M-Huoltamonnuoret oppivat tekemällä Sivut A 6–7

Varavaaria ja juttukaveria tarvitaan MarhabanissaSivu A 11

Saavutettava seurakunta on usein kiinni oivalluksistaSivut A 12–13

Han

nu

Ju

kola

Han

nu

Ju

kola

Jan

ne

Ru

ots

alai

ne

n

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Rauhanvaellus kääntää katseen

sovintoon ja tulevaisuuteen

Sivu A 4

Han

nu

Juko

la

Jann

e R

uo

tsalaine

n

Huhtikuu 2018

Körtti-ikoni Jaakko Löytty haluaa puhua kipeät asiat auki

Kokemusten vaihtaminen

lähentää meitäSivut A 8–10

A 2 SILTA 3/2018

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

huhtikuuTampere 4.4.2018

Saavutettavuus edistyy oivalluksinTampereen seurakunnissa on tehty pitkään työtä esteettö-myyden ja saavutettavuuden edistämiseksi. Yhteinen kirkkoneu-vosto nimesi seurakuntayhtymään Saavutettavuuden seuranta-ryhmän vuonna 2009, ja työryhmä on toiminut aktiivisesti siitä lähtien.

Ensimmäisen esteettömyysohjelmansa seurakuntayhtymä sai vuonna 2010, ja sen päivittäminen on parhaillaan työn alla. Iso edistysaskel on myös ollut saavutettavuusvastaavien nimeäminen yksiköihin viime vuonna.

Työryhmä on järjestänyt työntekijöille koulutuksia sekä tuot-tanut materiaalia saavutettavuustietouden lisäämiseksi seurakun-tayhtymässä. Kirkoissa ja muissa seurakuntien tiloissa on vuosien varrella järjestetty katselmuksia ja tehty monenlaisia korjauksia ja parannuksia.

Pitkäjänteisestä työskentelystä huolimatta saavutettavuus edistyy kirkossa pienin askelin. Vielä on matkaa siihen, että saa-vutettava seurakunta olisi ympäristöltään täysin esteetön ja siellä kaikki osallistujat olisivat yhdenvertaisia keskenään.

Saavutettavuuden esteet liittyvät toki asenteisiinkin, mutta useimmiten kyse on tietämättömyydestä. On vielä paljon puut-teita siinä, miten toiminnan tai tuotteiden suunnittelijat ja toteut-tajat osaavat huomioida erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet.

Kaikki ymmärrämme, että esimerkiksi vanhojen rakennusten saaminen esteettömiksi on usein haastavaa ja kallista. Saavutet-tavuutta taas voidaan monesti parantaa pienillä teoilla ja oival-luksilla.

Esimerkiksi Harjun seurakunnassa aloitettiin marianpäivänä uusi käytäntö, joka edistää saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta seurakunnassa. Nykyisin kaikille messuun osallistujille tarjotaan ehtoollisella alkoholitonta viiniä ja gluteenitonta leipää. Näin ke-nenkään ei enää tarvitse erikseen kysellä toivottua vaihtoehtoa.

Näkövammaisten ihmisten messukäyntiä voi auttaa pie-nillä käytännön asioilla. Pistevirsikirjat sijoitetaan samaan paik-kaan kuin muutkin virsikirjat, ja virren numero sanotaan ääneen ennen sen veisaamista.

Silta-lehteä ja sen edeltäjää Tampereen Kirkkosanomia on luettu äänilehdeksi ainakin 2000-luvun alusta saakka. Siitä on muodos-tunut tärkeä viestintäväline varsinkin monille sellaisille näkövam-maisille ihmisille, jotka eivät käytä verkkopalveluita. Äänilehden toteuttamisesta saamme kiittää Tampereen seudun näkövammais-ten yhdistystä sekä pientä vapaaehtoisten joukkoa, joka hoitaa lu-ku-urakan talkootyönä.

Saavutettava seurakunta palvelee kaikkia ihmisiä. Saavutetta-vuus edistyy parhaiten, kun jokainen ymmärtää, että asia kos-kee meitä kaikkia.

Yhdessä tekeminen kaupungin muiden toimijoiden kanssa li-sää asiantuntemusta ja ymmärrystä suunnittelussa ja päätöksen-teossa. Olisi hienoa, jos esimerkiksi syksyn seurakuntavaaleissa tulisi luottamustoimiin valituksi ihmisiä, joilla olisi osaamista ja kokemusta saavutettavuusasioissa. ✦

TULEVAT PYHÄT 4.4.–2.5.2018

”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps. 23:1–4)

” Saavutettava seurakunta palvelee kaikkia ihmisiä.

LAHJAKSI OLETTE SAANEET, LAHJAKSI ANTAKAASeurakunnassa on kauan ollut tapana, että 4-vuotiaille viedään lahja. Se on viime vuosina ollut Lapsen raamattu. Taas kerran olin viemässä kirjaa. Olin yllätysvieras mutta tervetullut kahvipöytään.Lahja oli mieluinen ja selvästi tehnyt vaikutuksen, sillä ennen nukkumaan-menoa Matias oli todennut äidille: ”Kun ne päiväkotikaverit tulevat synttä-reille, tätä kirjaa täytyy kyllä lukea niille – kaikki eivät varmaan vielä tiedä näistä asioista.”

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

8.4. Ylösnousseen todistajiaPääsiäisaamusta alkoi oikea tunteiden vuo-ristorata: Ensin opetuslapset pelästyivät ja epäilivät, sitten ihmettelivät ja iloitsivat. 40 päivän ajan Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, kunnes helatorstaina oli taas jäähyväisten aika. (Luuk. 24: 36–49)

15.4. Hyvä paimenPaimen kutsuu lampaitaan nimeltä. Lampaat seuraavat paimentaan, koska ne tuntevat hä-nen äänensä. Meitä kutsutaan nimeltä, mut-ta kuinka hyvin me tunnemme Jeesuksen äänen? (Joh. 10: 1–10)

22.4. Jumalan kansan koti-ikäväTaivaan kodissa on Jeesus odottamassa. Tie, totuus ja elämä johdattavat perille turvalli-

sesti. Päivän evankeliumin lohduttavat sa-nat kuullaan usein siunauskappelissa. (Joh. 14: 1–7)

29.4. Taivaan kansalaisena maailmassaTänään puhutaankin tosirakkaudesta: suu-rempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. (Joh. 15: 10–17)

Maailmojen messusu 22.4. klo 12Lielahden kirkossa.Makuja arabialaisesta ja afrikkalaisesta keittiös-tä messun jälkeen.

A 3SILTA 3/2018

Vieläkö ystävyys innostaa?Valtakunnalliset Ystävyysseurakun-tapäivät pidetään Tampereella 5.-6.4.

❶Millaisena näet ystävyysseu-rakuntatoiminnan nykyisyyden, teologian ja ekumenian asiantuntija Ari Ojell Kirkkohallituksesta?– Kahdella kolmesta seurakunnas-ta Suomessa on ulkomainen ystä-vyysseurakunta. Ystävyystoiminnan kansainväliset verkostot ovat laajat eri-tyisesti Viron, Inkerin ja Unkarin lu-terilaisten kirkkojen seurakuntiin. Ys-tävyysseurakuntatoiminta on hyvin erityislaatuista ja sellaisena merkittä-vää kirkon virallista kansainvälistä työ-tä. Kirkkomme kansainvälisen vastuun kantajina ovat siinä tavalliset seura-kuntalaiset, maallikot ja työntekijät, kasvoista kasvoihin tapahtuvan käy-tännöllisen kohtaamisen kautta.

– Koska toiminta toteutuu pienis-sä yksiköissä perusseurakunta- ja ruo-honjuuritasolla, sen on usein vaikea saada ansaitsemaansa laajempaa jul-kista huomiota ja arvonantoa.

❷Millainen sen tulevaisuus on?– Ensinnäkin toivoisin, että nykyi-set laajat ystävyysseurakuntaverkostot säilyvät laadukkaan kohtaamisen ver-kostoina paitsi perinteisissä ystävyys-seurakuntamaissa myös uusilla alueil-la, erityisesti Porvoon kirkkoyhteisön kirkkojen seurakunnissa.

– Toiseksi toivoisin, että ystävyys-toiminnassa aktiiviset suomalaisseu-rakunnat kohtaisivat ja olisivat hyvin verkostoituneet myös keskenään, ja-kaisivat tietoa ja kokemuksia, yhdistäi-sivät resursseja ja tekisivät yhteistyötä.

– Kolmanneksi toivoisin, että tule-vaisuudessa ystävyysseurakuntatoi-minta olisi aiempaa tunnetumpi kirk-komme kansainvälisen työn muoto, arvostettu siitä, että siinä korostuu ta-vallisen seurakuntalaisen osallisuus kirkon kansainvälisen vastuun ja suh-teiden hoitamisessa. Suurempi huo-mio ja arvonanto motivoisi myös uu-sia osallistujia tärkeään työhön.

❸Onko työhön tullut uutta?– Myös perinteiset muodot – uusin variaatioin – ovat toimivia. Näihin kuuluu yhteistyö, joka toteutuu diako-nia-, lähetys-, musiikki-, nuoriso- ja lapsityössä sekä rippikoulutyössä, vas-tavuoroiset seurakunta- ja työntekijä-vierailut, leirit ja retket, työntekijävaih-to, seurakuntien välinen hengellinen yhteys ja esirukous, taloudellinen tai muu aineellinen tuki, kumppanikirkon yhteisten työmuotojen tai rovastikun-nallisen työn tukeminen.

– Viime aikojen muutos on liittynyt ennen kaikkea asenteisiin. On pyrit-ty jättämään auttaja–autettava -ajatus taakse ja lähdetty liikkeelle tasave-roisen kumppanuuden ajatuksesta – mikä itse asiassa on aina ollut avain toimivaan ystävyysseurakuntasuhtee-seen. Samalla hengellisen yhteyden merkitys on korostunut. Verkko- ja so-memaailma epäilemättä tarjoaa alus-tan kokonaan uusille toimintamuo-doille myös ystävyystoiminnassa.

❹Kaivataanko muutoksia?– Mieluummin kuin muutoksesta ta-voiteltavana itseisarvona puhuisin jat-kuvuudesta, jonka myötä muutokset

toimintatavoissa ja -muodoissa tapah-tuvat luonnollisesti omalla painollaan, kun vastuunkantajat vaihtuvat.

– Toimivimmillaan ystävyysseura-kuntayhteydet vaativat paitsi yksittäi-siä innostuneita ihmisiä, ajatuksen ja myös kokemuksen ystävyysseurakun-tasuhteiden ylläpitämisestä ja niiden kehittämisestä seurakunnan yhteisenä toimintana, johon kaikilla on osallisuus. Tämä kaipaa uudenlaista kirkastumis-ta monissa seurakunnissa, joissa olisi mahdollisuus rikastua ystävyystoimin-nasta aiempaa laajemmin seurakunta-laisten vastuullisen osallisuuden kautta.

❺Miksi näitä yhteyksiä tarvitaan?– Sadat suomalaiset seurakunnat ovat osallistuneet Viron, Inkerin ja Unka-rin luterilaisten kirkkojen seurakuntien hengelliseen ja aineelliseen jälleenra-kentamiseen kommunistisen ajan jäl-keen. Samalla on luotu vahva ja laa-ja ystävyysseurakuntien verkosto, jolla on nyt uusi historiallinen tehtävä.

– Nykyisessä jännittyneessä maail-mantilanteessa on entistä tärkeämpää pitää yllä inhimillisiä suhteita. Ystä-vyysseurakunnat rakentavat ruohon-juuritasolla kestävää yhteyttä ihmisten ja kansakuntien välillä. Ne ovat kristil-liseen uskoon, toivoon ja rakkauteen perustuva inhimillinen turvaverkko monin tavoin arvaamattomaksi käy-neessä maailmassa. Näitä verkosto-ja ei ole varaa menettää. Niitä ei tuli-si myöskään supistaa – vaan edelleen laajentaa. ✦

Asta Kettunen

Lisää aiheesta: siltalehti.fi

Harjun ja Tallinnan Peetelin seurakuntien ystävyysmatkalla Itä-Virossa vuonna 2008 matkalaiset eläytyivät Rakveren linnakkeen henkeen. Kuvassa vasemmalta edessä Veli-Pekka Järvinen, Marja-Leena Salonen ja Betti Itämetsä, taustalla keskellä Aino ja Olli Lehtipuu.

Risto

Itäme

tsä

Maanvaihto tulossa taas yhteiseen kirkkovaltuustoon

Yhteinen kirkkoneuvosto esittää Tam-pereen seurakuntayhtymän ja kaupun-gin välistä maanvaihtoa Niihamassa ja Aitolahdella.

Yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi maan ostamisen ja myynnin kertaalleen viime marraskuussa. Päätös kuitenkin syntyi virheellisessä järjestyksessä, ja asia on käsiteltävä uudestaan.

Niihamassa neuvottelujen kohteena olevan maa-alueen osa on yleiskaavas-sa keskuspuistoksi varattua virkistys-aluetta. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu alue, jolle on kaavassa osoitettu yhteisö-jen lomarakennusoikeutta.

Seurakuntayhtymä ei itse tarvitse Nii-haman maa-aluetta eikä sillä ole mah-dollisuutta alueen kehittämiseen. Met-sätaloudellinen tuottokin on vähäinen.

Kaupunkilaisten virkistys on jatkos-sakin Kauppi-Niihaman alueen ensisi-jainen käyttötarkoitus. Alue on kytket-ty virkistyskäyttöön niin vuoteen 2040 ulottuvan yleiskaavan, maakuntakaavan kuin kansallisen kaupunkipuistohank-keenkin kautta. Kaupunkia kiinnostaa Niihamassa myös leirintäalueen sijoit-taminen.

Tampereen kaupungin ympäristön-suojeluyksikön ympäristösuunnittelijan Katri Laihosalon mukaan seurakunnilta ostetut luonnonsuojelullisesti arvokkaat maa-alueet on tarkoitus liittää kaupun-gin Metso-rauhoitus-ohjelmaan.

Tarjouksen mukainen kokonaiskaup-pahinta puustoinen on runsaat 1,9 mil-joonaa euroa.

Maanvaihtokokonaisuudessa seura-kuntayhtymällä on mahdollisuus lisä-maan ostoon aiemmin ostamansa Diabeteskeskuksen kiinteistön yhtey-destä. Seurakunnat on todennut lisä-maan oston erityisen tarpeelliseksi tulevan toiminnan ja keskuksen kehit-tämisen kannalta.

Tampereen kaupunki on tehnyt myyntitarjouksen 4,4 hehtaarin määrä-alasta 176 000 euron hintaan. Tarjous si-too kaupunkia, kun kaupunki on osal-taan hyväksynyt Niihaman määräalaa koskevan kaupan. Aitolahden lisämaas-ta ei kuitenkaan tehdä erillistä kauppaa.

Maanvaihto on esillä 5. huhtikuuta pi-dettävässä yhteisen kirkkovaltuuston kokouksessa. Kiinteistön luovutukseen tarvitaan valtuuston määräenemmistö. Päätös on vielä alistettava kirkkohalli-tuksen vahvistettavaksi. ✦

kysymystä

Diabeteskeskus sijaitsee Näsijärven rannalla Aitolahdessa, osoittees-sa Kirjoniementie 15. Lisämaata on kaipailtu toiminnan jatkokehittämi-sen tarpeisiin.

Diab

ete

sliiton

arkisto

A 4 SILTA 3/2018

Tukiperheitä etsitään turvapaikan saaneille nuorillePelastakaa Lapset -yhdistys etsii va-paaehtoisia tukiperheitä ilman huolta-jaa maahan tulleille, oleskeluluvan saa-neille 16–21 -vuotiaille nuorille Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Toiminnan tavoitteena on tukea nuo-ria, jotta he saisivat kontakteja ja link-kejä suomalaiseen yhteiskuntaan. Nuo-ri voi vierailla perheen luona tai tavata sitä säännöllisesti. Perhe auttaa ja tukee nuorta kielen oppimisessa ja kotoutu-misessa sekä kulkee hänen rinnallaan kohti aikuisuutta.

Tukiperheiksi soveltuvat luotettavat ja turvalliset yli 25-vuotiaat aikuiset, jotka ovat käyneet tukiperhevalmennuksen. Perheiden soveltuvuus lasten ja nuorten parissa toimimiselle arvioidaan ja nii-den luonaan tehdään kotikäynti.

Tukiperheenä voi toimia lapsiperhe, pariskunta tai yksin asuva. Tukiperheille maksetaan sopimuksen mukainen ve-roton kulukorvaus.

Valmennus sisältää myös etätehtäviä. Valmennuksen jälkeen perheiden luona tehdään kotikäynti. Tukiperhetoiminta on Työ- ja elinkeinoministeriön rahoit-tama hanke.

Pelastakaa Lapset ry on vuonna 1922 perustettu, poliittisesti ja uskonnollises-ti sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka tukee erityisesti vaikeissa oloissa elä-viä lapsia ja pyrkii edistämään lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa ja maailmalla.

Tampereen Tukiperhe kotouttaa -val-mennukset keskiviikkoisin 4.4., 11.4. ja 18.4. kello 17–20 Pelastakaa Lapset ry:n Länsi-Suomen aluetoimistossa, Hä-meenkatu 14 C 23. Tarjolla on iltapala.

Lisätietoa: pelastakaalapset.fi

Seurakunnatkin kouluttaa tukihenkilöitä Myös Tampereen seurakuntien valmen-tamat tukihenkilöt auttavat pakolaisia ja maahanmuuttajia asettumaan uuteen kotiin sekä tutustumaan asuinympäris-tönsä palveluihin.

He voivat opastaa esimerkiksi bussil-la kulkemiseen, kauppoihin, kirjastoihin ja lasten leikkipaikkoihin sekä lähialuei-den ihmisiin.

Vapaaehtoiset voivat toimia myös suomen kielen opettajina tai lukea maa-hanmuuttajan kanssa lehteä.

Lisätietoja: Heidi Repo p. 050 541 5833 tai heidi.repo@evl.fi

Kyselytutkimus kasteesta ja kummiudestaKirkon tutkimuskeskus tekee parhail-laan tutkimusta kasteesta ja kummiu-desta. Kyselyn avulla toivotaan näkemyksiä kaikenikäisiltä kastetuilta suomalaisilta. Vastata voi myös vapaa-muotoisesti.

Mitä kaste tai kummius merkitsee si-

nulle? Miten toteutat kummiutta? Onko hengellisyys osana kummiussuhdet-ta? Mitä odotat kummilapseltasi tai kummiltasi? Vastata voi joko kasteesta, kummiudesta tai molemmista.

Voit vastata yhteen tai useampaan kysymykseen tai kertoa aiheesta vapaa-

muotoisesti sähköisesti osoitteessa: bit.ly/kaste_ja_kummius_2018.

Vastata voi myös postitse: Kir-kon tutkimuskeskus/Maarit Hytönen, PL 239, 33101 Tampere. Liitä mukaan tiedot iästäsi ja sukupuolestasi, nimeä ei tarvita.

Toivon, että kaikki maailman sodat lopetettai-siin, ja kaikki olisivat ystäviä keskenään, pohtii 9-vuotias Siiri Aalo.

– Maailma on meidän kaikkein yhteinen, vaikka meillä olisi erilainen ihonväri ja olem-

me erilaisia, lisää Siiri. Näitä ajatuksia Siiri on pohtinut Kalevan kirkolla Mar-

haban-keskuksessa, missä tyttö on käynyt leikkimässä maa-hanmuuttajalasten kanssa.

– Marhabanissa on ollut tosi kivaa. Täällä käy paljon vä-keä, on suomalaisia ja muualta tulleita ulkomaalaisia. Kaik-ki hyväksytään mukaan leikkeihin ja yhdessä tekemiseen.

Näiden ajatustensa pohjalta Siiri piirsi kuvan, jossa kak-si lasta pitelee maapalloa. Meri yhdistää maailman lapsia ja he hymyilevät kuvan katsojalle.

Piirros on valittu tunnukseksi Rauhanvaellukselle, joka järjestetään lauantaina 5. toukokuuta Tampereella.

– Piirtelen aika paljon, mutta en yhtään ajatellut, että muutkin tykkäisivät tästä piirroksesta. Tuntuuhan se hie-nolta, että se pääsi tunnukseksi, hymyilee Siiri Aalo.

Vaellukset ympäri kaupunkia Millaista rauhaa ja lepoa kaipaan ja millaista rauhaa olen itse valmis rakentamaan? Näitä kysymyksiä voi pohtia läh-temällä mukaan Rauhanvaellukselle ympäri kaupunkia 5. toukokuuta. Tampereen seurakuntien PyhiinvaellusTam-pere järjestää tapahtuman Suomen sisällissodan muistoksi.

Kevättalvi on nostanut tietoisuuteemme vuoden 1918 si-sällissodan tapahtumat Tampereella. Viime kuukausien aika-na on monin tavoin muisteltu sisällissodan ihmisiä ja eläydyt-ty heidän tarinoihinsa. Yksi koskettavimmista kertomuksista on tyttövauvan syntymä Tuomiokirkon sakastissa taisteluiden aikana. Hänen vanhempansa antoivat lapselle nimen Rauha.

– Rauhanvaellus tahtoo kuitenkin kääntää katseen tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Voimme pohtia, millaista rau-haa kaipaan, ja olen itse valmis rakentamaan. Minne ha-luaisin lähettää ja rukoilla rauhaa? Voi myös miettiä, mi-ten me yhteisönä rakennamme rauhaa paikallisesti, pohtii Jussi Holopainen, Tampereen seurakuntien hengellisen oh-jauksen pastori.

Rauhanköynnöstä punotaanTapahtumaan liittyy myös rauhanköynnöksen valmistami-nen. Kangastilkuista ja verkosta pala palalta syntyvää köyn-nöstä rakennetaan parhaillaan kaupungissa eri yhteisöis-sä ja työpaikkojen kahvihuoneissa. Materiaalipaketteja on jaettu jo lähes 200.

– On hienoa, että ihmiset ovat lähteneet innokkaasti mu-kaan köynnöksen rakentamiseen. Käsillä tekeminen aut-taa keskittymään, ja samalla voi pohtia rauhaa oheisma-teriaalin avulla.

Köynnös kootaan Mummon Kammarissa ja se tuodaan vaeltajien kantamana Aleksanterin kirkkoon.

Ohjatut rauhanvaellukset lähtevät eri puolilta kaupunkia kello 11–13 ja saapuvat Aleksanterin kirkolle kello 15 men-nessä. Lähtöpaikkoina ovat muun muassa Pispalan kirkko, Kalevankankaan hautausmaa, Messukylän vanha kirkko, Tuomiokirkko ja Mummon Kammari.

– Ihmisillä on mahdollisuus liittyä ohjattuun ryhmään tai vaeltaa reitti omatoimisesti hiljaisuudessa, kertoo Ho-lopainen.

Aleksanterin kirkon kryptassa on tarjolla kahvia ja pien-tä suolaista syötävää kello 15–16.

Rauhanvaelluksen päätteeksi kello 16 järjestetään eku-meeninen, selkokielinen rukoushetki. ✦

Kirsi Airikka

”Maailma on meidän kaikkien yhteinen”

Siiri Aalon piirros valit-tiin Rauhanvaelluksen tunnukseksi. Vaelluk-set lähtevät liikkeelle lauantaina 5.5. ympäri kaupunkia ja päätyvät Aleksanterin kirkkoon.

Jan

ne

Ru

ots

alai

ne

n

A 5SILTA 3/2018

Omaishoitajan on huolehdittava itsestään

Han

nu

Juko

la

Luentosarja ikääntymisestä Tampereen yliopiston Studia Generalia -luentosarja esittelee Tampereella tehtä-vää ikääntymiseen ja vanhuuteen liitty-vää tutkimusta.

4.4. aiheina ympäristö ja hyvinvoin-ti (Outi Jolanki ja Jenni Kuoppa). 11.4. vanhat ihmiset sote-muutoksen pyör-

teissä (Liina-Kaisa Tynkkynen ja Marjaa-na Jones).

18.4. aiheina ovat palvelut ja hoiva (Jutta Pulkki ja Mari Aaltonen).

25.4. monta sukupolvea samassa per-heessä (Kirsi Lumme-Sandt ja Johanna Surakka).

Luentosarja on maksuton ja kaikil-le avoin. Luennot keskiviikkoisin kello 16–17.30 yliopiston Linna-rakennuksen Väinö Linna salissa, Kalevantie 5. Poik-keuksena 18.4. luento, joka on yliopiston päätalossa, salissa D10b, Kalevantie 4. Luentosaleihin on esteetön pääsy.

Irja ja Taisto Vainio ovat olleet yhdessä 54 vuotta. Taisto Vainio on toiminut vaimonsa omaishoitajana kymmenen viime vuotta.

Tule asumaanAinalan

palvelutaloonVirroille!Katso lisää

www.ainala.fi tai soitaja tule tutustumaan

(ilman velvoitteita).p. 044 325 3425,ainala@ainala.fi

Huipputiimit hoidon takuuna: mielenterveystiimi.Moniammattillisuus on laajan hoidon perusta.

www.johanneksenklinikka.

Moniammatillisuus on hoitosi perusta. Saat tarpeesi mukaisen asiakaslähtöisen hoitoketjun, josta vastaa kokonaisvaltaisesti asiantuntijatiimimme.

Terveytesi kumppani. Aitoa vuorovaikutusta.

Laura Korkalo, psykologi/työpsykologi PSM, työterveyspsykologiOlli-Pekka Mäkinen, psykoterapeutti ET, TMPäivi Kainulainen, päihdetyö, muistihoitaja, sairaanhoitaja,työterveyshoitajaHelena Meriluoto, lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeuttiHeidi Alatalja, psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti,seksuaaliterapeuttiSalla Manninen, sosiaaliohjaajaHelena Nuutinen, psykologi/työpsykologiAnja Salmi, psykiatri, yhteistyö Ekofunktio

Satakunnankatu 28, Tampere

Varaa aika020 70 7000Avoinna ma-pe 8 – 17

tai sop. mukaan

on myös netissä:siltalehti.fi

Omaishoidosta on tärkeää pu-hua avoimesti ja herättää kes-kustelua, sillä on paljon asioita, mitä monet omaishoitajat ei-vät itsekään tiedä. Tätä mieltä on 72-vuotias Taisto Vainio, joka on itse toiminut monisairaan vaimonsa Irja Vainion omaishoi-tajana kymmenen vuotta.

– Usein omaishoitajat eivät osaa hakea kaikkia heille kuu-luvia tukipalveluja. Moni jättää myös omaishoidon tukeen kuu-luvat vapaansakin käyttämättä, mikä johtaa usein heidän omaan väsymiseensä.

Omaa puolisoaan Vainio aut-taa päivittäin kaikissa elämän pe-rustoimissa pesemisestä ja puke-misesta lähtien. Raskasta arkeaan hän ei jaksaisi ilman Tampereen kaupungin järjestämiä hoitopal-veluja.

– Arkisin yhdeksästä neljään kotonamme on päivähoitaja. Tä-män mahdollistamana olen pys-tynyt jatkamaan tilintarkastajan työtäni, joka on minulle tärkeä henkireikä.

– Vaimolleni suurta iloa tuot-taa puolestaan kuntoutukses-sa käyminen, joka toteutuu kau-pungin järjestämänä kahdesti viikossa.

Välillä Vainion henkinen jak-saminen on kuitenkin koetuksel-la. Hänen pitää taukoamatta tark-kailla vaimoaan, jota ei voi jättää kuin hetkeksi yksin.

– Jatkuva kellon kanssa elämi-nen on myös raskasta. Hoitajien kanssa tehtävien vaihtojen on sujuttava täsmällisesti.

Oma aika tärkeääKaikkein oleellisinta omaishoi-tajana jaksamiselle on Vainion mielestä se, että ymmärtää huo-lehtia myös itsestään.

– Omaishoitajalla pitää olla hyvä kunto ja kiinnostavia har-rastuksia. Hänen on ehdotto-masti pidettävä myös lomaa.

Omaishoitajat ovat oikeutet-tuja myös toisen hoitajan apuun 28 tuntia kuukaudessa, mikä mahdollistaa Vainiolle vapaa-ai-kaa. Suuren osan tästä ajasta hän käyttää kuntoiluun, esimerkiksi hiihtäen tai kuntopyörää polkien.

– Rakkaimmat liikuntaharras-tukseni ovat uinti ja vesipallo, joita olen harrastanut Tampereen Työväen Uimareissa jo kuudella vuosikymmenellä. En voisi kuvi-tella elämääni ilman niitä.

– Tärkeitä ovat myös kahdes-ti vuodessa pitämäni omaishoi-tovapaat, jolloin suuntaan Leville hiihtämään tai patikoimaan. Vai-moni on tuolloin hoidettavana Tammenlehväkeskuksessa, jossa hän viihtyy hyvin.

Myös musiikki on Vainion elä-mässä tärkeässä osassa. Hän on omaishoitajana toimimisensa ajan harrastanut flyygelitorven sekä trumpetin soittoa. Lähimpä-nä hänen sydäntään on kuiten-kin laulaminen.

– Päätin jo kauan sitten, että mikäli nuorin tyttäreni menee naimisiin, laulan hänen häis-sään.

Viisi vuotta sitten tyttärensä häissä laulettuaan Vainio huo-masi nauttineensa yleisölle lau-

lamisesta suuresti. Kokemus oli niin vaikuttava, että julkises-ta esiintymisestä muodostui hä-nelle tärkeä harrastus. Tähän päivään mennessä hän onkin ehtinyt järjestää useita ilmaisesi-tyksiä. Ensimmäisen kirkkokon-serttinsa hän piti vuonna 2016.

– Kirkkokonsertit ovat kaikkein hienoimpia kokemuksia ainut-laatuisen tunnelmansa vuoksi.

– Laulaminen voimaannuttaa minua henkisesti, ja huomaan kuuntelijoidenkin nauttivan.

Päivä kerrallaanKuormittavasta arjestaan huoli-matta Vainio on tyytyväinen sii-hen, miten asiat heidän elämäs-sään ovat. Hän haluaisikin jatkaa omaishoitajana mahdollisimman pitkään.

– Toivon, että pysyn terveenä ja saan yhteiskunnalta tulevai-suudessakin sellaista apua, että pystyn hoitamaan vaimoani.

Parin rakas lepopaikka on ke-säasunto Virtain Vaskivedellä, jonne vaimokin haluaa aina läh-teä, vaikka olisi kuinka kipeä.

– Istumme usein terassilla hil-jaa ja kuuntelemme, kun kuikka laulaa. Silloin ei sanoja tarvita. ✦

Mikko Rantanen

Sateenkaaren tuolla puolen -konsertti 3.5. kello 18 Viinikan kirkossa, Kaartotie 1. Laulu Tais-to Vainio, säestys Kalle Elkomaa. Vapaa pääsy. Tukea ja toimintaa omaishoita-jille: Pirkanmaan Omaishoitajat ry PIONI. Lisätietoja: pioniry.fi

A 6 SILTA 3/2018

M-Huoltamo aloitti toi-mintansa tammikuus-sa yhteisissä tiloissa Tredun kanssa Ajo-kinkujalla Nekalassa. Aiemmin yhteistyötä

on tehty Luovin kanssa, ja nyt yhdistettiin kolmen organisaation osaaminen. M-Huol-tamolla Autoalan perustutkintoa suorittaa nyt joukko Luovin ja Tredun opiskelijoita.

Luovi Tampereen yksikönjohtaja Evelii-na Kononen kertoo, että M-Huoltamon kal-tainen kolmen toimijan yhteistyö on ainut-laatuista koko Suomessa.

– On hienoa, että pystymme tuottamaan kolmen organisaation voimin työelämälä-heistä koulutusta opiskelijoille. Yhteistyö-malli mahdollistaa tilojen, välineiden ja laitteiden sekä opetus- ja ohjausresurssin yhteiskäytön sekä tuottaa varmasti lisäar-voa kaikille osapuolille ja erityisesti opiske-lijoille.

Kohti parempaa elämää Myös Martinus-säätiön toiminnanjohta-ja Mika Nokelainen on innostunut uusien toimintamallien luomisesta. M-Huoltamo on siirtynyt uuteen vaiheeseen, ja toiminta kehittyy koko ajan nuorten parhaaksi.

– Martinus-säätiön perusfilosofia ja toi-minta-ajatus on diakoninen. Pyrimme aut-tamaan tuen tarpeessa olevia nuoria koh-ti parempaa elämää ja edistämään heidän pääsyään työelämään, pohtii Nokelainen.

M-Huoltamon työelämälähtöinen koulu-tus on mahdollista ammatillisen koulutuk-sen uudistuksen ansiosta.

– Jotkut nuoret tarvitsevat opinnois-saan ja kasvussaan enemmän tukea ja toi-senlaista, henkilökohtaista oppimispolkua. M-Huoltamolla tekemällä oppiminen on mahdollista. Samalla tuetaan nuoren kas-vua ja koulutetaan häntä työelämän toimin-tatapoihin, kertoo Tredun erityisopettaja Sa-mi Päivärinta.

M-Huoltamolle voidaan ottaa kerrallaan kymmenen opiskelijaa Tredusta ja neljä Luovista. Kaikki paikat ovat jo täyttyneet.

Päivärinnan mukaan kaikki nuoret eivät pysty oppimaan isossa ryhmässä, vaikka pystyisivätkin sopeutumaan siihen.

– Moni nuori kysyy mahdollisuutta pääs-tä pienryhmään. Uskon, että tämänkaltaisel-le toiminnalle on yhä suurempi kysyntä am-matillisessa koulutuksessa.

Varsinainen työpaikalla oppiminen tapah-tuu yrityksissä, joihin M-Huoltamolla opis-kelevilla nuorilla on mahdollisuus päästä harjoittelujaksolle.

Arvot vaikuttavat Vuonna 2012 toimintansa aloittaneen M-Huoltamon asiakkaita ovat kuluttajat ja yhteisöt, jotka etsivät edullista autonkorjaus- ja huoltopaikkaa. Yhteiskunnallista vastuuta kantava M-Huoltamo on toimintaperiaattees-taan huolimatta myös yritys, jonka toimin-

M-Huoltamon opintopolulla TUETAAN NUOREN KASVUAMartinus-palvelut Oy, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu ja Ammattiopisto

Luovi kouluttavat nuoria autoalalle M-Huoltamolla. Tarkoituksena on tarjota opiskelijoille mahdollisuus ammatillisen perustutkinnon suorittamiseen ja

työelämätaitojen oppimiseen pienessä ryhmässä.

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola

Patricio Ro-driguezin mu-kaan Ammat-tiopisto Luovissa ja M-Huoltamol-la on hyvä mei-ninki. Huolta-mon uudet tilat Nekalassa ovat toimivat.

Tredun opiskeli-ja Eva Nevalainen aloitti opiskelun M-huoltamolla al-kuvuodesta. Hän on viihtynyt mai-niosti, sillä pien-ryhmässä on hy-vä luokkahenki.

A 7SILTA 3/2018

nan tulisi olla liiketaloudellisesti kannattavaa. – Huoltamoalalla vallitsee tällä hetkel-

lä kova kilpailu, mutta nykyisin myös ar-vot vaikuttavat ihmisten kulutuspäätös-ten tekemiseen. Monet asiakkaat valitsevat M-Huoltamon, koska he haluavat kantaa yh-teiskuntavastuuta sekä tukea nuorten pääsyä työelämään, pohtii Nokelainen.

Suomalaisen Työn Liitto valitsi M-Huol-tamon yhteiskunnalliseksi yritykseksi vuon-na 2017. ✦

M-Huoltamolla on hyvä meininki– M-Huoltamo on hyvä paikka, jos haluaa autoalalle, miettii Patricio Ro-driguez, joka on opiskellut Ammattiopis-to Luovissa noin puolitoista vuotta.

26-vuotias mies ennätti työskennellä jo M-Huoltamon edellisissä tiloissa Veh-maisissa.

– Nekalan uudet tilat ovat selvästi suu-remmat ja toimivammat, mitä nyt työka-luja vieläkin haeskellaan ympäri koulua, hymyilee Rodriguez huoltamon alkutai-paleelle.

Luoviin mies tuli muutama vuosi sitten Kankaanpäästä, jossa ammattiopinnot jäi-vät kesken eron ja muuton takia. Opiske-lu alkoi taas sujua Tampereella, kun elä-mä tasaantui. Hän löysi uuden puolison ja on nykyisin kahden pienen lapsen isä.

– Luovissa ja M-Huoltamolla on hyvä meininki, ja hommat sujuvat hyvin myös Tredun opiskelijoiden kanssa, kiittää Ro-driguez, jota huoltamolla puhutellaan lempinimellä Pate.

Autot ovat kuuluneet hänen elämään-sä lapsesta saakka.

– Harrastan autoja myös vapaa-aikana. Rassailen ja kunnostelen autoja kotipihas-sa, ja myyn niitä sitten eteenpäin.

Harrastuksiin kuuluu myös vapaaeh-toistyö. Hän käy silloin tällöin vaimonsa kanssa pakkaamassa ruokakasseja Tampe-reen seurakuntien Ruokapankissa.

– Lähdin mukaan emännän ideasta. Mukavaa hommaa, mutta kovin usein pienten lasten vanhemmat eivät ennätä osallistua, kertoo Rodriguez.

Autoala naisistuu pikkuhiljaaTredun opiskelija Eva Nevalainen, 17, on juuri aloittanut opiskelun M-huoltamol-la. Autoalan lisäksi hän mietti kokin am-mattia, mutta päätyi autoalan perustut-kintoon.

– Valinta oli oikea, sillä tämä tuntuu juuri omalta alalta. Autojen teknologia on kiehtovaa.

Nevalainen kiittelee pienryhmän hyvää luokkahenkeä.

– Myös Luovin opiskelijoiden kanssa sujuu hienosti.

Nevalainen lähti rohkeasti miesvaltai-selle alalle.

– Edelleen miehiä on enemmän, mut-ta pikkuhiljaa naisiakin alkaa tulla. Tämä ammatti soveltuu naiselle yhtä hyvin kuin miehelle, vakuuttaa nuori nainen.

TIESITKÖ?

• Martinus-säätiö on diakoniasäätiö, jonka tarkoituksena on toimia apua ja tukea tarvitsevien ihmisten hyväksi. Martinus-säätiö ja sen tytäryhtiö Martinus-palvelut Oy ovat yhteiskunnallisia yrityksiä. Martinus-säätiön on perustanut Tampereen evankelis-lute-rilainen seurakuntayhtymä vuonna 2004.

• Martinus-säätiö omistaa Martinus-palvelut Oy:n, jonka tehtävänä on tuottaa erilaisia palveluja ja työllistää työttömiä henkilöitä. Yritys tarjoaa muun muassa autojen korjaus- ja huoltopalveluita M-Huolta-molla Nekalassa sekä koti- ja laitossiivousta M-Siivouksessa eri puolilla Tamperetta.

• Ammattiopisto Luovi on Suomen suurin ammatillinen erityisoppilaitos, jossa opis-kelee noin 1500 opiskelijaa 24 paikkakunnalla.

• Tampereen seudun ammat-tiopisto Tredu toimii 17 toimipisteessä Tampereella, Ylöjärvellä, Nokialla, Kangasalla, Lempäälässä, Orivedellä, Ikaali-sissa, Virroilla sekä Pirkkalassa. Tredun oppisopimuskeskus sijaitsee Tampereella. Koulutus-palveluja tarjotaan Pirkanmaan lisäksi myös muualla Suomessa.

• M-Huoltamo sijaitsee Neka-lassa, osoitteessa Ajokinkuja 6 halli C5

Lisätietoja: mhuoltamo.fi

”Jotkut nuoret tar-vitsevat opinnois-saan ja kasvussaan enemmän tukea ja toisenlaista, henkilökohtaista oppimispolkua. ”

A 8 SILTA 3/2018

Vuoden 1918 tapahtumat koskettivat sy-vältä myös Löytyn sukua. Monista asioista on vaiettu tähän päivään saakka.

A 9SILTA 3/2018

Körttien epävirallisena keulakuvana pidetyn Jaakko Löytyn eläkepäivät alkavat kesäkuun alusta. Tampereen heinäkuisilla herättäjäjuhlilla muusikko on siitä huolimatta täystyöllistetty. Löytty uskoo juhlien mahdollisuuteen hoitaa vuoden 1918 synnyttämiä haavoja.

TEKSTI: Vesa Keinonen KUVAT: Hannu Jukola

Gospellegendan viimeinen vuosi työ-elämässä on ollut kiireinen. Rau-halliseen poistumiseen palkkatyöstä ei ole tarjoutunut mitään mahdol-lisuuksia. Loppukirin jälkeen ke-säkuun alussa koittaa maaliviiva. Silloin Jaakko Löytty eläköityy päi-vätyöstään Herättäjä-Yhdistyksestä.

Suurin ponnistus koittaa vasta sen jälkeen. Heinäkuun alussa Kalevan kirkon ympäristössä pidetään valta-kunnalliset herättäjäjuhlat. Kysees-

sä on koko Tampereen hengellistä elämää kosketta-va tapaus. Körtit ovat kokoontuneet paikkakunnalle viettämään suuria kesäjuhliaan viimeksi puoli vuosi-sataa sitten.

– Ei herättäjäjuhlien saaminen Tampereelle miten-kään helppoa ollut, monta vuotta asiasta on puhut-tu. Jotkut körteistä vastustivat ajatusta ja samoin pai-kallisen papiston keskuudessa oli vastahankaa, Löytty taustoittaa.

Rasitteeksi koettiin suunnitteluvaiheessa erityisesti vuoden 1918 satavuotismuisto. Melkoinen joukko kört-tejä osallistui valkoisen armeijan riveissä Tampereen veriseen valtaukseen. Puolin ja toisin kuolema niitti sa-toaan. Pahaa kaunaa jäi jäljelle.

– Syntyikin ajatus kokoontua Tampereelle nimen-omaan parantelemaan niitä vanhoja haavoja. Tulevat juhlat antavat meille erinomaisen mahdollisuuden so-vinnon rakentamiseen.

Sisällissodan muistoja mukaanJaakko Löytyn rooli tulevilla herättäjäjuhlilla on mo-nellakin tapaa keskeinen. Hän kuuluu tapahtuman juh-la- ja ohjelmatoimikuntaan ja myös esiintyy useissa ti-laisuuksissa.

Sisällissodan satavuotismuisto näkyy luonnolli-sesti juhlien ohjelmassa. Esimerkiksi lauantaina 7.7. Tampereen tuomiokirkossa järjestetään Suojaavat sii-vet -konsertti.

– Tuomiokirkko toimi taisteluiden aikana ihmis-ten turvapaikkana. Nyt keräännymme sinne kuuntele-maan muun muassa Laura Malmivaaraa, Mariskaa ja Heikki Helaa. Esitettävät kappaleet ovat puoliksi Siio-

nin virsiä ja puoliksi työväenliikkeen lauluja, ei kuiten-kaan niitä sotaisimpia.

Konsertissa käytetään myös draamallisia keinoja. Näyttelijät lukevat ääneen sodan eri puolilla taistellei-den kirjeitä ja muita tekstejä.

– Eikä yleisölle kerrota sitä, kumman värinen käsi-varsinauha kirjoittajalla oli.

Perjantaina 6.7. juhlakansaa puolestaan houkutel-laan sankoin joukoin Sorsapuiston Piknik-konserttiin. Siellä lauletaan yhdessä kaikkien tuntemia riparikap-paleita.

Mutta yksi tehtävä on Löytylle ylitse muiden. Se laittaa kaiken kokeneen veteraaninkin hyvin nöyräksi.

– Olen saanut kunnian puhua viimeisenä juhlien päätösseuroissa. Sen jälkeen juhlakansa perinteises-ti laskeutuu rukoilemaan polvilleen. Saan tästä tilan-teesta kylmiä väreitä jo nyt.

Satunnaiset kävijät tervetulleitaMonelle tavalliselle tamperelaiselle herättäjäjuhlat ja koko körttiläisyys saattaa olla melkoisen vieras asia.

Jaakko Löytty innostaa ihmisiä tulemaan kesäviikon-loppuna paikalle – vaikka ihan silkkaa uteliaisuuttaan.

– Eikä tarvitse edes mennä istumaan penkeille kai-ken kansan keskelle. Ihan hyvin voi jäädä vaikka jää-telöä syömään sinne juhlakentän reunamille. Sekin on hyvä tapa osallistua.

Herättäjäjuhlien seurapuhujia on evästetty sillä, et-teivät puheet saisi olla liian korkealentoisia tai sisään-päin kääntyneitä. Paikalle tulee paljon satunnaisiakin kävijöitä.

– Herännäisyyden haaste laajemminkin on se, miten voimme pysyä körttiläisenä liikkeenä, mutta samalla kaikille tarkoitettuna herätysliikkeenä. Tätä linjanve-toa käydään koko ajan, Löytty toteaa.

Körtti-ikonin mukaan Tampere on perinteisesti ol-lut tiukan rajan paikkakunta; toiset käyvät kirkossa ja toiset eivät. Herättäjäjuhlat tarjoavat mainion mahdol-lisuuden tämän vanhan kuvion rikkomiseen.

– Luin juuri Pispalan vanhan kirkon historian. Vaik-ka sen aikoinaan rakensivat talolliset, niin pyhätöstä tuli koko kansan oma. Pispalassa kaikki menivät kirk-koon. Sitä ei mielletty herrojen kotkotukseksi.

Puhuminen parantaaKuluneen kevään johtava teema on ollut vuosi 1918. Si-sällissotaa on käyty läpi kaikista mahdollisista näkökul-mista. Löytyn mukaan runsas puhe ei ole ollut haitaksi, kyseessä on koko Suomelle niin keskeinen tapahtuma.

– Tampereella sisällissodan traumoja hoidettiin hie-nosti jo kymmenen vuotta sitten Sovinnon päivä -ta-pahtumassa. Muualla maassa tätä eheyttämistä ei kui-tenkaan ole samassa mittakaavassa toteutettu.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla aika yksipuolinen vapaussodan henki painaa paikoin edelleen päälle. Löytyllä on asiasta omakohtaistakin kokemusta. Hän mainitsee yhden mieleen jääneen episodin.

– Vajaa kymmenen vuotta sitten esiinnyin Jyväsky-lässä hiippakunnan tilaisuudessa, ja paikalla oli pal-jon eteläpohjalaisia pappeja. Mainitsin, että vuoden 1918 sodasta on olemassa muitakin tulkintoja kuin va-paussota. Tilaisuuden jälkeen iso joukko noita pappe-ja tuli ympärilleni ja saimme väitellä aiheesta aika kii-vaastikin.

Gospelmies näkee koko kuluvan vuoden merkittä-

”Tulevat juhlat antavat meille erinomaisen

mahdollisuuden sovinnon

rakentamiseen.”

Körttiveteraanin JÄÄHYVÄISET

A 10 SILTA 3/2018

vänä mahdollisuutena. Voisiko avautua kanavia uudenlai-selle vastapuolen ymmärrykselle ja sitä kautta sovinnolle?

– Ihmisen sietokyky on suuri. Hän pystyy elämään lä-pikäymättömien konfliktien kanssa hämmästyttävän hy-vin. Uskon kuitenkin siihen, että kun konfliktit käsitellään – ikään kuin sairastetaan läpi – niin se on hyväksi. Kipeät asiat kunnolla auki puhunut Suomi on maana eheämpi ja myös onnellisempi, Löytty uskoo.

Suku jakautui pahastiVuosi 1918 menee myös Jaakko Löytyn ihon alle. Konflikti jakoi hyvin pahasti hänen Urjalassa asunutta isänpuoleista sukuaan. Käsittelemättömiä asioita on edelleenkin jäljellä.

– Eräässä sukumme perheessä yksi veljistä oli valloitta-massa Tamperetta ja toinen puolustamassa kaupunkia. Kol-mas veljessarjan jäsen puolestaan toimi Urjalan punakaartin kiivaana tunnettuna päällikkönä. Hänet teloitettiin punais-ten häviön jälkeen.

Muusikko on saanut seurata läheltä sisällissodan trauman kehittymistä. Hänen Toivo-ukkinsa oli vuonna 1918 paikal-la todistamassa, kun punaiset pidättivät hänen isänsä. Ukki oli tuolloin vain 12-vuotias.

– Poika kuvitteli, että vangittu ammutaan, mutta isä kui-tenkin palasi hengissä kotiin.

Toivo Löytyn sisimpään jäi kaivertamaan valtava katke-ruus punaisia kohtaan.

– Muistan lapsuudesta, kun vierailimme jo iäkkään ukin luona Tampereen Vehmaisissa. Hän vei meidät lähes ai-na Mannerheiminkalliolle katsomaan kaupungin suuntaan.

”Ihan hyvin voi jäädä vaikka jäätelöä syömään sinne juhlakentän reunamille.”

Ukki eli mielessään edelleen Tampereen valtauksen aikoja.Jaakko Löytyn mielestä juuri nykyisen sukupolven oli-

si aika ojentaa vilpittömästi veljenkättä vastustajien jälke-läisille.

– Itse voisin ottaa yhteyttä siihen sukuhaaraamme, joka taisteli vuonna 1918 toisella puolella. Siihen tarjoutuu mah-dollisuus esimerkiksi sukukokouksissa.

Tekemättömiä lauluja jäljelläSisällissodan juhlavuosi jää varsin pian historian aikakirjoi-hin – kuten Tampereen tämän vuoden herättäjäjuhlatkin. Mitä Jaakko Löytty alkaa sitten eläkeläisenä tehdä, ei kai kiikkutuolia ole jo nostettu valmiiksi tupaan?

– Odotan kovasti sitä, että pääsen eläkkeellä keskittymään entistä vähempiin asioihin. Elämäni on tähän asti koostu-nut niin monista palasista, mies toteaa.

Muusikko on ikuisesti muusikko. Löytty haluaisi jatkos-sa ennen kaikkea tehdä uusia lauluja. Taito on kuulemma edelleen olemassa, mutta myös sopivat olosuhteet tarvitaan.

– Ei se uuden musiikin tekeminen onnistu kiireestä käsin, vaan pitää olla rauhaa. Säveliä minulta syntyy helpommin, mutta sanoitukset vievät aina enemmän aikaa.

Saarnojakin Jaakko Löytty on parin vuosikymmenen ai-kana pitänyt lukemattoman määrän. Sitä osaa työstään hän ei enää niin kaipaa. Viimeisen saarnan Löytty piti viime jou-lun alla ja myöntää olevansa asiasta helpottunut.

– Alussa saarnaaminen oli innostavaa, mutta lopulta sii-hen leipääntyi. Saarnojen pitämisestä tuli minulle lopulta aika raskaskin asia. ✦

Kansainvälinen suomalainenJaakko Löytty on maailmankansalainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on perheen-sä kanssa asunut pitkään Afrikan eri maissa ja kokee edelleen maahanmuuttaja-asiat hyvin lä-heiseksi.

Gospelmuusikkoa surettavat ulkomaalaisia kohtaan jyrkentyneet äänenpainot ja suoranai-sen muukalaisvihan yleistyminen.

– Olen aikoinaan nähnyt Afrikassa rajua ra-sismia, ja on käsittämätöntä, että sitä ilme-nee nyt Länsi-Euroopassakin. Minusta tuo viha nousee pelosta. Koko asiaa pitäisi jotenkin työs-tää niin, että tartuttaisiin erityisesti siihen pel-koon. Mistä kaikista tekijöistä se oikein johtuu?

Löytty toivoo sisällissotamme muistovuon-na huomioitavan pakolaisten hyvinkin tuoreita kokemuksia konflikteista. Moni Suomeen saa-puneista tulee maista, joissa on jo pitkään käyty sisällissotaa. Somalia, Irak, Syyria, Afganistan…

– Kokemusten vaihtaminen eri kriiseistä voi-si lähentää meitä toisiimme. Olisi mahdollista saada oppia siitäkin, miten sodan päättymisen jälkeen voidaan rakentaa yhteisymmärrystä, muusikko toteaa.

Myös Tampereen heinäkuisilla herättäjäjuh-lilla kansainvälisyys tulee näkymään monella-kin tapaa.

– Juhlille saapuu vieraita eri maista, ja puhei-ta pidetään suomen lisäksi muillakin kielillä.

Syvimmänkin pimeyden jälkeen koittaa valo. Jaakko Löytty näkee tä-män vuoden sisällissotakeskustelun luoneen ja luovan sovinnon henkeä.

A 11SILTA 3/2018

Lähetä surunvalittelusi.

punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. 020 701 2211

Vappuaaton musiikkijuhla 30.4.2018 klo 19.00 Aleksanterin kirkko

VierailijanaLaulaja Juha Yli-Knuuttila

sekäKristillisen Työväenyhdistyksen puhallinorkesteri

Viestiveljet Tilaisuuden järjestäjinä

Tuomiokirkkoseurakunta, Viestiveljet

Marhabanissa tärkeintä on kohtaaminen

Toivon ymmärtämystä näitä kovia kokeneita ihmisiä koh-taan. Me ihmiset olemme ai-ka samanlaisia riippumatta sii-tä, mistä me olemme lähtöisin,

miettii Jukka Wäljas, joka tekee vapaaeh-toistyötä maahanmuuttajien parissa Marha-ban-keskuksessa.

Kiireinen yrittäjä ei olisi työikäisenä osan-nut kuvitella, että hän eläkeläisenä viettää ai-kaansa maahanmuuttajien keskuudessa – ja vieläpä useana päivänä viikossa.

Niin vain kävi. Kun turvapaikanhakijoi-den aalto pyyhkäisi Tampereelle syyskuus-sa 2015, Wäljas lähti auttamaan tulijoita Torpalle, Tampereen seurakuntien leirikes-kukseen. Myöhemmin hän kävi tapaamas-sa turvapaikanhakijoita Kaupin sairaalassa ja Multisillan yksikössä.

– Olen mainosmies ja tykkään piirtämi-sestä. Lähdin turvapaikanhakijoiden pariin piirustusvälineiden kanssa. Huomasin, että se oli heille mukavaa ajankulua ja tekemistä.

Wäljas ymmärsi, että piirtämällä mo-ni pystyi kertomaan itsestään, taustastaan ja siitä, mitä heille oli tapahtunut pitkän ja usein vaarallisenkin pakomatkan aikana.

Kun Marhaban-keskus avattiin Kalevan kirkolle syksyllä 2017, Wäljas alkoi käydä siellä tapaamassa maahanmuuttajia.

– Täällä käymisestä on tullut luonnolli-nen juttu, ja tuntuu, että nämä ihmiset ovat minulle kuin toinen perhe, hymyilee Wäl-jas, joka on suosittu kaikenikäisten maahan-muuttajien parissa.

Hän on muun muassa varavaari, joka auttaa lapsia läksyjenteossa ja pelailee hei-dän kanssaan. Aikuisten keskuudessa hän on tuttu keskustelukumppani, jonka kanssa voi harjoitella suomen kieltä ja vaihtaa kuu-lumisia kahvipöydässä.

Wäljas on pidetty henkilö Marhabanis-sa. Kaikki käyvät saapuessaan tervehtimässä häntä ensimmäisenä. Eräs kurdiperhe arvos-taa Wäljasta erityisesti, ja siksi hän sai kut-sun perheen 12-vuotiaan pojan kummiksi. Koko viisihenkinen perhe kastettiin kristi-tyksi samalla kertaa.

Moni murehtii tulevaisuuttaMarhabanissa käy yleensä iloinen puheen-sorina.

– Välillä kuitenkin huomaan, että ihmisil-

lä on raskasta. Monilla on edelleen traumoja kovista kokemuksista. Usein näkee toivotto-mia ilmeitä, ja epävarmuus tulevaisuudesta masentaa monia, miettii Wäljas.

– Monet myös haluaisivat saada työtä ja asettua Suomeen. Kaikki ovat kiitollisia, et-tä he ovat päässeet tänne turvaan.

Hän toivoisi, että mahdollisimman mo-ni turvapaikanhakija saisi luvan jäädä Suo-meen.

– Suomi on ollut sisäänpäin lämpiävä maa ja eristyksissä. On meille valtava rik-kaus, jos saamme tänne uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Heidän osaamisensa hyödyttäisi tätä maata ja oppisimme paljon monikulttuurisuudesta.

Kielten sekamelska täyttää ilman Mar-habanissa.

– Kieli ei ole ongelma, vaikka en osaa englantia. Puhun suomea sekä viroa. Yri-tän myös opetella arabiaa, mutta hidasta se on. Koen, että olen samassa asemassa maa-hanmuuttajien kanssa, kun en osaa heidän kieltään. Monilla on valtava halu oppia suo-

mea, ja siinä voin heitä auttaa. Wäljas samaistuu tulijoihin, koska hän on

itsekin maahanmuuttaja. Hänen isänsä su-ku on lähtöisin Hiidenmaalta Virosta. Wäl-jas syntyi Tampereella, mutta vasta 5-vuoti-aana hän sai Suomen kansalaisuuden.

Hän on aina ollut kiinnostunut kansain-välisyydestä.

– Se on tullut suvun perintönä. Isäni puo-lelta kaikki miehet olivat merimiehiä, jotka seilasivat ympäri maailmaa. Sukulaisia on lähtenyt Virosta Kanadaan, Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Ruotsiin.

Jokaisella on tarinansa – Monet eivät pidä maahanmuuttajista, mut-ta jokaisella meistä on oma tarinamme. Kun aletaan penkoa sukujen vaiheita, huoma-taan, että aika moni on itsekin taustaltaan maahanmuuttaja. Monet suomalaiset ovat Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia tai evakko-ja, joista monia kohdeltiin muukalaisina uu-dessa asuinpaikassa. Täältä on matkustettu moneen maahan paremman tulevaisuuden

toivossa. Olemme myös saaneet apua sotien aikana, miettii Wäljas.

Hänen mukaansa uskonnoista ei juuri pu-huta Marhabanissa, eikä kukaan tyrkytä toi-silleen mitään. Tärkeintä on ihmisten koh-taaminen.

– Aika Marhabanissa on saanut minut arvostamaan omaa luterilaisuuttani ja kris-tinuskoa vielä aiempaakin enemmän. Olen nähnyt, miten uskontomme vieraanvarai-suus ja rakkaus mahdollistavat vahvan pe-rustan kohdata muita uskontoja ja kulttuu-reita edustavia ihmisiä.

Jukka Wäljas kutsuu Marhabaniin ihmi-siä, jotka ovat kiinnostuneita kansainväli-syydestä ja haluaisivat tutustua maahan-muuttajiin.

– Kun karistaa omat ennakkoluulonsa, ja lähtee mukaan, ei voi kuin voittaa. ✦

Kirsi Airikka

Marhaban-keskus avoinna ma–to kello 13–16 Kalevan kirkon seurakunta-tiloissa, Liisanpuisto 1

Jukka Wäljas ja Salah Hasan Musa Albayati ovat tutustuneet Marhaban-keskuksessa, joka on maa-hanmuuttajien ja kantasuomalaisten kohtaamis-paikka Kalevan kirkolla. Albayati on asunut Tam-pereella viisi kuukautta ja viihtynyt hyvin, koska ihmiset ovat olleet hänelle ystävällisiä.

Jann

e R

uo

tsalaine

n

Seurakuntavaalien valitsijayhdistyksille tilaa esittäytyä

Vuoden 2018 seurakuntavaalien vaalipäivä on 18. marraskuuta, mutta vaalityö on jo aluillaan. Vaalien teema, Minun kirkkoni, pyrkii herättelemään mie-lenkiintoa ehdokkuuteen vaaleissa, mikä on paras tapa vaikuttaa kirkon tulevaisuuteen.

Seurakuntavaalien uudistuneet verkkosivut tar-joavat nyt myös valitsijayhdistyksille mahdollisuu-den esittäytyä.

– Tarjoamme sivuillamme paikan, jossa seura-kunnassa vaikuttamisesta kiinnostuneet henkilöt ja valitsijayhdistysten ehdokaslistojen kokoajat voivat kohdata toisensa. Halusimme tuulettaa tätä asetel-maa ja luoda uudenlaisen mahdollisuuden tutustua valitsijayhdistyksiin, kertoo vaalien kampanjapääl-likkö Hanna Piira.

Ehdolle seurakuntavaaleissa asetutaan valitsija-yhdistyksen kautta. Valitsijayhdistyksen taustalla voi olla puolue, herätysliike tai aate. Yhdistyksen voi pe-rustaa myös esimerkiksi kaupunginosan ympärille. Ryhmien taustat tuodaan sivuilla avoimesti esille.

Lisätietoja: seurakuntavaalit.fi

A 12 SILTA 3/2018

Kirkko on viime vuosina tehnyt paljon työtä esteettömyyden ja saavutettavuuden hyväksi. Asioiden käytäntöön vieminen on kuitenkin hidasta. Osallisuus ja yhdenvertaisuus ovat kristinuskon ydintä, mutta moni asia odottaa vielä toteutumistaan.

TEKSTI: Kirsi Airikka KUVAT: Hannu Jukola

Suomen evankelis-luterilai-sen kirkon ensimmäinen vammaispoliittinen ohjel-ma julkaistiin vuonna 2003 ja kirkon saavutettavuusoh-jelma Saavu vuonna 2012.

Suomi on ratifioinut Yh-distyneiden Kansakuntien yleissopimuksen vammaisten ihmisten oikeuksista vuonna 2016. Se velvoittaa kaikkea lainsäädäntöä ja myös seurakuntia.

Yleissopimuksen periaatteina ovat yksi-lön itsemääräämisoikeuden kunnioittami-nen, syrjimättömyys ja yhdenvertaisuus, vammaisten ihmisten osallistuminen ja osal-lisuus yhteiskuntaan sekä esteettömyys ja saavutettavuus.

Käytännössä vammaistyön suunnitte-lu, organisointi sekä vammais- tai esteettö-myysohjelmien laatiminen ovat seurakun-tien vastuulla.

Käytännön työ hidasta Tampereen seurakunnissa on tehty pitkäjän-teistä työtä esteettömyyden ja saavutettavuu-den edistämiseksi. Yhteinen kirkkoneuvosto nimesi seurakuntayhtymään Saavutettavuu-den seurantaryhmän vuonna 2009 ja hy-väksyi sen laatiman esteettömyysohjelman vuonna 2010.

– Tampereen seurakuntien tahtotila es-teettömyys- ja saavutettavuusasioissa on myönteinen, mutta asioiden käytäntöön vieminen on välillä hidasta. Iloitsen, että

Tampereen kaupungin vammais- ja esteettömyysasiamies Hanna Karojärvi (oik.) vierai-li Seurakuntien talossa tutustumassa Tampereen herättäjäjuhlien esteettömyyssuunnitelmaan. Neuvoja saavat pääsihteeri Petra Perttula sekä majoitus- ja talkoosihteeri Heidi Mansikkala.

Saavutettavuus rakentaa yhdenvertaisuutta

esteettömyys ja saavutettavuus ovat jo nä-kyvissä esimerkiksi toimintakertomuksissa, kertoo Saavutettavuuden seurantaryhmän puheenjohtaja, johtava työterveyslääkäri Anu Pekki.

Yhteisen kirkkovaltuuston ja Tuomiokirk-koseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen on mukana ryhmässä luottamushenkilöiden edustajana.

Myönteistä suhtautumista esteettömyys- ja saavutettavuusasioihin korostaa myös Tampereen seurakuntien kiinteistöpäällik-kö Heikki Päätalo.

– Kirkolla on esteettömyysasioissa ai-van erityinen rooli julkisyhteisönä, mutta ennen kaikkea sen arvopohjan vuoksi. Es-teettömyyden edistäminen tulee näkökul-mana olla esillä koko ajan – vähän samaan tapaan kuin ympäristöasioiden tai energia-tehokkuuden.

Anu Pekki pitää hyvänä, että ryhmän työskentely on ollut käytännönläheistä. Asiat pyritään valmistelemaan huolellises-ti. Seurantaryhmän kokouksiin osallistuvat nykyisin myös saavutettavuusvastaavat, jot-ka nimettiin seurakuntien yksiköihin vuon-na 2003.

Saavutettavuustyöryhmän jäsen, viestin-täsihteeri Sari Laakso on pitänyt mielekkää-nä työskentelyä käytännön asioiden parissa.

– Esteettömyysasiat ovat edenneet, ja ta-voitteita on saatu hyvin toteutettua. Erityi-

sesti iloitsen asiantuntijoiden pitämistä kou-lutuksista, joihin asiakaspalvelussa toimivat seurakuntien työntekijät ovat voineet osal-listua.

Tämän kevään ajankohtaisia asioita ovat muun muassa esteettömyysohjelman päivit-täminen ja viime vuonna alkaneen Saavu-tettavuus On the Road -kiertueen jatkami-nen paikallisseurakunnissa. Ryhmä vierailee työntekijäkokouksissa ja jakaa saavutetta-vuustietoutta.

– Tavoitteena on luoda käytännön työ-kaluja ja ohjeita, joiden avulla seurakuntien luottamushenkilöt ja työntekijät voivat edis-tää esteettömyyttä ja saavutettavuutta kir-kossa. Tietoja kootaan seurakuntayhtymän intranettiin eli Arkkiin, kertoo Laakso.

Saavutettavuus palvelee kaikkiaSaavutettavuus mielletään usein rakenteelli-sen esteettömyyden näkökulmasta.

– Vaikka erityisesti meillä kiinteistöpal-veluissa tämä onkin keskeinen näkökulma, on tärkeää pohtia kokonaisuutta laajemmin, muistuttaa Päätalo.

– On kuitenkin oltava realisti. Etenkin isommissa asioissa eteneminen on usein hi-dasta. Vanhat rakennukset ovat haastavia ja resurssit rajallisia. Onneksi saavutettavuu-den parantaminen on usein myös pienistä ar-kisista asioista kiinni. Niitä voidaan edistää

sitä mukaa, kun epäkohtia havainnoimme ja erilaisia kehitysehdotuksia meille tulee.

Esteettömyyden toteuttamista varten ei ole varattu erikseen rahaa Tampereen seu-rakuntien talousarvioon.

– Hankkeidemme joukosta löytyy kui-tenkin monia esteettömyyttä parantavia toi-mia, esimerkiksi Aleksanterin kirkon luiska, Pispalan kirkon peruskorjaus ja sen myö-tä hissin rakentaminen. Myös Kalevan kir-kon käytön monipuolistamisen hanke sisäl-tää hissin. Kun AV-tekniikkaan panostetaan, parannetaan samalla puheäänen laatua. Tä-mäkin palvelee esteettömyyden ja saavutetta-vuuden parantamista, kertoo Päätalo.

Myös Anu Pekki korostaa, että monet es-teettömät ratkaisut, esimerkiksi hissit, ovat taloudellisesti kalliita ja usein hankalia to-teuttaa vanhoihin rakennuksiin.

– Nämä vaativat enemmän pohdintaa, ja esimerkiksi kerroshissit tai porraskiipijät saattavat olla edullisempia toteuttaa.

Haasteita asenteissaSaavutettavuuden suurimmat haasteet ovat edelleen ihmisten asenteissa.

– On vielä paljon työtä, että saisimme kaikki ymmärtämään, että saavutettavuus ja esteettömyys eivät ole keneltäkään pois. Saavutettavat ratkaisut palvelevat kaikkia, pohtii saavutettavuustyöryhmän jäsen, nä-kövammaisten erityisdiakoni Minna Ågren.

A 13SILTA 3/2018

Ågrenin mukaan saavutettavuus edistyy asennetasolla usein juuri silloin, kun ihmiset oivaltavat, että saavutettavuus koskee mei-tä kaikkia.

– Jokainen meistä voi olla yhtäkkiä tilan-teessa, jossa esteettömyys on edellytys oman tai läheisen arkielämän sujumisessa.

Esimerkiksi näkövammaisten messukäyn-tiä voi helpottaa merkittävästi pienillä käy-tännön asioilla. Pistevirsikirjat sijoitetaan sa-maan paikkaan kuin muutkin virsikirjat, ja virren numero sanotaan ääneen ennen sen veisaamista.

Yhdenvertaisuus toteutuu myös silloin, kun kaikille jumalanpalvelukseen osallistu-jille tarjotaan ehtoollisella alkoholiton vii-

ni ja gluteeniton leipä. Näin kenenkään ei tarvitse erikseen kysellä niiden jakamisesta.

Tampereen seurakunnissa on pyritty li-säämään heikossa työmarkkinatilanteessa olevien ihmisten yhdenvertaisuutta. Seu-rakuntien Martinus-säätiöllä on kaksi sosi-aalista yritystä, M-Huoltamo ja M-Siivous, jotka kouluttavat sekä palkkaavat töihin eri-tyistä tukea tarvitsevia ihmisiä.

– Saavutettavuuden seurantaryhmän teh-tävänä on tiedon lisääminen ja ihmisten kou-luttaminen. Se edellyttää yhteistyötä monien eri yhteistyökumppaneiden, toimijoiden ja vammaisten ihmisten kanssa. Meiltä pitää ja saa kysyä, miettii Ågren.

– Meillä ihmisillä on erilaisia haasteita

Tampereen seurakuntien Saavutettavuuden seurantaryhmän jäsenet Sari Laakso (vas.), Minna Ågren ja Anu Pekki (takana) ihailevat kolmiulotteista tunnusteltavaa alttaritaulua Myötätuulessa, joka on seurakuntien vammaistyön keskus Ilmarinkadulla, Tammelantorin kupeessa. Hyvä paimen -taulun on tehnyt Savi-Seppo.

Suntio Jarmo Malkamäki esittelee Aleksanterin kirkon Kryptan lasisei-nään teipattua kontrastiraitaa. Se on asennettu muutama viikko sitten.

liittyen muun muassa näkemiseen, kuule-miseen ja liikkumiseen. Olisi tärkeää saa-da seurakuntien päätöksentekoon lisää luot-tamushenkilöitä, joilla on kokemusperäistä asiantuntemusta näihin asioihin. Seuran-taryhmä kannustaakin asettumaan ehdol-le marraskuun seurakuntavaaleissa, rohkai-see Anu Pekki.

Tampereella tehdään yhdessäSaavutettavuuden seurantaryhmä tekee yh-teistyötä muun muassa Tampereen kau-pungin vammais- ja esteettömyysasiamie-hen kanssa. Virassa on aloittanut lokakuussa Hanna Karojärvi, joka aiemmin toimi Lem-päälän vanhustyön johtajana.

Laajaan tehtävänkuvaan kuuluvat muun muassa rakennuslupien käsittely esteettö-myysnäkökulmasta, lausuntojen antaminen, vammaisneuvoston toiminta sekä koko kau-pungin yhdenvertaisuustyön koordinointi.

– Tampereen kaupungin tahtotila esteet-tömyys- ja saavutettavuusasioissa on hyvä, mutta totta kai puutteita on edelleen tietä-mättömyyden tai ymmärtämättömyyden ta-kia. Tiedon lisääminen ja vastuun jakami-nen tapahtuvat hitaasti, pala palalta.

Karojärvi antaa tunnustusta Tampereen seurakuntien pitkäjänteiselle työlle esteet-tömyysasioissa. – Esimerkiksi kirkkojen korjauksissa on saatu aikaan esteettömiä ratkaisuja. Myös induktiosilmukoita sekä opasteita on lisätty kiitettävästi.

Syyskuussa voimaan astuva saavutet-tavuuslainsäädäntö asettaa isoja haasteita niin kaupungin kuin seurakuntien saavutet-tavuudelle.

– Laki muun muassa edellyttää, että kaik-ki julkisyhteisöjen sähköiset palvelut ja verk-

kosivustot ovat saavutettavia, pohtii Karo-järvi.

Lapsuudesta asti seurakunnan toimin-nassa mukana ollutta Karojärveä kiinnos-taa erityisesti yhdenvertaisuuden toteutumi-nen kirkossa.

– Seurakunta on yhteyteensä kutsuva ja kirkko kuuluu kaikille, mutta miten se to-teutuu käytännössä? Kokevatko esimerkik-si seksuaalivähemmistöt itsensä tällä hetkel-lä tervetulleiksi kaikille yhteiseen messuun?

– Tasa-arvon kannaltakin kirkossa on te-kemistä, sillä esimerkiksi kirkkoherrojen joukossa naisia on edelleen selvä vähemmis-tö – kirkkoherran virkoihin hakijoiden jou-kossa päteviä naisia kyllä on. Virassa olevien piispojen joukossa ei ole yhtäkään naista.

Karojärvi kannustaakin kirkkoa rohkeaan keskusteluun yhdenvertaisuuden toteutumi-sessa.

Hän kiittää Tampereen seurakuntia vah-vasta yhdessä tekemisen hengestä ja verkos-toitumisesta kaupungin muiden toimijoiden kanssa.

– Tällaiseen toimijoiden ketjuun on mu-kava tulla mukaan ja yhdessä edistää esteet-tömyyttä sekä saavutettavuutta Tampereella. Olen todella ilahtunut yhteydenotoista, ker-too Karojärvi. ✦

Lähde: Saavutettava seurakunta – Tam-pereen evankelis-luterilaisen seurakun-tayhtymän esteettömyysohjelma, 2010 ja luonnos 2018

Tampereen herättäjäjuhlien esteettö-myys- ja saavutettavuusratkaisuista ker-rotaan sivulla B11.

A 14 SILTA 3/2018

Hyv

ä ty

ypp

i

Sari Kotiranta kantaa huolta syr-jätymisvaarassa olevista nuorista. Ajatukset jalostuvat myös runoiksi.

Oodi välittämiselle

Heikommassa asemassa olevien ihmisten auttaminen on tam-perelaiselle Sari Kotirannalle sydämen asia. Hän työskente-lee Tampereen Kaupunkilähe-tyksessä kehitysvammaisten asumisen ohjaajana.

– Meillä on asukkaiden kanssa hyvä, vuorovaikutuksellinen suhde, jossa sekä annetaan että saadaan paljon. Antoisinta on nähdä hei-dän kehittyvän ja saavan onnistumisen tunteita.

Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja pitkää pinnaa, sillä tu-lokset syntyvät hitaasti. Asioita pitää myös osata laittaa tärkeysjärjestykseen, sillä usein monet asukkaat tarvit-sevat Kotirannan apua samanaikaisesti.

– Työpaikallamme on onneksi voimaannuttava ilma-piiri, joka auttaa jaksamaan.

– Toimintamme on myös aina ihmisläheistä ja kun-nioittavaa, mikä ei valitettavasti ole kaikkialla itsestään-selvyys.

Kotirannan suurimpana huolenaiheena ovat kuiten-kin syrjäytymisvaarassa olevat nuoret.

– Nuorena pitäisi olla tunne, että haluaa kokeilla sii-piään ja lähteä lentoon. Nykyään sen sijaan yhä useam-pi nuori on psykiatrisen hoidon piirissä tai jää muuten vuosikausiksi kotiin.

Kotirannan mielestä suuri syy syrjäytymiseen on yh-teiskuntamme, jonka kovuus ja kilpailuhenkisyys lyttää-vät kasvavia nuoria. Hänen mielestään yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi tarvittaisiin lisää käytännön toimia.

– Ellei muu auta, syrjäytymisvaarassa olevien nuor-ten keskuuteen pitäisi jalkautua ja mennä heidän kotiin-sa kertomaan asioista. Näin he saisivat yksilöllistä apua asioidensa selvittämiseen.

Runoista voimaaRunojen kirjoittaminen on kuulunut Kotirannan elä-mään lapsuudesta saakka. Se on terapeuttinen proses-si, jonka avulla hän käsittelee omia tunteitaan ja ahdis-tuksiaan.

– En ikinä mieti aiheita etukäteen. Runoni syntyvät aina jonkun kokemuksen tai ajatuksen aikaansaamas-ta tunteesta.

– Runo voi tulla paperille hyvinkin nopeasti, joten kirjoitusvälineet on pidettävä aina mukana, hän nauraa.

Erikoista Kotirannan runoharrastuksessa on se, että hän on aiemmin polttanut kaikki vuoden tuotoksensa sen lopussa. Kahden viime vuoden tuloksena on kuiten-kin syntynyt vuonna 2017 julkaistu runokokoelma Ihmi-nen isolla ikkunalla (Mediapinta).

– Toivon, että ihmiset löytäisivät runoistani samais-tumispintoja ja saisivat niistä voimaa.

Kotiranta toivoo, että myös syrjäytymisvaarassa ole-vat ihmiset saisivat hänen runoistaan vertaistukea.

– Haluan kertoa lukijalle, ettei hän ole asioidensa kanssa yksin. Elämä on tuonut samanlaisia kokemuk-sia eteen monille muillekin. ✦

TEKSTI: Mikko Rantanen KUVA: Hannu Jukola

A 15SILTA 3/2018

KATSOKAA TAIVAAN LINTUJA HENGEN LEIPÄÄTEKSTI: Pirjo Silveri

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Hänen majesteettinsa kotkaUljas, ylväs ja voimakas, taitava lentäjä ja metsästäjä. Hänen majesteettinsa kotka, saammeko esitellä.

Raamatusta tuttu lintujen kuningas etenee va-kain, kauhovin siiveniskuin ja hyödyntää ilmavirtauk-sia ylemmäs kohotessaan. Kaikki kotkalajit pystyvät myös liitämään jäykin siivin pitkiä aikoja taivaalla. ”Si-nunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja raken-taa pesänsä tavoittamattomiin?”, Jumala kysyy Jobilta. Arvoituksellinen lento on ihmisen kontrollin ulottu-mattomissa.

Kun poikanen ilmassa väsyy, emo matkaa siivet le-vällään pikkuisen lähellä. Samalla tavoin ylhäinen Isä huolehtii omistaan.

Jos vanhassa kirkossa huomaat kotkan koristavan kastemaljaa, aihe viittaa uudestisyntymiseen. Kastees-sa entinen katoaa ja uusi ihminen tulee tilalle. Saar-natuolissa tai lukupulpetissa lintu ilmaisee Jumalan sanan voimaa. Evankelistat kuvataan yleensä tunnuk-sineen, ja keskiajalla kotka vakiintui Johanneksen att-ribuutiksi.

Komea koukkunokka esiintyy usein myös maallises-sa yhteydessä; lipuissa, vaakunoissa ja rahoissa. Tu-hansia vuosia se on kuvannut herruutta, valtaa ja soti-laallista voimaa. Muun muassa Bysantissa, Venäjällä ja Saksan keisarikunnassa käytetty kaksoiskotka on ollut erityinen vallan symboli. Nykyisen Saksan liittotasa-vallan vaakunassa lintu on yksipäinen. Yhdysvaltojen kansallislintu on valkopäämerikotka.

”Niin kuin kotka suojelee pesäänsä ja liitelee poikas-tensa yllä, niin kuin se kantaa niitä siivillään, niin Her-rakin kuljetti kansaansa.” (5. Moos. 32:11)

Maakotka – tuttavallisesti ja lyhyesti kotka, aiemmin myös kokoksi kutsuttu – ja merikotka ovat Suomen suurimpia petolintuja.

Maakotka etsii ravintoa liidellessään tai sitten se is-tuu korkealla paikalla tähystämässä. Erinomaisen nä-könsä ansiosta se voi kilometrin päästä nähdä maassa vilistävän hiiren! Saaliinsa kimppuun lintu tekee hui-man syöksyn ja iskee siihen naskalinterävät kyntensä.

Laji on joutunut kokemaan ankaraa vihaa, koska pohjoisessa se on syönyt poronvasoja ja muualla met-sästänyt samoja riistaeläimiä kuin ihminen. Iso siivekäs tarvitsee ison pesimäreviirin, 150–300 neliökilomet-riä. Kahta pesivää paria kohti kehittyy normaalivuonna yksi lentokykyiseksi selviävä jälkeläinen. Sukukypsäksi eli noin kuusivuotiaaksi selviytyy hengissä korkeintaan neljäsosa pesästä lähteneistä poikasista.

Ahvenanmaan maakuntalinnun, merikotkan, ra-vinto on paljolti kalaa. Tavallisin saalislaji on hauki. Se nappaa myös lintuja, etenkin haahkoja, sekä pieniä nisäkkäitä ja talvella raatoja, haaskoja ja jätteitä.

Suomen merikotkakanta ajautui ensin vainon ja myöhemmin ympäristömyrkkyjen takia lähes suku-puuton partaalle, mutta tehokkailla suojelutoimilla, kuten talviruokinnalla ja tekopesien rakentamisella se on elvytetty. Nykyisin pareja on noin 400. Muutamas-sa vuosikymmenessä merikotka on levittäytynyt ran-nikkoalueen lisäksi sisämaahan, ja pesintä on onnis-tunut muun muassa Pirkanmaalla. ✦

Lisää: siltalehti.fi

Entisajan harvaan asutussa Suomessa oli laajoja, yhtenäisiä metsäalueita, ja silloin maakotka pe-si lähes koko maassa. Tästä kielivät monet kot-ka-alkuiset nimet sellaisilla seuduilla, joilla lintu on jo pitkään ollut harvinaisuus.

Pitkäniemen hautaus-maalla ei kummitteleSilta-lehdessä (1/2018) oli hämmästyttävä Matti Vuo-rikosken haastattelu, ”kuinka Pitkäniemen hautaus-maalla kummittelee” ja hautausmaasta on hyytäviä ta-rinoita.

Vielä suurempi ihmetyksen aihe oli, että tamperelai-nen kirkollislehti julkaisee moisia kirjoituksia.

Pitkäniemen sairaalan hautausmaalle on vuosina 1902–1964 haudattu yli 400 sairaalassa kuollutta vai-najaa. Ihmisiä jotka ovat eläneet raskaan elämän sai-rautensa kanssa. He ovat olleet unohdettuja eläissään ja myöskin kuollessaan ja saaneet viimeisen sijan Pit-käniemen omassa hautausmaassa.

Pitkäniemen Perinneyhdistys, jonka jäsenistö koos-tuu pääasiassa Pitkäniemen eläkeläisistä ja nykyises-tä henkilökunnasta, uskollisesti hoitaa hautausmaata

järjestämällä siivoustalkoita ja vieden kynttilät jouluna näiden unohdettujen ihmisten hautamuistomerkille. Kaunis tapa sairaalan henkilökunnalta!

On kohtuutonta keksiä ja levitellä kummitusjuttuja ja näin saattaa Pitkäniemen hautausmaa ja sinne hau-datut vainajat eriskummalliseen valoon.

Annettakoon heille ikuinen rauha!Tuomo Nenonen

Sosiaalineuvos, Pitkäniemen Perinneyhdistyksen pj.

Matti Vuorikosken haastattelu kertoo Kalkun ja Pit-käniemen alueesta. Suomalainen kansanperinne on täynnä maamme hautausmaihin liittyviä tarinoita, mikä tulee esiin hänen kirjassaankin. Mainitut kum-mitusjutut eivät liittyneet Pitkäniemen hautausmaalle haudattuihin vainajiin.

Sillan toimitus

Monipuolisuus on rikkauttaSateenkaarimessu ja Tuomas-yhteisö ovat avan-neet silmiäni näkemään, että on olemassa run-saasti erilaisia hengellisiä ihmisiä. Monipuoli-suus on ilahduttavaa rikkautta. Nämä yhteisöt ovat nuorekkaita ja avoimia uusille ihmisille.

Olen Tampereelle muutettuani aluksi lähtenyt ihan vain toisten seuraan, kuuntelemaan ja ih-mettelemään Tuomasmessuihin ja Sateenkaari-messuihin sekä keskustelemaan hengellisessä sa-teenkaariryhmässä Malkuksessa.

Tuomasmessuihin haetaan säännöllisesti va-paaehtoisia avustamaan monenlaisissa tehtävis-sä. Nämä tehtävät ovat saaneet minut lähtemään kotoa neljän seinän sisältä Aleksanterin kirkkoon, Vanhaan kirkkoon ja Finlaysonin kirkkoon. Samal-la tapaan ihmisiä ja tutustun kaupunkiin.

Palvelutehtävät ovat motivoineet minua muu-tettuani kolme vuotta sitten Tampereelle. Minul-le on luontevaa osallistua tekemällä ja olla mukana järjestämässä yhteisiä tapahtumia.

Vapaaehtoisena toimiminen messussa ei vaadi erityistä koulutusta. Jokainen osaa kerätä koleh-tia, auttaa keittiössä, kattaa pöydän ja lukea teks-tiä messussa.

Itse tosin jännitän kolehdin keräämistä, mut-ta toiset vapaaehtoiset muistavat helpottaa oloa-ni huumorilla.

Olen oppinut, että palvelutehtävissä rentous ja huumorintaju ovat tärkeitä, kun kaikki ei suju suunnitellusti. Tekemisen kautta kuitenkin oppii, ja samoin toisten kokemuksista. On tärkeää, että ennen kaikkea uskaltaa lähteä mukaan!

Tuomaskokouksessa messun jälkeen voi kes-kustella messun herättämistä ajatuksista ja koke-muksista messun järjestämisessä. Keskusteluis-sa käydään läpi parannusehdotuksia ja luetaan osa esirukouksista.

Uskoni tulee esiin palvelutehtäviin ja messuihin osallistumalla. Jeesus toimii minulle opettajana, joka näyttää, miten voin olla parempi lähimmäi-nen ja miten voin kehittyä ihmisenä.

Palvelutehtävät antavat iloa, myönteisiä koke-muksia ja voimia arkeen. Olen tavannut näissä tehtävissä paljon ihmisiä, jotka ovat avanneet sil-miäni näkemään hengellisyyden monipuolisem-min ja laajemmin kuin aiemmin. Olen myös löy-tänyt uusia ystäviä. ✦

Maria KohtalaKirjoittaja on 46-vuotias nainen, joka toimii työharjoittelussa Tampereen seurakuntien viestinnässä. Hän harras-taa luonnossa liikkumista, luonnonsuojelua, fillarointia ja musiikin kuuntelua.

Harri T

aavetti

”Palvelutehtävät anta-vat iloa, myönteisiä kokemuksia ja voimia arkeen.

”Samalla tavoin ylhäinen Isä huolehtii omistaan.”

A 16 SILTA 3/2018

KOLUMNITIESITKÖ?

siltalehti.fi5. vuosikerta • Kustantaja/ julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163, Sari Kivipuro p. 050 386 2005, etunimi.sukunimi@tamperelainen.fiAineistot: tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tampelainen. Jakelupalaute: www.tamperelainen.fi/jakelu. Sari Kivi-puro p. 050 386 2005, sari.kivipuro@tamperelainen.fi• Tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 040 804 8066• Taitto: Timo Saarinen/www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 2.5., aineisto 11.4. mennessä, ke 6.6., aineisto 9.5. mennessä

Liivijengiläiset – jonottamisen ammattilaisetTampereella kulkiessaan voi usein törmätä hy-myileviin ja hyvässä järjestyksessä marssiviin lii-vijengiläisiin – eli puistoon tai retkelle matkaaviin päiväkotilapsiin.

Päiväkodissa lapset harjaantuvat ryhmässä liikku-misen lisäksi odottamiseen ja jonottamiseen. Ulos päästään vasta, kun kaikilla on vaatteet päällä, ja olo talvihaalareissa voi ajoittain käydä tukalaksi. Kou-lussa jonottamisen opettelua jatketaan. Aikuisiällä kaupat, apteekit ja bussipysäkit tarjoavat mahdolli-suuksia taitojen ylläpitämiseen ja hiomiseen.

Vuosia kestänyt opetus onkin totuttanut meidät tarkasti organisoituun jonottamiseen. Mikäli ha-vaitsemme jonon, astumme yleensä mukisematta sen jatkoksi, tyynesti asiointivuoroamme odottaen.

Jos jonotuksen sääntöjä rikotaan, synnyttää se ai-nakin itsessäni ärtymystä ja sisäistä puhinaa. Etui-lijat saavatkin yleensä vähintään pitkiä katseita osakseen, rohkeimmat saattavat kommentoida rik-komusta jopa ääneen.

Ulkomailla saatamme törmätä erilaisiin jonotus-kulttuureihin. Ystäväni opiskeli ja viihtyi hyvin Sisi-

lian Palermossa. Ainoastaan asiointi pankissa nos-tatti hänelle tuskanhien pintaan. Vaikka aikaa kului, ei hän juurikaan edennyt jonossa. Paikalliset sujah-telivat ohi niin oikealta kuin vasemmalta. Sikäläi-sessä kulttuurissa vapaaseen tilaan puikahtaminen oli sallittua, mutta kaveriltani uudenlaisen tyylin omaksuminen ei oikein luonnistunut.

Jonottamisen muodot ja säännöt ovat paitsi pai-kallisia myös historiallisesti muuttuvia. Esimerkiksi 1940-luvun Suomessa julkaistiin tiuhaan tönimis-tä, etuilua ja kyynärpäätaktiikkaa kritisoivia mielipi-dekirjoituksia.

Sotavuosina julkisen liikenteen kalusto rapistui, ja usein matkaa jouduttiin taittamaan täpötäysissä junissa, busseissa ja rollikoissa. Tungos lisäsi myös onnettomuuksia. Esimerkiksi vuonna 1943 Helsin-gissä raitiovaunuonnettomuuksissa kuoli 11 ihmistä ja 51 loukkaantui vakavasti.

Helmikuussa 1944 viranomaiset lanseerasivat Helsingissä uuden innovaation, suojakaiteet, jotka ohjasivat matkustajat selkeisiin jonoihin ja vähen-sivät etuilun mahdollisuuksia. Ruotsissa kehitettiin 1960-luvulla vuoronumerojärjestelmä, joka entises-tään toi järjestystä.

Nykyään jonotusaika ei mene hukkaan – sen voi käyttää älypuhelimen selailulla. Liivijengiläisillä ei tätä mahdollisuutta ole, he joutuvat pulisemaan vierustoverien kanssa. Tämä tekee heistä jonotta-misen ja ennen kaikkea vuorovaikutuksen ammat-tilaisia. ✦

Antti MalinenKirjoittaja on tamperelainen histo-riantutkija, joka ihmettelee maa-ilmaa oman perheen parissa ja haaveilee kaukaisista galakseista.

Han

nu

Juko

la

Avilan Teresa oli es-panjalainen karme-liittanunna, joka kuoli vuonna 1582. Hän perusti 17 luos-taria, joissa nou-datettiin karmeliit-tojen alkuperäisiä köyhyyden, yksin-kertaisen elämän ja rukouksen ihanteita.

Matti P

ikkujäm

sä

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

”Jos jonotuksen sääntöjä rikotaan, synnyttää se ai-nakin itsessäni ärtymystä.

Avaa portti sisäiseen linnaasiSielun sisimpiin huoneisiin ei ku-kaan pääse omin neuvoin. Sinne voi viedä vain Jumala.

Harva tietää, millaisen sisäisen lin-nan haltija itse on. ”Sieluamme voi-daan pitää linnana, joka on kauttaal-taan yhtä timanttia tai hyvin kirkasta kristallia ja jossa on monta huonetta, kuten taivaassa on monta huonetta.”

Näin kirjoittaa keskiajalla elänyt karmeliittanunna Teresa Avilalainen teoksessaan Sisäinen linna. Hän kirjoitti sen 62-vuotiaana sisarten hengelliseksi opaskirjaksi. Siitä tuli kristillisen mys-tiikan klassikko.

Jo aiemmin Teresa oli kirjoittanut omaelämäkertansa, tilinteon elämäs-tään ja hengellisistä kokemuksistaan. Se oli kuitenkin juuttunut kirkollisten tarkastajien käsiin.

Teresan esimies Jerónimo pyysi Te-resaa kirjoittamaan uuden kirjan. Tä-mä keskustelu käytiin kesällä 1577 To-ledossa. Teos oli valmis puolen vuoden päästä.

Ennen luostarin johtajaksi ryhtymis-tään Teresa oli viettänyt 25 vuotta Ávi-lan karmeliittaluostarissa. Siellä hän

oli monien hankaluuksien ja sairauk-sien kautta löytänyt sisäisen hiljaisen rukouksen. Sitä harjoittaessaan hän oli alkanut saada myös näkyjä ja mysti-siä kokemuksia, joissa hän oli tuntenut Kristuksen tai Neitsyt Marian olevan lähellään. Kokemuksista oli kuitenkin ollut vaikea puhua, koska ne herättivät hämmennystä ja epäilystä.

Hurmos hämmensiKuuluisimmassa näyssä enkeli, jolla oli liekehtivät ihmisen kasvot, lävisti palavalla nuolellaan Teresan sydämen. Tuo nuoli sytytti hänessä Jumalan rak-kauden, joka tuotti yhtä aikaa suurta iloa ja tuskaa. Näkyä on kuvattu Tere-san hurmokseksi.

Teresan elämä ei ollut hurmosta. Hänen tapaisensa naiset olisi pidetty mieluiten luostarien seinien sisällä tai muulla tavoin porttien takana piilossa.

Oman sielunsa linnan portilla ei ku-kaan kuitenkaan kaipaa vartijoita. En-nemminkin kaipaisi niitä, jotka osai-sivat rohkaista ja kertoa, mitä sielun sisimmistä huoneista löytyy, ja osaisi-vat ohjata sinne. Teresakin kaipasi oh-

jaajaa, joka olisi osannut sanoa hänelle, mikä rukouksessa on ihmisen osa, eli mitä ihminen voi tehdä ja mitä Jumala.

Sitä selvittääkseen Teresa kirjoit-ti kirjansa. ”Mitä syvemmälle kulkee rukouksen tietä, sitä vähäisemmäksi jää ihmisen osa”, Teresa pohtii. Omin neuvoin kukaan ei pääse sielun sisim-piin asuntoihin. Sinne voi viedä vain Jumala. Eikä ihminen pääse omin voi-min edes sielunsa portista sisään. Se portti aukeaa vain hiljentymällä ja ru-koilemalla.

”Mutta kun olette oppineet iloit-semaan tästä linnasta, löydätte levon kaikkialta – vaikkapa keskeltä kovia koettelemuksia”, Teresa kirjoittaa. ✦

Lauri MaaralaKirjoittaja on pastori ja kirjailija.

Teksti on julkaistu Kirkko ja kaupunki -lehdessä.

Kontemplatiivisen rukouk-sen päivä 7.4. Aitolahden kirkol-la. Matkakumppaneina keski-aikaiset mystikot Avilan Teresa ja Ristin Johannes. Lisätietoja: pyhiinvaellustampere.fi

A 17SILTA 3/2018

Tamperelainen

seurakuntalehti

Ammattilaiset palvelevat

ASIANAJOTOIMISTO

Perintöasioissasinua palvelee

Hämeenkatu 3 A 6, 33100 Tampere

puh. 03 - 230 3000www.asianajofacta.fi

Palvelemme myösruotsin kielellä

Yhteydenotot:Jouko Juntunen

asianajaja 041-506 2755

ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT

Laadukasta ja asiakasläheistä palvelua vankalla kokemuksella

ja näkemyksellä.

ASIANAJOTOIMISTO TAMMER-JURISTIT oy

Aleksis Kiven katu 11 C33100 TAMPERE

Asiantuntijamme apu elämäsi muutoksiin

mm. avioliitto, avioero, huoltajuusasiat, testamentit

jne.

Palvelemme arkisin klo 8.30–16.00.

Tarjoamme myös aamu- ja ilta-aikoja.

Puh. 010 34 666 40info@tammer-juristit.fi

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Siivous- jaKodinhoitopalvelut

Soita ja kysy lisää!

Nauti puhtaasta kodista. Me teemme kodin

askareet puolestasi.

Puh. 03 317 5410 www.dosline.fi

• Siivouspalvelut • Kodinhoitopalvelut• Arvonlisäveroton kotipalvelu

Siivouspalvelut ja Kotipalvelut Dos Line Ky

Laadukkaat kivetYksilöllinen palvelu

Puh: 045 109 1809 www.ikuistettu.net

ikuistettu@gmail.com

Luxaflex sisustuskaihtimetSäle-, rulla ja puukaihtimet

ParvekekaihtimetTerassi ja ikkunamarkiisitSUUNNITTELU MITTAUS

ASENNUSPALVELUKaihdin Sampo

Sammonkatu 18, TRE(03) 255 0858, 0400 736 716

ks@kaihdinsampo.fi www.kaihdinsampo.fi

Hyvä luottokelpoisuus©Bisnode 2017

www.katonmaalaustampere.fi

Tarja KeskinenPSYKOTERAPEUTTI

(Valvira, Kela)psyk. sairaanhoitaja

diakonissa

puh. 010 - 271 4760s-posti:

ajanvaraus@tarjakeskinen.fiwww.tarjakeskinen.fi

Musiikinopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille

MYÖS FYSIOAKUSTISTA RENTOUTUSHOITOA

Koulutustarjonta ja tarjoukset uusilla sivuillamme.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: savelavain.fi tai 0405916000

Musiikkikoulu ja musiikkiterapia

SÄVELAVAIN OY

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere, puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

Verhoilemme teidän keittiöntuolit, sohvat, nojatuolit.Kankaista hyvät valikoimat.Kotiesittelyt ja kuljetukset.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

KOTI KAUNIIKSI

Elävien hautajaiset sukeltaa mielen pohjavirtauksiin”Taide ja elämä ovat vastakoh-tien synteesiä. Vapisen kauhusta ja nauran, kun ajattelen, millaisten voimien riepoteltavina me eläm-me.”

Edgar Allan Poe, makaaberin kauhukirjallisuuden mestari, tun-netaan psykologisesta syvyydes-tään ja kyvystään sanoittaa ko-kemus, jossa arkinen maailma näyttäytyy outona ja vieraana. Tämä salaperäinen kokemus pal-jastaa elämän kohteliaan pintaker-roksen alle kätkeytyvät pelot ja pa-tologiset impulssit.

Poe syntyi Bostonissa vuonna 1809. Hänen aikanaan orjuus oli Yhdysvalloissa yhä laillista, teol-linen vallankumous kasvatti ihmi-sen etäisyyttä luontoon ja mullis-tavat keksinnöt, kuten höyryvoima ja sähkö, antoivat elämälle oman rytminsä.

Poen elämää läpäisi tragedia ja menetys, mutta hän jätti jälken-sä amerikkalaiseen kulttuuriin ja maailman kirjallisuuteen. Moder-nin novellin arkkitehtinä tunnetun Poen filosofinen lähtökohta kirjalli-suuteen painotti ihmisen mahdolli-suutta piirtää esiin, vaikkakin vaja-vaisesti, näkyä totuudesta. Taidokas kielenkäyttö paljastaa, mitä ihmi-sen olemassaolo pohjimmiltaan on.

Elävien hautajaiset pohjautuu Poen tuotannosta valikoituihin teksteihin. Näytös esitetään Teat-teri Telakan kattokerroksen salissa, mikä tukee kertomusten mystee-ristä tunnelmaa. Esityksen ääni-maailma, gotiikasta vaikutteita saanut puvustus, kekseliään dra-maattinen lavastus ja erinomaiset näyttelijäsuoritukset nostattavat tunteita pintaan taidokkaasti, ma-nipulaation rajoja hipoen.

Voiko ihminen muuttua itsel-leen tuntemattomaksi? Kuka ää-nestetään hyppäämään kuumail-mapallosta, ja miten äänestyksen jälkeen voi enää nukkua? Mik-si lattialautojen alta kuuluu vai-meaa tikitystä? Tarinoiden hahmot kutsuvat katsojan laskeutumaan psyyken hämäriin pohjavirtauk-siin.

Poen tuotannon lisäksi laval-la nähdään ja kuullaan vaikuttei-ta pop-kulttuurin ja kirjallisuuden suurilta ja vähän pienemmiltäkin nimiltä, kuten H.P. Lovecraftilta, David Bowielta ja John Carpen-terilta. ✦

Janne Aejmelaeus

Elävien hautajaiset -esitys Teatteri Telakan ohjelmistossa 30. huhtikuuta saakka

Elävien hautajaiset -esitys on koostettu Poen teoksista. Kuumailmapallohuijaus-tarinassa retkikunta joutuu äänestämään, kuka hyppää mereen, jotta korkeutta menettävä pallo saa-daan pysymään ilmassa – tieteellinen kehitys vaatii uhrauksensa.

Te

atte

ri T

ela

kka/

Kim

mo

Ho

kkan

en

Ammattilaiset palvelevat

A 18 SILTA 3/2018

– Elokuvieni taustalla on usein jokin yhteiskunnallinen havainto, mutta kun lopulliset päähenkilöt löytyvät, he onneksi kuljettavat tarinan omiin ennakoimattomiin todellisuuksiinsa. Vasta tästä yllätyk sel lisyydestä voi syntyä elävää elokuvaa. Näin kuvaa elokuviensa syntyprosessia dokumentaristi Virpi Suutari, joka sai Yrittäjä-elokuvastaan Kirkon Mediasäätiön palkinnon Tampereen Elokuvajuhlilla maaliskuussa.

TEKSTI: Janne Aejmelaeus

Yrittäjässä seurataan kah-den yrityksen taustalla vaikuttavia, hyvin erilai-sista maailmoista tulevia ihmisiä.

Honkajoella vaikutta-va Laineen perhe pyörit-

tää pienoistivolia ja myy perinnelihaa kios-kiautosta. Helsinkiläiset Maija Itkonen ja Reetta Kivelä ovat keksineet nyhtökauran, jolla voidaan valloittaa ja pelastaa maailma.

Hääpuhettaan harjoittelevan Jani Lai-neen miesluolasta siirrytään helsinkiläiseen nyhtökaurateollisuushalliin, jossa yritysvie-railua taustoittaa sellisti. Kontrasti on käsin kosketeltava ja piirtää esiin kaksi erilaista yrittäjyyden maisemaa.

Dokumenttielokuva tutkii suomalaista yrittäjyyttä, mutta tallentaa myös sen ym-pärille kietoutuvan elämän – tragedian, in-nostuksen ja onnen.

– Luonnehtisin elokuvaani humanistisek-si luontoelokuvaksi. Minua kiinnostaa aina ennen kaikkea ihminen, lajitoverin käytös ja selviytyminen arkisen kamppailunsa keskel-lä. Se, mikä saa meidät nousemaan joka aa-mu ylös ja yrittämään edes jotakin.

Suutari näkee dokumenttielokuvan teke-misen pikemminkin havainnointina ja ky-symysten asettamisena kuin valmiiden vas-tausten antamisena.

– Pyrin jokaisella elokuvallani lisäämään omaa ymmärrystäni ihmisten toiminnasta ja niistä yhteiskunnallisista olosuhteista, jois-sa erilaisten ihmisten täytyy yrittää selviytyä.

Tässä mielessä dokumenttielokuva on myös visuaalista historiankirjoitusta.

Havaintoja murroksistaMurros suomalaisten suhtautumisessa ruo-kaan on läsnä elokuvassa. Toiset päähen-kilöt myyvät ja rakastavat lihaa; toiset ovat keittäneet kasvisproteiinituotteen, jolla he

toivovat pelastavansa maailman.– Elokuva ei suinkaan asetu kenenkään

puolelle tai ketään vastaan. Elokuvantekijä on aina kaikkien päähenkilöidensä puolel-la, sanoo Suutari.

– Toivon, että elokuvasta välittyy lämmin huumori. Näen itseni ja lajitoverini pikem-minkin koomisessa kuin traagisessa valos-

sa. Tässäkin elokuvassa on hetkittäin aika karnevalistinen ote, kun kuvataan yrittämi-sen unelmia ja joskus jopa katteetontakin optimismia.

Elokuvan varsinaisen aiheen, yrittäjyy-den, valitsemiseen vaikutti meneillään ole-va työelämän murros.

– Taloustieteilijät ennustavat, että yhä use-ammasta meistä tulee tulevaisuudessa jon-kin sortin yrittäjiä. Yrittäjyyspuhe on lisään-tynyt ja poliitikot rohkaisevat työttömiäkin kokeilemaan yrittäjyyttä.

Suutari iloitsee, että suhtautuminen yrit-täjyyteen on arkipäiväistynyt. Hän kuitenkin muistuttaa, että lisääntyneen yrittäjyyden myötä syntyy myös köyhyyttä, kun pienitu-loiset yrittäjät eivät kykene maksamaan itsel-leen sosiaaliturvaa ja eläkemaksuja.

Erilaiset, samanlaiset ihmisetTampereen seurakuntien tiedottaja Eva Wäljas toimi tuomarina Kirkon Mediasää-tiön elokuvasarjassa ja valitsi Yrittäjä-elo-kuvan voittajaksi.

Kirkon Mediasäätiön palkintoperusteissa elokuvalta edellytettiin kristillisten arvojen esiintuomista: lähimmäisenrakkautta, kris-tillistä toivoa ja vastuuta niin ihmisistä kuin ympäristöstä. Yrittäjä nosti nämä kolme tee-maa esiin lempeän myötätuntoisesti.

– Yrittäjä on kuvaus kahtiajakautuneesta Suomesta, mutta itselleni se on ennen kaik-kea kuvaus ihmisestä, joka on pohjimmil-taan samanlainen Honkajoelta Helsinkiin. Jokaisella meistä on tarve uskoa, toivoa ja rakastaa sekä tulla rakastetuksi. Elämä on sarja myötä- ja vastoinkäymisiä. On onni, jos rinnalla on joku jakamassa niitä.

Elokuvan hienovarainen ja arvostava ta-pa käsitellä uskoa sai kiitosta Wäljakselta.

– Usko näyttäytyy elokuvassa yksilön ja perheen voimavarana. Se on lähimmäisen-rakkautta, arjen valintoja, armoa, anteeksi-antoa, luottamusta ja toivoa silloinkin, kun usko on koetuksella. Uskoa ei eristetä erilli-seksi saarekkeeksi. Se on osa elämää, ihan niin kuin päähenkilöiden työkin. ✦

Yrittäjä-elokuvassa Laineen kuusihenkinen perhe tekee työtä tyhjenevällä kotikylällään Honkajoella. Perhe pyörittää tivolia ja ajaa liha-autollaan ympäri maakuntaa myyden perinnelihaa. Yrittäjä-elokuva esitetään 5. huhtikuuta Plevnassa ja Niagarassa.

Ohjaaja Virpi Suutari (vas.) sai Kirkon Mediasäätiön elokuvapalkinnon Tampereen Elokuvajuhlilla. Elokuvan valitsi Tampereen seurakuntien tiedottaja Eva Wäljas.

Ville

Su

ho

ne

n

He

ikki Färm

”Ei tänne olla lepäämään tultu”

A 19SILTA 3/2018

Kristinuskon synty naisnäkökulmastaGarth Davisin ohjaama hienovireinen raa-matullinen elämäkertaelokuva Maria Mag-daleena piirtää intensiivisen kuvan yhdestä historian salaperäisemmistä ja väärinym-märretyimmistä hengellisistä hahmoista. Maria Magdaleena oli aikansa edelläkävi-jä ja voimanainen.

Uuden testamentin eksegetiikan profes-sori Ismo Dunderberg poimii elokuvan ydi-najatukseksi: Mitä kristinusko on ja mitä sen pitäisi olla? ”Ihmisten aito auttaja hädässä”, hän vastaa.

Helsingin yliopiston yleisen kirkkohisto-rian ja sukupuolentutkimuksen dosentti Päi-vi Salmesvuori näkee ääriliikkeet ja sen vas-tapainona rauhan elokuvan yhtymäkohdiksi nykypäivään.

– Tämän elokuvan viesti on selvä: rauha lähtee ihmisen sisältä, ja Maria valitsee rau-han ja vie sen sanomaa eteenpäin. Kun ihmi-set ovat pettyneitä ja vihaisia, syntyy aines-ta ääriliikkeisiin. Meillä Suomessa se näkyi esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumissa, Sal-mesvuori sanoo.

– Diakoniatyö on vahvinta kirkon toimin-taa. Hoivaaminen pitäisi saada sille kuulu-vaan arvoon, eikä pitää naisten puuhastelu-na. Maria hoivasi ja julisti.

Hän pitää elokuvan kerrontaa taitavana. Yhtenä ulottuvuutena on naisten paikka seu-rakunnassa.

– Maria on se, joka ymmärtää Jeesusta ja joutuu siksi kohtaamaan myös miesaposto-lien mustasukkaisuuden. Hänellä on vahva rooli ja hengellinen kutsumus, mutta sehän ei käy, kun vain miehet voivat olla johtajia ja tulla kuulluiksi.

Marian myös väitetään heikentävän Jee-susta.

Dunderberg kiittelee elokuvan tarinan-kaarta. Pohdittavaa riittää myös siinä, mikä on side Jeesuksen ja Marian välillä.

Marian evankeliumi?Arkeologinen löytö kylvi elokuvan idean tuottajien Iain Canningin and Emile Sher-manin mieliin, kun Egyptistä and Kreikas-ta löytyi palasia tekstistä, joka väitti olevan-sa Maria Magdalenan evankeliumi. Elokuva pohjautuu Helen Edmunsonin ja Philippa Goslettin käsikirjoitukseen.

Tuottaja Liz Watts kertoo, että elokuvas-sa kaikilla opetuslapsilla on erilainen ym-märrys siitä, millainen Jumalan valtakunta maan päällä on – tai pikemminkin, miten se alkaa. Niin myös Magdalan Marialla.

Elokuva ei jää elokuvahistorian merkki-paalujen joukkoon. Filmin tekijät ovat kyl-lä myöntäneetkin varoneensa vieraannutta-masta katsojiaan.

Tarina nostaa kuitenkin ajatuksia tuon ajan tasa-arvotilanteesta. Ja että rohkeita, voimakastahtoisia naisia on ollut kauan sittenkin. Aikansa edistyksellinen nainen muuttuu Ofraimin morsiamesta Kastajan kuunteluoppilaaksi. Omaa päämääräänsä kohti kulkijoita ei määräillä.

”Kukaan muu ei ole kysynyt, miltä se tun-tuu, olla niin lähellä Jumalaa.”

Tarinan edetessä Maria oppii, että Jee-suksen viesti on yksinkertainen: meidän on muututtava sisältäpäin voidaksemme muut-taa maailmaa ympärillämme.

Myös Jeesuksen inhimillisen puolen hie-

novarainen esiintuonti on esityksen plussia. Toisaalta ohjaaja on muokannut Jeesukses-ta epävarman mietiskelijän: olisiko sellainen tyyli saanut kansannousua edes alkamaan. Entä ymmärsimmekö väärin, mitä ”kunin-gas” tarkoittaa?

Kärsimys tulee selkeästi esiin, samoin epäilyksen hetket. Yksi päivä on surun päi-vä, mutta mitä sen jälkeen tapahtui?

Maria pysyy Jeesuksen rinnalla ristiin-naulitsemisen ajan, vaikka muut opetuslap-set pakenevat. Vielä 500-luvulla Magdalan Mariaa väitettiin prostituoiduksi, ja vasta 2016 paavi kumosi tuon käsityksen. Eloku-van jälkeen jää mietityttämään, mitä Marial-le pääsiäisen jälkeen tapahtui. Muuttiko hän maanpakoon naapurimaihin?

Värit ovat välimerelliset ja maisemat mahtavat. Lavastajat ovat rakentaneet ajan-mukaista arkkitehtuuria niin lähelle alkupe-räistä kuin mahdollista.

Värimaailman minimalismi on ohjaaja Garth Davisin, tuotannonsuunnittelija Fio-na Crombien ja pukusuunnittelija Jacqueli-ne Durranin yhteistyön tulosta. Sävyt tum-menevat matkan edetessä.

Rooney Mara on pääosan esittäjäksi hy-vinkin oikea valinta. Myös esimerkiksi Ta-har Rahim löytää roolissaan jotain siitä in-nosta, jota Juudas olisi voinut kuvastaa. Hänen mukanaan kertomus saa sävyjä ja useita selityksiä petturuutena näyttäytyneel-le toimintatavalle. Oivallus on, että Juudaan taka-ajatuksena oli pakottaa Jeesus toimi-maan.

Elokuvankin avulla voisi opettaa pääsiäi-sen tapahtumia esimerkiksi kouluissa tai ai-kuisopetuksessa. ✦

Asta Kettunen

Maria Magdaleena -elokuvan ensi-ilta oli Suomessa 23.3.

Suomi-satiiria nuorten ajatuksin

Tampereen Työväen Teatterin ja So-pimusvuori ry:n Verstaan yhteisöteatte-riesitys antaa äänen nuorille. Suomi 24/7 – irtiottoja on satiirinen näytelmä ny-ky-Suomesta.

Se koostuu nuorten elämästä, toiveista ja peloista kertovista katkelmista. Esitys alkoi hahmottua viime syksynä. Nuorille suunnatussa työpajassa ideoitiin teemo-ja ja tekstejä, ja pajan vetäjä Marko Tai-minen laati lopullisen käsikirjoituksen.

Ryhmä koostuu parikymppisistä tam-perelaisnuorista, joista osa on suunnitel-lut lavastusta, osa äänimaailmaa ja osa esiintyy.

– On mahtavaa nähdä, miten ihmiset alkavat avautua luovan prosessin aikana, Taiminen iloitsee.

Pinja Makkonen ja Pekka Varpuluo-ma sanovat päätyneensä näyttelemään vähän vahingossa. Vähitellen he innos-tuivat päästessään kokeilemaan uutta. Justiina Jokinen kehuu ryhmän yhteis-henkeä.

Suomi 24/7 – irtiottoja TTT-Klubil-la 5.4., 12.4., 18.4. ja 26.4. Liput 10/5 euroa

Kylmien kyytimies näyttämölläAntti Tuurin romaanin pohjalta näy-telmäksi sovitetun Kylmien kyytimiehen esitykset jatkuvat Tukkateatterissa 13.4. asti. Kantaesityksen dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaa Terhi Tuominen.

Näyttämöversio alkaa tilanteesta, jos-sa Jussi Ketola ja hänen hevosensa kaa-pataan maaliskuussa 1918 Kauhavan asemalta junaan, kohti Tampereen val-tausta. Aseistakieltäytyjästä ja sosialis-tista tulee osa valkoista armeijaa, jonka huoltojoukoissa hän kyyditsee niin haa-voittuneita kuin kaatuneitakin.

Romanien kulttuuriperintöäRomaniasiain neuvottelukunta, Kansallisarkisto, Suomalaisen Kirjalli-suuden Seura, Taiteen edistämiskeskus, Kansallismuseo ja Museovirasto järjestä-vät 5.4. kello 12 alkaen Helsingissä avoi-men yleisötilaisuuden Mikä matka! Roma-nien kulttuuriperintö Suomessa.

Tapahtuma on Kansallisarkiston van-hassa tutkijasalissa (Rauhankatu 17). Sen ajan esitetään Tampereella asuvan Kata-riina Lillqvistin vuonna 2008 ohjaamaa Eihän tämä maa minun omani ollut -doku-menttielokuvaa.

Juudasta esittää Tahar Rahim ja Maria Magdaleenaa Rooney Mara.

Jon

ath

an O

lley

”Maria on se, joka ymmärtää Jeesusta

ja joutuu siksi kohtaamaan myös

miesapostolien mustasukkaisuuden.”

Suomi 24/7 – irtiottoja ottaa kan-taa tämän päivän yhteiskuntaan nuorten näkökulmasta.

Kari S

un

nari

Puhallinsoittaja Juhani Aaltos-ta voi huoletta kutsua kotimai-sen jazzin suurmieheksi. Uras-ta on nostettava ainakin aika UMOssa sekä soolot lukuisil-

la albumeilla. Tuorein kuuluminen on uusi levy ja siihen liittyvä kiertue kitaristi Raoul Björkenheimin kanssa.

Vielä tänäänkin Junnu Aaltonen kertoo menevänsä kaikkialle soitin mukanaan.

– Enimmäkseen liikun hengellisissä tilai-suuksissa, kertoo Vantaalla asuva Aaltonen.

Menneeseen kuuluu soittamisen ohella duunarin työtä, eikä ensimmäinen instru-mentti ollut edes pilli.

– Olen aina tehnyt raskasta työtä. Myin kitaran, kun menin rengiksi armeijan jäl-keen, kertoo Aaltonen.

Hänelle tärkeintä on se, mitä kaikesta jää sydämeen.

– Olin pelokas ja hylätty lapsi, eikä mi-

nua kukaan paijannut. Lapsuus tuntuu unel-ta, hän muistelee.

Kouvolassa vuonna 1935 syntyneen po-jan viisi ensimmäistä vuotta vierähti poika-kodissa Lahdessa, ja sen jälkeen äiti tuntui vieraalta. Nuori mies ei uskaltanut ennen myöskään puhua kenellekään missään.

– Esteistä on toki hyötyä taiteilijalle, ja oma persoona on tunkenut aina läpi soitta-essa, Aaltonen myöntää kerratessaan vilk-kaasti elämäänsä.

Usko kuuluu soitossaAaltosta kuunnellessa tuntuu, että improvi-saation mestarina arvostettu muusikko on uskaltanut tehdä elämässään luovia ja no-peita päätöksiä. Omasta soittimesta luopu-minenkin tapahtui toistamiseen, kun Aal-tonen päätti vain myydä kaiken musiikkiin liittyvän. Aikuisiällä elämään tuli usko hy-vin pian vaimon tultua uskoon.

– Kun asiat menevät pieleen, on Jumalal-la aina joku juttu tiedossa. Vankilaan on aina yksi ovi. Jos osaa etsiä, löytää sen, Aaltonen toteaa ja viittaa Paavalin kirjeisiin.

Hengellisyys uudisti kertaheitolla arkea, ja tänään Aaltonen kertoo lukevansa Raa-mattua päivittäin. Hän sanoo tulleensa us-koon karismaattisissa piireissä, ja mainitsee matkanneensa pimeydestä valoon.

Usko muutti soitonkin:– Sen jälkeen soitto sähköistyi, hän ku-

vailee.Musiikki on hänelle kielistä läheisin.– Kun soitan, siinä on rukouksen henki.

Se on rukouksen mielentila.Aaltonen tunnustautuu nauravaiseksi.– Mehän olemme maailman onnellisin

kansa! Yleensä asiat päättyvät hyvin, vaik-ka välillä asiat näyttävät menevän huonos-ti. En ole jäänyt lapsuuteen kärventymään.

Fonisti emeritus ilahduttaa muita soitta-

malla rukousaamiaistilaisuuksissa Helsin-gissä.

– Kaikki kyselee aina muusikoita hen-gellisiin tilaisuuksiin, ja Jumala toimii joka puolella, hän iloitsee.

Aaltonen kuvailee mieluusti uskon asioi-ta.

– Uskossa oleminen on love story, hän naurahtaa, ja kertoo joskus käyttävänsä in-sinöörikieltä uskosta puhuessaan.

– Vaikka tuntuisi, että Jumala on kääntä-nyt selkänsä, on hän oikeasti avannut oven-sa, hän jatkaa.

– Jumala on rakkaus, siitä ei pääse mihin-kään. Ihmisessä ihaninta on hänen laupiai-suutensa, Aaltonen hymyilee. ✦

Elisa af Hällström

Jazzia Jumalan armosta, toim. Hannu Luntiala (Aviador 2017)

Eläintenkin vuoksi

Kasvisruokavalio on ilmaston lisäksi myös eläinystävälli-nen valinta. Yhden ihmisen voimin toi-miva Vegaanituot-teet sai tänä vuonna ensimmäistä kertaa Vegaanimessuilla jae-tun VegeAwards -pal-kinnon.

Sivulta vegaanituotteet.net/herkut ja Ve-gaanituotteet -Facebook-ryhmästä voi tar-kistaa tuotteiden vegaanisuuden kauppareis-sulla käydessä sekä bongata uudet tuotteet.

Esiraadissa olivat lisäksi ehdolla Chocochili-blogi (chocochili.net), PS Olen vegaani YouTube-kanava, Pidempi korsi -blogi ja Kamomillan konditoria -leivonta- blogi (kamomillankonditoria.com). ✦

Maria Kohtala

Huhtikuun ekovinkki:

Han

nu

Juko

la

Junnu Aaltonen vieraili Tampereen Metsossa tam-mikuussa tuoreen elämä-kertakirjansa tiimoilta.

A 20 SILTA 3/2018

Musiikki on Jumalan keksintöä

Hannu Jukola