1Kipinä 1/2009

kipinä1/2009www.med.utu.fi/tutke/kipina/

Lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen verkkolehti

2 Kipinä 1/2009

SISÄLLYS

Kipinä on syttynyt - tiedekunta palaa!

3

Opetuksen kehittämisellä kohti potilas-turvallisuutta ja hyvää johta-juutta

4

Kaksin aina kaunihimpi

6

Lehtori Jorma Paranko - Koulutuksen pohtiva monitoimimies

8

Opinto-ohjaajat: At your service!

10

Opiskelija ohjaajan varjossa?

12

Kipinä 1/2009 21.4.2009 Julkaisija TUTKE, Lääketie-

teellinen tiedekunta, Turun yliopisto Päätoimittaja Pek-

ka Kääpä Toimitus Helena Haapanen, Outi Jääskeläinen,

Jetro Tuulari Graafinen suunnittelu ja taitto Antti Tar-

ponen Kannen kuva Joonas Jääskeläinen Yhteystiedot

www.med.utu.fi/tutke/kipina

3Kipinä 1/2009

Edessänne on uusi Lääke-tieteellisen koulutuksen

tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE) ideoima ja organisoima verkkolehti, joka on valjastet-tu lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen äänitorveksi. Ajatus verkkolehdestä syntyi havaitusta tarpeesta viestittää ja keskustella laajemmin tiedekunnan opetuk-sen tapahtumista, käytänteistä, ideoista, kehitystrendeistä ja tu-levaisuuden suunnitelmista ope-tushenkilökunnan, opiskelijoiden ja myös koulutuksen sidosryhmi-en kanssa.

Osuvan nimen saamiseksi järjes-timme lehdellemme nimikilpailun, joka tuotti runsaan sadon. Moni-en erinomaistenkin ehdotusten joukosta valikoitui sitten KIPINÄ, jonka voidaan katsoa monella tavoin edustavan ja kuvaavan tiedekuntamme opetustoimintaa: Kipinästä syttyy liekki, yhteinen palo ja halu kehittää ja edistää opetusta ja oppimista. Kipinöin-tiä tapahtuu määrätietoisessa opetuksen kehittämistyös-sä, kun erilaiset näkökan-nat ihastuttavat ja ehkä myös vihastuttavat ja lopulta sulautuvat yh-teiseksi päämääräksi. Lisäksi tiedekunnalla on ollut opetuksen ja koulutuksen huippuyksik-

köstatus vuosina 1995-97 ja nyt korkeakouluopetuksen laatuyk-sikköstatus on palannut tiede-kuntaan monivaiheisen kansain-välisen arviointiprosessin jälkeen.

Lehden sisältö tulee kokemuksen ja palautteiden perusteella muo-vautumaan omaleimaisekseen. Tavoitteenamme on luoda infor-matiivinen, moniääninen, paikoin särmikäs ja pohtiva sekä jopa kriittinen foorumi tiedekunnan koulutukselle. Aihevalinnassa pyrkimyksenämme on tuoda uu-sia näkökulmia, vivahteita ja sävy-jä monipolviseen opetustyöhön, kyseenalaistaa totuttuja opetus-käytänteitä, perehtyä opiske-lun ja opetustyön todellisuuteen sekä päästä myös kurkistamaan niihin osallistuvien henkilöiden julkisuuskuvan taakse. Koulutuk-sen tavoitteellinen ja nousujoh-teinen suunnittelu- ja kehitystyö tiedekunnassamme ansaitsee oman linjakkaan ja inspiroivan foorumin, joka saa koko kou-

lutusyhteisön si-dosryhmineen

puhaltamaan yhteen hii-leen. Näin tiedekunta kipinöi ja palaa!

Pekka Kääpä, kape@utu.fi

“Kipinästä syttyy liekki, yhteinen

palo ja halu ke-hittää ja edistää opetusta ja op-

pimista.”

Kipinä on syttynyt – tiedekunta palaa!

Pääkirjoitus

Koulutukseen

liittyvät kirjoitukset

ja kirjoitusehdotukset

ovat tervetulleita. Kir-

joitukset edustavat kir-

joittajien omia mieli-

piteitä.

4 Kipinä 1/2009

selvää, että perusta turvallisuus-kulttuurille luodaan helpoiten jo peruskoulutusvaiheessa. Turval-lisuuskoulutus voitaisiin rakentaa esimerkiksi osaksi johtamiskou-lutusta, jonka kehittämisestä käy-dään tiedekunnassamme par-haillaan keskustelua. Turvallisuus ja vastuullinen johtajuus kulkevat yleensä käsi kädessä. Kokonais-vastuun potilasturvallisuudesta ja sen kehittämisestä kantaa vii-me kädessä organisaation johto. Johtamiseen liittyy keskeisesti taloudellinen päätöksenteko, jos-sa siinäkin tulisi huomioida poti-lasturvallisuusnäkökulma.

Opetuksen kehittämisellä kohti potilasturvallisuutta ja hyvää johtajuutta

Potilasturvallisuuskulttuurilla tar-koitetaan potilaiden turvallista ja vaikuttavaa hoitoa edistävän järjestelmällisen toimintatavan sekä sitä tukevan arvoperustan, johtamisen ja asenneilmapiirin luomista. Kyse ei ole vähäpätöi-sestä asiasta. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (nykyisin Valviralle) tehtyjen kanteluiden määrä on kasvanut viime vuosina selvästi. Tehtyjen selvitysten mu-kaan hoidossa tapahtuva virhe johtaa vähintään yhdellä kymme-nestä potilaasta jonkinasteiseen haittaan, ja vakava haitta tai kuo-lema aiheutuu vähintään yhdelle sadasta hoidetusta potilaasta.

Eräiden arvioiden mukaan Suo-men sairaaloissa tapahtuu vuo-sitasolla jopa enemmän kuole-maan johtavia hoitovirheitä kuin Suomen maanteillä kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuk-sia. STM:n selvityksen mukaan potilasturvallisuusriskejä liittyy erityisesti organisaatiouudistuk-siin, uuden teknologian ja uusien hoitokäytäntöjen käyttöönottoon sekä tietojärjestelmiin ja tiedon-hallintaan.

Vaikka potilasturvallisuuden edistämisen tulisi kuulua myös lääkärin/hammaslääkärin jatko- ja täydennyskoulutukseen, on

STM:n asettaman ohjausryhmän ensimmäinen suomalainen potilasturval-lisuusstrategia julkistettiin tammikuun lopussa. Keskustelu, jota on käyty Suomessa erityisesti lääkärikunnan piirissä, sai näin virallisemmat puitteet ja tavoitteet. Strategia tähtää erilaisten potilasturvallisuutta edistävien ra-kenteellisten, johtamistaidollisten ja turvallisuuskulttuuria koskevien muu-tosten toteutumiseen vuoteen 2013 mennessä. Tavoite on koulutuksellises-sa mielessä mittava, ja työhön olisikin järkevää ryhtyä heti.

Veikko Launis, veikko.launis@utu.fi

5Kipinä 1/2009

Mitä opetuksella ja sen kehit-tämisellä voidaan sitten saada aikaiseksi? Yhdeksi keskeiseksi opetussisällöksi nousee syyllis-tämättömyyden periaatteen is-kostaminen opiskelijoihin ja val-

mistuviin lääkäreihin. Häpeän ja salailun kulttuurista on päästävä eroon. Syyllistämisen ja syyllis-ten etsimisen sijaan on opittava analysoimaan ja ennakoimaan tapahtumiin vaikuttavia syitä ja raportoimaan niistä avoimesti. Hoitojärjestelmän tulisi olla avoin potilaiden ja omaisten suuntaan ja kaikkia osapuolia voimaannut-tava. Lisäksi hoitoyhteisön tulisi paljastaa inhimilliset kasvonsa. Arkkiatrin sanoja mukaillen, toi-sen kuuntelua ja kohtaamista, henkisen tuen antamista ja an-teeksi pyytämistä on mahdollista opetella ja opettaa.

Tutkimusten mukaan suurin osa potilasvahinkotapauksista ja hoitovirheistä on seurausta toi-mintayksikön järjestelmän heik-kouksista tai häiriöistä, kuten in-formaatiokatkoksista, puuttuvista vahinkoseurantajärjestelmistä tai vajaamiehityksestä. Virheet ei-vät useinkaan johdu yksittäisis-tä työntekijöistä vaan huonosti suunnitelluista järjestelmistä ja puutteellisesta johtamisesta. Toiseksi keskeiseksi opetussi-sällöksi nouseekin potilasturval-lisuus- ja johtamistutkimuksen uusimpien tulosten ja toimen-pide-ehdotusten soveltaminen

ja muun hoitohenkilökunnan tur-vattomuutta on erityisesti lisännyt potilaiden ja omaisten väkival-tainen käyttäytyminen, joka voi olla luonteeltaan paitsi fyysistä myös henkistä. Lääkärit ja hoita-jat ovat erityisen alttiita fyysiselle väkivallalle ja aggressiolle työs-kennellessään ensiapu- ja päi-vystysklinikoilla. Turvattomuus ja väkivalta eivät voi milloinkaan olla lääkärintyöhön tai hoitosuhtee-seen liittyviä välttämättömyyksiä tai osa ”luonnollista työolosuh-detta”, eikä opiskelijoita pidä näin ollen opettaa hyväksymään sitä. Toisaalta väkivaltaisesti käyttäy-tyviä potilaita ei ole oikein jättää hoitamatta, koska he ovat usein eniten avun tarpeessa. Erilaisten hoitohenkilökunnan turvallisuutta ja riskeihin varautumista edistävi-en mallien tuntemus voisi kuulua lääkärin peruskoulutukseen si-sältyvään johtajakoulutukseen.

Edellä kuvattujen asioiden opet-tamisella osana lääkärikoulutusta ei ole takanaan kovin merkittä-vää historiaa. Uuden hoitoturval-lisuutta koskevan tutkimustiedon hyödyntämisen ja uudenlaisten opintokokonaisuuksien suunnit-telun lisäksi tarvitaan siten myös innovatiivista ja systemaattista opetuksen ja sen menetelmien tutkimusta.

Lue lisää potilasturvallisuus-strategiasta STM:n sivuilta osoitteesta http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/docu-ments/17568/index.htx

Veikko Launis toimii lääketietee-llisen etiikan professorina Turun yliopistossa.

”Tutkimusten mukaan suurin osa potilasvahinkotapauksista ja hoitovirheistä on seurausta toimintayksikön järjestelmän

heikkouksista tai häiriöistä”

käytäntöön. Terveydenhuollon tarpeisiin luotujen turvallisuut-ta lisäävien menetelmien lisäksi potilasturvallisuuskoulutuksessa voitaisiin hyödyntää myös muilla riskialttiilla aloilla, kuten ilmailussa

tai ydinvoimateollisuudessa, hy-väksi havaittuja käytäntöjä. Myös niiden kustannusvaikuttavuutta voitaisiin opetella arvioimaan.

Kolmanneksi on pidettävä mie-lessä, että hoidon ja hoitoyh-teisön turvallisuudella on aina kahdet kasvot. Miksei samaan opintokokonaisuuteen voisi aja-tella sisällytettävän myös lääkä-rin ja muun hoitohenkilökunnan turvallisuutta? Ongelma on Suo-messa kasvava ja liittyy monella tavoin johtajuuteen. Lääkäreiden

6 Kipinä 1/2009

Turun yliopistossa on paljon hy-vää ja erinomaistakin opetusta. Erityisen hyvää opetus on lää-ketieteellisessä tiedekunnassa, mikäli on uskominen Korkea-koulujen arviointineuvoston to-teuttamaa yliopistokoulutuksen laatuyksikköarviointia. Ja miksipä ei olisi! Tiukassa kansainvälisen arviointiraadin toteuttamassa ar-vioinnissahan tiedekunnan ope-tus valittiin kymmenen palkitun yksikön joukkoon.

Vaikka tiedekunnat ja yliopistot kilpailevatkin opetuksen laaduk-kuudesta, ei kilpailu kuitenkaan sulje pois yhteistyötä. Yhteistyön kautta pääsee myös näkemään muiden käytäntöjä ja sovelta-maan niitä omaan toimintaym-päristöön. Tällöin puhutaan usein benchmarkingista. Vapaasti suomentaen kyseessä on ver-tailuoppiminen tai kehittävä ver-tailuoppiminen. Tällöin korostuu hienosti arvioinnin toimintaa tu-keva tehtävä: vertailuja ei tehdä, jotta toimijoita laitettaisiin järjes-tykseen, vaan jotta saataisiin omaa toimintaa vietyä eteenpäin hyvien esimerkkien avustuksella.

Verkostomaista opetuk-sen kehittämistä

Yliopiston opetuksen kehittämi-sen verkosto nivoo yhteen tiede-kunnissa, laitoksissa ja yliopiston keskushallinnossa työskenteleviä opetuksen kehittäjiä. Verkosto kokoontuu muutaman kerran vuodessa keskustelemaan ajan-kohtaisista asioista. Tällä hetkel-lä keskeisenä teemana on mm.

opetuksen tukipalveluiden orga-nisointi uudessa Turun yliopistos-sa: pitäytyykö yliopisto edelleen hajautetussa organisaatiossa vai kaivataanko tiiviimpää keskittä-mistä.

Nykyisin tärkeä osa yliopiston keskitettyä opetuksen kehittä-mistä ovat olleet erilaiset semi-naarit, joissa on esitelty eri yk-siköiden hyviä käytäntöjä. Myös lääketieteellisen tiedekunnan osaajat ovat auliisti olleet käytet-tävissä alustajina. Teemoina ovat olleet mm. tiedekunnan opetta-jatuutorointijärjestelmä, palaute-käytännöt sekä virtuaaliopetus-kehittelyt. Keskitetysti on myös järjestetty pitkäkestoisia yliopis-topedagogisia koulutuksia, joista on TUTKEn toimesta räätälöity oma kokonaisuus lääketieteelli-sen tiedekunnan opettajille. Parin viime vuoden aikana koulutus on laajentunut yliopistolliseksi arvo-sanakoulutukseksi, josta on vas-tannut kasvatustieteiden tiede-kunta. Hyvässä yhteistyössä eri toimijoiden kesken koulutus on suunniteltu sellaiseksi, että lääke-

KAKSIN AINA KAUNIHIMPIYliopistomaailman monet trendit kannus-tavat yksilöitä ja yksiköitä yhä kovenevaan kilpailuun. Samalla kannattaa muistaa, että myös yhteistyötä tarvitaan.

Kirjoittaja Matti Lappalainen on Turun yliopiston opetuksen ke-hittämispäällikkö

Matti Lappalainen, matlap@utu.fi

7Kipinä 1/2009

tieteellisen tiedekunnan opettajat voivat täysimääräisesti hyväksilu-kea aiemmin suoritetun koulutuk-sen uuden arvosanakoulutuksen osaksi.

Kollegapalaute kehitty-misen välineenä

Pitkäkestoiset yliopistopedago-giset koulutukset ovat tarjonneet hyvän ympäristön tehdä ja harjoi-tella yhteistyötä kollegoiden kes-ken. Koulutusten keskeinen osa ovat pienryhmät, joissa osallis-tujat esittelevät kehittämishank-keitaan ja saavat ja antavat niistä palautetta. Palautetta annetaan toisinaan myös kollegoiden laa-timista oppimistehtävistä. Tällöin tulee samalla harjoiteltua suullista palautteen antamista ja myös pa-lautteen vastaanottamisen vaike-aa taitoa. Palautteen antamisen harjoittelulla pyritään antamaan valmiuksia mm. opiskelijoiden ohjaukseen. Osallistujat vieraile-

vat myös toistensa luennoilla ja antavat niistä palautetta kehittä-vässä hengessä.

Kollegapalautteen luonteva is-tuttaminen yliopistoyhteisöön on osoittautunut kuitenkin haasta-vaksi. Pedagogisiin koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat lähes poikkeuksetta kehuneet kollega-palautteen hyötyjä niin palaut-teen saajalle kuin osin yllättäen myös palautteen antajalle. Palau-tetta antaessa on näet joutunut perusteellisesti miettimään myös omia opetuskäytäntöjään. Jäl-kikäteen tehtyjen kyselyjen mu-kaan kollegapalautetta ei yleensä ole kuitenkaan otettu käyttöön

Lisätietoa kollegapalautteesta:

Hyvärinen, M.-L., Haapio, M & Päkkilä, H. 2006. Kollegapalautemenetel-mä yliopistopedagogisessa opetusviestinnän koulutuksessa. Yliopisto-pedagoginen tiedotuslehti Peda-forum, 2/2006, 39 - 42.

Lappalainen, M. 2003. Asiat selviksi KolPaKolla. Yliopistopedagoginen tiedotuslehti Peda-forum, 1/2003, 30.

Opetuksen kehittäminen edellyttää yhteistyötä. Yliopiston opetusneuvosto järjestää vuosittain kutsu-seminaarin, jossa koulutuksesta vastaavat varadekaanit, opetusneuvosto sekä tiedekunnissa ja kes-kushallinnossa koulutusasioista vastaavat virkamiehet yhdessä kokoontuvat pohtimaan ajankohtaisia asioita.

osallistujien yksiköissä mm. kii-reen vuoksi.

Köyhät meillä ovat aina keskuu-dessamme, todettiin jo reilut kaksi tuhatta vuotta sitten. Näin lienee nytkin, mutta yliopistojen yleisen köyhyyden keskellä voinee loh-duttaen todeta myös kollegojen olevan aina keskuudessamme! Vaikka kollegoiden kanssa tehtä-vä yhteistyö vie arvokasta aikaa, se myös tuo lisäarvona uusia ideoita ja toivottavasti myös li-sääntyvää työn mielekkyyttä ja yhteisöllisyyttä, jotka erilaisten uudistusten paineessa saattavat toisinaan olla kateissa.

8 Kipinä 1/2009

Vaikeita valintoja?

Jorma Paranko on tiedekunnan koulutuksen näköalapaikalla, sillä hän on toiminut vuodes-ta 2006 lähtien tiedekuntamme lääketieteen ja hammaslääke-tieteen opiskelijavalinnan johta-jana. Valintaprosessi on raskas ja työllistää läpi vuoden, Paran-ko kertoo. Joka vuosi prosessin keventämistä mietitään, mutta Turun lääketieteellisen johtama uudistusprojektikaan ei mennyt läpi, hän harmittelee. ”Kokeilisin psykometrista osiota ja haluai-sin irtisanoutua Galenoksesta. Silloin mukana olisi yllätykselli-syyttä. Nykyinen systeemi suosii valmennuskursseja, koska meillä on sama pääsykoekirja vuodes-ta toiseen.” Valintatoimikunnassa pohditaan hänen mukaansa mui-ta vaihtoehtoja jatkuvasti, mutta monet jäsenet ovat itse kytkök-sissä Galenos-kirjaan, mikä han-kaloittaa tilannetta. Jorma Pa-rangon mielestä tämänhetkinen valintakoe suosii taitavia opiske-lijoita, mutta ei välttämättä ainoi-ta parhaita: ”Onkin sanottu, että on pääsykoe millainen tahansa, niin parhaat kuitenkin valikoituu – parhaat ainakin tiedonhallin-nassa ja opiskelussa.” Paranko ei pidä nykyistä valintasystee-miä epäonnistuneena. Hänen kokemuksensa mukaan opiske-

lääketieteelliseen sopiva oppimis-tyyli ja pohjatiedot myöhempää kliinisen lääketieteen opiskelua ajatellen. Jorman mielestä opin-not alkavat tällä hetkellä tavalla, joka viestii: ”Nyt rupeaa tulemaan faktaa ja anatomisia termejä, ol-kaa varuillanne!”. Peruspilareihin mennään siis hänen mielestään valmistautumatta. Paranko piti hyvänä aiempaa systeemiä, jos-sa juonneopetuksessa eli terve-yskeskustyöhön tutustumisessa oli anatomian opettaja mukana. Tällöin yhteys anatomian ja po-tilaan tutkimisen välillä tuli parem-min opiskelijalle selväksi. Tällä hetkellä teoria-opetuksen ja k ä y t ä n n ö n opetuksen

Lehtori Jorma Paranko

Outi Jääskeläinen, Pekka Kääpä

lemaan päässeet ovat yleensä olleet hyvin motivoituneita.

Perustieteilijä opettajana

Jorma Paranko opettaa lääke-tieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita lähinnä prekliinises-sä vaiheessa eli kahden ensim-mäisen opiskeluvuoden aikana. Hän aloitti myös opettajatuutori-na toimimisen viime syksynä. Pa-ranko kertoo pohtineensa, miten edistää lääkärin ammatillisuuden kehittymistä opiskelijassa, kun itse ei ole medisiinari. Hän uskoo haasteen olevan yhteinen kaikille lääketieteen koulutuksen paris-sa toimiville ei-lääkäreille. Näkö-kulmien erilaisuus voi Jorman mukaan johtaa tiedon fragmen-toitumiseen opetuksessa, jolloin kokonaiskuva voi hukkua myös opiskelijalta.

Prekliiniselle opetukselle Paran-ko toivoisi enemmän aikaa ja syvempää roolia opetuk-sen kokonaisuudessa. Opiskelun aloitus olisi hänestä hyvä rau-hoittaa niin, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus paremmin sisäistää

Tulenkantaja

Koulutuksen pohtiva monitoimimies

9Kipinä 1/2009

linkityksessä olisi parantamisen varaa.

Kahden kulttuurin välissä

Paranko on aiemmin opettanut biologeja matemaattis-luonnon-tieteellisessä tiedekunnassa. Jorman mielestä tiedekuntien opetuskulttuurien välillä on eroja. Biologian pieni opiskelijoiden si-säänottomäärä luo mahdollisuu-den henkilökohtaiseen kontaktiin ja kommunikointiin opettajien ja opiskelijoiden kesken. Lääke-tieteellisen tiedekunnan eduksi hän kuitenkin näkee dynaami-semman ja progressiivisemman otteen: ”Täällä ollaan ennakko-luulottomampia. Ollaan tässä ajassa enemmän.” Toisaalta ma-temaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa henkilökuntaa ja resursseja on vähemmän, jo-ten opettajilla on keskimäärin enemmän opetusta kuin täällä: ”Ihmiset sisäistävät, että jokaisen täytyy osallistua”. Lääketieteel-lisessä ei Jorman mukaan niin helposti huomaa, jos joku ei ole mukana opetuksessa. Toisaalta opetusta varten ei matemaattis-luonnontieteellisessä ole tarjolla erityistä koulutusta tai tukea, jota meillä taas on saatavilla.

Lehtiä tuulessa

Jorma toimii opettajana myös terveyden biotieteiden (terbio)

koulutusohjelmassa. Hän nä-kee terbion toteutuksessa selviä haasteita, jotka johtuvat koulu-tusohjelman pienestä volyymista ja opetuksen sirpaloitumisesta: ”Luulen, että opiskelijat kokevat vähän samaa; ajoittain tuuliajol-la - kuin lehtinä tuulessa”. Jorma pitää huolestuttavana sitä, että koulutusohjelmaan pyrkii niin vä-hän opiskelijoita - melkein joka toinen pääsee sisään. Medisiina-reihin verrattuna terbion opiske-lijoilta puuttuu Jorman mielestä ammatillisen selkeyden tuoma varmuus, eivätkä he ehkä ole yhtä vahvasti omaksuneet etukä-teen akateemista opiskelutyyliä. Hän uskoo kuitenkin, että terbion opiskelijoista tulee hyviä ammat-tilaisia.

Ihan hyvä opettajaksi

Jorma osallistuu parhaillaan lääketieteellisen pedagogiikan kurssille ja on ollut tyytyväinen kurssiin: ”Kyllä minä ajattelin, että pärjään opettajana, mutta olen nyt oppinut, että opettajuutta ja oppimista voi tarkastella aika monelta eri näkökantilta - on vä-

lillä hyvä heittäytyä opiskelijan rooliin.” Paranko aikoo kokeilla pedagogisesti uusia asioita, ai-nakin pienryhmissä. Hän pahoit-telee, että opetukseen paneutu-minen on aina pois tutkimusty östä. ”Minusta tuntuu että minä olen ihan hyvä opettaja, en aina-kaan huono”, Jorma toteaa.

Oppimista Jorma pohtii näin: ”Jo-kuhan on sanonut, että oppimi-nen on sitä, että hermoradat va-kiintuvat ja tulee lisää synapseja - ihminen oppii siis vain harjoitte-lemalla.” Hän pitää tärkeänä, että opetustilanteissa on jotain tuttua, jonka päälle rakentaa uutta. Lu-ennolla ei siis saisi kaataa kaikkea opiskelijan niskaan kylmänä ve-tenä, vaan sitoa opetettavat asiat johonkin konkreettiseen. Paranko harmittelee, että erilaisia oppijoita ei juuri pysty huomioimaan ope-tuksessa. Pedagogiikan kurssilta mieleen on jäänyt, että oppimi-nen kannattaa varmentaa jollain tavalla ja hän aikookin kiinnittää asiaan enemmän huomiota jat-kossa. Tenttejä Paranko kuvai-lee ”välttämättömäksi pakoksi” ja pohdiskelee, että paremmilla resursseilla ja suuremmalla kiin-nostuksella opetukseen tenttejä ei välttämättä tarvittaisi lainkaan kaikissa oppiaineissa.

”Minusta tuntuu että minä olen ihan

hyvä opettaja, en ainakaan huono”

Jorma Paranko (jorma.paranko@utu.fi) pähkinänkuoressa:

• Dosentti, FT, opiskellut biologiaa ja eläinfysiologiaa pääaineena• Post doc-tutkijana Heidelbergissä Saksan syöpätutkimuskeskuksessa v. 1987-1989• Tutkimusintressit: lisääntymisbiologia, endokrinologia, toksikologia• Lääketieteellisen biologian lehtori vuodesta 1998• Lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijavalintojen johtaja vuodesta 2006• Opettajatuutori vuodesta 2008

10 Kipinä 1/2009

tää jopa viidelle opolle. Meistä Nina Jaakonmäki, Jetro Tuulari ja Anu Aalto vastaavat pääosin medisiinareista. Jessi Vuorinen on opinto-ohjaajana hammaslää-ketieteen laitoksella ja Marja-Liisa Gustaffsson vastaavasti hoitotie-teen laitoksella. Työtä teemme omien opintojemme ohella. Kaik-kein tuntuvin osa opojen työ-tä on opiskelijatuutoritoiminnan suunnittelu, toteuttaminen ja siitä saatavan palautteen kokoami-nen. Ennen syksyn ensimmäistä tuutoriryhmien tapaamista olem-me tehneet jo suuren määrän pohjustavaa työtä. Esimerkiksi tuutorien rekrytointi ja koulutus kuuluvat vastuullemme. Syksyn johdantoviikolla luennoimme tie-donjanoisille fetuksille opiskelus-ta ja olemme osaltamme lievit-tämässä yleistä hämmennystä vastaamalla heidän kysymyksiin-sä. Tämän lisäksi pidämme tie-

toiskuja syventävistä opinnoista pari kertaa vuodessa. Lukiolai-sille järjestämme infotilaisuuksia ja tutustumispäiviä tiedekun-taamme muutamia kertoja vuo-den aikana. Näihin pienryhmille suunniteltuihin tutustumispäiviin kuuluu mm. luennoilla vierailu, pienimuotoinen kampuskierros ja toiminnallisena osana harjoitus-työ esim. reflekseistä.

Kokouksissa ja edustus-tehtävissä

Jotta työmme ei kuulostaisi liian käytännönläheiseltä, täytyy pa-rilla sanalla kertoa kokouksista ja tilaisuuksista joihin osallistumme. Toimenkuvaamme kuuluu tiede-kuntamme edustaminen yhdes-sä muun henkilökunnan kanssa yliopiston yleisissä lähinnä lukio-laisille suunnatuissa esittäytymis-tapahtumissa. Näihin lukeutuu

Opinto-ohjaajat:

Apuna ongelmatilanteissa

Työmme lähtökohtana on, että me opinto-ohjaajat olemme to-dellakin opiskelijoita varten! Nimikkeen mukaisesti pyrim-me ohjaamaan ja neuvomaan opiskelijoita heidän opintojensa tavoitteellisessa etenemises-sä. Käytännössä tämä toteutuu henkilökohtaisissa tapaamisissa opiskelijoiden kanssa, infotilai-suuksissa ja opiskelijatuutoritoi-minnan järjestämisen kautta. Lu-kuisiin kysymyksiin vastaamme myös sähköpostilla. Jos opin-tojen eteneminen poikkeaa ta-vanomaisesta, teemme yhdessä opiskelijan kanssa hänelle etene-missuunnitelman.

Mukana tiedekunnan kou-lutustyössä

Tiedekunnassamme työtä riit-

”Olen kyllä kuullut tiedekuntamme opinto-ohjaajista ja ehkä sellaisen nähnytkin. Mutta mitähän he oikeastaan työssään tekevät?” Kuulostaako turhan tutulta? On siis aika putsata laseja, joiden läpi näkee opinto-ohjaajat työnsä keskellä.

Anu Aalto, alaalt@utu.fi, Jetro Tuulari, jjtuul@utu.fi

At your service!

11Kipinä 1/2009

tammikuussa ABI-päivät sekä toisen vuoden lukio-opiskelijoille järjestettävä lukiolaisten päivä.

Tapaamme säännöllisesti yliopis-tomme muita opintoneuvojia ja –ohjaajia. Oman tiedekuntam-me OPO-kokouksissa puhumme ajankohtaisista asioista ja sovim-me työnjaosta. Läsnä ovat opin-topäällikön ja muun Villa Jou-kahaisen henkilökunnan lisäksi myös hoitotieteen- ja hammas-lääketieteen edustajat. Lisäksi osallistumme opintojen kehittä-misen suunnitteluun, niin yliopis-ton kuin opiskelijoidenkin etuja ajatellen. Näitä mahdollisuuksia ovat mm. Tutkinnon suunnitelu-toimikunnan (TST) ja kandiseu-ramme Opinto- ja ammattiasiain-valiokunnan (OATK) kokoukset.

Toimimme myös tiiviissä yhteis-työssä tiedekunnan koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikön (TUTKE) kanssa esim. avusta-malla opiskelua koskevien selvi-tysten tekemisessä.

Voisi sanoa, että työmme on melko liikkuvaa ja suuri osa siitä tapahtuu sähköisesti. Siitä huoli-

matta meidät voi tavoittaa myös toimistostamme, joka sijaitsee Externum-salin lähellä, Medi-siinalla. Sovimme tarvittaessa myös henkilökohtaisia tapaa-

Lääketieteen opinto-ohjaajat vasemmalta lukien Nina Jaakonmäki, Jetro Tuulari ja Anu Aalto

misaikoja. Päivystysajat löytyvät opinto-ohjauksen sivuilta interne-tistä ja toimiston ovesta.

Verkkolehden nimikilpailun elokuvaliput arvottiin vastannei-den kesken

Lääketieteellisen tiedekunnan uudelle verkkolehdelle etsittiin sopivaa nimeä helmikuussa In-ternetissä järjestetyn nimikilpai-lun avulla. Palkintona kilpailussa oli kaksi elokuvalippua, jotka tul-taisiin arpomaan kaikkien vas-tanneiden kesken.

Kilpailun johdosta nimiehdotuk-sia saatiin runsaasti. Iloksemme

saimme myös monia hyviä eh-dotuksia aiheista, joita lukijat ha-luaisivat uudesta lehdestä lukea. Toimitus valitsi pitkän pohdinnan jälkeen ehdotuksien joukosta lehdelle nimen ”Kipinä”.

Elokuvaliput arvottiin kaikkien vastanneiden kesken ja ne toi-mitettiin voittajalle. Kiitos kaikille osallistuneille!

12 Kipinä 1/2009

Koulutustukimus

Opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavat monet eri seikat, varsinkin henkilökohtaiset ja opiskeluun liit-tyvät häiriöt. Opiskelunaikainen stressi voi vaikuttaa opiskelijoiden ammatilliseen kehittymiseen haitalli-sesti, edistää poikkeavaa käyttäytymistä ja häiritä oman hyvinvoinnin vaalimista. Omatkin kokemuk-semme ja löydöksemme viittaavat siihen, että lääke-tieteen ja hammaslääketieteen peruskoulutuksessa varsinkin opiskelun aloittaminen ja myöhemmin klii-niseen vaiheeseen siirtyminen ovat keskeisiä stres-

siä aiheuttavia ajan-kohtia. Aikaisemmin on todettu, että työelä-mässä toimivien lääkä-reiden työolosuhteilla (esim. työskentelykult-tuurilla ja työrasituksel-la) on vaikutus heidän

hyvinvointiinsa, kun taas henkilökohtaisilla tekijöillä tai potilasperäisillä syillä oli vähemmän vaikutusta. Tämä taustatieto innoitti amerikkalaiset tutkijat sel-vittämään opiskeluympäristön ja henkilökohtaisten syiden vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin.

Tutkimus (Dyrbye et al. 2009) kohdistettiin lääke-tieteen opiskelijoihin viidessä yliopistossa (n=3080) ja se tehtiin kyselytutkimuksena sekä käyttäen ai-kaisemmin kehitettyä hyvinvointimittaria (Maslach Burnout Inventory).

Tutkimuksessa todettiin, että oppimisympäristöön liittyvillä tekijöillä (esim. tuen ja ohjauksen määrä,

Kliinisessä vaiheessa ohjaajan

kyynisyydellä oli erittäin negatiivinen vaikutus opiskelijan

hyvinvointiin

rakentavan palautteen saaminen, ympäristön ja ohjaajien asenne) oli selvä yhteys opiskelijoiden hy-vinvointiin. Tutkittavien potilaiden määrällä harjoit-telussa ei ollut kuitenkaan vaikutusta opiskelijoiden hyvinvointiin. Toisaalta varsinkin kliinisessä vaihees-sa ohjaajan kyynisyydellä oli erittäin negatiivinen vaikutus. Sitä vastoin henkilökohtaisilla tapahtumil-la oli vähäisempi vaikutus. Naimisiinmeno tai muu positiivinen tapahtuma edisti opiskelijan hyvinvoin-tia, mutta negatiivisella tapahtumalla ei ollut vaiku-tusta hyvinvointiin.

Artikkelissa todetaan, että opiskeluympäristöllä on ilmeinen vaikutus opiskelijoiden hyvinvointiin. On ilmeistä, ettei tämä päde vain lääketieteen opis-kelijoihin, vaan muillakin yliopisto-opiskelijoilla vas-taavaa vaikutusta on todettavissa. Koska ympä-ristövaikutukset näyttävät vaihtuvan opiskelu-uran aikana, tarvitaan myös erilaisia strategioita eri vai-heessa opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Lähde: Dyrbye LN, Thomas MR, Harper W, Mas-sie FS Jr, Power DV, Eacker A, Szydlo DW, Novotny PJ, Sloan JA, Shanafelt TD. The learning environ-ment and medical student burnout: a multicentre study. Medical Education 2009; 43: 274-282

Lue lisää oppimisympäristön vaikutuksista:

Hutchinson L. ABC of learning and teach-ing. Educational environment. BMJ 2003; 326: 810-812.

Opiskelija ohjaajan varjossa?

Pedagogisia koulutuksia tiedekunnassa ja yliopistolla

TUTKE on alkanut kokoamaan koulutuskalenteria lääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökun-taa, opetuksen koordinointiteh-tävissä toimivia sekä opiskelijoita

varten sisältäen opetuksen kehit-tämiseen liittyviä koulutuksia. Ka-lenteri löytyy osoitteesta http://www.med.utu.fi/tutke/ opettajal-le/koulutuskalenteri/