KITINOJAN PERINNEKYLÄ

KITINOJAN PERINNEKYLÄ

KOTO ETELÄPOHJALAISEEN KULTTUURIMAISEMAAN

RAKENNUSTAPAOHJEISTO

Teksti Arkkitehti Gunilla Lång-KivilinnaJohdanto: Taina Hautamäki, projektipäällikkö

TaittoArkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy

Valokuvat ja piirustuksetMustavalkoiset valokuvat: Kitinojan asukkaiden arkistotVärivalokuvat: Gunilla Lång-KivilinnaIlmavalokuvat Kitinojalta: Aarno IsomäkiPiirustukset: Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy -Gunilla Lång-Kivilinna -Maja Nyberg -Michelle Vandy JulkaisijaKoto eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan-hanke/Kitinojan kyläseura ry 2011Projektia ovat tukeneet:

maaseuturahasto Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry

© Arkkitehtitoimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy ja valokuvien omistajat

ISBN 978-952-93-0419-6 (nid.)ISBN 978-952-93-0420-2 (PDF)

3

Sisällys4568

101213

1415161718202224262728303234353638394041424446

TaustaaTavoitteetHistorian havinaa Kyröjoen varreltaPihapiirin historiaa Kalastajasaunoista kaksifooninkiseenTyyli-ihanteita ja esikuviaPihapiirin rakennukset - pohjalaistalo - aitta ja luhti - sauna ja riihi - ulkorakennukset - navettaMikä tekee pohjalaistalosta pohjalaistalon IkkunatOvetKuistit Siirretyn pohjalaistalon rakenneHirsirungon korjausPohjalaistalon siirtoVanhan mallin mukaan rakennettu uusi pohjalaistaloYksityiskohdatSisätilatMärkätilojen sijoitus pohjalaistalossaPihapiirin kasvillisuus MaalausTäydentävät ohjeetPihapiirin jäsentäminen KitinojallaPalotekniset ratkaisutAluesuunnitelmaVisualisoinnitKirjallisuus, lähteet ja hyödylliset linkit

4

Kitinoja, näkymä itään

Näkymä länteeen Hirvilammintieltä

Koto Eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan

Länsi-Suomen ympäristökeskuksen kolmiosainen julkaisu Kyrönjoen virkistyskäytön ja maisemanhoidon kehittämises-tä Ylistarossa ja Nurmossa oli lomalukemistani kesällä 2002. Lueskellessani aloin ajatella, että Ylistaron Hanhikoskelta yläjuoksulle päin voisi löytyä ihanteellinen ympäristö perin-teisellä rakentamistavalla rakennettuja pohjalaistaloja varten. Ylistaron kunnalle lähti kuntalaisaloite, ja kunnanhallitus teki saman tien päätöksen antaa asia tekniselle osastolle selvitettä-väksi ja valmisteltavaksi. Ylistaron matkailuyrittäjät Prikka ry hallinnoi tuolloin seu-tukunnallista matkailun kehittämishanketta, Prikan Priimaa Projektia. Hankkeen vetäjä Kati Torkko ehdotti perinnekylä-asian viemistä Malkakoski-toimikunnalle. Niin tehtiin, ja idea otettiin Malkamäellä innolla vastaan. Jo siinä vaiheessa löytyi tarkoitukseen sopivien isompien maa-alueiden omistajia, jot-ka olivat valmiita neuvottelemaan maiden varaamisesta tähän tarkoitukseen. Malkakoski-toimikunnan aktiiviset jäsenet muodostivat työ-ryhmän, johon nimettiin Arvi Malkamäki, Keijo Kitinoja, Heikki Kitinoja, Jari Hauta, Johanna ja Heikki Tuurinkoski, Tuula Sundberg-Komppa, Matti Lehtola, Seppo Liinamaa, Tuomo Niemi, ynnä Taina Hautamäki. Kyse oli Malkakos-ken virkistysalueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä, johon kuului myös perinnekylän suunnittelu sen lähituntumaan. Mustasaaren Sulvan Stundarsissa käytiin tutustumismatkal-la, kokouksissa ideoitiin, kustannusarvioita tehtiin, ja Olavi Lallukka Länsi-Suomen Ympäristökeskuksesta muokkasi toi-mikunnan suunnitelmia hankehakemukseksi, joka olisi toteu-tettu ympäristökeskuksen rahoittamana. Tähän asia kuitenkin jätettiin vuoden 2004 lopulla – muut asiat veivät osapuolten energiaa ja suunnitelma jätettiin lepäämään. Elokuussa 2009 laitettiin perinnekyläasia uudelleen vireille. Samana vuonna Ylistarosta oli kuntaliitoksen kautta tullut osa Seinäjoen kaupunkia. Tavoitteet kirjoitettiin suunnittelu-hankkeeksi, ja hankkeen hakijaksi lähti Kitinojan kyläseura ry Malkamäen naapurista. Rahoitus haettiin Seinäjoen seudun kehittämisyhdistys Liiveri ry:ltä Euroopan maaseuturahastos-

ta, myönteinen päätös tuli toukokuussa ja työ aloitettiin mar-raskuussa 2010. Suunnittelualueen siirtyminen Malkamäeltä Kitinojalle on ol-lut käytännön realismia – Kitinojalla suunnittelualue sijaitsee mm. kunnallistekniikan, valokaistan ja kylän palveluiden vie-ressä. Valmistunutta rakennustapaohjeistusta ja perinneraken-tamisen Kitinojalla syntyvää mallia voidaan kuitenkin hyödyn-tää myös Malkamäellä - ja muissa pohjalaiskylissä. Kitinojan kyläseuran johtokuntaan vuonna 2011 ovat kuulu-neet Keijo Kitinoja, Juha Kitinoja, Jukka Kitinoja, Ismo Ki-tinoja, Mervi Korkeasaari, Annukka Kuoppala, Pentti Kuop-pala, Pekka Kurunsaari, Liisa Mäki-Pelkola sekä Ann-Mari Viitamäki. Myös Alpo Kitinoja ja muita aktiivisia kyläläisiä, hankkeen ohjausryhmä, Seinäjoen kaupungin kaupunkisuun-nittelu- ja kaavoitusosasto sekä joukko muita tukijoita on ollut edistämässä asiaa. Suunnittelualueen maanomistajat ovat Jo-hanna ja Heikki Tuurinkoski sekä Väinö Kuoppala. Maankäyt-tösuunnitelman rakennustapaohjeineen on laatinut Arkkitehti-toimisto Gunilla Lång-Kivilinna Oy. Projekti kapinoi rakentamisen modernia valtakulttuuria vas-taan haluten osoittaa, että perinteinen paikallinen rakentamis-tapa on yhtä hyvä - ellei parempi.

Taina Hautamäki, projektipäällikkö

Taustaa

5

Visualisointi Kitinojan uudesta perinnekylästä, näkymä lounaasta

Kitinojan perinnekylän rakennustapaohjeet

Mistä tunnistaa aidon pohjalaistalon? Mikä tekee lakeuksilla kohoavasta komeasta punamullatusta pohjalaistalosta erityi-sen ,vain näille seuduille juurtuneen rakennustyypin? Vastaus-ta voidaan hakea historiasta. Kartanolaitos ei koskaan saanut vahvaa jalansijaa Pohjanmaalla vaan maa on jakautunut koh-tuullisen tasaisesti itsenäisten talonpoikien kesken.

Ennen maanviljelyn varsinaista kehitystä pääelinkeinoksi pohjalaisten toimeentulo kohentui tervanpoltolla 1600-lop-pupuolella ja 1700-luvulla. Laivanrakennus oli myös tärkeä sivuelinkeino maakunnassa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Maanviljelyn muuttuminen pääelinkeinoksi ja sitä seurannut 1750-luvulla aloitettu isojako lisäsivät talonpoikaisväestön hyvinvointia läpi koko 1800-luvun. Näihin vuosisatoihin ajoit-tuvat taloudelliset kukoistusajat heijastuivat rakennuskulttuu-riin. Taitavat kirvesmiehet pitivät huolta nousukauden aikana omaksuttujen kulttuuripiirteiden säilymisestä ja kehittämises-tä.

Tämän rakennuskulttuurin säilyminen tuleville sukupolville on Kitinojan perinnekyläprojektin päätavoite. Kulttuurihistorialli-sesti arvokasta rakennuskantaa tulee säilyttää ja vaalia kaikin keinoin. Yhtenä osana tätä työtä on ottaa talteen autioituneet, purku-uhan alla olevat pohjalaistalot jotka syystä tai toisesta eivät nykyisellä paikallaan ole saaneet asukkaita ja antaa niille uusi elämä Kitinojalla.

Ajatus ei ole uusi. Siirretyillä hirsitaloilla on pitkät perinteet. Harva pohjalaistalo pihapiireineen on alkuperäisellä paikallaan vaan niitä on siirretty joko maajakojen tai perinnönjakojen joh-dosta uuteen paikkaan. Kun yleinen purkuvimma 1970-luvulla oli kovimmillaan virisi ajatus uudesta asuinalueesta johon siir-rettäisiin vanhoja pohjalaistaloja ja ulkorakennuksia. Tarkoitus ei ollut tehdä museoaluetta vaan elävä asuinympäristö jossa elettäisiin kaikin mukavuuksin kuten muuallakin. Näin syntyi Stundarsin asuinalue joka sijaitsee käsityöläis-museon kyljessä lähellä kyläkirkkoa Sulvalla. Tänä päivänä asuinalue on yhtä luonteva osa kirkonkylää kuin vanha kylä-raitti sata vuotta aikaisemmin rakennettuine pihapiireineen. Kiinnostus aluetta kohtaan on edelleen suuri ja uusia pihapii-rejä vanhoine pohjalaistaloineen on syntynyt sitä mukaan kun sopivaa tonttimaata lähistöltä on tullut myyntiin. Muitakin vastaavia siirrettyjen talojen alueita, joskin pienempiä, löytyy Kokkolan seudulta. Kitinojan perinnekylähanke on nyt ensim-mäinen lajissaan Etelä-Pohjanmaalla.

Kitinojan rakennustapaohjeiden pyrkimyksenä on kertoa mitkä osatekijät tekevät pohjalaistalosta pohjalaistalon. Mitkä ovat ne erityispiirteet jotka tekevät pohjalaistalosta aidon? Tavoit-teena on antaa kysymykselle vastaus ja näin jatkaa vuosisatais-ta hirsirakennusperinnettä vanhaa rakennustapaa kunnioittaen, mahdollistaen vanhaa täydentävää uudisrakentamista perintei-sellä tavalla.

6

1-2. 1960-luvulla purettu“Manuntalo”oli toinen kantatila Kitinojalla.(Heikki Kitinojan arkisto)3. Ulkorakennus Kruuvalla.(Jorma Lemisen arkisto)4. Ulkorakennuksia Kumurinloukolla.(Tauno Ranta-sen arkisto)5. Talo Kitinojalla. ((Heikki Kitinojan arkisto)

Kiinteää asutusta lienee esiintynyt Pohjanmaan rannikol-la ja jokilaaksoissa 1200-luvun puolivälistä alkaen. Ennen sitä Etelä-Pohjanmaa oli todennäköisesti satakuntalaisten ja pirkanmaalaisten eränkäyntialuetta. Rannikolle asettui toden-näköisesti pääosin maahanmuuttajia Perämeren ruotsalaiselta puolelta kun taas Etelä-Pohjanmaalle virtasi väestöä muutto-liikkeen yhteydessä myös Satakunnasta. Väestö eli kalastuk-sella, karjanhoidolla ja yksinkertaisella maanviljelyksellä.

Runsasvetinen Kyrönjoki oli pitkään tärkeä kulkuväylä maan sisäosista rannikolle kun kulkukelpoisia teitä ei vielä ollut. Jokilaaksojen ravinnerikkaat savimaat raivattiin pel-tomaiksi ja kiinteää asutusta syntyi pikkuhiljaa joen tuntu-maan. 1400-luvulla kiinteä asutus ulottui yhtenäisenä joen molemmin puolin Vähästäkyröstä Ylistaron Topparlaan. 1600-luvun puolessa välissä omaksuttu tapa raiva-ta peltoa soista kydöttämällä johti viljelyalan laaje-nemiseen ja asutuksen leviämiseen kauemmas joesta.

Vuonna 1770 annettiin säädös joka salli uudistilojen perusta-misen kylien yhteismaille. Tämä edesauttoi alueen suotuisaa kehitystä. Näin ollen Kitinojan ensimmäinen asukas sotilas Tuomas Lilja perusti tilansa vanhalle niittymaalle vuonna 1773. Pellonraivaus jatkui koko1800-luvun ja nykyinen vilje-lyala saavutettiin 1800-luvun lopulla.

Historian havinaa Kyrönjoen varrelta

3.

4.

1. 5.

2.

7

6. 7.

8.

6-7 Rakennuksia Mikintalon pihapiiristä8. Miilun Kustaan talo9. Takalan talo10-11. Kitinojan pisin rakennus on Miilun Santerin talo

10.

9.

11.

8

Laihian Vilppula. Mies- ja kar-japihaan jaettu pihapiiri vuo-delta 1752 Suolahden piirtämä-nä. Lähde: Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset, 1949.

Pohjanmaa, johon kuuluu Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan sekä osittain Pohjois-Pohjanmaan maakunnat, on kansantieteelli-sesti tyypillisesti länsisuomalainen. Paikallisia eroja esiintyy rakennusten yksityiskohdissa, mutta pääosin talonpoikainen rakennuskulttuuri Pohjanmaalla on melko yhtenäinen.

Suomessa pihapiirit on perinteisesti jaoteltu kah-teen suurempaan ryhmään, haja- ja umpipihoihin. Hajapihoja joissa rakennukset sijaitsevat maastossa vapaasti, esiintyy Sisä- ja Itä-Suomessa. Umpipihat ovat tyypillisiä Länsi-Suomessa jossa sarkajako johti asutuksen keskittymiseen tiiviisiin ryhmäkyliin. Pe-rinne rakentaa umpinainen pihapiiri juontuu todennä-köisesti kaukaa keskiajalta, ensin säännöttömänä, sit-temmin renessanssin vaikutuksesta symmetrisyyteen pyrkivänä suorakaiteen muotoiseksi pihapiiriksi. Pohjanmaalla esiintyy sekä yhden pihan ympärille ra-kennettuja pihapiirejä että ratkaisuja missä pihapiiri on ulkorakennuksella jaettu kahteen osaan, miespi-haan ja karjapihaan. Viimeksi mainittu oli tavallisin Etelä-Pohjanmaalla.

Rakennukset ovat ensisijaisesti suojia luonnonvoimia vastaan. Ilmansuuntiin nähden pihapiirin tuli mie-luiten olla ”avoin etelään”. Ilmansuunnilla oli tosin pienempi merkitys tiehen tai vesistöön verrattuna. Päärakennuksen pitkä julkisivu on usein saman suun-tainen rantaviivan tai tien kanssa.

Rakennustapoja on myös aikaisessa vaiheessa pyritty ohjaamaan lailla ja asetuksilla. Kaarle XI:n vuonna 1681 antaman talontarkastussäännön mukaan talon-poikien miespihaan tuli sisällyttää tupa kamareineen ja vierastupa missä talo oli niin suuri, ruoka-aitta, jau-hoaitta, ajokaluvaja, porttiliiteri ja käymälä. Karja- pihaan kuuluivat talli, navetta, tarpeelliset rehuladot ja lammasnavetat, sikala, luuva ja ladot, niin monta kuin talo suuruuden mukaan vaatii. Sauna, mallas-sauna ja kuivatushuone oli aina sijoitettava kartanon ulkopuolelle. Vuonna 1734 laissa määrättiin edelleen mies- ja karjapihan rakennettavan erilleen toisistaan. Vanhaa perinnettä sijoittaa talli lähelle porttia ja asuinrakennusta miespihan puolelle eivät lait ja ase-tukset kyenneet muuttaneet.

Pihapiirin historia

9

6.

1. Keski- ja Yli-Liinamaa, Ylihärmä2. Riskun talo, Sarvijoki, Jurva3. “Miilunmäen Santerin” pihapiiri Kitinojalla4. Loukasmäen piha, Ilmajoki5. Ulkorakennuksia Kuortaneella6. Pihakartanot Hirvilammintiellä, Kitinoja

3.

4.

5.

2.

1.

10

4-4,5

m

5-6,5m 3-3,5m

4,5-6

,5m TUPA

KAMARI

PORSTUA

Renkitupa (yksittäistupa)

KAMARIKAMARI

Eduskamarillinen tupa

5-6,5m 3-3,5m 3-3,5m

4,5-6

,5m TUPA

KAMARIPORSTUA

Samanaikaisesti hallitalojen kanssa esiintyi myös lamasalvos-rakenteisia asumuksia, joissa oli satulakatto ja sisäänkäynti päädystä. Niistä kehittyi vanhakantainen rakennustyyppi, jossa sivuseiniä ja sisäänkäynnin yläpuolella olevaa kattoa jatkettiin “avoporstuaksi“. Savusaunat, kalastajamajat, aitat, kirkkotallit ja ranta-aitat rakennettiin usein sillä tavoin. Sisään-rakennetusta porstuasta muodostui päätyporstuarakennus, jota käytettiin muun muassa karjamajana ja kalastajamajana. Näis-sä savutuvissa uuni oli keskellä päätyseinää. Rakennuksissa ei ollut savupiippua eikä välikattoa.

Askel savutuvasta yksinäistupaan ei ole pitkä. Yksinäistupa tai yksittäistupa, joksi sitä myös kutsutaan, koostuu tuvasta, pors-tuasta ja porstuakamarista. Sisäänkäynti on talon pitkällä sivul-la. Rakennustyyppi tulee lännestä. Yksinäistupa on parituvan ohella laajimmin levinnyt talonpoikaistalon malli Pohjanmaal-la. Se oli aika yleinen 1600- ja 1700-luvuilla. Uusjaon myötä yksinäistupa palasi pientilojen päärakennukseksi 1800-luvun loppupuolella. Toisinaan yksinäistupaa laajennettiin rakenta-malla pari kamaria lisää jompaankumpaan päähän taloa.

Paritupa on tunnettu sekä Itä-Euroopassa että Skandinaviassa, joissa on käytetty nurkkasalvostekniikkaa. Paritupa koostuu kahdesta tuvasta, joiden välissä oleva tila on jaettu porstuak-si ja porstuakamariksi. Renessanssin tyyli-ihanteiden mukaan pyrittiin säännöllisiin neliön muotoisiin pihapiireihin ja sym-metrisyyteen, mikä varmasti edisti parituvan syntyä. Tosin kätännöllisetkin syyt puolsivat tilojen liittämistä yhteen saman katon alla. Säätyläisten asuinrakennuksissa tavallinen, nk. ka-roliininen pohjakaava keskeissalilla, ei koskaan saavuttanut suurta suosiota talonpoikaisrakentajien parissa ja sitä esiintyy lähinnä vain kaupunkilaistaloissa.

Kalastajasaunoista kaksifooninkiseen

Pihapiirin rakennusten aikaisista kehitys-vaiheista ja niiden synnystä on esitetty mo-nenlaisia arvioita. Kansantieteilijät pitävät kuitenkin todennäköisenä kehitystä jossa jokaista taloudessa esiintyvää tarvetta var-ten on rakennettu erillinen suoja, oma ne-linurkkainen solunsa, ja vasta myöhemmin ryhdyttiin tiettyjä toimintoja yhdistämään saman katon alle. Tosin vielä rautakaudella Suomessa, ihmisasunto ja karjasuoja sijait-sivat saman katon alla kuten ns. karjalata-lossa tai mannereurooppalaisessa hallita-lossa.

11

6-7m

6-7m 3-5m 6-7m

~5m

KAMARI

PORSTUA

TUPA TUPA

Paritupa

6-7m

6-7m 3-5m 6-7m

Sivukamarillinenparitupa

KAMARI

PORSTUA

TUPA

MAITOKAMARI

TUPA

Tehokkaan tervanpolton takia puun saanti väheni voimakkaasti rannikolla 1700-luvulla. Maaherrat kehottivat talonpoikia sääs-tämään metsää. Niinpä oli luonnollista, että saman katon alle rakennettiin useampi huone ja asuinrakennuksia pidennettiin tarpeen vaatiessa päätykamareilla. 1800-luvun jälkipuoliskolla kaksikerroksiset talot yleistyivät lähinnä vanhoilla vakavarai-silla viljelysalueilla kuten Kyrönjoen varrella. Kaksikerroksi-sen talon rakentaminen osoitti varallisuutta, vaikka alun perin tämä oli yksi tapa säästää puuta. Käytännössä toista kerrosta käytettiin harvoin muuhun kuin vaatteiden ja talousesineiden säilytykseen, minkä takia sitä asiakirjoissa kutsuttiin ”ylelli-syyskerrokseksi”.

6-7m

6-7m 3-5m 6-7m

PORSTUA

KAMARI

TUPA

TUPA

ERUSTUPA

12

~6,0m

6-7m 3-5m 6-7m 3-4m

6,5-7

,5m

Peräkamarillinen paritupa

TUPA TUPA

PORSTUA

PORSTUA-KAMARI

KAMARI

KAMARI

Sotilaspuustellit ja pappilat edustivat hyvin tärkeää säätyläis-kulttuuria Pohjanmaalla, jossa ei ollut varsinaista aatelistoa eikä säätyläiskartanoita. Uloslämpiävät tulisijat ja lasi-ikku-noiden käyttö yleistyivät 1600-luvulla papiston ja virkamies-ten vaatiessa niitä.

Ruotsissa ensimmäisten Erik Dahlbergin vuonna 1687 teke-mien sotilasvirkatalojen mallipiirrosten lähtökohtana olivat jo yleisesti hyväksytyt rakennustyypit. Piirustusten mukaan esi-merkiksi ratsumestarin ja kapteenin virkatalon piti olla paritu-

Tyyli-ihanteita ja esikuvia

pa kaksine päätykamareineen. Pohjanmaalle sotilasvirkataloja perustettiin isonvihan jälkeen vuonna 1733 ja ne rakennettiin määrättyjen mallipiirrosten mukaan. Niiden koko vaihteli soti-lasarvon mukaan. Virkataloja rakensivat paikkakunnan taitavat kirvesmiehet, jotka omaksuivat käytännöllisiä rakennustekni-siä parannuksia.

Kustaa III:n vuonna1789 vahvistamat uudet mallipiirrokset loivat uutta ja muodostivat tyylisuuntaa. Näiden välityksellä kustavilainen uusklassismi levisi Pohjanmaalle.

13

Perinteinen hirsirakennustekniikalla rakennettu pohjalais- talo on monen vuosisadan käsityöperinteen tulos joka saavutti teknisen huippunsa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Perinteinen hirsirakennus on joustava. Se voidaan purkaa ja siirtää uuteen paikkaan tarpeen vaatiessa kuten monesti tilajakojen tai maa-jakojen yhteydessä tehtiinkin.

Pohjalaistalot edustavat kansanomaista rakennustapaa, joka sai vaikutteita 1700-luvun klassismista ja 1800-luvun alun em-

Pihapiirin rakennukset

Kaustisilta Stundarsiin siirretty talo

piretyylistä. Näitä tyylipiirteitä ovat mm. harjakatto ja sym-metrisesti asetetut kuusiruutuiset ikkunat, sekä kapeat haukan-ikkunat ullakon pitkillä sivuilla. Rakennukset on perustettu nurkkakiville multapenkin tai tuuletetun rossipohjan päälle. Malkakatoista siirryttiin pärekattoihin ja myöhemmin peltikat-teisiin varallisuuden sen salliessa. Perinteinen kauniisti veis-tetty, niin sanottu ”piiluttu” hirsi suojattiin usein pystyrima-laudoituksella. 1800-luvun loppupuolella yleistyi tapa maalata asuinrakennukset punamullalla.

Pohjalaistalo

Yli-Lauroselan talo Ilmajoella

14

3,5-4,5m 3,5-5,0m

~3,5m

Aitta on ehkä vanhin ja tyyppinä parhaiten säilynyt rakennus pihapiirissä. Se on hirsirakenteinen, pääosin varastoksi tar-koitettu pienempi rakennus. On vilja-aittaa, ruoka-aittaa tai asumiseenkin tarkoitettua vaateaittaa. Aitat sijoitettiin mie-luummin hiukan erilleen pihasta, vierekkäin sisääntulon var-teen. Vilja-aitta kasvoi kaksi, joskus kolmikerroksiseksi otsa-aitaksi, jossa on ulostyöntyvä osa oven yläpuolella. Ulkoseinät ovat ylöspäin levenevät ja alusta hyvin tuuletettu patsas- tai lankkujalalla.

YksityiskohdatAitan ovet Aitan ovi

Aitta ja luhti

Aittarivi Kitinojalla

NURKKAKIVET - Luonnon kivi

Otsallinen aitta

JULKISIVU- Käsin veistetty hirsi, seinät liuhalla VÄRI: - Maalaamaton luonnonharmaa - Punamulta (Italianpunainen)

Suora aitta KATE- Lautakate (tervattu)- Pärekate- Saumattu peltikate (M- Aito savitiilikate- Huopakate kolmiorimalla (Musta/tumman harmaa)

OVET JA LUUKUT- Leveä lankkuovi ilman ulkopuolista paneelia

VÄRI: - Keltaokra - Siniharmaa (Kimröökinharmaa)

PITKÄNURKAT- Hirsi

15

~4m

3-4,5m

3-4m

~9-12m

Suuri luhtiaitta, ns. luttirati yleistyi rannikko-kaupungeissa ja pappiloissa myöhäiskeskiajal-la. Siinä oli kaksi säilytystilaksi tarkoitettua huonetilaa alakerrassa ja kaksi tai kolme läm-pimän vuodenajan makuuaittaa ja sola yläker-rassa. Tämä vanha rakennustyyppi on levin-nyt meille lännestä. Luhti sijoitettiin yleensä kulmittain asuinrakennuksen kanssa portin viereen. Kolmiosainen luhti onkin portin ja luhdin yhdistelmä, eli porttiluhti josta ajetaan keskeltä läpi pihaan.

Riihi, Ilmajoki

Pihapiirin osana tai pihapiirin ulkopuolelle sijoitettu savusauna periytyy esihistorialliselta ajalta. Pohjalainen hirsistä salvottu, olkikattoinen sauna oli yksinkertaisimmillaan yhden huoneen käsittävä pieni sauna, suurempien esimerkkien käsittäessä myös etuhuoneen. Kylpemisen lisäksi saunassa kuivatettiin myös maltaita, jolloin pihapiirissä saattoi olla kaksi erillistä saunaa, yksi kylpemistä ja toinen maltaiden kuivatusta varten.

Riihi oli viljan kuivaamiseen ja puintiin tarkoitettu uunillinen rakennus. Pohjanmaalla yleisin riihityyppi oli kaksiosainen luuvariihi, jossa puinti tapahtui erillisessä huonetilassa. Riihi ja sauna sijoitettiin palovaaransa takia jonkun matkan päähän varsinaisesta pihapiiristä.

Sauna ja riihi

Luhtiaitta

KATE- Lautakate (tervattu)- Pärekate- Saumattu peltikate (M- Aito savitiilikate- Huopakate kolmiorimalla (Musta/tumman harmaa)

JULKISIVU- Käsin veistetty hirsi VÄRI: - Maalaamaton luonnon harmaa - Punamullattu

PITKÄNURKAT- Hirsi- Laudoitettu VÄRI: - Punamullattu

OVET JA LUUKUT- Leveä vaakapaneeli VÄRI: - Keltaokra - Siniharmaa (Kimröökinharmaa)- Vuorilaudat VÄRI: - Keltaokra - Taitettu valkoinen

16

Ulkorakennukset ovat olennainen osa pohjalaista pihapiiriä. On aittaa, luhtia, renkitupaa, navettaa, tallia, ulkohuussia ja puuliiteriä sekä tarpeen mukaan lampolaa ja sikalaa yms. Osa toiminnoista yhdistettiin saman katon alle. Rakennusten säilymisen kannalta on erityistä huomiota kiin-nitettävä kahteen rakenteelliseen seikkaan, vesikattoon ja pe-rustukseen.Ulkorakennusten perinteisiä kateaineita ovat olleet malka-, lauta- ja pärekatto, myöhemmin saumattu pelti tai, joskin harvemmin huopa tai tiilikate. Uritettu kaksinkertainen lauta-kate tai pärekatto on erittäin kaunis aitan tai luhdin katteena. Lautakatto pitää muistaa käsitellä aidolla hautatervalla aluksi vuosittain, myöhemmin muutaman vuoden välein säilyäkseen. Pärekattoa ei tarvitse käsitellä. Pärekaton elinkaari tosin ei ole niin pitkä. Kuusi on solurakenteensa vuoksi parempi raaka-aine pärekatoksi kuin mänty, ja käsin halkaistu päre kestää pi-

dempään kuin koneellisesti tuotettu. Mikäli rakennuksessa on savuhormi, on suositeltavaa käyttää palamattomia kateaineita.

Perinteiset ulkorakennukset ovat aina hirsistä salvottuja pit-känurkkaisia rakennuksia, vain navetta saatettiin tehdä ala-osastaan tai kokonaan kivestä. Ulkorakennusten hirsipinnat veistettiin piilukirveellä kauniisti aallolle, eikä niitä yleensä laudoitettu.

Vanhastaan ulkorakennusten perustuksia ei aina tehty yhtä kor-keiksi kuin asuinrakennuksessa, minkä takia ne saattoivat pai-nua ja alimmat hirret tulivat kosketuksiin maanpinnan kanssa. Uudet perustukset on syytä tehdä riittävän korkeiksi. Aitoissa nurkkakivien varaan patsas tai lankkujaloilla, niin että pohja pääsee hyvin tuulettumaan. Puolitoistakerroksiset pitkät ulko-rakennukset tehdään porakiviperustusten varaan.

KATE- Lautakate (tervattu)- Pärekate- Saumattu peltikate

- Aito savitiilikate, puutiilen värinen- Huopakate Kolmiorimalla VÄRI: - Musta/tumman harmaa

JULKISIVU- Käsin veistetty hirsi VÄRI: - Maalaamaton luonnonharmaa - Punamullattu - Pystyrima laudoitus punamullattu

PITKÄNURKAT- Hirsi- Laudoitettu VÄRI: - Punamullattu tai laudoitettuna myös taitettu valkoinen, vaalean harmaa

OVET JA LUUKUT- Leveä vaakapaneeli VÄRI: - Keltaokra - Kimröökinharmaa (siniharmaa)- Vuorilaudat VÄRI: - keltaokra ovien mukaan - taitettu valkoinen

Porttiaukkomahdollinen

SOKKELI- Lohkokivi (graniitti)

Puolitoistakerroksinen ulkorakennusrati

Ulkorakennukset

17

2,8-4

,5m

3-6m

3-5m 3-5m 3-5m 3-5m

Pohjanmaalla yleisin navettatyyppi on luontinavetta jota Poh-janmaalla kutsutaan parsinavetaksi. Parsinavetta oli joko kokonaan tai osittain puupohjainen, eläimille oli rakennettu omat parret ja lanta luotiin ulos aika ajoin. Navetta rakennettiin usein parihuoneeksi heinä- ja olkiladon kanssa.

Siirretty ulkorakennus StundarsissaTiilen käyttö navetoissa yleistyi 1900-luvun alkupuo-lella. Kumurinloukko (Jorma Lemisen arkisto)

Kosteutensa vuoksi kokonaan hirsistä salvotut navetat ja eläin-suojat lahosivat nopeasti. Parhaiten säilyneet navetat ovat alaosastaan kivestä tehtyjä. Ylisellä varustetut ja kiilakivistä rakennetut navetat yleistyivät Pohjanmaalla vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Navetta

18

RUNKO JA JULKISIVUT- Hirsirunko pitkillä nurkilla. Seinät hieman liuhalla (ulospäin kallellaan).- Näkyvä hirsipinta ”piiluttu”. VÄRI: Maalamaton harmaa tai punamulta- Pystyrimalaudoitus. VÄRI: Punamulta- Nurkkalaudoitus VÄRI: Punamulta tai taitettu valkoinen ikkunavuorilistoituksen mukaan.

IKKUNAT- Puurakenteiset ikkunat - 6-jakoiset, 4-jakoiset risti-ikkunat tai T-malliset ikkunat - Väri taitettu valkoinen, helmenharmaa tai kimröökin-harmaa. - Vuorilistoitus taitettu valkoinen

SOKKELI JA PERUSTUKSET- Luonnonkivi (näkyviltä osin), lohkottu tai lohkoamaton harmaa tai punainen graniitti. Korkeus 40-70 cm.- Huom! Kissanluukut alapohjan tuuletusta varten.

Mikä tekee pohjalaistalosta pohjalaistalon? Pohjalaistalon tyypillisiä tyylipirteitä

PÄÄDYT JA POIKKIPÄÄDYT

päätykolmiossa ja poikkipäädyn yläosassa jos sellainen on (1900-luvun alku). VÄRI: Muusta julkisivulaudoituksesta poikkeava; taitettu valkoinen tai keltaokra

19

KUISTIT- YKSIKERROKSISET avokuistit satulakatolla. Renessanssityylinen kuisti balusteripylväillä on kuistityypeistä vanhin.- Yksikerroksiset lasikuistit: - Malli vaihtelee, neliö, suorakaide, tai viisi kulmainen - Kattomuoto vaihtelee mallin ja rakennusajankohdan mukaan; satulakatto, mansardikatto (jugendvaikutusta), pulpettikatto poikkipäädyllä (-päädyillä) tai ilman - Ikkunajako ja ruudutus vaihteleva. Koristeellisia salmiakki- tai vinoristikkoikkunoita esiintyy kuisteissa.

OVET- Puurakenteiset ovet.- Yksilehtinen leveä paneloitu ovi yläikkunoilla- Paneloidut pariovet, leveys 110-130 cm yläikkunoilla.- Kapeat peiliovet yläikkunoilla.- Maalatut perinteisiin sävyihin, keltaokra, punaokra, helmenharmaa tai kimröökinharmaa (ei jalopuuta). Toi-sinaan ovissa käytetty tehosteeksi kahta väriä. Esimer-kiksi taalainmaansinistä yhdistettynä edellä mainittuihin perinnesävyihin. - Vuorilistoitus taitettu valkoinen

- KAKSIKERROKSISET lasikuistit tulivat muotiin vasta 1900-luvun alkupuolella - Malli vaihtelee, neliö, suorakaide, tai viisikulmainen - Kattomuoto vaihtelee mallin ja rakennusajankohdan mukaan; satulakatto, mansardikatto (jugendvaikutusta) - Ikkunajako ja ruudutus vaihteleva. Koristeellisia salmiakki- tai vinoristikkoikkunoita esiintyy kuisteissa. - Porras toiseen kerrokseen sijoitettu kuistiin.

- VÄRITYS: Kuistit on usein rakennettu myöhemmin kuin itse talo ja kuistien värit saattavat poiketa julkisivuvärityksestä. Niissä on käytetty murrettuja perinnevärejä ja niistä vaalennettuja sävyjä.

KATTO- Saumattu peltikate jalkaränneillä, syöksytorvet

- Savitiilikate, tiilenpunainen- Avoräystäät tai- Empiretyylinen yhteen rakennettu räystäslistoitus

20

Vanhan ikkunan kauneus piilee sen harmonisissa suhteissa ja kauniisti aaltoilevissa laseissa. Vaasan kaupungista löytyi jo 1600-luvun puolivälissä lasimes-tareita ja ikkunateollisuudelle sallitun kulkukaupan myötä la-sin käyttö yleistyi vähitellen myös maakunnissa.

Varhaisimmat ikkunat olivat pieniruutuista puhallettua kruu-nulasia, jotka asennettiin lyijypuitteisiin. Puhallustekniikan kehittyessä lyijypuitteen korvasi lasiuralla varustettu puupuite.1700-luvun loppupuolella uusklassinen kuusiruutuinen ikku-

1780-

Ikkunan kehitys 6-ruutuisesta ikkunasta t-ikkunaksi

1840- 1880- 1880-

Ikkunat

Lunetti-ikkuna, Ilmajoki

Ikkunan kehitys

na vakiinnutti meillä asemansa yleisimpänä ikkunatyyppinä. Lasin koko kasvoi edelleen ja 1800-luvun loppupuolella kol-miruutuinen T-ikkuna syrjäytti kuusiruutuisen ikkunatyypin melkein kokonaan. Tähän mennessä oli jo siirrytty lasin kitti-kiinnitykseen ja kesäksi pois nostettavat sisäikkunat kuuluivat jokaisen talon vakiovarusteisiin. Uusklassismi 1920-luvulla toi vielä hetkeksi takaisin kuusiruutuisen ikkunan, kunnes 30-lu-vun funktionalismin myötä ikkunan muoto yksinkertaistui ja vapaa sommittelu korvasi symmetriaan perustuvan julkisivu-jäsentelyn.

Päätykolmion ikkunoita

21

Haukanikkunoita:

Ikkunan vuorilistamalleja:

1. Hyvin säilynyt alkuperäinen ris-ti-ikkuna. Huomioitavaa on että vuorilaudoituksen sivulaudat aina ulottuvat yhtenäisinä ylhältä alas ja poikkilaudat jäävät näiden väliin. Ikkunan pystysuuntaa korostettiin myös eri tavoin profiloidulla ylälis-talla. Ikkunat ovat hirsitaloissa aina olleet samassa linjassa julkisivun pinnan kanssa.

2. Klassinen kuusiruutuinen ikku-na 1800-luvulta käsinpuhalletuin lasein. Vanhat ikkunapuitteet ovat useimmiten valikoidusta tiiviistä puusta tehtyjä ja säilyvät hoidetta-essa vuosisadasta toiseen. Ikkunan vuorilistoitus on aina tehty höylä-tystä laudasta.

3. Empirevaikutteita saaneessa ra-kennuksessa ikkunan yläosaa koris-taa salmiakin muotoinen koristeai-he. Kuusiruutuisen ikkunan yläpuite on tässä 1840-luvulla rakennetussa talossa alapuolista poikkipuuta pak-sumpi.

4. Uusrenessansi 1800-luvun lop-pupuolella suosi voimakasta profi-lointia ikkunan ympärillä. Tyyli oli kaupunkitaloille ominainen mutta esiintyy harvakseltaan myös talon-poikaistaloissa.

3. 4.

1. 2.

22

Ovet

Ulko-oven kehitys heijastaa havainnollisella tavalla puusepäntaidon kehitystä maassam-me. Vanhimmat ovet koostuvat muutamasta pystysuuntaisesta lankusta. Ne yhdistettiin kahdella tai useammalla poikittaissuuntai-sella päistään kapenevalla pienalla. Saranat olivat aluksi puusta mutta korvattiin myö-hemmin pitkillä taotuilla rautasaranoilla jot-ka kiinnitettiin suoraan pihtipieleen. Tämän tyyppisiä ovia on vielä aitoissa ja luhdeissa. Lautaovi saatettiin myös koristella diagonaa-lisella ruudukoilla joka veistettiin suoraan lautaoven pintaan.

Paneeliovet

1700- 1700-1900

Kaksiosaisia päällekkäisovia esiintyy usein tallin, navetan tai porstuanovina. Päällim-mäistä ovea voitiin siten pitää auki samalla kun alaosa esti karjaa tulemasta sisään tai pääsemästä ulos riippuen rakennuksesta. Pariovia käytettiin lähinnä ulko-ovina pors-tuassa. Lautaoven tiiveyden parantamiseksi on niitä paneloitu aina 1600-luvulta lähtien. Leveät eri tavoin kruusatut paneelit asennet-tiin joko vaakasuuntaisesti tai diagonaalisesti kalanruotokuvioksi. Kuviointia saatettiin ko-rostaa maalamalla kruusaukset tummemmal-la värisävyllä.

1. 2.

3. 4.

23

1 ja 3. Ulko-ovia Stundarsissa, Sulva2. Kaksiosainen ulko-ovi Vöyriltä, Bragen kotiseutumuseo, Vaasa4. Hämes-Havunen Kauhajoella5. Yli-Lauroselan talo Ilmajoella, 1840-luvulta 6.Kokkolan Öjan kotiseutumuseon kuisti

Sisäovet

1800- 1900-

Pariovet

1790- 1850-

Peiliovi levisi Pohjanmaalle 1700-luvulla. Niitä käytettiin lähinnä sisäovina kamarin, vierastuvan ja salin ovina, myöhemmin tuvanovena. Vanhimmissa 1600-luvulta pe-räisin olevissa ovissa on kaksi tai neljä yhtä isoa peiliosaa.

Ylivoimaisesti yleisin ovimalli pohjalais-taloissa on 1700-luvulta peräisin oleva ro-kokoopeiliovi. Siinä on kolme eri suuruista vaakasuuntaista peiliä. Suurin yläosassa ja pienin keskellä. Talonpoikaistaloissa esiin-tyy lähinnä puoliranskalaista peilityyppiä mikä tarkoittaa että peiliosa liittyy suoraan kehysosaan. Täysranskalaisessa peilioves-sa peilin ja kehyksen välissä on voimak-

-lisia pariovia esiintyy pohjalaistaloissa vain ulko- tai kuistinovina.

5. 6.

24

Kuusikulmainen kuisti

Kaksikerroksinen kuisti,yleistyi vuosisadan vaihteessa.

Empiretyylin inspiroima kuisti.

4.

1.

6.

5.

25

Kuistit

Kuisti pulpettikatolla.

Nikkarityylinen kuisti.Kaksi kuistia vierekkäin

Suorakulmainen kuisti harjakatolla.

2. 3.

Vanhimmat säilyneet kuistit Pohjanmaalla ovat avoimia por-raskuisteja 1800-luvun alkupuolelta. Niissä on harja- tai au-makatto jota kannattaa kaksi balusterimallista pilaria. Tämä maljamainen pilarityyppi juontaa juurensa renessanssiajalta. Avoin kuisti varustettiin yleensä kaitein ja penkein molemmin puolin portaita.

Kuistin pääasiallinen tehtävä on ollut suojata sisäänkäyntiä ja portaita sateelta. Kuisti toimi myös talon koristeena, eräänlaise-na käyntikorttina, ja saattoi olla hyvinkin koristeellinen poike-ten sekä tyyliltään että väriltään päärakennuksesta. Umpikuis-tien mallit vaihtelivat rakennusajan ja -paikan mukaan paljon. Empirestä vaikutteita saaneissa kuisteissa oli usein harjakatto, vahva räystäslistoitus ja lunetti-ikkuna parioven yläpuolella. Uusgotiikka toi meille viisisivuisia kuisteja pyramidikatoilla. Rautatieverkoston laajeneminen uusine asemarakennuksineen vaikutti uusien tyylien leviämiseen, varsinkin kuisteissa jotka kevytrakenteisina oli helppo uusia. Korkeat kaksikerroksiset kuistit yleistyivät 1900-luvun alkukymmeninä. Kahdella kuis-tilla varustetut mallit vaihtelivat muodoltaan huomattavasti. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla esiintyy paljon eri tavalla yhdis-tettyjä isoja kuisteja jotka maalattiin vaaleilla väreillä.

1. Öjan kotiseutumuseo3. Kuisti Isossakyrössa2. Kuisti Närpiön kotiseutumuseossa 4. Kuisti Alavudella5. Kuisti Vähässäkyrössa6. Empiretyylinen kuisti Yttermarkista

26

Siirretyn pohjalaistalon rakenne

YP 1- Tuulettuva ullakkotila- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)- Rakenne ja eriste ~400mm (pellava-tai puukuituvilla)

VS- Vanha hirsiseinä+tapetti tai puukuitulevy+tapetti

IKKUNAT- Vanhat ikkunat tai vanhan mallin mukaan teetetyt, kitatut ikkunat jotka maalataan pellavaöljymaalilla- Karmin ja seinän välinen rako tiivistetään

- Sisäpuite tiivistetään, tarvittaessa ikkunapuitteiden väliin asennetaan kolmas lasiHuom! Ikkunat asennetaan aina ulkoseinän kanssa samaan linjaan.

US- Pystyrimalaudoitus, alalista ja helma yms.- Puukuitutuulensuojalevy, hirsiseinän vauriokohtien paikkaus puulla, rakojen tiivistys pellavariveellä tai

100mm+tuulensuojalevy)- Veistetty vanha hirsi 150-175 mm, tiivistys pellavari-veellä-Mahdollinen sisäpuolinen lämmöneriste jos ulkopuolelle ei laiteta mitään (esim.puukuituvilla yht. max 70mm) + rakennus paperi ja/tai levy+tapetti tai- Paperitapetti suoraan hirrelle tai rakennuslevy + tapetti

AP- Rossipohja- Vanha lankkulattia, tai 175-250x40mm leveät uudet tuppeen sahatut kuusilankut- Rakenne ja eriste 250-350 mm (kutterilastu/sahanpuru/puukuituvilla)- Tuulensuojalevy tai paperi ulkoseinää vasten- Tuulensuojalevy 1-2x25mm + umpilaudoitus- Tuuletettu alapohja, kissanluukut auki huhti-syyskuun. Tuuletuskanava savupiipussa tehostaa rossipohjan ilmanvaihtoa

YP 2- Kate ja kattorakenne sekä aluskate- Tuuletusrako min. 100mm- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)- Koolaus ja eriste min. 250-400mm (puukuituvilla)- Rakennuspaperi tai pehmeä puukuitulevy- Harvalaudoitus- Kattolaudoitus/rakennuslevy

SOKKELI- Vanha porakivi ulkopinnassa- Perustukset rakennesuunnittelijan mukaan

27

Vanhassa hirsirungossa joudutaan alahirsi usein vaihtamaan, ns. ”kengittämään” lahovaurion takia. Hirsinen salvosrakenne on sellainen että alimpien hirsien vaihto on suhteellisen helppo toteuttaa. Se on kuulunut tavanomaisiin korjaustoimenpitei-siin erityisesti silloin kun rakennuksessa on ollut multapenk-ki. Perinteinen tuohi on mitä mainioin kosteuseriste sokkelin ja hirsirungon välissä mutta huopa kelpaa myös. Lahovauri-oita saattaa esiintyä myös ikkunoiden alapuolella ja muurien läpimenokohdissa. Tällöin hirren laho osa poistetaan ja kor-vataan terveellä puulla. Saumakohdat tiivistetään huolellisesti pellavariveellä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä nurkkien

Hirsirungon korjaus

Vaihtoehtoisia tapoja paikata hirsiä

Följarit

Hirsiseinän oikominen ja tukeminen följareilla

tiivistämiseen.Paras ennaltaehkäisevä toimenpide on pitää huoli siitä, ettei kosteutta ylläpitävää kasvillisuutta ole heti seinänvierustassa kiinni ja että maapinta ei nouse perustusten yläpuolelle.

1. Katoksellinen vellikello on yleinen näky Etelä-Pohjanmaalla. Kuortaneella sijaitsevan talon nurkat on avattu tiivistämistä varten ja alahirsi on osittain vaihdettu.

2. Huonokuntoisten hirsien vaihto on huomattavasti helpompaa kun talo siirretään hirsi hirreltä.

1. 2.

28

-Lisälasi

Täytepala

Rakennuspaperi

Puukuitueriste 100mm

UlkopuoleltaLisäeristäessä vanha porakivi siirretään myös ulos samaan linjan julkisivun kanssa

Vanha porakivi valetaan kiinni perustuksiintukimuurilla

Tuuletetturossipohja

Paneeli/Insuliittilevy/Kipsilevy

TiivistyslistaIkkuna karmi siirretäänrakennuksen ulkopintaan jos rakennus lisäeristetään ulkoapäinVuorilaudoitus

Vesilista

LaudoitusTuuletusrakoTuulensuojalevy 25mm

Tuohi tai kattohuopa perustustaja hirren/puun väliin

Hirsiseinä

vastaavasta tehdyt numerokilvet sekä päätyyn että ulkosivulle helpottamaan oikeiden hirsien löytämistä pystytysvaiheessa.

Hirsitaloissa ilmatiiveydestä huolehtiminen on tärkeämpää kuin lisäeristyksen paksuus. Pystytettäessä vanhaa hirsirun-koa hirsi hirreltä se saadaan helposti hoidettua. Hirsien väliin tilkkeeksi tulisi valita sellainen luonnonmateriaali, joka kos-teusteknisesti käyttäytyy samalla tavalla kuin puu, esimerkiksi pellavarive. Halkeamat hirsissä tulisi myös tilkitä huolellisesti. Nurkkien ja esimerkiksi ikkunakarmin ja rungon välisten rako-jen sekä ikkunoiden tiivistäminen ylipäänsä on tärkeätä. Ilma-tiiveys ei ole sama asia kuin kosteustiiveys. Muovikalvoja tai

Ennen hirsitalon siirtoa on vanha rakennus inventoitava. Rakennus valokuvataan ja mitataan tarkasti. Mittausten poh-jalta tehdään mittapiirustukset pohjista ja julkisivuista sekä leikkauskuvat. Rakennus voidaan siirtää joko kokonaisena tai purkaa hirsi hirreltä osiin ja pystyttää uudelleen uuteen paikkaan. Ennen kuin pintakerrokset poistetaan tulisi niistä ottaa näytteet talteen, esimerkiksi tapettimallit, lista-mallit yms. Myös takat ja uunit dokumentoidaan ja piirre-tään huolellisesti. Kaikki purettavat osat kuten ikkunat, ovet, listat, hirret, lankkulattiat ja lautakatot numeroidaan ja nii-den paikat merkitään piirustuksiin. Kivijalan kivet mitataan ja numeroidaan myös. Hirsiseiniin kiinnitetään vanerista tai

Vaihtoehtoja lämmöneristyksen parantamiseen:

Vaihtoehto 1

Pohjalaistalon siirto

29

+ -Lisälasi

Täytepala

Rakennuspaperi

Hirsiseinä

Puukuitueriste 50-70mm

Paneeli/Insuliittilevy/Kipsilevy

TiivistyslistaIkkuna karmi rakennuksen ulkopinnassaVuorilaudoitus

RimatLaudoitusTuuletusrakoTuulensuojalevy puukuitua 25mm

Betoninen tukimuuri sisäpuolelle valetaan kiven

Tuuletetturossipohja

Kissanluukut avataan huhtikuussa

Perustukset tehdään tapauskohtaisesti pohjatutkimuksen persusteella rakennesuunnitelmien mukaan

Vaihtoehto 2

tiiviistä polyuretaanivaahtoa ei ulkoseinissä tulisi käyttää.Huolellinen väli- ja alapohjan eristys auttaa lattiavetoa vastaan. Erityi-sesti eri rakennusosien, seinän ja ylä-, väli- tai alapohjan rajapinnat tu-lisi saada ilmatiiviiksi. Yläpohjan kautta karkaa helposti huomattavasti lämpöä. Eristekerroksen lisääminen yläpohjassa on yleensä helpoin ja taloudellisesti kannattavin toimenpide.

Tarvittaessa ulkoseinien lämmöneristystä voidaan parantaa molemmin puolin kohtuullisesti puukuitueristeellä ja tai -levyillä. Lisäeristettäessä hirsiseinää ulkopuolelta tulisi perustuskivet ja ikkunat muistaa siirtää ulos samaan linjaan ulkopinnan kanssa ja räystästä pidentää niin että rakennuksen mittasuhteet ja ilme säilyy alkuperäisen kaltaisena. Mikäli siirrettävässä rakennuksessa on kauniisti muotoiltu, yhteen rakennettu empire-tyylinen räystäs, tämä ei onnistu. Silloin on parempi eristää ai-noastaan sisäpuolelta. Sisäpuolinen lisäeristys ei kuitenkaan saisi ylittää 70 mm kosteusteknisistä syistä. Sisäpintoihin on hyvä valita hengittävät paperitapetit ja vanhanmalliset kruusatut listoitukset.

Kuvat: Siirretyn hirsirungon raken-nusvaiheita Båskaståetilla Sulvalla.

30

Vanhan mallin mukaan rakennettu uusi pohjalaistalo

VS- Hirsiseinä+tapetti tai puukuitulevy+tapetti

IKKUNAT- Vanhan mallin mukaan teetetyt ikkunat, kitataan ja maalataan pellavaölymaalilla- Karmin ja seinän välinen rako tiivistetään

- Sisäpuite tiivistetään, ikkunapuitteiden väliin asennetaan kolmas lasi (uudisrakennuksissa pakollinen) Huom! Ikkuna asennetaan julkisivun ulkopinnan tasoon.

US- Rimalaudoitus, alalista ja helma yms.- Tuulensuojalevy

- Pelkkahirsi ~ 175mm- 25 mm puukuitulevy tai puukuituvilla ( ~ 50mm) + rakennus paperi tai- Paperitapetti suoraan hirsipinnalle tai rakennuslevy + paperitapetti

AP- Rossipohja- Lankkulattia, 175-250x40mm leveät uudet tuppeen sahatut kuusilankut- Rakenne ja eriste (kutterilastu/sahanpuru/puukuituvilla) 250-400 mm- Tuulensuojalevy tai paperi ulkoseinää vasten- Tuulensuojalevy 1-2x25mm lisätään + umpilaudoitus- Tuuletettu alapohja, kissanluukut auki huhti-syyskuun. Tuuletuskanava savupiipussa tehostaa rossipohjan ilmanvaihtoa

YP 2- Kate ja aluskate kattorakenne- Tuuletusrako min. 100mm- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)- Kattorakenne, perinteiset vuoliaishirret tai ruotsalaiset kattotuolit- Koolaus ja eriste 400-500 mm (puukuituvilla)- Rakennuspaperi tai pehmeä puukuitulevy- Harvalaudoitus- Kattolaudoitus/rakennuslevy

YP 1- Tuulettuva ullakkotila- Tuulensuojalevy (puukuitulevy)- Rakenne ja eriste 400-500 mm (pellava- tai puukuitueriste)

SOKKELI- Porakivi ulkopinnassa- Perustukset rakennesuunnitte-lijan mukaan

Huom! Uudisrakentamisessa on noudatettava uusia energiamääräyksiä jotka perustuvat koko-naisenergiatarkasteluun. Uutena asiana on että vaipan eristyksen lisäksi, merkitystä on rakennuksen koolla, tiiveydellä, rakennus-materiaalilla sekä lämmitykseen käytetyllä energiamuodolla. Määräykset ohjaavat uusiutuvien energiamuotojen käyttöön ja asuinpinta-alojen pienentämiseen.

m

31

Uudesta hirrestä veistetty pohjalaistalo tai laajennusosa

tulee Kitinojan perinnekylässä tehdä perinteisin menetelmin

käsityönä yksityiskohtia myöden vanhaa esikuvaa seura-

ten. Runkoon käytetään päistään kapenevaa massiivihirttä.

Pitkänurkat ja varaukset tehdään perinteisellä tavalla. Hirret

6-7m

6-7m 3-5m 6-7m

~5m

KAMARI

PORSTUA

TUPA TUPA

Paritupa

liitetään yhteen tapeilla ja varaus täytetään pellavariveellä tai

-nauhalla. Näkyviin jäävät pinnat on piiluttava. Uusi runko

laskeutuu vähintään tuuman metriltä. Suositeltavaa on että

rungon annetaan laskeutua noin vuoden ennenkun ikkunat ja

ovet asennetaan paikalleen.

1. Perinteinen kau-niisti aallolle veistetty hirsiseinä aikaansaa-daan erityisellä pii-lukirveellä kun runko on jo pystyssä.

2. Nurkkien veistä-minen vaatii taitoa. Nurkkasalvos voidaan veistää eri tavalla. Hammastettu nurkka-salvos pitää lämpöä suoraa jyrkkänurkkaa paremmin.

3. Ovi- ja ikkunaauk-kojen sivuihin love-taan ura hirteen kara-puuta varten. Karapuu pitää hirret suorassa. Karapuu jätetään aukkoa reilusti ly-hyemmäksi niin että hirsiseinä pääsee las-keutumaan vapaasti.

1.

2. 3.

32

Oli sitten kyseessä vanhan talon siirto tai uudes-ta hirrestä rakennettu perinnerakentaminen, tulee työn lähtökohtana aina olla pohjalaistalon alkupe-räisen tyylin tyypilliset yksityiskohdat ja materi-aalit. Uusia niin sanottuja huoltovapaita julkisivu-materiaaleja ei missään tapauksessa tule käyttää Kitinojan perinnekylässä. Huoltovapaita ns. ikui-sia materiaaleja ei ole olemassakaan. Sitä vastoin

muovipaneeli eivät kuulu pohjalaiseen rakennus-perinteeseen.

1. 2. 3.

Yksityiskohdat

5. 6.4.

1. Kevyt avoräystäs on pohjalaistaloissa yleisimmin esiinty-vä räystäsmuoto.2. Empiremallinen yhteenrakennettu räystäs on juhlallinen yksityiskohta pohjalaistalossa. Kolmionmallista päätyikku-naa esiintyy Etelä-Pohjanmaalla muunmuassa Ylistarossa. 3. Hirsirakennuksen seinät on perinteisesti rakennettu liu-haan. Aitoissa enemmän, asuinrakennuksissa vähemmän. Rakennusten mittasuhteet pysyvät suurentuessaan kutakuin-kin samoina.4. Sokkelikivet ovat samassa linjassa julkisivun kanssa. Hyöty vesilistan nostamisestä ylemmäs vaakalaudalla on siinä että alahirren kunto on näin helpompi tarkistaa.5. Vesilista ohjaa veden sokkelin ulkopuolelle. Sokkeli on tehty luonnonkivistä ja kissanluukku kehystetty puulla. Kis-sanluukku joka suljetaan talveksi on muistettava avata ke-väällä.6. Luonnonsora on paras vaihtoehto perinteiseen pihapii-riin. Rapaisuuden välttämiseksi pinta voi olla seulottua so-raa.

33

3.

5.

1. Puutuellinen jalkaränni, vähim-mäiskaltevuus 1:752. Avoräystäs3. Syöksytorven suppilo, sinkittyä teräspeltiä. Maalataan n. 1-2 vuo-den päästä kun pelti on hapettunut.4. Perinteiseen tapaan taitettu syöksytorvi, sinkittyä teräs-peltiä. Maalataan n. 1-2 vuoden päästä kun pelti on hapettunut.

Räystäät ja rännit:

1. Savupiippu tehdään vanhan mallin mu-kaan niin että se kapenee keskiosaltaan ja levenee porrastetusti yläosaltaan. Tar-vittaessa yläosa voidaan suojata pellillä. Savupiipun hormeja hyödynnetään myös ilmastoinnissa poistoilmakanavina.2. Saumatun peltikatteen perinteinen jal-karänni ja vanhanmallinen syöksytorvi.3. Perinteinen puinen tikas sopii pohja-laistaloon parhaiten.4. Pihapiirin aitaukseen voidaan käyttää järeää luonnonkivistä ladottua kiviaitaa tai ajatonta punaiseksi maalattua rima-aitaa. Riukuaita ja yksinkertainen vaaka-lauta-aita sopivat sen sijaan eläinaidaksi takapihalle.5. Pystyrima-aita rajaa ja viimeistelee pohjalaista pihapiiriä kauniisti.

2.1.

4.

34

1 Vierastupa ns.”erustupa” ei aina ollut arkikäytössä ja se saattoi olla juhlavasti koriste-maalattu. Tässä lattialankut ja kattolaudat on siirretty purkuta-losta Mustasaaren Helsingbystä. Maalaukset on siirron jälkeen hienivaraisesti restauroitu.

2. Tuvan takkamuuri Loukasmä-essä Ilmajoella.

3. Takkamuuri Kaarlelan ko-tiseutumuseossa Kokkolassa. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla kaariotsainen takka on suora-kulmaista mallia yleisempi.

1.

Sisätilat

2. 3.

35

wc

wc

wckh

kodi

nhh

kodi

nhh

kodinhh

Märkätilojen sijoitusvaihtoehtoja pohjalaistalossa

Märkätilaa rakennettaessa on pidettävä huoli siitä, ettei kos-teus pääse vaurioittamaan talon alkuperäisiä rakenteita. Paitsi asianmukaisen vesieristeen asentaminen sisäpintoihin, tulisi märkätilat rakentaa siten että lattia-, seinä- ja kattorakenteiden sekä rungon väliin jää tuuletettava rako. Erillinen omilla jaloil-laan seisova seinällinen suihkukaappi on suositeltavin ratkaisu hirsitaloissa ja saunatilat tulisi mieluummin sijoittaa ulkora-kennukseen.

Hyvällä suunnittelulla joka ottaa huomioon talon alkuperäisen luonteen voidaan ratkaista nykyasumiselle tärkeät mukavuudet tuhoamatta talon historiallista arvoa.

4. 5. 6.

4. Kylpyhuone voidaan sijoittaa toisen kerroksen sivukomeroon, mikäli korkeutta riittää.

5. Pieni erillinen wc voidaan myös sijoittaa portai-den alle.

6. Portaat toiseen kerrokseen saattoivat hyvin sijai-ta ikkunan edessä.Tärkeintä oli että ikkuna-aukotus oli symmetrisesti julkisivussa. Ikkuna on jätettävä saranoimatta että se voidaan nostaa pois pesua var-ten. Sisälasin tulee määräysten mukaan olla turva-lasia.

36

Pihanrajauksen jatkeena koivukujat ovat edelleen merkittävä osa pohjalaista maisemaa. Samalla kun puukujanne tekee pihapiiriin saapumisen juhlalliseksi toimii se tehokkaana ilmavirtojen katkai-sijana ja tien kuivattajana. Jokaisen tontinomistajan tulisi istuttaa muutama koivu tien suuntaisesti tontin reunalle.

Vanha pihapiiri jakautui monesti useampiin toiminnallisiin kenttiin. Pihassa saattoi olla omat alueet omena- ja kirsikkapuille, pensastar-ha marjapensaille, hyötypuutarha juureksille ja vihanneksille sekä kukkatarha, jossa kasvoivat perennat ja kesäkukat.

Omenapuu on istutetuista hedelmäpuistamme tärkein. Hapankirsik-kaa on myös viljelty yleisesti 1600-luvulta asti. Musta- ja punaheru-kat ovat meillä luonnonvaraisina kasvavia pensaita, joita sittemmin on siirretty puutarhoihimme. Alkukesän kukkivat syreenipensaat ovat erottamaton osa kulttuuriympäristöämme. Yhtä vanha ja laa-jalle levinnyt pensaslajike pihoissamme on Siperian hernepensas vapaasti yksittäisenä pensaana kasvavana. Rusopajuangervo ja monet muutkin angervot löytyvät vanhoista pihapiireistä. Muita pi-haa rajaavia pensaita on perinteinen kuusiaita.

Rakennetuista aidoista vanhin on kiviaita. Punaiseksi maalattu puu-säleaita on tavallisin ja kaunein aitatyyppi pihapiiriä rajaamaan. Luonnonkivet sopivat monen pihan pinnoitteeksi. Ohut kerros seu-lottua luonnonkivisoraa sopii murskesoraa huomattavasti parem-min niin vanhaan kuin uuteenkin pihaan.

Pihapiirin kasvillisuus

Koivukujanteet

Pihapiirin istutukset

1.

2. 3. 4.

1. Koivurivit rajaavat tiealuetta kauniista.2. Perinteisessä perennapenkissä kasvaa monenlaista kasvia, mm. Isoritarinkannusta, sormustinkukkaa, tiikerinliljaa.3. Akilejaa, unikkoja ja päivänkakkaroita.4. Ruusumalva

37

5. Valamonruusu 6. Suviruusu ja juhannusruusu 7. Juhannusruusu 8. Jalopioni9. Valkoinen syreenipensas10. Vapaasti kasvava Siperian hernepensasaita

Ruusupensaita ei yleisesti esiintynyt maassamme kuin vasta 1800-luvun loppupuolella. Tunnetuin vanha ruusulajike lienee juhannusruusu, jota Ruotsissa kutsutaan Suomen valkoiseksi ruusuksi. Se on todennäköisesti tullut meille idästä koska sitä ei esiinny muualla Euroopassa. Juhannusruusujen ryhmään kuuluu myös vaaleanpunaiset Suvi- ja Papula-ruusu lajikkeet. Muita vanhoja lajikkeita ovat punainen Valamonruusu ja Kirk-koruusu. Hieman myöhemmin kukkiva vaaleanpunainen Mus-tialan ruusu kuuluu Rosa alba-sukuun.

Vanhoja jo 1600-luvulta peräisin olevia koristekasvilajikkeita ovat akileijat, iirikset, pionit, malvat ja keisarinkruunu. Kevään ensimmäiset kukat olivat kevätesikot, idänsinililjat ja narsissit joita kohta seurasivat iirikset, lupiinit ja liljat. Muita vanhoissa puutarhoissa löytyviä lajeja ovat mm. ritarinkan-nus, suopayrtti, lehtosinilatva, palavarakkaus, särkynytsydän, ukonhattu, kultapallo, ja syysleimu. Tavallisia yksi- ja kaksi-vuotisia lajikkeita olivat kehäkukka, idänunikko, salkoruusu ja sormustinkukka.

Ruusut Perennat

9.8. 10.

5. 6. 7.

38

puolella. Ne maalattiin pellavaöljymaalilla vaaleaksi tai kel-taiseksi. Ikkunanpuitteisiin ja oviin on perinteisesti käytetty pellavaöljymaalia. Pellavaöljy imeytyy syvälle puun sisälle. Ulkorakennusten ovet ja luukut ovat pääasiassa olleet kel-taokran väriset tai kimröökinharmaat, joskin harvemmin. Vuorilaudat maalattiin keltaisiksi ovien mukaan tai murretun valkoisiksi. Asuinrakennusten laudoitetut nurkat maalattiin aikaisemmin punaisiksi, myöhemmin empiren vaikutuksesta valkoisiksi. Aittojen ja luhtien nurkat maalataan pääsääntöi-sesti punaisiksi. Paljasta hirsinurkkaa ei missään tapauksessa maalata valkoiseksi.

Punamullan väri on yhä yksi tärkeimmistä osatekijöistä poh-jalaisen maaseutuympäristön eheyttäjänä. Punamulta on juur-tunut pysyvästi maaseutumme kulttuurimaisemaa hallitsevaksi värisävyksi. Kruunu kehotti jo 1600-luvulla säätyläisiä maa-laamaan päärakennukset punaiseksi nimenomaan esteettisistä syistä. Alun perin punamullalla haluttiin jäljitellä paljon ar-vokkaampana pidettyä tiilijulkisivua. Hirsiseinä ei sinänsä tar-vinnut maalia säilyäkseen. Kuitenkin vielä 1900-luvun alussa useimmat ulkorakennukset olivat maalaamattomia, ajan myötä kauniin hopeanharmaiksi patinoituneita hirsirakennuksia. Perinteinen ruisliisteriin keitetty punamultamaali on vailla ver-taansa julkisivumaalina. Se ei muodosta tiivistä kalvoa jonka alla puu lahoaisi ja se vanhenee tasaisen kauniisti. Maali py-syy julkisivussa 15-20 vuotta eikä sitä tarvitse poistaa uusin-tamaalauksen yhteydessä. Perinteisin, suositeltava värisävy on vaaleampi (okran- tai italianpunainen), kuin 1940-luvulla yleistynyt tumma falunpunainen sävy. Aitoa keittomaalia saa alan erikoisliikkeistä tai sen voi keittää itse.

Höylätyt vaakapaneloidut seinäpinnat asuinrakennusten ylä-osassa ja poikkipäädyissä tulivat muotiin 1900-luvun alku-

PUNAMULTAMAALIN VALMISTUSOHJEET

50 l vettä2 kg rautavihtrilliä (rautasulfaattia)4 kg hienoja ruisjauhoja8 kg väripigmenttiä (Italianpunainen)(1 l pellavaöljyvernissaa)

1. Keitä vesi kiehuvaksi avotulella.2. Lisää rautavihtrilli ja anna sen liueta veteen (½ tuntia).3. Sekoita ruisjauhot pieneen määrään kylmää vettä ja lisää se keitokseen. Anna kiehua (½-1 tuntia).4. Lisää punamulta ja keitä hiljaisella tulella vähintään 2 tuntia. Sekoita silloin tällöin.

Riittoisuus: 1 litra 3-5 neliötä kohden.

Maalaus

39

Jotta Kitinojan perinnerakentamisalueesta tulisi tavoittei-den mukainen aito pohjalaiskylä tulisi alueesta kiinnos-tuneiden rakentajien sitoutua kunnioittamaan perinteisiä rakennus- ja korjaustapoja sekä käyttämään vuosisatojen saatossa hyviksi havaittuja rakennusmenetelmiä ja aitoja materiaaleja.

Näin ollen alueella EI KÄYTETÄ seuraavia: - Betonipintaisia sokkeleita- Syvärunkoisia rakennuksia (hirren pituus määrittää rungon syvyyttä)- Liimahirsiä tai lamellihirsiä rungossa- Hirsipaneelia ulkopinnoissa- Muoveja seinärakenteissa (paitsi märkätiloissa joissa vesieriste on tarpeen)- Muovisia tai muovipinnoitettuja paneeleita

- Ylipitkiä räystäitä tai jyrkkiä kattokaltevuuksia (malli otetaan vanhoista pohjalaistaloista)- Koteloituja yksinkertaisia räystäitä (siirtotalossa alkuperäisen mallin mukaiset räystäät, uudessa talossa suosituksena lyhyet avoräystäät)- Ikkunoita syvällä julkisivussa (asennetaan pintaan)- Akrylaattimaaleja ulkopinnoissa- Perinteisistä väreistä poikkeavia värejä- Puhdasta valkoista väriä ikkunoissa, nurkissa ym. (käy-tetään murrettua sävyä)

Täydentävät ohjeet

- Alumiini- tai muovi-ikkunoita- Irtoristikoita ikkunoissa- Muottiin puristettuja tehdasvalmisteisia ovia

EIKÄ alueelle saa rakentaa:- Yksikerroksista päärakennusta (julkisivun tulee olla vähintään niin korkea, että ikkunoiden päälle voidaan sijoittaa haukkaikkunat) - Matalia loivakattoisia ”elintasosiipiä” - Tuuletusparvekkeita- Irrallisia autokatoksia (autot sijoitetaan perinteisiin ulkorakennuksiin tai niissä oleviin porttirakennelmiin)- Päädystä sisään ajettavat, kahdelle autolle tarkoitetut autotallirakennukset eivät sovi perinteiseen pihapiiriin - Näkyviin jääviä teknisiä rakennelmia (paraboolian-tennit, tuulimyllyt, pinnalle asennetut aurinkopaneelit, lämpöpumput, huippuimurit tai sähkökaapit yms.). Tekniikka on integroitava rakennuksiin siten ettei se näy julkisivuissa, esim. IV-ulospuhallus johdetaan muurat-tuun savupiipun kanavaan ja sähkökaappi sijoitetaan ulkorakennukseen tai kuistin sisälle. - Moderneja piharakennelmia - Korkealle nostettuja avonaisia terassirakennelmia (perinnepihassa istutaan kuistilla tai lehtimajassa)- Asfalttia tai betonikiveystä teiden pinnoitteena - Metalliaitoja yms- Erillisiä heinälatoja (ne kuuluvat niitylle tai pellolle)

40

sisääntulo porttin kautta

aitat

luhti

renkitupaulkorakennus

aitat sisääntulonvarrella

Päärakennuksen pitkäsivu tien suuntainen

ulkorakennus

aitta luhti tai renkitupa

Päärakennuksen pääty tien suuntainen

Päärakennus sisääntuloa vastapäätä

Perinteiseen pihapiiriin kuuluu monta rakennusta. Muodos-tuakseen pihapiiriksi tulisi tontin olla kolmelta sivulta raken-nuksilla rajattu. Tänä päivänä ulkorakennukset voivat pitää sisällään niin autotallia, askartelutilaa kuin saunaakin, lehmien sijaan. Esimerkiksi luhteja ei juuri löydy siirrettäviksi joten sellaisen voi rakentaa uudesta veistetystä hirrestä tai vanhasta, muussa käytössä olleesta hirsirakennuksesta, kunhan on uskol-linen vanhalle esikuvalle.

Pihapiiri:- Vähintään kolme rakennusta- Rakennuksia vähintään kolmella sivulla- Rakennukset ryhmitellään suorakaiteen muotoisen pihan ym-pärille -Rakennusten sisäänkäynnit avautuvat sisäpihalle

Pihapiirin rakennukset:Päärakennus- 1½ tai 2 kerrosta, minimi pituus 13 metriä Sijainti merkitty tonttikarttaan.Renkitupa- 1½ kerrosta, maksimi pituus 12 metriä Sijainti vapaaUlkorakennukset - Aitta- Luhti- Ulkorakennusrati- Navetta, alaosa kivestä- Porttirakennus- Talli, lampola yms. Sijainti vapaa

Huom! Eläinsuojien osalta otettava huomioon eläinten pitoa koskevat lait ja määräykset sekä terveystarkastajan ohjeet esi-merkiksi lannankäsittelystä.

Istutukset:Koivurivi tien varteen

Pihapiirin jäsentäminen Kitinojalla

41

Jos rakennusten välinen etäisyys on pienempi kun 8 metriä, tu-lee rakenteellisin tai muin keinoin huolehtia palon leviämisen rajoittamisesta.

Kun rakennusten etäisyys eri tonteilla on 0-4 m tulee vastak-kaisten ulkoseinien täyttää EI-M 60 paloluokan vaatimukset. Ikkunoita ei yleensä hyväksytä paitsi jos etäisyys tontin rajaan on vähintään 1,5 m ja ikkunassa (max.2 m2) käytetään E 60 luokan täyttävää palolasia.

Kun rakennusten etäisyys eri tonteilla on 4-8 m tulee vastak-kaisten ulkoseinien täyttää EI 30 paloluokan vaatimukset. Ta-vallisia enintään 0,2 m2 kokoisia ikkunoita sallitaan 5 kpl. Mi-käli käytetään E 30-luokkaista palolasia voidaan (max. 2 m2) ikkunoita tehdä haluttu määrä.

Jos rakennusten välinen etäisyys on pienempi kun 8 metriä, tu-lee rakenteellisin tai muin keinoin huolehtia palon leviämisen rajoittamisesta.

Kun rakennusten etäisyys samalla tontilla on 0-4 m tulee vas-takkaisten ulkoseinien täyttää EI-M 30 paloluokan vaatimuk-set.Kun rakennusten etäisyys samalla tontilla on 4-8 m tulee vas-takkaisten ulkoseinien täyttää EI 30 paloluokan vaatimukset.

Kaksi lähekkäin sijaitsevaa rakennusta samalla tontilla voi-daan poikkeustapauksessa käsitellä yhtenä rakennuksena. Esi-merkiksi aitat ovat perinteisesti aina hyvin lähekkäin. Palotek-nisistä ratkaisuista tulee aina neuvotella alueen palotarkastajan

Palotekniset ratkaisut

>=4 m >=4 m

0...<4 m

4...<8 mEI-30EI-30

sisäpuolista paloa vastaan

EI(M)-60

molemminpuolista paloa vastaanvesikatteeseen saakka

ei palovaatimuksia

EI(M)-60

Tontin raja

Tontin raja

Tontin raja

>=8 m

0...<4 m

4...<8 mEI-30EI-30

sisäpuolista paloa vastaan

EI-30

molemminpuolista paloa vastaanvesikatteeseen saakka

ei palovaatimuksia

EI-30

Kun rakennukset ovat eri tonteilla: Kun rakennukset ovat samalla tontilla:

4221:174

2

21:173

Y2002-30830/1

Hirvilammintie

Sepä

nvai

nion

tie27

67

89

12

39

36

63

rp63

84

II

II

II

II

I½

I½

I½

I½

I½

I½

I½

I½

I

II½

I½

I½

I½

I½

I½

4100 m24100 m24200 m2

4900 m25400 m2

5200 m2

4400 m2

4700 m2

4500 m2

4200 m2

4100 m2

4000 m2

21:5410 20 30 40 50 60m1550

123

4

6

8

10

11

9

7

5

12

Arkkitehtitoimisto G. Lång-Kivilinna

Asemakaava 1:1500Päärakennukset on rasteroitu

43

7

36

44

Tyypillinen pihapiiri.Näkymä Hirvilammintieltä.

Näkymä perinnekylätien kääntöpaikalta.

Pihapiirejä Hirvilammintien varrella.

Pihapiirejä perinnekylätien varrella.

Visualisoinnit

45

Näkymä pohjoisesta.

Näkymä lounaasta.

46

Historiaa käsittelevät lähteet ja kirjallisuus:Ars Suomen taide 2. Kansanomainen rakennustaide keskiajalta 1800-luvun lopulle. Teppo Korhonen, Keuruu 1988.Asumisesta Kurssin talossa 1870-luvulta nykyhetkeen. Helena Rinta-Paavola, Kyrönmaa XIV, Helsinki 1968.Etelä-Pohjanmaan historia III, Armas Luukko 1945Etelä-Pohjanmaan historia IV, Aulis J Alanen 1949Etelä-Pohjanmaan historia I-II, Armas Luukko, C.F Meinander 1950

Valter W. Forsblom, SLS, Helsinki 1916 Kansanomaiset rakennukset. Toivo Vuorela, Kyrönmaa IV, Helsinki 1938.

-Länsisuomen Ympäristökeskus. Motiivi Oy

Mallin mukaan maan tavalla. Mallipiirustukset ja sotilasvirkatalojen rakentaminen 1687 – 1810. Irma Lounatvuori, Hel-sinki 1996. Pohjanmaan kansanrakennukset. Toivo Vuorela, Kyrönmaa VI, Helsinki 1949 Suomalainen kansankulttuuri. Toivo Vuorela, Porvoo 1975.Suomen kansankulttuuri. Ilmari Talve, Mänttä, 1990. Suomen kansanomaista kulttuuria 1. U.T.Sirelius, Helsinki 1989.Suomen kansanrakennukset. Niilo Valonen, Osmo Vuoristo, Helsinki 1994. Suomen kulttuurihistoria I, säätyläis- ja kaupunkikulttuuri. Gardberg, Helsinki 1979. Suur-Ilmajoen elämästä perukirjojen valossa Ruotsin vallan lopulla. Toivo Vuorela, Kyrönmaa X, Helsinki 1958.Suuri maatilakirja VI, Vaasan lääni, suomenkieliset kunnat. 1967

Sigurd Erixon, Lund 1982. Vaasa 1983.

Vaasa 1985.Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Heikkinen, Heinämies, Jaatinen, Kaila, Pietarila, Helsinki 1989.Talon elämää. Martti Jokivuolle, Kyrönmaa IX, Helsinki 1955.Talonpoikaistalon rakennuksista ja huoneiden sisustuksesta eteläisellä Keski-Pohjanmaalla 1700-luvulla. Saima Nirvi, Kyrönmaa III, Helsinki 1933.Vaasan läänin vanhat pappilat. Matti Salomäki, Vaasa 1994.

Lähteet ja kirjallisuus

47

Korjausrakentamista käsittelevä kirjallisuus:Byggnadsvård i praktiken. Flyttning av gamla hus. Göran Gudmundsson, Tukholma 2001 Ikkuna, korjaus ja huolto, Gunilla Lång-Kivilinna, Vaasan läänin taidetoimikunta 1996Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000Kuistilla. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla, Gunilla Lång-Kivilinna, Vaasan läänin taidetoimikunta 1997Kuistit ja verannat, Mårtensson H, Korhonen T, Jyväskylä 1995 Painovoimaisella ilmanvaihdolla toimiva pientalo 2012 määräyksissä, raportti, Kimmo Lylynkangas, Jukka Sainio, Mika Vuolle, Helsinki 2010Perinnemaalit ja puutalon rakenteellinen suojaus, Koskela KariPihapiiri. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla, Gunilla Lång-Kivilinna, Pohjanmaan taidetoimikunta 2000Pohjalainen talo, korjaajan käsikirja Härö E, Kaila P, Helsinki 1978Rakennusapteekin käsikirja nro 2 ja 3. Anette Ringbom, Helsinki 2004 ja 2010. Rakennuskonservointi. Kaila P, Vihavainen T, Ekbom P, Suomen museoliiton julkaisuja, 1986Renovering av torp och gårdar. Hidemark O,Staveow-Hidemark, Söderström G, Unnerbäck A, Västerås 1982Sisätilat. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla, Gunilla Lång-Kivilinna, Pohjanmaan taidetoimikunta 2005

G. Gustafsson, A. Biörnstad, Tukholma 1981.Talotohtori. Rakentajan pikkujättiläinen. Panu Kaila, Porvoo 1997Vård av trähus. Sören Thurell, Tukholma 1986.Korjauskortisto Museovirasto, Helsinki

Hyödyllisiä linkkejä:

www.luomura.com

www.talotori.net

verkkokaupat:www.domusclassica.com

48