tilastointitiedon hyÖdyntÄminen ennakoinnissa case...

1

TILASTOINTITIEDON HYÖDYNTÄMINEN

ENNAKOINNISSA

CASE: MATKAILUN ALUEELLISET TIETOVARANNOT

Loppuraportti

Maa- ja metsätalousministeriön diaarinumero 2114/311/2012

Itä-Suomen yliopiston diaarinumero 1621/13.01/2012

31.3.2014

Jenni Mikkonen, Ira Lahovuo

[email protected]

050 439 0925

Hankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä

mailto:[email protected]

2

SISÄLLYS

1. Taustaa ................................................................................................................................................. 4

1.1. Tutkimuksen lähtökohdat ......................................................................................................... 4

1.2. Taustana Matkailun alueelliset tietovarannot -hanke ............................................................ 4

2. Hankkeen tehtävät ja tavoitteet ........................................................................................................ 6

3. Aiemmat tutkimukset ja käsitteiden määrittely............................................................................... 6

3.1. Ennakointitutkimukset matkailussa ......................................................................................... 6

3.2. Ennakointi maaseutututkimuksessa ......................................................................................... 7

3.3. Maaseudun määritelmät ............................................................................................................. 9

4. Tutkimusaineisto ja menetelmät ..................................................................................................... 11

4.1. Perustiedot vastanneista yrityksistä ........................................................................................ 13

5. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen ....................................................................................... 16

5.1. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen toimialoittain ....................................................... 17

5.2. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen kokoluokittain .................................................... 22

5.3. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen alueittain .............................................................. 24

6. YHTEENVETO & JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................... 31

LÄHTEET: ................................................................................................................................................ 35

3

TILASTOINTITIEDON HYÖDYNTÄMINEN ENNAKOINNISSA -

CASE: MATKAILUN ALUEELLISET TIETOVARANNOT

Tiivistelmä

Tässä raportissa tarkastellaan maaseudulle sijoittuvien matkailuyritysten suhtautumista tulevaisuuteen Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa vuosina 2012 ja 2013 kerätyn aineiston perusteella. Tavoitteena oli selvittää mahdollisia yritysryhmien välisiä eroja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Yritysten ryhmittelyyn käytettiin sijaintia, kokoa ja palvelutarjontaa. Lisäksi havainnoitiin, onko vastauksissa eroja verrattuna yritysten edellisenä vuonna antamiin tietoihin. Tuloksista on havaittavissa, että niin toimialan piirteet ja yleinen tilanne, liikevaihto kuin alueelliset erot kehitysnäkymissäkin vaikuttavat yrittäjien odotuksiin tulevalta. Yleisesti ottaen maaseutumatkailuyrittäjien suhtautuminen tulevaisuuteen tämän aineiston perusteella oli neutraalia tai hieman positiivista, mikä noudattaa yleisiä kehitysnäkymiä matkailualalla. Ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset sekä yritykset, joiden matkailun liikevaihto oli yli 100 000 euroa, suhtautuivat tulevaisuuteen kaikkein positiivisimmin.

Lisäksi raportissa tarkastellaan Suomessa tehdyn ennakointitutkimuksen tilastotietoja suhteessa Matkailun alueelliset tietovarannot -kokonaisuuden vuosittain tuottamaan tilastointitietoon sekä arvioidaan kuinka tietoa voidaan hyödyntää ja millä tavalla ennakointitietoa tulisi jatkossa kerätä maaseutumatkailuyrityksiltä suhteessa nykyiseen ennakointitiedon keräämiseen. Tutkimusraportti tarjoaa aiempaa syvällisempää tietoa maaseutumatkailuyrittäjien suhtautumisesta tulevaisuuteen sekä toimialojen välisistä ja alueellisista eroista. Täydentävää tutkimusta tarvitaan jatkossa erityisesti erojen taustatekijöiden, syiden ja seurausten selvittämiseen.

Abstract In this paper, we studied the expectations towards the future of rural tourism enterprises based on the data collected in the Regional Data Warehousing for the Finnish Tourism Industry Project in 2012 and 2013. The main objective of the study is to examine if there are any differences between groups of enterprises grouped according to their location, size and supply of services and what are the factors influencing them. In addition, differences were observed between the results from 2013 and the previous year. The results revealed that the expectations of entrepreneurs were affected by the characteristics of the field of operation, general conditions in the operational environment and revenue and regional differences in the development outlook. Based on the data, the expectations of rural tourism entrepreneurs were neutral or slightly positive. The results are in accordance with the general development outlook of the tourism field. Enterprises offering program services enterprises with a revenue over 100.000 euro have a more positive view of the future. In addition, we have reviewed the statistical information provided by Finnish foresight studies in relation to the information gathered annually in the Regional Data Warehousing for the Finnish Tourism Industry project. Additionally, we have reviewed how the foresight information can be used and how it should be gathered from the rural tourism enterprises in the future. This study offers more in-depth information on the expectations that rural tourism entrepreneurs hold for the future and on their corresponding regional and field-related differences. Further studies are needed to reveal the causes and consequences behind these differences.

4

1. TAUSTAA

1.1. Tutkimuksen lähtökohdat

Matkailutilastot eivät nykyisellään anna riittävää kuvaa matkailun merkityksestä. Haasteena on

matkailutoimialan arviointiin soveltumaton toimialaluokitus, eritoten pienimpien ja sivutoimisten

matkailuyritysten jääminen kokonaan tilastoinnin ulkopuolelle. Erityisen hankala tilanne on

majoitustilastojen osalta, sillä niissä otetaan tällä hetkellä huomioon vain yli kymmenen huoneen

majoituskapasiteetti. Tiedon puute pienten toimijoiden osalta ja nykyisten tilastollisten tietojen

vinoutuminen voivat johtaa matkailuelinkeinon merkityksen aliarvioimiseen ja alueellisen

jakautumisen vääristymään.

Matkailutilastoinnin ongelmallisuus on nostettu esiin useissa eri yhteyksissä viime vuosina.

Tilastoinnin kehittäminen on nostettu muun muassa Matkailun teemaryhmän sekä työ- ja

elinkeinoministeriön yhdeksi kuluvien vuosien painopistealueeksi. Maaseutupoliittisen

kokonaisohjelman 2009–2013 strategisissa linjauksissa ja toimenpiteissä mainitaan maaseudun

tilastoinnin kehittämisen tärkeys. Toimenpiteen 141 tavoitteena on ”Kehittää maaseudun

tilastointijärjestelmiä paikkatietoperusteisesti ottaen huomioon kylätoiminnan ja eri toimialojen (erityisesti

matkailu, elintarvikeala, luontoyrittäjyys, kulttuuri, bioenergia, hevosala, koneurakointi) ja alueluokitusten

tarpeet”. Vastuullisiksi tahoiksi toimenpiteelle on merkitty Tilastokeskus, valtiovarainministeriö

(VM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM),

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) ja maaseutututkimus. Myös TEM:n maaseutupolitiikan

periaatepäätöksessä Matkailun alueelliset tietovarannot ja matkailutilastoinnin kehittäminen

mainitaan tarvittavana ja kehitettävänä toimenpiteenä. Matkailutilastoinnin kehittäminen ja

Matkailun alueelliset tietovarannot mainitaan tärkeänä toimenpiteenä myös työ- ja

elinkeinoministeriön raportissa Suomen matkailun tutkimuksen toimintaohjelma vuosille 2011–2020.

1.2. Taustana Matkailun alueelliset tietovarannot -hanke

Matkailun tilastoinnin ongelmia lähdettiin vuonna 2009 ratkaisemaan YTR:n rahoittamassa

Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa 1.4.2009–

31.3.2010 luotiin sähköinen matkailutiedonhallinnan alusta ja kehitettiin indikaattoreita matkailun

aluetaloudellisten vaikutusten ja majoitustoiminnan arviointiin. Jatkohankkeessa 1.4.2010–

31.3.2011 luotiin indikaattorit ohjelma- ja ravitsemuspalveluille, jatkokehitettiin teknistä

tietoalustaa ja pilotoitiin Matkailun alueellisia tietovarantoja viidessä maakunnassa itäisessä

Suomessa. Kaksivuotisen hankekokonaisuuden aikana käynnistettiin lisäksi neuvottelut

tietokannan skaalauksesta valtakunnalliseksi ja tietovarantojen ylläpidon rahoituksesta hankkeen

jälkeen. Hankkeessa luotiin neuvottelujen pohjaksi toimintamalli Matkailun alueellisten

tietovarantojen valtakunnallisesta toteuttamisesta.

Toimintamallin jalkauttaminen aloitettiin TEM:n rahoittamassa hankekokonaisuudessa vuosina

2011–2012. Toimintamallin mukaan aluetasolla matkailun toimiala- ja tilastotiedot keräävät

alueelliset ammattikorkeakoulut osana opetustaan. Kaikilla alueilla käytetään samoja

5

indikaattoreita ja kaikkien alueiden tiedot tallentuvat samaan tietokantaan, Matkailun alueellisiin

tietovarantoihin. Yhtenäinen tiedonkeruu ja mittaristo tekevät alueittain kerätystä tiedosta

keskenään vertailukelpoista. Sen lisäksi, että matkailutieto tallentuu tietokantaan, on kerättyä

tietoa mahdollista siirtää eri toimijoiden järjestelmien välillä. Esimerkiksi matkailun alueellisten

organisaatioiden keräämiä yritystietoja on mahdollista tuoda tietovarantoihin ja päinvastoin.

Vuosina 2011–2012 aineistonkeruuseen rekrytoitiin seitsemän uutta aluetta. Indikaattoreita

muokattiin ja niitä pilotoitiin hankkeessa vuonna 2011. Pilotointien perusteella saatiin paljon

palautetta järjestelmän kehittämiseksi, ja kehittämistoimenpiteitä toteutettiin hankekaudella.

Vuoden 2013 aikana Tietovarantojen kehittämistyötä jatkettiin. Muun muassa järjestelmää

kehitettiin entistä käyttäjäystävällisemmäksi, tiedonkeruuta jatkettiin ja myös uusia alueita saatiin

mukaan. Kaiken kaikkiaan tietoa on kerätty 13 maakunnassa Suomessa. Myös indikaattoreita

muokattiin enemmän Tilastokeskusta tukevaan suuntaan. Indikaattoreita yksinkertaistettiin ja

karsittiin siten, että ne toimivat enemmän Tilastokeskusta täydentävä tietona. Tiedon

siirrettävyys, vertailtavuus ja täydennettävyys on jatkossa helpompaa. Myös toimintamalli muuttui

siten, että jatkossa alueet ovat itse vastuussa tiedonkeruusta. Tarkoitus kuitenkin on, että

Tietovarantojen mallia ja samoja indikaattoreita käytettäisiin alueilla mahdollisimman paljon

yhtenäisen ja vertailukelpoisen tiedon saamiseksi.

Matkailun alueelliset tietovarannot -kokonaisuuden päätavoitteena on ollut kehittää matkailutoimialan

valtakunnallinen tietovaranto, jonka avulla on mahdollista esittää ja analysoida maakuntien

alueellista matkailutoimintaa, sen vaikutuksia ja merkitystä. Tietovarannoissa kootaan tietoja

muun muassa matkailupalveluita tuottavien yritysten lukumäärästä, liiketoimintaa kuvaavista

tunnusluvuista, kapasiteetista, asiakkaista ja palvelutarjonnasta sekä yrittäjien näkemyksistä

tulevaisuutta kohtaan. Tiedot kerätään maakunnittain kerran vuodessa ja tulokset raportoidaan

vähintään maakuntatasolla. Aineistonkeruu vuosittain mahdollistaa myös tulosten vertailun ja

tarkastelun verrattuna aiempien vuosien tietoihin. Tietovarantopohjainen toimintamalli palvelee

elinkeinon kehittämistä, seurantaa ja arviointia useilla eri aluetasoilla. Matkailun alueelliset

tietovarannot mahdollistaa myös matkailutietojen tarkastelun hallinnollisista kunta- tai

maakuntarajoista huolimatta, sillä hallinnolliset rajat eivät välttämättä ole matkailun toiminnallisia

rajoja.

Olemassa oleva maakuntatasoinen tieto ei ole kuitenkaan antanut oikeaa kuvaa matkailun

alueellisista ja paikallisista eroista ja potentiaaleista. Tämä on ongelma, joka vaikeuttaa alueellisen

matkailurakenteen vertailua ja kehitystyötä sekä investointien kehittymistä. Lisäksi

matkailutilastot eivät nykyisellään anna riittävää kuvaa matkailun aluetaloudellisista vaikutuksista,

ja pienimmät matkailuyritykset ovat jääneet kokonaan tilastoinnin ulkopuolelle. Toinen keskeinen

haaste on matkailukentän ongelmallinen toimialaluokitus, jonka vuoksi useiden matkailulle

liitännäisten toimialojen yritysmäärien arvioiminen on ongelmallista. Näitä ovat etenkin

sivutoimenaan matkailupalveluita tai päätoimisesti ohjelmapalveluita tuottavat yritykset.

6

2. HANKKEEN TEHTÄVÄT JA TAVOITTEET

Tilastointitiedon hyödyntäminen ennakoinnissa - Case: Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa

toteutetaan alueellisten tietovarantojen vuosittaisen tiedonkeruun yhteydessä kerätyn

barometritiedon syvempää analyysia. Aineistona käytetään vuosina 2012 ja 2013 kerättyä

aineistoa. Raportissa tarkastellaan, millä tavalla maaseudulle sijoittuvat matkailuyritykset

suhtautuvat tulevaisuuteen ja löytyykö eri yritysryhmien tai alueiden väliltä eroja. Lisäksi

raportissa tarkastellaan Suomessa tehdyn ennakointitutkimuksen tilastotietoja suhteessa

Matkailun alueelliset tietovarannot -kokonaisuuden vuosittain tuottamaan tilastointitietoon sekä

arvioidaan, miten kerätty valtakunnallinen tietovaranto soveltuu ennakointitutkimukseen.

Raportissa selvitetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen mahdollisia yritysryhmien

välisiä eroja ja niihin vaikuttavia tekijöitä barometriaineistossa. Yritysten ryhmittelyyn käytetään

perustietoja, kuten yritysten sijaintia, kokoa ja palvelutarjontaa. Lisäksi havainnoidaan, onko

vastauksissa eroja verrattuna yritysten edellisenä vuonna antamiin tietoihin. Tuloksena syntyy

ennakointiraportti tiedonkeruun piiriin kuuluvien maaseutumatkailuyritysten suhtautumisesta

tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastellaan kuinka tietoa voidaan hyödyntää ja millä tavalla

ennakointitietoa tulisi jatkossa kerätä maaseutumatkailuyrityksiltä suhteessa nykyiseen

ennakointitiedon keräämiseen.

Tutkimusraportti tukee maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja kehittämisstrategiaa vuosille

2012–2017 (MMM 2012). Tutkimus- ja kehittämisstrategian perustehtävänä on tuottaa

ennakoivasti tietoa, osaamista ja innovaatioita päätöksenteon tueksi elinkeinojen kilpailukyvyn

kehittämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi niin, että turvataan maaseudun elinvoimaisuus.

Tutkimustoiminnassa huomioidaan erityisesti riskien arviointi ja tulevaisuuden ennakointi.

Ennakointia tarvitaan muun muassa toimintaympäristön muutosten ennustamiseen ja

analysointiin.

3. AIEMMAT TUTKIMUKSET JA KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY

3.1. Ennakointitutkimukset matkailussa

Ennakoinnilla tarkoitetaan systemaattista ja osallistavaa prosessia, jossa kerätään ja analysoidaan

keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuutta koskevaa tietoa päätöksenteon tueksi

tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödyntäen. Ennakoinnilla pyritään parantamaan

päätöksenteon tietopohjaa ja tulkitsemaan, mitä seurauksia nykypäivän päätöksillä mahdollisesti

on tulevaisuudessa, jotta voidaan huomioida paremmin pitkän aikavälin kehitys. (esim. Kyyrä

2011: 2) Ennakoinnissa saatetaan yhteen aiheen kannalta keskeiset avaintoimijat ja tulevaisuutta

koskevat tietolähteet. Ennakoinnin erityispiirre muuhun suunnitteluun verrattuna on

osallistaminen ja verkostojen hyödyntäminen. Ennakoinnin tavoitteena on laatia

toteuttamiskelpoisia strategisia visioita, jotka ohjaavat toimintaa ja joihin keskeiset toimijat ovat

sitoutuneita. Alueellisella ennakoinnilla tarkoitetaan ennakointimenetelmien soveltamista rajatulla

alueella. (Toivonen & Nieminen 2002: 13–15)

7

Matkailun ennakointityötä on Suomessa tehty monen eri organisaation toimesta viime vuosina.

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) koordinoi matkailun kansallisen

ennakointiverkoston toimintaa. Sen tehtävänä on muun muassa koota hajallaan olevaa matkailun

ennakointitietoa ja -osaamista yhteen. Matkailun ennakointiteema on myös esillä useissa

hankkeissa, esimerkkeinä MTI:n Ennakoinnista kilpailukykyä Lapin matkailulle (MTI 2013), Haaga-

Helia ammattikorkeakoulun FUTUaeroport (Heikkinen & Inkinen 2013), TULEVA –

tulevaisuuden matkailijat (Tommola 2012), Suomen ympäristökeskuksen matkailun ja

ilmastonmuutoksen yhteyksiä tarkastellut VACCIA (SYKE 2013), Matkailun ja elämystuotannon

toimialan visiot ja ennakointi -ohjelma (Hietanen 2010) sekä Matkailun edistämiskeskuksen Matkailu

vuonna 2020 (MEK 2006). Myös useiden Master Plan -raporttien, matkailun aluestrategioiden ja

laajempien matkailunkin huomioivien strategioiden valmisteluissa on hyödynnetty ja

hyödynnetään ennakoinnin ja tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiä (Kyyrä 2011).

Matkailun alueellinen ennakointimalli on Matkailun ennakoinnin tutkimus ja kehittäminen Kainuussa ja

Koillismaalla -hankkeen pohjalta tehty esitys alueellisen ennakointiprosessin vaiheista ja

käytettävistä menetelmistä, aineistoista ja toteuttamisaikataulusta (Kyyrä 2011). Sen tavoitteena

on tuottaa sovellettavissa ja toistettavissa olevaa tietoa muutoksista asiakaskäyttäytymisessä,

yritysten toimintaympäristössä ja laajemmin yhteiskunnassa. Mallia ei kuitenkaan ole toteutettu

käytännössä, vaan se on ensisijassa tarkoitettu keskustelun avaukseksi ja jatkokehittämisen

kohteeksi.

Matkailun toimialaraportissa (Harju-Autti 2013) viitataan pk-yritysbarometrin (2013) tuloksiin

matkailuyritysten osalta, joista käy ilmi, että matkailuyritysten suhdannenäkymät seuraaville

kuukausille ovat melko varovaisia ja kysynnän uskotaan pääasiassa pysyvän ennallaan. Pk-

yritysbarometriin vastasi noin 400 majoitus-, ravitsemus- ja ohjelmapalveluyritystä. Investointien

suhteen suhdannenäkymät ovat vähäisemmät, sillä merkittävä osa (32 prosenttia) vastanneista

yrityksistä uskoo investointien pienenevän lähitulevaisuudessa. Kannattavuudesta kysyttäessä

selvisi, että kysynnän pysähtyneisyydestä huolimatta yritysten mielestä kannattavuutta voitaisiin

parantaa.

3.2. Ennakointi maaseutututkimuksessa

Maaseutua ja maaseutumatkailua koskevia selvityksiä ja ennakointitutkimuksia on tehty Suomessa

viime vuosina jonkin verran. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisu Maaseutukatsaus 2014 (Ponnikas

ym. 2014) kokoaa maaseudun valtakunnallista kehitystä koskevan tiedon yksiin kansiin. Raportti

luo kuvan maaseudun nykytilasta ja ennakoi maaseutualueiden tulevaa kehitystä. Katsauksessa

hyödynnetään tilastoaineistoja, maaseudun pysyville asukkaille tehdyn kyselyn tuloksia sekä

samaan aikaan toteutetun Maaseutubarometri 2014 -tutkimuksen tuloksia (Aho & Rahkonen 2014).

Raportin mukaan maaseudun kehittämiselle luo haastetta erityisesti väestön keskittyminen

lähemmäs kaupunkeja. Kaupunkien läheisellä maaseudulla väestö on kasvanut koko 2000-luvun

ajan, kun taas harvaan asutun maaseudun väestö on pienentynyt merkittävästi ja kehitys on

jatkunut jo kolme vuosikymmentä. Kehityksen ennustetaan jatkuvan edelleen. Erityisesti harvaan

8

asutun maaseudun huoltosuhde on kasvanut 2000-luvulla. Väestön ikääntyminen ja

aktiiviväestön pienempi osuus vaikuttaa maaseudun asumisen ja palvelujen järjestämiseen

tulevaisuudessa. (Ponnikas ym. 2014: 22–37)

Työvoiman määrä Suomessa vuonna 2010 oli 2,6 miljoonaa henkilöä. Työvoima ja työlliset

keskittyvät kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen. Myös työpaikkojen määrässä on havaittavissa

samansuuntainen kehitys. Maaseudulla työpaikkojen määrä on vähentynyt, kun taas kaupungeissa

ja niiden kehysalueella kehitys on ollut positiivisinta (Ponnikas ym. 2014: 79, 84). Suomen

maaseudun kehittämisstrategian mukaan maaseudun työllisyyden kasvun perustana on yrittäjyys

(MMM 2006: 5). Liikeyritysten toimipaikoista kaksi viidesosaa sijaitsee maaseutukunnissa, joissa

yritysten toimipaikkoja on asukaslukuun suhteutettuna keskimäärin enemmän kuin kaupungeissa,

mutta yritystoiminta on pienimuotoisempaa (Ponnikas ym. 2014: 88). Yritystoiminta onkin

merkittävä työllistäjä maaseudulla, jossa elinkeinotoiminta on hyvin monimuotoista. Yleistäen

voidaan sanoa, että maaseudulle keskittyy luonnonvarojen aineettomaan ja aineelliseen

hyödyntämiseen perustuvia elinkeinoja, joihin matkailukin lukeutuu. Maaseutumatkailu on yksi

merkittävä toimiala maaseudulla. Maaseutukatsauksessa tehdyn kyselyn mukaan se koetaan

yhtenä aloista, joilla on myös edellytyksiä kasvuun (Ponnikas ym. 2014: 91–94).

Maaseutubarometri 2014 -tutkimuksessa (Aho & Rahkonen 2014) kysyttiin kansalaisten ja

asiantuntijoiden uskomuksia ja toiveita maaseutuun ja sen kehittämiseen liittyen. Edellisen

kyselyn tuloksiin verrattuna kansalaisten muun muassa lähiruokaan, luonnon tarjoamiin

ekosysteemipalveluihin, monimuotoiseen matkailuun ja monipuoliseen yritystoimintaan liittyvät

odotukset ovat vahvistuneet kahdessa vuodessa. Myös asiantuntijoiden vastauksissa arviot

maaseudun tulevista kasvualoista liittyivät lähiruokaan, luomutuotantoon, ekosysteemipalveluihin

ja matkailuun.

Maaseutubarometrin 2014 tulokset paljastavat myös, että ikäryhmistä erityisesti 15–24-vuotiaiden

toivomuksissa monimuotoinen matkailu kukoistaa maaseudulla tulevaisuudessa, mutta toisaalta

nuoret uskoivat väittämän toteutumiseen muita ikäryhmiä harvemmin. Yli 65-vuotiaat puolestaan

uskoivat matkailun kukoistukseen ikäryhmistä suhteessa eniten. Yrityspäättäjien toiveissa

monipuolinen matkailu nousi korkealle tulevaisuuskuvissa, mutta toisaalta uskomuksissa

todellisesta kehityskulusta korostuivat eri asiat, kuten maatalouden tehostuminen ja maaseudun

autioituminen. Päättäjien ja asiantuntijoiden toiveissa ja uskomuksissa monimuotoisen matkailun

kukoistukseen luotti yli puolet. Median edustajien vastauksissa toive matkailun kukoistuksesta oli

ylitse muiden, mutta usko väittämän toteutumiseen ei ollut yhtä vahvaa. Yrittäjien vastauksissa

matkailuala nousi korkealle eri alojen liiketoimintamahdollisuuksien kehityksestä kysyttäessä.

(Aho & Rahkonen 2014)

Myös Maaseutumatkailuyrittäjät, Lomalaidun ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto

(MTK) toteuttavat kolme kertaa vuodessa suhdannekyselyn, jolla selvitetään

maaseutumatkailuyritysten tulevaisuudennäkymiä. Touko-elokuun 2013 kyselyssä yrittäjien arviot

loppuvuoden kysynnästä olivat varovaisia ja negatiivisimpia kolmeen edellisvuoteen verrattuna.

Vain 16 prosenttia yrityksistä odotti ulkomaisen kysynnän kasvavan loppuvuodesta ja 48

prosenttia odotti sen pysyvän edellisvuoden tasolla. Kotimaisen kysynnän kasvuodotukset olivat

samansuuntaiset ulkomaisen kysynnän kanssa. Reilu kolmasosa yrittäjistä arvioi loppuvuoden

9

kysynnän heikkenevän edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Erityisesti kotimaisten

työmatkailijoiden osalta kysynnän odotettiin vähenevän. Suhdannekyselyyn vastasi yhteensä 111

yrittäjää ympäri Suomea.

Lisäksi maaseutuyrittäjyyttä on tutkittu muun muassa Muuttuva ja menestyvä maaseutuyrittäjyys 2000–

2013 -hankkeessa, jonka loppuraportti (toim. Rantamäki-Lahtinen 2013) kokoaa hankkeen

tulokset yhteen. Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa maatalous- ja

maaseutupolitiikan tueksi tiloilla viime vuosina tapahtuneesta kehityksestä ja ennakoida myös

tulevaa. Hankkeessa tarkasteltiin monialaisia maatiloja ja muita maaseudun yrityksiä ja tutkittiin,

miten yritykset ovat onnistuneet maatalouden ja muun yritystoiminnan yhdistämisessä,

ennustaako yrittäjäidentiteetti yritystoiminnan jatkumista ja työhyvinvointia sekä onko työmäärän

hallintakeinoilla ja työssä jaksamisella yhteys yrityksen menestymiseen. Tulokset antavat viitteitä

siitä, että liiketoimintaosaamisella ja kyvyllä tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin on yhteys

yrityksen menestymiseen. Yrittäjät ryhmiteltiin joukkoihin, joista ”hyväkuntoiset menestyjät” olivat

merkitsevästi useammin monialaisia, keskimääräistä nuorempia, tilojen peltopinta-alaltaan

keskimääräistä suurempia, töitään tehostavia ja ulkoistavia tai vähintään kahden yrittäjäperheen

jäsenen voimin työskenteleviä.

3.3. Maaseudun määritelmät

Maaseutua voidaan hahmottaa ja määritellä monella tapaa joko maaseudun tai kaupungin

lähtökohdista (Storhammer & Virkkala 2003: 15). Muun muassa Vartiainen & Antikainen (1999)

ovat määritelleet maaseudun kaupunkiverkon näkökulmasta, jolloin maaseutu muodostuu

keskuksien, kaupunkiseutujen, väliin jäävistä alueista. Muun muassa Valtakari (1999) on

puolestaan tarkastellut maaseutua maaseudun näkökulmasta. Valtakarin mukaan maaseutu on

pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja kaupunkeihin nähden syrjäisen sijainnin aluetta, jossa

alkutuotannon rooli elinkeinona on suurempi ja luonnolla on enemmän merkitystä

elinympäristössä. Maaseutua muokkaavat erilaiset muutosprosessit, joiden myötä maaseutu on

yhä kiinteämmin toiminnallisesti osa kansallista ja globaalia taloutta (Lehtola 2002).

Suomen maaseutupolitiikassa käytetään niin kutsuttua maaseudun kolmijakoa, joka lanseerattiin

1990-luvun alussa ensimmäisen kansallisen maaseutuohjelman puitteissa ja sitä on päivitetty

useaan otteeseen. Viimeisin päivitys on vuodelta 2006 (YTR 2009: 17), ja sitä uudistetaan

seuraavan kerran helmikuussa 2014. Luokittelussa Suomi jaetaan kaupunkeihin, kaupunkien

läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Luokittelussa lähdetään

liikkeelle kaupunkien ja niiden läheisen maaseudun erottelusta asutuksen, väestön ja pendelöinnin

perusteella. Maaseudun kolmijako perustuu kuntiin alueyksikköinä, mutta sen pohjana olevissa

analyyseissä tarkastellaan myös pienempiä alueyksiköitä (Malinen ym. 2006).

Useat tahot (mm. Malinen ym. 2006, Storhammer & Virkkala 2003) ovat tuoneet esiin ongelmat,

jotka liittyvät kuntiin tai muihin hallinnollisiin yksikköihin perustuviin alueluokituksiin.

Kuntapohjaisten jaotteluiden ongelmana on alue-erojen hämärtyminen keskiarvon taakse. Tätä

ilmiötä kutsutaan ekologiseksi harhaksi. Ekologista harhaa voidaan pienentää käyttämällä

10

paikkatietoaineistoja (Malinen ym. 2006: 14). Etenkin kuntaliitosten myötä kuntien koot ovat

kasvaneet suuriksi ja hallinnollisten rajojen sisään mahtuu asutus- ja elinkeinorakenteeltaan hyvin

erilaisia alueita. Monet kaupunkiseudut sisältävät maaseutua ja määritelmät ovat osittain

päällekkäisiä (Storhammer & Virkkala 2003: 16, YTR 2009: 143).

Kuntapohjaisen aluejaottelun ongelmat on tuotu esiin myös Maaseutupoliittisessa

kokonaisohjelmassa 2009–2013. Sen strategisissa linjauksissa ja toimenpiteissä mainitaankin

erityisesti tilastotuotannon kehittäminen paikkatietoperusteisesti (YTR 2009: 143–146). Toisaalta

kuntapohjaista tarkastelua on perusteltu sillä, että kunnat ovat maaseutupolitiikan keskeisiä

toimijoita ja alueidentiteetin kohteita (Malinen ym. 2006: 14). Suomen ympäristökeskus on

kehittänyt yhteistyössä Oulun yliopiston Maantieteen laitoksen kanssa uutta paikkatietopohjaista

luokitusta MMM:n ja TEM:n tilauksesta (Ympäristö 2014).

Maaseudulle on myös lukuisia tilastomääritelmiä, jotka eivät perustu kuntarajoihin, vaan

esimerkiksi väentiheyteen tai taajamien asukaslukuun. Esimerkiksi MTT:n Muuttuva ja menestyvä

maaseutuyrittäjyys -raportissa (Rantamäki-Lahtinen 2013) maaseuduksi määriteltiin kaikki ne

postinumeroalueet, joiden väentiheys on alle 50 asukasta neliökilometriä kohti. Taajamapohjainen

tarkastelu soveltuu parhaiten asumisen tarkasteluun, koska se ei huomioi elinkeinotoiminnan ja

ihmisten liikkumisen muodostamia toiminnallisia kokonaisuuksia (esim. Rosenqvist 2002,

Ålander 2001).

Tilastokeskus käyttää virallista alueluokitusstandardia eli tilastollista kuntaryhmitystä, jossa kunnat

on jaettu maaseutumaisiin kuntiin, taajaan asuttuihin kuntiin ja kaupunkimaisiin kuntiin.

Luokittelukriteereinä ovat kunnan taajamaväestön osuus ja suurimman taajaman väkiluku.

Esimerkiksi maaseutumaisissa kunnissa alle 60 prosenttia väestöstä asuu taajamissa ja suurimman

taajaman väkiluku on alle 15 000, tai väestöstä vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia

asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000. (Tilastokeskus 2012)

Kuten edellisestä käy ilmi, maaseutu voidaan määritellä hyvin monista eri lähtökohdista.

Maaseutumatkailussa lisähaasteen tuo vielä yritysten toimintaympäristö. Esimerkiksi

ohjelmapalveluyritys voi fyysisesti sijaita keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin samanaikaisesti sen

toimintaympäristö voi hyvin vahvasti olla maaseudulla vaikkapa luontomatkailutuotteissa.

Samoin mökkejä vuokraavan yrityksen tukikohta voi olla jossain muualla kuin missä itse mökit

sijaitsevat.

Tiedonkeruu Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa on jo lähtökohtaisesti painottunut

pieniin maaseutumaisiin matkailuyrityksiin, mutta mukana on myös kaupunkien tai

kaupunkimaisten alueiden yrityksiä. Tässä raportissa maaseutuyritysten määrittelyyn sovellettiin

Tilastokeskuksen virallista alueluokitusstandardia, tilastollista kuntaryhmitystä. Kuntapohjaisen

maaseutumääritelmän soveltaminen suoraan toimii kuitenkin huonosti, kun halutaan ottaa

tarkasteluun mukaan kaikki maaseutumaisessa ympäristössä toimivat yritykset. Tilastollista

kuntaryhmitystä sovellettiinkin niin, että aineistosta otettiin suoraan maaseutumaisten ja taajaan

asuttujen kuntien yritykset mukaan tarkasteluun, mutta kaupunkimaisissa kunnissa sijaitsevat

yritykset käytiin vielä läpi niin, että niistä poistettiin toiminnan tai postinumeroalueen perusteella

kaupunkien keskustoissa toimivat yritykset. Mikäli poistettavien joukossa oli

11

ohjelmapalveluyrityksiä, käytiin ne vielä erikseen läpi ja jätettiin aineistoon mikäli yrityksen

toiminta viittasi maaseutu- tai luontomatkailutuotteisiin. Lisäksi jäljelle jääneiden yritysten lista

käytiin vielä läpi ja poistettiin myös suuret yritykset (esim. kylpylähotellit), jotka sijaitsevat

kaupunkien laitamilla tai kaupunkimaisissa kunnissa. Näin pyrittiin, että aineistoon jäisi sellaiset

yritykset, joiden toiminta on maaseutumaista.

4. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimusaineisto koostuu Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa vuosina 2012 ja 2013

kerätystä aineistosta. Vuonna 2013 matkailun tilastotietoa kerättiin 11 maakunnasta eli Etelä-

Pohjanmaalta, Etelä-Savosta, Keski-Suomesta, Pirkanmaalta, Pohjois-Savosta, Päijät-Hämeestä,

Varsinais-Suomesta, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Satakunnan ja Pohjois-Karjalan

aineistot eivät ehtineet tähän analyysiin mukaan, sillä ne kerättiin poikkeuksellisesti vasta

loppuvuonna 2013 ja alkuvuonna 2014. Vuonna 2012 tilastoaineistoa on kerätty osittain eri

maakunnista, joten vertailua tehdään vain niiltä osin kuin ne ovat yhtenevät vuoden 2013 kanssa.

Vertailua tehdään siis Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Päijät-

Hämeen ja Varsinais-Suomen osalta. (kuva 1) Etelä-Karjalassa ei vuonna 2012 selvitetty

suhtautumista tulevaisuuteen, mutta muilta osin maakunnan vastaukset on vertailussa. Aineistoa

analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin SPSS-ohjelmalla.

12

Kuva 1. Tilastointitiedon hyödyntäminen ennakoinnissa - Case: Matkailun alueelliset tietovarannot -

hankkeen aineistonkeruun piiriin kuuluneet maakunnat vuosina 2012 ja 2013.

13

4.1. Perustiedot vastanneista yrityksistä

Kun aineistosta rajattiin tarkasteltavaksi vain maaseutuyritykset, jäi yrityksiä vuoden 2013

aineistosta 808 kappaletta ja vuoden 2012 kyselystä 597 kappaletta. Lukumäärällisesti vastauksia

saatiin eniten Keski-Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta ja Varsinais-Suomesta (taulukko 1, kuva 2).

Tietovarantojen kyselyiden vastausprosentit vaihtelivat maakunnittain noin 20–65 prosentin

välillä. Tosin vastausprosentteja tarkastellessa tulee huomioida, että ne perustuvat lähetettyjen

lomakkeiden määrään ja joukossa saattaa olla myös yrityksiä, joilla ei (enää) ole

matkailuliiketoimintaa tai ovat syystä tai toisesta listassa kahteen kertaan. Koska tässä raportissa

alkuperäisistä aineistoista on rajattu mukaan vain maaseutumatkailuyritykset, ei

vastausprosentteja voida laskea.

Taulukko 1. Maaseutuyritysten lukumäärät alueittain 2012 ja 2013

n, 2013 n, 2012

Keski-Suomi 163 176

Etelä-Pohjanmaa 145 54

Varsinais-Suomi 134 105

Kymenlaakso 81 -

Etelä-Savo 76 78

Pirkanmaa 71 -

Päijät-Häme 54 49

Pohjois-Savo 49 107

Etelä-Karjala 35 28

Yhteensä 808 597

Kuva 2. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen alueittain vuonna 2012 ja 2013

Etelä-Pohjanmaa

9,0

Etelä-Karjala4,7

Etelä-Savo13,1

Keski-Suomi

29,5

Pohjois-Savo17,9

Päijät-Häme8,2

Varsinais-Suomi

17,6

2012

Etelä-Pohjanma

a17,9

Etelä-Karjala4,3

Etelä-Savo9,4

Keski-Suomi20,2Kymen-

laakso10

Pirkanmaa

8,8

Pohjois-Savo6,1

Päijät-Häme6,7

Varsinais-Suomi

16,6

2013

14

Valtaosa yrityksistä tarjosi majoituspalveluita: vuoden 2013 aineistosta 65 prosenttia ja vuoden

2012 aineistosta peräti 70 prosenttia ilmoitti tarjoavansa majoituspalveluita (taulukko 2).

Seuraavaksi eniten oli ravitsemis- ja ohjelmapalveluita tarjoavia yrityksiä. Yrityksen oli

mahdollista valita useampia palveluita, mutta suurin osa yrityksistä tarjosi vain yhtä palvelua.

Taulukko 2. Yritysten tarjoamat palvelut vuosina 2013 ja 2012

Taulukossa 3 on eritelty majoitusyrittäjien tarjoamien majoitusmuotojen osuudet vuonna 2013.

Yritys pystyi valitsemaan useita vaihtoehtoja. Majoitusyritykset tarjosivat majoituspalveluista

selvästi eniten mökkimajoitusta, jota tarjosi yli puolet vastanneista. Huoneistojen ja huviloiden,

leirintäalueiden, muun majoitusmuodon sekä maatilamajoituksen osuuksissa ei ollut merkittävää

eroa. Toisaalta moni oli jättänyt tarkentamatta millaista majoitusta tarjoaa, sillä 525 yritystä vastasi

tarjoavansa majoituspalveluja, mutta vain 445 yritystä vastasi tarkentavaan kysymykseen.

Tarkentamatta jättäneiden yritysten joukossa on nimen perusteella ainakin hotelleja,

kartanohotelleja, huoneistoja, matkustajakoteja ja mökkiyrittäjiä.

2013 2012

n % n %

Majoituspalvelut 525 65,0 421 70,5

Ravitsemuspalvelut 270 33,4 194 32,5

Ohjelmapalvelut 216 26,7 169 28,3

Kokous- ja juhlapalvelut 176 21,8 146 24,5

Nähtävyydet ja käyntikohteet 126 15,6 89 14,9

Ostopaikat 72 8,9 53 8,9

Kuljetuspalvelut 70 8,7 40 6,7

Tapahtumat 69 8,5 50 8,4

Matkatoimisto- ja matkanjärjestäjäpalvelut 33 4,1 21 3,5

15

Taulukko 3. Majoituspalveluja tarjoavien yritysten tarjoamat majoitusmuodot vuonna 2013

majoitusmuoto vastauksia kpl % majoituspalveluja tarjoavista

yrityksistä

mökkimajoitus 293 53,6

huoneisto, huvila tms. 48 8,8

leirintäalue 43 7,9

muu majoitusmuoto 41 7,5

maatilamajoitus/ aamiaismajoitus 37 6,8

lomakylä 25 4,6

motelli, matkustajakoti tms. 20 3,7

kesähotelli 13 2,4

liikunta- tai leirikeskus 10 1,8

erikoismajoitus (luostari, iglu, majakat, laivat) 6 1,1

retkeilymaja 4 0,7

kartanohotelli 4 0,7

kylpylähotelli 3 0,5

hotelli 0 0

Maaseutumatkailuyritykset ovat suhteellisen pieniä, jos yrityksen kokoa tarkastellaan

matkailuliikevaihdon kautta. Matkailuliiketoiminnan liikevaihtoa koskevaan kysymykseen vastasi

vuonna 2013 alle puolet ja vuonna 2012 noin 60 prosenttia yrityksistä. Noin kolmasosa

vastanneista yrityksistä sai matkailusta liikevaihtoa alle 20 000 euroa (kuva 3). Vastanneista

yrityksistä alle kymmenellä prosentilla matkailun liikevaihto ylitti 500 000 euroa. Keskimäärin

matkailuliikevaihdon osuus vastanneiden yrittäjien mukaan vuonna 2013 oli 68,4 prosenttia

yrityksen kokonaisliikevaihdosta ja edellisenä vuonna 71,4 prosenttia.

Kuva 3. Matkailuliiketoiminnan liikevaihto

34,3

27,2

13,616,1

8,8

35,1

23,9

14,7

20,6

5,60,0

5,0

10,0

15,0

20,0

25,0

30,0

35,0

40,0

Alle 20 000 € 20 000 - 49 999 €

50 000 - 99 999 €

100 000 - 499 999 €

500 000 € tai enemmän

% (n=353), 2012

% (n=373), 2013

16

Myös henkilötyövuosissa mitattuna maaseutumatkailuyritykset ovat pieniä. Työllistävyys-

kysymyksiin vastanneista yrityksistä suurin osa ilmoitti matkailuliiketoiminnan työllistävyyden

olevan alle yhden henkilötyövuoden (kuva 4) molempina vertailuvuosina.

Kuva 4. Henkilötyövuodet yrityksissä

5. YRITYSTEN SUHTAUTUMINEN TULEVAISUUTEEN

Yritysten suhtautumista tulevaisuuteen selvitettiin Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeen

tiedonkeruussa yhdellä kysymyspatterilla, jossa yrityksiä pyydettiin arvioimaan kuinka seitsemän

eri liiketoimintaan vaikuttavan tekijän tila lähitulevaisuudessa, eli seuraavan kolmen vuoden

aikana, muuttuu. Indikaattorit olivat työntekijöiden määrä, yrittäjätyövoiman määrä,

asiakasmäärä, liikevaihdon määrä, yrityksen liikevoitto, markkinointiin käytettävä rahamäärä ja

investointeihin käytettävä rahamäärä. Asteikkona käytettiin viisiportaista Likertin asteikkoa

(vähenee paljon, vähenee jonkin verran, pysyy ennallaan, kasvaa jonkin verran, kasvaa paljon).

Tarkasteltaessa kaikkia tulevaisuuskysymyksiin vastanneita yrityksiä vuoden 2013 aineistossa

eniten kasvua odotettiin tapahtuvan liikevaihdon määrässä ja asiakasmäärässä (kuva 5). Yli puolet

vastanneista uskoi asiakasmäärän ja liikevaihdon kasvavan seuraavan kolmen vuoden aikana.

Tilanteen uskottiin pysyvän ennallaan etenkin markkinointiin käytettävän rahamäärän,

työntekijöiden määrän ja yrittäjätyövoiman määrän suhteen. Investointeihin ja markkinointiin

käytettävän rahamäärän odotettiin pienenevän eniten. Pääasiassa yritykset näkivät

lähitulevaisuuden positiivisena tai neutraalina.

Vuoteen 2012 verrattuna ei yrittäjien ajatuksissa ole tapahtunut suuria muutoksia. Vuonna 2013

uskottiin enemmän tilanteen ennallaan pysymiseen. Asiakasmäärän, liikevaihdon ja liikevoiton

määrän sekä markkinointiin käytettävän rahamäärän kasvuun yrittäjät uskoivat hieman enemmän

57,3

35,2

2,9 4,6

55,3

39,5

3,2 2,10

10

20

30

40

50

60

70

Alle 1 htv 1-4,99 htv 5-9,99 htv 10 htv taienemmän

% % (n=347), 2012

% (n=380), 2013

17

vuonna 2012 kuin vuonna 2013. Sen sijaan työntekijöiden ja yrittäjätyövoiman määrän kasvuun

uskottiin enemmän vuonna 2013.

Kuva 5. Kaikkien maaseutuyritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

5.1. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen toimialoittain

Seuraavaksi tarkastellaan, onko yritysten suhtautumisessa tulevaisuuteen eroja toimialoittain.

Tarkasteluun otettiin mukaan kolme suurinta toimialaryhmää eli majoituspalveluita,

ravitsemispalveluita ja ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset. Yritykset saivat valita

vastausvaihtoehdoista useamman, joten sama yritys voi kuulua useampaan ryhmään.

8,16

1,91,8

2,74

6,16,5

77,4

3,43,4

0,20,7

26,526,7

25,522,8

4942,7

54,251,7

54,949,1

23,127

21,223,3

45,450,5

59,664,2

38,743,6

32,635

31,635,4

66,163,2

73,371,6

11,19

11,69

7,77,9

6,15,6

5,57

6,65,3

4,63,4

92,4

1,42,3

1,81,8

1,11,3

0,91,1

0,71

0,70,9

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

rahamäärä 2012 (n=434)Investointeihin käytettävä 2013 (n=550)

rahamäärä 2012 (n=431)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=558)

2012 (n=439)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=546)

2012 (n=445)Liikevaihdon määrä 2013 (n=557)

2012 (n=455)Asiakasmäärä 2013 (n=570)

2012 (n=407)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=525)

2012 (n=439)Työntekijöiden määrä 2013 (n=553)

Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon

18

Kuva 6. Matkailuliiketoiminnan liikevaihtoluokat toimialoittain

Majoituspalveluita tarjoavista yrityksistä yli puolet oli pieniä, matkailuliiketoiminnan

liikevaihdoltaan alle 20 000 euron, yrityksiä (kuva 6). Ravitsemispalveluja tarjoavista yrityksistä

vuonna 2013 kolmannes kuului toiseksi isoimpaan liikevaihtoluokkaan (100 000 – 499 999

euroa). Ohjelmapalveluja tarjoavissa yrityksissä oli paljon pieniä, matkailuliiketoiminnan

liikevaihdoltaan alle 20 000 euron yrityksiä, mutta vuoden 2013 osalta myös toiseksi suurimmassa

liikevaihtoluokassa oli ohjelmapalveluja tarjoavia yrityksiä.

Kuva 7. Matkailuliiketoiminnan henkilötyövuosiluokat toimialoittain

Henkilötyövuosien perusteella majoituspalveluja tarjoavat yritykset olivat pienimpiä (kuva 7).

Niistä yli puolet toimi alle yhden henkilötyövuoden työpanoksella. Myös ohjelmapalveluja

tarjoavista yrityksistä puolet kuului pienimpään luokkaan. Ravitsemispalveluja tarjoavista

yrityksistä suurin osa toimii 1 – 4,99 henkilötyövuoden panoksella.

33

,3

28

,7

14

,5

16

,0

7,4

33

,3

26

,4

15

,2 18

,8

6,2

19

,0

19

,7

19

,0

28

,2

14

,1

19

,6

18

,2

16

,2

34

,5

11

,5

31

,1

19

,8

16

,0 19

,8

13

,2

27

,7

17

,0

17

,9

25

,0

12

,5

0,05,0

10,015,020,025,030,035,040,0

Alle 20 000 € 20 000 - 49 999 € 50 000 - 99 999 € 100 000 - 499 999 €

500 000 € tai enemmän

%

% majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=282), 2012 % majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=276), 2013

% ravitsemuspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=142), 2012 % ravitsemupalveluja tarjoavista yrityksistä (n=148), 2013

% ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=106), 2012 % ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=112), 2013

54

,7

37

,7

2,6

4,9

53

,8

40

,5

3,4

2,3

34

,8

54

,6

3,5

7,1

38

,3

55

,3

3,5

2,8

45

,9

43

,2

2,7

8,1

53

,0

38

,5

5,1

3,4

0,0

10,0

20,0

30,0

40,0

50,0

60,0

Alle 1 htv 1-4,99 htv 5-9,99 htv 10 htv tai enemmän

%

% majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=265), 2012 % majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=262), 2013

% ravitsemuspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=141), 2012 % ravitsemupalveluja tarjoavista yrityksistä (n=141), 2013

% ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=111), 2012 % ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=117), 2013

19

Kuva 8. Majoituspalveluita tarjoavien yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

Toimialatarkastelussa kaikki ryhmät näkivät lähitulevaisuuden pääosin positiivisena tai

neutraalina. Kyselyyn vuonna 2013 vastanneet majoituspalveluita tarjoavat yritykset uskoivat

eniten kasvua tapahtuvan asiakasmäärässä, liikevaihdon määrässä ja yrityksen liikevoitossa (kuva

8). Vastaukset olivat hyvin samansuuntaiset kuin kaikkien yritysten vastauksia tarkasteltaessa,

mutta vuoden 2013 osalta hieman positiivisemmat näissä kolmessa osa-alueessa. Investointeihin

käytettävän rahamäärän uskottiin vähenevän eniten.

Vuoden 2012 ja 2013 välillä yritysten suhtautumisessa tulevaisuuteen ei ole tapahtunut suuria

muutoksia. Vuonna 2012 odotukset koskien yrityksen liikevoiton kasvua ja markkinointiin

käytettävää rahamäärää olivat hieman positiivisempia kuin vuonna 2013. Sen sijaan liikevaihdon,

työntekijöiden ja yrittäjätyön määrän kasvuun uskoi useampi majoituspalveluita tarjoava yrittäjä

vuonna 2013 kuin vuotta aiemmin.

8,45,8

2,11,4

2,73,3

5,85,1

6,87,2

2,53,4

0,30,3

24,229,1

2422,4

47,545,3

51,955,4

53,151,9

23,728

19,521,6

47,249,2

60,665,3

40,442,5

35,434,3

3535,1

67,464

74,674,5

10,78,8

12,39,6

8,37,5

6,14,1

4,55,1

5,44

4,72,8

9,67,1

0,91,4

1,21,4

0,91,1

0,60,8

0,90,6

0,90,8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %





2012 (n=354)Asiakasmäärä 2013 (n=376)




20

Kuva 9. Ravitsemuspalveluita (mukaan lukien kokous- ja juhlapalveluyritykset) tarjoavien

yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

Kyselyyn vuonna 2013 vastanneet ravitsemispalveluita tarjoavat yritykset näkivät tulevaisuuden

pääosin positiivisena tai neutraalina. Myös ravitsemispalveluja tarjoavat yritykset uskoivat kasvua

tapahtuvan eniten asiakasmäärässä, liikevaihdon määrässä ja yrityksen liikevoitossa verrattuna

muihin indikaattoreihin (kuva 9). Kaiken kaikkiaan vuonna 2012 kasvuun uskottiin enemmän

kuin vuonna 2013. Vuonna 2012 ravitsemispalveluita tarjoavat yritykset uskoivat etenkin

asiakasmäärän ja yrityksen liikevoiton kasvuun enemmän kuin vuonna 2013. Investointeihin

käytettävän rahamäärän uskottiin vähenevän eniten, mutta toisaalta vuonna 2013 luottamus

tilanteen pysymiseen ennallaan on kasvanut.

Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen oli enimmäkseen positiivista

tai neutraalia. Myös ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset uskoivat sekä vuonna 2012 että 2013

eniten kasvua tapahtuvan asiakasmäärässä, liikevaihdon määrässä ja liikevoiton määrässä (kuva

10). Vuonna 2013 ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten näkemykset olivat positiivisempia kuin

edellisenä vuonna.

8,27,4

3,23

4,34,3

10,28,7

9,58,5

5,91,4

0,50,9

28,426,1

30,126,3

57,548,5

55,654,1

59,352,8

26,628,1

31,931,5

37,747

54,359,9

2937,7

26,230,7

25,930,6

5860,5

58,462,5

14,29,6

10,89,1

8,18,2

7,56,1

5,37,7

9,59,5

8,65,2

11,510

1,61,7

1,11,3

0,50,4

0,4

0,5

0,50

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %





2012 (n=189)Asiakasmäärä 2013 (n=235)




21

Kuva 10. Ohjelmapalveluita tarjoavien matkailuyritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

Kaiken kaikkiaan erot eri toimialojen välillä olivat melko pieniä. Eniten eroavaisuuksia oli

ohjelmapalveluita tarjoavien yritysten näkemyksissä verrattuna majoitus- tai ravitsemispalveluita

tarjoaviin yrityksiin siten, että ensin mainitut suhtautuivat tulevaisuuteen positiivisimmin.

Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten näkemykset tulevaisuudesta olivat selkeästi parantuneet

vuodesta 2012. Ravitsemisalan yritysten näkemykset taas olivat majoitusyrityksiä positiivisempia,

mutta erot eivät olleet merkittäviä. Ravitsemispalveluja tarjoavat yritykset uskoivat

majoituspalveluyrityksiä useammin työntekijöiden määrän kasvuun kumpanakin

tarkasteluvuonna: noin 32 prosenttia uskoi määrän kasvavan, kun taas majoituspalveluja

tarjoavista yrityksistä kasvuun uskoi vain 22 prosenttia. Ravitsemis- ja ohjelmapalveluja tarjoavat

yritykset uskoivat myös markkinointiin käytettävän rahamäärän kasvuun hieman enemmän kuin

majoituspalveluja tarjoavat yritykset.

Ohjelmapalveluja tarjoavat yritykset suhtautuivat vuonna 2013 etenkin yrittäjätyövoiman määrän

kasvuun enemmän kuin majoitus- tai ravitsemispalveluita tarjoavat yritykset. Ero oli noin 10

prosenttiyksikköä. Ohjelmapalveluja tarjoavat yritykset uskoivat markkinointiin käytettävän

rahamäärän kasvavan useammin kuin muut toimialat. Vaikka ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset

näkivät tulevaisuuden kaiken kaikkiaan positiivisempana kuin majoitus- tai ravitsemispalveluita

tarjoavat yritykset, niin toisaalta ne antoivat vähiten neutraaleja vastauksia. Ohjelmapalveluja

tarjoavat yritykset uskoivat selvästi enemmän kasvuun asiakasmäärien ja liikevaihdon suhteen

kuin majoituspalveluja tarjoavat yritykset. Asiakasmäärien kehityksen suhteen ohjelmapalveluita

10,910,9

1,53,2

6,58,3

10,914,1

10,816,5

7,94,8

1,3

2731,4

34,633,8

56,153,2

56,259

58,353,8

26,837,7

29,633,8

37,234,6

48,550,3

27,326,9

22,617,9

20,121,5

55,147,3

62,261,1

12,410,9

13,29,6

7,98,3

9,57,1

10,16,3

10,29,6

7,43,2

12,412,2

2,23,2

2,23,2

0,71,9

0,71,9

0,7

0,70,6

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %





2012 (n=139)Asiakasmäärä 2013 (n=158)




22

tarjoavat yritykset olivat erityisen positiivisia, sillä kasvaa paljon -vastauksia annettiin puolet

enemmän kuin muilla toimialoilla. Ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset suhtautuivat hieman

positiivisemmin tulevaisuuteensa vuonna 2013, kun taas majoitus- ja ravitsemusalan yritysten

näkemykset olivat monilta osin positiivisempia vuonna 2012.

5.2. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen kokoluokittain

Yritysten kokoluokan tarkastelussa käytettiin matkailun liikevaihdon luokitusta, joka on esitetty

kuvassa 3. Tarkastelua varten aineisto jaettiin kahteen osaan: yritykset, joiden matkailun

liikevaihto oli alle 100 000 euron (kuva 11) ja yritykset joiden matkailun liikevaihto oli yli 100 000

euron (kuva 12). Vuonna 2013 yrityksistä, joiden matkailun liikevaihto oli alle 100 000 euroa, 75

prosenttia tarjosi majoituspalveluita, 22 prosenttia ravitsemispalveluita ja 26 prosenttia

ohjelmapalveluita, kun taas suuremman liikevaihtoluokan yrityksistä 70 prosenttia tarjosi

majoituspalveluita, 67 prosenttia ravitsemispalveluita ja 43 prosenttia ohjelmapalveluita.

Liikevaihtoluokan perusteella vertailtuna suurempien yritysten kasvuodotukset olivat paremmat

kuin matkailun liikevaihdoltaan pienempien yritysten antamat vastaukset.

Kuva 11. Matkailun liikevaihdoltaan alle 100 000 euron yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

Yritysten, joiden matkailun liikevaihto oli alle 100 000 euroa, kasvuodotukset olivat

positiivisimmat asiakasmäärän ja liikevaihdon määrän suhteen (kuva 11). Vuonna 2013 eniten

7,86,7

1,71,6

4,34

8,17,8

99

4,14,5

0,5

22,227,3

26,222,8

45,340,6

5051

50,248,8

22,726,6

16,217,8

47,448,2

56,861,4

41,445

35,934,5

34,333,2

66,864,3

79,378,9

11,77,9

14,411,8

7,38,4

5,15,5

67,8

5,53,7

3,22,4

10,99,8

0,92,4

1,72

0,91,2

0,41,2

0,90,8

0,9

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %





2012 (n=233)Asiakasmäärä 2013 (n=256)




23

positiivisempaan oli muuttunut suhtautuminen yrittäjätyön määrään, mutta siinäkin ero

edellisvuoteen verrattuna oli vain reilut neljä prosenttiyksikköä. Negatiivisemmin puolestaan

suhtauduttiin liikevoiton määrään.

Yrityksillä, joiden matkailun liikevaihto oli yli 100 000 euroa, positiivisimmat odotukset olivat

myös liikevaihdon ja asiakasmäärän kasvua kohtaan (kuva 12). Vuodesta 2012 odotukset olivat

muuttuneet positiivisemmaksi työntekijöiden ja yrittäjätyövoiman määrän sekä markkinointiin

käytettävän rahamäärän suhteen.

Kuva 12. Matkailun liikevaihdoltaan yli 100 000 euron yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

Suurimmat erot kokoluokkien välillä löytyy liikevaihdon, liikevoiton, asiakasmäärien,

työntekijöiden ja investointeihin käytettävän rahamäärän suhteen; kaikissa edellä mainituissa

indikaattoreissa matkailuliikevaihdoltaan yli 100 000 euron yritysten suhtautuminen oli paljon

kasvumyönteisempää. Matkailun liikevaihdoltaan alle 100 000 euron yritykset uskoivat tilanteen

pysyvän ennallaan useammin kuin vertailuryhmä. Matkailun liikevaihdoltaan yli 100 000 euron

yritysten odotukset olivat muuttuneet positiivisemmiksi markkinointiin käytettävän rahamäärän

suhteen, kun taas matkailun liikevaihdoltaan alle 100 000 euron yritysten odotukset olivat

kasvaneet investointeihin käytettävän rahamäärän suhteen.

109,5

1,31,2

1,34,7

6,34,7

6,26

2,82,5

2,4

36,332,1

27,830,6

63,855,8

7065,9

66,759,5

22,532,9

34,641,2

36,342,9

63,357,6

28,829,1

18,821,2

2126,2

6257

54,345,9

12,58,3

5,18,2

59,3

58,2

6,28,3

12,77,6

11,18,2

57,1

2,5

2,4

1,3

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %





2012 (n=81)Asiakasmäärä 2013 (n=84)




24

5.3. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen alueittain

Seuraavaksi tarkastellaan, onko yritysten suhtautumisessa tulevaisuuteen eroavaisuuksia eri

maakuntien vastaajien välillä. Tarkastelussa ovat kaikki maaseutuyritykset yhtenä joukkona.

Työntekijöiden määrän uskottiin pääasiassa pysyvän ennallaan (kuva 13). Etelä-Savossa ei

uskottu työntekijöiden määrän vähenevän ollenkaan, vaan työntekijöiden määrän uskottiin

pysyvän joko ennallaan tai kasvavan jonkin verran. Vuonna 2013 työntekijöiden määrän

ennallaan pysymiseen uskottiin eniten Keski-Suomessa ja vuonna 2012 Päijät-Hämeessä. Eniten

negatiivisia arvioita työntekijöiden määrän kehityksestä annettiin Pohjois-Savossa ja Pirkanmaalla

sekä vuoden 2012 osalta Etelä-Pohjanmaalla. Toisaalta Pohjois-Savosta saatiin kolmanneksi

eniten positiivisia vastauksia. Eniten työntekijöiden määrän kasvuun uskottiin Päijät-Hämeessä ja

Varsinais-Suomessa. Vuoteen 2012 verrattuna Päijät-Hämeessä kasvuodotukset parantuivat yli

kymmenellä prosenttiyksiköllä.

Kuva 13. Yritysten suhtautuminen työntekijöiden määrän kehitykseen

1,9

2,7

2,4

26,927,9

19,531,1

31,326,3

22,4

19,2

13,917,1

14,319,8

24,125

25,9

68,864,4

80,566,7

61,263,2

69,4

75,3

81,880,3

6975,3

72,475

70,4

3,25,8

2,2

7,57,9

6,1

1,4

2,92,6

14,33,7

3,4

3,7

1,1

2,4

2,6

2

1,4

1,5

1,2

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

2012 (n=93)Varsinais-Suomi 2013 (n=104)

2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=45)

2012 (n=67)Pohjois-Savo 2013 (n=38)

Pirkanmaa 2013 (n=49)

Kymenlaakso 2013 (n=73)

2012 (n=137)Keski-Suomi 2013 (n=76)

2012 (n=42)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=81)

2012 (n=58)Etelä-Savo 2013 (n=60)

Etelä-Karjala 2013 (n=27)


25

Yrittäjätyövoiman määrän kasvuun uskottiin vuonna 2013 eniten Päijät-Hämeessä, Etelä-

Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla (kuva 14). Etelä-Karjalassa uskottiin yksimielisesti tilanteen

pysyvän ennallaan tai kasvavan. Vuoden 2012 aineistoon verrattuna erityisesti Keski-Suomen,

mutta myös Päijät-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon, suhtautuminen tulevaisuuteen

on muuttunut positiivisemmaksi. Vuonna 2012 Keski-Suomessa 19 prosenttia uskoi

yrittäjätyövoiman kasvavan, kun vuotta myöhemmin vastaava luku oli 30 prosenttia. Etelä-Savon

kasvuodotukset heikentyivät vuodesta 2012 vuoteen 2013 kahdeksan prosenttiyksikön verran.

Pirkanmaalla kehitysodotukset olivat kaikkein neutraaleimpia.

Kuva 14. Yritysten suhtautuminen yrittäjätyövoiman määrän kehitykseen

2,54,1

2,5

6,72,6

6,3

2,9

2,2

2,7

6,95,4

12,5

20,325,8

3036,4

21,728,9

22,9

19,1

16,430,3

34,332,4

3125

20,8

69,660,8

62,556,8

6565,8

62,5

73,5

72,457,9

54,360,8

58,667,9

66,7

7,67,2

56,8

6,72,6

4,2

4,4

6,710,5

11,44,1

3,41,8

2,1

4,2

1,4

1,3

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


2012 (n=40)Päijät-Häme 2013 (n=44)

2012 (n=60)Pohjois-Savo 2013 (n=38)



2012 (n=134)Keski-Suomi 2013 (n=76)


2012 (n=58)Etelä-Savo 2013 (n=56)



26

Kaikista indikaattoreista eniten kasvua odotettiin tapahtuvan asiakasmäärässä (kuva 15).

Vuonna 2013 Päijät-Hämeessä kasvuun uskottiin kaikkein eniten; yli 70 prosenttia vastaajista

uskoi kasvua tapahtuvan jonkin verran tai paljon. Myös Pirkanmaalla ja Pohjois-Savossa kasvuun

uskottiin vahvasti. Eniten kasvaa paljon vastauksia saatiin Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta,

mutta toisaalta Pirkanmaalla uskottiin eniten myös asiakasmäärän vähenemiseen.

Kymenlaaksossa asiakasmäärän uskottiin useimmin pysyvän ennallaan. Vuoteen 2012 verrattuna

erityisesti Pohjois-Savon ja Etelä-Savon yritysten kasvuodotukset asiakasmäärän suhteen olivat

pienentyneet. Vuonna 2012 Pohjois-Savossa 75 prosenttia uskoi asiakasmäärien kasvavan, kun

taas 2013 kasvuun uskoi enää 60 prosenttia vastaajista. Ainoastaan Keski-Suomessa ja Päijät-

Hämeessä näkemykset asiakasmäärien kasvusta olivat positiivisempia vuonna 2013 kuin vuonna

2012.

Kuva 15. Yritysten suhtautuminen asiakasmäärän kehitykseen

15,513,3

4,96,4

2,84,7

14

2,8

3,62,5

4,76

9,88,1

7,4

44,341

63,468,1

72,255,8

48

41,7

51,454,3

58,151,8

50,841,9

51,9

30,935,2

29,321,3

18,127,9

20

54,2

42,139,5

25,633,7

31,138,7

37

8,28,6

2,44,3

5,611,6

16

1,4

1,42,5

11,67,2

8,29,7

3,7

11,9

1,4

2

1,41,2

1,2

1,6

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=47)

2012 (n=72)Pohjois-Savo 2013 (n=43)



2012 (n=140)Keski-Suomi 2013 (n=81)


2012 (n=61)Etelä-Savo 2013 (n=62)



27

Liikevaihdon uskottiin enimmäkseen kasvavan jonkin verran tai pysyvän ennallaan (kuva 16).

Vuonna 2013 kasvuun uskottiin jälleen eniten Päijät-Hämeessä. Kymenlaaksossa uskottiin

useimmin tilanteen pysyvän ennallaan. Vähiten liikevaihdon kasvuun uskottiin Kymenlaaksossa,

Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Vuoteen 2012 verrattuna ei yrittäjien ajatuksissa ole tapahtunut

suuria muutoksia. Myös vuonna 2012 suhtautuminen liikevaihdon kehitykseen oli positiivisinta

Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Savossa. Pohjois-Savossa näkymät olivat heikentyneet eniten.

Vuonna 2013 kasvuodotukset liikevaihdon suhteen olivat parantuneet edellisvuoteen verrattuna

Keski-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.

Kuva 16. Yritysten suhtautuminen liikevaihdon kehitykseen

812

4,96,5

4,22,4

8,2

5,6

53,9

4,86

9,54,9

3,7

50,649

63,469,6

66,261,9

57,1

34,7

52,159,7

52,449,4

44,447,5

44,4

29,928

29,321,7

19,721,4

24,5

58,3

4033,8

35,737,3

34,937,7

51,9

10,39

2,42,2

8,514,3

8,2

1,4

1,41,3

7,16

9,56,6

1,12

1,4

2

1,41,3

1,2

1,63,3

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=46)

2012 (n=71)Pohjois-Savo 2013 (n=42)



2012 (n=140)Keski-Suomi 2013 (n=77)


2012 (n=63)Etelä-Savo 2013 (n=61)



28

Suhtautuminen liikevoiton kasvuun ei ollut maakunnissa aivan yhtä positiivista kuin liikevaihdon

kasvuun suhtautuminen. Pohjois-Savossa annettiin suhteessa vähiten neutraaleja vastauksia;

kasvuun uskottiin maakunnista toiseksi eniten, mutta toisaalta myös vähenemiseen uskottiin

toiseksi eniten (kuva 17). Eniten liikevoiton kasvuun uskottiin Päijät-Hämeessä ja vähiten

Kymenlaaksossa, jossa suhtautuminen oli jälleen neutraaleinta muihin maakuntiin verrattuna.

Vuoteen 2012 verrattuna erityisesti Varsinais-Suomen, mutta myös Etelä-Pohjanmaan ja Päijät-

Hämeen, vastauksissa näkyy kasvuodotusten heikkeneminen. Keski-Suomessa näkymät ovat

puolestaan vuodessa muuttuneet myönteisemmiksi.

Kuva 17. Yritysten suhtautuminen liikevoiton kehitykseen

5,910,1

2,4

2,4

4,1

1,4

2,94,1

2,43,8

1,61,7

3,8

52,940,4

63,460

55,752,4

42,9

25,4

40,947,3

5043,8

42,940

42,3

25,938,4

26,833,3

37,128,6

34,7

67,6

51,843,2

33,346,3

41,343,3

50

14,19,1

4,94,4

4,314,3

16,3

5,6

2,94,1

14,35

11,110

3,8

1,22

2,42,2

2,92,4

2

1,51,4

1,3

3,25

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=45)

2012 (n=70)Pohjois-Savo 2013 (n=42)



2012 (n=137)Keski-Suomi 2013 (n=74)


2012 (n=63)Etelä-Savo 2013 (n=60)



29

Markkinointiin käytettävän rahamäärän kehitykseen suhtauduttiin pääosin melko neutraalisti

(kuva 18). Vuonna 2013 Päijät-Hämeessä annettiin eniten positiivisia arvioita kehityksestä ja

vuonna 2012 Etelä-Savossa, mutta kaiken kaikkiaan suuria eroja alueiden välillä ei ollut.

Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla uskottiin markkinointiin käytettävän rahaa

vähemmän kuin muilla alueilla. Neutraaleinta suhtautuminen oli Kymenlaaksossa ja Etelä-

Karjalassa. Vuoteen 2012 verrattuna Päijät-Hämeessä suhtautuminen on muuttunut vuodessa

myönteisemmäksi ja Etelä-Savossa neutraalimmaksi. Pohjois-Savossa kasvuodotukset ovat

heikentyneet.

Kuva 18. Yritysten suhtautuminen markkinointiin käytettävän rahamäärän kehitykseen

4

2,4

4,22,4

0,82,5

7,11,2

8

28,424

23,834,8

29,626,8

25,5

16,7

20,516,5

14,322

35,525,8

16

54,358

59,554,3

53,553,7

56,9

79,2

68,270,9

61,963,4

54,866,1

72

17,310

11,98,7

9,912,2

13,7

4,2

9,810,1

14,311

8,14,8

4

4

2,42,2

2,84,9

3,9

0,8

2,42,4

1,63,2

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


2012 (n=42)Päijät-Häme 2013 (n=46)

2012 (n=71)Pohjois-Savo 2013 (n=41)



2012 (n=132)Keski-Suomi 2013 (n=79)


2012 (n=62)Etelä-Savo 2013 (n=62)



30

Investointeihin käytettävän rahamäärän kehitys herätti selkeästi eniten negatiivisia vastauksia

kaikista indikaattoreista (kuva 19). Pohjois-Savossa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa uskottiin

rahamäärän pienenevän eniten. Suhtautuminen investointeihin käytettävän rahamäärän

kehitykseen on kuitenkin kaksijakoista, sillä myös kasvaa jonkin verran ja kasvaa paljon vastauksia

annettiin kohtalaisesti. Investointeihin käytettävän rahamäärän kasvuun uskottiin eniten Päijät-

Hämeessä ja neutraaleimmin siihen suhtauduttiin Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Vuoteen

2012 verrattuna investointeihin käytettävään rahamäärään suhtauduttiin neutraalimmin vuonna

2013, mutta vastauksissa ei ole suuria eroja.

Kuva 19. Yritysten suhtautuminen investointeihin käytettävän rahamäärän kehitykseen

1,35,1

11,62,2

9,9

9,8

1,4

7,39

7,16,3

14,813,1

4,2

3532,7

34,943,5

28,231,7

11,8

21,1

20,428,2

23,825

2321,3

25

42,540,8

39,541,3

29,636,6

51

67,6

61,355,1

45,252,5

3647,5

66,7

12,511,2

76,5

16,914,6

15,7

9,9

5,11,3

14,38,8

16,43,3

4,2

8,810,2

76,5

15,517,1

11,8

5,86,4

9,57,5

9,814,8

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %


2012 (n=43)Päijät-Häme 2013 (n=46)

2012 (n=71)Pohjois-Savo 2013 (n=41)



2012 (n=137)Keski-Suomi 2013 (n=78)


2012 (n=61)Etelä-Savo 2013 (n=61)



31

6. YHTEENVETO & JOHTOPÄÄTÖKSET

Tässä raportissa tarkasteltiin maaseutuyritysten suhtautumista tulevaisuuteen vuosina 2012 ja

2013 Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa kerätyn aineiston perusteella. Tavoitteena oli

selvittää löytyykö tulevaisuuteen suhtautumisessa eroavaisuuksia eri yritysryhmien välillä.

Suhtautumista tulevaisuuteen tarkasteltiin seitsemän eri liiketoimintaan vaikuttavan tekijän

näkökulmasta. Tekijät olivat työntekijöiden määrä, yrittäjätyövoiman määrä, asiakasmäärä,

liikevaihdon määrä, yrityksen liikevoitto, markkinointiin käytettävä rahamäärä ja investointeihin

käytettävä rahamäärä. Yritysten ryhmittelyyn käytettiin yritysten kokoa, sijaintia ja

palvelutarjontaa. Tutkimusraportti tarjoaa aiempaa syvällisempää tietoa

maaseutumatkailuyrittäjien suhtautumisesta tulevaisuuteen sekä toimialojen välisistä ja

alueellisista eroista, mutta jatkossa täydentävää tutkimusta tarvitaan erityisesti erojen

taustatekijöiden, syiden ja seurausten selvittämiseen. Tuloksista on kuitenkin havaittavissa, että

niin toimialan piirteet ja yleinen tilanne, liikevaihto kuin alueelliset erot kehitysnäkymissäkin

vaikuttavat odotuksiin tulevalta.

Yleisesti ottaen vuodesta 2014 on ennustettu epävarmaa talouden kannalta, mutta matkailun on

odotettu edelleen kasvavan. Matkailualalla tulevaisuuteen suhtaudutaan kuitenkin varovaisen

positiivisesti ja muun muassa investointeja tehdään hillitysti. Matkailualan odotukset Suomessa

ovat positiiviset ulkomaisen kysynnän kehityksen ansiosta, vaikka kotimainen kysyntä polkeekin

paikallaan. (Harju-Autti 2013). Majoitustilaston 2013 (2014) mukaan erityisesti kiinalaisten ja

venäläisten matkailijoiden kysyntä on ollut kasvussa. Maaseutubarometrin perusteella myös

maaseutumatkailun kasvuodotukset ovat kasvaneet viime vuosina (Aho & Rahkonen 2014).

Matkailuala on tyypillisesti työvoimavaltainen ala, mutta yritystoiminta on etenkin maaseudulla

usein hyvin pienimuotoista. Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa kerätystä aineistosta

erotellut maaseutumatkailuyritykset noudattavat tätä käsitystä hyvin. Raportissa käsitellyn

aineiston tyypillinen edustaja on majoituspalveluja tarjoava pienyritys, jonka

matkailuliiketoiminnan liikevaihto on alle 20 000 euroa ja jolle henkilötyövuosia kertyy alle yksi.

Kun rajaus tehtiin vain maaseudulla sijaitseviin yrityksiin, hotelleja jäi havaintoaineistoon hyvin

vähän. Pienimuotoista mökin tai huoneiston vuokraamista tehdään usein sivutoimisena tai

harrastuksena silloin kuin kysyntää sattuu olemaan. Tällöin yrityksen liikevaihto ja

henkilötyövuodet jäävät pieneksi.

Kaiken kaikkiaan maaseutumatkailuyrittäjien suhtautuminen tulevaisuuteen tämän aineiston

perusteella oli neutraalia tai hieman positiivista. Kasvua odotettiin tapahtuvan eniten

asiakasmäärissä ja liikevaihdon määrässä. Vähiten kasvua odotettiin tapahtuvan markkinointiin

käytettävässä rahamäärässä sekä työntekijöiden ja yrittäjätyövoiman määrässä. Investointeihin

käytettävä rahamäärä väheni eniten. Kasvuodotukset koko aineistosta tarkasteltuna pienenivät

vuosien 2012–2013 välillä, mutta toisaalta työvoiman määrää koskevien indikaattorien suhteen

odotukset paranivat hieman. Tulokset tukevat myös MTK:n (2013) suhdannekyselyn tuloksia

siinä, että maaseutumatkailuyrittäjistä yli puolet uskoi asiakasmäärien, liikevaihdon ja liikevoiton

kasvuun. Vuoteen 2012 verrattuna kasvuun uskovien määrä oli hienoisessa laskussa.

32

Toimialoittain tarkasteltuna ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen

oli kaikkein positiivisinta, kun taas majoituspalveluja tarjoavissa yrityksissä kasvua odotettiin

tapahtuvan vähiten. Erityisesti henkilöstön ja yrittäjätyövoiman määrän suhteen majoituspalveluja

tarjoavien yritysten kasvuodotukset olivat pienemmät kuin ravitsemis- tai ohjelmapalveluja

tarjoavien yritysten. Perustietojen perusteella majoitusyritykset olivat hieman muita useammin

pieniä, alle yhden henkilötyövuoden yrityksiä. Nämä pienet majoitusyritykset ovat usein

sivutoimisia elämäntapayrittäjiä, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta kasvattaa liiketoimintaansa.

Mökkejä ja huoneistoja vuokrataan maaseudulla usein sivutoimisena liiketoimintana, kun

pääasiallinen elanto tulee jostain muusta. Liiketoiminta ei välttämättä ole ympärivuotista vaan sitä

pyöritetään ainoastaan sesonkeina. Myös alan kausiluonteisuus vaikeuttaa monesti työvoiman

saantia. Myös toimialaraportin mukaan kasvuhakuisuuden puute leimaa koko majoitusalaa.

Ravitsemispalveluja tarjoavien yritysten liikevaihto ja henkilötyövuosien määrä olivat hieman

suurempia kuin ohjelma- tai majoituspalveluita tarjoavien yritysten. Ravitsemispalveluja tarjoavat

yritykset suhtautuivat henkilöstön määrän kehitykseen positiivisemmin kuin majoituspalveluja

tarjoavat yritykset. Ravitsemusalan kasvuodotukset kaikkien indikaattorien osalta muuttuivat

kuitenkin neutraalimpaan suuntaan, sillä vuonna 2013 uskottiin enemmän tilanteen säilymiseen

ennallaan kuin kasvuun.

Matkailu- ja ravintola-alan suhdannekatsauksen mukaan ravintola-alan tilannetta on useamman

vuoden ajan auttanut ruokamyynnin hyvä kehitys, mutta viime kesänä ruokamyynti kääntyi

laskuun (MaRa 2013). Tämä tukee ravitsemispalveluja tarjoavien yritysten muutosta kohti

neutraalimpaa suhtautumista tulevaisuuden kehitykseen. Vuodesta 2008 alkanut laskusuhdanne

liikevaihdolla mitattuna jatkuu edelleen. Kehitys jatkunee edelleen alkuvuodesta 2014, kun

alkoholi-, virvoitusjuoma- ja makeisverot nousevat sekä edustuskulujen verovähennysoikeuden

poisto leikkaavat kysyntää entisestään. Suhdannekatsauksen mukaan henkilöstön määrän

ennakoidaan supistuvan ja liikevaihdon sekä kannattavuuden laskevan. Matkailu- ja ravintola-alan

suhdannebarometrin mukaan odotukset ovat vähemmän negatiiviset kuin aiemmin, mutta

tilanteen odotetaan heikkenevän edelleen lähikuukausina (MaRa 2014).

Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten kasvuodotukset kaikkien indikaattorien suhteen kasvoivat

vuosien 2012–2013 välillä. Vuonna 2013 ohjelmapalveluja tarjoavat yritykset kokivat kaikkien

indikaattorien suhteen tulevaisuuden positiivisempana kuin majoitus- ja ravitsemispalveluja

tarjoavat yritykset. Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten korkeammat kasvuodotukset voivat

johtua esimerkiksi kuluttajien käyttäytymisen muutoksesta. Kuluttajien varallisuus on kasvanut ja

nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet kuluttamaan ja ostamaan palveluja. Toisaalta kotimaan

matkailijat eivät osta palveluja niin paljon kuin ulkomaiset matkailijat. Ulkomaalaisen

matkailukysynnän kasvu voikin vaikuttaa ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten kasvuodotuksiin,

sillä etenkin venäläiset ja aasialaiset matkailijat käyttävät mielellään ohjelmapalveluita. Myös

elämyshakuisuus on kasvanut eli matkalla halutaan kokea jotain unohtumatonta ja siksi rahaa

käytetään yhä enemmän myös ohjelmapalveluihin.

Yritysten koolla näytti myös olevan vaikutusta tulevaisuuteen suhtautumisessa. Yritykset, joiden

matkailun liikevaihto oli yli 100 0000 euroa, suhtautuivat selvästi positiivisemmin tulevaisuuteen

ja kasvunäkymiin kuin yritykset, joiden matkailun liikevaihto oli alle 100 000 euroa. Alle 100 000

33

euron matkailuliikevaihdon yritykset olivat useammin majoitusyrityksiä, kun taas matkailun

liikevaihdoltaan suuremmat yritykset tarjosivat vertailuryhmää useammin ravitsemis- tai

ohjelmapalveluita. Suhtautuminen oli positiivisempaa erityisesti työntekijöiden määrän, mutta

myös liikevaihdon, liikevoiton ja asiakasmäärän kehityksen suhteen. Ero voi johtua siitä, että

matkailun liikevaihdoltaan suuremmat yritykset ovat todennäköisemmin kasvuhakuisia yrityksiä,

joilla on tavoitteita liikevaihdon, tuloksen tai henkilöstön määrän suhteen. Pienet yritykset eivät

välttämättä koe tarvetta kasvattaa toimintaansa. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka paljon

yritykset odottavat indikaattorien muuttuvan.

Alueittainen vertailu paljasti, että Päijät-Hämeessä suhtautuminen tulevaisuuteen oli kaikkien

indikaattorien osalta positiivisinta ja usean indikaattorin osalta näkymät olivat parantuneet

vuosien 2012–2013 välillä. Kymenlaaksossa tarkasteltujen indikaattorien uskottiin vahvimmin

pysyvän tulevaisuudessa ennallaan. Myös Etelä-Karjalassa uskottiin tilanteen pysyvän pääasiassa

ennallaan, mutta Etelä-Karjalassa aineisto oli niin pieni, että sen pohjalta ei kovin yleistettäviä

johtopäätöksiä voida tehdä. Pohjois-Savossa näkymät olivat heikentyneet vuodesta 2012, mutta

monen tekijän kohdalla suhtautuminen oli hieman positiivisempaa verrattuna muihin alueisiin.

Keski-Suomessa kaikkien muiden indikaattorien kasvunäkymät olivat parantuneet vertailuvuosina

paitsi markkinointiin käytettävän rahamäärän. Varsinais-Suomessa suhtautuminen tulevaisuuteen

oli ristiriitaista, sillä useiden indikaattorien kohdalla kasvunäkymät olivat hyvät muihin alueisiin

verrattuna, mutta toisaalta myös heikkenemiseen uskottiin muihin alueisiin verrattuna paljon.

Alueen yleiset kehitysnäkymät elinkeinojen ja työllisyyden osalta vaikuttavat varmasti yrittäjien

suhtautumisen taustalla. Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa Venäjän rajan lähellä voisi olettaa

venäläisten kasvavan matkailun ja odotetun viisumivapauden vaikuttavan positiivisesti sekä

liiketoiminnan tuloksellisuuteen että positiiviseen suhtautumiseen tulevaisuuteen etenkin

asiakasmäärien, liikevaihdon ja liikevoiton suhteen. Kuitenkin suhtautuminen tulevaisuuteen

näissä maakunnissa oli muuta maata negatiivisempaa. Tosin täytyy muistaa, että vastaajien

lukumäärät useilla alueilla olivat hyvin pieniä, eikä niiden perusteella voi tehdä kovin yleistettäviä

johtopäätöksiä. Tässä tutkimuksessa aineiston rajallisuus ja heikot vastausprosentit rajoittivat

tilastollista tarkastelua. Yritysten mukaan saaminen vastaaviin tutkimuksiin on usein koettu

haasteelliseksi, sillä yritysten kokema hyöty jää pieneksi. Lisäksi yritykset eivät mielellään luovuta

arkaluontoisia tietoja ulkopuolisille tai he eivät pidä kirjaa asioista, jolloin vastaukset jäävät

puutteellisiksi. Aineistolla kokeiltiin ristiintaulukointia ja tilastollisen merkitsevyyden testausta

khiin neliö -testillä, mutta aineisto ei ole riittävän laaja ja testaaminen olisi ollut epäluotettavaa.

Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää hyödyksi muun muassa alueiden elinkeinojen ja

yritystoiminnan kehittämisessä ja päätöksenteon tukena. Matkailutilastoinnissa ongelmana on

pitkään ollut erityisesti pienten ja sivutoimisten yritysten jääminen tilastoinnin ulkopuolelle ja siitä

maaseutumatkailussa usein on kyse. Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa lähdettiin

ratkaisemaan tätä ongelmaa, jotta matkailualan alueellisesta vaikuttavuudesta ja merkityksestä

saataisiin oikeampi kuva. Tällä hetkellä suhtautumista tulevaisuuteen on Tietovarantojen mallilla

mitattu vain yhdellä kysymyspatteristolla, jolla kerätään vuosittain barometritietoa odotusten

muutoksesta. Jatkossa tulevaisuutta käsittelevien indikaattoreiden valinnassa tulisi ottaa

huomioon myös odotusten mitattavuus. Syvällisemmän ennakointia tukevan aineiston

34

keräämiseksi indikaattoreita pitäisi kohdistaa vielä enemmän yrittäjien odotuksiin ja syihin, miksi

odotukset ovat mitä ovat. Kuten Matkailun alueellinen ennakointimalli -raportissa (Kyyrä 2011)

ehdotetaan, monipuolinen ennakointitieto tulee kerätä yhdistämällä kvantitatiivisia ja

kvalitatiivisia menetelmiä, jotta voidaan tunnistaa myös numeroiden taakse kätkeytyvää hiljaista

tietoa. Tiedonkeruun tulisi olla myös säännöllistä ja samoilla indikaattoreilla kerättävää, jotta tieto

olisi vertailukelpoista myös pidemmällä aikavälillä. Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeen

päätyttyä tiedonkeruu jää alueiden vastuulle. Tietovarantojen mallilla kerättävän tiedon on

tarkoitus toimia entistä enemmän Tilastokeskusta tukevana tietona keskittymällä pääasiassa

tilastoinnin ulkopuolelle jääviin, alle 20 vuodepaikkaa omaaviin yrityksiin. Myös

ennakointitutkimuksessa tulisi hyödyntää ja yhdistää eri tahojen keräämää tietoa.

Savonlinnassa 31.3.2014

Antti Honkanen Johtaja Itä-Suomen yliopisto, matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos

35

LÄHTEET:

Aho, Pauliina & Rahkonen, Juho (2014). Maaseutubarometri 2014 tutkimusraportti.

Taloustutkimus Oy. Viitattu 28.3.2014.

<http://www.tem.fi/files/38647/Maaseutubarometri_2014_LOPPURAPORTTI.pdf>

Harju-Autti, Anneli (2013). Majoitustoiminta. Toimialaraportti 8/2013. Työ- ja elinkeinoministeriö.

61 s.

Heikkinen, Vesa & Inkinen, Sam (toim.) (2013). FUTUAeroport II – ajatuksia ja visioita tulevaisuuden

lentoasemasta, palvelumaisemasta ja innovaatioista. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 256

s.

Hietanen, Olli (2010). Matkailun ja elämystuotannon tulevaisuus. Loppuraportti matkailun ja

elämystuotannon toimialan visiot ja ennakointiohjelmasta 2008–2010. 39 s.

Kyyrä, Sanna (2011). Matkailun alueellinen ennakointimalli. Kajaanin ammattikorkeakoulun

julkaisusarja B, raportteja ja selvityksiä 15. 32 s.

Lehtola, Ilkka (2002). Palvelut murroksessa – maaseudun palvelurakenne erilaistuu. Maaseudun uusi aika

1/2002. s. 59–63.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) (2009). Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009–

2013. 200 s. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 5/2009.

Malinen, Pentti; Kytölä, Liisa; Keränen, Heikki & Keränen, Raija (2006). Suomen maaseututyypit

2006. Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006. 68 s.

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) (2012). Maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja

kehittämisstrategia 2012–2017. 4 s.

Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) (2006). Suomen maaseudun kehittämisstrategia 2007–2013. 44

s.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) (2013). Maaseutumatkailuyrityksillä hyvä kesä

– kotimaiset ja ulkomaiset matkailijat vilkkaasti liikkeellä. Tiedote 2.10.2013.

Viitattu 28.3.2013.

<http://www.mtk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet_2013/lokakuu/fi_FI/maaseutumat

kailuyrityksilla_hyva_kesa/>

Maanmittauslaitos (MML) (2014). Hallintorajat-aineisto. Ladattu Paitulista 17.2.2014.

Majoitustilasto 2013 (2014). Suomen virallinen tilasto 2013. Tilastokeskus, Helsinki.

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) (2013). Ennakoinnista kilpailukykyä Lapin

matkailulle -hankkeen loppujulkaisu. 35 s.

Matkailun edistämiskeskus (MEK) (2006). Matkailu vuonna 2020. Faktaa ja fiktiota. 48 s. Viitattu

28.3.2014.

36

<http://87.108.50.97/relis/REL_LIB.NSF/0/B08FBA634A719A56C22571F5002

FA3D7/$FILE/MEK2020_nettiin.pdf >

Pk-yritysbarometri syksy 2013 (2013). Suomen Yrittäjät, Finnvera Oyj & Työ- ja

elinkeinoministeriö. 40 s. Viitattu 28.3.2014. <http://www.yrittajat.fi/File/7d634739-

f462-42e9-bc04-5dd2a43230cd/SY_pkbarometri_syksy_2013.pdf>

Ponnikas, Jouni; Voutilainen, Olli; Korhonen, Sirpa & Hanna-Mari, Kuhmonen (2014).

Maaseutukatsaus 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, alueiden kehittäminen

2/2014. 209 s.

Rantamäki-Lahtinen, Leena (toim.) (2013). Muuttuva ja menestyvä maaseutuyrittäjyys 2000–

2013. MTT Raportti 116. MTT, Jokioinen. 95 s.

Rosenqvist (2002). ”Maaseudun” ja ”kaupungin” rakentuminen Tilastokeskuksen

taajamamäärittelyyn perustuvassa aluekehikossa. Terra 114:1, 3-12.

Storhammer, Esa & Virkkala, Eija (2003). Maaseutuyritysten innovaatioprosessit kaupungin ja

maaseudun vuorovaikutuksen näkökulma. Julkaisu 153. Jyväskylän yliopisto,

taloustieteiden tiedekunta, tutkimuskeskus. 114 s

Suomen ympäristökeskus (SYKE) (2013). Luonnon tarjoamien palveluiden

haavoittuvuusarviointi ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon (VACCIA). Viitattu

28.3.2014.

<http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/

Hankkeet/Luonnon_tarjoamien_palveluiden_haavoittuvuusarviointi_ja_sopeutuminen_muuttu

vaan_ilmastoon_VACCIA>

Tilastokeskus (2012). Aluetyypit ja alueet (Ohjelmakausi 2007–2013). Viitattu 28.3.2013.

<http://www.stat.fi/tup/msind/msindaluetyypit.html>

Toivonen, Marja & Nieminen, Jouko (toim.) (2002). Alueellisen ennakoinnin käytännön opas.

Euroopan Komissio. 201 s. Viitattu 28.3.2014. <http://ec.europa.eu/research/social-

sciences/pdf/cgrf-finland_fi.pdf>

Tommola, Päivi (toim.) (2012). Matkalla tulevaan – matkailupalvelutuotannon näkymiä. Lahden

ammattikorkeakoulu. Sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset

julkaisut, osa 116. 91 s.

Valtakari, Mikko (1999). Maaseutupolitiikka suomalaisessa aluesuunnittelussa. Helsingin yliopiston

maantieteen laitoksen julkaisuja B 46. 160 s.

Vartiainen, Perttu & Antikainen, Janne (1999). Kaupunkiverkkotutkimus 1998. Kaupunkipoliittisen

yhteistyöryhmän julkaisu 2. Sisäasiainministeriö. 64 s.

Ympäristö (2014). Kaupunki-maaseutu -luokitus. Viitattu 28.3.2014.

<http://www.ymparisto.fi/kaupunkimaaseutuluokitus>

Ålander, Tommi (2001). Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen sisältö ja sen mittaamisen

aineistolliset edellytykset. Suomen Aluetutkimus FAR. Selvityksiä 21. 41 s.

tilastointitiedon hyÖdyntÄminen ennakoinnissa case...

Documents