1

Kielioppi 1 Ssu112

5. luento

2

Astevaihtelu• Kvantitatiinen astevaihtelu:

vahva aste avotavun alussaheikko aste umpitavun alussa

Esim. pak+ka pa+kantak+ka ta+kankaap+pi kaa+pin

3

Astevaihtelu: jatkuu• Kvalitatiivinen astevaihtelu:

k, p ja t vaihtelevat toisen konsonantin tai nollan kanssa

Esim: kam+pa kam+manran+ta ran+nansa+ka sa+anhal+pa hal+vanso+ta so+dan

4

Astevaihtelu: poikkeuksia

• Vahva aste umpitavun edessä:

a) Supistumavokaalin ja –diftongin edellä:a+puun ( apu+hun) vrt. a+pu a+vun

sei+pään (sei+päis+tä sei+pä+his+tä) vrt.

sei+väs sei+pää+seen

5

Astevaihtelu: poikkeuksia • Omistusliitteen edellä on vahva aste:

poi+kan+sa (poi+ka po+jan)tak+kim+me (tak+ki ta+kin)

• is-loppusissa konsonanttivartaloissa on vahva aste:

hen+kis+tä (hen+gen)pap-pis-mies (pa+pis+ta)

6

Astevaihtelu: poikkeuksia• Heikko aste avutavun alussa, esim. jäännöslopukkeen

edellä:

hau+dex (hau+tee+na)mur+rex (mur+tee+na)

• Heikko aste tapauksissa, joissa klusiilin sisältävä tavu on vuoroin avonainen, vuoroin umpinainen seuraavalla tavunrajalla olevan geminaattaklusiilin astevaihtelun tähden:

a+pu avu+ton; avut+to+manku+to+a ku+do+tun; ku+dot+tu

7

Astevaihtelu: poikkeuksia

• Heikko aste i-loppuiseen diftongiin päättyvän avotavun edellä:

mansikka man+si+koi+ta; man+si+koi+den(myös man+sik+koi+na)

8

Astevaihtelu: poikkeuksia

• Heikko aste avotavun alussa eräissä –inen-loppuisissa johdoksissa:

esi+koi+nen (esikko)va+lin+nai+nen (valinta)

9

Astevaihtelun ulkopuolelle jääviä ryhmiä

• Astevaihtelun ulkopuolelle jäävät seuraavat ryhmät:

– konsonattiyhtymä hk karahka karahkan

- ensi- ja toisen tavun rajalla, jos vaihtelu aiheuttaisi paradigmojen sekaantumista

puuhka puuhkan (puuhanlahko lahkon (lahon)

10

Astevaihtelun ulkopuolelle jääviä ryhmiä

• Eräät henkilönnimet:Kauko KaukonSirpa Sirpan

• Useat nuoret lainasanat:muki mukissa; mukinauto autossa (*audossa)

11

Suffiksaalinen astevaihtelu

• Heikon ja vahvan asteen vaihtelu riippuu edellisen tavun painosta:– painollisen tavun vokaalin jäljessä vahva aste– painottoman tavun vokaalin jäljessä heikko aste

Esim. partitiivin päätteessä t vaihtelee Ø:n eikä d:n kanssa:

puu+ta; sa+la+moi+takala+a (*ka+la+da); ta+lo+a (*ta+lo+da)

12

Supistuminen

• Supistuminen on äänteenmuutos, jossa kaksi alkuaan eri tavuihin kuulunutta lyhyttä vokaalia on joutunut samaan tavuun ja muodostaa pitkän supistumavokaalin tai supistuma-diftongin:

vierailla vierahillaveneet venehet

13

Supistumaverbit

• Supistumaverbeiksi sanotaan sellaisia kaksivartaloisia verbejä, joiden vokaalivartalo päättyy pitkään vokaaliin:

pelätä pelkää-hakata hakkaa-luvata lupaa-

14

Supistumaverbit: jatkuu

• Supistumaverbeinä pidetään myös sellaisia kaksivartaloisia verbejä, joiden vokaalivartalo päättyy kahteen lyhyeen vokaaliin:

kadota katoa-langeta lankea-selvitä selviä-

15

Supistumanominit

• Supistumanomineiksi sanotaan sellaisia nomineja, joiden vokaalivartalo päättyy pääpainottoman tavun pitkään vokaaliin:

vene venee-nori orii-nrakas rakkaa-n

16

Supistumanominit: jatkuu

• Supistumanomineina pidetään myös sellaisia nomineja, joiden vokaalivartalo päättyy kahteen lyhyeen vokaaliin:

vihreä vihreä-nlyhyt lyhye-nainoa ainoa-n

17

t ~ s -vaihtelu

• t ~ s –vaihtelu on äännevaihtelu, jossa sanan eri taivutusmuodoissa muuten on t (tai sen heikko aste d), mutta i:n edellä s.

18

t ~ s –vaihtelu toteutuu seuraavissa muotoryhmissä

• a) kaksivartaloiset te-nominit, joissa yksikön nominatiivissa ja monikon i: edellä on s, muissa muodoissa t:

sute-na; sude-n; sus-i-ssa

• b) nte-vartaloiset ordinaalit; yksikön nominatiivissa ja monikon i:n edellä on s, muissa muodoissa t:

viides: viidens+i+nä

19

t ~ s –vaihtelu jatkuu

• c) Ne tA-vartaloiset verbit, joissa a/ä katoaa ennen suffiksin i:tä:

kieltä+ä kiels+irakenta+a rakens+ilöytä+vät löys+ivät

20

t ~ s –vaihtelu jatkuu

• d) Supistumaverbit:

vastat+koon vastaa+n vastas+inpudot+koon putoa+n putos+in

21

Loppukahdennus (rajageminaatio)

• Seuraavan sanan alkukonsonantti kahdentuu yhtäjaksoisessa puheessa tiettyjen sananmuototyyppien jäljessä, esim. [menek kotiin].

• Jos seuraava sana päättyy vokaaliin, sanojen rajalla voi ääntyä glottaaliklusiili (huolellisessa ääntämyksessä sekin kahdentuu), esim. [ota’ ’itse].

22

Loppukahdennus: jatkuu

• Loppukahdennus toteutuu myös sanan sisällä yhdyssanoissa sekä liitepartikkeleiden ja lAinen-, mAinen –adjektiivijohdinten edellä:

hernekeitto [hernekkeitto]otapas [otappas]eläkeläinen [eläkelläinen]aavemainen [aavemmainen]

23

Tärkeimmät sananmuototyypit, joissa tapahtuu loppukahdennus

• Yks. 2. pers. imperatiivi:tulet tänne; anna’ ’olla

• A-infinitiivi:saako tullas sisään

24

Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu

• Verbin kieltomuodot (ei konditionaali):en otak kahvia; älä tulet tänne;älkää tulkol lähelle

• Tuote-nominien yks. nominatiivisadel lakkasi; puoluettuki

25

Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu

• Allatiivi:meillet tulee vieraita

• 3. pers. omistusliite –nsAx:

vaimonsak kanssa

• stix-adverbit:runsaastiv vettä

26

Loppukahdenteiset sananmuototyypit: jatkuu

• nnex-adverbit:sinnet tännem mentiin

• (i)tsex-adverbit:sähkeitsej ja puhelimitse

27

Loppukahdennus: jatkuu• Loppukahdennus tapahtuu vain sellaisten

morfeemien yhteydessä, jotka ennen ovat päättyneet konsonanttiin (pääasiassa k:hon tai h:hon).

• Tämä loppukonsonantti on sananrajaisena assimiloitunut seuraavan konsonantin kaltaiseksi.

• Sananloppuiset k ja h ovat kadonneet, mutta niitä edustamassa on sanan lopussa ns. jäännöslopuke.