2–3.)

27

Erotukseksi strukturalistisesta koulukunnasta uudemmista nykynarratologioista voidaan

käyttää nimitystä jälkiklassinen narratologia (Herman 1999: 2–3). Se sopii etenkin, jos suun-

taus käyttää klassiselle narratologialle tyypillisiä käsitteitä ja metodeita. Selkeämpää on kui-

tenkin käyttää muista kuin strukturalistisesta suuntauksesta nimitystä kertomuksen teoria

(narrative theory), johon voidaan lukea myös ne suuntaukset, jotka kyseenalaistavat, tai eivät

hyödynnä strukturalistista paradigmaa. (Lehtimäki 2009: 32–33; Warhol 2012a: 9.)

Strukturalistisen narratologian erot kertomuksen teoriaan voidaan tiivistää seuraavasti.

Ensin mainittu keskittyy tekstiin, sen muotoon ja kerronnallisiin rakenteisiin. Kathy Mezein

(1996: 8) sanoin, klassinen narratologia suorastaan kieltäytyy kontekstualisoimasta. Kerto-

muksen moraalis-ideologista tulkintaa, viestejä, sosio-historiallista taustaa tai teemoja ei kat-

sota relevanteiksi tai merkityksellisiksi. Perimmäisenä pyrkimyksenä on ollut muodostaa kir-

jallisuudentutkimukselle universaali tieteellis-metodologinen ”kielioppi”. Teksteistä pyritään

hahmottamaan ja eriyttämään osaelementtejä, rakenteellisia palasia, joista kertomus koostuu.

Tällaisia elementtejä ovat ranskalaisen Gérard Genetten (1980) teoriassa ääni, aika, järjestys

kesto ja fokalisaatio (focalization; yksinkertaistetusti: kenen näkökulmasta kertomus kerro-

taan tai koetaan). (Genette 1980: 27–29; Warhol & Lanser 2015: 4; Tammi 1992: 168, 186.)

Jälkiklassinen narratologia sekä kertomuksen teoria puolestaan yhdistävät tekstiin jon-

kin kontekstin, näkökulman, painopisteen tai monitieteellisen paradigman. Päinvastoin kuin

klassinen narratologia, nämä suuntaukset nimenomaan tähtäävät temaattiseen, moraaliseen tai

ideologiseen luentaan. Ne pyrkivät tulkitsemaan ja keskittyvät esimerkiksi poliittisiin ja eetti-

siin seikkoihin, sekä merkitysten muodostumisten mekanismeihin. (Lanser 1986: 341; Lehti-

mäki 2009: 33–34; Rimmon-Kenan 2002: 142.) Juuri tämän vuoksi narratologian sekä jälki-

klassisten ja kertomusteoreettisten muotojen välillä on toisinaan kitkaa – niitä erottavat perus-

tavalla tasolla olevat erimielisyydet. Fokusoituminen joko tekstiin tai (tekstin ohella) konteks-

tiin, joko rakenteeseen tai esimerkiksi synergiseen kommunikaatiotapahtumaan toimivat kou-

lukuntain välisinä vedenjakajina. Terminologinen eronteko on yllä esitetyn valossa toimiva,

perusteltu ja tarpeellinen. Narratologialla viittaan siis strukturalistiseen narratologiaan ja

muista suuntauksista käytän nimitystä kertomuksen teoria. Koko tieteenalasta käytän nimityk-

siä kertomuksen tutkimus tai narratologinen kenttä.

28

2.2.2 Tekstuaalisesta kontekstuaaliseen, rakenteista eettisyyteen

Narratologia soveltuu erityisesti Safari Clubin näkökulmien, kerrontatasojen sekä pirstaleisten

(aika)rakenteiden jäsentämiseen. Vaikka hyödynnän genetteläisiä työkaluja, tutkielmani nojaa

voimakkaimmin kontekstuaaliseen kuin tekstuaaliseen otteeseen. Retorisen koulukunnan teo-

reetikkojen tavoin katson, että viitekehys ja näkökulma tulee valita teoskohtaisesti, kohteen ja

sen teemojen perusteella (Phelan & Rabinowitz 2012b: 185–186). Koska sukupuolen, vega-

nismin ja eläinfilosofian intersektionaaliset suhteet ovat keskeisiä luennassani, heijastuvat ne

myös valittuihin kertomusteoreettisiin viitekehyksiin. Esittelen tässä ja seuraavassa alaluvussa

näiden punaisten lankojen esiinlukemiseen soveltuvia retoris-eettistä ja feminististä kertomus-

teoriaa, sekä pohdin niiden soveltumista ja soveltamista tutkimusongelmani tematiikkaan.

Pääasiallisesti hyödynnän James Phelanin (1996) teoksessaan Narrative as Rhetoric

hahmottelemaa, monipuolista ja joustavaa retoris-eettistä kertomusteoriaa.14 Siinä kertomusta

ei lähtökohtaisesti nähdä vain objektina tai narratologisina rakenteina, vaan tarkoituksellisena

toimintana – retorisena tiedon, arvojen, tunteiden ja uskomusten kommunikointina. (Mts. 8,

18–19.) Safari Clubin taustalle voidaan siis ajatella jokin tietoinen tarkoitus joka kertomuksel-

la halutaan välittää tai saavuttaa, ehkäpä sukupuolten väliseen valtakamppailuun liittyen.

Phelanin retorisessa ulottuvuudessa on kyse laajemmasta ilmiöstä kuin vain retoriikan

käyttämisestä kertomuksessa. Hän käyttää retorisen käsitettä metaforana sille monimutkaiselle

ja -tasoiselle vuorovaikutussuhteelle, joka muodostuu tekijän, tekstin ja lukijan välille: [This approach] shifts emphasis from author as controller to the recursive relationships among authorial agency, textual phenomena, and reader response, to the way in which our attention to each of these elements both influence and can be influenced by the other two (Phelan 1996: 19).

Tekstin kautta tekijä voi tuoda esille tarkoitusperiään ja ideologisia pyrkimyksiään. Erilaisten

tietoisesti tai tiedostamatta valittujen tekstuaalisten keinojen avulla tekijä voi olettaa vaikutta-

vansa lukijaan. Retorisesta näkökulmasta tekijän käyttämät tekstuaaliset esityskeinot muodos-

tuvat siis hyvin merkityksellisiksi, ja lukija suorastaan kutsutaan kommunikaatioon tekstin ja

tekijän kanssa. (Lehtimäki 2009: 34; Phelan 1996: 8, 18, 100–101.)

14 Retoris-eettinen kertomusteoria kuuluu amerikkalaiseen retoriseen koulukuntaan, mikä taas pohjautuu kir-jallisuudentutkija ja kertomusteoreetikko Wayne C. Boothin oppeihin. (Lehtimäki 2009: 34; Phelan 2013: 9–11.) Retorinen perinne lukeutuu amerikkalaiseen, pragmaattiseen tieteenfilosofiaan, kun taas klassinen narratologia on ranskalaista, strukturalistista alkuperää. Huolimatta nimityksestään klassinen narratologia, suuntaus on uudempi kuin retorinen kertomusteoria. Ensinmainitun synty ja vilkkain kausi sijoittuu 1970–1980-luvuille, kun taas jälkimmäinen sai alkunsa jo 1960-luvulla Boothin klassikkoteoksen The Rhetoric of Fiction (1961) ilmestyttyä. Seymour Chatman toi ensimmäisenä nämä kaksi kulttuurista ja tieteenfilosofista perinnettä yhteen teoksellaan Story and Discourse (1978).

29

Lukija voi vaikuttaa kertomukseen ideologioidensa, kokemusmaailmansa, identiteettin-

sä ja lukijakompetenssinsa kautta – esimerkiksi kuinka hän ymmärtää ja tulkitsee kertomuk-

sen, miten hän suhtautuu siihen, mihin hän kiinnittää huomiota taikka minkälaisia arvoja ja

odotuksia hän tuo mukanaan lukemistapahtumaan. Lukijan täytyy pystyä tunnistamaan tekstin

implikoima lukijarooli, jotta teksti ylipäätänsä avautuisi hänelle. (Chatman 1983: 150; Lehti-

mäki 2013: 353; Phelan 1996: 100–101.) Lukijan ei kuitenkaan tarvitse asettua tähän rooliin –

kerron aiheesta lisää seuraavassa alaluvussa. Lukija voi vaikuttaa myös tekijään, sillä tekijän

täytyy kuvitella yleisö(t) jo(i)lle hän kirjoittaa. Tämä kuviteltu vastaanottaja, jota voi kutsua

sisäislukijaksi (implied reader; authorial audience), vaikuttaa tapaan jolla tekijä kertomuk-

sensa muotoilee.15 Lukija puolestaan (voi) muodostaa mielikuvan ”tietoisuudesta tekstin taka-

na”; oletetusta tekijästä ja hänen edustamistaan arvoista, moraalista ja ideologioista. Tätä kon-

struktiota kutsutaan sisäis- tai implisiittiseksi tekijäksi (implied author). (Phelan 1996: 18–19,

23, 217; 2007: 287, 303.) Myös tekijä voi asettua sisäistekijänomaiseen rooliin kirjoittaes-

saan. Tämän ”tekijän sisäisen sisäistekijän” ja muiden kerronnallisten konstruktioiden funk-

tiona saattaa olla todellisen tekijän suojelu mahdolliselta kritiikiltä. Sisäistekijä voi siis viitata

niin tekijän kuin lukijan muodostamaan rakennelmaan. (Chatman 1983: 148; Mezei 1996b:

70; Phelan 2007: 293.)

Phelan katsoo etiikan olevan boothilaisittain erottamattomalla tavalla osa kertomuksen

retoriikkaa.16 Kuten retorisen ulottuvuus, myös eettinen ulottuvuus tarkoittaa Phelanille

enemmän, kuin vain teoksen moraalisten periaatteiden tunnistamista. Retorisen kommunikaa-

tiomallin kontekstissa tekijän tarkoitusperien (authorial agency), tekstuaalisten keinojen (tex-

tual phenomena) ja lukijan vastaanottokokemuksen (reader response) välinen synergia – eri-

tyisesti arvottamiseen, ideologioihin ja eettisyyteen liittyen – muodostavat retoris-eettistä ker-

tomusteoreetikkoa kiinnostavia kysymyksiä ja ongelmia. (Phelan 2011: 55–57; 2013: 2.)

Koska retoris-eettistä suuntausta kiinnostavat arvolatautuneet komponentit ovat olen-

nainen osa vegaani-ideologiaa, eläinfilosofiaa ja sukupuolikonstruktioita – sekä vegaanitee-

maista kaunokirjallisuutta ja erityisesti Safari Clubia – suuntausta voi soveltaa hedelmällisellä

tavalla tutkimukseni vegaaniseen viitekehykseen ja vegaanilukijuuden positioon.

15 Phelan (1996: 215) toteaa tekijän yleisöä ja sisäislukijaa voitavan käyttää synonyymeina. 16 Booth on ollut pioneerin asemassa tuomassa eettistä näkökulmaa kertomuksen teoriaan. Hänen teoksensa The

Company We Keep. An Ethics of Fiction (1988) on eräs 1980-luvulla tapahtuneen eettisen käänteen (ethical turn) edelläkävijöistä. (Phelan 2013: 7, 9–10.)

30

2.2.3 Feministisestä kertomusteoriasta kohti synteesiä

Feministisen kertomusteorian voi kiteyttää eroavan muista suuntauksista seuraavasti: se aset-

taa aina etusijalle poliittisesti latautuneen ja kulttuurisesti rakentuneen sukupuolen ja seksuaa-

lisuuden.17 Tämän lisäksi feministinen analyysi omaksuu yhä useammin intersektionaalisen

lähestymistavan, sillä yksitahoinen tutkimusote ei riitä paljastamaan sukupuolihierarkioihin

kohdistuvia monimutkaisia vaikutussuhteita, joita etuoikeuksien, normatiivisuuksien ja valta-

asetelmien kapea-alainen jakautuminen aiheuttavat. (Warhol 2012a: 9, 11; 2012b 165; Warhol

& Lanser 2015: 1, 3, 6–7). Olen feministien kanssa samaa mieltä sukupuolen olevan keskei-

nen ja kysymys kertomusten muodostumisessa ja vastaanotossa. Sukupuoli on kietoutunut

myös vegaanisuuteen ja eläinfilosofiaan niin monitahoisesti, että pidän tarpeellisena keskittää

katseeni siihen, vaikkei se olisi vegaaniaiheisen kertomuksen keskeisenä teemana. Tällöinhän

retoris-eettisestä näkökulmasta se ei kuuluisi analyysin fokukseen. Kuten Warhol sanoo, ennen

kaikkea keskeisten teemojen nimeämisessä on kyse siitä, millaisia kysymyksiä tutkija tekstille

asettaa ja pitää tärkeinä. (Warhol 2012a: 10–11; 2012c: 202, 204; Warhol & Lanser 2015: 3.)

Vaikka retoris-eettinen kertomusteoria taipuisi myös gender-tutkimuksen käyttöön, kat-

son tarpeelliseksi hyödyntää sen ohella feminististä suuntausta kolmesta syystä: ensinnä Safa-

ri Clubissa sukupuolet ja niihin liittyvä valtakamppailu ovat keskeisessä asemassa. Toiseksi

feministinen lähtökohta mahdollistaa perinteisen liberaalin humanismin arvoja haastavia, po-

liittisia ja ideologisia näkökulmia, joihin retoris-eettinen suuntaus – strukturalistisesta puhu-

mattakaan – ei ehkä kiinnittäisi huomiota (Warhol 2012c: 202, 204; Warhol & Lanser 2015:

3). Kolmanneksi, voin soveltaa feministisen kertomusteorian metodeita sekä eläimiin että vas-

takulttuurisiin vegaaneihin. Molemmat ovat ei-konventionaalisia ryhmiä, joiden tutkimiseen

humanismin eetokselle perustuva retoris-eettinen suuntaus ei välttämättä tarjoa riittäviä työka-

luja (esim. eläimistä Herman 2012: 93–94).

Eräs metodi nostetaan tässä työssä erityisen merkittävään asemaan. Feministisessä kir-

jallisuuden ja kertomuksentutkimuksessa on pitkät perinteet vastustavalle tai vastakarvaan

lukemiselle, josta yhdysvaltalainen kirjallisuudentutkija Judith Fetterley kirjoitti klassikkote-

oksensa The Resisting Reader. A Feminist Approach to American Fiction jo vuonna 1978.18

17 Tiukkana strukturalistina tunnettu Pekka Tammi (1992: 181) kutsuu tällaista kontekstualisoivaa lähtökohtaa

pejoratiivisesti naiiviksi. 18 Teos julkaistiin strukturalistisen narratologian kultakaudella, jolloin myös akateeminen feminismi eli hui-

keaa nousukautta. Susan S. Lanser (1986) kehitti feministisen narratologian käsitteen vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, joten Fetterley on ollut tietyllä tapaa aikaansa edellä. Tieteenfilosofisesti teos lukeutuu pikemmin amerikkalaiseen tutkimusperinteeseen kuin ranskalaiseen strukturalismiin. Fetterley ei mainitse

31

Hän käytti vastustavaa lukemistapaa amerikkalaisen kaunokirjallisuuden kaanoniin kuuluvien,

miesten kirjoittamien teosten feministiseen uudelleenluentaan ja -tulkintaan. Fetterley esitti

naislukijoiden joutuvan asettumaan oletusarvoiseen, maskuliiniseen sisäislukijarooliin ja jou-

tuvat hyväksymään mieslukijoille suunnatun retoriikan ja naiskuvat, jotka olivat sekä miso-

gyynisiä että perinteisiä sukupuolirooleja pönkittäviä. Samanaikaisesti naislukijoiden ei kui-

tenkaan annettu unohtaa, että he ovat ei-miehiä, toisia. (Fetterley 1978: ix, xx, xii.) Tämä on

Fetterleyn mielestä ongelmallista: Our literature – – insists on its universality at the same time that it defines that universality in specifically male terms. – – [T]he female reader is co-opted into participation in an experience from which she is explic-itly excluded; she is asked to identify with a selfhood that defines itself in opposition to her; she is required to identify against herself. (Fetterley 1978: xii.)

Fetterley ei kritisoinut ei-mairittelevia naiskuvia sinänsä, kuten Jonathan Culler (1982: 52)

painottaa, vaan kyse on syvemmälle viiltävästä kritiikistä. Feministisessä näkemyksessä kir-

jallisuus on aina poliittista – siinä on kyse vallasta. Edellä maalatussa jännitteisessä asetel-

massa naisilta on otettu pois heitä itseään koskeva valta. Tämä ei tapahdu vain patriarkaali-

sen19 kirjallisuuskaanonin ulkopuolelle sulkemisella, vaan ennen kaikkea ongelma kiteytyy

siihen, kuinka naiset joutuvat kieltämään itsensä ja hyväksymään hallitsevan ryhmän arvot,

asenteet ja identiteetit omakseen. (Fetterley 1978: xii, xiii.)

Pystyäkseen murtamaan tämän kehämäisen ongelman Fetterley ehdottaa ensiaskeleeksi

patriarkaalisen kirjallisuuden rakenteiden ja vaikutusten tiedostamista. Tällöin (nais)lukijat

voivat alkaa vastustaa niitä ja voivat siten valtaistua, eli ottaa haltuunsa omaan itseensä, iden-

titeettiinsä ja subjektiuuteensa liittyvän vallan. (Fetterley 1978: xi–xii, xix–xx, xxii.) Vasta-

karvaan lukeminen tarkoittaa siis yksinkertaisesti sitä, ettei lukija asetu teokseen sisäänkoo-

dattuun lukijapositioon, eikä tietoisesti taivu (sisäis)tekijän käyttämiin tekstuaalisiin, retori-

siin, rakenteellisiin tai diskursiivisiin keinoihin, joilla tiettyä lukijapositiota yritetään pedata,

tiettyä viestiä välittää ja tiettyä kerronnallista vaikutusta ohjailla.

Käytä vastustavaa lukemistapaa mukautettuna omiin tarpeisiini. Katson feministisen

kertomusteorian paradigmaa yleisesti ja vastustavaa metodia erityisesti voitavan soveltaa

myös muiden marginaalistettujen ja alistettujen ryhmien tutkimiseen kirjallisuudessa ja muis-

sa kulttuurituotteissa. Samoin kuin eläinfilosofian pyrkimys on tarkastella eläinten asemaa ja

teoksessa kertomusteoriaa tai narratologiaa ja lienee ajatellut sitä feministisenä kirjallisuudentutkimuksena.

19 Patriarkaatti oli Fetterleyn aikalaisfeministeille keskeinen – sangen monoliittinen – käsite puhuttaessa su-kupuolittuneesta sosiaalisesta todellisuudesta. Kuitenkin Robyn Warhol (2012: 9) kirjoittaa vielä vuonna 2012 patriarkaatin olevan edelleen voimissaan myös kirjallisuudentutkimuksen instituution sisällä.

32

eläimiä uudenlaisin silmin, myös vastustavan lukemistavan tarkoitus on tarkastella kirjalli-

suutta uusin silmin. Metodi voidaan omaksua vegaanitutkimukseen, jolloin vegaaniteemoja

luetaan esille valtavirtaisesta, hegemonista lihansyöntikulttuuria edustavalle lukijalle suunna-

tusta kirjallisuudesta. Sitä voi soveltaa myös kriittiseen eläintutkimukseen ja eläinfilosofiseen

luentaan, jolloin ei-ihmiseläimiin liittyvää tematiikkaa luetaan esille ihmiskeskeisistä teksteis-

tä. Samalla voimme pohtia, minkälaista on olla marginaaliryhmään kuuluva lukija ja vastaan-

ottaa pääasiassa negatiivisia kirjallisia kuvia itsestään, joutua asettumaan lukijarooliin joka

edustaa itselle vastenmielisiä arvoja.

Yhteenvetona voi sanoa retoris-eettinen kertomusteorian edustavan perinteisiä huma-

nismin ihanteita. Sen mielenkiinnon kohteena ovat, feminismin silmin katsottuna usein mies-

keskeiset ja eläinfilosofin silmin antroposentriset – ihmisyyden arvot, joita sukupuoliin liitty-

vät, vegaani-ideologiset ja eläinfilosofiset kontekstit näkökulmineen, Phelania (1996: 19) lai-

naten, sekä mutkistavat että rikastavat. En aseta retoris-eettistä ja feminististä suuntausta tör-

mäyskurssiin toistensa kanssa, vaan tavoitteena on luoda toimiva synteesi, joka tekee oikeutta

Safari Clubille ja tutkielman tematiikalle.

2.2.4 Mies, nainen ja… eläin?

Kuten kertomuksen tutkimus on ollut aiemmin sekä mieskeskeistä että sukupuolisokeaa sa-

moin kaunokirjallisuutemme ja kirjallisuudentutkimus ovat ihmiskeskeisiä ja sokeita ei-

ihmiseläinten kokemuksille. Esimerkiksi jälkiklassisen narratologian keskeinen teoria luon-

nollisesta narratologiasta määrittelee kertomuksen tarkoitukseksi kuvata inhimillistä tajuntaa

ja kokemuksia (Fludernik 2010: 20). Kertomuksen teorian työkaluja voidaan kuitenkin sovel-

taa yhteiskunnallisiin sokeisiin pisteisiin ja marginalisoituihin ryhmiin, kuten eläimiin, ja nii-

hin liittyvän tematiikan tutkimiseen. Eläinten kohdalla tämä on erityisen tärkeää, koska he

tarvitsevat ääniä jotka puhuvat heidän puolestaan. En toki ole ensimmäinen narratologista

kenttää samoava henkilö joka on kiinnostunut eläimistä. Kriittinen eläintutkimus erilaisine

haaroineen on muodostunut viime vuosina elinvoimaiseksi tutkimusviitekehykseksi myös kir-

jallisuuden ja muiden antroposentristen, humanististen tieteiden parissa. Yhä useammin eläin-

tutkimus alkaakin erkaantua humanismin perinteistä ja siirtyä posthumanistisen alueelle.

33

Eläinkysymys onkin aikamme vakavimpia eettis-moraalisista epäkohdista, jonka vaikutukset

ulottuvat maailmanlaajuisesti esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen (Kemmerer 2014).

Yksi uusimpia kertomusteorian kehitysaskeleita on David Hermanin kehitteillä oleva,

narratologian ja kriittisen eläintutkimuksen elementtejä yhdistävä zoonarratologia. Herman

(2012: 95) kertoo eläinsarjakuvia analysoivassa artikkelissaan zoonarratologian etualaistavan

eläimiä lajirajoihin katsomatta ja kohdistavan narratologisen katseen muun muassa eläinten

representaatioihin, kokemismaailmoihin sekä ihmisten tulkintoihin eläimistä. Ihminen näh-

dään yhtenä eläimenä muiden joukossa – näkemys jota esimerkiksi retorinen kertomusteoria

ei välttämättä allekirjoittaisi. Safari Clubissa Helenan ihmisperheen kanssa kodin jakava Neiti

Kani sopii hyvin zoonarratologisen luupin polttopisteeseen. Hänen roolinsa ei ole suuri, mutta

hänet on nostettu toistuvasti esiintyväksi sivuhahmoksi.20 Zoonarratologian siunauksella Kani

voidaan etualaistaa ja merkityksellistää. Neiti Kanin kuvauksessa on tavoiteltu eläimen omaa

kokemismaailmaa ilman silmiinpistävää antropomorfisointia eli inhimillistämistä. Joskin (tai

ehkä juuri siksi) kanin näkökulma esitetään kertojan kautta suodatettuna, eli fokalisoituna: Eelis – – otti Helenalta terävät sakset kädestä ja heitti ne olkansa yli lattialle. Hän avasi pari ylintä nappia Helenan paitapuserosta ja alkoi nuuhkia Helenan ihoa kunnes alkoi kutittaa liikaa. Neiti Kani katseli heitä nelikulmaisesta häkistään ja alkoi pestä kiivaasti suutaan. Sakset olivat lennähtäneet melkein häkin viereen. Neiti Kani päästi välillä pienen aivastuksenkaltaisen niiskautuksen, ravisti harmistu-neena päätään ja jatkoi pesuaan. Käpäliensä lomitse se tarkkaili tilannetta keittiön pöydän ääressä. Kikatus oli useimmiten lupaavan miellyttävä ääni, samoin jääkapinoven humahdus ja paperinrapina. Kuivakaapin oven narahdus tiesi jyviä mutta humahdus ja rapina tuoretta salaattia tai mehevää porkkanaa. Varmuuden vuoksi Neiti Kani töytäisi takajalallaan häkin pienaan kiinnitettyä kulkusta ja kun huoneessaolijat kääntyivät katsomaan, se otti muutaman matalan loikan ruokakuppia kohti ja nuuhkaisi ahnaasti tyhjää. (SC 105–106.)

Kertojan kautta fokalisointi on eläinkuvauksissa aina mielenkiintoista, sillä eläin ei välttämät-

tä varsinaisesti itse sano tai ajattele mitään, tai vaihtoehtoisesti eläin saattaa ilmaista itseään

hyvinkin ihmistyypillisen kielen kautta. Lainauksen ajatuksenkulunkaltaisessa esityksessä

(joka siis osoittautuu kertojan fokalisoimaksi) Neiti Kanin maailma näytetään täyttyneen hä-

kissä asuvan, lemmikiksi luokitellun eläimen kokemuksista: ruoka ja hieman häkin rajojen ul-

kopuolelle kutistunut maailma, elinkumppanit ja tutut äänet (ja niihin pavlovilaisittain liitty-

vät seuraamukset). Ennen kaikkea katkelma kertonee tavasta jolla, ja asioista mistä, kulttuu-

20 Suomenkielinen termi henkilöhahmo on eläinkontekstuaalisessa tutkimuksessa mielenkiintoinen, paljasta-essaan syvälle juurtuneen antroposentrisyyden oletuksen. Voiko eläin olla henkilö(hahmo)? Perinteisen määritelmän mukaan henkilö sulkee ulkopuolelleen muunlajiset eläimet ja hahmot (vaikkapa sci-fi -kirjallisuudessa), implikoiden etteivät muut kuin ihmiset voisi olla kertomuksen aktiivisia, keskeisiä toimi-joita. Pekka Tammi (1992: 191) on esittänyt myös havaintoja kertomuksentutkimuksen kentän terminologi-sesta antropomorfisuudesta: useat käsitteet viittaavat eksplisiittisesti ihmisiin (sisäistekijä, kertoja). Tammi ei kuitenkaan tehnyt huomioitaan eläintutkimuksellisessa, vaan strukturalistisessa kontekstissa. David Herman (2012: 94) kirjoittaa monien kertomusteoreetikkojen ajattelevan kertomuksellisuuden (narrativity) voivan syntyä vain ihmisten tai ihmistenkaltaisten hahmojen ympärille.

34

rissamme oletetaan lemmikki-kanin maailman rakentuneen (Herman 2012: 95). Se kertoo

myös siitä, kuinka virikkeettömässä ympäristössä lemmikkieläimet elävät verrattuna luon-

nonvaraisiin sukulaisiinsa. Neiti Kani on täysin riippuvainen asuinkumppaneistaan ihmisistä,

jotka puolestaan vaikuttavat kohtelevan kania ajattelemattomasti. Saksien heittely ei kuulu

perheeseen jossa on eläimiä ja lapsia. Kani ei kuitenkaan vaikuta pelästyneeltä (onko hän tot-

tunut tavaroiden heittelyyn?) – vaikka hän on kertojan mukaan kylläkin harmistunut.

Huomionarvoista on myös lajienvälinen katseidenvaihto; Neiti Kani katseli ja tarkkaili,

huoneessa olijat kääntyivät katsomaan vuorostaan häntä. Sekä Mezei että Warhol tulkitsevat

katseen ja katsomisen (gaze, looking) tärkeäksi kerronnalliseksi välineeksi, jonka avulla voi-

daan kommunikoida ilman sanoja (Mezei 1996a: 12; Warhol 1996: 25). Mielestäni tämä fe-

ministinen näkemys voidaan siirtää myös eläintutkimuksen kontekstiin. Kaiken kaikkiaan

Neiti Kanin hahmo tuntuu tekijän hapuilevalta yritykseltä saavuttaa toislajisen olennon koke-

mus turvautumatta inhimillistämiseen, ja sellaisena se on mielenkiintoinen esimerkki fiktiivi-

sestä eläinkuvauksesta. Toisaalta representaatio jää pinnalliseksi ja esitys tuntuu vahvistavan

kuvaa kanista hyvin yksiulotteisena häkkieläimenä.

Vaikka zoonarratologia voisi sopia hyvin työn teemaan yhdeksi kertomuksentutkimuk-

selliseksi päämetodiksi, jätän sen kuitenkin tässä tutkimuksessa taka-alalle. Ei siksi että se oli-

si ”vain kuriositeetti”, vaan metodologisen rajaamisentarpeen vuoksi. On kuitenkin rohkaise-

vaa, että kertomusteoreettisissa piireissä tunnettu Herman on aloittanut eläinkontekstin lomit-

tamisen narratologiselle kentälle antaen aihepiirille siten painoarvoa. On muutenkin selvää,

että ajankohtaiset ilmiöt, yhteiskunnalliset kiinnostuksen kohteet ja pinnalle nousevat, tiedos-

tetut kulttuuriset ongelmat – kuten eläinoikeuskysymysten valtavirtaistuminen – ovat hiipi-

mässä akateemiseen maailmaan ja valtaamassa alaa myös vakavasti otettavan kirjallisuuden-

tutkimuksen kontekstissa.

2.3 Keskeisiä käsitteitä

Affektiivisuus viittaa kokemukseen tulla vaikutetuksi alkuvoimaisella ja esiverbaalilla tasolla.

Affektiivisuudessa jokin vaikuttaa johonkuhun hyvin syvästi ja voimakkaasti, yhtä ai-

kaa sekä tunteiden että ruumiillisuuden tasoilla. Affektiivisuutta ei useinkaan pysty

ymmärrettävästi selittämään tai tavoittamaan kielellisin keinoin. (Nyman & Schuurman

2016: 2.) Esimerkiksi eläimessä, eläimen katseessa tai kärsimyksessä, on järisyttävää af-

35

fektiivista voimaa. Myös veganismissa on affektiivista voimaa valtakulttuuriin nähden,

sillä vegaanit representoivat eläimiä hegemonisen lihansyöntikulttuurin kontekstissa.

Artikulaatio. Stuart Hallin käsite, joka perustuu to articulate -sanan kaksoismerkitykseen brit-

tienglannissa. Toisaalta se tarkoittaa puhumista ja lausumista, toisaalta yhdistämistä nive-

len avulla. Esimerkiksi perävaunullinen rekka on brittienglanniksi articulated lorry. Suo-

meksi voitaisiin artikulaatiosta puhua niveltämisenä tai linkittämisenä. Artikulaation avul-

la kaksi (tai useampia) asiaa liitetään toisiinsa vaikka ne eivät välttämättä kuulu yhteen.

Artikulaatiot eivät ole pysyviä vaan voivat muuttua, rikkoontua ja uudelleenmuodostua.

Artikulaatiot ovat kulttuurisesti muodostuneita. Esimerkkinä vaikkapa se kuinka kasvis-

syöntiin on linkittynyt sukupuolittuneita, feminiinisiä mielikuvia. (Grossberg 1996b.)

Arvot, arvoarvostelmat ja itseisarvo ovat tutkimuksessani keskeisellä sijalla. Veganismi nojau-

tuu eettis-moraalisiin arvoihin jotka ovat abstrahoitavissa eläinfilosofisiksi kysymyksiksi.

Veganismi sisältää siis omanlaisiaan arvoarvostelmia, mikä tarkoittaa arvojen hierarkkista

järjestämistä. Olen erityisen kiinnostunut vegaanisuuden edustamista arvoista ja niiden

vastakohdista sekä niiden kietoutumisesta esimerkiksi sukupuoleen sekä siihen kuinka

ihmiseläinten suhde muunlajisiin eläimiin ja luontoon määritellään ja toteutetaan. Itseis-

arvo on filosofinen käsite, tarkoittaen että olento on yksilönä arvokas ja sillä on moraalisia

oikeuksia. Olento ei ole vain väline vaan päämäärä itsessään.

Binaariset funktiot tarkoittavat kulttuurisesti rakentuneita, luonnollisiksi ajateltuja ja syvälle is-

kostuneita hierarkkisia vastakohtapareja:

KUVA II– BINAARISET FUNKTIOT

”POSITIIVINEN” ”NEGATIIVINEN”

Mies / maskuliininen Nainen / feminiininen

Ihminen Eläin

Mieli Ruumis

Järki Tunne

Voimakas Heikko

Kulttuuri Luonto

Lihansyönti Kasvisravinto

Feministinen tutkimus (erityisesti ekofeminismi) on pyrkinyt tuomaan näkyväksi ja pur-

kamaan binaarisuutta, sillä seuratessamme niiden päällystämää tietä tarpeeksi pitkälle,

36

saavutaan syvälle kulttuuriimme juurtuneisiin, arvolatautuneisiin käsitepareihin kuten

mies–nainen, hyvä–paha, valloittaja–alistettu, järki–tunne sekä itseäni erityisesti kiinnos-

taviin jaotteluihin, kuten ihminen–eläin, liha–kasvis, rationaalisuus–ruumiillisuus ja niin

edelleen, lähes loputtomasti. Binaariset funktiot liittyvät toisiinsa tietyn logiikan mukai-

sesti niin horisontaalisesti kuin vertikaalisesti. Mies ja nainen muodostavat siis binaariset

vastakohtaparin. Vasemmassa sarakkeessa olevat muuttujat liitetään mieheen, jolloin lo-

giikan mukaan oikean sarakkeen muuttujat liittyisivät naiseen. Jokainen vaakarivi muo-

dostaa myös oman vastakohtaparinsa. On tärkeää huomata kuinka vasempaan sarake

muodostuu kulttuurisesti ”positiivisiksi” ja etuoikeutetuiksi konstruoituja ominaisuuksia,

kun taas oikeanpuoleinen täytyy ”negatiivisista” ominaisuuksista. (Aaltola 2013g: 287.)

Nyky-tutkimuksessa binaarisuutta on ryhdytty kyseenalaistamaan yhä enemmän,

sillä esimerkiksi gender-identiteettejä ja seksuaalisuuksia tunnetaan ja tunnustetaan ole-

van lukuisampia kuin heteronormatiivinen maskuliininen mies–feminiininen nainen -

vastapari. (Hall 1997: 42; Warhol 2012c: 203, 212.) Katson binaariset funktiot kuitenkin

oleellisiksi koska Safari Club on hyvin musta-valkoinen, kuten on myös vegaani-

ideologia itsessään. Lisäksi kriittisessä eläintutkimuksessa ei ole saavutettu samanlaista

binaarisuuteen liittyvää saturaatiota kuin sukupuolentutkimuksessa ehkä on. Myös nyky-

yhteiskunta on edelleen binaarinen vaikka akateeminen gender-tutkimus jo tähyileekin

muualle. Näistä syistä kuljetan binaarisia funktiota tutkielmassani eksplisiittisesti mukana.

Hegemoninen lihansyöntikulttuuri on oma käsitteeni. Lihansyönti lieveilmiöineen on hegemo-

nista kulttuurissamme – eläinten kohtelu ja kohtalo on häivytetty ja veganismi marginaa-

listettu. Hegemonia21 tarkoittaa tiettynä aikana hallitsevan ryhmän arvojen ja vallan näyt-

täytymistä normaalina ja luonnollisena, tietyn ryhmän pitäessä hallussaan johtavia yhteis-

kunnallisia asemia sekä kontrolloivan yleisesti hyväksyttyjä näkökulmia, puhetapoja ja

vastauksia, joilla perustellaan vallitsevia, epätasa-arvoisia asetelmia.

Puhutaan esimerkiksi hegemonisesta maskuliinisuudesta (Connell 1995: 76, 77),

jolla tarkoitetaan kuinka toisaalta tiedostetaan että on olemassa monenlaisia maskuliini-

suuksia mutta vain yksi on omassa kulttuurisessa ja sosiaalis-historiallisessa todellisuu-

dessaan hallitseva, hegemoninen. Nuo erilaiset maskuliinisuuden ovat jatkuvassa muutok-

sen, kamppailun ja uudelleenmäärittelyn tilassa niin erilaisten maskuliinisuuksien, kuin

esimerkiksi naisten taholta. Hegemoninen maskuliinisuus määrittelee esimerkiksi miesten

asennoitumista patriarkaattiin ja naisten asemaa suhteessa miehiin.

21 Hegemonia-käsitteen (hegemony) kehittäjä on Antonio Gramsci (Hall 1997:48).

37

Tämän tutkimuksen kontekstissa tarkoitan hegemonisella lihansyöntikulttuurilla

eläinten hyväksikäyttöä kaikin sellaisin veganismin arvojen vastaisin tavoin, jotka ovat

valtakulttuurissamme yleisesti hyväksyttyjä (esim. tehdasmainen eläinmaatalous, eläin-

tarhat, turkistarhat). Tarkoitan sillä ilmapiiriä, arvomaailmaa, kulttuuria, perinteitä, käy-

tänteitä, instituutioita ja diskursseja jotka mahdollistavat eläinten hyväksikäytön mitta-

kaavassa, jollaiseksi se on ajassamme muodostunut. Tarkoitan sillä yhteiskunnassamme

vallitsevaa liharuoan normatiivista asemaa, mihin vegetarismi ja veganismi arvomaail-

moina, ruokavalioina ja elämäntapoina aina vertautuvat ja joka pyrkii mitätöimään ja

marginalisoimaan veganismin lukemattomin avoimin ja peitellyin, implisiittisin ja ekspli-

siittisin keinoin. Siihen liittyy myös ruoan sukupuolittuneisuus, esimerkiksi ajatus että li-

ha antaisi voimaa ja viriiliyttä miehille tai että miehet eivät voisi olla vegaaneita.

Intersektionaalisuus tarkoittaa feministisessä tutkimuksessa erilaisten syrjinnän ja sorron muo-

tojen niveltymistä keskenään. Kaikki sorron muodot ja mekanismit vaikuttavat toisiinsa ja

tulevat vaikutetuiksi toisten tahoilta. Niitä on vaikea erottaa toisistaan sortoa tutkittaessa,

ja toisaalta sortoa on vaikea ymmärtää ja mahdoton korjata, ilman intersektionaalisten

suhteiden ja logiikan huomioonottamista. Esimerkiksi Carol J. Adams (2010) yhdistää in-

tersektionaalisesti eläinten ja naisten sorron tutkimuksen ja jäsentelyn. Feministisessä tut-

kimuksessa pyritään vallan ja sorron intersektionaalisen luonteen tiedostaen kiinnittämään

huomiota kokonaisvaltaisesti niin sukupuoliin, seksuaalisuuksiin, heteronormatiivisuu-

teen, rotuun, yhteiskuntaluokkiin, kolonialistisiin suhteisiin kuin muihin valtasuhteisiin

vaikuttaviin tekijöihin (Warhol 2012a: 9).

Merkitys. Normatiivisiksi mielletyt asiat ovat usein omalle katseelle niin läpinäkyviä, ettei niitä

edes nähdä niiden yleisyydestä huolimatta – tai sen vuoksi.22 Tällaiset valtakulttuuriset

merkitykset ovat itsemme ulkopuolella tuotettuja, kollektiivisesti, kulttuurisesti ja sosiaa-

lisesti konstruoituja rakennelmia. Omaksumme ne usein tiedostamatta (ja kyseenalaista-

matta). Mikko Lehtonen kehottaa kuitenkin kääntämään katseen tällaisiin arkisiin ja trivi-

aaleihin – ja sen vuoksi vaikeastihavaittaviin – itsestäänselvyyksiin. (Lehtonen 1996: 13.)

”Itsestäänselviä merkityksiä ei ole. Kaikkein vähiten niitä ovat sellaisiksi ilmoittautuvat.

– – [M]ikään ei ole niin epäilyttävää kuin ’terve järki.” (Mts. 20.)

Tässä tutkimuksessa vegaaniteemaisen kirjallisuuden kontekstista löytyvät vegaani-

suuden, eläinfilosofisten arvojen ja sukupuolen merkityksellistäminen hegemonisen lihan-

syöntikulttuurin ja vastustavan lukemisen kontekstissa ovat kiinnostuksen kohteina. Kult-

22 Vrt. Carol J. Adamsin (2010) poissaolevan viittauskohteen käsite.

38

tuuriin liittyy jatkuvaa kamppailua merkityksiin liittyen ja esimerkiksi vastakulttuurinen

vegaanisuus ja hegemoninen lihansyöntikulttuuri antavat erilaisia merkityksiä lihalle,

kasvispohjaiselle ravinnolle ja eläimille (Grossberg 1996a: 158).

Poissaoleva viittauskohde (engl. absent referent) mahdollistaa sen, ettei eläinperäisiä tuotteita

kuluttavien tarvitse kohdata ruokaansa. Se mahdollistaa että elävä eläin ja eläimen elä-

mä häivytetään ja lautasella nähdään neutraalia ruokaa, ei kuolleen eläimen kehonosia.

(Adams 2010.) Vegaaninäkökulmasta käsite laajentuu kattamaan kaikki muutkin eläin-

peräiset tai eläinten hyväksikäytölle perustuvat tuotteet, materiaalit, palvelut ja arvot.

Representaatio tarkoittaa merkitysten tuottamista kielen kautta – representaatiot kytkevät mer-

kityksen ja kielen kulttuuriin (Hall 1997: 15–16). Itseäni kiinnostaa erityisesti kuinka

eläimiä, vegaaneita ja veganismia esitetään tutkimissani romaaneissa. Mutta myös: mitä

vegaani representoi muille? Vegaanin voi ajatella tekevän näkyväksi yllä mainitun pois-

saolevan viittauskohteen tyhjän tilan ja representoivan lihansyöjälle eläimiä. Representaa-

tio on enemmän kuin jonkin asian edustaja, enemmän kuin osiensa summa, sillä represen-

taatiot muokkaavat, uusintavat ja myös luovat uusia merkityksiä.

Spesismi eli lajiin perustuva sorto. Ihminen on kulttuurissamme perinteisesti katsonut olevansa

”luomakunnan” kruunu jolla on oikeus hallita muuta luontoa ja olioita, sekä käyttää niitä

hyväkseen. Eläinfilosofia sekä veganismi katsovat kaikki eläinlajit samanarvoisiksi eikä

hyväksy lajiin perustuvaa sortoa. (Aaltola 2013c: 68.)

Toiseus. Simone de Beauvoirin klassikkotermi, jota käytän kuvaamaan sen alkuperäisen, nais-

ten asemaan miesten hallitsemassa maailmassa viittaaman tarkoituksen lisäksi vegaanien

asemaa hegemonisen lihansyönnin kulttuurissa sekä eläinten asemaa ihmiskeskeisessä

maailmassa. Eläintutkimuksen piirissä voidaan puhua ei-inhimillisestä tai eläintoiseudes-

ta. Lyhyesti ja yksinkertaistettuna toiseudella tarkoitetaan jotain itselle vierasta, pelotta-

vaa, ulkopuolista, kaukaista, johon on näennäisen mahdoton samaistua, kokea yhteenkuu-

luvuutta tai aitoa toveruutta. (Beauvour 1949/2000: 12–13.)

39

3 SAFARI CLUB VEGAANISTEN SILMÄLASIEN LÄVITSE

Tässä luvussa tarkastellaan fiktiivisen veganismin esittämistapoja ja valtakulttuurin ja vegaa-

ni-ideologisten arvojen ja diskurssien välisiä vastakkainasetteluja Safari Club -romaanissa se-

kä vertailuaineistossani. Samalla hahmottelen kehittelemääni vegaanilukijuuden positiota.

Vaikka luvussa liikutaan kulttuuristen diskurssien ja fiktiivisten representaatioiden tasoilla, on

hyvä pitää mielessä etteivät todellisen elämän veganismi tai vegaanit sovi yhteen muottiin.

Fiktiiviset hahmot esitetään usein vähemmän kompleksisina kuin todelliset ihmiset, mutta se-

kä romaaneiden että todellisen maailman veganismiin liittyy rikkaita nyansseja ja toteuttamis-

tapoja eikä kokonaista ideologiaa ole tarkoitus typistää tai essentialisoida.

3.1 Vegaanilukijuus

Vegaanilukijuus on oma käsitteeni jolla tarkoitan sitä, kuinka asetan nenälleni ikään kuin ve-

gaaniset silmälasit joiden läpi tekstejä tarkastelen. Vegaanilukijuuden positiosta katsottuna

tekstit voivat paljastaa yhteiskunnallisia kipupisteitä ja näyttäytyä erilaisin sosio-kulttuurisin

painopistein ja ongelmin, kuin ne hegemoniseksi lihansyöntikulttuuriksi nimittämäni norma-

tiivisen, ei-ihmiseläinten hyväksikäytölle rakentuneen valtakulttuurin positiosta näyttäytyisi-

vät. Tämä luku toimii alkusoittona vegaanilukijuudelle, jota hahmottelen läpi tutkielmani.

James Phelania (1996: 13) mukaillen, luon vastavuoroisen suhteen kertomuksen kanssa

niin tunteen kuin eettisyyden tasoilla. Vegaanilukijuus on kiinnostunut esimerkiksi veganis-

min representaatioista, merkityksistä ja funktioista, vegaaneihin liitetyistä diskursseista ja ar-

tikulaatioista, veganismin luomista jännitteistä ja ristiriidoista, vegaanisista arvoista vastakoh-

tineen, vegaanisten viestien esilletulosta, eläinten rooleista sekä ihmisten henkilökohtaisista

suhteista eläimiin sekä toisin päin, eläinten ja ihmisten kohtaamisista myös eläinten kuoltua

(jolloin usein kutsumme häntä lihaksi). Kohtaaminen voi olla siis implisiittinenkin – eläin on

poissaoleva mutta vegaanisuus tuo eläimen esille. Vegaanihahmon tai veganismin arvojen

40

läsnäolo (miksei myös niiden puuttuminen) kertomuksessa suorastaan tarkastelemaan muita

hahmoja, kertomusta ja niiden edustamia arvoja vegaanisten silmälasien läpi.

Vegaanilukijuus nostaa niin veganismin kuin eläimet poliittisesti ja eettisesti tärkeiksi

toimijoiksi ja kiinnostuksen kohteiksi. Argumenttini on, että veganismilla on affektiivista, eet-

tis-moraalista, vastadiskursiivista ja eläimet näkyväksitekevää voimaa. Tämä voi käydä ilmi

usealla eri tavalla. (1) Vegaanisuuden konteksti tekee näkyväksi ja vastustaa eläimiin liittyviä

poissaolevia viittauskohteita kirjallisuudessa kaksitahoisesti. (1a) Ensinnä vegaanilukijuuden

positio itsessään tuo eläimiä esille tekstien kätköistä. Vegaanilukijalle poissaolevia viittaus-

kohteita implikoivat ”eläinperäiset” ja ”mahdollisesti eläinperäiset”23 sanat ja tematiikka ovat

aina eettisesti latautuneita, eivätkä kykene peittämään sanan, tuotteen tai arvojen alkuperää.

Vegaanisuuden kontekstissa poissaoleva viittauskohde ei toimi, vaan eläin nähdään aina läs-

näolevana. (1b) Toiseksi, vegaanihahmot ja vegaanisten arvojen läsnäolo kertomuksessa saa-

vat niin todellisen maailman valtakulttuuriset lukijat kuin tarinamaailman henkilöhahmot

huomaamaan eläimet uudella tavalla. (2) Katson vegaanihahmojen ja vegaanisuuden ideolo-

gian representoivan eläimiä keromuksissa, sillä veganismissa on aina kyse (vähintään välilli-

sesti) eläimistä, vaikkei vegaanisuus kumpuaisikaan eettisistä syistä. Vegaanihahmon ei tar-

vitse tehdä tai sanoa mitään, pelkkä hänen olemassaolonsa tarinamaailmassa tuo eläimet esil-

le. (3) Lisäksi katson, että vegaanilukijuudessa tekstiä voidaan lukea vastustaen, jolloin

voimme tuoda esille kertomukseen piilotettuja eläimiä ja kulttuurisia sokeita pisteitä.

KUVA III – VEGAANISUUS TUO MONITAHOISESTI ELÄIMIÄ ESILLE

23 Vittaan tällä ruokien lisäaineisiin, sillä vegaanit eivät yleensä käytä edes mahdollisesti eläinperäisiä lisäai-

neita varmistamatta niiden alkuperää. Vegaanilukijuus vaatii samankaltaista herkkyyttä.

41

Veganismi on kuin kaksisuuntainen suodatin. Vegaanilukija kerää eläinaiheisia ja eettisiä viit-

tauksia, olivat ne miten hienosyisiä, karkeita, piiloisia tai etualaistettuja tahansa, samalla kun

kertomuksen veganismi välittää eläinten asiaa tekstin sisä- ja ulkopuoliseen maailmaan.

Aineistossani vegaani- ja eläintematiikka ja niiden sisältämät eettiset viestit ovat usein

piilotettua ja häivytettyä, ja ne tulee lukea esille vastakarvaan viestien dekoodaamiseksi. Tä-

mä toimii myös yhdistävänä linkkinä Adamsin (2010) poissaolevan viittauskohteeseen. Teksti

saattaa kutsua lukijaa identifioitumaan lihansyöjäksi ja antivegaanisiin arvoihin, ”meiksi”,

samalla kuitenkin muistuttaen että ollakseen osa ”meitä” täytyy olla ei-vegaani. Kun luemme

teosta vegaanisesti vastakarvaan – teoksiin koodattuja hegemonisen kulttuurin viestejä ja ase-

telmia kriittisesti tarkkaillen – pystymme välttämään sen turhauttavan voimattomuuden tun-

teen jonka Judith Fetterley (1978: xiii) määrittelee joutumiseksi identifioituamaan itseään vas-

taan ja samalla olemaan kuitenkin raa’an tietoinen, ettei oma itse riitä takaamaan paikkaa

”meidän” joukossa. Vegaanilukijuus voi avata uusia näkökulmia, sillä emme välttämättä asetu

tarjottuun, usein valtakulttuurisesti värittyneeseen sisäislukijan positioon. Voimme positiivi-

sessa ja voimauttavassa hengessä kyseenalaistaa teoksen vallitsevia eettis-moraalisia arvoihin

liittyviä ja normatiivisina sekä luonnollisina esitettyjä viestejä ja diskursseja.

Sisäislukijuuden lisäksi sisäistekijyys on olennainen osa vegaanilukijuutta. Sisäsitekijäl-

lä tarkoitan lukijan muodostamaa kuvaa tekijästä, joka koostuu lukemisen aikana kootuista

vihjeistä ja mielikuvista liittyen esimerkiksi oletettuihin tekijän moraalisiin, eettisiin ja arvot-

taviin tarkoitusperiin. Tässä tutkimuksessa liitän käsitteeseen myös kirjailijan julkisuusper-

soonan. Todellisten kirjailijoiden sisällyttäminen analyysiin on teoreettisiin perinteisiin liitty-

vä valinta, jota puoltaa niin retoris-eettinen kertomusteoria kuin feministinen tutkimuskin, sil-

lä pelkkä fiktiivinen rakenne ei vielä selitä romaaneita. Ottamalla huomioon todellisen tekijän

ja lukijan sekä yhteiskunnallisen kontekstin saamme otteen vegaanisuuden moniulotteisesta

poliittisesta läsnäolosta – mikä on vegaanilukijuuden kontekstissa merkityksellistä.

Laura Gustafssonin Huorasadun sisäistekijä on mielenkiintoinen, sillä vegaanikirjailijan

kirjoittamat vegaanisuuden arvomaailmaan sopivat romaanit eivät ole runsaslukuisia. Huo-

rasatu neuvottelee kirjallisuuden konventioiden joukossa uudenlaista veganismin läsnäoloa.

Gustafsson on julkisuudessa aktiivinen vegaani ja eläinaktivisti, mikä nousee teoksesta esille

muun muassa viittauksina eläinoikeuskysymyksiin.24 Luennassani Huorasadun sisäistekijän

24 Gustafsson on ollut luomassa vuodesta 2012 alkaen Toisten historia -nimistä tieteellis-taiteellista projektia

kuvataiteilija Terike Haapojan kanssa. Hanke sai Mediataiteen valtionpalkinnon vuonna 2016.

42

läsnäolo on erityisen voimakas läpi romaanin. Syntyy vaikutelma, jossa Gustafsson toisi hen-

kilökohtaisia vegaanis-feministisiä arvojaan esille monenlaisin retorisin, tekstuaalisin ja ker-

ronnallisin keinoin. Hän muun muassa on itsensätiedostavana elementtinä kirjoittanut omaa

nimeään kantavan hahmon kertomukseen: Lilith: – – Tarvitsssen ihmisssmuodon. Milla: Mä en ainakaan oo vapaana. – – Afrodite: Ei täällä nyt muita ihmisiä oikein näy. Lilith: No entässs kirjailija? Afrodite: Kirjalija? Milla: Laura? Lilith: Nih. Tämä on niin tärkeä juttu että minun on pakko suostua – –. Sanon että okei ja tulen [kertomukseen]. (HS 232.)

Kohtauksen jälkeen alkaa kirjailija-Lauran osallistuminen kertomukseen, minä-kerronnan ko-

rostaessa muutosta ja kertomuksen fantastista itsensätiedostavuutta. Kerrontaa mutkistaa vielä

se, että ei-vegaaninen käärmevartaloinen jumalatar Lilith käyttää vegaanisen kirjailija-Lauran

ruumista kulkuneuvonaan ja jotta tämä olisi mahdollista kirjalija-Lauran tulee niellä Lilith.

Muu romaani on kirjoitettu kertojan kautta suodatettuna (joka vaikuttaa olleen kirjailija-

Lauran hahmo kautta kertomuksen). Kertomuksen teoriassa kertojan ei katsota olevan sama

kuin sisäistekijän tai tekijän, mutta Gustafssonin teos leikittelee kertomusteorian ja kerronnan

tasoiila, ja juuri vegaanisuuden monikerroksinen läsnäolo tekee tästä erityisen merkittävää.

Myös Safari Clubissa on aistittavissa selkeä sisäistekijä. Sen muodostumiseen vaikuttaa

kertomuksen, tematiikan ja aihepiirien lisäksi muun muassa todellisen Snellmanin aktiivinen

esilläolo mediassa sekä teoksen loppuun sijoitettu Kirjailijan kiitokset -osio, jossa hän omaää-

nisesti kiittää Korkeasaaren todellisia eläimiä osoittaen samalla pitävänsä heitä yksilöinä. Li-

säksi Snellmanin oma kasvissyöntitausta – hän on esimerkiksi osallistunut kasviskeittokirjan25

tekoon – ovat kaikki rakentamassa omaa kuvaani Safari Clubin sisäistekijästä.

Seuraava lainaus on esimerkki tavasta, jolla vegaanihahmo Viiru tuo eläinlääkäri-

Helenalle uudella tavalla esille eläimiä, joita hän on aiemmin rutiininomaisesti käsitellyt: Minulla on sinulle tehtävä, Helena sanoi Viirulle – –. Ahaa, Viiru sanoi ja katsoi Helenaa. Soita Valtion Eläinlääketieteen laitokselle Irma Maijaselle, sano minulta terveisiä ja – – voit tilata niiltä sa-malla nyssäkän hiiriä. Isomman nyssäkän. Viiru yskähti ja vilkaisi Lottaan. Älä pelkää, ne eivät ole minkään koekolonian hiiriä, Helena lisäsi ja kurtisti kulmiaan. Voin minä itsekin soittaa jos ottaa lujille. Kyllä minä soitan, Viiru vastasi hiljaa. – –

25 Aromaa 2002.

43

Täällä on kuule takavuosina syötetty kissanreisiä, Helena muistutti. Ja nyt on ensi tilassa hoidettava tämä Special Diet Services-tilaus ja haukuttava ne hitaudesta, – – Helena jatkoi Lotalle kireämmällä äänellä kuin oli tarkoittanut. (SC 276–27.)

Viirun vegaanisuus aiheuttaa jännitteitä (vegaaninäkökulmasta) eläinten hyväksikäytölle pe-

rustuvissa eläininstituutioissa. Tällaisia ovat romaanin keskeiset miljööt – eläintarha ja eläin-

museo – sekä kohtauksessa mainittu hiiriä kasvattava laitos. Viirun läsnäolon ansiosta eläin-

ten ravinnoksi rutiininomaisesti tilattavat hiiret muuttuvat ruokamassasta, nyssäkästä, elävik-

si, tuntoisiksi olennoiksi. Vegaani nostaa pelkällä läsnäolollaan poissaolevan viittauskohteen

verhoa. Helena ilmaisee implisiittisesti tiedostavansa hiiriin liittyviä eettisiä ongelmia, esi-

merkiksi hiirien käytön koe-eläiminä. Hän puolustelee hiirien käyttöä esimerkillä menneisyy-

destä, jolloin eläimille syötettiin kissanreisiä ja tulee samalla vihjanneeksi asettavansa kissat

hiiriä arvokkaampaan asemaan. Kaikki tämä tapahtuu veganismin läsnäolon seurauksena. Ve-

ganismin pakottaman poissaolevan viittauskohteen esilletulo tuntuu hermostuttavan Helenaa

ja hänen äänensä muuttuu kireämmäksi kuin miten hän yleensä puhuu työtovereilleen.

Vegaanisuus ja vegaanilukijuus toimivat verenpunaisena lankana tutkielmassani, sitoen

työn osa-alueita yhteen. Esimerkiksi vegaanisuuden ideologia on nähdäkseni käytännön eläin-

filosofiaa. Käytän paljon myös vegaanisten arvojen käsitettä. Tällä haluan toisaalta korostaa

tutkimuksen vegaanista lukijapositiota, johon asettauduttaessa kertomuksista voi lukea näitä ar-

voja ja arvoristiriitoja esille. Toisaalta pyrin termillä ilmaisemaan sitä, että kertomuksessa ei

välttämättä tarvitse olla vegaanihahmoa, tai että vegaanisen viitekehyksen läpi voidaan arvioida

myös ei-vegaanisia hahmoja ja aineksia. Vaikka puhumme kirjallisuudesta teoreettisella tasol-

la, veganismin kerronnallisista merkityksistä keskusteltaessa on syytä pitää mielessä, että kyse

ei ole vain fiktiosta, tai vegaaneista koostuvasta ihmisryhmästä, vaan jostain laajemmasta –

kulttuurista, yhteiskunnasta, hegemonisista ja marginaalisista diskursseista, vastustamisesta ja

protestista, eettisyydestä, moraalista, arvoista, ja syvälle juurtuneista binaarisista vastakohta-

pareista. Veganismissa on aina kyse myös eläimistä, joiden hyväksi vegaanit päivittäisillä va-

linnoillaan työskentelevät – tai joiden kohtaloita he kertomuksissa alleviivaavat.

Teksti kutsuu lukijaa, mutta kutsuuko se nimenomaan vegaaniluentaan? James Phelania

mukaillen tiedostan esittämäni (vegaani)lukijuuden pohjimmiltaan palautuvan omaan itseeni,

subjektiiviseen ihmisyksilöön. Kirjallisuustieteellisesti kouluttautuneena (vegaani)lukijana

esitetyt tulkinnat pohjautuvat kulttuuriseen pääomaani, arvoihini ja kokemuksiini, mutta myös

kirjallisten konventioiden ja fiktiivisten representaatioiden luonteen tunnistamiseen. Phelanin

44

tavoin kuitenkin toivon tavoittavani jotakin jonka niin vegaanit kuin sekaravinnonsyöjätkin

voisivat kokea kiinnostavaksi ja jakaa kanssani. (Phelan 1996: 177.)

3.2 Veganismiin mukautetut eläinoikeusjulkisuuden diskurssit

Pirita Juppi (2003) käsittelee artikkelissaan ”Eläinoikeusliike määrittelykamppailun ja margi-

nalisoinnin kohteena” 1990-luvun suomalaisia eläinoikeusaktivismi-uutisia, joista hän analy-

soi valtalehdistön diskursiivisesti tuottamia kuvia eläinoikeusliikkeestä.26 Oma mielenkiintoni

ja tämän luvun painopiste kohdistuu näihin eläinoikeusliikettä merkityksellistäviin diskurssei-

hin ja siihen, kuinka niitä voi soveltaa vegaaniteemaisen kirjallisuuden tutkimiseen.

Ranskalainen filosofi ja historioitsija Michel Foucault on vaikuttanut syvästi diskurssin

käsitteeseen. Häntä eivät kiinnostaneet merkitykset itsessään, vaan tiedon ja merkitysten dis-

kursiivinen tuottaminen ja suhde valtaan. Brittiläinen kulttuurintutkija Stuart Hall tiivistää

foucaultlaisten diskurssien olevan representaatiosysteemeitä, jotka tuottavat tietoa kielen kaut-

ta. Ne ovat joukko väittämiä joiden avulla voimme ilmaista tai representoida tietynlaista tietoa

jostakin aiheesta. (Hall 1992: 291; Hall 1997: 44.)

Samaa kohdetta voidaan käsitellä erilaisten, jopa ristiriitaisten ja kilpailevien diskurs-

sien avulla, toisten muodostuessa hallitseviksi eli hegemonisiksi ja toisten jäädessä vastusta-

viksi tai marginaalisiksi. Hegemoniset diskurssit edustavat ja pitävät sisällään representaatioi-

ta, joita ne pyrkivät luonnollistamaan ja normatisoimaan esimerkiksi siitä, kuinka asiat ovat

olleet, kuinka ne ovat nyt ja kuinka ne voisivat, tai niiden tulisi olla. (Fairclough 2003: 207,

218; Jokinen et al. 1993: 24–29; Juppi 2003: 143.)

Emmassa ja sisäisessä sankarissa on osuva kohtaus josta erilaisten diskurssien kilpailu

tulee näkyviin. Emman ystävineen on osallistunut hampurilaisravintolaa vastustavaan rauhal-

liseen mielenosoitukseen, joka kuitenkin muuttuu ”käsirysyksi” asiakkaiden aloitteesta ja hui-

pentuu ikkunan rikkoontumiseen. Lukijalle ei selviä kuka heitti kohtalokkaan kiven, mutta

mediassa syy väkivaltaiseksi tilanteesta vieritettiin aktivistien harteille. (ES 90.) Seuraava

kohtaus kuvailee aktivistien ajatuksia hegemonisen diskurssin kohteeksi joutumisesta: [U]utisten perusteella suuri yleisö saisi asiasta täysin väärän käsityksen. Se kiven heittäminenkin pistettiin aktivistien tiliin, – – se ei ollut hyvää mainosta. He olivat porukalla väsänneet yleisönosastokirjoituksen, jos-

26 Artikkeli edeltää Jupin vuonna 2004 Jyväskylän yliopistossa hyväksyttyä journalistiikan alan väitöskirjaa

“Keitä me olemme? Mitä me haluamme?” Eläinoikeusliike määrittelykamppailun, marginalisoinnin ja mo-raalisen paniikin kohteena suomalaisessa sanomalehdistössä.

45

sa vaadittiin totuudenmukaisuutta ”jopa uutisiin”. Ilmaus oli – – herättänyt porukassa hilpeyttä. – – [S]epä vasta olisi melkoista jos jopa uutisetkin olisivat totuudenmukaisia. He olivat päättäneet lähettää kirjoituksen kaikkiin suurimpiin päivälehtiin vaikka olivatkin suhteellisen varmoja ettei niitä julkaistaisi. Sensuuri pelasi yhteiskunnassa, tyhmät ihmiset eivät vaan sitä tajunneet. (ES 98–99.)

Lainauksessa eksplikoidaan marginaalisen diskurssin vaikeutta päästä esiin valtadiskurssien

hallitsemassa mediassa. Vastakarvaan-romaanissakin viitataan samaan diskursiivisen vallan-

käyttöön (VK 159). Valtadiskurssit asettavat kehyksiä paitsi mitä ja miten aiheista voi, tai ei

voi, puhua, myös miten puheenaiheet ymmärretään, jolloin lihansyönnin diskurssien ulkopuoli-

nen veganismi saattaa näyttäytyä vieraana ja haasteellisena ymmärtää valtakulttuurin konteks-

tissa (Cole & Morgan 2011: 134; Hall 1997: 44). Diskurssit toimivat kahteen suuntaan: kielen-

käytöllä on vaikutusta todellisuuteen ja todellisuudella kielenkäyttöön (Fairclough 2003: 207;

Hall 1992: 291). Diskurssit eivät siis ole neutraaleja, vaan niillä on valtaa ja vaikutusvoimaa

muokata ja uusintaa sosiaalista todellisuutta. Ne ovat jatkuvassa liikkeessä ja keskinäisiltä

valta-asemiltaan muuttuvaisia, joten vastadiskurssi voi muodostua ajan kuluessa hallitsevaksi.

Juppi keräsi 1200 artikkelin aineistonsa yhdeksästä sanomalehdestä.27 Jutut rajattiin

vuosien 1995 ja 2000 välille – ajanjaksoon sijoittuu kolme suomalaisen eläinoikeusliikkeen

merkittävää mediajulkisuuden tihentymää. Ensimmäinen seuraa 29.5.1995 suoritettua,

maamme historian ensimmäistä turkiseläinten vapautusiskua, jossa satoja kettuja vapautettiin

luontoon. Tekijöiden – median ”kettutytöiksi” nimeämän kolmen nuoren naisen – ympärille

syntyi ennennäkemätön mediakohu, joka toi eläinoikeusliikkeen yleiseen tietoisuuteen räjäh-

dysmäisellä voimalla. Iskuja seurasi vilkasta keskustelua eläinten oikeuksista, turkistarhojen

eettisyydestä, aktivistien toimintatavoista sekä tarhaajien oikeudesta ammattiinsa. Toinen ti-

hentymä osuu talveen 1997–1998, jolloin vapauteen päästettiin tuhansia minkkejä. Suuren

kohun aiheutti 6.12.1997 aktivisteja ampunut ja kolmea lievästi haavoittanut turkistarhaaja.

Tapauksen puintia uutisoitiin näyttävästi ja eläinten oikeuksista keskusteltiin mediassa. Kol-

mas aalto paikantuu vuosituhannen vaihteeseen, jolloin vapautettiin runsaasti turkiseläimiä.

(Juppi 2003: 141–142; Kervinen 1997; YLE 1995.) Kaikki kolme mediajulkisuuden tihenty-

mää ovat värittäneet eläinoikeusaktivisteista muodostuneita yleisiä mielikuvia ja ampumista-

paus on päässyt myös Suden hetkenkin sivulle (SH 16).

Eläinaktivismia käsittelevistä lehtiartikkeleista Juppi etsi ja kategorisoi kriittistä dis-

kurssianalyysiä28 käyttäen eläinoikeusjulkisuuden diskursseja kiinnittämällä huomiota kuinka

27 Helsingin Sanomat, Aamulehti, Ilta-Sanomat, Iltalehti, Keskisuomalainen, Pohjalainen, Ilkka, Savon Sa-

nomat ja Etelä-Suomen Sanomat. 28 Diskurssianalyysi on teoreettis-metodologinen viitekehys. Kentän kirjoa selventää erottelu tekstuaalisesti ja

ei-tekstuaalisesti orientoituneisiin suuntauksiin. Juppi hyödyntää tutkimuksessaan brittiläisen kielentutkija

46

eläinaktivistit ja -aktivismi nimettiin, kuinka eläinoikeusliikkeen toiminnasta puhuttiin, mil-

laista hierarkkista dynamiikkaa aktivistien, turkistarhaajien ja diskurssin käyttäjien välille ra-

kennettiin. Lisäksi hän tarkasteli nimettiinkö ongelmaksi eläinoikeusliike vai yhteiskunnallis-

kulttuurinen eläinkysymys ja millaisia ratkaisuja ongelmiin tarjottiin. Hän abstrahoi aineiston-

sa seitsemään diskurssityyppiin, jotka hän nimesi demonisoivaksi, mitätöiväksi, holhoavaksi,

legitimoivaksi, kriminalisoivaksi, eksotisoivaksi sekä politisoivaksi tai eläinoikeusdiskurssiksi.

Nämä kaikki sijoittuvat valtakulttuurisiin diskursseihin lukuun ottamatta viimeistä, joka lu-

keutuu eläinaktivistien omaan, vastakulttuuriseen diskurssiin (Juppi 2003: 145–146, 148, 151,

154, 157, 158, 160; Juppi 2004: 214).

Huomasin ensinnäkin kuinka suuri osa fiktiivisestä veganismista kontekstoituu julkaisua-

jankohdaltaan eläinoikeusliikkeen globaalin ja lokaalin mediakohun maininkeihin.29 Esimer-

kiksi Safari Club on julkaistu 2001 ja sen tarinamaailman nykyhetki sijoittuu talveen 1999–

2000. Koska romaanin kirjoittaminen ja julkaisukuntoon saattaminen on monivaiheinen ja ai-

kaavievä prosessi, Safari Clubin ideointi- ja kirjoitusajankohta sijoittunee tukevasti näille ra-

dikaalin vastakulttuurisen murroksen vuosille. Myös vertailuaineistoni on julkaistu samalla

jaksolla. Puhunkin vegaaniteemaisen kirjallisuuden aallosta.

Toinen havaintoni oli, että näitä eläinoikeusaiheisista sanomalehtijutuista koottuja dis-

kurssikategorioita voi soveltaa myös veganismiin. Mikä mielenkiintoisinta, tunnistan näitä

diskursseja lukemastani vegaaniaihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta ja ne resonoivat

omien huomioideni kanssa. Diskurssikategoriat tukevat tuntemiani vegaani-stereotypioita ja

ne tukevat havaintojani siitä, kuinka vegaanit usein esitetään kirjallisuudessa.

Kuten artikkeleissa aktivisteista, huomioni mukaan myös romaaneissa puhutaan usein

melko negatiivisesti vegaaneista. Heistä tehdään usein naurettavia, outoja ja hankalia, heidän

elämäntapavalintaansa ja eettistä vakaumustaan vähätellään ja heidät artikuloidaan usein juuri

eläinoikeusaktivismiin, joka taas artikuloidaan kiinteästi rikolliseen toimintaan,

Norman Faircloughin kehittämää kriittistä diskurssianalyysia. Erityisesti yhteiskunta- ja sosiaalitieteiden metodina diskurssianalyysi yhdistetään Michel Foucaultiin. Tämä suuntaus ei kiinnitä juuri huomiota teks-tien lingvistisiin ominaisuuksiin, vaan on kiinnostunut kielenkäytöstä sosiaalisena käytäntönä – Foucault it-se oli kiinnostunut diskurssien, tiedon ja vallan välisistä suhteista. Fairclough on omassa työssään pyrkinyt yhdistämään sosiologis-yhteiskuntatieteellisen ja tekstuaalisen suuntauksen. (Fairclough 2003: 2–3; Hall 1997: 44.) Jupin lähtökohdat ovat enemmän faircloughilaiset kuin foucault’laiset mutta painottuvat kielitie-teellisen analyysin sijaan kielen käytön ja kielellisten valintojen tarkasteluun. Kriittisyys ilmenee Jupin työssä kiinnostuksena diskursiiviseen vallankäyttöön sekä ideologiakysymyksiin. (Juppi 2004: 148–149.) Oman kiinnostukseni kohdistuessa Jupin löytämiin kategorioihin, jätän diskurssianalyysin käsittelyn tähän.

29 1990-luvulla muissakin länsimaissa tapahtui merkittävä ympäristö- ja eläinoikeusaatteiden herääminen, mi-tä uskon ulkomaistenkin vegaaniteemaisten teosten heijastelevan.

47

(eko)terrorismiin ja jopa murhiin. Sanomalehtien ja romaaneiden vegaaneja ja eläinaktivisteja

molempia mustamaalataan hegemonisen, diskursiivisen vallankäytön keinoin.

Voidaan tietenkin kysyä, voiko sanomalehdistä abstrahoituja diskursseja soveltaa kirjal-

lisuuteen. Lehdistö on kiinni ajassa ja päivänpolttavissa kysymyksissä, lehtiartikkeleita tuote-

taan ja toisinaan myös unohdetaan nopealla aikataululla. Kirjallisuutta taas luetaan parhaissa

tapauksissa satoja vuosia, se syntyy pidemmällä aikajänteellä ja sen käsittelemät aihepiirit

kypsyvät, tulevat painetuiksi ja yleisön kulutettavaksi huomattavasti suuremmalla viiveellä.

Kirjallisuus mahdollistaa aiheiden syvällisen pohdinnan – eritasoisten ja moninaisten äänien,

hahmojen kehitysmahdollisuuksien, kertomuksen progression sekä kerronnallisten ja raken-

teellisten puitteiden tarjotessa rikkaan ympäristön pureutua aiheisiin. Siinä missä uutisjuttuun

syntyy helposti asetelma jossa toimittaja, kenties asiantuntijan auktoriteettiin nojaten, asettuu

eläinaktivismia tai vegaania vastaan sekä niiden ulko- ja yläpuolelle, kirjallisuudessa ääniä

voi olla useita jo pelkästään eläinaktivismin tai veganismin sisäpuolelta ja mahdollisuudet ää-

nien, diskurssien ja representaatioiden vuoropuheluun ovat huomattavasti suotuisammat.

Median on aktiivisesti todellisuutta muokkaava toimija ja vallan käyttäjä, sekä kenttä,

jossa erilaiset diskurssit kilpailevat: sillä on suuri valta määritellä mistä ja miten puhutaan

(Juppi 2003: 142). Mediassa arvioidaan jatkuvasti, mitkä uutiset rikkovat uutiskynnyksen,

myyvät ja kiinnostavat kohdeyleisöä. Hanna Mikkola (2012: 61–62) kirjoittaa kaunokirjalli-

suuden syömishäiriödiskurssien tutkimuksessaan romaanien olevan aktiivinen, ei-neutraali

yhteiskunnallisen keskustelun osapuoli ja kohde. Kaunokirjallisuus osallistuu samojen dis-

kurssien luontiin ja käyttämiseen kuin lehdistö. Samankaltaiset teemat, jaettu (vaikka myös

erilainen) tekstuaalinen ilmaisumuoto ja tosiasia, että kirjallinen kenttä ja sanomalehdistö

toimivat samassa fyysisessä todellisuudessa riittävät perusteeksi sille, että eläinoikeusaiheisia

sanomalehtidiskursseja voi joustavasti soveltaa vegaaniteemaiseen kirjallisuuteen.

Mausteena Jupin kategorioille käytän Laura Wrightin (2015) huomaamia nykykulttuu-

rin vegaanidiskursseja, sekä Matthew Colen ja Karen Morganin (2011) vegaanisuuteen liitty-

viä sanomalehtidiskursseja.30 Seuraavasta taulukosta löytyvät Jupin diskurssit pääominaisuuk-

sineen, sekä aineistoromaaneitani, joista olen diskursseja löytänyt.31

30 Cole ja Morgan analysoivat brittiläisen lehdistön vegaani-diskursseja artikkelissaan ”Vegaphobia: Deroga-

tory Discourses of Veganism and the Reproduction of Speciesism in UK National Newspapers”. Lähes 400 artikkelin aineisto kerättiin vuodelta 2007. Artikkelit jaettiin ensin karkeasti positiiviseen (5,5%), neutraa-liin (20,2%) ja negatiiviseen (74,3%). Negatiiviset artikkelit luokiteltiin diskurssikategorioihin, jotka ovat mainittu yleisyysjärjestyksessä: veganismi naurettavana, veganismi asketismina, veganismi vaikeana tai mahdottomana, veganismi muoti-ilmiönä, vegaanit yliherkkinä ja vegaanit vihamielisinä.

31 Koska romaaneissa on lähes järjestäen artikuloitu veganismi eläinoikeusaktivismiin, tulee samalla sijoitet-tua romaanien eläinaktivismi-diskurssejakin kategorioihin, vaikkei tämä päätarkoitus olekaan.

48

KUVA IV – ELÄINOIKEUSDISKURSSIT JA VEGAANITEEMAINEN KIRJALLISUUS

(Eläinoikeusjulkisuuden diskurssit: Juppi 2003, 2004.)

KOODI-AVAIN VEGAANITEEMAISILLE ROMAANEILLE:

AP = Amerikkalainen pastoraali

EC = Elizabeth Costello

ES = Emma ja sisäinen sankari

HI = Hyvät ihmiset

HS = Huorasatu

PE = Piin elämä

SC = Safari Club

SH = Suden hetki

VK = Vastakarvaan

YK = Yökierto

Diskurssi Demonisoiva Mitätöivä Kriminalisoi-

va Holhoava Legitimoiva Eksotisoiva Politisoiva Piirteet

Yleinen asenne,

perspektii-vi

Negatiivinen. Pelon lietson-ta. Yhteiskun-nallinen uhka.

Negatiivinen. Torjuu, mitä-töi, naureske-lee. Aikuisen auktoriteetti-perspektiivi.

Negatiivinen, näennäisen neutraali. Ka-pea, rikosoi-keudellinen näkökulma.

Neutraali–ne-gatiivinen. Ra-tionaalinen ai-kuisperspek-tiivi. Ymmär-tää, ei tuomit-se.

Neutraalista positiiviseen. Varovaisen ymmärtävästä idealisointiin. Ei tuomitse.

Negatiivinen. Kapea, kau-pallinen näkö-kulma. Akti-vismi nauret-tavana kurio-siteettina.

Positiivinen. Edustaa vas-takulttuuria. Valtadiskurs-siin lainattuna usein demo-nisoiva.

Kuka käyt-tää

Poliisi, turkis-tarhaajat, toi-mittajat.

Toimittajat, turkistarhaa-jat.

Poliisi, oikeus-laitos, toimit-tajat.

Tutkijat, polii-tikot, toimitta-jat, poliisi.

Yksittäiset toimittajat, tutkijat.

Toimittajat. Aktivistien omat julkaisut.

Nimeämis-käytännöt

(Eko)terroristi, fanaatikko, ri-kollinen, ääri-liike.

(Kettu)tytöt, helsinkiläis-penikat, veija-rit, riehumi-nen, ilkivalta.

Syytetyt, va-ras, tuomitut, murto, vahin-gonteko.

Nuoret, nuori-so.

Vaihtelee. Vaihtoeh-tonuori, vegaani.

Vapaustaiste-lu, globaali vallankumo-us, eläinakti-visti.

Keskeiset väittämät, avainsanat

Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, ää-rimmäisyys, hourupäisyys.

Kaupunkilais-nuorten vie-raantuminen luonnosta, disneyfikaatio.

Rikollisuuteen liittyvä viralli-nen termino-logia.

Maaseudusta vieraantumi-nen, disneyfi-kaatio, inhimil-listys. Nuori-soliike

Eläinten ase-man eettis-moraalinen kestämättö-myys.

Vaihtoeh-tonuori, ou-tous. Stereo-typistävä.

Suora toimin-ta, moraali lain ohi, eläin-filosofia, eläin-ten oikeudet.

Kanta aktivismia kohtaan

Kaikki EO-toi-minta laitonta. Yleisin dis-kurssi.

Naurettavuus oikeuttaa mi-tätöinnin. Sa-noma kiiste-tään.

Aktivismi rikol-lisuutena.

EO-kysymyk-set eivät po-liittisesti vaka-vastiotettavia.

Osaavia toi-mijoita, muu-tos tarpeelli-nen. Oikeutet-tu asia.

Eksotisoiva. Kieltäymyk-sen, poikkea-vuuden koros-tus.

Kannustava, hyväksyvä.

Ongelma ja ratkaisu

EO-liike. Ratkaisuna kovemmat tuomiot, lisä-resursseja po-liisille.

EO-liike jäse-nineen. Ratkaisuna tutustuminen turkistarhoi-hin, maaseu-tuun.

Kapea fokus välttää moraa-liset ongel-mat. Rikolli-suus. Ei tarjoa ratkai-suja.

Muutokset eläin–ihmis-suhteessa, sosiaaliset syyt. Rat-kaisuna kes-kustelu.

Muuttuvat ar-vot, eläinten kohtelu. Tarhoille lop-pu, eläimille parempi ase-ma.

Ei analysoi, ei nimeä ongel-mia tai ratkai-suja.

Antrposent-rismi, spesis-mi, eläinten kohtelu. Ratkaisut implikoiden.

Vegaani-teemaiset romaanit

AP, ES, SC, SH, VK, YK

EC, ES, HI, SC, SH, YK, VK

ES, (SC), YK EC, SC, VK, YK

SC, EC, VK AP, EC, ES, HI, PE, SC, VK

EC, ES, HS, SC, SH, VK, YK

49

3.2.1 Demonisoiva diskurssi

Demonisoivalle diskurssille (Juppi 2003: 146–148) on tyypillistä pelon lietsonta, sitä käyttä-

vät toimittajat, suojeluspoliisi ja turkistarhaajat. Eläinaktivismi näytetään sotahenkisenä yh-

teiskunnallisena uhkana, eikä laitonta ja lainmukaisesta aktivismia erotella. Aktivistit rinnas-

tetaan häiriintyneiksi rikollisiksi, fanaattisiksi terroristeiksi ja eläinoikeusliike ääriliikkeeksi.

Demonisoivan diskurssin asenteet ovat päässeet Yökierto-romaaniin. Päähenkilö Irene

on poliisi ja juuri poliisithan tyypillisesti käyttävät tätä puhetapaa. Hän huomaa eläinaktivisti-

ryhmän – mukanaan Irenen aktivisti-vegaaniksi ryhtynyt tytär – olevan matkalla tekemään lai-

tonta iskua. Irene soittaa apujoukoille: ”Palopommi kylmäkuljetusautoon. Militantteja ve-

gaaneja.” (YK 234, kursiivi LL.) Irenen ei ole mahdollista tietää ovatko muut aktivistit kuin

hänen tyttärensä vegaaneja, hän käyttää veganismia samaatarkoittavana radikaalin eläinakti-

vismin kanssa. Aktivistit eivät ole Irenelle vain vegaaneja, vaan militantteja vegaaneja. So-

taan ja taisteluun viittaavat konnotaatiot sijoittavat sanan tukevasti demonisoivaan diskurssiin.

Kohtaus on hyvä esimerkki miksi koen tärkeäksi erottaa veganismin ja eläinoikeusakti-

vismin käsitteet toisistaan. Todellisessa maailmassa vegaanisuus ja sen edustamat arvot linkit-

tyvät selkeämmin pasifismiin kuin väkivaltaan. Vegaanisuus yksin ei kerro henkilöstä muuta,

kuin ettei hän käytä eläinkunnan tuotteita, se ei riitä kattamaan rikollisuuden, terrorismin, yh-

teiskunnallisen uhan tai militanttiuden aspekteja.

Demonisoiva diskurssi on yleisin Jupin aineistossa diskursseista. Siinä eläinaktivistit

kuvataan toisiksi jotka eivät kuulu ”meihin”, osaksi ”meidän” yhteiskuntaa (Juppi 2003: 166).

Laura Wright on huomannut tällaisen vegaaneihinkin liittyvän, vahvasti toiseuttavan diskurs-

sin lisääntyneen Yhdysvalloissa 11.9.2001 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen. Tuolloin

maailma jakautui amerikkalaisesta hegemonisesta näkökulmasta jyrkästi hyviin meihin ja pa-

hoihin toisiin, joista jälkimmäinen taas artikuloitiin terrorismiin. Vastakulttuurinen ja ei-

normatiivinen vegaanisuus leimautui Wrightin havaintojen mukaan toiseuden, vierauden ja

terrorismin binaareihin. (Wright 2015: 24.) Yhdysvaltojen hegemonisessa pahuuden ja terro-

rismin diskurssissa veganismi toisin sanoen demonisoitiin.

Ratkaisuksi ongelmiin demonisoiva diskurssi tarjoaa rangaistusten koventamisia sekä

poliiseille lisäresursseja (Juppi 2003: 147). Kaikuja tästä on päässyt Emma ja sisäinen sankari

-nuortenromaaniin, vieläpä tarinamaailman hegemonista diskurssia edustaviin televisiouuti-

siin, jonka sisältöä fokalisoidaan Emman vegaani-ystävän kautta: Televisioruudussa näkyi kuva verkkoaidasta, johon oli leikattu reikä. [Eläinaktivistien iskun kohteeksi jou-

50

tuneen eläinkoe]laitoksen johtajaa haastateltiin, ja se sanoi että sellaiset ihmiset jotka varastaa eläimiä on itse pahimmanlaatuisia eläinrääkkääjiä, ja niiden pitäisi saada ankara rangaistus! (ES 21.)

Paitsi ankarien rangaistusten peräänkuuluttamista eläinkoelaitoksen johtaja maalaa samalla

aktivisteista kuvaa joka ei voisi olla erilaisempi tavasta millaisena aktivistit itsensä ja agen-

dansa näkevät (ks. myös Juppi 2003: 201).

Aineistokirjallisuus ilmentää demonisoivaa diskurssia esittämällä vegaanihahmot usein

jollain tapaa rikollisina, oli kyse sitten (eko)terrorismista, autojen polttamisesta, murroista,

vakoilusta tai varastamisesta. Ehkä vakavin kaunokirjallisuudessa esiintyvä demonisoivan

diskurssin ilmenemismuoto on vegaaneiden asettaminen ihmisten murhaajiksi. Safari Clubis-

sa vegaaninen Viiru murhaa Helenan vihamiehen Ukrin. Teko on harkittu ja suunnitelmalli-

nen. Viiru houkuttelee juonen avulla Ukrin korkeaan torniin ja kaataa tikkaat joilla Ukri sei-

soo. Ukri kuolee pudotuksen seurauksena välittömästi. Sekä Amerikkalaisessa pastoraalissa

että Suden hetkessä vegaanisuus artikuloidaan pommeilla ihmisiä räjäytteleviin terroristeihin.

3.2.2 Mitätöivä diskurssi

Mitätöivässä diskurssissa (Juppi 2003: 148–151) eläinaktivisteja tarkastellaan yläpuolelta, ai-

kuisen auktoriteettiperspektiivistä. Aktivisteja mitätöidään ja naurunalaistetaan monenlaisin

keinoin, toisinaan vihamielisesti. Useimmin mitätöiviä taktiikoita käyttävät toimittajat, turkis-

tarhaajat ja eläinkoeinstituutio. Eläinoikeusdiskurssin puheita tulkitaan pinnallisilla ja absur-

deilla tavoilla, mikä antaa mitätöivän diskurssin käyttäjille oikeutuksentunteen trivialisointiin

ja naurettavaksi tekemiseen. Samalla kiistetään eläinaktivismin poliittinen luonne. Myös Cole

ja Morgan (2011: 140–141) ovat tunnistaneet diskurssin jossa vegaanit esitetään naurettavana.

Tyypillinen nimeämiskäytäntö on aktivistien iän negatiivinen painottaminen, josta esi-

merkkinä vakiintuneet kettutyttö ja -poika – muita sanoja ovat nuorukaiset ja neitoset, veijarit

ja yölliset kuokkavieraat. (Juppi 2003: 150–151.) Vastakarvaan-romaanin Kirsi yllättyy ve-

gaaneiden illanvietossa joukkion ikärakenteesta. Ihmiset ovat vanhempia kuin hän oli kuvitel-

lut, eikä hän ollut varma oliko hänen mielikuvansa ”median luoma” vai ei. (VK 45.) Ikään

liittyvä mitätöinti ei ole aina sidottu todellisiin vuosiin, vaan esimerkiksi Safari Clubissa Kor-

keasaarelaiset rutiininomaisesti tytöttelevät kaksikymmenvuotiasta Viirua.

Eläinaktivismi näyttäytyy mitätöivässä diskurssissa kaupunkilaisnuorten hulinointina ja

ilkivaltana. Laittonta toimintaa selitetään maaseudusta ja luonnosta vieraantumisena. Aktivis-

51

tien oletetaan saaneen vaikutteita Disney-elokuvista ja suhtautuvan ei-ihmiseläimiin antropo-

morfistisesti. (Juppi 2003: 148, 149.) Suomalaisten lehmäkertomuksia ja lehmille annettuja

merkityksiä tutkinut Taija Kaarlenkaski kirjoittaa, että antropomorfisoinnillakin on oma funk-

tionsa. Jos eläin ymmärretään edes jossain määrin samankaltaisena kuin ihminen, se voi lisätä

empatiaa eläimiä kohtaan ja tehdä ihmisen ja muiden eläinten vuorovaikutuksesta mielek-

käämpää. (2012: 317.) En tulkitse tällaisen lähestymistavan tarkoittavan täydellistä ei-

inhimillisen maailman disneyfikaatiota. Kyvyiltään rajoittunut ihmiseläin ei pysty tietämään

millaisena muut lajit maailmansa ja elämänsä kokevat. Mutta jos emme edes yritä tavoittaa

heitä, tai tunne lainkaan ymmärtävämme heitä, on vaikea lähteä purkamaan eläintoiseutta ja -

vierautta, binaarisia funktioita sekä eläinten kulttuurisen hyväksikäytön mekanismeja.

Näen eläinoikeuskeskustelun kontekstissa ongelmaksi, kuinka eläimet, maaseutu ja

luonto artikuloidaan yhteen ja asetetaan samalla ikään kuin kaupunkilaisten ulottumattomiin.

Tämä kolminaisuuden liitto voidaan myös kyseenalaistaa. Ensinnä, monilla kaupunkilaisilla

on suoria tai epäsuoria maaseutu- ja luontokytköksiä. Toiseksi, niin sanotut lemmikkieläimet-

kin ovat eläimiä ja kaupungeissa ja niiden lähiympäristössä asuu myös ei-domestikoituneita

eläimiä. Kolmanneksi, maaseudun tuotantoeläimet edustavat vain pientä osaa eläinlajien kir-

josta (ja domestikoituneet maaseudun eläimet lienevät itsekin vieraantuneet luonnosta), joten

maalaisten eläinkontaktien ei voida sanoa olevan aidompia, arvokkaampia tai luonnollisempia

kuin kaupunkilaisten. Lisäksi eläinaktivistit ja eettiset vegaanit ovat yleensä perillä tuotan-

toeläinten oloista (ja tämä tieto on usein painava motiivi aktivismille tai vegaanisuudelle). Se

ettei jollakulla ole henkilökohtaista kontaktia tuotantoeläinten arkeen tai maaseutuun ei tee

hänen mielipiteestään tai huolestaan perusteetonta. Neljänneksi, todennäköisesti maalaisetkin

katsovat Disney-tyyppisiä elokuvia ja pitävät lemmikkejä.

Aineistossani mitätöivä puhetapa on yksi yleisimmistä ja selvimmin näkyvistä vegaa-

neihin kohdistuvista diskursseista. Seuraavassa lainauksessa Safari Clubista Korkeasaaren

työntekijät naureskelevat Viirun kustannuksella. Viirun eläinoikeustaustasta on alkanut liik-

kua huhuja ja käynnissä on kokous jossa hänen työsuhteesan jatkumista puidaan: Kysymys on tytön jatkosta täällä. Kruuna vai klaava? Jos laitetaankin sille tänne oma häkki? joku oli keksinyt. Homo Aktivist. Ei voi käyttää tennispalloja kun niissä on villaa, oli kuraattori Mikkonen sanonut, ja hymähtänyt ärsyynty-neenä. – – Ei pidä valokuvata kun kaikki filmit ja paperit sisältävät gelatiinia. Ei voi sytyttää stidejä – –kun näiden kärjissä on sidosaineena gelatiinia. – – Mitä virkaa täällä on semmoisilla jotka pohtii päätäiden ja kihomatojen oikeuksia – –. (SC 119)

52

Paitsi naureskelua, katkelma sisältää toisaalta vegaanisuuden eettisten aatteiden ja elämänta-

van käytänteiden ja arvojen trivialisointia ja toisaalta vegaanisuudella ja huhutulla eläinakti-

vismilla on niin paljon negatiivista painoarvoa, että Viiru on vaarassa menettää työpaikkansa.

Kokouspuheet menevät jo henkilökohtaisuuksiin kun miespuoleiset työntekijät näkevät oi-

keudekseen arvioida Viirun seksuaalista viehätysvoimaa, vitsaillen ettei kukaan ”sellaisen

nahkan kanssa vapaaehtoisesti ryhtyisi latohommiin” (SC 117–118). Vertailuaineistossa ve-

gaanihahmoista käytetään muun muassa seuraavia termejä: toivoton karusellipää (ES 147),

himmeä (SH 5), naiivi (EC 80) kaistapää, pelkkä kaheli ja ei kovin älykäs (HI 106, 150, 151).

3.2.3 Kriminalisoiva diskurssi

Kriminalisoiva diskurssi (Juppi 2003: 157–158) kytkeytyy oikeusinstituutioon ja eläinakti-

vismi esitetään kapeanäkökulmaisesti rikollisena toimintana. Diskurssia käyttävät pääasiassa

poliisit ja oikeuslaitoksen edustajat. Sille on tyypillistä näennäisen neutraali kielenkäyttö ja

rikosoikeudellinen terminologia, jossa eläinaktivismiin viitataan rikoksina, varkauksina, mur-

toina ja vahingontekoina – itse aktivistit ovat varkaita, kiinniotettuja, syytettyjä ja tuomittuja.

Kriminalisoiva diskurssi on harvinaisempi aineistossani. Vaikka veganismi liitetään

monenlaiseen rikollisuuteen, yleensä nämä teemat sijoittuvat demonisoivaan diskurssiin. Sa-

fari Clubissa on kohtaus jossa Helena tiedustelee vegaanihahmo Viirusta tuntemaltaan polii-

silta, joka nostaa esille monia Viirun aktivistinuraan liittyviä rikkeitä. Vaikka poliisin maini-

taan puhuvan virkaäänellään, keskustelussa on erilainen vire kuin virallisessa tiedotteessa tai

uutisessa. Kohtaus sijoittuukin lähemmin tarkasteltuna holhoavaan diskurssiin. (SC 383.)

Ainoastaan yhdessä kriminalisoivista näytteistä nimenomaan veganismi nimetään,

yleensä diskurssi kohdistuu radikaaliin eläinaktivismiin. Yökierto-romaanissa, jo aiemmin

mainitsemassani kohtauksessa, poliisi-Irene soittaa apua ”militanttien vegaanien” vuoksi.

Seuraavana päivänä sanomalehti uutisoi etusivullaan: ”Militantit vegaanit sytyttivät kuorma-

auton tuleen”. (YK 234, 242.) Lehdistö oli siis lainannut poliisien puhetapaa, vaikka Irenen

tavoin hekään eivät voi tietää aktivistien vegaanisuudesta.

Keskittyessään rikostapauksiin kriminalisoivassa diskurssissa sivuutetaan sekä eläinky-

symys että aktivistien motiivit: se ei ota kantaa, tulkitse tai selitä – myöskään ratkaisuja on-

gelmiin ei tarjota (Juppi 2003: 157, 158). Tähän viittaa myös ylläoleva uutisointi, jossa eläin-

oikeudellisia motiiveita ei mainita, eikä kuorma-auton kerrota olevan lihan kylmäkuljetusauto.

53

3.2.4 Holhoava diskurssi

Holhoava diskurssi (Juppi 2003: 151–154) lähestyy eläinoikeusliikettä ylhäältä katsoen, ra-

tionaalisen aikuisen (jopa isällisestä tai äidillisestä) perspektiivistä. Se on pikemminkin ym-

märtävä kuin tuomitseva. Diskurssin nimeämiskäytäntö leimaa aktivistit nuoriksi tai nuori-

soksi – puhetapaa käyttävät tutkijat, poliitikot, poliisit ja toimittajat.

Eläinoikeusaktivismi merkityksellistyy holhoavassa diskurssissa nuorisoliikkeenä (Jup-

pi 2003: 151). Veganismi nuorisoon liitettynä ilmiönä tulee (vertailu)aineistostanikin esille.

Ensinnä kolme romaaneista on nuorille suunnattuja ja toiseksi vegaanihahmot ovat pääasiassa

teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia. Toisaalta kaunokirjallisuuden kenties kuuluisin melkein-

vegaani on eläkeikää lähentelevä Elizabeth Costello samannimisessä romaanissa. Diskurssissa

selityksiä etsitään yhteiskunnallis-sosiaalisista ja psykologisista syistä ja aktivismilla oletetaan

täytettävän jonkinlaista tyhjiötä. (Mts. 151) Safari Clubissa tarjotaan tummanpuhuvia syitä

sille, miksi Viiru on sellainen kuin on, maalailemalla rakkaudettomaan lapsuuteen, traumaatti-

siin kokemuksiin ja häirityneeseen ruumiinkuvaan liittyvää taustaa.

Viiru kirvoittaa holhoavaa puhetapaa niin Helenalta kuin poliisilta. Seuraavassa koh-

tauksessa, jonka mainitsin jo kriminalisoivan diskurssin yhteydessä, Helenan poliisi-tuttava

Lasse kertoo Helenalle Viirun rikosrekisteristä: Ihan kunnioitettava vaihtoehtoaktivistin ura, toivottavasti jo takana. Mielenosoituksia lentokentällä, töhrinyt eläimiä kuljettavia rekkoja, väijynyt teurastamojen autoja, ollut mukana rikkomassa kanojen kynimiskonei-ta, vienyt kahmalokaupalla laboratoriohiiriä ja kaneja lääketehtaan tiloista, osallistumisia turkistarhatem-pauksiin. Se tavallinen tarina. Tämmöiset tytöt ne pöhköilevät aikansa, elämä opettaa, miehet pysäyttävät, Lasse oli todennut virkaäänellään. – – (SC 383.)

Lasse on paitsi holhoava ja alentuva Viirua ja aktivisteja kohtaan, myös (hetero)seksistinen.

Tytöt pöhköilevät kunnes löytävät itselleen miehen, joka sitten parantaa tytön pöhköydestä.

Tämän jälkeen tytöt luonnollisesti hylkäävät siihen asti tärkeinä pitämänsä arvot.

Eläinkysymysten taustaa selitetään holhoavassa puhetavassa ihmisten ja muunlajisten

eläinten suhteiden muutoksilla. Mitätöivän diskurssin tavoin nuorten sanotaan vieraantuneen

maaseudusta ja saaneen merkittävimmät eläinkosketuksensa Disney-elokuvista, minkä vuoksi

nuoret inhimillistävät eläimiä. Eläinoikeuskysymystä ei esitetä vakavastiotettavana, poliitti-

sesti validina ongelmana. (Juppi 2003: 152.)

54

En löydä aineistostani merkittäviä viitteitä fiktiivisten vegaaneiden harjoittamaan eläin-

ten inhimillistämiseen tai lukijalle suunnattuun tarinamaailmojen eläinten disneyfikaatioon.

Päinvastoin – vegaaniteemaisten teokset tuntuvat huolellisesti välttelevän tarinamaailman

eläinten inhimillistämistä jopa nuorten romaaneissa, samoin tekevät tarinamaailmojen vegaa-

nit. Safari Clubin lukuisat eläimet esitetään ulkopuolelta, kaukaisina ja tois(maailmais)ina ja

Piin elämän Piille on aina teroitettu eläinten eläimyyden kunnioittamista. Piin isä kutsuukin

maailman vaarallisimmaksi eläimeksi Animalus anthropomorphicusta, eli ihmisen silmien lä-

pi nähtyä eläintä, johon ihminen heijastaa itseään (PE 41). Vastakarvaan-romaanin Kirsi on

kotoisin turkistilalta ja vaikka hänen aiemmat näkemyksensä eläinten ja ihmisten suhteista

järkkyvät hänen tutustuessaan vegaaneihin ja eläinaktivisteihin, se ei johdu antropomorfisoin-

nista, vaan toisenlaisesta tavasta nähdä eläimet. Safari Clubissa, Vastakarvaan-romaanissa ja

Elizabeth Costellossa aktivistit ja vegaanit ovat koulutettuja, älykkäitä ja tuntevat hyvin niin

eläinfilosofiaa kuin tuotantoeläinten olosuhteita. He ymmärtävät spesismin ja antroposentri-

syyden käsitteet, joten oletan heidän ymmärtävän myös antropomorfisoinnin käsitteen.

Tuntumani muunlajisten eläinten inhimillistämiseen on, että valtadiskurssissa ja vasta-

diskursseissa (myös akateemisessa kontekstissa) ymmärretään ei-ihmiseläinten inhimillistä-

minen hieman eri tavoin. Valtadiskursseissa se, että politisoivissa eläinoikeus-, eläinfilosofia-

ja vegaanidiskursseissa eläintä ajatellaan itseisarvoisena, arvokkaana, tärkeänä olentona jolla

on oikeuksia, näyttäytyy inhimillistämisenä. Valtadiskursseissa tämän ja vaikkapa koirien

kohtelun ikään kuin ihmislapsina (”karvavauvoina”) välillä ei nähdä aste-eroja. Kaikenlainen

toiminta ja ajattelu, joka eroaa hegemonisen lihansyöntikulttuurin diskursseista ja käytänteis-

tä, niputetaan disneyfikaatioksi. Nämä arvolatautuneet painotuserot ovat tärkeä huomioida

kun tarkastellaan erilaisia (myös tieteellisiä) diskursseja antropomorfisointiin liittyen, sillä ne

voivat olla osa mitätöivän ja/tai holhoavan taktiikan mekanismeja, joilla eläinoikeus- ja vega-

nismikeskustelun validiteetilta kaivetaan jalansijaa. Onkin syytä aina kysyä mitä inhimillistä-

misellä sen käyttöyhteydessä tarkoitetaan, minkälaiseen diskurssiin se liittyy, kuka diskurssia

käytää ja minkälaisia hegemonisia, vastustavia tai valta-asetelmia diskurssiin liittyy.

3.2.5 Legitimoiva diskurssi

Legitimoiva diskurssi (Juppi 2003: 154–156) näkee eläinaktivismin ymmärtäväisesti ja tuo-

mitsematta, kuitenkin edelleen ulkopuolisesta näkökulmasta. Eläinoikeusliikettä ja aktivisteja

55

pidetään tärkeinä ja oikeutettuina. Nimeämiskäytännössä esiintyy eläin- ja ekoaktivisti, ve-

gaani, naiset ja miehet sekä nuoriso. Diskurssia käyttävät yksittäiset toimittajat ja tutkijat.

Eläinten vapautusliike nähdään tarpeellisena yhteiskunnallisena muutosliikkeenä – historialli-

sena jatkumona esimerkiksi naisten ja orjien vapautusliikkeiden kanssa. Aktivistit esitetään

positiivisessa ja rakentavassa valossa, rohkeina sekä periaatteellisina edelläkävijöinä, jotka

tietävät mitä (ja miksi) tekevät. (Juppi 2003: 155.)

Seuraava Safari Clubin kohtaus tapahtuu mitätöivän diskurssin yhteydessä mainitun ko-

kouksen jälkeen, jossa Viirun työpaikka oli vaarassa kun huhut hänen eläinaktivismistaan ja

veganismistaan tavoittivat Korkeasaaren johtoportaan. Helena oli kuitenkin luvannut ottaa

Viirun eläinlääkintään apulaiseksi. Kokous saa Helenan ajatukset kulkemaan legitimoivan – ja

hieman holhoavan – diskurssin raiteille: Helena katseli tytön papereita – –, vapaasti kirjoitettu perusteluosuus hakemuksessa hymyilytti. Helenal-la oli missio, joka koski myös saareen töihin tulevia eläintenhoitajaharjoittelijoita. – – Helena halusi saa-reen ihmisiä jotka halusivat nimenomaan elää eläinten keskellä, eläinten kanssa, eläinten parhaaksi. – – Helena ei enää halunnut tarhaan ihmisiä jotka eivät pohjimmiltaan olleet kiinnostuneita eläimistä ja nii-den kohtaloista. Siitä syystä Helena ei suhtautunut EVR:n [Eläinten vapautusrintaman] ja Animaliankaan nuoriin niin mustavalkoisesti kuin muut, pikemminkin päinvastoin. (SC 142.)

Helena on kiinnostunut eläinten hyvinvoinnista ja häntä kutsutaan Korkeasaaressa Eläinten

Hyväksi. Tämä onkin yhteinen (vaikka samalla erilainen) tavoite hänen ja aktivistien välillä.

Ongelmiksi legitimoivassa diskurssissa nousevat uusien ja vanhojen arvojen yhteentörmäys

sekä eläinten asema – eläinoikeusliike ei siis näyttäydy ongelmana. (Juppi 2003: 154, 156.)

Helenan suhtautuminen aktivisteihin myötäilee tätä näkemystä.

Legitimoiva diskurssi ulottuu intensiviteettiskaalaltaan varovaisen ymmärtäväisestä –

johon yllä oleva lainaus sijoittuu – idealisoiviin ja eettis-moraalisiin kannanottoihin. Jälkim-

mäisessä esitetään poliittista diskurssia lähestyviä näkemyksiä eläinten kestämättömästä tilan-

teesta. (Juppi 2003: 154–156.) Voimakkaamman intensiviteettiskaalan esimerkkejä löytyy

Vastakarvaan-romaanista sekä Elizabeth Costellosta, joihin on sisällytetty luentoja ja mono-

logeja ihmisten ja eläinten suhteen ongelmista. Ensinmainitussa suosittu ympäristöfilosofian

luennoitsija, vegaaninen Janne käyttää akateemista autoriteettiasemaansa levittääkseen tietoa

eläinten oikeuksista, fennoveganismista ja ekoanarkismista: Määrittelimme sanalle anarkistinen merkityksen maksimaalisen vapauden filosofia. Sitten totesimme että kuka tahansa saa tehdä mitä tahansa, kunhan ei alista, riistä tai vahingoita muita eläviä olentoja tai luontoa. – – Huomenna teen selkoa miten ekoanarkismi ja ekoterrorismi eroavat toisistaan. En tiedä, riittääkö aika enää mihinkään muuhun, mutta mielelläni puhuisin kurssin päätteksi myös fennoveganismista, fruitarianismista ja eettisen tietoisuuden tulevaisuuden näkymistä. (VK 13, 16, kursiivi Wickström.)

56

Suoran toiminnan ja valtakulttuurissa karsastetun poliittisen diskurssin sijaan Janne käyttää

laillisia kanavia nostaakseen esille legitimoivia, eettis-moraalisia kannanottoja muun muassa

eläinoikeuskysymyksiin ja vegaanisuuteen liittyen (esim. VK 16, 118–119, 221).

3.2.6 Eksotisoiva diskurssi

Eksotisoiva diskurssi (Juppi 2003: 158–160) esittää eläinoikeusliikkeen kuriositeettina. Se ra-

kentuu eksotisoidun, pinnallisen elämäntavan – ulkonäön, ruokavalion ja kulutusvalintojen –

ympärille, ilman poliittisia, kulttuuria tai eettisiä merkityksiä. Aktivistit näytetään outoina,

naurettavina ja kummallisina vaihtoehtonuorina. Kapea-alainen diskurssi ei analysoi aktivis-

tien motiiveita tai eläinkysymystä. Ongelmia ei esitetä – näin ollen ratkaisujakaan ei tarjota.

Eksotisoiva diskurssi on mitätöivän ja politisoivan ohella vallitsevin puhetapa aineistos-

sani, yhteistä kahdelle ensimmäiselle on vegaanihahmojen ja vegaanisuuden naurettavaksi

konstruoiminen ja toiseuttaminen. Lehdistössä eksotisoiva puhetapa on kuitenkin harvinainen

(Juppi 2003: 165). Diskurssilla on artikkeleissa puhtaasti kaupallinen tarkoitus, sillä ekso-

tisointi on media-strategia yleisön houkuttelemiseksi (mts. 158; Peltokoski 2003: 92). On

mahdollista että kirjallisuusinstituutiossa on vastaavasti arvioitu vegaanitematiikan sekä sen

runsaasti käyttämän eksotisoinnin estetiikan olevan lukijoita houkutteleva taktiikka.

Eksotisoiva diskurssi mässäilee aktivistien elämäntavan erikoisuudella ja ei-

normatiivisuudella ja siihen liittyvää kieltäymystä ja vaivalloisuutta korostetaan. Eläinaktivis-

tit esitetään artikkeleissa usein negaatioden kautta. (Juppi 2003: 159.) Vegaanisuuden kon-

tekstissa negaatioiden kautta lähestyminen on vallitsevaa, niin romaaneissa kuin todellisessa

maailmassa (mukaan luettuna tutkimuskirjallisuus). Tässä ominaisuudessa eksotisoiva dis-

kurssi liittyy Matthew Colen ja Karen Morganin sekä Laura Wrightin löytämiin vegaanisuu-

teen liitettyihin askeettisuuden diskursseihin, joista kerron hieman myöhemmin.

Aktivistien ulkoisiin ominaisuuksiin kiinnitetään runsaasti (stereotypistävää) huomiota

eksotisoivassa kontekstissa (Juppi 2003: 159). Aineistossani vegaaneita kuvataan usein suku-

puolirooleja ja sukupuolittuneita ulkonäköodotuksia rikkoviksi hahmoiksi. Vastakarvaan-

romaanissa ei-vegaaninen Kirsi on kutsuttu ensimmäistä kertaa vegaanisen ystäväpiirin illan-

viettoon jaVeera esittelee hänelle muita (vegaani) vieraita: Hipit hei, tulkaa tänne.

57

Rakas, mitä sinä möykkäät? Toinen kundeista sanoi ja kahmaisi Veeran syliinsä. Veera vääntäytyi irti otteesta ja löi [leikkimielisesti] kundia mahaan. Sivusta katsottuna Veera näytti yhdeltä kundeista – tai kundilta joka löi naista. Veera oli pukeutunut mustiin reisitaskuhousuihin ja huppariin, ja ly-hythiuksisena naisena hän näytti enemmän kundilta kuin nuo pitkätukkaiset, kapeaharteiset kundit – –. (VK 44.)

Vegaaneiden fyysinen olemuksen tyypillinen esitystapa ei vaikuta liittyvän teosten tyylilajiin

tai kohdeyleisöön, vaan samankaltaisia representaatioita maalaavat niin trillerimäinen Safari

Club, rikosromaani Yökierto, humoristinen Hyvät ihmiset, nuorille aikuisille suunnattu Suden

hetki ja nuortenromaani Emma ja sisäinen sankari. Ulkonäön ohella vegaaneista tehdään

kummallisia kuriositeettejä monenlaisin keinoin. Samalla kun Safari Clubin kertomus nojaa

eläintarhaeläinten luomaan eksotiikkaan, se nojaa myös eläintarhassa työskentelevän vegaanin

ja eläinoikeusaktivistin eksotiikkaan. Viiru herättää erottuvuudellaan huomiota – ikään kuin

hän ei aivan kuuluisi joukkoon. Asetelmaa ei auta se, kuinka Viiru eräänä päivänä sulkee it-

sensä tyhjään eläinhäkkiin, tehden itsestään kummallisen vegaanispektaakkelin (SC 118).

Eksotisoiva diskurssi käyttää hyväkseen myös ristiriidan eksotiikkaa, jossa nostetaan

esille stereotypioita rikkovia esimerkkejä. Omituisuuden kontekstissa tavallisen näköinen ak-

tivisti näyttäytyykin omituisena. Tällaiset näennäiset poikkeavuudet pikemminkin vahvistavat

kuin rikkovat stereotypioita. (Juppi 2003: 160.) Vastakarvaan-romaani on erityinen vegaani-

teemaisen kirjallisuuden joukossa – siinä poikkeuksellisesti lihansyöjähahmo Kirsi onkin

kummallinen yhteisössä, jossa veganismi on normatiivista. Riippuen siitä, onko lukija vegaani

vai valtakulttuurin edustaja, eksoottinen lihansyöjä vegaaneiden keskuudessa saattaa toimia

joko virkistävänä ja riemastuttavana lukuelämyksenä tai ristiriidan eksotiikan rakentajana.

Hyvissä ihmisissä kummalliseksi kuvailtu DJ GoodNews on eksotisoivan pilanteon koh-

teena. Hän on koditon henkiparantaja, joka ”ei ole sinut” sänkyjen kanssa ja jonka kulmia ko-

ristavat vesikilpikonnakorut (HI 140, 144). Hän on muuttanut väliaikaisesti päähenkilöparis-

kunnan Katien ja Davidin kotiin ja takana on ensimmäinen yhteinen ateria: ”Minä tiskaan”, GoodNews sanoo. ”Meillä on astianpesukone”, sanon, jolloin GoodNews luo Davidiin ahdistuneen katseen. Ei ole vaikea en-nakoida mitä on tulossa – –. ”Sinä et ole sinut astianpesukoneiden kanssa, sanon liioitellun uupuneesti – –. ”En”, GoodNews sanoo. ”Sinä et ole sinut aika monien sellaisten asioiden kanssa, joissa moni muu ei näe mitään ongelmaa”, huo-mautan. ”Niin”, hän myöntää. ”Mutta se ettei moni muu näe jossain mitään ongelmaa, ei tarkoita että muut olisivat oikeassa. Moni ajatteli aikoinaan että orjuus on okei, mutta. He olivat väärässä. – – Sillä eihän se ollut okei. Se oli todella paha juttu. – – ” ”Oletko sitä mieltä ettei orjuudella ja astianpesukoneilla ole mitään eroa – –?” ”Ehkä niillä ei ole eroa minulle.” (HI 149–150.)

58

GoodNews on juuri ennen ateriaa paljastunut vegaaniksi, mikä kertovan esityksen logiikan ja

eksotisoivan diskurssin hengessä liittää outoa veganismia yhteen sitä välittömästi seuraaviin

outoihin aiheisiin (Chatman 1978: 45–46). Kun vegaanihahmo on retorisin keinoin laitettu lä-

hestulkoon perustamaan astianpesukoneiden vapautusrintaman, ei GoodNewsin kantamia eet-

tis-moraalisia viestejä – joita on sijoitettu kertomukseen paljonkin – kenties oteta enää vaka-

vasti. Myöhemmin selviää GoodNewsin välttelevän elintasosymboleiksi katsomiaan astianpe-

sukoneita periaatteellisista ja solidaarisista syistä (HI 150). Eksotisoiva naurettavaksitekemi-

nen antaa luvan trivialisoida vegaanisuutta ja vegaaneja sekä spektakelisoida erilaisuutta.

GoodNewsilla on voimakas moraalinen vaikutus Davidiin, mutta Katien suhde

GoodNewsiin on hankala. Teoksen kantava teema on hyvän ihmisen problematiikka ja

GoodNews saa Katien tuntemaan itsensä huonommaksi ihmiseksi kuin hän on valmis myön-

tämään. Katie torjuu GoodNewsin herättämät tunteet mitätöivän, eksotisoivan diskurssin

avulla, ettei hänen tarvitsisi kohdata sellaista osaa itsessään joka on huolellisesti lakaistu pii-

loon.

3.2.7 Poliittinen eli eläinoikeusdiskurssi

Poliittinen eli eläinoikeusdiskurssi (Juppi 2003: 160–163) on ainoa vastakulttuurinen diskurs-

si. Sitä käyttävät pääasiassa aktivistit ja se tarkastelee liikettä sisäpuolelta. Tunnusomaista on

moraalin nostaminen lain yläpuolelle ja keskittyminen eläinoikeudellisiin ja -filosofisiin ky-

symyksiin, kuten eläinten kohteluun, spesismiin sekä antroposentrismiin. Eläinoikeusliike

koetaan osaksi globaalia moraalista vallankumousta. Se on vapaustaistelua, jolla on yhteyksiä

erilaisiin syrjinnän ja alistuksen muotoihin sekä yhteiskunnallisiin, ekologisiin ja ihmisen

luontosuhteeseen liittyviin ongelmiin. (Mts. 160–162.) Ajatus vallan ja sorron intersektionaa-

lisesta luonteesta sopii myös eettiseen veganismiin minkä lisäksi niitä löytyy useista vegaani-

ja eläinoikeusaiheisista tutkimuksista, kuten Laura Wrightin The Vegan Studies Projectista.

Poliittista diskurssia tuovat edes implisiittisesti esille kaikki aineistoni romaanit lukuun-

ottamatta Hyviä ihmisiä, jossa GoodNewsin veganismi mainitaan vain kerran, eikä eläinky-

symyksiä käsitellä – teos sijoittuukin puhtaasti mitätöivään ja eksotisoivaan diskurssiin. Ku-

ten sanomalehdissä eläinaktivisteihin, myös aineistossani poliittinen diskurssi paikantuu pää-

asiassa (eläinaktivisti- ja) vegaanihahmoihin, joko suoraan tai kertojan esittämänä. Se voi kui-

tenkin ylittää kerronnan tasoja ja jopa fiktiivisen ja todellisen maailma rajoja, kuten Huorasa-

59

dussa mikä tekee sen vegaanilukijuuden kontekstissä mielenkiintoisen ilmiön. Nähdäkseni

poliittisella diskurssilla on kaksi pääilmentymää aineistossani, riippuen (1) käyttävätkö ve-

gaanit diskurssia keskenään (tämä vaikuttaa olevan harvinaista, sillä ainakin sisäislukija on

tällöinkin usein ei-vegaani, ja tarvitsee enemmän informaatiota kuin vegaaninen sisäislukija

tarvitsisi) vai (2) onko se suunnattu hegemonisen lihansyönnin kulttuurin edustajille, kuten

Viirun vegaani-aiheiset puheenvuorot Safari Clubissa.

Jälkimmäisestä tyypissä erottelen valta-asetelmiin ja toimijuuteen liittyviä nyansseja.

Tällöin valtakulttuurille suunnattua poliittista diskurssia voidaan tarkastella myös seuraavasti,

vaikka nyanssien siisti erottelu onkin teoreettista. (2a) Onko diskurssi ulkoapäin marginalisoi-

tu ja tukahdutettu, ja siten puolustautumaan joutuva, reaktivinen altavastaaja tilanteessa, jossa

hegemoninen diskurssi määrittelee merkitykset, normit ja säännöt (Emman ja sisäisen sanka-

rin mediauutisoinnit aktivisteista)? Vai (2b) onko diskurssi aktiivisesti valittu ja toteutettu

vastadiskurssi, jossa merkitykset määritellään itse (Elizabeth Costellon luennot)? (Ks. Juppi

2003: 165–166, 172; 2004: 216, 223.) Romaanin lyömätön etu lehtijuttuihin verrattuna on se,

kuinka useita näistä vastakulttuurista nyansseista sekä valtadiskursseista voidaan löytää yh-

destä teoksesta, ja siten analysoida niiden keskinäistä dynamiikkaa.

Jos valtamediassa on suora lainaus radikaalista eläinoikeusjulkaisusta, se sijoittaa artik-

kelin yleensä demonisoivan diskurssin piiriin (Juppi 2003: 163). Syntyy siis tilanne jossa ak-

tivisteja itseään koskevissa jutuissakaan heidän äänilleen, arvoilleen ja sanomalleen ei anneta

valtamediassa tilaa – ja jos ne nostetaan esille, ne demonisoidaan tai tehdään muutoin tyhjiksi.

Heijasteleeko kirjallisuus tässä ominaisuudessa lehtijuttuja? Sijoittaako vastakulttuuri-

nen aines (valtakulttuurisen) romaanin demonisoivaan diskurssiin? Aineistolähtöisen tulkin-

tani mukaan näin tapahtuu osittain, mutta yksiselitteisesti ei voi esittää poliittisen diskurssin

sijoittavan koko romaanin tai edes kyseisen kohtauksen pääasiassa demonisoivaan diskurssiin.

Jaetulla sijalla yleisimmät veganismi-diskurssit ovat aineistossani mitätöivä, eksotisoiva ja po-

litisoiva (7/9 teosta), demonisoivan (6/9 teosta) ollessa toiseksi yleisin. Politisoivan diskurssin

osuus on siis aineistoromaaneissa huomattavan suuri, kun se Jupin (2003: 165) aineistossa oli

vain marginaalinen. Teoriassa eläinoikeusnäkökulma ja puhetapa näyttäisivät pääsevän ro-

maaneissa paremmin esille kuin lehdistössä. Ei kuitenkaan voida kieltää aineistossa maa-

lautuvan synkkän ja negatiivisen kuvan niin aktivisteista kuin vegaaneista, joten jonkinlaista

diskursiivista liukumista tapahtuu vegaaneiden omalle, sekä vegaani- ja eläinoikeusmyöntei-

sille (legitimoiville) diskursseille. Poliittinen diskurssi siis pääse aivan sellaisenaan, ikään

kuin oikealla tavalla, esille, vaan se suodattuu hegemonisten diskurssien lävitse.

60

Siinä missä Jupin aineiston yksittäinen artikkeli saattoi sisältää vain yhtä tai muutamaa,

yleensä harmonisoivaa, diskurssia, yksittäisessä fiktiivisessä teoksessa diskursseja, puhetapoja

ja näkökulmia tulee yleensä esille rikkaalla, monikerroksisella ja kompleksisella tavalla. Safa-

ri Club on oiva esimerkki moniäänisestä kerronnasta jossa erilaiset diskurssit kilpailevat. Fik-

tiivinen kertomus on kuitenkin tekijän ja kirjallisuusinstituution tuottamaa ja siten aina tietyllä

tapaa (hegemonisen ei-vegaanisesti) suodattuneina. Kirjallisuudessa on myös epäselvää, suu-

remmassa määrin kuin lehdistössä, kuka on äänessä. Kuulemmeko todellisen kirjalijan oman

arvomaailman kaikuja, vai onko hän asettautunut sisäistekijän rooliin joka on suopea eläinasi-

alle, vakka tekijä ei henkilökohtaisesti olisikaan? Kenen puolella kertoja tai sisäistekijä on?

Minkälaista diskurssia kustantaja ja ajan henki on suosinut? Millaiselle sisäislukijalle diskurs-

si on suunnattu ja kuinka se siihen kenties vaikuttaa?

Vastakarvaan-romaanin Kirsi muodostaa mielenkiintoisen leikkauspisteen erilaisten

diskurssien välille. Tulkitsen romaanin olevan kirjoitettu kaksoisyleisölle, siitä saavat oman-

laisensa kertomuksen irti niin vegaaniset kuin valtakulttuurin lukijat. Tekijä joutuu kuitenkin

tasapainoilemaan olettamiensa lukijakuntien välillä. Hän käyttää tietämätöntä ja kertomuksen

alussa vielä hegemonisen lihansyöntikulttuurin läpäisemää Kirsiä esitelläkseen valtakulttuuri-

selle sisäislukijalle veganimsin ja eläinaktivismin maailmoita. Teokseen on sisällytetty run-

saasti opettavaisia, saarnaavalta tuntuvia, poliittisia ja legitimoiviakin monologeja, jotka saat-

tavat pitkästyttää aihepiirejä tuntevia vastakulttuurista (vegaani)lukijaa, ja toisaalta olla ras-

kaita valtakulttuuriselle lukijalle. Kun kertoja-Kirsi lähtee Rosan kanssa kauppahalliin osta-

maan soijamaitoa, luomulehmänmaidosta seuraa kahden sivun pituinen tietopaketti: [I]hmettelin miksei Rosalle kelvannut luomumaito. – Koska olen vegaani, Rosa nauroi. Suoraan kotitilalta tuotetun maidon ja juuston ei olisi luullut riistävän eläimiä millään tavalla. Päinvastoin, senhän olisi vain kuvitellut tukevan luomutiloja ja eläinten hyvinvointia. – Kyse on eläinten hyväksikäytöstä, vaikka lehmät saavatkin parempaa kohtelua luomutaloudessa kuin teho-taloudessa, Rosa sanoi. – Eläimen tappaminen on aina väärin. – – Maidon tuottaminen oli Rosan mukaan ylipäätänsää luonnotonta. Vasikka erotettiin emostaan jo viikon iäs-sä, luomutilallakin, vaikka sen luontainen maidontarve olisi ollut puoli vuotta. – – – Miksi ihmisen ylipäätänsä pitäisi juoda lehmänmaitoa? – – – Mutta äidinmaitoa riittää vain vauvoille, muistutin. Kasvuikäinen lapsi tarvitsee kalkkia, magnesiumia ja vitamiineja, ja niitä on maidossa paljon. – Itseasiassa se on pelkkä myytti, Rosa sanoi, enkä ollut uskoa korviani. (VK 64–65.)

Otteessa näkyy kuinka Kirsi heijastelee teoksen sisäistekijän moneen suuntaan katsovia näkö-

kulmia, jotka koko kertomuksen tasolla tasapainottelevat ja neuvottelevat poliittisen, demoni-

soivan, mitätöivän, eksotisoivan ja legitimoivan diskurssin välillä. Romaanin edetessä neuvot-

telu kehittyy Kirsin sisällä yhä enemmän kohti ymmärtävää, legitimoivaa diskurssia, jonka

61

kautta hän ikään kuin antaa itselleen luvan muutokseen joka hänessä on tapahtumassa. Kirsi

elää tietyllä tapaa kaksoiselämää: hän kätkee perheeltään eläinaktivismi- ja vegaanikytkök-

sensä ja ystäviltään perheensä toimeentulon. Hän kutsuu lukijan mukaan pohtimaan eläinky-

symystä monista eri näkökulmista, ketään syyllistämättä.

Kilpailevien diskurssien leikkauspisteessä oleminen representoi eläinkysymysten vai-

keutta ja monimutkaisuutta, minkä käsittelyyn romaani sinänsä on sopiva medium. Teoksen

kehämäinen, pakotettu tasa-arvoisuus ja kantaaottamattomuus kilpailevien diskurssien välillä

saa kuitenkin aikaan tietynlaisen eettisen progression puutteen, joka tuntuu lukijana ei-

tyydyttävältä. Kirsin hahmo alkaa muuttua hegemonisen lihansyönnin edustajasta veganisoi-

dumpaan suuntaan, mutta lopullinen muutos ja päätökset, sekä lukuisat avonaiset kysymykset

ja tarinalanganpäät jätetään näyttämättä ja solmimatta. Teos ei esitä minkään näkökulman

olevan oikea (kertomuksen moraalinen sanoma), vaan se pikemminkin antaa informaatiota

jotta yleisö voi tehdä omat päätelmänsä sekä valita, tai olla valitsematta, puolensa.

3.3 Veganismin merkitykset, representaatiot ja funktiot

Feministisiä tutkijoita myötäillen vegaanilukijuudessa ja vegaaniteemaista kirjallisuutta tar-

kastellessani en pyri löytämään universaaleja sääntöjä. Tässä luvussa kuitenkin hahmottelen

huomaamiani yhteneväisyyksiä vertailuaineistoni eri teosten välillä, havaintojani siitä, kuinka

vegaanit ja vegaanisuus usein näissä romaaneissani esitetään ja miksi näin mahdollisesti on –

millaisia funktioita ja merkityksiä veganismille annetaan teoksissa.

Puhun tässä luvussa positiivisista ja negatiivisista piirteistä, ominaisuuksista ja esitysta-

voista. Diskurssianalyysista kirjoittavien Arja Jokisen ja Kirsi Juhilan tapaan tiedostan, että

tämä voidaan tulkita myös ongelmalliseksi. ”Asioiden määritteleminen negatiivisiksi tai posi-

tiivisiksi on väistämättä sidoksissa näkökulman valintaan. Tämä valinta sitoo analyysia ja sitä

kautta johtopäätöksiä”. (Jokinen & Juhila 1993: 99.) Tutkielman vegaanimyönteinen ja eläi-

miä kunnioittava näkökulma ja tutkijapositioni lienevät olleet selvät otsikosta alkaen. Nega-

tiivisella tarkoitan siis eläin- ja vegaanivastaisia puhe- ja esitystapoja, positiivisella taas eläin-

ja vegaanimyönteisiä, voimauttavia ja rakentavia – vegaanisia – puhe- ja esitystapoja.

62

3.3.1 Äärimmäisen asketismin diskurssit

Siirrymme nyt veganismiin mukailluista eläinoikeusdiskursseista eksplisiittisesti vegaanis-

miin liittyviin valtakulttuurisiin puhetapoihin. Niiden vegaanivastaisuus on niin silmiinpistä-

vää, että Matthew Cole ja Karen Morgan (2011) ovat nimenneet ilmiön vegafobiaksi. Sekä he

että Laura Wright (2015) ovat löytäneet hegemonisia diskursseja, joiden yhteiseksi nimittä-

jäksi voisi määritellä äärimmäisyyden, niukkuuden ja askeettisuuden, puutteen, häiriöisen

ruokasuhteen sekä vegaaniruokaan liittyvän fyysisen ja psyykkisen tyydyttämättömyyden

merkityksenantoja. Vegaanisuus kuvataan usein hankalaksi, ilottomaksi ja sairaalloiseksi.

Tämä näkyy myös kirjallisuudessa. Emman ja sisäisen sankarin teini-ikäinen Jasmine

ihmettelee, kuullessaan ystäviensä ryhtyneen vegaaneiksi, eikö se ole vaikeaa. Tuoreet vegaa-

nit kieltävät oletusarvoisen vaikeuden vastadiskurssilla veganismin helppoudesta ja eduista –

positiivinen sanoma kuitenkin vesittyy asketismin ja niukkuuden diskurssin alle, sillä samassa

hengenvedossa veganismi määritellään painonhallinnan välineeksi. Hoikkuuden ja laihdutta-

misen glorifiointi erityisesti naisten ja tyttöjen ihanteena, sekä veganismin linkittyminen tähän

diskurssiin, on silmiinpistävää, mikä mitätöi veganismin eettisiä viestejä. Huolestuttavaksi ar-

tikulaation tekee sen toistuvuus tässä nuorille tytöille suunnatussa teoksessa. (ES 61, 145.)

Veganismia jäsennellään ja määritellään usein valtadiskursseissa (mukaanluettuna kir-

jallisuus ja tieteellinen tutkimus) negaatioiden kautta – mitä vegaanit eivät syö, käytä tai tee.

Samalla vegaanisuudesta annetaan, toisinaan ilman tarkoitusta, yksipuolinen, negatiivinen ja

kieltäymystentäyteinen kuva, mikä ei ole veganismin oletusarvoinen todellisuus. Näin esitet-

tynä veganismi linkittyy helposti häiriöiseen ruokasuhteeseen. Syömishäiriödiskurssi siis

myötäilee valtakulttuurista vegaanidiskurssia ja molemmat esitetään stereotypisoituina ja su-

kupuolittuneina. (Cole & Morgan 2011: 141–142; Mikkola 2012: 124; Peltokoski 2003: 101.)

Wrightin mukaan erityisesti naisten ei-normatiivisiin ruokavalioihin yhdistetään usein

asenne että heidän syömistään ja ravinnonsaantiaan tulisi valvoa, mikä liittää veganismia his-

torialliseen jatkumoon, jossa naisten kehoja on yhteiskunnassamme monin tavoin kontrolloi-

tu. Osasyyksi hän esittää juuri sen, kuinka vegaaniruokavaliosta rakennetaan diskursiivisesti

rajoittunut ja äärimmäinen. Samalla paljastuu eläinten syömisen kulttuurinen hegemonisuus,

sekä Carol J. Adamsin toteama binaarinen logiikka, jossa vain normatiivinen ruoka merkityk-

sellistetään monipuoliseksi, terveelliseksi ja haluttavaksi. (Adams 2015: xvi; Wright 2015: 24,

89–91, 100.) Vegaanikehon ulkopuoliseen kontrollintarpeeseen ja syömishäiriöihin impli-

koiva diskurssi on hiipinyt myös Safari Clubiin: Helena epäilee Viirun ravinnonsaantia tämän

63

vegaanisuuden ja laihuuden vuoksi, tuntien halua varmistaa Viirun syövän ”edes kerran kun-

non aterian” (SC 268). Tulkitsen Helenan tarkoittavan eläinkunnan tuotteita sisältävää ruokaa.

Pääosin häiriöisen ruokasuhteen representaatioita esiintyy aineistossani implisiittisesti

tai lievemmän kieltäymyksen ja askeesin diskurssien kautta. Emmassa ja sisäisessä sankaris-

sa eksotisoiva asketismi hipoo omanlaisiaan sfäärejä. Vegaaneista ja eläinaktivisteista koos-

tuva nuorisojoukko on vallannut talon. Polttopuut ovat loppuneet ja nälkä ja kylmä alkavat

vaivata Emmaa ystävineen, jotka ovat vasta tutustumassa vegaanisuuteen ja aktivismiin. He

kiinnittävät huomiota siihen, etteivät muut näytä tuntevan kylmää eivätkä nälkää: – Olisi ihana tarjota teille yrttiteetä, mutta niin kun huomaatte, meillä ei ole puita eikä sähköä, Juulia sanoi. Se tuntui ihan vilpittömästi ajattelevan että meille riitti kun saatiin kuulla miten ihanaa hänestä olisi ollut tar-jota meille yrttiteetä. Me nyökyteltiin kohteliaasti. – – – Meidän piti tehdä ruokaakin, mutta ei siitäkään taida nyt tulla mitään, joten me [vegaanit] vähän päätimme niin että paastoamme tämän päivän, Juulia jatkoi. – Paasto kirkastaa ajatuksia, joku sanoi. – – – Onko nämä [vegaanit] teidän mielestä jotenkin paskantärkeitä? Jasmine kuiskasi. Mä tyrskähdin. – – – Ihmisten pitäisi paastota säännöllisesti, siitä tulee ihan uskomattoman hieno olo, Juulia sanoi. Mä ihmettelin miten se pystyi näyttämään noin hyvinvoivalta. Minkä tähden se ei palellut? Johtuiko se paas-tosta? – Ensin me oltiin jotenkin murheellisia siitä kun puut loppui, mutta onneksi me keksittiin tämä paasto, ja nyt kaikki on taas hyvin! Juulia sanoi. (ES 72–73.)

Vegaaneihin liitetään kohtauksessa lähes salaperäistä taikavoimaa, sillä he eivät näennäisesti

koe fyysisiä perustarpeita. Toisaalta heidän passiivisesta omituisuudestaan tehdään pilaa niin

implisiittisesti kuin eksplisiittisestikin, toisaalta heidät esitään ei aivan ihmisen kaltaisina.

Kuinka usein aineistokirjallisuudessani sittena veganismia lähestytään positiivisesti

syömisen ja ruuan taikka kieltäymyksen ja niukkuuden kautta? Safari Clubin Viiru kuvataan

hyvin laihaksi, eikä hän syö lainkaan kertomuksen aikana, vaikka sekaruokavaliota noudatta-

vien henkilöiden kerrotaan syövän ja laittavan ruokaa.32 Hyvissä ihmisissä istutaan pöytään ja

liharuokia nimetään, mutta GoodNewsin ei mainita syövän mitään. Hänen veganismiaan ei

merkityksellistetä ja vegaanisuus ruokineen häivytetään ensimmäisen maininnan jälkeen.

(Toisaalta sitä ei myöskään ongelmallisteta, vaan se on ikään kuin vähäisin GoodNewsin omi-

tuisuuksista.) Huorasadun keskelle on sijoitettu vegaaninen mokkapalojen ohje, mikä on

poikkeava ja huomiotaherättävä keino tuoda esille vegaaniruokaa. Vastakarvaan-romaanissa

ruoka tulee esille hyvin normaalilla tavalla: vegaanit tekevät ja syövät hyvää ruokaa ja käyvät

vegaaniravintolassa ja ostoksilla. Yökierron vegaaniteemainen sivukertomus keskittyy pitkälti

ruoan ympärille, sillä vegaani-Jennyn isä Krister on perinteisen koulukunnan kokki joka hal-

veksii kasvisruokaa. Krister kuitenkin kehittyy ja alkaa opettelemaan vegaanista ruoanlaittoa.

32 Ainoa poikkeus on takauma Viirun lapsuudesta, jossa hän syö suklaata ja juo virvoitusjuomaa.

64

Jennyn vegaanisuus muuttuu henkilökohtaisesta loukkauksesta ammatilliseksi, positiiviseksi

haasteeksi jonka hedelmiä Krister päässee työssäänkin hyödyntämään.

Vegaanisen ruoan ja syömisen esilletulo vaihtelee siis kertomuksesta toiseen – huomi-

onarvoista lienee, ettei vegaanisuutta aina merkityksellistetä ruoan ja syömisen kautta mikä on

hyvä asia koska vegaanisuus on muutakin kuin ruokavalio. On ymmärettävää ettei kaikissa

romaaneissa kerrota henkilöiden banaaleista arkisista toimista, kuten ruokailusta. Vegaani-

teemaisessa kirjallisuudessa ehkä erityisen mielenkiintoisiksi muodostuvat Safari Clubin ja

Hyvien ihmisten kaltaiset teokset, joissa lihansyöjien kerrotaan syövän, mutta vegaaneiden ei.

Kieltäymysten korostamisen sijaan vegaanisuutta voidaan tarkastella voimauttavassa

valossa, irrottautuen asketismin diskurssista ja uudelleenkonseptualisoida veganismi positiivi-

sessa hengessä. Tarvittaessa tämä voidaan tehdä vastustavaa lukumetodia käyttäen. Jokapäi-

väiset valinnat voidaan nähdä merkityksellisinä ja eettisesti kestävinä vaikutuskeinoina, iden-

titeetillisenä kivijalkana, viesteinä, ryhmään kuulumisena, erontekona valtakulttuuriin ja toisi-

naan protestin mahdollisuuksina niin fiktiossa kuin todellisessa elämässä. (Lindholm 2003:

74; Niemi 2008: 12, 16; Peltokoski 2003: 92; Puuronen 2008: 190–191; Wright 2015:6.)

Enemmän kuin ruokavalio, enemmän kuin elämäntapa – pohjimmiltaan veganismissa ei ole

kyse mitä ei tehdä, syödä tai käytetä, vaan miksi näin tehdään.

3.3.2 Vegaanisuuden representaatioita, stereotypioita ja ”konventioita”

Olen kiinnittänyt huomiota kuinka Safari Clubissa ja vertailuaineistossani toistuu tiettyjä arti-

kulaatioita, stereotypioita ja kaavoja vegaanihahmoihin ja veganismin representaatioihin sekä

esitystapoihin liittyen. Kutsun niitä yhteisesti ”konventioiksi”, vaikkei näin suppeasta aineis-

tosta voitane oikeaoppisesti konventioita nimetä. Vaikkei kaikkia piirteitä löydykään jokaises-

ta teoksesta niiden toisteisuus ja toisiaan vastaavuus on silmiinpistävää.

Ensimmäinen ”konventio” on tilallista – vegaaniteemaiselle kirjallisuudelle ja vegaani-

teemalle kirjallisuudessa ei anneta tilaa. Vegaaniteemaista kirjallisuutta löytääkseen täytyy

nähdä vaivaa. Vegaaneita ja veganismia käsitteleviä romaaneita ei ensinnäkään ole markki-

noilla runsaasti. Toisekseen vegaanisuus on niin marginalisoitua ettei sitä mainita kirjastotie-

tokantojen fiktioon liitetyissä asiasanoissa. Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu Fin-

to sekä fiktiivisen aineiston asiasanasto Verkko-Kaunokki tuntevat asiasanan veganismi. Kun

asiasanan syöttää suomalaisten kirjastojen yhteiseen Frank-hakukoneeseen tai kirjastojen yh-

65

teiseen metatietovarantoon Melindaan varsinaisia kaunokirjallisia, fiktiivisiä teoksia löytyy

vain yksi – tämänkin tutkielman vertailuaineistoon kuuluva Emma ja sisäinen sankari. Safari

Clubin kohdalla ei veganismia siis mainita kirjastotietokannoissa.33

Vegaaniteemaisen kirjallisuuden tilallinen rajoittaminen myötäilee veganismin margi-

nalisointia kulttuurissamme, sekä toisaalta vegaanisuuden tilallisuuden ja merkityksellisyyden

rajoittamista teosten sisällä. Veganismi ja vegaanihahmot ovat usein taka-alaistettu ja redusoi-

tu sivuhahmoihin, -rooleihin ja -juoniin ja kun ne ovat tuotu esille, ne usein trivialisoidaan.

Safari Clubin Viiru on koulukirjaesimerkki tällaisesta kohtelusta.34 Vaikka hänellä on kerto-

muksessa ratkaiseva rooli, hän on kuitenkin vain sivuhahmo. Viirusta ei kerrota paljoa. Hänen

lapsuutensa takaumaa käsittelevässä avausosuudessaan kertomuksen alussa ei Viirua nimetä

tai esitellä, joten lukija ei tiedä kenestä puhutaan. Huomionarvoisesti niin ikään kertomuksen

alkuun sijoitetuissa Ukrin ja Helenan lapsuudenvälähdyksissä heidät kyllä nimetään. Viirun

avausosuudessa annettu informaatio surullisesta lapsuudesta yhdistyy ensimmäisellä lukuker-

ralla päähenkilöön Helenaa, sillä Viirun varsinainen esittely tapahtuu vasta sivulla 116. (SC

14–16, 19–20.) Koko Viirun esiintymisen ajan häntä maalata etäisyyden, vierauden ja ulko-

puolisuuden värein. Yökierrossa vegaaniaiheinen sivujuoni on niin irrallinen pääkertomukses-

ta, että sen voisi poistaa päätarinan kärsimättä. Vegaanisuus on siis monella tapaa marginali-

soitu niin kirjankansien sisä- kuin ulkopuolellakin. Katson tämän olevan osa hegemonisen li-

hansyöntikulttuurin käyttämiä mitätöiviä, marginalisoivia taktiikoita.

Toisena ”konventiona” on artikuloida veganismi ja eläinoikeusaktivismi niin tiiviisti yh-

teen, että ne muodostuvat lähes synonyymeiksi (esim. YK 234). Eläinaktivismi puolestaan

määritellään ja leimataan yleensä tuomitsevaan sävyyn rikollisuudeksi, mikä paljastaa sisäis-

tekijän valtakulttuurisen näkökulman ja aktivisteihin kohdistuvat arvoarvostelmat. Pirita Jupin

(2003: 160–161) mukaan aktivistit itse katsovat toimintansa olevan rikollisuuden sijaan mo-

raalisesti oikeutettua vapaustaistelua toislajisten eläinten puolesta. Suden hetkessä Tompan

yleisölle suunnattu kerronta toimii ikään kuin järjen äänenä vastakultturisia vegaaneja ja

eläinaktivisteja vastaan – samalla Tomppa teeskentelee vegaanista Tanjaa miellyttääkseen

olevansa täydestä sydämestään veganismissa ja aktivismissa mukana. Järjen ääni edustaa siis

33 Testihaut suoritettiin 24.3.2017. 34 Tämän valossa ei ole yllättävää, kuinka monet vegaanihahmoista on sijoitettu tarinamaailmoissa joko yh-

teiskunnan marginaaleihin ja/tai toisiksi jotka eivät kuulu ”meihin”. Tämä voi tapahtua vegaanien omasta tahdosta, kuten Vastakarvaan-romaanissa ja myös Viirun kohdalla, jolloin kyse on tietoisesta irtiotosta he-gemoiseen lihansyöntikulttuuriin – vastadiskurssista, jolla rakennetaan (radikaalia) identiteettiä ja vahviste-taan oman ryhmän sisäistä yhteisöllisyyden tunnetta (Lindholm 2003: 73–75). Tämä on kuitenkin eri asia kuin kerronnallinen ja diskursiivinen redusointi ja marginaalistaminen, jota tällä ”konventiolla” ajan takaa.

66

hegemonista lihansyöntikulttuuria, virallista yhteiskuntaa ja vallitsevaksi oletettua (lukijan)

mielipidettä (Lehtonen 1996: 13). Hyvissä ihmisissä, ainoana vertailuaineistostani, ei esiinny

lainkaan eläinoikeusajattelua. Huorasadussa ja Piin elämässä vegaanisuus ei linkity radikaa-

liin eläinoikeusaktivismiin, vaikka niissä tuodaankin eläinoikeudellisia näkemyksiä esille.

Amerikkalaisessa pastoraalissa fruitariaani-Merryn toiminta ei linkity perinteiseen eläinakti-

vismiin, mutta jainalaisena hän ei halua pahaa yhdellekään olennolle, oli kyseessä sitten eläin,

kasvi, mikrobi tai vesi – tavallaan Merry on siis pan- tai olio-oikeudellisella asialla.

Kolmannessa ”konventiossa” veganismi linkitetään yleisemmin rikollisuuteen. Vaka-

vimpia kytköksiä ovat murhat, väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö. Murrot, varastamiset,

vakoilu, (eko)terrorismi ja ilkivalta tulevat kaikki aineistossani esille – Safari Clubiin on

päässyt jokainen, väkivaltaa lukuunottamatta. Ainoastaan siinä vihjataan vegaanihahmojen

syyllistyneen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Ihmiseläinten murhia tapahtuu vegaani- tai kas-

vissyöjähahmojen toimesta varmuudella Safari Clubissa, Suden Hetkessä, Huorasadussa ja

mahdollisesti Piin elämässä. Amerikkalaisen pastoraalin Merry murhaa ihmisiä, mutta tämä

tapahtuu ennen hänen vegaaniksi ryhtymistään. Huorasadussa vegaani- ja vegetaristihahmo-

jen tekemät murhat esitetään valtakulttuuria vastustavasta perspektiivistä – ne eivät näyttäydy

rikoksina vaan kertomus viestittää kyseessä olevan oikeutetun vapaustaistelun, koston ja itse-

puolustuksen. Tämä paljastaa radikaalin sisäistekijän läsnäolon, mutta toisaalta maagisrealis-

tinen genre mahdollistaa lukijan suhtautuvan erilailla kuolemaan ja tappamiseen kuin realisti-

nen kerronta. Tämän vuoksi Huorasatua ei voi arvioida eettisesti aivan samalta viivalta realis-

tisen Safari Clubin kanssa, vaikka Ukrinkin murha esitetään ikään kuin moraalisesti oikeutet-

tuna. Vegaaniteemaisessa kertomuksessa ihmiseläinten murhien shokeerausvoimalla pelaami-

nen korostaa binaarisen logiikan mukaan ihmisten asettamista muita eläimiä arvokkaammalle

sijalle niin sisäistekijän ja sisäislukijan toimesta, niin tarinamaailmassa kuin omassammekin.

Neljäntenä ”konventiona” kirjallisuuden lajityyppi ja kohdeyleisö näyttäisi yhtä aikaa

sekä ei-vaikuttavan että vaikuttavan vegaaneiden representaatioihin. Ensinnä vegaanihahmot

näyttävät rakentuvan yllättävän samankaltaisiksi lajityypistä ja kohdeyleisöstä riippumatta.

Toiseksi, kuitenkin rikoksiin kytkeytyneet juonet näyttävät suosivan vegaaniaiheita ja -

hahmoja. Seitsemässä kymmenestä (vertailu)aineistoromaanistani vegaanihahmo liitetään

varmasti jonkinlaiseen lain rikkomiseen, vaikka vain Yökierto kuuluu varsinaiseen dekkari-

genreen. Rikosromaaneissa sekä trillerimäisessä Safari Clubissa ymmärrettävistä syistä ker-

tomus rakentuu rikosjuonen ympärille. Rikollisuutta esiintyy kuitenkin vakavuudeltaan vaih-

televasti (niin rikos-oikeudellisesta kuin esitystavan näkökulmasta) myös nuortenromaaneissa.

67

Herää kysymys miksi vegaanihahmoja valikoituu juuri rikosteemaisiin kertomuksiin?

Teosten voidaan nähdä heijastelevan Jupin (2003) kuvaamaa 1990-luvun vastakulttuurista ti-

hentymää ja eläinoikeusaiheista käytyä mediakeskustelua. Rikoskertomus voi olla luonteva

tapa käsitellä yhteiskunnallis-kulttuurisia ongelmia ja tässä ominaisuudessa se mahdollistaa

tekijän osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kritisoivan vallitsevaa tilannetta.

(Mikkola 2012: 61–62.) Tällöin voisi puhua tekijän rakentavista tarkoitusperistä, tai jopa teki-

jän aktivismista, johon palaan luvussa 4.1.2. Toisaalta teosten voidaan tulkita kierrättävän ne-

gatiivisia, haitallisia stereotypioita, artikulaatioita ja diskursseja, jolloin tekijän tarkoitusperät

voivat olla kyseenalaiset. Tekijän perimmäisiä tarkoitusperiä emme usein saa kuitenkaan tie-

tää, mutta huomio kannattaa Jupin hengessä kohdistaa siihen, kuka tai mikä asetetaan kerto-

muksissa ongelmaksi. Jos nimenomaan vegaanit, vegaanisuus tai eläinoikeuksien ajaminen on

asetettu ongelmaksi, niin kuin Viirun tapauksessa vaikuttaa olevan (myös Ukri ja patriarkaat-

tinen yhteiskunta on asetettu feministisestä ja feministis-vegetaarisesta näkökulmasta ongel-

maksi Safari Clubissa), on syytä tarkastella kriittisesti kertomuksen, sisäistekijän ja kertojan

välittämiä eettisiä viestejä, arvoja ja asenteita veganismiin liittyen.

Aineistoni perusteella vuosituhannen vaihteen vegaanikirjallisuuden aaltoon liittyy

olennaisesti veganismin kaavamainen leimaaminen, mustamaalaaminen ja trivialisointi, jota

Safari Clubikin on sekä luomassa että uusintamassa. Vegaanikirjallisuus tuntuu siis seuraavan

tiettyjä ahtaita kaavoja. Tämä tapahtuu negatiivisten, hegemonisten diskurssien kautta, jotka

tunnistaa niiden määrällisestä hallitsevuudesta sekä itsestäänselvinä ja vaihtoehdottomina esit-

tämisestä (Jokinen & Juhila 1993: 81, 85). Teokset ovat luomassa fiktiivisen veganismin ste-

reotypioita ja ”konventioita” – vakiintuneita tapoja esittää vegaaneja kirjallisuudessa. Samalla

teoksesta toiseen toistuessaan negatiiviset vegaanikuvastot luovat ja pitävät yllä stereotypioita

ja diskursseja (vrt. Cole & Morgan 2011; Juppi 2003, 2004; Wright 2015). Yhdessä teokset

kasvavat mittasuhteisiin jota ei voi ohittaa yksittäisten romaanien ominaisuuksina. Tämä tun-

tuu olevan oireellista ja kertovan jotakin pikemminkin yhteiskuntamme kuin veganismista.

3.3.3 Vegaanihahmojen funktiot: mustia hevosia ja muutoksen tuulia

Tulkinnassani olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka (vertailu)aineistossani vegaanihah-

moilla ja vegaanisuudella vaikuttaisi olevan tiettyjä kertomuksen rakenteeseen liittyviä omi-

naisuuksia ja kytköksiä – kerronnallisia funktioita. Vegaanihahmot eivät tunnu aina olevan

68

täysin ihmisen asemassa kertomuksissa. Joissakin tapauksissa, kuten Safari Clubissa tai Huo-

rasadussa, vegaaninhahmot voidaan tulkita redusoiduiksi lähes pelkiksi välineellistä hyötyä

omaaviksi kerronnallisiksi keinoiksi. Huorasadussa tämä tapahtuu konkreettisesti, kun ve-

gaaninen, kirjailija Laura Gustafssonia esittävä hahmo astuu kertomuksen ulkopuolelta sisä-

puolelle suorittamaan tiettyä tehtävää, jonka tarinamaailman henkilöt hänelle antavat.

Shlomith Rimmon-Kenan pohtii, kuinka teksti ei saisi tuntua lukijasta liian vieraalta,

muttei liian helpoltakaan. Lukijaa otteessaan pitävään tekstiin tulisi siis sijoittaa sekä tuttuja

elementtejä, jotka tekevät siitä ymmärrettävän ja samaistuttavan, ja toisaalta vieraita element-

tejä joiden tehtävänä on hidastaa ymmärtämisprosessia. (2002: 123.) Eläinoikeusjulkisuuden

diskursseissa aktivistit näyttäytyvät vieraina ja eksoottisina, sellaisina joihin monen valtakult-

tuurisen lukijan on vaikea samastua – myös vegaanitutkimuksessa on huomattu sama ilmiö

(Juppi 2003: 168; Wright 2015: 4). Hegemonisen lihansyönnin kulttuurissa – johon kirjalli-

suusinstituution voi katsoa kuuluvan – vegaanihahmot voivat toimia tällaisina vieraina ja ou-

toina elementteinä, kuten Viiru Safari Clubissa tai DJ GoodNews Hyvissä ihmisissä. Tällöin

hahmot ovat usein melko synteettisiä, minkä vuoksi vegaanihahmot jäävät helposti etäisiksi ja

kapea-alaisiksi. (Cole & Morgan 2011: 142; Phelan 1996: 29; Wright 2015: 2.)

James Phelan kirjoittaa retoris-eettistä kertomusteoriaa kiinnostavan kertomusten epä-

vakaudet ja jännitteet. Ne ovat kerronnallisia keinoja, joita tarvitaan kertomuksen alusta lop-

puun viemiseksi ja ne kuljettavat kertomuksen progressiota eteenpäin. Epävakaudet sijoittuvat

tarinan tasolle ja ne voivat muodostua henkilöiden välille, henkilön ja tarinamaailman välille

tai henkilön sisälle. Jännitteet puolestaan muodostuvat kertovan esityksen tasolle, jossa kerto-

jan ja sisäislukijan tai sisäistekijän ja sisäislukijan välille muodostuu arvoihin, arvosteluun,

tietoon tai uskomuksiin liittyviä epäjohdonmukaisuuksia. (Phelan 1996: 217–218.) Nähdäkse-

ni vegaanihahmot toimivat aineistossani aina epävakaisuuksien ja jännitteiden lähteenä. Esi-

merkiksi elämää kunnioittavaa ideologiaa edustavan vegaanin asettaminen murhaajaksi voi-

daan tulkita provosoivaksi keinoksi shokeerata yleisöä ja rakentaa kertomuksiin jännitteitä.

Uskon juuri vegaanisuuteen yhdistettyjen (median muokkaamien) mielikuvien, merki-

tysten, stereotypioiden ja marginalisoidun toiseuden ansiosta ja vuoksi kirjailijoiden pystyvät

käyttämään vegaanihahmoja vapaasti tarkoitusperiinsä, jolloin vegaani soveltuu kertomuksen

(toisinaan ei-toivotuksi) jännitteiden ja epävakaisuuksien tuojaksi eli mustaksi lampaaksi, syyt

niskoilleen ottavaksi syntipukiksi, yllättäväksi toimijaksi eli mustaksi hevoseksi, eläineettiseksi

välikappaleeksi, käännekohdaksi ja muutoksen tuulen airueeksi. Osa näistä funktioista voi-

daan tulkita positiivisessa valossa koska vegaanit esitetään tärkeinä muutoksen elementteinä.

69

Osa voidaan kuitenkin nähdä negatiivisina, koska veganismi ja vegaanit välineellistetään ja

alistetaan kertomuksen materiaaliksi. Tämä kielii siitä, ettei veganismia edes haluta tehdä

”meiksi” ja ymmärrettäväksi, jotta vegaanihahmo olisi aina tarvittaessa käytettävissä yllättä-

vänä, arvaamattomana tekijänä ja kerronnan sekä progression apukeinona. Positiivinen ja ne-

gatiivinen tulkinta limittyvätkin keskenään, eikä niitä voi täysin eristää toisistaan.

Safari Clubin Viirun voi kärjistäen tulkita kirjoitetun kertomukseen jotta hän tappaisi

Ukrin ja pelastaisi samalla ihmiseläimen, Helenan. Tämä on Viirun merkittävin funktio ja

peittää alleen veganismiin liitettyjä ei-ihmiseläinten pelastamisen merkityksiä. Kulttuurisesti

konstruoitu, negatiivisesti latautunut, radikaaliksi oletettu vegaani-aktivisti näyttäytyy niin

vieraana että sisäistekijä ja hänen yleisönsä – sekä tarinamaailma väki – voivat uskoa hänen

pystyvän mihin tahansa, jopa murhaan. Viiru on kertomuksen yllättävä tekijä, musta hevonen.

Viirun annetaan kantaa vastuu murhasta ja toimia syntipukkina, mutta tarkkaavaiselle

lukijalle paljastuu vihjauksia mahdollisuuteen, että Helena on saattanut osallistua murhan

suunnitteluun. Martha Nussbaum (2011: 44) kirjoittaa populaarikulttuurin toistavan ja kierrät-

tävän tarinoita joissa hyvien hahmojen vaikeudet päättyvät pahan hahmon surmaamiseen.

Eläinten Hyväksi nimetyn Helenan vaikeudet päättyvät hetkellä, jolloin Ukri iskeytyy eläin-

museon tornin pohjalle pää murskana. Viiru toimii ratkaisevana tekijänä joka laukaisee Ukrin

ja Helenan välille virinneet epävakaudet ja jännitteet – Viiru on myös tarinan sankari.

Vegaanihahmo toimii vastakulttuurisessa hengessä kertomuksissa usein muutosten tuul-

ten airueena, enteillen kertomuksen käännekohtaa. Usein tämä tapahtumien kulku saa alkunsa

mustaan hevosuuteen liittyvästä yllätyselementistä. Hetki jolloin Viiru paljastaa Helenalle tie-

tävänsä Ukrin ahdistelleen ja seksuaalisesti hyväksikäyttäneen Helenaa muodostuu käännepis-

teeksi, jonka jälkeen kertomuksen henki muuttuu käsinkosketeltavalla tavalla, jännitys lauke-

aa ja epätoivo muuttuu toivoksi, vaikkei lukijalle kohtauksen yksityiskohtia paljastetakaan.

Tuosta hetkestä alkaa Ukrin loppuelämän lähtölaskenta. Vastakarvaan-romaanin Kirsi huo-

maa elämänsä muuttuvan myös täydellisesti maailmankatsomukseen, uskonnollisiin näke-

myksiin, ihmisen ja eläinten suhteisiin ja seksuaaliseen suuntaukseen liittyen sen jälkeen kun

hän tutustuu vegaaniseen Rosaan ja tämän ystäväpiiriin. Vastakulttuuriset voimat ovat prog-

ressiivisia niin yhteiskunnassamme kuin kertomuksissa, ne problematisoivat status quoa ja

johdattavat siitä eteenpäin – kohti muutosta, kohti parempaa maailmaa.

J.M. Coetzee kertoo Nobel-voitonsa jälkeisessä haastattelussaan kirjailijan näkökulmas-

ta, kuinka vaikea on tavoittaa ei-ihmiseläinten sisäisiä maailmoja ja tietoisuutta syyllistymättä

antropomorfisointiin (Engström 2004). Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä funktiona näkemyk-

70

seni on, että vegaanihahmon ja veganismin keskeinen kyky kertomuksissa on tuoda eläimiä ja

eläimiin liittyviä eettis-moraalisia, poliittisia ja yhteiskunnallis-kulttuurisia aspekteja esille,

kertomuksen keskiöön. Veganismia voidaan käyttää tai se voi toimia poissaolevaa viittaus-

kohdetta näkyväksitekevänä funktiona kertomuksissa. Tämä on tärkeä tehtävä eläintenoikeuk-

sien kontekstissa yhteiskunnassamme, joka on sulkenut silmänsä toislajisilta, erityisesti rutii-

ninomaisesti hyväksikäyttämiltään eläimiltä. Argumenttini on, että vegaanihahmot ja vega-

nismi voivat olla eettis-poliittisesti ja affektiivisesti latautunut välikappale tekijän ja eläimen

välissä, jonka avulla ei-ihmiseläimiä voidaan merkityksellistää kertomuksissa tavalla, joka

välttää monia eläinkuvaukseen liittyviä ”vaaroja”, kuten antropomorfisointia. Vegaanihah-

mon kautta teokseen voidaan sijoittaa eläinten asiaa vaikka eläimet olisivat kertomuksessa

muuten taka-alalla. Vegaanihahmo representoi eläimiä, ja on tämän vuoksi mielestäni aina

myös temaattinen (Phelan 1996: 29).

71

4 EETTISYYS, ELÄINFILOSOFISET ARVOT JA ELÄIMET

Yes, she is an engaging person, isn’t she, Molly Bloom – Joyce’s Molly, I mean. She leaves her traces across the pages of Ulysses as a bitch on heat leaves her smell. – – Men pick up the scent and sniff and cir-cle around and snarl at each other, even when Molly isn’t on the scene. (EC 12–13, kursiivi LL.)

Näin puhuu Elizabeth Costello viitaten James Joycen Odysseus-romaanin Mollyyn. Kuten

Elizabethin vastakarvainen tapa lukea Mollya esille kertomuksesta, omassa lukutavassani viit-

tauksia ei-ihmiseläimiin voidaan aistia (vegaaniteemaisen) kaunokirjallisuuden sivuilla kuin

kiimaisten narttujen hajuviestejä. Vegaanilukijana en voi vastustaa fiktiivisten eläinten kerto-

muksiin jättämiä implisiittisiä tai eksplisiittisiä jälkiä.

Tässä luvussa keskityn siis tarkastelemaan Safari Clubia ja vertailuaineistoani näkö-

kulmasta, joka etualaistaa eläimet kertomusten kätköistä. Tarkastelen muun muassa millaisia

eettisiä kysymyksiä, representaatioita ja merkityksiä muunlajisiin eläimiin liitetään. Pohdin

myös fiktiivisen eläimen kategoriaa ja eläinten kirjallisia ja kerronnallisia esitystapoja.

4.1 Safari Clubin eettinen luenta

James Phelan on jakanut kertomusten eettisen ulottuvuuden neljään mahdolliseen komponent-

tiin, jotka avaavat hedelmällisiä näkökulmia Safari Clubin (sekä vertailuaineiston) eettiselle

tarkastelulle sekä omanlaiseni, vegaanis-eettisesti värittyneen lukemistavan hahmottelulle.

Ensinnä kerrotun etiikassa (ethics of the told) keskitytään hahmoihin ja tapahtumiin. Toiseksi

kertomisen etiikassa (ethics of telling) keskitytään tekstin sisäisiin rakennelmiin – sisäisteki-

jään ja kertojiin – sekä näiden yleisöihin liittyviin eettisiin suhteisiin. Kolmanneksi etiikka

liittyy kirjoittamiseen ja tuottamiseen (ethics of writing/producing), jolloin keskitytään tekstin

ulkopuolisiin tekijöihin, esimerkiksi todellisiin kirjailijoihin tai kirjallisuuden kenttään. Nel-

jänneksi lukemisen ja vastaanoton etiikka (ethics of reading/reception) keskittyy kysymyksiin

yleisöistä ja niiden osallistumisesta kertomuksiin. Näiden lisäksi Phelan mainitsee myös tutki-

jan vastuulle jäävän metodologiaan liittyvän eettisyyden jossa, päinvastoin kuin Monika Flu-

72

dernikin luonnollisessa narratologiassa tai strukturalistisessa narratologiassa, lähestytään tut-

kittavia teoksia ainutlaatuisina kokonaisuuksina ilman universaaleiden sääntöjen etsimistä tai

luomista. (Fludernik 2010: 18; Phelan 2011: 56–57; Phelan 2013: 1–2.)

Tämän lisäksi eettisen ulottuvuuden kysymyksiä voidaan tarkastella ainakin neljästä po-

sitiosta: henkilöhahmojen, kertojan, sisäistekijän ja/tai todellisen yleisön kautta. Tämän hie-

nosyisen, monikerroksisen ja intersektionaalisen eettisen lukemisen siivilän tarkoitus on ko-

rostaa kuinka eettisesti painottunut kirjallisuudentutkimus on enemmän kuin teoksen moraali-

sen sanoman etsimistä. Kirjallisuudentutkijat ja filosofit eivät kuitenkaan ole päässeet yksi-

mielisyyteen siitä, mikä tuon ”enemmän kuin” määritelmä olisi. (Phelan 2013: 2; 2011: 55.)

Luvun tarkoituksena on hahmotella mitä eettinen luenta tarkoittaa vegaanilukijuuden

kontekstissa ja millaisia eettisiä näkökulmia Safari Clubiin aukeaa. Vastakkaisten, kulttuuri-

sesti rakentuneiden arvojen, ideologioiden, lajienvälisten eturistiriitojen sekä fiktion ja toden

yhteentörmäyksissä syntyy jännitteisiä paikkoja poliittisille ja eettisille kysymyksille.

4.1.1 (Fiktiivinen) eläin, kirjallisuus ja kieli

The mode of consciousness of nonhuman species is quite different from human consciousness. There is a strong argument to be made that it is impossible for a human being to inhabit the consciousness of an ani-mal, whereas through the faculty of sympathy (fellow-feeling) it is possible for one human being to know quite vividly what it is like to be someone else. (Engström 2004; J.M Coetzeen haastattelu.)

Eläintutkimuksellisesta ja -filosofisesta kirjallisuudesta hahmottuu usein kaksi tapaa lähestyä

muiden eläinten ja ihmisten suhteita: joko eläimiä pidetään niin (1) kaukaisina, erilaisina ja

toisina ettei heitä voida ymmärtää eikä heidän kokemusmaailmaansa tavoittaa (abstraktimpi,

etäännyttävä), tai (2) eläimistä löydetään samankaltaisuutta, tuttua ja jaettua (lähentävä).

Myös eläinaiheiseen kaunokirjalliseen ilmaisuun sekä fiktiivisen eläimen kategoriaan liittyy

ongelmallisuuksia. Kirjallisuustieteellisistä tutkimuksista löytyy ainakin kahdenlaista asennoi-

tumista fiktiivisiin eläimiin, sekä heidän linkittymiseensä todellisen maailman eläinkysymyk-

siin: kirjallisuus joko (1) tavoittaa tai (2) ei tavoita jotakin ei-ihmiseläimestä ja tämän koke-

muksista. Kun huomioimme yhdessä nämä toisiaan myötäilevät tieteelliset lähtökohdat,

alamme katsantokannasta riippuen mahdollisesti liikkumaan eläintieteellisen kirjallisuuden-

tutkimuksen kannalta epämukavilla vesillä. Esitettyihin ongelmiin ei ole oikeaa tai väärää

vastausta ja palaamme kerta toisensa jälkeen samaan ongelmakimppuun.

73

Kirjallisten eläinten esitysten voidaan nähdä pelkistyvän aina pohjimmiltaan ”vain”

teksteiksi, representaatioiksi ja tulkinnoiksi, jotka ovat värittyneet ja suodattuneet ihmisnäkö-

kulmien ja -intressien lävitse, heijastuneet suhteessa ihmiseen, ja jotka muodostuvat ja muok-

kautuvat ihmisen ymmärryksen ja kielen lävitse (Lahtinen & Lehtimäki 2008: 19; Vint 2010:

4). Sanalla sanoen, kirjallisuus on tietyllä tapaa aina antroposentristä. Kirjallisuudentutkimus-

ta, eläinfilosofiaa, kriittistä eläintutkimusta sekä vegaani- ja gendertutkimusta edustavan tut-

kielmani kontekstissa ihmisnäkökulma ei kuitenkaan riitä. Onko sitten hedelmällistä tutkia

kirjallisuuden eläimiä, jos emme kanssaeläiminä, kumppaneina, ihmisinä, kirjailijoina, kerto-

jina, lukijoina tai tutkijoina heitä tavoita? Oma lähtökohtani on, että eläinpainotteisessa ve-

gaanitutkimuksessa ei-ihmiseläimet – tuo häkellyttävä lajien sekä lajityypillisten ominaisuuk-

sien monenkirjoisuus – voidaan ja saadaan huomioida molemmilla tavoilla ja tasoilla yhtäai-

kaisesti. Sekä tavoittamattomina että rinnan itsen kanssa, sekä kaukaisina että läheisinä, sekä

piiloisina että läsnäolevina – niin fiktiivisissä maailmoissa kuin tekstin ulkopuolellakin.

Kirjallisuutta tutkittaessa täytyy tiedostaa ja hyväksyä kirjallisen ilmaisun rajoitukset ja

toisaalta mahdollisuudet. Eläinesitysten ohella myös ihmishahmoihin sekä kirjalliseen ilmai-

suun yleensä voidaan liittää ongelmallisuuksia: nekin ovat aina lopulta ”vain” tekstejä, repre-

sentaatioita, tulkintaa, suodattuneita vieraiden ihmistajuntojen ja -intressien lävitse. Kirjalli-

nen ilmaisu mahdollistaa kuitenkin sellaisia keinoja tekijän, tekstin ja lukijan väliseen vuoro-

vaikutukseen, joiden ei tarvitse olla oman maailmamme todellisuuksiin sidottu. Esimerkiksi

(ihmis)henkilöhahmon omasta näkökulmasta nykyhetkessä tapahtuva ja jonkun muun kerto-

man tajunnankuvaus on todellisessa maailmassa mahdoton. Olemme tottuneet ja luonnollista-

neet tämänkaltaisia, realistisesta näkökulmasta ei-luonnollisia ja mahdottomia kerronnallisia

keinoja ja kirjallisen ilmaisun muotoja, eivätkä niiden dekoodaaminen yleensä tuota lukijalle

ongelmia tai ponnisteluja. (Fludernik 2010: 28, 31.)

Kirjallisten eläinesitysten voidaan myös sanoa luonnollistuneen. Hegemonisen lihan-

syöntikulttuurinkin kontekstissa lukijat ovat oppineet ottamaan vastaan tekstuaalisen, fiktiivi-

sen eläimen ja sen kantamia viestejä ja merkityksiä, esitettiin eläin sitten inhimillistäen tai ei.

Vaikkeivät eläimet puhu todellisuudessa ihmiskieliä ja vaikka kirjallisuudella on pääsy aino-

astaan fiktiivisen eläimen sisäisiin maailmoihin, kielen ja kirjallisuuden avulla voimme tavoit-

taa ja vaikuttaa oman lajimme edustajia, esimerkiksi aktivistikirjailijan ja/tai vegaanilukijuu-

den kautta. Eläintutkimuksellisesti suuntautuneen kirjallisuudentutkijan ei tarvitse tuntea syyl-

lisyyttä omista lajityypillisistä todellisuudenhahmottamisen tavoistaan, vaan kielen voi valjas-

taa heidän hyväkseen, joilla ei (ihmisen) kieltä tai ääntä ole.

74

Osa fiktion erityislaatuisuutta ja rikkautta on voida astua vieraisiin tai vieraslajisiin to-

dellisuuksiin ja yrittää tavoittaa ja kuvata niitä, auttaa ihmistä lähentymään muunlajisten

eläinten kanssa. Yhdynkin Karoliina Lummaan (2013: 27) argumenttiin jossa taiteen katso-

taan kuvittelun ja eettisen neuvottelun välineenä voivan rakentaa yhteyksiä ei-inhimillisiin

vieraisiin maailmoihin. Vaikka kirjallisuuden tekstit, esitykset, aiheet taikka kirjalliset keinot

eivät ole todellisuuden kopioita, ne pystyvät heijastamaan ja paljastamaan, uusintamaan ja

tuottamaan sosiaalisen todellisuuden asenteita, arvoja, oletuksia, ongelmallisuuksia – Robyn

Warhol (2012a: 13) painottaakin kirjallisuudella voitavan vaikuttaa todelliseen maailmaan ja

ihmisiin. Eläimellisen suodattimen läpi kirjoitetut tekstit, esimerkiksi Sherryl Vintin tutkima

science fiction, maalaavat meille (vaikkakin ihmistekijän luomina) kuvia eläinten tietoisuu-

desta ja ehdottavat uudenlaisia tapoja nähdä ja kokea maailmaa. Kirjallisuudella voidaan

vaikuttaa eläimiin suhtautumiseen ja tätä kautta eläinten oikeuksiin. (Vint 2010: 8, 22, 71,

76.) Martha Nussbaumin (2011: 129) mukaan kirjallisuuden kautta voidaan oppia tuntemaan

myös empatiaa toisia olentoja kohtaan, joka taas auttaa valaisemaan ja korjaamaan yhteis-

kunnallisia sokeita pisteitä. Hienoimmin ja kattavimmin kantani ilmaisee Erica Fudge: Our language creates and gives meaning to our world, and animals become subsumed into that world be-cause we lack another language with which to represent them. The choice, as I see it, is a simple one: we acknowledge the limitations of our own perspective, but simultaneously accept that what we can achieve with those limitations is important and worthwhile, even if it’s only the best we can do. Or we acknowledge the limitations and from that perspective give up the attempt to discuss animals, and thus exclude from our world those beings that, in great part, have always been used to imagine what it is that we humans are. (Fud-ge 2002: 159, kursiivi LL.)

Kuten Fudge, valitsen myös ensimmäisen vaihtoehdon. Emme ehkä koskaan omilta ominai-

suuksiltamme ja kyvyiltämme rajoittuneita kykene täydellisesti tavoittamaan muunlajisia

eläimiä. Hyväksyttyämme oman lajityypillisen rajallisuutemme voimme hyväksyä myös seu-

raavan voimauttavan ajatuksen: rajoitteistamme huolimatta pystymme saavuttamaan jotakin

merkityksellistä, vaikutusvoimaista ja tärkeää, niin kirjallisuuden kentän tekijöinä, lukijoina

kuin tutkijoina. Feminististen kirjallisuudentutkijoiden tavoin katson kirjallisuuden olevan po-

liittista ja kytkeytyneen vahvasti todellisuuteemme (esim. Fetterley 1978, Meijer 1993). Ku-

ten eettinen veganismi, myös vegaanilukijuus on poliittista – tietyllä tapaa aktivismia – ja

pyrkii vaikuttamaan tekstin ulkopuoliseen todellisuuteen, jolloin myös eläimet (todelliset ja

fiktiiviset) materialisoituvat enemmän kuin representaatioiksi. Vegaanilukijuudessa lukemisen

ja vastaanoton etiikka korostuu: on ensiarvoisen tärkeää pitää aina mielessä että pohjimmil-

taan kyse on todellisen maailman todellisista eläimistä ja heidän todellisista kärsimyksistään.

75

Yllä esitettyjen ihmisen kielen, kirjallisuuden ja eläinten tavoittamisen problematiikan

lisäksi kielen käsite ylipäätänsä tuo muassaan kulttuurisille, antroposentrisille oletuksille ja

arvotuksille perustuvan ongelmallisuuksien vyyhden. Länsimaisessa filosofiassa kysymystä

kielestä on perinteisesti käytetty rakentamaan muunlajisten eläinten ja ihmisten spesististä

eroa, jolla pönkitetään ihmistyypillisten kognitiivisten kykyjen erinomaisuutta sekä ihmisen

ontologista ylivertaisuutta (Aaltola 2013a: 13).

Vaikka ihminen on lajityypillisesti kielellinen eläin ja vaikka olemme kieleen sidoksissa

monella tasolla, ihmisen kokema ja ymmärtämä maailma on muutakin kuin kieltä tai rationaa-

lista ajattelua, kuten myös seuraava lainaus Safari Clubista implikoi. Helenan paras ystävä

Liana on vakavasti ja parantumattomasti vammautunut liikenneonnettomuudessa. Kohtauk-

sessa Helena näyttää Lianalle Goldie-leijonan taljan ensimmäistä kertaa: Kau-as, Liana saa hitaasti sanotuksi ja jää odottamaan Helenan kommenttia. Kau-as. Lianan korvissa kuuluu helinää, kuin laseja kilisteltäisiin, kuin kristallikruunu keinuisi, kuin vetäisi jääpuikkoja sormella poikki. Li-ana tietää mikä se sana on mutta se lentää edellä kuin kirjava lintu, sinne tänne lepattaen. Kau-as. Helena ravistaa lempeästi päätään. Kaunis, Helena sanoo. Kau-nis. Liana yrittää sanoa perässä mutta ei saa kirjavaa lintua kiinni, leuka alkaa väpättää ja Helena antaa maailman pala palalta takaisin. – – (SC 13.)

Lianan vammojen laatu vaikuttaa puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen ja kohtaus osoittaa

yritystä tavoittaa keskiverrosta poikkeavilla kognitiivisilla kyvyillä varustetun ihmisen sisäisiä

ja kielellisiä kokemuksia hänen tavoitellessa keinoa ilmaista iloa taljan kauneudesta. Toisaalta

verbaalin esityksen sanat eivät riitä kuvaamaan Lianan kokemismaailmaa hänelle itselleen tai

lukijalle. Toisaalta sanat ja kieli luovat Lianalle turvalliset puitteet – kun sanat katoavat tuntee

Liana maailmankin katoavan, jolloin Helena auttaa ystäväänsä kertaamalla ja uudelleenraken-

tamalla kielellisin keinoin turvalliset olemassaolon rajat. Kohtaus tuntuu korostavan yhtä ai-

kaa ihmisyyden verbaalia ja esi-verbaalia tasoa. Meihin on punottuna pohjattoman syvä ei-

kielellinen ja esi-kielellinen komponentti – esimerkiksi ihmisten välisessä kommunikoinnissa

elekieli, ilmeet, äänensävyt ja kehon asento ovat merkittäviä informaation lähteitä. Olemme

affektiivisesti, tunteellisesti ja ruumiillisesti kokevia olentoja, eikä kieli aina kykene tavoitta-

maan edes oman lajimme kokemuksia ja tunteita.

Kysymystä kielestä ei ehkä voida kiertää, mutta siitä ei tarvitse myöskään konstruoida

filosofista kompastuskiveä. Tätä tutkimusta kantaa filosofi Jeremy Benthamin (1823: 143–

144) klassinen lausahdus eläinten kärsimyksen olevan tärkeämpää kuin niiden puhetaito.

Eläimen taito puhua ihmisen kieltä todellisessa maailmassa on epärelevanttia vegaanilukijuu-

76

den, vegaanisuuden arvojen ja eläinten oikeuksien kontekstissa. Kirjallisen ilmaisun osana –

joko läsnäollessaan tai puuttuessaan – se puolestaan on hyvinkin mielenkiintoinen.

4.1.2 Tekijä aktivistina – tekstuaalisia kohtaamisia

Fiktiivisiä teoksia ei voida selittää ainoastaan rakenteen avulla. Vaikka en ole tekemässä kir-

jailijalähtöistä tutkimusta, vegaanilukijuudessa olen kiinnostunut itse fiktiivisen tekstin ja lu-

kijan lisäksi myös taustalla vaikuttavasta tekstin ulkopuolisista tekijöistä, toisin sanoen James

Phelanin (2013) kirjoittamisen ja tuottamisen etiikasta. Erityisen kiinnostavaa on tarkastella

vegaaniteemaisia teoksia, joiden todellisen kirjailijan tietää olevan (tai ainakin olleen) vegeta-

risti, vegaani tai muuten eläinoikeuksista kiinnostunut. Tällaiset romaanit ovat yllättävän har-

vinaisia – aineistossani Anja Snellmanin (kasvissyöjä) Safari Club, Laura Gustafssonin (ve-

gaani) Huorasatu sekä J.M. Coetzeen (kasvissyöjä) Elizabeth Costello lukeutuvat tähän ryh-

mään. Katson että tällaisissa tapauksissa tekijää voidaan vegaanilukijuuden kontekstissa aja-

tella aktivistina35, ja vähintäänkin sisäistekijän voi tulkita olevan eläinten asialla.

Kirjoittamisen ja tuottamisen etiikkaan kuuluu myös tekstin ulkopuolisen, historiallisen

kontekstin tarkastelu. Tulkitsen vegaaniteemoja käsittelevän kirjallisuuden aallon syntyneen

1990-luvulla tapahtuneesta ympäristö- ja eläinoikeusliikehdinnän heräämisestä (ks. luku 3.2).

Vegaaniteemaisen kirjallisuuden sijoittuminen tähän tihentymään puoltaa tekijän konseptuali-

sointia aktivistiksi: teokset ottavat kantaa ja heijastavat todellisen maailman ja yhteiskunnan

tapahtumia, ongelmia ja päivänpolttavia aihepiirejä. Nostamalla esille vaikeita tekstin ulko-

puolelta kumpuavia aiheita tekstin ulkopuolinen kirjallisuusinstituutio voi pyrkiä tai pystyä

muuttamaan tekstin ulkopuolista status quoa. Vaikka perimmäiset vaikuttimet tiettyjen aihe-

piirien suosimiselle olisivat kaupalliset, tekstien viestit säilyvät ja välittyvät lukijalle siitä huo-

limatta. Kirjallisuudessa viestit säilyvät keskimäärin pidempään kuin vaikkapa sanomalehtiju-

tuissa, ja pystyvät tavoittamaan uusia lukijoita vuosikymmeniä – joskus vuosisatoja – myö-

hemmin. Toki ajan, sijainnin, kulttuurin ja arvojen muuttuessa yleisön löytämän viestit ja nii-

35 Tarkoitan tekijä aktivistina -käsitettä teoreettisella ja abstraktilla tasolla. Tarkoitus ei ole esittää todellisten

kirjailijoiden tarkoituksellisesti kirjoittaneen aktivistin positiosta luennalleni keskeisistä teemoista tai laittaa agendoja todellisen kirjailijan nimiin. Pikemminkin kyse on vegaanilukijuuden positiosta tapahtuvasta teo-reettisesta tulkinnasta, jossa perinteinen sisäistekijän käsite ei aivan riitä. Tekijä, minulle tässä yhteydessä, on jotain abstraktia mutta tietoista sisäistekijän ja todellisen kirjailijan välillä, sijaiten siten osittain tekstin ulkopuolella. Kyseessä on siis tekijä-käsitteeseen liitetty lisäulottuvuus. (Ks. myös Phelan 2011: 68.)36 Romaanissa puhutaan omistajasta, nykyinen lainsäädäntöhän mahdollistaa eläinten omistami-sen, mutta eläinfilosofiselta kannalta eläimiä ei voida omistaa.

77

den tulkinnat saattavat muuttua, ja osa viesteistä voi hukkua matkalla. Tästä huolimatta – niin

kauan kuin teoksella on lukijoita, kertomukset viesteineen jäävät niin sanotusti elämään.

Carol J. Adams kirjoittaa kuinka valtakulttuuri pyrkii vaientamaan vegetaristisia ääniä

(2010: 107–109). Katson että kasvissyönnin tai vegaanisuuden ideologioihin myönteisesti

suhtautuva tekijä aktivistina voi tuoda esille tällaisia ääniä, ja niihin artikuloituvia eettisiä

viestejä, käyttämällä piiloisesti tai avoimesti vegaani- tai eläinteemoja romaaneissaan. Safari

Clubiin on sijoitettu merkillepantava ei-inhimillisen kasvissyöjän vaientaminen. Neiti Kani,

jonka kanien (ja Snellmanin realistisen genren) lajityypilliseen tapaan pitäisi olla herbivori, on

päässyt lihan makuun ja syö mielellään eläinperäisiä ruoantähteitä: Neiti Kani – – oli Helenan huomaamatta ehtinyt [syödä] muutaman nakinpalan sileältä lautaselta. Se päätteli Helenan – – ilmeestä ettei ruokaa vähään aikaan heruisi, ainakaan parhaita herkkuja. Kukaan ei aavistanut miten paljon se piti makkarasta. (SC 243.)

Kohtaus on pysäyttävä ja provokatiivinen (vegaani)lukijalle, vaikka kerronnassa se esitetään

ikään kuin luonnollisena ja ikään kuin kanin itsensä ajattelemana. Kerronta tapahtuu kuiten-

kin vapaana epäsuorana esityksenä epäluotettavaksi tulkitsemani kertojan kautta ja tulkitsen

tekijän tarkoituksen olleen kiinnittää huomio Kanin todelliseen, herbivoristiseen luonteeseen.

Toisinaan vegaaniset äänet ovat saatettu piilottaa vain osittain, jos (aktivisti)tekijä on

esimerkiksi kirjoittanut kertomuksen kaksoisyleisölle. Samainen teksti saattaa aueta hyvinkin

eri tavalla hegemonisen lihansyöntikulttuurin ja vastakulttuurisen veganismin edustajille. Vas-

takarvaan-romaanin voi tulkita tällaiseksi kaksoisyleisölle rakennetuksi teokseksi. Vaihtoeh-

tokulttuuriselle vastaanottajalle avautuu virkistävä poikkeus tyypillisissä tavoissa, joilla vega-

nismi, aktivismi, homoseksuaalisuus ja vaihtoehtoiset elämäntavat esitetään. Teoksessa ne

ovat normatiivisia ja hyväksyttäviä. Konservatiivisemmalle yleisölle eksoottinen vegaaniyh-

teisö muodostuu spektaakkeliksi ja turkistarhaajat esitetään rehteinä elinkeinonharjoittajina.

Safari Clubkin on kaksoisyleisötulkintaan sopiva: normatiivista kulttuuria edustava yleisö

keskittyy kenties romaanin feministiseen, sukupuolten kamppailuun liittyvään kertomukseen

kun taas vastustava eläinoikeuksista ja eettisistä kysymyksistä kiinnostunut yleisö etualaistaa

eläin-tematiikkaan istuvan kertomuksen.

Kun kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen etiikkaan liittää kerrotun etiikan sekä lukemi-

sen ja vastaanoton etiikan tasot, alkaa vegaaniteemaisista romaaneista hahmottua moniulottei-

nen kohtaamisten ja vuorovaikuttamisen verkosto. Sara Ahmed kirjoittaa kummallisista, ou-

doista vieraiden kohtaamisista postkolonialistis-feministisessä teoksessaan Strange Encoun-

ters. Embodied Other in Post-Coloniality (2000). Hän esittää vierauden olevan kulttuurisesti

78

opittua – tuntematon ei ole jotain jota emme tunnista, vaan jonka tunnistamme tuntematto-

maksi. Kohtaamisilla Ahmed tarkoittaa tapaamisia, joihin liittyy usein konfliktin tai yllätyk-

sen elementtejä. Kohtaamiset voivat olla kasvokkaisia tai vaikkapa lukijan kohtaamista tekstin

kanssa. Itse asiassa kohtaajien ei tarvitse olla ihmishenkilöitä lainkaan. Kummalliset kohtaa-

miset saattavat siirtää oman tutuksi tunnistamamme piirin rajoja sekä järisyttää kaikkea, min-

kä olemme luulleet tietävämme tai tuntevamme. (Ahmed 2000: 6–8, 55–57.) Tällaisia voivat

tekstuaaliset eläinkohtaamiset myös olla.

Aineistossani tapahtuu tekijän, eläinten, veganismin ja yleisön tekstuaalisia kohtaami-

sia, niin outoja ja jalustalle asetettuja kuin normatiivisuuden ja hegemonisten diskurssien nä-

kymättömäksi muokkaamia ja piiloisia, niin tekstin sisäisiä, tekstin ulkoisia kuin näiden ulot-

tuvuuksien välillä tapahtuvia. Tällaisilla kohtaamisella saattaa olla perustavanlaatuinen merki-

tys niin yleisölle kuin todellisen maailman ei-ihmiseläimille. Ne saattavat laajentaa tuttuuden

piiriä ja tuulettaa luutuneita oletuksia esimerkiksi tuotanto- tai eläintarhaeläinten todellisuuk-

sista. Parhaimmillaan ne voivat muuttaa vallitsevia diskursseja ja todellisuuksia.

Eläineettisiä ja vegaani-ideologisia ajatuksia voi ujuttaa kertomuksiin monella tavalla.

Elizabeth Costellossa ja Vastakarvaan-romaanissa ne ovat usein luentojen tai raskaiden mo-

nologien muodossa. Safari Clubissa Viiru jakaa vaivihkaa veganismiin liittyvää tietoa sekä

herättelee affektiivisia reaktioita sekä suoraan että välillisesti. Huorasadussa veganismi on

pirskoteltu yllättäviksi kerronnallisiksi keinoiksi. Keskelle teosta on sijoitettu outo kohtaami-

nen vegaanisen reseptin muodossa ja lihansyönnistä maalataan raadollisuutta korostavia kuvia

jotka poikkeavat outoina hegemonisen lihansyöntikulttuurin totutuista konventioista. Laura

Gustafsson on kirjoittanut itsensätiedostavasti omaa nimeään kantavan, vegaanisen kirjailija-

Lauran hahmon kertomukseen. Romaanissa käytetään Adamsinkin jäsentelemää tekniikkaa

nimeämällä eläinperäisiä kohteita kirjaimellisesti, ilman poissaolevan viittauskohteen kaapuja.

Tällainen esitys ei mukaudu vallitsevaan diskurssiin jossa eläimiä pidetään oletusarvoisesti

syötävinä – tai peräti syötäväksi kelpaavina – objekteina ja jossa niiden tehotuotettu todelli-

suus ja kuolema häivytetään. (Adams 2010: 99, 105.) Myös turkiseläinten käyttöä kritisoidaan

suoraan lukijaa puhutellen. Seuraavassa kohtauksessa kuollut, Manalassa ikuisuutta viettävä

ihmisnainen on juuri nyljetty ja hänen ihostaan on tehty vallankäytön symbolina korsetti ju-

malatar Persefonelle. Maagisrealistisessa tarinamaailmassa hän ei niin sanotusti kuole toista

kuolemaa, vaan jatkaa ikuisuuttaan nahattomana: Häntä vihloi joka puolelta niin kuin ihonsa menettäneitä aina vihloo. – – Mutta hän tiesi ettei se ollut edes kovin tavatonta. Ainakaan jos oli syntynyt joksikin muuksi eläimeksi kuin ihmiseksi. Kiinassa nyljettiin tur-

79

kiseläimiä elävältä – –. Siksi kannattaa vähän miettiä, millaista toimintaa haluaa elämässään tukea. (HS 151–152.)

Kohtaus on hyvä esimerkki tarkoittamastani tekijän aktivismista. Tekijä on sijoittanut tekstiin

turkistenvastaisia, vegaanieetoksen mukaisia viittauksia uudenlaisesta näkökulmasta. Kertoja

(joka on kirjailija-Lauran hahmo) kutsuu lukijaa asettumaan sellaisiin eläintodellisuuksiin –

elävältä nyljetyn ei-ihmiseläimen fyysiseen nahattomuuteen – joita valtakulttuurissa on opittu

olemaan näkemättä. Vegaanilukijana kuulen kaikuja vegaaniksi tietämäni Gustafssonin omas-

ta äänestä. Syntyy kummallisia kohtaamisia Gustafssonin julkisuuspersoonan, sisäistekijän,

kirjailija-Lauran hahmon itsensätiedostavan äänen, vegaanieetoksen, nyljettyjen eläinten sekä

heidän kokemuksiinsa ja olemassaolonsa kauhuihin kurkistavan lukijan välille.

Tekstuaalisissa tai todellisissa oudoissa eläinten kohtaamisissa voi olla affektiivista, py-

säyttävää, eettis-poliittista voimaa. Koska muunlajiset eläimet – etenkin ihmisen institutionaa-

lisesti hyväksikäyttämät eläinlajit – ovat yhteiskunnassamme pitkälti piilotettuja, vieraita ja

toisia, kirjallisuuden kautta tapahtuvien kummallisten kohtaamisten avulla pystymme ehkä

toisinaan antamaan vieraudelle ja vieraille kokemuksille kasvot ja lopulta ystävystyä vierai-

den ja toisten kanssa. Tekijän, tekstin ja lukijan välinen kommunikaatioketju voi siis olla

merkityksellinen rakennettaessa eläimille eettisesti ja moraalisesti kestävämpää asemaa yh-

teiskunnassamme, kulttuurissamme ja maailmassamme.

4.1.3 Suhde ruokaan, syömiseen ja eläimiin

Mutta sinä päivänä liha katsoo häntä ja kysyy: ”Tiedätkö nyt, miltä tuntuu olla lihapala, tulla syödyksi ja muuttua paskaksi?” Se on totuuden hetki. Kalla vastaa: ”Kyllä, nyt tiedän.” Keittiöön astuu hänen esimie-hensä. ”Lakkaa puhumasta ruualle”, hän määrää. ”Mutta ruoka aloitti.” ”Ei ruoka mitään aloita. Ruoka on passiivinen.” (HS 29.)

Kautta ruokavaliojatkumon ruokavalinnat koetaan usein henkilökohtaisena identiteetin osana,

ne eivät ole neutraaleita tai passiivisia vaan täynnä risteäviä merkityksiä ja poliittisia arvola-

tauksia. Oma ruokavalio ajatellaan usein paremmaksi kuin muut, oli kyse sitten eettisyydestä,

ekologisesta jalanjäljestä, proteiinin määrästä tai laadusta, monipuolisuudesta, valikoiman

runsaudesta, nautittavuudesta, keveydestä, helppoudesta tai terveellisyydestä. Omista valin-

noista ja makunystyröiden mieltymyksistä ei olla valmiita neuvottelemaan ja omaan ruokava-

lioon kohdistuva kritiikki voi saada puolustuskannalle puolin ja toisin. (Adams 2010: 15, 135;

80

Cole & Morgan 2011: 145–147; Singer 2013: 77; Willetts 1997: 111.) Tällainen omaan itseen

ja tunteisiin, ikään kuin liian lähelle, kiinnittynyt diskurssi ei tarjoa aina yhteisiä kosketuspin-

toja tai dialogin mahdollisuuksia, etenkin kun keskustelu viriää usein ruokapöydässä – toisaal-

ta tämä on oiva esimerkki feministien tunnuslauseesta henkilökohtaisen olevan poliittista.

Normatiiviseen ruokakulttuuriin sosiaalistuminen on lähes saumatonta yhteiskunnas-

samme, vaikka vegetaristiset äänet ovatkin viime vuosina saaneet enemmän tilaa. Eläintuot-

teiden normatiivisuudesta johtuen sekä niihin liittyvien konnotaatioiden vuoksi monet vegaa-

nit kokevat myös eläintuotteita imitoivat vegaanituotteet ongelmallisiksi, kuten Rosa Vasta-

karvaan-romaanissa (VK 176). Eläinperäiselle ruoalle rakentunut sekaruokavalio asemoidaan

kyseenalaistamatta normiksi, mittapuuksi ja vertailukohteeksi marginaalisemmille ruokavalio-

toiseuksille, eikä usein huomata, kuinka vähättelevästi (tai toisinaan jyrkästi ja jopa vihamie-

lisesti) valtakulttuuri vielä tänäkin päivänä suhtautuu esimerkiksi veganismiin ja vegaaniruo-

kavalioon. Tähän liittyen Elizabeth Costelloon on humoristisena piikittelynä sisällytetty Nor-

ma-niminen hahmo, joka edustaa normatiivisia, hegemonisen lihansyönnin kulttuurin diskurs-

seja. Norma tuntee tarvetta trivialisoida ja marginalisoida intohimoisesti eläinten oikeuksiin

suhtautuvaa, vegetaristista Elizabethia. Helenakaan ei Safari Clubissa tunnu ottavan Viirun

vegaanisuutta tosissaan. Kun Helena pyytää Viirua hakemaan korvapuusteja, hän lisää pai-

nokkaasti että Viiru ottaisi pullaa myös itselleen ”jos ei pelkää muutamaa hassua lisäainetta”.

Helena ei tunnu ymmärtävän mitä olla vegaani merkitsee, kuten ei myöskään sitä, että valta-

kulttuuriset korvapuustit leivotaan maitoa ja kananmunia käyttäen. (SC 253, 323.)

Vegaanit ei-normatiivisen ruokavalion ja elämäntavan edustajina saattavat toisinaan he-

rättää eläinperäistä ruokaa syövissä tunnekuohuja (Adams 2010: 96). Vegaanisuuden, sen

edustamien arvojen, kuten myös eläinten voi sanoa sisältävän affektiivista voimaa erityisesti

hegemonisen kulttuurin eläinperäisiä ruokia notkuvien hyllyjen kontekstissa. Ennen kaikkea

vegaanit niin todellisessa kuin fiktiivisissä maailmoissa tuovat intuitiivisesti eläimet esille –

nostavat kissan lisäksi kanan, lohen, kokenillikirvan ja lehmänkin pöydälle. Vegaanit saavat

lihansyöjät näkemään poissaolevan viittauskohteen mekanismit, funktiot ja logiikan ja tätä ta-

pahtuu tulkinnassani niin tekstin sisä- ja ulkopuolella, kuin niiden välillä.

Laura Wright pohtii teoksessaan The Vegan Studies Project kulttuurituotteisiin liittyviä

eettisiä asetelmia. Wrightiltakin on löydettävissä veganismin värittämää vastakarvaan luke-

mista – hänen lähestymistapansa kuitenkin eroaa omastani. Wrightin tutkimus venyttelee ve-

ganismin essentiaalista ideologiaa ja periaatteita yllättäviin kohteisiin ja mittasuhteisiin: vega-

nismin lävitse suodatettuna analysoidaan muun muassa populaarikulttuurissa esiintyviä vam-

81

pyyreita ja post-apokalyptisen, zombiutuvan maailman viimeisiä ihmisiä. Niin Wrightin tut-

kimusmateriaalin vampyyrit kuin zombeja vastaan pyristelevät ihmisetkään eivät ole ymmär-

tämällämme tavalla vegaaneita, sillä he kuluttavat eläinperäisiä tuotteita ja ruokaa. Näissä ei-

realistisiin fiktiivisiin maailmoihin sijoittuvissa kertomuksissa he kieltäytyvät sosiaalisesta

painostuksesta, poliittisesta korrektiudesta tai eettis-moraalisista syistä (jopa oman hyvinvoin-

tinsa kustannuksella) tietynlaisesta ruoasta – ihmisverestä ja ihmislihasta. Tällöin muunlajis-

ten eläinten käyttö ravinnoksi näyttäytyy analysoitavissa teksteissä antroposentrissävytteisesti

eettisenä ja ikään kuin vegetaarisena tai vegaanisena valintana – Wrightin aineiston vampyy-

rihahmot vitsailevatkin olevansa vegetaristeja. Eläinfilosofisesti huomaamme toisaalta kuinka

ihminen–eläin -binaari asettaa ihmisen arvon muunlajisia eläimiä korkeammalle, toisaalta

kuinka ihminen–vampyyri–eläin -kolmio puolestaan rikkoo perinteistä asetelmaa.

Tietyllä tapaa The Vegan Studies Project tuntuu melkeinpä rikkovan vegaanitutkimuk-

sen pohjalla olevia oletuksia ennen kuin tutkimusala on ehtinyt edes vakiintua. Wright myön-

tääkin pyrkivänsä esimerkiksi ”vegaanisen vampyyrin” käsiteparilla monimutkaistamaan

ymmärrystämme sekä vegaaneista että vampyyreista (2015: 44). Wrightin tutkimuksen yksi

keskeinen väite on, että valtakulttuurisissa, vegaanisuuteen elämäntapana keskittyvissä dis-

kursseissa eettisen veganismin pohjalla oleva eläinoikeusajattelu ja arvot häivytetään. Popu-

laarikulttuurin vampyyri- ja zombi-trooppien vegaanitutkimuksellisen analyysin onkin tarkoi-

tus alleviivata tätä näkökohtaa. (Adams 2015: xii; Wright 2015: 25.) Ensilukemalla myönnän

hieman ihmetelleeni, kuinka laveasti Wright venyttelee veganismin käsitettä, arvoja ja ideolo-

giaa. James Phelanin (2011) mallin valossa eettiset rajaukset näyttäytyvät kuitenkin perustel-

luilta, jos tarkastelemme esimerkiksi kerrotun etiikkaa henkilöhahmojen positiosta käsin.

Zombi-kertomusten hyveelliset, kannibalismista kieltäytyvät apokalyptisen maailman

viimeiset ihmiset muodostavat kontrasteja ja paralleeleja Piin elämän kanssa. Pii on ei-

länsimaiseksi vegaaniksi luettavissa oleva nuori mies, joka selviytyäkseen pitkästä haaksiri-

kosta joutuu hylkäämään uskonnolliset ja eettis-moraaliset arvonsa. Hän päätyy tappamaan

merieläimiä ravinnokseen, vaikka se onkin henkisesti ja fyysisesti vaikeaa: Several times I started bringing the hatchet down, but I couldn’t complete the action. Such sentimentalism may seem ridiculous. – – A lifetime of peaceful vegetarianism stood between me and the willful beheading of a fish. – – I put the hatchet down. I would break its neck, sight unseen, I decided. – – Tears flowing down my cheeks, I egged myself on until I heared a cracking sound and I no longer felt any life fighting in my hands. – – I wept heartily over this poor little deceased soul. It was the first sentient being I had ever killed. I was now a killer. – – After that it was easier. Now that it was dead – – it was something else, something outside the essential scheme or creation. (PE 244–246.)

82

Tappaminen selviytymisen vuoksi muuttuu helpommaksi ajan kuluessa. Kertomuksen lopussa

paljastuu mahdollisuus vaihtoehtoiseen (kaksois)tarinaan, jossa myös ihmisiä olisi tapettu ja

syöty. Selityksenä tarjotaan Piin psyyken yrittäneen suojautua traumaattiselta todellisuudelta

luomalla peitetarinan itseään varten: siinä Pii onkin tiikeri ja ihmiset ovat eksoottisia eläintar-

haeläimiä. Lukija joutuu päättämään kumpaa (jos kumpaakaan) tarinaa hän uskoo. Tässä vaih-

toehtoisessa tarinassa, kuten Wrightin analysoimissa vampyyri- ja zombi-kertomuksissa, ih-

misen syöntiin (tai juontiin) verrattuna eläinten syönti näyttäytyy eettisemmältä vaihtoehdolta

siinä määrin, että eläintarinan mukanaan kantamat eettiset viestit laimenevat. Tämä paljastaa

kulttuurisia binaarisia funktioita. Carol J. Adamsin teorian kannalta teos on mielenkiintoinen:

eettis-uskonnolliseen, ei-länsimaiseen veganismiin lapsesta asti sosiaalistunut Pii huomaa

poissaolevan viittauskohteen mekanismiin jo ensimmäisen tapponsa jälkeen. Surmattu eläin

muuttuu välittömästi joksikin muuksi ja elävä eläin affektiivisine voimineen katoaa.

Huorasatu rikkoo poissaolevaa viittauskohdetta. Tarinamaailmassa on liharavintola ni-

meltään BBQ Paratiisi / BBQ Purgatorio / BBQ Inferno, jossa eläinten ruhot ostetaan koko-

naisina keittiömestarin leikeltäviksi ja asiakkaille tarjotaan vertavuotavia pihvejä. Romaanin

edetessä muuttuva ravintolan nimi on intertekstuaalinen viittaus Danten Jumalaiseen näytel-

mään ja samalla tekijän retorinen keino artikuloida lihansyöntiä helvetin kauhuihin. Toisinaan

annoksista löytyy myös yllätyksiä, kuten silmämunia. Silmämuna-annos tarjotaan kas-

visyöjäksi paljastuvan Millan seuralaiselle, jolloin kasvissyöjyys sekä raikas vihersalaatti

kontrastoituvat raadollista lihansyöjän – tai lihaisaa raadonsyöjän – annosta vasten. Raadon-

syöjyyttä korostetaan muun muassa kuvauksilla ravintolan takapihasta, jonne paljaiksi kalutut

eläintenruhot heitetään kylmiöstä mätänemään. (HS 29–31, 33.)

Adams katsoo lasten olevan erityisen vastustuskykyisiä poissaolevalle viittauskohteelle,

koska he ovat vasta sosiaalistumassa eläinten hyväksikäytölle rakentuvaan kulttuuriimme.

Tämä osoittaa kielen merkittävyyden etäisyyksien ja erontekojen rakentajana, sillä kielen kei-

noin, Adams kirjoittaa, lapset oppivat kulttuurisen tavan olla näkemättä eläinten kärsimyksiä

ja kuolemaa, sekä ajattelemaan eläinperäistä ruokaa neutraalina ravintona. (Adams 2010:

106.) Safari Clubissa Helenan lapset eivät kuitenkaan toteuta Adamsin ajatusta: tarhaikäinen

nuorempi Hanna on vasta vegaaniseen Viiruun hiljattain tutustuttuaan alkanut tiedostaa – kie-

len avulla – eettisiä kysymyksiä ja teini-ikäinen vanhempi tytär Milka on alkanut Helenan

mukaan jopa ”lievästi veganisoitua” (SC 336). Kuitenkin samainen ratsastusta harrastava ty-

tär, saatuaan tietää meetwurstin olevan hevosen lihaa, ei halua enää kuullakaan hevosmakka-

rasta ja se täytyy piilottaa kahvipannun taakse aamiaispöydässä. Pöydän muut eläinperäiset

83

ruoat eivät tunnu Milkaa vaivaavan, ei edes toisenlajisen eläimen kehosta tehty toisenlainen

makkara. (SC 262.) Milkan tapaus osoittaa poissaolevan viittauskohteen olevan valikoivaa.

Adamsin huomion lisäksi kielen keinoin voidaan myös lähentyä ja löytää yhteisiä int-

ressejä, sekä levittää tietoa vaikkapa eläimiin ja heidän oikeuksiinsa kohdistuvista loukkauk-

sista, kuten Viiru on tehnyt Safari Clubissa Helenan lapsille. Ruoalla (ja siihen liittyvillä dis-

kursseilla) on monenlaisia funktioita, ja se voi olla niin yhdistävä kuin erottava tekijä (Mikko-

la 2012: 21; Puuronen 2008: 189). Kuten kertomusteoreetikot sanovat, ymmärtääkseen teosta

lukijan täytyy ainakin tietyssä määrin astua tarkoitettuun sisäislukijan rooliin. Ruokaa voidaan

lähestyä samanlaisesta näkökulmasta: ymmärtääkseen toisten ruokavalintoja, makuja, kulttuu-

reita ja niin edelleen, täytyy ainakin jossain määrin olla avoin ruoan syille ja seurauksille, mo-

tivaatioille ja merkityksille sekä toiselle ihmiselle ja toislajisille eläimille. Tämä tulee hyvin

esille Yökierrossa, jossa perheen tyttären Jennyn vegaaniksi ryhtyminen lyö aluksi kiilaa per-

heen dynamiikkaan, erityisesti kokki-isä Krister kokee tyttären uuden ruokavalion negatiivi-

sesti, jonka vuoksi sulkee kommunikointikanavat Jennyn suuntaan. Kuitenkin romaanin kulu-

essa Kristerissä tapahtuu muutos ja vegaaniruoasta tuleekin isän ja tyttären välille positiivi-

nen, yhdistävä tekijä. He alkavat yhdessä valmistaa ruokaa ja järjestelystä hyötyy niin Kriste-

rin ravintolan asiakkaat kuin perheen yhteinen henkikin.

Ruoaksi käytettäville eläimille herkistyminen saattaa tapahtua myös ei-verbaalilla tasol-

la. Emma ja sisäinen sankari -romaanissa koululuokan kanssa tehty sikalavierailu on täynnä

eettisesti latautuneita jännitteitä. Tuottavuudeltaan optimoidun sikalan pitäjä36 ei kaihda kar-

tesiolaista, eläimet esineellistävää ja heidän syntymänsä, elämänsä ja kuolemansa koneistavaa

ja redusoivaa retoriikkaa ja turvautuu sekä mitätöivään että vegaaneiden yliherkkyyden dis-

kursseihin kun eräs oppilaista kysyy, eikö hänestä tunnu pahalta pitää sikoja: ”Te nuoret olette

niin vieraantuneita. Makkara teille kyllä kelpaa, mutta ette kestä kohtaamista ruoan kanssa

silloin kun se vielä elää”. (ES 65, kursiivi LL; Cole & Morgan 145; Juppi 148.)

Mies nostaa esille asiallisen aiheen, sillä näinhän monesti tapahtuu: ihminen syö eläin-

peräisiä tuotteita, mutta ei ole tekemisissä tuotantoeläinten kanssa, eikä oikein halukas ajatte-

lemaan asiaa poissaolevan viittauskohteen tarjoamasta suojasta (Singer 2013: 77). Yksi luok-

kavierailun syy oli nimenomaan luonnosta vieraantuneiksi tulkittujen nuorten tutustuttaminen

elämän realiteetteihin ja liharuoan alkuperään. Kommentti on kuitenkin myös ongelmallinen,

erityisesti yhdistettynä eläimiä esineellistävään, tehdasmaiseen ilmapiiriin. Mies ei puhu

36 Romaanissa puhutaan omistajasta, nykyinen lainsäädäntöhän mahdollistaa eläinten omistamisen, mutta

eläinfilosofiselta kannalta eläimiä ei voida omistaa.

84

eläimen, sian, tai elävän olennon kohtaamisesta, vaan ruoan kohtaamisesta. Eläin kieltäydy-

tään näkemästä elävänä, arvokkaana, tuntoisena olentona. Pitäjä olettaa kaikkien paikallaoli-

joiden olevan lihansyöjiä (mitä he eivät ole), tai kaikkien todellakin näkevän siat ensisijaisesti

kävelevinä ruoka-annoksina. Mies asettaa järkähtämättömän, tuomitsevan pohjasävyn, joka ei

jätä tilaa kritiikille, eriäville mielipiteille, kysymyksille tai keskustelulle. (ES 63–66.)

Eläinten institutionaalinen häivyttäminen on niin täydellistä tarinamaailmassa että Em-

man on ollut mahdollista elää vain muutaman kilometrin päässä tehotuotantotilalta, tietämättä

asuvansa sikalan lähellä. Onko siis kummallista jos ihmiset harvoin näkevät niin sanottuja

tuotantoeläimiä elävinä, koska heidät niin tehokkaasti piilotetaan. Onko se taas eläinten todel-

lisuudelta ja kärsimyksiltä vieraantumista, jos ei ole nähnyt sikalaa omakohtaisesti? Onko

empatian tunteminen vieraantumista? Itse kutsuisin sitä lähentymiseksi, poissaolevan viit-

tauskohteen rikkomiseksi, avautumiseksi toiseudelle ja vieraudelle ja eläimen (uudel-

leen)näkemiseksi. Sikalan pitäjä vihjaa nuorten rinnastavan siat pehmoleluihin tai lemmikei-

hin. Kuitenkin hän laskelmoidun oloisesti vie koululaiset nimenomaan siihen osaan sikalaa,

jossa pidetään nuoriakin porsaita – vaaleanpunaisia, silkkikorvaisia, kimmeltäväkarvaisia ja

uteliaita olentoja. Hän tuntuu samanaikaisesti yrittävän vedota koululaisiin affektiivisesti ja

toisaalta mitätöidä nuorten kokeman affektiivisuuden. (ES 63–66.)

Päinvastoin kuin Adamsin teoriasta voi saada kuvan, kaikki ihmiset eivät turvaudu pois-

saolevaan viittauskohteeseen, eivätkä kaihda tietää eläinperäisen ruokansa alkuperää. Monet

ihmiset ovat sinut ruokavalintojensa kanssa, kuten yllä mainitut Emman ja sisäisen sankarin

biologian opettaja ja sikoja kasvattava mies, sekä Safari Clubissa Helenan äiti: Mikset sinäkin kuule osallistuisi joskus [eläinaiheisen tietokilpailuun], kun tiedät kaiken eläimistä. Helena kuunteli äitinsä hengitystä. Taustalta kuului Hakaniemen hallin hälinää – –. Minä kun tunnen vain näitä paisteja, äiti sanoi, ja Helena kuuli hymyn hänen äänessään. Lihakauppias kysyi mitä rouvalle saisi olla. Äiti sanoi ottavansa tällä kertaa maksaa – –. Täällä on aina niin hyvä palvelu, äiti sa-noi yhtä paljon lihakauppiaalle kuin Helenallekin. (SC 317, kursiivi LL.)

Helenan äiti pitää itseään eläintenystävänä ja tuntee vastenmielisyyttä esimerkiksi eläintarhoja

kohtaan (SC 19, 112). Samalla hän syö toisenlajisten eläinten lihaa. Vegaaninäkökulmasta

tämä näyttäytyy spesistisenä, sillä eläimet joiden kehoista Helenan äidin tuntemat paistit tule-

vat, elävät elämänsä huomattavasti huonommissa oloissa ja ovat huomattavasti runsaslukui-

semmin ihmislajin sortamia kuin eläintarhojen eläimet.

85

4.2 Piiloiset mutta läsnäolevat eläimet

Safari Club on kyllästetty eläimillä. Jo yksin eläinviittausten määrä37 on hätkähdyttävä, mutta

erityisen mielenkiintoista on se, kuinka eksplisiittisen taustalla toislajiset eläimet teoksessa

ovat määrään verrattuna. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta teoksen eläinhahmot jäävät

tyhjiksi, etäisiksi, ulkopuolisiksi ja toisiksi – ikään kuin piiloon. Eläinten kerronnallinen funk-

tio onkin toimia lähinnä miljöönä jonka avulla eksoottista tarinamaailmaa rakennetaan.38 Täl-

löin he luennassani ovat myös poissaolevia viittauskohteita. Piiloisen sijoittelun voidaan tulki-

ta heijastelevan eläinten häivytettyä olemassaoloa nyky-yhteiskunnassamme (ks. Vint 2010:

1). Eläimet ovat piiloisia koska he ovat yksi yhteiskuntamme ja kulttuurimme sokeista pistei-

tä, jotka on opittu olemaan näkemättä, olemme oppineet keskittymään ihmiseen. Kriittisessä

analyysissa eläinten piiloisuus on merkillepantavaa ja ansaitsee tarkempaa paneutumista, ja

vegaanilukijuuden kontekstissa eläimet voidaankin sijoittaa kertomuksen eettiseen keskiöön.

Safari Clubin eläimiä ei ole (juuri lainkaan) antropomorfisoitu. Tämä on tärkeä huomio

koska se herättää kysymyksiä, kuinka tekijän onnistuu saavuttaa toislajisen olennon koke-

musmaailma ja välittää se ymmärrettävällä tavalla lukijalle. Tämä ongelma on askarruttanut

tutkijoita, kuten David Hermania (2012), Karoliina Lummaata (2013) ja Sherryl Vintiä

(2010). Ainoat tarinamaailman ei-ihmiseläimet joihin Safari Clubin lukijaa ohjataan tunte-

maan yhteyttä – ja jotka säröttävät kertomuksen vallitsevaa tapaa kuvata eläimiä – ovat Hele-

nan perheeseen lukeutuva Neiti Kani, Goldie-leijona39 sekä Repe-paviaani. Tarkastelen seu-

raavissa ala-luvuissa eläinten piiloisuutta ja läsnäoloa erilaisista näkökulmista.

4.2.1 Ääni

Äänen käsite ei ole yksiselitteinen tai ongelmaton, mutta se on eräs komponentti tarkasteltaes-

sa eläinten läsnä- ja poissaoloa. Toni Lahtinen ja Markku Lehtimäki toteavat, että luonnolla –

omassa luennassani eläimillä – voi olla ääni vain vertauskuvallisessa mielessä (2008: 21).

Tässä työssä käytän termiä ääni yhdistelemällä (retoris-eettisen) kertomusteorian, feministi-

37 Kahdeltakymmeneltä sivulta löytyi peräti 148 eläinaiheista viittausta (SC 181–201). Yleisimmin näytteessä

esiintyivät sanat eläin, elukka, nahka, simpanssi, leopardi ja paviaani. Otos representoi hyvin koko teosta. 38 Vrt. ekokriitikko Lawrence Buellin abstrahoimiin ympäristötekstien vaatimuksiin: eläinten asettaminen

taustalle, miljööksi vertautuu neljään kohtaan, jotka ympäristötekstien ihanteellisesti tulisi täyttää – joskaan tämä ei etenkään fiktiossa aina ole mahdollista (1995: 7–8).

39 Käsittelen Goldieta traumakerrontaa käsittelevässä luvussa 5.4.4.

86

sen ja vähemmistötutkimuksen sekä eläinfilosofian määritelmiä. Retoris-eettisessä kertomus-

teoriassa ääni tarkoittaa puhujan tyylin, sävyn ja arvojen synteesiä (Phelan 1996: 220). Fetter-

ley puolestaan kiteyttää ”feministisen tutkimuksen representoivan uniikin ja voimallisen,

muut [normatiiviset] äänet peittävän äänen löytämistä ja uudelleenlöytämistä” (1978: xxiii,

kääntänyt LL). Tulkitsen feministisen käytön implikoivan jonkin taka-alaistetun, ei-nor-

matiivisen ja vaiennetun esilletuomista. Toisen puolesta puhuminen ei feministisessä tutki-

muksessa ole kuitenkaan ongelmatonta (esim. Ahmed 2000: 60–64; Meijer 1993: 396), mutta

tulkitsen eläinten, tai muiden puhekyvyttömien, alistettujen tahojen sallivan poikkeuksen tä-

hän näkökulmaan. Olla puhumatta tarkoittaisi vastuusta kieltäytymistä. Todellisilla eläimillä

ei ole mahdollisuutta puhua omasta puolestaan – heillä ei ole ääntä jonka ihminen antro-

posentris-spesistisessä rationaalisuuden vaatimuksissaan kuulisi (vrt. kartesiolainen käsitys

eläinten tuskanilmauksista mekaanista kitinää vastaavana äänenä). Tällöin esimerkiksi vega-

nismi ja eläinaktivismi ja muut tahot – myös kirjallisuuden kenttä – jotka voivat puhua toisla-

jisten eläimien puolesta, nousevat tärkeiksi epäkohtia esilletuoviksi, normatiivisia oletuksia

haastaviksi ja muutoksia vaativiksi ääniksi. Huomattavaa on, ettei mikään näistä äänen kon-

septualisoinneista vaadi fiktiivisen (eläin)hahmon puhuvan tai taitavan ihmisten kieltä.

Tarinan ja kerronnan tasolla Neiti Kani etualaistetaan ainutlaatuiseen asemaan kaikkien

Safari Clubin eläinten joukosta. Kani saa nauttia ainoana tarinamaailman elävistä ei-

ihmiseläimistä oman näkökulmansa esiintuomisesta sekä paikasta tarinassa toistuvasti esiin-

tyvänä sivuhahmona. Tulkitsen Neiti Kanin olevan Safari Clubin tarinamaailmassa (ihmisten

kielen kontekstissa) niin sanotusti puhekyvytön.40 Teoksen ja todellisen tekijän edustama rea-

listinen tyylisuunta sekä lukijan lajityypistä muodostamat skeemat vaikuttavat odotuksiimme

muunlajisten eläinten verbaalista kommunikaatiosta ja eläinfokalisaatiosta. Ihmisen kieltä pu-

huva ei-ihmiseläin ei olisi ennenkuulumaton tietynlaisessa fiktiossa – kuten lastenkirjallisuu-

dessa sekä fantasia-, sci-fi- tai maagis-realistisissa romaaneissa – joissa mikä tahansa on mah-

dollista jos se sopii teoksen tarkoitusperiin. Esimerkiksi Gustafssonin maagisrealistisessa

Huorasadussa jopa lautasella oleva pihvi puhuu, häivyttäen samalla hegemonisen lihansyön-

tikulttuurin muodostaman poissaolevan viittauskohteen (HS 29). Snellmanin realistiseen tyy-

liin ei kuulu venytellä mimeettistä ulottuvuutta tai kirjallisuuden lajityyppien rajoja – tällaisis-

sa tarinamaailmoissa eläimet eivät puhu ihmisten kielillä, kuten he eivät todellisuudessakaan

puhu. Tästä huolimatta Safari Clubin kani on valjastettu kommunikoimaan lukijalle.

40 En implikoi ettei kaneilla olisi tapoja kommunikoida niin lajikumppaneilleen kuin kanssalajien edustajille

sekä todellisessa että fiktiivisessä maailmassa, tai että kanit olisivat alempiarvoisia kuin ihmiseläimet.

87

Vegaani-Viiru on tuntemattomista syistä ja lupia kysymättä vienyt Neiti Kanin Helenan

kodista – myöhemmin hän palauttaa hyvinvoivan kanin salaa takaisin. Viiru paljastaa tekonsa

romaanin viimesivuilla, mutta alla olevassa kohtauksessa emme tiedä salaperäisen katoamisen

tai paluun yksityiskohtia. Lainauksessa esitetään (niin sanottuun lemmikkieläimen kategori-

aan lukeutuvan) Neiti Kanin kokemuksia kodin ulkopuolisessa maailmassa sekä kotiinpaluun

tunnelmia; tämä ei kuitenkaan tapahdu suorana esityksenä, vaan kertojan kautta suodatettuna: Neiti Kani katseli Helenaa punaisilla silmillään ja ihmetteli eikö tämä tunne hajua joka leijui turkista. Neiti Kani ei yleensä pitänyt kylvettämisestä mutta nyt sillä ei olisi mitään sitä vastaan. Se oli viettänyt päiväkau-sia korissa jossa oli ollut kummalliset avautuvat kannet. Se oli saanut monenlaisia jyviä ja juonut valkoista makeaa nestettä. Korin pohjalla oli ollut lämmin vaate johon Neiti Kani oli käpertynyt. Välillä se oli kurkis-tanut korin kannen alta ja nähnyt ihmisiä enemmän kuin koskaan elämässään. Se oli nähnyt suuria taloja ja kuullut kummallisia kolkuttavia ja hurisevia ääniä. Neiti Kania värisytti vieläkin. Vasta nyt se oli tajunnut miten paljon melua ja vilinää oli sen kotihäkin ulkopuolella. (SC 379.)

Tämä on tyypillinen tapa jolla Neiti Kanin näkökulmasta kerrotut kohtaukset on toteutettu.

Ensivaikutelmana on, että luemme kanin kertomaa tai ajattelemaa tekstiä, mutta Kani onkin

tarkemmin katsottaessa hiljaa. Ainoastaan ensimmäisen virkkeen johtoverbi ”ihmetteli” kielii

Kanin henkilökohtaisen näkökulman olevan mukana kerronnassa (edelleen epäsuorasti). Pää-

asiassa äänessä on ekstradiegeettis-heterodiegeettinen kertoja, joka yhdistelee ulkoista ja si-

säistä fokalisaatiota. Kertojalla on pääsy Kanin sisäiseen maailmaan ja tilanne ikään kuin koe-

taan kanin aistein. Lukija ei voi olla aivan varma siitä, kuka puhuu ja kenen ääntä kuulemme.

Tällaista kertojan ja henkilöhahmon yhteensulautunutta kerrontaa kutsutaan vapaaksi

epäsuoraksi esitykseksi eli FID:ksi (free indirect discourse). Päivi Kuusen mukaan FID on ai-

na kertojan asenteiden värittämää (Kuusi 2011: 5; Mezei 1996b: 67). Se-pronominin käyttö

Neiti Kanista puhuttaessa kielii kertojan arvoista: se on retorinen keino osoittaa, ettei muunla-

jinen eläin ansaitse hän-pronominia. Adams (2010: 93) sanoo geneerisen se-pronominin

etäännyttävän ja objektifioivan kielenkäytön keinoin muunlajisia eläimiä ihmiseläimistä. Sekä

FID että nimeämiskäytäntö laimentavat eläimen aktiivista toimijuutta sekä läsnäolon tuntua ja

eläin muuttuu näkymättömämmäksi ja passiiviseksi. Oletan Neiti Kanin mieluiten valinneen

omaa itseisarvoaan ja yksilöllisyyttään korostavan hän-pronominin tähän yhteiskerrontaan.

Sen voi toki haastaa Elisabeth Costellon tapaan: ”I don’t know what they [albatrosses] call

themselves.” (EC 56.)41 Vähintään kuitenkin oletan, jos kertoja suhtautuisi vakavasti Neiti

41 Lainaukseen liittyy arvoarvostelmaksi tulkittavissa oleva kääntäjän sanavalinta. Alkukielisessä teoksessa

(yllä) albatrosseihin viitataan pronominilla they, jonka olisi voinut – teoksen eläinfilosofisen luonteen huo-mioiden – suomentaa he-pronominilla esineellistävän ja toiseuttavan se-pronominin sijaan.

88

Kaniin ja myönteisesti eläinfilosofian ja veganismin arvoihin, hänen välttäneen se-pronominin

käyttöä. Arvolatautunut se paljastaa kertojan äänen dominoivan kerrontaa.

Shlomith Rimmon-Kenan (2002: 112) kirjoittaa FID:n esittävän hahmon esi-verbaaleja

tunteita ja havaintoja. Tämä onkin ihmisistä puhuttaessa osuva termi, mutta toislajisuuden

kontekstissa hieman ambivalentti. Verbaalisuus viittaa ihmisen tapaan tuottaa puhetta, jolloin

esi-verbaalisuuteen sisältyy konnotaatio, lupaus tulevasta verbaalista ilmaisusta. Tartun kui-

tenkin siihen, sillä sen avulla voi kuvata ilman arvolatausta ihmisen kieltä puhumattoman

eläimen kokemuksia ja tunteita jos ne on puettu ihmiskielisiksi sanoiksi kertojan toimesta.42

Monika Fludernikia mukaillen voisi myös sanoa että kuulemme epäsuoraan kokemukseen pe-

rustuvaa kertomusta (Fludernik 2010: 26). Saamme todellakin mielikuvan siitä, että seu-

raamme Neiti Kanin ajatuksia, kokemuksia ja tunteita, sillä FID:lla luodaan mielikuvaa hah-

mon oman äänen kuulemisesta taikka tämän sisäisten ajatusprosesseja seuraamisesta (Kuusi

2011: 5). Eläinfokalisaatiosta kirjoittaneen William Nellesin (2001: 188) mukaan on ongel-

mallista asettaa ihmisten kieltä (todellisessa maailmassa) taitamattomat eläimet käyttämään

ihmiskielistä verbaalia kommunikaatiota fiktiossa. Käyttäessään Safari Clubin kertojaa lai-

naamaan FID:n mahdollistamana äänensä kanille, tekijä on pystynyt kiertämään Nellesin jä-

sentelemää ongelmaa ja lajirajat ylittävä, ei-antropomorfisoiva kerronnallinen yhteistyö onkin

toimiva ratkaisu tuoda kanin näkökulmaa esille. Se haastaa Safari Clubin ihmiskeskeisyyttä –

kerronta tapahtuu ikään kuin kaniuden ehdoilla ja kanin vierasmaailmaisuutta43 kunnioittaen.

Kertojan ja eläinhahmon äänien sulautuminen yhtäaikaisesti kadottaa eläimen äänen se-

kä antaa sen hänelle. Tämä ristiriita herättää mielenkiintoni: syntyy asetelma, jossa ei-

inhimillisistä elävistä eläimistä kanille – ja vain kanille – annetaan ääni, joka paljastuukin

(enemmän tai vähemmän) äänettömyydeksi. Kuitenkin juuri kanin kertomuksessa nauttima

erikoiskohtelu alleviivaa kertomuksen ja tarinan kaikkien muunlajisten eläinten piiloisuutta ja

hiljaisuutta. Hiljaisuus itsessään puolestaan on hyvin voimakas kerronnallinen tehokeino. Se

voi olla merkki poissaolosta (tai poissaolevasta viittauskohteesta), mutta myös keino kiinnit-

tää siihen huomio, jolloin kohde tuleekin näkyväksi.

42 Myös ei-verbaalin käsite toimii erittäin hyvin eläinkontekstissa. 43 Vierasmaailmaisuudella Karoliina Lummaa tarkoittaa jokaisen lajin edustajalle omanlaisena avautuvia, la-

jiominaisuuksiin pohjautuvina maailmoita jossa lajin yksilöt toimivat sekä vaikuttavat. Katseen kohdista-misen eläimen omassa maailmassaan olemiseen eli maailmaisuuteen auttaa lähestymään vieraslajisia eläi-miä aktiivisina toimijoina joita ei ole tarvetta peilata inhimillisiin normeihin. (Lummaa 2013: 25–28.)

89

4.3.2 Eläinten kerronnalliset funktiot

James Phelan on esittänyt henkilöhahmojen rakentuvan kolmitahoisesti komponentteihin:

mimeettiseen, temaattiseen ja synteettiseen (1996: 216). Neiti Kanin rooli Safari Clubissa on

temaattinen, sillä Kani toimii välikappaleena, jonka avulla Helenan lapset nostavat esille vai-

keita eläineettisiä kysymyksiä eläinlääkäri-äitinsä kanssa. Tässä funktiossa Neiti Kani edustaa

eläimiä vegaanilukijuuden kontekstissa myös yleisemmin ja auttaa tuomaan piiloisia eläin-

kohtaloita, esimerkiksi koe-eläimiä, esille. Rooli on myös synteettinen, sillä yksi Neiti Kanin

kerronnallisista tehtävistä on välittää lukijalle informaatiota jolla voi täyttää tarinan aukko-

kohtia, esimerkiksi ihmisasukkaiden poissaollessa kodissa käyneistä luvattomista vieraista: Neiti Kani kuulosteli ääniä. Vieras ihminen oli tullut keskellä päivää ulko-ovesta kummallista ääntä pitäen. Ihminen oli kuljeskellut asunnossa edestakaisin, katsellut tavaroita, aukonut kaappien ovia ja viipynyt ylä-kerrassa pitkään. Neiti Kani oli – – yrittänyt nuuhkia tunkeilijan tuoksua. Ei mitään tuttua. (SC 275.)

Lopulta, kanin hahmo on myös mimeettinen, sillä se rakentuu kanin vierasmaailmaisuutta

kunnioittaen. Kanin ja kertojan yhteiskerronta ei pelkästään täytä aukkoja vaan myös luo nii-

tä. Lainauksen tunkeutujaksi lukija voi päätellä joko Ukrin tai Viirun mutta muuta tietoa ei

paljastu. Neiti Kanin kohtauksissa kertoja turvautuu paralipsikseen, eikä paljasta tapahtumia

yksityiskohtaisesti vaan vihjaten ja lykäten informaation antamista (Phelan 1996: 219). Tämä

tekee Neiti Kanista etäisen tuntuisen hahmon. Kuka oli tunkeutunut Helenan kotiin ja miksi?

Mitä hän teki yläkerrassa? Koska olemme vain tekstuaalisen mielikuvan varassa kuulevamme

kanin ääntä (mutta kuulemmekin kertojan ääntä), ja koska kani on ainoa toislajinen eläin jota

kohdellaan kerronnallisesti etualaistavasti (miksi kertoja ei fokalisoinut muiden eläinhahmo-

jen kautta?) tekee kertojasta epäluotettavan. Sisäistekijä jättää lukijalle tiedon niukkuudesta ja

ellipseistä eli aikahyppäyksistä syntyneiden aukkokohtien täyttämisen, kutsuen siten lukijan

mukaan kertomusta rakentavaan kommunikaatioketjuun, jossa kania toisaalta häivytetään ja

toisaalta etualaistetaan. (Phelan & Rabinowitz 2012a: 33–34.)

Toisen keskeisen ei-ihmiseläimen, Goldie-leijonan, hahmo on ulottuvuudeltaan pääasi-

assa synteettinen. Hänellä on ensinnäkin temporaalisuuteen liittyvä tehtävä, sillä Goldie-

viittausten avulla kertomuksen pirstaleista aikarakennetta pystyy hahmottamaan kronologises-

ti. Goldie linkittyy myös lukuisin intertekstuaalisin viittauksin Raamatun kertomukseen Sim-

sonista, joka kosiomatkallaan tappaa leijonan paljain käsin, syö leijonanraadosta kaapimaansa

hunajaa ja esittää kohtalolleen keskeiseksi muodostuvan leijona-arvoituksen (Tuomarien kirja

14–16). Goldie on myös komponentti jolla Helenan traumaa tuodaan esille, jolloin hän on se-

90

kä temaattinen että synteettinen. Leijona sitoo yhteen teoksessa juoksevia uskonnon ja biolo-

gian pohjavirtauksia sekä materiaalisen ja henkisen maailman ulottuvuuksia.

Yleisesti Safari Clubin runsaslukuisten ei-ihmiseläimien voi sanoa olevan ryhmänä syn-

teettisiä, sillä he toimivat tapahtumien miljöönä eikä heitä pääosin ole esitetty aktiivisina toi-

mijoina tai edes kertomuksen hahmoina, vaan passiivisina ja kaukaisina. Ehkä johtuen eläin-

ten suuresta esiintymistiheydestä lähes jokaisessa kohtauksessa on eläimiä läsnä – tavalla tai

toisella. Kuitenkin eläimet ovat usein läsnä erityisellä tavalla myös Safari Clubin (ihmiseläin-

ten näkökulmasta) merkittävissä kohtauksissa, ikään kuin merkitsemässä tällaista kohtaa. Kun

Helena teoksen lopussa saa Ukriin liittyvälle elämänvaiheelleen sulkeuman (closure) se yh-

distetään kerronnallisin keinoin hetkeen, jolloin hän hautaa ”Neiti Kanin mukana – – puutar-

han multaan palan elämänsä vaikeinta aikaa” (SC 410).

4.2.3 Katse

Katsomisen teema on Safari Clubissa esillä voimakkaasti ja toistuvana. Eläintarhan eläimet

ovat oletusarvoisesti tuomittu ihmislajin katseiden kohteiksi, se on heidän olemassaolonsa

edellytys. He elävät elämänsä kuin Panopticonin silmän alla.44 Eläintarhaeläimen olemassaolo

on absurdin ristiriitainen: heitä katsotaan jokaisena hetkenä objekteina, mutta heidät harvoin

nähdään tavalla joka tunnistaisi heidät tuntoisina yksilöinä. Toinen eläinhahmo joka jättää

jälkensä niin lukijaan kuin Helenaan on eläintarhan paviaanien johtajauros Repe. Helena nä-

kee Repen kun he vaihtavat katseita ja hän kokee voimakkaan tietoisuuden siitä, kuinka paljon

– kertojan sanavalintaa käyttäen – inhimillisyyttä Repen silmissä on: Hiukan ennen puoltapäivää Helena teki paviaanilinnassa viimeisen kierroksen. – – Kahdeksantoistavuotias Repe katseli Helenaa kiinteästi, kulmat kurtussa, silmissään niin paljon inhimillisyyttä, että Helena tunsi olonsa vaivautuneeksi. (SC 365–366.)

Kun katseidenvaihto tapahtuu, Helena on juuri valmistautumassa lopettamaan tusinan nuoria

paviaaniuroksia Repen laumasta. Repen voimallinen, merkityksellinen katse saa Helenan vai-

vautuneeksi – ikään kuin Repe tietäisi ja paheksuisi, kertoja tuntuu vihjaavan. Se tuo Repen ja

samalla koko paviaaniyhteisön läsnäolevaksi myös lukijalle.

44 Ironisesti Panopticonin kehitti Jeremy Bentham, utilitaristisen filosofian isä jonka työlle Singerin

eläinetiikka pohjautuu.

91

Muunlajiset eläimet esitetään Safari Clubissa aina ihmisen silmin. Toisaalta eläimen

katseen kautta ei esitetä ihmisiä tai mitään muutakaan – erästä poikkeusta lukuun ottamatta.

Vain Neiti Kanin kautta näemme ihmisen toislajisuuden silmin. Tämä lienee yksi keskeisim-

mistä syitä miksi romaanin lukuisista eläimistä rakentuu kuva etäisinä ja kertomuksen ke-

hykseksi redusoituna – heille ei ole annettu omaa perspektiiviä. Yllä käsitellyssä kohtaukses-

sakaan molemminpuolisesta katselusta huolimatta Helenaa tai tilannetta ei nähdä Repen sil-

min. Repen katseen voima riittää silti herättämään affektiivisen reaktion Helenassa sekä ylei-

sössä.

Katse onkin kerronnallinen keino josta feministinen narratologia on kiinnostunut sanat-

tomana kommunikointimuotona (Mezei 1996a: 12; Warhol 1996: 25). Vegaanisilla silmäla-

seilla tarkasteltuna lajienvälisen katseen voima korostuu yhteisen kielen puuttuessa, sillä katse

on vaikutusvoimainen keinoa purkaa poissaolevan viittauskohteen kerronnallisia rakenteita,

eli eläinten kertomuksiin piilotettua asemaa. Vastakarvaan-romaanissa vegaaninen Rosa sa-

noo päähenkilölle, Kirsille, opettaessaan tälle vegaanisuuden arvomaailmaa: ”Katso eläintä

silmiin – –. Omatuntosi kertoo loput”. (VK 39.) Eläimen katse aikaansaakin romaanissa tie-

tynlaisen käännekohdan, joka viimeisenä pisarana muuttaa Kirsin asenteen ja suhtautumisen

oman perheensä harjoittamaa turkistarhausta kohtaan. Kirsi on vältellyt tarhalla käyntiä vuo-

sikaudet, mutta tutustuttuaan eläinaktivisteihin ja vegaaneihin opiskelukaupungissaan hän

päättää että on aika katsoa turkiseläimiä ja niiden todellisuutta silmästä silmään. ”Näky oli

karmeampi” kuin Kirsi oli osannut odottaa. ”Pienet tummat silmät tuijottivat” Kirsiä alistu-

neesti häkeistään eikä niiden katse jätä häntä rauhaan senkään jälkeen kun hän juoksee ahdis-

tuneena pois turkistarhalta. (VK 143–144.) Kuolleidenkin eläinten katseessa on pysäyttävää,

läsnäolevaksi tekevää voimaa. Laura Wright mainitsee rovioissa roihuavien eläinten – eläin-

ten palavien silmien – olevan Margaret Atwoodin Oryx and Crake -romaanin (2003) päähen-

kilölle keskeinen poissaolevan viittauskohteen repäisevä tekijä. Kuolleista eläimistä koostuvat

roviot saavat hänet syyllisyyttä tuntien kuvittelemaan eläinten katsovan häntä paheksuvasti –

silloin hän ymmärtää pihvien ja makkaran olevan peräisin todellisista, kokonaisista eläimistä,

jotka on poistettu lihan diskursseista. (Wright 2015: 80.)

Repe esiintyy Safari Clubin kertomuksessa vain muutaman kerran, mutta hänen esiin-

tymisensä huokuu itsetiedostavaa arvokkuutta ja merkityksellisyyttä, nostaen Repen kerto-

musten keskeisimpien eläinhahmojen joukkoon. Erityisesti Repen aiheuttama vaivaantunei-

suus peilautuu eettisesti vasten todellisuutta, joka odottaa hänen laumansa jäseniä. Tilanpuut-

teen vuoksi apinoista ”vajaa puolet lähtisi kiipeilemään autuaammille puunoksille” Helenan

92

käden kautta (SC 67). Repe laumoineen herättää eläineettisiä kysymyksiä ihmisille lähisukua

olevien ja muidenkin eläinten vankeutta, sekä heidän elämiensä ennenaikaista päättämistä sil-

loin, kun se on ihmisille helpoin ratkaisu. Samalla he alleviivaavat kuinka paljon Helenalla, ja

ihmisillä yleensä, on valtaa eläintarhaeläinten elämään, kohtaloon ja kuolemaan.45

4.2.4 Spektakelisointi, etäisyys ja esineellistäminen

Sara Salih (2013) on tutkinut Gazan sota-alueen eläintarhaeläimiin liittyviä kuvia ja uutisoin-

teja, erityisesti sitä, miksi länsimaiset (ei-sota-alueiden) ihmiset tuntevat voimakasta vetovoi-

maa kaukaisten sota-alueiden (eläintarha)eläinten, jopa yksittäisten yksilöiden, usein surkei-

siin, kärsimyksentäyteisiin kohtaloihin. Salih katsoo eläintarhaeläinten niin sodan kuin rauhan

alueilla olevan ihmisille spektaakkeleita. Sota-alueita koskevissa visuaalis-tekstuaalisissa me-

diadiskursseissa katseen ja huomion kohdistuminen painottuu eksoottisiin eläintarhaeläinyksi-

löihin, heidän kohtaloihinsa ja kärsimyksiinsä. Tästä ilmiöstä on abstrahoitavissa asetelma

jossa länsimaisen mediakuluttajan huomio on oppinut kääntymään pois kaukaisen sodan ih-

misuhreista ja -kärsimyksistä, ja toisaalta myös itseä lähellä olevista, omassa yhteiskunnassa

ja elämänpiirissä tapahtuvista (erityisesti tuotanto-, hyöty- ja laboratorio-) eläinten kärsimyk-

sistä. Jälkimmäinen on eläinyksilöiden lukumäärältä aivan eri mittaluokkaa kuin yksittäiset

eläintarhaeläimet, mikä singeriläisessä, utilitaristisessa eläinetiikassa on merkityksellistä. Me-

diakuluttajien huomion piiri ei ulotu myöskään sota-alueiden muihin, niin luonnonvaraisiin

kuin ihmisen hyödyntämiin eläimiin, hekin tulevat näkymättömiksi. (Salih 2013: 1–3.)

Katson Salihin ajatuksia voitavan soveltaa myös kirjallisuustieteeseen ja fiktiivisiin

eläimiin, ainakin Safari Clubin kontekstissa. Hypoteesini on että ajatukset soveltuisivat ken-

ties laajemminkin eläintarhateemaiseen kirjallisuuteen, mutta sen testaaminen jää tulevien

tutkimusten aihepiiriksi. Eläintarhojen tai eksoottisten ja villien (kotoperäisiä, domestikoitu-

neita eläinlajeja ylemmäksi arvotettujen) lajien tematiikkaa ja skeemoja voidaan käyttää (tai

45 Mielenkiintoisesti Snellmanin vuonna 2001 julkaistu kertomus paviaanien kohtalosta toistui todellisessa

elämässä paralleelin tavoin, kun vuonna 2004 Korkeasaari päätti lopettaa kaikki paviaaninsa sisäsiittoisuu-den ja tilanpuutteen, sekä paviaaneille sopimattomien sääolosuhteiden vuoksi. Tämä nosti suuren mediako-hun ja paviaanien puolesta järjestettiin julkinen vetoomus, joka saikin Korkeasaarta lykkäämään päätös-tään. Osa apinoista saatiin siirrettyä suotuisammissa ilmastoissa sijaitseviin eläintarhoihin. Korkeasaaressa päätettiin, ettei uusia paviaaneja enää oteta – jäljellä olevat paviaanit olisivat saaren viimeiset. Repe on to-dellinen apina-henkilö ja oikeassakin elämässään laumanjohtaja, joka nousi mediakohun aikana nimeltä-tunnetuksi julkkikseksi. 28 vuoden iän saavuttanut Repe ja toinen samanikäinen naaraspaviaani lopetettiin 2010 vanhuudenoireiden vuoksi. Repen kuolema huomioitiin myös lehtiuutisoinneissa.

93

ne voivat toimia) kertomuksissa rakentamassa, vahvistamassa ja uusintamassa kulttuurisesti

opittua ja omaksuttua kirjallisuudellista tai kerronnallista katsetta, jonka funktio on pyyhkäis-

tä ohi sellaisesta hegemonisen lihansyöntikulttuurin eläinproblematiikasta, jota emme halua

nähdä. Eläintarhaeläimet ovat ehkä mielenkiintoisempia (ja myyvempiä) hegemonisen kult-

tuurin markkinoilla, kuten Salihin mediatutkimuksessakin, ja voivat siten tehdä muita eläimiä

poissaoleviksi viittauskohteiksi. Syntyy paradoksaalinen kehä etenkin Safari Clubin kaltaisten

teosten kohdalla, joissa tekijän voidaan tulkita tarkoituksellisesti sisällyttäneen eläineettisiä

viestejä teokseen. Ne häviävät eksoottisten eläinten skeemaan, joka puolestaan on mahdolli-

sesti valittu koska tuotantoeläimiin liittyvät aihepiirit eivät ole niin myyviä tai vetoavia.

Aineistossani on Safari Clubin lisäksi toinenkin eläintarhamiljöinen romaani, Piin elä-

mä, johon on sijoitettu lähes vegaaninen hahmo, Pii. Teos sijoittuu länsimaisesta näkökulmas-

ta kaukomaille, intialaiseen eläintarhaan sekä pelastusveneeseen valtamerelle. Kertomukseen

on rakennettu voimakasta kulttuurista, spatiaalis-maantieteellistä sekä eettistä kaukaisuuden

tuntua. Vaikka teoksessa ei säästellä muunlajisten eläinten spektakelisoidun, graafisen kärsi-

myksen ja kuoleman kuvauksia, eläin joka kansien sulkeutuessa jää mieleen on eläimen ja

ihmisen (eläinfilosofisesti muutoinkin kyseenalaisen) rajan kadottanut ihmiseläin Pii. Eksoot-

tiset eläimet peittelevätkin tuotantoeläinten todellisuuden ohella ihmiseläimen eläimyyden

kohtaamista. Teoksessa puretaan ihmisen ja eläimen kategorioiden binaarisuutta, mikä Vintin

(2010: 227) mukaan on yksi kirjallisuuden suurimpia anteja eläineettisille kysymyksille.

Safari Clubin Korkeasaari ei sijoitu maantieteellisesti kauas kuten Piin elämä – se aset-

tuu kuitenkin eksoottisten eläinmiljöön sekä eristyneen saari-sijaintinsa vuoksi tilalliseen toi-

seuteen. Saari muodostaa oman maailmansa ja on tietyllä tapaa rinnastettavissa kaukomaihin.

Tilallista toiseutta vahvistetaan koko romaanin ajan eksoottisiin tai villeihin eläimiin, vankeu-

teen, eristyneisyyteen ja saareen liittyvin viittauksin. Itse asiassa kertomus on sijoitettu jäme-

rästi kuin saarista ja turkiksista tehtyjen kirjatukien väliin: romaani sekä alkaa että loppuu

Korkeasaaren kallioilla, Goldie-leijonan taljaan kietoutuneena.

Safari Club sijoittuu rauhanaikaan, mutta siihen on sisällytetty historiallisia, Korkeasaa-

ren eläinten Talvi- ja Jatkosotien kärsimyksiä spektakelisoivia kohtauksia. Nämä kerrotaan (ja

vastaanotetaan) viihdearvoisina juttuina ilman empaattisia värisävyjä. Luennassani eläimiin

kohdistuva tunne tai sen puute ovat merkillepantavia kartoitettaessa tekstin eettisiä ulottu-

vuuksia. Sukupuolittuneen stereotyyppisesti sota-ajan kauhuista on kiinnostunut Helenan tyt-

tären Milkan poikaystäväkokelas, teini-ikäinen Kassu: Kassu muuten kysyi osuiko tänne pommeja, Milka sanoi ja niiskautti nenäänsä.

94

Kassu katseli Helenaa kulmiensa alta, mutristi huuliaan ja kohautti olkiaan. Siis sodan aikana, Milka lisäsi hengästyneenä. Kaksi pahaa pommitusta oli, Helena sanoi ja katseli tummaa poikaa. Ensimmäisellä kerralla oli 60 pommi-konetta ilmassa ja täälläkin tuli osumia. Alligaattori löytyi keskeltä tietä kuolleena, sama kohtalo papukai-joilla, munkkikorppikotkilla ja pöllöillä. Löytyikö nekin keskeltä tietä? poika sanoi ja napsutteli sormiaan. Toinen pommitus tuli sodan lopulla, Helena jatkoi. Silloin osui leijonalinnaan, ikkunat menivät rikki ja ovet sinkoilivat saranoistaan, kaksi pesukarhua kuoli, kesken talviuniaan. – –. Jep, Kassu sanoi – –. Monia eläimiä kuoli ihan vain säikähdykseen, Helena sanoi – –. (SC 406–407.)

Kärventyneen apinanlihan haju jää leijailemaan lukijan sieraimiin eläinten kärsimystä spekta-

kelisoivassa tulipalokuvauksessa: ”Helenalle oli kerrottu hajusta, millainen kauhea löyhkä

paikalle tulleita sammuttajia oli kohdannut. Kitkerää, tirisevää apinanlihaa.” (SC 103.) Myös

muunlaista eläimiin, niin menneisyydessä kuin tarinan nykyhetkenäkin, kohdistuvaa julmuut-

ta tarjoillaan lukijalle. Kertomukseen on upotettu pääasiassa Ukriin liittyviä sekä romaanin

viiteluettelossakin mainituista Korkeasaaren historiaa – eläinten historiaa – käsittelevistä te-

oksista vaikutteita saaneita surullisia, affektiivisia eläintarinoita.

Mikä onkaan tehokkaampaa ja pysyvämpää henkiselle, antroposentriselle ylemmyyden-

tuntoiselle etäisyydenotolle kuin kalterit tai kuolema, vapauden tai elämän riisto? Juuri ne

ovat mahdollistaneet tietynlajisten, ”ihmisen tarkkailun arvoiseksi luokiteltujen eläintoiseuk-

sien” käyttämisen eläintarhoissa ja eläinmuseoissa (Adams 2009: 55). Historiallisesti eläintar-

hojen ja eläinkokoelmien (zoo, zoological garden, menagerie) toislajisilla yksilöillä on ollut

diplomaattisia ja poliittisia funktioita. He ovat symboloineet imperialistis-kolonialistista val-

taa, statusta, ylellisyyttä ja etuoikeutettua asemaa. Myös Snellman kirjoittaa eläintarhojen his-

toriasta: ne ovat saaneet usein alkunsa kun eksoottisia eläimiä lahjoitettiin ystävällismielisille

valtioille, hallitsijoille tai muille valtaapitäville. Toisaalta ihmisten negatiivisella symboliikal-

la lataamia eläinlajeja saatettiin käyttää sodanjulistuksen välittäjänä. (Berger 2009: 30–31;

Bostock 1993/2004: 15, 20–21, 24; SC 181–182; Vint 2010: 173–174.)

Tehotuotantotilojen, koe-eläin-instituutioiden ja teurastamojen häivyttäessä nyky-

yhteiskunnan eläimiä, ja luonnonvaraisten eläinten asuinalueiden kaventuessa, kantojen har-

vetessa sekä lajien kuollessa sukupuuttoon eläintarhat ovat paikka jossa eläviä eläimiä voi-

daan vielä kohdata. Eläintarhat itsessään kuitenkin ovat, kuten John Berger Why Look at Ani-

mals -teoksessaan kirjoittaa, samanaikaisesti ikään kuin monumentteja tällaisten kohtaamisten

essentiaaliselle mahdottomuudelle (2009: 30). Jotta eläimen voi todella kohdata ja nähdä läs-

näolevana, siihen tulee suhtautua itseisarvoisena, ainutlaatuisena yksilönä esineen, omaisuu-

den tai spektaakkelin sijaan. Eläintarha-instituutio perustuu tietynlaisille oletuksille ihmisten

95

asemasta muihin eläimiin nähden. Safari Clubissa eläintarhaeläinten ja ihmisten suhteen eri-

tyisyys ja ongelmallisuus nostetaan esille Helenan fokalisoimana – lukkojen takana oleviin

eläimiin ei koskaan voi muodostua täysin ”luonteva suhde” (SC 313).

Perinteisesti eläintarhojen ja luonnontieteellisten museoiden välillä on yhteys, joka pai-

kantuu eläinten maanpäällisen olemassaolon taitoskohtaan – eläintarhaeläinten kuoltua heidän

ruumiinsa siirtyvät museoiden omaisuudeksi (Alberti 2011: 4–5; SC 198). Ruumiit dekonst-

ruoidaan, liha irrotetaan luista ja iho lihasta, luut ja nahka puhdistetaan ja käsitellään. Osa

eläimistä täytetään, heidät liitetään museoiden kokoelmiin ja laitetaan ehkä näytteille. Tätä

vaihetta eläinten maanpäällisessä matkassa voisi kutsua (ilman uskonnollisia implikaatioita)

kuolemanjälkeiseksi elämäksi, mukaellen Samuel J.M.M. Albertin The Afterlives of Animals:

A Museum Menagerie -teosta (2011). Tämä siirtymä on läsnä myös Safari Clubissa, jossa

Korkeasaaren eläintarhan ja eläintieteellisen museon yhteys on eksplisiittistä ja eläinten kon-

servointi on keskeistä niin miljöölle kuin Ukrin karakterisaatiolle. Eläimet ovat spektakelisoi-

tuja ja katseiden kulutettavana niin elämässään kuin kuolemassaan. Eläinmuseoiden kerätessä

näytteitä elävästä luonnosta museoista tulee tietyllä tapaa kuin hautakammioita (Alberti 2011:

5). Ukrin naisvieras kutsuukin Luonnontieteellistä museota konservoituja eläimiä täynnä ole-

vine varastoineen kantaaottavasti Kuoleman taloksi (SC 272).

Safari Clubin lukuisat täytetyt eläimet haastavat poissaolevan viittauskohteen käsitteen.

He46 eivät ehkä vaikuta poissaolevilta koska he ovat henkilöhahmojen käsin kosketeltavissa,

mutta asetelman voi nähdä toisin. Koska eläin on tapettu tai kuollut, poissaolevan viittauskoh-

teen kirjaimellinen taso toteutuu. Eläimen esineellistämisen ympyrä sulkeutuu ja hegemonisen

lihansyöntikulttuurin silmissä eläimestä tulee viimeistään vitriiniin näytteille asetettaessa esi-

ne. Usealle ihmiskatsojalle hän ei enää viittaa elävään eläinyksilöön, vaikka eläimen hahmo

onkin tallella. Näytteillä oleva hahmo on kuitenkin ihmisen rakentama ja manipuloima repre-

sentaatio eläimestä (Alberti 2011: 2). Helenan nuorempi tytär Hanna ei vielä tunnu ymmärtä-

vän eettisiä kysymyksiä. Hän kertoo eläinmuseossakin olleen ”ihan saman näköisiä” eläimiä

kuin Korkeasaaressa. Vanhempi tytär Milka korjaa ”kylmästi” eläinten olevan siellä kuolleita.

(SC 334.) Konseptualisoinnin taso toteutuu osittain: romaanin maailmassa hahmojen kesken

puhutaan pääasiassa eläinten konservoinnista ja eläinasetelmista, ei tappamisesta, kuolemasta,

nylkemisestä. Kertoja kuitenkin paljastaa yleisölleen ja samalla lukijalle myös konservointi-

prosessin yksityiskohtia (SC 199–201). Eläinmuseon kävijöitä ei rohkaista ajattelemaan ”pat-

46 Adams kieltäytyy käyttämästä se-sanaa kuolleestakaan eläimestä tai eläimen ruumiinosasta. Kyseessä olisi

kuin viimeinen isku jolla eläimet ja heidän kohtaamansa väkivalta tehtäisiin näkymättömiksi. (2010: 93.)

96

saiden” ja ”esineiden” olleen eläviä eläimiä. Helenan aviomies ja lapset kuvailevat positiivi-

seen sävyyn eläinmuseossa kosketeltavana ollutta pakastekuivattua antiloopinturpaa, ketun-

korvaa, siansaparoa ja jäniksenkäpälää (SC 382). Jos samaiset ruumiinosat olisivat vasta-

leikattuina ja verisinä näytteillä, mikä olisi ollut silloin reaktio? Poissaolevan viittauskohteen

metaforan taso toteutuu kun kuolleet, täyttämistä odottavat, osiin pilkotut eläimet toimivat al-

legoriana vastaraiskatun, vertavuotavan Helenan särkyneelle oman ruumiin omistusoikeudel-

le. Ukri raiskaa Helenan feministis-vegaanisesta näkökulmasta merkityksellisesti nimen-

omaan eläinten konservointiosaston tiloissa ja jättää pimeään makaamaan. Helenan hapuilles-

sa tietänsä ovelle hänen käsiinsä osuu kuivina rahisevia siipiä, irti ruumiista olevia häntiä ja

apinoiden kuolinnaamioita. (SC 53–55.) Särjettyjä, unohdettuja eläinten kehoja.

4.2.5 Eläinten kategorisointi ja arvottaminen

Safari Clubissa esiintyvistä eläinlajeista on havaittavissa ilmiö, joka heijastelee todellisen

maailman arvoja. Mainitut (pääasiassa eläintarha)eläimet ovat kaikkea muuta kuin niitä, joi-

den lukumäärä ja hätä ovat nyky-yhteiskunnassamme kaikkein suurin, ja joiden oikeuksiin

vegaanit, eläinfilosofit ja eläinoikeusaktivistit eniten pyrkivät kiinnittämään huomiota – niin

kutsuttujen tuotantoeläinten ryhmä on teoksessa täydellisen poissaoleva. Vegaanilukijuus ei

katso pois, vaan suoraan kohti; vegaanilukijuus kieltäytyy poissaolevista viittauskohteista.

Tulkitsen vegaanisen vastakarvaanlukemisen kontekstissa eksoottisia eläimiä voitavan ajatella

eettisinä paikanvaraajina myös niin sanotuille maatalous-, tuotanto-, laboratorio- ja hyöty-

eläimille. Eläinfilosofia ja vegaani-ideologia itsessään purkavat ja vastustavat spesistisiä, kei-

notekoisia eläinten kategorisointeja, jotka perustuvat antroposentriselle pohjalle – miten lähel-

lä tai kaukana ihmisestä eläinlaji on ja miten paljon hyötyä tai haittaa eläinlajista ihmiselle on.

Kilpailun sekä ihmisyyden korostamisen eetos saa aikaan ajattelutavan, jossa muiden lajien

etu olisi aina ihmiseltä pois. (Aaltola 2013a: 14–15.)

Eksoottiset, uljaat, söpöt, mediaan vetoavat, myyvät eläinlajit hallitsevat siis Safari

Clubin sivuja. Vegaanisuuden arvojen kontekstissa kyse on vakavammasta epäkohdasta kuin

vain tietynlajisten eläinkokemusten redusoinnista. Tuotantoeläinten häivyttäminen on erittäin

tyypillistä kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme, kirjallisuudessamme ja jopa käsiteltäessä

itse eläinoikeuskysymyksiä valtavirtamediassa. Elizabeth Costellosta löytyy tällekin

epäkohdalle kirpeän terävä kiteytys Elizabethin pojan Johnin suulla: ”Isn’t that what is so

97

suspect in the whole animal-rights business: that it has to ride on the back of pensive gorillas

and sexy jaguars and huggable pandas because the real objects of its concerns, chickens and

pigs, to say nothing of white rats or prawns, are not newsworthy.” (EC 100.) Johnilta menevät

tosin sekaisin eläinoikeusliike ja eläinsuojeluliike. Eläinoikeusliike ei ratsasta söpöillä eläimil-

lä vaan tekee näkyväksi kaikenlaiset spesismistä juontuvat poissaolevat viittauskohteet.

Medialla ja myös kirjallisuudella on suuri valta määritellä mistä ja miten puhutaan – se-

kä toisaalta mikä jätetään sanomatta. Jotain näytettäessä jokin toinen jää piiloon, kuten myös

Salih toteaa (2013: 2–3). Safari Clubissa tekijä on asettanut Helenan äidin kritisoimaan kärk-

käästi eläintarhaeläinten olosuhteita ja spektakelisointia. Hän on kuitenkin, aivan kuten Salih

artikkelissaan esittää, sokea tietyille eläinlajeille, kun taas tuntee sympatiaa joitakin toisia laje-

ja kohtaan (ja siten näkee heidät). Helenan äiti ”tunsi kiukkua ja häpeää uljaiden villieläinten

puolesta, jotka joutuivat kiertämään kehää kylmissä betonisuojissaan” (SC 19, kursiivi LL).

Toisaalta tässä kritisoivassa funktiossa hän esiintyy vegaanisen Viirun ohella eläinten kohte-

lua vastustavana – vaikkakin antroposentris-spesististen hierarkioiden värittämänä – äänenä.

Sherryl Vint tulkitsee kirjallisten eläinrepresentaatioiden kontekstissa eläinten toimivan

ihmisille peileinä. Erityisen mielellään me ihmiset peilaamme itseämme sellaisiin eläimiin

joissa näemme (kulttuurisesti muodostuneita) positiivisia ominaisuuksia, joita haluaisimme it-

sellämme olevan. Nostamme jalustalle tällaisia lajeja ja samalla parjaamme toisia lajeja joihin

olemme liittäneet ihmislajin negatiivisia ominaisuuksia. Eläinten kulttuuriset representaatiot

kertovatkin enemmän meistä ihmisistä kuin kyseisistä eläinlajeista. (Vint 2010: 45.)

Tuotantoeläimet ovat kolminkertaisesti näkymättömiä Safari Clubissa. Ensinnä koska

kertomus keskittyy eksoottisempiin ja ei-domestikoituneisiin eläimiin. Toiseksi, ei-

ihmiseläimet ylipäätänsä asetetaan itsenäisen toimijuuden sijaan pääasiassa passiiviseksi ker-

tomuksen kehykseksi. Kolmanneksi Adamsin poissaolevan viittauskohteen jäsentelemällä ta-

valla. Tarkoitan sitä, kuinka teoksessa puhutaan eläinperäisistä ruoista ilman niiden alkupe-

rään viittaamista, jolloin niiden valmistuksen vaatima (tuotanto)eläinyksilöiden elämä ja kuo-

lema häivytetään. Eläimet ovat tällöin poissaolevia kirjaimellisesti ja määrittelyn keinoin.

(Adams 2010: 66–67.) Tästä esimerkki löytyy arkisesta lounaskohtauksesta jossa eläinlääkä-

riassistentti Lotta on Helenan kanssa valitsemassa ravintolassa annostaan: – – Lotta virnisti ja tutki Seitsemännen kannen ruokalistaa kuin siinä olisi ollut jotain yllättävää. Pyttipan-nua, makkarapataa, broilerileikettä. Torstaisin oli valikoimissa myös hernekeittoa ja pannukakkua, perjantai-sin lihakeittoa. – – Lotta – – pyysi pyttikseensä ylimääräisen munan ja ruokajuomaksi lasin piimää. (SC 204.)

98

Vegaanilukijuuden näkökulmasta silmiinpistävää on kasvisruokavaihtoehtojen puute

(oletan hernekeiton sisältävän lihaa) – niitä ei joko ole, tai niitä ei katsota aiheelliseksi maini-

ta. Samanaikaisesti eläimet täytyy kuitenkin esillelukea gastronomisen sanaston takaa (Adams

2010: 66). Helena ja Lotta eivät hegemonisen lihansyöntikulttuurin edustajina huomaa ei-

vegetaristisen ruoan oletusarvoisuutta (ja vegetarismin marginalisointia). Ruokalista ei sisällä

mitään ”yllättävää” eikä siinä huomata puutteita, koska eläinperäinen ruoka on täydellisen he-

gemonista ja normatiivista ja koska poissaoleva viittauskohde toimii kulttuurissamme. Myös

Helenan ja Lotan elämät, arvot ja valinnat kontrastoituvat ruokapöydässä: työpaikalla vaali-

taan tietynlaisten eläinten hyvinvointia, kun taas toisenlaisia eläimiä syödään.

Teorian yhteiskunnassamme hyväksikäytettyjen eläinten kohtelulle ja sille, miksi heitä

ei haluta katsoa taikka nähdä, tarjoaa Elizabeth Costellon poika John: Jos minulta kysyttäisiin, miten me yleensä suhtaudumme niihin eläimiin joita syömme, niin vastaisin: hal-veksivasti. Niitä kohdellaan huonosti, koska niitä halveksitaan; niitä halveksitaan, koska ne eivät pane vas-taan. (EC 134.)

Ehkä Johnin väitteessä on perää. Ihmiset eivät kuitenkaan rakasta sellaisia muunlajisia eläimiä

jotka eivät alistu. Eläimiä jotka eivät ole näkymättömiä, piiloissaan lymyäviä tai poissaolevan

viittauskohteen taakse lakaistuja kutsutaan toisinaan kriittisessä eläintutkimuksessa ja eläinfi-

losofiassa häirikköeläimiksi.47 Termi on tarkoitettu eläinnäkökulmasta positiiviseksi ja voi-

mauttavaksi: nämä eläimet ottavat tilaa ja ovat aktiivisia toimijoita, jotka kieltäytyvät asettu-

masta ihmisten niille varaamille fyysisille tai abstrakteille paikoille – kaikki ominaisuuksia

jotka eivät useinkaan oman vallantunteensa sokaisemia ihmisiä miellytä. (Aaltola 2013g:

282–284.) Safari Clubissa Repen lauman kuolemaantuomitut nuorukaiset voidaan luokitella

häirikköeläimiksi, sillä he rettelöivät ja karkailevat häkeistään, eivätkä mahdu heille rajattuun

tilaan. Piin elämän hyeena ja tiikerit sekä Huorasadun liha-eläimet ovat niin ikään häirikkö-

eläimiä. Häirikköeläimissä on jotakin villiä, vapaata ja taipumatonta, jotakin jonka läsnäolo

on käsinkosketeltavan etualaistettua.

Lopuksi vielä huomio todellisen kirjailijan omien arvojen näkymisestä Safari Clubissa.

Teos sisältää Snellmanin omaäänisen epilogin, Kirjailijan kiitokset, jossa hän viittaa Korkea-

saaressa romaania varteen viettämäänsä kenttätyöjaksoon: Ja viimeiseksi, vaan ei vähiten, kiitos Korkeasaaren eläimille, jotka ovat hyväksyneet minutkin tuttujen tuoksujensa joukkoon. Enää koskaan en katsele vain siperiantiikeriä, harmaahyljettä ja vihreää iguaania, vaan tervehdin Petraa, Anjovista ja Klasua. (SC 414–415, kursiivi LL.)

47 Termi Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin (Aaltola 2013g: 282).

99

Eläinmyönteinen, ei-fiktiivinen katkelma jossa eläimiä kiitetään ja arvostetaan, vaikuttaa ve-

gaani- ja eläinteemaisessa lukijuudessa – hieman epäortodoksisesti – sisäistekijän muodostu-

miseen. Todellinen kirjailija Anja Snellman antaa todellisille eläimille nimen, yksilöllisyyden

sekä itseisarvon – nostaen heidät samalla todelliselle lukijalle läsnäolevaksi. Antroposentrisiä

arvostusluokituksia kyseenalaistaen eläimet eivät ole enää ”vain” eläimiä – ne ”eivät ole vä-

häisimpiä” vastaanottamaan romaanin kirjoittamisprosessiin liittyviä kiitoksia. Snellman ei

enää ”katsele” eläintarhaeläimiä kuin viihdyttäviä objekteja tai spektaakkeleita, vaan ”terveh-

tii” heitä yksilöinä ja persoonina. Passiivisista katseen kohteista kuoriutuu aktiivisia, terveh-

dittäviä tuttavia. Eläimet ovat ansainneet Snellmanin tunnustukset materialisoitumalla mo-

lemminpuolisen hyväksynnän ilmapiirissä joistakin olioista juuri näiksi, arvokkaiksi ja ainut-

laatuisiksi yksilöiksi. Snellman puolestaan on ansainnut eläinten luottamuksen. Kuten Neiti

Kaninkin kohdalla, Snellman kunnioittaa ja tiedostaa eläinten vierasmaailmaisuutta, huomioi-

den positiivisessa hengessä eläinten mahdollisesti erilaiset, ei-inhimilliset tavat hahmottaa

ympäristöään esimerkiksi hajuaistiin kautta. Vaikkei näille eläimille ole suoranaisesti annettu

teoksessa ääntä, heidän moninaisten ääniensä kaiun voi kuulla sivuja selatessaan.

100

5 SUKUPUOLEN JA VEGANISMIN DYNAMIIKKAA SAFARI CLUBISSA

Miehet [Ukri ja Sampo] hymyilivät toisilleen [tyttökalentereita katsoessaan]. Kuvat toimivat täälläkin kuin ikonit, ne toivat sanattoman yhteisymmärryksen, pyhittivät tilan oikeansuuntaisille ajatuksille. Ajokortit, metsästyskortit, kartat, moottorit, aseet, onget, kondomit, miestenlehdet. Miehuuden perustekijöitä, kutsu-huuto, tunnussana, verkko. (SC 92.)

Yllä oleva lainaus kuvastaa hyvin millaiseksi Safari Clubissa maalautuu miesten maailma,

jonka keskuksesta löytyy radikaalin linjan evoluutiobiologi Ukri. Romaani ja sen tarinamaa-

ilma ovat rakennettu hyvin binaariseksi ja siinä erottuvat selkeästi naisten ja miesten todelli-

suudet. Tätä symboloi kohtaus, jossa joku, ilmeisesti Ukri, on käynyt tekemässä yöaikaan He-

lenan työtietokoneen näytönsäästäjätekstiin ”Helenan maailma!” pienen mutta merkityksiä

tihkuvan muutoksen: ”Helenan maailma?”. (SC 123, 339; vrt. Warhol 2012a: 11.)

Keskityn tässä luvussa tarkastelemaan feministis-vegaanista tutkimusotetta käyttäen su-

kupuoleen ja valtaan liittyvää tematiikkaa Safari Clubissa. Sukupuoli koskee ihmisten lisäksi

myös eläimiä. Sekä naiset että eläimet nähdään ekofeminismissä yhteiskunnassa hallitsevan

miesnäkökulman kontekstissa toisina. Adams peräänkuuluttaakin ihmisnaaraiden solidaari-

suutta muunlajisia naaraita kohtaan. Veganismi menee askelta pidemmälle ja peräänkuuluttaa

sukupuoleen katsomatta kaikkien ihmisten solidaarisuutta muunlajisia eläimiä kohtaan.

Sukupuoli kysymykset ovat Safari Clubissa eksplisiittisesti esillä siinä määrin, että kat-

son kyseessä olevan feministinen romaani. Tässä luvussa luen siis myötäkarvaisesti korostaen

feminististä luentaa, unohtamatta kuitenkaan kriittistä ja vastakarvaista vegaani- ja

eläin(filosofia)teemoihin paneutumista.

5.1 Sukupuolten rakentuminen

Safari Clubin myötäkarvaanlukemisella keskeisemmäksi tematiikaksi nousee sukupuolten vä-

linen kamppailu ja tästä lähtökohdasta onkin mielenkiintoista tarkastella feminististä kerto-

musteoriaa hyödyntäen, kuinka sukupuolet romaanissa kerronnallisesti ja diskursiivisesti ra-

kentuvat. Erityisesti keskityn tässä luvussa romaanissa esiintyviin maskuliinisuuksiin, koska

ne esitetään huomiotaherättävän yksioikoisena ja yksipuolisena. Maskuliinisuuden represen-

101

taatioita kertomuksessa on toki useita, mutta voimakkaimmaksi hahmottuu teoksen antagonis-

ti Ukri (joka on ainoa keskeinen miespuolinen henkilö).48 Ukrin lisäksi Safari Clubissa esiin

piirtyy abstraktimpi patriarkaattinen diskurssi, naisnäkökulmasta jopa dystooppinen miesten

maailma. Maskuliinisuudesta maalautuu synkkä kuva, jota Helenan aviomies Eeliskään ei

pysty yksin muuttamaan. Eelis on ainoita kertojan (omassa tulkinnassani) miellyttävässä va-

lossa esittämiä mieshahmoja, kertoja tosin paljastaa Ukrin mielestä Eeliksen olevan ei-

miehekäs mies, jolla on ”linnunluinen” ja heikko kädenpuristus (SC 70).

Kertomuksessa paha kulminoituu Ukriin. Hän on suorastaan karikatyyrimäinen hahmo

misogyniassaan ja macho-elkeissään – kolikon kääntöpuolella häälyy pelko oman maskuliini-

suuden menettämisestä. Seuraavassa lainauksessa kuvataan Ukrin uniinkin löytäviä, alitajun-

nasta kumpuavia pelkoja, jotka ylläpitävät hänen tuntemaansa naisvihaa: Meressä ui kaloja jotka lauloivat naisen äänellä, ne ilkkuivat sukeltaessaan Ukrin ohi. E-pillereitä syövien naisten virtsa oli tehnyt merestä etrogeenipuuroa. Ukri oli tukehtua paksussa vihertävänkeltaisessa vedessä. Hän meni jonnekin tutkittavaksi hengitysvaikeuksien vuoksi ja hehkeä naislääkäri totesi ensitöikseen että Ukrin kivekset olivat surkastuneet. – – Eikä teiltä tipu enää siittiöitäkään, nauroi lääkärinapulainen, povekas typykkä, ja heilutteli koeputkiloa jonka pohjassa lojui kuolleita siittiöitä kuin muurahaisia. (SC 82–83.)

Ukrin hahmo on rakennettu huolellisesti misogynian ja antroposentrismin muuriksi, mutta se

ei ole läpitunkematon. Lainaukseen implikoituva freudilaisia ulottuvuuksia saava feminiinisen

pelko ja kertomuksen tarjoamat viittaukset Ukrin lapsuuteen sekä kontrolloiviin vanhempiin

säröttävät muuria. Ne kielivät pohjalla olevasta epävarmuudesta ja menettämisen pelosta.

Myös Ukrin hahmon nimivalinta tukee karua karakterisaatiota. Heli Roos (2009) on

tutkinut pro gradussaan etunimistä syntyneitä mielikuvia. Yksi kohta Roosin käyttämässä ky-

selylomakkeessa listasi 45 suomalaista etunimeä, joista yksi oli Ukri. Roos pyysi vastaajia

luonnehtimaan nimiä omin sanoin ja/tai valitsemalla Roosin kirjaamista valmiista adjektiivi-

vaihtoehdoista kuvailevimmat. Ukri-nimen kohdalla vastaajat olivat maininneet sen tuoneen

mieleen esimerkiksi adjektiiveja karu, muinainen, huono, ruma, vieras ja outo (Roos 2009:

104). Ukri-nimi on harvinainen, minkä Roos arvelee lisänneen sen herättämää vierauden tun-

tua.49 Muinaisuuden konnotaatiot, kuten myös nimen maskuliininen kalskahdus selittyvät Juri

Nummelinin ja Elina Teerijoen etunimikirjasta löytyvän etymologian avulla, sillä Ukri-nimen

48 Ukrilla on runsaasti hänen omasta näkökulmastaan (kertojan kautta) fokalisoituja osuuksia. Ne on usein

erotettu muusta kertomuksesta helposti identifioitavalla tavalla, otsikoimalla ne tarinan kontekstiin ja Ukrin karakterisaatioon sopivin otsikoin. Esimerkki kaavasta on ”C niin kuin Casino” (SC 264). Tapa jolla Ukrin osuudet on toteutettu on kertomuksessa ainutlaatuinen, mikä korostaa Ukrin keskeisyyttä. Hän ei ehkä ole aivan päähenkilö, mutta muodostaa Helenan ja Viirun kanssa kertomukselle keskeisen kolmion.

49 Väestörekisterikeskuksen ylläpitämän nimipalvelun mukaan Suomessa on ollut kaikkiaan alle 59 Ukri-nimistä henkilöä. Haku suoritettiin 2.3.2017.

102

katsotaan olevan mahdollisesti muinaissuomalainen muunnos Ukko-nimestä (2005: 175). Tä-

hän puolestaan liittyy konnotaatioita Ukko ylijumalasta. Eino Leino on kirjoittanut vuonna

1916 ilmestyneessä Helkavirsiä-runoteoksessaan Ukri-nimisen runon, jossa nimihenkilö on

tuhma ukko jolla näyttäisi olevan yliluonnollisia, pienemmän jumalhahmon tai tietäjän voimia

– sekä mieltymys valtaan, vereen, tuhoon ja sotaan. Paralloivien mieltymysten valossa inter-

tekstuaalinen suhde Snellmanin Ukriin on selvä. Kuten Safari Clubin Ukri, myös Leinon Ukri

kaatui kalpahansa, Safari Clubissa tosin Viirun avustuksella. (Leino 1993: 362–366.)

Tärkeä alue, jossa hegemonista maskuliinisuutta sekä kulttuurisia maskuliinisuuden dis-

kursseja uusinnetaan ja tuotetaan, on kirjallisuus (Kiesling 2005: 696). Ukrin hahmo on todel-

lakin huomiota herättävän vihamielinen naisia ja eläimiä kohtaan. Kertojan voi katsoa kuiten-

kin olevan epäluotettava Ukriin liittyen, koska Ukrin kautta fokalisoiduissa osuuksissa kerto-

jan ja sisäistekijän edustamat arvot eivät käy yksiin (Chatman 1983: 149, 229). Toinen perus-

telu tulkinnalle on se, kuinka eksplisiittisesti lukijan iholla Ukri on. Yleensä normatiivisuus,

hegemonisuus ja vallitsevat diskurssit ovat näkymättömiä niiden yleisyyden ja hegemonisen

aseman vuoksi – itse asiassa mitä näkymättömämpiä ne ovat, sen voimakkaammista diskurs-

seista on kyse (Jokinen & Juhila 1993: 81). Jos sisäistekijän ja Ukrin arvojen välillä ei olisi

ristiriitaa, Ukri olisi silloin kertomuksen normatiivinen hahmo, ja edustaisi kertomuksen nor-

matiivista tulkintaa ja eettisiä arvoja – samalla hän olisi paljon huomaamattomampi.

Safari Club on tulkintani mukaan siis feministinen teos ja sen sisäistekijä on myös fe-

ministinen, vaikka antaakin tilaa erilaisille äänille ja näkökulmille. Ukrin hahmon läpikotai-

nen naisvastaisuus vain korostaa, ei vähennä kertomuksen feminististä sanomaa. Ukrin kaltai-

nen karrikatyyrimäinen hahmo auttaa yleisöä näkemään yhteiskunnallisia ja sosiaalisia epä-

kohtia uusin silmin. Ukria ei voi pitää miessukupuolen representaationa tai maskuliinisuuden

diskurssien uusintajana hahmon ylilyövän luonteen vuoksi. Enemmänkin sen tarkoitus saattaa

olla kritisoida patriarkaattia, vallan hierarkkisia rakenteita sekä yhteiskunnan ja kulttuurin su-

kupuolittuneita kaksoisstandardeja. Lisäksi Ukrin hahmon kautta sisäistekijä voi esiinmaalata

sokeasti evoluutiobiologiseen arvomaailmaan ja diskursseihin nojaamisen ongelmallisuuksia,

koska epäeettisemmillään evoluutiobiologiassa sekä ihmisnaiset, ei-valkoihoiset ihmiset ja/tai

muunlajiset eläimet voidaan tieteen auktoriteetin suomalla painoarvolla – ainakin Ukrin edus-

tamassa äärisuuntauksessa – nähdä vihollisina. Vihollisuus-asetelma tukee yhteiskunnan val-

litsevaa status quoa, joka taas hyödyttää Ukrin kaltaista miestä.

Ukri tiedostaa kyllä millaisia ovat yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyt sosiaaliset, eetti-

set ja moraaliset koodit, arvot ja säännöt, mutta hän ei ole samaa mieltä niiden kanssa, eikä si-

103

ten myöskään noudata niitä. Pirita Jupin eläinoikeusjulkisuuden diskursseja (2003, 2004) so-

veltaen tämä tarkoittaisi että Ukrin hahmo demonisoidaan kertomuksessa. Hän kerää ympäril-

leen samanhenkisiä miehiä – miesverkostoja – koettaen rakentaa miesten hallitsemaa todelli-

suutta johon hänen omat kieroutuneet ajattelumallinsa, arvonsa ja moraalintuntonsa sopisivat.

Ukrin miesverkot kontakteineen jakautuvat karkeasti kolmeen tyyppiin, jotka osittain

limittyvät toistensa kanssa. Ensinnä hän kuuluu ”partaherrojen kerhoihin”, eli yhteiskunnan

valtaapitävissä asemissa olevien, vaikutusvaltaisten keski-ikäisten miesten verkostoihin, jo-

hon myös Helenan esimies, Korkeasaaren intendentti kuuluu.50 (SC 280.) Toiseksi, hän on pe-

rustanut ja johtaa Testos-nimistä miesten yhdistystä, jonka evoluutiobiologiasta kumpuava ar-

vomaailma on äärimmäisen misogyyninen. Kaksi ensin mainittua tyyppiä paikantuvat yhteis-

kunnan polttopisteisiin ja kaupunkien sykkeeseen – sinne missä tapahtuu ja missä yhteiskun-

nallisia päätöksiä tehdään. Kolmas tyyppi on miesten väliselle toveruudelle ja yhdessätekemi-

selle rakentuneet ryhmät, joiden kesken vetäydytään urbaanista maailmasta esimerkiksi pitkil-

le erämaavaelluksille, kauaksi sivistyksestä. Ikään kuin alkukantaisille juurille luonnon hel-

maan, pois kaikesta arkipäiväisestä. (ja naisista)

Ukri on sairaalloisen riippuvainen naisista välineellisessä, seksuaalisessa sekä omaa su-

kupuolensa suomaa paremmuudentunnetta pönkittävässä mielessä. Mutta Ukri tuntee vetoa

myös raavaisiin miehiin. Seuraava kohtaus lähentelee melkein seksuaalista viehätystä, vaikka

Ukri ilmeisesti määritteleekin itsensä heteroseksuaaliseksi: [Ukri] viihtyi autonäyttelyiden ja korjaamoiden atmosfääreissä, kävi säännöllisesti kokeilemassa uusimmat mallit ja kumartui autonpellin alle rasvakätisten poikien hientuoksua hengitellen. (SC 137)

Ukrin erilaisten mieskytköksien tarkastelussa – liittyen niin miesverkostoihin kuin haluun

viettää aikaa nuorten, hikisten miesten lähituntumassa – sopii avuksi homososiaalisuuden kä-

site. Scott Fabius Kiesling jäsentelee homososiaalisuutta artikkelissaan ”Homosocial desire in

men’s talk” (2005) seuraavasti. Hän tunnistaa kuinka tietyt kulttuuriset diskurssit tuottavat ja

uusintavat maskuliinisuutta, esimerkiksi kirjallisuuden tai muiden kulttuurituotteiden kautta.

Ensimmäinen diskurssi liittyy sukupuolten luonnollistettuun eroavaisuuteen, jossa miehet ja

50 Tällaiset yhteiskunnallisten vaikuttajien herrakerhot eivät ole Snellmanin omaa keksintöä. Huvudsstadsbla-

det paljasti 8.10.2007 suurta kohua saaneessa artikkelissaan niin kutsutun Keskiviikkokerhon olemassa-olon, toiminnan, yhteiskunnan päättäviin elimiin ulottuvien lonkeroiden laajuuden sekä kattavan jäsenluet-telon. Salaiseksi tarkoitetun, perinteikkään suomalaisen herrakerhon jäsenistöön kuului (kuuluu) yhteiskun-nan huippuvaikuttajia – kaikki pelkästään miehiä, sillä naiset suljettiin periaatteellisista syistä täydellisesti ulkopuolelle. Huomionarvoista on, että artikkelin julkaisun aikaan Suomessa oli naispuolinen presidentti, Tarja Halonen, ja Suomen hallitus oli tuolloin ”maailman naisvaltaisin” kahdellatoista naisministerillään (miesministereitä oli kahdeksan). (Bruun 2007; YLE 2007.)

104

naiset nähdään niin biologialtaan kuin käytökseltään dikotomisina kategorioina. Toinen dis-

kurssi liittyy heteroseksismiin, jossa maskuliinisuus määritellään heteroseksuaaliseksi ja jossa

miesten ei kuulu tuntea seksuaalista halua toisiin miehiin. Kolmanneksi dominanssiin liittyvä

diskurssi, jossa maskuliinisuus paikannetaan dominoivaksi auktoriteettiasemaksi ja vallaksi,

erityisesti suhteessa naisiin mutta myös toisiin miehiin. Viimeisenä diskurssina on miesten

keskinäinen solidaarisuus, jossa miesten välillä oletetaan automaattisesti olevan jonkinlainen

yhteenkuuluvuuden tunne, joka katsotaan niin voimakkaaksi ja antoisaksi, että heidän olete-

taan mieluummin viettävän aikaa miesten kesken kuin naisten seurassa. (Kiesling 2005: 696.)

Kieslingin artikkeli perustuu havainnoille amerikkalaisesta yhteiskunnasta, mutta nämä

maskuliinisuuden diskurssit on nähtävissä myös sekä suomalaisessa kontekstissa että Safari

Clubin tarinamaailmassa. Kiesling (2005: 695–696) kirjoittaa vain harvan miehen sopivan jo-

kaisena hetkenä jokaiseen näistä diskursseista, mikä taas johtaa tarpeeseen neuvotella ja tasa-

painotella jatkuvasti eri kategorioiden välillä. Ukrin hahmosta rakentuu entisestäkin keinote-

koisempi kuva, sillä häneen diskurssit sopivat kaikki. Jos yllä olevaa lainausta rasvakätisestä

pojasta tarkastellaan homososiaalisuus-käsitteen läpi, kohtaus ja siihen implikoituva halu ei-

vät olisi luonteeltaan seksuaalisia. Yksi tärkeä seikka miehille, jotka osallistuvat homososiaa-

lisuuden diskursseihin, on löytää ei-homoseksuaalisia tapoja esittää ja toteuttaa homososiaa-

lista halua (mts. 703). Ukri vaikuttaisi löytäneen verkostoistaan, sekä hakeutumalla perintei-

sesti maskuliinisina pidettyihin tiloihin, tällaisen (homo)sosiaalisesti hyväksyttävän tavan to-

teuttaa haluaan ympäröidä itsensä raavaalla maskuliinisuudella.

Miehet tuntevat olonsa turvalliseksi homososiaalisissa suhteissa ja tilanteissa, ja se luo

miesten välille yhteisymmärrystä joka ei tarvitse aina edes sanoja (Kiesling 2005: 709). Tämä

homososiaalisuuden keskeinen tekijä tulee ilmi myös Ukrin kontakteissa muihin miehiin: Ukri oli kävellyt läheiselle bensa-asemalle ja – – katsellut ympärilleen. Muutama mustaan nahka-asuun pu-keutunut prätkäilijä, joitakuita yksinäisiä miehiä haalistuneiden muovipöytien ääressä. Bensa-asemat, auto-korjaamot, satamien läheiset kuppilat herättivät Ukrissa miellyttävän pakottomuuden tunteen. Ne olivat elä-män matalia alueita. Piilopaikkoja. Paksu ruuankäry, kitkerää mustaa kahvia, öljyisiä trasselituppoja. (SC 272–273.)

Ukri ei tunne näitä kohtauksessa mainittuja, kasvottomia miehiä, he ovat vain erilaisissa tilan-

teissa kohdattuja tuntemattomia – kuitenkin hän tuntee välitöntä yhteenkuuluvuutta heidän

kanssaan, halua yhteenkuuluvuuteen. Ikään kuin Ukri löytäisi henkiseen kotiinsa sieltä missä

miehet kokoontuvat ilman naisia. Usein homososiaalista vetovoimaa tai halua ei voida ilmais-

ta suoraan sosio-kulttuuristen konventioiden vuoksi, se tulee ilmaista epäsuorin keinoin (Kies-

ling 2005: 696). Hakeutumalla erityisen maskuliinisiksi arvottamiensa miesten läheisyyteen –

105

autokorjaamoihin ja satamiin – sekä käyttämällä kulttuurisesti koodattuja ja merkityksellistet-

tyjä maskuliinisuuden symboleita Ukri toteuttaa tätä kirjoittamatonta sääntöä.

Ukrin miesverkostojen jäsenet ovat erilaisia miehiä kaikenlaisilta elämänaloilta. Ukri

tuntuu hyväksyvän lähes kaikenlaisen maskuliinisuuden, paitsi humanistista, tasa-arvoista,

uudenlaista ”pehmeää” maskuliinisuutta (tai naissukupuolen maskuliinisuutta). Ukri katsoo

tällaiset miehet naisten ja feminiinisyyden pilaamaksi. (SC 71, 107, 224–225; Donovan 2013:

200.) Ukrille tärkeää on, että sukupuolien välinen ero määritellään ehdottomaksi ja perustel-

laan biologisesti, sekä toiseksi, ettei hän itse menetä omia saavutettuja etuuksiaan. En sanoisi

Ukrin käyttämien diskurssien olevan valtadiskursseja Safari Clubin tarinamaailmassa, ne ovat

itsekin haastajan asemassa olevia vastadiskursseja. Ukrin voimallinen läsnäolo ja karismaatti-

nen persoona, sekä hänen verkostojensa pitkien lonkeroiden takaama vaikutusvaltaisuus teke-

vät Ukrin käyttämistä diskursseista kuitenkin sellaisia, joita on vaikea olla huomioimatta.

Safari Club on tyylilajiltaan arkirealistinen. Ukria miellyttävät seksuaalisesti vain nuo-

ret ja kauniit naiset, mutta suuri osa keskeisistä naishahmoista on kuvattu toisaalta ilman kiil-

tokuvamaisuutta ja toisaalta ilman tarvetta ja halua edes tavoitella tällaista kiiltokuvamaisuut-

ta. Keskeisille naisille ovat muut asiat tärkeitä kuin miellyttää miehistä katsetta, mitä Ukri ei

ymmärrä. Naisia kuvataan kertojan toimesta (usein Ukrin kautta fokalisoiden) enemmän tai

vähemmän rumiksi. Vähintäänkin naiset vanhenevat (jolloin he joutavat piiloon loukkaamasta

Ukrin katsetta), huuliherpeskin iskee stressinhetkellä. Keskeisimpiä naishahmoja kuvataan

persoonallisiksi yksilöiksi, joista kukin toteuttaa sukupuoltaan ja itseään omalla tavallaan, ku-

kin on omanlaisensa sekoitus niin sanottuja maskuliinisia ja feminiinisiä, sekä lukemattomia

muita ominaisuuksia.

Naiseuden ja naisruumiin ihanteisiin liitetyt patriarkaaliset diskurssit ovat aiheuttaneet

säröjä naisten minäkuviin ja omanarvontuntoon. Viiru joutuu henkisesti tällaisten diskurssien

runtelemaksi heti synnyttyään koska ei ole poikalapsi. Haavat isketään vielä syvemmiksi kuin

perheeseen vihdoin syntyy haluttu poika, ja Viiru jätetään omiin oloihinsa. Hänestä kasvaakin

sisäisesti rikkonainen nainen, joka ei tunne kehoaan omakseen – osittain siksi koska on sisäis-

tänyt miesten naisista rakentamia kulttuurisia diskursseja siitä, miltä naisen tulisi näyttää.

Romaanin keskeisimmät naishahmot eivät siis toteuta mustavalkoista, myyttistä yl-

tiöfeminiinisen ihannenaisen prototyyppiä. Kertomukseen sisälletyistä sukupuolittuneista so-

sio-kulttuurisista kaksoisstandardeista kertoo se, kuinka penseästi ei-naisellisena, ei-

feminiinisenä pidettyihin ominaisuuksiin naisissa suhtaudutaan, niin niiden henkisissä ja fyy-

sisissä ilmenemismuodoissa (aktiivisuus, menestys, voima, yhteiskunnallinen vaikuttaminen).

106

Tätä tapahtuu etenkin miesten taholta. Esimerkiksi Helena kokee Korkeasaaren ensimmäisenä

naispuolisena eläinlääkärinä senkaltaista negatiivista asennoitumista ja niin piiloista kuin

avointa vastustusta, jollaista edeltävät miespuoliset eläinlääkärit eivät olleet joutuneet koke-

maan (SC 359). Lehdistökin uutisoi Helenan virkaanvalintaa, aina nimenomaan Helenan su-

kupuolta korostaen (SC 82). Helena ei ole eläinlääkäri, vaan naiseläinlääkäri. Sukupuolittu-

nut arvostelu, vähättelevien retoristen tekniikoiden käyttö, kritiikki ja suoranainen mustamaa-

laaminen liikkuvat sekä yleisemmällä että henkilökohtaisuuksien tasoilla. Pohjimmaiseksi

asetelmaksi muodostuu kuitenkin aina sama – naiset vastaan miehet. ”Samat asiat jotka mie-

het ovat ennen hoitaneet rutiinilla muuttuvat ihmeellisiksi kun naiset tekevät ne”, ärhentelee

eräs Ukrin verkostojen mies (SC 82). Taija Kaarlenkaski (2012: 374) kirjoittaa kuinka leh-

mien hoito oli aiemmin katsottu naisten tehtäväksi, mutta maatalouden koneistumisen ja mas-

kulinisoitumisen myötä tilanne on muuttunut päinvastaiseksi. Villieläinten hoito puolestaan

on perinteisesti katsottu miesten alueeksi, ja asenteiden muutos Helenan aloittaessa työnsä

eläinlääkärinä on vasta aluillaan. Helena on pioneerin asemassa, saaden siten myös tuntea su-

kupuolittuneiden perinteiden raskaan painolastin.

Sukupuolet, maskuliinisuudet ja feminiinisyydet eivät ole dikotomisia, monoliittisia jär-

käleitä, muuttumattomia tai murtumattomia. Ne ovat liikkeessä ja siten myös omaavat muu-

toksen mahdollisuuksia. Usein tällaiset muutokset ovat kuitenkin hitaita. Millaisia tällä het-

kellä ajattelemme (normatiivisten tai vähemmän normatiivisten) maskuliinisuuksien, feminii-

nisyyksien tai sukupuolien olevan, on sidoksissa aikaan, paikkaan, kulttuuriin, yhteiskunta-

luokkaan, sosiaaliseen ryhmään, etnisyyteen, uskontoon, diskursseihin, mediaan ja niin edel-

leen. Jos maailman binaarinen jako miehiin ja naisiin, maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen

näyttäytyykin toisinaan monoliittiselta, tämä jako ja koko binaaristen funktioiden logiikka pi-

tävät sisällään murtumia ja halkeamia. Safari Club on ensilukemalta hyvin binaarinen suku-

puolirepresentaatioltaan, koko kertomus tuntuu rakentuvan sukupuolittuneiden binaaristen

funktioiden jännitteiden varaan. Kuten tässä luvussa on toivoakseni näytetty, myös Safari

Clubiin on sisällytetty ja siitä voi lukea sukupuolittuneen binaarista maailmankuvaa vastusta-

via komponentteja ja aineksia – ehkä yllättäen erityisesti yltiömaskuliinisuuden karrikatyyri-

mäisenä ruumiillistumana näyttäytyvä Ukri paljastuukin kaikkein voimakkaimmaksi kom-

ponentiksi, jonka kautta sekä hegemonista maskuliinisuutta että sekä sukupuoliin liittyviä roo-

leja voidaan lähteä säröttämään.

107

5.2 Eläinten käytön seksuaalipolitiikkaa

Kate Millettin feministinen klassikkoteos Sexual Politics (1969/2000: 23–24) määrittelee po-

litiikan valtasuhteiksi, joissa yksi ryhmä hallitsee toista, jolloin seksuaalipolitiikka määritel-

lään sukupuolten välisten suhteiden ja niihin liittyvien valta-asetelmien kontekstiksi ja kon-

flikteiksi. Lihan seksuaalipolitiikka taas on Carol J. Adamsin mukaan sellaisia asenteita ja

toimintaa jotka eläimellistävät naisia sekä seksualisoivat ja feminisoivat muunlajisia eläimiä.

Siihen kuuluu myös myyttisiä oletuksia että miehet tarvitsevat lihaa, että miehillä on oikeus

lihaan ja että erityisesti punaisen lihan syönti on viriliteettiä lisäävää miehistä toimintaa. Liha

itsessään on Adamsille latautunut käsite kuvaamaan sitä esineellistämisen, paloittelun ja ku-

luttamisen jatkumoa joka yhdistää naisten ja eläinten kohtelua (monoliittisena esitetyssä) pat-

riarkaalisessa kulttuurissa. (Adams 2010: 4, 73.) Tässä alaluvussa tarkastellaan vegaanisten

silmälasien lävitse erilaisia ruokaan, eläinten käyttämiseen, lihan seksuaalipolitiikkaan ja val-

tasuhteisiin liittyviä sukupuolittuneita näkökulmia ja asetelmia.

Ruokavalioitakin voidaan siis tarkastella sukupuolittuneen valtahierarkian ilmentymänä.

Kasviksiin ja kasvipohjaisiin ruokavalioihin liittyy joukko stereotypioita ja diskursseja, jotka

monesti rakentuvat binaaristen funktioiden logiikan mukaisesti. Kasvisravinto nivelletään

usein feminiinisyyteen ja naissukupuoleen. Kasvisruoka katsotaan naiselliseksi ja kasvissyöjät

hyveellisiksi mutta heikoiksi. Kolikon kääntöpuolella taas sangen yksipuolinen, hegemonisoi-

tu miehuus ja maskuliinisuus yhdistetään lihansyöntiin, voimaan, lihaksikkuuteen sekä seksu-

aaliseen kyvykkyyteen. (Aaltola 2013e: 181; Adams 2010: 56, 61; Potts & Parry 2010: 58;

Wright 2015: 125.) Tällaiset ennakko-oletukset eivät jätä tilaa erilaisille seksuaalisuuksille,

maskuliinisuuksille ja miehille, tai feminiinisyyksille ja naisille. Aivan itsestään selvä ei tämä

lihan ja maskuliinisuuden artikulaatio kuitenkaan ole, esimerkiksi maskuliinisuuksien tutki-

muksen pioneeri R.W. Connell ei mainitse ruokaa, vegetarismia, veganismia, eläimiä, lihaa tai

kasviksia tunnetun teoksensa Masculinities (1995) hakemistossa.51

Binaarisessa logiikassa liha liittyy siis maskuliinisuuteen ollen siten hyvä ja voimakas,

kasvikset taas liittyy huonommaksi katsottuun ja heikkona pidettyyn feminiinisyyteen. Ve-

gaanisuudessa binaarisuutta voidaan kääntää päälaelleen, jolloin kasviksista tulee hyvä ja

voimaa antava. Samalla veganismi voi rakentaa uudenlaisia binaareja ja artikulaatioita. Esi-

51 Diet mainitaan teoksen hakemistossa ja se löytyy kolmesta kohdasta. Jokaisessa dieetti on mainittu vain

ohimennen, perustelematta mitä dieetillä tarkoitetaan. Yhden dieetti-kohdan yhteydessä mainittiin yhden haastateltavan olevan vegetaristi, mutta tätäkään ei avattu tai liitetty sukupuoleen. En tiedä onko esimerkik-si vegetarismia mainittu teoksessa useammin, koska tarkastelin sitä hakemistolähtöisesti.

108

merkiksi elävän ravinnon syöntiin liittyy ajatus kuumentamattoman kasvisravinnon olevan

elävää ja elinvoimaista ja näiden ominaisuuksien ajatellaan siirtyvän ihmiseen, ollen hyödyl-

listä ja terveellistä. Ajatus asettuu vastustamaan hegemonisen lihansyönnin diskursseja ja

myyttejä perustavalla tasolla, paljastaen samalla kulttuuristen artikulaatioiden keinotekoisen

luonteen.

Seuraava ruokailukohtaus tuo selkeästi esille ruoan seksistisiä konnotaatioita. Safari

Clubin Ukri on haastattelulounaalla (nais)toimittajan kanssa, jolle hän kertoo evoluutiobiolo-

gisia näkemyksiään. Ukri itse syö puoliraa’an pihvin valkosipuliperunoilla, olutta ja konjak-

kia. Hän analysoi kertojan välityksellä naisen lounasta ja siitä dekoodattavissa olevia suku-

puolittuneita, luonnollisia eroja miesten ja naisten välillä: Ruokaa valitessaan Ukri oli nostanut sormensa ylös: kaikessa – – voi nähdä eron miehen ja naisen välillä. Toimittaja oli punastunut. Hän oli tilannut Ukrin mielestä tyypillisen ”valistuneiden naisten annoksen” vi-hersalaatteineen, broilereineen, sorbettijäätelöineen, juomaksi jäävettä ja lasi kuivaa valkoviiniä. Tilaus kertoi naisen halusta miellyttää miestä, pysyä linjassa, näyttää miehen silmissä pieniruokaiselta mutta kyllä kevyesti kulinaariselta. Nainen muka valitsi, mutta itseasiassa mies oli jo valinnut. (SC 299–300.)

Ukri loukkaa ajatuksillaan kaikkia tarinamaailman naisia itsellisinä, ajattelevina toimijoina,

asettaen naiset retorisin keinoin omaa sukupuoltaan alemmalle tasolle. Ukri käyttää sekä

omaansa että toimittajan ja sukupuolittunein koodein kyllästettyjä ruokavalintoja pönkittä-

mään heteronormatiivista väitettään, ettei naisella olisi muita motivaatioita kuin miesten – hä-

nen itsensä – miellyttäminen. Ukrin verisessä pihvissä voidaan nähdä luonnon (johon sisältyy

naisten sekä loogisista syistä myös eläinten) hallintaan liittyviä maskuliinisen vallan merki-

tyksiä (Potts & Parry 2010: 58; Willetts 1997: 125). Ukri on tietoinen kuinka ruoan seksuaali-

politiikassa kasvisten lisäksi myös kevyet ruoat yhdistetään naisiin (ja niitä markkinoidaan

naisille samalla uusintaen sukupuolittuneita yhteyksiä). Siten binaaristen funktioiden logiikan

mukaisesti kasvikset eivätkä keveys kuulu hegemonisiin maskuliinisuuden kulttuurisiin dis-

kursseihin.52

Safari Clubissa lihaan liittyy myös seksuaalisia artikulaatioita: esimerkiksi ”yhden asian

paikkana” tunnettua Safari Club -ravintolaa kutsutaan lihapihaksi (SC 27, 95). Tässä on löy-

dettävissä monitasoista lihan seksuaalipolitiikkaa: ensinnäkin lihapihan alkuperäinen viittaus-

52 Naiseus ja feminiinisyys yhdistetään siis usein kasvispainotteiseen ravintoon. Tämä ei tarkoita, etteivätkö

naiset söisi lihaa tai osallistuisi eläinten huonoon kohteluun, tai etteivät miehen söisi kasviksia. Adamsin tutkimusmateriaali sijoittuu Sexual Politics of Meat -teoksen julkaisuajankohtaan nähden osittain kaukai-sempaan menneisyyteen. Kuitenkin ruoan sukupuolittuneisuus on nykypäivänäkin havaittavissa esimerkiksi naisille suunnatuista mainoksista ja lehdistä. Niissä vihjataan että naisten tulisi syödä salaattia ja muuta ke-vyttä, kasvispainotteista ruokaa, samalla uusintaen ravinnon sukupuolittuneita diskursseja.

109

kohde, teurastamo tai lihatehdas (ja niihin erottamattomasti liittyvä eläinten kuolema), häivy-

tetään. Toisaalta ihmisiin seksuaalisina olentoina viitataan teurastamoista tutuin, väkivaltaan

viittaavin termein – Adams sanoo eläinten muuttuvan poissaoleviksi viittauskohteiksi kulttuu-

risissa kuvastoissa, jossa esitetään naisia teurastettavina, paloiteltavina ja kulutettavina

(Adams 2010: 13). Kolmanneksi ihmiset eläimellistetään ja eläimet seksualisoidaan (mts. 4).

Pääasiassa naisten ruumiit linkitetään Safari Clubissa lihaan, jolloin liha ei enää viittaa eläi-

meen, ei teurastukseen ja kuolemaan, ei kuolleen eläimen kehonosien myyntiin. ”Liha” onkin

nyt eläviä ihmiskehoja jotka etsivät, tai joista etsitään, seksuaalisia, ruumiillisia kokemuksia

(SC 27). Koska itse romaani ja siinä esiintyvä ravintola jakavat nimen, ravintolaan liitetyt

konnotaatiot muodostavat myös teokseen itseensä liittyviä odotuksia.

Nainen vertautuu kirjaimellisesti lihaan myös toisaalla. Seuraavassa kohtauksessa Ukri

kiristää Helenaa kirjeitse, viitaten heidän yhteiseen yöhönsä josta hän oli maksanut Helenalle: Voi Nana [Helena], mitähän äiti ja isäkin sanoisivat jos saisivat tietää? Kaksituhatta markkaa, juhannusaat-tona. Nuoren lihan hinta. 40 markkaa kilo, arvioin sinut 50-kiloiseksi. (SC 49)

Helena ei ole prostituoitu, mutta hän on ensimmäisen kerran Ukrin tavatessaan ollut ystävänsä

”polttareissa”, jossa seurue oli pukeutunut seksityöläisiksi. Ukri arvioi Helenan painon ja ra-

hallisen arvon välistä suhdetta, kuin lihakaupassa. Paitsi että lihan ja naisen ruumiin vertaan-

tuminen tällä tavalla tekee eläimistä poissaolevan viittauskohteen, se viittaa myös häiritsevään

seikkaan – niin Safari Clubissa kuin myös Huorasadussa nousee toistuvasti esille kuvastoja,

jossa ihmismiehet kuluttavat ihmisnaisia. Englanninkielisen consume-sanan voi kääntää myös

syömiseksi, käyttämiseksi, tuhoamiseksi ja nauttimiseksi. Sillä voidaan implikoida kapitalisti-

seen kuluttajuuteen osallistumiseen (consumer, consumerism). Yllä lainatussa katkelmassa

Ukrin onnistuu tarkoittaa kaikkia näitä määritelmiä yhtä aikaa. Ihmislajin naiset ovat näissä

romaaneissa objekteja maskuliinisilla kulutusmarkkinoilla, aivan kuten muunlajiset eläimet

ovat käyttöobjekteja antroposentrisillä kulutusmarkkinoilla – hankittavissa ja omistettavissa,

suljettavissa häkkeihin, asetettavissa näytteille, katsottavissa, paloiteltavissa tai käytettävissä.

Bram Stokerin Draculassa (1897) on mielisairas mies nimeltään R.M. Renfield joka us-

koo saavansa elävien olentojen elämän(voiman) syömällä heidät. Mitä enemmän eläimiä hän

kuluttaa ja mitä enemmän nämä eläimet ovat itse syöneet toisia elä(i)miä, sen parempi, sillä

sen enemmän elämää Renfield itse saa. Elämä hänen ajattelussaan kertyy kumulatiivisesti ra-

vintoketjussa: hän houkuttelee ensin kärpäsiä, joita hän alkaa syöttää houkuttelemilleen hä-

mähäkeille, joita hän alkaa syöttää houkuttelemilleen varpusille, jotka hän olisi syöttänyt kis-

110

salle, jos sellaisen olisi saanut. Ilman kissaa hän päätyy tappamaan ja syömään itse kaikki

varpuset – höyhenineen kaikkineen ja raakana. Renfieldiä mielisairaalassa hoitava tohtori

John Seward nimeää Renfieldin pakkomielteineen zoöphagous maanikoksi (elämääsyövä

maanikko; Stoker 1897/1998: 70). Kulttuurissamme ei yleensä syödä hyönteisiä, varpusia,

kissoja tai muita petonisäkkäitä, joista Renfieldin ravintoketju koostuisi jos hänelle olisi an-

nettu aina suurempia ja suurempia eläimiä syömään pienempiään. Yhtymäkohtia myyttiin li-

han antamasta voimasta on kuitenkin nähtävissä. Lihan seksuaalipolitiikan logiikassa syömäl-

lä suurten, vahvojen eläinten lihaksia tämä voima siirtyisi ihmiseen, Adamsin (2013: 210) teo-

riassa siis kärjistäen mieheen, sillä miehet tarvitsevat lihaa hegemonisen diskurssin konteks-

tissa. Logiikka ja myytti eivät vain ota huomioon sitä, että nämä vahvat eläimet, joiden lihasta

voimaa saadaan, ovat itse saaneet sen yleensä kasviperäisestä ruoasta, olettaen että he ovat

saaneet syödä lajityypillistä ravintoa ihmisten ”hoidossa”.53 Tai sitä, että myös vegaaniruoka-

valiolla voi ryhtyä vaikkapa kehonrakentajaksi (ks. Wright 2015: 107–129).

Naisille sopivat lihan seksuaalipolitiikan logiikassa pienempien eläinten vaalea liha sekä

tietysti kasvikset. Sukupuolittunut lihan myytti tulee esille myös Vastakarvaan-romaanissa: – Mitä on tapahtunut? ihmettelin. – – – Jotkut rääpäleet ovat aukoneet turkistarhan ovia Uudessakaupungissa. – – – Toivottavasti [meidän] ei tarvitse palata [Rosan kotiin], puheliaampi poliiseista lausahti Rosalle, mutta Ro-sa vain hymyili monalisamaista hymyään. – Sille Sinikunnaksen pojalle voitte sanoa, että kannattaisi mieluummin nukkua öisin. – Ja syödä miesten ruokaa päivisin, toinen hörähti. (VK 187–188, kursiivi LL.)

Lainauksessa kaksi poliisia on tullut tekemään Rosan luo kotietsintää eläinoikeusiskun jäl-

keen. Poliisi epäilee Rosan, Roope Sinikunnaan tai jonkun muun aktivisteista olleen iskun ta-

kana. Tapa jolla miespuoleinen poliisi pilkkaa erityisesti (ei paikalla olevaa) vegaanista Roo-

pea, implikoiden Roopen olevan ruokavalintojensa vuoksi ei-miehekäs, on kuvaava esimerkki

lihaan liittyvistä seksistisistä myyteistä. Miehiä, jotka vapaavalintaisesti lopettavat lihansyön-

nin, pidetään naismaisina (jota taas pidetään huonona asiana), ovathan he luopuneet, Adamsin

teorian mukaan patriarkaatin heille suomasta oikeudesta lihaan ja haastaneet siten yhden pat-

riarkaalisen kulttuurin perusrakenteista (Adams 2010: 57, 62–63). Ilman miestenruoaksi kat-

sottua lihaa miespuoleinen henkilö on vain poika ja rääpäle. Rohkeutta pidetään usein masku-

liinisena ominaisuutena: sanoisin että tarinamaailmojen vegaanimiehet ovat rohkeita asettues-

saan hegemonista maskuliinisuuden ihannetta vastaan. Poliisit eivät ulota ivaansa naisvegaani

53 Viittaan tällä niin sanottuun hullun lehmän taudin tragediaan.

111

Rosaan, osittain ehkä koska Rosa on läsnä, osittain ehkä siksi, että kasvispohjainen ruokavalio

on hänelle ikään kuin luonnollisena näyttäytyvä vaihtoehto hänen sukupuolensa vuoksi.

Lihan seksuaalipolitiikka tarkoittaa ruokaan liittyvien myyttien lisäksi myös eläinten

seksualisointia ja naisten eläimellistämistä. Nämä kaksi tasoa kietoutuvat toisiinsa Safari Clu-

bissa eläinmuseon konservointiosastolla. Ukri on taitava eläintentäyttäjä, eli konservaattori.

Taidon hän on oppinut jo lapsena museon pääkonservaattorina toimineelta isältään. Kun isä

opettaa Ukrille eläintentäyttämisen taitoja, hän vertaa toistuvasti kuolleiden eläinten käsittelyn

työvaiheita tyttöjen vartaloihin tai tyttöjen käsittelyyn: Käsittele tätä [nahkaa] joka vaiheessa kuin daamia, isä kehotti poikaansa ja teroitti miten tärkeää oli oikea happamuus, sama kuin ihon ph [sic]. – – Sitten sivelet nahkaan rasvaa kuin tyttöystävän selkään aurinko-voidetta. – – Ei saa fuskata. Hitaasti, kuin vokottelisit nättiä tyttöä. (SC 200, 201.)

Ukrin isällä ja Ukrilla on muutakin yhteistä, sillä isäkin on ahdistellut ja häiriköinyt naisia,

sekä valokuvannut naisia ja tyttöjä uimarannoilla salaa. Ilman tätä taustatietoa yllä oleva koh-

taus vaikuttaisi viattomammalta kuin se tämän tiedon valossa näyttäytyy. Ukrin isä opettaa

Ukrille samalla omaa vääristynyttä suhtautumistaan naisiin ja eläimiin yhdistämällä retorisin

keinoin kuolleiden eläinten dekonstruoinnin ja rekonstruoinnin työvaiheet eläviin naisiin ja

tyttöihin. Aikuisena Ukri vitsailee – eläinten täyttämiseen liittyen ja varsin kaksimielisesti –

kuinka Pamela Andersson, eli ihmislajin nainen – olisi ”kiva täytettävä”: Naisvierailijoilla on tapana ihmetellä miksi täällä [eläinten konservointiosastolla] ei ole yhtään naista – töissä. Ukri naurahti ja huoneessa ahertavat miehet hymyilivät työnsä ääressä. Vaikka Pamela An-dersson voisi olla kiva täytettävä. Eikö se ole jo täytetty? Sampo naurahti. (SC 94.)

Vihjauksesta voidaan lukea naisen eläimellistämiseen, kuolemaan (ja nylkemiseen) tai seksu-

aaliseen väkivaltaan liittyvää uhkaa. Todellisessa elämässä näyttelijä Pamela Andersson on

tunnettu vegaani ja eläinoikeusaktivisti, joka on muun muassa toiminut mallina eläinoikeusai-

heisissa mainoskampanjoissa. Laura Wright analysoi erästä Anderssonin tähdittämää julistet-

ta, jossa hänen vartalonsa on jaettu osiin kuin lihakauppiaan paloitteluohje. Seksualisoidussa

mainoksessa julistetaan kaikkien eläinten omaavan samat ruumiinosat, mikä pitää tietysti

paikkansa – samalla eläinten oikeuksia ajava mainos kuitenkin tihkuu lihan seksuaalipolitiik-

kaa seksualisoiden ja feminisoiden eläimiä sekä eläimellistäen naisia. (Wright 2015: 136.)

Myös vegaanisuus luo vastustavilla diskursseilla omanlaistaan seksuaalipolitiikkaa.

Laura Wright on kiinnittänyt huomiota uuden miesvegaanisuuden, eli ”heganismin” diskurs-

siin (engl. hegan,). ”Hegaanit” ovat menestyviä, vahvoja, usein keski-ikäisiä ”alfa-uroksia”

112

jotka ovat tyypillisesti ryhtyneet vegaaneiksi vasta myöhemmällä iällään, jo urakehityksen

huipun saavutettuaan. He eivät ole menettäneet jo koottua maskuliinisuuden kulttuurista pää-

omaansa yhteiskunnan silmissä ja tekevät retorisesti selväksi ettei näin tule käymään tulevai-

suudessakaan. Vegaanisuudestakin on siis muokkautunut kulttuuristen diskurssien painostuk-

sesta maskuliininen versio, jolla aiempaa mielikuvaa ei-miehekkäistä, heikoista miesvegaa-

neista halutaan korvata. (Wright 2015: 124–126.) Tämä mielenkiintoinen ilmiö pitää toista

jalkaa vallitsevissa hegemonisen maskuliinisuuden diskursseissa, ja toista jalkaa vasta-

maskuliinisuuden diskurssien puolella. Omassa aineistossani ei ”hegaaneita” kuitenkaan

esiinny, ehkä ilmiön tuoreuden vuoksi.

Annie Potts ja Jovian Parry jäsentelevät artikkelissa ”Vegan Sexuality: Challenging He-

teronormative Masculinity through Meat-free Sex” (2010) uudenlaista seksuaalisen identifioi-

tumisen kategoriaa, jonka olemassaoloon on alettu, kuten ”heganisminkin” kohdalla, vasta

viime vuosina kiinnittää huomiota. Vegaaniseksuaalisuudella tarkoitetaan sitä, kuinka monet

vegaanit ja kasvissyöjät tuntevat vetoa ja suosivat niin seksuaalipartnereina kuin elämän-

kumppaneinaan toisia vegetaristeja ja vegaaneja. Voimakkaimmassa ilmenemismuodossaan

vegaaniseksuaaliset vegaanit ja vegetaristit eivät tunne seksuaalista vetovoimaa tai halua hen-

kilöihin, jotka syövät lihaa ja kuluttavat eläinkunnantuotteita, lihaa syövät kumppaniehdok-

kaat saatetaan kokea jopa vastenmielisiksi. Tämä on ymmärrettävää niille, jotka tuntevat ve-

ganismin ja vegetarismin ideologiaa, arvoja, ajatelu- ja elämäntapaa sisältäpäin.

Mielenkiintoista on kuitenkin se, kuinka vihamielisesti heteroseksuaaliset miehet ovat

julkisissa diskursseissa suhtautuneet vegaaniseksuaalisuuteen, erityisesti vegaaniseksuaalisiin

naisiin. Tämä seksuaalisuuden suuntaus tunnutaan koettavan jollain tapaa uhkana hegemoni-

sissa maskuliinisuuden diskursseissa. Toisaalta suhtautuminen on myös vähättelevää ja tur-

vautuu usein niukkuuden ja kieltäymysten diskursseihin. Vegaaniseksuaalien oletetaan elävän

niin sanotusti puutteessa, eikä heidän uskota saavan seksuaalisia tarpeitaan tyydytetyiksi.

Kieltäymyksen diskurssissa esiintyy myös toistuva oletus, että todellisuudessa vegaaniseksu-

aaliset naiset himoitsisivat salaisesti lihansyöjämiehiä, aivan kuin vegaaneiden oletetaan hi-

moitsevan liharuokia. (Potts & Parry 2010: 53–60.) Vegaaniseksuaalisuus rikkoo binaarisia

funktioita asettumalla niiden ulkopuolelle, ja siten ravistelee totuttuja seksuaalisten suuntaus-

ten, seksuaalisen halun ja sukupuolten välisten hierarkioiden kategorioita.

Vegaaniseksuaalisuus on uudempi käsite kuin valtaosa aineistostani. Kuitenkaan käsite

ei ole syntynyt tyhjästä ja vegaaniseksuaalisuutta on nähtävissä vähintäänkin implisiittisesti

Vastakarvaan-romaanissa ja Suden hetkessä. Vastakarvaan-romaanin Kirsi alkaa siis tutustut-

113

tuaan vegaaniseen Rosaan muuttua itsekin pikkuhiljaa vegaanisempaan suuntaan. Kertomus

loppuu ennen kuin Kirsi ehtii tehdä päätöksiä monissa, avoimeksi jäävissä kysymyksissä,

joista vegaaniseksuaalisuuden kannalta merkittävimmät ovat Kirsin vegaaniksi ryhtyminen, ja

solmiiko hän ihmissuhteeseen vegaanin kanssa. Kirsiä liehittelee Rosan lisäksi myös vegaani-

nen Janne, ja kertomuksen keskeinen teema onkin vaikeiden valintojen tekeminen. Avoimesta

lopusta huolimatta vaikuttaa siltä, kuin Kirsi olisi niin veganismin, Rosan kanssa solmitun

ihmissuhteen kuin vegaaniseen naisten kommuuniin Rosan kanssa muuttamisen partaalla, jo-

ten vegaaniseksuaalisuuden käsite sopii teokseen hyvin.

Selkein vegaaniseksuaalisuuden esitys on Suden hetki -romaanissa. Lihaa syövä Tomp-

pa ihastuu vegaaniseen Tanjaan, jota miellyttääkseen valehtelee olevansa kasvissyöjä. Tom-

pan toimintaan liittyy eksplisiittinen oletus Tanjan vegaaniseksuaalisuudesta. Tomppa elää

aluksi kaksoiselämää, teeskennellen Tanjan kanssa sekä koulussa kasvissyöjää ja syöden ko-

tona lihaa. Tekijä vie huijauksen niin pitkälle, että Tomppa paljastaa putsaavansa lihasäikeet

hampaidenväleistä ja syövänsä purukumeja ennen Tanjan tapaamisia. Romaanin viimeisellä

sivulla Tomppa kertoo ryhtyneensä lopulta oikeasti vegaaniksi, joten jos Tanja on vegaa-

niseksuaali hän voi toteuttaa seksuaalista suuntaustaan aidosti ilman vilppiä, ja kenties Tomp-

pakin huomaa olevansa vegaaniseksuaali.

Loppuyhteenvetona tästä alaluvusta voisi sanoa, että hegemonisella lihansyöntikulttuu-

rilla, patriarkaatilla ja niihin liittyvillä lihan ja eläinten käytön seksuaalipolitiikoilla ei ole yk-

sinoikeutta määritellä sukupuolten tai lajien välisiä valtasuhteita. Niillä ei ole yksinoikeutta

eläinten tai heihin liittyvien eettisten kysymysten arvottamiseen, määrittelyyn tai niistä päät-

tämiseen. Mistä aiheista saa ja voi keskustella ei saa jäädä vain hegemonisen lihansyöntikult-

tuurin asettaman ”terveen järjen” kehikon sisäpuolelle. Hegemoninen lihansyöntikulttuuri ja

eläinten käytön normatiivisuus ovat kyllästäneet kulttuurimme, mutta vegaaniteemaisessa kir-

jallisuudessa esiintyy myös vastustavia ääniä ja jäykkien, dominoivien sekä hierarkkisten ka-

tegorioiden rikkomista, mitkä merkitsevät hegemoniasta jatkuvasti käytävää kamppailua, vas-

tadiskursiivista aktivismia ja muutoksen tuulia. (Fairclough 2003: 207.)

5.3 Intersektionaaliset toiseudet

Muunlajisia eläimiä, ihmisnaisia, vegaaneita yleensä sekä henkilöitä, jotka eivät tavalla tai

toisella sovi hegemonisiin sukupuoli- tai muihin ahtaisiin kaavoihin – esimerkiksi vegaani-

114

miehiä – yhdistää intersektionaalinen toiseus, jota tässä alaluvussa lähden tavoittelemaan. Ca-

rol J. Adams ei suinkaan ole ensimmäinen (eläin)filosofi tai henkilö joka on vetänyt yhdistä-

viä viivoja naisten ja eläinten yhteiskunnallis-kulttuurisen kohtelun välille. Jo utilitaristisen

paradigman isäksi mainitun Jeremy Benthamin (1823) kirjoituksissa nousee esille radikaaleja

kannanottoja niin naisten kuin eläintenkin oikeuksien puolesta. Naiset ovat olleet ajamassa

aktiivisesti eläinten asiaa siinä määrin, että voidaan puhua naisliikkeen ja eläinten hyvinvoin-

tia ajavien liikkeiden artikulaatiosta – esimerkiksi feminismin historian ehkä merkittävin nais-

liikkeen jäsenet, Iso-Britannian suffragetit (1800-luvulta 1900-luvun alkupuolelle), osallistui-

vat myös eläinsuojeluliikkeen muodostamiseen. Nämä ensimmäisen aallon feministit halusi-

vat uudistaa eläinten oikeuksia ja vaativat heille parempaa kohtelua. Erityisesti eläinkokeita

vastustettiin naisten toimesta. (Aaltola 2013e: 181; Donovan 2013: 190, 197; Vint 2010: 90.)

Toisaalta eläimiä, varhaista naisliikettä ja naisia yleensä yhdistää myös toisenlainen si-

de. Naisia on kautta historian rinnastettu lapsiin ja eläimiin. Naisten fyysisiä, henkisiä ja ra-

tionaalisia kykyjä ja ominaisuuksia on pidetty niin kehittymättöminä, ettei heitä ole asetettu

(normina pidettyjen) miesten kanssa samalle viivalle millään elämän osa-alueella. (Donovan

2013: 185.) Naiset joutuvat vielä tänäkin päivänä kantamaan tämän ajattelutavan historiallista

painolastia, muun muassa saamalla keskimäärin pienempää palkkaa kuin miehet vastaavasta

työstä (Nalbantoglu 2016). Asenne paljastaa taustalla olevia binaarisen logiikan mukaisia val-

tasuhteita sekä ihmisen asemoitumista muunlajisiin eläimiin nähden.

Ensimmäisen aallon feministit joutuivat kokemaan patriarkaatin taholta häpäisyn, nau-

rettavuuden ja mitätöinnin diskursseja. Naisasialiikkeen vaatimuksia saada naisille äänioikeus

ja muita täysvaltaisen kansalaisen etuuksia (joista länsimaisen yhteiskunnan miehet nauttivat

oletusarvoisesti) pilkattiin, muun muassa rinnastamalla naisten oikeuksien tavoittelu siihen,

että samalla voitaisiin ei-ihmiseläimillekin vaatia oikeuksia. Oman aikansa kontekstissa pelk-

kä ajatuskin, että naisilla saati sitten eläimillä tai ei-eurooppalaisilla, olisi yhtäläisiä oikeuksia

eurooppalaisten miesten kanssa, oli absurdi. Se oli jotain niin utopistista ja vierasta ettei val-

tadiskursseissa tiedetty kuinka näihin uusiin ajatuksiin, jotka suffragettien aikana olivat vielä

marginaalisia ja totutuista konventioista poikkeavia, tulisi suhtautua. (Aaltola 2013e: 181.)

Yksi suhtautumistapa oli valjastaa käyttöön pilkan, ivan ja naurettavaksi tekemisen keinoja: The truth I allude to is, The equality of all things. – – On comparison the nature of a lion with that of a man, we find that bodily strength is the apparent character-istic of the one and reason of the other. I say apparent; for, as will shortly be proved, brutes posses reason in common with men, though not in quite so exquisite a degree; and hence, the deficiency of reason, combined with superiority in strength, renders the lion an animal equally excellent with man; in like manner, the swift-ness of a hare united with hare-like reason, puts the hare upon an equality both with the lion and the man – –

115

I would wish the Reader to take notice, that whatever is here asserted of brutes, is no less applicable to vege-tables, and even minerals themselves; for it is an ancient opinion, that all things are endued with sense – –. (Taylor 1792: 10, 13, 18–19, kursiivi Taylor.)

Yllä oleva lainaus on filosofi Thomas Taylorin anonyymina julkaistusta satiirista A Vindica-

tion of the Rights of Brutes (1792), joka on intertekstuaalinen vastareaktio aiemmin samana

vuonna ilmestyneeseen Mary Wollstonecraftin uraauurtavaan suffragettien klassikkoteokseen

A Vindication of the Rights for Woman (1792). Taylorin ja Wollstonecraftin aikana, kuten vie-

lä nykyäänkin, kirjailijat ottavat kantaa ajankohtaisiin teemoihin ja esille nouseviin jännittei-

siin kysymyksiin. Yllä lainatussa teoksessa Taylor, ikään kuin vakavissaan, puolustaa ”elikoi-

den” oikeuksia samanlaisen logiikan hengessä kuin Wollstonecraft oli kirjoittanut oman nais-

ten oikeuksien puolustuksensa, ulottaen päätelmänsä lopulta kaikkeen olevaan. Huomionar-

voista on, ettei Taylor tehnyt pilaa niinkään eläinten oikeuksista (koska sellaiset olisivat olleet

jotakin aivan käsittämätöntä) kuin naisten oikeuksista. (Singer 2013: 70.)

Taylor olisi kenties hämmästynyt jos näkisi nykyisen ympäristö-, eläinoikeus- sekä ih-

misoikeusliikkeiden kannatuksen laajuuden ja monet saavutetut edistysaskeleet. Taylorin pa-

rodia – joka ympäristö- ja eläinoikeusaatteiden nykynäkökulmasta ei näyttäydy erityisen hul-

luna – ei toki ole toteutunut sellaisenaan, mutta muutos aikalaiskontekstiin nähden on järisyt-

tävä. Kuka tietää, ehkä Taylorilla on oma osuutensa sille, että nykyisin pystymme vakavasti

keskustelemaan eläinten oikeuksista. Ehkä hän tuolloin pöyristyttävänä näyttäytyneellä pilkal-

laan tuli avanneeksi ovia uudenlaisille ajatuksille ja kylväneeksi siemeniä uudenlaisille arvoil-

le. Ihmiset kykenevät sekä nauramaan itselleen pilkkaajan kanssa, että katsomaan pilkan tuol-

le puolen. Pilkka, iva ja naurettavaksi tekeminen eivät tarkoita, ettei teos pystyisi kantamaan

eettisiä ja moraalisia viestejä (joskus vastoin tekijän tarkoitusta) vastaanottavaiselle, oikealla

tavalla virittäytyneelle ja herkistyneelle lukijalle. Näin tapahtuu myös vegaanilukijuudessa:

vähintäänkin vastustavalla lukutavalla mitätöinnin ja mustamaalaamisen diskursseja sisältä-

vistä kertomuksista on mahdollista löytää vegaanisuuden arvoja myötäävää sanomaa.

Naisten, eläinten ja ympäristön hyväksikäytöllä – ja sitä vastaan taistelulla – on siis pit-

kä yhteinen taival ja esimerkiksi ekofeminismi on uudelleenyhdistänyt näiden sorron muoto-

jen intersektionaalista ymmärrystä. Eläinfilosofian ja veganismin keskeinen spesismin käsite-

kin on saanut inspiraationsa feministisestä ja vähemmistötutkimuksesta, joissa tiedostetaan

yhden ryhmän suosimisen tarkoittavan sen yleensä tapahtuvan jonkin toisen ryhmän kustan-

nuksella (Donovan 2013: 186). Myös kirjallisuudessa yhdistetään näitä teemoja – Safari Clu-

bissa vegaanisen Viirun hahmossa kulminoituvat niin feminismi, veganismi kuin eläinoikeus-

116

aktivismi, ja romaanin tematiikka ylipäätänsä sisältää sukupuolten valtataistelun lisäksi myös

eläinten asiaa. Yllättävää on huomata kuinka joissain asioissa julkiset diskurssit (ja toisten

olioiden kohtelu) ovat kuitenkin muuttuneet melko vähän. Pirita Jupin (2003) löytämät eläin-

oikeusjulkisuuden diskurssikategoriat sekä tässä tutkielmassa hahmoteltavat puhetavat joita

vegaaneista ja vegaanisuudesta käytetään nykykirjallisuudessa – Safari Club mukaan lukien –

eroavat yllättävän vähän ivan, pilkan ja mitätöinnin diskursseista, jollaisia Taylorin satiirikin

sisältää. Voi siis sanoa että näiden aihepiirien naurunalaistamisellakin on pitkät perinteet.

Myös nykyaikaisen eläinfilosofian kenttä vaikuttaa sukupuolittuneelta. Ensinnäkin filo-

sofian vuosisataiset perinteet ja kaanon, joiden varaan eläinfilosofiaa on rakennettu, ovat pää-

asiassa miesten luomia. Toiseksi, kuten Josephine Donovan huomauttaa, analyyttisen

eläinetiikan klassikot, esimerkiksi Peter Singer ja Tom Regan, korostavat miessukupuoleen

liitettyjä ominaisuuksien, kuten järjen ja rationaalisuuden tärkeyttä eläinoikeuksien puolesta

argumentoitaessa. Perinteisesti binaaristen funktioiden mukaiset, kulttuurisesti rakentuneet

”naisten pehmeämmät arvot”, ”naisten tapa puhua” sekä ”naisten tunteellisuus” ovat analyyt-

tisen eläinetiikan silmissä haitaksi eläinoikeusliikkeelle. Samalla tullaan vahvistaneeksi luu-

tuneita binaaristen funktioiden hierarkioita, joissa mies liitetään ihmisyyteen ja nainen asete-

taan lähemmäksi eläimiä ja eläimyyttä. (Donovan 2013: 182–183; Vint 2010: 90.) Tällainen

sukupuolibinaarin ja sen mukaisten maskuliinisten määreiden filosofinen glorifiointi on on-

gelmallista. Miksi? Koska se implikoi että naiset ja naisellisiksi katsotut ominaisuudet ovat

vähemmän arvokkaita ja että naiset ovat – itse asiassa – ongelmia.

Eläinfilosofian kehittyessä kuitenkin myös naissukupuoleen liitetylle tunteelle on alettu

antaa sijaa – Donovanin (2013: 183) mukaan usein naispuolisten teoreetikkojen, kuten Martha

Nussbaumin toimesta. Elisa Aaltola sanookin että tunteisiin pohjautuvaa moraalista päätök-

sentekoa painottava filosofiasuuntaus, sentimentalismi, on viime vuosina tullut yhä suosi-

tummaksi (Aaltola 2015: 91).

Sherryl Vint kiinnittää huomiota kuinka sukupuoleen sekä ihmisen ja eläimen väliseen

rajaan liittyvät diskurssit ovat monikerroksisesti – välillä myös ristiriitaisesti – intersektionaa-

lisissa suhteissa toistensa kanssa. Yksi merkittävin leikkauspiste on patriarkaaliset, maskulii-

nisuuden valta-asemaan ja ylivertaisuuteen liittyvät, sekä ihmisen erinomaisuutta korostavat

spesistiset diskurssit. (Vint 2010: 90.) Esimerkiksi ihmisen elämänpiiriin liitettyjen eläinten

seksuaalisuutta kontrolloidaan: tämä on oletusarvoinen käytäntö niin eläinmaatalouden, eläin-

tarhojen kuin kotona pidettävien lemmikkieläinten kanssa. Eläimiä jalostetaan tarkoitukselli-

sesti säätelemällä heidän lisääntymistään, tavoitteena on muokata esimerkiksi ihmisen muka-

117

vuuden näkökulmasta kotioloihin soveltuvia olentoja. Toisaalta projisoimme tiettyihin eläin-

lajeihin omia seksuaalisen kyvykkyyden fantasioitamme, jonka vuoksi näitä eläinlajeja ale-

taan järjestelmällisesti tappaa ja vangita tuotantotiloille jonkin tietyn ruumiinosan tai eritteen

vuoksi. Ihmiset siis uskovat että käyttämällä näistä eläimistä tehtyjä tuotteita eläinten seksuaa-

linen voima ja kyvykkyys siirtyisivät ihmisiin. (Mts. 90.) Me elämme todellakin tällaisessa

maailmassa, ja tästä näkökulmasta yksi eläinoikeusaktivistien kokema mitätöinnin diskurssi,

jossa heitä syytetään eläinten inhimillistämisestä ja luonnosta vieraantumisesta, viimeistään

menettää merkityksensä ja oletetun painoarvonsa.

Veganismi sijoittuu myös diskursiivisesti Vintin mainitsemalle ihmisen ja eläimen väli-

selle rajalle. Tämän lisäksi vegaaneihin liitetään sukupuolittuneita stereotypioita niin todelli-

sessa elämässä kuin aineistoromaaneissani. Lyhyesti ja hieman kulmista oikoen voisi sanoa

että miesvegaaneita esitetään aineistossani ainakin jossain määrin naisellisina pidetyin omi-

naisuuksin ryyditettyinä ja vastaavasti naisvegaaneihin liitetään usein, jos ei niin sanotun

miehisiä, niin ainakin ei-naisellisina pidettyjä ominaisuuksia. Safari Clubin Viiru kuvataan

nuoreksi naiseksi joka ei tavoittele perinteisesti naisellisuuteen liittyviä ulkoisia merkkejä.

Hän tuntuu kyllä asettavan itsensä naisen sukupuoli-identiteettiin, sillä hän käyttää naaraan

symboleita säännöllisesti koruinaan. Hän ei ehosta kasvojaan, ja kuten Ukri tuomitsevasti

evoluutiobiologisesta näkökulmastaan kiinnittää huomiota, Viiru ei tunne tarvetta näyttää

miehiselle katseelle miellyttävältä. Viiru on toiminnan henkilö ja kykenevä myös tappamaan.

Viirun seksuaalinen suuntaus ei käy teoksessa ilmi: hänellä on ollut seksuaalisia suhteita mie-

hiin, mutta hän vaikuttaisi myös tuntevan jonkinlaista viehätystä Helenaan. Hän muun muassa

varastaa Helenan t-paidan ja nukkuu se päällään, sekä murhaa Ukrin saatuaan kuulla kuinka

tämä on Helenaa ja muita naisia kohdellut.

Vastakarvaan-romaanissa vegaaninen Rosa kuvataan niin sanotusti naiselliseksi naisek-

si, samoin päähenkilö Kirsi (joka Rosaan tutustuttuaan alkaa muuttua vegaaniseen suuntaan).

He ovat yhteiskunnan valtadiskurssien näkökulmasta kolminkertaisesti toisia: he ovat naisia,

vegaaneja sekä ei-heteroseksuaaleja. Joitakin toisia vegaaneja Kirsi kuvaa hyvinkin sukupuo-

likategorioita venytteleviksi ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan. Tuttavapiirin miesvegaanit

ovat laihoja, hinteliä ja pitkätukkaisia, naisvegaani(t) lyhythiuksisia, meikkaamattomia ja pu-

keutuvat ikään kuin miehet (VK 44). Oma mielipiteeni hiuksien pituudesta on, ettei se liity

sukupuoleen millään lailla. Kuitenkin hiusten pituus on katsottu aiheelliseksi erikseen mainita

näiden henkilöhahmojen kohdalla, joten tekijä on katsonut sen merkitykselliseksi. Yhdistetty-

nä muihin sukupuolittuneisiin stereotypioihin ja merkkeihin hiukset ovat mukana luomassa

118

kuvaa maskuliinisesta ja feminiinisestä ulkomuodosta. Yökierrossa ”militantit vegaanit” (ve-

gaanisuutta käytetään tässä synonyymina eläinaktivisteille) käyttävät tieten tahtoen andro-

gyynisiä vaatteita ja peittävät hiuksensa hupuilla osallistuessaan suoraan, laittomaan toimin-

taan. Ideana on että kukaan ei erottuisi joukosta, että kaikki näyttäisivät samalta – samalla

maskuliinisuuden merkkejä kantava olemus määritellään (näennäisen) neutraaliksi normiksi.

Carol J. Adams kirjoittaa stereotypioihin liittyen, että ei-lihaa syöviä miehiä pidetään

usein naismaisina, mikä puolestaan katsotaan negatiiviseksi asiaksi (2013: 217; 2010: 57, 63).

Vegaanimiehet saatetaan mieltää ”pehmeiksi” miehiksi joita perinteistä maskuliinisuutta ta-

voittelevat miehet saattavat pilkata (vrt. Connell 1995: 120). Näkemykset pohjautuvat kuiten-

kin jo murenemassa oleviin stereotypioihin ja merkityksellistämisiin, vaikka aineistoromaa-

neissa onkin vielä nähtävissä kaikuja tällaisista asenteista. Esimerkiksi Hyvien ihmisten DJ

GoodNewsin hahmo on (miespuoleinen) vegaani, joka on hyvin pieni ja hentoinen, ja hänellä

on pitkät hiukset. Romaanin päähenkilö Katie jopa arvelee GoodNewsin olevan aseksuaali,

joka kanavoi seksuaalisen energiansa parantajantyöhönsä (HI 309). Miehen feminiinisyyteen

viittaavat ulkoiset ominaisuudet vihjaavat Katielle, ettei GoodNews ole seksuaalisesti aktiivi-

nen – aktiivisuus puolestaan on seksuaalirooli, mikä on kulttuurissamme perinteisesti annettu

miehille. Tässä siis vegaanimiestä ei vain kuvata hegemonisessa kontekstissa niin sanotusti ei-

miehekkäin ominaisuuksin, häneltä poistetaan myös retorisin keinoin seksuaalisuus, tosin

aseksuaalisuuden oletus yhdistetään enemmän GoodNewsin henkiparantajuuteen kuin hänen

ruokavalioonsa. Aineistoni vegaaneista, niin miehistä kuin naisista, ainoastaan GoodNewsin

liitetään eksplisiittisesti aseksuaalisia piirteitä.

Vegaanimiehet uhmaavat binaaristen funktioiden mukaisia, hegemonisia sukupuoliodo-

tuksia, ja niihin implikoituvia rooleja ja valta-asetelmia (Wright 2015: 108). Emma ja sisäinen

sankari -romaanissa piirtyy yhtäaikaisesti sekä uudenlaisen että perinteisemmän maskuliini-

suuden diskursseja. Teini-ikäinen Emma ihastuu eläinoikeusaktivistien johtajaan, nuoreen ve-

gaanimieheen Joniin, jonka vegaanisuus ja eläinaktivismi lisäävät hänen karismaansa Emman

silmissä. Hänen viehätyksensä kuitenkin katoaa kun hän paljastaa Emmalle herkemmän puo-

lensa, että hänkin on tavallinen ihminen johon elämän kolhut sattuvat. Tämä kohtaus on su-

kupuolinäkökulmasta mielenkiintoinen: heti kun Joni paljastaa binaaristen funktioiden mu-

kaista, ikään kuin feminiinisempää puoltaan kiiltäväksi hangatun vegaanihaarniskan alta, nuo-

ren naisen kiinnostus häntä kohtaan katoaa. Vegaanisuutta itsessään ei siis näytetä sukupuolit-

tuneesti, eikä vegaanisuus tee Jonista kertomuksessa vähemmän viehättävää – päinvastoin.

Tunteiden ja sisimmän näyttäminen sitä vastoin on liikaa Emmalle. Uudenlaisille ja ei-

119

normatiivisille maskuliinisuuksille (ja erilaisten maskuliinisuuksien välisille neuvotteluille)

on avautunut viime vuosina yhä enemmän tilaa julkisuuden puhetavoissa. Tällaiset maskulii-

nisuuden vastadiskurssit – esimerkiksi miehet jotka vapaasta valinnastaan luopuvat eläinkun-

nan tuotteista ja ryhtyvät vegaaneiksi – haastavat perinteisen malleja. Ne muuttavat ymmär-

rystämme siitä mitä merkitsee olla mies, ja mitä merkitsee olla miehekäs. (Wright 2015: 108.)

5.4 Valta, väkivalta ja trauma

Valtakamppailut ja vallan käyttöön liittyvä eettis-moraalinen problematiikka ovat Safari Clubin

kertomuksessa keskeisiä. Seuraavissa alaluvuissa tarkastelen vallankäyttöä ja sen muotoja ja lo-

giikkaa, niin eläimiin kuin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa ja lopuksi

traumakerrontaa. Erityisesti tarkastelen näitä kysymyksiä suhteessa sukupuoleen, eläinfilosofi-

aan, feministis-vegetaristiseen teoriaan ja veganismiin.

5.4.1 Erilaisia vallankäytön muotoja

Piin elämässä Piin isä näyttää niin lapsilleen kuin eläintarhan kävijöille tärkeän opetuksen.

Hän on ripustanut eläintarhaan näkyvälle paikalle verholla peitetyn peilin, jonka luona on

kyltti: ”Tiedätkö, mikä on eläintarhan vaarallisin eläin?” Kun ihmiset uteliaina kurkistavat

verhon taa he näkevät itsensä – ihminen siis on eläintarhan vaarallisin eläin. (PE 41.) Samaa

voi sanoa yleisemminkin, ihminen on vaarallinen muulle luonnolle ja muille eläimille. Eläin-

oikeudellisesta, ympäristönsuojelullisesta, feministisestä, kolonialistisesta ja monesta muusta

intersektionaalisten toiseuksien näkökulmasta voidaan katsoa ihmisen – joka voi kontekstista

riippuen viitata ihmiskuntaan, tiettyyn ryhmään tai yksilöön – käyttävän usein omaamaansa

valtaa väärin, epäeettisesti ja omia etuuksiaan ajaen.

Pahimmanlaatuisia väkivallan ilmentymiä Safari Clubissa (sekä vertailuaineistossa) ovat

niin ihmisten kuin eläinten murhat. Vegaaninen Viiru on Ukrin pääasiallinen vastustaja, joka

saa harteilleen myös syyllisyyden Ukrin murhasta. Murhan suunnittelun kohdalle jää aukko,

mutta kertomukseen on punottu mahdollisuus tulkintaan, missä Helenakin olisi osallistunut

sen suunnitteluun. Murhasta huolimatta Viiru esitetään tarinan sankarina – niin väärin kuin

murha moraalisesti ja eettisesti onkin, kertoja ja sisäistekijä eivät tunnu tekoa tuomitsevan, ei-

120

kä Ukrin kohtalo herätä lukijassa sympatiaa. Sukupuolen näkökulmasta aineistoni ihmismur-

hat ja tapot ovat hieman yllättäviä: keskeiset ihmisten hengenriistot suoritetaan kahta romaa-

nipoikkeusta lukuun ottamatta naisten toimesta. Ensiksi Piin elämässä lukija ei voi varmasti

tietää onko Pii osallinen ihmisen tappoon (ja jos tällaisen tulkinnan kertomuksesta tekee se

näyttäytyy haaksirikon äärioloissa tapahtuvana itsepuolustuksena). Toiseksi Huorasadussa

kertomuksen keskeisimmän, päähenkilö Kallan julman murhan suorittavat miehet, tosin sii-

näkin alkusysäys tapahtumille lähtee naiselta. Huorasadussa tehdään kuitenkin useita murhia,

niin mies- kuin naishahmojen toimesta.

Sekä Safari Clubissa että Huorasadussa keskeiset naishenkilöt murhaavat tai osallistu-

vat murhaamaan tarinamaailmojen valtaapitäviä mieshahmoja. Teoksissa miehet käyttävät

naisiin monenlaista valtaa, nöyryyttäen, kiristäen, halliten ja hyväksikäyttäen heitä – naiset

vastaavat hankkiutumalla miehistä murhan avulla eroon. Tämä näyttäytyy realistisessa Safari

Clubissa lopulliselta keinolta ulos painajaismaisista tilanteista, joihin naisten elämät ovat

miesten – pääasiassa Ukrin mutta myös Ukrin edustaman hyvä veli -verkoston sekä patriar-

kaalisen yhteiskunnan – takia ajautuneet. Huorasatu on erilainen sijoittuessaan maagisrealisti-

seen maailmaan, jossa nainen(kin) voi – perinteisen objektiuden sijaan – käänteisessä ja fan-

tastisessa kuluttamisen asetelmassa todellakin syödä miehen. Kuolemaa tai tappamista ei esi-

tetä Huorasadun maailmassa realistisena tai lopullisena, vaan kuolleet voidaan esimerkiksi

hakea Manalasta takaisin elävien maailmaan. (HS 66–67, 71.)

Vegaanisuuden ideologian ja filosofian valossa on yllättävää kuinka moni kasvissyöjä-

ja vegaanihahmo on teoksissa asetettu väkivallan käyttäjäksi. Huorasadussa kasvissyöjähah-

mo Milla tappaa itsepuolustuksekseen miehen, joka yrittää käyttää häntä hyväksi. Harkittu te-

ko sitä vastoin on ruumiista eroon pääseminen: Milla ja Afrodite pilkkovat sen luusahalla ves-

sanpöntöstä vedettäviksi palasiksi. (HS 54.) Suden hetken vegaaninen Mira tappaa kirjepom-

milla nuoren tytön ja haavoittaa toisella kirjepommilla koiraa. Tytön kuolema tai koiran haa-

voittuminen eivät olleet suunniteltuja, mutta ekoterroristina esitetty Mira on enemmän kiin-

nostunut saamaan viestiä perille eläinten oikeuksiin nähden, kuin yksittäisistä uhreista.

Viirun suorittaman murhan ja Ukrin omakätisen toiminnan lisäksi Safari Clubissa on kak-

si keskeistä väkivallan juonnetta. Ensinnä kertomuksessa toistuvaan leijonamotiiviin liittyvä

Vanhan testamentin Tuomarien kirjasta löytyvä Simsonin tarina on itsessään hyvin väkivaltai-

nen sekä nais- ja eläinvihamieliseen (Tuomarien kirja 14–16). Paitsi leijonamotiivi ja tekijän

käyttämät suorat lainaukset Tuomarien kirjasta romaanin osien vaihtuessa, Simson on lainan-

nut nimensä myös Eeliksen, Helenan pappi-aviomiehen perustamalle ja vetämälle Sunnuntai

121

Simsonien ryhmälle. Vertaistukeen pohjautuva ryhmä on tarkoitettu perheitään kohtaan väki-

valtaisille miehille jotka haluavat muuttua ja tarvitsevat turvallisen paikan puhua. Toinen vä-

kivaltajuonne liittyy Ukrin perustamaan ja johtamaan, miehille tarkoitettuun Testos-

järjestöön. Testos ajaa miesten asiaa evoluutiobiologisista lähtökohdista, katsoen miehet gee-

niperimänsä vuoksi luonnostaan paremmiksi kuin naiset. Ergo, naisia saa siis geenien siu-

nauksella häiriköidä ja heitä kohtaan saa käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. Testo-

sin julkisivu on hieman siloitellumpi, mutta kulissien takana järjestetään koulutustilaisuuksia

siitä, kuinka seksistisen kiusanteon voi viedä uusille tasoille (SC 236). Uusille jäsenille anne-

taan initiaatiotehtäviä, jossa mies on esimerkiksi lähettänyt raiskausta ja fyysistä väkivaltaa

glorifioivia viestejä kukkakimppuun sidottuna raiskattujen naisten turvakotiin. Sunnuntai

Simsonit ja Testoksen toiminta limittyvät kertomuksessa, kun Ukri lähettää Simsonien ryh-

mään omia miehiään häiriköimään ja kylvämään epäsoinnun ja väkivallan ihannoinnin sieme-

niä, ja kaivaen siten maata alta Eeliksen tekemältä työltä.

Testosin toiminta ja Ukrin miesverkostot esittävät hyvin, millaisia vallan piilorakenteet

Safari Clubin tarinamaailmassa ovat. Maskuliinisuutta ja miehiä ohi naisten kohottava ideo-

logia on osa patriarkaalista yhteiskuntaa. Sen ajattelu-, arvoja toimintamallien tavoite on yl-

läpitää ja uusintaa miesten asemaa ja arvoa. Huorasadussa mainitaan myös naisten olevan

valjastettuja rakentamaan patriarkaattia, kuten jumalhahmo Isis selittää: ”Me naiset olemme

aina olleet Patriarkaatin uskollisimpia palvelijoita. – – Eihän Patriarkaatti koskaan voisi valli-

ta, jos sen takana seisoisi vain puolet ihmis- ja jumalkunnasta.” (HS 68.)

Safari Clubissa on kaksi merkittävää teemaa, objektifiointi ja tarkkailu, joita tutkiessa

piirtyy esiin visuaalista, katsomiseen liittyvää valtaa. Tämä näyttäytyy osittain perinteisen bi-

naarisen sukupuolijaon mukaisesti miesten katsoessa ja naisten ollessa katsottavina, osittain

antroposentris-spesistisesti ihmisten käyttäessä eläimiä välinearvoisena viihteenä tai viesteinä.

Erityisesti se, kuinka Ukri tarkkailee Helenaa yksityiskohtaisesti, osaten ennustaa Helenan to-

dennäköiset reaktiot ja toiminnan, on melkein yliluonnollista, mikä taas ei sovi realistiseen

genreen. Kuinka Ukri konkreettisesti toimii jätetään hämärän peittoon. Viiru kuitenkin kään-

tää asetelman toisin päin. Hänkin tarkkailee ensin Helenaa. Saatuaan oma-aloitteisesti tietää –

eli murtauduttuaan eläinlääkärin toimistoon ja lukemalla salaa Helenan opiskeluaikaisia pape-

reita – Helenan menneisyyden traumaattisista kokemuksista Ukrin kanssa hän kääntää kat-

seensa Ukriin. Tarkkailija-miehestä tuleekin vegaaninaisen tarkkailema, metsästäjästä metsäs-

tetty. Viiru on katsomisen, vakoilun ja tarkkailun pelissä yhtä taitava kuin Ukri, Viiru on

myös nopea. Hän toimii ennen kuin Ukri saa niin sanotusti tietää mikä häneen iski. Ukri on

122

vielä eläessään oman valtansa sokaisema, eikä hänelle tullut mieleenkään että kukaan, saati

”hukkaan heitettyä potentiaalia” edustava ”vaihtoehtoväkeen” kuuluva nainen, joka ei yrit-

tänytkään miellyttää miehiä – ”koppakuoriainen” – purisi häntä (SC 364).54 Viiru siis vastus-

taa sekä objektifiointia että tarkkailun kohteena olemista.

Dorrit Cohn kritisoi tiettyjen kirjallisuudentutkijoiden tulkintoja Michel Foucaultin

käyttämästä panopticonin käsitteestä. Hän ajattelee että käsitettä on käytetty liikaa ja virheel-

lisesti. Foucaultlaisuudessa ja samalla panoptiikassa valtarakenteet ovat keskeisiä – oletusar-

voisesti ne Foucaultilla tarvitsevat aina mahdollisuuden valta-asetelman päälaelleen kääntä-

miseen. Erityisesti romaaneiden kontekstissa Cohnia häiritsee se, ettei tämä ole mahdollista,

koska henkilöhahmot ovat fiktiivisiä luomuksia. Esimerkiksi kirjailijan ja henkilöhahmon val-

ta-asetelmaa ei voi kääntää toisin päin. Panopticonin käsite kuitenkin sopii intuitiivisella ta-

solla Safari Clubiin joten mainitsen sen lyhyesti. Viittaan sillä tarinamaailman sisäisiin ja

(henkilö)hahmojen välisiin valtasuhteisiin. Mielessäni siintää pikemminkin alkuperäiseen, uti-

litaristisen filosofian isän ja modernin eläinetiikan syntyä inspiroineen Jeremy Benthamin

luoma rangaistuslaitoksen malli kuin Foucaultin teoria. Panopticon on Benthamille yksinker-

taistaen tietynlainen tarkkailulle ja katseen kohteena olemiselle perustuva vankilarakennelma,

jossa vangit ovat jatkuvasti nähtävissä, ilman mahdollisuutta piiloutua, ilman yksityisyyttä.

Vangit eivät kuitenkaan tiedä tarkkaillaanko heitä, sillä arkkitehtoniset ja valaistuksratkaisut

takaavat vartijoiden näkymättömyyden ja vankien näkyvyyden. (Cohn 2006: 187–206.)

Tapa jolla Helenan on Ukrin tarkkailtavana, ja jolla Ukri puolestaan joutuu Viirun tark-

kailemaksi, ovat hengeltään panopiconin kaltaisia siinä mielessä, että tarkkailija ei näy (paitsi

halutessaan antaa itsestään vihjeitä tarkkailtavalle). Toinen tapa jolla Panopticon piirtyy esille,

on eläintarhainstituutio. Häkeissään olevat eläimet ovat jatkuvasti alttiita ihmisen tarkkailulle,

ja heidän elämäänsä kontrolloidaan sen pienintä piirtoa myöten. Heidän olemassaolonsa edel-

lytys on viihdyttää ihmisiä alistumalla katseiden kulutettavaksi. Panopticonissa on kyse val-

lasta ja kuten Cohnkin (2006: 187) huomauttaa, käsitteeseen liittyy voimakkaan negatiivinen

lataus. Tämän vuoksi se sopii (myös) fiktiivisen eläintarha-instituution (johon liittyy myös

54 Koppakuoriaiseksi Ukri mielessään kutsuu Viirua, mikä on tekijältä merkityksellinen sanavalinta. Teoksen

kuluessa paljastuu seuraava kuvio: Ukri kutsuu itseään Darwiniksi Helenalle, ja allekirjoittaa kaikki uhkai-lukirjeensä tällä nimellä. Viiru saa tietää tämän. Kertomuksessa käy ilmi että todellisen Charles Darwinin tappoi koppakuoriaisen puremasta alkanut sairaus. Ukri nimittää Viirua koppakuoriaiseksi mielessään, ja joitakin päiviä tämän jälkeen Viiru/koppakuoriainen tappaa Ukrin/Darwinin työntämällä hänet korkean tor-nin tikkailta alas. Aivan lopussa Viiru paljastaa Helenalle kirjeessään että juuri hän oli murhannut Ukrin lainaamalla erästä romaania, jossa mainitaan Darwinin heittämisestä yli laidan.

123

Luonnontieteellisen museon eläinkokoelmat) analysointiin vegaanilukijuuden kontekstissa

erityisen hyvin. Katse, katsominen ja katsottavana oleminen eivät siis ole neutraaleita.

5.4.2 Eläimiin kohdistuva (väki)valta

Safari Clubin etualaistettu kertomus liittyy ihmisiin. Mutta romaanissa ei ole kyse vain ihmis-

ten keskeisestä, sukupuolittuneesta vallasta ja valtakamppailusta, vaan piiloisesti myös ihmis-

ten vallasta muunlajisiin eläimiin. Aihetta lähestytään erityisesti eläintarhan ja eläinmuseon,

sekä omassa luennassani vegaanisuuden kautta. Kertomuksen naishahmot, Helena, Helenan

äiti sekä Viiru, ovat tietoisia, ettei eläintarha ole asukkailleen ihanteellinen elinympäristö: Helena muisteli saaren entisiä eläimiä: kuinka sutta oli kuljetettu kahleissa yleisön keskuudessa, kuinka suo-situn malaijilaiskarhun hullunkuriset kuperkeikat johtuivat tosiasiassa stressistä, ja ylipäätänsä sitä, kuinka surullisia saaren eläinten kohtalot ja tarinat loppujen lopuksi olivat. Niihin liittyi julmuutta, väärinymmär-ryksiä ja kaltoinkohtelua. (SC 62.)

Helena vertaakin Korkeasaaren eläintarhan ”todellista luonnetta” pahamaineiseen ihmisvanki-

lasaari Alcatraziin. Kerran hirvi oli uinut Korkeasaareen, katsellut hetken vangittuja eläimiä ja

lähtenyt ”kipin kapin” takaisin. (SC 164.) Kertoja fokalisoi hirvitarinan Helenan kautta koros-

taakseen, ettei villi eläin vapaaehtoisesti halua vangituksi.

Eläineetikko Elisa Aaltola kirjoittaa ihmisten määrittelevän samalla itseään käyttäessään

eläimiin valtaa. Eläimiin kohdistuvan vallan ja kontrollin keinoin ihminen asettelee itseään kris-

tillis-kartesiolaisen perinteen ja binaaristen funktioiden suoman hierarkkisen ylemmyydentun-

teen mukaisesti korkeammalle tasolle ja paremmaksi kuin muu luonto, johon samalla tehdään

henkistä erontekoa. (Aaltola 2013g: 280.) Tällaiset eronteot ja binaariset funktiot ovat kuitenkin

keinotekoisia sosiaalis-kulttuurisia rakennelmia.

Binaaristen funktioiden mukainen ihmisen ja eläimen välinen alistussuhde näkyy Safari

Clubissa monella tavalla. Ihmissukupuolen rooli tässä yhtälössä on kuitenkin ambivalentti.

Carol J. Adams ja monet ekofeministit sanoisivat ilman muuta patriarkaatin, eläinten tappa-

misen ja lihansyönnin kulkevan käsi kädessä. Adams (2010: 69) ei kiellä etteivätkö naiset

osallistuisi myös eläimiä (tai ihmismiehiä) sortavaan toimintaan mutta kirjoittaa tämänkin

johtuvan patriarkaalisen kulttuurin luomista poissaolevan viittauskohteen rakenteista. Tämä

tuntuu omasta mielestäni hieman väkinäisen mustavalkoiselta. Safari Clubissa miehet, Ukri

mukaan lukien, tappavat kyllä eläimiä. Ukri muun muassa lyö vedon vaikutusvaltaisissa ase-

124

missa olevien miesverkostolaistensa kanssa, että saa sekä Helenan erotettua eläinlääkärinvi-

rasta ja pystyy varastamaan kolme eläintarhaeläintä kiinnijäämättä. Jälkimmäinen veto tar-

koittaa käytännössä eläinten tappamista, mikä metsästävälle ja eläinten konservointia harras-

tavalle Ukrille on helppo teko, eikä aiheuta eettisiä tai moraalisia pistoksia. Vetoalyöville

miehille eivät Ukrin tappamisaikeet olleet selvillä, sillä Ukri ei ollut paljastanut suunnitel-

mansa todellista luonnetta. Joku sanoikin: ”Kai tuot ne terveessä kunnossa takaisin?” (SC

169). Eläinten uhraaminen oman agendan eteen ei sekään riitä, vaan Ukri kaiken lisäksi kon-

servoi eläimet, sinetöiden näin valtansa eläimiin nähden. Eräällä näistä eläinten varastus- ja

tappomatkallaan Korkeasaareen, Ukri tuntee syvää yhteyttä esi-isiinsä, jotka olivat eläneet

metsästyksellä ja vaeltaneet aikanaan jäätyneen meren yli Suomeen (SC 170). Ukrin kokemus

on luonteeltaan lähes panteistinen ja artikuloi metsästyksen ja miehuuden tiukasti yhteen. Uk-

ri käyttää täytettyjä eläimiä myös viesteinä, joita hän lähettää Helenalle häiriköintimielessä.

(SC 46, 170, 217.)

Kuitenkin, romaanin nykyhetken kattaman ajan kuluessa, siltä osin kuin lukijalle on in-

formaatiota annettu, Helena – nainen – vaikuttaisi tappaneen eniten eläimiä. Eläinlääkärin

ominaisuudessa Helena käyttelee huomattavaa valtaa vangittuihin eläintarhaeläimiin. Hänellä

on lupa tappaa eläimiä tarvittaessa ja hän joutuukin pohtimaan asemaansa liittyviä eettis-

moraalisia kysymyksiä. Eutanasioissa ei aina ole kyse parantumattomasta sairaudesta tai kär-

simyksestä vaan Helena lopettaa myös viitisentoista nuorta, tervettä paviaania tilanpuutteen

vuoksi. Kertoja fokalisoi Helenan äänellä, kuinka Helenan sisällä kamppailivat voiman ja

voimattomuuden tunteet hänen ammattinsa eri puoliin liittyen. (SC 67, 287.) Todellisessakaan

maailmassa eläintarhat eivät ole aina eettisiä paikkoja joissa eläinten hyvä olisi nostettu kor-

keimmalle sijalle. Eläimiä todella tapetaan. Tampereella 1960–1970-luvuilla sijainnut, entisen

teurastamon tiloihin sijoitettu eläintarha oli karu, ahdas ja virikkeetön. Kun julkisuuteen alkoi

nousta yhä enemmän eläinten oloja kritisoivia ääniä, eläintarha päätettiin lopettaa – samoin

tehtiin monille sen asukkaille. Tanskalaiset eläintarhat ovat nousseet uutisiin viime vuosina

koska ne ovat järjestäneet julkisia spektaakkeleita eläinten kuoleman, ruhojen toisille tarha-

eläimille syöttämisen ja nylkemisen ympärille. Ihmisyleisö, joukossa paljon lapsiakin, kerään-

tyvät katsomaan näitä spektakelisoituja näytöksiä kuin antiikin Rooman Circus Maximuksel-

le. Onko tämä eläinoikeusjulkisuuden valtadiskursseissa peräänkuulutettua anti-disney-

fikaatiota ja luontoon jälleenyhteydensaamista? (Harju 2016; Iltalehti 2015.)

Eläintarhojen eläimet ovat vain pisara verrattuna eläinmaatalouden ja turkistarhojen

eläinten lukumääriin (puhumatta kaloista, koe-eläimistä ja teollisuuden käyttämistä hyöntei-

125

sistä). Josephine Donovan mainitsee naisten perinteisesti harjoittavan kaksinaismoraalia tiet-

tyjä eläinrotuja kohtaan. Esimerkiksi aidot turkit ovat nykyaikana yleensä naisten asusteita, ja

Donovan asettaa esimerkinomaisesti turkiseläimet vastakkain niin sanottujen lemmikkieläin-

ten kanssa. (2013: 184.) Samaa voisi sanoa ihmislajista ylipäätänsä. Siinä missä yksittäisen

kirahvin teloitus – tai Safari Clubissa paviaanien keinotekoinen lauman harvennus Helenan

lääkeruiskun kautta – saivat runsaasti palstamillimetrejä ja vihaisia reaktioita, media ja ihmi-

set käyttävät samanaikaisesti toisenlaista valtaa. Valtaa vaieta ja kääntää katse pois toisenlais-

ten eläinten kohdalla. Ihmisen pöyristyttävä ylivalta kokonaisiin eläinlajeihin ja miljooniin

eläinyksilöihin on jotakin käsittämätöntä kun sitä pysähtyy ajattelemaan. Voidaan puhua jär-

jestäytyneestä, teollisesta ja institutionalisoidusta väkivallasta eläimiä kohtaan. Niin sanotut

tuotantoeläimet ovat kaksinkertaisesti uhreja, sillä heitä sorretaan niin elämässä kuin kuole-

man jälkeenkin. Samankaltaiset sortotoimet ja olosuhteet pätevät niin Safari Clubin fiktiivis-

ten kuin todellisen maailman eläintarhojen eläimiin. (Adams 2010: 94, 103, 112.) Kuoltuaan

heidänkin ruumiinsa joutuivat hyväksikäytetyiksi, tosin eri tavoin kuin maatalouseläinten.

Safari Clubissa häkki ja vankeus – yhtäaikaisesti vallankäytön symboleita sekä materia-

lisoitunutta vallankäyttöä – ovat toistuva motiivi, ja ne yhdistävät niin ihmis- ja muunlajisten

eläinten kokemuksia, toisinaan konkreettisesti, toisinaan kuvainnollisesti. Ensinnä tietysti

eläintarhan eläimet on suljettu häkkeihin. Eläinmuseon sekä Ukrin henkilökohtaisen kokoel-

man konservoidut eläimet on suljettu valaistuihin lasivitriineihin nähtäville.

Viiru – syistä jota ei perustella – sulkee itsensä päiväksi tyhjään eläintarhan häkkiin eikä

puhu sanaakaan koko päivänä (SC 118). Tulkitsen tämän performanssiksi jolla vegaaninen ja

feministinen Viiru pyrkii vetämään huomiota eläintarhaeläinten todellisuuteen sekä naisten

sekä eläinten kohtelun historiallisiin kytköksiin. Eläintarha näyttäytyy feministisessä konteks-

tissa naisten aseman metaforana. Feministinen tulkinta saa pontta aiemmin kertomuksessa ol-

leesta kohtauksesta, jossa nuori Helena näkee seksitarvikeliikkeessä puhalletun naisenmalli-

sen kuminuken vangittuna alistamisen, nöyryytyksen ja naisten eläimellistämisen (sekä eläin-

ten seksualisoinnin) merkityksiä kantavin kahlein häkkiin (SC 26).

Neiti Kani on niin sanottu lemmikkieläin ja niin sanottu häkkieläin. Lemmikkikonteks-

tissa häkkieläin ei tuo välttämättä mieleen negatiivisia konnotaatioita, mutta vegaaniluennassa

vankeus on aina ongelmallista. Kani rinnastuu myös kaikenlaisiin häkissäpidettäviin eläimiin:

Sekä Vastakarvaan- että Suden hetki -romaaneissa on affektiivisia kuvauksia turkiseläinten

häkeissään kokemista kauhuista, ja Safari Clubissa kuvataan eläintarhaeläinten kaipuuta va-

pauteen. Toisinaan vapaanakin talon sisällä juoksenteleva Neiti Kani kontrastoituu kaksi-

126

naismoralismin valossa näihin toisenlaisiin häkeissäpidettäviin eläimiin, sekä toisaalta myös

Kanin omiin lajikumppaneihin joita kasvatetaan ja käytetään koe-eläinlaboratorioissa.

Henkilöhahmotkin ovat oman menneisyytensä kaltereiden rajoittamia. Ukri on oman

sairautensa, riippuvuutensa, pakkomielteidensä, feminiinisen pelkonsa ja naisvihansa vanki-

lassa. Helena joutuu elämään aikuiselämänsä Ukrin hänelle valmistamassa vankilassa, josta

vapautuu vasta Ukrin kuoltua. Toisaalta Helena ja kaikki muut Ukrin elämänsä aikana häiri-

köimät, kiusaamat ja raiskaamat naiset muodostavat Ukrille eräänlaisen henkilökohtaisen saa-

vutuksen, yltiömaskuliinisen ja geenien kruunaaman statussymbolin, hyväksikäytettyjen ja

sorrettujen naisten menagerien.

5.4.3 Raiskaus ja oman kehon omistusoikeus

Sekä Safari Club että Huorasatu -romaaneissa toistuu teema naisen ja muunlajisten eläinten

oman ruumiin omistajuudesta – molemmissa kertomuksissa esimerkiksi raiskataan naisia.

Raiskaus on mainittu myös The Sexual Politics of Meat -teoksessa, jossa sitä käytetään ha-

vainnollistamaan naisiin ja eläimiin patriarkaatin taholta kohdistuvan väkivallan yhteyksiä.

Eräs Adamsin (2010: 67) valitsema esimerkki poissaolevasta viittauskohteesta on raiskatun

naisen vertautuminen lihapalaan. Huorasadusta löytyykin samassa hengessä kohtaus, jossa

raiskattu Kalla kuulee liha-annosten puhuvan hänelle: [S]inä päivänä liha katsoo häntä ja kysyy: ”Tiedätkö nyt, miltä tuntuu olla lihapala, tulla syödyksi ja muuttua paskaksi?” Se on totuuden hetki. Kalla vastaa: ”Kyllä, nyt tiedän.” (HS 29.)

Liha puhuu adamsilaisen seksuaalipolitiikan kielellä, johon Kalla samastuu. Sekä lautasella

oleva, maagisrealistisessa tarinamaailmassa mahdollinen puhuva liha että Kalla jakavat tietoi-

suuden mitä on tulla ruumiillisesti hyväksikäytetyksi, mitä on kokea väkivaltaa omaa koske-

mattomuutta kohtaan.

Safari Clubin Ukrin kuvataan suhtautuvan naisiin avoimen misogyynisesti ja seksuaali-

sesti välineellistäen. Hänen oppialansa evoluutiobiologian teoriassa nainen on lähinnä geenien

vastaanottaja ja miehen tehtävä on levittää siittiöitä mahdollisimman laajalle – konteksti jossa

raiskaus katsotaan evolutiivisessa perspektiivissä, jos ei suotavaksi, niin ainakin luonnollisek-

si. Tässä lainaus Ukrin kirjoittamasta kirjasta: Kirkkaasti ja kohtisuoraan ajatteleva evoluutiobiologi voisi lausua – mikäli uskaltaisi – että jos biologiselta

127

kannalta ajatellaan, terveen miehen kannattaa levittää geenejään niin paljon kuin elämänsä mittaan ehtii. Sama evoluutiobiologi voisi kuiskata – jos rohkenisi – että raiskaus on tästä geenin näkökulmasta vain so-peutuvaa käyttäytymistä… (SC 72.)

Ukrin tekstissään implikoima sisäislukija on paitsi evoluutiobiologi myös oletusarvoisesti he-

teroseksuaalinen mies. Ukri käyttää tiedettä vallan välineenä joka antaa oikeutuksen seksuaa-

lisesti häiritä ja raiskata naisia. R.W. Connell kirjoittaa kriittisesti teoksessaan Masculinities

maskuliinisuuteen sitkeästi kulttuurissamme artikuloiduista käsityksistä. Hänen mukaansa

maskuliinisuuden ajatellaan usein olevan sidoksissa biologiaan ja miehiseen ruumiiseen, ja

esimerkiksi miesten seksuaalisten tarpeiden ajatellaan toisinaan olevan niin kokonaisvaltaisia,

että ne ajavat ohi muiden ihmisten oikeuksien, tarjoten siten tekosyyn jopa raiskaukselle. Hä-

nen mukaansa tällaiset asenteet ovat jopa strategisen tärkeitä hierarkkisuudelle rakentuneelle

sukupuoli-ideologialle. (Connell 1995: 45.)

Helenan traumaattinen raiskaus on Safari Clubissa keskeinen, sillä se jakaa teoksen

osiin, aikaan ennen raiskausta ja kertomuksen nykyhetkeen, noin 15–20 vuotta raiskauksen

jälkeen. Toisekseen tarinan kaikki osaset kiertyvät tavalla tai toisella raiskauksen ympärille.

Eläinten poissaolevan viittauskohteen metaforan taso toteutuu kun kuolleet, täyttämistä odot-

tavat, osiin pilkotut eläimet toimivat allegoriana vastaraiskatun, vertavuotavan nuoren Hele-

nan särkyneelle oman ruumiin omistusoikeudelle. Ukri raiskaa Helenan feministis-

vegaanisesta näkökulmasta merkityksellisesti nimenomaan eläinten konservointiosaston ti-

loissa ja jättää pimeään makaamaan. Helenan hapuillessa tietänsä ovelle hänen käsiinsä osuu

kuivina rahisevia siipiä, irti ruumiista olevia häntiä ja apinoiden kuolinnaamioita. (SC 53–55.)

Särjettyjä eläinten kehoja.

Viirukaan ei ole välttynyt seksuaalisilta hyväksikäytöiltä, mutta kertomuksessa olevien

aukkojen vuoksi yksityiskohdat jäävät epäselviksi: Pojat tunnustelivat vartaloani kuin ryöstösaalista. Aina yhtä pettynein ilmein. Eikö sitä ollutkaan kuin tuon verran. Tunnen vieläkin heidän karheat kätensä rinnoillani ja pakaroillani. – – Monet noista pojista olivat pe-lastaneet koiria ja kaneja koe-eläinkasvattamoilta, he olivat tehneet vapautusiskuja teurasautoihin, he olivat hakeneet marsuja ja rottia laboratorioiden keinovalohuoneista. Olin nähnyt miten hellin käsin he olivat hoi-vanneet haavaisia beaglen tassuja ja verille hiertyneitä strutsin kauloja. Vitun huora hiljaa sperma räkä veri kipu kynnys uni – –. (SC 289.)

Viirun kertoma takauma ja lopussa purkautuva ajatuksenvirranomainen traumatisoitunut kat-

kelma vihjaavat kyseessä olevan seksuaalista väkivaltaa sisältävä kohtaus. Lainauksessa nais-

128

ten hyväksikäyttö limittyy kerronnallisin keinoin yhtäaikaisesti sekä eläinten kokemaan jul-

muuteen että sitä vastaan taisteleviin (miespuolisiin) eläinaktivisteihin.55

Eläintuotteiden tuotantoprosessit ovat pitkälti rakentuneet naaraspuolisten, niin sanottu-

jen tuotantoeläinten pakkohedelmöitys- ja synnytyskierteen varaan, minkä voidaan katsoa

olevan eläinten lisääntymiselimistön hyväksikäyttöä. Adams puhuu feminisoidusta proteiinis-

ta. Yhteiskunnassamme miljoonat ei-ihmiseläimet – joiden elämät, kehot ja kohtalot ovat

erottamattomalla tavalla kietoutuneet omiimme – eivät saa määrätä itsestään ja kehostaan.

Vegaanisuuteen ei esimerkiksi kuulu maitotuotteet, koska lypsylehmät on lyhyen elämänsä

ajaksi valjastettu toistuvien raskauksien kierteeseen, syntyneet poikaset – jotka ovat ”maidon-

tuotannon sivutuotteita” – erotetaan äideistään ja suurin osa myydään lihakarjatiloille. Uros-

vasikat kasvatetaan usein vain teurasikäisiksi. (Adams 2010: 21, 112; Lappalainen 2012: 139,

14; Vint 2010: 1–2, 8; Wright 2015: 161.)

Maatalouden eläinnaaraat ovat kaksinkertaisesti hyväksikäytettyjä ja sorrettuja: ensinnä

siksi, että ovat eläimiä ja toiseksi siksi, että ovat naaraita. Tämä käy ilmi myös Emma ja si-

säinen sankari -romaanin sikalavierailulla: Me mentiin sisälle halliin. Siellä oli vierivieressä karsinoita, joissa jokaisessa seisoi sika. Omistaja selitti, et-tä tämä oli hänen emakkosikalansa, ja kun porsimisen aika tulisi, emakot siirrettäisiin muualle. Aikanaan ne palautettaisiin takaisin ja pikkupossut vietäisiin kolmanteen paikkaan kasvamaan. – – Porukat kiertelivät käytävillä ja joku kysyi, että syödäänkö näitä. Omistaja sanoi, että lihasiat olivat erikseen, näiden tehtävä oli tehtailla porsaita. Mutta lopulta, tottakai näidenkin olisi vuoro mennä mukaan luonnon kiertokulkuun. (ES 64–65, kursiivi LL.)

Lainauksen viimeiset sanat, mennä mukaan luonnon kiertokulkuun, piirtää täyden ympyrän

takaisin tämän alaluvun ensimmäiseen lainaukseen Huorasadusta: ”Tiedätkö nyt, miltä tun-

tuu olla lihapala, tulla syödyksi ja muuttua paskaksi?” (HS 29). Sikalan emakot on valjastettu

kartesiolaiseen dystopiaan, koneenomaiseen olemassaoloon keinohedelmöityksineen, synny-

tyksineen, omien jälkeläisten poisottamisineen ja uudelleen tapahtuvine keinohedelmöityksi-

neen. Lopussa kiitos seisoo raskaasta elämäntyöstä ja emakot tapetaan ja syödään kun heidän

tuottavuutensa (lisääntymiskykynsä) on alkanut laskea.

55 Miesten vegaanisuus ei käy katkelmasta ilmi, mutta eläinoikeusaktivistit ovat todellisessa elämässä usein

kasvissyöjiä tai vegaaneita, vaikka näiden ryhmien välille ei voikaan vetää yhtäläisyysmerkkejä. Aineisto-kirjallisuudessani ne taas on artikuloitu niin tiiviisti toisiinsa, että uskallan esittää arvelevani myös näiden miesten olleen vegaaneita.

129

5.4.4 Traumakerronta

Traumakerrontaan56 liittyy sisäsyntyinen ristiriita, sillä trauma pakenee sanoja ja vastustaa

representaatioita. Kuinka kertova esitys voi siis saada siitä otteen? Traumakerronta tyypilli-

sesti valjastaa käyttöönsä tiettyjä epäsuoria kerronnallisia ja tyylillisiä keinoja ja piirteitä, ku-

ten toisteisuus, pysähtyneisyys sekä ylipäätänsä tarinan ajallisuuden ja kronologisuuden tun-

nun romahtaminen. Tunnusomaista traumakerronnalle on myös progression puute, muistiin ja

muistoihin viittaaminen sekä traumaattiseen tapahtumaan palaavat takaumat. Traumaan liittyy

sanattomuus ja tavalla tai toisella esiin nouseva ilmaisun vaikeus, joita saatetaan kiertää val-

jastamalla esimerkiksi intertekstuaalisuutta ja ruumiillisia reaktioita kerronnan avuksi. (Whi-

tehead 2004: 3, 5, 84, 86.) Safari Club täyttää tarpeeksi traumakerronnan piirteitä tullakseen

perustellusti luetuksi traumafiktioksi. Keskeisellä sijalla on raiskauksen ympärille kietoutunut

kertomus ja tematiikka sekä niihin liittyvä toisteisuus: Vasta seuraavana aamuna, ottaessaan röntgenkuvaa maakotkasta – – Helenan ote herposi. Hän katsoi huu-mattua nuorta eläintä joka makasi siivet levällään hänen edessään. – – Helena pudotti koeputkilot kädestään ja yökkäsi. Kuin jokin olisi ratkennut hänen sisällään. Ratkeamisen ääni, Helena ajatteli. Miten se sana voikaan niin hul-lusti tarkoittaa kahta. (SC 72–73.)

Yllä oleva lainaus kuvaa traumaa niin selkeällä kielellä kuin sanoja pakenevaa traumaa voi-

daan kuvata. Helena on edellisenä iltana tavannut Ukrin ensimmäisen kerran yli 15 vuoteen.

Edessään levittyvät linnunsiivet laukaisevat traumaattisen muiston – siivet kuljettavat Hele-

nan menneisyyteen, eläinmuseon konservointiosastolle, jossa Ukri on juuri raiskannut hänet.

Raiskauksesta ja Ukrin ahdistelusta puhuminen, jopa omalle itselle, on Helenalle hyvin

vaikeaa ja hän patoaakin kaiken sisäänsä. Helena miettii tuntevansa kolmen kerroksen häpeää:

siitä että oli ottanut Ukrilta rahaa sinä yönä jolloin he ensimmäisen kerran tapasivat, siitä ettei

ollut puhunut tapauksesta seuranneesta ahdistelusta kenellekään ennen raiskausta, ja siitä ettei

ollut tehnyt raiskauksen jälkeenkään rikosilmoitusta (SC 255). Helena tuntee myös syyllisyyt-

tä, sillä hänen paras ystävänsä Liana, kuultuaan Helenan raiskauksesta ja lähdettyään autta-

maan häntä, jäi matkalla raitiovaunun alle vammautuen pysyvästi. Kasaantuneet traumat te-

kevät Helenasta passiivisen ja taistelutahdottoman.

Helenalle trauma on tallentunut visuaaliseen ja ruumiin muistiin. Trauman pinnalletulo

näkyy esimerkiksi, kuten edellä olleessa lainauksessa, äkillisenä oksenteluna tai herkistymise-

56 Tarkoitus ei ole käydä syvällisesti läpi traumafiktion tai traumateorian poetiikkaa, vaan nostaa esille joita-

kin traumakerronnan keskeisiä rakenteellisia ja temaattisia piirteitä, joita Safari Clubistakin löytyy.

130

nä Ukriin liitetyille hajuille ja esineille. Tällaiset traumaattiseen tapahtumaan liittyvät muisti-

jälki-ärsykkeet saattavat laukaista tuskallisia välähdyksiä menneisyydestä. Helenan eräs sel-

viytymiskeino vaikeissa tilanteissa on luetella eri eläinlajien latinankielisiä nimiä ja niiden la-

jityypillisiä ominaisuuksia uudestaan ja uudestaan.

Helena on pyrkinyt työstämään omaa traumaansa vuosien kuluessa. Yksi hänen useim-

min käyttämänsä metodi on vierailla traumasta muistuttavissa tiloissa. Tarve työstää traumaa

ja parantua siitä on kasvanut kumulatiivisesti ja tultaessa kertomuksen nykyhetkeen Helena

kokee sietämätöntä tarvetta avautua jollekulle. Tämä joku on ehkä yllättäen Viiru. Viiru on

omatoimisesti saanut tietää Helenan menneisyydestä ja eräänä työpäivänä kun he olivat kah-

den alppikauriiden aitauksessa hän ottaa aiheen puheeksi: ”Minä tiedän, Viiru sanoi hitaasti ja

kääntyi katsomaan Helenaa. Minä tiedän sinusta ja Ukri Koskelasta.” (SC 356.)

Tämän enempää ei lukijalle paljasteta – luku vaihtuu ja aihepiirit muuttuvat, eikä asiaan

palata enää. Kertomuksen hengessä tapahtuu tämän jälkeen muutos, mikä paljastaa kohtauk-

sen tärkeyden. Hetki onkin yksi kertomuksen merkittävimmistä käänteistä, vaikka se on vain

kahden virkkeen pituinen. Kohtauksesta alkaa Helenan toipuminen. Siinä missä aiemmin on

ollut synkkyyttä, epätoivoa ja sisäistä ratkeamisen tunnetta, Helena alkaa hallita valtavaksi

paisunutta stressiään (joka on isolta osin Ukrin kieroilujen aiheuttamaa, koska Ukri yrittää

saada Helenan erotetuksi voittaakseen vedon). Helena löytää uusia voimavaroja, käy kampaa-

jalla, alkaa pitää huolta itsestään ja alkaa nojautumaan omaan tukiverkostoonsa.

Keskeisistä henkilöistä kaikilla – Helenalla, Viirulla ja Ukrilla – on omia traumaattisia

painolastejaan. Ei siis ole yllättävää että näitä henkilöhahmoja luonnehtii tietty progression

puute ja menneisyyteen ankkuroituminen. Viirun trauma kulminoituu siihen että hän ei ollut

sukupuolensa vuoksi toivottu lapsi. Hän on myös kokenut seksuaalista häirintää ja mielenter-

veysongelmia, jotka osittain kohdistuvat hänen kehoonsa. Viiru kokee olevansa epämuodos-

tunut ja hän tuntee yhteyttä eläinmuseon kaksipäiseen vasikkaan sekä renessanssiajan eläin-

kirjan hirviöihin. (SC 15–16, 179–180.) Ukri puolestaan on joutunut keskelle vanhempiensa

valtakamppailua. Ukrin lapsuudentrauma liittyy koiranpentuun, jonka naapuritilan isäntä lo-

pettaa ja naulaa pennun nahan liiterinseinään Ukrin nähtäville. Isäntä oli ensin emotionaali-

sesti kiristänyt nuorta Ukria ottamaan pennun, ja Ukri tunsi valtavaa syyllisyyttä pennun kuo-

lemasta koska hänen perheensä ei ollut antanut koiralle kotia. (SC 371.) Vaikka traumaattinen

kokemus ei unohdu, se ei myöskään ole estänyt Ukria tekemästä itse pahaa toisille eläimille.

Huomaamani seikka, jota olen vaivihkaa tässä alaluvussa pedannut on seuraava: muun-

lajiset eläimet toimivat Safari Clubissa ihmiseläimen trauman symboleina ja välikappaleina,

131

tai ovat läsnä kertomuksen traumaattisella hetkellä. Samaa voi sanoa myös Piin elämästä.

Eläimet ovat läsnä tavalla tai toisella, ei aivan kaikissa, mutta niin monissa Safari Clubin

traumakerronnaksi luokiteltavissa tai traumaa käsittelevissä kohtauksissa, ettei ilmiötä voi

ohittaa. Esitän siis että Whiteheadin luettelemien traumakerronnan keinojen lisäksi tietyissä

romaaneissa ei-ihmiseläimet saattavat olla eräs tekijöiden käytettävissä oleva keino tuoda esil-

le trauman läsnäoloa.

Ehkä merkittävin traumaa representoiva eläin Safari Clubissa on Goldie. Helenan leik-

kauspöydälle kuoleva uhanalainen aasianleijona on Korkeasaaren tuoreelle eläinlääkärille

ammatillinen ja traumaattinen epäonnistuminen. Goldie nostetaan esille ainutlaatuisena hah-

mona kertomuksessa, sillä niin leijona kuin hänen kuolemaansa johtanut leikkaus jäävät haa-

mun lailla elämään Helenan ajatuksiin ja uniin toistuvana motiivina ja symboliikkana. En sa-

noisi Goldien muuttuvat yliluonnolliseksi olennoksi, mutta näen mielikuvitus-Goldiessa (ero-

tuksena todellisesta Goldiesta) yhtymäkohdan Whiteheadin mainitsemaan yliluonnollisten

elementtien käyttöön traumakerronnan ilmenemismuotona (2004: 84). Mielikuvitus-Goldie on

ainoa ei-todellinen eläinhahmo kertomuksessa. Seuraavassa kuvitteellisessa takaumassa mie-

likuvitus-Goldien ikään kuin puhuu Helenalle ennen kohtalokasta leikkausta: Aiotko sinä tainnuttaa minut? Suuri ruskea eläin kysyy Helenalta rukoileva katse pähkinänruskeissa silmissään. Hetkeksi vai kumoon, prinsessa, Helena vastaa ääneen. – – Mitä sinä aiot? Suuri ruskea eläin voihkaisee. Minulla on kaksi pientä lasta. Älä tee minulle pahaa. (SC 158.)

Helena tuntee toisaalta syyllisyyttä leijonan kuolemasta ja toisaalta hän heijastaa itseään Gol-

dieen. Helenalla itsellään on myös kaksi lasta ja hän pelkää Ukrin vahingoittaa heitä joko suo-

raan tai välillisesti. Epäonnistuneen operaation muistelu ja leijona-motiivin toistuvuus Safari

Clubissa seuraavat traumakerronnan tyypillisiä rakenteita: takaumia, toistuvuutta, progression

puutetta (Whitehead 2004: 84). Goldien hahmon funktio on representoida traumaa sekä raot-

taa Helenan sisäistä maailmaa. Goldiessa ei ole kyse Goldiesta, vaan Helenasta, jolloin Goldie

on myös poissaoleva viittauskohde niin kirjaimellisesti kuolemansa vuoksi, metaforan keinoin

toimiessaan trauman symbolina ja konseptuaalisesti, kun Goldien taljasta tulee esine.

Lopuksi haluaisin esittää vielä toisenkin ajatuksen. Traumakerronnan ja -fiktion teoria

on hyvin antroposentristä. Ne ovat niin ihmiskeskeisiä etteivät ne jäsentele keinoja tavoittaa

traumaa kuin ihmisten kautta ja ihmisten näkökulmasta. Vegaanilukijuuden kontekstissa en

voi olla tiedostamatta myös ei-ihmiseläinten traumaa. Safari Clubissa eläinten traumaan on

melko helppo kiinnittää huomiota näin, kun tietoisesti alleviivaan sen olemassaoloa, koska te-

132

os on traumafiktiota jossa esiintyy runsaasti eläimiä. Mutta esimerkiksi Vastakarvaan-

romaanissa, joka ei täytä traumafiktion tunnusmerkkejä, käsitellään eläinten traumaa. Se on

eläinten traumafiktiota. Vegaaniteemainen ja vegaanisuuden arvoja käsittelevä kirjallisuus kä-

sittelee lähes aina, oman vertailuaineistoni valossa, ainakin jossain määrin eläinten traumaa,

poikkeuksena Hyvät ihmiset. Tämä aspekti on vain helppo olla huomaamatta. Sitä ei välttä-

mättä sanota kertomuksissa suoraan, koska maailma jossa elämme, on sisäistänyt hegemoni-

sen lihansyönnin kulttuurin, joka itsessään on rakennettu pitkälti eläinten hyväksikäytön va-

raan. Ehkä voisi siis sanoa että jos eläimet liittyvät Safari Clubissa ihmisten traumaan, niin

toisaalta vegaanit representoivat usein kaunokirjallisuudessa muunlajisten eläinten traumaa.

133

6 YHTEENVETO

Tutkimusongelmana pohdin kuinka, veganismi, eläinfilosofia ja sukupuoli ovat kietoutuneet

toisiinsa Anja Snellmanin Safari Club -romaanissa. Lyhyt vastaus kuuluu: lukemattomilla toi-

siaan leikkaavilla tavoilla. Keskeisiä teemoja työssäni ovat vegaaniteemainen kirjallisuus, ve-

ganismi arvoineen sekä hegemoninen lihansyöntikulttuuri, ei-ihmiseläimet ja eläinfilosofinen

problematiikka, eettiset kysymykset, veganismin ja eläinten merkitykset ja representaatiot,

veganismiin liittyvät diskurssit ja merkitykset, lihan ja eläinten käytön seksuaalipolitiikka se-

kä sukupuoli suhteessa edellä mainittuihin teemoihin. Näitä kaikki löytyy Safari Clubista ja

näitä kaikkia yhdistää intersektionaalisuus, ihmisen ja eläimen rajat ylittävä toiseus, piiloisuus

ja siitä johtuva tarve esiinlukea tematiikkaa vastustavalla lukutavalla. Yhdistävänä punaisena

lankana kaikille työni aspekteille on veganismi arvomaailmoineen ja ideologioineen.

Tutkielma on jaettu kolmeen päälukuun tutkimuskysymyksen pohjalta, ja kullekin lu-

vulle on asetettu oma temaattinen osakysymyksensä. Tehtyäni yhteenvedon näistä analyysilu-

vuista palaan tutkimuskysymykseen ja katson onko siihen vastattu. Lisäksi nostan vielä esille

joitakin aiheita ja näkökulmia.

Luvussa kolme lähestyn tutkimusongelmaa veganismin ja vegaanihahmojen kautta.

Ryhdyn hahmottelemaan kehittelemääni vegaanilukijuuden positiota. Vegaanilukijuus on lu-

kutapa, jossa tekstejä tarkastellaan vegaanisten silmälasien lävitse, etsien niistä veganismin ja

hegemoniseksi lihansyöntikulttuuriksi kutsumani valtakulttuurin arvoihin, eläimiin ja heihin

liittyviin yhteiskunnallis-kulttuurisiin ongelmiin liittyviä vivahteita. Vegaanilukijuus on

yleensä (melkein voisi sanoa oletusarvoisesti) vastustavaa lukemista, johtuen kiinnostuksen-

kohteiden häivytetystä ja marginalisoidusta luonteesta valtavirtakirjallisuudessa.

Tämän lisäksi tarkastelen veganismille annettuja merkityksiä ja hegemonisen lihansyön-

tikulttuurin sekä vegaani-ideologisten arvojen ja diskurssien vastakkainasettelua. Perustan

analyysiani muun muassa Pirita Jupin (2003) vuosien 1995–2000 eläinaktivismia käsittelevis-

tä sanomalehtiuutisoinneista löytämiin eläinoikeusjulkisuuden diskursseihin. Sovellan Jupin

kategorioita kirjallisuuteen ja vegaaneihin, jonka lisäksi käsittelen myös vegaaneihin itseensä

liittyviä diskursseja. Tutkin Safari Clubin ja vertailuaineistoni pohjalta löytyviä yhteneväisiä

134

diskursseja, artikulaatioita, ”konventioita” ja funktioita. Kokonaiskuvana vegaaneista muo-

dostuu sangen negatiivinen representaatio, joskin myös positiivisia pilkahduksia on nähtävis-

sä. Tässä luvussa käytän runsaasti vertailuaineistoa apunani, koska vegaaniteemaisen kirjalli-

suuden diskurssien ja yhteneväisyyksien löytämiseen se tuntui luontevalta ja hedelmälliseltä.

Katson että luku vastaa asetettuun osakysymykseen.

Luvussa neljä lähestyn tutkimusongelmaa eläinten ja eläinfilosofian kautta. Kysyn mil-

laisia eettisiä kysymyksiä, representaatioita ja merkityksiä eläimiin liitetään Safari Clubissa?

Jäsentelen eettisen lukemisen tapaa vegaanilukijuuden kontekstissa ja osoitan, kuinka eläimet

ovat yhtä aikaa piiloisia ja läsnäolevia, ja kuinka läsnäolo tulee näkyviin usein nimenomaan

eläineettisesti, vegaanisesti ja vastakarvaan lukiessa. Eläinaiheita lähestytään Safari Clubissa

eksoottisten eläinten kautta, häivyttäen näkyvistä esimerkiksi tuotantoeläimet. Tämä kuvaa

yhteiskunnan arvoja ja käytänteitä, jotka piilottavat tietynlaiset eläimet näkyvistä. Eksoottiset

eläimet tekevät tietyllä tapaa tuotanto- ja laboratorioeläimistä poissaolevia viittauskohteita.

Kirjallisuudentutkijana ja lukijana täytyy yhtäaikaisesti tiedostaa kirjallisen ja kerron-

nallisen ilmaisun rajoitukset ja niihin liittyvät mahdollisuudet. Esimerkiksi kysymystä kielestä

on perinteisessä länsimaisessa filosofiassa käytetty rakentamaan ihmisen eroa ja perusteltu

ihmisen ylivertaisuutta muihin eläimiin nähden. Kirjallisuus on itsessään kieleen sidottu, jol-

loin kysymys kielestä ja sen mahdollisuuksista tavoittaa eläin, sekä siihen liittyvät arvoarvos-

telmat nousevat kiinnostaviksi kysymyksiksi. Luvussa pohdinkin fiktiivisten eläinten esitys-

tapoja ja -keinoja. Samalla tarkastelen fiktiivisen eläimen kategoriaa yleisesti ja vegaanilins-

sien lävitse. Tulkinnassani toisaalta vierasmaailmaisuutta kunnioittavaa vapaata epäsuoraa

esitystä ja toisaalta vegaanihahmoja käyttämällä tekijät voivat kiertää monia eläinten kirjalli-

seen esitykseen liittyviä ongelmia. Katson luvun vastanneen osatutkimuskysymykseensä.

Viidennessä luvussa lähestyn tutkimusongelmaa feministis-vegaanisesti sukupuolen ja

vallankäytön tematiikkaa ja problematiikkaa tarkastellen, unohtamatta punoa mukaan eläinfi-

losofiaa ja veganismia. Luen Safari Clubia intersektionaalisessa suhteessa Carol J. Adamsin

(2010) The Sexual Politics of Meat -teoksen kanssa (jonka feministis-vegetaristinen teoria on

innoittanut feministis-vegaanista lähestymistapaani) – molemmissa niveltyvät patriarkaalisen

yhteiskunnan taholta eläimiin ja naisiin kohdistuva kaltoinkohtelu. Kertomus on kietoutunut

antroposentrisen trauman ympärille, esimerkiksi Helenan trauman takaa paljastuu hänen ko-

kemansa raiskaus ja seksuaalinen ahdistelu. Esitän huomion, kuinka muun lajiset eläimet ovat

läsnä ihmiseläimen trauma hetkellä tai symboloivat sitä. Osoitan luvussa liha- ja kasvisruoka-

valioiden sukupuolittuneisuuden ja veganismin linkittymisen monin tavoin niin sukupuoleen

135

kuin seksuaalisuuteenkin, osittain rikkoen piintyneitä binaarisia funktioita. Tämäkin luku vas-

tasi osatutkimuskysymykseensä.

Jokainen osaongelma on siis ratkaistu ja kaikkiaan katson että olen tutkielmassa vastan-

nut tutkimusongelmaani, ja näyttänyt monipuolisesti ja kattavasti kuinka veganismi, eläinfilo-

sofia ja sukupuoli ovat kietoutuneet toisiinsa intersektionaalisesti ja monisyisesti – niin moni-

syisesti että niitä on ollut haasteellista erotella temaattisiksi kokonaisuuksiksi.

Keskeiset omat pääväittämäni ja -huomioni ovat seuraavat. Katson ensinnä että huo-

maamani 2000-vuoden molemmin puolin sijoittuva vegaaniteemaisen kirjallisuuden aalto, jo-

hon sekä Safari Club että vertailuaineistokin Huorasatua lukuun ottamatta sijoittuvat, on läh-

töisin 1990-luvulla tapahtuneesta niin kotimaisesta kuin globaalista, niin akateemisesta kuin

ei-akateemisesta vastakulttuurisesta tihentymästä jonka haasteeseen kirjallisuus toisaalta vas-

tasi ja toisaalta käytti hyväkseen kaupallisessa tarkoituksessa. 1990-luvulle sijoittuvat niin

Vegaaniliiton ja Oikeutta Eläimille -yhdistyksen perustaminen, Suomen historian ensimmäi-

set turkistarhaiskut kuin kasvava eläin- ja ympäristötietoisuuden lisääntyminen.

Toiseksi olen näyttänyt kuinka veganismi on marginalisoitu ja häivytetty monenlaisin

keinoin niin yksittäisissä teoksissa (Safari Club mukaan lukien) kuin kirjallisuusinstituutiossa.

Kolmanneksi, vegaanit esitetään lähes järjestäen negatiivisessa valossa: heitä mitätöidään,

naurunalaistetaan ja mustamaalataan. Veganismi artikuloituu eläinoikeusaktivismiin, joka taas

artikuloituu rikolliseen toimintaan. Näin ollen myös veganismi niveltyy lakia rikkovaksi toi-

minnaksi, pahimmillaan vegaanihahmot asetetaan ihmismurhaajiksi.

Neljänneksi, fiktiivisille vegaaneille näyttäisi muodostuneen melko vahvoja kaavamai-

sia esittämistapoja (joita kutsun ”konventioiksi”) vuosituhannen vaihteen kirjallisuudessa. Ne

voitaisiin yhden teoksen kohdalla ohittaa, mutta toistuessaan kyseenalaistamattomana teok-

sesta toiseen kyseessä on mielenkiintoinen ilmiö, joka kertonee enemmän yhteiskunnastamme

ja (valta)kulttuuristamme kuin vegaaneista itsestään.

Viidenneksi, katson tavan jolla vegaanit esitetään outoina, vieraina ja eksoottisina anta-

van tekijöille oikeutuksentunteen käyttää vegaanihahmoja sangen vapaasti hyväkseen. Vegaa-

nihahmolta voi odottaa mitä tahansa, jopa murhaa – mikä on mielenkiintoinen artikulaatio ot-

taen huomioon vegaani-ideologian todellisessa elämässä perustuvan elämän kunnioittamiselle

ja olevan ennemmin pasifistista kuin militanttia.

Kuudenneksi, vegaanihahmoille Safari Clubissa ja vertailuaineistossa, on monesti an-

nettu tiettyjä kerronnan rakenteeseen liittyviä funktioita, jotka saattavat redusoida vegaani-

hahmot tarinamaailmassa ikään kuin ei-ihmisiksi, joilla on vain välineellinen tehtävä täytettä-

136

vänään. Vegaanihahmoihin on liitetty huomioideni mukaan seuraavia funktioita: (toisinaan ei-

toivottu) jännitteiden ja epävakaisuuksien tuoja eli musta lammas, syyt niskoilleen ottava syn-

tipukki, yllättävä toimija eli musta hevonen, eläineettinen välikappale, käännekohta ja muu-

toksen tuulen airut. Eräs vegaanisuuden ja vegaanihahmojen tärkein funktio on nähdäkseni se,

kuinka niillä on potentiaali tuoda eläimet esille kertomuksissa. Katson että veganismiin liittyy

senkaltaista affektiivista voimaa, joka mitätöi poissaolevan viittauskohteen ja saa siten hege-

monisen lihansyönninkulttuurin edustajatkin näkemään eläimet.

Työn edetessä on eteeni noussut uusia näkymiä ja kysymyksiä, kuten jo mainittu vegaa-

nilukijuuden käsite, joka on kiehtonut minua niin paljon että on ollut vaikea malttaa pysytellä

työ rajaamassa aihepiirissä. Visioita olenkin saanut melko vapaasti toteuttaa, mikä on ollut in-

nostava kokemus, täynnä hienoja oivalluksia ja tutkimuksen iloa ja myös itsereflektiota. Tun-

nen päässeeni vasta raapaisemaan vegaanilukijuuden mahdollisuuksia. Toinen matkan varrella

mielenkiintoni herättänyt ongelma on ollut fiktiivisen eläimen kategoria, ja se kuinka kirjalli-

nen esitys pystyy eläimen tavoittamaan. Kolmas aihe joka vei mennessään ovat olleet vegaa-

nidiskurssit. Kaikkien näiden pohtimista toivon voivani jatkaa tulevissa tutkimuksissani, ehkä

verraten 2000-vuoden tienoon vegaaniaallon teoksia uudempaan tuotantoon.

Kaiken kirjallisuustieteellisen ja vegaanipuheen keskellä haluan lopuksi kiinnittää huo-

mion siihen, mikä on kaikkein tärkeintä. Kyse ei ole loppujen lopuksi kertomuksista, paperis-

ta ja musteesta, tai tieteellisistä teorioista. Kyse on akateemisesta aktivismista, polemisoinnis-

ta ja halusta vaikuttaa. Pohjimmiltaan kysymys palautuu aina eläimiin – todellisen maailman

todellisiin (ihmis- ja muunlajisiin) eläimiin – ja heidän todellistakin todellisimpiin kärsimyk-

siinsä. Toivon ettei tätä koskaan unohdeta. Eikö toislajisia eläimiä ole tarpeeksi vaiennettu?

On aika nostaa eläimet kertomusten keskiöön.

LÄHDELUETTELO

Tutkimuskohde:

SNELLMAN, ANJA 2001: Safari Club. Helsinki: Otava. (= SC.) Muu kaunokirjallisuus: BAGGE, TAPANI 1999: Suden hetki. WSOY. (= SH.) COETZEE, J. M. 2003: Elizabeth Costello. New York & London: Penguin Group. (= EC.) ELLILÄ, KIRSTI 2002: Emma ja sisäinen sankari. Hämeenlinna: Karisto. (= ES.) GUSTAFSSON, LAURA 2011: Huorasatu. Helsinki: Into. (= HS.) HORNBY, NICK 2002: Hyvät ihmiset. (How to be Good, 2001.) Käänt. Jorma-Veikko Sap-

pinen. Helsinki: WSOY. (= HI.) LEINO, EINO 1993: Eino Leino: Elämän koreus. Valikoima runoja. Toim. Hannu Mäkelä.

Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. MARTEL, YANN 2001: Life of Pi. Edinburgh: Canongate Books. (= Piin elämä, PE.) STOKER, BRAM 1897/1998: Dracula. Oxford & New York: Oxford University Press. TURSTEN, HELENE 2004: Yökierto. (Nattrond, 1999.) Käänt. Mirja Itkonen. Helsinki:

Schildt. (= YK.) ROTH, PHILIP 2000: Amerikkalainen pastoraali. (American Pastoral, 1997.) Käänt. Kristii-

na Rikman. Helsinki: WSOY. (= AP.) WICKSTRÖM, MIKA 2002: Vastakarvaan. Helsinki: WSOY. (= VK.) Tutkimuskirjallisuus: AALTOLA, ELISA 2013a: Johdanto: ihminen, eläin vai molemmat. Teoksessa Johdatus

eläinfilosofiaan. Toim. Elisa Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 9–27. AALTOLA, ELISA 2013b: Eläinten mieli. Teoksessa Johdatus eläinfilosofiaan. Toim. Elisa

Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 29–31. AALTOLA, ELISA 2013c: Analyyttinen eläinetiikka. Teoksessa Johdatus eläinfilosofiaan.

Toim. Elisa Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 65–68.

138

AALTOLA, ELISA 2013d: Eläinfilosofian toinen sukupolvi. Teoksessa Johdatus eläinfiloso-fiaan. Toim. Elisa Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 129–131.

AALTOLA, ELISA 2013e: Poliittinen eläinfilosofia: ekofeminismi. Teoksessa Johdatus eläin-

filosofiaan. Toim. Elisa Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 179–181. AALTOLA, ELISA 2013f: Käytännön seurauksia: ympäristö ja eläinten kohtaaminen. Teoksessa Joh-

datus eläinfilosofiaan. Toim. Elisa Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 229–231. AALTOLA, ELISA 2013g: Lopuksi: Kohti eläintä. Teoksessa Johdatus eläinfilosofiaan.

Toim. Elisa Aaltola. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 279–289. AALTOLA, ELISA 2015: Eläimellinen moraalipsykologia: tunne, järki ja kiasmat. Niin ja

näin 2, 91–98. ADAMS, CAROL J. 2009: Post-Meateating. Teoksessa Animal Encounters. Toim. Tom Tyler

& Manuela Rossini. Boston: Brill, 47–72. ADAMS, CAROL J. 1990/2010: The Sexual Politics of Meat: A Feminist-Vegetarian Critical

Theory. 20th Anniversary Edition. New York: Continuum. ADAMS, CAROL J. 2013: Lihan sukupuolipolitiikka. Teoksessa Johdatus eläinfilosofiaan.

Toim. Elisa Aaltola. Käänt. Johanna Koskinen. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 206–227.

AHMED, SARA 2000: Strange Encounters. Embodied Others in Post-Coloniality. London &

New York: Routledge. ALBERTI, SAMUEL J.M.M. 2011: The Afterlives of Animals A Museum Menagerie. Char-

lottesville & London: University of Virginia Press. AROMAA, EEKKU (toim.) 2002: Kuuluisa kasviskeittokirja. Helsinki: Animalia. BEAUVOIR, SIMONE DE 1949/2000: Toinen sukupuoli. (Le Deuxième sexe I & II, 1949.)

Lyhentäen käänt. Annikki Suni. 4. painos. Helsinki: Tammi. BERGER, JOHN 1980/2009: Why Look at Animals. London: Penguin Books. BOSTOCK, STEPHEN St C. 1993/2004: Zoos and Animal Rights. The Ethics of Keeping An-

imals. London, New York: Routledge. BUELL, LAWRENCE 1995: The Environmental Imagintion. Thoreau, Nature Writing, and

the Formation of American Culture. Cambridge and London: Harvard University Press. CHATMAN, SEYMOUR 1978/1983: Story and Discourse. Narrative Structure in Fiction

and Film. Ithaca and London: Cornell University Press. COHN, DORRIT 2006: Fiktion mieli. (The Distinction of Fiction, 1999.) Käänt. Paula Kor-

honen, Markku Lehtimäki, Kai Mikkonen & Sanna Palomäki. Helsinki: Gaudeamus Hel-

139

sinki University Press. COLE, MATTHEW & MORGAN, KAREN 2011: Vegaphobia: Derogatory Discourses of Ve-

ganism and the Reproduction of Speciesism in UK National Newspapers. The British Jour-nal of Sociology. 62:1, 134–153.

CONNELL, R.W. 1995: Masculinities. Cambridge: Polity Press. CULLER, JONATHAN 1982: On Deconstruction: Theory and Criticism After Structuralism.

Ithaca, New York: Cornell University Press. DONOVAN, JOSEPHINE 2013: Eläinten oikeudet ja feministinen teoria. Teoksessa Johda-

tus eläinfilosofiaan. Toim. Elisa Aaltola. Käänt. Johanna Koskinen. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 182–205.

FAIRCLOUGH, NORMAN 2003: Analysing Discourse. Textual Analysis for Social Re-

search. London & New York: Routledge, Taylor & Francis Group. FETTERLEY, JUDITH 1978: The Resisting Reader. A Feminist Approach to American Fic-

tion. Bloomington: Indiana University Press. FLUDERNIK, MONIKA 2010: Luonnollinen narratologia ja kognitiiviset parametrit. Teok-

sessa Luonnolliset ja luonnottomat kertomukset. Jälkiklassisen narratologian suuntia. Käänt. Sanna Katariina Bruun. Toim. Mari Hatavara, Markku Lehtimäki, Pekka Tammi. Helsinki: Gaudeamus, 17–41.

FRANCIONE, GARY L. 2013: Eläinsuojelu ja eläinten moraalinen arvo. Teoksessa Johdatus

eläinfilosofiaan. Toim. Elisa Aaltola. Käänt. Johanna Koskinen. Helsinki: Gaudeamus Hel-sinki University Press, 113–128.

FUDGE, ERICA 2002: Animal. London: Reaction Books. GENETTE, GÉRARD 1980: Narrative Discourse. An Essay In Method. (Discours du récit,

1972.) Käänt. Jane E. Lewin. Oxford: Basil Blackwell. GROSSBERG, LAWRENCE 1996/2005a: History, politics and postmodernism: Stuart Hall

and cultural studies. Teoksessa Stuart Hall. Critical dialogues in cultural studies. Toim. David Morley & Kuan-Hsing Chen. London & New York: Routledge, 151–174.

GROSSBERG, LAWRENCE 1996/2005b: On postmodernism and articulation. An Interview

with Stuart Hall. Teoksessa Stuart Hall. Critical dialogues in cultural studies. Toim. David Morley & Kuan-Hsing Chen. London & New York: Routledge, 131–150.

HALL, STUART 1992: The West and the Rest. Teoksessa Formations of Modernity. Toim.

Stuart Hall & Bram Gieben. Blackwell Publishers and The Open University, 275–331. HALL, STUART 1997: The Work of Representation. Teoksessa Representation. Cultural Rep-

resentation and Signifying Practices. Toim. Stuart Hall. Thousand Oaks & London: Sage Publications, 13–69.

140

HEISE, URSULA 2006: Greening English: Recent Introductions to Ecocriticism. Contempo-

rary Literature 47:2, 289–298. HERMAN, DAVID 1999: Introduction. Narratologies. Teoksessa Narratologies. New Per-

spectives on Narrative Analysis. Toim. David Herman. Columbus: The Ohio State Univer-sity Press, 1–30.

HERMAN, DAVID 2012: Toward a Zoonarratology. Storytelling and Species Difference in

Animal Comics. Teoksessa Narrative, Interrupted. The Plotless, the Disturbing and the Trivial in Literature. Toim. Markku Lehtimäki, Laura Karttunen & Maria Mäkelä. Berlin: De Gruyter, 93–119.

INNESS, SHERRIE A. 2005: Secret Ingredient: Race, Gender, and Class at the Dinner Ta-

ble. Gordonsville: Palgrave Macmillan. JOKINEN, ARJA & JUHILA, KIRSI 1993: Valtasuhteiden analysoiminen. Teoksessa Dis-

kurssianalyysin aakkoset. Toim. Arja Jokinen, Kirsi Juhila & Eero Suoninen. Tampere: Vastapaino, 75–108.

JOKINEN, ARJA, JUHILA, KIRSI & SUONINEN, EERO 1993: Diskursiivinen maailma:

teoreettiset lähtökohdat ja analyyttiset käsitteet. Teoksessa Diskurssianalyysin aakkoset. Toim. Arja Jokinen, Kirsi Juhila & Eero Suoninen. Tampere: Vastapaino, 17–47.

JUPPI, PIRITA 2003: Eläinoikeusliike määrittelykamppailun ja marginalisoinnin kohteena.

Teoksessa Liike-elämää. Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. Toim. Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & Miikka Pyykkönen. Jyväskylä: SoPhi, Jyväskylän yliopis-to, 141–177.

JUPPI, PIRITA 2004: ”Keitä me olemme? Mitä me haluamme?” Eläinoikeusliike määrittely-

kamppailun, marginalisoinnin ja moraalisen paniikin kohteena suomalaisessa sanomaleh-distössä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

KAARLENKASKI, TAIJA 2012: Kertomuksia lehmästä. Tutkimus ihmisen ja kotieläimen

kulttuurisen suhteen rakentumisesta. Joensuu: Suomen kansantietouden tutkijainseura. KIESLING, SCOTT FABIUS 2005: Homosocial desire in men’s talk. Language in Society

34, 695–726. KEMMERER, LISA: 2014: Eating Earth Environmental Ethics and Dietary Choice. Oxford:

Oxford University Press. KOIVISTO, PÄIVI 2003: Anja Kauranen-Snellmanin omaelämäkerralliset romaanit autofik-

tiona. Laji, tekijä, instituutio. Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 56, 11–31. KONTTINEN, ESA 2003: Totuudet muutoksen kourissa. Teoksessa Liike-elämää. Vastakult-

tuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. Toim. Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & Miikka Pyykkönen. Jyväskylä: SoPhi, Jyväskylän yliopisto, 115–140.

141

KONTTINEN, ESA & PELTOKOSKI, JUKKA 2004: Ympäristöprotestin neljäs aalto. Eläin-oikeusliike ja uuden polven ympäristöradikalismi 1990-luvulla. Jyväskylä: SoPhi.

KUUSI, PÄIVI 2011: Miksi näkökulma muuttuu käännöksessä? Eksplisiittistämisen ja nor-

maalistamisen selitysvoima ja seuraukset. Tampere: Tampereen yliopisto. LAHTINEN TONI & LEHTIMÄKI, MARKKU 2008: Johdatus ekokriittiseen kirjallisuuden-

tutkimukseen. Teoksessa Äänekäs kevät. Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus. Toim. Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki. Helsinki: SKS, 7–28.

LANSER, SUSAN S. 1986: Toward a Feminist Narratology. Style 20:3, 341–363. LAPPALAINEN, ELINA 2012: Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä. Jyväsky-

lä: Atena. LEHTIMÄKI, MARKKU 2009: Fiktiivisen kertomuksen analyysi ja tulkinta. Klassisen ja

jälkiklassisen narratologian arviointia. Teoksessa Näkökulmia kertomuksen tutkimukseen. Toim. Samuli Hägg, Markku Lehtimäki & Liisa Steinby. Helsinki: Suomalaisen Kirjalli-suuden Seura, 28–49.

LEHTIMÄKI, MARKKU 2013: Kertomus ja luonto. Romaani ekologisten ongelmien aika-

kaudella. Teoksessa Romaanin historian ja teorian kytköksiä. Toim. Hanna Meretoja & Aino Mäkikalli. Helsinki: SKS, 351–377.

LEHTONEN, MIKKO 1996: Merkitysten maailma. Kulttuurisen tekstintutkimuksen lähtökoh-

tia. Tampere: Vastapaino. LINDHOLM, ARTO 2003: Yhteisöllisyys eläinoikeusliikkeessä. Teoksessa Liike-elämää.

Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaihteessa. Toim. Pirita Juppi, Jukka Pelto-koski & Miikka Pyykkönen. Jyväskylä: SoPhi, Jyväskylän yliopisto.

LUMMAA, KAROLIINA 2013: Vieraslajisuudesta vierasmaailmaisuuteen – lintujen koh-

taamisen uutta runousoppia. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti AVAIN 2, 25–42. McCANCE, DAWNE 2013: Critical Animal Studies. An Introduction. Albany: Sate universi-

ty of New York Press. MEIJER, MAAIKE 1993: Countering Textual Violence. On the Critique of Representation

and the Importance of Teaching Its Methods. Women’s Studies Int. Forum. 16:4, 367–378. MEZEI, KATHY 1996a: Introduction. Contextualizing Feminist Narratology. Teoksessa Am-

biguous Discourse. Feminist Narratology and British Women Writers. Toim. Kathy Mezei. Chapel Hill & London: The University of North Carolina Press, 1–20.

MEZEI, KATHY 1996b: Who Is Speaking Here? Free Indirect Discourse, Gender and Au-

thority in Emma, Howard’s End and Mrs. Dalloway. Teoksessa Ambiguous Discourse. Feminist Narratology and British Women Writers. Toim. Kathy Mezei. Chapel Hill & London: The University of North Carolina Press, 66–92.

142

MIKKOLA, HANNA 2012: Tänään on työ on ruumis on laihuus. Kulttuurintutkimus 29:2, 39–43. MILLETT, KATE 1969/2000: Sexual Politics. Urbana & Chicago: University of Illinois

Press. NELLES WILLIAM 2001: Beyond the Bird’s Eye: Animal Focalization. Narrative 9:2, 188–194. NIEMI, MARI K. 2008: Toisintekijöiden jäljillä. Teoksessa Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuu-

rihistoriaa. Toim. Mari K. Niemi. Helsinki: Ajatus kirjat, 7–18. NUMMELIN, JURI & TEERIJOKI, ELINA 2005: Juri, Ukri, Amelie. 2000 kaunista ja har-

vinaista etunimeä. Jyväskylä: Kustannusosakeyhtiö Nemo. NUSSBAUM, MARTHA 2011: Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee hu-

manistista sivistystä. (Not for Profit. Why Democracy Needs the Humanities, 2010.) Käänt. Timo Soukola. Helsinki: Gaudeamus University Press.

NUSSBAUM, MARTHA 2013: Eläinten moraalinen asema. Teoksessa Johdatus eläinfilosofiaan. Toim.

Elisa Aaltola. Käänt. Johanna Koskinen. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 101–112. NYMAN, JOPI & SCHUURMAN, NORA 2016: Introduction. Teoksessa Affect, Space and

Animals. Toim. Jopi Nyman & Nora Schuurman. New York: Routledge, 1–9. PELTOKOSKI, JUKKA 2003: Elämää ja politiikkaa. Vegetarismi ja veganismi protestin ti-

hentyminä. Teoksessa Liike-elämää. Vastakulttuurinen radikalismi vuosituhannen vaih-teessa. Toim. Pirita Juppi, Jukka Peltokoski & Miikka Pyykkönen. Jyväskylä: SoPhi, Jyväskylän yliopisto, 91–111.

PHELAN, JAMES 1996: Narrative as Rhetoric. Technique, Audiences, Ethics, Ideology. Co-

lumbus: Ohio State University Press. PHELAN, JAMES 2007: Rhetoric/ethics. Teoksessa The Cambridge Companion to Narra-

tive. Toim. David Herman. Cambridge: Cambridge University Press, 203–216. academia.edu/1904443/_Rhetoric_Ethics_from_Cambridge_Companion_to_Narrative (vierailtu 6.1.2016).

PHELAN, JAMES 2011: Rhetoric, Ethics, and Narrative Communication: Or, From Story

and Discourse to Authors, Resources, and Audiences. Soundings. An Interdisciplinary Journal 94:1–2, 55–75.

PHELAN, JAMES & RABINOWITZ, PETER 2012a: Authors, Narrators, Narration. Teok-

sessa David Herman, James Phelan, Peter J. Rabinowitz, Brian Richardson & Robyn War-hol: Narrative Theory. Core Concepts & Critical Debates. Columbus: The Ohio State Uni-versity Press, 29–38.

PHELAN, JAMES & RABINOWITZ, PETER 2012b: Response by James Phelan and Peter J.

Rabinowitz. Teoksessa David Herman, James Phelan, Peter J. Rabinowitz, Brian Richard-son & Robyn Warhol: Narrative Theory. Core Concepts & Critical Debates. Columbus: The Ohio State University Press, 185–197.

143

POTTS, ANNIE & PARRY, JOVIAN 2010: Vegan Sexuality: Challenging Heteronormative Masculinity through Meat-free Sex. Feminism & Psychology 20:1, 53–72.

PUURONEN, ANNE 2008: Olet mitä et syö? Teoksessa Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuuri-

historiaa. Toim. Mari K. Niemi. Helsinki: Ajatus kirjat, 189–217. Pyhä Raamattu. Suomen evankelisluterilaisen kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöönotta-

ma suomennos. Helsinki: Suomen pipliaseura. REGAN, TOM 2013: Eläinoikeuksien puolustus. Teoksessa Johdatus eläinfilosofiaan. Toim. Elisa

Aaltola. Käänt. Johanna Koskinen. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press, 89–100. RIMMON-KENAN, SHLOMITH 1983/2002: Narrative Fiction. Contemporary Poetics. 2nd

edition. London & New York: Routledge. ROOS, HELI 2009: Pieni ja pippurinen, kierokin ehkä – Etunimistä syntyvät mielikuvat.

Suomen kielen pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. SALIH, SARA 2013: The Animal You See. Why Look at Animals in Gaza? Interventions:

International Journal of Postcolonial Studies. Volume 16:3, 299–324. tandfonline.com/doi/abs/10.1080/1369801X.2013.851826 (vierailtu 4.1.2016).

SINGER, PETER 2013: Kaikki eläimet ovat tasavertaisia. Teoksessa Johdatus eläinfilosofi-

aan. Toim. Elisa Aaltola. Käänt. Johanna Koskinen. Helsinki: Gaudeamus Helsinki Uni-versity Press, 69–88.

TAMMI, PEKKA 1992: Kertova teksti. Esseitä narratologiasta. Helsinki: Gaudeamus. TAYLOR, THOMAS 1792/1966: A Vindication of the Rights of Brutes. Gainesville: Scho-

lars’ Facsimiles & Reprints. TÄHTINEN, TERO 2012: Eksyneitä eläimiä ja hitaita puita. Ympäristön politisoituminen

suomalaisessa luontorunoudessa. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti AVAIN 3, 34–48. VINNARI, MARKUS et al. 2009: Identifying Vegetarians and Their Food Consumption Ac-

cording to Self-identification and Operationalized Definition in Finland. Public Health Nu-trition 12:4, 481–488.

VINT, SHERRYL 2010: Animal Alterity. Science Fiction And The Question Of The Animal.

Liverpool: Liverpool University Press. WARHOL, ROBYN 1996: The Look, the Body, and the Heroine of Persuasions. A Feminist Nar-

ratological view of Jane Austen. Teoksessa Ambiguous Discourse. Feminist Narratology and British Women Writers. Toim. Kathy Mezei. Chapel Hill & London: The University of North Carolina Press, 21–39.

WARHOL, ROBYN 2012a: A Feminist Approach to Narrative. Teoksessa David Herman,

James Phelan, Peter J. Rabinowitz, Brian Richardson & Robyn Warhol: Narrative Theory. Core Concepts & Critical Debates. Columbus: The Ohio State University Press, 9–13.

144

WARHOL, ROBYN 2012b: Narrative Values, Aesthetic Values. Teoksessa David Herman,

James Phelan, Peter J. Rabinowitz, Brian Richardson & Robyn Warhol: Narrative Theory. Core Concepts & Critical Debates. Columbus: The Ohio State University Press, 165–168.

WARHOL, ROBYN 2012c: Response by Robyn Warhol. Teoksessa David Herman, James

Phelan, Peter J. Rabinowitz, Brian Richardson & Robyn Warhol: Narrative Theory. Core Concepts & Critical Debates. Columbus: The Ohio State University Press, 201–217.

WARHOL, ROBYN & SUSAN S. LANSER 2015: Introduction. Teoksessa Narrative Theory

Unbound. Queer and Feminist Interventions. Toim. Robyn Warhol & Susan S. Lanser. Co-lumbus: The Ohio State University Press, 1–20.

WHITEHEAD, ANNE 2004: Trauma Fiction. Edinburgh: Edinburgh University Press. WILLETTS, ANNA 1997: ‘Bacon sandwiches got the better of me.’ Meat-eating and vegetar-

ianism in South-East London. Teoksessa Food, Health and Identity. Toim. Caplan, Patri-cia. London: Routledge, 111–130.

WRIGHT, LAURA 2015: The Vegan Studies Project. Food, Animals and Gender in the Age of Terror. Athens: University of Georgia Press.

Verkkolähteet:

BBC: Vegetarian and vegan diets. MRC Human Nutrition Research. April 2011.

bbc.co.uk/ health/treatments/healthy_living/nutrition/dietary_veg.shtml (vierailtu 21.3.2012). BENTHAM, JEREMY 1780/1823: Introduction to the Principles of Morals and Legislation.

earlymoderntexts.com/pdfs/bentham1780.pdf (vierailtu 27.4.2015). BRUUN, STAFFAN 2007: I Onsdagsklubben ska allt hållas hemligt. Huvudsstadsbladet. Jul-

kaistu: 8.10.2007. Päivitetty: 23.6.2011. gamla.hbl.fi/nyheter/2007-10-08/i-onsdagsklubben-ska-allt-hallas-hemligt (vierailtu 3.3.2017).

CBS: Vegan Diets Become More Popular, More Mainstream. (5.1.2011.)

cbsnews.com/stories/2011/01/05/health/main7216497.shtml (vierailtu 21.3.2012). ENGSTRÖM, HENRIK 2004: Animals, Humans, Cruelty and Literature: A Rare Interview

with J. M. Coetzee. Satya 2004:4. satyamag.com/may04/coetzee.html (vierailtu 20.1.2016).

Eläinkoelautakunta: Vuonna 2013 Suomessa käytettyjen koe-eläinten määrät. Tilasto.

laaninhallitus.fi/lh/etela/hankkeet/ellapro/home.nsf/files/KOKO SUOMI 2013 8/$file/ KOKO SUOMI 2013 8.7.2014.pdf (vierailtu 31.5.2015.)

HARJU, JUKKA 2016: Delfiinien tapaus ei ole Tampereen ainoa eläinkohu: Tam-leijona kuoli pienessä

kuljetuslaatikossa, apinoiden lopetus sai työntekijät voimaan pahoin. Helsingin sanomat. (3.9.2016.)

145

hs.fi/kotimaa/art-2000002919186.html (vierailtu 17.3.2017). Iltalehti 2015: Tanskalainen eläintarha nylki leijonan julkisesti - eläintensuojelijat raivostui-

vat. (15.10.2015.) iltalehti.fi/ulkomaat/2015101520522237_ul.shtml (vierailtu 17.3.2017).

KERVINEN, TIMO 1997: Saako kettutytön ampua? STT. (12.12.1997.)

verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1997/5.joulukuu/KETTUJA.HTM (vierailtu 22.3.2014). Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Seitsemäs kertomus Euroopan

unionin jäsenvaltioissa kokeisiin ja muihin tieteellisiin tarkoituksiin käytettyjen eläinten lukumäärää koskevista tilastoista 2013. Bryssel: Euroopan komissio. eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0859:FIN:FI:PDF (vierailtu 31.5.2015).

LAHTI-KOSKI, MARJAANA 1997: Ravitsemuskertomus 1996. Helsinki: Kansanterveyslai-

toksen julkaisuja B1/1997, 38–39. ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/1997b01.pdf (vierailtu 24.5.2012).

NALBANTOGLU, MINNA 2016: Suomalaistutkimus löysi lasikaton: Mies- ja naisjohtajien

palkkaeroa eivät selitä ominaisuudet vaan syrjintä. Helsingin Sanomat. (18.2.2016.) hs.fi/talous/art-2000002886716.html (vierailtu: 17.3.2017).

PHELAN, JAMES 2013: Narrative Ethics. Teoksessa The Living Handbook of Narratology.

Toim. Peter Hühn et al. Hamburg: Hamburg University. lhn.unihamburg.de/article/narrative-ethics (vierailtu 4.1.2016).

RYDER: Richard D. Ryderin kotisivut. richardryder.com/ (vierailtu 22.4.2015). SNELLMAN, ANJA: Kotisivut. anjasnellman.fi/ (vierailtu 19.5.2015). WATSON, DONALD 1944: The Vegan News 1 (1944: 1). The Vegan Society.

vegansociety.com/uploadedFiles/About_The_Society/Publications/The_Vegan_magazine/ Feature_Articles/1944-news.pdf (vierailtu 20.3.2012).

WOLLSTONECRAFT, MARY 1792: A Vindication of the Rights of Woman. With Strictures

on Political and Moral Subjects. scholarsbank.uoregon.edu/xmlui/bitstream/handle/1794/785/vindication.pdf (vierailtu 4.3.2017).

YLE 1995: Tallenne Suomen ensimmäistä turkistarhaiskua 30.5.1995 käsittelevästä uutislähe-

tyksestä. yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/turkistarhaiskuja_pohjanmaalla_ja_laukauksia_ orimattilassa_99709.html#media=99759 (vierailtu 20.3.2017).

YLE 2006: Tallenne 17.12.1979 esitetystä Tavataan taas -ohjelmasta, jossa Anja Kaurasen haastattelu. Teksti: Jukka Lindfors: Anja Kauranen kertoo työstään. Julkaistu 8.9.2006. yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/anja-kauranen-kertoo-tyostaan (vierailtu 16.5.2015).

YLE 2007: Suomen hallitus maailman naisvaltaisin. Julkaistu 18.4.2007.

yle.fi/uutiset/3-5782105 (vierailtu 3.3.2017).

kertomuksen keskiÖssÄ on elÄin - uef...

Documents