SUOMEN KIELIOPPIALKEISOPETUSTA VARTEN

TOIMITTANUT

K. E. BRUMMER

PORVOOSSA

WERNER SÖDERSTRÖM

Hinta i mk.

SUOMEN KIELIOPPIALKEISOPETUSTA VARTEN

TOIMITTANUT

K. E. BRUMMER

PORVOOSSA,Werner Söderström.

Porvoossa,

Werner Söderströmin kirjapainossa, 1895.

ESIPUHE.

Kun latinan kieli lyseissä siirryttyään I:ltä luokaltaIhlle luokalle lakkasi olemasta kaiken kieliopetuksen poh-jana, siirtyi tämä tehtävä äidinkielen opetukselle. Tämä onkuitenkin suomenkielisissä kouluissa tähän asti ollut vaikeatehtävä sopivan oppikirjan puutteen tähden. Joskin yleisetkieliopilliset käsitteet ovat saadut selville nykyään käytän-nössä olevan lukukirjan avulla, joka useinkin on hapuroi-mista sinne tänne, ovat säännöt ennen pitkää oppilaidenmuistista haihtuneet, kun niitä ei ole ollut mikään oppikirjatukemassa. Tätä puutetta poistaakseni ryhdyin tämän kir-jasen laadintaan. Sitä kokoon pannessani on minulla esi-kuvana ollut Maisteri E. Lagerbladhn arvokas teos »Svenskspråklära för lyceer ooh fruntimmerskolor», josta useimmatlukukappaleet, esimerkit ja säännöt olen suomentanut. Li-sännyt olen, mitä olen katsonut tarpeelliseksi suomenkielisenoppilaan tietää niin alhaisella asteella, kuin se on, jotavarten tämä kirjanen on tehty. Tarkoitus on nimittäin ettäoppikirja läpikäydään lysein kahtena ensimmäisenä luku-vuonna ennenkuin ryhdytään varsinaiseen systemaatisen Suo-menkielen kieliopin lukemiseen. Oppikirjaa sopineekäyttää tyttökouluissakin, jopa, sen alkupuolta, valmistuvis-sakin kouluissa.

Pälkäneellä heinäkuulla 1895.

Tekijä.

Muoto-oppi ja Lause-oppi.

I. Verbi. Substantiivi.1. Isä kyntää. Äiti kehrää. Koira haukkuu. Lintu

lentää. Mies makaa. Huone 'palaa. Puu viheriöitsee.Sanat kyntää, kehrää, haukkuu, lentää ilmaisevat

toimintaa, s. o. ilmoittavat, mitä jokin tekee. Sanatmakaa, palaa, viheriöitsee ilmaisevat tilaa.

Verbiksi nimitetään sellaista sanaa, jokailmoittaa jotakin tekemistä tahi tilaa.

Verbin eteen voipi asettaa sanat; minä, sinä, hän,se, me, te, he.

Lausu useampia verbejä!

2. Kala ui. Puu kasvaa. Pata kiehuu. Hämeen-linna on kaupunki. Kalle on poika.

Sanat kala, puu, pata, Hämeenlinna, Kalle ilmai-sevat, mikä jokin on.

Substantiiviksi nimitetään sellaista sa-naa, joka ilmoittaa, mikä jokin on.

Ilmaise useampia substantiiveja!Ilmaise verbit ja substantiivit seuraavassa kerto-

muksessa !

3. Kaksi pääskystä oli kerran tehnyt pesänsä räys-tään alle tallin oven kohdalle. Kohta huomasivat he varpusen

6

lentävän pesään. He koettivat karkoittaa sitä sieltä. Vaanvarpunenpa ei lähtenytkään, vaan puri heitä, kun yrittivätsisälle. Nytpä nähtiin kummia. Nämät kaksi pääskystäkutsuivat joukon muita pääskysiä avuksensa. Pääskysettoivat suussaan olkia ja savea. Näillä alkoivat he muuratapesän suuta umpeen. Varpunen olisi kuollut nälkään, elkoimuudan poika olisi pelastanut sitä sieltä. Pääskyset saivatpesänsä takaisin. Mutta siinä eivät ne enää viihtyneet, vaanrakensivat itselleen toisen pesän.

11. Yksinäinen lause.Predikaatti. Subjekti.

4. Tyttö neuloo. Nurmi on vihanta. Lapsetleikkivät. Äijä on väsynyt. Poika on kirjoittanut.Kynät ovat pyhittävät. Veli ja sisar luistelevat.

Tyttö neuloo. Mitä lausutaan? Että joku neuloo.Kestä lausutaan jotakin, s. o. kuka neuloo? Tyttö.

Nurmi on vihanta. Mitä lausutaan? Että jokinon vihanta. Mikä on vihanta? Nurmi.

Lapset leikkivät. Mitä lausutaan? Että jotkinleikkivät. Ketkä leikkivät? Lapset.

Kun jotakin lausutaan jostakin, syntyy lause. Siismuodostetaan lauseita, kun lausutaan tahi kirjoitetaan,mitä ajatellaan.

Lause on ajatuksen kielellinen ilmaus.Pura muut yllä olevat lauseet ja muodosta uusia.

5. Kussakin lauseessa on kaksi pääosaa: prcdikantti ja subjekti.

Predikaatti on se, joka lausutaan jos-takin. Yllä olevissa lauseissa tyttö neuloo, nurmi onvihanta, lapset leikkivät (4) ovat siis sanat neuloo, onvihanta, leikkivät predikaatteja.

Mitä lausutaan, s. o. mikä on predikaattina lau-seissa äijä on väsynyt, poika on kirjoittanut ja kynätovat pyhittävät?

Predikaatti on aina verbi.

Subjekti on se, josta jotakin lausutaan.Lauseissa tyttö neuloo, nurmi on vihanta, lapset

leikkivät ovat siis sanat tyttö, nurmi, lapset subjek-teja. Mistä predikaatti lausutaan, s. o. mikä on sub-jektina lauseissa äijä on väsynyt, poika on kirjoittanut,kynät ovat pyhittävät?

Subjekti vastaa kysymykseen, joka muodostetaansanoista kuka, mikä, ketkä, mitkä ynnä predikaatista.Katso edelliseen (4). Kuka neuloo? Mikä on vihanta?Ketkä leikkivät?

Lauseen subjektina on tavallisesti substantiivi.Lause, jossa on ainoastaan yksi predikaatti, on yksi-

näinen lause.Eroita predikaatti ja subjekti seuraavissa lauseissa!

6. Kevät,

Kevät on tullut. Pilvet ovat hajonneet. Auringonsäteet lämmittävät. Lumi ja jäät ovat sulaneet. Vedetovat taasen sinertävät ja niityt vihannoivat. Valkovuokkoja sinivuokko kukkivat. Puut saavat lehdet. Muuttolinnutpalaavat Pohjolaan. Leivo laulaa jo ylhäällä pilvissä. Onkokäki jo tullut? Ihmiset ja eläimet iloitsevat. Oi, kuinkakevät on ihana!

7

8

111. Adjektiivi. Laskusanat.

7. Ahkera poika lukee. Äkäiset koirat purevat.Kiltit lapset odottavat. Jumala on hyvä. Omena onympyriäinen. Pieni lapsi leikkii.

Sanat ahkera, äkäiset, kiltit, hyvä, ympyriäinen,pieni ilmaisevat, minkälainen jokin on.

Adjektiiviksi nimitetään sellaista sa-naa, joka ilmaisee, 'minkälainen jokin on.

Lausu useampia adjektiivejä!8. Substantiiveja ja adjektiivejä nimitetään yhtei-

sellä nimellä nominiksi.

Moittiniksi nimitetään sanaa, joku ilmai-see mikä tahi minkälainen jokin on.

9. Yhden tunnin kuluessa laski kaksi luokanoppilasta viisi esimerkkiä. Yaan ei kukaan ennättänytlaskea yhdeksättä ja kymmenettä esimerkkiä. Seitse-män oppilasta laski kahdeksan esimerkkiä.

Sanat yksi, viisi, seitsemän, kahdeksan ilmaisevatmäärättyä litkua ja vastaavat kysymykseen montako?

Sanat yhdeksäs ja kymmenes ilmaisevat määrättyäjärjestystä ja vastaavat kysymykseen monesko?

Vitiskusanoiksi nimitetään sellaisia sa-noja, jotka ilmaisevat määrättyä lukua tahijärjestystä.

Laskusanat ovat kahta lajia: Icardinaaliset 1. perus-lukuja ja ordinaaliset l. järjestyslukuja

Kardinaaliset ilmoittavat määrättyä lukua ja vas-taavat kysymykseen montako? •

9

Ordinaaliset ilmaisevat määrättyä järjestystä javastaavat kysymykseen monesko?

Lausu useampia laskusanoja!Lausu adjektiivit ja laskusanat seuraavassa kappaleessa.

10. Helsingin satamissa.Helsingillä on kaksi hyvää satamaa. Pohjoissatama

ja Eteläsatama. Siellä on nyt viidestätoista kahteenkym-meneen suurempaan ja pienempään laivaan. Kaunein onLinnea. Se on pitkä ja soikka sekä on väriltään vaaleaja soma. Murtaja sitä vastoin on ulkomuodoltaan ruma,sillä se on leveä, jyhkeä ja musta. Eilen tuli satamaanneljä suurta sotalaivaa ja kuusi pientä torpedolaivaa. En-simmäisellä ja kolmannella laivalla oli kolme korkeata mas-toa, kaunistettuina koreilla, monivärisillä lipuilla. Torpedo-venheistä oli neljäs ja viides pienimmät sekä niin matalat,että ne tuskin näkyivät yli veden pinnan.

IV. Pronomini.11. Liisa sanoi serkullensa (Liisan serkulle) Pe-

kalle: » Minä (Liisa) sain syntymäpäivänäni (Liisansyntymäpäivänä) kaksi kirjaa, jotka (kirjat) ovat san-gen opettavaisia. Sellaisia (opettavaisia) pitäisi kaikkienkirjain olla. Oletko sinä (Pekka) lukenut ne (kirjat)?Pokka sanoi,' etfei hän (Pekka) tunne niitä (kirjoja).Hän (Pekka) pyysi sentähdon, että hän (Liisa) lainaisine molemmat (kirjat) hänelle (Pekalle).

Liitteet ma, ni sekä sanat minä, jotka, sellaisia,kaikkien, sinä, ne, hän, niitä, molemmat käytetään tässäsubstantiivien (Liisa, kirjat, Pekka) sekä adjektiivin(opettavainen) asemesta.

10

Pronominiksi nimitetään selluista sa-naa, jota käytetään joko substantiivin tahiadjektiivin asemesta.

Pronominia käytetään joko substantiivina,substantiivipronomini, tahi adjektiivinä, adjektiivi-pronomini.

Käyttämällä pronominia vältetään saman sanantaaja kertaaminen, joka kuuluu rumalta.

Lue ääneesi yllä oleva lukukappale käyttämällä sulku-merkkien sisällä olevia sanoja pronominien verosta.

Etsi pronominit seuraavassa kappaleessa!

12. Hyvä isäntä.Eräs isäntä kutsui luoksensa kaikki torpparinsa. Hän

sanoi heille: »Te olette kaikki olleet minulle mieliksi; minätahdon antaa teille sen palkinnon, jonka te ansaitsette». Jaisäntä antoi kullekin torpparille kappaleen maata heille it-selleen viljeltäväksi. Ei kukaan voinut riistää sitä heiltä.Silloin auttoivat kaikki toinen toistansa viljelemisessä, japian nähtiin heidän maapalstansa antavan runsaan sadon.Vaan matkustajat, jotka näkivät sen varakkaan talon, kysyi-vät, kenen se oli. Ja he lisäsivät: »Me emme ole missäänosassa maatamme nähneet niin kauniita vainioita ja niintyytyväisiä ihmisiä».

V. Yksinkertaiset ja yhdistetyt verbimuodot.Apuverbi.

13. Lintu visertää. Laulu vaikeni. Laululinnutovat muuttaneet lämpöisempiin maihin. Vankien tavattulevat parannetuiksi, jos heidän täytyy istua yksin.

11

Koululapset ■voivat saada hyvät todistukset, jos ho tah-tovat olla ahkeria. Kaikkien ihmisten pitää tehdä työtä.Ei vielä liene liian myöhä. Tämä saattaa tapahtua kellehyvänsä. Mitä mahtaa tulla tuosta miehestä! Huo-menna taitaa sataa.

Lauseessa lintu visertää on sana visertää yksintäydellinen verbimuoto. Samoin on vaikeni yksin täy-dellinen verbimuoto.

Yksinkertaiseksi nimitetään sitä verbimuotoa,jossa verbi on yksin.

Lauseessa laululinnut ovat muuttaneet lämpöi-sernpiin maihin muodostaa verbi muuttaneet yhteydessäsanan ovat kanssa verbimuodon.

Ne verbit, joiden avulla eräitä verbimuotoja muo-dostetaan, nimitetään apuverbeiksi.

Yhdistetyksi nimitetään verbimuotoa, jonkapääverbi ja apuverbi muodostavat.

Mitä yhdistettyjä verbimuotoja ja apuverbejä onmuissa yllä olevissa lauseissa?

Apuverbejä ovat: olen, tulen, täytyy, voin, tahdon,pitää, lienen, saatan, mahdan, taidan.

Etsi yksinkertaiset ja yhdistetyt verbimuodot ja apu-verbit seuraavassa kertomuksessa!

14. Hölmöläiset.Kun Hölmöläisten piti leikata ruista, tekivät he sen

työn niin perinpohjaisesti, että he yhtenä päivänä olivatleikanneet ainoastaan yhden saran. Illalla oli jäljellä kaksisarkaa. Matti tahtoi auttaa Hölmöläisiä ja yöllä loikkasihän ja sitoi sen, mikä vielä oli leikkaamatta. Kun he aa-mulla tulivat pellolle ja huomasivat, että se oli leikattu niinvähässä ajassa, sanoivat he: »Kukahan tämän lienee teh-

12

nyt? Se mahlaa olla noita, sillä tavallinen ihminen se eisaata olla». Samassa näkivät he Malin sirpin kuhilaanpäässä. Silloin luulivat he että noita oli muuttanut itsensäsirpiksi. Se oli upotettava, etfei se toisen kerran pilaisiväen perinpohjaista työtä. Silloin sitoivat he suuren kivensirppiin, että se uppoisi, ja soutivat sen ulos järvelle.Vaan kun heidän piti heittää se järveen, tarttui se veneenlaitaan; vene meni kumoon ja Hölmöläiset hädin tuskinpääsivät hengissä maalle.

YI. Predikaatintäyte.

15, Varis on lintu. Ilma on kaunis. Taivasoli eilen pilvinen. Nuorukainen tulee mieheksi. Ra-kennus tulee valmiiksi. Tyttö on Kaisa nimeltään.

Jos sanotaan: varis on, ilma on, taivas oli, nuoru-kainen tulee, rakennus tulee, tyttö on, niin ei ole il-maistu täydellistä ajatusta. Täytyy sanoa, mikä varison, millainen ilma on, millainen taivas oli, miksi nuoru-kainen tulee, mikä tyttö on, saadaksemme lauseen täy-delliseksi.

Verbit on, tulee ovat merkitykseltään vaillinaisia,niin että ne eivät yksin voi muodostaa täydellistä predi-kaattia. Ne tarvitsevat sentähden predikaatintäytteen.

Lauseessa ilma on kaunis muodostavat sanat onkaunis yhdessä predikaatin; sen muodostavat siis pre-dikaatinverbi on ja predikaatintäyte kaunis.

Nuorukainen tulee mieheksi. Mikä on predikaatti,prcdikaatinverbi ja predikaatintäyte?

Ilmaise predikaatti, prcdikaatinverbi ]a.predikaatin-täyte noissa muissa lauseissa!

13

Predikaatintäyte on tavallisesti substantiivi tahiadjektiivi.

Ilmaise predikaatit, predikaatinverbit ja predikaatin-täytteet seuraavassa kertomuksessa!

16. Koulutoverit.Vilho ja Jaakko olivat koulutovereja. Vilho oli ah-

kera, vaan Jaakko oli kovin laiska. Sentähden pitivätkaikki ihmiset edellisestä ja hän tuli ajan varrella nimis-mieheksi. Eräänä päivänä kohtasi nimismies erään kerjä-läisen. Tämä sanoi rukoillen: »Auta minua; minä olenniin nälissäni. Oi, kuinka minä olen onneton! Minun enti-set lukutoverini ovat tulleet arvokkaiksi virkamiehiksi. Vaanminä olen heittiö ja pysyn sinä. Minä olen nimeltäni Jaakko.Koulussa nimitettiin minua Laiska-Jaakoksi.»

Vilho oli hyväsydämminen ja hankki koulutoveri rau-kalleen pienen viran.

VII. Substantiivein luku (numerus).17. Yksi tyttö lukee, sillaikaa kun useat tytöt

neulovat. Yksi leppä on niityllä, vaan useita leppiäkasvaa järven rannalla. Minun kirjassani on ainoas-taan yksi kuva, vaan sinun kirjassasi on useampia ku-via. Varpunen jää talven yli luoksemme, vaan kaikkilaululinnut muuttavat lämpöisempiin maihin. Ruotsion nyt yksi valtakunta, vaan muinoin oli se jaettuuseampiin valtakuntiin. Ei ole yhtään kaupunkia kir-kotta, eikä maata kauppiaitta.

Sanat tyttö, leppä, kuva, varpunen ilmaisevatyhden esineen; vaan tytöt, leppiä, kuvia, laululinnutilmaisevat useampia esineitä.

14

Useimmilla substantiiveilla on kaksi lukua: Yk-sikkö (singulaari) ja monikko (pluraali).

Nimitä useampia substantiiveja singulaarissa japluraalissa!

VIII. Personaalipronominit.Liitännäispronominit eli possessiivisuffiksit.

18. Juho sanoi kerskaten Kallelle: »Nyt minäolen oppinut uimaan. Milloin sinä opit sitä?« »Odotavähän!» vastasi Kalle. »Veljeni tulee pian kotiin. Hänon uimistaidon maisteri, ja minä pyydän häntä opetta-maan minuakin uimaan». »Tunnetko sinä minun si-saren? Hän ui paremmin kuin kukaan hänen tove-reistansa ja häntä ei ole kukaan opettanut uimaan.Hän on itse opettanut itseänsä. Parin viikon kuluttuame näemme, kuka meistä ui paremmin.» Samassa nä-kivät he Pekan tulevan. »Millä te huvittolette itse-änne?» kysyi hän. Molemmat pojat luulivat näkevänsähänen ulkomuodostaan, että hän oli utelias kuulemaanheidän keskusteluansa. Se äköitti heitä. Sentähdenvastasi Juho äkäisesti: » Minulla ori oma toimemj hoidasinä oinas;:/ Minun huvini on yhtä hyvä kuin sinun.»Pekka sanoi suopeasti: »Kukin hoitakoon vain omiatoimiansa ja huvejansa. Vaan ilomme tulee suurem-maksi, kun ja’amme sen muiden kanssa. Minä on kui-tenkaan tahdo häiritä teidän huvejanne. Hyvästi!»

Minä, sinä, hän, me, te, he, itse ovat personaali-pronomineja.

Personaalipronomini ilmaisee persoonan.Persoona on kolminainen: ensimmäinen 'per-

soona, minä, ilmaise sen, joka puhuu; toinen per-

15

soona, sinä, ilmaisee sen, jota puhutellaan; kolmaspersoona, hän, ilmaisee sen, josta puhutaan. Minäon pluraalissa me, sinä te, hän he.

Personaalipronomini on substantiivi.

19. Ni, si, nsa (nsä) mme, nne, ovat liitännäis-pronomineja oli possessiivisuffikseja ja ilmoitta,vai omis-tajan.

Etsi personaali- ja liitännäispronominit kappa-leessa 12!

IX. Verbin luku, persoona ja tempori.

20. Minä sano- n. Sinä sano- 1. Hän sano- o.Me sano-mme. Te sano- tte. He sano-v at. Hän saa.Poika syö.

Verbin luku on singulaari, kun se sanotaan yh-destä esineestä, ja pluraali, kun se sanotaan monestaesineestä.

Verbi sanotaan olevan ensimmäisessä persoonassa,kun sen subjekti on minä tahi me; toisessa persoo-nassa, kun sen subjekti on sinä tahi te ja kolman-nessa persoonassa, kun sen subjekti on hän tahi hetahi muu substantiivi.

Kussakin taipuvaisessa sanassa erotamme kaksi osaa.Vartalo, sanan muuttumaton osa; pääte, sanan

muuttuvainen osa.Singulaarin l:sen persoonan pääte on n; 2:sen t;

3:non vokaalin pitennys tahi on se päätteetön.Pluraalin l;sen mme; 2:sen tte; 3:nen vat (vät).

16

21. Leivo laulaa. Leivo on laulanut. Eukkokutoo. Eukot ovat kutoneet. Merimies soutaa. Meri-miehet ovat soutaneet.

Leivo lauloi. Leivo oli laulanut. Eukko kutoi.Eukko oli kutonut. Merimies souti. Merimiehet oli-vat soutaneet.

Leivo laulaa huomenna. Leivo on laulanut huo-menna, kun lapset tulevat puutarhaan. Eukko kutoohuomenna. Eukko on huomenna kutonut , ennenkuinhän lakaisee lattian. Pekka sontaa huomenna. Pekkaon huomenna soutanut, kun Matti alkaa soutaa.

Kun sanotaan: leivo laulctytahi leivo on laulanut,ilmaistaan että jotakin juuri nyt tapahtuu tahi on ta-pahtunut.

Kun sanotaan: leivo lauloi tahi leivo oli laulanutilmaistaan että jotakin ennen tapahtui tahi oli tapah-tunut.

Kun sanotaan: leivo laulaa huomenna tahi leivoon huomenna laulanut, ilmaistaan että jotakin vastedestapahtuu tahi on tapahtunut.

Aika, jolloin tekeminen tapahtuu, on siis joko mene-mätön (s. o. nykyinen ja tuleva), tahi mennyt.

Tekeminen taas on joko päättymätön tahi päät-tynyt.

Temporit 1. ajallismuodot ovat siis seuraavat:Menemättömän s. o. nykyisen ja J a. preesensi-futuuri.

tulevan ajan temporit . . . . \ b. perfekti.~ te. imperfekti.Mennen aian temporit 1 ,

, ,„,

~' Id. pluskvamperfekti.

Preesensi-futuuri ilmais tekemistänyky- tai tulevassa ajassa. <

17

Perfekti ilmaisee päättynyttä tekemistä nyky- taitulevassa ajassa.

Imperfekti ilmaisee päättymätöntä tekemistä men-neessä ajassa.

Pluskvamperfekti ilmaisee päättynyttä tekemistämenneessä ajassa.

Preesensi-futuuri ja imperfekti ovat yksinkertai-sia, muut yhdistettyjä tomporeja.

Ilmaise persoona, luku ja temporit seuraavassa kerto-muksessa!

22. Kärpänen ja hämähäkki.Nuori ruhtinas sanoi usein: »Mitähän varten Jumala

on luonut nuot kärpäset ja hämähäkit; nehän eivät hyödytäketään. Ne ovat vain ihmisten kiusana. Ensi kevännä,kun lämmin on tullut, virkoovat ne taas uuteen elämään».Syttyipä sota. Nuoren ruhtinaan täytyi myös mennä so-taan. Väsyneenä pani hän ma’ata puun juurelle. Vihol-linen hiipi hiljaa ruhtinaan luo ja aikoi tappaa hänet.Kärpänen pisti silloin ruhtinasta poskeen. Hän heräsi jahuomasi vihollisensa. Hänen onnistui pelastaa henkensä.

Sen jälkeen meni ruhtinas erääseen luolaan. Viholli-set ajoivat häntä takaa. Kun he olivat tulleet luolan suulle,sanoi yksi heistä: »Tuonne hän on varmaankin mennytpiiloon». »Ei häntä siellä ole», sanoi toinen, »hän ei olevoinut mennä sinne repimättä hämähäkin verkkoa».

Hämähäkki oli kutonut verkkonsa luolan suulle, sill-aikaa kuin ruhtinas oli luolassa, ja siten pelasti se ruhti-naan vihollisten käsistä.

2

18

X. Kasvanut lause.Predikaatinosa. Subjektinosa. Sanainjärjestys.

23. Kukka kukoistaa. Tähti välkkyy. Ihmisenelämä on lyhyt. Kaunis on illan kuu ja välkkyvävirran kalvo. Myrsky kaataa usein suuria puita. Syk-syn kolkko, synkkä ilta kattaa kaupungin ja maan.

Paljas on lause, jossa on ainoastaan predikaattija subjekti.

Kasvanut on lause, jossa joko predikaatilla tahisubjektilla tahi kummallakin on määräyksiä.

Kussakin kasvaneessa lauseessa eroitamme kaksiosaa: predikaatinosa ja subjektinosa.

Predikaatinosa on predikaatti määräyksineen, sub-jektinosa on subjekti määräyksineen.

Sitä lauseen jäsentä, jolla on määräys, nimitetäänpääsanaksi.

24. Lauseessa ihmisen elämä on lyhyt, on sub-jekti ennen predikaattia. Sanain järjestys on siinä suora.

Lauseessa kaunis on illan kuu , on predikaatti en-nen subjektia. Sanain järjestys on siinä takaperoinen.

Hae seuraavassa kappaleessa kaikki määräykset ja il-maise, mihin pääsanoihin ne kuuluvat. Ilmaise myöskin,missä lauseissa sanainjärjestys on suora, missä takaperoinen!

25. Mehiläinen ja kyhkynen.Oli kesäpäivä. Mehiläinen lenteli kukkasesta kukka-

seen. Se näki, kuinka pikkulinnut lentelivät joen poikki.Mehiläinenkin päätti lentää joen yli. Kun se oli päässytjoen keskikohdalle, puhalsi vihuri ja mettiäinen putosi jo-keen. Kyhkyinen istui joen rannalla koivun latvassa. Kun

19

kylikyinen näki, että mehiläinen oli hukkumaisillaan, lensise mehiläisen luo ja pudotti lehden mettiäisen eteen. Met-säinen pelastui lehdelle. Kyhkynen kuherteli illalla lehdossa.Metsästäjä hiipi salaa lähelle. Hän nosti pyssyn poskelleenja tähtäsi. Tämän huomasi mehiläinen ja pisti samassaampujata käteen. Pau, pamahti pyssy. Luoti lensi har-haan ja kyhkynen pelastui.

XI. Nominein taivutus 1. deklinatsiooni.

26. Valhe on kaikkien paheiden äiti. Suomenjärvet ovat monet. Pojan ahkeruus on erinomainen.Isä osti uuden kirjan. Metsästäjä ampui karhun.Minä tulin jalan. Kotona on hyvä olla. Riihen luonakasvaa mansikoita. Isä on pappina Laukaassa. Ko-toa lähdemme ulos maailmaan. Kirkon luota kuuluumeteliä. Häme on osa Suomenmaata. Miehellä eiole kirvestä. Poika juoksi tuvan ta’akse. Pallo vierikaivon luo. Nuorukainen varttui mieheksi. Pappisamaa kirkossa. Vanhemmat ovat heinässä. Isä pa-lasi kaupungista, äiti marjasta. Viholliset ryntäsivätkaupunkiin. Työtä kestää yöhön asti. Väki läksi tal-kooseen. Kirkolla istuu paljo väkeä. Silmillä näemme.Äiti osti kauppiaalta huivin. Lapset palaavat kai-volta, kun isä tulee metsältä. Pappi lahjoitti sisarel-leni raamatun. Veli juoksi kaivolle. Metsästäjät läk-sivät metsälle. Ilman Jumalan pelotta on ihminenkurja. Isäntä myi talon viljoilleen.

Kauppias osti kalat ja marjat. Poika oli porossapolvin, kypenissä kyynäsvarsin.

Noiden talojen pellot ovat huonossa kunnossa.

SingulaarinNominatiivi on päätteetön, vastaa kysymykseen kuka, mikä? esim. talo.Genetiivi’» pääte on n ja se vastaa kysym. minkä oma? » talo n.Akkusatiivi’» » » n » » » » minkä? » talon.Instruktiivi’» » » » » » » » millä kainoin? » talo-n.Essiivi’» » »na (nå) » » » » minä? » talo na.Partitiivi’» » » a(å)ta(tä)* » » mitä? . talo a.Translatiivi’» » » ksi ja » » » miksi? » talo-ksi.Inessiivi’» » » ssa(ssä ) » » » » missä? » talossa.Elatiivi’» » » sta(stä) » » » » mistä? » talosta.Illatiivi’» » » vokaalin pitennys ja w, A-», s een ; vastaa kysymykseen

mihin? esim. lalo-on; yöhön; talkooseen.Adessiivi’» pääte on lla (llä) ja vastaa kysym. millä? esim. talo-lla.Ablatiivi’» » » Itä (Itä) » » » miltä? » talo lta.Allatiivi’» » » Ile » » » mille? » talo-lle.Abesiivi’» » » tta ( ttä) » » » mitä vailla? » talo tta.Komitatiivi’» » » »e » » » mikä seurana?»talo-t»e(nsa)Kaasuksia eli sijoja on siis 15.Pluraalin merkki on i.Pluraalin kaasuspäätteet ovat samat kuin singulaarin paitse että nominatiivi’»

■ pääte on t esim. talo-t.Akkusatiivi’» pääte on t esim. talo t.Genetiivi’» » » e» ja den » talo-jen; maiden.Illatiivi’» » » h-n ja sun » taloihin; varpaisiin.

Nominein vartalo saadaan essiivistä leikkaamalla pois sen pääte.Nominein taivutus nimitetään dekllnatslooniksi.Ilmaise nominein numerus ja kaasus seuraavassa kertomuksessa!

27. Koulu.

Lapsia opetetaan koulussa. Äiti on lapsien ensimmäi-nen opettaja. Hän on tukenut ensimmäisiä askeleitamme.Hän on opettanut meitä puhumaan. Hän on meille ensinpuhunut Jumalasta. Hän neuvoi meitä rukoilemaan. Isäja äiti neuvoivat meille ensimmäiset aakkoset. Paljon muu-takin olemme oppineet vanhemmiltamme. Vanhemmillammeon paljo työtä. He eivät ehdi meille kaikkia opettamaan.Koulut ovat kotien apuna. Koulut jalkavat kotiopetusta.

20

21

Lapset pannaan kouluun noin kahdeksan vuoden vanhoina.Muutamat alkavat käydä koulua nuorempanakin; toiset taasovat vanhempiakin, kun menevät kouluun.

Koulu on suuri huone. Koulussa on paljo pöytiä japenkkejä. Lapset istuvat hiljaisina penkkiriveillä. Heidänedessään on pieniä pöytiä. Opettajalla on myös pöytä.Hän istuu pöydän takana luolilla lasten edessä. Opettajakertoo opettavaisia kertomuksia. Hän näyttelee lapsille ku-via ja selittää niiden merkityksiä. Opettaja kyselee lapsiltasitä, mitä hän on kertonut. Lapset vastaavat opettajankysymyksiin. Vastauksien tulee olla selvät. Kun kello soi,tulee lasten tulla sisälle kouluhuoneeseen. Kun lapset kasva-vat isommiksi, saavat he oppia enemmän. Opitta on ih-misen vaikea tulla toimeen.

XII. Adjektiivien komparatsiooni.

28. Kaarlo on ahkera. Pekka on ahkerampi.Juho on ahkerin.

Kivi on raskas. Rauta on raskaampaa. Kultaon raskainta. Tilhi on pieni. Varpunen on pienempi.Kolibri on pienin kaikista linnuista.

Adjektiivin perusmuotoa nimitetään positiiviksijoka ilmaisee ominaisuuden yleensä.

Komparatiivi ilmaisee että sama ominaisuus ontoisessa esineessä suurempi kuin toisessa.

Superlatiivi ilmaisee että sama ominaisuus onjossakin esineessä suurimmassa määrässä.

Komparatiivin pääte on rnpi; superlatiivin in.Komparatiivin vartalo päättyy päätteellä mpa [mpä) ;

superlatiivin päätteellä impa (impä).

22

Kuinka kuuluu sanain hyvä, pitkä, paljo kom-paratiivi ja superlatiivi?

Ilmaise adjektiivein positiivi, komparatiivi ja superla-tiivi seuraavassa kertomuksessa!

29. Eräänä päivänä ehdoitteli Kustaa, että Ilmari jahän soutaisivat kilpaa. Rannalta näkivät he Laurin tulevanetäällä. Hänen- soutunsa kävi yhä rivakkaammaksi ja kot-vasen kuluttua oli hän siellä. Ilmari arveli että soudettai-siin pitempi matka suurimman ulapan yli Ristisaareen, vaanKustaa puolusti lyhyempää matkaa ja Lauri ehdoitteli ly-hyintä matkaa Leppäinsaareen. Hänen ehdotuksensa olikinviisain, sillä yhä synkempiä pilviä kohosi taivasrannalla.Sovitun merkin mukaan aljettiin soutaa. Tuuli, joka läh-teissä oli kova, paisui yhä kovemmaksi, jota kauvemmaksipojat tulivat ulapalle. Laurin soutu oli tyyntä ja voima-kasta, Kustaan hieman taajempaa, Ilmarin rivakkainta jalaajinta. Sentähden pääsikin Ilmari alussa vähän edelle,vaan hän väsyi pian, ja toiset menivät hänen ohitsensa.Matka veneiden välillä kävi yhä suuremmaksi. Suurim-malla vaikeudella pääsi Ilmari vihdoin Leppäinsaareen,jossa aikaisimmin Lauri ja vähän myöhemmin Kustaa oli-vat nousseet maalle. Siten sai Lauri, joka oli nuorin, kau-niimman voiton monta vuotta vanhemmista kilpailijoistaan.

XIII. Demonstratiivi- ja indefiniittipronominit.

30. Tämä kirja on minun, tuo on sinun, se sielläisän kaapissa on hänen. Tämän kirjan kannet ovatvanhat, tuon ovat uudet. Tänä päivänä olen lukenutmonta hauskaa kertomusta. Hän seisoi siinä paikassa.Sillä rahalla osti isä lehmän. Rämät kirjat ovat opot-

23

tajan, nuot opettajattaren, ne siellä kotona ovat isän.Näiden kukkien tuoksu on suloinen, noiden vasten-mielinen. Niiden kirjojen kannet olivat rikkinäiset.Tee näin, eläkä noin, niin tulee hyvä.

Demonstratiivipronominit ovat: tämä, tuo, se; pl.nämät, nuot, ne, ja osoittavat jotakin persoonaa tahiesinettä.

31. Apuatarvitsevaista tulee jokaisen auttaa. Ku-kin on itseänsä lähinnä. Ei kukaan voi kaikkia tehdä.Ei mikään ole niin vaikeata kuin tuntea omat virheensä.Joku sanoi nähneensä leijonan. Jos jokin tässä maail-massa on pahaa, on valhe sitä. Monella ihmisellä onpahat tavat. Kumpikin meistä on siihen syypää. Eikumpainenkaan teistä tunnustanut rikostansa. Molem-milla heistä on kuvakirjoja. Sama on asianlaita, vaikkaniinkin teet.

Indefiniittipronomineja ovat; jokainen, kukaan,mikään, kukin, mikin, joku, jokin, joka, moni, monias,sama, kumpikin, kumpainenkin, itse, eräs, muudan,muutama, molemmat, muu, kaikki, jompikumpi. Neilmaisevat jonkun epämääräisen persoonan tai esineen.

Hae pronominit seuraavassa kertomuksessa!

32. Eksynyt.

Pikku Liisa oli kalastajaväen ainoa lapsi. Eräänäpäivänä oli hän kadonnut eikä kukaan tiennyt mitään hä-nestä. Molemmilta naapureilta saarella kysyttiin, oliko hänollut heidän luonaan, vaan ei kumpikaan ollut nähnyt häntä.Niin kului tunti toisensa perästä ja yö tuli. Vaan sinäyönä ei kukaan voinut ma’ata. Päivän koitteissa kiiruhtivatkaikki hakemaan Liisaa. Tälläkin kertaa oli se turhaa.Molemmat vanhemmat olivat epätoivossa. Isä lupasi suu-ren palkinnon sille, joka toisi tytön kotiin. Kukin teki pa-

24

rastansa. Sittekun siten joka kolkka itse saaressa oli läpietsitty, mentiin niihin moniin saariin, jotka olivat läheisyy-dessä. Tämäkin näytti turhalta. Äiti yksin teki vielä yhdenkoetuksen ja tällä kerralla menestyksellä. Hän souti ylisuuren ulapan ulos merelle pienien, asumattomien saarienja karien ohi. Siinä samassa kuuli hän Liisan huutavaneräästä saaresta: »Äiti, äiti! Tällä saarella minä olen ollutyötä. Minä purjehdin tänne tämän laudan päällä ja sepäoli hauskaa».

XIV. Attribuutti.33. Huono seuranpito turmelee hyvät tavat. Hyvä

puu kantaa hyvän hedelmän. Kuningas Aleksanderoli filosofi- Aristoteleen oppilas. Rautatie kulkee Kymijoen yli. Jalon runoilijan Runebergin nimi on kuole-maton. Helsinki, Suomen pääkaupunki, on perustettuKustaa Vaasan, Ruotsin mainion kuninkaan aikana.Tämä puoli pitäjätä on autiota. Osa väestä hukkui.Sana huono määrää välittömästi s. o. ilman verbin avuttasanaa seuranpito; sana hyvät on välitön määräys sa-nalle tavat; sana kuningas sanalle Aleksander; sanafilosofi, sanalle Aristoteleen; Aristoteleen sanalle oppi-las; joen sanalle Kymi; Runebergin sanalle nimi.

Attribuutti on sellainen määräys, jokavälittömästi liitetään substantiiviin.

Attribuutti on joko adjektiivi tahi substantiivi.Hae attribuutit seuraavassa kertomuksessa!

34. Mehiläinen.Ahkera mehiläinen lenteli ympäri kauniissa puutar-

hassa. Se imi makeata mehua puutarhan kaikista kukista.

25

Eräänä päivänä sanoi hyväntahtoinen puutarhuri: »Pienimehiläinen, varo itseäsi, sillä monet kukat ovat myrkylli-siä!» Mehiläinen vastasi: »Minä olen kiitollinen hyvästäneuvostasi; vaan minä olen oppinut imemään ainoastaanmakean hunajan ja jättämään ilkeän myrkyn».

XV. Verbin finiittimuodot.35. Jos poika lukee ahkerasti, taitaa hän läk-

synsä. Heinäsirkat lauloivat ja hyttyset hyppivät au-ringon paisteessa. 'Tuleeko kohta suvi? Oi, isänmaa,sinä olet äitini! Kuka epäillee Jumalan kaikkivaltaa?Huomenna ehkä satanee. Jos poika lukisi ahkerasti,taitaisi hän läksynsä. Lue ahkerasti, niin taidat läk-sysi! Laulakaa heinäsirkat ja hyppikää hyttyset au-ringon paisteessa! Oi, isänmaa, ole sinä äitini! Tul-koon kevät ja virkistäköön mieliämme!

Sanat taitaa, lauloivat, tuleeko, olet ilmaisevattekemisen todenperäiseksi.

Sanat epäillee, satanee, taitaisi ilmaisevat teke-misen ajatelluksi s. o. mahdolliseksi ja ehdonalaiseksi.

Sanat lue, laulakaa, tulkoon ilmaisevat tekemisenkäsketyksi t. kehoitetuksi ja toivotetuksi.

Verbillä on siis kolme tapaa eli finiittimodia:1. Indikatiivi, joka ilmoittaa tekemisen todelliseksi.2. Konjunktiivi joka ilmoittaa tekemisen ajatelluksi

s. o. mahdolliseksi ja ehdon-alaiseksi. (Potentsiaalija Konditsionaali).

3. Imperatiivi, joka ilmoittaa tekemisen käsketyksi,kehoitetuksi ja toivotetuksi.

26

Nämät kolme modtia nimitetään finiittimuodoiksi,(verbum finitum) koska niillä tekeminen ilmaistaanmäärätystä esineestä. Ne ovat siis lauseen predi-kaattina.

36. Kun sanotaan: Jos poika lukee ahkerasti,taitaa hän läksynsä; niin lausumme väitteen.

Kun sanomme: Tuleeko koltta suvi? lausummekysymyksen.

»

Kun sanomme: Oi, isänmaa, sinä olet äitini!lausumme huudakt uk s e n.

Lauseessa: Lue ahkerasti, niin taidat läksysi,lausumme käskyn.

Lauseessa: Tulkoon kevät ja virkistäköön mieli-ämme lausumme toivomuksen.

XVI. Verbin konjugatsiooni.

37. Verbin taivutus nimitetään konjuyalsiooniksi.Useammalla modilla on tunnuksensa, jonka avulla

se muodostetaan.Indilcatiivin preesensillä ei ole mitään tunnusta,

vaan liitetään persoonapäätteet suorastaan vartaloon;siis Prees-fut.: sano-n

sano-ifsano-osano-mmcsano-tiesano-vat.

27

Imperfektin tunnus on i;siis Imperf.; sano-m

sano-aYsano-'isano-immesano-ittesano-ivat.

Perfddi on yhdistetty toisesta partisipista (päätenut, nyt) ynnä olen verbistä;

siis Perf.: olen sanonutolet sanonuton sanomaolemme sanoncet

tolette sanoneetovat sanoneet.

Pluskvamperfekti on yhdistetty toisesta partisipistaynnä olen verbin imperfektistä;

siis Pluskvamperf: olin sanonutolit sanonutoli sanonutolimme sanoweetfolitte sanoneetolivat sanoneet.

Konjunktiivissä potentsiaalin 'preesensin tunnuson ne;siis potentsiaalin prees.-fut.: sano-nen

sano-netsano-weesano-nemmesano-nettesano -nevat.

28

potentsiaalin perf.: lienen ]lienet \ sanonutlienee Jlienemme 1lienette ? sanoneetlienevät

Konditsionaalin preesensin tunnus on isi;siis Konditsionaalin prees.-fut sano-isin

sano-isitsano-isisano-isimmesano-isittesano-isivat.

Konditsumaalin perf.; olisin j *

olisit sanemw,/olisi Jolisimme ]olisitte > sanoneetolisivat I

Imperatiivin tunnus on sulanut yhteen persoona-päätteiden kanssa;

siis Imperatiivin prees.-fut.: sano’sano-koonsano-haammesano-leaatte 1. uuno-haasano-koot.

Imperatiivin perf.; olkoon sanonutolkoot sanoncet.

Ilmaise verbein temporit ja ruodit- ynnä lauseiden la-jit seuraavassa kertomuksessa!

29

38. Linnunpesä.

Anna ja Yrjö menivät niitylle kukkia poimimaan.Yhfäkkiä läksi pieni lintu muutamasta mättäästä lentääräpäköimään. Yrjö läksi juoksemaan linnun perässä. Hänaikoi ottaa sen kiinni. »Yrjö, elä juokse, täällä on lin-nun pesä!« huudahti Anna. Yrjö kääntyi kohta takaisin.»Näytä minullekin, missä se on!« sanoi Yrjö. Anna näyttisen Yrjölle.

»Kuule, hyvä Anna, anna minulle yksi muna, pidäsinä kaikki muut! Ne ovat niin sieviä. Emmekö vie niitäkotiin ja leiki sitte niillä?* »Ei, veikko kulta, en minäanna sinulle, enkä ota itsekään. Äiti on monta kertaa sa-nonut, etfei kenenkään ihmisen pitäisi pikkulintuin pesiähävittää. Näistä munista tulee poikasia. Kun poikaset ovatkasvaneet emänsä kokoisiksi, laulelevat ne meille iloisesti.Ne hävittävät pahoja hyönteisiä ja syövät vahingollisia mato-jakin. Niin on äiti sanonut. Jos me nyt olisimme ottaneetmunat pesästä, ei niistä tulisi poikasia.* Yrjö tyytyi sis-konsa puheeseen ja muutaman viikon perästä, kun lapsettoisen kerran tulivat pesälle, olivat munat muuttuneet pie-niksi poikasiksi.

XYII. Objekti (kohde.)39. Transitiivinen ja intransitiivinen Verbi.

Renki ruokkii hevosta. Kissa tappaa hiiren. Poikasyö omenan. Opettaja kiittää oppilaita. Äiti vaalii lasta.Useinpa Pöyrtäjä kuohuillaan se kasteli häitä posket.

Lauseessa renki ruokkii hevosta ilmaisee sanahevosta esineen, jota verbin ruokkii vaikutus kohtaa.

Sana hevosta ilmaisee, mitä renki ruokkii.

30

Kissa tappaa hiiren. Sana hiiren ilmaisee, minkäkissa tappaa.

Opettaja kiittää oppilaita. Oppilaita ilmaisee kiittä-misen esineet. Keitä opettaja kiittää? Oppilaita.

Objekti on määräys, Joka liitetään ver-biin ilmaisemaan esinettä, jota verbin vaikutuskohtaa.

Objekti vastaa kysymykseen, joka muodostetaansanoista kenen, minkä, ketä, mitä, ketkä, mitkä ynnäsubjektista ja predikaatista.

Objektina on tavallisesti joko substantiivi tahipronomini.

40. Kaikille verbeille ei voi asettaa objektia.Emme voi sanoa: lapsi iloitsee isän tulon (vaan

tulosta).Emme voi sanoa: minä miellyn sitä (vaan siihen).

Vanhus lepää (ei rauhan) rauhassa.Transitiiviverbeillä voi olla objekti.Intransitiiviverbeillä ei voi olla objektia.Etsi objektit ja transitiiviset ja intransitiiviset verbit

kertomuksessa 32.

XVIII. Verbin aktiivinen ja passiivinen muoto.

41. Opettaja lausuu lauseen. Lauseita lausutaan.Anna on kattanut pöydän. Pöytä on katettu. Juhokirjoitti hiljan kirjeen. Kirjo kirjoitettiin hiljan.

Lausuu, lausutaan ; kirjoitti, kirjoitettiin; onkattanut, on katettu; oli kattanut, oli katettu.

31

Aktiivi on persoonallinen verbimuoto s. o. sub-jekti käsitetään siinä tekeväksi, toimivaksi, tahi ole-vaksi jossakin tilassa.

Suomenkielen passiivi on persoonaton s. o. teke-minen, toimiminen tahi oleminen ilmaistaan siinäyleensä ilman toimivata persoonaa.

Passiivin tunnus on ta (tä), tta (ttä), joka lisä-tään aktiiviseen vartaloon.

Passiivin määräämättömän persoonan pääte onvokaalinpitennys ja n;

siis Indikatiivin prees.-fut.: sano-taanimperf.: sano-itiinperf.: on sano-Wwplmkvamperf.: oli sano-ttu.

Konjunktiivin potenisiaalin prees.-fut.: sano-itäneenperf.; lienee sano-ttu.

konditsionaalin prees-fut.; sano-tiaisiinperf.: olisi sano-ttu.

Imperatiivin prees.-fut.: sano-Hakoon.perf.: olkoon sano-ttu.

Ilmaise aktiiviset ja passiiviset muodot ynnä temporitseuraavassa kertomuksessa!

42. Paimenpilli.Erästä kuninkaallista rahastonhoitajaa syytettiin kunin-

kaan edessä. Sanottiin että hän oli varastanut aarteita jakätkenyt varastetut rahat arkkuun, joka oli piiloitetlu erää-seen holviin. Rahastonhoitaja vangittiin ja vietiin kunin-kaan luo. Tämä sanoi; »Sinua on syytetty varkaudesta.Missä on se holvi, jossa aarteet ovat piiloitetut?« Rahas-tonhoitaja avasi raskaan rautaoven ja näytti holvin. Vaansuuresti kuningas hämmästyi, kun hän astui sinne sisälleeikä nähnyt muuta kuin pahaisen pöydän ja puisen jakka-

ran, joka oli päällystetty oljilla. Pöydällä oli paimenpilli,sauva ja laukku. Vaan rahastonhoitaja sanoi: »Lapsuudes-sani olin minä köyhä lammaspaimen. Nyt minä jokapäivä vietän tunnin tässä holvissa, soitan paimenpilliäni jamuistelen lapsuuteni aikaa. Silloin olin minä köyhyydes-säni onnellisempi, kuin nyt olen.« Kuningas sanoi silloin:»Sinua palkitaan uskollisuudestasi. Vaan niitä, jotka sinuaovat väärin syyttäneet, rangaistaan ankarasti*.

XIX. Verbin nominaalimuodot.Infiniitti verbi.

43. Hauskaa on luistella. Pojat haluavat ollalumisilla. Poika pyysi isältä päästäksensä kouluun.Aika kuluu arvellessa, päivä päätä käännellessä. Meniitkien kotikin, kallotellen kartanolle. Pöytä on puu-sepän tekemä. Väinämöinen jätti yhden puun linnunlepäämätm. Pelastui uimalla rantaan. Juho oli saa-maisillaan linnun kiinni. Kaikkien ihmisten on kuole-minen. Täällä ei ole meillä mitään tekemistä.

Infinitiivi ilmaisee verbin tekemisen yleensä.Sillä on substantiivin taivutus ja käytetään

lauseessa subjektina, objektina, predikaatintäytteenä jaadverbiaalina.

Sillä on 4 muotoa:1 päätiellä a’ (a’), ta’ (tW) esim. sano-a, sano -uksensa.

II » e ja te esim.: sano-ew, itkiew, kallotel/ew, ar-vellen, päässen

sano-essa, arvellessa, päästessä.111 » ma (mä) » sano-wa, tekemä, lepm-mäksi.

» maise (mäise) » sano-maisilla(nsa), saamaisillaan.IV » minen » sano-niinen, kuolewiwcn.

32

33

44. Muuttavan linnan sävel on surullinen. Las-keva aurinko loi loistavat säteensä yli veden pinnan.Susi on ammuttava ja turkki myytävä. Aurinko onnousnut ja sumu haihtunut. Pellot ovat kylvetyt jarukiit puidut.

Partisipi ilmaisee verbin toiminnan tahi olemisenadjektiivin muodossa ja merkityksellä.

Partisipejä on kaksi: toinen päätteellä va {vä)ilmaisee päättymättömän ominaisuuden, esim. sano-m,sano-ttava, laskem; toinen päätteillä nut {nyt), u (//)ilmaisee päättyneen ominaisuuden, esim.s&m-nut, sano-ttu, nousmA.

Partisipi taipuu kuten adjektiivit ja käytetäänlauseessa attribuuttina ja predikaatintäytteenä.

Yerbin vartalo saadaan leikkaamalla pois pääteva {vä).

Inflniitti verbillä on kaksi modia: infinitiivi japartisipi, joita nimitetään nominaalimuodoiksi.

Etsi infinitiivit ja partisipit sekä niiden asemat seu-raavassa kertomuksessa!

45. Tulipalo.Keskellä yötä oli pauhaava meteli herättänyt minut.

Ihmisjoukko juoksi huutaen minun ikkunani ohitse. Noustaylös ja pukeutua oli silmänräpäyksen työ. Yks’ kaks’ olinpukenut päällysvaatteet ylleni, syössyt ulos kadulle ja ky-synyt, mitä oli tapahtunut. Epävarma huhu oli levinnytettä tuli oli irti. Kun olin kääntynyt kysymyksilläni useam-man henkilön puoleen, päätin nousta katolle nähdäksenilaajalti ympärille. Sanottu ja tehty. Vaivoin olin pimeässähaparoinut, löytänyt tikapuut ja noussut ylös katolle. Tup-ruavasta savusta sekä ympäri lentelevistä kypenistä huo-masin, että joku puuhökkeli kaupungin ulkopuolella oli syty-tetty ja palanut. Suuttuneena palasin kotia ja panin ma’ala.

3

Tuskin olin kuitenkaan uudelleen nukkunut, ennen-kuin kolkutus ovelle herätti minut. Minä avasin ja ystä-väni Yrjö syöksi sisälle sellaisella vauhdilla, kuin hän olisiheitetty sisäle. Epätoivossaan huusi hän: »Ylös! on hir-veätä voida ma’ata, kun koko kaupunki on palamaissaan.Eräästä tulen hävittämästä hökkelistä on myrsky hajoittanutkipinöitä ja kekäleitä joka taholle. Ennen pitkää on kau-punki muutettu hirveäksi tulimereksi.»

Minun on vaikeata kuvata kauhuani ja vielä vaike-ampaa raivoavien liekkien kulkua. Sanalla sanoen, kunpäivä oli valjennut, oli puoli kaupunkia tuhkaläjänä.

XX. Adverbi. Prepositsiooni ja postpositsiooni.Adverbiaali.

46. Jaakko istuu täällä. Hän tulee tänne. Is-tuuko hän hauvan täällä? Hän käy hitaasti. Oletkokovin väsynyt? Satakieli laulaa hyvin kauniisti.

Adverbi on sana, joka määrää verbiä,adjektiiviä ja adverbiä paikan, ajan, tavantahi määrän suhteen.

47. Lapset juoksevat ympäri pihaa. Kirkon ym-pärillä kasvaa vaahteria. Hän kohotti kätensä taivastakohti. Jälkeen puolen päivän soudamme salmen ylisaareen. Vanhempiensa tahdon mukaan jäivät lapsetkotiin. Raju-ilman tähden emme lähde vesille.

Prepositsioonit ja iiostfiositsioonitovat sanoja, joita asetetaan substantiivein jokoeteen tahi jälkeen ilmaisemaanpaikkaa, aikaa,tapaa ja syytä.

34

35

48. Pekka istuu sohvalla. Pian matkustaa hänkaupunkiin. Siellä viipyy hän koko syksyn. Kau-pungista palaa hän reellä. Minä tulen kovin iloiseksija äiti itkee ilosta, kun hän palaa. Suvella käymmeiloiten uimassa. Olen pitänyt häntä kunnon miehenä.Toimikunta valitsi hänet puheenjohtajaksi.

Adverbiaali on määräys, joka liitetäänverbiin, adverbiin ja adjektiiviin ilmaisemaanpaikkaa, aikaa, tapaa, syytä, keinoa, suun-taa, suhdetta y. m.

Adverbiaali on tavallisesti adverbi tahi substan-tiivin kaasus (joko prepositsioonin tai postpositsioo-nin kera tahi ilman niitä) ja infinitiivi.

Ilmaise adverbit ja adverbiaalit seuraavassa kerto-muksessa !

49. Kettu ja haikara.Kettu kutsui haikaran päivälliselle. Haikara ei anta-

nut kauvan pyytää itseänsä, vaan oli oitis valmis. Kun heolivat istuneet pöytään, tuotiin pöydälle liemiruokaa aivanlaakeassa vadissa. Repo särpi ahnaasti liemen suuhunsa,vaan haikara koetti turhaan saada jotakin nokallaan. Suut-tuneena meni hän kotia. Vähän aikaa sen jälkeen kutsuihaikara hyvin ystävällisesti ketun päivälliselle. Kettu tuli-kin kohta haikaran luo. Nyt asetettiin korkeita pullojaheidän eteensä pöydälle. Haikara nokki helposti ja muka-vasti pullosta makupalan toisensa perästä, silPaikaa kuinkettu ahneesti nuoleskeli pullon kaulaa saamalta mitään.Niin Repolainen petettiin.

XXL Appositsiooni.50. Jo poikana osoitti Lauri eteviä luonnonlah-

joja. Pappina asui isäni Kangasalla. Mies palasi suut-

tuneena kotia. Metsästäjä löysi koiransa makaavana.Kilpailija pääsi kolmantena perille. Lakimiehenä envoi asiata toisin arvostella. Päivän puuhista uupuneenavalvoi hän koko yön.

Poikana kuuluu sekä sanaan Lauri että osoitti.Ajatus on seuraava: Lauri osoitti, kun hän oli pollea,eteviä luonnon lahjoja. Sana poika tarkoittaa samaaesinettä kuin Lauri.

Lakimiehenä en voi j. n. e. Koska olen laki-mies, en voi j. n. e. Mihin kuuluu sana makaavana?Makaavana = joka makasi.

il |iposi(siooni on sellainen määräys,joka liitetään verbiin ja substantiiviin yhtei-sesti ja edustaa sivulausetta.

Appositsioonin sija on tavallisesti essiivi.Appositsioonina käytetään joko substantiivia

tahi adjektiivia.Hae appositsioonit seuraavassa kertomuksessa!

51. Kun kettua piti tuomittamanYö oli tullut pimeänä ja synkkänä. Silloin kokoon-

tuivat eläimet tuomitsemaan kettua. Karhu oli tuomarina.Repolainen vietiin vangittuna tuomioistuimen eteen. Mel-kein kaikki eläimet tahtoivat esiytyä syyttäjinä, sillä kaikilleoli tuo viekas kettu tehnyt jotakin vahinkoa. He huusivatjulmistuneina, toinen toistansa kovemmin. Repolainen istuisiellä hiljaisena ja oli ulkokullatun näköinen. Karhu murisisuuttuneena ja käski eläinten olla hiljaa. Vaan kaikki tun-kivat esille ja meteli kävi yhä kauheammaksi. Tämänmetelin aikana hiipi repo tiehensä. Siinä seisoivat nytkaikki noloina. Samalla nousi aurinko kirkkaana idästä.

36

52. Predikaatti ja subjekti nimitetään lauseen pää-osiksi. Predikaattiin kuuluu myös predikaatintäyte.

Attribuutti, objekti, adverbiaali ja appositsiooniovat lauseen sivuosia ja voivat vuorostaan saada mää-räyksiä.

Lauseessa voipi olla useampia subjekteja, predi-kaatin täytteitä , attribuutteja, adverbiaaleja ja appo-sitsiooneja, vaan yksinäisessä lauseessa voi olla ainoas-taan yksi predikaatinverbi.

XXII. Konjunktsiooni. Yhdistetty lause.53. Lumi suli ja kesä tuli. Lukee/co Lauri tahi

loikkii/cö' hän? Ihminen säätää, vaan Jumala päättää.Ei kukaan ole työttä onnellinen; sentähden tulee jo-kaisen tehdä työtä. Älä kajoo tuliseen rautaan, silläse polttaa. Älä viivy, etfemme tule myöhään. Katselekuvia, sillaikaa kun odotat. Räätäli on syypää kiiree-seen, koska hän ei tuonut vaatteita, vaikka lupasi. Meennätämme vielä junaan, jos kiiruhdamme. Minä olennopeammin valmis, kuin sinä voit aavistaa. Sekä sisa-reni että veljeni ovat kotona.

Onko tuo sinun nuorempi, vai vanhempi sisaresi?Ja, tahi, vaan, sentähden, sillä, että, kun, kostea,

vaikka, jos, sekä-että, ko, vai ovat konjunktsiooneja.Konjunktsiooni on sana, jota käyte-

tään sekä lauseiden että yksityisten sanojenyhdistämiseksi.

Yhdistetty on lause, jossa on useampia finiitti-verbejä.

37

38

XXIII. Rinnastavia konjunktsiooneja.

Rinnastetut lauseet. Alistavia konjunktsiooneja.Pää- ja sivulauseet.

54. Ahkeruus edistää terveyttä ja hyvinvointiasekä estää monta tilaisuutta syntiin. Talvella orava eiole ruskea, vaan sillä on hieno, harmaa turkki Kiel-sin sinua menemästä uimaan, ja kuitenkin menit. JokoLauri on laiska tai on hänellä huono muisto. Jaakkoei ollut mukana luistinretkellä; hän oli nimittäin sai-rastunut.

Rinnastavia konjunktsiooneja ovat: ja, sekä, sekä-että, joko tai, vaan, mutta, sillä, sentähden, kuiten-kin, nimittäin.

Rinnastavat konjunktsioonit yhdistävät toisiinsayhdenarvoisia lauseita tahi lauseen osia.

Yhdenarvoisia ovat ne lauseet, jotka ovat toisis-taan riippumattomia.

55. Ei kukaan ole niin hyvä, etfei koskaan olerikkonut. Me rukoilemme Jumalata, että hän kuulisimeitä. Syystä opettaja moitti Jaakkoa, koska hän oliollut laiska. Niinpian kun omena on kypsi, putoaase puusta. Juna läksi, ennenkun aurinko oli noussut.Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut, niin mis-täpä useampi hyv’ ois’ todistamaan. Vaikka pelto olihyvin hoidettu, tuli sato huono. Niinkuin olot kylvä-nyt, niin saat niittää.

Alistavia konjunktsiooneja ovat: että, koska, kun,kunnes, jos, vaikka, niinkuin.

Alistavat konjunktsioonit yhdistävät toisiinsa eri-arvoisia lauseita.

Eriarvoisia ovat lauseet silloin, kun toinen lausemäärää toista lausetta.

Se lause, jota toinen lause määrää, sanotaan pää-lauseeksi.

Se lause, joka määrää toista lausetta, nimitetäänsivulauseeksi.

Sivulauseet, jotka aljetaan alistavilla konjunk-tsiooneilla, nimitetään konjunktsioonilauseiksi.

Etsi rinnastavat ja alistavat konjunktsioonit sekä pää-ja sivulauseet seuraavassa kertomuksessa!

56. Aijottu metsästysretki.Yrjö ja minä olimme hyviä ystäviä. Eräänä päivänä

tuli hän kotiini, että yhdessä sieltä lähtisimme metsästä-mään. Päätettiin ensin mennä läheiselle suurelle saarelleja joko jäädä sinne tai kulkea eteenpäin eräille pienemmillesaarille. Koska sää sillä välin oli käynyt rumaksi, lykkä-simme retken toistaiseksi, kunnes sää tulisi kauniimmaksi.Sitte kun ilma oli selvinnyt hieman, valmistaumme mat-kalle. Vaan juuri kun olimme astumaisillamme veneeseen,alkoi uudelleen sataa niin ankarasti, että ampumavarammekastuivat läpimärjiksi, ennenkun ennätimme kantaa ne suo-jaan. Rumaa säätä kesti päivän toisensa perästä. Milloinsatoi ankarasti, milloin tuuli ankarasti. JolPei sää paran-tunut, täytyi meidän jättää metsästysretki siksensä, sillä Yrjöystävälläni ei ollut aikaa kauvemmin viipyä meillä. Vaikkataivas oli synkässä pilvessä, päätimme kuitenkin vielä kerrankoettaa onneamme. Vaan se päättyi samalla tavalla. Tus-kin olimme nimittäin lähteneet liikkeelle, ennenkun hirveämyrsky oli noussut, ja meidän täytyi palata kotiin. Vähänsen jälkeen matkusti Yrjö kotiansa.

39

40

XXIV. Interrogatiivi-pronominit ja adverbit-Suorat ja alistetut kysymyslauseet.

57. Kuka sinä olet? Minä kysyn, kuka sinä olet.Mitä sinä tahdot? Minä kysyn, mitä sinä tahdot.Kenen on talo? Sano minulle, kenen on talo. Mitätietä menemme? Kuulkaamme, mitä tietä menemme.Kummanko näistä teistä valitsemme? Vaikeata onpäättää, kummanko näistä valitsemme. Miten voit?Tahdotko tietää, miten minä voin? Minne menet?Tietämätöntä on, minne menet. Milloin tulet? Epä-varmaa on, milloin tulet.

Kuka, mikä, kumpi ovat interrogatiivipronomineja.Miten, minne, milloin ovat interrogatiivisiä ad-

verbeja.Interrogatiivi-pronominit ja adverbit ilmaisevat

kysymyslauseen.Kysymyslauseet ovat joko suoria tahi alistettuja.Suora kysymyslause on päälause.Alistettu kysymyslause on sivulause.Suora kysymyslause muutetaan alistetuksi tekemällä

se joko päälauseen subjektiksi tahi objektiksi.Suoran kysymyslauseen jälkeen pannaan kysymys-

merkki (?).

Etsi interrogatiivi-pronominit ja adverbit sekä suoratja alistetut kysymyslauseet seuraavassa kertomuksessa!

58. Eräs purjehdusretki.»Kuka tahtoo tulla purjehtimaan?* kysyin eräänä

päivänä saaristolaisystäviltäni, »Minä, minä«, vastasivatyhdellä haavaa Kustaa ja Juho. Nyt tuumittiin, minnementäisiin ja mitä otettaisiin mukaan. »Mitä pidätte ret-

41

kestä Söderskär’in majakalle?« kysyin minä. »Kuinka pit-kältä on sinne?* kysyi Juho. »Noin kolme meripeninkul-maa.* »Se on parahultanen matka*, arvelivat toiset. Meolimme pian valmiit lähtemään ja levitimme purjeet. Sääoli ihana ja hyvä tuuli kävi, niin että vene kulki aikavauhtia. Me kuljimme ulapoiden yli ja salmien läpi, jotkaolivat toinen toistansa kauniimmat. Yhä kysyivät toveritminulta, kenen mikin talo oli, mikä minkin soman saarennimi j. n. e. Koska usein olin kulkenut näissä tienoissa,voin tyydyttää heidän uteliaisuutensa. Niin kului matkasukkelaan ja pian nousimme majakkamaallc. Me astuimmemajakkavahdin majaan ja meidät otettiin ystävällisesti vas-taan. Sanottuamme, keitä me olimme, mistä me tulimmeja mikä oli tuonut meidät sinne, kysyimme, oliko luvallistanousta ylös torniin. »Aivan mielellään*, vastasi hyväntah-toinen vahti, ja me kiipesimme ylös jyrkkiä portaita myöten.Huvilla katselimme kaunista majakan koneistoa ja ihastuk-sella silmäilimme ääretöntä merta. Mikä suremmoinen taululeveni täällä silmiemme eteen! Muutaman tunnin kuluttuakohotimme ankkurin ja olimme illalla kotona.

XXV. Relatiivipronominit ja adverbit.Relatiiviset sivulauseet.

59. Kaikki oi ole kultaa, joka kiiltää. Elä moitiniitä lahjoja, jotka joku hyväntahtoisuudessa on sinulleantanut. Joka tyynet makaa, se tuulet soutaa. Sitäkuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Kun minämuistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin, nou-sevat silmiini vieläkin viljavat ve’et. Missä minä olon,siellä pitää teidänkin oleman. Meno sinne, jonne mie-lesi tekee! Te’e siten, joien paras on!

Joka, jotka, mikä ovat relatiivipronominejaRelatiivipronominit tarkoittavat jotakin sanaa

edellisessä lauseessa.Se sana, johon relatiivipronomini viittaa, nimite-

tään tämän korrelaatiksi.Relatiivipronominit aloittavat relatiivisen sivu-

lauseen.Paitse relatiivipronomineilla aljetaan relatiivinen

sivulause relatiivisilla adverbeillä joten, jonne, jolloiny■ m.

Etsi relatiivipronominit seuraavassa kertomuksessa!

60. Retki polkupyörällä.Taivas, joka oli ollut pilvinen ja sadetta uhkaava,

selveni vihdoinkin. Me voimme siis lähteä polkupyörällämatkalle, josta aikaisemmin olimme sopineet. Retken pititapahtua Porvoosta Loviisaan. Me sidoimme istuimeenlaukun, johon oli pantu, mitä matkalla tarvittiin, ja niinlähdettiin liikkeelle. Ikäväksemme tuntui tie, jonka olimmevalinneet, alussa vähemmän hauskalta. Tie oli mäkinenja kuoppainen, joka vaikutti, että täytyi olla erittäin varova.Myös kulki se seutujen läpi, joissa harvoin tavattiin kyliäja taloja. Ensin nähtiin kivisiä mäkiä, joilla kasvoi matalaahavumetsää taikka joiden rinteet olivat puuttomia. Vaanluonto sai aivan toisen muodon, sittekun olimme tulleetPernajanlahdelle, jonka rannoilla on muhkeita herrastaloja,joita kauniit niityt ja vainiot ympäröivät. Hauskan matkanperästä, jonka kestäessä usein olimme pysähtyneet kat-selemaan seutua, saavuimme Pernajan kirkon mäelle, jostaon lavea näköala yli Pernajanlahden. Tästä alkaen kävitie tasaiseksi ja kulki enimmiten laajojen vainioiden läpi,jotka kuuluivat Sarvilahdcn tilalle. Vähän sen jälkeenajoimme pieneen Loviisan kaupunkiin.

42

61. Sivulauseet ovat kolmea lajia: konjunk-tsioonilauseet, alistetut kysymyslauseet ja relatiivilau-seet. Ne eroitetaan toisistaan sen kautta, että konjunk-tsioonilauseet aljetaan alistavilla konjunktsioonoilla, alis-tetut kysymyslauseet intorrogatiivi-pronomineilla, prono-minaaleilla tahi adverbeillä ja relatiiviset sivulauseetrelatiivipronomineilla tahi adverbeillä.

XXVI. Suora ja epäsuora kertomatapa(oratio directa ja oratio obliqua).

Oratio clirocta.

62. Hän sanoi jo edeltäpäin:»Minua on tällä matkallaonnettomuus kohtaava «.

Isä sanoi: »Meidän tuleeolla kohtaloomme tyytyväi-siä, sillä monella on vai-keampi toimeentulo«.

»Jos te käytätte itsennehyvin, voitte pian saadalupapäivän«, sanoi opettajaoppilaille.

»Minkätähden olet sinäkutsunut minua ?« kysyiJaakko isältänsä.

Kristus sanoi opetuslap-sillensa: »Sallikaa lastentulla minun tyköni, silläsenkaltaisten on taivaanvaltakunta«.

Oratio obliqua..

Hän sanoi jo edeltäpäin,että häntä tällä matkallaoli onnettomuus kohtaava.

Isä- sanoi, että heidäntuli olla kohtaloonsa tyy-tyväisiä, sillä monella olivaikeampi toimeentulo.

Opettaja sanoi oppilaille,että jos he käyttäisivät it-sensä hyvin, voivat he piansaada lupapäivän.

Jaakko kysyi isältänsä,minkätähden hän oli häntäkutsunut.

Kristus sanoi opetuslap-sillensa, että he sallisivatlasten tulla hänen tylliinsä,sillä senkaltaisten oli tai-vaan valtakunta.

43

Puhujan sanoja voidaan kertoa joko päälauseenmuodossa, jolloin muodostuu suora kertomatapa (oratiodirecta) tahi sivulauseen muodossa, jolloin syntyy epä-suora kertomatapa (oratio obliqua).

Verbi, josta kertomustapa riippuu, nimitetään hal-litsevaksi verbiksi.

Kun hallitseva lausekäy suoran kertomatavan edellä,eroitotaan se tästä kaksoispisteellä (:) ja tämä aljetaansuurella kirjaimella. Muutoin eroitetaan lauseet toisis-taan pilkulla.

Suoran kertomuksen alkuun ja loppuun pannaanlainausmerkit („ “).

Eroita suora ja epäsuora kertomatapa seuraavassakertomuksessa!

63. Miksi tahdon tulla.»Minä tahdon tulla puutarhuriksi«, sanoi Kalle, kun

hän oli viidentoista vuoden vanha ja hänen oli valittavatoimiala. »Suloista on elää kauniiden, tuoksuavien kukkienkeskellä.® Vaan vähän ajan kuluttua tuli hän takaisin javalitti, että hänen yhä täytyi kumartua maahan ja madellamaassa; selkä ja polvet kävivät siitä kipeiksi, Senjälkeentahtoi Kalle tulla metsästäjäksi. »Viheriöitsevässä metsässä®,sanoi hän, »eletään raitista elämätä.® Vaan pian palasihän valittaen, että hänen joka päivä oli täytynyt mennäulos ennen auringon nousua ja että hän yhä oli ollut vaa-rassa kylmettyä.

Silloin luuli hän olevan parasta ruveta kalastajaksi.»On verrattain helppoa®, arveli hän, »auringon noustuasoutaa ulos veneellä ja kokea verkot täynnä kaloja.® Vaanpian kyllästyi hän tähänkin ammattiin ja tuli kotia. Silloinsanoi isänsä yksivakaisesti: »Jos sinä tahdot tulla onnelliseksimaailmassa, tulee sinun oppia kestämään elämän vaikeuksia.Kussakin ammatissa on haittansa, vaan myös huvinsa.®

44

45

XXVII. Lyhennettyjä lauseita.Partisipijärjestelmä. Temporaalijärjestelmät.

64. Me aavistamme talven lähestyvän (= ettätalvi lähestyy). Pekka oli kuullut käen kukkuvan jarastaiden raksuttavan. Minä luulin hänen jo men-neen. Juho näki kurkia kävelevän suolla. Tiedämmelaululintujen jo muuttaneen lämpöisempiin maihin.Sairas luulee saranevansa (= että hän paranee). Tun-nustan erehtyneeni (= että olen erehtynyt). Tiedämmeolevamme syntiset (= että olemme syntiset).

Lyhennetyiksi lauseiksi nimitetään sellaisia yhdis-tyksiä substantiivein, suffiksein ja infiniittiverbein vä-lillä, jotka vastaavat sivulausetta.

Akkusatiivi partisipin kera on sellainen lauselyhen-nys, jossa subjekti on akkusatiivissa tahi partitiivissaja predikaatti partisipin yksikön akkusatiivissa. Jossivulauseen subjekti on personaalipronomini ja tar-koittaa samaa persoonaa kuin päälauseen subjekti, il-maistaan se lyhennetyssä sivulauseessa personaalisuf-fiksilla.

Sekä akkusatiivi partisipin kera että sitä vastaavalyhentämätön sivulause ovat päälauseen objekteja.

65. Tähdet himmenevät auringon noustessa (=kun aurinko nousee). Ijäksin kaupunkiin auringonnoustua (= kun aurinko oli noussut). Poika näki ora-van tullessansa kouluun (= kun hän tuli kouluun).Sinä sairastit ollessasi ulkomailla (= kun olit ulko-mailla). Te mielistyitte omeniin maistettuanne niitä(= kun olitte niitä maistaneet).

Lyhennetyssä temporaalisessa sivulauseessa ilmais-taan predikaatti 2:n infinitiivin inessiiviltä, jos sivu-lauseen predikaatilla ilmaistu tekeminen tapahtuu yksinajoin päälauseen predikaatin tekemisen kanssa, ja pas-siivin 2:n partisipin partitiivillä, jos sivulauseen teke-minen on päättynyt verrattuna päälauseen tekemiseen.Lyhennetyn sivulauseen subjekti ilmaistaan joko gene-tiivillä tahi, jos se on personaalipronomini, suffiksilla.

Etsi lauselyhennykset seuraavassa kertomuksessa!

66. Palkovenematka Nevanvirralla.Me olimme tulleet höyrylaivalla Käkisalmesta Laa-

tokan yli ja näimme auringon nousevan lähestyessämmePähkinänlinnaa. Siellä tapasimme ennen meitä monta lai-vaa keinumassa Nevan virralla. Kun meidän laivammeotettiin lukuun, oli niitä vähintäin yhdeksän kappaletta.

Täältä aijoimme jatkaa matkaa paloveneellä. Nous-tuamme sentähden alas laivasta meloimme eteenpäin. Vaanemme olleet ennättäneet pitkälle, kun kuulimme useampiahöyryaluksia kohisevan takanamme, ja edessämme emmenähneet vähempää kuin kolme hinaajalaivaa. Suurella pon-nistuksella pääsimme vaarallisesta tilastamme. Me kuljimmeyhtä nopeaan kuin hinaajalaivat, jotka vetivät perässäänjauho-proomuja. Aikoessamme syödä aamiaista tartuimmelaivaväen tietämättä erääseen proomuun ja annoimme senhinata meitä eteenpäin. Meidän ilveilymme herätti perä-miehen huomion ja hän kysyi röyhkeästi, kuinka me hä-neltä lupaa kysymättä olimme rohjenneet hyväksemme käyt-tää hinausta. Muutama penni teki meidät pian ystäviksi.

Pian huomasimme rantojen tulevan asutuiksi ja näim-me vihdoin Pietarin kirkkojen tornien haamoittavan. Kunlaivamatka otettiin lukuun, oli koko matka maksanut kah-deksan markkaa.

46

47

XXVIII. Interjektsioonit. Elliptiset(vaillinaiset) lauseet.

Partikkeli.67. Hei, kuinka kaunista! Hihi, kuinka haus-

kaa! Voi, minua, poika raukka! Oi, kuinka surul-lista! Noh, sinä täällä! Kah, kimmaa! Hyi, kuinkaruma! Hyihyi, sinua! Ähä, kuka käski! Huihai,kaikkia muuta! Pois pojat pussista! Hyvää päivää!(= niinä toivotan sinulle hyvää päivää!) Terve tuloa!(= ole tervetullut!). Onnellista matkaa! Terä veit-sen, järki miehen kunnia! Nuorra vitsa väännettävä!Ken siellä? Eräs toveri.

Hei, hihi, voi, oi, noh, kah, hyi, hyihyi, ähä,huihai, ovat interjektsiooneja.

Interjektslooni on sana, joka ilmai-see jotakin tunnetta, niinkuin iloa, luuhaa, kum-mastusta, inhoa, vastustamista.

Interjektsioonit eivät riipu muista lauseen jäsenistäja oroitetaan sentähden niistä pilkulla.

Elliptiset lauseet ovat sellaisia lauseita, jotka el-lipsin (= lauseen pääosien pois jättämisen) kautta ovattulleet vaillinaisiksi.

Ellipsiä käytetään huudahtuksissa, tervehdyksissä,toivotuksissa, sananlaskuissa, kysymyksissä ja vas-tauksissa.

Etsi interjektsioonit ja‘ ellipsilauseet seuraavassa kerto-muksessa !

68. Kaiku.Yrjö ei ollut kuullut puhuttavan kaiusta. Erään ker-

ran huusi hän niityllä: »Hei, hoi!« Oitis vastasi metsästä;

»Hei, hoi!« Silloin huusi hän: »Kuka siellä?* Ääni vas-

48

tasi: »Kuka siellä?* Taasen huusi hän: »Tyhmä poika!*»Hyi häpeätä!* »Hyihyi, sinua riiviö!* ja samat

sanat kaikuivat metsästä. Vihastuneena huusi Yrjö yhärumempia haukkumasanoja ja sai aina samat sanat vas-taukseksi. Silloin meni hän kotiin ja kanteli äidilleen, ettäpahanelkinen poika metsässä oli herjannut häntä. Äiti sa-noi: »Tällä kertaa sinä syytät itseäsi. Sinä olet kuullutainoastaan omien sanojasi kaiun. Jos olisit huutanut ystä-vällisiä sanoja, olisit saanut ystävällisiä vastauksia.*

69. Adverbejä, prepositsiooneja, postpositsiooneja,konjunktsiooneja ja interjektsiooneja nimitetään yhtei-sellä nimellä partikkeleiksi.

Partikkeli on sellainen sana, joka oiole nomini eikä verbi.

Werner Söderströmin kustannuksella on ilmestynyt:Lukukirja lapsille. Ensimmäistä lukemisen ja kirjoituksen

opetusta varten. Toimitti K. Raitio. Viides painos.Hinta sid. 65 p.

Toinen lukukirja. Kansakoulujen tarpeeksi toimitti K. Raitio.Kirjassa on 181 sivua ja 128 lukukapp. Sid. 1: 25 p.

Lukukirja kiertokoulujen y/ä-osastoja varten. Toimitti J. H.Tuhkanen. Runsaasti kuvilla kaunistettu. Sid. 65 p.

Valmistavan koulun lukukirja. Toimitti Alli Nissinen. Run-saasti kuvilla kaunistettu. Sid. 1 m. 60 p.

Koulun lukukirja. Toimittanut Lucina Hagman, MikaelJohnsson, Frans Rapola. Ensimmäinen osa, sid. 1: 60.Toinen osa, sid. 1: 60. Kolmas osa, sid. 1: 60.

Suomalainen lukemisto. Toimittanut Knut Gunnelin, lyseonlehtori. Toinen painos. Hinta sid. 2: 75.

Valittuja runokappaleita. Kansakouluja varten. ToimittanutK. Werklco. 35 p., sid. 50 p.

Suomen kielioppi. Kansakouluja varten kirjoittanut ArviJännes. Kolmas painos. Hinta 35 p., sid. 55 p.

Äidinkielen Alkeisoppi. Etupäässä kansakoulujen tarpeeksikirjoittanut K. Raitio. Kuudes painos. Hinta 40 p.

Suomen kielioppi. Ensimmäistä alkeisopetusta varten toimit-tanut A. H. Kallio. Hinta sid. 1: 25.

Suomen kielioppi. Alkeisopetusta varten toimittanut K. E.Brummer. Hinta sid. 1 m.

Oikeinkirjoitusharjoituksia. Käsikirjaksi etupäässä kansakou-lujen opettajille toimitti K. Raitio. Sid. 85 p.

Hiljaiset kirjoitusharjoitukset. Kansakoulujen tarpeeksi toi-mitti K. Raitio. Toinen painos. Hinta 35 p.

Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Toimitti Knut Gunnelin,filos. lisent. Hinta sid. 2: 25.

Ruotsa/ais-suomalainen sanakirja. Toimitti Arvi Jännes, yli-opiston professori. Hinta sid. 4: 50.

Maantieteen oppikirja. Kansakouluja varten kirjoitti A. Th.Oenetz, Kymölän lehtori. Kuvilla ja kartoilla varus-tettu. Kolmas painos. Hinta sid. 1 m.

Valmistava maantiede. Kirjoittanut Elis Lagerhlad. Suo-mennos. Valaistu 76 kuvalla. Hinta sid. 1: 50.

Maantieteen oppikirja. Kirjoittanut Elis Lagerhlad. Suo-mennos. 2:nen painos. Sid. nahkaselkään 3 m.